Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

Tukialusprojekti

Haastatteluiden yhteenveto

19.3.2013

Miia Häkki, Kaisa Karttunen, Aino Kumpula, Jens Rissanen

SEURAKUNTIEN SYRJÄYTYMISTÄ EHKÄISEVÄ NUORISOTYÖ – Haastatteluiden yhteenveto

SISÄLTÖ

1  JOHDANTO 1 

2  NUORTEN KOHTAAMAT HAASTEET 2 

3  SYRJÄYTYMISVAARASSA OLEVIEN NUORTEN AUTTAMINEN 4 

3.1 Auttamisen haasteet 5 

4  TÄRKEÄT YHTEISTYÖKUMPPANIT 6 

5  YHTEISTYÖN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET 7 

6  YHTEISTYÖN KEHITTÄMISTARPEET 8 

6.1 Yhteistyön tehostaminen 8 

7  IDEOITA YHTEISTYÖSTÄ JA YHTEISTYÖKUMPPANEISTA 10 

8  NUORISOASIAINKESKUKSEN HAASTATTELU 12 

8.1 Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tavoittaminen 13 

8.2 Yhteistyö kirkon kanssa 13 

LIITTEET 15 

1 JOHDANTO

Tukialus-projektimme toimeksiantona oli kartoittaa Turun ja Kaarinan

seurakuntayhtymän seurakuntien syrjäytymistä ehkäisevää nuorisotyötä

haastatteluiden avulla sekä luoda ”Nuorten palvelupolku Turussa” -ohjekirja

seurakuntien nuorisotyönohjaajille.

Tämä yhteenveto on koottu seitsemän seurakunnan haastatteluista.

Haastattelut on toteutettu tammi- ja helmikuussa 2013 ja jokaiseen

haastatteluun on käytetty samaa, seitsemän kysymyksen haastattelulomaketta.

Haastateltavat seurakunnat olivat Martin, Maarian, Mikaelin, Paattisten,

Henrikin ja Katariinan seurakunnat sekä Tuomiokirkkoseurakunta.

Kahdesta ensimmäisestä kappaleesta ilmenee luettelomaisesti haastatteluissa

esiin tulleet ilmiöt ja sen jälkeen siirrytään seurakuntien nuorisotyön

kehittämisajatuksiin ja ideoihin. Yhteenvedon lopussa kerrotaan Turun

kaupungin nuorisoasiankeskuksen haastattelun keskeisimmät tulokset.

2

2 NUORTEN KOHTAAMAT HAASTEET

Tekemiemme haastatteluiden pohjalta nousi esiin hyvin yhteneviä haasteita, ja

monet teemat toistuivat useissa eri seurakunnissa. Seuraavassa avataan esille

nousseita haasteita ja teemoja.

Haastatteluissa esille nousi yhteiskunnan nuoria kohtaan asettamat paineet;

oman paikan löytäminen, koulutuspaikan saaminen sekä työelämään

sijoittuminen. Yksi seurakunta nosti esille myös heikommin pärjäävät nuoret ja

työssäoppimiset, joita on vuosien myötä vähennetty. Työssäoppimiset olivat

heikommin pärjääville nuorille usein mahdollisuus saada onnistumisen

kokemuksia ja löytää oma paikkansa. Toinen seurakunta otti esille viime aikoina

esiintyneen, tietynlaisen asennemuutoksen. Osa nuorista ei kanna huolta

tulevaisuudestaan ja jatko-opinnoista yläasteen jälkeen, vaan luottavat siihen,

että ”sossu elättää”.

Esille nousi vahvasti myös lisääntyneet koulun asettamat paineet; nykyisin

koulussa vaaditaan paljon nuorilta ja myös nuoret vaativat paljon itseltään.

Ennen nuorten stressi näkyi vasta lukiossa, nyt koulu stressaa selkeästi jo

yläkoululaisia. Koulu sitoo oppilaat kotiin vapaa-ajalla ja esimerkiksi koeviikot

estävät nuoria osallistumasta leireille tai muihin aktiviteetteihin. Lukiolaisilta

odotetaan jo melkein yhtä paljon kuin aikuisilta.

Koulumaailmassa kiusaaminen on myös lisääntynyt ja monimuotoistunut.

Teknologia mahdollistaa uudet kiusaamismuodot tietokoneiden ja kännyköiden

välityksellä. Nuorten pahoinvointi näkyy selkeästi ja monin eri muodoin.

Nuorisotyönohjaajien kokemuksen mukaan nuoret tuovat pahoinvointiaan esiin

enemmän kuin aikaisemmin.

Suurena teemana esiintyi myös yksinäisyys ja syrjäytyminen; nuorilla on tarve

samaistua muihin ikäisiinsä ja halu olla hyväksytty. Moni nuori kokee itsensä

yksinäiseksi tai oudoksi. Sosiaalinen media näyttelee isoa osaa nuorten

välisissä suhteissa ja kasvokkain tapahtuva kanssakäyminen on sen myötä

vähentynyt. Ennen nuoret odottivat rippikoulun päätyttyä pääsevänsä kotiin

3

tapaamaan ystäviään, nyt nuoret odottavat pääsevänsä leirin jälkeen

tietokoneelle.

Aikataulukiireet, jotka näkyvät koko yhteiskunnan tasolla, tulevat esiin myös

nuorten maailmassa. Monen nuoren vapaa-aika, koulun lisäksi noudattaa tiettyä

lukujärjestystä ja varsinkin urheilua harrastavat nuoret eivät saa lupaa

vanhemmiltaan osallistua leireille, jos ne menevät päällekkäin harjoitusten

kanssa. Olemiselle ja lepäämiselle ei löydy enää riittävästi aikaa.

Riittävä vanhemmuus oli myös ”tapetilla”. Nuorisotyönohjaajien mielestä

vanhempien tulisi muistaa kuinka paljon nuoret tarvitsevat aikuista ja että

esimerkiksi rippikouluikäisen nuoren ei tarvitsisi vielä huolehtia itsenäisesti

omista asioistaan. Vanhempien jaksaminen ja osaaminen kasvattajina aiheuttaa

välillä huolta nuorten kanssa työskenteleville.

Yhteiskunnan asenteiden muutos näkyy myös nuorten päihdemyönteisyytenä.

Päihdemyönteisyys on lisääntynyt ja myös laittomat päihteet kuten kannabis

koetaan normaaleiksi.

Eräässä seurakunnassa mainittiin seksuaalinen häirintä ja seksuaalisuuteen

suhtautuminen. Esimerkkinä kerrottiin, että nuoria ei voi enää halata, sillä niin

moni nuori on kokenut seksuaalista häirintää. Median luoma kuva

seksuaalisuudesta vääristää nuorten kuvaa niin sanotusta normaalista

seksuaalisuudesta.

4

3 SYRJÄYTYMISVAARASSA OLEVIEN NUORTEN

AUTTAMINEN

Useista haastatteluista esille nousi rippikoulu ja sen merkitys nuorten elämässä.

Rippikoulu tavoittaa noin 92 % nuorista Turun alueella. Rippikoulun jälkeen

isoskoulutus toimii hyvänä jatkumona syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle ja

usein nuoret jäävät mukaan seurakunnan toimintaan vielä sen jälkeenkin.

Leiritoiminta ja muut seurakunnan järjestämät illanvietot ja vastaavat ovat myös

tärkeitä keinoja, joiden avulla työntekijät pysyvät luomaan nuoriin hyvän

kontaktin.

Läsnäolo, henkilökohtainen tuki ja eteenpäin tarvittavien palveluiden pariin

ohjaaminen tulivat ilmi tärkeinä auttamisen keinoina. Suurin osa

nuorisotyöntekijöistä kokee, että nuorten kanssa keskustelemiselle löytyy aina

aikaa. Erään seurakunnan nuorisotyöntekijä kertoi myös soittelevansa ja

kyselevänsä sellaisten nuorten kuulumisia viikoittain, joilla tietää menevän

huonosti.

Lisäksi esiin nousi myös nuorten kunnioittaminen ja arvostaminen, positiivinen

palaute ja itsetunnon vahvistaminen. Nuorille pyritään opettamaan hyviä arvoja

ja tuottamaan onnistumisen kokemuksia. Nuorisotyönohjaajien mielestä työn

huomaa olevan onnistunutta erityisesti silloin, kun nuoret itse huomioivat

syrjään jättäytyvän kaverin ja ottavat hänet mukaan.

Moni seurakunta on hyödyntänyt sosiaalista mediaa ja puhelinta nuorten

kanssa työskennellessä. Facebook voi usein madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä

ja facebookin ohella osa seurakunnista tarjoaa nuorille myös tekstiviesti- tai

nettipäivystystä.

Osa seurakunnista tekee koulujen kanssa aktiivisesti yhteistyötä ja tavoittaa sitä

kautta syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Esimerkiksi jopo-luokalle järjestettävä

mopokerho kokoontuu kerran viikossa. Toinen seurakunta järjestää 6-

luokkalaisille oppitunteja, joilla käsitellään itsetuntoa ja koulukiusaamista. Eräs

5

seurakunta on mukana 9+-projektissa, joka on elämänhallintaryhmä

yhdeksännen luokan lopettaville nuorille.

Yksi seurakunnista puolestaan pitää nuorille suunnattua selviytyjät-ryhmää,

jonka tarkoituksena on jakaa kokemuksia ja vahvistaa itsetuntoa. Osa

seurakunnista lähettää nuorille myös kutsuja tulla mukaan toimintaan.

Rukoileminen apua tarvitsevien puolesta mainittiin myös.

3.1 Auttamisen haasteet

Osa seurakunnista nosti vahvasti esille rippikoulun keskeyttävät nuoret. Jos 15-

vuotias nuori keskeyttää rippikoulun, on olemassa suuri riski, että elämässä jää

paljon muitakin asioita kesken. Näin ollen olisi tärkeää, että juuri ne nuoret

saataisiin pidettyä mukana toiminnassa.

Työntekijät kertoivat myös nuorten puhuvan joskus ystävistään, joilla menee

todella huonosti. Miten kyseiset nuoret tavoitettaisiin ja saataisiin mukaan

toimintaan? Yksi seurakunnista pohtikin, että kutsujen lähettämisen sijaan

voitaisiin välillä mennä itse nuorten luokse. Toisaalta osa seurakunnista totesi,

että oman seurakunnan toiminnassa on mukana niin paljon ”hyvinvoivia nuoria”,

että toiminnan pyörittämisessä on jo nyt riittävästi töitä. Moni seurakunta

esittikin ajatukseksi erilaiset pienryhmärippikoulut sekä erityisnuorille tarkoitetut

ryhmät.

6

4 TÄRKEÄT YHTEISTYÖKUMPPANIT

Kysyttäessä tärkeimpiä yhteistyökumppaneita jokainen seurakunta nosti esiin

toiset seurakunnat sekä seurakuntayhtymän kasvatusasiainkeskuksen.

Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö koettiin myös jokaisessa seurakunnassa

tärkeäksi. Yhteistyön aktiivisuus puolestaan vaihtelee seurakunnasta ja

koulusta riippuen. Osa seurakunnista kokee olevansa kouluihin tervetulleita ja

kaikenlainen toiminta otetaan innokkaasti vastaan. Seurakunnat osallistuvatkin

koulujen toimintaan aktiivisesti aamunavausten, koulukirkkojen,

välituntivalvontojen, oppituntien ja leirikoulujen kautta. Osa seurakunnista

puolestaan kokee koulujen vastaanoton olevan uskonnon vuoksi

negatiivissävytteistä. Yhteistyötä haluttaisiin kuitenkin tehostaa, sillä myös

kynnys tulla mukaan seurakunnan toimintaan madaltuu, kun

nuorisotyönohjaajat ovat jo entuudestaan tuttuja koulun kautta.

Muita mainittuja tärkeitä yhteistyökumppaneita olivat vanhemmat, NMKY, MLL,

SPR, partiotoiminta, Pansion moottorihalli, Varissuon uusi pesula, kaupungin

nuorisotoimi sekä muut viranomaistahot.

7

5 YHTEISTYÖN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET

Seurakuntien välisen yhteistyön vahvuudeksi koettiin mahdollisuus järjestää

pienemmillä resursseilla suurempia tapahtumia sekä uudet ideat omat

seurakunnan toimintaan ja asiantuntijuuden lisääminen. Yhteistyön avulla

pystytään myös tarjoamaan nuorille monipuolisemmin erilaista toimintaa.

Seurakuntien välisen yhteistyön suurimmaksi haasteeksi nousivat

resurssikysymykset, jotka sulkevat pois joitain mahdollisuuksia. Muita haasteita

seurakuntien välisessä yhteistyössä olivat ongelmat tiedonkulussa, aikataulut

sekä talousasiat. Lisäksi haasteeksi koettiin yhteistyön jatkuvuus, yhteistyöhön

haluttaisiin lisää pysyvyyttä.

Koulujen kanssa tehtävän yhteistyön suurimmaksi haasteeksi koettiin uskonnon

soveltuminen kouluympäristöön, jossa on esimerkiksi paljon

maahanmuuttajaoppilaita. Yksi seurakunnista mainitsi esimerkiksi yhteistyön

loppuneen ”ateistirehtorin” näkemysten vuoksi.

8

6 YHTEISTYÖN KEHITTÄMISTARPEET

Useissa seurakunnissa puhuttiin yhteistyöstä ja sen toimivuudesta. Yhteistyö eri

toimijoiden välillä tulisi saada vastaamaan sen hetkisiä tarpeita eikä kalenterista

katsoen milloin olisi mahdollisuus toimia.

Monessa seurakunnassa pohdittiin myös toisten seurakuntien tarjontaa, jotta

päällekkäisyyksiä voitaisiin ehkäistä järkevän yhteistyön muodossa. Esimerkiksi

tekstiviesti- ja nettipäivystyksen yhdistäminen nousi esille. Samoin yhteistyön

avulla pystyttäisiin kokoamaan eri ikäryhmät toimimaan yhdessä tehokkaammin

kuin tällä hetkellä.

Seurakunnissa toivottiin lisää avoimuutta tiedonkulkuun sekä oman

asiantuntijuuden jakamista eri toimijoiden välillä; ideaalina rikkoutumaton ketju,

jossa tieto ja tekeminen kulkisivat sujuvasti. Lisäksi toiveeksi nousi

molemminpuolinen yhteistyö. Esimerkiksi koulun toivottaisiin ottavan itse

aktiivisemmin yhteyttä seurakuntiin ja yhteistyön opettajien kanssa olevan

tiiviimpää ohjelman suunnittelun muodossa.

6.1 Yhteistyön tehostaminen

Monen seurakunnan nuorisotyönohjaajat kertoivat, että heillä ei ole kovin

kattavaa kuvaa esimerkiksi kaupungin tarjoamista palveluista ja sen vuoksi olisi

mielenkiintoista kuulla mitä toimintaa nuorille on muuten tarjolla.

Nuorisotyönohjaajat kokivat myös, että Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

sekä kasvatusasiankeskus internetin ohella antavat hyvän mahdollisuuden

tutustua palveluihin, mutta resurssit itsenäiseen tiedonhakuun eivät

yksinkertaisesti riitä. Hyvän tietopohjan avulla nuorten ohjaaminen erilaisten

palveluiden pariin olisi helpompaa ja lisäksi pystyttäisiin vähentämään

päällekkäisyyksiä. Esiin nousi esimerkiksi pohdintaa oman seurakunnan

lähettyvillä toimivista nuorisotaloista sekä siitä tarjoaako joku muu järjestö

samankaltaista toimintaa, esimerkiksi Tupu-tekstiviestipalvelu.

9

Osa seurakunnista toivoi tiiviimpää yhteistyötä myös kaupungin kanssa Vimman

toiminnan, yhteisten aamukahvien ja koulutusten muodossa. Lisäksi

haastatteluissa mainittiin myös järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö sekä poliisit

että lastensuojelu.

10

7 IDEOITA YHTEISTYÖSTÄ JA

YHTEISTYÖKUMPPANEISTA

Viimeinen kysymys, jossa työntekijät saivat ideoida vapaasti resursseja

pohtimatta yhteistyötä ja yhteistyökumppaneita, toi esille monia hyviä ideoita ja

kysymyksiä.

Lähes jokaisessa seurakunnassa esille nousi nuorten osallisuuden lisääminen.

Seurakunnat toivoisivat saavansa nuorten äänen kuuluviin ja nuoret itse

toimimaan aktiivisesti niin toiminnan suunnittelun kuin toteuttamisenkin

muodossa. Nuorten osallisuus koettiin tärkeäksi myös kirkon tulevaisuuden

kannalta.

Toiseksi suureksi teemaksi nousi verkostoituminen. Verkostoitumista toivottiin

esimerkiksi lastensuojelun sekä koulun kanssa. Eräässä seurakunnassa

verkostoitumista kuvailtiin ”kyläajatteluksi”, jossa eri toimijat kuten kuraattori,

poliisi sekä terveydenhoitaja kokoontuisivat saman pöydän ääreen ja näin ollen

tiedonkulku saataisiin sujumaan paremmin.

Eräässä seurakunnassa toivottiin, että siirtyminen yläkoulusta toisen asteen

koulutukseen tapahtuisi saattaen vaihtaen. Näin jollain aikuisella olisi aina tieto

siitä, mitä nuoren elämässä tapahtuu ja esimerkiksi soittamisen ja kuulumisten

kyselyn avulla nuori ei putoaisi täysin yhteiskunnan ulkopuolelle. Samoin

tukihenkilötoiminta nousi ideaksi: toiminnan voisi liittää osaksi seurakunnan

palveluita.

Toinen seurakunta puolestaan pohti palveluiden konkreettista sijaintia ja sen

vaikutusta. Ideaksi nousi perustaa matalan kynnyksen palvelupiste esimerkiksi

nuorten suosimaan Hansakortteliin. Palvelupisteellä työskentelisi myös oma

nuorisopoliisi ja sinne olisi kaikkien nuorten helppo tulla. Myös kirjastoa pidettiin

paikkana, jonne olisi tarpeellista perustaa työpiste. Lisäksi seurakunnassa

koettiin, että työntekijöiden tulisi jalkautua enemmän nuorten pariin ja hyödyntää

paikat, jossa nuoret liikkuvat. Työ tulisi siis siirtää enemmän toimistoilta kentälle

ja kaikkien palveluiden tulisi olla helposti nuorten saatavilla.

11

Yksi seurakunnista pohti, että olisi ihanteellista ehtiä käymään jokaisen

rippikoulua käyvän nuoren kanssa pitkä keskustelu tämän elämästä.

Keskusteluun voisi osallistua eri asiantuntijoita ja sen tavoitteena olisi kartoittaa

nuoren elämäntilannetta ja pohtia yhdessä hänen tulevaisuuttaan.

Eräs seurakunta puolestaan ideoi maahanmuuttajanuorten parissa tehtävää

työtä ja suunnitteli, että olisi hienoa järjestää maahanmuuttajanuorille ohjelmaa

esimerkiksi leirien muodossa, jossa perehdyttäisiin suomalaiseen kulttuuriin

sekä kristinuskoon. Samalla leiri toimisi kotouttavana toimintana.

Lisäksi ideoissa oli paljon pieniä, helpostikin toteutettavia toiveita. Eräs

seurakunta toivoi vierailijoita oman seurakunnan toimintaan esimerkiksi muista

seurakunnista osallistumaan isoskoulutuksiin tai nuorteniltoihin. Lisäksi toiveena

oli erityistaitojen jakaminen seurakuntien kesken sekä vapaa-ajan ohjelman ja

leirityön yhdistäminen toisten seurakuntien kanssa.

Yksi seurakunnista toivoi, että seurakuntien yhteistyö mietittäisiin kokonaan

uudestaan ja toinen seurakunta puolestaan totesi, että unelmatilanteessa raha

ei olisi esteenä millekään toiminnalle.

12

8 NUORISOASIAINKESKUKSEN HAASTATTELU

Kaupungin nuorten ohjaus ja koulutusvalmiuksien parantaminen (NOSE)

koostuu nuorten tiedotuspisteestä, sosiaalisesta nuorisotyöstä, ohjaamo-

toiminnasta sekä etsivästä nuorisotyöstä. Nuorisoasiankeskuksessa on 13

työntekijää ja työpaja Fendarissa noin 17 työntekijää.

Sosiaalinen vahvistaminen on tarkoitettu 12–18-vuotiaille nuorille ja se toimii

yhteistyössä perusopetuksen kanssa pienryhmätoimintana. Sosiaalinen

vahvistaminen on osa erityisnuorisotyötä ja nuorille on tarjolla niin

yksilöohjausta kuin myös erilaisia leirejä ja retkiä.

Ohjaamo on perustettu 2004 ja se on tarkoitettu nuorille, jotka eivät ole saaneet

koulutuspaikkaa. Ohjaamo saa ilman opiskelupaikkaa jääneiden nuorten tiedot

ja sen jälkeen jokaiseen nuoreen otetaan yhteyttä. Nuorten ja vanhempien ei

ole pakko vastaanottaa palvelua, mutta suurin osa suhtautuu ohjaamon

toimintaan myönteisesti. Ohjaamoon tulee tiedot myös nuorista, jotka

keskeyttävät ammattikoulun tai lukion. Ohjaamon kautta nuorten on myös

mahdollisuus saada harjoittelurahaa tilanteissa, joissa opiskelupaikkaa ei löydy

uusintahakujenkaan jälkeen.

Etsivä nuorisotyö on tarkoitettu 18–29-vuotiaille nuorille ja sen tarkoituksena on

löytää nuoret, jotka eivät ole palveluiden piirissä tai ainoastaan löyhästi niissä

mukana. Viime vuonna 51 % etsivän nuorisotyön nuorista oli maahanmuuttajia.

Etsivät nuorisotyöntekijät ovat mukana maahanmuuttajakoulutuksessa ja

tekevät katutyötä arki-iltaisin Hansakorttelissa. Etsivässä nuorisotyössä on

käytössä nuorten ohjausmalli, jossa etsivä nuorisotyö saa tiedot nuorista, jotka

keskeyttävät toisen asteen opinnot sekä nuorista, jotka vastaanottavat

opiskelupaikan, mutta eivät saavu paikalle. Etsivän nuorisotyön tavoitteena on

löytää sekä kohdata nuoret ja ohjata heidät sopiviin palveluihin.

Nuorten tiedotuspiste on avoinna kaikille ja sen tavoitteena on auttaa nuoria

asumiseen, opiskeluun, työpaikkaan ja muihin asioihin liittyvissä kysymyksissä.

13

Lisäksi kaupungilla on työpaja Fendari, joka tarjoaa nuorille kuntouttavaa

työtoimintaa, töihin valmistautumista sekä työharjoittelua.

8.1 Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tavoittaminen

Kaupunki kokee tavoittavansa syrjäytymisvaarassa olevat nuoret hyvin.

Esimerkiksi maahanmuuttajanuorten keskuudessa tieto palveluista leviää ja

moni asiakas tulee itse hakemaan apua kuultuaan palvelusta ensin kaveriltaan.

Myös medialla on ollut jonkin verran merkitystä ja esimerkiksi Fendarista

julkaistu lehtijuttu sai kaksi nuorta, jotka eivät olleet vuosiin osallistuneet

mihinkään, ottamaan yhteyttä ohjaamoon.

Kaupunki toivoo kuitenkin, että nuoret saataisiin itse mukaan osallistumaan ja

kehittämään toimintaan. Päätösten ei pitäisi tulla ylhäältä vaan sen sijaan pyrkiä

lisäämään nuorten osallisuutta. Esimerkiksi vertaisohjaajien kouluttamista on

mietitty ja tällä hetkellä etsivässä nuorisotyössä on toiminnassa yksi pienryhmä.

8.2 Yhteistyö kirkon kanssa

Nuorisoasiankeskus kokee kirkon kanssa tehtävän yhteistyön melko vähäiseksi

ja heidän mielestään kirkko on vähentänyt yhteistyötä nuorisotyön kentällä.

Nuorisoasiankeskus kertoo, että kirkko ei ole osallistunut aktiivisesti esimerkiksi

yhteisiin koulutuksiin ja tapaamisiin ja kannustaakin nyt kirkkoa löytämään

oman paikkansa ja tapansa tehdä nuorisotyötä.

Vimma toimii yhteistyössä seurakuntien kanssa, mutta seurakuntien työpanosta

pidetään pienenä. Nuorisoasiankeskus toivoo, että yökahvilan parissa tehtävä

yhteistyö olisi aktiivisempaa ja katutyöhön saataisiin mukaan seurakunnan

työntekijä. Katutyön yhdistäminen olisi myös järkevää ja kaupungin ja

seurakunnan lisäksi verkostoon toivottaisiin myös koulun henkilökuntaa, sillä

ainoastaan opettajat tunnistavat nuoret ja pystyvät antamaan heidän

henkilöllisyystietonsa.

14

Kaupunki suhtautuu yhteistyöhön avoimesti sekä myönteisesti ja kertoo, että

kaupungin nuorisotyöntekijät olisivat kiinnostuneita osallistumaan myös

esimerkiksi kirkon toimintaan rippileirien muodossa.

15

LIITTEET

Liite 1. Seurakunnissa tehtyjen haastatteluiden kysymysrunko.

1. Mitkä ovat nykypäivän nuorten haasteet?

2. Mitä työntekijänä pystyn tekemään ja millä tavalla auttamaan

syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta?

3. Mitkä yhteistyökumppanit koen tärkeäksi?

4. Mitkä ovat yhteistyön (nykyisten kumppaneiden kanssa) mahdollisuudet

ja haasteet?

5. Mitkä ovat yhteistyön (nykyisten kumppaneiden kanssa) kehittämisen

tarpeet?

6. Onko mahdollisia yhteistyötahoja, joiden kanssa haluaisi tiivistää

yhteistyötä, tai tarvitsisi lisätietoja?

7. Villi idea yhteistyölle ja yhteistyökumppaneille, jos kaikki olisi

mahdollista?

Liite 2. Nuorisoasiankeskuksessa tehdyn haastattelun kysymysrunko.

1. Millaisia palveluita teillä on tarjota erityistä tukea tarvitseville nuorille?

2. Millaisia syrjäytymistä ehkäiseviä työmenetelmiä/toimintatapoja on

käytössä?

3. Kuinka hyvin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tavoitetaan? Millaisia

omat auttamismahdollisuudet ovat?

4. Millaista yhteistyötä kaupungin ja kirkon välillä on tällä hetkellä?

5. Mitkä ovat yhteistyön mahdollisuudet? Entä haasteet?

6. Onko jotain yhteistyötä kirkon kanssa, jota haluttaisiin lisätä? Mitä?

7. Ideoita yhteistyön kehittämiselle?