Raportti hyönteiskartoituksista Tampereen

kaupungin alueella 2012

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry

11.12.2012

Kuultomittari (Malacodea regelaria)

Sisällys 1. Johdanto ...................................................................................................................................... 3

2. Tutkitut hyönteislajit ...................................................................................................................... 3

3. Lajikohtaiset havaintotiedot .......................................................................................................... 3

3.1 Kuultomittari Malacodea regelaria, NT ................................................................................... 3

3.2 Viheryökkönen Calamia tridens, EN ....................................................................................... 4

3.3 Nunnamittari Baptria tibiale ssp. fennica, VU ......................................................................... 5

3.4 Korokoi Elatobia fuliginosella, VU .......................................................................................... 6

3.5 Ajuruohosulkanen Merrifieldia leucodactyla, NT ..................................................................... 6

3.6 Täplälampikorento Leucorrhinia pectoralis Dir IV(a) ............................................................... 7

3.7 Noropalkonen Hydroptila occulta, VU .................................................................................... 8

3.8 Viherasekärpänen Oplodontha viridula, NT ............................................................................ 9

4. Yhteenveto ................................................................................................................................... 9

5. Kirjallisuus .................................................................................................................................. 10

1. JOHDANTO

Tampereen Hyönteistutkijain Seura (THS) ry suoritti Tampereen kaupungin tilauksesta eräiden uhan-

alaishyönteisten esiintymien tarkastamista ja uusien esiintymien kartoittamista vuoden 2012 aikana. Tämä

raportti sisältää tiedot havaintokäynneistä ja keskeisimmistä tuloksista. Myös tutkittujen lajien elinvaati-

muksia ja vanhoja havaintotietoja on kommentoitu lajikohtaisissa teksteissä.

2. TUTKITUT HYÖNTEISLAJIT

Vuoden 2012 tutkimuskohteiksi oli valittu viisi perhoslajia (kuultomittari, viheryökkönen, nunnamittari, ko-

rokoi ja ajuruohosulkanen), yksi vesiperhoslaji (noropalkonen), yksi kärpäslaji (viherasekärpänen) sekä yksi

sudenkorentolaji (täplälampikorento). Lajit ovat valtakunnallisen uhanalaisarvioinnin (Rassi ym. 2010) mu-

kaisesti uhanalaisia tai lähes uhanalaisia, osin myös erityisesti suojeltavia lajeja. Poikkeuksena joukossa on

täplälampikorento, joka on Suomessa elinvoimaiseksi luokiteltu, mutta erityisen seurannan kohteena olles-

saan sisällytettynä EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajeihin.

3. LAJIKOHTAISET HAVAINTOTIEDOT

3.1 Kuultomittari Malacodea regelaria, NT

Taustaa: Kuultomittari on yleislevinneisyydeltään pohjoinen, Suomessa lähes koko maahan levinnyt laji.

Lajin tunnetut esiintymät ovat kuitenkin aina olleet varsin paikoittaisia ja 2000-luvulla lajin havainnot ovat

olleet siinä määrin niukkoja, että laji on nostettu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT; Rassi ym.

2010). Lajin uhkatekijöiksi on arvioitu metsien uudistus- ja hoitotoimet sekä ilmastonmuutos.

Kuultomittari elää valoisissa kuusimetsissä, lajin yksilöitä on usein löydetty aivan kuusikon aurinkoiselta

reunalta, mutta valoisilta kohdilta myös selvästi kuusikoiden sisäpuolelta. Kuultomittari vaikuttaisi suosivan

melko varttunutta puustoa. Kuultomittari aikuistuu aikaisin keväällä, lajin yksilöitä on tavallisimmin löydetty

kuusten rungoilta siinä vaiheessa kun lumi voi vielä osin peittää maata. Perhosten havainnoinnissa yleisesti

käytetty UV-valo houkuttelee huonosti siivellistä koirasta, joten se on yleensä etsittävä kuusten rungoilta.

Samaa pätee lajin siivettomään naaraaseen. Kuultomittarin toukat elänevät melko korkealla kuusissa, joten

niiden havainnointi lienee hyvin vaikeaa.

Kuultomittari tunnetaan Tampereelta pitkältä ajalta ja perhosharrastajien keskuudessa eräät lajin tunne-

tuimmat elinpaikat sijaitsevat Tampereella. Kuultomittarin tunnetuin esiintymä sijaitsee Kaupissa, vesitor-

nin mäellä ja laajemminkin UKK-instituutille johtavaa tietä ympäröivällä alueella. Lisäksi lajia on tavattu ai-

nakin Lentävänniemestä (runsas vanha esiintymä), Epilästä, Rukkamäestä, Härmälän leirintäalueen liepeil-

tä, Lukonmäestä, Halimasjärven ls. alueelta, Linnainmaalta ja Leinolasta. Kuultomittarin havainnot Tampe-

reella tyrehtyvät 2000-luvulle tullessa.

Havainnointi 2012: THS ry järjesti kuultomittarin etsintätalkoot 22.4.2012, jolloin lajia etsittiin 7 henkilön

toimesta Kaupin vanhoilla tunnetuilla esiintymäpaikoilla. Samana iltana lajia etsittiin Härmälän esiintymä-

paikalta 2 henkilön toimesta ja 23.4. Hervantajärventä itäpuoliselta metsäalueelta yhden henkilön toimes-

ta. Olosuhteet ja ajankohta lajin etsimiseen olivat kaikissa tapauksissa hyvät. Etsintämenetelmä oli sama:

yksilöiden havainnointi tarkoin silmin kuusten rungoilta. Samaa menetelmää on käytetty hyväksi onnis-

tuneesti vielä 1990-luvulla, mutta runsaasta etsinnästä huolimatta emme saaneet lajista ainoatakaan ha-

vaintoa. Lajista on aivan viime vuosilta havaintoja ainakin Pirkkalasta ja Orivedeltä, joten kokonaan laji ei

ole Pirkanmaalta vielä kadonnut.

Pohdintaa: Vaikuttaisi selvältä, että lajin kannat ovat Tampereella hyvin niukat tai laji saattaa olla jopa tyys-

tin hävinnyt nälitä esiintymäpaikoiltaan. Häviämisen todentaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä hyönteiskan-

tojen ollessa vähälukuisia yksilöiden löytyminen on satunnaista. Vähälukuisetkin hyönteiskannat voivat pa-

lautua melko nopeasti ennalleen olosuhteiden käydessä suotuisiksi. Kuultomittarin tilanne Tampereella on

kuitenkin vuoden 2012 perusteella hälyttävä ja seurantaa tulee jatkaa.

Kuva 1. Kuultomittarin esiintymisalue Kaupissa. Keväällä 2012 havainnointi keskittyi

Tähtitornin, UKK-Instituutin ja pallokenttien väliselle alueelle.

3.2 Viheryökkönen Calamia tridens, EN

Taustaa: Viheryökkönen on aiemmin

esiintynyt melko harvinaisena Etelä- ja

Keski-Suomessa, kuivilla niityillä,

useimmiten hiekkapohjaisilla alueilla.

Lajin toukka elää Perhoswikin (2012)

mukaan heinäkasvien (Poa, Festuca,

Brachypodium) korsissa ja juurituppais-

sa, lajin toukka koteloituu silkillä vuorat-

tuun onkaloon maahan. Toukkabiologi-

asta on kuultu myös erilaista tietoa ja

siinä lieneekin vielä selvitettävää. Pu-

naisen kirjan (Rassi ym 2010) mukaan

lajin elinympäristöä ovat kuivat niityt ja

kedot, ruderaattialueet, tienvieret ja

ratapenkereet sekä palaneet kuivahkot

ja sitä karummat kankaat. Viheryökkö-

sen havaintotiedot ovat vähentyneet

selvästi 2000-luvulle tultaessa ja laji on

nostettu erittäin uhanalaisten kategoriaan. Lajin uhkatekijöiksi on arvioitu 1) avoimien alueiden sulkeutu-

minen: mm. niitty- ja hakamaiden sekä metsälaidunten sulkeutuminen laidunnuksen ja niiton loputtua, so-

Kuva 2. Viheryökkönen (Calamia tridens). Valokuva: Tero Piirainen

rakuoppien ja muiden avointen kenttien metsittäminen ja umpeenkasvu sekä 2) kuloalueiden ja muiden

luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen.

Viheryökkösestä on kaikenkaikkiaan melko vähän havaintoja Tampereelta. Pirkanmaa on yleisemmin ottaen

ollut kuitenkin lajin melko vahvaa esiintymäaluetta, vanhoja havaintoja on paljon mm. Valkeakoskelta ja

Kangasalta. Viheryökkönen esiintyikin 1990 alkupuolella säännöllisesti mm. Lentolan laajalla sorakuoppa-

alueella. Ainoa tuoreempi havainto Tampereelta on Aakkulanharjun rinteestä yksi yksilö vuodelta 2001.

Viheryökkönen tulee jossain määrin valopyydyksiin ja syötille, mutta tehokkain tapa lajin löytämiseksi lie-

nee sen etsiminen (otsa)lampun avulla heinäkasvien röyhyiltä.

Havainnointi 2012: Aakkulanharjun vanhaa havaintopaikkaa tutkittiin 6.8.2012 ja lajia etsittin heinäkasveil-

ta Lamminpään lasketturinteessä 15.8.2012. Lajia ei havaittu. Koetimme havainnoida lajia myös sen enti-

sellä esiintymäpaikalla Kangasalan Lentolassa, ilman tulosta.

Pohdintaa: Aakkulanharjun vanha havaintopaikka on käytännössä täysin tuhoutunut. Ilmeisesti Messukylän

seurakunnalle kuuluva avoin harjunrinne on peitetty mullalla ja istutettu osin puustolle tai nurmikolle. Rin-

teessä ei ole käytännössä lainkaan kuivakkokasvillisuutta tai hiekkapohjaista aluetta jäljellä eikä täten käy-

tännössä mitään elinpaikkaa viheryökköselle tai monelle muullekaan avoimien kuivakkobiotooppien lajeille.

Lamminpään laskettelurinne on yksi niitä harvoja paikkoja Tampereella, jossa viheryökkönen saattaisi pesiä

tai johon se voisi pesiytyä. Lamminpään laskettelurinteen hoito avoimena paahdeympäristönä voisi

edesauttaa viheryökkösen esiintymistä paikalla (kts myös ajuruohosulkanen).

3.3 Nunnamittari Baptria tibiale ssp. fennica, VU

Taustaa: Nunnamittari on puolivarjoisissa lehtometsissä konnanmarjojen (Actaea) lehtiä toukkana ravin-

nokseen kelpuuttava, Suomessa hyvin paikoittaisesti esiintyvä laji. Lajin kannat vaihtelevat varsin paljon ja

toisinaan paikoin runsastuva nunnamittari saattaa pian hävitä esiintymäpaikoiltaan. Nunnamittarin suoma-

laiset populaatiot sisältävät kaksi alalajia: ssp. fennica ja ssp. borealis. Ensin mainittu esiintyy Etelä- ja Keski-

Suomessa, jälkimmäinen lähinnä Kuusamon alueella.

Nunnamittarin uhkatekijöiksi on nostettu (Rassi ym. 2010) metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä metsien

puulajisuhteiden muutokset: mm. lehtipuiden väheneminen ja lehtojen kuusettuminen. Tampereella lajille

sopivia biotooppeja on jossain määrin jäänyt myös rakentamisen alle.

Pirkanmaa osana Etelä-Hämeen lehtokeskusta on perinteisesti ollut lajin tärkeimpiä esiintymäalueita Suo-

messa ja lajista on historian saatossa tehty havaintoja Tampereeltakin, muun muassa Peltolammin-

Rukkamäen alueelta. Viimeisimmät Tampereen havainnot lajista ovat Vuoreksesta (1994), Hervannasta

(toukkahavainto 2005) sekä Soukonvuoresta (näköhavainto 200x).

Havainnointi 2012: Nunnamittaria etsittiin Kaupin Soukonvuoren alueelta 9.6.2012, josta on muutaman

vuoden takainen näköhavainto lajista. Nunnamittari jäi havaitsematta hyvistä keliolosuhteista huolimatta.

Pohdintaa: Nunnamittari on suhteellisen vaikea havaita: lajin lentoaika alkukesästä on suhteellisen lyhyt,

nopeasti lentävä nunnamittari jää helposti huomaamatta puolivarjoisessa metsässä, eikä se mene perhos-

pyydyksiinkään. Niinpä lajin varma puuttuminen tutkituilta alueilta on vaikea todentaa. Sopivia konnanmar-

jaa kasvava elinpaikkoja tulee siis jatkossakin seurata. Lisäksi lajia voisi yrittää etsiä toukkana, joskin toukat

ovat nekin arkoja ja pudottautuvat kasvilta herkästi maahan.

3.4 Korokoi Elatobia fuliginosella, VU

Taustaa: Korokoi on valtakunnallisesti harvinainen, elintavoiltaan puutteellisesti tunnettu pikkuperhoslaji.

Korokoin elintapoihin toi hieman valoa Villilänsaaren länsipuolelta vuonna 1994 (Saarela & Sippola 1995)

tehty lajin kasvatus. Kaksi toukkaa löytyi Nokian moottoritien ja Pyhäjärven välisellä kapealla kannaksella,

valoisalla paikalla kasvavasta ikimännystä. Toukat ilmeisesti käyttävät muiden hyönteisten (ehkä kaarna-

kuoriaisten tai jäärien) tekemiä käytäviä ja kaarnan rakoja suojapaikkoinaan. Toukat oletettavasti syövät

kuolleiden hyönteisten tai hämähäkkien osia tai käytävissä kasvavaa sienirihmastoa. Tällaisia käytäviä on

runsaiten vanhoissa puissa, jotka vaikuttaisivat täten merkittäviltä lajin kannalta. Punainen kirja (Rassi ym

2010) luettelee elinympäristöiksi kuivahkot ja sitä karummat kankaat, harjumetsät sekä metsäpaloalueet.

Vuoden 1994 havainto korokoista on hieman matkaa Nokian puolella ja tietöistä huolimatta juuri se mänty

josta laji on löydetty on tiettävästi vielä tallella. Yllättäen laji löytyi seuraavan kerran Pirkanmaalta Tampe-

reen Sorsapuistosta 28.6.2007. Tällöin havaittiin yksi aikuinen koroi lehtikuusen rungolta.

Korokoi on ilmeisen vaikeasti havaittava laji, mutta sitä voi yrittää etsiä aikuisena sopivien puiden rungoilta

kopistelemalla ja myös valopyynnin avulla. Lisäksi lajin toukkia voi havaita niiden tekemien (varsin vähäis-

ten) seittien avulla. Varsinkin toukat elävät kuitenkin ilmeisen piilottelevaa elämää mäntyjen tai lehtikuus-

ten runkojen pienissä käytävissä.

Havainnointi 2012: Lajia pidettiin kesän mittaan silmällä useammassakin paikassa, mutta erityisesti Pitkä-

niemen hevoshaassa, jossa suoritettiin valvontavalopyyntiä 31.7. ja 5.8.2012 lajin lentoaikaan. Hevoshaassa

on vanhoja mäntyjä, joissa laji saattaisi elää, mutta näillä havaintokäynneillä korokoita ei todennettu.

Pohdintaa: Korokoi todennäköisesti piileskelee vähälukuisena Tampereen lämpimillä, sopivia vanhoja män-

tyjä tai lehtikuusia kasvavilla paikoilla. Se voisi löytyä erityisesti Villillänsaaresta läheltä vuoden 1994 ha-

vaintopaikkaa tai paikoin Tampereen läpikulkevalta harjujaksolta. Lajin havaitseminen vaikuttaa kuitenkin

varsin satunnaiselta, ainakin käytetyin menetelmin.

3.5 Ajuruohosulkanen Merrifieldia leucodactyla, NT

Taustaa: Ajuruohosulkanen esiintyy maamme ajuruohokasvustoissa Dragsfjärdistä Kuusamoon. Lajin esiin-

tymät ovat varsin paikoittaisia ja monen esiintymän tuhoutumisen vuoksi laji on nostettu valtakunnallisesti

silmälläpidettäväksi. Punaisen kirjan mukaan lajin uhkatekijöitä ovat kuloalueiden ja muiden luontaisen

sukkession alkuvaiheiden väheneminen sekä avoimien alueiden sulkeutuminen: mm. niitty- ja hakamaiden

sekä metsälaidunten sulkeutuminen laidunnuksen ja niiton loputtua, sorakuoppien ja muiden avointen

kenttien metsittäminen ja umpeenkasvu.

Pirkanmaan harvat ajuruohosulkasesiintymät sijoittuvat harjujaksolle, nykyisin elinvoimaisimmat populaa-

tiot ovat Ylöjärven Pinsiössä, Hämeenkyrön Ulvaanharjussa ja Jämijärven lentokentällä. Elinvoimaisimpien

esiintymien joukkoon voidaan laskea myös Tampereen-Ylöjärven rajalla, Horhan-Lamminpään laskettelurin-

teen ajuruohosulkasesiintymä, josta on lajin havaintoja pitkältä ajalta.

Havainnointi 2012: Horhan-Lamminpään laskettelurinteessä tehtiin selvityskäynti lajin parhaaseen lentoai-

kaan 13.7.. Ajuruohosulkanen oli kohtalaisen lukuisasti lennossa. Lajia tavattiin noin 20 yksilöä, ennen kuin

kaatosade keskeytti selvitystyöt. Lisäksi paikalla esiintyi erityisen runsaslukuisena niinikään ajuruoholla elä-

vä Scrobipalpa artemisiella –jäytäjäkoi, joka on valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU) luokiteltu.

Pohdintaa: Horhan-Lamminpään laskettelurinne on vähitellen, mutta varmasti umpeutumassa metsäksi.

Samalla ajuruohosulkasen ja Scrobipalpa artemisiella-jäytäjäkoin sekä muiden rinteessä elävien paahde-

hyönteisten elinmahdollisuudet vähenevät. Suosittelemmekin avoimena pitäviä hoitotoimenpiteitä, kuten

mäntyjen poistoa rinteen keskiosista.

Kuva 3. Lamminpään-Horhan laskettelurinne.

3.6 Täplälampikorento Leucorrhinia pectoralis Dir IV(a)

Taustaa: Iidesjärveltä löydettiin kesä-

kuussa 2011 luonnonsuojelulain nojalla

rauhoitetun täplälampikorennon (Leu-

corrhinia pectoralis) esiintymä. Laji on

mukana Luontodirektiivin IV(a) -

liitteessä, jossa luetellut lajit

edellyttävät tiukkaa suojelua. Lisäänty-

mispaikkojen hävittäminen ja heiken-

täminen on kiellettyä. Tampereen kau-

pungin toimeksiannosta THS havainnoi

täplälampikorennon esiintymistä Iides-

järvellä kesäkaudella 2012.

Havainnointi 2012: Aikuishavaintojen

perusteella täplälampikorento esiintyy

vakituisena Iidesjärvellä. Lajista tehtiin

aikuishavaintoja järven itäpään niitty- ja

ranta-alueilla 14.–29.6.2012 välisenä

aikana kolmella havainnointikerralla.

Lajin yksilömäärät olivat vähäiset, kul-

lakin havainnointikerralla havaittiin

vain yksi yksilö. Muualta Iidesjärveltä

ei tehty lajin aikuishavaintoja.

Lokakuussa 2012 havainnoitiin sudenkorentojen toukkia niiltä alueilta, joilla aikuisia korentoja oli havaittu.

Sudenkorentojen toukkia löydettiin runsaasti, mutta täplälampikorennon toukista ei voitu tehdä yhtään

varmaa havaintoa. Pienten sudenkorentotoukkien määritys ei ole mahdollista, ja suurikokoisia lampikoren-

non toukkia ei paikoilta löydetty.

Kuva 4. Täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) Iidesjärvellä

kesäkuussa 2012. Valokuva: Martti Tuure.

3.7 Noropalkonen Hydroptila occulta, VU

Taustaa: Noropalkonen on hyvin pieni vesiper-

honen, joka esiintyy hyvin harvinaisena Etelä-

Suomessa. Lajille tunnetaan alle 10 havainto-

paikkaa Suomesta. Noropalkonen elää aikuisha-

vaintojen perusteella kivikkoisissa pienten jokien

tai suurten purojen koskipaikoissa, suhteellisen

hyvälaatuisessa vedessä. Lajin toukkaa ei tunne-

ta, mutta se elänee koskisammalien tai koskien

kivien leväpintojen tarjoamien antimien turvin.

Noropalkonen tavattiin ensi kerran Tampereelta

vuonna 2009 Peltolammin-Pärrinkosken hyön-

teisselvityksen yhteydessä, 1 koirasyksilö.

Havainnointi 2012: Noropalkosta etsittiin

13.7.2012 Vormiston myllypurosta haavimalla,

Pärrinkoskelta 17.7.2012 haavin ja otsalampun

avulla ja uudelleen Pärrinkoskelta 8W:n akkuva-

lon avulla 26.7. ja 29.7.2012. Ainoastaan 26.7.

tärppäsi, tuolloin akkuvalolle lensi kolme noro-

palkosen naarasyksilöä.

Pohdintaa: Vaikka noropalkonen on melko vai-

kea laji havainnoida, toistuvat yritykset ja eten-

kin akkuvalon käyttö tuottivat tulosta Pärrinkos-

kella. Kolmen naarasyksilön toteaminen varmisti

lajin pysyvän esiintymän Pärrinkoskella. Yksilöt

löytyivät voimakkaasti virtavaan, hyvin kivikkoi-

sen koskiosuuden pienen suvannon tuntumasta. Erittäin todennäköisesti laji elää toukkana aivan havainto-

paikan likellä, ja pitemmälläkin matkalla Pärrinkosken pitkää koskijaksoa. Lajin elinympäristöksi voitaneen

rajata Pärrinkosken suojeltu koskiosuus, mutta suuri merkitys lajin säilymiselle on myös laajemmalta ylä-

puoliselta valuma-alueelta kertyvän veden laadulla.

Kuva 6. Noropalkosen ha-

vaintopaikka (täplä) ja lajin

keskeisimmäksi elinympäris-

töksi arvioitu osuus Pärrin-

koskea (rajattu alue).

Kuva 5. Täplälampikorennon toukkien etsiminen tapahtui Iides-

järvellä vesihaavilla. Valokuva: Tero Piirainen.

3.8 Viherasekärpänen Oplodontha viridula, NT

Taustaa: Viherasekärpänen on erikoisen värinen: sen etu- ja keskiruumis ovat metallinkiiltoiset, kirkkaan

vihreän takaruumiin päällipuolella on muodoltaan vaihteleva tumma pitkittäisjuova. Lajista on Suomessa

harvakseltaan havaintoja Ahvenanmaalta Tornion seudulle asti. Valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi laji

on nostettu niukkojen uusien havaintojen vuoksi. Tampereelta laji on havaittu vain Iidesjärveltä.

Lajin elinympäristöt ovat erilaisilla niitty- ja luhtarannoilla sekä lettosoilla. Lajin uhkatekijöiksi on arvioitu

peltomaiden muutokset: salaojitus, viljelytapojen muutokset, karjanhoidon muutokset (ei laidunten sul-

keutuminen), koneiden käyttö ja viljeltävien lajien vaihdot (ei torjunta-aineet) sekä vesirakentaminen: voi-

malaitokset, saha- ja myllypadot, vesien säännöstely, ruoppaukset ja perkaukset (myös purojen), ranta-

vyöhykkeen rakenteellinen muuttaminen (esim. pengerrykset), järvien laskut, tekoaltaiden rakentaminen,

pohjaveden otto ja lähteiden hyödyntäminen, mm. pohjaveden pinnan laskun aiheuttamat muutokset.

Havainnointi 2012: Lajin esiintymää Iidesjärvellä tarkastettiin 29.6.2012, ja laji havaittiinkin (1 yksilö) Pal-

vaanniemen kosteikolla.

Pohdintaa: Lajia on havaittu Iidesjärvellä yli 10 vuoden ajan, joten ilmeisesti Iidesjärven itäpään pelto-

niittyalueen olosuhteet ovat lajille suotuisat. Aiemmin alueella oli laidunnusta, mikä auttoi pitämään kasvil-

lisuutta matalana. Luultavasti laji hyötyisi laiduntamisen palaamisesta alueelle. Suurempia muutoksia alu-

een vesitalouteen eikä rantavyöhykkeeseen ylipäänsä pidä tehdä.

Kuva 7. Viherasekärpäsen havaintopaikka Palvaanniemessä 2012.

4. YHTEENVETO

Kaikkia selvitettäviä lajeja pyrittiin havainnoimaan kesäkauden 2012 aikana, mutta puolet kahdeksasta lajis-

ta: kuultomittari, viheryökkönen, korokoi ja nunnamittari jäivät kuitenkin havaitsematta. Etenkin kaden en-

siksi mainitun lajin nykytila Tampereella on varsin huolestuttava. Ajuruohosulkasen elinympäristö kaipaa

selvästi hoitotoimenpiteitä, ja ne on vielä mahdollista tehdä ajoissa ennen kuin Lamminpään-Horhan lasket-

telurinne umpeutuu liiaksi.

Tutkimustoimiin Tampereen kaupungin alueella osallistuivat seuraavat henkilöt:

Iso-Tuisku, Jussi

Jaakkola, Marko

Koskinen, Marika

Latvalehto, Johannes

Piirainen, Tero

Rasimus, Ilari

Saarela, Esko

Salokannel, Juha

Salokannel, Merja

Seuranen, Ilkka

Sippola, Leo

Tuure, Martti

5. KIRJALLISUUS

Perhoswiki 2012: Calamia tridens.

http://wibe.ath.cx/Lepidoptera/Noctuidae/Calamia/tridens/Calamia%20tridens.htm

(haettu 25.11.2012)

Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. ja Mannerkoski I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus –

Punainen kirja 2010, Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 685 s., Helsinki.

Saarela, E. & Sippola, L. 1995: Mielenkiintoisia pikkuperhoskasvatuksia Etelä-Hämeestä. Diamina 1995. 30-

31.