työ- ja elinkeinoministeriön näkemys suomen...

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja • Ministeriö • 2019:4

Työ- ja elinkeinoministeriön näkemys Suomen työmarkkinoista

Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki 2019

Työ- ja elinkeinoministeriön näkemys Suomen työmarkkinoistaTyömarkkinoiden nykytila, kehitysnäkymät ja tavoitetila

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:4

Työ- ja elinkeinoministeriö

ISBN: 978-952-327-391-7

Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto

Helsinki 2019

Kuvailulehti

Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö 26.2.2019

Tekijät Työllisyys ja toimivat markkinat -osasto

Julkaisun nimiTyö- ja elinkeinoministeriön näkemys Suomen työmarkkinoista Työmarkkinoiden nykytila, kehitysnäkymät ja tavoitetila

Julkaisusarjan nimi ja numero

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:4

Diaari/hankenumero

Teema Ministeriö

ISBN PDF 978-952-327-391-7 ISSN PDF 1797-3562

URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-391-7

Sivumäärä 80 Kieli suomi

Asiasanat työmarkkinat, työllisyys, työttömyys, työelämä

Tiivistelmä

Työ- ja elinkeinoministeriön työmarkkinanäkemys pyrkii kuvaamaan ministeriön virkakun-nan käsitystä Suomen työmarkkinoiden keskeisistä piirteistä, kehityssuunnista ja haasteista. Työmarkkinanäkemyksessä pureudutaan kahdeksaan strategiseen painopisteeseen, joissa näh-dään erityisiä kehittämistarpeita. Niiden osalta arvioidaan nykytila, kehitysnäkymät, tavoitetila ja vaihtoehtoisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Näiden lisäksi käsitellään Suomen työmarkki-noiden erityispiirteitä ja historiallista kehitystä, sekä esitetään erilaisia skenaarioita mahdollisesta työllisyyskehityksestä lähitulevaisuudessa. Keskeisiksi tavoitteiksi työmarkkinoiden kehittämisessä on määritelty työllisyysasteen nostami-nen lyhyellä aikavälillä 75 prosenttiin ja pitkällä aikavälillä 78 prosenttiin, työmarkkinoiden toimi-vuuden parantaminen, työttömyysasteen painaminen alle 5 prosentin, sekä työelämän kehittämi-nen. Valitut strategiset painopisteet vastaavat määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseen. Ne liitty-vät syrjäytymisen ehkäisyyn, osaavan työvoiman saatavuuteen, työn murrokseen, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, työnteon kannustimiin, työllistämiskynnykseen, palkanmuodostukseen ja työmarkkinoiden pelisääntöihin. Näkemystä on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä virkatyönä. Päävastuu valmistelusta on ollut Työllisyys ja toimivat markkinat -osastolla. Valmisteluryhmän puheenjohtajat: työmarkkinaneuvos Kimmo Ruth ja hallitusneuvos Susanna Siitonen (31.3.2018 saakka) Valmisteluryhmän sihteeri: erityisasiantuntija Erno Mähönen (yhteyshenkilö), puh: 029 5047066; Työllisyys ja toimivat markkinat -osasto

Kustantaja Työ- ja elinkeinoministeriö

Julkaisun jakaja/myynti

Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fiJulkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi

julkaisut.valtioneuvosto.fi

http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi

Presentationsblad

Utgivare Arbets- och näringsministeriet 26.2.2019

Författare Avdelningen för sysselsättning och fungerande marknader

Publikationens titel

Arbets- och näringsministeriets syn på arbetsmarknaden i Finland Nuläget, utvecklingsutsikterna och målbilden för arbetsmarknaden

Publikationsseriens namn och nummer

Arbets- och näringsministeriets publikationer 2019:4

Diarie-/projektnummer

Tema Ministeriet

ISBN PDF 978-952-327-391-7 ISSN PDF 1797-3562

URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-391-7

Sidantal 80 Språk finska

Nyckelord arbetsmarknad, sysselsättning, arbetslöshet, arbetsliv

Referat

Arbets- och näringsministeriets syn på arbetsmarknaden har som mål att beskriva tjänstemännens uppfattning av de viktigaste dragen hos samt utvecklingsriktningarna och utmaningarna för arbets-marknaden i Finland. I synen på arbetsmarknaden går man på djupet med åtta strategiska områ-den där man upptäckt särskilda utvecklingsbehov. I fråga om dem görs en bedömning av nuläget, utvecklingsutsikterna, målbilden och mögliga åtgärder för att nå målet. Utöver detta behandlas sär-dragen hos och den historiska utvecklingen av arbetsmarknaden i Finland samt presenteras olika slags scenarier för möjlig arbetsmarknadsutveckling inom den närmaste framtiden. Som viktiga mål för utvecklingen av arbetsmarknaden har fastställts höjning av sysselsätt-ningsgraden på kort sikt till 75 procent och på lång sikt till 78 procent, arbetsmarknad som funge-rar bättre, sänkning av arbetslöshetsgraden så att den ligger under fem procent samt utveckling av arbetslivet. De strategiska insatsområdena har valts så att de utsatta målen kan uppnås. De handlar om förebyggande av utslagning, tillgången på kompetent arbetskraft, förändringarna i arbetslivet, jämställdheten och jämlikheten, incitamenten för att arbeta, tröskeln för att sysselsätta, lönebild-ningen och spelreglerna på arbetsmarknaden. Synen på arbetsmarknaden har beretts som tjänsteuppdrag vid arbets- och näringsministeriet. Avdelningen för sysselsättning och fungerande marknader har haft huvudansvaret för beredningen.

Beredningsgruppens ordförande: arbetsmarknadsrådet Kimmo Ruth och regeringsrådet Susanna Siitonen (fram till 31.3.2018) Beredningsgruppens sekreterare: specialsakkunnig Erno Mähönen (kontaktperson), tfn 029 5047066; Avdelningen för sysselsättning och fungerande marknader

Förläggare Arbets- och näringsministeriet

Distribution/ beställningar

Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fiBeställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi

julkaisut.valtioneuvosto.fi

http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi

Description sheet

Published byMinistry of Economic Affairs and Employment

26.2.2019

Authors Employment and Well-Functioning Markets Department

Title of publication

Outlook of the Ministry of Economic Affairs and Employment on the Finnish labour market Current state, development forecasts and desired state

Series and publication number

Publications of the Ministry of Economic Affairs and Employment 2019:4

Register number Subject Ministry

ISBN PDF 978-952-327-391-7 ISSN (PDF) 1797-3562

Website address (URN)

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-391-7

Pages 80 Language Finnish

Keywords labour market, employment, unemployment, working life

Abstract

The labour market outlook of the Ministry of Economic Affairs and Employment aims to describe the understanding of the Ministry’s officials concerning the main characteristics, trends and challenges of the labour market in Finland. The labour market outlook is presented from the perspective of eight strategic focus areas that have special development needs. For each of these, the outlook assesses the current state, development perspectives, desired state and some possible solutions. In addition to the-se, it explores the special characteristics and historical development of the Finnish labour market and presents various scenarios for developments in the field of employment in the near future. The following main objectives have been defined for the development of the labour market: increa-sing the employment rate to 75 per cent in the short term and 78 per cent in the long term, improving the functionality of the labour market, reducing the unemployment rate to less than five per cent and developing working life. The strategic focus areas have been selected with the set objectives in mind. These are related to preventing marginalisation, ensuring the supply of skilled labour, the transformation of work, equality and non-discrimination, incentives for work, lowering the employment threshold, wage formation and the rules of working life. The outlook has been prepared by public officials at the Ministry of Economic Affairs and Employment as part of their regular duties. The Employment and Well-Functioning Markets Department was the main body in charge of its preparation. Chairs of the preparatory working group: Kimmo Ruth, Labour Market Counsellor and Susanna Siitonen, Senior Ministerial Adviser (until 31 March 2018) Secretary of the working group: Erno Mähönen, Senior Specialist (contact person), tel. +358 29 5047066; Employment and Well-Functioning Markets Department

Publisher Ministry of Economic Affairs and Employment

Distributed by/ publication sales

Electronic version: julkaisut.valtioneuvosto.fiPublication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi

julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi

Sisältö

Esipuhe ....................................................................................................................................................................... 9

1 Keskeiset tavoitteet ............................................................................................................................. 11

2 Suomen työmarkkinat ....................................................................................................................... 13

3 Strategiset painopisteet .................................................................................................................. 233.1 Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ............................................................ 233.2 Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen ............................................................... 303.3 Työn murrokseen varautuminen .................................................................................................... 353.4 Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen työmarkkinoilla ............ 423.5 Työnteon kannustimien parantaminen .................................................................................. 463.6 Työllistämiskynnyksen madaltaminen ..................................................................................... 493.7 Palkanmuodostukseen liittyvien kysymysten ratkaisu ............................................ 513.8 Työmarkkinoiden pelisääntöjen uudelleentarkastelu .............................................. 55

4 Yhteenveto ratkaisuvaihtoehdoista ...................................................................................... 61

5 EU:n, OECD:n ja IMF:n työ- ja elinkeinopolitiikkaa sivuavia suosituksia ............................................................................................................................. 74

6 Skenaarioita seuraavan hallituskauden työllisyyskehityksestä ................. 766.1 Skenaario 1: Työllisyyden kasvu tasaantuu, työvoiman

tarjonta kasvaa, työttömyys laskee hitaasti ........................................................................ 766.2 Skenaario 2: Vahva työllisyyden kasvu ja kohtuullinen

työttömyyden lasku ..................................................................................................................................... 786.3 Skenaario 3: Vahva talouskasvu, työvoiman tarjonta ja

rakennetyöttömyyden lasku............................................................................................................... 79

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN NÄKEMYS SUOMEN TYÖMARKKINOISTA

9


ESIPUHE

Korkean työllisyyden tavoite on laajasti jaettu tavoite suomalaisessa yhteiskun-nassa, ja keskustelu keinoista työllisyyden lisäämiseksi on jatkuvaa. Korkea työllisyys on tuottavuuden rinnalla talouskasvun osatekijä, ja se tukee julkisen talouden kes-tävyyttä, ihmisten hyvinvointia ja työvoiman saatavuutta yrityksissä.

Tähän keskusteluun työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on valmistellut näkemyksen Suomen työmarkkinoiden keskeisistä ongelmista ja uudistustarpeista. TEM:n työ-markkinanäkemys kokoaa yhteen laajasti tietoa ja näkemyksiä työmarkkinoista, ja siinä on tehty johtopäätöksiä ja ehdotuksia tulevien toimenpiteiden valmistelemi-seksi. Työn tarkoituksena on edistää yhteisen näkemyksen muodostumista tarvit-tavista työmarkkinauudistuksista ja muodostaa sisältöperustaa työ- ja elinkeinopo-litiikan integroinnille. Työmarkkinanäkemys on valmistelu kantavana periaatteena työ- ja elinkeinopolitiikan yhteensovittaminen. Työn lähtökohtana on työ- ja elin-keinoministeriössä laadittu kestävän kasvun agenda, ja suositeltavat keinot tukevat sen toteutumista.

Työmarkkinanäkemykseen sisältyvän analyysin perusteella tulevalla vaalikaudella tavoitteeksi tulisi asettaa 75 prosentin työllisyysaste, ja pidemmällä aikavälillä vä-hintään 78 prosentin työllisyysaste. Tavoitteet ovat vaativia, ja ne edellyttävät sekä kasvua ja työllisyyttä tukevien työmarkkinauudistusten jatkamista että elinkeino-politiikan kehittämistä pitkällä aikajänteellä. Työmarkkinoilla on monia vahvuuksia, erityisesti kasvua tukeva vahva osaamisperusta, jonka kehittymisestä on huoleh-dittava jatkossakin. Keskeisenä haasteena on korkealla oleva rakenteellinen työt-tömyys, mikä edellyttää työmarkkinoiden toimivuutta ja työmarkkinoille osallis-tumista lisäävien toimenpiteiden vahvistamista. Korkealla olevan työttömyyden alentaminen on välttämätöntä sekä työvoiman saatavuuden että julkisen talouden rahoituksen kannalta että ihmisten työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

10

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:4 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN NÄKEMYS SUOMEN TYÖMARKKINOISTA

Työmarkkinanäkemyksen on laatinut TEM:n valmisteluverkosto, joka on toiminut vuoden 2018 alusta huhtikuuhun saakka hallitusneuvos Susanna Siitosen johdolla ja sen jälkeen työmarkkinaneuvos Kimmo Ruthin johdolla. Valmisteluverkoston sih-teerinä on toiminut erityisasiantuntija Erno Mähönen, joka on vastannut raportin laadinnasta ja monista sen sisältämistä analyyseista.

Jari Gustafsson kansliapäällikkö työ- ja elinkeinoministeriö

11


1 Keskeiset tavoitteetTyö- ja elinkeinoministeriön työmarkkinanäkemyksen tarkoituksena on muodostaa käsitys Suomen työmarkkinoiden keskeisistä haasteista ja keinoista niiden ratkaise-miseksi. Tarkoituksena ei ole muodostaa kokonaiskäsitystä kaikista työmarkkinoihin vaikuttavista tekijöistä ja niiden keskinäisistä vaikutussuhteista. Sen sijaan tarkoi-tuksena on keskittyä niihin seikkoihin, joissa joko havaitaan puutteita tai joiden kehitysnäkymät edellyttävät ennakoivaa korjaamista. Näkemyksen muodostaminen tukee tavoitetta työ- ja elinkeinopolitiikan integroimiseksi yhdeksi politiikka-alaksi.

Työmarkkinanäkemyksen ylätason tavoitteet ovat seuraavat:

Työelämän ulkopuolella olevat: Työelämässä olevat:

Työllisyysasteen nostaminen lyhyellä aikavälillä 75 pro-senttiin ja pitkällä aikavälillä 78 prosenttiin

Työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen

Työttömyysasteen painaminen alle 5 prosentin Työelämän kehittäminen

Työmarkkinanäkemyksen tavoitteet liittyvät siis toisaalta työmarkkinoiden ulkopuo-lella olevien tuomiseen osaksi työmarkkinoita ja toisaalta työmarkkinoiden paran-tamiseen työllisten kannalta. Kumpaakaan tavoitetta ei voida pitää toista tärkeäm-pänä.

Työmarkkinoiden ulkopuolisten osallistamisessa kaksi keskeisintä tavoitetta ovat työllisyysasteen nosto ja toisaalta työttömyyden alentaminen. Nämä tavoitteet ovat välttämättömiä sekä työvoiman saatavuuden, julkisen talouden rahoituk-sen kannalta että syrjäytymisen ehkäisyn takia. Tavoitteet toimivat pitkälti samaan

12


suuntaan. Työllisyysasteen nosto edellyttää työttömyyden vähentämisen lisäksi työvoiman ulkopuolella olevien aktivointia sekä työperäisen maahanmuuton lisää-mistä. Työttömyysasteen lasku alle 5 prosenttiin vaatii taas eritoten vaikeasti työllis-tyvien työllistymisedellytysten parantamista.

Työllisyysastetavoitteiksi on asetettu lyhyellä aikavälillä 75 prosenttia ja pitkällä ai-kavälillä 78 prosenttia. Pitkä aikaväli viittaa tässä 2030-luvulle, lyhyt aikaväli seuraa-van hallituskauden loppuun. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta mahdollisia. Väestörakenteen muutoksesta seuraava julkisen talouden kestävyysvaje ajaa tavoit-telemaan entistä korkeampaa työllisyyttä. Väestörakenteen muutos ja syntyvyyden lasku huomioon ottaen työllisten määrän tulisi kasvaa noin 160 000 hengellä, jotta 75 % työllisyysasteen saavuttaminen olisi mahdollista. 78 prosentin saavuttamiseksi työllisten määrän tulisi kasvaa noin 260 000 hengellä. Jotta julkinen talous pysyy kestävänä, olisi työllisyyden kasvun painopisteen oltava jatkossakin yksityisen sek-torin työpaikoissa.

Työmarkkinanäkemys ei kuitenkaan ole vain työllistämisohjelma. Yhtä lailla tärkeää on työmarkkinoiden kehittäminen jo työssä olevien osalta. Tämä tarkoittaa toisaalta työmarkkinoiden rakenteellisen toimivuuden kehittämistä: tehokkaasti toimivia työmarkkinoita, joissa työvoima ja osaaminen ovat parhaassa mahdollisessa käy-tössä ja työn tuottavuus on korkeaa. Toisaalta kyse on työelämän laadullisesta kehit-tämisestä, joka pitää sisällään työn laadun eri näkökulmat, mukaan lukien tasa-ar-von, yhdenvertaisuuden, kestävät työurat, osaamisen kehittämismahdollisuudet ja työhyvinvoinnin. Tämä näkökulma on koko näkemystä läpileikkaava.

Näiden keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi työmarkkinanäkemyksessä noste-taan esille kahdeksan strategista painopistettä, joissa nähdään keskeisiä kehittämis-tarpeita. Kunkin osalta esitellään asian nykytila, kehityssuunta ja tavoitetila. Tämän jälkeen esitetään vaihtoehtoisia keinoja, joilla haluttua tavoitetilaa kohti voitaisiin päästä.

13


2 Suomen työmarkkinat

HistoriaSuomi oli pitkään maatalousvaltainen maa pohjoisesta sijainnistaan huolimatta. Suomessa harjoitettiin pitkään politiikkaa, jolla pyrittiin pitämään pienviljelijöiden osuus väestöstä korkeana. Tämä jarrutti sekä teollistumis- että kaupungistumiske-hitystä. Suomi siirtyikin 60-luvulle tultaessa suoraan maatalousyhteiskunnasta pal-veluyhteiskunnaksi teollisuuden ollessa koko ajan joko alkutuotantoa tai palveluita pienempi työvoiman määrällä mitattuna. Myöhään tapahtunut kaupungistumiske-hitys vaikuttaa työmarkkinoihin vielä tänäkin päivänä.

Suomen tavaravienti on lähes koko itsenäisyyden ajan nojannut muutamiin ma-talan jalostusasteen tuotteisiin sekä investointihyödykkeisiin. Tämä on johtanut siihen, että Suomen talous on ollut poikkeuksellisen suhdanneherkkä, mitä oman valuutan aikana tasattiin devalvaatioilla. Euroaikana on korostunut sopeutuminen kustannustason kautta. Teollisuusrakenteen kapeus ja suhdanneherkkyys ovat lisän-neet työmarkkinoiden syklisyyttä, mikä luo riskin kerran syntyneen korkean työttö-myyden pitkittymiselle. Aivan viime aikoina palvelusektorin kasvu ja palveluviennin osuuden kasvu viennistä ovat muuttaneet tätä pitkään vallinnutta dynamiikkaa.

Työttömyys oli Suomessa 1970-luvun puoliväliin saakka lähes olematonta, pois lukien noin viiden prosentin työttömyyspiikki 1930-luvun laman aikana. 1970-lu-vun puolivälissä työttömyys nousi öljykriisin myötä vajaaseen kahdeksaan prosent-tiin. 1980-luvun nousukauden ja matalan työttömyyden jälkeen työttömyys nousi 1990-luvun lamassa kaikkien aikojen ennätykseensä, yli 16 prosenttiin. Näyttääkin siltä, että 1980-luvun jälkeen työttömyys on muuttunut entistä rakenteellisem-maksi, eikä se enää ole pääsääntöisesti suhdanneluontoista.

14


Työllisyysasteesta on olemassa historiatietoa vasta vuodesta 1970 eteenpäin. Sinä aikana 15–64-vuotiaiden työllisyysaste oli korkeimmillaan vuonna 1989 ennen la-maa 74,3 prosenttia. Matalimmillaan työllisyysaste oli vuonna 1994 jopa 59,9 pro-sentissa.

Suomen sosiaali- ja työpoliittinen järjestelmä noudattaa olennaisilta osin pohjois-maista perinnettä. Pohjoismaille yhteisiä piirteitä työmarkkinoiden osalta ovat mm. seuraavat:

• kattava työttömyysturva,

• työvoiman korkea järjestäytymisaste,

• työehtosopimusten vahva rooli,

• pitkälti koordinoidut palkkaneuvottelut,

• vahvat työmarkkinasuhteet,

• aktiivisen työvoimapolitiikan korkea rahoitusosuus,

• irtisanomissuoja ilman erorahoja,

• työn- ja perheen yhteensovittamista tukevat instituutiot,

• kahden perhe-elättäjän mallin vahva asema,

• asumisperustainen sosiaaliturva,

• universaalien sosiaaliturvaetuuksien vahva rooli,

• yksilöperustainen verotusjärjestelmä,

• korkea kokonaisveroaste,

• matalat palkkaerot,

• korkeahko työllisyysaste ja korkea työelämän laatu.

Julkisten sosiaalipalveluiden ja kollektiivisten työmarkkinainstituutioiden merkit-tävän roolin vastapainona Pohjoismaat ovat verrattain avoimia markkinaehtoiselle kilpailulle ja julkisen vallan puuttuminen yritysmaailmaan on melko vähäistä. Nämä tekijät erottavat selkeästi toisistaan pohjoismaisen ja mannereurooppalaisen hyvin-vointimallin.

NykytilaTyömarkkinat toimivat Suomessa pääsääntöisesti hyvin ja työmarkkinoiden dy-namiikka on vahvaa. Työsuhteiden alkaminen ja päättyminen sekä työttömien

15


uudelleentyöllistyminen on nopeaa1. Suomen työmarkkinoita leimaa järjestelmän vahva resilienssi, eli kyky palautua kriiseistä. Suhdanneluontoinen työttömyys on kriisien jälkeen laskenut nopeasti. Työmarkkinoiden toimivuudessa on kuitenkin ongelmia, jotka ilmenevät työvoiman saatavuusongelmina ja eräiden ryhmien työt-tömyysjaksojen pidentymisenä ja työmarkkinoilta syrjäytymisenä. Vaikeimmassa asemassa työmarkkinoilla ovat mm. heikosti koulutetut, ikääntyneet, osatyökykyi-set ja monet ulkomaalaisryhmät. Myös osalla nuoria ja nuoria aikuisia on pysyviä vaikeuksia kiinnittyä työelämään. Erilaiset työllistymistä vaikeuttavat tekijät voivat myös kasaantua samoille henkilöille.

Suomen työmarkkinoilla on paljon vahvuuksia. Suomessa on vahvat neuvottelusuh-teet työntekijöiden ja työnantajien välillä. Suomalainen työvoima on kansainväli-sesti osaavaa, ja tuloerot ovat matalat. Suomalaisen työelämän laatu on kansain-välisten kyselytutkimusten (esim. Euroopan työolotutkimus) perusteella korkeaa ja meillä on verrattain helppo yhdistää työ ja muu elämä. Jälkimmäinen seikka on hyvin olennainen syntyvyyden ja naisten työssäkäynnin kannalta.

Työmarkkinoiden lukuisista vahvuuksista huolimatta Suomeen on viime vuosi-kymmeninä muodostunut kohtalaisen korkea, suhdanteista riippumaton vaikeasti työllistyvien joukko. Työllisyysaste oli marraskuussa 2018 kausitasoitettuna 72,0 % ja työttömyysaste 7,1 %. Suomen työttömyysaste on edelleen selvästi EU-keskiar-voa korkeampi. Tämä on olennainen huomio varsinkin, kun Suomi ei ole kriisimaa EU-kontekstissa. Työttömiä työnhakijoita oli työnvälitystilastossa yhteensä 229 000, joista pitkäaikaistyöttömiä oli 66 000. Toisaalta Suomessa varsin suuri osuus (57 %) työttömyysjaksoista on lyhyitä, alle kolmen kuukauden mittaisia. Silti, pitkäaikais-työttömien osuus on edelleen merkittävä. Työttömien työnhakijoiden määrä väheni edellisvuodesta 42 000:lla.

Työttömyyden taso on jäänyt Suomessa melko korkealle tasolle esimerkiksi Pohjoismaihin ja eräisiin Keski-Euroopan maihin verrattuna. Työttömyys Suomessa on siis suurelta osin rakenteellista. Keskeisiä korkeaan rakennetyöttömyyteen johta-neita ongelmia ovat olleet muun muassa työvoiman heikko ammatillinen ja alueellinen kohtaanto, heikko työnteon kannustavuus tietyissä elämäntilanteissa

1 OECD (2016): Back to Work: Finland: Improving the Re-employment Prospects of Displaced Workers.

16


ja palkanmuodostuksen vähäinen joustavuus. Työvoiman kohtaantoa vaikeuttavat pitkät maantieteelliset etäisyydet ja kielimuuri ulkomaisen työvoiman osalta. Syitä korkeaan rakennetyöttömyyteen on toki paljon muitakin ja osin korkea rakenne-työttömyys on 1990-luvun syvän laman seurauksena syntynyttä. Rakenteellinen työttömyys kuormittaa Suomen julkista taloutta, rajoittaa talouden kasvua työvoi-mapulan kautta ja syrjäyttää ihmisiä työmarkkinoilta pysyvästi.

EU ja OECD ovat säännöllisesti kiinnittäneet huomiota rakenteellisen työttömyyden korkeaan tasoon Suomessa. Arvioiden mukaan rakenteellisen työttömyyden taso vuonna 2017 oli 7,3 %. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan kokonaistyöttö-myys on vain 30 000 henkilöä suurempi kuin rakennetyöttömyys. Näin ollen raken-netyöttömyys muodostuu talouskasvun rajoitteeksi ilman uusia politiikkatoimia.

Työttömyyden alentamisessa tarvitaan useiden eri politikkasektoreiden yhdensuun-taisia toimenpiteitä riittävien vaikutusten saavuttamiseksi. Keskeisiä ovat keinot, joilla voidaan vaikuttaa erityisesti matalapalkkaisen työn kysyntään ja tarjontaan.

Työvoimapolitiikan tehokkaimmat ja vaikuttavimmat keinot vaikeassa työmark-kina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseksi ovat ammatillinen työvoima-koulutus ja yksityisen sektorin palkkatuki. Lisäksi keskeistä on riittävä resursointi ja että palveluita kohdennetaan niitä eniten tarvitseville. Tärkeä politiikkainstrumentti on myös ammatillisesti suuntautunut koulutus. Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevilla (esim. pitkäaikaistyöttömät, pitkäaikaisesti sairaat, osa maahanmuuttaja-taustaisista) on monialaisia palvelutarpeita. Heidän kohdallaan työllistymisen kan-nalta on usein keskeistä edellisten lisäksi eri palveluiden yhteensovittaminen. Julkis-ten työvoima- ja yrityspalveluiden monialainen uudistaminen onkin tärkeää, jotta heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä voidaan edistää sekä lisätä työvoiman liikkuvuutta ja työperäistä maahanmuuttoa.

Vaikka työllisyyskehitys onkin ollut odotettua suotuisampaa, erityisesti pitkäaikais-työttömien kohdalla, ei kehitys jatku yhtä hyvänä ilman rakenteellisia uudistuksia. Jo tällä hetkellä on havaittavissa työmarkkinoiden ylikuumenemisen merkkejä: rekrytointivaikeuksia ja kasvavia palkkaliukumia. Pelkkä hyvä suhdannekehitys ei siis riitä poistamaan rakenteellisen työttömyyden kovaa ydintä. Lisäksi talouskasvun ennakoitu hidastuminen vaikuttaa työllisyyden kehitykseen.

17


Korkealla olevaa työttömyyttä on saatava alennettua selvästi, sillä riskinä on, että työvoimapula jatkuu samalla kun työttömyyden taso pysyy korkealla. Koska suuri osa työttömyydestä on rakenteellista, talouskasvu ja korkeasuhdanteen jatkumi-nenkaan eivät enää alenna työttömyyttä merkittävästi, vaan tarvitaan tehokkaita politiikkatoimia rakenteellisten ongelmien poistamiseksi.

Rakennetyöttömien määrä todennäköisesti jatkaa laskuaan lähivuosina, kuten myös työttömien määrä kokonaisuudessaan2. Väestökehityksen haasteet pakottavat kui-tenkin tehostamaan työmarkkinoiden toimintaa selvästi edellisiin kahteen vuosi-kymmeneen nähden. Uuden globaalin talouskriisin ilmetessä suhdannevetoinen hyvä työllisyyskehitys voi nopeastikin kääntyä.

Ikääntyvien työssäkäynti on lisääntynyt tasaisesti viimeisen 20 vuoden ajan. Yli 55-vuotiaat ovatkin Suomessa voimakkaimmin kasvanut työllisten ikäryhmä. Taus-talla on toisaalta eläkejärjestelmässä tehdyt uudistukset, mutta myös ikääntyvien koulutustason ja työkyvyn paraneminen. Eliniän pitemisen myötä ikääntyvät tule-vat jatkossakin muodostamaan merkittävän työvoimareservin, jonka tehokas hyö-dyntäminen on avain korkeaan työllisyyteen.

Työmarkkinoita muovaavat megatrenditTällä hetkellä näköpiirissä olevia suuria työmarkkinoita muovaavia globaaleja me-gatrendejä on kolme. Ne ovat:

1. Digitaalisen teknologian aiheuttama murros (mm. digitalisaatio ja automa-tisaatio)

2. Globalisaatio3. Kaupungistuminen

Digitaalinen teknologia muuttaa kautta linjan työn tekemisen tapoja. Digitalisaa-tio mahdollistaa sekä työn järjestämisen uudella tavalla että työn tekemisen ajasta ja paikasta riippumatta. Automatisaatio taas etenee tekoälyn ja koneoppimisen kautta myös kognitiivisiin tehtäviin, kun aiemmin automatisoitiin vain manuaalista

2 Lyhyen aikavälin työmarkkinaennuste, syksy 2018. TEM-analyyseja 86/2018. Työ- ja elinkeinoministeriö.

18


työtä. Siltikin automatisointi tulee ensivaiheessa keskittyvään pääsääntöisesti ru-tiiniluontoisiin tehtäviin, joissa haluttu lopputulos on helppo määritellä. Toisena megatrendinä on globalisaatio, mikä nykyisessä aallossaan on pitkälti digitalisaa-tion aikaansaamaa. Digitalisaatio mahdollistaa enenevässä määrin myös palvelu-sektorin globalisaation, jolloin myös palvelut kohtaavat kansainvälisen kilpailun, ei vain vientiteollisuus. Kaupungistuminen taas vaikuttaa siihen, kuinka työmarkkinat tulevat jatkossa rakentumaan sekä globaalisti että kotimaassa. Entistä suurempi osa maailman väestöstä tulee asumaan kaupunkiseudulla entistä palveluvaltaisemmilla työmarkkinoilla.

Teknologisesta kehityksestä aiheutuvien globaalien megatrendien lisäksi Suomen työmarkkinoille haasteita aiheuttaa väestön ikääntyminen. Se vaatii löytämään rat-kaisuja, joilla riittävä taloudellinen huoltosuhde saadaan turvattua. Ikääntyvien työl-lisyys ja työssäjaksamiseen nousevatkin entistä suurempaan rooliin työmarkkinoilla. Syntyvyyden dramaattinen lasku viime vuosina lisää entisestään tavoitteen tärke-yttä. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan työikäisen 15–64-vuotiaan väestön määrä vähenee nykytasosta noin 60 000 hengellä vuoteen 2030 mentäessä ja 90 000 vuo-teen 2035 mennessä. Ennusteen taustalla on oletus keskimäärin 15 000 hengen vuosittaisesta nettomaahanmuutosta. Syntyvyyden lasku muuttaa ikärakennetta, ja asettaa siten paineen nostaa työllisyysastetta entistä korkeammalle, jotta suomalai-sen hyvinvointivaltiomallin edellyttämät julkiset menot kyetään rahoittamaan.

Suoraan työmarkkinoihin vaikuttavien megatrendien lisäksi välillisesti työmarkki-noita muovaa myös ilmastonmuutos ja sen torjunnan edellyttämä siirtyminen vä-hähiiliseen talouteen. Ilmastonmuutoksen torjunta muuttaa talouden rakennetta ja asettaa uusia vaatimuksia työmarkkinoiden resilienssille. Kyseessä ei kuitenkaan ole työmarkkinoiden näkökulmasta pelkkä uhka: Euroopan työ- ja elinolojen kehit-tämissäätiö Eurofoundin tekemän selvityksen mukaan Pariisin ilmastosopimuksen työllisyysvaikutukset EU-alueella olisivat myönteisiä. Arvion mukaan vuoteen 2030 mennessä Pariisin sopimus nostaa EU-alueen työllisyyttä 0,5 prosenttiyksiköllä, kun taas USA:ssa se laskee työllisyyttä 1,6 prosenttiyksikköä. Vaikutus Suomeen olisi nii-nikään positiivinen, hieman alle 0,4 prosenttiyksikköä.3

3 Eurofound (2019): Energy scenario: Employment implications of the Paris Climate Agreement. Euroopan unionin julkaisuvirasto, Luxemburg.

19


Mitä 75 % työllisyysastetavoitteen saavuttaminen edellyttää?Lyhyellä aikavälillä työllisyyteen vaikuttaa voimakkaasti yleinen talouskehitys, jonka ennustetaan tänä ja ensi vuonna jatkuvan hyvänä. Työ- ja elinkeinopolitiikan tavoit-teet ovat kuitenkin pääosin rakenteellisia ja ulottuvat selvästi pitemmälle tulevai-suuteen.

Työllisyysasteen nousua rajoittavat nykyisellään työvoiman saatavuus ja ongelmat työvoiman kohtaannossa. Kohtaannon ongelmat liittyvät talouden muutokseen ja sen seurauksiin työpaikkarakenteessa. Supistuvilta aloilta ja ammateista työttö-mäksi jääneiden on osin vaikea työllistyä uudelleen muissa ammateissa. Tätä jarrut-taa koulutuksen ja osaamisen puute, työllistymisen kannustinongelmat sekä työvoi-man rajallinen alueellinen liikkuvuus.

Työvoiman osuus työikäisestä väestöstä on viime vuosina ollut 75–77 prosentin luokkaa. Jotta työllisten määrä voisi oleellisesti kasvaa, täytyy työvoimaosuuden nousta yli 80 prosentin. Tämä olisi merkittävä muutos nykytilanteeseen nähden, vaikka yli 64-vuotiaiden työllisyys onkin noussut. Samalla koko työvoiman määrän tulisi kasvaa, vaikka Tilastokeskuksen ennusteen mukaan työikäisten määrä supis-tuu. Keskeisiä keinoja työllisyyden nostamiseksi ovatkin rakenteellisen työttömyy-den huomattava alentaminen, työperäisen maahanmuuton lisääminen ja työvoi-maan kuulumattomien osallistamista työmarkkinoille.

Samat rajoitteet työllisten määrän tavoiteltavassa kehityksessä tulevat vastaan, kun työlliset jaotellaan työsuhteiden tyypin mukaan. Osa-aikatyön sekä erityyppisen yksinyrittäjyyden voidaan odottaa yleistyvän, mutta näiden työn muotojen kasvu tuskin pystyy nostamaan koko työllisyyttä riittävästi. Pelkästään osa-aikaisten tai yksinyrittäjien määrän lisääminen ei myöskään ole tarkoituksenmukainen keino työllisyyden nostamisessa. Pysyvät kokoaikaiset työsuhteet ovat edelleen hallitse-vin työn tekemisen muoto, mutta niiden määrä on viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana noussut vain noin 10 %, vaikka talous ja työikäisen väestön määrä ovat kas-vaneet. Työelämän monien laadullisten ja rakenteellisten muutosten myötä kokoai-katyön lisääminen voikin jatkossa olla aiempaa vaikeampaa.

Työllisyysasteen nostaminen edelleen 75 prosenttiin vaatii määrätietoisia politiikka-toimenpiteitä ja laajoja rakenneuudistuksia. Ei riitä, että vain tehdään muutoksia jul-kiseen menokehykseen, vaan on uudistettava yhteiskunnallisia rakenteita. Tavoite

20

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:4

on haastava. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat muun muassa rakennetyöttömyy-den purkaminen, osaavan työvoiman saatavuuden vahvistaminen, työvoiman liik-kuvuuden edistäminen sekä alueellisesti että ammatillisesti, työnteon kannusteiden parantaminen, työllistämiskynnyksen madaltaminen ja palkanmuodostusjärjestel-män uudistaminen. Näitä kysymyksiä käsitellään strategisten painopisteiden kautta.

Mitä 78 % työllisyysastetavoitteen saavuttaminen edellyttäisi?Verrattuna lyhyemmän aikavälin 75 % työllisyysastetavoitteeseen, edellyttää 78 % tavoite merkittävästi pidemmälle meneviä politiikkareformeita. Tällöin on huomi-oitava, että työmarkkinoiden lisäksi myös muiden yhteiskunnan rakenteiden olisi merkittävällä tavalla muututtava.

Hyvin harva maa maailmassa yltää OECD:n mittareilla 78 % työllisyystavoitteeseen 15–64-vuotaiden ikäryhmässä. Tuon rajan ylittävät vain Islanti ja Sveitsi. Ruotsissa työllisyysaste oli vuonna 2017 noin 77 %.

Suomessa on eräitä rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikeuttavat työllisyysasteen nos-toa merkittävästi yli 75 prosentin. Pienten lasten vanhempien osa-aikatyö on Suo-messa selvästi harvinaisempaa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Jotta 78 prosentin työlli-syystavoite olisi realistinen, tulisi osa-aikatyön yleistyä merkittävästi tässä ryhmässä kokopäiväisen kotihoidon kustannuksella.

Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain yli 20 000 nuorta ja siviilipalve-luksen noin 3 000. Varusmiespalveluksessa on jatkuvasti keskimäärin 19 000 henkeä ja siviilipalveluksessa yli 2 000 henkeä. Tämän joukon lisääminen työllisiksi korottaisi työllisyysastetta noin 0,8 prosenttiyksikön verran. Asevelvollisten väestöosuuden ero esim. Ruotsiin verrattuna on merkittävä. Täten 78 prosentin työllisyystavoite voi-kin vaatia asevelvollisuuden ja reservin koon kriittistä tarkastelua.

Myös ikärakenteen muutos itsessään nostaa työllisyysastetta, kun nuorten ikäluok-kien osuus pienenee. Muutos johtuu työikäisen väestön ikärakenteen muutoksesta, eikä se itsessään lisää työllisyyttä. Tilastokeskuksen viimeisimmän väestöennusteen mukaisen väestörakenteen muutoksen voidaan arvioida jo itsessään nostavan työl-lisyysastetta nykyisestä noin yhden prosenttiyksikön verran vuoteen 2035 men-nessä. Vaikutus alkaa kuitenkin näkyä vasta 2030-luvulla.

21


Jotta työllisyysaste voisi nousta yli 78 prosentin, tarvitaan edellisistä huomioista riippumatta perus-tavanlaatuisia muutoksia yhteiskunnassa. Väestön työvoimaosuuden olisi kasvettava huomattavasti. Kitkatyöttömyyden tulisi taas laskea selvästi nykyi-sestä. Se vaatisi työnvälitysteknologian ja -proses-sien merkittävää paranemista. Työttömyysaste olisi saatava painettua hyvin alhaiselle tasolle, arviolta noin neljään prosenttiin. Myös työnteon kannus-teiden tulisi merkittävästi parantua, mikä on vai-keaa toteuttaa ilman sosiaaliturvan vähimmäista-son laskua.

Kriittiseen tarkasteluun tulisivat myös koulutus-ajat ja siten esimerkiksi tyypillisen korkeimman suoritettavan tutkinnon taso, sekä korkeakoulujen sisäänottojärjestelmä. Työvoimaan osallistumisas-teen vaatisi myös merkittävää lisäystä työperäi-sessä maahanmuutossa. Työvoiman tulisi liikkua nykyistä herkemmin sinne, missä on työpaikkoja.

Työllisyyden nostaminen 78 prosenttiin pelkästään kokoaikaisilla työsuhteilla ei ole realistinen vaih-toehto. Osa-aikatyön mahdollisuuksien lisämi-sellä olisi siis keskeinen rooli. Heikossa työmarkki-na-asemassa olevien ja muiden työmarkkinoiden erityisryhmien olisi selvästi nykyistä laajamittai-semmin osallistuttava osa-aikatyömarkkinoille. Se voi vaatia myös julkisen vallan osallistumista palk-kakustannusten kattamiseen.

Jotta tavoitteeseen olisi mahdollista päästä, olisi edellä mainittujen lisäksi Suomessa onnistuttava keskeisimmissä elinkeinopoliittisissa tavoitteissa, jotka ylläpitävät talouskasvua.

15–64-vuotiaiden työllisyysasteet OECD-maissa vuonna 2017

Islanti 86,1 %

Sveitsi 79,8 %

Uusi-Seelanti 76,9 %

Ruotsi 76,9 %

Alankomaat 75,9 %

Japani 75,3 %

Saksa 75,3 %

Tanska 74,2 %

Viro 74,1 %

Iso-Britannia 74,1 %

Norja 74,0 %

Tšekki 73,6 %

Kanada 73,4 %

Australia 73,0 %

Itävalta 72,2 %

Liettua 70,4 %

Yhdysvallat 70,1 %

Latvia 70,1 %

Suomi 70,0 %

Slovenia 69,3 %

Israel 69,0 %

Unkari 68,2 %

Portugali 67,8 %

Irlanti 67,7 %

Korea 66,6 %

Luxemburg 66,3 %

Slovakia 66,2 %

Puola 66,1 %

Ranska 64,7 %

Belgia 63,1 %

Chile 62,7 %

Meksiko 61,1 %

Espanja 61,1 %

Italia 58,0 %

Kreikka 53,5 %

Turkki 51,6 %Lähde: OECD Statistics

22


Seuraavassa taulukossa esitetään yksi mahdollinen skenaariolaskelma siitä, mil-laisella työllisyyden rakenteen kehityksellä 78 prosentin työllisyysastetavoite olisi mahdollista saavuttaa vuoteen 2035 mennessä.

Yksi skenaariovaihtoehto työllisyys- ja työttömyystavoitteiden saavuttamisesta

Luvut 1000 henkeä 2017 2020e 2025e 2030e 2035e

Jatkuva kokoaikatyö 1570 1620 1660 1660 1650

Jatkuva osa-aikatyö 232 240 260 280 300

Määräaikainen kokoaikatyö 245 250 260 260 250

Määräaikainen osa-aikatyö 100 100 130 140 150

Palkansaajat yhteensä 2147 2210 2310 2340 2350

Yksinyrittäjät 171 180 200 210 220

Työlliset yhteensä 2473 2545 2670 2710 2735

Työlliset (15-64 v) 2403 2470 2570 2590 2615

Työikäinen väestö (15-64 v) 3451 3419 3406 3387 3354

Työllisyysaste, % 69,6 72,2 75,5 76,5 78,0

Työvoima (15-74 v) 2707 2730 2790 2825 2850

Työttömyysaste, % 8,6 6,8 4,3 4,1 4,0

Työttömät 234 185 120 115 115

Työvoiman ulkopuolella 1407 1398 1291 1232 1159

Väestö (15-74v) 4114 4128 4081 4057 4009

Työvoimaosuus, % 65,8 66,1 68,4 69,6 71,1

Työnantajayrityksiä, 1000 kpl 115 120 125 127 128

23


3 Strategiset painopisteet

3.1 Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminenNykytila

Suomen talousmalli perustuu korkeaan osaamiseen. Osaavan ja laadukkaan työvoi-man saatavuus on keskeinen tekijä talouskasvun ylläpitämisessä sekä väestöllisen huoltosuhteen korjaamisen ja hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta. Korkeakaan työttömyys ei ole peruste olla huolehtimatta riittävästä osaavan työvoiman saata-vuudesta (sis. työperäisen maahanmuuton) johtuen työvoiman kohtaanto-ongel-mista. Rakenteellisen työttömyysasteen ollessa korkea ei voida luottaa siihen, että työmarkkinoiden olemassa oleva reservi riittäisi kattamaan elinkeinoelämän työvoi-mantarvetta tulevina vuosina. Pula osaavasta työvoimasta voi muutoin muodostua kasvun esteeksi. Osaavan ja kyvykkään työvoiman tarjonnan kasvu myös luo itses-sään uutta kysyntää työvoimalle. Tämä johtuu siitä, että yritykset tekevät investoin-tipäätöksiä osittain myös työvoiman saatavuuden perusteella.

Rekrytointiongelmien taso on tällä hetkellä hälyttävän korkea. Vuonna 2017 rekry-tointiongelmia koki Tilastokeskuksen työnantajahaastattelujen perusteella 37 % työvoimaa hakeneista toimipaikoista. 16 % toimipaikoista koki työvoimapulaa eli ainakin yksi henkilö jäi lopulta saamatta. Rekrytointivaikeuksien ennakoidaan vain pahenevan lähivuosina.

Työvoiman osaaminen on Suomessa poikkeuksellisen vahvaa. Työntekijöiden pal-kallisessa kouluttamisessa Suomi on Euroopan työolotutkimuksessa (2015) maail-man kärkeä ja suomalaisten aikuisten luku- ja numerotaidot ovat PIAAC-tutkimuk-sen (2012) mukaan toiseksi parhaat maailmassa. Kuitenkin kansainvälisessä työnja-ossa Suomi on menettämässä osaamiseen perustunutta kilpailuetuaan.

24


Inhimillisten voimavarojen riittämättömyys muodostaa talouskasvun kiihtyessä pul-lonkaulan korkeaa osaamista vaativan yritystoiminnan lisääntymiselle sekä yritysten kasvulle ja kilpailukyvylle. Riittämätön koulutus, työkokemus tai puutteet muissa työn vaatimissa taidoissa ovatkin usein rekrytointiongelmien taustalla. Työnantajien mukaan noin puolessa ongelmista ovat taustalla4 myös hakijoiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja puutteelliset sosiaaliset taidot.

Elinikäinen oppiminen ei Suomessa vieläkään toteudu halutulla tasolla. Instituutio-keskeinen koulutus ja tutkintokeskeisyys, rahoitusjärjestelmän jäykkyys, kannusti-mien puute alueelliseen ja ammatilliseen liikkuvuuteen sekä heikko toimeentulo oppimisen aikana heikentävät motivaatiota elinikäiseen oppimiseen. Ulkomailla hankittua koulutusta ja työelämän osaamista ei tällä hetkellä tarpeeksi tunnisteta.

Keskeinen tekijä työvoiman saatavuudessa on myös työvoiman alueellinen liik-kuvuus, joka edesauttaa kotimaisten työvoimareservien hyödyntämistä. Nordean teettämän tuoreen kyselyn5 (2016) perusteella noin 30 prosenttia suomalaisista olisi valmis muuttamaan työn perässä toiselle paikkakuntalle ja 45 prosenttia ei. Neljän-nes vastaajista ei osannut sanoa. Muuttovalmius on korkeampaa Pohjois- ja Itä- Suomessa kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Tilastokeskuksen 15–34-vuotiaita koske-van kyselyn6 (2016) mukaan työttömistä nuorista noin puolet olisi valmis muutta-maan työn perässä.

Kaupungistumisen myötä työpaikat keskittyvät entistä enemmän kasvukeskuksiin, jollei tätä kehitystä pyritä jarruttamaan. Kaupungistumiskehitys asettaa haasteita erityisesti asuntopolitiikalle, jotta asumisen hinta kasvukeskuksissa ei muodostuisi työvoiman liikkumisen esteeksi. Toisaalta, kaupungistuminen tuottaa työmarkki-noille tuottavuutta parantavia hyötyjä työpaikkojen siirtyessä lähemmäksi toisiaan (mm. osaamisen leviäminen ja nopeat liikenneyhteydet), sekä tiivistää työssäkäynti-alueita. Työssäkäyntialueiden tiivistyminen vahvistaa työmarkkinoiden dynamiikkaa ja vähentää kohtaanto-ongelmien syntyä. Asuntojen saatavuus kasvukeskuksissa on keskeinen työvoiman liikkuvuuteen vaikuttava tekijä.

4 Maunu, Tallamaria (2017): Työvoiman hankinta toimipaikoissa vuonna 2017. TEM-analyyseja 85/2018.

5 Kärkkäinen, Olli (2016): Suomalaisten muuttohalukkuus on heikkoa. Nordea Markets.

6 Tilastokeskus, työvoimatutkimuksen lisäosa 2016

25


Väestörakenteen muutoksista johtuen Suomi tarvitsee sekä maassa tilapäisesti työs-kenteleviä että maahan pysyvästi asettuvaa työvoimaa. Suomen väestömäärä on jo viime vuosina kasvanut lähinnä maahanmuuton ansiosta, sillä Suomessa syntynei-den määrä on ollut kuolleiden määrää pienempi. Suomessa asuvat maahanmuut-tajat ovat myös ikärakenteeltaan kantaväestöä nuorempia. Vuonna 2016 Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista työikäisiä (15–64-vuotiaita) oli 76 prosenttia, kun taas kantaväestössä työikäisiä oli 62 prosenttia. Maahanmuuttajien työllisyydessä on kuitenkin isoja maahanmuuton taustasyihin liittyviä ja sukupuolten välisiä eroja. Maahanmuuton keinoin taloudelliseen huoltosuhteeseen vaikuttaminen edellyt-tääkin, että maahanmuutto on pysyvää ja riittävän suurta ja että maahanmuuttajat työllistyvät hyvin.

Suomi kilpailee työvoimasta ja kansainvälisistä osaajista muun maailman kanssa. Suomalaiset yritykset tarvitsevat ulkomailta erityisesti sellaista erityisosaamista, mitä Suomesta ei ole saatavilla. Tuoreen Euroopan komission maaraportin7 (2017) mukaan Suomen houkuttelevuus korkean osaamistason maahanmuuttajien kes-kuudessa on ollut verrattain vähäistä, mikä on johtanut työperäisen maahanmuu-ton vähäisyyteen. Tällä hetkellä Suomeen hakeutuu kansainvälisesti katsoen niu-kasti ulkomaalaisia korkeasti koulutettuja tai muita osaajia. Erityisesti EU-ETA -valti-oiden ulkopuolelta Suomeen suuntautuva työperäinen muutto on vähäistä.

Yritykset hankkivat osaavaa työvoimaa myös käyttämällä ulkopuolista työvoimaa (alihankinta ja vuokratyö) joko kotimaasta tai ulkomailta. Suomeen tullaan työsken-telemään lähetettyinä työntekijöinä ja myös niin, että henkilö käytännössä työsken-telee useammassa maassa. Henkilö voi olla suomalaisen työnantajan palveluksessa arkipäivisin Suomessa ja viikonloppuisin työskennellä asuinmaassaan toiselle työn-antajalle.

Suomelta on puuttunut kansallinen strategia ja pysyvät rakenteet työntekijöiden ja erityisasiantuntijoiden samoin kuin kansainvälisten opiskelijoiden houkutte-luun, asettautumiseen ja pitämiseen. Viimeisen 15 vuoden aikana maahanmuu-ton elinkeinopoliittinen näkökulma on vahvistunut lähinnä alueilla toteutettujen EU-hankkeiden myötä. Myös yritysten ja kansainvälisten osaajien kohtaamisessa on

7 Linkki maaraporttiin: https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/2017-european-semester-country-re-port-finland-fi_0.pdf

https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/2017-european-semester-country-report-finland-fi_0.pdf

https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/2017-european-semester-country-report-finland-fi_0.pdf

26


haasteita. Poikkihallinnollisen yhteistyön lisäämiseksi käynnistettiin vuonna 2017 valtioneuvoston yhteinen Talent Boost – Kasvua kansainvälisistä osaajista -toimen-pideohjelma. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa yritysten kasvua ja kansainvälis-tymistä yhteensovittamalla elinkeino-, innovaatio- työllisyys-, koulutus- ja maahan-muuttopolitiikka kasvua tukevaksi kokonaisuudeksi. Kv-osaajiin keskittyvän Talent Boost -ohjelman ohella Suomi tarvitsee työvoiman maahanmuutolle pitkäjänteisen strategian ja toimintamallin vastaamaan yritysten työvoimatarpeisiin. Keskeisessä asemassa ovat julkiset työvoima- ja yrityspalvelut ja niiden kehittäminen.

OECD on nostanut esiin Suomen innovaatiotoiminnan maa-arvioinnissaan tarpeen lisätä innovaatiotoimintamme kansainvälisyyttä ja globaaleja verkostoja inhimilli-sen pääoman kautta. Myös toimivan startup-ekosysteemin edellytyksenä on osaa-van työvoiman saaminen kansainvälisesti.

Työvoiman saatavuutta voidaan maahanmuuton ja syntyvyyden lisäksi parantaa työuria pidentämällä ja työttömyyttä vähentämällä. Nämä keinot eivät kuitenkaan yksinään riitä huoltosuhteen heikkenemisen paikkaamiseen. Työ- ja elinkeinominis-teriön arvion mukaan muita kuin vaikeasti työllistyviä on rekisteröidyssä työttömyy-dessä noin 100 000. Lisäksi potentiaalista työvoimareserviä on jonkin verran työvoi-man ulkopuolella. Suomen kansainvälisesti antelias lasten kotihoidon tuki kannus-taa pienten lasten vanhempia, eritoten äitejä, jättäytymään työvoiman ulkopuolelle.

KehitysnäkymätVuoden 2015 Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähe-nee 75 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Pekka Myrskylän ja Topias Pyykkö-sen Elinkeinoelämän valtuuskunnalle (EVA) 2015 tekemän analyysin8 mukaan vuo-tuisen maahanmuuton tulisi kasvaa 34 000 maahanmuuttajaan, jotta työvoima ei lähivuosikymmeninä supistuisi ja työvoiman tarpeeseen voidaan vastata. Syntyvyy-den alenemisen ja väestöennusteiden muutoksen myötä tarve on todennäköisesti tätäkin suurempi. Työssä olevan ulkomaisen työvoiman nykyisellä määrällä ei ole merkittävää vaikutusta huoltosuhteeseen.

8 Myrskylä Pekka & Pyykkönen Topias (2015): Tulevaisuuden tekijät – Suomi ei pärjää ilman maahanmuut-toa. EVA analyysi No 42.

27


Tilastokeskuksen tekemien työnantajahaastatteluiden mukaan työnantajien koke-mat rekrytointiongelmat ovat tällä hetkellä selvässä kasvussa. Vastaavasti vuoden 2018 ammattibarometrin mukaan yhä useammassa ammatissa on pulaa työvoi-masta.

Väestön yleinen osaamistason nousu on pysähtynyt eikä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus enää kasva merkittävästi huolimatta siitä, että työikäisen väes-tön koulutukseen osallistumisaste on korkea – jopa 1,7 miljoonaa henkilöä osallis-tuu johonkin koulutukseen vuosittain.

Teknologisen kehityksen – etenkin digitalisaation – myötä osaamisvaatimukset työelämässä nousevat jatkuvasti. Työllisenä pysyminen vaatii jatkuvaa työn ohessa tapahtuvaa osaamisen päivittämistä, elinikäistä oppimista, sekä valmiutta ammatil-liseen ja alueelliseen liikkuvuuteen.

Nuorten osaaminen on laskusuunnassa. Joka yhdeksänneltä nuorelta puuttuu pe-ruskoulun jälkeen jatko-opinnoissa tai työelämässä tarvittavat valmiudet. Koulutuk-sellinen tasa-arvo on heikkenemässä ja koulutus jakautuu epätasaisesti. Vailla pe-ruskoulun jälkeistä tutkintoa on noin puoli miljoona 20–64-vuotiasta. Vailla perus-asteen jälkeistä tutkintoa olevien nuorten edellytykset pärjätä nykyajan työmarkki-noilla ovat heikot. Lähes miljoonalla suomalaisella aikuisella on puutteelliset taidot käyttää digitaalista teknologiaa työssä ja arjessa. Osa maahanmuuttajista tarvitsee pitkäkestoista osaamisen kehittämistä työmarkkinoille siirtymisen tueksi.

Kansallisista työvoimareserveistä nopeimmin kasvaa ikääntyvien osuus. Eläköity-misiän ennustetaan jo tehtyjen uudistusten seurauksena nousevan edelleen, mikä lisää ikääntyvien osuutta työvoimasta. Ikääntyvien työllisyyden kasvattaminen nou-seekin entistä tärkeämmäksi. Sen sijaan nuorempien ikäluokkien työllisyys ei ole juuri kasvanut.

Viimeisimmän kahden vuoden aikana on sosiaaliturvatodistuksissa havaittu trendi, että entistä useampi Suomeen töihin tuleva työskentelee useammassa maassa. Tämä ilmiö on havaittavissa niin ulkomailta Suomeen tulevien että Suomesta ulko-maille lähtevien osalta sekä koko EU:n alueella.

28


TavoitetilaOn toteutettu jatkuvan oppisen poikkihallinnollinen strategia ja uudistettu kou-lutuksen rahoitusjärjestelmää ja kehitetty osaavan työvoiman saatavuutta tukevia lyhyen ja pitkän aikavälin toimia eri hallinnonaloilla.

Työvoiman osaamisvaatimusten ja -tarpeiden sekä niiden muutosten ennakointi toimii koordinoidusti. Koulutusjärjestelmää on uudistettu rakenteellisesti ja sisällöl-lisesti siten, että se kykenee aiempaa tehokkaammin ja monipuolisemmin tuotta-maan osaamisen kehittämisen palveluja. Ulkomailla hankittu osaaminen tunnis-tetaan nykyistä paremmin ja sitä voidaan joustavasti täydentää. Osaamisen kehit-tämisen palveluiden ja työelämän välinen kynnys on matala. Osaavan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto on hyvällä tasolla.

Työn tekeminen koetaan mielekkääksi ja osaamiseen ja oppimiseen panostetaan läpi työuran. Ikääntyvien työkyky on korkea ja osaaminen ajantasaista.

Työikäisen väestön vähentyessä hyödynnetään aktiivista työvoiman (sekä työnte-kijät että asiantuntijat) ja opiskelijoiden maahanmuuttopolitiikkaa yhtenä keinona vastata osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuuteen työmarkkinoilla. Sa-malla tasoitetaan heikkenevää väestöllistä huoltosuhdetta ja monipuolistetaan suo-malaista työelämää.

Suomi tarjoaa houkuttelevan ympäristön sijoittuvien yritysten työntekijöille perhei-neen. Suomalainen työelämäbrändi on kansainvälisesti tunnettu ja sen vaikutukset näkyvät ulkomaisten investointien ja osaajien lisääntyneenä virtana Suomeen Suoma-laiseen työelämään on helppo palata ulkomailla tehdyn työuran jälkeen.

Suomella on aktiivinen ja ennakoiva työvoiman maahanmuuton strategia ja toimin-tamalli työvoiman tarpeeseen vastaamisessa. Suomessa jo olevien maahanmuutta-jien työpanos on saatu nykyistä paremmin työmarkkinoiden käyttöön.

Työuria pidennetään alusta, lopusta ja keskeltä. Nuorten osalta huolehditaan, ettei uusia pudokkaita pääse syntymään.

Ammatillinen ja alueellinen liikkuvuus on selvästi nykyistä suurempaa. Uudelleen-kouluttautumisen edellytyksiä on vahvistettu merkittävästi. Kaupungistumista ei

29


jarruteta, vaan edistetään työvoiman liikkuvuutta. Asumisen markkinahinta pysyy kohtuullisena myös kasvukeskuksissa.

Koulutusjärjestelmä mahdollistaa yksilöiden elinikäisen osaamisen ylläpitämisen, uusintamisen ja kehittämisen työelämän muutosten vaatimalla tavalla. Työnanta-jat osallistuvat koulutuksen kustannuksiin ja voivat tarpeensa mukaan hyödyntää koulutuspalveluja henkilöstönsä osaamisen kehittämiseen. Yksilöiden koulutuksen aikainen etuusjärjestelmä on uudistettu, mutta yksilöillä voi olla myös kohtuullista omaa vastuuta koulutuksen kustannuksista.

Koulutusneuvonnan ja uraohjauksen saatavuus ja toteutus on turvattu monikana-vaisesti. Urasuunnittelutaitojen kehittäminen on osa osaamisen kehittämistä kai-killa koulutusasteilla ja kaikissa koulutusmuodoissa. Ohjaus- ja neuvontapalvelut tukevat maan laajuisesti opiskelijoiden tarkoituksenmukaista sijoittumista ja koulu-tusresurssien tehokasta käyttöä. Keskimääräiset opiskeluajat lyhenevät, keskeyttä-miset vähenevät, ja koulutuspalvelujen tuottajat uudistavat tarjontaansa työmark-kinoiden kysynnän mukaan.

Vaihtoehtoisia keinoja tavoitetilaan pääsemiseksi − Laaditaan jatkuvan oppimisen poikkihallinnollinen strategia − Panostetaan nuorten aikuisten koulutustason nousuun − Vahvistetaan monikanavaisia ohjaus- ja urasuunnittelupalveluita − Koulutussisällöt vastaamaan työelämän tarpeita − Työvoiman tietoyhteiskuntataitojen vahvistaminen − Maahanmuuttajien työllistymisen edellytysten parantaminen − Luodaan Suomeen uusi huippuosaamisen toimintamalli − Vähennetään koulupudokkaiden määrää − Ulkomaisen työvoiman saatavuuden strategia − Ulkomaisen työvoiman rekrytointiprosessin keventäminen − Parannetaan vierailla kielillä toimivien päiväkotiryhmien saatavuutta − Perhevapaauudistus − Lisätään markkinaehtoista asuntotuotantoa kasvukeskuksissa − Asuntokaupan varainsiirtoveron poistaminen − Aktiivisen työnhaun ehtojen uudistaminen työttömyysturvassa

30


3.2 Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminenNykytila

Toimivilla työmarkkinoilla mahdollisimman harvan työttömyys pitkittyy ja yrityk-set saavat tarvitsemansa työvoiman. Työvoimapolitiikan keinoilla tuetaan työmark-kinoiden toimintaa siten, että varmistetaan avoimien työpaikkojen täyttyminen ja työttömyysjaksojen jääminen mahdollisimman lyhyeksi.

Työ ylläpitää ihmisen osaamista ja työelämävalmiuksia, mistä johtuen työn saanti vaikeutuu pitkän poissaolon jälkeen. Työllistymistä voivat vaikeuttaa esimerkiksi työnhakijan koulutukseen, ikään, työkykyyn ja terveydentilaan liittyvät tekijät. Pit-kittyvän työttömyyden ehkäisy on tärkeää, koska ongelmien jatkuessa toimivien ratkaisujen löytyminen vaikeutuu. Työmarkkinoille on tyypillistä, että krooniseksi kasvanut työttömyys laskee hitaasti (ns. hystereesi-ilmiö). Tämä johtuu siitä, että työvoiman osaaminen heikkenee, jollei sitä käytetä tai päivitetä. Syrjäytymisen eh-käisyllä voidaan välttää vaikeiden pitkäaikaistyöttömyysongelmien synty jo ennalta.

Työttömyyden pitkittymisen torjunnan lisäksi on tärkeää alentaa jo syntynyttä pit-käaikaistyöttömyyttä. Keskeisessä asemassa tässä ovat työvoimapalvelut ja muut työnhakijan tarpeen mukaiset palvelut.

Yksi työmarkkinoilta syrjäytymisen riskiryhmä ovat maahanmuuttajataustaiset. Tie-tyissä maahanmuuttajaryhmissä työllisyysaste on kantaväestö korkeampi, mutta eräät maahanmuuttajaryhmät ovat selvästi keskimääräistä heikommassa työmark-kina-asemassa. Kantaväestöön verrattuna koko maahanmuuttajaväestön työllisyys on (laskentaperusteesta riippuen) noin 10–15 prosenttiyksikköä pienempi ja työttö-myys noin 2,5-kertainen. On kuitenkin huomioitava, että maassaoloajan kasvaessa erot maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä pienenevät.

Maahanmuuttajien riski syrjäytyä työmarkkinoilta kohdistuu muita useammin maahanmuuttajanaisiin ja pakolaisuuden perusteella Suomeen muuttaneisiin. Maahanmuuttajanaisten heikko työllisyysaste johtuu osin ulkomaalaistaustaisten naisten varhaisesta perheellistymisestä, joka heijastuu vähäisempänä koulutuk-sena ja työkokemuksena sekä puutteellisena kielitaitona. Maahanmuuttajanaisten työllisyys kohenee kuitenkin maassa vietetyn ajan myötä ja lasten saamisen jälkeen, mutta hitaammin kuin suomalaistaustaisilla äideillä. Perhevapaajärjestelmällä onkin

31


keskeisiä vaikutuksia maahanmuuttajataustaisten naisten työssäkäyntiin, kuten myös maahanmuuttajanaisille soveltuvilla kotouttamis- ja osaamisen kehittämisen palveluilla.

Osaamisen kehittämisen tarpeiden lisäksi osalla maahanmuuttajista on monialaisia palvelutarpeita, esimerkiksi psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ongelmia. Palve-luintegraatio maakunnan SOTE- ja kasvupalveluiden sekä koulutuspalveluiden vä-lillä onkin keskeisen tärkeää maahanmuuttajien kannalta.

Maahanmuuttajataustaisten lisäksi on olemassa myös muita vähemmistöryhmiä, jotka ovat selvästi koko väestöä heikommassa työmarkkina-asemassa. Esimerkiksi romaneiden sijoittuminen työmarkkinoille eroaa edelleen selvästi muusta väes-töstä. Yksi keskeinen tekijä on koulutustaso, mutta myös muun väestön kielteiset asenteet ja syrjintä.

Nuorten työllisyyden tukeen on perusteltua kiinnittää erityistä huomiota, koska vai-keudet työmarkkinoille kiinnittymisessä ennakoivat pirstaleisempaa ja lyhyempää työuraa. Liian monella nuorella on kasautuvia vaikeuksia osaamisen ja elämänhal-linnan alueilla.

Nuorten osaaminen on laskusuunnassa. Joka yhdeksäs nuori on peruskoulun jäl-keen ilman valmiuksia, joilla pärjää elämässä tai jatko-opinnoissa. Vuonna 2016 pel-kän perusasteen suorittaneita 20–29-vuotiaita oli noin 111 000 henkilöä, mikä on 16 prosenttia ikäluokasta. Heistä noin 70 000 on työttömiä työnhakijoita. Koulu-tuksen puute kasvattaa merkittävästi syrjäytymisen riskiä ja lyhentää odotettua työuran kestoa keskimäärin lähes kymmenellä vuodella.9 Haasteena on erityisesti työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten merkittävä määrä sekä ongelmien kasautuminen yhä enemmän nuorille miehille. Oppivelvollisuuden kesto on yksi keskeinen politiikkainstrumentti, jolla ilman toisen asteen koulutus-paikkaa jäävien nuorten määrää voidaan vähentää.

Työmarkkinoilta syrjäytymisen riskiä lisäävät erilaiset työ- tai toimintakyvyn rajoit-teet sekä elämäntilanteeseen ja arjenhallintaa liittyvät ongelmat. Vammaisen ja

9 Myrskylä, Pekka (2012): Hyvin koulutetuilla pisimmät työurat. Tilastokeskus: Hyvinvointikatsaus 1/2012.

32


pitkäaikaissairaan työllistymistä vaikeuttaa myös se, että rekrytointi voi olla erityi-nen taloudellinen tai tuotannollinen riski yritykselle.

Palkkatuettua työtä tarjoavien yhdistysten ja säätiöiden sekä rekisteröityen us-konnollisen yhdyskuntien taloudelliset mahdollisuudet tarjota muuta kuin valtion kokonaan rahoittamia työpaikkoja ovat vähäiset. Verrattain huono vaikuttavuus kustannuksiin nähden on johtanut palvelussa olevien henkilöiden määrän rajoitta-miseen.

Nykymuotoisten sosiaalisten ja yhteiskunnallisten yritysten rooli työllistämisessä on jäänyt hyvin vähäiseksi. Yhteiskunnalliset yritykset ovat markkinoilla liiketoimin-taa harjoittavia yrityksiä mutta yhteisön yhtiöjärjestykseen tai sääntöihin on kirjattu yhteiskunnallinen päätavoite ja tähän liittyvät voitonjaon rajoitukset. Toimintamalli voi kuitenkin käytännössä kohdata erityisiä haasteita esim. hankintamenettelyjen kilpailutuksissa sekä rahoituksessa ja tuen saamisessa.

Suomessa tehdään poikkeuksellisen harvoin osa-aikatyötä, joskin sen määrä on kas-vussa. Mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä voi olla keskeinen keino monille työmark-kinoiden ulkopuolisille päästä kiinni työelämään. Eurostatin mukaan Suomessa työikäisistä työllisistä osa-aikaisia vuonna 2017 oli 15,0 %, kun taas Ruotsissa osuus oli 23,3 %, Saksassa 26,9 % ja Alankomaissa jopa 49,9 %.

KehitysnäkymätMaahanmuuttajilla työllistyminen ja ansiotason nousu on viime vuosikymmeninä nopeutunut. 2000- ja 2010 -luvuilla Suomeen muuttaneet ovat parantaneet työlli-syyttään ja ansiotasoaan nopeammin kuin 1990-luvulla muuttaneet.

Vuoden 2015 jälkeen maahanmuuttajien koulutus- ja työllistymispolkuja kehitettiin voimakkaasti. Työmarkkinalähtöistä kehittämistyötä on pidetty oikeansuuntaisena, ja kehittämistyötä tulee jatkaa sekä samalla panostaa myös yritysten kanssa tehtä-vän yhteistyön vahvistamiseen ja toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin.

Nuorten kohdalla huolestuttava ilmiö on viimeisimmän finanssikriisin jälkeen ol-lut 20–30-vuotailla miehillä, joiden kohdalla NEET-nuorten (Not in Employment, Education or Training, Suomessa ml. varusmiespalvelus) osuus on Tilastokeskuksen

33


tietojen mukaan kasvanut. Myös 20–30-vuotailla naisilla osuus kasvanut, joskin hi-taammin kuin miehillä. Kuitenkin viimeisimmän kahden vuoden ajan NEET-nuorten määrä ollut jälleen laskussa työmarkkinoiden elpymisen seurauksena.

Joillakin työttömien ryhmillä on lähtökohtaisesti keskimääräistä vaikeampaa työl-listyä. Riski työttömyyden pitkittymisestä on mahdollista ainakin jossain määrin tunnistaa etukäteen. TE-toimistoissa käytössä olevan profilointityökalun tavoitteena on ennustaa tätä riskiä. Ennuste antaa lisätietoa palvelutarpeen arviointiin. Tilastol-lisessa riskiprofiloinnissa esimerkiksi ikä kasvattaa pitkäaikaistyöttömyyden riskiä.

TE-toimistojen lakisääteinen velvollisuus järjestää työhakijan haastattelut enintään kolmen kuukauden välein mahdollistaa asiakkaan työllistymisvaikeuksiin paneutu-misen aiempaa paremmin. Työttömän työllistymissuunnitelma päivittämisen yhtey-dessä tulee esille asioita, jotka voivat edellyttää asiakkaan ohjaamista muihin palve-luihin (esim. terveystarkastukseen).

Viimeaikaiset uudistukset työnhakijoiden aktivoimiseksi työnhakuun ja työpaik-kojen vastaanottamiseen korostavat aikaisempaa vahvemmin työttömyysturvan vastikkeellisuutta. Velvoitteet haastavat osaltaan myös palvelujärjestelmää, esimer-kiksi työnhakutaitoja parantavia palveluja tarvitaan aiempaa enemmän.

TavoitetilaTyöttömyysjaksot ovat keskimäärin nykyistä lyhyempiä ja entistä harvempi jää pit-käaikaistyöttömiksi. Nuoret eivät syrjäydy työmarkkinoilta, vaan löytävät helposti väyliä kohti työelämää. Yleinen asenneilmasto on muuttunut erityisryhmien työllis-tymistä tukevaksi.

Työllistymistä edistävä palvelujärjestelmä on uudistettu kasvupalveluksi, jonka ta-voitteena on nopea työllistyminen ja yritysten työvoiman saatavuus. Moniammatil-lisen palvelun järjestämiseksi on muodostettu toimivat kasvupalvelun ja sote-pal-velujen yhteistoimintamallit. Palvelujärjestelmä hyödyntää saumattomasti sekä maakuntien että kuntien, mutta myös kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin tuottamia palveluita.

34


Vaikeassa asemassa työmarkkinoilla olevien työllistymistä edistetään oikein koh-dennetuilla työvoimapalveluilla. Entistä useammalla heikossa työmarkkina-ase-massa olevalla on mahdollisuus osa-aikatyöhön. Työvoiman ammatillista osaamista kehitetään työelämän muutoksiin vastaamiseksi. Kotoutumisen edistämisen palve-luilla nopeutetaan uusien maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille.

Heikossa työmarkkina-asemassa oleville on tarjolla tarvelähtöisiä työllistymisen edistämisen ja osaamisen kehittämisen palveluita ja tarvittaessa niihin yhdistetään muita, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita. Työmarkkinoiden toimintaan liitty-vät rakenteelliset uudistukset (esim. etuusjärjestelmä) tukevat työllisyyttä. Maahan-muuttajien työllisyysaste, erityisesti maahanmuuttajanaisten ja pakolaistaustaisten henkilöiden, nousee. Työnantajilla on keskeinen rooli kotoutumisen edistämisessä.

Palveluiden vaikuttavuuden lisäämiseksi aiemmin heikosti vaikuttavia palveluita on uudistettu ja panoksia on lisätty vaikuttavimpiin toimenpiteisiin. Julkisten työ-voima- ja yrityspalveluiden uudistamista jatketaan tavoitteena alueellisesti yhden-vertainen ja nykyistä vaikuttavampi järjestäminen yhdistäen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin panoksia.

Vaihtoehtoisia keinoja tavoitetilaan pääsemiseksi − Panostetaan nuorten aikuisten koulutustason nousuun − Vahvistetaan monikanavaisia ohjaus- ja urasuunnittelupalveluita − Vähennetään koulupudokkaiden määrää − Luodaan vastuuhenkilöjärjestelmä tukemaan nuoria, joilla kohonnut

syrjäytymisriski − Maahanmuuttajien työllistymisen edellytysten parantaminen − Aktiivisen työnhaun ehtojen uudistaminen työttömyysturvassa − Heikossa työmarkkina-asemassa olevien tuettu työllistyminen − Uudistetaan kuntouttava työtoiminta − Kehitetään yhteiskunnallista yrittäjyyttä − Työvoimapalveluiden resurssien tehokkaampi kohdentaminen − Jatketaan kasvupalvelu-uudistuksen valmistelua

35


3.3 Työn murrokseen varautuminenNykytila

Työn murroksella tarkoitetaan niitä lähitulevaisuuden muutoksia työelämässä ja työmarkkinoilla, jotka syntyvät teknologisen kehityksen seurauksena. Keskeisim-pinä työn muutoksen ajureina voidaan pitää kolmea suurta megatrendiä:

1. Digitalisaatio2. Automatisaatio3. Globalisaatio

Nämä kolme teknologisen kehityksen aikaansaamaa muutosaaltoa ovat aiheutta-neet ja aiheuttavat merkittävimmät muutokset työelämässä nähtävissä olevassa tu-levaisuudessa. Digitalisaation eteneminen on mahdollistanut alustatalouden, jonka merkitystä globalisaatio vahvistaa. Digitalisaatio mahdollistaa työn irrottamisen ajasta ja paikasta, ja on luonut esineiden internetin (IoT). Tietotyön automatisaatio tulee aiheuttamaan merkittävän rakennemuutoksen, joka mullistaa olemassa ole-vaa ammattirakennetta. Globalisaatio leviää digitalisaation avulla erityisesti palve-luihin.

Teknologiset muutokset, etenkin digitalisaatio, mahdollistavat teknisesti uuden-laiset tuottaja-asiakas-asetelmat. Tämä näkyy uusien työn muotojen, kuten vuok-ratyön, alustatalouden, uudenlaisten yksinyrittäjyyden muotojen (portfoliotyö, joukkoistettu työ, yrittäjäkollektiivit), freelance-työn, työntekijöiden jakamisen, ym. esiinnousuna. Euroopan työ- ja elinolojen kehittämissäätiö Eurofound on tunnista-nut10 seuraavat 2000-luvulla Euroopassa nousseet uuden työn muodot:

• työntekijöiden jakaminen: useampi työnantaja jakaa työntekijän vakitui-seen työsuhteeseen

• työtehtävien jakaminen: yksi työtehtävä jaetaan useammalle osa-aikaiselle työntekijälle

10 Mandl, Irene & muut (2015): New forms of employment. Eurofound.

36


• vuokrattava työnjohto: korkeasti koulutettu työvoima vuokrataan yhdestä yrityksestä toisen yrityksen projektiin väliaikaisesti tai ratkaisemaan eri-tyistä ongelmaa

• satunnaistyö: työntekijällä ei ole velvoitetta työskennellä säännöllisesti, vaan hänet kutsutaan töihin tarvittaessa (esim. ns. nollatuntisopimukset)

• ICT-pohjainen liikkuva työ: paikasta riippumaton tietoliikenneyhteyksien varassa tehtävä työ

• tositepohjainen työ: harmaan talouden välttämiseksi työsuoritus makse-taan auktorisoidulta organisaatiolta hankitulla tositteella, joka kattaa sekä palkan että sosiaaliturvamaksut

• portfoliotyö: itsensätyöllistäjä tekee pieniä työsuoritteita suurelle joukolle asiakkaita (sellaisen työn osalta jota on ennen tehty työsuhteissa)

• työn joukkoistaminen: työ jaetaan internetpohjaisen alustan kautta laajalle joukolle, usein anonyymeja, tekijöitä selkeästi määriteltyinä pieninä paloina

• yrittäjäkollektiivit: yksinyrittäjät työskentelevät yhdessä skaalaedun saami-seksi

Työn murroksen merkitys työsuhteen muotoihin on kuitenkin pysynyt Suomessa ja muuallakin Euroopassa varsin vähäisenä, eivätkä epätyypilliset työt ole julkisuusku-vasta huolimatta vallanneet työmarkkinakenttää. Työsuhteissa tehtävä kokoaikai-nen työ on pysynyt hallitsevana työn tekemisen muotona ja määräaikaisten työsuh-teiden määrä on pysynyt suurin piirtein ennallaan. Työllisistä suomalaisista lähes 1,6 miljoonaa on jatkuvassa kokoaikatyössä ja lähes 250 000 määräaikaisessa kokoai-katyössä. Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana osa-aikatyö on kuitenkin työsuh-teiden määrällä mitattuna Suomessa noin kaksinkertaistunut noin 230 000:een. Samoin yksinyrittäjyys on yleistynyt lähes 50 prosentilla 1990-luvun loppuun verrat-tuna. Vuokratyöntekijöitä on noin 40 000 ja ns. nollatuntisopimuksia yhteensä noin 80 000. Lisäksi erilaisten laskutusalustojen kautta vähintään satunnaisesti työkeik-koja tekeviä on arviolta noin 50 000. Työn tekemisen muodoissa on siten tapahtu-nut maltillista siirtymää kohti keikkamaista ja yrittäjämäistä mallia.

Teknologiset ratkaisut saattavat yhteen työn keikkatyön kysynnän ja tarjonnan ai-empaa tehokkaammin. Palveluelinkeinojen nousu ja talouden vaurastuminen ovat osaltaan lisännyt tällaisen työn kysyntää. Erilaisten maksualustojen kautta kanavoi-tuva työ on osa alustataloutta (esim. Uber). Alustatalouden piirissä tehtävän työn määrä on Pohjoismaissa kuitenkin vielä marginaalinen: Tilastokeskuksen mukaan

37


vain 0,3 prosenttia 15–74-vuotiaista suomalaisista, eli noin 14 000, sai vähintään neljänneksen ansioistaan digitaalisista alustoista vuonna 2017. Uudet työn muodot ovatkin toistaiseksi varsin vähäinen osa työelämää.

Merkittävä osuus globaaleilla markkinoilla kilpaillusta yksinkertaisesta alustatyöstä tehdään kehittyvissä maissa, kuten Intiassa. Korkeiden kustannusten länsimaat eivät käytännössä pysty kilpailemaan näiden palveluiden tuotannossa matalan elinkus-tannustason maiden kanssa. Sen sijaan kehittyneiden maiden rooliksi on jäänyt ke-hittyneempien ja monimutkaisempien palveluiden tuottaminen. Täten alustatalou-den rooli kehittyneissä talouksissa tulee todennäköisesti olemaan vähintään jossain määrin paikkaan sidottua, tai sitten poikkeuksellista osaamista vaativaa.

Digitaaliset ratkaisut ovat mahdollistaneet nopean ja tehokkaan sopimustoimin-nan, mikä näkyy erityisesti jakamistalouden esiinnousuna. Tällaisista ratkaisuista esimerkkejä ovat Airbnb, TaskRabbit ja erilaiset autojen yhteiskäyttöön perustuvat palvelut.

Suomalaiset aikuiset ovat luku-, numero- ja ongelmanratkaisutaidoiltaan maailman huippua. Sama koskee kansalaisten valmiuksia hyödyntää digitaalisia viestintäväli-neitä ja tietoverkkoja. Suomi on Euroopan ykkönen siinä, kuinka aktiivisesti työn-antajat kouluttavat henkilöstöään. Nämä tekijät parantavat Suomen edellytyksiä vastata työn murroksen luomaan haasteeseen.

KehitysnäkymätUudet työn muodot tuskin syrjäyttävät merkittävässä määrin perinteistä tyypillisissä työsuhteissa tehtävää työtä. Joiltain osin ne voivat jopa olla järjestettyjä jatkuvan kokoaikaisen palkansaajatyösuhteen muotoon. Lukuisat työtehtävät vaativat jat-kossakin sitoutumista ja työpaikkaspesifiä osaamista, mikä hillitsee vaihtoehtoisten työmuotojen kasvua. Uudet työn muodot muodostavat kuitenkin jatkossa näkyvän osan suomalaistakin työelämää.

Tulevaisuuden työelämässä korostuu yrittäjämäinen toimintatapa, koska kasvava osa asiantuntijatyöstä on entistä enemmän projektimaista. Pitkät työurat yhden työnantajan palveluksessa eivät ole yhtä yleisiä kuin aiemmin. Erilaiset laskutus-alustat ja muut tekniset ratkaisut lisäävät yrittäjämäisen työn välitystä ja tekemistä.

38


Tulevaisuudessa yritykset ostavat nykyistä enemmän työsuorituksia yksinyrittäjiltä. Työsuhteinen palkkatyö säilyy kuitenkin tärkeimpänä työllistämisen ja työn teke-misen muotona. Myös erilaisten palkkatyön ja yrittäjyyden välisten yhdistelmien ja rinnakkaisten asetelmien määrä tulee lisääntymään.

Yrityksille alustatalous helpottaa työpanoksen ostamista ilman työsuhdetta, työn-antajavelvoitteita ja muuta työsuhteisiin liittyvää sääntelyä. EU-maista esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Saksassa alustatalouden parissa tehtävä työ on jo nyt selvästi yleisempää kuin Suomessa. Yksi syy tälle on kieli. Mikäli alustatalouden käyttö yleis-tyy huomattavasti, tuo se tarpeen tarkastella uudelleen työsuhteen tunnusmerkis-tön kriteerejä.

Yritystoiminnan laajeneva globaali kilpailu ja siihen liittyvät nopeat olosuhteiden muutokset heijastuvat myös työmarkkinoille. Niiden toimivuus on entistä tärkeäm-pää sekä työllisyyden että yritystoiminnan menestyksen kannalta. Työmarkkinoiden instituutiolta odotetaan siten nykyistä nopeampaa uudistumiskykyä. Globaali kil-pailu tulee digitalisaation myötä kohdistumaan merkittävästi nykyistä vahvemmin palvelusektoriin. Tämä muuttaa perinteisen rakenteen, jossa teollisuus on kansain-välisesti kilpailtua ja palvelukilpailu rajoitetumpaa.

Digitaalisuus muuttaa olennaisesti työn tekemisen tapaa. Se mahdollistaa monien työtehtävien irrottamisen työ tekemisen paikasta, ja joissain tapauksissa myös vuo-rokaudenajasta. Tämä näkyy monina muutoksina työn sisällössä: etätyön yleisty-misenä, joustavina työaikajärjestelyinä, työn liikkuvuuden lisääntymisenä, digitaa-listen työtilojen yleistymisenä – ja digitaalisina alustoina, joiden kautta yksittäiset ihmiset myyvät ja ostavat työpanosta. Digitalisaatio tarjoaa uusia ratkaisuja työn alueellisen kohtaannon parantamiseksi. Myös työnhaku siirtyy enenevissä määrin digitaalisiin välineisiin, joiden taustalla toimivat matching-algoritmit.

Digitalisuus muuttaa myös erityisryhmien asemaa työmarkkinoilla ja joissain ta-pauksissa itse erityisryhmän käsitettä. Modernin teknologian luomat apuvälineet voivat kokonaan poistaa aiemmin merkittävästi työkykyä alentaneita rajoitteita. Tulevaisuudessa nämä apuvälineet voivat jopa parantaa työkykyä suhteessa tyy-pilliseen työntekijään. Digitalisuuden lisätessä työn erkanemista työn tekemisen paikasta muuttaa se myös kieleen sitoutuneen palvelutyön luonnetta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi automaattista kielen kääntämistä applikaatioiden avulla.

39


Digitalisuus ja työn muotojen moninaistuminen mukauttavat enenevässä määrin työtä yksilöllisesti, jolloin erityisryhmien mahdollisuudet työllistyä lisääntyvät.

Digitalisaatio asettaa moninaisia haasteita työelämän sääntelyyn. Jotta sääntely ei estäisi digitaalisten sovellusten hyödyntämistä työelämässä, on sen kyettävä reagoi-maan työnteon ajan ja paikan hälvenemiseen.

Tekoälyn ja koneoppimisen myötä rutiininomainen tietotyö tulee automatisoitu-maan samalla lailla kuin kokoonpanotehtävät ovat automatisoituneet menneinä vuosikymmeninä. Automatisaation kohteena ovat ensisijassa täysin digitaaliset ru-tiininomaiset tehtävät. Enenevissä määrin automatisoituvat kuitenkin myös sellai-set tehtävät, jotka ovat osin manuaalisia, osin kognitiivisia, mutta hyvin toistuvia ja rutiininomaisia. Muutos tulee koskemaan niin matalasti kuin korkeastikin koulutet-tujen työtehtäviä siltä osin, kun ne ovat samankaltaisena toistuvia.

Automatisaation vaikutus tulee näkymään laajasti erilaisissa ammateissa ja kautta maailman, aluksi kuitenkin lähinnä korkean kustannustason maissa. Harva koko-nainen ammatti katoaa, mutta työtehtävien automatisointi vähentää työvoiman-tarvetta voimakkaasti useissa ammattiryhmissä ja muuttaa työn sisältöä. Eräiden selvitysten mukaan vaikutus Suomeen olisi kuitenkin rajallisempi kuin moniin mui-hin länsimaihin. Esimerkiksi OECD:n vuonna 2018 julkaistun arvion11 mukaan Suo-men pääkaupunkiseudulla vain 5 prosenttia työpaikoista tullaan automatisoimaan vähintään 70 prosentin todennäköisyydellä ja Itä- ja Pohjois-Suomessakin vain 8 prosenttia. Osuus on maailman pienimpiä. Työmarkkinoiden sopeutumista auto-matisaation edistääkin korkea osaamistaso, työmarkkinoiden vahva dynamiikka ja joustavat siirtymät työmarkkinoilla.

Globaalit ja kansalliset yhteiskunnan sekä elinkeino- ja työelämän muutokset ja murrokset asettavat yksilöille ja yhteisöille vaatimuksia jatkuvasta – elinikäisestä – osaamisen ylläpitämisestä, uusintamisesta ja kehittämisestä. Tämä edellyttää jälleen koko koulutusjärjestelmän ja sen rahoituksen sekä opiskelun tukijärjestelmien uu-delleen tarkastelua. Lisäksi monipuolisten ja laadukkaiden uraohjaus- ja tukipalve-lujen tarve kasvaa merkittävästi.

11 Nedelkoska & Quintini (2018): Automation, skills use and training. OECD Social, Employment and Migration Working Papers 202 ja OECD (2018): Job Creation and Local Development 2018..

40


Toimeksiantoina, ilman työnantajan ja -tekijän välistä työsuhdetta tehtävään työ-hön ei liity samanlaista turvaa kuin työsuhteiseen työhön. Tarve yksilöllisiin vakuu-tuksiin perustuvaan turvaan tai sosiaaliturvajärjestelmän uudelleentarkasteluun voi tältä osin kasvaa.

Suomessa toimii yhä enemmän monikansallisten yritysten toimipisteitä, joissa työs-kentelevät ovat lähtöisin eri maista ja joissa työkielenä on yleensä englanti. Yritys-ten ja työpaikkojen kansainvälistyminen edellyttää hyvää kielitaitoa sekä monikult-tuurisuuteen opettelua.

Työelämän laadun odotetaan säilyvän Suomessa pääpiirteissään hyvänä. Erityisesti fyysisen työympäristön odotetaan paranevan teknologisen kehityksen seurauksena. Muuttuva työelämä asettaa kuitenkin uudenlaisia henkisiä vaatimuksia. Toisaalta uudet työn muodot mahdollistavat entistä laajemmin heikossa työmarkkina-ase-massa olevien pääsyn osaksi työmarkkinoita.

Teknologisen kehityksen ja ammattirakenteen muutoksen myötä työntekijäamma-tit lähentyvät laadullisesti asiantuntija-ammatteja. Työntekijäammattien perinteisen ongelmat – työn fyysinen kuormitus ja epäterveellisyys – korvautuvat pitkälti mo-derneilla tietotyön haasteilla.

TavoitetilaTyön murros on onnistuttu kääntämään mahdollisuudeksi. Työpaikoilla on kehittä-mistä tukeva kulttuuri, jossa tuotteiden, palveluiden ja toimintatapojen uudistami-nen yhteistyössä on jatkuvaa. Toiminta on vuorovaikutteista ja ennakoivaa, uutta teknologiaa hyödynnetään ja johtaminen on laadukasta. Johtamisessa korostuu avoimuus, dialogisuus ja valmentaminen. Luottamuspääoma on muodostunut työ-elämän kivijalaksi ja työelämä koetaan kautta linjan laadukkaana.

Työsuhteinen ja eri tavoin organisointu yrittäjänä tehtävä työ pysyvät työnteon muotoina toisistaan erillään. Kolmatta kategoriaa työntekijän ja yrittäjän väliin ei luoda. Ansiosidonnaisten eläkkeiden ja muun sosiaaliturvan rahoitus perustuu jat-kossakin työsuhteisiin tai yrittäjäansioon, mutta sosiaaliturvajärjestelmä huomioi nykyistä paremmin siirtymät yrittäjyyden ja työsuhteen välillä.

41


Sosiaaliturvajärjestelmä huomioi joustavasti uusiin työn muotoihin liittyvät riskit ja työntekijän statuksen nopeat muutokset. Yksilöt voivat joustavasti liikkua roolista toiseen tai työskennellä eri rooleissa yhtä aikaa. Tulot ja toimeentulo kertyvät mo-nilla nykyistä useammista lähteistä. Sosiaaliturvajärjestelmä on helposti ennakoi-tava, ja kannustaa työntekoon kaikissa tilanteissa.

Työmarkkinoiden lainsäädäntö ja sopimusjärjestelmä vastaavat uuden työn ja toi-mintaympäristön edellyttämiin tarpeisiin ja haasteisiin. Olemme onnistuneet raken-tamaan siltoja polveilevien työurien ja erilaisten työmuotojen välille.

Automatisaation aiheuttamaan rakennemuutokseen on onnistuttu vastaamaan yllä-pitämällä työntekijöiden osaamista ja kouluttamalla heitä uudenlaisiin työtehtäviin.

Yrityksen perustaminen on helppoa samoin kuin siirtymät yrittäjyyden ja palkka-työn välillä. Säädös- sekä muu toimintaympäristö sekä asenteet yrittäjyyttä kohtaan kannustavat ryhtymään yrittäjäksi ja edelleen työnantajaksi. Yrittäjyyskasvatusta ja -koulutusta tarjotaan kaikilla koulutusasteilla, minkä seurauksena kaikilla kansalai-silla on valmiudet ryhtyä yrittäjäksi.

Työn ja yrittäjyyden eri muodot kuten yksinyrittäjyys ja alustojen välityksellä teh-tävä yrittäjämäinen työ lisäävät työmarkkinoille osallistumista. Ne tuovat yksilöille vaihtoehtoja ja nostavat työpanoksen määrää taloudessa. Erityisesti heikossa työ-markkina-asemassa olevat ovat päässeet työn uusien muotojen avulla osalliseksi työmarkkinoilla.

Vaihtoehtoisia keinoja tavoitetilaan pääsemiseksi − Käynnistetään hanke sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistuksen to-

teuttamiseksi − Panostetaan nuorten aikuisten koulutustason nousuun − Työvoiman tietoyhteiskuntataitojen vahvistaminen − Nostetaan työttömyysturvan suojaosaa − Varmistetaan vähimmäisehtojärjestelmän toimivuus − Arvioidaan työsuhteisen työn ja yrittäjyyden välistä rajanvetoa ja siihen

liittyvän työlainsäädännön toimivuutta ja selkeyttämistarpeita

42


3.4 Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen työmarkkinoilla

Nykytila

Vaikka Suomi on monella mittarilla hyvin tasa-arvoinen maa, eivät työmarkkinat Suomessa ole erityisen tasa-arvoisia. Suomen työmarkkinoiden erityinen ongelma on sukupuolten välinen ammatillinen segregaatio. Euroopan työolotutkimuksen (2015) mukaan Suomen ammattirakenne on Euroopan toiseksi eriytynein Viron jäl-keen. Vain 11 % suomalaisista ilmoitti, että hänen työnimikkeellään työskentelee yhtä paljon miehiä ja naisia. Lukema vastaa hyvin Tilastokeskuksen työssäkäyntiti-laston tietoa tasa-ammattien osuudesta vuonna 2013 (10,2 %). Ammatillinen eriyty-minen on johtanut myös korkeahkoon palkkaeroon miesten ja naisten välillä (EU:n 8. suurin). Segregaatio jäykistää työmarkkinoita, ehkäisee ihmisten osaamispoten-tiaalin tehokasta hyödyntämistä sekä aiheuttaa turhia työurien ja koulutusjaksojen keskeyttämisiä ja alanvaihtoja.

Erot työllisyysasteessa miesten ja naisten välillä eivät kuitenkaan ole erityisen suu-ret. Naisten työllisyysaste onkin Suomessa poikkeuksellisen korkea, minkä juuret ovat osin historialliset. Suomen vahva kokoaikatyönormi on aiheuttanut sen, että verrattain harva nainen Suomessa työskentelee osa-aikaisesti. Monissa muissa EU-maissa naisten osa-aikatyö on selvästi yleisempää (Saksassa noin puolet yleisem-pää kuin Suomessa ja Alankomaissa yli kolme kertaa yleisempää). Perheenperusta-misiässä olevien naisten työllisyysaste jää kuitenkin jälkeen muista Pohjoismaista, vaikka tilastointierot huomioidaan. Tämä selittyy pitkälti sillä, että Suomessa lapsia hoidetaan enemmän kotona ja vähemmän päiväkodissa kuin muissa Pohjoismaissa. Ero näkyy erityisesti 1–3-vuotiaiden lasten kohdalla. Suomen perhepolitiikka kan-nustaakin naisten kotiinjäämistä verrattain paljon muihin Pohjoismaihin verrattuna. Kotihoidon tukea sai vuonna 2017 yhteensä 93 900 naista ja 7 200 miestä.

Lasikattoilmiö ei Suomessa heikennä naisten urakehitystä niin paljon kuin suurim-massa osassa EU-maita. Suomessa on Ruotsin jälkeen eniten naisia esimiehinä (42 % Euroopan työolotutkimuksen mukaan). Toisaalta yritysten johdossa naisten edustus on edelleen hyvin vähäinen. Tasa-arvo työelämässä ei siis ole tältäkään osin vielä to-teutunut. Naisten uralla etenemistä heikentää olennaisesti keskimäärin miehiä sel-västi suurempi hoivavastuu. Naiset käyttävät yli 90 % isän ja äidin kesken jaettavista perhevapaista, mikä vaikuttaa naisten urakehitykseen.

43


Kokopäivätyötä tekevien naisten keskimääräinen palkkataso on noin 83 % kokopäi-vätyötä tekevien miesten palkkatasosta. Suurin osa sukupuolten välisistä palkkae-roista johtuu miesten ja naisten työskentelystä erilaisissa ammateissa ja eri aloilla. Näiden tekijöiden huomioiminen kaventaa palkkaeron 17 prosentista 4–6 pro-senttiin arviosta riippuen. Osittain miesten ja naisten ammatilliseen eriytymiseen johtavat jo koulutusvalinnat, mutta myös muut uravalinnat. Muita syitä ovat muun muassa yhteiskunnan asenteet, roolimallit, sukupuolistereotypiat sekä mahdollisuu-det lastenhoidon ja työn yhdistämiseen eri työpaikoissa.

Syrjintä työelämässä on yleistä, mutta usein tiedostamatonta ja vaikeaa osoittaa, joten vain harva tapaus etenee viranomaisten tutkittavaksi. Euroopan työolotut-kimuksen (2015) mukaan Syrjintäkokemukset työelämässä ovat Suomessa ylei-sempiä kuin Euroopassa keskimäärin. ILO:n kehittämien syrjintätestien perusteella Suomessa venäläistaustainen hakija kohtaa syrjintää noin joka toisen työhakemuk-sen kohdalla12. Syrjintää on Suomessa hieman enemmän kuin muissa vastaavissa testeissä Euroopassa ja Amerikassa keskimäärin ja maahanmuuttajat myös kokevat Suomessa enemmän syrjintää kuin muissa EU-maissa keskimäärin (esim.EU MIDIS 2017). Syrjintää kokeneista kuitenkin vain pieni osa tuodaan viranomaisten tietoon. Työsuojeluviranomaisten puhelinpalveluun tuli vuonna 2017 noin 500 yhteydenot-toa työelämässä koetun syrjinnän takia, mikä on moninkertainen määrä verrattuna vuoteen 2010. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu koko ilmiöstä.

Syrjintäkokemukset ovat lukumääräisesti yleisempiä valtaväestön syrjintäperus-teissa, kuten ikä, sukupuoli, raskaus ja terveydentila, koska väestöpohja on suu-rempi. Vähemmistöihin kuuluvat kokevat kuitenkin suhteellisesti enemmän syr-jintää, mikä vaikeuttaa heidän työmarkkina-asemaansa. Kansalaisuuteen tai kie-leen perustuvan syrjinnän osalta yhteydenotot työsuojeluviranomaisille koskevat yleensä alipalkkausta, epäasiallisia työaikoja, vähimmäistason alittavia työsuhteen ehtoja tai loukkaavaksi koettua käyttäytymistä.

12 Larja & muut (2012): Discrimination in the Finnish Labor Market: An Overview and a Field Experiment on Recruitment. Publications of the Ministry of Economic Affairs and Employment. Employment and Ent-rapreneurship 16/2012.

44


KehitysnäkymätMiesten ja naisten palkkaerot ovat maltillisesti kaventuneet 2000-luvun aikana. 15 vuodessa kokonaispalkkaerot ovat supistuneet noin 3 prosenttiyksikköä. Naisten keskimääräinen palkkataso on nousut noin 80 prosentista 83 prosenttiin miesten palkkatasosta. Ruotsissa osuus on tällä hetkellä 87 prosenttia.

Isien pitämien perhevapaiden määrä on kasvanut hitaasti 2000-luvun aikana. Vuo-sina 2006–2016 isien pitämien perhevapaapäivien osuus on kasvanut noin 6 pro-sentista noin 10 prosenttiin. Suurelta osin tämä selittyy isäkuukauden käytön kas-vulla. Isien perhevapaiden käytössä Suomessa ollaan selvästi Ruotsia jäljessä.

Työelämä siis osin tasa-arvoistuu, mutta ilman politiikkamuutoksia kehitys on hy-vin hidasta. Ammatillinen eriytyminen näyttää kuitenkin säilyvän edelleen voimak-kaana.

Maahanmuuton kasvun myötä on kiinnitetty kasvavaa huomiota maahanmuut-tajien työllisyyden parantamiseen, esimerkiksi koulutuksella ja työelämäkontak-teja edistämällä. Etnisen taustan, kielen tai kansalaisuuden perusteella tapahtuva syrjintä vaikeuttaa myös maassa jo olevien maahanmuuttajien työllistymistä sekä vähentää osaltaan ulkomaisen työvoiman halukkuutta muuttaa maahamme ja Suo-messa opiskelleiden halukkuutta jäädä maahan opintojen päätyttyä.

Monien erityisryhmien kohdalla sekä yleinen asenneilmasto että työnantajien asenteet kohderyhmän rekrytointia kohtaan ovat muuttuneet myönteisempään suuntaan. Vuonna 2006 työministeriön julkaiseman tutkimuksen13 mukaan palvelu-työnantajien asenteet olivat varsin kielteiset erityisesti mielenterveyskuntoutujien tai vammaisten henkilöiden rekrytointia kohtaan. TEM:n vuonna 2017 julkaiseman työnantajatutkimuksen14 perusteella asenteet ovat runsaan kymmenen vuoden ai-kana muuttuneet myönteisemmiksi. Työnantajien asenteet eivät ole irrallisia yhteis-kunnan yleisestä asenneilmastosta vaan heijastavat sitä.

13 Ala-Kauhaluoma & Härkäpää (2006): Yksityinen palvelusektori heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistäjänä. Työministeriö.

14 Ala-Kauhaluoma & muut (2017) Osatyökykyisistä osaavaa työvoimaa. Työ- ja elinkeinoministeriön jul-kaisuja 42/2017.

45


TavoitetilaYhdenvertaisuus ja tasa-arvo suomalaisilla työmarkkinoilla toteutuvat selvästi ny-kyistä paremmin. Monimuotoisen työelämän hyödyt tunnistetaan ja niitä hyödyn-netään Suomen osaamis- ja innovaatiopohjan sekä yritysten kasvun, uudistumisen ja kansainväistymisen vahvistamisessa.

Ammatillista eriytymistä sukupuolten välillä on pitkällä aikavälillä vähennetty mer-kittävästi. Entistä useampi nainen työskentelee aloilla, jotka ennen olivat miese-nemmistöisiä, ja entistä useampi mies ennen naisenemmistöisillä aloilla. Isien per-hevapaiden käyttö moninkertaistuu ja pienten lasten äitien työllisyysaste saadaan nostetuksi pohjoismaiselle tasolle. Miesten ja naisten väliset palkkaerot supistuvat merkittävästi nykyisestä.

Suomessa kyetään hyödyntämään merkittävästi nykyistä paremmin eri kulttuu-reista tulevien ihmisten osaamista, sekä myös eri kulttuurien itsessään luomia vah-vuuksia. Suomalaisen työelämän laatu, avoimuus ja monimuotoisuus houkuttelevat osaavaa työvoimaa.

Vaihtoehtoisia keinoja tavoitetilaan pääsemiseksi − Perhevapaauudistus − Ulkomaisen työvoiman rekrytointiprosessin keventäminen − Toimenpiteet (ks. kpl 4) sukupuolten välisen ammatillisen segregaation

purkamiseksi − Vahvistetaan monikanavaisia ohjaus- ja urasuunnittelupalveluita − Julkisen sektorin rekrytoinnit työelämän monimuotoisuutta edistäväksi − Uudistetaan työntekijöiden osallistumisjärjestelmiä koskeva lainsää-

däntö

46


3.5 Työnteon kannustimien parantaminenNykytilaVerotus ja etuudet vaikuttavat siihen, kuinka kannustavaa työvoiman ulkopuolelta tai työttömyydestä työhön siirtyminen on tai kuinka kannustavaa on lisätä työpa-nostaan. Jos kannustavuus on heikko tai peräti negatiivinen, voidaan tätä työttö-män tapauksessa kutsua työttömyysloukuksi ja tulojen kasvattamisen tapauksessa tuloloukuksi, työvoiman ulkopuolisen osalta voidaan myös puhua työllistymislou-kusta.

Jokainen yksilö tulkitsee tilannettaan kannustavuuden suhteen yksilöllisesti. Tutki-muskirjallisuudessa15 katsotaan usein, että yli 80 prosentin työllistymisveroasteet merkitsevät heikkoja työnteon kannusteita tai loukkua. Tämä on kuitenkin vain usein käytetty arvio tai laskentapohja, yhtä hyvin voitaisiin pyrkiä perustelemaan esimerkiksi näkemys, että jokaiselle tulisi jäädä ainakin puolet lisätulosta käteen. Yk-silö ei useinkaan tunnista tarkkaa työllistymisveroastettaan, mutta arvottaa samaa ilmiötä henkilökohtaisen vaatimuspalkkansa (reservaatiopalkka) avulla. Jokaiselle yksilölle voidaan laskea henkilökohtainen kynnyspalkka, jonka ylittämällä käteen jäävä tulo kasvaa verrattuna työttömänä oloon. Tämä voi kuitenkin olla aivan eri palkkataso kuin se millä yksilö arvioi työnteon kannattavan suhteessa menetettyyn vapaa-aikaan.

Työttömyysjakson jälkeen henkilö joutuu usein jatkamaan työuraansa ainakin aluksi edellistä työpaikkaa alemmalla palkalla. Tämä koskee etenkin kokeneempia työnte-kijöitä. Lainsäätäjä on ottanut työttömyysetuuksia saavien työttömien työnhakijoi-den työllistymiseen varsin tiukan kannan: palkkasuoja koskee vain TES-palkkaa tai tavanomaista palkkaa ja tietyin edellytyksin on kolmen kuukauden ammattitaito-suoja, millä on myös palkkavaikutusta. Palkkavaikutukset muodostuvat ammattien palkkatasojen eron kautta, jolloin työttömyyden alkuvaiheessa ei tarvitse hyväksyä muuta kuin oman alan työtä koskevia työtarjouksia, joissa palkkaus voi olla pa-rempi kuin toisilla aloilla. Ammattisuoja heikentää työn vastaanottamisen kannus-teita, koska se voi nostaa palkkavaatimuksia. Toisaalta ammattisuojan ensisijainen

15 ks. esim. Viitamäki; Heikki (2015): Työnteon kannustimet – mitä jää käteen? VATT muistiot 50.

47


tarkoitus onkin parantaa yhteensovituksen laatua ja sitä kautta mahdollistaa henki-lön sijoittuminen mahdollisimman tuottavaan työhön.

Työttömyysturva ja verotus muodostavat kannustinongelmia etenkin silloin, jos työtön työnhakija arvostaa vain lyhyen aikavälin taloudellista etua. Kannustinongel-mia kokevat erityisesti yksinhuoltajat tai hyvää ansiosidonnaista päivärahaa saavat henkilöt. Myös työmarkkinatuen, toimeentulotuen ja asumistuen yhdistelmät tuot-tavat kannustavuuden kannalta ongelmallisia tilanteita. Kun ansioturva voi olla jopa yli 90 % aiemmista tuloista, ei kannustavuudelle jää kaikissa tapauksissa paljoa tilaa. Työttömän henkilön siirryttyä osa-aikatyöhön, voivat työpanoksen kasvattamisen kannustimet olla heikot. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeus muodostaa kannusti-nongelman, joka lisää ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisia ja pidentää työt-tömyysjaksoja.

Kannustinongelmien purkamisen perusongelma on se, että purkamalla kannus-tinloukku yhdestä kohdasta se siirtyy toisaalle niin kauan, kun perusturvan taso on vakio. Täten patenttiratkaisujen löytäminen kannustinongelmiin on käytännössä mahdotonta. Järjestelmää voidaan kuitenkin kehittää niin, että kannusteet kehit-tyisivät mahdollisimman tasaisesti tulojen kasvaessa. Yksi keino parantaa työnteon kannusteita kaikissa tuloluokissa on keventää työn verotusta.

KehitysnäkymätVuonna 2019 käyttöön otettava kansallinen tulorekisteri (KATRE) mahdollistaa etuuksien ja verotuksen suhteellisen reaaliaikaisen toimeenpanon, joten erilaisia byrokratialoukkuja voidaan sen käyttöönoton yhteydessä vähentää. Tällaisia tilan-teita voi nyt esiintyä esimerkiksi lyhytkestoisten töiden vastaanotossa, jos henkilön etuuden laskenta ja maksatus viivästyvät.

Vuonna 2019 päättyvässä TOIMI-hankkeessa pyritään hahmottelemaan erilaisia malleja perusturvan kokonaisuudistukseksi, jolla parannettaisiin työnteon kannus-teita.

Verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistus on välttämätön, kun tavoi-tellaan korkeaa työllisyyttä. Suurten kokonaisuudistusten valmistelu ja läpiviemi-nen on kuitenkin hyvin haasteellista, koska järjestelmä koostuu niin monista eri

48


palasista, jotka vaikuttavat eri tavalla eri edunsaajiin. Kokonaisuudistukseen valmis-tautumisen ohella on siksi jatkettava nykyisen järjestelmään sisältyvien kannusti-mien tarkastelua ja uudistamista.

TavoitetilaTyön verotuksesta ja etuuksista muodostuvat taloudelliset kannustimet pitää asettaa siten, että työn vastaanottaminen on aina taloudellisesti kannustavampaa etuuksiin verrattuna. Tavoitetilaksi asetetaan se, että 100 % ylittäviä työllistymisve-roasteita ei esiinny ja 80 % ylittäviä asteita saadaan vähennettyä. Sosiaaliturvajärjes-telmä on joustava, sekä työhön ja yrittäjyyteen kannustava.

Työttömyysturvan seuraamusjärjestelmä on yksinkertainen, selkeästi määritelty ja omatoimiseen työnhakuun ohjaava.

Työttömyysturvan suojaosajärjestelmän kannustinvaikutuksia on parannettu. Ta-voitteena on myös arvioida uudelleen erittäin pitkäkestoisen työttömyyden suhde perusoikeuksiin sen selvittämiseksi, missä mielessä esim. yli 10 vuoden työttömyys on työttömyyttä ja onko tällaisen henkilön toimeentulo hoidettavissa muutoin kuin työttömyysturvalla.

Vaihtoehtoisia keinoja tavoitetilaan pääsemiseksi − Käynnistetään hanke sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistuksen to-

teuttamiseksi − Verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta muihin vero-

luokkiin − Heikossa työmarkkina-asemassa olevien tuettu työllistyminen − Työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden alarajan nostaminen (eläkeputki) − Nostetaan työttömyysturvan suojaosaa − Perhevapaauudistus

49


3.6 Työllistämiskynnyksen madaltaminenNykytila

Työllistämiskynnyksen madaltaminen lisää työvoiman kysyntää ja siten laskee työt-tömyyttä ja nostaa työllisyyttä. Työllistämiskynnykseen keskeisesti vaikuttavia teki-jöitä ovat työn verokiila, irtisanomissuoja, palkkaehdot sekä työnantajan hallinnolli-set velvoitteet.

Korkea irtisanomissuoja korottaa työllistämiskynnystä, sillä se lisää työllistämisen riskiä työantajan näkökulmasta. Irtisanomissuojan tasoa pidetään kansainvälisten vertailuiden16 perusteella Suomessa keskitasoisena. Suomessa ei työntekijää voida irtisanoa välittömästi eikä ilman asiallista ja painavaa syytä, mutta toisaalta erora-hoja ei tyypillisesti makseta. Irtisanomisen kustannuksena voidaan käyttää irtisano-misajan palkkaa, mikä tyypillisesti on kolme kuukautta. Toisaalta matala irtisanomis-kynnys lisää irtisanomisten määrää, joten irtisanomissuojan työllisyysvaikutus ei ole selvä.

Työn verokiila vaikuttaa työllistämiskynnykseen erityisesti siksi, että se nostaa työn kustannusta suhteessa pääomainvestointeihin (esim. robotit ja automaatit). Jos ve-rokiila on hyvin korkea, on kannattavampaa investoida koneisiin kuin palkata lisää työvoimaa. OECD:n mukaan työn verokiila on Suomessa 43 %. Korkeimmillaan se on Belgiassa (54 %), Saksassa (50 %) sekä Italiassa ja Ranskassa 48 %. Pohjoismaista Tanskassa ja Norjassa verokiilat ovat matalat (36 %), Ruotsissa Suomen tasoa. OE-CD-maiden matalimmat verokiilat löytyvät Uudesta-Seelannista (18 %) ja Sveitsistä (22 %).

Suomessa ei ole minimipalkkalakia, vaan palkkojen vähimmäisehdot määräyty-vät työehtosopimusten kautta, jotka yleissitovassa kentässä laajenevat koskemaan myös osaa järjestäytymättömistä yrityksistä (noin 10 % työvoimasta). TES-pohjainen vähimmäispalkkajärjestelmä on tehokas ja toimiva verrattuna minimipalkkalakiin, sillä TES-järjestelmä huomioi paremmin toimialakohtaiset erot tuottavuudessa, sekä ajantasaisen tuottavuuskehityksen.

16 OECD Indicators of Employment Protection & OECD (2013): OECD Employment Outlook 2013.

50


Työnantajan hallinnolliset velvoitteet muodostavat osan työllistämiskynnyksestä. TE-Min teetättämän selvityksen17 mukaan suurimpien työnantajavelvoitteiden hallinnol-liset kokonaiskustannukset yrityksille ovat 5,8 miljardia euroa vuodessa. Tästä noin 16 prosenttia arvioidaan olevan lainsäädännöstä johtuvaa hallinnollista taakkaa.

Toisaalta työnantajat työllistävät lisää vain, jos taloudessa riittää kysyntää toimin-nan laajentamiselle. Täten talouskasvu on keskeistä yritysten työllistämispäätösten kannalta.

KehitysnäkymätVäestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen luo kaikissa länsimaissa painetta nostaa työllisyyttä. Yksi keskeinen keino on työllistämiskynnyksen madaltaminen.

Työsuhdeturvan osalta työllistämiskynnystä on monissa maissa pyritty laskemaan mm. määräaikaisilla työsopimuksilla, tai muilla epätyypillisillä työsopimuksilla. Täl-laiset reformit kuitenkin herkästi luovat ns. kahden kerroksen työmarkkinat, joissa liikkuvuus marginaalityövoimasta ydintyövoimaan on rajallista. Sitä ei pidetä op-timaalisena työvoiman ja osaamisen allokaation kannalta, eikä myöskään työelä-män tasa-arvon näkökulmasta. Esimerkiksi OECD18 onkin nostanut esille tällaisten osittaisten työmarkkinareformien haittapuolia. Työllistämiskynnyksen laskemisen nimissä ei ole järkevää tehdä sellaisia reformeja, jotka vaarantavat työmarkkinoiden toimivuuden jäykistämällä työmarkkinoiden sisäistä dynamiikkaa.

Esimerkiksi Saksassa on pyritty laskemaan työn verokiilaa erikseen pienituntimää-räisten työsopimusten (Minijob, Midijob) kohdalla. Näin on laskettu työllistämiskyn-nystä, mutta toisaalta kannustettu suppeisiin työsuhteisiin. Toimenpiteen työllisyys-vaikutukset ovat kiistanalaisia19.

17 Ramboll Management Consulting & Deloitte Oy (2010): Selvitys yrityksille aiheutuvista hallinnollisista kustannuksista – Työnantajavelvoitteet. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Kilpailukyky 7/2010.

18 Ks. OECD (2018): Good Jobs for All in a Changing World of Work. The OECD Jobs Strategy.

19 Aihetta käsitteleviä tutkimuksia on käyty läpi artikkelissa “Akyol, Metin & muut (2013): Were Hartz Re-forms Responsible for the Improved Performance of the German Labour Market? Economic Affairs. Feb, vol. 33 issue 1”

51


OECD-maissa viimeisten vuosikymmenten trendi on ollut se, että tiukan irtisano-missuojan maissa sääntelyä on löysennetty, mutta toisaalta vähäisen sääntelyn maissa sääntelyä on hieman tiukennettu. Verokiilan osalta trendi OECD-maissa on varsin vakaa. Sekä Ruotsissa että Suomessa verokiila on laskenut 2000-luvun aikana; Ruotsissa lasku on ollut Suomea voimakkaampaa.

TavoitetilaTyöllistämiskynnys on nykyistä matalampi. Työn verokiilaa lasketaan nykyisestä. Pal-kanmuodostusrakenteen muutoksilla ei nosteta työllistämiskynnystä nykyisestä.

Työnantajan oikeusvarmuus työntekijän palkkauksessa on nykyistä vahvempi.

Vaihtoehtoisia keinja tavoitetilaan pääsemiseksi − Verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta muihin vero-

luokkiin − Ulkomaisen työvoiman rekrytointiprosessin keventäminen − Heikossa työmarkkina-asemassa olevien tuettu työllistyminen − Tuetaan nykyajan haasteet huomioivan palkanmuodostusmallin raken-

tamista − Varmistetaan vähimmäisehtojärjestelmän toimivuus − Kevennetään edelleen yrityksiin kohdistuvaa sääntelytaakkaa

3.7 Palkanmuodostukseen liittyvien kysymysten ratkaisuNykytila

Teknologian kehitys ja talouden globalisaatio ovat merkittävästi muuttaneet yritys-ten toimintaympäristöä. Sen muutokset ovat nopeutuneet ja tulleet vaikeammin ennakoitaviksi. Teknologian vauhdittama avoin kilpailu luo menestymisen mah-dollisuuksia periaatteessa kaiken kokoisille yrityksille. Ulottuvilla ovat valtavat ja samalla ankarasti kilpaillut markkinat, jotka ulottuvat myös niille sektoreille, joissa kilpailu on aiemmin ollut kansallista. Digitaalisessa taloudessa yksittäisten yritysten

52


kasvu ja myös toiminnan päättyminen tapahtuvat paljon nopeammin kuin teolli-seen valmistukseen painottuneessa taloudessa.

Näiden muutosten seurauksena mahdollisuudet yritys- ja työntekijätason erittäin suuriin tuottavuuseroihin ovat lisääntyneet. Tuottavuuserot herättävät kysymyksen palkkojen muodostumisesta: onko nykyinen pääosin liittotason sopimismekanismi toimiva, vai pitäisi päätösvallan palkoista ja muista työehdoista olla enemmän yri-tys- ja toimipaikkatasolla?

Suomen palkanmuodostusjärjestelmä on yksi maailman keskittyneimmistä, ja sitä kautta se näyttäytyy monissa mittauksissa20 erittäin jäykkänä. Käytännössä tämä jäykkyys kansainvälisissä vertailuissa tarkoittaa tyypillisesti keskitettyjen tulopoliit-tisten ratkaisujen (ml. kiky-sopimus) vahvaa roolia palkanmuodostuksessa.

Toisaalta paikallisen, yritys- tai toimipaikkatasolla tapahtuvan, sopimisen osuus on Suomessa vähäinen useisiin muihin maihin verrattuna (esim. muut Pohjoismaat). Merkittävä osa sopimisesta tapahtuu sen sijaan toimialatasolla. Kilpailukykysopi-muksen (kiky) yhteydessä työmarkkinaosapuolet sopivat paikallisen sopimisen mahdollistavien lausekkeiden lisäämisestä työehtosopimuksissa.

Keskusjärjestö- tai toimialatasolla tapahtuvan keskitetyn kollektiivisen sopimisen katsotaan usein nostavan keskimääräistä palkkatasoa niin, että tuottavuudeltaan heikommat työntekijät eivät työllisty. Lisäksi ongelmana voi olla yrityskohtaisten tuottavuuserojen heikko välittyminen palkkaukseen, mikä heikentää tuottavuuske-hitystä. Nykyinen sopimismekanismi sitoo yleissitovuuden kautta myös työnantaja-liittoihin järjestäytymättömiä yrityksiä. Suomen yleissitovuusmekanismi on kan-sainvälisessä vertailussa laaja. Sen vaikutuspiiri on kuitenkin Suomeakin suurempi esimerkiksi Ranskassa, Belgiassa, Sveitsissä, Portugalissa ja käytännössä Itävallassa21.

20 World Economic Forum (2018): Global Competiveness Index 2017-2018 & OECD Employment Outlook 2018.

21 Visser, Jelle (2015): ICTWSS-tietokanta, versio 5.0. Amsterdam Institute for Advanced Labour Studies.

53


Toinen keskeinen aspekti palkanmuodostusrakenteessa on palkkakoordinaatio. Pal-kanmuodostusta koskevan tutkimuskirjallisuuden keskeinen viesti22 on se, että kor-keaan työllisyyteen voidaan päästä kahdella tavalla. Ilman palkkakoordinaatiota siihen voidaan päästä hajautetussa markkinaehtoisessa järjestelmässä silloin, kun ammatilli-nen järjestäytyminen on vähäistä. Muussa tapauksessa palkkakoordinaation merkitys on keskeinen inflatoristen ja kilpailukykyä heikentävien palkankorotusten ehkäisemi-seksi. Suomen palkanmuodostusjärjestelmä on erittäin vahvasti koordinoitu.

Pohjoismaisessa kontekstissa on viime aikoina keskusteltu23 paljon ”organisoidusta hajauttamisesta”, jossa kollektiivista palkanmuodostusta on osittain siirretty liittota-solta työpaikkatasolle niin, että koordinaatiovastuu palkkamaltista säilyy toimialaa edustavilla työmarkkinajärjestöillä. Neuvotteluvaltaa palkoista on osittain luovu-tettu liittotasolta työpaikoille jyvitettäväksi, sisältäen kuitenkin liittotason perä-laudan, mikäli paikallisesti ei päästä sopimukseen korotusten jakamisesta. Jossain tapauksissa neuvottelu voi siirtyä liittotasolle, mikäli paikallistasolla ei päästä sopi-mukseen. Usein liittotasolla on myös määritelty erinäisiä minimejä paikallisille ko-rotuserille. Lisäksi kriisiytynyttä paikallista palkkaneuvottelua voidaan usein yrittää sovitella liittotasolla. Näin kaikki osapuolet on saatu sitoutettua uuteen sopimismal-liin. Samalla on pyritty huolehtimaan palkkakoordinaation säilymisestä vahvana.

Siirtyminen lähemmäs yksilö- ja työpaikkatason sopimista voi parantaa mahdolli-suuksia tuottavuudeltaan erilaisen työvoiman palkkaamiseen ja vahvistaa työvoi-man tuottavuuskehitystä. Hintana on kuitenkin palkkaerojen kasvu yritysten ja am-mattiryhmien sisällä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita vastaavaa palk-kaerojen kasvua koko työmarkkinoiden tasolla, mikäli palkkakoordinaatio tapah-tuu edelleen toimialatasolla. Kilpailukyvyn osalta riskinä on palkkakoordinaation heikkeneminen, mikä voi johtaa kilpailukykyä heikentäviin palkankorotuskiertei-siin. Lisäksi työpaikkatason palkkajoustojen liian vahva asema voi hidastaa heikosti tuottavien yritysten poistumista markkinoilta. Kuitenkin, organisoitua hajauttamista

22 Ks. esim. Traxler, F. & Brandl, B. (2012): Collective Bargaining, Inter-Sectoral Heterogeneity and Compe-titiveness: A Cross-National Comparison of Macroeconomic Performance. British Journal of Industrial Rela-tions. Vol 50 nro 1. Myös OECD (2018): OECD Employment Outlook 2018.

23 Ks. Stokke, Torgeir Aarvaag (2008): The Anatomy of Two-tier Bargaining Models. European Journal of In-dustrial Relations ja OECD (2018): OECD Employment Outlook 2018.

54


koskien on olemassa joitain empiirisiä tutkimuksia24, jotka viittaavat tuottavuusvai-kutusten olevan myönteisiä.

Suomella, toisin kuin esimerkiksi Ruotsilla, ei ole omaa itsenäistä rahapolitiikkaa, jonka avulla voitaisiin tasapainottaa kilpailukykyä heikentäviä palkankorotuksia. Tämä asettaa palkkamaltille erityisen suuren painoarvon Suomen taloudellisen kil-pailukyvyn ylläpitäjänä. Lisäksi Suomen palkkapoliittiset instituutiot ovat suppeam-mat kuin Ruotsissa, jossa palkkapolitiikan toimivuutta edistää sovittelijana toimiva Medlingsinstitutet.

Kollektiivinen palkanmuodostus on Suomessa työmarkkinajärjestöjen vastuulla. Julkinen valta luo kuitekin edellytyksen onnistuneelle sopimiselle, ja voi tukea työ-markkinajärjestöjä tässä prosessissa.

KehitysnäkymätAvoin kansainvälinen kilpailu ulottuu nykyistä vahvemmin kaikille toimialoille, muovaa yrityskenttää ja sen toimintatapaa. Myös palvelusektori altistuu globaalille kilpailulle. Työn tekemisen muodot monipuolistuvat. Varsinkin asiantuntijatyötä arvioidaan ja hinnoitellaan enemmän tulosten kuin ajan perusteella. Työtä tehdään entistä useammin ajasta ja paikasta riippumatta. Paikallisen sopimisen merkitys kol-lektiivisopimisessa kasvaa Suomessakin, muttei yhtä voimakkaasti kuin muissa Poh-joismaissa. Bruttopalkkojen hajonta on nykyistä suurempi.

Suomen osalta keskeinen muutos palkkaneuvottelurakenteessa on Elinkeinoelä-män keskusliiton ilmoitus luopua keskusjärjestösopimuksista, ml. keskitetyistä tu-lopoliittisista ratkaisuista. Tämä luo paineen löytää uusi malli palkkakoordinaation turvaamiseksi liittojärjestötasolla (ns. ”Suomen malli”). Mikäli keskitettyjä tulopoliit-tisia ratkaisuita ei tämän seurauksena tulevaisuudessa enää tehdä, joustavoittaa se Suomen palkanmuodostusta myös kansainvälisissä vertailuissa.

24 Esim. Lundborg, P. (2005) Individual Wage Setting, Efficiency Wages and Productivity in Sweden. FIEF Working Paper Series. Stiftelsen facköreningsrörelsens Institut för Ekonomisk Forskning ja katsaus aihee-seen OECD (2018): OECD Employment Outlook 2018.

55


Jatkossa ei voida enää ajatella, että teollisuus ainoana vientisektorina määrittäisi palkkanormit. Enenevässä määrin myös palvelualat kohtaavat kansainvälistä kilpai-lua. Tämä on otettava huomioon, kun muodostetaan tulevaisuuden palkkaneuvot-telurakennetta.

TavoitetilaPalkoista sopiminen tapahtuu jatkossakin pääasiassa kollektiivisesti työehtosopi-musautonomiaa kunnioittaen. Suomeen ei säädetä minimipalkkalakia.

Kollektiivisen neuvottelujärjestelmän puitteissa palkat ottavat nykyistä paremmin huomioon henkilötason erot osaamisessa ja tuottavuudessa, sekä tuottavuuserot yritysten välillä. Palkanmuodostus toimii siten, että työvoimakustannukset ja työn tuottavuus ovat sopusoinnussa keskenään. Käytettävissä olevia tuloja tasataan sosi-aaliturvan ja verotuksen avulla.

On löydetty Suomeen sopiva palkkaneuvottelumalli, joka turvaa maan talouden kan-sainvälisen kilpailukyvyn. Palkkakoordinaatiosta huolehditaan työmarkkinajärjestöjen taholta, jotta hintakilpailukykyä heikentäviltä palkankorotuksilta vältytään. Liittotason neuvotteluissa määritellään raamit ja perälaudat paikallisen tason sopimiselle.

Vaihtoehtoisia keinoja tavoitetilaan pääsemiseksi − Tuetaan nykyajan haasteet huomioivan palkanmuodostusmallin raken-

tamista − Uudistetaan työntekijöiden osallistumisjärjestelmiä koskeva lainsää-

däntö − Varmistetaan vähimmäisehtojärjestelmän toimivuus

3.8 Työmarkkinoiden pelisääntöjen uudelleentarkasteluNykytila

Suomalaisen työelämän kehittäminen, työlainsäädännön valmistelu ja monet so-siaalipoliittiset uudistukset ovat perustuneet valtion, työnantajanjärjestöjen ja

56


palkansaajajärjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön ja luottamukseen. Päätöksenteko on ollut konsensushakuista. Usein on eteenpäin viety vain uudistuksia ja hankkeita, joista kaikki osapuolet ovat olleet yhtä mieltä tai joiden kanssa jokainen osapuoli on voinut elää. Tämä konsensushakuisuus on ollut järjestelmän vahvuus ja heikkous.

Viime aikoina järjestelmä ei ole toiminut kaikin osin optimaalisella tavalla: kolmi-kannan osapuolilla ei ole ollut riittävää ratkaisuhakuisuutta vaikeiden kysymysten käsittelyssä. Osaltaan tämä on johtunut siitä, että liittotason rooli on korostunut työmarkkinajärjestöjen toiminnassa eikä toimialakohtaisilla liitoilla ole ollut yhden-suuntaisia näkemyksiä järjestelmän kehittämisestä. Työmarkkinajärjestöjen kenttä on myös elänyt niin työnantaja- kuin työtekijäpuolellakin, mikä on haastanut järjes-telmän toimivuuden.

Työmarkkinajärjestelmä on ollut keskeinen osa Suomen taloudellista ja poliittista järjestelmää. Työmarkkinajärjestelmässä puolestaan työehtosopimuksilla on ollut erittäin merkittävä rooli. Tämä johtuu paitsi alakohtaisten työehtosopimusten laa-juudesta ja yksityiskohtaisuudesta myös siitä, että työlainsäädäntö on mahdollis-tanut laajasti työehtosopimuksilla laista poiketen sopimisen. Täysin ehdottomien lainsäännösten määrä onkin vuosien varrella vähentynyt.

Työehtosopimusten noudattamisvelvollisuus perustuu joko työehtosopimuslain mukaiseen sidottuisuuteen (normaalisitovuuskenttä) tai työsopimuslaissa säädet-tyyn järjestäytymättömän työnantajan velvollisuuteen soveltaa työsuhteen ehtoina yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä.

Työehtosopimusosapuolten kelpoisuus sopia työehtosopimuksilla työsuhteen ehdoista perustuu ILOn sopimuksilla ja eräillä muilla kansainvälisillä sopimuksilla turvattuun työehtosopimusautonomiaan sekä kansalliseen työehtosopimuslakiin. Sopimiskompetenssi on varsin laaja. Työmarkkinaosapuolten sopimusoikeutta on joiltakin osin kuitenkin rajoitettu työlainsäädännöllä.

Työehtosopimusten rooli on kahtalainen. Toisaalta niillä turvataan työntekijöiden vähimmäistyöehdot sopimuskaudeksi ja toisaalta niillä sitoudutaan työrauhaan vas-taavaksi ajaksi. Työehtosopimusjärjestelmän kattavuus on varsin pitkälle turvannut työrauhan suomalaisilla työmarkkinoilla. Eri aloilla on sopimuskausien aikana jär-jestetty lähinnä lyhytaikaisia, mielenosoitusluonteisia työnseisauksia, joilla on ollut

57


vaihtelevan suuruiset taloudelliset vaikutukset yritysten toimintaan ja sekä osin laajemminkin yhteiskuntaan. Lisäksi viime vuosina ammattiyhdistysliike on aktivoi-tunut järjestämään poliittisia työtaistelutoimenpiteitä (mm. lakkoja, ylityökietoja, vuoronvaihtokieltoja), joiden kohteena ei ole oma voimassa oleva työehtosopimus vaan poliittiset päätöksentekijät. Poliittisten työtaistelujen määrät ja kestot ovat ai-heuttaneet joillekin aloille mittavia vahinkoja ja työnjärjestelyihin liittyviä ongelmia.

Työrauhavelvollisuus ei koske yleissitovia työehtosopimuksia noudattavia yrityksiä ja niiden työntekijöitä. Noin 80 % Suomen työvoimasta kuuluu työehtosopimuksen pii-riin suoraan normaalisitovuuden kautta. Sen lisäksi noin 10 % kuuluu yleissitovuuden kautta. Noin 10 % Suomen työvoimasta on kokonaan ilman työehtosopimusta25.

Työehtosopimusten vähimmäisehtoluonteesta johtuu, että työsopimuksilla ei saada alittaa sovellettavana olevan työehtosopimuksen tasoa sen paremmin normaalisi-tovuus- kuin yleissitovuuskentässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suomalai-silla työmarkkinoilla ei saa kilpailla työehtosopimuksessa sovittua tasoa alemmilla työsuhteen ehdoilla. Tämä koskee sekä täällä olevia suomalaisia että ulkomaisia yri-tyksiä, mutta myös tänne lähetettyjen työntekijöiden vähimmäisehtoja.

Nykyinen työehtojen määräytymisjärjestelmä merkitsee sitä, että mitä kattavam-min työehtosopimuksilla on sovittu työehdoista, sitä vähemmän lainsäädännöllä voidaan tosiasiassa vaikuttaa työehtoihin. Lainsäädännön muutokset vaikuttavatkin täysimittaisesti vain sellaisessa työmarkkinakentässä, jossa alalla ei ole tehty työn-antajaa sitovaa työehtosopimusta (noin 10 % työmarkkinakentästä). Poikkeuksena tästä ovat täysin pakottavat säännökset, jotka on otettava huomioon työehtosopi-musten soveltamiskäytännössä (mm. yhdenvertaisuussääntely). Työehtosopimus-määräysten ohittaminen myöskään pakottavalla sääntelyllä kesken työehtosopi-muskauden ei ole mahdollista.

KehitysnäkymätValtakunnallisten toimialakohtaisten työnantaja- ja työntekijäliittojen merkitys työ-markkinatoimijoina on kasvanut viime vuosina ja kasvanee edelleen samalla kun

25 Ahtiainen, Lasse (2016): Työehtosopimusten kattavuus vuonna 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkai-suja. Työ ja yrittäjyys 11/2016.

58


työmarkkinakeskusjärjestöjen rooli sopijapuolina vähenee. Tämä tarkoittaa sitä, että myös lainsäädäntöpöydässä eri liittojen intressit ovat vahvemmin esillä ja koordinoi-tujen kantojen esittäminen vaikeutuu. Yhteisen tahtotilan löytäminen ja uudistuksista sopiminen vaatii uudenlaista lähestymistapaa ja voi viedä aiempaa enemmän aikaa.

Palkansaajien järjestäytymisasteen trendi on hitaasti heikkenevä (työolobarometrit). En-tistä useampi sen sijaan kuuluu pelkkään työttömyyskassaan, muttei ammattiliittoon. Tällä ei kuitenkaan ole ollut välitöntä merkitystä työehtosopimusten kattavuuteen, koska työehtosopimusten noudattamisvelvollisuus on kytköksissä työnantajien järjes-täytymiseen. Työnantajien järjestäytymisaste on pysynyt ainakin toistaiseksi korkeana.

Vaatimukset työmarkkinoiden joustavoittamisesta ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Toisaalta työehtosopimusosapuolia on kannustettu lisäämään valtakunnallisiin työ-ehtosopimuksiin paikallisen sopimisen sallivia määräyksiä, jotta paikalliset olosuh-teet voidaan ottaa nykyistä paremmin huomioon. Toisaalta on esitetty lainsäädän-nön muuttamista siten, että paikallisesti voitaisiin sopia työehtosopimukset alit-taen, jos asiasta päästään työpaikalla yhteisymmärrykseen. Tällaisen mallin omak-suminen vaikuttaisi erittäin merkittävällä tavalla kollektiivisopimusten ja niiden osapuolten asemaan ja toisaalta se voisi horjuttaa työntekijöiden suojeluperiaat-teen toteutumista sekä viime kädessä myös työrauhaa työmarkkinoilla.

Paikallisen sopimisen rooli Suomen työmarkkinakentässä todennäköisesti kasvaa, vaikkei merkittäviä politiikkamuutoksia tehtäisikään. Laajimmat mahdollisuudet lisätä joustoja ovat työehtosopimusosapuolilla itsellään. Kysymys on pitkälti paikal-lisen sopimisen mahdollisuuksien lisäämisestä alakohtaisiin työehtosopimuksiin ja niiden soveltamisesta paikallistasolla. Luottamukselliset suhteet sopimusosapuol-ten välillä, sekä toimivat perälaudat, on tutkimuskirjallisuudessa26 tunnistettu onnis-tuneet paikallisen sopimisen edellytyksiksi.

TavoitetilaSuomelle välttämättömät uudistukset työelämässä pystytään toteuttamaan kolmi-kantapöydässä eri tahojen intressit huomioon ottaen. Valtiovallan näkemyksillä on

26 Ks. Stokke, Torgeir Aarvaag (2008): The Anatomy of Two-tier Bargaining Models. European Journal of In-dustrial Relations.

59


merkittävä rooli osapuolten erilaisten näkemysten yhteensovittamisessa ja kansal-listen etujen valvomisessa. Työelämän uudistukset perustetaan yhteiseen tilanne-kuvaan, ja toteutettaville konkreettisille hankkeille turvataan riittävät resurssit sekä mahdollisuudet hyvän säädösvalmistelun perusperiaatteiden noudattamiseen. Näin syntyy uusi ratkaisuhakuisen kolmikantatyön toteutustapa, Kolmikanta 3.0.

Työnteon vähimmäisehtojen on perusteltua jatkossakin rakentua pääasiassa kollektii-visopimusten ja kollektiivisen neuvotteluprosessin varaan. Toisaalta työlainsäädännöllä tulee edelleen olla merkittävä rooli kv- ja EU-velvoitteita toimeenpantaessa. Vähimmäi-sehtojärjestelmän tulee rakentua sille perustalle, että Suomessa tehtävä työ tehdään samoin vähimmäisehdoin riippumatta työn teettäjän kansallisuudesta.

Kollektiivisopimisjärjestelmän sisällä työehdoista sopimisen painopistettä on siirretty nykyistä vahvemmin kohti työpaikkatasolla tapahtuvaa sopimista. Toimialatason sopi-misella nähdään jatkossakin merkittävä rooli niin paikallistasolla tapahtuvan sopimi-sen mahdollistajana ja turvalukkona kuin toimialakohtaisten sääntöjen muodostajana.

Työlainsäädäntöä tarkastellaan siltä näkökannalta, kuinka paljon sääntelystä voi-daan jättää toisin sovittavaksi toisaalta työsopimuksella ja toisaalta työehtosopi-muksella. On arvioitu, missä määrin ja missä asioissa lainsäädännössä voidaan lisätä joustavuutta antamalla työehtosopimuksesta riippumatonta sopimiskelpoisuutta työsopimuskumppaneille. Näillä järjestelyillä ei kuitenkaan kyseenalaisteta työeh-tosopimusosapuolten asemaa eikä työehtosopimusautonomiaa. Paikallisen sopimi-sen pelisäännöistä yleissitovuuskentässä on säädetty erikseen.

Työsuhdeturva ja muu työelämän sääntely ovat mahdollisimman samantasoisia sopimustyypistä ja työn luonteesta riippumatta. Sääntely kohtelee kaikkia tasapuo-lisesti, ei kannusta eikä luo useamman portaan työmarkkinoita. Sovituista työeh-doista pidetään kiinni kaikenlaisissa työpaikoissa.

Toimivilla työmarkkinoilla työmarkkinahäiriöiden määrä on vähäinen. Sopimukset-toman tilan aikana osapuolten väliset neuvottelusuhteet ja toisaalta valtakunnanso-vittelijan rooli edistävät neuvotteluratkaisuun pääsemistä. Työrauhaa kunnioitetaan ja työtaisteluista johtuvat riidat ratkaistaan tehokkaasti.

60


Pelisääntöjen noudattamisen valvonnalla turvataan työmarkkinoiden toimivuus. Valvonnan tehokkuus perustuu tarkoituksenmukaisiin valvontakeinoihin ja valvon-taresurssien riittävään määrään."

Vaihtoehtoisia keinoja tavoitetilaan pääsemiseksi − Luodaan uudistettu Kolmikanta 3.0 -valmistelutapa − Varmistetaan vähimmäisehtojärjestelmän toimivuus − Uudistetaan työntekijöiden osallistumisjärjestelmiä koskeva lainsää-

däntö − Arvioidaan työsuhteisen työn ja yrittäjyyden välistä rajanvetoa ja siihen

liittyvän työlainsäädännön toimivuutta ja selkeyttämistarpeita

61


4 Yhteenveto ratkaisuvaihtoehdoistaTässä listassa avataan tarkemmin edellä suositeltuja toimenpiteitä ja kerrotaan, mi-hin Työmarkkinanäkemyksen strategisiin painopisteisiin ne vastaavat.

Verotus

1. Verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta muihin veroluokkiin − Muista veroluokista erityisesti kiinteä omaisuus (ml. metsämaa ja va-

paa-ajan asunnot) nähdään hyvänä verotuskohteena − Kiinteä omaisuus on Suomessa verrattain kevyesti verotettua. Sen verot-

tamiseen ei liity merkittäviä negatiivisia kannustimia tai kilpailun vääris-tymistä

− Tavoitteena veropohjan laajentaminen − Työtulojen verotus on Suomessa kireää, ja siihen liittyy merkittäviä kan-

nustinongelmia − Kevennetään ansiotuloverotusta koko asteikolla, mutta painotetaan ke-

vennys pieni- ja keskituloisiin − Hyödyt: parantaa työnteon kannustimia, helpottaa kannustinloukkujen

purkua − Haitat/riskit: kiinteän omaisuuden verotuksen korotusta saatetaan pitää

epäoikeudenmukaisena niissä tilanteissa, joissa omaisuudenhaltijan tulot ovat pienet. Yksi ratkaisu tähän on kiinteistöverotuksen kohteiden verotusarvojen saattaminen vastaamaan paremmin kohteiden aitoa markkina-arvoa

− Strategiset painopisteet: Työnteon kannustimien parantaminen, Työllis-tämiskynnyksen madaltaminen

62


2. Asuntokaupan varainsiirtoveron poistaminen − Vauhdittaa asuntokauppaa erityisesti kasvukeskuksissa kannustaen

asunnon omistajia muuttamaan itselleen paremmin sopivaan asuntoon. Lisäksi toissijaisesti kannustaa muuttamaan työn perässä.

− Poistetaan vero asteittain markkinahäiriön välttämiseksi − hyödyt: lisää työvoiman liikkuvuutta27 ja parantaa työllisyyttä − hinta: noin 700 miljoonaa euroa vuodessa − kustannus kompensoitavissa esim. verottamalla omistusasuntoja pie-

nellä prosenttiosuudella vuosittain tai korottamalla kiinteistöveroa − Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen

Koulutus ja ohjaus

3. Panostetaan nuorten aikuisten koulutustason nousuun − Pelkän perusasteen varassa olevia nuoria aikuisia on yli 100 000. − Kohdennetaan koulutusta ja oppimisen tukitoimia 19–29-vuotiaisiin ja

tuetaan myös työssä olevien nuorten kouluttautumista. − Hyödyt: Työllisyysasteen nosto ja työurien piteneminen − Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen,

Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen, Työn murrokseen varau-tuminen

4. Vahvistetaan monikanavaisia ohjaus- ja urasuunnittelupalveluita − Lisätään monikanavaisten ohjaus- ja urasuunnittelupalveluiden resurs-

seja kaikilla koulutusasteilla ja kaikissa siirtymä- tai nivelvaiheissa. Oh-jaus- ja urasuunnittelupalveluja tulee kohdentaa niin nuorille kuin aikui-sille aiempaa enemmän.

− Urasuunnittelutaidot otettava osaksi opetussuunnitelmia kaikilla koulu-tusasteilla

− Tuetaan Ohjaamoiden tukirakenteiden muodostumista valtakunnalli-seksi ohjauksen ja nuorten tuen kehittämisalustaksi. Valtio, maakunnat, kunnat ja järjestöt.

− Lisätään kasvupalvelu-uudistuksen mukaisesti markkinaehtoisten toimi-joiden roolia Ohjaamoissa.

27 Eerola, Essi & muut (2018): Effects of Real Estate Transfer Taxes: Evidence from a Natural Experiment Val-tioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2018

63


− Hyödyt: nuorten syrjäytymisen väheneminen, työttömyysjaksojen lyhe-neminen, työurien pidentyminen ja ammatillisen segregaation vähentä-minen

− Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen, Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen, Tasa-arvon ja yhdenver-taisuuden vahvistaminen työmarkkinoille

5. Luodaan vastuuhenkilöjärjestelmä tukemaan nuoria, joilla kohonnut syr-jäytymisriski

− Tutkijat ovat tunnistaneet useita varhaista kohonnutta syrjäytymisriskiä osoittavia indikaattoreita.

− Tavoitteena on, että nuorella on nimettynä yksi henkilö (viranomainen tai 3. sektorin henkilö), joka auttaa palveluissa ja sparraa nuorta eteen-päin. Vahvasti poikkihallinnollinen kokonaisuus.

− Hyödyt: Vähentää nuorten syrjäytymistä − Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen

6. Koulutusjärjestelmä ja koulutussisällöt vastaamaan työelämän tarpeita − Koulutusjärjestelmässä koulutusresursseja kohdennetaan nykyistä

enemmän tutkintotavoitteisesti painottuneesta koulutuksesta lyhytkes-toisempiin ja käytännönläheisempiin työmarkkinoiden tarpeisiin no-peasti reagoiviin koulutussisältöihin.

− Toisen ja korkea-asteen ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen oh-jaus- ja rahoitusmekanismeja uudistettava siten, että koulutusjärjestel-män kyky vastata nopeisiin osaamisen kysynnän muutoksiin paranee.

− Edellyttää ennakointijärjestelmän kehittämistä. − Koulutusjärjestelmän rahoituspohja arvioitava uudelleen − Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen

7. Vähennetään koulupudokkaiden määrää − Selvitetään keinot, joilla varmistetaan että koko ikäluokka suorittaa vä-

hintään toisen asteen tutkinnon. − Tavoite: toisen asteen koulutuksen käymisen lisääminen, koulupudok-

kaiden määrän vähentäminen − Hyödyt: ehkäisee nuorten syrjäytymistä ja vahvistaa työelämävalmiuksia

sekä parantaa nuorten ikäpolvien taloudellista asemaa. Vahvistaa työ-voiman osaamista. Parantaa työllisyyttä pitkällä aikavälillä (Talouspoliit-tinen arviointineuvosto, Katsaus talouspolitiikasta 2017)

64


− Kohdejoukko: Talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportin mu-kaan perustason jälkeisen koulutuksen puute koskee ikäluokittain 3000–6000 nuorta.

− Kohdejoukko: Talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportin mu-kaan uudistus koskisi ikäluokittain 3000–6000 nuorta.

− Kustannus: Riippuu toteutustavasta. Kustannus koulutusjärjestelmälle arviolta 15–100 miljoonaa euroa vuodessa (riippuen oppimateriaalikulu-jen korvauksesta)

− Riskit: Voi lyhyellä aikavälillä vähentää alle 18-vuotiaiden työllisyyttä. Puutteelliset ohjauksen resurssit, mikäli ei erikseen varmisteta, sillä muu-tos tuo lisää haasteellisia opiskelijoita toiselle asteelle.

− Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen, Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen

8. Työvoiman tietoyhteiskuntataitojen vahvistaminen − Koko työvoiman perustaitoja on nostettava. Työssä olevien osaamisen

kehittämisestä on huolehdittava lisäämällä geneerisiä taitoja kuten ma-temaattisia, kielellisiä, päättelykykyyn liittyviä ja sosiaalisia taitoja sekä tietoteknisten perustaitojen koulutusta ja joustavia mahdollisuuksia am-matillisesti suuntautuneisiin jatko- ja täydennyskoulutuksiin.

− Kohderyhmänä erityisesti ikääntyvät. − Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen,

Työn murrokseen varautuminen9. Luodaan Suomeen uusi huippuosaamisen toimintamalli

− Luotava kansallinen strategia ja rakenteet kansainvälisten osaajien Suo-meen houkuttelemiseksi.

− Kehitettävä kansallista innovaatioympäristöä siten, että se houkuttelee sekä suomalaisia että ulkomaisia huippuosaajia pysymään Suomessa.

− Vaikutettava työnantajien toimintakulttuuriin ja asenteisiin siten, että osataan hyödyntää huippuosaajia yritysten kasvun ja kansainvälistymi-sen ajureina.

− Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen10. Laaditaan jatkuvan oppimisen poikkihallinnollinen strategia

− Hyödynnetään ammatillisen koulutuksen reformin sekä työvoimakoulu-tusten joustavuutta ja korkeakoulujen koulutustarjontaa.

65


− Tutkinnon osista tai sitä pienempien kokonaisuuksien suorittamisesta tehdään avointa ja joustavaa. Tutkintoon johtamattoman koulutuksen-tarjontaa lisätään korkeakouluissa.

− Työn ohessa tapahtuvan opiskelun ja jatko- ja täydennyskoulutusten lisäämiseksi arvioidaan opintovapaa- ja aikuiskoulutustukea koskevan lainsäädännön uudistustarpeita. Työelämäyhteistyötä lisätään ja kehite-tään yhteisresursoinnin toimintamallia.

− Yhtenä tavoitteena ikääntyvien osaamistason parantaminen. − Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen

11. Parannetaan vierailla kielillä toimivien päiväkotiryhmien saatavuutta − Hyödyt: Houkuttelee ulkomaista työvoimaa asettumaan Suomeen − Kustannus: riippuu panostuksesta − Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen

12. Toimenpiteet sukupuolten välisen ammatillisen segregaation purkamiseksi − Laaja, eri kouluasteet käsittävä hanke, jonka tavoitteena koulutuksen ja

työn sukupuolittaisen jakautumisen purkaminen − Kehitetään päiväkotien sukupuolitietoista ja –neutraalia kasvatusta, pe-

ruskouluissa tasa-arvoista pedagogiikkaa ja sukupuolten välisen tasa-ar-von edistämisen sisältöjä

− Te-toimistojen / kasvupalvelujen järjestäjien vastuulla ovat ammatillisen eriytymisen purkamiseen liittyvät toimenpiteet: sukupuolitietoinen kou-lutus ja johtaminen johtaminen

− Strategiset painopisteet: Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistami-nen työmarkkinoilla

Maahanmuutto ja kotoutuminen

13. Ulkomaisen työvoiman rekrytointiprosessin keventäminen − Selvitetään työnteon perusteella myönnettävien oleskelulupien (ml.

saatavuusharkinta) käsittelyjen pullonkaulat ja tehdään selvityksen pe-rusteella ehdotukset prosessien kehittämiseksi. Lähtökohtana sääntelyn keventäminen/purkaminen.

− Työvoiman saatavuusharkinnan hyötysuhde on kokonaisuuden kan-nalta vähäinen, sillä se koskee vain pientä osaa työperäisestä maahan-muutosta. Sääntelyn keventäminen kuitenkin edellyttää valvonnan tehostamista.

66


− Hyödyt: lisää työvoiman saatavuutta, monipuolistaa osaamista, vähen-tää merkittävästi hallinnollista taakkaa, lisää ulkomaisten työntekijöiden autonomiaa suhteessa työnantajaansa sekä parantaa ulkomaisen työ-voiman ammatillista liikkuvuutta

− Riskit: ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö ja työehtojen polkeminen, jos valvontaa ei samanaikaisesti vahvisteta (erityisesti suomea osaamat-tomat)

− Ilman uudistuksia Suomi ei pärjää kilpailussa kansainvälisistä osaajista ja kansainvälisten työntekijöiden rekrytointiin liittyvät viranomaisproses-sit venyvät liian pitkiksi, minkä seurauksena yritysten toiminta ja kasvu Suomessa vaarantuu.

− Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen, Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen työmarkkinoilla, Työl-listämiskynnyksen madaltaminen

14. Ulkomaisen työvoiman saatavuuden strategia − Laaditaan poikkihallinnollinen strategia ulkomaisen työvoiman saata-

vuuden kehittämiseksi − Toimeenpannaan Talent Boost -ohjelmaa kansainvälisten osaajien hou-

kuttelun vahvistamiseksi sekä Suomessa jo olevien kansainvälisten osaa-jien asiantuntemuksen kanavoimiseksi yritysten kasvun ja kansainvälis-tymisen sekä innovaatiotoiminnan tueksi.

− Toimeenpannaan ohjelma/kampanja työelämän monimuotoisuuden lisäämiseksi

− Hyödyt: lisää työvoiman saatavuutta, monipuolistaa osaamista ja inno-vaatiotoimintaa

− Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen15. Maahanmuuttajien työllistymisen edellytysten parantaminen

− Jatketaan maahanmuuttajien työllistymis- ja koulutuspolkujen nopeut-tamista, muun muassa työelämälähtöistä kotoutumiskoulutusta kehittä-mällä sekä tehostamalla ohjausta ja siirtymiä ammatilliseen ja muuhun koulutukseen sekä lisäämällä koulutettujen maahanmuuttajien pätevöi-tymisväyliä

− Selvitetään pohjoismaisia malleja maahanmuuttajien työllisyyden edis-tämiseksi, mukaan lukien taloudellisten kannustimien käyttö yritysten rekrytointikynnyksen madaltamiseksi ja yritysten roolin vahvistamiseksi maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisessä. Lisäksi selvitetään,

67


miten voitaisiin hyödyntää pohjoismaisia kokemuksia maahanmuutta-jille suunnatuista ammatti- ja alakohtaisista työllistymispaketeista.

− Tunnistetaan maahanmuuttajanaisten työllistymisen esteitä ja kohden-netaan toimenpiteitä maahanmuuttajanaisten työllisyyden parantami-seksi.

− Vahvistetaan maahanmuuttajien ammatillista verkostoitumista mento-roinnin ja yhteiskehittämisen mallein sekä suuntaamalla työvoima- ja kasvupalvelukoulutuksia korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille (esim. puolisoina Suomeen muuttaneet ja korkeakoulujen valmistumis-vaiheessa olevat ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat)

− Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen, Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen

Työvoimapolitiikka

16. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien tuettu työllistyminen − Mahdollistetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistyminen

TES-minimiä alemmalla palkalla niin, että erotus subventoidaan palkan-saajalla julkisin varoin.

− Vaihtoehtoisesti sovitaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa eh-doista, joilla heikossa työmarkkina-asemassa olevien sallitaan työllistyä väliaikaisesti madalletulla (esim. harjoittelija-) palkalla ja vastineeksi jul-kinen sektori osallistuu työllistymistä edistävän palvelun (esim. kielikou-lutus) järjestämiseen ohjelmaan osallistuville.

− Osatyökykyisten työhön osallistumista ja työssä pysymistä tuetaan käynnistettävän Työkykyohjelman toimenpiteillä.

− Sote- ja kasvupalvelut integroidaan monialaisiksi palvelukokonaisuuksiksi − Tavoitteena on osatyökykyisten työskentely mahdollisimman laajasti

yrityksissä ja muilla normaaleilla työpaikoilla, eikä oman subventoidun sektorin muodostaminen.

− Hyvin pitkäkestoisia henkilökohtaisia tukia voidaan käyttää joidenkin vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja hyvin pitkään työttömänä olleiden työllistämiseen, niin että työnantaja voi välissä vaihtua.

− Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen, Työnteon kannustimien parantaminen, Työllistämiskynnyksen madalta-minen

68


17. Aktiivisen työnhaun ehtojen uudistaminen työttömyysturvassa − Uudistetaan työhaun ehdot tukemaan työnhaun omatoimisuutta ja li-

säämään aktiivista työnhakua − Hyödynnetään digitaalisia välineitä, kuten työmarkkinatoria − Hyödyt: työmarkkinoiden kohtaannon paraneminen, työttömyysjakso-

jen lyheneminen − Riskit: Tuen riittävyys työnhaussa, alueet ja tilanteet joissa omaehtoinen

työnhaku ei onnistu − Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen,

Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen 18. Jatketaan kasvupalvelu-uudistuksen valmistelua

− Tavoitteena on palvelun nykyistä vaikuttavampi järjestäminen yhteen-sovittaen julkishallinnon (valtio, alue-, paikallistaso) sekä yksityisen ja kolmannen sektorin panoksia.

− Palvelujärjestelmää kehitetään työ- ja elinkeinopolitiikkaa integroivana kokonaisuutena.

− Varmistetaan palvelujen järjestäminen yhdenvertaisesti koko Suomessa − Luodaan monialaisen palvelun laajempi, kansallinen konsepti, joka ko-

koaa yhteen monialaisen palvelun yhteiset elementit, säädöspohjan ja varmistaa rahoituksen riittävyyden.

− Kuntien roolia ja kannusteita vahvistetaan nuorten työllisyyden edistä-misessä

− Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen19. Uudistetaan kuntouttava työtoiminta

− Jaetaan kuntouttava työtoiminta kahteen lohkoon: työmarkkinoille pa-luuseen kuntouttavaan ja sosiaaliseen kuntoutukseen.

− Toiminnan sisältöä uudistetaan, laatutasoa nostetaan ja osallistujien kuntoutuspäiviä lisätään.

− Työmarkkinoille paluuseen kuntouttavista kunnille maksettavaa korva-usta nostetaan, minkä vastineena työtoimintaan osallistuvien tuntimää-rää kasvatetaan. Vastaavasti järjestäjien velvollisuudet ja rahoitustarve kasvavat.

− Riskit: vaatii osaavan arviointiprosessin, jolla omat kustannuksensa − Kustannusarvio kokonaisuudessaan 15 miljoonaa euroa. − Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen

20. Työvoimapalveluiden resurssien tehokkaampi kohdentaminen

69


− Työvoimapalvelujen resursseja kohdennetaan tutkimustiedon perus-teella tehokkaimpiin välineisiin kuten työvoimakoulutukseen ja yksityi-sen sektorin palkkatukeen sekä starttirahaan.

− Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen

Työttömyysturva

21. Käynnistetään hanke sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistuksen to-teuttamiseksi

− Tavoitteet: tukea siirtymiä työn ja yrittäjyyden välisissä, kannustaa osaa-misen kehittämiseen, purkaa kannustinloukkuja ja yksinkertaistaa sosiaaliturvaa

− Lähtökohtana työnhakuun ja työllistymistä edistäviin palveluihin osallis-tumiseen velvoittava työttömyysturva

− Tavoitetila: 100 % ylittäviä työllistymisveroasteita ei esiinny ja 80 % ylit-täviä asteita saadaan vähennettyä

− Strategiset painopisteet: Työn murrokseen varautuminen, Työnteon kan-nustimien parantaminen

22. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden alarajan nostaminen (eläkeputki) − Otetaan huomioon eläkejärjestelmän muuttuneet ikärajat. 1957 tai sen

jälkeen syntyneillä lisäpäivien ikäraja on 61 vuotta. Työmarkkinajärjestöt ovat eläkesopimuksessa päättäneet suorittavansa tätä koskevaa tarkas-telua.

− Hyödyt: työurien pidentäminen, ikääntyvien työnteon kannustimien pa-rantaminen, työllisyysasteen nosto, rakennetyöttömyyden purku

− Haaste: vaatii työmarkkinajärjestöjen päätöstä − Strategiset painopisteet: Työnteon kannustimien parantaminen

23. Nostetaan työttömyysturvan suojaosaa − TEAS-selvitys28 on arvioinut nykyisen työttömyysturvan suojaosan lisää-

vän työnteon kannusteita − Arvioidaan mielekäs suojaosan korotus arviointitutkimuksen pohjalta

(nykyään 300 euroa). − Hyödyt: kannustaa työtöntä ottamaan työtä vastaan

28 Kyyrä, Tomi & muut (2018): Työttömyysturvan suojaosa ja työttömyyden aikainen työskentely. Valtio-neuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 45/2018. Valtioneuvoston kanslia.

70


− Haitat: joissain tilanteissa subventoi osa-aikatyötä verorahoilla, eli luo kannustimen työskennellä mieluummin osa- kuin kokoaikaisesti

− Kustannus: Riippuu korotuksen suuruudesta − Strategiset painopisteet: Työnteon kannustimien parantaminen, Työn

murrokseen varautuminen

Työelämän sääntely

24. Arvioidaan työehtosopimusjärjestelmään ja yleissitovuusjärjestelmään liit-tyvät muutostarpeet ja tehdään tarvittavat muutokset, jotta järjestelmät vastaisivat työmarkkinoiden tarpeita.

− Aloitetaan hanke, jossa selvitetään tarvittavat toimenpiteet − Otetaan huomioon alakohtaiset erityispiirteet sekä selkeyden ja oikeus-

varmuuden vaatimukset − Hyödyt: Oikeusvarmuus, selkeys, yritysten välisen kilpailun tasapuolistu-

minen, joustavuuden lisääntyminen työmarkkinoilla − Riskit: Työehdot voivat joissain tapauksissa myös heiketä, yritysten (ml.

ulkomaiset yritykset) keskinäisen kilpailuaseman muuttuminen ja siihen liittyvät haasteet

− Strategiset painopisteet: Työn murrokseen varautuminen, Työllistämis-kynnyksen madaltaminen, Työmarkkinoiden pelisääntöjen uudelleen-tarkastelu

25. Uudistetaan työntekijöiden osallistumisjärjestelmiä koskeva lainsäädäntö − Koskee erityisesti yhteistoimintaan liittyvää lainsäädäntöä − Hyödyt: Parantaa työnantajan ja henkilöstön välistä luottamusta, mikä

on edellytys paikallisen sopimisen onnistumiselle − Strategiset painopisteet: Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistami-

nen työmarkkinoilla, Palkanmuodostukseen liittyvien kysymysten rat-kaisu, Työmarkkinoiden pelisääntöjen uudelleentarkastelu

26. Arvioidaan työsuhteisen työn ja yrittäjyyden välistä rajanvetoa ja siihen liit-tyvän työlainsäädännön toimivuutta ja selkeyttämistarpeita

− Hyödyt: oikeusvarmuuden lisääntyminen, työelämän osapuolten oi-keuksien ja velvollisuuksien selkiytyminen

− Strategiset painopisteet: Työn murrokseen varautuminen, Työmarkkinoi-den pelisääntöjen uudelleentarkastelu

71


Muut ehdotukset

27. Perhevapaauudistus − kotihoidontuen enimmäiskeston lyhentäminen (tuen saajia vuonna

2017 noin 100 000 henkeä) − isille kiintiö perhevapaista − lisärahoitus varhaiskasvatukseen − varhaiskasvatuksen maksujen alennus − joustavat siirtymät äidin sekä isän perhevapaiden ja (osa-aika)työn vä-

lillä − tavoite: 2-vuotaista lapsista yli 80 % ja 3–5-vuotaista yli 90 % osallistuu

varhaiskasvatukseen. − selvitetään mahdollisen yksilöllisen päivähoitomaksujen määräytymisen

vaikutuksia − hyödyt: lisää naisten työllisyyttä ja vahvistaa sukupuolten välistä tasa-ar-

voa työmarkkinoilla. Helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista. Lisää pienituloisten perheiden työssäkäyntiä. Positiivisia vaikutuksia las-ten tuleviin työuriin.

− kustannus: mahdollisuus toteuttaa uudistus kustannusneutraalisti ly-hentämällä oikeutta kotihoidon tukeen, mutta vaikuttavimmillaan to-dennäköisesti kasvattaisi valtion menoja

− riskit: lyhyellä aikavälillä voi aiheuttaa perheissä tulonmenetyksiä, te-palvelujen resurssien riittävyys etenkin maahanmuuttajanaisten koh-dalla, voi kasvattaa osa-aikatyön osuutta, voi aiheuttaa kuluja lyhyellä aikavälillä

− Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen, Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen työmarkkinoilla, Työn-teon kannustimien parantaminen

28. Luodaan uudistettu Kolmikanta 3.0 -valmistelutapa − Valmistelutavassa luodaan ensin yhteinen työ- ja elinkeinopolitiikan ti-

lannekuva ja johdetaan siitä politiikkatoimenpiteet. − Toimeksiannon laatiminen siten, että se jättää riittävän liikkumavaran

tarkoituksenmukaisten ratkaisujen tekemiseksi. − Nykyistä laajempi esivalmistelu − Huomioidaan nykyistä paremmin ratkaisumallien toimialakohtaiset vai-

kutukset

72


− Haetaan mahdollisimman tuloksellista tapaa toteuttaa konkreettisia työ-markkinauudistuksia

− Tavoitteena luottamuksen paraneminen työmarkkinoilla − Strategiset painopisteet: Työmarkkinoiden pelisääntöjen uudelleentar-

kastelu29. Kevennetään edelleen yrityksiin kohdistuvaa sääntelytaakkaa

− Kevennetään hallinnollisesti tarpeettoman raskaita lakisääteisiä velvoit-teita

− Laajennetaan työ- ja elinkeinoministeriössä sovellettavaa Yksi yhdestä -menettelyä myös muille hallinnonaloille

− Huomioidaan uuden lainsäädännön valmistelussa aiempaa paremmin pieniin yrityksiin kohdistuva hallinnollinen taakka

− Strategiset painopisteet: Työllistämiskynnyksen madaltaminen30. Lisätään markkinaehtoista asuntotuotantoa kasvukeskuksissa

− Asuntotuotannon lisäyksessä ei voida nojata pelkästään sosiaaliseen asuntotuotantoon, sillä sen vaikutukset yleiseen hintatasoon asunto-markkinoilla voivat olla jopa hintoja korottavia

− Keinot: kaavoitus ja rakennusmääräykset − Hyödyt: työvoiman liikkuvuuden parantaminen − Strategiset painopisteet: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen

31. Kehitetään yhteiskunnallista yrittäjyyttä − Valmistellaan strategia toimenpiteineen, jonka tavoitteena on kehittää

nykyistä laajempi yhteiskunnalisen yrityksen toimintamalli, ja tarpeelli-set säännökset yhteisötalouden ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden edistä-miseksi. Tavoitteena on, että uudessa mallissa yhteiskunnalliset yritykset työllistäisivät vaikeasti työllistyviä. Yhteiskunnallisia yrityksia kohdeltai-siin kuitenkin kilpailupoliittisesti samalla tavalla kuin muitakin yrityksiä. Kumotaan laki sosiaalisista yrityksistä.

− Tehdään yhteiskunnallinen yrittäjyys nykyistä näkyvämmäksi − Tunnistetaan paremmin sosiaaliset innovaatiot ja niiden merkitys yrittä-

jyyden edistämisessä ja tukemisessa − Tunnistetaan yhteiskunnallisten yritysten erityispiirteet palvelujärjestel-

missä ja vastataan palvelutarpeisiin asiakaslähtöisesti räätälöidyllä tuella yritystoiminnan edistämiseksi (esim. ohjaus ja neuvonta, osaamisen ke-hittäminen jne.)

− Strategiset painopisteet: Työmarkkinoilta syrjäytymisen vähentäminen

73


32. Julkisen sektorin rekrytoinnit työelämän monimuotoisuutta edistäväksi − Kehitetään julkishallinnon rekrytointipolitiikkaa tukemaan työelämän

monimuotoisuutta. Hyödynnetään nykyistä vahvemmin erilaisista taus-toista tulevien työntekijöiden kulttuurisia vahvuuksia.

− Strategiset painopisteet: Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistami-nen työmarkkinoilla

33. Tuetaan nykyajan haasteet huomioivan palkanmuodostusmallin rakenta-mista

− Päävastuu työmarkkinajärjestöillä − Periaatteena koordinoitu hajauttaminen − Palkanmuodostuksen joustavoituminen sekä yritys että työntekijätasolla − Hyödyt: työn tuottavuuden paraneminen, työllisyyden kasvu, kilpailuky-

vyn vahvistaminen suhdannevaihteluissa − Riskit: Voi johtaa palkkaerojen kasvuun esimerkiksi sukupuolten välillä,

jollei sitä muilla toimenpiteillä estetä − Strategiset painopisteet: Palkanmuodostukseen liittyvien kysymysten

ratkaisu, Työllistämiskynnyksen madaltaminen

74


5 EU:n, OECD:n ja IMF:n työ- ja elinkeinopolitiikkaa sivuavia suosituksia

EU:n neuvosto 2018 suosituksia• varmistaa, että hallintouudistus sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannus-

tehokkuuden ja yhdenvertaisen saatavuuden parantamiseksi hyväksytään ja toteutetaan

• parantaa kannustimia työn vastaanottamiseen ja varmistaa työttömille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville riittävät ja hyvin integroidut palvelut

OECD 2018 suosituksia• työn verokiilan alentamista jatkettava

• muut veromuutokset: kiinteän omaisuuden verotusta nostettava ja mark-kinahinnat paremmin huomioon verotusarvoissa, ympäristöveroja nos-tettava, kulutusveropohjaa laajennettava ja alennetut kannat poistettava, asuntolainojen korkovähennys poistettava

• ympäristölle haitalliset tuet poistettava

• työikäisten etuudet harmonisoitava ja yhteensovitus ansioihin koordinoi-tava

• kotihoidon tuki uudelleenorganisoitava edistämään lastenhoitoon osallis-tumista ja työhönosallistumista

• lastenhoitomaksut yksilöperusteisiksi

• työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden alarajaa nostettava vähintään lakisää-teisen eläkeiän mukaisesti

75


IMF 2017 suosituksia• heikko kohtaanto ja matala osallistumisaste joissain kohorteissa osoittaa

reformitarvetta

• palkkojen seurattava tuottavuutta, toimiala- ja yritystasoilla

• työmarkkinoilla on rakenteellisten uudistusten tarve

• palkanmuodostus joustavammaksi yritystasolla

• työnteon kannustimet, työurien jatkaminen ja työvoiman liikkuvuuden li-sääminen

76


6 Skenaarioita seuraavan hallituskauden työllisyyskehityksestä

Tässä kappaleessa käsitellään kolme erilaista lyhyen aikavälin skenaariota työmark-kinoiden kehityksestä seuraavan hallituskauden aikana. Skenaariot perustuvat erilaisiin oletuksiin yleisestä talouskehityksestä ja hallituskauden aikana tehtävistä politiikkamuutoksista.

6.1 Skenaario 1: Työllisyyden kasvu tasaantuu, työvoiman tarjonta kasvaa, työttömyys laskee hitaasti

2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023

Työikäinen väestö 15-64 3451 3442 3434 3426 3420 3418 3418

Työvoima 2707 2735 2740 2748 2756 2764 2772

Työlliset 2473 2530 2545 2560 2570 2580 2590

Työllisyysaste, % 69,6 71,4 71,9 72,4 72,8 72,8 73,0

Työttömät 234 205 195 188 186 184 182

Työttömyysaste, % 8,6 7,5 7,1 6,8 6,7 6,7 6,6

Skenaarion oletukset ja tulkinta:

• Skenaariossa talouskasvu jatkuu vahvana vain enää noin vuoden eikä työ-markkinoiden toimivuus parane. Jo tehtyjenkin uudistusten vaikutukset

77


jäävät työttömyyden kannalta pieniksi; tältä osin skenaariota voi pitää hieman pessimistisenä. Sen sijaan työvoiman tarjonta kasvaa hieman, jota puolestaan voi pitää jossain määrin optimistisena – muttei kuitenkaan epä-realistisena – oletuksena. Merkittäviä uusia uudistuksia ei toteuteta.

• Työvoiman kysyntä kasvaa hyvin (+ 57 000) vuonna 2018, mutta hidastuu sen jälkeen (+ 15 000 v. 2019 ja sen jälkeen pitkän aikavälin hitaan talous-kasvun mukaisesti + 10 000 – 15 000 vuodessa). Skenaariossa työllisyyden kasvu siis hidastuu hyvin nopeasti jo vuodenvaihteessa 2018/2019. Tältä osin skenaario on melko pessimistinen.

• Työllisyyden kasvu tulee suurelta osin työvoiman tarjonnan kasvun kautta, joka kasvaa noin 8 000 hengellä vuosittain ja se (yli)kompensoi työikäisen (15–64 v.) pientä laskua. Työllisyysaste nousee, mutta melko hitaasti eten-kin vuodesta 2020 lähtien.

• Työikäisen väestön määrän muutokset v. 2019 alkaen Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaisia.

• Työllisten määrän kasvusta osa syntyy myös sitä kautta, että yli 64-vuotiai-den työllisten määrä jatkaa kasvuaan; vuonna 2017 heitä oli noin 70 000, skenaariossa v. 2023 määrä on jo 90 000. Vahvemman työvoiman kysynnän skenaariossa määrä voi nousta korkeammaksikin; tässä skenaariossa maltil-lisempi oletus on perusteltu.

• Työttömyys laskee vuoden 2019 jälkeen hitaasti, koska työllisyyden kasvu tulee pääosin työvoiman tarjonnan kautta, ml. jo eläkeiän saavuttaneet. Lisäksi rakennetyöttömyys rajoittaa työttömyyden laskua ja työllisyyden kasvua selvästi jo vuonna 2019.

• Skenaario ulottuu seuraavan hallituskauden loppuun; trendien jatkaminen vuoteen 2025 merkitsisi kuitenkin sitä, että 75 % työllisyysastetta ei vielä tuolloin saavutettaisi ja työttömyysaste jäisi yli 6 %.

78


6.2 Skenaario 2: Vahva työllisyyden kasvu ja kohtuullinen työttömyyden lasku

2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023


Työvoima 2707 2741 2755 2765 2775 2785 2795

Työlliset 2473 2539 2564 2584 2604 2624 2644

Työllisyysaste, % 69,6 71,7 72,5 73,1 73,1 74,3 74,7

Työttömät 234 202 191 181 171 161 151

Työttömyysaste, % 8,6 7,4 6,9 6,5 6,2 5,8 5,4


• Skenaariossa talouskasvu jatkuu vahvana tänä vuonna ja melko vahvana myös koko skenaarion periodilla; ei kuitenkaan kovin paljoa vahvempana kuin pitkän aikavälin arvioissa on esitetty.

• Työttömyys laskee enemmän kuin skenaariossa 1. Sen voi ajatella osin pe-rustuvan siihen, jo tehdyillä rakenneuudistuksilla on positiivisia vaikutuk-sia, mutta lisäksi työttömyyden lasku lähelle 5 % tasoa edellyttänee lisää uudistuksia erityisesti osaavan työvoiman saatavuuteen liittyen, joka jo nyt on keskeinen pullonkaula.

• Työvoiman kysyntä kasvaa hyvin (+ 66 000) vuonna 2018 ja jatkuu sen jäl-keenkin melko vahvana koko periodin ajan (+ 20 000 vuodessa). Työllisyy-den kasvu edellyttäisi nyt kohtalaisen hyvää talouskasvua, riippuen hie-man siitä, minkä tyyppistä kasvu olisi.

• Työvoiman tarjonta kasvaa hieman vahvemmin kuin skenaariossa 1.

• Työikäisen väestön määrän muutokset v. 2019 lähtien Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaisia.

• Työllisten määrän kasvusta osa syntyy myös sitä kautta, että yli 64-vuotiai-den työllisten määrä jatkaa kasvuaan; vuonna 2017 heitä oli noin 70 000, skenaariossa v. 2023 määrä on noussut 94 000 eli hieman korkeammaksi kuin skenaariossa 1.

• Työllisyyden kasvu tulee tässä skenaariossa yhtä lailla työttömyyden laskun kuin työvoiman tarjonnankin kautta.

79


• Skenaario ulottuu seuraavan hallituskauden loppuun; trendien jatkaminen vuoteen 2025 merkitsisi kuitenkin sitä, että päästäisiin vuonna 2025 jo yli 75 % työllisyysastetta ja ehkä noin 5 % työttömyyteen.

• Sille, että työttömyys laskisi alle 5 % olisi realistisempi vaihtoehtoinen ske-naario sellainen, jossa yli 64-vuotiaiden työllisyys kasvaisi vielä hiukan no-peammin ja työttömyys hieman hitaammin.

6.3 Skenaario 3: Vahva talouskasvu, työvoiman tarjonta ja rakennetyöttömyyden lasku

2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023


Työvoima 2707 2735 2745 2760 2775 2790 2805

Työlliset 2473 2535 2565 2590 2615 2640 2663

Työllisyysaste, % 69,6 71,5 72,4 73,1 73,9 74,5 75,0

Työttömät 234 200 180 170 160 150 142

Työttömyysaste, % 8,6 7,3 6,6 6,2 5,8 5,4 5,1


• Tässä skenaariossa kaikki tekijät kehittyvät suotuisasti. Ensinnäkin talous-kasvun täytyy olla jonkin verran korkeampi kuin mitä pitkän aikavälin kas-vuksi on yleisesti arvioitu. Lyhyellä aikavälillä niin voi ollakin, keskipitkällä aikavälillä oletus on varsin optimistinen.

• Keskeinen argumentti, miksi kasvu hidastuu merkittävästi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, on ollut se, että työvoiman tarjonta muodostuu rajoit-teeksi. Tässä skenaariossa niin ei ole. Jotta työvoiman tarjonta kasvaisi pa-remmin kuin se viime aikoina on kasvanut, se vaatii työn tarjontaa lisäävien uudistusten toteutumista. Toisaalta vahva talouskasvu ja hyvä työvoiman kysyntä sinänsä kasvattavat työvoiman tarjontaa jonkin verran.

• Tässä skenaariossa myös 65+-ikäryhmän työllisyys kasvaa enemmän kuin muissa skenaarioissa – muttei kuitenkaan epärealistisen paljon, jos

80


viimeisen kymmenen vuoden trendi jatkuu. Se edellyttää toisaalta hyvää työvoiman kysyntää ja sitä, että esimerkiksi eläkeuudistuksen ja muiden te-kijöiden vuoksi työurat pitenevät ikääntyneillä.

• Tässä skenaariossa työttömyys laskee selvästi viime aikojen rakennetyöt-tömyyden tason alle. Rakennetyöttömyyden raja ei sinänsä ole mikään absoluuttinen raja, jonka alle työttömyys ei voi laskea, mutta se ei laske sitä alemmaksi ilman seurauksia (palkkapaineet, inflaatio, lopulta työvoiman kysynnän kasvu pysähtyy tai jopa laskee).

• Työttömyyden lasku näin matalaksi edellyttää uudistuksia, joilla rakenne-työttömyys voi aleta, ja lisäksi panostamista työvoiman osaamiseen.

• 75 % työllisyysaste siis saavutettaisiin, mutta se edellyttäisi hyvää talous-kasvua koko seuraavan hallituskauden ajan, rakennetyöttömyyden alenta-mista sekä työvoiman tarjonnan kasvattamista kaikissa ikäryhmissä. Tämä edellyttäisi pitkälle meneviä rakenteellisia uudistuksia seuraavan hallitus-kauden alkuvaiheessa.

Verkkojulkaisu ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-327-391-7

Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fiJulkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi

Työ- ja elinkeinoministeriön näkemys Suomen työmarkkinoistaSuomen työmarkkinoissa on selkeitä vahvuuksia mutta myös heikkouksia. Tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi työ- ja elinkeinoministeriössä on tunnistettu osaavan työvoiman saatavuus, työmarkkinoilta syrjäytyminen, työn murrokseen varautuminen, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus työelämässä, työnteon kannustimet, työllistämiskynnys, palkanmuodostus ja työelämän pelisäännöt. Tavoitteena on nykyistä toimivammat työmarkkinat, parempi työelämä, sekä työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden vähentäminen.

työ- ja elinkeinoministeriön näkemys suomen...

Documents