taimiuutiset 3/2010

Tai

mi u

uti

set

3/2010

M e t s ä n t u t k i m u s l a i t o s

Toimittaja Marja Poteri MetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikkö[email protected]

JulkaisijaMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikkö

ISSN 1455-7738, 2010Hansaprint Direct Oy, Vantaa

TilauksetTilaushinta vuodeksi 2010 on35 euroa. Taimiuutiset ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tilaukset toimittajalta tai verkkolomak-keella http://www.metla.fi/metinfo/taimitieto/index.htm.

Yhteistyössä mukana

Fin Forelia OyKiljavantie 66405100 Röykkä

Ab Mellanå Plant OyMellanåvägen 3364320 Dagsmark

Pohjan Taimi OyKaarreniementie 1688610 Vuokatti

Taimi-Tapio OyNäsinlinnankatu 48 DPL 9733101 Tampere

UPM Metsä Joroisten taimitarhaKotkatlahdentie 12179600 Joroinen

Taimitarhojen tietopalvelu toimittaa Taimiuutiset-lehteä, järjestää alan kursseja sekä julkaisee oppaita.

TaittoEija Lappalainen

Kansikuva Kuvassa koivuja käsitelty hirvieläinkarkotteella (aiheesta lisää s. 14); pellonmetsityksissä myös pintakasvillisuus verottaa taimien kasvua (aiheesta lisää s. 17). (valokuva Marja Poteri)

Eevamaria HaralaMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikkö/SuonenjokiJuntintie 15477600 [email protected]

Jyrki HytönenMetsäntutkimuslaitosLänsi-Suomen alueyksikkö/KannusPL 4469101 [email protected]

Paula JylhäMetsäntutkimuslaitosLänsi-Suomen alueyksikkö/KannusPL 4469101 [email protected]

Juha KaiteraMetsäntutkimuslaitosPohjois-Suomenalueyksikkö/MuhosKirkkosaarentie 791500 [email protected]

Anneli KauppiOulun yliopistoBiologian laitos/LinnanmaaPL 300090014 Oulun yliopisto

Juho MatalaMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikkö/JoensuunPL 6880101 [email protected]

Karoliina Niemi Metsäntutkimuslaitos/

Maa- ja metsätalousministeriöPL 3000023 Valtioneuvosto [email protected]

Markku NygrenMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikkö/SuonenjokiJuntintie 15477600 [email protected]

Sanna PaanukoskiMaa- ja metsätalousministeriöPL 3000023 [email protected]

Marja PoteriMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikkö/SuonenjokiJuntintie 15477600 [email protected]

Risto RikalaMetsäntutkimuslaitosItä-Suomen alueyksikkö/SuonenjokiJuntintie 15477600 [email protected]

Hanna Suhonen Partaharjun Puutarha OyPartaharjuntie 43176280 Partaharju

Eila Tillman-SutelaMetsäntutkimuslaitosPohjois-Suomen alueyksikkö/MuhosKirkkosaarentie 791500 [email protected]

Kirjoittajat

3Taimiuutiset 3/2010

Hanna Suhonen

Pieksämäellä sijaitsevalla Partahar-jun puutarhalla on kasvatettu kuk-kia ja vihanneksia vuodesta 1978 lähtien. Toimitusjohtaja Erkki Sa-volainen oli kuitenkin jo jonkin ai-kaa kypsytellyt mielessään ajatusta metsäpuiden ottamisesta mukaan tuotevalikoimaan. Tämä toteutui vuonna 2009, kun yhtiö luopui ko-konaan leikkoruusun kasvatuksesta ja samalla ruusutuotanto päätettiin korvata kuusen taimilla. Kukka-tuotannosta on jäljellä lähinnä tal-vikaudella pääasiassa sipulikukis-ta koostuva noin 30 miljoonan ku-kan tuotanto, jossa suurimpana on leikkotulppaani lähes 20 miljoonan kappaleen määrällä.

Metsäpuiden kasvatus lähti riva-kasti käyntiin, sillä vuonna 2009 kylvettiin noin 15 miljoonaa kuusen tainta ja lisäksi myös jonkin verran mäntyä. Tänä vuonna taimituotan-nossa päästään jo 20 miljoonan tai-men vuosituotantoon. Yrityksen osakkaat Erkki Savolainen, Hanna Suhonen ja Sirpa Savolainen sekä tuotantopäällikkö Veli Kekäläinen vastaavat yhdessä työnjohdosta ja tuotannosta.

Kaikki kylvöt tehdään minipaak-kuihin, joista taimet koulitaan isom-piin varsinaisiin kasvatuspaakkui-hin. Perinteisestä metsätaimituotan-nosta poiketen taimet kasvatetaan sekä kasvihuoneessa että ulkona kukkatuotannossa jo kauan yleises-ti käytössä olleella siirtopöytäjärjes-telmällä, joka on muutettu metsätai-mituotantoon sopivaksi. Kasvatus-kennostot pidetään suuralustojen sijasta verkkoalustaisilla pöydillä, jotka toimivat kukin siirreltävinä yksikköinä. Kaikki taimien liikutte-

Ruusut vaihtuivat kuusen taimiin

lu tapahtuu linjoittain siirtoputkien päällä ja sivuttain rullaradoilla.

Näkökulmia metsätaimituotantoon

Pitkään puutarha-alalla toimineina on metsätaimien kasvatus avannut eteemme hieman erilaisen toimin-takentän. Kahden kasvukauden jäl-keen on syntynyt vaikutelmia se-kä itse taimien kasvatuksesta kuin myös alan toimintakulttuurista.

Metsänjalostus etenee hitaasti ei-kä sitä voida verrata kasvinjalos-tuksen tuottamien erilaisten kuk-kajalosteiden valtavaan määrään. Metsätaimien kasvatuksessa kaikki lähtee siemenestä, jota on saatava-na sekä jalostettuna siemenviljelys-siemenenä että metsikkökeräyssie-menenä.

Meidät yllätti se, että jalostetus-ta siemenestä kasvatettua tainta kysytään oletettua vähemmän. Ja myös se, että siitä ei olla valmiita maksamaan enempää kuin metsik-kösiementaimesta. Se osoittaa, että tilanne on jähmettynyt jollekin hal-linnolliselle ajalle menneisyyteen. Jalostetun siemenen etu on sen an-tama parempi tuotos, jonka arvoksi voidaan laskea 150–300 miljoonaa euroa vuodessa. Siitä olisi syytä ol-la valmiina maksamaan.

Ulkokentät ovat keskeinen osa metsätaimien kasvatusta, joten Par-taharjunkin kasvihuoneiden viereen on kunnostettu kokonainen uusi alue taimien ulkokasvatusta varten. Puutarhan kasvihuonekapasiteettia oli aloitusvaiheessa runsaasti, mikä ei aiheuttanut ensimmäisenä vuon-na paineita taimien pikaiseen ulos-siirtoon uusien kylvösten alta.

Tarkoitus oli alun perin suurem-massa määrin käyttää kasvihuonei-

ta, mutta sekä tuotantomäärien kas-vun että ulkokasvatuksessa esiin tulleiden etujen myötä on kasvatus-ta siirretty yhä enemmän ulos. Ul-kokasvatusalueeseen on nyt siis pa-nostettu alkuperäistä suunnitelmaa enemmän. Sinne on myös rakennet-tu järjestelmä, jossa koko alueelta kertyvät valumavedet kerätään tal-teen ja suodatetaan saraheinäpuh-distamossa.

Toimintakulttuurissa yllätyksiä

Alan toimintamallit taimisopimuk-sissa yllättivät kovasti. Osa toimi-joista ei selvästi ymmärrä sopimus-ten merkitystä eikä taimikasvatuk-sen prosessia. Tämä laittaa taimen-toimittajan aika ahtaalle.

Positiivisesti on yllättänyt kas-vatukseen liittyvän tiedon määrä ja helppo saatavuus. Se on tehty pää-osin ostopalveluna Metlalta. Sen avulla on tähän uuteen ”kasvimaa-ilmaan” päästy nopeasti mukaan ja on saatu vastauksia mitä erikoisim-piinkin kysymyksiin. Myös Timo Korhonen Taimitarha Timo Kor-honen Oy:stä on noudattanut Maa-seudun Tulevaisuudessa olleessa ar-tikkelissa ilmoittamaansa kantaa ja on ollut erittäin avoin yhteistyölle ja tieto-taidon jakamiselle. Kaiken kaikkiaan nämä ensimmäiset vuo-det ovat olleet erittäin kiinnostavaa ja innostavaa aikaa, kun samalla kehittää yritystään ja itseään uuden edessä. Näiden kokemusten jälkeen katseemme tulevaan on luottavai-nen.

Hanna Suhonen toimii kehittämis-päällikkönä Partaharjun Puutarha Oy:ssä.

4 Taimiuutiset 3/2010

Risto Rikala

Tausta

Kuusen taimien istutuksen jälkei-sestä latvakuivumisesta on tehty runsaasti havaintoja viime vuosina (kuva 1). Selvää syytä ei tapauksil-le ole löytynyt. Kuusentuomiruos-teen, männynversosurman ja Si-rococcus-sienen itiöpesäkkeitä on joistakin näytteistä löytynyt. Usein myös tukkimiehentäit ovat melko voimakkaasti vioittaneet taimia. Kesällä 2009 myös vanhemmissa taimikoissa ilmeni latvakuivumista, joka kuitenkin pääosin lienee kuu-sentuomiruosteen aiheuttamaa (Po-teri 2009).

Jos kuivumistapaukset ovat todel-la yleistyneet, niin mikä voisi olla niiden syynä? Viime vuosien läm-pimät syksyt ovat saattaneet hidas-taa taimien karaistumista ja johtaa halla- ja pakkastuhojen lisääntymi-seen. Toisaalta muutoksia on myös tapahtunut niin siemenmateriaalis-sa, taimikasvatuksessa kuin uudis-tamisessakin.

Muutokset tarhalla ja uudistusalalla

Taimikasvatuksessa lyhytpäiväkä-sittely, ravinnetankkaus sekä pak-kasvarastointi ovat yleistyneet ja uudistusalalla on siirrytty mätäs-tysmuokkaukseen. Ravinnetank-kauksen ei ole todettu heikentä-vän taimien karaistumista tarhalla (Luoranen ym. 2008) ja istutuksen jälkeen taimien typpipitoisuus mu-kautuu uudistusalan ravinnetasolle jo muutamien viikkojen kuluessa istutuksesta (Rikala ym. 2006) niin,

Kuusentaimien latvakuivuminen

että se tuskin vaikuttaa taimien ka-raistumiseen.

Pakkasvarastointi viivästyttää tai-mien karaistumista ja johtaa palel-tumisiin, jos taimet otetaan varas-tosta vasta kesäkuun puolivälin jäl-keen (Hänninen ym. 2009), mikä ei kuitenkaan liene yleistä. Lyhytpäi-väkäsittelyä (LP) käytetään jo rutii-ninomaisesti taimien karaisuun ja tiedetään myös, että se voi aikaistaa seuraavana keväänä silmujen puh-keamista (Konttinen ym. 2000). Sen sijaan vähemmän on puhuttu siitä, että LP-käsittely saattaa myös pi-dentää seuraavaa kasvukautta ja vii-västyttää kasvun päättymistä (esim. Odlum & Colombo 1988, Luoranen ym. 1994).

Uudistamisalan mätästyksestä on saatu hyviä tuloksia ja menetelmä onkin yleistynyt käytännössä. Laik-kumättään ’tuplahumuskerroksen’ runsas typpivarasto näyttäisi nos-tavan taimien typpipitoisuutta jopa korkeammaksi kuin taimitarhalla (Heiskanen & Rikala 2006). Hyvä ravinnetilanne yleensä parantaa tai-mien pakkaskestävyyttä, mutta on-ko mättäillä jopa 2,5–3 %:iin nouse-va neulasten typpipitoisuus jo liian korkea? On myös epäilty, että kor-keilla routaisilla mättäillä etenkin syyskesällä istutettujen, juurtumat-tomien taimien latvat joutuvat ke-vättalvella ahavalle alttiiksi.

Kuusen siemen ja taimien kasvurytmi

Kuusen kotimaisen siemenpulan vaivatessa on taimia kasvatettu li-sääntyvässä määrin ulkomaisista siemeneristä, jotka usein edustavat viljelykohdetta eteläisempää alku-perää tai siemenviljelystä. Kuusen viljelyssä on suositeltukin hieman

eteläisemmän alkuperän käyttöä jäl-keläiskokeiden osoittaman parem-man tuotoksen perusteella (Koski 2001). Eteläisemmät alkuperät kes-tävät paikallista alkuperää parem-min keväthalloja, mutta heikommin syyshalloja.

Alkuperän lisäksi myös siemenen kehitysympäristön olosuhteet voi-vat vaikuttaa taimien kasvurytmiin (Johnsen ym. 1995). Niinpä eteläi-sessä siemenviljelysympäristössä kehittyneistä siemenistä kasvatet-tujen kuusentaimien pituuskasvu-jakso voi olla viikkoja pitempi kuin taimilla, jotka on kasvatettu pohjoi-sempana sijaitsevan siemenvilje-lyksen vastaavien pluspuiden vart-teiden siemenistä. Tutkijat uskovat, että tämä jälkivaikutukseksi kutsut-tu muistijälki säilyy taimessa vuosia tai voisi olla jopa pysyvä (ks. Rika-la: Taimiuutiset 2/2010, s. 5–7).

Myös nuoruus sinänsä voi aihe-uttaa ongelmia. Pienillä taimilla pi-tuuskasvu muodostuu ns. ennalta-määräytyneestä ja vapaasta kasvus-ta. Taimien kasvu päättyy ja karais-tuminen alkaa sitä myöhemmin mi-tä nuorempi on taimi. Tämä ilmiö on voimakkaampi eteläisemmillä alkuperillä. Paljasjuuritaimien ai-kana taimet olivat ”aikuismaisem-pia”, kun ne istutettiin 3–4 -vuotisi-na, kun taas nykyisillä 1–2 -vuotisi-na istutettavilla taimilla kasvukausi jatkuu pidempään syyskesällä.

Onko mitään tehtävissä?

Nuoret 1–2 -vuotiset kuusentaimet yleensä ja erityisesti eteläisemmistä siemenalkuperistä (alkuperävaiku-tus) tai eteläisemmillä siemenvilje-lyksillä tuotetusta siemenestä (taus-tapölytys, jälkivaikutus) kasvatetut taimet ovat sitä arempia syyshalloil-


le mitä nuorempia ne ovat. Taimi-tarhoille asetetaankin toiveita löytää kasvatusmenetelmiä, joilla taimien nuoruusvaiheen piirteitä voitaisiin vähentää (Ununger ym. 1988, Ruot-salainen & Nikkanen 1998). Olisi-ko se mahdollista?

Aihetta on tutkittu niukasti. Eräs tutkimus viittaa siihen, että pitkä ensimmäinen kasvukausi (varhai-nen kylvö) ja 24 tunnin päivän pi-tuus sekä voimakas säteily lisäävät aikuismaisia piirteitä taimiin ts. vä-hentävät vapaata kasvua, mikä ly-hentää kasvukauden pituutta toi-sena ja kolmantena kasvukautena (Kang ym. 1994). Päinvastaisten olosuhteiden, varjostuksen ja pil-visen sään, taas on todettu johtavan douglaskuusella seuraavana kevää-nä aikaisempaan silmun puhkeami-seen ja syyskesällä lisääntyneeseen jälkikasvuisuuteen (Drew & Fer-rell 1977). Myös kasvatustiheyden (Wühlisch ja Muhs 1987) ja lannoi-tusrytmin (Wühlisch ja Muhs 1991) on havaittu jossain määrin vaikut-tavan ennaltamääräytyneen ja va-paan kasvun suhteisiin seuraavina kasvukausina. Toistaiseksi tiedot ovat kuitenkin niukkoja ja tarvittai-

siin runsaasti lisää tutkimusta ennen kuin löydetään käytännön menetel-miä ongelmaan - jos sittenkään.

Varma menetelmä välttää nuo-ruusvaiheen vapaan kasvun ongel-mia, on kasvattaa taimet riittävän vanhoiksi taimitarhalla. Vapaan kasvun osuus vähenee voimakkaasti 3. ja 4. kasvukautena. Ehkäpä yksi syy siihen, miksi 2-vuotisina istute-tut taimet ovat viljelyinventointien mukaan menestyneet jonkin verran 1-vuotisia paremmin, onkin syksyn hallatuhojen vähentyminen kasvu-jakson lyhentyessä taimien vanhe-nemisen myötä.

Loppupäätelmä

Jos kasvaimien paleltuminen aihe-uttaa latvakuivumisen, voi syynä olla useampia erillisiä tai yhdessä vaikuttavia tekijöitä, jotka hidasta-vat taimien karaistumista syksyllä. Taimien nuoruusvaiheen vapaasta kasvusta johtuva pitempi kasvu-kausi, joka korostuu eteläisemmillä alkuperillä samoin kuin mahdolli-set siemenen syntypaikan olosuh-teiden aiheuttamat jälkivaikutukset,

tarhalla toteutettu LP-käsittely ja myös mätästyksen taimien typpi-pitoisuutta kohottava vaikutus ovat kaikki mahdollisia tekijöitä. Myös sienitaudit iskevät helpommin jo heikentyneeseen taimeen.

Taimien kasvatuksessa on tois-taiseksi varsin vähän tehtävissä, jos halutaan nopeuttaa taimien karais-tumista istutuksen jälkeisinä vuo-sina. Viitteitä on, että kasvukau-den pituudella, päivänpituudella ja valaistuksella voitaisiin jouduttaa taimien kehittymistä aikuisvaiheen kasvurytmiin. Käytännön menetel-miä ei kuitenkaan ongelmaan tois-taiseksi ole. Varmin tapa lyhentää vapaan kasvun osuutta ja samal-la kasvukautta on kasvattaa taimet taimitarhalla 2–4 -vuotiaiksi ennen istutusta.

Minkäänlaista selvitystä latvakui-vumisten todellisesta yleisyydestä eikä sen syistä ei ole tehty. Latva-kuivuminen ei kuitenkaan onneksi näyttäisi johtavan taimien kuolemi-seen, mutta se voi aiheuttaa moni-latvaisuutta ja pensastumista, mikä hidastaa taimien kehitystä ja altistaa ne pintakasvillisuuden kilpailulle. Myöhemmistä laatu- tai laho-ongel-mista ei ole tietoa. Useimmissa ta-pauksissa ongelma todennäköisesti häviää taimista muutamassa vuo-dessa pahempia jälkiä jättämättä.

Kiitos Seppo Ruotsalaiselle ja Mar-ja Poterille aiheeseen liittyvistä ret-keilyistä, avartavista keskusteluista ja hyvistä kommenteista.

Viitteet

Drew, A.P. & Ferrell, W.K. 1987. Morphological acclimation to light intensity in Douglas-fir seedlings. Canadian Journal of Botany 55: 2033–2042.

Heiskanen, J. & Rikala, R. 2006. Root growth and nutrient uptake of Norway spruce container seedlings planted in mounded boreal forest soil. Forest Ecology and Manage-ment 222: 410–417.

Hänninen, H., Luoranen, J., Rikala, R. & Smolander, H. 2009. Late ter-mination of freezer storage increa-

Kuva 1. Latvakuivunut kuusen taimi kaksi vuot-ta istutuksen jälkeen. Taimen tyvellä näkyy myyrä-karkoteaineen jättämää vaaleaa peitettä. (valokuva Marja Poteri)


ses the risk of autumn frost damage to Norway spruce seedlings. Silva Fennica 43(5): 817–830.

Johnsen, Ø., Skrøppa, T., Haug, G., Apeland, I. & Østreng, G. 1995. Sexual reproduction in a greenhou-se and reduced autumn frost har-diness of Picea abies progenies. Tree Physiology 15: 551–555.

Kang, H., Ekberg, I., Eriksson, G. & Ununger, J. 1994. Second and third growth period responses of Picea abies families to first growth pe-riod photoperiodic, light intensity and temperature treatments. Silva Fennica 28(4): 215–232.

Konttinen, K., Luoranen, J. & Rikala, R. 2000. Metsäpuiden taimien kas-vun ja karaistumisen hallinta ly-hytpäivä- ja valokäsittelyillä. Met-säntutkimuslaitoksen tiedonantoja 774, 65 s.

Koski, V. 2001. Alkuperän merkitys metsänviljelyssä. Teoksessa: Val-konen, S. ym. (toim.) Onnistunut metsänuudistaminen. Metsäntutki-muslaitos – Metsälehti Kustannus. s. 152–156.

Luoranen, J., Puttonen, P. ja Rikala, R. 1994. Lyhytpäiväkäsittely kuu-sen paakkutaimi en kasvatuksessa. Folia Forestalia 1994(1): 51–67.

Luoranen, J., Lahti, M. & Rikala, R. 2008. Frost hardiness of nutrient-loaded two-year-old Picea abies seedlings in autumn and at the end of freezer storage New Forests 35(3): 207–220.

Odlum, K.D. & Colombo, S.J. 1988. Short day exposure to induce bud- set prolongs shoot growth in the following year. Julkaisussa: Lan-dis, T.D.(tekn.koord.) Proceedings, Combined Meeting of the Western Forest Nursery Associations. 1988, August 8-11 Vernon, British Co-lumbia. U.S.Department of Agri-culture Forest Service. Gen.Tech.Rep. RM-167: 57–59.

Poteri, M. 2009. Mikä vaivaa kuu-sen latvakasvaimia? Taimiuutiset 4: 17–18.

Rikala, R. 2010. Vapaa- ja ennalta-määräytynyt kasvu, jälkivaikutus ja kuusen taimien kasvurytmi. Tai-miuutiset 2/2010: 5–7.

Rikala, R., Luoranen, J. & Lahti, M. 2006. Kuusentaimien ravinnetank-kausta - ennakkotuloksia. Taimiuu-tiset 2/2006: 16–19.

Ruotsalainen, S. & Nikkanen, T. 1998. Kuusen siemenviljelyaineis-ton menestyminen Pohjois-Suo-messa. Metsäntutkimulsitoksen tiedonantoja 709. 33 s.

Ununger, J., Ekberg, I. & Kang, H. 1988. Genetic control and age-re-lated changes of juvenile growth characters in Picea abies. Scan-dinavian Journal of Forest Rese-arch 3(1): 55–66.

Wühlisch, G. von & Muhs, H.-J. 1991. Environmental influences on juvenile shoot growth in Picea abies. Scandinavian Journal of Fo-rest Research 6: 479–498.

Wühlisch, G. von &. Muhs, H.-J . 1987. Effect of spacing on growth, especially pretermined and free shoot growth of Norway spruce (Picea abies (L.) Karst.). Silvae Genetica 36(2): 72–76.

Risto Rikala

Toukokuussa 2009 Suonenjoen tar-han muovihuoneessa havaittiin var-pusparin tekevän tuhojaan tuoreella mäntykylvöksellä poimimalla sirk-kataimista siemenkuoria. Varpusten pääsyn estäminen huoneeseen ei on-nistunut rauhanomaisin keinoin.

Lintujen rauhoitussäännös

Varpunen kuuluu rauhoitettujen lin-tujen piiriin. Alueellinen ympäristö-keskus voi myöntää luvan poiketa

Varpuset mäntykylvöksen kimpussa

rauhoitussäännöksistä. Poikkeus-luvan ehdot ovat tiukat ja perustu-vat EU:n lintudirektiiviin (79/409/ETY). Kirjallisessa lupahakemuk-sessa pitää mainita vahinkoa te-kevien lintujen laji ja lukumäärä, koituva haitta, perustella muiden torjuntatoimien sopimattomuus se-kä kuvata hävityksessä käytettävät välineet ja menetelmät. Lupa on haettava kirjallisesti ja mahdollista myöntöä seuraa vielä neljän viikon valitusaika. Jos lintujen aiheuttama ilmeinen tuhoriski pystytään enna-koimaan, voi lupaa hakea myös etu-käteen. Suoritemaksu luvasta on 90 €. Lisäksi ympäristökeskukselle on

tehtävä jälkeenpäin raportti, josta selviää tuhojen laajuus ja toteutetut toimet. Suonenjoen tapauksessa lu-pa myönnettiin kastelurampista löy-detyn pesän ja lintujen hävitykseen. Vahinkoa kylvökselle oli kuitenkin jo tapahtunut.

Vahinko on luonnollisesti sitä suu-rempi mitä kauemmin linnut ehtivät kylvöksellä ruokailla. Yllättävän paljon kaksi lintua ehti jo päivässä käydä taimikennostoja läpi. Linnut olivat piilottelevia ja varovaisia, ei-kä niitä juuri virka-aikaan näkynyt. Taimien alttius tämänkaltaisille tu-hoille kestää itämisajasta riippuen 2–4 viikkoa eli kylvöstä siemen-


kuoren putoamiseen saakka. Löysi-vätkö ja söivätkö linnut siemeniä jo ennen itämistä peittoaineen alta, ei selvinnyt. Metsäkylvökokeissa sie-menten peittäminen on vähentänyt peippolintujen vahinkoja merkit-tävästi, sen sijaan siementen peit-taus tiramalla ei vaikuttanut lintu-jen syöntiin (Heikkilä 1978). Kun sirkkavarsi nostaa siemenkuoren il-maan, on niiden löytäminenkin hel-pompaa. Entä mitä tapahtuu sirkka-taimelle, josta on sirkkaneulaset tai peräti sirkkavarsi on puraistu poik-ki? Voisiko taimi toipua, jos sirkka-silmu säilyy koskemattomana?

Edellä mainittuun kasvatuk-seen männyn siemenet oli kylvet-ty PL-81F-kennostoon 4–6.5.2009 ja kylvös peitetty hiekkarouheella. Toukokuun puolivälin kieppeillä havaittiin, että varpuspari oli nap-simassa siemenkuoria sirkkataimi-en päistä samalla katkaisten joko sirkkaneulaset 3 –5 mm:n tyngik-si tai sirkkavarren 2–3 cm:n tapik-si itämisen vaiheesta riippuen (ku-va 1). Tuhon havaitsemisen jälkeen osa ”syödyistä” taimista korvattiin täydennyspriklauksella. Pahiten tu-houtuneet taimikennostot kylvettiin 22.5. uudelleen samaan turpeeseen, mikä kuitenkin osittain epäonnistui turpeen limoittuneen pinnan vuok-si. Osa kennostoista jouduttiinkin täyttämään ja kylvämään kokonaan uudelleen.

Osa vioitetuista sirkkataimista toipui hyvin

Varpusten vaurioittamien sirkkatai-mien mahdollisen toipumisen seu-rantaa varten yhdestä kennostosta merkittiin erilailla vaurioituneita taimia pienillä muovisäleillä. Mer-kittyjen taimien pituus mitattiin ja ”muotovirheet” arvioitiin syksyllä. Jos taimi oli syöty ”tapiksi” (kuva 1 c), se oli kuivunut pystyyn. Sen sijaan jos varpunen oli katkaissut sirkkalahdet nappaamalla sieme-nen ”lintuhäkki” -vaiheessa olevas-ta taimesta, taimen kehitys ei juuri häiriintynyt, vaan se kasvoi vertai-

Kuva 1. Varpusten toukokuussa ”syömiä” taimia. A. Normaali, taimi ”lintuhäkki”-vaiheessa., B. Sirkkaneulaset katkaistu., C. Sirkkavarsi kat-kaistu. (valokuvat Risto Rikala)

Kuva 2. Männyntaimien pituus syksyllä. Jana kuvaa pi-tuuskeskiarvon hajontaa.

Kuva 3. Esimerkkitaimi jälki-itäneistä (siemen itänyt 20.5. jälkeen) (0), normaaleista (1) ja sirkkalehdet karsi-tuista (”lintuhäkki”-vaihe) (2) taimista syksyllä kasvukau-den päätyttyä. (valokuva Risto Rikala)


kaan lintujen aiheuttamien tuhojen kokonaismäärää on vaikea arvioida. Tuhot ovat usein muuttolintujen ai-heuttamia ja tyypillisesti paikalli-sia. USAssa peipot ovat saattaneet tuhota yhden tarhan sadosta enim-millään 50–75 %. Torjuntamahdol-lisuudet isojen parvien osalta ovat verraten rajallisia. Tehokkaampa-na menetelmänä Tom Landis pi-tää kylvösten suojaamista verkoil-la. Sen sijaan lintujen houkuttelu muulla ruokatarjonnalla pois kyl-vöksiltä tai siementen peittaus tai värjäys eivät läheskään aina toimi. Myös erilaisiin äänikarkotteisiin linnut tottuvat verraten nopeasti.

lutaimien mittaiseksi (14–15 cm) (kuvat 2 ja 3). Joissakin tapauksissa kennoissa oli tapahtunut myös sie-menten jälki-itämistä ja uusi taimi oli ehtinyt kasvaa lähes muiden tai-mien mittaiseksi.

Seuranta-aineisto oli liki pienin mahdollinen, yksi kennosto. Sen perusteella voidaan sanoa, että jos tuho tapahtuu niin myöhään, että taimet ovat ehtineet jo ”lintuhäkki”-vaiheeseen eli sirkkalehtien tyngät ovat vielä jäljellä ja sirkkasilmu koskematon, ei uusintakylvön tai täydennyksen osalta kannata häti-köidä. Sen sijaan jos siemenet on syöty tai taimet on syöty tapeiksi katkaisemalla sirkkavarsi, taimi ei toivu, vaan kuivuu pystyyn ja peli on niiden taimien osalta menetet-ty. Suonenjoella mäntyhuoneesta menetettiin arviolta puolet taimista kolmasosasta kylvöksen taimiken-nostoista (kuva 4). Lisäksi varpuset ehtivät verottaa myös viereistä kuu-sihuonetta.

Miten muualla?

Lintujen aiheuttamat tuhot taimitar-hakylvöksillä tunnetaan eri puolilla maailmaa. Aiheesta oli artikkeli tuo-reimmassa Forest Nursery Notesin numerossa (Landis 2010). Sen mu-

Kuva 4. Varpusparin harventamia taimikennostoja lokakuussa. (valokuva Risto Rikala)

Viitteet

Heikkilä, R. 1978. Eläimet kylvetyn männyn ja kuusen siemenen tuhoo-jina Pohjois-Suomessa. Metsäntut-kimuslaitoksen julkaisuja 89.5. 35 s.

Landis, T.D. 2010. Bird damage to sown seeds or emerging seedlings. Forest Nursery Notes 30(1): 17–19.


Juha Kaitera, Eila Tillman-Sutela ja Anneli Kauppi

Metsänviljelyssä istutetaan kotimai-sella kuusen taimilla jo yli puolet is-tutusaloista. Samaan aikaan taimi-tuotantoa haittaavaksi tekijäksi ovat nousseet taudinaiheuttajat, jotka verottavat merkittävästi kuusen kä-py- ja siemensatoja sekä siemenvil-jelyksillä että metsissä. Ongelman merkittävyyden vuoksi on tarpeel-lista lisätä tietoa siemenperäisistä taudeista ja samalla kehittää hyön-teis- ja sienituhojen torjuntaa eten-kin siemenviljelyksillä.

Tutkimuksemme on osana Metlan hanketta (3450) ’Metsänuudistami-sen laatuketju siemenhuollosta tai-mikon varhaishoitoon’, joka kuuluu Metlan viisivuotiseen (2007–2011) Metsänuudistamisen ja taimikon-hoidon -tutkimusohjelmaan. Osa-hankkeemme päätavoitteet samoin kuin yleisimmät käpyruosteet ja nii-den aiheuttamat tuhot olemme esit-täneet aiemmassa artikkelissa (Tai-miuutiset 4/2009).

Ruosteiden tunteminen edellytys tautien torjunnalle

Suomessa kuusella esiintyy muu-tamia ruostesieniä, jotka voivat ai-heuttaa oireita kävyissä, versoissa, neulasissa ja silmuissa. Käpyjen taudeista yleisimpiä ja tunnetuimpia ovat kuusentuomiruoste (Thekopso-ra areolata) ja kuusentalvikkiruos-te (Chrysomyxa pirolata). Kuusen-suopursuruoste (Chrysomyxa ledi) aiheuttaa säännöllisesti kuusen uu-simpien neulasten ruskettumista.

Kuusensuopursuruoste tarttuu myös kuusenkäpyihin

Sen sijaan kuusen silmuissa ja ver-soissa epänormaalia kasvua aiheut-tava ruostesieni, Chrysomyxa woro-ninii, tunnetaan huonosti.

Ruostesienille on tyypillistä isän-täkasvin vaihto, mikä myös näkyy useissa tapauksissa sienelle anne-tussa nimessä. Isäntäkasvilta toisel-le siirtyessään sieni vaihtaa myös itiöastetta eli sama sieni tuottaa elinkiertonsa aikana rakenteellisesti erilaisia itiöpesäkkeitä ja itiöitä eri isäntäkasvilajeilla. Monella ruoste-sienellä on ns. täydellinen elinkier-to, jolloin voidaan tavata jopa viisi eri itiöastetta: pikkukuroma-, hel-mi-itiö-, kesäitiö, talvi-itiö- ja kan-taitiöaste. Eri ruostesienilajien tun-nistaminen perustuu mm. eri itiöas-teiden rakenteellisiin eroihin.

Kuusen emikukka- jakäpynäytteitä kahdeltasiemenviljelykseltä jayhdestä metsiköstä

Kuusen käpyruosteiden kasvukau-denaikaista itiöintiä tutkittiin sie-menviljelmillä Virroilla (Metsä-Iha-la, sv. 176) ja Kangasniemellä (sv. 109–113) sekä luonnonkuusikossa Muhoksella.

Tutkimuksella täsmennettiin tie-toa siitä, milloin itiölevintä tapahtuu väli-isänniltä emikukkiin ja edel-leen kävyistä väli-isäntiin. Lisäksi tutkittiin, minä ajankohtana itiö-emät kehittyvät kävyissä ja miten pesäkkeiden kehitys etenee kasvu-kauden aikana.

Virroilla ja Muhoksella nuoria, vuonna 2007 syntyneitä käpyjä kerättiin touko-lokakuun välisenä jaksona 2007. Samoina ajankohti-

na molemmissa paikoissa otettiin näytteiksi myös edellisenä vuonna 2006 syntyneitä käpyjä. Muhoksel-la oli kerätty käpynäytteitä myös jo lokakuussa 2006.

Kerätyistä emikukinnoista ja kä-vyistä tarkastettiin ruostesienten itiöemien (pikkukuromapullot, hel-mi-itiöpesäkkeet) eri kehitysastei-den yleisyys (kukista tai kävyistä tautisia, %), taudin esiintymismää-rä yksittäisessä kävyssä (itiöpesäk-keellisten käpysuomujen kpl-määrä) ja itiöpesäkkeiden sijainti kävyissä. Lisäksi luokiteltiin itiötuotannon määrä pesäkkeissä ja pesäkkeiden hajoamisaste.

Eri käpyruosteidenrakenteita vertailtiin

Kunkin keruuajankohdan sieninäyt-teet tutkittiin stereo- ja valomikro-skoopeilla. Lisäksi jokaisen ke-ruuajankohdan tyypillisistä itiöas-teista poimittiin näytteet elektroni-mikroskooppitarkastelua (FESEM = Field Emission Scanning Elec-tron Microscope) varten. Vertailu-materiaalina käytettiin myös mui-den ruosteiden, mm. teerenleivän (Chrysomyxa woroninii) itiöitä.

Kuusensuopursuruoste itiöi kävyissä

Aikaisemmin tuntemattoman ruos-tesienen helmi-itiöpesäkkeitä ha-vaittiin Muhoksella 6 %:ssa vuonna 2006 syntyneistä kävyistä. Itiö- ja itiöemärakenteet muistuttivat kuu-sensuopursuruosteen (Chrysomyxa


ledi) vastaavia rakenteita (kaavio 1).

Kyseisen sienen pikkukuroma-pulloja esiintyi n. 25 %:ssa nuoria käpyjä kesäkuun ja elokuun lopus-sa 2007. Pesäkkeet olivat kesäkuun lopulla vaalean kellertäviä, ja niitä esiintyi 5–10 käpysuomun yläpin-nalla muutamassa käpysuomussa infektoitunutta käpyä kohti. Elo-kuun jälkeen pesäkkeet tummeni-vat. Elokuun alussa 26 %:ssa nuoria käpyjä havaittiin myös vaaleita hel-mi-itiöpesäkkeitä. Niitä esiintyi 1–2 käpysuomussa käpyä kohti, ja ne si-jaitsivat reunoiltaan riekaleisina kä-pyjen ulkopinnalla. Pesäkkeet olivat selvästi pienempiä kuin vastaavat kuusentalvikkiruosteen pesäkkeet. Ne itiöivät heti elokuussa, ja itiöin-ti jatkui edelleen syyskuussa, jonka jälkeen pesäkkeet hajosivat.

Kuusensuopursuruosteella pienemmät helmi-itiöt kuin kuusentalvikkiruosteella

Sienen pikkukuromapullot olivat mikroskooppisessa tarkastelussa kellertäviä, pieniä (halkaisija 183 x 293 μm), ja ne esiintyivät käpy-suomujen kärjessä. Ne itiöivät heti. Pikkukuromien koko vaihteli 1.8–2.6 x 3.1–4.4 μm. Helmi-itiöt oli-vat selvästi pienempiä (16.7–21.4 x 19–29.3 μm) kuin vastaavat kuu-sentalvikkiruosteen tai teerenleivän helmi-itiöt. Itiöissä oli kapea ja syvä uurre, ja itiöiden pinnan nystyt oli-vat kapenevia ilman verkkomaista rakennetta. Helmi-itiöitä muodos-tavan soluseinän, peridiumin, sivu-seinämä oli paksu, 7.1–8.7 μm, ja uurteinen.

Kuusentuomiruosteenhelmi-itiöt harmaita janystyllisiä

Kuusentuomiruosteen yksittäisten helmi-itiöpesäkkeiden koko käpy-suomuissa vaihteli 0.6–1.0 x 0.6–1.4 mm. Helmi-itiöt olivat harmaita ja niiden koko vaihteli 11–21 x 16–25

μm. Helmi-itiöiden pinnassa sijait-sevat nystyt olivat sylinterimäisiä. Kesäitiöpesäkkeet olivat värittömiä ja ne esiintyivät ryhmissä tuomen lehtien alapinnalla. Pesäkkeiden ko-ko vaihteli 0.1–0.2 x 0.1–0.2 mm, ja kesäitiöt levisivät niistä ulkoilmaan erityisen aukon kautta. Kesäitiöiden koko vaihteli 8–10 x 9–17 μm. Sie-nen elinkierto on esitetty aikaisem-massa artikkelissamme (Taimiuuti-set 4/2009; kaavio 1).

Talvikkiruosteellakookkaimmat ja kellertävät helmi-itiöt

Kuusentalvikkiruosteen pikkukuro-mat kehittyivät kävyissä pikkukuro-mankannattimista ja ne olivat kool-taan 3–4 x 6–7 μm. Niissä ei ollut mitään erityisiä pintarakenteita. Helmi-itiöpesäkkeet olivat kävyis-sä laajoja pesäkkeitä, ja ne itiöivät heti. Helmi-itiöt olivat kellertäviä ja kooltaan 12–26 x 17–33 μm. Niiden pinnalla esiintyi verkkomaisena ra-kenteena nystyjä, jotka olivat kool-taan 2–3 x 3 μm. Talvikin lehdillä ensimmäisinä keväällä muodostu-neet vaalean ruskehtavat erilaistu-mattomat pesäkkeet eivät sisältä-neet erikoistuneita sienirakentei-ta ja kesäitiöpesäkkeet kehittyivät niiden jälkeen. Sienen kesäitiöpe-säkkeet olivat kirkkaankeltaisia ja kooltaan 115–306 x 166–441 μm. Kesäitiöt olivat ovaaleja ja kooltaan 10–18 x 17–28 μm. Myös kesäitiöi-den pinnalla esiintyi nystyjä, jotka muodostivat samanlaisen verkko-maisen rakenteen kuin helmi-itiöis-sä. Sienen talvi-itiöpesäkkeet olivat kermanvalkeita pesäkkeitä ja kool-taan 155–328 x 190–414 μm. Talvi-itiöpesäkkeissä syntyi edelleen kan-taitiöitä, jotka olivat pyöreitä, silei-tä, pintarakenteettomia ja kooltaan 6–9 x 6–9 μm. Myös tämän sienen elinkierron olemme esittäneet aikai-semmin (Taimiuutiset 4/2009; kaa-vio 2).

Kuusen versolla kehittyneiden teerenleivän helmi-itiöiden koko vaihteli suuresti välillä 13.1–30 x

14.8–43 μm. Itiöiden pinta oli sileä ja siinä oli lokeromaisia nystyjä. Pe-ridiumin seinämä oli ohut.

Kuusensuopursuruoste heikko kilpailija kävyissä

Kävyistä löydetty aiemmin tunte-maton ruostesieni muistutti itiöra-kenteeltaan kuusensuopursuruos-tetta. Sieni muodosti käpysuomu-jen pinnalle itiöemiä, jotka tuottivat itiöitä nuorissa kävyissä. Sienen tartunta oli kuitenkin vähäistä. Se ei vallannut sairaita käpyjä koko-naan, mikä osoittaa sienen taudin-aiheuttamiskyvyn kävyissä olevan alhaisen. Koska sieni oli varsin ylei-nen silloin, kun muita käpyruosteita esiintyi vähän, sieni on luultavasti hyötynyt vähäisestä kilpailusta mui-den käpyruosteiden välillä.

Kuusensuopursuruoste ei uhkaa käpyjen siementuo-tantoa

Sienellä on heikko taudinaiheut-tamiskyky ja sen vuoksi se ei ole uhka siementen normaalille kehi-tykselle, eikä sitä tarvitse erikseen torjua. Kuusen kävyt saattavat kui-tenkin toimia em. ruosteen merkit-tävänä levittäjänä kuusen neulasiin Suomessa. Meillä esiintyvä kuusen-suopursuruoste on hyvin samanlai-nen sekä itiörakenteeltaan että tar-tuntabiologialtaan kuin C. ledicola-neulasruoste, joka on yleisin kuusen neulasruoste Pohjois-Amerikassa. Muiden käpyruosteiden torjunta-mahdollisuuksia olemme esitelleet aiemmassa artikkelissamme (Taimi-uutiset 4/2009).


Kaavio 1. Kuusensuopursuruosteen (Chrysomyxa ledi) elinkierto. (valokuvat Kaitera, Tillman-Sutela & Kauppi)

Karoliina Niemi

Maamme metsäpoliittiset tavoitteet

Keväällä 2008 hyväksytyssä Kan-sallinen metsäohjelma (KMO) 2015:ssa metsäpolitiikan keskeisik-si tavoitteiksi asetettiin puuston kas-vun säilyttäminen korkealla tasolla,

Siementuotannon uudelleen-organisointi -hanke Metlassa

metsien terveydestä huolehtiminen, varautuminen ilmastonmuutokseen sekä puuntuotannon laatuketjun pa-rantaminen. Metsätaloudelle asetet-tujen tavoitteiden lähtökohtana ovat sekä maamme pohjoisesta sijainnis-ta johtuvat äärevät ilmasto-olosuh-teet että puuston perimän monimuo-toisuuden säilyttäminen.

Metsätaloudessa käynnissä oleva voimakas rakennemuutos ei vaikuta

KMO 2015:ssa asetettuihin perusta-voitteisiin: korkealaatuisen metsän-viljelyaineiston ja metsien hyvän hoidon merkitys kasvaa entisestään biotalouteen siirryttäessä. Ilmas-tonmuutos tuo lisäksi tilanteeseen omat haasteensa, jotka on otettava huomioon metsäpoliittisia ratkaisu-ja tehtäessä.

Pitkäjänteinen metsänjalostus se-kä laatuvaatimukset täyttävän sie-


menen saannin turvaaminen taimi-tarha- ja metsäkylvöihin ovat tärkeä osa niin maamme ilmastopoliittisten kuin KMO 2015:n tavoitteiden saa-vuttamista. Tämä tarkoittaa ensin-näkin geneettisesti ja fysiologisesti laadukkaan sekä perimältään mo-nimuotoisen siemenen tuottamista siementuotantoa varten perustetuil-la siemenviljelyksillä ja toiseksi sie-menten käsittelyä siten, että niiden itävyys ja kyky tuottaa elinvoimai-sia taimia säilyvät korkeina.

Jalostetun siemenen tuotta-minen siemenviljelyksillä

Uusien 1.5-polven siemenviljelysten perustaminen pohjautuu Metsäpui-den siemenhuoltotyöryhmän asetta-maan tavoitteeseen, jonka mukaan tulevaisuudessa maamme taimitar-hakylvöt ja puolet metsäkylvöistä toteutetaan jalostetulla siemenellä Pohjois-Suomea lukuun ottamatta (TM 2004:12, MMM). Työryhmän laskelmat siementuotannosta perus-tuvat todelliseen siementarpeeseen, eli ylitarjontaa ei synny, jos met-sänviljelypinta-alat pysyvät tavoit-teiden mukaisina. Lisäksi on mah-dollista, että tietyn lähtöisyysalueen siementä tuottaa vain yksi toimija. Todellista kilpailua jalostetusta sie-menestä ei täten voi syntyä.

Vuodesta 2005 lähtien valtion tu-ki on kattanut 85 prosenttia siemen-viljelysten perustamis- ja nuoruus-vaiheen hoitokustannuksista. Maan hankinta ja tuotantovaiheen kustan-nukset ovat kokonaisuudessaan tuen ulkopuolella. Nykyinen tukiprosent-ti perustuu edellä mainitun Metsä-puiden siemenhuoltotyöryhmän las-kelmiin toiminnan kannattavuudes-ta. Valtion tuesta huolimatta uusia 1.5-polven siemenviljelyksiä ovat perustaneet vain Metsähallituksen tytäryhtiö Siemen Forelia Oy, Met-sätalouden kehittämiskeskus Tapio sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon metsäkeskukset. Metsäkeskusten mahdollinen yh-distäminen vuoden 2012 alussa las-kisi toimijoiden määrän kolmeen.

Kaikki edellä mainitut toimijat Sie-men Forelia Oy:tä lukuun ottamatta ovat mukana myös taimituotannos-sa. Metsähallituksessa taimituotan-nosta vastaa sen tytäryhtiö Fin Fore-lia Oy. Siementuotanto ja suuri osa taimituotannosta on siis valtion tu-losohjauksessa olevien organisaati-oiden omistuksessa.

Siementuotannon uudel-leenorganisointi -hanke

Marraskuussa 2009 alkanut Met-säpuiden siementuotannon uudel-leenorganisointi -hanke toteutetaan Metsäntutkimuslaitoksessa, ja sen rahoituksesta vastaa maa- ja metsä-talousministeriö. Hankkeen tavoit-teena on selvittää vaihtoehtoisia toimintamalleja, joiden avulla tur-vataan laadukkaan siemenen saata-vuus metsänviljelyyn kautta koko maan. Hankkeen taustalla ovat jul-kisen rahoituksen käyttöön ja kil-pailuun liittyvät kysymykset sekä Metsähallituksessa ja metsätalou-den edistämisorganisaatioissa (Met-sätalouden kehittämiskeskus Tapio ja alueelliset metsäkeskukset) käyn-nissä olevat muutosprosessit.

Selvityksessä käsitellään koko siemenhuoltoketjua, jolla tarkoi-tetaan siementen tuottamista, sie-menten hankintaa, varastointia ja myyntiä. Selvityksen painopiste on kuitenkin jalostetun siemenviljelys-siemenen tuotannossa. Siemenhuol-lon vaihtoehtoisia malleja pohditta-essa on otettava huomioon sen yh-teiskunnallinen merkitys ja toisaalta heikko liiketaloudellinen kannatta-vuus sekä valtion vuosikymmeniä jatkunut merkittävä panostus met-sänjalostukseen ja siemenhuoltoon. Valittavan toimintamallin olisi mah-dollistettava siemenhuollon toteut-taminen kustannustehokkaasti ja läpinäkyvästi ottaen huomioon Eu-roopan unionin (EU) valtiontukisää-dösten asettamat puitteet. Nykyinen valtion myöntämä tuki siemenvilje-lysten perustamiseen ja nuoruus-vaiheen hoitoon ei vastaa EU:n val-tiontukisäädöksiä, ja näin ollen tuen

ajanmukaistaminen on välttämätön toimenpide.

Selvityksessä ei arvioida metsä-puiden siementarvetta eikä siten myöskään siemenviljelysten perus-tamistarvetta tulevaisuudessa. Siitä vastaa maa- ja metsätalousministe-riön koolle kutsuma virkamiestyö-ryhmä, joka pohtii kuluvan syksyn aikana siementarpeessa mahdolli-sesti tapahtuvia muutoksia ja sen vaikutuksia voimassa olevaan sie-menviljelysten perustamisohjel-maan. Työryhmä hyödyntää sie-mentarpeen arvioinnissa parhaillaan tarkistettavana olevan KMO 2015:n linjauksia.

Hankkeen väliraportti jajatkotyö

Hankkeen väliraportti valmistui kesäkuussa. Väliraportissa yhdek-si siementuotannon toteuttamisen vaihtoehdoksi nostettiin valtion ko-konaisuudessaan omistama yhtiö. Tällöin nykyisten valtion tulosoh-jauksessa olevien organisaatioiden siementuotanto koottaisiin yhteen yhtiöön, joka vastaisi jalostetun siemenen tuotannosta siemenvilje-lyksillä.

Jotta jalostetun siemenen hin-ta voitaisiin pitää kilpailukykyise-nä verrattuna metsikkösiemeneen ja siementuotanto taloudellisesti kannattavana toimintana, olisi val-tion tuki siemenviljelysten perusta-miseen ja nuoruusvaiheen hoitoon edelleen ensiarvoisen tärkeää. Vä-liraportissa todennäköisimmäksi julkisen rahoituksen vaihtoehdok-si esitettiin niin sanottu yleisiin ta-loudellisiin tarkoituksiin liittyvä eli SGEI-palvelu ja sen tuottamisesta maksettava korvaus. Julkisen rahoi-tuksen muotoa on selvitetty ja selvi-tetään edelleen yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.

Metsäkeskuksia koskevaa lakieh-dotusta valmistellaan parhaillaan maa- ja metsätalousministeriössä. Tavoitteena on, että päätös metsä-keskusten yhdistämisestä tehtäisiin vielä tämän hallituskauden aikana.


Myös Metsätalouden kehittämis-keskus Tapion ja Metsähallituksen organisaatiouudistukset ovat käyn-nissä. Metsäalan organisaatiouu-distuksilla on omat vaikutuksensa siementuotannon järjestämiseen, minkä vuoksi maa- ja metsätalous-ministeriö on kytkenyt Siemen-tuotannon uudelleenorganisointi -hankkeen osaksi näiden organisaa-

tiouudistusten valmistelua. Hanke päättyy 31.12.2010.

Viitteet

Kansallinen metsäohjelma 2015. 2008. Maa- ja metsätalousministe-riön julkaisuja 3/2008. 44 s. ISBN 978-952-453-375-1.

Metsäpuiden siemenhuoltotyöryh-män muistio. 2004. Maa- ja met-sätalousministeriö, työryhmämuis-tio 2004:12. 48 s. + erilliset liitteet. ISBN 952-453-196-8.

Korjaus: Taimien toimitusketjun kartoitus Etelä-Savossa

Korjaus kuvaan Taimiuutiset-numerossa 2/2010. Artikkelissa tutkittiin, miten pakkasvarastoidun taimimateriaalin suurentunut kuormakoko kaukokuljetuksissa on vaikuttanut taimien kuntoon taimiterminaalissa tai työmaalla.

Saksa, Timo. 2010. Taimien toimitusketjun kartoitus Etelä-Savossa. Taimiuutiset 2/2020:17–22.

Kuva 6. Esimerkki taimien (taimi+paakku) massan muutoksista (laatikon pai-nosta on vähennetty laatikon kuivan/märän pahvin paino tilanteen mukaan) pääterminaalissa. Kuvaan merkitty myös vuorokautiset sademäärät Mikkelin havaintojen mukaan (Ilmastokatsaus 05/08 ja 06/08). Taimet(A): 20.5. sulana toimitetusta taimierästä (90 tainta/laatikko, keskipituus 22 cm) ja taimet(B): havaintokeskiarvot kahdesta 10.5. toimitetusta taimierästä (90 tainta/laatikko, keskipituus 22/23 cm).


Juho Matala

Hirven aiheuttamien taimituhojen torjuntakeinovalikoimasta puuttuu tällä hetkellä metsäpuiden taimi-kohtaiseen suojaukseen soveltuva ja Suomeen hyväksytty karkoteval-miste. Itävaltalaisen Kwizda-Agron valmistama Trico-karkote sai vuon-na 2009 myyntiluvan koekäyttöä varten. Kyseessä on lampaan teu-rasjätteen rasvoista tehty haju- ja makuvaikutukseen perustuva tai-miin ruiskutettava karkote, joka on alun perin kehitetty taimien suojaa-miseen pienemmiltä hirvieläimil-tä kuten metsäkauriilta. Sen suo-jausvaikutuksista hirviä vastaan ei toistaiseksi ole saatu tuloksia täkä-läisissä oloissa tehdyissä kenttäko-keissa.

Koekäyttäjinämetsänomistajia

Syksyllä 2009 Trico-karkotetta jaet-tiin hintatuetusti Metsästäjäin Kes-kusjärjestön (MKJ) kautta muuta-mien riistanhoitopiirien, metsäkes-kusten ja metsänhoitoyhdistysten välityksellä metsänomistajille koe-käyttöä varten. Metsäntutkimuslai-tos ja MKJ toteuttivat kesällä 2010 pienimuotoisen kyselytutkimuk-sen, jonka tavoitteena oli osaltaan selvittää aineen käyttökelpoisuutta hirvikarkotteena käyttäjäkokemus-ten kautta. Kysely lähetettiin 39:lle talvella 2009–2010 taimikoissaan Trico-karkotetta kokeilleelle yksi-

Käyttäjäkokemuksiahirvikarkotteeksi tarkoitetusta Trico-valmisteesta

tyiselle metsänomistajalle, ja vasta-uksia saatiin kaikkiaan 33:sta taimi-kosta. Tässä kirjoituksessa käydään läpi kyselyn keskeiset tulokset ja ar-vioidaan niiden perusteella karkot-teen toimivuutta.

Käsiteltyjen taimikoiden ominaisuudet ja käsittelyt

Taimikot, joissa ainetta oli kokeil-tu, sijaitsivat 21 eri paikkakunnal-la Etelä-Hämeestä Ylä-Kainuuseen. Keskimääräinen käsittelyalue oli noin 2 hehtaaria, ja hehtaaria koh-den oli käsitelty keskimäärin noin

1000 tainta. Keskimääräinen aineen kulutus oli ollut 6,6 litraa hehtaaril-le. Valtaosa käsitellyistä taimikoista oli männyntaimikoita (52 % puhtai-ta männyntaimikoita ja 36 % seka-puustoisia). Lisäksi 12 %:ia oli leh-tikuusitaimikoita. Taimikoista 13 %:lla ei ilmoitettu olleen merkittä-viä aiempia hirvivahinkoja, mutta suurimmalla osalla taimikoista oli ollut jonkinlaisia aiempia hirvitu-hoja, 40 %:lla lieviä ja 47 %:lla va-kavia.

Käsiteltyjen taimikoiden ikä oli ollut keskimäärin 8 vuotta ja taimi-en keskipituus 1,7 metriä. Käsittely-kohtana 30 %:lla kohteista oli ollut

Kuva 1. Syksyllä 2009 Tricolla käsiteltyjä taimia kuvattuna keväällä 2010 (valokuva Juho Matala)


pelkkä latvakasvain, 58 %:lla koh-teista taimista oli käsitelty latvakas-vain ja ylimmät sivuoksat, ja koko taimi oli käsitelty 12 %:lla kohteis-ta. Käsittelyt oli yleensä tehty käsi-ruiskulla loka- marraskuussa.

Aineen levitettävyys japysyvyys

Kokeilijoista yli 80 %:a piti Tricoa helppona levittää ja vain 13 % pi-ti käyttöä hankalana. Aine oli myös pysynyt taimissa melko hyvin tal-ven yli (ks. esim. kuva 1): 31 %:a tätä käsittelevään kysymykseen vas-tanneista ilmoitti sen pysyneen hy-vin; 62 %:a vastanneista ilmoitti sen pysyneen kohtuullisesti, mutta ku-luneen jonkin verran talven aikana; ja vain 7 %:a ilmoitti sen pysyneen huonosti.

Syönniltä suojaava vaikutus

Hirvikarkotteen toimivuuden kan-nalta keskeisin kysymys on sen te-hokkuus syöntiä estävänä aineena. Kyselyssä sitä selvitettiin kysymyk-sellä: ”Oliko Trico-käsittelyllä vai-kutusta hirvien syönnöksiin?”, jo-hon oli neljä vastausvaihtoehtoa:

1. ei havaintoja hirvistä alueella 2. ei vaikutusta syöntiin (hirvet olivat syöneet käsiteltyjä taimia)

3. kohtalainen syöntiä estävä vai-kutus (satunnaisia syöntejä näkyi myös käsitellyissä taimissa), ja4. selvästi esti syöntiä (havaintoja hirvistä ja tuhoista alueella, mutta käsiteltyjä taimia ei oltu syöty).

Jotta tarkennettaisiin kuvaa hir-vien oleskelusta käsitellyissä taimi-koissa, vastauksia pyydettiin myös kysymykseen: ”Teittekö havaintoja hirvistä, esimerkiksi niiden jäljistä, käsitellyssä taimikossa talven aika-na?”. Tähän oli kolme vastausvaih-toehtoa:

1. en 2. kyllä, satunnaisia; ja 3. kyllä, runsaasti.

Kuvan 2 pylväsdiagrammissa on esitetty näiden kahden kysymyksen tulokset ristiin siten, että eri pylväät osoittavat aineen vaikutusta selvit-tävän kysymyksen vastausmäärät vastausvaihtoehdoittain ja pylväät on jaettu hirvistä tehtyjä havainto-ja selvittävän kysymyksen vastaus-vaihtoehtojen mukaan.

Vastaajista 52 %:a ilmoitti Tri-colla olleen selvästi syöntiä estävää vaikutusta ja 24 %:a ilmoitti sillä olleen kohtalainen syöntiä estävä vaikutus, mutta vain 3 %:a ilmoitti, että syöntiä estävää vaikutusta ei ol-lut (kuva 2). Lisäksi 12 %:a ilmoitti, ettei voinut arvioida estovaikutus-

ta, koska ei ollut havainnut hirviä alueella (kuva 2). Niistä vastaajis-ta, jotka ilmoittivat aineella olleen syöntiä estävää vaikutusta, oli valta-osa tehnyt myös talven aikana omia havaintoja taimikoissaan olleista hirvistä (kuva 2). Hieman ristiriitai-sesti muutama vastaaja ilmoitti ai-neella olleen syöntiä estävää vaiku-tusta, vaikka toisessa kysymyksessä he ilmoittivat, että eivät tehneet ha-vaintoja hirvistä (kuva 2).

Vastauksia karkotteen toimivuu-desta verrattiin myös kysymykseen kokeilualueiden aiemmista tuhoista, joita oli kartoitettu kysymyksellä: Onko käsittelemässänne taimikossa ollut aiemmin hirvituhoja? Vastaus-vaihtoehdot olivat:

1. ei merkittäviä2. lieviä3. vakavia, ja 4. vakavia, joista on maksettu va-hingonkorvauksia.

Kuvan 3 pylväsdiagrammi on muodostettu näistä kysymyksistä siten, että pylväät osoittavat aineen vaikutusta selvittävän kysymyksen vastausmäärät vastausvaihtoehdoit-tain ja eriväriset pylväät kussakin vastausvaihtoehdossa osoittavat, mikä on ollut alueen aiempi tuho-tilanne.

Suurimmalla osalla Tricon toi-mivuuteen kaikkein myönteisim-min suhtautuneista (”selvästi esti syöntiä”-vastaukset) oli taimikos-saan aiemmin ollut vain lieviä hirvi-tuhoja (kuva 3). Toisaalta myös ai-emmista vakavista hirvivahingoista ilmoittaneita oli eniten niissä, jotka ilmoittivat aineen nyt selvästi estä-neen syöntiä (kuva 3). Lisäksi tai-mikon aiempien tuhojen kannalta tarkasteltuna 73 %:lla niistä taimi-koista, joilla oli aiemmin ilmoitettu olleen vakavia tuhoja, ilmoitettiin nyt Tricon joko kohtalaisesti tai sel-västi tuhoja estävästä vaikutuksesta (kuva 3).

Kuva 2. Vastaukset kysymykseen Trico-käsittelyn hirvien syönnöksiä estävästä vaikutuksesta jaoteltuna eri värein hirvistä käsittelyalueella tehtyjen havaintojen mukaan (ks. tekstistä kysymykset ja vastausvaih-toehdot tarkennuksineen).


Käyttäjät haluavat jatkaa koekäyttöä

Kyselyssä pyydettiin myös ilmaise-maan kiinnostus aineen käyttöön tu-levaisuudessa. Vastaajista 28 ilmoit-ti haluavansa kokeilla ainetta myös jatkossa, 1 vastaaja ei ollut kiinnos-tunut ja 3 vastaajaa ei osannut ot-taa asiaan kantaa (lisäksi oli 1 tyhjä vastaus).

Kokonaisuutena tarkastellen vas-taajat olivat olleet varsin tyytyväi-siä Trico-karkotteeseen. Sen käytet-tävyyttä ja levitettävyyttä pidettiin hyvänä. Useissa vastauksissa tuotiin esille aineen hyvä erottuvuus ruisku-tettaessa ja jo käsitellyistä taimista. Aineen myös ilmoitettiin pysyneen hyvin kiinni talven yli, mikä onkin ehdoton edellytys kattavan suojaus-vaikutuksen saamiseksi, koska tal-vella täydennyslevitys on yleensä ongelmallista, työlästä ja tämän ai-neen kohdalla mahdotonta.

Karkotteen suojausvaikutus sai yllättävänkin positiivista palautetta, kun yli puolet vastanneista ilmoitti, että aine oli ehkäissyt hirvivahinko-ja selvästi, ja noin neljäsosa vastan-neista ilmoitti, että aineella oli ollut kohtalainen syöntiä estävä vaikutus. Vaikka pieni osa näistä vastaajista oli toisessa kysymyksessä ilmoitta-nut, ettei ollut havainnut hirviä alu-eella, oli syöntiä estävää vaikutusta ilmoittaneita kuitenkin valtaosa vas-tanneista. Kaikkiaan alueista, joil-la ainetta oli kokeiltu, ilmoitettiin noin joka toisessa olleen aiemmin vakavia tuhoja. Alueiden riskialtti-utta hirvivahingon kannalta ajatel-len kovimpaan mahdolliseen testiin aine ei kaikissa tapauksissa siis jou-tunut, mutta toimivaa suojausvaiku-tusta voi osoittaa, että valtaosalta ai-empien vakavien tuhojen kohteilta-kin ilmoitettiin aineen estäneen vä-hintään kohtalaisesti syöntiä.

Kuva 3. Vastausmäärät kysymykseen Trico-käsittelyn hirvien syönnök-siä estävästä vaikutuksesta jaoteltuna eri värisillä pylväillä alueella aiem-min havaittujen hirvituhojen mukaan.

Kokeellisia tuloksia ei vielä saatavilla

Karkoteaineen toimivuuden arvi-oinnissa tämänkaltaisen kyselytut-kimuksen tuloksiin tulee luonnol-lisesti suhtautua varauksella. Vas-taajajoukko oli melko pieni, eikä tulosten tilastollinen testaaminen ollut mielekästä. Lisäksi kysymys-ten vastausvaihtoehdot olivat kar-keahkoja ja tulkinnallisia. Ihmiset voivat ymmärtää kysymykset eri tavoin, mikä tässäkin kyselyssä il-meni osalla vastaajista ristiriitana aineen estovaikutuksesta ja hirvi-havainnoista saatujen vastausten vä-lillä. Kyselyn keskeisin ongelma on alueilla olleen todellisen syöntipai-neen todentaminen ja suojaamatto-mien vertailualueiden puuttuminen. Karkoteaineen luotettava arviointi edellyttääkin tuloksia järjestetyistä empiirisistä kokeista.

Lopuksi voidaan todeta, että täs-sä kyselyssä selvimmin ja ilman tul-kintaongelmia Tricon toimivuuden puolesta puhuu se, että valtaosa si-tä nyt kokeilleista oli kiinnostunut kokeilemaan ainetta myös jatkossa.

Nyt saadun palautteen perusteella uusi kokeilukäytössä oleva Trico-hirvikarkote vaikuttaa siis lupaa-valta ja koekäyttöä kannattaa jat-kaa, vaikka kokeellisia tuloksia ai-neen toimivuudesta ei vielä olekaan saatavilla.

Kiitokset

Kiitokset kaikille kyselyyn vastan-neille, erikoissuunnittelija Marko Svensbergille MKJ:sta kyselyn käy-tännön järjestelyjen toteuttamisesta ja apulaistoiminnanjohtaja, dosentti Sauli Härköselle MKJ:sta kyselylo-makkeen kommentoinnista.


Jyrki Hytönen ja Paula Jylhä

Hytönen, J. & Jylhä, P. 2010. Long-term response of weed cont-rol intensity on Scots pine survi-val, growth and nutrition on for-mer arable land. European Journal of Forest Research. On line DOI 10.1007/s10342-010-0371-6.

Peltojen rikkakasvit ovat kasvu- ja lisääntymisominaisuuksiltaan hyvin aggressiivisia, joten pintakasvilli-suuden kehitys on erityisen nope-aa ja voimakasta pellonmetsityksen jälkeen (kuva 1). Aluksi peltomaan siemenpankin yksi- ja kaksivuo-tiaat rikkakasvit (esim. pillikkeet, saunakukka) valtaavat muokatun pellon, ja heinämäiset kasvit (esim. nurmirölli, nurmilauha, punanata) ovat vuorossa 1–2 vuoden kuluttua. Peltokasvit pysyvät pohjakerroksen vallitsevina lajeina vielä pitkään metsityksen jälkeen.

Pintakasvillisuuden torjunnan tehokkuus vaikuttaa männyn kasvuun pellonmetsityksessä

Rikkakasvit kilpailevat taimien kanssa valosta, vedestä ja ravinteis-ta ja ne lisäävät myös taimituhojen vaaraa. Syksyllä taimet voivat kaa-tua lakoontuneen peltokasvillisuu-den alle, ja lumi painaa taimet entis-tä tiiviimmin maata vasten. Lisäk-si monet pelloilla esiintyvät rikka-kasvit, erityisesti yksivuotiset, ovat myyrien suosimia ravintokasveja. Peltokasvillisuus houkuttelee myös hirviä, peuroja ja poroja ruokaile-maan metsitetylle pellolle.

Metsäsertifiointikriteerien mu-kaan kemiallisia torjunta-aineita voidaan käyttää vain pakottavissa tapauksissa, esimerkiksi pintakas-villisuuden torjunnassa metsänuu-distamisaloilla. Tehokas pintakas-villisuuden torjunta on vielä tär-keämpää metsitetyillä pelloilla, sillä peltomaassa on valtavasti itämisky-kyisiä rikkakasvien siemeniä vuosi-kymmeniä jatkuneen maanviljelyn jälkeen. Kemiallisten rikkakasvien torjunta-aineiden metsätalouskäyttö

on kuitenkin Suomessa loppunut lä-hes kokonaan, ja monia tuotteita on vedetty markkinoilta ympäristösyis-tä. Havupuilla voidaan metsänvilje-lyalueilla käyttää glyfosaatin lisäksi ainoastaan sykloksidiimia, joka te-hoaa vain heinämäisiin kasveihin.

Herbisidivalikoimanykyistä laajempi kokeen perustamisvuonna

Tässä tutkimuksessa selvitettiin pintakasvillisuuden kilpailun ja sen torjunnan voimakkuuden vaikutus-ta männyn taimien kehitykseen 15 vuoden ajan. Nelivuotiaat männyn paljasjuuritaimet istutettiin kevääl-lä 1990 Toholammilla sijaitsevalle, jyrsinnän jäljiltä täysin kasvipeit-teettömälle kivennäismaapellolle. Kokeessa verrattiin neljää pinta-kasvillisuuden torjunnan voimak-kuustasoa siten, että 0) torjuntaa ei tehty ollenkaan tai torjuntakäsittelyt tehtiin istutusvuodesta alkaen kesä-kuun puolivälin jälkeen 1) yhtenä, 2) kahtena tai 3) kolmena peräkkäi-senä vuotena.

Torjunta-aine joko ruiskutettiin kauttaaltaan koeruuduille (kertakä-sittely ja 3 kertaa toistettu käsittely) tai tehtiin laikkutorjuntana (2 kertaa toistettu käsittely). Kaikille torjun-taruuduille ruiskutettiin ensimmäi-senä vuonna maavaikutteista terbu-tylatsiini-valmistetta (Gardoprim). Istutusvuonna Gardoprim-käsittely tehtiin 2 viikkoa istutuksen jälkeen taimet suojaten. Toisena ja kolman-tena vuonna käsittelyt tehtiin terbu-tylatsiinin ja lehtivaikutteisen gly-

Kuva 1. Koealue oli kasvipeitteetön, kun männyntaimet istutet-tiin keväällä 1990. Samana syksynä (28.9.1990) Seppo Vihanta seisoo kahden mäntyruudun rajalla (keltainen viiva). Vasemmalla on käsittelemätön vertailuruutu ja oikealla olevalle ruudulle on tehty kokoalan ruiskutus terbutylatsiinilla. Vertailuruudun ovat vallanneet siemenpankin yksivuotiset rikkakasvit. (valokuva Esa Heino)


fosaatin (Roundup) seoksella ke-säkuun puolivälin jälkeen. Taimet suojattiin ruiskutuksen aikana kar-tion muotoisella suojuksella.

Taimet mitattiin ja niiden kunto arvioitiin vuosittain viiden ensim-mäisen vuoden ajan. Sen jälkeen mittausväliä harvennettiin. Viimei-sin inventointi tehtiin 15:nnen kas-vukauden jälkeen. Pintakasvillisuu-den peittävyys ja lajisto määritettiin toisena, kolmantena ja neljäntenä kesänä.

Tutkimuksen tuloksia arvioita-essa on huomioitava, että maavai-kutteinen terbutylatsiini ei ole enää markkinoilla. Havupuilla pintakas-villisuuden torjuntaan voidaan ny-kyisin käyttää glyfosaatin lisäksi ainoastaan heinämäisiin kasveihin tehoavaa sykloksidiimia. Lisäksi paakkutaimet ovat korvanneet pal-jasjuuritaimet metsänviljelyssä lä-hes täysin.

Päätulokset

Pintakasvillisuuden peittävyyden lisääntyessä taimien kuolleisuus li-sääntyi ja taimien pituuden ja läpi-mitan kasvu hidastuivat. Riippuvuu-det olivat tilastollisesti merkitseviä. Korrelaatio heinämäisten kasvien peittävyyden ja taimien kuolleisuu-den välillä oli erityisen voimakas. Kuolleisuus kääntyi jyrkkään nou-suun, kun pintakasvillisuuden peit-tävyys ylitti 60–70 %. Kuolleisuu-den lisääntyminen näkyi 15 vuoden seurantajakson päätyttyä pieninä taimikon runkotilavuuksina.

Maa oli paljas, kun taimet istu-tettiin. Toisen kasvukauden lopulla kasvillisuuden peittävyys vertailu-koealoilla oli 95 %. Torjunta pie-nensi kasvillisuuden peittävyyttä ja käsittelyn toistaminen pienensi peittävyyttä edelleen.

Torjunnan voimakkuuden lisää-minen vähensi kasvillisuuden aiheuttamaa varjostusta taimille. Tä-mä johtui sekä taimia ympäröivän pintakasvillisuuden määrän ja kes-kipituuden pienenemisestä että tai-mien nopeammasta kasvusta.

Taimien kuolleisuus oli voimak-kainta ensimmäisten neljänä vuo-den aikana. Viidentoista kasvukau-den jälkeen 81 % käsittelemättö-millä vertailukoealoilla kasvaneista männyntaimista oli kuollut ja voi-makkaimman käsittelyn saaneilla ruuduilla kasvaneista taimista oli kuollut vain 12 %.

Pintakasvillisuuden torjunnan in-tensiivisyyden lisääminen lisäsi tai-mien läpimitan ja pituuden kasvua. Kokeen lopussa voimakkaan torjun-nan koealoilla taimien keskipituus oli 618 cm ja käsittelemättömillä vertailukoealoilla 499 cm.

Kuva 3. Kolmen kasvukauden jälkeen koeala, jolle on tehty kolmasti toistettu terbutylatsiiniruisku-tus. (valokuva Metla)

Kuva 2. Taimikon runkotilavuus 15 vuotta istutuksen jälkeen. Torjunnan voimakkuustasot: 0) ei torjuntaa, 1) torjuntakäsittely yhtenä, 2) kahtena ja 3) kolmena peräkkäisenä vuotena istutuk-sesta alkaen.

Pintakasvillisuuden torjunnan in-tensiivisyys vaikutti merkitsevästi taimien runkotilavuuteen (kuvat 2 ja 3). Taimikon tilavuus oli 15 vuoden kuluttua istutuksesta intensiivisim-män torjunnan saaneilla ruuduilla moninkertainen käsittelemättömiin ruutuihin verrattuna (83 m3/ha vs. 9 m3/ha). Kertatorjunnan saaneilla ruuduilla taimikon runkotilavuus oli 25 m3/ha eikä se poikennut käsitte-lemättömistä koealoista.


Eevamaria Harala ja Marja Poteri

Rikkaruohot olivat yleinen ongelma tuotettaessa avomaalla paljasjuuri-taimia. Rikkojen torjunta voitiin kuitenkin hoitaa tarvittaessa herbi-sideillä, joiden valmistevalikoima kaventui voimakkaasti 1990-luvul-la, kun mm. taimien kasvatukseen soveltuvia maavaikutteisia herbidsi-dejä poistui markkinoilta. Samaan aikaan taimituotannossa tapahtui suuri murros paakkutaimien syr-jäyttäessä paljasjuuritaimet.

Paakkutaimien kasvatuksessa rik-karuohot torjutaan käsin kitkemällä, koska soveltuvia herbisidejä ei ole ollut. Ainoa paakkutaimille rekiste-röity valmiste on kletodiimia teho-aineena sisältävä Select, jonka teho rajoittuu vain heinämäisiin rikkoi-hin. Valtaosa rikoista on siten kit-kettävä käsin, mm. horsmat, jotka ovat sitkeitä kasvajia ja tehokkaita leviäjiä.

Paakkutaimien turvekasvualustal-la valmisteiden suositusannosten te-ho jää heikommaksi kuin kivennäis-maalla, joilla valmisteet on myös suunniteltu käytettäviksi. Toisaalta on osoittautunut, että jo suositusan-noksilla taimiin voi syntyä vioituk-sia, joiden määrä ja laatu riippuvat voimakkaasti mm. taimen kasvuvai-heesta.

Alkukesällä ja syksyllä 2009 tes-tattiin Suonenjoella ja Fin Foreli-an Tuusniemen taimitarhalla Logo -valmisteen tehoa (tehoaineet fo-

Logo -herbisidin tehokkuus horsmia (Epilobium sp.)vastaan ja vioittavuuskuusen (Picea abies) taimille

ramsulfuroni 300 g/l, jodosulfuroni 10 g/l) horsmiin. Valmiste vaikut-taa pääasiassa lehtien kautta, mut-ta sen ilmoitetaan myös ehkäisevän joidenkin viikkojen ajan siementen itämistä.

Valmisteen tehon testaamiseksi koetaimien kennostoihin kylvettiin erikseen valko- ja vaaleanpunakuk-kaista amerikanhorsmaa (Epilobi-um adenocaulon) ja lisäksi yhdessä kokeessa seurattiin tehoa luontai-sesti syntyneisiin horsmiin (lähinnä maitohorsmaa, E. angustifolium).

Alkukesän ruiskutusten tarkoi-tuksena oli tutkia, itävätkö hors-man siemenet ruiskutuksen jälkeen taimipaakun pinnalla. Syysruisku-tuksissa testattiin valmisteen vaiku-tusta jo olemassa oleviin horsman taimiin. Lisäksi koetaimien kuntoa ja kasvua seurattiin mahdollisten vioitusvaikutusten selville saami-seksi.

Voidaanko kevätkäsittelyllä estää horsman itämistä?

Logon suositusannos kivennäis-maalla on 150 g/ha. Kuusen paak-kutaimille käytettiin keväällä kahta annosta: 150 g/ha ja 300 g/ha, kont-rollitaimet ruiskutettiin vedellä.

Toukokuussa 2009 ennen silmu-jen puhkeamista ruiskutettiin kol-me erää toisen kasvukauden kuusen PL81-paakkutaimia:

A. pakkasvarastosta Tuusniemellä sulatetut PL81 taimet, kylvö 2008; ruiskutus 19.5.2009

B. ulkona Tuusniemellä talvehti-neet PL81 taimet, kylvö 2008; ruis-kutus 19.5.2009

C. ulkona Suonenjoella talvehti-neet PL81 taimet, kylvö 2008; ruis-kutus 15.5.2009

Valmistajan mukaan Logon teho säilyy kivennäismaalla 6–8 viikkoa, mutta turvekasvualustalla vaikutuk-sen tiedetään loppuvan jo aikaisem-min. Ruiskutettuihin koearkkeihin kylvettiin amerikanhorsman sieme-niä kolmen viikon kuluttua käsitte-lystä.

Horsman kylvöä varten jokainen koekennosto jaettiin neljään osaan, joista kahteen neljännekseen kyl-vettiin valko- ja punakukkaisen amerikanhorsman siementä kiisse-lissä toisten neljännesosien jäädes-sä pelkällä kiisselillä käsitellyiksi kontrolleiksi. Horsman itävyystar-kastelun lisäksi seurattiin kokeen ajan (2009–2010) taimien kuntoa ja kasvua sekä juurtenkasvupotentiaa-lia talven jälkeen keväällä 2010.

Tehoaako syyskäsittelyhorsman taimiin?

Suonenjoella testattiin syksyllä 2009 kahdessa eri kokeessa Logo-ruiskutuksen tehoa sekä kylvettyi-hin amerikanhorsmiin että luontai-sesti syntyneisiin horsmiin (suurin osa maitohorsmaa).

Heinäkuun puolivälin jälkeen kuusen PL81-arkkeihin kylvet-tiin amerikanhorsmaa taimipaakun pinnalle (kuusen taimet oli kylvet-


ty huhtikuussa). Koekennostot oli-vat heinäkuun lopusta elokuun lop-puun ulkokentällä, mutta siirrettiin elokuun lopussa muovihuoneeseen hallasuojaan muutamaksi viikok-si. Kennostot ruiskutettiin 8.9.2009 Logolla (200 g/ha ja 300 g/ha). Tai-mien kuntoa ja horsmien määrää seurattiin syysinventoinnissa ja kas-vukaudella 2010.

Toiseen syyskokeeseen valittiin erä kesäkuussa kylvettyjä kuusen PL81-taimia, joiden kasvatusken-nostoissa esiintyi luontaisia 3–6 lehtiasteella olevia horsman taimia. Taimet olivat kasvaneet muovihuo-neessa ruiskutukseen saakka, joka tehtiin 8.9.2009 suurilla annoksilla taimien vioitusoireiden tutkimiseksi (470 g/ha ja 705 g/ha).

Taimivioitukset vaihtelivat kevätruiskutuksissa

Keväällä tehdyissä ruiskutuksissa ulkona talvehtineiden taimien saa-mat vioitusoireet vaihtelivat huo-mattavasti. Ruiskutusajankohtana oli Suonenjoella lämpösummaa eh-tinyt kertyä n. 85 dd ja Tuusniemel-lä n. 100 dd. Tällöin silmuista suu-rin osa oli silmävaraisesti arvioituna vielä lepotilassa, mutta tutkimuk-sista tiedetään, että silmun sisässä alkaa tapahtua solukkomuutoksia 80–90 dd-yksikön jälkeen (Luora-nen ym 2009).

Kasvukauden ja seuraavan ke-vään inventoinneissa osoittautui, että ulkona varastoiduilla taimilla vahvempi käsittely (300 g/ha) vä-hensi taimien pituuskasvua, heiken-si yleiskuntoa ja lisäsi epämuodos-tumia, kuten monilatvaisuutta se-kä neulasten ja verson kiertymistä (kuva 1). Sen sijaan pakkasvaras-tosta otetut ja ruiskutettaessa täysin lepotilaiset taimet eivät kärsineet ruiskutuksista juurikaan, vaikkakin vahvimmassa käsittelyssä esiintyi kontrollia enemmän epämuodostu-mia, pääosin kaksi- tai monilatvai-suutta.

Keväällä 2010 tehtiin Suonenjoen taimikentällä talvehtineille taimille

juurtenkasvupotentiaalitesti. Tes-tissä havaittiin yllättävästi kontrol-litaimien silmujen lähtevän kasvuun hitaammin kuin käsiteltyjen taimi-en. Käsitellyt taimet olivat jääneet kontrollitaimia lyhyemmiksi, mut-ta RGC-kokeen aikana (18 vrk) taimien kasvunopeuksissa ei ollut eroa eri käsittelyjen välillä. Uusien juurten tuore- ja kuivapainot olivat

Kuva 1. Vuonna 2008 kylvettyjen kuusen paakkutaimien osuudet (%) eri kun-toluokissa ennen ja jälkeen 19.5.2009 (A ja B) ja 15.5.2009 (C) tehtyjä Logo-ruiskutuksia. Kukin käsittely edustaa kuuden PL81-kennoston taimien keskiar-voa. A=pakkasvarastotaimet, B-C=ulkona talvehtineet.

kuitenkin ruiskutetuilla taimilla pie-nempiä kuin kontrollitaimilla.

Horsman itäminen väheni vain vähän kevätruiskutuk-sessaKevätruiskutuksissa seurattiin val-misteen tehon pysyvyyttä kylvämäl-lä horsmaa kolmen viikon kuluttua


Kuva 2. Kylvettyjen ja luontaisten horsmien määrät (kpl) kolme viikkoa 19.5.2009 (A ja B) ja 15.5.2009 (C) tehtyjen Logo-ruiskutusten jälkeen. Kuuden PL81-kennoston keskiarvoja.

Kuva 3. Huhtikuussa 2009 kylvettyjen ja 8.9.2009 Logolla ruiskutettu-jen kuusen PL81-taimien osuudet (%) eri kuntoluokissa 3.6.2010. Kukin käsittely edustaa kuuden PL81-kennoston taimien keskiarvoa.

ruiskutuksesta. Itäneiden horsmien kappalemäärät laskettiin kylvöstä kolmen viikon kuluttua. Kaikkiin käsittelyihin iti luontaista horsmaa eikä vahvinkaan käsittely hävittänyt kokonaan luontaista horsmaa (kuva 2). Horsman kylvö oli tehty suurella siemenmäärällä, koska itävyydestä

ei ollut ennakkotietoa. Suurimmal-la ruiskutuspitoisuudella (300 g/ha) saatiin kylvetyn horsman itämistä vähennettyä puoleen, korkeintaan kolmannekseen (kuva 2).

Taulukko 1. Luontaisten talvehtineiden horsmien ja horsman sirkkataimien keskimääräinen kappalemäärä ja vaihteluväli neljässä kuusen PL81 -kennostos-sa ennen ja jälkeen 8.9.2009 tehtyä Logo-käsittelyä.

Syysruiskutusten vioitusoi-reet näkyviin vasta keväällä

Syysruiskutuksissa oli sekä ulko-na karaistuja taimia että myöhäi-sen kylvön taimia, jotka olivat vielä muovihuoneessa syyskuun alussa. Kummassakaan erässä ei näkynyt ruiskutuksen jälkeen loppusyksyl-lä (lokakuussa) vioituksia. Kesä-kuussa kylvetyt ja muovihuoneessa ruiskutukseen saakka pidetyt taimet saivat suositukseen nähden monin-kertaisen annoksen, mutta niidenkin oireet tulivat esiin vasta seuraavana keväänä eikä näiden taimien kasvu toipunut normaaliksi.

Sen sijaan vioitusoireet jäivät suh-teellisen lieviksi huhtikuussa kylve-tyillä taimilla, jotka olivat kasvaneet karaisukentällä ennen ruiskutus-ta annoksilla 200 g/ha ja 300 g/ha (kuva 3).

Syyskäsittelyissä horsman mää-rää pystyttiin seuraamaan seuraavan kasvukauden alkuun vain vahvem-man käsittelyn saaneissa taimissa, joissa oli ruiskutettaessa luontais-ta horsmaa. Heinäkuussa kylvetyt amerikanhorsmat jäivät sirkkatai-miksi sulkeutuneen taimikasvus-ton alle eikä niiden lehdille saatu ruiskutettaessa ilmeisesti riittävää annosta, sillä syyskäsittely ei vä-hentänyt horsmien määrää. Seuraa-vana keväänä osoittautui, että hen-not sirkkataimet eivät talvehtineet, sillä seuraavan kasvukauden alussa horsman sirkkataimia ei tavattu Lo-go-käsitellyissä, mutta ei myöskään kontrolleissa.


Valo määrää horsmanjatkokasvun?

Luontaista horsmaa kasvaneissa myöhäisen kylvön taimiarkeissa oli paakun pinta enemmän paljaana kuin horsmalla kylvetyissä arkeis-sa. Luontaisten horsmien kasvuaste oli ruiskutettaessa myös sirkkatai-mivaihetta pidemmällä, jolloin ne ilmeisesti pystyivät muodostamaan talvehtineen ruusukkeen. Seuraa-van kasvukauden alussa Logo-kä-sitellyissä arkeissa oli vähemmän ruusukkeena talvehtineita horsmia kuin kontrolleissa, mutta edes suu-riannoksinen syyskäsittely ei estä-nyt horsman siemenpankin itämistä (taulukko 1). On myös huomattava, että käytetyillä suurilla annoksilla (470 g/ha ja 705 g/ha) taimet vioit-tuvat.

Kevätruiskutusten tulokset eivät olleet lupaavia johtuen taimien yk-silöllisestä ja eriaikaisesta kasvuun-lähdöstä, mikä vuoksi myös taimien vioittumisherkkyydessä oli suurta vaihtelua. Syyskäsittelyssä taimien kestävyys oli parempi edellyttäen, että ne olivat karaistuneet ulkona. Syyskäsittelyssä akuutit vioitusoi-reet eivät tulleet ilmi vielä syksyllä edes muovihuoneessa kasvaneilla taimilla, joilla käytettiin huomat-tavasti suositusannosta korkeam-pia pitoisuuksia. Syysruiskutuksen vioitusoireet tulivat esiin vasta seu-raavana keväänä kasvun käynnis-tyttyä.

Herbisidikäsittyissä on edelleen ongelmana riittävän ja pitkäaikai-sen tehon saaminen horsmaan vioit-tamatta taimia. Valmiste olisi saata-

va horsman lehdille, minkä vuoksi kasvuston päältä tehtävä ruiskutus ei välttämättä ole tehokkain levi-tystapa. Näiden kokeiden perus-teella kannattaisi kuitenkin selvit-tää lisää, mitkä tekijät määräävät horsman talvehtimista ja voidaanko horsman talvehtivien ruusukkeiden kasvua estää syyskäsittelyllä.

Viitteet

Luoranen, J., Sutinen, S. ja Rikala, R. 2009. Kertovatko lämpösumma ja silmun puhkeamisvaihe kuusentai-men pakkaskestävyydestä kevääl-lä? Taimiuutiset 3/2009:4–7.

Pohjois-Savon elinkeino,- liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on myöntänyt Metlan Suonenjoen yksikölle rahoitusta 250 000 euroa kolmivuotiseen metsäkylvöhankkeeseen. Hankkeessa tehdään soveltavaa metsäkylvöjen tutkimus- ja kehittämistyötä sekä järjestetään koulutusta kylvömänniköiden perustamisesta ja hoidosta vastaavil-le ammattilaisille. Se toteutetaan yhteistyössä käytännön toimijoiden, Itä-Suomen yliopiston ja tutkimuslaitosten kanssa. Tavoitteena on mm. siemenen kenttäitävyyden ja taimisaannon kohottaminen metsäkylvöissä sekä kyl-vötaimikoiden varhaishoidon ohjeistuksen täsmentäminen. Hanke on virallisesti hyväksytty syyskuun alussa ja toiminta alkaa marraskuussa 2010. Kylvöhanke vahvistaa merkittävästi Suonenjoen yksikön toimintaa metsänvil-jelytalouden tutkimus- ja kehittämisyksikkönä.

Markku Nygren

Suonenjoelle EU-rahoitusta kylvötutkimukseen


EU-maiden taimitarkastajatkesäretkellä Suomessa

Sanna Paanukoski ja Marja Poteri

Metsänviljelyaineiston kaupasta an-nettuun direktiiviin liittyviä kysy-myksiä käsitellään Euroopan tasol-la pysyvässä komiteassa, joka ko-koontuu muutamia kertoja vuodessa Brysselissä. Tämän lisäksi epäviral-linen metsänviljelyaineisto-työryh-mä kokoontuu vuosittain eri jäsen-maassa. Kyseessä on vapaamuotoi-nen työryhmä, jossa keskustellaan lähinnä metsänviljelyaineiston kau-pasta annetun direktiivin käytännön toimeenpanon ja valvonnan järjes-tämisestä. Samalla esitellään jär-jestävän maan metsätaloutta sekä siementen ja taimien tuotantoa ja kauppaa ja niiden valvontaa.

Tänä vuonna kokous oli ensim-mäistä kertaa Suomessa. Kesäkuus-sa pidetty kokous retkeilyineen oli Elintarviketurvallisuusvirasto Evi-ran ja maa- ja metsätalousministe-

riön järjestämä. Kolmipäiväiseen tapahtumaan osallistui 19 eri EU-maasta 30 osanottajaa. Suomesta kokoukseen osallistuivat Kari Lei-nonen ja Hiski Aro Evirasta sekä Sanna Paanukoski ja Martta Fred-rikson maa- ja metsätalousministe-riöstä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Bruno Foletto Euroopan ko-missiosta.

Metsänviljelyaineiston kaupasta annettu direktiivi on ainoa direktii-vi, joka vaikuttaa suoraan Suomen metsälainsäädäntöön. Tällä het-kellä komissio on valmistelemassa direktiiviuudistusta, jonka yhtenä vaihtoehtona on kaikkien siemeniä koskevien direktiivien yhdistämi-nen. Suomi on pitänyt tärkeänä, että hyvin toimiva metsänviljelyaineis-todirektiivi ei saisi jäädä maata- loussiemensäädösten jalkoihin. Muita jäsenmaita saatiinkin koko-uksessa aktivoitua ottamaan pa-remmin kantaa lakiuudistuksen val-misteluun. Toisena tärkeänä asiana

käsiteltiin OECD:n kansainvälistä metsänviljelyaineiston kauppajär-jestelmää. Järjestelmää ollaan mah-dollisesti laajentamassa siten, et-tä esimerkiksi Pohjois-Amerikasta olisi nykyistä paremmat mahdolli-suudet tuoda metsäpuiden siemeniä EU:n alueelle.

Kokouspöydästä retkelle

Evirassa pidetyn kokouksen jälkeen työryhmä lähti retkeilylle. FinFore-lian Nurmijärven taimitarhalla an-nettiin tietoiskut suomalaisesta tai-mituotannosta sekä taimien tarkas-tuskäytännöstä. Tarhakierroksella mm. kylvölinja ja pakkasvarasto kiinnostivat (kuva 1).

Metlan Haapastensyrjän metsän-jalostusasemalla esiteltiin suoma-laisen metsänjalostuksen pääpiir-teitä ja osanottajille oli järjestetty varttamisnäytös sekä kierros pui-den rotupuistoon. Moni kuulija oli vaikuttunut Suomen panostuksesta metsäpuiden jalostukseen. Suoma-laiseen virkistysmetsään ja luon-nonhoitoon saatiin tuntumaa mat-kan jatkuessa Aulangolle.

Toisen päivän ohjelmassa oli käynti UPM:n Hämeenlinnan lä-histöllä sijaitsevalla uudistuskoh-teella, missä esiteltiin sekä manu-aalista metsänistutusta pottiputkel-la että koneellista istutusta Bräcke-istutuslaitteella. Lopuksi tutustut-tiin käytännön metsänjalostukseen ja siemenhuoltoon Siemen Forelian Ruhalan siemenviljelyksellä Ori-mattilassa. Komission edustaja sekä muut kokoukseen osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä kokouksen ja eri-tyisesti retkeilyn antiin.Kuva 1. Fin Forelian Nurmijärven taimitarhalla tutustuttiin mm. paakkutaimi-

en kylvölinjaan. (valokuva Marja Poteri)


Marja Poteri

Tasanen, Tapani (toim.). 2010. Siemenestä taimeksi – Metsäpuiden taimituotannon historia Suomessa. Metsäpuiden taimituotannon his-toriatoimikunta. Tammerprint Oy, Tampere. 349 s. ISBN 978-952-92-7596-0 (sid.) ISBN 978-952-92-7597-7 (pdf).

Metsätaimien kasvatus on paljol-ti tapahtunut, ja tapahtuu edelleen, piilossa tarhan porttien sisäpuolel-la, kuten historiikki-toimikunnan puheenjohtaja Matti Suihkonen kir-jan esipuheessa toteaa. Harva met-säammattikunnan edustajakaan on päässyt seuraamaan, minkälaisen monivaiheisen prosessin tuloksena metsätaimet syntyvät.

’Siemenestä taimeksi – Metsäpui-den taimituotannon historia Suo-messa’ on monipuolinen ja yli sa-dan vuoden ajanjakson kattava kir-ja, josta myös taimien kasvatukseen perehtyneet voivat löytää uutta tie-toa maamme taimikasvatuksen vai-heista. Ytimen muodostaa kuvauk-set eri aikakausien työmenetelmis-tä, laitteista ja toimijoista. Kirjassa käsitellään myös siemenhuoltoa, metsänjalostusta, tutkimusta sekä valtion toimia taimituotannon oh-jaamisessa. Taimituotannon alueit-taisille ominaispiirteille ja kehitys-kuluille on lisäksi omat kappaleen-sa.

Kirjan lopussa esitetään yhteen-veto metsänviljelyn ja istutusmet-sien merkityksestä maamme met-sätaloudelle 1950-luvulta lähtien vuosituhannen vaihteeseen saakka ja peilataan taimituotannon lähitule-

Taimitarhan portit aukeavat vastavalmistuneessa historiikissä

vaisuutta jo tapahtuneiden muutos-ten valossa. Puolessa vuosisadassa, parin sukupolven aikana, on taimi-tuotannossa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Osa muutoksista on ol-lut seurausta päättäjien ratkaisuista, mutta iso osa on ollut asteittaista so-peutumista ajan vaatimuksiin.

Kirja toimii myös hakuteokse-na, sillä loppuun on koottu liitteiksi käytössä olleet taimimerkinnät se-kä luettelot Suomen taimitarhoista ja siemenkaristamoista paikkakun-nittain ja omistajittain. Varhaisim-mat luettelossa mainitut taimitarhat on perustettu jo 1920–30 -lukujen vaihteessa. Siemenkaristamoiden luettelointi alkaa 1950-luvun alus-ta.

Teksteissä vilahtelee paljon taimi-tuotantoon liittyvää erikoissanastoa, mutta erillistä hakusanaluetteloa ei kirjassa ole. Keskeiset kuhunkin kappaleeseen tai asiakokonaisuu-

teen liittyvät käsitteet on toimittaja kuitenkin kursivoinut.

Historiikin tekemiseen on osal-listunut yli 20 kirjoittajaa, joiden tekstit ja kuva-aineiston on koonnut yhteen historiakirjojen tekemiseen perehtynyt toimittaja. Kirjallisten lähteiden lisäksi on haastateltu eläk-keelle siirtyneitä henkilöitä, mutta paljon tietoa on saatu myös alan tä-mänhetkisiltä toimijoilta. Kuva-ar-kistojen penkominen on tuottanut ilahduttavan määrän työkuvia, jotka tuovat elävästi esiin eri aikakaudet.

Kirjan tekemiseen on saatu tukea Metsämiesten säätiöltä ja Metsänja-lostussäätiöltä. Kirjan jakelua hoi-taa Metsäkeskus Pohjois-Savo ja sen hinta on 35 euroa, lähetyskulu-jen kanssa 41,15 euroa.

Kirja on myös luettavissa verkos-sa osoitteessa http://www.metsa-keskus.fi/web/fin/metsakeskukset/pohjois-savo


Marja Poteri

Led-valotekniikan tulemista kasvin-huoneisiin on odotettu jo lähes vuo-sikymmen. Yksi askel eteenpäin on ilmeisesti menty, sillä tänä vuonna nähtiin Lepaan puutarhanäytelyssä kolmen eri yrityksen led-ratkaisuja. Kotimaisia yrityksiä edustivat Valo-ya Oy ja Netled Oy, joiden lisäksi Philipsillä oli oma osastonsa. Vah-vinta led-valojen tutkimus on tällä hetkellä Aasiassa, mutta kasviva-lotukseen liittyvää tuotekehittelyä tehdään myös tanskalaisissa ja hol-lantilaisissa yrityksissä.

Led-valotuksen eduiksi ilmoi-tetaan jopa kymmeniä prosentteja pienempi sähkönkulutus, kasveille käyttökelpoisten valon eri aallonpi-tuusalueiden säätelymahdollisuus ja valojen himmennysominaisuus. Led-valoilla on lisäksi pitkä käyttö-ikä, n. 100 000 tuntia, kun nykyis-ten suurpainenatriumvalaisimille iäksi lasketaan korkeintaan 30 000 t. Ongelmana puolestaan on ledi-en suurpainenatriumlamppuun näh-den heikompi valotehokkuus, min-

Led-valot Lepaan näyttelyhitti tänä vuonna

kä vuoksi valaisin on tuotava muu-taman kymmenen sentin päähän lähelle kasvia. Pienen valaistuste-hon vuoksi valoyksikköjä on olta-va myös paljon, mikä voi vähentää luonnonvalon pääsyä kasvustolle. Ledien tuottaman valon spektrija-kauma on myös kapea ja tarvitaan lisätutkimusta, miten valoilla tuote-taan kasvien tarvitsemia eri aallon-pituuksia. Lisäksi tasavirtaa käyttä-vä led tarvitsee sähköverkkoon lii-tettäessä ohjauselektroniikkaa, mitä on vielä kehitettävä.

Valoya Oy:n markkinoille tuo-massa Valoya Bar 120 -lampussa valokeila saadan alumiinirunkoisis-ta putkista. Valaisimien koko vastaa nykyisin käytössä olevia kasvihuo-nevalaisimia ja ne on tarkoitus asen-taa suoraan nykyisten valaisimi-en tilalle. Valoya jatkaa kotimaista kehitystyötä yhteistyössä johtavien valoviljelyyn erikoistuneiden tutki-muslaitosten kanssa.

Netled Oy lähestyy valotus-ta verkkomaisella OptoGrow®-valaisinratkaisulla (kuva 1). Pu-naista ja sinistä valoa antavat led-valokuitunauhat on kudottu harvaan

verkkoon, jota voidaan liikutella kasvien lähelle tai asentaa väliva-loksi esim. kurkun kasvatuksessa. Verkon ilmoitetaan harvan raken-teensa vuoksi mahdollistavan il-man vapaan liikkumisen ja vesitii-viinä olevan helposti puhdistetta-vissa. Lisäksi punaisen ja sinisen valon osuutta ja valaistuksen mää-rää (4–100% maksimista) voidaan säädellä tarpeen mukaan.

Led-valot eivät tuota juurikaan lämpöä, jolloin ne soveltuvat hyvin kerrosviljelyyn. Erityisesti vihan-nestuotannossa haetaan kerrosvilje-lyllä kasvatustilojen säästöä ja arvi-oiden mukaan näissä kohteissa led-valotus tulee ensimmäisenä laajaan käyttöön. Asutuskeskittymien lähel-lä hajavalon määrä voi muodostua kasvinhuonetuotannossa ongelmak-si. Japanissa onkin jo käytössä kas-vatustiloja, joissa led-valojen käyttö on optimoitu asentamalla ne koko-naan luonnonvalottomiin oloihin.

Led-valojen käyttöönottoa jar-ruttaa paitsi laitteiden korkea hinta myös valaistustekniikan nopea tuo-tekehitys eri puolilla maailmaa.

Kirjallisuutta

Anderson, Janne. 2010. LED-valais-tus kasvihuoneisiin. Diplomityö. Aalto-yliopisoto, Teknillinen kor-keakoulu. 36 s.

Kallioharju, Kari. 2007. Led-valais-tuksen soveltaminen kasvihuone-ympäristössä. Tutkintotyö. Tampe-reen Ammattikorkeakoulu, sähkö-tekniikka. 53 s.

Kuva 1. Suomalainen Netled Oy esitteli led-kuitunauhoista koostuvaa siir-reltävää valaisinrakennetta Lepaan puutarhanäyttelyssä. Koekäyttöä varten on kudottu 60–100 cm leveitä ja 25 m pitkiä OptoGrow®-verkkoja. (valokuva Marja Poteri)


Hirven laidunnus istutusmännikössä pitkäaikainen riesa

Heikkinen, Jonna. 2010. Männyn taimikoiden metsän-hoidollinen tila 10 vuotta hirvivahingon jälkeen Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon metsäkes-kusten alueilla. Itä-Suomen yliopisto, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, metsäympäristön hoidon ja suojelun pro gradu -tutkielma. 80 s.

Hirvikannan nopea kasvu alkoi 1970-luvulla ja vuosi-tuhannen vaihteessa rikkoutui 100 000 talvehtivan yk-silön raja. Tämän hetken arvion mukaan kanta on hie-man alle 100 000 talvehtivaa yksilöä. Hirvitiheys vaih-telee huomattavasti suuralueittain ja tihein kanta, 3–5 yksilöä/1000 ha, on ollut Etelä- ja Keski-Suomessa. Metsätalouden kannalta merkittävintä on kannan suuri tiheysvaihtelu suuralueiden sisällä hirvien kokoontues-sa talvilaumoihin männiköiden lähettyville. Kun kanta ylittää paikallisesti 5 yksilöä/1000 ha, lisääntyvät tuhot merkittävästi. Talvella hirvet syövät lähes pelkästään männyn neulasia, oksia ja kuorta. Kesällä ravinnoksi kelpaavat monet kasvit; puista saatava ravinto koostuu pääasiassa koivun, mutta myös pihlajan, pajun ja haa-van, lehdistä.

Tässä opinnäytetyössä arvioitiin Keski-Suomen met-säkeskuksen alueelta 13, Pohjois-Karjalan alueelta 19 ja Pohjois-Savon alueelta 21 kuviota, joille oli vuon-na 1997 tehty arvio hirven aiheuttamista vahingoista ja joille ei ollut tehty hirven aiheuttaman vahingon vuok-si täydennysviljelyä tai uudelleen metsitystä. Arvioin-tien ohjeistus pohjautui maa- ja metsätalousministeriön metsäkeskuksille antamiin ohjeisiin hirvieläinvahingon arvioimisesta.

Kaikki arvioidut hirvituhokuviot oli perustettu istut-tamalla ja niille ei ollut tehty taimikon varhaishoitoa tai taimikonhoitoa ennen vuotta 1997.

Tavoitteena oli tutkia hirven 1990-luvun puolivälissä vahingoittamien männyn taimikoiden metsänhoidolli-nen tila ja kehityskelpoisuus 10 vuotta hirvivahinko-arvion suorittamisen jälkeen. Työssä tutkittiin myös, olivatko vuonna 1997 arvioidut hirvivahingot jatkuneet männyn taimikoissa hirvivahinkoarvion suorittamisen jälkeen.

Päätulokset• Vuonna 2007 männyn taimikoiden metsänhoidollinen

tila oli Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa hirven aiheuttamista vahingoista huolimatta hyvä. Kehitys-

Julkaisusatoa

kelpoisimmat männyn taimikot olivat Keski-Suomes-sa.

• Vuonna 2007 Pohjois-Savossa männyn taimikoiden metsänhoidollinen tila oli muita alueita heikompi eri-tyisesti männyn ja muiden puulajien alhaisen tihey-den vuoksi. Sekä Pohjois-Karjalassa että Pohjois-Sa-vossa vahingoittumattomien mäntyjen lukumäärä oli vähentynyt ja vahingoittuneiden mäntyjen lukumäärä lisääntynyt merkittävästi tarkastelujakson aikana.

• Männyn tiheyden väheneminen, muutokset puulaji-suhteissa, vahingoittuneiden mäntyjen lukumäärän ja vioittumisasteen lisääntyminen kertovat hirven aiheuttamien vahinkojen jatkumisesta vakavina tutki-musalueilla tarkastelujakson 1997–2007 aikana.

• Vuonna 2007 Keski-Suomessa hirven aiheuttamat va-hingot olivat jatkuneet neljällä kuviolla, Pohjois-Kar-jalassa kuudella kuviolla ja Pohjois-Savossa kymme-nellä kuviolla, jolloin puuston kehityskelpoisuuden kannalta heikoin tilanne oli Pohjois-Savossa.

• Vuonna 2007 tutkimusalueilla kasvatettiin edelleen hirven vahingoittamia mäntyjä ja alhainen männyn tiheys ei varsinkaan Pohjois-Savon kuvioilla mahdol-lista vioittuneiden mäntyjen poistoa tulevaisuudessa taimikonhoidon tai harvennusten yhteydessä.

• Alueilla kasvaa kuitenkin männyn lisäksi vahingoittu-matonta, luontaisesti syntynyttä puustoa, jolloin hir-ven aiheuttamista vahingoista huolimatta hirvituho-kuvioille saadaan tulevaisuudessa kasvatuskelpoinen metsikkö.

• Tulosten perusteella hirven vahingoittamien taimi-koiden kehityksen seuraaminen on erityisen tärkeää, koska hirven aiheuttamat vahingot voivat jatkua ja muuttua entistä vakavammaksi taimikon varttuessa.

• Voimakas kasvu hirven talvikannassa 1990-luvun puo-livälistä 2000-luvun alkuun saakka on lisännyt hirven männylle aiheuttamien vahinkojen määrää ja vaka-vuutta tutkimusalueilla tarkastelujakson aikana.

• Tutkimusalueista Keski-Suomessa oli ollut runsaslu-kuisin hirvikanta koko 2000-luvun ja Pohjois-Savon hirvikanta oli ollut hieman Keski-Suomen hirvikan-taa pienempi. Pohjois-Karjalassa on ollut Keski-Suo-mea ja Pohjois-Savoa pienempi hirvikanta.

• Hirvivahinkojen määrää ja vakavuutta ei kuitenkaan voida arvioida ainoastaan hirven talvikannan koon perusteella, sillä alueellisen talvikannan koon ohella erityisesti alueen männyn metsänviljelyalan suuruu-della on merkittävä vaikutus.

Marja Poteri

SisällysTaimiuutiset 3/2010

Taimiuutiset-lehti vuonna 2010Aineistot toimitettava viimeistään / Ilmestyy: talvi 26.11. / 27.12.

KIRJOITTAJAT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

RUUSUT VAIHTUIVAT KUUSEN TAIMIIN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3Hanna Suhonen

KUUSENTAIMIEN LATVAKUIVUMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Risto Rikala

VARPUSET MäNTYKYLVöKSEN KIMPUSSA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6Risto Rikala

KUUSENSUOPURSURUOSTE TARTTUU MYöS KUUSENKäPYIHIN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9Juha Kaitera, Eila Tillman-Sutela ja Anneli Kauppi

SIEMENTUOTANNON UUDELLEEN ORGANISOINTI –HANKE METLASSA. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11Karoliina Niemi

KORJAUS: TAIMIEN TOIMITUSKETJUN KARTOITUS ETELä-SAVOSSA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

KäYTTäJäKOKEMUKSIA HIRVIKARKOTTEEKSI TARKOITETUSTA TRICO-VALMISTEESTA . . . . . 14Juho Matala

PINTAKASVILLISUUDEN TORJUNNAN TEHOKKUUS VAIKUTTAA MäNNYNKASVUUN PELLONMETSITYKSESSä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17Jyrki Hytönen ja Paula Jylhä

LOGO –HERBISIDIN TEHOKKUUS HORSMIA (EPIlobIuM SP.) VASTAAN JA VIOITTAVUUSKUUSEN (PICEA AbIES) TAIMILLE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19Eevamaria Harala ja Marja Poteri

SUONENJOELLE EU-RAHOITUSTA KYLVöTUTKIMUKSEEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22Markku Nygren

EU-MAIDEN TAIMITARKASTAJAT KESäRETKELLä SUOMESSA. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23Sanna Paanukoski ja Marja Poteri

TAIMITARHAN PORTIT AUKEAVATVASTAVALMISTUNEESSA HISTORIIKISSä . . . . . . . . . . . . . . . . 24Marja Poteri

LED-VALOT LEPAAN NäYTTELYHITTI TäNä VUONNA. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25Marja poteri

JULKAISUSATOA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

PUUPELTOCITY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

taimiuutiset 3/2010

Documents