2-001

TIISTAINA 6. SYYSKUUTA 2005 ___________________________

2-002

Puhetta johti varapuhemies SARYUSZ-WOLSKI

2-003

Istunnon avaaminen

2-004

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2-005

Vastaanotetut asiakirjat: katso pöytäkirja

2-006

Määrärahojen siirrot: katso. pöytäkirja

2-007

Luonnonkatastrofit (tulipalot ja tulvat) (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): katso

pöytäkirja

2-008

Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista

tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): katso pöytäkirja

2-009

Työntekijöiden suojelu altistumiselta fysikaalisista tekijöistä aiheutuville riskeille

2-010

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (optinen säteily) aiheutuville riskeille (yhdeksästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) annettu työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0249/2005) (05571/6/2005 – C6-0129/2005 – 1992/0449(COD)) (Esittelijä: Őry).

2-011

Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen ensiksi komission puolesta esittelijä Őrya hänen erinomaisen mietintönsä johdosta sekä sen johdosta, että hän on sitoutunut saattamaan tämän vaikean kysymyksen menestyksekkäästi päätökseen. Aiheena on työntekijöiden suojelemista fysikaalisiin tekijöihin liittyvältä altistumiselta koskevan direktiiviehdotuksen osa, jossa käsitellään optista säteilyä. Komissio pitää edelleen erittäin tärkeinä kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on taata työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeleminen aiempaa paremmin, sillä se on olennaista työntekijöiden elämänlaadun kannalta. Viimeisimmät tieteelliset tutkimustiedot osoittavat, että liiallisella altistumisella joko luonnollisesta tai

keinotekoisesta lähteestä peräisin olevalle optiselle säteilylle saattaa olla vakavia terveysvaikutuksia erityisesti ammattiurallaan säteilylle altistuneisiin työntekijöihin. Koska optiselle säteilylle altistumisen haittavaikutusten kannalta ei ole merkityksellistä, onko säteilyn lähde keinotekoinen vai luonnollinen, ehdotus sisältää kaikki tapaukset, jotka koskevat ammatillista altistumista optiselle säteilylle. Komissio on siitä huolimatta hyväksynyt neuvoston yhteisen kannan mukaisen lähestymistavan, jonka mukaan altistumisesta aiheutuvien riskien vähentämiseksi sovellettava kohtelu määräytyy eriytetysti sen perusteella, onko lähde luonnollinen, toisin sanoen aurinko, vai keinotekoinen, kuten lasersäteet tai ultraviolettilamput. Keinotekoisille lähteille altistumisen osalta ehdotuksessa esitetään altistumisen raja-arvoja ja useita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, muun muassa etukäteen suoritettavaa riskinarviointia riskien poistamiseksi tai minimoimiseksi. Ehdotuksessa todetaan myös, että yrityksiin kohdistuvien aiheettomien rasitteiden välttämiseksi arvioinnissa voidaan ottaa huomioon optista säteilyä tuottavan laitteen valmistajan ilmoittamat tiedot, jos laite kuuluu asiaa koskevan yhteisön direktiivin soveltamisalaan. Altistumista sellaisille luonnollisille lähteille, joiden läsnäoloon ja voimakkuuteen ihminen ei voi vaikuttaa, ei ole katsottu aiheelliseksi säännellä soveltamalla altistumisen raja-arvoja. Tältä osin direktiivissä kuitenkin korostetaan työntekijöille annettavien tietojen ja koulutuksen tärkeyttä sekä sellaista riskien etukäteisarviointia, jossa otetaan huomioon vallitsevaan tilanteeseen sovitetut yksinkertaiset suojelutoimenpiteet. Arvoisa puhemies, minulla on tilaisuus esittää lyhyesti komission kanta tarkistuksiin, mutta minun on annettava aikaa myös keskustelulle. Huomautettakoon, että käsittelen tätä aihetta EU:n ja Kiinan väliseen huippukokoukseen matkustaneen Špidlan sijaisena. Minulla on hyvät edellytykset toimia hänen sijaisenaan etenkin sen vuoksi, että aiheena ovat työolot, joiden parissa olen voinut työskennellä useaan otteeseen. Kiitän parlamenttia etukäteen siitä, että saamme käyttöömme kaikki sen käytettävissä olevat tiedot ja havainnot.

2-012

Csaba Őry (PPE-DE), esittelijä. – (HU) EU:n työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun takaavan lainsäädäntöympäristön laatiminen on kuulunut EU:n lainsäädäntöprosessin kiistattomiin velvoitteisiin vuosikymmenten ajan. Tämä velvoite esitetään muun muassa Rooman sopimuksen 137 artiklassa. Vuonna 1989 annettu Euroopan talousyhteisön puitedirektiivi muodostaa lainsäädäntöympäristön perustan. Tämän direktiivin säännösten mukaan työnantajilla on työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisen takaamiseksi yleinen velvoite arvioida kaikki mahdolliset riskit, jotka saattavat vaikuttaa epäsuotuisasti työntekijöiden

6 06/09/2005

terveyteen heidän suorittaessaan ammatillisia tehtäviään. Puitedirektiivissä asetetun yleisen velvoitteen tarkoituksena on taata, että työntekijöitä voidaan suojella kaikilta haitallisilta vaikutuksilta. Tässä ohjeellisessa asiakirjassa ei luetella erityisiä riskityyppejä, koska riskit muuttuvat ja lisääntyvät jatkuvasti työympäristön muuttuessa. Työnantajan on kuitenkin varauduttava kaikkiin riskeihin kaikissa tilanteissa. Jo vuonna 1989 lainsäätäjät pyrkivät laatimaan asianmukaisia säännöksiä erityyppisten riskien huomioon ottamiseksi, minkä vuoksi fysikaalisia riskejä varten laadittiin erityissäädös. Vuonna 1992 tapahtuneen ensimmäisen käsittelyn jälkeen parlamentti päätti jakaa säädöksen neljään osaan, minkä seurauksena annettiin meluun, tärinään ja sähkömagneettisiin kenttiin liittyviä riskejä koskevat direktiivit. Esityslistalla on nyt viimeisen osan muodostavan optisen säteilyn toinen käsittely. Keinotekoisista lähteistä peräisin olevaan säteilyyn liittyvissä kysymyksissä saavutettiin melko laaja yksimielisyys parlamentin työskentelyn sekä komission ja neuvoston edustajien kanssa käydyn sovittelumenettelyn aikana. Toisaalta kysymys auringon säteilystä, toisin sanoen luonnollisista lähteistä peräisin olevasta säteilystä, osoittautui kiistanalaiseksi, minkä vuoksi tarkastelen aihetta vielä hieman. Perusperiaatteena on, että työnantaja on vastuussa kaikista työntekijälle ammatillisista toimista aiheutuvista haitoista. Tämä periaate on kiistaton, ja yhä edelleen voimassa olevissa aikaisemmissa säännöksissä säädetään selkeästi näin. Eri maat, toisistaan poikkeavat olosuhteet ja erilaiset säteilyolosuhteet on tietenkin erotettava toisistaan, minkä vuoksi tarvittiin paljon yksityiskohtaisia ja monisäikeisiä neuvotteluja, ennen kuin saavutimme kompromissin useimpien kollegojemme kesken. Tämän kompromissin ydin on, että jäsenvaltioissa olisi järkevää laatia yksityiskohtaisia säännöksiä ja erityissäädöksiä auringon säteilyn kannalta toisistaan täysin poikkeavien olosuhteiden vuoksi. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tämä kompromissi sisältää näkemyksen, jonka mukaan yksittäisten valtioiden on annettava luonnollisista lähteistä peräisin olevaa säteilyä koskevat asianmukaiset säännökset. On selvää, että tilanne on hyvin erilainen Ruotsissa ja Kreikassa, Espanjassa ja Saksassa. Perinteet poikkeavat toisistaan ja kulttuurit ovat erilaisia. Tämän vuoksi olisi järkevää antaa kunkin maan määritellä ne velvoitteet, jotka työnantajien odotetaan täyttävän. Samanaikaisesti pidän kuitenkin merkittävänä saavutuksena sitä, että monista mietintöön liittyvistä kysymyksistä saavutettiin laaja yksimielisyys. Esimerkiksi neuvosto ilmoitti olevansa valmis hyväksymään käytännön teknisten suuntaviivojen – joita odotamme nyt komissiolta – laatimista koskevan ehdotuksen, jota kaikki poliittiset ryhmät parlamentissa tukivat. Tämä auttaisi erityisesti pieniä ja keskikokoisia yrityksiä ymmärtämään, soveltamaan ja hallinnoimaan niiden toteutettavana olevia usein hyvin monimutkaisia, erityisesti keinotekoisista lähteistä peräisin olevan säteilyn alan toimia. Näiden suuntaviivojen sisällyttäminen direktiiviin olisi erinomainen saavutus.

Pyydän kollegojani ja parlamenttia tukemaan direktiivin sitä versiota ja niitä siihen esitettyjä tarkistuksia, jotka luovat tasapainon vähimmäisvelvoitteet sisältävien EU:n tason säännösten ja jäsenvaltioiden käytännön mahdollisuuksien ja tehtävien välille. Tämän vuoksi pyydän teitä tukemaan näitä kompromisseja. Lopuksi kiitän kaikkien poliittisten ryhmien varjoesittelijöitä, kollegojani ja neuvoston ja komission edustajia. Olemme työskennelleet hyvin ahkerasti viime viikkoina, ja mielestäni yhteistyömme on ollut tuloksellista.

2-013

Ria Oomen-Ruijten, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ulotan ensin lämpimät kiitokseni koskemaan myös Csaba Őrya, sillä hän joutui työskentelemään tämän hyvin hankalan kysymyksen parissa erittäin kovassa paineessa, jota häneen kohdistui sekä muiden parlamentin jäsenten että tiedotusvälineiden taholta. Neuvoston ja komission jäsenten työskentely ei saa minulta yhtä suurta kiitosta. Arvoisa Barrot, pahoittelen sitä, ettette voi keskustelun alussa osoittaa komission kantaa tähän kysymykseen ettekä voi sanoa, onko komissio valmis puolustamaan työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kantaa. En pidä myöskään siitä, etteivät neuvoston edustajat ole tähän mennessä olleet yhteydessä kehenkään. Se on sitäkin ikävämpää, kun otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden poliitikkojen mukaan meidän on muutettava suuntaa EU:ssa, kun taas aihetta tarkastelevien komission byrokraattien mukaan meidän on pysyttävä uskollisina sille, mitä meillä on. Tämä menee yli ymmärrykseni. Olemme tehneet päätöksen vuoden 1992 – toisin sanoen 13 vuoden takaisesta – ensimmäisestä käsittelystä, emmekä ole vieläkään siirtyneet toiseen käsittelyyn. Aiheesta on kirjoitettu paljon. Meidän on oltava tiukkoja keinotekoiselle säteilylle tapahtuvaa työperäistä altistumista koskevissa kysymyksissä, sillä vaakalaudalla on työntekijöiden terveys. Haluaisimme auringon- eli luonnonsäteilyyn sovellettavan erilaista lähestymistapaa, mikä on mahdollista turvautumalla käytettävissämme oleviin toissijaisuuslausekkeisiin. Auringonsäteilyn kesto ja voimakkuus vaihtelevat maantieteellisen sijainnin mukaan. Tämän vuoksi pidämme Euroopassa sovellettavia vähimmäisyksikkövaatimuksia liiallisina. Edellä mainituista syistä suhtaudun myönteisesti siihen, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan vastaus tarkistuksiimme on ollut hyvin myönteinen. Uskon käsiteltävänämme olevan mietinnön saavan laajan kannatuksen parlamentissa. Kuinka aiomme ratkaista luonnonsäteilyongelman? Myönnämme, että vaara on olemassa, mutta jäsenvaltioissa toimivien työnantajien olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa päätettävä omasta puolestaan, onko toimenpiteitä toteutettava ja, jos on, niin milloin. Tämä periaate on sisällytetty hyväksyttyyn mietintöön, ja vetoan pikaisesti kaikkiin ryhmiin, myös Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattien ryhmään, jotta ne antavat tukensa tälle mietinnölle.

06/09/2005 7

2-014

Stephen Hughes, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän Őrya hänen erinomaisesta työstään esittelijänä. Hän työskenteli hyvin tiiviisti kaikkien varjoesittelijöiden kanssa, paransi jo muutenkin varsin hyvää yhteistä kantaa ja laati hyvän mietintöluonnoksen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle. On vain vahinko, että hänen oman ryhmänsä PPE-DE:n omaksuma asenne ja eripuraisuus liberaaliryhmässä eräästä ehdotuksen kysymyksestä – luonnonsäteilylle altistumisesta aiheutuvia työperäisiä riskejä koskevista säännöksistä – vaaransivat kyseisen hyvän työn. Oikeistolta on ikävä kyllä odotettavissa täysin harhaanjohtavia ja sensaationhakuisia lehdistötiedotteita, joissa merkittäviä terveys- ja turvallisuussäännöksiä esitetään väärässä valossa. Työskennellessämme teollisuusmelukysymyksen parissa meitä syytettiin siitä, että yritämme kieltää säkkipillin soiton Skotlannissa. Koko kehoon kohdistuvan tärinän riskejä koskeva työmme tulkittiin siten, että estämme maanviljelijöitä ajamasta traktorilla yli kolmea tai neljää tuntia edes sadonkorjuuaikaan. Nyt työmme tämän ehdotuksen parissa esitetään pyrkimykseksi pakottaa kansalaiset käyttämään sateenvarjoja. Tämä on täyttä hölynpölyä. Komission jäsen totesi itse, että alkuperäisessä ehdotuksessa esitettiin paljon kevyempää suhtautumista luonnonsäteilyyn kuin keinotekoisiin lähteisiin. Tällä kertaa tunnen kuitenkin, että kyseessä ei ole pelkästään halu päästä roskalehtien otsikoihin, vaan pikemminkin jokin ideologinen pyrkimys. Uskon, että ne Őryn takana istuvat, jotka yrittävät viedä pohjan pois hänen työltään, katsovat, että viivyttämällä suurta osaa EU:n sosiaalisesta toimintaohjelmasta he voivat pyrkiä vaikuttamaan sosiaalilainsäädännön oikeusperustan tärkeisiin osiin sääntelyn poistamiseksi ja alan palauttamiseksi kansalliseen toimivaltaan. Mikäli näin on, heidän pitäisi mielestäni ajatella asiaa uudelleen. Teemme kaikkemme pysäyttääksemme heidät ja parantaaksemme työntekijöiden suojelua edelleen – emme heikentääksemme sitä. Luonnonsäteilyä koskevilla tarkistuksillamme ei ole todellisuudessa mitään tekemistä niiden naurettavien tarinoiden kanssa, joita tiedotusvälineille on syötetty. Yritämme tehdä kolme myönteistä asiaa. Ensinnäkin yritämme täsmentää sitä, mikä on jo esitetty ehdotuksessa epäsuorasti. Emme puhu työnantajille langetettavista suurista veroista. Työnantajan havaitessa luonnonsäteilyyn liittyvän riskin työntekijöille tarjotaan tietoja. Valtaosassa nykyaikaisia työpaikkoja mitään riskiä ei ole. Toiseksi – neuvostoa lainatakseni – kun myönnämme jäsenvaltioille roolin riskinarviointiin kansallisten olosuhteiden perusteella sovellettavien kriteerien määrittämisessä, tunnustamme sen ilmeisen tosiseikan, että luonnonsäteilyriski on jossain määrin pienempi Newcastlessa kuin Napolissa, kuten molemmat puhujat jo totesivat.

Kolmanneksi yritämme parantaa työnantajien oikeusvarmuutta. Vaikka oikeisto yrittää kieltää asian, vuoden 1999 puitedirektiivissä työnantajat selvästi velvoitetaan arvioimaan kaikki työperäiset riskit. Rakennustyömaita koskeva vuoden 1992 direktiivi menee varmasti pidemmälle, ja ympäristönäkökohdat mainitaan siinä erityisesti. Meidän olisi käytettävä tätä ehdotusta oikeusvarmuuden lisäämiseksi. Juuri siihen pyrimme tarkistuksissamme, kun pyrimme korostamaan tietojen toimittamista työntekijöille. Puhumme hyvin vakavasta riskistä. Cancer Research UK -järjestön mukaan ihosyöpä kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan yleisimpiin syöpätyyppeihin. Siellä ihosyöpätapaukset ovat yli kaksinkertaistuneet 1980-luvun jälkeen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on tällä hetkellä enemmän ihosyöpätapauksia kuin Australiassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa todetaan vuosittain yli 69 000 uutta tapausta, ja vuosittain yli 2 000 ihmistä kuolee siellä ihosyöpään. Yhdistyneen kuningaskunnan tilanne ei ole kuitenkaan poikkeuksellinen. Saksassa maataloustyöntekijöiden ihosyöpä on lisääntynyt 15–20 prosentilla yksinomaan viime vuosikymmenellä. Tarkastelkaapa oman maanne tilastoja. Ilmiö on maailmanlaajuinen, ei kansallinen. Käyttäkäämme siis EU:n laajuista oikeusperustaamme paremman suojan tarjoamiseksi kaikille työntekijöillemme. (Suosionosoituksia)

2-015

Elizabeth Lynne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, puhun koko ALDE-ryhmän puolesta, päinvastoin kuin Hughes antoi ymmärtää. Kiitän esittelijää yhteistyöstä tämän direktiivin parissa. Toivon nyt, että kaikki Euroopan parlamentin jäsenet, myös sosialistit, tulevat järkiinsä ja joko poistavat luonnonsäteilyn kokonaan tästä direktiivistä tai ainakin hyväksyvät kompromissin, jonka puolesta äänestimme valiokunnassa, ja jättävät asian jäsenvaltioiden ratkaistavaksi. On täysin naurettavaa pitää asiaa esillä. Ensi lukemalla luulin, että kyse oli vitsistä. En uskonut, että neuvosto ja komissio voisivat todella olla vakavissaan tämän suhteen. EU:n maine kärsii edelleen, jos säädämme, ettei työpaikalla saa olla aurinkoa. Tätä seikkaa lukuun ottamatta direktiivi on kohtuullisen järkevä siltä osin kuin siinä suojellaan muun muassa hitsaajia keinotekoiselta säteilyltä. Meidän ei kuitenkaan pitäisi sisällyttää siihen auringosta peräisin olevaa luonnonsäteilyä. Asiakirjan tämänhetkisen sanamuodon mukaan työnantajia vaaditaan tekemään riskinarviointi päivittäin ja ottamaan käyttöön teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä työntekijöiden suojelemiseksi. Tarkoittaako tämä heidän pitämistään enimmäkseen sisällä suojassa auringolta? Vai tarkoittaako se esimerkiksi aurinkolasien, päähineiden tai aurinkovoiteen tarjoamista heille ja sen varmistamista, että he käyttävät niitä? EU:n asia ei ole kertoa työntekijöille, etteivät he voi kulkea ylävartalo paljaana tai käyttää shortseja. Kyse on aikuisista.

8 06/09/2005

Kuvitelkaa ilmauksia, jos työntekijöitä vaaditaan suojaamaan itsensä, kun he yrittävät ruskettua lomalla. Kuinka vastuu voitaisiin osoittaa? Jos työntekijä saa ihosyövän, saiko se alkunsa työpaikalla, rannalla tai takapihalla? Mielestäni tällaisesta seuraisi oikeudellinen painajainen. Kaikkia on kyllä varoitettava auringon vaaroista, mutta sen ei pitäisi olla työnantajien tehtävä. Hallituksen kampanjoilla olisi varoitettava kaikkia. Jos hyväksymme tämän direktiivin ja sisällytämme siihen luonnonsäteilyn, viemme holhousmentaliteetin liian pitkälle. Toivon vilpittömästi, että kaikki Euroopan parlamentin jäsenet äänestävät valiokunnassa joko kompromissin puolesta tai vaativat luonnonsäteilyn poistamista tekstistä.

2-016

Sepp Kusstatscher, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, viime kuukausien lehdistökohun myötä on levinnyt puolitotuuksia ja valheellisia tietoja näennäisen humorististen tarinoiden muodossa. Niin sanotut terveyttä ja turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (optinen säteily) aiheutuville riskeille – käyttääkseni otsikon sanamuotoa – saivat osakseen yleisön voimakkaan mielenkiinnon, mutta vain yhden seikan osalta. Tämä seikka oli se, että Bryssel pyrki sääntelyvimmassaan kieltämään jopa auringonsäteet vaatien tarjoilijattaria välttämään avokaulaisten pukujen käyttöä ja jopa kieltämään jalkapalloilijoilta shortsit tulevaisuudessa. Olen varma, ettei minun tarvitse osoittaa parlamentille, että tässä direktiivissä on kyse ainoastaan työpaikalla toteutettavasta ennaltaehkäisystä ja suojelutoimenpiteistä sekä ennen kaikkea ihosyövän muodossa esiintyvän ammattitaudin ehkäisemiseksi toteutettavien varotoimien parantamisesta. Emme juurikaan tarvitsisi sääntöjä ja säännöksiä, jos esimerkiksi vanhat pukeutumissäännöt luonnon optiselta säteilyltä suojautumiseksi olisivat edelleen käytössä ja jos pidettäisiin itsestään selvänä, että auringossa työskentelevän on käytettävä päähinettä ja vaatetusta suojatakseen ihonsa. Sääntelyn tarve on perusteltu myös sen vuoksi, että auringon ultraviolettisäteet muuttuvat jatkuvasti entistä vaarallisemmiksi otsonikerroksen ohentuessa. Kuten monet jäsenet ovat todenneet, on valitettavasti näytetty toteen, että ihosyöpätapaukset ovat moninkertaistuneet viime vuosina, erityisesti rakennus- ja maataloustyöntekijöiden keskuudessa; kumpaakaan näistä ammateista ei voida pitää etuoikeutettuna. Meidän on ratkaistava tänään, haluammeko suojella näitä työntekijöitä paremmin optiselta säteilyltä, kuten teemme melun, tärinän ja sähkömagneettisen säteilyn suhteen, vieläpä yhtä suuressa määrin kaikissa jäsenvaltioissa, ja haluammeko taata, että ihosyöpä tunnustetaan ammattitaudiksi kaikkialla EU:ssa. Emme saa vältellä käyttämästä valtaamme ja vastuutamme jäsenvaltioita kohtaan, jotka puolestaan ovat vastuussa täytäntöönpanosta. Sen lisäksi, että terveys kuuluu kutakin yksilöä

koskettaviin elämän peruskysymyksiin, sillä on myös taloudellinen ulottuvuus. Tämän vuoksi meidän olisi hyväksyttävä neuvoston ehdottamat vähimmäisvaatimukset – muistaen, että ne ovat vähimmäisvaatimuksia – hylätessämme 4 ja 5 artiklan, jotka on vesitetty täysin. Me vihreät jaamme sosiaalidemokraattien ryhmän kannan tässä periaatekysymyksessä ja vaadimme asianmukaista työsuojelua koskevien vähimmäisvaatimusten soveltamista kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

2-017

Ilda Figueiredo, GUE/NG-ryhmän puolesta. – (PT) Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeleminen on ollut aiheena jo monissa direktiiveissä, joita on annettu muun muassa tärinästä, melusta ja sähkömagneettisista kentistä. Tämän vuoksi on mahdotonta ymmärtää, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenet sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenet ovat ilmaisseet vastustavansa sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joiden tarkoituksena on parantaa luonnonsäteilylle altistuvien työntekijöiden suojelua. Tällaisilla toimenpiteillä työnantajille asetetaan velvollisuus arvioida terveys- ja turvallisuusriskejä, jotta näiden riskien vähentämiseksi tarvittavat toimenpiteet voidaan yksilöidä ja panna täytäntöön esimerkiksi sellaisen toimintasuunnitelman avulla, johon sisältyy teknisiä ja/tai organisatorisia toimenpiteitä terveys- ja turvallisuusriskien pienentämiseksi mahdollisimman vähäisiksi. Kuten jo mainittiin, näin tapahtui työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa edellä mainittujen 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 2 kohdan osalta, kun pyrittiin takaamaan, etteivät ehdotukset kata optiselle säteilylle altistuvia työntekijöitä. Olemme luonnollisesti sitä mieltä, että työntekijöiden terveyttä on suojeltava, minkä vuoksi meidän on vaikea hyväksyä neuvoston puheenjohtajavaltion kompromissia. Jäsenvaltiot voivat tietenkin ottaa huomioon suoritettavien toimien luonteen ja auringolle altistumisen asteen ja asettaa erityiskriteerejä, joita tällaisessa riskinarvioinnissa on noudatettava. WTO:n tietojen mukaan tuhannet ihmiset Euroopassa ovat kuolleet ihosyöpään ja tautitapausten määrä on lisääntynyt kaikkialla EU:ssa. On tärkeää vahvistaa näihin tietoihin perustuvat vähimmäisarvot. Tässä tilanteessa maatalouden, rakentamisen, matkailun ja lainvalvonnan kaltaisten alojen työntekijöitä – toisin sanoen kaikkia ulkoilmassa työskenteleviä – on suojeltava. Tämän vuoksi olemme esittäneet ehdotuksia, joiden tarkoituksena on palauttaa vähintään suojelun perustaso koskemaan kaikkia EU:n työntekijöitä.

2-018

Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, miksi me parlamentin jäsenet teemme itsestämme edelleen naurunalaisia edistämällä tämänkaltaisia uskomattomia toimenpiteitä? Saksan tiedotusvälineet ovat tehneet asiakirjasta pilkkaa sen baijerilaisen tarjoilijattaren poveen kohdistuvien vaikutusten vuoksi. Ison-Britannian lehdistö on pilaillut sen rajoittavan satulattomia

06/09/2005 9

rakennustyöläisiä. Myönnän, että muurarin rintojen väli ei ole kaunis näky, mutta meidän asiamme ei ole laatia siitä sääntöjä parlamentissa. Koska alamme kohdella EU:n kansalaisia aikuisina, jotka osaavat tehdä omat päätöksensä? Kuinka kauan kohtelemme heitä kuin pikkulapsia, yrittäen säännellä ja valvoa jokaista yksityiskohtaa heidän elämässään? Kuinka kauan jatkamme työnantajien rasittamista kustannuksilla, vastuulla, epävarmuudella ja mittavalla byrokratialla ja heikennämme samalla EU:n talouden kannattavuutta ja kilpailukykyä? Maanviljelijöiden keskusliiton ja Federation of Master Buildersin kaltaiset järjestöt ovat kääntyneet puoleeni, koska ne ovat syvästi huolissaan liiketoimintaansa kohdistuvista vaikutuksista. Ikävä kyllä yksikään baijerilainen tarjoilijatar ei ole lähestynyt minua, mutta oveni on aina avoinna, mikäli he haluavat tavata minut. Tämä on tarpeeton ja haitallinen toimenpide. Siitä hyötyvät ainoastaan korvausasioita käsittelevät lakimiehet. Meidän olisi hylättävä suoralta kädeltä tämän ehdotuksen luonnonsäteilyyn liittyvät näkökohdat.

2-019

Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, huomautan Kusstatscherille, että ennaltaehkäisy ja suojeleminen – ei ihmisten vapaa-ajan toimissa, vaan heidän työpaikoillaan – kuuluu myös meidän huolenaiheisiimme. Jos komissio ja neuvosto saavat tahtonsa läpi, on kuitenkin selvää, että rakennusyritysten on tulevaisuudessa todistettava, että ultraviolettisäteet ovat turvallisia niiden ulkoilmassa työskenteleville työntekijöille. Aikaavieviä toimintaohjelmia auringonpolttamien käsittelemiseksi suunnitellaan; ulkouima-altailla toimivien hengenpelastajien on käytännössä verhouduttava, ja puutarhalla varustettujen majatalojen palveluhenkilöstön on tietenkin kannettava tarjottimien lisäksi myös auringonvarjoja. Pidettäköön mielessä, että tähän on koottu 42 kokonaista tekstisivua, jotka ovat rasite yrityksille, vaarantavat työpaikat ja aiheuttavat perusteltua tyrmistystä yleisön keskuudessa. Esittelijä Őry on tehnyt erittäin hyvää työtä esittäessään kompromissin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa, jossa kompromissi sai puolelleen enemmistön, tosin hyvin niukasti. Haluamme, että jäsenvaltiot voivat itse päättää, mitä ne tekevät tällä niin sanotulla auringonpaistedirektiivillä. Tämän ehdotuksen avulla olemme kohottaneet realismin lipun ja ilmaisseet vastustuksemme kohtuutonta byrokratiaa kohtaan. Kansanäänestysten epäonnistuminen joissakin jäsenvaltioissa – toisten epäröidessä siirtyä eteenpäin päätöksentekoprosessissa – osoittaa, että kansalaiset hyväksyvät Euroopan unionin ainoastaan, jos keskitymme olennaiseen, suhtaudumme kysymyksiin todella vakavasti, käytämme valtuuksiamme ja huolehdimme velvollisuuksistamme. Lynne on oikeassa todetessaan, että saatamme vaarantaa EU:n maineen.

Tämän optista säteilyä koskevan asiakirjan ensimmäisestä käsittelystä on kulunut yli kymmenen vuotta. Sen edellisellä versiolla ei ole juuri mitään yhteyttä nykyiseen. On merkityksetöntä todeta, että aiomme suojella työntekijöitä samalla tavalla kaikkialla Euroopassa, kun olemme hyvin tietoisia siitä, että maidemme ilmastovyöhykkeet poikkeavat toisistaan merkittävästi. Työntekijät ovat itse oppineet vuosien kokemuksesta, kuinka he voivat suhtautua ja kuinka heidän on suhtauduttava optiseen säteilyyn. Jotkut selviytyvät auringossa erittäin hyvin, toiset eivät lainkaan. Työntekijät tekevät omat henkilökohtaiset ratkaisunsa, emmekä saa puuttua siihen. Oomen-Ruijten on oikeassa todetessaan, ettei neuvostolla ole halua kompromissiin. Sen asenne, jota tämä vaikeatajuinen uusi ehdotus havainnollistaa, on todella kaukana todellisuudesta. On tarpeetonta sanoa, että edelleen istuva Saksan liittovaltion hallitus on mennyt siihen mukaan. Me CDU/CSU:hun kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet olemme johdonmukaisia ja hylkäämme yhteisen kannan, jossa ei taata toissijaisuutta. Suojelkaamme aurinkoa Euroopan unionilta ja sen sääntelyvimmalta!

2-020

Harlem Désir (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, mielestäni tämän direktiivin aikaansaama väittely on kohtuutonta ja epäilemättä paljastaa samalla kaksi erilaista lähestymistapaa politiikkaan, jota EU toteuttaa työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi. Hyvä jäsen Mann, en ole samaa mieltä siitä, että työntekijöiden terveyden suojeleminen voisi vaarantaa työpaikkoja. Kuten Őry totesi, tämä direktiiviehdotus on neljäs osa lakikokonaisuutta, josta parlamentti ja neuvosto ovat jo esittäneet mielipiteitä ja jonka tarkoituksena on terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta suojella työntekijöitä fysikaalisille tekijöille altistumiseen liittyviltä riskeiltä. Kuten tiedätte, olemme jo antaneet säännöksiä tärinästä, melusta ja sähkömagneettisista kentistä. Tässä tapauksessa olemme joutuneet tekemään eron keinotekoisista lähteistä peräisin olevan säteilyn ja luonnollisista lähteistä peräisin olevan säteilyn välillä. Samanaikaisesti terveyttä ja erityisesti terveyspolitiikkaa koskevat puheenne ja päättelynne ovat kuitenkin tietyltä osin sekavia, mikäli sallitte tämän ilmauksen. Ette erota mitenkään henkilölle – tässä tapauksessa työntekijälle – luonnonsäteilylle altistumisesta aiheutuvia riskejä keinotekoisesta säteilystä aiheutuvista riskeistä. Vaikka yhteisessä kannassa ehdotetuissa säännöksissä otetaan itse asiassa huomioon, että on eri asia seistä koneen edessä ja olla alttiina auringon säteilylle ulkoilmatyön vuoksi, tarvitsemme erityiset toimintatavat kutakin tilannetta varten. Tämä pitää paikkansa, vaikka katsoisimme, että viime kädessä sen, mitä yhteisö on pannut täytäntöön yhtenäisasiakirjan 137 artiklan nojalla, pitäisi riittää. Meidän pitäisi toisin sanoen toteuttaa toimenpiteitä sen takaamiseksi, että terveyttä ja

10 06/09/2005

turvallisuutta koskevat toimenpiteet esitetään kaikkien EU:n työntekijöiden suojelemiseksi heidän työpaikoillaan. Sen tekemättä jättäminen merkitsisi luovuttamista, emmekä voi tehdä niin. On olemassa uusi riski: sekä Maailman terveysjärjestö että kansalliset terveysvirastomme ovat antaneet tietoja, joita emme voi sivuuttaa. Nämä tiedot osoittavat, että auringonvalolle altistumiseen liittyvien syöpien määrä on kasvussa. Määrä lisääntyy erityisesti ammateissa, joihin liittyy auringolle altistuminen, eikä tätä voida selittää pelkästään esimerkiksi lomia tai muuta vapaa-aikaa koskevilla muuttujilla. Auringolle altistuvat rakennus-, maanrakennus- ja matkailualojen työntekijät. Myös turvallisuudesta vastaavat viranomaiset työskentelevät hyvin usein ulkoilmassa. Ammateista, joita asia koskee, voitaisiin laatia paljon pidempi luettelo. Tämän vuoksi olemme vastuussa, ja jotta esitettävä ehdotus olisi järkevä, siinä on otettava huomioon yritysten tarve voida noudattaa tällaisia velvollisuuksia ilman mittavia kustannuksia. Kyse on tiedottamisesta, koulutuksesta, arvioinnista ja ennaltaehkäisystä. Kyseessä on itse asiassa velvoitteiden asettaminen työnantajille, koska pitää paikkansa, että työntekijät ovat riippuvaisia työnantajistaan. Joidenkin mielestä ehdotus on liian täsmällinen ja yhteisö ja Euroopan unioni asettavat itsensä naurunalaisiksi. Itse olen pannut talouden alalla merkille, ettei lainsäädäntö voi koskaan olla liian täsmällistä. Varainhoitosäännösten, sisämarkkinoiden tai pankkialan osalta todettakoon, että olemme taitavia äänestämään täsmällisten vaatimusten puolesta. Mielestäni on tärkeää, että pystymme olemaan täsmällisiä myös, kun kyseessä on ihmisten terveys. Emme ole samaa mieltä näkemyksestä, jonka mukaan EU:n standardien ja sääntöjen on oltava pakollisia talouden alalla mutta jonka mukaan toissijaisuuteen ja kieltolausekkeisiin on turvauduttava järjestelmällisesti silloin, kun kyseessä ovat sosiaaliset oikeudet ja työntekijöiden terveyden suojeleminen. Tämän vuoksi emme halua, että tämän lainsäädännön sisältöä vääristetään, vaan että kaikkiin EU:n työntekijöihin aletaan soveltaa sellaisia standardeja, joiden avulla ihosyöpätapausten torjuntaa voidaan helpottaa ennaltaehkäisystä ja tiedottamisesta huolehtimalla.

2-021

Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, keskityn useimpien muiden puhujien tavoin optiseen luonnonsäteilyyn eli auringonvaloon. Meidän on ennen kaikkea löydettävä tasapaino eri tekijöiden välille, joita ovat työntekijöiden terveys ja turvallisuus ja toisaalta pyrkimys liiallisten määräysten muodossa tapahtuvaan liialliseen sääntelyyn, toissijaisuusperiaatteen polkeminen maahan ja lakien antaminen sen olettamuksen perusteella, jonka mukaan sama lähestymistapa käy kaikille. Puhuessamme viime istunnossa nitraattidirektiivistä totesin, ettei edes Euroopan parlamentti voi säätää säästä kaikkialla Euroopassa, enkä ole muuttanut mieltäni. Koska sääolosuhteet vaihtelevat huomattavasti alueittain eri puolilla Eurooppaa, on mielestäni asianmukaista

luottaa siihen, että kansalliset viranomaiset voivat parhaiten tehdä työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevat auringonvalolle altistumiseen liittyvät päätökset. Auringonvalolle altistumiseen liittyviä terveyttä ja turvallisuutta koskevia huolenaiheita ei voida verrata esimerkiksi rakennustyömaalla Irlannissa työskentelevän nigerialaisen ja rakennustyömaalla Kreikassa työskentelevän irlantilaisen välillä. Tätä aihetta ei voida kuitenkaan sivuuttaa, ja mielestäni työnantajilla on todellinen vastuu lisätä tietämystä ennen kaikkea sellaisista käytännön ennaltaehkäisytoimenpiteistä, joiden ansiosta ulkoilmassa työskentelevät työntekijät voivat tehdä auringonvalolle altistumistaan koskevia perusteltuja valintoja ja toteuttaa suojautumista koskevia käytännön varotoimia.

2-022

Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, muistutan parlamenttia siitä, että työpaikkoihin sovellettavat terveyttä ja turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset on jo määritelty EU:n toimivaltaan kuuluviksi Euroopan yhtenäisasiakirjassa ja että työnantajilla on ollut jo vuodesta 1989 velvollisuus suorittaa riskinarviointeja, kouluttaa työntekijöitä, antaa heille tietoja, tarjota tarvittaessa suojavälineitä ja pitää kirjaa näistä toimenpiteistä. Erityisdirektiivissä, josta tänään on kyse, ainoastaan esitetään puitteet näille toimenpiteille tasapainoisesti ja asianmukaisesti, samalla kun otetaan huomioon ne tilanteet, joissa emme voi tarkkailla lähdettä. Tämän vuoksi en voi kerta kaikkiaan ymmärtää, minkä vuoksi työnantajajärjestöt vastustavat tällaista oikeusvarmuutta. Loppujen lopuksi niiden käytettävissä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua yksinkertaisiin toimiin, kuten terveysriskejä koskevien varoitusten tai ajan tasalla olevien tietojen antamiseen, tai varautua siihen, että ammattitaudit joudutaan tunnustamaan tuomioistuimen päätöksellä. En voi ymmärtää, miksi ne eivät valitse edullisempaa vaihtoehtoa. Mielestäni CSU:n esittämä tarkistus heikentää oikeusvarmuutta ja on haitallinen erityisesti pienyrityksille.

2-023

Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän ensin esittelijä Őrya hänen tarmokkaasta työskentelystään. Kiitän häntä myös yhteistyöstä tämän mietinnön parissa. Minulla oli tilaisuus keskustella hänen kanssaan mietinnöstä ryhmämme varjoesittelijänä. Yhdyn Oomen-Ruijtenin näkemykseen siitä, että keskustelu mietinnöstä on kestänyt liian kauan ja että komission ja neuvoston kantojen epäselvyyksiä on reposteltu lehdistössä sensaationhakuisesti. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että työntekijöiden suojelua optisesta säteilystä aiheutuvilta terveysriskeiltä olisi säänneltävä EU:n tasolla. Loppujen lopuksi tällainen lähestymistapa heijastaa myös mietinnössä työterveyden suojelemisesta esittämiäni toteamuksia, jotka parlamentti hyväksyi jokin aika sitten.

06/09/2005 11

Kuten yksi edellisistä puhujista huomautti, Maailman terveysjärjestön mukaan ihosyöpään kuolee tuhansia ihmisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että on ilman muuta tarpeen suojella aiempaa paremmin työntekijöitä, jotka altistuvat erityisesti luonnollisista lähteistä peräisin olevalle optiselle säteilylle. En voi ymmärtää niiden jäsenten ajattelutapaa, jotka haluavat poissulkea luonnonsäteilyn, ja vastustan myös niitä tarkistuksia, joiden tarkoituksena on jättää työnantajien ratkaistavaksi, tiedottavatko he työntekijöilleen optisesta säteilystä ja suojelevatko he työntekijöitään siltä. Työntekijöiden suojeleminen ei ole halpaa, mutta se on välttämätöntä, mikäli todella haluamme parantaa työterveyden suojelua.

2-024

Anja Weisgerber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, myös minä kiitän ensiksi esittelijä Őrya, joka on tehnyt erinomaista työtä. Mihin suuntaan haluamme Euroopan menevän? Käymme läpi perustuslakikriisiä ja talouskriisiä. Ihmiset eivät ymmärrä enää EU:ta. Meidän on tehtävä kaikkemme palauttaaksemme yleisön luottamus meihin. Yhteisessä kannassa ehdotetuilla luonnonsäteilyä koskevilla säännöillä on täsmälleen päinvastainen vaikutus, sillä ne ovat klassinen esimerkki liiallisesta sääntelystä ja byrokraattisesta lähestymistavasta. Ne eivät ole millään tavoin yhteydessä Euroopan unionin pyrkimyksiin vähentää sääntelyä. Komissio ja neuvosto puhuvat aina lainsäädännön parantamisesta kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi EU:ssa. Minun käsitykseni paremmasta sääntelystä on kuitenkin melko erilainen; meidän on aloitettava juuri tämänkaltaisista säädöksistä. Auringolta suojelemista koskevia neuvoston ja komission vaatimuksia ei voida hyväksyä. Pelkästään sen vuoksi, että sääolosuhteet ovat erilaiset eri puolilla EU:ta, monet käytännön näkökohdat vievät pohjaa pois tällaiselta Euroopan laajuiselta säädökseltä. Mielestäni kysymykseen, joka koskee työntekijöiden suojelemista auringolta, ei voida suhtautua samalla tavalla Suomessa ja Espanjassa tai Kreikassa. Olemme viemässä vastuuta eurooppalaisilta; mitä ihmettä työntekijöiden henkilökohtaiselle vastuulle on tapahtunut? Entä kuinka voidaan määrittää, syntyikö auringonpolttama vapaa-aikana vai työssä? Kuinka määritellään vastuu, jos työnantajat suorittavat laajoja auringonsäteilyä koskevia riskinarviointeja, joista tässä direktiivissä loppujen lopuksi säädetään? Annan teille toisen lyhyen esimerkin. Keskustelin erään työturvallisuudesta ja työsuojelusta vastaavan virkailijan kanssa, joka kertoi minulle, kuinka hän oli ollut erään metrin korkuisen liekkivanan äärellä seisseen työntekijän vieressä. Virkailija tiedusteli, miksei työntekijä sammuttanut liekkiä, mihin tämä oli vastannut: ”työturvallisuudesta vastaaminen on sinun hommasi”. Tämä on esimerkki siitä, minkä vuoksi meidän on saatava työntekijät tuntemaan, että he ovat vastuussa itsestään.

Me parlamentin jäsenet voimme huomenna osoittaa pyrkivämme purkaa byrokratiaa ja sääntelyä ja näyttää, että olemme oppineet jotain Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksistä. Mannin, Bushill-Matthewsin ja monien muiden Euroopan parlamentin jäsenten tavoin olen esittänyt tarkistuksia, joiden tarkoituksena on poistaa aurinko direktiivin soveltamisalasta. Pyydän teitä tukemaan tarkistuksiamme tai ainakin valiokunnassa hyväksyttyä kompromissia. Meidän on palautettava eurooppalaisten luottamus.

2-025

Karin Jöns (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kotimaassani meidän on täytynyt useiden viikkojen ajan katsella, kuin CDU/CSU:hun kuuluvat parlamentin jäsenet yrittävät todella irvokkaasti käyttää tätä optista säteilyä koskevaa direktiiviä omiin tarkoituksiinsa Saksan vaaleissa. Ferberin ja Nassauerin esittämästä tarkistuksesta, jonka päämääränä on yhteisen kannan hylkääminen kokonaisuudessaan, on nyt tullut tämän kampanjan huipennus, ja se on todella ikävä näky. Tällaista tarkistusta olisi voitu odottaa brittiläisiltä äärikonservatiiveilta mutta ei CDU/CSU:lta. Tarkistuksellaan nämä jäsenet ilmaisevat vastustavansa työsuojelua EU:ssa kokonaisuudessaan. Todettakoon, että se, että he käyttävät sitä vapaasti omiin tarkoituksiinsa, on myös vastoin heidän aiempaa kantaansa työsuojelua kohtaan. CDU/CSU äänesti kaikkien muiden kolmen työsuojeludirektiivin puolesta; se tuki niitä kaikkia. Voisiko joku mahdollisesti selittää minulle, minkä vuoksi he haluavat parantaa työntekijöiden suojelemista työpaikalla tärinästä, melusta ja sähkömagneettisesta säteilystä, mutta eivät optisesta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta? Huomautan Weisgerberille, että ”auringonpaistedirektiivistä” puhuminen lehdistötiedotteen otsikossa on tarkoituksellista harhaanjohtamista. Hyvä Weisgerber, olette täysin tietoinen siitä, että tämä direktiivi koskee pääasiallisesti suojelemista keinotekoiselta säteilyltä, mutta teillä ei ole mitään sanottavaa siitä; sen sijaan tartutte luonnonsäteilyyn ja pelottelette möröillä höpisten tekopyhästi olevanne lähellä kansalaisia. Kaikki tämä pakottaa työnantajat ilmoittamaan työntekijöilleen auringonvaloon liittyvistä terveysriskeistä, aiheesta, joka toistetaan hyvin selkeästi PSE-ryhmämme esittämissä kahdessa tarkistuksessa. Se, suojautuvatko työntekijät auringolta, ja jos, niin kuinka he sen käytännössä tekevät, jätetään yksin heidän päätettäväkseen. Varoituslehtisten jakaminen ei varmasti ole paljon pyydetty. Työsuojelua on edistetty merkittävästi tällaisilla asioilla menneisyydessä. Myös me Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattien ryhmän jäsenet haluamme antaa jäsenvaltioiden määritellä riskinarvioinnin suoritustapaa koskevat omat erityiskriteerinsä. Toissijaisuus otetaan siten todellakin asianmukaisesti huomioon, mutta me sosialistit emme voi suostua siihen, että työsuojelu Euroopassa järjestetään à la carte.

12 06/09/2005

2-026

Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, toistan Hughesin esittämät huomautukset: EU:n vastaiset ahdasmieliset ryhmäkunnat parlamentissa ovat käyttäneet tätä toimenpidettä nostattaakseen hämminkiä sen sijaan että keskittyisivät järkevään sääntelyyn. Helmer osoitti tämän jalomielisesti pitämällä puheen, joka oli täynnä hölynpölyä ja puolitotuuksia, ja lähti sitten arvatenkin paistattelemaan päivää jonnekin. Kukaan vakavamielinen henkilö ei asettaisi kyseenalaiseksi näkemystä, jonka mukaan on suotavaa suojella työntekijöitä ihosyövältä. Huolimatta pohjoisesta sijainnistamme tämä on vakava ja kiireellinen kysymys meillä Skotlannissa. Kysymme, saavutetaanko kyseinen päämäärä sisällyttämällä auringonvalo tähän toimenpiteeseen. Luonnonvalon sisällyttäminen tähän pakettiin vie ikävä kyllä pohjan pois siinä esitetyiltä järkeviltä ehdotuksilta, koska oikeudellinen toteutus on siltä osin vaikeaa ja käytännössä vaikeasti hallittavissa. Olin iloinen kuullessani esittelijän mainitsevan toissijaisuuden. Jos kaikki muu epäonnistuu, toissijaisuus tuo toivottavasti talonpoikaisjärkeä tämän toimenpiteen soveltamiseen. Skotlannin kansallispuolue on huolissaan siitä, että vaikka näiden toimenpiteiden päämäärä on hyvä, niiden avulla ei saavuteta haluttua tulosta. Pelkäämme sen sijaan, että auringonvalon sisällyttäminen tähän pakettiin lisää maanviljelijöiden, kalastajien, metsänhoitajien ja yleensäkin tuotannon harjoittajien ja muiden taakkaa, ilman että haluttuja terveysvaikutuksia välttämättä saavutetaan. Mielestämme tämän alan lainsäädäntöä on syytä parantaa. Mielestämme sitä ei voida tehdä näin.

2-027

Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen pahoillani siitä, ettei komission jäsen voi olla läsnä täällä tänään, mutta ymmärrän, että hänen on oltava Kiinassa. Toivon, että aurinko paistaa hänelle siellä ja että häntä neuvotaan suojautumaan hyvin. Edellinen istuntojakso heinäkuussa oli ensimmäinen, johon Yhdistynyt kuningaskunta osallistui neuvoston puheenjohtajana. Meille luvattiin monia asioita: uusi puheenjohtajavaltio aikoi yksinkertaistaa yrityksiin kohdistuvia rasitteita, vähentää byrokratiaa ja johtaa toimia, joiden tarkoituksena on lisätä EU:n merkitystä ihmisille. Koko parlamentin, myös tämän puolen parlamentista, olisi tuettava sellaista ohjelmaa, mikäli sellaista todella tapahtuu. Tämä on ensimmäinen istuntojakso heinäkuun jälkeen, ensimmäinen tilaisuus meille kaikille arvioida, tarkoittaako puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta sitä mitä se sanoo. Arvio on selkiytymässä jo tänään, koska ohjelmassa on byrokratian lisääminen, eikä sen vähentäminen: direktiivissämme yrityksiä kehotetaan merkitsemään muistiin, kuinka paljon aurinko paistaa. Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta yrittää vähätellä koko tätä direktiiviä väittäen, että se on hyvin suorasukainen ja että hälinä sen ympärillä on täysin turhaa.

Jos tämä pitää paikkansa, miksi minä ja kollegani olemme saaneet yhä kiihkeämpiä viestejä kaiken kokoisilta organisaatioilta ja yksittäisiltä yrityksiltä, jotka edustavat maatalouden, puutarhanhoidon, rakentamisen, matkailun ja matkailijoiden vastaanottopalvelujen kaltaisia merkittäviä aloja? Ne eivät ole hankkineet tietojaan niin sanotuista harhaanjohtavista lehdistötiedotteista – huolimatta Hughesin ja hänen sosialistikollegojensa arvattavista vaikutusyrityksistä – vaan suoraan direktiivistä. He eivät ainoastaan kuvittele siihen liittyviä ongelmia, vaan he kuvailevat yksityiskohtaisesti sellaisia erityisongelmia yhteisessä kannassa, joita neuvosto ei yksinkertaisesti osannut ennakoida hyväksyessään sen. Erityisesti puheenjohtajavaltion edustajien kasvojen olisi syytä punoittaa nyt – tosin muista syistä kuin auringonpoltteen vuoksi. Tehtävämme parlamentissa on selvästikin auttaa muotoilemaan EU:n lainsäädännöstä asianmukainen ja kohtuullinen. Tämä ehdotus tämänhetkisessä muodossaan ei ole kumpaakaan. Jos puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta ei asetu johtoon, poliittinen ryhmämme tekee sen. Olemme esittäneet tarkistuksia yhteisen kannan hylkäämiseksi kokonaisuudessaan, kaikkien luonnonvaloviittausten poistamiseksi ja direktiivin järkevöittämiseksi. Olemme iloisia siitä, että monet liberaalidemokraatit ja muut poliittiset ryhmät tukevat meitä. Koko parlamentin olisi kuitenkin annettava äänekäs ja selkeä viesti. Ihmiset eivät halua, että poliitikot suojelevat heitä auringonvalolta; sen sijaan yhä useammat haluat suojautua politiikoilta.

2-028

Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, työnantajat ovat aina käsitelleet työntekijöiden suojelun tarvetta ikään kuin kyseessä olisi vähäpätöinen asia. Kesti vuosikymmeniä, ennen kuin ammattitaudit tunnustettiin ammattitaudeiksi, ja lisäksi kuulosuojainten tarjoamista ja käyttöä oppilaitoksissa ei pidetty pitkään aikaan terveyden suojeluna, ja nyt keinotekoisesta ja optisesta säteilystä, joilla on merkittävä vaikutus työntekijöihin, on tullut roskalehtien päivän puheenaihe. Meidän olisi palattava siihen, mitä neuvosto ehdotti optista säteilyä koskevan direktiiviehdotuksen yhteydessä. On pelkkä poleeminen kikka verrata luonnon auringonvaloa aurinkopetiin. Emme voi rinnastaa työntekijää, joka on alttiina voimakkaalle auringonsäteilylle koko päivän, henkilöön, joka ottaa hieman aurinkoa – järkevä auringonottaja noudattaa kohtuutta. Tarkastellessamme näitä asioita meidän on pidettävä mielessä Euroopassa todistettavasti voimakkaasti lisääntynyt ihosyöpäriski. Riski koskee rakennus- ja metsätyöntekijöitä ja muita auringolle ulkoilmassa altistuvia työntekijöitä. Se, että työnantajia sekä terveys- ja turvallisuusasioista vastaavia viranomaisia vaaditaan tarvittaessa tarjoamaan tietoja äärimmäisistä sääolosuhteista, ei varmasti tarkoita kohtuuttomien kustannusten aiheuttamista työnantajille, vaan asiaan olisi suhtauduttava vakavasti. Oikeusvarmuuden lisääminen on varmasti hyvin

06/09/2005 13

järkevää sekä työntekijän suojelemisen että vakuutusten näkökulmasta, ja lisäksi se on välttämätöntä. Lisättäköön, että työntekijöitä koskeviin kysymyksiin liittyvässä päätöksenteossa parlamentin jäsenten pitäisi antaa ohjautua työntekijöiden ongelmia koskevan tiedon – ei tietämättömyyden – mukaan.

2-029

Alexander Radwan (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun ensin hieman menettelystä. Käsittelemme parhaillaan osaa Euroopan parlamentin oikeushistoriasta, sillä komissio teki vuonna 1992 aihetta koskevan päätöksen, ja tänään olemme keskustelemassa siitä aiheen toisessa käsittelyssä – korostan sanaa ”toisessa”. Äänestäessämme siitä huomenna meitä sitoo sääntö, jonka mukaan päätös voidaan hylätä tai sitä voidaan muuttaa vain enemmistön päätöksellä. En ollut edes Euroopan parlamentin jäsen ensimmäisen käsittelyn aikoihin, ja minusta onkin sietämätöntä, että komissio ja neuvosto eivät kumpikaan ole samalla tavalla sidottuja tässä tilanteessa, jossa ehdotus on esitetty ajankohtana, jolloin useimmat meistä eivät olleet vielä Euroopan parlamentin jäseniä. En voinut esittää mitään tarkistuksia valiokunnassa, vaikka se sallitaan työjärjestyksessä. Tämän vuoksi meidän kaikkien olisi lisättävä painostusta, jotta tällaiset kummallisuudet saadaan poistetuksi. Juuri tämän vuoksi CDU/CSU on esittänyt direktiiviesityksen hylkäämistä; emme tehneet niin sen vuoksi, että hylkäämme keinotekoista optista säteilyä koskevat perustellut toimenpiteet, vaan kehottaaksemme komissiota esittämään sellaisen ehdotuksen, joka on uskottava perustuslain ja Lissabonin päämäärien kannalta. Puheenjohtaja Barroso ja hänen kollegansa ajautuvat aina kauas eritellessään syitä, joiden vuoksi perustuslaki hylättiin, ja mainitsevat aina Lissabonin päämäärät. Jos heidät pannaan lujille sääntelyä ja direktiivejä koskevissa kysymyksissä, heillä on tapana vastata jotain tämänsuuntaista: ”Auringonpaistedirektiivikö? En ollut tuolloin virassa”. Samanaikaisesti komissiossa on kuitenkin virkamiehiä, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä mitä heidän johtajansa puhuvat. Mitä hyötyä paremmasta sääntelystä on niille, joille kuluttajien suojeleminen on uskottu – niille, joiden oletetaan toimivan tämän aiheen käsittelemiseksi? Heille kyse on täysin tavanomaisesta asiasta. Saksassa tämä kysymys ei koske ainoastaan poliittisen kentän yhtä päätä; muistutan Jönsia myös Saksan kaupunkineuvoston puheenjohtajasta. Tämä on saattanut mennä häneltä ohi kesäloman aikana, mutta joka tapauksessa Saksan kaupunkineuvoston puheenjohtaja, joka on samanaikaisesti myös Münchenin ylipormestari, ja – kuten Jöns varmaan tietää – SPD:n jäsen, on saattanut auringonpaistedirektiivin naurunalaiseksi. Voimme näin ollen todeta, että Saksassa on laaja poliittinen yksimielisyys siitä, että sääntöjen on oltava toteutettavissa. Kompromissi saattaisi meidät lähemmäksi tällaista kantaa. Hylkäysesityksen vuoksi komission olisi saatava aikaan jotain parempaa; mikäli se ei mene läpi, kehotan teitä ainakin tukemaan kompromissiesitystä.

2-030

Ole Christensen (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, mielestäni istuntosalin oikeistolaiset jäsenet yrittävät sivuuttaa yleisesti vakavan aiheen liian vähällä huomiolla. Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeleminen on keskeinen kysymys sosiaalisessa Euroopassa. Tämä direktiivi on nimenomaan yritys parantaa työntekijöiden oloja korostamalla kaikkia sellaisia terveysriskejä, joille työntekijät altistuvat työpaikalla optisen säteilyn vuoksi. Auringonvalo muodostaa riskin monille ihmisille, jotka työskentelevät ulkoilmassa päivittäin. Ihosyöpätapausten lukumäärä on seitsenkertaistunut viimeisten 30 vuoden aikana, eikä ole epäilystäkään siitä, että ihosyöpäriski on huomattavasti suurempi esimerkiksi rakennus- tai maatalousalalla työskentelevien keskuudessa. Se on tosiasia, johon meidän on vastattava, ja kyseisten lukujen vuoksi meillä on velvollisuus vaatia, että tulevaisuudessa työnantajat tiedottavat työntekijöille, kuinka nämä voivat suojautua auringon vaarallisilta säteiltä. Säteily työpaikoilla on vaarallista, ja yhteisiä eurooppalaisia sääntöjä tarvitaan. Komission tehtävänä on kuvailla kaikki riskit, joille työntekijät altistuvat työelämässä. Auringon haitalliset ultraviolettisäteet ovat vaaraksi ihmisille, ja niiden on tietenkin sisällyttävä direktiiviin. Työntekijöille syöpä on yhtä todellinen riippumatta siitä, onko sen aiheuttanut luonnonsäteily vai keinotekoinen säteily. Työntekijät ovat luonnollisestikin vastuussa omasta terveydestään ja turvallisuudestaan. Vaadimme ainoastaan, että myös työnantajat hyväksyvät osansa vastuusta. Olemme löytäneet ratkaisun, joka ei ylikuormita työnantajia ja joka sisältää työntekijöiden suojelemisen. Voimme tulkita oikeiston vastustuksen ainoastaan uudeksi yritykseksi uudelleenkansallistaa työmarkkinalainsäädäntömme. Se on täysin käsittämätön näkökanta, joka vääristää kilpailua EU:n rajojen sisällä. Tarvitsemme yhteiset eurooppalaiset säännöt. Se on ainoa kaino taata kunnolliset olot kaikille EU:n palkansaajille.

2-031

Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen totesi, etteivät luonnonsäteilyä koskevat altistumisen raja-arvot vaikuttaneet mahdollisilta toteuttaa, ja haluan korostaa tätä seikkaa. Pyydän ensin komission jäseneltä hyvin selkeää selostusta komission näkemyksistä tästä keskustelusta, tarkistuksista ja siitä, mitä eri valiokunnissa on tapahtunut. Arvoisa komission jäsen, olisi ollut hyödyllistä kuulla mielipiteenne ennen kuin aloitimme, koska puhumme tyhjiössä. Olette ehkä jonkun kanssa samaa mieltä, mutta haluaisimme tietää kantanne. Mielestäni meillä on hyvä säädös: puitedirektiivi, jossa työnantajia vaaditaan lieventämään työntekijöiden terveysriskejä. Kukaan meistä ei ole eri mieltä siitä. Olemme käsitelleet jo tärinää, melua ja sähkömagneettisia kenttiä, ja nyt joudumme käsittelemään optista säteilyä. Säädös on mielestäni hyvä lukuun ottamatta sitä seikkaa, että siihen on sisällytetty auringonsäteily. Tarvitsemme oikeusvarmuutta työllisyyden alalla sekä työnantajille että työntekijöille.

14 06/09/2005

Altistumista auringonsäteilylle työpaikalla koskevaan riskinarviointiin ei liity oikeusvarmuutta. On oikeudellisesti varmaa, että riitaisuuksien ilmaantuessa kyseisestä säädöksestä tulee pelkkä lakimiesten temmellyskenttä. Kaikki terveysviranomaiset varoittaisivat viettämästä 10:tä tuntia rannalla lauantaina tai sunnuntaina tai 10:tä tuntia puutarhassa altistuneena auringolle 80 asteen lämpötilassa tai golfkurssilla paahtavassa auringossa. Kollegojen ihosyövästä esittämät toteamukset ovat täysin paikkansapitäviä. Jos olen vastuuttomuuttani altistunut liikaa auringolle jo ollessani viikonloppuvapaalla ja menen maanantaina työpaikalleni esimerkiksi rakennustyömaalle tai pelloille, viinitarhaan, urheilutapahtumaan tai uima-altaalle, onko työnantajani velvollisuus estää mahdollinen lisäaltistumiseni maanantaina? Tällaisessa tapauksessa jo kaksi tuntia saattaisi olla liikaa, puhumattakaan neljästä tunnista. Punatukkaiselle vaaleaihoiselle irlantilaiselle kahden tunnin auringonvalo on suositeltava enimmäisaika, mutta tällöinkin hänen on suojauduttava auringolta asianmukaisesti käyttämällä hattua ja suojavoidetta ja peittämällä iho. Tummatukkainen ja tummaihoinen ruskeasilmäinen eteläeurooppalainen voi viettää auringossa kuusi tai seitsemän tuntia ilman minkäänlaisia vaikutuksia. Asettavatko työnantajat työntekijänsä riviin maanantaiaamuna tarkistaakseen heidän ihotyyppinsä ja sen, ovatko he altistuneet liikaa auringolle viikonloppuna? Vai tarkistavatko he, ovatko työntekijät paahtaneet ihoaan kahden edellisen viikon aikana ollessaan lomalla Torremolinoksessa, todeten: "Ikävä kyllä et voi mennä lainkaan aurinkoon tällä viikolla"? Näin ei voida toimia. Haluamme oikeusvarmuutta. Haluamme jättää henkilökohtaisen vastuun yksilölle. Haluamme terveydellisesti perusteltuja valintoja – jokaisen, eikä vain työntekijöiden, olisi saatava tietoa liika-altistumisen riskeistä. Olkaa kuitenkin hyvät ja sanokaa puheenjohtaja Barrosolle meidän kaikkien puolesta, että jos hän on vakavissaan Lissabonin päämäärien tarkistusta koskevan säädöksen ja sen suhteen, että sääntelyn vähentäminen merkitsee parempaa sääntelyä, emme tarvitse tätä holhoavaa säädöstä, ja auringonsäteily on poistettava direktiivistä. Ymmärrän, että oikeudellisen ongelman vuoksi asiaa ei voida jättää jäsenvaltioille. Riskinarviointia ei voida jättää kullekin jäsenvaltiolle puitedirektiivin 89/391 mukaisesti, koska kysymys kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Arvoisa komission jäsen, kertoisitteko meille vaihtoehdot ja kantanne.

2-032

Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän kysymyksen käsittelyssä talonpoikaisjärki näyttää kadonneen PPE-DE-ryhmän ja liberaalien keskuudesta. Kiista on keskittynyt yhteen ainoaan osa-alueeseen, joka koskee vaatimusta tarjota työntekijöille tietoja syövän riskeistä. Tiedotusvälineillä on tietenkin ollut kenttäpäivä, johon on osallistunut ihmisiä, joiden pitäisi tietää paremmin, kuten Lynne. En kuullut kenenkään

kieltävän tänään, että liika-altistuminen auringonvalolle on vaarallista ja mahdollisesti jopa kuolettavaa, mutta siitä huolimatta näitä pelejä pelataan. Oikeisto – sekä eurofiilit että eurofobit – ovat käyttäneet tätä kysymystä kiilana terveys- ja turvallisuussäännösten uudelleenkansallistamista koskevassa kampanjassaan eivätkä ole ottaneet huomioon sitä, että jollei avoimessa kilpailutaloudessa ole yhteisön säädöstä, ei ole mitään säädöstä. Tällainen johtaisi väistämättä protektionismiin, joka nostaa jo rumaa päätään Ranskan ja Saksan kansanäänestysten jälkeen. Syöpäriskeistä tiedottaminen ulkona työskenteleville ei ole työnantajille rasite, vaan työntekijöiden terveyttä edistävä investointi.

2-033

Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, komissio ja neuvosto ovat tietoisia siitä, että luonnollisista lähteistä aiheutuvilta riskeiltä suojelemiseen olisi sovellettava eriytettyä kohtelua, ja tämä ero otetaan huomioon yhteisessä kannassa. Selostan tämän vuoksi yksityiskohtaisesti komission kannan tarkistuksiin. Kiitän ensin lämpimästi parlamenttia sen työstä ja täällä käydystä keskustelusta. Komissio on pyrkinyt pitkän ja vaikean lainsäädäntöprosessin aikana tekemään kaikkensa sen takaamiseksi, että tämä asiakirja tarjoaa työntekijöille edelleen hyvin korkean suojelun tason samalla, kun estetään samankaltaisille riskeille altistuvien työntekijöiden välinen syrjintä. Komissio on pyrkinyt takaamaan, että tämä tehdään puitedirektiivin 89/391/ETY mukaisesti ja että suhteellisuusperiaate otetaan riittävän hyvin huomioon. Pyrkimyksenä on ollut saavuttaa prosessissa kompromissi, jonka kaikki asianomaiset toimielimet voivat hyväksyä. Komissio ei voi hyväksyä erityisesti monissa sanomalehdissä esitettyjä väitteitä, muun muassa väitettä, joiden mukaan yhteisen kannan teksti on tulosta turhista ponnisteluista ja omiaan antamaan eurooppalaisille steriilin ja byrokraattisen kuvan Euroopan unionista. Komissio katsoo, että yhteinen kanta on tasapainoinen teksti, joka on vastaus kaikkia eurooppalaisia uhkaavien silmäsairauksien ja ihosyöpien eli melanoomien muodostamiin todellisiin vaaroihin, ja että se on täysin terveyden ja turvallisuuden edistämisestä äskettäin annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukainen. On tietenkin löydettävä keinoja välttää kuormittamasta aiheettomasti yrityksiämme, ja kuten monet ovat korostaneet, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiämme. Tarkistuksissa 1, 8, 9, 10, 11 ja 36 korostetaan toisaalta terveysvaikutusten varhaisen havaitsemisen tarvetta ja toisaalta täsmennetään terveydentilan seurannasta vastaavilta viranomaisilta vaadittava pätevyystaso. Komissio voi hyväksyä nämä tarkistukset. Komissio hyväksyy myös tarkistukset 2, 3, 6, 12, 14, 15, 16, 17, 34 ja 35. Ne parantavat tekstiä ja lujittavat ja selkiyttävät kyseisen säädöksen merkitystä. Komissio ei voi kuitenkaan hyväksyä sellaisinaan tarkistuksia 5, 7 ja 37, joissa esitetään, että kullekin

06/09/2005 15

jäsenvaltiolle annetaan toimivalta säätää siitä, onko asianmukaista, että työnantajat arvioivat luonnon säteilylähteille altistumista koskevat riskit. Sellaisissa säännöksissä ei otettaisi huomioon hetki sitten mainitsemiani työntekijöiden terveyden suojeluun liittyviä näkökohtia, ja lisäksi sellaiset säännökset olisivat itse asiassa vastoin niitä puitedirektiivissä 89/391/ETY työnantajille asetettuja velvoitteita, joiden mukaan näiden on otettava huomioon kaikki riskit ja suoritettava riskinarviointi kaikissa tapauksissa. Korostan sitä, että koska kyseessä on tärkeä oikeudellinen kysymys, näiden tarkistusten hyväksyminen merkitsisi jonkinasteista työnantajan vastuun siirtämistä kansalliselle lainsäätäjälle. Työlainsäädännön ja työolojen kannalta tästä aiheutuisi mielestäni todellinen ongelma, eikä se varmaankaan ainakaan helpottaisi jäsenvaltioiden tehtävää, minkä vuoksi korostan tätä näkökohtaa. Vaikka komissio ymmärtää taustalla mahdollisesti olevat syyt, se ei voi hyväksyä yhteisen kannan hylkäämistä koskevaa tarkistusta 18 eikä tarkistuksia 21 ja 24, joissa etenkin hyvin haavoittuvat ryhmät jätetään soveltamisalan ulkopuolelle sivuuttamalla valoherkkien aineiden käsittelystä aiheutuvat vaikutukset, eikä tarkistuksia 19–23 ja 25–33, joissa luonnon optisen säteilyn lähteet jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio aikoo tehdä yhteistyötä parlamentin ja neuvoston kanssa direktiivin mahdollisimman pikaista hyväksymistä edistävän ratkaisun löytämiseksi. Tarkistuksiin 4 ja 13 sisältyy säännös, jossa komissiota kehotetaan laatimaan käytännön suuntaviivat. Komissio on valmis tutkimaan parasta tapaa vastata tähän. Samanaikaisesti se pitää tärkeänä välttää sellaisen yhteisön lainsäädännön, johon sovelletaan toimielinten välistä sopimusta, sanamuotoa mahdollisesti heikentäviä menettelytapoja. Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, komissio haluaa siis, että uuden direktiivin teksti voidaan huomenna hyväksyttävien tarkistusten ansiosta muotoilla siten, että se täyttää täysin perustamissopimuksen 137 artiklassa esitetyt työntekijöiden terveyden suojelemista ja sosiaalista suojelemista koskevat tavoitteet. Minä henkilökohtaisesti korostan saavutetun kompromissin laatua. Kompromissi tehtiin eriyttämällä asianmukaisesti riskien lähteet ja sallimalla joukko varotoimia, missä onnistuttiin mielestäni yksinkertaisin keinoin erityisesti luonnollisista lähteistä peräisin olevien riskien osalta. Varotoimien avulla työntekijöiden terveyttä suojellaan yksinkertaisesti muistuttamalla heitä riskeistä samalla, kun noudatetaan eurooppalaisten työntekijöiden suojelua koskevia säännöksiä sotkeutumatta liiallisiin yksityiskohtiin ja monimutkaisuuksiin. Arvoisa puhemies, näistä syistä tämä kompromissi mielestäni ansaitsee parlamentin jakamattoman huomion.

2-034

Puhemies. − Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (142 artikla)

2-035

Katalin Lévai (PSE). – (HU) Ihmisen kyky tehdä havaintoja on suurelta osin näkökyvyn varassa, minkä vuoksi on ymmärrettävää, että silmien vahingoittuminen tai näön menetys kuuluu kaikkein vakavimpiin fyysisiin vajavuuksiin. Työntekijöiden olennaisten etujen kannalta olisi suotavaa, että tämä direktiivi tulisi voimaan mahdollisimman pian. On meidän kaikkien etujemme mukaista, että mietintö hyväksytään. Meidän näkökulmastamme tämä on tekninen kysymys, ja sellaisissa tapauksissa edellytykset päästä yksimielisyyteen ovat aina hyvät. Keskustelun kuluessa on kuitenkin esitetty joitakin teknisiä varauksia. Riskien tuntemus, suojavälineiden käyttö ja turvamääräysten tiukka noudattaminen ovat olennaisia sekä näön että terveyden suojelemiseksi kaikilta kannoilta. Ammatillisten riskien kirjo on erittäin laaja, ja haitallisten terveysvaikutusten ja kroonisten sairauksien kehittymisen riski on huomattava. Auringonpaiste on luonnonilmiö, josta on tunnetusti vaikea säätää, eivätkä kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot saa edes nauttia siitä paljoa. Meidän on otettava huomioon myös se, että direktiivin olisi tarjottava jäsenvaltioille mahdollisimman laaja-alainen ja monet kysymykset kattava mahdollisuus laatia itse niiden olosuhteisiin parhaiten soveltuva lainsäädäntö kansallisella tasolla työmarkkinaosapuolten kuulemisen ja direktiivin mukaisesti. Liikasääntelyä ei saisi olla, vaan työntekijöiden turvallisuuden ja kunkin maan taloudellisen ja verotuksellisen tilanteen välillä on vallittava tasapaino. Voimme muuttaa ja muutammekin liian byrokraattisen lähestymistavan toiseksi, mutta pyrkimystemme painopisteen on oltava aina terveyden suojelemisessa.

2-036

Progress-ohjelma

2-037

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana Jönsin laatima työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö (A6-0199/2005) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön Progress-ohjelman perustamisesta [KOM(2004)0488 – C6-0092/2004 – 2004/0158(COD)].

2-038

Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, aloitan kiittämällä lämpimästi mietinnön esittelijää, jäsen Jönsiä, ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa erittäin ansiokkaasta työstä. Haluan myös kiittää naisten

16 06/09/2005

oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelijaa, jäsen Figueiredoa. Tulevalla Progress-ohjelmalla on erittäin tärkeä tehtävä sosiaalisen Euroopan kehittämisessä. Ohjelman tavoitteena on tässä yhteydessä yhdistää neljä yhteisön toimintaohjelmaa, joiden pohjalta sosiaalipoliittista ohjelmaa toteutetaan vuoteen 2006 saakka, sekä useat työoloja koskevat budjettikohdat. Ehdotetulla lähestymistavalla edistetään välineiden yksinkertaistamista sekä oikeudellisesti että hallinnollisesti ja budjettirakenteen järkeistämistä. Sillä myös lisätään välineiden selkeyttä, näkyvyyttä, yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta sekä ehkäistään päällekkäisyyksiä. Komissiolle on aina ollut erittäin tärkeää varmistaa, että alkuperäiseen ehdotukseen sisältyvät yksinkertaistaminen ja järkeistäminen säilytetään myös tarkistetussa ehdotuksessa. Tähän pyritään myös useimmissa tarkistuksissa, joita parlamentti on katsonut aiheelliseksi esittää. Arvoisa puhemies, kuuntelen mielelläni parlamentin huomioita toimiessani jälleen kerran komission jäsenen Špidlan sijaisena. Hän ei valitettavasti päässyt itse paikalle EU:n ja Kiinan välisestä huippukokouksesta.

2-039

Karin Jöns (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää vielä kerran valiokuntakollegoitani rakentavasta yhteistyöstä. Haluan myös esittää kiitokseni rahoitusnäkymiä käsittelevälle väliaikaiselle valiokunnalle, joka on osallistunut merkittävällä tavalla sen varmistamiseen, että meillä on nyt Progress-ohjelman myötä paitsi hyvä väline sosiaalipoliittisen ohjelman toteuttamisen tehostamiseen myös riittävästi määrärahoja, jotta voimme todellakin turvata kestävämmän rahoituksen. Progress-ohjelma on vastaus Eurobarometri-tutkimusten tuloksiin, joiden mukaan kansalaiset haluavat EU:n osallistuvan enemmän työttömyyden ja köyhyyden torjuntaan. Tämä edellyttää kuitenkin ensisijaisesti hyvin organisoitua ja jäsenneltyä kokemustenvaihtoa, minkä yhteydessä on erityisen välttämätöntä edistää paljon aiempaa voimakkaammin vastavuoroisen oppimisen prosessia. Näin voitaisiin tehdä tukemalla eurooppalaisia verkostoja, käynnistämällä Euroopan laajuisia tutkimuksia ja analyyseja tai jopa järjestämällä asiaa käsitteleviä konferensseja. Vain näin meidän on mahdollista säilyttää tulevaisuudessa kaikkialla Euroopassa mahdollisimman korkeatasoinen sosiaalinen suojelu, josta rauhanomaisen yhteiskunnan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden säilyminen Euroopan unionissa viime kädessä riippuu. Tämän seikan jäsenvaltiot näyttävät nyt viimeinkin ymmärtäneen. Siirryn nyt käsittelemään komission ehdotusta, johon olemme ehdottaneet useita parannuksia ja lisäyksiä. Parannukset liittyvät etupäässä ohjelman kokonaismäärärahojen lisäämiseen ja tiettyjen muutosten tekemiseen siihen tapaan, jolla määrärahat jakautuvat

ohjelman eri osa-alueille. Viime kädessä kyse on siitä, että olemme valiokunnassa äänestäneet Progress-ohjelman määrärahojen lisäämisestä 225 miljoonalla eurolla komission alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna, ja haluaisin myös huomauttaa, että tässä summassa otetaan huomioon arvioitu inflaatio. Yhden Progress-ohjelman osa-alueen osalta jouduimme käymään tiukkaa taistoa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kanssa, nimittäin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta. En halua repiä vanhoja haavoja auki, mutta minun on todettava yksi asia. Olen lujasti vakuuttunut siitä, että ellei yhtäläisiä mahdollisuuksia edistetä enää virallisesti erillisillä toimintaohjelmilla, naisten oikeuksien valiokunnan tuen saaminen edellyttää yhtäläisten mahdollisuuksien lujittamista kaikilla Progress-ohjelman osa-alueilla ja kaikissa sen yhteydessä toteutettavissa toimissa. Valiokuntamme ei lisäksi ollut valmis hyväksymään neuvoston ja komission tasa-arvon valtavirtaistamiseen varattuihin määrärahoihin ehdottamia leikkauksia, minkä vuoksi torjumme monet näistä ehdotetuista leikkauksista. Emme kuitenkaan aio tämän johdosta vähentää muiden tärkeiden ohjelman osa-alueiden määrärahoja, vaan olemme äänestäneet erittäin suuren kymmenen prosentin joustovaran pienentämisestä. Meidän on tämän toimenpiteen ansiosta mahdollista korottaa sukupuolten tasa-arvon osa-alueen vähimmäisosuutta neljällä prosentilla, jolloin sen osuus Progress-ohjelman talousarviosta nousee 12 prosenttiin. Valiokunta pitää myös erityisen tärkeinä viittä Progress-ohjelmaan sisältyvää näkökohtaa, ja odotan komission tukevan meitä tältä osin. Ensinnäkin haluamme lisätä yksittäisten osa-alueiden näkyvyyttä, mikä tarkoittaa sitä, että ohjelmakomitea on jaettava viiteen alakomiteaan. Ohjelmakomitean on lisäksi järjestettävä vuosittain yksittäisten ohjelmakohtien toteutusta koskeva keskustelu, mikä antaa kullekin alakomitealle mahdollisuuden keskustella ohjelman toteutuksesta Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien kanssa. Toiseksi haluamme säilyttää tulevaisuudessa kansainvälisen vaihdon, sillä vain sen avulla voimme tarjota Euroopalle haluamaamme lisäarvoa. Kolmanneksi haluamme Progress-ohjelman todellakin nopeuttavan ohjelmasta saatujen kokemusten leviämistä jäsenvaltiosta toiseen nykyisiin ohjelmiin verrattuna. Neljänneksi me parlamentissa haluamme tietysti osallistua tiiviimmin ohjelman seurantaan. Tämä on nähdäkseni ehdottoman välttämätöntä jo siitä syystä, että Progress-ohjelmaa on määrä toteuttaa seitsemän vuoden ajan. Olemmekin sitä mieltä, että vuotuisten varojen jakautumisesta ohjelman eri osa-alueille ei pitäisi päättää ohjelmakomiteassa vaan vuosittaisen talousarviomenettelyn yhteydessä. Tästä pääsenkin viimeiseen huomautukseeni, joka koskee työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen

06/09/2005 17

roolia. Valiokunta piti käsittämättömänä komission halua rajoittaa niiden rooli pelkästään EU:n tavoitteiden seuraamiseen. Pidämme työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen osallistumista strategioiden jatkuvaan kehittämiseen ehdottoman välttämättömänä. Kansallisilla ja alueellisilla kansalaisjärjestöillä on myös oltava mahdollisuus osallistua Progress-ohjelmaan. Tästä seuraa, että EU:n maksimaalista rahoitusosuutta pitäisi nostaa jälleen 80 prosentista 90 prosenttiin, koska ensiksi mainittu aiheuttaisi suuria vaikeuksia lukuisille EU:n verkostoille. (Suosionosoituksia)

2-040

Ilda Figueiredo (GUE/NGL), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Yksi tämän uuden työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön Progress-ohjelman perustamista käsittelevän ehdotuksen kiistanalaisimmista näkökohdista on se, että miesten ja naisten tasa-arvoa koskevat näkökohdat on niputettu yhteen ainoaan sosiaaliseen ohjelmaan, vaikka tasa-arvossa ei ole kyse pelkästään sosiaalisista kysymyksistä. Näin ollen me naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa olemme pyrkineet löytämään tasapainon komission ehdotuksen ja sen näkökohdan välillä, että tehokkaan miesten ja naisten tasa-arvon puolesta käytävä kamppailu on tarpeen tehdä entistä näkyvämmäksi liittämällä entistä enemmän yhteen konkreettiset toimet ja nykyiset direktiivit. Tätä taustaa vasten Euroopan tasa-arvoinstituutin perustaminen on erittäin tärkeää. Tasa-arvoinstituutin toimivaltuuksia ja omia taloudellisia resursseja pitäisi lisätä komission nykyiseen ehdotukseen verrattuna. Useimpia naisten oikeuksien valiokunnan hyväksymiä ehdotuksia on käsitelty ainakin osittain mietinnössä, jonka esittelijää, jäsen Jönsiä, onnittelen hänen työstään. Haluan korostaa lisäksi seuraavia seikkoja: yhteisön yhteisrahoitusosuuden lisäämistä enintään 90 prosenttiin tällä alalla työskentelevien kansalaisjärjestöjen ja muiden sosiaalista toimintaa harjoittavien organisaatioiden vaikeudet huomioon ottaen, ohjelman rahoituskehyksen nostamista 854,2 miljoonaan euroon vuonna 2007 alkavalla seitsenvuotiskaudella ja ohjelman eri osa-alueiden määrärahaosuuksien muuttamista. Progress-ohjelmassa on käsiteltävä tehokkaasti maahanmuuttajien, vammaisten, työttömien, lasten ja nuorten sekä vanhusten sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta sekä esimerkiksi työoloja, syrjinnän torjuntaa ja monimuotoisuuden edistämistä. Haluan kuitenkin painottaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen sekä miesten ja naisten välinen tasa-arvo on sisällytettävä kaikkiin Progress-ohjelman osa-alueisiin ja toimiin sekä kaikkiin yhteisön rahoitusta saaviin ohjelmiin, jotta estetään naisiin kohdistuva toistuva syrjintä sekä miesten ja naisten tasa-arvoa

koskevasta politiikasta lipeäminen mitä moninaisimmilla aloilla.

2-041

Raymond Langendries, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin osoittaa sanani jäsen Jönsille onnitellakseni häntä erinomaisesta Progress-ohjelmaa käsittelevästä mietinnöstä. Minua ilahduttavat myös valiokunnassa käytyjen keskustelujen korkeatasoisuus ja erittäin mielenkiintoiset kompromissitarkistukset, joista haluaisin mainita erityisesti seuraavaa. Komission tekstiin on nähdäkseni tehty kiinnostavia tarkistuksia erityisesti Euroopan parlamentin roolin osalta. Arvoisa komission jäsen, teidän on myönnettävä, että meitä kohdeltiin komission alkuperäisessä ehdotuksessa jonkinlaisena "köyhänä sukulaisena", kun kyse oli peräti seitsemän vuoden ajan (2007–2013) toteutettavaa ohjelmaa koskevista arvioinneista. Meidän on mielestäni syytä muistaa, millaista roolia komissio kaavaili ehdotuksessaan parlamentille. Komissio nimittäin ehdotti, että koko ohjelmaa koskeva jälkikäteisarviointi, jonka komissio laatisi vuoden kuluttua ohjelman päättymisestä, pelkästään toimitettaisiin edelleen parlamentille. Komission nyt esittämissä ehdotuksissa otetaan mielestäni huomioon parlamentin tarve osallistua suoraan näin tärkeään ohjelmaan koko sen seitsenvuotiskauden ajan. Nämä ehdotukset ovat myös erityisesti sellaisia, jotka komissio voi hyväksyä. Toiseksi esittämällä kompromissitarkistuksia esittelijä Jöns on kiinnittänyt huomiota kansalaisjärjestöjen ja sosiaalista toimintaa harjoittavien organisaatioiden erityisen merkittävään rooliin. Kaikki ovat valmiita myöntämään, että kansallisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna näillä järjestöillä ja organisaatioilla on erityisen tärkeä tehtävä niiden EU:n tasolla toimivien asiantuntijaverkostojen puitteissa. Näin ollen on vain luonnollista, että niiden tulisi osallistua ohjelman suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan. Aivan yhtä selvää on, että edistämällä suoraa kokemusten vaihtoa voidaan turvata eri maiden tapahtumien yksilöllisen luonteen parempi ymmärtämys. Lisäksi vain tällä tavoin strategioita, hyviä toimintatapoja ja innovatiivisia menettelyjä koskeva tiedonvaihto kantaa hedelmää ja tarjoaa arvioinneissa tarvittavan korkeatasoisen tieteellisen lähestymistavan. Tarkastelen lopuksi hyvin lyhyesti ohjelman rahoitusta ja talousarviota, koska ne ovat edelleen hyvin keskeisiä kysymyksiä. On syytä huomauttaa, että komission ehdottama 628 miljoonan euron summa on huomattavasti pienempi kuin vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä käsittelevässä Bögen mietinnössä suositeltu summa. Haluan erityisesti korostaa, että Progress-ohjelman onnistumiseen vaikuttavat erittäin merkittävästi siihen osoitetut määrärahat, ja on selvää, ettei komission ehdottamaa summaa voida missään tapauksessa hyväksyä.

2-042

Jan Andersson, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aloittaa puheenvuoroni

18 06/09/2005

kiittämällä esittelijää mietinnöstä, joka on hänelle tyypilliseen tapaan erinomaisen hyvä. Olemme ottaneet myönteisen kannan Progress-ohjelmaa ja neljän tähänastisen toimintaohjelman yhdistämistä koskevaan ehdotukseen. Ohjelmien yhdistäminen saattaa merkitä yhteensovittamisen tehostumista, päällekkäisyyksien vähenemistä ja määrärahojen tehokkaampaa käyttöä, minkä vuoksi sitä on pidettävä myönteisenä. Progress-ohjelmalla on oma roolinsa Lissabonin strategiassa, jossa ei ole tietenkään kyse vain kilpailukyvystä vaan myös sosiaalisesta Euroopasta ja yhtenäisemmästä yhteiskunnasta. Tosiasia on, että työttömyys on tällä hetkellä liian korkea. Sosiaalisen suojelun järjestelmät ja sosiaalinen osallisuus eivät toimi täysin tyydyttävästi. Sukupuolten tasa-arvoa ei ole aina nähtävissä, ja syrjintää esiintyy edelleen. Progress-ohjelma on tästä syystä äärimmäisen tärkeä. Haluan seuraavaksi kommentoida muutamia näkökohtia, joita myös esittelijä käsitteli omassa puheenvuorossaan. Ensinnäkin kokemusten vaihto, jonka pitäisi ulottua myös kansainväliselle tasolle. On uskomattoman tärkeää hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla Progress-ohjelman innovatiivisuutta, sillä työmarkkinapolitiikkaa harjoitetaan juuri kansallisella tasolla. Näiden toimintaohjelmien on oltava luovia ja innovatiivisia, ja niitä on laajennettava kansallisten rajojen yli siten, että kaikki voivat hyötyä eri hankkeiden toimista ja tuloksista. Toiseksi sukupuolten tasa-arvon periaatetta ei pitäisi soveltaa vain yhdellä nimenomaisella alalla vaan kaikissa toimintaohjelmissa ja kaikilla Progress-ohjelman osa-alueilla. Haluan myös painottaa ohjelmaan pääsyä koskevia näkökohtia. Vammaiset syrjäytyvät nykyään yhä enemmän työmarkkinoilta, ja heidän on vaikeampaa integroitua yhteiskuntaan. Tästä syystä on tärkeää, että pääsyä koskevat näkökohdat laajasti ymmärrettyinä integroidaan kaikkiin ohjelman osa-alueisiin ja otetaan niissä huomioon, jotta vammaiset voivat osallistua työmarkkinoille. Sama koskee sellaisten yhteisön ulkopuolelta kotoisin olevien henkilöiden sosiaalista osallisuutta, jotka eivät osallistu työmarkkinoihin. Minulla on omakohtaista kokemusta Ruotsin tilanteesta ja työskentelystä sen kansallisessa ohjelmassa. Haluan painottaa erästä seikkaa, jonka esittelijäkin jo mainitsi. Molempien työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen on nimittäin osallistuttava koko tähän työhön, toisin sanoen ohjelmien suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan. Ne muodostavat erittäin tärkeän voimavaran työssä, jota tehdään päättäväisesti näiden ohjelmien perustamiseksi kansallisella ja alueellisella tasolla. Keskustelussa on jo sivuttu rahoitukseen liittyviä näkökohtia. Komission ehdotuksessa osoitetaan ohjelmaan aivan liian vähän määrärahoja, ja se on lisäksi aivan liian vanhanaikainen. Sosiaalinen Eurooppa on yksi ala, johon meidän on keskityttävä, kun laadimme pitkän aikavälin talousarviota. Tämän vuoksi Euroopan

parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan ehdotus, jossa suositellaan ohjelman rahoituksen lisäämistä, on kannatettavampi. Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on nyt ottanut esille sosiaalisen Euroopan. Tässä yhteydessä pitäisi myös arvioida asianmukaisesti rahoitetun Progress-ohjelman tarpeellisuutta.

2-043

Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies OUZKÝ

2-044

Luigi Cocilovo, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni esittelijää erinomaisesta työstä. Haluan myös kiittää kaikkia poliittisia ryhmiä ja valiokuntakollegoitani, jotka ovat esittämillään tarkistuksilla auttaneet parantamaan aloitetta, johon olemme hyvin tyytyväisiä. Osana yksinkertaistamis- ja rationalisointipyrkimyksiä toteutettavan Progress-ohjelman suurin ansio on mielestäni se, että ohjelmassa sitoudutaan uudelleen painopistealoihin, jotka ovat ratkaisevia Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Ohjelma tarjoaa tähän tarkoitukseen välineet, jotka ovat asianmukaisia, joskaan eivät täysin tasapainoisia. Kun puhumme investoimisesta esimerkiksi henkilövoimavaroihin, koulutukseen ja työvoimapalveluihin sekä työllisyysasteen nostamiseen tähtäävistä toimista, erittäin tärkeiden laadullisen ja määrällisen työllisyyden tukemisesta ja samaan aikaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevasta ohjelmasta, meillä on mielessämme tiettyjä tavoitteita. Näitä tavoitteita ei pitäisi nähdä vain yksinomaan taloudellisiin näkökohtiin keskittyvää Lissabonin strategiaa tasapainottavana lisänä vaan sen kiinteänä osana. Juuri näistä edellä mainituista syistä minusta on erittäin tärkeää ehdottaa ja suunnitella rahoituskehyksen vahvistamista. Pidämme lisäksi tämän ehdotuksen ja myös yhteisrahoituksen enimmäismäärien nostamisen hyväksymistä erityisen tärkeänä. Näillä enimmäismäärillä on nimittäin hyvin merkittävä asema yhden Progress-ohjelman erittäin tärkeän ja keskeisen näkökohdan eli kumppanuuden suuremman roolin edistämisessä. Mikäli sosiaaliselle ulottuvuudelle ei anneta ensisijaista ja ratkaisevaa asemaa ohjelman suunnittelussa ja toteuttamisessa, pelkkä toimielinten sitoutuminen ei todennäköisesti riitä ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen. Edelliset puhujat ovat jo käsitelleet muita kysymyksiä, joten olen tarkastellut omassa puheenvuorossani yksityiskohtaisesti vain muutamia seikkoja, jotka ovat mielestäni ratkaisevia sellaisen vaihtoehdon menestymiselle, jolla on erittäin suuri merkitys eurooppalaisten kehitysstrategioiden ja järjestelmän kilpailukyvyn elvyttämisessä.

2-045

06/09/2005 19

Bairbre de Brún, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (Puhuja puhui iiriä.) Arvoisa puhemies, pidän jäsen Jönsin mietintöä myönteisenä ja kiitän häntä tästä työstä. Pidän erityisen myönteisenä sitä, että mietinnössä korostetaan sosiaalista osallisuutta, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista, vammaisia ja kansalaisjärjestöjen roolia Progress-ohjelmassa. Haluan myös tukea kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten roolin yhteydessä esitettyjä vaatimuksia ehdotetun rahoitustuen lisäämisestä ja yhteisrahoitusosuuden nostamisesta 80 prosentista 90 prosenttiin. Tehkäämme yksi asia selväksi. Nykyiset talousstrategiat ajavat yhä enemmän ihmisiä köyhyyteen Euroopan unionissa, ja toivommekin, että Progress-ohjelmalla voi olla merkittävä rooli sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa. Euroopan parlamentin pitäisi antaa täysi tukensa sukupuolten tasa-arvon vahvistamiselle ja erityisesti niille Progress-ohjelman osa-alueille, joissa painotetaan toimia, joilla edistetään miesten ja naisten tasa-arvoa ja pyritään torjumaan syrjintää työnsaannissa, urakehityksessä, palkoissa ja ammatillisessa koulutuksessa sekä torjumaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen syitä. Syrjintä on hyvin todellinen ja läheinen kysymys erityisesti naisille. Esimerkiksi Irlannissa sukupuolten välinen palkkakuilu on kasvanut huomattavasti miesten hyväksi, ja miesten ja naisten palkkaero Irlannissa on EU:n suurimpia. Naisille maksetaan Irlannissa 17 prosenttia vähemmän palkkaa samasta työstä kuin miehille, ja Irlannin tilastokeskuksen äskettäin julkistaman raportin mukaan yksinhuoltajaperheet kärsivät kolme ja puoli kertaa todennäköisemmin köyhyydestä. Jos haluamme nähdä yhteiskunnassa perusteellisen muutoksen ja saada tällaisen muutoksen aikaan ajattelutavoissa ja olosuhteissa, meidän on tuettava Progress-ohjelmaa ja sitä käsittelevää mietintöä. Äänestän mietinnön puolesta. (Puhuja puhui iiriä.)

2-046

Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, työllisyys ja sosiaalinen yhteisvastuu kulkevat käsi kädessä. Suurin sosiaalinen etu ja suurinta yhteisvastuuta on se, että ihmisillä on työtä. Työllisyyttä ei kuitenkaan lisätä byrokraattisilla suunnitelmilla ja hankkeilla, kuten Lissabonin strategialla, jonka esittelijä ja eräät muut parlamentin jäsenet näyttävät uskovan parantavan työllisyyttä. Lissabonin strategian maine on nyt mennyt, sillä strategialle asetetun aikataulun ollessa puolivälissä siitä ei ole toteutettu vielä puoliakaan. Työllisyyttä kannustetaan poistamalla rajoitukset ja vähentämällä sääntelyä. Huomautan jälleen parlamentin jäsenille, että työttömyys on alhaisinta niissä

jäsenvaltioissa, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön. Työttömyyden syyt ovat kuitenkin syvemmällä. Yhdistyneen kuningaskunnan työ- ja eläkeministeri David Blunkett totesi vieraillessaan työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa heinäkuussa, ettei työmme saa olla ristiriidassa jäsenvaltioiden pyrkimysten kanssa, eri jäsenvaltioilla on erilaisia ratkaisuja ja että hyvien toimintatapojen määritteleminen on ensimmäinen askel. Meidän on näin ollen tarkkailtava toisten jäsenvaltioiden toimia ja otettava toinen toisiltamme oppia omaksumalla ne käytännöt, jotka sopivat meille parhaiten. Emme saa loihtia uusia hankkeita yhä kasvavine talousarvioineen. Esittelijä toteaa mietinnössä perustellusti, että byrokratiaa on vähennettävä, mutta suhtautuu epäillen Euroopan unionin kykyyn tehdä niin. David Blunkett totesi samoin, että EU:ssa hyväksytään monia säädöksiä, joiden täytäntöön paneminen on mahdotonta. Niinpä ensimmäinen hylättävä toimenpide on tämä hyvää tarkoittava mutta keinotekoinen yritys luoda sosiaalista yhteisvastuuta. Äänestin mietintöä vastaan valiokunnassa ja pyydän parlamenttia tekemään samoin.

2-047

Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kommentoida lyhyesti edellisen puhujan puheenvuoroa. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä kannattaa Progress-ohjelmaa. Jos haluamme saavuttaa Lissabonin strategian tavoitteet ja luoda työpaikkoja kaikille, meidän on autettava ihmisiä saavuttamaan tämä päämäärä. Työssäkäyvillähän on parhaat mahdollisuudet täyttää omat perustarpeensa. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että kaikki epäedullisessa asemassa olevat tietävät, että Euroopan unioni on olemassa ja että se voi tukea heitä työpaikkojen löytämisessä, lisäpätevyyden hankkimisessa, työolojen muuttamisessa ja niin edelleen. Juuri tästä syystä onnittelen jäsen Jönsiä Progress-ohjelmaa käsittelevästä mietinnöstä. Haluaisin seuraavaksi vastata kahteen kysymykseen. Sain äsken käteeni kirjelappusen, johon voin nyt vastata omalla äidinkielelläni. Ensimmäinen kysymys kuuluu, miten olette päätyneet tarkistuksessanne mainittuun summaan. Valiokunnan alun perin ehdottama summa oli 854 miljoonaa euroa, mikä oli edelleen toiveajattelua jäsen Jönsin taholta. Tulimme sen jälkeen siihen tulokseen, ettei tällaista summaa ollut mahdollista saavuttaa. Yhdistimme kuitenkin myöhemmin voimamme ja päädyimme jäsen Bögen mietinnössä 858 miljoonan euron loppusummaan. Tämän vuoksi olemme nostaneet summaa 854 miljoonasta 858 miljoonaan euroon, ja oletan kaikkien kannattavan tätä. Olemme myös muuttaneet ohjelman osa-alueiden prosentuaalisia osuuksia. Halusimme tehdä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle palveluksen osoittamalla enemmän varoja sukupuolten tasa-arvoa koskevaan osa-alueeseen ja halusimme myös varata määrärahoja työoloja varten. Nämä kysymykset ovat mielestäni ansainneet tukea, ja uskon niiden voivan jossain määrin palauttaa Progress-ohjelman tasapainon.

20 06/09/2005

Totean lopuksi olevani iloinen Progress-ohjelmasta, koska kaikki tähänastiset pienimuotoisemmat ja merkitykseltään vähäisemmät toimintaohjelmat eivät helpota elämäämme. Progress-ohjelma antaa meille mahdollisuuden kanavoida rahoitustamme, sitoumustamme ja tarmoamme paljon tehokkaammin. Tuen näin ollen kaikkia Progress-ohjelmassa mukana olevia ja toivon, että ryhmämme esittämät kaksi tarkistusta takaavat mietinnön hyväksymisen.

2-048

Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuen lämpimästi hyvän ystäväni ja kollegani, esittelijä Jönsin työtä tämän rahoitusehdotuksen vahvistamiseksi. Ehdotus tukee eurooppalaista työtämme erittäin tärkeissä syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen kysymyksissä, jotka edelleen hankaloittavat niin monen ihmisen elämää yhteiskunnissamme. Mikäli Lissabonin strategian on määrä olla muutakin kuin pelkkää puhetta, parlamentti on oikeassa odottaessaan tätä alaa koskevan rahoituksen huomattavaa lisäämistä. Jos poliitikot Brysselissä ovat aidosti huolissaan kansalaisten sitoutumisen puutteesta ja vieraantuneisuudesta, joita perustuslakisopimusta koskevat kansanäänestykset ja muut seikat kuvastavat, meidän on perusteltua vaatia komissiota vahvistamaan sekä työmarkkinaosapuolten että kansalaisjärjestöjen roolia tässä ohjelmassa sen heikentämisen sijaan. Tuen voimakkaasti kaikkien syrjinnän muotojen torjumista. Kuten monet kollegat tietävät, erityisenä kiinnostukseni kohteena on työskentely vammaisliikkeen parissa. Haluan muistuttaa parlamenttia ja komissiota siitä, että kyse on ohjelmasta, joka tarjoaa perusrahoitusta, jotta vammaisilla ja myös muilla syrjintää kokevilla ryhmillä on mahdollisuus kokoontua ja edustaa itseään Euroopan tasolla. Ellemme onnistu myöntämään tätä rahoitusta, suljemme useimmat vammaiset Euroopan unionissa tekemämme työn ulkopuolelle. Muistan erittäin hyvin vuoden 1998 budjettikriisin, kun tällaisille kansalaisjärjestöille myönnettävä rahoitus kyseenalaistettiin täysin perusteettomasti. Jäsenvaltiot ratkaisivat kriisin poliittisella tasolla pääsemällä selkeään yhteisymmärrykseen siitä, että näiden järjestöjen syrjinnänvastainen työ on erittäin tärkeää EU:n asialistalla olevien asioiden ajamisessa. Tämä meidän kaikkien pitäisi nyt muistaa. Haluan toistaa, että asianomaisten verkostojen on tärkeää olla riippumattomia ja kyetä edustamaan jäsentensä huolenaiheita. Komissio pitää niitä liian usein välineinä työnsä edistämiseen ja toteuttamiseen. Näiden verkostojen on kuitenkin edustettava nimenomaan vammaisten näkemyksiä ja kokemuksia. Uskon sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen, mutta tätä periaatetta pitäisi soveltaa myös vammaisiin, joita edustavat niin ikään vammaiset eivätkä niin sanotut terveet. Tarkistuksemme, joissa edellytetään mukauttamistoimia, asuntoja ja vammaisten pääsyä

ohjelman toimintoihin ja joissa käsitellään myös PR-toimintaa, ovat ehdottoman tärkeitä sen varmistamisessa, että vammaiset otetaan mukaan Progress-ohjelmaan. Lopuksi haluan ilmaista tukeni pienille sokeiden tai älyllisesti kehitysvammaisten järjestöille. Heilläkin on oikeus kokoontua Euroopan tasolla, eikä meidän pitäisi unohtaa näitä ihmisiä ja pyrkiä niputtamaan erilaisia vammaisia yhteen suuriin ryhmiin. Tilaa on kaikille järjestöille, niin suurille kuin pienillekin.

2-049

Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat. Yhteisvastuullisuus on yksi Euroopan yhdentymisen perusperiaatteista. Tässä suhteessa skandinaaviset naapurimaat toimivat hyvänä esimerkkinä kotimaalleni Virolle. Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat maailman kärkimaita joillakin inhimillisen kehityksen indikaattoreilla mitattuna. Ne kuuluvat samaan aikaan myös maailman taloudellisesti kilpailukykyisimpiin maihin. Saavuttaaksemme Lissabonin strategian kehitystavoitteet ja löytääksemme sopivan sosiaalisen mallin, jonka avulla voimme vastata Euroopan unionin tulevaisuudessa kohtaamiin haasteisiin, meidän on varmastikin pidettävä näiden maiden arvokkaat kokemukset mielessä. Keskusteltavana oleva päätös, jolla perustettaisiin työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskeva yhteisön ohjelma, on merkittävä askel kohti yhtenäisemmän sosiaalisen toimintaympäristön luomista Euroopassa. Tähän liittyen haluaisin korostaa, että kansalaisjärjestöt voivat olla erittäin hyviä kumppaneita jäsenvaltioiden hallituksille ja että kansalaisyhteiskunnan moottoreina ne ovat myös herkkiä sosiaalisia indikaattoreita. Ohjelman edistymisen ja myös sen toteuttamisen vauhdittamiseksi ja parantamiseksi ehdotin yhteisesittelijän ominaisuudessa yhteisrahoitusosuuden nostamista 90 prosenttiin kansalaisjärjestöjen kokonaismenoista. Kyse on merkittävästä toimenpiteestä, joka auttaa erityisesti Euroopan unioniin viimeksi liittyneitä kymmentä valtiota kuromaan muiden jäsenvaltioiden etumatkan nopeammin kiinni. Hyvinvoiva Eurooppa on tavoite, johon me kaikki pyrimme. Erityisesti uudet jäsenvaltiot tarvitsevat nyt tukea, jotta ne voivat työskennellä tasavertaisina muiden jäsenvaltioiden kanssa tarvitsematta turvautua näiden taloudelliseen tukeen. Meidän on varmistettava demokraattisten prosessien vakaus, mikä liittyy suoraan sosiaaliseen vakauteen. Yhteisrahoituksen lisääminen on myös tärkeä toimenpide, koska sekä Euroopan unionin assosioituneet ehdokasvaltiot että assosiaatioprosessissa mukana olevat Länsi-Balkanin maat voivat osallistua Progress-ohjelmaan. Puheenvuoroni päätteeksi haluan kiittää esittelijä Jönsiä asiantuntevasta työstä ja myös teitä, arvoisat kollegani, tarkkaavaisuudestanne. Kiitos.

2-050

06/09/2005 21

Κyriacos Τriantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Jönsiä mietinnöstä, josta olemme samaa mieltä, koska pidämme korkeatasoisen sosiaalisen suojelun ja työntekijöiden osallistumisen turvaamista tärkeänä velvollisuutenamme aikana, jolloin vallalla ovat markkinoiden ja voitontavoittelun säännöt. Kaikilla työntekijöillä on mielestämme oikeus elää ja työskennellä tasa-arvoisuuteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen perustuvassa toimintaympäristössä. Korostammekin muun muassa sitä, etteivät maahanmuuttajat ole toisen luokan työntekijöitä tai kansalaisia. Maahanmuuttajien yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sekä sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus eivät ole neuvottelukysymyksiä. Sama koskee myös vammaisia, joilla on samoin oltava mahdollisuus työhön ja joiden sosiaalista osallisuutta on edistettävä ja tuettava. Euroopan parlamentilla voi olla ja on oltava keskeinen rooli Progress-ohjelman seurannassa ja toteuttamisessa. Unionin kansalaisilla ja jokaisella yksilöllä on oltava osallistumisoikeus ja oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin asuinjäsenvaltiossaan, mikä voidaan saavuttaa vain, jos voitontavoittelun politiikka ei jätä sosiaalipolitiikkaa varjoonsa. Progress-ohjelma ja asiasta vastaavien valiokuntien siihen hyväksymät parannukset, jotka koskevat muun muassa rahoituksen lisäämistä, voivat nähdäksemme ainakin myötävaikuttaa tietyntasoisen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaamiseen antamalla työtä niille, jotka eivät ole aiemmin nauttineet sosiaalista suojelua, sekä viime kädessä tuomalla sosiaalisen suojelun piiriin kaikki työntekijät tasapuolisesti ja ketään syrjimättä.

2-051

Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, meidän ei pitäisi puhua Progress-ohjelmasta vaan Progress-ohjelmista, joiden Eurooppa toivoo kehittyvän komission ehdotuksen tuloksena. Pyrkimykset rationalisoida komission hallinnoimaa rahoitusta ansaitsevat kiitosta, ja toivomme niiden tuottavan tulosta yhteenkuuluvuuden lisäämisessä ja päällekkäisyyksien välttämisessä, kun tämä uusi ohjelma hyväksytään. Jäsenvaltioiden toimivaltaa sivuuttamatta tarkoituksena on suojella yhteisön säännöstöä ja soveltaa avointa koordinointimenetelmää työllisyyden, sosiaalisen suojelun, työaikojen järjestämisen ja parantamisen, syrjinnän torjunnan ja sukupuolten tasa-arvon aloilla. Budjettikohtien vähentäminen 28:sta kahteen ja neljän tähänastisen toimintaohjelman soveltamisalan yhdenmukaistaminen auttaa toivoaksemme tehostamaan Lissabonin strategian sosiaalipoliittisen ohjelman tukemista. Onnittelen esittelijää siitä, että hän omaksui asiassa tasapainoisen näkemyksen ja hyväksyi kaikki valiokuntien lausunnoissa ja erityisesti naisten

oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa ehdotetut parannukset. Toimin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa. Toivon erityisesti, että ohjelmakomitean ja sitä avustavien neljän alakomitean tulevaisuudessa hyväksymät säännökset yksinkertaistavat ohjelmien toteutusta ja lisäävät rahoituksen joustavuutta. Tämä on tarpeen, jotta ensinnäkin mahdollistetaan eurooppalaisten verkostojen sekä kansallisten ja alueellisten kansalaisjärjestöjen osallistuminen, toiseksi vahvistetaan kansainvälistä yhteistyötä ja tuetaan suuntausta kaikkien syrjinnän muotojen ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseksi sekä naisten ja vammaisten osallistumisen lisäämiseksi ja jotta kolmanneksi tuetaan Euroopan työllisyysstrategiaa, joka on avain Lissabonin strategian toteuttamiseen, lisäämällä Progress-ohjelmia vahvistavaa sosiaalista tietoisuutta. Progress-ohjelma on näin ollen suunniteltu tukemaan sosiaalista suojelua ja erityisesti vähemmistöryhmien sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa sekä työympäristöön tehtäviä parannuksia. Ohjelman tavoitteena on lisäksi työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen niin, että naisille annetaan mahdollisuus osallistua työpaikkatoimintaan. Toivomme myös toimia, joilla pyritään torjumaan kaikkia maahanmuuttajiin kohdistuvan syrjinnän muotoja ja integroimaan maahanmuuttajat yhteiskuntaan tarkastelemalla pimeän työvoiman käyttöä, kuten ohjelmassa ehdotetaan. Kiitoksia. Toivomme, että ohjelman tavoitteet toteutetaan.

2-052

Lissy Gröner (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, yksi yhteisön lainsäädännön perusperiaatteista on naisten ja miesten tasavertainen kohtelu. Kaikki tätä aihetta koskevat direktiivit ovat myötävaikuttaneet ratkaisevasti naisten aseman paranemiseen. Naisiahan on 52 prosenttia eli enemmistö EU:n väestöstä. Olen kiitollinen jäsen Jönsille tämän näkökohdan lujittamisesta Progress-ohjelmassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sosiaalipoliittisen ohjelman viiden osa-alueen yhdistäminen on poliittinen virhe ja että tähän on tultava ehdottomasti muutos. Sukupuolten tasa-arvoa pitäisi käsitellä omassa erillisessä ohjelmassa. Tätä näkemystä voidaan perustella kuudella seikalla. Ensinnäkin perustuslakisopimuksessa vahvistetaan tasa-arvopolitiikkaa. Toiseksi tasa-arvoa koskeva ohjelma ja myös sen talousarvio kuuluivat aiemmin naisten oikeuksien valiokunnan päätäntävaltaan, mikä oli aivan perusteltua. Kolmanneksi Euroopan tasa-arvoinstituutin tuleva perustaminen, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen sekä merkityksellinen erillinen tasa-arvoa koskeva ohjelma tekevät EU:sta ja Euroopan parlamentista hyvin näkyvän naisten keskuudessa tasa-arvopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Kaikki naiset

22 06/09/2005

näkevät näin, että Euroopan unioni toimii aktiivisesti heidän hyväkseen. Neljänneksi naisten oikeuksien valiokunta jatkaa toimintaansa naispuolisten kansalaistemme oikeuksien esitaistelijana eikä hyväksy näiden oikeuksien heikentämistä. Esimerkiksi väkivallan vastaisen Daphne-ohjelman suunniteltu yhdistäminen huumeiden vastaiseen ohjelmaan vuoden 2008 alusta on avoin hyökkäys naispolitiikkaa vastaan. Viidenneksi sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatetta on sovellettava johdonmukaisesti kaikilla Progress-ohjelman osa-alueilla, oli kyse sitten työllisyydestä, sosiaalisesta suojelusta, työoloista tai syrjinnän torjunnasta, sillä naiset kokevat edelleen syrjintää monilla aloilla. Kuudenneksi tämänhetkinen toiminta on ristiriidassa sen kanssa, että Barroson komissio on sitoutunut nostamaan tasa-arvon komission asialistan kärkeen. Naiset otetaan Progress-ohjelmassa jälleen mukaan sosiaalipoliittiseen ohjelmaan luokittelemalla heidät "sosiaalikysymysten" alle. Tasa-arvo on kuitenkin kysymys, joka on ratkaistava poliittisella tasolla. Me naiset olemme ehkä hävinneet ensimmäisen erän, mutta parlamentin tarkistukset, joista kiitän vielä kerran jäsen Jönsiä, ovat estäneet yhtäläisten mahdollisuuksien määrärahoihin ehdotetut rajut leikkaukset. Sallikaa minun kuitenkin varoittaa komissiota, että jos tasa-arvopolitiikan näkyvyys heikkenee entisestään ja jos tasa-arvopolitiikkaan suhtaudutaan entistäkin kevyemmin, myös naisten tuki vähenee vastaavasti. Progress-ohjelma on riippuvainen naisista.

2-053

Anna Záborská (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, tähänastinen eurooppalainen naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva ohjelma sisältyy tästä lähtien Progress-ohjelmaan yhtenä sen osa-alueena, jossa käsitellään miesten ja naisten tasavertaista kohtelua. Onnittelen jäsen Jönsiä hänen mietinnöstään. Lissabonin strategian asettamat haasteet edellyttävät kiistatta rationalisoidun sosiaalipolitiikan harjoittamista ohjelman varojenkäytön ja seurannan osalta. Antaako uusi eurooppalainen sosiaalipolitiikka kuitenkaan naisille mahdollisuutta saada täyttä tunnustusta kaikesta tekemästään työstä? Tunnustetaanko naisten työn arvo paremmin yhdistämällä tasa-arvopolitiikka työllisyyspolitiikkaan? Etymologit antavat meille ajattelemisen aihetta. Sana talous (englanniksi economy) tulee alun perin sanoista oikos, joka tarkoittaa taloa, ja nomos, joka tarkoittaa sääntöä, ja tarkoittaa siis halua hoitaa kotia tehokkaasti. Kaikissa kotitalouksissa tai ammateissa niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla toimivat naiset tietävät, miten hyödyntää vähäisiä resursseja ja muuttaa ne joksikin muuksi. He tietävät, miten kaikkien tarpeet ja toiveet täytetään ja miten heidän harjoittamansa tuotantotoiminnan tulos jaetaan. Noin 30 prosenttia naisten taloudellisesta tuotoksesta ei edes näy tilastoissa. Tästä havainnostaan yhdysvaltalainen taloustieteilijä Gari Becker sai Nobelin palkinnon. Kotimaassani Slovakiassa, rautaesiripun takana, naiset eivät odottaneet saavansa palkkakuittia eivätkä työttömyyspäivärahaa

tukeakseen läheisiään. He tekivät vain työtä varmistaakseen oman ja perheensä selviytymisen. Lissabonin strategiassa halutaan torjua köyhtymistä Euroopassa ja toivotaan suurempaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Selkeästi määritellyistä kaupallisista kriteereistä keskustellaan parlamentissa laajasti. Älkäämme unohtako, että naisten työn tunnustamiseksi on tehtävä edelleen paljon työtä. Naisten työ on nimittäin yhteisvastuullisuutta käsittelevien verkostojen liikkeelle paneva voima, kansantalouksiemme taloudelliset indikaattorit mukaan lukien. Yhteisvastuullisuus taloudessa edellyttää toisenlaista politiikkaa ja sellaisen ihmisten välisen vuorovaikutuksen luomista, joka perustuu yhteisvastuulliseen ja sosiaalisesti tietoiseen käyttäytymiseen, jossa kunnioitetaan yksilöiden välisiä eroavaisuuksia.

2-054

Rodi Κratsa-Τsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelua uudesta yhteisön Progress-ohjelmasta käydään hyvin tärkeänä ajankohtana. Ensinnäkin äskettäin laajentuneen Euroopan unionin peruspyrkimyksenä on saavuttaa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden haastava tavoite nykyisessä toimintaympäristössä, jolle ovat tunnusomaisia alhainen kehitysaste sekä alueellinen ja sosiaalinen epätasa-arvoisuus. Toiseksi Euroopan unioni valmistautuu parhaillaan laajentumaan kohti Kaakkois-Eurooppaa ja aloittamaan liittymisneuvottelut Turkin kanssa. Turkki on suuri maa, jolla on vakavia ongelmia kaikilla aloilla. Tämä laajentumiskehitys liittyy kiinteästi poliittisiin suunnitelmiimme ja rahoitusnäkymiimme. Kolmanneksi Euroopan kansalaisten sosiaaliset ongelmat, joita Progress-ohjelmalla on määrä torjua, ovat keskeisessä asemassa pohdittaessa sosiaalisen mallimme tehokkuutta sekä Euroopan unionin uskottavuutta ja toimintakykyisyyttä. Näistä syistä odotamme Progress-ohjelmalta paljon, mitä tulee ohjelman rakenteeseen, kollektiiviseen ja koordinoivaan luonteeseen sekä riittävään rahoitukseen. Odotuksemme kohdistuvat myös ohjelman mahdollisuuksiin kannustaa sosiaalisia ja taloudellisia toimijoita aktivoitumaan ja tarkemmin sanottuna antaa useille kansallisille ja alueellisille toimijoille mahdollisuus osallistua ohjelmaan. Emme saa nimittäin unohtaa, että tähänastinen toimintamme on synnyttänyt Euroopan kansalaisissa sellaisen käsityksen, että tuki- ja yhteistyökumppaneitamme ovat eurooppalaisiin ohjelmiin osallistuvat ammattilaiset eivätkä todelliset ruohonjuuritason toimijat. Haluaisin erityisesti korostaa, että sukupuolinäkökohdat on sisällytettävä kaikkiin Progress-ohjelman osa-alueisiin, joilla toimia toteutetaan, ja kaikkiin sekä vuosittain että säännöllisin väliajoin tehtäviin arviointeihin ja tarkistuksiin, kuten naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta painottaa lausunnossaan.

06/09/2005 23

Meillä Euroopan unionissa on paljon kokemusta tasa-arvo-ohjelmien toteuttamisesta yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla. Samaan aikaan naisilla on erittäin paljon ongelmia, jotka liittyvät syrjintään, työttömyyteen, köyhyyteen ja syrjäytymiseen. Tässä uudessa toimintakehyksessä eli Progress-ohjelmassa tehtävä työ edellyttää näin ollen poliittista tarkkanäköisyyttä ja asianmukaisia hallinnollisia mekanismeja, jotta voimme vastata naisten toiveisiin ja ratkaista heidän ongelmansa.

2-055

Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, kiitän parlamenttia tästä mielenkiintoisesta ja tärkeästä keskustelusta. Olen iloinen, että parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan hyväksymässä kannassa yhdytään komission ehdotuksessa ilmaistuun yksinkertaistamis- ja rationalisointitoiveeseen. Haluaisin seuraavaksi sanoa muutaman sanan tietyistä komission ehdotukseen esitetyistä tärkeistä tarkistuksista. Tarkistus 55 koskee alueellisten ja kansallisten kansalaisjärjestöjen sisällyttämistä ohjelman mahdollisiin edunsaajiin. Tältä osin komissio korostaa, ettei ehdotuksessa suljeta pois kansallisille ja alueellisille kansalaisjärjestöille annettavaa tukea. Komissio halusi kuitenkin viestittää ehdotuksessaan selvästi, että ohjelman kohderyhmänä ovat ensisijaisesti EU:n tasolla toimivat kansalaisjärjestöt, koska ne tuovat enemmän lisäarvoa. Tarkistuksissa 66 ja 73 käsitellään Progress-ohjelman rahoituksen lisäämistä ja tarkistuksissa 67 ja 74 varojen jakautumista ohjelman eri osa-alueille ja ohjelmaan sisältyvää joustovaraa. Komissiolla ei ole mitään näistä kysymyksistä käytävää keskustelua vastaan, mutta se ei aio tässä vaiheessa muuttaa alkuperäistä ehdotustaan ja odottaa, että jäsenvaltiot pääsevät ensin yhteisymmärrykseen rahoitusnäkymistä. Tarkistuksessa 59 ehdotetaan komitean jakamista viiteen alakomiteaan ohjelman viiden osa-alueen mukaisesti. Komissio ei aio muuttaa tältä osin kantaansa vaan toivoo edelleen, että komissiota avustaa Progress-ohjelmassa ainoastaan yksi komitea. Komitean kokoonpano voi tosin vaihdella esityslistan mukaan, kuten todetaan muutettuun ehdotukseen neuvoston päätökseksi sisältyvän johdanto-osan 12 a kappaleessa. Olen iloinen voidessani panna merkille, ettei Euroopan parlamentin kanta poikkea erityisen merkittävästi komission kannasta. Komissio pitää siis erittäin myönteisinä tarkistuksia, joilla pyritään vahvistamaan Euroopan parlamentin roolia tai lisäksi valtavirtaistamaan sukupuolinäkökohtia. Ei ole mitään syytä pelätä, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen unohdettaisiin uudessa Progress-ohjelmassa. Komissio aikoo päinvastoin varmistaa, että ohjelmassa korostetaan sukupuolinäkökohtia, jotka

uuteen Progress-ohjelmaan sisällytettyinä vahvistavat valtavirtaistamisperiaatetta. Ymmärrän täysin parlamentin mietintöluonnoksessa ilmaistut huolenaiheet. Komissio muuttaa tämän vuoksi ehdotustaan mahdollisimman pitkälti parlamentin mietinnön mukaiseksi. Arvoisa puhemies, luettelen seuraavaksi tarkistukset, jotka komissio voi hyväksyä kokonaisuudessaan: 1, 2, 3, 5, 6, 7, 8, 10, 12, 13, 15, 17, 19, 20, 21, 24, 25, 26, 30, 34, 36, 37, 39, 40, 42, 43, 46, 47, 52, 53, 54, 61, 62, 63, 68, 69 ja 70. Komissio voi periaatteessa hyväksyä seuraavat tarkistukset, mutta muutamien osalta vain tarkistuksen hengen ja lisäksi sillä ehdolla, että tarkistusten sanamuotoa muutetaan: 4, 11, 14, 18, 22, 27, 28, 29, 31, 32, 35, 41, 44, 45, 48, 49, 58, 64, 65 ja 71. Komission on sitä vastoin hylättävä tarkistukset 9, 16, 23, 33, 38, 50, 51, 55, 56, 57, 59, 60, 66, 67, 72, 73 ja 74. Haluan lopuksi kiittää Euroopan parlamenttia tätä ehdotusta koskevan keskustelun korkeatasoisuudesta. Komission ja Euroopan parlamentin vuoropuhelun ansiosta voin todeta vakuuttuneena, että lopullisessa ehdotustekstissä otetaan paremmin huomioon Euroopan parlamentin poliittiset tavoitteet ja edistetään samalla yksinkertaistamis- ja rationalisointipyrkimyksiä, joista hyötyvät ohjelman edunsaajat. Teille esitetty Progress-ohjelmaa koskeva ehdotus on erittäin tärkeä uuden sosiaalipoliittisen ohjelman toteuttamiselle. Tämä ohjelma mahdollistaa rahoitustuen antamisen käytettävissämme oleville välineille, joita ovat esimerkiksi avoin koordinointimenetelmä, lainsäädännön laatiminen ja sen soveltamisen valvontaa koskevat toimet, hyvien käytäntöjen vaihtaminen sekä kansalaisjärjestöjen toiminta. Arvoisa puhemies, päätän puheenvuoroni tähän.

2-056

Puhemies. − Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

2-057

Televisio ilman rajoja

2-058

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana Weberin laatima kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietintö (A6-0202/2005) "televisio ilman rajoja" -direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2001–2002 [2004/2236(INI)].

2-059

Henri Weber (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, "televisio ilman rajoja" -direktiivi on kiistatta yksi Euroopan unionin menestystarinoista. Ensimmäisen direktiivin hyväksymisajankohtana vuonna 1989 Euroopan

24 06/09/2005

unionissa oli ainoastaan noin 50 televisiokanavaa. Nyt niitä on 50 kertaa enemmän. Audiovisuaalinen toimintaympäristö on muuttunut radikaalisti satelliittien, kaapelin, digitalisoinnin, Internetin ja matkapuhelinten myötä. Uusia tiedotusvälineitä, uusia lähetysmenetelmiä ja uusia palveluja on syntynyt. Näin ollen on välttämätöntä tarkistaa direktiiviä ja laajentaa sen soveltamisalaa pikaisesti. Komission jäsen Reding on ilmoittanut esittelevänsä asianomaiset ehdotukset meille syksyllä. Käytän tätä tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni komission jäsentä eurooppalaiseen televisiotoimintaan sitoutumisesta ja kiittääkseni häntä huomiosta, jota hän on selkeästi osoittanut alan ammattilaisille. Pyydän komission jäsentä kiinnittämään huomiota kolmeen käsiteltävänämme olevan mietinnön osaan, jotka ovat näkemyksemme direktiivin 4 ja 5 artiklan soveltamisesta, direktiivin tarkistamista koskevat ehdotuksemme ja tiedotusvälineiden keskittymisen merkittävä ongelma. Direktiivin 4 ja 5 artiklan osalta tulokset ovat hyviä, ja näitä toimia on jatkettava. Kyseisissä artikloissa määritetään vähimmäisvaatimukset, joihin useimmat ihmiset ovat tyytyväisiä, eikä näiden vaatimusten lieventäminen ole suositeltavaa, vaikka paine sääntelyn keventämistä kohtaan kasvaakin. Voimme kuitenkin ehdottaa direktiiviin parannuksia, jotka koskevat esimerkiksi "riippumattoman tuottajan" ja "teoksen" käsitteiden määrittelemistä tai yhdenmukaisemman asteikon laatimista jäsenvaltioita varten tulosten vertailemiseksi. Direktiivin tarkistaminen ei ole helppoa. Meidän on löydettävä oikea tasapaino niin, ettei audiovisuaalialasta tule puhtaasti kaupallinen ala, mikä olisi haitallista kulttuuriselle monimuotoisuudelle. Emme saa samaan aikaan kuitenkaan estää keskellä jatkuvaa teknistä vallankumousta olevan audiovisuaalialan kehitystä, joka on erittäin tärkeä alalla toimivien yritysten ja sen tarjoamien työpaikkojen kannalta. Direktiivissä asetetaan vain vähimmäisvaatimukset, jotka eivät aina ole pystyneet estämään tietyissä jäsenvaltioissa ilmenevää kaupallista suuntausta ja ajattelematonta toimintaa. Valitettavasti lukuisat haastattelut, joihin minulla on ollut mahdollisuus tutustua, osoittavat yleisen mielialan olevan sellainen, että sääntelyä kevennetään sekä audiovisuaalialan yritysten ja mainosalan että myös muutamien jäsenvaltioiden yhteisen painostuksen edessä. Tästä syystä vaadin yhdessä kollegoideni kanssa, että valittavan oikeusperustan on mahdollistettava direktiivitekstin tarkistaminen kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa. Ei millään pahalla, mutta pelkään, että jokin toinen valiokunta saattaisi käsitellä direktiivitekstiä enemmän kaupan kuin kulttuurin näkökulmasta. Esittämieni ehdotusten tarkoituksena ei ole poiketa nykyisen direktiivin periaatteista. Nykyinen direktiivihän perustuu pitkälti itsesääntelyyn eikä ole liian normatiivinen. Ehdotus ei myöskään poikkea kahdesta parlamentissa aiemmin laaditusta mietinnöstä, joista toisen valmistelijana toimi kollegani Hieronymi.

Direktiivin tarkistamisen yhteydessä on lujitettava muutamia perusperiaatteita, joita ovat eurooppalaisten televisiolähetysten vapaa liikkuvuus, erityistapahtumien maksuttomuus, eurooppalaisten ja uusien riippumattomien ohjelmien edistäminen, alaikäisten suojelu ja yleisen järjestyksen takaaminen, sisällöntarjoajien tunnistamisen ja mainonnan avoimuuden mahdollistama kuluttajansuoja sekä vastineoikeus. Direktiivissä on myös edistettävä kansallisten teosten liikkuvuutta kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioissa tuotetaan erittäin paljon televisio-ohjelmia, joita ei kuitenkaan levitetä riittävästi EU:n sisällä. Tämä puute meidän on korjattava. Meidän on myös kannustettava eurooppalaisia ominaispiirteitä sisältävien ohjelmien näyttämistä televisiossa, mitä voidaan tietenkin edistää Media (Plus) -ohjelman avulla. Haluaisin meidän käsittelevän myös sitä, miten teos määritellään. "Televisio ilman rajoja" -direktiivissä määritellään se, mitä teos ei ole. Se ei ole tiedottamista eikä mainontaa. Onko se kuitenkin esimerkiksi tosi-tv:tä? Kannatan useiden alan ammattilaisten tapaan teoksen tosiasiallista määrittelemistä. Voisin myös korostaa tässä yhteydessä julkisten palvelujen roolia. Julkisten palvelujen on voitava hoitaa oma vastuualueensa. Miten me voimme auttaa niitä tässä tehtävässä? Pahoittelen sitä, etteivät kollegani ole noudattaneet ehdotustani julkisia audiovisuaalipalveluja koskevan peruskirjan laatimisesta. Kehotan komissiota etsimään keinoja televisio-oikeuksien monimuotoisuuden suojelemiseksi ja tiedotusvälineiden liiallisen keskittymisen estämiseksi. Tiedotusvälineiden moniarvoisuus on olennaista demokratiassa. Emme voi Euroopan unionin mukaan antaa tätä alaa koskevaa lainsäädäntöä, joten unionin on ainakin autettava jäsenvaltioita laatimaan tiukemmat säännöt. Manchesterissa järjestetään ensi viikolla, 13. syyskuuta 2005, tätä tärkeää kysymystä käsittelevä seminaari. Komission jäsen Reding kuuntelee tätä keskustelua, joten pyydän häntä kertomaan meille, millaisia uudistuksia komissio kaavailee tässä työn vaiheessa erityisesti kysymyksissä, jotka liittyvät mainontaan, direktiivin soveltamisalaan, eurooppalaisten ja riippumattomien teosten tuotannon tukitoimiin ja sääntelyn rakenteeseen. Entäpä alkuperämaaperiaatteen ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden periaatteiden soveltaminen?

2-060

Luis Herrero-Tejedor, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Weberiä hänen valmiudestaan käydä vuoropuhelua ja pyrkimyksistään yhteisymmärryksen löytämiseksi. Uskon vakaasti, että demokratiassa on pohjimmiltaan kyse yleiseen mielipiteeseen perustuvasta järjestelmästä ja että demokratian laatu on näin ollen riippuvainen ilmaisunvapaudeksi nimittämämme oikeuden laadusta. Tätä oikeutta kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä oikein. Minulle ilmaisunvapaus merkitsee ennen kaikkea jokaisen kansalaisen oikeutta valita parhaaksi katsomansa tiedonvälityksen kanavat. Suojellaksemme tätä oikeutta meidän on siten estettävä

06/09/2005 25

tiedonvälitysorganisaatioiden liiallinen keskittyminen, ja olenkin täysin samaa mieltä esittelijä Weberin kanssa tämän keskittymisilmiön torjumisen välttämättömyydestä. Meidän on kuitenkin myös vakiinnutettava tilanne, jossa kulloinkin vallassa oleva hallinto ei voi säädellä tiedotusvälineiden toimintaa hetken mielijohteesta asettamillaan kriteereillä. Hyvät kuulijat, äsken esittämieni hyvin yleisluonteisten huomautusten jälkeen tarkastelen tiettyjä erityisnäkökohtia, joiden haluaisin nähdä toteutuvan lähitulevaisuudessa. Meidän on vastustettava kaikkia aloitteita, joilla heikennetään ilmaisunvapauden laatua. Ohjelmien sisältöön puuttumista ei voida näin ollen hyväksyä, ja siitä pitäisikin luopua. Meidän ei pitäisi mielestäni sanella kaupallisille televisiokanaville, miten niiden tulisi hoitaa mainontansa, koska mainonta on erittäin tärkeä kaupalliselle televisiotoiminnalle. Kaupallisten televisiokanavien on kunnioitettava lainsäädännössä asetettuja rajoja, mutta meidän ei pitäisi kuitenkaan määrätä, miten niiden on jaettava mainontansa. Kaupalliset kanavat tietävät nimittäin erittäin hyvin, miten tehdään toimivaa mainontaa, josta niiden taloudellinen selviäminen riippuu. Jäsen Weber, meidän on asetettava poliittiseksi tavoitteeksi, että luovumme toiminta-ajatuksesta, jonka uskon aiheuttavan tiettyjä vaikeuksia, nimittäin julkisesta palvelusta. Tästä asiasta me kaksi olemme eri mieltä. Kyseinen toiminta-ajatus on mielekäs silloin, kun spektraalinen toiminta-alue on rajallinen ja jäsenvaltioiden hallitusten on tämän vuoksi säänneltävä sitä toimilupajärjestelmällä, joka kasvaa lopulta pelottaviin mittasuhteisiin. Jäsen Weber, olette kuitenkin todennut mietinnössä, että olemme menossa kohti maailmaa, jossa television käsite on määriteltävä uudelleen ja jossa televisio tarkoittaa meille tutun perinteisen television lisäksi myös ohjelmatoimintaa, jota voidaan katsoa Internetin, matkapuhelimen ja kaikkien uusien teknologioiden välityksellä. Kyse ei näin ollen ole mistään pienimuotoisesta toiminnasta, ja meidän on rajoitettava valtion interventiopolitiikkaa. Toivon, että tästä julkisen palvelun toiminta-ajatuksesta luovutaan kaupallisessa televisiotoiminnassa jo lähitulevaisuudessa. Haluaisin näin ollen meidän pääsevän yhteisymmärrykseen siitä, miten julkisten televisiokanavien rooli määritellään uudelleen. Julkisilla televisiokanavilla on erittäin tärkeä tehtävä edellyttäen, että ne noudattavat toissijaisuusperiaatetta eli tekevät ohjelmia, joita katsojat haluavat nähdä ja joita ei esitetä kaupallisilla kanavilla. Jäsen Weber, juuri tästä on kyse toissijaisuusperiaatteessa, jota puolustan. Arvoisa puhemies, totean lopuksi, että teknologia ja sen myötä myös tulevaisuudennäkymämme muuttuvat jatkuvasti. Meidän velvollisuutemme on mielestäni pyrkiä kaikin keinoin varmistamaan, että uusi "televisio ilman rajoja" -direktiivi tarjoaa mahdollisuuden

demokratian parantamiseen. Toivon, että onnistumme tässä tehtävässä.

2-061

Gyula Hegyi, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, pidän jäsen Weberin televisiota ilman rajoja käsittelevää mietintöä myönteisenä ja annan sille täyden tukeni. Asianmukainen ja kulttuuriarvoja korostava mediapolitiikka on ratkaisevassa asemassa kansakuntiemme välisen ymmärtämyksen lisäämisessä. Kun ensimmäinen tätä aihetta koskeva direktiivi hyväksyttiin, kotimaani Unkari ei ollut vielä Euroopan yhteisöjen jäsen. Kyseinen lainsäädäntö täyttää kuitenkin kulttuuripolitiikkamme vaatimukset. Tähän aiheeseen liittyen haluaisin esittää seuraavan kysymyksen: miksi meidän on säänneltävä televisiokanavillamme esitettäviä ohjelmia. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Koska haluamme pelastaa kansalliset kulttuurimme ja rakentaa yhteistä eurooppalaista identiteettiä. Kulttuurisen monimuotoisuuden edistäminen ja eurooppalaisen identiteetin rakentaminen edellyttävät kulttuuriarvojemme ja myös kansallisen elokuvaperintömme vaihdon tehostamista. Käsiteltävänämme oleva mietintö on uusi askel oikeaan suuntaan. Niin sanotut kiintiöt toimivat yleisesti ottaen hyvin. Tapaukset, joissa näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, tulisi koota yhteen ja tutkia. Meidän pitäisi kuitenkin antaa täsmällisempi vastaus kysymykseen, "mitä on eurooppalainen tuotanto". Miten voimme varmistaa, että eurooppalainen tuotanto koostuu mahdollisimman monista sellaisista elokuvista, joilla on elokuvallista arvoa? Tämä on minusta yksi erittäin tärkeä näkökohta. Olen varma, että eurooppalainen elokuva auttaa eurooppalaisia, lähinnä nuoria, ymmärtämään toistensa iloja ja suruja. Ehkä erityisesti pitkiä elokuvia ja dokumenttielokuvia koskevan alakiintiön käyttöönotto parantaisi tilannetta. Toinen kysymys koskee ulkomaisia tuotantoja, jotka eivät ole ongelma Unkarin kaltaisissa pienemmissä jäsenvaltioissa. Televisiokanavillamme esitetään monia muissa EU:n jäsenvaltioissa tehtyjä elokuvia. Joidenkin suurempien jäsenvaltioiden televisiossa esitetään kuitenkin erittäin vähän muissa jäsenvaltioissa tehtyjä ohjelmia. Kuten perustuslakia koskeva kansanäänestysprosessi osoittaa, joidenkin suurempien jäsenvaltioiden kansalaiset tuntevat Keski- ja Itä-Euroopan maiden tai muiden pienempien jäsenvaltioiden arvot erittäin huonosti. Eurooppalaisen identiteetin on tarpeen ja se ansaitsee näkyä myös suurempien jäsenvaltioiden kanavilla. Lainsäädäntömme noudattelee usein vain teknistä kehitystä. Digitaalinen vallankumous huomioon ottaen toivon, että voimme säätää ajoissa asianmukaista lainsäädäntöä. Tämän vuoksi pidän jäsen Weberin erinomaista mietintöä myönteisenä.

2-062

Claire Gibault, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan korostaa, miten erityinen ja tärkeä paikka "televisio

26 06/09/2005

ilman rajoja" -direktiivillä on Euroopan yhdentymisessä. Se luo käytännössä vahvan ja selkeän yhteyden kaikkien eurooppalaisten välille. "Televisio ilman rajoja" -direktiivi on edelleen yksi kulttuurienvälisen vuoropuhelun keskeisistä tekijöistä ja myötävaikuttaa eurooppalaisen identiteettimme kehittymiseen. Jäsen Weberin mietinnössä ei käsitellä vain direktiivin 4 ja 5 artiklan soveltamista vaan myös esimerkiksi itse direktiivin tarkistamista tai tiedotusvälineiden moniarvoisuutta. Tarkistuksillani pyrin erityisesti kannustamaan eurooppalaisten ominaispiirteiden tukemista, jotta kulttuurinen monimuotoisuus sekä tiedonvälityksen vapaus, moniarvoisuus ja riippumattomuus säilyvät eurooppalaisen audiovisuaalimallin keskeisinä tekijöinä. Minulle oli myös erittäin tärkeää asettaa kulttuurisisältöä koskevat laadulliset analysointimenetelmät etusijalle eurooppalaisilla markkinoilla toimivien yksityisten tai kaupallisten tuotantoyhtiöiden hyökkäyksen edessä. Näin ollen on mielestäni erittäin tärkeää kehittää sisältöjen eurooppalaisia ominaispiirteitä luomalla yhteyksiä eri rahoitusvälineisiin. Tätä nimenomaista näkökohtaa ei ollut tarpeen käsitellä nyt keskusteltavana olevassa mietinnössä, mutta sen on ehdottomasti säilyttävä ensisijaisena tavoitteena koko direktiiviä koskevan tarkistamisen aikana. Mikään toiminta ei voi itse asiassa olla todella tehokasta niin kauan kuin jäsenvaltiot eivät sitoudu jatkamaan julkisen televisiotoiminnan rahoittamista ja perustelemaan varojenkäyttöä Euroopan unionille. On ilmeisen mahdotonta puhua tämän direktiivin tarkistamisesta käsittelemättä samalla mainonnan arkaluonteista kysymystä. Jälkimmäisen osalta olen sitä mieltä, että mainonnan sisältö ja sääntely on yksilöitävä selkeällä tavalla etenkin alkoholimainonnan suhteen, jonka vaikutus lapsiin ja vaikutuksille alttiisiin henkilöihin on erityisen turmiollinen. Pidän myös erityisen tärkeänä direktiivin soveltamisalan laajentamista koskemaan kaikkia yleisön käyttämiä audiovisuaalisia palveluja. Toivon täten, että uusi direktiivi koostuu sääntelystä, jossa todellakin sovelletaan ennen kaikkea kiintiöitä ja mainoksia koskevia seuraamuksia. Päätän puheenvuoroni pyytämällä teitä äänestämään kollegamme Weberin laatiman erittäin tyydyttävän mietinnön puolesta.

2-063

Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää jäsen Weberiä tästä mietinnöstä ja erityisesti ilmaista kannattavani hänen mietinnön perustana olevaa näkemystään, jonka mukaan televisiodirektiivi on ollut eurooppalainen menestystarina. Viime vuosina suurin osa lähetysajasta on ollut mahdollista varata eurooppalaisille teoksille, mihin direktiivillä pyrittiinkin. Erittäin tärkeä seikka on myös se, että Euroopassa meneillään oleva yhdentymisprosessi tarkoittaa, että televisio-ohjelmien vaihtoa kaikkien jäsenvaltioiden kesken on lisättävä.

Kun otetaan huomioon se valitettava tosiasia, että riippumattomien tuotantojen osuus on pienentynyt viime vuosina, riippumattomia tuotantoja pitäisi etsiä lisää ja uusia eurooppalaisia yhteistuotantoja tulisi tukea. Haluaisin käsitellä tässä yhteydessä kahta ongelmallista näkökohtaa. Erityisesti uusissa jäsenvaltioissa tiedotusvälineiden keskittyminen on lisääntynyt levottomuutta herättävällä tavalla, ja tätä asiaa emme saa unohtaa. Tämäntyyppinen tiedotusvälineiden keskittyminen ei voi olla poliittisten etujemme mukaista, sillä tiedotusvälineiden monimuotoisuus edistää vapautta ja suvaitsevaisuutta ja on arvo, jota meidän on puolustettava. Olen samaa mieltä jäsen Weberin kanssa siitä, että tässä tehtävässä onnistuminen edellyttää eurooppalaista sääntelyä. Toinen erittäin tärkeä näkökohta on se, että kun direktiiviä mukautetaan uuteen teknologiseen vallankumoukseen ja digitaaliseen tiedonvälitykseen, meidän on pyrittävä kaikin tavoin antamaan julkiselle televisiotoiminnalle kilpailun asettamista haasteista huolimatta mahdollisuus todellakin hyötyä näistä uusista teknologioista. Tämän tarkoituksena on estää julkisen televisiotoiminnan vaivihkaa tapahtuva heikentäminen. Menestystämme voidaan nimittäin mitata ainoastaan tiedonvälityksen monimuotoisuudella myös julkisen televisiotoiminnan osalta. Vaikka pidänkin julkista televisiotoimintaa suuressa arvossa ja olen siihen erittäin sitoutunut, minun on todettava Euroopan parlamentin saksalaisen jäsenen ominaisuudessa, että myös uusia voimavaroja on käytettävä julkiselta televisiotoiminnalta vaadittavien tehtävien hoitamiseen eikä julkisessa televisiotoiminnassa saa esiintyä enää niin sanottua piilomainontaa.

2-064

Dimitrios Papadimoulis, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Weberiä hänen erinomaisesta mietinnöstään, jossa tarkastellaan laajemmin niitä tarpeita ja tavoitteita, jotka "televisio ilman rajoja" -direktiivillä on täytettävä. Meillä on mielestäni kaksi suurta ongelmaa, joiden ratkaisemiseksi meidän on yhdistettävä jälleen kerran voimamme sekä Euroopan parlamentissa että komissiossa ennen direktiivin syksyllä tapahtuvaa tarkistamista. Ensimmäinen ja kaikkein tärkein ongelma on tiedotusvälineiden liiallinen keskittyminen, joka vahingoittaa moniarvoisuutta ja rajoittaa merkittävästi demokratiaa, kuten esittelijä aivan oikein huomauttaa. Meillä on kuitenkin myös jonkin verran kokemusta tässä suhteessa. Tämä asia on toistaiseksi jätetty pelkästään jäsenvaltioiden käsiin, minkä seurauksena keskittyminen lisääntyy yhä edelleen ja demokratia kärsii useissa jäsenvaltioissa. Meidän onkin pyydettävä komissiolta yhteistä eurooppalaista kilpailupolitiikkaa, jolla suojellaan moniarvoisuutta ja monimuotoisuutta ja estetään omistuksen epäoikeudenmukainen keskittyminen.

06/09/2005 27

Toinen ongelma koskee eurooppalaisten televisiotuotantojen puolustamista, sillä ne ovat osa eurooppalaista identiteettiämme ja kulttuuriamme. Meidän on tehtävä tältä osin kaikkemme vahvistaaksemme eurooppalaisia tuotantoja, mikä voidaan tehdä tehostamalla kansallisten tuotantojen Euroopan laajuista levitystä, tukemalla yhteistä eurooppalaista politiikkaa ja eurooppalaisia yhteistuotantoja sekä parantamalla yleisradiotoiminnan myönteisen roolin hyödyntämistä ja yhteensovittamista. Jos haluamme lisäksi puhua laadusta, komission on määriteltävä teos ehdottoman täsmällisesti, jotta naurettavat tosi-tv-tyyppiset tuotannot eivät käy laadukkaista eurooppalaisista tuotannoista. Luotan siihen, että parlamentilla on keskeinen asema uuden direktiivin muotoilemisessa näillä molemmilla aloilla.

2-065

Vladimír Železný, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, elettyäni suurimman osan elämästäni kommunistihallinnon alaisuudessa "televisio ilman rajoja" -direktiivissä asettamamme säännöt alkavat tuntua minusta liiankin tutuilta. Kommunistisessa Tšekkoslovakiassa oli voimassa samantapainen Neuvostoliiton ohje, jonka tarkoituksena oli korvata suuri osa amerikkalaisista elokuvista, joita vastasivat tuohon aikaan ranskalaiset elokuvat, eurooppalaisilla tuotannoilla, toisin sanoen neuvostoliittolaisilla elokuvilla. Weberin mietinnön johdanto-osan 14 kappaleen mukaan parlamentin olisi pyrittävä varmistamaan, että televisio-ohjelmien sisällössä korostuvat eurooppalaiset ominaispiirteet. Tästä herää kysymys, kenen pitäisi päättää, mitä "eurooppalaisuus" tässä yhteydessä tarkoittaa. Voin vakuuttaa teille, että mikäli yleiseurooppalainen televisionkatsoja on olemassa, kaikkiin hänen mahdollisesti tähän liittyviin huolenaiheisiinsa on olemassa yksinkertainen ratkaisu. Käyttämällä kaukosäädintään sekä pientä satelliittilautasta ja vastaanotinta, jotka maksavat 130 euroa, hän voi katsoa 1400 televisiokanavaa. Hänen katselutottumuksiensa säänteleminen olisi lähes mahdotonta. Eurooppalaista televisiotuotantoa ei luoda direktiivin avulla. Kulttuuri on aina kansallista, ja juuri kansalliset televisiotuotannot täyttävät jatkossa eurooppalaiselle tuotannolle varatun kiintiön. Kaikista eurooppalaisin ohjelma on itse asiassa amerikkalainen elokuva Pretty Woman, koska kaikki katsojat Suomesta Portugaliin voivat ymmärtää sen kokonaisuudessaan. Hollywood-tuotannot ovat yllättävän eurooppalaisia yleismaailmallisessa viehätyksessään, ja sinnikkäät yrityksemme pitää amerikkalainen kulttuuri loitolla eurooppalaisesta kulttuurista ja eurooppalaisista arvoista ovat naurettavia. Odotan Turkin liittymisen jälkeistä aikaa, jolloin käytämme kiintiöitä kieltääksemme tämäntyyppiset eurooppalaisille helppotajuiset amerikkalaiset elokuvat ja jolloin meidät velvoitetaan

esittämään niiden tilalla turkkilaisia elokuvia, koska ne ovat osa yhtä yhtenäistä eurooppalaista kulttuuria. Kyse on pelkästään tavanomaisesta sosiaalisesta ohjailusta, joka perustuu siihen käsitykseen, että kieltoja, kiintiöitä, säännöksiä ja tukia voidaan käyttää kulttuuriarvojen luomiseen. Tämä käsitys on täysin väärä, koska näin tuotetaan ainoastaan lellittyjä ohjaajia, jotka tietävät voivansa tehdä absurdeja filmejä, joille taputtavat ainoastaan sukulaisista, rakastetuista ja ystävistä koostuva valikoitu joukko. Panemalla direktiivin täytäntöön tarjoamme toimeentulon EU:n jäsenvaltioissa toimiville valtaville valvontaorganisaatioille ja myönnämme tukea lahjattomille luovan työn tekijöille, jotka muutoin häviäisivät tavanomaisen kilpailun katsojista. Jatkamme myös tehottoman julkisen televisiotoiminnan järjestelmän ylläpitämistä ja rahoitamme eurooppalaisia televisioasemia, joiden katsojamäärät ovat niin pieniä, että lähetystoiminnan jatkaminen on pelkästään sähkön tuhlausta. Aito kulttuuri ei ole riippuvainen sääntelystä tai loputtomasta tukivirrasta. Kulttuuri elää ja kehittyy kansallisella tasolla myös ilman EU:n keinotekoisia varotoimia. Meidän pitäisi kumota tämä direktiivi ja jättää kulttuuriarvot sinne, minne ne kuuluvat, nimittäin kansallisvaltioihin.

2-066

Ruth Hieronymi (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, televisiodirektiivi on direktiivi, jossa kansalaiset kokevat suoraan Euroopan ja Euroopan unionin tarjoaman hyödyn. Nuorten ja kuluttajien etujen suojeleminen, kulttuurinen monimuotoisuus sekä eurooppalaiset sisällöt ja tuotannot ovat kaikki arvokkaita asioita, jotka "televisio ilman rajoja" -direktiivillä taataan katsojille kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Olen erittäin kiitollinen jäsen Weberille tämän menestystarinan korostamisesta ja niiden asioiden vaatimisesta, joita tämän menestystarinan jatkuminen edellyttää. Kuten me kaikki tiedämme, televisio-ohjelmia ei katsota enää pelkästään kotona olevasta televisiovastaanottimesta vaan myös yhä lisääntyvässä määrin Internetin, tietokoneen tai matkapuhelimen välityksellä. Samoja lähetyksiä ei voida säännellä eri tavoin riippuen siitä, mistä ne lähetetään, joten tätä direktiiviä on todellakin pikaisesti tarkistettava. Komissio ja puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta järjestävät parin viikon kuluttua suuren tätä aihetta käsittelevän konferenssin Liverpoolissa. Kehotan painokkaasti paitsi komissiota ja jäsenvaltioita myös alan yrityksiä ja televisiolähetystoiminnan harjoittajia olemaan valmiita ja halukkaita viemään tätä direktiiviä todellakin eteenpäin. Kehotan erityisesti ensinnäkin kaventamaan digitaalista kuilua, sillä kansalaisilla on oltava pääsy kaikkiin tiedotusvälineisiin. Toiseksi televisiodirektiivin tavoitteet eli kulttuurisen monimuotoisuuden turvaaminen, kaksoisjärjestelmä sekä nuorten ja kuluttajien suojelu on turvattava asianmukaisesti uusissa tiedotusvälineissä. Juuri tästä syystä käsiteltävänämme

28 06/09/2005

oleva mietintö nauttii parlamentin laajaa kannatusta.

2-067

Nikolaos Sifunakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, televisio on toiminut katalyyttisenä välineenä monien vuosien ajan informoiden, sivistäen ja viihdyttäen Euroopan kansalaisia. Euroopan unioni on tietoinen eurooppalaisten tuotantojen heikosta laadusta. Se onkin ottanut ensisijaiseksi tavoitteekseen "televisio ilman rajoja" -direktiivissä tämän huolestuttavan asiaintilan muuttamisen asettamalla lähetyskiintiöitä eurooppalaisten ja riippumattomien tuotantojen edistämiseksi. On hyvin myönteistä, että Euroopan komissio huomauttaa viimeisimmässä, vuosia 2001–2002 koskevassa kertomuksessaan, että eurooppalaisten teosten määrä on kasvanut odotettua enemmän ja että riippumattomien eurooppalaisten tuotantojen osuus lähetystoiminnasta on hieman yli kymmenen prosentin vaiheilla. Tässä myönteisessä kuvassa piilee kuitenkin muutamia kielteisiä näkökohtia. Esimerkiksi kiintiöiden huolellinen tarkastelu osoittaa, että ne täyttyvät suurimmaksi osin kotimaisista teoksista. Vaikkei tämä käytäntö olekaan direktiivin vastainen, se ei myöskään myötävaikuta eurooppalaisen audiovisuaalitoiminnan alueen syntymiseen. Tällaisen alueen syntyminen nimittäin edellyttää, että eurooppalaisilla katsojilla on riittävästi mahdollisuuksia nähdä muiden eurooppalaisten maiden audiovisuaalituotantoja. Eurooppalaisia yhteistuotantoja on siten ehdottomasti edistettävä. Jäsen Weber on työskennellyt hyvin järjestelmällisesti ja saanut onnitteluja hyvin tehdystä työstä koko kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalta. Hänen mietinnössään käsitellään myös muita tärkeitä asioita, kuten moniarvoisuuden suojelemista ja tiedotusvälineiden keskittymistä, joka on erittäin tärkeä kysymys monissa jäsenvaltioissa. Komission on näin ollen harkittava vakavasti mietinnössä esitettyjä ehdotuksia. Meidän velvollisuutemme on vastustaa direktiiviin sisältyvän sääntelyn keventämiseen kohdistuvaa painostusta. Direktiivissä asetetuilla vähimmäisvaatimuksilla ei ole kyetty estämään ohjelmien laadun heikkenemistä. Kuluvan vuosituhannen kuvakulttuuri asettaa meille haasteen puolustaa eurooppalaista kulttuuria ja viedä sitä kilpailukykyisenä tuotteena maapallon muihin maanosiin. Tähän astihan katsojat kaikkialla maailmassa ovat valitettavasti katsoneet mitä tahansa ohjelmia, jotka on tuotettu Atlantin toisella puolella. Kyse on erittäin tärkeästä kulttuurisesta ja ensisijaisesti poliittisesta kysymyksestä. Olemme nähneet, miten suuressa ristiriidassa Yhdysvaltojen glamouria tihkuvat tuotannot ovat New Orleansin todellisuuden kanssa.

2-068

Giulietto Chiesa (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Weberin mietintöön sisältyy monia innovatiivisia ja tärkeitä elementtejä. Mietinnössä esimerkiksi myönnetään suoraan, että tiedonvälitysjärjestelmät vaikuttavat radikaalisti demokratian toimintaan kaikissa maissa, minkä vuoksi on elintärkeää luoda demokraattisen valvonnan järjestelmä sen turvaamiseksi, etteivät valtiovalta tai yksityiset monopolit loukkaa kansalaisten oikeuksia. Kaikkien on erittäin tärkeää paitsi saada täsmällistä tietoa myös mahdollisuus osallistua viestintään. Haluan kuitenkin korostaa, että tiedottamisen ja viestinnän kysymyksiin sisältyy paljon muitakin näkökohtia kuin pelkästään kilpailu ja moniarvoisuus. Julkinen sektori ei riitä takaamaan tiedotustoiminnan julkista valvontaa eikä estä valtiollista televisiota joutumasta hallituksen ja poliittisten puolueiden määräysvaltaan, kuten on tapahtunut Italiassa ja ilmeisesti uhkaa tapahtua myös Sloveniassa. Myöskään yksityinen sektori ei ole tae mistään, jos kaikki kaupalliset televisiokanavat ovat vain muutamien omistuksessa ja jos mainonta määrää sekä viihteen että tiedottamisen sisällöstä ja niitä koskevista päätöksistä. Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin on uskoakseni otettava iso askel eteenpäin kyetäkseen ymmärtämään tämänkaltaisia ongelmia. Direktiivin tarkistaminen on äärimmäisen tärkeää, mutta komission tulisi pitää mielessä, että keskustelussa on kyse muustakin kuin kilpailusta ja markkinoista. Televisio määrittää itse asiassa kunkin maan kulttuurisen, henkisen ja eettisen toimintaympäristön, joka puolestaan määrittää asianomaisen maan demokraattisuuden.

2-069

Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen jo pitkään uskonut, että audiovisuaalialalla on suurta potentiaalia Skotlannille ja Euroopan unionille. Vietin kesällä yhden päivän hankkimalla työkokemusta Glasgow’ssa filmattavan elokuvan kuvauksissa. Esitän omasta puolestani onnittelut esittelijällemme erittäin järkevästä ja kunnianhimoisesta mietinnöstä. Audiovisuaalialalla ei ole todellakaan puutetta lainsäädännöstä, aivan päinvastoin. Kysymys kuuluukin, miten tehokasta voimassa oleva lainsäädäntö on tällä mobiiliviestinnän, digitalisoinnin ja Internetin aikakaudella. En ole kuitenkaan täysin samaa mieltä päätöslauselmaesityksen 21 kohdan sisällöstä. Skotlannilla on tietysti erityistä kulttuurista, kansallista ja myös kaupallista potentiaalia, ja mielestäni Skotlannin parlamentin pitäisi olla vastuussa lähetystoiminnasta, vaikkei tätä mahdollisuutta onneksi suljetakaan pois EU:n laatimissa säännöissä. Tuen myös lämpimästi päätöslauselmaesityksen 10 ja 11 kohtaa, joissa vaaditaan Media (Plus) -ohjelman vahvistamista. Kyseinen ohjelma on osoittanut, miten myönteinen vaikutus EU:lla voi olla. Toivon, että komissio pystyy vastaamaan haasteeseemme ja

06/09/2005 29

suhtautumaan tähän kysymykseen yhtä kunnianhimoisesti kuin me parlamentissa.

2-070

Mario Borghezio (IND/DEM). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tässä hyvin tasapainoisessa mietinnössä korostetaan tiettyjä ongelmia ja kysymyksiä, joista ovat huolissaan kaikki, jotka ymmärtävät kansojen Euroopan riippumattomien tukijoiden tapaan globaalistumisen hyvin ilmeisen uhan. Globaalistumisella on nähtävä olevan kielteisiä vaikutuksia ennen kaikkea kulttuuriin. Tämän vahvistavat todeksi televisiotuotanto- ja lähetysjärjestelmien kautta levitettävät sanoma ja arvot, tai toisin sanoen arvojen puuttuminen. Tällaiset järjestelmät vaikeuttavat omaa televisiotuotantoamme ja tukahduttavat riippumattomien tuottajien vapaan ilmaisun. Katson täten, että olisi myönteinen askel tarkistaa direktiiviä siten, että meidän on mahdollista tukea tuottajia sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka eivät tällä hetkellä saa asianomaista tukea. Näin voisimme puolestaan rajoittaa edellä mainitsemani sanoman vaikutusta. Emme ole kuitenkaan käsitelleet täällä parlamentissa kaikkia näkökohtia, jotka liittyvät keskusteluun tästä kokonaisvaltaisesta kulttuurien "sekoittumisesta", jota audiovisuaalisen sanoman globaalistuminen aiheuttaa. Tämä on kuitenkin erittäin keskeinen näkökohta, sillä tällaisen sanoman lähettäminen on uhka eurooppalaiselle identiteetille. Juuri edellä mainitusta näkökohdasta meidän pitäisi näin ollen parhaillaan keskustella. Meillä pitäisi lisäksi olla rohkeutta kutsua asioita niiden oikeilla nimillä, koska nykytilanne kuvastaa itse asiassa kaikkien eurooppalaisesta kulttuurista omaksuttujen piirteiden heikentämistä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa yhtä erityistä näkökohtaa, joka on mainittu päätöslauselmaesityksen 38 kohdassa, toisin sanoen sellaisten yhteisön ulkopuolisten tv-kanavien lähettämien viestien sensuroimista, joissa lietsotaan vihaa kulttuuriamme ja länsimaailmaa kohtaan. Näin tapahtui äskettäin libanonilaisen, hyvin lähellä Hizbollah-järjestöä olevan Al-Manar-kanavan lähetyksissä, joissa käytettiin eurooppalaista satelliittia.

2-071

Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, jäsen Weber on hyödyntänyt kokemustaan erinomaisessa mietinnössään, ja onnittelen häntä siitä. Vaikka eurooppalaisen audiovisuaalipolitiikan tulevaisuutta käsittelevän "televisio ilman rajoja" -direktiivin 4 ja 5 artiklan soveltamisessa on otettu myönteisiä askelia, huolenaiheena ovat edelleen eurooppalaisia ohjelmia koskevat lähetyskiintiöt. Asianomaiset kiintiöt ovat edelleen pieniä, mikä tekee muiden, erityisesti yhdysvaltalaisten tuotantojen kanssa kilpailemisen vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Panen myös merkille, että riippumattomien tuotantojen osuus on laskenut noin neljällä prosentilla viimeisten neljän vuoden aikana, mikä on ristiriidassa direktiivin ja audiovisuaalisia tiedotusvälineitä koskevien vapaiden

markkinoiden laajentamispyrkimysten kanssa. Tällainen kehitys ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden harjoittama monopolitaktiikka päinvastoin rajoittavat tuottajien vapaata ilmaisua sekä laadullisesti että määrällisesti. Euroopan unionin hyväksymien sääntöjen rikkomukset ovat valitettavasti vain osa hallitsematonta ilmiötä, josta jäsenvaltiot ovat vastuussa. Nämä säännöt koskevat muun muassa kokonaismainosaikaa, ohjelmien mainoskatkoja, sopimattomien teosten sijoittamista tiettyyn katseluaikaan sekä kiellettyjen tuotteiden, kuten tupakan ja alkoholin, epäsuoraa mainontaa. Kulttuurinen monimuotoisuus edellyttää televisiota ilman rajoja, yhtenäismarkkinoita sekä kuluttajien, alaikäisten ja yleensäkin kansalaisten ihmisarvon suojelemista. Televisio ilman rajoja voi selviytyä ja toimia vain, jos audiovisuaalialalla toteutuvat ajattelunvapaus, palvelujen tarjoamisen vapaus ja vapaus suojella tuottajien teollis- ja tekijänoikeuksia. Euroopan unionilla on velvollisuus puolustaa julkisten ja yksityisten audiovisuaalisten tiedotusvälineiden roolia asianomaisia asetuksia ja direktiivejä sekä perusoikeuskirjaa kunnioittaen.

2-072

María Badía i Cutchet (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin ilmaista tyytyväisyyteni tämän direktiivin tarkistamiseen, koska sen myötä saatetaan ajan tasalle erityisesti niitä "televisio ilman rajoja" -direktiiviin säännöksiä, jotka liittyvät televisio-ohjelmien jakelun ja tuotannon edistämiseen. Audiovisuaalialan ongelmia, jotka liittyvät tuotantojen ja lähetysten sisältöön, ei voida ratkaista pelkästään markkinoilla, eikä teknologista edistystä saa lisäksi jättää voimassa olevan lainsäädännön ulkopuolelle. Kaikkia direktiivin artikloja on näin ollen tarkistettava säännöllisesti, jotta ehkäistään teknologisen kehityksen aiheuttamia puutteita valvonnassa ja varmistetaan nykyisen direktiivin perusperiaatteiden säilyminen. Haluan korostaa tässä yhteydessä erityisesti alaikäisten suojelun ja väkivaltaisten sisältöjen valvonnan periaatteita. Kun otetaan huomioon, että eurooppalaisten teosten kiintiöt täyttyvät suurimmaksi osin kansallisista teoksista, annan täyden tukeni esittelijälle, joka puoltaa vapaaehtoisia aloitteita ei-kansallisten eurooppalaisten teosten kiintiöiden laajentamiseksi. Kannatan myös ehdotusta tehokkaampien mekanismien luomisesta jäsenvaltioille lainsäädännön noudattamiseksi ja valvomiseksi. Audiovisuaalialan julkiset palvelut ovat avain yleisen mielipiteen muodostumiseen, edistävät kulttuurista monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta sekä auttavat luomaan tietoisuutta Euroopan kansalaisuudesta. Haluankin tässä yhteydessä korostaa kielten oppimisen merkitystä yleiseurooppalaisten kanavien ja

30 06/09/2005

audiovisuaalisten teosten saamisessa useampien eurooppalaisten ulottuville. Haluan myös todeta, että tarkistetulla direktiivillä on turvattava uusien teknologioiden ja uusien palvelujen kehittyminen Euroopan talouden kasvun ja uusien työpaikkojen takaamiseksi Lissabonin strategian mukaisesti. Totean lopuksi, että meidän on varmistettava tiedotusvälineiden moniarvoisuus. Omistuksen keskittyminen on uhka demokratialle, joten meidän on estettävä se, kuten myös lainsäädännön vastaisten toimilupien myöntäminen. Kulttuurisen monimuotoisuuden sekä tiedonvälityksen vapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden on oltava jatkossakin eurooppalaisen audiovisuaalimallin kulmakiviä.

2-073

Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, käsiteltävällä direktiivillä on yhteiset tavoitteet Euroopan neuvoston TV-yleiskokouksen kanssa. Itse asiassa tämä direktiivi sisältää lähes kaikki ne asiat, joista Euroopan neuvoston TV-yleiskokous on päättänyt. Molempien tarkoituksena on ylläpitää ja edistää laadukkaiden eurooppalaisten teosten määrää televisiolähetyksissä. Tavoite on hyvä, mutta tämä on yksi esimerkki Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin päällekkäisestä työstä. Tätä direktiiviä käsiteltäessä olisi syytä etsiä avoimin mielin yhteistyömuotoja näiden kahden toimijan välille ja luoda selkeä työnjako Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välille. Ei ole järkevää käsitellä samoja asioita täysin samalla tavalla molemmissa elimissä. Aluksi olisi kuitenkin hyvä sopia yhteisistä käsitteistä, jotta päästään eroon tulkintaeroista siitä, mikä on eurooppalainen teos tai riippumaton tuottaja. Mutta tärkeintä on, että voimavaroja yhdistetään. Täten saavutamme parhaan tuloksen.

2-074

Thomas Wise (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, "televisio ilman rajoja" -ilmaisu vaikuttaa harmittomalta ja viittaa ehkä Jeux sans frontières -nimiseen televisio-ohjelmaan. Joidenkin mielestä saattaa olla fiksua käyttää televisiotoiminnan alkuajoilta peräisin olevia kuvia yleiseurooppalaisesta ystävyydestä kielikuvana Euroopan kulttuuriselle yhdentymiselle. Televisio ilman rajoja -käsitteeseen sisältyy itse asiassa syvällisempi totuus, jonka tämän ehdotuksen tukijat sivuuttavat kokonaan epähuomiossa tai salaavat tietoisesti. Televisiotoiminta on rajatonta. Kaksikymmentä vuotta sitten kommunistihallinto saattoi estää ihmisiä ylittämästä Berliinin muurin mutta ei televisiosignaalien suuntaamista itäsaksalaisiin koteihin. Tänä päivänä teknologia on kehittynyttä ja ihmiset kaikkialla maapallolla voivat katsoa haluamiaan televisio-ohjelmia haluamassaan paikassa. EU jatkaa kaikesta huolimatta tämän vainoharhaisen ja vanhoillisen suunnitelman toteuttamista eurooppalaista ohjelmatuotantoa koskevine kiintiöineen, ja me kaikki tiedämme, minkälaisen

kaaoksen kiintiöt voivat saada aikaan. Tosiasiahan on, että jos katsojat haluavat katsoa esimerkiksi amerikkalaisia tv-ohjelmia ympäri vuorokauden, mikään ei voi estää heitä tekemästä niin, eikä ainakaan Euroopan unioni. Vai onko tämä se salattu totuus? Yhdistyneessä kuningaskunnassa Jeux sans frontières -ohjelman nimi on It's a Knock-Out (tyrmäys). Juuri eurooppalaiset katsojat eivätkä poliitikot antavat tyrmäysiskun tälle toiveunta vastaavalle hankkeelle, koska tavalliset kansalaiset tietävät, että jos EU on vastaus, kysymyksen on täytynyt olla typerä.

2-075

Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, odotamme tietysti innolla ehdotusta, jonka toivomme komission esittävän vuoden loppuun mennessä. Emme pidä kuitenkaan kovinkaan luottamusta herättävinä asiakirjoja, jotka komission yksiköt ovat laatineet Liverpoolissa tämän kuun lopulla järjestettävän audiovisuaalipolitiikkaa käsittelevän konferenssin valmistelun yhteydessä. Ensinnäkin ymmärrän, ettei uusi direktiivi saisi tietenkään estää eurooppalaisen audiovisuaalialan kehitystä. Tämän ei pitäisi kuitenkaan varmastikaan tarkoittaa sitä, ettei lähetystoiminnan harjoittajien voimakasta keskittymistä vastaan voida ryhtyä toimenpiteisiin, oli kyse sitten horisontaalisesta, vertikaalisesta, rajat ylittävästä tai muunlaisesta keskittymisestä. Parlamentti on toistuvasti pyytänyt komissiota esittämään asiaa koskevia ehdotuksia. Kuten kaikki tietävät, tämä on erittäin tärkeää, mikäli haluamme säilyttää tiedotusvälineiden moniarvoisuuden. Komissio on mielestäni hieman liian innokas luopumaan tästä tehtävästä sillä verukkeella, että asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, minkä vuoksi komissio ei toisin sanoen aio esittää tätä koskevia ehdotuksia. En voi hyväksyä komission menettelyä tältä osin. Tässä yhteydessä on myös pohdittu ajatusta Euroopan audiovisuaalialan seurantakeskuksesta, jonka tehtävänä olisi seurata markkinoita ja kerätä tietoa. Suokaa anteeksi, mutta pelkkä seurantakeskus ei todellakaan riitä. Tällainen keskus on pelkkä somiste ja täysin turha, ellei sitä tueta toimilla, jotka on myös mahdollista toteuttaa. Toiseksi haluaisin kommentoida kansallisten kanavien asemaa. Parlamentin toimeksiantamassa tutkimuksessa todetaan itse asiassa, ettei kansallisten kanavien riippumattomuutta voida taata mitenkään varmasti monissa jäsenvaltioissa. Asiasta on siis mustaa valkoisella. Komissio lähtee siitä olettamuksesta, että kansallisten kanavien ohjelmapolitiikka on jäsenvaltioiden käsissä. Vaikka tämä onkin totta, en voi olla miettimättä, eikö meidän, siis komission ja parlamentin, pitäisi kuitenkin harkita toimintatapoja ja toimenpiteitä, joihin meidän olisi turvauduttava siinä tapauksessa, että hallitukset ovat muuttaneet kansalliset kanavat käytännössä hallituspolitiikan

06/09/2005 31

haaraorganisaatioiksi. Sallikaa minun päättää puheenvuoroni toteamalla, että nyt käsiteltävänämme oleva minimalistinen lähtökohta johtaa suoraan amerikkalaistyylisiin tilanteisiin. Oletan, että täällä istuntosalissa, joka alkaa nyt täyttyä mukavasti, vain harvat jäsenet pitävät tällaista tulevaisuudennäkymää houkuttelevana. Arvoisa komission jäsen, aika käy vähiin, ja nyt on aika ryhtyä toimiin.

2-076

Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, minun on toimittava komission jäsenen Redingin sijaisena, sillä hän on parhaillaan Lontoossa Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden yhteydessä järjestettävässä tapaamisessa. Haluan ensinnäkin kiittää parlamenttia tästä laajasta katsauksesta sekä onnitella sitä jäsen Weberin mietinnössä ilmaistusta laajasta tuesta kokonaislähestymistavalle, jota on käsitelty vuoden 2005 heinäkuun alussa julkaistuissa yhteenvetoasiakirjoissa. Kyse on uudesta ja kattavasta lähestymistavasta, jossa ehdotetaan asteittaista sääntelyä lineaarisille palveluille (radiolähetykset) ja ei-lineaarisille palveluille, esimerkiksi tilausvideopalvelulle (video on demand). Kuten mietinnössä aivan oikein huomautetaan, nykyisiä sääntöjä on mukautettava rakenteellisiin muutoksiin ja tekniseen kehitykseen noudattaen samalla täysimääräisesti nykyisen "televisio ilman rajoja" -direktiivin perusperiaatteita. Direktiivin perusperiaatteet, mukaan lukien edelleen voimassa olevat sisämarkkinoiden luomista ja yleishyödyllisiä palveluja koskevat tavoitteet, ovat seuraavat: audiovisuaalisten ohjelmien vapaa liikkuvuus eri foorumeilla ja niiden välillä lähetystavasta riippumatta; erityistapahtumien maksuttomuus; eurooppalaisten teosten, riippumattomien tuotantojen ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistäminen; vähimmäisvaatimukset katsojien suojelemiselle piilomainonnalta; audiovisuaalisten teosten ja erityisesti elokuvien koskemattomuus, alaikäisten ja ihmisarvon suojelu sekä vastineoikeus. Kuulemisprosessi on järjestetty täyttä avoimuutta soveltaen Euroopan parlamentin jäsenten myötävaikutuksella. Näin tapahtuu myös tärkeässä Liverpoolissa järjestettävässä audiovisuaalialaa käsittelevässä konferenssissa, jossa keskustellaan audiovisuaalisten sisältöjen sääntelyä koskevista tulevista säännöistä kuudessa eri pyöreässä pöydässä. Nykyisen direktiivin 4 ja 5 artiklan osalta olemme panneet asianmukaisesti merkille huolenaiheet, joita olette ilmaisseet "riippumattomien tuottajien" tai "eurooppalaisten teosten" kaltaisten käsitteiden paremman ja yhdenmukaisemman soveltamisen turvaamisesta ottamalla käyttöön selkeämmät käsitteet. Olen pannut tarkasti merkille jäsen Weberin toiveen antaa teos-käsitteelle täsmällisempi sisältö. Toimia eurooppalaisten teosten ja riippumattomien tuotantojen edistämiseksi käsiteltiin myös kuulemistilaisuuksissa yhteenvetoasiakirjojen yhteydessä. Näissä asiakirjoissa käsiteltiin samoja seikkoja, joita Weberin mietinnössä korostetaan. Kuulemistilaisuudet osoittivat, että

perusperiaatteet ovat edelleen voimassa, koska direktiivin 4 ja 5 artikla ovat tarjonneet vakaan ja toimivan kehyksen kulttuurisen monimuotoisuuden ja eurooppalaisen audiovisuaalituotannon edistämiselle. Ajatus eurooppalaisen audiovisuaalialan ja tiedotusvälineiden teemavuoden järjestämisestä, minkä tarkoituksena on kehittää Euroopan innovaatiosopimusta, on harkinnan arvoinen ja kiinnostava sekä vaatii tarkempia selvityksiä. Teemavuoden järjestämiseen ei kuitenkaan voida sitoutua vielä tässä pohdinnan ja keskustelun vaiheessa. Panen merkille Weberin mietinnössä esitetyt huolenaiheet, jotka liittyvät tarpeeseen suojella tiedotusvälineiden moniarvoisuutta. Tätä erittäin tärkeää kysymystä käsitellään yhdessä Liverpoolin konferenssin pyöreässä pöydässä. Komissio myöntää tiedotusvälineiden moniarvoisuuden tärkeyden ja kiinnittää toimivaltansa rajoissa suurta huomiota tiedotusvälineiden keskittymiseen ja omistukseen. Tähän liittyen on myös käynnistetty julkista keskustelua sen selvittämiseksi, pitäisikö tätä kysymystä käsitellä yhteisön tasolla. Parlamentin tämänpäiväinen keskustelu osoitti, ettei tähän vaikeaan kysymykseen ole välitöntä ratkaisua. Voidaan kuitenkin todeta, että on kiistatta tarpeen toteuttaa useita toimia. Näihin kuuluvat tehokas kansallinen sääntely, kansallisen ja eurooppalaisen kilpailulainsäädännön soveltaminen sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuuden aktiivinen edistäminen jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla helpottamalla eurooppalaisten teosten liikkuvuutta tai tukemalla eurooppalaisia tuottajia "televisio ilman rajoja" -direktiivin ja Media-ohjelman yhteydessä. Näitä muutamia seikkoja halusin korostaa komission jäsenen Redingin puolesta. Sanon vielä kerran jäsen Weberille ja kaikille keskustelua seuranneille parlamentin jäsenille, että komissio on osoittanut suurta mielenkiintoa tätä parlamentin kanssa käytävää vuoropuhelua ja ajatustenvaihtoa kohtaan.

2-077

Puhemies. − Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

2-078

Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies TRAKATELLIS

2-079

Äänestykset

2-080

Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana äänestykset. (Äänestysten tulokset ja yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

2-081

Euroopan unionista käytävän keskustelun arvioinnin rakenne, aiheet ja kehys

2-082

Euroopan unionista käytävän keskustelun arvioinnin rakenne, aiheet ja kehys

32 06/09/2005

2-083

Marokon kanssa tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen liitettävä pöytäkirja

2-084

Tunisian kanssa tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen liitettävä pöytäkirja

2-085

Jordanian kanssa tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen liitettävä pöytäkirja

2-086

Raakatupakka-alan yhteinen markkinajärjestely

2-087

Luonnonmukainen tuotantotapa ja siihen viittaavat merkinnät maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa

2-088

Eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän käyttöönotto ja käyttö

2-089

– Ennen äänestystä:

2-090

Etelka Barsi-Pataky (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää suullisen tarkistuksen, olla tehdään pieni tekninen muutos. Sanat "vuoden 2004 hintoina" tulisi poistaa tarkistuksista 6, 7, 8 ja 19.

2-091

(Puhemies ilmoitti, ettei suullista tarkistusta vastustettu.)

2-092

EY:n ja Libanonin sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista

2-093

EY:n ja Georgian sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista

2-094

Kalastustoimia koskevat tiedot ja kaukohavaintokeinot

2-095

EY:n ja Albanian sopimus ilman lupaa oleskelevien henkilöiden takaisinotosta

2-096

Osallistuminen yhteisön ulkoiseen apuun

2-097

Kaivannaisteollisuuden jätehuolto

2-098

Progress-ohjelma

2-099

– Ennen äänestystä:

2-100

Lívia Járóka (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, haluaisin ehdottaa kahta muutosta alkuperäiseen tekstiin. Kumpikin niistä koskee Euroopan romaniyhteisöä. Ensimmäinen muutos koskee johdanto-osan 7 kappaletta ja tarkistusta 6. Luen ääneen sanat, jotka haluaisin lisättävän tekstiin: "– – sekä romanien erityistilanne".

Toinen ehdottamani muutos liittyy myönteisten keinojen merkitykseen. Tähän kappaleeseen ehdotan lisättäväksi kokonaisen lauseen, joka kuuluu: "Huomiota on kiinnitettävä erityisesti perinteisesti muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin (kuten) romaneihin ja vammaisiin."

2-101

Karin Jöns (PSE), esittelijä. – (DE) Haluaisin esittelijänä muistuttaa, että komission ehdotus kattaa kaikki 13 artiklassa määritellyt luokat eli siis myös ryhmät, joita syrjitään niiden etnisen alkuperän vuoksi. Näin ollen Progress-ohjelmassa kiinnitetään huomiota myös romanien erityisongelmiin. On ikävää, ettei komiteassa mainittu mitään siitä, tulisiko tekstissä olla nimenomainen viittaus heihin. Muutoin meillä olisi ollut aikaa keskustella siitä nyt. Uuden ryhmän lisääminen tässä vaiheessa aiheuttaa ongelmia, koska meidän olisi sen jälkeen mainittava muutkin syrjinnän kohteeksi joutuvat ryhmät erikseen. Toistaiseksi olemme maininneet ainoastaan vammaiset. Meidän tulisi pitäytyä tässä eikä ryhtyä sisällyttämään yksittäisiä ryhmiä, ja 13 artiklaa olisi jatkossakin sovellettava. Lisäisin vielä, että kun äänestimme asiasta kesäkuussa, minun ryhmäni totesi, että meidän olisi kiinnitettävä tässä ohjelmassa erityistä huomiota sintien ja romanien kohtaamiin ongelmiin. Tämän kaiken perusteella aion äänestää tyhjää.

2-102

(Puhemies totesi, että 37 jäsentä vastusti suullisia tarkistuksia, joten niitä ei hyväksytty.) – Ennen lainsäädäntöpäätöslauselmaehdotuksesta toimitettua äänestystä:

2-103

Karin Jöns (PSE), esittelijä. – (DE) Haluan osoittaa erittäin sydämelliset kiitokseni rahoitusnäkymiä käsittelevän väliaikaisen valiokunnan jäsenille, joiden ansiosta saamme hyvän välineen eli tarvittavat määrärahat sosiaalipoliittisen ohjelmamme toteuttamiseksi.

2-104

Tekstiili- ja vaatetusala vuoden 2005 jälkeen

2-105

- Ennen johdanto-osan C kappaleesta toimitettua äänestystä:

2-106

Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Vaikka me katsommekin nykyisen sanamuodon asianmukaisemmaksi, ehdotan niiden monien parlamentin jäsenten pyynnöstä, jotka äänestäisivät tarkistuksen puolesta, jos sitä muutettaisiin, että tekemäämme tarkistukseen 9 sisällytetään seuraava virke: "toteaa, että tekstiili- ja vaatetusalan kiintiöiden poistamisella voi olla vakavia vaikutuksia epäsuotuisimmille alueille ja se saattaa pienentää alueiden henkeä kohti laskettua BKT:ta, minkä vuoksi asianmukaiset toimenpiteet ovat tässä tilanteessa perusteltuja".

06/09/2005 33

2-107

(Puhemies ilmoitti, ettei suullista tarkistusta vastustettu.)

2-108

Televisio ilman rajoja

2-108-500

Puhemies. − Äänestykset ovat päättyneet.

2-109

Äänestysselitykset

2-110

- Joseph Daulin mietintö (A6-0233/2005)

2-111

Maria Carlshamre, Lena Ek ja Cecilia Malmström (ALDE), kirjallinen. − (SV) On mielestäni erittäin tärkeää, että EU:n maatalouspolitiikkaa, myös raakatupakka-alan yhteistä markkinajärjestelyä, uudistetaan. Nykyinen järjestelmä on kallis. Lisäksi nykyiset korkeat maataloustuet johtavat EU:n tuotteiden polkumyyntiin maailmanmarkkinoilla. Tästä asiaintilasta aiheutuu vakavia seurauksia kehitysmaille. Euroopan parlamentti on äänestänyt tänään raakatupakka-alan yhteisen markkinajärjestelyn muuttamisesta. Päätin äänestää puolesta, koska muutos merkitsee, että raakatupakka-alan jo alkanut uudistus voi jatkua. EU:n ei mielestäni pidä tukea tupakanviljelyä. Näin ollen suhtaudun myönteisesti jatkuviin uudistuksiin, joilla puolet tupakka-alan kokonaistuesta (484 miljoonaa euroa) siirretään vuodesta 2010 alkaen tupakantuotantoalueiden rakenneuudistusohjelmiin maaseudun kehittämisen yhteydessä.

2-112

Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Komission ehdotus vastaa tarpeeseen laatia uudelleen asetus (ETY) N:o 2075/92, joka on vanhentunut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 antamisen myötä. Tämä uusi asetus on laadittu huhtikuussa 2004 sovitun YMP:n toisen uudistuspaketin täytäntöönpanon perusteella. Asetuksesta olisi näin ollen selkeyden ja avoimuuden vuoksi poistettava monia artikloja sekä liite. Tämä johtuu palkkio- ja tuotannonohjausohjelmien poistamisesta ja tiettyjen artiklojen ja liitteen säännösten siirtämisestä raakatupakka-alan yksityiskohtaisiin täytäntöönpano- ja hyväksymissääntöihin. Lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi suhtaudun myönteisesti komission ehdotukseen. Siksi myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan myönteinen lausunto ansaitsee parlamentin tuen.

2-113

Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Äänestämme tätä mietintöä vastaan, koska mielestämme raakatupakka-alalla ei saisi olla yhteistä markkinajärjestelyä lainkaan. Mielestämme EU:ssa olisi tehtävä mahdollisimman nopeasti päätös, jonka perusteella tupakantuottajien on

viipymättä ryhdyttävä toimimaan vapailla markkinoilla ja mukauduttava tilanteeseen. On lisäksi uskomattoman epäjohdonmukaista, että EU tukee tupakanviljelyä ja että samaan aikaan panostetaan terveydensuojelun toimiin ja kampanjoihin. Kauanko tämän järjettömän tilanteen annetaan jatkua?

2-114

David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Suhtaudun myönteisesti näihin raakatupakan kansainvälisen kaupan sääntelemiseksi tarkoitettuihin toimiin. Odotan silti malttamattomana, milloin tämä kauppa kokonaisuudessaan loppuu.

2-115

Neil Parish (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Britannian konservatiivit äänestivät tämän mietinnön osalta tänään tyhjää. Vaikka suhtaudummekin myönteisesti kauan odotettuihin muutoksiin vuotuisen yhden miljardin tupakkajärjestelyn lopettamiseksi, vuonna 2004 sovituissa uudistuksissa ei edetä mielestämme tarpeeksi pitkälle eikä riittävän nopeasti. Tuomitsemme ankarasti sen, että jäsenvaltioille, joissa tupakkaa kasvatetaan, annettiin mahdollisuus säilyttää jopa 60 prosenttia nykyisistä tuotantoon sidotuista tupakkatuista vuoteen 2010 saakka. Useimmilla muilla YMP:n aloilla tuet on täysin erotettu tuotannosta, eikä mielestämme ole syytä tehdä näin silmiinpistävää poikkeusta tupakankaan kohdalla. Tappaahan kyseinen tuote satoja tuhansia EU:n kansalaisia joka vuosi.

2-117

Anders Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) On mielestäni erittäin tärkeää, että EU:n maatalouspolitiikkaa uudistetaan, myös raakatupakka-alan yhteistä markkinajärjestelyä. Nykyinen järjestelmä on kallis. Lisäksi nykyiset korkeat maataloustuet johtavat EU:n tuotteiden polkumyyntiin maailmanmarkkinoilla. Tästä asiaintilasta aiheutuu vakavia seurauksia kehitysmaille. Euroopan parlamentti on äänestänyt tänään raakatupakka-alan yhteisen markkinajärjestelyn muuttamisesta. Päätin äänestää puolesta, koska muutos merkitsee, että raakatupakka-alan jo alkanut uudistus voi jatkua. EU:n ei mielestäni pidä tukea tupakanviljelyä. Näin ollen suhtaudun myönteisesti jatkuviin uudistuksiin, joilla puolet tupakka-alan kokonaistuesta (484 miljoonaa euroa) siirretään vuodesta 2010 alkaen tupakantuotantoalueiden rakenneuudistusohjelmiin maaseudun kehittämisen yhteydessä.

2-118

- Joseph Daulin mietintö (A6-0234/2005)

2-119

Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Komissio ehdottaa maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annetun asetuksen (ETY) N:o 2092/91 muuttamista.

34 06/09/2005

Komissio esitti tiedonannossaan elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta ajatuksen nykyisen kansallisen tuontia koskevan poikkeuksen korvaamisesta pysyvällä järjestelmällä, jossa hyödynnetään yhteisön nimeämien elinten suorittamaa teknistä esikuva-analyysia. Uuden pysyvän järjestelmän kehittämiselle on varattava jonkin verran aikaa. Suhtaudun myönteisesti ehdotettuun muutokseen, ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan myönteinen lausunto ansaitsee parlamentin tuen.

2-120

Christa Klaß (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Olen huolissani gelatiinin ja luomugelatiinin valmistuksesta. Kumpikin gelatiinityyppi valmistetaan samassa tuotantoprosessissa. Ainut ero on raaka-aineiden keräyksessä ja valvonnassa, sillä luomugelatiinin valmistukseen käytettävät raaka-aineet saadaan ainoastaan valvotuissa luonnonmukaisissa olosuhteissa kasvatetuista sioista, joiden luomukasvatuksen aikana on sovellettu ja noudatettu kaikkia asiaa koskevia säännöksiä. Tämän asetuksen liitteessä 6 olevaan C osaan sisältyy tavanomaisen gelatiinin tuotantoon käytettäviä raaka-aineilta koskeva poikkeus, sillä muita kuin luonnonmukaisesti tuotettuja maataloustuotteita saadaan sisällyttää tietty prosenttimäärä luomutuotteiden valmistukseen. Tämä on toki oikein, koska gelatiinin nykyinen kysyntä ylittää huomattavasti luomugelatiinin tarjonnan. Saksassa monet yritykset ovat ryhtyneet valmistamaan luomugelatiinia. Jotta luomugelatiinin tuotantoa voidaan jatkossakin harjoittaa, asetuksen liitteessä 6 olevaan B osaan on sisällytettävä seuraavat prosessin apuaineet:

2-121

Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta siksi, että elinkeinoelämän toimintasääntöjen ennustettavuus ja vakaus ovat erittäin tärkeitä asioita, ja ennen kaikkea siksi, ettei rehellistä kauppaa haittaavia lainsäädännöllisiä aukkoja saa jäädä. Vaikka emme ottaisi nyt huomioon tässä käsiteltävän päivitetyn luettelon laatimisen viivästymisestä aiheutuvia seikkoja emmekä sisältöä koskevaa lausuntoa, jonka annamme luettelon valmistuttua, nyt on ensisijaisen tärkeää varmistaa, että pystymme varmistamaan välttämättömät – ja edellä mainittujen rajoitusten puitteissa toteuttamiskelpoiset – edellytykset kansainvälisen kaupan jatkumiselle.

2-122

- Etelka Barsi-Patakyn mietintö (A6-0212/2005)

2-123

Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Haluamme toistaa, että vastustamme periaatteellisista

syistä avaruuden asevarustelua ja avaruuden käyttöä sotilastarkoituksiin. Näin ollen vastustamme eurooppalaisen Galileo-radionavigointijärjestelmän käyttöä sotilas- tai turvallisuustarkoituksiin, sellaisena kuin tätä nyt ehdotetaan. Tämän periaatteen vuoksi katsomme, että järjestelmää voitaisiin käyttää vaihtoehtona Yhdysvaltojen hallitsemalle Global Positioning System- eli GPS-järjestelmälle. Emme saa unohtaa, että Yhdysvallat on aiemmin estänyt pääsyn järjestelmään voidakseen käyttää sitä sotilaallisissa hyökkäyksissään Jugoslaviaan ja Irakiin. On huomattava, että Kiina ja Intia ovat kiinnostuneita Galileo-järjestelmästä ja ne voivat ryhtyä hankekumppaneiksi. Tämä edistäisi GPS-monopolin päättymistä ja loisi vaihtoehtoisen, laajalle kansainväliselle yhteistyölle rakentuvan hankkeen. Hanketta on käytettävä rauhanomaisiin tarkoituksiin kansainvälisessä yhteistyössä vaarantamatta kansalaisten oikeuksia, vapautta ja takuita. Sitä on kehitettävä yleisen palvelun suuntaan sen laajoja käyttömahdollisuuksia hyödyntämällä.

2-124

Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Galileo-ohjelma on paljon muutakin kuin pelkkä tutkimushanke. Siitä on tullut Euroopalla hyvin tärkeä, koska se on maailman ensimmäinen erityisesti siviilikäyttöön suunniteltu satelliittivälitteinen radionavigointi- ja paikantamisjärjestelmä. Äänestin eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän rakennus- ja käyttöönottovaiheen sekä käyttövaiheen toteuttamista koskevan Barsi-Patakyn mietinnön puolesta (A6-0212/2005). Mietinnön suuntaviivojen täytäntöönpanon tarkoituksena on vastata tyydyttävällä tavalla rahoitusta ja teollisoikeutta koskeviin kysymyksiin sekä järjestää riittävät demokraattisen valvonnan mekanismit. Ohjelma on toteutettava tasapainoisesti, sillä sen toteutus tapahtuu uudella, julkisen ja yksityisen toiminnan yhdistävällä tavalla. Lisäksi katson, että ohjelman vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään on pelkästään myönteinen, koska sen avulla saavutetaan osa Lissabonin strategian päämääristä. Ohjelma luo nimittäin perustan monien uusien työpaikkojen syntymiselle Eurooppaan ja vahvistaa Euroopan kilpailukykyä käytäntöön perustuvan tekniikan ja tietämyksen avulla.

2-125

- Paolo Costan mietintö (A6-0232/2005)

2-126

Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Costan mietinnön puolesta. Mietinnössä käsitellään

06/09/2005 35

ehdotusta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Libanon tasavallan väliseksi sopimukseksi tietyistä lentoliikenteen näkökohdista. Monet lentoliikennepalvelujen alalla tehdyt kahdenväliset sopimukset ovat tärkeitä välineitä, joilla varmistetaan, että suhteemme yhteisön ulkopuolisiin maihin ovat asianmukaiset erityisesti lentoturvallisuuteen liittyvien seikkojen osalta. Tämän ja sen vuoksi, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut yhteisön yksinomaisen toimivallan tällä alalla, neuvosto antoi komissiolle luvan aloittaa neuvottelut yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa nykyisissä kahdenvälisissä sopimuksissa olevien tiettyjen määräysten korvaamiseksi yhteisön sopimuksilla. Libanonin tasavallan tapauksessa parlamentin ehdottamat tarkistukset ovat luonteeltaan korjaavia ja koskevat lentopolttoaineen verotusta, nimeämislausekkeita ja hinnoittelua. Emme vastusta näiden seikkojen osalta mitään.

2-127

- Paolo Costan mietintö (A6-0231/2005)

2-128

Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Costan mietinnön puolesta. Mietinnössä käsitellään ehdotusta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Georgian väliseksi sopimukseksi tietyistä lentoliikenteen näkökohdista. Monet lentoliikennepalvelujen alalla tehdyt kahdenväliset sopimukset ovat tärkeitä välineitä, joilla varmistetaan, että suhteemme yhteisön ulkopuolisiin maihin ovat asianmukaiset erityisesti lentoturvallisuuteen liittyvien seikkojen osalta. Tämän ja sen vuoksi, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut yhteisön yksinomaisen toimivallan tällä alalla, neuvosto antoi komissiolle luvan aloittaa neuvottelut yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa nykyisissä kahdenvälisissä sopimuksissa olevien tiettyjen määräysten korvaamiseksi yhteisön sopimuksilla. Georgian tapauksessa parlamentin ehdottamat tarkistukset ovat luonteeltaan korjaavia ja koskevat lentopolttoaineen verotusta, nimeämislausekkeita ja hinnoittelua. Emme vastusta näiden seikkojen osalta mitään.

2-129

- Paulo Casacan mietintö (A6-0238/2005)

2-130

Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Olen erittäin tyytyväinen EY:n ehdotukseen, jolla jatketaan EU:n kalastusalusten valvontajärjestelmän ajanmukaistamiseksi toteutettuja toimia. Katson, että parlamentin kalatalousvaliokunta on osallistunut merkittävästi lopullisen tekstin laadintaan. Haluan tähdentää, että ehdotettujen toimien

täytäntöönpanoaikaa on lykätty vuoteen 2008 siksi, ettei kaikkia kokeiluhankkeita ole vielä saatu päätökseen. Suhtaudun myönteisesti myös alusten kaukohavaintojärjestelmien käyttöön ja elektronisen kalastuspäiväkirjan käyttöönottoon. Mielestäni näillä toimilla pystytään tehostamaan kalastusvyöhykkeiden valvontaa sekä parantamaan ja tarkentamaan kalavarojen hallinta entisestään, mikä puolestaan helpottaa kalataloutta koskevien tietojen keräämistä ja jakelua. Mikäli parlamentin ehdottamat tarkistukset vastaavat paikallista tilannetta eri jäsenvaltioissa, ne ansaitsevat parlamentin hyväksynnän äänestyksessä.

2-131

Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Olemme päättäneet äänestää tätä mietintöä vastaan. Suhtaudumme EU:n yhteiseen kalastuspolitiikkaan erittäin kriittisesti. On kuitenkin tärkeää valvoa, että EU:n alukset noudattavat tarkasti sääntöjä. Kannatamme siksi kalastustoimintaa koskevien tietojen elektronisen kirjauksen ja toimittamisen periaatetta. Katsomme kuitenkin, ettei alusten tietokonejärjestelmiin yhdistämisestä aiheutuvia kustannuksia pitäisi sälyttää EU:n maksettaviksi. Rahoituspäätösten tulisi kuulua yksittäisille jäsenvaltioille. Itsestään selvä ratkaisu olisi kaikkien kustannusten asettaminen kalastusalan maksettaviksi.

2-132

Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Komission ehdotuksen tarkoituksena on velvoittaa kirjaamaan kalastustoimet ja ilmoittamaan niistä sähköisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden edellytetään varustavan kalastuksenseurantakeskuksensa alusten kaukohavaintojärjestelmän kanssa yhteensopivalla tekniikalla. Lisäksi yli 15-metrisissä aluksissa on oltava automaattinen paikannuslaite, jonka avulla voidaan seurata alusten kalastustoimintaa alusten satelliittiseurajärjestelmässä (VMS). Tarkoituksena on saavuttaa yhteisen maatalouspolitiikan vuonna 2002 tehdyn uudistuksen valvonta- ja hallintatavoitteet. Olemme aina suhtautuneet epäilevästi tämän järjestelmän käyttöönottoon sekä itsemääräämisperiaatteen kunnioittamisen että järjestelmän kustannustehokkuuden vuoksi. IMPAST-kokeiluhankkeen (kalastustoiminnan valvonnan parantaminen yhdentämällä passiiviset ja aktiiviset satelliittipohjaiset tekniikat) kansallisesta täytäntöönpanosta saadut tulokset ovat vahvistaneet järjestelmän toimivuutta ja kustannustehokkuutta koskevat pelkomme tosiksi riippumatta siitä, millainen komission kokonaisarvio oli. On joka tapauksessa ehdottoman tärkeää, että järjestelmän toteutuksessa otetaan huomioon eri kalastuslaivastojen ja yksinomaisten talousvyöhykkeiden erityispiirteet ja että yhteisön rahoitusta tarjotaan asiaa koskevien investointien ja koulutuskustannusten tukemiseksi.

2-133

36 06/09/2005

Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Liian monimutkaiset säännöt, joita kalastajien on noudatettava, muodostavat yhteisen kalastuspolitiikan kehityksen myötä yhä suuremman taakan kalastusalalle sekä valvontavirastoille. Äskettäin yhtä skotlantilaista alusta syytettiin perusteettomasti laittomien pyydysten käytöstä, koska valvontavirasto tulkitsi nykyisiä sääntöjä väärin. Äänestin Casacan mietinnön puolesta, koska teoriassa uuden tekniikan käyttö voi helpottaa osin paperisotaa, mutta Skotlannin kannalta paras toimintavaihtoehto olisi YKP:n lopettaminen ja kalastuksen valvonnan palauttaminen paikallisiin käsiin.

2-134

Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Haluan onnitella kollega Casacaa erinomaisesta mietinnöstä, joka koskee kalastustoimia koskevien tietojen kirjaamisesta ja toimittamisesta sekä kaukohavaintokeinoista annettua neuvoston asetusta. Annan siis mietinnölle täyden tukeni. Tätä aloitetta on kannatettava. Sillä parannetaan tietojen laatua ja kalavarojen hallinnan tehokkuutta.

2-135

Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Neuvoston asetusehdotus ansaitsee hyödyllisyytensä ja tärkeytensä vuoksi kaikkien niiden tuen, jotka katsovat, että kalavarojen suojelu on jokaisen asia. Erityisesti ehdotus ansaitsee kalastajien ja sellaisten talouksien tuen, joissa kalastuksella on merkittävä asema. Pelkkä ehdotuksen hyödyllisyys ei tietystikään riitä: ehdotuksen on oltava lisäksi järkevä ja toteuttamiskelpoinen. Monet tarkistukset, joita esittelijä ja muut parlamentin jäsenet ovat esittäneet, ovat askel tähän suuntaan, ja näin ollen niillä voidaan perustella mietinnön tukemista. Näin laadittu versio on yksinkertaisesti reilumpi, järkevämpi ja toteuttamiskelpoisempi kuin neuvoston ehdottama versio. Näistä syistä ja erityisesti kansallisten etujen vuoksi äänestin tämän mietinnön hyväksymisen puolesta.

2-136

Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − Koska tästä mietinnöstä ei keskusteltu, haluan tähdentää kalastustoimintaa koskevien tietojen merkitystä. Hupenevien kalavarojen vuoksi tarkkojen tietojen kerääminen on ratkaiseva tekijä kestävän yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) kannalta.

2-137

- Ewa Klamtin mietintö (A6-0214/2005)

2-138

Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Euroopan yhteisön ja yhteisön ulkopuolisten maiden väliset takaisinottosopimukset ovat erittäin tärkeitä välineitä laittoman maahanmuuton torjumista koskevassa Euroopan unionin strategiassa. Euroopan yhteisön ja Albanian välillä neuvoteltu ja tehty takaisinottosopimus on järjestyksessä neljäs ja

noudattelee aiemmin Hongkongin, Macaon ja Sri Lankan kanssa tehtyjä sopimuksia. Sopimuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden lopussa. Sopimuksessa vahvistetaan Albanian velvollisuus ottaa vastaan laittomasti jäsenvaltioiden alueella oleskelevia kansalaisiaan ja velvoitetaan unioni vastaavasti ottamaan vastaan EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset, jotka oleskelevat laittomasti Albanian alueella. Äänestin tämän mietinnön hyväksymisen puolesta, koska siinä suositellaan sopimuksen tekemistä. Haluan samalla kiittää mietinnön esittelijää Ewa Klamtia erinomaisesta mietintötyöstä ja valppaudesta, sillä hän varoittaa jo nyt ongelmista, joita Albaniassa varmasti ilmenee, kun sopimus tulee voimaan, sekä korostaa tarvetta tukea Albaniaa tässä yhteydessä. On niin ikään tärkeää selvittää huolellisesti, miten voimme tukea ihmisten kotouttamista uudelleen kotimaahansa, jotta he voivat palata sinne pysyvästi.

2-139

Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Meidän on niin poliitikkoina kuin suuren yleisön edustajinakin pidettävä maahanmuuttoasioita erittäin tärkeinä ja asetettava ne ensisijaisten kysymysten joukkoon. Taloudellinen ja sosiaalinen malli on tietenkin asian ydin, ja näin on ollut kautta väestön muuttoliikkeen historian. Ongelmistaan huolimatta malli on selvästi ollut varsin onnistunut. Paremman elämän etsiminen kuuluu eittämättä ihmisluontoon. Hyvin toimiva taloudellinen ja sosiaalinen järjestelmä ei kuitenkaan kykene automaattisesti selviytymään kaikista muuttopaineista. Siksi tarvitaan sääntöjä – ennen muuta valvottavissa olevia sääntöjä. Muussa tapauksessa edistämme järjestelmällisiä oikeuksien loukkauksia ja laittomien, lainvastaista palvelua tarjoavien taloudellisten organisaatioiden muodostumista. Meidän on käsiteltävä muuttoliikettä koskevaa kysymystä inhimillisesti ja realistisesti. Käsiteltävänämme olevassa mietinnössä annetaankin ratkaisu, joka on sekä realistinen että inhimillinen ja joka toimii signaalina muulle maailmalle. Näin ollen äänestin mietinnön hyväksymisen puolesta.

2-140

- Michael Gahlerin mietintö (A6-0239/2005)

2-141

Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Pidän ajatusta yhteisön ulkoisen avun sidonnaisuuden purkamisesta myönteisenä, ja parlamenttikin on kannattanut sitä. Ongelmana on vain, ettei hyvästä ajatuksesta saisi seurata huonoa lopputulosta. Käsiteltävänämme olevaan mietintöön ehdotetut tarkistukset ansaitsevat tukemme ensinnäkin siksi, ettei ole loogista edistää kilpailua pelkästään kilpailun vuoksi – varsinkaan, kun kilpailu toteutuu epäoikeudenmukaisesti eikä noudata meidän mielestämme keskeisiä ja tärkeitä sääntöjä. Tarkistukset ansaitsevat tukemme myös siksi, että avun myöntämisen tarkoituksena tulisi olla kehityksen vieminen eteenpäin

06/09/2005 37

eikä kehittyneiden maiden ja meidän kilpailijoidemme talouksien edistäminen. On todellakin täysin järkevää liittää kehitysapu – epäsuorasti – kehittyvien talousalueiden rahoitukseen, koska näin saamme myönnetystä avusta kaksinkertaisen tehon. Jos edistämme tässä yhteydessä ainoastaan kehittyneitä talouksia ja omia kilpailijoitamme, rahoitamme selkeästi niitä, jotka eivät rahoitusta tarvitse. Tämän ja käsiteltävänämme olevan mietinnön tärkeimpien kohtien perusteella äänestin mietinnön puolesta.

2-142

- Jonas Sjöstedtin mietintö (A6-0236/2005)

2-143

Brian Crowley (UEN), kirjallinen. − (EN) Suhtaudun tähän neuvoston ehdotukseen ja Euroopan parlamentin mietintöön myönteisesti, koska ne tarjoavat tilaisuuden kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskevan lainsäädännön selkeyttämiseen ja pienentävät järkeenkäyvällä tavalla kaivannaisteollisuuden erittäin suuria jätemääriä. Olen pannut merkille tasapainon merkityksen tämänpäiväisissä äänestyksissä. On äärimmäisen tärkeää, että EU ja sen jäsenvaltiot keskittyvät tämäntyyppisten jätteiden aiheuttamaan ongelmaan ja ympäristönsuojeluun jäsenvaltioille ja niiden teollisuudelle asettavien vaatimusten avulla. Teollisuuden toimijoilla on oltava jätehuoltosuunnitelmat ja luettelot suljetuista jätealueista. Niiden on annettava toimivaltaisille kansallisille viranomaisille rahoitusvakuudet kunnostus- ja puhdistustöiden suorittamisesta. Niiden on järjestettävä seuranta ja jätehuollon valvonta, joilla estetään vesien ja maaperän saastuminen. Kaikki tämä on saastuttaja maksaa -periaatteen mukaista. Tasapainoa vaaditaan kuitenkin myös silloin, kun äänestetään tarkistuksista, joilla luotaisiin suhteettoman paljon tarpeetonta taakkaa koko mursketeollisuudelle ilman vastaavaa hyötyä ympäristölle tai yhteiskunnalle.

2-144

Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Äänestimme useimpien tähän mietintöön sisältyvien ehdotusten puolesta. Kyse on toisesta käsittelystä. Direktiivin tavoitteena on saada voimaan moitteeton ympäristölainsäädäntö, joka lisää – esittelijän sanoin – tuotannon kestävyyttä, vähentää jätteen määrää, lisää pitkäaikaisia investointeja ja suosii ympäristöasioihin vakavasti suhtautuvia yrityksiä. Päämääränä on siis selventää kaivannaisteollisuutta koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, ja tällä on suuri merkitys Portugalille. Neuvosto hyväksyi osan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tekemistä tarkistuksista. Osa niistä ehdotuksista, joita neuvosto ei hyväksynyt, on esitetty uudelleen. Toisia tarkistuksia on puolestaan yritetty selkeyttää. Katson, että olisi laadittava aivan uudenlainen kartoitus jätteistä ja että olisi ryhdyttävä

toimiin näiden jätteiden käsittelemiseksi tapauksissa, joissa ne aiheuttavat ympäristöongelmia. Toivomme nyt, että neuvosto suhtautuu myönteisesti useimpiin tarkistuksiin, joita on ehdotettu.

2-145

Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Olemme päättäneet tukea tätä mietintöä, koska kaivannaisteollisuuden jätehuolto on osin rajat ylittävä ympäristökysymys. Suhtaudumme kuitenkin kriittisesti rakennerahastojen varojen käyttöön suljettujen jätealueiden luettelon laatimiseksi. Ei ole mitään järkevää syytä velvoittaa muiden maiden veronmaksajia maksamaan näistä toimista. Rakennerahastoja tulisi käyttää vain silloin, kun köyhät jäsenvaltiot joutuvat laatimaan epätavallisen paljon luetteloita. Siksi äänestimme tarkistusta 8 vastaan. Periaatteena tulisi olla, että ehdotetun lainsäädännön mahdolliset täytäntöönpanokustannukset veloitetaan soveltamisalaan kuuluvilta yrityksiltä.

2-146

David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön, jonka tarkoituksena on varmistaa, että saamme voimaan kaivosjätettä koskevan lainsäädännön. Kaivosjäte kuuluu nykyisellään useiden yleisten jätedirektiivien soveltamisalaan, mutta eräät vakavat louhos- ja kaivosjäteonnettomuudet ovat saaneet neuvoston vaatimaan erityistä direktiiviä kaivannaisjätteestä. Ainoa kiistanalainen kysymys on, tulisiko tätä direktiiviä varten luoda uusi jätelaji: kemiallisesti reagoimaton vaaraton jäte, esimerkiksi kalkki ja kalkkikivi. Vaikka tätä jätelajia ei mainitakaan nyt tarkasteltavana olevassa kaatopaikkadirektiivissä, mielestäni tälle uudelle lajille on tuntuva tarve.

2-147

- Karin Jönsin mietintö (A6-0199/2005)

2-148

Hynek Fajmon (PPE-DE). – (CS) Haluan antaa lyhyen äänestysselityksen, joka koskee kaivannaisteollisuuden jätehuollosta laadittua Sjöstedtin mietintöä. Mielestäni kaivannaistoiminnasta tulee merkittävästi nykyistä kalliimpaa alalla toimiville yhtiöille, jos hyväksymme mietintöluonnoksen. Se johtaisi yleisten verkkojen, kuten teiden ja rautateiden, sekä muiden murskeita tarvitsevien julkisten rakennusten rakennuskustannusten kasvuun. Myös valtion kustannukset kasvaisivat huomattavasti, kun se joutuisi lisäämään louhittujen mutta vielä käyttämättömien materiaalien valvontaa. Lopputulos kaikesta tästä olisi koko Euroopan unionin veronmaksajien taakan kasvaminen ilman mitään myönteisiä saavutuksia. Tästä syystä äänestin useimpia tarkistuksia vastaan.

2-149

Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) EU:n työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevaa Progress-ohjelmaa käsittelevä mietintö on kaikkiaan oikein hyvä, mutta se perustuu siihen väärään käsitykseen, jonka mukaan

38 06/09/2005

komissio voi ja jonka mukaan sen tulee valmistella yleisiä strategioita ja ehdotuksia siitä, kuinka nämä kysymykset pitäisi ratkaista 25:ssä keskenään kovin erilaisessa valtiossa. EU:n ylhäältä käsin tapahtuvan sääntelyn sijasta jäsenvaltioiden olisi pystyttävä oppimaan toisiltaan terveen institutionaalisen kilpailun kautta. Ohjelman rahoituskehyksestä ei ole tehty päätetty, koska Euroopan unionin neuvosto hylkäsi EU:n pitkän aikavälin talousarvion. Pyrkimys saada Progress-ohjelma joka tapauksessa hyväksytyksi huolimatta sen yli miljardin euron kustannuksista vuosina 2007–2013 on osoitus siitä, ettei mainittua neuvoston päätöstä noudateta.

2-150

Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Suhtaudun myönteisesti Karin Jönsin mietintöön, jossa korostetaan tarvetta rahoittaa ja tukea edelleen toimia, joilla poistetaan työllistymismahdollisuuksissa, sosiaalisessa suojelussa ja työoloissa esiintyvä syrjintä. Erityisesti kannatan esittelijän aikomusta tunnustaa entistä selvemmin, että kansalaisjärjestöt ovat merkittävässä asemassa pyrittäessä näihin tavoitteisiin paikallisella ja kansallisella tasolla. Toivon, että komissio tiedustelee säännöllisesti niiden tahojen mielipidettä, jotka ovat tiiviisti mukana syrjinnänvastaisten toimintasuunnitelmien toteutuksessa, ja varmistaa, ettei yhteisrahoitusastetta määritellä niin korkeaksi, ettei se enää kannusta paikallisia verkostoja osallistumaan.

2-151

Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Lissabonin Eurooppa-neuvostossa asetettiin unionille uusi strateginen tavoite: kehittyminen maailman dynaamisimmaksi ja kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi, joka pystyy ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Sosiaalipoliittinen toimintaohjelma ohjaa Euroopan unionin toimintaa sosiaali- ja työllisyysalalla ja on osa yleistä Lissabonin strategiaa. Tässä yhteydessä komissio on tähdentänyt nykytilanteen yksinkertaistamista ja järkiperäistämistä ja ehdottanut työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevaa yhdennettyä Progress-ohjelmaa. Progress-ohjelma on yhteisön uusi ohjelma, joka sisältää sosiaalipoliittisen ohjelman nykyiset neljä ohjelmaa ja monet työoloja koskevista budjettikohdista. Esittelijän ehdottamista tarkistuksista suhtaudun myönteisesti rahoituskehyksen kasvattamiseen, parlamentin roolin vahvistamiseen ohjelman seurannassa ja toteutuksessa sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen osallistumiseen.

2-152

David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Suhtaudun myönteisesti Progress-ohjelmaan, joka edistää merkittävästi Lissabonin strategiaan kuuluvan sosiaalipoliittisen ohjelman tavoitteiden toteutumista. Ehdotukseen sisältyvät erityisesti suuresti kaivatut toimet, joilla pyritään yksinkertaistamaan ja järkiperäistämään yksittäisiä toimintaohjelmia niitä yhdistämällä. On kuitenkin huolehdittava siitä, että kustannukset todella pienenevät, päällekkäisyydet vältetään ja hallinnon selkeys ja avoimuus toteutuvat. Kannatan niin ikään esittelijän pyrkimystä parlamentin roolin vahvistamiseen ohjelman valvonnassa ja parlamentin vaikutusvallan lisäämiseen ohjelman toteutusvaiheessa esimerkiksi siten, että komissio kuulee säännöllisesti parlamenttia ja laatii välikertomuksen saavutetuista tuloksista sekä ohjelman toteutumisen laadullisista ja määrällisistä seikoista.

2-153

- Tokia Saïfin mietintö (A6-0193/2005)

2-154

Alexander Stubb (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluaisin lyhyesti antaa äänestysselitykseni. Arvostan puoluetoverini työtä tekstiilikysymyksessä. Olen myös tyytyväinen siihen, että Euroopan unioni ja Kiina ovat päässeet neuvotteluratkaisuun, mutta en voi tukea EU:n saati Euroopan parlamentin linjaa tässä kysymyksessä. Syy on yksiselitteinen – periaatteena pitää olla vapaakauppa eikä kiintiöt. Mielestäni EU:n linja tässä kysymyksessä on ollut aivan liian protektionistinen, ja siitä kärsivät eniten kuluttajat korkeampien hintojen myötä. Eli annan tukeni komissiolle ja niille maille, jotka ovat valmiita avaamaan tekstiilimarkkinoita, ei sulkemaan niitä.

2-155

Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan puheenvuorossani käsitellä kollega Saïfin mietintöä. Periaatteessa kiitän esittelijää mietinnöstä, koska se on sisällöllisesti erittäin hyvä. Minun on kuitenkin tuotava esiin joitakin minua huolestuttavia kohtia. Todellisuus on nimittäin ajanut mietinnön ohi nyt esiin tulleiden, meille kaikille tuttujen ongelmien myötä. Viittaan Kiinasta tuotuihin tekstiileihin. Minusta on kuitenkin tärkeää, että meidän tähän mennessä esittämämme vaatimukset vahvistetaan jälleen kerran tällaisessa mietinnössä. Tarvitsemme lisätoimia uuden esiin tulleen ongelman ratkaisemiseksi. Katson, että Euroopalla on merkittävä tilaisuus tehdä kansalaisistaan maailman tietoisimpia kuluttajia. Olisihan näet varsin aiheellista vaatia ainakin joskus tulevaisuudessa vakioitua "made in Europe" -merkintää, johon sovellettaisiin tarkkoja myöntämisperusteita. Näin voitaisiin varmistaa, että kuluttajiemme ostamat hyödykkeet on valmistettu asianmukaisissa olosuhteissa, aiheuttamatta laajamittaista tuhoa ympäristölle ja esimerkiksi ilman lapsityövoimaa. Kenties tällaisen merkinnän käyttöönotto antaisi EU:n politiikalle uudenlaisen keinon vastata näihin haasteisiin.

2-156

06/09/2005 39

Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Äänestimme tekstiili- ja vaatetusalaa vuoden 2005 jälkeen käsittelevän mietinnön puolesta. Emme ole täysin samaa mieltä ehdotuksen kanssa, emme varsinkaan 11 kohdan kanssa, jossa halutaan päästä sopimukseen muistakin kuin EU:n ja Kiinan kesken tehdyssä nykyisessä kesäkuun sopimuksessa mainituista tekstiililuokista. Mielestämme kiintiöjärjestelmä olisi ajan mittaan poistettava ja EU:n olisi avattava kauppansa muulle maailmalle.

2-157

Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE), kirjallinen. − Tekstiili- ja vaatetusalaa vuoden 2005 jälkeen käsittelevä mietintö on maalleni Liettualle erittäin tärkeä, sillä tekstiili- ja vaatetusalan perinteet ovat maassamme vanhat ja alan työllistämien ihmisten määrä suuri. Äänestin näin ollen sen puolesta, että komissiota ja neuvostoa kehotetaan vakavasti otettaviin ja tehokkaisiin toimiin, joilla vastataan EU:n tekstiili- ja vaatetusalan vuonna 2005 kohtaamiin haasteisiin. Pidin mielessäni, että unionin tekstiili- ja vaatetusteollisuus koostuu pienistä ja keskikokoisista yrityksistä ja on erittäin työvoimavaltainen ja etteivät jäsenvaltiot pysty toteuttamaan toimenpiteitä yksin, koska ne ovat luovuttaneet kauppapolitiikan EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, ja äänestin sen puolesta, että eurooppalaisia kuluttajia suojellaan väärennetyiltä tekstiileiltä ja vaatteilta, että alan tuotteissa otetaan käyttöön pakolliset alkuperää ja yhtiön nimeä koskevat merkinnät ja että jokaisen yrityksen, joka haluaa tuoda tavaraa EU:hun, on osoitettava, että se noudattaa kansainvälisiä sosiaali- ja ympäristöalan oikeuksia ja standardeja. Meidän on niin ikään taattava tukemme tekstiili- ja vaatetusyrityksille, jotka hyödyntävät mahdollisuuksia, joita EU:n rakennerahastot Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti tarjoavat vuoden 2005 jälkeen.

2-158

Roberta Angelilli (UEN), kirjallinen. − (IT) On korostettava, että tekstiiliala on vain jäävuoren huippu: kiinalaiset tuotteet vyöryvät Euroopan markkinoille kaikilla aloilla jalkineista ruokaan. Me tarvitsemme asianmukaisia vastatoimia. Tarkoitan tässä sellaisen pakollisen alkuperämerkinnän käyttöönottoa, joka kertoo, ettei tuote ole peräisin EU:sta ja jota on käytettävä myös raaka-aineissa. Haluan tuoda esiin myös väärennettyjen tuotteiden torjunnan. Ne vahingoittavat laadukasta tuotantoa ja tekniikkaan ja käsityötaitoon perustuvaa alan osaamista. Olisi hyvä ajatus järjestää "tietoisen kulutuksen" tiedotuskampanjoita, jotta eurooppalaiset kuluttajat oppisivat valitsemaan tuotteet ymmärrettävien ja selkeiden merkintöjen perusteella. Emme myöskään saa unohtaa, että jokaisen halvalla myydyn kiinalaisen tuotteen takana on tuhansia

Euroopasta hävinneitä työpaikkoja ja että Kiinassa väestöltä evätään ihmisoikeudet, siellä on voimassa kuolemanrangaistus, siellä esiintyy sortoa ja lapsityövoiman hyväksikäyttöä. Viimeiseksi kysyn, ehditäänkö Lissabonin strategian avulla rahoittaa tutkimusta ja innovaatiota ajoissa? Olemmeko näin ollen varmoja, että voimme hylätä ajatuksen siitä, että määräisimme Yhdysvaltojen tapaan tulleja oman tuotantomme ja työntekijöidemme suojelemiseksi, kun markkinoillemme kohdistuu selvä kaupallinen hyökkäys, niin kuin nyt tapahtuu Kiinan viennin lisääntyessä holtittomasti?

2-159

Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Me maltilliset äänestimme tänään edellä mainittua mietintöä vastaan. Kiinan Maailman kauppajärjestöön liittymisen myötä tapahtunut tekstiilikaupan kiintiöiden purkaminen on tehnyt kysymyksestä erittäin ajankohtaisen. Vastustamme sekä keväällä käyttöön otettuja protektionistisia toimia että tässä mietinnössä ehdotettuja toimia. Mietinnössä suositellun protektionismin kaltaisen toiminnan kustannusten maksajina ovat kuluttajat, joille tämä merkitsee nykyistä kalliimpia hintoja, muut toimialat, joille tämä merkitsee kalliita investointeja, ja kokonaiset alueet, joille tämä merkitsee rakenneuudistuksen toteutumatta jäämistä ja samalla hävittyä kilpailukykyä. Nämä seuraukset ovat käyneet selviksi entistä useammalle eurooppalaiselle kesän mittaan. Pohjois-Euroopassa tekstiilikaupan sääntely vapautettiin jo 1970- ja 1980-luvulla, mistä aiheutui suurta etua monille Etelä-Euroopan maille. Prosessi oli kivulias monilla Pohjois-Euroopan alueilla, mutta kilpailukyky uudistui. On valitettavaa, että kyseisestä sääntelyn purkamisesta aikanaan paljon hyötyneet maat eivät ole nyt itse valmiita lähtemään samaan prosessiin. Olemme tienneet 10 vuoden ajan, että vuonna 2005 käyttöön tulevat uudet järjestelyt eikä maailman tekstiilikaupassa käytetä enää kiintiöitä. Tekstiiliteollisuudella on ollut hyvin aikaa valmistautua tilanteeseen. Euroopan tekstiiliteollisuutta ei auteta säilyttämällä kaupan esteet vielä muutaman vuoden pidempään.

2-160

Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Saïfin mietinnön tavoitteena on ehkäistä kiinalaisten tekstiilien tuonnin lisääntymistä Eurooppaan. Tuonti on kasvanut jyrkästi sen jälkeen, kun kiintiöt poistettiin 1. tammikuuta 2005 WTO:n tekstiilisopimuksen rauettua. EU:n johtajien olisi pitänyt kyetä ennustamaan syntynyt tilanne ja mukautua siihen ajoissa. Protektionistiset silmälaput ovat kuitenkin jo pitkään kaventaneet EU:n näkemystä kauppapolitiikasta.

40 06/09/2005

Lisäämällä protektionismia ei voida pitkään suojella Euroopan unionin teollisuutta ja työpaikkoja entistä tiukemmalta kansainväliseltä kilpailulta. Paras tapa vastata kilpailuun on panostaa koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioon ja helpottaa yhtiöiden toimintaa maailmanlaajuisilla markkinoilla. Koska tekstiilikiintiöitä on hoidettu tähän mennessä erittäin epäpätevästi, voi olla aiheellista laatia selkeä suunnitelma tekstiilien ja vaatetusalan tuotteiden vapaakauppaan siirtymiseksi. Näin vähennetään paineita, jotka kohdistuvat Etelä-Euroopan tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa työskenteleviin ihmisiin. Yleisesti arvioiden kesäkuun liike (junilistan) tukee maailmankaupan entistä laajempaa vapauttamista, joten emme voi äänestää mietinnön puolesta kokonaisuudessaan. Emme myöskään pysty tukemaan ehdotusta "eettisen veron" perimisestä kansainvälisiltä yhtiöiltä, koska vastustamme verotusoikeuden myöntämistä EU:lle.

2-161

Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) EU:n tekstiili- ja vaatetusalan tilanteen viime aikojen kehitys on osoittanut ainoastaan sen, että arvostelu, joka on kohdistunut neuvoston ja komission tapaan hoitaa neuvottelut, on ollut perusteltua. Kehitys on osoittanut myös sen, että ehdotuksemme tämän merkittävän tuotannonalan puolustamiseksi olivat ja ovat edelleen aiheellisia, erityisesti Portugalissa. Tekstiilien tuonnin rajoittamisesta tehtiin yhteisymmärryspöytäkirja 10. kesäkuuta sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt kaikkensa pitääkseen toimenpiteen vaikutukset mahdollisimman vähäisinä. Yhteisymmärryspöytäkirjalla estettiin suojalausekkeiden soveltaminen. Sopimukseen ja sen voimaantuloon varautuneet suuret monikansalliset vähittäiskauppa- ja maahantuontiliikkeet ryhtyivät nopeasti murtamaan sitä. Ne saivat välittömän tuen (Barroson) komissiolta, joka ehdotti miljoonien tulliin jääneiden tuotteiden vapauttamista ja rikkoi tällä tavoin aiempaa sopimusta. Olemme pahoillamme siitä, että parlamentti hylkäsi osan esittämistämme tärkeistä ehdotuksista, joilla oli tarkoitus suojella EU:n tätä tuotannonalaa. Vaikka päätöslauselmaan sisältyykin aluekehitysvaliokunnan lausuntoon perustuvia, meidän tekemiämme ehdotuksia – esimerkiksi alaa koskevan yhteisön tukiohjelman laatiminen – sille on edelleen tunnusomaista alan vapauttamisen jatkaminen. Siksi äänestimme vastaan.

2-162

Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Nykyinen kiista Kiinan kanssa on tuonut esiin voimistuvan nykysuuntauksen, joka vaikeuttaa entisestään oman tekstiili- ja neulealan toimintaa. Kannatin tarkistuksia, joissa vaadittiin työnormien valvontaa EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevissa

toimipaikoissa, myös EU:n yhtiöiden ulkoistamissa toimipaikoissa. Jatkuva hinku halpatuotteiden maahantuontiin ei saa olla tekosyy, jolla perustellaan normeja täyttämättömiä tuotantolaitoksia ja sellaisia työoloja ja palkkoja, joita me emme voi hyväksyä.

2-163

Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Ranskan tekstiiliteollisuutta uhrataan parhaillaan euro-kansainvälisyyden alttarille. Omalla alueellani Nord Pas de Calais'ssa ei näy loppua näiden teollisuustyöpaikkojen kadolle. Vuonna 2004 tekstiilialan työpaikat vähenivät 13 prosenttia. Samalla tuonti EU:n ulkopuolelta räjähti kasvuun. Mietinnössä ei ehdoteta mitään uutta työpaikkojemme pelastamiseksi. Sitä vastoin ratkaisut, joita tässä EU-myönteisen kapulakielen huipputuotoksessa suositellaan, ovat ennennäkemättömiä, sinisilmäisiä ja jakomielisiä. Yhdysvaltojen protektionismia arvostellaan ja halutaan toteuttaa mitättömiä sosiaalipoliittisia toimia, vaikka samalla kohdassa 44 ehdotetaan Maghreb-maiden ja Turkin avustamista! Maailmanlaajuistumiskehityksen tiukan linjan kannattajien yltiöliberaali asenne on vienyt taloudeltamme ja osaamiseltamme pohjan, vaikka piraattituotteet ja väärennökset ovat Aasiassa mittasuhteiltaan valtava ilmiö. Toisaalta "markkinasosialistinen" Kiina-niminen tehdas harjoittaa epäoikeudenmukaista kilpailua käyttämällä työleirejä ja alipalkattua työvoimaa. Taloussodan ytimessä kahdenväliset sopimukset ja WTO eivät tarjoa meille minkäänlaista suojaa. Omasta puolestamme haluamme tuottaa ranskalaiset tuotteet Ranskassa ranskalaisilla työntekijöillä. Toisin sanoen haluamme Ranskaan suojelua ja kansallista suosituimmuusasemaa. Toisin sanoen haluamme Eurooppaan suojelua ja yhteisön suosituimmuusasemaa.

2-164

Marine Le Pen, Marine (NI), kirjallinen. – (FR) Tämä mietintö symboloi hyvin sitä laajalle levinnyttä autismia, joka vaivaa Euroopan taloudellista ja poliittista eliittiä ja älymystöä. Euroopan unionin tekstiili- ja vaatetusala on äärimmäisen tärkeä talouden ja alueiden kehityksen kannalta. Maailmanlaajuisen sääntelyn purkamisen tuloksena ala on vakavissa vaikeuksissa, kärsii ulkoistamisista, monista konkursseista ja näiden kautta myös työpaikkojen menetyksistä. Euroopan unionin ehdotus alan puolustamiseksi ja suojelemiseksi merkitsee ryntäämistä pää kolmantena jalkana maailmanlaajuisen vapaakaupan umpikujaan! Yhdysvallat sen sijaan on juuri osoittanut meille, ettei suojelua saada aikaan ilman rajoja. Se ei näet odottanut tuhansien kotitalouksien vaipumista taloudelliseen ahdinkoon tai ties kuinka monennen merkityksettömän mietinnön laadintaa. Yhdysvallat toimi ja reagoi

06/09/2005 41

nopeasti ja tehokkaasti, sillä se katsoi velvollisuudekseen suojata ennen kaikkea omat etunsa. Kun otetaan huomioon toukokuun 29. päivän äänestys, tämä mietintö ja sen taustalla vaikuttava ideologia ovat suoranainen loukkaus kaikille niille, jotka ovat menettäneet tai menettämässä työpaikkansa. Mietinnöllä rikotaan yhteisön etuuskohtelun periaatetta ja luodaan edellytykset alan romahtamiselle keskipitkällä aikavälillä.

2-165

Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tyhjää tätä mietintöä koskevassa äänestyksessä, sillä mietinnössä ei määritellä ennakoivaa strategiaa, jolla voitaisiin vastata vakavaan tilanteeseen. Haluan lisäksi kiinnittää huomiota siihen, että valiokunta perääntyi eilen Kiinan hallituksen kanssa järjestetyssä tapaamisessa. Vastikään heinäkuussa allekirjoitetusta, vuodesta 2005 eteenpäin voimassa olevasta kiintiösopimuksesta poikkeamista ei voida hyväksyä. Tehtyjä sitoumuksia on noudatettava, eikä suurten jakeluketjujen omaksumaa tapahtuneen tosiasian tunnustavaa politiikkaa voida tukea, koska se vaarantaa tuhannet työpaikat. Valiokunta on lykännyt niiden tuontitarkastusten aloittamista, joita tarvitaan, jotta WTO:n suojalausekkeet voidaan ottaa käyttöön, eikä se ole onnistunut järjestämään vähimmäistason mukaisia sosiaali- ja ympäristönsuojelusääntöjä kansainvälistä kauppaa varten. Nyt se kieltäytyy ehdottamasta "tekstiilialan toimintasuunnitelmaa", joka olisi vastaisi edessämme olevia haasteita, joita ovat tutkimus- ja innovaatiovarojen riittämättömyys, teknistä ja sosiaalista kehittymistä ja koulutusta koskevan merkittävän tuen puute sekä Euro–Välimeri-alueen ja sen yhteisten tullien hyödyntämättä jättäminen. Miljoonat työpaikat ja edelleen lupaava teollisuudenala uhrataan EU:n välinpitämättömän politiikan takia.

2-166

Kartika Tamara Liotard, Erik Meijer ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. − (NL) Selkkaus, joka koskee kiinalaisten tekstiilien tuontia Euroopan unioniin, on tuonut selkeästi esiin maailmanlaajuisen vapaakauppatalouden vaikutukset. Kilpailu johtaa armottomaan taisteluun, jossa on tavoitteena kaventaa työolot mahdollisimman heikoiksi. Kiinalaiset työntekijät tekevät pitkää työpäivää kuutena päivänä viikossa. Ei ole ihmekään, että näissä ihmisarvoa alentavissa olosuhteissa ylitetään Euroopan vaatetustuotanto. Tämän seurauksena eurooppalaiset työntekijät menettävät työpaikkansa, jolloin häviäjiä ovat molemmat. Sen lisäksi köyhimmissä maissa 70–80 prosenttia vaatetusalan työntekijöistä on naisia. Vapaakauppa on hyväksyttävää vain, jos maat ovat keskenään verrannollisia sosiaalisesti ja taloudellisesti. Niin kauan kuin näin ei ole, yritysten välinen ankara kilpailu vaatii yhä enemmän uhreja massairtisanomisten ja sietämättömien työolojen muodossa. Siksi meidän on painostettava Kiinaa mutta myös YK:ta ja WTO:ta parantamaan työoloja Kiinassa.

Tämän puheenvuoron kirjoittajat haluavat tähdentää, että korkealaatuiset ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset ovat tärkeämpiä kuin kilpailukyky. Emme voi näin ollen hyväksyä, että kemikaaleja koskevia REACH-vaatimuksia heikennetään kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Ihmisten hyvinvoinnin on aina mentävä taloudellisen menestyksen edelle.

2-167

David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Tekstiiliteollisuuden tilannetta koskeva mietintö on ajankohtainen vientikiintiöiden poistuttua ja tulevaisuudennäkymien valossa. Minulle on selvää, ettei Euroopan tekstiilintuottajilla ole edessään pitkää tulevaisuutta, jos ne piiloutuvat suojamuurin taakse. Kiinan tuonnin rajoitukset on nähtävä tilapäisinä, ja toimialan on hyödynnettävä niitä rakenneuudistuksen toteuttamisessa ja markkina-aseman kohentamisessa. Euroopan tekstiilinvalmistajat ansaitsevat kuitenkin yhtäläisen toimintaympäristön, ja vapaata pääsyä markkinoillemme on seurattava vastaava pääsy yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille. Vastaavasti uusiin malleihin ja materiaaleihin investoivat EU:n tuottajat ansaitsevat täydellisen suojan teollisoikeuksillensa.

2-168

Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Tekstiilimarkkinoiden vapautuminen tämän vuoden tammikuun 1. päivästä alkaen on vaikuttanut pohjimmiltaan kielteisesti Euroopan tekstiiliteollisuuteen ja erityisesti Portugalissa tekstiiliteollisuuteen. Vaikka puhunkin kapitalistisen talouden ja avointen markkinoiden puolesta, meidän on ymmärrettävä, että jollemme suojele omien kilpailukykyisten yhtiöidemme etuja – Portugalin tekstiiliteollisuudessa on monia esimerkkejä kilpailukykyisestä toiminnasta – maamme on pian täynnä kuluttajia, jotka eivät tuota mitään. Jollei maa tuota mitään, kulutuskin käy mahdottomaksi. Meidän on arvioitava tekstiilimarkkinoiden avautumiseen liittyviä kysymyksiä tätä taustaa vasten. Me emme voi sulkea silmiämme ja avata markkinoita sellaiselle kilpailulle, jota ohjaavat meidän taloudessamme lainvastaisiksi katsottavat käytännöt, kuten työntekijöiden perusoikeuksien loukkaukset. Koska emme halua sallia sellaisia omilla markkinoillamme, emme voi sallia niitä silloinkaan, kun kilpailu tulee ulkopuolelta. Tämä on ollut ja on vastakin minun kantani Portugalin ja Euroopan etuja puolustaessani.

2-169

Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Meidän pitäisi ilahtua tänään saamistamme uutisista, jotka koskevat EU:n ja Kiinan kauppariidan ratkaisua.

2-170

- Henri Weberin mietintö (A6-0202/2005)

2-171

Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV)

42 06/09/2005

Äänestimme "televisio ilman rajoja" -direktiivin 4 ja 5 artiklan soveltamista käsittelevän mietinnön puolesta. On tärkeää, että osoitamme tukemme julkisen palvelun kehittämismahdollisuuksille. Julkinen palvelu on erittäin merkittävää demokratian ja moniarvoisuuden kannalta, ja EU:n on tärkeää suojella sitä. Tarkkailemme lisäksi huolestuneina tiedotusvälineiden lisääntyvää keskittymistä EU:ssa. Vastustamme kuitenkin periaatteessa sääntöjä siitä, kuinka suuri osa lähetysajasta olisi varattava eurooppalaiselle tuotannolle.

2-172

Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Mielestämme eurooppalaisen tuotannon ja lähetysten sekä riippumattomien tuottajien teosten lähetyskiintiöt olisivat erittäin epäilyttävää kehitystä. Kiintiöistä ei ainakaan pidä missään nimessä päättää EU:n tasolla. Haluamme edistää kulttuurisia erityispiirteitä korostavaa tuotantoa, mutta epäilemme, ovatko lähetyskiintiöt sopiva väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Edellä mainituista syistä olemme päättäneet äänestää tätä mietintöä vastaan.

2-173

Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Television merkitys yhteiskunnassamme on tullut selvästi esiin. Tähän liittyen on tullut aika pohtia, tulisiko liberaalitalouden sääntöjä noudattaa kirjaimellisesti vai ovatko olosuhteet nyt sellaiset, että yhteisön etua olisi suojeltava jonkinlaisella sääntelyllä. Kieli on epäilemättä yksi yhteisöä määrittävistä tekijöistä. Ovathan kulttuurituotanto ja kulttuurituotteet yhteisön näkyvimpiä ilmaisuja. Jonkinasteinen sääntely voidaan näin ollen katsoa perustelluksi, koska sillä taataan yksittäisen yhteisön ilmaisulleen tarvitsema tila. En tarkoita tällä sellaista valtion toimintaa, joka vaikuttaa ihmisten makuun ja valintoihin. Emme saa silti sortua siihen käsitteelliseen ja analyyttiseen virheeseen, että uskoisimme voivamme edistää kansallista kulttuuria rajoittamalla kulttuurin saatavuutta. Oikea tasapaino, jolla luodaan riittävä tila kulttuurituotannon levittämistä varten, ei tarkoita kulttuurin kulutuspakkoa tai – vielä pahempaa – valinnan rajoittamista. Kun varmistamme, ettemme ylitä tätä rajaviivaa, voimme suojata yhteisön etuja rajoittamatta yksilön- ja luomisvapautta.

2-175

Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: katso pöytäkirja

2-174

(Istunto keskeytettiin klo 12.40 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

2-176

Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies COCILOVO

2-177

Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: katso pöytäkirja

2-178

Varainhoitovuosi 2006

2-179

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana neuvoston yleisen talousarvioesityksen esittely varainhoitovuodeksi 2006.

2-180

Ivan Lewis, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, hyvät kuulijat, minulle on suuri kunnia ja etuoikeus saada tänään esitellä neuvoston puheenjohtajavaltion puolesta esitys Euroopan yhteisöjen yleiseksi talousarvioksi vuodeksi 2006, sellaisena kuin neuvosto on sen esittänyt 15. heinäkuuta 2005. Aluksi haluan kertoa parlamentin jäsenille, että olemme Yhdistyneessä kuningaskunnassa hyvin kiitollisia ja otettuja tuen ja solidaarisuuden osoituksista Lontoon kauheiden terrori-iskujen jälkeen. Uskon, että tällaisessa tilanteessa me kaikki haluamme toistaa määrätietoisen sitoutumisemme Euroopan unionina nykyaikaisen terrorismin vitsauksen torjumiseen kansainvälisellä tasolla maailman suurimpana uhkana. Katson, että Euroopan unionilla on merkittävä asema sen takaamisessa, että puutumme avoimesti kansainvälisen terrorismin uhkaan. Kiitän teitä vielä kerran tuen ilmauksista ja solidaarisuudesta näiden iskujen yhteydessä. Talousarvion yhteydessä haluan korostaa vuoden 2006 talousarviomenettelyn historiallista merkitystä. Nykyisten rahoitusnäkymien viimeisessä talousarviomenettelyssä korostuu erityisesti aiempien prioriteettien ja tulevaisuuden tavoitteiden liittäminen yhteen. Tässä yhteydessä on tietenkin myös huolehdittava jatkuvuudesta sekä kaksien rahoitusnäkymien välisestä johdonmukaisuudesta mutta myös tarjottava uudistus- ja uusiutumisnäkymät, jotta talousarviot voivat vastaisuudessa aidosti vastata Euroopan kansalaisten tarpeita ja odotuksia 2000-luvulla. Tästä seuraa molemmille budjettivallan käyttäjille – parlamentille ja neuvostolle – hyvin erityinen vastuu. Meidän on otettava toimintamme perustaksi välillemme muodostunut yhteistyöhenki, jotta voimme vuonna 2006 saada aikaiseksi talousarvion, joka tarjoaa yhteisen näkemyksen paremmasta tulevaisuudesta. Jo tänä lyhyenä aikana, jolloin olen vastannut näistä tehtävistä, olen arvostanut suhdetta, jonka olen onnistunut luomaan budjettivaliokunnan puheenjohtajaan, esittelijään ja jäseniin sekä komission jäseneen. Vaikka onkin vaikeaa saavuttaa realistisesti minkään tason sopimusta tämänkaltaisen menettelyn tässä vaiheessa, nyt muodostettu ilmapiiri, ympäristö ja suhteet ovat terveitä ja luovat toivottavasti pohjan talousarviomenettelylle, joka johtaa kaikkia tyydyttävään tulokseen.

06/09/2005 43

Annan laajemmalle yleisölle tänään esimerkin tämän yhteistyön eduista: budjettineuvoston ja Euroopan parlamentin valtuuskunnan välisessä sovittelutapaamisessa 15. heinäkuuta päästiin sopimukseen kahdesta hyvin tärkeästä asiasta. Ensinnäkin sovimme strategiasta, joka koski EY:n merkittävää rahoitusosuutta tsunamista kärsineiden valtioiden kunnostamiseen ja jälleenrakentamiseen, ja toiseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston käyttöönotosta tuhoisan myrskyn seurausten korjaamiseksi Slovakiassa. Nämä ovat käytännöllisiä, kouraantuntuvia ja hyvin näkyviä toimia, jotka ovat merkittäviä niin kaikille edustamillemme ihmisille kuin tsunamin uhreillekin. Lisäksi pääsimme sopimukseen rahoitusnäkymien enimmäismäärien tarkistuksesta vuodeksi 2006, mikä mahdollistaa maataloudessa tehtävät mukautukset. Myönnän, että tsunamin osalta talousarviossa on edelleen 13 miljoonan euron vaje, mutta heinäkuussa aikaansaamamme yhteistyön ja edistyksen hengessä suhtaudun optimistisesti siihen, että pystymme korjaamaan tämän vajeen suhteellisen lyhyessä ajassa. Tämä oli hyvin lupaava alku suhteillemme. Se antaa minulle uskoa siihen, että jos säilytämme rakentavan ja pysyvän vuoropuhelun, kykenemme komission jäsenen avustuksella pääsemään asianmukaiseen sopimukseen tasapainoisesta ja tyydyttävästä talousarviosta vuodeksi 2006 tämän talousarviomenettelyn loppuun mennessä. Ennen neuvoston 15. heinäkuuta 2005 laatiman talousarvioesityksen yksityiskohtaista esittelyä haluan käyttää hyväkseni mahdollisuutta palauttaa mieliin ehdotuksiamme ohjanneet pääperiaatteet. Ne ovat täysin tämän vuoden maaliskuussa hyväksyttyjen neuvoston vuoden 2006 talousarviota koskevien suuntaviivojen mukaisia. Minusta on hyvin tärkeää, että pidämme selkeästi mielessä taloudellisia päätöksiä ohjaavat ensisijaiset tavoitteet ja periaatteet. Tämä koskee yhtä lailla vuoden 2006 talousarviota kuin mitä tahansa keskustelua, jota käydään tulevaisuuden rahoituksesta seuraavien rahoitusnäkymien mukaisesti. On tärkeää, että periaatteet, toimintatavat ja Euroopan unionin kohtaamat haasteet ovat meille täysin selvät. Ensinnäkin neuvoston laatimassa talousarvioesityksessä otetaan asianmukaisesti huomioon nykyinen vuoden 1999 toimielinten välinen sopimus talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta. Tämä on seikka, joka on syytä toistaa. Toiseksi neuvosto kiinnitti erityistä huomiota siihen, että esityksessä noudatetaan nykyisissä rahoitusnäkymissä asetettua vuotuisten menojen enimmäismäärää ja että enimmäismäärien osalta jätetään mahdollisuuksien mukaan asianmukaiset marginaalit, jotta on mahdollista rahoittaa ennakoimattomia tapahtumia vuonna 2006. Kolmanneksi neuvosto on edelleen sitoutunut maksumäärärahojen rajattuun ja valvottuun kasvuun

järkevän ja kurinalaisen taloushallinnon mukaisesti. Talousarvioesityksessä otetaan asiamukaisesti huomioon aiempien vuosien toteutusaste sekä odotettavissa oleva toteutusaste. Siinä myös tunnustetaan täysin huolenaiheet ja toteutuksessa viime aikoina todettu toivottu edistyminen. EY:n talousarvion maksumäärärahojen oikean tason varmistaminen on myös erityisen tärkeää, ja olen varma, että kaikki parlamentin jäsenet tietävät, että kansalliset talousarviot ovat tiukasti rajattuja. Kaikkien julkisten menojen on oltava perusteltuja ja priorisoituja kansalaisten luottamuksen ja tuen jatkumisen varmistamiseksi. Talousarvioesitystä laatiessaan neuvosto valitsi yleisen lähestymistavan, jossa noudatettiin perusperiaatteita mutta jossa myös pyrittiin tarjoamaan riittävä ja realistinen rahoitus Euroopan unionin talousarvion erilaisille tavoitteille. Budjettikurin mukaisesti neuvosto esimerkiksi lisäsi marginaaleja sitoumuksiin otsakkeessa 3 (sisäiset politiikat) ja otsakkeessa 5 (hallinto) sekä loi marginaalin otsakkeelle 4 (ulkoiset toimet), mutta ei ottanut käyttöön joustovälineen varoja. Katsomme, että tämä menettely on täysin toimielinten välisen sopimuksen 12 artiklan mukainen. Tarkistusten huolellisella kohdentamisella talousarvioesitys saatiin aikaan tavalla, jolla aidot ja ensisijaiset tarpeet täyttyvät jatkossakin. Neuvosto valitsi yhtä huolellisesti kohdennetun lähestymistavan talousarvion maksumäärärahoihin, jotka vaikuttavat sekä pakollisiin että ei-pakollisiin menoihin. Vaikka talousarvioesityksessä rajoitetaan maksumäärärahojen yleistä kasvua, siinä hyväksytään kuitenkin noin 12 prosentin korotus tutkimusmäärärahoihin Lissabonin strategian tavoitteiden ensisijaisuuden perusteella sekä 9,8 prosentin korotus rakennerahastoihin, mikä kuvastaa toteutusasteen paranemista. Kun ihmiset toisinaan puhuvat "leikkauksista", he eivät tarkoita leikkauksia, vaan puhuvat itse asiassa budjettikohtien merkittävän kasvun eri asteista, ja toisinaan neuvostoa jopa syytetään leikkausten ehdottamisesta. Emme ehdota leikkauksia suurimpaan osaan budjettikohdista; puhumme kestävästä ja vakaasta kasvusta, mutta emme välttämättä sillä tasolla, jonka toiset katsovat parhaaksi etenemistavaksi. Seuraavaksi haluan esitellä yksityiskohtaisemmin talousarvioesitystä vuodelle 2006. Vuoden 2006 talousarvioesityksessä esitetään maksusitoumusmäärärahojen määräksi 120,8 miljardia euroa, joten kasvua vuoden 2005 talousarvioon on 3,7 prosenttia, ja maksumäärärahojen summaksi 111,4 miljoonaa euroa eli 4,9 prosenttia enemmän kuin vuoden 2005 talousarviossa. Maksut vastaavat 1,01 prosenttia yhteisön BKTL:sta. Olette toivottavasti kaikki saaneet kattavan talousarvioesityksen perusteluasiakirjan. En aio nyt pitkästyttää teitä kohta kohdalta esitettävillä selityksillä – paitsi jos todella sellaista haluatte, mitä kuitenkin epäilen. Haluan

44 06/09/2005

kuitenkin kiinnittää huomionne keskeisiin kohtiin, jotka vaikuttavat rahoitusnäkymien eri budjettiotsakkeisiin. Aloitan otsakkeesta 1, joka koskee maatalousmenoja. Haluan korostaa arvostavani sopimusta, jonka olemme tehneet rahoitusnäkymien enimmäismäärien mukauttamisesta vuodeksi 2006. Tämä mahdollistaa 655 miljoonan euron siirron markkinoiden menoista alaotsakkeesta 1a maaseudun kehittämismenoihin alaotsakkeeseen 1b. Mitä tulee määrärahoihin, neuvosto on vähentänyt yleisesti 150 miljoonaa euroa maksusitoumuksia ja maksuja, jotka koskevat alaotsakkeeseen 1a sisältyviä yli 50 miljoonan euron budjettikohtia. Vähennyksellä on tarkoitus ottaa huomioon viime vuosien heikko toteutus. Neuvoston kantaa kuitenkin tarkastellaan uudelleen – ja tämä on merkittävä seikka – alustavan talousarvioesityksen oikaisukirjelmän mukaisesti päivitettyjen ennusteiden pohjalta. Minun on korostettava, että tämä vaatimaton vähennys on sen neuvoston yleisen lähestymistavan mukainen, jonka mukaan maksumäärärahojen kasvua valvotaan, ja tätä on sovellettava niin pakollisiin kuin ei-pakollisiinkin menoihin. Neuvosto on hyväksynyt kokonaisuudessaan komission ehdottaman määrän alaotsakkeeseen 1b, jossa täytäntöönpanon uskotaan olevan tehokkaampaa. Rakennetoimia koskevassa otsakkeessa 2 neuvosto on hyväksynyt komission ehdottamat maksusitoumusmäärärahat, jotka ovat Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 1999 Berliinissä ja joulukuussa 2002 Kööpenhaminassa tehtyjen päätelmien mukaisia. Maksumäärärahoja on vähennetty kaikkiaan yhteensä 150 miljoonaa euroa, mikä vastaa neuvoston kantaa odotettavissa olevasta täytäntöönpanoasteesta ja perustuu aiempiin kokemuksiin täytäntöönpanon alijäämistä, ja tässä on otettu täysimääräisesti huomioon hiljattain aikaansaadut merkittävät ja toivotut parannukset. Vähennys koskee sekä rakennerahastoja että yhteisöaloitteita. Sisäisiä politiikkoja koskevassa otsakkeessa 3 neuvosto hyväksyi maksusitoumuksiin ehdotetut määrät yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttyihin monivuotisiin ohjelmiin, kuten laajentumisen jälkeen sovittiin, sekä erityiset määrät Kööpenhaminan sitoumuksiin. Neuvosto kuitenkin rajoitti joidenkin budjettikohtien maksusitoumusmäärärahoja, jotka eivät liity monivuotisiin ohjelmiin, kuten komission oikeuksiin, kokeiluhankkeisiin tai valmisteleviin toimiin perustuvat määrärahat. Nämä päätökset tehtiin sen jälkeen kun neuvosto oli tutkinut toimintoselvitykset, joista on nopeasti tulossa hyvin merkittäviä analyyttisiä välineitä. Lisäksi neuvosto rajoitti tiettyjen erillisvirastojen tukeen osoitettujen määrärahojen lisäystä. On aivan oikein, että virastojen on noudatettava samaa tiukkaa budjettikuria, jota odotetaan myös keskeisiltä toimielimiltä ja kansallisilta organisaatioilta. On kuitenkin myös reilua sallia merkittävämpiä määrärahakorotuksia uusille ja

kehitteillä oleville virastoille. Talousarvioesityksessä pyritään tekemään tämä ero. Tarkastellessaan otsakkeen 3 maksumäärärahojen tasoa neuvosto otti täysin huomioon tarpeen lisätä maksuja, erityisesti merkittävissä tutkimusta koskevissa kohdissa, joilla edistetään hyvin merkittävän ja keskeisen Lissabonin uudistusohjelman toteutusta. Neuvosto ei kuitenkaan voinut jättää huomiotta tämän otsakkeen täytäntöönpanon onnistumista menneisyydessä. Kyky ottaa vastaan lisäyksiä tehokkaasti on mielestämme rajallinen. Tässä yhteydessä olisi neuvoston mukaan vastuutonta ottaa talousarvioon alustavassa talousarvioesityksessä ehdotettu valtava, lähes 12 prosentin lisäys tähän otsakkeeseen. Neuvosto on pienentänyt yleistä korotusta paremmin hallittavaan ja realistiseen viiteen prosenttiin. On kuitenkin hyvin tärkeää, että ymmärrämme, että talousarvioesityksessä mahdollistetaan edelleen hyvin merkittävä, lähes 12 prosentin korotus – haluan toistaa tämän – tutkimusta koskeviin budjettikohtiin, mikä korostaa tämän hyvin merkittävän alan ensisijaisuutta. Neuvosto on tarjonnut riittävän rahoituksen otsakkeelle 3 ja luonut järkevän 210 miljoonan euron marginaalin enimmäismääriin. Olen varma, että parlamentti haluaa noudattaa samoja budjettikuria koskevia periaatteita tarkastellessaan otsakkeen ensisijaisia kohteita. Haluan nyt siirtyä otsakkeesta 3 otsakkeeseen 4, joka koskee ulkoisia toimia. Neuvosto pyrki noudattamaan rahoitusnäkymissä sovittuja enimmäismääriä. Toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti neuvosto katsoi, että on tutkittava kaikki uudelleenkohdentamisen mahdollisuudet ennen kuin ehdotetaan joustovälineeseen turvautumista. Ette varmaankaan ylläty kuullessanne, ettei neuvosto ollut samaa mieltä komission kanssa siitä, että varoja on jo mahdollisuuksien mukaan kohdennettu uudelleen alustavassa talousarvioesityksessä. Neuvosto kannatti täysin komission pyyntöjä ja niitä seuranneita talousarvioehdotuksia tsunamista kärsineiden valtioiden ja Irakin jälleenrakennustarpeisiin, ja se noudatti yhteisesti päätetyille ohjelmille myönnettyjä viitemääriä. Neuvosto hyväksyi myös YUTP:ta koskevat määrät, sellaisena kuin ne esitettiin alustavassa talousarvioesityksessä. Neuvosto katsoi kuitenkin, että oli vielä mahdollista saattaa kokonaismenot talousarvion enimmäismäärien mukaisiksi, ja tämä saatiin toteutettua varsin vaatimattomalla yleisellä vähennyksellä sitoumuksissa jäljellä oleviin lukuihin, mukaan lukien esimerkiksi kansainväliset kalastussopimukset. Hieman pienempää vähennystä sovellettiin Afganistanin sitoumuksiin, jotka edelleen mahdollistavat yhteisön monivuotisen jälleenrakennustuen kokonaisuudessaan. Näiden mukautusten jälkeen otsakkeen 4 käytettävissä oleva marginaali on 41,65 miljoonaa euroa, jonka pitäisi riittää rahoittamaan tulevan sokerialan uudistuksen vaikutukset komissiolta odotettavan ehdotuksen

06/09/2005 45

mukaisesti. Olemme yhtä mieltä myös siitä, että sokerialan uudistuksen onnistuminen on ehdottoman välttämätöntä. Toivon, että pääsemme sopimukseen YUTP:n talousarvion ja kansainvälisten kalastussopimusten lopullisista määristä vuoden 2006 talousarvion toisessa käsittelyssä, kuten toimielinten välisessä sopimuksessa esitetään. Voitte luottaa siihen, että puheenjohtajavaltiona teemme kaikkemme tarjotaksemme Euroopan parlamentille ajallaan kaiken asianmukaisen tiedon YUTP:sta asianmukaisessa muodossa. Olen varma siitä, että tekin myönnätte viime aikoina tapahtuneen paljon edistymistä tässä nimenomaisessa asiassa. Kun siirrytään hallintomenoja koskevaan otsakkeeseen 5, talousarvioesityksessä pyritään jälleen noudattamaan rahoitusnäkymissä sovittuja enimmäismääriä ja asettamaan asianmukainen marginaali ennakoimattomia tapahtumia varten. Tätä varten neuvosto asetti 130 miljoonan euron marginaalin, joka on määrä rahoittaa kansainvälisen yhteistyön toimintakuluihin tehtävillä säästöillä sekä talousarviovähennyksin, jotka vastaavat eri toimielinten vapaiden työpaikkojen määrää. Neuvoston lähestymistapa oli objektiivinen ja pragmaattinen, vaikka emme voi luonnollisestikaan odottaa yhdenkään toimielimen olevan täysin tyytyväinen analyysimme tulokseen. Neuvosto hyväksyi suurimman osan toimielinten laajentumisen, laajentumisen valmistelun ja uusien tehtävien vuoksi tarvittavista uusista viroista. On kuitenkin totta, että toteutimme vaatimattoman vähennyksen ottaaksemme huomioon uusien virkojen täyttämisessä aiempina vuosina ilmenneet merkittävät viivästykset. Neuvosto ilmaisi syvän huolensa työhönottomenettelyjen viivästymisistä sekä keskeisestä tarpeesta saavuttaa maantieteellinen tasapaino laajentumisen jälkeen. Tiedän, että parlamentti jakaa nämä huolet kanssamme. Pahoittelemme sitä, että aikarajoitusten vuoksi emme saaneet laadittua yhteistä lausuntoa tästä 15. heinäkuuta Minulla on kuitenkin täysi syy uskoa, että voimme vielä saada aikaan sellaisen sopimuksen, josta käy täysin selvästi ilmi, että parlamentilla ja neuvostolla on yhteinen kanta työhönottoon ja siitä pidättäytymiseen sekä henkilöstöpolitiikkaan. Olemme hiljattain saaneet komission jäseneltä asiakirjan, jota tarkastelemme seuraavien viikkojen aikana, ja esitämme sitten kantamme hallintoa ja erityisesti virkoja koskevassa asiassa. Neuvosto hyväksyi komission ehdottamat maksusitoumusmäärärahat liittymistä valmistelevaa strategiaa koskevassa otsakkeessa 7. Rajoitimme kuitenkin joidenkin budjettikohtien maksumäärärahojen lisäystä ottaen jälleen huomioon aiemmat toteutusasteet. Lopuksi neuvosto hyväksyi kokonaisuudessaan komission alustavassa talousarvioesityksessä esittämät määrät korvauksia koskevaan otsakkeeseen 8, mikä auttaa takaamaan sen, että Kööpenhaminan Eurooppa-

neuvoston uusia jäsenvaltioita koskevia päätelmiä noudatetaan asianmukaisesti. Uskomme tämän talousarvioesityksen vastaavan asianmukaisesti Euroopan unionin erilaisiin ensisijaisiin tavoitteisiin tarjoamalla rahoituksen saataville, mutta siinä noudatetaan myös merkittävää budjettikurin periaatetta ja sovelletaan järkevää varainhoitoa, joita me neuvostossa ja parlamentissa yhdessä valvomme. Tämänhetkinen toimintaympäristömme edellyttää enemmän kuin koskaan Euroopan unionin, sen toimielinten ja Euroopan kansalaisten välisten suhteiden jälleenrakentamista ja vahvistamista. Näille suhteille on ensiarvoisen tärkeää sen tavan uskottavuus, jolla hoidamme asioita. Avain tähän uskottavuuteen on tapa, jolla hoidamme talouttamme osoittaaksemme, että olemme tehokkaita ja varovaisia, mutta myös se, että käytämme yhdessä rahamme siten, että se tuo lisäarvoa Euroopan unionissa asuvien ihmisten jokapäiväiseen elämänlaatuun. Meidän on kurottava umpeen retoriikan ja todellisuuden välinen kuilu, sillä yksi suurimmista haasteistamme – meille, jotka uskomme palavasti Euroopan unionin merkitykseen – on se, että ihmiset eivät useinkaan katso parlamentin, komission tai neuvoston työllä olevan väliä tai merkitystä heidän elämänlaatua ja elintasoa koskevien päivittäisten huoltensa kannalta. Tämän vuoksi niin vuoden 2006 talousarviossa kuin myös tulevien vuosien rahoitusnäkymiä koskevissa keskusteluissa on hyvin tärkeää pitää aina mielessä, kuinka tärkeää on liittää toimemme, sanamme ja päätöksemme siihen keskeiseen tavoitteeseen, että jälleenrakennamme ja vahvistamme kansalaisten luottamusta ja tukea Euroopan unionin perustavaa laatua olevalle toiminnalle, työlle ja näkemyksille. Hyvä tapa aloittaa olisi päästä kypsällä tavalla yhteisymmärrykseen perustuvaan sopimukseen vuoden 2006 talousarviosta. Edessämme on suuria haasteita, mutta pystymme korjaamaan puutteet tässä asiassa – joissakin budjettikohdissa on merkittäviä puutteita, kuten tulemme kuulemaan tänään iltapäivällä käytävässä keskustelussa, ja ihmisillä on hyvin vahvoja mielipide-eroja parhaasta etenemistavasta. Katson kuitenkin, että meidän olisi seuraavien viikkojen aikana pyrittävä korjaamaan nämä puutteet. Meidän olisi pyrittävä saavuttamaan jonkin tason yhteisymmärrys, mikä epäilemättä edellyttää kompromisseja. Jos pystymme tähän, se on hyvin merkittävä rakennuspalikka tulevaisuuden haasteiden osalta ja sen välttämättömän uudistuksen kannalta, joka on toteutettava budjetoinnissa ja tulevaisuutta koskevassa päätöksenteossa. Monet teistä olivat läsnä, kun Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri piti puheensa parlamentille puheenjohtajakauden alussa. Katson, että läsnäolijat – poliittisesta ideologiastaan ja näkemyksistään riippumatta – olivat yleisesti ottaen samaa mieltä pääministerin kanssa hänen esitellessään

46 06/09/2005

uudistussuunnitelman ja määrätietoisen pyrkimyksen toteuttaa se kumppaneina. Hän esitti tasapuolisen analyysin Euroopan nykytilanteesta ja totesi, että nyt on aika tarttua härkää sarvista ja käsitellä joitakin perustavaa laatua olevia seikkoja, jotka koskevat Euroopan unionin tulevaisuutta ja sen suhteita kansalaisiinsa. Vuoden 2006 talousarvio saattaa tämän laajemman keskustelun yhteydessä vaikuttaa suhteellisen vähäpätöiseltä seikalta. Olisi erinomaista, jos kuitenkin voisimme päästä jonkinlaiseen sopimukseen ja näyttää kykenevämme kompromissiin, jotta edistys voi jatkua näillä aloilla,. Se otetaan hyvin vastaan niiden parissa, jotka seuraavat tarkkaan sitä, kuinka hoidamme asioita. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, hyvät kuulijat, olen iloinen voidessani päättää puheenvuoroni ja suositella talousarvioesitystä Euroopan parlamentille tänä iltapäivänä.

2-180-001

Puhemies. − Kiitän kaikkien läsnäolijoiden puolesta puheenjohtaja Lewisia, joka esitteli neuvoston puolesta yleisen talousarvioesityksen varainhoitovuodelle 2006.

2-181

Euroopan unionin yleinen talousarvio vuodeksi 2006

2-182

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana keskustelu Euroopan unionin yleisestä talousarviosta vuodeksi 2006.

2-183

Janusz Lewandowski (PPE-DE), budjettivaliokunnan puheenjohtaja. – (PL) Arvoisa puhemies, puheenjohtaja Lewisin tänään esittelemä vuoden 2006 talousarvio vahvisti sen käsityksen, jonka parlamentin valtuuskunta sai 15. heinäkuuta pidetystä sovittelukomitean kokouksesta. Toisin kuin nimestä voi päätellä, komitean kokouksessa pikemminkin lueteltiin näkemyseroja kuin soviteltiin. On toki totta, ettei kukaan odota yksimielisyyteen päästävän tähän aikaan vuodesta, mutta on kiistatonta, että EU:n kahden budjettivallan käyttäjän näkemykset vuoden 2006 talousarviosta ovat täysin vastakkaiset. Edes yksimielisyys, johon päästiin merkittävissä mutta toisarvoisissa asioissa, kuten tuen mukauttamisessa tai toisin sanoen 655 miljoonan euron siirtämisessä otsakkeesta 1 maaseudun kehittämiseen, ei peitä tätä tosiseikkaa. Tavoitteemme on päästä sopimukseen talousarviosta, mutta tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Euroopan parlamentti on poliittinen elin, jonka jäsenet, jotka ovat tehneet äänestäjiensä kanssa sopimuksen vuosi sitten, ovat tietoisia sitoumuksistaan. Silloin ja yhä edelleen puhutaan paljon tarpeesta saattaa päätökseen EU:n laajentuminen ja investoida tämän vuoksi koheesioon sekä tarpeesta puhaltaa uutta henkeä Lissabonin strategiaan ja rahoittaa EU:n uusia kunnianhimoisia kansainvälisiä tavoitteita. Samalla ei kuitenkaan voida kiistää sitä tosiseikkaa, että sitouduimme vuosi sitten myös tiukkaan budjettikuriin.

Äänestäjät tuomitsevat tiukasti kurittoman varainhoidon ja näin ollen tuhlauksen, ja kuitenkin poliittiset tavoitteet, joilla ei ole rahoitustukea, ovat vain tyhjää puhetta. Parlamentin on tarkasteltava vuoden 2006 talousarviota viime vuonna saatujen kokemusten pohjalta. Niin sanoakseni selkä seinää vasten suostuimme maksujen tasoon, joka ei kata tarpeitamme vuonna 2005, kuten menotasosta on jo voitu selvästi päätellä tänä vuonna. Lisäksi vuoden 2006 talousarviota on pidettävä ponnahduslautana uusiin rahoitusnäkymiin. Näiden kahden seikan vuoksi katsoimme, että komission alkuperäiset ehdotukset, jotka vastasivat 1,02 prosenttia BKTL:sta, mikä on lähes seitsemän miljardia euroa alle vuoden 2006 rahoitusnäkymien enimmäismäärän, eivät ole tyydyttäviä. Näiden vuoden 2006 talousarvioehdotusten ja komission vuoden 2007, jolloin uudet rahoitusnäkymät ovat ensimmäistä vuotta voimassa, maksuja koskevien ehdotusten välillä on valtava kuilu. Tämä tarkoittaa, että on yhä vaikeampaa ymmärtää ja hyväksyä neuvoston tekemiä leikkauksia, joiden jälkeen maksut olisivat vain hieman yli prosentti BKTL:sta. Tänä vuonna olemme nähneet neuvoston omaksuvan valikoivamman ja joustavamman lähestymistavan budjettileikkauksiin, ja haluaisin vuorostani käsitellä lyhyesti yksittäisiä otsakkeita. Otsakkeen 1 yhteydessä hyväksytty mukauttaminen voidaan nähdä yhteisenä saavutuksena. Samalla odotamme kuitenkin komission esittävän pitkän aikavälin maatalousmenoja koskevia ehdotuksia jatkokeskustelujen perustaksi. Parlamentti huomasi nopeasti, että koheesio selvisi suhteellisen vähällä neuvoston leikkauksista. Alustavat raportit, joita olemme saaneet rakennerahastoista, osoittavat kuitenkin, että rahastojen käyttö vuonna 2005 ei vastaa neuvoston luonnoksessa esitettyä tasoa, vaan se vastaa tai jopa ylittää komission alkuperäisen ehdotuksen. Paine on selvimmin havaittavissa otsakkeessa 3, toisin sanoen sisäpolitiikan alalla, jolla leikkaukset ovat suhteellisesti suurimpia, hieman yli 500 miljoonaa euroa. Tämä tekee tyhjäksi Lissabonin strategian tavoitteet, joihin kuuluvat investoinnit tutkimukseen sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja myös parlamentin ensisijaisten tavoitteiden toteuttamisesta mahdotonta. Otsakkeen 4 osalta ristiriitaisia eivät ole niinkään parlamentin ensisijaiset tavoitteet vaan puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan omat lausunnot. Noin neljän prosentin mielivaltaiset leikkaukset kaikilla aloilla, lempilasta eli yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa lukuun ottamatta, tekevät jatkuvaan uusien haasteiden virtaan vastaamisen mahdottomaksi. Tämä ei koske pelkästään tsunamista kärsineitä valtioita, Irakia tai Afganistania, sillä EU:n on rahoitettava myös muiden luonnonkatastrofeista kärsineiden alueiden tukea. Hyvitys sokerintuottajille on toinen ongelma, ja komissio on tuonut esille myös hallintomenot ja mahdollisuuden jäädyttää työntekijöiden palkkaaminen uusista jäsenvaltioista.

06/09/2005 47

Yhteenvetona totean, että vuoden 2006 talousarviota koskeva keskustelumme käydään yleisen pessimistisessä ilmapiirissä. Euroopan unioni kuitenkin tarvitsee kipeästi hyviä uutisia, ja sopimus vuoden 2006 talousarviosta sekä järkevät summat rahoitusnäkymissä olisivat juuri tällaisia toivottuja uutisia. Sopimukseen pääseminen saattaisi palauttaa kansalaisten uskon Euroopan unioniin, ja meidän kaikkien vastuulla ja tehtävänä on huolehtia siitä, että näin tapahtuu.

2-184

Giovanni Pittella (PSE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lewis, arvoisa komission jäsen Grybauskaitė, hyvät kollegat, lämpimät tunteemme puheenjohtajavaltio Yhdistynyttä kuningaskuntaa kohtaan eivät vapauta meitä velvollisuudesta ilmaista pettymyksemme meille esitettyyn talousarvioesitykseen. Kuten puheenjohtaja Lewandowski totesi, ilmaisimme pettymyksemme hyvin vilpittömästi ja tiukasti sovittelukomiteassa heinäkuussa. Tämän vuoksi korostamme myös tänään – vaikka arvostammekin neuvoston puheenjohtajan Lewisin avointa ja hienotunteista puheenvuoroa – että tämän on näyttävä myös lopullisissa valinnoissa. Valitettavasti pääministeri Blairin täällä lausumien intohimoisten sanojen ja neuvoston talousarvion osalta tekemien valintojen välillä on räikeä ristiriita. Maataloudessa ja rakennerahastoissa tehdyt talousarvioleikkaukset – tai talousarvioennusteenne, jos niin haluatte – vahvistavat perusteettoman ankaran suuntauksen. Jos nämä leikkaukset hyväksyttäisiin, tie olisi auki mukautuksille pitkin vuotta, mikä korostaisi odotusten jakautumista. Tätä jakautumista vahvistaa lisäksi varojen hyvä toteutuskapasiteetti sekä itse resurssien riittämättömyys. Sisä- ja ulkopolitiikan aloilla huolemme ovat muuttuneet peloksi: arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lewis, emme ole vakuuttuneita maksusitoumuksiin osoitettujen varojen symmetriasta, sillä niitä on vähennetty maltillisemmin kuin maksumäärärahoja. Suurimpien leikkausten analyysi ei myöskään anna selitystä sille, minkälaisen poliittisen viestin me kaikki haluamme lähettää. Tällaisia luvut lopulta ovat: 21 miljoonaa vähemmän yrityksille, 33 miljoonaa vähemmän liikenteelle, 279 miljoonaa vähemmän tutkimukseen, 131 miljoonaa vähemmän tiedottamiseen, 20 miljoonaa vähemmän koulutukseen ja kulttuuriin sekä 8 miljoonaa vähemmän vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen. On epäjohdonmukaista toisaalta julistaa suosivansa kasvua, työllisyyttä ja nuorten hyväksi suunniteltuja toimenpiteitä ja samalla leikata varoja budjettikohdista, jotka ovat ratkaisevia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Haluan kysyä teiltä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lewis, mitä tämä kaikki tarkoittaa.

Tarkoittaako tämä, että toiminta näillä aloilla on tärkeää, mutta täytäntöönpano kuuluu yksin kansallisille hallituksille? Tämä käsitys minulla on; jos se on oikea, olemme keskellä konfliktia, sillä myös Euroopan unionin on pantava täytäntöön näiden alojen toimia siltä osin kuin niihin liittyy eurooppalaista lisäarvoa. Mielestäni kyseessä on perustavaa laatua oleva poliittinen ongelma, joka meidän on ratkaistava ensimmäisenä, jotta voimme toteuttaa asianmukaisia toimia. Vaadimme joustovälineen käyttöä otsakkeessa 4 – surullisen kuuluisissa "ulkoisissa toimissa". Jos arviot otsaketta 4 varten tehdään enimmäismääriä matalammiksi, kuten te nyt vaaditte, ei ole mahdollista ottaa huomioon Euroopan unionin perinteisiä prioriteetteja, vuosituhattavoitteita, vuosien kuluessa ilmenneitä hätätilanteita – Irakista Afganistaniin –tsunamia sekä laaja-alaisia ja maantieteellisiä ohjelmia. Nyt me aivan perustellusti haluamme lisätä luetteloon vielä sokerinkin. Kuinka on mahdollista toteuttaa kaikki tämä? Entäpä kymmenet muut ulkoisina toimina suunnitellut toimenpiteet, joita haluan vielä perustellusti korostaa? Kuinka tällaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa vähennetyin määrärahoin, jopa ilman joustovälineen käyttöä? Minusta tuntuu erästä sananlaskua lainatakseni, että te haluatte sekä syödä kakkunne että säästää sen. Olemme huolissamme ja pettyneitä, mutta vaadimme teiltä edelleen enemmän harkintaa. Arvoisa komission jäsen, me odotamme Euroopan komissiolta määrätietoisempaa painostusta. Keskuudessamme täällä parlamentissa leviää ajatus uudistuksesta ja toimista, jotka toteutetaan harkitusti eikä hetken mielijohteesta, ihmisten silmien avaamiseksi ja jokaisen velvollisuuksista muistuttamiseksi. Emme ole saaneet lohdullisia merkkejä rahoitusnäkymistä. Itse asiassa minun on sanottava, ettemme ole saaneet minkäänlaisia merkkejä. Tämä luonnollisesti lisää huoliamme ja kansalaisten skeptisyyttä. Olette viitannut kansalaisiin aivan oikein toimiemme pääasiallisena kohteena, mutta kansalaiset suhtautuvat EU:hun erittäin skeptisesti, sillä se ei ole hankkiutunut asemaan, jossa se voisi toteuttaa politiikkaansa. Onko puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta kenties päättänyt luovuttaa rahoitusnäkymien osalta ja olla edes yrittämättä? Kun tietää pääministeri Blairin määrätietoisen tavan käydä taisteluun, odotimme erilaisia merkkejä ja odotamme niitä yhä. Aika ja määräajat eivät kuitenkaan yhtä miestä odota. Kuten pääministeri Blair hyvin tietää, Euroopan kriisin yhteydessä pelkkä pinnan raaputtaminen merkitsee täydellistä periksi antamista. Me täällä parlamentissa emme voi katsoa sivusta Euroopan taantumista, ja toivoaksemme pääministeri Blair ja puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta tuntevat samoin.

2-185

48 06/09/2005

Valdis Dombrovskis (PPE-DE), esittelijä. – (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lewis, arvoisa komission jäsen Grybauskaitė, hyvät kollegat, kiitän puheenjohtaja Lewisiä muiden EU:n toimielinten vuoden 2006 talousarvion esittelemisestä. Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on selvästi erilaiset lähestymistavat tiettyihin seikkoihin talousarviota laadittaessa, mutta myös paljon yhteistä. Molemmat budjettivallan käyttäjät kannattavat kurinalaista talousarviopolitiikkaa ja EU:n veronmaksajien rahojen järkevää käyttöä. Neuvosto ehdottaa EU:n toimielinten hallintomenojen leikkaamista 120 miljoonalla eurolla verrattuna toimielinten alkuperäisiin pyyntöihin. On kuitenkin sanottava, että monissa tapauksissa leikkaus on toteutettu harkitsemattomasti ja ilman huolellista perehtymistä toimielinten työskentelyn erityispiirteisiin ja ongelmiin. Tämän vuoksi Euroopan parlamentti ehdottaa toimielinten menoihin tehdyn vähennyksen uudelleentarkastelua, jossa arvioidaan jokaisen toimielimen määrärahapyyntöjä ja uusia tehtäviä vuonna 2006 sen yksittäisten ansioiden perusteella. On tärkeää varmistaa tarvittava rahoitus yhdelle EU:n vuoden 2006 talousarvion ensisijaiselle tavoitteelle, joka on Euroopan unionin seuraavan laajentumiskierroksen valmistelu. Tuolloin Bulgaria ja Romania liittyvät unioniin. Katson, että Euroopan unionin toimielinten on sovellettava yhdenmukaistettua lähestymistapaa henkilöstön palkkaamiseen uusista jäsenvaltioista. Euroopan parlamentin talousarvion osalta on syytä huomata, että Euroopan parlamentin puheenjohtajisto tekee päätöksen Euroopan parlamentin talousarvioesityksestä vuodelle 2006 ja toimittaa sen budjettivaliokunnan tarkasteltavaksi. Talousarvion esittelijänä uskon budjettivaliokunnan tarvitsevan lisätietoja eri asioista voidakseen tehdä yksittäiset päätökset perustellusti, erityisesti mitä tulee Euroopan parlamentin tiedotus- ja viestintäpolitiikkaan. Haluan jälleen kerran korostaa periaatetta, jonka mukaan Euroopan parlamentin talousarvion yhteisten menojen taso olisi asetettava huolellisen arvioinnin perusteella määritettyjen tarpeiden mukaiseksi. Yhteisten hallintomenojen 20 prosentin enimmäismäärän saavuttaminen ei ole mikään itsetarkoitus. Lopuksi sanon muutaman sanan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta vuodeksi 2006. Neuvoston ehdotus EU:n rakennerahastojen maksumäärärahojen vähentämiseksi 150 miljoonalla eurolla vuonna 2006 on käsittämätön. Tällainen lähestymistapa on osoitus neuvoston haluttomuudesta rahoittaa kokonaisuudessaan sitoumukset, jotka EU on tehnyt nykyisten rahoitusnäkymien yhteydessä. Koska vuosi 2006 on nykyisten rahoitusnäkymien viimeinen vuosi, on tärkeää varmistaa nykyisten ohjelmien menestyksekäs loppuunsaattaminen ja määrittää maksusitoumus- ja maksumäärärahojen taso vuoden 2006 talousarviossa Euroopan unionin tekemien sitoumusten tasolle.

2-186

Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. − (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat

parlamentin jäsenet, haluan kiittää minulle tänään annetusta mahdollisuudesta ilmaista näkemykseni neuvoston ensimmäisestä ehdotuksesta varsinkin, kun meillä oli jo viime kesäkuussa ensimmäisen käsittelyn jälkeen mahdollisuus vaihtaa näkemyksiä parlamentin ja neuvoston sekä Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien edustajien kanssa. Jaan useimpien täällä puheenvuoron käyttäneiden kanssa käsityksen, jonka mukaan vuoden 2006 talousarvio on hyvin erityinen, sillä se on viimeinen komission laatimiin nykyisiin rahoitusnäkymiin liittyvä talousarvio. Rahoitusnäkymissä komissio pyrki ottamaan huomioon laaja-alaisesti ja realistisesti Euroopan unionin pakottavimmat tarpeet, saattamaan päätökseen kaikki merkittävät hankkeet ja valmistautumaan huolellisesti seuraavaan rahoituskauteen. Tämän vuoksi haluan neuvoston ehdotukseen vastatessani välittömästi määrittää kolme alaa, jotka komission mukaan ovat kaikkein haastavimmat.

2-187

(EN) Korostettuani ensin yhteisön vuoden 2006 talousarvion merkitystä haluan keskittyä kolmeen alaan, joilla komission mukaan kaikkien kolmen toimielimen ja erityisesti budjettivallan käyttäjien on tarkasteltava merkittäviä huolenaiheita ja pyrittävä ratkaisemaan ne. Suurin huolenaiheemme on otsake 3, jossa katsomme neuvoston ehdottamien vähennysten olevan perusteettomia, eikä komissio voi tukea niitä pääasiassa sen vuoksi, että vaatimukset ja komission ehdottamat määrät perustuivat jo käynnistyneisiin ja meneillään oleviin hankkeisiin. Katsomme, että tällaiset vähennykset aiheuttavat paljon ongelmia jäsenvaltioissa vuonna 2006 meneillään olevien hankkeiden maksamisen yhteydessä. Lisäksi puolet ehdotetuista maksumäärärahojen vähennyksistä koskevat toimintaa, joka vastaa vain kymmentä prosenttia kokonaistalousarviosta. Yllättäen mitään selitystä vähennysten tällaiselle keskittämiselle ei ole annettu. Neuvoston otsakkeeseen 4 ehdottamat vähennykset aiheuttavat ainakin kolme vakavaa ongelmaa. Ensinnäkin vähennykset ovat vastoin yleisten asioiden neuvoston omia päätöksiä, erityisesti Aasian tsunamin jälkeisen jälleenrakennuksen ja vuosituhattavoitteiden uusittujen sitoumusten aloilla. Toiseksi odotamme ja meillä on jo selviä viitteitä siitä, että maailman viimeaikaisten tapahtumien vuoksi Eurooppaa pyydetään auttamaan Gazan miehityksen päättämisprosessissa. Kolmas ongelma koskee Marokon kanssa kalastussopimuksesta käytäviä neuvotteluja. Nämä kolme tekijää aiheuttavat sen, että meidän on yhä vaikeampaa hyväksyä neuvoston ehdotusta tai suhtautua siihen myönteisesti. Kysymys otsakkeesta 5 otettiin esille kolmen toimielimen välisessä tapaamisessa 15. heinäkuuta, ja siitä keskusteltiin pitkään. Kuten lupasin, lähetin perjantaina molemmille budjettivallan käyttäjille lisätietoja EU-10:n ja EU-15:n henkilöstön palkkauksen

06/09/2005 49

edistymisestä. Tämän vuoden heinäkuun 31. päivään mennessä 90 prosenttia uusien jäsenvaltioiden palvelukseenottotavoitteesta oli täyttynyt. Uskomme, että neuvoston ehdottamat vähennykset ovat seurausta väärinkäsityksestä, joka voi perustua myös tekniseen vikaan. Toivomme todellakin, että ennen toista käsittelyä voimme käydä neuvoston kanssa keskusteluja erityisesti tämän asian ratkaisemiseksi. Nyt tarkasteltavana oleva ehdotus merkitsee sitä, että vuonna 2006 emme enää voi ottaa palvelukseen kansalaisia EU-10:stä, mutta myös koko komission palvelukseenotto pysähtyisi ja meiltä puuttuisi varoja nykyisen henkilöstön palkanmaksuun. Kaikki tämä huomioon ottaen ja vastauksena jäsen Pittellan pyyntöön, että komissio valitsisi tähän ehdotukseen mahdollisimman voimakkaan lähestymistavan, totean, että olemme sitoutuneet ratkaisemaan kaikki mahdolliset ongelmat yhteistyössä budjettivallan käyttäjien kanssa. Kehotan kaikkia osapuolia osoittamaan hyvää tahtoa tässä pyrkimyksessä, sillä sitä todellakin tarvitaan, jos meidän on määrä saattaa asia päätökseen tänä vuonna.

2-188

Laima Liucija Andrikienė, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, minulla oli mahdollisuus osallistua 15. kesäkuuta 2005 Euroopan parlamentin ja neuvoston sovittelutapaamiseen Brysselissä. Ennen tätä Euroopan parlamentti oli hyväksynyt päätöslauselman, jossa ilmaistiin selvästi kyseisen Euroopan unionin toimielimen kanta ja sen ensisijaiset tavoitteet vuoden 2006 talousarvion laatimisessa. Huolimatta Euroopan parlamentin tuolloin esittämästä kritiikistä, joka kohdistui maksusitoumus- ja maksumäärärahojen riittämättömyyteen, ECOFIN-neuvosto päätti 15. heinäkuuta 2005 ehdottaa maksumäärärahojen vähentämistä 1,1 miljardilla eurolla ja maksusitoumusmäärärahojen vähentämistä 478 miljoonalla eurolla verrattuna alustavaan talousarvioesitykseen. Mielestäni tämä ehdotus osoittaa selvästi, että neuvosto suhtautuu käytännöllisesti katsoen piittaamattomasti Euroopan unionin todellisiin tarpeisiin ja sitoumuksiin. Haluan muistuttaa teille, että mainitsemassani Euroopan parlamentin päätöslauselmassa todetaan, että komission esittämä alustava talousarvioesitys on riittämätön eikä kuvasta yhdessä päätettyjä poliittisia tavoitteita, varsinkaan Lissabonin strategiaan liittyviä tavoitteita ja tarvetta tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Kehotimme neuvostoa myös osallistumaan vakavaan ja rakentavaan vuoropuheluun Euroopan parlamentin kanssa tavoista, joilla nämä poliittiset sitoumukset voidaan täyttää. On mahdotonta saavuttaa poliittisia tavoitteita, toisin sanoen talouskasvua ja kilpailukyvyn vahvistumista, ilman entistä suurempia määrärahoja tutkimukseen, innovaatioihin ja pk-yrityksille, joita on noin 90 prosenttia kaikista Euroopan unionin yrityksistä. Olemme Euroopan parlamentissa korostaneet aiemminkin ja haluamme jälleen kerran korostaa

merkittäviä ulkoisen tuen ohjelmia, joita ei voitu ennakoida nykyisiä rahoitusnäkymiä laadittaessa, kuten esimerkiksi Afganistania ja Irakia koskevia ohjelmia ja hiljattain ehdotettua tsunamista kärsineiden alueiden jälleenrakennuspakettia. Otsakkeen 4, "Ulkoiset toimet", rahoitus oli mielestämme alimitoitettu jo alustavassa talousarviossa. Ja nyt neuvosto ehdottaa otsakkeen määrärahojen vähentämistä entisestään. Haluan myös kiinnittää huomionne muihin hälyttäviin vähennyksiin, jotka koskevat erityisiä aihekohtaisia ja maantieteellisiä toimenpiteitä. Minusta talousarvion määrärahat ja resurssit on soviteltava uudelleen. Haluan korostaa Euroopan naapuruuspolitiikan merkitystä, johon kuuluu myös demokratiakehityksen tukeminen naapurivaltioissa. Minun on toistettava, että kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen vuonna 2004, mikä oli vasta pitkäkestoisen koheesioprosessin alkua, on uusi haaste koheesiopolitiikalle. Tämä tarkoittaa, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa on keskityttävä alueisiin, jotta vältetään mahdollisia tulevia konflikteja uusien jäsenvaltioiden ja vanhojen jäsenvaltioiden vähiten kehittyneiden alueiden välillä. Lopuksi haluan vielä kerran kehottaa neuvostoa noudattamaan Euroopan parlamentin vahvistamia ensisijaisia tavoitteita laadittaessa vuoden 2006 talousarviota. Uskon vahvasti, ettei ole tarpeen muistuttaa teille, että Euroopan parlamentti on ainoa EU:n kansalaisten suoraan valitsema eurooppalainen toimielin, jolle on EU:n lainsäädännössä annettu tehtäväksi laatia ja toteuttaa Euroopan unionin talousarviota.

2-189

Constanze Angela Krehl, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aluekehitysvaliokunnan esittelijänä minun on todettava, että pidän neuvoston meille esittelemää talousarviota epätyydyttävänä. Totean tämän viitaten erityisesti 150 miljoonan euron leikkaukseen maksuihin – sillä leikkaukseksi minä sitä kutsun. Olemme viime vuosina pyrkineet sitomaan menot hyvin tiiviisti sitoumuksiin ja varmistamaan, että rahat todella käytetään ottamalla käyttöön N+2-säännöt. Meitä rangaistaan nyt pyrkimyksistämme, kun näemme, kuinka maksuihin on käytettävissä 150 miljoonaa euroa vähemmän. Me tosin rankaisemme myös itse itseämme, koko Euroopan unionia, sillä jossain vaiheessa meitä tullaan vaatimaan tilille sitoumuksistamme. Olemme aina pyrkineet toimissamme estämään maksujen ja sitoumusten välistä eroa kasvamasta liian suureksi. Alustavassa talousarvioesityksessä komissio on todellakin osoittanut vain ehdottoman vähimmäismäärän rakennepolitiikan rahoittamiseen. Haluamme, että kyseiset määrärahat palautetaan, ja kehotan neuvostoa noudattamaan tahtoamme tässä asiassa.

2-190

István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Neuvosto haluaa leikata Euroopan unionin talousarviota puolella miljardilla eurolla komission ehdotukseen nähden. Tämä on jo sinänsä tuomittavaa, mutta vielä tuomittavampaa on se, että yli kolmannes näistä

50 06/09/2005

leikkauksista koskee ulkosuhteita ja ulkoasioita. Ulkoasioiden alalla ehdotettu leikkaus on kymmenen kertaa suurempi kuin millään muulla alalla. Euroopan unionin menestykset ja saavutukset ovat tähän mennessä liittyneet suuressa määrin ulkosuhteisiin. Olemme ylpeitä laajentumisesta ja tukipolitiikastamme sekä siitä, että olemme maailman suurin avunantaja. Nämä prioriteetit kuitenkin puuttuvat ehdotuksesta, ja silmäänpistävimmin juuri neuvoston ehdotuksista. Sen lisäksi, että ne todellakin puuttuvat, vähennykset vaikuttavat eniten näihin ohjelmiin. Uskon kuitenkin, että meidän on juuri nyt kyettävä osoittamaan kykyä menestyä. Eurooppa, koko Euroopan unioni, vaatii tällaista menestystä. On kuitenkin myös toinen ongelma. Emme osaa ottaa omia periaatteitamme vakavasti; emme ole osanneet tehdä sitä tähän mennessä emmekä tee niin myöskään tässä ehdotuksessa. Neuvosto ei käytännöllisesti katsoen ole koskaan vedonnut ihmisoikeuslausekkeeseen. Tuemme lukuisia valtioita, jotka pilkkaavat demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Ja kuitenkin meillä on käytössämme väline, jolla voidaan tehdä jotain, sillä ihmisoikeuslauseke antaa mahdollisuuden perua tuki valtioilta, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, ja myös mahdollisuuden lisätä tukeamme niille valtioille, jotka noudattavat sääntöjä. Yksi esimerkki tästä on Länsi-Balkanin valtiot. Toisaalta ehdotatte suurempia vähennyksiä Länsi-Balkanin valtioille antamaamme tukeen kuin ulkoasioiden kokonaismenoihin. On kuitenkin oman perustavaa laatua olevan etumme mukaista vakauttaa Länsi-Balkanin alue. On käsittämätöntä, että neuvosto haluaa antaa tälle alueelle viisi prosenttia vähemmän ja esimerkiksi Serbialle kahdeksan prosenttia vähemmän tukea kuin edellisenä vuonna. Samalla neuvosto on hyvin antelias eurooppalaisille erityisedustajille, joiden määrärahat ovat kahdessa vuodessa kaksinkertaistuneet. Toisin sanoen neuvosto on valmis lisäämään sellaisten toimien määrärahoja, joiden kohdalla sen välttämättömyys on kyseenalaista, vaikka samalla tehdään leikkauksia, jotka vaikuttavat meille todella tarpeellisiin asioihin.

2-191

Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lewis, punnitessamme vuoden 2006 talousarvioesitystä emme voi olla huomaamatta, että kyse on siirtymävaiheen talousarviosta. Tämän vuoksi se on niin merkittävä yhteisten ensisijaisten ja kunnianhimoisten tavoitteidemme kannalta – ainakin niiden pitäisi olla yhteisiä. Tästä syystä kritisoin suorasanaisesti neuvoston ehdotusta yhdessä suhteessa: se on aivan liian varovainen ja ennakoi massiivisia leikkauksia verrattuna komission ehdotuksiin. Selventääkseni sitä, mitä tarkoitan nimittäessäni tätä talousarviota siirtymävaiheen talousarvioksi, kehotan tarkastelemaan Bögen mietintöä ja sitä, mitä rahoitusnäkymiltä odotetaan. Meidän ja neuvoston välillä on valtava ero; se lisää jopa 106 miljardia euroa rahoitusnäkymiin. Katsomme, että jos haluamme todella valmistaa Euroopan unionia tulevaisuuteen, meidän on

keskityttävä aivan erityisiin kohdealoihin: tutkimukseen, koulutukseen, nuorisoon, kulttuurivaihtoon laajentuneessa Euroopan unionissa, ympäristöön ja uusiutuviin energialähteisiin – ja tämän todetessani ajattelen New Orleansin hiljattaisia tapahtumia. Kun tarkastellaan parlamentin rahoitusnäkymien talousarviolukuja ja neuvoston nyt vuodelle 2006 esittämiä lukuja, käy ilmi, että ne poikkeavat toisistaan merkittävästi. Rahoitusnäkymissä tutkimukseen osoitetaan 10 miljardia euroa, mutta neuvoston esityksessä vain 4 miljardia euroa; rahoitusnäkymissä osoitetaan koulutukseen, kulttuuriin ja nuorisolle 2 miljardia euroa, kun taas neuvosto myöntää samalle ajanjaksolle vain 0,8 miljardia euroa. Energia- ja liikennealalle parlamentti ehdotti 2,5 miljardia euroa, mutta neuvosto vain 1,3 miljardia. Jo tämä osoittaa, että neuvoston ehdotukset varainhoitovuodelle 2006 ovat pelokkaita, varovaisia ja täysin vailla käsitystä tulevaisuuden suunnasta. Minusta vuoden 2006 talousarvion olisi sen sijaan oltava jonkinlainen silta, joka ulottuisi tuleviin vuosiin, vuodesta 2007 aina vuoteen 2013, ja tämän vuoksi sellaisen pelokkaan ja vaivaisen talousarvion esittäminen, jota neuvosto on ehdottanut, on väärä tapa hoitaa asioita. Neuvoston meille esittämät luvut eivät liity mitenkään hurskaisiin lausuntoihin Lissabonin strategiasta uudistusvälineenä tai siihen suuren talouspotentiaaliin, joka meidän on rakennettava uudestaan. Palatakseni viestintästrategiaan minun on todettava, että varsinkin kansanäänestysten epäonnistumisen jälkeen on varmasti etumme mukaista tehdä enemmän vuonna 2006 sen sijaan, että leikataan maksuja tai hyödynnetään vielä vähemmän joustovälinettä. Minusta on poliittisesti käsittämätöntä, kuinka neuvosto voi olla näin arka ja varovainen joustovälineen käytössä, kun kohtaamme moninaisia maailmanlaajuisia haasteita, ja neuvoston pitäisikin osoittaa Euroopan unionin halukkuutta toimia globaalina toimijana maailman monien kriisipesäkkeiden tarpeiden täyttämisessä.

2-192

Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtajavaltion edustaja, arvoisa komission jäsen, olen usean vuoden ajan edustanut ryhmääni ja Euroopan parlamenttia heinäkuun budjettisovittelussa, joka pidetään neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen jäsenvaltioiden kanssa. Kesällä on aina ollut vaikea sopia mistään, mutta tänä vuonna se oli erityisen vaikeaa. Käytännöllisesti katsoen mistään ei sovittu, ja sen seurauksena parlamentti on vapaa suorittamaan oman ensimmäisen käsittelynsä ilman sitoumuksia neuvoston suuntaan. Ryhmäni näkökulmasta perusongelmia ovat talousarvion maksumäärärahojen alhainen taso ja talousarvion painopistealueet. Neuvostossa on joukko niin sanottuja nettomaksajamaita, joita ei kiinnosta unionin rahoituksella tuotettava lisäarvo erilaisten yhteisten hankkeiden kautta. Lähes ainoa asia, jonka

06/09/2005 51

rahoittamisesta neuvosto näyttää olevan aktiivisesti kiinnostunut, on EU:n militarisoiminen. Vaikka sodankäynti ei kuulu EU:n toimivaltaan, jäsenvaltiot haluavat rahoittaa yhteisiä militarisointiprojektejaan EU:n varoin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Kongon poliisioperaatio ja Sudan-missio rahoitetaan kehitysmäärärahoista, eikä militarisoimistoimien rahoitus niin ollen ole avointa. Vaikka perustuslakia, joka hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä, ei ole tulossa, jäsenmaiden poliittiset eliitit panevat täytäntöön siihen kirjoitettuja artikloita ja ovat perustamassa esimerkiksi asevarusteluviraston. Jäsenvaltioiden tapa toimia on epädemokraattinen, ja on ilmeistä, että monilla EU:n yhteisillä sotilaallisilla toimilla ei ole perussopimusten tarjoamaa oikeusperustaa. EU:n militarisoimisen sijasta pitäisi alkaa puhua sosiaalisen Euroopan rakennustyöstä. Vain sitä kautta unionin toiminnalle on saatavissa legitimiteetti eli yleinen hyväksyntä kansalaisilta. Sosiaalisen Euroopan nimissä ryhmämme on jatkuvasti kritisoinut Lissabonin strategian kapea-alaisuutta; sillä edistetään vain suuryritysten Eurooppaa. Viimeksi kritisoimme sitä, miten neuvosto ympärilleen katsomatta ja korvat ummistettuina on supistanut menoja jopa komission talousarvioesitykseen verrattuna pyrkien tavoitteeseen, joka on talousarvion määrärahojen supistaminen yhteen prosenttiin EU-valtioiden bruttokansantulosta. Tiukka budjettikuri on hyvä asia, mutta tässä asiassa neuvosto sortuu ylilyönteihin. On nähtävissä myös strateginen tavoite. Siltä varalta, että rahoituskehyksistä ei päästä sopimukseen ja siirrytään 272 artiklan mukaiseen talousarviomenettelyyn, vuoden 2006 talousarvion loppusumman on oltava neuvoston näkökulmasta niin pieni kuin mahdollista. Tätä strategista tavoitetta emme voi hyväksyä. Ryhmämme on huolestunut myös strategiasta, jonka mukaan äkillisten ja yllättävien menojen, kuten tsunamin, kustannukset halutaan kattaa niin, että osoitetaan rahaa uusiin tarkoituksiin ottamalla rahat pois parlamentin hyväksymistä tarkoituksista. Jos ilmenee uusia ulkoisia tarpeita, on oltava valmis osoittamaan niihin uutta ja tuoretta rahaa. Lopuksi totean, että on tarpeen turvata rakennerahastojen maksut ja lisätä henkilöstöresursseja laajenemisen tarpeita varten. Meidän parlamentissa on erittäin vaikea ymmärtää komission ja neuvoston käsitysten välillä vallitsevaa ristiriitaa henkilöstötarpeista ja laajenemisen aiheuttamasta henkilöstölisäyksen tarpeesta.

2-193

Lars Wohlin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, minusta tuli politiikan haasteita ja rahoitusmahdollisuuksia käsittelevän väliaikaisen valiokunnan jäsen, ja olen valiokunnassa vaatinut pysyttäytymistä yhdessä prosentissa BKTL:sta. Tämän vuoksi en katso, että meidän pitäisi päättää vuoden 2004

talousarvion ylijäämän käyttämisestä vuoden 2005 talousarvion menoihin. Minusta rakennerahaston, jota nämä menot jo kasvattavat, ei pidä kasvaa enää suuremmaksi. Sen määrärahat ovat jo nyt yli 8 miljardia euroa. Tämän vuoksi en ole sitä mieltä, että ilmaisen suuttumukseni siitä, että rahoja ei käytetä. Tähän on ilmeisesti syynsä, eikä mitään menetetä, kun asiat tutkitaan hyvin huolellisesti uusien menojen osalta. En kuitenkaan ole valmis palauttamaan ylijäämiä jäsenvaltioille. Minusta varat olisi sen sijaan käytettävä joustomarginaaliin, joka mielestäni on liian pieni. Muutoin ajaudumme usein tilanteeseen, jossa joudumme toteamaan, ettemme pysty toteuttamaan tarvittavia toimia. Emme voi ennakoida tulevaisuutta. Tämän vuoksi katson, että nämä varat olisi käytettävä joustomarginaalin kehittämiseen eikä rakennerahastoihin.

2-194

Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies ROTH-BEHRENDT

2-195

Wojciech Roszkowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kun Euroopan unionin perustukset valettiin yli puoli vuosisataa sitten, Puola ja muut uudet jäsenvaltiot olivat osa Neuvostoliiton valtapiiriä. Ainoa mahdollisuutemme oli seurata kadehtien, kuinka menneet ristiriidat sivuutettiin taloudellisen yhteistyön keinoin. Uskoimme silloin, kuten nytkin, että kehitys ja solidaarisuus ovat päätavoitteita Euroopan unionissa, johon Puolakin lopulta liittyi. Tämän tosiseikan herättämä tyytyväisyyden tunne peittyy kuitenkin tiettyjen nettomaksajavaltioiden yhä ilmeisempään kehityksen suuntaan. Tapahtumat eivät ole tulosta pelkästään taloudellisesta taantumasta, vaan myös vallitsevista toimintaperiaatteista. Liialliset työvoimakustannukset vähentävät näiden talouksien kilpailukykyä, ja niiden liiallinen sääntely johtaa talousarvion alijäämiin. Tämä vuorostaan tekee näistä valtioista yhä halukkaampia leikkaamaan maksuosuuksiaan EU:lle. EU:n vuoden 2006 talousarvion edistymisaste on suuri huolenaihe. Neuvosto on jälleen kerran tehnyt leikkauksia komission ehdotukseen ja pienentänyt sitä yli miljardilla eurolla aina 1,01 prosenttiin BKTL:sta. Tämä on huono merkki, varsinkin koska myös vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien valmistelu on yhä umpikujassa. Jos rahoitusnäkymiä ei ole hyväksytty ensi vuoden kevääseen mennessä, vuoden 2006 leikattu talousarvio voi toimia perustana tuleville talousarvioille, ja hetki sitten mainitsemani huolestuttava kehitys voi jatkua useita vuosia. Tällä hetkellä EU:n varainhoitoon sovelletaan kahta lähestymistapaa. Näistä ensimmäisessä suositaan menoja kehitykseen maataloustukien kustannuksella, ja toisessa katsotaan ensisijaiseksi EU-hankkeen sosiaalinen ulottuvuus Lissabonin strategian sijaan. Vaikuttaa siltä,

52 06/09/2005

että ensin mainitussa lähestymistavassa tuetaan kehitystä solidaarisuuden kustannuksella, kun taas toisessa tuetaan solidaarisuutta kehityksen kustannuksella, mutta on virhe uskoa, että kehitys ja solidaarisuus olisivat toistensa vaihtoehtoja. Tällainen uskomus vain edistää itsekkäitä kansallisia etunäkökohtia ja johtaa näin ollen tuhoisaan kompromissiin, josta ei seuraa kehitystä eikä solidaarisuutta. Lisäksi se tekisi todeksi utopian "enemmän Eurooppaa vähemmällä rahalla". Merkittävin syy siihen, miksi tiettyjen nettomaksajien määrätietoinen pyrkimys leikata menojaan on niin huolestuttavaa, on se, että se uhkaa EU:n perustavaa laatua olevia tavoitteita, nimittäin kehitystä ja solidaarisuutta.

2-196

Sergej Kozlík (NI). – (SK) Toisin kuin aiempina vuosina Euroopan komissio on esittänyt varovaisen Euroopan unionin talousarvioesityksen vuodeksi 2006. Verrattuna vuoteen 2005 Euroopan komissio ehdotti neljän prosentin korotusta sitoumuksiin ja 5,9 prosentin korotusta maksuihin. Prosentuaalisena osuutena BKTL:sta tämä on vain kaksi prosenttia maksujen osalta, mikä on paljon vähemmän kuin pitkän ajanjakson rahoitusnäkymien kuvitteellinen enimmäismäärä. Talousarvioesityksessä vuodeksi 2006 kasvatettiin entisestään sitoumusten ja maksujen välistä eroa sekä kansallisten talousarvioiden ja EU:n talousarvion käytettävissä olevien varojen välistä eroa. Euroopan parlamentin ensimmäisen vaiheen keskusteluissa talousarvioehdotuksesta onkin esitetty kritiikkiä, koska varat eivät riitä kattamaan keskeisiä EU:n politiikkoja. Tämän vuoksi neuvoston ehdottama talousarvio oli kuin kylmä suihku, sillä siinä ei jätetä liikkumavaraa Euroopan komission ja neuvoston ehdotusten välille. Euroopan komission talousarvioon tehtyjen muutosten yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa, että ylivoimaisessa 51 kohdan enemmistössä, johon neuvosto on puuttunut verrattuna vuoteen 2005 (46 kohtaa), säilytetään Euroopan komission alustavassa talousarvioesityksessä luotu suuntaus. Tämän vuoksi neuvoston toimenpiteistä syntyy vaikutelma menojen teknokraattisesta vähennyksestä, jonka tunnuslauseena on "leikataanpa puolet menojen korotuksista, jotka ylittävät vuoden 2005 menot" ja "leikataanpa enemmän sieltä, missä menot ovat pienempiä kuin vuonna 2005". Tämä neuvoston lähestymistapa vaarantaa yhteisen luottamuksen ilmapiirin talousarviomenettelyssä ja voi johtaa pitkittyneeseen sotatilaan Euroopan unionin keskeisten toimielinten välillä.

2-197

Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, talousarvioissa on kyse ensisijaisista tavoitteista, ja aluekehitysvaliokunnalle sekä Euroopan parlamentin sosialistien ryhmälle näistä kunniapaikalla ovat vuosituhattavoitteet. Joka viidennellä ihmisellä maailmassa ei ole pääsyä peruskoulutukseen tai perusterveydenhuoltoon, ja juopa ihmisten välillä kasvaa

päivittäin kaikista hallitusten päämiesten vetoomuksista huolimatta. Eurooppa on maailman suurin avunantaja ja sillä on vaikutusvaltaa. Tämän vuoksi emme pyydä heti enemmän varoja, mutta pyydämme EU:n tukimäärärahoista ensisijaista asemaa vuosituhattavoitteille. Vähintään 35 prosenttia talousarviosta olisi osoitettava näille tavoitteille, ja tästä vähintään 20 prosenttia olisi osoitettava peruskoulutukseen ja perusterveydenhuoltoon. Olemme korvamerkinneet 20 prosenttia näille kahdelle alalle eri maantieteellisiä alueita koskevissa budjettikohdissa, emmekä anna periksi komissiolle, ennen kuin se esittää meille erityisiä suunnitelmia peruskoulutuksesta ja perusterveydenhuollosta näillä alueilla. Vain 2,3 prosenttia kehitysapumäärärahoista käytettiin koulutukseen ja 5,2 prosenttia terveydenhuoltoon vuonna 2003. Tätä ei voida hyväksyä. Haluamme nyt budjettivaliokunnan avustuksella lähestyä vuosituhattavoitteita. "Tehdään köyhyydestä historiaa".

2-198

Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lewis, ulkopolitiikan määrärahoja lukuun ottamatta vuoden 2006 talousarvion hyväksymisen olisi tietysti oltava yksinkertainen asia, sillä komission pyytämille korotuksille on tilaa rahoitusnäkymien enimmäismäärissä. Valtiovarainministerit ovat kuitenkin kokoontuneet lähes rituaalinomaisesti ja tehneet leikkauksia kaikilla mahdollisilla aloilla. Pääosin nämä ovat koskeneet ulkopolitiikkaa, mutta myös rakennerahastojen ja sisäpolitiikan maksuihin on puututtu, mikä on jokseenkin yllättävää, koska olemme viime vuosina nähneet esimerkiksi rakennerahastojen ohjelmien täytäntöönpanon parantuneen merkittävästi. Tutkimuksesta on leikattu, kuten myös muita Lissabonin prosessiin liittyviä hankkeita tukevia varoja, vaikka EU:n valtionpäämiehet epäilemättä haluavat prosessin silti jatkuvan. Me Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmässä pahoittelemme erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kehittämisohjelmiin kohdistuvia leikkauksia, sillä nämä ohjelmat auttavat esimerkiksi pankkeja tarjoamaan luottoa pienille yrityksille uusissa jäsenvaltioissa, joissa on rajoitetuin resurssein saavutettu hyvin laaja, talouskehitystä edistävä vaikutus. Pahoittelemme myös syvästi liikenteen alalla tehtyjä leikkauksia muun muassa uusilta lento- ja meriliikenteen turvallisuusvirastoilta. Selvästi vähäisinkään rahoitus ei välty leikkauksilta. Jopa tuki menestyksekkäälle ohjelmalle, jossa kehitetään lääkkeitä harvinaisiin sairauksiin, on loppumassa. Puheenjohtaja Lewis puhui vuoropuhelusta, ja toivon todellakin vuoropuhelua ja yhteistyötä. Valitettavasti on todennäköistä, että ajaudumme tilanteeseen, jossa talousarviota on käsiteltävä, vaikkei ajanjakson 2007–2013 talousarvioiden kehyksestä ole päästy sopimukseen.

2-199

Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, yksi Ateenan suurista puhujista, Demostenes, sanoi, että raha on kaiken alku. Olen pahoillani, jos ette ole koskaan kuulleet tästä, eikä sitä ole helppo kääntää, mutta se tarkoittaa, että ilman rahaa mikään ei ole

06/09/2005 53

mahdollista. Emme voi tehdä mitään. Kun BKT:sta yksi prosentti osoitetaan talousarvioon, on toiminta mahdotonta. Eurooppa köyhtyy. Kotitaloutemme on köyhempi kuin koskaan. Tuomme sitruunoita Chilestä, valkosipulia Tunisiasta, hasselpähkinöitä Turkista ja vaatteita Kiinasta. Kehitystä ei ole. Emme saa Eurooppaa vedettyä pois köyhyydestä. Tämä tuhoaa meidät. Eurooppa köyhtyy. Meidän olisi muutettava toimintatapoja, mutta sen sijaan seuraamme pääministeri Blairia, joka sanoo, ettemme voi antaa rahaa neljälle prosentille väestöstä, siis maanviljelijöille, vaikka nämä neljä prosenttia ruokkivat muut 96 prosenttia. Maksammeko me vain tietokoneista? Tämä on väärä toimintatapa. Me budjetoimme kansakuntia varten, emme tietokoneita varten; emme budjetoi numeroiden vuoksi. Ajatelkaa kansalaisia. He ovat meidän äänestäjiämme, heillä on viimeinen sana.

2-200

Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, ulkoasiainvaliokunta on huolissaan neuvoston leikkauksista monilla tärkeillä aloilla, jotka liittyvät Euroopan vaikutusvaltaan ulkoasioissa. Tsunamin kaltaisten luonnonkatastrofien seurauksia ei voida lieventää tekemällä jyrkkiä leikkauksia poliittisesti merkittävillä aloilla. Tässä talousarviossa leikataan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen ja latinalaisen Amerikan määrärahoja, eikä siinä anneta riittävää rahoitusta MEDA-ohjelmassa harjoitettavalle naapuruuspolitiikalle tai Itä-Euroopan valtioille. Emme voi hyväksyä tätä. Kehotamme tiukasti neuvostoa hyödyntämään joustovälinettä. Lisäksi, vaikka nyt onkin säästöjen aika, EU:n edustajien määrä ulkomailla kasvaa huomattavaa vauhtia, eikä parlamentille ole tiedotettu nimitysten tarpeellisuudesta. Vaadimme neuvostolta lisätietoja ennen kantamme ilmaisemista tästä menokohdasta. Lopuksi vaadimme neuvostolta, kuten vaadimme komissioltakin, että Irakin jälleenrakentamiseen osoitetut määrärahat annetaan kokonaisuudessaan Yhdistyneiden Kansakuntien hallinnoitaviksi eikä osittain Maailmanpankin TrustFund -rahaston hallinnoitaviksi, aivan kuten parlamentti on jo kahteen otteeseen vaatinut.

2-201

Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olemme jäsen Szent-Iványin kanssa jättäneet tarkistuksen YUTP:n määrärahojen leikkaamiseksi 3,87 prosentilla. Tällainen vähennys saattaisi sen samalle tasolle kuin muut ulkoisten toimien osatekijät, joiden määrärahoja neuvosto on vähentänyt keskimäärin, kuten varmaan arvaattekin, 3,87 prosenttia. Ryhmäni ei ymmärrä, miksi neuvosto valitsi ulkoiset toimet leikkausten kohteeksi. Korostamme, että on epäjohdonmukaista vähentää ehkäisemiseen, vakauttamiseen ja demokratian rakentamiseen osoitettuja summia, kun samalla turvallisuuspolitiikan määrärahat säilytetään asianmukaisina.

Kiinnitän huomionne tarkistukseemme ja toivon näin saavani neuvoston esittämään vakavia selityksiä näille aivan liian rajuille leikkauksille ulkoisten toimien määrärahoihin. Ministeri totesi neuvoston havainneen, että sillä oli yhä varaa ohjata uudelleen määrärahoja, ja näin se tekikin. Kaikella kunnioituksella, arvoisa ministeri, tämä selitys ei vakuuta meitä. Vakavasti otettavien perustelujen puuttuessa olen taipuvainen uskomaan, että vähennykset kuvastavat jäsenvaltioiden penseyttä sitä kohtaan, että EU saisi oman vahvan ulkopolitiikan, puhumattakaan siitä, että komission, neuvoston, Eurooppa-neuvoston ja korkean edustajan tehtävät ja vastuualat eivät ole selkeitä.

2-202

David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikki tunnustavat, kuinka suuri merkitys tuella on kehityksen kannalta, ja itse puheenjohtaja Barroso lupasi 300 miljoonaa euroa lisää tukea kaupalle tämänvuotisessa G8-huippukokouksessa. Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan talousarvioesittelijänä kysyin komissiolta, kuinka paljon me tällä hetkellä osoitamme kaupan tukemiseen, ja heiltä meni kaksi viikkoa asian selvittämiseen, sillä tuki jakautuu tällä hetkellä noin 120 budjettikohtaan. Itse asiassa kokonaismäärä on jo noin 700 miljoonaa euroa. Kansainvälisen kaupan valiokunta katsoo, että meidän on saatava kaupan tukemiselle lisää näkyvyyttä, meidän on helpotettava kaupan tuen käyttöönottoa ja että meidän on jo etukäteen lähetettävä joulukuussa Hong Kongissa pidettävälle WTO:n ministerikonferenssille oikea viesti, jonka mukaan me suhtaudumme vakavasti kaupan tukemiseen. Ehdotamme tämän vuoksi uuden budjettikohdan luomista nimeltään "kaupan tuki". Ehdotuksemme on hyvin vaatimaton, sillä emme pyydä vuodelle 2006 lainkaan rahaa, ainoastaan p.m.-kohtaa ja oikeusperustan luomista. Näin meillä olisi tulevina vuosina, jos poliittista tahtoa löytyy, oikeusperusta kaupalle nyt jo myönnettävän tuen saattamiseksi yhden otsakkeen alle. Tämä on merkittävä askel eteenpäin sen kannalta, että varat vastaisuudessa ovat helpommin käyttöön otettavissa.

2-203

Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi kommentoida kahta seikkaa toistaen jäsen Jensenin sanoman. Budjettivaliokunnan pysyvänä rakennerahastojen esittelijänä haluan kiinnittää huomionne siihen, että jo useana peräkkäisenä vuotena on tehty vähennyksiä rakenteellisten toimien otsakkeen 2 maksumäärärahoihin. Tilanteessa, jossa Euroopassa on luottamuskriisi ja jossa Eurooppa ei selvästikään kykene tarjoamaan kansalaisille uudistettua talousmallia eikä kilpailukykyistä mallia, joka vastaisi uuden vuosituhannen suuria haasteita, valtioiden ja hallitusten

54 06/09/2005

päämiehet ovat katsoneet sopivaksi vähentää 150 miljoonaa euroa komission ehdottamista maksumäärärahoista. Rakennerahastojen täytäntöön panemat investointimenot ovat, kuten tiedämme ja kuten jatkuvasti toistamme, suuri haaste eurooppalaiselle taloudellemme. Euroopan on nyt investoitava enemmän kuin koskaan perusrakenteisiin, jotta se voi säilyttää kilpailukykynsä ja työpaikat, epäilemättä yhtä lailla uusissa kuin vanhoissakin jäsenvaltioissa. Tämä 150 miljoonan euron leikkaus on näin ollen vastoin sitä, mitä olemme täällä parlamentissa todenneet tulevaisuuden haasteista. Haluan myös kiinnittää huomionne merkittävään ekologiseen uhkaan, jolle talousarvioesitys maanosamme altistaa, sillä virastojen määrärahat kokonaisuudessaan säilyvät entisellä tasolla. Tämä koskee varsinkin Euroopan meriturvallisuusvirastoa, jolle Erikan ja Prestigen onnettomuuksien jälkeen annettiin hyvin merkittävä tehtävä toteuttaa entistä tarkempaa käytöstä poistamisen valvontaa ja saasteidenpoistoalusten rahtausta, jos rannikoillamme tapahtuu onnettomuus. Neuvosto on täysin käsittämättömästi ehdottanut leikkausta 29:stä … (Puhemies keskeytti puhujan.)

2-204

Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta haluamme korostaa, että ehdotuksissaan vuoden 2006 talousarvioksi sekä komissio että neuvosto eivät ole onnistuneet nousemaan tilanteen tasalle. Komissio on leikannut maatalouspolitiikan määrärahoja erityisesti takausosassa noin 1,9 miljardia euroa alle rahoitusnäkymien enimmäismäärän maataloustuotteiden kauppaa vuonna 2006 koskevien epärealististen ennusteiden perusteella. Samalla maatalousneuvosto on tehnyt selittämättömän 150 miljoonan euron lineaarisen leikkauksen menoihin. Tämän yleisen, yhteensä noin 2,2 miljoonan euron vähennyksen seurauksena syntyy epävarma tilanne tuottajille ajankohtana, jona niitä pyydetään soveltamaan uutta yhteistä maatalouspolitiikkaa ja kansainvälisen kaupan uusia kilpailusääntöjä. Kuinka komissio ja neuvosto käsittelevät maidontuottajien, pienviljelijöiden ja viinintuottajien ongelmia, kun nämä huomaavat, että laatutuotteet ja alkuperänimitykset savustetaan ulos markkinoilta? Entä kuinka ne ratkaisevat sulttaanirusinoiden ja hedelmien tuottajien tai nuorten maanviljelijöiden ongelmia? Vastaatteko kenties: "vahvistamalla tutkimusta ja teknologiaa"? Näitä on jo leikattu neuvoston ehdotuksissa ja rahoitusnäkymissä. Lisäksi maaseudun kehittämisen määrärahat on ehkä käytetty, mutta ne eivät ole riittäviä vastaamaan maaseudun kehittämisen todellisia tarpeita laajentumisen yhteydessä.

Mitä tulee yhtäläisille mahdollisuuksille ehdotettuihin määrärahoihin, ne eivät vastaa kilpailuympäristöstä syntyviä todellisia tarpeita. Vuoden 2006 talousarvioehdotusten on vastattava odotuksia ja nykyaikaisen Euroopan tarpeita. Lopullisen talousarvion on erityisesti vastattava kansalaisten tarpeita ja oltava talousarvio, joka liittyy suoraan rahoitusnäkymiin.

2-205

Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä yhdestä asiasta, jonka neuvoston puheenjohtaja totesi puheenvuorossaan tänään iltapäivällä. Meidän on käytettävä varat mahdollisimman viisaasti ja meidän on saatava aikaan realistinen talousarvio. Taloudesta on sanottava, että neuvoston puheenjohtaja varmasti tietää, että tilastot osoittavat niiden unionin menojen, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin vastuualueelle, lisääntyneen kahdeksan prosenttia kymmenessä vuodessa, kun jäsenvaltioiden menot ovat kasvaneet noin 23 prosenttia. Tämän vuoksi en katso, että neuvosto voi antaa meille opetuksia vastuullisesta talousarvion hallinnoinnista. Kuten tavallista, leikkaukset eivät ole mitenkään yllättäviä. Maatalousmenoja leikataan aina. Ymmärrän, että leikkauksia tehdään tänä vuonna, koska tietyt budjettikohdat ovat suuria, ja niitä voidaan pienentää. Ad hoc -menettely on ollut käytössä Amsterdamin sopimuksesta alkaen. Kuten neuvosto itse toteaa, saamme realistiset arviot lokakuuhun mennessä. Miksi emme siis odottaisi niitä? Neuvosto haluaa tehdä leikkauksia myös kokeiluhankkeisiin ja valmistelutoimiin. Miksi ihmeessä? Eräät näistä toimista ovat erinomaisia, ja varsinkin nyt lintuinfluenssan aikaan meidän on tehtävä enemmän tällä alalla. Lopuksi kysyn neuvoston puheenjohtajalta, onko neuvosto hänen mielestään noudattanut vuonna 2004 tehtyjä sopimuksia, joiden mukaan neuvoston on tiedotettava parlamentille säännöllisesti ja korkealla tasolla yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Minusta neuvosto ei ole pitänyt lupaustaan.

2-206

Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, olemme viime kuukausina käyneet teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa vilkasta keskustelua pohtiessamme seitsemännen puiteohjelman lähestyviä neuvotteluja ja muita merkittäviä aloitteita. Olemme keskusteluissa selvittäneet tarpeitamme ja tavoitteitamme tieteen, teknologian ja innovaation aloilla. Meidän on hyödynnettävä kaikkea oppimaamme valmistellessamme talousarviotamme vuodeksi 2006. Valitsemiemme poliittisen lähestymistavan ja ensisijaisten tavoitteiden on ohjattava talousarviota, eikä se saa vaarantaa näitä millään tavalla. Jos haluamme noudattaa Lissabonin strategiaa ja Locatellin mietinnön suosituksia, parlamentti ei voi missään tapauksessa hyväksyä ehdotettuja leikkauksia tutkimuksessa sekä

06/09/2005 55

pienten ja keskisuurten yritysten innovaatioiden edistämisessä. Myös merkittävät leikkaukset kohdissa, jotka koskevat kestävien energiajärjestelmien tutkimusta ja kestävää maaliikennettä, ovat vastoin sitä, mitä olemme kuulleet ja toistuvasti vaatineet valiokunnassa. Euroopan parlamentin sosialistiryhmä ei myöskään hyväksy rajuja leikkauksia vakavien sairauksien torjumista koskevissa kohdissa.

2-207

Jamila Madeira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, nyt tarkasteltavana olevassa talousarviossa on selkeä ristiriita unionin tavoitteiden ja korusanojen välillä työllisyys- ja sosiaaliasioissa. Se kuvastaa myös Lissabonin strategian välivaiheen tarkistusta ja sen täytäntöönpanoon osoitettuja varoja. Koska kannatan komission päätöstä toteuttaa kokeiluhanke työntekijöiden liikkuvuutta koskevasta eurooppalaisesta vuodesta, olen pahoillani havaitessani, että neuvosto on ensimmäisessä käsittelyssä leikannut alustavassa talousarvioesityksessä ehdotettuja määrärahoja 2 miljoonalla eurolla. Koska määrärahat ovat jo valmiiksi pienet, vähennys on selvä osoitus siitä, että poliittinen tahto tehdä kokeiluhankkeesta menestys ponnettoman kampanjan sijaan puuttuu. Pahoittelen myös EURESin määrärahojen pienuutta, sillä kyseinen verkosto on merkittävä väline, jolla kehitetään Euroopan yhtenäisiä työmarkkinoita. Tilanne vastaa syrjintää, kun otetaan huomioon parlamentin tänä vuonna pyytämät ja saamat määrät. Myös työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun osoitettuja varoja on leikattu alustavaan ehdotukseen verrattuna, mikä on vastoin parlamentin kantaa. Lisäksi Euroopan sosiaalirahastolle ehdotettuja määrärahoja on leikattu. Kuinka me voimme kuvitella luovamme sosiaalisemman ja kilpailukykyisemmän Euroopan? Ei onnistu!

2-208

Kyösti Tapio Virrankoski (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, ensiksi haluan kiittää ystävällisyydestä. Neuvoston esitys vuoden 2006 talousarvioksi perustuu maksumäärärahoille, joiden suuruus on 1,01 prosenttia EU:n bruttokansantulosta eli noin miljardi euroa yli yhden prosentin rajan. Tämäkin saavutettiin leikkaamalla kaavamaisesti menoja yli miljardi euroa. Koska uusien jäsenvaltioiden liukuminen EU:n talousarvioon on vasta alussa, neuvostonkin esitys osoittaa, että eräiden valtioiden ehdottama yhden prosentin menokatto on mahdoton toteuttaa. Vuoden 2006 talousarvio on viimeinen nykyisten rahoitusnäkymien mukaan laadittu talousarvio. Ellei uusia rahoitusnäkymiä saada aikaan, joudutaan toimielinten välillä sopimuksettomaan tilaan, mikä johtaisi täydelliseen taloudelliseen epävarmuuteen ja EU:n toiminnan lamaantumiseen.

2-209

Jutta D. Haug (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun komissio esitteli kesäkuussa alustavan

talousarvioesityksen, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta oli kaikkea muuta kuin innostunut siitä. Katsomme, että tarjotut varat eivät yksinkertaisesti ole riittäviä helpottamaan Euroopan ympäristö- ja terveyspolitiikan sekä elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan politiikan täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioita on nyt 25, mutta ympäristöasioiden määrärahat ovat nousseet alle prosentin eivätkä kansanterveyden määrärahat ole nousseet lainkaan vuodesta 2005. Jo tämä oli joidenkin kollegojen mielestä naurettavaa, mutta nyt neuvosto on kunnostautunut leikkaamalla arvioita, jotka olivat muutenkin jo riittävän alhaisia. Televisiossa ja julkisuudessa pitämissään puheissa kaikki neuvoston jäsenet puhuvat lakkaamatta halustaan rakentaa kansalaisten Eurooppa. Täällä täysistunnossa olemme juuri kuulleet, että kansalaisten elintaso nousee jälleen Euroopassa, vaikka tähän tähtäävää toimintaa ei rahoitetakaan. Tätä minä kutsun todelliseksi luottamuksen herättämiseksi!

2-210

Catherine Guy-Quint (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, halusin ensinnäkin vain todeta teille, että pidän omituisena tätä improvisoitua tapaamista, jollaisia ei tavallisesti ole talousarviomenettelyssä. Minusta siinä ei ole juurikaan järkeä. Talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta ilmaisen myös pettymyksemme leikkauksiin ohjelmissa, joita parlamentti kannattaa voimakkaasti, kuten Prince, joka koskee Euroopan kansalaisille tiedottamista, ja erityisesti leikkauksiin otsakkeissa, joilla edistetään pk-yritysten uusia resursseja. Lopuksi, jotta yhteisön politiikka olisi uskottavaa, on henkilöresursseja tarkasteltava ensin valiokunnassa. Tätä ei meille esitetyssä talousarvioesityksessä ole otettu huomioon, ja haluan tehdä tiettäväksi valiokuntani puolesta syvän pettymyksemme.

2-211

Bogusław Liberadzki (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kertoa parlamentille liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta, että valiokunta otti huomioon kolme näkökohtaa muodostaessaan kantaansa. Näistä ensimmäinen oli hankkeet liikennepolitiikan alalla, toinen matkailua Euroopassa koskeva mietintö ja kolmas näkökohta liittyi siihen, että meneillään on nykyisten rahoitusnäkymien viimeinen vuosi. Liikenne- ja matkailuvaliokunnan kanta on seuraava. Haluamme ensinnäkin lisätä suunniteltujen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteuttamisen rahoitusta 120 miljoonalla eurolla ja vastustamme säästöjä tällä alalla. Toiseksi tavoitteenamme on luoda ensimmäistä kertaa matkailua koskeva budjettikohta. Kolmanneksi valiokunta tuomitsi yksimielisesti neuvoston ehdotuksen, erityisesti mitä tulee toimenpiteisiin merten pilaantumisen ehkäisemiseksi. Noudatimme tässä periaatetta, jonka mukaan olemme avuttomia kokemiemme tai todistamiemme ilmassa ja maassa tapahtuvien katastrofien edessä. Meidän on varmistettava, että emme ole avuttomia merellä

56 06/09/2005

tapahtuvissa katastrofeissa vaan että kykenemme toimimaan tällaisissa katastrofeissa.

2-212

Martine Roure (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, Haagin ohjelmassa todetaan, että oikeus- ja sisäasioissa ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan kokonaisvaltaista politiikkaa perusoikeuksien takaamiseksi kaikille sekä politiikkaa, jolla vahvistetaan kansalaisuutta. Toteamme, että Euroopan unionin talousarviossa asetetaan edelleen etusijalle tukahduttava politiikka. Haluamme löytää sopivan tasapainon vapauden ja turvallisuuden välillä. Talousarvion on myös oltava tasapainoinen, ja toivomme todellakin, että merkittävistä puheista siirrytään nyt toimiin. Ei riitä, että johtajamme julistavat haluavansa edistää kansalaisten asemaa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Heidän on myös toimittava ja annettava meille resurssit tämän ylistetyn politiikan täytäntöön panemiseksi. Euroopan unionilla on erittäin suuri haaste: yhtäläiset mahdollisuudet kaikille. Tiedämme, että kaikki väkivallan muodot perustuvat vääryyteen, ja etujemme mukaista on varustautua sellaisin resurssein, joilla torjutaan vääryyttä.

2-213

Lissy Gröner (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, jos Eurooppa haluaa saada kansalaistensa hyväksynnän, kansalaisilla on oltava käsitys, että työskentelemme heidän hyväkseen. Tämä on selvimmin havaittavissa luokassa III, ja juuri sieltä neuvosto on tehnyt hurjimpia leikkauksia. Jos haluamme tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisimmän ja dynaamisimman tietoon perustuvan alueen, meidän on osoitettava talousarviossa rahaa tähän tarkoitukseen. Bögen mietinnössä esitettiin parlamentille, kuinka pitää toimia. On investoitava koulutukseen, tutkimukseen ja nuoriin sekä otettava tasa-arvokysymykset huomioon talousarvioita laadittaessa – ja tästä olemme vielä valovuosien päässä! Suunnitelmat, Lissabonin strategia, Youth Pact -asiakirja, kunnianhimoiset toimintaohjelmat tutkimuksen, kulttuurin ja tiedotusvälineiden aloilla – kaikki nämä te hyväksytte ja leikkaatte sitten niiden täytäntöönpanon edellyttämän rahoituksen. Jos haluamme, että politiikkamme hyväksytään, meidän on toimittava sen mukaan. Olen kiitollinen jäsen Pittellalle siitä, että hän paljasti ristiriidan neuvoston toiminnassa, ja kehotan komissiota yhtymään parlamenttiin ja valitsemaan lähestymistavan, jolla saamme aikaan hyvän talousarvion, jonka kansalaiset selkeästi ymmärtävät.

2-214

Heinz Kindermann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kestävän yhteisen kalastuspolitiikan luominen ei tee tehtävistämme tällä alalla vähemmän arveluttavia. Annan joitakin esimerkkejä osoittaakseni, miksi on niin äärimmäisen vaikeaa panna täytäntöön yhteisön vaatimuksia ilman rahoitusta: kalastusalan uudelleenorganisointi uusissa jäsenvaltioissa, kalastusalan entistä parempi valvonta, kansainväliset kalastussopimukset, kuten piakkoin Marokon kanssa laadittava sopimus, sekä kalastusalan tutkimus, jotta saadaan parempaa tietoa kantojen hallinnoimiseksi.

Tämän vuoksi kannatamme komission alustavaa talousarvioesitystä ja tuomitsemme neuvoston ehdotuksen.

2-215

Joseph Muscat (PSE). – (MT) Useimmat, elleivät peräti kaikki meistä katsovat, että sisämarkkinat ovat Euroopan unionin poliittinen ja taloudellinen tukipilari, emmekä näin ollen voi hyväksyä sitä, että tälle merkittävälle alalle ensi vuodeksi osoitettuja varoja vähennetään yli kolmanneksella: 12 miljoonasta eurosta 7,66 miljoonaan euroon. Vähennys on vastoin kaikkea sitä, mistä olemme viime kuukausina keskustelleet täällä parlamentissa. Meidän on myös varmistettava, että alan näkyvimmälle ja myönteisimmälle osatekijälle, nimittäin kuluttajansuojalle, annetaan tarvittavat resurssit toimintakyvyn takaamiseksi. Ei ole mahdollista, että yhä suuremmassa Euroopan unionissa, jossa on yhä enemmän kuluttajia, joiden oikeuksia meidän on puolustettava, tälle alalle osoitetaan jopa vähemmän varoja kuin vuonna 2004. Meidän on myös otettava opiksi siitä, mitä tapahtui muutama vuosi sitten, ja meidän on huolehdittava, että kuluttajat ovat tietoisia ja paremmin valmistautuneita, jotta väärinkäytökset minimoidaan uusien jäsenvaltioiden ottaessa euron käyttöön. Näistä ehdotuksista ystäväni Euroopan parlamentin sosialistiryhmässä sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa ovat samaa mieltä.

2-216

Puhemies. − Keskustelu tästä kohdasta päättyy tähän.

2-217

Tsunami

2-218

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu Salvador Garriga Polledon laatimasta budjettivaliokunnan mietinnöstä (A6-0255/2005) esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 4/2005 varainhoitovuodeksi 2005 (Tsunami) (11220/2005 – C6 0239/2005 – 2005/2079(BUD)), ja Reimer Bögen laatimasta budjettivaliokunnan mietinnöstä (A6-0254/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi joustovälineen varojen käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn toimielinten sopimuksen 24 kohdan mukaisesti kunnostamis- ja jälleenrakennusavun myöntämiseksi tsunamin kohteeksi joutuneille maille (SEK(2005)0548 – C6-0127/2005 – 2005/2083(ACI)).

2-219

Salvador Garriga Polledo (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja – joka on jo lähtenyt – arvoisa komission jäsen, emme tavallisesti keskustele lisätalousarvioista. Parlamentissa esitellään ilman keskustelua muitakin lisätalousarvioita, vaikka niissä on kyse suuremmista summista. On muistettava, että tämän tsunamin uhrien tukemiseen tarkoitetun lisätalousarvion laatimiseen tarvittiin kahdet

06/09/2005 57

kolmikantaneuvottelut. Siihen kului huomattava osa viime kesäkuun 22. päivän sovittelumenettelystä, ja lisäksi se on antanut aihetta kolmen toimielimen välisiin pitkiin ja hankaliin keskusteluihin. Minun on annettava tunnustusta neuvoston puheenjohtajan silloisesta toiminnasta, varsinkin koska hän on britti, ja britit ovat yleensä hyvin tinkimättömiä neuvottelijoita. Minun on myönnettävä, että hän osoitti sellaista joustavuutta, jota ilman sopimukseen ei olisi päästy. Ratkaisun lähtökohtana käytettiin koko ajan neuvoston alkuperäistä kantaa, jota muiden toimielinten oli täysin mahdoton hyväksyä. Komissio esitti alun perin ehdotuksen jälleenrakennusavun myöntämiseksi tsunamin kohteeksi joutuneille maille, ja parlamentti piti kyseistä ehdotusta hyväksyttävänä ja johdonmukaisena. Myönnän, että jos neuvosto olisi alusta alkaen osoittanut suurempaa joustavuutta, olisimme tänään voineet äänestää Euroopan komission alkuperäisestä ehdotuksesta. Tämä johtuu siitä, että parlamentti luotti komission ehdotukseen, vaikka se merkitsi ohjelmasuunnitelman muuttamista, jolla on varjopuolensa, kuten kollegamme kehitysyhteistyövaliokunnassa oikeutetusti totesivat. Budjettivaliokunta piti uudelleenohjelmointia välttämättömänä, mutta vaati sen rajoittamista Aasiaa koskeviin ohjelmiin tai vähintäänkin suunnitellun tukiaikataulun pidentämistä. Tästä huolimatta sekä Euroopan parlamentin lausunnon että neuvoston tämän vuoden tammikuussa antaman julkilausuman mukaan näitä 350 miljoonaa euroa, jotka kattavat suurimman osan jälleenrakennusavusta, ei pystytä rahoittamaan tiettyihin budjettikohtiin jo sidotuista määrärahoista. Toisin sanoen – ja tämä on koko ajan ollut budjettivaliokunnan ja esittelijän näkemys – lisävaroja tarvitaan ehdottomasti uusien ulkoisten sitoumusten rahoittamiseksi. Tämä oli pääkohta, josta olimme eri mieltä neuvoston kanssa, ja johti lukuisten neuvotteluiden epäonnistumiseen. Tästä syystä lopullinen päätöksenteko kesti yhdeksän kuukautta. Valitettavasti kesti näin kauan, ennen kuin päätös koko tukimäärän käyttöönotosta voitiin antaa parlamentin hyväksyttäväksi. Neuvosto aikoi rahoittaa osan tästä jälleenrakennusavusta luopumalla sellaisista ohjelmista, jotka Euroopan unioni oli jo vahvistanut. Yhteisymmärrys saavutettiin viimein hätäapuvarauksen kustannuksella, mikä oli komission ehdottama maltillisempi ratkaisu, jotta neuvoston kanssa päästäisiin yhteisymmärrykseen. Parlamentti vaati erityisesti joustovälineen käyttöönottoa, mutta lopulta se päätti hyväksyä ehdotuksen, jonka mukaan hätäapuvarauksesta otetaan käyttöön enemmän varoja, kuin olisi sen mielestä järkevää.

Toivottavasti vuoden 2005 viimeisten kuukausien aikana ei ole tarpeen ottaa käyttöön enempää kuin se määrä, joka hätäapuvarauksessa on tällä hetkellä käytettävissä. Neuvoston puheenjohtaja totesi aiemmassa keskustelussa luottavansa siihen, että pystymme järjestämään vuonna 2005 tarvittavan 13 miljoonan euron lisärahoituksen. Minäkin olen luottavainen, sillä mietinnössä todetaan selvästi, että joustovälineestä jää edelleen käyttöön 293 miljoonaa euroa. Siksi olen varma, että pystymme rahoittamaan nuo 13 miljoonaa euroa joustovälineestä, koska tässä vaiheessa on mielestämme epärealistista kuvitella, että kyseinen summa voitaisiin saada vuoden 2005 talousarvion lopullisen täytäntöönpanon yhteydessä. En myöskään usko voivani esittää tällaista ehdotusta parlamentissa. Lopuksi totean, että Euroopan unioni saattaa hyvinkin olla aivan omaa luokkaansa, kun on annettava tärkeitä ja juhlallisia julkilausumia, jotka koskevat kaikkia toimielimiä ja velvoittavat sitoumuksiin ulkoisen toiminnan alalla. Valitettavasti unioni on kuitenkin heikoilla silloin, kun sen juhlallisesti allekirjoittamat julkilausumat pitäisi muuttaa rahoitussitoumuksiksi. Toivon, että voimme päätellä ja oppia mahdollisimman paljon tästä prosessista ja että pystymme tästä lähin toimimaan paljon nopeammin, kun on kyse tuen myöntämisestä muille valtioille.

2-220

Reimer Böge (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, neuvoston puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta esitti aiemmin hyvin valtiomiesmäisiä näkemyksiä ulkopolitiikan vaatimuksista ja täydensi niitä muutamilla teoreettisilla laskelmilla. Olen kuitenkin lisätalousarvion esittelijän Garriga Polledon kanssa täysin samaa mieltä siitä, että neuvotteluissa aikaansaatu kompromissi, josta joudumme valitettavasti tänään keskustelemaan, on tosiasiassa ristiriidassa paitsi näiden korkealentoisten lausuntojen myös esimerkiksi niiden avustustoimien kanssa, jotka neuvosto hahmotteli 7. tammikuuta 2005 antamissaan päätelmissä. Näin ollen keskustelunaiheemme on valitettavasti oikea malliesimerkki uskottavuudesta, satunnaisista myönnytyksistä ja epävarmoista aikatauluista, ja nämä kaikki tekijät kuvastavat ilmiselvästi sitä ainoaa tapaa, jolla unionin toimielimet toisinaan pystyvät reagoimaan väistämättömiin ja ajankohtaisiin muutoksiin. Meidän kaikkien pitäisi ottaa tästä opiksemme, kun valmistaudumme neuvottelemaan vuoden 2007 jälkeen voimaan tulevasta talousarviokehyksestä ja tulevaisuudessa tarvittavista välineistä. Komission alustavan toimenpide-ehdotuksen mukaan joustovälineestä olisi otettu käyttöön varoja kokonaista 98 miljoonaa euroa. Yhteensä 170 miljoonasta eurosta 15 miljoonaa on katettu lisätalousarviosta, kun taas ne 13 miljoonaa euroa, joiden rahoitus on vielä auki, on saatava muista lähteistä lähikuukausina. On myös syytä panna merkille, että varoja on kohdennettu uudelleen sellaisista budjettikohdista, jotka oli tarkoitus käyttää

58 06/09/2005

tämä alueen hyväksi. Neuvosto ja sen puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta eivät voi välttyä kysymykseltä, miten tämä kaikki sopii yhteen tärkeiden vuosituhattavoitteiden kanssa, joihin ne ovat julkilausumissaan toistuvasti sitoutuneet. Saanen muistuttaa, että meidän käsityksemme mukaan neuvostolla on ollut muitakin vaihtoehtoja kuin hätäpäissään pakon edessä todeta: "Voimme antaa korkeintaan 15 miljoonaa, tai muuten olemme kuluttaneet loppuun vuoden 2005 joustovälineeseen varatut 200 miljoonaa euroa." Jos n+2-sääntöä olisi sovellettu, liikkumavaraa olisi ollut runsaasti. Jatkan vielä tämän aiheen käsittelyä. Tässä yhteydessä on tehtävä selväksi, että kun valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet hyväksyivät Agenda 2000:n vuonna 1999, Euroopan parlamentti totesi heti sitä seuranneiden neuvottelujen alussa, että otsakkeen IV määrärahat ovat jatkuvasti liian pienet. Samaten ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä naapuruuspolitiikan määrärahat olisivat todennäköisesti jatkuvasti liian pienet, jos uusia rahoitusnäkymiä koskeva Luxemburgin kompromissi hyväksyttäisiin. Vaadimme sinnikkäästi joustovälineen toteuttamista pahimpien uhkakuvien varalta ja onnistuimmekin osittain sopimaan siitä neuvotteluissa. Tapahtumat osoittivat ratkaisumme oikeaksi, sillä odottamattomien toimenpiteiden takia joustovälineeseen on jouduttu turvautumaan vuosittain. Haluankin sanoa, että aikataulujen ja voimavarojen kannalta kiusallinen tilanteemme pakottaa meidät hyväksymään tämän kompromissin. Korostan tämän keskustelun yhteydessä, että nimenomaan seuraavista rahoitusnäkymistä ja niihin liittyvistä välineistä käytävissä neuvotteluissa teemme kaikkemme joustavuuden ja liikkumavaran lisäämiseksi. Toistan sen, mitä täysistuntoon kokoontunut parlamentti totesi asiaa koskevassa mietinnössä: parlamentti ei ole valmis neuvottelemaan siitä kantaansa sisältyvästä näkökohdasta, jossa viitataan hätäapuvarausten muodostamiseen. Saatte kyllä tietoonne tuossa yhteydessä mainitsemamme luvut. Toisinaan meistä vaikuttaa siltä, että komissio, ja varsinkaan neuvosto, eivät haluaisi lainkaan neuvotella luvuista. Loppujen lopuksi meidän on kuitenkin päästävä niistä yhteisymmärrykseen ja löydettävä keino toteuttaa tämänkaltaisia toimia nopeammin, täsmällisemmin ja uskottavammin kuin olemme näiden menettelyjen yhteydessä tehneet.

2-221

Nirj Deva (PPE-DE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, suunnattomat ihmismäärät kärsivät tsunamin seurauksista Indonesiassa, Sri Lankassa, Thaimaassa ja Malediiveilla. Euroopan kansalaiset ja hallitukset sekä Euroopan komissio ja jäsenvaltiot osoittivat heille valtavaa myötätuntoa. Toimielimet ja valtiot antoivat yksistään Sri Lankalle sitoumuksia noin 5,8 miljardin euron arvosta. Indonesialle myönnetyt sitoumukset ovat noin 8 miljardia euroa.

Lupaukset ja niiden täyttäminen, sanat ja teot, ovat kuitenkin hyvin kaukana toisistaan. Vierailin hiljattain Sri Lankassa ja Indonesiassa. Indonesiassa keskustelin maan jälleenrakennusviraston johtajan Kuntoro Mangkusubroton kanssa. Hänen mukaansa he eivät pysty käyttämään varoja niin nopeasti kuin me otaksumme. Hänen mielestään sopiva käyttöaika olisi neljä vuotta, kun taas Indonesian presidentti haluaa käyttää varat viiden vuoden kuluessa. Valitettavasti Sri Lankassa on tapahtunut hyvin vähän, eikä juuri mikään ole muuttunut. Hallitus syyttää kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä ja ne syyttävät hallitusta. Toimin kehitysyhteistyövaliokunnan talousarvion valmistelijana. Valiokuntani antoi kyseisen lausunnon eilen. Yritin selittää, että vaikka komission tarpeet ovat ensiarvoisen tärkeitä, sen on ymmärtääkseni tehtävä sitoumuksia, annettava varoja Trust Fund -rahastoihin ja sitten alettava ohjata noita varoja käynnistämiimme hankkeisiin. Sri Lankalla ja Indonesialla on häviävän pienet mahdollisuudet käyttää nämä suunnattomat rahamäärät avoimesti ja asianmukaisesti. Srilankalaiset pyörittelevät vieläkin papereita, vaikka ihmiset asuvat edelleen teltoissa. Mikään ei ole muuttunut viimeisten seitsemän kuukauden aikana, vuoden 2004 joulukuun 26. päivän jälkeen. Se on murheellista ja häpeällistä. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että vaikka haluaisimmekin antaa hätää kärsiville valtioille jalomielisesti kaiken mahdollisen avun, niiden vastaanotto- ja toimintakyky ovat kriisitilanteessa rajalliset. Kuten New Orleansin tapahtumat osoittivat, maailman mahtavinkaan kansakunta ei selviä tämänkaltaisista katastrofeista. Se on todistanut meille, että Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimistolla ECHO:lla on enemmän kokemusta ja paremmat valmiudet hoitaa näitä hätätilanteita kuin millään muulla elimellä maailmassa. Voimme vaikuttaa asioihin myönteisesti opettamalla ihmisille sen, mitä olemme monissa tilanteissa jo oppineet. Voimme auttaa tsunamin ja New Orleansin uhreja antamalla neuvoja ja ohjausta.

2-222

Ingeborg Gräßle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämän katastrofin jälkeen meiltä kesti yhdeksän kuukautta saada jälleenrakennuksen rahoitus kuntoon. Se ei ole mikään ilonaihe, vaan pikemminkin meidän on syytä huolestua ja tehdä perusteellinen selvitys omista valinnoistamme ja edellytyksistämme. Kun tarkastellaan tähän johtaneita perimmäisiä syitä, neuvoston ja jäsenvaltioiden aikaansaannoksia voi todellakin kuvata "kengurupolitiikaksi" – ne ovat hyppineet ympäriinsä saamatta mitään aikaan. Yksi sitkeistä ongelmista oli se, että vaikka parlamentti oli oikeutetusti vedonnut neuvostoon vaatien sitä pitämään lupauksensa, neuvosto teki sen vain puolinaisesti ja kovin vastahakoisesti. Mielestäni tämä on hyvin valitettavaa. Annettuaan lupauksia neuvosto jätti niiden täyttämisen parlamentin huoleksi. Rahoituksen teknisistä näkökohdista käydyn keskustelun

06/09/2005 59

tarkoitus oli pitkälti rahoituksen korvaaminen. Tämä oli paitsi tehotonta myös hyvin ennakoitavissa monien jäsenvaltioiden menettelytavoista, sillä vaikka 22 niistä sitoutui jälleenrakennusohjelmaan, komission Internet-sivuston mukaan vain yhdeksän niistä on toistaiseksi myöntänyt siihen varoja. Samanaikaisesti vain kolme niistä on saanut lähestulkoon toteutettua kaiken sen, minkä ne lupasivat tehdä. Lisäisin vielä, että sivusto päivitettiin viimeksi tämän vuoden toukokuun 20. päivänä, joten komissiolla ei ole mitään kiirettä kiinnittää kansalaisten huomiota saavutuksiinsa tällä alalla. Koska tämä on kuulemani mukaan kaikkein ajantasaisinta tietoa keskustelun edistymisestä, onnittelen neuvoston puheenjohtajavaltiota siitä, että se on kyseisen sivuston tilastotietojen mukaan toistaiseksi edistynyt paljon muita pidemmälle lupaustensa täyttämisessä. Meidän on kysyttävä, minkä arvoisia Euroopan tukilupaukset ovat tällaisten katastrofien jälkeen. Muistutan teitä myös iranilaisesta Bamin kaupungista, jossa sattui maanjäristys vuotta ennen tsunamia. Tähän mennessä – ainakin Punaisen puolikuun mukaan – vain 17 prosenttia luvatusta maailmanlaajuisesta avusta on toteutunut käytännössä. Me pidämme sanamme; jos emme pysty täyttämään sitoumuksiamme, on parempi olla antamatta ihmisille turhia lupauksia.

2-223

Catherine Guy-Quint, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, käytän tänään puheenvuoron lisätalousarviosta, jota olemme niin kauan odottaneet. Se liittyy toimiin, jotka me sitouduimme rahoittamaan tukeaksemme jälleenrakennusta niissä maissa, joissa joulukuussa 2004 riehunut tsunami aiheutti hirvittäviä tuhoja. Minäkin pidän neuvoston suhtautumista valitettavana. Budjettivallan käyttäjältä on kestänyt näin kauan vapauttaa luvatut varat. Tammikuussa, tai jopa viime joulukuussa, EU lupasi 350 miljoonaa euroa tukea. Yhdeksän kuukautta myöhemmin pystymmekin lahjoittamaan vain 170 miljoonaa euroa vuoden 2005 aikana. Komissio teki alustavan talousarvioesityksen 27. huhtikuuta ja vaati, että joustovälineestä on otettava käyttöön 98 miljoonaa euroa. Neuvosto ei kuitenkaan halunnut kuulla puhuttavankaan näiden varojen käyttöönotosta. On kauheaa myöntää, että tämän neuvoston motto on "Näpit irti rahoistani!". On järkyttävää, että budjettivallan käyttäjä ottaa kontolleen tehtäviä ja lupauksia, joita se sitten kieltäytyy täyttämästä. Parlamentti on joutunut viime kuukausina käymään katkeria neuvotteluja ja kamppailemaan saadakseen joustovälineestä käyttöön 15 miljoonaa euroa. Olemmekin joutuneet kohdentamaan uudelleen 60 miljoonaa euroa muihin humanitaarisiin toimiin tarkoitettuja varoja päästäksemme tasapainoon ja rahoittaaksemme nuo 170 miljoonaa euroa. Todettakoon, että tämä on mielestämme häpeällistä, koska yksikään köyhä maa ei ole rikastunut; päinvastoin, köyhyys lisääntyy kaikissa näissä maissa. Hätäapuvarauksen

määrärahoja on vielä jäljellä 70 miljoonaa euroa; toivottavasti emme tarvitse niitä vuoden lopussa. Kannatamme tietenkin tätä yhteisymmärrystä, koska se on aivan välttämätön tsunamista kärsineille väestönosille ja kansalaisille. Mutta millaista pilkantekoa! Arvoisat neuvoston jäsenet, pyydän teiltä kahta asiaa: ensinnäkin, älkää antako enempää lupauksia, sillä ette koskaan pysty pitämään niitä. Toiseksi sanottakoon, että vaikka neuvosto ilmoittikin meille antamistaan sitoumuksista, mitä hyötyä niistä on rahoitusnäkymiä ajatellen? Totean nyt esittelijä Bögelle, että meidän on otettava huomioon tämä tapaus, tämä ongelma, neuvotellessamme seuraavista rahoitusnäkymistä. Silloinkin kun neuvosto on ottanut sen huomioon, se ei pidä sanaansa tai lupauksiaan. Euroopan unioni todellakin on sairas. Kansalaiset ovat huomanneet sen, mutta tavallisesti syy on jäsenvaltioissa, jotka ovat unohtaneet, että meidän on rakennettava Euroopan unionia yhdessä Euroopan kansalaisten hyväksi. Teemme yhteistyötä myös Euroopan aseman ja anteliaisuuden vuoksi, koska se on velvollisuutemme maailman kaikkia maita kohtaan, ja erityisesti tsunamista kärsineitä ihmisiä kohtaan.

2-224

Kyösti Tapio Virrankoski, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, käsittelyssä oleva lisätalousarvio nro 4 sekä joustovälineen käyttö tähtäävät Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin hoitamiseen. Euroopan unioni haluaa tukea katastrofin uhreiksi joutuneiden alueiden kunnostamista ja jälleenrakentamista 350 miljoonalla eurolla, josta 170 miljoonaa euroa myönnetään jo tänä vuonna. Tästä rahasta noin 85 miljoonaa euroa on niin sanottua tuoretta rahaa. Tuki on huomattava, suurin heti Australian ja Yhdysvaltojen lupaaman tuen jälkeen. Se osoittaa, että EU pyrkii kantamaan vastuunsa suurkatastrofien hoidossa. Jo tämän vuoden talousarvioon EU ehti joulukuussa varata 123 miljoonaa euroa, josta elintarvikeapua 23 miljoonaa euroa ja hätäapuvarausta 100 miljoonaa euroa. Nyt kyseessä on siis jälleenrakentamisen tukeminen. Jälleenrakentaminen on valtava hanke. Se tarkoittaa kokonaisten alueiden siivoamista, asuntojen kunnostamista ja rakentamista sekä elinkeinoelämän elvyttämistä. Tässä tarkoituksessa muun muassa kalastuselinkeinon elvyttäminen on avainasemassa. Myönteistä on, että Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät rahoituksesta yhteisymmärrykseen viime heinäkuussa. Viime aikoina neuvoston ja parlamentin yhteistyö ei ole ollut talousarvioasioissa kovinkaan loistavaa, ja se kärjistyi rahoituskehysneuvottelujen täydelliseen umpikujaan viime kesäkuussa. Siksi se, että edes tässä tärkeässä asiassa päästiin yhteisymmärrykseen, osoittaa, että EU:n toiminnassa voidaan saavuttaa myönteisiä tuloksia, jos vain yhteistä vastuuta tunnetaan.

2-225

Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen Grybauskaitė ja arvoisat neuvoston edustajat, kiitän aluksi esittelijä Bögeä ja muita puhujia

60 06/09/2005

keskustelussa aiemmin annetuista selkeistä lausunnoista, varsinkin kun otetaan huomioon toimielinten välillä yhdeksän kuukautta jatkunut ankara kinastelu. Muistutan itsekin, miten neuvosto reagoi julkisuudessa maailmanlaajuisesti tähän hirvittävään tsunamikatastrofiin ilmoittamalla, että unioni aikoo tukea 350 miljoonalla eurolla tsunamin uhreja. Ilmoitus annettiin tämän vuoden alussa, ja avun oli määrä jatkua vuosien 2005 ja 2006 ajan. Vaikka mekin osaltamme teimme saman lupauksen, meidän on tietenkin myös arvioitava neuvostoa sen perusteella. Olemme jo kuulleet niistä kiivaista väittelyistä, joita on käyty varsinkin niin kutsutun joustovälineen ympärillä. Niistä minun on tehtävä samat johtopäätökset kuin joidenkin aiempien puhujien: meidän on todella syytä hävetä niitä keskusteluja, joita olemme käyneet neuvoston kanssa viimeisten yhdeksän kuukauden aikana, enkä voi muuta kuin arvostella neuvostoa suorasukaisesti siitä tavasta, jolla se on niihin suhtautunut. Olen myös sitä mieltä, että muihin Aasian alueen tukiohjelmiin myönnetyt varat, jotka halutaan nyt käyttää hätäapuun, on korvattava keinolla millä hyvänsä; se on välttämätöntä vuosituhattavoitteiden takia, ja olen sitä mieltä, että Euroopan unionin uskottavuus on tässä vaakalaudalla. Jos teette tämänkaltaisia lupauksia ja haluatte niistä maailmanlaajuista kunniaa, teillä on myös oltava poliittista rohkeutta toteuttaa nämä päätöslauselmat ja myöntää niihin tarvittavat varat. Aiempien puhujien tavoin pidän neuvottelujemme tuloksena saavutettua kompromissia erittäin ongelmallisena. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että Euroopan unionin oli otettava huomioon uhrien tarpeet, eikä se olisi voinut enää lykätä näitä varoja koskevaa lopullista äänestystä ja niiden myöntämistä, sillä toisenlainen ratkaisu olisi vahingoittanut sen uskottavuutta. En voi kuitenkaan olla arvostelematta neuvostoa kärkkäästi sen pikkumaisesta ja jarruttavasta neuvotteluasenteesta eritoten siihen verrattuna, mitä se maailmanlaajuisesti ilmoitti. Arvostelusta huolimatta ja vuoden 2006 uusia vaikeita neuvotteluja silmällä pitäen kehotan neuvostoa varmistamaan, että nämä neuvottelut saavat uuden suunnan ja että pystymme jälleen hyödyntämään joustovälinettä tämänkaltaisissa hätätilanteissa – toisin sanoen sen käyttötarkoituksen mukaisesti. Tällaiseen haasteeseen ei pitäisi suhtautua pikkusieluisesti.

2-226

Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, käytän puheenvuoron Italian uuden sosialistipuolueen puolesta. Koska kuulun kehitysyhteistyövaliokuntaan, vierailin sen puheenjohtajan Morgantinin ja sen esittelijän Devan sekä muiden sen jäsenten kanssa tsunamista kärsineillä alueilla, etenkin Indonesian Banda Acehin alueella.

Tuhot ovat todella laajamittaisia: luonnon raivo on tuhonnut ja pyyhkäissyt mennessään kokonaisia yhdyskuntia. Siitä huolimatta aineellisista vahingoista ja rakkaimpiensa menetyksestä kärsivä paikallinen väestö on tarttunut toimeen ja rakentaa uudelleen tulevaisuuttaan. Eurooppa toimi velvollisuutensa mukaisesti ja täytti yhteisvastuun edellyttämät velvoitteet. Toimielinten välittömien avustustoimien lisäksi myös erittäin monet tavalliset kansalaiset katsoivat velvollisuudekseen auttaa ja antaa panoksensa. Näiden kattavien, oikeutettujen ja tarkoituksenmukaisten toimien lisäksi olisi tuettava esittelijän ehdotusta myöntää 100 miljoonaa euroa jälleenrakennukseen ja kunnostustoimiin. Tämä määrä täydentää niitä 123 miljoonaa euroa, jotka on jo osoitettu humanitaariseen apuun, sekä sitoumusta, jonka mukaan loput 250 miljoonaa euroa maksetaan vuosina 2006 ja 2007. Euroopan kansalaisten edustajina meidän on kuitenkin myös vastattava yhteydenpidosta toimivaltaisiin viranomaisiin erityisesti Indonesiassa, Malediiveilla ja Sri Lankassa. Näin varmistamme, että apu saavuttaa ihmiset nopeasti ja että sen ansiosta työ tulee tehdyksi ja näiden ihmisten elinolojen parantamiseen tarvittavat toimet toteutetaan tehokkaalla, näkyvällä ja konkreettisella tavalla.

2-227

Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, käytän tässä keskustelussa puheenvuoron vuoden 2005 lisätalousarviosta ja joustovälineen käyttöönotosta, koska olen vakaasti sitä mieltä, että Garriga Polledon ja Bögen mietinnöissä esitettyjen ehdotusten ansiosta Euroopan unioni pystyy lunastamaan tsunamin kohteeksi joutuneille maille antamansa lupaukset. Kiinnitän tässä yhteydessä jäsenten huomion kolmeen yleisluonteisempaan ongelmaan. Ensinnäkin on valitettavaa, että erilaiset luonnonkatastrofit, jotka järjestään aiheuttavat valtavia inhimillisiä ja aineellisia menetyksiä, ovat koko ajan yleistymässä. Aasian tsunami, Slovakian pyörremyrsky, Itävallan, Romanian ja Saksan tulvat, Espanjan ja Portugalin tulipalot sekä Yhdysvaltojen äskettäinen tuho ovat vain muutamia tänä vuonna sattuneista katastrofeista. Näin ollen joudumme varaamaan EU:n tulevissa talousarvioissa huomattavasti enemmän varoja voidaksemme antaa apua luonnonkatastrofien koettelemille maille. Toiseksi lupauksia tuesta on helppo antaa, mutta paljon vaikeampi toteuttaa. Hyvä esimerkki tästä on Aasian tsunamin seurauksista kärsiville alueille myönnetty tuki, josta on tänään jo keskusteltu. Euroopan unioni lupasi tähän tarkoitukseen 350 miljoonaa euroa, mutta selvittää edelleen rahoitusmahdollisuuksia täyttääkseen kyseisen sitoumuksen, joka ei kaiken kaikkiaan ole kohtuuton. Kolmanneksi kiinnitän parlamentin huomion siihen, että rahoituksen järjestäminen luonnonkatastrofien

06/09/2005 61

jälkiseurausten selvittämiseksi kestää kohtuuttoman kauan. Tästä on hyvänä esimerkkinä apu Slovakialle, jossa pyörremyrsky tuhosi laajoja metsäalueita Tatras-vuoristossa. Pyörremyrsky raivosi Slovakiassa syksyllä 2004, mutta vasta nyt, vuotta myöhemmin, myönnämme Slovakialle varoja auttaaksemme sitä korjaamaan tämän luonnonkatastrofin aiheuttamia tuhoja. Esittämästäni kritiikistä huolimatta olen iloinen siitä, että Euroopan unioni osallistuu eri puolilla maailmaa hyvin aktiivisesti toimenpiteisiin luonnonkatastrofien aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi. Olen aivan varma siitä, että jos parlamentti hyväksyy tänään käsittelemämme Garriga Polledon ja Bögen mietinnöt, varojen nopeampi saatavuus pystytään varmistamaan tällaisissa tapauksissa.

2-228

Anders Wijkman (PPE-DE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) Arvoisa puhemies, tästä aiheesta on keskusteltu jo melko pitkään. On tietysti hyvä, että olemme nyt tehneet päätöksen ja päässeet yhteisymmärrykseen. Samalla ilmaisen kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta olevani pettynyt tulokseen. Olemme koko ajan vastustaneet sitä, että Aasian talousarviossa jo aiemmin varsinaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin kohdennettuja varoja kohdennetaan nyt osittain uudelleen tähän katastrofiin. Olemme myös aina pitäneet kiinni siitä, että meidän pitäisi kaikin mahdollisin keinoin turvata hätäapuvaraus ja käyttää sen sijaan joustovälinettä. Hätäapuvarauksesta on jäljellä enää 53 miljoonaa euroa, vaikka tämän vuoden loppuun on vielä neljä kuukautta. Mitä me teemme, jos jossain päin maailmaa sattuu uusi katastrofi? Emme ole onnistuneet perustelemaan kantaamme. Se ei tarkoita, ettei sillä olisi merkitystä tai painoarvoa. Päinvastoin. Tuemme tätä ehdotusta, mutta jatkamme edelleen työtä sen hyväksi, että tämänkaltaisiin vakaviin katastrofeihin liittyvät toimet rahoitettaisiin etupäässä uusita varoista ja joustovälineen kautta. Toivomme lisäksi, että hätäapuvarauksen määrärahat turvataan mahdollisuuksien mukaan, jotta olemme toimintavalmiita uusien vakavien vastoinkäymisten sattuessa. Lopuksi totean suhtautuvani toiveikkaasti ja luottavaisesti siihen, että jälleenrakennukseen ja uudelleenjärjestelyihin varatut nykyiset määrärahat käytetään mahdollisimman viisaasti ja ennen kaikkea ottaen huomioon mahdollisimman monia katastrofivalmiuteen liittyviä näkökohtia. Näin varmistamme, ettei kyseisellä alueella elävien ihmisten tilanne heikkene entisestään.

2-229

Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, saimme vihdoinkin aikaan päätöksen ennen lomien alkua; se ei ollut helppoa, ja päätös erosi melkoisesti komission alkuperäisestä ehdotuksesta. Kokemus oli meille kaikille raskas pääosin siksi, että vitkastelimme lupaustemme täyttämisessä, eikä

kumpikaan budjettivallan käyttäjistä osoittanut riittävää ymmärrystä toistensa kantaa kohtaan. Tästä opimme, miten vaikeaa on samanaikaisesti ratkaista sisäiset ongelmamme ja auttaa maailman katastrofien uhreja. Lopulta kuitenkin teimme päätöksen, ja toivon, että parlamentti äänestää tässä täysistunnossa joustovälineestä myönnettävien 15 miljoonan euron käyttöön ottamisen puolesta. Ilmoitan, että jo aiemmin päätettyjen 142 miljoonan euron osalta sitoumukset on jo tehty. Niinpä olemmekin omasta mielestämme jo tehneet parhaamme. Vastauksena huomautuksiinne korostan, että teimme voitavamme parhaamme mukaan, mutta luonnollisesti meidän on jaettava sitä taitotietoa, jota meillä on tuen vastaanottamiseen tarvittavien hallinnollisten valmiuksien parantamisesta. Komissio tekee sen niin hyvin kuin osaa. Komissio ymmärtää, että jäljellä olevien 13 miljoonan euron rahoittaminen on ratkaistava vielä tänä vuonna. Komissio pystyy esittämään asiaan koskevan ehdotuksen tämän kuun loppuun mennessä.

2-230

Puhemies. − Yhteiskeskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00. (Istunto keskeytettiin klo 17.15 ja sitä jatkettiin klo 17.30.)

2-231

Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies KAUFMANN

2-232

Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

2-233

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0330/2005). Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Osa 1

2-234

Puhemies. − Seuraavana on Panagiotis Beglitisin kysymys nro 38 (H-0581/05):

Aihe: Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian tuotteiden vienti Thessalonikin Eurooppa-neuvosto (kesäkuu 2003) kehotti EU:n Länsi-Balkanin strategian mukaisesti laajentamaan Euroopan laajuista alkuperäsäännöstöä niin, että se kattaa myös Länsi-Balkanin valtiot, jotta niiden taloudellista kehitystä vauhditettaisiin vientikaupan tukemisen avulla. Tätä tarkoitusta varten komissio kokoaa parhaillaan tiettyä aluetta koskevaa alkuperäsäännöstöä. Tähän alueeseen kuuluvat alunperin EU, Kroatia ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia. Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia on itse asiassa jo tehnyt kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa.

62 06/09/2005

Mihin toimiin komissio on jo ryhtynyt sen varmistamiseksi, ettei entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta EU:n jäsenvaltioihin vietyjä tuotteita kuljeteta kyseisen maan perustuslain mukaisella nimellä, vaan YK:n ja EU:n tunnustamalla nimellä? Jos entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian viranomaiset kuitenkin käyttävät edelleen vientiasiakirjoissaan, muun muassa asianomaisissa todistuksissa ja muissa vientituotteisiin liittyvissä asiakirjoissa maan perustuslain mukaista nimeä, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä saadakseen aikaan EU:n yhteisen päätöksen asiasta?

2-235

László Kovács, komission jäsen. − (EN) Haluan kiittää tämän kysymyksen esittänyttä parlamentin jäsentä, koska asia on hyvin tärkeä. Komissiolle esitettiin Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2003 pyyntö "valmistella paneurooppalaisen diagonaalisen alkuperäkumulaation laajentamista alueen maihin tavalla, jossa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat yhteisön politiikat ja asianomaisten maiden hallinnolliset valmiudet". Komissio tutkii parhaillaan mahdollisuuksia laajentaa Euroopan laajuista alkuperäsäännöstöä niin, että se kattaa myös kyseiset valtiot. Jos kumulaatiota katsotaan voitavan soveltaa uusissa tapauksissa Länsi-Balkanin maiden kohdalla, siitä määrätään joka tapauksessa vakautus- ja assosiaatiosopimuksissa, jotka laaditaan vakautus- ja assosiaatioprosessissa. Nykyisessä vuodesta 2004 voimassa olleessa EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa ja erityisesti sen pöytäkirjassa N:o 4 määrätään selkeästi, millä edellytyksin ja millaisten menettelyjen mukaisesti kyseistä maasta peräisin oleviin tuotteisiin, myös tavaratodistuksiin ja muihin alkuperäselvityksiin, voidaan soveltaa etuuskohtelua. Sopimustekstissä mainitaan ainoana maan nimityksenä entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, ja sen vuoksi entinen Jugoslavian tasavalta on ainoa nimitys, joka voidaan ottaa huomioon tavaratodistusten ja muiden etuuskohtelun myöntämisen ehtona olevien asiakirjojen alkuperämaana. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten ei näin ollen pidä myöntää etuuskohtelua tavaroille, jotka eivät täytä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen asianomaisissa määräyksissä vahvistettuja edellytyksiä.

2-236

Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan osoittaa vastauksesta erityiskiitokseni komission jäsenelle Kovácsille. Vastaus oli kattava. Haluaisin kuitenkin tuoda vielä esiin, että Euroopan komissiolla on perustamissopimuksen mukainen velvollisuus puolustaa yhteisön säännöstöä. Päätökset, joita Euroopan unioni on tehnyt väliaikaisella nimellä kutsuttavasta entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, kuuluvat yhteisön säännöstöön. Haluaisin tietää, sisällytetäänkö myös komission jäsenen antama vastaus ja hänen esiin tuomansa Euroopan komission huoli lausuntoon, jota Euroopan komissio

valmistelee entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ehdokkuudesta Euroopan unionin jäseneksi.

2-237

László Kovács, Komission jäsen. − (EN) Katson lisäksi, että EY:n tulliviranomaisten ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisessä sopimuksessa on tärkeää määrätä hallinnollisesta yhteistyöstä ja vastavuoroisesta avusta, jotta pöytäkirjan asianmukainen soveltaminen sekä tavaratodistuksissa ja kauppalaskuilmoituksissa annettujen tietojen oikeellisuus voidaan varmistaa. Tämä täydentää vastaukseni ensimmäistä osaa.

2-238

Puhemies. − Seuraavana on Seán Ó Neachtainin kysymys nro 39 (H-0595/05)

Aihe: Internetin vakoiluohjelmat Maailman suurin turvallisuusohjelmistoja valmistava yhtiö on sitä mieltä, että uudet 3G-matkapuhelinten virukset ja entistä kehittyneemmät tietokoneiden vakoiluohjelmat merkitsevät hyvin suurta uhkaa. Yhdysvaltojen viranomaiset ovat päättäneet omaksua tiukan lähestymistavan tietokonehakkereita ja piraatteja vastaan, koska ne saattavat vahingoittaa maailmantaloutta vakavasti. Voiko komissio ilmoittaa, mitä toimia se on toteuttamassa tai aikoo toteuttaa torjuakseen tällaisen rikollisuuden.

2-239

Viviane Reding, komission jäsen. − (EN) Evästeistä, mainosohjelmista, vakoiluohjelmista ja vastaavista ohjelmista säädetään sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 5 artiklan 3 kohdassa. Kyseisen säännöksen nojalla käyttäjän päätelaitteen, kuten henkilökohtaisen tietokoneen tai matkapuhelimen, käyttäminen tai tietojen tallentaminen näihin laitteisiin sallitaan ainoastaan, jos käyttäjälle annetaan selkeät tiedot käytön tarkoituksesta ja oikeus kieltää käyttö. Tätä yleissääntöä sovelletaan, kun laitteita käytetään laillisiin tarkoituksiin, mutta tilanne on toinen, jos käytön tarkoituksena on tehdä ilkivaltaa tai vahingoittaa tietokonejärjestelmää tai sen käyttäjää. Tämänkaltaiset haittaohjelmat kielletään selkeästi sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä. Kuten yleensä Euroopan unionin direktiivien kohdalla, tässäkin jäsenvaltioiden tehtävänä on valita keinot, seuraamukset ja täytäntöönpanovälineet. Vuoden 2005 helmikuussa 25 jäsenvaltiota kuitenkin meni asiassa direktiiviä pidemmälle tehdessään puitepäätöksen tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä. Puitepäätöksen nojalla vakoiluun liittyvistä toimista, jotka käsittävät laittoman tunkeutumisen tietojärjestelmiin ja niiden laittoman häirinnän, voidaan määrätä rikosoikeudellisena seuraamuksena enimmillään vähintään yhdestä kolmeen vuotta vankeutta ja, kun teko liittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen, enimmillään vähintään kahdesta viiteen vuoteen vankeutta. Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksinään riitä, ja sillä päästään toivottuihin tuloksiin ainoastaan, jos sen ohella toteutetaan muita toimenpiteitä, kuten täydentäviä

06/09/2005 63

täytäntöönpanotoimia, tietotekniikkateollisuuden yhteistyötoimia, mukaan lukien standardointitutkimus, ja käyttäjille suunnatun tiedottamisen lisäämistä. Täytäntöönpanotoimien osalta EU:lla on roskapostin valvonnasta vastaava viranomaisten yhteysverkosto CNSA, jonka tavoitteena on edistää kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä roskapostin torjunnassa ja muilla siihen liittyvillä aloilla. Verkoston viime tapaamisessa käsiteltiin lähes pelkästään vakoiluohjelmia, joita levitetään usein roskapostin kautta, sekä niiden tietotekniikkateollisuudelle ja viranomaisille muodostamaa haastetta. Roskaposti sekä vakoilu- ja mainosohjelmat ovat vain esimerkkejä lukuisista turvallisuusriskeistä, jotka uhkaavat heikentää Internetin ja sähköisen viestinnän arvoa. Komissio aikoo tämän vuoksi esittää turvallisen tietoyhteiskunnan strategian, johon sisältyy useita toimia, joilla lisätään sähköisen viestinnän verkkojen turvallisuutta torjumalla huijareita, haitallista sisältöä ja teknisiä ongelmia sekä vahvistetaan luottamusta. Vuonna 2004 komissio otti toisen merkittävän askeleen Internetin turvallisuuden parantamiseksi perustamalla ENISAn, Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston. Virasto on jo palkannut ensimmäiset työntekijänsä ja laatinut työohjelman, ja viraston päämaja perustettiin elokuussa 2005 – aivan äskettäin – Iraklioniin Kreikkaan. Päämajan on tarkoitus aloittaa täysimääräinen toiminta pian. ENISA auttaa yhteisöjä, jäsenvaltioita ja näin ollen yritysyhteisöjä ehkäisemään merkittäviä verkko- ja tietoturvariskejä sekä puuttumaan ja vastaamaan niihin.

2-240

Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Kiitos komission jäsenelle Redingille kattavasta vastauksesta. Olen tyytyväinen toimiin, joita parhaillaan toteutetaan tämän uhan poistamiseksi. Tämä on mielestäni monitahoisin ja vastenmielisin maailmaa ja erityisesti sen talouksia kohtaava uhka. Aikooko komissio toteuttaa lisätoimia todennäköisen kehityksen perusteella? Tilanne muuttuu jatkuvasti, ja siihen liittyvät vaarat ovat merkittäviä. Haluaisin siksi tietää, mitä suunnitelmia tulevaisuuden varalle on.

2-241

Viviane Reding, komission jäsen. − (EN) Haluan vastata lyhyesti arvoisalle jäsenelle ja tähdentää, että tätä tarkoitusta varten perustetut ENISA sekä Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto tarjoavat välineen, jonka avulla voimme vastata hyvin nopeasti kaikkiin mahdollisesti ilmeneviin odottamattomiin ja uusiin tilanteisiin. Lisäksi esittelen hyvin pian turvallisen tietoyhteiskunnan strategian, josta ilman muuta keskustellaan Euroopan parlamentissa. Myös sen avulla voimme tarvittaessa reagoida tilanteisiin lainsäädännön tasolla tekniikan kehityksen ja sen väärinkäytön perusteella.

2-242

Puhemies. − Kysymys nro 40 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Osa 2

2-244

Puhemies. − Seuraavana on Nikolaos Vakalisin kysymys nro 41 (H-0639/05):

Aihe: Rahoitusnäkymät 2007–2013 Ensimmäinen ristiriita: Valkoisessa kirjassa "EU:n näkymät vuonna 2005" Yhdistynyt kuningaskunta toteaa, että rahoitusnäkymien on katettava uusien jäsenvaltioiden tarpeet. Asiakirjassa "Rahoitusnäkymät – miksi 1 % ei ole realistinen" komissio selittää, että 1 prosentti BKT:sta merkitsee valtavia leikkauksia Bulgarialle ja Romanialle myönnettyyn rahoitukseen ja vaarantaa kymmenen uuden jäsenvaltion täyden integraation. Samoin 1 prosentin avulla ei voida päästä sopimukseen, jolla varmistetaan 25 jäsenvaltion välinen rahoituksellinen tasapaino. Toinen ristiriita: Kilpailukyvyn vahvistaminen, johon puheenjohtajavaltio Britannia pyrkii, on ristiriidassa sen esittämän 1 prosentin ehdotuksen kanssa. Miten komissio aikoo toimia yhteistyössä puheenjohtajavaltio Britannian kanssa, jotta päästäisiin ulos nykyisestä rahoitusnäkymiä koskevasta umpikujasta ilman määrärahojen menetyksiä uusissa ja vanhoissa jäsenvaltioissa ja ilman, että kilpailukyky kärsii?

2-245

Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. − (EN) Kysymykset ovat olleet meidän kannaltamme poliittisesti hyvin tärkeitä, myös Vakalisin minulle esittämä kysymys. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvin vaikeaa taata täsmällisesti, että neuvotteluprosessissa saavutetaan tuloksia. Haluan tuoda esiin, että laadin vastaukseni tämän vuoksi poliittisesti melko yleiseksi, ja haluan lukea vastaukseni ääneen virallisessa yhteydessä. Kuten arvoisa jäsen toteaa, rahoitusnäkymäneuvottelujen ajautuminen umpikujaan ei ole millään tavalla muuttanut sitä tosiasiaa, että sopimukseen on päästävä hyvin nopeasti. On suurena vaarana, ettei tarvittavia toimenpiteitä saada vahvistettua ajoissa, minkä vuoksi unionin politiikkaa ei voitaisi toteuttaa tehokkaasti vuoden 2006 jälkeen. Meidän on edelleen keskityttävä tavoitteeseen, joka on laatia aiempaa tasapainoisempi talousarvio käytännössä kokeiltujen politiikkojemme nykyisten menojen ja uuden talouskasvua ja työllisyyttä edistävän poliittisen toimintaohjelmamme hyvän kompromissin pohjalta. Komissio antaa puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle täyden tukensa ja on valmis edistämään sopimukseen pääsemistä ajallaan. Komissio seuraa myös mielenkiinnolla neuvoston puheenjohtajaa, kun tämä johtaa keskustelua ja tekee kompromissin edellyttämiä aloitteita. Kun jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä näkemyseroja EU:n talousarvion tehtävästä ja painopisteistä, kompromissin tarve on kaikille hyvin selvä. Komissio työskentelee jatkossakin aktiivisesti löytääkseen kompromissiratkaisun, joka saa tarvittavan tuen jäsenvaltioilta ja jonka perusteella parlamentti,

64 06/09/2005

neuvosto ja komissio voivat tehdä toimielinten välisen sopimuksen uusista rahoitusnäkymistä.

2-246

Nikolaos Vakalis (PPE-DE). – (EL) Haluan kertoa komission jäsenelle lukeneeni hänestä tehdyn haastattelun Le Monde -sanomalehdestä 18. helmikuuta 2005. Haastattelu oli todella yllättävä. Haluan, että kaikki parlamentin kollegani kuulevat osan tästä erinomaisesta haastattelusta, ja haluan komission jäsenen kertovan lopuksi, onko hän muuttanut mieltään tai aikooko hän muuttaa nyt mieltään mistään haastattelussa mainitsemastaan asiasta. Lainaan tekstiä, koska asian ymmärtäminen vaatii laajemman kokonaisuuden: "Katson", komission jäsen toteaa, "ettei kuuden jäsenvaltion esittämä ehdotus ole mahdollinen ja että pystymme ylittämään 1 prosentin yhdellä prosenttiyksiköllä. Tuemme edelleen Prodin 1,4 prosentista tekemää ehdotusta, koska sillä pelkästään lisätään rahoitusta, joka osoitetaan neuvoston vahvistamille politiikan aloille, kuten maatalouspolitiikalle, Bulgarian ja Romanian liittymistä koskeville toimille, Lissabonin strategialle, Euroopan laajuisille verkoille ja tutkimus- ja kehitystyölle. Eurooppa-neuvosto, ei komissio, päätti kaikista näistä politiikan aloista, myös laajentumisesta. Jos neuvosto ei halua maksaa lisärahoitusta, sen on kerrottava meille, millä aloilla määrärahoja leikataan." Arvoisa komission jäsen, mitä sanoisitte toisin tänään?

2-247

Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. − (EN) Kiitos ystävällisestä puheenvuorostanne. Jos kysymys on lopulta siitä, aionko minä muuttaa kantaani, vastaus on ei. Pysyn tähänastisessa kannassani.

2-248

David Martin (PSE). – (EN) Jos Yhdistyneen kuningaskunnan oma kanta asiaan jätetään huomiotta, oletteko samaa mieltä siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii sinnikkäästi löytämään yksimielisyyden tässä asiassa kiertäen jäsenvaltioissa ja keskustellen niiden kanssa eri tavoitteista? Näkemykset tulevaisuuden rahoituksesta vaihtelevat merkittävästi, mutta ymmärtääkseni Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii puheenjohtajavaltiona toimimaan vilpittömänä välittäjänä ja sovittamaan eriävät näkemykset yhteen. Oletteko samaa mieltä siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan pyrkimykset ovat tässä asiassa aitoja?

2-249

Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. − (EN) Asiaan liittyy monenlaisia näkemyksiä ja toiveita. Yhdyn toiveeseenne siitä, että puheenjohtajavaltio haluaa päästä sopimukseen. Jos niin on, tuemme sitä voimakkaasti.

2-251

Puhemies. − Kysymys nro 42 ja 43 käsitellään yhdessä, koska niiden aiheet ovat samankaltaiset. Seuraavina ovat Justas Vincas Paleckisin kysymys nro 42 (H-0612/05)

Aihe: Lisätoimet Eurooppa-ajatuksen levittämiseksi ja kansalaisten tietoisuuden lisäämiseksi Euroopan unionin toimista Ranskassa ja Alankomaissa järjestettyjen kansanäänestysten jälkeen lehdistössä ja yhteiskunnassa on keskusteltu entistä kovempaan ääneen siitä, miten eurooppalainen demokratia on ajautunut kriisiin ja byrokraatit ovat etääntyneet kansalaisista ja tosielämästä. Useimmiten iskulauseet ovat peräisin populisteilta, jotka pyrkivät täyttämään euroskeptisyyden jättämän tyhjiön. Kansanäänestysten tulokset osoittavat kuitenkin, että Euroopan unionin sekä jäsenvaltioiden virallinen kanta ja kansalaisten mielipide ovat etääntyneet toisistaan. Tähän signaaliin on vastattava voimakkaasti. Lisäksi kansallisilla hallituksilla on tapana ottaa itselleen kaikki kunnia myönteisistä toimista (joita komissio on tukenut), kun taas kielteiset, epäsuositut ja turhat päätökset pannaan Brysselin byrokraattien tiliin. Mikä on Euroopan komission kanta asiaan ja mihin toimiin komissio ja yksittäiset komission jäsenet aikovat ryhtyä tässä yhteydessä? Kaavaileeko komissio lisätoimia levittääkseen Eurooppa-ajatusta ja lisätäkseen tietoisuutta Euroopan unionin toteuttamista toimista? Miten komissio aikoo koordinoida toimensa jäsenvaltioiden hallitusten toteuttamisen toimien kanssa?

ja Gay Mitchellin kysymys nro 43 (H-0623/05)

Aihe: D-suunnitelma Komissio ilmoitti äskettäin niin kutsutusta D-suunnitelmasta (demokratia, debatti ja dialogi) ja tunnusti, että paljon on tehtävä, jotta Euroopan kansalaisille voidaan selittää, miksi EU puuttuu heitä koskeviin tärkeisiin kysymyksiin, kuten työpaikkoihin, talouteen, eläkkeisiin jne. Voiko komissio kertoa jo etukäteen valkoisesta kirjasta, jonka sen on määrä antaa myöhemmin tämän vuoden aikana, tai muista uusista aloitteista, joilla se pyrkii parantamaan kommunikointia kansalaisten kanssa?

2-252

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Nykyisen komission strategisena tavoitteena on ollut alusta alkaen vuoropuhelu Euroopan unionin kansalaisten kanssa. Sen vuoksi olemme tehneet pitkän ja kattavan analyysin ja kuulemisen komissiossa ja käyneet niin ikään laajaa vuoropuhelua tästä asiasta monien asianosaisten, erityisesti parlamentin, kanssa. Tämän perusteella komissio on laatinut Eurooppa-tiedotusta koskevan uuden lähestymistavan, joka perustuu kolmeen strategiseen periaatteeseen, joissa kaikissa kansalaiset ovat selkeästi eurooppalaisen politiikan ytimessä. Ensinnäkin komissio pyrkii edelleen lisäämään mahdollisuuksia kuunnella kansalaisia ja ottaa heidän näkemyksensä ja huolensa huomioon. Toiseksi komissio tiedottaa aiempaa paremmin siitä, miten sen politiikka vaikuttaa kansalaisten jokapäiväiseen elämään – arvoisat jäsenet mainitsivatkin tämän seikan. Kolmanneksi komissio tarkastelee paikallistasoa ja mukauttaa tiedotustaan kansalaisten tarpeisiin muun muassa heidän kotimaansa, alueensa, kielensä, ikänsä, sukupuolensa ja ammattinsa perusteella. Osoituksena tästä on 20. heinäkuuta 2005 hyväksytty sisäinen toimintasuunnitelma, jolla parannetaan komission Eurooppa-tiedotusta. Toimintasuunnitelman tavoitteena on parantaa komission nykyisen tiedotuksen organisointia kolmen periaatteen mukaisesti.

06/09/2005 65

Käytännössä suunnitelmassa yksilöidään 50 hyvin käytännönläheistä toimenpidettä, joista suurin osa on tarkoitus toteuttaa välittömästi esimerkiksi seuraavien 12 kuukauden aikana ja joilla lisätään komission nykyisten, kattavien tiedotustoimien ammattimaisuutta ja tehokkuutta. Esimerkkinä mainittakoon, että komissio hyödyntää vastaisuudessa aiempaa paremmin useimmin käytettyjä viestintävälineitä, kuten audiovisuaalista mediaa ja Internetiä, ja käyttää siinä kansalaisten ymmärtämää kieltä. Komissio tarjoaa henkilöstölleen tiedottamiseen keskittyvää erityiskoulutusta ja palkkaa viestintäalan asiantuntijoita. Komissio ottaa tiedottamisnäkökohdat huomioon heti politiikan laadinnan alkuvaiheista lähtien, lisää komission edustustojen henkilöstöä jäsenvaltioissa ja auttaa niitä toimimaan entistä tehokkaammin kentällä meidän korvinamme ja puolestapuhujinamme yksinkertaistamalla ja vähentämällä hallinnollisia menettelyjä. Tiedottamistoimet Euroopan kansalaisille eivät kuitenkaan kuulu pelkästään komission vastuualaan. Tämän vuoksi seuraavaksi annetaan tiedottamista koskeva valkoinen kirja, jonka avulla on tarkoitus saada kaikki sidosryhmät ja toimielimet mukaan tiedottamiseen. Valkoisessa kirjassa komissio esittää poliittisen näkemyksensä ja aloitteet, joita sen mielestä olisi toteutettava keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Näihin kuuluvat myös Euroopan unionin toimielimet, ja erityisesti parlamentilla on tärkeä rooli. Sekä komissio että parlamentti ovat tehneet tällä alalla jo pitkään hyvää yhteistyötä, joka on tehostunut entisestään viime kuukausien aikana. Jos me kuitenkin todella haluamme muuttaa merkittävästi Eurooppa-tiedotusta, on totta, että tätäkin tärkeämpää on lisätä yhteistyötä ja koordinointia jäsenvaltioiden kanssa, jotta voimme muodostaa vahvan kumppanuuden jäsenvaltioiden hallitusten ja alueviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja tiedotusvälineiden kanssa. Valkoisessa kirjassa käsitellään kaikkien sidosryhmien tehtäviä, ja sillä käynnistetään laaja kuulemismenettely, jossa sidosryhmät voivat määritellä ja suunnitella osallistumistapansa. Yhteiset toimet määritellään tämän vuoropuhelun tuloksien perusteella. Tehokas tiedottaminen on erittäin tärkeää terveessä demokratiassa. Euroopasta tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla käyty keskustelu on kuitenkin osoittanut, ettei Euroopan tarkoituksesta ja päämäärästä ole tällä hetkellä yhteisymmärrystä tai selvyyttä. Tarvitsemme tästä syystä paitsi uuden lähestymistavan tiedottamiseen myös perusteellista keskustelua koko Euroopan tulevaisuudesta. Komissio kehittelee näin ollen niin kutsuttua D-suunnitelmaa, jossa D tarkoittaa dialogia, debattia ja demokratiaa. Tämä on yhteydessä myös valtioiden päämiesten kesäkuun Eurooppa-neuvostossa antamaan julistukseen, jossa ilmaistiin tarve pysähtyä miettimään ja järjestää laaja keskustelu. Jotta Euroopan kansalaiset saadaan uudelleen mukaan Eurooppa-hankkeeseen, heille ja heidän järjestöilleen on annettava enemmän

sananvaltaa ja meidän päätöstentekijöiden on opittava kuuntelemaan paremmin kansalaisten huolia ja odotuksia. Komission tehtävä tässä prosessissa on toimia fasilitaattorina, joka tarjoaa tukeaan jäsenvaltioille ja kansalaisyhteiskunnille D-suunnitelman toteuttamisessa. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää välttää mahdollisimman paljon ylhäältä alas suuntautuvaa lähestymistapaa, koska demokratioissa viestintä tapahtuu jo niiden määritelmän mukaisesti alhaalta ylöspäin. Kuten todettu, komissio tai EU:n muut toimielimet eivät kuitenkaan pysty tähän yksinään. Jotta voimme onnistua luomaan entistä kansalaislähtöisemmän Euroopan, joka kykenee vastaamaan nykyisen globalisoituvan maailman haasteisiin, eurooppalaisen politiikan on perustuttava vahvasti kunkin jäsenvaltion hallitukseen ja kansanedustuslaitokseen.

2-253

Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Kiitos hyvästä ja perinpohjaisesta vastauksestanne. Haluaisin lisätä komission puheenvuoroon sen, että meidän olisi ehkä lisättävä täällä esiin tuodut asiat blogiinne, jota luen Internetissä ja jonka suuri ihailija olen. Nyt esitän kysymyksen. Julkisten mielipidetiedustelujen mukaan silloin, kun epäsuositut hallitukset aktiivisesti edistävät hyvää ehdotusta, tulos on säännönmukaisesti odotusten vastainen eikä kansa tue ehdotusta. Haluan kysyä teiltä puoliksi leikillä ja puoliksi tosissaan, eikö olisi järkevää suositella, että epäsuositut hallitukset niin sanoaksemme pidättyisivät aktiivisesti tukemasta yhdistyneen Euroopan edistämistä.

2-254

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Olemme aloittaneet ongelmien analyysin, jossa on yhtenä seikkana tullut esiin, että syyttelemme liikaa toisiamme. Toimielimet syyttelevät toisiaan. Komissio puolestaan turvautuu tietenkin väitteeseen siitä, etteivät jäsenvaltiot halua tehdä sitä tai tätä taikka toteuttaa täytäntöönpanotoimia. Jäsenvaltiot ja niiden hallitukset vastaanottavat mielellään kiitokset asioista, jotka menevät hyvin, mutta jos tapahtuu niin, että niiden on tehtävä kompromisseja, ne syyttävät Brysseliä. Myös parlamentti nostaa silloin tällöin syyttävän sormensa Brysseliin. Meidän on ensinnäkin laadittava ajantasainen selvitys siitä, miksi tarvitsemme eurooppalaista yhteistyötä. Kun asiaa on kysytty kansalaisilta esimerkiksi eurobarometritutkimuksissa, useimmat ovat sanoneet, että yhteistyö on hyvä asia. He ymmärtävät yhteistyön tuoman lisäarvon ratkaistaessa monia ongelmia, joista yksittäiset jäsenvaltiot eivät enää yksin selviydy. Meidän on kuitenkin puhuteltava myös nuoria, jotta saisimme heidätkin mukaan. Meillä on oltava jonkinlainen yhteinen viesti siitä, miksi Euroopan unionia tarvitaan. Rauhaa koskeva perustelu pätee luonnollisesti edelleenkin, mutta se ei ole yksinään riittävä. Nuori sukupolvi haluaa tietää, miten aiomme ratkaista tämän päivän ja huomisenkin ongelmat, joita he kohtaavat ja jotka vaikuttavat heidän elämäänsä jo nyt. Meidän on myös pyydettävä, että jäsenvaltioiden hallitukset, olivatpa ne sitten poliittiselta

66 06/09/2005

koostumukseltaan millaisia tahansa, ovat uskollisia hankkeelle ja selittävät, mitä etuja, haittoja, ongelmia ja haasteita yhteistyöhön osallistuminen tuo mukanaan. Ennen kaikkea meidän on kuitenkin saatava aikaan tuloksia, jotta yhteistyön nähdään tuovan lisäarvoa Euroopalle. Me työskentelemme yhdessä ja pystymme ratkaisemaan joitakin kansalaisten ongelmia tekemällä yhteistyötä Eurooppa-hankkeessa.

2-255

Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Suhtaudun yleisesti ottaen myönteisesti komission jäsenen vastaukseen samoin kuin valkoiseen kirjaan, mutta en ole samaa mieltä hänen kanssaan. Mielestäni kansalaisille on kerrottava, että Euroopan unioni on ennennäkemätön menestys, kun sitä verrataan mihin tahansa aiempaan historian hankkeeseen, ja se on seurausta ennennäkemättömän laajasta kuulemisesta. Konsultaatioryhmät ja kansalaisryhmät ovat erikseen: jos kansa olisi viety Pilatuksen palatsin ulkopuolelle, he olisivat joka tapauksessa käskeneet vapauttaa Barabbaan. Tarvitsemme D-suunnitelman sijasta L-suunnitelman. Hallinnon on jalkauduttava ja kerrottava kansalaisille, että viime vuosisadan alkupuoliskolla kuoli 60 miljoonaa ihmistä ja että tämän hankkeen – joka on ennennäkemättömän menestyksekäs – avulla on tarkoitus varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu enää milloinkaan uudestaan. Vaurautta ei voi olla ilman rauhaa ja vakautta.

2-256

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Voin ainoastaan todeta olevani samaa mieltä. Tarvitsemme eittämättä myös johtajuutta. Euroopan johtajien on puhuttava avoimesti sekä puolustettava toimiamme ja kyettävä perustelemaan niitä. Olen tästä täysin samaa mieltä.

2-257

David Martin (PSE). – (EN) Tuen komission jäsentä sen osalta, mitä hän sanoi tiedotuspolitiikasta, joka ilmenee hyvin selkeänä ja johdonmukaisena pyrkimyksenä parantaa Euroopan kansalaisille suuntautuvaa tiedottamista. Onkohan komission jäsenellä ollut mahdollisuutta tarkastella alustavaa talousarvioesitystä, jotta hän olisi voinut nähdä, millaisia vaikutuksia sillä on hänen kunnianhimoisiin tavoitteisiinsa? En halua osallistua syyttelyyn, mutta minusta näyttää siltä, että neuvosto aikoo syyttää kansalaisia siitä, etteivät he ymmärrä Eurooppaa. Onko neuvosto kuitenkaan valmis antamaan komissiolle lisää määrärahoja kunnollisen tiedotuskampanjan toteuttamiseksi?

2-258

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Suurkiitokset siitä, että haluatte tukea minua lisämäärärahojen pyytämisessä. Kauniit sanat ovat tietenkin hyvä asia, mutta tarvitsemme myös määrärahoja, jotta nämä sanat voidaan toteuttaa käytännössä. Tästä on juuri nyt kyse, kun keskustelemme vuoden 2006 talousarviosta ja tulevista rahoitusnäkymistä. On äärimmäisen tärkeää, että toimia varten varataan riittävät määrärahat.

Voi ilokseni ilmoittaa, että olen saanut tuen komission edustustoihin perustettaville 50 uudelle viralle. Edustustot toimivat kussakin jäsenvaltiossa, ja ne ovat hyvin perehtyneitä tähän keskusteluun. Haluamme antaa niille parhaimmat mahdolliset välineet, jotta ne voivat käydä vuoropuhelua maittensa kansalaisten kanssa näiden omalla kielellä, sillä edustoissa ymmärretään kunkin maan tarpeet, tärkeät asiat ja maassa käytävän keskustelun piirteet. Kiitän teitä tuestanne.

2-259

Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kysyä, miten Euroopasta ja Euroopan unionin toimielimistä levitettäviin vääriin tietoihin oikeastaan puututaan. Levittävätkö Euroopan kansalaiset näitä tietoja vai ovatko ne peräisin Euroopan ulkopuolelta? Ennen kaikkea kiinnostaa, kuka on maksajana? Eikö paras tapa vastata vääriin tietoihin olisi kouluttaa toimittajia kiistämään ne? Jospa yrittäisimme kutsua vuosittain sata nuorta toimittajaa Brysseliin ja myöntäisimme parhaille heistä kansainvälisen tunnustuspalkinnon. Minusta Eurooppa-tiedotus on ensisijaisen tärkeää, ja erityisesti me, 700 Euroopan parlamentin jäsentä, olemme valmiita ja halukkaita tiedottamaan.

2-260

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Panostamme ensinnäkin aiempaa enemmän väärien tietojen kumoamiseen. Näin voimme myös vastata valheisiin, joita liikkuu täällä tai toimielimissä tehdyistä päätöksistä. Tällainen reagointi tapahtuu tietenkin jälkikäteen. Meidän on kuitenkin toimittava myös ennakoivasti, jotta toimintaamme koskevien valheiden ja puolitotuuksien syntyminen voidaan ehkäistä. Tämän vuoksi meidän on panostettava esimerkiksi toimittajien koulutukseen. Me kutsummekin joka vuosi monia toimittajia kursseille, jotka ovat hyvin suosittuja. Juuri tämänkaltaisia ennakoivia toimia haluamme tehostaa tiedottamisen parantamiseksi. Teemme yhteistyötä parlamentin ja neuvoston kanssa tehostaaksemme väärien tietojen kumoamista. Väärät tiedot ovat usein peräisin tiedotusvälineistä. En tietenkään tiedä, paljonko niistä on peräisin Euroopan ulkopuolelta – sitä on mahdotonta sanoa – mutta suuri osa niistä on peräisin omista tiedotusvälineistämme. Pyrimme yhdessä muiden toimielinten kanssa tehostamaan väärien tietojen kumoamista ja vastaamaan niihin aiempaa nopeammin ja ytimekkäämmin.

2-261

Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, eikö olekin niin, että sekä parlamentti että komissio tekevät tiedotustyötä väärällä tavalla, kun niiden työ keskittyy usein nelivärisiin esitteisiin, joita kukaan ei lue ja joita vain lojuu siellä täällä tiedotustoimistoissa? On selvää, että Eurooppaa koskevia väärinkäsityksiä syntyy, kun kansalliset hallitukset sanovat sen, mikä on

06/09/2005 67

heidän kannaltaan edullista, ja jättävät koko totuuden kertomatta. Saksassa on käyty keskustelua siitä, että Saksa on Euroopan rahoittaja. Muissa valtioissa esitetään toisenlaisia väitteitä. Eikö olisi hyödyllistä, jos – jopa samana päivänä, kun väärä tieto tai puolitotuus on esitetty jossain valtiossa – jokin laitos, hallituksen jäsen tai komission jäsen ottaisi asiaan avoimesti kantaa ja antaisi asiasta todenmukaiset tiedot kansalliselle lehdistölle? Se ei maksaisi mitään ja jonkinlaisena pelotteena se ehkäisisi virheellisten tietojen antamista ja puolitotuuksien kertomista. Vuorovaikutus lehdistön kanssa on asian ydin, ja toistaiseksi tällä alalla ei ole tehty mitään, ehkäpä siksi, ettei komission uskalla korottaa ääntään kansallisille hallituksille.

2-262

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että tukeudumme liikaa kirjalliseen aineistoon, asiakirjoihin ja esitteisiin. Laadimme vuosittain tuhansia esitteitä, mutta minne ne päätyvät? Monetko esitteistä todella luetaan, ja kuinka paljon me hyödynnämme Internetiä? Sieltähän nuoriso ja nuori sukupolvi etsivät lähes kaiken tietonsa. Meidän panostettava siihen, miten vastaamme tarpeisiin, saavutettava parempi tasapaino näiden toimien ja tiedon jakamisvälineemme välillä sekä otettava huomioon myös nykyiset käytännöt. Meidän on tehtävä nämä molemmat asiat, mutta tiedottamisen tasapainoa on korjattava. Tämä on yksi ennen kesää esittelemääni toimintasuunnitelmaan sisältyvistä toimista. Käytettävissämme olevan tekniikan on oltava ajan tasalla. Meitä on esimerkiksi voitava lähestyä aiempaa helpommin Internetissä ja Internet-materiaalimme on oltava selkeämpää. Kyse on siitä, että hyödynnämme käytettävissä olevia välineitä aiempaa tehokkaammin. Meidän on edelleenkin etsittävä parhaita viestintätapoja. Jotkut kuitenkin pitävät valheena sitä, mitä toiset pitävät totuutena. Kiistely tulee jatkumaan aina, mutta meidän on tuotava tosiseikat ja luvut selkeämmin esiin. Se on komission ja myös muiden toimielinten tehtävä.

2-263

Puhemies. − Seuraavana on Nils Lundgrenin kysymys nro 44 (H-0637/05)

Aihe: EU:n tiedotusstrategia Komissio on aiemmin korostanut, että puutteellinen kommunikointi on syynä siihen, että kansalaiset pitävät EU:n legitiimiyttä puutteellisena ja että perustuslakia koskevaan sopimukseen suhtaudutaan yhä epäilevämmin. Itse EU:ssa tai perustuslakia koskevassa sopimusehdotuksessa ei toisin sanoen ollut mitään vikaa, vaan ongelmaksi muodostui kansalaisten tietämättömyys. Komissio on laatinut Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten jälkeen niin kutsutun D-suunnitelman (d niin kuin demokratia). Onko komissio siis muuttanut arviotaan? Katsooko komissio, että EU:n toimielimet ovat saaneet jo liikaa valtaa jäsenvaltioiden kustannuksella ja että niiden valtaa olisi lisätty entisestään perustuslakia koskevalla sopimusehdotuksella? Vai tarkoittaako demokratia tässä tapauksessa pelkästään kommunikoinnin lisäämistä eli lisää poliittista propagandaa Brysselistä, jotta kansalaisten mieli muuttuisi ja he

hyväksyisivät nykyisen EU:n ja perustuslakia koskevasta sopimuksesta aiheutuvat muutokset?

2-264

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (SV) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission on tiedotettava EU:iin liittyvistä tosiasioista ja annettava kansalle mahdollisuus tehdä omat päätelmänsä ja valintansa. Komission ei pidä levittää poliittista propagandaa. Kansalle tiedottaminen on yksi vastuualueistamme kansaa palvellessamme. Kyse on avoimuudesta ja tilivelvollisuudesta. Komissio on tehnyt tällä alalla jo pitkään rakentavaa yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa. Komissio hyväksyi 20. heinäkuuta toimenpidepaketin, jolla on tarkoitus parantaa tiedotusta, ja sen avulla toivomme pystyvämme osoittamaan selvästi ja käytännönläheisesti, miten voimme parantaa vuoropuheluamme koko EU:n kansan kanssa. Se on myös osoitus sitoutumisestamme vuoropuheluun, kuulemiseen ja keskusteluun EU:n tehtävistä. Toimenpiteemme perustuvat kolmeen periaatteeseen, jotka ovat kuulemisen lisääminen, EU:n politiikan kansan jokapäiväiseen elämään kohdistuvien vaikutusten kuvaaminen ja paikallisen näkökulman lisääminen tiedottamiseen. Erityisesti ensimmäinen kuulemista koskeva periaate osoittaa, että olemme valmiit vahvistamaan demokratiaa edelleen ja että haluamme tehdä niin. Tarkoitus on saada kansan näkemykset tehokkaammin esille ja ottaa kansa heti alun alkaen huomioon uuden politiikan ja lainsäädännön laadinnassa. Jäsen Lundgren kysyi, ovatko EU:n toimielimet saaneet mielestäni jo liikaa valtaa jäsenvaltioiden kustannuksella ja annetaanko niille lisää valtaa Euroopan perustuslakiehdotuksessa. Vastaukseni on kielteinen. Ensinnäkin jäsenvaltiot tekevät riippumattomasti jokaisen päätöksen EU:n toimielinten valtuuksien lisäämisestä. Lisäksi tarkoituksena ei ole heikentää kansallisten hallitusten asemaa vaan lisätä niiden mahdollisuuksia saavuttaa yhteisen edun mukaiset tavoitteet.

2-265

Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Kun komission jäsen Wallström sanoo, että kuuleminen on välttämätöntä, ja korostaa demokratian vapaaehtoisuuteen perustuvaa luonnetta, jossa kansan näkemykset välitetään niille, joille on annettu valta hallita, kaikki kuulostaa todella suurenmoiselta. Kaikki täällä parlamentissa – tänään ja myös muulloin – kuulemamme keskustelut osoittavat kuitenkin, että käytäntö on luonnollisesti aivan päinvastainen. Meidän on muistettava, mitä on tapahtunut. Olemme esittäneet ehdotuksen Euroopan perustuslaista. Siitä järjestettiin kansanäänestys kahdessa perustajajäsenvaltiossa, joissa kansa äänesti sitä vastaan. Tätä ongelmaa ei luonnollisesti voida ratkaista lisäämällä propagandavirastoja ja tiedottamismäärärahoja tai muuta sellaista. Eikö meidän pitäisi kunnioittaa näitä äänestystuloksia

68 06/09/2005

ruohonjuuritason päätöksenä, jolla perustuslaki toisin sanoen hylätään?

2-266

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (SV) Jolleivät nämä kaksi "ei"-äänestystulosta kahdessa tärkeässä EU:n perustajajäsenvaltiossa ole ihan vieneet koko EU:ta kriisiin, ne ovat ainakin ravistelleet toimielimiä. Juuri tämän vuoksi pohdimme toimielimissä, mitä syitä kielteisille äänestystuloksille on. Mikä merkitys Alankomaiden ja Ranskan ei-äänillä on? On tärkeää analysoida tätä ja yksinkertaisesti kuunnella äänestyksessä käytettyjä perusteluja. Tiedämme melko hyvin, mitä perusteluja Ranskassa ja Alankomaissa käytettiin ja miten kielteinen kanta perustuslakiin selitettiin. Äänestystulos heijastaa myös tilannetta ja laaja-alaisempia ongelmia, joita on myös muualla Euroopassa kuin edellä mainituissa maissa. Myös minä olen sitä mieltä, että liian suuri osa Eurooppa-hankkeesta on jätetty melko suppean poliittisen eliitin käsiin, ja tämä tilanne meidän on korjattava. Kansa vaatii nykypäivänä aiempaa enemmän demokraattisilta järjestelmiltämme. Kansa on paremmin koulutettua ja tietää enemmän, ja kansalaiset haluavat osallistua ja tuntea voivansa vaikuttaa asioihin. Tällä alalla meidän on parannettava työskentelytapojamme. Nähdäkseni on kaksi menettelytapaa, joista toinen perustuu oikeuteen ja toinen velvollisuuteen. Oikeus tarkoittaa oikeutta, joka minulla on annettuun tietoon. Se tarkoittaa oikeutta, joka minulla kansalaisena on saada tietoa siitä, mitä tapahtuu, miten päätökset tehdään ja mitä minun, jokapäiväisen elämäni ja tulevaisuuteni kannaltani merkityksellisiä päätöksiä tehdään. Velvollisuudella tarkoitetaan demokraattisten hallintoelinten velvollisuutta tiedottaa kansalle, mitä tapahtuu, mitä päätöksiä tehdään ja miten kansalaiset voivat osallistua päätöksentekoon ja käyttää vaikutusvaltaansa. Emme voi väittää, etteikö myös meillä olisi tiedotusvelvollisuutta. Jotkut pitävät tiedottamistamme propagandana, mutta minusta tiedottaminen on hyvin tärkeä tehtävämme. Tiedon välittämisen pitäisi olla yksi perustehtävistämme. Se olisikin tapahduttava ammattimaisesti ja tehokkaasti. Voitteko kuvitella, että mikään muu tämänkokoinen toimielin ei harjoittaisi suhdetoimintaa tai tiedottamista eli ettei parlamentilla olisi minkäänlaista suhdetta kansaan, jota sen on edustettava ja jonka kanssa sen on käytävä vuoropuhelua ja keskustelua?

2-267

Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista olevani tästä asiasta samaa mieltä komission jäsenen kanssa. Kaksi niistä kolmestatoista valtiosta, jotka ovat ratifioineet sopimuksen, ovat tehneet sen kansanäänestyksen perusteella. Kyseiset äänestystulokset ovat yhtä arvokkaita kuin niiden valtioiden, jotka eivät ole ratifioineet sopimusta. Euroopan parlamentin legitimiteetti perustuu siihen, että se on valittu suorissa ja demokraattisissa vaaleissa. Komission legitimiteetti perustuu Euroopan

parlamenttiin ja kansallisten parlamenttien valitsemiin hallituksiin, ja tämän perusteella se voi esittää poliittisia väitteitä tavoitteista, joita sen enemmistöllä on. Haluan tämän perusteella kysyä teiltä uudelleen, kannattaisiko komission osallistua päivittäiseen poliittiseen keskusteluun. Jos esimerkiksi jossain maassa esitetään selvästi väärä väite, eikö komission vastakkainen kanta tai oikaisu olisi ilmoitettava samana päivänä kansallisessa lehdistökonferenssissa tai muuta kautta, jotta väärät käsitykset eivät vakiintuisi?

2-268

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (SV) Jäsen Brok, voin mainita esimerkkeinä tapaukset, joissa yksittäisissä jäsenvaltioissa esitetyissä väitteissä tai lausunnoissa taikka niissä käydyissä keskusteluissa on ilmennyt selkeitä virheitä. Edustusto puuttuu näihin tapauksiin ja pitää huolen siitä, että väärinkäsitys oikaistaan, tai ilmoittaa asian tosiseikat. Katson, että meidän on oltava aiempaa valppaampia tällaisissa tapauksissa ja että meidän on puututtava virheisiin paikallisesti. Tällaista keskustelua ei voida aina johtaa keskitetysti Brysselistä tai Strasbourgista. Meidän on sen sijaan vastattava paikallistasolla ja jäsenvaltioissa käytävään keskusteluun. Emme ole käsittääkseni olleet tässä kovin tehokkaita. Uskon, että voimme tehdä paljon aiempaa enemmän varmistaaksemme, että kansalaisille selvitetään tosiseikat erityisesti niistä asioista, jotka herättävät paljon keskustelua.

2-269

Jan Andersson (PSE). – (SV) Suhtaudun myönteisesti aloitteeseen, joka on tehty debattia, dialogia ja demokratiaa koskevasta suunnitelmasta. On selvää, että toimielinten olisi tarjottava tietoa toiminnastaan. Meidän poliitikkojen olisi luonnollisesti mentävä kotiseudullemme ja tarjottava tietoa siitä, mitä täällä parlamentissa tapahtuu ja sitten johdettava vuoropuhelua niiden päätösten pohjalta, joita me teemme. Pidän paikallista näkökulmaa hyvin tärkeänä, mutta haluan sen lisäksi käsitellä näkökohtaa, jota en ole kuullut käsiteltävän tänään täällä parlamentissa ja joka koskee sitä tosiseikkaa, että EU:n politiikka on yhdennettävä paitsi kansalliseen myös paikalliseen ja alueelliseen politiikkaan. Esimerkiksi ympäristöön ja työmarkkinoihin liittyvät kysymykset ovat luonnollisesti ajankohtaisen mielenkiinnon kohteena kaikilla tasoilla. Pyrittekö yhdentämään politiikan kaikilla tasoilla siten, että kansalaisilla on selkeämmin yksilöitävissä olevia viitekohtia ja että kansalaiset pystyvät arvioimaan, mitä lisäarvoa eurooppalainen ulottuvuus antaa?

2-270

Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (SV) Kyse on luultavasti vaikeimmasta tehtävästämme, siis siitä, että meidän on varmistettava, että myös kansalliset poliitikot sisällyttävät eurooppalaisen ulottuvuuden omaan toimintaansa. Uteliaisuudestani tarkastelin kunnallisvaltuustojen esityslistoja. Tarkastelin paikallisviranomaisten

06/09/2005 69

toimintaa Ruotsissa nähdäkseni, mitkä asiat käytännössä sitovat niitä Euroopan parlamentin tekemiin päätöksiin. Kussakin tapauksessa esillä oli ainakin kolme–neljä kysymystä, jotka oli mahdollista liittää suoraan parlamentissa käytävään keskusteluun ja sen tekemiin päätöksiin. Kysymykset koskivat luonnollisesti yleistä etua, kuten ympäristöä, kauppaa tai kilpailua. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että paikallispoliitikot voivat kertoa, että näitä asioita koskevat huolet ovat yhteisiä muiden Euroopan valtioiden kanssa. Tämän vuoksi meillä on myös säännöksiä, joita sovelletaan Euroopan laajuisesti. Tällä tavoin meidän on yritettävä ratkaista ongelmia ja mukautettava säännöksiä, jotta niitä voidaan soveltaa kaikilla tasoilla. Kestää tietenkin hyvin kauan, ennen kuin tästä tulee luonnollinen osa kaikilla tasoilla käytävää poliittista keskustelua, mutta siihen meidän on pyrittävä. Meidän on käytävä tätä keskustelua jäsenvaltioiden, hallitusten ja poliittisten ryhmien kanssa. Erityisesti teillä on tärkeä tehtävä sen varmistamisessa, että kansalaiset kaikkialla tietävät näistä asioista.

2-272

Puhemies. − Seuraavana on Bart Staesin kysymys nro 45 (H-0563/05)

Aihe: Eurooppalaiset oikeuspuitteet jätteiden kuljetusta koskevan rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi Jäsenvaltioiden ja jopa valtioiden eri alueiden välillä on suuria eroja jätelainsäädännön soveltamisessa. Jätelainsäädäntö vaihtelee suuresti Euroopan unionissa. Sen vuoksi suuria määriä jätteitä kuljetetaan rajojen yli. Oikeus- ja poliisiviranomaiset ovat panneet jatkuvasti merkille petoksia, jotka liittyvät jätteiden laittoman kuljetukseen. Aikooko komissio – ottaen huomioon EY:n julkisasiamiehen lausunnon asiassa C-176/03 – ryhtyä luomaan oikeuspuitteita jätteiden kuljetusta koskevan rikollisuuden torjumiseksi EU:n tasolla, ja voiko se ilmoittaa, mitkä sen prioriteetit ovat kyseisen rikollisuuden torjumisessa?

2-273

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Kuten tiedätte, komissio antoi 15. maaliskuuta 2001 direktiiviehdotuksen ympäristösuojelurikosten torjumisesta. Ehdotuksessa täsmennetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietyt toimet katsotaan rikoksi silloin, kun ne tehdään tahallaan tai törkeän tuottamuksellisesti ja kun niillä rikotaan yhteisön oikeutta. Siinä viitataan nimenomaisesti jätteiden laittomaan rajat ylittävään kuljetukseen, jonka parlamentin jäsen kysymyksessään mainitsee. Neuvosto hyväksyi kuitenkin 27. tammikuuta direktiiviehdotuksen sijasta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon perustuvan puitepäätöksen. Puitepäätöksessä tehdään rangaistaviksi monet ympäristöä vahingoittavat toimet, joihin on syyllistytty joko tahallaan tai törkeän tuottamuksellisesti, ja määrätään niihin perustuvista rikosoikeudellisista seuraamuksista. Rikosluetteloon kuuluvat sellaisen jätteen, mukaan lukien ongelmajätteen, laiton hävittäminen, käsittely, varastointi, kuljettaminen, vienti ja tuonti, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa kuoleman tai vakavan vamman henkilölle.

Jäsenvaltioiden oli toteutettava puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet ennen tammikuun 27. päivää 2005. Komissio tutkii parhaillaan jäsenvaltioiden sille ilmoittamia kansallisia täytäntöönpanotoimia, jotta se voi toimittaa neuvostolle puitepäätöksen vaatimusten mukaisesti kertomuksen, jonka perusteella neuvosto arvioi viimeistään 27. tammikuuta 2006, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarpeelliset toimenpiteet puitepäätöksen noudattamiseksi. Komissio nosti Euroopan parlamentin tuella neuvostoa vastaan kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Komissio kiistää kanteessaan neuvoston päätöksen oikeudellisen perustan ja odottaa nyt asiassa piakkoin, luultavasti 13. syyskuuta, annettavaa tuomiota. Kuten jäsen Staes mainitsi, julkisasiamies antoi 26. toukokuuta 2005 ratkaisuehdotuksen, joka on komission kannalta hyvin suotuisa, sillä julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomer ehdottaa, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa 27. tammikuuta 2003 tehdyn puitepäätöksen asiaan liittyvät säännökset. Jos yhteisöjen tuomioistuin noudattaa julkisasiamiehen ehdotusta, on hyväksyttävä uusi oikeudellinen yhteisön väline, jolla suojellaan ympäristöä rikosoikeudellisin keinoin ja johon sisältyy myös jätteiden laiton rajat ylittävä kuljetus.

2-274

Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen todella kiitollinen komission jäsenelle tämän tyhjentävästä ja moitteettomasta kronologisesta selvityksestä. Kysymys on mielestäni hyvin ajankohtainen. Yhteisöjen tuomioistuin todellakin antaa asiassa tuomion 13. syyskuuta, ja komission on toimittava ripeästi tämän, minun mielestäni vakavan, rikoksen käsittelemiseksi. Arvoisa komission jäsen, te olette vastuussa oikeus- ja poliisiasioista. Kyse on vakavasta rikoksesta ja ympäristöuhasta sekä hyvin usein myös elintarviketurvallisuuteen ja kansanterveyteen kohdistuvasta uhasta. Kyseisillä rikollisilla on usein myös suhteita mafiaan – käytän mafia-sanaa tässä sen perinteisessä merkityksessä. Arvoisa komission jäsen, pyydän teitä näin ollen toimimaan heti, kun tuomio on annettu, ja varmistamaan, että tätä asiaa varten laaditaan vankka oikeudellinen kehys.

2-275

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Kyllä, ilman muuta. Olen täysin samaa mieltä kanssanne. Mikäli yhteisöjen tuomioistuin tukee 13. syyskuuta komission kantaa, joka on myös Euroopan parlamentin kanta, komissio tekee hyvin pian aloitteen asiassa.

2-276

Puhemies. − Kysymys nro 46 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä. Seuraavana on Sarah Ludfordin kysymys nro 47 (H-0574/05)

70 06/09/2005

Aihe: Yhdysvaltain lentokieltoluettelot (no-fly lists) Oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston pääjohtaja kertoi kesäkuussa LIBE-valiokunnalle, että lentokieltoluettelo on ainoastaan luettelo henkilöistä, joiden maahantulon Yhdysvallat on päättänyt kieltää. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että heitä epäillään jostakin. Yhdysvallat on vain päättänyt, ettei se halua päästää kyseisiä henkilöitä maahan syistä, jotka johtuvat erilaisista, melko yleisluonteisista perusteista, joita pääjohtajan mukaan oltiin parhaillaan selvittämässä tarkemmin Yhdysvaltain viranomaisten kanssa. Mitkä ovat tämän selvitystyön tulokset?

2-277

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Komissio haluaa tähdentää, ettei tällä hetkellä ole voimassa mitään vaatimusta siitä, että lentoyhtiöiden olisi toimitettava Atlantin ylittävien lentojen matkustajatiedot Yhdysvalloille. Kuten luultavasti tiedätte, Yhdysvaltojen viranomaiset suunnittelevat niin sanottua hätätilalakia, joka edellyttäisi lentoyhtiöitä tarkastamaan kaikilla Yhdysvaltojen yllä lentävillä lennoilla, etteivät matkustajat kuulu Yhdysvaltojen lentokieltoluetteloon. Komissio pyrkii saamaan tilaisuuden keskustella tällaisista ehdotuksista, joilla olisi vaikutuksia yleisesti kansainväliseen lentoliikenteeseen. Euroopan unioni soveltaa yksityiskohtaista lentoturvallisuuspolitiikkaa, joka ei kuitenkaan sisällä lentokieltoluetteloita. Henkilöiden kirjaaminen lentokieltoluetteloon ei kuitenkaan merkitse, että he ovat syyllistyneet rikolliseen tai vilpilliseen toimintaan, että heitä epäillään siitä tai että he ovat mukana rikollisessa tai vilpillisessä toiminnassa. Yhdysvallat on pikemminkin määritellyt laajan aineiston perusteella, ettei kyseisiä henkilöitä pidä päästää Yhdysvaltoihin suuntautuville tai Yhdysvaltojen ilmatilassa kulkeville lennoille, koska he joko ovat ei-toivottuja henkilöitä Yhdysvalloissa tai saattavat muodostaa turvallisuusriskin lentokoneella matkustaessaan. Nämä päätökset ja niiden perustana olevat kriteerit kuuluvat ainoastaan Yhdysvaltojen hallituksen toimivaltaan, ja ainoastaan se on niistä vastuussa. Vaikka lentoja ohjataan eri reiteille melko harvoin, ymmärrämme, että tällaiset tilanteet saattavat aiheuttaa huolta ja hankaluuksia. Tämän vuoksi komissio aikoo vielä selventää Yhdysvaltojen lentokieltolistaa Yhdysvaltojen kanssa käytävissä keskusteluissa, kuten aiemmin kesällä lupasin. On esimerkiksi erittäin tärkeää toimittaa lentoyhtiöille ajantasainen lentokieltoluettelo ajoissa ja tehokkaasti. Komissio pyrkii parhaillaan tarkentamaan tätä ehtoa Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, jotta vastaisuudessa voidaan välttää turhat lennoille pääsyn epäämiset. Keskustelen tästä ja muista näkökohdista tavatessani Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministerin Chertoffin seuraavan kerran Washingtonissa lokakuun alussa.

2-278

Sophia in 't Veld (ALDE), kysymyksen laatijan sijainen. – (EN) Arvoisa komission jäsen, käytännössä te sanotte, ettei teillä ole vastausta tähän kysymykseen.

Sanotte, ettemme tiedä, kuinka henkilö joutuu lentokieltoluetteloon emmekä siten myöskään tiedä, kuinka siitä pääsee pois. Haluan myös kysyä, tiedättekö, ketkä saavat tutustua näihin luetteloihin. Yhdysvaltojen viranomaiset? Lentoyhtiöt? Eurooppalaiset viranomaiset? Jos kansalainen on joutunut vääristä syistä luetteloon, mitä hän voi tehdä päästäkseen sieltä pois? En pidä vastaustanne tyydyttävänä. Me kysyimme, millä perustein ihmiset kirjataan kyseiseen luetteloon. Mielestäni tätä kysymystä ei ole vielä käsitelty loppuun.

2-279

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minun on luullakseni vastattava tähän hyvin lyhyesti. Haluan todeta vielä kerran sen tosiasian, että kyseiset päätökset ovat Yhdysvaltojen hallituksen yksinomaisella vastuulla. Sanon vielä kerran, ettei Euroopalla eikä Euroopan unionilla ole valtuuksia, ja tämä on tosiasia, saada määräysvaltaa asiassa tai vaatia vastausta niistä perusteista, joiden mukaisesti ihmisiä sisällytetään lentokieltoluetteloon. Katsomme, ettei lentokieltoluetteloa tarvita Euroopassa, mutta olemme yhteydessä Yhdysvaltoihin saadaksemme haluamamme selvennykset asiaan. Kuten totesin, matkustan Yhdysvaltoihin henkilökohtaisesti vaatimaan vastausta muun muassa tähän kysymykseen.

2-280

Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, suhteista Yhdysvaltoihin vastaava valtuuskunta vieraili muutama viikko sitten Yhdysvalloissa. Esille nousee nyt kysymys siitä, olisiko mahdollista laatia yhteinen luettelo henkilöistä, jotka muodostavat turvallisuusriskin. Minun mielestäni olisi tärkeää, että Atlantin molemmin puolin olisi käytössä avoin luettelo käytössä olevista perusteista. Onko komissiolla vielä mitään suunnitelmia tämän suhteen?

2-281

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni tätä ajatusta voitaisiin kehitellä edelleen. Kuten totesin, voisi olla mahdollista ensinnäkin säätää siitä, että lentoyhtiöille on ilmoitettava lentokieltoluetteloon kuuluvien henkiöiden nimet riittävän ajoissa ennen lennon lähtöä, jotta nimenomaan voidaan välttää virhetapaukset, jotka havaitaan vasta, kun lentokone on jo ilmassa ja joiden vuoksi lentoreittiä täytyy muuttaa. Lisäksi on mahdollista käydä perusteellista vuoropuhelua lentokieltoluetteloon sovellettavista perusteista. Tähän liittyy luonnollisesti rajoitteita, joita Yhdysvaltojen kansallinen riippumattomuus aiheuttaa. Yhdysvallat ei ole vielä tähän päivään mennessä suostunut ilmaisemaan täsmällisesti lentokieltoluetteloon sovellettavia perusteita. Kyse on nyt yksinomaan Yhdysvaltojen ylilennoista, ei Yhdysvalloista lähtevistä tai sinne saapuvista lennoista.

2-282

06/09/2005 71

Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Tapasitte kesäkuussa 2005 näistä asioista vastaavan Yhdysvaltojen ministerin, ja asiasta laatimaani kysymykseen osoittamassanne kirjallisessa vastauksessa toteatte, että kyseinen ministeri Chertoff pyysi teitä lisäämään matkustajille ja matkatavaroille tehtäviä tarkastuksia, parantamaan tarkastuksissa käytettävän tekniikan käyttöä ja poistamaan tarkastusmenetelmien toimivuutta haittaavia esteitä. Kysyn teiltä erityisesti ja joudun kysymään etenkin, koska vastauksenne on kovin yleisluonteinen, mitä Yhdysvallat on tarkalleen ottaen ehdottanut komissiolle ja mitkä näistä ehdotuksista komissio hyväksyy? Mihin ehdotuksiin komissio suostuu ja mihin ei? Kysyin tätä jo kuukausia sitten.

2-283

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mitään täsmällisiä ehdotuksia ei ole tehty – on ainoastaan useaan otteeseen todettu, että on tarpeen välttää aiempaa ylemmän tason valvonnan avulla sitä, että vakavista rikoksista ja erityisesti terrorismista epäiltyjä henkilöitä on Yhdysvaltojen yllä lentävissä lentokoneissa. Yhdysvalloille osoittamamme pyynnön tarkoituksena ei tietenkään ollut puuttua Yhdysvaltojen kansallisiin turvallisuuskysymyksiin vaan saada varmistus siitä, että henkilötietojen käsittelyssä kunnioitetaan yksityisyyttä. Pyyntöömme on vastattu siten, että Yhdysvallat on päättänyt perustaa sisäisen turvallisuuden ministeriöön henkilötietojen suojelusta vastaavan viraston ja viranomaisen. Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaan kyseinen viranomainen on vastuussa kaikista tapauksista, joissa on rikottu henkilötietojen asianmukaista käsittelyä koskevia sääntöjä. Toistan vielä, että tämä tulos on saavutettu Euroopan unionin pyynnöstä. Haluan sanoa vielä kerran muista mahdollisista erityisehdotuksista, että mielestäni ainoa tehokas tapa toimia tässä asiassa ovat henkilökohtaiset tapaamiset ministeri Chertoffin kanssa, ja aionkin tavata hänet lokakuun toisella viikolla.

2-284

Puhemies. − Seuraavana on Bernd Posseltin kysymys nro 48 (H-0577/05)

Aihe: Poliisiakatemia ja ulkorajojen suoja Mikä on tämänhetkinen tilanne liittyen kahteen vuoden 1998 mietinnössäni esitettyyn sisäistä turvallisuutta koskevaan EU:n keskeiseen hankkeeseen, jotka ovat Euroopan poliisiakatemia ja yhteinen ulkorajojen suoja?

2-285

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Todellakin, kuten parlamentin jäsen ehdotti vuonna 1998 laatimassaan päätöslauselmassa, nimenomaan parlamentin päätöslauselma Euroopan unionin laajenemisen vaikutuksista yhteistyöhön oikeus- ja

sisäasioissa johti Euroopan poliisiakatemian ja Euroopan unionin rajavalvontaviranomaisen perustamiseen. Voimme mielestäni olla nyt hyvin ylpeitä siitä, että nämä kaksi ehdotusta ovat jo toteutuneet. Kuten tiedätte, ensimmäisen ehdotuksen perusteella perustettiin Euroopan poliisiakatemia neuvoston 22. joulukuuta 2000 tekemällä päätöksellä, ja voimme käsittääkseni sanoa, että se on nyt valmis täyttämään tehtävänsä. Neuvoston vuonna 2004 tekemällä kahdella päätöksellä poliisiakatemialle annettiin oikeushenkilöllisyys ja sen pysyväksi päämajaksi vahvistettiin Bramshill Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Komissio esitti lokakuussa 2004 ehdotuksen, jolla on tarkoitus parantaa poliisiakatemian oikeudellista kehystä ja joka odottaa parhaillaan neuvoston virallista vahvistamista. Voinen kertoa teille, että neuvostossa on jo päästy poliittiseen sopimukseen asiasta kesäkuussa 2005. Koska kaikki parlamentin esittämät varaumat on ratkaistu, uskon, että päätös hyväksytään virallisesti syyskuun 2005 aikana. Euroopan rajavalvontaviranomaisen perustamista koskevan ehdotuksen perusteella perustettiin 26. lokakuuta 2004 annetulla neuvoston asetuksella Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto. Virasto sijaitsee Varsovassa ja se on jo aloittanut työnsä. Viraston määrärahat ovat yli 6 miljoonaa euroa jo vuodelle 2005.

2-286

Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä erinomaisesta ja toivotusta vastauksesta. Voinko esittää vielä lisäkysymyksen? Haluaisin tietää, mitä mieltä ollaan tällä hetkellä ajatuksesta, jonka mukaan poliisiakatemialle pitäisi antaa laitoksena vahvempi yhteisöllinen asema ja jonka mukaan se olisi erityisesti alistettava yhteisön valvonnalle ja sitä olisi rahoitettava yhteisön talousarviosta. Mitä mieltä olette tästä? Haluan myös kysyä, onko ulkorajoja varten ajateltu perustaa yhteisiä työryhmiä tai onko sellaisia jo nyt käytössä.

2-287

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, uskon, että Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) toiminnan parantamisehdotuksissa painottuu vastaisuudessa EU:n toimielinten tiukempi valvonta ja etenkin rahoituksen lisääminen. Mielestäni on erittäin tärkeää kouluttaa 25 jäsenvaltion poliisivoimia. Euroopan rajavalvontaviraston toimia ei kuitenkaan ole selvästikään vielä yksilöity toivotulla tavalla. Itse olen aina sanonut kannattavani yhteistä koulutusta kaikille jäsenvaltioiden rajavalvontaviranomaisille. Jos olosuhteet ovat tulevaisuudessa suotuisat, voimme näin muodostaa Euroopan rajavalvontaviranomaisjoukot ja rajapoliisijoukot. Tästä asiasta ollaan yhä montaa mieltä, mutta minusta viraston on pystyttävä auttamaan jäsenvaltioita välittömästi rajojen operatiivisessa tarkastustoiminnassa. Tässä yhteydessä voin kertoa, että ensimmäinen virastolle uskomani tehtävä koskee Välimeren aluetta ja

72 06/09/2005

erityisesti sellaisille merkittäville toimille osoitettavaa tukea, jotka liittyvät Välimeren alueen merirajojen valvontaan ja joilla on tarkoitus jossain määrin vahvistaa suhteita Välimeren etelärannikon valtioihin. Tehtävä on toisin sanoen äärimmäisen tärkeä Euroopan kannalta.

2-288

Puhemies. − Seuraavana on Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 49 (H-0578/05)

Aihe: Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto Euroopan komissio esitteli 10.5.2005 neuvostolle toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on muodostaa väline Haagin ohjelman täytäntöönpanoa varten kaudella 2005–2010. Vastaavasti neuvosto antoi asetuksen Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta (asetus (EY) N:o 2007/2004). Voisiko komissio ilmoittaa minulle, miten jäsenvaltioiden välinen operatiivinen yhteistyö organisoidaan? Aikooko virasto muodostaa yhteisiä toimia maahanmuuttajien karkottamiseksi (asetuksen (EY) N:o 2007/2004 2 artikla) huolimatta Euroopan parlamentin ilmaisemasta vastustuksesta? Onko virasto päättänyt kyseisen asetuksen 16 artiklan mukaisesti erityistoimipisteiden perustamisesta jäsenvaltioihin? Jos on, mille alueille?

2-289

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Kuten luultavasti tiedätte, ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto yksilöi vuosittaisissa työohjelmissaan tekemiensä riskianalyysien perusteella useita operationaalisia toimia, jotka jäsenvaltioiden on tarkoitus toteuttaa kunakin vuonna yhdessä viraston kanssa. Lisäksi jäsenvaltiot voivat tehdä ehdotuksia yhteisistä toimista ja kokeiluhankkeista, joiden rahoitukseen virasto päättää ehkä osallistua. Ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto arvioi kaikkien sen toimialalla toteutettujen operationaalisten toimien tulokset. Jos jäsenvaltiot toteuttavat ulkorajoilla toimia muutoin kuin viraston piirissä, niiden on ilmoitettava toimistaan virastolle. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 2 artiklasta seuraa yhteisten palauttamisoperaatioiden osalta, että virasto antaa jäsenvaltioille tarvittavan tuen yhteisten palauttamisoperaatioiden järjestämiseksi. Virasto ei tässä vaiheessa järjestä operaatioita itse vaan tarjoaa ainoastaan teknistä apua jäsenvaltioille. Lisäksi tässä yhteydessä on syytä panna merkille, että virasto selvittää parhaat käytänteet matkustusasiakirjojen hankkimiseksi ja laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maasta poistamiseksi. Uskottava eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka edellyttää palauttamisoperaatioita, jotta jäsenvaltioiden turvapaikka- ja maahanmuuttojärjestelmien yhtenäisyys ja tehokkuus voidaan säilyttää. Palauttamisoperaatioissa on kuitenkin aina noudatettava ihmisoikeuksia ja varmistettava palautettavien turvallisuus. Komissio uskoo, että virastolla on keskeinen asema kehitettäessä ja edistettäessä tämän alan korkeatasoisia eurooppalaisia standardeja.

Haagin ohjelmassa kehotettiin laatimaan yhteiset vaatimukset, joita on noudatettava palautettaessa ihmisiä heidän inhimillisyyttään, ihmisoikeuksiaan ja arvokkuuttaan täysimääräisesti kunnioittaen. Ohjelmassa kehotettiin komissiota laatimaan asiasta ehdotus. Komissio antoi 1. syyskuuta 2005 direktiiviehdotuksen, jossa annetaan selkeät, avoimet ja oikeudenmukaiset yhteiset säännöt palauttamisia, maasta poistamisia, tilapäisiä pidätyksiä ja paluuta varten. Toistan, että näissä säännöissä otetaan täysimääräisesti huomioon kyseisten ihmisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen. Lopuksi totean viraston sisäisestä organisaatiosta, että komissio voi vakuuttaa, että viraston hallintoneuvosto päätti 30. kesäkuuta 2005 käynnistää arvioinnin tarpeesta perustaa erityistoimipisteitä. Hallintoneuvosto päättää, perustaako virasto erityistoimipisteitä ja minne.

2-290

Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Kuten tiedätte, komissio ja Euroopan parlamentti suhtautuvat eri tavoin maahanmuuttajavirtojen käsittelyä koskevaan erityiskysymykseen. Euroopan parlamentti on hyvin huolissaan perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Kysyn teiltä suoraan: aiotteko kunnioittaa Euroopan parlamentin kantaa? Aikaisemmin olette joissakin tapauksissa toimineet vastoin parlamentin kantaa.

2-291

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että parlamentin kannan "kunnioittaminen" merkitsee vilpitöntä ja avointa vuoropuhelua. Ilmoitin tänä aamuna olevani valmis esittelemään kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle jo ensi viikolla koko ehdotuspaketin, jonka komissio vasta viime viikolla hyväksyi. Näyttää siltä, että olen toiminut pikemminkin nopeasti, koska olen jo valmis esittelemään asian parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle, joka on soveltuva foorumi kaikkien tähän asiaan liittyvien mielipiteiden ilmaisemiseen.

2-292

Puhemies. − Seuraavana on Claude Moraesin kysymys nro 50 (H-0580/05)

Aihe: Europolin avoimuus Europolille on nimitetty uusi johtaja, joka esiintyi varmasti EP:n kansanedustajien edessä kansalaisvapauksien valiokunnassa kesäkuussa 2005, ja EP:n kansanedustajat vierailivat onnistuneesti Europolin päämajassa huhtikuussa 2005. Voiko komissio tämän perusteella antaa yksityiskohtaista tietoa siitä, miten se suhtautuu Europolin ja EU:n toimielinten väliseen tulevaan yhteistyön? Miten komissio suhtautuu Europolin ja EU:n toimielinten, komissio mukaan luettuna, kesken sovittuihin vastuujärjestelyihin?

06/09/2005 73

Vastauksena Europolille, joka sallisi yhteisten tutkintaryhmien perustamisen sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi kuten laiton ihmiskauppa, huumekauppa ja muut järjestäytyneen rikollisuuden muodot, miten komissio suhtautuu siihen, etteivät jäsenvaltiot saaneet ratifioitua 13. heinäkuuta 2002 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2002/465/YOS?

2-293

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Kuten tiedätte, monilla säännöksillä, joita sisältyy 16 jäsenvaltion ratifioimaan marraskuussa 2003 tehdyn Euroopan poliisivirastoa koskevan yleissopimuksen pöytäkirjaan, pyritään lisäämään parlamentin osallistumista Europolin toimintaan. Nämä säännökset koskevat Europolin ja yhteisten tutkintaryhmien toimintakertomusten lähettämistä ja viisivuotista rahoitussuunnitelmaa, jäsenvaltion tai komission järjestämää kuulemista kaikista Europoliin liittyvistä aloitteista ja neuvoston puheenjohtajan mahdollisuutta osallistua parlamentin käsittelyyn yhdessä Europolin johtajan kanssa. Tämän vuoksi komissio kehottaa ponnekkaasti jäsenvaltioita ratifioimaan pöytäkirjan mahdollisimman pian. Europolin yleissopimukseen 28. marraskuuta 2002 tehdyssä pöytäkirjassa mainitaan nimenomaisesti, että Europol osallistuu yhteisten tutkintaryhmien tukemiseen. Pöytäkirja ei ole vielä tullut voimaan. Tällä hetkellä vielä viiden jäsenvaltion on ratifioitava se. Pöytäkirja ei todellakaan voi johtaa siihen, että Europolille annetaan operationaaliset valtuudet, ennen kuin jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön yhteisistä tutkintaryhmistä 13. kesäkuuta 2002 tehdyn puitepäätöksen. Komissio on samaa mieltä parlamentin kanssa siitä, että puitepäätöksen täytäntöönpanovälineillä saavutettu tulos oli pettymys. Koska tämä ala ei – mielestäni valitettavasti – kuulu yhteisön toimivaltaan, komissiolla ei ole oikeutta aloittaa rikkomisesta johtuvaa menettelyä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole panneet puitepäätöstä täytäntöön. Europol on kuitenkin osallistunut useisiin rajat ylittäviin tutkimuksiin, jotka eivät kuulu yhteisen tutkintaryhmän nimenomaiseen tehtävänkuvaan, ja se on joissakin tapauksissa myös koordinoinut näitä tutkimuksia, muun muassa 13. kesäkuuta 2005 toteutettua Icebreaker-operaatiota, jonka kohteena oli Internetin lapsipornografia ja jonka aikana tehtiin samanaikaisesti 153 ratsiaa 13 eri maassa. Europol pystyi vahvistamaan asemaansa osallistumalla kyseiseen operaatioon. Komissio tuki lisäksi Europolin demokraattisesta valvonnasta vuonna 2002 antamassaan tiedonannossa sellaisen kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin muodostamaan yhteisen komitean perustamista, jossa keskusteltaisiin Europoliin liittyvistä kysymyksistä. Tämä ajatus olisi hyvä ottaa uudelleen tarkasteltavaksi. Komissio on hyvin halukas osallistumaan tämänkaltaiseen parlamentaariseen kokoukseen. Kuten ehkä tiedätte, Brysselissä on tarkoitus järjestää lokakuussa kaksi Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välistä puolen päivän mittaista tapaamista, joissa käsitellään erityisesti poliisi- ja rikosasioissa tehtävään yhteistyöhön

kohdistuvaa parlamentaarista valvontaa. Esityslistalla ovat seuraavat neljä aihetta: eurooppalainen pidätysmääräys, Eurojust, Europol ja arkaluonteisten tietojen vaihto.

2-294

Claude Moraes (PSE). – (EN) Varapuheenjohtaja Frattini, kuten aivan oikein totesitte, teillä ei olekaan muodollisia valtuuksia aloittaa rikkomisesta johtuvaa menettelyä, mutta voitteko käyttää vaikutusvaltaanne Europolin ja EU:n toimielinten välisen avoimuuden lisäämiseksi? Europolista äskettäin laaditussa mietinnössä kaikki parlamentin poliittiset ryhmät katsoivat, että avoimuus puuttuu kokonaan. Olimme kuitenkin sitä mieltä, että Europolin työ oli erittäin arvokasta ja että Europol toimi tehokkaasti apunaan uusi johtaja, joka yritti saada virastoon uutta eloa. Kun otetaan huomioon, että Europol käsittelee hyvin tärkeitä asioita, voitteko käyttää vaikutusvaltaanne sellaisten avoimuusjärjestelyjen lisäämiseksi, joilla voidaan lisätä järjestelmän tehokkuutta?

2-295

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Kyllä, olen täysin samaa mieltä kanssanne tästä asiasta. Teen kaiken voitavani painostaakseni jäsenvaltioita poliittisesti, jotta ne lisäisivät avoimuutta ja yrittäisivät tehdä Europolin sekä Euroopan parlamentin ja muiden toimielinten välisistä suhteista entistä avoimempia.

2-296

James Hugh Allister (NI). – (EN) Mitä tulee vastuisiin, onko komissio pyytänyt Europolilta raporttia sen epäonnistuttua selvästi kolmen kansainvälisen terroristin etenemisen paljastamisessa ja estämisessä? He pakenivat oikeutta Kolumbiassa ja esiintyivät viime kuussa julkisesti Euroopan unionissa, Dublinissa. Jos komission jäsen ei pysty antamaan minulle tästä tietoa tänään, voisiko hän vastata kysymykseeni kirjallisesti?

2-297

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Meillä ei ole asiasta vielä tietoa, mutta voin vakuuttaa antavani teille kaikki tarvittavat tiedot, kunhan ne ovat saatavilla.

2-298

Puhemies. − Kysymys nro 51 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

2-299

John Purvis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Komission jäsen Frattini on käyttänyt kysymyksiin vastaamiseen jo paljon enemmän kuin 20 minuuttia. Eikö meidän pitäisi siirtyä kyselytunnin kolmanteen osaan?

2-300

Puhemies. − Seuraavana on Joachim Wuermelingin kysymys nro 52 (H-0598/05)

Aihe: Saksan viisumikäytäntö Komissio antaa heinäkuun lopussa arvion Saksan viisumisääntöjen ja EU:n säädösten yhteensopivuudesta.

74 06/09/2005

Mihin toimiin Saksan on ryhdyttävä tehdäkseen viisumihakemusten käsittelystä jälleen EU:n säädösten mukaista? Tietääkö komissio, onko tällaisia toimia toteutettu? Aikooko komissio tarvittaessa aloittaa rikkomismenettelyn?

2-301

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio on käsitellyt tätä asiaa ja perehtynyt siihen syvällisesti jäsen Wuermelingin kirjallisen kysymyksen jälkeen. Jäsen sai kysymykseensä äskettäin kirjallisen vastauksen. Kuten monet teistä ehkä tietävätkin, kyse on kahden lakiluonnoksen yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa. Toinen laeista hyväksyttiin vuonna 2000 ja toinen vuonna 2004. Kyse on viisumien myöntämisestä ja erityislaeista, joilla kaksi lakiluonnosta pannaan täytäntöön. Komissio on todennut, että ensimmäinen 3. maaliskuuta 2000 hyväksytty lakiluonnos, jota kutsutaan Völlmer-laiksi, ei ole sopusoinnussa tällä hetkellä voimassa olevan yhteisen konsuliohjeiston periaatteiden kanssa. Komissio tutki ensimmäisen lain jälkeen lokakuussa 2004 hyväksytyn lain, jolla vuonna 2000 annettu laki korvattiin. Päädyimme alustavan, perinpohjaisen tarkastelumme pohjalta siihen, että vuonna 2004 annetulla lailla korjataan ongelma, joka koski yhteensopivuutta voimassa olevan yhteisen konsuliohjeiston kanssa. Totesimme kuitenkin myös Saksan viranomaisille ja siten tietenkin myös Joachim Wuermelingille antamassamme vastauksessa, että vaikka vuonna 2004 annettu laki näyttää olevan sopusoinnussa yhteisen konsuliohjeiston kanssa, kyseisen voimassa olevan lain rakenteeseen on tehtävä selvennyksiä, täsmennyksiä ja parannuksia. Olemme lisäksi kehottaneet Saksan liittotasavallan hallitusta vastaamaan pyytämiimme tarkennuksiin, ja voin vakuuttaa teille, että pidämme edelleen yhteyttä asiasta vastaaviin viranomaisiin. Tarkoituksenani on tietenkin antaa teille lisää vastauksia niin pian kuin komissio niitä saa.

2-302

Ewa Klamt (PPE-DE), kysymyksen laatijan sijainen. – (DE) Paljon kiitoksia komission jäsenelle yksityiskohtaisesta kirjallisesta vastauksesta, jonka hän on nyt kysymykseen antanut. Kuten komission jäsen juuri totesi, 26. lokakuuta 2004 annettu Saksan viisumilaki edellyttää lisäselvennöksiä erityisesti viisuminhakijoiden väärien lausuntojen ja väärennettyjen asiakirjojen osalta. Koska komission jäsen on myös hyvin selvästi todennut, ettei viisumeja koskevassa yhteisessä konsuliohjeistossa jätetä liikkumavaraa kansallisille säännöksille, haluaisin tietää, saadaanko tämä asia lopulta päätökseen vuonna 2006 annettavan tarkistetun lain myötä.

2-303

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää jäsen Klamtia laajasta kysymyksestä. Pitäkäämme mielessä, että voimme ottaa tästä asiasta opiksi sen, että meidän olisi yhdenmukaistettava entisestään viisumien myöntämistä koskevaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden järjestelmää. Muistakaamme lisäksi, ettei viisumien kaltaisissa asioissa pidä jättää tilaa epäilyksille tai epätietoisuudelle eikä edes tulkinnanvaraisuudelle tapauksissa, joissa asiakirja-aineisto ei ole tyhjentävä. Tämän vuoksi yhteisen konsuliohjeiston tarkistamista koskeva ehdotus, jonka jätämme vuoden 2006 alussa, on entistä selkeämpi tapauksissa, joissa hakija antaa puutteelliset tiedot tai joissa annetut tiedot todetaan virheellisiksi. Sääntö on ehdottoman sitova: viisumia ei voida eikä saada myöntää tällaisissa tapauksissa.

2-304

Manfred Weber (PPE-DE). – (DE) Suuret kiitokset komission jäsenelle, kun hän esitti selkeän kantansa Völmer-laista, joka ei yksinkertaisesti ollut yhteisön lainsäädännön mukainen. Haluan vielä kerran korostaa, ettei tämä asia koske yksin Saksaa, sillä monet ihmiset ovat tulleet EU:iin Saksan myöntämällä viisumilla ja siirtyneet sitten muihin jäsenvaltioihin. Haluan tämän vuoksi pyytää komission jäseneltä uudelleen arviota tämän valitettavan tapauksen mittakaavasta ja siitä Euroopalle aiheutuvista haittavaikutuksista?

2-305

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, koska minulla ei ole tällä hetkellä käytettävissäni tarkkoja tietoja asiasta, voin vain sanoa, että yhteiseen konsuliohjeistoon sisältyvien viisumisääntöjen laajamittaisella soveltamisella on äärimmäisen suuri merkitys Euroopan unionin kannalta, koska ne vaikuttavat tuhansiin ihmisiin, jotka pyrkivät EU:iin tai hakevat viisumia. Kuten totesitte, kyse ei ole suppea-alaisesta, pelkästään Saksaa koskevasta asiasta, vaan tässä yhteydessä on tarpeen varmistaa, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltioiden lähetystöt estävät kaikkien sellaisten henkilöiden maahanpääsyn, joilla on asianmukaisesti myönnetty viisumi mutta jotka eivät pysty osoittamaan, että he täyttävät yhteisessä konsuliohjeistossa vahvistetut lakisääteiset vaatimukset. Jos sääntöjä tulkitaan joustavasti, ja vaikka näissä tapauksissa sääntöjä ei rikottaisikaan sanan varsinaisessa merkityksessä, seuraukset voivat olla äärimmäiset merkittäviä.

2-306

Puhemies. − Kysymys nro 53 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä. Seuraavana on Inger Segelströmin kysymys nro 54 (H-0617/05).

Aihe: Uudelleensijoittamiskiintiö

06/09/2005 75

Pakolaisten uudelleensijoittaminen on tärkeä väline vaikeiden ja pitkään jatkuvien pakolaistilanteiden ratkaisemiseksi kestävällä tavalla. Nykyisin kuitenkin vain muutamat maat maailmassa ottavat vastaan pakolaisia niin kutsuttua uudelleensijoittamista soveltamalla. EU:lla voisi olla tässä merkittävä osuus, jos se ottaisi käyttöön yhteisen pakolaiskiintiön. Nykyistä useampien jäsenvaltioiden pitäisi osallistua EU:n ja UNHCR:n tiiviiseen yhteistyöhön, jotta ne voisivat toimia strategisemmin ja yhteensovittaa uudelleensijoittamisen muihin pitkän aikavälin toimiin, kuten kohdennettuun tukeen asuinsijoilleen palaavien auttamiseksi ja jälleenintegroinnin edistämiseksi. Neuvosto on Haagin ohjelmassa kehottanut komissiota kehittämään niin kutsuttaja alueellisia suojeluohjelmia yhdessä kolmansien maiden ja yhteistyössä UNHCR:n kanssa. Niihin sisältyy muun muassa yhteinen uudelleensijoittamisohjelma niille jäsenvaltioille, jotka haluavat osallistua. Onko komissio voinut aloittaa yhteisen uudelleensijoittamisohjelman? Mitä mieltä komissio on EU-yhteistyössä toteutettavasta pysyvästä uudelleensijoittamisohjelmasta? Uskooko se jäsenvaltioiden haluavan osallistua yhteiseen uudelleensijoittamisohjelmaan?

2-307

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Komission viime viikolla hyväksymillä alueellisilla suojeluohjelmilla on tarkoitus auttaa yhteistoteutuksen ja yhteisvastuun kautta yhteisön ulkopuolisia maita, joissa on suuria pakolaisyhteisöjä tai joissa turvapaikanhakijoita on niin paljon, että määrä ylittää niiden suojeluvalmiudet. Vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen kuuluu tärkeänä osana jokaiseen alueelliseen suojeluohjelmaan, sillä se tarjoaa kestävän ratkaisun pakolaisille ja on osoitus kumppanuudesta ohjelmassa mukana oleville yhteisön ulkopuolisille maille. Uudelleensijoittamisen avulla voidaan pienentää alkuperäalueiden taakkaa ja siten vahvistaa niiden suojeluvalmiuksia. Mitä tulee EU:n laajuisen uudelleensijoittamisjärjestelyn kehittämiseen, komissio katsoo, että on tarkoituksenmukaisempaa edetä askel askeleelta, koska uudelleensijoittaminen on menettelytapana uusi useimmille jäsenvaltioille. Tällä hetkellä komission tavoitteena on maksimoida suojelusta koituvat hyödyt ja niiden uudelleensijoittamistoimien kokonaisvaikutukset, jotka on tarkoitus toteuttaa alueellisissa suojeluohjelmissa. Tavoitteena on näin ollen mitä suurimmassa määrin rohkaista jäsenvaltioita osallistumaan EU:n uudelleensijoittamistoimiin ja edistää niiden osallistumista näihin toimiin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komission yksiköt työstävät parhaillaan pakolaisrahaston perustamisesta kaudelle 2005–2010 vuonna 2004 tehdyn neuvoston päätöksen tarkistamista siten, että yhteisö myöntäisi merkittävästi määrärahoja uudelleensijoittamistoimiin vuodesta 2007. Ehdotus on tarkoitus antaa komission hyväksyttäväksi lokakuussa, siis hyvin pian. Kaikkien uusien poliittisten aloitteiden kompastuskivenä ovat aloitteiden toteuttamisen edellyttämät talousarviomäärärahat.

Tällaisten uusien toimien taloudellinen tukeminen on erittäin tärkeää, kuten hyvin tiedätte. Komissio katsoo, että yhtäältä mahdollisuus vaikuttaa pitkittyneiden pakolaistilanteiden todelliseen ratkaisemiseen hyödyntämällä alueellisissa suojeluohjelmissa uudelleensijoittamista strategisesti ja toisaalta tässä yhteydessä toteutettaviksi tarkoitetuille uudelleensijoittamistoimille osoitettu vahva taloudellinen tuki kannustavat jäsenvaltioita – olen tästä aivan varma – osallistumaan EU:n uudelleensijoittamistoimiin. Komissio on havainnut useiden jäsenvaltioiden harkitsevan parhaillaan omien kansallisten uudelleensijoittamisohjelmien käynnistämistä. Jäsenvaltiot ovat lisäksi laajasti yksimielisiä siitä, että alkuperäalueiden suojelukysymysten ratkaisu edellyttää yhteensovitettua ja järjestelmällistä lähestymistapaa, ja jäsenvaltiot ovat entistä tietoisempia siitä tosiseikasta, että uudelleensijoittamisen kohdennetulla soveltamisella voidaan luoda kattavia ja tehokkaita ratkaisuja pitkittyneiden pakolaistilanteiden hoitamiseksi. Alueellisten suojeluohjelmien kokeilusta tehdyn arvioinnin perusteella ja ottaen huomioon, että uudelleensijoittamista on tarpeen hallinnoida operationaalisesti ja logistisesti EU:n tasolla, komissio selvittää, olisiko tarpeen ehdottaa uudelleensijoittamista koskevaa EU:n lähestymistapaa, joka olisi aiempaa jäsennellympi ja jota saattaisi pitkällä aikavälillä seurata EU:n pysyvä uudelleensijoittamisohjelma, jollaista kovasti toivon.

2-308

Inger Segelström (PSE). – (SV) Haluan kiittää komission jäsentä Frattinia ilahduttavasta vastauksesta. Kuten tiedätte, olen kotoisin Ruotsista, joka on ollut hyvin sitoutunut tämän kysymyksen ratkaisuun. Pakolaisista käymässämme yleisluonteisessa keskustelussa emme ole toistaiseksi maininneet, että tämä olisi tärkeä ratkaisu. Odotan näin ollen innokkaasti, että pääsen lukemaan uudet ehdotukset. Haluan vielä kerran kiittää komission jäsentä vastauksesta.

2-309

Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Teemme työtä tämän asian puolesta.

2-310

Puhemies. − Komissiolle osoitetuille kysymyksille varattu aika on lopussa. Näin ollen kysymyksiin nro 55–94 vastataan kirjallisesti1. Kyselytunti päättyi. (Istunto keskeytettiin klo 19.10 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

2-311

Puhetta johti varapuhemies INGO FRIEDRICH

2-312

1 Käsittelemättä jääneet kysymykset: ks. liite Kyselytunti.

76 06/09/2005

Alaikäisten ja ihmisarvon suojelu audiovisuaali- ja tietopalvelualan kilpailukyky huomioon ottaen

2-313

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana De Sarnezin laatima mietintö (A6-0244/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja vastineoikeudesta Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen (KOM(2004) 0341 – C6-0029/2004 – 2004/0117(COD)).

2-314

Viviane Reding, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä De Sarnezia mietinnöstä ja työstä, jota hän on tehnyt. Kun kyse on ongelmista, jotka liittyvät suoraan yhteiskuntaamme ja jotka ovat aivan oleellinen osa sitä, parlamentissa edustettuina olevia erilaisia visioita, ideologioita ja kulttuureja ei varmasti ole helppoa yhdistää yhteen tekstiin. On suurenmoista, että esittelijä De Sarnez on onnistunut saavuttamaan parlamentissa, eri toimielimistä puhumattakaan, yksimielisyyden komission esittämistä tavoitteista.

2-315

(EN) Kun selvitän komission kannan mietintöön, ymmärrätte, että voimme hyväksyä valtaosan tarkistuksista kokonaan tai periaatteessa. Ennen kuin käsittelen niitä yksityiskohtaisesti, haluan kuulla parlamentin jäsenten näkemyksiä mietinnöstä. Kaiken kaikkiaan voin todeta, että perusajatus paremmasta sääntelystä on oleellista siinä, mitä meidän on tehtävä. Meidän on siksi pyrittävä olemaan mahdollisimman lyhyitä ja ytimekkäitä oikeudellisissa teksteissä sekä annettava sidosryhmien ja jäsenvaltioiden käsitellä niiden täytäntöönpanoon liittyviä yksityiskohtia. Olen pyrkinyt komission jäsenenä varmistamaan, että vastuuseen suhtaudutaan vakavasti yhteiskuntamme joka tasolla. Tämä koskee esimerkiksi myös media-alaa. Komissio ei voi hyväksyä joitakin parlamentin tarkistuksia nykyisessä muodossa niiden liiallisen yksityiskohtaisuuden, liiallisen ohjailevuuden tai niiden sisällön vuoksi. Tämä keskustelu saattaa kuitenkin muuttaa näkemystäni, joten odotan innokkaasti kuulevani parlamentin jäsenten näkemyksiä tästä erittäin tärkeästä sosiaalisesta aiheesta. Työllämme on oleellinen merkitys. Poliitikkona oleminen ei ole mikään itseisarvo. Harjoitamme politiikkaa, jotta yhteiskuntamme voisivat aiempaa paremmin. Tarkoitan yhteiskunnillamme 25 jäsenvaltion erilaisia kulttuureja, jotka on sovitettava yhteen Euroopan korkean tason politiikassa. Tiedän, että parlamentti pystyy tähän. Kuuntelenkin siksi, miten parlamentti haluaa komission esittävän perusehdotuksensa neuvostolle. Luotan voimakkaasti siihen, mitä parlamentti sanoo kaikessa viisaudessaan. Sen jälkeen pyrin tekemään asianmukaiset päätelmät kuulemistani ehdotuksista. Kuuntelen erittäin kiinnostuneena, kun esittelijä esittää parlamentin kannan.

2-316

Marielle De Sarnez (ALDE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, tämän suosituksen päätavoitteena on suojella Internetiä käyttäviä alaikäisiä. Internet on tehokas väline, jolla ei ole rajoja ja joka on avoin kaikille, ja se tarjoaa kaikille mahdollisuuden saada tietoa ja asiakirjoja sekä edellytykset vaihtaa tietoja. Ihmiskunnan historiassa ei ole ollut aiemmin mitään senkaltaista. Vain muutamassa vuodessa Internet on muuttanut koko maailmaa. Lainsäätäjän velvollisuutena on kuitenkin estää tämän tehokkaan viestintävälineen muuttuminen haitalliseksi tai jopa vaaralliseksi välineeksi etenkin alaikäisille, jotka käyttävät sitä yhä useammin. Pienet lapset todellakin viettävät nykyään enemmän aikaa tietokoneen kuin television ääressä. He eivät tiedä, etteivät he ole aina turvassa käyttäessään Internetiä. He kohtaavat uusia vaaroja, jotka voivat aiheuttaa heille vakavia, pysyviä traumoja. Haluan esittää muutamia tilastotietoja nykytilanteesta, joka on yhä huolestuttavampi. Useampi kuin joka kolmas lapsi on sattumalta nähnyt Internetissä väkivaltaisia, pornografisia tai pedofiilisiä kuvia. Verkkosivuilla on tällä hetkellä noin 260 miljoonaa pornografista sivua ja 470 pedofiliaan liittyvää sivustoa. Internetissä on todettu olevan yli 1,5 miljoonaa kuvaa lapsista, hyvin nuorista lapsista, joita käytetään seksuaalisesti hyväksi. Vuosina 2003–2004 Internetissä levitettävä lapsipornografia lisääntyi 70 prosenttia. Häikäilemätön ihminen tarvitsee keskimäärin vain 30 sekuntia voidakseen lähestyä seksuaalisesti chattikanavalla olevaa nuorta henkilöä. Lähestyjä on toisin sanoen aikuinen, joka tekeytyy teini-ikäiseksi vain saadakseen nuoren Internetin käyttäjän valokuvan ja osoitteen ja voidakseen tavata hänet. Pedofiliaan liittyvä liiketoiminta tuottaa koko maailmassa vuosittain 20 miljardia dollaria. Pelkästään Ranskassa sen vuosittainen liikevaihto on 50 miljoona euroa. Tällaisessa tilanteessa emme saa emmekä voi jäädä toimettomiksi. Lapsia ja kaikkein heikoimpia on nyt suojeltava kaikilta haitallisilta sisällöiltä, olivatpa ne laillisia tai laittomia. On aika asettaa kaikki asianosaiset vastuuseen Internetin käytöstä. Tämä on entistä tärkeämpää, sillä uutta tekniikkaa käytetään nykyään kaikkialla ja sitä on mahdollista käyttää vapaasti useimmiten kouluissa, kodeissa, nettikahviloissa ja pian myös matkapuhelimissa. Nämä kaikki ovat nuorille uusia tapoja välttää kaikenlaista valvontaa. Itsesääntely ei enää riitä. Meidän on mentävä pitemmälle ja vaadittava kaikkia asianosaisia, poliitikkoja, toimialaa ja kasvattajia ottamaan vastuu. Vastuu on ensinnäkin poliitikoilla. Hallitusten ja opetusministeriöiden tehtävänä on panna täytäntöön erityisiä Internetiä koskevia opetusohjelmia, jotka on suunnattu kaikille lapsille, opettajille ja vanhemmille. Niiden tehtävänä on myös toteuttaa kansalaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, jotta heidät saataisiin kiinnittämään huomiota Internetin vaaroihin. Niiden on myös lisättävä päivystäviä puhelimia, joihin voidaan ilmoittaa haitallisista sisällöistä, ja edistettävä kaikkien käytettävissä olevan eurooppalaisen maksuttoman

06/09/2005 77

puhelinnumeron käyttöönottoa. Lisäksi kehotamme komissiota harkitsemaan aluetunnuksen ".kid" käyttöönottoa ainoastaan lapsille tarkoitettua sisältöä varten. Toiseksi vastuu on toimialalla. Pelkät säädökset, käytännesäännöt tai laatutoimet eivät enää riitä. Verkkosivujen ylläpitäjien on tarjottava vanhemmille helppokäyttöisiä ohjelmistoja ja erityisesti lapsille suunnattuja Internet-liittymiä, joiden sisältö suodatetaan automaattisesti. Lisäksi verkkosivuja luovien ja tuottavien on laadittava kuvaus sivustojensa sisällöstä, jotta ne voidaan luokitella. Vastuu on myös kasvattajilla, toisin sanoen vanhemmilla ja opettajilla. Yhä nuoremmat lapset ovat tekemisissä Internetissä olevien tietojen ja kuvien kanssa. Internetin käyttöä voidaan parantaa vain sisällyttämällä tietty opetussuunnitelma koulujen opetusohjelmaan. Tämä tietenkin edellyttää, että opettajat ja myös vanhemmat saavat opastusta ja tietoa. Nämä ovat tärkeimmät ehdotuksemme. Tällä suosituksella kuitenkin pyritään varmistamaan vastineoikeus kaikissa online-viestimissä. Vastineoikeuden suoja on jo tällä hetkellä tyydyttävä sanomalehdistön ja audiovisuaalisten palvelujen alalla, mutta ei online-viestimien alalla. Useimmissa jäsenvaltioissa ei ole tällä hetkellä sitä koskevia säännöksiä. Tästä syystä EU:ssa on pantava täytäntöön vastineoikeutta koskevat vähimmäisvaatimukset kaikkien uusien sähköisten viestimien alalla. Haluan kiittää parlamenttia laadukkaasta työstä, sillä sen tuen ansiosta nyt esillä olevan suosituksen avulla voidaan siis parantaa Internetin käyttöä ja toivottavasti palauttaa luottamus. Eurooppa on nyt suuressa kriisissä, joka liittyy sen toimielimiin, toimintaan, talousarvioon, identiteettiin ja arvoihin. Toivon kuitenkin, että ainakin lastemme tulevaisuutta koskevia asioita käsitellessämme pystymme taas toimimaan ja toteuttamaan tarvittavat muutokset heidän suojelemisekseen. Se on vähintä, mitä voimme tehdä heidän hyväkseen.

2-317

Roberta Angelilli (UEN), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä suositusehdotus on epäilemättä edistysaskel alaikäisten ja ihmisarvon suojelussa, etenkin lasten Internetin käytön turvallisuuden parantamisessa sekä vastineoikeuden takaamisessa silloin, kun virheellisiä tietoja levitetään minkä tahansa viestimen välityksellä. On kuitenkin vahinko, että suosituksen oikeusperustaksi valittiin EY:n perustamissopimuksen 157 artikla, jolla pyritään varmistamaan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky, eikä kuluttajien etujen suojelua koskeva 153 artikla, joka olisi asianmukaisempi oikeusperusta. Valitettavaa on myös se, että oikeusvälineeksi valittiin suositus, joka ei ole oikeudellisesti sitova, kuten hyvin tiedetään.

Tästä huolimatta on erittäin tärkeää, että mietinnössä keskitytään alaikäisten suojelun tehostamiseen myös aikuisille, vanhemmille, opettajille ja kouluttajille tarkoitetuilla mediakasvatusohjelmilla, joilla opetetaan lapsia käyttämään oikein viestimiä, etenkin Internetiä. Lisäksi on erittäin tärkeää, että sitoudumme torjumaan lapsipornografian vaaraa etenkin Internetissä, ja sitä on torjuttava tiedottavilla ja ennalta ehkäisevillä mainoskampanjoilla. Kuten esittelijä jo totesi, Internet on suurenmoinen koko maailmanlaajuinen viestintäväline, mutta sen on oltava turvallinen ja luotettava. Tästä syystä on tärkeää, että komissio suostuu perustamaan eurooppalaisen maksuttoman puhelinnumeron, jossa tarjotaan tietoa saatavilla olevista suodatusjärjestelmistä ja jonka avulla voidaan myös yksinkertaistaa valitusten tekemistä toimivaltaisille viranomaisille ja vaarallisista sivuista ilmoittamista. Lisäksi voisi olla hyvä ajatus edistää palvelujen tarjoajien laatumerkin käyttöönottoa, jotta käyttäjät voivat tunnistaa, noudattaako tietty palvelujen tarjoaja hyviä käytännesääntöjä vai ei. Lisäksi on tärkeää, että voidaan kehittää suodattimia, jotka estävät lapsipornografiaan liittyvän ja muun ihmisarvoa loukkaavan sisällön välittämisen tietokoneella. Lopuksi haluan kiittää esittelijää ja kaikkia jäseniä, jotka ovat tehneet yhteistyötä tämän tekstin laadinnassa.

2-318

Vasco Graça Moura, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, De Sarnezin loistava mietintö on tuonut parlamentin käsiteltäväksi ongelman, jota ei ole vielä lähimainkaan ratkaistu ja jonka tyydyttävä ratkaisu kestää kauan, vaikka ehdotetun suosituksen antaminen voisi olla erittäin merkittävä oikeasuuntainen askel tällä alalla. Alaikäisten ja ihmisarvon suojelu on asia, jossa uusia ongelmia tulee esiin päivittäin ja joka edellyttää yhä määrätietoisempaa toimintaa ja asianmukaisempaa opetusta yhteistyössä asiaan suoraan osallisina olevien eri tahojen kanssa. Asiasta on otettava vastuu, hyviä käytäntöjä on vaihdettava ja kaikkien asianosaisten tahojen on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Meidän on kuitenkin mietittävä, riittääkö tämä. Voimmeko esimerkiksi odottaa, että itsesääntely- ja yhteissääntelymekanismit osoittautuvat tosiasiassa tyydyttäväksi ratkaisuksi tähän ongelmaan? Kilpailukykyä ja sisällön tuottamista koskevassa ajattelutavassa on tapahduttava suuri muutos, jotta voidaan torjua laittomat ja vahingolliset tuotteet, joita tunkeutuu yhä enemmän kaikille audiovisuaalisille aloille ja jotka kuuluvat niin sanottuihin online-palveluihin.

78 06/09/2005

Nyt esillä oleva asia kattaa erilaisia aloja, kuten ihmisoikeuksien suojelun, persoonallisuuden kehittymisen, perhe- ja koulukasvastuksen sekä kansallisuuden kehittämisen. Se on toisin sanoen keskeinen osa demokratiaa ja vapautta. Näin ollen nyt käsiteltävänämme oleva suositus on osoitettava eri tasoilla ja eri näkökulmista tarkasteltuna ennen kaikkea Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden viranomaisille, audiovisuaaliselle alalle, Internet-palvelujen tarjoajille ja Internetin käyttäjille sekä yleisemmin alaikäisten kanssa suoraan tekemisissä oleville auktoriteeteille, kuten vanhemmille, kasvattajille ja opettajille. On kuitenkin oleellista, että tekniikka kehittyy ja paranee, jotta suosituksessa mainitut toimet voivat olla todella tehokkaita. Näitä toimia ovat muun muassa tunnusjärjestelmät, suodatus, luokittelu ja selkeä opastus siinä, onko jokin tietty käytäntö laillinen vai ei. Alaikäisiin on oltava suoraan yhteydessä, heidän on pystyttävä aktivoimaan suojamekanismeja, lastensuojelujärjestöjen ja vastaavanlaisten yhdistysten on osallistuttava toimiin ja on tarjottava akateemista koulutusta ja opetusta, joissa otetaan huomioon nämä näkökohdat. Lisäksi on edistettävä hankalia ja mutkikkaita itsesääntelymenettelyjä, joissa toimielimet ja yritykset kehittävät itsearviointia ja yhteiskunnallista tiedostamista. Tämä on mielestäni kaikkein hankalin seikka, koska se edellyttää radikaalia muutosta asenteessa ja käyttäytymisessä tänä armottoman kilpailun ja voiton tavoittelun aikana. Myös kansallisia lakeja on muutettava, jotta kaikki nämä tekijät voidaan yhdistää ja jotta ne voivat toimia moitteettomasti siten, että voimme saavuttaa ainakin joitakin asettamistamme tavoitteista. Toivotaan, että tämä toteutuu lähitulevaisuudessa. Arvoisa puhemies, meidän on siis mielestäni onniteltava esittelijä De Sarnezia ja äänestettävä nyt esillä olevan mietinnön puolesta.

2-319

Christa Prets, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Lissabonin strategian tuloksena otettiin käyttöön Euroopan unionin eEurope-toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on nopeuttaa etenkin Internetiin liittyvien uuden talouden tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2010 mennessä. Tähän toimintasuunnitelmaan sisältyy myös toimia, joita jäsenvaltioiden on toteutettava Internetin turvallisuuden varmistamiseksi. Internetin turvallisuus ei tarkoita vain älykorttien ja virustorjunnan käyttöä vaan myös suojelemista vahingollisilta ja laittomilta sisällöiltä. Pyydän siksi komissiota vahvistamaan tätä näkökohtaa tulevissa eEurope-toimintasuunnitelmissa sisällyttämällä niihin ennen kaikkea konkreettisia toimia. Esimerkiksi Itävallassa 80 prosenttia nuorista käyttää Internetiä, ja heistä 50 prosenttia käyttää sitä lähes päivittäin. Internetissä arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 260 miljoonaa pornografista sivua. Seksillä, etenkin

lapsipornografialla, käytävä Internet-kauppa kukoistaa, joten parlamentin pyyntöä suojella alaikäisiä ei voida toistaa liian usein. Meidän on huolehdittava myös siitä, ettei kilpailukyvyn tehostamispyrkimyksissä loukata ihmisarvoa. Toimenpiteitä on vaadittava ja toteutettava politiikan, yritysten ja kasvatuksen tasoilla. Myös vanhemmat on otettava mukaan toimiin. On pyrittävä saavuttamaan samanlainen taso alaikäisten ja ihmisarvon suojelussa, jotta audiovisuaalisten palvelujen, tietopalvelujen ja verkkopalvelujen kilpailukykyä voidaan parantaa pitkällä aikavälillä. Suodatusjärjestelmien on yleistyttävä. Alaikäisillä ei saa jatkossa olla mahdollisuutta käyttää sellaisia www-sivustoja, joilla on esimerkiksi lapsipornografiaa, rasismia tai väkivaltaa. Nyt on ehdottomasti järjestettävä tiedotuskampanjoita ja tietoisuutta lisääviä kampanjoita, tarjottava opettajille ja kasvattajille jatkokoulutusta ja otettava käyttöön tiettyjä käytännesääntöjä noudattavien palveluntarjoajien laatumerkki. Vapaaehtoinen itsesääntely on hyvä asia, mutta sen avulla lapsia ei voida suojella riittävästi vahingollisilta sisällöiltä, joiden tarjonta on runsasta. Vastineoikeutta koskeva vaatimus on aivan yhtä tärkeä. Sitä olisi sovellettava myös kaikkiin uusiin sähköisiin viestimiin – toisin sanoen audiovisuaalisiin viestimiin ja verkkopalveluihin – mutta sananvapaus ja kyseisen palvelun erityisluonne on tietenkin otettava huomioon. On valitettavaa, että tämä on vain suositus ja että joudumme tyytymään pelkkien vaatimusten esittämiseen jäsenvaltioille. Haluaisin kuitenkin säännöllistä valvontaa, jotta voimme harjoittaa julkista painostusta ja erotella siten toisistaan hyvät ja vielä paremmat.

2-320

Alfonso Andria, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Reding, hyvät kollegat, aivan aluksi haluan onnitella kollega De Sarnezia tehokkaasta ja innovatiivisesta lähestymistavasta, jota hän on soveltanut tähän aiheeseen, johon liittyy erittäin arkaluonteisia näkökohtia. Internetin valtava laajentuminen on saanut toimielimet kiinnittämään hiljattain huomiota tarpeeseen turvata alaikäisten oikeudet, sillä heitä on suojeltava erityisen huolellisesti sikäli kuin he ovat tärkeimpiä mahdollisia Internetin käyttäjäryhmiä. Tiedän hyvin, miten vaikeaa on löytää oikea tasapaino kahden vaatimuksen välillä. Ensinnäkin on varmistettava, että alaikäiset voivat hyötyä Internetin tarjoamasta valtavasta tietomäärästä, ja toiseksi on torjuttava se vaara, että Internetistä tulee alaikäisille poikkeavuuden ja vääränlaisen oppimisen väline. Tästä syystä on erittäin oleellista torjua sellaisten sisältöjen levittämistä, jotka loukkaavat ihmisarvoa sekä vahingoittavat alaikäisten yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä.

06/09/2005 79

Toisaalta on myös tärkeää, ettei alan kehitysprosessia hidasteta, vaan sitä on itse asiassa nopeutettava edistämällä uusia audiovisuaalisia viestimiä ja tietopalveluja, kuitenkin maltillisessa ja luottavaisessa hengessä. Ellei yleistä etua suojelevia tehokkaita välineitä määritetä ja oteta käyttöön pikaisesti, näitä uusia viestimiä ja palveluja ei ehkä itse asiassa voida hyödyntää täysimääräisesti sosiaalisessa, kulttuurisessa ja taloudellisessa mielessä. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että alaikäisten suojelu uuden tietotekniikan käytössä edellyttää yhteistoimintaa kolmella eri vastuutasolla, nimittäin poliittisten päättäjien, toimialan edustajien sekä koulujärjestelmän ja vanhempien kesken. Kannatan siksi esittelijän ehdotuksia, etenkin niitä, joiden tavoitteena on toteuttaa kansalaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, jotta heidät saataisiin kiinnittämään huomiota Internetin epäasianmukaisen käytön vaaroihin, edistää kasvattajille tarkoitettua opastusta etenkin opettajille ja kasvattajille tarkoitetuilla aloitteilla, jotka koskevat Internetin alaikäisille aiheuttamia vaaroja, ja jakaa tietopaketteja oppilaille ja vanhemmille. Lopuksi kehotan Euroopan komissiota edistämään koko EU:n laajuisen maksuttoman puhelinnumeron käyttöönottoa, jotta saataisiin tietoja ja valituksia vahingollisista sivustoista. Tällöin tällaisista verkkoaluetunnuksista olisi helppo koota luettelo osittain siinä tarkoituksessa, että tuottajia vastaan voitaisiin mahdollisesti ryhtyä oikeustoimenpiteisiin. Näin jäsenvaltioille voitaisiin lisäksi välittää erittäin hyödyllisiä tietoja ja uutisia, sillä niillä ei ole toistaiseksi tällaista raportointipalvelua, ja tämä sopii hyvin alaikäisten suojelustrategiaan.

2-321

Michael Cramer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten melkein kaikilla asioilla elämässä, myös Internetillä on hyvät ja huonot puolensa paitsi alaikäisten myös aikuisten kannalta. Puhun kokemuksesta, sillä Internetissä on paljon sellaista, joka ärsyttää minuakin, vaikka en olekaan alaikäinen. Ongelmanamme on, että meidän on otettava tasapuolisesti huomioon tiedonvälityksen vapaus, jota me kaikki kannatamme, ja alaikäisten suojelu. Emme saa kuitenkaan mennä liian pitkälle tässä asiassa. Yhdysvalloissa aiottiin ottaa käyttöön tiettyjä suodattimia, mutta ne estivät esimerkiksi kaikki tiedot rintasyövästä, koska sana "rinta" oli kielletty pornografisuuden vuoksi, jolloin kaikki sitä koskevat tiedot suodatettiin pois. Tällaisista vaaroista on tiedotettava, sillä tällaista ei saa tapahtua. Tavoitteenamme on, että sekä lapset että aikuiset voivat käyttää viestimiä itsenäisesti ja luottavaisin mielin. Koska alaikäiset tietenkin tarvitsevat erityissuojelua, tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää lapsille soveltuvia www-sivustoja, joilla lapset voivat harjoitella

pienestä pitäen myönteistä Internetin käyttöä, nimittäin tunnistamaan myönteiset Internet-sisällöt ja sulkemaan pois kielteiset sisällöt. Tarvitsemme tietenkin myös sellaisia tehokkaita suodatusjärjestelmiä, jotka eivät ole liian rajoittavia. Tarvitsemme suodatusjärjestelmiä pornografiaa sekä myös rasismia ja väkivaltaa sisältäviä sivustoja vastaan, ja haluan tällaisia suodattimia nimenomaan myös aikuisille. Koulujen ja koulutuslaitosten on tarjottava opettajille ja kasvattajille jatkokoulutusta, jotta he voivat välittää lapsille näiden tarvitsemia tietoja. Lisäksi meidän on otettava käyttöön laatumerkki, jotta voimme mainostaa hyvää esimerkkiä ja siten torjua huonot esimerkit. Aiomme jättää tarkistuksen varmistaaksemme, etteivät suodattimet ole liian rajoittavia mutta että ne ovat kuitenkin tehokkaita ja pystyvät suojelemaan lapsiamme.

2-322

Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, television, Internetin ja puhelinpalvelujen rajat hämärtyvät koko ajan, mikä tuo meille uusia haasteita. Voimassa oleva EU:n lainsäädäntö on riittämätön tällaisten haasteiden edessä, esimerkiksi silloin, kun on kyse kaikkein nuorimpien viestimien käyttäjien henkisen ja moraalisen kehityksen turvaamisesta. Ongelmallisinta direktiivissä on se, että jäsenvaltiot vapautetaan vastuusta, kun ohjelmien sisältö lähetetään niiden rajojen ulkopuolelta. Valtion rajojen käsite tai käsitys siitä, että EU koostuu kansallisvaltioista, ovat vanhentuneita nykyajan viestintäympäristössä, ja olisi vastuutonta olla piittaamatta ohjelmista ainoastaan siksi, että ne lähetetään valtion rajojen ulkopuolelta. Pakolliset tekniset takuut ohjelmille, jotka uhkaavat lasten moraalista kehitystä, ovat nykyään sekä vanhentuneita että tehottomia, eikä niillä ole muuta tarkoitusta kuin pönkittää niiden egoa, jotka sisällyttivät ne direktiiviin. Emme myöskään ota huomioon sitä, että direktiivin 22 artiklassa säädetään, että tietyntyyppisiä ohjelmia ei saa lähettää lainkaan, ja että siinä säädetään lisäksi ohjelmista, joita lapset eivät tavallisesti saisi kuulla eivätkä nähdä. Direktiivin mukaan ohjelmat eivät saa sisältää rivouksia eivätkä pornografiaa, eikä niitä saa lähettää, jos ne voivat vahingoittaa lasten henkistä kehitystä. Tästä huolimatta emme pysty käsittelemään sitä ongelmaa, että vahingollisia ohjelmia toimitetaan pakettien mukana perheille, jotka eivät halua niitä. Olemme selvästikin joutuneet tässä asiassa vastakkain sananvapauden perusperiaatteen kanssa, ja pornografia-ala voittaa meidät tässä taistelussa. On valitettava tosiasia, ettemme pysty ratkaisemaan tätä yksinkertaista vaatimuksiin liittyvää konfliktia terveen järjen ja yleisen edun hyväksi. Direktiivin jättämien erittäin monien oikeudellisten aukkotilanteiden ja siinä myönnettyjen poikkeusten vuoksi jäsenvaltiot ja Euroopan unioni jättävät helposti

80 06/09/2005

käsittelemättä direktiivin soveltamisalaan kuuluvia asioita, etenkin niitä, joista säädetään 22 artiklassa. Hyvä esimerkki tästä on se, ettei Euroopan komissio ole ryhtynyt mihinkään toimiin, vaikka on tehty valituksia siitä, että Ranskan audiovisuaalisen alan komitea (CSA) on rekisteröinyt pornokanavan. Tällä rekisteröinnillä direktiiviä rikotaan Ranskassa, ja nyt sen perusteella voidaan hakea kanavan automaattista hyväksymistä esimerkiksi Puolassa. Hyödynnämme kehnosti mahdollisuutta tehostaa katsojien suojelua kansallisella lainsäädännöllä. De Sarnezin mietinnöllä vastataan useimpiin näistä haasteista ja ongelmista, minkä vuoksi se ansaitsee tukemme. On kuitenkin todettava, että useat viittaukset kuolleeseen ja haudattuun perustuslakiehdotukseen huonontavat mietintöä merkittävästi.

2-323

Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aluksi haluan onnitella esittelijää ahkerasta työstä ja ystäviäni puheista, joissa he ovat käsitelleet De Sarnezin mietinnössä esitettyä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja vastineoikeudesta Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen. Päätelmiä on tehty erittäin paljon, mutta tärkein mietinnön taustalla oleva päätelmä on edelleen se, ettei Euroopan unioni pysty valvomaan tiukasti ja tehokkaasti yksittäisten direktiiviensä soveltamista. Tarkistuksista, joita meillä oli tilaisuus jättää ja joiden puolesta meillä oli tilaisuus äänestää, käy ilmi, että tavoitteiden saavuttaminen tiedotusvälineiden alalla, jota johtavat televisio ilman rajoja ja ne uudet tekniikat, joita sovelletaan tiedotusalalla, esimerkiksi Internetissä, riippuu poliittisten päättäjien, audiovisuaalisen alan ja vanhempien yhteistyöstä, tarjotun tuotteen laatua koskevasta vastuusta, nuorten opetusohjelmista sekä ihmisarvon ja vastineoikeuden suojelusta silloin, kun toimitaan moraalittomasti ja levitetään kansalaisten henkilötietoja. Lopuksi suositan, että jäsenvaltioissa käytetään suoraan ja yhdenmukaisesti maanpäällisen digitaalitelevision lähetystoimintaa, jonka avulla vanhemmat voivat valvoa ohjelmia, etenkin sellaisia ohjelmia, joita miljoonat Euroopan kansalaiset, myös alaikäiset, voivat katsella nopean teknisen kehityksen ansiosta. Suositan myös tiedottavien lähetysten tuotantoa soveltamalla strategiaa, jossa torjutaan alaikäisiin kohdistuvia väkivaltaisia tekoja ja jossa tuetaan uhreja tarjoamalla psykologista, moraalista ja materiaalista apua.

2-324

Nikolaos Sifunakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, uusien tietotekniikoiden kehitys ja Internetin käytön yleistyminen ovat edistäneet merkittävästi tietämyksen ja tiedon leviämistä ja helpottaneet valtavasti ihmisten välistä viestintää.

Tekniikalla on kuitenkin usein myös kielteisiä vaikutuksia silloin, kun sitä käytetään vääriin tarkoituksiin, etenkin kun sen käyttöä koskevaa asianmukaista lainsäädäntöä ei ole. Internetissä onkin nykyään miljoonia pornografisia sivuja, ja kuten esittelijä De Sarnez aiemmin totesi, nuoret viettävät enemmän aikaa Internetissä kuin television ääressä. Lainsäätäjien tehtävänä on näin ollen varmistaa, ettei tästä sananvapauden välineestä tule alaikäisille vaarallista välinettä. Tämä nimenomaan on suosituksen tavoitteena. Siinä ehdotetaan innovatiivisia ja konkreettisia toimia, joilla voidaan valvoa sellaisia Internet-sivustoja, joilla on laitonta ja vahingollista sisältöä. Uskon, että näillä toimilla voidaan vastata melko hyvin kansalaisten huolenaiheisiin. Meidän on onniteltava – ja minä onnittelen omasta puolestani – esittelijä De Sarnezia, jonka kanssa meillä oli mahdollisuus keskustella useaan otteeseen valiokunnassamme. Tietenkin kaikkien kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsenten tekemä työ ja kaikki tästä asiasta esitetyt näkemykset ovat nyt valmiina parlamentin äänestettäväksi. Tämä teksti parantaa huomattavasti komission alkuperäistä tekstiä. Kaikissa jäsenvaltioissa on noudatettava yhteisiä vastineoikeuden periaatteita, jotta ihmisarvoa sekä ihmisten kunniaa ja mainetta voidaan suojella tehokkaasti. Jos jäsenvaltioissa sovelletaan edelleen erilaisia vastineoikeutta koskevia ehtoja, vaarana on, etteivät henkilöt, joita syytetään aiheettomasti taka-ajatuksin, voi hyödyntää tätä oikeutta täysimääräisesti.

2-325

Ljudmila Novak (PPE-DE). – (SL) Suhtaudun mietintöön myönteisesti, ja kannatan nuorten suojelua, sillä he ovat alttiina tiedotusvälineiden, etenkin Internetin, vaaroille, joista heidän vanhempansa ja opettajansa eivät ehkä ole täysin selvillä. Vanhemmille, opettajille ja koko yhteiskunnalle on siksi tarjottava tietoa ja opastusta, ja tietoisuutta näistä nykyajan vaaroista on lisättävä. Kaikkia vaaroja ei kuitenkaan voida estää pelkällä aikuisten suorittamalla valvonnalla. Väkivalta lisääntyy yhteiskunnassa ja nuorten keskuudessa, ja myös tiedotusvälineiden ja elektronisten pelien valmistajien on kannettava osaltaan vastuuta tästä, sillä nimenomaan niiden välityksellä nuoret oppivat väkivaltaista käytöstä, samaistuvat tällaisissa peleissä oleviin kielteisiin roolimalleihin eivätkä siksi piittaa toisten kärsimisestä. He saattavat jopa nauttia siitä ja pitävät sitä normaalina asiana. Nyt kun maailman joka kolkassa taistellaan terrorismia vastaan, tällaiset väkivaltaiset kuvat vain tukevat ja vahvistavat terrorismia.

06/09/2005 81

Koska yritysmaailmassa tavoitellaan yleensä vain voittoa, valtioiden on säännösten ja lakien avulla säädettävä rajoituksia ja lisäksi varmistettava, että tällaisia rajoituksia noudatetaan ja että säännöksiä rikottaessa ryhdytään asianmukaisiin toimiin. Toisaalta kaikkien tiedotusvälineillä tai nuorten ansiosta elantonsa hankkivien on otettava vastuu teoistaan. Toimialan on annettava kuvaus myymiensä tuotteiden sisällöstä, mikä helpottaa www-sivustojen luokittelua sekä mahdollistaa tunnusten ja opastavien viestien laatimisen ja asianmukaisen suodatuksen. Mietin, tehdäänkö voittoa tosiasiassa vain väkivaltaan liittyvillä sisällöillä, kun elämässä on niin monia tärkeitä asioita, joita voitaisiin välittää nuorille mielenkiintoisella ja informatiivisella tavalla ja jotka samalla voisivat parantaa yhteiskuntaa ja ihmisten välisiä suhteita.

2-326

Aloyzas Sakalas (PSE). – (LT) Suhtaudun myönteisesti esittelijän huolellisesti laatimaan asiakirjaan, ja uskon siitä olevan apua suojellessamme lapsia joukkoviestimissä, myös Internetissä, levitettäviltä vahingollisilta sisällöiltä. Haluan huomauttaa, että Internet ja etenkin Internet-kahvilat ovat kaikkein huonoiten valvottuja tiedonvälityspaikkoja. Erään galluptutkimuksen mukaan jopa 63 prosenttia liettualaisista lapsista käyttää Internetiä, ja heistä jopa 33 prosenttia on 7–10-vuotiata, ja vain puolet vanhemmista on ylipäänsä kiinnostuneita, miten heidän lapsensa käyttävät Internetiä. Jopa 90 prosenttia haastatelluista piti pornografiaa kaikkein vahingollisimpana sisältönä Internetissä, kun taas 54 prosenttia vastanneista mainitsi väkivaltaan liittyvän tiedon. Vastanneista 36 prosenttia yhdisti kaikkein vahingollisimman sisällön pedofiliaan ja 13 prosenttia uskonlahkoihin. Kannatan varauksettomasti mietinnössä esitettyjä ehdotuksia ja tarkistuksia. Liettuan viranomaiset ovat onnistuneet varsin hyvin hallinnoimaan paikallisesti tuotettuja Internet-sivustoja, eikä meillä ole tässä asiassa mitään ongelmia. Ulkomailta peräisin oleva sisältö aiheuttaa meille kuitenkin vakavia ongelmia, koska sitä ei käytännössä pystytä valvomaan. Tästä syystä katson, että tämän suosituksen jälkeen komission olisi laadittava tarkoituksenmukainen direktiivi. Lasten psyykettä on suojeltava kaikenlaisten sisältöjen aiheuttamalta vahingolta, ja se on meidän kaikkien, myös komission, tehtävä ja velvollisuus.

2-327

Luis Herrero-Tejedor (PPE-DE). – (ES) Kiitos, arvoisa puhemies. Hyvä esittelijä De Sarnez, olkaa hyvä ja uskokaa minua, kun sanon, että mietintönne on todellakin erittäin hyvä. Meidän on kuitenkin kartettava tyytyväisyyttä omiin saavutuksiimme ja oltava aina kunnianhimoisia, joten rohkenen ottaa esiin kolme asiaa, joissa olisimme nähdäkseni voineet mennä hieman pitemmälle. Mietinnössä käsitellään niin erilaisia asioita, että niille on vaikeaa löytää yhteistä nimittäjää. Siinä käsitellään alaikäisten suojelua Internetissä mutta myös vastineoikeutta ja syrjintää. Arvoisa komission jäsen,

kohdistan sanani teille todetessani, että meidän olisi mahdollistettava se, että kustakin näistä asiasta annetaan erillinen suositus. Toiseksi tarvitaan nimenomainen maininta välttämättömästä sananvapauden kunnioittamisesta, koska tässä suosituksessa tarkoitettu alaikäisten suojelu voi johtaa tilanteisiin, joissa rajoituksia sovelletaan myös aikuisiin, ja se olisi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 10 artiklan vastaista. Yhdyn tässä asiassa jäsen Sifunakisin toteamuksiin. Yhdysvaltojen korkein oikeus hylkäsi tiedonvälityksen säädyllisyyttä koskevan lain samasta syystä ja myös siksi, että rajoittamattomia oikeuksia ei ole olemassa. Meidän ei mielestäni pidä tehdä samaa virhettä, joten meidän on oltava varovaisia. Kolmanneksi ja viimeiseksi haluan huomauttaa, että tämän suosituksen soveltamisalaa on mielestäni rajoitettu tarpeettomasti, koska olemme puhuneet paljon alaikäisistä ei-toivottujen audiovisuaalisten sisältöjen katsojina, mutta emme ole puhuneet alaikäisistä passiivisina subjekteina. Pedofilian yhteydessä unohdamme, että lapset, alaikäiset, ovat tämäntyyppisen laittoman tiedon kohteena, ja mietintöön olisi mielestäni sisällytettävä jonkinlainen maininta tästä.

2-328

Laima Liucija Andrikienė, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LT) Keskustelemme tänään todella tärkeästä asiasta, joka koskee jokaista perhettä ja jokaista meistä. Tämä asia on alaikäisten, lastemme ja lastenlastemme, suojelu vahingollisilta pornografiaan, väkivaltaan ja huumeisiin liittyviltä Internet-sisällöiltä. Tämä on epäilemättä erittäin tärkeä tehtävä, joka edellyttää välitöntä toimintaa. Kyse on myös kansainvälisestä ongelmasta, joka ulottuu pitkälle Euroopan unionin rajojen ulkopuolelle ja edellyttää siksi koko kansainvälisen yhteisön toimintaa. Tuoreimpien tilastotietojen mukaan lapset viettävät enemmän aikaa Internetissä kuin television ääressä. Tämän vuoksi on huomautettava, että Internetissä on noin 260 miljoonaa pornografista sivustoa ja lisäksi lukuisia muita sivustoja, joilla opetetaan, miten tehdään rikoksia tai valmistetaan huumeita. Liettuassa olemme panneet merkille, että eurooppalaisille palvelimille rekisteröidyt huumeiden käyttöä edistävät www-sivustot siirretään Yhdysvaltoihin heti, kun jokin uhkatekijä ilmaantuu, ja tämä vaikeuttaa tehtäväämme entisestään. Tiedämme kokemuksesta, ettei Internet-palvelujen tarjoajien itsesääntely enää riitä suojelemaan alaikäisiä vahingollisilta Internet-sisällöiltä. Sikäli kuin teknisiä menetelmiä on saatavilla, Internet-palvelujen tarjoajat on oikeudellisesti velvoitettava asentamaan suodattimia, jotka seulovat vahingolliset sivustot, ja heidät on velvoitettava estämään tällaiset sivustot palvelimella. Olen vakuuttunut, että on aivan välttämätöntä yhdenmukaistaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden lakeja, jotka koskevat alaikäisten suojelua Internetin haittavaikutuksilta. Kannatan ehdotusta siitä, että koulut järjestävät lapsille ja vanhemmille kursseja, joilla käsitellään Internetin mahdollisia vaaroja ja keinoja

82 06/09/2005

suojautua niiltä. Kannatan myös ehdotusta siitä, että otetaan käyttöön maksuttomia puhelinnumeroita, joihin ihmiset voivat soittaa ja ilmoittaa lapsille vahingollisista Internet-sivustoista. Lisäksi on syytä kannattaa ajatusta siitä, että otetaan käyttöön erityisesti lapsille tarkoitettu aluetunnus ja että riippumaton viranomainen valvoisi säännöllisesti siihen rekisteröityjen sivustojen sisältöä. Lopuksi haluan ilmoittaa, että olen vahvasti sitä mieltä, että jos haluamme välttyä jatkossa vielä vakavammilta ongelmilta, koko Euroopan unionissa on sovellettava nollatoleranssia kaikkiin vahingollisiin Internet-sisältöihin, joilla edistetään pornografiaa, väkivaltaa tai huumeriippuvuutta, ja varsinkin lapsille ja alaikäisille tarkoitettuihin sisältöihin.

2-329

Viviane Reding, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, kannatan varauksettomasti joitakin parlamentin tekemiä ehdotuksia, koska yhteisenä tavoitteenamme on lasten suojelu. Uudet tekniikat, joiden avulla voimme kommunikoida vapaasti koko maailman laajuisesti, aiheuttavat kuitenkin meille kasvattajille ja poliitikoille suurempia vaikeuksia kuin ne tekniikat ja viestimet, joihin olemme tottuneet. Kun lehdessä julkaistaan jotain kielteistä, sen uudelleen julkaiseminen voidaan estää. Kun televisiossa lähetetään kielteistä ohjelmaa, voimme lopettaa sen lähettämisen vastaisuudessa. Maailmanlaajuisessa Internet-verkossa nämä mahdollisuudet ovat sitä vastoin rajalliset. Meidän on tiedostettava, että näiden uusien viestimien yleistyttyä olemme joutuneet teknologiseen todellisuuteen, joka aiheuttaa meille huomattavasti suurempia sääntelyyn liittyviä vaikeuksia kuin perinteiset viestimet. Tässä tilanteessa meillä on vastuu poliitikkoina mutta myös vanhempina, koska useimmat meistä täällä lienevät myös vanhempia: miten voimme suojella lapsiamme kohdatessamme sellaisia teknologiaan liittyviä realiteetteja, joita ei voida enää valvoa samalla tavalla kuin aikaisemmin? Vakuutan arvoisille parlamentin jäsenille, ettemme ole jääneet toimettomiksi tämän ongelman edessä. Olemme työskennelleet jo vuosia Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan ohjelman parissa ja olemme huomanneet, että esimerkiksi päivystävät puhelimet toimivat erittäin hyvin. Olemme voineet nähdä näiden päivystävien puhelinten tulokset, kun ne ovat yhteydessä lainvalvontaelimiin. Mainitsen esimerkiksi INHOPE-verkon, joka on todellakin mahdollistanut asioiden edistymisen. Ei nimittäin pidä ajatella, ettei Internetiä valvota lainkaan. Internetiä valvotaan eri tavalla. Aiemmin perinteisten viestimien kohdalla valvonta tuli ulkopuolelta. Internetin kohdalla se tulee sisäpuolelta, käyttäjien taholta. Käyttämällä päivystäviä puhelimiamme ja portaalejamme Internetin käyttäjät kiinnittävät huomiomme kielteisiin sisältöihin. Valtaosa tätä asiaa koskevista tiedoistamme on näin ollen peräisin opettajilta, vanhemmilta ja tavallisilta Internetin käyttäjiltä, mikä on uusi tilanne meille poliitikoille: meillä on sellaisia Internetin käyttäjäyhteisöjä, jotka pyrkivät valvomaan kielteisiä sisältöjä. Meidän on siksi

lainsäätäjinä ajateltava eri tavalla ja saatava nämä yhteisöt tiedostamaan vastuunsa aiempaa paremmin. Arvoisa puhemies, emme saa kuitenkaan unohtaa poliitikkojen, koulumaailman ja ennen kaikkea vanhempien vastuuta. Tässä yhteydessä olen parlamentin jäsenten kanssa täysin samaa mieltä siitä, että jos vanhemmat haluavat, meidän on tarjottava heille keinot suojella lapsiaan. Suodattimilla on erittäin tärkeä merkitys tässä asiassa, ja tällaisten suodatinten tehokkuutta voidaan testata Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevasta ohjelmasta myönnettävillä varoilla, sillä meidän on hyväksyttävä, etteivät ne kaikki ole kovinkaan tehokkaita. Eräs jäsen kertoi tarinan tästä, ja me kaikki voisimme varmasti kertoa niitä lisää. Meidän on siksi todellakin investoitava suodatinten tehokkuuden lisäämiseen. Voin hyvin ymmärtää, että jotkut jäsenet ihmettelevät, miksi tällä alalla ei ole laadittu sitovampaa lainsäädäntöä, miksi "kevyttä" lainsäädäntöä pidetään parempana vaihtoehtona kuin "raskasta" lainsäädäntöä. Tähän on useita vastauksia. Ensinnäkin vuoden 1998 suositus on edelleen voimassa. Keskustelemme tänään aiempiin päätöksiin tehtävistä lisäyksistä ja parannuksista sekä lisätoimista. Toiseksi emme saa unohtaa, että tähän asiaan nimenomaan sovelletaan toissijaisuusperiaatetta. Niinpä televisio ilman rajoja -direktiivin mukaan vahingollisen sisällön määritteleminen ja sitä koskevat toimet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tässä oli osittain jo vastaus toiseen esitettyyn kysymykseen: siihen, miksi emme tyydy vain muuttamaan televisio ilman rajoja -direktiiviä tulevaisuudessa? Tämähän johtuu nimenomaan siitä, että jos muuttaisimme televisio ilman rajoja -direktiivin audiovisuaalinen sisältö ilman rajoja -direktiiviksi, kaikki viestimet eivät sisältyisi sen soveltamisalaan. On äärimmäisen tärkeää, että tässä asiassa otetaan huomioon kaikki viestimet, ei vain audiovisuaaliset viestimet ja Internet vaan myös lehdistö. Toinen esiin otettu asia on vastineoikeus. Tämän oikeuden osalta jäsenvaltioillamme – koska tähänkin asiaan sovelletaan toissijaisuusperiaatetta – on ollut hyviä kokemuksia yhteissääntelystä. Katsonkin, että meidän olisi käytettävä yhteissääntelyä myös jatkossa. Arvoisa puhemies, minun on kuitenkin korostettava, että nuorisomme suojelu on sekä nyt että tulevaisuudessa kaikkien niiden toimien päätavoitteena, joita toteutetaan Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan ohjelman ansiosta, audiovisuaalinen sisältö ilman rajoja -direktiiviksi myöhemmin muutettavan televisio ilman rajoja -direktiivin ansiosta sekä kaikkien niiden kevyiden ja ei niin kevyiden säännösten ansiosta, joita aiomme soveltaa. Haluan siksi tänään sanoa arvoisille parlamentin jäsenille, että olin erittäin tyytyväinen kuullessani joka puolelta, että rikokseksi määritellyn pedofilian ja eri maissa eri kulttuuritapojen mukaan edelleen kielletyn pornografian lisäksi ongelmana on myös ja ennen kaikkea väkivalta.

06/09/2005 83

Näiden viiden vuoden aikana, joina olen vastannut viestimiin liittyvistä asioista, olen todennut yhä uudelleen, että pornografian lisäksi myös väkivalta on erittäin vahingollista lapsillemme. Hyvät parlamentin jäsenet, kiitos että olette myöntäneet tämän tosiasian ja auttaneet meitä kulkemaan tätä tietä, koska tällä hetkellä väkivaltaa ei pidetä kansallisessa eikä kansainvälisessä lainsäädännössä yhtä vahingollisena kuin pornografiaa. Olemme näin ollen ottaneet tässä mielessä huiman edistysaskeleen. Arvoisa puhemies, luulen, että parlamentti haluaa kuitenkin tosiasiassa kuulla, mitä komissio aikoo tehdä parlamentin esittämille tarkistuksille, joita eri puhujat ovat kommentoineet tänä iltana. Komissio aikoo hyväksyä koko joukon tarkistuksia joko sellaisenaan tai pienin muutoksin. On jo myöhä, joten en käsittele niitä kaikkia. Halusin aloittaa myönteisellä huomautuksella: komissio hyväksyy lähes kaikki tarkistukset, tosin muutamin muutoksin, joihin voimme palata myöhemmin. Olen parlamentin kanssa samaa mieltä päivystävistä puhelimista ja suodatuksesta. Lisään tähän, että olen luvannut ja myös toiminut siten, että osa tutkimusmäärärahoistamme käytetään suodatinten parantamiseen, koska meillä ei ole tällä hetkellä suoraan sanoen kovinkaan hyviä ratkaisuja. Hyvä esittelijä De Sarnez, päivystäviä puhelimia ja suodattimia koskeva tarkistus 33 on siksi yksi niistä tarkistuksista, jotka komissio hyväksyy. Tuemme sitä kaikissa toimissamme. Meillä on sen sijaan hieman ongelmia tarkistusten 3 ja 5 kanssa etenkin siksi, että niissä viitataan perustuslakisopimukseen, jota meillä ei valitettavasti ole. Emme voi tehdä sitoumuksia sellaisen tekstin perusteella, jonka olemassaoloa toivomme hartaasti mutta joka ei ole vielä käytettävissämme. Tarkistuksesta 13 totean, että tiedätte, että komissio on ehdottanut päivämääriä analogisesta digitaaliseen järjestelmään siirtymiselle, mutta tämä asia ei sinänsä kuulu tähän suositukseen. Nämä päivämäärät ovat sitä paitsi melko kaukana, sillä siirtymisen on tarkoitus tapahtua vuonna 2010, ja analogiset palvelut on tarkoitus lopettaa vuonna 2012. En halua ryhtyä ennustamaan. Tarkistuksesta 27, jolla pyritään vähentämään erityisesti lapsille suunnattua elintarvikkeiden mainontaa, totean, että kannatan periaatetta, mutta tähän asiaan sovelletaan toissijaisuusperiaatetta, ja minun on sanottava, että toimialan itsesääntely toimii varsin hyvin tällä hetkellä. Parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden näkökulmasta tarkasteltuna nyt on harjoitettava painostusta, jotta tämä itsesääntely olisi todella tehokasta kaikissa asioissa. Tarkistuksesta 28 olemme sitä mieltä, ettei se tuo mitään lisää ja voi aiheuttaa hämmennystä, koska siinä mainitaan toimialoja erikseen. Miksi siis ei voitaisi tarkoittaa koko toimialaa? Tarkistuksen 29 kohdalla teidän on syytä tietää, että myös paikalliset, alueelliset ja kansalliset kulttuurierot tulevat esiin arviointijärjestelmissä. Nämä kulttuurierot, joita olen

tunnetusti jatkuvasti puolustanut, eivät mielestäni ole hyväksi tässä asiassa, mutta ne ovat olemassa ja ne on otettava huomioon. Mitä tulee tarkistukseen 32, joka koskee vääristä ja stereotyyppisistä käsityksistä johtuvaa syrjintää, meidän on kiinnitettävä tasapuolisesti huomiota lasten suojeluun ja sananvapauteen, kuten jotkut teistä jo totesivat. Tarkistuksen 34 kohdalla pidämme alkuperäistä ehdotusta tehokkaampana. Tarkistuksista 23, 37 ja 38, joissa käsitellään vastineoikeutta, jonka lähes kaikki teistä mainitsivat puheessaan, todettakoon, että viesti tuli perille. Tiedän, miten tärkeä tämä vastineoikeusasia on teille, mutta jos ohjeellisista suuntaviivoista siirrytään kaikkiin audiovisuaalisiin palveluihin ja verkkopalveluihin sovellettaviin vähimmäisvaatimuksiin ja jos "väitteet" korvataan "virheellisellä tiedolla", kaikki tämä aiheuttaa suuria oikeudellisia ongelmia. Kuuntelen siksi ennemmin komission oikeudellista yksikköä, joka on varoittanut minua siitä, että näitä käsitteitä saatetaan tulkita väärin. Valitsen siksi mieluummin oikeusvarmuuden. Myös tarkistuksesta 39 totean, että kannatan komission tekstiin sisältyviä periaatteita. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, luulen, että hyväksymme 95 prosenttia ehdotetuista asioista ja olemme sataprosenttisesti samaa mieltä arvoista, jotka jaamme ja jotka vallitsevat tulevaisuuden yhteiskunnassamme, joka perustuu kunnioitukseen ja siihen, miten suojelemme nykynuoria. Nimenomaan tämä on tärkeää. Se, että sovellamme parhaita menetelmiä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, on nähdäkseni osa reaalipolitiikkaa, jonka sekä komission että parlamentin jäsenet tuntevat hyvin, koska he ovat yhteydessä kansallisiin ja alueellisiin viranomaisiin, joiden on pantava täytäntöön monet tänään päättämämme asiat. Kannatan siksi näitä arvoja ja lähes kaikkia komission ehdotuksia. Kiitän esittelijöitä ja kiitän teitä tänä iltana pitämistänne erittäin sitoumuksellisista puheenvuoroista, joita kannatan eurooppalaisen yhteiskuntamme puolesta.

2-330

Puhemies. − Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

2-331

Alv: velvoitteiden yksinkertaistaminen – Yhden luukun järjestelmä

2-332

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana keskustelu Becseyn laatimasta talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0228/2005) 1. ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamiseksi (KOM(2004)0728 – C6-0024/2005 – 2004/0261(CNS)) 2. ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1798/2003 muuttamisesta siltä osin kuin se koskee hallinnollisten yhteistyöjärjestelyiden käyttöönottoa arvonlisäveroa koskevan yhden luukun järjestelmän ja

84 06/09/2005

arvonlisäveron palautusmenettelyn yhteydessä (KOM(2004)0728 – C6-0025/2005 – 2004/0262(CNS)).

2-333

László Kovács, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan osoittaa aluksi kiitokseni ja arvonantoni esittelijä Becseylle, joka on esittänyt puolueettoman arvion komission ehdotuksesta. Olen tyytyväinen voidessani todeta, että hänen mietintönsä vastaa täysin komission näkemyksiä. Sallinette minun tarkastella komission ehdotusta muutamalla sanalla. Vuonna 2003 esitetyssä tiedonannossa arvonlisäverostrategiasta verovelvoitteiden yksinkertaistaminen määriteltiin yhdeksi keskeisimmistä aloista tulevassa työssämme. Erityisesti mainittakoon, että tätä aihetta koskeva direktiiviehdotus päätettiin esittää vuonna 2004. Yritysten arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamista koskeva tavoite on yhdenmukainen 25.–26. maaliskuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston esittämän kehotuksen kanssa: neuvosto kehotti tuolloin määrittämään yksinkertaistamista edellyttävät alat. Kuten jäsen Becsey perustellusti toteaa mietinnössään, rajat ylittävien yritysten on noudatettava kansallista verolainsäädäntöä kussakin jäsenvaltiossa, jossa ne harjoittavat toimintaa. Tämä merkitsee, että tällaisten yritysten osaksi koituu valtavia hallinnollisia velvoitteita, jotka saavat monet yritykset – erityisesti pk-yritykset – luopumaan rajat ylittävästä liiketoiminnasta. Näillä velvoitteilla estetään Euroopan yhtenäismarkkinoiden sujuva toiminta. Yksi tapa saavuttaa Lissabonin toimintasuunnitelman tavoitteet, erityisesti talouskasvun edistäminen, on vähentää rajat ylittäviä hallinnollisia velvoitteita ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja edistää näin yritysten toimintaa koko yhteisön alueella. Komission ehdotus on täysin yhdenmukainen tämän hallinnollisten velvoitteiden vähentämistä koskevan tavoitteen kanssa. Komissio ehdottaa valinnaisen yhden luukun järjestelmän perustamista. Tässä järjestelmässä verotettavat henkilöt voisivat täyttää arvonlisäverovelvoitteensa sijoittautumisjäsenvaltiossa. Järjestelmän avulla yhdenmukaistetaan sovellusalaa niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joihin jäsenvaltiot voivat kohdistaa vähennysoikeutta koskevia rajoituksia. Järjestelmän avulla laajennetaan pakollisen käänteisen verovelvollisuuden käyttöä tiettyihin yritysten välisiin, sijoittumattomien verovelvollisten suorittamiin liiketoimiin. Lisäksi järjestelmässä arvioidaan uudelleen ja päivitetään pk-yrityksiä koskevia käytäntöjä sekä yksinkertaistetaan etämyyntijärjestelyjä. Järjestelmässä otetaan huomioon myös jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto, jota edistetään sähköisellä tiedonvaihtojärjestelmällä. Tiedoksenne annettakoon, että ehdotus on saanut myönteisen vastaanoton Euroopan talous- ja

sosiaalikomiteassa. Komitea on tunnustanut, että päätöksenteon yksimielisyysperiaate pätee nykyisessä ympäristössä: komission on omaksuttava käytännönläheinen lähestymistapa. Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta on antanut ymmärtää, että se panee suurta painoa sekä näille ehdotuksille että tästä nimenomaisesta ehdotuksesta käytävälle keskustelulle, jonka neuvosto aloitti heinäkuussa. Aiheelle omistetaan vielä kaksi kokousta syyskuussa. Tähän mennessä neuvosto on keskittynyt keskusteluissaan muodostamaan yleiskatsauksen komission ehdotuksesta. Olen tyytyväinen siihen, että neuvoston lähestymistapa on ollut kauttaaltaan myönteinen.

2-334

Zsolt László Becsey (PPE-DE), esittelijä. – (HU) Olen onnekkaassa asemassa aikana, jona käsiteltävänämme on ehdotus arvonlisäveron palautuksia koskevasta yhden luukun järjestelmästä. Tämä ehdotuspaketti saattaa todellakin olla merkittävä askel kohti yhtenäisten sisämarkkinoiden muodostamista. Kun tämä järjestelmä otetaan käyttöön – mikä on toivon mukaan mahdollista alkuvuodesta 2007 – pienet liikkeenharjoittajat, joiden ei ole kannattanut palkata tai käyttää veroneuvojaa muihin jäsenvaltioihin liittyviä arvonlisäveroasioita varten, voivat kirjata arvonlisäveropalautuksensa ilman veroneuvojaa. Näin he voivat saada palautuksia, joita he eivät ole voineet tähän mennessä hakea. Näiden palautusten puuttuminen on ollut vahingollista heidän kilpailukyvylleen, ja he ovat olleet epäedullisessa asemassa suurempiin yrityksiin nähden. Tiedämme, että (komission tutkimuksen mukaan) yli puolet yrityksille kuuluvasta perimättömästä arvonlisäverosta jää tällä hetkellä palauttamatta. Yksi ehdotuksen myönteisistä näkökohdista on, että jokainen voi selvittää nämä kysymykset omalla kielellään ja oman maansa viranomaisten avustuksella ja saada näin perittyä itselleen kuuluvan arvonlisäveron tai suorittaa arvonlisäveromaksut suoraan. Kun talous- ja raha-asioiden valiokunta pyrkii siirtämään ehdottamansa tarkistukset käytäntöön, sähköinen hallintajärjestelmä nopeuttaa kaikkien tietoja koskevien muutosten rekisteröintiä ja tallennusta. Yritysten kannalta edullista on myös se, että arvonlisäveron palauttamiselle asetettavaa määräaikaa voidaan lyhentää. Järjestelmällä ei muuteta nykyistä käytäntöä, jonka mukaan arvonlisävero voidaan maksaa kulutusmaassa, joten järjestelmällä ei puututa eri arvonlisäverokantoihin. Kannatan komission lähestymistapaa, jolla pyritään yksinkertaistetun järjestelmän käyttöönottoon. Komissio ei siis halua aloittaa keskustelua siitä peruskysymyksestä, pitäisikö arvonlisäveroa maksaa tavarantoimittajan alkuperämaan vai kulutusmaan mukaan. Nykykäytäntönähän on viimeksi mainittu. Toivon, että myös neuvostossa kokoontuvat jäsenvaltiot ovat riittävän periaatteellisia luopuakseen tämän myönteisen aloitteen sitomisesta niin perustavanlaatuiseen filosofiseen keskusteluun. Toinen ehdotuksen tuomista eduista on, että sillä mahdollistetaan edistyminen tietyissä yhteisten

06/09/2005 85

periaatteiden perustaa koskevissa kysymyksissä, ja tämä edistyminen on seurausta nimenomaan yhden luukun järjestelmästä. Valaiseva esimerkki tästä on ensimmäinen yhteinen luettelo arvonlisäveron vähentämistä koskevista rajoituksista. Luettelon avulla kaikki tuotteet, jotka on suljettu kaikissa jäsenvaltioissa vähennysoikeuden ulkopuolelle – ennen kaikkea ylellisyystuotteet – voidaan sisällyttää yhteisen lainsäädännön soveltamisalaan. Näin ei sidota yritysten käsiä muttei myöskään pyritä kytkemään arvonlisäveron vähennysoikeutta tulevaisuudessa sijoittautumispaikkaan kulutuspaikan sijaan. Tällä tavoin helpotetaan myös pienten yritysten tiedonkeruuta ja suunnittelua ja vältetään tarpeettomat kilpailutilanteet. Haluan kuitenkin nostaa tässä yhteydessä esiin myös järjestelmän tuoman mahdollisuuden helpottaa yrityksen liikevaihdon tarkastamista etämyyntitapauksissa eli yksinkertaistaa etämyyntijärjestelyjä kohtuulliseen raja-arvoon asti. Tämä raja-arvo koskisi koko Euroopan unionia eikä kutakin jäsenvaltiota erikseen: yritykset voisivat valita 100 000 euroon asti, maksavatko ne etämyyntituloistaan arvonlisäveroa kulutus- vai sijoittautumismaahan. Sähköisen järjestelmän – jonka käyttö on muuten vapaaehtoista jäsenvaltioille ja asianosaisille yrityksille – avulla voimme asettaa verovapautuksen myöntämistä koskevan yhtenäisen enimmäisraja-arvon pienille yrityksille. Talous- ja raha-asioiden valiokunta hyväksyi myös ehdotukseni verovapautuksen myöntämistä koskevan vähimmäisraja-arvon soveltamisesta vastaperustettuihin yrityksiin niiden kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana. Näin tarjoamme terveen kannustimen uusille yrityksille ja Lissabonin strategian mukaisen alkusysäyksen perhetyöllisyydelle. Olemme edistyneet myös monissa muissa kysymyksissä. Ensinnäkin totean hyväksyväni komission osoittaman varovaisuuden, kun se päätti arvioida sähköisen kaupankäynnin järjestelyistä saatuja kokemuksia vasta vuoden 2006 jälkeen: samalla se voi arvioida myös sitä, voidaanko tämä järjestelmä sisällyttää nykyiseen yhden luukun järjestelmään. Komissio harkitsee erityisesti, sallitaanko yritysten myös kirjata arvonlisäveropalautuksensa ja esittää palautushakemuksensa sähköisesti sijoittautumispaikan mukaan määräytyvän veroviraston kautta. Merkittävä edistysaskel on myös ehdotus sen arvioimisesta, miten voidaan muodostaa yhtenäinen sähköinen järjestelmä, joka mahdollistaa kansallisten veroviranomaisten välisen yhteistyön, väärinkäytösten estämisen ja tarkastusten nopeuttamisen. Oikeusvarmuuden nimissä aikaa, jonka kuluessa verohallinnon on esitettävä lisäkysymyksiä tai vaadittava lisäselvityksiä ennen palautuksen suorittamista, on lyhennettävä entisestään, sillä näin autetaan yrityksiä parantamaan likviditeettiään. Järjestelmän yrityshenkisyyden lisäämiseksi olen ehdottanut, että komissio arvioi perusteellisesti koko yhden luukun järjestelmää ja siihen liittyviä muutoksia, joita nyt ollaan panemassa täytäntöön, neljän vuoden kuluttua järjestelmän käyttöönotosta. Tällöin voidaan

analysoida järjestelmästä saatuja kokemuksia ja ehdottaa tarpeellisiksi katsottavia muutoksia. Mielestäni jäsenvaltioilla olisi tässä yhteydessä myös sopiva tilaisuus arvioida alkuperämaahan perustuvan arvonlisäveron maksujärjestelmän soveltamista. Lopuksi haluan kiittää kaikkia kollegoitani ja Euroopan komission asiantuntijoita hyvästä työstä ja rakentavasta lähestymistavasta.

2-335

Antolín Sánchez Presedo, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Kovács, hyvät kollegat, arvonlisävero on tärkein välillinen vero jäsenvaltioissa, ja samalla se on eurooppalaisen verojärjestelmän peruselementti, jonka osuus unionin talousarvioista on huomattava. Lissabonin strategian täytäntöönpano edellyttää verolainsäädännön kehittämistä siten, että sillä tuetaan kasvua ja työllisyyttä. Hallinnollisia velvoitteita vähentämällä voidaan tukea sisämarkkinoita ja vilkastuttaa liiketoimintaa. Erityisesti tämä voi tapahtua kannustamalla pk-yrityksiä ja tuomalla lisäarvoa kuluttajille. Me Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisessa ryhmässä kannatamme yksinkertaistamista, uudistamista, yhdenmukaista soveltamista ja veropetosten torjunnan tehostamista. Jotta näiden tavoitteiden saavuttamisessa voitaisiin edistyä, meidän on mielestämme otettava opiksemme kokemuksesta ja hyödynnettävä uusien teknologioiden tarjoamat mahdollisuudet. Siksi olemme erittäin tyytyväisiä komission ehdotuksiin rajat ylittävien palautusten ja velvoitteiden yksinkertaistamisesta, vähennettävien menolajien yhdenmukaistamisesta ja yhden luukun järjestelmässä tehtävästä hallinnollisesta yhteistyöstä. Jäsen Becseyn mietinnön lopputulos on askel oikeaan suuntaan, ja se ansaitseekin kiitoksemme, vaikka sitä onkin vesitetty ottamalla mukaan tarkistus 9. Tässä tarkistuksessa poiketaan komission ajatuksesta tunnustaa jäsenvaltioiden toimivalta poikkeuksien myöntämisessä sellaisille pk-yrityksille, joiden liikevaihto on alle 100 000 euroa. Mielestämme kohdan vaihtoehtoinen sanamuoto on johtanut ristiriitaan siitä, onko kohta tarkoituksenmukainen vai ei, ja tämä on vähentänyt ryhmien yhteisymmärrystä. Toivon, että voimme palauttaa yksimielisyyden tässä kysymyksessä mahdollisimman nopeasti, jotta voimme edistyä vakaasti kohti Euroopan unionin tavoitteita hyvin arkaluontoisella alalla, jota komissio ehdotuksessaan käsittelee.

2-336

Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Ilmaisen tukeni esitellylle asiakirjalle, joka on näennäisesti hyvin tekninen, ja panen merkille jäsen Becseyn tekemän erinomaisen työn. On nimittäin äärimmäisen tärkeää yksinkertaistaa arvonlisäveron hallintajärjestelmää paitsi liiketoiminnan kehittämiseksi myös jäsenvaltioiden julkisen veropolitiikan koordinoinnin edistämiseksi. Tällä koordinoinnilla

86 06/09/2005

puolestaan edistetään vastavuoroista ymmärrystä ja lujitetaan unionin asemaa yhtenäisenä kokonaisuutena kansainvälisillä markkinoilla. Pahoittelen syvästi, että kaikkia näitä tärkeitä kysymyksiä – niin edellistä mietintöä kuin muitakin, esimerkiksi lastentautioppia käsittelevää mietintöä – käsitellään näin myöhään illalla, sillä täällä käsiteltävät kysymykset koskevat kaikkia. Kansalaiset eivät useinkaan ole tietoisia näistä kysymyksistä, ja sitten me hämmästelemme, kun he kysyvät, mitä parlamentti oikein tekee. Verohallinnolla on jatkossa myönteinen vaikutus pk-yrityksiin, sillä sen avulla edistetään toiminnan laajentamista yli kansallisten rajojen. Tämä on hyvin tärkeää myös oman maani yrityksille, erityisesti kuljetusyrityksille, jotka eivät edelleenkään pääse sopimukseen muiden maiden kanssa arvonlisäveron palauttamisesta ajallaan. Vaikka suhtaudun esitettyihin ehdotuksiin myönteisesti, haluan kiinnittää komission ja neuvoston huomion eräisiin muihin ehdotuksiin ja tarkistuksiin, joita parlamentti ja oma ryhmäni, liberaalidemokraatit, ovat esittäneet. Ensinnäkin yritysten pitäisi voida laatia asiakirjansa oman kotimaansa kielellä, sillä on vaikea kuvitella, että pieni yritys voisi laatia asiakirjoja 21 kielellä, niin kuin me täällä parlamentissa teemme. Toiseksi on välttämätöntä auttaa pk-yrityksiä välttämään valuuttakurssivaihteluihin liittyviä tappioita, koska kaikilla jäsenvaltioilla ei ole hallussaan kaikkia valuuttoja ja koska vaihtokurssi voi vaihdella myös aikana, jona arvonlisäveroa palautetaan, mikä saattaa aiheuttaa pk-yrityksille huomattavia tappioita. Lopuksi haluan korostaa, että on erittäin tärkeää varmistaa, että tämä direktiiviversio pannaan täytäntöön edellistä tehokkaammin. Kehotankin komissiota varmistamaan, että direktiivin täytäntöönpanoa valvotaan tiiviisti.

2-337

László Kovács, komission jäsen. − (HU) Kiitoksia, hyvät parlamentin jäsenet. Kiitän jäsen Becseytä hänen mietinnöstään ja kaikkia puhujia heidän sanoistaan. Osoitan kiitokseni myös talous- ja raha-asioiden valiokunnalle sen osuudesta yhteisessä työssämme. Olen tyytyväinen, että kaiken kaikkiaan parlamentti tukee komission ehdotusta. Valitettavasti en voi tukea esitettyjä tarkistuksia. Tämä ei johdu periaatteellisista syistä eikä varsinkaan siitä, että kyseenalaistaisin esitettyjen tarkistusten takana olevat hyvät tarkoitusperät. Se, etten voi kannattaa niitä, johtuu yksinkertaisesti siitä, että tarkistukset ovat aiheettomia ja turhia: joissakin niistä toistetaan ratkaisuja, jotka jo sisältyvät ehdotukseen, ja toisissa keskitytään hyödyttömiin yksityiskohtiin. Joitakin esitettyjä tarkistuksia en voi hyväksyä siksi, että niissä mainitut ajanjaksot tai määräajat ovat liian pitkiä, kun otetaan huomioon sähköisen veroilmoitusjärjestelmän suorituskyky. Haluan kiinnittää erityistä huomiota tarkistukseen 9, jossa ehdotetaan 50 000 euron vähimmäisraja-arvoa verovapautuksen myöntämisessä pk-yrityksille. Tämä merkitsisi liiallista korotusta ja vääristäisi kilpailua.

Tarkistuksen 10 taustalla olevasta oletuksesta, jonka mukaan direktiivillä voisi olla epäsuotuisia vaikutuksia jäsenvaltioiden ja yritysten talousarvioihin, totean, ettei komissio katso tällaista vaaraa olevan, sillä direktiiviehdotuksessa ei muuteta verolainsäädäntöä vaan ainoastaan yksinkertaistetaan sitä. Haluan painottaa erityisesti, että on tärkeää varmistaa tämän ehdotuksen nopea voimaanastuminen: kuten jäsen Becsey toteaa mietinnössään ja kuten muutkin puhujat ovat korostaneet, tällä direktiivillä yksinkertaistetaan merkittävästi rajat ylittävien yritysten toimintaa, parannetaan kilpailukykyä sekä autetaan lisäämään kasvua ja työpaikkoja. Toisin sanoen direktiivi edesauttaa Lissabonin tavoitteiden saavuttamista. Toivon vilpittömästi, että komission ehdotus hyväksytään Euroopan parlamentin täysistunnossa tällä viikolla. Olen myös toiveikas sen suhteen, että Euroopan parlamentin päätöksellä on myönteinen vaikutus neuvoston kantaan.

2-338

Puhemies. − Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

2-339

John Whittaker (IND/DEM). – (EN) Parhaita verojärjestelmiä ovat ne, joissa säännöt ovat ymmärrettäviä, yksinkertaisia ja muuttumattomia. Kun verot pysyvät samoina, yritykset voivat suunnitella tulevaisuuttaan luottavaisina. Arvonlisäveron suhteen olemme kuitenkin tottuneet jatkuvaan direktiivien ja asetusten tulvaan. Käsiteltävänämme olevien ehdotusten väitetään yksinkertaistavan käytäntöjä etenkin pienten yritysten osalta, mutta päätavoitteena on aina ollut pikemminkin käytäntöjen yhdenmukaistaminen – niin kutsutun haitallisen verokilpailun estäminen, yhtenäisen vähimmäistason määrittäminen arvonlisäverokannalle ja luopuminen poikkeuksista, kuten meillä Yhdistyneessä kuningaskunnassa hyväksytyistä verottomista tuotteista. Kymmenen uutta jäsenvaltiota antaa yhdenmukaistamiselle vielä lisäpontta. Miksi tarvitsemme yhdenmukaisia arvonlisäverokantoja? Yhtenäismarkkinoiden tukemiseksiko? Emme koskaan saavuta yhtenäistä arvonlisäverokantaa, ja koska valmisteverokannoissa vallitsevien huomattavasti suurempien erojen yhdenmukaistamiseksi ei tehdä juuri mitään, syitä on etsittävä muualta. Luulenpa, että komission perimmäisenä tavoitteena on hallinnoida ja kerätä arvonlisäveroa keskitetysti, millä taattaisiin EU:n talousarviolle jatkuva tulonlähde, joka ei olisi jäsenvaltioiden välisen kinastelun kohteena. Meidän on tiedostettava tämä mahdollisuus ja estettävä sen toteutuminen.

2-340

Lapsille tarkoitetut lääkkeet

06/09/2005 87

2-341

Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana keskustelu Grossetêten laatimasta mietinnöstä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lapsille tarkoitetuista lääkkeistä sekä asetuksen (ETY) N:o 1768/92, direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta (KOM(2004)0599 – C6-0159/2004 – 2004/0217(COD)) (A6-0247/2005).

2-342

Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on suuri ilo esitellä teille tänä iltana komission ehdotus asetukseksi lapsille tarkoitetuista lääkkeistä. Kyseessä on erittäin tärkeä ehdotus, sillä sen avulla parannetaan lasten terveyttä Euroopassa ja säästetään monet perheet kärsimyksiltä, jotka liittyvät lapsen ennenaikaiseen kuolemaan. Nykypäivän Euroopan unionissa yli 50:tä prosenttia lapsille tarkoitetuista lääkkeistä ei ole testattu lapsilla eikä hyväksytty pediatriseen käyttöön. Tämä tarkoittaa, ettemme voi olla aina varmoja, että nämä lääkkeet ovat tehokkaita ja turvallisia. Ymmärtääkseni kukaan meistä ei ole valmis ottamaan enää tätä riskiä. Komission ehdotuksessa tähän kansanterveydelliseen näkökohtaan puututaan avoimesti. Ehdotus tarjoaa kannustimen korkealuokkaiselle tutkimukselle, ja sillä edistetään lapsille tarkoitettujen korkealuokkaisten, erittäin turvallisten ja erittäin tehokkaiden lääkkeiden kehitystä ja hyväksyntää. Ehdotuksessa ei rajoituta käsittelemään ainoastaan tätä kansanterveyden kannalta tärkeää näkökohtaa, vaan siinä pyritään myös vilkastuttamaan innovaatiotoimintaa ja kilpailua sekä edistämään kasvua ja työllisyyttä Euroopan unionissa. Haluan osoittaa kiitokseni ja onnitteluni ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan esittelijälle Grossetêtelle hänen työstään ja vaivannäöstään tämän mietinnön parissa. Hän on tehnyt todella erinomaista työtä. Kiitän myös jäsen Toiaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelusta sekä kummankin valiokunnan kaikkia jäseniä tuesta, jota he ovat osoittaneet tälle ehdotukselle. Etenen suoraan tiettyyn erityiskysymykseen, jonka tiedän olleen äärimmäisen vilkkaan keskustelun aiheena parlamentissa. Tarkoitan komission ehdotusta kiinteästä kuuden kuukauden pituisesta lisäajasta lisäsuojatodistukselle, joka koskee käsittelemiämme tuotteita. Tämä on yksi ehdotuksemme perustavimmista näkökohdista, jota ilman ehdotus ei ole paljonkaan arvoinen. Sallinette minun kertoa aluksi, miksi pidämme parempana lisäsuojatodistuksen jatkamista kiinteällä lisäajalla kuin vaihtelevalla lisäajalla. Kiinteä lisäaika on helppokäyttöinen, ja se voidaan ennakoida tarkasti. Se aiheuttaa vain vähän hallinnollisia velvoitteita, ja se on yhdenmukainen olemassa olevan patenttilainsäädännön kanssa. Lisäsuojatodistuksen jatkaminen vaihtelevalla lisäajalla olisi sitä vastoin ristiriidassa patenttilainsäädännön periaatteiden kanssa, eikä sillä edistettäisi myöskään innovaatiotoimintaa.

Tämänkaltaisen säädöksen täytäntöönpano olisi käytännössä äärimmäisen vaikeaa, sillä se edellyttäisi yksityiskohtaista taloudellista analyysiä jokaisen lääkkeen kohdalla. On myös kyseenalaista, olisiko myyntilukuihin perustuva vaihteleva ratkaisu oikeudenmukainen. Tässä yhteydessä on syytä pitää mielessä, ettei lääkkeen myyntimenestys ole osoitus sen innovatiivisuudesta eikä kerro mitään tutkimuksesta aiheutuneista kustannuksista. Haluan tehdä selväksi, että komissio suhtautuu asiaan hyvin määrätietoisesti eikä mielestäni näe tilanteessa minkäänlaisia edellytyksiä kompromissiin. Toiseksi haluan selvittää syitä, joiden vuoksi komissio on ehdottanut lisäsuojatodistukselle kuuden kuukauden lisäaikaa. Suorittamamme huolellisen vaikutusten arvioinnin perusteella katsomme, että tämä lisäaika mahdollistaa tasapainon yhtäältä ehdotukseen liittyvien tavoitteiden ja toisaalta kansanterveydelle, teollisuudelle ja kansanterveyspalvelujen rahoitukselle koituvien kustannusten ja etujen välillä. Komissio voi periaatteessa tukea tarkistusta, jossa kannatetaan lapsille tarkoitettuja lääkkeitä koskevan asetuksen tarkastelua, jotta voidaan muodostaa asianmukainen arvio sen vaikutuksista, ennen kaikkea bonusten ja kannustimien taloudellisista vaikutuksista. Meidän on varmistettava, että suoritettavassa arvioinnissa otetaan huomioon myös edut, joita tästä asetuksesta toivotaan koituvan kansanterveydelle. Lopuksi todettakoon, ettei asetuksen taloudellisia vaikutuksia pidä arvioida, ennen kuin saatavilla on riittävästi tietoa. Ymmärrettävistä syistä en ole voinut mainita jokaista yksittäistä tarkistusta, mutta komission kanta kaikkiin tarkistuksiin on toimitettu parlamentin yksiköille1. Ehdotus asetukseksi lapsille tarkoitetuista lääkkeistä on tärkeä niin lasten terveyden, innovaatiotoiminnan kuin kilpailukyvynkin kannalta. Olen varma, että tämänpäiväinen keskustelu osoittaa meidän olevan oikealla tiellä. Lopuksi haluan painottaa voimakkaasti, että asiassa on kyse sellaisten lasten terveydestä ja hyvinvoinnista, joille ei ole aiemmin ollut tarjolla apua. Tämä on paljon tärkeämpää kuin mitkään edut, joita lääketeollisuuden edunvalvontaryhmän ajavat

2-343

Françoise Grossetête (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen odottanut tätä hetkeä pitkään, sillä parlamenttimme on vaatinut tätä nimenomaista eurooppalaista asetusta lapsille tarkoitetuista lääkkeistä jo vuosia. Arvoisa komission jäsen, selititte asian erittäin hyvin: tuntuu uskomattomalta, etteivät lapsemme voi saada nykypäivänä tarpeidensa mukaista hoitoa. Tämä on kuitenkin todellisuutta. Vuonna 2005 suurta osaa lapsille annettavista lääkkeistä ei ole kehitetty erityisesti lapsia varten. Monissa tapauksissa lapsille annettavat lääkkeet ovat samoja kuin ne, joita määrätään aikuisille: ainoa ero on, että heidän annoksensa ovat pienempiä. Lasten 1 Ks. liite: Komission kanta.

88 06/09/2005

aineenvaihdunta ei kuitenkaan ole samanlainen kuin aikuisilla. Siksi he tarvitsevat erityisellä tavalla mukautettuja lääkemuotoja, jotka ovat paitsi siedetympiä myös turvallisempia ja tehokkaampia kuin ennen. Tämä on käsittelemämme asetuksen tavoitteena, ja haluan kiittää kaikkia kollegojani, jotka ovat osallistuneet tähän työhön. Mietinnössäni esitetään joukko huomattavia parannuksia, jotka suuri määrä jäseniä on hyväksynyt. Niiden tarkoituksena on ennen kaikkea parantaa Euroopan lääkearviointiviraston yhteyteen perustettavan pediatrian komitean toimien luettavuutta, välttää ylimääräisten kliinisten tutkimusten tekemistä lapsilla, kun se ei ole välttämätöntä, lisätä välineiden avoimuutta, vähentää hallinnollisia viiveitä, vahvistaa lääketurvatoimintaa, ottaa käyttöön velvoite suorittaa pediatrisia tutkimuksia kaikille uusille lääkkeille, jotka on tarkoitettu aikuisille, ilman että tällä järjestelmällä viivytetään innovatiivisten lääkkeiden pääsyä markkinoille, kehottaa pediatrian komiteaa laatimaan luettelon lasten hoitotarpeista ja perustaa Euroopan tutkimusrahasto, jonka tarkoituksena on rahoittaa sellaisten lääkkeiden tutkimusta, joita ei ole suojattu patenteilla mutta jotka voisivat olla suureksi hyödyksi lapsille. Tämän tekstin tärkein näkökohta liittyy kuitenkin edelleen kannustimeen. Olen tehnyt paljon työtä tämän kysymyksen eteen. Olen kuunnellut tarkkaavaisesti, ja keskusteltuani kaikkien teidän kanssa olen sitä mieltä, että ehdotus kiinteästä kannustimesta, kuuden kuukauden pituisesta lisäajasta lisäsuojatodistukselle, on paras mahdollinen ratkaisu. Tämä lisäaika on käsittelemistämme vaihtoehdoista oikeudenmukaisin ja käytännöllisin. Sanon ehdottomasti kuusi kuukautta, en viisi kuukautta. Yhdysvallat on perustanut tunnustusta saaneen kuuden kuukauden järjestelmän. Miksei Euroopan unioni tekisi samoin? Minun on myönnettävä, etten oikein ymmärrä jäsen Maatenin esittämää tarkistusta. Hyvä jäsen Maaten, kehotamme Euroopan parlamenttia aina etsimään parempia ratkaisuja esikuva-analyysin avulla. Yhdysvaltojen järjestelmä on tältä osin todellakin hyvä: asetuksen täytäntöönpanon jälkeen amerikkalaisten lasten saataville on tullut noin 100 lapsille tarkoitettua lääkettä. Miksemme pystyisi tukemaan lääketutkimusta samalla tavoin Euroopassa? Me tunnumme vain kinastelevan loputtomiin, mikä on mielestäni valitettavaa, sillä kyseessä on lapsiin liittyvä kansanterveys. Hyvä jäsen Maaten, mielestäni on sääli, ettemme päässeet yhteisymmärrykseen tästä kuuden kuukauden lisäajasta. Tutkimus on itsessään riskialtista, ja jos Euroopan unioni haluaa kehittää tätä strategista alaa, kuten te kaikki toivotte, emme voi perustaa vesitettyä järjestelmää tai toteuttaa epämääräisiä toimia. Jotkut kollegoistani ovat laatineet ehdotuksen, joka perustuu suhteellisiin palkkioihin. Tämä järjestelmä merkitsee kuitenkin liian monia rajoitteita. Olen esittänyt kollegoilleni joitakin tärkeitä kansanterveyteen liittyviä kysymyksiä. Odotan

edelleen vastausta niiltä, jotka kannattavat tätä suhteellisuutta. Odottaessani näiden tarkistusten esittäjiltä tietoa, jota ei koskaan tule, olen myös pohtinut syitä tähän pitkään hiljaisuuteen. Kyse on lasten elämän pelastamisesta, ei tilien täsmäyttämisestä. Suhteellisuus merkitsee, että vastakkaisiin sarakkeisiin eritellään pelastetut ihmishenget ja myyntivolyymi. Suhteellisessa järjestelmässä – kolme kuukautta plus kolme kuukautta tai neljä kuukautta plus neljä kuukautta – toisen osan myöntäminen riippuisi siitä, onko tietty myyntivolyymi tai liikevaihto saavutettu. Mielestäni tässä järjestelmässä olisi vaarana se, että siirtyisimme terveyslähtöisestä järjestelmästä markkinalähtöiseen. Miksi? Ei ole olemassa Euroopan laajuista hintaa lääkkeille. Jokainen jäsenvaltio asettaa omat hintansa, ja kuten tiedämme, hinnat vaihtelevat huomattavasti. Liikevaihtoon perustuvassa järjestelmässä laboratoriot ottaisivat esiin laskimensa ja valitsisivat kohdemaan asetettujen hintojen eivätkä terveydellisten tarpeiden perusteella. Kuka pystyy myöskään vahvistamaan myyntiluvut? Jotkut jäsenet ovat ehdottaneet riippumattomia tarkastuksia, mutta he eivät ole määritelleet, mitä menettelyjä niiden osalta sovellettaisiin. He eivät ole arvioineet kustannuksia eivätkä ylimääräisiä viivästyksiä, joita tämä byrokraattinen menettely aiheuttaisi, eivätkä määritelleet mahdollisia korjaavia toimia tapauksissa, joissa ristiriitaisuuksia esiintyy. Euroopan lääkearviointivirasto on itse todennut meille, että tämä järjestelmä on epärealistinen, koska virastolla ei ole riittävästi voimavaroja. Mitä hyötyä tästä ehdotuksesta siis on? Hyvät kollegat, suhteellinen järjestelmä ei ole hyvä eikä toteuttamiskelpoinen. Minun ehdottamani järjestelmä ei sekään perustu itse lääkkeisiin vaan pediatrian komitean valtuuttamiin tutkimuksiin. Pyydän teitä tutustumaan tarkasti tähän näkökohtaan. Tämän toimenpiteen vaikutuksesta maidemme kansanterveyden talousarvioihin todettakoon, että kuuden kuukauden kiinteän lisäajan aiheuttama lisäys terveysmenoihin olisi neuvostolle esitellyn tutkimuksen mukaan mitättömän pieni, 0,7–1 prosenttia. Lopuksi totean, että halusin sisällyttää tarkistuksiin kannustimia koskevan arviointilausekkeen. Kuuden vuoden kuluttua komission on arvioitava tilannetta ja osoitettava täsmälliset ehdot, joilla kuuden kuukauden lisäaika on myönnetty, sekä myöntämisestä koituneet kustannukset ja hyödyt. Tämän tekstin ansiosta meillä on mahdollisuus siirtyä sanoista tekoihin. Meidän on lopetettava ainainen filosofointi ja ajateltava sen sijaan käytännönläheisemmin. Älkäämme tehkö virhettä. Jos emme saa aikaan lujaa kehystä tutkimuksen edistämiseksi Euroopassa, hyötyjänä on Yhdysvaltojen ja Aasian lääketeollisuus. Tämähän olisi aivan järjetöntä niin poliittisesti, tieteellisesti kuin terveydellisestikin. Mitä Euroopan unionilla on tarjottavanaan? Tällä asetuksella voidaan osoittaa kansalaisillemme, miten paljon hyötyä unionista todella on. Tästä kaikkia koskettavasta kysymyksestä voidaan säätää ainoastaan yhteisön tasolla. Yksikään jäsenvaltio ei voi yksinään

06/09/2005 89

tukea lääketeollisuutta koskevaa tutkimuspolitiikkaa. Äänenne ratkaisee. Jos sanomme "kyllä" kuuden kuukauden kiinteälle kannustimelle, lapsemme hyötyvät pian tarkoituksenmukaisista ja turvallisista lääkkeistä – kiitos Euroopan unionin.

2-344

Patrizia Toia (ALDE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, eurooppalaiset vauvat ja lapset tarvitsevat erityislääkkeitä eli lääkkeitä, jotka on suunniteltu ja valmistettu nimenomaan heidän kaltaisiaan potilaita varten, ja heillä on oikeus hyötyä näistä lääkkeistä. Olemme kaikki tietoisia siitä, että Euroopan nykytilanne on tältä osin osoitus erittäin heikosta kehityksestä. Siksi tämä myönteinen ja tärkeä asetus on hyväksyttävä kiireesti. Se perustuu tiettyihin elintärkeisiin näkökohtiin, jotka käyn läpi lyhyesti. Pediatrian komitean perustamisella ja sen kokoonpanolla on suuri merkitys. Kun otetaan huomioon, että komitean jäsenet ovat vastuussa äärimmäisen arkaluonteisista kysymyksistä, sen on koostuttava arvovaltaisista, asiantuntevista ja riippumattomista henkilöistä. Heidän on perehdyttävä pediatrisiin tutkimussuunnitelmiin, hyväksyttävä ne ja arvioitava niiden tuloksia. Pediatrian komitean on perustettava tietopankki, osaamisverkosto, voidakseen välttää – ja tämä on aivan välttämätöntä – tutkimusten päällekkäisyydet ja saavuttaakseen tilanteen, jossa voidaan ottaa huomioon eettiset ja inhimilliset näkökohdat, joita niin haavoittuvaa ihmisryhmää kuin sairaita lapsia ja heidän perheitään koskevat tutkimukset edellyttävät. Toinen keskeinen näkökohta on yhtäältä kannustimia ja vastuuta ja toisaalta kannustimia ja lääkemääräyksiä koskeva mekanismi. Kuten tiedätte, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta, jonka lausunnon olen laatinut, on hyväksynyt ehdotuksen suhteellisesta järjestelmästä. Siksi kehotan jäsen Grossetêtea ja muita jäseniä, jotka kannattavat erilaisia ratkaisuja, olemaan demonisoimatta ehdotustamme. Jokainen meistä edustaa vain itseään ja omia ajatuksiaan, ja pyydänkin teitä ymmärtämään, että olemme esittäneet ratkaisua, jota itse pidämme tarkoituksenmukaisimpana lapsille tarkoitettujen lääkkeiden ja siten myös lasten terveyden kannalta. Suhteellinen ratkaisu, jossa kuuden kuukauden raja voidaan ylittää, saattaisi helpottaa lisäajan pidentämistä sellaisten kalliiden lääkkeiden osalta, joiden korkea hinta johtuu taustalla olevasta tutkimustyöstä ja joiden kohdemarkkinat ovat pienet. Joka tapauksessa, parlamenttimme omaksumasta kannasta riippumatta, kehotan arvoisaa komission jäsentä tukemaan tätä ehdotusta esittämällä myönteisen lausunnon ja mahdollistamaan näin sellaisen arviointimekanismin kehittämisen, jonka avulla voimme

tietyn ajan kuluttua ymmärtää, mikä ehdotuksista on tosiasioiden valossa paras. Tämä on näkökohdista kaikkein tärkein, sillä lapsillamme, eurooppalaisilla lapsilla, on oikeus siihen, että heidän tarpeisiinsa ja vaatimuksiinsa vastataan.

2-345

John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, 20 prosenttia kansalaisistamme on alle 19-vuotiaita, eli Euroopassa on 100 miljoonaa lasta. Heistä puhumme tänään. Puhumme siitä, että puolta lääkkeistä, joita tuotamme auttaaksemme lapsia heidän elämänsä alkutaipaleella, ei tutkita, testata eikä hyväksytä asianmukaisesti. Kutsun tilannetta puolikkaan aspiriinin syndroomaksi: lapselle annetaan puolet aikuisen annoksesta, koska ajatellaan, ettei lapselle voida antaa täyttä annosta. Tästä annoksesta ei välttämättä ole sen paremmin haittaa kuin hyötyäkään, mutta se voi myös vahingoittaa lasta, sillä saattaa olla, ettei annos ole alun alkaenkaan tarkoituksenmukainen lapselle. Lapsi saattaa myös tarvita enemmän tai vähemmän lääkettä kuin annos sisältää. Siksi olen erittäin tyytyväinen komission ehdotukseen ja esittelijän mietintöön. Keskeinen kysymys on, millaisia kannustimia tarjoamme tutkimukselle, jota haluamme ja jota lapsemme tarvitsevat. Meidän on pidettävä tasapainossa yhtäältä tarve tehdä uutta tutkimusta ja toisaalta tarve pitää kustannukset kurissa. Esittelijä on maininnut esimerkkinä Yhdysvallat. Sen jälkeen, kun järjestelmä otettiin siellä käyttöön 1990-luvulla, yli sata uutta lapsille tarkoitettua lääkettä on virrannut markkinoille. Haluamme päästä samaan. Keskustelussa, jota olemme käyneet ja jota käydään kenties edelleen, on keskitytty patenttien jatkamiseen. Tässä yhteydessä on esitetty eri kuukausimääriä: jotkut ovat halunneet pidempää lisäaikaa, toiset lyhyempää. Komissio ehdotti kuutta kuukautta; neuvosto – tai 22 jäsenvaltiota neuvostossa – ehdotti kuutta kuukautta; esittelijä ehdotti kuutta kuukautta; valiokunta pääsi yksimielisyyteen kuudesta kuukaudesta. On todettava, että kuusi kuukautta on tarkoituksenmukainen ratkaisu: se on yksinkertainen ja yhdenmukainen lisäaika. Pidän tärkeänä myös, että vältämme päällekkäisiä lisäaikoja ja päällekkäisiä vaatimuksia. Ehdotuksen 36 artiklaan esittämäni tarkistuksen tavoitteena olikin tehdä selväksi, ettei meidän pidä myöntää päällekkäisiä palkkioita samalla pediatriselle formulaatiolle. Meidän on varmistettava, että artiklan sanamuoto on asianmukainen. Tätä kysymystä neuvosto ja komissio voivat nyt tarkastella. Kenties olemme kuitenkin päässeet hyvään ratkaisuun, koska yhtäältä yritykset sanovat, että ehdotuksessa on menty liian pitkälle, ja toisaalta geneeristen lääkkeiden valmistajat sanovat, ettemme ole tehneet tarpeeksi. Pidämme myönteisenä MICE-tutkimusohjelmaa eli lääketutkimuksia Euroopan lasten hyväksi. Yleensä emme toivo hiiriä tähän saliin (engl. mice = hiiret),

90 06/09/2005

mutta pediatrisen lääketutkimuksen tukemiseksi tarkoitettu MICE-rahasto on hyvin tervetullut aloite. Mietintö on kokonaisuudessaan hyvä, samoin kuin komission ehdotuskin: niillä voidaan auttaa niitä kahta miljoonaa lasta, joilla on terveysongelmia nyt ja joita voidaan jatkossa tukea tämän toimenpiteen ansiosta.

2-346

Dagmar Roth-Behrendt, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tämän lainsäädännön onnistumisesta on jo puhuttu, mutta sitä on mielestäni syytä korostaa yhä uudelleen. Kerron teille kuitenkin tuota pikaa, miksi tämän keskustelun pikkumaisuus ja joskus myös yksinkertaisuus on minusta vastenmielistä. Olemme esittäneet valiokunnassa tarkistuksia, joita olen itsekin laatinut ja joissa todetaan, että tämä lainsäädäntö on saatettava voimaan nopeutetussa aikataulussa, koska sitä on saatu odottaa Euroopan unionin lasten puolesta jo niin pitkään. Lisäksi – ja nämä sanat osoitan myös jäsen Toialle – on vahvistettava tämän lainsäädännön mukaisesti perustettavan pediatrian komitean asemaa. On meidän etumme mukaista, että pediatrian komitea on vahva ja että se ottaa ohjat käsiinsä. Tuen jäsen Bowisia, jäsen Grossetêtea ja kaikkia muita, joiden mukaan tarvitsemme MICE-tutkimusohjelmaa, EU:n uutta aloitetta. Tälle ohjelmalle on muodostettava asianmukainen oikeudellinen perusta, jonka paikka on seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa. Kehotan komission jäsentä Verheugenia kiirehtimään komissiota, jotta ohjelman soveltamisalan määrittely ja rahoitus järjestyisivät seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman kehyksessä. Olen todennut, että tämä lainsäädäntö on suuri menestys, ja pidänkin valitettavana, ettei tätä menestystä ole korostettu riittävästi käymässämme keskustelussa. Mielestäni on ala-arvoista, murheellista ja jopa häpeällistä, että tässä keskustelussa on keskitytty lähes yksinomaan patenttisuojan jatkamiseen. On mielenkiintoista, ettemme ole keskustelleet lainkaan sellaisia lääkkeitä koskevan tietosuojan pidentämisestä kymmenellä vuodella, joiden patenttisuoja on päättynyt: kyse on lastenlääkkeen myyntiluvasta (PUMA). Miksei asiasta keskustella? Koska pidentämisellä luodaan yhtäläiset kilpailuedellytykset geneeristen lääkkeiden ja tutkimusta harjoittavien lääkevalmistajien välille. Tästä ei ole puhuttu sanaakaan: pidentämisessä mennään niinkin pitkälle kuin kymmenvuotiseen tietosuojaan, ja näköjään ratkaisun takana on laaja kannatus. Kuuden kuukauden lisäajasta, joka ollaan myöntämässä niille lääkevalmistajille, joilla on edelleen patentti tai jotka hakevat patenttia, on kuitenkin kehkeytynyt riita, jollaista nähdään tässä parlamentissa vain harvoin. Kysyn kaikilta niiltä, joilla on vankka mielipide tästä asiasta, ovatko he keskustelleet siitä potilaiden edustajien kanssa. Minä olen. Olen keskustellut siitä myös sairaiden lasten vanhempien kanssa. He eivät voi ymmärtää sitä. He eivät voi ymmärtää tätä keskustelua, jonka yhtä osaa he pääsivät kuuntelemaan ympäristön, kansanterveyden ja

elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. He sanoivat vain haluavansa lapsilleen kyseisiä lääkkeitä. On erinomaista, jos komission jäsenen Verheugenin sanat käyvät toteen ja saamme aikaan kannustimen, jolla nopeutetaan lääkkeiden saatavuutta. Juuri sitä haluamme. Emme välitä siitä, ansaitseeko joku puoli miljoonaa enemmän tai vähemmän tässä prosessissa. Tutkimuksesta on seurattava huomattavaa etua, jonka on koiduttava myös lasten hyväksi. Tätä potilaiden ja vanhempien edustajat haluavat. Olen suhteellisen pitkäaikainen parlamentin jäsen, enkä halua nähdä parlamentin jakautuvan kahtia siten, että sellaisten maiden edustajat, joissa ei ole tutkimusperustaista lääketeollisuutta vaan pelkkää geneeristen lääkkeiden tuotantoa, pitävät kuuden kuukauden lisäaikaa liian pitkänä ja vastustavat ehdotusta, ja että toiset näkevät asian päinvastoin. Ainoana tavoitteenamme on oltava se, mikä on parhaaksi potilaille, ja tätä komissio ehdottaa. Ryhmäni enemmistö aikoo kannattaa ehdotusta, ja niin teen minäkin. (Suosionosoituksia)

2-347

Jules Maaten, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on sanomattakin selvää, että tämä asetus on kuluttajien kannalta ensiarvoisen tärkeä. Se on myös hyvä esimerkki sitä, mitä Euroopan unioni voi merkitä kansalaisille aikana, jona monet näyttävät epäilevän tätä merkitystä. Asetus ansaitseekin täyden tukemme. Asetus on niin tärkeä, koska tällä hetkellä lapsille määrätään aivan liian usein lääkkeitä, joita ei ole kehitetty lapsia varten eikä testattu heillä. Myönteisiä tai kielteisiä seurauksia, jotka näiden lääkkeiden käytöstä aiheutuvat lapsille, ei siis usein tunneta, millä on ovat seurauksensa. Siksi on elintärkeää, että nimenomaan lapsille räätälöityjen lääkkeiden kehitykseen investoidaan nykyistä enemmän. Ehdotuksessa pyritään perustellusti edistämään terveellisten ja turvallisten lastenlääkkeiden kehitystä vaatimalla lääkevalmistajia tutkimaan lääkkeen soveltuvuus lapsille aina, kun he hakevat lupaa sen markkinoimiseen. Toinen aiempien puhujien mainitsema hyvä esimerkki on lapsille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän komitean perustaminen. Tämä komitea vastaa pediatrista tutkimusta koskevien suunnitelmien arvioinnista ja hyväksynnästä. Lastenlääkkeiden tuotantoa edistää merkittävästi myös esittelijän ehdotus, joka liittyy pediatrisen tutkimuksen MICE-tutkimusohjelmaan. Tästä ohjelmasta rahoitetaan tutkimusta, jossa perehdytään sellaisten lääkkeiden pediatriseen käyttöön, joita ei ole suojattu patentilla tai lisäsuojatodistuksella. Mielestäni investointeja tarvitaan myös erityisesti innovaatiotoimintaan – mieluummin siihen kuin patenttisuojaan, josta tänään keskustelemme. Lapsiin liittyvässä tutkimuksessa on luonnollisesti noudatettava asianmukaista huolellisuutta. On vältettävä päällekkäisiä kokeita, ja kaikki mahdollinen on tehtävä

06/09/2005 91

niiden suorittamisen estämiseksi. Olen tyytyväinen, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on jo hyväksynyt tältä osin joukon tarkistuksia. Olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka pitävät valitettavana, että käymässämme keskustelussa on unohdettu lasten merkitys ja keskitytty siihen, kenelle suurin hyöty kuuluu lääketeollisuudessa. Katson, että tähän ovat itse asiassa syyllistyneet molemmat osapuolet, mikä on todellakin äärimmäisen turhauttavaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että patenttisuojalle myönnettävän lisäajan on oltava mahdollisimman lyhyt, sillä loppujen lopuksihan tablettiin tarttuu käyttäjä, kansalainen. Kyse on nimenomaan kansalaisten rahoista. Patentti merkitsee väliaikaista monopoliasemaa, joka myönnetään innovaatiotoiminnan edistämiseksi, mutta tässä ehdotuksessa tutkimus on vaatimus ja patentti tapa kattaa kustannukset. Tämä erottaa meidät Yhdysvalloista. Siksi siirtäisin valokiilan mielelläni pois patenttisuojasta. Olemme päättäneet kannattaa viittä kuukautta, mutta esittelijä vetosi intohimoisesti kuuden kuukauden puolesta. Itse muutin mieleni ensin joustavasta lisäajasta neljään kuukauteen, ja nyt olen ehdottanut viittä kuukautta. Vetoomuksenne ei ole siis valunut aivan hukkaan. Pelkään kuitenkin, ettemme ole päässeet yhtään lähemmäksi toisiamme, vaikka arvostan kyllä esittelijän työtä.

2-348

Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, pidämme tätä asetusta myönteisenä. Yli 50:tä prosenttia lääkkeistä, joita Euroopassa käytetään lasten hoitamiseen, ei ole testattu lapsilla eikä hyväksytty pediatriseen käyttöön, mikä on naurettavaa, eikä sitä voida enää hyväksyä. Miksei lääketeollisuus, joka saarnaa aina henkilökohtaisen vastuun puolesta, ole itse pitänyt näiden tutkimusten suorittamista välttämättömänä? Tämä on osoitus lääketeollisuuden tilasta: sen tavoitteena on lyödä rahoiksi ja tehdä valtavia voittoja. Tämän vuoksi meidän on mielestäni keskusteltava parlamentissamme rehellisesti ja avoimesti siitä, ettei tästä asetuksesta saa tulla välinettä, jonka avulla jotkut harvat voivat kerätä tavoittelemansa voitot. Meidän on myös pyrittävä määrittelemään hyvin selkeät ehdot. Asiassa ei ole kyse vain parista miljoonasta eurosta, vaan summat kohoavat miljooniin ja miljardeihin. Olen samaa mieltä niiden kollegojeni kanssa, joiden mielestä patenttisuojan on oltava lyhyempi. Olemme jättäneet uudelleen käsiteltäväksi tarkistuksen, jonka tarkoituksena on pidentää patenttisuojaa vain neljän kuukauden mittaiseksi, ja kehotan jälleen kerran kollegojani tukemaan tätä tarkistusta. Meidän on kuitenkin selkeytettävä ehtoja entisestään. Näiden lääkkeiden on tuotava hoitoon lisäarvoa. Siinähän ei ole mitään järkeä, että sallimme tietoisesti

lasten käyttämisen koekaniineina testeissä, joista ei seuraa hoidollista lisäarvoa. Tätä on mahdotonta hyväksyä. Selkeänä tavoitteena on oltava, että palkkiot varataan yksinomaan niille, joiden suorittamat kliiniset testit ovat onnistuneet. Voimme puhua todellisesta menestyksestä vain, jos todella toimimme yhteistuumin tässä asiassa. Emme saa sallia, että tulos on lääkealan toivelistan mukainen: etusijalle on asetettava lasten edut.

2-349

Adamos Adamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Grossetêtea hänen tekemästään työstä. Meidän oli määriteltävä pediatrian komitean tehtävät aiempaa selkeämmin, selkeytettävä järjestelmää ja varmistettava pediatristen tutkimussuunnitelmien valvonta, ja samalla meidän oli uskottava komitealle tärkeä tehtävä, lastentautialan erityistarpeiden määrittely. Lisäksi meidän oli kuitenkin myös lyhennettävä ja selkeytettävä hallinnollisia määräaikoja ja aikatauluja. Satun olemaan lääkäri, ja mielestäni on tärkeää, että lyhennämme kuuden kuukauden lisäaikaa, johon pediatriseen käyttöön tarkoitettujen lääkkeiden valmistajilla on oikeus, kun otetaan huomioon, että heidän tuotteensa on jo suojattu lääkepatenteilla. Kaikki tämänkaltaiset palkkiot ovat suhteettomia, jos otamme huomioon valtavat voitot, joita yritykset saavat tämän yksinoikeuden ansiosta, kun kukaan muu ei voi valmistaa kyseistä lääkettä. Mikä vielä tärkeämpää, kuluttajat ja viime kädessä myös valtiot pakotetaan maksamaan kalliisti tuotemerkistä, kunnes muut saavat luvan myydä lääkettä. Jäsen Behrendt kysyi aiemmin, emmekö tiedustelisi asiaa potilailta, vauvoilta, emmekö tiedustelisi vanhempien mielipidettä. Haluan kysyä jäsen Behrendtiltä, onko hän tiedustellut asiaa äideiltä tai isiltä, joilla ei ole varaa ostaa lääkettä. Meidän on pidettävä mielessämme myös tämä näkökohta. Kannatamme lisäajan lyhentämistä kolmeen plus kolmeen kuukauteen. Haluan myös lisätä, ettei uutta palkitsemisjärjestelmää pidä voida käyttää hyväksi siten, että jo kertaalleen myönnettyjä palkkioita myönnetään uudelleen; tässä kohden olen samaa mieltä jäsen Bowisin kanssa. Lainsäädännössä on todettava selkeästi, ettei uutta lisäsuojaa, jolla korvataan pediatriset kokeet, myönnetä uudelleen mistään muusta kilpailua estävästä järjestelmästä. Tarkistuksen 75 tarkoituksena on selkeyttää tätä, ja kehotan teitä äänestämään sen puolesta. Euroopan parlamentin mietinnön tavoitteena on oltava todellisen vuoropuhelun käynnistäminen asianosaisten välille. Lopuksi haluan esittää vastalauseeni ajankohdasta, jona tätä hyvin tärkeää aiheetta koskeva keskustelu määrättiin käytäväksi. (Suosionosoituksia)

2-350

92 06/09/2005

Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä. Voin myös tukea suurinta osaa tarkistuksista, jotka ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on hyväksynyt. Tästä huolimatta äänestin tarkistettua mietintöä vastaan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa, sillä olin pettynyt siihen, ettei patenttisuojalle myönnettävän lisäajan kestoa ollut tarkistettu. Jatkossa kaikille on päivänselvää, ettei kuuden kuukauden lisäaika ole monien lääkkeiden osalta välttämätön. Ylimääräiset tutkimuskustannukset, jotka ovat välttämättömiä, jotta lääke voidaan hyväksyä pediatriseen käyttöön, ovat usein suhteellisen pieniä, mutta tämä ei koske kaikkia lääkkeitä. Joidenkin vähän myytävien lääkkeiden osalta kuuden kuukauden lisäaika saattaa lopulta osoittautua välttämättömäksi, jotta kustannukset saadaan katettua. Tämä on myös ryhmäni esittämien tarkistuksen taustalla oleva vaikutin. Haluamme, että lähtökohtaisesti sovelletaan kolmen kuukauden lisäaikaa, mutta lisäksi haluamme tarjota kolmen kuukauden ylimääräisen lisäajan niille lääkkeille, joiden osalta tämä aika osoittautuu liian lyhyeksi. Tämä on kaikkien kannalta oikeudenmukaista ja tuo kustannussäästöjä kansallisille terveydenhuoltojärjestelmille. Olisi vastuutonta, jos soveltaisimme kuuden kuukauden lisäaikaa kaikkiin tuotteisiin. Sairausvakuutushan on jo nykyisellään tarpeeksi kallis. Siksi kehotan kaikkia tukemaan jäsenten Breyerin, McAvanin ja Corbeyn esittämää tarkistusta 89 sekä oman ryhmäni esittämiä tarkistuksia 91–93.

2-351

Irena Belohorská (NI). – (SK) Edellisten puhujien tavoin haluan kiittää esittelijä Grossetêtea työstä tämän tärkeän asiakirjan parissa. Sen tarkoituksena on parantaa nykyistä tilannetta, joka on lääketieteellisesti tarkasteltuna kestämätön ja eettisesti tarkasteltuna lasten kannalta vähintäänkin epäreilu. Uskoakseni ei tarvitse olla lääkäri ymmärtääkseen, ettei lapsi ole vain aikuinen pienoiskoossa. Lapset ovat yksilöitä, joiden aineenvaihdunta on hyvin erilainen kuin aikuisilla. Lapsen hoitamiseen tarvittavaa lääkeannosta ei voida vain pienentää suhteessa hänen painoonsa. Tiedämme nimittäin, että lääkkeillä on usein sivuvaikutuksia, joita aikuiset sietävät hyvin mutta jotka voivat johtaa lapsella vakaviin terveysongelmiin. Ymmärrän, ettei ole ollut helppoa tunnustaa lääkärien lääketieteellistä näkökulmaa, vaatimuksia ja suosituksia ja kunnioittaa samalla lääketeollisuuden usein oikeutettuja vaatimuksia. Minua vaivaa enemmänkin se, että parlamentin tästä direktiivistä käymässä keskustelussa on keskitytty siihen, pitäisikö patenttisuojan kestää kuusi, kolme plus kolme vai neljä plus kaksi kuukautta. Painopisteiden kannalta tämä tekijä ei ole tärkeä eikä ratkaiseva. Tärkeää on, että lapset saavat kiireesti lopputuotteen, lääkkeen, jonka

kehityksessä on otettu asianmukaisesti huomioon lapsen erityisasema ja kunnioitettu sitä. Lopullisena tavoitteenamme on terve lapsi. Jos sivutuotteena saamme lääkeyrityksen iloiseksi, olemme saavuttaneet sen, mitä halusimme ja mitä meidän täytyi tehdä.

2-352

Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Meillä on tänään mahdollisuus ja velvollisuus päättää lastemme terveydestä. Tässä keskustelussa meidän pitäisi keskittyä lääketieteellisiin näkökohtiin eikä antaa yksinomaan taloudellisten näkökohtien ohjata ajatuksiamme – sen, kuka hyötyy ja kuka häviää. Lääkärinä kannatan ja tuen voimakkaasti näkemystä, jonka mukaan lapsille tarkoitettujen lääkkeiden tutkimuksen on oltava aina pakollista, turvallista ja erittäin ammattimaista ja että se on alistettava jatkuville tarkastuksille – ellei mistään muusta syystä, niin ainakin siksi, että lapsille tarkoitetuista lääkkeistä on edelleen pulaa ja että uusien aineiden kehityksen on mentävä eteenpäin. Meidän on myös ymmärrettävä, ettei lapsille tarkoitettujen lääkkeiden kehitys saa perustua siihen jo useaan kertaan mainittuun lähtökohtaan, ettei lapsi ole pelkkä pienoisversio aikuisesta. Lapsilla on omat tunnusomaiset piirteensä, täysin erilainen aineenvaihdunta ja erilainen herkkyys lääkkeille, kuten jäsen Belohorská juuri äsken totesi. Euroopan unionin on annettava kaikkia jäsenmaita sitovia asetuksia, joilla ei vahingoiteta lasten terveyttä vaan joilla varmistetaan laadukkaiden lapsille tarkoitettujen lääkkeiden saatavuus ihanneajassa. Tästä syystä valiokunnassamme käydyssä keskustelussa kiinnitettiin kattavasti huomiota tärkeimpien osapuolten näkökantoihin ja niiden taustalla oleviin ammatillisiin perusteluihin. Siksi ehdotan poliittisen ryhmäni täydellä tuella, että valmistajille tarjottavissa kannustimissa otetaan huomioon kustannukset, jotka valmistajille aiheutuvat lääkkeen kehittämisestä, ja että asetamme ainakin vähimmäisajan, jona geneeristen lääkkeiden valmistajat eivät saa valmistaa juuri kehitettyä lääkettä. Vastuullisuuden nimissä meidän on tarkastettava toteutettujen toimenpiteiden tehokkuus kuuden vuoden kuluttua ja tarpeen vaatiessa muutettava vakiintuneita käytäntöjä tulosten mukaisesti. Arvoisa puhemies, lopuksi haluan ilmaista tukeni esittelijä Françoise Grossetêten ajatukselle MICE-tutkimusohjelman (lääketutkimuksia Euroopan lasten hyväksi) perustamisesta. Sen avulla voimme varmistaa, että kaikilla Euroopan unionin lapsilla on yhtäläinen mahdollisuus saada ensiluokkaisia lääkkeitä, ja kehotan teitä ottamaan tämän vastuun kantaaksenne.

2-353

Anne Ferreira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olemme halunneet ja odottaneet jo pitkään tätä tekstiä, josta pian äänestämme, ja olemme kaikki hyvin iloisia tietäessämme, että tekstin ansiosta lapsiamme voidaan pian hoitaa paremmin kuin ennen. Meidän on kuitenkin

06/09/2005 93

pysyttävä tiukkoina vaatimuksissamme. Huomenna meillä on tilaisuus parantaa tätä asetusehdotusta niin, että se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla lasten ja kansanterveyden etuja. Voimme parantaa sitä hyväksymällä tarkistukset, joissa keskitytään suurinta lisäarvoa ja todellista hoidollista hyötyä tuovien lääkkeiden tutkimukseen ja markkinoille saattamiseen. Voidaan todellakin kysyä, miten voimme rajoittaa lapsilla tehtäviä kliinisiä testejä rajoittamatta kuitenkaan markkinoille saatettavien lääkkeiden määrää? Jos lääkkeiden lisäarvoa koskeva näkökohta otettaisiin huomioon, voitaisiin välttää monia tarpeettomia tutkimuksia lapsilla. Voimme parantaa tekstiä huomenna myös hyväksymällä tarkistukset, joissa ehdotetaan lääketurvatoimintaan liittyvien tietojen avoimuuden lisäämistä ja niiden yleistä saatavuutta. Myös rahoituskysymys on tärkeä, sillä se on yhteydessä sosiaaliturvajärjestelmiemme vakauteen ja takuuseen siitä, että terveydenhuolto on kaikkien ulottuvilla. Rahoituskysymyksen merkitys kasvaa entisestään, kun etsitään tarkoituksenmukaista taloudellista kannustinta, jonka tarkoituksena on lisätä lääkeyritysten kiinnostusta lapsille tarkoitettuihin lääkkeisiin. Tämä kysymys on tärkeä kaikkien Euroopan unionin kansalaisten kannalta, sillä näitä taloudellisia kannustimia – markkinointiyksinoikeuden jatkamista – rahoitetaan epäsuorasti juuri julkisilla varoilla. Kun otetaan huomioon vaikutusten arvioinnin tulokset ja valtavat 1–4 miljoonan euron erot, meidän onkin mielestäni kyettävä ainakin ehdottamaan lääkealalle kaksiportaista järjestelmää: kiinteää kolmen kuukauden kannustinta ja kolmen kuukauden lisäaikaa, jonka myöntäminen riippuu myydyn lääkkeen tuomasta hyödystä. Me kaikki haluamme lapsillemme parasta mahdollisimman nopeasti, mutta emme saa sortua tekopyhyyteen. Ne, jotka puhuvat kiireellisyydestä, eivät olleet valmiita tukemaan ehdotusta lyhentää myyntiluvan saamisen ja markkinoille saattamisen väliä, joka on nykyään kaksi vuotta. Siksi järjestämme vielä kokouksia ja selvitämme, mitä todella voimme tehdä eurooppalaisten lasten terveyden hyväksi.

2-354

Mojca Drčar Murko (ALDE). – (SL) Mielestäni meidän on perustettava tarkoituksenmukainen palkitsemisjärjestelmä lääkepatenttien haltijoille, joiden on tehtävä pakollisia kliinisiä kokeita, jotta lääkkeitä voidaan käyttää pediatrisiin tarkoituksiin. Meidän on kuitenkin tartuttava toimeen estääksemme palkkioiden kasautumisen tämän asetuksen ja unionin muun lainsäädännön nojalla. Suuri osa keskustelustamme on pyörinyt sellaisten kysymysten ympärillä, jotka jo ratkaistiin, kun alkuperäisten ja geneeristen lääkkeiden valmistajien välille saatiin hiljattain aikaan järkevä tasapaino tarkistettaessa unionin lääkelainsäädäntöä. Nämä kysymykset liittyvät esimerkiksi siihen, kuka saa enemmän.

Tilanne muuttuu, kun otamme huomioon myös terveydenhuollon kansalliset talousarviot. Geneeristen lääkkeiden valmistajien pääsy markkinoille lisää kilpailua, laskee lääkkeiden hintoja ja vähentää terveydenhuollon talousarvioihin kohdistuvaa rasitusta. Jos tällainen tavoite halutaan saavuttaa ja alkuperäisten lääkkeiden valmistajille halutaan korvata kliinisistä kokeista aiheutuvat todelliset lisäkustannukset, on järkevää, että unionin lainsäädäntö perustuu todennettuun tietoon näistä kustannuksista. Lääkkeitä koskevan monopoliaseman perusteeton jatkaminen lyhyellä aikavälillä tuo yrityksille suuria voittoja ja kuormittaa aiheettomasti terveydenhuollon määrärahoja.

2-355

Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, lasten on saatava turvallisia lääkkeitä, jotka ovat heidän tarpeidensa mukaisia. On päivänselvää, että tämä vaatimus on otettava huomioon lainsäädännössä. Pidentämällä patenttisuojaa kuuden kuukauden mittaiseksi maksamme kuitenkin tarpeettoman korkean hinnan siitä, että lääkeyritykset täyttävät vaatimukset, jotka ovat itsestään selviä. Lääkeyrityksillä on jo monivuotinen suoja, ja niiden rahakirstuissa on 100 miljardia euroa käytettäväksi hankintoihin. Kustannusten lisääntyminen yhdellä prosentilla on niille huomattavasti pienempi paha kuin jo valmiiksi köyhille julkisille talousarvioille. Meidän ei pidä siirtää entistäkin enemmän rahaa näille yrityksille. Jos teemme niin, saamme lopulta lääkkeitä, jotka ovat turvallisia sekä lapsille että aikuisille mutta joita kenelläkään ei ole varaa ostaa. Me Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä olemme esittäneet kompromissitarkistuksen, jossa enimmäisrajaksi on asetettu neljä kuukautta ja jonka sisältämät muut rajoitukset jäsen Breyer esitteli. Jos tätä tarkistusta ei hyväksytä, parlamentti osoittaa olevansa kiinnostuneempi lääkeyritysten edunvalvojista kuin lasten tarpeista.

2-356

Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Hyvät kollegat, yhdyn edellisten puhujien huomioihin, joiden mukaan parlamentillemme käsiteltäväksi toimitettu asetusluonnos on paitsi erittäin merkittävä myös kipeästi kaivattu. Olen samaa mieltä myös siitä, että sen on tuotava suurin mahdollinen hyöty Euroopan unionin nuorimmille kansalaisille. Lääkärinä katson, että luonnoksen tärkein ominaisuus on sen sisältämä pyrkimys parantaa lapsipotilaiden suojaa, sillä lapset ovat potilaina erityisen haavoittuvaisia. Muita myönteisiä kehitysaskelia ovat tuki lääketietojen mahdollisimman laajalle saatavuudelle ja säännökset, joilla taataan lapsipotilaille aikaisempaa parempi suoja kliinisissä tutkimuksissa. Olen tyytyväinen myös siihen, että MICE-ohjelma on perustettu tiettyjen lääkkeiden riippumatonta tutkimusta varten. Palatakseni 36 artiklan kohtaan, joka on aiheuttanut niin runsaasti keskustelua, totean olevani sitä mieltä, että

94 06/09/2005

patenttisuojalle myönnettävä kolmen kuukauden lisäaika on toistaiseksi riittävä. Haluan kiittää esittelijää tämän asiakirjan parissa tehdystä työstä, joka on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Uskon vakaasti, että asetusluonnoksesta toimitettavan äänestyksen tulos on myönteinen: tästä lainsäädännöstä on hyötyä niin yhteiskunnallisesti, terveydellisesti kuin eettisestikin.

2-357

Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestämme pian mietinnöstä, jonka aiheena ovat lapsille tarkoitetuista lääkkeistä annettavat asetukset. Tämän mietinnön sisältämät varaumat perustuvat siihen ilmeiseen tosiseikkaan, etteivät lapset ole pieniä aikuisia ja että heillä on oltava lääkkeitä, jotka on räätälöity ja testattu nimenomaan heidän tarpeitaan ajatellen. Mietinnössä piilee myös toinen, vähemmän ilmeinen tosiseikka, jonka haluan nostaa esiin tässä keskustelussa. Tämä tosiseikka on, että hälyttävä määrä lapsia on sairaana ja että kroonisista, akuuteista ja kuolemaan johtavista taudeista kärsivien lasten määrä on kasvussa. Tarttuvien lastentautien vitsaus on saatu länsimaissa suurelta osin hallintaan, mutta kaikki muut tautityypit lisääntyvät ja jotkin yltyvät epidemioiksi asti. Omassa maassani vaikuttaa siltä, että jokainen lapsi on sairas. Lukemattomien lasten on käytettävä inhalaattoria tai vältettävä tiettyjä elintarvikkeita tai lemmikkieläimiä allergioiden vuoksi. Koulutusmäärärahoja kuormittaa oppimis-, käyttäytymis- ja viestintähäiriöiden lisääntyminen. Ihottumat, autismi, CP-oireyhtymä, diabetes, epilepsia ja niveltulehdus yleistyvät, samoin hengenvaarallinen leukemia ja kasvaimet – luettelo on loputon. Miksi lapsista on tullut niin tuottoisa lääkemarkkinoiden osa-alue, että vahvojen edunvalvojatahojen kannattaa taistella muutamasta kuukaudesta sinne tai tänne, kun on kyse patenttien jatkamisesta? Länsimaiden lasten pitäisi olla maailmanhistorian terveimpiä. Meillä on yltäkylläisyyttä, toimiva puhtaanapitojärjestelmä ja varaa hyvään – jopa erinomaiseen – ravintoon. Lastemme pitäisi kukoistaa, mutta näin ei ole. Mitä olemme tekemässä lapsille? Meidän on paneuduttava vakavaan itsetutkisteluun ja tutkittava vakavasti paitsi lääkkeitä ja muita tuottoisia kohteita myös lasten kasvua ja immuunijärjestelmän kehitystä. Meidän on tunnistettava uudet tekijät ympäristössämme, elintarvikkeissamme, synnytys- ja kasvatuskäytännöissämme, lääketieteellisissä käytännöissämme sekä elämäntavoissamme ja löydettävä syyt, jotka tekevät lapsistamme sairaita ja voivat olla jopa hengenvaarallisia.

2-358

Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, me kaikki pidämme tätä lastentauteihin liittyvää asetusluonnosta merkkinä myönteisestä kehityksestä. Se on osoitus huolesta, jota kannamme eurooppalaisten lasten terveydestä ja pitkällä aikavälillä myös Euroopan ulkopuolisten maiden lapsista. Emme saa kuitenkaan

unohtaa, että asetuksen kielteiset taloudelliset vaikutukset kohdistuvat joihinkin maihin voimakkaammin kuin toisiin. Entisenä laajentumisesta vastaavana komission jäsenenä komission jäsen Verheugen on perillä todennäköisesti paremmin kuin kukaan muu niistä valtavista taloudellisista ongelmista, jotka liittyvät terveyspalvelualaan Puolassa. Jos patenttien ja rekisteröintitietojen suoja-ajat ovat kohtuuttoman pitkiä, seuraukset tuntuvat erityisen ankarina muita vähävaraisemmissa maissa, joissa markkinataloutta, joka takaa normaalit taloudelliset olosuhteet, on sovellettu vasta vähän aikaa. Meidän on ryhdyttävä yhteisiin toimiin varmistaaksemme, ettei lääketeollisuus ansaitse kohtuuttomia summia jäsenvaltioiden kansalaisten kustannuksella, sillä tällä alalla ei ole missään tapauksessa mitään syytä valittaa saamistaan voitoista. Vastustan sitä, että lääketeollisuudelle myönnetään mitään muuta kuin vähimmäispalkkiot, ja kannatan sitä, että geneeristen lääkkeiden tuotantoon tarjotaan mahdollisuuksia niin nopeasti kuin mahdollista. Kuten jäsen Roth-Behrendt totesi, lasten terveydenhuolto on lopulta kuitenkin tärkeämpää kuin säästetyt rahasummat.

2-359

Frederika Brepoels (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, aluksi haluan lausua kiitokseni esittelijällemme Grossetêtelle hänen innostuneisuudestaan ja sinnikkyydestään, joiden siivittämänä hän on taistellut kaikkien Euroopan unionin lasten terveyden puolesta. Vihdoinkin lapsille tarkoitettujen lääkkeiden tutkimukseen ja kehitykseen on kiinnitetty niiden ansaitsemaa huomiota. Yrityksiä voidaan ja niitä pitääkin palkita investoimisesta tämänkaltaiseen tutkimukseen, sillä vain kannustimien avulla voidaan varmistaa, että ne investoivat jatkossakin lapsille tarkoitettuihin lääkkeisiin. Emme saa unohtaa myöskään sitä, että nämä yritykset työllistävät tuhansia ihmisiä prosessin eri vaiheissa. Kiinteä kuuden kuukauden lisäaika lisäsuojatodistukselle on suositeltava monistakin syistä, mutta avoimuus ja terveet sopimukset ovat tässä yhteydessä avainsanoja. Meidän on pohdittava seurauksia, joita patentin jatkamisella voi olla maailman kaikkien lasten kannalta. Esimerkiksi Belgiassa tohtori Janssens saattoi Sporanoxin, kehittämänsä sienilääkkeen, kehitysmaiden ulottuville, mutta nyt, kun hänen Farmaceutica-yhtiönsä on vaihtanut omistajaa, on mielenkiintoista nähdä, jatkavatko uudet omistajat samalla linjalla. On sanomattakin selvää, että hallitusten on paitsi kiinnitettävä huomiota tutkimukseen myös jatkettava lääkkeiden saatavuuden takaamista. Kerron teille esimerkin: Belgiassa Rilatin-lääkkeen valmistaja nosti oma-aloitteisesti tablettirasian hintaa 2,60 eurosta 6,52 euroon, eurooppalaisen ohjehinnan tasolle. Korotus on kohtuuton ADHD-oireyhtymästä kärsivien lasten vanhemmille etenkin, kun otetaan huomioon, että monet lapset tarvitsevat lääkettä muutaman rasian päivässä. Lääketeollisuutta voidaan ja sitä täytyykin näin ollen kannustaa tutkimusalalla, mutta samalla yritysten on pidettävä mielessään ihmiset, joiden on maksettava niiden valmistamista lääkkeistä. Minulla on enää yksi

06/09/2005 95

kysymys arvoisalle komission jäsenelle. Ilmeisesti tuotteille, joita lisäsuojatodistus ei koske, mukaan lukien tietyt aids-lääkkeet, ei voida myöntää lisäaikaa, jos tutkimus tehdään patenttisuojan aikana. Voiko komission jäsen vahvistaa tämän, ja jos voi, voidaanko kyseistä lauseketta muuttaa tässä vaiheessa?

2-360

Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, lapsille tarkoitettuja lääkkeitä koskeva asetus on välttämätön kaikkien kannalta, erityisesti lasten eli Euroopan unionin nuorimpien kansalaisten kannalta. Asetuksen tarkoituksena on varmistaa, että saatavilla on aiempaa parempia lääkkeitä kohtuullisilla hinnoilla, joihin jokaisella äidillä on varaa. Haluan kiittää esittelijää työstä, jota hän on tehnyt tämän asetuksen parissa: asetuksen ansiosta voimme lähettää äänestäjille myönteisen viestin. Se osoittaa, että parlamentti tukee lapsille tarkoitettujen lääkkeiden kehittämistä ja että me kiinnitämme runsaasti huomiota lastemme saamaan hoitoon ja heidän terveyteensä. Teimme joitakin virheitä laatiessamme tätä asetusluonnosta, mutta onneksi meillä on vielä mahdollisuus korjata nämä virheet huomisessa äänestyksessä. Ensinnäkin totean vastustavani niin kutsuttuja päällekkäisiä palkkioita eli rahoitustuen myöntämistä kahteen kertaan samoihin tutkimuksiin tai investointeihin. Toiseksi katson, että on virhe olla vaatimatta lapsille tarkoitetun lääkkeen rekisteröintiä kaikissa jäsenvaltioissa ennen lisäpatenttisuojan myöntämistä. Lapsille tarkoitetut lääkkeet on rekisteröitävä ja niiden on oltava saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa, ei ainoastaan muutamassa. En voi hyväksyä, että tietyiltä EU-kansalaisilta riistetään mahdollisuus hoitoon, jossa käytetään uusia ja aiempaa parempia lääkkeitä, ja mielestäni on sietämätöntä, että näitä lääkkeitä valmistavia yrityksiä pitäisi palkita tästä huolimatta. Tämä on sosiaalisesti epäoikeudenmukaista, oikeudellisesti perusteetonta ja ristiriidassa tasavertaisuuden periaatteen kanssa. Parlamentti ei saa hyväksyä tätä. Kolmanneksi suhtaudun hyvin epäilevästi ehdotukseen lapsille tarkoitettuja lääkkeitä koskevan patenttisuojan pidentämisestä, sillä jokainen uusi lääke on joka tapauksessa suojattu patentilla riippumatta siitä, käytetäänkö sitä lasten, naisten vai vanhusten hoitamiseen. Ei voi olla epäilystäkään siitä, että patenttisuojaa pidentämällä rajoitettaisiin geneeristen lääkkeiden pääsyä markkinoille. Emme saa suostua tähän. Jokainen äiti maksaisi mitä vain suojatakseen lapsensa terveyttä, mutta kysyn, miksi äitien pitäisi maksaa enemmän, kun parlamentti voi hyväksyä tarkistuksia, joiden ansiosta he voivat maksaa vain sen, mikä on välttämätöntä.

2-361

Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, 21. vuosisadan ihmiskunnalle on häpeäksi, ettei monia lastemme hoidossa käytettäviä lääkkeitä ole tähän päivään mennessä testattu pediatrista käyttöä varten ja

ettei monia lääkkeitä, joilla voitaisiin pelastaa lasten henki, käytetä lainkaan, koska niille ei ole tehty pediatrisia testejä. Maailmassa, jossa taloudellinen hyöty näyttää kenties väistämättä olevan yksi olemassaolomme kulmakivistä, komissio on lopultakin toimittanut käsiteltäväksemme parannusehdotuksen, joka perustuu ennen kaikkia taloudellisiin ehtoihin ja käytäntöihin. Lääkeyritysten on nyt asetettava lasten sairaudet rinnakkain taseensa kanssa, ja ne ryhtyvät kehittämään lapsille tarkoitettuja lääkkeitä vain, jos se on kannattavaa. En välttämättä syytä niitä: ne valmistavat lääkkeitä tehdäkseen rahaa, ja jos ne eivät tee rahaa, ne eivät voi valmistaa lääkkeitä. Tämä on valitettavasti karu totuus, ja niiden meistä, jotka elättelevät romanttisempia, pyrkyrimäisiä kuvitelmia, on vain hyväksyttävä tämä. Huolimatta ideologisista puutteistaan tämä asetus edesauttaa aiempaa laajemman ja turvallisemman lääkevalikoiman kehittämistä lapsia varten. Asetus merkitseekin tärkeää edistysaskelta ja ansaitsee täyden tukemme, vaikka sen täytäntöönpanoa onkin valvottava tiukasti. Erityisesti tämä koskee pediatristen kliinisten kokeiden eettisyyden asianmukaista silmälläpitoa.

2-362

Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän asetuksen hyväksyminen merkitsee tärkeää edistysaskelta: suurimmalle osalle eurooppalaisista lapsista annetaan lääkkeitä, joiden tehokkuutta ja turvallisuutta ei ole dokumentoitu lapsilla ja nuorilla. He altistuvat näin ollen suuremmille riskeille kuin aikuiset. Asetuksen täytäntöönpano riippuu kuitenkin tieteellisen komitean toimista ja vastuista: lasten edun nimissä tämän Euroopan lääkeviraston yhteyteen kuuluvan komitean on säilytettävä riippumattomuutensa lääketeollisuudesta. Komitean vastuulle ehdotettujen valvontatoimien on oltava julkisia, jotta kaikki kansalaiset voivat olla tietoisia ja ajan tasalla siitä, mitä heidän terveytensä hyväksi tehdään. Tärkeitä toimia ovat myös lapsilla tehtäviä kliinisiä ja farmakologisia kokeita koskevan rekisterin toteutus ja säännöllisesti päivitettävän eurooppalaisen pediatrisen kaavakkeen laatiminen. Asetuksessa ennakoidun MICE-tutkimusohjelman perustamiseksi on lisäksi välttämätöntä selkeyttää rahoitusmenettelyjä ja sitä, miten ne vaikuttavat EU:n puiteohjelmiin. Patenttisuojan pidentäminen kuudella kuukaudella on jälleen uusi lahja lääkealan monikansallisille yrityksille. Se osoittaa täydellistä piittaamattomuutta lasten terveydestä ja on ristiriidassa tämän nimenomaisen asetuksen tavoitteiden kanssa. Lääketeollisuus on teollisuudenala, joka on viime vuosina jakanut osakkeenomistajilleen suurimmat osingot, eikä sen todellakaan tarvitse kasvattaa voittojaan entisestään.

2-363

96 06/09/2005

Thomas Ulmer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ei ole epäilystäkään siitä, että tarvitsemme asetusta lapsille tarkoitetuista lääkkeistä. Haluan aloittaa kiittämällä vilpittömästi esittelijä Grossetêtea hänen syvällisen sitoutuneesta puheestaan ja hänen tasapuolisuudestaan asian käsittelyssä. Keskustelun lopussa on luonnollisesti vaikeaa tuoda esiin uusia näkökulmia, joten esitän huomioni symbolisesti. Kahden minuutin puheaika parlamentissa on hyvin lyhyt, kun otetaan huomioon tämän virstanpylvään merkitys unionin lääkelainsäädännössä. Se on kuitenkin pitkä aika, kun on kyse lapsen hengen pelastamisesta. Tiedän, mistä puhun, sillä olen toiminut vuosia johtavana ensiapulääkärinä. Näiden kahden minuutin voidaan nähdä symboloivan myös sitä, että unionin on korkea aika säätää tarkoituksenmukainen asetus lapsille tarkoitetuista lääkkeistä. Haluaisin kovasti, että saavuttaisimme yhteisymmärryksen ensimmäisessä käsittelyssä, jotta Euroopan yhteisömme voisi saada takaisin varteenotettavan kilpailuasemansa lääketutkimuksen ja -valmistuksen tärkeillä kansainvälisillä markkinoilla. Kannatan ehdotusta patenttisuojan yhdenmukaisesta jatkamisesta. Jäsen Grossetête ja nyt myös komission jäsen ovat saaneet minut vakuuttuneiksi siitä, että tämä on tarkoituksenmukainen, yksinkertainen ja toteuttamiskelpoinen tapa edetä. Olemme sisällyttäneet asiakirjaan tarkistuslausekkeen, joka oikeuttaa meidät tekemään parannuksia, jos voitot muodostuvat niin kohtuuttomiksi kuin oletamme. Meidän on oltava hyvin huolellisia keskustellessamme tästä asiasta, sillä kyse on yhtäältä lapsista – arvokkaimmasta, mitä meillä on – ja ihmishengistä ja toisaalta taloudellisista eduista. Näitä kahta asiaa ei voida asettaa vastakkaisiin vaakakuppeihin.

2-364

Evangelia Τzampazi (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on kiistaton tosiasia, että kansanterveys kuuluu arvokkaimpiin sosiaalisiin hyödykkeisiin. Kiitän hyvää ystävääni Grossetêtea, ja haluan seuraavaksi kiinnittää parlamentin huomion paitsi perustekijöihin myös yksityiskohtiin, jotka liittyvät kansanterveyteen, laadukkaiden palvelujen saatavuuteen ja luotettavien valvontamekanismien perustamiseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kysymykseen lääkkeiden valmistuksesta, testauksesta ja markkinoinnista. Avoimuuden lisäämisen tarve on tässä yhteydessä ilmeinen, kun otetaan huomioon, että näiden tuotteiden valmistukseen ja markkinointiin liittyy niin välittömiä kuin välillisiäkin taloudellisia etuja ja että monet tutkimus- ja sovellustason lääketieteelliset käytännöt ja toimet ovat riippuvaisia niiden käytöstä. Tarvitsemme tätä mietintöä turvataksemme lapsipotilaiden tärkeän oikeuden suojeluun sekä lääkkeiden tarpeettomalta käytöltä että joutumiselta sellaisten hoito- ja tutkimuskäytäntöjen kohteiksi, joiden lisäarvoa ja tehokkuutta ei tunneta.

Lääketieteellisistä ja pediatrisista tutkimusohjelmista, lääkkeitä koskevista lisenssivaatimuksista ja myynnin jälkeen tehtävistä tutkimuksista on tultava niin potilaiden kuin lääketieteellisten ja farmaseuttisten tutkimuskeskustenkin kannalta hyödyllisiä välineitä, joilla voidaan varmistaa paras lääketieteellinen tehokkuus. Vahvan riskinhallintajärjestelmän perustaminen, kaikille asianosaisille terveysviranomaisille, yrityksille ja työntekijöille jaettavan luettelon laatiminen sekä sellaisen palvelun tarjoaminen, jonka avulla potilaat voivat saada tietoa saamastaan hoidosta ja sen oletetusta terapeuttisesta arvosta, ovat toimia, jotka yhdessä olemassa olevien toimien kanssa muodostavat vahvan suoja- ja kehitysjärjestelmän. Ei ole olemassa mittareita, joilla voitaisiin verrata lasten terveyden painoarvoa suhteessa taloudellisin etuihin. (Suosionosoituksia)

2-365

Frédérique Ries (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan vuorostani kiittää jäsen Grossetêtea siitä, että hän on päätynyt samaan ajattelutapaan kuin se, jota sovellettiin harvinaisiin tauteihin: hän on noussut potilaiden, tässä tapauksessa lapsien, kärsimää epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Belgian pediatrinen yhdistys soitti hiljattain hälytyskelloja: 50:tä prosenttia lapsille määrättävistä lääkkeistä ja lähes 90:tä prosenttia tehohoidossa käytettävistä lääkkeistä ei ole hyväksytty pediatriseen käyttöön. Tätä asetusta tarvitaan selvästikin kipeästi: tutkimus ja kehittäminen ovat kalliita prosesseja, ja meidän on tuettava toimia, joita lääkeyrityksiltä edellytetään. Näin ollen meidän on myös tuettava kiinteää kuuden kuukauden lisäaikaa, jona nämä yritykset eivät altistu alan kilpailulle. Samalla meidän on myös tuettava edullisempaa pediatrista tutkimusta, kuuden vuoden kuluttua tapahtuvaan arviointiin liittyvää lauseketta, pediatrista MICE-tutkimusohjelmaa ja – tämä on ensiarvoisen tärkeää, kun on kyse lapsista – toimia, joiden tarkoituksena on välttää pediatristen tutkimusten tarpeeton päällekkäisyys. Huomisessa äänestyksessämme meidän on säilytettävä tämä hienosyinen tasapaino, joka vastaa niin lastenlääkereiden, perheiden kuin miljoonien nuorten eurooppalaisten potilaidenkin odotuksia.

2-366

Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä esittelijä Grossetêtea hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Mielestäni komissiota voidaan kuitenkin arvostella siitä, että se on ollut niin hidas laatiessaan tätä mietintöä lapsille tarkoitetuista lääkkeistä; kysehän on 100 miljoonasta lapsesta EU:ssa. Kun tämä otetaan huomioon, unionin koordinoidut toimet eivät ole vain tärkeitä vaan myös välttämättömiä. Miksikö?

06/09/2005 97

Asiassa voidaan erottaa kolme ongelma-aluetta. Ensinnäkin lapsille tarkoitettujen lääkkeiden kansalliset markkinat ovat aivan liian pieniä kiinnostaakseen lääkeyrityksiä: vain yhteisön markkinat ovat riittävän suuret herättääkseen huomiota. Toiseksi lapsilla tehtäviä kliinisiä kokeita olisi syytä ja täytyy välttää niin pitkälle kuin mahdollista. Jos ne ovat ehdottoman välttämättömiä, niissä on noudatettava kliinisistä kokeista annetun direktiivin tiukkoja ehtoja. Tämän vuoksi on entistäkin välttämättömämpää asettaa testitulokset keskitetysti saataville, jotta vältetään kokeiden tarpeeton päällekkäisyys. Kolmanneksi: ehdotuksessa säädetään lapsille tarkoitettujen lääkkeiden mahdollisia vaikutuksia koskevista pakollisista tutkimuksista, mutta näin ei saa hankaloittaa aikuisille tarkoitettujen lääkkeiden kehitystä. Pediatrian komitean, jonka on määrä muodostaa osa Lontoossa toimivaa Euroopan lääkevirastoa, onkin otettava vastuulleen tärkeä tehtävä, näiden kysymysten nopea ratkaiseminen koko EU:ssa. Komitean on luonnollisesti voitava myös määrittää aiempaa paremmin lääkkeiden ja tutkimusten tarpeellisuus, kun se arvioi ehdotuksia pediatrisista tutkimussuunnitelmista, poikkeuksista ja lykkäyksistä. Sen on myös toimittava luotettavana tiedonlähteenä terveydenhuollon ammattilaisille ja potilaille. Tämä on ainoa tapa tehostaa lapsille tarkoitettuihin lääkkeisiin liittyvien eettisten ja taloudellisten ongelmien hallintaa. Meidän on luotava yhdenmukaiset, toimivat eurooppalaiset markkinat tällä alalla, jotta voimme vihdoin antaa lapsillemme heidän ansaitsemiaan – eli parhaita mahdollisia – lääkkeitä.

2-367

Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, on todella tärkeää, että lapsille määrätään oikeita lääkkeitä asianmukaisina annoksina ja asianmukaisessa muodossa. Komission ehdotuksella on suuri merkitys niin lapsille, heidän vanhemmilleen kuin lääketeollisuudellekin. Lääkeyrityksille on annettava kohtuullinen korvaus tutkimuksesta, jota ne tekevät lapsille tarkoitettujen lääkkeiden parissa. Minun puolestani tämä korvaus voi olla avokätinenkin, mutta patenttisuojan jatkaminen on monissa tapauksissa jo äärimmäisen anteliasta. Tunnetun brittiläisen innovaatioyrityksen mukaan pediatrisia oireita koskeva tutkimus maksaa yleensä noin 8 miljoonaa euroa. Patenttisuojan pidentäminen kuudella kuukaudella tuo tähän verrattuna moninkertaisen voiton, noin 200–300 miljoonaa euroa Tätäkin suurempia summia on mainittu jymymenestyksinä. Tämän vuoksi peräänkuulutan suhteellisuudentajua: ehdotan lisäajaksi kolmea kuukautta ja mahdollisuutta jatkaa tätä aikaa vielä kolmella kuukaudella, jos liikevaihto jää alle 100 miljoonan euron. Kolme plus kolme on sekin kuusi, mutta tämä mahdollisuus on annettava vain yrityksille, jotka todella tarvitsevat sitä. Jätin yhdessä jäsen McAvanin kanssa käsiteltäväksi nämä tarkistukset, joita on tukenut 44 jäsentä Belgiasta,

Virosta, Ranskasta, Portugalista, Kreikasta, Puolasta, Unkarista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Alankomaista. Meidän mielestämme palkkio pitäisi suhteuttaa aiheutuneisiin kustannuksiin. Tämä on hyvin yksinkertainen ja oleellinen periaate. Olisi sopimatonta repiä valtavia voittoja sairaiden lasten selkänahasta. Meidän on aina hyvä palauttaa mieleemme, ketkä viime kädessä maksavat tästä: lääkkeiden käyttäjät ja vakuutuksenottajat. Sairausvakuutuskustannukset ovat kasvussa, ja lääkkeiden osuus kansanterveysmenoista on noin 10 prosenttia. Lääkkeiden hintojen ei kuitenkaan tarvitse nousta tarpeettoman korkeiksi. Raha olisi parempi sijoittaa hoitoon kuin teollisuuden pieniin mukaviin lisäkannustimiin. Lääketeollisuuden edunvalvojat toimivat tietenkin hyvin aktiivisesti kuuden kuukauden puolesta. Heidän mukaansa mikä tahansa muu ratkaisu olisi byrokraattinen ja monimutkainen, mutta siinä ei ole mitään byrokraattista, että ilmoitetaan liikevaihtoluvut, jotka ovat muutenkin jo tiedossa. Lääketeollisuudessa on nähdäkseni odotettavissa suuria ongelmia. Innovaatiotoimintaa on Euroopassa liian vähän. Tätä innovaatiotoimintaa ei synny tarjoamalla lisäkannustimia lääkeyrityksille. Päinvastoin: todelliset innovaatiot ovat mahdollisia, jos peräänkuulutamme hoidollista lisäarvoa, ja siksi kannatan jäsen Ferreiran ja vihreiden esittämiä tarkistuksia.

2-368

Holger Krahmer (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, asetus lapsille tarkoitettujen lääkkeiden turvallisuudesta on välttämätön ja järkevä vaihtoehto, jolla päätetään lastenlääketieteessä käytettäviin lääkkeisiin jo pitkään liittynyt epävarmuus. Komission ehdotus oli tasapainoinen ja perustui vaikutusten arviointeihin. Patenttisuojan pidentäminen kuudella kuukaudella on kohtuullinen kannustin lääkevalmistajille. Tämä lisäaika perustuu vaikutusten arvioinneista saatuihin tuloksiin, ja se on selkeä, oikeudenmukainen perusta kaikkien valmistajien laskelmille. Olen tyytyväinen, että parlamentin enemmistö kannattaa tätä kiinteää lisäaikaa. Muuttuva patenttisuoja on mahdoton toteuttaa käytännössä, ja se merkitsisi huomattavia hallinnollisia velvoitteita. Patentin kesto ei saa myöskään koskaan riippua tuotteen myyntiluvuista. Tutkimusperustaisen lääketeollisuuden kansainvälinen kilpailutilanne edellyttää, että tarkastelemme Euroopan kiinnostavuutta tutkimusalueena. Tästäkään syystä en näe asiallisia perusteita lyhentää kiinteää kuuden kuukauden lisäaikaa, josta edelleen keskustellaan.

2-369

Alexander Stubb (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, en ole lastenlääkäri enkä lääketeollisuuden asiantuntija, mutta sen verran asiantuntemusta minulla on, että meillä on kaksi pientä lasta: Oliver kolme ja puoli vuotta ja Emilie puolitoista vuotta. Jäsen Grabowskalle haluan tässä sivussa mainita, että kyllä isätkin käyvät lääkkeitä ostamassa lapsilleen: minä viimeksi Genvallin apteekista viime lauantaina.

98 06/09/2005

Kannatan ehdotettua asetusta ja kannatan myös jäsen Grossetêten erinomaista mietintöä, ja haluan nostaa siitä esille kolme lyhyttä kohtaa. Ensimmäinen kohta, joka meillä kaikilla on tiedossa, on se, että lastenlääkkeiden tutkiminen ei ole hyvää bisnestä. Se ei ole kannattavaa, ja sen takia sitä ei tehdä tarpeeksi. Minun mielestäni tämä asetusehdotus tarjoaa porkkanan tutkimuksen lisäämiseen, mikä on kannatettavaa. Toinen huomioni on, että komission ja Françoise Grossetêten esittämä kuuden kuukauden lisäsuoja on hyvä asia, koska käytämme tällä hetkellä liikaa aikuisille tarkoitettuja lääkkeitä suoraan sovellettuina lapsille. Se ei ole hyvä asia. Viimeisenä kohtana mainitsen, että mielestäni kysymys on loppujen lopuksi siitä, teemmekö kliinistä tutkimusta vai opimmeko erehdysten kautta, kun lapset ovat saaneet vääriä lääkkeitä. Kannattaisin ensimmäistä vaihtoehtoa. Yhtä lailla sekä komissio että Françoise Grossetêten mietintö ansaitsevat täyden tuen.

2-370

Gyula Hegyi (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tästä kysymyksestä käydään kunnon keskustelua. Olen varma, että molempien osapuolten perustelut ovat monissa kysymyksissä asianmukaisia, sillä sekä innovatiivisilla että geneerisiä lääkkeitä valmistavilla yrityksillä on tärkeä osa lääkealalla. Vaikka ymmärränkin innovaatiotoiminnan tärkeyden, sosialistina ja unkarilaisena parlamentin jäsenenä katson, että etusijalle on asetettava sosiaalinen näkökulma. Lääkkeet muodostavat suuren osan unkarilaisten eläkeläisten ja lapsiperheiden elinkustannuksista. Kun Unkarissa siirryttiin kapitalismiin, lääkkeiden hinnat nousivat erittäin korkeiksi ihmisten tuloihin nähden. Minun olisi mahdotonta hyväksyä lisäkorotuksia. Esittelijän on ymmärrettävä, että lisäajasta aiheutuvien ylimääräisten kustannusten maksajina olisivat yhteiskunnan haavoittuvimmat kerrostumat: köyhät ja heidän lapsensa. Siksi kannatan kolmen plus kolmen kuukauden lisäaikaa. Unkarilaiset sosialistit kannattavat kaikkia jäsen Corbey ja jäsen McAvanin esittämiä tarkistuksia, jotka monet meistä ovat allekirjoittaneet.

2-371

Mia De Vits (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, tämä direktiiviehdotus sisältää kiistatta perusteltuja näkökohtia, mutta muiden jäsenten tavoin katson, että hinta, jonka joudumme maksamaan, on liian korkea. Olen kuunnellut jokaista puhujaa, mutta mielestäni on kaikkein tärkeintä, että parlamenttimme löytää tasapainon potilaiden, hallitusten ja lääketeollisuuden etujen välille. Jäsen Grossetêtelle minun on todettava, että ero meidän ja Yhdysvaltojen välillä piilee siinä, että meillä on terve sosiaaliturvajärjestelmä, jonka tilien on täsmättävä. Ne parlamentin jäsenet, jotka kannattavat kuuden kuukauden suojaa, ovat hyvin usein samoja henkilöitä, jotka muistuttavat omassa maassaan, että sosiaaliturvamäärärahat on pidettävä hallinnassa ja että niitä on leikattava. Pitääksemme nämä määrärahat tasapainossa kaikkien on tehtävä osansa – myös lääketeollisuuden. Meidän näkemyksemme mukaan kuuden kuukauden lisäajasta seuraa tarpeettomia lisäkustannuksia. Siksi kannatan jatkossakin jäsen Corbeyn esittämiä tarkistuksia.

2-372

Lasse Lehtinen (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, lapsi ei ole pieni aikuinen. Lapsen pilleri ei ole aikuisen puolikas eikä lapsen takki ole aikuisen pienennetty takki. Monilla yhteiskunnan osa-alueilla lapset saavat heille kuuluvan huomion, mutta ihmettelen kovasti sitä, että lapsille ei ole vieläkään saatavilla tarpeeksi juuri heille tarkoitettuja ja testattuja lääkkeitä. Monella taudilla ja sairaudella on oma pediatrinen muotonsa, joka tulee myös hoitaa pediatrisesti. Mutta esimerkiksi Suomessa rekisteröidyistä lääkkeistä vain alle 30 prosenttia sisältää annostusohjeet kaikenikäisille lapsille. Maksan mielelläni sen hinnan, että noudatetaan kuuden kuukauden määräaikaa siitä hyvästä, että lapsenlapseni saavat nykyistä paremmat lääkkeet ja hoidon sairauteensa.

2-373

Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää aluksi kaikkia puhujia heidän antamastaan yleisestä tuesta. Parlamentissa näyttää vallitsevan laaja yhteisymmärrys siitä, että lapsille tarkoitettujen lääkkeiden alalla on tehtävä jotakin. Olen kuunnellut hyvin tiiviisti ja aloitan käsittelemällä monen jäsenen esiin nostamaa kysymystä siitä, voiko komissio taata, että rahoitus, jota tämän lainsäädäntöehdotuksen tieteellisten ja tutkimuspoliittisten suojatoimien toteuttaminen edellyttää, otetaan seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman kehyksestä. Vastaus on kyllä: voin vakuuttaa teille, että näin on. Olen jo päässyt asiasta tarkoituksenmukaiseen yhteisymmärrykseen kollegani, komission jäsenen Potočnikin kanssa. Seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa viitataan selkeästi lasten terveyteen, ja oletan, että komissio päättää ohjelmista suunnitellusti jo muutaman viikon kuluttua. Saattaa olla yllättävää kuulla tämä henkilöltä, joka on vastuussa yrityksistä ja teollisuudesta Euroopan unionissa, mutta haluan ehdottomasti muistuttaa siitä, etteivät minua kiinnosta tässä yhteydessä sen paremmin yritysten kuin teollisuudenkaan edut eivätkä edes kansallisten terveysviranomaisten edut: olen huolissani ainoastaan niiden lasten eduista, joita tämä ehdotus koskee. Olen kuullut täällä tänä iltana kauhukseni joukon perusteluja, joiden takaa paljastuu selvä tuki kylmille taloudellisille eduille. Haluan tehdä teille täysin selväksi, ettei komissiolla ole mitään tekemistä tämän kanssa. Emme aio poiketa ehdotuksestamme ratkaisevan näkökohdan eli suojatodistuksen keston suhteen. Se on koko ehdotuksen kulmakivi, jota ilman Euroopan lääketeollisuus – joka on tietenkin yksityisesti järjestetty – ei tee välttämättömiä tutkimusinvestointeja. Saatatte murehtia kuullessanne, että Euroopan lääketeollisuuden on tuotettava voittoa, mutta näin vain on, enkä minä eikä kukaan muukaan tässä salissa voi muuttaa sitä. Siksi on meidän etumme mukaista, että Euroopan lääketeollisuus kasvattaa liikevaihtoaan: alan tutkimukseen investoidaan merkittävästi vain, jos tästä

06/09/2005 99

odotetaan olevan taloudellista hyötyä. Tälle ei voida mitään. Jotkin täällä kuulemistani ajatuksista ovat parhaimmillaankin naiiveja. Vetoomuksista ei ole minkäänlaista hyötyä, kun vastassa on voiton tavoitteluun perustuva mentaliteetti. Tällöin auttavat vain selkeät vapailla markkinoilla sovellettavat kannustimet. Olemme luomassa tällaisia kannustimia, ja siksi kehotan teitä jälleen kerran painokkaasti antamaan tukenne tälle ehdotukselle – ei teollisuuden, terveydenhuoltoalan tai viranomaisten edun vaan puhtaasti lasten ja heidän vanhempiensa edun nimissä. (Suosionosoituksia)

2-374

Puhemies. − Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Liite: Komission kanta

2-375

Grossetêten mietintö (A6-0247/2005) Komissio voi hyväksyä seuraavat tarkistukset: 4, 5, 7, 10, 15 (1. osa), 17, 18 (1. osa), 19 (2 artiklan b kohta, 1. osa), 22 (1. osa), 33, 34, 35, 39, 40 (60 päivän määräaika sekä "tai lykkäystä tai poikkeusta koskevaa pyyntöä"), 44 (1. osa), 45, 46 (2. osa), 58, 62, 77, 80. Komissio voi periaatteessa hyväksyä seuraavat tarkistukset: 1, 2, 6 (1. osa), 6 (3. osa), 8, 9, 19 (2 artiklan b kohta, 2. osa, ja 2 artiklan c kohta, 1. osa), 20, 21, 22 (2. osa), 26, 27, 28, 31, 42, 43 (1. ja 2. osa), 50, 52 (2. osa tietosuojan osalta), 55, 56, 57, 63, 64, 66, 67, 69, 76, 79. Komissio ei voi hyväksyä seuraavia tarkistuksia: 3, 6 (2. osa), 11, 12, 13, 14, 15 (2. ja 3. osa), 16, 18 (2. osa), 19 (ei artiklojen siirrolle), 19 (2 artiklan a kohta, 2 artiklan c kohta, 2. osa, ja 2 artiklan d kohta), 23, 24, 25, 29, 30, 32, 36, 37, 38, 40 (viimeinen osa), 41, 43 (3. osa), 44 (2. osa), 46 (1. ja 3. osa), 47, 48, 49, 51, 52 (1. osa patenttien osalta), 53, 54, 59, 60, 61, 65, 68, 70, 71, 72, 73, 74, 75, 78, 81, 82, 83, 84, 85, 86, 87, 88, 89, 91, 92, 93.

2-376

Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

2-377

Istunnon päättäminen

2-378

(Istunto päättyi klo 23.35.)