1tiimi 1 • 04

1 • 2004 Päihdealan erikoislehti

Kuuntelua ja rohkaisua tarjolla A-killassa

Aivot ja addiktio

Päihdehoitotyötä äärioloissa

PIIKKIKOUKKU –mitä ilmiön takana?

tiimi 1 • 042

S I S Ä L T Ö 1 • 2 0 0 4

Päihdealan erikoislehtiIlmestyy kuutena numeronaPerustettu 1965

JULKAIS IJAA-klinikkasäätiö

TO IMITUSpäätoimittaja Teuvo Peltoniemitoimitussihteeri Auli Saukkonenulkoasu Kaija Savola

T I L AU K S E TA-klinikkasäätiö,Fredrikinkatu 20 B 18, 00120 Helsinki,puhelin (09) 622 0290, telefax (09) 175 276www.a-klinikka.fi/tiimi/tilaus.htmltiedotus@a-klinikka.fiVuosikerta 20 euroa

TOIMITUSNEUVOSTOemeritusprofessori Pertti Hemánustutkimusprofessori Marja Holmilatoimittaja Ulla Järvijohtaja Marja-Leena Nousiainenjohtaja Katriina Pajupuropäätoimittaja Teuvo Peltoniemitoimittaja Timo Pihlajaniemijohtajapsykiatri Kari Pylkkänen (pj.)johtaja Matti Rohunenneuvotteleva virkamies Tapani Sarvantitutkija Tuukka Tammisosiaaliterapeutti Mailis Taskinenkehittämispäällikkö Leena Warsell

A - K L I N I K K A S Ä Ä T I Ötoimitusjohtaja Lasse Murtojohtava ylilääkäri Rauno Mäkelätalousjohtaja Kari Pätynenhenkilöstön kehittämispäällikkö Tuula Annalatiedotuspäällikkö Teuvo Peltoniemikehittämispäällikkö Ari Saarto

Hallitustutkimusprofessori Salme Ahlströmsosiaalijohtaja Marja-Liisa Grönvallylijohtaja Matti Heikkilävaratuomari Jyrki Kivistö (pj.)suunnittelupäällikkö Ritva Kuikkasosiaalitoimenjohtaja Maija Kyttäsosiaalijohtaja Sakari Laaritulosyksikön johtaja Leila Lahtierityispalvelujohtaja Jussi Merikalliososiaalityönpäällikkö Heikki Lättipääjohtaja Vappu Taipalesosiaaliterapeutti Lasse Lehmusoksa(työntekijöiden edustaja)

Tiimissa julkaistut kirjoitukset edustavatkirjoittajiensa, eivät välttämättä A-klinikka-säätiön kantaa.Tiimin kirjoitukset julkaistaan myös lehdeninternet-versiossa (www.a-klinikka.fi/tiimi)

PA INOPAIKKAForssan Kirjapaino Oy, ForssaKannen kuva: Pekka HänninenISSN 0358-6936

3

4

7

9

14

15

18

20

21

24

25

26

27

30

Riippuvuuksien riippuvuudetTEUVO PELTONIEMI

Piikkikoukku – mitä ilmiön takana?OUTI HARJU

Mihin A-kiltoja tarvitaan?RIITTA KEURAMO

Aivojen altistuminen addiktiolle – päihde- ja huumeriippu-vuuden noidankehäLIISA AHTEE

Kotien kasvatusvastuu: realiteetti, ihanne vai ongelma?KATI RANTALA

Päihteidenkäyttäjien hoito äärioloissaRITVA SAARELAINEN

”...Kun rauta on kuumaa”: Muutoksen motivointi oma-apu-materiaalin avulla alkuarvioinnin yhteydessäANJA KOSKI-JÄNNES

Napa näkyvissäJUKKA HEINONEN

Kolme vuotta lääkkeellisten hoitojen koulutusta – mitentästä eteenpäin?PÄIVI JOKINEN

Mikkelin päihdepysäkki MixStoppi mielii kynnyksen matalaksiAULI SAUKKONEN

Luettavaa

Prostituoitu ja addikti (kirja-arvio)PEKKA PAKARINEN

Putkinäköä: Mitattiinko ymmärrystä vai kuuliaisuutta?(kirja-arvio)MARKKU SOIKKELI & MIKKO SALASUO

Uutisia

3tiimi 1 • 04

P Ä Ä K I R J O I T U S

TEUVO PELTONIEMIteuvo.peltoniemi@a-klinikka.fi

Hoidon ammattilaiset tietävät hyvin, että riippu-

vuudet ilmenevät usein päällekkäisinä ja toi-

saalta yksi riippuvuus helposti korvautuu toi-

sella. Alkoholiongelmaiset tupakoivat rajusti, peliongel-

maisilla on alkoholiongelmia, raitistunut päihdeongel-

mainen alkaa mässäillä.

Jos riippuvuuden tilalla käytetään sanaa ongelma,

yhteys hahmottuu helpommin meille kaikille. Riippu-

vuuksien välisen yhteyden jäsentäminen ei kuitenkaan

ole aina ollut itsestään selvää.

Vasta viime vuosina on alettu puhua päihteiden se-

kakäytöstä tai kaksois- ja kolmoisdiagnooseista. Am-

mattikuntien erikoistumishalu on varmasti haitannut näi-

den yhteyksien tunnistamista ammattiauttajien parissa.

Yleisen keskustelun tasolla on usein haluttu pitää sa-

mankaltaisetkin riippuvuusasiat erillisinä. Voimme ajoit-

tain lukea pääkirjoituksista, kuinka väärin on niputtaa

alkoholia ja huumeita tupakasta puhumattakaan. Tutki-

jat ovat joutuneet esittämään suurenakin uutisena, että

alkoholi on huume, tai että tupakkariippuvuus on yhtä

vaikea hoitaa kuin heroiinin väärinkäyttö. Tutkijat itse

taas ovat vieroksuneet porttiteoriaa, tosin ehkä lähin-

nä teorian kausaalisuhdepainotuksen vuoksi.

Joitakin asioita ei haluta lainkaan tunnistaa riippu-

vuuksiksi. Televisiota saa katsoa päivät ja yöt. Koko

perheen elämäntyyli voidaan muuttaa pikkumiehen

jääkiekkouran palvelijaksi. Näissähän on kysymys vain

”tavanmukaisesta elämänmuodosta” tai ”harrastuk-

sesta”. Ja muistettakoon, että työ lienee yleisin riip-

puvuutemme.

Tunnistaminen vaatisi tietysti sen, että ymmärrettäisiin

riippuvuusilmiöiden yleisyys, ja tajuttaisiin, että tietynas-

teiset riippuvuudet voivat olla ihmisen normaalia käyt-

täytymistä, eivät aina sairaus tai edes pahaksi. Mutta pit-

källe menneinä monet ovat.

Jokohan alkaisi olla aika tunnustaa riippuvuuksien vä-

liset yhteydet äänekkäämmin ja myös tehdä johtopää-

töksiä. Pari esimerkkiä:

Yhä useampi tutkimus osoittaa, että alkoholi- ja huu-

mekuntoutus vaatii myös tupakoinnin jättämistä, ja että

tulokset ovat parempia kun riippuvuuksia hoidetaan yhtä

aikaa. Ajatus, että ensin on hoidettava pois ”pahempi”

riippuvuus, jonka jälkeen olisi helpompi luopua tupakoin-

nista, ei vastaa todellisuutta. Itse asiassa monessa hoito-

paikassa tupakoinnin salliva kulttuuri lisää yhden riippu-

vuuden korvautumista toisella ja näyttää vaikuttavan

myös työntekijöiden tupakointia edistävästi.

Syömisen esittely riippuvuutena laukaisee meillä nyt

ensisijaisesti vitsejä, jos kohta anoreksia ja bulimia tun-

netaan päihdehuollossakin. Mutta todennäköisesti Suo-

mellakin on lähivuosina edessään laaja liikalihavuuden

ja syömisriippuvuuden sosiaalinen ja terveydellinen on-

gelma. USA:ssa näistä ongelmista kirjoitetaan paljon

myös päihdetyön lehdissä. Englannista aiotaan lähettää

oikein kansanedustajia katsomaan, kuinka Suomessa on

toistaiseksi vältytty tosilihavien kerhoilta.

Tupakointi ja syömisriippuvuus ovat päihdetyön alaa,

koska ne esiintyvät yhdessä muiden riippuvuusongelmi-

en kanssa ja vaikuttavat päihdetyön tuloksiin. Nyt olisi aika

ottaa ne oleellisiksi kehittämiskohteiksi myös meillä.

RIIPPUVUUKSIEN RIIPPUVUUDET

tiimi 1 • 044

1 990-luvulla Suomessa aloitettiin ensimmäi-set opiaattiriippuvaisille suunnatut vieroi-tus-, korvaus- ja ylläpitohoidot, joissa lääk-keenä käytetään buprenorfiinia tai metadonia. Korvaushoitojen keskeisiksi tavoitteik-

si on asetettu eräiden määritelmien mukaan 1) heroii-nin tai muiden opiaattien käytön vähentäminen, 2) ri-kollisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen pysäyttämi-nen ja 3) hoidossa pysyminen eli psykososiaalisen hoi-don mahdollistaminen. Hoidon tavoitteiden on sanot-tu olevan vaiheittaisia esim. opioidiriippuvaisten lääk-keellisiä hoitoja kehittäneen työryhmän muistiossa(STM 21/2001).

Käytännön ongelmana hoitojen toteuttamisessa onollut hoidossa olevien potilaiden buprenorfiinin oheis-käyttö ja pistäminen. Vaikka muiden opiaattien käyttösaataisiin loppumaan, pistokäyttöä esiintyy edelleenjopa vuosia hoidon alkamisesta. Pistokäytön jatkumi-

OUTI HARJUouti.harju@a-klinikka.fi

PIIKKIKOUKKUmitä ilmiön takana?

Pistämällä tapahtuvan oheiskäytön jatkuminen on ongelmamonella buprenorfiinikorvaushoidossa olevalla potilaalla.Ongelman taustalla voi olla huumekulttuurista irtautumisenvaikeuden lisäksi pistämisen aiheuttama riippuvuus.Pistämisestä eroon pääsyn vaikeus korostaa psykososiaali-sen kuntoutuksen merkitystä lääkehoidon ohella.

Kai

ja S

avo

la

5tiimi 1 • 04

nen tekee kokonaisvaltaisen toipumisen vaikeaksi, kos-ka se ylläpitää käyttöön liittyviä uskomuksia ja vaikeut-taa huumekulttuurista irtautumista. Pistokäytön jatku-minen potilaalla synnyttää usein hoitotyöntekijässä voi-makkaita toivottomuuden ja turhautumisen tunteita. Seherättää ajatuksen siitä, haluaako potilas todella irtautuahuumemaailmasta ja toipua huumeriippuvuudesta.

Opinnäytetyössäni Koukussa piikkiin – huumeidenkäyttäjien kokemuksia pistämisestä ja sen pakonomai-suudesta pyrin löytämään ratkaisun siihen, mistä ongel-ma voi johtua. Aineisto koostui 12 henkilön haastatte-lusta. Haastateltavat olivat kahden helsinkiläisen avo-korvaushoitoyksikön potilaita. Yksi haastattelu kestikeskimäärin tunnin ja joitakin haastateltavia haastatel-tiin useampaan otteeseen. Aineisto oli luonteeltaan laa-dullista ja sen analysointiin käytettiin grounded theo-ry -nimistä menetelmää. Potilaat puhuivat ”piikkikou-kusta”. Heidän mielestään pistämisestä eroon pääsy onitsessään yhtä vaikeaa kuin käytöstä irtautuminen.

Mistä oikein on kyse?

Mitä tämä pakonomainen tarve pistämisen jatkamiseensitten on? Aktiivisessa käyttövaiheessa olevat käyttä-jät perustelevat pistokäyttöään usein sillä, että pisto-käyttö on tehokkaampaa ja edullisempaa kuin aineidenkäyttö muilla tavoin: pienempi annos antaa voimak-kaamman mielihyvän kokemuksen. Lääkkeellisessä bup-renorfiinikorvaushoidossa olevalla potilaalla kyse eikuitenkaan voi olla tästä, koska lääkityksen ollessa koh-dallaan potilaalla ei farmakologiselta perustalta ole tar-vetta käyttää ylimääräisiä annoksia. Potilaiden kerto-man mukaan buprenorfiinin pistäminen ei edes tuo eri-tyisen voimakasta mielihyvän kokemusta henkilölle,joka on aiemmin käyttänyt opiaatteja.

Tässä vaiheessa syytä lienee erotella ne, joilla oheis-käyttö on pääasiassa amfetamiinin käyttöä ja sen pis-tämistä ja ne, joilla pistäminen keskittyy lähes pääasi-allisesti ylimääräisen, ei hoitopaikasta saatavan bupre-norfiinin ja muiden ei pistämällä vaikuttavien aineidenpistämiseen. Aineistossa kolme haastateltavaa 12:sta olisellaisia, joilla esiintyi oman kertomansa mukaan pel-kästään buprenorfiinin pistämistä. Aineisto on pieni,mutta on tuskin sattumaa, että tällaiseen otokseen ek-syi ihmisiä, joille pistäminen on todellinen ongelma. Pis-täminen merkitsee käyttäjille jotain muuta kuin halvin-ta ja ”parhaimmat nousut” antavaa käyttötapaa.

Uskomukset vaikuttavuudesta keskeisiä

Piikkikoukku käsitteenä kytkeytyy riippuvuuteen. ”Ollakoukussa” on yleinen arkikielen ilmaus riippuvuudelle.

Riippuvuudessa erotetaan yleisesti psyykkinen, sosiaa-linen ja fyysinen riippuvuus. Mutta miten ne voivat il-metä pistämisessä? Fyysinen riippuvuus kytketäänyleensä toleranssin kasvamiseen ja vieroitusoireidenesiintymiseen. Pistäminen ei kuitenkaan aiheuta näitä,vaan ne kytkeytyvät enemmänkin pistetyn aineen omi-naisuuksiin. Pistämisen fyysinen riippuvuus kohdistuu-kin enemmän taloudellisiin tekijöihin ja uskomuksiin”pistämällä se vaikuttaa paremmin”.

Uskomukset aineen vaikuttavuudesta ovatkin keskei-siä piikkikoukkuilmiössä. Pistämisen uskotaan olevanvaikuttavin tai ainoa oikea tapa käyttää ainetta. Tällai-sia uskomuksia on toki myös ”normaaleilla” ihmisillä.Tutkimukset osoittavat, että ihmiset pitävät pistostavaikuttavampana hoitomuotona kuin suun kautta an-nosteltuja pillereitä.

Käyttäjillä nämä uskomukset juontavat aktiivisenkäytön aikoihin. Käytön ja erityisesti pistämisen aihe-uttama nopea mielihyvän tunne aiheuttaa ehdollistumi-sen. Yksi ehdollistumisen laki on vaikutuksen laki: ha-lutun tuloksen tuottava toiminta toistetaan herkästi jasitä herkemmin mitä nopeammin se saa tuloksen ai-kaan. Pistämiseen liittyvä ehdollistuminen voidaan näh-dä ongelman psykologiseksi puoleksi.

Tavasta rituaaliksi

Aineistossa näkyi myös se, että pistämistapahtumanympärille syntyi rituaaleja, jotka säätelivät esim. sitä,mitä tehtiin ennen pistämistä, millaista musiikkia kuun-neltiin pistämisen aikana ja kuinka pistovälineiden kans-sa toimittiin pistämisen jälkeen. Rituaalien syntymistäpistotapahtuman ympärille selittää paitsi ehdollistumi-nen, myös se sosiaalinen verkosto, jossa käyttäjä elää.

Rituaali pistämisen ympärille syntyy ehdollistumal-la. Alussa on jonkinlainen pistotapahtuman runko, jo-hon kuuluvat ne tapahtumat, jotka käyttäjän on pakkosuorittaa pistämisen onnistumiseksi. Kun käyttäjä kuu-lee tai näkee uuden seikan tai elementin, joka voidaanliittää pistotapahtumaan, hän päättää kokeilla sitä. Onolemassa kaksi vaihtoehtoa: joko elementti tuntuu toi-mivan tai sitten ei. Jos se toimii, se lisätään alkuperäi-seen runkoon uudeksi elementiksi ja näin rituaali raken-tuu vähitellen monimutkaisemmaksi.

Sosiaalinen merkitys

Uudet elementit pohjautuvat uskomuksiin ”jos teetnäin, aine vaikuttaa paremmin” ja huhuihin, jotka onkuultu toisilta käyttäjiltä. Pistäminen näyttelee huumei-denkäyttäjien alakulttuurissa keskeistä osaa. Pistotapaja rituaali ovat keskeisiä yhteisön yhdenmukaisuutta ja

tiimi 1 • 046

erottautumista sääteleviä keinoja. Tullakseen yhteisönjäseneksi yksilön on omaksuttava tiettyjä pistämiseenliittyviä asenteita ja arvoja. Pistäminen on keino osoit-taa olevansa yhteisön jäsen.

Pistäminen on sosiaalista toimintaa: se tapahtuuusein yhdessä. Pistämisestä eroon pääseminen voi ollakorvaushoitopotilaalle vaikeaa, jos hänen seuransakoostuu edelleen aktiivisesti huumeita käyttävistä taipistämistä harjoittavista käyttäjistä. Suurin osa aineis-ton korvaushoitopotilaista liikkui seurassa, joka käyt-tää huumeita tai on korvaushoidon piirissä. Sosiaalises-sa tilanteessa, jossa muut käyttävät tai pistävät, on vai-kea kieltäytyä pistämisestä. Sosiaalinen paine pistokäy-tön jatkamiseen on valtava.

Pistämisestä eroon pääsemisen avain näyttääkin ole-van sellaisen sosiaalisen verkoston syntyminen, johonei kuulu muita käyttäjiä. Tutkielmani tulokset osoittivat,että henkilöt, joilla oli runsaasti kontakteja muihin kuinpäihteitä käyttäviin henkilöihin ja jotka tarkoitukselli-sesti välttelivät entisiä käyttöpiirejä, onnistuivat ole-maan pistämättä pidempiä kausia.

Voidaanko pistäminennähdä riippuvuutena?

Useat aineriippuvuudet on luokiteltu kansainvälisissätautiluokituksissa. Riippuvuuksien diagnostisiin kritee-reihin liittyy mm. 1) aiottujen käyttömäärien ja aikojenylittyminen, 2) jatkuva halu lopettaa ja epäonnistuneetlopetusyritykset, 3) aineen (tässä tapauksessa välinei-den) käyttöön, hankintaan ja vaikutuksista toipumiseenmenee runsaasti aikaa ja 4) käytön jatkuminen sen ai-heuttamista fyysisistä ja psyykkisistä haitoista huoli-matta. Yhden määritelmän mukaan haitalliseksi riippu-vuudeksi eli addiktioksi voidaan nähdä toiminta, johonliittyy voimakas tarve toimia tietyllä tavalla, toiminnanhallinnan heikkeneminen, lopettamisen vaikeus ja toi-minnan jatkaminen toiminnasta aiheutuvista selkeistähaitoista huolimatta.

On vaikea sanoa, miksei pistämistä voisi nähdä riip-puvuutena. Ongelmalliseksi asian tekee kuitenkin pis-tettävän aineen mukana olo. Kukaan ei tule riippuvai-seksi pelkästään veden pistämisestä, vaan käytössä onaina ollut mukana huumausaine. Kysymyksiä herättää-kin lähinnä se, miksi jotkut jatkavat pistämistä ilman,että mukana on tarvetta käyttää ainetta.

Mahdollisia selityksiä on kolme: 1) Pistäminen liittyyhoitopaikkojen tiukkoihin sääntöihin. Jos lääke evätäänhoitopaikasta, on potilaan saadessaan lääke katukau-pasta taloudellisesti järkevämpää pistää se kuin sulat-taa se kielen alla. Aineistoni valossa tämä ei kuitenkaanole ratkaisu, koska pistämistä esiintyi haastateltavienmukaan paljon myös muissa tilanteissa. 2) Korvaushoi-

dossa olevat eivät tarpeeksi motivoituneita hoitoonsa,koska he eivät halua lopettaa pistämistä. Tämä ajatuskäy usein hoitotyöntekijöiden mielessä. Haastattelema-ni potilaat sanoivat kuitenkin haluavansa lopettaa pis-tämisen sen aiheuttamien haittojen vuoksi. He kokivatpistämisen lopettamisen omin voimin mahdottomaksija harmittelivat hoitopaikkojen pistämisen lopettami-seen antaman tuen vähäisyyttä. 3) Pistäminen on riip-puvuuden eräs muoto, kuten aiemmin esitin. Pistoriip-puvuusajatusta tukee se, että kaikki haastateltavat ko-kivat pistämisen riippuvuutena, joskaan tätä riippuvuu-den muotoa ei heidän mielestään voi esiintyä ilman,että henkilö on jossain vaiheessa käyttänyt ainetta.

Pistäminen voidaan nähdä toiminnalliseksi oheisriip-puvuudeksi. Sitä ei voi esiintyä ilman, että henkilö ontai on ollut riippuvainen jostain fyysistä riippuvuuttaaiheuttavasta aineesta, jota on käyttänyt pistämällä.Luonteeltaan pistäminen on selkeästi toiminnallista:pakkomielle kohdistuu toimintaan tai siihen olotilaan,jonka toiminta aiheuttaa.

Pistämisen riippuvuusluonteen lisäksi haastattelujenantama aineisto antaa lisätietoa siitä, että huumeriip-puvuus on monitasoinen ongelma, jonka poistamisek-si ei pitkällä tähtäimellä riitä pelkkä lääkitys. Lääkehoi-don lisäksi tarvitaan monipuolista psykososiaalista hoi-toa psykologisen riippuvuuden hoitamiseksi ja sosiaa-lista tukea sosiaalisen verkoston muodostamiseksi sel-laiseksi, että korvaushoidossa oleva löytää tukea päih-teettömälle ja oheiskäytöttömälle elämälle.

■ L Ä H T E I T Ä :

DSM-IV Diagnostiset kriteerit. Orion yhtymä Oy 1997.MICHAEL GOSSOP (ed.): Relapse and addictive behavior.

Tavistock/Routledge 1989.OUTI HARJU: Koukussa piikkiin – suonensisäisten huumei-

den käyttäjien kokemuksia pistämisestä ja sen pakonomai-suudesta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston valtiotie-teellinen tiedekunta 2002.

ICD–10 Tautiluokitus. Ohjeita ja luokituksia 2. Stakes 1999.Opioidiriippuvaisten lääkkeellisiä hoitoja kehittäneen työ-

ryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriö. Työryhmä-muistioita 21/2001.

Kirjoittaja on VTM ja työskentelee projektisuunnitteli-jana OHJAT-projektissa (Opiaattiriippuvuuden hoito-jatkumo ja psykososiaalinen kuntoutus). Artikkeliperustuu kirjoittajan 2002 Helsingin yliopiston sosiaali-psykologian laitokselle valmistuneeseen pro gradu-työhön, joka on julkaistu Järvenpään sosiaalisairaa-lan julkaisusarjassa.

7tiimi 1 • 04

M e kaikki tiedämme, että lähivuosina päihdeon-gelmat lisääntyvät. Halpa viina houkuttelee,uusilla tuotenimillä pyritään vetoamaan supi-

suomalaisuuteen ja markkinat syytävät kauppoihin uu-sia näpsäköitä pakkauksia. Palolaitos ja poliisi kinaste-levat, kuka humalaiset kuskaa ja minne ne kuskataan.Kaukana on keskieurooppalainen viinikulttuuri ja juo-mien nautiskelu.

Mikään ei uhkaa huolellisesti harkitsevaa viinin vali-koijaa. Mutta vaikeasti päihderiippuvaista taapertajaauhkaa vaikka mikä! Mistä apu löytyy ja kuka tukee toi-pujaa? Tässä on myös A-kiltatoiminnalle haastetta ker-rakseen.

A-killat ovat omalla paikkakunnallaan kuntoutuvienpäihdeongelmaisten kohtaamispaikkoja, semmoisiakammareita tai keskuksia, joista löytyy kuuntelija ja roh-kaisija silloin, kun ihminen itse on ongelmansa oivalta-

nut ja haluaa tervehtyä. Paikkoja, joissa voi puhua, jois-sa kuunnellaan ja ymmärretään. Paikkoja, joihin spon-taanisti syntyy kokemusten vaihtoon halukkaitten kes-kusteluryhmiä. Ne toimivat myös turvapaikkoina silloinkun pubin kutsu alkaa käydä ylivoimaisen houkuttavak-si. Tänään en lähde! Tänään on raitis päivä!

Parhaimmillaan A-kilta on silloin, kun ihminen pyr-kii elämäntapojensa muutokseen ja opettelee uutta elä-mäntapaa toisten jo hiukkasen pitemmälle edenneittenseurassa. Päihdeongelmasta toipuminen on hidas pro-sessi – usein koko loppuelämän mittainen.

Aika ryhtyä puhaltamaan yhteen hiileenPäihdeongelmaisten vertaistukiryhmiä on aiemmin vai-vannut nurkkakuntaisuus ja suvaitsemattomuus. Aikaaon kulutettu pohtimiseen, onko oma ideologia parem-pi kuin jokin toinen ideologia. On kinasteltu kuin kis-sat ja koirat AA-toiminnan ja A-kiltatoiminnan eroista.Nyt olisi aika ryhtyä puhaltamaan yhteen hiileen. Yh-delle ihmiselle sopii AA-ryhmä, toinen löytää raittiudenuskonnollisen heräämisen kautta, kolmas haluaa tera-pian avulla voittaa riippuvuutensa. Kaikki eivät tarvit-se samanlaista tukea. Kaikki tavoittelevat selvää päiväätäksi päiväksi ja huomiseksikin.

A-kiltoihin toivotetaan tervetulleiksi keskustelemaanja toimimaan kaikki ne ihmiset, jotka työskentelevätoman päihdeongelmansa kanssa ja tarvitsevat toipumi-seen tukea. Nekin, jotka hoitavat ongelmaansa toisentoipumisohjelman mukaan. Yksin on hyvin vaikea sel-

A-killat ovat toimineet Suomessa 40 vuotta.A-kiltoja on yli 80 paikkakunnalla eri puolillamaata, mutta ne ovat suurimmalle osallekansalaisista lähes tuntemattomia. Tällaisestahiljaiselosta ja matalasta profiilista voimme meA-kiltalaiset syyttää vain itseämme.Joutaisiko romukoppaan koko puuhastelu?Haudataanko hiljaisuudessa? Jospa ei kum-minkaan.

MIHIN A-KILTOJA TARVITAAN?A-kilta ei tarjoa terapiaa vaan kuuntelijoita ja rohkaisijoita

RIITTA KEURAMO ❘ riitta.keuramo@a-kiltojenliitto.fiKuvat: ALVARI KEURAMO

tiimi 1 • 048

viytyä, on se toipumisen työstäminen sen verran vaati-vaa puuhaa. Vertaistuki on vailla vertaa.

A-kiltatoimintaa ohjaavat arvot ja käsitykset on A-Kil-tojen Liitto ry:n työstämänä ryhmitelty teeseiksi, joidenotsikkoina ovat päihteettömyys, vapaaehtoisuus, koke-muksellisuus, yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja yhteis-toiminta. Näistä etenkin viimeisin kaipaa vielä A-kilta-laisilta uutta ennakkoluulottomuutta ja uudenlaista sil-tojen rakentamista.

A-kiltojen vahvuus on niiden toiminnallisuudessa.A-Kiltojen Liitto tarjoaa paikallisyhdistysten jäsenille tie-toa, koulutusta ja yhteisiä tapahtumia. Fyysisen kunnonkohentamiseen tähtäävät liikuntaharrastukset ovat kes-keistä kiltatoimintaa. Liitto ohjaa yhdistysten toimintaa,opastaa varainhankinnassa ja antaa seminaareissaan aree-noita elinikäiseen oppimiseen ja moniin toimintoihin.

Pää pois pensaastaMonet päihdeongelmasta toipuneet elävät tavallista elä-mää tavallisessa yhteisössä ns. terveiden ihmisten se-assa. Huoahtavat hiljaa ja tyytyväisenä: olipas rankkavaihe mutta selvisinpäs. Ja pitävät koko jutun omanatietonaan.

Haastaisin ainakin A-kiltaväen rohkeaan esilletuloon.Sitten kun oma toipumisprosessi alkaa olla turvallises-sa ja selkiytyneessä vaiheessa, voisi olla aika kertoaavoimesti omasta alkoholismista. Tiedän, että se voiolla vaikeaa, joillekin jopa mahdotonta. Mutta meistäainakin ne, jotka ovat uskaltaneet avoimesti juopua, voi-sivat uskaltaa myös avoimesti raitistua. Alkoholismi onsellainen tauti, etteivät ihmiset saa siitä ikinä todenmu-kaista tietoa, ellemme me raitistuneet alkoholistit siitäihmisille kerro.

Ikävä häpeän huntu on poistettava tämänkin taudinympäriltä. Meistä ei kukaan voi etukäteen tietää, kukaalkoholismiin sairastuu. Emmehän me kunnolla tiedäedes sitä, kuka läheisyydessämme on päihdeongelmai-nen. Se voi olla lääkäri, kauppias, tarjoilija tai naapu-rin täti. Eikä se aina kohella kännissä kadulla.

Toipumisessa on monia kynnyksiä, joiden yli onpäästävä. Ensimmäinen ja usein korkein kynnys on tun-nustaa oma tilansa ja avun tarpeensa. Julkisuuskynnysvoisi olla viimeinen ylitettävä.

Ei kilpasille ammattilaisten kanssaPäihdeongelmasta kuntoutuva tarvitsee monipuolisentukiverkoston. Hän tarvitsee yhtä lailla lääkäriä, tera-peuttia, sosiaalityöntekijää kuin kohtalotoveria. Yhte-nä päivänä on kysymys sydämen rytmihäiriöstä, toise-na päivänä tarvitaan uutta näkökulmaa oman sisimmäntarkkailuun. Toimeentulokysymykset ja asuntoasiat voi-vat olla riesana pitkään. Mielessä risteilee lukematto-mia kysymyksiä, joihin vain saman kokenut voi vasta-ta. Kohtalotoverille tai tukihenkilölle ei tarvitse varataaikaa eikä jonottaa.

Tukijoita ei voi kuitenkaan asettaa keskinäiseen ver-tailuun. A-killassa ei ole tarjolla terapiaa vaan sieltä löy-tyy kohtalotoveri. A-kiltatoiminta on oivallinen jälkihoi-topaikka akuutin päihdeongelman hoidon jälkeen. Hyväja pitkäkestoinen kuntoutus vaatii sekin jatko- tai jälki-hoidon.

Kaikilta päihdehuollon toimijoilta, sekä ammattilai-silta että oman kokemuksen pohjalta toimivilta vapaa-ehtoisilta, peräänkuulutan ennakkoluulottomuutta jareilua yhteistyötä.

Kirjoittaja on A-Kiltojen Liitto ry:n puheenjohtaja jaliiton lehden Vesipostin päätoimittaja.

A-Kiltojen Liiton aktiviteetteja vuosien varrelta.

9tiimi 1 • 04

Päihteeseen syntyy psyykkinen riippuvuus senmuuttaessa aivojen toimintaa vähitellen. Nyky-käsityksen mukaan päihderiippuvuus on kroo-ninen sairaus, joka johtuu aivojen tiettyjenneuronien, hermosolujen, sopeutumisestatoistuvaan lääkeainealtistukseen. Selvitettäes-sä riippuvuuden neurobiologisia mekanismejaon keskeisen tärkeää tunnistaa addiktion kehit-tymiseen yhteydessä olevat päihteiden aiheut-tamat pitkäaikaiset muutokset hermoradoissaja -soluissa.

L ääketieteellisenä ongelmana addiktiosairaudet,riippuvuus päihteisiin ja huumeisiin, ovat syö-päsairauksiin verrattavia sekä laajuudeltaan että

tuhoamiskyvyltään. Vertaus syöpäsairauksiin on osu-va myös siinä suhteessa, että addiktiosairauksia voi-daan menestyksellisesti hoitaa vasta, kun niiden bio-logiset syntymekanismit ovat selvillä.

Addiktilla aineen käyttö muodostuu keskeisimmäk-si pakonomaiseksi toiminnaksi. Hänen kykynsä hallitaaineen käyttöä on heikentynyt huolimatta käytön hait-toja ja vaaroja koskevasta tietoisuudesta. Käytön lopet-tamisesta seuraavat usein ominaiset vieroitusoireet.

Sinänsä huumeet eivät ole uusi asia. Ihmiset ovatammoisista ajoista lähtien pyrkineet parantamaan olo-aan erilaisilla huumeilla ja päihteillä. Vuosituhansienkuluessa on opittu tuntemaan koko joukko mielihy-vään, mielentilaan ja mielialaan vaikuttavia yhdistei-tä (taulukko 1).

Nykyaikainen kemia ja lääketiede ovat suurestiedesauttaneet näiden yhdisteiden käyttöönottoa. Onopittu eristämään yhdisteet puhtaina ja kehitetty uu-sia antotapoja – ennen kaikkea ruiskutus – jonka avul-la yhdisteet saadaan nopeasti verenkiertoon ja edelleenaivoihin. Myös aivan uusia yhdisteitä on syntetisoitu,ensimmäiseksi amfetamiini.

Addiktiosairauksien kustannukset huikeitaPäihde- ja huumeriippuvuus on eräs nykyajan yleisim-mistä sairauksista. USA:ssa lasketaan olevan 14 miljoo-naa, Isossa-Britanniassa 4 miljoonaa ja Suomessa 400000 alkoholistia. Yli 20 prosenttia maailman väestöstä eli1,4 miljardia henkilöä tupakoi. Esim. Kiinassa on 320 mil-joonaa tupakoitsijaa, joista yli 90 prosenttia on miehiä.

Maailmanlaajuisesti ja myös Suomessa tupakointionkin kaikkein yleisin ennalta ehkäistävissä oleva kuo-lemansyy. Yhdysvalloissa vuonna 1990 laaditun tilastonmukaan tupakointi on syynä noin 20 prosentissa ennen-aikaisista kuolemista ja alkoholi noin 5 prosentissa.

Näiden sairauksien kustannukset ovat huikeita. Alko-holismi aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia pääasi-assa ennenaikaisen kuoleman ja sairauksien aiheutta-man tuottavuuden vähenemisen vuoksi. Tupakoinninkustannuksista suurin osa kohdistuu suoraan tervey-denhoidon kustannusten lisääntymiseen. Laittomienhuumeiden suurimmat kustannukset muodostuvat ri-kollisuuden kasvusta.

Päihderiippuvuuteen vaikuttavat tekijätYhteiskunnallisilla ja ympäristötekijöillä, ennen kaikkeaaineen saatavuudella ja elinympäristöllä, on erittäin tär-

Aivojen altistuminen addiktiolle – päihde-ja huumeriippuvuuden noidankehä

LIISA AHTEE ❘ liisa.ahtee@helsinki.fi

TAULUKKO 1. Päihteidenkäytön historiaa.

Piirros: Kaija Savola

ALKOHOLI Oluenpano osattiin jo 5000-6000 eKr.

TUPAKKA Amerikan intiaanit tiesivät tupakan vaikutukset vuosisatoja ennen

(nikotiini) kuin Jean Nicot toi tupakoinnin

Amerikasta Eurooppaan 1600-luvulla

OPIAATIT Varhaisimmat tiedot oopiumista ovat ajalta 2000 eKr.

KANNABIS Hampun hedelmän aiheuttamat hallusinaatiot on kuvattu jo 2000 eKr.

KOKAIINI Inkat tiesivät koka-pensaan lehtien stimuloivan vaikutuksen 500 jKr.

AMFETAMIINIT Synteesi 1897, stimuloiva vaikutus havaittiin 1930-luvulla.

tiimi 1 • 0410

keä osuus päihde- ja huumeriippuvuuden syntymises-sä. Myös perimän on osoitettu vaikuttavan riippuvuu-den kehittymiseen. Mutta ehkä ratkaisevin tekijä päih-de- ja huumeriippuvuudessa on addiktiota aiheuttavi-en yhdisteiden kyky toistuvassa käytössä saada aikaanse, että aineen käyttö muodostuu addiktin elämän tär-keimmäksi, pakonomaiseksi toiminnaksi muiden elä-mänarvojen syrjäytyessä.

Päihteiden ja huumeiden aiheuttamat aivojen toimin-nan muutokset ilmeisesti muovaavat hermosoluja, jot-ka välittävät riippuvuuteen liittyviä ilmiöitä. Selvitettä-essä huumeriippuvuuden neurobiologisia mekanisme-ja on keskeisen tärkeää tunnistaa päihteiden ja huumei-den hermoradoissa ja neuroneissa aiheuttamat pitkä-aikaiset muutokset, jotka ovat yhteydessä addiktion ke-hittymiseen.

Elimistön toiminnan muutoksetVähitellen kehittyvä aineen himo on nykykäsityksenmukaan addiktion vaarallisin piirre. Siihen liittyy kyke-nemättömyys hallita aineen käyttöä huolimatta käytönhaittoja ja vaaroja koskevasta tietoisuudesta. Useimmi-ten ainetta nautitaan ensimmäisillä kerroilla jonkinlai-sen mielihyvän tai yhdessäolon tunteen saavuttamisenvuoksi. Pitkittyneen huumeiden ym. riippuvuutta aihe-uttavien aineiden käytön aikana aivojen toiminta muut-tuu vähitellen ja syntyy aineen pakottava himo, ns.psyykkinen riippuvuus.

Tämä on eri ilmiö kuin useimpien päihteiden ja huu-meiden pitkäaikaisen tai runsaan käytön äkillisestä lo-pettamisesta seuraavat ominaiset vieroitusoireet, ns.fyysinen riippuvuus. Vieroitusoireet johtuvat autonomi-sen ym. hermoston mukautumisesta toimimaan aineenjatkuvan vaikutuksen alaisena. Sillä, että addikti pyrkiiestämään vieroitusoireita, katsotaan olevan osuutta ai-neen käytön jatkumiselle. Yleisesti ollaan kuitenkin sii-nä käsityksessä, että vieroitusoireiden kunnollisen hoi-tamisen jälkeen ne eivät ole syynä aineen uudelleennauttimiseen, ns. retkahtamiseen.

Pitkään on tiedetty, että useat päihteinä ja huumei-na käytetyt yhdisteet aiheuttavat toleranssia eli sieto-kyvyn lisääntymistä. Sille on ominaista, että saman vai-kutuksen aikaansaamiseksi tarvitaan yhä suurempi an-nos. Toleranssi häviää melko pian aineen käytön lopet-tamisen jälkeen, ja tämän nopeahkon häviämisen vuoksiaddiktit saattavat käyttää liian suuria annoksia.

Sensitisaatio, herkistyminen eli käänteistoleranssi, onpäihteiden ja huumeiden aiheuttama koe-eläintutkimuk-sissa havaittu ilmiö. Sen seurauksena tietyt, lähinnä do-pamiiniratojen säätelemät toiminnot syntyvät aikaisem-paa pienempien annosten vaikutuksesta. Sensitisaatiokestää pitkään ja sen kehittymisen onkin arveltu olevanyhteydessä aineen pakonomaisen käytön kehittymiseen.

Addiktio, motivaatio ja mielihyväFarmakologisen ja neurokemiallisen tutkimuksen myö-tä on vähitellen alkanut selvitä, että addiktio kehittyypäihteiden ja huumeiden aivoissa aiheuttamien muutos-ten seurauksena. Nykykäsityksen mukaan huumeriippu-vuus on krooninen sairaus, joka johtuu aivojen tietty-jen neuronien, hermosolujen, sopeutumisesta toistu-vaan lääkeainealtistukseen.

Todennäköisesti kyseessä on aivojen luonnollistenmotivaatiota ja mielihyvää säätelevien mekanismienmuovautuminen. Huumeet aktivoivat aivoissa samojamekanismeja kuin luontaiset mielihyvää aiheuttavat är-sykkeet, kuten ruoka, juoma tai seksi.

Mielihyvän tavoittelu kemiallisten aineiden avulla onominaista myös eläimille. Koe-eläimet oppivat helpostikäyttämään ihmisten huumeina käyttämiä aineita. Mo-tivaatiota, tunteita ja mielihyvää säätelevät aivojen lim-biset alueet ovat evolutionaarisesti vanhoja ja ihmisil-lä ja eläimillä samanlaisia. Päihteet ja huumeet aktivoi-vat samoja kemiallisia viestimekanismeja aivoissa kuinminkä avulla aivosolut viestivät viettikäyttäytymisensäätelyä. Huumeiden aiheuttamaa riippuvuutta siis sää-televät samat mekanismit kuin ne, jotka säätelevät elä-mälle välttämätöntä positiivisesti motivoivaa käyttäy-tymistä eli viettejä.

Dopamiini mielihyvän säätelyssäAivojen dopamiinineuronit ovat keskeisiä mielihyväntuntemuksen ja motivaation säätelyssä. Dopamiini suo-raan aivojen akkumbens-tumakkeeseen ruiskutettuna ai-heuttaa mielihyvää. Omissa kokeissamme osoitimme,että suuri annos Parkinsonin taudin lääkkeenä käytet-tyä levodopaa annettuna yhdessä dopamiinin muodos-tumista levodopasta lisäävän entakaponin kanssa kas-vatti rotilla ehdollistetussa paikkahakuisuustestissä ha-vaittavaa mielihyvävaikutusta. Samalla aivojen limbisenalueen dopamiinin vaihdunta lisääntyi.

Useimpien riippuvuutta aiheuttavien yhdisteiden ontodettu tavalla tai toisella lisäävän dopamiinin vaihdun-taa aivoissa. Herkimmin, pienimpinä annoksina, päih-teinä ja huumeina käytetyt yhdisteet aktivoivat meso-limbista dopamiinirataa. Tämä akkumbens-tumakkee-seen ja etuaivokuorelle keskiaivoista kulkeva aivojuos-te onkin parhaiten tunnettu mielihyvää viestivä hermo-rata. Suurempina annoksina nämä yhdisteet aktivoivatmyös pääasiallisesti motoriikan automatisoitumista sää-televää nigrostriataalista hermorataa, jonka myös arvel-laan osallistuvan addiktion kehittymiseen lähinnä muis-titoimintoja säätelevien vaikutustensa vuoksi.

Se, että monenlaiset erilaiset aineet aiheuttavat mie-lihyvää ja riippuvuutta, johtunee dopamiinineuronienmonimutkaisesta säätelystä. Dopamiinineuroneissa onkymmeniä erilaisia reseptoreita, joiden välityksellä ne

11tiimi 1 • 04

saavat tietoa muun elimistön, ennen kaikkea aivojen,toiminnasta. Päihteinä ja huumeina käytetyt aineet ak-tivoivat tai salpaavat joko suoraan tai epäsuoraan – elimuiden neuronien välityksellä – näitä reseptoreita jasiten aktivoivat dopamiinineuroneja.

Yhteistä lähes kaikille päihteinä käytettäville aineil-le on dopamiinia välittäjäaineena käyttävien, dopami-nergisten, hermoratojen aktivointi. Esimerkiksi nikotii-nin ja psykostimulanttien, kokaiinin ja amfetamiinin, vai-kutukset kohdistuvat suoraan dopamiinineuroniin, kuntaas opiaatit vaikuttavat epäsuoremmin estäen dopamii-nineuronien toimintaa hillitsevää GABA-neuronia. GABAon aivojen tärkein neuronien toimintaa hillitsevä välit-täjäaine. Etanolin vaikutusmekanismi on varsin epäsel-vä, mutta erääksi syyksi on arveltu dopamiinineuroneitahillitsevän GABAn aktiviteetin estoa (kuva 1).

Kuvassa 1 on esitetty eräiden päihteinä ja huumei-na käytettyjen yhdisteiden vaikutuskohtia mesolimbi-sessa dopamiiniradassa. Myös luonnolliset mielihyvääaiheuttavat motivoivat ärsykkeet aktivoivat mesolimbis-ta dopamiinirataa sensoristen hermoratojen välityksel-lä. Mesolimbisten dopamiinineuronien solukeskukset si-jaitsevat ventraalitegmentaalialueella (VTA), jossa nii-tä säätelevät mm. GABA-neuronit. Dopamiini (DA) va-pautuu hermonpäätteistä, joita on mm. etuaivokuorel-la ja akkumbens-tumakkeessa (n.Acc.).

Dopamiiniradat välittävät sekä luonnollista että päih-teiden ja huumeiden aiheuttamaa mielihyvää. Miksi sit-ten huumeisiin tulee himo paljon herkemmin kuin elä-män luonnollisiin mielihyviin? Syyksi tähän on esitettysitä tosiseikkaa, että tieto luonnollisista mielihyvää ai-heuttavista toiminnoista välittyy aivojen mielihyväkes-kuksiin ääreishermoston välityksellä useita synapsejatai hermosoluja sisältävien aistimuksia välittävien (sen-soristen) hermoratojen avulla. Niin ollen luonnolliset

mielihyvä-ärsykkeet aktivoivat dopamiinin vaihduntaavain tiettyyn määrään asti ja selvästi vähemmän kuinpäihteet ja huumeet.

Päihteet ja huumeet vaikuttavat lähes tai aivan suo-raan dopamiinineuroneihin, jolloin ne voimistavat do-pamiinineuronien toimintaa moninkertaisesti luonnol-lisiin ärsykkeisiin verrattuna. Herkistymis- eli sensitisaa-tioilmiössä annettaessa toistuvasti koe-eläimille opioi-deja tai psykomotorisia stimulantteja (amfetamiini, ko-kaiini) näiden yhdisteiden vaikutukset aivojen dopamii-nin välittämiin käyttäytymisvaikutuksiin vahvistuvat.

Tämän ilmiön kytkeytymisen dopamiiniin havaitsintyössä, jossa selvitin kroonisen metadonin annon vai-kutusta rottien käyttäytymiseen sekä niiden aivojen do-pamiinivaihduntaan. Kroonisen hoidon aikana akuuttimetadoni sai rotat käyttäytymään stereotyyppisesti,mikä kuvastaa nigrostriataaliradan ylitoimintaa. Saman-aikaisesti striatumin dopamiinineuronien aktiivisuus li-sääntyi, mikä todettiin lisääntyneestä dopamiinin ai-neenvaihdunnasta. Tämä kroonisen opiaattikäsittelynaiheuttama dopamiinivaihdunnan herkistyminen akuu-tin opiaatin vaikutukselle on osoitettu useassa myöhem-mässä työryhmämme tutkimuksessa samoin kuin mui-den tutkijoiden tutkimuksissa. Sama ilmiö havaittiinmyös mitattaessa dopamiinin aineenvaihduntatuottei-den pitoisuuksia opiaattiaddiktien ihmisten selkäydin-nesteessä.

Sensitisaatio-ilmiön merkitystä addiktion kehittymi-sessä olemme viime vuosina pyrkineet selvittämäänkäyttäen jo 1960-luvulla Ole Forsanderin ja KalervoErikssonin kehittämiä alkoholin kulutuksen suhteeneroavia rottakantoja, ns. AA- ja ANA-rottia. AA-rotat juo-vat vapaaehtoisesti alkoholia, kun taas ANA-rotat pyr-kivät välttämään sitä.

AA- ja ANA-rottien aivojen neurokemiallisia ja muitaeroavaisuuksia on sittemmin tutkittu usean vuosikym-menen ajan. Erittäin tärkeässä tutkimuksessaan PetriHyytiä ja David Sinclair osoittivat, että AA-rotat itsean-nostelevat alkoholin lisäksi myös enemmän kokaiinia jaopiaatteihin kuuluvaa etonitatseenia kuin ANA-rotat.Tämä Hyytiän ja Sinclairin havainto johti Aapo Honka-sen ja Janne Mikkolan väitöskirjatöihin, joissa osoitet-tiin, että toistetun kokaiinin ja morfiinin annon myötäAA-rotat herkistyvät näiden yhdisteiden motoriikkaastimuloiville vaikutuksille. Sen sijaan ANA-rotat eivätherkistyneet. Myös näiden yhdisteiden dopamiinin va-pautumista lisäävät vaikutukset herkistyivät selvemminAA-rotissa kuin ANA-rotissa (kuva 2).

AA-rotat herkistyvät nopeammin kokaiinin liikeaktii-visuutta (lokomotoriikkaa) stimuloiville ja accumbens-tumakkeesta dopamiinia vapauttavalle vaikutuksellekuin alkoholia välttävät ANA-rotat. Kuvassa 2 esitetyis-sä kokeissa rotat saivat päivittäin kokaiinia 10 mg/kg

KUVA 1. Eräiden päihteinä ja huumeina käytettyjenyhdisteiden vaikutuskohtia mesolimbisessa dopamin-ergisessa hermoradassa.

DA-neuroni

GABA-neuroniGABA-interneuroni

n. Acc. VTA

NikotiiniPsykostimulantit

AlkoholiOpioidit

LuonnollisetStimulukset

Opioidit

tiimi 1 • 0412

ja niiden liikeaktiivisuus sekä accumbens-tumakkeenekstrasellulaarinen (solun ulkopuolinen) dopamiinipi-toisuus mitattiin ensimmäisenä ja neljäntenä päivänä.Ekstrasellulaarisen dopamiinin pitoisuus kuvastaa her-mosolusta vapautuvan dopamiinin määrää.

Toisaalta havaitsin jo 1970-luvulla, että metadonistavieroitettujen rottien aivojen dopamiinivaihdunta olipienentynyt puoleen kontrollieläimien aivojen pitoi-suuksista. Myös tämä ilmiö – opiaattivieroituksen aihe-uttama aivojen dopamiinivaihdunnan hidastuminen –on monien tutkimusten varmistama ilmiö, jonka arvel-laan olevan yhteydessä vieroituksen ei-miellyttäviksi ko-ettuihin (dysforisiin) vaikutuksiin. Ihmisillä suoritetuis-sa kuvantamistutkimuksissa on viime vuosina havaittuaivojen mielihyväratojen dopamiinille herkkien D2-re-septorien määrän olevan vähentynyt alkoholisteilla jakokaiinin väärinkäyttäjillä. Onkin ehdotettu, että tämävajaus heikentää näiden henkilöiden kykyä saada mie-lihyvää sitä normaalisti tuottavista toiminnoista ja niinollen altistaisi heitä mielihyvää tuottavien yhdisteidenkäyttämiseen.

Mielihyvän säätelyyn osallistuviaaivojen molekyyleja

Mielihyvän säätelyyn osallistuu dopamiinin ohella myöslukuisia muita hermoärsytyksen välittäjäaineita (neuro-transmittereita) sekä muita hermosolujen säätelymeka-nismeja.

Dopamiinijärjestelmän ohella merkittävin aivoissamielihyvää välittävä neurotransmitteriryhmä ovat eli-mistön omat opioidit, joiden merkityksestä todistavatmyös tiedot opiaattiantagonistien menestyksekkäästäkäytöstä alkoholismin hoidossa. Myös useiden muidenaivomolekyylien, kuten serotoniinin ja glutamaatin mer-kitystä addiktion kehittymiseen tutkitaan vilkkaasti.Moderni molekyylibiologia on uusi tärkeä väline koh-demolekyylien etsimiseen. Sen avulla on jo varmistet-tu useiden kohdemolekyylien merkitys mielihyvävaiku-tusten välittäjinä.

Ilmeistä on myös, että geenien säätelyn muutoksillaon merkitystä addiktion kehittymisessä. Tässä suhtees-sa on tutkittu etenkin kahta geenien toimintaa säätele-vää tekijää, CREBiä ja deltaFosBtä. Näiden molempientoimintaa mm. dopamiinireseptorin aktivaatio säätelee.Molempien näiden tekijöiden on todettu olevan muka-na huumeaddiktion kehittymisessä. Viime vuosina onsaatu viitteitä siitä, että myös muut hermosolujen sää-telymekanismit kuin varsinaiset neurotransmitterit sää-televät mielihyvää ja riippuvuuden kehittymistä.

Riippuvuutta aiheuttavien aineiden aiheuttamat kaik-kein pitkäaikaisimmat muutokset hermosoluissa koh-distuvat tuojahaarakkeisiin, dendriitteihin. Tällaistenrakenteellisten muutosten merkitystä ei tunneta, mut-ta niiden perusteella neurotrofisilla eli hermokasvute-kijöillä on arveltu olevan merkitystä riippuvuuden ke-hittymisessä. Hermokasvutekijät, kuten GDNF, sääte-levät mm. dopaminergisten neuronien hengissäpysy-mistä.

Eric Nestler työtovereineen julkaisi pari vuotta sit-ten mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa todettiin hiiri-en, joilta GDNF:ää tuottavia geenejä on poistettu, ole-van herkempiä kokaiinin mielihyvää aiheuttavalle vai-kutukselle kuin villin tyypin hiirien. Niinpä on mahdol-lista, että GDNF ja sen kaltaiset hermokasvutekijät voi-sivat suojata huumeiden addiktiota aiheuttavilta vaiku-tuksilta. Parin viimeisen vuoden aikana Helsingin yli-opiston Biotekniikan instituutin professori Mart Saar-man kanssa yhteistyössä suorittamissamme tutkimuk-sissa olemme havainneet GDNF-poistogeenisten hiiri-en olevan herkempiä morfiinille kuin vastaavien kont-rollihiirien. Mielenkiintoista on myös, että näiden hii-rien aivoissa on selvästi enemmän synapsirakoon va-pautunutta dopamiinia sekä deltaFosB-transkriptiote-kijää kuin kontrollihiirien aivoissa. Näin ollen GDNF-va-jauksesta kärsivät hiiret ilmeisesti saavat enemmän jaovat herkempiä eksitoiville (kiihottaville) ärsykkeillekuin GDNF-pitoisuudeltaan normaalit hiiret.

Accumbens-tumakkeen dopamiinipitoisuus Lokomotorinen aktiviteettiKUVA 2.AA- ja ANA-rottienliikeaktiivisuus sekäaccumbens-tumakkeenekstrasellulaarinendopamiinipitoisuus(kuvan lähde: Salas-puro, Kiianmaa &Seppä, toim.: Päihde-lääketiede. KustannusOy Duodecim 1998).

13tiimi 1 • 04

Addiktiotutkimus jalääkehoito

Tänä päivänä addiktion lääkehoito on varsin kehittymä-töntä, vaikkakin lääkkeillä on merkitystä alkoholismin,tupakoinnin ja opiaattiaddiktion hoidossa. Kuitenkaanesimerkiksi psykostimulanttiaddiktioon ei ole mainitta-vaa lääkehoitoa. Tutkimus on osoittanut dopaminergis-ten neuronien keskeisen merkityksen mielihyvän sää-telyssä. On odotettavaa, että tulevaisuudessa addikti-oita voidaan hoitaa dopaminergisten neuronien toimin-taa vakauttavilla yhdisteillä, kuten dopamiinireseptori-en osittaisilla agonisteilla, samoin kuin dopaminergis-ten neuronien muovautuvuuteen vaikuttavilla yhdisteil-lä, kuten esimerkiksi hermokasvutekijöillä.

Päihde- ja huumeriippuvuus on monimutkainen il-miö, joka perustuu biologisiin tekijöihin mutta jonka ke-hittymisessä ympäristö- ja sosiaaliset tekijät lähes ainaovat ratkaisevassa osassa. Eräs addiktiotutkimuksentärkeimpiä kysymyksiä onkin ympäristön ja elimistönvuorovaikutuksen selvittäminen addiktioiden kehittymi-sessä.

■ L Ä H T E E T:

L. AHTEE: Catalepsy and stereotypies in rats treated withmethadone; relation to striatal dopamine. Eur. J. Pharmacol.2/1974.

C. E. BARTECCHI, T. D. MACKENZIE & R. W. SCHRIER: TheGlobal Tobacco Epidemic. Scientific American, May 1995.

A. Honkanen, J. Mikkola, E. Korpi, P. Hyytiä, T. Seppälä &L. AHTEE: Enhanced morphine- and cocaine-induced behavio-ral sensitization in alcohol-preferring AA rats. Psychopharma-cology 3/1999.

P. HYYTIÄ & D. SINCLAIR: Oral etonitazene and cocaineconsumption by AA, ANA and Wistar rats. Psychopharmaco-logy 4/1993.

J. KATAJAMÄKI, A. HONKANEN, T. P. PIEPPONEN, I-B.LINDEN, A. ZHARKOVSKY & L. AHTEE: Conditioned placepreference induced by combination of L-dopa and a COMTinhibitor, entacapone, in rats. Pharmacology BiochemistryBehavior 1/1998.

J. A. V. MIKKOLA, A. HONKANEN, T. P. PIEPPONEN, K.KIIANMAA & L. AHTEE: Effects of repeated cocaine treatmenton cerebral dopamine release in alcohol-preferring AA andalcohol-avoiding ANA rats. Naunyn-Schmiedeberg’s Archivesof Pharmacology 2/2001.

M. SALASPURO, K. KIIANMAA & K. SEPPÄ (toim.): Päihde-lääketiede. Kustannus Oy Duodecim 1998.

Kirjoittaja on LKT ja Helsingin yliopiston farmasianlaitoksen professori emerita. Kirjoitus perustuu LiisaAhteen Helsingin yliopistossa marraskuussa 2002pitämään jäähyväisluentoon.

BEYOND THEPOSSIBLE

Mahdottomasta mahdolliseksi

Ohjaus- ja ongelmanratkaisutaitojenkehittäminen käytännön asiakastyötä ja

työelämää varten

RATKES-PÄIVÄT 200419.–20.04.2004

Kohderyhmä: Vaativan asiakastyön tekijät ja työyhteisönkehittäjät

• Mahdollisuusterapia yksilöiden ja tiimien kohtaamisessa• 15 tapaa sulattaa vastarinta• Menetelmien tuolle puolen: milloin ja miten rikkoa sääntöjä• Inspiraation säilyttäminen auttamis- ja kehittämistyössä

Kouluttaja: amerikkalainen Bill O’Hanlon kuuluu lyhyttera-pioiden ja ratkaisusuuntautuneiden menetelmien valovoimai-simpaan kehittäjäkaartiin. Katso Billin omat sivut:http://brieftherapy.com

Työtavat: luennot, tietoiskut, demonstraatiot, rooli- ym.harjoitukset ja case-työskentely. Luennot tulkataan suomeksi.Mahdollisuus jatkotilaisuuteen toukokuussa Ratkesin koulut-tajien johdolla.

Osanottomaksu 170 euroa sisältää opiskelumateriaalin.(10.3.04 jälkeen ilmoittautuneet 180 euroa). Ratkesin jäsenet-20 euroa. Ryhmät sopimuksen mukaan.

Ilmoittautuminen: Suoraan Ratkesin nettisivuille:www.ratkes.fi/Bill tai 040 5678 000, john.pihlaja@dlc.fi

Järjestäjä: Ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden mene-telmien edistämisyhdistys RATKES ry www.ratkes.fi

tiimi 1 • 0414

RA

NT

AL

A KATI RANTALA

kati.rantala@pakk.poliisi.fi

K ävelin kotiin jokin aika sitten illalla yhdentoistajälkeen keskellä viikkoa. Kotikulmilla vastaantuli kaksi noin 14-vuotiasta nuorukaista. Katse

oli samea ja askel epävarma. Toinen pyysi kännykkäänilainaksi. Ennen kuin ehdin reagoida, hän jatkoi sanoen,että ei ole rahaa, veljelle pitäisi päästä ja että hän an-taa päällä olevan takkinsa ja reppunsa pantiksi. Minähellyin, puhelu hoitui panttipolitiikalla, pojat kiittivätkauniisti ja toivotin pojille pärjäämistä.

Vantaalainen valtuutettu haluaisi, että kaupunki suo-sittelisi alle 15-vuotiaille kotiintuloajaksi klo 22. Helsin-gin Sanomat haastatteli aiheesta nuoria 31.1.2004. Otosoli epämääräinen ja pieni, mutta haastateltujen mieles-tä kotiintuloaikoja ei missään tapauksessa pidä määrä-tä lailla tai järjestyssäännöillä, vaan asioista tulee so-pia kotona.

Puhelintani lainanneet humaltuneet pojat eivät il-meisesti ole sopineet kotona kotiintuloajoista tai ehkäheidän vanhempansa eivät heitä kotiin edes kaipaa.Kävinkin miettimään, oliko heillä mahdollisesti odotet-tavissa kotona humalatilaa, väkivaltaa, tai muutenvaan henkistä tai fyysistä poissaoloa. Pitäisikö vapaa-ehtoisvoimista koostuvan katupartion tai poliisin siisnoukkia ja palauttaa heidät kadulta vanhempiensatykö? Jos he oikeasti ovat ns. ongelmanuoria ja kotoi-sin ns. ongelmaperheistä, en millään jaksa uskoa, ettäulkopuolisen toimesta kotiin kärrääminen auttaisi hei-dän tilannettaan.

TEMATIIKKAAN LIITTYEN Timo Korander Poliisiammat-tikorkeakoulusta on tutkinut, mitä tapahtui Tampereel-la, kun nuorten ilta-aikaiseen häiriökäyttäytymiseen jajuopotteluun puututtiin aktiivisesti osana ns. nollatole-ranssiprojektia. Keskusta autioitui, ja nuoret siirtyivätlähiöihin ryypiskelemään, pois kaikkien silmien alta.Vaikka he saattoivatkin viettää iltaa kotikulmilla, lähi-puistoon oli myös helppo sammahdella. Kouluterveys-kyselyt kertoivat nuorten humalajuomisen jopa lisään-tyneen tuona aktiivisen puuttumisen aikana. Kuvattututkimustulos on vain yksi esimerkki siitä, miten ar-vaamattomia seurauksia nuoriin kohdistuvalla kontrol-lilla voi olla, jos tilannetaju on puutteellinen.

Moniin ehkäisevän työn strategiapapereihin on kir-jattu, että kasvatusvastuun toteuttamiseksi vanhemmil-le tulisi ilmoittaa, kun nuori tavataan esimerkiksi hu-maltuneena tai kun hän jää kiinni muista rikkeistä. Pe-rusteluksi esitetään, että tällainen linja viestittää nuo-relle, että asia otetaan vakavasti ja että vanhemmillaon oikeus tietää. Hurskas toive lienee lisäksi se, ettävanhemmat näin ottaisivat kasvatusvastuunsa vakavas-ti ja että nuorten oireilu sen myötä katoaisi. Ilmanmuuta joissakin tapauksissa näin voi käydä. Toisenkin-laiset skenaariot tulevat mieleen.

JOS NUOREN TOILAILU on satunnaista rajojen ylitys-tä, tarvitseeko siitä aina juosta kotiin kantelemaan?Vanhempien pelästyttäminen ”liian pienestä” voi vainaiheuttaa kotona turhaa konfliktia ja nuorissa kapina-mieltä. Jos nuorella taas on vakavia ongelmia, niitä ontodennäköisesti myös hänen kotonaan. Kaikki vanhem-mat eivät kykene rakentavaan ja rakastavaan kasvatuk-seen – ei vaikka sitä kuinka haluttaisiin ja strategioissavaadittaisiin! Koranderin tutkimuksen mukaan eräs isäsanoi pojalleen sosiaalipäivystyksestä haun yhteydes-sä: ”Älä mene keskustaan juomaan; jos juot niin juojossain lähistöllä.” Näin isä neuvoo poikaansa, mitenjuoda, jotta välttää viranomaiskontaktin.

Esimerkiksi valtakunnallinen Varpu-hanke haluaaedistää toimintakulttuuria, jossa lasten ja nuorten hy-vinvointi ymmärretään kaikkien yhteiseksi asiaksi. Kuu-lostaa hyvältä sikäli, että näkisin suurimman vastuunongelmanuoresta kuuluvan mieluiten sille, jolla on tai-to oikeasti kohdata nuori ja halu kehittää tuota taitoa.Vanhempiin tämä ei ikävä kyllä aina päde, kuten eimyöskään ”meihin kaikkiin”. Onneksi hanke lupaamyös käydä keskustelua puuttumisen etiikasta: milloin,kenen toimesta ja missä määrin ihmisten ja perheidenasioihin saa tai kannattaa puuttua. Jos tällainen kes-kustelu oikeasti kehittää puuttumisen taitoa, antaaverkkojen vain kiristyä. Muussa tapauksessa turvaverk-kojen tiivistyminen pikkuisen jopa pelottaa.

Kirjoittaja on sosiologi ja työskentelee erikoistutkijanaPoliisiammattikorkeakoulussa.

KOTIEN KASVATUSVASTUU: REALITEETTI,IHANNE VAI ONGELMA?

14

15tiimi 1 • 04

B olivialaiset huumetyöntekijät tiedottivatWFTC:lle (Hoitoyhteisöjen maailmanjär-jestö) käynnistäneensä viime syksynä uu-

dentyyppisen huumehoitokampanjan. Sen puit-teissa he veivät sanaa oman maansa aineiden-käyttäjille, että toivoa on ja hoitoa saatavissa, jossitä halutaan. Alkurahoitus huumehoitoyhteisöl-le oli saatu Latinalaisen Amerikan huumeiden-käyttäjien hoitoliitolta. Osana syksyn kampanjaatyöntekijät vetosivat kansalaisiinsa, että he sai-sivat työlleen paitsi moraalista tukea myös konk-reettista apua tilojen ja rahan muodossa.

Lukiessani pikku artikkelia WFTC:n uutisleh-tisestä mieleeni palautuivat useat yhteisökong-ressit, joihin aina oli sisällytetty kuvailuja äärim-mäisissä olosuhteissa toimivista huumeidenkäyt-täjien hoitoyhteisöistä.

Työtä henkensä uhallaNicaraguassa työntekijät toimivat henkensäuhalla. Käyttäjiä puolustavat asianajajat ja tuo-

marit ammutaan, sillä he uhkaavat huumekau-pan menestystä. Huumehoitoyhteisöillä ei olevaraa asiakkaan yritys ja erehdys -prosessiin,vaan hänen on oltava valmis kiinnittymään ak-tiiviseen itsensä hoitamiseen siinä vaiheessakun hän pääsee hoitoyhteisöön. Paljolti tähänvaatimukseen perustuvat monipolviset ja use-ampipäiväiset sisäänpääsyrituaalit.

Latinalaisen Amerikan maat ovat katolisiaja kirkon työntekijät osallistuvat päihdetyö-hön hipoen hekin työssään traagisia seurauk-sia. Olemattoman sosiaalisen turvaverkonpuuttuessa käyttäjien köyhyyttä ja turvatto-muutta pohjoiseurooppalaisen on vaikea ku-vitella.

Baski-pappi luennoi yhteisöstään Ranskanja Espanjan rajalla. Siellä huumekaupan intres-sit verhoutuvat itsenäisyystaisteluun. Yhteisö-jen säännöt ja päivärytmi muovautuvat niidenolojen mukaan, ja niihin sopeutuvat myös ai-neista irti rimpuilevat käyttäjät.

Päihteidenkäyttäjien hoito äärioloissa

Millaista on päihdehoitotyö äärioloissa, köyhissä,sekasortoisissa, sotaa käyvissä maissa, joissahuumekauppiailla saattaa olla suurin valta?Tematiikka pulpahtaa aina vähän väliä esiin hoito-yhteisöjen kansanvälisissä kokouksissa.

RITVA SAARELAINENritva.saarelainen@a-klinikka.fiKuvat: OUTI SAARELA

Petri Behm /vas.), Outi Saarela ja YrmyIkonen Hietalinna-yhteisöstä Venetsiaa

katsastamassa.

tiimi 1 • 0416

Ympäristön tukea tarvitaanEräänä vuonna Aasian taholta tuli voimakas puheen-vuoro kontekstuaalisuuden puolesta. Thaimaalainenesitelmöitsijä hymyili yleisölle, että yhteisön on avau-duttava ulospäin ja saatava aikaan yhteistyö kunnallis-ten päättäjien ja muiden alan työntekijöiden kanssa.Hienostikin toimiva yhteisö kaatuu, jos sillä ei ole ym-päristönsä tukea ja hyväksyntää. Hennolla äänellä hänvaati ymmärrystä sille, että hoitoyhteisöt nousevat taikaatuvat poliittisten päätösten mukana.

Aasiasta kaikki tuntevat venepakolaiset. Heidän jou-kossaan on myös huumeidenkäyttäjiä ja diilereitä, myy-jiä. Vastaanottavien maiden huumehoitoyhteisöt ava-sivat ovensa niille pakolaisille, jotka halusivat muutostaelämäänsä ja omaksua vähitellen valtaväestön elinta-vat. Päänvaivaa työntekijöille aiheuttivat yhteisöjenasukkaat, joille piti jotenkin perustella, miksi haluttiinottaa hoitoon vierasmaalaisia, rikollisia ja juurettomiaihmisiä kun entisissäkin asukkaissa oli täysi työ.

Erään luennoitsijan ratkaisumallin mukaan hoitoon-hakeutuminen oli pitkä prosessi, jonka funktio tässä yh-teydessä oli antaa asukkaillekin aikaa nähdä ”käyttä-jän” takana oleva ihminen. Venepakolaisten kohdallapainotettiin ”selviytyjää”, joka oli joutunut kohtaamaankovia koettelemuksia mutta joka oli edelleen valmiskäymään läpi hoidon vaatimat vaikeudet.

Olennaista asennoituminenpäihdeongelmaisiin

Niin idässä kuin lännessä todelliset selviytymismahdol-lisuudet koettiin enemmän järjestelykysymyksiksi, josyleiset asenteet saatiin nostettua mustavalkoisten asen-teiden yläpuolelle. Asenteet päihdeongelmaisiin vaikut-tivat ratkaisevasti onnistumisprosentteihin. Tutkijoi-den, poliitikkojen ja hoitavan henkilökunnan yhteistyö-kyky ja yhteisymmärrys olivat seikkoja, jotka ylittivätvaivattomasti maiden ja kulttuurien rajat. Ei hoidettuaineita vaan ihmisiä, joilla oli vaikeuksia.

Vaikeudet liittyvät moniin sosiaalisiin ongelmiin, jot-ka ovat käytön pohjalla. Jos pitäydytään ainekeskeisiinhoitojärjestelyihin, saadaan aikaan villi negatiivinenriippuvuuskierre. Suunnanmuutokseen tarvitaan hoito-ja viranomaispalvelujen, päätöksentekijöiden, tutkimuk-sen ja koulutuksen yhteistoimintaa.

Israelin hoitoyhteisöissä paljonVenäjältä tulleita

Keväällä 2003 Italian Mestressä pidettyyn EFTC:n (Eu-roopan hoitoyhteisöjen liitto) konferenssiin oli kutsut-tu kaksi hoitoyhteisöjohtajaa Israelista. He katsovatmaastaan samat uutiset kuin mekin ja ymmärtävät, et-tei maailmalla voi olla käsitystä siitä, miten hoitoyh-teisöt heidän oloissaan toimivat.

Maan kokonaistilanne vaikuttaa yhteisöjen sisäl-töön. Israelin hoitoyhteisöt ovat monikulttuurisia,maksimissaan noin 50 hengen yksiköitä, joskin yhtei-söllisyys toteutuu paremmin pienemmissä yksiköissä.Monikulttuurisuus syntyy väestöstä, joka muuttaamaahan maapallon joka kolkasta. Väestöstä neljänneson Venäjältä tulleita, mutta yhteisöjen asukkaista hei-tä on 60 prosenttia.

Muita merkittävästi yhteisöelämään vaikuttavia ovatperheiden jäsenet, jotka tulevat Puolasta ja muista Itä-Euroopan maista, Saksasta, USA:sta ja Etiopiasta. Kaik-ki he tuovat tullessaan omat kulttuuri- ja perhearvon-sa. Myös arabeja – siis palestiinalaisia – on asukkais-ta kaiken kaikkiaan 24 prosenttia. Heidän mukanaantulevat staattiset agraarikulttuurin arvot ja oma kieli.Israelin hoitoyhteisöjen työntekijät puhuvat myös ara-biaa.

Naisten asemahuonoin

Israelin kautta kulkee yksi maailman vahvimpia huu-mausainereittejä pitkin Pohjois-Afrikan rannikkoa. Yh-teisöjen asukkaille on tyypillistä monien huumausai-neiden käyttö ja melko tyypillisesti sekä seka- että pe-räkkäiskäyttö. Päihteidenkäyttö on kulttuurisidonnais-ta eikä alkoholi kuulu juutalaiseen kulttuuriin missäänpäin maailmaa. Yhteisöjen asukkaiden joukossa eiesiinny alkoholiongelmasta kärsiviä.

Yhteiskunta on pysyvässä muutostilassa ja vaikkaIsrael on jatkuvaa sotaa käyvä maa, ovat Persianlah-den sodat kiihdyttäneet entisestään maan sekasortoa.Tällä vuosituhannella rikollisuus on noussut roimas-ti, itsemurhaluvut kasvaneet, huumeiden myynti nous-sut puolella tilastojen mukaan ja kansalaisten identi-teettidilemma vahvistunut.

Esitelmöitsijät ottivat esille myös yhteisöjensä nais-asukkaiden aseman. Naiset ovat erityisen vaikeassa ti-lanteessa. Aineidenkäyttäjinäkin he ovat miehiä haa-voittuvampia, ja kun he pyrkivät irti aineista, heiltävaaditaan miehiä enemmän kärsivällisyyttä ja sitkeyt-tä. Yhteisöjen asukkaista on naisia 24 prosenttia ja osaheistä on arabeja.

Hoitotulosten arviointi kuuluu rutiiniin. Suurin osaasukkaista lähtee kesken hoidon. Arabiasukkaista 10prosenttia vie hoito-ohjelman loppuun. Heidän on vai-kea sulautua juutalaiseen yhteiskuntaan, mutta siltisitä tapahtuu. Israelilaiset selviävät parhaiten ja sijoit-tuvat myös yhteiskuntaan hoidon jälkeen. Huonoitenselviävät palestiinalaiset naiset, joihin ei juutalaineneikä palestiinalainen yhteiskunta suhtaudu kovin ystä-vällisesti.

Yhteisöjen rahoitus tulee meidän Raha-automaatti-yhdistystämme vastaavan organisaation kautta.

17tiimi 1 • 04

Toivon ylläpitäminentärkeää

Elämä hoitoyhteisöissä kuulosti melko kompleksiselta.Niissäkin esiintyi vähemmistö/enemmistö-ongelma,eristäytymistaipumusta erityisesti pahimpien kriisienaikana ja naisten ja miesten välisiä jännitteitä. Irakinsodan aikana muiden ryhmien demonisoiminen ja kes-kinäinen epäluuloisuus ja pelko olivat käsinkosketel-tavia.

Esitelmöitsijät esittivät retorisen kysymyksen, mitäsiis voimme tehdä. Ja vastasivat itse: ihminen ei voielää ilman toivoa, joten henkilöstön täytyy miettiä stra-tegioita toivon ylläpitämiseksi. Pyritään elämään ”ta-vallista yhteisöelämää”, kuin yhteisön ulkopuolisessa-kin elämässä, vaikka kaasunaamarit pidetäänkin kädenulottuvilla.

Asukkaiden kanssa pidetään tavanomaisia keskus-teluryhmiä elämäntilanteiden selvittämiseksi ja suun-nitelmien hahmottamiseksi, yhteisön asioita koskeviapäätöskokouksia ja järjestetään tarvittaessa asukkail-le kahdenkeskeisiä tilanteita. Myös yhteisiä workshop-peja eli työpajoja henkilökunnan kanssa laitetaan pys-tyyn milloin mistäkin kiinnostavista asioista. Sanallisiamuotoja enemmän jännitteitä tuntuivat lievittävän tai-deterapiat, kuten musiikki- ja kuvataideterapiat ja mo-nenlaiset monikulttuuriset tapahtumat. Esimerkiksi jär-jestettiin kunkin etnisen ryhmän tanssiesityksiä vuo-rotellen ja kansalliset alaryhmät tarjosivat oman pe-rinteensä mukaan tehtyjä aterioita toinen toisilleen.

Ihmistä täytyy tutkia kokonaisuutena ja antaapaljon vapautta ja tukea luovuutta yhteisön raken-teiden puitteissa, painottivat yhteisöjohtajat.

Yhteys muihin yhteisöihin tarpeen

Tähän henkilökunta tarvitsee jatkuvaa koulutusta,työnohjausta ja konsultaatiota. Jatkuva yhteyden-pito paikallishallintoon on yhteisön elinehto, etteise unohdu oman onnensa nojaan. Koordinointimuiden hoitotahojen kanssa on muodostanut ikäänkuin sateenvarjon, jonka suojissa eri yksiköt kasva-vat ja kehittyvät.

Tärkeänä pidettiin myös jatkuvaa mentorointiaEuroopan yhteisöjen ja huumehoitoyhteisöjen kans-sa. Sähköinen kehitys oli tuonut tähän merkittäviälisämahdollisuuksia. Tilaisuutta esiintyä kongressis-sa luennoitsijat pitivät yhtenä yhteistyömuotonamuiden eurooppalaisten yhteisöjen kanssa ja ter-vehtivät sitä ilolla.

Välimeren maiden tapaan yhteisöissä tervehdi-tään toinen toisiaan halaamalla. Niinpä he sanoivatolevansa valmiita halaamaan kaikkia kongressivie-raita, jos joku vain viitsii halata heitä.

Kirjoittaja on A-klinikkasäätiön johtava kouluttaja.Hän on osallistunut WFTC:n ja EFTC:n konferenssei-hin vuodesta 1990 lähtien.

KANSAINVÄLINEN yleisö jakoiEFTC:n Mestren-konferenssissaamerikkalaisen GEORGE DE LEO-NIN tutkimuskeskuksessaan saamiahavaintoja. Perustavanlaatuistajoskin yksinkertaista on nähdä vai-he, jossa asiakas ei havaitse on-gelmaa ollenkaan. Hoitopaikkaantullessaan hänellä on levoton jaepämääräisesti paha olo.

Hoitotapahtumaa voi kutsuanimellä ”vaihe nolla”, joka kuiten-kin on pitemmän tien alku ja jotaei sovi väheksyä tai ohittaa. Mata-lan kynnyksen paikat ja neulojen-vaihto tai terveysneuvontapisteet,samoin lääkkeetön ja lääkinnälli-nen hoito ovat joitakin suoria kei-noja, joilla vaiheeseen vastataan.

Työn kohde on parantaa ihmisenelämän laatua eikä painottaa päih-teenkäytön lopettamista.

Avohoitopaikoissa ei tässä vai-heessa pyritä luomaan suhteitahoitohenkilökuntaan vaan vapaanaoleva henkilökunnan jäsen pysäh-tyy keskustelemaan tulijan kanssa.Keskustelun aihe keskittyy kysy-myksiin: ”Mitä Sinulle kuuluu, miksiomasta mielestäsi käytät aineita,mitä huolia Sinulla on? Poikkeataas.”

Hollantilainen EFTC:n kunniajäsenMARTIN KOYYMAN yhtyi esitel-mässään ponnekkaasti tämän hoi-toontulon varhaisen vaiheen koh-taamiseen. Taito pysyä siinä eikäpyrkiä hoidollisesti vaativampiin

muotoihin. Tämä antaa asiakkaillemahdollisuuden uskaltautua jatka-maan hoitopalvelujen käyttämistäitsensä hyväksi. Pitkään kokemuk-seensa nojaten hän totesi, että tilan-ne näyttää parempiosaisten silmissäkauhealta, mutta jos ihminen ei haluatai ymmärrä lopettaa vielä, ei hänsitä pakollakaan tee. Vankiloissa niel-lään huumeita, jos sen ulkopuolellaon käytetty piikkejä. Ammattiin kas-vanut työntekijä osaa vastata ”vaihenollaan”. Samalla hän luo luottamus-ta myös muita hoitopalveluja koh-taan.

Aina tulee olemaan päihteiden-käyttäjiä, mutta heidän kärsimyksiäänvoidaan vähentää. Käyttäjämääriinvaikuttavat niin monet tekijät. – RS

Hoidon ”vaihe nolla”

tiimi 1 • 0418

T oimivalta tukimateriaalilta voidaan odottaa, ettäse 1) vastaa asiakkaan tiedon ja tuen tarpeisiin,2) tukee asiakkaan kiinnittymistä hoitoon tai ai-

nakin 3) luo edellytyksiä tarvittavalle muutokselle riip-pumatta siitä, päädytäänkö säännöllisen hoitosuhteenaloittamiseen.

Kokeilu TorontossaJoitakin vuosia sitten tein John Cunninghamin, Kathe-rine Sdao-Jarvien ja Curtis Breslinin kanssa Torontonaddiktiotutkimusyksikössä (ARF, nyk. CAMH) kvasieks-perimentaalisen kokeen, jossa testasimme alkuarvioin-nin yhteydessä annetun oma-apumateriaalin vaikutus-ta varsinaisen hoidon aloittamiseen ja päihteiden käyt-töön puolen vuoden seurannassa.

Tämä 15 sivun oma-apuopas (Alcohol & you: Get thepicture, make the change!) koostui seuraavista osista(sulkeisiin on merkitty oletettu vaikutuskanava):1) Tiivistelmä asiakkaan alkuhaastattelussa ilmoittamas-ta alkoholin kulutuksesta ja päihdehaitoista (huomionkiinnittäminen päihteiden käyttöön ja sen seurauksiin).2) Piirakkakuviot siitä, kuinka paljon miehet/naiset Ka-nadassa käyttävät alkoholia (mahdollisuus verrataomaa kulutusta muiden kulutukseen -> normatiivinenpalaute).3) Tietoa annos-käsitteestä, haitallisesta juomisestasekä kulutustason ja haittojen yhteydestä (päihdehait-toja koskeva informaatio).4) Lyhyt juomapäiväkirja nykytilanteen tarkkailua var-ten (tietoisuuden lisääminen omasta juomisesta).5) Tietoa vähentämisen tai lopettamisen lyhyt- ja pit-käaikaisista seurauksista (muutosvalmennus).6) Päätöksentekotaulukko, jonka avulla punnita muu-toksen etuja ja haittoja (lopettamisen liittyvien risti-riitojen käsittely).7) Tavoitteen valintaa koskevia vinkkejä (oman pää-määrän valinta).

8) Tietoa niistä eduista, joita päihteiden käytöstä pu-huminen ja sosiaalinen tuki muutokselle tuovat muas-saan (hoitomotivaation lisääminen).9) Toimenpidelista, josta asiakas voi valita yhden, jollaaloittaa muutostyönsä välittömästi (muutoksen välitönkäynnistäminen).

Tähän henkilökohtaiseen oma-apukirjaseen koottiinsiis muutamia keskeisiä tietoja alkuarvioinnista ja poh-jatietoa päihteiden käyttöä koskevan muutoksen välit-tömään käynnistämiseen. Itse hoito alkoi tavallisesti1–3 viikon kuluttua riippuen siitä, milloin seuraava asi-akkaalle sopiva hoitoryhmä aloitti toimintansa.

Miten tutkimus tehtiin?Puoli vuotta kestäneen aineiston keruujakson aikanatätä Alkoholi ja sinä -kirjasta annettiin kaikille uusillealkoholiongelmien takia alkuarviointiin hakeutuneillejoka toisen kuukauden ajan (koeryhmä) ja joka toisenaikana sitä ei annettu (vertailuryhmä). Kirjan esittely

Hoidon keskeytyminen heti alkuunsa on yleistä avohoidossa. Monet käyvät vain ’käänty-mässä’ A-klinikalla, jonka jälkeen heistä ei kuulu mitään ennen tilanteen uutta kriisiyty-mistä. Mitä siis tehdä, jotta hoitoon kiinnittyminen helpottuisi tai jotta yksittäiseksikinjäävästä käynnistä olisi maksimaalisesti hyötyä avun hakijalle?Eli miten tehostaa kontaktia juuri silloin, kun ’rauta on kuumaa’? Olisiko kirjallisestatukimateriaalista apua? Ja millaista sen tulisi olla, jotta asiakas siitä hyötyisi?

ANJA KOSKI-JÄNNESanja.koski-jannes@uta.fi

Sai Alkoholi jasinä -kirjan

Ei saanut

Raittiiden osuus Alkoholi ja sinä -kirjasensaaneilla ja niillä jotka eivät sitä saaneet puolenvuoden seurantaa edeltäneiden 90 päivän aikana.

%

”...KUN RAUTA ON KUUMAA”Muutoksen motivointi oma-apumateriaalinavulla alkuarvioinnin yhteydessä

RAITTIIDEN OSUUS

19tiimi 1 • 04

asiakkaalle ja hänen tietojensa kirjaaminen siihen kes-ti tavallisesti viisi minuuttia.

Alkuarvioinnissa kävi aineiston keruujakson aikana1 122 asiakasta, joista 499:llä ensisijainen ongelma olialkoholi. Heistä kolme neljäsosaa oli miehiä, yksi kol-masosa eli parisuhteessa ja noin puolella oli peruskou-lun jälkeistä koulutusta. Alkuarviointia edeltäneen 90päivän aikana heillä oli keskimäärin 44 juomispäivää jahe joivat keskimäärin 8,9 annosta (kanadalainen annos=13,6 g puhdasta alkoholia) eli noin 120 g puhdasta al-koholia per juomispäivä. Ainoa merkitsevä ero (p<.02)koe- ja vertailuryhmän välillä alkuarvioinnissa oli se,että koeryhmä oli keski-iältään pari vuotta vanhempikuin vertailuryhmä (41 vs. 39 vuotta).

TuloksetAlkuarviointiin osallistuneista 433 sai kutsun osallistuahoitoon. Koeryhmästä hoidon aloitti 89 prosenttia javertailuryhmästä 83 prosenttia. Tämä 6 prosentin erohoitoon osallistumisvalmiudessa koeryhmän hyväksi eiollut suuri, joskin se oli tilastollisesti merkitsevä (p<.02).

Entä mikä vaikutus annetulla oma-apumateriaalilla oliosanottajien alkoholin käyttöön? Asiaa selvitettiin pu-helimitse tehdyssä puolen vuoden seurannassa, johonpoimittiin umpimähkäisesti 198 osanottajaa. Heistä 52kieltäytyi ja 14:ta ei tavoitettu. Seurantaan osallistunei-den ja osallistumattomien välillä ei ollut muita erojakuin se, että edellisistä 58 prosentilla oli peruskoulunjälkeistä koulutusta, kun taas jälkimmäisillä oli sitä vain43 prosentilla (p<.004). Seurantaan osallistuneiden koe-ja vertailuryhmän jäsenten juomisessa oli kuitenkinmelkoisia eroja (ks. kuvio).

Huomattavasti suurempi osa oma-apumateriaalia saa-neista oli ollut raittiina puolen vuoden seurantaa edel-täneiden kolmen kuukauden aikana riippumatta siitä,osallistuivatko he hoitoon vai eivät. Koeryhmässä rait-tiina oli ollut 40 % ja vertailuryhmässä 22 % (p=.04).

Kun katsoimme erikseen niitä, jotka olivat jatkaneethoitoa ja niitä, joille alkuarviointi oli jäänyt ainoaksihoitokäynniksi, tulokset vahvistivat edellä kuvattuaeroa. Sekä hoidon aloittaneiden että siitä pois jäänei-den joukossa juomispäivien määrä ja keskimääräinenkulutus juomispäivinä oli huomattavasti alhaisempaaryhmässä, joka oli saanut Alkoholi ja sinä -oppaan. Hoi-toon osallistuneiden joukossa koeryhmä oli juonut kes-kimäärin 90 annosta ja vertailuryhmä 140 annosta vii-meksi kuluneen neljännesvuoden aikana. Hoitoon osal-listumattomilla ryhmäero oli vieläkin suurempi: 52 an-nosta vs. 236 annosta viimeksi kuluneen neljännesvuo-den aikana. Analyysissä vakioitiin alussa havaitut ryh-mien väliset erot, joten saatu tulos ei johtunut päihtei-den käytön lähtötason tai muiden taustamuuttujieneroista.

PäätelmätTutkimuksen tulokset vahvistivat näkemystä siitä, ettäoma-apumateriaalilla voidaan saada aikaan merkittävääalkoholinkäytön vähenemistä. Palautteen ja ohjeidenkirjallinen asu auttaa asiakasta pitämään mielessäänmuutoksen kannalta olennaiset asiat, jotka muuten hel-posti unohtuvat välittömän kriisin jälkeen. Ne antavathänelle myös mahdollisuuden pohtia tilannettaan jatehdä ratkaisunsa omassa rauhassa. Monille voi myösolla helpompaa aloittaa hoito, jos he voivat osoittaatehneensä jo jotain muutoksen eteen – osoittaahan seainakin sen, että kyseisen henkilön hallinta ei ole tyys-tin hävinnyt.

Avun oikea-aikaisuudella näyttää myös olevan mer-kitystä. Tässä tutkimuksessa pyrittiinkin tehostamaanasiakaskontaktia juuri silloin, kun asiakas tuli apua ha-kemaan. Tämä tapahtui antamalla asiakkaalle oma-apu-materiaalia alkuarvioinnin yhteydessä. Henkilökohtai-sesta oma-apumateriaalista oli hyötyä paitsi niille, jot-ka päättivät osallistua heille tarjottuun hoitoon myösniille, jotka päätyivät vastakkaiseen ratkaisuun. Oma-apumateriaali lisäsi myös hienoisesti (6 %) hoitoon kiin-nittymistä.

Joitakin vuosia sitten teimme samansuuntaisen tut-kimuksen Helsingissä kahdella A-klinikalla avokatkaisu-asiakkaiden kanssa. Apuna käytimme kirjasta Miten hoi-dan itseäni. Ohjeita alkoholin vieroitusoireista kärsivil-le. Myös tässä tutkimuksessa tulokset olivat rohkaise-via (ks. Tiimi 5/1996: Avokatkaisua voidaan kehittää).Toronton tutkimuksessa opasvihko oli kuitenkin muo-kattu henkilökohtaisempaan muotoon, jolla oletimmeolevan vielä enemmän vaikutusta kuin yleisluontoisillaitsehoito-ohjeilla. Hoidon alussa annettu henkilökohtai-nen oma-apumateriaali ja palaute alkuarvioinnista näyt-tikin hienokseltaan edistävän hoitoon kiinnittymistä,mutta selvästi ainakin juomisen hallintaa, vaikka hoi-toa ei aloitettukaan.

■ K I RJALLI SUUS:

Alcohol & you: Get the picture, make the change! Your personalassessment booklet. Addiction Research Foundation 1997.

JOHN CUNNINGHAM, KATHERINE SDAO-JARVIE, ANJAKOSKI-JÄNNES & CURTIS BRESLIN: Using self-help materialsto motivate change at assessment for treatment. Journal ofSubstance Abuse Treatment 20/2001.

ANJA KOSKI-JÄNNES: Avokatkaisua voidaan kehittää. Tiimi5/1996.

ANJA KOSKI-JÄNNES & ANTTI HOLOPAINEN: Miten hoidanitseäni. Ohjeita alkoholin vieroitusoireista kärsiville. KettutienA-poliklinikka, A-klinikkasäätiö 1996.

Kirjoittaja on sosiaalipsykologian professori Tampe-reen yliopistossa.

tiimi 1 • 0420

V iime kesän katukuvassa oli tutkailtavana uusimuotivaate, napapaita. Nuorempien neitojenpaidat lyhenivät äkisti alapäästään, ja näyt-

teillä oli runsain määrin paljaita napoja. Syksyn myö-tä navat peittyivät toppatakkeihin, ja ensi kesä tuo-nee mukanaan jo muita ihmettelyn aiheita. Muoti-ilmiöt ovat aina arvaamattomia.

Muotia ja makua koskevat kysymykset ovat niinmutkikkaita, ettei niiden analysointia kannata edesyrittää. Mutta symboloiko lihallinen napa aineetto-mampiakin kysymyksiä?

TÄMÄN MAAILMANAJAN keskeisiä harrastuksia onoman navan kaivelu. Kokeminen, tunteminen, omanitsensä löytäminen sekä kaikensorttisten subjektii-visten oikeuksien ja mielitekojen toteuttaminen näyt-tävät saavan yhä keskeisemmän sijan ihmisten mer-kitystenantomaailmoissa. Jotkut kantavatkin jo huol-ta napanöyhdän syvyyksiin hukkumisen vaarasta.

Kokemuksellisuuden ja subjektiviteetin esiintuo-misessa ei ole mitään vikaa. Olemme eläneet maail-massa, jossa yksilön elämälle keskeisiä merkityksiäon tuotettu valtaosin tuon yksilön ulko- ja yläpuolel-la. Subjektin totisesti sietääkin kasvaa.

Pulmalliseksi tilanne kuitenkin muuttuu kun ajatel-laan, että yksilö löytää merkityksensä pelkästäänomaan napaansa tuijotellen. Minä osaltani olen siinäuskossa, että tietoiset subjektit eivät vain neitseelli-sesti synnytä itse itseään. Heidät myös tuotetaan. Jaolosuhteissa, joihin lukuisat yhteisölliset reunaehdotratkaisevalla tavalla vaikuttavat. Arvelen luovani it-seäni omaehtoisesti varsin rajalliselta osin, ja mo-niin pulmiini en Googlestakaan löydy apua vaikkamiten hakua tarkentaisin.

Onko tuo yksilöllistymiskehitys menossa päihde-huollossakin? Ainakin sen toimintavalikko näyttääpainottuvan enenevästi yksilöiden käsittelyn suun-taan. Jos ei jenkeistä, niin viimeistään Uudesta-See-lannista löytyy randomisoitu kaksoissokkotutkimus,joka osoittaa menetelmän X kiistattomasti menetel-

mää Y vaikuttavammaksi. Arvioinneissa vain useinsivuutetaan se, että näitä kliinisen puhtaita löydök-siä sovelletaan aina monin tavoin vakioimattomassa,vajaassa ja epäpuhtaassa maailmassa.

Monia tulkintamahdollisuuksia avaa esimerkiksiviime Tiimissä raportoitu Stakesin seurantatieto. Senmukaan vuonna 2002 ensisijaisena hoitoon hakeutu-misen syynä buprenorfiinin väärinkäyttö oli yli kol-me kertaa heroiinin käyttöä yleisempää.

Minä en osaa ottaa kantaa huumehoidon menetel-mien vaikuttavuuteen yksilötasolla. Ei minulla olemitään syytä epäillä asiasta esitettyä tutkimusnäyt-töä tai hoitotyöntekijöiden totista pyrkimystä hy-vään työskentelyyn.

Mutta minä osaan ottaa kannan sen suhteen, ettähuumausaineongelmien hoitaminen jää yleisemmällätasolla tuloksettomaksi, jos yhteiskunnallisten teki-jöiden vaikutus unohdetaan. Esimerkkejä löytää hel-posti. Vaikkapa pääkaupunkiseudulla olisi säästyttysuurelta inhimillisen kärsimyksen määrältä, jos viimevuosikymmenellä olisi tosissaan yritetty integroidamaahanmuuttajanuoria mukaan valtakulttuuriin. Syn-tynyttä kaulaa ei kyllä matalan kynnyksen palveluillakurota umpeen.

Miten se nyt vanhakantaisesti menikään: ensintehdään sairaita ja sitten sairaala…

YHTEISKUNTA EI VOI tuottaa onnellisuutta. Sen löytä-minen on yksilön tehtävä. Mutta yhteiskunta voi ha-lutessaan merkittävästi lievittää niitä onnettomiaolosuhteita, jotka yksilöiden elämässä voivat aiheut-taa erilaisia puute- tai sopeutumisongelmia. Kysymyson siitä missä määrin tuota halua löytyy. Ja lähem-mäksi tullen: missä määrin edes me, päihdehuollontyöntekijät, pidämme tuotakin ulottuvuutta esillä.

Kirjoittaja työskentelee projektitutkijana A-klinikkasää-tiön keskustoimistossa. Hän aloittaa Tiimin kolumnisti-na tästä numerosta alkaen.

JUKKA HEINONENjukka.heinonen@a-klinikka.fi

NAPA NÄKYVISSÄ

HE

IN

ON

EN

21tiimi 1 • 04

Järvenpään sosiaalisairaala on toteuttanutkolme vuotta sosiaali- ja terveysministeriönpyynnöstä koulutushanketta, joka on suunnattuopioidiriippuvaisten lääkkeellisiä vieroitus-,korvaus- ja ylläpitohoitoja toteuttavalle henki-löstölle. Millaisia kokemuksia koulutuksenaikana on saatu? Millainen kuva hoidon toteu-tuksesta on välittynyt?

J ärvenpään sosiaalisairaalassa toteutettu koulutuson muodostunut kahden päivän ns. peruskurssis-ta ja työkokouksesta. Jokainen peruskurssin käy-

nyt on voinut osallistua työkokoukseen. Peruskurssillaon käyty läpi opiaattiriippuvuuden patofysiologiset pe-rusteet, korvaushoitolääkkeiden farmakologia ja psyko-sosiaalisen hoidon perusteet. Tämän lisäksi on raken-nettu hoitomalli jonkin paikallisen organisaatiomallinpohjalle ja/tai tarkasteltu esimerkkien pohjalta toimivaahoitomallia. Koulutusohjelmaa on mukautettu osallis-tujien tarpeiden mukaan.

Kouluttajat ovat olleet jakamassa hoidon toteuttaji-en kanssa sitä alkuhämmennystä, jota uudet lääkkeelli-set vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidot ovat joskus ai-heuttaneet. Koulutuksella on ollut positiivinen vaikutushoitoa toteuttavien keskinäisiin suhteisiin. Osalle osal-listujista pelkkä keskusteluapu on riittänyt tukemaan jakannustamaan heitä arkisessa hoitotyössä. Osa koulu-tukseen osallistujista on pitänyt oman verkostonsa kas-vamista työtä tukevana.

Tässä artikkelissa tuon esille omia pohdintojani mat-kan varrelta, jota olen kulkenut koulutuksen suunnitte-lijana ja järjestelijänä sekä alussa hoidon toteuttajana.Kirjoittaessani hoidoista tarkoitan lääkkeellisiä vieroi-tus-, korvaus- ja ylläpitohoitoja opiaattiriippuvaisillehenkilöille.

Samanlaista työtä tekevientapaaminen arvokasta

Koulutukseen kuuluneissa yhden työpäivän mittaisis-sa työkokouksissa on aamupäivän aikana pidetty yksiasiantuntijaluento ja loppuaika on käytetty toimintayk-siköiden puheenvuoroihin.Työkokoukseen osallistunei-den antama tuki ja asioiden jakaminen koetaan tärkeim-mäksi omaa jaksamista ja työtä tukevaksi tekijäksi. Ko-koukseen osallistuneet ovat kertoneet jaksavansa toteut-taa hoitoja ja tavata asiakkaita, kun on saanut tavata sa-manlaista työtä tekeviä. Neuvot ja ohjeet ovat auttaneetlöytämään erilaisia ratkaisuja, mikä on lisännyt omaajaksamista ja vapauttanut energiaa uusiin toimintoihin.

Erityisesti juuri korvaushoidon toteuttamisen aloit-taneet toimintayksiköt ovat antaneet palautetta siitä,kuinka työkokoukset ovat piristäneet sitä arkityötä, jotahe tekevät aika yksinään omassa toimintayksikössä.Työkokouksissa työntekijät ovat voineet usein todeta,että muillakin on samantyyppisiä ongelmia ja kokemuk-sia kuin itsellä.

Jotkut osallistujat ovat kaivanneet avoimempaa ilma-piiriä keskustelulle. Joissakin työkokouksissa on poh-dittu hoidon toteutuksessa esiintyviä ristiriitoja ja on-gelmakohtia. Ratkaisut ovat olleet usein toimipaikka-kohtaisia. Työkokoukset ovat toimineet verkostoitumi-sen pohjana ja laajentaneet kontakteja sekä välittäneettietoa niin kouluttajien kuin hoitoa toteuttavienkin kes-ken.

Perusterveydenhuoltoon erityistähuomiota

Noin 50 eri perusterveydenhuollon toimintayksikköä onosallistunut lääkkeellisten vieroitus-, korvaus- ja yllä-pitohoitojen toteuttamiseen, osa vain viikonloppulääk-keitä jakaen. Hoidon integroimista perusterveydenhuol-lon rakenteisiin ovat joskus vaikeuttaneet hoitojärjes-

Kolme vuotta lääkkeellisten hoitojen koulutusta– miten tästä eteenpäin?

PÄIVI JOKINENpaivi.jokinen@a-klinikka.fi

tiimi 1 • 0422

telyjen hajanaisuus sekä osaamiseen, asenteisiin ja voi-mavaroihin liittyvät puutteet.

Lääkkeelliset vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidotovat ajoittain kuumentaneet niin hoitoa toteuttavienkuin muidenkin tunteita siitä, kenelle hoito tulisi suun-nata ja millä kriteereillä. Ensimmäisinä vuosina työko-kouksissa olivat aika useinkin puheenaiheena korvaus-ja ylläpitohoidon erot. Ajatus siitä, että kaikki eivät rai-tistu, vaan hoidon tavoitteena voi olla päihteidenkäy-tön vähentäminen, tuntui joskus puhuttelevan hoitoatoteuttavaa henkilöstöä.

Osa perusterveydenhuollon työntekijöistä on koke-nut, että uudet lääkkeelliset korvaushoidot tuovat lisä-ongelmia perusterveydenhuollon kenttään. Ne tulevattyöntekijöiden toteutettaviksi ilman riittävää koulutus-ta ja voimavarojen tarkistusta. Perusterveydenhuolto-henkilöstö ei ole aina mieltänyt tehtäväkseen päihde-kuntoutusta, koska he ovat kokeneet, etteivät he ole saa-neet riittävästi koulutusta ja tarvittavia resursseja. Sa-maan aikaan he kuitenkin kohtaavat päihdeongelmaisiatyössään.

Järvenpään sosiaalisairaalan hankkeessa on keskityt-ty sisällölliseen koulutukseen, mutta tarvitaan myösmenetelmällistä koulutusta. Työntekijät kaipaavat lisä-koulutusta psykososiaalisen hoidon toteuttamiseen.

Jokaisen tulisi välittää yhteistyönonnistumisesta

Työntekijöiden kyky auttaa epävakaita asiakkaita muut-tuvissa ja ristiriitaisissa olosuhteissa on koetuksella jahoitotilanteet koetaan joskus turhauttavina. Pirstalei-nen hoitojärjestelmä voi lisätä turhautumisen tunnet-ta: yksi antaa lääkkeen, toinen hoitaa psykososiaalisenkuntoutuksen ja kolmas määrää, miten paljon annetaanja mitä. Omat vaikuttamismahdollisuudet koetaan pie-niksi ja uuvutaan.

Voisiko osa uupumisen kokemuksesta olla yhteydes-sä ennakkoasenteisiin ja/tai vaikeuteen kohdata uusiatilanteita? Tiimityöskentelyssä olisi voimaa. Jokaisentulisi välittää yhteistyön onnistumisesta. Jokainen tii-missä ja verkostossa toimiva on ainutkertainen ihmi-nen, joka tulkitsee toimintaa ja asettaa tavoitteet omas-ta viitekehyksestään lähtien. Yhteisen tavoitteen tai en-nemminkin näkemyksen syntyminen tavoitteeksi voiviedä aikaa. Hoidon toteuttajille tehdyn kyselyn mukaan(Tiimi 1/2003) he ovat tavanneet asiakkaan lähipiiriinkuuluvia henkilöitä ja sosiaalityöntekijöitä, mutta vainkuusi toimintayksikköä oli tavannut aloittavan hoitopai-kan henkilökuntaa.

Työntekijöillä on usein voimavarana ns. hiljainen tie-to, jonka avulla tehdään arvioita tapahtumista, tilanteis-ta ja toiminnoista erottelematta, mihin sääntöihin ja teo-rioihin ne linkittyvät. Hiljaista tietoa on, kun työntekijä

osaa arvioida, milloin tarvitaan aktiivista toimintaa, mil-loin aktiivista läsnäoloa ja liittolaisena olemista. Tilan-teeseen ei liity paineita siitä, miten tulisi menetellä.

Usein esim. tukihenkilöillä on toiminnassa mukanatervettä kriittisyyttä. He kuulevat ja näkevät asiakkaantilanteen ”kokonaisuutena”, eikä asiakas kuule esimer-kiksi ”ei kuulu meille” -kommentteja. Yhdessä toimimi-nen on luonnollista, jolloin asiakkaalle välittyy tunne ha-lusta yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, jossa on tilaamyös erilaisille näkemyksille.

Työnohjauksesta ja keskinäisestäarvostamisesta tukea

Rasittavimmaksi perusterveydenhuollon työntekijätovat kokeneet suuren työkuorman, jonka paineissa syn-tyy riittämättömyyden kokemuksia. Työnohjauksenpuuttuminen on lisännyt turhautumisen tunnetta. Riit-tämättömyyden kokemukset ja turhautumisen tunnelaskevat motivaatiota ja sitoutumista. Palautetta tehdys-tä työstä ei saada riittävästi.

Tarvitaan työnohjausta ja avointa vuorovaikutusta.Työnohjaus on työhön liittyvien asioiden tarkasteluatyön tekemisen helpottamiseksi. Työntekijälle voi nous-ta työssä vastatunteita, esim. asiakkaan kokemaan toi-vottomuuteen työntekijä vastaa kokemalla keinottom-uutta ja reagoi luomalla toiveikkuutta. Näitä tilanteitavoi oppia tunnistamaan työnohjauksen avulla.

Työntekijän jaksaminen on erityisen tärkeää. Työn-ohjauksella ja täydennyskoulutuksella voidaan tukeajaksamista ja ammatillista osaamista. Vuorovaikutustatulisi pyrkiä pitämään yllä kaikkien toimintayksikköta-sojen ja asiakkaan lähipiirin kanssa, koska saadun tie-don perusteella voidaan toimintaa suunnata paremminkuntoutusta, asiakkaan elämänlaatua ja työntekijöidenjaksamista parantavaksi. Opettelemalla tuntemaan omatrajansa voi samalla pyrkiä ehkäisemään omaa loppuun-palamistaan.

Keskusteluun, jota hoitoa toteuttavat käyvät, tarvit-taisiin myös asiakkaiden näkökulmaa, jotta saisimmetietoa siitä, miten he ovat kokeneet saadun hoidon.

Perusterveydenhuollossa toteutettavat korvaushoi-dot ovat hyviä asenteellisen muutoksen virittäjiä. Jokuuusi työntekijä voi huomata, että entinen huumeiden-käyttäjä on huolissaan samoista arkipäivän asioista –kuten lapsensa pärjäämisestä koulun välitunneilla –kuin hän itse.

Työn ydin kohtaamisessa, ei lääkkeessäKorvaushoito ei ole pelkästään medikaalinen asia. Psy-kososiaalisuus tuo korvaushoitoon kokemuksellisuudenja sosiaalisen ulottuvuuden. Psykososiaalisen käsitteenmääritelmät vaihtelevat suuresti. Se on määritelty laa-jasti sosiaali- ja terveysalan työksi, joka kohdistuu so-

23tiimi 1 • 04

siaalisiin ja psyykkisiin kysymyksiin, käy-tännölliseksi avuksi, neuvonnaksi, muutos-työksi tai terapeuttiseksi tueksi.

Sandell määrittelee psykososiaaliseksityöksi työn syrjäytyneiden kanssa ympäris-tössä, johon kohdistuu jännitteitä yksilönja yhteiskunnan kohtaamisesta. Työhönkuuluvat samanaikainen käytännöllinenapu, pedagoginen neuvonta ja terapeuttinen tuki.Työskentelyn tavoitteet ulottuvat potilaaseen, lähipii-riin ja koko yhteiskuntaan.

Psykososiaalista kuntoutumista tukee ryhmä- taiyhteisöhoito. Se voi tukea sosiaalisen toimintakyvynkehittymistä tukemalla asiakkaan kykyä oppia erotta-maan asiat, jotka ovat hänen itsensä vastuulla ja asiat,jotka ovat oman kontrollin ulkopuolella.

Ryhmissä esiintyvät ristiriidat ja toimintaa häiritse-vät tekijät ovat tärkeitä sosiaalisen vastuun oppimisentilanteita. Ristiriitoja ei tulisi pelätä, vaan niihin olisi py-rittävä vastaamaan siten, että erilaiset näkökulmat koh-taavat. Tätä kautta asiakas voi oppia yhteisölliseen eikäpelkästään yksilölliseen vastuuseen. Ryhmä voi haas-taa asiakasta ajattelemaan oman toiminnan merkityk-siä koko ryhmän kannalta. Asiakas toimii ryhmän osa-na ja kohtaa yhteisölliset rajat ryhmän kanssa käytä-vässä vuorovaikutuksessa. Myös ryhmiin liittyvät omatriskinsä, jotka tulee aina arvioida ja keskustella asiakas-lähtöisesti, esimerkkinä kysymys, tuottaako ryhmäänosallistuminen liikaa ahdistusta asiakkaalle.

Asiakas kokee pillerin joskus jopa elinehdoksi ja hänhakee sen lähes joka päivä toimintayksikön sairaanhoi-tajalta. Lääke mahdollistaa asiakkaan toimintakyvynpyrkiä päivittäisiin ja toistuviin työsuorituksiin ja myöspettymysten ja muiden erilaisten tunteiden kohtaami-seen. Tätä ennen asiakas on kuitenkin joutunut montakertaa kohtaamaan omia usein piilossa olevia häpeänja syyllisyyden tunteitaan. Ne saattavat näkyä itseen taitoisiin kohdistuneena raivona, ylimitoitettuina itsetun-non kohentamispyrkimyksinä tai toisten mitätöintinä.Tunteet aiheuttavat ylimääräistä taakkaa, ja ennen kaik-kea ne eristävät.

Näistä tunteista ja leimautumisesta tulee voida pu-hua asiakkaan kanssa. Asiakkaan kuntoutumista tarkas-teltaessa työn ydin on kohtaamisessa, ei ainoastaankorvaushoitolääkkeessä. Jos asiakkaan hoitoympäristöon kiinnipitävä, kohtaamisessa on tilaa myös erilaistentunteiden ilmaisuille. Kiinnipitävyydellä tarkoitan kiin-nittymisen mahdollisuutta, johon tarvitaan kunnioitta-vaa huolenpitoa ja luottamusta.

Lääke lisää asiakkaan luottamusta pysyä raittiina jamahdollisuuksia keskittyä psykososiaaliseen kuntoutuk-seen. Tämän lisäksi lääke vähentää ainehimoa ja odo-tettuja vieroitusoireita. Lääkkeen psykologiset ja farma-

kologiset vaikutukset ovat riippuvaisia myöshenkilöistä, jotka hoitavat asiakkaita. Työnte-kijän sopivuus, ammatillisuus, työyhteisön tuki,koulutus, työkokemus, tieto, empatia, huumori

ja yhteistyökyky sekä muut tekijät vaikuttavatasiakkaan kokemuksiin lääkkeen vaikutuksista.

Keskeyttämisiin apua verkostotyöstä?Voisivatko lääkkeellisissä korvaushoidossa olevat asi-

akkaat toimia toisilleen tukihenkilöinä? Voitaisiinkohoidon keskeyttämispäätöksissä ajatella tehtävän laa-jaa verkostotyötä esimerkiksi läheisneuvonpitomallinmukaan? Hoitotiimin ulkopuolinen työntekijä kutsuisiverkostopalaveriin vähintään viikoittain asiakkaan kans-sa tekemisissä olevat lähipiirin henkilöt, jotka voivatkäytännössä tukea hänen hoitoaan. Tapaamiseen kut-suttaisiin myös ammattiauttajat: hoidon arvioineet jahoitoa toteuttavat. Palaverissa hoidon lopettamispää-tökseen edennyt tilanne todetaan ja suunnitellaan jat-kohoito niin, ettei asiakasta jätetä ilman hoitoa.

Verkostopalaverin koollekutsujan työrooli voisi ollavaihteleva. Häneltä vaaditaan verkostojen tuntemista,arviointi- ja vuorovaikutustaitoja ja verkostossa olevi-en sietokyvyn ja voimien huomioimista. Käytännön to-teutuksen esteeksi voivat nousta esimerkiksi ajan riit-tämättömyys osallistua palavereihin, työntekijäpulan ai-heuttamat ongelmat, ihmissuhdeongelmat, häpeän tun-ne tai organisaation kulttuuriset esteet.

Hoitoon hakeutumisvaiheessa asiakkaat tarvitsevattukea, minkä voisi saada helposti, nopeasti ja ilman lei-mautumisen ja häpeän vaaraa. Tällaista apua voisi saa-da esimerkiksi alueellisista matalan kynnyksen palve-lupisteistä. Tukihenkilöiden kanssa tapahtuvaa yhteis-työtä voitaisiin pyrkiä lisäämään. Heidän asiantunte-mustaan voidaan hyödyntää myös työntekijöiden kou-luttamisessa.

Toiminnallisia kuntoutusmuotoja toivotaan erityises-ti, jotta päivään syntyisi rytmiä. Tähän tarvitaan myösrahoitusta. Voisiko työvoimahallinnon kanssa tehtävääyhteistyötä lisätä? Entä vertaisryhmät? Henkilökunnantyötapojen laajentaminen voisi lisätä yhdessä olemistatai ihan tavallista yhteisen arkipäivän elämistä. Jokai-seen kohtaamiseen ei tarvita teoria- ja menetelmäläh-töisiä perusteluja. Tärkein havainto, jonka olen asiak-kaiden kanssa käymistäni keskusteluista saanut, on, ettähenkilökunta joka kykenee osoittamaan luottamusta javälittämään oman ihmisarvoa kunnioittavan työotteen-sa saa sille kuuluvaa arvostusta.

Kirjoittaja toimii Järvenpään sosiaalisairaalassa projek-tisuunnittelijana opiaattiriippuvaisten henkilöidenlääkkeellisten vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoitojatoteuttavan henkilöstön koulutushankkeessa.

tiimi 1 • 0424

Mikkelissä nuorten päihdepysäkintoimintaa startataan avoimin mielin jatuorein ottein. Nuorten omaan maail-maan etsitään kosketuspintoja, jaMixStoppiin on tervetullut pienempiäkinmurheita käsittelemään.

M ikkelin nuorten päihdepysäkki avautuiviime vuoden syyskuussa. Se on kau-pungissa ensimmäinen nuorille suun-

nattu päihdehuollon avohoitopaikka.Päihdepysäkkiä ajoi kaupunkiin Mikkelin

päihdetiimi, päihdeasioiden parissa askaroi-vien eri tahojen yhteistyöryhmä. Mikkelin kau-pungin sosiaali- ja terveystoimi pyysi MikkelinA-klinikkatointa hakemaan rahoitusta nuortenpäihdepysäkille. Päihdepysäkki starttasi Mik-kelin A-klinikkatoimen toisena yksikkönä.

Päihdepysäkki on kolmevuotinen hanke,jota rahoittavat Raha-automaattiyhdistys, Mik-kelin kaupunki ja Puumalan, Juvan, Ristiinan,Mäntyharjun ja Hirvensalmen kunnat. Toimin-ta kehitetään sellaiseksi, että jatkossa kunnatrahoittavat sen ostopalvelusopimuksilla. TilatMixStopiksi nimetty päihdepysäkki sai hyvinkeskeiseltä paikalta, Mikkelin torin laidalta Por-rassalmenkadulta.

Nuorten ryhmältä tietoanuorten kuvioista

MixStopissa on toiveena, että korjaavan hoito-työn lisäksi aikaa jäisi myös kenttätyöhön, eh-käisevään työhön, varhaisvaiheen työhön, neu-vontaan, koulutukseen ja konsultointiin. Alku-vaiheessa päihdepysäkin kolme työntekijääovat kierrelleet Mikkelin alueen peruskoulunyläkouluissa juttelemassa oppilaiden kanssa.

– Jokainen oppilasryhmä on erilainen. Hetietävät päihteistä paljon mutta kysymyksiäkinon. Asiaan päästään hyvin kiinni, kun teetäm-

me oppilailla ensin piirroksia aiheesta minä ja päihteet.Ne laitetaan seinälle ja niitä tarkastellaan yhdessä. Yllät-tävänkin asialliseen keskusteluun päästään, ja tuntuu,että jonkinlaista toiminnallista valistusta oppilaat kaipai-sivat, miettivät MixStopin vastaava sosiaaliterapeuttiTanja Hyvärinen ja ohjaaja Anne Jalkanen.

Oma problematiikkansa ovat nuoremmat viides- jakuudesluokkalaiset. Joillekin heistä päihteet ovat tuttuja,kun taas toiset elävät vielä täysin lapsen maailmassa. Mi-ten lähestyä päihdetematiikkaa tämänikäisten kanssa?

MixStopin sairaanhoitaja Sanna Häkkinen käynniste-lee kahdeksasluokkalaisista koottavaa nuorten verkos-toa, joka kokoontuu säännöllisesti päihdepysäkille jutte-lemaan nuorten asioista, esim. siitä mikä nuorten kult-tuurissa tai kaveripiirissä huolestuttaa ja mistä pitäisisaada tietää lisää. Nuoret saavat todistuksen osallistu-misestaan toimintaan.

– Ideana on kaventaa kuilua aikuisten ja nuorten vä-lillä ja saada nuorten oma ääni kuuluviin. Haluaisimmesaada realistisen kuvan nuorten elämästä. Usein aikui-set vain kuvittelevat tietävänsä, miten nuorilla menee,Sanna Häkkinen muistuttaa.

Mikkelin päihdepysäkki MixStoppi mielii

KYNNYKSEN MATALAKSI

Teksti & kuva: AULI SAUKKONENauli.saukkonen@a-klinikka.fi

Mikkelin nuorten päihdepysäkki MixStopissa työskentelevätohjaaja Anne Jalkanen (vas.), vastaava sosiaaliterapeuttiTanja Hyvärinen ja sairaanhoitaja Sanna Häkkinen.

25tiimi 1 • 04

Mitään ei ole kiveenkirjoitettu

Tieto uudesta päihdehuollon paikas-ta tuntuu levinneen hyvin, mutta töi-täkin sen eteen on tehty tapaamallaniin nuoria kuin heitä työssään koh-taavia aikuisia. Tähän mennessä py-säkillä on käynyt 11–22-vuotiaitanuoria. Puitu on huumeisiin, seka-käyttöön, tupakointiin ja mielenter-veysongelmiin liittyviä asioita, mut-ta myös omien vanhempien ongel-mia.

Koulukäynneillä yritetään tähden-tää, että MixStoppiin voi tulla, vaik-ka ongelma ei niin isolta tuntuisi.Päihdepysäkillä on myös jatkuva päi-vystys, eikä ajanvarauksia välttämät-tä tarvita, vaan voi soittaa tai oves-ta voi kävellä sisään aukioloaikoina.

MixStopin monet toimintaperiaat-teet – vapaaehtoisuus, luottamuksel-lisuus, asiakaslähtöisyys, kokonais-valtaisuus – ovat A-klinikkatyöstätuttuja, mutta Mikkelin erikoisuutenaon luovien menetelmien käyttö. Tan-ja Hyvärinen on myös tanssitera-peutti ja Anne Jalkanen on aloitta-massa taideterapeutin koulutusta.

Keväämmällä MixStopin on tarkoi-tus aloittaa ryhmätoimintaansa, jaensimmäisiin kaavailtuihin ryhmiinkuuluu ehkäisevän työn viitekehyk-sessä perustettava luovan tanssinryhmä. Myös läheisten ryhmä on tar-koitus käynnistää helmikuussa.Nuorten vanhempia haastetaan mu-kaan katupartiotoimintaan ja järjes-tetään heille koulutusta yhdessänuorisotoimen kanssa.

Mikkelin päihdepysäkki on aloitta-nut toimintansa kaikessa rauhassa,toimintaympäristöään tutkien, tar-peita miettien ja kontakteja solmien.Tämä on ollut tarkoitus, sanoo Mik-kelin A-klinikkatoimen johtaja RaimoPitkänen.

– Asiakasryntäys päihdepysäkilleei ole alkuun edes toivottavaa. Ensintehdään pohjatyötä ja etsitään hyviäkäytäntöjä, sitä mikä toimii. MixSto-pin kohdalla mitään ei ole vielä ki-veen kirjoitettu.

■ LASTEN KESKUS on kustantanut Järven-pään sosiaalisairaalan koordinoimassa per-hekeskeisen huumehoidon kehittämisprojek-tissa (Perho) syntyneet kaksi kirjaa, joissakäsitellään päihdeongelmaa perheessä. Lap-set ja vanhempien päihdeongelma -opaskirjakäsittelee vanhemman päihderiippuvuuttalapsen silmin ja tarjoaa tietoa ja käytännönneuvoja lapsen auttamiseen. Kirja on suun-nattu vanhemmille ja kasvattajille.

Entä miltä mahtaa oravalapsista tuntua,kun isä kesken leikin muistaa, että herraKäki jo odottelee häntä Tuoppilassa? Eläin-ten maailmaan sijoitettu Et ole yksin, Pikku-Kurre antaa lapselle mahdollisuuden purkaapahaa oloaan yhdessä aikuisen kanssa. Kirjakannustaa puhumaan ja tarjoaa ratkaisumal-lin lukkiutuneeseen tilanteeseen ja perheensalaisuuden purkamiseen.

Lapset ja vanhempien päihdeongelma-oppaan teksti on Tiina Holmbergin. Et oleyksin, Pikku-Kurren on kirjoittanut SaaraLaiho ja kuvittanut Johanna Moisio.

Kirjat ovat saatavilla hyvin varustetuistakirjakaupoista sekä tilattavissa A-klinikka-säätiön keskustoimistosta, p. (09) 6220 290,www.a-klinikka.fi/julkaisut, ja Lasten Keskuk-sesta, www.lastenkeskus.fi.

K I R J A T

SAARA LAIHO: Et ole yksin,Pikku-Kurre. 29 sivua.Hinta 17 euroa.

TIINA HOLMBERG: Lapsetja vanhempien päihde-ongelma. 54 sivua.Hinta 11,80 euroa.

Perheen päihdeongelmalapsen näkökulmasta

■ L U E T T A V A A L U E T T A V A A

Al-Anon toimii – Työkaluja alkoholis-tien läheisille. Al-Anon Keskuspal-velu ry 2003.

PIIA JALLINOJA, MATTI PIISPA &CHRISTOFFER TIGERSTEDT: Kokototuus huumekampanjasta. Valta-kunnallisen hankkeen arviointi.Terveyden edistämisen keskuksenjulkaisuja -sarja 10/2003. Terveydenedistämisen keskus 2003.

HELENA MCGOURTY: Paikallisenhuumediagnoosivälineen pilotointiLahdessa. A-klinikkasäätiön monis-tesarja nro 36. A-klinikkasäätiö2003. Myös internetissä: www.a-klinikka.fi/julkaisut/verkkojulkaisut.

ESBEN HOUBORG PEDERSEN &CHRISTOFFER TIGERSTEDT (EDS.):Regulating Drugs – between users,the police and social workers. NADpublication 43. NAD 2003.

Perhe muurin toisella puolella.Työryhmän mietintö. Rikosseuraa-musviraston julkaisuja 1/2003.

HELENA VORMA: BenzodiazepineDiscontinuation Treatment in Outpa-tients with Complicated Dependence.Helsingin yliopiston lääketieteellisentiedekunnan tohtorin väitöskirja.Julkaisuja A 21. Kansanterveyslaitos2003. Myös internetissä: http://ethesis.helsinki.fi.

tiimi 1 • 0426

PEKKA PAKARINENpjpakarinen@hotmail.com

■ TORSTI LEHTINEN tunnetaanKierkegaard-tutkijana ja romaani-kirjailijana. Tuoreessa fiktiivisessätosiasiaromaanissaan Kutsumus-huora hän antaa äänen Trixielle,todelliselle hahmolle, joka työk-seen myy itseään Helsingin Kal-liossa. Trixie rahoittaa amfetamii-niaddiktionsa prostituutiolla.

Kutsumushuoran rakenne onperinteinen. Kirja käy fragmenteinläpi Trixien lapsuutta ja nuoruut-ta. Vanhemmat ovat eronneet jaisä on kriminaali ja alkoholisti.Elämästään ja kokemastaan kerto-ja Trixie ei vanhempiaan syytä,pikemminkin korostaa samankal-taisuutta isäänsä. Lapsuus ja nuo-ruus eivät saa kertomuksessa mi-tään pohjaa-antavaa, selittävääroolia.

Trixie korostaa tekevänsä pros-tituoidun työtään ammattina. Hä-nen kertomuksessaan näkyvät tiet-ty ammattiylpeys ja itsenäisyys.Trixie ei käy sosiaalitoimistossatai työvoimatoimistossa ’kerjää-mässä’. Hän tekee rahansa AleksisKiven kadulla prostituutiolla. Ker-ronnassaan Trixie korostaa prosti-tuutiota nimenomaan ammattina.Hän on ylpeä ammattitaidostaan.

Prostituutio Kutsumushuorassaei ole kuherruskuukausi mutta kui-tenkin verraten helppo ja sujuvatapa ansaita rahaa. Vähän outoaon, että kirjassa ei puhuta työn

TORSTI LEHTINEN: Kutsumushuora.Johnny Kniga Kustannus 2003.

Prostituoitu ja addikti

K I R J A T

negatiivisista puolista juuri ollen-kaan. Ehkä romaanin nimi on suo-ra viittaus aiheeseen. Sitä paitsiTrixie jakaa seksin eri osiin. Työnja vapaa-ajan voi erottaa. Tosinriippuvuus amfetamiiniin yhdistääelämän ja työn. Työstään kertoes-saan Trixie korostaa, että hänelläei koskaan ole ollut sutenööriä.Heitä hän vihaa ja on kertomansamukaan itsenäinen yrittäjä.

Trixien suhde amfetamiiniin onlähes uskonnollinen. Huumekoke-musta ”on melkein mahdoton ku-vata. Mulle tulee vaan hyvä olo.Oooh!” Kuitenkin tilanne on ambi-valentti. Trixien kerronta sisältääamfetamiinin ylistystä, mutta kui-tenkin hän toteaa, että ”jos amfe-tamiini alkaisi orjuuttaa mua, niinmä lopettaisin”. Pitkä 20 vuottakestänyt addiktio ei kertojan mu-kaan sanele hänen toimintaansa.Trixie korostaa, että hän käyttääkamaa, ei toisinpäin. Trixie ei olemielestäni vakuuttava, vaan hänen

suhtautumisestaan kuultaa risti-riitaisuus. Ilman huumetta voisiolla, mutta hän ei tunne päihteet-tömyyden tarvetta.

Amfetamiini sopii Trixielle –Trixien mukaan. Heroiinia hän eikäytä. Hän toteaa sen olevan liianvahvaa. Tässä mainitaan myösKallion suomalaiset prostitu-oidut, jotka ovat heroiiniaddikte-ja. Heidän osansa on kovempi jaarmottomampi: heroiini on kal-liimpaa.

Tiettyä ’epäluotettavuutta’ ker-rontaan lisää se, että se on sanel-tu vankilassa, kuivilla ollessa jarakkauden olotilassa. Trixie onkertojana itsevarma ja välillä yli-mielinenkin. Hän pitää itseään”vähän parempana tai ainakin ta-vallista älykkäämpänä”. Kertojanääni onkin voimakas. Se on ylpeäeikä kadu tekemisiään. Tulevai-suus ei pelota. Se on mahdolli-suus. Positiivinen ajattelu ei oleTrixiellekään vieras ilmiö.

Kutsumushuora on melko nor-maali kuvaus prostituoidun ja ad-diktin elämästä. Vahvimmillaan jauskottavimmillaan se on Trixienkuvatessa työtään. Hän puhuuprofessionaalisti. Vähemmän va-kuuttavaa on kertojan suhde ad-diktioonsa. Tuntemukseksi jää,että Trixie ei itsevarmuudestaanhuolimatta tiedä kumman valita,addiktion ja raittiuden.

Kirjoittaja on FM ja free lance-toimittaja.

27tiimi 1 • 04

■ ELÄMYKSELLISYYTTÄ tavoittele-va ehkäisevä päihdetyö saavuttiSuomessa 1990-luvun aikana suu-ren suosion. Yksi muodikas asetel-ma ovat erilaiset putket, reitit taitunnelit, joiden läpi nuoret kulke-vat ja joiden varrella on esilläpäihdespesifejä teemoja. Toinenperusasetelma ovat nuorille suun-natut näytelmät. Niitä esitetäänesimerkiksi koulujen oppitunneillatai yhdessä reittien ja tunneleidenkanssa.

Hankkeiden toteuttamisen lisäk-si on viime aikoina pyritty arvioin-titutkimusten avulla pohtimaanelämysreittien toimivuutta ja mah-dollisia vaikutuksia, mutta suoma-lainen arviointitutkimus juuri tälläsaralla on uutta ja etsii muotoaan.Yksi harvoista julkaistusta arvioin-tiraporteista on Terveyden edistä-misen keskuksen julkaisuja -sarjas-sa alkusyksystä ilmestynyt raport-ti Elämyksellisyys nuorten päihde-kasvatuksessa. Siinä arvioidaanneljää päihdeputkihanketta sekäkahta draamamenetelmään perus-tuvaa esitystä, joissa kaikissa pyri-tään elämysten avulla vaikutta-maan nuorten tietoihin, asentei-siin ja käyttäytymiseen siten, ettäpäihteidenkäyttö vähensi. Lisäksiarvioinnin tavoitteena oli pohtiasitä, ovatko erilaiset putket, reititja esitykset tehokkaita ja vaikutta-via ehkäisevän päihdetyön mene-telmiä sekä kannattaako niitä jat-kossa toteuttaa.

Arvioinnin rooli korostuu uudenjulkishallinnollisen ajattelun (NewPublic Management) myötä useillatoimintasektoreilla, ja tämä aset-

taa arviointitulokset tärkeään ase-maan erilaisia toimintamuotojasuunniteltaessa. Arviointitutki-muksia käydään toimijatasolla läpitiheällä seulalla uusia hankkeitasuunniteltaessa ja työmuotoja ke-hitettäessä. Erityisesti kehityspro-sessissa olevat toimintamuodot,kuten elämyksellinen ehkäiseväpäihdetyö, tarvitsee tuekseen ana-lyyseja niiden teoreettisista lähtö-kohdista, vaikutuksesta sekä kehi-tysmahdollisuuksista.

Näistä näkökulmista nostammeem. raportista esiin olennaisia nä-kökulmia, joita raportissa on vainsivuttu tai jotka on kokonaan ohi-tettu. Lisäksi esitämme huomiotaraportin sisältöön ja metodeihin.Pyrkimyksemme on monipuolistaaymmärrystä uusista ehkäisevänpäihdetyön menetelmistä ja virit-tää teeman ympärille keskustelua.

Niin metsä vastaa...Osana kyseistä arviointia tehtiinkyselylomaketutkimus, joka toteu-tettiin putkien ja draamojen järjes-tämispaikkakunnilla. Osana kysely-tutkimusta mitattiin mm. sitä,kuinka päihdeputken läpikäyminenvaikutti oppilaiden käsityksiinhuumeista. Kyselyssä oppilailleesitettiin joukko väittämiä huumei-denkäytön oletetuista seurauksis-ta. Väitteet olivat pelkistettyjä eikävastaajalla ollut kuin kaksi mah-dollisuutta: joko liittää tai jättääliittämättä mainitut seurauksethuumeidenkäyttöön.

Kahdestatoista väitteestä kym-menen arvioijat nimesivät sellai-siksi, joihin yhtyminen oli toivotta-

vaa, ja kahden väittämän uskomi-nen oli ei-toivottavaa. Toivotut us-komukset liittivät huumeisiin sel-laisia seurauksia kuin ongelmatpoliisin kanssa, vaikeudet koulus-sa, hankaluudet kotona ja ystävi-en kanssa, koulusta erotetuksi tu-leminen, riippuvuus, rahaongel-mat, vaikeus löytää töitä tulevai-suudessa, sairaudet ja onnetto-muudet. Ei-toivottavia uskomuk-sia taas olivat uusien ystäviensaaminen ja omien ongelmienunohtaminen huumeiden avulla.Päihdekasvatuksen onnistumistaja tuloksellisuutta mitattiin sillä,oliko toivottujen vastaustenosuus kasvanut ja ei-toivottujenosuus laskenut intervention jäl-keen.

Arviointiraportin perusteella eivoida arvioida sitä, millä tavoinmainitut väittämät huumeidenkäy-tön oletetuista seuraamuksistaesitettiin tutkituissa päihdeputkis-sa. Ei myöskään käy ilmi, olikojuuri näiden väitteiden omaksumi-nen asetettu päihdeputkien suun-nitteluvaiheessa tavoitteeksi vaiovatko arvioijat päättäneet, ettäjuuri ne sopivat mittaamaan vies-

PIRJO KOSKINEN-OLLONQVIST, PÄIVIROUVINEN-WILENIUS & ELINA PALO-JÄRVI: Elämyksellisyys nuorten päihde-kasvatuksessa – paikallistoiminnanarviointikokonaisuuden, elämyksellistenpäihdereittien ja draamojen arviointi.Terveyden edistämisen keskuksenjulkaisuja -sarja 9/2003.

PUTKINÄKÖÄMitattiinko ymmärrystä vai kuuliaisuutta?

MARKKU SOIKKELI ❘ markku.soikkeli@stakes.fiMIKKO SALASUO ❘ mikko.salasuo@stakes.fi

tiimi 1 • 0428

tin perillemenoa ja samalla myösintervention tuloksellisuutta. Kri-tiikkimme ei siis näiltä osin ulotututkittuihin hankkeisiin.

Kysymyslomakkeen pohjanakäytettiin Euroopan unionin huu-meseurantakeskuksen EMCDDA:narvioinnin työkalut-tietopankistalöytyvää lomakepohjaa (http://eib.emcdda.eu.int/Prevention/Summative_evaluation/ipc5c5.htm). Alkuperäinen lomakepoikkeaa olennaisesti arvioinnissakäytetystä kyselylomakkeesta. Sii-nä oli dikotomisen kysymyksen-asettelun sijaan viisiportainen vas-tausapparaatti, joka mahdollistierilaista huumetietoutta omaaviennuorten arvioida väittämien toteu-tumista omia tietojaan soveltaen.Lisäksi alkuperäisessä kyselylo-makkeessa kysyttiin väittämien to-teutumisen todennäköisyyttä, mi-käli vastaaja käyttäisi huumausai-netta seuraavan kuukauden aika-na. Kolmas eroavuus oli se, ettäEMCDDA:n ehdottamassa kyselys-sä oli määrä nimetä käytetty huu-mausaine.

Ilman näitä keskeisiä määrittely-jä kysymysten luonne muuttuuolennaisesti. EMCDDA:n malli an-taa vastaajalle mahdollisuudenesimerkiksi kertoa, kuinka toden-näköisenä hän pitää vaikeuksiatyöpaikan saamisessa kerran huu-mausainetta kokeiltuaan.

Oikeat vastauksetvääriä

Mutta mitä vastaa valistunut kou-lulainen suomalaiseen kyselyyn?Aivan ilmeisesti hän joutuu tarken-tamaan mielessään sekä väitettäettä omaa vastaustaan tulkinnalla,josta hän ei kuitenkaan pysty ky-syjille kertomaan. Hän voi vastata”kyllä” koska ajattelee, että huu-mausaineen käyttö joskus johtaaongelmiin poliisin kanssa, tai ”ei”,koska niin ei tapahdu väistämättä.Hänen lähettämänsä informaatiohukkuu kysymistavan synnyttä-

mään semanttiseen kohinaan.Jos kysymyksillä ei voi mitata

tiedollisia uskomuksia, mitä niillävoi mitata? Ja millä perusteella sil-loin on voitu määritellä tietyt vas-taukset toivottaviksi, toiset ei-toi-vottaviksi? Ainoaksi viitteeksi jääse, että toiset väitetyt seuraamuk-set ymmärretään pahoiksi ja toisethyviksi. Toivottua on – ei edes us-koa esitettyjä väitteitä, koska va-listunut vastaaja ei kykene otta-maan kantaa näin esitettyihin väit-teisiin – vaan kertoa uskovansakaiken pahan ja kiistävänsä kaikenhyvän mitä huumeista sanotaan.Ihannevastaaja ei siis lainkaan kä-sittäisi, miksi jotkut ihmiset käyt-tävät huumeita.

Arvioijat sanovat menetelmänsämittaavan intervention arvoamyös päihdekasvatuksena. Siksi eivoida sivuuttaa pohdintaa siitä,millaista kasvatusajattelua tällai-nen tavoitteen asettelu edustaa.

Kritiikin voi esittää kiteytettynä:toivottu tulos on mielestämmemerkki päihdekasvatuksen epäon-nistumisesta, ei onnistumisesta.Mikäli interventio lisää oppilaidenuskoa kaikkiin esitettyihin väittei-siin, on se pikemminkin heikentä-nyt tai ainakin jättänyt vahvista-matta aihepiirin ymmärrystä eikäole vaikuttanut ainakaan myöntei-sesti heidän älylliseen kehityk-seensä. Mikäli oppilaat saisivatkaksitoista oikein eli uskoisivat en-tistä enemmän kymmeneen ”huu-mekielteiseen” väitteeseen, ja en-tistä vähemmän kahteen ”huume-myönteiseen” väitteeseen, on kas-vatuksellinen epäonnistuminenvielä täydellisempi: silloin heiltä eiainoastaan jäänyt rationaalinenajattelu oppimatta, vaan he myösomaksuivat irrationaalisen tiedon-hankintamenetelmän, joka jättääheidät jatkuvasti pulaan tulevai-suudessa: virallisen propagandankritiikittömän hyväksymisen.

Oppilaille esitetyt väitteet ovattyypillisiä puolitotuuksia, jotka ei-

vät lisää ymmärrystä tarkasteltavaailmiötä kohtaan. Ne eivät anna tilaaeriytyneelle ja täsmälliselle käsityk-selle huumeidenkäytön seurauksis-ta. Väitteet sulkevat ulos kaikenlai-sen erilaisuuden ja suhteellisuuden.Ei kyetä tekemään eroa eri aineidenvälillä, ei erilaisten käyttötapojenvälillä, ei liioin kyetä arviomaanseurausten todennäköisyyttä, saatitodennäköisyyttä lisääviä tai vähen-täviä seikkoja.

Koulu menee huonosti, rahaon-gelmat vaivaavat ja hankaluuksiailmenee niin koulussa, kotona ja ys-tävien kanssa silloin, kun käyttö eijää kokeiluihin ja syvenee ongelma-käytöksi. Onnettomuuksiin joutuvatja poliisin kirjoihin päätyvät useim-min ongelmakäyttäjistäkin huono-osaisimmat ja he myös ovat sai-raimpia. Toisaalta valtaosalle kokei-lijoista ei koidu mitään näkyväähaittaa, ja hyödytkin tuntuvat heis-tä niin mitättömiltä, että huumeurakatkeaa itsekseen alkuunsa.

Tuputtaminen ei olekasvatusta

Jos kasvatuksessa otetaan tavoit-teeksi tiettyjen uskomusten iskosta-minen oppilaaseen, on törmätty in-doktrinaation ongelmaan. On toimit-tu tavalla, joka on ristiriidassa ai-kamme hallitsevan kasvatusfilosofi-an, humanistisen kasvatusihanteenkanssa. Rauno Huttunen määritteleeindoktrinatiivisen opetuksen seu-raavasti:

”Kasvatusfilosofiassa indoktrinaa-tion eli iskostamisen käsite viittaasellaisen opettamiseen, jossa oppilastai opiskelija asetetaan opetuksenkohteeksi, johon annetut opetussisäl-löt vain siirretään tai jopa tunge-taan. Voidaan puhua myös manipu-loivasta tai tendenssimäisestä ope-tuksesta. Indoktrinatiivinen opetuson kantilaisesti määriteltynä tarkoi-tuksellista alaikäisenä pitämistä. Op-pilas ei missään vaiheessa nouse ta-solle, jossa hän voisi itsenäisesti ar-vioida opetussisältöjen pätevyyttä.”

29tiimi 1 • 04

Indoktrinaatio on kasvatuksenaeettisesti tuomittavaa, koska se onhyökkäys yksilön autonomiaa koh-taan, kaventaa persoonaa ja passi-voi sekä murentaa luottamusta, yh-teiskunnan ja ihmissuhteiden pe-rustaa. Tällainen kasvatus muovaapersoonasta itsenäiseen ja kriitti-seen ajatteluun kyvyttömän ja hy-väksikäytölle alttiin. Kyky muodos-taa kestäviä vakaumuksia ei kehity,ja niin ihmisestä tulee elämänsäohjaamisen suhteen avuton heitto-pussi. Baruch Spinozaa mukaillen:tällaisesta ulkoa ohjautuvasta ihmi-sestä tulee onneton.

Oikeiden ajatusten iskostamisensijaan kasvatuksen tulee luodaedellytykset persoonan kehittymi-selle kykeneväksi asettamaan itsel-leen tavoitteita ja saavuttamaanne. Omaan järkeensä nojautuen javastustuskykyisenä epärationaali-sille vaikutusyrityksille näin kehit-tynyt ihminen muodostaa oman kä-sityksensä todesta ja hyvästä, val-miina kuitenkin aina tarkistamaanmielipidettään.

Professori Tapio Puolimatkanmukaan indoktrinaatiokeskustelunytimessä on aina ristiriita puhtaas-ti kasvatuksellisen näkökulman jasitä korvaamaan pyrkivien intressi-en välillä. Elinkeinoelämä, urheilu-bisnes sekä lukuisat aatteelliset jakaupalliset intressitahot saattavatpyrkiä ohjaamaan kasvatusta omansuuntaansa, jossa tärkeää ei olekasvu itsessään vaan nuortenmuokkaaminen omiin tarkoituksiinsopiviksi.

Myös päihde-ehkäisy on tällai-nen ulkopuolinen intressi, sinänsähyvä, mutta sitäkin saa toteuttaavain kasvatuksen ehdoilla. Kasva-tuksellinen tavoite ei silloin saaolla tiettyjen ennalta määrättyjenkäsitysten omaksuminen. Mikäliolisi olemassa tehokkaasti ajatteluatai käyttäytymistä muuttavia mani-pulatiivisia menetelmiä, joidenavulla nuorten päihteidenkäyttöävoidaan vähentää, niitä ei kuiten-

kaan saisi soveltaa. Tämä dilemmaei kuitenkaan aktualisoidu niinkauan, kun indoktrinoivatkin me-netelmät useimmiten tuottavatnollatulosta, kuten arviointirapor-tin perusteella näyttää onneksikäyneen.

Johan Wolfgang von Goethe esit-ti kriitikon tehtäväksi kertoa en-sin, mitä on yritetty, sitten arvioi-da kuinka siinä on onnistuttu jalopuksi pohtia, oliko se tekemisenarvoista. Oma kritiikkimme koh-distuu kohtiin 1 ja 3: arvioinnintavoitteet näyttävät epämääräisiltäja ristiriitaisilta suhteessa päihde-kasvatukselle asetettaviin ehtoihinja tavoitteisiin, ja epäilemme, onkomielekästä arvioida päihdekasva-tusta ikään kuin indoktrinoiva ope-tustyyli olisi hyväksyttävissä.

■ LÄHTEET:

RAUNO HUTTUNEN: Puolimatkan käsitysindoktrinatiivisesta opetuksesta. Niin &näin 4/1998.

TAPIO PUOLIMATKA: Opetusta vaiindoktrinaatiota – valta ja manipulaatioopetuksessa. Kirjayhtymä 1997.

KATI RANTALA, MIKKO SALASUO &MARKKU SOIKKELI: Elämykset ja draa-ma huumevalistuksessa – ajatustenmuokkaamisesta ajattelun virittämiseen.Julkaisematon artikkelikäsikirjoitus.

MARKKU SOIKKELI: Miten puhuahuumeista. Stakes 2002.

Kirjoittajista Markku Soikkeli työs-kentelee ehkäisevän päihdetyönerikoissuunnittelijana Stakesissa jaMikko Salasuo Alkoholitutkimussää-tiön tutkijana.

FAS-kuntoutusopasNäkökulmia FAS- ja FAE -lasten kuntoutukseenKirsi Valkonen

• perustietoa sikiöaikai- sesta alkoholialtistuksesta• tietoa sikiöaikaiseen alko- holialtistukseen liittyvistä oppimisvaikeuksista ja käyttäytymispiirteistä• tietoa kuntoutuksesta 50 sivua, 2003 ISBN 951-580-385-3 Hinta 20 €

FAS-palveluopasOpas perheille ja yhteistyötahoilleAnna Asikainen 50 sivua, 2002, ISBN 951-580-354-3 Hinta 15 €

Tilaukset: KEHITYSVAMMALIITTOpuh. 09-3480 9250, fax 09-385 3398www.kehitysvammaliitto.fi/kauppa taikotu@famr.fi

tiimi 1 • 0430

U U T I S I A

E-konsultaatio starttasiPäijät-Hämeessä

PÄIJÄT-HÄMEESSÄ on alkanut A-klinik-kasäätiön ja Etelä-Suomen sosiaalialanosaamiskeskuksen yhteistyönä ekonsul-taatiohanke, joka tarjoaa alueen sosiaa-li- ja terveydenhuollon ammattilaisillemahdollisuuden kysyä neuvoja interne-tin välityksellä päihdealan asiantuntijoil-ta. Projekti on yksi Stakesin sosiaalihuol-lon ekonsultaatiohankkeen aluehank-keista.

Päijät-Hämeen paikallisenpäihdesivuston ammattilais-osio (www.paihdelinkki.fi/paijat-hame/ekonsultaa-tio) tarjoaa verkkokonsul-toinnin lisäksi vuorovai-kutteisen alkoholinkäytönitsearviointitestin asiakas-työn avuksi, Päijät-Hämeen päihdehuol-lon yksiköiden yhteystietoja sekä link-kejä netin päihdetietouteen.

Huumeidenkäyttäjien terveys-neuvonta tartuntatautiasetukseen

VALTIONEUVOSTO on muuttanut tartuntatautiasetusta.Muutos liittyy tämän vuoden alusta voimaan tulleeseenmuutettuun tartuntatautilakiin.

Uuteen asetukseen on mm. lisätty määräys, jonkamukaan terveyskeskusten on tartuntatautien vastustamis-työssä huolehdittava suonensisäisiä huumeita käyttävienterveysneuvonnasta ja tartuntatautien ehkäisyn kannaltatarpeenmukaisesta käyttövälineiden vaihdosta.

SATUNNAISTETUSSA lää-kehoitotutkimuksessaverrataan kahden lääke-aineen, aripipratsolin jametyylifenidaatin, ja lu-melääkkeen tehokkuutta.Aripipratsoli tasoittaaaivojen dopamiinitoimin-taa leikaten amfetamiinintuottamaa euforiapiikkiäja tasoittaen vieroitusoi-reiden aiheuttamaa”kuoppaa”. Metyylifeni-daatti taas on amfetamii-nin tyyppinen stimulantti,joka kuitenkin imeytyyelimistöön amfetamiiniahitaammin ja tasaisem-min. Tällöin nousu- ja las-kuvaikutus heikkenevät.

210 amfetamiiniriippuvaista lääkehoitotutkimukseenHelsingissä kokeillaan amfetamiiniriippuvuuden lääkehoitoa. Tutkimuksessa on mukana 210amfetamiinin käyttäjää Helsingin seudulta. Lääkehoitoa testataan noin kuusi kuukautta.

– Jos amfetamiinin piiki-tystä saataisiin vähene-mään vaikka kymmenelläprosentilla, se olisi jo isoasia, arvelee tutkimustavetävä Kuopion yliopis-ton oikeuspsykiatrian klini-kan ylilääkäri, professoriJari Tiihonen tutkimuksenennakoidusta tuloksesta.

Amfetamiiniriippuvuu-den lääkehoitoa ei oleaiemmin tutkittu, mikä joh-tuu siitä, että amfetamiini-ongelma esiintyy lähinnävain Pohjoismaissa. Maail-malla amfetamiinia huo-mattavasti käytetympistimulantti on kokaiini.Tilanne voi olla muuttu-

massa, sillä lisääntyneestäamfetamiinin käytöstä onraportoitu mm. Australias-ta, Taiwanilta ja joistakinosista Yhdysvaltoja.

EI KAUPALLISTA RAHOITUSTALääkkeet jaetaan päivit-täin valvotusti HYKS:npäihdepsykiatrian polikli-nikalta, Helsingin Dia-konissalaitoksen Kurvinhuumepoliklinikalta tai hiv-positiivisten huumeiden-käyttäjien Munkkisaarenpalvelukeskuksesta.

Tutkimuksessa ovat mu-kana Helsingin ja Kuopionyliopistojen, HYKS:n päih-depsykiatrian vastuuyksi-

kön ja Helsingin Diakonis-salaitoksen lisäksi Kansan-terveyslaitos ja Niuvannie-men sairaala.

Tutkimukseen on otettupotilaat siinä järjestykses-sä, kun he ovat arvioontulleet. Tutkimukseen voi-daan ottaa amfetamiinistariippuvaisia, joilla muutahuumeidenkäyttöä onenintään satunnaisesti.Vakavia somaattisia saira-uksia ja esim. skitsofreniaaei saa olla.

Lääkehoitotutkimusta eirahoiteta kaupallisesti, jalääkkeetkin ostetaan. – AS

Kaija Savo

la

31tiimi 1 • 04

U U T I S I A

Sosiaalipalvelujen tuottamiseenseudullisia sopimusmalleja

Päihdetilastollinen vuosikirja 2003:

ALKOHOLI- JA HUUMESAIRAUDETLIEVÄSSÄ KASVUSSA

ALKOHOLIN- ja huumei-denkäytön aiheuttamatsairaudet ovat lievässäkasvussa, kertoo Stakesinjulkaisema Päihdetilastol-linen vuosikirja 2003.Alkoholisairaudet lisään-tyivät vajaan prosentin jahuumausainesairaudet ylikolme prosenttia vuonna2002.

Vuonna 2002 alkoholin-käytön seurauksena kuoli2 431 henkilöä, mikä on3,5 prosenttia enemmänkuin vuonna 2001. Alko-holisairaus oli peruskuo-linsyynä 1 127:llä. Heistähieman yli puolet kuolimaksasairauksiin. Alkoho-

limyrkytykseen kuolleitaoli 338, päihdyksissä tapa-turmaan ja väkivaltaankuolleita 913. Huumausai-neisiin liittyviä kuolemialöydettiin ruumiinavauk-sissa 153.

Alkoholin kulutuksenkasvu ennakoi päihtei-denkäyttöön liittyvän sai-rastavuuden ja kuoleman-tapausten kasvua muuta-man vuoden viiveellä.

Päihdetilastollinen vuosikir-ja 2003. Stakes, SuomenVirallinen Tilasto, Sosiaali-turva 2003:3.

Työryhmä ehdottaaalkolukkokokeilua

LIIKENNE- JA VIESTINTÄ-MINISTERIÖN työryhmäehdottaa, että alkolukkoakokeillaan Suomessa aikai-sintaan vuoden 2005 alustalähtien kolmen vuodenajan. Kokeilun ideana olisilöytää uusia keinoja ratti-juopumuksen vähentämi-seksi.

Alkolukko on laite, jokaestää ajoneuvon käynnisty-misen, jos kuljettaja puhal-taa vähintään 0,2 promil-lea. Lisäksi kuljettajan onpuhallettava laitteeseensatunnaisesti ajon aikana.

Alkolukko olisi vapaaeh-toinen vaihtoehto rattijuo-

pumuksesta tai törkeästärattijuopumuksesta määrä-tylle ehdottomalle ajokiel-lolle. Alkolukon käyttöönliittyisi päihderiippuvuu-den arviointiohjelma jajatkoseuranta.

Laite on käytössä taisitä kokeillaan mm. Ruot-sissa, Yhdysvalloissa, Sak-sassa, Norjassa ja Iso-Bri-tanniassa.

Alkolukkotyöryhmän mietin-tö myös internetissä:www.mintc.fi/www/sivut/dokumentit/julkaisu/julkai-susarja/2004/0204.pdf

SUOMEN KUNTALIITTO jasosiaali- ja terveysministe-riö ovat kehittäneet kun-nille sopimusmalleja, joi-den avulla sosiaalipalve-lujen tuottamisesta voi-daan sopia seudullisesti.

Sopimusmallit on kehi-tetty mm. kiertävälle seu-dulliselle erityistyöntekijäl-le, seudulliselle sosiaali-päivystykselle ja palvelu-jen hankkimiselle tilaaja-renkaana yksityiseltä pal-velujen tuottajalta.

Kunnat pitävät Kuntalii-ton kyselyn mukaan seu-tuyhteistyötä tarpeellisim-pana lastensuojelussa javarsinkin virka-ajan ulko-puolisen sosiaalityön päi-vystyspalveluissa, lasten-

suojelun sijaishuollon jär-jestämisessä ja yksityistenpalvelujen arvioinnissa.Päihdepalveluissa suurinyhteistyötarve on huume-hoidoissa, A-klinikkatoi-minnassa sekä katkaisu-hoidossa.

Sosiaali- ja terveysminis-teriö suuntaa tänä vuonnanoin 4 miljoonaa euroa jaensi vuonna noin 6 miljoo-naa euroa kuntien hank-keisiin, joilla luodaan py-syviä seudullisia yhteistyö-rakenteita.

Sopimusmallit on julkaistuKuntaliiton kustantamassaSosiaalipalveluja seutu-yhteistyöllä – ideasta sopi-mukseen -kirjassa.

Rattijuoppojen määräpysynyt samana 1996–2003

LIIKENNEVIRRASSA TAVATTUJEN rattijuoppo-jen määrä ei ole muuttunut aikavälillä 1996–2003. Tämän osoittaa sisäasiainministeriön po-liisiosaston, Kansanterveyslaitoksen, liikkuvanpoliisin ja Helsingin yliopiston oikeuslääketie-teen laitoksen vuosittain toteuttama rattijuo-pumuksen seurantatutkimus.

Vuoden 2003 valtakunnallisissa ratsioissaalkoholia nauttineiden osuus oli lähes kaksin-kertainen verrattuna vuoteen 1996, muttapromillemäärä jäi tyypillisesti alle langettavanrajan.

Tutkimusta varten poliisi puhallutti viimevuonna valtakunnallisissa ratsioissa 94 516kuljettajaa. Alkoholia nauttineita mutta allelangettavan rajan jääneitä todettiin 865 tapauksessa (0,92 % puhallutetuista). Ratti-juoppoja oli yhteensä 201 (0,21 % puhallute-tuista).

Kaija Savo

la

tiimi 1 • 0432

■ ANJALANKOSKENA-KLINIKKAMyllykoskentie 1346800 ANJALANKOSKIp. 05-3635 742 f. 05-3635 828

PäiväkeskusViialantie 1446800 ANJALANKOSKIp. 05-3255 133

■ ESPOON A-KLINIKKA JAKATKAISUHOITOLeppävaarankatu 1002600 ESPOOp. 09-5123 760 f. 09-5122 447

Espoon Vinkki(5 toimipaikkaa)Leppävaarankatu 1002600 ESPOOp. 09-5123 760

■ ESPOON NUORISOASEMATulkinkuja 3, 8. krs02600 ESPOOp. 09-5259 720 f. 09-5259 7222

■ HELSINGIN NUORISOASEMAHietaniemenkatu 5, 2. krs00100 HELSINKIp. 09-4056 240 f. 09-4991 38

■ TERVEYSNEUVONTAPISTE VINKKI(2 toimipaikkaa)Toinen linja 15, 00530 HELSINKIp. 09-7268 8080 f. 09- 7268 8081

■ HIETALINNA-YHTEISÖHietaniemenkatu 5, 5. krs00100 HELSINKIp. 09-4477 66 f. 09-4485 84Koulutus ja tiedotusp. 09-454 8717

■ JÄRVENPÄÄN SOSIAALI-SAIRAALA04480 HAARAJOKIp. 09-29151 f. 09-2915 300

VieroitushoitopoliklinikkaHelsingin K-klinikkaSturenkatu 27 B, 4. krs00510 HELSINKIp. 09-7743 680 f. 09-7743 6820

Vantaan VinkkiKielotie 1101300 VANTAAp/f. 09-8364 7320

■ KETTUTIEN A-POLIKLINIKKAKettutie 8 L, 00800 HELSINKIp. 09-3105 6650 f. 09-3105 6666

■ KOKEMÄEN PERHE- JAPÄIHDEKLINIKKASiltakatu 4, 32800 KOKEMÄKIp. 02-546 1344 f. 02-546 1460

■ KOUVOLAN A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaOikokatu 2 B 745100 KOUVOLAp. 05-7432 200 f. 05-7432 229

KuntoutuskeskusKotiharjuntie 2045100 KOUVOLAp. 05-7433 400 f. 05-7433 440

HuumevieroitusyksikköKotiharjuntie 2045100 KOUVOLAp. 05-7433 450 f. 05-7433 452

PäiväkeskusOikokatu 2 B 1345100 KOUVOLAp. 05-7432 231 f. 05-7432 229

TukiasunnotOikokatu 2 B 745100 KOUVOLAp. 05-7432 200 f. 05-7432 229

■ KUUSANKOSKEN A-KLINIKKAKauppalankatu 4 B45700 KUUSANKOSKIp. 05-8250 500 f. 05-8250 550

■ KYMEN A-KLINIKKATOIMIKarhulan toimintayksikköA-klinikka, katkaisuhoitoasema,kuntoutumiskoti, selviämisasemaja tukiasunnotTurvalantie 248700 KYMINLINNAp. 05-2674 44 f. 05-267 956

Kymen 2DLaajakoskentie 51248750 KOTKAp. 05-2674 50, 2674 60

PäiväkeskusTurvalantie 148700 KYMINLINNAp. 05-2674 44

Kotkansaaren toimintayksikkö:Perhekeskus/huumeklinikkaKirkkokatu 3 C48100 KOTKAp. 05-218 1622

Haminan A-klinikka jasovittelutoimistoReutsinkatu 749400 HAMINAp. 05-3543 550 f. 05-3543 551

Nuorten hoitoyhteisöStoppari-HaminaReutsinkatu 949400 HAMINAp. 05-3445 350 f. 05-3543 551

Nuorten hoitoyhteisöStoppari-KiviniemiPäkintie 3249220 SILTAKYLÄp. 05-3431 152

Nuorten hoitoyhteisöStoppari-MiehikkäläMuurolantie 185 A49700 MIEHIKKÄLÄp. 05-3541 180

Nuorten asumispalveluStoppari-ValkamaVanhanniementie 5448300 KOTKAp. 05-2264 110

Tulevaisuuden taloMuurolantie 185 A49700 MIEHIKKÄLÄp. 05-3541 183

Yhteisökoti MiehikkäläMuurolantie 185 A49700 MIEHIKKÄLÄp. 05-3541 190

Leporannan palvelutaloVanhanniementie 7648300 KOTKAp. 05-2281 311

Hovinsaaren päiväkeskusRuneberginkatu 748200 KOTKAp. 0400 6434 49

Kotkan VinkkiKirkkokatu 3 C48100 KOTKAp. 05-2181 622

Toimintakeskus KoskenäyräsKaukolanraitti 4848410 KOTKAp. 05-2264 555

■ LAHDEN A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaHämeenkatu 21 A15110 LAHTIp. 03-8772 22 f. 03-8772 230

Pitkämäen kuntoutusyksikköPitkämäenkatu 415300 LAHTIp. 03-8763 33 f. 03-8763 340

Tukiasunnotp. 03-8772 22 ja 0400 4940 56

■ MIKKELIN A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaMaaherrankatu 36 B50100 MIKKELIp. 015-3393 000 f. 015-3393 025

Nuorten päihdepysäkki MixStoppiPorrassalmenkatu 19 A 1050100 MIKKELIp. 015-3390 570

■ SALON A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaMariankatu 1924240 SALOp. 02-7778 111 f. 02-7778 14

Toimintakeskus MäkitupaLoppistentie 12421530 PAIMIOp. 02-47334 44

Salon toimintakeskusKaivokatu 424100 SALOp. 02-7312 071

Toimintakeskus RysäKirkkorinne 524800 HALIKKOp. 02-7371 611

Toimintakeskus TammitupaKarlstadintie 425500 PERNIÖp. 02-7357 577

Louhela-yhteisöKaskistontie 22831490 TERTTILÄ

Terveysneuvontapiste UukkariHelsingintie 324100 SALOp. 02-7745 261

■ TAMPEREENA-KLINIKKATOIMISumeliuksenkatu 13 A 833100 TAMPEREp. 03-2539 600 f. 03-2539 639

KuntoutumiskeskusVipusenkatu 633530 TAMPEREp. 03-3138 0200 f. 03-3138 0250

NuorisoasemaSumeliuksenkatu 13 A 533100 TAMPEREp. 03-2539 650 f. 03-2539 633

K-klinikkaÅkerlundinkatu 6, 2. krs.33100 TAMPEREp. 03-2539 670

MatalaKauppakatu 9 D, 4. krs33200 TAMPEREp. 03-3124 7200 f. 03-3124 7250

Neuvonta- ja tukipiste NerviVuolteenkatu 1633100 TAMPEREp. 03-3124 7240 f. 03-2231 151

■ TURUN A-KLINIKKATOIMIA-klinikkaKauppiaskatu 120100 TURKUp. 02-2104 400 f. 02-2104 444

KatkaisuhoitoasemaVähäheikkiläntie 320700 TURKUp. 02-4106 400 f. 02-4106 444

NuorisoasemaKauppiaskatu 120100 TURKUp. 02-2321 641 f. 02-2321 651

Päiväkeskus JokitupaItäinen rantakatu 4220810 TURKUp. 02-2342 526

Nuorten hoitoyksikkö NUOHOVähäheikkiläntie 320700 TURKUp. 02-4106 417 f. 02-4106 444

■ VAMMALAN PÄIHDEKLINIKKALiekolankatu 1338200 VAMMALAp. 03-5122 580 f. 03-5122 581

Huittisten päiväkeskus-tukiasunnotLauttakylänkatu 1332700 HUITTINENp. 02-5610 63

Vammalan toimintakeskus-yhteisökotiAsemakatu 938210 VAMMALAp. 03-5122 585

Nuorten päihdeasian keskus YdinPuistokatu 2438200 VAMMALAp/f. 03-5122 587

Y K S I K Ö T