1111111111111111111111111

VARES –keskus “Yhteisöllisyyden ytimessä”

Väliarviointiraportti

Anu Alanko 2010

VaLu

–Vapaaehtoistoiminta Lukioissa

2

Tiivistelmä

Oulun Seudun Setlementti ry:n hallinnoiman Vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen resurssikeskus-hank-keen (VARES) päämääränä on luoda Oulua ja Oulun seutua palveleva pysyvä kumppanuuden hengessä toimiva vapaaehtoistoiminnan organisointi malli ja VARES-keskus vuosien 2008–2012 aikana. Tarkoitukse-na on kehitt ää vapaaehtoistyön koulutusta, työnohjausta ja virkistystä yhteistyössä hankkeessa mukana toimivien kanssa. Hankkeen yhtenä osatavoitt eena on integroida vapaaehtoistoimintaa kasvatukseen ja opetukseen. (VARES-keskus 2009a.)

Vapaaehtoistoiminnan integrointi kasvatukseen ja opetukseen on toteutett u vuodesta 2009 alkaen lu-kiolaisten koulutuksena. Vuonna 2009 on toteutett u kaksi vapaaehtoistoiminnan koulutusta leirikoulu-muotoisena. Osallistumalla leirikouluun sekä suoritt amalla käytännön vapaaehtoistoiminnan harjoitt e-lun, lukiolaiset suoritt avat opintoihinsa kaksi soveltavaa kurssia. Ensimmäiseen keväällä 2009 Syött een Nuoriso- ja leirikeskuksessa Pudasjärvellä pidett yyn leirikouluun osallistui opiskelijoita ja opetusharjoit-telijoita Oulun normaalikoulusta. Syksyllä 2009 pidetyssä leirikoulussa oli mukana oppilaita Tyrnävän ja Kempeleen lukioista. Viikonlopun ajan kestäneen leirikoulun aikana lukiolaiset saavat perusti etoa vapaa-ehtoistoiminnasta luento-opetuksena, pienryhmätyöskentelyiden sekä toiminnallisten harjoitusten kaut-ta. Opiskelijoille on järjestett y leirikoulun aikana myös muuta toiminnallista ohjelmaa, kuten esimerkik-si ulkoilua, seinäkiipeilyä ja jousiammuntaa. Leirikoulumuotoisen koulutuksen ohella VARES-hanke on järjestänyt yhdessä TUKEVA-hankkeen kanssa vapaaehtoistoiminnan peruskoulutusta päiväopetuksena Laanilan ja Lyseon lukioissa, jonka kautt a lukiolaiset voivat suoritt aa yhden soveltavan kurssin lukio-opin-toihinsa.

Tämän väliarvioinnin tarkoituksena on arvioida lukiolaisten vapaaehtoistoiminnan koulutusta leirikoulu-jen osalta. Tarkastelun kohteena on toiminnan suunnitt elu- ja kehitt ämisvaihe: koulutuksen suunnitt e-lu, oppilaitosten ja opiskelijoiden informointi /rekrytointi , koulutuksen sisällöt ja toteutusmuodot sekä opiskelijoiden omat kokemukset koulutuksesta. Tätä tarkoitusta varten on kerätt y aineistoa leirikouluun osallistuneita lukiolaisia sekä vapaaehtoistoiminnan harjoitt elupaikkoja tarjonneita toimijoita haastatt e-lemalla. Tässä arvioinnissa keskeinen rooli on myös opiskelijoiden tuott amalla itsearviointi materiaalilla omasta oppimisestaan sekä varsinaisesta koulutuksen sisällöistä ja muodoista annetulla palautemateri-aalilla. Myös hankkeen työntekijät suoritt avat itsearvointi a koko hankkeen ajan, jota myös hyödynnetään tässä väliarvioinnissa. Syksyllä 2009 järjestetti in vielä erikseen purkuparkki, jonka aikana lukiolaisilla oli mahdollisuus käydä läpi varsinaista koulutusta sekä harjoitt elujaksojen ja kirjallisten lopputöiden tekemi-sestä saatuja kokemuksia. Varsin monella lukiolaisella on vielä käytännön harjoitt elu kokonaisuudessaan suoritt amatt a sekä kurssiin kuuluva raportointi tekemätt ä ja siten tässä väliarvioinnissa keskitytäänkin pääsääntöisesti leirikouluosioon. Väliarvioinnissa hyödynnetään myös hankkeen puitt eissa tuotett ua val-mista materiaalia, kuten toimintakertomuksia (kevät ja syksy 2009) sekä hankkeen puitt eissa valmistett ua ti lastomateriaalia ja alkukartoitusta nuorille suunnatuista vapaaehtoistoiminnan malleista.

3

Sisältö

Tiivistelmä 2

1 JOHDANTO 4

2 VAPAAEHTOISTOIMINNAN LÄHTÖKOHTIA 5

2.1 Vapaaehtoistoiminnan määritt elyä 5

2.2 Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen 6

2.3 Nuoret ja vapaaehtoistoiminta 6

3 VARES-HANKE 8

3.1 Hankkeen tarkoitus ja tavoitt eet 8

3.2 Osatavoite 6: Vapaaehtoistoiminnan integrointi kasvatukseen ja opetukseen 8

4 VaLu – VAPAAEHTOISTOIMINTA LUKIOISSA-KOULUTUS 9

4.1 Lukiokoulutus yleissivistävänä koulutuksena 9

4.2 Koulutuksen toteutt aminen leirikoulumuotoisena 10

4.3 VaLu-koulutuksen prosessikuvaus 11

5 ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN 13

5.1 Mitä arviointi tutkimus on? 13

5.2 Arvioinnin tarkoitus ja arviointi kysymykset 13

5.3 Arviointi metodologia 14

5.4 Arvioinnin eetti syydestä ja luotett avuudesta 15

6 VÄLIARVIOINNIN TULOKSET 16

6.1 Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen suunnitt elu, ti edott aminen ja opiskelijoiden rekrytointi 16

6.2 Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen sisällöt 18

6.3 Vapaaehtoistoiminnan koulutuksessa käytetyt opetusmenetelmät 19

6.4 Vapaaehtoistoiminnan koulutus kokonaisuutena 20

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET 21

LÄHTEET 25

4

1 JOHDANTO

Akti ivisesta kansalaisuudesta on tullut viime vuosina keskeinen julkisen keskustelun aihe. Etenkin vaalien aikana pohditaan kansalaisten apati aa edustuksellista demokrati aa kohtaan sekä mieti tään keinoja mo-ti voida heitä äänestämään ja osallistumaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Lainsäädännössä ja erilaisis-sa toimenpideohjelmissa kansalaisten osallistumis- ja vaikutt amismahdollisuudet on kirjatt u keskeisinä vaati muksina. Erityisen keskeisenä on nähty akti iviseen kansalaisuuteen kasvaminen; osallistumisen ja vaikutt amisen taitoja ei opita abstrakteina asioina, vaan ainoastaan käytännön kautt a jo varhaisesta iästä alkaen.

Tässä keskustelussa nuoret ovat nousseet varsin keskeiseen asemaan. Vaikka suomalaiset nuoret menes-tyvät varsin hyvin kansainvälisessä vertailussa ti etotaidoiltaan, sanotaan heidän omaavan syrjäytyneiden asenteet suhteessa yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja vaikutt amiseen (Suutarinen 2006). Samaan ai-kaan nuoret kuitenkin näytt ävät olevan kiinnostuneita muunlaisista tavoista osallistua ja vaikutt aa; elä-mäntavalliset valinnat ja erilaiset mielenilmaukset ovat tapoja, joiden kautt a nuoret haluavat tuoda mie-lipiteensä esille. Usko perinteisiin vaikutt amiskeinoihin ei näytä olevan kovin vahvaa suomalaistenkaan nuorten keskuudessa. (Lundbom 2007; Stranius 2009.)

Yeungin (2002) tutkimuksen mukaan suomalaisilla nuorilla on myönteinen asenne vapaaehtoistoimintaa kohtaan. Tämä palkaton ja vapaaehtoisesti muiden hyväksi tehtävä toiminta voikin muodostua tulevai-suudessa yhä keskeisemmäksi osallistumisen ja vaikutt amisen areenaksi suomalaisillekin nuorille. Kes-keisenä esteenä nuorten osallistumiselle vapaaehtoistoimintaan näytt ää olevan ti etämätt ömyys omista mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. Nuoret ovat kiinnostuneita yhdessä tekemisestä ja sosiaalisesta toi-minnasta ja siten vapaaehtoistoiminnan tuominen lähelle nuorten arkea on tärkeää.

Vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen resurssikeskus-hankkeen (VARES) yhtenä keskeisenä tavoitt eena on integroida vapaaehtoistoiminnan koulutusta kasvatukseen ja opetukseen. Konkreetti sena käytännön toimenpiteenä hankkeessa on lähdett y rakentamaan mallia lukiolaisten vapaaehtoistoiminnan koulu-tuksesta lukion soveltaviin opintoihin. Tämän mallin käytännön toteutus aloitetti in pilotti oppilaitosten kanssa vuonna 2009 kahden leirikoulun muodossa. Syyskaudella 2010 tullaan järjestämään vielä kolmas vapaaehtoistoiminnan koulutus leirikoulumuotoisena. Osallistumalla leirikouluun sekä suoritt amalla käy-tännön vapaaehtoistoiminnan harjoitt elun, opiskelijat suoritt avat kaksi lukion soveltavaa kurssia opintoi-hinsa. Leirikoulumuotoisen koulutuksen ohella hanke on toiminut yhteistyössä TUKEVA-hankkeen kanssa järjestämällä päiväopetusta kahdessa oululaisessa lukiossa yhden soveltavan kurssin verran.

Lukiolaisten vapaaehtoistoiminnan koulutuksen kehitt ämisvaiheessa laaditaan toiminnasta väliarviointi . Käsillä olevassa raporti ssa selvitetään, miten koulutusta on lähdett y suunnitt elemaan ja opiskelijoita rek-rytoimaan sekä miten koulutusta on käytännössä toteutett u ja minkälaisia kokemuksia opiskelijoilla siitä on. Koska monella opiskelijalla oli vielä käytännön harjoitt elu suoritt amatt a ja kurssiin liitt yvä raportointi tekemätt ä, käsitellään näitä teemoja tässä raporti ssa lähinnä viitt auksenomaisesti . Kyseisiä teemoja tar-kastellaan yksityiskohtaisemmin hankkeen loppuarvioinnissa.

Keskeisenä arvioinnin materiaalina käytetään opiskelijoiden tuott amaa itsearviointi materiaalia omas-ta oppimisestaan sekä heidän antamaansa palautemateriaalia koulutuksen toteutuksesta ja sisällöistä. Tämän lisäksi seitsemää opiskelijaa sekä kahta vapaaehtoistoiminnan harjoitt elupaikkoja tarjonnutt a toimijaa on haastateltu väliarviointi a varten. Myös hankkeen puitt eissa tuotett ua kirjallista materiaalia käytetään arvioinnin tukena. Lisäksi hankkeen työntekijöiden itsearviointi kulkee mukana tässä väliarvi-oinnissa.

5

2 VAPAAEHTOISTOIMINNAN LÄHTÖKOHTIA

2.1 Vapaaehtoistoiminnan määritt elyä

Suomalainen yhteiskunta on läpikäynyt monia rakenteellisia muutoksia viimeisten vuosikymmenten aika-na, jotka ovat jätt äneet jälkensä myös yksitt äisten ihmisten elämään. 1990-luvun lama ja tälläkin hetkellä meneillään oleva taloudellinen taantuma ovat asett aneet suomalaisen yhteiskunnan haasteelliseen ti -lanteeseen. Viime aikoina keskustelua ovat herätt äneet esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden supis-tamiset ja suoranaiset lakkautukset. Yleisesti ollaan huolissaan esimerkiksi mielenterveyspalveluiden re-surssien puutt eesta ja vanhustenhuollon ti lasta. Myös lasten ja nuorten syrjäytymiskehitys huolestutt aa. Palveluiden supistamiset ja lakkautt amiset vaikutt avat meidän kaikkien elämään, mutt a eniten ne kosket-tavat niitä, jotka ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa olevia. Tällä kehitystrendillä on vaikutuksensa myös vapaaehtoistoimintaan, sillä 2000-luvun Suomessa sillä näytt ää olevan kasvava kysyntä.

Vapaaehtoistoiminta voidaan määritellä yksityisten kansalaisten omaehtoiseksi, lähimmäisiin kohdistu-vaksi autt amistyöksi tai jonkin yhteisön tai järjestön toimesta tapahtuvaksi autt amistyöksi. Vapaaehtois-toiminnalle ominaista on sen palkatt omuus eikä sen tekijältä vaadita alan ammatti koulutusta. Vapaaeh-toinen toimii omista lähtökohdistaan käsin ja omien resurssien sallimissa puitt eissa. Vapaaehtoistoiminta ei korvaa varsinaista ammati llista työtä, vaan sen tarkoituksena on täydentää virallista sosiaalihuoltoa sekä toimia sen yhteistyökumppanina. Varsin merkitt äviä tekijöitä vapaaehtoistoiminnassa ovat sosiaali-nen kanssakäyminen ja vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Yksi keskeisimpiä vapaaehtoistoimintaan ryhtymisen moti iveja ovat itsensä kehitt äminen ja kasvu sekä uuden oppiminen. Vapaaehtoistoiminta on myös suomalaisen – varsin akti ivisen – yhdistystoiminnan kulmakiviä. (VARES-keskus, 2009b.)

Vuosi 2011 on julistett u Euroopassa vapaaehtoistoiminnan teemavuodeksi. Vuoden tavoitt eena on edis-tää ja tukea vapaaehtoistoimintaa sekä lisätä vapaaehtoistoiminnan tunnett avuutt a. (Opetusministeriö, 2009a.) Noin 100 miljoonaa ihmistä harjoitt aa Euroopan unionin alueella vapaaehtoistoimintaa, joka hyödytt ää kolmatt a osapuolta ja palvelee yleishyödyllistä tarkoitusta. EU:ssa todetaan, ett ä vapaaehtois-toiminnan määritt ely on vaikeaa, mutt a unionin alueella toteutett avalla vapaaehtoistoiminnalla on aina-kin kolme yhteistä piirrett ä. (Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto 2006/C 325/13.)

Vapaaehtoistoimintaan osallistutaan vapaasta tahdosta ja oma-aloitt eisesti , vapaaehtoistoiminta ei 1. missään muodossa voi olla pakollista. Vapaaehtoisuudella varmistetaan vapaaehtoisten sitoutumi-nen ja samaistuminen toimintaan.Vapaaehtoistoiminnasta ei makseta palkkaa, eikä sitä tehdä taloudellisista syistä. Vapaaehtoistoi-2. mintaan osallistuville koituneet kulut voidaan kuitenkin korvata. Vapaaehtoistoiminnan tavoitt eena on toimia muiden kuin oman perheen jäsenten hyväksi tai vaih-3. toehtoisesti muiden yhteiskunnallisten ryhmien hyväksi ja hyödytt ää tällä tavoin yhteiskuntaa (va-paaehtoistoiminta on toimintaan osallistujan henkilökohtaisen kehityksen kannalta kuitenkin epäi-lemätt ä hyvin hyödyllistä). (Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto 2006/C 325/13.)

Vapaaehtoistoimintaa tehdään eri toimialoilla, kuten esimerkiksi urheilun, kultt uurin, sosiaali- ja terve-ysalan, koulutuksen, nuorisoalan, ympäristönsuojelun, katastrofi avun, politi ikan sekä kulutt ajansuojan ja kehitysavun parissa. Vapaaehtoistoiminnan eri muotoja ovat esimerkiksi osallistuminen julkiseen toimin-taan ja kansalaistoimintaan, toimiminen yleistä etua koskevien asioiden hyväksi, valveutt amiskampan-joiden järjestäminen, hyväntekeväisyys, ikääntyneiden ja vammaisten autt aminen lähiympäristössä sekä toimiminen välitt ömän yleisen edun hyväksi erityisti lanteissa, kuten esimerkiksi luonnonkatastrofeissa. Lisäksi vapaaehtoistoiminnan muotona voi olla vastavuoroinen apu ja itseapuryhmät, toimiminen uskon-nollisissa yhteisöissä sekä erilaiset luott amustehtävät poliitti sissa ja ti eteellisissä tehtävissä tai esimerkik-si yhdistyksissä ja seuroissa. (Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto 2006/C 325/13)

6

2.2 Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen

Vuosina 2001 ja 2002 suomalaisista 37 % osallistui vapaaehtoiseen toimintaan. Yeungin (2002) tutki-muksessa todetaan, ett ei osallistumisakti ivisuus poikkea kovinkaan paljon eri väestöryhmissä. Kyseisen tutkimuksen mukaan miehet (38 %) osallistuisivat naisia (37 %) hiukan useammin vapaaehtoistoimin-taan. Ehkä odotett ukin tulos on se, ett ä keskimääräistä hiukan akti ivisempia osallistujia ovat tyött ömät ja lomautetut, mutt a toisaalta myös yritt äjät ja johtavassa asemassa olevat. Ongelma tässä on kuitenkin se, ett ei vapaaehtoistoiminnan määritt ely ole vältt ämätt ä yhteneväinen näiden ryhmitt ymien kesken. Myös koulutuksen suhteen näytt ää siltä, ett ä enemmän koulutetut ovat akti ivisempia osallistumaan vapaaeh-toistoimintaan kuin vähemmän koulutetut. (Yeung 2002.)

Suurimmat erot vapaaehtoistoimintaan osallistumisessa löytyvät maanti eteellisesti . Akti ivisimmat osal-listujat löytyvät Länsi-Suomesta sekä maaseudulta, joissa yli 40 % asukkaista kertoo olevansa mukana vapaaehtoistoiminnassa. Vähiten osallistuvia löytyy pääkaupunkiseudulta sekä muista suuremmista kau-pungeista. Iän mukaan tarkasteltuna, yli 50-vuoti aat ja eläkeläiset osallistuvat eniten vapaaehtoistoimin-taan. Keskimääräistä runsaammin osallistuvia löytyy myös nuoremmasta, 15–24-vuoti aiden ikäryhmästä. Ajankäytöllisesti tarkasteltuna, eniten vapaaehtoistyöhön käytt ävät aikaa yli 50-vuoti aat ja eläkeläiset ja myös 15–24-vuoti aiden keskuudesta löytyy eniten aikaansa vapaaehtoistoimintaan käytt äviä. Kansallisen tuloksen mukaan, suomalaisten vapaaehtoistoimintaan keskimäärin käytt ämä aika on lähes 18 tunti a kuukaudessa. (Yeung, 2002.)

Suosituin vapaaehtoistoiminnan alue on urheilu ja liikunta, johon kolmannes vastaajista kertoo osallistu-neensa vuosien 2001 ja 2002 aikana. Tämän ohella myös terveys- ja sosiaalialan sekä lasten ja nuorten parissa tehtävä vapaaehtoistoiminta kiinnostaa suomalaisia. Yleisimpänä moti ivina vapaaehtoistoimin-taan osallistumiselle annetaan yksinkertaisesti halu autt aa muita ihmisiä. Toiseksi yleisimpinä tekijänä mainitaan ylimääräisen vapaa-ajan käytt äminen johonkin hyödylliseen ja merkitt ävään toimintaan. Muita syitä ovat esimerkiksi ystävän tai tutt avan mukaan houkutt eleminen, sosiaalisen verkoston laajentami-nen sekä uuden oppimisen ja kokemisen halu. (Yeung, 2002.)

Vares-keskuksen, Espoon vapaaehtoistoiminnan kehitt ämishanke SANTRAT kanssa, toteutetun kyselyn mukaan Oulussa ja Oulun seudulla vapaaehtoistoimintaan osallistuu yleisimmin 51–61- ja 61–70-vuoti -aat. Lisäksi naiset (73 %) ovat akti ivisempia osallistujia kuin miehet (27 %). Yleisimmin osallistutaan kau-punkialueella. Ystävätoiminta, vierailut ja yhteydenpito sekä talkootoiminta olivat yleisimpiä vapaaeh-toistoiminnan muotoja Oulussa ja Oulun seudulla. Yleisimpiä moti iveja toimintaan mukaan lähtemiselle oli halu osallistua ja tavata muita ihmisiä sekä toiminnan kokeminen harrastuksena. Myös halu vaikutt aa ja oppia uutt a toimivat moti iveina monille vapaaehtoistoimijoille. Suurin osa osallistui vapaaehtoistoi-mintaan säännöllisesti kerran viikossa, seuraavaksi eniten osallistutti in vähintään kerran kuukaudessa. (VARES-hanke 2009c.)

2.3 Nuoret ja vapaaehtoistoiminta

Nuorten kiinnostus yhteiskunnalliseen osallistumiseen näytt ää olevan Suomessakin laskusuhdanteinen, ainakin äänestysakti ivisuudella mitatt una. Julkisessa keskustelussa ja erilaisissa toimenpideohjelmissa onkin pohditt u keinoja, miten katkaista nuorten parissa yleistynyt syrjäytymiskehitys ja innostaa nuo-ria yhteiskunnallisen osallistumiseen ja vaikutt amiseen. Samaan aikaan nuoret näytt ävät kuitenkin ole-van kiinnostuneita toisenlaisista osallistumis- ja vaikutt amismahdollisuuksista kuin mitä perinteisesti on totutt u käytt ämään. Esimerkiksi yksilölliset elämäntaparatkaisut, boikoti t, mielenilmaukset sekä suorat kontakti t päätöksentekijöihin ovat keinoja, joiden kautt a nuoret pyrkivät saamaan äänensä kuuluviin. (Lundbom 2007, Stranius 2009.)

7

Yeungin (2002) tutkimuksesta käy ilmi, ett ä nuoret suhtautuvat vapaaehtoistoimintaan varsin myöntei-sesti . 15–24-vuoti aiden ikäryhmässä vapaaehtoistoimintaan osallistutaan keskimääräistä enemmän ja tässä ryhmässä on myös niitä, jotka käytt ävät vapaaehtoistoimintaan eniten aikaa (yli 19 tunti a kuukau-dessa). Lähes kaksi viidestä suomalaisnuoresta on mukana vapaaehtoistoiminnassa. Myös kiinnostus va-paaehtoistoimintaan on nuorten keskuudessa suuri; 58 % nuorista olisi valmis osallistumaan toimintaan, jos häntä siihen pyydett äisiin. Nuoret ovat erityisen kiinnostuneita toimimaan lasten ja nuorten (35 %), urheilun (35 %) sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen (19 %) parissa. Lapsi- ja nuorisotyö kiinnostaa nuoria keskimääräistä enemmän kuin muita ikäryhmiä. Nuoret ovat myös useimmiten kiinnostuneita kultt uuri- ja taidealasta, eläinten-, ympäristön- ja luonnonsuojelusta sekä ihmisoikeusasioista. Näytt ää myös siltä, ett ä nuoret ovat kiinnostuneempia globaaleista ja yleismaailmallista teemoista kuin esimerkiksi välitt ö-män lähialueensa asioista. Tämä tulos on yhdenmukainen vuoden 2008 Nuorisobarometrin kanssa, jossa todetaan nuorten olevan enemmänkin globalisaati omyönteisiä kuin -kielteisiä (Myllyniemi 2008).

Nuoria moti voi vapaaehtoistoimintaan ensinnäkin kaverit sekä uuden oppimisen halu. Yeungin (2002) mukaan vapaaehtoistoiminnan kannatus nuorten keskuudessa on vahvaa niin asenteiden kuin osallistu-misenkin suhteen. Nuoret osallistuvat myös muita enemmän vapaaehtoistoimintaan, jolla on selkeästi vahvoja ideologisia piirteitä ja johon hakeudutaan ti etoisesti , valintoja tehden. Myös vapaaehtoistoimin-nan näkeminen palkatt omana, pakott omana ja talkoohenkisenä on omaksutt u nuorten keskuudessa toi-minnan oleellisiksi ominaispiirteiksi. Nuorten keskuudessa näytt ää olevan myös eniten epäti etoisuutt a sen suhteen, miten vapaaehtoistoimintaan pääsee mukaan. Yeungin mukaan onkin esisijaisen tärkeätä satsata ti edott amiseen ja kannustukseen nuorten keskuudessa. Koska vapaaehtoistoiminta merkitsee nuorille erityisesti yhdessä tekemistä, sosiaalista vuorovaikutusta ja me-henkeä, ovat sosiaaliset verkos-tot nuorten vapaaehtoistoimintaan rekrytoimisessa erityisen tärkeitä. (Yeung, 2002.)

8

3 VARES-HANKE

3.1 Hankkeen tarkoitus ja tavoitt eet

Vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen resurssikeskus-hankkeen (VARES) tarkoituksena on kehitt ää Oulus-sa ja Oulun seudulla vapaaehtoistoimintaa vuosien 2008–2012 aikana. Oulun Seudun Setlementti ry:n hallinnoimaa hankett a rahoitt aa Raha-automaatti yhdistys (RAY). VARES-hankkeen päämääränä on luoda Oulua ja Oulun seutua palveleva pysyvä kumppanuuden hengessä toimiva vapaaehtoistoiminnan orga-nisointi malli ja VARES-keskus (vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen resurssikeskus). Päätavoitt eena on kehitt ää vapaaehtoistoimintaa alueen ominaisluonne ja tarpeet huomioiden. Vuonna 2008 Oulun kau-pungin AVEK-toiminta – vapaaehtoistoimintaa tavallisen ihmisen ti edoin ja taidoin ikäihmisen kotona tai hoivakodissa – siirtyi osaksi VARES-hankett a. (VARES-keskus 2009a.)

Hankkeen konkreetti siksi tavoitt eiksi on kirjatt u seuraavat asiat:

Löytää profi ili Oulun seudun vapaaehtoistoimijalle 1. Seudullisen yhteistyön kehitt äminen vapaaehtoistoiminnassa2. Selvitt ää ja kehitt ää vapaaehtoistoimijoiden, julkisen sektorin sekä yksityisten palvelun tuott ajien ja 3. yritysten yhteistyömahdollisuuksia Selvitt ää ja selkeytt ää vapaaehtoistoiminnan toteutt amismalleja ja tarvett a: vertaistuki, oma-apu-4. toiminta, tukihenkilötoiminta, läheisautt aja, talkootyö tms. Selvitt ää vapaaehtoistoiminnan rooli palvelujärjestelmässä 5. Vapaaehtoistoiminnan integroiminen kasvatukseen ja opetukseen 6. Vapaaehtoistoiminnan prosessin sisällön kehitt äminen (rekrytoinnin kehitt äminen, perus- ja täy-7. dennyskoulutus, työnohjauksellinen tuki, virkistys sekä ti edotus ja välitys) Vapaaehtoistoiminnan organisointi mallin kehitt äminen, VARES-keskus 8.

Tässä väliarvioinnissa keskitytään kuudenteen osatavoitt eeseen eli vapaaehtoistoiminnan integrointi in kasvatukseen ja opetukseen. VaLu – Vapaaehtoistoiminta lukioissa – osahankkeen tavoitt eena on raken-taa vapaaehtoistoiminnan koulutuksen malli lukiokoulutukseen Oulussa ja Oulun seudulla, jota voidaan tulevaisuudessa soveltaa myös muissa Suomen lukioissa.

3.2 Osatavoite 6: Vapaaehtoistoiminnan integrointi kasvatukseen ja opetukseen

Nuorten osallistumismahdollisuuksista on puhutt u viime vuosina paljon; esimerkiksi vuonna 2006 uudis-tetussa nuorisolaissa (2006/72) todetaan, ett ä ”nuorille tulee varata mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politi ikkaa koskevien asioiden käsitt elyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa.” Myös kunta- ja perustuslaissa sekä kansallisissa toimenpideohjelmissa on huomioi-tu nuorten kuulemisen ja osallistumismahdollisuuksien tärkeys. Tärkeä kansainvälinen sopimus lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutt amismahdollisuuksien taustalla on myös YK:n Lapsen oikeuksien sopimus, jossa tuodaan esille lasten ja nuorten osallisuuden merkitys (UNICEF 1989).

VARES-hankkeessa on tunnustett u tarve vastata nuorten osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemusten kehitt ämiseen. Vapaaehtoistoiminta voi toimia yhtenä kanavana, jonka kautt a nuoret voivat toteutt aa osallisuutt aan yhteiskunnassa. Hankkeessa on myös ti edostett u, ett eivät nuoret tahdo vältt ämätt ä sitou-tua pitkäaikaiseen vapaaehtoistoimintaan ja hankkeen laaja kumppanuusverkosto mahdollistaakin lyhy-empikestoisten vapaaehtoistoiminnan muotoihin osallistumisen. (VARES-hanke 2009a.)

9

Kuudennen osatavoitt een konkreetti sena päämääränä on luoda prosessikuvaus lukiolaisten vapaaeh-toistoiminnan koulutuksesta, jota pilotoidaan yhteistyöoppilaitoksissa. Vapaaehtoistoiminnan koulutus voidaan liitt ää osaksi lukiolaisten soveltavia, vapaasti valitt avia opintoja. Mallia voidaan tulevaisuudessa käytt ää joko suoraan tai sovellett una myös muissa Suomen lukioissa. Tässä väliarvioinnissa tarkasteleva lukiolaisten vapaaehtoistoiminnan koulutus on toteutett u leirikoulumuotoisena, jonka toteutukseen on saatu rahoitusta Opetusministeriön Nuorisotyö ja politi ikka-ohjelmasta. Ensimmäinen leirikoulu järjes-tetti in keväällä 2009 Oulun normaalikoulun lukiolaisille. Mukana leirillä oli 21 opiskelijaa, joista 10 oli lukiolaisia ja 11 opetusharjoitt elijoita. Opetusharjoitt elijat osallistuivat vapaaehtoistoiminnan peruskou-lutukseen jo ennen leirikoulua ja toimivat myös mukana lukiolaisten leirikoulun suunnitt elussa ja toteu-tuksessa. Syksyllä 2009 toteutetti in toinen leirikoulu Kempeleen ja Tyrnävän lukioiden oppilaille, johon osallistui 17 lukiolaista. Syksyllä 2010 tullaan järjestämään kolmas vapaaehtoistoiminnan koulutus lei-rikoulumuotoisena. VARES-hankkeen työntekijät toimivat myös yhteistyössä TUKEVA-hankkeen kanssa järjestämällä päivämuotoista opetusta kahdessa oululaisessa lukiossa. Päiväopetuksen kautt a lukiolaiset voivat suoritt aa yhden soveltavan kurssin opintoihinsa. Hankkeessa on myös aloitett u suunnitt elutyö va-paaehtoistoiminnan koulutuksen järjestämiseksi ammati llisessa koulutuksessa. (VARES-hanke 2009a ja 2009b.)

Leirikoulu on järjestett y Syött eellä Nuoriso- ja leirikeskuksessa, joka sijaitsee Pudasjärvellä noin 140 kilo-metrin etäisyydellä Oulusta. Perjantaista sunnuntaihin kestävä leirikoulu on sisältänyt koulutuksen ohella myös ohjatt ua ja vapaata ohjelmaa. Lukiolaisilla on ollut koulutuksen lisäksi mahdollisuus tutustua eri-laisiin toiminnallisiin akti viteett eihin, kuten esimerkiksi seinäkiipeilyyn ja jousiammuntaan. Leirikoulun sisällöistä ja toteutuksesta kerrotaan tarkemmin luvussa 4.

4 VaLu – VAPAAEHTOISTOIMINTA LUKIOISSA-KOULUTUS

4.1 Lukiokoulutus yleissivistävänä koulutuksena

Lukiokoulutuksen tavoitt eena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehitt ämisen kannalta tarpeellisia ti etoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehitt ämiseen elämänsä aikana. (Lukiolaki 1998/629)

Vuonna 2008 lukiokoulutuksen piirissä oli yli 114 000 suomalaisnuorta; opiskelijoiden määrä oli vähenty-nyt noin prosenti n edellisvuoteen verratt una. Samana vuotena suoritetti in yli 32 000 ylioppilastutkintoa. (Tilastokeskus 2009.) Lukiokoulutus yleissivistävänä ja jatkokoulutuskelpoisuuden esimerkiksi yliopisto- ja ammatti korkeakouluopintoihin tarjoavana koulutuksena on säilytt änyt suosionsa suomalaisten nuorten keskuudessa, vaikka esimerkiksi ammati llinen koulutus onkin lisännyt suosiotaan huomatt avasti viime vuosien aikana.

Opetushallitus päätt ää opetuksen tavoitt eista ja keskeisistä sisällöistä opetussuunnitelman perusteissa, joiden pohjalta laaditaan paikallinen opetussuunnitelma (Opetusministeriö 2009b). Lukion opetussuun-nitelman perusteissa (2003) todetaan, ett ä lukiokoulutuksen tavoitt eena on tarjota opiskelijoille laaja yleissivistys sekä antaa heille valmiuksia vastata yhteiskunnan ja ympäristön haasteisiin sekä taitoa tar-kastella asioita eri näkökulmista. Lisäksi opiskelijaa tulee ohjata toimimaan vastuuntuntoisena ja velvolli-suuksistaan huolehti vana kansalaisena yhteiskunnassa ja tulevaisuuden työelämässä. Lukiokoulutuksen arvoperustaan lukeutuvat elämän ja ihmisoikeuksien kunnioitus. Lukiokoulutuksen tulee edistää avointa demokrati aa, tasa-arvoa sekä hyvinvointi a. Opiskelijoita kannustetaan kriitti syyteen ja asioiden kyseen-alaistamiseen sekä globaalien ilmiöiden ymmärtämiseen. (Opetushallitus 2003.)

10

Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2003) mainitut aihekokonaisuudet ovat lukion toimintakult-tuuria jäsentäviä toimintaperiaatt eita ja oppiainerajat ylitt äviä, opetusta eheytt äviä painotuksia, jotka liitt yvät ihmisen koko elämäntapaan. Yhtenä aihekokonaisuutena mainitaan akti ivinen kansalaisuus ja yritt äjyys; sen tavoitt eena on kasvatt aa opiskelijoita osallistuviksi, vastuuta kantaviksi ja kriitti siksi kansa-laisiksi. Osallistuminen liitetään niin poliitti sen, taloudellisen, sosiaalisen kuin kultt uurielämänkin piiriin kuuluvaksi toiminnaksi. Lisäksi siinä huomioidaan paikallisen ja kansallisen tason ohella eurooppalainen ja globaali ti la. Pääpaino tämän aihekokonaisuuden toteutt amisessa on käytännön harjoitt elussa, joka voi tapahtua koulun ohella esimerkiksi erilaisten järjestöjen puitt eissa. Myös hyvinvointi ja turvallisuus – aihekokonaisuudessa painotetaan osallisuuden, keskinäisen tuen ja oikeudenmukaisuuden periaatt ei-ta. (Opetushallitus 2003.) Vapaaehtoistoiminnan koulutus on sisällytett y pilotti oppilaitoksissa – Oulun normaalikoulun lukio, Tyrnävän lukio sekä Kempeleen lukio – soveltaviin opintoihin vapaasti valitt aviksi. Vapaaehtoistoiminnan koulutus tukee edellä esitett yjä aihekokonaisuuksia ja tutustutt aa lukiolaiset osal-listumis- ja vaikutt amismahdollisuuksiin yhteiskunnassa vapaaehtoistoiminnan kautt a.

Lukio-opetuksessa korostetaan oppijan omaa akti ivista roolia oppimisessa, ti edon hankinnassa ja sen prosessoinnissa. Tätä tarkoitusta varten lukion on luotava sellaisia oppimisympäristöjä, joissa opiskeli-jat voivat oppia työskentelemään itsenäisesti mutt a myös yhteistoiminnallisesti erilaisissa ryhmissä ja verkostoissa. Lukiokoulutusta voidaan järjestää myös perinteisen luokkahuoneopetuksen ulkopuolella; lähiopetuksen ohella sitä voidaan toteutt aa esimerkiksi verkko- tai etäopetuksena. (Opetushallitus 2003.) Esimerkiksi Oulun normaalikoulun lukion opetussuunnitelmassa todetaan, ett ä tavoitt eena on sellainen opiskeluympäristö, joka tukee opiskelijan kasvua, oppimista ja itseohjautuvuutt a. Siten esimerkiksi kou-lun ulkopuoliset opiskeluympäristöt tukevat opetusta. Lukiokoulutuksessa tehdään myös opintoretkiä niin Oulun alueella kuin muualla Suomessa ja ulkomailla. (Oulun normaalikoulu 2009.)

4.2 Koulutuksen toteutt aminen leirikoulumuotoisena

Vapaaehtoistoiminnan koulutusta toteutetaan VARES-hankkeessa sekä perinteisenä päiväopetuksena ett ä leirikoulumuotoisena, viikonlopun kestävänä koulutuksena. Hankkeen ohjausryhmässä pohditti in erilaisia tapoja toteutt aa koulutusta ja leirikoulu nähti inkin hyvänä vastapainona teoriapainott eiselle lu-kiokoulutukselle. Leirikoulu voidaan määritellä oppilaitoksen ulkopuolella tapahtuvaksi opetukseksi, jon-ka kesto vaihtelee aina muutamasta päivästä viikkoihin. Leirikoulun sisältyy niin varsinainen opetus kuin myös vapaa-ajan viett o, majoitus ja ruokailu. Tyypillisesti leirikoulu järjestetään oman kunnan ulkopuolel-la, toisinaan jopa ulkomailla asti . Ajatuksena on, ett ä koulun ulkopuolella tapahtuva opetus tarjoaa uusia virikkeitä ja oppimiskokemuksia ja leirikoulun ympäristö voi osaltaan tehostaa oppimista ja tarjota uusia mahdollisuuksia työstää erilaisia aihekokonaisuuksia. (Lahdenperä, Virtanen, Saarinen & Salmi 1989.)

Leirikoulussa opetus tapahtuu yleensä erilaisin menetelmin kuin varsinaisessa luokkahuoneopetuksessa. Vaikka leirikoulussa voidaan antaa myös perinteistä luento-opetusta, on pääpaino esimerkiksi toiminnal-lisissa ja ryhmämuotoisissa menetelmissä. Myös leirikoulun ympäristöä hyödynnetään mahdollisuuksi-en mukaan koulutuksen tukena. (Lahdenperä ym. 1989.) Oulun Seudun Setlementti ry:n kansainvälinen Nuoriso- ja leirikoulukeskus Syöte on yksi Suomen kymmenestä Opetusministeriön hyväksymästä Nuori-sokeskuksesta, joka toimii lukiolaisten vapaaehtoistoiminnan koulutuksen toteutuspaikkana. Nuoriso- ja leirikoulukeskus Syöte sijaitsee Pudasjärvellä, noin 140 kilometrin etäisyydellä Oulusta. Keskuksessa on järjestett y jo yli parinkymmenen vuoden ajan monenlaista toimintaa eri-ikäisille ja -maalaisille koulu-laisille. Syöte tarjoaa virikkeellisen ympäristön niin koulutukseen kuin vapaa-ajantoimintoihinkin. Leiri-koululaisilla on vapaa-ajallaan mahdollisuus harrastaa perinteisten ulkoilulajien ohella myös esimerkiksi seinäkiipeilyä, jousiammuntaa sekä he voivat tutustua paikalliseen observatorioon. (Syötekeskus 2010.)

11

4.3 VaLu-koulutuksen prosessikuvaus

Tässä väliarvioinnissa tarkasteltava vapaaehtoistoiminnan koulutus lukiolaisille on toteutett u leirikoulu-muotoisena koulutuksena. Perjantaista sunnuntaihin kestäneen koulutuksen aikana lukiolaiset ovat saa-neet perusti etoa vapaaehtoistoiminnan sisällöistä ja muodoista sekä omista mahdollisuuksistaan toimia vapaaehtoisena. Koulutuksen suunnitt eluun ovat osallistuneet VARES-hankkeen työntekijöiden ohella myös Oulun normaalikoulun opetusharjoitt elijat. Seuraavassa kuvataan yksityiskohtaisesti vapaaehtois-toiminnan koulutuksen prosessi aina suunnitt elusta varsinaiseen toteutukseen asti .

Ensimmäisessä vaiheessa on suunniteltu esite vapaaehtoistoiminnan koulutuksesta. Esitt eessä kerrotaan lyhyesti vapaaehtoistoiminnasta ja leirikoulun sisällöstä ja toteutustavoista. Seuraavassa vaiheessa vapaa-ehtoistoiminnan koulutuksesta on ti edotett u koulun rehtoreille sekä oppilaanohjaajille. Myöhemmässä vaiheessa kouluihin tullaan nimeämään yhdyshenkilöt, joiden kautt a ti edotus tapahtuu. Opett ajille ti e-dott amisen jälkeen on pidett y oppilaille suunnatt u informaati o-/rekrytointi ti laisuus kouluilla. Puolen tun-nin mitt aisessa ti laisuudessa oppilaille on kerrott u vapaaehtoistoiminnasta ja mahdollisuudesta suoritt aa lukion kursseihin sisällytett äviä soveltavia opintoja vapaaehtoistoiminnan koulutuksena. Koulutukseen ilmoitt autuminen tapahtuu joko ti laisuuden aikana tai jälkeenpäin sähköposti tse koulutt ajalle. (VARES-hanke 2009b.)

Ilmoitt autumisten jälkeen opiskelijoille on lähetett y ennakkotehtävä sekä ohjeistus leirikoulua varten sähköposti tse. Ohjeissa on kerrott u, mitä osallistujien tulee ott aa mukaansa leirikouluun. Lisäksi info-kirjeessä on esitelty leirikoulun ohjelma yksityiskohtaisesti . Samassa kirjeessä on tuotu esille myös leirin päihteett ömyys sekä muut toimintaa ohjaavat periaatt eet. Ennakkotehtävän tarkoituksena on johdatella opiskelijoita aiheeseen; siinä opiskelijoita pyydetään määritt elemään vapaaehtoistoimintaa, sen muoto-ja sekä ihmisten mahdollisia osallistumismoti iveja esimerkiksi kirjallisuuden ja Internet-lähteiden perus-teella. Ennakkotehtävä käydään läpi leirikoulun alussa. (VARES-hanke 2009b.)

Leirikoulun ohjelma on jaett u teemoitt ain kolmelle päivälle. Ensimmäisen iltapäivän aikana teemana on ollut ”Vapaaehtoistoiminnan monet kasvot”, jonka aikana on määritelty vapaaehtoistoimintaa, esitelty toiminnan periaatt eita ja moti iveja sekä esitelty vapaaehtoistoiminnan roolia, oikeuksia ja vastuukysy-myksiä. Toisen leirikoulupäivän teemana on ollut ”Kohtaaminen ja vuorovaikutus”, jolloin on keskustel-tu itsetuntemuksesta ja -luott amuksesta, minäkäsityksestä, vuorovaikutuksen rakentumisesta sekä esi-merkiksi kohtaamisen ja kuuntelemisen taidoista. Viimeisen leirikoulupäivän teemana on ollut ”Minäkö vapaaehtoistoimija?” ja tällöin on pohditt u omia voimavaroja vapaaehtoistoimijana sekä toimimista haastavissa ti lanteissa. Päivän lopuksi on esitelty tarkemmin erilaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja ja tehtäviä. Opiskelijoille on annett u informaati ota esimerkiksi Oulussa ja Oulun seudulla toimivista yhdis-tyksistä ja järjestöistä, joiden parissa vapaaehtoistoimintaa voi käytännössä toteutt aa. Lisäksi he ovat laati neet jo alustavaa suunnitelmaa käytännön vapaaehtoistoiminnan harjoitt elujaksosta. Leirikoulun päätt eeksi opiskelijoille on jaett u todistukset osallistumisesta. Lisäksi opiskelijat ovat antaneet palautett a koulutuksen kulusta ja sisällöistä. (VARES-hanke 2009b.)

Leirikoulun aikana opiskelijoille on muodostunut jo alustava käsitys siitä, missä he haluavat suoritt aa käytännön (26 x 45 min.) vapaaehtoistoiminnan harjoitt elun. Tämän jälkeen opiskelijat ott avat yhteytt ä haluamaansa toimijaan joko itsenäisesti tai VARES-keskuksen koulutt ajien avustuksella ja sopivat harjoit-telujaksoista. Opiskelijat laati vat kirjallisen raporti n, jossa käsitt elevät omaa oppimistaan niin leirikoulun kuin myös vapaaehtoistoiminnan käytännön harjoitt elun aikana. He myös osallistuvat neljän tunnin mit-taiseen purkuparkkiin, jossa läpikäydään koulutuksen ja käytännön harjoitt eluista saatuja kokemuksia. Ennakkotehtävän suoritt aminen ja leirikouluun osallistuminen muodostavat soveltavan kurssin ensim-mäisen osan. Toinen soveltava kurssi suoritetaan käytännön vapaaehtoistoiminnan harjoitt elujaksona

12

sekä kirjallisena raportointi na. (VARES-hanke 2009b.) Seuraavassa kuviossa esitetään VaLu-koulutuksen eteneminen suunnitt eluvaiheesta varsinaiseen koulutukseen.

VARES-hankkeen toimintakertomuksessa (syksy 2009) todetaan, ett ä hankkeen toiminta on avointa ja läpinäkyvää. Ohjaus- ja johtoryhmälle raportoidaan toiminnan kehitt ämisestä ja etenemisestä säännöl-lisesti . Arviointi a toteutetaan hankkeessa työryhmitt äin sekä hankkeen työntekijöiden säännöllisenä it-searviointi na. Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen prosessissa arvioinnilla on myös keskeinen rooli ja sitä toteutt avat niin hankkeen koulutt ajat, työntekijät kuin myös koulutukseen osallistuvat opiskelijat sekä ul-kopuolinen arvioitsija. Ensinnäkin, opiskelijat arvioivat omaa oppimistaan leirikoulun aikana täytt ämällä hankkeen koulutt ajien laati man kaavakkeen. Samalla opiskelijat arvioivat myös toteutunutt a koulutusta. Lomakkeessa ti edustellaan esimerkiksi oman oppimisen kannalta parhaimpia opetusmenetelmiä, kiin-nostavimpia opetussisältöjä sekä koulutuksen kehitt ämisen kohteita. Opiskelijat osallistuvat myös pur-kuparkkiin koulutuksen jälkeen, jossa koulutuksen ja käytännön harjoitt elun arviointi a voidaan edelleen jatkaa. Koulutuksen toteutt ajat laati vat toteutetusta koulutuksesta itsearvioinnin jokaisen leirikoulun jäl-keen.

Kuvio 1. Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen prosessikuvaus.

- Koulutuksestatiedottaminenyhteistyöoppilaitoksiin

- Informaatio- ja rekrytointitilaisuusopiskelijoille- Koulutukseen ilmoittautuminentilaisuudessa tai jälkeenpäinsähköpostitse

- Leirikouluninfomateriaalija ennakkotehtäväopiskelijoillesähköpostitse

- Vapaaehtoistoiminnankoulutus leirikoulunaNuorisokeskus SyötteessäPudasjärvellä

- Käytännön vapaaehtoistoiminnanharjoittelu- Kirjallinen raportointi(koulutus + harjoittelu)

KOU

LUTU

KSEN SU

UN

NITTELU

JA TO

TEUTU

S

- OPISKELIJOIDEN OMAN OPPIMISEN ITSEARVIOINTI- OPISKELIJOIDEN ARVIOINTI KOULUTUKSEN SISÄLLÖISTÄ JA TOTEUTUKSESTA

- KOULUTUKSEN TOTEUTTAJIEN ITSEARVIOINTI

- KOULUTUKSEN ULKOINEN ARVIOINTI

- Koulutuksesta ja harjoittelustasaatujen kokemustenläpikäyntipurkuparkissa

- Koulutuksen sisältöjenja toteutuksen suunnittelu

- Infomateriaalin (esite)suunnittelu

ARVIO

INTI O

SAN

AVA

PAA

EHTO

ISTOIM

INN

AN

KOU

LUTU

STA

13

5 ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN

5.1 Mitä arviointi tutkimus on?

Arviointi eli arvon tai ansion määritt äminen asialle kuuluu jokapäiväiseen elämään. Arkipäiväinen arvi-ointi poikkeaa kuitenkin oleellisesti varsinaisesta arviointi tutkimuksesta. Rossin ja Freemanin (1989) mu-kaan evaluaati otutkimus eli arviointi tutkimus on systemaatti sta sosiaalitutkimuksen menett elytapojen soveltamista arvioitaessa sosiaalisiin interventi o-ohjelmiin liitt yviä käsityksiä ja suunnitelmia sekä niiden toteutt amista ja hyödyllisyytt ä. Toisin sanoen, arvioinnin tarkoituksena on hahmott aa esimerkiksi hank-keen tai ohjelman toimintatapoja, lähtökohti a, toteutusta, toiminnan kautt a syntyneitä tuloksia sekä nii-den vaikutt avuutt a.

Arviointi tutkimuksen synty ajoitt uu 1900-luvun alun Yhdysvaltoihin ja erityisesti koulutuksen parissa tehtyyn arviointi työhön. Varsinainen nousukausi liitt yy toisen maailmansodan ja erityisesti 1960-luvun jälkeiseen aikaan, jolloin monet yhteiskunnalliset uudistusohjelmat saivat alkunsa Yhdysvalloissa. Myös muissa OECD-maissa, Suomi mukaan lukien, arviointi tutkimuksen nousu ajoitt uu 1960-luvun hyvinvoin-ti valti oiden laajentumisen aikaan. (Holmila 1999.) Tutkimusti edolla nähti in olevan tärkeä sija hyvinvoin-ti valti on suunnitt elujärjestelmissä ja -käytännöissä. Yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen arviointi tutki-muksen kehityshistoriat poikkeavat jossakin määrin toisistaan. Euroopassa ei ole syntynyt esimerkiksi yhtenäistä arvioinnin perinnett ä, vaan se on kytkeytynyt lähinnä poliitti sen, yhteiskuntati eteellisen ja hallintoti eteellisen tutkimuksen alueelle. Euroopan komission rooli arvioinnin insti tuti onaalisena moot-torina ja esikuvana on myös tunnusomaista eurooppalaiselle arviointi kultt uurille. (Virtanen, 2007.)

Suomessa arviointi on ainakin periaatt eellisella tasolla liitt ynyt aina yhteiskuntapoliitti seen suunnitt e-luun ja tavoitt eenasett eluun. 1980-luvulta lähti en arviointi tutkimus valjastetti in erilaisten hallinnollis-ten uudistusten vaikutusten tutkimiseen. 1990-luvulla tapahtui merkitt äviä murroksia, jotka osaltaan vaikutti vat arviointi tutkimuksen vahvistumiseen Suomessa. Ensinnäkin, uusi julkisjohtamisen konsepti rantautui myös Suomeen, jonka myötä esimerkiksi hallintoa hajautetti in ja päätösvaltaa vieti in organisaa-ti oissa alaspäin. Toiseksi, 1990-luvun alun talouslama pakotti julkisen toiminnan ti lintekovastuuseen ja selvityksiin siitä, mihin julkisia varoja käytetään ja kuinka tehokkaasti . Kolmanneksi, Suomen liitt yminen Euroopan unioniin toi mukanaan rakennerahasto-ohjelmat, joiden rahoitt amiin hankkeisiin ja ohjelmiin arviointi liitt yi oleellisena tekijänä. Tänä päivänä arviointi on tullut osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja sitä tehdään useilla hallinnon tasoilla. (Virtanen, 2007.)

Arvioinnin ja tutkimuksen välinen suhde ei ole aivan selkeä; arvioinnilla ei ole esimerkiksi selkeää asemaa ti eteen ja tutkimuksen kentällä. Arviointi en tekijät profi loituvat yleensä ensisijaisesti oman oppiaineensa edustajiksi ja vasta toissijaisesti arvioinnin tekijöiksi. Robsonin (2001) mukaan tutkimuksen ja arvioinnin välinen oleellinen ero on se, ett ä jälkimmäisessä puhutaan arvon antamisesta, kun taas tutkimusta on perinteisesti pidett y arvovapaana ja ei-normati ivisena. Arvioinnilla on myös useimmiten poliitti sia ulott u-vuuksia; sen tuott ama ti eto ohjaa toimintaa ja sitä kautt a koskett aa kysymyksiä vallasta, resurssien jaosta ja yhteiskunnallisista prioriteeteista. Lisäksi arvioinnilla on käytäntöön suuntautunut luonne; arvioinnissa tuotetaan ti etoa siitä, mitä käytännössä tapahtuu ja tätä ti etoa useimmiten myös käytetään käytännön toimenpiteiden kehitt ämisessä. (Robson 2001, Virtanen 2007.)

5.2 Arvioinnin tarkoitus ja arviointi kysymykset

VARES-hanke käynnistyi vuonna 2008, jolloin aloitetti in myös lukiolaisille suunnatun vapaaehtoistoimin-nan koulutuksen suunnitt elu. Vuonna 2009 on järjestett y kaksi leirikoulua sekä päiväopetusta kahdessa

14

oululaisessa lukiossa yhteistyössä TUKEVA-hankkeen kanssa. Tässä väliarvioinnissa keskitytään koulutuk-sen arviointi in prosessinäkökulmasta. Toisin sanoen, arvioinnin tarkoituksena on selvitt ää, mitä tapahtuu, kun koulutus on käynnissä? Miten koulutusta toteutetaan ja toteutuuko se siten, kuin on suunniteltu? Väliarvioinnin keskeisenä tehtävänä on siten tuott aa ti etoa koulutuksen (ja hankkeen) toteutt ajille sen etenemisestä ja mahdollisuuksista saavutt aa asetett uja tavoitt eita. (Robson 2001.) Voidaan puhua myös formati ivisesta arvioinnista, jonka kysymyksenasett elut ovat lähellä prosessiarviointi a. Formati ivinen ar-viointi kohdistuu yleensä uusiin projekteihin, jonka tavoitt eet ovat ti edossa ja arviointi a käytetään apuna näiden tavoitt eiden saavutt amisessa. Prosessiarvioinnissa ei niinkään anneta parannusehdotuksia, vaan kuvataan käynnissä olevaa toimintaa sellaisenaan. (Robson 2001.) Hankkeen päätt yessä vuonna 2012 keskitytään myös koulutuksen osalta muun muassa sen vaikutt avuuteen ja tehokkuuteen. Arvioinnin tarkoituksesta ja arvioinnissa selvitett ävistä asioista eli arviointi kysymyksistä on keskusteltu VARES-hankkeen työntekijöiden kanssa vuodesta 2009 alkaen. Tarkoituksena on selvitt ää vuonna 2009 toteutett ua vapaaehtoistoiminnan koulutusta kahdessa leirikoulussa. Tällöin tarkastelun kohteena ovat leirikoulun suunnitt elu, ti edotus ja toteutus. Lisäksi väliarvioinnissa selvitetään opiskelijoiden kokemuk-sia toteutetusta koulutuksesta. Hankkeen työntekijät ja koulutt ajat tekevät ulkopuolisen arvioinnin ohella myös jatkuvaa itsearviointi a, jonka myötä syntynytt ä materiaalia hyödynnetään myös tässä väliarvioinnis-sa. Lisäksi opiskelijat ovat mukana arvioinnin toteutuksessa.

Arviointi kysymykset voidaan muotoilla seuraavasti :

Miten vapaaehtoistoiminnan koulutuksen ti edott aminen ja opiskelijoiden rekrytointi tapahtuu? 1. Minkälaisista aihekokonaisuuksista vapaaehtoistoiminnan koulutus koostuu?2. Miten koulutus on käytännössä toteutett u ja minkälaisia opetusmenetelmiä koulutuksessa on käy-3. tett y? Minkälaisia kokemuksia opiskelijoilla on vapaaehtoistoiminnan koulutuksesta kokonaisuutena? 4.

5.3 Arviointi metodologia

Arviointi metodologialla tarkoitetaan arvioinnissa käytett äviä menetelmiä, jotka valitaan aina tapauskoh-taisesti . Arvioinnin kohde ja asetetut arviointi kysymykset määritt ävät sitä, millä keinoilla ja menetelmillä arviointi kysymyksiin etsitään vastauksia. Myös käytössä olevat resurssit määritt ävät sitä, mitä menetel-miä voidaan käytt ää kyseisessä arvioinnissa. (Robson 2001; Virtanen 2007). Niin arviointi tutkimuksessa kuin muussakin tutkimuksessa, tyypillisimpiä aineistonkeruun menetelmiä ovat esimerkiksi lomakekyse-lyt, haastatt elut sekä havainnointi . Lisäksi ohjelmaa tai hankett a arvioitaessa, aineistona voidaan käytt ää myös valmista, jo olemassa olevaa materiaalia. Tällaisia ovat esimerkiksi hankesuunnitelmat, hankkeen raporti t ja muu hankkeen puitt eissa tuotett u kirjallinen materiaali. Robson (2001) muistutt aa, ett ä valmii-den aineistojen käytt öön liitt yy aina myös ongelmia. Valmiit aineistot ovat aineistoja, joita ei ole kerätt y varsinaisesti arviointi käytt öön ja tämän vuoksi niiden rinnalla onkin syytä käytt ää myös muuta, arviointi a varten kerätt ävää aineistoa.

Tässä väliarvioinnissa on käytett y aineistona Opetusministeriölle osoitett ua hakemusta valti onavustuk-sen saamiseksi, VARES-hankkeen toimintakertomuksia (kevät 2009 sekä syksy 2009), Vares-hankkeessa laaditt ua ti lastomateriaalia vapaaehtoistoiminnasta sekä hankkeeseen valmistett ua alkukartoitusta nuo-rille suunnatuista vapaaehtoistoiminnan malleista (ks. Näppä 2009). Myös leirikouluun osallistuneita opiskelijoita (N=7) on haastateltu leirikoulu- ja harjoitt elukokemuksista. Näiden lisäksi arviointi a varten on haastateltu kahta harjoitt elupaikan tarjonnutt a toimijaa. Keskeinen rooli väliarvioinnin aineistona on leirikoulun aikana ja jälkeen opiskelijoilta kerätyllä itsearviointi -, ja palautemateriaalilla.

15

Niin opiskelijoiden kuin myös vapaaehtoistoiminnan harjoitt elupaikan tarjonneiden toimijoiden parissa tehdyt haastatt elut noudatt elivat teemahaastatt elun piirteitä. Opiskelijoiden kanssa on käyty läpi yksi-tyiskohtaisesti koulutuksen etenemistä aina informaati o- ja rekrytointi ti laisuuden järjestämisestä en-nakkotehtävän antamiseen ja tekemiseen ja lopulta varsinaisen leirikoulun toteutt amisen asti . Haas-tatt eluissa on läpikäyty koulutuksen sisältöjä ja opetusmenetelmiä sekä sitä, miten nämä ovat tukeneet omaa oppimista. Lisäksi haastatt elun loppupuolella on keskusteltu harjoitt elujaksoon liitt yvistä seikoista, joskin useammalla haastateltavalla harjoitt elujakso oli vielä läpikäymätt ä. Toimijoiden kanssa keskustel-ti in vapaaehtoisten nuorten tehtäväsisällöistä, ohjauksesta ja neuvonnasta sekä tällaisen toimintamuo-don heikkouksista, vahvuuksista, uhista sekä mahdollisuuksista. Lisäksi toimijoiden kanssa pohditti in sitä, minkälainen merkitys vapaaehtoistoimijoilla on heidän arkipäivän toiminnassaan. Haastatt elut kesti vät noin 20 minuuti sta tunti in.

5.4 Arvioinnin eetti syydestä ja luotett avuudesta

Kuten kaikessa tutkimuksen tekemisessä, myös ja erityisesti arviointi tutkimuksessa tulee pohti a luotett a-vuuteen ja eetti syyteen liitt yviä kysymyksiä. Arvioitsija on aina myös väistämätt ä vallan käytt äjä, joka voi arvioillaan vaikutt aa osaltaan esimerkiksi hankkeen etenemiseen ja kehitt ämiseen ja sitä kautt a yhteis-kunnalliseen toimintaan. Arviointi a toteutett aessa ollaan yleensä tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, jotka vaikutt avat ihmisten elämään. Tällöin arvioinnilta vaaditaan sen korkealaatuista toteutt amista. Eet-ti siä kysymyksiä tulee pohti a koko arviointi prosessin aikana, niin toimeksiannon ja arviointi suunnitt elun kuin myös aineiston keruun, analyysin ja raporti n vaiheissa. (Robson, 2001.)

Eetti set kysymykset liitt yvät esimerkiksi kysymyksiin arviointi tutkimukseen suostumisesta; toisin sa-noen, arviointi in osallistumisen tulisi perustua valinnaisuuteen ja ti etoon perustuvaan suostumukseen. Suostumukseen liitt yy myös arviointi in osallistuvien oikeus yksityisyyteen: yksilön antamat ti edot ovat luott amuksellisia ja niitä ei käytetä muuten kuin arviointi tutkimuksen tarkoituksiin. Lisäksi arviointi in osallistuvien nimett ömyys varmistetaan heidän antamansa ti edon käytön yhteydessä. (Robson, 2001.) VARES-hankkeen laati massa rahoitushakemuksessa valti onavustuksen saamiseksi on kirjatt u arvioinnin toteutuvan sekä jatkuvana arviointi na, itsearviointi na ett ä ulkopuolisena arviointi na. Hankkeen työnte-kijöiden kanssa on käyty keskusteluja kesästä 2009 alkaen, jolloin on pohditt u arvioinnin toteutustapoja sekä keskeisiä siinä käsiteltäviä teemoja. Arvioinnin laati ja osallistui myös syksyllä 2009 järjestett yyn lei-rikouluun, jossa läsnäolosta ti edotetti in opiskelijoille jo ennen varsinaisen koulutuksen alkua. Leirikoulun aikana opiskelijoille kerrotti in vielä tarkemmin arvioinnista ja vapaaehtoisia pyydetti in ilmoitt autumaan haastatt elua varten. Arvioinnin laati ja otti yhteytt ä myöhemmässä vaiheessa vapaaehtoistoiminnan har-joitt elupaikkoja tarjonneisiin toimijoihin haastatt elujen sopimiseksi ja kertoi tarkemmin arvioinnin suo-ritt amisesta.

Edelleen, arvioinnissa on syytä pohti a sen aiheutt amia riskejä suhteessa hyötyihin. Fyysisten riskien mah-dollisuus on yleensä vähäinen, mutt a sitä tärkeämpää on pohti a arvioinnin aiheutt amia sosiaalisia, psy-kologisia ja taloudellisia riskejä. Arviointi in osallistuvat saatt avat esimerkiksi kyseenalaistaa oman työnsä mielekkyytt ä tai vallitsevia olosuhteita. Arvioinnin tulokset voivat toisinaan myös aiheutt aa muutoksia työti lanteessa. Arviointi in liitt yvä riski on myös se, ett ä tuloksia ja suosituksia käytetään väärin tai suora-naisesti vääristellään. Riskien arvioinnissa tulee kiinnitt ää huomiota laaja-alaisesti arvioinnin toimintaym-päristöön ja siinä toimiviin ihmisiin. Erityistä huomiota tulee kiinnitt ää niihin, jotka ovat heikoimmassa asemassa tai eniten vaaralle altti ita. (Robson 2001.) Arvioinnin laadun ja luotett avuuden tarkastelu ovat myös keskeisiä kysymyksiä arviointi prosessissa. Euroopan komissio on listannut arviointi prosessin laadun osatekijöitä seuraavasti :

16

Arvioinnin tulee vastata siihen tarpeeseen, miksi se on päätett y toteutt aa. 1. Arviointi hankkeen on oltava tarkoituksenmukainen eli sen on kyett ävä vastaamaan niihin kysymyk-2. siin, joihin on halutt u vastauksia. Arviointi prosessin tulee olla avoin eli eri yhteistyötahoilla ja osallisilla on oltava mahdollisuus osal-3. listua arviointi prosessiin. Arvioinnin tekijän tulee kyetä rakentamaan järkevä tutkimusstrategia arviointi ongelman ratkaise-4. misen kannalta.Arviointi aineiston tulee olla luotett avaa ja arvioinnin tekijän tulee kertoa avoimesti aineiston rajois-5. ta ja mahdollisuuksista. Arvioinnin tekijän tulee soveltaa erilaisia tutkimusmenetelmiä oikeaoppisesti . 6. Uskott avat arviointi tulokset seuraavat luotett avien aineistojen käytöstä ja erilaisten menetelmien 7. oikeaoppisesta soveltamisesta. Arvioinnin tekijä on riippumaton ja kykenevä tekemään puolueett omia johtopäätöksiä. Arvioinnin 8. tuloksia voidaan pohti a yhdessä hankkeessa mukana olevien kanssa, mutt a johtopäätökset ovat aina arvioitsijan omaa pohdinnan tulosta. Arviointi raporti n tulee olla selkeä ja loogisesti etenevä niin rakenteellisesti kuin sisällöllisesti kin. 9. Keskeinen arvioinnin onnistumisen kriteeri on kehitt ämissuositusten hyödyllisyys. (Virtanen 10. 2007.)

6 VÄLIARVIOINNIN TULOKSET

Väliarvioinnin tulosten esitystapa noudatt elee luvussa 4 esiteltyä vapaaehtoistoiminnan prosessikuvaus-ta. Ensimmäisenä kuvaillaan vapaaehtoistoiminnan koulutukseen liitt yvää ti edotusta sekä oppilaitoksiin ett ä opiskelijoille. Toisessa alaluvussa tarkastellaan varsinaisen koulutuksen sisältöjä. Aineistona tässä hyödynnetään opiskelijoiden antamaa palautemateriaalia sekä haastatt eluja. Kolmannessa alaluvussa tarkastellaan koulutuksessa käytett yjä opetusmenetelmiä ja myös tässä tärkeimpänä aineistona ovat opiskelijoiden antama palautemateriaali sekä haastatt elut. Myös opiskelijoiden tuott ama itsearvointi ma-teriaali toimii seuraavassa arvioinnin aineistona.

Neljännessä alaluvussa pohditaan tarkemmin opiskelijoiden kokemuksia koulutuksesta kokonaisuutena. Syksyllä 2009 järjestett yyn purkuparkkiin osallistui vain murto-osa opiskelijoista ja siten esimerkiksi har-joitt eluista saatuja kokemuksia ei ole juurikaan pystytt y väliarvioinnissa vielä tarkastelemaan. Haasta-telluilla opiskelijoilla useimmilla oli myös harjoitt elujakso vielä kokonaan tai ositt ain tekemätt ä, joten tämäkin rajoitt aa harjoitt eluun liitt yvien teemojen työstämistä. Tämä tehtävä jääkin tarkasteltavaksi suunniteltuun arviointi in hankkeen päätt yessä.

6.1 Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen suunnitt elu, ti edott aminen ja opiskelijoiden rekrytointi

VARES-hankkeen organisaati o koostuu eri työryhmistä, joiden toiminnalle on asetett u omat tavoitt eensa. Koulutustyöryhmä koostuu hankkeen työntekijöistä sekä hankkeen kumppaneiden koulutt ajista Oulus-ta ja Oulun seudulta. Koulutustyöryhmän tavoitt eena on kehitt ää vapaaehtoisille suunnatt uja perus- ja jatkokoulutuksen sisältöjä, kehitt ää vapaaehtoistoiminnan koulutusmalli palvelemaan Oulun ja Oulun seudun vapaaehtoistoimintaa sekä osallistua vapaaehtoistoiminnan peruskoulutusten toteutt amiseen koulutt ajana hankkeen koulutt ajan työparina. (VARES-hanke 2009b.)

Koulutuksen suunnitt elun tukena on käytett y hankkeessa tehtyä alkukartoitusta nuorille suunnatuista va-paaehtoistoiminnan malleista. Esimerkkeinä ovat toimineet esimerkiksi kansainvälisessä lukiossa toimiva CAS-ohjelma, jonka yhtenä akti viteetti na on vapaaehtoistoimintaan osallistuminen. Oululaiset kansain-

17

välisen lukion opiskelijat ovat toimineet koulun tapahtumissa, parti otoiminnassa ja päiväkodeissa sekä pitäneet erilaisia kerhoja. Anna & Arvo-hankkeessa tavoitt eena on puolestaan rakentaa ihmisarvoista vanhuutt a ja vahvistaa sukupolvien välistä vuorovaikutusta niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Selvi-tyksessä mainitt uja muita nuorten vapaaehtoistoiminnan malleja ovat esimerkiksi kummi- ja tukioppilas-toiminta, isostoiminta, 4H-järjestön toiminta sekä Taksvärkki ry:n vuositt ain järjestämä taksvärkkipäivä. Kyseisen selvityksen mukaan vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista ti edott aminen on ensisijaisen tärkeä tehtävä, jott a nuoret löytävät vapaaehtoistoiminnan ja heitä saadaan tulevaisuu-dessakin rekrytoitua mukaan toimintaan. (Näppä 2009.)

Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen suunnitt elu aloitetti in syksyllä 2008. Mukana suunnitt elussa ovat olleet VARES-hankkeen työntekijöiden ohella Oulun normaalikoulun opetusharjoitt elijat. Opetusharjoit-telijoiden panos koulutuksen suunnitt elussa on todett u hankkeessa varsin merkitt äväksi tekijäksi. Ope-tusharjoitt elijat osallistuivat keväällä 2009 pidett yyn ensimmäiseen leirikouluun akti ivisesti opetuksen toteutt ajina ja toiminnallisiin harjoituksiin osallistujina. Haastatt eluissa lukiolaiset toivat selkeästi esille, ett ä opetusharjoitt elijoiden mukana olo koulutuksessa koetti in tärkeänä asia. Aiemmin tehdyissä haastat-teluissa peruskoululaisten parissa on tullut esille, ett ä opetusharjoitt elijoiden läsnäolo koulussa ja heidän nopeakin vaihtuvuus voidaan kokea myös rasitt eena jokapäiväisessä koulutyössä (Alanko 2009). Siten monella lukiolaisellakin näytti olevan ennakko-oletuksia opetusharjoitt elijoista ja heihin tutustuminen koulun ulkopuolella koetti in lopulta mielekkäänä asiana. Opetusharjoitt elijoiden nähti in tuovan opetuk-seen monipuolisuutt a ja vaihtelevuutt a.

Koulutuksen suunnitt elussa keskeisenä tehtävänä on ollut myös ti edotusmateriaalin valmistaminen op-pilaitoksiin ja opiskelijoille. VARES-hankkeen koulutt ajat ovat käyneet henkilökohtaisesti oppilaitoksissa kertomassa koulutuksesta ja sen tarkoituksesta. Tätä informaati o- ja rekrytointi ti laisuutt a varten on myös laaditt u esite, josta löytyy keskeinen informaati o koulutuksesta. Nelisivuisen esitt een etusivulla kerro-taan hankkeen järjestäjästä ja yhteistyötahoista. Seuraavalla sivulla määritellään vapaaehtoistoimintaa ja herätellään lukijaa pohti maan omia mahdollisuuksia ja moti iveja osallistua vapaaehtoistoimintaan. Kol-mannelle sivulle on merkitt y leirikoulun toteutustapa, osallistujien määrä, koulutt ajat sekä kurssin sisäl-tö. Esitt een takasivulle on koott u vielä VARES-hankkeen työntekijöiden yhteysti edot. Esite toimii hyvänä apuna informaati o- ja rekrytointi ti laisuuksissa ja sitä on jaett u myös eri tapahtumissa ja seminaareissa VARES-keskusta ja -hankett a esiteltäessä. Koulutuksen sisältöjen ja muotojen laati misen jälkeen VARES-hankkeen koulutt ajat ovat ott aneet yhteyt-tä pilotti oppilaitosten rehtoreihin ja opinto-ohjaajiin. Näiden keskustelujen aikana on laaditt u aikataulu opett ajille ja opiskelijoille suunnatun informaati o- ja rekrytointi ti laisuuden järjestämisestä kyseisissä op-pilaitoksissa. Myöhemmin oppilaitoksiin tullaan nimeämään yhteyshenkilöt, joiden kautt a kaikki koulu-tukseen liitt yvä ti edotus tapahtuu. Informaati o- ja rekrytointi ti laisuudesta on laaditt u ti edott eet koulujen ilmoitustauluille sekä sähköiseen ti edotuskanavaan. Varsinainen ti laisuus on kestänyt noin puoli tunti a ja sen aikana VARES-hankkeen koulutt ajat ovat kertoneet koulutuksen sisällöistä ja toteutuksesta diaesityk-sen avulla. Myös jo aiemmin pidetyn leirikoulun kuvamateriaalia on esitelty ti laisuudessa, jott a opiskeli-joille on muodostunut konkreetti sempi kuva koulutuksesta.

Leirikouluun ilmoitt autuminen tapahtuu informaati o- ja rekrytointi ti laisuudessa tai jälkeenpäin sähkö-posti tse koulutt ajalle. Kun osallistujien määrä on selvinnyt, on VARES-hankkeen koulutt aja lähett änyt osallistujille leirikoulun infomateriaalin sekä ennakkotehtävän. Ennakkotehtävälle on annett u ohjeistus sisältö- ja muotoseikkojen suhteen; tarkoituksena on, ett ä koulutukseen osallistuvat selvitt ävät jo ennen leirikoulua – kirjallisuutt a ja Interneti ä apuna käytt äen – mitä vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan, min-kälaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja on olemassa sekä mikä moti voi ihmisiä osallistumaan toimintaan. Ennakkotehtävän purku tapahtuu leirikoulun alussa. Haastatt eluissa opiskelijoilta ti edustelti in informaati on riitt ävyytt ä ja saatavuutt a ennen varsinaisen kou-

18

lutuksen alkua. Tiedott amiseen olti in pääsääntöisesti eritt äin tyytyväisiä. Puolentunnin mitt ainen ti lai-suus tarjosi riitt ävästi ti etoa kurssin suoritt amisesta, leirikoulun kulusta sekä koulutukseen kuuluvasta va-paaehtoistoiminnan käytännön harjoitt elusta. Esite toimi tässä myös hyvänä lisänä. Muutama opiskelija pohti informaati on täsmentämistä kurssin laajuuteen liitt yen; kahden soveltuvan kurssin suoritt aminen tarkoitti osallistumista leirikouluun sekä käytännön harjoitt elun suoritt amista, eikä kursseja voinut suo-ritt aa erikseen. Lisäksi opiskelijat pohti vat koulutukseen kuuluvan käytännönharjoitt elun laajuutt a; sen tuominen selkeästi esille heti alussa nähti in tarpeellisena asiana myös. Koulutuksen laajuus ja vaaditt avat suoritukset tuleekin esitellä katt avasti informaati o- ja rekrytointi ti laisuudessa. Sähköposti tse lähetett y lisämateriaali leirikoulusta koetti in kuitenkin katt avana. Myös ennakkotehtävä nähti in hyvänä tapana valmistautua koulutukseen; aiheeseen perehtyminen jo etukäteen antoi virikkeitä ja siten varsinaisessa koulutuksessa aihe ei tuntunut enää niin kaukaiselta.

6.2 Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen sisällöt

Vapaaehtoistoiminnan koulutus on toteutett u perjantaista sunnuntaihin kestävänä leirikouluna Pudasjär-vellä sijaitsevassa Syött een Nuoriso- ja leirikoulukeskuksessa. Koulutuksen suunnitt eluvaiheessa VARES-hankkeen työntekijät pohti vat vaihtoehtoisia mahdollisuuksia koulutuksen järjestämiseksi perinteisen, teoriapainott eisen lukiokoulutuksen rinnalle. Leirikoulu nähti in hyvänä tapana järjestää vapaaehtoistoi-minnan koulutuksen ensimmäinen soveltava kurssi, joka on laajuudeltaan 38 oppitunti a. Leirikoulun aika-na käydään läpi vapaaehtoistoimintaa lähinnä teoriassa ja tutustutetaan opiskelijoita vapaaehtoistoimin-nan eri muotoihin. Opiskelijoille esitellään myös eri toimijatahoja, joiden parissa vapaaehtoistoimintaa voidaan käytännössä toteutt aa.

Leirikoulun ohjelma on jaett u kolmelle koulutuspäivälle teemoitt ain. Ensimmäisen leirikoulupäivän tee-mana on ”Vapaaehtoistoiminnan monet kasvot”. Aivan ensimmäiseksi opiskelijat ovat tutustuneet toi-siinsa ja heidät on ryhmäytett y toiminnallisten harjoitusten avulla. Ensimmäisen päivän aikana käydään läpi myös ennakkotehtävä ja pohditaan vapaaehtoistoiminnan sisältöjä ja muotoja sekä vapaaehtoistoi-mijoiden moti iveja osallistua toimintaan. Varsinaisen koulutuksen lisäksi opiskelijoille on järjestett y myös yhteistä iltaohjelmaa. Seuraava kokonainen koulutuspäivä koostuu teemasta ”Kohtaaminen ja vuorovai-kutus”, jonka sisältöihin lukeutuvat muun muassa itsetuntemuksen ja -tunnon, minäkuvan sekä toisen ihmisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen pohdintaa. Päivän aikana on järjestett y myös toiminnallista ohjelmaa, jonka aikana lukiolaisilla on ollut mahdollisuus kokeilla esimerkiksi seinäkiipeilyä ja jousiam-muntaa. Ulkoilun yhteydessä he ovat myös osallistuneet ryhmissä erilaisiin ongelmanratkaisuharjoituk-siin. Tällaisissa toiminnallisissa harjoitt eissa opiskelijat ovat voineet kehitt ää omia vuorovaikutustaitojaan sekä kehitt ää toimintatapoja haasteellisissakin ti lanteissa. Koulutuksen sisältö onkin rakennett u moni-puoliseksi kokonaisuudeksi, jossa varsinaisen teoriaosuuden ohella vahvistetaan opiskelijoiden omaa toimijuutt a erilaisissa ti lanteissa. Palautt een perusteella opiskelijat ovat kokeneet nämä toiminnalliset harjoitt eet omaa oppimista tukevina toimintamuotoina sekä tarjonneet myös onnistumisen ja epäonnis-tumisen kokemuksia, joita on läpikäyty myöhemmin ryhmässä. Koulutuksessa onkin ansiokkaasti huomi-oitu nuorille ominainen tapa opiskella asioita; perinteisen teoriaosuuden ohelle on tuotu myös sellaisia harjoitt eita, joissa opiskelijat ovat päässeet itse tekemään ja toimimaan erilaisissa ti lanteissa.

Viimeisenä leirikoulupäivänä lukiolaisille on esitelty vapaaehtoistoiminnan erilaisia muotoja ja mahdolli-suuksia. Lisäksi on pohditt u omien voimavarojen riitt ävyytt ä toimia vapaaehtoisena sekä myös haasteel-lisissa ti lanteissa toimimista. Leirikoulun lopuksi on käyty läpi koulutuksen sisältöjä ja toteutusta vapaa-muotoisesti keskustellen. Tässä yhteydessä opiskelijoilta on kerätt y myös kirjallinen palaute leirikoulusta sekä itsearvionti omasta oppimisesta. Viimeisen leirikoulupäivän aikana opiskelijat ovat myös saaneet todistuksen koulutukseen osallistumisesta. Palautt eessa opiskelijoilta on ti edusteltu asiakokonaisuuksien merkitystä oman oppimisen kannalta. Eri asiasisällöt on listatt u palautelomakkeeseen, joista opiskelijat ovat voineet valita kuusi itselleen tärkeintä

19

asiasisältöä. Keväällä 2009 järjestett yyn leirikouluun osallistuneet opiskelijat ovat nimenneet tärkeim-mäksi asiakokonaisuudeksi vaikeassa ti lanteessa olevan ihmisen kohtaamisen. Lisäksi esitt äytymiset ja ryhmäytyminen, vapaaehtoistoiminnan määritt ely sekä erilaisten vapaaehtoistoiminnan muotojen ja mahdollisuuksien esitt ely on koett u tärkeäksi leirikoulun ohjelmassa.

Syksyllä 2009 järjestett yyn leirikouluun osallistuneet opiskelijat ovat nimenneet tärkeimmiksi asiakoko-naisuuksiksi erilaiset toiminnalliset harjoitt eet, jollaisia olivat esimerkiksi seinäkiipeily ja jousiammunta. Tärkeänä asiana nähdään kuitenkin myös viimeisen leirikoulupäivän tarjoama ti etous käytännön vapaa-ehtoistoiminnan mahdollisuuksista ja omista vaihtoehdoista toimia vapaaehtoisena. Lisäksi ensimmäisen päivän ryhmäytyminen ja esitt elyt on koett u tärkeiksi teemoiksi leirillä. Neljännelle sijalle on nostett u vapaaehtoistoiminnan teoriapainott einen osuus. Huomioitava seikka on, ett ä ensimmäisen leirikoulun palautelomakkeessa ei ole ollut mainintaa varsinaisen teoriaopetuksen ohella järjestett ävästä toimin-nasta, joka toisessa leirikoulussa näytti nousevan tärkeimmäksi aihekokonaisuudeksi. Leirikoulun loppu-keskustelussa pohditti in opiskelijoiden moti iveja osallistua leirikouluun ja myös siinä kävi ilmi, ett ä osalle opiskelijoista juuri tämä teoriaopetuksen ohella järjestett ävä toiminta oli keskeinen moti ivi koulutukseen osallistumisessa. Nämäkin opiskelijat kuitenkin toivat esille, ett ä vapaaehtoistoimintaan tutustuminen oli ollut mielekästä ja herätt änyt pohti maan omaa rooliaan kyseisessä toiminnassa.

Opiskelijat valitsivat palautelomakkeessa myös niitä asioita, jotka kokivat oman oppimisensa kannalta vähemmän hyödyllisiksi. Tällaisia asioita opiskelijat eivät kuitenkaan ohjelmasta juurikaan löytäneet vaan kokivat, ett ä koulutuksen ohjelma oli hyvin suunniteltu ja antoi katt avan ti edon vapaaehtoistoiminnasta ja sen parissa toimimisesta. Ennakkotehtävän purkaminen systemaatti sesti koetti in tosin toistona ja jot-kut kokivat esimerkiksi yhteisen iltahetken kodalla oman oppimisen kannalta hyödytt ömänä. Opiskelijoilla oli mahdollisuus täsmentää valintojaan avoimessa vastauksessa. Näissä vastauksissa tulee hyvin esille nuorten halu tutustua toisiin nuoriin sekä jakaa kokemuksia ja ajatuksia tutussa ryhmässä. Omien mielipiteiden esille tuominen koetaan helpommaksi ryhmässä, jonka jäseniin on voinut tutustua jo paremmin. Tämän vuoksi ryhmäytyminen ja esitt elyt koetaankin varsin tärkeänä asiana heti leirikoulun alussa. Myös pohdinnat minäkuvasta ja itsetuntemuksesta koetti in tärkeinä teemoina.

Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen sisältö on rakennett u monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Koulutuksessa ei keskitytä pelkästään varsinaiseen vapaaehtoistoimintaan vaan tuodaan selkeästi esille myös itsetunte-muksen ja omien kykyjen ja rajojen tunnustamisen tärkeys sekä vapaaehtoistoimijalta vaaditt avien omi-naisuuksien merkitys. Eräs opiskelija kuvailee tämän teeman tärkeytt ä seuraavasti : ”…voidakseen autt aa muita, täytyy olla sinut itsensä kanssa.” VARES-hankkeen työntekijät ovat tuoneet esille opetusharjoit-telijoiden roolin merkityksen koulutuksen sisältöjen suunnitt elussa; myös haastatt eluissa opiskelijat ovat painott aneet heidän merkitystään. Koulutuksen ohjelman kasaaminen sisällöltään monipuoliseksi tukee oppimista ja herätt ää pohti maan omia mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisena.

6.3 Vapaaehtoistoiminnan koulutuksessa käytetyt opetusmenetelmät

Tänä päivänä yleisesti jaett u käsitys on, ett ä opiskelijat ovat akti ivisia ti edon tuott ajia ja toimijoita oppi-misti lanteissa. Vaikka luokkahuoneopetuksessa luentomainen opetus onkin edelleen varsin näytt ävässä roolissa, käytetään opetuksen tukena muitakin menetelmiä ja hyödynnetään myös tehokkaasti erilaisia teknisiä apuvälineitä. Myös vapaaehtoistoiminnan koulutuksessa on halutt u hyödyntää erilaisia opetus-menetelmiä monipuolisesti . Koska koulutus tapahtuu leirikoulumuotoisena, on lähtökohta jo erilainen kuin perinteisessä luokkahuoneopetuksessa. Opiskeluympäristö ja ti laratkaisut ovat erilaiset ja myös koulutt ajat ovat oman koulun ulkopuolelta. Syött een Nuoriso- ja leirikeskus on tarjonnut otollisen ympä-ristön koulutuksen järjestämiseen. Koulutusti lassa on voitu hyödyntää esimerkiksi AV-laitt eita opetuksen tukena ja ti la on mahdollistanut myös ryhmätöiden ja toiminnallisten harjoitusten tekemisen.

20

Perinteisen luento-opetuksen ohella koulutuksessa on käytett y ryhmätöitä, opetuskeskusteluita, proses-sidraamaa, demonstraati oita, toiminnallisia menetelmiä sekä videoita havainnollistamisen apuna. Pa-lautelomakkeessa opiskelijoita pyydetti in numeroimaan yhdestä kolmoseen ne menetelmät, joiden he kokivat tukevan oppimistaan parhaiten. Selkeästi eniten oppimista tukevia menetelmiä olivat ryhmätyöt, toiminnalliset harjoitukset, demonstraati ot sekä opetuskeskustelut. Perinteinen luento-opetus sijoitt ui lähinnä skaalalle ”näinkin voi oppia”. Luento-opetus nähti in hyödyllisenä esimerkiksi vapaaehtoistoimin-taa määriteltäessä ja sen eri muodoista kerrott aessa. Haastatt eluissa opiskelijat toivat esille erilaisten opetusmenetelmien käytön tärkeyden; luento-opetus yksistään olisi koett u liian raskaaksi ja erityisesti ryhmissä tehdyt demonstraati ot ja draamaharjoitukset koetti in oppimista tukevina menetelminä. Opis-kelijat kokivat, ett ä asia tuli näin lähemmäksi omaa kokemusmaailmaa. Lisäksi esimerkiksi videomateri-aali, jossa esitelti in vapaaehtoistoimijoita arkipäiväisessä autt amistyössä, koetti in havainnollistavana ja vapaaehtoistoiminnasta teoriassa saatua kuvaa konkreti soivana.

Opiskelijat toteavat antamassaan palautt eessa, ett ä juuri ryhmätyömenetelmät tulee jatkossakin säilyt-tää keskeisenä opetusmenetelmänä leirikoulussa. Opiskelijat myös kokevat keskustelut hyvänä tapana oppia ja näitä olisi kaivatt u jopa enemmän koulutuksen aikana toteutett avaksi. Jotkut opiskelijat kokivat, ett ä keskusteluita olisi voitu käydä mieluummin pienemmissä ryhmissä. Opiskelijoiden mielestä myös luentomateriaalin jakaminen on tärkeä asia; leiriviikonlopun, käytännön vapaaehtoistoiminnan harjoitt e-lun sekä kurssin raportoinnin välissä voi olla pitkiäkin taukoja ja siten olemassa olevaan materiaaliin on helppo palata jälkeenpäin ja palautt aa mieliin leirikoulussa läpikäydyt asiat.

Eri opetusmenetelmien käytt ö on rytmitett y koulutuksessa tarkoituksenmukaisella tavalla. Esimerkiksi esitt äytyminen on tapahtunut toiminnallisen harjoituksen muodossa, jonka jälkeen etätehtävä on pu-rett u ryhmätyönä. Ensimmäisen leirikoulupäivän aikana on ollut myös luento-opetusta, jonka aikana on pohditt u vapaaehtoistoimintaa teoriassa. Näin opetukseen on saatu vaihtelevuutt a eikä opiskelijoiden raskaaksi kokema luento-opetus ole kuormitt anut ilta-aikaista opetusta liiaksi. Myös toisena leirikoulu-päivänä eri opetusmenetelmiä on käytett y vaihtelevasti ; päivä on aloitett u edellisen päivän tunnelmia purkamalla vapaamuotoisessa keskustelussa. Tämän jälkeen opiskelijat ovat saaneet suunnitella ilta-ohjelmaa pienryhmissä, jonka jälkeen on siirrytt y luento-opetukseen. Ositt ain jopa haastaviksi koetut aiheet, kuten itsetuntemus ja -tunto sekä vuorovaikutus on nekin käsitelty pääsääntöisesti ryhmätöinä ja toiminnallisina harjoituksina. Opiskelijoiden mielestä tämä on ollut mielekkäämpi tapa käsitellä kysei-siä asioita, eikä esimerkiksi luento-opetuksessa näiden asioiden havainnollistaminen olisi mahdollista. Draamaharjoitukset on koett u eritt äin mielekkäiksi; toisen rooliin meneminen on nähty hyvänä tapana hahmott aa esimerkiksi juuri vapaaehtoistoiminnan parissa tehtävää monipuolista työtä.

6.4 Vapaaehtoistoiminnan koulutus kokonaisuutena

Yleinen näkemys koulutuksesta on opiskelijoiden osalta varsin positi ivinen. Moti ivit lähteä koulutukseen vaihtelivat jonkin verran, mutt a useimmilla tärkeimpänä syynä oli lukiokurssien saaminen. Nuorille omi-nainen tapa toimia ryhmässä ja yhdessä muiden ikäistensä kanssa tuli esille myös toiseksi yleisimmässä syyssä osallistua koulutukseen; uusiin ihmisiin tutustuminen nähti in tärkeänä asiana koulutukseen osal-listumisessa. Varsinainen koulutuksen aihe nähti in kuitenkin lähes yhtä tärkeäksi kuin kaksi edellistäkin syytä; koulutus tarjosi ti iviin ti etopaketi n vapaaehtoistoiminnasta, jota osa opiskelijoista oli tehnyt jo ai-emmin ja joka toisille oli puolestaan vielä aika tuntematon toiminta-alue. Koulutuksen nähti in tarjoavan perusti etoutt a vapaaehtoistoiminnasta sekä omista mahdollisuuksista toimia sen parissa. Monelle va-paaehtoistoimintaan osallistuminen säännöllisesti näytti olevan vielä epätodennäköistä, mutt a koulutuk-sen nähti in antavan myös virikkeitä myöhempää elämää varten.

21

Koulutuksen toteutt aminen leirikoulumuotoisena koetti in eritt äin myönteisenä asiana. Syött een Nuori-so- ja leirikeskus tarjoaa virikkeellisen ympäristön opiskeluun ja vapaa-ajanviett oon. Useimmilla haasta-telluista opiskelijoista oli kokemusta leirikoulusta jo aiemmin ja myös nämä aiemmat kokemukset innos-ti vat osaltaan lähtemään mukaan myös vapaaehtoistoiminnan koulutukseen. Vaikka kouluviikon jälkeen toteutett u leirikoulu nähti in myös ositt ain raskaana, koetti in se kuitenkin hyvänä tapana perehtyä va-paaehtoistoimintaan. Teoriaosuuden opiskelu ti iviissä tahdissa leirikoulumuotoisena nähti in parempana ratkaisuna kuin se, ett ä luentoja olisi ollut esimerkiksi muutamia viikossa pitkällä aikajaksolla. Kevennystä leirikouluun toi kuitenkin se, ett ä opetusmenetelmiä käytetti in vaihtelevasti ja ohjelmassa oli myös muu-ta vapaamuotoisempaa tekemistä. Opiskelijat pääsivät esimerkiksi kokeilemaan seinäkiipeilyä ja jousiam-muntaa sekä tutustumaan paikalliseen observatorioon.

Haastatt eluissa opiskelijat pohti vat koulutuksen toteutumista kokonaisuutena. Kriti soitavaa opiskelijat eivät kuitenkaan leirikouluviikonlopusta juurikaan löytäneet. Varsinainen asiasisältö koetti in tarkoituk-senmukaisena ja esimerkiksi itsetuntemukseen ja vuorovaikutukseen liitt yvät teemat koetti in erityisen hyödyllisiksi. Myös vapaaehtoistoiminnasta opiskelijat kokivat saaneensa katt avan ti etopaketi n, jonka perusteella saatt oi lähteä esimerkiksi käytännön harjoitt elua toteutt amaan. Ensimmäiseen leirikouluun osallistuneet toivat myös haastatt eluissa toistuvasti esille, ett ä opetusharjoitt elijoiden panos koulutuksen suunnitt elussa ja leirikouluun osallistumisessa oli ensisijaisen tärkeä asia. He toivat omalla panoksellaan koulutukseen vaihtelevuutt a ja mursivat myös omalla toiminnallaan opiskelijoilla olleita ennakkokäsityk-siä heistä.

Koulutuksen toteutt ajien panosta leirikoulun toteutuksessa kiitelti in myös haastatt eluissa. Koulutt ajien nähti in olevan aidosti innostuneita asiasta ja helposti lähestytt äviä. Leirikoulussa nähti in vallitsevan rento tunnelma ja esitt äytymiset ja ryhmäytymiset edesautt oivat ryhmän toimimista yhdessä. Leirikoulu on-kin otollinen tapa toteutt aa koulutusta, sillä useimmille nuorille toimiminen ryhmässä ikäistensä kanssa koetaan luonnollisena ja mielekkäänä. Oman lisänsä tuo koulutuksen järjestäminen vieraassa ympäris-tössä. Ajankäytöllisesti leirikoulu nähti in pääsääntöisesti hyvin toteutett una. Jossakin määrin kriti soiti in rajoituksia esimerkiksi valvomisen suhteen. Lisäksi aikainen herätys aamulla koetti in kouluviikon jälkeen raskaana. Myös pidempiä taukoja kaivatti in oppitunti en väliin.

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET

Vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen resurssikeskus-hankkeen (VARES) tavoitt eena on kehitt ää vapaa-ehtoistoimintaa Oulussa ja Oulun seudulla vuosien 2008–2012 aikana. Raha-automaatti yhdistyksen ra-hoitt amaa hankett a hallinnoi Oulun seudun Setlementti ry. Hankkeen yhtenä konkreetti sena tavoitt eena on vapaaehtoistoiminnan integrointi kasvatukseen ja opetukseen. Tämän osatavoitt een tarkoituksena on kehitt ää malli lukiolaisille suunnatusta vapaaehtoistoiminnan koulutuksesta Oulussa ja Oulun seudul-la, jota voidaan myöhemmin käytt ää myös muissa Suomen lukioissa. Koulutuksen suunnitt elu aloitetti in hankkeessa vuonna 2008 ja keväällä 2009 järjestetti in ensimmäinen leirikoulumuotoinen vapaaehtoistoi-minnan koulutus lukiolaisille. Tässä koulutuksessa oli mukana 11 Oulun normaalikoulun opiskelijaa sekä 10 opetusharjoitt elijaa. Toinen vapaaehtoistoiminnan koulutus järjestetti in syksyllä 2009, johon osallistui 17 Kempeleen ja Tyrnävänä lukioiden opiskelijaa. Vuonna 2010 järjestetään vielä kolmas leirikoulumuo-toinen vapaaehtoistoiminnan koulutus. Leirikoulumuotoisen koulutuksen ohella hankkeessa on järjes-tett y yhteistyössä TUKEVA-hankkeen kanssa päivämuotoista vapaaehtoistoiminnan koulutusta kahdessa oululaisessa lukiossa. Tässä väliarviointi raporti ssa on tarkasteltu vapaaehtoistoiminnan koulutuksen kehitt ämisvaiheen ete-nemistä. Tarkastelun kohteena on ollut leirikoulumuotoisena toteutett u vapaaehtoistoiminnan koulu-tus vuoden 2009 aikana. Väliarvioinnissa on käsitelty vapaaehtoistoiminnan koulutuksen prosessia aina sen suunnitt elusta varsinaiseen käytännön toteutukseen asti . Tarkastelun kohteena on ollut koulutuksen

22

suunnitt elu ja siitä ti edott aminen oppilaitoksiin ja opiskelijoille. Lisäksi arvioinnissa on käsitelty koulutuk-sen toteutusta leirikoulumuotoisena, koulutuksen varsinaisia sisältöjä sekä siinä käytett yjä opetusmene-telmiä. Koska vapaaehtoistoiminnan koulutukseen kuuluva käytännön harjoitt elu sekä kurssin raportointi on vielä monella opiskelijalla suoritt amatt a joko ositt ain tai kokonaan, ei tässä väliarvioinnissa ole käsitel-ty näitä teemoja kuin lähinnä viitt auksenomaisesti . Väliarvioinnin aineistona on hyödynnett y hankkeen puitt eissa tuotett ua materiaalia, kuten vapaaehtoistoiminnan koulutuksen esitett ä, vapaaehtoistoimin-nan koulutuksen rahoitushakemusta, hankkeen toimintakertomuksia (kevät ja syksy 2009) sekä hankkee-seen laaditt ua esikartoitusta nuorille suunnatuista vapaaehtoistoiminnan malleista. Lisäksi opiskelijoiden antama palaute koulutuksesta ja itsearviointi omasta oppimisestaan on toiminut arvioinnin aineistona. Näiden lisäksi koulutukseen osallistuneita opiskelijoita sekä käytännön harjoitt elupaikkoja tarjonneita toimijoita on haastateltu arviointi a varten. Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen prosessiin kuuluu oleel-lisena osana arviointi . Ulkoisen arvioinnin lisäksi koulutt ajat ovat tehneet itsearviointi a toiminnastaan koko prosessin ajan, joka palvelee myös tätä ulkoista arviointi a.

Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen toteutukseen on saatu rahoitusta Opetusministeriön Nuorisotyö- ja politi ikka-ohjelmasta. Rahoitushakemukseen on kirjatt una hankkeen tavoitt eet ja päämäärä sekä kuvail-tu yksityiskohtaisesti prosessin eteneminen. Toteutuneen toiminnan perusteella voidaan todeta, ett ä hankkeessa on edett y hakemukseen kirjatt ujen tavoitt eiden mukaisesti . Ensinnäkin, hankkeessa valmis-tui nuorille suunnatuista vapaaehtoistoiminnan malleista laaditt u alkukartoitus, joka on toiminut myös VARES-hankkeen vapaaehtoistoiminnan koulutuksen taustana. Hankkeen kehitt ämisvaiheessa on edett y suunnitelmien mukaan; vapaaehtoistoiminnan koulutuksen suunnitt elua, ti edott amista ja rekrytointi a on kehitett y hankkeen koulutus-työryhmässä. Lisäksi akti ivisessa roolissa koulutuksen sisältöjen ja muoto-jen suunnitt elussa ovat toimineen Oulun normaalikoulun opetusharjoitt elijat. Edelleen, hankkeessa on vuonna 2009 edett y toteutusvaiheeseen, jonka myötä on järjestett y kaksi vapaaehtoistoiminnan koulu-tusta leirikoulumuotoisena Syött een Nuoriso- ja leirikeskuksessa Pudasjärvellä. Arviointi a on hankkeessa toteutett u jatkuvana itsearviointi na ja käsillä olevassa ulkoisessa väliarvioinnissa.

Hanke vastaa osaltaan myös tämän hetkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kansalaisten osallistu-mis- ja vaikutt amismahdollisuuksien tukeminen on koett u tärkeäksi asiaksi ja esimerkiksi hallituksen politi ikkaohjelmissa tämä seikka on tuotu selkeästi esille. Kansalaisvaikutt amisen politi ikkaohjelmassa (2003-2007) esimerkiksi koulu nähti in keskeisenä areenana, jossa akti ivista kansalaisuutt a ja osallisuutt a voitaisiin tukea. Osallistumis- ja vaikutt amistaitoja ei nähdä omaksutt avan automaatti sesti täysi-ikäisenä, vaan niitä pitää pystyä harjoitt amaan jo nuoresta iästä lähti en. VARES-hankkeessa onkin tunnustett u tar-ve kehitt ää nuorten osallistumis- ja vaikutt amismahdollisuuksia ja vapaaehtoistoiminta nähdään yhtenä tapana vahvistaa nuorten osallisuuskokemuksia yhteiskunnassa. Siten hanke vastaa tarpeeseen kehitt ää perinteisten osallistumis- ja vaikutt amismahdollisuuksien rinnalle uusia tapoja, joiden kautt a nuoret voi-vat omaa osallisuutt aan toteutt aa yhteiskunnassa.

Vapaaehtoistoimintaan osallistuneet opiskelijat ovat tuoneet palautemateriaalissa sekä arviointi a varten toteutetuissa haastatt eluissa esille kokemuksiaan koulutuksen järjestämisestä. Koulutuksesta ti edott ami-seen olti in tyytyväisiä yleisesti , mutt a erityistä huomiota tulisi kiinnitt ää siihen, mitä kahden soveltavan kurssin suoritt aminen käytännössä tarkoitt aa. Osalle opiskelijoista oli jäänyt epäselväksi se, ett ä leirikou-luun osallistuminen tarkoitti yhtä soveltavaa kurssia ja toinen kurssi koostui varsinaisesta vapaaehtoistoi-minnan käytännön harjoitt elusta. Lisäksi opiskelijoilla oli epäselvyytt ä sen suhteen, voiko kursseja suo-ritt aa erikseen. Koulutuksen sisällöt ja vaaditt avat suoritukset tuleekin tuoda selkeästi esille opiskelijoille suunnatussa informaati oti laisuudessa. Opiskelijoille lähetett yyn infomateriaaliin leirikoulun sisällöstä ja käytännön järjestelyistä sekä ennakkotehtävään olti in tyytyväisiä. Opiskelijat kokivat, ett ä materiaali oli katt ava ja antoi selkeän kuvan siitä, mitä viikonlopun kestävässä vapaaehtoistoiminnan koulutuksessa tulisi tapahtumaan. Myös ennakkotehtävä koetti in hyvänä introna aiheeseen jo ennen varsinaista koulu-tusta.

23

Opiskelijat olivat varsinaiseen koulutukseen eritt äin tyytyväisiä. Ensinnäkin koulutuksen järjestäminen leirikoulumuotoisena koetti in hyvänä ratkaisuna perinteisen kouluopetuksen sijaan. Syött een nuoriso- ja leirikeskus tarjosi virikkeellisen ympäristön opiskeluun ja mahdollisti myös erilaisiin vapaa-ajan akti viteet-teihin osallistumisen väliajoilla. Nuorille ominainen tapa toimia ryhmässä ikäistensä kanssa nousi esille myös opiskelijoiden antamassa palautt eessa ja arviointi a varten toteutetuissa haastatt eluissa. Opiskelijat kokivat, ett ä koulutuksen järjestäminen leirikoulumuotoisena, ositt ain tuntematt omienkin nuorten kans-sa, toi vaihtelua perinteiseen opiskeluun ja synnytti uusia kontakteja ikätovereihin. Tässä konteksti ssa myös vapaaehtoistoimintaan perehtyminen koetti in mielekkäänä.

Koulutuksen sisältöihin olti in myös tyytyväisiä. Opiskelijat kokivat, ett ä koulutus tarjosi hyvät perusti edot vapaaehtoistoiminnasta ja herätt eli pohti maan omia mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisena. Kaiken kaik-kiaan ohjelman nähti in olevan tasapainoinen ja se tarjosi katt avasti ti etoa vapaaehtoistoiminnasta, sen muodoista ja erilaisista mahdollisuuksista toimia vapaaehtoisena. Tämän ohella erityisesti itsetuntemuk-seen, minäkuvaan ja vuorovaikutukseen liitt yvät teemat koetti in eritt äin hyödyllisinä. Palautemateriaalis-sa tai haastatt eluissa ei tullut selkeästi esille sellaisia sisältöjä, jotka olisi suoranaisesti koett u hyödytt ö-minä. Palautt een perusteella voidaan todeta, ett ä vapaaehtoistoiminnan koulutus on jo lähtökohtaisesti suunniteltu katt avaksi kokonaisuudeksi. Koulutuksessa ei pitäydytt y pelkästään vapaaehtoistoiminnan teoreetti seen esitt elyyn, vaan pureudutaan myös toimija-näkökulmaan. Koulutuksessa opiskelijoille esi-tellään vapaaehtoistoimijan roolia ja sitä kautt a heidät saadaan pohti maan myös omia resursseja toimia vapaaehtoisena. Myös koulutuksessa käytett yihin opetusmenetelmiin olti in tyytyväisiä. Koska koulutus järjestetään perin-teisen kouluopetuksen ulkopuolella leirikoulumuotoisena, asett aa se jo erilaiset lähtökohdat koulutuksen toteutt amiseen. Syött een Nuoriso- ja leirikeskus tarjoaa erinomaiset puitt eet leirikoulun järjestämiseen. Varsinainen koulutusti la mahdollisti niin perinteisen luento-opetuksen pitämisen kuin erilaisten toimin-nallisten harjoitustenkin toteutt amisen. Opiskelijat olivat eritt äin tyytyväisiä siihen, ett ei koulutuksessa pitäydytt y pelkässä luennoinnissa, vaan erilaisia menetelmiä käytetti in vaihtelevasti . Etenkin ryhmätyöt, demonstraati ot ja opetuskeskustelut koetti in mielekkäinä ja omaa oppimista tukevina menetelminä.

Vapaaehtoistoiminnan koulutuksen toinen soveltava kurssi koostuu vapaaehtoistoiminnan käytännön harjoitt elusta. Tästä osiosta ei ole kerätt y vielä katt avaa palautett a eivätkä myöskään kaikki haastellut opiskelijat olleet vielä suoritt aneet kyseistä osiota. Haastatt eluissa harjoitt elun suoritt aneet opiskelijat kuitenkin toivat esille kuitenkin, ett ä käytännön harjoitt elun suoritt aminen tuo vapaaehtoistoiminnan lähelle omaa arkea ja konkreti soi leirikoulussa opitt ua. Käytännön harjoitt elujaksoja oli suoritett u muun muassa lasten ja nuorten parissa sekä vanhustenhuollossa. Opiskelijoilla oli pääsääntöisesti hyvät koke-mukset harjoitt eluista ja heidät oli otett u hyvin vastaan harjoitt elupaikoissa. He kokivat saaneensa hyvän perehdytyksen toimintaan ja kokivat tekevänsä hyödyllistä työtä toimiessaan vapaaehtoistoiminnassa. Monet nuoret toivat esille, ett ei heillä ollut vielä tässä vaiheessa vältt ämätt ä resursseja toimia säännöl-lisesti vapaaehtoisena, mutt a esimerkiksi myöhemmässä vaiheessa se voisi olla hyvinkin mahdollista. Lisäksi vapaaehtoistoiminnan koulutukseen osallistuminen nähti in eräänlaisena meriitti nä, josta voisi olla myös hyötyä myöhemmin esimerkiksi koulutukseen tai työelämään pyrkiessä.

Harjoitt elupaikkoja tarjonneet toimijat kokivat myös vapaaehtoistoiminnan koulutuksen sekä siihen liit-tyvän harjoitt elujakson hyvänä tapana tutustutt aa nuoria vapaaehtoistoimintaan. Toimijat olivat eritt äin tyytyväisiä nuoriin ja kokivat, ett ä nuorten tutustutt aminen vapaaehtoistoimintaan oli myös satsaus tulevaisuuteen. Toimijat kokivat saaneensa katt avasti ti etoa hankkeen tarkoituksesta ja toiminnasta ja harjoitt elijoiden perehdytt äminen tehtäviinsä oli sujunut hyvin. Haastatt eluissa toimijat toivat selkeästi esille sen, ett ä vapaaehtoistoimijat toivat arvokkaan lisän heidän jokapäiväiseen toimintaan. Toisille va-paaehtoiset olivat koko toiminnan perusta ja elinehto ja siten nuorten tutustutt aminen heidän toimin-taansa vapaaehtoistoiminnan koulutuksen kautt a toimi mahdollisesti myös myöhempää rekrytointi a var-

24

ten hyvänä kanavana. Sosiaalialalla vapaaehtoistoimijat nähti in puolestaan ammati llista työtä tukevana resurssina, joskin nopea vapaaehtoistoimijoiden vaihtuvuus saatetti in kokea myös negati ivisena asiana. Vapaaehtoistoimijoiden perehdytt äminen toimintaan saatt aa muodostua pienemmissä yrityksissä ja yh-teisöissä myös työtä lisäävänä tekijänä ja siten vapaaehtoistoimintaa ei nähty näissä niinkään keskeisenä toimintamuotona. Kuitenkin näissäkin nuorten tutustutt aminen vapaaehtoistoimintaan nähti in tärkeänä asiana ja myös tulevaisuuteen suuntaavana toimintana.

Jatkossa hankkeessa tullaan tekemään yhteistyötä myös esimerkiksi ammati llisten oppilaitosten kanssa. Onkin tärkeätä pyrkiä tavoitt amaan nuoria eri koulutusalojen piiristä ja myös niiden ulkopuolelta. Haas-tatellut nuoret olivat jo valmiiksi akti ivisia ja moni myös toimi vapaaehtoistoiminnassa jo entuudestaan. Huomiota tulisikin kiinnitt ää siihen, voisiko hankkeen puitt eissa luoda uudenlaisia yhteistyömuotoja, jott a mahdollisimman moni nuori pääsisi tutustumaan vapaaehtoistoimintaan ja löytäisivät kenti es sitä kautt a oman osallisuuden polkunsa yhteiskunnassa.

25

LÄHTEET

Alanko, A. 2009. Haastatt elumateriaali 9-luokkalaisten osallisuus- ja vaikutt amiskokemuksista peruskou-lussa. Arti kkelin luonnostelu aineiston pohjalta tekeillä. Euroopan talous- ja sosiaalikomissio. 2006. Vapaaehtoistoiminta, sen rooli ja vaikutukset eurooppalai-sessa yhteiskunnassa. Saatavilla osoitt eessa URL:< htt p://www.kansalaisareena.fi /Vapaaehtoistoiminta_sen_rooli_ja_vaikutukset.pdf>.Holmila, M. 1999. Evaluaati otutkimuksesta sosiaaliti eteissä. Teoksessa Paakkunainen, K. (Toim.) Arvioin-ti tutkimus ja nuoriso. Tulosvastuusta dynaamiseen nuorisotoimintaan. Helsinki: Nuorisotutkimusverkos-to, 46-60.Lahdenperä, I., Virtanen, O., Saarinen, V. & Salmi, R. 1989. Leirikoulun käsikirja. Helsinki: Valti on paina-tuskeskus. Lukiolaki 1998/629. Lundbom, P. 2007. Kansalaisakti vismia, oppimista ja uusien toimintamahdollisuuksien etsimistä. Teok-sessa Hoikkala, T. & Sell, A. (Toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdolli-suudet. Helsinki, Nuorisotutkimusseura: 284–298. Myllyniemi, S. 2008. Mitä kuuluu? Nuorisobarometri 2008. Helsinki: Opetusministeriö: Nuorisotutki-musverkosto: Nuorisoasiain neuvott elukunta. Nuorisolaki 2006/72. Näppä, A. 2009. Alkukartoitus nuorille suunnatuista vapaaehtoistoiminnan malleista. Julkaisematon lähde. Opetushallitus. 2003. Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003. Nuorille tarkoitetun lukiokoulutuk-sen opetussuunnitelman perusteet. Saatavilla pdf-muodossa URL:<htt p://www.edu.fi /julkaisut/maaraykset/ops/lops_uusi.pdf>. Opetusministeriö. 2009a. Tiedott eet. Saatavilla osoitt eessa URL:<htt p://www.minedu.fi /OPM/Tiedott eet/2009/11/Kultt uurineuvosto.html?lang=fi >. Opetusministeriö. 2009b. Lukiokoulutus on yleissivistävää koulutusta. Saatavilla osoitt eessa URL:<htt p://www.minedu.fi /OPM/Koulutus/yleissivistaevae_koulutus/lukiokoulutus/?lang=fi >.Oulun normaalikoulu. 2009. Lukion opetussuunnitelma. Saatavilla osoitt eessa URL:<htt ps://norssiportti .oulu.fi /index.php?4241>.Robson, C. 2001. Käytännön arvioinnin perusteet: opas evaluaati on tekijöille ja ti laajille. Helsinki: Tammi. Rossi, P. H. & Freeman, H. E. 1993. Evaluati on: a systemati c approach. Newbury Park (Calif.): Sage. Stranius, L. 2008. Yksilöllinen kevytakti vismi on uutt a kansalaistoimintaa. Helsingin Sanomat 1.7.2008. Syötekeskus. 2009. Leirikoulu. Saatavilla osoitt eessa URL:< htt p://www.syotekeskus.net/index.asp?pid=4>.Tilastokeskus. 2009. Lukiokoulutukseen opiskelijoita 114 240 vuonna 2008. Saatavilla osoitt eessa URL:< htt p://www.stat.fi /ti l/lop/2008/lop_2008_2009-06-12_ti e_001.html>. UNICEF. 1989. Lapsen oikeuksien sopimus. Saatavilla osoitt eessa URL:<htt p://www.unicef.fi /lapsen_oikeuksien_sopimus>.VARES-hanke. 2009a. VARES-hanke ja AVEK-toiminta. Toimintakertomus, kevät 01.01-30.6.2008. VARES-hanke. 2009b. VARES-hanke ja AVEK-toiminta. Toimintakertomus, syyskausi 01.08.-31.12.2009.VARES-hanke. 2009c. VARES-hanke ja AVEK-toiminta. Tilastoina. 2008–2009.VARES-keskus. 2009a. Vares-hanke. Saatavilla osoitt eessa URL:<htt p://www.vareskeskus.fi /index.asp?pid=1>.VARES-keskus. 2009b. Vapaaehtoistoiminta. Saatavilla osoitt eessa URL:<htt p://www.vareskeskus.fi /index.asp?pid=149>.Virtanen, P. 2007. Arviointi : arviointi ti edon luonne, tuott aminen ja hyödyntäminen. Helsinki: Edita. Yeung, A. B. 2002. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – ihanteita vai todellisuutt a. Tut-kimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Helsinki: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteisöyhdistys.

26

27

28