ruokinta monipuoliseksi - luomuliitto · uuden verkkokaupan kärkiä ... tuotepakkauksesta...

1/2013 10,00 €

Luomulehti

s.8 Sopimukset s.31 Rehut s.53 Markkinointi

s. 48 Rahti- ja alihankintatyön teettäminen helpottunut

s. 43 Vihannesviljelyäs. 16 Naudan ruokinta monipuoliseksi

■ Pääkirjoitus

Ilmasta typpeä!apilat - herne - virnat - härkäpapu - mailaset -

vuohenherne - keltamaiteVihannesviljelynRikkatekniikkaa

LiekittimetHaratRyömijä

Elomestari Oy, Koskitie 185, 95520 Tornio, www.elomestari.fi, p. 040 581 8477

Typpiymppi-typpibakteerit varmistavat biologisen typensidonnan ja hyvän kasvun

varma ja satoisaEBENA

Suomen suosituin rehuvirna

www.naturcom.fi

Myynti alan liikkeet sekä

92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200

Luomu on joukkuepeliä

L uomutuotannon mahdolli-suudet ruoantuotannon glo-baalien ympäristöongelmien

ratkaisijana on tunnustettu laajasti ja nykyisin harvemmin kuulee, en-nen niin tuttua kysymystä, miksi ih-meessä luomua tulisi edistää? Tilal-le ovat tulleet kysymykset siitä, mi-ten luomua voisi parhaiten edistää ja mitkä ovat keinot, joilla luomua saataisiin kehitettyä vieläkin ym-päristöystävällisemmäksi. Näiden asioiden esille tuomiseksi Luomu-liitto yhteistyökumppaneineen on jo pitkään työskennellyt ja nyt tulok-siakin näkyy.

Poliittinen tahtotila luomun edis-tämiseksi on tällä hetkellä voimakas niin Suomessa kuin koko Euroopas-sakin, mikä kuvastuu myös Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen haastattelussa (s. 8). Luomumyön-teisestä tahtotilasta johtuen me luo-mutoimijat pääsemme yhä useam-min vaikuttamaan alamme kehityk-seen, josta kertoo myös komission järjestämä kuuleminen EU-luomus-ta (s. 46).

Tahtoa luomun edistämiseksi ei nyt siis puutu, vaan suuri haaste on siinä miten saamme valjastettua tä-män tahtotilan luomun voittoku-luksi. Meille on tärkeää saada tuot-tajien ääni mahdollisimman kuulu-vasti ja painokkaasti esille luomua

kehitettäessä. Tämä onnistuu par-haiten hyvin organisoidulla jouk-kuepelillä. Luomuliiton rooli on koota sitoutunut joukkue ja saada se pelaamaan hyvässä yhteishen-gessä yhteisten tavoitteiden puoles-ta. Meillä ei ole käytettävissä kovin-kaan suuria taloudellisia resursse-ja, joten joukkueemme on rakennet-tava omiin vahvuuksiin perustuen, pystyäksemme voittoihin.

Eväitä Team Luomuliiton menestykseen:

Pohjatyö: Tulevaisuuden menes-tys tarvitsee aina pohjatyötä. Mei-dän on muistettava ja arvostettava sitä, että pohjatyötä menestymisen eteen on tehty jo vuosikymmenten ajan ja myös me osaltamme raken-namme tulevaisuuden menestystä.Tavoitteet: Ilman pitkäjäntei-siä tavoitteita ei yksikään jouk-kue saavuta menestystä. Meil-lä on oltava kunnianhimoiset ja yh-teiset tavoitteet, sekä usko niiden saavuttamiseksi. Pelaajamateriaali: Meillä on mo-nipuolinen pelaajamateriaali, jois-ta on mahdollista koota hyvin yh-teenpelaava joukkue, kunhan kaikil-le löydetään oikea rooli ja annetaan riittävästi vastuuta ja peliaikaa.Sitoutuneisuus: Pelaajien on si-touduttava pelaamaan joukkueen ja

tavoitteiden hyväksi, vaikkei tulok-sia olisi heti nähtävissä. Tukijat: Kannattajat ovat puo-li joukkuetta. Meidän on ansaittava tukijoidemme luottamus ja raken-nettava heitä miellyttävä strategia, jotta kannustusta riittäisi myös vai-keina aikoina.Usko itseemme: Meidän on ar-vostettava työtämme ja uskotta-va sen tuottavan hedelmää. Samal-la uskolla ja innolla kuin viljelijä ke-väällä kylvää siemenet maahan ja näkee silmissään syksyllä korjatta-van sadon on meidän suhtaudutta-va myös järjestötyöhön.

Jukka Lassila

©

Mar

jo K

oivu

mäk

i

Luomulehti 1/2013 3

3 Luomu on joukkuepeliä

8 Riittääkö raha ja tehdäänkö sopimuksia?

8 Epävarmuus jatkuu

10 Uutta Luomuliitossa: Puhelin- ja sähköpostineuvontaa

12 Luonnonmukaista lihakauppaa

14 Ruohonjuuren myymälän uusi muoto

15 Tulevan kevään haasteita siemenvalinnoissa

16 Kannessa: Naudan ruokinta monipuoliseksi

21 Luomuvihanneksen siemeniä

23 Maan kasvukuntoa parantamalla mukaan ilmastotalkoisiin

26 Luomu ja Maailman nälkä -seminaari vahvisti uskoa luomuun

28 Kestävää kehitystä luomujatkojalostukseen

30 Rehu joka lähtöön

32 Luomua lemmikeille

34 Syysrypsiä luomun ehdoilla Harjakylvökone keventää ajokertoja

37 Luomu ja gluteenittomuus uuden verkkokaupan kärkiä

38 Östanvikin tilamyyymälästä jonotetaan saaristolihaa

40 Baltian luomussa on tekemisen makua

43 Kannessa: Vihannesviljelyn käsityöläiset

46 Kumppanuusmaatalous voi mahdollistaa pienviljelyn

46 Verkossa kuuleminen EU-luomusta

48 Kannessa: Rahti- ja alihankintatyön teettäminen helpottunut luomutoiminnassa

49 Aira Sevón ESVYs nya ordförande

50 Kosketus maaseudun ammatteihin

52 Mallia markkinointiin: Eosta

56 Luomumerkit kertovat – myös paikallisuudesta ja ympäristökeskustelusta

58 Luomuvalvonta keskusteluttaa IFOAMissa

59 Variksenmarjaa glögiin

60 Keski-Suomen luomuyhdistys herää!Sivu 35: Syysrypsiä luomun ehdoilla

Sivu 12: Luonnonmukaista lihakauppaa

Sivu 20: Luomuvihanneksen siemeniä!

Si SällyS 1/2013

PalStat

ly h ye t

Kannen kuva: Perttu Iso-Markku

Valtra-myyjät, AGCO Suomi OyLähimmän Valtra-myyjän yhteystiedotsaat numerosta 020 45 501 tai www.valtra.fi

KOSKA LÄHES JOKA TOINEN UUDEN TRAKTORIN OSTAJA VALITSI KOTIMAISEN MERKIN VUONNA 2012

KAIKKIEN TARJOUKSEN* PYYTÄNEIDEN KESKEN.

VALTRAN UUDEN VUODEN LUPAUS

TARJOLLA LAAJEMPI VALIKOIMA KUIN KOSKAAN.

* KOSKEE VAIN UUDESTA VALTRA-TRAKTORISTA PYYDETTYJÄ TRAJOUKSIA.

ARVOMMEJOKA TOINEN KUUKAUSI

3x1000 LITRAAPOLTTOAINETTA

2013

VAL_Lupaus_210x297_Luomu_13.indd 1 16.1.2013 15.25

alkupaloja .................... 6

Kommentti ................... 8

Kolumni ....................... 15

luomua opiskelemassa ............ 20

tutkittua tietoa .......... 30

Kommentti ................. 46

På svenska .................. 49

Palveluksessanne ....... 54

edunvalvontaa euroopassa ................. 58

tuotteen tarina .......... 59

yhdistyksistä ..............60

Uutta tietoa luomumaidon- tuotantotiloista ...........55

Luomulehti 1/2013 5

■ Alkupaloja

■ Hyvän ruoan ja hyvän maatalouden marssi keräsi 25 000 mielenosoittajaa talviseen Berliiniin tammikuun puolivälissä. Mielenosoituksen pää-viesti ”olemme saaneet tarpeeksemme teollisesta maataloudesta” oli suunnattu EU-politiikoille, jotka päättävät maatalous-politiikan (CAP) uudistuk-sista kuluvan kevään ja kesän aikana. Tapahtuma oli jatkoa viime syksynä muun muassa Helsingissä nähdyille marsseille.

Luomuviljelijät traktoreineen olivat iso osa tapahtumaa. Kulkueessa vaadittiin reiluja tuottajahintoja, vastustettiin voi-

makkaasti gm-kasveja ja kannettiin huolta mehiläisten joukkoka-dosta. Monet osallis-tuivat tapahtumaan perheensä kanssa ja mielenosoitukseen oli valmistauduttu huolella: esimerkkinä palkokasvien käyttöä puolustaneet opiske-lijat, jotka esiintyivät hernepuvuissa.

Marssi järjes-tettiin saksalaisten

viljelijä-, ympäristö-, eläinsuojelu- ja kehitysyhteistyöjärjestöjen yhteisvoimin. Järjestöt ovat rakentaneet yhteisrintamaa ruokakysymysten ympärille parin viime vuoden ajan. •

Suurmielenosoitus vaati CAP-uudistusta

■ Pro Luomun koordinoima Lisää luomua -kiertue päättyi Laukaassa 16.1. pidettyyn seminaariin. Alkusyksyn ensim-mäiset seminaarit kärsivät pienestä yleisökadosta, mutta loppua kohden kiertue veti yhä täydempiä saleja. Ennätys oli Tervolan 160 osallistujaa.

Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila on tyytyväinen kiertueen antiin. Hänen mielestään onnistu-misesta kertoo jo se, että seminaarien osallistujat jäivät keskustelemaan vilkkaasti vielä varsinaisen esitelmäosuuden jälkeenkin.

– Seminaarin puheenvuoroissa korostui arvoketjun yhteis-työn kehittämisen tärkeys. Myös alihankinnan uusi käytäntö nousi esille kaikkialla, Kottila summaa.

Alueelliset esitelmät ja näkökulmat toivat asiat konkreettisesti lähelle: esimerkiksi Lapissa puhuttiin paljon keruuluomun pullonkauloista. Kottila toteaa, että luomutuot-tajien puheenvuorot osoittivat kentällä olevan paljon intoa ja osaamista, jota kannattaa levittää laajemmallekin. Elintarvike-

ja-lostajien puheen-vuoroista puolestaan selvisi, että yritykset kaipaavat lisää luomua, oli kyse sitten lihasta, marjoista, perunasta tai maidosta.

Tänä vuonna Pro Luomu toteuttaa muun muassa kulutta-jille suunnatun Luomun juuret -kampanjan. •

Lisää luomua -kiertue korosti yhteistyötä

©

Sari

Mäk

inen

-Han

kam

äki

©

Jan

Gan

scho

w &

Vol

ker

Geh

rman

n

■ Elina Lappalaisen kirja Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012) voitti Tieto-Finlandia-palkinnon 2012. Kirjaa on kehuttu mm. hyödylliseksi eläintuotannon kuvaukseksi kaupunkilaiselle kuluttajalle. Erityisesti kirjan kiihkottomuus on saanut kiitosta.

– Remonttilista suomalaiseen maatalouteen on oivaltava esitys. – Kirja sopii kouluihin oppikirjaksi. Se on hyvä ottaa lukuun myös lihataloissa. Erityisesti tuottajien on viisasta lukea kirja, toteaa Vesa Kärkkäinen Savon Sanomissa.

Aiemmin ilmestynyt käännös kirja Eläinten syömisestä (Jonathan Foer, Atena 2011) vain lisäsi tarvetta kertoa eläintuotannosta Suomes-

sa, koska käytännöt ovat täällä erilaiset kuin suurimittakaavaisissa Yhdysvalloissa.

Luomusta kirjassa on joitakin erillisiä lukuja, jotka eivät aina-kaan hehkuta luomun paremmuutta. Lappa-lainen jää kiertämään kehää valittaessaan, että luomusäädöksissä ensisijaisena lääkitse-mistapana on hänen mielestään humpuukia oleva homeopatia – hän

kuitenkin mainitsee, että Suomessa homeopatiaa ei kuitenkaan käytetä, koska sen osaamistakaan ei ole. •

■ Erkki Pöytäniemi ja Marja Nuora tekevät Tarinoita suomalaisesta luomusta -nimellä kirjaa, jossa valokuvin ja tarinoin kerrotaan suomalaisesta luomusta ja ennen kaikkea luomun tekijöistä maatiloilla, mutta myös yrityksissä ja markkinoilla. Kysymyksessä on näyttävä kuvakirja, joka on höystetty runsaalla kerronnalla.

– Ajatuksemme kerätä luomun tarinoita lähti liikkeelle keväällä 2011. Olemme kahden vuoden ajan kulkeneet ympäri Suomea tutustumassa paikkoihin, joissa valmistetaan ja tuotetaan luomuelintarvikkeita. Olemme käyneet tapaamas-sa vanhoja tuttuja ja tutustuneet uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Tähän mennessä olemme käyneet 30 toimijalla, joista pohjoisin Torniojoen varrella. Painopiste on ollut maatiloilla, mutta

mukana on myös ketjun muita toimijoita. Joitakin kuvauksia tehdään vielä tänä talvena, kertoo Erkki Pöytäniemi.

– Tarinoiden kautta haluamme tuoda esiin luomutuotannon moninai-suutta pellolta pöytään ja siihen liittyviä eri ulottuvuuksia, kuten maan elävyyden hoitamista ja luonnon monimuotoisuuden vaalimista, hyvän ruoan valmistamista mutta tietenkin ennen kaikkea ihmisiä luomun takana. Kirjassa tavataan luomun oikeita tekijöitä ja tutustutaan luomutuotannon todellisuuteen maatiloilla ja yrityksissä. Tarinoiden lomassa tulevat tutuksi luomun kantavat ajatukset, eläimiä ja luontoa unohtamatta.

Kuvausote on kirjassa fotojournalistinen ja kertoo luomun tekijöistä heidän oikeassa ympäristössään liikoja kiillottamatta ja romantisoimatta: ihmisiä, eläimiä, työtä, maalaismaisemia, koneita, luontoa.

Kuvaajana on pitkän linjan luomun tekijä ja harrastajavalokuvaaja Erkki Pöytäniemi ja tarinat kertoo niin ikään pitkään luomussa toiminut Marja Nuora. Kirja on tarkoitus julkaista suomeksi ja englanniksi – ja jos kiinnostusta ilmenee riittävästi, myös ruotsiksi ja/tai venäjäksi. Julkaisija on Kurmakka – Organic Food Oy.

Luomusalonki.fi-sivustolla voi tehdä kirjasta ennakkotilauksia. •

Tarinoita suomalaisesta luomusta

©

Erkk

i Pöy

täni

emi

Syötäväksi kasvatetut

■ Keskustelu luomuvalvonnan tulevaisuuden järjestelyistä jatkuu vilkkaana.

Maa- ja metsätalousministeriössä tehdään lisäselvityksiä luomuvalvonnan uudelleen organisoinnista. Selvitysmies esitti marraskuussa valvonnan keskittämistä Eviraan tai yksityistä-mistä. Valvonnan järjestäminen on tarkoitus kirjata valmisteilla olevaan uuteen luomulakiin, joka on tavoitteena saada lausunto-kierrokselle tänä syksynä.

Ministeriössä selvitetään yksityisten toimijoiden kiinnostusta ja mahdollisuuksia luomuvalvonnan harjoittamiseen, jonka jälkeen tehdään ehdotuksia siitä, tullaanko valvontaa järjestä-mään jatkossakin vain valtion toimesta vai siirretäänkö valvonta-vastuuta yksityiselle sektorille.

Luomuliitto antaa helmikuun alussa maa- ja metsätalous-ministeriölle oman selvityksensä mahdollisuuksistaan perustaa tuottajaomisteinen luomuvalvontaa harjoittava yritys.•

Luomuliitolta selvitys valvonnan järjestämisestä

6 Luomulehti 1/2013 Luomulehti 1/2013 7

–L uomuala on tosiaan nous-sut jo yli 205 000 hehtaa-rin, mistä olemme kovasti

iloisia, vastaa Jari Koskinen. Kotieläintiloja liittyi vuonna 2012 luo-

muun enemmän kuin kolmena edellise-nä vuonna yhteensä. Kaiken kaikkiaan vuoden aikana saatiin yksi uusi luomuti-la joka päivä.

– Tämä merkitsee sitä, että luomuso-pimuksiin tarvitaan lisää rahaa. Tämä on meillä hyvin tiedossa ja yritämme tässä-kin satsata luomun puolesta.

Onko sitten vaaraa, että luomuso-pimuksia ei tehtäisikään ensi kevää-nä? Suomi on ministerin mukaan jättä-nyt ohjelmamuutosesityksen, jossa hae-taan mahdollisuutta jatkaa vuonna 2013 katkolla olevia erityistukisopimuksia vuodella.

– Teemme kaikkemme, että voidaan

jatkaa entiseen malliin ja että kaikki uu-sia luomusopimuksia hakevat voitaisiin ottaa mukaan, mutta asia varmistuu vas-ta kevään kuluessa. Jos uusia sopimuk-sia voidaan tehdä, niin ne tehdään muu-tosehdolla, että ne uusitaan uuden ohjel-makauden alkaessa.

Voisiko sopimuksia lyhentää?

Viljelijät eivät nyt oikein tiedä, minkä pi-tuisia vuokrasopimuksia pitäisi tehdä kun luomusopimus on katkolla.

Ministerin mukaan vielä ensi keväänä eletään nykyisen ohjelmakauden sään-töjen mukaan, joten silloin mahdollises-ti tehtävissä uusissa luomusopimuksissa sopimuskauden mittainen vuokrasopi-mus vaaditaan. Sen sijaan jatkosopimuk-sissa riittää vuokrasopimuksen jatkami-nen vuodella.

Markku Nikin mielestä ensimmäi-

nen kausi voisi olla viisi vuotta, mut-ta sen jälkeen kolmen vuoden so-pimuksilla olisi helpompaa saada vuokrasopimuksia.

Olisiko tämä mahdollista? Silloin oli-si helpompi saada vuokrasopimuksia ja myös uusia viljelijöitä mukaan luomuun.

– Ohjelmakaudella 2014–2020 luo-mutuotannosta ei enää tehtäisi sopimuk-sia vaan viljelijät sitoutuisivat luomuun. Sitoumuskausi olisi edelleen 5-vuotinen, mutta sitoumuksen loputtua ohjelma-kauden lopussa olisi mahdollisuus jatkaa sitoumusta 1–2 vuodella.

Sitoumusmenettely antaisi ministeri Koskisen mukaan mahdollisuuden nyky-käytäntöä joustavampaan menettelyyn myös vuokrasopimusten suhteen, mutta tämä koskisi vasta vuonna 2014 tehtäviä sitoumuksia.

– Vuokrasopimukset voisivat olla ly-hyempiä, mutta viljelijän vastuulle jäi-si se, että sitoumusala ei saisi vähentyä tiettyä prosenttia enempää. Tietyn rajan ylittävästä vähenemisestä voisi tulla ta-kaisinperintöjä. •

Teksti: Seppo Rantanen Kuva: eija Nurminen

Riittääkö raha ja tehdäänkö sopimuksia?Luomuun siirtymistä harkitsevat viljelijät aprikoivat, riittääkö rahaa tukeen, jos luomu jatkaa edelleen vahvaa kasvuaan tänä vuonna. Viime vuoden lopulla tarjoutui tilaisuus kysyä asiasta ministeri Jari Koskiselta, joka kävi tutustumassa Sysmän maatalouteen ja yritystoimintaan Anita ja Markku Nikin Sysmän Luomuherkut Oy:ssä.

Ministeri Jari Koskinen (vas.) vieraili Anita ja Markku Nikin Sysmän Luomuherkut

yrityksessä joulukuun alussa. Haluatteko

luomu-uutuudellenne lisää näkyvyyttä?

Vuoden luomutuote 2006






Kilpailu nostaa esille Suomen parhaat luomu-uutuudet. Voittajan valitsee asiantuntijaraati ja voittaja julkaistaan suurelle yleisölle Luomu ja hyvinvointi -seminaarissa Joensuussa 26.3.2013.

Tuotteen tulee olla valmistettu Suomessa ja pääraaka-aineidentulee olla alkuperältään suomalaisia. Tuote on tullut markkinoille

1.1.2012 jälkeen. Kilpailussa on kaksi sarjaa: kuluttajatuotteet ja ammattikeittiötuotteet.

Tuotteen arvioinnin kriteereinä ovat maku, haju ja rakenne. Tuotepakkauksesta arvioidaan houkuttavuus, ulkonäkö, käytettävyys

ja kierrätettävyys. Tuotteen kokonaisuudesta arvioidaan sen uutuusarvo, innovatiivisuus ja kaupallinen potentiaali.

Vuoden 2012 voittajat olivat Juustoportin Luomu Maitorahka ja ammattikeittiösarjassa Munax luomumunamassa.

Osallistu 14.2.2013 mennessä: www.luomuliitto.fi /luomutuotteet/vuoden-luomutuote

Lisätietoja: [email protected] , puh. 0400 534003

Tulkaa mukaan kilpailemaan tavoitellusta palkinnosta!


Luomumyönteisyyden kasvu on ol-lut huomattavissa Maa- ja metsäta-lousministeriön toiminnassa ja mi-nisteri Koskisen halu luomutuotan-non edistämiseen lämmittää kyllä mukavasti mieltä näin talvipakka-silla. Kevät kuitenkin lähenee vää-jäämättömästi ja viljelijöillä epävar-muuden aiheuttama ahdistus alkaa käydä sietämättömäksi. Varsinkin luomuun siirtymistä suunnittelevil-la viljelijöillä tulisi viimeistään täs-sä vaiheessa vuotta oltava varmuus siitä, tehdäänkö uusia luomusopi-muksia. Ministeri valaisi hieman ti-lannetta vanhojen luomusopimus-ten uusimiseen vaadittavista vuok-rasopimuksista. Mutta tästäkin tar-vittaisiin selkeitä kirjallisia ohjei-ta ministeriöltä, ettei mitään riskiä vuokrasopimusrumban uusiutumi-selle sopimusta muutettaessa si-toumukseksi jäisi ilmaan.Epävarmuus tekee hulluksi ja asian helpottamiseksi odottaisimme kii-tollisina vähintäänkin tietoa siitä milloin ohjeistusta olisi luvassa.

Jukka Lassila

Epävarmuus jatkuu

■ Kommentti

8 Luomulehti 1/2013

HKI, KAMPPI: Salomonkatu 5

HKI, HAKANIEMI: Sörnäisten rantatie 5 TURKU: Yliopistonkatu 23

TAMPERE: Hämeenkatu 15

TarjouskoodillaNKKGDE67

Ruohonjuuren verkkokaupasta

kaikki tuotteet

www.ruohonjuuri.fi

- 10 %23.3.2013 asti.

Luomullisesti.

Teksti: elisa Niemi

Uutta Luomuliitossa: Puhelin- ja sähköpostineuvontaa

Kysytty uutuus: Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonnasta voi nyt kysyä pieniä, nopeita kysymyksiä!

Luomuliiton asiantuntijapalvelut ovat yhdessä ProAgrian Luomupalveluiden kanssa luomuneuvontaa, jota tuetaan maa- ja metsätalousministeriön valtionavulla.

www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Erityisesti uusille luomuviljelijöille tulee helposti kysymyksiä, joissa nopeat vastaukset auttavat eteenpäin. Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa

pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Luomuliiton mentorit auttavat. Neuvonnassa Luomuliitto tekee yhteistyötä ProAgrian Luomupalveluiden kanssa.

KaSViNtUotaNNoN aSiaNtUNtijaSoveltuuko rikkaäestys pal-kokasveille? Miten luomus-sa torjutaan ohdaketta?

Reijo Käki on kokenut ja tun-nettu luomukasvintuotannon asiantuntija, joka vastaa ky-symyksiisi. Hän on luomutuotantoon erikoistunut amk-agrologi, joka viljelee luomukasvinviljelytilaa Kymen-laaksossa. Paikallisen luomuneuvonnan lisäksi hän on ollut luomuneuvonnan kehittämistehtävissä Luomulii-tossa ja ProAgriassa.

Reijo Käki, puh. 040 9360 3770 [email protected]

eläiNtUotaNNoN aSiaNtUNtijaKoskeeko laidunnusvaati-mus myös teuraaksi kas-vatettavia sonneja? Mikä on rehuomavaraisuus vaa-timus luomusiipikarjalla?

Paula Liukko on pitkään luomuneuvojana ja -tarkastajana toiminut amk-agrolo-gi. Niin märehtijöitä kuin yksimahaisiakin koskevat ky-symykset voi osoittaa Paulalle.

Paula liukko, puh. 040 9362 150 [email protected]

PUUtaRha- aSiaNtUNtijaMikä on tällainen ötökkä porkkanapellolla? Mille omenalajikkeelle olisi eri-tyisesti kysyntää?

Mikko Rahtola on Suomen eturivin luomupuutarha-a-siantuntija. Hänellä on agronomina yli 15 vuoden koke-mus luomuasioista. Luomuliiton töiden lisäksi hän ehtii olla mukana myös puutarhakasvien viljelyssä ja jatkoja-lostuksessa. Mikko toimii puutarhaneuvojana myös osa-na ProAgrian Luomu Erikoisasiantuntijoita ja voit pyy-tää häneltä myös maksullisia tilakäyntejä.

Mikko Rahtola, puh. 040 573 4791 [email protected]

eliNtaRViKe- aSiaNtUNtijaVoinko tehdä yrityksen kirjanpidossa merkinnät näin? Mitä erityisvaati-muksia luomussa on me-hutuotannossa?

Jaana Elo on tullut viime kuukausina monille tutuksi Lisää luomua -kiertueella: Byrokratiaa ei tarvitse pelätä vaan löytää vain hyvät käytännöt paperityöhön. Jaana toimi yli kymmenen vuotta valvonnan parissa Eviralla ja tuntee erinomai-sesti luomulainsäädännön ja -elintarvikejalostuksen.

jaana elo, puh. 040 964 1518 [email protected]

Meiltä saat myös luomuun soveltuvia kivennäisseoksia:

Jauheiset täyskivennäiset Teho Kalsium ja Teho Magnesium, mureinen makukivennäinen

Teho-Mix-Mg sekä vitamiinitäydennysrehu

Teho E-seleeni (sis. 6200 mg E-vit.).

Kaikki sisältävät orgaanista seleeniä!Kysy lisää alue-edustajaltamme

tai lähimmästä K-Maatalousliikkeestäsi!

Oy Feedex AbTeollisuuskatu 4

68800 Kolppi

puh. vaihde 020 1984 820

email: feedex@feedex.�www.feedex.�

©

Ossi Form

ulahti

©

Arto K

äki

©A

rella Rahtola

©

Elisa Niem

i

Tule pienyritysverkostoon!Miten tehdä kustannustehokasta markkinointia? Uusia yhteistyökuvioita?

Tule tapaamiseenverkostoitumaan ja ideoimaan

21.2. klo 14.30 -16 Holstinsalmentie 29, Oulun Eden

26.3. klo 16.30 -18 Länsikatu 15, 1-rakennus 1. krs Vellamo, Joensuun Tiedepuisto

www.luomuliitto.fi/jarjesto/verkostot

Toiminnan tavoitteena on saada pienyrittäjille varmuutta esimerkiksi sosiaalisen median käyttöön.

Ryhmissä opetellaan käyttämään uusia käytännön työvälineitä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa.

Yhdessä voidaan suunnitella esimerkiksi hinnoittelua ja kampanjoita. Mukaan verkostoon on jo ilmoittautunut esimerkiksi suoramyynnin ja erikoiskauppojen yrittäjiä.

• Syksyllä 2013 ja keväällä 2014 lähi- ja verkko-opetusvalmennusta parhaiden markkinointiasiantuntijoiden kanssa.

• Seuraa luomu.fi-sivustoa: esimerkkejä luomun markkinoinnin käytännöistä Suomessa ja maailmalla.

OTa yhTeyTTä!

Luomuliitto, Elisa Niemi 0400 534 003, [email protected]

Luomuinstituutti, Jukka Rajala 044 303 2210, [email protected],

Harri Hakala 044 300 1205, [email protected]

Järjestäjänä Kasvot luomulle -hanke, joka toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007-2013 ja sitä rahoittaa Hämeen ELY-keskus valtakunnallisena hankkeena. Verkostot toimivat osana Luomuliiton ja luomuyhdistyksien toimintaa.


vasti: ”Hyvää lihaa, joka maistuu erittäin hyvälle ja kaiken päälle lihaeläimet ovat saaneet elää lajinmukaisen ja arvokkaan elämän.” Lahtinen on ollut mukana liha-ringissä lähes alusta alkaen.

Toista kertaa liha-annostaan nouta-maan tullut tamperelainen Katri Kana-nen korosti niin ikään tuotannon eet-tisyyttä. Biodynaamisessa tuotannossa eläinten lisäksi myös maaperää kohdel-laan mahdollisimman hyvin ja luonnon monimuotoisuutta vaalien. Parempi ma-ku ja suoraan tilalta hankitun lihan ter-veellisyys ovat myös seikkoja, jotka vai-kuttavat päätöksentekoon.

Joona Rekola kertoo, että heidän liha-ringissä on tällä hetkellä noin 40 asiakas-ta. Muutama asiakkaista tulee pääkau-punkiseudulta, mutta suurin osa Tampe-reelta ja sen lähikunnista.

– Emme ole oikeastaan markkinoi-neet lihan suoramyyntiä, vaan tieto kul-kee asiakkailta suusta suuhun. Varmas-ti enemmänkin lihaa voisi suoraan myy-dä, jos sitä markkinoisi, summaa Joona Rekola.

Pirkanmaan luomuyhdistys palkitsi Rekolan tilan esimerkillisestä toiminnas-taan Luomupäivässä 14.11.2012. •

on edelleenkin mukana tilan pyörittämi-sessä. Rekolan tila on harjoittanut lihan suoramyyntiä jo parisenkymmentä vuot-ta. Alussa myynti oli vaatimatonta, mut-ta vuosi vuodelta biodynaamisesti tuote-tun Limousin-lihan kysyntä on kasvanut.

– Teurastamme pari isoa nautaa kak-si kertaa vuodessa. Syystalvesta pakkas-ten tultua marraskuussa on yksi toimi-tus ja toinen on ajoitettu pääsiäisen al-le. Kun lihanleikkaamon vakuumiin pak-kaama lihaa kuljetetaan, niin pakkaskelit ovat kylmäketjun kannalta välttämätön, kertoo Kalervo Rekola.

Ruhot teurastetaan Savo-Karjalan Li-han Sastamalan teurastamolla ja leik-kauksen ja vakuumiin pakkauksen tekee Liha-Aitta Vahekoski Huittisissa. Pak-kauksen päällä on kaikki tarvittavat tie-dot selkeässä etiketissä.

Rekolan väki pitää suoramyyntiä kan-nattavana toimintana. Noin 20 kilon laa-tikoissa myytävä liha on hinnoiteltu sa-malla kilohinnalla läpeensä. Laatikossa on puolet jauhelihaa ja loppuosa jakau-tuu erilaisten paistien ja suikaleiden kes-ken. Ja jokaisessa laatikossa on luonnol-lisesti pala fileetäkin. Lihalaatikon vali-

Tampereen Steinerkoulun pihalle oli marraskuisen päivän iltana kokoontunut iso joukko ihmisiä odottelemaan huippuluokan biodynaamista lihalähetystä. Odotus palkittiin pian, kun Rekolan Joona kurvasi Liteacellaan paikalle.

Teksti: Visa Vilkuna

Luonnonmukaista lihakauppaa

vielä jämerämmät perinteet, sillä sukuti-lan historia alkaa jo vuodesta 1619.

Kaksi kertaa 500 kiloa luutonta lihaa

Tilan vetovastuu on siirtynyt Kalervol-ta Joona Rekolalle, mutta vanha isäntä

R ekolan tilalla on vahvat biody-naamiset perinteet, sillä agrono-mi Kalervo Rekola aloitti bio-

dynaamisen viljelyn vuonna 1977. Re-kolan tila on vanhin toimiva biodynaa-minen maatila Suomessa. Maatilalla on

koima on samassa suhteessa naudan ru-hosta saatavan lihan kanssa.

Puhelinrumba työllistää

– Ainut runsaasti työllistävä seikka on puhelinrumba asiakkaiden suuntaan. Ja-kopäivää ei pysty kovin kauas etukäteen määräämään. Me soitamme asiakkail-le muutamaa viikkoa etukäteen ja var-mistamme silloin teurastusviikon. Reilua viikkoa ennen lihan jakelua vahvistam-me tarkan luovutuspäivän ja kellonajan, kertoo Joona Rekola.

Lempäälästä lihalaatikkoaan nouta-maan tullut Juhani Lahtinen kiteytti syyt Rekolan tilan lihan ostoon seuraa- Sisäruokintakaudellakin eläimille taataan runsaasti liikkumatilaa.

Joona Rekolan hoidossa eläimet saavat biodynaamisesti tuotettua rehua.

Pitkä laidunkausi antaa Limousin-rotuisille eläimille mahdollisuuden lajinmukaiseen liikkumiseen ja ravintoon.

©

Mar

ia L

aiho

©

Hen

ri M

urto

©

Pirk

ko O

kkon

en


■ Kolumni

MeNNyt KeSä oli lähes kaikkialla Suomessa hyvin haastava maanvilje-lyksen kannalta. Kevään ja kesän on-gelmat kertaantuivat vielä syksyn sa-teissa eikä olekaan ihme, että viljaa jäi melkoisen paljon korjaamatta. Tämä tilanne aiheuttaa haasteita tulevana kasvukautena niin rikkatilanteen, pel-tojen kantavuuden kuin kylvösieme-nen suhteen.

Menneen kasvukauden ongelmat tulevat näkymään ensi keväänä sie-menpulana. Miten paha siemenpulas-ta tulee? Sitä on vielä hiukan vaikea ar-vioida mutta tilanne ei ole ainakaan parempi kuin keväällä 2012. Nyt siemeniä on vielä saata-vissa mutta mikä on tilanne maalis- tai huhtikuussa?

Suurena maana on Suo-mella maakuntien välillä suuria eroja viljan laadussa, joten paikoin on omaa sie-mentä ja pakkaamojen siementä saa-tavilla paremmin. Nämä erot ovat tul-leet esiin itävyysnäytteissä, joita on lä-hetetty Eviraan tutkittavaksi. Eviran näytteissä on itävyys ollut alimmillaan jopa 50 % luokkaa joissakin maakun-nissa. Onneksi kokonaisuudessa sie-menten itävyys on yli 80 %. Suurin pu-la tulee olemaan todennäköisesti veh-nästä, kaurasta ja ohrasta.

Tuleva kasvukausi aiheuttaakin miettimistä siementen saatavuuden kannalta. Suuri kysymys on, voiko omaan siemeneen luottaa? Nyt vaadi-taan ripeätä suunnittelua ja siementen

hankintaa, jotta saa sopivaa siemen-tä. Toisaalta tuleva tilanne mahdollis-taa uusien satoisempien lajikkeiden hankinnan tavanomaiselta puolelta ja näin voi saada tulevaisuudessa omaa siementä uudemmista lajikkeista. Ta-vanomaisen siemenen hankinnassa tu-lee kuitenkin muistaa Eviran ohjeet.

Jos omista siiloista löytyy hyvää sie-mentä, kannattaa sen itävyys testa-ta itävyyden takaamiseksi. Aina omaa siementä käyttäessä pitää muistaa myös tautiriskit, joten jo siitäkin syys-tä tulee välillä hankkia uutta siemen-tä kylvöön. Suomessa tarvittaisiin luo-

muun myös uusia rohkei-ta kokeiluja kasvilajien ja la-jikkeiden suhteen. Näin sai-simme parasta kokemusta uusista lajikkeista ja niiden sopivuudesta alueillemme. Aina uusin ei ole kuitenkaan sopivin. Vanhoissa lajikkeis-

sa löytyykin luomuun hyvin sopivia la-jikkeita, joita ei tule unohtaa.

Uusia lajikkeita on tullut markki-noille viime vuosina hyvin ja osa niis-tä sopii myös luomuun. Varsinkin val-kuaispuolella voisi uusista hernelajik-keista saada parempaa satoa ja näin vastata valkuaisen kysyntään ja tar-peeseen.

Piensiemenistä tulee ensi keväänä olemaan myös pulaa. Onkin selvää, et-tä yhä enemmän tuodaan siemeniä ul-komailta. Piensiemenissä kannattaa huomioida samoja asioita kuin muis-sakin siemenvalinnoissa ja tutustua

niiden ominaisuuksiin tarkemmin. Mennyt satokausi näytti, ettei kaik-

kea kannata laittaa yhden kasvilajin ja lajikkeen varaan. Erityisesti luomussa tulisi huomioida riskien hallinta vilje-lysuunnitelmassa. Näin maatilan loh-koilta löytyisi aikaisia ja myöhäisiä la-jikkeita sekä vanhoja, että uusia lajik-keita. Myöskään seosviljelyä ei kannata unohtaa tulevana keväänä. Runsaasti valkuaista sisältävälle seosviljalle löy-tyy varmasti ostaja luomukotieläinti-loilta.

Jakamalla riskejä tasaisesti ja vilje-lemällä seoksia voitaisiin saada var-muutta vaativia sääolosuhteita vas-taan. Joten nyt on viimeistään mietit-tävä kasvilajeja sekä lajikkeita kevään kylvöille viljelykiertosuunnitelman ja markkinasuunnitelman avulla. •

Kirjoittaja toimii luomukasvintuotannon neuvojana Etelä-Pohjanmaan ProAgriassa.

Tulevan kevään haasteita siemenvalinnoissa

» Nyt vaaditaan ripeätä suunnittelua ja siementen hankintaa.

M yymälä on avara, visuaalises-ti harkittu kokonaisuus, mo-derni mutta samalla rosoinen

ja selkeästi Ruohonjuuren brändin mu-kainen. Uuden myymälän suunnitteluun otettiin mukaan asiakkaat sekä yrityksen ulkopuolisia asiantuntijoita.

– Luomun ja ekologisten tuotteiden kysyntä on kasvanut vuosi vuodelta. Ha-lusimme vastata yhä laajemman kulutta-jajoukon kysyntään ja saadessamme uu-den liiketilan, käynnistimme suunnittelu-projektin. Palvelumuotoilutoimisto Pal-mun asiantuntijat tutkivat asiakkaiden toiveita ja odotuksia sekä haasteita, joi-den voittamisella luomu tuotaisiin hel-pommin tarjolle, kertoo lähtötilantees-ta Ruohonjuuren toimitusjohtaja Arto Ranta-aho.

Asiakashaastattelut, henkilökunnan kommentit, markkinatilannekartoitus ja kansainväliset esimerkit koottiin kaikki projektin raaka-aineeksi. Näiden tulosten pohjalta huomiota kiinnitettiin erityisesti matalaan kynnykseen tulla myymälään,

selkeyteen ja helppoon tapaan hahmot-taa myymälä ja tuotteista annettu tieto. Samalla myymälä nähtiin asiakaspalve-lun välineenä mieluummin kuin tuottei-den varastointipaikkana.

– Ihmiset ovat entistä enemmän kiin-nostuneita terveellisimmistä ja parem-mista uusista vaihtoehdoista. Arjen os-tosrutiinit eivät kuitenkaan muutu hel-posti ja ennen kun voi ostaa ja kokeilla uutta, pitää ymmärtää, mikä tekee tuot-teesta hyvän juuri minulle. Uuden myy-mälän suunnittelun lähtökohta on ollut se, että sekä myymälä että henkilökunta auttavat asiakkaita löytämään parempia tuotteita arjen ruokapöytäänsä. Tavoit-teena on ollut kaupungin mukavin ruo-kakauppakokemus, jossa tutustuminen, kokeilu ja ideoiden antaminen ovat kes-kiössä, kertoo palvelumuotoilija Reima Rönnholm Palmusta.

Palmun avulla myymälälle luotiin tuotemaailmat, joiden avulla eri tuote-ryhmät on ryhmitelty ja sijoitettu myy-mälään. Lisäksi Palmun kokoamat tulok-

set annettiin suoraan design- ja markki-nointitoimisto Mozon asiantuntijatiimil-le, joka muutti aineettomat toiveet käy-täntöön tekemällä tilasuunnitelman sekä suunnittelemalla myymälän yleisilmeen. Kuluttajan asiointia helpotettiin uusil-la myymäläopasteilla sekä kampanja-tuotteiden selkeillä nostoilla. Värimaail-ma, materiaalit ja kalusteet valittiin tu-kemaan uutta Ruohonjuuri-myymälä- elämystä.

– Uuden konseptin tavoitteena oli pu-hutella yhä laajempaa kuluttajaryhmää. Myymälää on virtaviivaistettu ja mo-dernisoitu, jotta asioiminen on entis-tä helpompaa. Myymälässä sykkii kui-tenkin Ruohonjuuren tuttu, lämmin sy-dän, joka sijaitsee myymälän keskeisel-lä paikalla. Tänne on tuotu pirtinpöytä,

Teksti: elisa Niemi Kuvat: Ruohonjuuri

Ruohonjuuren myymälän uusi muotoTurussa loppiaisena avattu Ruohonjuuren uusin myymälä on avajaisviikon positiivisen asiakaspalautteen mukaan onnistunut: helposti lähestyttävä ekokauppa.

Myymälänäkymä avajaispäivänä, kuvassa myyjä Heidi Rinne.

Suvi Saarainen laittaa suklaata maistatukseen.

johon voi istahtaa alas ja tutustua tuot-teisiin, kuvailee Mozon Concept Design Manager Susanne Markkanen-Pipoli tilakonseptia.

Turun uudistamisen jälkeen myös Tampereen myymälä muuttaa uusiin ti-loihin. Helmikuun alussa Hämeenkadulla lähellä siltaa avattava myymälä toteute-taan samalla konseptilla kuin juuri avattu Turku. Ruohonjuuren 30-vuotisella tai-paleella Turun ja Tampereen myymälän investoinnit ovat merkittävät.

Ruohonjuurella on valtakunnallisesti palvelevan nettikaupan lisäksi neljä myy-mälää, kaksi Helsingissä ja yksi Turus-sa ja yksi Tampereella. Vuoden 2012 lii-kevaihto oli 8,3 miljoonaa euroa. Viiden viimeisen vuoden ajan Ruohonjuuren lii-kevaihto on kasvanut keskimäärin 27 %. Yritys on perustettu vuonna 1982. •

Teksti: erkki Vihonen


nia, tietämys eläinten tarpeesta on kas-vanut räjähdysmäisesti.

Ruokinta on tarkkaa ja eläimen ra-vintoaineiden tarve eri tuotantovaihessa tunnetaan hyvin. Naudan ruokinta on it-seasiassa symbioosin hoitoa: nauta, sen pötsin ja paksusuolen mikrobit muodos-tavat erittäinen tehokkaan kasvien pro-sessointiyksikön. Rehun hyväksikäytön kannalta olisi tärkeää, että pötsissä ole-vat mikrobit olisivat erikoistuneet käyt-tämään hyväkseen sen osuuden rehus-ta, jota naudan oma ruuansulatus (ma-halaukun hapot, entsyymit ja ohutsuolen imeytymistoiminta) ei kykene täysimää-räisesti hyödyntämään.

Eri kasvien terveysvaikutuksia tut-kitaan erityisesti kehittyvien talouksien maissa, koska ne ovat yksinkertaisia, usein edullisia, jokaisen maanviljelijän saavutettavissa olevia keinoja. Ulkomail-la yleisesti käytössä olevien kasvunedis-

Teksti: tiina harrinkari

Naudan ruokinta monipuoliseksiMielenkiintoinen näkökulma naudan ruokinnassa on se, miten ja millä tavoin pötsin mikrobit saadaan parhaiten palvelevaan isäntäänsä, lehmää. Eräs harvemmin esiinnostettu näkökulma on rehun monipuolisuus, ja esimerkiksi kasvien terveysvaikutukset.

K asvit ja nauta kuuluvat erotta-mattomasti yhteen. Nauta on erinomainen muuntamaan kas-

viperäisiä ravintoaineita ihmisten ravit-semuksen kannalta erinomaiseen muo-

toon. Eläinten hyvä terveys on koti- eläintuotannon, myös siis nautojen kas-vatuksen ja maidon tuotannon perusta. Vuosikymmenien saatossa eläinten tieto pito-olosuhteista – navetat, lypsyhygie-

Yrttien kuivaaminen on haastavaa. Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kuivuritovat pieniä. Kuvassa kuivattua salviaa, meiramia, oreganoa ja persiljaa.

©

Mar

jo K

oivu

mäk

i

©

Tiin

a H

arri

nkar

i

Kasvien terveysvaikutukset ovat usein edullisia, jokaisen maanviljelijän saavutettavissa olevia keinoja parantaa karjan tuottavuutta.


teantibioottien käytön kieltäminen on johtanut myös teollisuusmaissa tutki-mukseen kasvien terveysvaikutuksista.

Pötsifermentaatioon voidaan vaikuttaa

Pötsin toimintaan voidaan vaikuttaa ruo-kintaan sisältyvien kasvien avulla. Erityi-sesti pötsin toimintaa tarkastellessa on seurattu kasvien vaikuttavien osien vai-kutusta pötsin haihtuvien rasvahappo-jen määrään. Haihtuvat rasvahapot, VFA (engl. Volatile Fatty Acids), joita syntyy naudalla pötsissä olevien mikrobien toi-minnan tuloksena, imeytyvät pötsin sei-nämän läpi naudan verenkiertoon. Nau-ta käyttää haihtuvia rasvahappoja ener-gian lähteenä.

Pötsin fermentaation tutkiminen on tärkeää siksi, että pystytään tarkenta-maan naudan ruokintaa entisestään. Mi-tä tarkemmin tunnetaan eri kasvien omi-naisuudet ja vaikutustavat pötsissä, sitä paremmin rehu saadaan tasapainotettua naudan kannalta hyväksi. Erityisesti tä-mä korostuu talviruokintakauden aikana: nauta on silloin täysin riippuvainen sii-tä rehusta, joita sen hoitaja asettaa esil-le. Laidunkaudella runsas ja monipuoli-nen laidun antaa eläimelle mahdollisuu-den valita kasveja, mitä se haluaa syö-dä – mikäli naudalle suodaan tämä mah-dollisuus vasikkaiästä alkaen.

Tutkija Lorena Castillejos kumppa-neineen selvittivät 10 eri öljyn vaikutus-ta pötsifermentaatioon. Tutkimukissa olivat mm. laventeli, oregano, timjami, rosmariini, salvia ja teepuu, joita käytet-tiin aromaattisina öljyinä. Käyttömäärä-nä oli 5, 50 tai 500 mg/l. Perusruokin-

ta pohjautui väkirehuun (90 %), ja rehu-seoksen raakavalkuaismäärä oli 161 g/kg ja NDF 320 g/kg. He eivät havainneet laventeliöljyn käytön vaikuttavan pötsin fermentaatioon.

Oregano antoi mielenkiintoisia tulok-sia: kun annettu määrä oli 500 mg/l, oli oreganoöljyn vaikutus pötsiin oli epä-suotuisa, sillä se esti pötsifermentaatio-ta ja vähensi VFA:n (haihtuvien rasva-happojen) määrää. Toisaalta, jos orega-noöljyä käytettiin 5 tai 50 mg/l pötsifer-mentaatio tehostui ja VFA:n määrä li-sääntyi. Timjamiöljyn lisäys nosti pötsin VFA:n määrää ja vähensi ammoniumty-pen osuutta.

Rosmariini, salvia ja teepuuöljyn käyttö lisäsi mm. propionaattihappojen määrä, ja toisaalta samalla vähensi ase-taatin ja butyraatin määrää vaikuttamat-ta pötsin mitatun VFA:n yhteismäärään. Tutkijat päättelivät tutkimustulosten pe-rusteella, että pötsimikrobien fermentaatioon ja siten tuotantoon on mahdollista vaikuttaa eri kasvien avulla.

tutkittua tietoa kasvien terveysvaikutuksesta

Yksittäisistä kasveista naudoilla on tut-kittu runsaasti timjamia ja valkosipulia. Timjamia eli tarha-ajuruohoa (Thymus vulgaris) on käyttetty lääkkeennä ainakin jo keskiajalla. Siinä on runsaasti haihtu-via öljyjä, erityisesti tymolia. Timjami on desinfioiva ja limaa irrottava, mutta sillä on vaikutuksia myös ruuansulatuskana-van toimintaan. Timjamin sisältämä ty-moli on myös matolääke ja sen tiedetään estävän myös esimerkiksi sienien kas-

vu. Esimerkiksi Rasooli ja Abyaneh ovat vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa todenneet, että timjamista eristetyt aro-maattiset öljyt estävät Aspergillus-suvun sienen kasvua ja estää sitä erittämäs-tä homemyrkkyä, aflatoksiinia. He tut-kivat timjamin aromaattisia öljyjä, ja ha-vaitsivat sen sisältävän pääasiassa tymo-lia, mutta myös muita aromaattisia öljy-jä. He päätyvät suosittamaan timjamin käyttöä sienien kasvua estämään, vaik-ka eivät pysty osoittamaan tarkoin, mi-kä timjamissa on tärkein vaikuttava aine.

Valkosipuli on kaksiteräinen miekka. Se on toisaalta kasvien kuningas, mikäli ajatellaan yksittäisen kasvien terveysvai-kutuksia. Sen vaikuttavien aineiden tie-detään mm. alentavan veren kolestero-lipitoiussuutta, ja sen sisältämät aineet omaavat antibioottisia ja antimikrobisia ominaisuuksia. Sen käyttöön naudoilla kannatta suhtautua varauksin: lihanau-doilla sitä voi käyttää rajoituksetta, mut-ta mikäli sitä halutaan käyttää lypsyleh-mällä, pitää käytön olla erityisen harkit-tua. Valkosipuli on kuuluisa hajustaan ja siitä, että haju kulkeutuu makuna eri-tyisen hyvin esimerkiksi maitoon. Täs-tä syystä valkosipuli antomäärä ja erityi-sesti antoajankohta pitää miettiä tarkoin lypsylehmien kohdalla. Eläinten väliset yksilölliset erot vaikuttavat myös valko-sipulin hajun kulkeutumisessa.

Valkosipulista löytyy myös runsaasti tutkimuksia, missä sitä on verrattu mm. antibiootteihin tai muihin kasveihin tai niistä erotettuihin aromaattisiin öljyihin. Kanadalainen tutkija WenZhu tutkimus-ryhmineen selvitti tutkimuksessaan, mi-ten valkosipulin ja katajanmarjat vaikut-tavat lypsylehmillä rehunsyöntiin, pötsi-fermentaatioon, rehunsulamiseen, mai-dontuotantoon ja immuunijärjestelmään. Verranteena oli kontrolli, missä perus-ruokintaan ei lisätty mitään sekä monen-siini (antibiootti). Tutkitut määrät olivat monensiini 330 mg/lehmä/päivä, valko-sipuli 5 g/lehmä/päivä ja kataja 2 g/leh-mä/päivä. Lehmät saivat vapaasti seos-rehua, jossa oli n. 40 % karkearehua ja 60 % ohrapohjaista väkirehua. Kuiva-ai-neen syönti oli noin 20,4 kg/päivä, ei-kä eri käsittelyillä ollut vaikutusta tähän. Valkosipuli tai katajan lisääminen edis-ti pötsissä kuiva-aineen hyväksikäyttöä, suurin selittävä syy tähän oli suurempi valkuaisen hyväksikäyttö.

tutkimustulokset käytäntöön

Perustana – kun lähdetään monipuolis-tamaan naudan ruokintaa – on se, et-tä naudan ruokinta on muilta osin kun-

nossa. Ne eivät saa syödä ”monipuolis-tamiskasveja” kasveja nälkäänsä. Hyvä tapa antaa erilaisia lisiä on tehdä se il-tapäivällä: tällöin nauta syö aamupäivän karkeaa rehua ja saa energian ja ravinto-aineiden tarpeensa täyteen siten. Iltapäi-vän erikoiskasvit, yrtit, lehdekset yms. ovat jälkiruokaa, jotka edistävät ruuan-sulatuskanavan toimintaa.

Tutkimuksissa on käytetty yleen-sä kasveista erotettuja osia, esimerkiksi haihtuvia aromaattisia öljyjä. Osa tutki-muksista on selvittänyt kaupallisten val-misteiden toimivuutta, mutta kaupallis-ten valmisteiden tarkka sisältö ja valmis-tusprosessi on usein yrityssalaisuus.

Maatilalla on mahdollisuus käyttää kaupallisia valmisteita, mikäli ne ovat saatavilla Suomessa. Tuotteet saattavat olla kalliita, niiden saatavuus heikkoa tai niiden maahantuoja tai valmistaja ei ole hankkinut tuotteelle luomuhyväksyntää.

Käytännössä yksinkertaisempaa lie-nee se, että tilan kasvivalikoimaa moni-puolistetaan täydentämällä ruokintaa. Tavoitteena on kasvien monipuolinen käyttäminen, joka on nautojen tervey-den kannalta hyvä. Kasvien viljelytapa ja antomuoto kannattaa pohtia jokai-sen kasvilajin kohdalla erikseen. Lähtö-kohtana voidaan pitää mm. siemenhin-taa ja saatavuutta, kasvin kilpailukykyä ja kasvin vaatimaa kasvuaikaa. Vaativim-mat kasvit saattavat vaatia esikasvatusta tai tarvita oman viljelyalan. Tällaisia kas-veja ovat useimmat perinteisistä yrteistä, esimerkiksi timjami, fenkoli, salvia. Pe-rinteisesti yrtit on kuivattu, mutta myös muita säilöntätapoja kannattaa pohtia.

Yrttien viljely on haastavaa, säilön-tä vaatii viitseliäisyyttä, minkä vuoksi niiden käyttö laajassa mitassa lisää työ-taakkaa. Toisaalta eläinten perustervey-

den lisääntyminen voi vähentää esimer-kiksi sairauksien aiheuttamaa lisätyötä.

Yksinkertaisinta ruokinnan monipuo-listaminen on laidunkaudella. Kylvetyn laitumen yhteyteen aidatut peltosaarek-keet tai metsänkulmat voivat rikastaa eläinten kasvivalikoimaa mukavasti. Pel-lon reunojen pensaikot maittavat hyvin eläimille, ja toisaalta saadaan myös mai-semallista hyötyä avartumisesta.

Suomessa usein laidun- ja rehunur-met perustetaan usein vain muutaman kasvin seoksena. Useamman kymme-nen kasvin seoskasvusto on todennäköi-sesti parempivaihtoehto naudoille, ja luo pohjan kestävämmälle nurmelle. Eri kas-vit kehittyvät eri aikaan. Tällöin naudat pystyisivät valikoimaan laitumella kaik-kein mehevimmät osat juuri siitä kasvis-ta, joka sillä hetkellä on parhaimmillaan. Peltolohkon eri osissa myös maalaji voi vaihdella tai esimerkiksi talvehtimiso-lot olla erilaiset, mikä puolestaan vaikut-

taa nurmilajistoon. Talviruokintakaudel-la tällaisesta runsaslajisesta sekakasvu-tosta tehty säilörehu olisi jo perustaltaan monipuolinen.

Muita tapoja rikastaa kylvetyn laitu-men lajistoa voisi olla esimerkiksi rehu-kaalin, rehujuurikkaan, auringonkukan tai tillin viljely esimerkiksi osassa lai-dunalaa. Talviruokintakaudella erilais-ten lehdeksien ensimmäisten kerppujen tai männyn- ja kuusenoksien antaminen naudoille on helppoa. Kerput vaativat te-kijän kesällä, mutta toisaalta havupuiden oksia voi keräillä talvimyrskyjen jälkeen maasta. Vanhojen maatilojen pihapiireis-sä on usein omenapuita, ja omenoita voi käyttää syksyisin ruokinnan lisänä.

Ruokintaa pohdittaessa kannattaa siis pohtia myös ajankohtaa, ja sitä minkä kasvin sato tai kasvukausi on suurimmil-laan silloin. •

Kirjoittaja on pirkanmaalainen agronomi.

www.rehux.fi

Nyt myös luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvat kanojen ja sikojen tiivisteet.

Merilevä on eräs eniten käytettyjä lisäravinteita, jolla lisätään ruokintaan tärkeitä kivennäisiä.

Kerput voivat olla esimerkiksi kuivattuja vadelmanoksia. Ne maistuvat lampaille hyvin.

©

Tiin

a H

arri

nkar

i

©

Tiin

a H

arri

nkar

i


Teksti ja kuvat: Suvi lehtonen

Luomuvihanneksen siemeniäItä-Virossa Jõgevan kasvinjalostus instituutin vihannesosastolla jalostettuja luomusiemeniä sai keväällä myös Suomesta. Sopimustuottajia ei Suomessa vielä instituutilla ole. Tulevat luomupuutarhurit Mäntsälän Keudasta vierailivat elokuussa Jõgevassa.

–M uun muassa ruokao-mavaraisuuden vuoksi minusta on tärkeää, et-

tä kaikki siemenet eivät tule parilta jätti-yhtiöltä, toteaa vierailun oppaana toimi-nut Luomuliiton neuvoja Mikko Rah-tola, joka itse toimii sopimustuottajana Viljandissa.

– Haasteena kuitenkin on, että pie-nessä mitassa siementuotanto ei ole ko-vin kannattavaa, sillä siinä, jos missä tu-lee tarkastuksia ja paperityötä: tukitar-kastukset, siemenen kylvösiemenluokka, luomutarkastus, siementarkastus, useita kasvinterveystarkastuksia ja nämä kaik-ki yhteen… Suurin osa työstä on nimen-omaan paperitöitä.

Jõgevan kasvinjalostus instituutti pe-rustettiin vuonna 1920 ja on rekisteröity valtion tieteelliseksi laitokseksi. Instituu-tin päätoiminnot ovat kasvinjalostukses-sa ja siementuotannossa sekä kasvigee-nivarojen säilyttämisessä.

– Vihannesosaston tehtäviin kuuluu instituutissa jalostaa ja kasvattaa Viron olosuhteisiin sopivia aikaisempia satoi-sia ja kasvitautien kestäviä korkealaatui-sia lajikkeita. Pääjalostuskohteenamme ovat tällä hetkellä tomaatti ja tuore her-ne, kertoo vihannesosaston johtaja Ing-rid Bender.

Pitkän linjan kasvinjalostuksen asian-tuntija Bender on työskennellyt viisi vuotta vihannesosaston johtajana ja 30 vuotta instituutissa.

Vihannesosastolla tutkitaan kaikkiaan 24:ää EU:n lajikelistalle hyväksyttyä laji-

ketta. Näiden lisäksi vihannesosasto tut-kii myös uudelleen suosioon noussut-ta rehujuurikasta, joka voidaan laskea jo peltokasviksi.

Tutkimusasemalla kasvatetaan pienil-lä aloilla kutakin siementä, koska näistä tehdään alkusiemen, joka ei tarvitse pal-jon pinta-alaa.

– Meille on tullut lisää sopimustuot-tajia, esimerkiksi Saarenmaalle ja Vil-jandimaalle, jotka lisäävät alkusiemenes-tä eteenpäin tuotantosiementä, Bender kertoo.

hyönteistorjuntaa ja valikointia

Virossa hapattamisella on pitkät perin-teet. Siementuotannossa vihannesosas-tolla oleva valkokaali Jõgeva on Bende-rin mukaan hyvä lajike hapatukseen.

– Se on hyvin mehukas, siinä on pal-jon sokereita ja se lähtee hyvin happa-nemaan. Kun taas normaali talvikaali on usein kova, joka kestää varastossa kauan eikä lähde happanemaan.

Kaalien siemenkasvustojen joukos-sa on keltaisia hyönteispyydyksiä, jotka houkuttelevat kukintoja syöviä rapsikuo-riaista.

– Pyydysten vieressä on kaalin tuok-sua, joka houkuttelee niitä. Vettä ja vä-hän fairia ansaan, niin hyönteiset hukku-vat siihen. Tämä on siementuotannossa hyvä torjuntakeino, Bender selvittää.

Kaali on kaksivuotinen kasvi, joka pi-detään varastossa talvi. Se on syksyllä korjattu juurineen ja istutettu uudestaan juuren kanssa maahan keväällä ja leikat-tu teräväksi kartioksi, jotta kaali lähtee paremmin auki. Siemenet ovat korjuu-kypsiä, kun ne ovat ruskeita ja varisevat.

– Meillä on kasvatuksessa noin 2000 kaalin tainta, joista valitaan 100 kasva-tukseen, joista pyritään katsomaan et-tä kaalin muoto ja kaikki ominaisuudet ovat lajikkeen mukaiset, Bender kertoo.

Rehujuurikas takaisin pelloille ja laitumille

Vihannesosastolla on siementuotannos-sa myös vanha lajike rehujuurikkaasta, jota viljeltiin neuvostoajalla paljon.

– Rehujuurikas on luomutuotantoon erittäin hyvä rehukasvi, kanat erityises-ti pitävät tästä. Viljelijät Virossa ovat uu-delleen ottaneet sen rehukäyttöön, Ben-der toteaa.

Luomupuutarhuri-opiskelijat pohtivat sokerijuurikkaan mahdollisuuksia luo-mutiloilla ja sen vaatiman runsaan typpi-määrän ympäristövaikutuksia.

Suomessa läheistä sukua olevan so-kerijuurikkaan pitkäaikainen käyttö ta-kaisi osaamisen ja laitteiston hyödyn-tämisen myös rehujuurikkaan viljelys-sä. Etenkin luomutiloilla rehujuurikkaan käyttöä energiarehuna ympäristövai-kutuksineen kannattaisi selvittää. Kal-le Salo teki aiheesta agrologin opinnäy-tetyön Seinäjoen ammattikorkeakoulus-sa keväällä 2011. Salo selvitti opinnäyte-työssään ulkomaisten lähteiden mukaan lasketun rehujuurikkaan hehtaarisadon tuorepainon olevan 60 – 100 t/ha.

Nopea retiisi

Retiisi Jõgeva 169, on yksivuotinen la-jike, jota on ensin kasvatettu kasvihuo-neessa.

– Se on nopeimmin valmistuva retii-si Pohjois-Euroopassa ja viihtyy viileäs-sä. Lämmössä se työntää helposti kukka-vartta. Kylvöstä kestää vain 20 – 25 päi-vää sadonkorjuuseen, kertoo Bender.

Jõgevan retiisi sopii varhaiseen ke-vätkasvatukseen sekä kylvettäväksi lop-pukesästä.

Porkkanan siemenet yleensä kasva-tetaan kasvihuoneessa, koska kosteus ei tee hyvää tuleentuneelle siemenelle. Porkkanan siemenet korjataan, kun ku-kinto ruskettuu keskeltä. Siementuotan-nossa on tällä hetkellä Jõgevan Nantes-lajike, joka on keskiaikainen, maukas ja mehukas.

– Sen siementen puhdistukseen käy-tetään paljon samoja laitteita kuin hei-nän siemenille. Siementen käsittely vaa-tii myös paljon käsityötä, Bender toteaa.

Peipsin ryvässipuli

Koeviljelyssä ja siementuotannossa on myös Peipsin sipulinakin tunnettu Vi-

ron vanhauskoisten venäläisten säilyt-tämä valikoitu, tunnettu ja terve ryväs-sipulikanta. Sipuli tekee yhdestä istuk-kaasta 5 – 7 isoa sipulia, jotka säilyvät hy-vin kevääseen. Siinä on vahva, aromaat-tinen maku.

– Se onkin pohjolan vastine salot-tisipulille ja tulossa taas uudelleen muo-tiin hyvän makunsa ja satoisuutensa vuoksi, tietää Rahtola kertoa Suomessa-kin jakosipulina tunnetusta vanhasta kel-tasipulin muodosta.

■ Luomua opiskelemassa

Tomaatin sadon aikai-suus on jalostukses-

sa tärkein tutkimuksen ja kehityksen kohde, to-

teaa vihannesosaston johtaja Ingrid Bender.

Avomaalla koloradokuoriainen aiheuttaa vaurioita perunan lisäksi myös tomaatille.

Jõgevan pensaspapu Vaia tuottaa hyvin satoa Mäntsälässä Hirvihaaran kartanon luomukeit-tiöpuutarhassa. Vaia on aikainen lajike, itämi-sestä poimintakypsyyteen 60 vrk. Se sopii erin-omaisesti myös pakastettavaksi talven varalle.

Ryvässipulin siemenen sadonkor-juu ajoittuu syyskuun alkupuolelle


Ryvässipuli säilyy erittäin hyvin huo-nelämpötiloissa, koska siinä on tavallis-ta kepasipulia enemmän rikkiyhdisteitä.

– Olemme saaneet ryvässipulille li-sää sopimustuottajia. Sillä on nyt suu-ri kysyntä, etenkin ravintolat haluavat kaikki ryvässipulia, Bender kertoo.

Ryvässipulin siemenen sadonkorjuu ajoittuu syyskuun alkupuolelle, ja kas-vihuoneessa sille on tarpeeksi lämpöä, jotta tuleentunut kypsä siemen mustuu kunnolla. Sitä kerätään valikoiden sitä mukaa, kun siemenet kypsyvät.

– Sille sopii erittäin hyvin tämä kasva-tustapa kasvihuoneessa, jossa on läpive-to eikä näin ollen tauteja eikä tuholaisia, toteaa Bender.

aikainen sato tomaatin tärkein ominaisuus

– Meillä on oma tomaatti-lajike Terma, joka on poikkeuksellisen aikainen lajike, viihtyy viileässä ja saattaa tehdä parem-paa satoa avomaalla kuin kasvihuonees-sa. Nimi tulee sanoista terve ja matala, ja se sopiikin hyvin esimerkiksi ikkuna-laudalla kasvatettavaksi huonekasviksi, Bender kuvailee.

Tomaatin avomaaviljelyssä on myös ongelmia. Tomaatille voi tulla myös pe-runarutto ja Terma onkin jalostettu hy-vin kestäväksi sitä vastaan. Vaivana ovat myös koloradokuoriainen ja naakat.

Vihannesosastolla tehdään luonnon-

mukaisen maankäytön tutkimuksia to-maatin kasvatuksessa, geenipankin vil-jelykokeita sekä tavanomaisen viljelyn viljelykokeita. Perusvertailussa on 18 eri tomaattilajiketta.

– Varto on matala lajike, jota voi kas-vattaa jo tammikuulta. Koit taas on van-ha hyvin aikainen lajike, jota on käytet-ty jalostuksessa juuri aikaisuuden vuok-si. Maike-lajikkeella on se hyvä puo-li, että se tekee hyvin vähän varkaita eli sivuversoja ja on kasvutavaltaan opti-maalinen, Bender luettelee tomaattien lajikeominaisuuksista.

Tavanomaisessa viljelyhuoneessa tehtävissä viljelykokeissa ei kuitenkaan käytetä torjunta-aineita, jotta nähdään lajikkeiden taudinkestävyys. Lannoituk-seen käytetään naudanlantakompostia ja jonkun verran mineraalilannoitteita.

– Tomaatit olleet kymmenen vuot-ta samassa tilassa ja naudan lantakom-posti torjuu tauteja eli uusii kasvualustaa toimien kuten viljelykiertokin. Juuristo-tautia esiintyy vain noin yhdellä taimel-la 500:sta. Jatkojalostukseen valitaan ai-na terveimmät lajikkeet, Bender kertoo.

Luomu-tomaattihuoneeseen keräil-lään mielenkiintoisia lajikkeita maailmal-ta ja vertaillaan niitä ja katsotaan miten ne uusissa olosuhteissa pärjäävät.

– Meillä on kuusi kappaletta kutakin lajiketta, joista valitaan aikaisin ja pa-ras yksilö ja siitä lähdetään viemään sie-mentä eteenpäin. Sato alkaa heinäkuun alussa jatkuen syyskuun loppuun. Tut-kijat ehtivät sinä aikana kerätä satoa 23 – 25 kertaa viikossa, sekä punnita ja arvioida paljonko niistä on terveitä, hal-jenneita ja arvioida lopulta kauppakel-poisen sadon määrää, selvittää Bender.

Jos lajike heti ensimmäisenä vuote-na osoittautuu maultaan huonoksi tai on hyvin myöhäinen, se jätetään pois tes-teistä. Makutestejä tehdään kaikista la-jikkeista asteikolla 1 – 5. Aikaisuus on ja-lostuksessa tärkein tutkimuksen ja kehi-tyksen kohde.

Siemenviljely ja jalostus kiinnosta-vat Suomessakin puutarhureita. Eten-kin maatiaiskantoja voisi elvyttää ja et-siä niistä viljeltäviä lajikkeita uudelleen käyttöön, miettivät luomupuutarhurio-piskelijat Jógevan innoittamina. •

Kirjoittaja on puutarha-alan yrittäjä ja valmistunut luomupuutarhuriksi Mäntsälän Saaren kartanon Keudan aikuisopistosta tänä syksynä.

Viron Jõgevan kasvinjalostus instituutin jalostamia siemeniä saa ostaa Suomessa Elomestarilta sekä Maatiais ry:ltä. Siemeniä voi myös tiedustella Mikko Rahtolalta.

I lmastonmuutoksen arvioidaan ai-heuttavan huomattavia vaikutuksia ympäristöön ja elintarvikehuoltoon

jo lähitulevaisuudessa. Osa näistä muu-toksista on maataloudelle hyödyllisiä ja osa haitallisia. Maapallon keskilämpö-tilan nousu jopa yli 4 °C asteen uhkaa uhanalaisia ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta, lisää äärimmäisiä

Maan kasvukuntoa paranta-malla mukaan ilmastotalkoisiin

Teksti: Karoliina Rimhanen, Sari himanen, hanna Mäkinen – Mtt Kasvintuotannon tutkimus

Luomu tarjoaa maataloudelle mahdollisuuden osallistua ilmastotalkoi-siin ja edistää sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Luomu-tuotannossa painotetaan aineiden ja ravinteiden tehokasta kierrätystä, riippumattomuutta ulkopuolisista panoksista ja maan, vesien, kasvien, ihmisten ja eläinten hyvinvointia. Luomu ylläpitää maan viljavuutta, parantaa monimuotoisuutta ja vähentää maaperän kulumista.

sääilmiöitä sekä luo epävakautta maail-manmarkkinoille. Vaikutukset uhkaavat ruoantuotantoa maailmanlaajuisesti. Eri-tyisen haavoittuvaisia alueita ilmaston-muutoksen vaikutuksille ovat maapal-lon köyhimmät kehitysmaat trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, missä väestön ruokaturva on riippuvainen pienviljelijöi-den omavaraisesta maataloustuotannos-

taen odottamattomia satotappioita maa-ilmanlaajuisesti. Ilmiöstä mahdollisesti aiheutuvan katastrofin laajuuteen vaikut-taa paitsi itse ilmiön voimakkuus myös ratkaisevasti järjestelmän haavoittuvuus ja sen sietokyky. Parantamalla järjestel-män sopeutumiskykyä voidaankin ää-ri-ilmiöiden vaikutuksia lieventää. Yk-si luomuviljelyn tärkeimmistä periaat-

©

Rod

eo.f

i/M

icha

l Bed

nare

k

Mikko Rahtola esittelee virolaisen Saarenmaa-

soijapapulajikkeen juuris-toa. Se ehtii tuottamaan

siementä ainoastaan ete-läisimmässä Suomessa.

Hyvä maan rakenne lisää sietokykyä äärellisiä sääoloja vastaan.

ta. Esimerkiksi Saharan eteläpuolises-sa Afrikassa satotasojen on arvioitu las-kevan jopa 25 – 70 % vuosisadan loppuun mennessä.

Vaikutukset Euroopassa, etenkin poh-joisilla alueilla, ovat lievempiä kuin tropii-kissa. Nykyisillä pääviljantuotantoalueilla maataloustuotannon arvioidaan kuiten-kin kärsivän lämpenemisestä, tuholais- ja tautipaineen lisääntymisestä ja sään ääri-ilmiöiden yleistymisestä. Lisäksi il-mastonmuutoksen epäsuorien vaikutus-ten, kuten hintaheilahteluiden, energian hinnan nousun ja politiikan kiristymisen on arvioitu heijastuvan vahvasti maata-loustuotantoon. Päinvastoin kuin suures-sa osassa maailmaa, Suomessa saatetaan ilmastonmuutoksesta jopa hyötyä. Mikä-li tuotanto-olojen epävarmuustekijöiden kasvuun ja maailmanmarkkinoiden vai-kutuksiin varaudutaan ajoissa ja sopeutu-minen muutoksiin onnistuu, saattaa koti-maisen maatalouden kilpailu- ja tuotanto-kyky kasvaa nykyisestä.

Maan hyvä laatu auttaa sopeutumaan sadannan muutoksiin

Erityisesti maataloustuotantoa kosketta-va ilmastonmuutoksen vaikutus on sa-dannan muuttuminen. Kuivuuden ja tul-vien kaltaisten ääri-ilmiöiden on arvioi-tu tulevaisuudessa lisääntyvän, aiheut-

Ilmastonmuutos on seurausta fossiilisten polttoaineiden käytöstä sekä metsien hakkaamisesta maa-talousmaaksi, jonka johdosta hiili

ja ravinteet vapautuvat kasvillisuu-desta ja maaperästä ilmakehään.


vuorotuksen, kasvilajien ja lajikkeiden monipuolisen käytön kautta lisää sato-varmuutta viljelyksillä ja kasvattaa tilan riskienhallintaa.

ilmastovaikutusten arviointiin tarvitaan tutkimusta

Hallitusten välisen ilmastonmuutospa-neeli IPCC:n laskelmien mukaan maa-

Hiilen kierto maataloudessa Maatalousjärjestelmissä viljely- ja laidunkasvit sitovat yhteyttämi-sessä hiilidioksidia eloperäisiin yhdisteisiin, jotka toimivat ener-gianlähteenä kaikelle elolliselle. Osa hiilestä vapautuu takaisin ilmakehään kasvien ja maaperän hengityksen seurauksena ja osa varastoituu kasvillisuuteen ja maaperän eloperäiseen ainekseen. Korjatun sadon ja laidunnuksen

mukana eloperäinen hiili kulkee ihmisten ja eläinten ravinnoksi ja edelleen eläintuotteisiin. Eläinten hengityksen mukana hiiltä vapautuu takaisin ilmakehään. Kasvi-, eläin- ja kotitalousjätteiden kierrättämi-nen takaisin peltoon sulkee hiilen ja ravinteiden kiertoa. Se edistää maatalousmaan muuttumista hiilen lähteestä nieluksi. Tämä hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä.

talous aiheuttaa noin 10 – 12 % maapal-lon kasvihuonekaasupäästöistä. Merkit-tävimpiä kasvihuonekaasuja ovat me-taani ja dityppioksidi, jotka ovat peräisin pääosin märehtijöiden ruoansulatukses-ta, typpilannoituksesta ja lannan käsitte-lystä. Hiilidioksidin suhteen maatalous-tuotanto on sen sijaan tasapainossa, kos-ka viljelykasveihin sitoutunut hiili on yh-teyttämisen kautta peräisin ilmakehästä.

IPCC:n määrittelemiin maatalous-sektorin päästöihin ei kuitenkaan sisäl-ly kaikki maataloustuotantoon kytkey-tyvät päästöt, ainoastaan maatalouden luonnonprosesseihin liittyvät. Esimerkik-si päästöt, jotka aiheutuvat lannoitteiden tuotannosta on luokiteltu teollisuussekto-rin alle. Metsien raivaus maatalousmaak-si on puolestaan luokiteltu maankäyttö-sektorin ja maatalouden energiankulu-tus energiasektorin päästöihin. Tämä vai-keuttaa maatalouden eri viljelyjärjestel-mien ilmastovaikutuksien arviointia. Kun kaikki maataloustuotantoon oleellises-ti liittyvät päästöt huomioidaan muiden sektoreiden alta, nousevat kokonaispääs-töt 25 – 30 % kokonaispäästöistä.

Maatalousmaan hiilinielut

Monilla maatalouden käytännöillä voi-daan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ruoantuotantoa rajoittamatta. Huomat-tavin ilmastonmuutoksen hillintäpotenti-aali on pelto- ja laidunmaiden paranne-tuilla hoitomenetelmillä sekä huonokun-toisten maiden ja turvemaiden kunnos-tamisella. Maatalouden ilmastonmuu-toksen hillintäkeinoihin sisältyvät suora päästöjen vähentäminen, esimerkiksi tarkentamalla kasvinlannoitusta täsmä-lannoituksella ja tehostamalla kotieläin-ten rehun hyväksikäyttöä.

Myös suosimalla uusiutuvaa bioener-giaa voidaan fossiilisista raaka-aineis-ta lähtöisin olevia päästöjä korvata puh-taammalla, ilmakehästä yhteyttämisen kautta sidotulla energialla. Myös estä-mällä metsien hakkuuta ja uusien pelto-jen raivaamista viljelykäyttöön voidaan välttää päästöjä. Kolmanneksi, kasvatta-malla maaperän hiilinieluja on mahdol-lista hidastaa ilmastonmuutosta. Maata-lousmaan hiilensidonnan lisäämisen ar-vioidaankin olevan yksi tärkeimmistä ta-

voista, jolla maatalous voi ilmastotalkoi-siin osallistua. Lisäksi maan eloperäisen aineen kasvu parantaa kasvukuntoa, jol-la edistetään maan tuottavuutta ja so-peutumista ilmastonmuutokseen.

luomu on ilmastoystävällinen tuotantotapa

Monet kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet että luomutuotannolla on hy-vät edellytykset sekä parantaa sopeutu-mista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin että hillitä ilmaston lämpenemistä. Las-kentatapa kuitenkin vaikuttaa suuresti siihen, mitä tulokset meille kertovat. Esi-merkiksi ilmastonlämmityspotentiaali, joka kertoo kasvihuonekaasupäästömää-rästä joko tuotantoalaa tai tuotettua yk-sikköä kohden, on luomussa alaan suh-teutettuna huomattavasti pienempi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Kuitenkin, jos päästöt lasketaan tuotettua yksik-köä kohden, kaventuu luomun ja tavan-omaisen ero tai se voi jopa kääntyä toi-sinpäin. Mikäli laskelmissa huomioidaan tuotannon hiilinieluvaikutus, korostuu luomun ilmastoystävällisyys.

Parannetuilla viljelykäytännöillä muutetaan päästölähde hiilinieluksi

Pitkäaikaiskokeet osoittavat että eloperäi-sen aineksen määrä on suurempi luomu- kuin tavanomaisessa viljelyssä. Pohjois-Euroopan oloissa tehdyssä tutkimuksessa luomuun siirtymisen on todettu lisäävän maan eloperäisen aineksen määrää kes-kimäärin 100 – 400 kg hehtaaria kohti vuo-sittain ensimmäisen 50 vuoden aikana.

Tehokkaita hiilensitomismenetelmiä ovat viherlannoituksen ja karjanlannan käyttö, monipuolinen viljelykierto johon sisältyy väli- ja maanpeittokasveja sekä kompostointi. Luomun ilmastoystävälli-syyttä lisää tuotannon typpiomavaraisuus ja pienempi pinta-alakohtainen eläinmää-rä. Ravinnekiertojen sulkeminen, yhdistä-mällä kotieläin- ja kasvintuotantoa paran-taa tuotannon kestävyyttä. Tavanomai-seen viljelyyn kytkeytyvä typpilannoitus-teollisuus ja korkeat maatalousmaan typ-piarvot aiheuttavat merkittäviä päästöjä sekä ilmakehään että vesistöihin. •

Katso artikkelin lähteet: www.luomulehti.fi

©

Rod

eo.f

i/Te

ro S

ivul

a

Kasvi- ja eläinjätteistä syntyy maan orgaanis-ta ainesta, joka kasvat-taa maan hiilivarastoa.

teista, maan kasvukunnosta huolehtimi-nen, lisää sietokykyä äärellisiä sääoloja vastaan. Hyvä maan rakenne ja korkea eloperäisen aineksen määrä kasvattavat maan vedenpidätyskykyä kuivina jak-soina ja toisaalta estävät maan kulkeu-tumisen pellolta pintavalunnan muka-na rankkasateiden aikana. Lisäksi mo-nimuotoisuuden kasvattaminen kasvin-


herättää ajatuksia, kysymyksiä sekä an-taa vastauksia. Onko maakunnassa men-ty oikeaan suuntaan vai kenties edistetty maailman nälkää?

Kaksipäiväisessä seminaarissa oli lä-hes sadan hengen yleisö ja valtakunnal-lisesti kiinnostavat puhujat. Esimerkiksi agroekologian professori Juha Helenius käsitteli luomua maailmanlaajuisesti sekä

yhteydessä nälänhätään. Professori Sir-pa Kurppa pohdiskeli puolestaan nau-dan asemaa ilmastonmuutoksessa.

Luomu on ekotehokasta ja ympäris-töä vähemmän kuormittavaa kokonai-suutena tarkasteltuna. Kehitysmaissa luomuviljelyn keinoilla on saatu parem-pia satoja ja perheille ruokaa. Heillä ei ole varaa käyttää kemiallisia tapoja ruu-antuotannossa, eikä ostaa tavanomaises-ti tuotettuja tuotteita. Yksi merkittävim-mistä eroista luomussa ja tavanomaises-sa tuotannossa on energian käyttö typ-pikilon valmistukseen. Luomussa typ-

pi otetaan ilmasta typensitojakasvien juurinystyräbakteerien avulla ja tavano-maisessa tuotannossa perustuen uusiu-tumattoman energian muun muassa öl-jyn käyttöön. Tämä on yksi tekijä, jo-ka puoltaa luomua ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Kuumeneva keskustelu

Kotieläinagronomi Helena Kämäräi-nen, ProAgria Kainuusta oli yksi semi-naarin järjestäjistä. Kämäräinen summa-si tapahtuman antia:

– Luomuseminaarin suosio osoit-ti sen, että ”isoja” asioita pohditaan se-kä viljelijöiden että kuluttajien keskuu-dessa. Luomutuotannon saama kritiik-ki tehottomuudesta ja viljellyn pinta-alan haaskaamisesta ja tämän vuoksi ilmas-tonmuutoksen lisäämisestä ovat kovia väitteitä.

– Samoin aina silloin tällöin esiin pul-pahtavat väitteet tavanomaisten tuottei-den samankaltaisuudesta luomutuottei-siin nähden ovat asioita, jotka mietityttä-vät, Kämäräinen jatkaa.

Seminaariin osallistui lähinnä luo-muviljelijöitä. Kämäräinen olisi toivo-nut myös tavanomaisten viljelijöiden osallistuvan.

– Luulen tilaisuuteen osallistuneiden viljelijöiden saaneen vahvistusta käsi-tyksilleen luomuviljelyn paremmuudes-ta ruoantuotantoon ilmastonmuutoksen, uusiutumattomien luonnonvarojen ja ko-konaistehokkuuden kannalta. Nimen-omaan koko tuotantoketjuun perehty-minen, tuotantopanoksia ja peltomaata myöten, ratkaisee asian luomun hyväksi, Kämäräinen iloitsee.

Märehtijöiden rooli ruoantuotannossa on hyvin monimutkainen, Kämäräinen jatkaa yhteenvetona seminaarista. Suo-

messa, jossa on paljon vettä ja maata. Siksi Suomessa voidaan brändätä nau-tatuotteita ekologisina tuotteina. Orgaa-nisten maiden muokkaus- ja kyntökielto saivat tunteet kuumenemaan seminaari-väen keskuudessa, koska se vaikeuttaisi monien tilojen toimintaa merkittävästi.

– Erittäin mielenkiintoinen aihe oli ruoalle tehtävät mittarit ympäristövai-kutuksista. On olemassa muitakin mitta-reita kuin hiilijalanjälki. Vaikeaa on kui-tenkin päättää, mitä yksikköä kohti ver-tailu tehdään. Tuloksista tulee aivan eri-laisia, jos nimittäjässä on 100 g tuotetta

tuoreena tai 100 g tuotteen kuiva-ainetta tai 1000 joulea, Kämäräinen miettii sekä esittää toiveensa nettisovelluksesta, jolla kuluttajat itse voisivat käydä kokoamas-sa oman ruokalautasensa ja katsoa min-kälainen ympäristövaikutus syntyy erilai-sista valinnoista.

Seminaarin järjestivät ProAgria Kai-nuun, Kainuun Luomuyrittäjä -hanke, MTT ja Kainuun maaseutuyritysten elin-voima2 -hanke. Linkit esityksiin myös äänen kera ks. www.luomulehti.fi. •

Kirjoittaja on Kainuun luomuyhdistyksen sihteeri.

Märehtijöiden rooli ruoantuotannon ilmastopäästöjen laskennassa riippuu mm. siitä, miten rehuntuotannon ja kasvatusiän vaikutukset arvioidaan.Teksti: Minna tanner

Luomu ja Maailman nälkä -seminaari vahvisti uskoa luomuunOnko luomu tehotonta ruoantuotantoa? Mikä on ruoantuotannossa tärkeintä ilmastonmuutoksen kannalta? Asiantuntijat ja yleisö pohtivat luomun kritiikkiä.

Luomukasviksissa on noin 50 % vähemmän terveydelle haitallista nitraattia kuin tavanomaisissa kasviksissa.

K ainuussa on tehty yhteistyötä luomun eteen vuosikymmeniä. Työ on tuottanut tulosta, sil-

lä Kainuu on tällä hetkellä Manner-Suo-men luomuin maakunta, pellosta luo-mussa on 23,2 %. Sotkamon seminaarilla juhlistettiin hienoa työtä, jota tuottajat, neuvojat, tutkijat ja hallinto ovat luomun eteen tehneet. Seminaarin tavoitteena oli

©

Hel

ena

Käm

äräi

nen

©

Sirp

a K

urp

pa


K onferenssissa oli yli 80 osallistu-jaa 15 eri maasta. Mukaan mah-tui yritysten edustajia, tutkijoita,

tarkkailulaitosten väkeä ja viranomaisia. Myös uusi Euroopan komission luomu-asioista vastaavan osaston johtaja João Onofre osallistui koko kaksipäiväiseen tilaisuuteen.

Kustakin konferenssin teemasta jär-jestettiin työpajat, joissa pureuduttiin ajankohtaisiin kysymyksiin. Itse osallis-tuin kestävän kehityksen työpajaan, jos-sa haettiin näkemyksiä IFOAM EU-ryh-män esitykseen lainmuutoksesta. Sii-nä on päädytty esittämään, että luomu-jatkojalostajilta ja -kaupalta vaadittaisiin

kuulumista sopivan ympäristöjärjestel-män piiriin.

Aloitteen taustalla on alan voimak-kaan kasvun myötä herännyt huoli alan yhtenäisyydestä ja uskottavuudesta. Ym-päristöasioissa myös tavanomainen elin-tarvikeala on viime vuosina ollut hyvin aloitteellinen. Niinpä luomutoimijatkin joutuvat pohtimaan uudelleen ja vies-timään selkeämmin näitä luomutuotan-nolle liiankin itsestään selviä asioita. Eri-tyisesti jatkojalostukseen kaivataan lisää ohjausta jopa lain tasolla.

työkaluja arviointiin

Työpajassa esiteltiin erilaisia hankkeita

Teksti: Marja Nuora

Kestävää kehitystä luomujatkojalostukseen Eurooppalaisia luomujatkojalostuksen kanssa toimivia tahoja kokoontui viime marraskuussa Frankfurtiin jo toisen kerran järjestettyyn Luomujatkojalostuksen Konferenssiin. Teemana olivat tällä kertaa luomun laatu, kestävä kehitys ja luotettavuus.

yritysten kestävän kehityksen työn tuek-si. Jo pidempään näitä asioita tutkinut ja kehittänyt FiBL-luomututkimuslaitos on toteuttanut Yhdistyneiden kansakun-tien elintarvike- ja maatalousjärjestön, FAO:n, kanssa yhteistyössä Sustainabi-lity Assessment of Food and Agricul-ture Systems eli SAFA-ohjeet. Ohjeisto koostuu 20 teemasta, jotka liittyvät hy-vään johtamiseen, ympäristönsuojeluun, taloudelliseen joustokykyyn ja sosiaali-seen hyvinvointiin. Näistä teemoista saa-daan yhteensä 62 kestävän kehityksen tavoitetta. Viherpesun välttämiseksi ar-viointi ja tulosten julkistaminen on tehtä-vä kokonaisuudessaan.

FiBL soveltaa ohjeistoa omassa yri-tyksille tarjoamassaan palvelussa toi-minnan kestävyyden kokonaisvaltaiseen arviointiin, kehittämiseen ja viestimi-seen. Ohjeisto on rakennettu siten, että siinä voidaan hyödyntää muista järjestel-

mistä tulevaa tilastotietoa kuten elinkaarianalyysejä. Ohjeis-to on myös tarkoitettu ohjaamaan koko kansainvälistä elin-tarvikeketjua sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kan-nalta kestävään toimintaan. Sen avulla yritykset voivat tar-kastella itse omaa suoriutumistaan ja kehittymistään, mut-ta se on myös riippumaton työkalu ulkopuolisille arvioijille.

Saksalainen luomujatkojalostajien ja markkinoijien jär-jestö BNN on toteuttanut yhteistyössä jäsenyritysten-sä kanssa vastaavanlaisen työkalun. Se koostuu 122 kysy-myksestä, joiden perusteella kartoitetaan nykytilanne eko-logisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa kestävyyden kysy-myksissä. Yritykset ovat kiinnostuneita työkalun kehittämi-seen, koska asiakkaat ovat yhä kiinnostuneempia aiheesta ja luomutoimijoilta edellytetään parempaa näyttöä kuin ta-vanomaisilta yrityksiltä. BNN:n reilusta 70 jäsenyritykses-tä noin 40 prosenttia lähti jo alussa vuonna 2011 mukaan hankkeeseen.

Ruotsin KRAV:in säännöt perustuvat valtiollisiin ympä-ristötavoitteisiin, jotka sisältävät ilmastovaikutusten vähen-tämisen, puhtaan ilman, happamoitumisen, ympäristömyr-kyt, otsonikerroksen suojelun, rehevöitymisen estämisen, järvien ja jokien suojelun, hyvälaatuisen pohjaveden ja ta-sapainoisen meriekosysteemin. KRAV-hyväksyntä edellyt-tää jo nyt yrityksiltä järjestelmällistä ympäristöjohtamis-ta. Lisäksi aiheeseen liittyen on vaatimuksia kemikaalien ja puhdistusaineiden suhteen, tiukemmat lisä- ja apuainevaati-mukset ja vaatimuksia energiankäytön rajoittamiselle.

Työpajassa pohdittiin sitä, miten luomuala voisi parem-min tuoda esiin ympäristöosaamistaan ja pitkää kokemuk-seen perustuvaa tietoaan. Toisin kuin tavanomaisella puo-lella, jossa yksittäiset yritykset ovat lähteneet kehittämään omia ympäristömerkintöjään itselleen kätevistä kestävyy-den osa-alueista, halutaan luomussa rakentaa kaikille yh-teistä ja kaikki kestävyyden kriteerit huomioivaa arvioin-tia. Näin yrityksillä on työkalu todelliseen kokonaisvaltai-seen kehittämiseen ja oman suoriutumisen mittaamiseen ei-kä vain viherpesuun. Tässä työssä tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. •

Kirjoittaja seuraa ja kommentoi luomutapahtumia yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella ja ylläpitää luomusalonki.fi-sivustoa. Artikkeli on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa.

Ks. ajankohtaisia linkkejä aiheeseen: www.luomuliitto.fi/elintarvikejalostus

©

Ann

-Sof

ie H

enry

son,

IFO

AM

EU

-ryh

mä

Kestävän kehityksen työpajaa veti saksalainen pitkän linjan luomutoimija Alexandra Thöring, joka toimii kaupanväittäjänä oman Artebio-yrityksensä puitteissa.

©

Ann

-Sof

ie H

enry

son,

IFO

AM

EU

-ryh

mä

BNN:n Karin Wegner esittelee saksalaisten luomujatkojalostajien ja -markkinoijien

omaa hanketta kestävän kehityksen työkaluksi. Vieressä seisoo kuuntelemassa

Julia Jawtusch FiBL-tutkimuslaitoksesta. Hän esitteli työpajassa FAO:lle

laadittuja SAFA-ohjeita.

28 Luomulehti 1/2013

V uosittainen karkearehusatojen vaihtelu vaikeuttaa rehustusta erityisesti luomutiloilla, kun vä-

kirehun käyttömäärä on rajoitettu ja luo-mutäydennysrehujen markkinat ovat ke-hittymättömät. Eri toimijat maa- ja elin-tarviketaloudesta, bioenergiantuotan-nosta ja jopa metsäteollisuudesta voivat tuottaa taloudellisia ja kestäviä täyden-nysrehuja. Lehmien kyky hyödyntää eri-tyisesti kuitupitoisia sivutuotteita on yk-si selkeä maidontuotannon kilpailuvalt-ti. Kun luomuelintarvikkeiden tuotanto lisääntyy, myös luomusertifioituja sivu-tuotteita alkaa syntyä enemmän. Se tu-kee maidontuotantoa rehutarjonnan laa-jetessa ja monipuolistuessa ja samal-la sivutuotteen valmistaja saa paremman katteen.

Kansainvälisenä yhteistyönä tehty kirjallisuusselvitys kattoi laajan rehujen kirjon. Osa on varsin eksoottisia ja niillä on lähinnä paikallista merkitystä. Espan-jassa selvitetään tomaattien ja kurkkujen kasvihuoneviljelyn ja oliiviöljyn puristuk-sen sivutuotteiden valmistamista säilö-rehuksi ja käyttöä lypsyvuohien rehuna. Painekuumavesiuutolla voidaan puuhak-keesta erottaa rehukäyttöön soveltuva liukoinen hemiselluloosa ja Englannis-sa on selvitetty energiapajun laidunta-mista ja jopa lehtien korjaamista säilöre-huksi. Hyönteisten, mikrobien tai levien kasvatus rehuksi herättää myös paljon mielenkiintoa.

Yhä monipuolistuva bioenergian ja muiden biomateriaalien tuotto luo uu-sia sivutuotteita, joita voidaan hyödyn-

tää myös rehuina. Toisaalta aikaisemmin rehuksi käytetyille jakeille löytyy uusia käyttömahdollisuuksia esimerkiksi bio-kaasuntuotannossa. Verkostoituminen ja jokaiselle erälle sopivan käyttötarkoituk-sen löytäminen antavat mahdollisuudet kokonaisuuden optimointiin. Tarkkana on kuitenkin oltava. Esimerkiksi rypsis-tä tehtävän biodieselin tuotantoon voi-daan käyttää lajikkeita, joiden haitta-ai-nepitoisuudet voivat rajoittaa puristei-den rehukäyttöä.

Jotkut sivutuotteet ovat pitkälle pro-sessoituja ja kuluttajan mielikuva paikal-lisista aidoista vähän käsitellyistä raa-ka-aineista voi olla ristiriidassa todel-lisuuden kanssa. Vihreän talouden uu-sien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää ennakko-

Teksti: Marketta Rinne

Rehu joka lähtöönLuonnonmukainen ja matalan panoskäytön maidontuotanto perustuu tilalla tuotettuihin karkea-rehuihin ja laiduntamiseen. Väkirehuja rehuannokseen lisäämällä pystytään kuitenkin lisäämään lehmien ravintoaineiden saantia ja maitotuotosta. Sivutuotteet ja muut uudet rehuvaihtoehdot kan-nattaa hyödyntää talouden ja tuotannon vahvistamiseksi. SOLID-projektissa tehtiin kirjallisuuskatsaus erilaisten vähän hyödynnettyjen rehuvarojen ja uusrehujen potentiaalista maidontuotannossa.

luulottomuutta. Mutta sisältyvätkö uu-det toimintatavat luomun lupaukseen kuluttajille? Sitäkin pohditaan osana SOLID-projektia.

Rehut tunnettava

Rehuraaka-aineiden laaja valikoima ja erilaisten prosessointien entisestään re-hujen koostumusta muokkaava vaikutus antavat mahdollisuuden vain yhteen joh-topäätökseen: rehuaineen tuotantotapa ja koostumus on tunnettava, jotta se voi-daan mahdollisimman tarkoituksenmu-kaisesti käyttää ruokinnassa.

Rypsin tilakäyttö on yksi mielenkiin-toinen vaihtoehto luomutiloilla. Jään-nösöljyn pitoisuus vaikuttaa siihen, mi-ten korkeaksi rehuannoksen rasvapi-toisuus nousee. Oheisessa taulukossa on laskelma, jossa erilaisia rypsirehu-ja on käytetty luomulehmille lypsykau-den alussa soveltuvaan ruokintaan. Kyl-mäpuristettua rypsipuristetta (jäännös-rasvan pitoisuus 200 g/kg ka) voi käyt-tää noin 3 kg ja kokonaisia rypsinsie-meniäkin (rasvapitoisuus 415 g/kg ka) noin 1,5 kg ennen kuin koko rehuannok-sen rasvapitoisuus nousee noin 70 g/kg

ka tasolle, jota voidaan vielä pitää lyp-sylehmille turvallisena rehuannoksen rasvapitoisuutena.

Rypsirehujen käyttö lisää maitotuo-tosta keskimäärin reilun kilon, kun 1 kg viljapohjaista väkirehua korvataan rypsi-rehulla. Toisaalta lehmät selviävät myös ilman valkuaistäydennysrehuja ja käyt-töpäätös on tehtävä taloudellisin perus-tein: Kattaako lisämaidosta saatava tili kalliimpien rehujen kustannukset?

Palkokasvit sopivat luomutilojen vilje-lykiertoon rypsiä paremmin ja rehuntuo-tantoon löytyy monia vaihtoehtoja. Suo-men palkokasvien elintarvikemarkkinat ovat kovin pienet, joten papujen sivu-tuotteita ei juuri rehuksi ole tarjolla. Här-käpapu ja lupiinit niin siemensadon kuin koko kasvuston osalta ovat hyviä vaihto-ehtoja omavaraiseen rehuntuotantoon, puna-apila puolestaan itsestäänselvyys. •

Rinne työskentelee MTT:ssä professorina vetäen Maaningalla ja Jokioisilla toimivaa maidontuotan-totiimiä. SOLID-projektissa hän on työpaketin 3 ve-täjä (Forages for productivity, quality, animal health and welfare in organic and low input dairy systems). Ks. artikkelin tieteellinen lähde: www.luomulehti.fi. [email protected], puh. 029 5317 677

SOLID-projekti kehittää työkaluja maidon-tuotannon tueksi

lyheNNe SoliD tulee projektin eng-lanninkielisestä nimestä ”Sustainable Organic and Low Input Dairying” eli projektin tavoitteena on kehittää kes-tävää luonnonmukaista ja matalan pa-noskäytön maidontuotantoa. Tutki-musaiheet kattavat koko maitoketjun rehujen tuotannosta kuluttajien nä-kemyksiin asti. Viljelijät halutaan nos-taa tutkimuksen keskiöön osallistavan otteen ja tilatutkimusten avulla ja jal-kauttamalla tulokset tehokkaasti käy-täntöön.

SOLID on EU:n rahoittama (v. 2011-2016) projekti, johon osallistuu 25 tut-kimuslaitosta ja yritystä 10 Euroopan maasta. Suomesta mukana ovat MTT ja Juvan Luomu Oy. Suomi on mukana jokaisessa kuudessa tutkimustyöpake-tissa ja Luomulehdessä raportoidaan hankkeen tuloksista työn edetessä.www.solidairy.eu

RypsirehuKäyttömäärä,

kg kaRypsirehun

rasvapitoisuus, g/kg kaRehuannoksen

rasvapitoisuus, g/kg ka

Rypsipuriste 1,5 100 45

Rypsipuriste 3,0 100 50

Rypsipuriste, kylmäpuristettu 3,0 200 67

Rypsinsiemen, murskattu 1,5 415 71

Erilaisten rypsirehujen vaikutus rehuannoksen rasvapitoisuuteen: Perusruokintana apilasäilörehu, jota täydennetty ohran ja kauran seoksella ja korvattu rypsirehuilla alla olevan taulukon mukaisesti siten että väkirehun osuus on 45 % koko rehuannoksen kuiva-aineesta (ka).

Rypsi lypsättää hyvin, mutta sen käyttö

luomuruokinnassa on perusteltava taloudellisesti.

©

Mar

kett

a R

inne

©

Mar

kett

a R

inne

Luomulehmien ruokinta perustuu hyvälaatuiseen karkearehuun, mutta väkire-hutäydennys lisää syöntiä ja maitotuotosta. Sivutuotteiden käyttö rehukompo-nentteina tehostaa elintarvikeketjun ekotehokkuutta ja taloudellisuutta.

©

Kai

sa K

uop

pal

a

Jutun kirjoittaja prof. Marketta Rinne työskentelee MTT:ssä maidon alkutuotannon kilpailukyvyn kehittämiseksi.

■ Tutkittua tietoa


E läinten ruokiin keskittyvä Symp-pis International OY tarjoaa luonnonmukaisia vaihtoehtoja.

Luomu itsessään on monille ihmisille ja yrityksille päätavoite, mutta Symppik-sen päämäärä on tarjota kansainvälisesti korkeinta kaupallista laatua. Esimerkik-si jyrsijöille ja kaneille suunnitellun Bun-ny-tuotesarjan käyttämiä raaka-aineita

Teksti ja kuvat: Noora Kaasinen

Tiesitkö, ettei luomu ole pelkästään ihmisten juttu? Moni haluaa tarjota parasta myös lemmikeilleen niiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Luomuruoalla ja barffauksella pyritään vähentämään myös lemmikkien sairauksia.

ei kaikkia ole saatavilla luomuna, koska niiden sisältämissä niittykasviseoksissa on jo pelkästään yli 40 eri raaka-ainetta. Mutta Bunny on Symppiksen toimitus-johtaja Juha Strengellin mukaan laa-dullisesti parasta mitä saa.

– Myös Defu-tuotteet ovat yksi luo-tettavimmista tuotteista lemmikeille, sillä niiden raaka-aineiden minimivaatimuk-sena on luomu. Luomu on lisääntymään päin.

Strengellin mukaan luomuruoal-la ei ole ainakaan negatiivisia vaikutuk-sia – tietysti voi olla joku yksittäinen raaka-aine mikä ei sovi tietylle yksilölle, mutta sillä ei ole hänen sanojensa mu-kaan mitään tekemistä luomun kanssa.

Ruoan lähtökohdat

Luonnossa kissat syövät esimerkiksi hii-

riä ja kaloja. Kissa on lihansyöjä, mut-ta kaupan valmisruokien lihapitoisuu-det eivät aina vastaa kissoille tarpeellis-ta määrää.

Ruoan lähtökohtana tulisi olla laa-dukkuus, monipuolisuus, terveellisyys ja luonnonmukaisuus. Lemmikille tulisi tarjota mahdollisimman luonnonmukai-set olosuhteet niiden hyvinvoinnin takia. On syytä kuunnella lemmikkiään ja poh-tia sen ruokavaliota.

Defun lisäksi täysin luomua ole-via kuivaruokia kissoille ja koirille löy-tyy myös merkistä Yarrah. Yarrah -luo-muruoka on merkitty SKAL -luomuta-kuumerkillä ja KRAV -luomumerkillä. Joitakin muitakin vaihtoehtoja on. Li-säksi löytyy monia tuotteita, joiden raa-ka-aineista osa on luonnonmukaisesti tuotettuja.

Lemmikkien ruoalla ei ole yhtenäis-tä EU-tunnusta. Luomuruoan voi kuiten-kin tunnistaa tuoteselosteesta, sillä raa-ka-aineluettelon yhteydessä on merkin-nät, mitkä raaka-aineet ovat luomua.

– Koiran hyvinvointiin voi vaikuttaa terveellisellä ruokavaliolla merkittävästi, toteaa Minna Sippola.

– Työssäni eläin-naturopaatina/ho-meopaattina näen usein iho-ongelmai-sia koiria, joiden suolistokin on kärsinyt huonosta ruokinnasta. Näillä on usein kroonisia tulehduksia esimerkiksi kor-vissa. Kun jätetään tarjottavasta ruoasta pois lisä- ja väriaineet sekä ruokahalua kiihottavat aineet, niin saadaan jo paljon parannusta aikaan. Varsinkin iho-ongel-maisilla koirilla jo 4 – 8 vkon dietti tekee ihmeitä, Sippola kuvaa.

Barffaus jakaa mielipiteitä

Barf-ruokavalion tavoitteena on pitää lemmikin ruokavalio mahdollisimman lähellä sitä, mitä se olisi luonnossakin. Se on siis sama asia kuin lajinmukainen ruokinta luomutuotantoeläimistä puhut-taessa. Yleensä sillä lemmikkien tapauk-sessa viitataan koirille ja kissoille suun-nattuun raakaruokavalioon, joka sisältää pääosin luita ja raakaa lihaa, sekä sisäeli-miä ja kasviksia.

Koirien barffauksen aloittaminen vaa-tii perusteellista syventymistä oikean-laiseen ruokavalioon, sillä se voi vää-rin toteutettuna olla haitaksi esimerkik-si kivennäistasapainolle. Myös sisäeli-mien liika-annostus voi johtaa lemmi-kin vatsakipuihin ja luita ei saa keittää tai lämmittää, sillä silloin luumateriaalis-ta tulee lemmikeille vahingollista. Kisso-jen ja koirien barffaus eroaa jonkin ver-ran – kuten esimerkiksi siinä, että kis-soille nesteen saaminen ravinnosta on elintärkeää, toisin kuin koirille.

Barffaus on asia, joka jakaa mielipi-teitä niin eläinlääkäreiden kuin lemmik-kien omistajien keskuudessa. Netin kes-kustelupalstoilta voi löytää varsin eriä-viä mielipiteitä koskien barffausta ja sen sopivuutta. Jokainen eläin on yksilö, ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä so-vi toiselle.

Strengell puolustaa barffausta.– Hyvä juttu, jos se on toteutettu oi-

kein.

Kotiruokaa

Termi ”koirien kotiruoka” ei suinkaan tarkoita mitä vain kotoa löytyvää ruo-kaa, vaan koiraa varten tehtyä tai pie-nissä määrin ihmisten tähteitä sisältävää ruokaa. Tässäkin asiassa – kuten barf-

fauksessakin – tulee ehdottomasti pereh-tyä lemmikin ruokintaan, jotta kotiruo-ka olisi tasapainoista ja terveellistä. Eräs kuuluisa esimerkki varta vasten koiralle tehdystä kotiruoasta on Yrjölän puuro, jonka on kehittänyt koira-alan vaikutta-ja J.A.U. Yrjölä.

Kissojen kotiruoassa tulee ottaa huo-mioon sen tarve saada lihapitoista ruo-kaa. Lemmikkien kotiruokinta vaa-tii viitseliäisyyttä tiedon hankkimises-sa ja lompakon venymisessä. Jotkut ko-kevat lemmikkien kotiruoan valmistami-sen työlääksi esimerkiksi säilytystilojen ahtauden johdosta, vaikka itse valmistus ei olisikaan hankalaa. Toiset taas eivät näe tässä mitään ongelmaa. Jos lemmi-kin kodissa muutkin syövät luomua, ovat ruoantähteetkin tietysti helposti sitä.

– Itse tehty koiranruoka on mitä mai-niointa ruokaa, eikä sen tekemistä yleen-sä koeta vaivalloiseksi. Sitähän voi val-mistaa muutaman päivän annokset val-miiksi jääkaappiin. Hyvä pohja on liha/kana/kala valkoinen riisi, spelttihiutale, kananmuna, porkkanaraaste, viherjau-he. Ja kaikki tietenkin luomuna, kertoo myös MiNatur-ekokauppaa pitävä Min-na Sippola.

– Meillä on MiNaturissa myös myyn-nissä luomukuivaruokia eläimille ja niille löytyy omat kannattajansa.

apua sairauksiin

Barffauksen ja luomuruoan hyötyjä pe-rustellaan siten, että valmisruoassa on monesti paljon lisäaineita, jotka johta-

vat helposti erilaisiin allergioihin ja mui-hin sairauksiin. Toisin sanoen – näillä keinoilla tavoitellaan terveempää lem-mikkiä, sillä sopimaton ravinto lisää ris-kiä sairastua erilaisiin sairauksiin. Barf-fauksen väitetään auttavan koirille muun muassa suolisto-, ja iho-oireisiin, sekä kissoille esimerkiksi painon hallitaan.

Luomuruoan hyviä vaikutuksia ovat esimerkiksi allergioiden väheneminen. Ruoat eivät sisällä luomutuotteissa kiel-lettyjä lisäaineita. Luomutuotannossa ei myöskään käytetä antibiootteja tai hor-moneja. •

Kissa tarvitsee lihapitoisen ruokavalion nauttiakseen kissanpäivistä.

Oikeanlaisella ruokinnalla saa iloisen koiran.

Luomua lemmikeille


Syysrypsi kohtaa kuitenkin monta haastetta ennen kevätrypsiä suuremman satopotentiaalin realisoitumista. Syksyn märkyys voi hukuttaa taimet, ylitiheys ja sopivaan aikaan ajoittuva halla voi lau-kaista kukinnan jo syksyllä ja keväälläkin riittää vielä tappavaa viimaa ja hukku-misvaaraa. Myös kuivuus voi viedä pie-nen siemenen taimettumismahdollisuu-det, sitä kun ei voi kylvää kovin syvään.

Tarvitaan siis riittävää kosteutta, mutta myös suojaa tulvilta ja vielä kevättalven viimoilta. Näihin ongelmiin on melko menestyksekkäästi sovellettu harjakyl-vötekniikkaa, missä erilaisia olosuhtei-ta, kuivaa ja kosteaa pyritään saamaan aikaiseksi samalle neliössä useammassa kohdassa. Syysrypsille riittää, että vajaat 20 taimea kehittyy satokasviksi.

Harjakylvötekniikkaa on sovellettu monin tavoin. Yksi keino on kylvää rypsi pintaan ja ajaa maa harjoille esimerkik-si sokerijuurikkaan haralla jälkeenpäin. Tällä tavalla toteutuu myös hyvin vaihte-leva kylvösyvyys, mikä kannattaa kom-pensoida siemenmäärässä. Eräs keino

Teksti ja kuvat: Maarit Kari

Syysrypsiä luomun ehdoillaHARJAKYLVÖKONE KEVENTää AJOKERTOJA

Rypsi on tärkeä valkuaislähde maidontuotannossa sen edullisen valkuaisainekoostumuksen takia. Luomussa, missä korsirehun käyttö korostuu, sen merkitys on vielä suurempi, sillä rypsin e-vitamiini toimii loistavasti juuri nurmivaltaisessa ruokinnassa.

on ajaa maa harjoille ja kylvää siemen varistamalla päälle. Usean ajokerran tek-niikka tuo oman kuormituksensa pellol-le, varsinkin märkänä syksynä.

Aktiiviviljelystä jo eläkkeelle jäänyt Urho Kari Alajärven Lehtimäeltä halusi kehittää menetelmän, joka mahdollistaisi harjamuotoilun ja kylvön yhdellä ajoker-ralla. Syysrypsin viljelyyn ajoi valkuais-rehun heikko saatavuus luomuviljelyssä.

Työaihioksi löytyi vanha Junkkarin Simulta. Siihen rakennettiin harja-aural-

la varustettu kylvökone. Rypsin siemen-säiliönä toimii nurmensiemenlaatikko. Harjan leveys vaon pohjasta toiseen on 50 cm. Aluksi oli tarkoitus ohjata siemen kolmiosaiseen vantaaseen harjan pääl-le, mutta siemenvako tukkeentui jo koe-käytössä. Siksi kylvöputket irroitettiin

vapaaksi ja siten mahdollistui myös sie-menen siroaminen koko harjan leveydel-le. Harja-aura toimii lisäksi jyränä ja si-tä täydentää perässä oleva poikittainen ketjuhara.

Nurmensiemenlaatikko soveltuu hy-vin tarkan annostelun ansiosta mutta siemenmäärän kulumista voi sen ansios-ta myös seurata kylvötyössä. Kylvöko-neen työleveys on 2,9 metriä.

Koneen soveltuvuutta testattiin elo-kuussa useaan otteeseen. Kiertokoe teh-tiin noin 6 kilolle, mutta kylvövaihees-sa syöttöä ruuvattiin varmuuden vuoksi hieman suuremmalle. Syöttö tosin sää-tyi jonkin verran suuremmalle kuin ”hie-man”, sillä taimitiheys ylit-ti jopa kevätrypsille yli-tiheän määritelmän. Syysrypsillä riit-tävän rehevä alkukehitys kun edellyt-tää riittä-vää kasvu-tilaa ym-pärilleen ja jopa al-le 20 tain-ta ne-

Ylitiheä kasvusto haittaa lehtien kasvua ja edis-tää kukintaa jos syksyl-lä. Luomussa tiheyttä voi kuitenkin hyödyn-tää rikkojen torjunnas-sa ja harventaa kasvus-to taimettumisen jälkeen.

Rypsiä ohran sängessä.

Rypsiä harjakylvönä

Harjalana muotoilee penkin kylvön yhteydessä. Siemenet ohjattiin vantaiden kautta aluksi harjan pinnalle.

R ypsin kevätmuoto on kuiten-kin vaikea viljeltävä, sen monien kasvinsuojelullisten haasteiden

takia. Syysrypsi sopii paremmin luo-muun monestakin syystä. Syysrypsi ehtii kehittyä ohi herkimmän vaiheen ennen rapsikuoriaisen siirtymistä kasvustoihin ja myös eloperäisen lannoitteen ravin-teiden saatavuus istuu paremmin kasvin rytmiin.

Urho Kari halusi kehittää menetelmän,

joka mahdollistaisi harjamuotoilun ja kylvön

yhdellä ajokerralla.


liömetrillä riittää tuottamaan täystiheän kasvuston jos taimettuminen on riittävän tasaista. Luomuviljelyssä tosin tiheähkö kylvö voi toimia rikkatorjuntana ja kas-vuston voi harata harvemmaksi myö-hemmin syksyllä.

Harja-aurat on sijoitettu siten, että traktorin pyörä kulkee tulevan vaon poh-jan kohdassa kylvökoneen edellä. Ajo-merkitsin osoittaa siten edellisen harjan vaon pohjaa.

ajokokeita monessa vaiheessa

Rypsin kylvöä kokeiltiin pitkässä aikajak-sossa parin viikon aikana elokuun alku-puolella. Säätötarvetta aiheutti erityisesti harjalanan kaltevuus, jotta maata ei toi-saalta alkaisi kasaantua sen eteen tai et-

kasvustoa kannattaisi harventaa taimet-tumisen jälkeen, mutta sekään ei olisi onnistunut sateisena syksynä.

Ensi keväänä on tarkoitus kokeilla harjakylvöä myös kevätrypsillä ja viljoil-la. Harja lämpiää nopeammin ja kuivuu-den sattuessa myös vaon pohjassa on mahdollisuuksia. Siemenmäärää ei kan-nata säästellä, mutta liian runsasta syöt-töä kannattaa kuitenkin varoa.

Harjakylvö yhdellä ajolla mahdollis-taa kylvön kosteissa oloissa yhdellä ajo-kerralla. Nähtäväksi jää, mitä haasteita kevätkylvö tuo tullessaan. Harjarakenne suojaa jossain määrin myös hallalta.

Viljelyteknisiä kokeita eri menetelmin

K-ryhmän koetilalla on testattu syys-rypsin viljelytekniikka 2000-luvun en-simmäisellä vuosikymmenellä erilaisil-la kombinaatioilla. Yksi menetelmä oli kylvää rypsi jo edellisen kasvin, aikai-sen ohran sekaan varistamalla. Tällöin minimoidaan sekä muokkaus että rik-kojen mahdollisuus vallata vapaa kas-vuala. Luomussa lannoittaminen voi-si kuitenkin muodostua ongelmaksi. Ko-keessa ohra puitiin päältä, silputen ol-ki kasvustoon. Taimi sai hyvän lähdön ennen ohran puintia ja oli valmis jatka-maan kasvua nopeasti valon lisäännyt-tyä. Ohrakasvusto mahdollisti riittävän itämiskosteuden.

Harjassa rypsi säästyy liialta vedel-tä myös märkänä syksynä. Ylitiheyden haittoja vähentää harjojen väliin jäävä kasvutila. •

Kirjoittaja on maataloustoimittaja.

tä se ei sukeltaisi liian syvälle. Maalaji oli eloperäinen raivauspelto, jota kunnostet-tiin tuhkalla ja lannoitettiin karjanlanta-kompostilla.

Syyskuussa kasvustoissa oli jo pal-jon nähtävää. Kasvustot olivat liiankin ti-heitä. Kylvövantaiden tukkeentuminen pakotti irrottamaan siemenputket van-taista, jolloin siemenet sirosivat parem-min koko harjan leveydelle silloin toteu-tui harjakylvön perusidea saattaa sieme-net erilaisiin kohtiin harjassa. Näin mah-dollinen kuivuus syksyllä jättää pelivaraa vaon pohjalle kosteampiin oloihin joutu-neille siemenille. Kosteutta oli testisyk-synä runsaasti joten harjan päälle joutu-neilla siemenillä oli ainoa mahdollisuus pelastua runsaalta vedeltä. Luomussa

M ainostoimisto Vastavirta ja verk-kokirjakauppa Boo ky.fi avasi-vat vuodenvaihteessa Luomu-

tar-verkkokaupan. Vaikkei luomuosaa-minen kenties tule kummankaan yrityk-sen kohdalla mieleen, kaupanteko ja ku-luttajien toiveiden toteuttaminen sitäkin paremmin.

– Uskomme, että luomun aika on nyt ja jatkossa vielä enemmän. Ihmiset ha-luavat luomuruokaa, ja verkkokaupan ansiosta myös pienempien tuottajien tuotteet ovat kaikkien saatavilla. Kaikki luomua suosivat eivät suinkaan asu Hel-singissä, Vastavirran toimitusjohtaja Jan Grehn sanoo.

Hän kertoo uskon vahvistuneen en-tisestään, kun loppuvuonna uutisoitiin luomun myynnin lisääntyneen 50 pro-senttia.

Luomua myyvä verkkokauppa ei ole

yhä useamman kuluttajan valinta. – Ja nimenomaan terveyssyistä, ei

välttämättä keliakian takia. Luomuttaren asiakkaita ovatkin itsestään huolehtivat kuluttajat, jotka arvostavat luomuruuan lisäksi gluteenittomuutta.

Luomutar ottaa valikoimiinsa luomu- ja gluteenittomia tuotteita, mutta tuot-teen ei tarvitse olla molempia. Kaupan valikoimassa on myös tuontitavaraa, ku-ten englantilaiset Ella´s Kitchen luomu-lastenruuat. Luomuttaressa tulee ole-maan myös joihinkin muihin kulutusva-lintoihin liittyviä tuotteita, muun muassa Fair Trade- ja vastaavia tuotteita.

Verkkokaupan toteutus lienee Luo-muttarella hanskassa, sillä Booky.fi on maamme suurin verkkokirjakauppa. Kir-jakaupan strategia on laajentaa toimin-taansa muihinkin tuoteryhmiin, ja nyt se on ruoka. Mainostoimisto Vastavir-ta ja Booky.fi perustivat Luomutar-kau-pan taustalle uuden yrityksen nimeltään Waas Oy. •

Nettikauppoja ja suoramyyntiä: www.luomuliitto.fi/luomutuotteet/osta-luomua

Teksti: Kirsi haapamatti Kuvat: Salla Kuuluvainen

Luomu ja gluteenittomuus uuden verkkokaupan kärkiäMainostoimisto ja kirjakauppa luomutoimijoina? Tämä, jos mikä, kertoo siitä, että luomun potentiaaliin uskovat myös muut kuin “oma väki”.

toki enää mikään innovaatio, mutta Luo-mutar haluaakin erottua muista: olemalla parempi. Kauppa satsaa valikoimaan ja palvelun nopeuteen.

– Tavoite on, että kun asiakas tilaa tuotteen, se on hänellä seuraavana tai si-tä seuraavana päivänä. Myös tuotevali-koimamme on priimaa. Otamme myyn-tiin pientuottajien tuotteita. Sellaisia, joi-ta ei kaupasta ehkä saakaan. Myymme laadukkaita premium-tuotteita. Valikoi-ma ei ole valtava, mutta se ei olekaan tarkoitus. Halusimme parhaita tuotteita.

Toimitusnopeuden vuoksi Luomut-taren on pidettävä omaa varastoa, mi-kä sillä on Helsingissä. Luomutar siis os-taa tuotteen omakseen ja huolehtii sen markkinoinnista ja myynnistä.

– Tuoretuotteet ja heikosti säilyvät tuotteet eivät verkkokauppaan sovi. Pa-kattuja kuivatuotteita puolestaan ei ole kovin helppo Suomesta luomuna löytää. Otamme innoissamme vastaan yhtey-denottoja tuottajilta, Grehn kehottaa.

Luomuttaren toinen kulmakivi on glu-teenittomat tuotteet. Niiden tarjonta on Luomuttaren kartoituksen perusteella heikkoa, mutta silti gluteenittomuus on

Ketjuhara multaa siementä hieman kylvön jälkeen.

Harjalanan kaltevuuden säätäminen on sovitettava kokeilemalla.

Harja-aurat avaavat vaon harjalanalle.

Putkien kiinnitys

Kylvövantaiden tukkeentuessa siemenputket

irroitettiin van-taista ja siemen

kylvettiin pin-taan siroamalla.

Heinänsie- menlaatikolla

kylvömäärä on mahdollista säätää tarkasti.

Luomutar-verkko-kauppa on kiinnos-

tunut saamaan lisää kotimaisia kuivatuot-

teita valikoimiin.

Jan Grehn pitää tärkeänä, että pienten tuottajien tuotteita on verkkokaupan kautta ulottuvilla koko maassa.


Camilla Strandman ja Albert Mattson tuntevat saaristovilje-lyn kummatkin puolet 30-vuoti-

selta viljelijänuraltaan Nämdön saarella Tukholman edustalla.

Östanvikin tilalla on kymmenen emo-lehmää, 60 – 70 lammasta ja 190 vapaa-na pihalla kuljeskelevaa kanaa. Eläin-ten perustehtävänä laiduntaa maise-mia avoimiksi, sillä siihen Camilla ja Al-bert sitoutuivat vuokratessaan tilan vuonna 1982 Tukholmassa toimivalta Saaristosäätiöltä.

Puutarhassa ja kasvihuoneissa Camil-la ja Albert viljelevät myös varhaisperu-naa, vihanneksia, kurkkua ja tomaattia. KRAV-merkinnän tila hankki jo vuonna 1989.

Camilla pitää aikaista erikoistumis-ta luomuun onnistuneena ratkaisuna, sil-lä ympäristötietoisuus on kasvanut hui-masti. Se näkyy kesäasukkaiden virta-na Östanvikin pieneen tilamyymälään. Vaikka se myy tilan kaiken tuotannon li-hasta villatuotteisiin sekä muiden tuotta-jien sianlihaa ja vihanneksia, tarjonta ei riitä kattamaan kysyntää.

– Parhaina päivinä voi meillä voi käy-dä 300 asiakasta, nauraa Camilla.

25 peltohehtaaria 60 lohkossa

Ennen Nämdöä Camilla opetti maata-louskoulussa ja Albert työskenteli muun muassa sonniasemalla. Heidän muut-

taessa saareen lautalla pääsi 45 kilo-metrin päähän Tukholmaan kahdes-ti viikossa. Vaikka lauttavuoroja on ny-kyisin kahdesti päivässä, elämä vaatii suunnitelmallisuutta.

Tuotantopanosten hinta helposti tup-laantuu merimatkalla, samoin työmäärä. Östanvikin 25 peltohehtaaria on jakaan-tunut 60 peltolohkoon, joista suurin on hehtaarin kokoinen. Kaikki on nurmella.

Sato korjataan pääasiassa kuivahei-näksi, satunnaisesti myös säilörehuksi. Tilalla on kaksi noukinvaunua sekä kaksi vanhempaa traktoria ja Valtra A75. Hei-nä puhalletaan lietsolla karjarakennuk-sen yläkertaan.

Kauriskanta on kasvanut saarella on-gelmaksi asti. Nurmikierto on yleensä 6 – 7 vuotta, mutta jos kauriita on paljon, voi uudistus venyä kymmeneen vuoteen. Tämän vuoden hyvä heinäsato riittää Östanvikin eläimille kahdeksi vuodeksi.

emot ja lampaat kuudella saarella

Laidunta on runsaat 200 hehtaaria kuu-della eri saarella, joten laidunsuunnittelu lauttakuljetuksineen on oma operaation-sa. EU:n määritelmä laidunmaan puu- ja pensasmääristä on herättänyt keskuste-lua saaristossa.

Östanvikin hereford/angus-karjal-le on kunnostettu parsipihatto entiseen lypsylehmänavettaan. Toisessa päässä asustavat lampaat. Emot saavat kuljes-

kella vapaasti pihatossaan, mutta lauttakuljetuksiin to-tuttamisen takia ne kytke-tään ajoittain kiinni. Son-neja on kaksi. Laumat täy-tyy pitää sopivan kokoisi-

na, niin ettei saaria ylilaidunneta. Nuor-karja laiduntaa omissa saarissaan.

Eläinlääkäri tilataan apuun lähinnä emolehmien poikimavaikeuksiin. Jos Ca-millan pienet kädet ja ammattitaito ei-vät riitä lampaiden karitsointiavuksi, on teurastus taloudellisin vaihtoehto. Myös lampaat viedään kesäkuuhun mennessä saarille.

Rakennussäädökset saaristossa ovat tiukkoja, mutta rakenteita saa muunnel-la seinien sisäpuolella. Östanvikin kar-jarakennus oli rakennusvuotenaan 1916 huippumoderni laitos viljankäsittelyyn tarkoitettuine höyrykoneineen.

elämänlaatu tuo makua lihaan

Syksyllä eläimet palaavat pääsaarel-le, missä karitsat kasvattavat jonkun ai-kaa painoaan sähköistetyllä lammasver-kolla aidatussa odelmassa. Karitsat teu-rastetaan kolmessa erässä syyskuun 18. päivästä alkaen Sörbyn pienessä teuras-tamossa mantereella. Sonnien ja uudis-tuksesta karsittujen hiehojen teurasikä on 19 kuukautta.

Osan lihasta Camilla ja Albert sa-vustuttavat tai teettävät muun muas-sa ilmakuivatuksi chorizo-makkaraksi ja salamiksi.

– Eläimet saavat olla ulkona, juoda Itämeren suolavettä ja syödä haluami-aan yrttejä laitumilta. Teurastamolle on lyhyt kaunis lauttamatka. Yksi osa lihan laatua on tieto eläimen elämänlaadusta, sanoo Camilla.

Saaristoliha olisi hittituote Tukhol-man hienostoravintoloissa, mutta Ca-milla ja Albert haluavat pitää sen taval-listen saarelaisten ulottuvilla. Markki-

nointi oman kaupan kautta on huomatta-vasti kannattavampaa kuin teurastamon välityksellä.

– Teurastamolla lampaasta saisi noin neljä euroa kilolta, mutta tilamyymäläs-sä keskihinta on 32 euroa kilolta. Got-lanninlampaassa talja on kuitenkin ar-vokkain. Sellainen löytyy nykyisin kaik-kien sisustuslehtien kuvista, Camilla hymyilee.

Maatilan ja kaupan lisäksi Östanvik esimerkiksi urakoi teitä, välittää raken-nustarvikkeita ja tekee töitä Saaristosää-tiölle. Pienistä palasista kertyi tilan viime vuoden liikevaihdoksi vajaat 200 000 eu-roa, josta kummankin viljelijän brutto-palkaksi jäi noin 55 000 euroa. •

Teksti ja kuvat: leena Pakarinen

Östanvikin tilamyyymälästä

jonotetaan saaristolihaa

Merta, mantelikukkia, kissankäpäliä, kallioita ja kauneutta. Mutta myös suunni-telmallisuutta, pitkiä työpäiviä ja lossikuljetuksia laitumille.

Saaristokaupassa käy parhaina päivinä jopa 300 asiakasta.

Saariviljelijän täytyy tuntea meri ja pellot. Juuri allekirjoitettu vuokrasopimus Ös-tanvikista seuraavaksi viisivuotiskaudeksi jää näillä näkymin Camillan ja Albertin vii-meiseksi. – Annamme tilaa nuoremmille.

ilalla on 190 vapaana kuljeskelevaa kanaa.

Syksyllä lampaat laiduntavat odelmaa pääsaarella. Uuhet saavat imetysaikana heinän lisäksi härkäpapu-kauraseosta. Tassa-koira on innokkaana mukana kaikissa tilan töissä.


L uomuviljely on kasvattanut no-peasti alaansa Suomenlahden ete-läpuolella. Latviassa on luomussa

194 000 hehtaaria eli enemmän kuin Suo-

Teksti ja kuvat: leena Pakarinen

Baltian luomussa on tekemisen makua

Paljonko luomurukiista saa Latviassa? Miten kauan vasikoita juotetaan? Pellon hinta, satomäärä, tuet? Minkä ikäisenä teuraaksi ja minne? Paljonko hinnasta jää tuottajalle? Suomalaiset kyselivät, Latvian ja Viron luomuviljelijät vastasivat Edistystä luomutuotantoon -hankkeen opintomatkalla marraskuun alussa.

messa ja Viron luomuala 134 057 heh-taaria oli jo 14 prosenttia kaikesta vil-jelymaasta vuonna 2011. Luomujalos-tus ei kuitenkaan ole kehittynyt viljelyn vauhdissa.

– Luomutuottajat joutuvat täällä teke-mään hyvin paljon itse töitä tuotteiden-sa markkinoimisessa, huomioi matkalla mukana ollut Rauno Murtoniemi, joka toimii asiakkuuspäällikkönä AtriaNauta -luomuketjussa.

Tilat ovat ratkaisseet markkinoinnin kukin omalla tavallaan. Charolaispihvi-karjaa Latviassa kasvattava Kriksin tila suunnittelee suoramyyntiä omasta luo-mukaupasta parin yhteistyötilan kanssa ja 80 lehmän Pajumäki Virossa jalostaa koko maitotuotantonsa yli 60 tuotteeksi

kuljettaen ne itse kymmenen kaupungin myyntipisteisiin.

Euroopan läheisyys antaa kaupan-käyntiin omat mahdollisuutensa. Parin-tuhannen uuhen kasvattaja Jüri Kop-pel Valgamaalta pystyy myymään luo-mulampaita autokuormittain, joten osta-jat Keski-Euroopasta ja Turkista hakevat ne suoraan tilalta.

12 lampaasta maanviljelijäuransa aloittaneen Koppelin nopeakäänteisyys ja monipuolisuus tekivät vaikutuksen suomalaisiin vieraisiin. 1200 hehtaarin tilalla on monenlaista viljelyä, lampaat vuorottelevat kasvihuoneissa tomaat-tien kanssa ja lisäksi Jüri Koppel munit-taa erirotuisia kanoja. Entisen sovhoosin osastoilta löytyi hengästyttävää tahtia

lossa laitteet Slovakiasta. Vodkaa omasta rukiista, kuminavodkaa, ruisviskiä, suun-nitteli Baumis jatkojalostusta.

Peltojen viljelykierto apila-ruis-tat-tari-kaura-apila pitää rikkakasvit kuris-sa. Kauran Baumis kylvää yleensä tou-kokuun alussa ja apilansiemenen rikka-äkeen pneumaattisesta siemenlaatikosta noin kuukautta myöhemmin. Rukiin sie-menmääränä hän käyttää hehtaarille 200 kiloa viljaa ja 5 – 8 kiloa puna- ja valkoa-pilan seosta. Viherlannoitukseen on ollut myös öljyretiisiä.

Luomurukiista on maksettu 250 – 260

Myös Virossa viime kesä oli ennätyssateinen.

Ilmars Baumis kertoo Latvian luomuyhdistyksen projektikoordi-naattori Madara Mežvietelle suun-nittelevansa seuraavaksi luomuvod-kan ja -viskin valmistusta. Latviassa luomualaa on prosentteina Itäval-lan jälkeen Euroopan toiseksi eniten.

Santra Celmina suunnittelee miehensä Andrisin kanssa yhteistä pihvilihakauppaa neljän muun tilan kanssa. Heidän viisivuotias kuopuksensa on innokkaasti mukana Krikšin tilan töissä.

ankkoja, hanhia, kalkkunoita ja viimei-sen oven takaa vielä villisikoja, kuinkapa muuten kuin 12 porsaan verran.

– Tämä oli kaikkein mielenkiintoi-sin paikka, nauroi valtimolainen luomu-naudankasvattaja Katja Timonen, jon-ka erityiskiinnostuksen kohteena matkan aikana olivat eläinten hoitokäytännöt ja rakennukset.

Paljon omaa työtä jalostuksessa

Yksi suomalaisten havainto oli, että pie-netkin toimijat saavat Virossa tuottei-tansa marketteihin eikä kauppa ole yh-tä keskittynyttä kuin Suomessa. Luomua löytyy niin Kaubamajasta, Solariksesta, Stockmannilta, Prismasta, Rimistä, Sel-veristä, ETK:sta kuin Maximastastakin.

Kymmenen vuotta sitten perustetul-la luomuviljelijöiden osuuskunnalla, Ees-ti Mahella on ollut tärkeä rooli luomun viemisessä tiloilta kuluttajille. Se aloit-ti markkinoinnin luomulihasta rakentaen Viron ensimmäisen luomuhyväksytyn teurastamon Saarenmaalle.

– Sitten laajensimme vihanneksiin, viljaan, hedelmiin, hunajaan, maitoon ja yrtteihin. Maito on ollut kaikkein haas-teellisin. Nyt jäseninä on noin sata etu-rivin luomuviljelijää, esitteli Eesti Mahen johtaja Jaan Nõmmik.

Osuuskunta on panostanut hyvin paljon jalostukseen. Luomuteurasta-mo siirtyi Märjamaalle helpompien lii-kenneyhteyksien päähän ja sen tuek-si on suunnitteilla liikkuva kahden auton teurastusyksikkö.

Heinäkuussa Eesti Mahe aloitti luo-mumaidon myynnin Italiasta hankituista automaateista 15 marketeissa eri puolil-la Viroa hyvällä menekillä.

– Myynti on tuhat litraa päivässä. Eesti Mahe huolehtii kylmäkuljetukses-ta tiloilta kolmella autolla. Tulossa on 20 automaattia lisää, kertoi Nõmmik.

Noin kahdella kolmesta luomutilas-ta Virossa on eläimiä. Luomumaitotilat ovat Virossa tyypillisesti pieniä, kun taas Suomessa luomumaitotilan keskilehmä-luku on tavanomaista tilaa suurempi. Va-jaasta paristasadasta luomumaitotilas-ta vain 26:lla on yli 30 lehmää. Suurim-malla luomutilalla lehmäluku tosin nou-see 300:aan.

luomuruista ja paratiisiomenoita

Somerolainen viljanviljelijä Tapani Ju-selius odotti Latvialta eniten vierailua Lejaskerzenin tilalle, missä Ilmars Bau-mis viljelee noin 400 hehtaarillaan ruis-ta, kauraa, tattaria ja kuminaa. Innos-tuttuaan paratiisiomenoista hän on ke-räillyt vanhoja omenakantoja ympä-ri Latviaa nyt viiden hehtaarin ja 30 eri lajikkeen omenatarhaksi. Tilalla on vii-nintuotantoon myös seitsemän hehtaa-ria karpaloa.

– Luomuvodkan valmistukseen on tu-


euroa tonnilta. Kauran Baumis yleensä myy Saksaan ja tattarin Ranskaan. Hä-nen keskisatonsa ovat olleet rukiilla kol-me tonnia hehtaari, kauralla kaksi ja tat-tarilla yksi.

Bussissa jälleen laskimet rapisivat. Pellon hinta tämä, mikä oli vuokra? Sa-to tuo, maailmanmarkkinahinta ja miten tuet menikään?

Kaksi luomuvalvojaorganisaatiota

Suuri osa Latvian luomusta menee vien-tiin raaka-aineena tärkeimpinä kohteina Suomi, Saksa ja Ranska. Luomuviljelijöi-tä on noin 3500, joista yli tuhat kuuluu Latvian luomuyhdistykseen.

– Kiinnostusta luomuun olisi enem-mänkin, mutta uusiin luomusopimuksiin ei riittänyt rahaa. Luomutilojen keskiko-ko on 50 hehtaaria, mutta tiloissa on tosi pieniä ja tosi suuria, kertoi Latvian luo-muyhdistyksen toiminnanjohtaja Gus-tavs Norkarklis.

Yhdistyksellä on hyvät keskusteluyh-teydet samassa talossa toimivaan maa-talousministeriöön. Parhaillaan Latvian luomuyhdistys työstää EU:n seuraavan ohjelmakauden asioita. Keväällä on tar-koitus aloittaa EU:n ja valtion tuella pro-

jekti luomun paikallisen käytön edistämi-seksi. Oman maan luomumenekkiä jar-ruttavat heikko ostovoima ja saatavuus.

Esimerkiksi luomumaidonkeruuta ei ole organisoitu, joten suuri osa lähete-tään tavanomaiseen meijeriin. Suurim-mat luomumarkkinat ovat pääkaupunki Riikassa, jossa asuu puolet Latvian kah-desta miljoonasta asukkaasta.

– Kuluttajien täytyy rahanpuuttees-sa tehdä kompromisseja. Lähituotanto on iso buumi, joten moni ajattelee lähi-ruuan olevan kuin luomua. Mutta lapsille ostetaan luomua, kertoo Norkarklis.

Suomalaisia kiinnosti myös Latvian luomuvalvonta, jota hoitaa kaksi serti-fioitua valvontaorganisaatiota, toinen valtion omistama ja toinen yksityinen. Valvontaa kontrolloi valtion kasvi- ja elinterveysinstituutti.

Nopeasti luomuinnovaatioita

Viron suuri luomuinto toi Tarton yliopis-ton luomukeskuksen marraskuun luomu-seminaariin noin 200 osallistujaa. Sveit-sin luomuinstituutin johtaja Urs Niggli esitteli tilaisuudessa Euroopan luomutut-kimuksen tuoreimmat suuntaukset.

Hän haluaa luomuun nopeasti inno-

vaatioita tehokkaisiin biokontrollimer-kintöihin, luomusopiviin lajikkeisiin se-kä tuholais- ja tautitorjuntaan. Maan ra-kenteen parantamisessa on paljon teke-mistä ja biologisessa lääkityksestä löytyy mahdollisuuksia.

– Sikuria, esparsettia pystyy hyödyn-tämään loislääkitykseen, samoin Dud-dingtonia flagrans –sientä. Maaperän aktiivisuuden tutkimus on vasta alkuvai-heessa. Ruiskukka ja katkerasaippo toi-mivat hyvin kasvien tuholaistorjunnassa, luetteli Niggli.

Hänen mukaansa tuotosero luomun ja tavanomaisen välillä on mahdollista kaventaa tutkimukseen panostamalla.

– Luomun tuotostason on parannut-tava, että siitä tulisi kuluttajille todellinen valtavirta.

MTT Ruukin hallinnoiman hankkeen järjestämään matkaan osallistui pari-kymmentä luomuviljelystä kiinnostunut-ta viljelijää ja neuvojaa lähinnä Pohjois-Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta. Mat-kan suunnittelusta ja tulkkaamisesta vas-tasi luomuasiantuntija Mikko Rahtola Luomuliitosta. Hänen Baltian asiantun-temustaan suomalaiset viljelijät ihailivat moneen kertaan matkan varrella. •

M aanviljelijä Markku Iso-Markku nappaa tottuneesti rikkaruohon penkistä kulkies-

saan vihannesviljelmillään Nummi-Pusu-lan Saukkolassa vanhan Turkutien var-ressa. Viereisestä Härkäjoesta kastellaan vanhaa järvenpohjaa, jolla viljellään kol-mella hehtaarilla luomuperunaa sekä kir-javaa joukkoa vihanneksia.

Vihannesviljelyllä on 500-vuotiaalla sukutilalla pitkät perinteet, sillä jo isän-nän isoisä myi kasvattamiaan vihannek-

sia Lohjan torilla. Markun isä, Markus Iso-Markku taas kärräsi nuorena mie-henä 50-luvulla satoa kottikärryillä Tu-runtien varteen, josta Helsingin Kaup-patorille pääsi tutun kuormurin kyydissä. Kun tila, koneet sekä ammattitaito ker-ran olivat jo valmiina, ei tuotantosuuntaa tarvinnut miettiä Markku ja Kirsi Iso-Markun ryhtyessä isännöimään tilaa vuonna 1984. Edellinen sukupolvi oli jo vaihtanut lypsylehmät lihakarjaan, josta uusi isäntäpari luopui vähitellen.

Samaten siirtyminen luomuun vuon-na 1996 kävi tilalla helposti, sillä keino-lannoitteita ja torjunta-aineita käytettiin entuudestaankin vain vähän. Iso-Mar-kut kokivat luonnonmukaisen viljelyn parantavan tilan elinkelpoisuutta. Myös käytännön kokemukset torjunta-ainei-den levittämisestä sekä niiden vaikutuk-sista arveluttivat. Nykyään vihannek-set kasvavat lantakompostin voimalla. Oman kanalan lisäksi lantaa saa lähiky-län luomukarjatilalta. Rikat torjutaan lie-

Teksti: Noora Mantere

Vihannesviljelyn käsityöläisetMarkku ja Kirsi Iso-Markulle käsityövaltainen vihannesviljely on elämäntapa. Luomuvihannesten kysyntä on heidän kokemuksensa mukaan kovassa kasvussa, mutta asenteet ja politiikka polkevat paikallaan.

Kirsi ja Markku Iso-Markun löytää joka lauantai Helsingin Kauppatorilta myymässä tuotteitaan.

Viron luomutuottajien osuuskunta on joutunut itse rakentamaan markkinat luomutuotteille, kertoo Eesti Mahen johtaja Jaan Nõmmik.

Tapani Juselius sai maitoautomaatista tuoretta virolaista luomumaitoa tuliaisiksi kotiin Somerolle.

©

Pert

tu Is

o-M

arkk

u


kittämällä, haraamalla ja loput käsin kit-kemällä. Tuholaistorjunnassa luotetaan harsoihin ja verkkoihin.

– Pieni hävikki tässä työssä täytyy hy-väksyä, toteaa isäntä tuholaisongelmista.

Monipuolisuus mielenkiintoista

Tilalla viljellään pitkälti kolmatta kym-mentä eri lajia vihanneksia, ja pihapiirin hedelmätkin päätyvät torille. Kevättal-vella isäntäpari leikkaa myytäväksi pää-tyviä joulukuusia. Vihannesvalikoima on kasvanut vuosi vuodelta kokeilujen myö-tä. Myös asiakkaat ovat voineet vaikut-taa mielipiteillään.

– Ei olisi kovin mielenkiintoista vil-jellä yhtä kasvia. Suurestakin satsauk-

sesta huolimatta kaiken voisi menettää huonona vuonna, Kirsi Iso-Markku poh-tii. Mäkisemmillä pelloilla kasvaa heinää sekä kauraa, jolla ruokitaan kahtasataa munintakanaa.

– Kananmunat ovat herkkä tuote, jo-ta kysellään paljon. Eläinten elinolosuh-teet kiinnostavat kovasti uusia asiakkai-ta, isäntä kertoo. Kanat saavat ulkoilla tarhassa sekä elää vanhaksi.

Lähes koko tilan tuotanto markkinoi-daan suoramyyntinä Helsingin kauppa-torilla.

– Koska emme käytä välikäsiä, mei-dän ei tarvitse pitää huippuhintoja, emäntä kertoo.

Varsinaista kotimyyntiä tilalla ei har-

joiteta, vaikkakin etukäteistilauksesta tuotteita voi noutaa myös paikan päältä. Isäntäpari on havainnut luomutuotteiden kysynnän nousseen huimasti parin viime vuoden aikana. Pienet luomukaupat ja sellaista suunnittelevat soittelevat sään-nöllisesti kyselläkseen tuotteista. Pienten myymälöiden haasteena Markku Iso-Markku näkee puutteelliset säilytystilat. Tuoreena tilalta lähtevät vihannekset na-histuvat nopeasti kaupan hyllyssä.

Myös paikallinen K-kauppa sekä S-ryhmän tukku ovat olleet kiinnostunei-ta tilan luomuvihanneksista. Lisäksi vi-hannesten nettimyyntiäkin kysellään. Iso-Markut joutuvatkin suuren kysynnän edessä usein myymään ei oota, kun tilan tuotantoa ei voida juuri kasvattaa.

luomuvihannesviljelyn rajat Suomessa

Kun tila 90-luvulla siirtyi luomuun, luo-mukurssillakaan ei tunnettu luomuvilje-lyä. Tilanne on nykyään täysin toinen, kun lähi- ja luomuruoka ovat nousseet ruokatrendeiksi.

– Tässä kuitenkin helposti yhdiste-tään kaksi täysin eri asiaa. Lähiruoka on jo käsitteenä epämääräistä, kun ku-kaan ei ole sitä vielä onnistunut määrit-telemään. Luomussa on kuitenkin sel-keästi kysymys tuotantotavasta. Tutki-muksen pitäisi olla luomuviljelyn lähtö-kohta, mutta nykyään sitä ei Suomessa tehdä käytännössä lainkaan, tilan isäntä kommentoi.

Luomusiementen valikoimaa ja saata-vuutta tulisi hänen mukaansa parantaa. Käytännössä Iso-Markut joutuvat sään-nöllisesti vääntämään kättä ELY-kes-kuksen kanssa lajikekysymyksistä. Saa-tavilla olevat luomusertifioidut vihan-nesten siemenet ovat yleensä ulkomais-ta alkuperää, eikä lopullinen tuote vält-

tämättä vastaa kuluttajien vaatimuksia. Iso-Markut joutuvatkin hakemaan poik-keuslupaa halutessaan käyttää sopi-vien lajikkeiden tavanomaisia sieme-niä. Markku Iso-Markku kokee haasteita myös vallitsevassa asenneilmapiirissä ja maatalouspolitiikassa.

– Uusia luomuvihannesten tuotta-jia ei löydy merkittävissä määrin, mikä-li jo olemassa olevia vihannesviljelijöitä ei saada muuttamaan käsityksiään, hän arvioi. Tässä politiikalla on mer-kittävä rooli.

– Luomutuotannosta pitäisi tehdä niin houkuttelevaa, ettei muuta kannattaisi viljelläkään, isäntä kommentoi. Esimerkiksi Ruotsissa luomuvihannesten viljelijä saa moninkertaisesti tukia suomalaiseen kol-legaansa verrattuna.

– Muun muassa Jorma Ollilan vetä-mä brändityöryhmä esitti kauniita tavoit-teita, mutta mitään ei tehdä, kun väli-neet puuttuvat. Pitäisi mennä katsomaan Itävaltaan tai Tanskaan, miten muutok-sia tehdään. Myös tuottajajärjestöjä Iso-Markku kritisoi nukkumisesta luomukes-kustelussa. Suuren yleisön hän haastaa kyseenalaistamaan mielikuvat luomun

kalleudesta sekä ylipäätään siitä, miksi ruoan pitäisi olla halpaa.

– Ihmisen terveys perustuu siihen, mitä hän syö. Miksi juuri ruoan siis pitäi-si olla halpaa?

elanto käsityöstä

Vihannesten viljely Iso-Markun tilalla on käsityövaltaista. Koneissa isäntä luottaa ”vanhaan 40 – 50-luvun tekniikkaan”. Se-sonkiapua saatiin aikaisemmin perheen

lapsista, nyt parina viime ke-sänä paikallisista koululaisista. Pariskunnan päivät kuluvat siis pitkälti pellolla, ja lauantain to-rimyynninkin he hoitavat itse.

– Tämä on meille mielekäs elämäntapa, Kirsi Iso-Markku kuittaa.

– Kunnollisen ruoan tekeminen moti-voi, ja palaute tuotteista on suoraa, isän-tä jatkaa. Tilan ja tuotannon inhimilliset rajat muodostaa isäntäparin jaksaminen.

– Työtä on käsittämätön määrä, ei-kä kaikkea koskaan saa valmiiksi, joten jostain on löydettävä järkevä raja, isän-tä toteaa.

Vihanneksista saatu toimeentulo on pariskunnalle riittävä.

– Kun erikoistuu tekemään vähän

kaikkea ja markkinoi tuotteensa itse, on tuloskin parempi, emäntä kertoo. Vas-taavia pieniä vihannesviljelytiloja voi-si Markku Iso-Markun mukaan olla Suo-messa enemmänkin. Myös toreilla on tilaa.

– Kun isäni kävi 50-luvulla Kauppa-torilla myymässä, parkkeerasivat myyjät autonsa siten, että väliin sai jäädä päi-vän Hesarin mentävä tila. Siltikään kaik-ki eivät torille mahtuneet. Nyt Kauppa-torilla on meidän lisäksemme enää yksi omia tuotteitaan myyvä kauppias, isän-tä päivittelee.

Varsinkin moni kaupunkilainen haa-veilee nykyään alan vaihtamista pien-viljelyyn. Markku Iso-Markku kuitenkin toppuuttelee innokkaita.

– Tämä on elämäntapaurheilua, ei tä-tä työtä opi koulussa.

Perheen lapset ovat kaikki omissa ammateissaan Helsingissä, eivätkä näil-lä näkymin ole jatkamassa sukutilaa. Eläkeikä häämöttää muutaman vuoden päässä, mutta tuotannosta luopuminen ei ole näköpiirissä.

– Lähikylässä yli 70-vuotias viljelijä kasvattaa vihanneksia itsepalvelumyy-mälään, isäntä antaa esimerkin. •

Kirsi ja Markku Iso-Markku pahoittelevat kylmää ja sateista kesää, joka on saanut rikat rehottamaan.

Salaatteja kasvaa runsas ja monivärinen valikoima.

» Miksi juuri ruoan siis pitäisi olla halpaa?

©

Noo

ra M

ante

re

©

Noo

ra M

ante

re

Monen lajikkeen, kuten tämän pienen Hokkaido-tyyppisen kurpitsan siemeniä on saatavana vain tavanomaisena.

©

Noo

ra M

ante

re


aKtiiViSet KUlUttajat perustivat Helsingissä Herttoniemen ruokaosuus-kunnan, joka alkoi ruokapiiristä ja laa-jeni omaa viljelyä sisältäväksi toimin-naksi.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan Oma pelto -hanke oli alkaessaan en-simmäinen CSA-mallin kokeilu Suo-messa. CSA eli community supported agriculture (yhteisön tukema maata-lous) on malli, jossa kuluttajat ja vilje-lijä tekevät yhteistyötä. Kuluttajaa kiin-nostaa ruoan alkuperä ja hän sitoutuu taloudellisesti maatilaan. Viljelijä tuot-taa hänelle ruoan ilman välikäsiä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa monet CSA-tuottajat ovat itse keränneet ym-pärilleen asiakkaat, jotka lähtevät jaka-maan tuotannon riskejä ja mahdollis-tavat investointeja. Herttoniemeläiset taas olivat itse aloitteellisia: vuokrasi-vat itse pellon ja palkkasivat ammatti-viljelijät hoitamaan viljelyyn ja peltoon liittyvän työn.

Nyt Herttoniemen ruokaosuuskun-taan kuuluu noin 140 jäsentä ja ajatuk-sena on, että jokaiselle olisi noin aari maata. Osuuskuntalaiset tekevät pal-

jon vapaaehtoistyötä: hallitus päättää asioista, osuuskuntalaisia tarvitaan tal-koisiin ja satoa jakamaan.

Oma pelto tuottaa luonnonmukai-sesti vihannekset lähellä ja kaikki sa-to menee osuuskuntalaisille muuta-mia toritapahtumia mukaanlukematta. Osuuskuntalaiset maksavat satomak-sun koko kasvukaudelle sekä ottavat riskin sadon onnistumisesta ja saavat vastineeksi puhdasta lähellä tuotet-tua ruokaa sekä kokemuksia. Samalla idealla toimitaan nyt jo myös Tampe-reella ja Oulussa.

Lähiluomua maan ja ihmisten ehdoilla

Pienviljely on usein haastavaa: usein matkat maalta kaupunkiin ovat pit-kiä, työpäivät luomupellolla ovat ras-kaita, eikä viljelijän palkkakaan vastaa työhön kulutettua aikaa. Luomuviljeli-jä tekeekin usein työtään myös eettis-ten ja ekologisten arvojen takia. Moni-puolisessa luomuavomaaviljelyssä on usein paljon työtä ja monia käsiä tar-vitaan.

Usealle kuluttajalle taas kilo pork-

kanaa on jotain, mikä pitää saada hal-valla. Porkkanaa ei arvosteta vaan si-tä ajatellaan rahanarvon kautta. Vilje-lijä on kuitenkin nähnyt suuren työn sen kylvämisessä, kasvattamisessa ja kauppakunnostamisessa.

CSA-viljely voi olla yksi hyvä mah-dollisuus saada maaseutua ja kaupun-kia sekä kuluttajaa ja tuottajaa lähem-mäksi toisiaan. Tämä helpottaa viljeli-jää kohtaamaan kuluttajan tarpeet ja lisää ruoan arvostusta kuluttajien sil-missä. On hienoa saada kuluttajat mu-kaan peltotalkoisiin, koska silloin suh-de ruokaan syntyy. Monet kaupunki-laiset kaipaavat luontosuhdetta – mi-kä sen virkistävämpää kuin työsken-nellä aurinkoisella pellolla ja katsella kasvien kasvua.

Mielestäni maanviljelyyn tarvitaan uusia tuulia. Toivoisin näkeväni ratkai-sun, miten pienviljely voisi edelleen kannattaa Suomessa. Toivoisin näke-väni myös päivän, jolloin suurin osa kuluttajista vaatisi paikallista lähellä tuotettua ruokaa halvan kiinalaisen si-jaan. Yksi mahdollisuus on yhteistyö il-man välikäsiä. Kuluttaja saa tuotteensa

Kumppanuusmaatalous voi mahdollistaa pienviljelyn oSUUSKUNta aloitti viljelyn 2011. Osuuskunnan ensimmäisen kasvukauden viljelijä Susanna Lag-ström löysi pellot ja lähti pioneerina kokeilemaan CSA-viljelyä. Ruokao-suuskunta vuokrasi noin 2 ha pelto-alan Jukka Jormolan biodynaamisel-ta tilalta. Herttoniemen ruokaosuus-kunnan 2 hehtaarin vihannesviljely kiertää Jukka Jormolan noin 6 heh-taarin luomuviljelykierrossa. Hert-toniemen ruokaosuuskunnan pellot sijaitsevat Vantaan Korsossa aivan Steiner-koulun kupeessa. Kasvukau-si 2011 opetti osuuskunnalle kuinka paljon työtä viljelyssä on. Kaudel-le 2012 palkattiin kolme osa-aikais-ta viljelijää.

Nyt Herttoniemen ruokaosuus-kunnan oman pellon viljelijät ovat Heidi Hovi, Tuomas Heinämäki ja Harri Loippo. Viime kasvukauden kokemukset pellolta olivat kultaa-kin arvokkaampia, kun tämän vuo-den viljelysuunnitelmaa tehtiin. Pel-tohan ei ollut kenellekään viljelijälle tuttu. Maa-analyysi, tieto kestorik-kakasviongelmasta ja aikaisemman vuoden kokemukset auttoivat suun-nittelemaan tämän vuoden rikka-kasvitorjuntaa ja luomulannoitusta.

Tämän kauden viljely onnistui erittäin hyvin viileästä ja sateisesta kasvukaudesta huolimatta. Omal-ta pellolta jaettiin satoa juhannus-viikolta alkaen joulukuun puolivä-liin saakka. Heinäkuussa oli muuta-man viikon sadonjakelutauko. Sa-donjakeluissa jokainen osuuskunta-lainen saa saman määrän noin 10:tä eri tuotetta.

Herttoniemen osuuskunta jakaa satoa kerran viikossa 3 eri paikassa Herttoniemessä, Kalasatamassa ja pellolla Vantaalla. Esimerkki viikon sadonjaosta voisi olla 5 porkkanaa, keräkaali, 1 kg perunaa, lanttu, 3 pu-najuurta, kesäkurpitsa, papupussi, 2 maissia, keräsalaatti, sipuli- ja yrtti-nippu. •

Teksti: heidi hovi

Faktat: Onnistunutta ruoantuotantoa■ Kommentti

suoraan tuoreina viljelijältä ja viljelijä saa talkooapua tarvittaessa ja lisäksi reilun korvauksen työstään. Lisäksi kaikki tietä-vät tuotteen alkuperän ja arvon. •

Kirjoittaja on Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelijä ja biodynaamisen viljelyn opettaja.

©

Tuom

as H

einä

mäk

i

Palsternakkaa nostettiin oman pellon talkoissa lokakuussa.

©

Hei

di H

ovi

–A voimuus on hyvä asia ja sitä ehdotti luonnonmu-kaisen maatalouden neu-

voa-antavassa työryhmässä Suomen edustaja Aira Sevón. Luomuliitto tie-dottaa sähköpostilistoilla ja nettisivuil-laan helmikuun aika omista kannoistaan kysymyksiin liittyen, jotta saamme mah-dollisimman yhtenäistä viestiä eteenpäin, kertoo puheenjohtaja Jukka Lassila.

Teksti: elisa Niemi

Verkossa kuuleminen EU-luomustaEU komissio järjestää verkossa julkisen kuulemisen luonnonmukaista maataloutta koskevan EU-politiikan tarkistamisesta 10.4. asti. Kuulemiseen voivat osallistua kaikki kansalaiset, organisaatiot ja viranomaiset, joita luonnonmukaista maataloutta koskevan EU-politiikan tarkistaminen koskee.

Vastauksien käsittelyssä on komis-siolla arvatenkin melkoinen työ ja sivus-tolla toivotaan, että vastaajat antavat ai-nakin tiivistelmän englanniksi. Jos on vain vartti aikaa, voi halutessaan vastata ainoastaan pakollisiin kysymyksiin.

Kysely tehdään nimettömänä. Kyse-lyyn saatuja vastauksia ei julkaista, lu-kuun ottamatta kyselystä vastaavalle yk-sikölle lähetettyjä täydentäviä komment-

teja. Nämä kommentit julkaistaan sivus-tolla, ellei toisin erikseen pyydetä.

Komissio luomumyönteinen

Komissio toteaa, että luonnonmukaisella maataloudella ja tuotannolla on huomat-tava taloudellinen merkitys EU:n maata-loudessa. Ne tarjoavat markkinasuuntau-tuneen vaihtoehdon sellaisille maatalous-tuottajille, jotka haluavat vastata korkea-laatuisten, ympäristöystävällisten maata-loustuotteiden kasvavaan kysyntään.

Luonnonmukaisen tuotannon osuus EU:n käytössä olevasta maatalousmaas-ta on suhteellisen pieni, noin 5 prosent-tia. Alan kehitystä vauhdittaa kuitenkin kasvava kuluttajakysyntä. Nykyisen ta-loudellisen taantuman yhteydessä jää vielä nähtäväksi, pyrkivätkö kuluttajat

edelleen siirtymään kohti kestävämpää elämäntapaa ja siten kasvattamaan luon-nonmukaisten tuotteiden kulutustaan.

Yhteisen maatalouspolitiikan puitteis-

sa luonnonmukaista maataloustuotantoa tuetaan EU:n rahoituksen, toimintapoli-tiikkojen ja lainsäädännön avulla – siksi komission velvollisuus on selvittää kehit-

tämismahdollisuuksia. •

Kysely: ec.europa.eu/agriculture/consultations/organic/2013_fi.htm

Kysymyksiä

• lainsäädäntökehyksen yksinkertais-taminen vesittämättä kuitenkaan standardeja

• muuntogeenisten viljelykasvien ja luonnonmukaisten viljelykasvien rinnakkaiselo

• luonnonmukaisten tuotteiden paremmat valvontajärjestelmät ja kauppajärjestelyt

• uusien merkintäsääntöjen vaiku-tukset (erityisesti nykyinen velvoite

käyttää EU:n luomutunnusta kaikissa EU:ssa tuotetuissa luonnonmukai-sissa tuotteissa – onko luomutunnus lisännyt luonnonmukaisten tuottei-den näkyvyyttä?)

• Komissio julkisti vuonna 2004 luonnonmukaisen maatalouden kehittämistä EU:ssa koskevan toimintasuunnitelman, joka on vauhdittanut alan kehitystä. Millä aloilla tarvitaan mahdollisesti uutta toimintasuunnitelmaa?

• Tuotannon luonnonmukaisuuden ta-kaaminen on keskeisen tärkeää alan

kehittämisen kannalta. äskettäisten petostapausten valossa näyttäisi siltä, että valvontaa ja sääntöjen täytäntöönpanoa on tiukennettava, todetaan sivustolla. (ks. lisää aiheesta s. 58)

• Luonnonmukaisten tuotteiden kasvavaa kansainvälistä kauppaa säännellään tuontijärjestelmän avulla. Koska markkinat kehittyvät nopeasti, on puututtava järjestel-mässä havaittuihin puutteisiin, jotta voitaisiin varmistaa luomutuotteiden sujuva kauppa tulevaisuudessa.


T avanomaisten teurastamoiden ja myllyjen, leipomoiden ja mui-den jalostajien kynnys myy-

dä rahtityötä luomutoimijoille on ollut tähän asti melko korkea. Syynä on ol-lut aiempi valvontakäytäntö, jossa se-kä päämiehen että alihankkijan on tar-vinnut kuulua luomuvalvontaan itse-näisinä toimijoina ja molemmat toimi-jat on tarkastettu vuosittain erillisinä valvontakohteina.

Päämies ei kuitenkaan saanut alihankkijan luona tehdys-tä tarkastuksesta päätöstä tai tarkastuskertomusta viranomaisen toimes-ta vaikka vastuu tuot-teista ja toiminnas-ta kuului päämiehel-le. Viime vuoden ai-kana Evira muutti val-vontakäytäntöä siten, että vain päämies on val-vonnassa itsenäisenä toi-mijana ja alihankkijan toimeksi saamat luomutoiminnot tarkastetaan osana päämiehen toimintaa.

aiempaa joustavammin

Rahtityön teettäminen ns. tavanomaisel-

la toimijalla ei ole enää este luo-mutuottajille ja -toimijoil-

le. Komission asetuksen 889/2008 artikla 86

mukaan luomutoimin-toja voidaan teettää alihankkijalla tietyin vaatimuksin. Ase-tuksen mukaan luo-mutoimintojen an-

taminen kolmansien osapuolten tehtäväk-

si edellyttää alihankinta-sopimusta ja toimintojen täy-

dellistä kuvaamista toimijan omassa luomusuunnitelmassa.

Kuvauksessa tulee olla luettelo kai-kista alihankkijoista ja kuvaus niiden toi-minnoista. Lisäksi vaaditaan kirjallinen

Teksti: jaana elo

Rahti- ja alihankintatyön teettäminen helpottunut luomutoiminnassa

lUoMUtUottaja teURaStUt-taa luomukotieläimet läheisessä tavanomaisen tilan tilateurastamos-sa, josta osa lihoista palaa takaisin tilalle ja osa menee leikkaamoon. Leikkaamosta lihat menevät valmiiksi pakattuina kauppoihin.

Tuottaja on tehnyt alihankinta-sopimuksen teurastamon ja leik-kaamon kanssa sekä ilmoittaa luo-musuunnitelmassaan, missä eläimet teurastetaan ja lihat leikataan.

Tilan tarkastamisesta vastaa pai-kallinen ELY-keskus ja tarkastus-käynnit teurastamossa ja leikkaa-mossa suorittaa Evira. Teurastamo eikä leikkaamo kuulu itsenäisenä toimijana luomuvalvontaan, koska niillä ei ole omaan lukuun tehtävää luomutoimintaa. Ne kuitenkin tie-tysti noudattavat luomusäädöksiä luomulihaa käsitelleessään – mm. erilläänpito tavanomaisista tuotteis-ta ja oma kirjanpito.

Tuottaja eli päämies antaa omas-ta ja alihankkijoidensa puolesta val-vonnalle suostumuksen tietojen-vaihdosta. •

Evira muutti 2012 valvontakäytäntöä siten, että alihankkijan toimeksi saamat luomutoiminnot tarkastetaan osana tilaajan toimintaa.

Esimerkki luomu - kotieläinten teuras-tus ja leikkaaminen

sopimus alihankkijoiden kanssa siitä, et-tä niiden tilalla noudatetaan luomuase-tuksen vaatimuksia. Sopimuksen laadin-taan ei ole olemassa mitään määrämuo-toista lomaketta, mutta sen asiasisältö on määrätty asetuksessa.

Evira on laatinut malliasiakirjan ali-hankkijan sitoutumisesta, mutta muita-kin malleja voidaan käyttää. Luomutuot-teiden teettäminen tavanomaisen toimi-jan tiloissa ei saa kuitenkaan vaarantaa luomutuotteiden jäljitettävyyttä ja luo-tettavuutta. Tätä varten tulee olla sys-temaattinen kirjanpitojärjestelmä, jot-ta päämiehen markkinoille saattamat ja myymät tuotteet voidaan jäljittää tuot-teiden toimittajiin ja myyjiin, vastaanot-tajiin ja ostajiin. Kirjanpito laaditaan yk-sikkötasolla, kaikissa luomutoimintaan liittyvissä tuotanto-, valmistus- ja jake-luvaiheissa. Vaikka alihankkija laatisi kir-janpidon, tulee päämiehen varmentua, että sen riittävyydestä jäljitettävyyden takaamiseksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa alihank-kijoiden sitoutumista siihen, että heidän

©

Erkk

i Pöy

täni

emi

■ På svenska

Jukka Lassila fick en energisk efterföljare när Aira Sevón val-des till ny ordförande i ESVY.

ESVY är Södra Finlands ekologiska odlarförening. ESVY verkar i Nyland och också i en del av Tavastland. Aira är jurist och värdinna på Gobbas gård som har specialiserat sig på bondböna och potatis i Mörskom.

Hon är också Finlands nya repre-sentant i IFOAM EU-grupp, som är pa-raplyorganisation för ekologiskt lant-bruk. Förbundet för ekologisk odling valde henne i december. Hennes jobb där är att skapa och driva nätverk och rösta som förbundets styrelse har be-stämt. ESVY är medlem i European Coordination Via Campesina (ECVC) som är förening för europeiska små-brukarna. Sevón är representant där också.

– Jag förslog i rådgivande gruppen för ekologisk odling (AGOF) att kom-missionen via webben öppet skulle frå-ga européer hur ekologisk odling borde utvecklas nu när det finns en bra chans för det med ny stödpolitik. Nu finns det en helt öppen enkät på kommissi-ons webbsidor! Jag var säkert nog in-te den enda som förslog det men det känns bra i alla fall att det är möjligt att påverka, gläder sig Sevón.

ESVYs höstmöte innehöll intressan-ta diskussioner om hur internationel-la och inhemska kontakter stärkts un-der de senaste åren. Också till exem-pel Erkki Vilkman har besökt interna-tionella möten som mötet om europe-

isk mat suveränitet i Österrike. Eero Mattila och Jukka Lassila kommente-rade utredningsman Sampsa Heino-nens rapport om ekologisk övervak-ning som diskuterats också i många andra ekoföreningar.

Eero Mattila från Tusby och Ant-ti Vehnämäki från Hauho valdes igen till ESVYs styrelse. Teija Heikkinen från Kervo är en ny medlem och Arto Hanelius, Hannes Uusitalo, Samuli Näri och Erkki Vilkman fortsätter.

Suomeksi: www.esvy.fi

Teksti: elisa Niemi

Aira Sevón ESVYs nya ordförande

Aira Sevón.

toimipisteissä tapahtuvia luomualihan-kinnan toimia valvotaan ja tarkastuksia saattaa tulla vuosittain. Toimipaikoissa tarkastuksella käydään läpi päämiehen toimeksi antamat luomutoiminnot ja nii-den säädöstenmukaisuus. Tarkastukses-ta täytettävä tuotantotarkastuskertomus ja päätös toimitetaan aina päämiehelle ja tarkastuskäynnin kustannuksista vastaa päämies.

Asetus tuo mahdollisuuden luomu-

tuottajille ja – elintarvikejalostajille tee-tättää rahti- ja alihankintatöitä luomu-valvontaan kuulumattomilla alihankki-joilla. Enää ei tarvitse olla niin sanot-tu luomuhyväksytty teurastamo, jotta omat palautuslihat voisi myydä luomu-na myös eteenpäin. Tämä helpottaa löy-tämään jatkokäsittelyä omille tuotteil-le lähialueelta ja tarjoaa mahdollisuu-den nostaa jalostusarvoa alkutuotannon tuotteille. •

©

Ain

o Se

vón

Rahti- ja alihankintatyötä voidaan tehdä esimerkiksi leipomoissa ja teurastamoissa.


K oululaiset ottavat toisiaan kä-destä kiinni ja asettuvat riviin. Laitimmainen tarttuu hevosai-

tauksen sähkölankaan ja kohta kaikki kil-juvat. Sähköinen kosketus maaseutuun painuu mieliin.

Voi olla, että tuo sähköisku on jollekin vuosien päästä ainoa mielikuva vierai-lusta. Toinen saattaa muistaa lisäksi he-voset tai visakoivumetsikön. Kolmannel-le jäi mieleen myslin maku tai miten luo-mussa lannoitetaan apilan avulla.

Anita ja Markku Nikki esittelivät Sysmässä myslin valmistamista Asik-kalan koululaisille. He olivat valmistau-tuneet esimerkillisesti. Kun toinen kier-rätti yhtä ryhmää paahtimossa, toinen kertoi tuotteista ja niiden raaka-aineis-ta. Ulkona Mari Sarvaala, koululaisten ”Maaseutuyrittäminen tutuksi kouluille” -hankkeen vetäjä Päijät-Hämeen met-sänhoitoyhdistyksestä esitteli kolman-nelle ryhmälle visakoivikkoa ja metsän kasvatusta.

Hanke kannustaa nuoria maaseutu-myönteisyyteen ja näyttää miten maalta voi hankkia elantonsa.

Hankkeessa on esitelty kaikille Asik-kalan seiskaluokkalaisille ja valinnaiseen kotitalouteen osallistuville alkutuotan-toa. Tutustumiskohteita ovat olleet ro-bottinavetta, marjatila ja nyt elintarvik-keiden jalostus.

Vähän kuin teeleipien reseptillä

Kun Markku Nikki alkaa kertoa, kuin-ka viljamysli tehdään koululaiset hiljen-tyvät nopeasti. Asia kiinnostaa. Opetta-jien kanssa on sovittu, että höpötysaika on siten erikseen.

Myslin raaka-aineet tulevat suursä-keissä. Niistä lasketaan sekoituskattilaan oikeat määrät vehnää, kauraa ja ruista. Yhteen padalliseen niitä menee 80 ki-loa. Sekaan laitetaan vielä luomusokeria, luomurypsiöljyä ja luomuhunajaa. Oman makunsa antaa luontainen vanilja-aromi.

Omena-karpalomysliin laitetaan li-säksi kuivattua omenaa ja sokeroitua kuivattua luomukarpaloa, joka tulee Kanadasta.

– Mysli tehdään vähän samanlai-sen reseptin mukaan kuin te teette ko-titaloustunnilla teeleipiä. Sokeri ja hu-naja sulatetaan esikypsytettyjen hiu-taleiden joukkoon vesivaippakattilas-sa ja sitten mysli laitetaan täyttölaitteen avulla ritilöille, viisi kiloa kullekin ja riti-löiden päällä se menee uuniin, jossa ma-ku paahtuu kohdalleen.

– Paahtamisen jälkeen valmis mys-li mene kuljettimella suursäkkeihin. Niissä se lähtee muualle pakattavaksi kartonkikoteloihin.

– Tilalle tulleet hiutaleet on kypsen-netty puhdistetusta viljasta höyryn avul-la ja litistetty mankelissa, kuvaa Markku Nikki tuotantomenetelmiä käytännönlä-heisesti. Kaura on hieman vaaleampaa kuin vehnä, joka on ruskeampaa kuin ruis, joka taas on hiutaleena harmaa.

tunnistettiin lisäaineettomaksi

Koululaisille jää mieleen yksinkertaisia käytännönläheisiä asioita. Jo ennestään he tunnistavat luomun tuotannoksi, jossa ei käytetä paljoa lisäaineita, keinotekoi-sia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita.

Opettaja Tiina Niemi muistuttaa, et-tä omenakarpalomyslistä saa kaikki tär-keimmät ravintoaineet, jos siihen lisää maitoa.

Nykyinen EU:n luomumerkki ei ole

kaikille tuttu. Entinen luomuaurinko muis tetaan paremmin.

Nikit ovat järjestäneet koululaisille vielä tietokilpailun, jossa kysytään pe-rustietoa raaka-aineista ja tunnistetaan viljoja.

Anita Nikki esittelee valmiiksi pakat-tuja tuotteita ja kertoo, mistä niiden raa-ka-aineet ovat peräisin. Kasvisliemijau-heen keltaisen värin antajan, kurkuman alkuperää joudutaan googlamaan opet-tajan puhelimella ja kotimaaksi löyde-tään Intia. Kurkumaa on muun muassa curryssä.

Markku Nikki kertoo kaikille vielä, mihin kaikkeen eri viljoja käytetään.

Kaikille jäi hyvä maku

Nikit esittelevät toimintaansa mielellään lapsille. Heidän omat lapsensa ovat 17, 15 ja 13-vuotiaita. Vanhin opiskelee Hel-singissä kuvataidelukiossa.

Tilalla on maataloustuotannon lisäksi luomuelintarvikkeiden jalostusta: mysliä,

kasvisliemijauhetta, sipulikeittoa ja vil-japihvien raaka-ainetta. Tuotteet tunne-taan Sysmän Luomuherkut nimellä. Yri-tystä ja sen tuotekehitystä esiteltiin Luo-mulehdessä 5/2011.

Mitä tästä koululaisvierailusta sitten jäi isäntäväelle?

– Lapsille on mukava kertoa, että maaseudullakin voi asua ja yrittää, sa-noo Anita.

– Hyvä mieli tästä jää itsellekin kun lapset ovat niin iloisen ja tyytyväisen nä-köisiä, sanoo Markku.

Kaikki saavat kotiin vietäväksi myös maistiaisia. Vastalahjana koululaiset an-toivat purkillisen kotitaloustunnilla lei-vottuja pipareita. •

teksti ja kuvat Seppo Rantanen

Kosketus maaseudun ammatteihinLuomuelintarvikkeiden jalostus osui reitille, kun Asikkalan koululaiset tutustuivat maaseudun ammatteihin.

Anita ja Markku Nikki kurkistavat, ettei vaan kukaan ole jäänyt vesivaippakattilaan, jossa myslin sekaan sulatetaan sokeri ja kiteeläinen luomuhunaja ennen paahtamista.

Mitä kaikkea puusta voikaan tehdä? Lista on pitkä, laudan ja paperin lisäksi esimerkiksi visakoivusta koriste-esineitä ja männystä tervaa ja tervan kusta, kertoo hankkeen vetäjä Mari Sarvaala.

Asikkalan koulujen seiskaluokille ja kotita-lousluokille on syksyn mittaan kerrottu maa-talouden ammateista. Sysmässä tutustuttiin luomumyslin lisäksi visakoivumetsikköön.

Kaikki riviin käsi kädessä ja rohkein reunassa tarttuu sähköpaimenen lankaan. Yhteinen kokemus on taattu.

Sini (vas.) ja Anna tiesivät, että luomussa käytetään vähän lisäaineita. He pärjäsivät hyvin tietokilpailussa, kaikki vastaukset menivät kohdalleen.

Asikkalan koululaiset vastasivat innolla tietokilpailuun, jossa tunnistettiin viljoja ja muita myslin raaka-aineita.


I hmisten mielikuvissa elää osittain yhä romantisoitu maatalouskulttuu-ri, jota erilaiset lihantuotanto-skan-

daalit ovat hiukan ravistelleet. Tätä ro-mantisoitua imagoa ruokateollisuus pyr-kii pitämään yllä hieman kyseenalaisin-kin mainoskampanjoin. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että kuluttaja tietäisi miten sekä nykyaikainen tavan-omainen nauta, kuin myös luomunauta, on hoidettu ja tuotettu. Luomutuotteita ei juurikaan mainosteta Suomessa, vaik-ka olemme Euroopan kärjessä ruoka-mainonnan osalta.

Luomutuotteiden tuotekehityksessä ei tehdä kuluttajatutkimusta, vaan tuo-te rakentuu usein ideologiaan ja sertifi-kaatin kykyyn myydä tuote. Tuotteen on vastattava myös kuluttajan odotuksiin ja maistuttava hyvältä. On muistettava, et-tä luomukuluttajat eivät ole homogee-ninen ryhmä. Suurimmat luomun kulut-tajaryhmät ovat kaupungissa asuvat va-rakkaammat henkilöt, erityisesti naiset sekä iäkkäämmät henkilöt tai pienten lasten vanhemmat. Esimerkiksi Britan-niassa vain 25 % luomun kuluttajista vas-taa 80 % kokonaisostoista.

Suuret luomun kuluttajaryhmät osta-vat luomutuotteita itsekkäistä syistä; sen oletetaan olevan parempi vaihtoehto ter-veydelle, siinä uskotaan olevan parem-pi ja aidompi maku ja sen tiedetään ole-van vähemmän prosessoitu. Luomutuot-teiden kulutus on myös osoitus omas-ta persoonasta samalla tavalla, kuin mi-tä auto edustaa toisille. Altruistiset seikat, kuten ympäristön suojelu ja eläin-ten oikeudet eivät ole useinkaan kär-jessä. Viime aikoina ruokateollisuuden suuret toimijat ovat tulleet markkinoille yhä voimakkaammin ja alkaneet valmis-taa samoja, kuluttajille tuttuja tuottei-ta luomuna ja täten minimoineet epäon-nistumisen riskin. Tällaiset tuotteet ovat helppo valinta kuluttajalle, sillä suurin

osa ostamisesta on rutiininomaista täy-dennystä. Kulutustottumuksien muutta-minen on vaikeaa ja niissä pysyminen on vielä vaikeampaa.

Mallina Eosta

Eosta on kansainvälinen luomuvihannes-ten- ja hedelmien välittäjä, jonka mark-kina-alueeseen Suomikin kuuluu. Taval-lisista välittäjistä poiketen, yritys keskit-tyy ainoastaan luomuun ja se on otta-nut ympäristöasiat vahvasti osaksi yri-tyksen toimintaa. Eosta on jo useamman vuoden panostanut GMO-vapaisiin bio-hajoaviin pakkauksiin, jotka alkavat tulla yhä yleisemmiksi luomusektorilla.

Osa yrityksen hedelmistä on sekä ser-tifioitua luomua, että reilua kauppaa. Mutta miten reiluus voidaan taata myös länsimaissa tapahtuvassa tuotannossa, jossa reilun kaupan sertifikaattia ei käy-tetä? Koska kuluttajat odottavat luomun olevan myös reilua, on Eosta laatinut ”Nature & More” merkin, jossa ympäris-

Teksti: leena Saari

Mallia markkinointiin: EostaMinkälaisia markkinointistrategioita on isolla kansainvälisellä luomuvihannesten- ja hedelmien välittäjällä?

ka ja saada lisätietoja kyseisestä tilasta. Tämä parantaa kuluttajien luottamusta luomutuotteisiin.

Eostan arkipäivää ovat erilaiset suoje-luprojektit sekä kampanjat; viimeaikana yritys on panostanut mehiläisten katoa-miseen liittyvässä tiedotuksessa ja suo-jelussa, sekä mm. jakanut 400 000 huna-jakukkasiemenpussia teemalla ”Mehiläi-set rakastavat luomua”. Hiljattain käyn-nistynyt ”Pelastakaa peltomaamme” on Eostan tytäryhtiön projekti, joka keskit-tyy maaperän suojeluun yhdessä FAO:n

kanssa. Tavoitteena on tuottaa suuria määriä kompostia ja ennallistaa aavi-koituneita alueita esimerkiksi Afrikassa. Sen sijaan, että yritys panostaisi ainoas-taan myyntiin ja voitontavoitteluun, sen toimintaan kuuluu vahvasti kestävän, oi-keudenmukaisen ja eettisen yrityksen rakentaminen.

Kilpailu lisääntyy

Eostan toimintamalleihin ei kuulu mai-nostilan ostaminen sanomalahden etu-sivulta, vaan näkyvyyttä pyritään saa-maan uskottavasti viljelijähaastattelui-den, sosiaalisen median, projektien ja laajan yhteistyöverkoston avulla. Uskot-tava toimintamalli auttaa Eosta:a erot-tautumaan toisista. Sitä mukaan kun suomalaisten luomutuotteiden tarjonta kasvaa, myös kilpailu lisääntyy.

Tuotteiden laadun on parannuttava, ne tulee kohdistaa yhä paremmin tie-tylle kuluttajaryhmälle ja ne tulee so-pia modernin kaupunkilaisen kulutus-tottumuksiin. Se, että paketissa on luo-mumerkki, ei enää riitä kuluttajaa osta-maan esimerkiksi mysliä, joka koostuu ainoastaan leseistä. Pakkausten suun-nittelussa tulisi myös turvautua yhä useammin ammattilaisten apuun. Nämä seikat tiedostamalla on suomalaisella luomutuotteella myös markkinapotenti-aalia ulkomailla. •

Kirjoittaja asui Hollannissa viime vuonna ja tutustui Eostaan kuluttajana ja luomuopiskelijana.

Nature & more omenia Eostalta.

Eosta on johtava luomuhedelmien ja -vihanneksien välittäjä.

tön, tuotannon ja sosiaalisen kestävyy-den osa-alueet huomioidaan kokonai-suutena. Tuottajille halutaan taata reilu korvaus tuotteen hinnasta. Osa voitois-ta ohjataan hyväntekeväisyysprojektei-hin, kuten koulujen rakentamiseen. Yri-tys on panostanut pitkäjänteiseen työs-kentelyyn kehittyvissä maissa ja pyr-kinyt lisäämään ketjun läpinäkyvyyttä. Hedelmissä ja vihanneksissa on tarro-ja ”Tapaa tuottaja”, joiden koodien avul-la voi jäljittää hedelmän tilatasolle saak-

Eostan markkinointimateriaalissa tuodaan esille tuottajia.


Laatusiemenet luomuun!

Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 [email protected]

- viljat, timoteit, raiheinät- nadat, apilat, virnat- nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan.Rahoitusjärjestelyt.

Haetaan sopimusviljelijöitä!

KaR jati lalle

Ko N e i ta Ko N e i ta

UUtta

Si e M e N iä Si e M e N iä

lUo M UtUo tte i ta lUo M UtUo tte i ta

HUOM! Seuraava Luomulehti

ilmestyy 22.3.

Ilmoitusmyynti:

Maritta Humala, 040 709 9856

■ Palveluksessanne ■ Palveluksessanne

Oletko uusi luomuyrittäjä? Laajentamassa luomutilaa? Mentoreilta voit kysyä käytännöntietoa päätösten tueksi.

Lisätietoja ja mentorointitilaukset:www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

[email protected]. 040 5734 791

Mentorilta neuvoa!

KATRI PAAKKI selvitti, minkälaisia käy-tänteitä luomumaitotiloilla on ja mitkä ovat tuottajien kokemukset luomumai-dontuotannosta. Paakki valmistui Hä-meen ammattikorkeakoulun maaseutu-elinkeinojen koulutusohjelmasta agrolo-giksi (AMK).

Luomutuotanto on tällä hetkellä pal-jon esillä mediassa, ja luomutuotteiden kysyntä on kasvanut. Lisäksi kuluttajat ovat yhä enemmän kiinnostuneita elin-tarvikkeiden ja ruuan alkuperästä ja tuo-tantotavoista. Näin ollen oli tarvetta ke-rätä konkreettista tietoa luomumaidon-tuotannosta. Myös työn toimeksiantaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira halu-si tietoa luomumaitotiloista ja niiden päi-vittäisistä toimintatavoista. Opinnäyte-

Teksti: elisa Niemi

Uutta tietoa luomumaidontuotantotiloistaSuomalaisista luomumaidon-tuotantotiloista ja tilojen toiminta-tavoista on kerätty monipuolista uutta tietoa opinnäytetyössä.

©

Mar

jo K

oivu

mäk

työn tulokset ovat myös kaikkien tuotta-jien käytettävissä.

Luomulypsylehmät ovat terveitä, tuottavia ja kestäviä

Selvitys toteutettiin kyselymenetelmäl-lä, joka lähetettiin kaikille Suomen 147 luomumaitotilalle keväällä 2012. Kyselyn vastausprosentti oli 39 %. Kyselyyn vas-tanneet luomumaidontuotantotilat oli-vat suuria peltopinta-alaltaan sekä lypsy-lehmämäärältään. Keskimääräinen pelto-pinta-ala oli 102 hehtaaria ja keskilehmä-luku 40,3 lypsylehmää/tila. Keskituotos oli 7803 kg ja tuotettu maito laadullises-ti hyvää. Lypsylehmien keskipoikimaker-ta oli keskimäärin 2,77.

Luomulypsylehmiä ruokitaan moni-puolisesti ja karkearehuvaltaisesti. Lai-dunnurmen ja säilörehun lisäksi rehus-tukseen kuuluu väki- ja valkuaisrehu-ja. Luomukarjojen väkirehuprosentti oli keskimäärin 30 % ja rehuomavaraisuus tiloilla keskimäärin 86 %.

Eläinten terveystiedoista kävi ilmi, et-tei luomulypsylehmien terveys eroa ta-vanomaisessa tuotannossa olevista lyp-sylehmistä. Utaretulehdukset ja hedel-mällisyysongelmat ovat yleisimpiä eläin-lääkärin hoitoa vaatineita sairauksia niin luomumaidontuotannossa kuin valta-kunnallisen terveystarkkailun tuloksis-sakin.

Opinnäytetyö on kokonaan luettavissa ammattikorkeakoulujen Theseus-verkko-kirjastossa: publications.theseus.fi •

■ lyhyesti


K un luonnonmukaisen tuotan-non käsite syntyi tuottaja ja ku-luttaja tunsivat toisensa henki-

lökohtaisesti ja kuluttajalla oli suora yh-teys siihen millaista tuotantoa hän hy-väksyi ja tuottajalle oli selvää mitä kulut-taja odotti.

Pian kaikki luomutuottajat ja tuottei-den ostajat eivät enää tunteneet toisi-aan, joten oli kehitettävä säännöt, minkä mukaan tuottajat toimivat sekä tapa sel-vittää noudatettiinko sovittuja sääntöjä. Luotiin valvontajärjestelmä, jossa tiloilla vierailevat tarkastajat käyvät kuluttajan puolesta toteamassa, täyttyvätkö tuotan-nolle asetetut odotukset.

Kun tuotteet siirtyivät kauppojen hyl-lyille ja luomutuotteiden hinta eriytyi ta-vanomaisten hinnasta, valvonnalle syn-tyi toinenkin tehtävä, suojata luomutuot-tajan työtä tuoteväärennöksiltä. Vää-rentäjä voi väittää mitä tahansa tuotetta luomuksi ja yrittää saada perusteetto-masti tavallista paremman hinnan sekä kuluttajan luottamuksen siihen, että tuo-te on hänen odotustensa mukainen. Eu-roopan unionin luomuasetus tiivistää, et-tä kuluttaja odottaa tuotteita, jotka on tuotettu luonnollisista aineksista ja luon-nollisin menetelmin ja että tuotantotapa edistää ympäristönsuojelua, eläinten hy-vinvointia ja maaseudun kehittymistä.

Tuotantoehtojen ja valvontajärjestel-män lisäksi kokonaisuuteen kuuluu tuo-temerkki. Ensimmäiseksi syntyivät bio-dynaamiseen tuotannon tuotantoehdot ja Demeter-merkki vuonna 1928 Itäval-lassa. Nyt maailmassa on valtava mää-rä luomuvalvontajärjestelmiä ja tuote-merkkejä, jotka kattavat koko maapallon pohjoisesta Suomesta Etelä-Afrikkaan ja Chilestä Australiaan. Pelkästään EU:n alueella toimii noin kaksisataa tarkastus-viranomaista ja valvontalaitosta. Näin keskustelu siitä, mitä luomutuotannolta halutaan, jatkuu.

Kuluttaja kohtaa luomumerkkejä joka päivä

Neljän työtoverini kanssa teimme ko-keeksi katsauksen ruokakaappiem-me sisältöön. Tavoitteena oli selvit-tää millaisia luomutuotannon tunnuk-sia tavallinen kuluttaja kohtaa. Ostok-set oli tehty Juvan ja Sulkavan kirkon-kylien sekä Mikkelin ruokakaupoista ja luontaistuotekaupoista.

Kaapeista löytyi yhteensä 57 erilais-ta luomuelintarviketta. Ulkomaisia tuot-teita löytyi 27. Näistä yhdeksän oli tuo-tettu EU:n ulkopuolella, mikä ilmeni pak-

kauksessa kerrotusta tuotantomaasta tai EU:n luomumerkin yhteydessä olevasta alkuperätiedosta.

Kaapeissa oli paljon hitaasti vaihtu-vaa sisältöä, koska vain 14 tuotetta syö-tiin päivittäin. Suomalaisia päivittäises-sä ruokavaliossa olevia tuotteita oli kah-deksan ja niitä olivat kananmunat, mai-totuotteet, vihannekset, leipä, puurohiu-taleet ja myslit. Ulkomaisia päivittäin käytettäviä tuotteita oli kuusi ja niitä oli-vat tuoremehut, soijajogurtti, kuivatut hedelmät ja tee. Ulkomaisten tuotteiden osuus päivittäisestä luomukulutuksesta on merkittävä.

Monimuotoiset tuotemerkit

Ulkomailta tulevien tuotteiden pakkauk-sista löytyi 15 erilaista merkkiä. Monet merkinnöistä olivat aluksi tuntematto-mia. Internetin kuvahaulla löytyi lisätie-toa. Selvisi, että merkit jakautuvat kah-teen ryhmään, kansallisiin luomumerk-keihin ja yksityisiin luomualan järjestö-jen merkkeihin.

Yleisimmin näkyvä tunnus oli luon-nollisesti EU:n luomumerkki, joka on pa-kollinen EU-alueella pakattuina myytä-

Teksti ja kuva: Brita Suokas

Luomumerkit kertovat – myös paikallisuudesta ja ympäristökeskustelusta

Luomutuotteiden yleiseurooppalainen tunnus on vihreä lehti. Sen käyttö on pakollista. Lisäksi on paljon muita luomumerkkejä. Mitä ne oikein kertovat ja miksi? Pyritäänkö määrittelemään mitä on luomu, luomumpi ja luomuin?

EU:n ensimmäinen luomuasetus vuonna 1991, EU:n luomumerkki vuodesta 2010.

Merkityt elintarvikkeet ja viinit on viljelty ja valmistettu EU:n luomulainsäädännön mukaan tai sitä läheisesti vastaavan tuotanto-tavan mukaan EU:n ulkopuolisissa kolmansissa maissa.

Tunnuksen kanssa samassa näkö-kentässä ilmoitetaan viimeisen tuotanto- tai valmistusvaiheen valvojan tunnusnumero ja välit-tömästi tämän alapuolella tieto, missä tuotteen maatalousperäiset ainesosat on tuotettu.• Tuotettu Suomessa, silloin kun

yli 98 prosenttia raaka-aineista on Suomesta.

• Tuotettu EU:ssa, silloin kun raaka-aineet tulevat Suomesta ja muista EU-maista.

• Tuotettu EU:n ulkopuolella, silloin kun maatalousperäiset raaka-aineet on tuotettu EU:n jäsenmaiden ulkopuolella kolmansissa maissa

Pääasiallisen tuottajamaan tai alueen lisäksi ilmoitetaan toinen, jos sieltä on peräisin yli 2 prosent-tia ainesosista : ”Tuotettu EU:ssa ja EU:n ulkopuolella” . Yksittäisen maan nimen saa mainita vain jos yli 98 prosenttia raaka-aineista on yhdestä ja samasta maasta.

EU:n luomumerkki

KRAV, Ruotsi, yksityinen, kansain-välistä valvontaa, vuodesta 1985.

EU-asetuksen lisäksi: tekstiilit ja nahkatuotteet sekä ravintoloi-den ja suurkeittiöiden ateriat. Kasvihuoneiden lämmityksessä vähintään 80 prosenttia energiasta on tultava uusiutuvista energia-lähteistä tai hukkalämmöstä. Kotieläintuotannossa asetustasoa täydentäviä vaatimuksia ja hirvie-läinten kasvatus. Työolosuhteiden tarkastelu.

Soil Association, Iso-Britannia, yksityinen, kansainvälistä valvon-taa, vuodesta 1973.

EU-asetuksen lisäksi: kauneus ja terveystuotteet, tekstiilit ja nahka-tuotteet, ravintolat ja ateriat sekä vesiviljely. Kotieläintuotannossa asetustasoa täydentäviä vaati-muksia ja säännöt eläinmarkki-noille. Työolosuhteiden tarkastelu. Tuotteiden gmo-jäämätaso testa-taan. Raja-arvo on 0,1 prosenttia laissa määritellyn 0,9 prosentin sijaan.

USA:laisen USDA organic merkinnän mainoskuva.

Vihreä on yleismerkkiSininen on vesiviljelyn tunnus

Debio, yksityinen, tiivis yhteistyö Norjan valtion kanssa, vuodesta 1986. EU-asetuksen lisäksi: Kalankasvatukselle ja muulle vesiviljelylle yhteiset säännöt KRAV-järjestelmän kanssa. Ravintoloiden ja suurkeittiöiden aterioiden merkitsemiseen erivärinen Debio-merkki. Metsänhoidolle luomutuo-tantoehdot. Metsän tuote voi olla marjojen ja sienten lisäksi luomupuutavaraa.

vissä tuotteissa. Usein löytyi myös Au-rinko-merkki, joka on Suomen virano-maisvalvonnan tunnus. Myös Tanskan, Hollannin, Saksan ja Belgian sekä USA:n ja Intian kansalliset luomutunnukset esiintyivät.

Useimmin näkyviä yksityisiä merk-kejä olivat norjalainen Debio, englan-tilainen Soil Association ja ruotsalai-nen KRAV. Muutamasta suomalaises-ta tuotteesta löytyivät Leppäkerttu- ja Demeter-merkit.

Luomu-sanan lisääminen EU:n luomumerkin yhteyteen on suomalaisen luomubrändioppaan suositus.


Merkinnät ovat tärkeä osa pakkauk-sen ulkoasua ja viestintää. Mitä kansain-välisempi myynti, sitä enemmän merk-kejä. Tuotepaketissa voi olla rinnakkain viisikin eri luomutuotannosta kertovaa merkkiä ja niiden lisäksi Kosher- sekä Halal-symbolit uskonnollisista syistä teh-täviä ruokavalintoja varten.

Kansallisten ja yksityisten tuotantoehtojen rinnakkaiseloa

Euroopassa ja USA:ssa kulutetaan 95 prosenttia maailman luomutuotteis-ta. Euroopan unionin luonnonmukaisen tuotannon lainsäädäntö, määrittelee luo-mutuotannon ja sen valvonnan EU- jä-senmaissa sekä Norjassa, Islannissa ja Liechtensteinissa. USA:n maatalousvi-ranomaisilla on oma luomulainsäädäntö. Tarkastusviranomaiset ja tarkastuslai-tokset luovat soveltamisohjeet siitä mi-ten lakisääteiset vähimmäisvaatimukset toteutetaan.

Maailmanlaajuinen yksityinen luomu-standardin asettaja on IFOAM, luomu-järjestöjen ja yritysten yhteinen kansain-välinen kattojärjestö. Luomuliiton Lep-päkerttu-merkin tuotantoehdot ovat syn-tyneet IFOAM standardien ohjaamana 1980-luvun lopulta lähtien.

Nykyinen The IFOAM Norm on val-mis tuotantoehtojen kokoelma, johon käyttöönottajan tulee lisätä omalle toi-minta-alueelleen tärkeitä yksityiskohtia ja luoda valvontajärjestelmä.

Viljelystä ja eläintenhoidosta ihmisten iholle

IFOAM-tuotantoehdoissa tarkastetaan viljelyehtojen lisäksi, miten työntekijöitä kohdellaan. Palkatonta pakkotyövoimaa ei saa käyttää, eikä lapsityövoimaa siten, että lapset eivät pääse ollenkaan kou-luun. Työntekijöillä on myös oltava mah-dollisuus kokoontua, järjestäytyä ja vai-kuttaa työoloihinsa.

– On hyvä muistaa, että luomu ei lo-pu EU:n vähimmäisvaatimuksiin, sa-noo Sampsa Heinonen Eviran Raja- ja luomuvalvontayksiköstä.

– On mahdollista asettaa yksityisiä standardeja tuotteille, joille ei ole laki-sääteisiä tuotantosääntöjä ja yksityisis-sä standardeissa voidaan myös syven-tää lakisääteisiä vaatimuksia tarkennuk-silla. Tuotantoehdot voidaan luoda esi-merkiksi luomutekstiilien tuotannolle ja täydentää markkinoille tulevien luotet-tavien tuotteiden kirjoa. Fiksu kulutta-ja ottaa selvää miten eri luomustandar-dit täydentävät toisiaan ja käyttää tieto-jaan suunnistaessaan kaupassa, jatkaa Heinonen.

yhteys kuluttajaan ja kehitykseen on tärkeä

Mikko Rahtola Luomuliitosta on muka-na kansainvälisessä luomujärjestöjen yh-teistyössä, jossa mietitään parhaillaan luonnonmukaisen kasvihuonetuotan-non kriteereitä. EU:n luomuasetukses-

sa asiasta sanotaan perusasiat, nyt vaati-muksille mietitään täydennyksiä.

– Yksityisten järjestöjen tuotantoeh-dot toimivat kuin tuotekehitysosastot. Kuluttajat ja tuottajat pohtivat yhdessä millaisia reunaehtoja luomutuotannol-le halutaan asettaa ja mitä tavoitteita to-teuttaa. Hiljalleen vuosien kuluessa sovi-tut ja kokeillut käytännöt siirtyvät kansa-laisvaikuttamisen kautta lakeihin, Rahto-la selittää.

Erilaisia luomutuotannon tunnus-merkkejä, niin yksityisiä kuin kansallisia-kin, on yhä yhtenäisen EU:n luomumer-kinnän voimaantulon jälkeenkin, koska sillä on oma arvonsa, että kuluttaja saa tietää tarkalleen millä alueella tuote on tuotettu.

– Monet luomukuluttajat haluavat, et-tä luomutuotannolla otetaan kantaa yhä useampiin asioihin ja laajemmin sanoo Marika Auersalmi, luomuelintarvikealan asiantuntija.

– Sveitsissä on esimerkiksi BioSuis-se-luomustandardi, joka ei hyväksy luo-mutuotteeksi mitään mikä on kuljetettu maahan lentoteitse, Auersalmi kertoo ja jatkaa, että tulevaisuudessa EU:nkin luo-musääntöihin lisätään energiankäyttöä ja tuotepakkausten laatua koskevia vähim-mäisvaatimuksia, kun tieto ja valveutu-neisuus yhä lisääntyvät.

Artikkeli on laadittu osana Luomutie-toa menekinedistämisen tueksi -hanket-ta Helsingin yliopiston Ruralia-instituu-tissa. •

L uomualan maailmanlaajuisel-la yhteistyöjärjestöllä IFOAMil-la on EU:ssa oma alajärjestön-

sä IFOAMin EU-ryhmä, joka ottaa kan-taa ja toimii kehittäjänä luomua koske-vissa kysymyksissä. Yksi päätehtäviä on EU:n maatalouspolitiikkaan vaikuttami-nen, mutta viime kuukausina aktiivista keskustelua on käyty myös luomun luo-tettavuuden ja valvonnan kehittämisestä.

Yhtenä syynä tähän on ollut rei-lu vuosi sitten paljastunut laaja luo-mun väärennystapaus Italiassa ja Ro-maniassa. Tapaus uutisoitiin varsin laa-jalti ja väärennös oli päässyt jatkumaan

usean vuoden, koska mukana huijauk-sessa oli ollut myös yksi italialaisen val-vontajärjestön työntekijä. Tapaus oli ko-va kolaus näiden maiden luomutuotan-nolle ja aiheutti reaktioita myös muissa jäsenmaissa.

Komission ohella IFOAMin EU-ryh-mä on tarttunut asiaan aktiivisesti ja eh-dotuksissa on lähdetty siitä, että valvon-tajärjestöilläkin täytyy olla riippumaton-ta valvontaa. Useat jäsenmaat ovat kui-tenkin painottaneet, että tuottajien ja ja-lostajien kuormaa valvonnasta ei saa lisätä, sillä byrokratian määrää vähen-tää kiinnostusta luomuun jo nyt. Keinoi-

na tehokkaampaan valvontaan on pidet-ty riskin arviointiin pohjautuvaa valvon-taa sekä pistokoevalvontaa.

Ongelmatapauksien yhteydessä on myös vahvasti tuotu esille sitä, että Ita-liassa ja Romaniassakin väärennök-set ovat olleet yksittäisiä tapauksia eikä niistä tule rankaista koko maan tuotta-jia. Romania onkin valittu tämän vuoden Biofach-messujen teemamaaksi, mikä varmasti auttaa maata luomun kehitty-misessä osaltaan eteenpäin. •

www.ifoam-eu.org www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/edunvalvonta

■ Edunvalvontaa Euroopassa Teksti: Mikko Rahtola

Luomuvalvonta keskusteluttaa IFOAMissa

–L appilaiset ovat aina poimi-neet ja käyttäneet varik-senmarjaa. Nyt halusimme

tutustuttaa muutkin siihen. Glögiin peh-meä ja aromikas marja sopii mainios-ti, kertoo Lapin Marian toimitusjohtaja Saska Tuomasjukka.

– Marian mielestä nyt on aika tuoda hyllyyn kaik-

ki perustuotteet myös luomuna.

Kotimaisessa glö-gissä Maria eh-ti ensimmäise-

nä laajaan ja-keluun ja pyrkii tietysti jatkossa

samaan muis-sakin juomissa.

Syksyllä tehtiin kolme erää eli noin 20 000 kappaletta 0,375 litran lasipul-loa ja lisäksi 3 litran ravintolapakkauksia. Määrä on uutuustuotteelle merkittävä. Glögissä on variksenmarjan lisäksi mus-taherukkaa sekä luomumausteita, kuten aitoa ceylon-kanelia ja inkivääriä.

omista luonnonvaroista

Lapissa variksenmarjamehua on perin-teisesti sekoitettu muihin marjoihin ja käytetty erityisesti kuumissa juomissa. Moni turisti on tutustunut siihen latu-kahviloissa ja hiihtokeskusten kaupoissa. Erittäin runsaasti terveellisiä flavonoide-ja sisältävää marjamehua saakin nyky-ään jo etelästäkin.

Variksenmarjaa on Lapin metsissä jo-pa enemmän kuin puolukkaa, joten mai-niota raaka-ainetta riittää. Savukosken ja Sodankylän laajoista luomumetsistä poi-mitut marjat päätyvät Marialle joko suo-raan poimijoilta tai välittäjän kautta.

– Ulkomaalaiset poimijat keräävät 75 % myyntiin tulevista metsämarjoista. Poimintaperinne on valitettavasti kuo-lemassa. Syynä on elintaso: raha ei kel-

paa, sanoo politiikassa-kin vaikuttava Tuomasjukka ohimennen.

Lapin Maria on poikkeukselli-sen hauskasti ja roh-keasti arvoja esiintuova yri-tys. Nettisivujen etusivulla lukee: ”Ma-rian mielestä Lapin marjoille pitäisi pis-tää vientitullit. On parempi jalostaa mar-jat kotimaassa, sillä se työllistää.”

Myös tuotepakkauksissa Maria ker-too monia mielipiteitään ja mietteitään. Niitä on aina kiinnostava lukea. Tuo-masjukka on vahvasti itse mukana myös viestinnässä.

Glögin lisäksi Lapin Maria on tehnyt vuodesta 2010 lähtien mustikka, puoluk-ka-vadelma ja variksenmarja-mansikka -mehuja.

luomun aromit

– Uuden luomujuoman kehittely on aina haastavaa. Raaka-aineet ovat kalliita, ja aivan kaikkea ei edes saa. Esimer-kiksi luomuglögissä hankimme Eviral-ta erikoisluvan käyttää tavanomais-ta pomeranssia. Lisähaasteena ovat mausteiden korkeat mikrobipitoisuu-det. Tavanomaiset mausteet säteilyte-tään tästä syystä aina. Luomupuolella pöpöt nujerretaan esimerkiksi keittä-mällä, kertoo Tuomasjukka.

– Käytämme vain kylmäpuristet-tuja täysmehuja. Moni onkin sano-nut, että lopputulos on ylivertai-nen. Aitojen marjojen maku, hy-myilee Tuomasjukka.

– … aina pohjoisen mar-jaa eikä ikinä tiivisteestä, niin sie taiatkin jo tun-tea minut, toteaa Ma-ria pullon kyljessä.

– Aina voi kui-tenkin parantaa. Ensi syksyksi re-septiä hiotaan, ja saatamme lisätä reseptiin vaikka-pa kardemum-maa. Aika voi-si olla kypsä myös valmiin luomuglögijuo-man lansee-raukselle, pal-jastaa Tuo-masjukka. •

Teksti:elisa Niemi

Variksenmarjaa glögiinLapin Maria luomuglögin ensimmäinen sesonki on takana. Myyjät ottivat ilolla vastaan ja asiakkaat ylistivät.

■ Tuotteen tarina

Glögin sesonkia halutaan pidentää syksyn pimenevistä illoista kevättalven pakkasiin.

Saska Tuomas-jukka kertoo

Lapin Marian luomuglö-gin menes-tyksestä.

Uusi juttusarja: tuotteen tarina kertoo, miten kiinnos-tava luomutuote on kehitetty.

©

Voi

ma

Tuom

asju

kka


luomulehti maksaa

postimaksun

lUoMUlehtitunnus 5009144

33003 VaStaUSlähetyS

©

Erkk

i Poy

tani

emi

1. Ajamme luomutuottajan etua. Jos luomutuotanto Suomessa on toimivaa, se hyödyttää ympäristöä, eläimiä ja maaseutua.

2. Toimimme yhdessä tuottajien ja kuluttajien kanssa paremman ruoantuotannon puolesta.

3. Jäsenyrityksillämme on mahdollisuus hankkia suomalaisesta tuotannosta kertova Leppäkerttu-merkki. Leppäkerttu voi kertoa myös alueen, jossa tuote on tuotettu.

4. Ajamme elintarvikelainsäädännön uudistamista niin, että pienyrittäjyys on Suomessa mahdollista siinä missä muissakin EU-maissa.

5. Tiedotamme kuluttajille ja medialle, mitä luomu on ja miten se liittyy kestävän ruoantuotannon kokonaiskuvaan.

6. Edistämme luomutuotantoa neuvonnan ja tutkimuksen kehityshankkeilla.

7. Toimimme tehokkaasti – jäsenmaksusi ei mene hukkaan!

7 syytä liittyä Luomuliittoon

Luomutuottajien edunvalvonta on sitä tehokkaampaa, mitä enemmän tuottajia on

mukana! Ovathan tuttusikin jäseniä?

Vain yhdessä voimme vaikuttaa – tule mukaan!■ Yhdistyksistä

E ihän tämän alueen tuottajat tun-ne toisiaan, kun luomuyhdistys ei ole toiminnassa, puuskahdetaan

Laukaassa Lisää luomua -kiertueen ti-laisuudessa. Mutta innostusta työpajas-sa heräsi!

Keski-Suomen on sanottu lämpene-vän luomulle hitaasti. Laukaan tapahtu-massa oli kuitenkin koolla yli 80 luomus-ta kiinnostunutta – jo pitkään toimineita sekä aloittelevia toimijoita.

– Nyt on alueella taas aktiivisempia luomuneuvojia; sekin vaikuttaa kiinnos-tukseen, toteaa aiemmin luomuyhdistyk-sen toiminnassa mukana ollut Markku Venäläinen.

2000-luvun alussa yhdistystoimin-takin hiipui, kun kauppa sanoi irti sopi-muksen paikallisen luomuosuuskunnan kanssa. Nyt luomun kysyntä on korkea. Laukaan työpajassa keskusteltiin esimer-kiksi siitä, että on toimivaa myydä pai-kallisia luomutuotteita paikallisesti esi-

merkiksi ruokapiirien kautta tai toisaalta pääkaupunkiseudulle, jossa kysyntä on vielä suurempaa.

– Olemme olleet mukana järjestä-mässä keskustelutilaisuuksia 2011 – 2012 lähi- ja luomuruokayhdistyksen perusta-misesta Keski-Suomeen, kertoo Jyväsky-län ammattikorkeakoulussa Pro Ruoka-kulttuurin hankepäällikkönä toimiva Lee-na Pölkki.

– Alun perin lähdettiin suunnitte-lemaan tahoa, joka pyrkii edistämään koko keskisuomalaista ruoantuotan-toa – osallistujat halusivat lisäksi koros-taa luomun roolia. Tavoitteena olisi sel-ventää kuluttajille lähi- ja luomuruoan eroja, mutta painottaa molemmissa ko-timaista ja paikallista alkuperää. Maa-kuntaan syntyneen lähi- ja luomuruoka-osuuskunta Mukulaarin täyttäessä osal-taan näitä tehtäviä, ovat yhdistyksen perustamissuunnitelmat olleet toistai-seksi jäissä. Nyt tulemme mielellään mu-

kaan keskustelemaan luomuyhdistyksen perustamisesta.

Luomuliiton paikallisyhdistyksissä ku-luttajia on joissakin aktiivisina jäseninä ja toisissa tehdään yhteistyötä sopivien toimijoiden kanssa.

– Olisi tosi hyvä, jos saataisiin Kes-ki-Suomeen luomuyhdistys kasaan. Niin saisi muiden tuottajien kanssa puhut-tua esimerkiksi markkinoinnista, toteaa laukaalainen naudanlihantuottaja Anna Oksanen.

– Ilman muuta haluan tulla mukaan, toteaa Veli-Pekka Kärki Saarijärveltä. •

Teksti: elisa Niemi Kuvat: Sari Mäkinen-hankamäki

Keski-Suomen luomuyhdistys herää!

KeSKi-SUoMeN lUoMUyhDiS-tyKSeN taPaaMiNeN

ke 27.2. klo 15-16.30 Kauppakatu 19 C 1 krs, Makumaa, Jyväskylä

tervetuloa mukaan!

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Anna Oksanen, [email protected], puh. 040 5701 [email protected], puh. 0400 534003www.luomuliitto.fi/keski-suomen-luomuyhdistys

Samassa paikassa kuin tapaami-nen on klo 9.45 alkaen ProAgrian Kasvi-idea -hankkeen info-tilai-suus Miten tuotan laadukasta luomuviljaa markkinoille.

Laukaassa oli 16.1. koolla yli 80 luomusta kiinnostunutta.

Luomuyhdistykset tekevät yhteistyötä esimer-kiksi maaseutu- ja kuluttajajärjestöjen kanssa.


PäätoimittajaJukka [email protected] 050 529 0482

toimitussihteeriElisa [email protected] 0400 534 003

toimitusPL 145 00101 Helsinki

ilmoitusmyyntiMaritta Humala/Palmera ky 040 709 [email protected]

tilaajapalvelu arkisin klo 9 – 15 0400 534003 [email protected]

UlkoasuJarkko Lavila 044 5210 [email protected]

julkaisijatLuomuliitto ry

PainoSP-Paino Oy

iSSN 1455 0660

Aikakauslehtien liiton jäsenlehti

lUoMUlehti www.luomulehti.fi lUoMUliitto www.luomuliitto.fi

PuheenjohtajaJukka [email protected] puh: 050 529 0482

toiminnanjohtajaElisa Niemielisa.niemi@ luomuliitto.fi puh: 0400 534 003

luomuneuvonnan yhteyshenkilöMikko [email protected] puh: 040 5734791

järjestö

Keskiviikkona 27.3. klo 13Sirkkala-kampus, luokka MUKA 214 (Sirkkalantie 12 A, 80100 Joensuu)

Käsitellään sääntömääräiset asiat.www.luomuliitto.fi/jarjesto/vuosikokoukset

Tervetuloa!Luomuliitto ja Savo-Karjalan luomuyhdistys ry

Ennen kokousta omakustanteinen lounas klo 12 Sirkkalassa ravintola KuMussa.

Kokouspaikka sijaitse näköyhteyden päässä rautatieasemalta. Ilmoittautuneille tarkemmat tulo-ohjeet ja kokouspaperit.

Ilmoittautumista pyydetään järjestelyiden vuoksi viimeistään ke 20.3. – ilmoittautumislomake www.luomuliitto.fi – Lisätietoja: [email protected],

0400 534003

Klo 11–16.30Paikka: netWork Oasis, Joensuun

Tiedepuisto, Länsikatu 15, Joensuu

Puhujina mm. Jaakko Nuutila ja Eeva Kuusela.

Keskustellaan luomusta ja hyvinvoinnista niin ihmisten kuin eläintuotannon

näkökulmasta!

Hinta: 20 €, sis. alv, seminaariohjelman, lounaskahvit – ja

välipalan.Ilmoittaudu viimeistään ke 20.3.

– ilmoittautumislomake www.luomuliitto.fi

Lisätietoja: [email protected]

puh. 040 7356 336

Seminaarin järjestävät Savo-Karjalan luomuyhdistys ja Ekotassu-hanke.

Luomuliitto ry:n sääntömääräinen

kevätkokous

Luomu ja hyvinvointi

-seminaari 26.3.

1/2013

Nimi:

Osoite:

Puhelinnumero: Sähköposti:

Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.

Suorajäsen 60 € Kuluttajajäsen 25 € Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

Yhdistysjäsen 140 € Olen kiinnostunut liittymään Luomuliittoon

paikallisen luomyhdistyksen kautta. (Lähetämme lisätietoa.)

T-paita 25 € Pinssi 1 €

ESVY ry (Etelä-Suomi) Kuhilas ry (Kymenlaakso) Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) Savo-Karjalan luomuyhdistys

(Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) Lounais-Suomen Luonnonmukaisen

viljelyn yhdistys ry Pirkanmaan Luonnonmukaisen

viljelyn yhdistys ry

Satakunnan luomutuottajat ry Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen

viljelyn yhdistys ry Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen

viljelyn yhdistys ry Svenska Österbottens Ekologiska förening Kainuun Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry

Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat

myös Luomuliiton jäseniä. Jättämällä tämän kohdan tyhjäksi, haet suoraan Luomuliiton jäseneksi.

Haluan liittyä jäseneksi Jäsenyystyyppi:

Kestotilaus 60,50 € (sis. ALV 10 %)

Yhden vuoden tilaus 66,50 € (sis. ALV 10 %)

Olen jäsen, kestotilaus 44 # (sis. ALV 10 %)

Opiskelijatilaus 30 # (sis. ALV 10 %)

Näytenumero 1 kpl 0 €

Muu: _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.

Haluan tilata Luomulehden

Liity LuomuLiittoon ja tilaa Luomulehti!

Hanki nyt Leppäkerttu-merkki, saat Luomulehden vuosikerran kaupan päälle! (Laita rasti, niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €)

SAVO-KARJALAN LUOMUYHDISTYS

Luomulehti 1/2013 63

Satotukku Oy | Tuupakantie 32, 01740 Vantaa | Puh. 09 251 59100 | [email protected] | satotukku.fi

Laajin valikoima. Paras saatavuus. Kilpailukykyiset hinnat. Suomen johtavan toimittajan huolellisesti valitut tuoreet luomuhedelmät,

-vihannekset, -juurekset ja -yrtit löydät ruokakaupoista Natura-merkillä varustettuna. Kun haluat kehittää suomalaista luomukulttuuria, valitse yhteistyökumppaniksi Satotukku.

Me osaamme luomun.

Rakkaudesta luomuun

1009_luomulehden_ilmoitus_A4_final.indd 1 14.9.2010 12.58

ruokinta monipuoliseksi - luomuliitto · uuden verkkokaupan kärkiä ... tuotepakkauksesta...

Documents