tikkujuttu © Katja Kontu 2013

Tikusta asiaa 20

Tätä kirjoittaessani olen juuri tullut Tikun kanssa viikonlop-puseminaarista, jonka vetä-jäksi oli kutsuttu ruotsalainen Eva Bertilsson. Jos tottiksen syynäystä seminaareissa ver-rattaisiin suurennuslasilla kat-somiseen, niin Evan koulutuk-sessa tuntui suorastaan siltä kuin jokainen liikkeemme olisi ollut mikroskoopin alla!

Jos kouluttajat yleensä kannustavat te-kemään treenisuunnitelmia, niin Eva opetti kirjoittamaan ne auringontarkasti. Jos hyvän ajoituksen mittariksi yleensä ajateltaisiin vaikkapa sekunti, niin Eva puhui vähän väliä millisekunneista. Jos kouluttajat yleensä tekevät monia tark-koja havaintoja harjoituksen kulusta, niin Eva tekee – ja taitavasti opastaa muitakin tekemään – niitä vähintään kymmenker-taisen määrän.

Enkä voinut kuin ihailla Evan kykyä nähdä asioita koirakoiden treeneistä. Työskentelimme pienryhmissä ja Eva kierteli katsomassa. Joskus hän vain tuli paikalle, keskeytti harjoituksen ja loihi lausumaan pienen muutosehdotuksensa. Kuulostipa muutos ihmisten mielestä mi-ten pieneltä hyvänsä, se sai koiran toimi-maan seuraavassa toistossa kuin unelma.

Vaikka tarkkuus ulottui myös treeni-suunnitelmiin, niin harjoituksen aikana Eva kehotti toimimaan koiran kanssa aina siinä hetkessä! Ihmiset ovat erilai-sia, ja jos suunnitelman muisteleminen millään tavalla hidastaa tai häiritsee oh-jaajan toimintaa käytännössä, ei hän saa jäädä siihen jumittamaan. Pohdinnoille on aikaa ennen harjoitusta ja sen jäl-keen, mutta harjoituksen aikana keskity-tään vain tekemiseen ja omaan koiraan, 100-prosenttisesti.

Töissä täysillä!

Aluksi Eva testasi keskittymiskykyämme ilman koiria suoritettavalla paritehtäväl-lä, jossa toisen piti keskittyä johonkin esineeseen ja sen ”kouluttamiseen” toi-sen yrittäessä häiritä. Ensimmäinen teh-tävämme koirien kanssa oli tehdä kolme onnistunutta, lyhyttä palkkaustuokiota,

Teksti, kuvat ja taitto: Katja Kontu © Katja Kontu 2013

Teksti on julkaistu myös Saksanpaimenkoira-lehdessä 8 /2013

joiden aikana ohjaajan keskittyminen koi-raan ei saanut herpaantua hetkeksikään. Yksikin vilkaisu pois koirasta tai yksikin sana treenikavereille tuli laskea epäonnis-tumiseksi. Ne sallittiin vasta sen jälkeen, kun koira oli palautettu omaan häkkiinsä tai makuualustalleen hallin reunalle.

Koirien tekemisten kannalta tehtävää ei arvosteltu, mutta samalla tuli toki tes-tattua niiden palkkaantuminen – minkä on oltava kunnossa ennen kuin kyseis-tä palkkaustapaa voi käyttää toimivana palkkiona treeneissä. Kolmen onnistu-neen toiston jälkeen saimme siirtyä mui-hin harjoituksiin, joissa koiran piti tehdä jo vähän muutakin kuin palkkaantua.

Kurssin teemana oli palkata koiria eri paikkojen ja asentojen löytämisestä (esim. eteen tai perusasentoon tulo, maa-hanmeno) tai niissä pysymisestä (esim. edessä tai perusasennossa pysyminen, seuraaminen, paikalla makaaminen). Suunnittelimme treenit Evan opastuksella ja ryhdyimme hommiin. Vaikka tehtävät olivat todella yksinkertaisia ja vaikka mo-nilla kurssin osallistujilla oli jo vuosien treeni- ja (arvo)kisakokemustakin, taisi jokainen joutua miettimään tekemisiään ihan tosissaan.

Harjoituksen aikana merkitystä on jo-kaisella pienellä yksityiskohdalla, mitä kuvitella saattaa. Miten ja milloin koiraa autetaan tai häiritään vai annetaanko sille mahdollisimman neutraalit olosuhteet? Pitääkö koiran tarjota käytöstä vai annan-ko vihjeen? Onko vihje suullinen vai jokin ele? Olenko paikallani ja liikunko vai mi-ten? Mihin katson ja missä pidän kädet? Missä koira on suhteessa minuun, kun aloitamme? Mitä sen pitää tehdä saadak-seen palkan? Missä palkka on, mistä se tulee ja mihin se menee? Miten palkkaan koiran? Miten kauan palkkaus kestää? Päädymmekö palkkauksen aikana seuraa-van tehtävän kannalta sopivaan aloitus-paikkaan, entä sopivaan viretilaan? Miten lopetan palkkauksen ja mitä tapahtuu sil-lä hetkellä kun palkkaus loppuu? Ja niin edelleen, aina seuraavaan taukoon asti…

Kaikki edellä mainitut kohdat voivat (toistuvasti) sisältyä onnistuneeseen tree-nituokioon, jota Eva kuvasi ympyräksi. Jokin alkuasetelma saa koiran tekemään jotain ja äänimerkillä (palkkaussanalla tai naksuttimella) merkattua käytöstä seuraa palkka. Palkkauksen päätyttyä ollaan pa-lattu alkuasetelmaan, jolloin koira tekee

taas jotain. Yksinkertaisimmillaan ym-pyrä pyörii juuri näin, eli koira tarjoaa sujuvasti jotain toivottua käytöstä ja saa siitä palkan, kerta toisensa jälkeen, koko treenihetken ajan.

Mutta kuten sanottu, monimutkai-simmillaan jokaisen käytöksen ja palkan väliin, ympyrän eri kohtiin, voi mahtua paljon muitakin asioita: käskysanoja, var-taloapuja, palkan esiin kaivelua, palkan tai vihjeen passiivista odottelua, muita ohjaajan ja koiran käytöksiä, muita viivei-tä ohjaajan tai koiran tekemisessä ja niin edelleen. Näihin ja näiden tarpeellisuu-teen tai tarpeettomuuteen sitten pureu-duimme kurssin aikana.

Evan tavoitteena ovat aina mahdolli-simman tehokkaat treenituokiot, joissa koirakon kummankaan osapuolen ei tu-lisi esittää hetkeäkään mitään muuta kuin iloista keskittymistä yhteiseen tekemi-seen. Jos koko harjoitusaika kuvattaisiin videolle ja valmis video pysäytettäisiin mihin tahansa hetkeen, kuvassa pitäisi nä-kyä onnellinen ja tehtäväänsä keskittynyt koira. Jos näkyy jotain muuta, kannattaa tehdä suunnitelma asian korjaamiseksi.

Koiran ei-toivottua käyttäytymistä tree-nin aikana Eva kutsui ”roskakäytöksiksi”. Osa ei ole lainkaan vaarallisia, mutta ai-nakin kaikenlaisia huonosta motivaatios-ta kertovia käytöksiä kannattaisi yrittää korjata muuttamalla treenin osatekijöitä yksi kerrallaan. Jatkuvasti samanlaisena ja samassa kohdassa toistuva roskakäytös, virhe tai väärä tunnetila on aina erityinen vaaran paikka, sillä se voi nopeasti ketjut-tua kiinteäksi osaksi koiran käyttäytymis-tä – ja tietenkin treeneistä aina koeken-tille asti, vaikkapa osaksi noutoliikkeitä, eteenmenoa tai paikallaoloa.

Hyvä muistisääntö onkin, että aina kun huomaat itsellesi tai koirallesi muodos-tuneen kaavan, kysy itseltäsi, pidätkö sii-tä! Jos siitä on tulevissa kokeissa hyötyä, vahvista ja hyödynnä sitä halutessasi. Jos se on haitallinen, pyri rikkomaan se mah-dollisimman pian.

Tauko ohjaajan aivoille!

Totaalinen keskittyminen treeniin ja jat-kuva ”asian ytimessä” pysytteleminen ei ole aivan yksinkertainen tehtävä, joten treenin katsojien tuli tehdä se kulloinkin treenivuorossa olleelle ohjaajalle mahdol-lisimman helpoksi. Havaintoja piti tehdä,

Perusasioiden ytimessä

tikkujuttu © Katja Kontu 2013

mutta ei suin päin huudella. Ainoa sana, minkä koirakolle sai treenin aikana sa-noa, oli ”station”! Sen kuullessaan ohjaaja lähetti tai kuljetti koiransa välittömästi ”asemalle” (engl. station), joka tarkoitti siis koiran taukopaikkana toimivaa häk-kiä tai makuualustaa.

Vasta koiran päästyä taukotilaansa sai-vat treenikaverit ja kouluttaja kertoa ha-vaintonsa ja jatkovinkkinsä koiran ohjaa-jalle – ja vasta silloin ohjaajallakin oli lupa kuunnella, kysyä tai kommentoida! Sil-loin keskusteltiin, neuvoteltiin, suunnitel-tiin seuraava harjoitustuokio ja annettiin ohjaajan tarvittaessa jopa kuivaharjoitella sitä ilman koiraa.

Täydellisen treenisession metsästyk-sessämme saimme huomata, että koirien keskittymiskyky oli usein parempi kuin ohjaajien. Lähes aina, kun treeniryhmä lähetti koirakon tauolle kesken harjoi-tuksen, se johtui siitä, että ohjaaja alkoi muuttaa käytöstään ja tehdä virheitä. Sil-loin oli pieni tuumaustauko paikallaan, ja ohjaaja sai hengähtää ennen seuraavaa harjoittelutuokiota.

Täytyy sanoa, että ohjaajan ja koiran kannalta järjestely oli niin helpottava ja hyödyllinen, että aion piiskata itseni pitä-mään siitä jatkossa entistä orjallisemmin kiinni. Liian usein näkee koirien unoh-tuvan ihmeelliseen välitilaan siksi aikaa, kun ohjaaja ja kouluttaja tai isompikin treeniporukka ryhtyvät keskustelemaan. Koiran hyvä käytös saattaa jäädä koko-naan huomioimatta ja vahvistamatta, kun taas huonoa käytöstä saatetaan vahvistaa huomioimalla koiraa tai jatkamalla tree-niä vasta koiran käyttäytyessä huonosti.

Toki Evankin suosimassa toimintata-vassa täytyy pitää huoli siitä, ettei tauosta tule koiralle tylsä rangaistus. Perusajatuk-sena on, että koira menee taukopaikalla rauhalliseen mielentilaan ja lepäilemään. Aluksi taukopaikka ja -käytös opete-

taan yhtä hyvin kuin muutkin asiat. Sitä täytyykin huolella vahvistaa: koira saa taukopaikalleen usein ruokaa tai muuta viihdykettä.

Pelkkää taukopaikalle menemistä vah-vistetaan usein myös kutsumalla koira heti takaisin hommiin tai leikkimään. Lisäksi taukopaikalle menemiselle täytyy valita vihjesana ja ärsykekontrollia on ryhdyttävä rakentamaan jo pian – tar-koitushan on, että koira hakeutuu tau-kopaikalle vain käskystä eikä suinkaan oma-aloitteisesti kesken treenin. Ennen käskysanan oppimista koiran voi kuljet-taa asemalle koko matkan ajan ruualla tai leikillä palkaten.

Paljon pureskeltavaa

Kiitän ja onnittelen jo kaikkia tännekin asti juttua lukeneita, mutta tuossa taisi tulla vasta viikonlopun perusteiden ha-paroivaa hahmottelua ja enemmän kysy-myksiä kuin vastauksia. Yksityiskohtiin sukellettiin vieläkin syvemmälle ja harjoi-tukset vaikeutuivat. Tämä oli varmaan tie-teellisin, tarkin ja nörtein koirankoulutus-aiheinen kurssi, jolla olen koskaan ollut!

Yksi mielenkiintoisimmista teemois-ta oli koiran oma-aloitteinen virheiden korjaaminen, josta Eva luennoi erittäin ansiokkaasti. Minulle uutta oppia, jota aion ehdottomasti kokeilla! Tavoitteena siis koira, joka vahingossa esimerkiksi hieman vinoon perusasentoon tultuaan tai maahanmenossa kyynärät ilmaan jää-tyään tajuaisi itse, välittömästi ja oma-aloitteisesti, korjata asentonsa korrektiksi. Vahinkoja kun sattuu joskus. Ja homma opetetaan tietysti positiivisesti vahvista-malla. Ehkäpä raportoin tästä myöhem-min, tai jos en muista, niin kyselkäähän, jos asia jää kiinnostamaan!

Miten meillä Tikun kanssa sitten meni? Välillä oikein hyvin ja välillä huonom-

min. Jos palkkaus tökki vähänkään, ai-heutti se treeneihimme hiukan ”roskaa”, sillä olihan tuo koira- ja ihmismäärä vie-raassa hallissa meille aikamoinen häiriö. (Kotimaisemissa tulee treenattua liikaa hyvinkin helpoissa ympäristöissä, kuten kuvasta näkyy.) Selvästi myös huomasin, että mielestäni hyvinkin tutut ja yksin-kertaiset asiat saattoivat olla hukassa, jos niitä oli viime aikoina treenattu kovin vä-hän tai jos rakensin alkuasetelman kovin erilaiseksi kuin mihin Tikku on tottunut.

Ensimmäinen kotiläksy, jonka kurssin perusteella itselleni annan, on totuttaa Tikku peräkkäisiin palkkoihin. ”Jos koi-ra näyttää olettavan, että tämä oli palkan (tai harjoituksen) loppu, näytä sille, että se olikin uusi alku!” Yhä uuden ja uuden palkan odotusarvo on hyödynnettävissä sitten sen myötä, että koira suuntaa huo-miotaan yhä enemmän kohti ohjaajaa.

Parhaat arviot puolestaan annan meille viimeisestä ketjutustehtävästä, jossa Tik-ku esitti hienoja sivulletuloja ja seuraami-seen lähtöjä ilman suullista käskyä, sekä Tikun taukokäytöksen kehittymisestä vii-konlopun aikana.

Tikku on toki harjoitellut häkkiin me-nemistä ja siellä viihtymistä, mutta nyt saimme pelkän makuualustan mahtu-maan matkaan mukaan. Se oli koiralle selkeästi vaikeampi hahmotettava, eikä se suojannut koiraa lainkaan hallin häiriöil-tä, eikä koiraa voinut sulkea siihen kuten häkkiin. Edistyimme kuitenkin sähellys-mielentilasta ja suoranaisesta pedin vält-telystä siihen pisteeseen, että parhaimmil-laan Tikku makasi aivan kyljellään ja otti pienet nokoset hallin seinustalla, minun ollessani aivan eri puolella hallia. Upeasti pystyimme myös rakentamaan positiivi-sen, odottavan jännitteen treenihetkien alkuun niin, että omilla treenivuoroillaan Tikku heti luvan saatuaan singahti pediltä suoraan töihin.

~Katja

Tikun vaiheita seuraava kirjoittaja on saksanpaimenkoirien omistaja, joka etsii ja raivaa omaa polkuaan koulutusmenetel-mien viidakossa. Kirjoittajaa seuraava Tikku on kaksivuotias spn Symppis Etikka. Molempia voi seurata osoitteessa facebook.com/tikkujuttu tai heittää sähköpostilla osoitteeseen tikkujuttu@gmail.com.