2/2013

Vihreiden nuorten poliittinen aikakauslehti

Kovaa peliä Arktiksella

Asevelvollisuuden viimeiset hetket?

Haaviston uusi ministerikausi

Onnea ViNO 10 vuotta!

2 Rönsy 2/2013

Pitelet käsissäsi kymmenvuoti-aan Vihreiden nuorten ja opis-kelijoiden liitto ViNOn juhla-Rönsyä. Meillä puheenjohtajilla on kunnia esittää muutama sana syntymäpäiväsankarille.

Kasvatustieteilijöiden mukaan kymmenvuotias kokee itsensä entistä vahvemmin erilliseksi yksilöksi, joka haluaa ilmaista mielipiteensä ja oikeutensa.

Kymmenvuotias voi myös olla hyvinkin kriittinen. Tyypillistä kymmenvuotiaiden kehitysvai-heelle on, että lapsi käpertyy ja on tyytymätön itseensä: ”Miksi olen näin tyhmä ja ruma?” Tavallisia ovat myös vieraantunei-suuden tunteet.

Lisäksi kymmenvuotiasta kiin-nostaa maailmankaikkeuteen, elä-män tarkoitukseen ja kohtaloon liittyvät kysymykset: “Mistä olen tullut ja minne olen menossa?”

Näistä huolimatta voimme onneksemme todeta, että tämä kymmenvuotias on kaunis ja vii-sas, se on kantaaottava, rohkea ja räväkkä, kriittinen mutta kunni-oittava ja tietää tarkalleen, minne on menossa.

ViNO on täynnä iloa, in-toa, osaamista ja aatteenpa-loa. Kymmenessä vuodessa on osoitettu mieltä, otettu kantaa ja protestoitu. Järjestömme on kasvanut ja vakiintunut osaksi suomalaista poliittista nuoriso- ja opiskelijatoimintaa.

Ei varmasti mene täysin metsään, jos sanomme, että tätä toimintaa tarvitaan tulevienkin kymmenen vuoden aikana enem-män kuin koskaan aiemmin. Tekemistä riittää niin ilmastoka-tastrofin ja lajikadon pysäyttämi-sessä kuin sosiaalisen oikeuden-mukaisuuden puolustamisessa

niin meillä kuin maailmalla. Maailmassa on epäkohtia.

Niiden korjaamiseen tarvitsemme kaikkia. Jokaisella meistä on teh-tävämme ja yhdessä onnistumme parhaiten.

Toivotamme koko ViNOlle mitä railakkainta 10-vuotissyntymä-päivää. Juhlitaan ja jatketaan täs-

Kriittinen ja rohkea, kaunis ja viisas kymmenvuotias

n juhlanumero . . . . . . . . . . . . . . . . . 2/2013

ArtikkelitTurhan öljyn riskibisnes .............. 4

Kehitysyhteistyö kehittyy ............ 8

Asennosta lepoon ......................10

Seksityön lait ..............................12

Europuolueiden ABC .................14

Ilmastoneuvottelut ontuvat .........15

Kun mikään ei riitä .....................18

Takapihalta tilaa! ........................19

ViNO 10vMaailman hauskin työ ................. 5

ViNOssa jo 10v! ........................... 6

Uutena ViNOssa .........................11

Minne olemme menossa? ...........17

VakiotKuvareportaasi: Norjan vihreä voitto ....................16

Kulttuurinurkka:Viisi nallea ................................20Oikeutta eläimille? .....................21

Jäsenjärjestösivut:Politiikkaa ympäri Suomen ........22

tä, maailma kyllä muuttuu, kun kriittiset ja rohkeat lapset sitä muuttavat. ViNO olemme me ja muutoksen pitää lähteä meistä.

Veli-Matti Partanen ja Maria Ohisalo puheenjohtajat@vino.fi

Puheenjohtajilta

3Rönsy 2/2013

Vuonna 2006 Rönsy jul-kaisi ympäristöongelmiin keskittyvän numeron. Siinä pohdittiin muun muassa tietotekniikan aiheuttamaa ympäris-tökuormaa, Itämeren ravinnekuormitusta ja EU:hun pyrkivien ympä-ristöpakolaisten kohtaloa. Kuulostaako tutulta?

Ei ihme. Samat asiat ovat tapetilla vuodesta toiseen, ja meistä maa-

ilmanparantajista tuntuu, että ne etenevät aina liian hitaasti. Joskus iskee toivottomuus: pystymmekö koskaan muuttamaan mitään? Pääsemmekö koskaan eteenpäin?

Tässä lehdessä juhlitaan 10-vuotiasta ViNOa. Järjestön taivalta muistelevat niin puheenjohtajat (s. 6-7) kuin pääsih-teeritkin (s. 5). Tällä kertaa tunne siitä, että olemme päässeet eteenpäin, on voimakas: ViNO on nyt suurempi ja vaikutta-vampi järjestö kuin koskaan.

Kurkistamme myös vihreiden tulevaisuuteen (s. 17) ja kuulemme uusilta vinolaisilta, miksi he päättivät liittyä juuri ViNOon (s. 11). Lehden sivuilla eri henkilöt ja järjestöt onnit-televat ViNOa pyöreistä vuosista.

Vaikka asiat eivät muutamassa vuodessa muuttuisikaan, niin keskustelu menee eteenpäin. Vuoden 2006 ympäristönumeros-sa Rönsy kirjoitti öljyhuipusta ja ongelmista, joita syntyy, kun öljy loppuu. Nyt ilmastonmuutoksen realiteetit ovat muutta-neet keskustelun suuntaa, kuten Arktis-jutustamme (s. 4) voi lukea.

Vuonna 2006 Pekka Haavisto johti YK:n ympäristöohjel-ma UNEP:n tutkimuksia konfliktien ympäristövaikutuksista ja neuvotteli Darfurin rauhansopimuksesta Sudanissa. Rönsyn ympäristönumerossa hän toteaa, että ympäristö on yksi sodan-käynnin uhreista ja sen köyhtyminen ja rajallisuus on usein yksi sotien syistä. Tässä numerossa tuore kehitys- ja omista-jaohjausministeri kertoo näkemyksiään kehityspolitiikasta (s. 8-9).

Maailman muuttaminen on pitkäjänteistä työtä. Eräs tapa muuttaa maailmaa ja ihmisten mielipiteitä on kirjoittaminen. Tätä tehdään myös Rönsyssä.

Rönsy on vakiinnuttanut paikkansa ViNOn suosittuna leh-tenä, ja tänä vuonna laajennuimme myös nettiin (www.vino.fi/ronsy). Lehti on jatkossa entistä ajankohtaisempi ja tarjoaa entistä enemmän ja laadukkaampaa sisältöä.

Lehteä kirjoittavat kaikki vinolaiset - ehkä myös sinä? Tule mukaan (s. 13) ja muuta maailmaa!

Ympäri käydään yhteen tullaann juhlanumero . . . . . . . . . . . . . . . . . 2/2013

Julkaisija: Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry. Fredrikinkatu 33 A (2. krs) 00120 Helsinki, painopaikka: Alma Manu, ISSN: 2242-3400 päätoimittaja: Sarianna Mankki, toimitussihteeri: Milja Henttonen, taittaja: Teo Gebhard, ohjausryhmä: pj Minna Manninen, Ari Kaukiainen, Touko Niinimäki, Lassi Saario, kirjoittajat ja kuvittajat: Arsi Alenius, Milja Henttonen, Jenna Jokinen, Ari Kaukiainen, Mikko Kauppinen, Miikka Keränen, Petra Kosonen, Otto Lehto, Minna Manninen, Touko Niinimäki, Maria Ohisalo, Veli-Matti Partanen, Simo Raittila, Eve Tervahartiala, kansi: Darren Baker www.vino.fi/ronsy, toimisto@vino.fi

Sarianna Mankki

Luopuuko Suomi asevelvollisuudesta? kysyy Otto Lehto sivulla 10.

Pääkirjoitus

Arktiksella alueella pesii edel-leen mittavia öljy- ja kaasu-esiintymiä. Pohjoisen napajään uumenissa öljyä on arviolta 90 miljardia tynnyrillistä eli noin

Turhan öljyn riskibisnesVielä 1970-luvulla luultiin, että maailmantalous kaatuu öl-jyn loppumiseen. Ilmastonmuutos muutti kuitenkin koko pelin. Tunnetuissa öljyesiintymissä on polttoainetta viisin-kertaisesti niin paljon kuin voimme koskaan käyttää.

kolmen vuoden koko maailman öljynkulutusta vastaava määrä.

Yhdysvaltojen geologisen tutkimuskeskuksen mukaan seitsemäsosa löytämättömis-tä öljyvaroista sekä kolmasosa maakaasusta sijaitsee arktisella alueella.

Näitä varantoja öljy-yhtiöt himoitsevat. Nyt ne myös pääse-vät niihin käsiksi, kiitos arktisen jääpeitteen sulamisen.

Oravanpyörä on valmis. Mitä enemmän jäätikkö sulaa, sitä enemmän uutta öljyä ja kaasua löytyy ilmastoa lämmittämään. Syntyy valtavien rahasummien ympäröimä bisnes, josta kaikki haluavat osansa.

– Nyt kun fossiilista energiaa tuntuu löytyneen jopa vuosisa-daksi, murhe onkin siitä, että jos sen polttamista nykymalliin jat-ketaan, loppuukin elämä ennen öljyä, tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi valtiopäivien avajaisissa.

Suomikin haluaa palan kakkua. Kiitos jäisen Itämeren, Suomella on erityisosaamista arktisissa olosuhteissa toimimisesta, kuten jäänmurrosta, telakkateollisuu-desta ja viisikymmentä pakkasas-tetta kestävien hyttien valmistuk-sesta. Tänä syksynä valmistuneen Arktisen strategian mukaan Suomen visiona on olla “aktii-vinen ja vastuullinen arktinen

toimija” napapiirin pohjoispuoli-silla alueilla.

Strategiassa luvataan yleväs-ti, että Suomi yhdistää toimin-nassaan taloudellisen hyödyn ja vastuun arktisen alueen ympä-ristöstä. Meistä on määrä tulla kestävän kehityksen edelläkävijä alueella. Samalla hehkutetaan Suomelle kasvumahdollisuuksia niin meri- ja kaivosteollisuudessa kuin liikenteessä ja energia-alalla.

Strategian mukaan Suomella on rooli lähinnä energia-alan infrastruktuurin rakentamisessa. Meillä ei ole merialueita, joten emme pääse käsiksi öljy- ja kaasu-varantoihin.

Öljynporauslauttojen suoje-luun tarvitaan jäänmurtajia, mut-

Ennen Arktiksella toimivat lähinnä tutkimusryhmät. Nykyään siellä hääräävät myös öljy-yhtiöt.

Suojelemalla luontoa suojelemme itseämme.– Vihreiden periaate-ohjelma

“

5Rönsy 2/2013

ViNOn toimiston pääkallonpaikalla on seurattu tarkas-ti järjestön kehittymistä. Kävin kysymässä pääsihteereiltä muisteluita vuosien varrelta.

Ville Tuominen (pääsihteeri 2004-2005)– Ollessani pääsihteerinä liittomuotoinen ViNO oli

vasta perustettu ja budjetti kasvoi kohisten. Se oli vielä kau-kana kilpailijoista, mutta moninkertainen aiempiin vuosiin verrattuna.

Uusia yhdistyksiä ja aktiiveja tuli mukaan paljon. Jäsenmäärä ei kasvanut, sillä samanaikaisesti puhdistettiin jäsenrekisterit haamuista.

Vinolaiset liittyivät aiempaa ahkerammin puolueeseen ja äänivalta puolueessa kasvoi. Hyvin organisoituneina ja isompina Kokkolan puoluekokouksessa saavutettiin murs-kavoitto – vaikka puheenjohtajavaalissa tulikin turpaan.

Kokkolassa ViNO osoitti voimansa ja otti paikkansa avainpelaajana puolueessa. Noista vuosista olen vieläkin ylpeä.

Eekku Aromaa (pääsihteeri 2006-2007)– Sanoin kiitospuheessani syysliittokokouksessa 2007,

että nämä ovat olleet elämäni huikeimmat ja tolkuttomim-mat kaksi vuotta, kiitos. Sen enempää en pystynyt sano-maan, koska vieressä nyyhkytettiin kovaäänisesti ja oma-kaan ääni ei kestänyt enempää.

ViNOn pääsihteeriys oli hauskin työ mitä minulla on koskaan ollut. Samaan aikaan se oli työ, jossa oli vaikea pi-tää huolta omista rajoista ja elämästä.

ViNOssa olivat silloin oikeat ihmiset ja oikeat asiat ja niitä osattiin yhdistää juuri kuten pitikin. Oli tilaa ajattelul-le ja politiikalle ja riittävä määrä hauskuutta sen ympärillä. Luultavasti näin on edelleen.

Minttu Massinen (pääsihteeri 2010-)– Aloitin pääsihteerinä jännittävässä kohdassa.

Poliittisten nuorisojärjestöjen rahoituksen uudistusta pi-dettiin käytännössä varmana. ViNOlla piti vielä kauteni kuluessa olla arviolta 250 000 euroa vuodessa.

No, näinhän ei tapahtunut ja kevään 2011 eduskun-tavaalitappion myötä kiristynyt puolueen talous heijastui ViNOonkin. Rahan sijaan saimme jotain muuta: vyöryn uusia jäseniä ja aktiiveja, jotka janosivat toimintaa ja tapah-tumia.

Järjestötyöhön on mahtunut kohtaamisia vinolaisten, puolueen parhaiden voimien kanssa, kerta kerralta mahta-vampia, isompia ja kitkattomammin sujuvia valtakunnalli-sia tapahtumia ja pökerryttäviä voimantunnon hetkiä.

ViNO on ollut vaikuttamassa puolu-een linjoihin, päättämässä tiukoista hal-

litusohjelmatavoitteista ja tekemässä Pekka Haavistosta sydänten presidenttiä.

Turhan öljyn riskibisnes

Maailman hauskin työ

ta myös satamissa, kuljetuksissa, sähkö- ja tieverkoissa ja muiden teollisuuden rakenteiden pystyt-tämisessä kaivataan suomalaista osaamista.

Suomen omistamat Arctia Shippingin jäänmurtajat harjoit-televat avustamalla Shelliä arkti-sen alueen öljynporauksessa. Ne pitävät huolta, etteivät jäät häirit-se öljynporauslautan toimintaa. Vaikka alusten koko miehistö on suomalaisia, on viimeinen sana Shellin, joka on vuokrannut alukset.

Arktisen strategian riskianalyysi on puutteellinen. Suurimpana riskinä nähdään öljyonnettomuu-det, vaikka pitkällä tähtäimellä ilmastonmuutoksen seuraukset ovat huomattavasti karmivam-mat.

Jos toimisimme johdonmu-kaisesti, kieltäytyisimme kaikesta ilmastonmuutosta edistävästä toi-minnasta, mukaan lukien Arctia Shippingin yhteistyöstä Shellin kanssa. Nyt Suomi yrittää sekä syödä kakun että säästää sen.

Talous ja ympäristönsuoje-lu “eivät ole ristiriidassa eivätkä toisiaan pois sulkevia, kunhan taloudellinen kehitys tapahtuu ympäristön toiminnalle asetta-mien reunaehtojen puitteissa ja yhteisöjen kannalta kestävällä tavalla herkillä arktisilla alueilla”, strategiassa maalaillaan.

Totuus on, että vaikka osaa-mista olisi kuinka, Suomikaan ei voi estää öljyonnettomuuksia. Onnettomuus on vain ajan kysy-mys, ja yksikin öljykatastrofi on herkälle arktiselle alueelle koh-talokas. Tehokas öljyntorjunta Arktiksen rankoissa olosuhteissa on suuronnettomuuden sattuessa nykytekniikalla mahdotonta.

Teksti Eve Tervahartiala Kuva Tyler Olson

Milja Henttonen

Ei ole ihme, että Arktiksesta tuli tänä syksynä poliittinen kiistakapula. Greenpeace-aktivistien pidätys Venäjällä sekä Heidi Hautalan ja Arctia Shippingin ympärillä pyörinyt ri-kosilmoituskohu ovat varmistaneet, että aiheesta puhutaan enemmän kuin koskaan. Lisäksi uuden arktisen strategian epämääräiset muotoilut antavat tehokkaasti aihetta tulkin-takiistoille.

Yleisimpiä argumentteja olla mukana arktisessa öljyn-porauksessa on “joka tapauksessa” -argumentti. Muut maat poraavat öljyä joka tapauksessa, joten on parempi että Suomi on mukana osaamisellaan.

Kysymys kuuluukin, miksi juuri valtio-omisteisen yhtiön, jäänmurtajayhtiö Arctia Shippingin, on pistettävä näppinsä peliin. Juuri valtionyhtiön pitäisi voida ajatella pidemmälle.

Mahdollisen ympäristöonnettomuuden korvausriskit voisivat olla suunnattomat. Jos Arctia Shipping on osalli-sena onnettomuudessa, se voi joutua tuottamukselliseen korvausvelvollisuuteen.

Tällöin korvausvelvollisuus lankeaisi käytännössä valtiol-le. Summat eivät ole pieniä: esimerkiksi British Petroleumin Meksikonlahden onnettomuudessa yhtiö joutui maksamaan Yhdysvalloille miljardiluokan korvaukset, sakot ja puhdis-tuskulut.

Arktis kaikkien huulilla

Eve Tervahartiala

Minttu Massinen ja Eekku Aromaa

ViNOssa jo 10v!

Ensimetreillä olennaista oli saada organisaation pohja raken-nettua ja toimintatavoista sovit-tua. Saimmekin sekavasta hip-pilaumasta puolueen parhaiten organisoidun osan. Myös sisäiset ristiriidat laantuivat vähitellen ja välit puolueeseen paranivat.

Nyky-ViNOssa kehitys on jatkunut ja järjestö toimii käytän-nössä hyvin. Esimerkiksi vaalityö on aivan eri mittakaavassa kuin alkuaikoina. Nuorison tulee silti muistaa myös haastaa totuttua ja pitää puolueen johtoa vähän varpaillaan.

Amu Urhonen pj 2007, varapj 2006

– Toisin kuin monet muut, tulin ensin mukaan Vihreiden “aikuis-toimintaan”, kun lähdin kunnal-lisvaaliehdokkaaksi Tampereella vuonna 2000. Olin ViNOn hal-lituksessa todella pitkään. Mietin puheenjohtajaksi hakemista kauan, ja lopulta minut kannus-tettiin ehdolle.

Pilotoimme Tapio Laakson kanssa kahden puheenjohtajan mallia. Kysymyksiä vastuunjaos-ta, tasapuolisuudesta ja toiminta-tavoista riitti ratkottavaksi.

Vähitellen alkoi tuntua siltä, että järjestötoiminnan pohjatyö oli rakennettu. Meillä oli kaksi työntekijää ja saimme perusasioi-ta, kuten esitteen, tehtyä. ViNOn tapahtumat vetivät hyvin väkeä.

Paras ViNO-muistoni on reissu Puolan Pride-tapahtumaan. Se oli varsinainen seikkailu. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin itse tarvinnut puheenjohtajana paljon enemmän substanssiosaamista ja ammattimaisuutta.

Minulle siirtymä ViNOsta ai-kuisjärjestöön oli rankka. ViNOn kautta tutustuu ihmisiin eri tavalla: joka puolelta Suomea ja monesti myös ulkomailta löytyy vinolainen ystävä, jonka sohvalla nukkua.

Heikki Korpela pj 2008

– Seurailin ViNOn riitaisaa ja repivää sähköpostilistaa pitkään, ennen kuin tulin mukaan HYY:n vihreiden kautta vuonna 2004. Alkuaikojen pahimmat konfliktit olivat silloin tasaantuneet ja sisäi-nen rintamajako väistymässä.

Teimme puheenjohtajavuo-tenani kolme poliittista kam-panjaa: maksuttomasta koulu-tuksesta, julkisesta liikenteestä ja avoimesta tilasta. Varsinkin maksutonta koulutusta käsitellyt kampanja näkyi hyvin.

Muutenkin ViNO osallistui kuuluvasti julkiseen keskuste-luun. Teimme uuden periaateoh-jelman, joka oli voimassa pitkään. Jo silloin ohjelmaan otettiin ko-hua herättänyt kirjaus lukumää-räneutraalista avioliitosta.

Järjestön toiminta kasvoi, tapahtumia oli enemmän ja niihin tuli enemmän ihmisiä. Sekä ViNOlla että puolueella on kuitenkin sama vaiva jäsenhan-kinnassa: ihmisiä tulisi tavoittaa oman kuplan ulkopuolelta, erilai-

sista taustoista ja ympäri Suomea.Otimme kantaa moneen

asiaan nopeasti ja räväkästi. Välillä olisi ehkä pitänyt harkita pidempään. Vaadimme esimer-kiksi ministeri Mauri Pekkarisen eroa. Nyt, kun ministerin ero-vaatimukset ovat osuneet omalle kohdalle, eivät nuo vaatimukset tunnu täysin kohtuullisilta. On mietittävä, milloin ministerin ero todella ratkaisee ongelmia.

Nykyään työskentelen vihreän politiikan parissa eduskunta-avustajana. Pyrin vapaa-ajalla pysyttelemään vihreän toi-minnan ulkopuolella, ihan jo mielentervey den takia.

Laura Nordström pj 2008

– Tulin mukaan vihreään toimin-taan 2003, kun pääsin HYY:n edustajistovaaleissa vihreiden listalta läpi. Aiemmin vaikutin viherhenkisessä kansalaistoimin-nassa. Opiskelijatoiminnassa olin monessa mukana, ja HYY:n Vihreiden kautta päädyin mu-kaan ViNOon.

Puheenjohtajaksi tulin luul-lakseni valituksi vahvan opis-kelija- ja koulutuspoliittisen osaamiseni takia. Vuonna 2008 ViNO oli etunojassa monen asi-an suhteen: otimme kantaa mm. tekijänoikeus- ja maahanmuutto-kysymyksiin.

Puolustimme romanikerjä-läisten oikeuksia, minkä takia olimme mediassa näkyvästi esillä. Saimme myös paljon vihapostia, mikä mielestäni osoitti meidän osuneen kipeään kohtaan.

ViNOn toiminta oli ehkä hie-man suorempaa kuin nykyisin. Kukitimme esimerkiksi Mikkelin puoluekokouksen yhteydessä Mannerheimin patsaan homofo-bian vastaisena päivänä. Tempaus sai paljon huomiota. Muutamilla

Puheenjohtajat muistelevat taivaltaan ViNOssa. Töyssyjä on riittänyt, mutta eteenpäin on menty isoin askelin.

Ville Tuominen pj 2003

– Päädyin puheenjohtajaksi puo-livahingossa, kun eräs ehdokas vetäytyi kisasta. Ennen ViNOa olin aktiivinen toimija opiskeli-jaliikkeessä. Olen yhä mukana vihreiden toiminnassa: ensi vuon-na aloitan puolueen järjestöpääl-likkönä.

ViNOn alkutaival oli var-sin myrskyisä. Ristiriitoja oli niin nuorten sisäisesti kuin nuorten ja puolueen välillä. Pragmaattisempien ja radikaalim-pien toimijoiden yhteensovitta-minen oli haastavaa.

Saimme sekavasta hippilaumasta puolueen parhaiten organisoidun osan.

“

Ville Tuominen oli ViNOn ensimmänen pj.

7Rönsy 2/2013

sukulaisilla saattoi mennä kahvit väärään kurkkuun.

Nuorisojärjestön tulee olla ärhäkkä piikki puolueen lihassa. Nykyisin media hakee ristiriito-ja aiempaa enemmän ja erottu-minen on vaikeaa, vaikka omat kannat olisivatkin teräviä.

Sini Teräväpj 2009, varapj 2006

– Puheenjohtajakausillani 2006 vihreät olivat oppositiossa, 2009 taas hallituksessa.

Vihreiden ollessa hallitukses-sa ViNO oli hyvin lojaali sekä puolueelle että hallitukselle. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että kriittisempi ote olisi ollut hyväk-si. Ajatusta “kun hallitukseen on lähdetty, niin siellä myös ollaan” olisi voitu kyseenalaistaa enem-män. Oppositiopuolueena oli mahdollista toimia vapaammin.

Vaalirahakohu jylläsi. Yliopistolakia uudistettiin ja suunta vaikutti huonolta. Tämä tuotti paljon töitä, mutta edus-kuntakäsittelyssä laki parani huo-mattavasti. ViNO vaikutti asiaan aktiivisesti vihreän eduskuntaryh-män kanssa.

Opintotuki oli myös tapetilla. Torppasimme muiden opiskelija-järjestöjen kanssa lainapainottei-suuden lisäämisen.

Kansainvälisesti pinnalla oli-vat Kööpenhaminan ilmastoneu-vottelut. vinolaiset menivät sinne porukalla mieltä osoittamaan. Neuvottelujen lopputulos oli kui-

tenkin suuri lässähdys.Nyky-ViNO on organisaa-

tiona prosesseiltaan ja toiminta-tavoiltaan aiempaa ammattimai-sempi. Olen ylpeä ViNOsta.

Heikki Sairanen pj 2010

– Talouskriisi jylläsi, maailmalla pyörivät suuret pyörät. Monet asiat vaativat nopeaa reagointia ja meno oli varsin hektistä.

ViNOssa tekemisen meininki ja yhteishenki olivat kohdallaan. Toisaalta kaudellamme oli monia takaiskuja, kuten ydinvoimapää-tökset. Poliittisten nuorisojärjes-töjen rahoitus oli pinnalla, mutta muutos jäi tapahtumatta. Välillä tuntui riittämättömältä.

Isoihin asioihin on vaikutetta-va isossa mittakaavassa. ViNOssa onkin hienoa toiminta valtakun-nallisella tasolla, aikuisjärjestöissä kun keskitytään enemmän pai-kalliseen vääntöön.

Vapaa-ajalla pysyttelen vihreän toi-minnan ulko-puolella, ihan jo mielenter-veyden takia.

“

Nykyään ViNO tuntuu me-nevän hurjaa vauhtia eteenpäin, ja myös puolueella on ViNOlta opittavaa. ViNOlla on tärkeä tehtävä puolueen vahtikoira-na. Kaipaisin kuitenkin hieman enemmän aatteen paloa ja tar-kennusta siihen, mitkä asiat ovat todella tärkeitä.

Hanna Hakko pj 2012

– Kunnallisvaalit olivat vuoden suuri poliittinen teema. Olin itsekin ehdolla Tampereella. ViNO teki Kunnallisdemokratian pelastuspaketin, jota kävimme kiinnittämässä kunnantalojen oviin ympäri Suomea. Tempaus sai hyvin näkyvyyttä.

Vaalit olivat haastavat, sillä monet ViNOn aktiivit olivat ehdolla ja omat vaalikampanjat veivät aikaa ja resursseja.

Itse tulin ViNOon mukaan vuonna 2008. Lähdin ehdolle puheenjohtajaksi, kun minua pyydettiin ja kannustettiin siihen. Meidän puheenjohtajien apuna oli erittäin hyvä ja aktiivinen hal-litus sekä jäsenistö.

ViNO toi keskusteluun ajan-kohtaisia, relevantteja ja tuoreita näkökulmia. Toisaalta ViNO on selkeästi esillä järjestönä, ei-vätkä puheenjohtajat tai muut toimijat henkilöinä. Verrattuna vaikkapa Vasemmistonuorten Li Anderssoniin, vinolaisista ei tule päivänpolitiikan vakiokasvoja yhtä helposti, sillä vaihtuvuus on

suurta.Kun otimme kantaa pakkoha-

kuun, listasimme paikat, joihin on mahdollisimman vaikea päästä sisään. Silloin tuli puolueelta noottia, että pitikö tämä näin muotoilla. Muutoin yhteistyö puolueen kanssa toimi hyvin.

Aleksi Laine pj 2012

– Vihreät arvot tuntuivat omil-ta jo aiemmin, mutta ViNOon tulin mukaan vasta vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Minua pyy-dettiin ehdolle Turussa ja toimin siellä myös paikallisjärjestön pu-heenjohtajana.

ViNOn puheenjohtajaksi hakeuduin, sillä halusin kantaa vastuuta ja tehdä enemmän jär-jestön eteen. Vuodessa haastavaa oli puheenjohtajuuden ja töissä-käynnin yhdistäminen.

2012 oli varsinainen vaalivuo-si, kun pidettiin sekä presidentin- että kuntavaalit. Kuntavaaleissa tulos oli hieno: vinolaisia pääsi valtuustoihin ympäri Suomea.

Puolueen sisällä olemme vai-kuttaneet hyvin. Erityisesti muis-tan edelliset hallitusneuvottelut, joissa vihreiden ehdot hallituk-seen lähdölle perustuivat ViNOn kokouksessaan laatimaan listaan. Silloin tuntui siltä, että ViNOssa pääsee vaikuttamaan todella isoi-hin asioihin.

Teksti Minna Manninen Kuvat Mikko Kauppinen

Laura Nordström Sini Terävä Hanna Hakko

Amu Urhonen Heikki Korpela Heikki Sairanen Aleksi Laine

8 Rönsy 2/2013

Kehitysyhteystyö kehittyy

Kehityspolitiikassa eletään jännittäviä aikoja niin Suomessa kuin kansainvälisillä areenoilla. Mitkä ovat tuoreen ministerin näkemykset Suomen kehitys-yhteistyöstä ja kansainvälisestä kehityspolitiikasta?

Suomen kehityspolitiikka on muuttunut viime vuosina monin tavoin. Vielä edellisen ministe-rin, Paavo Väyrysen, kaudel-la Suomen kehityspolitiikkaa hallitsi vientiyritysten etujen vaaliminen. Heidi Hautalan ensimmäinen suuri muutos oli se, että johtotähdeksi vaihdettiin ihmisoikeudet. Tämän päätöksen seurauksena hyväksyttiin uusi kehityspoliittinen toimenpideoh-jelma helmikuussa 2012.

Hautala painotti kaudellaan esimerkiksi naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä hauraiden valti-

oiden ongelmiin puuttumista. Suomi onkin pyrkinyt nostamaan rauhan ja turvallisuuden mukaan kestävän kehityksen määritel-mään perinteisten ympäristö-, talous-, ja sosiaalikysymysten rinnalle.

Muuttuuko mikään, kun mi-nisteri vaihtuu? Pekka Haavisto kertoo, että suuriin linjanmuu-toksiin ei ole tarvetta, koska kehi-tyspolitiikassa ja omistajaohjauk-sessa on tehty hyvä pohjatyö.

– Paljon hyvää on pantu liikkeelle. Kehitysyhteistyössä on

otettu käyttöön ihmisoikeuspe-rustainen ja demokratiaa tukeva politiikka, ja omistajaohjauksessa on aloitettu yritysten yhteiskun-tavastuun raportointi.

Haavisto sanoo tuntevansa kehi-tysyhteistyössä lukkarinrakkautta kahteen asiaan. Niitä hän haluaa painottaa aiempaa enemmän.

– Jos voin kehitysministerinä edistää rauhanvälitystä, niin sen mielelläni teen, kertoo YK:ssakin rauhanvälittäjänä toiminut Haavisto.

Toinen hänen sydäntään

lähellä oleva asia on koulutus. Kehitysmaiden opetuksen taso on saanut hänet turhautumaan. Parannettavaa on sekä ammatti-koulutuksessa että korkeakoulu-tuksessa.

– Raivostuttaa, kun joidenkin kehitysmaiden pääkaupungeis-sa näkee korkeakouluja ilman työvälineitä, Internet-yhteyttä tai kunnollista opetuksen tasoa. Opiskelijoiden aika menee huk-kaan.

– Mogadishussa näin turk-kilaisia putkimiehiä ja kysyin heiltä, missä kaikki somali-

Pekka Haavisto nimitettiin kehitysministeriksi 17.10. Haavisto toimi aiemmin kehitysministerinä 1990-luvun lopulla.

9Rönsy 2/2013

putkimiehet ovat. Vastaus oli, että ammatillinen oppilaitos on olemassa, mutta siellä ei ole kos-kaan nähty yhtään putkea.

Haavisto näkee koulutuksen osana laajempaa yhteiskuntake-hitystä. Jos maassa ei ole koulu-tusjärjestelmää, eliitti uusintaa it-seään lähettämällä omat lapsensa kalliisiin kouluihin Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Sieltä he palaavat aikanaan hallitsemaan maataan.

Haavisto muistuttaa, että Suomessa on pystytty ylläpitä-mään vahvaa säätykiertoa. Tätä oppia voitaisiin levittää myös kehitysmaihin.

– Voisiko tästä löytyä Suomelle pidemmän tähtäimen projekti? Tuettaisiin kehitysmai-den koulutusta ja koulutuksen tasoa paikan päällä? Tämä on erityisesti naisten ja tyttöjen ky-symys.

Haavisto toimi kehitysministeri-nä viimeksi vuosina 1995–1999. Hänen kaudellaan tehtiin merkit-tävä uudistus, kun kehitysyhteis-työsäätiöt perustettiin tukemaan kehitysmaiden kansalaisjärjes-töjen hankkeita. Vammaissäätiö Abilis, ihmisoikeussäätiö KIOS ja ympäristösäätiö Siemenpuu ovat edelleen vahvoja toimijoita Suomen kehitysyhteistyökentässä.

– Jotain jatkuvuutta ja py-syvyyttä voi ministeri jättää jäl-keensä, hän myhäilee.

Kehitysyhteistyö ei kui-tenkaan ole enää samanlaista kuin vuosituhannen vaihteessa. Haaviston mukaan kehityspoli-tiikka kytkeytyy yhä enemmän kauppapolitiikkaan ja Suomen muuhun politiikkaan. Kauppa- ja ympäristöpolitiikan tulo myös globaalille agendalle on entistä voimakkaampaa.

Edistystäkin on saavutettu. On kehitysmaita, jotka eivät pian enää ole kehitysmaita. Muun mu-assa Suomen auttama Vietnam on pääsemässä jaloilleen.

– On rohkaisevaa, että ketään ei ole tuomittu köyhyyteen.

Joissakin maissa ei sen sijaan ole juuri tapahtunut kehitystä sit-ten Haaviston edellisen kauden. Haiti, Somalia ja Afganistan ovat agendalla edelleen.

– Kehitys on hidasta. Somalian osalta ilmassa on paljon toiveita rauhanproses-sin tuloksena, ja toivoisin, että Afganistanissa naisten aseman vahvistaminen ja demokratiake-hitys tasapainottaisivat yhteiskun-takehitystä, Haavisto sanoo.

Lähivuosien suuret kysymykset kehityspolitiikassa keskittyvät vuoden 2015 jälkeisiin kehi-tystavoitteisiin. Näitä ns. post-2015-tavoitteita ollaan juuri nyt muotoilemassa YK:ssa. Ne ovat vastaavia, kuin vuonna 2000 hyväksytyt vuosituhattavoitteet, joissa tavoiteltiin esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden puolitta-mista sekä äitiys- ja lapsikuollei-suuden vähentämistä.

Vuosituhattavoitteiden taka-raja on vuoden 2015 lopussa eli niiden saavuttamiseen on aikaa enää alle 800 päivää. Uusista tavoitteista sopimiseen on aikaa yhtä paljon. Tai vähän.

Heinäkuussa YK:n pääsihtee-ri Ban Ki-moon antoi post-2015-tavoitteista väliraportin, jonka mukaan äärimmäinen köyhyys voidaan lopettaa yhden sukupolven aikana. Nykyinen määritelmä on, että ihminen elää äärimmäisessä köyhyydessä, jos hänen tulonsa ovat alle 1,25 dol-laria päivässä.

Haaviston mielestä köyhyyden poistamistavoite on realistinen. Hän korostaa erityisesti naisten ja tyttöjen roolia köyhyyden vähen-tämisessä. Monissa yhteiskunnis-sa ei ole totuttu siihen, että naiset toimivat itsenäisesti tulonhankki-joina. Naisilta puuttuukin usein omistus- ja perimisoikeus.

– Toivon, että post-2015-ta-voitteisiin ihmisoikeudet ja demokratia saataisiin mukaan siten, että yhteiskunnissa kaikki-en voimavarat olisivat käytössä köyhyyden poistamiseksi.

Kun vuosituhattavoitteita muo-toiltiin, Haavisto seurasi neuvot-teluja työskennellessään YK:n ympäristöohjelma UNEP:ssa. Silloin häntä ”sapetti” se, miten huonosti ympäristökysymykset tulivat mukaan.

– Hakkasimme päätä seinään

yrittäessämme saada ympäristöä täysipainoisesti mukaan. Silloin petyimme.

Haaviston mukaan ympäris-tökysymykset pitää huomioida paremmin uusissa tavoitteissa. Monissa kehitysmaissa aloitetaan teollistumista ja ensimmäisiä kai-voshankkeita, joten ympäristön kannalta vastuullisen toiminnan merkitys on suuri. Teknologian siirrolla on taattava, että kehitys-maat pääsevät heti alkuun käsiksi parhaaseen teknologiaan.

– Moni ajattelee, ettei Afrikassa tiedetä näistä mitään, mutta kyllä siellä kysytään tuu-livoimasta, aurinkoenergiasta ja biomassan käytöstä.

– Tämä voisi olla osa Suomen cleantech-vientiä, hän lisää.

Kehitysyhteistyöpiireissä on jo pitkään puhuttu siitä, että pelkkä kehitysapu ei ratkaise köyhyyden ongelmaa. On varmistettava, että eri politiikan alat toimivat joh-donmukaisesti köyhyyttä vähen-tävästi.

Haaviston mukaan johdon-mukaisuudessa on edistytty.

– Yhä enemmän katsotaan kauppaa, kehitystä ja ulkopoli-

tiikkaa yhdessä.Lisäksi Haavisto nostaa esiin

aktiivisten kansalaisten ja kansa-laisjärjestöjen roolin epäkohtiin puuttumisessa.

– Ennen on ajateltu, että ulkopolitiikka on valtioiden toi-mintaa. Monet isot sopimukset, kuten Ottawan maamiinasopi-mus ja rypäleaseet kieltävä Oslon sopimus, ovat kuitenkin lähte-neet kansalaisten aloitteesta.

Haaviston mielestä myös esi-merkiksi kuluttajaliike on viime aikoina aktivoitunut. Internet-verkostoitumisella on ollut tässä merkittävä rooli.

– Nykyisin ulkopolitiikkaa tekevät myös aktiiviset kansalaiset ja kansalaisjärjestöt, ja valtiot jou-tuvat sopeutumaan tähän.

Ammatillinen oppilaitos on olemassa, mutta siellä ei ole koskaan nähty yhtään putkea.

“

Teksti Sarianna MankkiKuvat Laura Kotila (VNK), Milma Kettunen (UM)

Tansanialainen nainen korjaa satoa. Tansania on Suomen pitkäaikaisin kehitysyhteistyökumppani.

10 Rönsy 2/2013

Itä-Pasilan harmauden keskellä lepäävä puutalo, Rauhanasema, on komea näky syksyisessä maisemassa. Se on Aseistakieltäytyjäliiton (AKL) ja Sadankomitean päämaja. Tänään on AKL:n uusien ilta. Ryhmä nuoria istuu sohvilla ja syö ve-gaaniruokaa.

– Poliisikuulustelija oli tosi mukava. Ei tullut rikollinen olo, hymyilee nuori mies Vantaalta.

Otto Absetz, 21, kieltäytyi sekä armeijasta että siviilipalve-luksesta. Nyt hän odottaa kutsua oikeuteen totaalikieltäytyjänä. Suomessa totaalikieltäytyjät tuomitaan joko vankilaan tai kotiarestiin.

Asennosta lepoonYleisen asevelvollisuuden lakkauttamista esittä-vä kansalaisaloite on saanut paljon huomiota. Luopuuko Suomi kohta asevelvollisuudesta?

– Se on järjetön, sivistysval-tioon soveltumaton käytäntö, sanoo filosofian ja psykologian opettaja, kolumnisti Arno Kotro.

– On irvokasta, että Jehovan todistajat saavat vapautuksen irra-tionaalisten myyttien pohjalta, mutta muut eivät saa vapautusta järkisyillä.

Absetz on samaa mieltä: – Miksi toisten vakaumukset

ovat tärkeämpiä kuin toisten? Onneksi ystävät ja sukulaiset

ovat olleet kannustavia. Harvan mielestä tuomio vastaa rikosta. Absetzin mielestä nykyinen ase-velvollisuus on kaiken oikeusta-jun, perustuslain ja ihmisoikeus-sopimusten vastainen.

Paikalla on myös Edistyspuoleen puheenjohtaja Roope Luhtala. Hän esittelee Ohi On -kansa-laisaloitetta asevelvollisuuden lakkauttamiseksi. Hän on yksi aloitteen perustajista. Kampanja, jota ViNOkin tukee, on notee-rattu laajasti sekä mediassa että Puolustusvoimissa.

Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino kirjoitti blogis-saan, että ”turhaakin turhemmat ääriliikkeet ovat käyneet hyökkä-ykseen suomalaisen yhteiskunnan pyhimpiä arvoja ja rakenteita vas-taan. Hansikas on heitetty, joten taistelu alkakoon.”

Kansalaisaloitekampanjan mukaan taas “yleinen asevelvolli-

suus on kansantaloudellisesti kal-lis, epätasa-arvoinen ja realistisia uhkakuvia ajatellen vanhentunut puolustusratkaisu”.

Länsimaissa asevelvollisuudes-ta on pitkälti luovuttu, viimek-si Ruotsissa (2010) ja Saksassa (2011). Keskustelua on käyty Suomessakin, mutta yksipuoli-sesti.

– Vuoden 2010 Siilasmaan raportissa verrataan virheelli-sesti nykyisen asevelvollisuuden kustannuksia kokopäiväisistä so-tilaista muodostettuun armeijaan, vaikka vertailukelpoinen vaihto-ehto olisi vapaaehtoisista koottu reserviläisarmeija, toteaa Luhtala.

Roope Luhtala, Otto Absetz, Kaj Raninen ja Otto Lehto allekirjoittivat aloitteen asevelvollisuuden lakkauttamiseksi.

11Rönsy 2/2013

Vihreä Miesliike on esittänyt yksityiskohtaiset laskelmat siitä, miten vapaaehtoiseen reserviar-meijaan perustuva armeija on mahdollista toteuttaa.

– Olemme julkaisseet excelin, jolla jokainen voi kokeilla oman mallinsa rakentamista ja tämän kustannusvaikutuksia, puheen-johtaja Jukka Jonninen sanoo.

Aseistariisuntaa ja siviilikriisin-hallintaa ajavalle Sadankomitealle asevelvollisuuden lakkauttaminen on hyvä välitavoite. Heilläkin on oma vapaaehtoisuuteen perustuva malli.

Järjestön pääsihteeri Eekku Aromaa ei usko, että armeijoista päästäisiin kokonaan lähivuosina eroon.

– Emme elä sellaisessa harhai-sessa todellisuudessa.

Aromaan mielestä on hienoa, että aloite on herättänyt niin pal-jon keskustelua. Hän huomauttaa kuitenkin, että kerätäkseen 50 000 nimeä aloite tarvitsee paljon vapaaehtoisia.

– Haluaisin tässä välissä kan-nustaa vinolaisia mukaan! ViNO on mukana olevista järjestöistä ainoa, jolla on paikallisverkosto. Vihreät nuoret ovat sikäli avain-asemassa.

Asevelvollisuuskeskustelussa on kyse kansallisista myyteistä.

– Suomalaiset ajattelevat, että me pelastumme, jos voimme antaa uhrin isänmaan puolesta. Kansa on valinnut asevelvolli-suusikäiset pikkupojat uhreiksi sodan alttarille. Pikkupoikien uhraaminen on kummallinen kansalliseen mytologiaan liittyvä riitti, sanoo Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeri-tusprofessori Timo Airaksinen.

– Kävin armeijassa, koska halusin nähdä, miten systeemi toimii sisältäpäin. Ongelma on armeija ja sota – ja ihmisen poh-jaton väkivalta. Meidän pitäisi pyrkiä koko ajan rakenteellisen

väkivallan purkamiseen.Aromaa korostaa samaa: – Rauhantyössä tarvitaan

kaikkia mahdollisia keinoja kas-vatuksesta aseistariisuntaan.

Aloitteeseen sisältyy rakenteelli-sen väkivallan purkamisen lisäksi rakenteellisen epätasa-arvon pur-kaminen.

– Mitä mahtaa miettiä se, joka asentaa nuoreen mieheen jalka-pantaa rikoksesta, johon toinen sukupuoli ei edes voi syyllistyä? Arno Kotro ihmettelee.

Jotkut haluavat ratkaisuk-si tasa-arvon nimissä naisetkin armeijaan. Ohi On -kampanjan mielestä pitäisi kuitenkin lakata tuijottamasta ihmisten haarovä-liin ja maksaa kunnon palkkaa armeijaan valikoituville vapaaeh-toisille, sukupuolesta riippumat-ta.

Jää nähtäväksi, voiko Ohi On -kampanja kokonaisuutena olla osa suurempaa asenteellista muutosta.

Allekirjoita kansalaisaloite ase-velvollisuuden lakkauttamiseksi: www.ohion.fi!

Olemme uusia vinolaisia. Mietimme mikä saa ihmiset tule-maan mukaan toimintaan.

– Minua kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat. Olin miet-tinyt luonnollisinta väylää poliittiselle innokkuudelleni, ja päädyin siihen, että Vihreä arvomaailma on varsin lähellä omia aatteitani, Touko kertoo

– Olen opiskeluideni aikana ollut mukana lehdenteossa päätoimittajana, joten tuntui luontevalta osallistua Rönsyn toimintaan, hän jatkaa

Ari tunsi kutsumusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen koko nuoruutensa, mutta oli etsinyt oikeaa tapaa vaikuttaa.

– Tarvitsin jotain fiksua tekemistä lukion jälkeen. Toiminnasta pitävänä ihmisenä osallistuin Pekka Haa-viston presidenttikampanjaan tohinalla, Ari kertoo.

– Samalla päätin perustaa Keski-Uudellemaalle VINOn paikallisyhdistyksen, joka vielä vakiinnuttaa toimintaansa. Nuorten huono yhteys yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ärsyttää, ja yhdistyksen perustaminen oli teko asian paran-tamiseksi.

Touko muistelee, että hän ei halunnut kasata itselleen eikä järjestön toiminnalle liian suuria ennakkopaineita.

– Osallistuin tämän vuoden Vihreiden nuorten väenta-paamiseen ja voin suureksi iloksi todeta, että tapahtuma oli sosiaalialan ammattitermein ”voimaannuttava” kokemus! Oli mahtavaa osallistua keskusteluun ja tavata muita aktii-visia nuoria.

– Toivoisin omalta osaltani, että pystyisin tarjoamaan nykyisellä ja tulevalla panoksellani jotain pientä tai suurem-paa hyvää ja sitä peräänkuulutettua ”maailmanpelastamis-ta”, Touko summaa lopuksi.

Uutena ViNOssa

Kansa on valinnut asevelvolli-suusikäiset pikkupojat uhreiksi sodan alttarille.

“

Teksti Otto Lehto Kuva Tiia Sainio

Touko Niinimäki, Ari Kaukiainen

Oletko kyllästynyt leikkimään puolueetonta maailman vääryyksien edessä?

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminenSosiaalinen oikeudenmukaisuusDemokratiaAvoimuusMaksuton koulutus

Liity jäseneksi jo tänään!www.vino.fiwww.facebook.fi/vihreatnuoret

12 Rönsy 2/2013

ja ihmiskauppaan puuttuminen on entistä hankalampaa. Ruotsin mallin kritiikki on noussut pin-nalle myös Suomessa oikeusmi-nisteriön selvityksen myötä.

Selvitystä on kritisoitu suppe-udesta. Vapaaehtoisia seksityön-tekijöitä ei haastateltu selvitystä varten, vaikka Pro-tukipiste tarjo-si mahdollisuutta tähän.

Heinäkuussa 2012 YK:n AIDS-komissio julkaisi raportin, jossa suositetaan vapaaehtoisen seksin myynnin ja oston lail-listamista. Raportissa tartutaan Ruotsin malliin, jota kuvataan seksityöntekijöitä uhriuttavaksi ja sosiaalisesti leimaavaksi. Raportin mukaan seksin oston täyskielto on heikentänyt seksityöntekijöi-den asemaa Ruotsissa.

“Mitä jos sinun lapsesi halu-aisi harjoittaa prostituutiota?” Klassinen kysymys siivossa muo-dossa. Seksityöntekijä todella kantaa huonon naisen leimaa.

Sukupuolentutkija Julietta Hua puhuu “kunnioitettavista” ja “kelvottomista” prostituoiduis-ta. Kunnioitettava seksityöläinen tekee seksityötä vain pakonalai-sena, kun taas rahaa hankkiak-seen vapaaehtoisesti seksityötä tekevää pidetään kelvottomana. Naisen oikeus omiin ansioihinsa ja seksuaaliseen itsemääräämiseen kyseenalaistetaan.

Seksin oston kriminalisoinnin myötä asenneilmapiiri vain kove-nee. Sosiaalinen stigma ei katoa.

Ei katoa prostituutiokaan. Sille luodaan tilaa siellä, minne lain koura ei ulotu. Lisäksi ostajat

Seksityöläiset lakien armoillaSeksityöntekijöiden asema ja oikeudet ovat olleet ta-petilla Euroopassa viime vuosina. Suomessakin prosti-tuutioon ollaan jälleen puuttumassa lainsäädännöllä. Tämä ajaa vapaaehtoisesti seksityötä tekevät ahtaalle.

Oikeusministeriön tuoreessa selvityksessä arvioidaan vuonna 2006 voimaan tullutta säännös-tä seksin ostamisesta. Tuolloin Suomessa kiellettiin paritus ja seksin ostaminen alaikäiseltä tai ihmiskaupan uhrilta.

Selvityksessä todetaan, että nykyinen lainsäädäntö on riittä-mätön. Sen mukaan ihmiskaup-paa suitsittaisiin tehokkaammin seksin ostamisen täyskriminali-soinnilla, joka on voimassa esi-merkiksi Ruotsissa.

Muihin EU-maihin verrattuna Suomen seksityölainsäädäntö on ollut keskikastia. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) kan-nattaa meillekin Ruotsin mallia, sillä nykylainsäädäntö ei riitä vas-taamaan ihmiskaupan haasteisiin.

Mutta pureeko seksin os-ton täyskielto ihmiskauppaan? Ruotsin mallia on kritisoitu siitä, että se leimaa kaikki seksityön-tekijät uhreiksi ja siirtää pros-tituution tilastoista maan alle. Tällöin apu ei saavuta tarvitsijaa

ja myyjät eivät uskalla ilmoittaa ihmis-kauppatapauksista eteenpäin sanktioi-den ja muiden seurausten pelossa.

Kuka tässä oikein voittaa? Ruotsin mallista tehtyjen tutkimusten mu-kaan valoisa puoli on se, että ihmis-kauppa on tilastojen mukaan vähen-tynyt. Toiset tilastot tosin kertovat ihmiskauppa prostituution kasvusta naapurimaissa. Loput tapaukset liene-vät piilossa, lain ulottumattomissa.

Populististen heittojen ja ihmis-kauppaan takertumisen sijaan keskus-telua tulisi käydä yksilön ruumiillisen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Onko oikein kieltää kategorisesti kaik-ki seksityö siksi, että alalla on ihmis-kauppaa?

Samaa periaatetta noudattaen tulisi kriminalisoida myös marjojen osto ja rakennusfirmat.

Pohjoismaissa lainsäätäjien asenteet seksityötä kohtaan ovat kiristyneet. Poikkeuksena on Tanska, joka laillisti seksin myynnin ja oston ja kielsi parituksen vuonna 1999. Samana vuonna Ruotsissa säädettiin seksin oston täyskielto.

Ruotsin malli oli tuolloin ainutlaatuinen, sillä seksin myyminen jäi rikoslain ulkopuolelle. Norja ja Islanti ottivat Ruotsin mallin käyttöön vuonna 2009. Islannissa on sittem-min sovellettu yhtä Euroopan tiukinta seksityölainsäädäntöä: seksin oston ohella myös strippausesitykset on lailla kielletty.

EU-maissa seksityölait on säädetty kansallisella tasolla. Kaikissa jäsenmaissa on kielletty lapsiprostituutio, pakotettu prostituutio ja ihmiskauppa. EU-maiden liberaalein seksi-työlainsäädäntö löytyy Saksasta, Hollannista, Latviasta ja Kreikasta, joissa prostituutio ja paritus ovat laillisia, joskin säädeltyjä elinkeinoja.

Seksin osto ja myynti on laillista, mutta paritus on kiel-letty Suomen tavoin Virossa, Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Espanjassa. Monissa Itä-Euroopan maissa, esimerkiksi Liettuassa ja Romaniassa, prostituutio on laiton elinkeino, mutta lakia valvotaan vaihtelevasti.

Seksitöissä maan tavalla

Apu ei saa-vuta tarvitsi-jaa ja ihmis-kauppaan puuttuminen on entistä hankalampaa.

“

Teksti Jenna Jokinen Kuvat WisconsinartJenna Jokinen

13Rönsy 2/2013

Kirjoita yn

1

Rönsy 1/2012

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry:n ViNOn poliittinen aikakauslehti

Demokratia,so lastseason?

1/2012

1

Rönsy 2/2012

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn poliittinen aikakauslehti2/2012

1

Rönsy 3/2012

3/2012

Pelastetaankunnat!

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn poliittinen aikakauslehti

1

Rönsy 4/2012

Materialisminpaluu

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto

ViNOn poliittinen aikakauslehti4/2012

Asuuko sinussa pieni toimittajanalku? Tai oletko jo kokenut

kirjoittaja? Onko sinulla hyvä juttuidea, josta sormet syyhyävät kirjoittamaan tai kuvittamaan?

Liity siis Rönsyn toimittajiin ottamalla yhteyttä päätoimittajaan (paatoimittaja@vino.fi ). Toimi-

tuskunta työskentelee sähköpostitse ja Face-bookissa ja kokoontuu kasvokkain muutaman

kerran vuodessa.

Kirjoitamme merkittävistä asioista, kriittisellä asenteella.

Liity joukkoon.

Rönsyyn voi kirjoittaa kuka tahansa vinolainen tai vinolaiseksi itsensä tunteva.

Rönsy ilmestyy jatkuvana verkkolehtenä sekä muutaman kerran vuodessa paperiversiona.

Molempiin kaivataan kirjoittajia, kuvaajia ja kuvittajia.

www.vino.�i/ronsy

ViNOn periaateohjelmaa lainaten: “Ihmisille on taattava oikeus seksityöhön laillisessa ja turvallisessa ympäristössä.”

Prostituutio ei ole ainoa seksityön muoto.

14 Rönsy 2/2013

Suomen mepit eivät parlamentis-sa edusta esimerkiksi kokoomusta tai demareita, vaan EU:n laajuisia europuolueita. Nyt on hyvä hetki kerrata, mitä puolueita, eli euro-kielessä ryhmiä, parlamentista löytyykään.

Euroopan kansanpuolue (EPP, 36%)

Suurin ryhmä, joka on imaissut Suomesta itseensä kokoomus-laiset ja kristillisdemokraatit. EPP hamuaa suurimman ryh-män paikkaa myös ensi vuonna. Suurimpana se pääsisi valitse-maan komission puheenjohtajan. Eurooppa-neuvostossa enemmis-tö EU-päämiehistä – esimerkiksi liittokansleri Angela Merkel – on

Europuolueiden lyhyt oppimäärä

Seuraavat eurovaalit ovat ensi vuoden toukokuussa, ja vaalitaisto on jo alka-nut. Mitkä ovat europuolueiden lähtö-asemat tulevissa vaaleissa?

EPP:n jäsenpuolueista, joten EPP saisi vahvan otteen koko unionis-ta ja sen tulevaisuudesta.

Sosialistien ja demo-kraattien ryhmä (S&D, 25%)

Suomen demarien europuolue, joka ei juuri eroa äänestyskäyttäy-tymisellään EPP:stä. Ajatuspaja Organization for European inter-state cooperationin tutkimuksen mukaan EPP ja S&D äänesti-vät 97 prosentissa kysymyksistä samoin. Valta onkin keskittynyt valiokuntiin, joissa päätökset hiotaan valmiiksi niin, että kaksi suurinta puoluetta pääsevät jyrää-mään ne läpi. Koska aina osa me-peistä äänestää ryhmän vastaises-

ti, varmistetaan usein etukäteen ALDEn tai Vihreiden tuki.

Liberaalidemokraattien liitto (ALDE, 11%)

Kaksi niinkin erilaista puoluet-ta kuin Keskusta ja RKP istuvat samassa ryhmässä. ALDE on pie-nestä koostaan huolimatta ollut äänestyksissä voittajien puolella useammin kuin S&D. ALDElla on vaa’ankieliasema S&Dn ja EPPn välillä, mihin perustuu komissaari Olli Rehnin toive päästä ALDEn kärki ehdokkaaksi komission johtoon. Jos EPP ja S&D päätyvät lähestulkoon ta-sapaikkoihin, saattaa komission puheenjohtajan paikka lipsahtaa ALDElle.

Vihreät / Euroopan va-paa allianssi (8%)

Avoimen päätöksenteon ystä-vinä Vihreät järjestävät netti-äänestyksen kärkiehdokkaistaan. Äänestää voi 10.11.2013-

28.1.2014. Äänioikeus on kaikilla vähintään 16-vuotiailla EU-kansalaisilla. Tässä on siis mahdollisuus vaikuttaa, vaikka äänioikeutta eurovaaleissa ei vielä olisi.

...ja ne loput:

Euroopan konservatiivit ja reformistit (7%) – Patamusta konservatiiviryhmä, josta noin puolet on antifederalistisia britti-konservatiiveja.

Vasemmiston konfederaa-tioryhmä (5%) – Tänne Vasemmistoliitonkin meppi kuuluisi, jos olisi päässyt viime vaaleissa läpi.

Vapaa ja demokraattinen Eurooppa (4%) – Rääväsuisen brittimeppi Nigel Faragen joh-tama poppoo, johon myös persut kuuluvat. Saattaa eurokriisin an-siosta aiheuttaa tulevissa vaaleissa jytkyn.

Sitoutumattomat (4%) - Meppienkin joukossa on poruk-kaa, joka ei kykene yhteistyöhön muiden kanssa. Ryhmättöminä käytännössä jääneet päätöksente-on ulkopuolelle.

Päätökset hio-taan niin, että kaksi suurinta puoluetta pääsee jyräämään ne läpi.

“

Teksti Jenni Stenman Kuva Luise Limoncina

Parlamenttitalon edessä Brysselissä mielenosoitukset ovat tavallinen näky.

15Rönsy 2/2013

Ennusmerkit eivät ole hyvät. Ilmastovirkamiesten ja -aktivis-tien vuosittaiset kokoontumisajot järjestetään Varsovassa, eikä isäntämaa ole kunnostautunut ilmastopolitiikassa. Puola tuottaa 90 prosenttia sähköstään kivihii-lellä, joten maa tuskin kannustaa neuvottelijoita tuloksiin.

Viimevuotisia neuvotteluja pidettiin laajasti epäonnistuneina. Qatarin Dohassa maat sopivat, että uudet, kaikkia maita koske-vat tavoitteet lyödään lukkoon viimeistään Pariisissa 2015. Ne tulisivat voimaan vasta 2020. Esimerkiksi Leo Straniuksen mukaan Dohan ilmastokokous oli “liian vähän, liian myöhään”.

Tänä vuonna on tärkeitä asioi-ta pöydällä. Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n johtaja Rajendra Pachauri näkee kaksi olennaista kysymystä. Pitäisikö ilmaston lämpenemisen ylärajaa koskeva tavoite laskea kahdesta asteesta 1,5:een? Entä millaisia päästövähennysvelvoitteita kehi-tysmaille asetetaan 2020 voimaan tulevassa sopimuksessa?

Lämpenemisen hidastaminen kahteen asteeseen on melkein-pä ainoa asia, josta valtiot ovat yhtä mieltä. On toki hienoa, jos ne päättävät laskea tavoitetta. Nykytahdilla ilmasto kuitenkin lämpenee pahimmillaan yli viisi astetta tällä vuosisadalla.

Jos valtiot eivät pikaisesti sovi isoista ja nopeista päästövähen-nyksistä, puolitoista astetta jää kahden asteen tapaan pelkäksi numeroksi.

Kehitysmaat luonnollisesti vastustavat itselleen asetettavia tavoitteita. Kiinan ja muiden

nousevien talouksien vaatimuksil-ta on kuitenkin pudonnut pohja, kun niiden päästöt ovat kasvaneet valtavasti.

Tiukka jako kehittyneisiin maihin, joilla on velvoitteita ja kehitysmaihin, joilla ei niitä ole, ei monen mielestä olekaan enää perusteltu. Todennäköisesti ke-hitysmaille asetetaan jonkinlaisia velvoitteita. Neuvotteluista ei tule helppoja.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt vaativat, että 2015 saavutettava sopimus on kattava, sitova ja oi-keudenmukainen.

– Varsovassa on saatava tu-loksia erityisesti kehitysmaille annettavan ilmastorahoituksen suhteen, sanoo Kepan kehitys-poliittinen asiantuntija Henri Purje.

Kehittyneet maat ovat lu-vanneet rahoittaa kehitysmaiden ilmastotoimia 100 miljardilla dollarilla vuodessa tällä vuo-sikymmenellä, mutta maiden välinen taakanjako on vielä koko-naan päättämättä.

– Ilmastonmuutoksen tor-juntaan ja siihen sopeutumiseen vaadittavia varoja ei pidä ottaa kehitysyhteistyöbudjetista, kuten Suomessa ja monissa muissa maissa on tehty, lisää Purje.

Kansalaisjärjestöjen mukaan rikkaat maat ovat jo käyttäneet oman päästökiintiönsä monin-kertaisesti. Oikeudenmukaisen taakanjaon nimissä niiden tulisi sitoutua vähentämään päästöjä radikaalisti ja nopeassa aikatau-lussa.

Purjeen mukaan tämä tarkoit-taisi Suomessa vähintään 40 pro-sentin vähennyksiä vuoteen 2020

mennessä ja 95 prosentin vähen-nyksiä vuoteen 2050 mennessä.

– Pelissä on ihmiskunnan tulevaisuus, ja elämme jo jatko-ajalla.

Voiko Varsovasta sitten odottaa tuloksia? Purjeen mukaan ainakin pieniä askelia.

– Moninkeskeinen sopiminen YK:n puitteissa on haastavaa, ja

valtioiden linjauksiin vaikutta-vat monet tekijät sisäpoliittisista väännöistä valtasuhdepeleihin. On kuitenkin mahdollista, että ilmastorahoituksen osalta Varsovassa päästään aidosti eteen-päin.

Valtiot väittelevät jälleen siitä, kuka vähentää päästöjä, kuinka paljon ja kuka sen maksaa. Voiko tämänvuotisilta neuvotteluilta odottaa enempää kuin aiemmilta?

Ilmastoneuvottelut ontuvat

Teksti Sarianna Mankki Kuva Kris Krüg

IPCC:n johtaja Rajendra Pachauri

Otsikko loremLorem ipsum22.6.2012 HELSINKI loremLorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Aliquam rutrum pellentesque quam non varius. Aliquam euismod sollicitudin orci, in con.

Sed mollis placerat libero, et tristique ipsum commodo a. Donec elem

tum tempus orci eu commodo. Proin vestibulum erat id massa cursus

porttitor. Nulla eu nibh magna, non auctor elit. Phasellus ornare dolor.

Mauris gravida nulla velit. Nam molestie tristique pe.

nuhevi.net

NOSTOPALLO LOR-EM IPSUMKymmenen kesää

Liitosusien eteen Luonto kiittää

Onnea 10-vuotiaalle ViNOlle!

16 Rönsy 2/2013

Norjan vihreä voitto Teksti ja kuvat

Petra Kosonen

”Seuraava asema, Stortinget”, sanoi vihreä vapaaehtoinen kovaan ääneen. Metrosta poistuttiin hurraten. Stortinget tarkoittaa norjaksi eduskuntaa.

Mies ajaa polkuautolla Bergenin keskustassa mainostaen vihreitä.

Gallupit lupailivat De Grønnelle ensimmäistä kertaa pää-syä Norjan eduskuntaan, stortingetiin. Vihreät tekivät lä-pimurtonsa paikallisissa vaaleissa 2011 ja samaa odotettiin syyskuun valtakunnallisissa vaaleissa. Vihreät saikin ensim-mäisen edustajansa parlamenttiin.

17Rönsy 2/2013

Tulevaisuus on vihreän politiikan kulmakivi. Puhumme jatkuvasti siitä mitä tapahtuu, jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä. Emme kuitenkaan usein pohdi omaa tulevaisuut-tamme. On aika kurkistaa kristallipalloon ja katsoa miltä vihreät näyttävät 25 vuoden kuluttua vuonna 2038.

Olen seurannut jonkin verran sci-fi -sarjoja veljeni kans-sa. Kerran kirjoitin horoskoopin. En siis väitä, että olisin mikään ennustaja. Siksi keräsin ihmisten mielipiteitä tule-vaisuudesta. 44 rohkeaa vihreää vastasi kyselyyni. Niiden ja oman aivotyöni tuloksena syntyi seuraava katselmus vihrei-den tulevaisuuteen.

Ennen kuin voimme edes sohaista aiheita vihreästä presi-dentistä tai eduskuntavaalivoitosta, on pohdittava, onko koko puolue olemassa tulevaisuudessa. Politiikka on kehit-tynyt ja muuttunut harmittavan hitaasti viime vuosikym-meninä. Seuraavat 25 vuotta kulunevat samaan tahtiin ja nykymuotoinen puoluepolitiikka säilyy.

Myös vihreillä on tulevaisuudessa paikkansa. Teemamme koetaan niin vahvoiksi, että niille on kysyntää. Vaikka muut puolueet koettavatkin tunkea tontillemme, eivät ympäristö-kysymykset nouse muiden agendalla riittävän korkealle, että ne ohittaisivat vanhat perusteemat. Tulevaisuuden puolueis-ta yksi on vihreät.

Vihreiden paikkaa puoluekartalla ei taida tietää kukaan edes tänään. Edelleenkin jatkuu vääntö siitä, olemmeko puisto-osasto vai taistolaiskerho. Jatkossakin olemme edellä, mahdollisesti jopa entistä liberaalimpana.

Vihreiden menestyksestä ja teemoista ollaan montaa mieltä. Useimmat ovat optimisteja ja luottavat puolueen kasvuun. Suurempaa kannatusta povataan etenkin kunta-vaaleissa.

Pessimismiä lienee kuitenkin se, että monet uskovat menestyksen takana olevan kansan herääminen vihreisiin teemoihin lisääntyvien ympäristökatastrofien takia.

Vanhoista teemoista vihreät eivät luovu. Ympäristö, rau-ha ja yhdenvertaisuus tarvitsevat puolustajia myös tulevai-suudessa.

Uusiksi tai entistä vahvemmiksi teemoiksi noussevat talous ja tiede. Radikaali avoimuus, aineeton tuotanto ja suora demokratia ovat myös mahdollisia vihreän politiikan voimasanoja tulevaisuudessa.

Tulevaisuuden pohdinta muuttuu melkoisesti, jos Euroopan unionin liittovaltiokehitys edistyy ennakoi-tua nopeammin. Jos Suomi onkin osavaltio Euroopan

Yhdysvalloissa, on paikallispolitiikan rooli varmasti hieman erilainen.

Nykyiset nuoret vihreät ovat varmasti in-nolla rakentamassa liittovaltiota, jos ja kun vallankahvaan pääsevät.

Yksi vastaaja halusi kuolla, ennen kuin se paska tapahtuu. Toiset puolestaan usko-

vat, että nuorvihreät ovat entistä parempia sillanrakentajia ja tuovat politiikkaan

asiaosaamista eri aloilta. Niin, ja kannattavat vielä luku-

määräneutraalia avioliittolakiakin, peijakkaat.

Minne olemme menossa?

Miikka Keränen

Miljøpartiet De Grønne perustettiin 1988. Puolueella ei ole virallista johtajaa.

Ruotsista saapuneet vapaaehtoiset lähettivät vihreiden vaalilehtisiä ensimmäistä kertaa äänestäville.

Oslon keskustassa jaettiin vihreiden vaalimainoksia sloganilla ”ajattele uudella tavalla, äänestä vihreitä”.

Vanha kännykkäni hajosi palvel-tuaan monta vuotta. Myynnissä on nykyisin niin kulutusseksik-käitä puhelimia, että aloin heti miettiä, millaisen uuden ja kiiltä-vän puhelimen hankkisin.

Toisaalta mietin: minulta löy-tyy toinen vanha puhelin. Miksi tarvitsisin uuden, kun voin hoitaa kaiken tarvittavan vanhalla mal-lilla, jolla pääsee myös tarvittaessa nettiin. Viihdearvoa puhelimella on vähemmän, mutta so what.

Uudet kännykät ovat hävyttö-män kalliita. 600 euron hintaa on hankala perustella. Myyntimäärät ovat huimia verrattuna vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen,

Kun mikään ei riitä

Elektroniikkateollisuus tuottaa meil-le kallista jätettä. Sitä rahdataan kehitysmaihin säilytettäväksi ja hyö-dynnettäväksi.

Elektroniikan elinikä on nykyisin lyhyt myyn-tipaineiden ja heikkojen osien takia.

“

ja puhelinten hinnat ovat kulu-tuksen myötä katossa. Katon ja lattian väliin mahtuu kuitenkin paljon ilmaa.

Elektroniikan elinikä on nykyisin lyhyt myyntipainei-den ja heikkojen osien takia. Esimerkiksi akut ovat lyhytkes-toisia, eikä niitä voi vaihtaa.

Nykyajan elektroniikkaan käytetään paljon arvometalleja: maametalleja, kultaa ja raskaita metalleja. Suuren kulutuksen takia tulevaisuus on monien metallien suhteen synkkä: parissa vuosikymmenessä olemme käyt-täneet tunnetut lähteet loppuun

suurimmasta osasta metalleja. Kiina esimerkiksi tuottaa 97 % maametalleista, ja on alkanut rajoittaa niiden vientiä.

Elektroniikan ekologinen selkäreppu on raskas, mikä johtuu louhittujen metallien harvinaisuudesta maaperässä. Elektroniikan valmistuksen eko-loginen selkäreppu on kaksin-kertainen käytön aiheuttamaan verrattuna, ja metallien hinnat nousevat jatkuvasti.

Tämän vuoksi metallien kierrätys on enenevissä määrin sekä tarpeellista että kannattavaa. Elektroniikkajätettä voikin kier-rättää helposti.

Tästä huolimatta elektronii-kan kierrätysaste on Suomessa harmillisen pieni, vaikka kierrätys on maksutonta. Kierrätysasteen kehitys on hyytynyt - jopa kään-tynyt laskuun. Viime vuosina Suomen ohi ovat European Environment Agencyn vertailu-raportissa pyyhältäneet mm. Iso-Britannia, Irlanti, Italia, Ranska ja Espanja, jotka eivät ennen ole olleet hanakoita kierrättämään.

Elektroniikan kulutuskulttuuri ja kierrätysaste ovat täysin kestä-mättömällä pohjalla. Kehityksen suuntaa on muutettava. Muutosta toivoessa ei kuitenkaan pidä osoitella muita, vaan katsoa peiliin.

Miksi suomalaiset ovat väsyneet kierrättämiseen? Kierrätysketju

Elektroniikkajätteen kierrätysaste on pieni, vaikka jätteen hyödyntäminen on taloudellisesti kannattavaa.

19Rönsy 2/2013

Helsingin sanomissa julkaistiin 3.9. uutinen lasten päi-väkodin ja liikunta- ja toimintarajoitteisten ryhmäkodin yhdistämisestä kesän aikana Helsingin Haagassa.

Samasta rakennuksesta löytyy nyt 20 asuntoa ryhmäko-din asukkaille, jotka ovat muuttaneet Haagaan laitoshoi-dosta. Päiväkotipuolella toimii 90 lapsen päiväkoti.

Not in my backyard, tai tuttavallisemmin NIMBY, on nykypäivään istuva ilmaisu, joka tarkoittaa ihmisten lähi-alueille epämiellyttäviksi koettujen hankkeiden vastustamis-ta.

Yksi viimeaikaisimmista NIMBY-tapauksista on kohua herättänyt liikunta- ja toimintarajoitteisten nuorten asun-tolan rakennuttaminen Espoossa. Lähialueilla asuvat ovat voimakkaasti vastustaneet hanketta.

Vastaliikkeenä NIMBY-ilmiölle löytyy yksiselitteinen YIMBY, eli yes in my backyard. Elokuussa Espoossa järjes-tettiin Yes In My Backyard -juoksu- ja kävelytapahtuma, joka oli järjestäjän sanojen mukaan hyväntekeväisyysta-pahtuma Espoon kehitysvammaisten virkistystoiminnan tukemiseksi.

Kyseinen tapahtuma keräsi paikalle runsaasti ihmisiä, jotka halusivat osallistumisellaan ja lahjoituksillaan viestiä solidaarisuutta ja tukea kanssaihmisten hyväksymiseksi.

Tapahtuman kokonaistuotto lahjoitettiin Espoon kau-pungin Riilahden toimintakeskuksen asiakkaiden virkistys-toimintaan.

Entä aluksi mainittu Haagassa suoritettu palvelukokeilu? Päiväkodin johtaja Marjo Virtanen toteaa, että kokeilu on jo onnistunut yli odotusten. Ryhmäkotilaiset ja päiväkodin lapset kohtaavat toisensa arjessa erilaisten tapahtumien ja ohjelmien kautta.

Kirjoituksesta paistaa hyvin läpi nimenomaan lasten avoin suhtautumistapa ja hyväksyntä, joka lämmittää mieltä ja sydäntä.

Alati yksilö- ja kilpailukeskeisemmässä yhteiskunnas-samme on mahtava ja korvaamaton etu, että opetamme lapsillemme hyväksyntää ja yhteisöllisyyttä toisten ihmisten parissa.

Kaikki olemme erilaisia, mutta kaikki olemme silti ih-misiä ja tarvitsemme toisiamme. Yhdessä olemme vahvem-pia!

Takapihalta tilaa!

Teksti Ari Kaukiainen Kuva Solarbotics Touko Niinimäki

lähtee kuluttajasta itsestään, eivätkä jätteet päädy lajitteluun ellei niitä itse jaksa sinne kantaa.

Samalla voi miettiä oma-kohtaisesti, mitä kaikkea roinaa elämässä tarvitsee. Etkö saa itseäsi viihdytettyä ilman, että omistat älypuhelimen, tabletin, tietoko-neen ja pelikonsolin?

Tunnustan itse olleeni nuo-rempana jonkin sortin tekniikka-riippuvainen, ja luulin tarvitse-vani kaikenlaista roinaa ollakseni tyytyväinen. Nykyisin enem-mänkin kaikki turha roina vain harmittaa olemassaolollaan.

Elämän suurimmat kokemuk-set löytyvät mielestäni muualta kuin netistä, eikä kaikkia koke-muksia tarvitse tallentaa puheli-men kameralla. Omat verkkokal-vot riittävät.

Onnea 10-vuotiaalle ViNOlle!

Johanna Karimäki

Ulkona on kylmä. Muistakaa villahousut ja pipo! Tuija-täti B.

Puolue tarvitsee nuorisojärjestön, joka uskaltaa unelmoida, vaatia ja haastaa. Onneksi meillä on sellainen. Onnea ja taistelumieltä! Me nyky-ViNOn perustajat kymme-nen vuoden takaa olemme ylpeitä.

Elämän suurimmat kokemukset löytyvät mielestäni muualta kuin netistä.

“

Lasse Miettinen puoluesihteeri

Tuomo Pietiläinen ja joukko Tampereen yliopiston journa-listiikan opiskelijoita julkaisivat syyskuussa Björn Wahlroosin epävirallisen elämäkerran. Taustalla on lukuisia haastat-teluita, joista osa nimettöminä annettuja. Wahlroosilta itseltään ei saatu haastatteluja.

Kirja kertoo, missä Wahlroos kasvoi, miten rikastui ja millaista valtaa hän Suomessa käyttää. Se piirtää Nallenakin tunnetusta miljonääristä ristiriitaisen hah-mon, joka on usein mennyt vastakarvaan tavanomaisen kanssa.

Vaikka sosialistinen aate on miehestä lähtenyt, kirja antaa Wahlroosin arvomaail-masta tämän omia ulostuloja monipuolisemman kuvan. Sitä onkin kiinnostava peilata Wahlroosin omaan viimevuo-

Viisi nalleatiseen tekeleeseen Markkinat ja demokratia – loppu enemmistön tyrannialle.

Elämäkerta luo monia jatku-moja Wahlroosin elämässä. Ura vie erilaisiin tehtäviin, mutta sama elitismi näkyy niin profes-sorin suhtautumisessa oppilai-siinsa, johtajan suhtautumisessa alaisiinsa kuin liberaalin herras-miehen lausunnoissa julkisuu-dessa.

Kysymykseksi jää, onko Wahlroosin persoona aina ollut yksi ja sama vai onko esimerkik-si äärilibertaareihin ajatuksiin tutustuminen opiskeluaikoina muuttanut miestä perustavanlaa-tuisesti. Käyvätkö hänessä sotaa useat eri ideologiat? Kirjasta on tunnistettavissa ainakin viisi eri-laista nallukkaa:

1. Partiolaisnalle on välkky kaveri, joka nousi nopeasti itse-ään vanhempien ja kokeneempi-

en pariin. Johtamistaitoja hän hakee myöhemmin myös reserviupseeri-koulusta, jonka oppeja

sittemmin usein kehuu. Häntä eivät kiinnosta prenikat, vaan oleskelu luonnossa ja keskuste-lut tovereiden kanssa.

2. Aktivistinalle vastustaa auktoriteet-

teja ja soittaa kitaraa Passives-yhtyeessä. Hänet

löytää valtaamasta Vanhaa ylioppilastaloa tai polttele-

masta pilveä muiden taistolaisten kanssa. Aktivistinalle hylkää mui-den tarjoamat itsestäänselvyydet. Mielipiteille pitää olla perustelut.

3. Professorinalle näkee vir-heitä aktivistinallen ajattelussa. Hän hakee kokemusta rapakon takaa, intoilee vapaista markki-noista ja laatii kollegoineen tut-kimuksia rahoitusmarkkinoista. Hänen ajattelunsa on elitististä: joka ei hänen vaatimustasolleen yllä, voi syyttää siitä itseään.

4. Johtajanalle työskentelee ahkerasti ja säntillisesti. Hänen elämänsä pyörii rahan ympärillä. Sitä tehdään ensin muille ja myö-hemmin yhä enemmän itselle. Jos hän ei ole maan rikkain mies, niin sentään kärkijoukoissa. Vielä joskus hän haaveilee valloittavan-sa maailman.

5. Herrasnalle pukeutuu hie-nosti. Hän järjestää juhlia, joihin kutsutaan koko kansan kerma ja jopa naapurimaan kuninkaal-lisia. Koko kansan presidentti Halosella juhliin ei kuitenkaan ole asiaa.

Aktivistinalle varmaan inhoaisi niin herra- kuin johtajanalleakin. Elämäkerralle hän antaisi kolme tähteä, sillä se on kiinnostavaa luettavaa, joka menee syvälle nalleuden ytimeen. Laajempaa yhteiskunnallista synteesiä se ei lukijalle kuitenkaan tarjoa.

Arvosana: 3/5

Teksti Simo Raittila Kuva Arsi Alenius

Opi, perehdy ja kyseenalaista! Tilaa Vision julkaisut verkosta: www.visili.

Oulussa la 14.12.2013Kirkkotorin koulutuskeskus, Asemakatu 5

Helsingissä la 18.1.2014Vision koulutustila, Fredrikinkatu 33 B

VIHREÄ JÄRJESTÖPÄIVÄ

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.visili.

Yhdistysdemokratia - Hallituksen rooli - Sujuvat kokoukset - Jäsenhankinta ja aktivointi- Taloudenhoito - Viestintä - Yhdistyksen innostava johtaminen

Opi, perehdy ja kyseenalaista! Tilaa Vision julkaisut verkosta: www.visili. VIHREÄSTÄ JÄRJESTÖPÄIVÄSTÄ TUKEA YHDISTYKSEN

TOIMINTAAN!

Verkkolehti Tuumassa punnittuja puheen-vuoroja ajankohtaisista teemoista: www.vihreatuuma.

Halpaa sinulle – kallista ympäristölle

Maksa lentomaksu • www.lentomaksu.fi

Pietiläinen Tuomo & tutkiva työryhmä: Wahlroos: epäviralli-nen elämäkerta. Into 2013.

21Rönsy 2/2013

Eläimiä voi rakastaa, syödä, omistaa ja käyttää hyväkseen. Ihmisten ja eläinten suhde on sisältänyt kaikkia näitä element-tejä ajasta ja kulttuurista riip-puen. Globalisoitunut teollinen vallankumous on mahdollistanut eläinten totaalisen riiston ja orjuu-tuksen.

Tästä ”eläinten holokaustis-ta” on kirjoitettu paljon, mut-ta popularisoivaa kirjallisuutta tarvitaan. Muutaman vuoden takainen Jonathan Safran Foerin ”Eläinten syömisestä” oli tämän-suuntaista varsin onnistunutta vihreää populismia.

Oikeutta eläimille?Foer jätti vähälle huomiolle kysy-myksen eläinten moraalis-laillisista oikeuksista muun muassa lemmik-keinä ja viihdeteollisuudessa. Grant pyrkii täyttämään tätä aukkoa. Vaikka teos ei ylläkään aivan sa-malle tasolle kuin Foerin, on se silti hyvä johdanto aiheeseen.

Grant ei niinkään kerro, miksi meidän pitäisi ottaa eläinten oi-keudet vakavasti (tähän suosittelen Peter Singeriä), vaan tarjoaa lyhyen mutta kattavan katsauksen eläinoi-keusliikkeen historiaan ja eläinten hyvinvointiin maailmanlaajuisesti.

Grant osoittaa, että meidän ei tarvitse inhimillistää eläimiä ymmärtääksemme, että eläinten hyvinvointi toteutuu parhaiten la-jityypillisessä käyttäytymisessä sekä hyöty- ja viihdekäytön sääntelyssä.

Vaihtoehtona koneellistamiselle ei ole inhimillistäminen, vaan eläi-mellistäminen: eläinten biologian ja psykologian tunnustaminen.

Kirja keskittyy kiitettävästi lain-säädännölliseen puoleen ja yksi-tyiskohtaisiin kuvauksiin eläinten huonosta kohtelusta. Tilastoihin ja tunteisiin vetoava lähestymistapa tekee siitä helposti lähestyttävän, mutta hiukan pinnallisen.

Faktoja ladellaan pöytään kuin eläimiä teurastamolle: tiesitkö esi-merkiksi, että maailmalla teuras-tetaan vuosittain yli 25 miljardia eläintä ruokakäyttöön - ja yksin Suomessa 60 miljoonaa broileria?

Hahmotan kirjassa kaksi kärki-teemaa. Ensinnäkin tieteen ja rahan ylivallan korruptoiva vaikutus ih-

misen moraaliin. George Bernard Shaw ilmaisee tämän parhaiten puhuessaan koe-eläinten käytöstä: “Vaikka se lisäisi ihmisten tietoa, se tekee näin ihmisluonteen kustan-nuksella.”

Toisekseen kirja todistaa, että paras tapa edistää eläinten hyvin-vointia ja oikeuksia on lajityypil-lisen käyttäytymisen mahdollis-taminen ja eläinten jättäminen koskemattomaan luontoon.

Kirja asettaa vaikeita kysymyksiä myös lemmikkien ja delfinaarioiden ystäville. Kirjaa voi suositella varsin-kin nuorille eläimistä kiinnostuneil-le maailmanpelastajille.

Arvosana: 4/5

Teksti Otto Lehto

Jotta kaikilla ja kaikella olisi ääni - kiitos että käytätte omaanne. Ääntä, voimaa, valoa sekä onnea toivottaen, Jani Toivola

SuoraNaista onnea ViNOlle!

Vihreät naiset

Onnea ViNO! Tee jatkossakin menestyksekkäästi nykyisyyden ja tulevaisuuden politiikkaa, tulevaisuuden poliitikkojen sijaan! Kallion seudun Vihreät

Onnea ViNOlle - vaikka eutanasiasta olemme eri mieltä. Kalle Könkkölä

Nuorissa on tulevaisuus ja vihreissä nuorissa. Luojan kiitos myös tämä päivä. Jatkakaa ennakkoluulotonta työtänne. Onnea ja siunausta ViNO! Armon Vihreät

Ei joka kylässä ole kahta ViNOa, siispä tuplasti onnea vinommasta Espoosta. Espoon Vihreät

Catharine Grant: Eläinten oi-keudet. Into 2013. suom. Risto Tiittula.

22 Rönsy 2/2013

Kaikilta kysyttiin samat kaksi kysymystä:

1) Mikä paikallinen poliit-tinen kamppailu puhuttaa tällä hetkellä eniten kotipaikkakun-nallasi?

2) Mitä paikalliset vihreät ovat asiasta mieltä?

Kuntaliitokset, säästöt ja rakennushankkeet ovat väittelyn aiheena useimmilla paikkakun-nilla.

Pilvi Nummelin Helsinki

Syyskuussa kaupunginvaltuus-to pääsi yhteisymmärrykseen tulevan kymmenen vuoden inves-toinneista.

Investointipäätökset olivat hy-vin vihreitä: kaupunki panostaa päiväkoteihin, kouluihin, jouk-koliikenteeseen ja pyöräilyyn. Kruununvuoreen tulee rautatie-silta, homekoulut korjataan ja päiväkoteja rakennetaan lisää.

Vera Kauppinen Joensuu

Meillä puhuttaa erityisesti kun-tajakoselvitys.

Vihreät kannattavat mah-dollista uutta viiden kunnan kokonaisuutta. Kuntaliitoksella voidaan turvata palvelut, kehit-tää alueen elinvoimaa ja edistää

Politiikkaaympäri Suomen

järkevää yhteiskuntarakennetta. Jos liitos tulee, päästään myös kokeilemaan paikallisdemokratiaa "pitäjäneuvostojen" muodossa.

Mikko Vesterinen Keski-Uusimaa

Keski-Uuudellamaalla keskus-telua herättävät kuntaliitos ja kuntaan kohdistuvat säästöt.

Vihreät yrittävät muiden puolueiden tapaan puhal-taa yhteen hiileen Järvenpään puolesta. Suuri kädenvääntö on kokoomuksen ja SDP:n blokin ja muiden puolueiden välillä. Kunnallisvaaleissa kokoomuk-sen ja SDP:n kaksinvalta mure-ni, mikä merkitsi vallanvaihtoa Järvenpään politiikassa.

Marjo Suvanto Jyväskylä

Kankaan vanhan paperitehtaan alueelle nousee uusi asuinalue. Vihreät on vaatinut ripeämpää rakennusaikataulua aivan keskus-tan vieressä sijaitsevalle alueelle.

Toivo Laitinen HYY

HYY:n jäsenmaksua esitttiin korotettavaksi ensi vuonna, ja me vastustimme korotuksia.

Reima Kuukka Kymenlaakso

Viime keväänä valtuustossa hyväksyttiin kouluverkkoselvitys, jonka perusteella monet kaupun-gin peruskoulut sulkevat ovensa lähivuosina. Selvityksessä käytetyt tiedot olivat virheellisiä korjaus-summista väestöennusteisiin.

Nyt virkamiehet ovat alka-neet sooloilemaan esittämällä "pikalakkautuksia" selvityksen lisäksi. Toisin sanoen, valtuuston hyväksymän suunnitelman yli kävellään. Vihreät ovat hanakasti esitystä vastaan

Sanna Eilola Vaasa

Vaasan kaupungin talous pi-täisi saada tasapainoon vuosina 2013–16. Tavalliselle ihmiselle tämä kamppailu ei näy niin selvä-nä, mutta valtuustoryhmällemme se on ykkösasia.Vihreiden linja on, että talous pitää tasapainottaa ilman leikka-uksia koulutukseen tai perustur-vaan. Vastustamme esimerkiksi koululaisten aamu- ja iltapäivä-toiminnan leikkauksia ja van-husten laitospaikkojen alasajoa. Hävisimme molemmat kamp-pailut aika murskaavasti. Vihreät ovat nostaneet esiin, että talout-ta on mahdoton tasapainottaa ilman veronkorotuksia.

Elli Latva-Hakuni Lahti

Kaupungin omistama Lahden Energia herättää tunteita. Yhtiö ilmoitti yt-neuvotteluista, joissa leikattaisiin jopa kolmannes työ-paikoista. Lisäksi Lahden Energia on mukana Fennovoiman ydin-voimalahankkeessa.

Osa päättäjistä hyväksyy yt-neuvottelut, sillä Lahden Energian osinkotulot ovat las-keneet tänä vuonna. Toiset eivät haluaisi julkisen sektorin lähte-vän laajoihin yt-neuvotteluihin. Vihreät vastustavat osallistumista Fennovoimaan ja sijoittaisivat mieluummin alueen cleantech-teollisuuteen.

Mirja Mustapirtti Oulu

Oulun ydinkeskustaa ollaan myllertämässä. Samaan aikaan louhitaan maan alle parkkiluolas-toa sekä puretaan ja rakennetaan katutasossa vanhaa ja uutta.Vihreille kaavoitusasiat ovat todella tärkeitä, ja Kivisydämeen käytetyt miljoonat ovat vihreästä näkökulmasta väistämättä pois esimerkiksi pyöräilyn kehittämi-sestä.

ViNOn jäsenjärjestöissä ympäri Suomen väännetään jatkuvasti kovaa paikallispolitiikkaa. Rönsy kysyi järjestöjen puheenjohtajilta, mikä puhuttaa paikkakunnalla eniten juuri nyt. Supertärkeitä asioita löytyi joka pitäjästä ja niemennotkosta.

23Rönsy 2/2013

Miikka Keränen Lappi

Ounasvaaran aluetta ollaan kehittämässä. Ounasvaara on kaupungin tuntumassa oleva vaara, joka hallitsee Rovaniemen kaupunkikuvaa. Monet tahtoisi-vat lisätä matkailukapasiteettia, eli rakentaa lisää mökkejä. Toiset tahtoisivat säilyttää alueen luon-nontilassa ja kehittää virkistys-mahdollisuuksia.

Vihreiden mielestä Ounasvaaraa täytyy kehittää vir-kistyskäytön näkökulmasta ja hel-pottaen kaupunkilaisten pääsyä sinne. Lähiympäristö ja liikku-minen olivat yksi Rovaniemen vihreiden kuntavaalien teemoista.

Olga Haapa-aho Tampere

Tampereella puhuttaa Rantaväylän tunneli. Päätös siitä, että suunnittelua ja rakentamista jatketaan, on tehty. Toivottavasti nyt voidaan keskittyä enemmän myös muihin asioihin, kuten ra-tikkaan ja sote-palveluihin.

Vihreät kannattavat tunnelia, mutta asia on monille vaikea. Kannattamaan on päädytty, kos-ka tunneli mahdollistaa uuden

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOon kuuluu 20 jäsenjärjestöä ympäri Suomen. Järjestöt edustavat ViNOa paikallisesti ja järjestävät paljon toimintaa parkkipaikkapik-nikeistä mielenosoituksiin ja politiikan kursseista teeiltoihin.

ViNOlla on myös vapaamuotoisia toimintaryhmiä, jotka aloittelevat ViNOn toimintaa uusilla paikkakunnilla. Jos ha-luat perustaa toimintaryhmän paikkakunnallesi, ota yhteyttä ViNOn toimistoon (toimisto@vino.fi).

Liity ViNOon ja sen jäsenjärjestöihin osoitteessa www.vino.fi/liity!

ViNOn jäsenjärjestöt

asuin- ja virkistysalueen rakenta-misen lähelle keskustaa ja palve-luita. Muut vaihtoehdot olisivat tulleet myös kalliiksi ja vaikeut-taneet ranta-alueen saamista parempaan käyttöön.

Helena Rovamo Kuopio

Meillä Kuopion alueen kunta-liitos jakaa mielipiteiä, erityisesti Siilinjärven mahdollinen liittymi-nen Kuopion kaupunkiin.

En ihan osaa vihreiden kantaa eritellä, mutta asia herättää paljon keskustelua. Erityisesti siilinjärve-läiset ovat huolissaan, lähtevätkö heiltä peruspalvelut, jos kuntalii-tos toteutuu.

Teksti Sarianna MankkiKuvat Ville Arvio, Karo Holmberg, Heikki Tuuli, Juuso Seppälä

Eurooppa kuuluu kaikilleTalouskriisi on leikannut etenkin nuorien työpaikkoja ja toimeentuloa Euroopassa. Erot rikkaiden ja köyhien välillä kasvavat myös maiden välillä ja niiden sisällä. Yhä syvemmät hyvinvointierot uhkaavat jopa turvallisuuttamme, jos yhteiskuntarauha järkkyy.

Satsaamalla vihreään talouteen ja tulevaisuuden kasvualojen työpaikkoihin rakennamme yhteistä Eurooppaa, joka kuuluu kaikille.

Tule mukaan!

Tarja

Pidetään yhteyttäwww.tarjacronberg.fi

www.twitter.com/tarjacronbergwww.facebook.com/tarjacronberg

rauhanaktiivi, Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan jäsen sekä Iran-valtuuskunnan puheenjohtaja

Tulevaisuus

vinossaon

ViNOn 10-vuotis-

bileet

22.11. Helsinki, Sörnäisten Rantatie 33 C

Klo 19-21 iltajuhla illalliskortin

varanneille

Klo 21-03 kaikille avoimet bileet: muistelua,

musiikkia ja liekehtivä tanssilatt

ia.

Ilmoittaudu: tinyurl.com/10-vuotisjuhlat

Onnea ViNO 10 v!Pieni maailmanpelastusiltaja Oras Tynkkynen 27.11. klo 18Hämeenlinna Cafe Hoffi. Tervetuloa!

www.hmlvi.fi

Vihreät De Gröna

Onnea, rakkaat radikaalit!