Päihdetyön erikoislehti 3 n 2014

AuttAjA meni nettiin

muuntohuumeidenvilli kenttä

kokemuksiAkAnAdAstA

2 Tiimi 3 n 2014

TiimiPäihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi

50. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN 0358-6936

JulkaIsIJa A-klinikkasäätiö,Maistraatinportti 2, 00240 Helsinki,www.a-klinikka.fi, p. (09) 6220 290, fax (09) 175 276

PäätoImIttaJa Aino Majava,aino.majava@a-klinikka.fi toImItussIhteerI Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi ulkoasu Katriina Iho

toImItusneuvosto Marja Holmila (pj.), Kristiina Koskiluoma, Satu Lipponen, Aino Majava, Mikko Salasuo, Ilpo Salonen, Kaija Seppä, Kaarlo Simojoki, Teemu Tiensuu, Jouni Tourunen

tIlaukset & osoItteenmuutoksetA-klinikkasäätiön keskustoimisto,toimistonhoitaja p. (09) 6220 290,tilaukset@a-klinikka.fi tIlaushInta 25 euroa/vuosi

IlmoItukset Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi

PaInoPaIkka Esa Print

kannen kuva Päivi Karjalainen

3 n 2014Päihdetyön erikoislehti

16

6

PääkIrJoItus: uusi media, uudet huumeet Aino Majava 3

lyhyestI 4

onko verkkoapu kunnon apua? Anu Pärssinen 6

kysy lähisuhdeväkivallasta 10

kataInen: terveyserot helsingin kartalla Anu Katainen 11

muuntohuumeet huolestuttavat ammattilaisia ja käyttäjiä Kirsi Utoslahti 12

työ Ja tekIJä: maarit savolainen Auli Saukkonen 16

tIeteen kentIltä 20

sarvantI: haiku parantaa Tapani Sarvanti 21

vastaus on kanada Tuukka Tammi 22 tutkIttua: huono-osaisuus seuraa monia Sari Hakalanuorena päihdehoidossa olleita Teemu Kaskela Tuuli Pitkänen 26

Fattaluuta: työhön käsiksi? Annika Kokkonen 28

kIrJat: vanhemmuus ilman vapautta Juha Sedergren 29 korutonta kertomaa Auli Saukkonen 30

henkIreIkä: henkilökohtaista rajanvetoa Elsi Vuohelainen 31

3 n 2014 Tiimi 3

PääkiRjoitusAINO MAJAVA • aino.majava@a-klinikka.fi

huumekenttä on medioitunut.

uusi media, uudet huumeet

Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

� Minulta kysytään usein, mitä uudet huumeet ovat. Se onkin hyvä kysymys. YK:n määritelmän mu-kaan uusi huume on yleissopimuksissa huumausaineeksi luokittelematon aine, josta on kuitenkin vas-taavaa terveyshaittaa kuin laittomista huumeista. Aineista on käytetty nimityksiä design-huumeet ja tutkimuskemikaalit – markkinakielessä myös ”legal highs”. Muuntohuume-termi vastaa ehkä parhai-ten suomalaista kielitajua.

Erilaisia stimulantteja, rauhoittavia aineita, hallusinogeenejä sekä synteettisiä kannabinoideja käy-tetään perinteisten huumeiden ohella ja korvikkeina. Runsas tarjonta luo kysynnän, vaikka aineiden laatu ja koostumus vaihtelevat rajusti. Käyttäjät itsekin ovat huolissaan: vakiintuneen käyttökulttuurin perinnettä tai kuluttajansuojaa ei ole.

muunTohuumeiden yleistymisen myötä jako uusiin ja vanhoihin huumeisiin alkaa tuntua kei-notekoiselta. Mediakentällä on itse asiassa tapahtunut jotakin vastaavaa. Vakiintuneen median rinnalle on tullut uusi sosiaalinen media, loputon määrä muuttuvia lähteitä ja tarjontaa. Kyse ei tietenkään ole yhteensattumasta. Huumekenttä on medioitunut.

Huumeet ja uusi sosiaalinen media yhdistyvät netin alamaailmassa, salattujen yhteyksien kautta saavutettavassa darknetissä. Siellä toimivalla Silkkitiellä on pelkästään huumeita varten parikymmentä markkinapaikkaa. Tuoreen espanjalai-sen selvityksen mukaan perinteiset huumeet tekevät siellä kauppaan-sa muuntohuumeita paremmin. Aineita tilataan sekä omaan käyttöön, että välitettäväksi. Vertaisarviot ovat välttämättömiä luottamuksen ja asiakkuuksien syntymiseksi. Silkkitien suomalainen verkkokauppa lä-hettikin taannoin satamäärin ilmaisia näytteitä vastineeksi käyttäjäarvioiden kirjoittamisesta.

FBI onnistui sulkemaan Silkkitien kaupankäynnin syksyllä 2013. Virtuaalivaluutta Bitcoinin välityk-sellä vajaan kolmen vuoden aikana käydyn kaupan liikevaihto oli euroissa jo miljardiluokkaa. Käyttö-katkos ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi, vaan Silkkitie avattiin vajaan kahden kuukauden kuluttua uudis-tettuna 2.0-versiona.

PaiTsi huolTa ja uudenlaista ansaintalogiikkaa, huumekuvioiden siirtyminen verkkoon on luo-nut runsaasti mahdollisuuksia varhaiselle puuttumiselle sekä tiedonkeruulle. Netissä toimii laadukkaita matalan kynnyksen palvelusivustoja, kuten Päihdelinkki. Huumeilmiöiden leviämistä kartoitetaan me-diaosumia seuraamalla, ja sosiologit ovat kahlanneet läpi psykonauttien ja sekakäyttäjien keskustelu-palstoja.

Vastikään Roomassa pidetyssä uusien huumeiden konferenssissa todettiin viestinnän lisäkoulu-tuksen tarve. Huumehavaintojen tulee välittyä ripeästi ammattilaiselta toiselle. Mediaosaaminen lisää rakentavan huumekeskustelun mahdollisuuksia. Toisaalta se vähentää haitallisen tiedon leviämistä ja huumepaniikkeja – joilla onkin maailmalla pitkä historia.

Keinoja on onneksi olemassa. Tietoa ja vertaistukea päihdetyön ammattilaisille on saatavilla muun muassa A-klinikkasäätiön koordinoimasta Nopean huumetiedon Nopsa-ringistä.

4 Tiimi 3 n 2014

Neuvontapalvelua pilotoidaan Pirkanmaallan Pirkanmaalaisille on tarjolla ne-tissä toimiva palvelu, jossa voi ky-syä päihdeongelmasta toipuneel-ta koulutetulta kokemusasiantun-tijalta nimettömästi neuvoja liitty-en omaan tai läheisen alkoholin-käyttöön. Neuvonta on kysyjälle maksutonta.

Toiminnan ideana on madaltaa kynnystä hakea apua alkoholion-gelmiin. Neuvontapalveluun on koulutettu vastaajiksi kymmenen kokemusneuvojaa.

KokeNet-neuvontapalvelu ra-kennetaan osana A-klinikkasääti-ön Verkottaja-kehittämishanket-

ta. Hanketta rahoittaa RAY. Pir-kanmaalle suunnattu neuvonta-palvelun pilotti kestää 30.6.2014 asti. Palvelu on tarkoitus laajentaa valtakunnalliseksi loppuvuonna.

www.kokenet.fi

n Alkoholijuomien kokonaiskulutus pysyi viime vuonna ennallaan edellis-vuoteen verrattuna. Alkoholia juotiin 11,6 litraa jokaista 15 vuotta täyttä-nyttä asukasta kohti.

Tilastoitu kulutus väheni ja tilastoi-

maton kulutus kasvoi vuodesta 2012. Tilastoimattomasta kulutuksesta val-taosa on alkoholin matkustajatuontia.Alkoholijuomien kulutustilastojen esi-tystapa on muuttunut. Kulutus esite-tään nyt litroina 15 vuotta täyttänyt-

tä asukasta kohti. Aiemmin tilastot on raportoitu litroina asukasta kohti. Esi-tystapaa on muutettu alkoholijuomi-en kulutuksen kansainvälisen vertail-tavuuden parantamiseksi.

Alkoholin kokonaiskulutus pysyi ennallaan

0

3

6

9

12

15

Tilastoimaton kulutusTilastoitu kulutus

201320122011201020092008200720062005200019951990198519801975197019651960

alkoholinkulutus 100-prosenttisena alkoholina 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti, litraa/asukas

3 n 2014 Tiimi 5

Kuntaliitto: Sote-alue vain palvelujen tilaajaksin Viisi laajaa sote-aluetta eivät voi olla sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotta-jia, vaan tuotannon pitää olla kuntien käsissä lähempänä asukkaita. Näin katsoo Kuntaliitto ensi arviossaan tekeillä olevasta sosiaali- ja terveyspalve-lujen uudesta järjestämismallista.

”Luontevinta on, että kunnat vastaavat tietyllä alueella palvelujen tuo-tannosta joko omalla toiminnalla, hankkimalla tarvittavat palvelut markki-noilta tai esimerkiksi järjestöyhteistyöllä”, sanoo Kuntaliiton toimitusjohta-ja kari-Pekka mäki-lohiluoma.

Eduskuntapuolueiden johtajien sopimassa mallissa Suomi jaettaisiin vii-teen suureen sote-alueeseen, jotka olisivat kuntien muodostamia kuntayh-tymiä. Alueet vastaisivat palvelujen järjestämisestä.

Eniten tarvitsevat saavat vähitenn TE-toimistot palvelevat heikoim-min vaikeasti työllistyviä ja erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita, kuten pitkäaikaistyöttömiä ja osatyöky-kyisiä. Näin TE-toimistojen johta-jat näkevät omat palvelunsa Soste ry:n Sosiaalibarometrissa.

Barometrissa arvioidaan viime vuoden alussa voimaan tullutta

työ- ja elinkeinotoimistojen uudis-tusta. Siinä palvelut jaettiin kol-meen palvelulinjaan: työnvälitys- ja yrityspalveluihin, osaamisen kehit-tämispalveluihin ja tuetun työllisty-misen palveluihin.

Uudistuksen nähdään hyödyttä-neen eniten yritysasiakkaita ja kou-lutettuja, motivoituneita ja oma-

toimisia työnhakijoita.TE-keskusten johtajista vain viisi

prosenttia uskoo oman toimiston-sa henkilökohtaisen asiakaspalve-lun vastaavan hyvin asiakkaiden tarpeisiin.

Anne Eronen ym.: Sosiaalibarometri 2014. Soste 2014. Myös internetissä.

Mettäterapia sai RAY:n palkinnonn SámiSoster ry:n Goiak-kanas-projekti on yksi kol-mesta Raha-automaatti-yhdistyksen vuoden 2014 Vaikuttavaa!-tunnustuspal-kinnon saajasta. Palkinto myönnetään yhteiskunnal-lisesti vaikuttavasta ja tu-loksekkaasta järjestötoimin-nasta.

Goiakkanas-projektia kii-tettiin erityisesti kohderyh-mänsä, saamelaisen työ-ikäisen väestön, tarpeet, ta-vat ja yhteisön erityispiirteet huomioivasta työotteesta. Hankkeen kantavana me-netelmänä on mettäterapia.

Muut tunnustuspalkin-non saajat olivat Nuorten Palvelun ABC kohtaa nuo-ria -hanke ja Kuluttajaliiton Teta-projekti.

lyhyesti

A-klinikkapalvelut loppuvat tamperelaisilta

n A-klinikkasäätiö käynnistää 20:tä työntekijää koskevat yhteistoiminta-neuvottelut. Ne koskevat Tampereen A-klinikan, päiväosaston ja jalkau-tuneen päihdetyön työntekijöitä. Neuvottelut käydään marraskuun lop-puun mennessä. Niiden taustalla on Tampereen kaupungin ilmoitus, ettei se enää jatka sopimusta A-klinikan palvelujen ostosta 31.5.2015 jälkeen. Tampereen A-klinikka on toiminut 57 vuotta.

6 Tiimi 3 n 2014

A uttamistyössä on luonnollista arvostaa kas-vokkaisia kohtaamisia ja kehollista viestin-tää, sillä ne ovat ihmisen kehityksen perusta ja elinehto. Onko aito kohtaaminen mah-

dollista muutoin kuin näkemällä toisen kasvot? Ammattilaisina meidän voi olla vaikea nähdä verkon

mahdollisuuksia, koska käsityksemme aidon kohtaami-sen kriteereistä on vahva. Eihän terapia voi olla mahdol-lista ilman kasvokkaisia tapaamisia! Internet vie aikaani ja on pois asiakastyöstäni! Nuoret ovat aivan liikaa ne-tissä, meidän täytyy tehdä jotain!

Näin ajattelee moni ja niin tein itsekin. Sitten läh-din kokeilemaan ammatillista verkkoauttamista ja todel-lisuus olikin toinen. Verkosta sain aivan uuden ulottu-

Onko verkkoapu kunnon apua?

Teksti: ANU PÄRSSINENanu.parssinen@a-klinikka.fiKuvitus: PÄIVI KARJALAINEN

Netti tarjoaa hyvän kanavan

ottaa puheeksi häpeälliseksi

koettuja asioita. Se myös

antaa yllättävän monipuoliset

mahdollisuudet auttaa.

6 Tiimi 3 n 2014

3 n 2014 Tiimi 7

> > >

vuuden niin työhön sosiaalityöntekijänä kuin elämään yleensä.

Netissä puhutaan ilman lämmittelyäOlen työskennellyt pääosin Tukinet.net -sivustolla A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan työnte-kijänä. Järjestöjen yhteistyönä toteutetussa Rikkinäiset-pilottiryhmässä sovellettiin Varjomaailman nettiryhmä-mallia. Varjomaailman menetelmä ei ole uusi, sillä sitä on kehitetty vuodesta 2008 alkaen.

Nettiryhmässä autoimme vaikeissa perhetilanteissa olevia nuoria ja nuoria aikuisia. Nuoret kirjoittivat usein vaikeuksistaan ymmärtää kohtaamiaan aikuisia, olivat he sitten vanhempia tai auttajia. Nuorten helpotus oli usein käsin kosketeltavaa, kun he saivat vihdoin kerrottua vai-keuksistaan. Sain palautetta, kuinka tärkeää oli, että joku aikuinen kerrankin kuunteli, ymmärsi ja hyväksyi ilman arvostelua. Itse asiassa en ollut saanut koskaan ennen näin paljon myönteistä palautetta työstäni.

Nettiryhmä osoittautui asiakaslähtöiseksi matalan kynnyksen työkaluksi, joka antoi monipuoliset mahdol-lisuudet auttaa nuoria. Sain nuorten luottamuksen aut-tajana hämmästyttävän nopeasti. Samoin nuoret kertoi-vat ongelmistaan paljon aiempaa kokemaani avoimem-

min saadessaan kirjoittaa nimimerkillä. Yllätyksekseni en kohdannut nettikiusaamista, herjaamista tai loukka-uksia. Sen sijaan kohtasin joukoittain nuoria ihmisiä, joilla on aito halu ja motivaatio voida paremmin.

Miksi netin kielteiset lieveilmiöt eivät näkyneet oh-jatuissa ryhmissä? Sitä saattaa selittää nuorten suuri halu tulla autetuksi, kuten myös tukiryhmien tarkka suunnit-

autetuksi tulemisessa tärkeintä on, mitä ihminen itse ajattelee omasta tilanteestaan.

telu. Nuori sai vapaasti kirjoittaa ryhmään tuntemuksis-taan, mutta ryhmän rakenne, sisällöt ja toiminnalliset te-kemiset oli harkittu tarkkaan. Tietoisuus päivittäin läsnä

Tiimi 3 n 2014 7

8 Tiimi 3 n 2014

olevasta työntekijästä teki selväksi nuorille, että vaikka verkossa ollaan, aikuiset ammattilaiset asettavat rajat. Näissä rajoissa nuorten oli turvallista kertoa syvimmis-täkin salaisuuksistaan.

Nettiryhmässä nuorille oli tärkeää kohdata vertai-siaan, tietää, että on muitakin jotka kärsivät kodin on-gelmista. Jo pelkällä oman tarinan kertomisella oli usein voimauttava vaikutus nuoriin. Nuorista saattoi tuntua täysin käsittämättömältä päästä keskustelemaan vertais-ten ja aihepiirin tuntevien työntekijöiden kanssa. Alussa oli työntekijöiden tärkeää käyttää aikaa ryhmän ilmapii-rin auki kirjoittamiseen ja hyväksyvän ja kunnioittavan tunnelman luomiseen. Nuoret poikkeuksetta omaksui-vat saman asenteen. Ryhmäilmiöt ja ryhmiin syntynyt lämmin tunnelma on täysin verrattavissa siihen, mitä tapahtuu kasvokkaisissa nuorten ryhmissä.

Kirjoittaminen ryhmään oli helppoa myös siksi, että nettikirjoittamisessa eivät päde ainekirjoituksen sään-nöt. Kaikilla on vapaus käyttää itse osaamaansa kieltä omien kykyjensä mukaan. Olemme saaneet esimerkiksi lukihäiriöisiä nuoria kirjoittamaan. Joillain käytössä oli-vat hymiöt, toisella värit ja erilaiset fontit.

Monilta nuorilta vanhemmat olivat kieltäneet pu-humasta kodin ongelmista, ja näin nuorten avunhake-minen oli vaikeutunut merkittävästi. Nuoret olivat saat-taneet salailla pitkään vakaviakin ongelmia ja sopeutu-neet odottamaan parempia aikoja.

Verkko tarjoaa häpeälliseksi koettujen ongelmien puheeksiotolle harvinaisen hyvän kanavan. Koin yhdes-sä nuorten kanssa helpotusta siitä, että he rohkaistuivat hakemaan apua internetissä. Anonymiteettiin perustu-vassa nettityössä on tyypillistä uskaltautua puhumaan myös elämän vaikeimmista puolista ilman suurempaa lämmittelyä.

Nimettömyydellä on varjopuolensaVerkkotyö voi itsessään olla riittävä tapa tulla autetuksi. Kuitenkin verkossa on arkea kohdata myös vakavia mie-lenterveyden häiriöitä, itsetuhoisuutta, perheväkivaltaa ja pitkäaikaisia traumoja. Avun saaminen perille on vai-

syventyessä on vaikea työskennellä vain verkon varassa. Verkkotyössä on silloin syytä keskittyä hakemaan apua ihmisen kotipaikkakunnalta.

Varjomaailman pitkäjänteisen työskentelyn avul-la nuori yleensä saatiin sitoutumaan hyvin avun hake-miseen. Vakavissa tilanteissa nuori suostui luopumaan nimettömyydestään ja sai henkilökohtaista ohjausta pu-helimitse tai sähköpostilla. Lastensuojeluilmoitusta ja ongelmien puheeksiottoa nuoren verkoston kanssa val-misteltiin yhdessä. Nuori myös sai tukea ryhmän työn-tekijöiltä perhetyön alkaessa.

Yksittäisiä nuoria on ryhmissä kieltäytynyt antamas-ta nimeään, vaikka tilanne olisi vaatinut viranomaisten välitöntä puuttumista. Silloin keinot auttaa nimetöntä nuorta ovat puutteelliset.

Nimettömyys voi siis verkkotyössä olla haaste. Mi-käli asiakas tunnetaan ja häntä on mahdollisuus tavata kasvokkain, verkossa auttamisen mahdollisuudet ovat paljon laajemmat. Olisi tärkeää kehittää verkkotyön kasvokkaiseen auttamiseen yhdistäviä palveluita paik-kakuntakohtaisesti. Avun saaminen perheen ongelmiin edellyttää vanhempien mukaanottoa työskentelyyn, eikä se ole mahdollista nimettömässä nuorta auttavassa verkkotyössä.

Verkkotyö asiakastyötä keventämässä Otettuani verkon kohtaamisen välineeksi nuorten kanssa koin palaavani koulun penkille monella tasolla. Nuoret taisivat nettikirjoittelun minua paremmin ja itse sain opetella alkeita. Verkossa oli erityisen tärkeää olla samalla viivalla ja puhua nuorille ymmärrettävää ja täsmällistä kieltä. Nuoret kertoivat aikuisten joko pu-huvan liian vaikeita asioita, kysyvän vääriä asioita tai he eivät kuule, mitä nuoret haluavat sanoa. Nuoret osasi-vat haastaa ja olla suoria. Toisaalta heidän suoruutensa myös helpotti tuen suunnittelua.

Verkkotyötä opetellessani jouduin palaamaan am-mattini peruskysymysten äärelle. Mitä tapahtuu amma-tillisen auttamisen kohtaamisessa? Kuka määrittelee on-gelman ja minkä tiedon perusteella? Minkä verran itse johdattelen ihmistä ennakko-oletuksillani? Luotanko asiakkaan kertomukseen? Haittaako, jos en näe ihmisen kasvoja tai tiedä hänen elämänkokonaisuuttaan?

Totesin, että tärkeintä autetuksi tulemisessa on se, mitä ihminen itse ajattelee omasta tilanteestaan. Teh-täväni on kirkastaa hänen ajatuksiaan muutostarpeesta ja tukea muutoksen aikaansaamista. Tämä on tehtävissä myös verkossa.

Verkossa kohtaaminen voi helpommin rakentua asiakaslähtöiseksi. Sitä eivät määrittele työntekijän ja hänen työyhteisönsä ehdot, kuten paikka, tapaamisai-ka ja kriteerit, joilla ajan saa varattua. Tämä ei tarkoita,

verkkotyö voi itsessään olla riittävä tapa tulla autetuksi.

keaa, jos asiakas itse ei ole valmis ylittämään puheeksio-ton kynnystä. Verkossa työntekijälle voi tulla haasteek-si saada kokonaiskuva ihmisen elämäntilanteesta. Siksi verkkotyössä korostuvat tiedon antaminen, kannattelu sekä avun pariin ohjaaminen ja motivointi. Ongelmien

3 n 2014 Tiimi 9

etteikö verkkotyö olisi työntekijän ja hänen taustaorga-nisaationsa hallittavissa tai että työskentelyn suunnittelu asiakastyön tavoitteisiin sopivaksi estyisi. Turhat kyn-nykset verkkotyö voi kyllä poistaa.

Työntekijälle verkko työvälineenä voi tuoda muka-naan myönteistä vaihtelua kuluttavaan asiakastyöhön, jossa kohdataan paljon asiakkaita päivittäin. Kohtaami-nen tuntuu yhtä aidolta verkossa, mutta se ei vaadi aivan yhtä intensiivistä läsnäoloa kohtaamisen hetkellä. Siksi se voi olla keventämässä asiakastyötä.

On helpompi auttaa verkon välityksellä jo tuttuja asiakkaita. Virheen mahdollisuudet vähenevät ja avun sopivuutta voi arvioida säännöllisillä tapaamisilla, jolloin dialogi on erilainen kuin verkossa. Ihmisen olemuksesta ja kehonkielestä välittyy ammattilaiselle tärkeää tietoa. Siksi olisi järkevää yhdistää kasvokkaista ja verkkotyötä, kun kyse on monimutkaisista ja monitahoisista ihmisen elämää koskettavista ongelmista, kuten päihde- ja mie-lenterveyden ongelmista tai perheen sisäisistä vaikeuk-sista.

Päätän ajatella myönteisesti ja tehdä toisinAito ja ammatillisesti arvioiden laadukas kohtaaminen on mahdollista myös internetin välityksellä. Verkkokoh-taaminen voi jopa parantaa ihmisten avunsaantia, niin sen sisällöllistä laatua kuin oikea-aikaisuutta.

Käyttäjilleen verkko luo tunteen, että joku kuunte-lee ja on läsnä koko ajan, vaikka todellisuudessa työnte-kijä vastaisi asiakkaan kysymyksiin kerran päivässä. Jopa

käyttäjilleen verkko luo tunteen, että joku kuuntelee ja on läsnä koko ajan.

yksittäinen verkkokohtaaminen voi olla käänteentekevä apua hakevalle.

Elämä verkossa ja sen avulla on asiakkaiden ja var-sinkin nuorten asiakkaiden tavallista elämää. Diginatiivi sukupolvi jatkaa jalanjäljissämme ja kehittää ammatil-lista apua myös verkkoon. Emme kuitenkaan voi jäädä odottamaan tätä, vaan meidän pitää aloittaa muutostyö itse. Onnistuuko aikuisikään ehtineiltä nykynuorilta kas-vokkaisen avun hakeminen, kun he ovat tottuneet elä-mään verkossa? Moni nuori uhkaa jäädä ilman apua jo tämän päivän Suomessa.

Asiakastyön kiireissä uuden omaksuminen tuntuu usein raskaalta, eikä aikaa ole koskaan riittävästi. Verkon käyttöönotto asiakastyössä vaatii samalla tavalla aikaa kuin mikä tahansa uusi työväline. Mutta ei yhtään sen enempää.

Verkko-ohjelmien käytön oppii tekemällä, kunhan uskaltaa ryhtyä toimeen. Isompi asia on ottaa ensim-mäinen askel kohti tuntematonta. Ajoittain on kuiten-kin järkevää ravistella itsensä irti totutuista rutiineista ja alkaa tehdä asioita toisin. Suosittelen jokaista kokeile-maan, riippumatta siitä, onko itse avun hakija vai auttaja.

kommentoi juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi.

Tiimin nettisivuilla on myös Anu Pärssisen kokoama lukupaketti niille, jotka haluavat tutustua enemmän verkkoauttamiseen.

Anu Pärssinen työskentelee Lasinen lapsuus -toiminnan projektikoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.

10 Tiimi 3 n 2014

Kysy lähisuhdeväkivallastaLähisuhdeväkivallasta kannattaa kysyä päihdepalveluissa. Väkivallan tunnistamatta

jääminen on riski hoidon onnistumiselle ja uhrin turvallisuudelle.

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jon-ka tekijänä on nykyinen tai entinen puoliso tai

kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihmi-nen. Osa lähisuhdeväkivallan uhreista hakee apua väkivallan fyysisiin vammoihin, osa välillisiin seu-rauksiin, kuten masennukseen tai päihteiden käyt-töön. Vain harva osaa tai haluaa hakea apua itse väkivaltaan. Asiakkaan näkökulmasta on tärkeää, että häneltä kysytään väkivallasta, vaikka se ei olisi käynnin varsinainen syy.

Päihde- ja mielenterveysongelmaiset riskiryhmiäEtenkin päihde- ja mielenterveyspalveluissa asiak-kaana on ihmisiä, joilla on korkea riski lähisuhde-väkivaltaan. Erityisesti päihteiden ongelmakäyttäjä-naisten todennäköisyys joutua fyysisen ja seksuaa-lisen väkivallan uhriksi on suuri. Samalla mahdolli-suudet saada apua ovat heikot. Joissain tapauksis-sa asiakkaan päihdeongelma voi olla suoraa seu-rausta koetusta väkivallasta.

Päijät-Hämeen alueen päihde- ja mielenter-veyspalveluissa toteutettiin viime vuoden lopulla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen kokeilu. Kah-den kuukauden aikana neljän päihde- ja mielen-terveysyksikön kaikilta asiakkailta kysyttiin heidän kokemastaan lähisuhdeväkivallasta. Kysymisessä käytettiin lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoi-tuslomaketta, joka ohjaa työntekijää käymään läpi asiakkaan tilanteen sekä suunnittelemaan tarvitta-vat toimet.

Joka kolmas vastaa kylläPäijät-Hämeen kokeilussa joka kolmas päihde- ja mielenterveyspalvelujen asiakas ilmoitti kokevan-

sa lähisuhdeväkivaltaa parhaillaan tai kärsivänsä aiemmin koetun väkivallan seurauksista. Naisista osuus oli 43 ja miehistä 20 prosenttia. Lähisuhde-väkivallan tunnistaminen johti usean asiakkaan kohdalla konkreettisiin toimiin, kuten väkivaltako-kemusten työstämiseen osana päihde- tai mielen-terveysongelman hoitoa.

Lähisuhdeväkivallan systemaattisella kartoittami-sella voidaan tunnistaa väkivalta silloinkin, kun sen merkit eivät ole selvästi nähtävillä eikä asiakas osaa itse pyytää apua. Kysyminen ei välttämättä tuota heti tietoa väkivallasta, mutta se avaa oven puhua aiheesta ja tarjota apua.

Lähisuhdeväkivallasta tulee kysyä kaikiltaPäijät-Hämeen kokeilussa työntekijät kokivat, että lomake auttoi antamaan paremman kuvan asiak-kaan tilanteesta, muistutti väkivallasta kysymisen tärkeydestä ja loi sille rutiinin. Osa työntekijöistä mainitsi, että aikapula asetti joskus haasteita, sil-lä teema oli vain yksi muiden joukossa. Asiakkaat suhtautuivat kysymiseen myönteisesti, neutraalisti tai korkeintaan ihmetellen.

Väkivallasta on tärkeää kysyä kaikilta. On myös tärkeää, ettei avun tarjoaminen jää vain yhteen kertaan. Hankkeen kokemusten perusteella THL on laatinut päihde- ja mielenterveyspalvelujen am-mattilaisten käyttöön oppaan puuttumisesta lähi-suhdeväkivaltaan. Opas soveltuu hyvin käytettä-väksi myös muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Reetta siukola: Miten puutun lähisuhdeväkivaltaan? Esimerkkinä päihde- ja mielenterveystyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 34/2014. Lisää tietoa sivustolta: www.thl.fi/kasvunkumppanit > Työn tueksi > Ehkäisevä työ.

Kommentoi juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

3 n 2014 Tiimi 11

kAtAinen

ANU KATAINEN • anu.h.katainen@helsinki.fi

terveyserot helsingin kartalla

• Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

terveyseroja tuottavat nyt elintavat.

Helsingin Kallio syntyi työväen asuinalueeksi 1800-luvun lopulla. Pro-fessori Heikki Waris kuvasi tuon ”köyhän kansan vyöhykkeen” katuja seuraavasti: ”Keskellä katulinjaa, pitkien talorivien välissä kulki mut-kitteleva kivinen tie, johon raskaitten kivi- ja hirsikuormien pyörät oli-vat uurtaneet syvät uomat ja jota vesi syksyisin vuolaana virtasi. […] Kiveämättömiä ja kuraisia olivat talojen pihatkin ja niiden väliset kape-at kujat ja takapihat. Olipa parin korttelin keskellä niin suuria lammi-koita, että niitten luona monet pyykkipadat kiehuivat ja kymmenien perheiden vaatteet pestiin.”

Waris kuvaa vuonna 1932 ilmestyneessä tutkimuksessaan Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle Kallion asukkaiden karuja elinoloja. Ei ollut tavatonta, että vuokrakasarmien yhden huoneen asunnoissa majaili kymme-nenkin ihmistä, perhe ja vuokramenoja kattamaan otetut asukit. Tautien leviäminen, surkeat työolot ja ruoan ja juomaveden kehno laatu näkyivät muuta kaupunkia huo-mattavasti korkeampina kuolleisuuslukuina.

WaRis KiinniTTi huomiota myös Kallion asukkaiden juomatapoihin. Työläisten alueet olivat paheellisuuden pesiä, joissa haureus ja juopottelu rehottivat. Olutta ja vä-kijuomia oli vapaasti saatavilla ja työviikon päättyessä miesväki haki lähipuodista hal-paa rommia ja punssia. Lisäksi viinaa virtasi Sörnäisten satamasta ja Itäisen Viertotien, nykyisen Hämeentien, lukuisista salakapakoista. Waris kytkee Kallion työmiesten run-saan viinankulutuksen myös ”yleiseen juomatapaan”, jossa kova työnteko sai vastapainonsa ”rajuista juomingeista”. Kurjien elin-olojen lisäksi Kallion miesten elinvuosia verotti myös alkoholi.

Tämän päivän Kallio on opiskelijoiden ja yksinasuvien suosima vireä kaupunginosa, jonka gentrifikaatiosta eli keskiluokkaistumi-sesta on puhuttu jo pitkään. Jotkut asiat ovat kuitenkin pysyneet samoina Wariksen tutkimuksen ajoista. Kalliolla on edelleen maine paheiden pesänä ja sen miehillä on vähemmän elinvuosia edes-sään kuin muissa kaupunginosissa. Siinä missä 1900-luvun alussa ihmisiä tappoi lii-an tiivis asuminen, sata vuotta myöhemmin suurin kuolemanriski koskee yksinasuvia.

Kallion esimeRKKi kertoo väestöryhmien välisten terveyserojen pysyvyydes-tä. Vaikka elinolojen epäkohdat on saatu korjattua, erot kuolleisuudessa säilyvät. Nyt eroja tuottavat elintavat, erityisesti alkoholin käyttö ja tupakointi. Wariksen Kalliossa työmiehet pakenivat ahdasta kotia lähikuppiloihin. Nykyisin paetaan muutakin: ahdis-tavaa menneisyyttä, juurettomuutta, kovenevaa kilpailua koulutus- ja työmarkkinoilla.

Suosittelen lämpimästi Wariksen kirjaa kesälukemiseksi. Lukupaikaksi sopii erin-omaisesti vaikkapa Karhupuiston kioski.

12 Tiimi 3 n 2014

muuntohuumeet näkyvät pääkaupungin päivys-tävässä terveydenhoidossa viikoittain. Käyttä-jissä on nuoria, kokeilijoita ja ongelmakäyttä-

jiä. Muuntohuumeiden käyttäjiä kohdataan tajuttomi-na, vaikeiden infektioiden tai verenmyrkytysten vuoksi. Heillä on lämmön nousua, kouristuksia ja psykoosit voivat olla voimakkaita. Aineet vaikuttavat arvaamatto-milla tavoilla. ”Niistä ei tokene päivässä eikä viikossa”, kokenut vertaistyöntekijä sanoo. Niin kauan kun käyt-töä pystyy jatkamaan, moni käyttäjä ei koe tarvitsevansa hoitoa.

Muuntohuumeet ovat psykoaktiivisia aineita, joita käytetään päihtymistarkoituksessa ja joihin liittyy uhka

Teksti: KIRSI UTOSLAHTIkirsi.utoslahti@a-klinikka.fiKuvat: JERE MAJAVA

kansanterveydelle. Niitä ei ole ehditty viedä valvontaan huumausainelain nojalla. Suomessa Tulli on tavannut muuntohuumeita kahdeksan vuoden ajan. Tällä hetkel-lä yleisimmät ovat alpha-pvp ja MDPV. Muuntohuu-meita on tunnistettu jo enemmän kuin perinteisiä huu-mausaineita. YK:n huumevirasto on raportoinut 350 eri ainetta.

Muuntohuumeasiakkaita kohtaavat työntekijät ker-tovat samanlaisesta hämmennyksestä kuin Suomessa koettiin toisen huumeaallon alussa. Valtaosa asiakkaista on tähän asti käyttänyt tunnettuja huumeita. Muunto-huumeista haetaan oloa, joka niistä on aiemmalla käyt-tökerralla saatu tai etsitään jotain uutta. Uutuudenvie-

muuntohuumeet huolestuttavat ammattilaisia ja käyttäjiä

3 n 2014 Tiimi 13

hätys motivoi lähinnä kokemattomia käyttäjiä. Yleisin vaikutustapa on keskushermoston kiihdyttäminen.

Muuntohuumeiden käyttäjät eivät usein osaa ilmais-ta, mitä aineiden käyttäminen antaa heille. Parikymp-pisen nuoren nopeasti huonontunut kunto pelottaa ja myös turhauttaa. Osa nuorista ei halua puhua tai vastata kysymyksiin. Kohtaamisessa on vaikea päästä alkuun.

Käyttäjät voivat käyttäytyä sekavasti tai aggressiivi-sesti. Samalla heidän tilansa vaatii intensiivistä hoitoa. Realistista voi olla pyrkiä siihen, että asiakas selviytyisi mahdollisimman vähin vaurioin. Muuntohuumeita run-saasti ja riippuvuuden asteella käyttävät nuoret edusta-vat uutta sukupolvea. Tilanne ennakoi mahdollisesti

laajempaa käyttökulttuurin muutosta. Nämä nuoret eivät itse hakeudu avun piiriin ja saattavat ajatella, et-tei eläminen päihteistä sekavassa tilassa ole keneltäkään pois.

Käyttöä arvausten varassaHoitoa vaikeuttaa käytetyn aineen tunnistamisen vaike-us. Vähäinen luottamus on ollut huumekaupalle omi-naista aiemminkin, mutta nettikeskustelujen perusteella monet ovat valmiita kokeilemaan muuntohuumeita ar-vausten varassa niiden sisällöstä. Vaikutusten ja ylian-nostusten taustalla on monia tekijöitä. Ulkonäkö ei

Muuntohuumeet ja niihin reagoiminen herättää pääasiassa kahdenlaisia ajatuksia: toisaalta korostetaan niiden vaikutusmekanismien jäljittämistä. Toisten mielestä kysyntään ja kokeilujen vähentämiseen pitäisi vaikuttaa varhain, jotta vakavia terveysongelmia ei pääsisi syntymään.

> > >

14 Tiimi 3 n 2014

kerro, mistä aineesta on kysymys. Vaikutus voi alkaa viiveellä, jolloin uusi annos vie arvaamattomaan tilaan.

Lisäksi vaikutukset ovat yksilöllisiä. Sama aine vai-kuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Käyttäjä voi luulla käyt-tävänsä mietoa tai aiemmin kokeilemaansa ainetta. An-noskoko voi vaihdella tuhatkertaisesti, lisäksi aineita jat-ketaan vaarallisesti. Muuntohuumeiden kenttä muuttuu jatkuvasti. Aika ajoin jokin uusi aine saa lisää käyttäjiä. Yhä enemmän esiintyy seoksia, jotka koostuvat useista vaikuttavista aineista.

Suomalainen päihdekulttuuri voi vaikuttaa siihen, että muuntohuumeiden käyttö on usein alusta lähtien rajua. On tapauksia, joissa yhden tai muutaman käyt-tökerran jälkeen ei ole pystytty lopettamaan. Toisaalta myös yksittäisiin kokeiluihin liittyy riskejä, vaikka käyt-tö ei jatkuisi.

Avoimeksi jää monia kysymyksiä. Millä perusteella aine valitaan? Mikä osuus on hinnalla? Mistä välinpitä-mätön tapa käyttää nousee?

Käyttäjän näkökulmaTiimi-lehti tapasi muuntohuumeita kokeilleen Krissen, 28 vuotta. Hänen veljensä kuoli muuntohuumeiden käytön seurauksena. Krisse kertoo, että muuntohuu-meet koukuttavat voimakkaasti. Niiden myötä ”tulee eri ihmiseksi, ei tunne itseään”. Käytön myötä tulee helposti väärinkäsityksiä läheisten kanssa. Muuntohuu-meet näyttävät muuttavan persoonaa ja käyttäytymistä enemmän kuin muut huumeet. Krisse kertoo vainohar-hoista, jotka voivat tuntua todellisemmilta kuin unet.

Krissen mielestä muuntohuumeet lisäävät vastuut-tomuutta, aiheuttavat turhia kuolemia sekä itsemurhia ja paljon ikävää ihmissuhteissa. Lisäksi ne ovat rasitta-

miten saada yhteys muuntohuumeiden käyttäjiin?

nuorisotyössä kannabiksesta puhutaan paljon, mutta muuntohuumeista ei ole tietoa.

via. Heitä voi yrittää auttaa rauhoittelemalla, viemällä hoitoon ja puhumalla järkeä. Käyttäjät saattavat käyt-täytyä levottomasti, vaikka olisivat omasta mielestään rauhallisia. Käyttö voi ensin tapahtua kavereiden kans-sa. Myöhemmin käyttäjä usein eristäytyy enemmän.

Krisse arvelee, että muuntohuumeet ovat netin myötä alkujaan nuorten juttu. Ne jäävät silti markki-noille. Tuntemuksen kerryttäminen aineista nettikes-kusteluissa on osa ilmiötä, ”kuivanappailua”. Tiedon puutteen vuoksi nuoret saattavat pitää muuntohuu-meita ”pienempänä pahana”. Monet huumeidenkäyt-

täjät myös välttelevät muuntohuumeita sen vuoksi, että myyntinimet eivät kerro aineiden sisällöstä.

Isot voittoprosentit pitävät muuntohuumeita mark-kinoilla. Tilaamista EU:n ulkopuolelta motivoi muun-tohuumeiden edullisuus ja vahvuus. Jos kahdeksan kym-menestä tilauksesta pääsee läpi, sitä pidetään riittävänä. Ainetta voidaan kokeilla itse ennen tilaamista.

Krisse toivoo, että käyttäjät jakaisivat tutuilleen tie-toa riskeistä. Erossa pysytteleminen on Krissen mielestä se, mikä ilmiöön voi auttaa. Tai se, että ihminen halu-aa olla käyttämättä. Selkeitä syitä, joiden vuoksi niitä ei käyttäisi, ei ota huomioon enää muutaman viikon käytön jälkeen. Kuukauden käytön jälkeen voi olla niin ”romuna”, ettei pysty lopettamaan. Kokemusasiantun-tija kertoi Päihdepäivillä, että usein aineiden vaikutusta seuraavat kivut. Unettomuus on yleistä. Viihdekäyttöä hän ei pidä lainkaan mahdollisena. Käyttäjät ovat tyyty-väisiä, kun saavat apua.

Toisaalta käyttäjät kokevat, ettei heitä oteta vas-taan terveydenhoitoon. Hoitojärjestelmä ei tällä het-kellä myöskään helposti mahdollista etenemistä käytön taustalla esiintyvien tekijöiden, kuten itsetuhoisuuden, käsittelyyn. HYKS:n osastonlääkäri James Boyd veto-si Päihdepäivillä pitkäjänteisen auttamistyön puolesta. Muuntohuumeiden käyttäjät saavat ensihoitoa usein lii-an myöhään. Käyttäjille tulisi saada tietoa siitä, millaisis-sa tilanteissa apua tulee soittaa heti. Heidän tulee voida luottaa siihen että he saavat pyydetyn kaltaista, tervey-denhoidon apua. Viranomaisvalvonta kuuluu muihin yhteyksiin.

via elimistölle. Hän vertaa muuntohuumeita myrkkyyn, sillä käytön jälkeen nesteiden tarve voi olla viisi kertaa tavanomaista suurempi. Käytön aikana nälän tunne hä-viää. Parin päivän käytön jälkeen syömisen joutuu opet-telemaan uudestaan.

Muuntohuumeita käyttäneet kaverit ovat ailahtele-

3 n 2014 Tiimi 15

muuntohuumeita käytetään osana muuta huumeidenkäyttöä.

Sosiaali- ja kulttuuriantropologi kirsi utoslahti työskentelee A-klinikkasäätiön viestintäyksikössä.

luettAvAAornella Corazza et al.: Promoting innovation and excellence to face the rapid diffusion of Novel Psychoactive Substances in the EU: the outcomes of the ReDNet project. Human Psychopharmacology: Clinical and Experimental 4/2013.

k. moore et al.: Do Novel Psychoactive Substances Displace Established Club Drugs, Supplement Them or Act as Drugs of Initiation? The relationship between Mephedrone, Ecstasy and Cocaine. European Addiction Research 5, 2013.

Pierluigi simonato et al.: Novel psychoactive substances as a novel challenge for health professionals: results from an Italian survey. Human Psychopharmacology 28/2013.

ilmari szilvay: Muuntohuumeet – venäläistä rulettia terveydestä. Nuortenlinkki 2012.

YK:n huumeviraston katsaus muuntohuumeiden esiintymisestä: www.unodc.org/NPS

Muuntohuumeiden käyttäjien vertaiskoulutuksesta Skotlannissa: www.crew2000.org.uk

noPsA – Nopean huumetiedon rinki on ammattilaisverkosto, jossa jaetaan tietoa ajankohtaisista huumeilmiöistä sekä huumeiden käyttöön liittyvistä riskeistä. Sitä koordinoi A-klinikkasäätiön viestintäyksikkö. Lisää tietoa: www.nopsarinki.fi

varoitukset liikkeellä olevista aineista ovat vähentyneet eikä kokemuksia jaeta.

Tietoa tarvitaan lisääKäytännössä muuntohuumeet saapuvat Suomeen ulko-mailta. Saadaanko sieltä oppia tilanteen haltuunottoon? Lontoossa havaittiin viime vuonna, että käyttäjät lisää-vät muuntohuumeita osaksi muuta käyttöä, eivät korvaa tai vähennä muiden psykoaktiivisten aineiden käyttöä. Iso-Britanniassa käyttäjiä on kaikilta yhteiskunnan ta-soilta. Euroopan komission tietoa muuntohuumeiden riskeistä koonnut RedNet-hanke korosti tutkimusnäyt-töön perustuvaa terveysviestintää samoissa sosiaalisen median kanavissa, joiden kautta aineita myydään. Pul-maksi jää tällöin käyttäjämaailmassa elävien käyttäjien tavoittaminen.

Käyttäjät hyötyvät keskusteluista vertaistyöntekijöi-den kanssa. Skotlannissa he saavat elämänlaatua kohen-tavaa vertaiskoulutusta. Helsingin Vinkin Katuklinikalla ja Helsingin Diakonissalaitoksen etsivässä työssä muun-tohuumeiden käyttäjien kohtaamiset ovat arkea.

Suurella osalla ongelmakäyttäjistä on Suomessa muuntohuumeiden käyttöä tai kokeiluja. Käyttäjän tila huonontuu usein näkyvästi niiden myötä. Matalan kyn-nyksen työntekijöitä askarruttavat keinot, joilla käyttä-jiin saisi yhteyden. He eivät ole kiinnostuneita vertais-toiminnasta tai henkilökunnasta. Vanhojen käyttäjien ohjeita ei kuunnella. Varoittaminen liikkeellä olevista aineista on vähentynyt eikä kokemuksia jaeta. Oma ter-veys kuitenkin kiinnostaa käyttäjiä, vaikka heillä olisi it-setuhoista päihteidenkäyttöä. Luettavaa materiaalia ris-keistä otetaan vastaan.

Ammattilaiset reagoivat ilmiöön kartoittamalla ai-neita, toisaalta kysynnän ja kokeilujen vähentämiseen pyritään tiedon avulla. Kyse ei kuitenkaan ole pelkäs-tään muuntohuumeiden koukuttavuudesta. Käytön syyt ovat laajempia, mistä kertoo itsetuhoisen käytön mer-kittävä osuus ja se, ettei apua haeta helposti. Jakautu-vatko käyttäjät ”kuivanappailijoihin” ja toisaalta vakavia terveyshaittoja kokeviin? Käyttäjien tulisi saada riskitie-toa, jota he voivat jakaa helpossa muodossa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja opiskelijat tarvitsevat val-mennusta muuntohuumeiden käyttäjien kohtaamiseen.

Vaikka kyse on marginaalista huumeiden käytön sisällä, monet uudet käyttäjät ovat nuoria. Tieto huu-meiden käytöstä kaventuu, jos käyttäjät vetäytyvät tii-viisti yksityisyyteen ja vasta ilmiselvät ja vaikeat ongel-mat tulevat näkyviksi. Vaikeus päästä käyttäjien luokse tekee aiheen tutkimisesta haastavaa. Helppo tilaaminen ja erilaiset nimet, kuten ”JWH” tai ”PV” sekä ulkonä-öltään usein hyvin viimeistellyt pakkaukset hälventävät seuraukset, joita käytöstä voi koitua terveydelle. Suo-messa nuorisotyössä puhutaan paljon kannabiksesta. Muuntohuumeista ei ole tietoa.

16 Tiimi 3 n 2014

Teksti & kuvat:AULI SAUKKONENauli.saukkonen@a-klinikka.fi

Alkukesän puolipilvinen päivä metsässä. Käenkaa-lin hennot kukat pilkuttavat sammalikkoa. Palo-kärki lähtee kirahtaen lentoon männyn kyljestä.

Metsä on yksi projektityöntekijä Maarit Savolaisen työympäristöistä. Hänen työstään lähes puolet koostuu retkitoiminnasta. Hän vie koko päivän kestäville luon-toretkille säännöllisesti asiakkaita Tampereen kuntou-tumiskeskuksen kuntoutusosastolta, huumevieroitusyk-siköstä ja A-klinikan päiväosastolta. Myös A-klinikka-säätiön muista Tampereen yksiköistä retkeillään, mutta satunnaisemmin.

Millä mielellä ihmiset lähtevät luontoretkelle? Pi-tääkö ottaa käyttöön vanhat keinot, uhkailu, kiristys ja lahjonta? Maarit Savolaista naurattaa.

”On totta, että kaikki eivät ole innostuneita metsään menemisestä. Varsinkin nuorilla voi olla siitä huonoja mielikuvia. Mutta yleisesti täytyy sanoa, että suomalai-set ovat edelleen pohjimmiltaan metsäkansaa.”

Kun luontoon on lähdetty, on harvinaista, että joku tulee retkeltä takaisin pahantuulisena tai kiukkuisena. Yleinen palaute on, että olipa hyvä, kun tuli lähdetyksi. Päivä metsässä tuo vaihtelua normaaliarkeen.

Tilaa hengittääPäihdetyötä voi tehdä myös nuotiota viritellen ja kannon

nokassa istuen. Metsästä löytää tyyneyttä ja rauhaa.

Retket valmistellaan yhdessäMaarit Savolainen on ollut luontoihminen lapsesta läh-tien. Maalaistytöllä mieluisin leikkipaikka oli lähihaka ja ensimmäiset tienestit sai marjanpoiminnasta.

Kiinnostus luontoon vei hänet aikuisena eräopas-koulutukseen. Sitä kautta löytyi uusi viritys työhön. Tapio-projektissa (2005–2008) kehitettiin toiminnalli-sia menetelmiä päihdehoitoon. Kumppaneina olivat A-klinikkasäätiön silloinen Tampereen A-klinikkatoimi ja A-kiltojen liitto. Tuoreesta eräoppaasta saatiin projek-tiin projektin kehittäjä ja työntekijä.

Projektihakemusta edelsi kysely asiakkaille ja työn-tekijöille: mitä muuta kuntoutus- ja katkaisuhoito-osas-tojen päiväohjelmiin toivottaisiin kuin keskusteluhoitoa ja kognitiivista terapiaa. Kyselyn vastauksissa tekemistä kaivattiin lisää.

Tapio-projektin jälkeen A-kiltojen liitto halusi viedä toiminnallisuutta edelleen eteenpäin A-killoissa. Syntyi Selvästi metsässä -projekti (2009–2011), jossa Maarit Savolainen toimi projektipäällikkönä. Projektissa muun muassa koulutettiin kiltakoutseja, aktiivisia A-kiltalaisia, jotka järjestävät retkitoimintaa omissa A-killoissaan.

3 n 2014 Tiimi 17

tyÖ jA tekijä

> > >

18 Tiimi 3 n 2014

Toiminta elää ja voi hyvin A-killoissa tänäkin päivänä. Tampereen päihdekuntoutuksessa retkitoiminta on

rakennettu sisään hoito-ohjelmiin. Retket suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa ja asiakkaat hoitavat pitkälle retken valmistelut. He muun muassa käyvät kaupassa ja valmistelevat ruuat. Kohde valitaan retkeläisten kunnon mukaan. Tampereen lähistöllä on myös paikkoja, joi-hin pääsee autolla aivan laavun viereen. Retkivarusteet vaatteista ja jalkineista alkaen on talon puolesta, ja ne on hankittu jo Tapio-projektin aikana.

Myös se, miten retki teemoitetaan, suunnitellaan asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa yhdessä. Savolai-nen esittelee retkillä mielellään eräperinnetaitoja, kuten nuotion sytyttämistä tuluksilla. Päivän aikana voidaan valmistaa pettuleipää tai pihkasalvaa. Itse rakennetus-sa telttakodassa voidaan savustaa lihaa syötäväksi. On myös pelillisiä ajanvietteitä, kuten metsägolfia. Kasveis-sa, sienissä ja linnuissa riittää havainnoitavaa.

Ideana ei ole silti se, että retkellä kovasti touhuttai-siin ja tohellettaisiin.

”Saatan sanoa ihmisille, että menkää ja hakekaa oma paikkanne ja olkaa siellä rauhassa. Voi vaikka mennä kannon nokkaan istumaan. Ihmiset menevät metsään hakemaan tyyneyttä, rauhaa ja levollisuutta. Sitä sieltä saa”, Maarit Savolainen sanoo.

Metsäympäristössä oleilulla on tutkitusti monia ter-veysvaikutuksia. Se alentaa stressitasoa. Sydämen syke rauhoittuu ja verenpaine laskee.

”Jos menet lenkille, se on suorittamista. Päätät esi-merkiksi juosta viisi kilometriä. Mutta jos liikut saman matkan metsäpolulla, suorittaminen häviää.”

Oho, lääkkeet unohtuivatVaikka myös hoitoyksiköiden työntekijöitä on muka-na luontoretkillä, siellä ei ole tarkoitus puhua hoidol-lisista asioista. Kuitenkin ihmiset alkavat monesti tehdä sitä oma-aloitteisesti. Laavulla ihminen, joka ei paljon puhu eikä pukahda, saattaa suit sait hakata halot ja vi-rittää nuotion. Toiminta antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään. Tekeminen, onnistuminen siinä ja uu-sien taitojen oppiminen vahvistaa itseluottamusta.

Päihdekuntoutuksessa yhteisöllisyydellä on usein

tärkeä sija. Sen kautta opetellaan ja palautetaan mieleen päivärytmiä, arjen taitoja ja sosiaalisia taitoja. Luonto-retkeily ja se, että ihmiset joutuvat yhdessä suunnittele-maan ja tekemään, auttaa myös ryhmäytymisessä.

Päivä metsässä tukee hoitoa ja esimerkiksi auttaa vieroitusoireisiin. Vieroitushoidossa voi olla tarvittavia lääkkeitä, joita ihmiset vahtivat tarkkaan ollessaan hoi-topaikassa. Jos lääkkeet otetaan mukaan retkelle, siellä niitä ei välttämättä muisteta edes kysyä.

”Monesti ihmisiltä muu tekeminen on jäänyt päih-dekäytön myötä. Pyrimme palauttamaan sitä. Moni yl-lättyy, että kymmenen minuutin ajomatkan ja kilomet-rin kävelyn päästä Tampereen keskustasta ollaan jo ki-valla laavupaikalla. Ihmiset oivaltavat, että ai jaa, tänne voisi pyöräillä. Tänne tulenkin lasten kanssa. Elämystä halutaan viedä eteenpäin”, Maarit Savolainen sanoo.

A-klinikan tilanne murheenaMaarit Savolaisen toimenkuvasta toisen puolen täyt-tää laatutyö. Hän toimii Pirkanmaan alueella laatuyh-dyshenkilönä A-klinikkasäätiössä käynnissä olevassa SHQS-laatuohjelmassa. Hän sanoo, että SHQS tuntui alkuun työläältä ja hankalalta hahmottaa, mutta asioita on avautunut matkan varrella.

”Yksikkötasolla SHQS:n avulla kiinnitetään huomi-ota siihen, kuinka asiat järjestetty ja kuinka ne tehdään. Selkeät ja yhdenmukaiset toimintaohjeet ovat hyvä asia, ja ne voivat selkeyttää tekemistä yksikössä. SHQS sisäl-tää paljon ohjeita ja asiakirjoja, mikä voi tuntua työlääl-tä. Mutta metsä pitää nähdä puilta tässäkin asiassa.”

Ennen nykyistä laatuprosessia Savolainen teki Tam-pereella päihdehoidon laadun vaikutustutkimusta so-siaalisten vaikutusten arviointia Sofie-menetelmällä. Kuntoutumiskeskuksen kuntoutusosaston Sofie-raport-ti valmistui 2013. Nyt Sofie on hyllyllä, kun voimat on keskitetty uuteen laatujärjestelmään, mutta Sofieta var-ten kehitettyjä asiakaspalautekyselyitä tehdään edelleen.

Maarit Savolainen toimii myös JHL:n Pirkanmaan alueellisena luottamushenkilönä A-klinikkasäätiössä. Hän sanoo, että se on ollut pitkään hiljaista ja rauhallis-ta työtä. Rauha oli mennyttä, kun Tampereen kaupun-ki ilmoitti, että se ei enää osta Tampereen A-klinikan ja

”Jos menet lenkille, se on suorittamista. mutta jos liikut saman matkan metsäpolulla,

suorittaminen häviää.”

3 n 2014 Tiimi 19

tyÖ jA tekijä

siihen kuuluvan päiväosaston ja jalkautuvan päihdetyön palveluita 1.6.2015 lähtien. Henkilöstöllä on edessä yt-neuvottelut. Tampere on vähentänyt palvelujen käyttöä myös kuntoutumiskeskuksesta.

”Tilanne on vakava ja järkyttävä ja vaatinut kaikilta paljon energiaa. A-klinikkapalveluissa vuosia kehitetty tietotaito on häviämässä. Uuden yhtä vahvasti ammatil-lisen hoitopaikan perustaminen vie pitkän ajan”, Maarit Savolainen muistuttaa.

Onneksi joskus hyvinkin ankealta näyttävän arkito-dellisuuden vastapainoksi on luonto, jossa aurinko pais-taa kaikille. Kysymys kuuluu, mikä on Maarit Savolaisen oma suosikkipaikka luonnossa. Vastausta on vaikea kek-siä, sillä luonnossa kaikki on hienoa.

”Onpas vaikea kysymys… Vanha vehreä samma-leinen kuusikko. Metsän rauha ja äänet, vihreän kaikki sävyt. Järvi. Suo. Suo on maisemana upea.”

työssä Projektityöntekijänä Tampereen kuntoutumis-keskuksessa toimenkuvana retkitoiminta ja laatutyö. Aloitin ohjaajana kuntoutumiskeskuksessa 1994.

koulutus Sosiaalikasvattaja ja eräopas.

kotoisin Pihtiputaalta maalaistalosta isosta perheestä.

työssäni palkitsee Monipuolisuus ja se että on voinut vaikuttaa omaan työnkuvaan.

Rakkain työkalu Ainakin eniten käytetty ja miksei rak-kainkin työkalu on nokipannu. Se herättää aina tiettyä

kunnioitusta retkeläisissä. Pannu voisi kertoa monta tarinaa.

Paras saamani palaute Se, miten ihmiset innostuvat ja kiinnostuvat, kun kerron esimerkiksi vanhoista erä- ja perinnetaidoista.

vapaalla Liikun paljon luonnossa myös vapaa-ajalla. Talvisin retkiluistelen, muina vuodenaikoina ulkoilen muuten, marjastan ja sienestän. Tykkään myös erilaisis-ta kulttuurijutuista.

motto Kyllä elämä tasaa.

Maarit Savolainen

20 3 n 2014 Tiimi

tieteen kentiltäTieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta. Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: www.a-klinikka.fi/tietopuu/tutkittua.

Korkea buprenorfiiniannostus vähensi oheiskäyttöä

miTen buPRenoRfiini toimii korvaushoi-dossa verrattuna lumelääkkeeseen ja meta-doniin? Asiaa selvitettiin käymällä läpi tie-tohaun avulla alan tutkimuskirjallisuus. Mu-kaan valikoitui 31 kliinistä tutkimusta, joissa tutkimushenkilöt oli jaettu satunnaisesti koe- ja kontrolliryhmään.

Lääkkeen toimivuutta tarkasteltiin ver-taamalla hoidossa pysymistä ja oheiskäyttöä.

Tulosten mukaan buprenorfiini sitoutti poti-laat hyvin hoitoon verrattuna lumelääkkee-seen. Metadonilla hoitoon sitoutuminen oli jonkin verran buprenorfiinia parempi.

Opioidien oheiskäyttöä esiintyi lumelää-kettä saaneita vähemmän vain niillä potilailla, jotka saivat buprenorfiinia korkean yli 15 mil-ligramman päiväannoksen.

richard mattick et al.: Buprenorphine maintenance versus placebo or methadone maintenance for opioid dependence. Cochrane Database of Systematic Reviews 2014.

Pätevä hoito ei edellytä palvelujen yhdistämistä

missä määRin päihde- ja mielenterveys-palveluiden integroiminen vaikuttaa kykyyn hoitaa samanaikaisia päihde- ja mielenter-veysongelmia? Asiaa tutkittiin vertaamalla kuuden suomalaisen kunnan keskeisimmän päihdehuollon avohoitoyksikön kykyä hoi-taa kaksoisdiagnoosipotilaita. Kolmessa tut-kimuskunnassa päihde- ja mielenterveyspal-velut oli integroitu ja kolmessa ne toimivat erillään.

Tutkimus perustui työntekijöiden ryhmä-haastatteluihin, ja siinä käytettiin DDCAT-ar-viointimittaria (Dual Diagnosis Capability in Addiction Treatment).

Tulokseksi saatiin, että päihdehuollon avohoitoyksiköiden kyky hoitaa kaksoisdiag-

noosipotilaita ei ollut yhteydessä systeemita-son integraatioon. Kahdessa kunnassa, jois-sa päihde- ja mielenterveyspalveluita ei ollut integroitu, avohoitoyksiköiden kyky hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaita oli suuri. Yhdessä kunnassa, jossa palvelut oli integroitu, avo-hoitoyksikön kyky hoitaa kaksoisdiagnoosi-potilaita jäi heikoksi.

Tutkimuksen mukaan järjestelmätason integraatio ei siis ole välttämätön edellytys pätevälle yksikkötason kaksoisdiagnoosipo-tilaiden hoidolle. Päihdehoitoyksiköt voivat vastata integraatiotarpeisiin vahvistamalla psykiatrista osaamistaan ja yhteistyöverkos-tojaan.

tuukka tammi & kerstin stenius: Capabilities for handling complex substance abuse problems and its relationship to the treatment system: using the DDCAT instrument to explore local treatment systems in Finland. NAD 1/2014.

3 n 2014 Tiimi 21

sARvAntiTAPANI SARVANTI • tapani.sarvanti@gmail.com

• Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti on sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos emeritus. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

mikä on kaunista, on myös terapeuttista.

haiku parantaa

Kirjallisuusterapia on yksi useista terapian lajeista. Siinä vahvistetaan asi-akkaan minäkuvaa ja tunneilmaisua sekä kehitetään suullista ja kirjallista esitystä. Kirjallisuusterapia auttaa ottamaan etäisyyttä hankaliin asioihin. Löytämällä uusia kielikuvia kirjoittaja voi saada oivalluksia.

Kirjallisuusterapia on vapaata, puolistrukturoitua tai strukturoitua. Haiku kuuluu viimemainittuun luokkaan. Siinä tekstin muotosisällöstä annetaan etukäteen tarkat ohjeet. Ajatusten jäsentämistä vaativa mää-rämuotoinen lyriikka auttaa asiakasta ilmaisemaan itseään selkeästi ja johdonmukaisesti. Runon muodon sääntelyllä voi olla myönteinen vaikutus luovaan kir-joittamiseen. Mitä tiukempi rajoite, sitä vähemmän kirjoittamistapahtumaan liittyy lahjat-tomuuden pelkoa.

Haiku on kolmerivinen. Ensimmäisellä rivillä on viisi tavua, toisella seitsemän ja kol-mannella taas viisi. Haiku on pelkistetty, tässä ja nyt. Se on mietelauseenomainen, tuoki-okuva elämästä, viitteellinen. Haikun tulee sisältää viittaus vuodenaikaan. Haiku ei selitä itseään loppuun.

niKlas salmi on laatinut toimittamaansa kirjallisuuslehteen (Haiku 1/2013) haikun terapeuttisia merkityksiä käsittelevän artikkelin. Se on julkaistu myös Kirjallisuusterapia-lehden numeroissa 1 ja 2/2013. Kirjoituksesta ilmenee, miten usealla vaaka- ja syvyys-tasolla haikua voidaan lähestyä. Työskenneltäessä huonosta itseluottamuksesta kärsivien asiakkaiden kanssa haikuterapia on tuottanut joidenkin tutkimusten mukaan erityisen hy-viä tuloksia. Kirjoittamisen sisäiset rajoitukset ovat auttaneet asiakkaita jäsentämään ka-oottisia ajatuksiaan. Haikujen sisäänrakennettu tukirakenne on keventänyt terapiakerroilla myös ohjaajan työtaakkaa.

määRämuoToinen runous saattaa tuoda lopullisuuden kauneutta yltäkylläisiin elämiimme, joissa mikään ei näytä olevan lopullista. Haikun kiinteä muoto, jota sukupolvi toisensa jälkeen on käyttänyt, luo vieraantuneelle, turhautuneelle ja levottomalle ny-kyihmiselle läheisyyden, täyttymyksen ja helpotuksen tunteen. Eli 5-7-5 -malli voi tarjota kirjoittajalle runoudellisen rungon vastaavalla tavalla kuin vakiintunut uskonto tarjoaa ihmiselle moraalisen rungon.

Haikulle ovat ominaisia sellaiset asiat kuin ei-tärkeys, riippumattomuus, hyväksyntä, sääli, autius, keveys ja itsehillintä. Haikun tarkoitus ei ole olla herttainen tai sievä vaan elämänkaltainen. Surua kuvataan runossani: Väsyneenä mies/näkee lumihiutaleen/hiljaa kuolevan.

Haiku on Arto Kytöhongan mukaan meditatiivista, mielen hiljaisuutta. Mikä on kau-nista, on myös terapeuttista. Kun näemme ohimenevyyden kauneuden, meistä itsestäm-me tulee kauniita. Äläkä pelkää olla amatööri. Alun pitäen amateur tarkoitti rakastajaa.

22 Tiimi 3 n 2014

Entä missä tämän maan osavaltiossa on Suomen lailla aikanaan vallinnut kieltolaki ja nykyään al-koholi- ja rahapelimonopolit? Maalla on pitkä

historia päihdetutkimuksessa ja nyt työn alla päihde- ja mielenterveyshoitojärjestelmien integraatio – kuten Suomessa.

Vierailin viime talvena yhdessä maailman johtavista riippuvuushoidon ja -tutkimuksen keskuksista, Toron-

Vastaus on

Kanada

Teksti & kuvat:TUUKKA TAMMItuukka.tammi@thl.fi

Missä maassa on

Suomen kaltaiset sääolot,

naapurina uhitteleva suurvalta

ja kansallislajina jääkiekko?

tossa päämajaansa pitävässä Centre for Addiction and Mental Healthissa (CAMH). CAMH:ssa jatkuvasti me-neillään hengästyttävä määrä tutkimus- ja kehittämis-toimintaa: omien tutkimusintressieni vuoksi tutustuin vierailuni aikana erityisesti hoitojärjestelmän integraa-tio- ja rahapelitutkimukseen.

CAMH syntyi vuonna 1998, kun kaksi psykiatris-ta sairaalaa, yksi riippuvuushoidon instituutti ja monille

CAMH:n addiktio-ohjelman apulaisjohtaja Wayne Skinner (vas.), psykologi Andrea Tsanos (keskellä) ja Tuukka Tammi.

3 n 2014 Tiimi 23

> > >

suomalaistutkijoille tuttu Addiction Research Founda-tion (ARF) yhdistettiin osana yleisempää uudistusta. Tarkoituksena oli integroida addiktioalan ja psykiatrian hoitoa ja tutkimusta. Suomen Alkoholitutkimussäätiön ja ARF:n välillä oli aikanaan tiivistä yhteistyötä ja myös tutkijoiden vaihto-ohjelma, jonka myötä moni johtava riippuvuustutkijamme vietti 1980–90-luvuilla periode-ja Torontossa. Pitkään Torontossa viihtyi muun muassa sosiaalipsykologian professori emerita Anja Koski-Jän-nes.

Integraatio on matkaCAMH yhdisti isot addiktioiden ja psykiatriset hoitolai-tokset jo 15 vuotta sitten, joten voisi olettaa, että mie-lenterveys- ja riippuvuusongelmien hoidollinen integ-raatio olisi Ontariossa jo pitkällä ja vakiintunutta. Näin ei kuitenkaan ole. Haastattelemani asiantuntija toinen toisensa perään todisti, kuinka kaksi maailmaa ovat näi-

hin päiviin asti eläneet pitkälti rinnakkaista elämäänsä isossa organisaatiossa. Virallispuheissa integraatiosta on toki puhuttu pitkään, mutta vasta aivan viime aikoina on alkanut tapahtua myös käytännössä. Mutta hitaasti.

”We are living in a fool’s paradise”, hymähtää Pe-ter Voore, CAMH:n ylilääkäri ja Toronton yliopiston psykiatrian apulaisprofessori, kun kysyn syytä hoitojen integroinnin verkkauteen.

”Luulemme muka tietävämme tarkasti, että tuo ongelma tuossa on addiktio, ja tuo ja tuo taas liittyvät johonkin mielenterveyden häiriöön, mutta aika usein olemmekin väärässä. Yllätyn itse kerta toisensa jälkeen, kun näen, miten potilaan tilanne kehittyy ja selittyy ai-van tavalla kuin olin luullut. Integroidun hoidon kehit-täminen kliinisellä tasolla on hyvin haastavaa, vaikka sen tarpeellisuutta ei epäilisikään”, Voore sanoo.

Vuoteen 2012 saakka CAMH:lla oli vielä yhdeksän eri hoito-ohjelmaa eri ongelmille ja häiriöille. Näistä yksi oli riippuvuushoito. Sitten yhdeksän hoito-ohjel-

Camh yhdisti isot addiktioiden ja psykiatriset hoitolaitokset vuonna 1998.

CAMH:lla on erikoisyksiköitä ympäri Torontoa. Kuvassa tupakkavieroitusklinikka.

24 Tiimi 3 n 2014

kanadalaiset ovat tuottaneet oppaan mielenterveys- ja päihdehoidon paikallistason integraatiosta.

Kyltit CAMH:n tutkimuskeskuksen sisäänkäynnin vieressä: ”Tutkimusta, joka muuttaa hoitoa” ja ”Tutkimusta, joka muuttaa elämiä”.

maa puristettiin neljäksi. Addiktioita hoidetaan uudessa mallissa samassa ohjelmassa mieliala- ja ahdistushäiriöi-den (mood and anxiety disorders) kanssa.

Psykiatri Peter Selby vetää yhdistetyn ohjelman ad-diktiotiimiä, ohjelman sisällä on vielä erilliset addiktio-

ja mielenterveyshoitotiimit. Selby korostaa integroidun hoidon lisäksi terapeuttisen allianssin ja jatkuvuuden merkitystä.

”Seurasimme tietyn aikaa toiseen ohjelmaan lääke-hoitoon lähetettyjä potilaita ja totesimme, että ohjel-

3 n 2014 Tiimi 25

tuukka tammi työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa erikoistutkijana Päihteet mielessä -hankkeessa ja Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittajana. Hän vieraili Torontossa helmikuussa 2014.

lisätietoACAMH:n kotisivut: www.camh.ca

Systems Approach Workbook. Integrating Substance Use and Mental Health Systems. Löytyy hakusanalla osoitteesta: www.ccsa.ca

Helsingissä 26.8.2014 pidettävän Tehokkaat ja tarveperustaiset päihdepalvelujärjestelmät – Effective and needs-based addiction treatment systems -seminaarin ohjelma ja ilmoittautumiset: tapahtumakalenteri.thl.fi

The Problem Gambling Institute of Ontario (toimii CAMH:ssa): www.problemgambling.ca

ontariossa peliongelmien tutkimukseen, hoitoon ja ehkäisyyn jyvitetään kaksi prosenttia rahapelaamisen tuotoista.

masta toiseen siirryttäessä käy kova kato: jopa neljäs-osa lähetteen saaneista katosi jonnekin matkalla. Jotta potilaat pysyvät hoidossa, on järkevää tuoda useita toi-menpiteitä ja asiantuntijoita saman hoito-ohjelman alle. Hoitosuhteen jatkuvuus on tärkeää, jos ei tärkeintä.”

Kliinisen käytännön tasolla päihde- ja mielenter-veyshoidon integraatio on vasta aluillaan, mutta jär-jestelmätasolla yhdistämistä pusketaan vauhdilla. Otta-wassa sijaitseva Canadian Centre on Substance Abuse (CCSA) on yhdessä CAMH:n ja siellä erityisesti in-tegraatiotutkija Brian Rushin kanssa tuottanut oppaan paikallistason integraation toteuttamiseksi. Vaikka opas (ks. nettiosoite jutun lopussa) etenee askel askeleelta ja pyrkii kohti käytännön integraatiota, siinä samalla tun-nustetaan koko käsitteen monimuotoisuus ja epäselvyys: integraatio kun voi tarkoittaa monta asiaa ja sen voi to-teuttaa monin eri tavoin.

Brian Rush esitelmöi Kanadan-mallista 26.8. Hel-singissä pidettävässä Tehokkaat ja tarveperustaiset päih-depalvelujärjestelmät – Effective and needs-based addiction treatment systems -seminaarissa.

Rahapelaamisen tutkimus ja hoito pitkälläRahapelitutkijat ja hoidon ja ehkäisyn kehittäjät ympäri maailmaa ovat jo vuosikausia kadehtineet kanadalaiskol-legoidensa resursseja: Ontariossa peliongelmien tutki-mukseen, hoitoon ja ehkäisyyn on vuodesta 1999 alkaen jyvitetty kaksi prosenttia rahapelaamisen tuotoista. Ny-kyisellään se tarkoittaa noin 40 miljoonaa Kanadan dol-laria (lähes 30 miljoonaa euroa) vuodessa.

CAMH:n addiktio-ohjelman apulaisjohtaja Wayne Skinner on hiljattain ollut mukana työryhmässä, jonka tehtävänä on ollut tehdä esitys järjestelmän uudistami-seksi. Resursseja ei suinkaan ehdoteta vähennettäväksi: ryhmän ehdotus on, että jokaisesta pelatusta dollarista kanavoidaan jatkossa yksi sentti eräänlaista ”vakuutus-maksua” peliongelmia ehkäisevään, hoitavaan ja tutki-vaan toimintaan. Uusi laskentamalli nostaisin vuosittai-sen summan noin 70 miljoonaan dollariin.

CAMH:ssa on toiminut rahapelihoidon erikoisyk-sikkö 1990-luvulta asti. Sen kokonaisuus muistuttaa jos-sain määrin kotimaista, Helsingin Kaisaniemessä toimi-vaa Peliklinikkaa: toimintaan liittyy jatkuva seuranta ja ajoittaiset tutkimushankkeet. Yksikön yksi eksoottinen

spesialiteetti on, että se tarjoaa hoitoa myös suomeksi, siellä nimittäin työskentelee myös suomalaistaustainen psykologi Anu Goodman.

Ontariossa rahapelaaminen on toistaiseksi keskitty-nyt erillisiin kasinokeskittymiin – tunnetuimpina Nia-garan putousten kasinot – ja raviradoille. Nyt monet poliitikot, kärjessä kyseenalaista mainetta päihdesekoi-luillaan hankkinut Toronton pormestari Rob Ford, ha-luavat tuoda kasinot myös Torontoon. Rahapelitutki-musta ja hoidon kehittämisen tarvetta kaupunkikasinot tuskin vähentäisivät.

26 Tiimi 3 n 2014

Mitä tapahtuu alaikäisenä

päihdehoidossa olleiden elä-

mässä heidän kasvaessaan

aikuisiksi? Tätä tutkittiin

rekisteritietojen avulla.

Alaikäisenä päihdehoidossa ol-leiden nuorten päihde- ja mielenterveysongelmia, rikol-

lisuutta, tulotasoa ja kuolleisuutta tarkasteltiin osana A-klinikkasäätiön laajaa rekisteritutkimusta. Tutkittavat (n=221) olivat asioineet alle 18-vuo-tiaina päihdehuollon avohoidossa pääkaupunkiseudulla vuosina 1993–1997. Tutkituista poikia oli 158 ja tyt-töjä 63.

Ensimmäisen avohoitojakson alka-essa tutkimusaineiston nuoret olivat iältään 11–17-vuotiaita ja viimeisten rekisteritietojen keräämisen aikaan vuonna 2010 he olivat 26–35-vuoti-aita.

Nuorten elämänkulussa oli havait-tavissa monenlaisia ongelmia ja haas-teita, joita havainnollistetaan taulu-kossa. Päihdeongelmat olivat nuoril-la melko jatkuvia ja sekakäyttö hyvin yleistä niin alaikäisinä kuin nuorina ai-kuisina. Neljänneksellä nuorista löytyi merkintä viimeaikaisista päihdeongel-mista. Todellisuudessa luku on korke-ampi, sillä käytettävissä ollut rekiste-

Tutkimusaineistoon kuuluneiden nuorten rekisterimerkinnät, prosenttiosuus elossa olleista nuorista

Miehet (n=145)

Naiset (n=59)

Mielenterveysdiagnoosi 38 32

Merkintä rikollisuudesta vähintään yhdessä rekisterissä

83 49

Sakko-, tutkinta- tai vankeusvankeudessa tai yhdyskuntapalvelussa olleet

54 27

Viimeaikaisia päihdeongelmia (1.1.2004 jälkeen)

27 20

Pienituloisia, tulotaso alle 13 758 euroa vuonna 2008

59 64

Huono-osaisuus seuraa monia nuorena päihdehoidossa olleita

SARI HAKALA, TEEMU KASKELA & TUULI PITKÄNENtuuli.pitkanen@a-klinikka.fi

Vaikeudet kasautuvatTutkimusaineistoon kuuluneilla nuoril-la esiintyi melko paljon mielenterveys- ongelmia. Yleisimpiä mielenterveys-häiriöitä olivat ahdistuneisuus-, so-peutumis- ja stressiin liittyvät häiriöt, mielialahäiriöt ja persoonallisuushäi-riöt. Erityisesti sopeutumishäiriöt oli-vat yleisiä. Yli kolmanneksella nuoris-

yli kolmanneksella nuorista oli mielenterveysdiagnoosi.

riaineisto kattoi sairaalapalveluiden li-säksi vain kolmen päihdehoitopaikan tiedot.

Nuorista oli kuollut kahdeksan prosenttia, mikä on enemmän kuin normaaliväestön samanikäisistä kes-kimäärin. Päihteisiin liittyvät kuole-mansyyt olivat tutkituilla nuorilla hy-vin yleisiä.

3 n 2014 Tiimi 27

tutkittuATutkittua-palstalla kerrotaan

päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista.

Taustalla laaja tutkimusKeväällä valmistunut pro gradu -tutkielma on osa A-klinikkasäätiön tut-kimusryhmän laajaa (N=12 059) vuosia 1990–2010 koskevaa rekisteri-tutkimushanketta Rekisteri- ja hoitotietoihin perustuva seurantatutkimus päihdehuollon avo- ja laitospotilaiden elämänkulusta (RIPE). Hanketta on rahoittanut muun muassa oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto.

Koko tutkimushanke on käynyt läpi pitkän lupaprosessin. Tutkimuksen arkaluonteisuuden vuoksi tutkimuksen aineistoa käsiteltiin ilman henki-lötietoja.

Sari Hakala: Päihdenuoresta aikuiseksi: rekisteri- ja hoitotietoihin perustuva seurantatutkimus alaikäisten päihteidenkäyttäjien elämänkulusta. Psykologian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta 2014.

ta oli mielenterveysdiagnoosi. Tämä-kin luku olisi todennäköisesti korke-ampi, jos mielenterveyden avohoito-palveluista olisi ollut tietoa saatavissa.

Nuorten tulotasossa oli nuorina aikuisina vuosina 2004–2008 paljon vaihtelua, ja tulotaso oli huomatta-vasti heikompi kuin aikaisempien tutkimusten perusteella odotettiin. Verotietojen mukaan tulottomia oli hieman yli 10 prosenttia elossa olleis-ta tutkittavista. Tutkittavista 41 pro-sentilla tulot jäivät alle 10 000 euron. Tietoa opiskelijoiden osuudesta ei ollut saatavissa, mutta muiden tut-kimustulosten perusteella on toden-näköistä, ettei opiskelu selitä näiden nuorten vähäisiä tuloja. Nuorten mie-lenterveysongelmat olivat yhteydessä myöhempiin päihdeongelmiin ja hei-kompaan tulotasoon.

Nuorilla esiintyi myös huomattavan paljon rikollisuutta. Kahdella kolmes-ta oli merkintä ainakin jossain käy-tettävissä olleista rekistereistä (rikos-, sakko- tai tuomiolauselmarekisteri tai vankitietojärjestelmä). Lähes puo-let nuorista oli ollut vankeudessa tai yhdyskuntapalvelussa. Kuten aikai-semmissa rikollisuutta tarkastelleissa tutkimuksissa, miehillä esiintyi naisia enemmän rikollisuutta ja suurin osa rikoksista kasaantui melko pienelle joukolle.

Millaista hoitoa nuorille?Päihdehoitoon hakeutuneiden nuor-ten elämänkulkua ei ole aiemmin laaja-alaisesti juurikaan tutkittu. Re-kisteritutkimus antoi ainutlaatuista tietoa erityisesti riskien suuruudesta.

Koska rekistereihin oli kirjattu enem-män ongelmia kuin onnistumisia, hy-vin selvinneitä oli rekisteritietojen pe-rusteella vaikea löytää saati seurata. Myöskään hoidon vaikuttavuutta ei voitu tarkastella, koska hoitotietoihin kirjattu tieto ei riittänyt kuvaamaan hoidon laatua ja laajuutta tai nuoren kokonaistilannetta hoidon aikana.

Rekisteritutkimuksen avulla oli kui-tenkin mahdollista saada jonkinlaista palautetta myös hoitotyöhön. Tietoa saatiin myös asiakkaista, joiden ta-voittaminen olisi muuten ollut hyvin vaikeaa.

Päihdehoidossa alaikäisinä olleiden elämänkulussa oli havaittavissa on-gelmien ja vaikeuksien kasautumista ja päällekkäisyyttä. Hoitokontaktis-

Psykologian maisteri sari hakala työs-kentelee psykologina Riihimäen vankilassa. Tutkija teemu kaskela ja vanhempi tut-kija tuuli Pitkänen työskentelevät A-klinikkasäätiön tutkimusryhmässä.

ta huolimatta nuorten elämänkul-ku näyttää tutkimuksen perusteella haastavalta. Herää kysymys, miten päihdekäytön vuoksi hoitoon tulleita nuoria tulisi jatkossa hoitaa tai millai-sia palveluita heille tulisi tarjota, jot-ta vaikeuksia ja ongelmien kasautu-mista voitaisiin vähentää. Minkälaisia resursseja tai valmiuksia tarvittaisiin, jotta nuorten elämänkulkua saataisiin käännettyä aikaisempaa positiivisem-paan suuntaan?

noin 40 prosentilla vuositulot jäivät alle 10 000 euron.

28 3 n 2014 Tiimi

työhön käsiksi?

FAttAluutAANNIKA KOKKONEN • annika.kokkonen@windowslive.comTiimin Fattaluuta-palstalla kerrotaan projektin kokemuksista: mikä palveluissa käyttäjien näkökulmasta toimii ja missä on parantamisen varaa?

Annika kokkonen on koulutettu fattaluuta.

Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-hankkeessa koulutetaan vapaaehtoisia tukihenkilöitä – fattaluutia – ihmisille, jotka tarvitsevat apua palveluissa.

Miltä työ- ja elinkeinotoimiston palvelut näyttävät Fattaluudan asiakkaiden kokemusten kaut-ta? Kuinka ne käytännössä hyödyttävät kuntoutuvaa asiakasta? Tiedetäänkö vaihtoehdoista? Onko tuki ja ohjaus esimerkiksi pitkäaikaistyöttömälle riittävää?

Törmään asiakkaiden kanssa usein siihen, että asiakas on siinä pisteessä, jossa mahdolli-nen kiinnittyminen työelämään on ajankohtaista. Joidenkin kanssa työllistymisasioita mietitään ensimmäistä kertaa koko aikuisiällä, kun taas toisilla on vuosia edellisestä työsuhteesta päihtei-den käytön ja mahdollisen kuntoutuksen vuoksi.

Mitä silloin voi tehdä? Uskaltaako ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jos vaikka työtä tarjotaankin heti, eikä vielä pystykään siihen ja silloin etuudet katkeavat? Tiedossa on kuitenkin se, että palvelujen piiriin ei pääse, mikäli ei ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi. Harvoinhan työtä tarjotaan, mutta epävarmuus ja mahdollisesti positiivisetkin yllätykset tuntuvat tässä elä-mänvaiheessa pelottavilta.

Monen kohdalla ensimmäinen askel työelämään on luontevinta ottaa kuntouttavan työ-toiminnan tai työkokeilun merkeissä. Jotkut kunnat ovat päätyneet siihen, että kuntoutta-vaa työtoimintaa voi suorittaa vain tietyissä työpaikoissa, joissa työ saattaa olla hyvinkin yksi-toikkoista. Olisiko hyödyllisempää kaikille, jos työtehtävinä olisi vaikkapa ulkoiluttaa yksinäistä vanhusta, auttaa jonkin yrityksen laskutuksessa tai haravoida kaupungin puistoja? Olisi hyvä kuunnella työelämään paluuta suunnittelevan omia ajatuksia siitä, mikä tuntuisi mieluisalta ja hyödylliseltä oman tulevaisuuden suhteen.

Mitä, jos tuet jostain syystä katkeavat? Asiaa olisi luonnollisinta hoitaa Kelan kanssa, koska sieltä etuudet maksetaan, mutta Kelassa taas ei ole tietoa etuuden katkeamisen syystä. Kelassa näkyy ainoastaan tieto siitä, että etuuden maksu on estynyt. Olisi asiakkaalle hyödyllistä, jos jo Kelan päätöksessä lukisi syy katkeamiseen, esimerkiksi: ”Kieltäytynyt työpaikasta, ota yhteys TE-toimiston työntekijääsi asian selvittämiseksi.”

Entä jos kunto on vielä sellainen, että edes kuntouttava työtoiminta ei tule kyseeseen, mutta 300 sairauspäivää on jo tullut täyteen? Asiakkaat ovat olleet siinä luulossa, että tällöin ainoa mahdollisuus on toi-meentulotuki. Mutta Fattaluuta-koulutuksessa TE-toimiston työntekijä kertoi koulutettaville, että mikäli näin on käynyt, on mahdollista olla sairauslomalla ja nostaa työttömyystur-vaa. Tämä tieto olisi helpottanut monen asiakkaan taloudel-lista tilannetta.

Tässä on ainoastaan muutama ongelmakohta, jotka olisi korjattavissa pienin muutoksin ja lisäämällä kommuni-kaatiota työntekijän kanssa, jolloin asiakkailla olisi asioista

parempi tieto. Tätä tietoa ja kommunikaatiota yritämme omalta osaltamme parantaa Fatta-luuta-koulutuksilla ja työntekijän ja asiakkaan kohtaamisilla, jolloin asioista kysymisen kynnys pienenee.

3 n 2014 Tiimi 29

Isänä vankilassa on Janne Ranisen omakoh-tainen kuvaus vanhemmuudesta ja ennen kaikkea isyydestä vankilassa. Vankilaan jou-tunut mies saa yllättäen tietää, että hänelle on tulossa lapsi. Tästä alkaa pitkä ja ilmeisen kivulias tie vanhemmuuden suunnitteluun vankeudessa. Kirjassa on myös muiden van-kien tarinoita lyhyesti kuvattuina.

Kirja on realistinen ja liikuttava kuvaus ihmisestä, joka tekee parhaansa luodakseen normaalin suhteen lapseensa epänormaa-leissa olosuhteissa. Kirjasta välittyy voimak-kaasti tunne, että normaalien vanhemmuu-teen liittyvien tunteiden käsittely on vankilas-sa vaikeaa tai peräti mahdotonta. Kun pari-suhde on täysin joka toinen viikko tapahtu-vien perhevierailujen varassa, vangin on teh-tävä valinta, näkeekö hän koko perhettään, pelkästään vaimoaan vai pelkästään lastaan.

Kirjoittaja kokee olevansa vankeinhoito-laitoksen mielivallan kohde, koska häntä siir-rellään vankilasta toiseen. Hän joutuu opet-telemaan aina uuden vankilan käytännöt perhetapaamisista ja muista käytännöistä. Siirtoja perustellaan sillä, että kirjoittajalla on yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Vankilan tapahtumia lukiessa tulee välillä tunne, että vastuu kaikesta siirretään jatku-vasti vankeinhoitolaitokselle, eikä kirjoittajal-la itsellään ole mitään osuutta häneen koh-distuvissa toimenpiteissä ja rangaistuksissa. Tämä huolimatta siitä, että hän esimerkik-si salakuljettaa selliinsä kannettavan tieto-koneen vastoin vankilan sääntöjä. Tulkinta saattaa johtua siitä, että vankilassa ihminen

näkee itsensä itsestään riippumattomien ta-hojen toiminnan ja päätösten objektiksi eikä itsenäiseksi ja toimivaksi subjektiksi.

Kirjassa käsitellään mielenkiintoisella ta-valla myös tilannetta, jossa vankilassa olevan ihmisen lapsi ei olekaan hänen biologinen jälkeläisensä. Tilanne on varmasti haastava vankeinhoidolle eettisten ja moraalisten nä-kökulmiensa vuoksi.

Suosittelen kirjaa lämpimästi ihmisille, jotka työskentelevät entisten, nykyisten tai tulevien vankien kanssa. Yksi kirjan teemois-ta on hoidon ja rankaisun välinen herkkä ta-sapaino: pitäisikö rikoksentekijälle antaa en-nemmin hoitoa ja kuntoutusta kuin sulkea yhteiskunnan ja normaalien perhemallien ulkopuolelle. Kirja avaa inhimillisellä tavalla vankilassa tapahtuvaa vallankäyttöä ja van-hemmuuden haasteita, korostaen kuitenkin aina ilmeistä mutta harvoin esiin tulevaa to-siasiaa: lapsi ei ole syyllinen vanhempansa ri-koksiin. Sen vuoksi lasta ei tulisi niistä ran-gaista.

kiRjAt

juha sedergren työskentelee neljänä päivänä viikossa A-klinikkasäätiön terveysneuvontapiste Vinkissä Helsingissä. Muina päivinä hän nukkuu pitkään.

JUHA SEDERGREN • juha.sedergren@a-klinikka.fi

vanhemmuus ilman vapautta

janne Raninen: Isänä vankilassa. Mediapinta 2013.

30 3 n 2014 Tiimi

Itsemurha ja itsemurhayritykset ovat perintei-sesti olleet vaiettuja asioita. Kirja Kourallinen tabuja on yksi yritys murtaa vaikenemisen muureja. Kirja sisältää 34 tarinaa, joissa ää-neen pääsevät itsemurhaa yrittäneet ihmiset ja yrityksessään onnistuneiden ihmisten lä-heiset. Kertojat ovat 17–74-vuotiaita naisia ja miehiä.

Kirja on lukukokemuksena raskas. Itse luin sitä lähinnä työmatkoilla bussissa. Kun kirjan avasi, oli kuin työpäivä olisi alkanut uu-delleen. Jotkut tarinat ovat läpikotaisin mus-tia ilman valonpilkahdustakaan.

Kirjan tekijät kertovat esipuheessaan, että itsemurhien kuva on muuttunut. Kun 1990-luvulla itsemurhat liittyivät yleisimmin lamaan ja sen seurauksiin, nykyään siihen ajavat ”syrjäytyminen ja kolkot ja ennalta-arvaamattomat elämäntilanteet”. Kirjan tari-nat eivät täysin tue tätä väitettä. Kertomuk-sissa itsemurhayritysten takana ovat mielen-terveyden ongelmat. Erityisesti masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö nousevat esiin. Monilla taustalla vaikuttavat jo lapsuu-denkodin olosuhteista nousseet vaikeudet ja koulukiusaaminen.

Toki muutamassa tarinassa kerrotaan myös ihmisistä, jotka ovat selvinneet elämäs-sään ilman psykiatrisia diagnooseja ja pääty-neet itsemurhaan koettuaan lyhyen ajan si-sällä useampia rankkoja vastoinkäymisiä. He ovat kuitenkin vähemmistö.

Kirjaa lukiessa vahvistuu käsitys, että it-semurhayrityksessä ei läheskään aina ole kyse vakavasta halusta päästä elämästä eroon. Usein se on epätoivoinen hätähuu-to, jonka avulla koetetaan viestittää pahas-ta olosta. Kokemukset saadusta avusta ja hoidosta vaihtelevat. Joku kertoo saaneensa

apua paljon ja monesta paikasta ja on siitä kiitollinen. Toinen ihmettelee, miksi itsemur-hayrityksen jälkeen seuraavana aamuna vain passitettiin sairaalasta kotiin.

Mikä itsemurhaa yrittäneitä elämässä kantaa? Se voi olla lapsi tai lapsenlapsi, jak-sava puoliso, koira, uskonto, hyvä avohoi-tosuhde. Moni saa tukea klubitalosta, sosi-aalipsykiatrisen yhdistyksen porukoista tai muusta vertaisryhmästä. Synkkyys ei välttä-mättä väisty, vaikka itsemurhayrityksestä jäisi henkiin. Joissakin tarinoissa kerrotaan, kuin-ka elävien kirjoissa pysyy vain niukin naukin. Kuten eräs kirjoittaja toteaa: ”Koen, että en ole selvinnyt elämästä, vaikka olenkin elos-sa.”

Mutta on myös heitä, jotka ovat pääs-seet vaikeuksien yli ja saaneet valoa elä-määnsä. 60-vuotias nainen kertoo kirjassa: ”Välillä mieli menee niin kuin menee. Aina pitää ajatella, että hakee apua.”

kiRjAt

Katariina Vuori & Jonna Pulkkinen (toim.):

Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta. Atena 2014.

korutonta kertomaa

AULI SAUKKONEN • auli.saukkonen@a-klinikka.fi

3 n 2014 Tiimi 31

henkiReikäELSI VUOHELAINEN • elsi.vuohelainen@humak.fi

Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään.

henkilökohtaista rajanvetoa

elsi vuohelainen toimii kehittämispedagogina nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus Preventiimissä. Hän haastaa seuraavaksi kirjoittajaksi Sari Ilvosen, joka on Porin kaupungin ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattori.

Kokouksia, kehittämistä, lähestyviä deadlineja ja paperin pyöritystä. Hektinen työelämä hengästyttää ja tuntuu jos-kus pyytävän enemmän kuin mitä itsellä olisi tarjottavana. Itselläni pienten lasten kanssa vietetty vapaa-aika, lukemi-nen, ulkoilu ja ruuanlaitto ovat omiaan viemään ajatukset pois työasioista. Mutta aina ne eivät yksistään riitä. Myös työpäivän keskellä kaipaa välillä jotain pysäyttävää. Silloin ei voi kaivaa esiin paistinpannua tai piiloutua romaanin sivujen väliin. Lasten leikkeihinkään ei voi uppoutua.

Olen yrittänyt omaksua asenteen, joka auttaa kampit-tamaan kiireen aiheuttamat sydämentykytykset. Tai ainakin osan niistä. Olen kuluneen vuoden aikana oppinut anta-maan itselleni synninpäästön oivaltamalla, että työelämä pyörii, vaikka minä ajoittain pysähtyisin. Ihminen taipuu helposti pitämään itseään korvaamattomana ja samalla velvoittamaan itseltään liikoja. Välillä on hyvä laskeutua maan pinnalle ja todeta, että ei ole työelämässä korvaamaton. Minulla – siinä missä kaikilla muillakin – on lupa tehdä vain se, mihin pystyn ja minkä ehdin. Minulla on oikeus myös epäonnistua ajoittain.

Tämä ajattelutapa ei tarkoita sitä, että vähättelisin oman työni ja työpanokseni merkitystä. Koen työssäni voivani oikeasti vaikuttaa nuorten parissa tehtävän päihde-kasvatuksen sisältöihin ja ammattilaisten työn mielekkyyteen. Ajattelutapani ei myös-kään tarkoita sitä, että vaatisin itseltäni vähemmän. Päinvastoin, annan mielelläni itsestäni paljon työelämässä ja nautin siitä, että saan paljon aikaan.

Sopivassa mittakaavassa oman pienuuden havaitseminen on kuitenkin ihan vir-kistävää. Koen olevani tärkeä, mutta en tärkein kaikista. Sallin itseni nostaa kädet pystyyn, kun tilanne vaatii. Tämä tapa ajatella antaa myös lähimmälle työpiirilleni osittain tunnustusta. Se asettaa meidät tasa-arvoiseen asemaan. En koe että minun pitäisi olla joka paikassa täysillä mukana vain, koska tekisin kaiken työkavereitani pa-remmin tai tehokkaammin. Uskon siihen, että myös heidän käsiinsä voin laskea mitä tahansa ja luottaa, että asiat edistyvät. Oikean asenteen lisäksi tarvitaan oikeanlaisia työkavereita. Niitä minulla onneksi on.

Työelämä haukkaa ihmisen ajasta helposti ison palan. Vaikka välillä löydän itseni iltamyöhällä tai viikonloppuna työasioiden ääreltä, pyrin vetämään mahdollisimman selkeän rajan siihen, mikä on työaikaa ja mikä vapaa-aikaa. Haluan muistaa, että olen tärkeä myös muilla elämän areenoilla kuin vain töissä.

Tämä on minun työarkeani helpottava asenteeni. Mikä toimii sinulla?

Scan

stoc

kpho

to

Tiimi toivottaa lukijoilleen hyvää kesää