SUOMEN MENESTYKSENEVÄÄT

TIEKARTTA TULEVAISUUTEEN

Tapani Ruokanen

Kustantaja: Taloustieto Oy

Kansi: Antti Eklund

Painopaikka: Yliopistopaino 2004

ISBN 951-628-415-9

www.eva.fiEVAn kotisivuilla raportteja, puheita ja

artikkeleita suomeksi ja englanniksi

Useat indikaattorit osoittavat, että Suomen kehitys on viime vuosina hi-dastunut. Tarkasteltaessa esimerkiksi työttömyyttä, kansalaisten ostovoimaatai yritystoiminnan sijoittumishalua Suomeen voimme havaita sijoitus-temme erilaisissa vertailututkimuksissa heikentyneen. Lisäksi väestönikääntyminen mullistaa vääjäämättä yhteiskuntamme rahoituspohjan lähi-tulevaisuudessa. Tästä kehityksestä huolimatta suomalaisten keskuudessavallitsee staattinen tunnelma, jota on kuvattu pysähtyneeksi ja jopa muu-tosvastaiseksi. Sekä sisäiset että ulkoiset voimat vaativat meitä uudistu-maan, mutta kykenemmekö ottamaan haasteen vastaan?

Päätoimittaja Tapani Ruokasen kirjoittama EVA-raportti on vuoden 2004päähankkeemme lopputulema. Raportti tuo selkeästi esiin tekijät, jotkajo ravistelevat hyvinvointiyhteiskuntamme ja elinkeinoelämämme raken-teita. Tarvitsemme yhteisen vision, joka tarjoaa menestymisen avaimet.Kehittyminen globaaliksi huippuosaajaksi merkitsee kansalaisille kannus-tavaa Mahdollisuuksien Yhteiskuntaa, yrityksille sijoituspaikkana kilpai-lukykyistä Edelläkävijäyhteiskuntaa. Tässä merkittävä rooli on rohkeallajohtajuudella niin julkisella, yksityisellä kuin poliittisellakin tasolla.

Vaikka käynnistynyt murros on syvällinen, raportti painottaa muutoksenolevan ennen kaikkea mahdollisuus. Suomalaiset ovat sitkeätä kansaa jaehkä parhaimmillaan juuri kriisitilanteissa. Meidän on etsittävä turvalli-suudentunnetta muutoskyvystämme - ei nykyisten rakenteiden ja järjes-telmien säilyttämisestä itseisarvona.

Haluamme lausua lämpimän kiitoksen yhteistyöstä Tapani Ruokaselle,joka on runsaan vuoden ajan paneutunut haastavaan aiheeseen, sekä oh-jausryhmän jäsenille heidän merkittävästä panoksestaan. Ohjausryhmänpuheenjohtajana toimi Antti Herlin (Kone). Sen jäseninä olivat MattiAlahuhta (Nokia), Georg Ehrnrooth (EVA), Olli Ernvall (VTT), KariJordan varamiehenään Juha Ahtola (Nordea), Johannes Koroma (TT),Erkki KM Leppävuori (VTT), Risto Perttunen (McKinsey), Veli-PekkaSaarnivaara (Tekes) ja Aino Sallinen (Jyväskylän yliopisto).Lisäksi olem-me saaneet runsaasti apua useiden alojen asiantuntijoilta prosessin erivaiheissa, tästä heille kiitos. Haluamme myös kiittää Tekesiä osallistumi-sesta hankkeen rahoitukseen. EVAssa hankkeen koordinoinnista on vas-tannut Kati Heikinheimo.

Helsingissä 28.9.2004

Pentti Vartia

ESIPUHE

LUKIJALLE

Yhteinen käsitys suomalaisesta yhteiskunnasta heikkenee ja luottamustulevaisuuteen horjuu, näkemykset ja kokemukset eriytyvät, arvokas so-siaalinen pääomamme vähenee. Toiset elävät globaalin kilpailun ja ver-kostojen aikaa, toiset kamppailevat työn ja toimeentulon vaikeuksissa ar-jen kapeissa kuvioissa. Sadat tuhannet ovat kokonaan syrjässä siitä työstäja toiminnasta, joka täyttää muiden päivät. Suomalaisten käsitykset todel-lisuuden luonteesta eli maailmankuvat ovat eriytymässä.

Nyt tarvitaan yhteistä pohdiskelua siitä, millainen on parhaillaan käynnis-sä oleva maailman muutos, mikä on Suomi ja mikä on maailma tänään –ja mitä se meiltä edellyttää ja meille antaa. On opittava sietämään epävar-muutta ja löytämään menestyksen eväät muutoksesta. Tämän raportinhaastattelujen ja muiden selvitysten perusteella näyttää ilmeiseltä, ettäkäynnistynyt murros on syvempi ja nopeampi kuin on aavistettu. Se kos-kettaa meitä kaikkia.

EVA kutsui loppukesästä 2003 koolle huipputason ohjausryhmän ja antoiparhaat asiantuntijansa yhdessä ETLAn kanssa pohdiskeluun, joka johtitämän raportin syntyyn. Näin erillisten näkemysten ja mielipiteiden poh-jaksi rakentui vankka tutkimustieto ja käytännön kokemus. Ilman näitätaustavoimia työ olisi jäänyt tekemättä.

EVAssa projektia ovat koordinoineet johtaja Risto E.J. Penttilä sekä pro-jektikoordinaattori Kati Heikinheimo, joka on työstänyt aineistoa väsy-mättömällä tarmolla ja osallistunut myös useimpiin haastatteluihin. Taus-tatukea antoivat Ilkka Haavisto (EVA), Timo Hämäläinen (Sitra), TimoNikinmaa (ETLA) sekä Pekka Ylä-Anttila (Etlatieto). Matkan varrellatyötä ovat kommentoineet ja rikastuttaneet mm. vuorineuvos KristerAhlström, metropoliitta Ambrosius, kauppat. tri Ahti Hirvonen, oikeus-tieteen lisensiaatti Johanna Karkia, johtaja Ilkka Lakaniemi (Nokia), do-sentti Tapio Lampinen, toimitusjohtaja Aarne Nurmio (Oy ConvocatumLtd), hallituksen puheenjohtaja Antti Piippo (Elcoteq) ja filosofian tohto-ri Olli Rehn.

Raportin journalistisista sävyistä on vastuussa yksin kirjoittaja. Kiitän si-toutuneesta yhteistyöstä kaikkia projektiin osallistuneita.

Helsingissä 28. syyskuuta 2004

Tapani Ruokanen

“Kasvoi heistä kaunis heimo,

veressä väkevä loihtu,

silmässä tulenvälähdys

Tuntemattoman Jumalan,

kansa kirkas, kaukomieli,

rotu rohkea inehmon,

joka tietoa janosi,

toivon kaaria tapasi,

rajat rikkoi luomakunnan,

ilmoitti elon-ilonsa.

Sitten syöksyi syöverihin.”

Eino Leino, Helkavirsiä

SISÄLLYS

1 Tiekartan tehtävä 9

2 Maailma muuttuu, halusimme tai emme 13

2.1 Historia vahvistaa: me pystymme siihen 132.2 Suomi uuden todellisuuden edessä 182.3 Kuilun partaalla, vaaraa ymmärtämättä 24

3 Suomen visio: globaali huippuosaaja 27

3.1 Neljä tulevaisuuden mahdollisuutta 273.2 Kohti edelläkävijöiden Mahdollisuuksien yhteiskuntaa 303.3 Avataan silmät ja ryhdytään toimeen 31

4 Suomen haaste: kuinka uudistua kun menee hyvin? 36

4.1 Uusi menestystarina uusissa oloissa 364.2 Yritysten menestyminen on yhteinen etu 394.3 Kasvuajattelua virkavaltaisuuden sijaan 424.4 Venäjän arvoitus 46

5 Murroksen ajan tulopolitiikka 52

5.1 Työ ja työttömyys 525.2 Tulopolitiikkaa uudessa Euroopassa 565.3 Ristikkäiset paineet työmarkkinoilla 595.4 Uudella ajattelulla joutolaisuutta torjumaan 61

6 Innovaatiot ja osaaminen 65

6.1 Pienen maan edut käyttöön 656.2 Yliopistoista uusi vientituote 676.3 Osaaminen on huipputietoa, luovaa soveltamista ja käden

taitoja 726.4 Aivovaje + aivovuoto = heikkenevä aivotase 76

7 Maailman parasko julkinen sektori? 79

7.1 Hyvinvointivaltiosta kansalaisten hyvinvointiin 797.2 Suomalaiset perusarvot toimivat yhä 827.3 Kilpailu tehostamaan julkista sektoria 837.4 Kaupungeista kukoistuksen lähteitä 87

8 Edelläkävijäyhteiskunta tarvitsee omistajia jayrittäjiä 92

8.1 Kuhnuriyhteiskunta tulevaisuuden uhkana 928.2 Valtio ja kansainvälinen omistus 968.3 Suomalainen yrittäjyys on kriisiytymässä 988.4 Asunnon menettämisen uhkaa on vähennettävä 101

9 Johtajuus ratkaisee 104

9.1 Vanhat verkostot rapistuvat 1059.2 Gallup-johtaminen ei riitä 1069.3 Parhaat keskustelut ovat vielä edessä 108

10 Huippuosaajien Suomi 2010-luvulle 110

10.1 Elämänkaaren kehityspisteet 11010.2 Turvallisuutta muutoksesta 112

11 Haastatellut henkilöt 116

12 Muut lähteet ja kirjallisuus 118

9

1 TIEKARTAN TEHTÄVÄSuomi on levottoman Venäjän naapuri, syrjäinen, kallis, kylmä ja yksi-näinen maa, jossa puhutaan outoa kieltä. Suomi on myös kehittynyt,korkeatasoinen ja turvallinen; sen kansalaiset pitävät luontevasti yhteyt-tä verkostoissaan yli maailman. Nämä ovat lähtökohdat. Ensin mainittuei muutu, mutta jälkimmäisen pysyvyys ja kehitys riippuu paljolti suo-malaisista itsestään.

Suomessa on käynnissä useita hankkeita, jotka etsivät tulevaisuudenmenestyksen moottoreita. Yhteiskunnan eri puolilla vallitsee aavistussuuresta murroksesta, joka pakottaa kaikki suomalaiset orientoitumaanuudelleen. Millainen tämä murros on? Mitä johtopäätöksiä siitä on teh-tävä? Missä määrin se koskee juuri minua ja tehtäviäni? Miten varmis-tamme Suomen menestyksen?

Itsepäiset ja erimieliset suomalaiset ovat kautta historian kyenneet yh-distymään ja ryhdistäytymään, kun uhka on ollut yhteinen. Nyt ilmassaon merkkejä tästä: suomalainen ammattiyhdistysväki puolustaa suoma-laista omistusta ja perheyrittämistä, kun globaalisaatio uhkaa viedä par-haat yrityksemme alihintaan ulkomaisiin käsiin – ja samalla työpaikat.Maailmanlaajuisen kilpailun yksi piirre onkin kilpailu parhaista omista-jista.

Paljon puhuttu Kiina-ilmiö on avannut silmämme. Maailman köyhim-mät ja väkirikkaimmat maat – Kiinan lisäksi Intia, Brasilia, mutta myösVenäjä – rynnistävät yli köyhyysrajan tai ainakin aikovat tehdä sen. Uu-det nälkäiset EU-maat janoavat menestystä, nopeasti. Myös suomalaisetsuuryritykset ovat havainneet, että niiden on oltava mukana globaalissakilpailussa tai toiminta loppuu, myös Suomessa. Olemme osa maapal-lonlaajuista verkostoa. Monien näkemykset ovat muuttuneet, kunmurroksen luonne on syvällisesti oivallettu.

Onkin mahdollista, että vanha suomalainen henki jälleen herää: sitä onsanottu talvisodan hengeksi, sillä maa rakennettiin tuhkasta sodan hävi-tyksen jälkeen ja sen avulla ponnistettiin viime laman syövereistä maa-ilman huipulle. Suomi selviää selkä seinää vasten. Erityisen suuri vastuuon ns. eliitillä – olipa kyse poliittisista päättäjistä, ammattiyhdistysliik-

10

keen ja elinkeinoelämän huippujohdosta tai kulttuurielämän kärjestä.Juuri eliitin on kyettävä laatimaan tiekartta tulevaisuuteen. Useimmi-ten historian vaikeissa tilanteissa päätökset ovat olleet yleisen mielipi-teen vastaisia, mutta kuitenkin oikeita.Nyt on kyettävä tekemään näitäpäätöksiä. Johtajuus ratkaisee jälleen Suomen tulevaisuuden.

Valtioneuvosto tekee omaa selvitystään osaavasta ja avautuvasta Suo-mesta maailmantalouden murroksessa, eduskunnan tulevaisuusvalio-kunta on jo julkaissut tietoyhteiskunnan haasteita käsittelevän raport-tinsa. Hallinnon eri haaroilla, työmarkkinajärjestöillä ja puolueilla onomat pohdiskelunsa. Tämä raportti perustuu johtopäätöksiin seuraavienlähteiden perusteella:

1. Elinkeinoelämän, tiedemaailman ja julkisen sektorin 57 päättäjänkäsitys Suomen menestyksen edellytyksistä

2. Katsaus keskusteluun, kirjallisuuteen ja ajankohtaisiin selvityksiin.

Haastateltavat saivat eteensä neljä vaihtoehtoista tulevaisuuden malliaja kysymyksen: Millainen Suomi on nyt - ja kymmenen vuoden kulut-tua? Olemmeko taitava ajopuu historian virrassa, kelpo kilpailija, taan-tuva syrjäseutu Euroopassa vai peräti globaali huippuosaaja? Haastatel-tujen esittämät näkemykset olivat yllättävän samansuuntaisia, vaikkakukin painotti omia erityisalueitaan. Yhteistä on huoli vielä näkymättö-mistä kehityspiirteistä, joihin olisi reagoitava nopeasti, jotta suomalai-nen hyvinvointi säilyy. Toisaalta suurin osa haastatelluista uskoo, ettäSuomella on vielä mahdollisuus kääntää uhkaava kehitys myönteiseksi,jos asenteita tarkistetaan ja toimeen tartutaan, kuten ennenkin on tehty.Suomi ei tällä hetkellä ole globaali huippuosaaja, mutta peli ei ole me-netetty.

Suomen menestyksen eväät - tiekartta tulevaisuuteen on keskustelupuheen-vuoro, osa kansallista prosessia, mutta samalla siihen sisältyy toivomus:keskustelun lisäksi on aika ryhtyä tekemään päätöksiä, joita Suomenmenestyminen edellyttää. Raportin tarkoituksena on antaa aineksiauutta luovan Suomen kehittämiseksi globaaliksi huippuosaajaksi - se onhaastateltujen enemmistön mielestä ainoa mahdollinen visio.

Olemme kovin tyytyväisiä maailmalta saamiimme kiitoksiin ja menes-tykseemme. Se on vaarallinen tila. Mediakaan ei ole kyennyt antamaanriittävän teräväpiirteistä kuvaa todellisesta tilanteesta. Näkemysten javisioiden lisäksi tässä raportissa pyritään tuomaan selkeästi esiin asen-

11

teista riippumattomia ja tosiasioihin pohjautuvia tietoja käynnissä ole-vasta murroksesta.

Kansakunnan uudistumiskyky muutoksen keskellä on tullut ratkaise-vaksi tekijäksi kansainvälisessä kilpailussa: jos jäykistyy vanhaan kaavaan,uudet nälkäiset ajavat ohi. Uusia poliittisia avauksia ei tehdä, kansalaisetvalittavat uupumusta ja yritysjohtajat kantavat huolta omien firmojensamenestyksestä globaalimarkkinoilla. Omien etuoikeuksien puolustami-nen on vienyt kansalaisten energiaa: emme kysy enää, mitä voisin antaaSuomelle, vaan mitä Suomi voisi antaa minulle. Halutaan säilyttää - eiuudistaa. Kuten yksi haastateltava tiivisti: Kun keskiluokka tyytyy, yhteis-kunta hyytyy. Yhteiskunnan edellytetään vakuuttavan kansalaiset kaikkiariskejä vastaan, vaikka se on mahdotonta. Missä ovat unelmat ja tavoit-teet, joiden puolesta tehdä työtä, taistella ja uhrautua?

Suomalaisen yhteiskunnan pienuus ja mutkattomuus auttoivat histori-an aiempien käännekohtien yli: Suomi on ollut klubi. Nykyisen mur-roksen aikana yhteydet globalisoituvan elinkeinoelämän ja poliittistenpäätöksentekijöiden välillä ovat ohentuneet, varsinkin nuoremmassajohtajapolvessa. Keskusteluyhteyttä on elvytettävä. Myös elinkeinoelä-mällä on siitä vastuu. Poliittinen johto puolestaan teettää runsaasti hyviäselvityksiä maailman tilasta, mutta johtopäätökset käytännön toteutuk-sesta ovat hakusessa. Ammattiyhdistysliike epäröi suunnan muutoksenedessä, vaikka sillä on käytettävissään kaikki olennainen tieto murrok-sesta.

Yleinen toimintavalmius ei ole samalla tasolla kuin todellinen tilanne –ja vaihtoehdot ovat vähenemässä. Eliitti nauttii kansan suosiota, kunprofiili on matala: asenteissa eri tahoilla ja tasoilla on siis tarkistamisenvaraa. On aika ryhtyä hoitamaan sitä virkaa, johon on tullut valituksi.Usein päätöksenteon vaikeutena on vallitseva epävarmuus: asiantunti-joiden näkemykset eroavat, poliittiset intohimot vellovat, leimoja lyö-dään ja aroista asioista vaietaan. Hyvä johtajuus on epävarmuuden sietä-mistä ja kykyä tehdä päätöksiä vaillinaisen informaation keskellä. Näitätaitoja tarvitaan nyt.

Taustakeskustelua tämän raportin johtopäätöksiin on antanut ohjaus-ryhmä, johon kuuluivat Matti Alahuhta (Nokia), Georg Ehrnrooth(EVA), Olli Ernvall (VTT), Antti Herlin (Kone), Kari Jordan varamie-henään Juha Ahtola (Nordea), Johannes Koroma (TT), Erkki KM Lep-

12

pävuori (VTT), Risto E.J. Penttilä (EVA), Risto Perttunen (McKinsey),Veli-Pekka Saarnivaara (Tekes), Aino Sallinen (Jyväskylän yliopisto) jaPentti Vartia (ETLA). Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Antti Her-lin. Hanke käynnistettiin elokuussa 2003, ja ohjausryhmä kokoontuiprosessin aikana seitsemän kertaa.

Haastattelut on tehnyt ja raportin kirjoittanut Tapani Ruokanen. Tekstiätäydentäviä tietolaatikoita ovat laatineet myös Ilkka Haavisto, KatiHeikinheimo ja Kalle Michelsen. Raportin tausta-aineistona käytettyjäraportteja analysoi hanketta varten koottu opiskelijaryhmä. Haastatte-luita antaneiden vaikuttajien nimiluettelo löytyy raportin lopusta. Teks-tin lomassa esitetyt sitaatit on poimittu haastatteluista. Kaikkia osallistu-jia pyydettiin esittämään nimenomaan henkilökohtaisia näkemyksiään,ei työnantajansa virallisia kantoja.

13

2 MAAILMA MUUTTUU,HALUSIMME TAI EMME* Kolme kovaa: globalisaatio, ikääntyminen, rakennetyöttömyys* Kansalaiset on kyettävä vakuuttamaan jo ennen kriisiä, miksi mei-

dän on muututtava; miksi asenteet ja toimintatavat on uudistettava* Yksinkertainen perustotuus: varallisuus luodaan ensin ja jaetaan

vasta sitten* 2000-luku on täysin toisenlainen kuin 1990-luku: käynnissä on

suuri avautuminen, johon sisältyy paljon myönteisiä mahdolli-suuksia

* Suomalaisten vahvuus kautta aikojen: kyky hyödyntää muutostenvoimaa

2.1 HISTORIA VAHVISTAA: MEPYSTYMME SIIHEN

Suomi on selviytynyt omaperäisin keinoin kriiseistä, sortoajoista, kato-vuosista ja sodista. Välttämättömyydestä on tehty hyve, kuten sotakor-vauksista vientiteollisuutta. Olemme kyenneet muuttamaan ratkaise-valla tavalla ja perusteellisesti toimintatapojamme jo kaksi kertaa toisenmaailmansodan jälkeen. Nyt tätä muutoskykyä, uudelleen orientoitu-mista tarvitaan jälleen. Maailmankuvan muutokset ovat olleet seuraa-vat.

Ensimmäinen: Jälleenrakennus-Suomi.Sotien jälkeen Suomi oli vientiä harjoittava talous, jolla oli muutamaglobaalitason yritys metsä- ja metalliteollisuudessa. Pitkät sopimuksetja bilateraalinen kauppa turvasivat: Suomi eli sodanjälkeisen murroksenhedelmistä. Neuvostoliiton osuus viennistä oli suurimmillaan 25 pro-senttia, clearing-kauppana se oli turvallisesti rahoitettua. Devalvaatioillakorjattiin virheitä.

“Mistä suomalainen nainen saa voimaa? Ihantalan taistelusta, torjuntavoi-tosta, uskosta uskomattomaan.”

14

Suomi oli valtiojohtoinen maa, ei vain teollistamisessa, vaan kaikessa. Setoteutti presidentti Urho Kekkosen idealismia kansakunnan vaurastu-misesta. Projekti onnistui. Politiikalla painostettiin työmarkkinaratkai-suihin, puolueita käskytettiin Neuvostoliiton uhkalla, kauppapolitiikassapelattiin valtiojohdon hyvillä suhteilla ja vaikutusvallalla. Talous oli tar-kasti säänneltyä, jopa hintasääntely toimi pitkään. Toisaalta: verotuksentaso oli alhainen, se kannusti ahkeruuteen. Kaikki työ kannatti, ylityö-kin. Monet menestyvät yritykset oli perustettu jo vuosikymmeniä ai-emmin – perustajina emigrantteja, jotka toivat ideansa ja toiminta-aja-tuksensa Suomeen muualta. Säädelty pankkijärjestelmä huolehti niidenrahoituksesta: syntyivät suomalaiset pääomalinnakkeet.

Suomi ei osallistunut kansainväliseen työnjakoon vaan varmisti omaperäiselläpolitiikalla ja kaupalla paikkansa kylmän sodan rintamien välissä: asetelmaoli poliittisesti arka, mutta taloudellisesti tuottoisa. Suomi hankki sosi-aalista pääomaa rakentamalla hyvinvointivaltiota.

Toinen: Vanhan maailman romahdus ja uusi alku.Jälleenrakennuksen ajan maailmankuva, käsitys todellisuudesta, murtui,kun Suomi ajautui 1980-luvun päättyessä pahimpaan taloudelliseenkriisiin sitten sota-aikojen. Muutos alkoi, kun pääomien liikkeet vapau-tettiin: niukkuuteen tulvi tuoretta rahaa maailmalta, talous ylikuumeni,kupla paisui ja puhkesi. Pankkien rooli on ollut keskeinen suomalaistaelinkeinoelämää järjesteltäessä vielä 1980-luvulla, mutta 1990-luvullasääntelyn päättyminen alkoi muovata rajusti rakenteita. Uusi tilanne pa-kotti muuttamaan toimintatavat. Kylmän sodan ja clearing-kaupanpäättyminen romahdutti entisen hyvinvoinnin perustan. Syvä lama olivälttämätön shokki rakenteiden muuttamiseksi: syntyi luova tuho, vaik-ka sitä ei siksi osattu nimittää. Bruttokansantuote laski pahimmillaan yli6 prosenttia vuodessa, ja työttömyys kohosi yli 15 prosentin.

Lama loi muutosvoiman, mutta tuhosi monen yrittäjän elämäntyön jaaiheutti monille muillekin henkilökohtaisia kärsimyksiä. Osa suomalai-sista syrjäytyi – eikä työttömyys koskettanut vain ikääntyneitä “vääri-

Ensimmäisen murroksen perusratkaisu: ahkeruus.

Omistus: pääomiltaan köyhässä maassa valtion rooli tärkeä teollis-tamisessa.

15

en” ammattien osaajia, vaan myös nuoria. Alle 100 000 hengen työttö-myydelle rakennettu turvajärjestelmä joutui ottamaan huostaansa vii-sinkertaisen määrän väkeä. Pakon edessä syntyi uusi tapa: korvaustenvarassa eläminen. Leikkauksista huolimatta sosiaaliturvan perusrakennesäilyi 1990-luvulla lähes muuttumattomana. Ikääntyneiden hoivapalve-lut kaventuivat kattavuudeltaan ja sisällöltään. Työ- ja ansiosidonnaisuussekä tarveharkinta korostuivat vähimmäisturvassa. Laman aikana sosiaa-limenot saavuttivat ennätystason, noin 35 % bruttokansantuotteesta.Laman jälkeen taso laski 25 prosenttiin.

Muutosvoima oli lopulta myönteinen. Suomi selviytyi, liittyi Euroo-pan unioniin ja euroalueeseen. Suomi teki pakon edessä korjausliikkeet– säästökuurit väänsivät valtakunnan uuteen uraan. Työmarkkinoillaosoitettiin tilannetajua: keskitettyjen ratkaisujen ja kolmikantayhteis-työn seurauksena työtaistelujen määrä laski, syntyi yhteisymmärryssääntelyn purkamisesta, deregulaatiosta, ja liittymisestä integraatioon jaglobalisaatioon. Reaaliansiot nousivat eurooppalaisittain huippuvauhtiakorkean työttömyyden oloissa. Hyvinvointivaltion piirteet säilyivätkarsimisesta huolimatta: kaveria ei jätetty, vaikka ruokapankit syntyivät.Kolmas sektori täydensi julkista.

Suomen nousun apuna oli uusi teknologia, erityisesti Nokia alihankki-joineen. Suomen riippuvuus elektroniikkateollisuudesta kasvoi suu-remmaksi kuin oli aikoinaan riippuvuus Neuvostoliiton kaupasta. Met-sä- ja konepajateollisuus nousivat maailman kärkeen ja varmistivat osal-taan vientitulojen virran. Syntyi nopeasti tuhansia uusia työpaikkoja,mutta työttömyys pysyi edelleen korkealla tasolla ja muuttui vähitel-len rakenteelliseksi.

Muutamat ongelmat jäivät ratkaisematta ja siirtyivät 2000-luvulle.Vaikka palvelusektori kehittyi ja monipuolistui, henkilökohtainen pal-velu kuihtui. Suomesta tuli itsepalveluyhteiskunta: palvelujen kulutta-minen on niin hankalaa ja kallista, että mieluummin tehdään kaikki itse.Käden taidot ja käytännön palvelut väistyivät. Julkinen sektori huolehtiiniistä, jotka eivät kykene palvelemaan itse itseään. Huomattavat inhi-

“Suomi on tuskin koskaan hyödyntänyt mitään kehitysvaihetta niin hyvinkuin it-kuplaa.”

16

milliset voimavarat jäivät syrjään yhteisestä rakennustyöstä: suurtyöttö-myyttä ei saatu purettua.

Kolmas: Kohti uutta luovuutta.Suomen talouskasvu oli 1990-luvun jälkipuoliskolla kansainvälisestivertaillen hyvin nopeaa ja samalla talouden rakenne muuttui perusteel-lisesti. Vienti lisääntyi ja yritykset kansainvälistyivät. Puhuttiin suoma-laisesta mallista ja Suomen ihmeestä. Suomi on 90-luvun globalisaationkiistattomia voittajia erityisesti tieto- ja viestintäteknologian (tvt) ja sii-hen liittyvän klusterin huiman kasvun ansiosta. Nyt tämä vaihe on ohi,vaikka menestys tuudittaa yhä päättäjiä ja kansaa ruususen uneen. Väes-tö vanhenee, suuret ikäluokat siirtyvät kiihtyvässä tahdissa työelämänulkopuolelle. Markkinoiden kasvu on hidastunut, työllisyys laskeeedelleen. Suomalaiset yritykset ovat kasvattaneet henkilöstöään ulko-mailla. Keinoja jättityöttömyyden purkamiseen ei tunnu löytyvän. Toi-votaan, että joku muu kuin me itse ratkaisee ongelmamme.

Suuri murros jatkuu: 2000-luku poikkeaa edellisestä vuosikymmenestäolennaisesti. Ihmisen tavat tuottaa, myydä ja ostaa, toteuttaa itseään sekäolla yhteydessä toinen toisiinsa ovat muuttuneet uuden teknologian,globalisaation eli maapalloistumisen ja markkinavoimien vapautuessa.Pääomien, tavaroiden ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen liittyy nytsuuria rakennemuutoksia, kun globaaliyritykset siirtävät tuotantoaan,mutta myös tutkimustaan ja tuotekehittelyään halpoihin maihin jasuurten markkinoiden äärelle. Uusi työnjako toteuttaa lopultakin kehi-tysmaiden kasvutoiveita. Muutos on massiivinen ja nopea. Tähän liittyymyös EU:n laajeneminen: uudet jäsenmaat tulevat innolla mukaan kil-pailuun. Vanhoissa Euroopan teollisuusmaissa näkyvät hyytymisen mer-kit: vielä 1970-luvun alussa Yhdysvallat oli häviämässä kilpailun Euroo-palle, mutta nyt se johtaa. Syy on yksinkertainen. Suurin syy Euroopanjälkeenjääneisyyteen on se, että mantereemme työpanos on vain 70prosenttia Yhdysvaltojen työpanoksesta.

Toisen murroksen perusratkaisu: avautuminen kilpailulle, uuden tek-nologian soveltaminen

Omistus: ulkomaalaisomistuksen kasvu alkoi muokata rakenteita jamuutti yritysjohtoon kohdistuneita vaatimuksia johtaen yritystoimin-nan tehostamiseen ja keskittämiseen

17

Muutos on vasta alkanut eikä murroksen syvyyttä ja jatkuvuutta vielätäysin ymmärretä. Koskaan ei ole puhuttu taloudesta yhtä paljon kuinnyt – koskaan ei ole politiikan keinoin voitu vaikuttaa talouteen niinvähän kuin nyt. Kuitenkaan käsiä ei saa nostaa ylös: muutosvoimiin onmahdollista vaikuttaa poliittisin tavoittein ja päätöksin, jos murroksenluonne ymmärretään ja vaikutuskeinot oivalletaan.

Tulevaisuuteen liittyy huomattavaa epävarmuutta, johon ei ole vainyhtä ratkaisua – “virallisesta vaihtoehdosta” puhumattakaan. Yrittäjyy-den puute ja vähäinen pienyritysten määrä muihin maihin verrattunaon yksi perusongelmamme. Se korostuu nyt, kun uusi tieto- ja viestin-täteknologia tarjoaa mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin ja niidenkaupallistamiseen. Harvat tarttuvat uusiin haasteisiin. Yrittäjiä on liianvähän. Suomi tarjoaa puolelle ikäluokasta korkeakoulututkinnon aloi-tuspaikan, mutta ei edelleenkään kaikille kykyä ja koulutusta vastaavaatyötä. Erityisesti koulutettu väestö on haluton ryhtymään yrittäjiksi.Suomen kohtalonkysymys on: kykenemmekö uudistamaan yhteiskun-nan keskeiset rakenteet, vaikka kriisi ei ole vielä akuutti?

Kolmannen murroksen perusratkaisu: luovuus ja yrittävyys.

Omistus: parhaat yritykset siirtyvät ulkomaiseen omistukseen, ty-täryhtiötalouden vaara/etu

“Suomen osuus maailman taloudesta on alle puoli prosenttia. Siksi strategisetvalinnat ratkaisevat tulevan menestyksen.”

18

2.2 SUOMI UUDEN TODELLISUUDENEDESSÄ

Maailma muuttuu vauhdilla, pysyykö Suomi kyydissä? Menestys onmahdollista, kun yhteiskunnassamme piilevät luovat voimat hyödynne-tään ennakkoluulottomasti. Syntyy tekemisen meininki. Miten se ta-pahtuu? Oikea vastaus tähän ratkaisee tulevaisuutemme. Tavoite on ase-tettava korkealle, rohkeasti. Vallitseva maailmankuva ja siihen liittyvätyhteiskunnalliset rakenteet on uudistettava, koska nykyiset eivät enäätoimi.

Kolme tosiasiaa osoittaa, että murros on todellinen, vääjäämätön, laaja janopea:

1. Kansainvälistyminen, maapalloistuminen, maailmanlaajuis-tuminen, globalisaatio – mitä nimeä käytetäänkään – on tarjonnutsuomalaisillekin entistä parempia ja edullisempia tuotteita ja palveluita,vakaita ja matalia lainakorkoja, uusia virikkeitä ja mahdollisuuksia elääentistä antoisampaa elämää. Monille kehitysmaille globalisaatio on väy-lä vaurauteen – vaikka siihen liittyy myös ongelmia. Yksi niistä on, pää-sevätkö köyhät maat itse riittävästi hyötymään maapalloistumisesta.Kiinan esimerkki luo toivoa: maa on kahdessa vuosikymmenessä onnis-tunut nostamaan 400 miljoonaa kansalaistaan absoluuttisen köyhyysra-jan yläpuolelle (Chen & Ravallion 2004).

Globalisaatio on paljon enemmän kuin pelkästään kaupankäyntiä. Se onentisten rajoitusten murtumista ja uusien pelisääntöjen syntymistä, tie-teellisen, teknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen seuraamista ja siihenliittyvää vuorovaikutusta ja verkostoitumista. Se on tuotannon siirty-mistä kokonaan uusille alueille – vanhojen tehtaiden tyhjentyessä. Seon myös merkittävä rauhanliike, kuten etujen yhteneminen ja kauppaaina on. Maapalloistuminen sisältää uusia ja ennalta arvaamattomia ris-kejä, mutta myös mahdollisuuksia.

“Globalisaatio on TINA: there is no alternative – ei ole vaihtoehtoa.”

“Talouselämä on globaali verkko, joka käy tiedolla.”

19

Suomalaiset yritykset hyötyvät maapalloistumisesta. Ne voivat hakeu-tua alueille, joilla kustannukset ovat edullisimmat ja markkinat houkut-televimmat. Tämä näyttäytyy myös Kiina-ilmiönä, koska yritykset jasijoittajat näkevät Kiinan markkinat erityisen houkuttelevina. Suomalai-sella yrityksellä saattaa mennä hyvin uusissa oloissa ja globaalimarkkinoilla,vaikka Suomi samaan aikaan kuihtuu. Tämä ilmiö on uusi ja sen vaikutuk-set saattavat olla arvaamattomat.

Toistaiseksi Kiinan vaikutus Suomen talouteen on kuitenkin vähäisem-pi kuin vilkkaan keskustelun perusteella voisi päätellä. Merkittävinhaaste Suomelle on, että perinteinen vientikohteemme Eurooppa eläähitaan kasvun ja alhaisen kulutuksen kasvun kautta. Vienti ei siis enäävoi olla aiemman veroinen suomalaisen elintason kohottaja.

Maapalloistuminen sinänsä on vanha ilmiö – löytöretkistä ellei perätiraamatullisesta lähetystehtävästä alkaen - mutta koskaan aiemmin glo-balisaatio ei ole ollut niin laaja, syvä ja nopea kuin nyt. Globalisaatio ki-ristää kilpailua: osaaminen ratkaisee. Jokaisen kansakunnan on kilpailta-va sillä, mitä parhaiten osaa. Kilpailu koskee kaikkia toimialoja, muttamyös yhteiskunnat kokonaisuudessaan kilpailevat keskenään: puhutaanjärjestelmäkilpailusta. Jos emme menesty kilpailussa kiinalaisten ja bra-

Kuva 1. Kehittyneiden maiden suhteellinen osuus maail-man kokonaistuotannosta laskee - toisin kuin kehittyvienmaiden. Lähde: Suni 2004

20

silialaisten kanssa, seurauksena on suomalaisen tuotannon ja viennin hii-puminen. Uusissa globaalioloissa ei siis riitä se, että menestymme Eu-roopassa.

Suomi joutuu kilpailemaan myös instituutioidensa tehokkuudella. Tulevanhyvinvointiyhteiskunnan ei tarvitse olla vähemmän sosiaalinen tai ko-vempi kuin nykyinen. Yhteisiä arvoja vain on opittava toteuttamaanuusin tavoin, koska vanhat konstit eivät enää tepsi, sillä suljetun ja sää-dellyn Suomen vanhanaikainen hyvinvointivaltio ei enää toimi uusissaoloissa, reunaehtojen muututtua.

2. Suomen demografinen eli ikärakenteen muutos on dra-maattinen: työelämästä poistuvien määrä leikkaa nyt työhön tulevienmäärän ensi kertaa. Itsenäisyytemme aikana ei ole koskaan ollut vastaa-vaa tilannetta. Maailman työikäinen väestö kasvaa, mutta Suomessatyöikäisten 15-64 -vuotiaiden määrä vähenee vääjäämättömästi ja jat-kuvasti noin vuodesta 2010 lähtien.

Ikääntyvien määrä kasvaa Suomessa Euroopan nopeinta tahtia. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa 16 prosentista 27 prosenttiin vuoteen2030 mennessä. Tilanteen muutosta kuvaa seuraava: jos vuonna 1990

Kuva 2. Suomalaiset teollisuusyritykset kasvattavat tuo-tantoaan ulkomailla. Lähteet: Suomen Pankki, ETLA

21

jokainen työssäkäyvä kustansi yhden henkilön tuottaman menon yh-teiskunnalle, vuona 2030 yhtä työssäkäyvää kohti on 1,4 elätettävää.(Lahti, 2004). Yhtälö on kestämätön. Elinajan pidentyessä myös 80vuotta täyttäneiden lukumäärä yli kaksinkertaistuu samassa ajassa. Van-heneva väestö elää entistä pitempään hyväkuntoisena ja vaatii entistäparempia palveluja.

Yhä pienemmän joukon on siis elätettävä yhä suurempi joukko. Ny-kyisen järjestelmän ylläpitäminen merkitsisi verotuksen dramaattistakiristymistä lähivuosina. Elatussuhde muuttuu ratkaisevasti, kun työelä-män ulkopuolella olevien määrä kasvaa ja työssä olevien vähenee.

3. Suomen suhteettoman korkea työttömyysaste on realiteetti,tosiasia, jota hallitukset ovat kymmenen vuoden ajan pyrkineet ratkai-semaan – onnistumatta. Työttömyys on yhteiskuntaa ja kansalaisia jäy-tävä tuhovoima, joka raunioittaa hyvinvointiyhteiskunnan talouden pe-

Kuva 3. Maailma paisuu, Suomi kutistuu. Työikäiset (15-64-vuotiaat). Lähde: Vartia - Ylä-Anttila 2003

“1990-luvulla paransimme juoksua. Nyt meillä on merkittävä tuottavuudenparantamisen mahdollisuus: julkiset palvelut.”

22

rustan. Siitä avautuu pelottava näkymä: on suuri joukko suomalaisia,joiden työpanosta ei kukaan tarvitse. Näin ei voi olla. Työttömyys onsyöpynyt Suomen rakenteisiin. Ilman työtä on laskutavasta riippuen250 000 – 400 000 suomalaista ja heistä 175 000 pitkäaikaistyöttömiä.Kymmenen vuoden kokeilu näillä ihmisillä on tullut kalliiksi ja tuo-minnut jopa 100 000 työkykyistä ihmistä toimettomaksi loppuelä-mäkseen. Työttömyys ei ole ulkoa tullut uhka, vaan sisäinen ongel-mamme, jonka ratkaisemiseksi ei ole uskallettu käyttää tarvittavia kei-noja. Työttömyyttä on pitkään hoidettu siirtämällä ihmisiä yhä varhai-semmin eläkkeelle.

Kyse ei ole Suomessa vain vanhojen työttömyydestä. Viidennes ikäluo-kasta on ns. drop outeja eli peruskoulun jälkeinen koulutus puuttuunoin 12 000 nuorelta kussakin ikäryhmässä.

Talouden kasvu on välttämätöntä, mutta sekään ei enää uudessa mur-

Kuva 4. Elatussuhdetta ylläpitävien määrä suhteessa kokoväestön määrään vähenee huomattavasti seuraavan vuosi-kymmenen aikana. Lähde: ETLA / Kaseva

“Suomi on jo jakautunut kahtia: osa rakentaa tätä maata, osa nauttii sen saa-vutuksista. Tämä on sekä taloudellinen että sosiaalinen haaste.”

23

Kuva 5. Suomen työttömyysaste pysyttelee kansainvälises-tikin vertaillen korkealla tasolla. Vuosi 2003. Lähde: OECD

Kuva 6. Suomi kuuluu sekä suhteellisen yleisen pitkäai-kaistyöttömyyden että korkean nuorisotyöttömyyden mai-den joukkoon. Vuosi 2003. Lähde: OECD

24

rosvaiheessa takaa entiseen tapaan työllisyyttä. Suomeen ei ole saatuyhtään merkittävää työllistävää ulkomaista investointia vuosiin, lukuunottamatta muutamaa kaupan alan yritystä. Suomalaisia yrityksiä on kyl-lä ostettu ulkomaille.

2.3 KUILUN PARTAALLA, VAARAAYMMÄRTÄMÄTTÄ

Tähän raporttiin haastatelluista päättäjistä ylivoimainen enemmistö onvakuuttunut, että Suomen tulevaisuutta uhkaavat väistämättömät muu-tokset, jotka haastavat kansakuntaa asennemuutokseen ja toimintaanennen kuin on liian myöhäistä. Teollisuusmaihin on tulossa ensi kertaaaito kriisi edellä kuvattujen väestö- ja työvoimatrendien paineessa.Suomessa murros on erityisen jyrkkä. Suomea uhkaa itsetyytyväisyys japysähtyneisyys. Tuudittaudumme vanhoihin käsityksiin siitä, miten me-nestymme, vaikka alamäki on jo alkanut. Käsityksiä ruokkivat sinänsämairittelevat, mutta jo mennyttä maailmaa mittaavat tutkimustulokset.Nehän ovat vain osatotuus: tarkasteltaessa työttömyyttä, kansalaistenostovoimaa, ulkomaisia sijoituksia Suomeen, yritystoiminnan kasvua jasijoittumishalua Suomeen tai bruttokansantuotteen (BKT) kasvua2000-luvulla, todellisuus osoittautuu luultua karummaksi.

Suomella menee yhä kohtuullisesti, mutta vain toistaiseksi. Maailmaympärillämme on muuttunut. Siksi myös meidän on muututtava – jaotettava muutoksesta uudet menestystekijät. Nousevien talouksienvoima ja kilpailukyky vaativat Suomea uudistumaan. Monet puolusta-vat korkeaa verotusta kuin viimeistä oljenkortta: sen uskotaan turvaa-van julkiset hyvinvointipalvelut.

Haastateltavat korostavat, että taloudellisen pohjan luominen on jako-varan edellytys. Vaurauden luomista häpeillään turhaan – vaikka se onväline yhteiskunnan kehittämiseksi. Yritys on olemassa, jotta se luo lisä-arvoa omistajalleen ja työtä kansalaisille. Elämällä on syvempiäkin tar-koituksia kuin vauraus ja työ - esimerkiksi oppiminen, sivistys ja kult-tuuri - mutta näitä vähempiäkään ei sovi sivuuttaa. On vain laiha lohtu,että myös muilla Euroopan mailla on yhtä pahoja ellei pahempia on-gelmia. Tämä on myös syy suomalaisten itsetyytyväisyyteen: olemme

25

apukoulun priimuksia. Suomi on ollut Euroopassa mallioppilas – ei to-sin ole enää – mutta saanut tartunnan samasta taudista, joka uhkaa kuih-duttaa maanosamme talouden, väestön ja kulttuurin. Eurooppa ei riitävertailukohdaksi: referenssinä on koko maailma.

Aasia ja Yhdysvallat ovat maailmankehityksen moottoreita. Myös uusis-sa EU-maissa, kuten eteläisessä naapurissamme Virossa, on nuori, hyvinkoulutettu sukupolvi, jolla on kova motivaatio, näyttämisen tahto jayrittämisen halu. He haluavat hypätä suoraan tulevaisuuteen yli välivai-heiden karistaakseen 60 vuoden vaikean historian taakan. Suomalaiset-kin suuryritykset sijoittuvat voimakkaimmin kehittyville alueille ja uu-sien markkinoiden äärelle. Parhaimmat niistä kyllä selviävät, mutta mi-ten käy Suomen? Menestyksemme 90-luvulla perustui tuottavuudennopeaan kasvuun uuden teknologian ansiosta sekä ns. luovaan tuhoon,joka hävitti kannattamatonta toimintaa. Nyt on löydettävä uudet me-nestyksen moottorit.

Globalisaation eli maapalloistumisen alkaessa vaikuttaa koko voimallaanon kyettävä orientoitumaan uudelleen samalla tavalla kuin tapahtui kym-menen vuotta sitten laman syöverissä. Muuten saavutetussa menestyk-sessä on rappion siemen ja siitä kasvaa kehityksen jarru. Uruguay-ilmiöon mahdollinen: korkean tason hyvinvointivaltio voi rappeutua. Suo-malaiset on saatava heräämään – ja ottamaan oma tulevaisuus omiin kä-siinsä.

“Yhteiskuntamme eskaloituu kriisiin viidessä vuodessa. Ehkä nopeammin. Seon hyvä, sillä silloin silmät avautuvat.”

Avainsanat:

muutosvoiman hyödyntäminen; globalisaatio, ikääntyminen ja jätti-työttömyys; maailmankuvan kolmas murros; itsetyytyväisyys ja py-sähtyneisyys; referenssinä koko maailma

26

Uruguay – uudistumisen sietämätön vaikeus

Argentiinan ja Brasilian kainalossa sijaitsevan pienen Uruguayn historia on hät-kähdyttävä todiste siitä, että stabiili, demokraattinen hyvinvointivaltio voi ro-mahtaa täydellisesti lyhyessä ajassa. Uruguayn kohtaamia ongelmia on turha ver-rata suoraan Suomen tämänhetkisiin haasteisiin. Kyseessä on kuitenkin merkit-tävä esimerkki kaavoihin kangistuneen poliittisen johtajuuden kohtalokkaistaseurauksista.

Vajaan kolmen miljoonan asukkaan Uruguayihin luotiin viime vuosisadan alus-sa edistykselliset demokraattiset instituutiot. Samoihin aikoihin maan johtoryhtyi rakentamaan hyvinvointivaltiota, minkä myötä Uruguay nousi vuoteen1950 mennessä maailman kehittyneimpien maiden joukkoon. “Etelä-AmerikanSveitsin” vauraus nojasi lihan, villan ja nahkan vilkkaaseen vientiin, jota maail-mansodat vauhdittivat.

1950-luvun alkupuolella uruguaylaisten tuotteiden kansainvälinen kysyntä laskiäkillisesti. Kansalaisten ostovoima väheni, tuonti tyrehtyi. Hallituksen hätäinenkorjausliike, teollisen sektorin luominen lähes tyhjästä, jäi yritykseksi. Pahe-nevaa työttömyyttä hoidettiin luomalla lisää julkisen sektorin työpaikkoja.Suurten muutosten paineessakaan johtajien rohkeus ei riittänyt hyvinvointival-tion reformointiin uuden tilanteen vaatimalla tavalla. Syntynyt taloudellinenkriisi ja valtion kassan alijäämä johtivat laukkaavaan inflaatioon. Tuloksena olivuosi vuodelta kasvava köyhyys, sosiaalinen ja poliittinen kaaos. Lopulta, usei-den hallitusten epäonnistuttua tavoitteissaan, sotilasvalta palautti yhteiskunta-rauhan vuonna 1972.Mitä Uruguaylle kuuluu tänään? Sotilasjuntta on vaihtunut demokraattiseenjärjestelmään, joka on kuitenkin ollut kykenemätön tekemään tarvittavia yh-teiskunnallisia uudistuksia. Valtavaksi paisuneet julkinen sektori ja sosiaaliturva-järjestelmä, matala tuottavuus ja korkea inflaatio ovat maan kehityksen pahim-mat jarrut. Ilmainen, kaikille avoin korkeakoulutus keskittyy laadun sijastamäärään. Uruguaylainen koulutusalan asiantuntija uskoo paikallisten taksikuski-en olevan maailman koulutetuimpia. Uhkakuva, johon Suomessakin on usein viitattu.

Pieni valtio on tuskallisen riippuvainen suurempien naapuriensa kehityksestä.Itäkaupan romahtaminen syöksi Suomen lamaan 1990-luvulla – Uruguayn hei-veröinen tasapaino petti jälleen vuosituhannen vaihteessa Argentiinan taloudenkriisiydyttyä. Maan BKT kääntyi kuitenkin viime vuonna varovaiseen nousuun.

Uruguaylaisten elinkeinoelämän edustajien yhteiskuntaa koskevista analyyseistalöytyy hämmästyttävän paljon yhtymäkohtia suomalaisten kollegoidensa näke-myksiin. Huoli kiihtyvästä aivovuodosta, koulutusjärjestelmän ja koko julkisensektorin tehottomuudesta, uudistuksia kaipaavasta ay-liikkeestä, kateudestayrittävyyden jarruna sekä ennen kaikkea poliittisten johtajien kyvyttömyydes-tä tehdä rohkeita päätöksiä – samat aiheet heijastuvat yllättävällä tavalla kah-den niin erilaisen maan edustajien puheenvuoroissa.

Lähteet: Jilmstad & Littorin 1994, Jacobs 1985, World Bank 1994, Valtonen 2001

27

3 SUOMEN VISIO:GLOBAALI HUIPPU-OSAAJA* Suomi voi luisua syrjäseuduksi tai kehittyä dynaamiseksi

mahdollisuuksien edelläkävijäyhteiskunnaksi* On luotava myönteinen kehityksen kierre – kielteinen spiraali

rappeuttaa dynaamisen elinkeinoelämän ja turvallisen hyvinvoin-nin

* Vielä on mahdollista luoda suomalaisille yhteisiä poliittisia, sosi-aalisia ja taloudellisia visioita, jotka ovat uskottavia

* Menestyminen on ihanaa!* Suomella ja suomalaisilla on vahvuuksia, joita muilla ei ole* Yhteiskuntamme konservatiivisten säilyttäjien ja radikaalien uudis-

tajien roolit ovat vaihtuneet

3.1 NELJÄ TULEVAISUUDENMAHDOLLISUUTTA

Suomella on täydet mahdollisuudet menestyä, mikäli luovat voimat va-pautuvat koko pienessä kansakunnassamme. Edellytykset tähän ovatolemassa. Yhteiskunnassa ei ole vielä sovittamattomia perusristiriitojaeturyhmien välillä. Tietoyhteiskunnan avaintaitoja ja infrastruktuuriavoidaan kehittää ja laajentaa nopeasti, jotta uusi tapa työskennellä vah-vistuu. Koulutusjärjestelmä on kattava: kansakunnan kaikki voimavaratsaadaan käyttöön. Tämä lisää keskinäistä luottamusta, joka on kehityk-sen edellytys. Terveydenhuolto on yhä korkeatasoista. Me suomalaisetolemme myös kansainvälisen verkostoitumisen edelläkävijöitä.

Suomen syrjäinen sijainti ei enää uuden tuotantotavan, langattomientietoverkkojen ja mobiiliteknologian maailmassa ole este, vaikka se voiolla vieläkin hidaste. Sijaintiin liittyy myös myönteisiä puolia, jotka ko-rostuvat nykyisen maailmankehityksen aikana. Terrorismin uhan allaSuomi on turvallinen yhteiskunta. Ympäristöongelmien keskellä elä-vässä maailmassa meillä on puhdas luonto. Suurten kaupunkien ja ahtai-

28

den olojen maailmassa Suomi on väljä ja harvaanasuttu maa. Luovuuttaja uutta teknologiaa on sovellettava vientisektorin lisäksi myös palve-luiden tuotannossa. Voimme odottaa lähivuosina satoja tuhansia turistejaAasiasta – jos osaamme ottaa heidät vastaan ja matkailuteollisuus vah-vistuu Suomessa.

Suomelle hahmottuu neljä erilaista tulevaisuudenkuvaa:

Näistä neljästä vaihtoehdosta Suomen tulee asettaa tavoitteekseen tulla 2010-luvulla globaaliksi huippuosaajaksi. Haastatelluista kaikki eivät jaksa uskoa,että niin todella tapahtuu, mutta tavoite on asetettava korkealle. Suo-men pienuus ei välttämättä ole heikkoutta: luxemburgilaiset ovat EU:nvakavaraisimpia, heidän jälkeensä tulevat liechtensteinilaiset. Nämä pie-net valtiot ovat hankkineet vaurautensa erikoistumalla pankkitoimin-taan. Vaikka EU on byrokraattinen, sisämarkkinoiden laajeneminen onmyönteinen mahdollisuus: viennin osuus Suomen bkt:sta on 40 % jasiitä 60 % menee laajenevan EU:n alueelle. Meillä on huippuinfrastruk-tuuri, korkeaa osaamista ja joustavuutta päätöksenteossa. Myös Suomivoi olla joillakin aloilla maailman huipulla.

Ihmiskasvoinen yhteiskuntapolitiikka voi houkutella maailman parhaita

29

osaajia, jos Suomi kykenee tarjoamaan perhe-elämälle, koulunkäynnilleja vapaa-ajan harrastuksille parhaat ympäristöt. Kulttuurin alalla suoma-laiset saavutukset ovat jo nyt globaalia huipputasoa ja edellytykset ta-son säilyttämiselle ovat hyvät. Yhteiskuntamme on yhä melko avoin jaläpinäkyvä – mikä lisää luottamusta ja innovatiivisuutta. Luovaa keskus-telua ja sananvapautta on edistettävä, jotta maan ilmapiiri raikastuu jaihmisten asenteet avartuvat.

Suomalainen työmoraali on vielä ensimmäisen ja toisen yhteiskunnalli-sen murroksen, jälleenrakennuksen ja laman jäljiltä hyvä, vaikka se mu-renee parhaillaan. Samoin ja samasta syystä murenee vanhastaan hyväyhteisvastuu, kun viranomaisten katsotaan olevan vastuussa kansalaisistakehdosta hautaan. Ja kansalaiset edellyttävät enemmän yhteiskunnaltakuin ovat valmiita panostamaan yhteisen rakentamiseen. Suomalaisellaon oikeus olla oman tarinansa tekijä – ei vain huollon kohde. On voita-va yrittää, ottaa riskejä, epäonnistua, aloittaa alusta – ja menestyä. Osaa-misen ydin on vapautettava ja sitä on vahvistettava.

Kuten eräs haastateltavista totesi: Suomelle ja suomalaisille on löydettä-vä sota-, nälkä- ja lamavuosien lisäksi muitakin hyviä aikoja. Laaja visiomahdollisuuksien edelläkävijäyhteiskunnasta voi ohjata eri sektoreita,päättäjiä ja ruohonjuurentason toimijoita samaan suuntaan. Tulevaisuut-ta ei silloin arvata – se tehdään. Kun keppiä tai porkkanaa ei ole tarjolla,voi rakenteellisia uudistuksia edistää vain ihmisten maailmankuvan uu-distuminen.

Suomen on lähdettävä rohkeasti kilpailemaan globaalin huippuosaajanpaikasta uudet EU-jäsenmaat kirittäjinään. Suomen on kehitettävä esiinparhaat puolet Suomesta, Ruotsista ja Virosta, jotta tänne syntyy päivi-tetty, parannettu ja kevennetty pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.Veroasteemme tulee olla selvästi alhaisempi ja työssäkäyvien osuudensuurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Meidän on tuotettava suurempiosuus palveluista yksityisesti kuin muissa Pohjoismaissa. On tarjottavahoukuttelevia palveluita kansainvälisille ostajille – sekä pestävä toinentoistemme paitoja kohtuullista korvausta vastaan.

30

3.2 KOHTI EDELLÄKÄVIJÖIDENMAHDOLLISUUKSIEN YHTEISKUNTAA

Pyrkiminen globaaliksi huippuosaajaksi on selkeä tulevaisuuden visio, jotakohti on pyrittävä rakentamalla määrätietoinen strategia, polku tulevai-suuteen. Kansainvälisessä kilpailussa Suomi kykenee menestymäänvain olemalla huipulla. Strategiana vision toteuttamiseksi on yhteiskunnankehittäminen sekä kansalaisten että yritystoiminnan kannalta mielek-kääksi.

Globaali huippuosaaja on:

- yritysten kannalta houkutteleva Edelläkävijäyhteiskunta- kansalaisten kannalta luovuutta tukeva Mahdollisuuksien yhteis-

kunta

Yritysten kannalta Suomi on rakennettava edelläkävijäyhteiskunnaksi,joka innostaa ja kannustaa yrittämään ja menestymään. Asenteiden tar-kistamista tarvitaan läpi koko yhteiskunnan. Tällaisen yhteiskunnan ke-hittäminen vaatii päättäjien ja kansalaisten sitoutumista. Edelläkävijöi-den yhteiskunta on luonnollisesti globaali: se houkuttelee parhaita osaa-jia Suomesta ja muualta.

Kansalaisten kannalta strategia on mahdollisuuksien yhteiskunta, jossakaikilla kansalaisilla on tilaisuus käyttää kaikkia lahjojaan, kykyjään, tie-tojaan ja taitojaan monipuolisesti työssä ja vapaa-aikana. Mahdollisuuk-sien yhteiskunta tulkitsee uudelleen, miten käytännössä voidaan toteut-taa niitä arvoja, jotka ovat suomalaisille yhteisiä – mikä on yhteiskunnanvastuu ja mikä kansalaisen. Mahdollisuuksien yhteiskunta on aktiivinenkansalaisyhteiskunta.

“Miten saamme ihmiset uudistuksen taakse? Tarjoamalla vision nykyistä pa-remmasta yhteiskunnasta.”

“Suomi voi tarjota edelläkävijäyhteiskunnan suomalaisille ja ulkomaisille yri-tyksille. Se tarkoittaa ykköspaikkaa koko maailmassa.”

31

Keskustelua tulevaisuuden visiosta ja strategioista on käytävä laajasti jasen on kosketettava koko yhteiskuntaa eikä pelkästään sen eliittiä.Emme ole vain ajopuita historian virrassa. Uusille mahdollisuuksille onitse raivattava tilaa. Yhteiskunnasta on luotava poliittisin päätöksin sellainen,että se houkuttelee maailman parhaita yrityksiä ja niiden työntekijöitäedelläkävijän ominaisuuksillaan.

Suomen itsenäisyyden ajan hallitukset ovat halunneet edistää yrittä-jyyttä, mutta miksi ihmisiä on innostettava yrittäjyyteen? Eikö yrittä-jyyteen liittyvä yksilöllinen vapaus ja vaurauden mahdollisuus houkut-tele? Esteet ovat sekä asenteissa että rakenteissa.

Suomalaisten voimavarat vapautetaan luomalla sellaiset kannustimet -verotus, säädökset ja asenteet - jotka palkitsevat ahkeraa. Näin syntyymenestyksen nälkä, onnistumisen ilo ja työ tuo tyydytyksen, kuten pi-tääkin. Tämän raportin seuraavat luvut käsittelevät käytännön haasteitaja niiden ratkaisuja; askeleita tiekartalla kohti vision toteuttamista.

3.3 AVATAAN SILMÄT JA RYHDYTÄÄNTOIMEEN

Suomi selviytyi traumaattisesta murroksesta 1990-luvun alussa: yhteis-kunnassa ja kansalaisissa syntyi uutta ajattelua ja uhrivalmiutta, hyväk-syttiin asioita, joita ei hyvinä aikoina olisi sulatettu. Jälleen ilmapiiri jamieliala ovat tärkeitä: kansalaiset on kyettävä vakuuttamaan jo ennen kriisiä,miksi meidän pitää muuttua. Monet tahot tietävät, mitä pitäisi tehdä.Muutos on mahdollinen, mutta se on käynnistettävä heti.

Olemme kekseliästä ja ketterää kansaa, mutta pelkäämme riskinottoa jakadehdimme menestyjiä – siis niitä, jotka ottivat riskin ja onnistuivat.

“Mahdollisuuksien yhteiskunnassa kaikilla on samat mahdollisuudet, muttane on itse käytettävä.”

“Mahdollisuuksien yhteiskunta tarjoaa kansalaisille oikeuksien lisäksi velvol-lisuuksia ja omaa vastuuta.”

32

Taivumme mieluummin viranomaisten ohjaukseen kuin ryhdymmeyrittämään itse. Korostamme kansallista yhtenäisyyttä, mutta monoliit-tinen arvomaailma tukahduttaa luovan erilaisuuden, poikkeavat mieli-piteet ja uudet ajatukset.

Nyt tarvitaan syvää asenteiden muutosta. Jos se onnistuu, muut ongelmatvoidaan ratkaista, koska yleinen koulutustaso on hyvä, suomalainen ky-kenee ajattelemaan rationaalisesti ja sosiaalinen pääoma on laadukasta.Ilmapiirin muuttamisesta ovat vastuussa kaikki yhteiskunnan vaikutta-vat tahot.

Euroopan unioni on antanut vuosituhannen alkaessa Lissabonin julis-tuksen: tavoitteena on tulla maailman kilpailukykyisimmäksi alueeksivuosikymmenen loppuun mennessä. Suomi ei kuitenkaan voi ripustau-tua julistuksiin, vaan sen on päättäväisesti otettava ohjat omiin käsiinsä,kuten aina maailman suurten mullistusten keskellä. Mikä estää toimi-masta näin?

Pelokkaassa ja varautuneessa konsensusilmapiirissä keskustelu on puo-lustelevaa ja tahmeaa – siitä puuttuu raikas vastakkainasettelu ja uuttaluova vire. On koottava pienen kansakunnan luovat voimat hahmotte-lemaan ennakkoluulottomasti ja rohkeasti tulevaisuuden Suomea.Maamme menestystarina on jälleen kirjoitettava uudestaan.

Kasvu ei voi perustua enää vain suuriin investointeihin tai laajenevaanjulkiseen sektoriin, vaan teknologiseen kehitykseen, innovatiivisuuteenja yrittäjyyteen. Murroksen aikana on kyettävä muuttamaan taloudelli-sia ja yhteiskunnallisia rakenteita nopeasti. Näin saadaan aikaan myöntei-nen kehityksen kierre. Yhteiskunnan eri toimijat täydentävät toistensa pa-nosta ja kykenevät mukautumaan muutoksiin. Suomella on tästä hyväähistoriallista kokemusta. Vauraiden teollisuusmaiden kesken on alkanutpudotuspeli, jossa Suomi on mukana, tahdoimme tai emme. Suomestaon tehtävä houkutteleva – niin suomalaisille kuin myös kansainvälisille

“Valtion pilttipurkki on syöty loppuun. On aika siirtyä aikuisten ruokaan.”

“Suomi ei ole tolerantti tai keskusteleva vaan muutosvastainen, autoritäärinenja teeskentelevä puolisosialistinen valtio.”

33

huippuyrityksille ja niiden huippukyvyille.

Kansakuntien menestyksen taustalla ovat aina yksilöt, jotka ovat yltä-neet tavallista korkeampiin tavoitteisiin. Tällaisia lahjakkuuksia tarvitaanjälleen ja heidän nousemiselleen on luotava edellytyksiä. Kansakuntatarvitsee myös johtajia, jotka osoittavat suuntaa joukkojen edessä, kyke-nevät ilmaisemaan yhteisiä tavoitteita.

Suomenkin teollisuuden ja kaupan menestystarinoiden taustalta voinähdä yksittäisiä hahmoja: Ahlström, Fazer, Finlayson, Huhtamäki, Pau-lig, Wihuri. Suomi on jo kypsynyt innostumaan urheilijoidensa ja taite-lijoidensa huippusuorituksista – sama asenne on luotava koko yhteis-kuntaan: menestyminen on ihanaa! Esimerkiksi korkeakouluissa tätä voi-daan toteuttaa niin, että Suomeen pyritään saamaan maailman parhaataivot. Ja kehittämällä poliittisin päätöksin rakenteita Suomesta voidaanluoda yrittäjän paratiisi – jos niin halutaan.

Suomessa tarvitaan uutta rohkeutta, jotta yritteliäisyys kasvaa eikä epä-onnistumista riskinotossa pidetä häpeänä, melkein rikoksena. Kielteinenspiraali voi rappeuttaa nopeasti dynaamisen elinkeinoelämän ja turvalli-sen hyvinvoinnin. Edellytyksiä myönteisen kierteen luomiseksi on jär-jestettävä muuttamalla rohkeasti rakenteita, jotka jarruttavat kehitystä.On jatkettava kiipeämistä ylös teknologian portaita, jotta saavutammetason, joka vastaa yhteistä osaamistamme. Osaamisen yhteiskunta siirtyytuotannon arvoketjussa yhä ylemmäs. Uuden teknologian ja globalisaationmahdollisuuksia on opittava hyödyntämään korkean tason palveluissa,viestinnässä, kulttuurissa, matkailussa. Suomesta puuttuvat vielä globaa-litason dynaamiset yrittäjät, joita Ruotsissa jo on (IKEA, H&M).

Yhteiskunnan radikaalien uudistajien ja konservatiivisten säilyttäjien roolitovat vaihtuneet. Vaarana on yhteiskunnallinen konflikti konservatiivistenammattiliittojen ja murroksen oivaltavan uuden yritteliäisyyden välillä.

“Tasavallan presidentti saisi käyttää yleispuheenvuoroja siitä, mitä edessä on.Puolueet ja ammattiyhdistysliike eivät uskalla.”

“Kehitys menee eteenpäin yksilöiden kautta. Siksi ihmistä ei saa ampua alaskuin pulua puusta.”

34

Tai vielä pahempaa: dynaamisimman yritystoiminnan lähtö muillemarkkinoille. Maapalloistumisen uusi aalto on alkanut ja Euroopanunioni laajenee. Ympäristömme muuttuu, samoin säätelyjärjestelmät jamarkkinat. Myös kilpailijamme muuttuvat. Käynnissä on suuri avautumi-nen, joka tarjoaa uhkien lisäksi paljon myönteisiä mahdollisuuksia. Mikä ta-hansa kilpailija on kyettävä kohtaamaan missä tahansa. Suomalaisilla onedellytyksiä tähän kohtaamiseen.

Suomi on osannut hyödyntää aiempia murroksia tehokkaasti: sähköistä-minen ja teollisten rakenteiden luominen olivat yhtä suuria muutoksiaja kilpailukyvyn edellytyksen luojia kuin nyt on tietoverkkojen raken-taminen ja digitalisoiminen. Muutoskyvystä on esimerkkejä. Pankki-sektorin teknologia Suomessa on maailman huipputasoa. Vastaavaa so-veltamiskykyä tuottavuuden nostamiseksi voidaan löytää monella alal-la.

Nyt onkin hyödynnettävä globalisaation myönteiset mahdollisuudetennen kuin sen kielteiset piirteet saavat meistä yliotteen. Suomi on nii-den harvojen maiden joukossa, jossa vielä luotetaan kansallisiin poliitti-siin laitoksiin. Luottamus tosin heikkenee sitä enemmän, mitä nuorem-mista kansalaisista on kyse. Eurooppalainen asenne- ja arvotutkimusosoittaa kansalaisten epäluottamusta poliitikkoihin ja instituutioihin, ha-luttomuutta osallistua vaaleihin ja julkiseen elämään (Euroopan komis-sio 2003b). Suomessa kansalaisille voidaan vielä luoda yhteisiä poliittisia, so-siaalisia ja taloudellisia visioita, jotka ovat uskottavia. Keskinäisen nokitte-lun ja pikkupolitikoinnin sijasta on kyettävä näkemään, että jälleen onkyse isänmaan kohtalosta. Hallinnon tulisi luopua keisarillisen kontrol-loivasta asenteesta ja tarjota sen sijaan mahdollisuuksia sekä edistää aktiivi-sesti uusia ratkaisuja.

Riskinottoon kykenevät ja halukkaat menestyvät – tämä pätee myösvaltioihin. Valtion tasolla kyse on mahdollisuuksien luomisesta. Kuinkaottaa riskejä ja kuinka uudistua kun menee hyvin? Tahto menestyä onulotettava yksityisistä kansalaisista hallintoon. Tarvitaan kansallinen tahtotila,yhteiset tavoitteet. Yhteiskunnassa vallitsee laaja yksimielisyys menestys-

“Meillä on hyviä huippuvirkamiehiä, jotka ymmärtävät missä mennään. Polii-tikkojen puolella kehitys on menossa entistä huonompaan suuntaan.”

35

“Onko hallituksella tulevaisuuden visiota vai pelkästään hyvä sisäinen fii-lis?”

tarinoiden tarpeesta, kuten SAK sanoo aloitteessaan marraskuussa 2003:“Nyt on jälleen kyettävä luomaan uusia menestystarinoita. Teknologiankehittämisen lisäksi kaivataan enemmän myös sosiaalisia innovaatioitasekä uusien tuotteiden ja palveluiden markkinointiosaamista.”

Motivaatio on tärkein henkinen panos. Suomalaiset ovat motivoituneetsuuriin ponnistuksiin huonoina aikoina – viimeksi vuosikymmenen ta-kaisen laman kourissa sekä pula- ja sota-aikoina. Nyt olisi kyettävä luo-maan tekemisen meininki hyvissä oloissa. Esimerkiksi uusissa EU-maissaja Kiinassa on meneillään valtava draivi: siellä halutaan menestystä ja no-peasti. Samanlaista yrittämisen nälkää ja työn himoa tarvitaan Suomes-sa.

Toimenpide-ehdotuksia:

* Suomesta globaali huippuosaaja luomalla mahdollisuuksienedelläkävijäyhteiskunta

* Keskustelu käyntiin Suomen yhteisistä tavoitteista* Tahto menestyä ja tekemisen meininki hallinnosta kansalaisiin* Päivitetty, parannettu ja kevennetty pohjoismainen hyvinvoin-

nin malli* Suomesta on rakennettava “yrittäjän paratiisi”* Tietoyhteiskunnan avaintaitoja on vahvistettava ja infrastruk-

tuuria kehitettävä* Muutosta luotsaamaan rohkeita johtajia kaikille tasoille ja ta-

hoille

Avainsanoja:Menestysohjelma Suomelle; globaali huippuosaaja; edelläkävijöidenyhteiskunta yritysten kannalta, mahdollisuuksien yhteiskunta kansa-laisten kannalta; globalisaation myönteisten piirteiden hyödyntämi-nen ennen kuin kielteiset saavat yliotteen; yhteiset ja uskottavat po-liittiset, sosiaaliset ja taloudelliset visiot; Suomen, Ruotsin ja Vironparhaat puolet yhteen

36

4 SUOMEN HAASTE:KUINKA UUDISTUAKUN MENEE HYVIN?* Suomi oli mitalisijoilla kansakuntien joukossa vuosituhannen alka-

essa, mutta ei enää* Kiina ja Intia nousevat nopeasti kehityksen kärkeen ja sivuuttavat

ajan mittaan Euroopan* Vaihtoehtomme ovat menestyminen tai menehtyminen* Luovuus ei liity vain tietoon ja korkeaan koulutukseen, vaan myös

käytännön osaamiseen.* Venäjä on mahdollisuus – jälleen kerran* Kansallinen hyvinvointi edellyttää myös menestyvää yritystoimintaa

4.1 UUSI MENESTYSTARINA UUSISSAOLOISSA

Elämme täysin toisenlaisessa maailmassa kuin 1990-luvulla. Uutta vuosi-kymmentä värittää Aasian nousu, Euroopan integraation laajeneminenja syveneminen, Yhdysvaltojen ylivoimaisuus sekä kansainvälinen terro-rismi. Murros on saanut suomalaiset etsimään turvaa menneisyydenmenestyksestä. Uskotaan, että olemalla hissukseen muita häiritsemättäSuomi kykenee säilyttämään status quon, hyvinvointivaltion ja korkeanelintason. Ajattelutapaa tukee myös osa poliittisesta eliitistä. Valitettavas-ti tosi maailmankehitys ei tue tätä katsantokantaa. Staattinen turvalli-suus pettää: lahoavassa rakennuksessa muutos on hallitsematon, jos kur-kihirsi murtuu.

Useissa vertailuissa Suomi on ollut viime vuosina kärjessä: kilpailukyky,ympäristö, teknologian hyödyntäminen, tuottavuus, peruskoulutuksentaso, korruptoitumattomuus, yhteistyökyky. Mittaukset eivät kuiten-kaan kerro tulevasta vaan menneestä menestyksestä. Tuoreimmissa ar-vioissa Suomen pistesijat ovat usealla saralla muuttuneet.

37

1. Kilpailukyky (IMD)Vuosituhannen vaihde: Suomi oli numero 1Nyt: Suomi on numero 8 2. KoulutusVuosituhannen vaihe: Meillä oli kattavin koulutusjärjestelmä (PISA)Nyt: Suomen koululaiset nauttivat koulusta vähiten ja ovat läksyjen-luvussa viimeisiä Euroopassa (WHO:n koululaistutkimus)3. Kansainvälinen politiikkaVuosituhannen vaihde: olimme EU:n keskiössä, hallussamme olikorkeita virkoja, vaikutimme keskeisiin sodan- ja rauhan kysymyk-siin (Kosovo/Serbia)Nyt: olemme EU:n marginaalissa ja ilman sananvaltaa kansainvälisessäpolitiikassa4. VerotusVuosituhannen vaihde: meillä oli ehkä EU:n toimivin ja selkein ve-rojärjestelmäNyt: meillä on sekava verojärjestelmä, työllistävä vaikutus kohdistuulähinnä verokonsultteihin 5. TietoyhteiskuntaVuosituhannen vaihde: olimme johtava tietoyhteiskuntaNyt: Tietoyhteiskuntaindikaattoreissa olemme lipsuneet kärjestä, mo-net ovat pitemmällä (Naumanen 2004) 6. AsenneVuosituhannen vaihde: meillä olit tarve osoittaa olevamme edelläkä-vijöitäNyt: meille riittää, että menee mukavasti

Millaisessa seurassa Suomi kilpailee globaalitasolla tulevaisuudessa? Erivaltioiden tulevaisuuden kehitystä arvioitaessa esitetään, että Brasilian,Venäjän, Intian ja Kiinan yhteinen bruttokansantuote ohittaa Yhdysval-tojen, Japanin, Britannian, Saksan, Italian ja Ranskan yhteisen BKT:nvuoteen 2050 mennessä. Kiinan BKT henkeä kohti yltää tuolloin tä-män päivän teollisuusmaiden nykytasolle eli 30 000 dollariin. Kiinastasaattaa tulla ihmiskunnan ensimmäinen kulttuuri, joka on ollut kerranhuipulla, romahtanut sieltä pohjalle ja noussut jälleen kukoistukseen.Intia panee vielä paremmaksi ja saavuttaa 50 000 dollarin per capita ta-son. Intia on omaksunut vahvan vision osaamisyhteiskunnan kehittämi-sestä: ICT (tvt), biotekniikka ja materiaalit ovat avainsanoja. Taiwan pa-

38

nostaa innovaatiojärjestelmään Challenge 2008 -ohjelmassaan tavoit-teenaan tietoperustainen talous. Korean visio on olla maailman seitse-männeksi merkittävin tiede- ja teknologiavaltio vuonna 2025. Senkonglomeraateista yksi, Samsung, on tullut varsin tutuksi Nokian haas-tajana. (Leppävuori 2004).

Euroopan hallitukset näyttävät olevan kyvyttömiä kääntämään kielteis-tä kehitystä. EU-alueen tuottavuuden kasvu on pitkään ollut heikom-paa kuin Yhdysvalloissa – Aasian huipuista puhumattakaan. Keskustelus-sa on todettu mm., että työllisyyden erot Atlantin eri puolilla voidaanselittää yllättävän hyvin jopa yhdellä tekijällä, joka on Euroopan kireäverotus – tosin kaikki tutkijat eivät ole samaa mieltä. (Euro & Talous 1/2004). Keski-Euroopan vaihtoehdot ovat karuja: metalli-, kodinkone-ja autoteollisuus siirtyvät uusiin EU-maihin naapurissa, jos tuotanto jatyötuntien määrä eivät kasva. (Nurminen 2004).

Yhdysvalloissa osataan hyödyntää tietotekniikkaa tehokkaammin kuinEuroopassa. Tämä nostaa tuottavuutta paremmin kuin työajan piden-nys. Meillä esimerkiksi sairaaloissa seisoo kalliita laitteita pitkiä aikojakäyttämättöminä – ja julkisen sektorin tuottavuus laskee. Kaupan alallavasta viime aikoina käynnistynyt kansainvälinen kilpailu on alkanutnostaa tuottavuutta. (Baer & Kähkönen 2004).

Kuva 7. Teollisuuden työntekijöiden työaika on selvästi vä-hentynyt niin Suomessa kuin vertailumaissakin – Yhdysvalto-ja lukuun ottamatta. Lähde: Takala 2004, BDA

39

4.2 YRITYSTEN MENESTYMINEN ONYHTEINEN ETU

Yhteyttä yritystoiminnan menestymisen ja kansallisen hyvinvoinninvälillä ei nähdä riittävän selvästi. Eräiden globaaliyritysten epäeettinentoiminta (Enron, Parmalat) on rapauttanut kansalaisten ja päättäjienluottamusta elinkeinoelämään. Elinkeinoelämän johdon, poliitikkojenja kansalaisten käsityksen maailmanmenosta poikkeavat toisistaan liikaa:globalisaatio herättää kansalaisissa pelkoja, joita poliitikot heijastelevat.Yritysjohtajat puolestaan käyttävät maapalloistumista hyväkseen.

On tärkeää ymmärtää, että yritykset eivät ole aiheuttaneet hyvinvointiyh-teiskunnan ja maapalloistumisen ongelmia, joiden juuret ovat suuressamurroksessa. Yrityksille on avautunut uusia maailmanlaajuisia mahdolli-suuksia, jotka voivat olla myös Suomelle uusi mahdollisuus, vaikka tä-hän asti muutosta on joillakin tahoilla pidetty uhkana. Muutospaineeteivät ole suomalaisten hallittavissa: voimakaskaan yritysjohtajan isän-maallinen tunne ei auta. Globalisaatio ei häviä käskemällä vaan siihenon kyettävä sopeutumaan – vaihtoehdot ovat menestyminen tai menehtymi-nen. Tietoyhteiskunnassa on opittava toimimaan uudella tavalla. Tekni-nen osaaminen on tarpeen, mutta se ei riitä.

Aiemmin suomalaisia on vaivannut liiallinen vaatimattomuus – nyt ti-lanne on päinvastainen. Maan kilpailukykyvyn kehitystä voidaan kuvataneljällä eri vaiheella, joista viimeisenä on luisuminen vaurauskeskeisyy-teen: levätään laakereilla saavutetuista eduista nauttien. (Porter 1991).Suomalaiset ovat siirtyneet henkisesti vaurauskeskeiseen vaiheeseen,josta taantuminen alkaa. Täällä eletään kuin raha riittäisi rajattomiin.Kyse on näköharhasta: emme ole vauras kansakunta – esimerkiksi Ruot-siin verrattuna olemme vieläkin vain köyhä maalaisserkku. Suomenmenestys ei ole johtunut suuresta julkisesta sektorista ja korkeastavero-asteesta, vaan Suomi on menestynyt näistä huolimatta. Julkisensektorin jäykkyys, kilpailun puute, on itse asiassa kahlinnut maammekehitystä.

“Suomi on ihanteellinen uusien tuotteiden koemaa: pieni alue, maantieteelli-sesti erillinen, varhainen omaksuja.”

40

Useat haastateltavat muistuttavat, ettei Suomi ole enää niin houkutte-leva globaalin yrityksen sijaintipaikka kuin vielä uskotaan. Menestyvätyritykset luovat vaurauden ja ovat kansakunnan työn ja turvan lähde.Markkinataloudessa yritys kilpailee sekä markkinaosuudesta että omis-tajista. Yrityksen on siis oltava hyvä työnantaja työntekijöilleen, muttamyös hyvä sijoitus omistajilleen, koska vain kannattava yritys on tur-vallinen työnantaja. Nämä kaikki puolet yhdistyvät menestyvässä yri-tyksessä. Yritys ja henkilöstö saavuttavat yhdessä arvoja, jotka ovat elin-tärkeitä molempien menestykselle.

Suomalaisten tulisi jälleen löytää toisensa kumppaneina muutoksen toteutta-

Kuva 8. Kilpailukyvyn kasvua seuraa tyypilllisesti yhteis-kunnan taantuminen asenteellisella ja lopulta myös vaurastu-misen tasolla (Porter 1991/Ylä-Anttila 2004)

41

Miksi Irlantiin investoidaan? Miksei Suomeen?

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse eikä pyörää pidä keksiä uudelleen. Val-tiotieteiden tohtori Timo Kauppinen, EU:n tutkimusjohtaja Irlannis-sa, kirjoittaa, miten Irlanti ponkaisi Euroopan köyhimmästä rikkaim-maksi kymmenessä vuodessa. Bruttokansantuote on nyt 25 prosent-tia yli vanhan EU:n keskiarvon, kun se vielä kymmenen vuotta sit-ten oli 40 prosenttia alle keskiarvon. Irlannin talous kasvaa neljänprosentin vuosivauhdilla, vuonna 2005 kasvun odotetaan olevan jokuusi prosenttia. Palkat ovat neljänneksen korkeammat kuin Suo-messa. Korkeasta kustannustasosta huolimatta ulkomaiset investoinnitkasvavat. Yhdysvallat investoi Irlantiin vuonna 2003 kaksi ja puolikertaa enemmän kuin Kiinaan – eikä tahti heikkene.

Investoinnit eivät tule itsestään. Irlantilaiset ovat houkutelleet Yhdys-valloista suuryritysten palveluksessa olevia emigrantteja, joita on kut-suttu tutustumaan sukujuuriinsa. Samalla heille on kerrottu työ-markkinoiden edullisesta tilanteesta, investointiavustuksista ja osaa-jista sekä alhaisesta yritysverosta (nyt 12,5 %). Kiina on vienyt Irlan-nista kokoonpanoyrityksiä ja Intia puhelinpalvelukeskusten työpaik-koja. Niinpä Irlannin teollisuuden kehittämistoimisto IDA houkut-telee nykyään korkean teknologian osaamista vaativia kemian ja tie-totekniikan investointeja. Projekteja on vuosittain 50-70 ja näidenmyötä työpaikkoja syntyy 10 000-20 000.

Kaikkiaan 10 prosenttia Irlannin työvoimasta työskentelee ulkomai-sissa yrityksissä. Työvoimasta on pulaa ja väkeä virtaa Irlantiin ulko-mailta. Kauppinen ehdottaa, että Suomikin siirtyisi kotimaisestatyönjakamispolitiikasta uusien investointien etsimiseen ja hankkimi-seen, koska globaalikilpailussa voi ilman aggressiivista investointienrekrytointipolitiikkaa jäädä vain ihmettelemään muiden menestystä.

Lähde: Kauppinen 2004

42

miseksi – tällä reseptillä luotiin menestys edellisten suurten murrostenaikana. Jokaisen osapuolen tulee hyötyä aidosti kumppanuudesta: työn-tekijöiden, yritysten ja omistajien.

Globaali huippuosaaja -strategian mukaisesti Suomen tulee profiloituat&k (tutkimus ja kehitys) -veturina, houkutella investointeja ja t&k –vetoisia yrityksiä. Ulkomaisia tuotannollisia investointeja on taas saatavaSuomeen vuosikymmenien tauon jälkeen. T&k -investointien verova-paus voisi eräiden haastateltujen mukaan profiloida Suomea maana, jokahoukuttelee kansainvälisiä yrityksiä. Suomen tulee erottautua maaksi, jossayrityksellä on helppo toimia. On luotava nykyistä paremmat puitteet ai-votuonnin mahdollistamiseksi sekä yritysten dynamiikan edistämiseksi.Tasapäistämällä tai naapureiden kopioimisella se ei onnistu.

4.3 KASVUAJATTELUAVIRKAVALTAISUUDEN SIJAAN

Raporttiin haastatelluista useat korostivat, että Suomen on löydettäväkeinot erottautua houkuttelevasti naapureistaan vikkelästä Virosta, suu-resta Venäjästä ja väsähtäneestä Ruotsista esimerkiksi seuraavin määrein:kehittynyt, korkeatasoinen, luova ja turvallinen, tehokas ja kannustavayhteiskunta. Tavoitteeksi tulee asettaa osaavien ihmisten, yritysten ja in-vestointien hankkiminen. Eikä kyse ole vain osaajien houkuttelemisestatänne, vaan on löydettävä uusia keinoja osaajien pitämiseksi Suomessa,myös suomalaisten huippujen. Tänään tehdään ratkaisuja, jotka luovathyvän yhteiskunnan edellytykset kymmenen vuoden kuluttua – tai tu-hoavat ne.

Vain kasvuyritys tarjoaa uusia työpaikkoja. Kasvu taas on mahdollista li-säämällä kotimaista kulutusta ja palvelua, mutta ennen muuta erikoistu-malla, kansainvälistymällä ja vientiä lisäämällä. Kotimarkkinat eivät enääriitä. Ongelma on myös sekä tavaroiden että palvelujen viennin heikkotaso lähimpiin kilpailijoihin verrattuna. Menestyäkseen Suomi tarvitseeerityisesti uusia vientiyrityksiä.

Siksi neuvontapalvelut, markkinatutkimukset ja muu vienninedistämi-nen on tärkeää. Sen rinnalla on myös houkuteltava investointeja. Investin Finlandin tehokas toiminta on varmistettava. Tarvitaan verkottunut

43

ketju, johon kuuluvat yliopistot, Tekes, Finvera, Fintra, Finpro ja johta-miskoulutukseen erikoistuneet yritykset. Pienessä maassa ylivoimaisuuson luotava yhteistyötä tehostamalla. Liiketoimintaosaamista tulee käyt-tää nykyistä tehokkaammin hyväksi; kansainvälistymispalvelut kuuluvatosana tähän kehitykseen.

Kansakuntien menestykseen vaikuttaa myös kulttuuriosaaminen: kykyluoda yhteisiä tavoitteita, ymmärtää toisten tarpeita, halu etsiä rakenta-via ratkaisuja, herkkyys kuunnella vierasta kieltä eri muodoissaan. Yh-teiskunnan, yrityksen ja yksilön kilpailukyvyn mittariksi on muodostu-nut kyky uudistua ja luoda uutta. Yhä suurempi osa työstä on intellek-tuaalista, innovaatiot ovat yhdistämisprosesseja ja verkostot sosiaalisenorganisoitumisen muoto. Talouskasvu perustuu yhä vahvemmin luo-vuuteen – se synnyttää innovaatiot, uudet ratkaisut ja sovellukset. Mer-kitsevää on luovuutta houkuttelevan työskentely-ympäristön rakenta-minen. Innovaatiot on osattava muuntaa yritystoiminnaksi. (Wilenius2004)

Suomalaiset tietävät vaikeista vuosistaan, kuinka luovuuden avulla rat-kaistaan arjen käytännön ongelmia. Tarvittaessa on tehty kaikkialla saa-tavilla olevasta puusta talot ja tavarat, kengät ja paperiset takit, muttaotettu myös ruokaa petäjän kyljestä. Luovuus onkin tyypillistä vaikeissaoloissa elävien ihmisten keskuudessa. Hyvinvointi sen sijaan laiskistaa –pidemmän päälle. Miten siis olla luova ja uudistumiskykyinen hyvinä aikoi-na, jolloin siihen ei ole välittömiä ja pakottavia syitä?

Kasvu ja luovuus liittyvät toisiinsa. Jokainen ihminen voi olla luova,mutta luovuuden yhdistäminen nykyaikaiseen järjestelmälliseen tuotantoonon ratkaisevaa. Parhainkaan insinööri ei yksin menesty – tarvitaan tiimi.Kukaan yksilö ei hallitse enää yksin suuria kokonaisuuksia – tarvitaanosaajien verkosto, joka pelaa yhteen. Nerokaskin yksinäinen susi ja sy-vällinen osaaja jäävät hedelmättömiksi, jos eivät löydä sopivia ja toimi-via yhteistyökumppaneita. Eurooppalaisten tulee pohtia, miksi täkäläi-set yritykset useimmiten jäävät pieniksi, kun vastaavat amerikkalaisetkasvavat suuriksi. Miksi monet suomalaiset oivallukset ja keksinnöt jää-vät vaille kaupallista menestystä tai myydään ulkomaisille toteuttajille?

Suomalaisten on opeteltava uudenlaista ajattelua: asiantuntijayhteisössäon kontrollin ja käskytyksen sijasta osattava vaikuttava yhteistyö, jokaperustuu avoimuuteen. Työstä on tehtävä pakon ja rangaistuksen sijasta

44

houkutteleva ja innostava asia. Luovuus on rajojen rikkomista eikä nii-den rakentamista. Jokainen ihminen haluaa ja voi olla luova – on kehi-tettävä edellytykset sen toteutumiselle. Johtajuudella on suuri merkitystässä työssä. Luovuus ei liity välttämättä vain korkeaan tietoon ja koulutuk-seen, vaan käytännön osaamiseen ja soveltamiseen, johon pystyy myös koulut-tamaton arkijärjen käyttäjä.

Esimerkiksi tulevaisuuden palveluyrityksissä on yhdistettävä uusi tek-nologia ja inhimillinen suoritus uudella luovalla tavalla niin, että siitäsyntyy kannattava ja menestyvä palvelutuote. Tulevaisuuden menestys-yrityksessä standardityöaika puuttuu: työvoimaa on tarjolla silloin, kuntyötäkin riittää. On haasteellista sovittaa tällainen joustavuus työnteki-jöiden tarpeisiin. Tulevaisuuden palvelutuote voidaan rakentaa samallakertaa vientituotteeksi. Uusia tiedon lähteitä ja soveltamismahdolli-suuksia syntyy koko ajan. Maapalloistumisen aikana luovuus liittyykansainväliseen kilpailukykyyn ja parhaiden käytäntöjen löytämiseentyöelämässä.

Palvelualat ovat vielä heikosti kehittyneitä, vaikka muutos on tulossa:kilpailuttaminen ja ulkoistaminen ovat vasta käynnistymässä. Monikan-sallisia palveluyrityksiä on jo tullut Suomeen, samoin investointeja pal-velualoille, mutta palvelujen vienti Suomesta ulkomaille on kansainvä-lisesti poikkeuksellisen heikkoa. Tähän on vaikuttanut vähäinen kilpailuja suuri julkinen sektori. (Mankinen et al. 2001).

Kehittyneimmissä valtioissa ravinnon tuotannon piirissä on noin viisiprosenttia väestöstä, teollisuudessa 20-25 prosenttia ja palvelusektorilla70-75 prosenttia. Vaurastumisen avain on siis tuottavuuden ja työllisyy-den nousu palvelualoilla – jotka ovat Suomessa kilpailun puutteen jamonopoliasemassa olevan julkisen sektorin takia erityisen kehittymät-tömiä. (Lewis 2004). Ruotsi on jo ajanut Suomen ohi yksityisen palve-lutuotannon kehittämisessä. Ellei palveluja avata meillä nopeasti kilpai-lulle, ruotsalaiset yritykset ottavat myös Suomen markkinat.

Pienten yritysten kasvuhalukkuus on heikkoa ja keskisuuria palveluyri-tyksiä on vähän. Globalisaatiosta hyötyvät eniten internetin hyödyntä-

“Maailman tietotekniikkainvestoinneista 20 prosenttia tehdään valmistavaantuotantoon ja 80 prosenttia palvelusektorille.”

45

jät: it-palvelut, myynti, kirjanpito- ja palkkahallinto, puhelinkeskukset.Kasvualoja ovat yritys-, hyvinvointi- ja matkailupalvelut. Tuottavuusonkin viime vuosina noussut teleliikenteessä ja rahoituksessa. Kilpailunesteiden poistaminen on keskeistä palvelusektorin kasvattamisessa.Myös verkostoituminen on kilpailuvaltti.

Suomen kannattaa kehittää koulutusta ja innovointia entistä tarmok-kaammin myös käytännön palvelualoilla. Yksi esimerkki tästä ovat mat-kailupalvelut: meillä on Euroopassa ainoalaatuinen erämaa-alue – se al-kaa jo pääkaupunkiseudun tuntumasta – jota voitaisiin hyödyntää huo-mattavasti tehokkaammin globaaleilla elämysten markkinoilla. Interne-tin avulla saavutetaan myös helposti ja halvalla uudet markkinat, kuten

Kuva 9. Suomalaisen teollisuuden tuottavuus on ohittanutjopa USAn. Palvelusektorin huomattavasti heikompi tuotta-vuus laskee kuitenkin koko yksityisen sektorin tuottavuudenarvosanaa. Lähde: Vartia & Ylä-Anttila 2003

”Matkailu on maailman suurin elinkeino. Meillä on sen kehittämiseksi uniik-ki mahdollisuus: puhdas tila. Sen arvo vain nousee.”

“Turismi on maailman toiseksi nopeimmin kasvava ala.”

46

Kiina ja Intia, missä keskiluokka kasvaa ja katselee Eurooppaan etsienturvallista ja erilaista vierailukohdetta. Suomen lentoyhteydet toimivatjo erinomaisesti näille kasvaville alueille.

On opittavat arvostamaan sitä, mitä meillä on: hiljaisuutta, joka on itses-sään hyvää. Kyse on myös itsetunnosta. Matkailun tuotteistaminen jatuotteiden markkinoiminen on vasta alussa. Muutamat esimerkit – ku-ten Kittilän ja Muonion seutu – osoittavat kuinka luovaa mielikuvitus-ta ja ammattiosaamista yhdistämällä luodaan vireää elinkeinotoimintaamyös syrjäseuduille. Maan hallituksen on kyettävä priorisoimaan mat-kailuun liittyvä yritteliäisyys – esimerkiksi lohijokien menestystä onkannustettava, vaikka joudutaan rajoittamaan lohen merikalastusta.

4.4 VENÄJÄN ARVOITUS

Venäjän tulevaisuuden ennustaminen on tällä hetkellä vaikeaa. On ku-lunut vain vähän yli vuosikymmen siitä, kun Venäjän yhteiskuntajärjes-telmä viimeksi muuttui. Maa on etsinyt nykyaikaistumista kokonaan

Kuva 10. Kehittyneiden maiden tavoin Suomen talous no-jaa yhä enemmän palvelusektorin tuottavuuteen. Lähde: Vartia –Ylä-Anttila 2003

47

toisesta päästä kuin suuri naapurinsa Kiina, joka valitsi tiekseen markki-natalouden kommunistisen puolueen tiukassa valvonnassa. Tämä ratkai-su on taannut vakaan yhteiskuntajärjestyksen, jonka turvin kansainväli-nen pääoma on sijoittunut edullisen työvoiman ja suurten markkinoi-den keskelle. Venäjä halusi aloittaa kansanvallasta. Demokraattiset insti-tuutiot perustettiin, mutta ne eivät toimi tehokkaasti.

Sosialismin romahdus johti Venäjällä epäjärjestykseen. Rikollisuus kas-voi räjähdysmäisesti. Maan luonnonvarat siirtyivät oligarkkien haltuun,ja luotettavat lait puuttuvat edelleen. Edes venäläiset itse eivät uskallasijoittaa Venäjälle. Maan talous kasvaa kuitenkin nopeammin kuin Eu-roopan unionissa. Kuten yksi tämän raportin haastatelluista totesi: kän-nyköitten myynti on kääntynyt Venäjällä räjähtävään nousuun. Se onmuutoksen merkki.

Talouden kasvu Venäjällä perustuu energian hintaan ja perusteollisuus ase-kauppaan. Vasta elinkeinoelämän monipuolistaminen vahvistaa venäläisten jamuiden uskoa maan talouteen.

Venäjä on aina ollut vahvan johtajan varassa. Presidentti Vladimir Putinon keskittänyt valtaa itselleen ja luotetuilleen kovin ottein. Vastustajiaon vaiennettu, sananvapautta on rajoitettu ja maan parlamentti, duuma,toimii käytännössä presidentin määräysten mukaan. Viimeksi myös alu-eiden itsemääräämisoikeutta on rajoitettu. Luottamusta maan rauhoit-tumiseen horjuttaa terrorismi, jonka kohteeksi maa on joutunut. Vielävuosi sitten Venäjän tilanne näytti rauhoittuvan, ja presidentti Putin va-littiin suurin toivein toiselle kaudelle viime keväänä. Nyt on jälleenepävarmuuden aika: Venäjän riski on kasvanut. Maan infrastruktuuri ra-pautuu edelleen. Venäjä ei ole taloudellisessa mielessä suuritehoinen yh-teiskunta, vaikka maa on laaja ja väestö suuri.

Useimpien tähän raporttiin haastateltujen mielestä Suomen sijainti Ve-näjän naapurina on kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin uhka. Uh-kana on se, etteivät demokratia ja markkinatalous toteudu – toisaaltajuuri sellaisen Venäjän kanssa elimme 1900-luvun. Jos Venäjästä kehit-tyy oikeusvaltio – mitä se ei vielä ole – sen läheisyys on Suomelle suo-rastaan onnenpotku. Suomen viime vuosien kiinnostus Eurooppaan,liittyminen EU:n jäseneksi ja euroalueeseen on vienyt huomion itäi-sestä naapurista. Olemme samalla hukkaamassa perinteisen vahvuutemme:Suomella on vielä Venäjän-asiantuntijan maine, mutta käytännössä emme

48

tunne samalla tavalla Venäjää kuin tunsimme Neuvostoliiton.

Euroopan suurimpiin kaupunkeihin lukeutuvan Pietarin läheisyydestämahdollisuutena on puhuttu pitkään. Onkin totta, että suomalaiset ovattoimineet Pietarin hovihankkijoina kaksi vuosisataa. Tällä hetkellä Pie-tarissa elää enemmän rikkaita – siis mahdollisia asiakkaita - kuin Suo-messa. On meidän etumme, että nämä venäläiset eivät matkusta pelkäs-tään Roomaan, Pariisiin ja New Yorkiin, vaan Suomeen tai ainakin tätäkautta. Suomessa onkin hyviä kokemuksia venäläisistä turisteista, jotkasuosivat mm. kylpylöitämme.

Myös Helsinki on houkutteleva seutu, jonka hyvät palvelut, korkeatasoinenkoulutusjärjestelmä – kunhan sen myynti ulkomaalaisille saadaan järjestyk-seen – sekä turvalliset olot kiinnostavat vaurastuvia venäläisiä. Venäjän kaup-paa on mahdollisuus kasvattaa erityisesti lähialueilla. Itäsuomalaiset yri-tykset voivat ottaa vastaan venäläisiä asiakkaita – olipa kyse matkailu-palveluista tai päivittäistavarakaupasta. Tavaratalot ovat rohkeasti avan-neet toimintapisteitään Venäjällä. Suomen kannalta Venäjä ja Itämerenympärysvaltiot ovat uutta kotimarkkina-aluetta.

Venäjän suunnattomat luonnonrikkaudet ja väestön tyydyttämättömät tarpeetovat suuri mahdollisuus. Naapurimme on ikivanha kulttuurimaa, jonkataide, kirjallisuus, musiikki ja kuvataide ovat maailman huipputasoa.Kansa on ollut aina lahjakasta luonnontieteissä, matematiikassa ja fysii-kassa. Venäläiset ovat luovia ja osaavia. Tyypillistä on yksilöllinen lahjak-kuus ja vaikeudet tehokkaassa organisoitumisessa. Talouden dynamiikkaon heikkoa: tämän päällysrakenteen puuttuminen on ongelma. Venäläi-set tekee omalaatuiseksi kansaksi se, etteivät he ole vielä koskaan olleetvapaita ajattelemaan ja toimimaan itse. Vastuu ja vapaus on aina viety –niin näyttää tapahtuvan jälleen. Neuvostoliiton aika tuhosi paljon, mut-ta jätti jälkeensä hyvin koulutetun väestön. Venäjän väestön ongelmatovat tunnettuja: alkoholisoituminen ja eliniän aleneminen.

Suomalaiset eivät voi katsoa venäläisiä ylhäältä päin. On osattava ollamaan kehittyvillä markkinoilla oikeaan aikaan. Suhtautuminen Venäjäänon varovaista – kuitenkin tunnemme sen paremmin kuin esimerkiksiKiinan. Vain harva pitää Venäjää enää sotilaallisena uhkana EU-Suomelle.Venäjän on vaikeaa puhdistautua niistä vääryyksistä, joita NeuvostoliittoSuomelle teki – menneisyys varjostaa. Sama syy aiheutti myös itäisenKeski-Euroopan maiden nopean liittymisen Natoon ja sittemmin Eu-

49

roopan Unioniin. Pelätään aidosti, että Venäjä on vanha Neuvostoliittouusissa vaatteissa. Muutoksen aikaansaamisessa ja ennakkoluulojen voit-tamisessa on päävastuu Venäjällä itsellään; sen tulee osoittaa, ettei olevanha Neuvostoliitto. Baltit ja muut Neuvostoliiton vaikutuspiiriinkuuluneet kansat eivät silti voi öykkäröidä – varsinkaan ne, joilla ovatomat venäläiset vähemmistöt.

Putinin Venäjä ihailee Singaporea, missä on saatu aikaan huikea taloudenkehitys pitämällä tiukkaa yhteiskunnallista kuria, puolidemokratiaa.Myös Malesian ja Etelä-Korean menestys kannustaa venäläisiä. Intian jaKiinan voimakas kehitys nähdään Venäjällä mahdollisuutena: maa pyrkiinäiden jättiläisten hovihankkijaksi. Valtion valvonta ulottuu yhä pitkälleVenäjällä. Tähän mennessä ei vielä ole siirrytty sivistyneeseen markki-natalouteen. Pelisäännöt ovat yhä auki.

Suomen valtion poliittiset johtajat onnistuivat kylmän sodan aikanakäyttämään hyväkseen suhteita Venäjään myös kaupallisesti. Harvatsuuryrityksemme saivat jättiprojekteja rajan takaa poliittisten neuvotte-lujen hedelmänä. Nyt toimitaan markkinaehtoisesti, mutta Venäjänpoikkeuksellisen luonteen takia ei pitäisi hylätä täysin vanhojakaan me-netelmiä: valtion johto voisi hyvinkin aurata tietä suomalaisille yrityk-sille yhä tänään. Tätä mahdollisuutta on käytetty liian vähän Neuvosto-liiton romahduksen jälkeen. Taitavalla politiikalla Venäjä olisi saatu vetä-mään öljyputki Porvooseen – jotta se olisi voinut näyttää olevansa suur-valta. Kaasuputki on edelleen suunnitteilla. Suomen pitäisi mainostaa it-seään Venäjällä maana, joka pyrkii ottamaan huomioon myös Venäjännäkökulman EU:ssa mm. pohjoisen ulottuvuuden ja Pietarin talousalu-een yhteistoiminnan kehittäjänä.

Venäjän mahdollisuuksiin ei uskota kovin laajasti uusissa EU-maissa,vaikka siellä Venäjä tunnetaan vielä paremmin kuin Suomessa. Esimer-kiksi virolaiset suuntautuvat EU-markkinoiden hyödyntämiseen. Enti-set sosialistiset maatkin näkevät mahdollisuutensa parempina EuroopankuinVenäjän markkinoilla.

“Miksi esimerkiksi ei ole osattu hyödyntää vanhaan tapaan omaperäistä ul-kopolitiikan linjaamme?”

50

Juuri tällä hetkellä venäläiset kaipaavat järjestystä. Tämä tarjoaa presi-dentti Putinille tilaisuuden luoda kansan hyväksymä moderni diktatuu-ri: hierarkiassa ovat huipulla nykyajan tsaari Putin ja hänen apunaan ar-meija, poliisi ja oikeuslaitos. Media on jo otettu haltuun ilman suurtavastarintaa. Niskoittelevat oligarkit eivät vältä presidentin pitkää kättä:hyvä tsaari pitää kurissa pahat pajarit.

Suomen kaupan ja taloudellisen toiminnan kannalta Venäjä on hyvä tu-levaisuuden asiakas. Se tarvitsee paljon uusia rakennuksia ja infrastruk-tuuria ja sillä on varaa maksaa niiden rakentamisesta. Elintasokuilu Suo-men ja Venäjän välillä tarkoittaa sitä, että Venäjä voi olla hyvä tulevai-suuden asiakas Suomelle: kaikesta on pulaa. Esimerkiksi Euroopan jäl-leenrakennuspankissa Venäjä on “big issue” – tärkeä kumppani. Sitä tar-kastellaan pohjoisen ulottuvuuden kautta, joten Suomella on yhä ase-mansa EU:n suurimman naapurin lähialueena. Venäjän kysyntäpotenti-aali on valtava eikä se ole vielä edes herännyt. Koko Eurooppa tarvitseeVenäjää – eikä vain sen kaasua, vaan sen kehittyviä markkinoita.

Suomen on opittava jälleen hyödyntämään läheisyyttä Venäjään. Näkö-alattomuuttamme osoittaa, että viime keväänä Suomen lukioista kir-joitti ylioppilaaksi vain runsaat 30 äidinkieleltään suomenkielistä, joidenensimmäinen vieras kieli oli venäjä. Sama ongelma koskee korkeakou-luja. (Aho 2004). Venäjä-osaajilla on tulevaisuudessa varma työpaikka,sillä Venäjä nousee – vähitellen, mutta varmasti.

Suhteessamme Venäjään suurin uhka olemme me suomalaiset itse:elämme tunnetasolla menneisyydestä vammautuneina. Suomalaistentraumaattinen suhde Venäjään johtuu Neuvostoliitosta ja sen toimista1900-luvulla. Sen vastapainoksi on hyvä muistella 1800-luvun Venäjää,jonka autonomisena osana Suomi kehitti kaikki keskeiset instituutiot,kulttuurin rakenteet, aineellisen infrastruktuurin ja teollisuuden laitok-set, jotka loivat edellytykset itsenäisyydellemme.

51

Toimenpide-ehdotuksia:

* Palveluyrityksissä on rohkeasti yhdistettävä uusi teknologia jainhimillinen suoritus

* Puhdas luonto ja Suomen turvallisuus antavat pohjan matkailualan ja elämystuotannon voimakkaalle kehittämiselle yhteis-työssä lentoyhtiöiden ja yrittäjien kesken

* Internetin mahdollisuuksia markkinointikanavana on opittavakäyttämään tehokkaammin

* Suomi ei saa hukata vanhaa Venäjä-asiantuntemustaan – lisäävenäjänkielen opiskelua, lisää palveluja venäläisille turisteille

Avainsanoja:

Vaurauskeskeisyys; Euroopan taantuminen; uusi menestystarina uu-sissa oloissa; palveluiden tuotanto ja tarjonta; investointien houkutte-lu; palvelutuotannon kilpailun lisääminen; venäläiset matkailijat; Pie-tarin hovihankkija.

52

5 MURROKSEN AJANTULOPOLITIIKKA* Suurtyöttömyys on Suomen pahin ongelma ja inhimillinen katast-

rofi* Miksi työn tekemisestä on tullut niin suuri taakka, että suomalai-

nen haluaa pois töistä? Mihin katosi työn ilo ja arvostus?* Löytävätkö ammattiyhdistysliike, poliitikot ja elinkeinoelämä uu-

den kumppanuuden?* Väärä varmuus uhkaa nuorisoa, kun se luulee, että Suomi on vau-

ras kansakunta* Panostukset korkeaan osaamiseen ja matalan tuottavuuden töiden

lisäämiseen eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja* Raakalaismainen palkkaverotus tukahduttaa tekemisen meiningin

5.1 TYÖ JA TYÖTTÖMYYS

Ihminen luo arvoja ja merkityksiä tekemällä työtä - se on yhteiskunnanperusta. Työtä tekemällä kansalainen suorittaa yhteiskunnallisia velvolli-suuksiaan, mutta luo myös oman henkilökohtaisen toimeentulonsa javaurautensa. Vanhastaan protestanttisessa etiikassa “maallisen kutsumus-työn” tekeminen on ollut myös lähimmäisenrakkauden käytännön to-teuttamista, koska työstä koituu aina myös jotain toisten hyväksi. Työntekeminen on siis eettisesti oikeaa, ihmisarvoista elämää. (Weber 1980)

Vapaa-ajan lisääntyminen ja automaatio ovat vieneet työltä aiempaa lä-hes myyttistä arvoa, mutta edelleen inhimillinen työ on keskeinen hy-vän yhteiskunnan ja ennen muuta taloudellisen vaurauden luoja. Se onmyös mielekäs tapa toteuttaa itseään, saada tyydytystä ja onnistumisenkokemuksia. Verrattaessa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja voidaan havaita yk-sinkertainen tosiasia: amerikkalaiset ovat eurooppalaisia vauraampia,koska he tekevät enemmän työtä ja käyttävät teknologiaa tehokkaam-min kuin me.

Yhteiskunnassa vallitsee yksimielisyys siitä, että suurtyöttömyys onSuomen pahin ongelma. Se on paitsi yhteiskunnallinen, sosiaalinen jataloudellinen ongelma, myös inhimillinen katastrofi. Työkykyisen ih-

53

misen joutuminen syrjään työelämästä muiden elätettäväksi on loukka-us työttömän, mutta myös häntä elättävän veronmaksajan ihmisarvoakohtaan. Se on myös tavatonta tuhlausta. Pahimmillaan työttömyysmuuttuu kierteeksi, joka periytyy sukupolvissa.

Työn tekeminen ja työttömyys eivät kuitenkaan ole vain moraalikysy-myksiä – “ei saa elää toisten kustannuksella” – vaan kyse on yhteiskun-nan järjestelmistä ja niiden avokätisyydestä. Työttömyydestä on tullutkilpailukykyinen vaihtoehto työn tekemiselle. Rationaalinen ihminenottaa irti kaiken olennaisen tarjotuista hyvinvointipalveluista. Hän valit-see omalta kannaltaan parhaan vaihtoehdon, koska se on hänelle auliistitarjolla. Vääryys on ennen muuta yhteiskunnassa, joka sallii kansalaiselleelämisen eettisesti arveluttavalla tavalla toisten kustannuksella, vaikkatämä kykenisi myös itse kantamaan vastuuta omasta elämästään työtätekemällä.

Korkean työttömyyden rinnalla on siis uusi ongelma: laskeva työllisyyseli yhä useampi jättäytyy pois töistä ilmoittautumatta työnhakijaksi.Miksi niin moni suomalainen haluaa vetäytyä työmarkkinoilta? Saman voikysyä myös kääntäen: miksi työssä oleminen on niin usealle suuri taak-ka? Jo moni viisikymppinen alkaa miettiä vetäytymistä eläkkeelle. Se eiole terve kehitys. Suomeen on syntymässä rakenteellinen taantuma, kunosa työkykyisestä väestöstä jää työmarkkinoiden ulkopuolelle. Sosiaali-turvan rakenteet on luotu sellaisiksi, että niiden hyväksikäyttö on mah-dollista ja jopa kansalaisen kannalta järkevää. Rakenteita on muutettava po-liittisin päätöksin erityisesti siten, että työuran alkupäässä ei ehditä elämääntuilla. Nuoret on pelastettava työelämään.

Yhä yleisempi syy ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen on mielenter-veyden horjuminen (Himanen 2004). Näitä ongelmia ei kyetä hoita-maan pelkästään verotusta kiristämällä tai laskemalla. Suomella ei meneniin hyvin kuin kuvitellaan ja monella suomalaisella menee huonom-min kuin myönnetään.

Toisaalta: on rohjettava kysyä, ovatko myös elämäntavat yksi syy mie-lenterveyden ongelmien, kuten masennuksen ja uupumuksen yleisyy-teen. Kuten eräs haastateltava totesi: “Väsymys on tervettä työn jälkeenja siitä pääsee lepäämällä riittävästi. Eikö olisi aika ryhdistäytyä yksilöta-solla?” Unitutkija Markku Partisen mukaan riittämätön yöuni vaikut-taakin uupumukseen kaksi kertaa niin paljon kuin työ. Suomessa

54

Case Uudenmaan siivouspalvelut:

Pääkaupunkiseudun työvoimatoimistoissa on runsaasti siivoustöitähakevia työntekijöitä ja samaan aikaan työnantajat hakevat siivoojiamonenlaisin keinoin. Tilanteen ratkaisemiseksi Uudenmaan TE-keskus ja Kiinteistöpalvelut ry jäsenyrityksineen järjestivät rekry-tointitilaisuuksia alueen työvoimatoimistoissa. Yritykset olivat val-miita työllistämään kaikki työhaluiset. Helsingin, Espoon ja Vantaantyövoimatoimistoissa oli 1048 työnhakijaa, joiden ammattina oli sii-vooja. Vajaakuntoisten poistamisen jälkeen määräksi jäi 679. Haastat-teluun saapui 250 työnhakijaa. Ensimmäisellä kierroksella työllistyi8 työnhakijaa. Jatkohaastatteluihin kutsuttiin 90 työnhakijaa. Heistätyöllistyi 21. Yhteensä projektin avulla työllistettiin siis 29 työnteki-jää, joista neljä jätti tulematta töihin. Tällä hetkellä 21 työttömiksi il-moittautuneista yli tuhannesta siivoojasta on töissä.

Työllistymättä jääminen johtui siitä, että työpaikan sijainti ja työaikaeivät sopineet. Usein käytetty perustelu oli työn vastaanottamisenkannattamattomuus työttömyysturvan, asumistuen ja muiden tulo-siirtojen vaikutusten vuoksi. Kortistossa olevista vain murto-osa olitosiasiassa työhaluisia tai työhön kykeneviä. Työn vastaanottamisha-luun eniten vaikuttava seikka ovat työttömyysturvan, asumistuen jatulonsiirtojen luomat kannustinloukut. Sanktioiden käyttö kieltäy-tymistapauksessa osoittautui vaikeaksi.

Tapaus johti työvoimaviranomaisten toiminnan kehittämiseen ja yh-teistyö Uudenmaan siivouspalvelujen kanssa jatkuu.

Lähde: Härö 2003

150 000 ihmistä kärsii kroonisesta unen puutteesta. Nuorista on todet-tu, että heilläkään kyse ei läheskään aina ole vain työhön liittyvästä uu-pumuksesta, vaan “arkiuupumuksesta”, jota aiheuttaa ahneus elämyk-siin, saavutuksiin ja ihmissuhteisiin. (Piha 2004).

Vanha työn arvostus on nostettava jälleen kunniaan. Samalla on opittavajälleen kantamaan omaa vastuuta, joka nykyisessä asenne- ja arvomaail-massa on sysätty viranomaiselle. Poliittisessa päätöksenteossa on rohjet-

“Uupumuskonsultit ovat uuvuttaneet kansan, legitimoineet ahdistuksen jarahastaneet lopuksi.”

55

tava nähdä tämä ongelma. On myös tehtävä ratkaisuja, joilla sosiaalitur-vaa uudistetaan niin, että se kannustaa entistä paremmin omaan aktiivisuu-teen. Haastatteluissa ilmeni näkemys, jonka mukaan työttömyyskorva-us olisi tehtävä vastikkeelliseksi niille, jotka ovat työkykyisiä: “Ei oleoikein veronmaksajien, mutta ei myöskään työttömän kannalta, jostyöstä pois jääminen on työkykyisen vaihtoehtoinen ratkaisu työssä-ololle.”

Kansalaisten subjektiivisia oikeuksia ei tule lisätä – varaa niiden laajen-tamiseen ei tällä hetkellä ole. Muuten palkkaverotuksen alennukset hä-viävät kasvaviin kunnallisveroihin: eduskunta säätää surutta lakeja, jotkatarjoavat äänestäjille uusia etuja ja merkitsevät uusia velvoitteita kunnil-le. Kyse on moraalista, mutta myös käytännöistä, joita yhteiskunta ra-kentaa kansalaisilleen käytettäväksi. Kaikki eivät voi olla huollon koh-teena jatkuvasti.

Nuorison arvoissa ja asenteissa on tapahtumassa muutos. He korostavatmuita universaaleja motiiveja työhön, oppimiseen ja kehittymiseenkuin oman taloudellisen turvallisuuden rakentamista ja sosiaalista sta-tusta: kyse on siitä, minkä varaan syntyy työn ja elämän uusi eetos.Nuorten mukaan työ on jatkossa entistä vähemmän ihmisten keskei-

Kuva 11. Yli 30-vuotiaat työikäiset kärsivät fyysisistä japsyykkisistä vaivoista. Lähde: Kansanterveyslaitos / Himanen 2004

56

nen elämänsisältö. Nuoret ilmoittavat valmiutensa maksaa veroja ja ke-ventää nykyjärjestelmää, joka on osin liian monimutkainen, byrokraatti-nen ja kallis. (Sitra 2003).

Nämä sinänsä korkeatasoiset arvot ja asenteet sisältävät myös vaaran, sil-lä ilman työtä ei ole menestystä. Vääristynyt vaurauskeskeisyys uhkaa eri-tyisesti nuoria, jotka odottavat perintöä vanhemmiltaan. Tässä piileeloukku – varsinkin, kun terveinä eläköityvät vanhemmat haluavat ja ai-kovat kuluttaa kaiken hankkimansa elinaikanaan. On jatkettava keskus-telua myös siitä, mihin suomalaisilta on kadonnut työn ilo, tyydytys janautinto.

5.2 TULOPOLITIIKKAA UUDESSAEUROOPASSA

Euroalueen syntyminen ja Suomen liittyminen siihen on kasvattanuttyömarkkina- ja sopimuspolitiikan merkitystä osana talouspolitiikkaa.Euroopan keskuspankki valvoo inflaatiota, määrää korot sitä ohjatak-seen; valuuttakurssimuutokset ovat kansallisen päätöksenteon ulkopuo-lella. Virheet työmarkkinaratkaisuissa näkyvät nopeasti työttömyydenlisäyksenä.

Suomen talous-, elinkeino- ja työmarkkinapolitiikka on ollut viimevuosikymmenen aikana kohtuullisen onnistunutta. Uusia työpaikkojaon luotu 1990-luvun alun laman jälkeen yli 300 000. Korkeaksi jäänyttyöttömyysaste – myös nuorison osalta – osoittaa kuitenkin, etteivättyömarkkinat toimi tyydyttävästi. Järjestelmää tulisi muuttaa, koskatoimintaympäristö on radikaalisti muuttunut.

Suomi on perinteisesti toteuttanut kolmikantayhteistyötä. Taloudenvakauden kannalta on tärkeää, että työmarkkinat toimivat ennakoita-vasti. Pitkät sopimuskaudet ovat tässä mielessä toimineet. Jotta yrityk-set ja julkinen talous voivat reagoida nopeasti jo tapahtuneeseen jakäynnissä olevaan muutokseen, sopimusten joustavuutta on entisestäänlisättävä. Siirtyminen kohti yritystason palkanmuodostusta on väistä-mätöntä, jotta eri asemassa ja kilpailutilanteessa olevien yritysten kil-pailukyky, kannattavuus ja työnteon motivaatio tulevat parhaalla tavallahuomioon otetuksi. Näin myös parannetaan ja pidetään yllä suomalais-ten työllisyyttä.

57

Euroopan uudessa tilanteessa on löydettävä vanhaa suomalaista yhteis-ymmärrystä ja tahtoa, jotta Suomi selviytyy niistä suurista muutoksista,joita kansainvälinen työnjako ja oman yhteiskuntamme sisäiset tarpeetedellyttävät työmarkkinoilta. Uusia tavoitteita voidaan toteuttaa sekätyömarkkinoiden keskusjärjestöjen sopimuksin että liittokohtaisesti.On kehitettävä toimivia malleja, joilla tarpeelliset muutokset voidaantoteuttaa ja työllistämismahdollisuudet säilyttää myös tulevaisuudessa.

Väestön ikääntyessä tarvitaan yhä enemmän käytännön palveluita, joittentuottaminen ei välttämättä vaadi korkeaa koulutusta, vaan käytännöllistä arki-järkeä ja ahkeruutta. Myös korkean tason osaamiseen perustuvien tehtä-vien tehokas hoitaminen edellyttää hyvää yhteispeliä käytännön suorit-tavan työn kanssa. On voitettava asenteelliset esteet, jotta kaikki rehel-linen työ tulee arvostetuksi. Panostus korkean tason osaamiseen ja matalantuottavuuden töiden lisäämiseen eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.

Verotuksella on keskeinen merkitys pyrittäessä luomaan innostunuttaja yritteliästä ilmapiiriä. Suomea kuvaillaan yhdessä muiden Skan-dinavian maiden kanssa “maailman verohelvetiksi” (Gumbel 2004).Tällainen maine on omiaan masentamaan suomalaisia ja karkottamaanhyväpalkkaisia ulkomaisia osaajia.

Nykyisessä verojärjestelmässä moni suomalainen alkaa ansaita rahaa it-selleen vasta heinäkuusta lähtien. On asetettava tavoitteeksi, ettei lisätulonrajaveroaste saa missään olosuhteissa ylittää 50 prosenttia. Oikeudenmukai-suus edellyttää, että työntekijän tulee saada työstään aina enemmän kuin yh-teiskunta ottaa veroina. Myös tasaveron mahdollisuutta on tutkittavaavoimin mielin – nyt siihen suhtaudutaan lähtökohtaisesti ennakkoluu-lojen ja väärien tietojen vallassa.

Palkanmuodostus, verotus ja sosiaaliturva on saatava ihmisten toimeliai-suutta ja innovatiivisuutta tukeviksi. Tulospalkkauksen lisääntymisestähuolimatta sen kannustavuus toteutuu heikosti. Syynä on verojärjestel-mä. Suomessa puhutaan “maltillisista palkankorotuksista”, mutta kan-sainvälisesti vertailtuna ne eivät ole olleet alhaisia. Tulospalkat eivät ole

“Koska firma menestyy, työntekijät ovat saaneet meillä joka vuosi enemmänpalkkaa kuin ay-liike kykeni heille neuvottelemaan.”

“Todellinen palkankorotus on ollut 6,3 prosenttia, koska haluamme pitääheistä kiinni.”

58

lisänneet yritysten välisiä palkkaeroja kuin vähän, mutta ne ovat yksiyrityskohtainen joustokeino, joka myös lisää tuottavuutta erityisestitoimihenkilöiden parissa (Snellman et al. 2003). Suomessa palkkakus-tannusten kehitys on kaikkiaan ollut paria poikkeusta lukuun ottamattaEU:n keskitason yläpuolella.

Keskustelussa verotukselle on annettu vain kaksi tehtävää: tulon hank-kiminen valtiolle ja kunnille sekä yhteiskunnan oikeudenmukaisuudenedistäminen. Verotuksella on kuitenkin myös kolmas tehtävä, jonkamerkitys korostuu nyt: se on myös kannustaja. Kannustimena juuri ve-rotus voi synnyttää myönteisen spiraalin, joka käynnistää kaivatun teke-misen meiningin.

Kuva 12. Suomalainen verotus on korkeatuloisille maail-man ankarimpia. Lähteet: Veronmaksajain keskusliitto, Kurjenoja2004b

“Voimme heti alentaa veroja seitsemällä miljardilla – ja jäisimme vielä vaih-totaseessa plussalle.”

59

5.3 RISTIKKÄISET PAINEETTYÖMARKKINOILLA

Kolmikanta eli maan hallituksen, työnantajien ja -tekijöiden järjestöjenyhteistyö on synnyttänyt ennustettavuutta työmarkkinoille, muttamyös korporatiivisen valtarakenteen, joka hidastaa ja ehkäisee demo-kraattisesti valittujen elinten päätöksentekoa sekä rakenteiden uudistus-ta, sopeutumista nykyiseen murrokseen. Valtapolitiikan sijasta työmark-kinamekanismit olisi nähtävä työvälineinä, joiden käyttökelpoisuuttaeri tilanteiden ratkaisemisessa voidaan tarvittaessa pohtia. Tietotekniik-

Kiitos ei palkankorotukselle – työssäkäyvät kannustinlou-kussa

Molemmat Lipposen hallitukset asettivat tavoitteekseen kannustin-loukkujen purkamisen. Muutoksia saatiinkin aikaiseksi sekä uudis-tamalla tukijärjestelmää että keventämällä tuloverotusta. Työttö-myysloukkujen purkaminen ja lieventäminen onnistui varsin hy-vin; ainakin teoriassa työttömän kannattaa nyt ottaa vastaan pieni-palkkainenkin työ. Koska ostovoimaa ei ole muualla taloudessa li-sätty riittävästi, pienipalkkaisen työn kysyntä on kuitenkin riittämä-töntä kaikkien työnhakijoiden työllistämiseksi.

Osa työssä käyvistäkin on pudonnut kannustinloukkuun. Heidäntapauksessaan oman työmarkkina-aseman parantumisesta ei koiduvastaavaa hyötyä, vaan palkankorotuksesta johtuvasta lisätulosta jääkäteen 20% tai alle. Joskus lisätulo saattaa jopa johtaa kokonaistulo-jen vähenemiseen.

Kannustinloukku uhkaa erityisesti perheitä, joissa on alaikäisiä lap-sia. Tutkimuksista riippuen noin 74 000-96 000:n perheen arvioi-daan olevan työttömyys- tai kannustinloukussa. Esimerkiksi kah-den huoltajan ja kahden päivähoitoikäisen lapsen perheen siirtyessätoimeentulotuelta 4 000 euron kuukausipalkalle 78% palkan lisäyk-sestä menee yhteiskunnalle. Työttömyysloukkujen purkamiseenpanostanut politiikka on siis luonut tilanteen, jossa työn tekeminenjo kannattaa, mutta työmarkkina-aseman parantaminen ei.

Lähde: Kurjenoja 2004a

60

ka on mullistanut tuotannon – voisiko työmarkkinapolitiikkaan kehit-tyä innovaatioita, jotka johtaisivat samanlaisiin edistysaskeleisiin?

Lamasta selvittiin yhteistyöllä. Valitettavasti hyvissä oloissa yhteistyö onluutunut kivikovaksi kilpailuksi siitä, kuka määrää yhteiskunnassa kaa-pin paikan. Ratkaisevaa Suomen menestyksen kannalta kuitenkin on,onnistuvatko ammattiyhdistysliike, poliitikot ja elinkeinoelämä luomaan uu-delleen aidon kumppanuuden muutoksen toteuttamiseksi?

Kyse ei voi olla vain oman edun tai vallan maksimoinnista, siitä, ettätyönantaja edellyttää maltillisuutta, työntekijä turvaa ja korotuksia, val-tiovalta veroja. On löydettävä uudelleen yhteinen vastuu suomalaisentyön pelastamiseksi. Maailmanlaajuisten pohdintojen lisäksi on löydettä-vä uudelleen suomalainen työntekijä työpaikallaan. Yhteistyö yritys- japaikallistasolla antaa ammattiyhdistysliikkeelle mielekkään roolin: se ontyöntekijän tuki ja turva mutta myös työnantajan partneri yrityksenmenestyksen varmistajana. Tämä voi vähentää pelkoja, joita tunnetaanväistämättömän yrityskohtaisen sopimisen lisäämisen takia.

Eri tahojen välinen vuoropuhelu suomalaisten työntekijöiden asemanja suomalaisessa omistuksessa olevien yritysten toimintaedellytystenvahvistamisesta on myönteinen signaali. Suomalaisen työn ja pääomanmenestys laajentuneessa EU:ssa ja globaalitaloudessa on yhteinen etu.Samalla tavalla ammattiliitot pitäisi saada kantamaan vastuuta omien alojensaolemassaolosta jatkossa, niiden toimintaedellytyksistä ja työllistämismahdolli-suuksista kansainvälisessä kilpailussa. Se on työnantajan ja työntekijänsekä koko Suomen yhteinen etu. Tavoitteeseen voitaisiin päästä mm.avartamalla työpaikkakohtaista päätöksentekoa. Olennaista on myösnähdä ajoissa, mitkä alat voivat olla tulevaisuuden menestyjiä Suomessaja millainen tuotanto siirtyy väistämättä muualle – ettemme juuttuisikannattamattomaan toimintaan.

Työmarkkinoiden neuvottelu- ja sopimisjärjestelmällä on kolme tavoi-tetta: makrotaloudellinen vakaus, tehokas riskinkanto ja riittävät kan-nustimet. Vakauteen liittyy korkea työllisyys ja matala inflaatio. Riskin-kanto tarkoittaa yritysten ja työntekijöiden kykyä kohdata ulkoisia

“Ammattiyhdistysväki ymmärtää välttämättömyydet: jos toimitaan nyt,säästytään suuremmalta pahalta tulevaisuudessa.”

61

shokkeja. Kannustimilla luodaan motivaatio pyrkiä eteenpäin. Painopis-te on siirtynyt viime vuosina kannustimien lisäämiseen mm. tulospalk-kauksella. Juuri kannustimet ovat keino luoda kaivattua innostusta jayrittävyyden henkeä, kunhan verotuksen kannustavuutta mitätöivävaikutus vähenee. Työmarkkinoilla sovitaan yhtä aikaa palkoista ja työ-rauhasta sekä sen lisäksi ns. laadullisista kysymyksistä, kuten työajasta,irtisanomissuojasta, sosiaalisista kysymyksistä.

On löydettävä kompromissi. Keskitetty sopiminen olisi pieni osa koko-naisansioiden noususta ja ylimenevä liukuma jäisi yritystasolle. Näin toi-mittaisiin työrauhavelvoitteen alaisina. Ellei yhteistä näkemystä löydetä,seurauksena on rakenteellisen työttömyyden syveneminen ja kilpailu-kyvyn menetys. Tanskan mallista voisi olla hyötyä myös Suomessa: ne-livuotisen kehyspäätöksen vallitessa sopimuksia tehdään yritystasollaaitoa menestystä heijastellen. Järjestelmä on motivoiva, palkitseva jakannustava. Eri vaihtoehtoja on tutkittava avoimesti.

5.4 UUDELLA AJATTELULLAJOUTOLAISUUTTA TORJUMAAN

Työn tekeminen on kansakunnan hyvinvoinnin perusta: yhden pro-senttiyksikön lisäys kansantuotteeseen merkitsee 600 miljoonan euronlisäystä myös verotuloihin. Uusien palvelujen luominen ja lisätyö kan-nattavat aina – myös työntekijälle, jos sitä estävät loukut puretaan. Pal-kan ja julkisen tuen yhdistelmämalleja ei ole saatu toimimaan paljostapuheesta huolimatta. Useiden haastateltujen mukaan negatiivinen tulo-verotus olisi yhä ennakkoluulottoman tutkimisen arvoinen asia. Olisilöydettävä malli, jossa minkä tahansa työn tekeminen kannattaa ainaparemmin kuin joutolaisuus. Työllistyminen on tehokas lääke syrjäyty-mistä vastaan. Joustava palkanmuodostus lisää matalan tuottavuudentyön kysyntää – toimeentulomahdollisuuksia voidaan tukea verotuk-sella, tulonsiirroilla ja muilla toimilla. Onkin parempi tehdä edes jotaintyötä kuin olla kokonaan ilman sitä.

Työajan joustavuus palvelee sekä työntekijää että työnantajaa. Työnte-kijä voi joustojen avulla saada tarvitsemaansa tasapainoa työn ja muun

“Syrjäytymisen minimointi on yhtä tärkeää kuin yrittämiseen kannustaminen.”

62

elämän välille. Työnantajalle jousto merkitsee tuottavuuden lisäystä,kun työtä tehdään tehokkaimmin silloin kun sitä on eniten tarjolla.Jousto synnyttää luonnollisesti eturistiriitoja, joita on kyettävä ratkaise-maan keskustellen työpaikan tasolla. Tässä ammattiyhdistysliikkeellä ontärkeä rooli.

Myös perhe-elämän, opiskelun ja ikääntymisen yhteensovittaminentyön kanssa edellyttää joustavia ja luovia malleja. Työssä jaksamisesta ontullut entistä keskeisempi kysymys, kun eläkkeelle siirtymistä pyritäänmyöhentämään. Osa-aikatyön asemaa on parannettu ja se sopii juuriniihin elämänvaiheisiin, joissa opiskelu tai perhe vaatii osansa. Osa-aika-työ on hyvä vaihtoehto myös siirryttäessä liukuvasti työelämästä eläk-keelle. Itsepalveluyhteiskunnan kehittäminen palveluyhteiskunnansuuntaan lisäisi myös osa-aikaisia työpaikkoja.

Kauppa on yksi osa-aikaisten työllistäjä. Se on suurin toimiala ja työllis-tää nyt 240 000 palkansaajaa, noin 12 % työvoimasta, vaikka kansainvä-listymisen aste on vielä heikko varsinkin vähittäiskaupassa. Työllistetty-jen määrä putosi laman jälkeen 40 000 hengellä. Suomessa kaupalla on-kin OECD-maista alhaisin työllisyysosuus. Suomi on myös ainoa maa,jossa kaupan työllisiä on nyt vähemmän kuin 15 vuotta sitten. Kauppaitse näkee työllistämiskeinoina ostovoiman suotuisan kehityksen ja vä-lillisten työnantajakustannusten alentamisen. Osa-aikatyö soveltuu hy-vin kaupalle, mutta kielteiset asenteet ovat kehittämisen esteenä. (Rop-ponen 2003).

Poliittiseen vallankäyttöön kytkeytyy sanoja ja kielipelejä, joilla este-tään uudistuksia. Tällaista politikointia voidaan nimittää sananriistoksi:esimerkiksi solidaarinen palkkapolitiikka viittaa yhteisvastuuseen, vaik-ka sen lopputulos on päinvastainen vaikeimmassa asemassa olevan työt-tömän ja yhteiskunnan kilpailukyvyn kannalta. Kyse on solidaarisuudestaniiden kesken, jotka ovat töissä. Matalan tuottavuuden ryhmät on hinnoi-teltu ulos markkinoilta. Solidaariseksi sanotun palkkapolitiikan mukai-sesti matalapalkkaiset ovat saaneet suhteellisesti suurempia ansionnou-suja kuin korkeampipalkkaiset. Se on yksi rakennetyöttömyyden aihe-uttaja: osa väestöstä ei kykene enää myymään työvoimaansa nykyisinhinnoin. “Solidaarisen” palkkapolitiikan tilalle olisi luotava oikeasti soli-daarinen vaihtoehto: pienen palkan ja julkisen tuen yhdistelmä, johonmyös negatiivisen tuloverotuksen kannattajat viittaavat.

63

Sanoilla hallitaan ja niiden merkitykset ovat erilaisia puhujan mukaan.Niinpä piikayhteiskunnan pelko ja julkisen viranomaisen roolin korosta-minen on tappanut paitsi ihmisten välisen yhteisvastuun, myös käytän-nössä arjen palveluiden tuotannon. Juuri kenelläkään ei ole varaa palkatakotiapua – eikä juuri kenenkään kannata tehdä yksinkertaista palvelu-työtä.

Yhteiskunta on pyrkinyt ottamaan lähes kaikki voimavarat, miehet janaiset, isät ja äidit, töihin kodin ulkopuolelle. Vastaavasti on autettavakoteja ja perheitä tekemällä kaikki teetettävät kotityöt verovähennyskelpoi-seksi. Tämä on myös eräs tehokkaimpia keinoja parantaa työllisyyttä.Pyrkimykset kotitaloustyön verovähennyksen laajentamiseksi mm. lä-hiomaisten hoitokulujen korvaamiseksi ovat oikeita, mutta juuri kotita-lousvähennys osoittaa, ettei ihmistyötä voi Suomessa enää ostaa kuinvaltion tuella. Verovähennysjärjestelmän laajentaminen synnyttäisi dy-naamisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Palveluelinkeinot, kutenkauppa, hyötyisivät työtömyyden vähenemisestä, harmaa talous heik-kenisi ja verotulot lisääntyisivät. Jo nyt maatilat voivat vähentää korja-us- ja kunnossapitotöitään huomattavasti enemmän kuin palkansaajat.

Merkit työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmista ovat hä-lyttäviä. Niihin on puututtava päättäväisesti poliittisin ratkaisuin, joistayksi on mahdollisuus palkata apua. Naisten tai ylipäänsä toisen puolisonvähittäistä siirtymistä työelämästä kotiin ei voi välttää vaurauden kasva-essa, jos siihen ei puututa helpottamalla kotitöiden teettämistä. Tässäkinasiassa maan hallitus on liian varovainen eikä saa siksi aikaan radikaaliaparannusta. Suomi tarvitsee kaikki koulutetut reservit koulutusta vas-taaviin tehtäviin, lapset ja perheet tarvitsevat käytännön apua kotona.

Korkeaan työllisyyteen ei päästä ratkaisuilla, joissa kaikki saavat auto-maattisesti suunnilleen samat palkan- ja etuuksien korotukset. Suoma-laisten ostovoimakorjatut nettopalkat ovat nyt alhaisimmat EU:ssaKreikan jälkeen. Suurena syynä tähän on verotuksen lisäksi Suomenkorkea hintataso. Tämä on kansallinen häpeä korkean luokan valtiossa.Palkkasumma on saatava nousemaan myös parantuvan työllisyydeneikä vain nimelliskorotuksen avulla.

“Kotitaloustyön sataprosenttinen vähennysoikeus loisi välittömästi 100 000uutta työpaikkaa.”

64

Varsinkin pitkäaikaisen ja nuorisotyöttömyyden uhkaan on kiinnitettä-vä huomiota, ettei Suomeen synny uutta korvauksilla elävää alaluokkaa.Tähän kätkeytyy yhteiskunnallinen aikapommi, jonka purkamiseen tu-lee ryhtyä heti. Yhteistyö yritysten ja työvoimaviranomaisten keskenon tärkeää, jotta myös työttömien koulutukseen saadaan järkeviä ja tu-loksellisia ratkaisuja nöyryyttävän näennäiskoulutuksen sijaan.

Suomen kannattaisi tutkia myös kokonaan uudentyyppisiä työttö-myyskorvauksen malleja, joissa on uskallettu luopua mekanistisestatasa-arvoistamisesta. Esimerkki tällaisesta on Kanadan malli, jossa työt-tömyyskorvausten määrä vaihtelee henkilöiden asuinpaikkakunnanmukaan. (Werner & Winkler 2003).

Työllisyyden kasvattaminen on keskeistä, jotta julkiset palvelut voidaansäilyttää ja verotasoa laskea. Jos työllisyys ei kasva, nykyinen palvelutasolaskee vääjäämättä ja verot kohoavat nykyisestä.

Toimenpide-ehdotuksia:

* Verojärjestelmää on kehitettävä työhön kiihottavaksi* Tulovero on mitoitettava niin, että työntekijä saa aina enem-

män kuin julkinen valta: lisätulon rajaveroaste ei saa ylittää 50prosenttia

* Tulojen ja toimeentulotukien uusia yhdistelmämalleja on tut-kittava ennakkoluulottomasti

* Ammattiliitot mukaan kantamaan vastuuta omien alojensa ole-massaolosta Suomessa

* Yrityksille lisää vapautta sopia palkoista, jotta ne pärjäävät kil-pailussa

* Korporaatiovallan purkutalkoot ja tilalle yhteinen kumppa-nuus suomalaisen työn pelastamiseksi

Avainsanoja:työnteko on eettistä elämää; verotuksen kolme tehtävää; työn arvostusja ilo; toimeliaisuus ja innovatiivisuus; tarvitaan korkeaa osaamista jamatalan tuottavuuden työtä rinnakkain; aito kumppanuus suomalaisentyön pelastamiseksi; työttömyyskorvausten alueellistaminen.

65

6 INNOVAATIOT JAOSAAMINEN* Suomen pienuus on etu innovaatioympäristön kehittämisessä:

meillä on helppo verkostoitua* Koulut ja yritykset on saatava entistä tiiviimpään vuorovaiku-

tukseen* Yhteinen eurooppalainen korkeakoulualue on Suomelle mah-

dollisuus* Korkeakoulutuksesta Suomen uusi vientituote* Yliopistojen kolmannen tehtävän merkitys korostuu* Aivovuoto on luonnollista dynamiikkaa, mutta Suomea uhkaa ai-

vovaje* Myös vähän koulutettu voi olla ammatissaan tuottava ja tehokas

osaaja – ja hänen tulee saada nauttia ammattiylpeydestä* Duaalimallin tavoitteita ja niissä onnistumista on tarkasteltava

kriittisesti

6.1 PIENEN MAAN EDUT KÄYTTÖÖN

Euroopan useissa maissa pohditaan juuri nyt samoja osaamiseen liitty-viä asioita: miten kehittää innovaatiojärjestelmää, miten houkutellamaailman parhaita aivoja maahanmuuttajiksi, miten säilyttää yhtä aikaakorkea elintaso, kansainvälinen kilpailukyky ja vakaat olot. EU:n tavoit-teena on muodostaa vuoteen 2010 mennessä tietoon perustuva talous-mahti. Suomi osallistuu tähän eurooppalaiseen kilpailuun. Meillä on sii-nä tiettyjä vahvuuksia. Intellektuaalisen pääoman taitavasta hyödyntä-misestä on tullut uusi menestystekijä aineellisen pääoman ohelle. Tule-vaisuuden kehityskulkuja ovat ns. painoton tai vähäaineistunut talous,joka korostaa palveluja, intellektuaalisen pääoman esiinmarssi sekä inno-vaatioiden ja teknologian monipuolinen hyödyntäminen. Kehityksenseurauksena siirrytään fyysisistä tuotteista elämystuotteisiin. (Aaltonen& Wilenius 2002).

Suomi on pieni maa, jossa yhteistyö korkeimman tutkimuksen ja kou-lutuksen tasolla liittyy suoraan laajaan innovaatiojärjestelmään. Päätoi-

66

mijoiden keskinäistä synergiaa on hyödynnettävä nykyistä paremmin.Tänä päivänä on entistä vaikeampi hallita yksin suuria kokonaisuuksia –ratkaisu ongelmaan on yhteistyö osaajien verkostossa.

Yliopistoissa puhutaan niiden “kolmannesta tehtävästä”, jolla tarkoite-taan ympäröivän yhteiskunnan kehityksen tukemista. Sillä korostetaanopetuksen ja tutkimuksen yhteiskunnallista relevanssia, merkitykselli-syyttä. Yliopistot ovatkin luoneet yksiköitä, joissa kaupallistetaan tekno-logiaa. Tutkijat opettelevat liiketoimintaa: patentoimista, linsensioimista,yhtiöittämistä. Kiinnostus kolmatta tehtävää kohtaan liittyy maapallois-tumiseen, informaatioyhteiskuntaan ja tietoon perustuvaan talouteen.

Onnistunut koulutus- ja tutkimusyhteistyö yliopiston ja ulkopuolisenkumppanin, kuten yrityksen tai muun tutkimusyhteisön kanssa edel-lyttää uusia sopimuksia, suhteita, foorumeita, käytänteitä – myös työn-tekijöiden, kuten tutkijoiden ja yrittäjien kesken. Yliopistojen tutki-mustoiminnan rahoitus on kasvanut ja monipuolistunut mm. Suomenakatemian, Tekesin ja EU:n ulkopuolisen rahoituksen turvin. Soveltavatutkimus on lisääntynyt eniten, mutta myös perustutkimukseen on pa-nostettu. Yliopistojen kolmas tehtävä, yhteiskunnallinen vuorovaikutus,lisää tieteellisen ja opetuksellisen panoksen lisäksi velvoitteita tarjotatutkimusta ja opetusta, joka vie Suomea eteenpäin yhteistyössä. Yliopis-to voi näin toimia muutoksen moottorina alueellisesti ja valtakunnalli-sesti, mutta myös kansainvälisesti yliopistojen verkostoissa. (Kankaala etal. 2004).

Vastavuoroisesti yritysten ja valtion on sitouduttava pitkäjänteisesti tut-kimukseen ja kehitykseen. Uutiset tohtorien heikosta työllistymisti-lanteesta ovat huolestuttavia. Teollisuuden ja julkisen sektorin tuleerekrytoida tohtoreita – tohtorikoulutuksessa puolestaan on otettavahuomioon teoreettisen tiedon lisäksi käytäntöön soveltamisen merki-tys. Sosiaaliset innovaatiot on kytkettävä luonnolliseksi osaksi teknolo-gisia innovaatioita. Osaaminen on koulutuksen, tutkimuksen, tuotekehityk-sen ja innovaatioiden summa. Osaaminen menee hukkaan, ellei se kanavoiduyrityksiin. Siksi yliopistojen, mutta myös muiden laitosten ja yritystenyhteistyö on välttämätöntä. Näin opetus ja tutkimus saavat informaa-tiota siitä, millaisia tietoja ja taitoja yrityksissä arvostetaan ja tarvitaan.Samalla opiskelijat pääsevät tutustumaan työelämään ja sen odotuksiin.

67

Tiivis vuorovaikutus yliopistojen, yritysten, tutkimuskeskuksien jamuun ympäröivän yhteisön välillä lisää tieteellisen tutkimuksen mie-lekkyyttä ja hyödynnettävyyttä. On tärkeää, että osaamisresurssit vas-taavat nykyistä paremmin niitä käytännön tehtäviä, joita työelämä tar-joaa. Ihmisiä ei voi käskeä olemaan innovatiivisia, mutta uusille oival-luksille voidaan luoda kasvualustoja, kuten tutkimushautomoja, tiede-puistoja ja teknologiakeskuksia. Niiden avulla on mahdollista houkutel-la myös ulkomaisia osaajia – ja saavuttaa ns. kriittinen massa, jonka seu-rauksena Suomesta kehittyy houkutteleva huippumaa. Suomeen on synny-tettävä kansainvälisen tason osaamiskeskittymiä, jotka kytkeytyvätmuihin vastaaviin ympäri maailmaa – ja suomalaisiin huippuyrityksiinyhteistyön kautta.

6.2 YLIOPISTOISTA UUSI VIENTITUOTE

Euroopan yliopistot ja korkeakoulut ovat suuren edistysaskeleen kyn-nyksellä, kun tutkinnot aletaan hyväksyä vastavuoroisesti koko mante-reella. Niin kutsutun Bolognan prosessin tavoitteena on synnyttää yh-teinen eurooppalainen korkeimman koulutuksen alue vuoteen 2010mennessä luomalla yhdenmukaiset ja ymmärrettävät tutkintorakenteet,lisäämällä liikkuvuutta ja eurooppalaista laadun arviointia. Myös Euroo-pan yhteinen tutkimusalue ERA vahvistaa mahdollisuuksia tehostaa eriyhteisöjen tutkimustyötä. Suomalaisten on tehostettava kansainvälistä yh-teistyötä ja vahvistettava verkostoja, vaikka perinteisesti kulttuurissamme halu-taan vetäytyä ja toimia yksin.

Suomen kielen poikkeuksellisuutta on pidetty sekä opiskelun ettätyönteon esteenä. Ainakin se muodostaa asenteellisen kynnyksen ulko-mailta tulevalle. Eduskunnan tulisi kehottaa hallitusta varmistamaan,että keskeiset maahanmuuttajia koskevat juridiset ja muut dokumentitlöytyisivät myös englannin kielellä ja että valmiutta palvella ei-suoma-laisia englanniksi nostettaisiin julkisissa palveluissa. Näin jokainen tulijatietäisi jo ennakolta tulevansa toimeen Suomessa englannin kielellä. Sähköis-ten palveluiden kehittämisessä tämä on globaalin toiminnan edellytys.

Suomen tulee houkutella maailman parhaita – ei keskimääräistä opiske-lijajoukkoa. Opetuksen ja tutkimuksen laatu on ratkaiseva tekijä. Yli-opistojen ja korkeakoulujen taso on nostettava korkeimmalle kansainvälisellehuipulle. Se edellyttää paitsi korkeatasoista tutkimusta ja opetusta myös am-

68

mattimaista ja joustavaa hallintoa. Yliopistojen olisi voitava käyttää myösyritysjohdon ja hallitustyöskentelyn ammattilaisia oman toimintansatehostamiseksi. Osaamisen syntymekanismi edellyttää keskittymistäniin, että erilaiset toimijat ovat lähellä toisiaan. Onkin luotava erilaisiastrategioita, sillä esimerkiksi pelkkä aluepoliittinen ajattelu – niin paljonhyvää kuin se onkin tuonut – ei auta globaalissa kilpailussa. Kaikkienyliopistojen ei tarvitse tehdä kaikkea: tehtävä voi vaihdella eri alueilla(Kankaala et al. 2004).

Kansainvälistyminen tulee laajentaa vilkkaaksi opettaja-, tutkija- jaopiskelijavaihdoksi. Jos aiomme olla tulevaisuudessa globaalitason toimija,meidän on lähetettävä myös suomalaista nuorisoa jo varhain opiskelemaan ul-komaille: meidän on siirrettävä tällä tavalla Suomeen tietoa, miten eri kulttuu-rit toimivat – käsitys kulttuurien käyttöjärjestelmistä ja niiden toimin-nasta eli henkinen softa on opiskeltava itse paikalla ja se on nuortenhaaste. Kulttuurien ymmärtäminen on myös taloudellisen menestyksenedellytys maapalloistuneilla markkinoilla.

Verkko-opetuksen kehittäminen on harvaan asutussa maassa todellinenmahdollisuus. Jo tänään 60 prosentissa Suomen kunnista on mahdollistaopiskella avoimessa yliopistossa. Tämä on koulutuksen tasa-arvon jakansallisen osaamispääoman kannalta olennaista. (Kankaala et al. 2004).Bolognan prosessi osaltaan luo edellytyksiä monipuoliseen kansainväli-sen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Suomessa yliopistotasolla onkansainvälistä osaamista mm. designissa, musiikissa, arkkitehtuurissa,metsäklusterin aloilla ja uudessa teknologiassa. Yhteys edelläkävijäyri-tyksien ja korkeimman koulutuksen välillä toimii. Näillä aloilla onmahdollisuuksia luoda yliopistokoulutuksesta uusi kansainvälinen vienti-tuote.

Haastatteluissa tuli esiin radikaali uusi ehdotus: yliopistojemme ja kor-keakoulujemme loppututkintoja tulisi myydä myös ulkomailla. Intiassaja Malesiassa toimii jo mm. brittiyliopiston yksiköitä, joissa voi suorit-taa samantasoisia tutkintoja kuin Englannissa. Samoin meikäläiset yli-opistot voisivat toimia – aluksi lähialueilla, sitten laajemmin. Tällä het-kellä yliopistot eivät voi aktiivisesti myydä tuotetta, joka on niidenomistuksessa ja niiden parasta osaamista. Tiedon myynti ei edes tyhjennävarastoja – päinvastoin. Kansainvälisessä yhteistyössä sen laatu paranee ja tie-topääoma saadaan aina entistä runsaampana takaisin.

69

Suomalaisilla on erikoistietoja ja –taitoja, joille on kysyntää. Esimerkki-nä eräät haastateltavat mainitsivat mm. metsäklusterin. Tietoa ei pidäpantata yliopistoissa, kunnes se hapantuu, vanhenee. Vaikka “tutkintojenviennin” kansantaloudellinen merkitys olisi vähäinen, se voisi olla yksitapa profiloida suomalaisia yliopistoja ja Suomea maailmalla.

Yliopistojen perushaaste on tuottaa ambitiotasoltaan korkealuokkaistatieteellistä tutkimusta ja aivopääomaa. Niillä on oltava myös kykyä so-veltaa ja kehittää huippuosaamista yritysten tarpeisiin joustavasti ja kus-tannusten kannalta tehokkaasti. Tulee olla liikkumavaraa osaamisenmarkkinoimiseksi, jotta huippuosaaminen siirtyy nopeasti elinkeinoelä-män hyödyksi. Näin yliopisto-opetuskin tuottaa kilpailuetua.

Yliopistot yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa kykenevät tarjoa-maan opiskelijapaikan yli puolelle vuosittain valmistuvista ylioppilaistaSuomessa. Sisäänpääsykokeista on muodostunut yksi tulppa, joka vii-vyttää opintojen aloittamista – viive on noin kolme vuotta. Viivytystäaiheuttaa myös nuorison muodikas tapa viettää “välivuosi”. Myös jous-tava lukio saattaa veltostuttaa viivyttämään ylioppilaskirjoituksia - vaik-ka sillä voi olla myönteisiäkin vaikutuksia nuoren kypsymisen kannalta.Nuorisokulttuurin synnyttämän viiveen vastapainoksi on kehitettävä keinojapalkita ripeästi opintonsa aloittavia ja päättäviä. Yksi palkinto on selvä raha:nopeasti opiskelevalle voidaan antaa osa opintolainasta anteeksi. Se saattaisimyös rohkaista opiskelijoita ottamaan lainaa ja keskittymään opintoihinnykyistä intensiivisemmin.

Opiskelijoita voitaisiin valita myös suoraan ylioppilastodistusten perus-teella ja nykyistä rajoitetummilla soveltuvuuskokeilla, haastatteluilla japääsykokeilla. Nyt monen opinahjon pääsykokeet seulovat opiskeli-joiksi hyvämuistisimmat ulkoa pänttääjät – mikä ei välttämättä takaaparhaiden lahjakkuuksien valintaa.

Kansainvälisissä vertailuissa emme pärjää eivätkä panostukset yliopisto-koulutukseen opiskelijaa kohti kestä vertailua esimerkiksi Yhdysvaltoi-hin verrattuna. Opetus- ja tutkimushenkilökunnan määrä on jatkuvastipienentynyt nopeasti kasvavaan opiskelijamäärään verrattuna. Kansain-välistyminenkin on vielä alkuvaiheessa. Suomesta puuttuu tiedeyhteisö,jossa kasvaisi Nobel-tasoinen tutkijapolvi. Tässä on ristiriita maan kor-kean teknologian tason ja menestyksen kanssa.

70

Yhtenä syynä on yliopistoissa työskentelevien matalat palkat ja korkeaverotus. Suomi ei tällä hetkellä kykene tarjoamaan kiinnostavia puittei-ta huippututkijoille ja -opettajille. Yliopistojen hajasijoitus on myösheikentänyt osaamisen keskittymistä. Alueellisen demokratian sijastavoimavaroja on nyt keskitettävä tutkimuksen alueille, joilla Suomessa ovat par-haat menestymisen edellytykset ja kasvumahdollisuudet.

Yliopistomaailma itsekin torjuu tarpeellisia muutoksia vetoamalla“humboldtilaiseen yliopistoperinteeseen”, jonka mukaan tutkimus pe-rustuu vapaan tieteen ihanteeseen: perustutkimus lisää tietämystä ja laa-jentaa maailmankuvaa, vaikka ei suoraan hyödyttäisikään elinkeinoelä-mää. Tämän mallin ja uuden verkostoajattelun kesken on löydettäväuusi tasapaino. Moderni yliopisto on anglosaksinen idea, joka kehittyyjatkuvasti. Opetuksen voimavaroja on lisättävä niin, että Suomi on ver-tailukelpoinen maailman parhaiden yliopistojen kanssa.

Yliopistoille tulee antaa uutta autonomiaa. Niiden hallinto ja rahoitusmalliton arvioitava ja laadittava uudelleen; vain siten on mahdollista noustakansainväliseksi huippuyliopistoksi. Tällä hetkellä tsaarinaikainen viras-tobyrokratia kahlitsee yliopistoja edelleen. Sen seurauksena kilpailutta-minen on vääristynyt: virkamies valitsee liian usein halvimman eliomalta kannaltaan turvallisimman vaihtoehdon

Ulkomaiset esimerkit osoittavat menestyneimpien yliopistojen olevantaloudellisesti varsin itsenäisiä ja pystyvän toimimaan keskusohjattuja

Taulukko 1. Opiskelijamäärät ovat lähes kaksinkertaistuneet,mutta opettajien määrä ei ole lisääntynyt. Lähde: Laitio teokses-sa Piha 2004

Taulukko 1. Tunnuslukuja yliopistoista vuosilta 1992 ja 2002

Opiskelijamäärä 122 227 169 970 + 39 %Uusien opiskelijoiden määrä 17 662 21 013 + 19 %Suoritetut maisteritutkinnot 8 713 12 075 + 39 %Keskimääräinen tutkinnonsuoritusaika 6.5 6.0 - 8 %Opetushenkilökunta 6 738 6 713 - 1 %Opiskelijaa/opettaja 18 25 + 39 %

(KOTA-tietokanta)

1992 2002 muutos

71

tehokkaammin. Valtion tilivirastona toimiminen heikentää olennaisestisuomalaisen yliopistolaitoksen kansainvälistä kilpailukykyä. Myös toi-minnan suunnittelu nykyistä pitkäjänteisemmin kärsii. Yliopistot halua-vat kantaa suurempaa vastuuta kuin muu yhteiskunta tänään sallii. Vuo-den 2005 budjetin yhteydessä yliopistoille esitetään oikeutta perustaaosakeyhtiöitä sekä nettouttaa osinkotulot ja osakkeiden myyntitulottoimintamenoihin. Se on askel oikeaan suuntaan, vaikka byrokratia onyhä liian raskasta.

Amerikkalaisten huippuyliopistojen menestyksen takana on tiedeyh-teisöjen toimiminen järjestelmällisesti yrittäjähengen mukaisesti. Pro-fessorit suhtautuvat omaan työhönsä yrittäjämäisesti: kuinka saada par-haat oppilaat ja riittävä rahoitus, kuinka varmistaa opetuksen mahdolli-simman korkea laatu. Suomessa tulisi toimia samoin. Tällä hetkellä kor-keasti koulutetut haluavat mieluiten toisen palvelukseen – edes omaaosaamisaluetta ei osata, voida eikä haluta hyödyntää yrittäjänä.

Koulutuksen maksullisuus on turhaan poliittinen tabu. Järkevä maksulli-suuden toteuttaminen ulkomaisten opiskelijoiden osalta ei ole ristirii-dassa yhdenvertaisuuden kanssa. Pienen maan etu on löytää lahjakkuu-det ja kouluttaa heidät opiskelijan taloudellisesta taustasta riippumatta.Ulkomaisille opiskelijoille on määrättävä kunnolliset lukukausimaksut, joidenrinnalla voidaan kehittää myös stipendijärjestelmiä. Niiden avulla lahjak-kaimpia ulkomaisia opiskelijoita voidaan sitouttaa Suomeen. Kaikkienopiskelijoiden maksama kohtuullinen korvaus ensimmäisen tutkinnonjälkeisestä koulutuksesta olisi myös otettava harkittavaksi. Opintojentukeminen on järjestettävä kannustavalla stipendi- ja lainajärjestelmällä:nopeasti tutkintonsa suorittava on palkittava reilusti.

“Suomalaisella kampuksella opiskelijoiden puheenaiheena on opintotukijärjes-telmän hyödyntäminen – amerikkalaisen huippuyliopiston MIT:n opiskelijat

keskustelevat siitä, millaisen yrityksen aikovat perustaa.”

72

6.3 OSAAMINEN ON HUIPPUTIETOA,LUOVAA SOVELTAMISTA JA KÄDENTAITOJA

Suomen yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmä on nähtävä osana maaninnovaatiojärjestelmää ja –ympäristöä: tutkiminen, kehittäminen, hyödyn-täminen ja liiketoimintaosaaminen kuuluvat yhteen pienessä maassa. Yliopis-tojen lisäksi tutkimusjärjestelmään kuuluu useita muitakin tahoja, kutenTekes, VTT, Sitra ja Suomen Akatemia. Suomessa on jo päästy hyväänalkuun yhteistyössä yliopistojen, tutkimuslaitosten, rahoittajien, kuntienja yritysten kesken. Pitkäjänteinen julkinen rahoitus on ollut ratkaise-vaa teknologian, uuden tiedon ja innovaatioiden lisäämisessä. Juuri senansiosta on luotu tieto- ja viestintäklusteri perinteisten metsä- ja me-talliklusterien rinnalle. Tekes pitää hälyttävänä sitä, että lähes kaikissamuissa maissa julkisen vallan harjoittama yritysten kasvun ja teknologisen ke-hittymisen rahoitus on korkeampaa kuin Suomessa (Tekes, 2002a).

On edelleen vähennettävä esteitä julkisen ja yksityisen sektorin yhteis-työltä. Tämä tarkoittaa myös innovaatiotoiminnan rahoituksen huolel-lista suunnittelua, yhteistyötä julkisen ja yksityisen rahoituksen kesken.Osaamisen ja teknologian hyödyntämisessä tarvitaan yhteistyötä. Suo-messa on kyettävä tuottamaan valituilla sektoreilla laadukkaampia tuotteitakuin muualla maailmassa –yhteistyössä, joka perustuu huippuosaamiseen.Vain näin suomalaisista tuotteista saadaan parempi hinta. Puhutaanmyös sosiaalisista innovaatioista, jotka kasvattavat taloudellista ja yhteis-kunnallista suorituskykyä. Juuri ne synnyttävät uudenlaisia liiketoimin-ta-, käyttäytymis- ja organisoitumismuotoja. (Sallinen, 2003).

Kaiken soveltavan yhteistoiminnan ohella on pidettävä yllä myös us-kottavaa tutkimustyötä, joka ei ehkä välittömästi hyödytä elinkeinoelä-mää – Nokian kehitys on hyvä esimerkki tästäkin, sillä innovaatioidentaustalla oli vuosien perustutkimus, suomalainen insinööritaito. Ja tämäNokian perustutkimus jatkuu koko ajan. Strategisesti tärkeää perustutki-musta on vahvistettava – se on osa kansallista innovaatiopolitiikkaa, joka syn-nyttää koko Suomen kannalta hyödyllistä osaamista.

Suomessa on vahvoja perinteisiä toimialoja, joilla uusien yritysten liik-keellelähtö ja kasvu on helpompaa kuin muualla. Olemme kuitenkin

73

sokeita omalle vahvuudellemme tietoliikenne- ja laajemmin hightech-alueella, missä Suomi on yhä myönteinen poikkeus. Samaa vah-vuutta on myös perinteisen kivijalkamme, metsäklusterin eri puolillasekä ympäristöalalla. Näitäkin vahvuuksia tulee kehittää edelleen suun-taamalla julkisia lisäpanostuksia niihin.

Innovaatioita on rakennettava rohkeasti myös uusille sektoreille, varsin-kin hyvinvointiin ja terveyteen liittyviin palveluksiin, missä odottavatSuomen lisäksi vanhenevan Euroopan ja Japanin suuret markkinat. Täs-sä olisi mielekäs haaste myös ammattikorkeakouluille ja sieltä valmistu-ville palvelusektorin osaajille. Liiketoimintaosaamisen kehittäminen on me-nestymisen edellytys globaalimarkkinoilla. Tämä on ollut suomalaistenheikko kohta: kekseliäisyys ja soveltamiskyky ovat korkealla, mutta in-novaatioiden ja niistä rakennettujen tuotteiden kauppaaminen muillekäy heikommin.

Kaikki makrotaloudelliset tutkimukset osoittavat, että teknologianmerkitys kansantuotteen ja tuottavuuden kehittämisessä on ylivoimai-sesti tärkein selittäjä. Tieteellisen ja strategisen perusosaamisemme poh-ja on rapautumassa ja olemme menettämässä teknologista kilpailuky-kyämme. Tämä näkyy kansantaloudessa vasta kymmenen vuoden ku-luttua. Todellisia kilpailijoitamme ovat kukoistavat teknologiaveturitAasia ja Yhdysvallat – ei EU-maat. Teknologisen osaamisen luontia jakäyttöönottoa ei pidä asettaa vastakkain.

Kiina-ilmiöön suhtaudutaan Suomessa pelokkaasti, koska sen nähdäänvievän työpaikkoja. Viimeisen vuoden kuluessa asenne on alkanut ke-hittyä: suojautumisen sijasta aletaan nähdä, että yritysten kansainvälisty-minen voi hyödyttää suomalaisia. Ensinnäkin, ilmiö on globaali eikä lii-ty yksin Aasian nousijoihin. Toiseksi, se on kaksisuuntainen eli tuotan-non siirtäminen Kiinaan saattaa lisätä työpaikkoja myös Suomessa yri-tyksen menestyksen myötä. Tämän ovat todenneet myös ammattiyh-distysliikkeen edustajat. (Raivio 2004). Pelon sijasta pitäisikin perehtyäuteliaasti Kiina- ja Intia-ilmiöön. Meillä on niistä oppimista. Ne haasta-vat meidät kehittämään kansainvälisesti kilpailukykyisiä, täysin uusiapalveluja ja tuotteita.

“Työpaikan siirtäminen Suomesta Kiinaan on hyvä asia, jos se tapahtuumonikansallisen yrityksen yhtenä osana. Se luo pohjaa toiminnalle kaikissa

niissä maissa, missä se toimii.”

74

Kiinassa on luultavasti yhtä paljon neroja kuin Suomessa on väkeä – seon kirjaimellisesti ruudinkeksijöiden maa. Osa tästä joukosta voisi hy-vinkin saada koulutusta Suomessa, jäädä tänne tai verkostoitua suoma-laisten kanssa innovaatioympäristössämme. Intia puolestaan on maa, jos-sa keksittiin lukujärjestelmään nolla. Erityisosaaminen sekä tutkimuk-sen ja kehityksen taso ovat kehittyneet nykyisin nopeasti Intiassa jamaa hyödyntää perässätulijan etuja tehokkaasti. Tämä haastaa Suoment&k -maana. Intiassa menestys rakentuu toisin kuin Suomessa: pienenväestönosan huippukouluttamiselle. Vaikka suuren maan strategia poik-keaa suomalaisesta, siitä on opittavaa myös meillä.

Osaamisen yksi ulottuvuus liittyy luovuuteen, jota ei pidä nähdä vaintämän hetken muotiterminä, uutena mantrana. Luovuus on raaka-ainet-ta, joka tuottaa parhaiten sitä jalostettaessa. Liike-elämä tukee taidetta jataide inspiroi liike-elämää, mutta myös toisin: taiteesta tulee liike-elä-mää. Suomessa on hyviä esimerkkejä taiteen ja teollisuuden hyvästävuorovaikutuksesta: Marimekko, Iittala, Artek ovat vanhoja brandeja,jotka perustuvat tähän. Suomi erottautui jo 1960-luvulla Neuvostolii-ton naapurimaiden harmaudesta loistavalla muotoilullaan. Liiketoimin-taosaamista on vahvistettava ja pk-yrityksiä kannustettava kansainvälis-tymiseen sekä t&k -yhteistyöhön myös taideteollisuudessa, joka onvanha valttimme. Suomalaisen taiteen ja kulttuurin vientiä on kehitet-tävä.

Suomessa vallitsee yrittäjähenkisyyden sijasta hallintokeskeinen kult-tuuri, joka ei edistä luovuutta. Niinpä kansainväliset huiput puuttuvat.Kansainvälistymisestä pitäisi tehdä innovaatio-, luovuus- ja globalisaa-tiostrategioiden keskeinen hanke. Esimerkki kehityksestä on Suomessakäynnistetty hanke Luovan yrittäjyyden yliopiston, Helsinki School ofCreative Entrepreneurshipin perustamiseksi.(Sotamaa 2004) Taideorga-nisaatiot ja taideyliopistot rakentavat yhteyksiä liike-elämään ja teolli-suuteen entistä aktiivisemmin – ja omaksuvat myös bisnesajatteluaomaan toimintaansa. Tätä kehitystä tulee vahvistaa. Luovuudesta, tai-teesta ja kulttuurista on tullut entistä tärkeämpi, uusi elementti perin-teisen teollisuuden yrityksissä. Kesän alussa 2004 perustettu CreativeFinland on foorumi, jolla suomalaiset kulttuurin ja bisneksen johtajat jainstituutiot kohtaavat. Tavoitteena on edistää talouden ja kulttuurin uu-denlaista luovaa vuorovaikutusta. Se edustautuu myös EU-tasolla.

75

Huippuosaamisen ohella yhtä tärkeää on kehittää palveluosaamista jakäden taitoja. Suomea vaivaakin yksipuolinen osaamismantra: kansainväli-set kiitokset teknologisesta edelläkävijyydestä ja Nokian menestys ali-hankkijoineen häikäisevät niin, että arjen osaaminen unohtuu. Yliopisto-koulutuksen on oltava huipputasoa, mutta kaikki ei voi olla yliopisto-koulutusta. Suomen ylioppilaskuntien liitto vaatii jopa yliopiston kou-lutusmäärien vähentämistä lähivuosina, vaikka samalla rahallisia resurs-seja on lisättävä (SYL 2003).

Ammattikorkeakoulut eivät ole vielä löytäneet asemaansa yhteiskun-nassa, vaikka niille on alkujaan luotu paljon itsenäisemmät lähtökohdatkuin yliopistoilla on: opettajien palkat ovat paremmat, virkojen perusta-minen joustavampaa, varainhankinnan liikkumavara suurempi. Tällähetkellä kaksi korkeakoulusektoria on vaarassa sekoittua, vaikka niidenpitäisi täydentää toisiaan. Ammattikorkeakoulujen pyrkimys b-luokanyliopistoiksi olisi onnetonta sekä koulujen että niiden opiskelijoidenkannalta. Vaarana on, että tietäjien määrä kasvaa, mutta taitajien vähenee.Ammattikorkeakoulun tehtävä on tuottaa osaamisen soveltajia ja siirtä-jiä, ei niinkään osaamista. Tämä edellyttää yhteistyötä tiedeyliopistojenja yritysmaailman kanssa. Ammattikorkeakoulujen tulisi löytää kiireesti omaroolinsa työelämän osaajien, ei niinkään teoreettisen tiedon tuottajina.

Ylioppilastutkinto on ollut nykyiselle keski-ikäiselle sukupolvelle sosi-aalisen nousun ensimmäinen etappi matkalla entistä parempiin asemiinja virkoihin. Moni on ollut sukunsa ensimmäinen akateemisesti koulu-tettu. Hyväkin asia voi kuitenkin pilaantua: ylioppilaita, maistereita jatohtoreita tuotetaan tänään niin paljon, että akateeminen tutkinto oninflatoitunut. Useat tämän raportin haastatelluista pohtivat, koulute-taanko Suomessa nykyisin liikaa ja liian yksipuolisesti. Juuri käden tai-dot ja kunnollinen ammattikoulutus ovat turhaan jääneet korkeakoulu-tuksen varjoon. Koulutuksemme suurin ongelma, opintojen korkeakeskeyttämisprosentti korostuu ammatillisissa opinnoissa. Vuotuisestaikäluokasta 15 prosenttia ei suorita loppuun minkäänlaista tutkintoa(Kauppalehti 20.9.2004).

Kyse on siitä, millainen maailmankuva opiskelijalla on – mitkä ovat hä-nen käsityksissään menestymisen ja onnistumisen edellytykset. Am-

“ Vielä ei ole varmaa, oliko ammattikorkeakoulujen lanseeraus susi.”

76

mattikoulutus ei kiinnosta nuoria, ja rakennusmiehen, putkiasentajan taipuusepän löytäminen alkaa jo olla kiven takana. Myös teollisuus onjoutunut vaikeuksiin ammattiosaajien määrän vähetessä. Tarvitaan teke-misen taitajia eikä vain tietäjiä. Ammattikoulua on alettava arvostaa uudel-leen, jotta ammattireiskojen riittävyys turvataan. Tarjonta saadaan kohdalleenyhdistämällä ammattikoulutus pienyrittäjyyteen ja luomalla jälleenmestari-kisälli oppimismahdollisuuksia. Vastaavasti verojärjestelyjen kei-noin on luotava kotitalouksille mahdollisuus käynnistää laaja kysyntä.Ammattikoulusta tulee houkutteleva vaihtoehto, kun tämän tason tutkinnonsuorittaneista voi kehittyä menestyjiä.

Toisen asteen koulutusta vailla oleville koulutukseen ja harjoitteluun oh-jaamisen tulee aina olla ensisijainen vaihtoehto työttömyydelle. Toimisikolain velvoittama ammattioppivelvollisuus Saksan ja Hollannin tapaanmyös Suomessa? Myös ura- ja rekrytointipalvelujen kehittäminen am-matillisiin oppilaitoksiin on välttämätöntä. Yhteistyöllä yritysmaailmankanssa on tärkeä rooli tässä prosessissa.

Koulutuksesta keskusteltaessa ei pidä unohtaa, että ihmisiä voidaanopettaa myös ammateissaan tuottaviksi ja tehokkaiksi työntekijöiksi,vaikka muodollinen koulutus olisi vähäistä. Koulutus ei vielä takaatuottavuutta. Jatkuvasti muuttuvien työelämän tarpeiden paineessajoudumme toimimaan useissa erilaisissa tehtävissä ja jopa ammateissatyöuramme aikana. Siksi koulutusjärjestelmän tulisikin perustua elä-mänikäisen oppimisen ajatukselle.

Suomalaiset ovat olleet ylpeitä ns. PISA-tutkimuksen tuloksista, joittenmukaan Suomella on kehittynein koulujärjestelmä. On syytä palauttaajalat maan pinnalle: PISA mittaa sinänsä hyvää saavutusta eli kuinka laa-jasti koulutus, esimerkiksi lukutaito, on saatu vietyä läpi yhteiskunnassa– ei koulutuksen syvyyttä eikä laatua. Tavoitteeksi on asetettava, että Suo-men yliopisto- ja korkeakoulutus voittaa muut Pohjoismaat laadullisesti. Ta-voite on realistinen.

6.4 AIVOVAJE + AIVOVUOTO=HEIKKENEVÄ AIVOTASE

Eristyneisyys ja tarve puolustaa omaa kulttuuria historian eri vaiheissaovat tehneet suomalaisista epäluuloisia ulkomaalaisia kohtaan. Se näkyy

77

myös lainsäädännössä: Suomi käytännössä karkottaa ulkomaalaisen opis-kelijan, jonka täytyy opintojen päätyttyä palata vanhaan kotimaahansaanomaan uudelleen pääsyä takaisin Suomeen. Viime aikoina tähän on-gelmaan on etsitty uusia ratkaisuja.

Suomalaisten asennevamma on voitettava. Opetus suvaitsevaisuuteen jaterveeseen itsetuntoon on aloitettava jo kotona. Ulkomaisia huippujaon uskallettava houkutella Suomeen ja Suomesta on tehtävä heillehoukutteleva paikka. Ulkomaalaisten osuus Suomen väestöstä on allekaksi prosenttia eli toiseksi alhaisin Euroopassa – vain Kreikassa heitäon suhteellisesti vielä vähemmän. Ulkomaisten tutkijoiden suhteelli-nen osuus on vielä huonompi muihin EU-maihin verrattuna. Varaa ul-komaalaisten vastaanottamiseen siis on.

Kansainvälisten koulujen ja jopa luokkien verkosto on rakennettavaSuomeen. Tietotekniikan avulla on helppo rakentaa yhteyksiä parhai-den koulujen kesken. Tällä hetkellä kansainvälisten huippuosaajien onvaikea löytää englanninkielisiä kouluja lapsilleen ainakin pääkaupunki-seudun ulkopuolella. Englanninkielisiä luokkasarjoja olisikin rakennet-tava ainakin niihin kuntiin, jotka pyrkivät hankkimaan alueelleen kan-sainvälistä toimintaa ja osaamista.

Suomen maine verohelvettinä ei lisää maamme houkuttelevuutta. Vaik-ka Suomi on monessa suhteessa turvallinen maa perheen elättämiseksi,ilmasto ja palkkaverotus karkottavat. Tämä johtaa ennen pitkää tutki-muksen ja kehityksen sekä pääkonttoreitten valumiseen ulkomaille,kun parhaitten voimien rekrytointi kotimaasta ja ulkomailta vaikeutuu.

Tuloverotus rankaisee ankarimmin korkeasti koulutettuja suomalaisiahuippuosaajia, joitten menettäminen, aivovuoto, on kansallinen uhka. Ai-vovuodon lisäksi uusi globaaliajan uhkatekijä on aivovaje: huippuyrityk-sillä on vaikeuksia saada korkeimman luokan kykyjä muuttamaan Suo-meen raakalaismaisen verotuksen takia. Aivovuodon ja -tuonnin loppu-summa on aivotase: sen tulee olla positiviinen. Lahjakkuuksien liikeh-dintä yli rajojen on hyvä ja kannatettava ilmiö, mutta lopputulemanapitäisi olla huippuaivojen lisäys.

Suomalaisten on rohkeasti hyödynnettävä osaamistaan kansainvälisesti,kuten taiteilijamme, jääkiekkoilijamme ja formulakuskimme ovat teh-neet. Meillä onkin hyviä uusia esimerkkejä kansainvälisistä suomalaisistaosaajista, jotka ovat luoneet uusia vientituotteita. Suomalainen musiikki

78

menestyy: aluksi klassinen, nyt myös populaarimusiikki, kuten HIM-yhtyeen läpimurto osoittaa. Sen takana on sitkeä vuosien työ ja yrittä-minen, ankarat koiranvuodet.

Verkostoituvassa maailmassa on opittava hyödyntämään uudella tavallamyös jo ulkomailla asuvia suomalaisia huippuja, muitakin kuin taiteili-joita. Nämä eri aloja edustavat suomalaiset, jotka ovat pysyvästi muut-taneet pois isänmaastaan, tuntevat erinomaisesti uuden maansa olosuh-teet, kulttuurin ja käytännöt. Samoin he tietävät suomalaisten heikkou-det ja vahvuudet.

Toimenpide-ehdotuksia:

* Suomalaisen yliopistokoulutuksen painopiste määrän kasvatta-misesta laadun parantamiseen – pohjoismaiden paras yliopistoSuomeen

* Tämä edellyttää myös ammattimaista hallintoa ja laajempaa ta-loudellista autonomiaa

* Koulutus ja työelämä entistä tiiviimpään vuorovaikutukseen:mestarit ja kisällit takaisin

* Suomeen on synnytettävä kansainvälisesti tasokkaita osaamis-keskittymiä alueille, joilla on menestymisen mahdollisuuksia

* Yliopistoihin maksullista opetusta – rinnalle kattava stipendi-järjestelmä. Nopealle opiskelijalle rahalliset kannustimet

* Ammattikorkeakouluille selkeä rooli osaajien, ei teoreettisentiedon tuottajina

* Ulkomaisten opiskelijoiden jäämistä Suomeen helpotettava* Englannista uusi julkishallinnon käyttökieli Suomeen ulko-

maalaisten tulokynnyksen madaltamiseksi

Avainsanoja:

korkeakoulutus vientituotteeksi; aivovuoto; aivovaje; aivotase; palkkionopeasta opiskelusta; lisää autonomiaa yliopistoille; koulutus osittainmaksulliseksi; tiedeyhteisöt yrittäjiksi; Suomi houkuttelemaan maail-man huippuja; innovaatiojärjestelmän kehittäminen; ammattikoulu-laiset yrittäjiksi; matkailupalveluissa mahdollisuus; käden taidot ja ar-kijärki kunniaan.

79

7 MAAILMANPARASKO JULKINENSEKTORI?* Hyvinvointivaltiosta ei saa keskustella rehellisesti – siitä on tullut

Neuvostoliiton kaltainen tabu* Julkinen sektori paisuu Suomessa edelleen päinvastaisista luuloista

huolimatta* Nykyinen kehitys uhkaa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan

toimintaedellytyksiä – raha loppuu* Yksilön omaa vastuuta itsestä ja läheisistä ei saa ulkoistaa* Kilpailu on paras konsultti palvelutuotannon ja julkisen sektorin

toiminnan tehostamiseksi

7.1 HYVINVOINTIVALTIOSTAKANSALAISTEN HYVINVOINTIIN

Hyvinvointivaltion raskaimmat elementit ovat korkea verotus ja laajajulkinen sektori. Pääministeri Lipposen asettama työllisyysryhmä tart-tui härkää sarvista, kun se esitti toukokuussa 2003 huomattavia muu-toksia verotukseen, tutkimukseen sekä koulus-, elinkeino- ja työvoima-politiikkaan. Tämä ns. “Sailaksen paperi” otettiin nihkeästi vastaan po-liittisissa piireissä. Raportti ei perustunut ilkeämieliseen poliittiseen sa-lajuoneen tai väärään ideologiaan, vaan mielipiteistä riippumattomin,kylmiin tosiasioihin. Nykyisen palvelutason säilyttäminen edellyttääkolmea asiaa: työllisyysasteen nostamista, sairauksien ja sosiaalisten on-gelmien ennaltaehkäisyä sekä palvelutuotannon tehostamista (Lahti2004).

“Suomen vahvuudet ovat perusturvallisuus, luonto, koulutus ja terveydenhuol-to. Kaksi viimeistä ovat nyt haaste.”

“Politiikan vastuuttomuutta osoittaa, että Sailas joutuu esittämään välttämättö-mät uudistukset ja niitä muka vastustetaan, vaikka vaihtoehtoja ei ole.”

80

Hyvinvointivaltiosta on tullut meidän aikamme Neuvostoliitto, jota eisaa arvostella eikä pilkata. Jokainen poliittinen päättäjä kiiruhtaa ensim-mäisenä vannomaan, ettei aio romuttaa hyvinvointivaltiota, josta on tul-lut poliittinen tabu, koskematon ja kielletty puheenaihe. Poliittinen pro-paganda leimaa hyvinvointivaltion vastustajat uusliberaaleiksi riistäjiksiaivan samoin kuin takavuosina puhuttiin neuvostovastaisuudesta ja eh-dotettiin jopa sen kriminalisointia. Hyvinvointivaltio-mantra kahlitseekeskustelun ja luovat uudistukset, estää päättäväisen politiikan ja jopaavoimen keskustelun.

Hyvinvointivaltio on muka kehityksen huippu, perimmäinen saavutus,oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja hyvinvoinnin lähde, jonka jälkeenei enää tule mitään. Hyvinvointivaltio määrittelee, miten ihmisen pitääelää ja millaisia valintoja hän voi tehdä – sen palveluksista ei voi kieltäy-tyä eikä niille ole vaihtoehtoja. Hyvinvointivaltio on poliittista psyko-logiaa, jolla on helppo manipuloida ihmisiä ja jota on vaikea torjua, kos-ka silloin vastustaa näennäisesti ihmisten hyvinvointia, jota kukaan eitietenkään halua vastustaa. Julkisen rahan määrä tai monopolisoidut jul-kiset palvelut eivät riitä määritelmäksi.

Merkkitavarat ja toimeentulo eivät riitä ihmiselle, eikä maailma paranevaatimalla kunnalta lisää palveluja. On voitava itse aktivoitua, on saatavaonnistumisen kokemuksia, toimittava. Ihmisten oman toiminnan ja jul-kisen sektorin suhteessa on tarkistamisen varaa. Hyvinvointivaltio kes-kittää itselleen oikeuden päättää, mikä on oikein ja väärin. Vaikka poliit-tisessa propagandassa väitetään markkinavoimien ottaneen valtaa, tosi-asiassa mitään siirtymää ei ole tapahtunut: julkisen talouden osuus kokokansantaloudesta kasvoi vuodesta 1990 vuoteen 2000 yli viisi prosenttiyksik-köä. Käytännössä valtion ja kuntien velvollisuudet eivät ole vähenty-neet vaan lisääntyneet. (Harisalo & Miettinen 2004).

Arjen vaikeuksissa elävät perheet on saatu uskomaan, että ankaran vero-tuksen sietämisen palkkio on turvallinen hyvinvointivaltio. Tämä ei oletotta. Suomea uhkaa entistä ankarampi verotus – ja siitä huolimatta hy-

“Olen pessimistinen. Hyvinvointijärjestelmä eli kuntien peruslainsäädäntö onrakennettu kolmen prosentin kasvun varaan – ja sen jälkeen on vielä lisätty vel-

voitteita. Se ei ole tästä maailmasta.”

81

vinvointivaltion mureneminen jo lähivuosina, ellei muutoksiin kyetä.Sosiaali- ja terveysalan ongelmat liittyvät ennen muuta tulevaisuudenuhkiin – eivät palveluiden laatuun, joka on korkea. Esimerkiksi suoma-lainen terveydenhuolto on siihen kohdistettuihin voimavaroihin näh-den varsin laadukasta ja tehokasta: vuonna 2001 terveydenhuollon me-not olivat Suomessa 7 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT), kunvastaavat luvut olivat Ruotsissa 8,7 ja Saksassa 10,7 prosenttia BKT:sta.(Lahti 2004). Yksi selitys tähän ovat terveydenhuoltoalan matalat palkat– se toisaalta on ongelma, kun hyvin koulutettujen ammattilaisten pitä-minen Suomessa vaikeutuu. Suomen erikoissairaanhoidon tekninentaso on maailman huippua, mutta julkisen sektorin kokonaistehokkuusOECD-maiden häntäpäässä (Afonso et al. 2003). Tilanne on turhautta-va sekä terveydenhuollon henkilöstön että asiakkaitten kannalta. Osaa-va ja ahkera henkilöstö ei kykene mielekkääseen työhön “brezhneviläi-sessä” järjestelmässä.

Hyvinvointivaltio-mantraa käytetään poliittisena lyömäaseena ja vallanvälineenä. Tosiasiassa mikään vakavasti otettava taho Suomessa ei ehdota luo-pumista niistä arvoista, jotka liittyvät hyvinvointiyhteiskuntaan. Tämän ra-portin haastatelluista yksikään ei esittänyt julkisten hyvinvointipalvelu-jen lopettamista. Uudistajien puheenvuoroissa on kyse vain tavasta, joil-la näitä arvoja toteutetaan ja palveluita tuotetaan käytännössä edullisim-malla ja järkevimmällä tavalla. Länsimaisen oikeusvaltion ja markkina-talouden perustaan kuuluu yhteiskunnan tuki niille jäsenille, jotka eivätkykene huolehtimaan itsestään. Tasa-arvo ja luottamusta luova sosiaali-nen pääoma on kaikkien etu.

Juuri nyt on käynnissä hyvinvointiyhteiskunnan eloonjäämistaistelu,mutta kyse ei ole poliittisesta kamppailusta sen kannattajien ja vastusta-jien välillä, kuten virheellisesti kuvitellaan. Kyse on niiden edellytystensäilyttämisestä, joitten varassa hyvinvointiyhteiskunta lepää. On lope-tettava puhe hyvinvointivaltiosta – se viittaa holhoukseen ja haluunkierrättää kaikki julkisen sektorin kautta. On alettava puhua kansalais-

“Terveyspalveluissa kustannuksista 70 prosenttia syntyy odottamisesta ja30 prosenttia itse operaatiosta. Teollisuudessa oli sama tilanne 15 vuotta

sitten, mutta ei ole enää.”

82

ten hyvinvoinnista, toimivasta Mahdollisuuksien yhteiskunnasta, jossaolennaisinta on laadukkaiden palveluiden tarjoaminen asiakkaalle. Pal-veluiden tuottaja voi hyvinvointiyhteiskunnassa olla myös yksityinenyritys tai kolmannen sektorin järjestö.

7.2 SUOMALAISET PERUSARVOTTOIMIVAT YHÄ

Suomalaiset hyväksyvät laajasti ns. Euroopan sosiaalisen mallin, jonkakeskeisiä arvoja ovat sosiaalinen yhteenkuuluvuus, syrjäytymisen ja syr-jinnän torjuminen sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Jokaisen EU-maanomassa vallassa on rakentaa kilpailukykyinen järjestelmä. Näistä perus-arvoista eivät myöskään tähän raporttiin haastatellut ole eri mieltä. Senlisäksi hyvin monet heistä korostavat vielä perinteisempiä arvoja, jotkaovat vaarassa jäädä unholaan.

Vanhastaan Suomessa arvostettuja asioita ovat olleet ahkeruus, säästäväi-syys ja henkilökohtainen vastuullisuus. Myös nämä arvot ovat yhä päte-viä – vaikka eivät juuri nyt muodissa. Niitä ei saa unohtaa. Hyvinvoin-tiyhteiskunta ei saa merkitä pelkästään ihmisen oikeuksien korostamistavastuun ja velvollisuuksien kustannuksella. Muuten seurauksena onmoraalinen köyhyys, välinpitämättömyys ja rappio. Hyvinvointivaltio voipahimmillaan olla samanlainen harha kuin oli marxilainen valtio. (Harisalo& Miettinen 2004).

Suomalaisten perusarvojen puolustaminen ja paneminen käytäntöön onyhteinen haaste, johon vastaaminen kuuluu kaikille suomalaisille. Suo-messa on löydyttävä yhteinen näkemys siitä, mitkä ovat ne yhteiset ar-vot, joihin kaikki tahot sitoutuvat. Sen jälkeen keskustelu arvojenimplementaatiosta, käytännön toteuttamisesta on nykyistä sujuvampaa.Suomessa on lähdetty siitä, että uudistuksia tehtäessä erityinen huomiokiinnitetään siihen, millainen on yhteiskunnan heikoimpien jäsentenupside eli etu. Tämä oikeudenmukaisuutta korostava etiikka on edel-leen pätevä. Sen toteuttaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että yhteis-kunnan enemmistö voi määritellä itsensä heikoksi edunsaajaksi.

Yksilön vastuuta omasta itsestä ja myös läheisistään ei saa ulkoistaa. Viran-omaiskeskeinen ajattelu on jäykkyydessään sopimaton monimutkaisiinnykyajan muutostilanteisiin. Nykyinen järjestelmä on luotu säädellyssä

83

yhteiskunnassa toisenlaisiin oloihin. Suomi ei kestä, ellei hyvinvointiyh-teiskuntaa uudisteta. Edessä ovat suuret veronkorotukset ja kilpailuky-vyn menetys.

Holhous- ja viranomaisyhteiskunnasta on päästävä uuteen yhteisölli-syyteen ja vastuullisuuteen, jossa yksilöt, perheet ja yhteisöt ovat soli-daarisia. On kyettävä kantamaan itsekin vastuuta. Yhteiskunta auttaa,kun omat voimat pettävät. Tämä on yksilön ja yhteiskunnan kannaltaterveen ja kestävän sosiaalipolitiikan lähtökohta.

7.3 KILPAILU TEHOSTAMAAN JULKISTASEKTORIA

Julkisen sektorin toimijat haluavat liian usein suojella saavutettuja etu-jaan eli omaa rooliaan. Monet heistä vaikuttavat myös politiikassa –sekä kunnallisella että valtiollisella tasolla: useilla paikkakunnilla jopapuolet kunnanvaltuutetuista on kunnalla töissä. Eräissä pienissä kunnissaluottamusmiehet vastustavat kuntien yhdistämistä pelätessään menettä-vänsä luottamustoimensa. Kyse ei ole vain vallan menetyksestä, vaanmonelle pienituloiselle kunnalliset kokouspalkkiot ovat merkittävä li-säansio - pääkaupunkiseudulla kyse ei ole enää ihan pienistäkään eduis-ta. Oman aseman varjeleminen pyhittämällä vanha järjestelmä on lyhytnä-köistä politiikkaa.

Tämän raportin haastatteluissa tuli ilmi, että Suomen jäykän julkisensektorin omaan tuotantoon perustuvan hyvinvointivaltiomallin kaava-mainen ylistys estää muutokset ja kehityksen. Julkisen puolen tuotta-vuus ei ole kehittynyt yksityisen sektorin tapaan, siinä ei ole käytettytutkimusta ja kehitystä eikä strategisia näkökulmia. Prosessien uudista-

“Väestörakenne muuttuu. Miksi kaikki vanhat resurssit halutaan säilyttää,vaikka tarpeet muuttuvat?”

“Suomen äärimmäisiä piirteitä on hillitön juopottelu. Missään muussa eu-rooppalaisessa pääkaupungissa ei näe keskellä päivää nuoria tyttöjä ympäri-

päissään tekemässä tarpeitaan puistossa. Vanhempia pitäisi sakottaa. “

84

minen ja osaaminen on heikkoa. Kunnan perustehtävästä ei keskustellariittävästi eikä siitä, voisivatko markkinat hoitaa osan velvoitteista.

Vallan ja vastuun jakaantuminen eri paikkoihin on julkisen sektorinkeskeisiä ongelmia. Suuri osa julkisesta palvelutuotannosta on kuntienvastuulla, mutta päätöksiä tehdään Arkadiamäellä – siinä yksi syy edus-kunnan hölläkätiseen kansalaisten subjektiivisten oikeuksien lisäämi-seen.

Kunnilta puuttuu tilaajaosaaminen, jonka varaan voisi perustaa kilpaillutmarkkinat. Päätöksenteko perustuu dokumentaatioon, talousohjaukseenja kustannuslaskentaan, jota koetellaan oikeudessa ja KHO:ssa. Asiak-kaalla ei ole mitään tekemistä tässä ajattelussa. Ei myöskään vaihtoeh-toisilla tavoilla tuottaa hänelle palveluita. Kuitenkin samaan aikaan glo-baalit palvelumarkkinat ovat kehitttymässä: Sodexho, ISS ja muut kan-sanväliset toimijat ovat jo tulleet. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta myössuomalaisille palveluyrityksille olisi tilaa. Ne eivät voi kehittyä, koskakunnat eivät kykene toimimaan tilaajina ja tuottajina, kilpailuttamaan jakäyttämään niitä. Ja toiselta puolen: kaupungit ja kunnat ovat tilaajinaisoja – parin sairaanhoitajan yksityinen palveluyritys ei yksin pysty vas-taamaan kysyntään. Tarvitaan myös palveluyritysten verkostoitumista jaohjausta laatustandardeihin.

Terveydenhuoltopalveluista julkinen sektori tuottaa noin 80 prosenttia,ns. kolmas sektori kolme prosenttia ja yritykset 17 prosenttia. Sosiaali-palveluissa osuudet ovat 78, 17 ja 5 prosenttia. Vaikka paljon puhutaantukipalveluiden ulkoistamisesta yrityksille, todellisuudessa tukipalve-luissa yksityisen sektorin osuus oli v. 2001 kiinteistönhoidossa 30 pro-senttia sekä siivous- ja ruokapalveluissa vain 10 prosenttia. (Lahti 2004).

Miksi kannattaa yksityistää ja ulkoistaa? Siksi, että niiden kautta voidaanmonissa tapauksissa tarjota kuntalaiselle laadukkaita palveluita alemmal-la veroasteella.Yksilöllisten ja muuttuvien tarpeiden huomioon ottami-nen on helpompaa yksityisellä kuin julkisella sektorilla: markkinoillaasiakas ja valinnanvapaus korostuvat. Kilpailu tehostaa toimintaa ja las-kee hintaa. Ruotsissa on jo todettu yksityisten ostopalvelujen määrän

“Viranomainen haluaa perustaa yhä uusia virkoja ongelmien ratkaisemiseksi,vaikka pitäisi supistaa viranomaistoimintaa ja miettiä uusia vaihtoehtoja.”

85

kasvun synnyttävän myönteisen kierteen: julkisen sektorin lisääntyvättilaukset yksityisiltä lisäävät uutta yritystoimintaa ja sen mukana talous-kasvua ja työllisyyttä, kunnallisvero laskee ja alueellinen kehitys tasapai-nottuu. (Morin et al. 2003). On luotu entistä edullisempaa, mutta pa-rempaa palvelua. Lisäksi ruotsalaiset ovat jo havainneet, että palvelutovat vientituote, jonka kysyntä kasvaa.

On toki otettava huomioon, että yksityisen sektorin mahdollisuudettoimia palvelujen tarjoajana vaihtelevat palveluittain. Kuntien tulisikinlaatia kuntakohtaiset, 10 vuotta kattavat palvelustrategiat, joissa kuva-taan tarve ja muutospaineet. Se olisi myös signaali yksityisille yrittäjillesiitä, millaiseen palvelutuotantoon kannattaa ryhtyä. Julkista sektoria onsiis kehitettävä tilaajana ja yksityisiä palveluyrityksiä tuottajina.

Onneksi valmius muutokseen on viriämässä. Uudessa ajattelussa palvel-jen tuottajana voi toimia muukin kuin julkinen viranomainen. Lähtö-kohtana ei ole viranomaisen suoritus, vaan asiakkaan tarve. Asiakaskeskeisyyson julkisen sektorin uudistamisen lähtökohta myös tuotantomalleissa.(Hyvä Suomi 2003).

Kilpailu on erinomainen konsultti palvelutuotannon tehostamiseksi. Kilpailuvoidaan luoda esimerkiksi palvelusetelillä, jonka arvo kattaa merkittävänosan kustannuksista niin, että kansalainen voi aidosti valita yksityisen jajulkisen palveluntuottajan välillä. Käypä palveluseteli synnyttää terveh-dyttävän kilpailun lisäksi runsaasti uusia yrityksiä – todelliset palveidenmarkkinat. Setelijärjestelmässä kunnalla on vastuu palveluiden laatuvaa-timuksista, se kertoo kuntalaisille, mitkä yritykset täyttävät vaatimuksetja antaa asiakkaalle vapauden valita järjestelmän piiristä sopivimmanvaihtoehdon. Poliittisen päättäjän on pidettävä huolta siitä, ettei ns. pal-veluiden verokiila estä kehitystä.

Ikääntyville tarkoitettujen palveluiden tuottaminen on haaste, kunmeillä on vuonna 2015 neljännesmiljoona eläkeläistä enemmän kuin nyt.Heidän tarpeitaan ei hoideta nykyrakenteilla. Uudet palvelumuodotvoivat olla hyvinkin yksinkertaisia. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla onjo käynnistetty kauppakassipalvelut, joiden ansiosta kodinhoitajien eienää tarvitse käydä kaupassa asiakkaidensa puolesta: kauppias kuljettaatilatut tavarat suoraan kotiin. (Lahti 2004). Kaupalla onkin tulevaisuu-dessa huomattava rooli palveluiden tarjoajana – ja sitä vahvistaa uudenteknologian leviäminen. Internet ja mobiiliteknologia helpottavat

86

myös muiden palveluiden tarjoamista, tuottamista ja käyttämistä. Kun-nissa voitaisiin jo nyt ryhtyä suunnittelemaan oman alueen palveluidentehostamista tieto- ja viestintäteknologian avulla. Yksityisyyden suojanverukkeella ei saa estää järkevää tietoverkkojen hyväksikäyttöä esimer-kiksi terveydenhuollossa, missä tällä hetkellä tehdään samoja töitä mo-neen kertaan ja estetään potilastietojen perusteltu käyttö.

Suurten ikäluokkien siirtymistä eläkkeelle itse julkisen palvelusektorinpiiristä tulee käyttää hyväksi julkisten palvelujen ulkoistamiseen: palve-lujen tuottamisessa yksityinen ja julkinen sektori, myös ns. kolmas sek-tori eli kansalaisjärjestöt kilpailevat, rahoitus hoidetaan julkisesti ja tilaavaviranomainen, useimmiten kunta, valvoo laadun. Seurauksena remontis-ta on nykyistä matalampi veroaste ja entistä toimivampi julkinen sek-tori. Ruotsista on syytä etsiä esimerkkiä – jälleen kerran.

Terve kilpailu synnyttää myös terveydenhuoltoon erityisosaamisenkeskittymiä ja nostaa laitosten käyttöastetta. Suomessa on jo esimerk-kejä uudesta toimintatavasta, kuten lonkkaleikkauksiin ja sydäntutki-mukseen erikoistumisesta. Kustannustehokkuus on kokonaan toistakuin eräissä kunnallisissa laitoksissa. Tällaisesta terveydenhuollon osaamis-keskittymästä on mahdollista kehittää myös kansainvälisesti kilpailukykyinenvientituote – siis uusi mahdollisuus ulkomaankauppaan. Suomella on täy-det mahdollisuudet rakentaa hyvästä osaamisesta myös uutta vientiä.

Tätä kaikkea tarkoittaa terveydenhuollon, ja ylipäänsä palvelusektorin,toiminnan tehostaminen. Liian usein tehokkuusvaatimus torjutaanmuka epäinhimillisenä piiskaamisena työhön. Siitä ei ole kyse, vaan en-tistä järkevämmästä ja kaikkien – kuntien, työntekijöiden ja asiakkaiden– kannalta entistä tyydyttävämmästä toiminnasta, osaamisen keskittä-misestä ja hyvästä markkinoinnista.

Uusien markkinoiden syntyminen riippuu paljolti siitä, missä määrinjulkinen sektori voi siirtää omaa palvelutuotantoaan yksityiselle:OECD on kiinnittänyt huomiota siihen, että lähes kaikki julkiset pal-velut tuotetaan meillä kuntatasolla, mutta kilpailu ei ulotu sinne. Tämänvuoksi Suomeen on syntynyt lähes täysin kilpailulta suljettu sektori: julkiset

“Palveluiden teollistaminen tarkoittaa teknologian tulemista palveluihin. Pan-keissa se tapahtui pakosta. Terveydenhuollossa se muuttaa kaiken.”

87

palvelut. Vanha byrokratia toimi oloissa, jotka vallitsivat vanhassa säädel-lyssä yhteiskunnassa. Nyt tavitaan uutta lähestymistapaa. On vakavastipohdittava, onko kuntien ylipäänsä syytä harjoittaa yritystoimintaa:millainen pätevyys niillä on siihen?

7.4 KAUPUNGEISTA KUKOISTUKSENLÄHTEITÄ

Historian kuluessa on syntynyt kaupunkeja, joissa kukoistavat rinnak-kain kulttuuri ja elinkeinoelämä. Eräät niistä ovat vaikuttaneet koko ih-miskunnan kehitykseen: Ateena, Rooma, Berliini, New York. Myös tänäpäivänä tapahtuu näin. Tutkittaessa kaupunkien kukoistuksen edelly-tyksiä on havaittu mm. että luovien yhteisöjen taustalla on samantapai-sia ominaisuuksia. Informaatio ja tiedon keskittyminen, kompetenssinja luovuuden yhdistyminen niihin luovat menestyksen. Menestyvätkaupungit ovat houkuttelevia ja niissä voi elää hyvää elämää. (Kolbe2004).

Kaupunkien menestystä tutkittaessa on löydetty menestystekijöinäkolme “t”:tä: tolerance, technology, talent (suvaitsevaisuus, teknologia,osaaminen). Suvaitseva ilmapiiri lisää luovuutta, joka rikkoo perinteisetrajat. Korkea ammattitaito, verkostoituminen ja uusi teknologia, muttamyös kyky ottaa riskejä luo menestystä. Kaupungeissa tulevaisuutta ra-kennetaan inhimillisin voimavaroin, lahjakkuuden varassa eikä luon-nonvarojen pohjalta. (Goldberg 2004). Luovat hakeutuvat ympäristöön,joka tarjoaa mahdollisuuden luovaan työskentelyyn ja elämäntapaan.Suomi sijoittuu Richard Floridan tutkimusten mukaan luovuusindek-siltään maailman kärkeen. Haasteemme on liian pieni väestö kriittisenmassan aikaansaamiseksi.

Suomalaiset ovat aina ihannoineet maaseutua: kaupunkilaisenkin idyllion omakotitalo järven rannalla keskellä kaupunkia. Nyt on aika arvostaamyös aitoa kaupunkilaisuutta. Kaupunkilaisuus on kova juttu. Se tiedetäänmyös monissa kirkonkylissä ja taajamissa, jotka ovat viime vuosina ha-lunneet muuttua kaupungeiksi. Uuden ajan luova syke on kaupungeissa– niin tieteen, yritystoiminnan kuin kulttuurinkin saroilla. Siellä ovatuudet verkostot ja sosiaaliset yhteydet.

88

On rakennettava kaupunkien innovatiivisia ympäristöjä, työn ja perhe-elämän yhteen sovittavia malleja, lasten hyvinvointia tukevia ympäris-töjä. Työtiloja voidaan yhdistää vapaa-ajan viettoon, tietotyön ja käsi-työn tiloja. Niistä voisi tulla yritysten, koulujen ja ympäröivän yhteisön käy-tössä olevia yhteisiä tiloja, joilla on eri käyttäjiä eri vuorokauden aikoina.Kunnilla on paljon tilaa, seiniä ja lattioita, laitteita ja koneita, joita käyte-tään vähän, vaikka niihin on sidottu paljon rahaa. Huippukallis teknolo-gia seisoo, vaikka sen käyttäjiä olisi lähellä. Teollisuudella ei ole varaatällaiseen. Kuntien sisällä onkin jo tehty kokeiluja, joissa yhdistetäänyksityinen yritteliäisyys kunnan palvelutarjontaan. Näitä pyrkimyksiäpitää jatkaa ja rohkaista.

Kaupunkitalous on saatava kuntoon yhdistämällä kunnat tarkoituksen-mukaisen kokoisiksi yksiköiksi, suuriksi kaupungeiksi. Nykyinen järjes-telmä perustuu oloihin, jotka vallitsivat 200 vuotta sitten. Kunnallisen hallin-non rakenteet on muutettava nykyaikaa vastaaviksi. Myös palveluidenverkottaminen ja kuntien erikoistuminen ovat alkutekijöissään.

Räikeä esimerkki keinotekoisesta kuntajaosta on pääkaupunkiseutu,jonka tulisi olla maan innovatiivisin ja viihtyisin alue kansakunnan täh-dätessä globaaliksi huippuosaajaksi. Tämä on kuitenkin mahdotonta, jospk-seudun kunnat ovat kykenemättömiä yhteistyöhön mm. asumisenja liikenteen järjestämiseksi kansalaisia tyydyttävällä tavalla ja elinkei-notoiminnan kannalta tarkoituksenmukaisesti.

Pääkaupunkiseutua tulisi ryhtyä kehittämään nykyistä systemaattisem-min ja tavoitteellisemmin luovien innovaatioiden kehdoksi. Helsinki onsiisti, turvallinen ja tyylikäs kaupunki, kuitenkin vailla sitä kulttuuristaenergiaa, joka tekisi sitä kansainvälisesti kiinnostavan. Menestyvät alu-eet kykenevät houkuttelemaan, kehittämään ja pitämään luovia ihmisiä.Kansainvälistyminen, kulttuurin ja yrittäjyyden vahvistaminen synnyt-tävät luovaa energiaa. (Sotamaa 2004). Tarvitaan yritysten, luovien am-mattien harjoittajien ja julkisen sektorin yhteistyötä synnyttämään uu-denlaisia taloudellista ja sosiaalista kehitystä eteenpäin vieviä innovaati-oita. Olennainen osa tätä on yrittäjyyden edistäminen ja ulkomaalaistenosaajien houkutteleminen.

Myös kunnat voivat olla kukoistuksen keskuksia. Tämä edellyttää kui-tenkin kaavamaisen ajattelun hylkäämistä. Toiset kunnat voivat erikois-tua eläkeläisten palveluihin, kun toisilla taas on palveluita erityisesti

89

Kaupunkitalouden uudet pelisäännöt

Suomalaiset suuryritykset, osuuskunnat sekä osin myös valtio ovat1980-luvun lopulta lähtien käyneet läpi merkittävän rakennemuutok-sen. Ne ovat karsineet toimintansa rönsyt ja keskittyneet ydintehtä-viinsä. Muutoksen avulla nämä organisaatiot ovat kasvattaneet tehok-kuutta, lisänneet läpinäkyvyyttä ja kohentaneet kilpailukykyä. Ilmannäitä muutoksia kansantaloutemme kasvu olisi ollut huomattavasti alhaisempi.

Kunnissa ja kaupungeissa muutos on vielä edessä. Kunnat ja kaupun-git elävät vanhaa sekatalouden aikaa yhä edelleen. Kehittyvistä mark-kinoista huolimatta suljettu kuntasektori haluaa tuottaa valtaosan pal-veluistaan itse. Näiden tuotannon lisäksi etenkin suuret kaupungit toi-mivat lukuisilla muilla aloilla oheispalvelutuotannosta ja kiinteistöbis-neksestä puhtaasti teolliseen toimintaan. Kaupunkien monimuotoisetrakenteet ja organisaatiot, puutteellinen taloudellinen raportointi sekäepäselvät hallinnon käytännöt ja vastuunjaot eivät täytä tämän päiväntaloudelliselle toiminnalle asetettavia vaatimuksia.

Nämä rakenteelliset ongelmat painavat jo raskaasti kuntataloudenreessä. Lakisääteisten peruspalvelujen hoidossa on jatkuvia ongelmia;etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetuksen kustannuskehi-tys on karkaamassa käsistä. Rahoitusongelmat ovat kroonisia samaanaikaan kun kaupunkikonsernien sisällä makaa runsaasti laiskaa pää-omaa ydintoiminnan kannalta toisarvoisissa kohteissa, matalilla tuotto-vaatimuksilla ja puutteellisen valvonnan alaisena.

Kaupunkien tulisi ottaa reipas askel eteenpäin: seurata yritysten jaosuuskuntien viitoittamaa polkua, tarkastella omaa toimintaansa kriit-tisesti ja keskittyä niille laissa säädettyihin ydintehtäviin. Niiden pitäisilisätä raportoinnin ja hallinnon läpinäkyvyyttä sekä vapauttaa resursse-ja ydintoimintoihin nähden toissijaisista toiminnoista. Tilaaja-tuottaja -malli on kaupunkien rakennemuutoksen keskeinen työkalu. Siinäkaupunki tai kuntayhtymä on ammattimainen palvelujen ostaja. Tuo-tantoa voivat hoitaa joko julkiset tai yksityiset tuottajatahot. Tilaaminenperustuu kuntalaisten palvelujen tarpeen jatkuvaan ja ammattimaiseenarviointiin, eikä tuotantokoneiston lähtökohtiin. Tilaaja-tuottaja –mal-lin myötä kuntien johdon osaamisvaatimukset tulevat muuttumaan ostami-seen, tilaamiseen ja laadunvarmistamiseen liittyvän kompetenssin korostuessa.

Hyvinvointiyhteiskunta rakentuu oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvonperiaatteille ja sen keskeinen instrumentti on yhteinen rahoitus vero-varoin. Hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden mittari on se, ovatkosen palvelut kaikkien saatavilla, eikä se, kuka sen palvelut tuottaa.

Lähde: Bo-Erik Ekström/EVAn Kaupunkitalous-raportti (ilmestyy syksyllä 2004)

90

nuorille perheille. Jo nyt eräät kunnat ovat profiloituneet opiskelukes-kuksiksi tai kesämökkialueiksi. Tässäkään ei ole mitään uutta: ennen pu-huttiin teollisuuspaikkakunnista ja maaseudusta. Kuntien päättäjien onvoitava käyttää luovuutta ja mielikuvitusta, jotta kunkin alueen hou-kuttelevuus, parhaat ominaisuudet ja edellytykset saadaan esiin.

Nyt yksityiset palvelut, kuten pankit ja kaupat, ovat vaarassa kadotapienistä kunnista. Pitäisikin luoda uudenlaisia palvelukeskittymiä. Esi-merkiksi kioskin, pankin ja postin yhdistelmiä on jo kokeiltu menes-tyksellä. Jollakin paikkakunnalla kioski, elokuvateatteri, matkailu- jakongressikeskus muodostavat yhden yksikön. Tällaista luovaa mieliku-vitusta, yrittäjyyttä ja palveluiden ennakkoluulotonta yhdistämistä tar-vitaan.

Luovuus yksinään ei ole onnistumisen tae. Myös valtakunnallista ohja-usta ja tiivistä yhteistyötä tarvitaan – erityisesti tietoyhteiskunnan pe-rusedellytysten rakentamiseksi. Nykyaikaisten tietoverkkojen rakentami-nen on johtamassa kuntatasolla katastrofiin: kunnat rakentavat erilaisia luo-via versioita, jotka ovat yhteen sopimattomia ja pirstaloivat entisestäänpalveluiden käyttömahdollisuuksia. Kansallisen tietoyhteiskuntapolitii-kan tehtävä on luoda edellytyksiä tieto- ja viestintäteknologian käyt-töön ottamiselle eri sektoreilla, mutta myös kansalaisten arjessa.

Pelkkä digitalisaatio ei riitä. Sitä on täysimääräisesti hyödynnettävä.Kunnilla on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia uuden tekno-logian soveltamisessa. Kuvittelemme olevamme maailman parhaita tie-toteknologiassa. Kuitenkin tietotekniikan ja viestintäpalveluiden käyt-töönotto suomalaisessa elinkeinoelämässä ja julkishallinnossa on ollutvarsin hidasta joihinkin maihin, erityisesti Yhdysvaltoihin verraten. Tek-niikan kasvupotentiaalia ei ole käytetty riittävästi hyväksi viestintä-,pankki- ja vakuutussektorin ulkopuolella. Tietoyhteiskuntapalvelujentuotanto ja käyttö ei ole sillä tasolla, jota infrastruktuuri edellyttäisi.Tvt-tuotteiden ja palvelujen käyttäjinä emme kuulu maailman kär-keen. (Viestintäfoorumi 2004).

“Sähköistäminen ja teollistumisen läpimurto olivat yhtä suuria muutoksia kuinnyt käynnissä oleva maailman digitalisoituminen.”

“Suomen kilpailukyvyn varmistaminen riippuu siitä, onnistummeko digitalisoi-maan Suomen.”

91

Toimenpide-ehdotuksia:

* Asiakkaan tarve viranomaisen suorituksen sijasta julkisen pal-velun lähtökohdaksi – kilpailua lisättävä palvelutuotannon te-hostamiseksi

* Kunnat voivat luopua yritystoiminnasta ja siirtää sen aidoilleyrittäjille

* Julkisen sektorin, varsinkin kuntien on huolehdittava tieto-verkkojensa yhteensopivuudesta

* Kunnat suunnittelemaan tvt:n, erityisesti mobiiliteknologiankäyttöä palveluissa

* Yksityisyyden suoja ei saa estää järkevää yhteistyötä, kutentietoverkkojen käyttöä potilaan hyväksi

* Pääkaupunkiseudusta on kehitettävä luovien innovaatioidenkeidas ja globaalin huippuosaajan esimerkki

Avainsanoja:

hyvinvointiyhteiskunta-mantra; poliittinen tabu; kaikki hyväksyväthyvinvoinnin arvot; köyhän upside; vastuuta ei saa ulkoistaa; aidot jaarvokkaat palvelusetelit; terveydenhuollon osaamiskeskittymät; asi-akkaan tarve ratkaisevaksi julkisissa palveluissa; kaupungit kukoista-viksi; kaupunkilaisuus arvoon; kunnat yhdistettävä suuriksi kaupun-geiksi; pääkaupunkiseutu yhdistettävä luovuuden kehdoksi; kuntienvoitava erikoistua.

92

8 EDELLÄKÄVIJÄ-YHTEISKUNTATARVITSEE OMISTAJIAJA YRITTÄJIÄ* Pörssin markkina-arvosta jo kolme neljännestä on ulkomaalaisten

käsissä – Suomi on poikkeus muihin verrattuna* Suomalaisten suorat sijoitukset ulkomaille ovat 20 miljardia euroa,

ulkomaalaisten sijoitukset Suomeen 7 miljardia* Suomen hallitukset kannattavat aina yrittäjyyttä, mutta eivät saa ai-

kaan mitään sen elvyttämiseksi* Suomessa on yrittäjyysvaje: tarvitaan lisää keskisuuria ja kasvuha-

kuisia yrityksiä* Asennevamma vaikuttaa kaikkeen, myös verotukseen: naapurin

menestyminen ei ole ilon aihe, mutta menehtyminen on

8.1 KUHNURIYHTEISKUNTATULEVAISUUDEN UHKANA

Suomi tarvitsee elinvoimaisia yrityksiä ja suomalaisia omistajia ollak-seen kilpailukykyinen hyvinvointiyhteiskunta. Hyviä suomalaisyrityk-siä siirtyy koko ajan ulkomaalaisten haltuun. Ulkomaiset sijoitukset si-nänsä ovat tervetulleita ja tarpeellisia: ongelma ei ole kansainvälisenomistuksen suuri määrä, vaan suomalaisen omistuksen pieni määrä.Suomalaiset yritykset ovat arviolta 30 prosenttia halvempia kuin vas-taavat amerikkalaiset ja 15-20 prosenttia halvempia kuin ruotsalaisetyhtiöt.

Suomalaisten yritysten ajautuminen ulkomaalaisomistukseen liianedullisesti ja tuotekehityspanostusten kannalta liian varhain ei ole Suo-

”On vasta kymmenen vuotta siitä, kun liityimme EU:n jäseneksi. Vastasilloin avauduimme.”

93

men etu. Vaara on todellinen, sillä Helsingin pörssi on jo nyt suhteelli-sen epälikvidi markkinapaikka. Sieltä on ostettu pois useita yrityksiämuutaman vuoden aikana ilman että tilalle on tullut uusia. Pörssinmarkkina-arvosta kolme neljännestä on ulkomaalaisten hallussa. Suomion ääritapaus: muissa maissa ulkomaalaiset omistavat huomattavasti pie-nemmän osuuden julkisesti kaupan olevista osakkeista. (Puttonen2004)

Vaikka omistamisen kansainvälistyminen on myös luonnollista ja toi-vottavaa kehitystä, Suomi ei saa muuttua kuhnuriyhteiskunnaksi, jossaraadetaan ulkomaisessa pesässään lihovan mehiläiskuningattaren hyväk-si. Ulkomaille siirtynyt omistus merkitsee myös sitä, että Suomessa si-jaitsevat yrityksen toiminnot voidaan ilman suurempia tunnonvaivojatarvittaessa heittää ulos maasta. Tulevaisuudessa on varmistettava, ettämenestyvien kansainvälisten suomalaisyritysten omistajissa on myössuomalaisia.

Lohduton tulevaisuudenkuva on sellainen, jossa valtion kustannuksellakoulutetut asiantuntijat kehittävät valtion rahoittamissa tutkimuspro-jekteissa innovaatioita, joita kansainväliset teknologia- ja lääkealan yri-

Kuva 13. Valtaosa suomalaisten yritysten osakkeista on ul-komaisessa omistuksessa. Lähde: Vartia - Ylä-Anttila 2003

94

tykset käyvät tilaisuuden tullen ostamassa alihintaan. Suomalaisia yri-tyksiä ei pidä suojella kansainvälisiltä sijoittajilta, mutta avoimilla rahoi-tusmarkkinoilla on huolehdittava siitä, ettei yrityksiä osteta alle tori-hintojen. (Puttonen 2004).

Suomalaiset yritykset ovat aidosti kansainvälistyneet viimeisen 20 vuo-den aikana. Erityisesti niiden investoinnit Kiinaan ja muualle Aasiaanovat lisääntyneet nopeasti 2000-luvulla. Vuonna 2000 suomalaisten suo-rat sijoitukset ulkomaille olivat 20 miljardia euroa, kun vastaavat ulko-maalaisten sijoitukset Suomeen olivat vain seitsemän miljardia. Merkit-tävä osa kansainvälisiä sijoituksia ovat olleet suomalaiset yrityskaupat,jotka ovat keskeinen osa yritysten kansainvälistymisstrategiaa. (Putto-nen 2004). Aasian osuus maailman teollisuustuotannosta on noussut lä-hes 40 prosenttiin, kun Euroopan osuus on supistunut vajaasta kolman-neksesta 10-15 prosenttiin. Yhdysvaltoihin verrattuna EU-tuottavuus

Kuva 14. Helsingin pörssissä ulkomaalaisomistuksen osuuson huomattavasti muita korkeammalla tasolla. Lähteet:Puttonen 2004, FESE

“Kilpailulainsäädäntö on mennyt niin pitkälle, etteivät isot yritykset voi teh-dä enää mitään Suomessa: kasvu ja yrityskaupat on kielletty – on mentävä

ulos. Näin syntyy pieniä suomalaisyrityksiä, jotka on helppo napata.”

95

on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana 1-1,5 prosenttiyk-sikköä hitaammin. Myös EU:n sisäiset investoinnit ovat alhaisia Aasiaanverrattuna.

Suomalaiset yritykset ovat oivaltaneet, että Aasiasta on tullut maailmantärkein teollisuustuotantoalue. Tätä ei pidä nähdä pelon aiheena, vaankoko kansakunnan mahdollisuutena. Aasiaan liittyy riskejä, eroja jaepävakauksia, mutta siellä ovat myös markkinat.

Suomalaisen omistamisen vahvistaminen merkitsee lisää kansan kasvol-lisia omistajia, joilla on menestymisen nälkä. Kansakunnan vaurastuessamyös omistamisesta on tehtävä houkuttelevaa, jotta voidaan varmistaasuomalaisen pääoman riittävyys sekä suomalaisten sijoittajien ja yritys-ten edellytykset toimia tehokkaasti avoimen maailmantalouden olo-suhteissa. Suomi ei ole tällä hetkellä omistamiseen houkutteleva maa –päinvastoin.

Kuva 15. Suorien sijoitusten määrä Suomesta ulkomaille onhuomattavasti suurempi kuin ulkomailta Suomeen. Lähde:Vartia - Ylä-Anttila 2003

96

8.2 VALTIO JA KANSAINVÄLINENOMISTUS

Hallitus on ilmoittanut, että valtion roolin tulee olla uuden yrittäjyy-den synnyttäjä ja valtionyrityksiä on yksityistettävä. Myyntituloja ha-lutaan käyttää entistä enemmän innovaatiorahoitukseen, mm. korkeanteknologian yrityksiin. (Pekkarinen 2004). Valtion rooli omistajana onmuuttunut markkinatalouden oloissa lopullisesti: valtion tulee käyttäy-tyä kuten muutkin omistajat. Sen omistajapolitiikan uskottavuutta hei-kentää yhtiöiden omistuksen hallinnointi yhdeksän ministeriön kesken.

Suomessa valtio omistaa osakkeita noin viidessäkymmenessä merkittä-vässä yhtiössä, joista kymmenen on listattu pörssissä. Osakesalkun arvooli 13,1 miljardia euroa vuoden 2003 lopussa. Tähän raporttiin haasta-teltujen asiantuntijoiden mukaan valtion tulisi vähentää, hajauttaa ja ak-tivoida omistustaan – kaavamainen luopuminen ei ole ainoa malli.Omistusrakenne on Helsingin pörssissä muutenkin keskittyneempikuin maailmalla yleensä. Kuitenkin hajautunut omistus lisää kaupan-käyntiä.

Jos halutaan lisätä likviditeettiä Suomen arvopaperimarkkinoille, sinneon saatava enemmän uusia sijoittajia. Suomalaiset kotitaloudet ovatotollisin sijoittajajoukko, koska sen voi odottaa painottavan tuttuja suo-malaisia osakkeita. Tällä hetkellä suomalaiset säästävät lähes yksinomaanpankkitileille: talletuksia on 60 miljardia, puolet bruttokansantuotteenarvosta. (Puttonen 2004)

Suomalaiset ovat myös sitoneet huomattavia pääomia asuntoihin. Kan-santalouden kannalta tällainen pakkosäästäminen oli perusteltua vielätakavuosina, kun pääomista oli pulaa, mutta ei enää. Omistusasunto-markkinoiden rinnalle olisi luotava tehokkaat vuokra-asuntomarkkinat,jotka helpottaisivat myös pääkaupunkiseudun työvoimapulaa ja antaisi-vat vähävaraiselle väestölle liikkumatilaa ja kulutusmahdollisuuksia.Pääomien vapautuminen asunnoista voisi sopivien insentiivien tuellajohtaa suomalaisen osakeomistuksen kasvuun.

Suomalainen yhteiskunta on perinteisesti virkavaltavetoinen. 2000-lu-vulla vaurautta ei enää luoda valtion toimin, vaan talouden mikrotasolla.Siksi hallitusten tehtävänä on luoda ympäristö, joka houkuttelee sijoi-

97

tuksia ja tukee tuottavaa kasvua. Suomessa Nokiaa lukuun ottamattatuottavuuden, innovaatioiden ja uuden bisneksen veturit eivät ole eri-tyisen vaikuttavia tai innostavia. Suomessa on kiinnitettävä entistäenemmän huomiota toimiviin pääomamarkkinoihin.

Yksityishenkilöiden osuus omistajina on vertailukelpoisissa maissa ko-konaan toista luokkaa kuin Suomessa. Osakesijoitusten suhteellinen jaabsoluuttinen osuus on entisestään vähentynyt, vaikka varallisuus onkasvanut. Valtion tulisi suosia osakesäästämistä, mutta se jarruttaa sitämm. vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ja Siva-järjestelmän muutoksilla.Verojärjestelmäkin on muuttunut entistä sekavammaksi. (Puttonen2004) Suomi itse on lisännyt suoria sijoituksia ulkomaille: ne ovat kas-vaneet viimeisten kymmenen vuoden kuluessa 14 miljardista eurosta59 miljardiin. Suomalaisten palveluksessa ulkomailla on nyt 315 000henkeä – kymmenen vuotta sitten oli 137 000. Yli kaksi kolmasosaa si-joituksista on tehty EU:n alueelle.

Rahoitusjärjestelmät ovat uudistuneet ja monipuolistuneet kymmenes-sä vuodessa. Myös julkis-yksityisen yhteistyön (ns. public-private part-nership) rahoitusmalleja on kehitettävä. Tästä on hyviä esimerkkejämuualta maailmasta: mm. Vancouverissa julkisen sektorin hankkeita onvoitu toteuttaa kannattavasti uusin rahoituskonseptein. Erityisesti pal-veluiden tuotannon rahoituksessa on etsittävä kolmas vaihtoehto julki-sen ja yksityisen välille. (Goldberg 2004)

Rahoituslähteet monipuolistuvat ja sijoittajia saadaan eri lähteistä. Esi-merkiksi pitkien kehitysprosessien biotekniikkayrityksissä rahoitustaon saatu yksityishenkilöiltä, pääomasijoitusyhtiöiltä, julkisen sektorinrahoitusinstituutioilta sekä suurilta lähitoimialoilta. Oman pääoman eh-toisten sijoitusten merkittävä lähde on Tekes. Tutkimus- ja kehittämis-varat ovat sijoitus tulevaisuuteen – jalostusarvo on vielä pieni.

Yksittäisten hankkeiden kariutuminen on synnyttänyt epäilyksiä kokobiotekniikan alan tulevaisuuteen – kyse on kokeellisen talouden nor-maalikehityksestä. Vuoden 2003 alkupuolella perustetuista 157 alan yri-tyksestä oli vuoden kuluttua hengissä 141. Kasvu elektroniikka-alan

“Miksi Suomi rahoittaa muiden maiden investointeja ja kulutusta? Miksiylijäämää ei anneta omalle kansalle?”

98

nykytasolle kestänee vielä 15-30 vuotta, joten nopeaa pelastusta nyky-ongelmiin ei biotekniikasta saada. Sen lisäksi myös muilla uutta etsivilläeksploratiivisilla aloilla on riittämättömästi pääomasijoituksia. (Luukko-nen & Hermans 2003).

Riskirahoittajan mahdollisuudet arvioida yrityksiä ovat parantuneet.Monenlaista rahoitusta on saatavissa hyvien ideoitten kehittämiseksi.Länsimaissa pyritään yhtäältä turvaamaan velkojien oikeuksia ja asemaa,jotta luottojärjestelmä pysyy tehokkaana. Toisaalta pyritään antamaansuojaa maksukyvyttömäksi tulleelle velalliselle, jotta maksukyvyttö-myyden vaikutukset eivät tuhoaisi lopullisesti velallisen toimeentulonedellytyksiä yrittäjänä tai palkansaajana (Koskelo 2003).

8.3 SUOMALAINEN YRITTÄJYYS ONKRIISIYTYMÄSSÄ

Suomessa on sekä yrittäjyysvaje että yrittäjyyden tarve. Meillä on mui-hin maihin verrattuna liian vähän yrityksiä ja yrittäjyysaktiivisuus onvain keskitasoa. Erityisesti Suomesta puuttuu keskisuuria, kasvuhakuisiaja kasvukykyisiä yrityksiä. Vaikka EU:n Vihreän kirjan mukaan yrittäji-en tyytyväisyys työhönsä on suurempi kuin palkattujen työntekijöiden,uuden yrityksen perustamiseen suhtaudutaan Euroopassa varovaisesti:jopa 46 prosenttia eurooppalaisista katsoo, ettei pidä perustaa yritystä,jos on olemassa epäonnistumisen riski. Amerikkalaisista vain 25 pro-senttia on tätä mieltä (Karkia 2003).

Miksi Suomessa on niin vähän yrittäjiä, vaikka virallisesti yrittäjyyteensuhtaudutaan myönteisesti? Yksi syy on yrittäjän riskin ja odotettavissaolevan hyödyn suhde: se on Suomessa huono. On ollut varmempaapyrkiä virkamieheksi. Suomessa on myös kasvuun liittyvä asenneon-gelma: sallitaanko yritysten kasvaa ja osataanko niiden menestymisestä aidostiiloita? Vai arvioidaanko yrittäjän menestystä väärin asentein, perisuoma-laisesti kateuden vallassa? Naapurin menehtymisestä iloitaan enemmänkuin menestymisestä. Asenteet vaikuttavat suoraan politiikkaan, kutenverotukseen. Myös siihen on saatava kokonaan uusi meno, innostava jakannustava veto perinteisen kyräilyn ja toppuuttelun sijaan.

Yrittäjyyden akuutein ongelma Suomessa on yrittäjien ikääntyminen.

99

He ovat siirtymässä pois työelämästä suurin joukoin: 215 000 yrityk-sestä 90 000 vaihtaa omistajaa seuraavan 15 vuoden aikana. Se merkit-see vuositasolla noin 6000 omistajanvaihdosta. Vain neljäsosalla on yri-tyksen jatkaja tiedossa - suurimmat ongelmat ovat pienyrityksillä, jotkatyöllistävät eniten. Oman lisänsä tuo verotus. (Karkia 2003).

Sukupolvenvaihdoksen helpottaminen on tärkeää. Jos veroseuraamuk-set tästä ovat ankarat, jatkajan löytäminen on vaikeaa. Yritys myydäänehkä ulkomaiselle sijoittajalle tai lopetetaan. Väestön ikääntyminen luomerkittävästi uudenlaisen yrittäjyyden tarvetta – ja edellytyksiä senkäynnistämiseksi on valmisteltava. On suuri vaara, että suomalainen heik-ko yrittäjyys heikkenee entisestään ja nopeasti lähivuosina.

Motivaatio pyörittää yrittäjyyttä. Käyttövoima on työn palkitsevuus,jota ei saa tehdä tyhjäksi verotuksella. Tarvitaan kasvuajattelua, innosta-vaa imua ja menestyksen makua. Pienen yrityksen omistaja-johtaja onarvokas voimavara – jopa arvokkaampi kuin suuren yrityksen palkka-johtaja. Pienyritysten suuri kirjo on tärkeä suuryritysten lisäksi. Yhteis-työ ja verkottuminen pienten ja suurten kesken voi olla ratkaisevaa: esi-merkiksi lentoyhtiö ja pieni matkailuyrittäjä voivat luoda uusia palvelu-tuotteita.

Kuva 12. Yrittäjyys ei houkuttele suomalaisia. Lähde: Vartia -Ylä-Anttila 2003

100

Suomen yrittäjävastaisuus on historiallinen perinne

Matti Vanhasen hallitus pyrkii ohjelmassaan edistämään yrittäjyyttä javähentämään työttömyyttä. Sama lause löytyy myös useimmista muis-ta itsenäisyyden ajan hallitusohjelmista. Politiikan perspektiivistä kat-sottuna Suomi tarvitsee lisää yrittäjyyttä vahvistamaan kansantaloutta,keventämään julkisen sektorin kuormaa ja luomaan yhteiskuntaandynaamista liikettä.

Mutta yrittäminen on Suomessa vaikeaa. Kauppaneuvos Alwar Nik-lander valitti vuonna 1921 pitämässään puheessa suomalaisen yhteis-kunnan nuivaa suhtautumista yrittäjiin ja yrittäjiin. Saman teesin toistiprofessori Kyösti Järvinen 1940-luvun lopulla. Järvisen mielestä, “hal-litus voi luoda monopolin, mutta ei tavaroita, määrätä hinnat, mutta eiluoda ostokykyä. Lainsäädäntötoimenpiteet vain suojelevat epäkohtiaja pitävät niitä vireillä.”

Suomalaisen yrittäjävastaisuuden juuret löytyvät fennomaanisestakansanliikkeestä. Snellmanilaisen ideologian mukaan kansan voimaon sivistyksessä ja yhteisöllisyydessä. Sitä ei saa rikkoa itsekkäillä etu-pyrkimyksillä ja ahneudella. Kansalaisvelvollisuudet edeltävät kansa-laisoikeuksia.

Suomessa arvostetaan ahkeruutta, tunnollisuutta ja innovatiivisuutta.Mutta oman yrityksen perustaminen ja siihen sisältyvät riskit eivätsovi suomalaisten elämäntapaan. Ja miksi sopisivat? Epäonnistumistaseuraa yleinen halveksunta ja pilkka. Vaurastunut yrittäjä kohtaa puo-lestaan kateellisten katseet ja verottajan armottoman käden.

Kun suomalaiset eivät itse uskalla yrittää, vetovastuun ovat ottaneetvaltio ja erilaiset kollektiivit. Vuosisata sitten osuustoimintaliike levit-täytyi yli maan. Sitä seurasivat valtionyritykset, joita perustettiin stra-tegisesti tärkeille tuotannonaloille. Yksityinen yrittäjätoiminta jäi per-heyritysten ja yksittäisten uskalikkojen harteille.

Suomalainen yritystoiminta törmäsi kovalla kolauksella globalisaati-oon ja Euroopan Unionin armottomiin pelinsääntöihin. Monopolitja kartellit kaatuivat, mutta perinteiset asenteet elävät omaa elämään-sä. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten yrittäjyysinnostus onedelleen vähäistä ja suurin osa nuorista haluaa sijoittua palkkatyöhön.

Lisätietoja: Professori Kalle Michelsen. EVA-raportti aiheesta ilmes-tyy vuoden 2005 aikana.

101

8.4 ASUNNON MENETTÄMISEN UHKAAON VÄHENNETTÄVÄ

Suomessa asunnon hankinnasta on tullut palkansaajien ja pienyrittäjienelämänmittainen projekti. Yhteiskunta on tukenut sitä verovähennysoi-keuksin. Koleassa maassamme jokaisen on pakko asua lämpimästi ja hy-vin. Tästä syystä asunnon hankkiminen – ja menettäminen – vaikuttaasuomalaisten arkielämään enemmän kuin mikään muu. Yrittäjäksi ryhty-mistä suunnittelevan suurin uhka on asunnon menettäminen. Velallisen onsaatava vähintään ns. asumissuojaosuutta vastaava määrä asunnon velattomastaarvosta konkurssitapauksessa. Myös velallisen oikeus asumiseen tulee säilyttääkymmenen vuoden ajan. Tässä on yksinkertainen käytännön ratkaisuyrittäjyyden lisäämiseksi Suomessa.

Veloista eroon pääseminen ei saa olla liian helppoa, mutta järjestelmääon muutettava niin, että oma koti säilyy myös riskin toteutuessa. Yh-dysvalloissa on todettu, että yrittämishalukkuus kasvaa niissä osavalti-oissa, joissa asunnon velaton arvo on kokonaan velkojien ulottumatto-missa, vaikka se vaikeuttaa rahoitusta. (Koskelo 2003). Päätökseen ryh-tyä yrittäjäksi vaikuttaa tutkimusten mukaan merkittävästi se, missämäärin yrittäjä voi suojata kotinsa. Toisaalta asunto on myös keskeinenpk-yritysten vakuus. Suomessa tulisi rajata nykyistä selvemmin kon-kurssin jälkeiset tulot ja asunto maksuvelvollisuuden ulkopuolelle.(Karkia 2003).

Yhdysvalloissa konkurssista aiheutuva kielteinen leima on huomatta-vasti heikompi kuin Euroopassa. Tuomioistuimet pitävät ensisijaisenatavoitteena yritystoiminnan pelastamista ja jatkamista sekä konkurssinkielteisten seuraamusten, kuten työttömyyden välttämistä. Yritystentoimintaa pyritään jatkamaan maksu- ja rahoitusvaikeuksista huolimat-ta, jopa velkojien voimakkaasta vastustuksesta huolimatta. Englannissakonkurssista aiheutuvaa kielteistä leimaa vähennetään opetuksellisinmenetelmin, myös monet järjestöt tukevat ja avustavat taloudellisiinvaikeuksiin joutuneita yrittäjiä. Brittipankit pyrkivät tunnistamaan en-tistä aikaisemmin yrittäjän taloudelliset vaikeudet, jotta häntä voidaantukea. Belgiassa pankeilla on velvollisuus valvoa velallisen rahoitustilan-netta, ehdotta vaikeuksiin joutuneelle saneerausta ja arvioida saneeraus-suunnitelmaa. Pankit voivat myös joutua eräissä tapauksissa oikeudelli-

102

seen vastuuseen luotonsaajaa kohtaan. (Karkia 2003).

Toisaalta velkojatkin tarvitsevat suojaa epäoikeudenmukaista kohteluavastaan. Maksukyvyttömyystilanteessa velkojien oikeuksien turvaami-seksi voitaisiin perustaa velkojien komitea, joka mahdollistaa osallistu-misen ns. insolvenssimenettelyyn ja varmistaa sen oikeudenmukaisuu-den. Eurooppalainen ajattelu lähtee kuitenkin liikaa velkojan näkökul-masta (pro creditor), kun amerikkalainen ajattelu perustuu velallisennäkökulmaan ja hänen toimintansa jatkamiseen (pro debtor). Tässä onvarmasti yksi syy amerikkalaiseen yrittäjähenkisyyteen. (Karkia 2003).

Konkurssi ei saa olla kaiken loppu vaan uuden alku. Suomessa luonnol-lisen henkilön konkurssin jälkeenkin ansaitsema tulo on ulosmitattavis-sa – velallisen asema ei ole kohtuullinen, koska vilpittömän toiminnanjohdosta tehty konkurssikin johtaa velkavastuuseen. Velkojien etua ko-rostavat maat rajoittavat velkavastuusta vapautumisen olemattomiin.EU-maiden kansallinen lainsäädäntö tavoittelee valitettavasti ensi sijas-sa velkojien etujen suojaamista. Vasta viime vuosina on alettu painottaamyös velallisen etua. EU kehottaa jäseniään kehittämään omaa politiik-kaa, jolla saavutetaan ns. fresh start –opin tavoitteet. Viranomaisten pää-tösten ja lakien on tuettava ja rohkaistava myös epäonnistunutta yrittä-jää – nyt ne vain rankaisevat. Suomessa epäonnistumisen seuraamuksetovat erityisen raskaat ja saattavat johtaa yrittäjän pitkäaikaiseen talou-delliseen ahdinkoon. (Karkia 2003). Epäonnistumisen pelko vie riskin-ottohalut.

On perustettava Feenix-palkinto parhaiten konkurssista toipuneen yrit-täjän palkitsemiseksi ja muiden rohkaisemiseksi hänen esimerkillään.Näin suomalaiset alkavat oppia myös epäonnistumisista.

Toimenpide-ehdotuksia:

* Elinvoimainen yritystoiminta ja suomalainen omistajuus on elvytettävä* Kotitalouksia on houkuteltava takaisin osakesäästäjiksi ja sijoittajiksi* Julkis-yksityis-yhteistyötä on kehitettävä* Sukupolvenvaihdosta on helpotettava - yrittäjyys on heikkenemässä Suo-

messa* Asunnon menettämisen uhkaa konkurssissa on vähennettävä* Feenix-palkinto konkurssista toipuneelle

103

Fresh start –yritystoiminnan uusi alku

Euroopan unioni on asettanut tavoitteeksi epäonnistuneen liiketoi-minnan seuraamusten lieventämisen sekä elinkelpoisen, mutta talou-dellisissa vaikeuksissa kamppailevan liiketoiminnanpelastamisen.

Nämä ns. fresh start -periaatteet ovat kaukana perinteisen eurooppa-laisen lainsäädännön päämääristä. EU pyrkiikin nyt edistämään uuttanäkökantaa, jonka mukaan rehellisen yrittäjän konkurssi on oppimis-mahdollisuus. Hetkellisissä taloudellisissa vaikeuksissa olevan yritys-toiminnan jatkaminen taas nähdään sekä yrityksen että velkojien edunmukaiseksi.

Fresh start -opin mukaisen yrityspolitiikan kolme pääperiaatetta ovatvelalliselle kohtuulliset maksukyvyttömyysmenettelyt, konkurssivelal-lisen ammatinharjoittamista koskevien rajoitusten vähentäminen sekäajoissa saatavilla olevat, edulliset tukipalvelut. Arvioiden mukaan jopa20% konkurssin tehneistä yrityksistä olisi pelastettavissa riittävän aikai-sin aloitetun tukitoiminnan avulla.

Näiden tavoitteiden omaksumista perustellaan sekä yksilöihin ettäkansantalouteen kohdistuvilla myönteisillä vaikutuksilla. Yritystoimin-nassaan epäonnistuneet ovat keskimääräistä suuremmassa vaarassa jää-dä työttömäksi, syrjäytyä tai ajautua harmaan talouden harjoittajaksi.

Elinkelpoisen yrityksen säilyminen tai uuden alun mahdollisuus eh-käisevät näitä ei-toivottuja seuraamuksia. Konkurssimuotoisessa likvi-doinnissa menetetään usein työpaikkojen ohella myös liiketoiminnankokonaisuuteen liittyviä toiminnallisia sekä aineettomia arvoja.

Yrittäjyyden edistäminen on erityisen tärkeää Suomelle, jossa ikäänty-minen ravistelee pk-sektoria. Konkurssin tehneisiin yrittäjiin suhtau-dutaan Suomessa kielteisemmin kuin monissa kilpailijamaissa. Tämäkuvastuu asenneilmaston lisäksi myös kansallisessa lainsäädännössä,joka asettaa yrittäjän henkilökohtaiseen taloudelliseen vastuuseen lii-ketoiminnan kaatuessa. Lisäksi konkurssivelallista koskevat useat rajoi-tukset liittyen mm. tiettyjen ammattien harjoittamiseen: hän on kel-paamaton moniin julkisvallan tai yhteisöllisen yritystoiminnan tehtä-viin.

Lähde: Karkia 2003

Avainsanoja: ulkomaiset sijoitukset; kuhnuriyhteiskunta; julkis-yksityiset rahoi-tusmallit; kasvolliset omistajat; asunnon menettämisen uhkaa vähennettävä; freshstart; konkurssista oppiminen; Feenix-palkinto.

104

9 JOHTAJUUSRATKAISEE* Uusi yritysjohtajapolvi ei pidä kunnossa vanhoja verkostoja poliit-

tiseen eliittiin* Yritysjohtajien ja yrittäjien kokemusta voidaan käyttää muuallakin

yhteiskunnassa* Konsensus on jäykistänyt päätöksentekoa* Suomi on imagoyhteiskunta, jossa gallupit ja miellyttämisen tarve

ohjaavat* Matalan profiilin politiikka on ponnetonta johtajuutta* Suomalainen ei viihdy töissä – se uhkaa romuttaa vuoden 2005

eläkeuudistuksen

Johtajuuden luonne muuttuu nopeasti. Yritysmaailma kääntää organi-saatiolaatikoitaan kyljelleen, kun vanhanaikainen hierarkkinen ajattelujohtajuudesta murenee. Johtajan täytyy kyetä tekemään päätöksiä epä-varmuuden vallitessa, mutta hän on samalla edellytysten luoja ja asian-tuntijoidensa palvelija. Väitetään, että yrityksen tärkein pääoma ovat sentyöntekijät - tätä pääomaa on käytettävä taitavasti niin, että sen arvokasvaa. Asiantuntijat ovat solistien kuoro, joka on saatava soimaan samaasäveltä eli pyrkimään yhteisiin tavoitteisiin kunkin toteuttaessa samallaerityistaitojaan.

Sanotaan, että Suomella on ollut herraonnea: meillä on ollut hyvät joh-tajat silloin kun niitä on tarvittu. Onnesta tuskin on ollut kyse vaan sii-tä, että johtajuus on Suomessa määritelty vastuunkannoksi ja rohkeu-deksi. Historia on palkinnut lujat ja vahvat johtajat, joille myös kansaon antanut tukensa - vaikka joskus hampaita kiristellen. Nyt poliittinenjohtajuus on kriisissä. Usein vaikuttaa siltä, että tapahtumat ja tilanteetvievät asioita eteenpäin, eivät ihmisten tavoitteet ja päätökset. Vaikeitaratkaisuja siirrellään ja päättämättömyydestä syytetään milloin mediaa,milloin markkinavoimia, milloin maapalloistumista, milloin suhdanteita.On palautettava kyky asettaa tavoitteita. On jälleen luotava uskottaviayhteisiä visioita - tehtävä politiikkaa.

105

9.1 VANHAT VERKOSTOT RAPISTUVAT

Suomalaisessa politiikassa ja elinkeinoelämässä on käynnissä sukupol-venvaihdos. Uusi elinkeinoelämän päättäjäpolvi ei välttämättä enää ra-kenna samanlaista suomalaista yhteys- ja suhdeverkostoa kuin aiemmat:se panostaa omaan yritykseen, kansainvälisiin suhteisiin – ja yksityiselä-mään. Tämä voi heikentää suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta ja te-hokkuutta, vähentää politiikan ja elinkeinoelämän yhteisymmärrystä.Vanhat verkostot rapistuvat, koska niitä ei tarvita tai koeta tarpeellisek-si.

Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli teknologian globaali ykkö-nen – nyt maailmalla on lukuisia muita huippuosaajia, monet jo parem-pia kuin Suomi. Olemme luisumassa huipulta ja menetettyä imagoa onvaikea kääntää entiselleen. Kuitenkin Suomi on yhä pieni, tehokas ja in-novatiivinen. Meillä ei ole suuria sisäisiä ristiriitoja eikä luokkarajoja,jotka synnyttäisivät jännitteitä. Kilpailua pitääkin käydä ulkoista eikä si-säistä uhkaa vastaan. Kuitenkin eri hallinnonalojen yhteistyö takkuaa jauudistukset antavat odottaa itseään. Kenelläkään ei tunnu olevan voi-maa muuttaa vanhoja rakenteita.

Olisi luotava rohkeasti kokonaan uusia yhteistyön ja johtamisen malle-ja. Esimerkiksi yritysjohtajaa voitaisiin käyttää työvoimahallinnon sa-neeraajana tai pienen kunnan johtajana. Samoin terveydenhuollon taijonkun muun julkisen palvelun uudistajana. Eläköitynyt, mutta terveammattilainen voisi toimia uuden yrittäjän mentorina tai alumnina.Pienessä maassamme tuhlataan voimavaroja pakottamalla ihmiset erielämänvaiheissa putkiin, joista ei ole ulospääsyä.

Hallinnon sisäisestä yhteistyökyvyttömyydestä ja byrokraattisuudestapäästään, jos syntyy halu tukea talouskasvua ja luoda sille edellytyksiäomassa tehtävässä. Hallinnon pitäisi nähdä, etteivät uudistukset, jousta-vat toimintatavat ja rakenteiden kevennykset merkitse hallinnonalanväheksymistä, vaan entistä tyydyttävämpiä toimintatapoja. Suomessaon myös hyviä esimerkkejä vanhanmallisten laitosten uudistamisesta:Suomen Posti on yli 350 vuotta vanha valtion laitos, josta on kehitty-nyt moderni kansainvälinen ja kilpailukykyinen yritys; autonkatsastus-toiminta on muuttunut jäykästä ja byrokraattisesta – suorastaan pelotta-

106

vasta – virkavaltaisuudesta joustavaksi palveluksi ja liiketoiminnaksi.

Vaativin johtamisen muoto on markkinoiden johtaminen oman toi-minnan kautta – se on siis päinvastainen malli kuin markkinoiden seu-raaminen. Nokia on tässäkin ollut edelläkävijä, uusien trendien ja tapo-jen luoja. Erityisen haasteellista on johtaa yritystä tai muuta yhteisöä,jossa työvoima on hyvin erilaisilla toimialoilla ja maantieteellisesti ha-jallaan. Tällaisessa tilanteessa ns. läpinäkyvyys on olennaista.

Asennemuutos on tarpeen, sillä kilpailun sijasta meillä on vahva saman-kaltaistamisen perinne ja suvaitsematon suhtautuminen erilaisuuteen,joka on uusien ja luovien ideoiden perusta. Jokainen puurtaa omassa lo-kerossaan, jonka rajat on rikottava. Johtamisessa on kehittämisen varaa:passiivisesta ja jäykästä hallinnoinnista on kaikkialla siirryttävä palkitse-vaan ohjaamiseen ja menestyksen luomiseen.

9.2 GALLUP-JOHTAMINEN EI RIITÄ

Suomessa on paljon vahvaa osaamista. Missä on jarru, joka uhkaa me-nestymistä? Mukava elämä, hyvä ympäristö ja turvalliset olot ovat ta-voiteltavia asioita. Sitä varten taloudellinen toimintakin on olemassa.Hyvän elämän saavuttamiseksi on kyettävä aistimaan muutostekijät.Konsensuksen liika arvostaminen on jäykistänyt päätöksentekoa niinjulkisessa hallinnossa kuin työmarkkinoilla. Suomi on sortunut myösimagoyhteiskunnaksi: julkisuus, miellyttäminen ja hyväksytyksi tulemi-sen tarve ohjaavat liikaa päätöksentekoa eri tasoilla. Päätöksiä on opitta-va tekemään myös mediasta piittaamatta.

Poliittisessa päätöksenteossa on luovuttu joukkojen johtamisesta edes-täpäin: päättäjät kulkevat pikemminkin kansan ja mielialoja heijastele-vien mielipidemittausten perässä kuin asettavat rohkeita tavoitteita yh-teiskunnan uudistamiseksi. Politiikasta puuttuvat uskottavat vaihtoeh-dot. Remonttiin halukkaat ja poliittisesti rohkeat johtajat puuttuvat.Maailma ei kuitenkaan ole valmis, ei Suomikaan. Eikä käynnissä ole-vaan suureen murrokseen vastata gallup-demokratialla. Innostuksen jakannustuksen sijasta esikuvaksi on nostettu ns. matalan profiilin poli-tiikka, joka ei aseta tavoitteita, ei lausu mielipiteitä, ei kosketa eikä visi-oi.

107

Johtajuus on ennen muuta kykyä tehdä päätöksiä epävarmuuden jaepätietoisuuden vallitessa. Juuri sellaisissa oloissa on Suomessa tehtytärkeimmät poliittiset ja taloudelliset päätökset – kuten päätös Suomenjulistamisesta itsenäiseksi valtioksi, irtautuminen sodasta ja poliittinensuunnanmuutos, mutta myös osallistuminen euroalueeseen. Johtajuu-den perimmäinen velvoite on sama myös elinkeinoelämässä: sitä nimi-tetään kyvyksi ottaa riskejä. Johtajan on kyettävä päättämään, elleipuutteellisen niin ainakin moniulotteisen tiedon varassa. Päätös kitey-tyy auktoriteettiin, jolle päätösvalta on uskottu – sen ei tarvitse merkitäjääräpäisyyttä tai pelkoa, vaan laajaan kokemukseen perustuvaa harkin-taa. On kyettävä olemaan yhtä aikaa joustava ja vahva.

Poliittisen johtajuuden puute on osaltaan synnyttänyt kuilun yritys-maailman ja kansalaisten todellisuuskäsitysten, maailmakuvien välillä.Uhkakuvien maalaaminen on jättänyt varjoon mahdollisuudet ja hyö-dyt, joita jokainen suomalainen voi saavuttaa, kun onnistumme yhteis-kunnan rakenteiden uudistamisessa. Aidossa demokratiassa, kansanval-lassa, kansa valitsee itselleen johtajat, jotka kykenevät viemään yhteis-kuntaa eteenpäin perehtymällä vaikeisiin kysymyksiin kansalaistenpuolesta. Näin he kykenevät perustelemaan vaikeatkin ratkaisut kansa-laisille. Valta delegoidaan ihmisille, joitten tehtävänä on viedä kehitystäeteenpäin – ei pitää kaikkea ennallaan tai kulkea menneeseen. Demokra-tiaa ei ole se, että päättäjä heijastelee äänestäjän hataria mielikuvia ja arvauk-sia.

Vastuullista johtamista nykyisenä murrosaikana on epävarmuuden jaepätietoisuuden sietäminen: pluralismi, erilaisten vaihtoehtojen sieto-kyky lisää luovuutta. Kyky harkittuun riskinottoon on välttämätönmuutoksen oloissa. Tavoitteena suomalaisen yhteiskunnan kehittämises-sä ei saa olla pelkästään selviytyminen nyt nähtävien ja edellä kuvattu-jen muutosvoimien puristuksessa. Päämääräksi on asetettava jatkuva kehi-tys. Uusissa olosuhteissa yritykset ovat jo löytäneet uusia kehityksenmalleja. Koko yhteiskunnan onnistuminen muutosvoimien keskellä onolennaista.

“Meillä on hyviä huippuvirkamiehiä, jotka ymmärtävät missä mennään.Poliitikkojen puolella kehitys on menossa entistä huonompaan suuntaan.”

108

9.3 PARHAAT KESKUSTELUT OVAT VIELÄEDESSÄ

Työelämän johtamisen uusi haaste on alaisten työkyvyn edistäminen jaylläpito. Työssä jaksamisesta on tullut entistä keskeisempi kysymys, kunkansalaisten toivotaan viihtyvän työelämässä nykyistä pitempään. Pelk-kä eläkejärjestelmän uudistus, joka toteutuu 2005, ei riitä, ellei työssäviihtyminen ja jaksaminen kehity nykyistä parempaan suuntaan. Suo-malaiset on motivoitava työhön. Toinen inhimillinen johtamistehtäväliittyy työntekijän yksityiselämän ja työuran yhteensovittamiseen: Suo-mi tarvitsee entistä tasapainoisempia ja suurempia perheitä. Inhimillis-ten tekijöiden muistaminen on erityisesti johtajien vastuulla.

Suomalainen management by perkele ja sikaenergia on sopinut hyvin neu-vostokaupan oloihin – ylipäänsä säädeltyyn ja hierarkkiseen yhteiskun-taan. Nykyisessä asiantuntijayhteisössä on johtamistyyliä kehitettävä:management by human beings sopii huippuosaajille. Haastatellut suoma-laiset yritysjohtajat uskovat, että suomalainen johtajatyyppi – LinnanTuntemattoman Koskela ihanteena – on yksi parhaita. Näin parhaim-millaan onkin. Joka tapauksessa kansanvälisissä yhteyksissä on yhtä vä-hän käyttöä suomalaisella metsäläisyydellä kuin kasakalla veitsi suussa,karjuvalla samurailla tai cowboyn bootseilla.

Kulttuurimme erityispiirteistä kannattaa korostaa mieluummin suoma-laista rehellisyyttä, luotettavuutta ja luovuutta – niihin perustuu Suo-men ihmeellinen menestystarina historiassa. Diplomi-insinöörien asia-keskeisellä suorituskyvyllä on luotu menestystä. Nyt menestys edellyt-tää asiaosaamisen lisäksi ihmisosaamista, sosiaalisia kykyjä ja kulttuuri-taitoja, markkinointi- ja liiketoimintaosaamista, verkostoja. Työntekijöi-den tyytyväisyys vaikuttaa myös asiakkaisiin, vapauttaa voimavaroja jalisää luovuutta. Johtajan persoonallisuus on perinteisesti vahvaa suoma-laisissa – nyt sen rinnalle kansainvälistymisen kasvaessa tulee asiaosaa-minen.

Vuorovaikutusta yli suljettujen suomalaisten sektoreiden on lisättävä.Yritysten, kulttuurin, tieteen ja tutkimuksen on kehitettävä pyöreänpöydän keskusteluja innovaatiojärjestelmien laajentamiseksi ja yhteis-kuntasuhteiden rakentamiseksi. Ajattelu tuotannontekijänä on entistä

109

haastavampi mahdollisuus. Asenteiden muutos on olennaista rakentei-den muuttuessa ja niiden muuttamiseksi. On edistettävä kansallista aja-tustenvaihtoa, jotta löydämme luovia tapoja tehdä asiat entistä parem-min ja uudella tavalla.

Innovaatioiden löytämiseksi on luotava uusia yhteyksiä eri toimijoidenkesken. Eva, Sitra, Suomen Akatemia, Tekes ja VTT voivat ruokkiaasiantuntijoiden lisäksi suomalaista julkisuutta ja keskustelua nykyistätehokkaammin, jotta kansakunta oppii oivaltamaan, mitä voi tehdä jotällä hetkellä paremmin kuin ennen. Julkisen sektorin 19 tutkimuslai-tosta pitää sisällään vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Suomestavoi kasvaa uusien oivallusten ja sovellutusten keskus, joka houkuttelee innos-tunutta ja osaavaa väkeä kaikkialta maailmasta.

Toimenpide-ehdotuksia:

* Päätöksiä uskallettava tehdä mediasta ja gallupeista piittaamatta* Riskinottoa ja jatkuvaa kehitystä edistettävä* Johtajallakin on vastuuta työntekijöiden viihtymisestä ja työkyvystä* Johtamistaitoja on kehitettävä: management by perkele ei riitä* Henkilöjohtamisen rinnalle tulee johtamisen osaaminen ja osaamisen

johtaminen

Avainsanoja: uusi päättäjäpolvi; poliittisen johtajuuden puute; gallup-demo-kratia; jatkuva kehitys tavoitteena; management by human beings; pyöreänpöydän keskustelut; uusien oivallusten ja sovellutusten keskus.

110

10 HUIPPUOSAAJIENSUOMI 2010-LUVULLE* Tiekartan askeleet on nyt merkitty kartalle* Kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa* Uudistuminen perustuu asennemuutoksiin riippumatta iästä ja

asemasta

Suomalaisten päättäjien haastatteluissa ilmeni suuri huoli isänmaan tu-levaisuudesta. Lähes kaikki haastateltavat pitivät mahdollisuuksiammevielä hyvinä, jos vain heräämme unesta, johon toisaalta itsetyytyväisyysja väärä rauha, toisaalta vaivojen valittaminen ja oikeuksien korostami-nen ovat meidät tuudittaneet. Omaan napaan tuijottamisen sijasta tarvi-taan havahtumista elämän eri tasoilla ja eri kehitysvaiheissa.

10.1 ELÄMÄNKAAREN KEHITYSPISTEET

Kodissa ja perheessä luodaan perusvire elämään: katsommeko maailmaauteliaina ja innostuneina, terveesti itsetuntoisina vai pidämmekö kynsinhampain kiinni ovenkamanoista, ettei tarvitsisi mennä ulos maailmaan.Liian moni puhuu vain subjektiivisista oikeuksistaan ja katsoo olevansahuollon tarvitsija. Näin ei voi olla. Omanarvontunto ja dynaaminen pe-rusvire, kannustus yrittämiseen ja onnistumiseen on saatava kotoa. Sa-moin perusarvot, jotka liittyvät työn tekemiseen ja toisesta ihmisestävälittämiseen. Pienen lapsen lähtökohta on kilpailu toisen samanlaisenkanssa – miksi emme hyödynnä tätä luonnon dynamiikkaa? Tunne omaarvosi ja anna arvo toisellekin. Jokaisessa ihmisessä on tarve kehittyä japäästä entistä parempiin tuloksiin – siis kilpailu oman itsensä kanssa.

Koulun tehtävänä on kasvattaa suomalaisista kriittisesti ajattelevia,mutta luovia ja suvaitsevia ihmisiä, jotka näkevät maailman täynnämahdollisuuksia. Opettajien on sisäistettävä ensin tämä asenne – muu-ten sitä ei ole siirrettävänä opiskelijoille. Vaikka osaamista ja koulutustakorostetaan, se ei näy riittävästi tärkeimmän ammattiryhmän, opettaji-en asemassa ja arvostuksessa – vaikka Suomessa arvostetaankin opettajaaenemmän kuin eräissä muissa Euroopan maissa. Opettajan palkkauksen ja

111

ammatin vetovoimaisuutta on lisättävä, jotta parhaita voimia saadaan alalle.Voitaisiin myös luoda pistepassi, joka antaa onnistuneelle opettajalle va-paata tai mahdollisuuksia miettiä muutosdrivereita ja actioneita.

Oppilaiden harjoittelu ulkomailla, kokonaan uusilla aloilla esimerkiksiyrityksissä tai julkisella sektorilla loisi avaruutta opetukseen. Kouluillavoisi olla henkilö- ja yrityskummeja sekä projektisopimuksia.

Ennen muuta: Suomen vahva sivistyspohja on turvattava. Lahjakkaidenerityistarpeet on otettava huomioon muillakin aloilla kuin musiikissa jaurheilussa. Kateus ei saa estää lahjakkuuksien etsimistä pienestä kansa-kunnasta. Erilaisuuden sietokykyä ja soveltamista käytännön työelä-mään on kehitettävä rohkeasti. Kaikenlaisia kykyjä tarvitaan.

Opiskeluaika on ainoalaatuinen etuoikeus avata ovet tiedon ja taidonehtymättömään maailmaan. Se on mahdollisuus luoda jatkuvan oppi-misen nälkä. Opiskelu on valmistautumista ja varustautumista työelä-mään, ei vain huvittelua. Monipuolinen osaavuus ja kriittinen suhdeopittuun on tavoite. Eikä opiskelu ole pelkästään tiedon hankkimista –mestareita ja kisällejä tarvitaan. Käden taidot ja käytännön osaaminenovat tarpeellisempia kuin koskaan. On turha halventaa kunnon ammat-tilaisen arvoa antamalla akateemiseen vivahtavia titteleitä, jos kyse onoman alansa taitajasta. Tutkintojen uudistukset, Bolognan prosessi ja pal-kitseminen hyvästä opiskelusta parantavat opintomahdollisuuksia. Yhte-ydet ulkomaille ja yrityksiin ovat kehittämisen arvoisia. Japanissa aka-teemiseen koulutukseen kuuluu kyky soittaa jotain instrumenttia – sii-nä monikulttuurisuuden ja moniosaavuuden mallia.

Työpaikka on mahdollisuus kasvattaa omaa ja yrityksen arvoa yhteisössä.Talous määrää yhä enemmän yhteiskunnan suuntaa. Talouden perustaluodaan yrityksissä. Samoin henkilökohtainen ja yhteinen hyvinvointi.Ihmisten välistä vuorovaikutusta on lisättävä: nuorille työntekijöille ko-keneita mentoreita ja konkareille kokonaan uusia työmahdollisuuksia.Tarvitsemme jokaista eikä turhaa työtä ole. Pakonomaisesta standar-doinnista on irrottauduttava. Raha on tärkeä, mutta ei ainoa arvo työntekemisessä. On palautettava työn ilo ja löydettävä jälleen onnistuneensuorityksen suoma tyydytys. Hyvä työsuoritus on arvokas alasta riip-

“Poikien syrjäytymisuhka on torjuttava!”

112

pumatta. Työpaikalle on luotava joustavuutta niin, että on mahdollisuusvaihtaa alaa kokonaan. Miksi vain amerikkalaiset älyävät lähettää yritys-johtajia määräaikaisiksi diplomaateiksi?

Eläke on lupaus ja palkinto elämänpituisesta ahkerasta työstä ja säästä-misestä. Se on myös turva onnettomuuden kohdatessa. Yhteiskunta eisaa pettää antamaansa lupausta eläkkeestä. Eläkeläiset sen sijaan ovatvarsinkin tulevina vuosina pitkään työkykyisiä – ja monet heistä myöstyöhaluisia. Varsinkin osa-aikainen työ ja vapaaehtoinen toiminta pitäisieläkeläiset virkeinä ja iloisina, antaisi olemiselle tarkoitusta. Typerät ra-joitukset ja putkiajattelu estävät vapaaehtoisten ja halukkaiden eläke-läisten käytön Suomen rakentamisessa. On löydettävä uusia tapoja tar-jota mentorin ja tutorin tehtäviä, vanhemman ja kokeneemman autta-jan roolia aktiivisille eläkeläisille. Isänmaa tarvitsee ulkomailla asuviensenioreidenkin tietoa ja kokemusta. Myös vapaaehtoistyössä, perheidentukena, sairaiden ja yksinäisten ystävänä eläkeläisillä olisi paljon tehtä-vää. Eliniän pidentyessä eläkkeitä joudutaan alentamaan, elleivät kansa-laiset viihdy nykyistä pitempään työelämässä.

Yhteiskunta nimeltä Suomi on pieni – sitä ominaisuutta emme voimuuttaa, käyttäkäämme siis se hyväksi. Tarvitsemme uudenlaista yh-teistyötä tiukan sektoriajattelun sijaan. Julkinen ja yksityinen ovat liikaaeriytyneet ja kokevat toisensa uhkana ja negatiivisina kilpailijoina.Olemme kehittäneet yhteiskunnan palvelut niin pitkälle, että se uhkaaomaehtoisuutta, vastuunkantoa ja yrittäjyyttä. On otettava askel takai-sin oman vastuullisuuden suuntaan ennen kuin nuorisomme on läpi-laitostettu.

“Yhdysvalloissa voi tehdä työtä niin kauan kuin vintissä on valoa – meilläpakkoeläke on ikärasismia.”

“On pohdittava kulttuurimme asenteita: suhdetta itseen, yhteiskuntaan, vas-tuuntuntoon. Kenelle ja mistä olen vastuussa?”

113

10.2 TURVALLISUUTTA MUUTOKSESTA

Monet suomalaisen yhteiskunnan saavutuksista ovat ennenkuulumatto-mia: vielä puolitoistasataa vuotta sitten Suomessa kuoltiin nälkään.Meillä ei ollut edellytyksiä tähän nousuun luonnonvarojen, maantie-teellisen sijaintimme tai väestömäärämme näkökulmasta. Kuitenkinnäin tapahtui. Suomi on kouluesimerkki kansakunnasta, joka on nosta-nut itse itsensä menestykseen - käyttämällä hyväkseen tietoa, osaamistaja kansainvälistä kauppaa. Tämän kyvyn ylläpitämisestä edelleenkin onkyse tässä raportissa. Eräät tutut ja turvalliset rakenteet, joita edellä ontarkasteltu, tuntuvat luovuttamattomilta ja pysyviltä. Kuitenkin mei-dän on opittava etsimään tulevaisuuden menestys kyvystä uudistua jamukautua jatkuvaan maailman muutokseen. Tuttu fraasi on totta: mi-kään muu ei ole pysyvää kuin jatkuva muutos. Meidän on opittava elä-mään ja toimimaan muutoksen keskellä, ottamaan turva muutoksesta.

Globalisaatio eli maapalloistuminen on monella tavalla läsnä arkielä-mässämme, vaikka sitä ei aina tunnista. Tuotantorakenteet ovat muuttu-massa voimakkaasti. Kauppa tuo tavarat kaikkialta eteemme. Media jakulttuurirakenteet ovat yhtenäistymässä: samoja saippuasarjoja katso-taan Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa; muotien luojat suunnittelevatvaatteita koko ihmiskunnan markkinoille; kansainvälinen viihdetähti onglobaali julkkis. Maapalloistuminen on johtanut finanssimarkkinoidenyhtenäistymiseen. Suunnattomat pääomat vilahtavat sekunnin murto-osassa mantereelta toiselle. Myös hallinto maapalloistuu: puhutaan “glo-bal governancesta”. Poliitikot etsivät keinoja hallita kehitystä. Myös sii-tä on kyse tässä raportissa. Lähes kaikki instituutiot ovat luomassa yli-kansallisia rakenteita.

Globalisaatio on myös työn uudelleen jakamista kansakuntien kannaltakatsottuna: työnjako kansojen, maiden ja alueiden kesken syvenee. Glo-baalitaloudessa kilpailevat paitsi yritykset, myös kansakunnat, jotka ovatyritysten toimipaikkoja käytännössä. Globaalilla on aina lokaali ulottu-vuus, missä myös elinkeinotoiminta toiminta realisoituu. Aivan kutenuniversaalit oikeusvaltion periaatteet toteutetaan paikallisesti. (Hallberg2004). Markkinat avautuvat ja yritykset voivat hakeutua alueille, joillatuotanto on tehokkainta ja markkinat houkuttelevimmat. Yrityksen eritoiminnot – kuten tuotanto, rahoitus, tutkimus ja kehitys – sijoittuvat

114

sinne, missä on niiden kannalta paras toimia. Maat ja alueet kilpailevatnäistä toiminnoista, erityisesti huipputeknologiasta ja osaamisesta. Suo-malaisella yrityksellä saattaa mennä hyvin uusissa oloissa ja globaali-markkinoilla, vaikka Suomi samaan aikaan kuihtuu. Tämä ilmiö on uusija sen vaikutukset saattavat olla arvaamattomat.

Suomi kilpailee ennen muuta työstä. Yritykset kilpailevat markkinoistaja pääomista, kansat työstä. Tässä raportissa on puhuttu paljon työstä jase onkin paitsi hyvinvoinnin ja vaurauden luoja, myös yksi tärkeimpiäinhimillisen elämän tyydytyksen lähteitä. Suomalaisten on löydettäväuusia tapoja tehdä sellaista työtä, joka sopii meille: se on ennen muutatietoon perustuvaa toimintaa. Tiedon jalostamisella ei ole mitään rajaa -päinvastoin kuin esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisellä. Työhönliittyy läheisesti yrittäminen. Siinä meillä suomalaisilla on parantamisenvaraa, sillä olemme historiamme ja koulutusrakenteidemme takia vir-kamieskeskeisiä. Mutta myös yrittäjyyden perinne on olemassa, jo van-hoissa maatalouden toimintatavoissa. Yrittäjyys on herätettävä uuteenkukoistukseen.

Julkisen sektorin tehtävänä on luoda edellytykset ja mahdollisuudettyön tekemiselle, yrittämiselle, inhimilliselle toiminnalle. Julkisella sek-torilla on toki muitakin tehtäviä, kuten kansalaisista huolehtiminen hä-dän hetkellä. Mahdollisuuksien edelläkävijäyhteiskunnan luominen onkuitenkin kaiken perusta. Innovaatiopolitiikalla valtio priorisoi eli aset-taa tärkeysjärjestykseen sitä, millaista toimintaa Suomeen kannattaa ke-hittää. Yhä enemmän on kyse edellytysten luomisesta, jotta työtä voi-daan tehdä muutoksesta hyötyen. Edelläkävijäyhteiskunnan luominenon kansallinen projekti, mutta myös alueellista toimintaa; kasvukeskus-ten ja aluekeskittyminen luomista, uutta verkostoitumista, josta tässä ra-portissakin on puhuttu. Se on myös rohkeaa erikoistumista, olipa kyseyritystoiminnasta tai kuntien tulevaisuuden strategioista.

Hyvinvointiyhteiskunnan nimeä esitetään tässä raportissa vaihdettavaksisanoiksi Mahdollisuuksien yhteiskunta. Sanat ovat pelkkää helinää, el-leivät ne muutu toiminnaksi - vasta silloin sana on teko. Mahdollisuuk-sien yhteiskunta on uutta kumppanuutta yrittäjän ja asiakkaan, työnan-tajan ja työntekijän, opettajan ja oppilaan, nuoren ja vanhan kesken. Seon myös sitä, että kaikki ovat mukana rakentamassa ja kaikki maksavatosansa yhteisestä hyvinvoinnista. Kaikki tämän raportin haastatellut ha-

115

luavat toimia hyvinvoinnin puolesta. Se voidaan säilyttää ja sitä voidaanjopa kehittää, jos Suomi pysyy kilpailukykyisenä. Meillä menee nytkohtuullisen hyvin - mutta vain toistaiseksi. Jos tuudittaudumme van-hoihin käsityksiin, edessämme on väistämättä alamäki. Se on valitettavatosiasia, joka ei riipu poliittisista suhdanteista tai käsityksistä. Syyllisiätähän on turha etsiä, sillä suurin muutoksen aiheuttaja on voimakas ym-päristön muutos, johon olemme voineet vaikuttaa vain vähän jos ollen-kaan.

Mitä menestys pitää sisällään? Hyvät suhteet naapurimaihin, uutta tek-nologiaa, EU-jäsenyyden, turvallisuuden, hyvinvoinnin, henkilökohtai-sen vaurastumisen? Hyvinvoinnin luomiseen kätkeytyy myös pahoin-vointia synnyttäviä aineksia ja ristiriitoja. Moni näkee niitä ympärilläänjuuri nyt: siksi motivaatio työhön heikkenee, epävarmuus kasvaa, arvo-valinnat muuttuvat enemmän vapaa-aikaa ja perhe-elämää suosivaksi.Kansalaisten huolestuneisuus kasvaa, monet valittavat uupumuksesta jaepävarmuudesta. Myös nämä signaalit on otettava vakavasti. Hyvin-voinnin käsite sisältää jo itsessään vaatimuksen luoda uudistavaa dyna-miikkaa. Ei pidä juuttua sanoihin ja vanhoihin kielikuviin.

Loppujen lopuksi: on yhä vähemmän asioita, joista voidaan puhua suo-malaisina. Jopa monet palveluista, joita käytämme ovat jo kansainvälisiä.Meillä suomalaisilla on oppimista kansainvälisestä yhteistyöstä - vaikkaolemmekin siinä jo paljon kehittyneet aivan viime vuosina. Tässä ra-portissa on pyritty korostamaan, että juuri pienen kansan on löydettäväverkostot yli koko maailman lisätäkseen vahvuuttaan.

Olennaisinta on, että luottamus säilyy. Luottamus työntekijän ja työn-antajan kesken, luottamus politiikkaan, oikeuslaitokseen, elinkeinoelä-mään, omaan yhteiskuntaamme. Tarvitaan myös vahva usko ja luotta-mus omaan selviytymiskykyyn maailmalla. Jos luottamuspääoma mu-renee, ponnistelut ovat turhia, yhteiskunta hajoaa. Tässä vastuu on yh-teinen.

116

11 HAASTATELLUTHENKILÖTVuorineuvos, hallituksen puheenjohtaja Krister Ahlström, ETLAYliasiamies Esko Aho, SitraPresidentti Martti Ahtisaari, Crisis Management InitiativeToimitusjohtaja Eija Ailasmaa, Sanoma Magazines B.V.Diplomiekonomi Lenita Airisto, Airisto OyVaratoimitusjohtaja Matti Alahuhta, Nokia OyjToimitusjohtaja Jukka Alho, Suomen Posti OyjOsastopäällikkö Anne Brunila, Valtiovarainministeriö, Kansantaloustie-teellinen laitosHallituksen puheenjohtaja Georg Ehrnrooth, EVAHallituksen puheenjohtaja Henry Fagerström, Schenker East Oy AbToimitusjohtaja Markus Fogelholm, Suomen PankkiyhdistysToimitusjohtaja Maija-Liisa Friman, AspocompToimitusjohtaja Eero Heliövaara, Pohjola-yhtymäHallituksen puheenjohtaja Antti Herlin, Kone OyjKauppatieteiden tohtori Sirkka HämäläinenPuheenjohtaja Esa Härmälä, MTKVuorineuvos, puheenjohtaja Jaakko Ihamuotila, Suomen Teknologiapal-kintosäätiöMinisteri Jaakko Iloniemi, Crisis Management InitiativeJohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen, PalvelutyönantajatToimitusjohtaja Kari Jalas, KeskuskauppakamariKonsernijohtaja Ole Johansson, Wärtsilä Oyj AbpVaratoimitusjohtaja Kari Jordan, Nordea Pankki Suomi OyjToimitusjohtaja Jussi Järventaus, Suomen Yrittäjäin KeskusliittoPääjohtaja Asmo Kalpala, Tapiola-yhtiötRehtori Eero Kasanen, HKKKToimitusjohtaja Hannu Ketola, FenniaToimitusjohtaja Esko Kivisaari, Suomen Vakuutusyhtiöiden KeskusliittoToimitusjohtaja Jukka Koivisto, Taloudellinen TiedotustoimistoKaupunginjohtaja Marketta Kokkonen, Espoon kaupunkiJohtaja Johannes Koroma, TTToimitusjohtaja Eero Kotkasaari, Suomen Höyhen OyjToimitusjohtaja Matti Lehti, Tieto Enator OyjPääjohtaja Erkki KM Leppävuori, VTTToiminnanjohtaja Paavo Mäkinen, MTK

117

Rehtori Ilkka Niiniluoto, Helsingin yliopistoJohtaja Sauli Niinistö, Euroopan InvestointipankkiToimitusjohtaja Arto Ojala, PalvelutyönantajatPääjohtaja Jorma Ollila, Nokia OyjToimitusjohtaja Heikki Pentti, Lemminkäinen OyjHallituksen puheenjohtaja Antti Piippo, Elcoteq Network OyjToimitusjohtaja Paavo Pitkänen, VarmaKansleri Kari Raivio, Helsingin yliopistoToimitusjohtaja Juha Rantanen, Ahlstrom OyjPääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara, TekesValtiosihteeri Raimo Sailas, ValtiovarainministeriöRehtori Aino Sallinen, Jyväskylän yliopistoPiispa Samuel Salmi, Oulun evankelisluterilainen hiippakuntaMaaherra Eino Siuruainen, Oulun lääninhallitusVuorineuvos Keijo Suila, FinnairJohtaja Veli Sundbäck, Nokia OyjMinisteri Antti Tanskanen, Osuuspankkikeskus-OPKMinisteri Christoffer Taxell, Åbo AkademiKonsernijohtaja Björn Wahlroos, Sampo OyjHallituksen puheenjohtaja Vesa Vainio, UPM-Kymmene OyjOsastopäällikkö Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve, Ulkoasiainministeriö,Poliittinen osastoPääjohtaja Reijo Vihko, Suomen Akatemia (-1.3.2004)

118

12 MUUT LÄHTEET JAKIRJALLISUUS

JULKAISUT

Aaltonen, Mika & Wilenius, Markku (2002): Osaamisen ennakointi – pidemmälle tulevaisuuteen, syvem-mälle osaamiseen.

Allén, Tuovi (toim.)(2003): Askelmerkit tulevaisuuteen, Suomi 2015-ohjelman loppuraportti. Sitra.

Allén, Tuovi & Karhu, Matti (2003): Pennejä taivaasta? Talouspolitiikkakoulutusta 25 vuotta. Sitra 255.

Alueiden kilpailukyky yritysten näkökulmasta (2003): Keskuskauppakamari 27.2.2003.

Chen, S. & Ravallion, M. (2004): How have the world´s poorest fared since the early 1980´s? World Bank.

Connolly, Michael & De Melo, Jaime (toim.) (1994): The effects of Protectionism on a Small Country. TheWorld Bank, Washington D.C.

Euroopan komissio (2003a): Country report Finland.

Florida, Richard & Tinagli, Irene (2004) Europe in the Creative Age. Demos.

Georghiou – Smith - Toivanen - Ylä-Anttila (2003): Evaluation of the Finnish Innovation Support System.

Hall, Peter - Mulgan, Geoff - O´Connor, Justin - Mulder, Bert - Williams, Jennifer (1999): CreativeCities. UIAH, Jyväskylä.

Hallberg, Pekka (2004): The Rule of Law.

Harisalo, Risto & Miettinen, Ensio (2004): Hyvinvointivaltio: houkutteleva lupaus vai karvas pettymys.

Harrison & Huntington (toim.)(2001): Culture matters.

Hautamäki, Antti (2003): Kyllä Amerikka opettaa. Hyvinvointivaltio muutosten edessä. Sitra 259.

Heikinheimo, Kati (2003)Elinkeinoelämä ja kestävä kehitys – selvitys julkishallinnon roolista yritysten yh-teiskuntavastuun edistäjänä. Ulkoasiainministeriö, kansainvälisen ympäristöpolitiikan yksikkö.

Heikkilä, Matti - Rintala, Taina - Airio, Ilpo – Kainulainen, Sakari (2003): Hyvinvointi ja tulevaisuusmaalla ja kaupungissa. Stakes.

Himanen, Pekka (2004): Välittävä, kannustava ja luova Suomi, Katsaus tietoyhteiskuntamme syviin haasteisiin.Eduskunnan kanslian julkaisu 4/2004.

Hyttinen, A. & Pajarinen, M. (eds.)(2003): Financial Systems and Firm Performance: Theoretical and Empiri-cal Perspectives.

Hämäläinen, Timo (2003): National competitiveness and economic growth.

Hämäläinen, Timo (2004): Suomi – murroksen edelläkävijä? Katsaus, Etla, 18.3.2004.

IMD World Competitiveness Yearbook 2004

Jacobs, Jane (1985): Cities and the Wealth of Nations. Principles of Economic life. Vintage Books.

Jilmstad, Lars & Littorin, Sven Otto (1994): Fallet Uruguay – Från kris till uppgivenhet. Timbro

Kankaala, Kari – Kaukonen, Erkki – Kutinlahti, Pirjo – Lemola, Tarmo – Nieminen, Mika – Väli-maa, Jussi (2004): Yliopistojen kolmas tehtävä? Sitra 264.

Karkia, Johanna (2003): Yritystoiminnan uusi alku. Kansainväliset mallit ja suomalaiset sovellukset. Kauppa-ja teollisuusministeriön tutkimuksia 12/2003.

119

Keskuskauppakamari (1998): Sijaintipaikkana Suomi.

Kok, Wim (2003): Jobs, jobs, jobs, Creating more employment in Europe. Report of the EmploymentTaskforce Nov. 2003.

Koskelo, Pauliine (2003): Henkilökohtainen velkavastuu ja insolvenssimenettelyt.

Koski, Heli – Rouvinen, Petri – Ylä-Anttila, Pekka (2002): ICT Clusters in Europe. The Great CentralBanana and Small Nordic Potato in Information Economics and Policy.

Kurjenoja, Jaana (2004a): Kenelle työ kannattaa? Kannustinloukut 2004. Veronmaksajat 39/2004.

Kurjenoja, Jaana (2004b): Suomen asema palkkaverottajana. Veronmaksajat 41/2004.

Lahti, Jere (2004): Enemmän ja parempia palveluita. Jere Lahden työryhmä. Kokoomuksen eduskunta-ryhmä.

Lewis, William W. (2004): The power of productivity. McKinsey & Company.

Luukkonen, Terttu (toim.) (2004): Biotekniikka, Tietoon perustuvaa liiketoimintaa.

Luukkonen, Terttu & Hermans, Raine (2003): Biotekniikka – investointi tulevaisuuteen. Katsaus, Etla.

Mankinen, Reijo - Ali-Yrkkö, Jyrki - Ylä-Anttila, Pekka (2001): Palvelujen vienti ja kansainvälistyminen.ETLA, Keskusteluaiheita 767.

Martin, John P. (2004): Transforming social protection for the 21st sentury. Hyvä Suomi 2020-ohjelma.

Morin, Anders - Wester, Mia - Widell, Hanna (2003): Något intressant håller på att hända. Effekter av kon-kurrens inom välfärdssektorn. Svenskt näringsliv.

Naumanen, Mika (2004): TekBaro. Tekniikan Akateemisten liitto.

Osaava ja avautuva Suomi maailmantalouden murroksessa. Suomi maailmantaloudessa -selvityksen välira-portti, Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 14/2004.

Pajarinen, Mika - Rouvinen, Petri - Ylä-Anttila, Pekka (1998): Small Country Strategies in Global Com-petition - Benchmarking the Finnish Case.

Piha, Kirsi (2004): Kestääkö pää. EVA-raportti.

Porter, Michael E. (1991): Kansakuntien kilpailuetu. Otava.

Puttonen, Vesa (2004): Onko omistamisella väliä? EVA-raportti.

Pääministeri Lipposen asettaman työllisyysryhmä (Sailaksen työryhmä) (2003) Loppuraportti.

Rifkin, Jeremy (2004): The European Dream. N.Y.

Rifkin, Jeremy (1997): Työn loppu, teknologia, työpaikat, tulevaisuus.

Rouvinen, Petri & Ylä-Anttila, Pekka (2003): Little Finland’s Transformation to Wireless Giant. WEF.

SAK (2003) Yhteinen kasvustrategia Suomen pärjäämiselle globaalissa kilpailussa. SAK:n aloite 12.11.2003.

SAK (2003): Työlakien uudistus jatkuu. SAK:n kannanotto 20.11.2003.

SAK (2003): Näkemyksiä keskusteluun työllisyysasteen nostamisesta. Puheenvuoro 7/2003.

SAK (2003): Arvioita yritys- ja pääomaverouudistuksesta. Puheenvuoro 9/2003.

SAK (2004): Kehittyvät palkkasopimukset. Selvitys 7.7.2004.

Savaspuro, Timo K.(2004): Suomi – luovan ideoinnin luvattu maa.

Savolainen, Ilkka - Ohlström, Mikael – Kärkkäinen, Anne (2003) Ilmasto - haaste teknologialle. Tekes.

Seppälä, Risto (2000): Suomen metsäklusteri tienhaarassa. Helsinki.

Sitra (2003): Seniori-Suomi. Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset.

Sitra (2003): Parasta ennen 01012015, Tulevaisuuden tekijät – Suomi 2015.

Snellman, Kenneth - Uusitalo, Roope - Vartiainen, Juhana (2003): Tulospalkkaus ja teollisuuden palkan-muodostus.

120

Stakes: Vuosikertomus 2003.

STTK (2003): Ammattitaitoa, osaamista, sivistystä. STTK:n koulutuspoliittinen ohjelma.

Suomen Ylioppilaskuntien Liitto (2003): Suuntana Sivistys - SYL:n näkemys hyvästä koulutusjärjestelmästä.

Sutela, Pekka (2003): The Russian Market Economy. Helsinki.

Taide- ja taiteilijapoliittinen toimikunta TAO (2002): Taide on mahdollisuuksia - ehdotus valtioneuvostontaide- ja taiteilijapoliittiseksi ohjelmaksi.

Tekes (2003): Alueiden elinvoima syntyy innovaatiosta. Osaaminen, erikoistuminen ja verkottuminen ratkaisevatmenestyksen kansainvälisessä kilpailussa..

Tekes (2003): Innovaatioita metsästämässä - media valinkauhassa.

Tekes (2002a): Tulevaisuus on osaamisessa. Teknologiastrategia - näkemys valinnoista.

Tekes (2002b): Ylihuomisen kilpailukyky ratkaistaan tänään. Teknologiarahoitksen tulokset ja vaikutukset.

Torvi, Kai (2004): Turvassa EU:ssa – kaukana kavala maailma. EVAn Suomi, EU ja maailma -asennetutki-mus.

TT (2002): Suomi kilpailukykyiseen verotukseen.

TT (2003): Maahanmuuttopolitiikka ja yritysten työvoimatarpeet.

TT (2003): Teollisuuden ulkomaantoiminta - löytyykö kasvu ulkomaanmarkkinoilta?

TT (2004): Kansallinen globalisaatiostrategi., Menestyvä Suomi. Teollisuuden kannanotto.

TT (2004): Kestävä kehitys ja kilpailukyky, TT:n näkemyksiä kestävän kehityksen edellytyksistä.

TT:n tulevaisuusluotain (2003): Osaamisintensiivinen Suomi 2012, loppuraportti.

UNDP (2004) Human Development Report.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto (2003): Osaaminen, innovaatiot ja kansainvälistyminen.

Valtiovarainministeriö (2002): Suomen kilpailukyky ja sen kehittämistarve.

Valtonen (2001): Latinalaisen Amerikan historia.Gaudeamus.

Vartia, Pentti & Ylä-Anttila, Pekka (2003): Kansantalous 2028. Etla B 204.

Veronmaksajat (2004): Toimintakertomus 2003.

VTT (2003): Technology foresight in the Nordic countries.

Välijärvi, Jouni (2004): Suomalaisen peruskoulutuksen haasteet ja uhkatekijät. Muistio 25.3.2004.

Wallenius, Tapio (2003): Tuomitut vähenemään, Suomalaiset ja lisääntymisen vaikea taito. EVA-raportti.

Weber, Max (1980): Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. WSOY Juva.

Werner, Heinz & Wikler, Werner (2004): Unemployment Compensation Systems, A Cross-Country Compa-rison. IAB Topics n:o 56/2004.

Wildas, David E. (2004): Sähköpostikirjeenvaihtoa kirjoittajan kanssa.

Wilenius, Markku (2004): Luova talous. Sitra.

ARTIKKELIT, PUHEET JA SEMINAARIT

A Survey of Capitalism and Democracy (2003), liite The Economist 28.6.2003.

Aho, Esko(2004): Juhlapuhe Helsingin kauppakorkeakoulun lukuvuoden 2004-2005 avajaisissa3.9.2004.

Akava ja globalisaatio (2004): Akavan hallituksen kannanotto 16.3.2004.

Alho, Kari (2004): Tulo- ja työmarkkinapoliittisen mekanismin arviointia. Etla, katsaus 8.4.2004.

121

Alueellistamisohjelman periaatteet ja linjaukset (2004), raportti valtioneuvostolle 19.1.2004.

Baer, Katarina & Kähkönen, Virve(2004): Ekonomistit tyrmäävät työnantajien vaatimukset työajan pidentä-misestä. Helsingin Sanomat 24.7.2004.

Bjurström, Hannes (2004): Halu uudistua. Finnairin henkilöstölehti Okay, 17.3.2004.

Blom, Anders (2004): Omistaminen tarvitsee yhteiskuntasopimusta. Perheyritysten liiton ja SAK:n kannan-otto 2.9.2004.

Bradford DeLong, J. (2004): Eurooppalainen talousmalli elää. Taloussanomat 7.7.2004.

Business and the global economy (2004) ICC-statement, 8-10.6.2004.

China: A Five-Year Outlook (2004) Oxford Analytica.

Kolbe, Laura (2004) Puhe EVA-konferenssissa Competitiveness through Creativity - Business andCulture Conference, Helsinki 10.-11.6.2004.

Cowell, Alan (2004): Nokia´s slide puts damper on Finns´great expectations. International Herald Tribune(IHT), 6.9.2004.

Elinkeinoelämä ja EU (2004) Teollisuustieto, liite 5-6/2004.

Elintarviketalouden tulevaisuus Suomessa (2003). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan seminaarin aineistoNivalassa 9.10.2003.

Euro&Talous 1/2004, Suomen Pankki, Helsinki 2004.

Euro&Talous 2/2004, Suomen Pankki, Helsinki 2004.

Euroalueen taloustutkain 1/2004, Keskuskauppakamari, huhtikuu 2004.

Euroopan komissio (2003b): Measuring attitudes and values: what Europeans think and feel. European So-cial Survey (ESS), Nov. 2003.

Eurooppa kypsyy muutoksiin, pääkirjoitus. Kauppalehti 24.7.2003.

European Business Leaders Convention, seminaariaineisto 3.-5.7.2003, Helsinki.

Finland 2015, Summit Seminar, Tallinna 18.9.-19.9.2003, Sitra, seminaariaineisto.

FVCA (2004), Suomen pääomasijoitusyhdistyksen uutistiedote 2/2004.

Golberg, Michael (2004) Puhe EVA-konferenssissa Competitiveness through Creativity - Businessand Culture Conference, Helsinki 10.-11.6.2004.

Gumbel, Peter (2004): Escape from tax hell. Time 19.7.2004.

Hallberg, Pekka (2002): Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhlan avauspuhe 27.2.2002.

Hallberg, Pekka (2003): Globalisaatio ja demokratia. Puhe 18.8.2003.

Harney, Mary (2004): We can still make the EU competitive. International Herald Tribune 3.-4.7. 2004.

Heinonen, Eeva (2003): Apua ajoissa lapsille ja perheille, Helsingin Sanomat 26.7.2003.

High Technology Finland 2003, The Finnish Academies of Technology, Helsinki 2003.

High Technology Finland 2004, The Finnish Academies of Technology, Helsinki 2004.

Holm, Pasi (2000): Yrittäjäksi ryhtymisen taloudelliset kannustimet. Etla, Keskustelunaiheita n:o 708,22.2.2000.

Honkala, Matti (2003): Kolmikanta ei saa estää välttämättömiä rakenneuudistuksia. Palvelutyönantajien syys-kokous 17.11.2003.

Hukkanen, Virpi (2004): Kilpailu laskee hintoja sairaaloissa. Kauppalehti 13.8.2004.

Hyvinvointipalvelujen tulevaisuus, Yksityiset palvelut kumppanina ja kilpailijana? Sosiaali- ja terveysministe-riön seminaariaineisto 15.6.2004, Helsinki.

Hyvä Suomi 2020, Ohjelma kestävään hyvivointiin. Ryhmätyöt ja seminaariaineisto 2003.

122

Härö, Paavo (2003): Yli tuhannesta työntekijästä 24 työntekijää. Kiinteistöpalvelut. Palvelutyönantajat29.1.2003.

Isotalus, Päivi (2004): Globalisaation kolmas aalto. Helsingin Sanomat 23.3.2004.

Jokinen, Arto (2004): Yliopistomarkkinoiden mullistus on suuri mahdollisuus Suomelle. Puhe 21.4.2004.

Jurvelin, Kyösti (2004): Pörssiyhtiöiden väki vähenee yhä Suomessa. Kauppalehti 6.9.2004.

Kalliomäki, Antti (2004): Suomalaisen työn säilyminen ja tuotannon menestyminen edellyttävät korkeaa osaa-mista ja innovaatioita. Vakuutussanomat 1/2004.

Karismo, Anna (2004): Mihin häviävät suomalaisten yritysten voitot? Helsingin Sanomat 12.9.2004.

Kasanen, Eero (2003): Miksi ja miten autonomiaa yliopistoille. Kanava 1/2003.

Kasanen, Eero (2003): Suomen yliopistoihin autonomian aika. Kanava 2/2003

Kasanen, Eero (2003): Tasa-arvoa tavoittelemassa. Avajaispuhe Helsingin kauppakorkeakoulussa 5.9.2003.

Kasvutekijät turvattava. Pääkirjoitus Kauppalehti 20.4.2004.

Keskustelualoite 10/2004 eduskunnalle: Suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuus.

Kiander, Jaakko (2003): Sailaksen ryhmän esitys on kokonaisuus. Muistio 2.4.2003.

Kirkon sosiaalifoorumi 2003, seminaariaineisto 26.11.2003.

Kirkon talousfoorumi 2004, seminaariaineisto 4.2.2004.

Kokkonen, Antti (2004): Lauri Ihalaisen haastattelu. Talous-Sanomat 20.3.2004.

Korhonen, Petri (2003): Väärin säästetty. Antti Tanskasen haastattelu, Taloussanomat 6.12.2003.

Lahti, Ari (2003): Yksityisiltä tehoa investointeihin. Helsingin Sanomat 19.5.2003.

Lakaniemi, Ilkka (2004): Johtajuudesta – epätietoisuuden ja –varmuuden sietoa ja visiointikykyä. Muistio5.4.2004.

Leppävuori, Erkki KM (2004): Suomi elää innovaatioista. Puhe Otaniemen tekniikan päivässä16.1.2004.

Lifim (2004): Teemanumero Globalisaatio 1/2004.

Lillrank, Paul & Vauramo, Erkki (2004): Suomessa terveydenhuolto on tehotonta. Helsingin Sanomat25.2.2004.

Lipponen, Paavo (2004): Suomi, EU ja globalisaatio. Puhe Hämeen Sanomien 125-vuotisseminaarissa,Hämeenlinna 8.1.2004.

Martti Ahtisaari -luento. Jyväskylä 17.11.2003.

Menestymisen kovat ehdot. Pääkirjoitus, Kauppalehti 24.10.2004.

Metalliteollisuuden keskusliitto (2003): Tulevaisuuden voittajat. Liiketoiminnan ja teknologian linjaus 2010.

Keskuskauppakamari (2002) Moderni hyvinvointiyhteiskunta – nykyistä alemmalla veroasteella. 28.8.2002.

Munich Economic Summit, seminaariaineisto 18.6.2004, München.

Mönkäre, Sinikka (2003): Kannustinloukut, sosiaaliturva ja hallituksen työllisyystavoite. Puhe 17.11.2003.

Niiniluoto, Ilkka (2003): Dynaaminen sivistysyliopisto. Avajaispuhe Helsingin yliopistossa 10.9.2003.

Niiniluoto, Ilkka (2004): Akateeminen vapaus. Avajaispuhe Helsingin yliopistossa 10.9.2004.

Nikulainen, Kalevi (2004): Pääkonttorit katoavat – tuleeko Suomesta banaanivaltio? Pekka Pereen haastatte-lu, It-viikko 28.8.2004.

Nurminen, Tapio (2004): Yleissitovat sopimukset murenemassa Saksassa. Kauppalehti 20.7.2004.

Ollila rohkaisee Suomea. Pääkirjoitus Taloussanomat 24.10.2004.

Onko tiukka tasapuolisuus virhe? Pääkirjoitus Taloussanomat 30.6.2004.

123

Palley, Thomas (2001): The Tobin Tax Debate. Challenge May-June 2001.

Palvelutyönantajat (2003): Syyskokouksen seminaari 17.1.2003.

Palvelutyönantajat (2003): Toimittajaseminaarin aineisto 10.9.2003.

Pankkiyhdistys (2004): Pankkikokouksen aineisto 22.4.2004.

Pantsu, Pekka (2004): Sitran mielestä kilpailupolitiikka estää järkevääkin yhteistyötä. Taloussanomat30.6.2004.

Pekkarinen, Mauri (2004): Valtion omistajapolitiikka. Puhe seminaarissa 13.5.2004.

Penttilä, Risto E. J. (2004): Otaniemestä Arabianrantaan. Tiedepolitiikka 1/2004.

Penttilä, Risto E. J. (2004): Valinnan paikka, rouva presidentti. Helsingin Sanomat 25.4.2004.

Pierce, John (2003): Driving Innovation – Are we there yet? Esitys VTT Summit 16.9.2003.

Pietilä, Marjatta (2003): Markkinatalouteen liittyy luova tuho, Pentti Vartian haastattelu. Lifim 2/2003.

Piippo, Antti (2003): Kaikki muuttuu, joku menestyy. Ekonomipäivä 11.11.2003.

Piippo, Antti (2004): Tuhoaako ammattiyhdistysliike suomalaisen hyvinvoinnin? Puhe Pressiklubilla18.3.2004.

Piippo, Antti (2003): Yrittäjyys talouspolitiikan välineenä. Keskusta-akatemian seminaari 4.11.2003.

Piippo, Antti (2004): Yrityksen yhteiskuntavastuu – tarua vai todellisuutta? Puhe Snellmanin päivän semi-naarissa 12.5.2004, Helsinki.

Pohjola, Jarkko (2004): TT syventyi globalisation ja talouden sudenkuoppiin. Nykypäivä 23.4.2004.

Pöysä, Jorma (2004): Suomen Pankki haluaa valtiolta jatkoa yritysverouudistukselle. Kauppalehti 25.3.2004.

Rahjola, Anne (2004): Suomalaisnuoret lukevat vähiten läksyjä Euroopassa. STT 23.8.2004.

Raivio, Jarmo (2004): Kiina myös luo työtä. Lauri Ihalaisen haastattelu, Suomen Kuvalehti 38/2004.

Raivio, Jyri (2003): Yhdysvaltain tieteen ylivoima ei synny pelkän rahan avulla. Helsingin Sanomat25.11.2003.

Rantanen, Juha (2003): Suomi tarvitsee muutosta. Puhe, TT:n syyskokous 20.11.2003.

Remes, Matti (2004): Tekesin pääjohtaja suosittelee Suomelle Aasian mallia. Taloussanomat 29.6.2004.

Remes, Ritva (2003): Teollisuuden irtisanomiset näkyvät miesten työttömyyden kasvussa. Helsingin Sanomat23.7.2003.

Ropponen, Heikki (2003): Puhe, Kaupan työ ja tulevaisuus -seminaari 12.11.2003

Saarinen, Mirjami (2004): Sauli Niinistön haastattelu. Kauppalehti 26.3.2004.

Saarnivaara, Veli-Pekka (2004): Toimivat kannusteet, yhteistyörakenteet ja riskinotto välttämätöntä tuloksekkaal-le inniovaatiopolitiikalle. Tieteessä tapahtuu 2004.

Sallinen, Aino (2003): Suomi sosiaalisten innovaatioiden mallimaaksi. Lukuvuoden avajaispuhe Jyväskylänyliopistossa 3.9.2003.

Sallinen, Aino (2004): Tutkimusta, laatua ja autonomiaa lujitettava. Lukuvuoden avajaispuhe Jyväskylänyliopistossa 8.9.2004.

Saralehto, Sampsa (2004): Yritykset ja hyvinvointipalvelut – miksi kannattaa toimia nyt. Taloussanomat14.7.2004.

Seminaariaineisto, Nokian pääkonttori 19.4.2004.

Seristö Hannu (2002): Kilpailukykymme Euroopan markkinoilla. Virkaanastumisesitelmä.

Seppänen, Pekka (2004): Suomi voi hyvin, suomalaiset eivät. Talouselämä 11/2004.

Snellman, Saska (2003): Draivia, sanoo tohtori Tiihonen. Helsingin Sanomat 20.6.2003.

Snellman, Saska (2004): Hyvät neuvot kalliit. Pekka Himasen haastattelu, Helsingin Sanomat 9.5.2004.

124

Soros, George (2003): America´s Role in the World. Luento, Washington D.C. 8.3.2003.

Sotamaa, Yrjö (2004): Juhlapuhe Taideteollisen korkeakoulun 32. lukuvuoden avajaisissa 30.8.2004.

Special report on Europe´s constitution. The Economist 21.6.2003.

Stakes (2003): Chess-seminaarin aineisto 7.11.2003.

Steingart, Gabor (2004): The Decline of a Superstar. Wall Street Journal 27.4.2004.

UPS (2004): Suhdanteet kääntyvät nousuun. Tutkimus 1500 eurooppalaisen yritysjohtajan näkemyksistä.16.3.2004.

Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta. MTS, tiedot-teita ja katsauksia 27.1.2004.

Suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuus. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan istunnon aineisto24.3.2004.

Suuret puheet ja käytäntö. Pääkirjoitus Taloussanomat 23.3.2004.

Takala, Pauli (2004): Ruotsin irtisanomisturvan malli. Kauppalehti 17.3.2004.

Talouspolitiikkakoulutusta 25 vuotta –juhlaseminaarin aineisto, Turku 14.5.2004.

Tanner, Mikko & Harinen, Marketta (2004): Quo vadis Finlandia. Kooste tulevaisuusseminaarista, TEK,Helsinki 1.12.2003.

Tanskanen, Antti (2004): Työn ja pääoman vajaakäyttö varjostaa Suomen tulevaisuutta. Puhe Keskuskauppa-kamarin kevätkokouksessa, Helsinki 28.4.2004.

Tavoitteet on muutettava. Pääkirjoitus, Kauppalehti 6.9.2004.

Teknologiateollisuus ry:n 100-vuotisjuhlan aineisto 22.10.2003.

Three Countries – Three Profiles, Meeting of three Prime ministers. Seminaariaineisto EVA 11.10.2003.

Tiihonen, Pihla (2004): Koulusta parempi paikka. Helsingin Sanomat 15.8.2004.

Tiilikainen, Teppo(2004): Suomi alennusmyynnissä. Mika Ihamuotilan haastattelu, Suomen Kuvalehti21/2004.

Tiilikainen, Teppo (2004): Työllisyystavoite karkasi käsistä. Suomen Kuvalehti 28/2004.

Tiusanen, Tauno (2003): Pan-European integration EU´s eastern enlargement. Lappeenrannan teknillinenyliopisto, julkaisu 1/2003.

Top Marks in Class. Newsweek 26.7.2004.

TT (2003): Työmarkkinapäivän aineisto. 28.10.2003.

Tulevaisuuden tekijät – Suomi 2015. Kurssiraportin tiedotustilaisuuden aineisto 22.9.2003.

Corporate Image (2000) Tutkimus suomalaisten huippupäättäjien näkemyksistä 3/2000. 20.4.2000.

Suomen Pankki (2004) Tutkimustiedote 1/2004, 21.6.2004.

Työllisyyden hoidon lääkkeitä pitää koventaa. Pääkirjoitus Taloussanomat 27.7.2004.

Työllisyyden parantaminen edellyttää uusia keinoja. Pääkirjoitus Taloussanomat 11.8.2004.

Työssä jaksamisen tutkimus- ja toimenpideohjelma 2000-2003. Päätös- ja arviointiraportti, 2003.

Unitas, Nordean talousjulkaisu 3/2003.

Unitas, Nordean talousjulkaisu 4/2003.

Unitas, Nordean talousjulkaisu 1/2004.

Uusia keinoja tarvitaan. Pääkirjoitus työllistämisestä Kauppalehti 10.3.2004.

Vainio, Riitta (2003): Pitkäaikaistyöttömien kuntoutus työelämään on sujunut kehnosti. Helsingin Sanomat21.10.2003.

Vainio, Vesa (2003): Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky. puhe KHO:n ja hallinto-oikeuksien neu-

125

vottelupäivässä 20.11.2003.

Valli, Matti (2004): EU myllää Suomen koulutusjärjestelmää, Kauppalehti Extra 39.8.2004.

Valtioneuvoston globalisaatiotyöryhmä: ohjausryhmän kokouksen aineisto 29.3.2004.

Valtioneuvoston kanslia (2004): Suomi maailmantaloudessa –seminaarin aineisto 16.4.2004

Valttiakin terävöitettävä. Pääkirjoitus. Kauppalehti 20.9.2004.

Vanhanen, Matti (2003): Millä eväillä Suomi pärjää Kiina-ilmiön oloissa. kolumni Turun Sanomissa12.12.2003.

Vanhanen, Matti (2004): Puhe Jyväskylän aluepoliittisessa konferenssissa 20.1.2004.

Vanhanen, Matti (2004): Puhe SAK:n valtuuston kokouksessa Kiljavalla 15.5.2004.

Vanhanen, Matti (2004): Talouspolitiikka tukemaan kasvua. Chydenius 1/2004.

Varhee, Vesa (2004): Kiina ohitti Yhdysvallat Japanin kauppakumppanina. Taloussanomat 24.8.2004.

Vepsäläinen, Marja-Leena (2004): Globalisaatio pakottaa uudistumaan. Pekka Ylä-Anttilan haastattelu, Tek-niikan näköalat 2/2004.

Viestintäfoorumi, seminaariaineisto, Helsinki 13.1.2004.

Vihko, Reijo (2004): Akatemian pääjohtajan haastattelu. Johtoporras 2/2004.

Vipusimia, ei vippaskonsteja. Pääkirjoitus Kauppalehti 12.8.2004.

Ylisipola Heino (2004): Kotityövähennys sataan prosenttiin. BjörnWahlroosin haastattelu, Kaleva9.9.2004.

Ylä-Anttila, Pekka (2004): Suomi globaalissa kilpailussa – Suomi-ihmeestä Kiina-ilmiöön. 11.2.2004.

Yrittäjyydessä on tulevaisuus. Pääkirjoitus, Taloussanomat 12.11.2003.

Yrityksiä ei perusteta lainsäädännöllä. Pääkirjoitus, Talous-Sanomat 3.9.2004.