INTIAN

TALOUSHISTORIA

ABSTRACT Analyysi Intian taloushistoriasta neljän näkökulman

kautta: maatalous, teollisuus, elokuvateollisuus ja IT-

sektori.

Alvar Aalto-Setälä Markus Leivo Riina Nikulainen Elina Sipilä

Globaali taloudellinen

muutos

3.3.2018

1

Sisällysluettelo:

Johdanto ........................................................................................................................................................ 2

1. Maatalous Intiassa ................................................................................................................................. 3

1.1. Maataloudesta lyhyesti ....................................................................................................................... 3

Kuva 1. Kartassa Intian tärkeimmät viljelykasvit alueittain (University of Texas Libraries) .......... 4

Kuva 2. Kartassa Intian ilmastovyöhykkeet (Science and Education Publishing)............................ 5

1.2. Maatalouden yleiset kehityskulut – aika ennen itsenäisyyttä ............................................................ 5

1.3. Maatalouden yleiset kehityskulut – itsenäinen Intia .......................................................................... 7

1.4. Maaseudun yhteiskunta ja konfliktit .................................................................................................. 8

Kuva 3. Kartta naxaliittiliikkeen toiminta-alueista (South Asia Terrorism Portal)……………...…9

2. Intian teollisuuden kehitys 1940-luvulta nykypäivään 10

2.1. Taustaa ............................................................................................................................................. 10

2.2. Suunnitelmatalouden aika ................................................................................................................ 11

2.3. Intia ja energiasektorin kehittäminen ............................................................................................... 12

2.4. Talouden vapauttaminen: vapaampi teollisuus ................................................................................ 14

2.5. Tilanne nyt ....................................................................................................................................... 15

3. Hindinkielinen elokuvateollisuus Intian talouden uutena osana ............................................................. 16

3.1. Bollywoodin historiaa ja taloushistoriaa .......................................................................................... 16

3.2. Väestön, luonnonvarojen ja ympäristön merkitys ............................................................................ 18

3.3. Instituutioiden ja markkinoiden merkitys ja teknologia................................................................... 19

3.4. Lopuksi ............................................................................................................................................ 21

4. IT ja ITES – tietotekniikka taloudensektorina Intiassa ........................................................................... 21

4.1. Esittely ............................................................................................................................................. 21

4.2. IT-ITES-sektorin kehitys ................................................................................................................. 22

4.3. IT-alojen merkitys Intialle ............................................................................................................... 23

4.4. Miksi Intia? ...................................................................................................................................... 25

4.5. IT-sektorin tulevaisuus Intiassa ....................................................................................................... 26

Yhteenveto taloudenaloista ......................................................................................................................... 27

Lähdeluettelo............................................................................................................................................... 29

2

Neljä näkökulmaa Intian taloushistoriaan

Johdanto

Tässä tutkielmassa tarkastelemme Intian taloutta ja sen eri osa-alueiden kehitystä. Valitsimme

maantieteelliseksi alueeksemme Intian, sillä kyseessä on väestöltään suuri, kasvava

maailmanmahti, jonka talous kehittyy ripeästi verrattuna länsimaihin, kuten Yhdysvaltoihin ja

Länsi-Euroopan maihin. Intia on kuitenkin myös vastakohtien maa, jota edustavat niin köyhyys

kuin rikkaus, uusi ja vanha. Näiden ajatusten johdattelemina päädyimme käsittelemään Intian

talouden muutosta vertailemalla eri taloudenaloja. Käsittelemme Intian talouden kehitystä

ensisijaisesti 1900-luvulta nykypäivään perinteisten ja modernien taloudenalojen näkökulmasta.

Tarkastelemme pääsääntöisesti talouden kansallisia vaikutuksia Intiassa.

Intia on ollut itsenäinen valtio vuodesta 1947, jota ennen se oli brittihallinnon alaisena

siirtomaana (Roy 2002). Siirtomaa-ajan loppuun asti Intia oli vahvasti maatalousvaltainen

yhteiskunta. Itsenäistyttyään Intia siirtyi sosialistiseen talouspolitiikkaan, kunnes 1990-luvulla

talousuudistuksien myötä alkoi nopea talouskasvu Intian siirryttyä vapaille markkinoille.

Itsenäisen ajan talouspolitiikka on muuttanut talouden rakennetta, sillä maatalouden merkitys on

vähentynyt ja vastaavasti palvelu- ja teollisuussektorien kasvanut.

Modernien taloudenalojen näkökulmiksi valitsimme IT-sektorin ja elokuvateollisuuden. Intia on

hyvin tunnettu Mumbain elokuvastudioiden hindinkielisistä elokuvista, joita kutsutaan myös

Bollywoodiksi. Bollywood ei kuitenkaan ole tavoittanut suurta globaalia yleisöä Hollywoodiin

mittakaavassa ja on edelleen suunnattu pääasiassa Intian sisäisille markkinoille ja ulkomailla

asuville intialaisille. Bollywoodin suosio ei-intialaisten keskuudessa on kuitenkin kasvava, ja

globaaleja markkinoita pyritään tavoittamaan.

Intian IT-sektori taas on 1900-luvun loppupuolella noussut taloudenala. Kartoitamme IT-

taloudensektorin kehittymistä, ja minkälainen vaikutus tietotekniikan kehittymisellä ja

innovaatioilla on ollut Intialle. Tarkastelun keskiössä on myös, miksi Intiaan ulkoistetaan niin

paljon kansainvälisten yritysten toimintaa ja onko Intian valta tietotekniikan saralla hiipumassa.

Uusista nousevista taloudenaloista huolimatta perinteiset taloudenalat ovat vielä tärkeässä

asemassa. Maatalouden ala on säilynyt Intian suurimpana työllistäjänä, sillä yli 40 prosenttia

3

maan työllisistä on maataloussektorilla (Maailmanpankki). Myös perinteisellä raskaalla

teollisuudella on edelleen merkittävä rooli, muodostaahan teollisuus edelleen 25 prosenttia maan

BKT:sta ja petroleumin ollessa ylivoimaisesti suurin teollisuudenalan vientituote. (OEC India

2016) Teollisuuden kehitys itsenäistymisen alkuvuosista nykypäivään on yksi käsittelemistämme

näkökulmista. Samalla tarkastelemme Intian maatalouden kehitystä niin teknologian kuin

yhteisöjen tasolla.

Tarkoituksemme on siis käydä läpi edellä mainittuja talouden osa-alueita sekä kertoa niiden

kehityksestä Intiassa. Pyrimme myös tekemään pientä vertailua muiden maiden talouksiin.

1. Maatalous Intiassa

1.1. Maataloudesta lyhyesti

Maatalouden merkitys Intian taloudelle on vähenemässä. Vuonna 1990 maataloussektorin osuus

Intian bruttokansantuotteesta eli BKT:sta oli 30 %, mutta 2016 vain 17 %, mikä tekee siitä

pienemmän kuin teollisuus- ja palvelusektoreista (29 % ja 54 %). Vaikka maatalouden osuuden

lasku on ollut jyrkkä myös työllisyyden suhteen, maataloussektori työllistää yhä merkittävän

osan Intian väestöstä (44 % vuonna 2017). (Maailmanpankki 2018) Maatalous jakautuu neljään

eri osa-alueeseen: karjatalouteen, metsätalouteen, kalastukseen ja maanviljelyyn, joista

jälkimmäisin on tärkein ala (Yusuf 2014); tässä osiossa painopiste onkin viljelyn kehityksessä.

Tärkeimmät maataloustuotteet ovat riisi ja vehnä (Statistical Year Book India 2017), mutta

toisaalta Intia on myös maailman suurin maidon tuottajamaa ja toiseksi suurin kalatuotannossa ja

-viljelyssä (FAO 2018).

4

Kuva 1. Kartassa Intian tärkeimmät viljelykasvit alueittain (University of Texas Libraries)

Maanviljelyn käytössä oleva maa-alue on noin 60 prosenttia Intian maa-alasta (vuonna 2015) eli

noin 1,8 miljoonaa neliökilometriä (Maailmanpankki 2018). Intian suuren koon vuoksi

maanviljelyyn käytetty alue vaihtelee merkittävästi maantieteellisesti. Maatalouden kannalta tällä

on väliä käytettävissä olevan vesimäärän vuoksi, sillä se voi vaihdella hyvinkin paljon eri

alueiden välillä; veden puute onkin ollut yksi keskeisistä huolenaiheista (FAO 2018).

Maanviljelyssä tärkein ja hyödynnetyin alue on Indo-Gangesin tasanko, jonka monet joet

mahdollistavat viljelyalueiden kastelun kuivina aikoina. Intian maanviljely on pitkään ollut

monsuunituulien ja niiden sademäärien varassa, minkä vuoksi hallinto onkin yrittänyt vähentää

kyseistä riippuvuussuhdetta. (Heitzman & Worden 1995)

5

Kuva 2. Kartassa Intian ilmastovyöhykkeet (Science and Education Publishing)

Intian maatalous on vahvasti sidoksissa myös maaseudulla vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään,

minkä vuoksi tässä osiossa käsitellään myös sitä maatalouden kehityksen ohella. Vaikka Intian

maatalous on kehittynyt monella eri saralla, kehityksellä on myös varjopuolensa. Samalla on

hyvä huomauttaa, että kehitys on ollut erilaista maan eri osissa.

1.2. Maatalouden yleiset kehityskulut – aika ennen itsenäisyyttä

Maatalous Intiassa alkoi jo varhain mesoliittisella aikakaudella, jolloin ihmiset alkoivat hitaasti

siirtyä metsästäjä-keräilijöistä ruoan tuottajiksi; ensimmäisiä jalostettuja ruoan muotoja Gangesin

jokilaaksossa olivat riisi ja sika, jotka otettiin käyttöön samoihin aikoihin. Uusi elinkeinomuoto

varmisti ruokahuollon, minkä vuoksi ihmiset pystyivät perustamaan kyliä. Ensimmäiset

neoliittisen kauden kylät Intian niemimaalla perustettiin noin 8000 eaa. Balochistaniin Pakistanin

puolelle, mutta 4000-luvulla eaa. pysyvät asutukset levisivät Indus- ja Ghaggar-Hakra-jokien

hedelmälliselle alueelle. Tämä johti lopulta urbaanin Indus-kulttuurin syntymiseen nykyisessä

Pakistanissa ja Intiassa. Sekä neoliittisella kaudella että sitä seuranneella kuparikaudella

ruokatuotanto perustui sekä viljelyyn että laiduntamiseen. Rautakaudella noin 3000 vuotta sitten

asutus laajeni merkittävästi, sillä uusien työkalujen ansiosta ihmiset pystyivät raivaamaan metsiä;

näin saatiin käyttöön Gangesin tapaisia tulvivia tasankoja. Metsien ja villieläimien väheneminen

puolestaan pakotti jäljellä olevat metsästäjä-keräilijät omaksumaan uuden elinkeinon.

6

Lisääntynyt maatalous ja siitä kertynyt ylijäämätuotanto myös mahdollistivat väestönkasvun.

(Misra 2001)

Väestön tasolla tapahtuneet muutokset maatalouden kehityksen myötä lienevät vaikuttaneen

erilaisten poliittisten kokonaisuuksien kehittymiseen Pohjois-Intian alueelle ja muualle Intiaan.

Intia olikin siirtomaa-aikaa edeltävällä aikakaudella lukuisten eri ruhtinaskuntien vallassa. Koska

Iso-Britannian valtakausi Intiassa alkoi vasta 1800-luvulla, on hyvin mahdollista, että sitä

edeltäneellä pitkällä aikakaudella maanviljelyssä on tapahtunut merkittävää kehitystä. On silti

mainittava, että lähdeaineistoa koskien kyseistä ajanjaksoa on saatavilla vain niukasti, minkä

vuoksi tässä osiossa perehdytäänkin tarkemmin moderniin aikakauteen.

Vuosina 1858–1947 Intia oli (kokonaisuudessaan) siirtomaa. Brittihallinto alkoi kiinnostua Intian

maataloudesta, koska Britanniassa oli kasvava kysyntä ruoalle ja teollisuusmateriaalille: viljan ja

puuvillan vienti kasvoikin kolminkertaisesti ja viljelty alue kaksinkertaistui aikavälillä 1870–

1930. Teknologian saralla otettiin käyttöön kastelukanavia, joita hyödynnettiin Pohjois-Intiassa.

(Roy 2016) Yleisesti ottaen maatalouden kehitys siirtomaa-ajalla oli kuitenkin rajoittunutta,

minkä vuoksi Intian verrokkimaat Kaakkois-Aasiassa kehittyivät maatalouden suhteen

tehokkaammin. Maatalous menestyi lähinnä jokilaaksoissa ja suistoalueilla, kun taas muualla

Intiassa kuivuus rajoitti tuotannon kasvua. Tirthankar Roy pitääkin ensisijaisena syynä

maatalouden hitaalle kasvulle siirtomaa-ajalla Intian haastavia ympäristöoloja, ei siirtomaavallan

taantuneita instituutioita. (Roy 2007)

Siirtomaa-aikaista Länsi-Intiaa tutkinut Ira Klein puolestaan esittää maatalouden kasvun

rajoitteiksi nimenomaan brittivallan instituutioita, joissa oli havaittavissa heikkouksia. Kleinin

mukaan briteillä oli suunnitelmissa edistää maanviljelyä tehokkailla instituutioilla, kuten

koulutuksella ja uudella lakijärjestelmällä. Suunnitelmissa ei kuitenkaan pitäydytty täysin, minkä

vuoksi vain pieni osa viljelijöistä hyötyi maatalouden kasvuun tähdänneistä hankkeista; suurin

osa viljelijöistä säilyi kotitarveviljelyssä ja köyhinä. (Klein 2008) Osa instituutioiden puutteista

saattoi olla hyvinkin vakavia. Esimerkiksi hallinnon epäonnistunut riisin tuotannon ja myynnin

säännöstely olivat 1940-luvun Bengalin nälänhädän taustalla (Weigold 2007). Todennäköisesti

sekä instituutiot että ympäristötekijät ovat vaikuttaneet maatalouden hitaaseen kasvuun, sillä

itsenäisyyden aikana Intia on yrittänyt kehittää näitä molempia tuottavuuden parantamiseksi.

7

1.3. Maatalouden yleiset kehityskulut – itsenäinen Intia

Varsinainen kehitys maataloudessa alkoi vasta itsenäisyyden puolella 1960- ja 1970-lukujen

aikana, jolloin käynnistettiin uusi tuottavuuden parantamiseen tähdännyt projekti, ”vihreä

vallankumous” (Roy 2007). 1960-luvulla Intialla oli kasvavan väestön ja valtiollisen

itsenäisyyden vuoksi tavoitteenaan päästä ruoan tuotannon suhteen omavaraiseksi, minkä vuoksi

tuotantoa päätettiin kehittää (Heitzman & Worden 1995). Vihreän vallankumouksen myötä

maataloudessa otettiin käyttöön uudenlaista teknologiaa, kuten tuottavia siemenlajikkeita ja

lannoitteita sekä alettiin rakentaa putkikaivoja joista johdettujen kanavien sijaan; tällä tavalla

kuivilla alueilla päästiin käsiksi pohjavesivarantoihin. Myös valtion investointi ja

maanviljelijöille annetut tuet olivat tärkeässä asemassa. (Roy 2007; Grabnowski 2009) Satojen

tuottavuus kasvoi vuosina 1965–1995 noin puolitoistakertaiseksi (Maailmanpankki),

todennäköisesti edellä mainittujen toimenpiteiden seurauksena. Samalla Intian talouden

riippuvuus maataloudesta on laskenut 1970-luvusta lähtien, sillä rakennemuutos on vähentänyt

maatalouden osuutta kokonaistuotannosta ja työllisyydestä (Ali-Yrkkö, De Carvalho & Suni

2005).

Vihreän vallankumouksen toteuttaminen ei kuitenkaan näytä olleen ongelmatonta. Kehitystä

ohjattiin ylhäältäpäin maan hallinnosta käsin, ja siinä keskityttiin maatalouden tuotannon ja

tuottavuuden kasvattamiseen. Tuottavuuden kasvu ei kuitenkaan edistänyt työvoiman käytön

tehostumista, sillä Intian lainsäädäntöä ei uudistettu tarpeiden mukaisesti (Grabnowski 2009).

Myös maaseudun väestön epätasa-arvo ja köyhyys jäivät projektissa vähemmälle huomiolle.

Shalendra Sharman tutkimus maalaiskylästä Uttar Pradeshissa 1990-luvulta osoittaa, että uuteen

teknologiaan pääsivät ensisijaisesti käsiksi rikkaat maanomistajat ja varakkaat talonpojat, joilla

oli varaa investointeihin kuivilla tai ”takaperoisilla” alueilla (Sharma 1997). Köyhillä

väestönosilla, kuten vuokraviljelijöillä, ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia modernisoida

tuotantoaan, mikä näkyy maaseudulla vielä nykyäänkin (Yusuf 2014). Maaseudun köyhiä ovat

lisäksi rasittaneet 1970-luvulta lähtien nousseen elintarvikkeiden hinnat ja muutokset

maanomistussuhteissa, mitkä lisäsivät epävarmuutta tulonsaannissa. Myös alueellinen

eriarvoisuus näyttää perusteella kasvaneen (Sharma 1997; Grabnowski 2009); esimerkiksi Keski-

ja Itä-Intiassa maanviljelyn tuottavuus on muuhun maahan verrattuna kasvanut suhteellisen

vaatimattomasti (Yusuf 2014).

8

1990-luvulla Intian talouden suunnaksi vakiintui uusliberalismi, jonka seurauksena valtion

investoinnit ja tuet maatalouteen vähenivät (Harriss‐White, Lerche & Shah 2013). 2000-luvulla

Intia puolestaan kehitti National Agriculture Policy -linjauksen, jonka tavoitteena oli neljän

prosentin kasvu maanviljelyssä teknologian ja kysynnän avulla; tavoitteeseen ei kuitenkaan

päästy, sillä esteinä olivat alituinen kuivuus ja toteutumattomat uudistukset (Yusuf 2014).

Pienviljelijöiden kannalta työskentely maanviljelyn parissa on nykyisin muuttumassa entistä

enemmän epävirallisen palkkatyön suuntaan, jolloin itse viljelystä on tulossa sivutoimeentulo.

(Harriss‐White, Lerche & Shah 2013)

1.4. Maaseudun yhteiskunta ja konfliktit

Maanviljely on edelleen tärkein elinkeino maaseudulla, jossa asuu vielä yli 60 prosenttia Intian

väestöstä (vuonna 2017) (Maailmanpankki 2018). Tämän vuoksi on hyvä huomioida

maaseudulla vallitseva kastijärjestelmä ja hierarkkisesti jakautuneet väestöryhmät, sillä näillä on

merkittäviä vaikutuksia maaseudun taloudelliseen elämään. Kuitenkin samaan tapaan kuin Intian

maantiede, myös yhteiskuntajärjestelmä on erilainen maan eri osissa, mitä selittävät osaltaan

erilaiset hallintokäytännöt siirtomaa-aikoina.

Maan pohjoisosissa siirtomaavalta ei puuttunut yhtä voimakkaasti verojärjestelmään kuin

eteläosissa, minkä vuoksi verojärjestelmän feodaalinen perusta ja maanomistajien valta säilyivät

liki muuttumattomina. Intian eteläosissa valtio puolestaan verotti suoraan talonpoikia, mikä

lienee vähentänyt maanomistajien merkitystä. Itsenäisyyden alkupuolella suurimmat

maanomistajien läänitykset päätettiin kumota, mutta yhteiskunta jatkoi kehittymistä eri suuntiin

eri osissa maata. Alueilla, joilla maatalous oli tuottoisaa ja hallintona valtiovalta maanomistajien

sijaan, rikkaat talonpojat alkoivat vihreän vallankumouksen myötä haalimaan maan ja uuden

teknologian lisäksi poliittista valtaa. Tämä rakennemuutos johti kuitenkin ristiriitoihin ylempien

kastien maanomistajien kanssa ja alempien kastien kanssa, joilla oli perinteisesti ollut

maankäyttöoikeudet. (Naseemullah 2017)

Sharman kenttätyön perusteella kastien välinen ristiriitatilanne on päätynyt rikkaiden

talonpoikien voitoksi ja muiden häviöksi; samalla maankäyttöoikeuksien merkitys on

vähentynyt. Nykyajan Uttar Pradeshissa sekä maanomistajat että varakkaat talonpojat näyttävät

kuuluvan ylempiin kasteihin, kun taas köyhät talonpojat ja vuokraviljelijät alempiin kasteihin.

Varallisuus on keskittynyt ylempien kastien käsiin, minkä vuoksi alempien kastien jäsenet

9

saattavat joutua lainaamaan rahaa edeltäviltä ryhmiltä, mikäli kausi on ollut kuiva tai rahaa

tarvitaan tehokkaampien viljelytuotteiden, kuten lannoitteiden tai siementen hankkimiseen.

(Sharma 1997) Tutkija Nadia Yusufin mukaan maanviljelijöiden saama rahoitus perustuukin

suhteisiin ja hyväntahtoisuuteen, minkä vuoksi rahoituksesta on puutetta; puute puolestaan estää

maatalouden resurssien tehokkaan käytön (Yusuf 2014). Rahan lainaaminen on kuitenkin

riskialtista, sillä se voi johtaa velkaantumiseen, varsinkin jos sadot epäonnistuvat (Sharma 1997).

Kykenemättömyys maksaa velkoja takaisin voi taas saada velalliset kannattamaan ääriliikkeitä,

kuten naxaliitteja (Buhaug & Wischnath 2014).

Kuva 3. Kartta naxaliittiliikkeen toiminta-alueista (South Asia Terrorism Portal)

Naxaliitit ovat maolainen kapinaliike ja yksi merkittävimmistä keskusvallan vastaisista liikkeistä

Intiassa. 1970-luvulla aktivoitunut liike toimii edelleen erityisesti syrjäseuduilla Keski- ja Itä-

Intiassa ja ilmoittaa vastustavansa imperialismia ja maaseudun feodaalista järjestelmää. (Harriss-

White, Lerche & Shah 2013). Maatalouteen liittyy kuitenkin epäsuorasti myös muitakin

kapinallisia. Halvard Buhaug ja Gervis Wischnath havaitsivat tutkiessaan Intian konflikteja

1980-luvulta eteenpäin, että jo pelkkä viljelysatojen pienentyminen voi lisätä ennestään olemassa

10

olevien kapinaliikkeiden, kuten separatistijärjestöjen jäsenmääriä; ilmastonmuutos tulee

todennäköisesti lisäämään näiden konfliktien voimakkuutta. (Buhaug & Wischnath 2014)

Intia on hillinnyt vallitsevia konflikteja hallinnon tarjoamilla sosiaaliohjelmilla. Tästä on

esimerkkinä National Rural Employment Guarantee Scheme -hanke, joka on vähentänyt

maolaisten kannatusta (Naseemullah 2017). Toisaalta jos maatalouden merkitys työllisyyden

suhteen on vähenemässä, on perusteltua epäillä, että konfliktit vähenevät, kun maatalouden

parissa työskentelevien ihmisten määrä pienenee: samalla myös mahdollisten kapinallisten

tarjonta heikkenee. Maatalouden osuuden heikkeneminen taloudessa sekä työllisyyden että

BKT:n kautta voi vaikuttaa siihen, missä määrin julkiset ja yksityiset tahot viitsivät keskittyä

jäljellä olevien ongelmien ratkaisemiseen eri puolilla Intian maaseutua.

KIRJOITTAJA: MARKUS LEIVO

2. Intian teollisuuden kehitys 1940-luvulta nykypäivään

2.1. Taustaa

Intian teollisuuden ja teollistumisen kehitys seuraa pitkälti maan laajemman talouskehityksen

jaksotusta ja niiden käsittelyä ei ole mielekästä liikaa erillistää toisistaan. Ennen siirtomaa-aikaa

Intia oli alueellisesti, jos ei globaalistikin, varhaisen perinteisen teollisuuden suurmaa, mutta

Britannian siirtomaavallan aikana 1764–1947 Intian teollisuus ajettiin melkoiseen ahdinkoon:

vielä 1750 Intian teollisuuden koko oli 25 % koko maailman teollisuustuotannosta, vuonna 1900

se oli enää vain kaksi prosenttia (Clingingsmith & Williamson 2005). Käsittelen kuitenkin tässä

analyysissani ennen kaikkea siirtomaaisäntien poistumisen jälkeistä Intiaa ja sen

teollisuuskehitystä, joka jakautuu kahteen melko selvärajaiseen vaiheeseen:

suunnitelmataloudelliseen teollistumiseen ja 1980-luvun jälkeiseen kohtuulliseen vapaaseen

teollistumiskehitykseen. (mm. Nyrop et al. 1985, Corbridge et al. 2013) Intian teollisuutta tältä

ajalta voisi käsitellä myös toisenlaisilla rajauksilla ja keskittyen esimerkiksi yksittäisten

teollisuudenalojen kehitykseen ja muutokseen, mutta otan tässä analyysissani huomion

keskipisteeksi niin sanotun Intian teollistumiskehityksen suuren tarinan ja tähän kehitykseen

vaikuttaneet yhteiskunnalliset tekijät.

11

2.2. Suunnitelmatalouden aika

Itsenäistymisen jälkeen 1947 Intian teollisuus nousi sosialistivallan aikana nopeasti

kolonialismiaikojen ahdingosta hitaaseen nousuun: vahva uskomus siitä, että teollistuminen

nostaisi Intian menestykseen ja vaurauteen perustui laajojen luonnonvaroihin luomille

mahdollisuuksille, vaikkakin teollistumiseen satsattiin pitkälti myös uuden, kenties uhatun maan

puolustussektorin vahvistamisen takia. (Richard Nyrop et al, India, a country study, 1985 s.278–

282). Vaikka ajatus laajamittaisesta länsimaita muistuttavasta teollistumisesta ja

teollisuustuotannosta nähtiinkin puoluerajat ylittävästi tärkeimpänä askeleena kohti Intian

taloudellista nousua, eivät kaikki jakaneet ajatusta: Mahatma Gandhi, itsenäisyystaistelun sankari

ja ajan Intian tärkein mielipidevaikuttaja, joka tunnetusti yritti pysäyttää Intian–Pakistanin

sodankin ruokalakollaan 1947 (Dennis Dalton: Mahatma Gandhi: Nonviolent Power In Action

2012), vastusti teollistumiskehitystä ja varsinkin koneellista modernia teollisuustuotantoa. (Ajit

Dasgupta: A History of Indian Economic Thought 1993 s. 148) Hänen mielestään massatuotannon

koneyhteiskunta toisi mukanaan kaksi merkittävän haitallista ilmiötä: työttömyyttä koneiden

korvatessa työntekijät ja kaupungistumista tehtaiden näivettäessä peri-intialaiset pikkukylät.

(Dasgupta 1993 s.150) Gandhi jäi vaikutusvallastaan huolimatta kuitenkin ideologiseen

vähemmistöön, ja teollistuminen tuli kuin tulikin rytinällä Intian niemimaalle ennen kaikkea

Gandhin hyväksymän pääministerin Jawaharlal Nehrun johdolla, joka yhdessä toisen pitkäaikaisen

pääministerin Indira Gandhin ohella on Intian valtiojohtoisen teollistamisen persoonallistuma:

molempien henkilökohtaiset käsitykset eri teollisuudenaloista vaikuttivat tapaan ja voluumiin

tuottaa eri tuotteita, mikä käy ilmi esimerkiksi Nehrun rakkaudesta teräkseen ja sen johtamaan

suurtuotantoon. (mm. Nyrop 1985, Bhandare 2000)

Intia otti käytäntöön pääministeri Jawaharlal Nehrun johdolla valtiolliset viisivuotissuunnitelmat,

joista suuri osa keskittyi nimenomaisesti teollisuussektorin kehittämiseen (mm. Nyrop 1985).

Itsenäistymisen jälkeen julkisen sektorin roolia teollisuustuotannossa kasvatettiin merkittävästi:

valtiolle myönnettiin erityisoikeus 1948 aseteollisuuteen, ydinteknologiaan ja rautateihin sekä

hiilen ja öljyn jalostukseen, rauta- ja terästeollisuuteen, lentokoneisiin ja laivanvarustamoihin sekä

puhelimien tuotantoon: alalla toimiville yksityisille yrityksille annettiin kuitenkin 10 vuoden

varoitusaika, kunnes valtio voisi ottaa ne haltuunsa eikä kaikkia niistä kansallistettu ikinä. (Nyrop

1985 s.285). S.S. Bhandaren mukaan lopputulos oli ainutlaatuinen valtiovetoinen sekatalous, jossa

yksityiselle sektorille jäi teollistumisen saralla julkista täydentävä rooli. (S.S:Bhandare 2000 s.80)

12

Kaikkia teollisuudenaloja ei siis valtioistettu: esimerkiksi aluminium, kemikaalituotteet,

lannoitteet, työkalut ja maa- ja meriajoneuvot jätettiin yksityisen sektorin hallintaan: Intian

sekamallissa yritettiin yhdistää valtiovetoisuuden edut menettämättä kuitenkaan yrittäjyyden ja

ulkomaisen pääoman luomaa nostetta. (S.S.Bhandare: Contemporary India 2000 s.80) Teollisuus

oli Intiassa siis voimakkaan valtiovetoista 1950–1980 ja nojasi pitkälti viisivuotissuunnitelmiin:

tämän seurauksena julkisen sektorin osuus BKT:stä kasvoi 1960:n kahdeksasta prosentista 1990-

luvun 27,5 prosenttiin. (S.S.Bhandare, deSouza 2000 s.80)

Pääministeri Nehru luotti teollisuuden saralla erityisesti teräkseen ja 1950-luvulla perustettiinkin

nopealla aikataululla valtionyhtiö Hindustan Steel Limited ja kolme terästuotantolaitosta: teräksen

tuotanto kasvoi vuoden 1945 1,5 miljoonasta tuotetusta tonnista vuoden 1980 11 miljoonaan

tonniin (Nyrop 1985 s.286–287). Teräksen ja puolustusteollisuuden ohella öljyn ja maakaasun

tuotannon kehittäminen oli Intian erityinen kruununjalokivi suunnitelmatalouden aikaan, josta

lisää seuraavassa alakappaleessa.

2.3. Intia ja energiasektorin kehittäminen

Riittävällä energiatuotannolla oli The American Universityn India: A Country Studyn (Nyrop

1985) mukaan merkittävä vaikutus Intian teollisuuden kestävälle kasvattamiselle. Energialla on

myös siksi merkitystä tässä kontekstissa, että jalostettu öljy, eritoten petroleum, on tälläkin hetkellä

Intian merkittävin vientituote ja toisaalta Intian kotimainen energiasyöppöteollisuus kuluttaa maan

energiatuotannosta leijonanosan omaan kitaansa (1980-luvulla 75 prosenttia hiilestä, 63 prosenttia

sähköstä ja 19 prosenttia öljystä (Nyrop 1985 s.312), joten energia ja teollisuus ovat osittaisen

päällekkäisyyden ja lomittaisuuden lisäksi myös vahvasti riippuvaisia toisistaan Intiassa kuten

muuallakin. Vielä vuonna 1975 yli 50 prosenttia maassa käytetystä energiasta oli polttopuiden ja

eläin- ja maataloustuotteiden polton kaltaisia hyvin perinteistä, ei-kaupallista mikrotason tuotantoa

(Nyrop 1985). Vaikka edelleen perinteisillä energiantuontantotavoilla on tärkeä rooli varsinkin

maan syrjäseuduilla, niin Intian itsenäistymisen jälkeiset ponnistelut maan energiantuotannon

lisäämiseksi ovat omaa luokkaansa: vielä 1950 tuotettiin Intiassa 33 miljoonaa tonnia hiiltä, joka

nostettiin vahvan poliittisen tahdon avulla 128 miljoonaan tonniin vuonna 1982. (Nyrop 1985).

Hiili oli kohta käsiteltävän öljyn tavoin asteittain kansallistettu luonnonvara, jota varten

perustettiin valtionyhtiö Coal India Limited. (Nyrop 1985 s.300-305).

13

Kuten jo todettu, nykypäivän Intian suurinta vienti- ja tuontituotetta, öljyä, opittiin tislaamaan

vuonna 1852 ja Intiasta sitä löydettiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1889. (Nyrop 1985 s.309).

Burmah Oil Company, Intian ainoa öljy-yhtiö niihin aikoihin, löysi uusia, melko pieniä,

öljylähteitä 1960- ja 1970-luvuilla ja öljykenttiä niihin rupesi rakentamaan 1969 perustettu osin

valtiollinen Oil India Limited. Valtion osuus sekä Oil India Limitedistä että Burmah Oil

Companyn öljylähteistä kasvoi tasaisesti 1950-luvulta 1980-luvulle, jolloin valtio omisti jo kaikki

Burmah Oil Companyn öljylähteet ja koko Oil India Limitedin (Nyrop 1985 s.312). Öljyn tuotanto

ja jalostaminen olivat aluksi melko pienimuotoista Intian kokoon nähden: 1950-luvulla

öljytuotanto oli vain 100 000 tonnia ja kymmenen vuotta myöhemmin 200 000 tonnia, johtuen

pitkälti melko pienistä ja vaatimattomista öljylähteistä. Vuonna 1974 työmiehen kuokka osui

kultasuoneen, kun Mumbain, silloisen Bombayn, rannikolta löydettiin Bombay High: valtava

öljyesiintymä, jonka ansiosta öljyntuotanto kasvoi 1979:n 11,9 miljoonasta tonnista vuoden 1983

26 miljoonaan tonniin. (Nyrop 1985, s.313). 1980-luvulla, kuten sanottu, Intian talous alkoi

kasvamaan aikaisemmin näkemättömällä tavalla ja Bombay High:n merkitystä tässä muutoksessa

ei tule vähätellä, sillä varsinkin energiasyöppö raskasteollisuus hyötyi tästä kotimaisesta

energiasta. Myös maakaasua löydettiin sekä Bombay High:sta että aiemmista öljyesiintymistä ja

sen historia on pitkälti päällekkäinen öljyn historian kanssa (Nyrop 1985 s.308–314).

Koko sosialistisen järjestelmän aikakausi oli tasaisen, vaikkakin hitaan, kasvun aikaa, jossa

erityisesti teollistumisella ja raskaan teollisuuden kehittämisellä oli merkittävä rooli niin kuin

edellä jo todettu. Arvind Virmani jakaa Intian postkolonialistisen talouskasvun kahteen

vaiheeseen: sosialistiseen ja bharatiyalaiseen. Sosialistisen järjestelmän aikaan Intian talous kasvoi

noin 3,5 prosentin “sosialistista vuosivauhtia”, (jossain yhteyksissä hindulaista kasvuvauhtia, mm.

Corbirge et al. 2013) jolloin myös teollisuuden tuottavuus ja volyymi ottivat huomattavia

harppauksia eteenpäin: Intian talouskasvu oli kuitenkin muita vastaavista lähtökohdista nousevia

maita, kuten Etelä-Koreaa, huomattavasti hitaampaa ja se ei tyydyttänyt maan johtoa. (Virmani)

Teollisuustuotanto kasvoi kuitenkin muuta taloutta nopeammin 5,8 prosentin vuosivauhdilla

jääden siitä huolimatta jälkeen verrokkimaista, vaikka valtiolliset panostukset olivatkin omaa

luokkaansa. (Nyrop 1985) Valtiollinen satsaaminen erityisesti paljon pääomaa sitovaan raskaaseen

teollisuuteen saattoi olla jälkikäteen katsottuna Jawaharlal Nehrun ja Indira Gandhin

hallintakausien yksi suurimmista erheistä, sillä se tehtiin maatalouden kehittämisen

kustannuksella. (Corbridge, Harriss, Jeffrey: When and Why Did India Take Off? India Today

14

s.24, 2013) Corbridge, Harriss ja Jeffrey kuitenkin problematisoivat, että toisaalta tuotantosektorin

rakentamisella luotiin perustaa Intian tulevalle talousihmeelle, eikä sitä siten saa tuomita täysin

epäonnistuneena hankkeenakaan (Corbridge et al. 2013 s. 24).

Intian ainutlaatuista sekamallia teollisen suunnitelmatalouden ja vapaan talouden välimaastossa

ihailtiin ympäri maailmaa 1950-luvulla, mutta malli osoittautui lopulta toimimattomaksi myös

muista syistä kuin kasvun hitaudesta. Jagdish Bhagwatin (1998) mukaan malli ei täyttänyt mitään

odotuksia: 1950-luvulla aloitettiin esimerkiksi korkeilla kasvuluvuilla, avoimella kauppa- ja

investointipolitiikalla, uskolla köyhyyden vähentämiseen ja makrotason vakaudella, mutta 1980-

luvulla oltiin päädytty mataliin kasvulukuihin, sulkeutuneeseen kauppa- ja investointipolitiikkaan,

toivon menettämiseen köyhyyttä vastaan sekä makrotason epävakauteen, jopa kriisiytyneeseen

tilaan (Jagdhsih Bhagwati 1998, S.S.Bhandare 2000 s.84). Toisaalta vaikka Intian kasvu ei

vastannutkaan Itä-Aasian taloustiikereitä, niin se oli monessa mielessä entisten siirtomaiden

kasvun keskitasoa ja sen maine taloudellisen epäonnistumisen aikana johtuu pitkälti sen jälkeisestä

valtavan nopeasta kasvusta 1980-luvulta eteenpäin (Corbridge et al. India Today s.33 2013).

2.4. Talouden vapauttaminen: vapaampi teollisuus

1980-luvulla alkanut asteittainen reformien sarja aloitti Intiassa “bharatiyalaisen kasvuvauhdin”

joka tarkoittaa noin keskimääräistä 7,5 prosentin vuosittaista kasvuvauhtia ja muovasi

teollisuussektoriakin aivan uuteen uskoon (Virmani). Kasvu oli huomattavaa aiempaan verrattuna

ja talouden asteittaisen vapauttamisen sekä suurten valtiollisten investointien seurauksena Intian

teollisuus alkoi ottaa todellisia karhunaskelia (Nyrop 1985). Ulkomaisen kaupan voimakas

lisääntyminen oli yksi keskeisemmistä nopeaa talouskasvua luoneista tekijöistä: 1990-luvun alussa

vielä vain 16 prosenttia Intian teollisuustuotteista ja palveluista meni vientiin, 2015 jo lähes 50

prosenttia (WTO 2016). Deregulaatio oli asteittainen prosessi, jonka voidaan sanoa alkaneen

1980-luvun alussa Indira Gandhin hylätessä perinteisen sosialistisen talousajattelun ja alkaessa

vapauttaa Intian talouselämää: valtiollisia teollisuusyhtiöitä yksityistettiin tai omistusoikeutta

vähennettiin, tuotantokapasiteettirajoituksia höllennettiin, hintasääntelyä rajoitettiin ja

yritysverotusta kevennettiin. (Corbridge et al. India Today s.35–36, 2013) Menestys ei tullut

kuitenkaan ilman hintalappua kaulassa: Intian valtiolliset investoinnit nousivat 1970-luvun alun

BKT:n 19 prosentista 1980-luvun 25 prosenttiin eli Intialle samanlaisen kasvun aikaansaaminen

maksoi verrokkimaita huomattavasti enemmän ja oli vähemmän tuottoisaa. (Nyrop 1985)

15

Stuart Corridge, John Harriss ja Craig Jeffrey pohtivat analyysissaan When and Why Did India

Take off? (India Today 2013) syitä siihen, että miksi juuri 1980–1990-luvulla Intian talous lähti

sellaiseen nousukierteeseen, joka on jatkunut näihin päiviin asti ja he päättävät analyysinsa

seuraaviin johtopäätöksiin: 1. Koko kysymys on osin erheellinen, sillä 1980-luvulta alkanut nousu

ei ollut niin virtaviivainen prosessi eikä sosialistisen suunnitelmatalouden aika niin epäonnistunut

kuin usein ajatellaan: kyseessä ei ole siis ole kuin yön vaihtuminen päiväksi vaan hienovaraisempi

ja moniulotteisempi ilmiö. 2. Intia oli institutionaalisesti ja teollisesti 1970-luvulla niin hyvässä

asemassa, että pienikin liikahdus markkinatalouden suuntaan oli askel suureen talouskasvuun:

”Kuin kukka odottamassa kastelua”. Esimerkiksi kemikaaliteollisuus ja it-teollisuus nousivat

hyvinkin nopeasti valtaviksi symbolinomaisiksi vientituotteiksi, kun ulkomaankauppaa

vapautettiin. He painottivat myös valtion ja osavaltioiden investointien merkitystä teollisuuden ja

palveluiden kehittämisen onnistumiseksi. 3. Uudistukset 1980-luvulta 1990-luvulle olivat

yksinkertaisesti erittäin onnistuneita ja kannustivat yrittäjyyteen: suurinta viisautta oli heidän

mielestään luopua jo 1950-luvulla omaksutusta linjasta, joka oli osoitettu Intialle suhteellisen

huonoennusteiseksi poluksi, jota määrittivät voimakas valtiojohtoisuus ja suunnitelmatalous.

(Corridge et al. 2013)

2.5. Tilanne nyt

Nyky-Intialle teollisuus muodostaa neljänneksen bruttokansantuotteesta ja työllistää reilun

viidenneksen työvoimasta. (OEC India 2018) Mitä tulee sekä öljyyn että hiileen, niin

energiaomavaraisuus on jotain mitä Intia ei ole vielä onnistunut saavuttamaan: huolimatta

valtavista tuotantomääräponnisteluista, niin Intian ylivoimaisesti suurin (17,6 OEC India vuoden

2016 tilaston mukaan) tuontituote on raakaöljy. Intian hallitusta vuodesta 2014 johtanut Narendra

Modi on päättänyt kaksinkertaistaa Intian öljyntuotannon ja maakaasun tuotannon vuoteen 2030

mennessä Kaakkois-Intiassa ja vähentää tuontiriippuvuutta 77 prosentista 67 prosenttiin vuoteen

2022 mennessä. (Ministry of Petroleum and Natural Gas: Annual Report 2015-2016.) Tämäkään

ei ole mikään helppo tavoite, sillä Intian bensiinin ja dieselin kulutuksen uskotaan

kaksinkertaistuvan vuoden 2017 tasosta vuoteen 2030 mennessä (Business Standard 2018). Intia

tuo valtavasti raakapetroleumia ja öljytuotannon kasvattaminen lisäisi maan omavaraisuutta. Intian

teollisuuden nykyisiä merkittävimpiä vientituotteita ovat rikastettu petroleum, timantit, arvokorut,

pakatut lääkkeet ja autot, mutta vientituotteiden ohella Intialla on paljon teollisuutta vain

tyydyttämään suurta kotimaista kysyntää. (OEC India 2018)

16

Teollisuus on Intialle työvoimallisesti ja bruttokansantuotteellisesti merkittävä sektori, jonka

tulevaisuutta leimaa muutos ja kasvu: myöhemmin tässä raportissa käsitellään esimerkiksi Intian

viihde- ja IT-teollisuuden merkittävää kasvua ja roolia Intian monimuotoistuvassa

talousjärjestelmässä.

KIRJOITTAJA: ALVAR AALTO-SETÄLÄ

3. Hindinkielinen elokuvateollisuus Intian talouden uutena osana

3.1. Bollywoodin historiaa ja taloushistoriaa

Länsimaissa termi ”Bollywood” on sangen tunnettu. Se herättää mielikuvia värikkäistä

tanssiesityksistä ja saippuaoopperamaisesta draamasta. Bollywood tarkoittaa Intian Mumbain

kaupungissa tuotettuja hindinkielisiä elokuvia (Ganti 2004). Useimmissa lähteissäni näytettäisiin

puhuvan jokseenkin synonyymeina, vuoroin hindinkielisistä elokuvista ja vuoroin

Bollywoodista. Bollywoodin pääasialliset markkinat ovat Intiassa, mutta sille löytyy kuluttajia

myös muualta päin Aasiaa sekä Afrikasta (Metaxas, Bouka & Merkouri 2016).

Hindinkielisen elokuvan historia ulottuu noin sadan vuoden taakse, vielä vähän kauemmas kuin

amerikkalaisen Hollywoodin, mutta Bollywoodin historia alkaa noin vuodesta 1912 (Metaxas,

Bouka & Merkouri 2016). Ensimmäiset varsinaiset elokuvat saapuivat Intiaan aivan 1900-luvun

alussa. Näiden eurooppalaisten filmien innoittamana intialaiset elokuvantekijät alkoivat kehittää

omaa ”liikkuvaa kuvaansa”. Ensimmäinen hindinkielinen kassamenestys oli vuonna 1917

ilmestynyt Lanka Dahan. (Gulazāra, Nihalani & Chatterjee 2003, p.30)

1920-luvun alussa Intiassa asetettiin vero viihteen levittämiselle Calcuttassa, ja pian myös

Bombayssa. 1920-luvulla Intiassa perustettiin monia merkittäviä elokuvastudioita, kuten Madan

Theatre. Amerikkalainen Universal Studios -yhtiö jopa suunnitteli ostavansa Madan-ketjun,

mutta neuvottelut päättyivät 1929 Wall Streetin romahdukseen ja maailmanlaajuiseen lamaan.

(Ganti 2004, p.207)

Hindinkielisen elokuvan tuotanto ei kuitenkaan ollut juurikaan jäljessä muun maailman

elokuvien tuotannosta. Esimerkiksi 1930-luvun lopussa intialaisia elokuvia näytettiin Euroopassa

intialaisilla tarinoilla. (Metaxas, Bouka & Merkouri 2016)

17

1940-luvulla kolonialistinen hallinto perusti elokuvien tarkastuslautakunnan Intiaan, ja

lautakunnalla oli monopoli koskemattoman (eli sensuroimattoman, niin sanotusti ”raa’an”)

filmimaterian levittämiseen. Tällä britit pyrkivät sensuroimaan itsenäisyysaatetta kannattavia ja

brittihallintoa kritisoivia elokuvia. Elintarvikkeiden ja kulutustuotteiden sääntelystä johtuen

harmaa talous kukoisti, ja rikollisin keinoin hankittuja tuottoja ja pääomaa sijoitettiin

elokuvatuotantoon, mikä johti elokuvien budjettien suurenemiseen. Monet intialaishistorioitsijat

pitävät tätä sota-ajan ilmiötä yhtenä pääsyynä isojen studioiden katoamiseen ja Bollywoodille

tyypillisten pienstudioiden nousuun. (Ganti 2004)

Intian itsenäistymisen jälkeen elokuvien teemoina alkoivat näkyä köyhyys ja alemman

keskiluokan kokemukset. Yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta pyrittiin kuvaamaan.

Sosialismi oli suosittu teema elokuvissa 1950–60-luvuilla. (Banerjee-elokuvat muuttuivat yhä

materialistisemmiksi ja kuvasivat lähinnä hyvätuloisia. Ei-rikkaita kuvaavia filmejä pidettiin

vaihtoehtoelokuvina. (Metaxas, Bouka & Merkouri 2016)

Kuitenkin 1970-luvulla intialaiset nuoret saivat oman uuden roolimallinsa elokuvista. Niin

kutsuttu ”vihainen nuori mies” taisteli yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. 1970-

luvun nuorisosukupolvi oli syntynyt itsenäiseen toisen maailmansodan jälkeiseen Intiaan ja

kaipasi toimeliasta hahmoa äänekseen. (Banerjee)

1980-luvun puolessa välissä Intiaa kohtasi kasvavan taloudellisen kriisin johtuen sen paikallaan

polkevasta taloudellisesta kasvusta, ja maksutaseen vajaudesta. Yksityiset sijoittajat vetäytyivät

Intiasta johtuen sen epäluotettavuudesta, mutta 1990-luvun alussa Maailmanpankin ja IMF:än

(International Monetary Fund) painostuksesta Intian taloutta uudelleen järjesteltiin radikaalisti,

mikä antoi tilaisuuden ulkomaalaisille sijoituksille. Hallituksen uskottiin kehittävän maan sisäistä

taloutta ja tämän houkuttelevan näitä sijoituksia. Bollywoodissa tämä tilaisuus otettiin käyttöön,

ja kuluttajien intialaisen diasporan voimat otettiin käyttöön. Näin Bollywood pyrki vastaamaan

Hollywoodin asettamaan haasteeseen suurimpana globaalina elokuvientuottajana. (Metaxas,

Bouka & Merkouri 2016)

1998 Intian hallitus antoi elokuvanteolle virallisen aseman teollisuuden alana, mikä avasi tien

pankkien ja yritysten antamalle rahoitukselle elokuvanteossa. 1990-luvun lopussa myös

huomataan hindinkielisten elokuvien suosio ulkomailla (esimerkiksi elokuva Taal oli vuoden

18

1999 20. parhaiten tienannut elokuva Yhdysvalloissa) ja ulkomaanmarkkinoista tulee haluttu

territorio elokuvien levittämiseen. (Ganti 2004, p.219)

Koko 1990-luvun ajan suhdanne neoliberaalin talouspolitiikan ja amerikkalaisjohtoisen

maailmanvallan välillä johti ratkaisevaan muutokseen kaikessa poliittisissa, taloudellisissa ja

kulttuurillisissa mekanismeissa. Nämä kehittyivät ja karttuivat kansainvälistä kapitalismia varten

ja sen takia. (Rai, 2009)

2000-luvulla pankit ja yritykset ovat alkaneet investoimaan elokuvateollisuuteen yhä enemmän

perustamalla tuotantoyhtiöitä tai myöntämällä lainoja. Myös osakekaupoilla liikkuu

elokuvayhtiöiden osakkeita. Toisaalta näiden vaikutuksia on vielä vaikea arvioida johtuen

vanhempien finanssisysteemien vielä dominoidessa. (Ganti 2004)

Nykyään Intian hallinto pyrkii avustamaan elokuvien levitystä, kun elokuvateollisuuden

huomattiin menestyvän ”Bollywood”-termin alla länsimaissa. (Mahadevan 2015)

3.2. Väestön, luonnonvarojen ja ympäristön merkitys

Kuten kaikki elokuvateollisuus, myös Bollywood elää katsojistaan. Toisaalta Bollywood myös

työllistää paljon ihmisiä. Intian itsenäistymisen jälkeen Bollywood oli Intian viidenneksi eniten

ihmisiä työllistävä teollisuuden ala. (Ganti 2004, p.43–44)

Hindinkielinen elokuva loi Intiaan massakulttuurin. Elokuvan suosio nousi nopeasti kaiken muun

taiteen yläpuolelle suosiossaan. Jopa taiteiden äitinä pidetty teatteri hävisi sille. Elokuvan

ylivoimaisena etuna toimi sen levittämisen helppous ja saatavuus kaikkialla ja lähes kaikille.

(Gulazāra, Nihalani & Chatterjee 2003)

Elokuvateollisuus kohtasi kuitenkin myös vastustusta arvostetuilta ja vallassa olevilta tahoilta.

Esimerkiksi Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mahatma Gandhi vastusti elokuvia. Hänen

mielestään niillä oli korruptoiva vaikutus yhteiskuntaan. Vastustus nousi myös elokuvan

ulkomaalaisesta alkuperästä. Gandhi kuvaili elokuvaa ”syntiseksi” teknologiaksi, ja rinnasti sen

muun muassa uhkapelaamiseen. Itsenäisen Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru

oli myös kriittinen elokuvien suhteen, muttei kuitenkaan niin ehdoton kuin Gandhi. Nehru oli

kriittinen elokuvien sisällön suhteen, ja piti niitä synonyymina huonolle tasolle. Gandhin ja

Nehrun mielipiteet ovat vaikuttaneet merkittävästi Intian valtion suhtautumisesta

19

elokuvateollisuuteen, esimerkiksi viihdeteollisuuden korkea verotus ja ankarat sensuurit. (Ganti

2004)

Intialainen diaspora on maailmalla hyvin tunnettu. Britannian intialaisten ensimmäinen

sukupolvi piti Bollywood-elokuvia eräänlaisena kulttuurillisena jatkona. Toisen sukupolven

Britannian intialaiset kiinnostuivat Bollywood-elokuvien avulla alkuperämaastaan ja se innosti

osan tekemään turistimatkoja Intiaan.

Viimeisten viidentoista vuoden aikana Bollywood-elokuvien tuottajat ovat huomanneet

ulkomailla asuvien eteläaasialaisten mahdin kuluttajina, ja niinpä elokuvien jakeluyhtiöitä on

perustettu esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Ulkomailla asuvia intialaisia on

huomioitu yleisönä enemmän myös siinä mielessä, että ulkomaille on suunnattu heidän

kaltaisistaan ihmisistä kertovia elokuvia. Intialainen elokuvateollisuus myy eniten lippuja ja

elokuvia koko maailmassa. Vain yhdysvaltalaisen elokuvatuotannon tulot ovat Intian vastaavaa

suurempia. (Metaxas, Bouka & Merkouri 2016)

Hindinkielisiä elokuvia pystytään tekemään yllättävänkin rajatuilla ja niukoilla materiaalisilla

resursseilla. Esimerkiksi lavastuksiin käytettävä puu on usein vuokrattu ja se voidaan uudelleen

käyttää kuvaamisen jälkeen. Kokonaisia lavastuksia myös käytetään usein uudelleen eri

elokuviin. (Ganti 2004)

3.3. Instituutioiden ja markkinoiden merkitys ja teknologia

Kuten edellisessä teemassa mainitsin, Intian valtion suhtautuminen elokuvateollisuuteen oli

erityisesti 1900-luvulla välillä hyvinkin ankaraa. Aluksi tiukkaa linjaa piti brittiläinen hallinto

melkein 1900-luvun puoleen väliin, ja sen jälkeen itsenäisen Intian oma hallinto. Brittien intressit

liittyivät Intian hallitsemiseen. Elokuvat eivät saaneet kritisoida brittiläistä hallintoa tai

imperiumia, myös liian kansallishenkiset elokuvat olivat kiellettyjä. Itsenäinen Intia suhtautui

kriittisesti elokuviin johtuen joistain maan vaikutusvaltaisista hahmoista, kuten Mahatma

Gandhista ja Jawaharlal Nehrusta. Myös yleisesti elokuvien ulkomaalainen alkuperä epäilytti.

1900-luvun alussa basaarit olivat tärkeitä elokuvateollisuuden rahoituksen kannalta. Basaari-

verkostot johtivat intialaisperäisen kauppiaspääoman nousuun, ja tätä pääomaa sijoitettaisiin

teollisiin projekteihin, mutta myös kulttuuriteollisuuteen. (Mahadevan 2015, p.26) Elokuvien

rahoitus tulee pääasiassa niiden teatterilevitysoikeuksien myynnistä. Heti kun elokuva on

20

tuotantovaiheessa, tuottajat alkavat myymään elokuvan levitysoikeuksia elokuvien levittäjille

rahoittaakseen itse elokuvanteon. Oikeudet elokuvan levitykseen myydään tietyksi määräajaksi,

yleensä noin viiden ja kymmenen vuoden välille. (Ganti 2004, p.58)

Elokuvateollisuuteen kohdistuva verotus Intiassa on samankaltaista kuin uhkapelaamiseen ja

laukkakilpailuihin kohdistuva verotus. Kyseistä veroa kutsutaan viihdeveroksi (entertainment

tax), joka vaihtelee 20–70 % välillä. Jokainen Intian osavaltio asettaa itse omat veronsa

lipputuloille, jotka näin tuottavat kyseisten osavaltioiden hallinnolle paljon rahaa. Osavaltiot

asettavat kovempia veroja elokuville joiden kieli on eri kuin osavaltion virallinen kieli.

Hindinkieliset elokuvat eli Bollywood-elokuvat ovat ainoita elokuvia, joita levitetään

kansallisesti, kohdistuu niihin suurin osa verotuksesta. (Ganti 2004, p. 44-45)

Jengijohtajien väitetään rahoittavan Bollywood-elokuvia ja käyttävän elokuvateollisuutta

rahanpesuun. Nämä yhteydet rikolliseen maailmaan voidaan jäljittään aikaan, jolloin

elokuvantekoon ei ollut mahdollista ottaa pankkilainaa. Vasta vuonna 2000 Intian hallinto

tunnusti elokuvateollisuuden pankkilainakelpoiseksi teollisuudenalaksi. Bollywoodin ja

rikollismaailman yhteys on Intiassa yleistä tietoa, ja ilmiön laajuus käy aina välillä ilmi

elokuvien kanssa tekemisissä olleiden kuuluisien ihmisten pidätyksien myötä. Monet

Bollywood-näyttelijät ovat kertoneet joutuneensa rikollisten painostamiksi. Heiltä on vaadittu

rahaa ja uhkailtu väkivallalla. Vuonna 2000 eräs rikollisjengi uhkaili kuuluisaa näyttelijää

Rakesh Roshania. Jengi ampui näyttelijää käsivarteen. Roshan joutui sairaalaan, mutta selvisi.

(Bagri, 28.3.2013)

Toinen Bollywood-elokuvia koskeva haitta, vaikkakin pienempi, on piratismi. Hindinkielisten

elokuvien laittomat kopiot Intiassa ja ulkomailla (virtuaaliset ym.) aiheuttavat arviolta noin 80

miljoonan dollarin tappiot joka vuosi. Bollywood-elokuvientekijöitä on syytetty Hollywood-

elokuvien kopioimisesta, ja näissä syytöksissä on edetty jopa oikeudenkäynteihin asti. Tästä

johtuen jotkut Bollywood-elokuvien tekijät ostavat oikeuksia moniin Hollywood-elokuviin.

(Metaxas, Bouka & Merkouri 2016) Bollywood ja Hollywood ovat myös tuottaneet elokuvia

yhteistyössä, tästä esimerkkinä elokuva Bride and Prejudice, joka on intialaistettu versio

kirjailija Jane Austenin teoksesta Pride and Prejudice. (Wadhwani 2006)

21

3.4. Lopuksi

Hindinkielinen elokuvateollisuus näyttäisi tavoittavan koko ajan lisää uusia kuluttajia ympäri

maailmaa. Elokuviin on saatavilla yhä isompia budjetteja sosialistisen talousmallin hylkäämisen

ansiosta. Huolimatta Intian väestön suhteellisesta köyhyydestä elokuville löytyy katsojia, ja

Bollywood-elokuvat ovat Intiassa tärkeä osa hindinkielisen väestön kulttuuri-identiteettiä.

Bollywood on joutunut käymään läpi paljolti samoja ongelmia kuin Hollywood, esimerkiksi

1930-luvun laman aiheuttamat hankaluudet. Bollywoodilla on sen lisäksi ollut omia hidasteita.

Vanhoillinen suhtautuminen elokuvateollisuuteen teollisuuden alana teki rahoituksen saamisesta

vaikeaa. 1990-luvun lopun uudistus, jonka ansiosta elokuvantekoon oli mahdollista ottaa lainaa

pankista tai saada yrityksiltä rahoitusta näkyy isojen budjettien elokuvien yleistymisessä.

Perinteet ja ehkä vanhoillisina nähtävät ihanteet näkyvät vahvasti Bollywood-elokuvissa, mutta

tiettyjä perinteitä, kuten musikaaliosuuksia, elokuvilta odottaa myös kansainvälinen yleisö.

Kuitenkin myös uudenlaista näkökulmaa esiintyy. Mikäli elokuvat onnistuvat jatkossa

yhdistämään perinteitä ja nykyaikaa, on niiden kansainvälinen suosio todennäköisempää.

Bollywoodin uskotaan haastavan jopa Hollywoodin.

KIRJOITTAJA: RIINA NIKULAINEN

4. IT ja ITES – tietotekniikka taloudensektorina Intiassa

4.1. Esittely

Dinesh C. Sharma kertoo kirjassaan The Outsourcer: The Story of India’s IT Revolution (2015),

kuinka 1970- ja 1980-luvulla perustetut intialaiset IT-alan yritykset saivat maailmalla

hämmentyneen vastaanoton: Intian kuviteltiin tuolloin olevan vieläkin takapajula, jossa ”ihmiset

yhä elävät puissa” tietämättöminä teknologiasta. Todellisuus oli kuitenkin toinen ja nykyään

Intian tunnetaan vahvasta IT- eli informaatioteknologiaosaamisestaan.

IT-ala on ollut yksi Intian nopeimmin kasvavista taloussektoreista etenkin 2000-luvulle tullessa

(Chaudhari 2009). Kun vielä vuonna 1981 IT-teollisuuden vientiä oli noin $30 miljoonaa,

vuonna 2013 se oli kasvanut jo $100 miljardiin (Sharma 2015). IT-sektori on siis todellakin

22

kasvanut Intiassa huimasti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ja onkin yksi Intian

menestystarinoista, joista maa yleensä tunnetaan.

IT-sektorin voidaan katsoa koostuvan kahdesta eri osiosta: tuotteiden valmistuksesta ja

teknologiapalveluista (Mani 2012). Tekstin kolme keskeisintä termiä ovat IT, ITES ja BPO. IT

(eng. information technology) eli informaatioteknologia ja sen käsittävä työllisyyssektori sisältää

esimerkiksi kommunikaatioteknologian, ohjelmoinnin, ja tekniikan huollon. ITES (eng. IT

Enabled Services) tarkoittaa palveluita, joita toteutetaan telekommunikaatioverkkojen tai

internetin välityksellä (Chaudhari 2009; Rajeev, Vani 2009).

ITES-sektoriin kuuluu myös keskeisesti termi BPO (eng. business process outsourcing), joka

tarkoittaa ilmiötä, jossa yritys ulkoistaa joitain yrityksen palveluita toiselle taholle (Rajeev, Vani

2009). Yleensä ulkoistamiseen ryhdytään halutessa säästää muun muassa palkkakuluissa. Intian

tapauksessa ulkomaiset yritykset ulkoistavat palveluitaan maahan osaavien työntekijöiden mutta

halvemman hintatason vuoksi. Esimerkiksi suurilla monikansallisilla yrityksillä, kuten British

Airwaysillä ja HP:llä on palvelupisteitä Intiassa (Chaudhari 2009; Rajeev, Vani 2009).

Tässä Intian taloutta käsittelevässä osiossa kartoitetaan Intian IT-ITES-sektorin kehitystä 1900-

luvun loppupuolelta nykypäivään, ja mikä tietotekniikan kehityksen merkitys on ollut Intian

taloudelle. Tarkastelun keskiössä on myös, miksi juuri Intia on mieluisa kohde ITES-BPO-

toiminnalle, ja miltä IT-sektorin tulevaisuus näyttää.

4.2. IT-ITES-sektorin kehitys

Pian Intian itsenäistymisen jälkeen 1947 pääministeriksi nousi Jawaharlal Nehru, joka ajatteli

tieteisiin ja tekniikkaan panostamisen olevan hyvä keino kohentaa maan taloutta ja nostaa

ihmisiä pois köyhyydestä (Sharma 2015). Hänen tarkoituksenaan oli nopeasti muuttaa Intian

talous moderniksi (Wolpert 2006) ja hallituksen päämääränä oli myös luoda kansallinen tuotanto

televiestintälaitteille (Mani 2012).

Nehru sai aikaan paljon muutoksia muun muassa demokratiassa ja maan modernistumisessa.

Talouden ja tuotannon kasvu ei kuitenkaan auttanut Intiaa, sillä valtava kasvu populaatiossa

vähensi talouskasvun positiivisia vaikutuksia. (Wolpert 2006). Itsenäistymisensä jälkeen Intia

myös adoptoi sosialististyylisen talouden viisivuotissuunnitelmineen ja ulkomaankauppaa

23

rajoittivat tullit ja lait, mitkä yhdessä jarruttivat potentiaalista suurempaa talouskasvua (Wilson &

Keim 2006).

Itsenäistymisen jälkeisinä vuosina intialaista tiedettä tuettiin ja korkeakoulutusta lisättiin etenkin

tieteissä ja teknologiassa, mikä mahdollisti Intian inhimillisen pääoman karttumisen. 1950-

luvulla Intiassa investoitiin paljon ydinvoimaan, armeijaan ja avaruustutkimukseen, ja maahan

perustettiin paljon eri tutkimusinstituutteja. Intialaiset olivat todella kiinnostuneita teknologian

kehityksestä. Lisäksi IT-koulutuksesta valmistuneet ovat taidoiltaan maailman parasta, ja

osaamisella on ollut suuri rooli Intian teknologisessa kehityksessä. (Wolpert 2006).

Thomas Hylland Eriksen (2014) toteaa Intian IT-sektorin nousun johtuneen osaavan

ohjelmoinnin valtavavasta tarpeesta viimeisten vuosien aikana 1900-luvun lopulla. Tällöin

ohjelmoijia tarvittiin uusimaan tietokoneiden ohjelmistoissa vanhanaikaisia muisteja, sillä

kaikkien tietokoneiden pelättiin hajoavan vuosituhanteen vaihteessa (ns. Y2K tai millennium

bug). Y2K vaikutti myönteisesti Intian IT-sektorin palveluiden kysyntään (Bhattacharjee &

Chakrabarti 2015).

Lisäksi Sankalpa Bhattacharjee ja Debkumar Chakrabarti (2015) painottavat, että instituutioiden

tuki ja teollisuuden kilpailukyky, hallituksen säätely ja innovatiivisuus vahvistivat IT-sektorin

kasvua. Sääntelyiden purkaminen, liberalisaatio ja palveluiden yksityistäminen olivat myös

suuressa roolissa IT-sektorin kasvussa (Thussu 2013, s.101). Niin ikään globalisaatio on

mahdollistanut intialaisten ohjelmistokehittäjien työskentelyn Intiasta käsin ja lisännyt kotimaista

työskentelyä. Internetin ja tietoliikenneverkon myötä maantieteellinen sijainti palveluiden

tuotannossa on nykyään merkityksetöntä, eikä IT-työntekijöiden tarvitse muuttaa esimerkiksi

Yhdysvaltoihin uran perässä (Eriksen 2014).

4.3. IT-alojen merkitys Intialle

Beth Wilson ja Geoffrey N. Keim kritisoivat kirjoituksessaan (2006), kuinka mediassa IT:n

merkitystä liioitellaan Intian taloudessa ja uutisointi saattaa antaa kuvan, että IT on suuri osa

Intian taloutta. Totuus Wilsonin ja Keimin mielestä on, ettei IT ole dominoiva osa taloutta ja sen

merkitystä liioitellaan. Vaikka kritiikkiä IT-sektorin tärkeydestä Intian taloudelle voidaan esittää,

on ala kuitenkin monia miljoonia ihmisiä työllistävä ja väkisinkin osasyy Intian talouskasvuun ja

etenkin modernistumiseen. IT-osaaminen on myös taatusti vaikuttanut Intian myönteiseen

24

kuvaan ja maan ”brändiin” tietotekniikkaosaavana maana, minkä avulla se on noussut monien

ihmisten tietoisuuteen.

IT-ala vaikuttaa positiivisesti monien ihmisten toimeentuloon. Kun vuonna 2000 suora työllisyys

IT-ITES-sektorilla oli noin 284 000 työntekijää (Chaudhari 2009), vuonna 2012 se työllisti

suoraan 2,8 miljoonaa työntekijää (Thussu 2013, s.102) ja 2017 luku on noussut jo 3,9

miljoonaan (Singh 14.9.2017). Epäsuorasti IT-sektori vaikutta yli 9 miljoonan ihmisen

työllistämiseen (Thussu 2013, s.102), sillä tarve muun muassa infrastruktuurin rakentamiselle ja

muille palveluille on kasvanut IT-sektorin kasvun myötä (Chaudhari 2009).

Taloudellisesti IT on Intialle myös suhteellisen merkittävä tekijä. Vuosina 2007-08 IT-sektori oli

noin 3% Intian bruttokansantuotteesta ja kasvatti bruttokansantuotetta 0,75% (Mani 2012).

Vuonna 2012 Intian ITES-sektori ylitti $100 miljardin tuottorajan (Singh 14.9.2017). 1950-51

maatalous ja siihen liittyvät sektorit olivat 55% Intian bruttokansantuotteesta ja tällöin teollisuus

ja palvelusektorit kattoivat vain 10% ja 35%. Vuosina 2006-07 teollisuus on noussut 20% ja

palvelusektori 62%, kun taas maatalouden sektorit ovat laskeneet. (Rajeev 2012) Tämä kertoo

Intian elinkeinorakenteen muuttumisesta palvelusektorillisempaan suuntaan. Tähän on

vaikuttanut paljon monikansallisten yrityksien palveluiden ulkoistaminen Intiaan ja IT-sektori

kasvattaa vaikutusalaansa koko ajan ympäri Intiaa.

IT-sektori on keskittynyt suuresti kaupunkeihin, kuten Bangaloreen, Delhiin ja Hyderabadiin,

joihin suuret yritykset, kuten HP, Siemens ja Wipro keskittävät palveluitaan. Näistä Bangalore

on yksi Intian johtavimmista IT-keskiöistä ohjelmisto, ITES ja laitteistoteollisuudellaan. IT-alan

töiden keskittäminen kaupunkeihin on jopa pakollista, sillä teknologiapalveluihin ja -

teollisuuteen tarvittavan infrastruktuurin taso on huonoa maaseudulla. Kaupungistumisen myötä

on Intiassa syntynyt kaupunkeihin – etenkin Bangaloreen – ongelmia; epätasa-arvoisuus on

kasvanut ja ympäristöllisiä haittoja on syntynyt. (Rajeev 2012).

Valtaosa IT-palveluiden alalla työskentelevistä ovat nuoria; jopa yli 90% työntekijöistä ovat alle

30-vuotiaita ja heistä jopa 74,5% naimattomia (Rajeev 2012). Nuoruus alalla ei sinänsä ole

yllättävää, sillä Intian väestö on yleisesti ottaenkin todella nuorta. Työpaikan saaminen nuorena

kuitenkin voi Rajeevin mielestä vähentää intialaisten halukkuutta osallistua korkeakoulutukseen

(2012), mikä voisi johtaa pitkällä tähtäimellä Intian inhimillisen pääoman laskuun.

25

IT-alalla on taloudellisia mutta myös sosiaalisia vaikutuksia Intian väestöön. IT-alan palveluiden

ulkoistaminen Intiaan tarjoaa useita uusia työpaikkoja sekä on myös suuri tuki Intian taloudelle

(Thussu 2013, s.101–126). Kommunikaatioteknologian ja tekniikan kehittyminen on

mahdollistanut Intian osanoton globaaliin talouteen ja nousun BPO-palveluiden keskiöksi.

Intialla on paljon taitavia IT-alan työntekijöitä, mikä pohjautuu teknologiaan ja koulutukseen

panostamiseen (Thussu 2013, s.101–126), mutta täytyy myös muistaa, ettei ala ole tasapuolisesti

saavutettavissa kaikille. Kasti- ja sukupuolisyrjintä vaikuttavat työmahdollisuuksiin

työmarkkinoilla ja näin on myös IT-alalla (Thomas 2012), jossa suurin osa työntekijöistä on

keskiluokkaisista perheistä (Rajeev 2012).

4.4. Miksi Intia?

Intia on yksi suositummista paikoista ulkoistaa yrityksien palveluita. Intia on onnistunut luomaan

itsestään hyvän kuvan IT-sektorilla hyvän tietotaitonsa ja kustannustehokkuutensa ansiosta.

(Chaudhari 2009) Intialaisten osaaminen teknologian parissa on tullut pitkäjänteisen

teknologiaan panostamisen kautta itsenäistymisen jälkeen, kuten aiemmista lähteistä on käynyt

ilmi. Intialaiset ovat myös kartuttaneet kokemusta ulkomailla, ja etenkin Yhdysvallat ovat olleet

mieluisa kohde maastamuutolle. 1960-luvulla Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikan rajoitteet

vähenivät, mikä sai monia intialaisia lähtemään Yhdysvaltoihin joko opiskelemaan tai töihin,

joista monet silti palasivat takaisin Intiaan (Wolpert 2006). Pohjois-Amerikkaan lähteneet olivat

yleensä korkeakoulutettua väkeä (Wilson & Keim 2006), mikä on lisännyt taitoja

korkeakoulutettujen parissa.

Teknologiset muutokset ja suht hyvät lailliset rakenteet ja säädökset ovat olleet nostamassa Intiaa

yhdeksi suurimmista ulkoistamispalveluiden takaajista ja säädöksien ja kaupan avaaminen 1900-

luvun lopulla tekivät Intiasta kilpailukykyisen maan (Mani 2012). Kannustavat instituutiot ovat

yksi tärkeimmistä aspekteista, jotka ovat nostaneet Intian tietotaitoa teknologian saralla.

Dr. Jaydip Chaudharin mukaan Intian vahvuuksista IT-ITES-sektorilla jo aiemmin mainitun

”brändin” lisäksi on myös korkean tuottavuus ja taitava ja laadukas palvelu (2009). Näiden

ohella Intian valttina toimii etu palveluiden ja teollisuuden kustannuksien hinnassa, sillä

intialaisten palkkataso on huomattavasti pienempi kuin useiden muiden maiden (Chaudhari

2009). Hyvin koulutettu, englantia osaava ja halpa työvoima houkuttelee maahan ulkomaisia

yrityksiä (Wilson & Keim 2006). Yhdysvaltalaisten yrityksien arvioidaan säästävän jopa noin

26

80% kustannuksista, kun he käyttävät Intian teollisuutta ja palveluita (Thomas 2012), joten

yritysten halu säästää kustannuksista on yksi suurimmista motivaatioista maahan investoimisesta.

Se houkuttelee myös potentiaalisella markkinoiden ja tuoton kasvulla: Intialla on

hyväksikäytettävänä merkittävät luonnolliset resurssit ja kasvava teollisuus, jota tukee suuri

työikäinen populaatio (BMI Report 2016).

4.5. IT-sektorin tulevaisuus Intiassa

Intia on pitkään hallinnut IT-sektorin palveluita maailmanlaajuisesti, muttei voi enää luottaa

aikaisempien vahvuuksien toimimiseen tulevaisuudessa. Sharma mainitsee kirjassaan (2015),

että Intialle tuskin tulee uusia Y2K:n kaltaisia mahdollisuuksia integroitua globaaleille IT-

markkinoille tai parantaa siellä asemaansa. Miten Intiassa käy tulevaisuudessa, kun yhä edistyvä

modernisaatio esimerkiksi tekoälyn parissa kehittyy? Intian palkat ovat myös nousseet

esimerkiksi paremmiksi kuin kiinalaisten, mikä ei kilpailukyvyn kannalta ole hyvä asia (Ravii

2012), sillä yrityksien ensisijainen tavoite on palveluiden ulkoistamisessa säästää niin paljon

rahaa kuin mahdollista. Onko Intian mahdollista säilyttää valtansa, kun muita nopeasti nousevia

IT-sektorilla kilpailukykyisiä halpatyömaita haastavat Intian asemaa?

Debasish Chakraborty ja Anil Kumar (2013) nostavat esille neljä kriittistä ongelmaa, joita Intia

tulevaisuudessa tulee kohtaamaan. Ensinnäkin laadukkaan työvoiman karsiminen suuresta

valinnanmäärästä tulee olemaan hankalaa. Intian tulisi myös kohentaa informaatio- ja

kommunikaatioteknologian infrastruktuuria; nykyään suurin osa infrastruktuurista sijaitsee

urbaaneissa keskuksissa, ja muun muassa lisäksi netin käyttö on hidasta ja hankalaa verrattuna

useisiin muihin maihin. Intian kehno infrastruktuuri saa monilta muiltakin tutkijoilta kritiikkiä

(Wilson & Kleim 2006; Chaudhari 2009; Bhattacharjee & Chakrabarti 2015; Ravii 2012).

Viimeisenä Chakraborty ja Kumar mainitsevat englannin kielen taidon uniikkiuden katoamisen

ja Intian politiikan asennoitumisen yrittäjyyteen (2013). Englantia osataan yhä paremmin

muissakin osissa maailmaa – kuten kilpailevassa IT-maassa Filippiineillä. Myös Wilson ja Klein

(2006) kritisoivat Intian politiikkaa: korruptio, liikasäätely ja yritysten perustamisen hitaus

huonontavat Intian talouden kehitystä. BMI Research (2016) nostaa myös terrorismin uhkan,

kyberturvallisuuden ja piratismin taloutta uhkaaviksi tekijöiksi.

27

Intia on lisäksi hyvin riippuvainen Yhdysvalloista ja Euroopan Unionista ohjelmointi- ja BPO-

palveluiden ostajana: lähes 87% palveluiden ostajista tulevat näiltä alueilta (Thussu 2013, s.101-

126). Jos suurien palveluiden ostajien kuten Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kysyntä vähenee

rajusti, tulee tämä olemaan ongelma Intialle. Aasian valtiot ovat tosin kiinnostuneet Intian IT-

palveluista (Thussu 2013, s.101-126), joten Intian olisi hyvä luoda vanhat suhteet Aasian maihin

IT:n saralla. Myös kotimaisen kulutuksen kasvattaminen olisi tärkeää, jotta maa ei olisi niin

paljolti riippuvainen vientimarkkinoista (Sharma 2013). Kotimaisen kulutuksen nostaminen olisi

tässä tilanteessa Intialle yksi tärkeimmistä tulevaisuuden saavutuksista.

BMI Research (2016) sanoo hallituksen pyrkivän parantamaan koulutusta, maataloutta ja

terveydenhuoltopalveluita, ja laajentamaan IT-infrastruktuuria kattamaan koko Intian – eikä vain

urbaaneja keskuksia, kuten Bangalorea tai Delhiä. Intian ei myöskään tule unohtaa talouskasvun

sivuvaikutuksia, kuten ympäristöhaittoja tai sosiaalisia ongelmia, jotka voivat pitkällä

tähtäimellä huonontaa taloutta.

Shelley Singh kirjoittaa lehtiartikkelissaan (2017), kuinka Intia pyrkii panostamaan

tulevaisuudessa enemmän digitaalisen teknologiaan IT:n sijasta; digital technology on nykyajan

yksi nopeimmin kasvavista teknologianaloista yhä kiihtyvän digitalisaation myötä. Lisäksi

teknologia-alalla työskentelevien koulutukseen ja uudelleen kouluttautumiseen panostetaan

paljon, sillä teknologian kehityksessä täytyy pysyä mukana. Perinteistä IT-osaamista tullaan yhä

tarvitsemaan tulevaisuudessa, sillä vielä tällä hetkellä teknologia vahvasti pohjautuu muun

muassa ohjelmointiin. (Singh 14.9.2017). Intian onkin hyvä pysyä teknologian kehityksen

kannoilla, eikä pudota pois kehityksestä, jotta se pystyy todistamaan yhä olevansa vahva osaaja

IT-teknologiassa. Intian on investoitava ja kehitettäviä uusia vahvuuksia pysyäkseen yhä

mieluisana sijoituskohteena, jotteivat muut halvemmat tai innovatiivisemmat maat vie sen

markkinoita IT-sektorin saralla.

KIRJOITTAJA: ELINA SIPILÄ

Yhteenveto taloudenaloista

Pitkän historiansa aikana maatalous on säilynyt Intiassa suurimpana työllistävänä elinkeinoalana.

Itsenäisellä ajalla teollisuuden rooli on kuitenkin vahvistunut, ja siitä on tullut Intialle enemmän

kuin pelkkä taloudenala: se on elinehto ja symboli, joka nostaa maan köyhyydestä turvaten

28

samalla maan itsenäisyyden. Siirtomaa-ajalla, suunnitelmasekatalouden ja sittemmin

uusliberalistisen markkinatalouden ajalla sekä teollisuus että maatalous ovat kehittyneet, mutta

eri tavoin. Teollisuus on osoittautunut sisältävän suuria tulevaisuudenlupauksia Bombay High -

öljyesiintymästä 1980-luvulta lähtien nousseisiin kemikaali- ja IT-alojen ilmiöihin. Maatalouden

kehitys on puolestaan ollut vähemmän ruusuinen, sillä kehitys on selvästi ollut epätasaista eikä

ole ratkaissut maaseutuyhteiskunnan ongelmia. Perinteisistä taloudenaloista teollisuus näyttää

luovan menestystarinaa vielä tulevaisuudessakin, mutta maatalouden merkitys on vähenemässä

sekä BKT:ssa että työllisyydessä mitattuna.

1900-luvulla Intian talous on modernistunut monilta osin. Instituutioiden merkitys esimerkiksi

IT-sektorin kasvussa on ollut suuri, kuten myös elokuvateollisuuden. Talouden liberalisaatio ja

Intian hallinnon asettamat uudistukset ovat hyödyttäneet sekä elokuvateollisuuden kehitystä kuin

myös IT-alaa, kuten pankkilainan ja yritysten antaman rahoituksen mahdollistaminen

elokuvateollisuudelle. Talouden avaaminen taas on mahdollistanut IT-palveluiden tarjoamisen

ulkomaisillekin yrityksille.

Intia on kuitenkin nyt käyttänyt 1900-luvun lopun talouden avaamisen valttinsa, joten

tulevaisuudessa sen täytyy kehittää jotain uutta, mikä pitää sen pinnalla maailmantaloudessa.

Intian täytyy luoda uusia innovaatioita ja kehittää osaamistaan, jotta se pystyy kilpailemaan

muiden maiden kanssa moderneilla taloudenaloilla. Monet nousevat maat uhkaavat Intian

talousmarkkinoita ja etenkin IT-sektorilla Intian palkkojen nousu on haitaksi maan

kilpailukyvylle. Elokuvateollisuuden kasvua taas heikentää vanhoilliset aatteet ja suhtautuminen

alan "kunniallisuuteen". Bollywoodin asema maailmalla ei ole yhtä vankka ja dominoiva kuin

sen globaalilla kilpailijalla Hollywoodilla, mutta elokuvat keräävät koko ajan kansainvälisiä

katsojia, haastaen näin Hollywoodin. Toisaalta yhteinen kilpailu on myös poikinut uuden

innovaation: Hollywood- ja Bollywood-elokuvien yhteistuotannon.

Intian talous on jatkuvan muutoksen alla. Se on lyhyen ajan sisällä siirtynyt

maatalousyhteiskunnasta globaalimpaan, palvelusektorillisempaan yhteiskuntamalliin. Vaikka

kehitys on ollut suhteellisen nopeaa, on sitä jarruttanut intialaisten kulttuurien vanhoillinen

suhtautuminen kaikilla esittelemillämme elinkeinoalueilla. Intia tulee

kohtaamaan tulevaisuudessa talouskasvusta johtuvia ongelmia, kuten tuloerojen kasvua ja

ympäristöllisiä ongelmia. Toisaalta Intian uudistunut talous ja sitä seurannut talouskasvu

29

on myös kyennyt nostamaan ihmisiä pois köyhyydestä. Intian tulevana haasteena onkin saada

tämä ilmiö jatkumaan siten, etteivät sosiaaliset erot kasva yhteiskunnassa liikaa.

Lähdeluettelo

Ali-Yrkkö, Jyrki; DeCarvalho, Anthony; Suni, Paavo (2005): Intia maailmantaloudessa, ETLA

Discussion Papers, The Research Institute of the Finnish Economy (ETLA), No. 977.

https://www.researchgate.net/publication/277169489_Intia_maalimantaloudessa

Bagri, Neha, Thirani : Newswallah: Bollywood and Organized Crime, New York Times

28.3.2013

Banerjee, Shankho: The Economics of Bollywood. The Long Run Magazine, issue I

Bhandare S.S., Economic Progress, Industrialisation and Globalisation kokoelmasta DeSouza,

Peter Ronald: Contempory India: transitions (2000, Sage Productions)

Bouka, Eleni; Merkouri, Maria-Marina; Metatax, Theodore (2016): Bollywood, India and

Economic Growth: A Hundred Years History, Journal of Economic and Social Thought - J. Econ.

Soc. Thoug. - JEST - www.kspjournals.org

Buhaug, Halvard & Wischnath, Gerdis (2014). Rice or riots: On food production and conflict

severity across India. Political Geography. November 2014; Volume 43: 6–15.

https://doi.org/10.1016/j.polgeo.2014.07.004

Chatterjee, Saibal; Nihalani, Godvind; Gulazāra (2003): Encyclopaedia of Hindi Cinema

Chaudhari, Dr. Jaydip. Indian ITES Industry: Emerging Trends & Challenges in Global

Perspective. ISSN:0974-3308, vol.2, no.2, joulukuu 2009. Online Publishing @

www.publishingindia.com

Clingingsmith, Williamson: India’s Deindustrialization in the 18th and 19th Centuries, Harvard

University, August 2005

Corbirdge Stuart, Harriss John, Jeffrey Craig: India Today: When and Why Did India Take Off?

2013 Polity Press.

Dalton David: Mahatma Gandhi: Nonviolent Power In Action 2012, Colombia University Press

Dasgupta Ajit: A History of Indian Economic Thought, 1993 Routledge

FAO. http://www.fao.org/india/fao-in-india/en/ (viitattu 8.2.2018)

Ganti, Tesjawini (2004): Bollywood: A Guidebook to Popular Hindi Cinema

30

Harriss‐White, Barbara; Lerche, Jens & Shah, Alpa (2013). Introduction: Agrarian Questions and

Left Politics in India. Journal of Agrarian Change. July 2013; Volume 13(3): 337–350.

http://onlinelibrary.wiley.com.libproxy.helsinki.fi/doi/10.1111/joac.12031/full

Heitzman, James & Worden, Robert L. (1995). Country Studies. Washington: GPO for the

Library of Congress, 1995. http://countrystudies.us/india/

Grabnowski, Richard (2009). An alternative Indian model? Journal of Asian Economics. January

2009; Volume 20(1): 50–61. https://doi-org.libproxy.helsinki.fi/10.1016/j.asieco.2008.05.006

India Information Technology Report. Part of BMI’s Industry Report & Forecasts Series.

Published by: BMI Research. 2016. ISSN: 1750-5062

Klein, Ira (2008). British reforms, commercial agriculture, and agrarian distress in India. The

Historian. Winter2008; Volume 70(4): 732–752.

http://onlinelibrary.wiley.com.libproxy.helsinki.fi/wol1/doi/10.111/j.15406563.2008.00226.x/full

Kumar, Anil & Chakraborty, Debasish. Unraveling the Success of India’s IT-ITES Industry: Can

India Sustain This Success? Journal of Information Technology Theory and Adaption; 14(1):5-

16, March 2013

Laurila, Natalia: Parhaat Bollywood-elokuvat. Helsinki: BTJ Kustannus, 2007

Mani, Sunil. The Mobile Communications Services Industry in India: Has it Led to India

Becoming a Manufacturing Hub for Telecommunication Equipment?. Pacific Affairs. 2012;

85(3):511-530

Maailmanpankin tietokanta.

https://data.worldbank.org/indicator/NV.AGR.TOTL.ZS?end=2016&locations=IN&start=1960&

view=chart,

https://data.worldbank.org/indicator/NV.IND.TOTL.ZS?end=2016&locations=IN&start=1960&

view=chart, https://data.worldbank.org/indicator/SL.AGR.EMPL.ZS?locations=IN &

https://data.worldbank.org/indicator/NV.SRV.TETC.ZS?end=2016&locations=IN&start=1960&

view=chart, https://data.worldbank.org/indicator/AG.PRD.CROP.XD?locations=IN (viitattu

16.2.2018)

Mahadevan, Sudhir (2015): A very old machine: the many origins of the cinema in India

Ministry of Petroleum and Natural Gas: Annual Report 2015-2016.

Misra, V. (2001). Prehistoric human colonization of India. Journal of Biosciences. November

2001; Volume 26(4): 491–531.

https://login.libproxy.helsinki.fi/login?qurl=http%3A%2F%2Fdx.doi.org%2F10.1007%2FB

F02704749

31

Naseemullah, Adnan (2017). Riots and rebellion: State, society and the geography of conflict in

India. Political Geography. November 2017. Volume 11.

https://doi.org/10.1016/j.polgeo.2017.06.006

Nyrop, Richard F: India : a country study, American University 1985. 4. ed.

OEC. https://atlas.media.mit.edu/en/profile/country/ind/ (luettu 18.1.2018)

Palash Ghosh: Bollywood At 100: How Big Is India’s Mammoth Film Industry? International

Business Times. 5.3.2013.

Rai, Amit S. (2009) : Untimely Bollywood: Globalization and India’s New Media Assemblage.

Durham and London: Duke University Press

Rajeev, Menaakshi. IT Industry in Bangalore: Some Economic Implications. Institute for Social

and Economic Change. October 2012. https://mpra.ub.uni-muenchen.de/42338/. MPRA Paper

No. 42338.

Rajeev, Menaakshi & Vani, B. P. India’s Export of BPO Services: Understanding Strengths,

Weaknesses and Competitors. Journal of Services Research. April 2009. 9(1)

Raman, Revti; Chadee, Doren: Journal of Contemporary Asia. August 2011, Vol.41(3), p.452-

469

Roy, Tirthankar (2007). A delayed revolution: environment and agrarian change in India. Oxford

Review of Economic Policy. July 2007; Volume 23(2): 239–250.

https://doi.org/10.1093/oxrep/grm011

Roy, Tirthankar. Economic history and modern India: Redefining the link; The Journal of

Economic Perspectives; summer 2002;16(3);109. ProQuest

Roy, Tirthankar (2016). The Monsoon and the Market for Money in Late-colonial India.

Enterprise & Society. Jun 2016; Volume 17(2): 324–357. https://muse-

jhuedu.libproxy.helsinki.fi/article/618902

Sankalpa Bhattacharjee, Debkumar Chakrabarti. Investigating India’s competitive edge in the IT-

ITeS sector. IIMB Management Review 2015; 27. 19-34

Sharma, Dinesh C. Indian IT outsourcing industry: Future threats and challenges. Futures. 2014;

56:73–80

Sharma, Dinesh C. The Outsourcer: The Story of India's IT Revolution. MIT Press, 2015. pg.1-6,

207-217. ProQuest Ebook Central, http://ebookcentral.proquest.com/lib/helsinki-

ebooks/detail.action?docID=3562636 (ladattu 22.1.2018)

Sharma, Shalendra D. (1997). Agricultural growth and ‘trickle-down’ reconsidered: evidence

from rural India. Development in Practice. August 1997; Volume 7(3): 267–275. https://doi-

org.libproxy.helsinki.fi/10.1080/09614529754503

32

Shelley Singh. How the Indian IT services sector is seeking to make its biggest transformation.

14.syyskuu, 2017. The Economic Times https://economictimes.indiatimes.com/tech/ites/how-the-

indian-it-services-sector-is-seeking-to-make-its-biggest-

transformation/articleshow/60502487.cms luettu: 13.2.2018

Statistical Year Book India 2017.

http://mospi.gov.in/sites/default/files/statistical_year_book_india_2015/Table-8.3%20.xlsx

(viitattu 3.3.2018)

Sundria Saket, India's oil hunger to double despite its electric car ambitions, 2018, Business

Standard. http://www.business-standard.com/article/economy-policy/india-s-oil-hunger-to-grow-

despite-its-electric-car-ambitions-here-s-why-118020900117_1.html luettu 2.3.2018

Swaminathan S. Anklesaria Aiyar: Socialism Kills - The Human Cost of Delayed Economic

Reform in India, Development Policy Briefing Paper No. 4

Thussu, Daya Kishan: Communicating India’s Soft Power – Buddha to Bollywood: Palgrave

Macmillan. 2013. Pg.101-126

Vinton G. Cerf.: A Revolution in India. Communications of the ACM. March 2013, vol. 56 no. 3

Virmani Arvid, Indias economic growth: From socialist rate of growth to Bharatiya rate of growth,

Working paper 112, ICRIER, New Delhi, February 2004

Wadhwani, Anita N.(2006) : "Bollywood Mania" Rising in United States. USINFO 9.8.2006

Weigold, Auriol (2007). Famine management: The Bengal famine (1942–1944) revisited. South

Asia: Journal of South Asian Studies. June 1999; Volume 22(1): 63–77.

https://doiorg.libproxy.helsinki.fi/10.1080/00856409908723360

Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/Economy_of_India (luettu 18.1.2018)

Wilson, Beth Anne & Keim, Geoffrey N. India and the Global Economy. Business Economics;

January 2006; 41(1):28-36

WTO Annual Report 2016, https://www.wto.org/english/res_e/booksp_e/anrep_e/anrep16_e.pdf

vierailtu 2.3.2018

Yusuf, Nadia (2014). Role of rural finance in reduction of poverty in the Agriculture sector:

Northern India. International Journal of Business & Economic Development. July 2014; Volume

2(2): 97–105. http://www.ijbed.org/admin/content/pdf/i-5_c-56.pdf

Kuvat University of Texas Libraries - Perry-Castañeda Library Map Collection

http://legacy.lib.utexas.edu/maps/middle_east_and_asia/india_crop_1973.jpg (viitattu 3.3.2018)

Science and Education Publishing. http://pubs.sciepub.com/env/1/4/6/image/fig1.png (viitattu

3.3.2018)

33

South Asia Terrorism Portal (SAPT) - Naxalite Affected Areas.

http://www.satp.org/satporgtp/countries/india/database/conflictmap.htm (viitattu 3.3.2018)