rakenteellinen työttömyys tampereella...2 tampereen työllisyys nousee työikäisen väestön...
TRANSCRIPT
Rakenteellinen työttömyys
Tampereella
Kesäkuu / 2016
Tutkija, Konsultti Jussi Pyykkönen,
Tutkija, Analyytikko Topias Pyykkönen,
1 Johdanto
Tämän selvityksen pääasiallisena tarkoituksena on kuvata rakenteellista
työttömyyttä Tampereella v. 2007- 2014. Selvityksen aineistona toimii
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto1, joka on noin 40 rekisterin tietoja
yhdistämällä koottu laaja tietokokonaisuus, joka sisältää tietoja muun muassa
opiskelusta, eläkkeistä, työssäkäynnistä ja työttömyydestä.
Selvityksen lukuun 2 olemme kuvanneet yleistä työllisyyskehitystä Suomessa
ja Tampereella. Luvussa 3 kuvaamme Pirkanmaan työllisyyskehitystä ja
vertaamme Tampereen tilannetta siihen. Luvussa 4 avaamme rakenteellisen
työttömyyden käsitettä sekä analyysin viitekehystä. Luvussa 5 esitämme
arvion rakenteellisen työttömyyden tasosta Tampereella vuonna 2014.
Syvennämme rakenteellista työttömyyden analyysia käytettävien
aikasarjatietojen (2007–20142) pohjalta sekä vertaamalla Tampereen
työttömyystilannetta 15 suurimpaan kaupungin rakenteellisen työttömyyden
tasoon. Luvussa 6 analysoimme siirtymiä työttömyydestä työlliseksi ja
työvoiman ulkopuolelle. Luvussa 7 teemme yhteenvedon havainnoistamme.
1 1 Työssäkäyntitilaston työllisyyttä ja työttömyyttä koskevat tiedot on kerätty rekistereistä, joten ne
poikkeavat kyselytutkimuksella toteutetun työvoimatutkimuksen luvuista. Työssäkäyntitilaston
käyttäminen rajaa työllisyysaste -tarkastelun täysi-ikäisiin sillä alaikäisten työssäkäyntiä ei voida
luotettavasti tilastoida rekistereiden perusteella.
2 Tampereen työllisyys nousee työikäisen väestön kasvaessa
Suomalainen yhteiskunta on haasteen edessä. Onko Suomessa riittävä määrä
väestöstä töissä, jotta voisimme rahoittaa ikääntyvän kansan kasvavat
palvelutarpeet? EVA:n (2015) taannoisesta raportista nousi esille se tosiasia,
että Suomen väestö on kasvanut 25 vuoden aikana noin puolella miljoonalla,
mutta työllisten määrä ei ole noussut lainkaan. Mitä tekijöitä tämän löydöksen
taustalta löytyy?
1980-luvun lopulla elettiin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan
huippuvuosia. Työllisyysaste (18-64v) nousi noin 75 %:n ja työllisten osuus
väestöstä oli korkealla tasolla. Täystyöllisyydeksi tulkittavassa tilanteessa
(Kiander 2002) työttömyys painottui todennäköisesti lähinnä työpaikkojen
välisiin siirtymiin, ollen määritelmällisesti kitkatyöttömyyttä3. 1990-luvun lama
heikensi työllisyystilannetta merkittävästi. Työllisten määrä romahti 400 000
työllisellä. Suhdannetyöttömyys4 nousi ennätyksellisen korkeaksi: Työttömyys
kasvoi kolmessa vuodessa (1990–1993) viidestä prosentista yli
kahteenkymmeneen prosenttiin.
Kuviosta 1 nähdään suhdanneshokin vaikutus työttömyyteen sekä
työllisyyteen Suomessa ja Tampereella. Talouteen kohdistunut shokki 1990-
luvun alussa näyttää olleen yhtä syvä Tampereella ja koko maassa.
Työllisyyden osalta lasku vastasi Tampereella suhteellisesti ottaen muun
Suomen tasoa. Työllisyyden koheneminen on kuitenkin ollut Tampereella
merkittävästi vauhdikkaampaa kuin Suomessa keskimäärin. Kun koko
Suomen työllisyys ei ole käytännössä kasvanut 1980-luvun lopun tasosta, on
tästä huolimatta Tampereella työllisyys kasvanut samassa ajassa 15 000
hengellä.
3 Käsite viittaa tilanteeseen, jossa työpaikkaa vaihdettaessa syntyy työttömyysjakso ennen uuden
työn aloittamista. Kitkatyöttömyyden taso on sidoksissa työmarkkinoiden tehokkaaseen
toimivuuteen, eli siihen kuinka “kitkattomasti” (ts. ilman pitkiä työttömyysjaksoja) ammatillista
liikkuvuutta tapahtuu. Suomessa ammattien välisten siirtymien määrä on ollut kasvussa
(Pyykkönen 2011), mikä viittaa siihen, että työmarkkinoista on tullut kitkattomampia.
4 Yksinkertaisin selitys työttömyydelle on työvoiman tarjonnan ja kysynnän vaihtelu. Koska
työvoiman kysyntä vaihtelee tarjontaa nopeammin, työmarkkinoille voi syntyä laskusuhdanteen
seurauksena kysynnän ja tarjonnan epäsuhta, joka ilmenee käytännössä laskusuhdanteesta
seuranneena työttömyytenä
Kuviosta 2 nähdään selitys Tampereen ja Suomen työllisyyskehitysten erolle.
Kaupungistumisen seurauksena Tampereen väestö on kasvanut viimeisten 25
vuoden aikana n. 30 prosentilla. Vastaavalla ajanjaksolla Suomen väestö on
kasvanut vain 10 prosenttia. Työllisyyskehityksen kannalta vielä
keskeisempää on se, että Tampereella työikäisen väestön (18-64v) suhteellinen
kasvuvauhti on vastannut muun väestön kasvua, mutta Suomessa työikäinen
väestö on kasvanut hitaammin kuin muu väestö ja viimeisinä vuosina
työikäisen väestön kokonaismäärä on kääntynyt laskuun.
Kuvio 1: Työllisten ja työttömien määrän kehitys Suomessa ja Tampereella 1987–2014
-20000
-15000
-10000
-5000
0
5000
10000
15000
20000
-500000
-400000
-300000
-200000
-100000
0
100000
200000
300000
400000
500000
19
87
19
88
19
89
19
90
19
91
19
92
19
93
19
94
19
95
19
96
19
97
19
98
19
99
20
00
20
01
20
02
20
03
20
04
20
05
20
06
20
07
20
08
20
09
20
10
20
11
20
12
20
13
20
14
Työlliset, Suomi Työttömät, Suomi Työlliset, Tampere Työttömät, Tampere
Hen
keä,
Su
om
i
Hen
keä,
Tam
per
e
Kuvio 2: Koko väestön ja työikäisen väestön kehitys Suomessa ja Tampereella 1987-2014
Kuviosta 3 nähdään kuinka työttömyys laski Suomessa vauhdilla aina
vuosituhannen vaihteeseen asti. Tampereen työttömyysaste on ollut koko
tarkastelujakson koko maata korkeammalla tasolla. Tampereen työttömyysaste
on käyttäytynyt kokonaiskehitystä vastaavalla tavalla sillä erotuksella, että
aivan viimeisimpinä vuosina ero koko maan tasoon on kasvanut. Koko maan
ja Tampereen työttömyysasteiden ero oli vuosituhannen vaihteessa vain 1-2
luokkaa prosenttiyksikköä, mutta viimeisten vuosien aikana ero on kasvanut 3-
4 prosenttiyksikköön. Keskeinen yhteinen huomio Tampereen ja koko Suomen
tilanteesta on kuitenkin se, että n. 2000-luvun alusta lähtien työttömyys ei ole
taittunut aiempien vuosien tahtiin. Heikon kehityksen syyksi on esitetty
rakenteellista työttömyyttä.
100,00%
105,00%
110,00%
115,00%
120,00%
125,00%
130,00%
135,00%
19
87
19
88
19
89
19
90
19
91
19
92
19
93
19
94
19
95
19
96
19
97
19
98
19
99
20
00
20
01
20
02
20
03
20
04
20
05
20
06
20
07
20
08
20
09
20
10
20
11
20
12
20
13
20
14
Koko väestö, Suomi Koko väestö, Tampere 18-64, Suomi 18-64, Tampere
Kuvio 3: 18-64 v Työttömyysaste Suomessa ja Tampereella 1987 -2014
0,00%
5,00%
10,00%
15,00%
20,00%
25,00%
30,00%
Suomi Työttömyysaste Tampere Työttömyysaste
3 Tampere tarjoaa työpaikan, kehyskunnat asuinalueen
Yksittäisen kunnan työmarkkinatilanne on harvoin kunnan omissa käsissään.
Pienien kuntien maassa kunnat ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa, mikä näkyy
korkeina pendelöintinä – kaikista työllisistä noin joka kolmas työllinen ylittää
kuntarajan työmatkallaan. Pirkanmaan n. 205 000 työllisestä 36 prosenttia kävi
töissä kotikuntansa ulkopuolella.
Kunnat ovat yhä tiiviimmin kytköksissä toisiinsa, sillä maakunnat pyörivät yhä
enemmän keskustensa pohjalta. Keskustat nojaavat kehyskuntien työvoimaan
ja kehyskunnat keskuskuntien kykyyn tarjota työpaikkoja.
Samankaltainen rakenne on nähtävissä Pirkanmaalla, kun tarkastellaan
esimerkiksi työllisyysastetta (Kuvio 4). Kaupunkia ympäröivillä alueille
työllisyysaste on keskiarvoa korkeampi. Työllisyysaste on keskivertoa
matalampi kaupunkialueella ja maakunnan reunoilla. Tampereen vaikutus ei
kuitenkaan ulotu koko Pirkanmaahan.
Jos Pirkanmaan luvuista poistetaan Tampere, voidaan arvioida Tampereelle
kohdistuvaa työmatkaliikennettä. Julkisesti saatavilla olevista tilastoista ei käy
ilmi mihin ja mistä kunnasta käydään töissä, joten seuraavat luvut on esitetty
oletuksella, että liikenne Tampereen kehyskunnista kulkee juuri Tampereelle.
Tampereen ulkopuolisella Pirkanmaalla asuu noin 113 000 työllistä. Näistä aika
tarkalleen puolet käy kotikuntansa ulkopuolella töissä. Vuonna 2000 vastaava
luku oli 37,5 prosenttia. Mielenkiintoista tilanteessa on, ettei työllisten määrä
Tampereen ulkopuolella ole juurikaan kasvanut ajanjaksolla 2000-2013.
Työllisiä oli vuonna 2000 vain 7 000 vähemmän kuin vuonna 2013.
Samalla pendelöivien osuus on kasvanut huimaavat 12,5 prosenttiyksikköä.
Lukumääräksi muutettuna tämä tarkoittaa, että vaikka työllisten määrä on
säilynyt ennallaan, on kotikuntansa ulkopuolella työskentelevien määrä
kasvanut 17 000 hengellä. Koska samalla ajanjaksolla työpaikkojen lukumäärä
Tampereen ulkopuolella ei ole kuitenkaan kasvanut, voidaan olettaa, että suuri
osa tästä liikenteestä kohdistuu Tampereelle.
Kuvio 4: Työllisyysaste postinumeroalueittain 2014
Kuviot 5 & 6 Muutokset työllisten, työttömien, työvoiman ja työikäisen väestön määrässä v. 2000-
2014
Kehyskunnista on siis tullut eräänlainen työvoiman reservaatti Tampereelle.
Tämä näkyy myös pendelöivien henkilöiden profiilissa, joista kasvava osuus
on vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita. Osa muutoksesta
on selitettävistä työvoiman koulutusasteen nousulla ja perusasteen
työpaikkojen katoamisella, mutta ainakin osa lienee selitettävissä sillä, että
Tampereella korkean osaamisen työpaikoissa käyvä työvoima asuu
kehyskunnassa, mutta työskentelee keskuskunnassa.
2000-luvun trendi on ollut, että Tampereen ympärille muodostunut
työssäkäyntialue laajenee ja pendelöinti Tampereelle yleistyy. Näin onkin
tapahtunut, mutta viimeisimpien vuosien luvuissa on havaittavissa orastava
muutos. Työvoiman määrä ei enää kasvakaa kehyskunnissa, vaan työpaikkojen
ohella myös työvoima keskittyy Tampereelle.
Kaikista Pirkanmaan työpaikoista ja työvoimasta yhä suurempi osuus sijaitsee
maakuntakeskuksessa. Kehityksestä saa hyvän kuvan vertailemalla
Tampereen ja muun Pirkanmaan kehitystä työpaikkojen ja työvoiman
näkökulmasta.
Huolimatta taantumasta työpaikkojen määrä on kasvanut Tampereella
viidesosalla 2000-luvulla. Muualla Pirkanmaalla sijaitsevien työpaikkojen
määrä on säilynyt käytännössä entisellä tasollaan. Vuonna 2013 (viimeisin
tilastoitu vuosi) muualla Pirkanmaalla oli noin 1000 työpaikkaa vähemmän
kuin vuonna 2000.
Työvoima on kasvanut Tampereelle 13 700 hengellä ajanjaksolla 2000-2014.
Muualla Pirkanmaalla työvoima on kasvanut 7 700 hengellä. Huomionarvoista
on, että Tampereen työvoima on kasvanut jatkuvasti vuodesta 2009, kun muun
Pirkanmaan työvoiman kasvu taittui vuonna 2011 ja kääntyi negatiiviseksi
viimeisimpänä tilastoituna vuonna eli vuonna. 2014.
Työttömien määrä on määrä on kasvanut sekä Tampereella että sen
ulkopuolella. Tampereella 42 prosenttia työvoiman kasvusta johtuu
työttömyydestä, muualla Pirkanmaalla 40 prosenttia. Osuudet vaihtelevat
tietysti tarkasteluvuoden mukaan.
Kuvio 7: Työttömyysaste postinumeroalueittain 2014
Keskeinen havainto Pirkanmaan tarkastelussa on, että vuosina 2011-2012
Tampereen ja muun Pirkanmaan kehityksen eriytyminen. Vaikka työttömyys
kasvaa koko Pirkanmaalla, työikäinen väestö ja työvoiman määrä kasvavat
vain Tampereella. Mikäli talouden suhdanteet kääntyvät, on Tampereella
tarjolla kasvun eväät – työikäistä väestöä, josta suuri osuus kuuluu työvoimaan.
”Tampereen seudulla asuu nuoria akateemisesti koulutettuja aikuisia
enemmän kuin seudun korkeakouluista on. Jotain kaupungissa on tehty
oikein, koska se on Taloustutkimuksen mielipidetutkimuksissa toistuvasti
arvioitu halutuimmaksi asuinkaupungiksi Suomessa. Muutoksen
raskaudesta Tampereella kertoo kuitenkin se, että työttömyys on
kaupungissa huomattavan korkea, lähes 20 prosenttia. Työttömien määrä
ei ole kuitenkaan pelkästään huono merkki. Tarkoittahan se, että työttömät
ovat jääneet kaupunkiin, mikä osoittaa jonkinasteista luottamusta
työllistymismahdollisuuksiin. Työllistymisen kannalta toivottomilta
paikkakunnilta kannattaa muuttaa pois jos pääsee. ”
- Osmo Soininvaara
4 Rakenteellinen työttömyys
Rakenteellisen työttömyyden käsitteellä viitataan työttömyyteen, joka johtuu
työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä esiintyvistä kohtaanto-ongelmista.
Kohtaanto-ongelmia voi löytyä esim. alueen tai osaamisen suhteen.
Rakenteellista työttömyyttä koskevat analyysit perustuvat tyypillisesti (ks.
Obstbaumin & Tuomalan (2015) katsaus) taloustieteellisestä lähtökohdista
tehtyihin tarkasteluihin (NAIRU-arviot) tai TEM:n määritelmän mukaiseen
rakennetyöttömyyden analyysiin, jossa tarkastellaan pitkäaikaistyöttömiä sekä
työvoimapoliittisista palveluista työttömäksi jääneitä ja/tai jatkopalveluihin
sijoitettuja.
Nähdäksemme pelkästään työttömyyden kestoon perustuvia analyyseja
monipuolisemman kuvan rakenteellisesta työttömyydestä saa tarkastelemalla
työllistymistodennäköisyyksiä heikentävien indikaattoreiden määrää sekä
päällekkäisyyttä. Ajattelemme rakennetyöttömän olevan henkilö, jolla on
taustalla yksi tai useampi työllistymistä vaikeuttava rakenteellinen tekijä.
Rakenteelliset tekijät ovat tyypillisesti koulutukseen, ammattiin, toimialaan tai
muihin inhimilliseen pääomaan liittyviä tekijöitä. Lisäksi on tunnettua, että
pitkittynyt työttömyys ruokkii työttömyyttä ja toisaalta työhistoriattomuus
estää työnsaantia. Lisäksi työllistymistä voivat heikentää sellaiset tekijät kuten
työttömyys- ja sosiaaliturva sekä palkkojen joustavuus yhdistettynä
verotukseen.
Tässä artikkelissa tarkastelemme rakenteellista työttömyyttä inhimillisen
pääoman sekä työhistorian kautta. Analyysimme perustuu
kaupunkikohtaiseen tarkasteluun ja siksi alueellinen kohtaamattomuus on jätetty
tarkastelun ulkopuolelle. Ammattia koskevat tiedot on jätetty ulkopuolelle,
koska ammattiluokituksen muutokset tekevät eri ajanjaksojen vertailusta
epäluotettavia.
Taulukkoon 1 on koottu ne rakenteelliset tekijät, joiden perusteella toteutimme
analyysin. Tarkastelussamme yhdellä henkilöllä voi olla yhdestä neljään5
työnhakua hankaloittavaa tekijää. Emme ajattele rakennetyöttömyyden olevan
5 Yksikään henkilö ei voi saada viittä pistettä johtuen siitä, ettei henkilö ole samanaikaisesti voinut
olla poissa töistä kymmentä vuotta ja jäänyt työttömäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana
taantuvalta toimialalta
joko – tai -tyyppinen tila, vaan kyse on liukuvasta asteikosta. Työnhaku on sitä
hankalampaa, mitä enemmän tekijöitä yhden henkilön taustalla on.
Kuvio 8 Rakenteellisen työttömyyden ulottuvuudet
Taulukko 1 Rakenteellisen työttömyyden taustatekijät ja indikaattorit
Tekijä Selite Indikaattori
Koulutustaso Työttömyysaste pienenee koulutustason kasvaessa.
Työmarkkinoilla kovin kilpailu on perusasteen
töistä (Myrskylä 2013)
Ei perusasteen jälkeistä
tutkintoa
Korkea ikä Paluu työmarkkinoille hankaloituu iän myötä
(työssäkäyntitilasto)
Täyttänyt 55 vuotta
Pitkä
työttömyys
Paluu työmarkkinoille on sitä hankalampaa, mitä
kauemmin henkilön työttömyys kestää (Myrskylä
2010)
Yli puolet vuodesta
työttömänä peräkkäisinä
vuosina
Ei työhistoriaa Työmarkkinoille pääsyä ja kiinnittymistä haittaa
puutteellinen työkokemus
Ei työhistoriaa
Taantuva
toimiala
Taantuvalta alalta oleva työkokemus heikentää
työllistymismahdollisuuksia
Työkokemus taantuvaksi
määritellyltä toimialalta
5 Tampereella suhdanne- ja rakenneongelmia –
huolenaiheena pitkittynyt työttömyys ja nuorten tilanne
Tarkastelumme kohteena ovat henkilöt, jotka olivat vuosina 2007-2014
työssäkäyntitilaston mukaan työttömiä. Tieto työttömyydestä perustuu työ- ja
elinkeinoministeriön työnhakijarekisteriin. Henkilö on luokiteltu työttömäksi,
mikäli hän on ollut työtön työnhakija vuoden viimeisen viikon aikana.
Rajaamme tarkastelun työttömiin, vaikka työvoiman tarjonnan kannalta myös
muut työvoiman ulkopuolella ovat kiinnostava joukko. Käytössämme olevista
tiedoista ei kuitenkaan selviä, miksi yksittäinen henkilö, joka ei ole esimerkiksi
työllinen, opiskelija tai eläkeläinen, ei ole ilmoittautunut työttömäksi
työnhakijaksi.
Taulukossa 2 (koko maa) ja 3 (Tampere) on esitetty työttömät
rakennetyöttömyysindikaattoreiden mukaan. Taulukoista piirtyvä kuva
työttömyydestä Tampereella ja koko maassa on keskeisiltä osin
samankaltainen. Odotusten mukaisesti työttömät ovat muualla Suomessa
heikommin koulutettuja kuin Tampereella. Työttömyys on yhtä
sukupuolittunutta Tampereella ja muualla Suomessa. Kaikista työttömistä
miehiä on 58 prosenttia (Tampereella 57 %). Eroja Tampereen ja muun Suomen
työttömyyden väliltä löytyy iän (Tampereella vähemmän ikääntyneitä
työttömiä), pitkittyneen työttömyyden (Tampereella enemmän
pitkäaikaistyöttömiä) sekä toimialaan liittyvän kokemuksen (Tampereella
vähemmän) tekijöistä.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että Tampereella on – kuten yliopistokaupungilla
odottaa saattaa – suhteellisesti enemmän nuoria ja paremmin koulutettuja
työttömiä kuin muualla maassa keskimäärin.
Taulukko 2. Työttömät rakennetyöttömyysindikaattorien ja sukupuolen mukaan 2014 Suomessa
N Osuus % Miesten
osuus, %
Yhteensä 362 627 100 % 58,2
Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 89 843 25 % 60,6
Täyttänyt 55 vuotta 89 322 25 % 55,7
Yli puolet vuodesta työttömänä peräkkäisinä
vuosina
121 891 34 % 59,9
Ei työhistoriaa 76 795 21 % 58,4
Työkokemus taantuvalta toimialalta 36 730 10 % 71,8
Taulukko 3. Työttömät rakennetyöttömyysindikaattorien ja sukupuolen mukaan 2014
Tampereella
N Osuus % Miesten
osuus, %
Yhteensä 19 954 100 % 57,0 %
Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 4 384 22,0 % 59,0 %
Täyttänyt 55 vuotta 4 044 20,3 % 53,7 %
Yli puolet vuodesta työttömänä
peräkkäisinä vuosina
7 610 38,1 % 59,1 %
Ei työhistoriaa 4 973 24,9 % 57,5 %
Työkokemus taantuvalta toimialalta 1 400 7,0 % 69,1 %
Taulukkoon 4 (Suomi) ja 5 (Tampere) on laskettu indikaattoreittain eri rakenteellisten
tekijöiden summa siten, että jokaisesta työllistymistä haittaavasta tekijästä henkilö saa
yhden pisteen. Koko Suomessa n. 110 000 ja Tampereella n. 6 400 työttömällä ei ole yhtään
rakenteellista tekijää rasitteena. Voidaankin ajatella, että nämä työttömät kärsivät
suhdanne- tai kitkatyöttömyydestä, kun muiden kohdalla kyse voi olla enemmän tai
vähemmän rakenteellisesta työttömyydestä. Yhtenä keskeisenä havaintona voidaan pitää
sitä, että suhdanne- ja kitkatyöttömät ovat nuorempia (keskimäärin 35 -vuotiaita) kuin muut
työttömät.
Tampereella n. 6 800 työttömällä on taustallaan yksi työllistymistä heikentävä tekijä. Kaksi
työllistymistä heikentävää tekijää löytyy n. 4800 hengeltä ja kolme n. 1600 hengeltä. Neljä
päällekkäistä tekijää löytyy vain 250 hengeltä.
Taulukko 4. Työttömät indikaattoripisteiden ja rakennetyöttömyysindikaattorien mukaan 2014
Suomessa
Ehtojen summa 0 1 2 3 4 Yhteensä
Yhteensä 110 502 129 047 88 261 30 256 4 561 362 627
Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 0 22 251 40 775 22 256 4 561 89 843
Täyttänyt 55 vuotta 0 25 407 38 826 20 528 4 561 89 322
Yli puolet vuodesta työttömänä
peräkkäisinä vuosina
0 36 315 53 734 27 281 4 561 121 891
Ei työhistoriaa 0 29 653 30 934 13 573 2 635 76 795
Työkokemus taantuvalta
toimialalta
0 15 421 12 253 7 130 1 926 36 730
Taulukko 5. Työttömät indikaattoripisteiden ja rakennetyöttömyysindikaattorien mukaan 2014
Tampereella
Ehtojen summa 0 1 2 3 4 Yhteens
ä
Yhteensä 6412 6832 4807 1647 256 19954
Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 0 953 1972 1203 256 4384
Täyttänyt 55 vuotta 0 1016 1786 986 256 4044
Yli puolet vuodesta työttömänä
peräkkäisinä vuosina
0 2460 3310 1584 256 7610
Ei työhistoriaa 0 1784 2073 918 198 4973
Työkokemus taantuvalta
toimialalta
0 619 473 250 58 1400
Miehiä 3373 4144 2760 941 148 11366
keski_ikä 34,9 37,8 43,6 50,9 60,0
Lähdemme siitä, että mitä vähemmän indikaattoripisteitä, sitä suurempi
todennäköisyys työllistyä. Taulukkoon 6 (Suomi) ja 7 (Tampere) on kuvattu
aikasarjana rakennetekijöiden kasautuminen (indikaattoripisteiden) v. 2007 -
2014 välillä. Kuvioon 4 (Suomi) ja 5 (Tampere) on kuvattu aikasarjana
indikaattoripisteiden jakautuminen v. 2007 -2014. Taulukoista ja kuvioista
näemme vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin seuraukset vuosien 2008 ja
erityisesti 2009 työttömyysluvuissa. Ulkoisesta shokista seurasi se, että
työttömyys kasvoi erityisesti ”nolla tekijää” ryhmässä (sellaisten ihmiset, joilla
ei ole taustallaan työllistämistä heikentäviä rakenteellisia tekijöitä) v. 2007 –
2009 aikana. Äkillisen shokin jälkeen työttömyys laski vuonna 2010 ja 2011
hetkellisesti, kääntyen kuitenkin v. 2012 alkaen uudestaan nousuun.
Viimeisen neljän vuoden aikana työttömyys on kasvanut sekä ” nolla tekijää”
että ”yksi tai kaksi tekijää” ryhmissä, jonka perusteella voisi ajatella, että kyseessä
on osittain suhdanneluontoisesta ongelmasta ja osittain rakenteellisesta
työttömyysongelmasta. Lukuja tarkastellessa on muistettava, että
suhdannetyöttömyyden ja rakenteellisen työttömyyden raja on veteen piirretty
viiva. Heikosta suhdanteesta kärsivät erityisesti ne, joilla on taustalla
työllistymistä heikentäviä tekijöitä. Koko maan tietojen osalta on huomioitava,
että analyysistä puuttuu yksi rakenteellisen työttömyyden keskeisimmistä
tekijöistä - alueellinen kohtaamattomuus, ja siten arvio rakenteellisen
työttömyyden tasosta koko maassa on puutteellinen.
Taulukko 6. Työttömät indikaattoripisteiden mukaan 2007–2014 Suomessa
Vuosi Työttömiä Nolla
tekijää
Yksi tekijä Kaksi
tekijää
Kolme
tekijää
Neljä
tekijää
2007 218 673 61 904 72 570 55 896 24 319 3 984
2008 233 487 73 531 81 397 54 219 20 780 3 560
2009 299 863 105 036 109 230 61 959 20 458 3 180
2010 268 235 77 929 98 111 65 158 23 264 3 773
2011 256 742 70 613 90 655 65 890 25 312 4 272
2012 281 408 81 920 99 453 68 805 26 578 4 652
2013 328 371 101 818 116 890 76 859 28 193 4 611
2014 362 627 110 502 129 047 88 261 30 256 4 561
Taulukko 7. Työttömät indikaattoripisteiden mukaan 2007–2014 Tampereella
Vuosi Työttömiä Nolla
tekijää
Yksi
tekijä
Kaksi
tekijää
Kolme
tekijää
Neljä
tekijää
2007 11 253 3 493 3 701 2 854 1 107 98
2008 12 359 4 303 4 107 2 809 1 034 106
2009 16 715 6 822 5 499 3 216 1 058 120
2010 15 032 4 824 5 299 3 565 1 199 145
2011 13 862 4 189 4 698 3 560 1 264 151
2012 15 767 5 477 5 145 3 665 1 299 181
2013 18 589 6 796 6 097 4 070 1 431 195
2014 19 954 6 412 6 832 4 807 1 647 256
Kuvio 9. Rakennetyöttömyyttä kuvaavien indikaattoripisteiden kehitys vuodesta 2007 koko
maassa, 2007=1
Kuvio 10. Rakennetyöttömyyttä kuvaavien indikaattoripisteiden kehitys vuodesta 2007
Tampereella, 2007=1
0,6
0,8
1
1,2
1,4
1,6
1,8
2
2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
Työttömiä Nolla tekijää Yksi tekijä Kaksi tekijää Kolme tekijää Neljä tekijää
0
0,5
1
1,5
2
2,5
2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
Työttömiä Nolla tekijää Yksi tekijä Kaksi tekijää Kolme tekijää Neljä tekijää
Kuvioista 9 ja 10 nähdään kuinka hankalimmin työllistyvien määrä laski
samalla kun työttömien kokonaismäärä nousi vuosina 2007–2009. Tätä selittää
se, että hankalasti työllistyvien ryhmästä siirrytään pääosin työvoiman
ulkopuolelle (käytännössä eläkkeelle). Ryhmän kutistuminen liittyy siis jo
ennen finanssikriisiä työttömänä olleiden henkilöin siirtymiseen kokonaan pois
työmarkkinoilta. Kuvioista nähdään, että sekä Tampereella että koko maassa
kolmen/neljän tekijän -ryhmä on ylittänyt vuoden 2007 tason – koko maan
tasolla hieman Tamperetta aiemmin. Ryhmän kasvun voi tulkita kertovan
uudesta hankalasti työllistyvien ryhmästä, joka on syntynyt pitkittyneen
taantuman vuoksi.
Kuvioon 11 on kuvattu rakenteellisen työttömyyden taso 15 suurimmassa
kaupungissa kahden eri mittarin kautta. Yhtenä vaihtoehtona on katsoa
työttömyyttä kaikista vaikeimmin työllistyviä (Vähintään 3 työllistymistä
heikentävää rakennetekijää, oikea akseli) kautta. Lisäksi voidaan katsoa niiden
henkilöiden osuutta työttömistä, joilla ei ole taustallaan ollenkaan
työllistymistä heikentäviä rakenteellisia tekijöitä (0 rakennetekijää, vasen
akseli). Kuviosta nähdään, että Oulussa, Vaasassa ja Kuopiossa rakenteellisen
työttömyyden mittarit on ns. positiivisimmat. Voidaan ajatella, että näissä
kaupungeissa suhdanteiden parantuminen näkyy todennäköisesti työllisyyden
vahvana kasvuna. Vastaavasti Lahdessa, Vantaalla ja Kouvolassa suhdanteiden
parantuminen ei välttämättä johda työllisyyden merkittävään kasvuun
verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Tampere sijoittuu tässä vertailussa
ylempään keskikastiin – lähes Kuopion, Vaasan ja Oulun tasolle – helposti
työllistyvien osuuden ollessa n. 32% kaikista työttömistä.
Kuvio 11 Rakenteellinen työttömyys (0 rakennetekijää / vähintään 3 rakennetekijää) 15
suurimmassa kaupungissa vuonna 2014
0,0 %
2,0 %
4,0 %
6,0 %
8,0 %
10,0 %
12,0 %
14,0 %
0,0 %
5,0 %
10,0 %
15,0 %
20,0 %
25,0 %
30,0 %
35,0 %
40,0 %
0 rakennetekijää Vähintään 3 rakennetekijää
6 Virta-analyysi siirtymistä työttömyydestä työlliseksi ja
työvoiman ulkopuolelle
Työttömien työllistymistodennäköisyys6 on kytköksissä
työmarkkinatilanteeseen. 2000-luvulla keskimäärin noin joka viides työtön oli
työllinen työttömyyttä seuraavana vuonna. Osuus kuitenkin vaihtelee
suhdanteiden mukaan: vuonna 2008 työttömänä olleista alle 20 prosenttia
työllistyi, kun taas vuoden 2009 työttömistä yli 25 prosenttia työllistyi.
Yksinkertaistaen tämä tarkoittaisi, että työllistyneiden osuus laskee, kun
työttömyysaste nousee ja toisinpäin. Tämä ei kuitenkaan aikasarjojen valossa
pidä aivan paikkaansa, vaan taustalla vaikuttaa myös työttömien joukon
rakenne.
Työttömistä työllistyneiden osuudet vaihtelevat kuitenkin enemmän
työttömien taustojen välillä kuin suhdannekäänteiden välillä. Vuoden 2007
työttömistä, joilla ei ole taustalla ainuttakaan työllistymistä heikentävää tekijää,
työllistyi ensimmäisenä vuonna 37 prosenttia ja vuoteen 2014 mennessä 47
prosenttia. Sen sijaan työttömistä, joilla oli taustallaan vähintään kolme
työllistymistä heikentävää tekijää, työllistyi ensimmäisenä vuonna kolme
prosenttia. Pitkällä aikavälillä työllistyneiden osuus ei kasvanut. Suhdanteet
vaikuttavat työllistymistodennäköisyyksiin erityisesti niiden työttömien
kohdalla, joilla on taustallaan yksi tai ei ainuttakaan tekijää.
Kuviossa 12 on kuvattu virta-analyysina työllistymistodennäköisyyksiä
työllistymistä heikentävien tekijöiden täyttämisen (kuinka monta ehtoa täytyy)
perusteella. Kuviossa on vuonna 2013 työttömänä olleet 18-61-vuotiaat vuoden
2013 ehtojen summan ja vuoden 2014 pääasiallisen toiminnan mukaan.
Kuviosta nähdään että työllisiksi siirtyneet painottuvat vahvasti niihin, joilla ei ole
taustallaan yhtään työllistymistä heikentävää tekijää. Niistä työttömistä joilla on
taustallaan kaksi tai useampi työllistämistä heikentävä tekijä, on työllistynyt vain
hyvin harva.
6 Virtatilastoinnissa työllistyneeksi on katsottu vain avoimille työmarkkinoille työllistyneet. Ns. tukityöllistetyt ei siis ole laskettu työllisiin.
Kuvio 12 Vuonna 2013 työttömänä olleet 18-61-vuotiaat vuoden 2013 ehtojen summan ja
pääasiallisen toiminnan mukaan Tampereella
Kattavan kuvan saamiseksi, on hyödyllistä vertailla Tampereen
työllistymistodennäköisyyksiä muun maan sekä 15 suurimman kaupungin (pl.
Tampere) lukuihin. Helposti työllistettävien kohdalla (0 ehtoa) osalta
Tampereen työllistymistodennäköisyydet ovat olleet pääosin muuta maata ja
kaupunkeja heikompia. Lukujen valossa vaikuttaisi siltä, että Tampere kärsii
pääkaupunkiseudun kaupunkien kaltaisesti suhdanneongelmasta enemmän
kuin kehyskunnat ja sitä pienemmät kaupungit.
Myös hankalasti työllistyvien kohdalla osalta Tampereen
työllistymistodennäköisyydet ovat keskimäärin muuta maata ja kaupunkeja
maltillisempia.
Kuvio 12 Työllistymistodennäköisyys ehtojen summan mukaisesti vuosittaisena
tarkasteluna 2007-2008…2013-2014.
0,00%
5,00%
10,00%
15,00%
20,00%
25,00%
30,00%
35,00%
40,00%
45,00%
50,00%
2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013
15 suurinta (pl.Tampere), kolme tekijää 15 suurinta (pl.Tampere), neljä tekijää
15 suurinta (pl.Tampere), nolla tekijää 15 suurinta (pl.Tampere), yksi tekijä
15 suurinta, (pl. Tampere) kaksi tekijää Muu Suomi, kaksi tekijää
Muu Suomi, kolme tekijää Muu Suomi, neljä tekijää
Muu Suomi, nolla tekijää Muu Suomi, yksi tekijä
Tampere, kaksi tekijää Tampere, kolme tekijää
Tampere, nolla tekijä Tampere, yksi tekijä
Tampere, neljä tekijää
2007-2008 2008-2009 2009-2010 2010-2011 2011-2012 2012-2013 2013-2014
Työ
llist
ymis
tod
enn
äkö
isyy
s
7 Yhteenveto rakenteellisesta työttömyydestä Tampereella
Seuraavassa analyysimme keskeisimmät huomiot
Työikäisen väestön kasvaessa Tampereen työllisyydellä on
edellytyksiä parantua
Tampereella työikäinen väestö jatkaa kasvuaan, vaikka koko maassa
onkin viimeisimpinä vuosina siirrytty supistuvan työvoiman
aikakaudelle.
Tampereen työttömyystilanne heikentynyt suhteessa muuhun
maahan
Koko maan ja Tampereen työttömyysasteiden ero oli vuosituhannen
vaihteessa 1-2 prosenttia, mutta viimeisten vuosien aikana ero on
kasvanut 3-4 prosenttiyksikköön pitkäaikaistyöttömyyden kasvaessa.
Kehyskunnat nojanneet Tampereen kykyyn tarjota työpaikkoja.
Työllisten määrä Tampereen ulkopuolella ei juurikaan kasvanut
ajanjaksolla 2000-2013. Työllisiä oli vuonna 2000 vain 7 000 vähemmän
kuin vuonna 2013. Samalla pendelöivien osuus kasvoi huimaavat 12,5
prosenttiyksikköä.
Tampere ja muu Pirkanmaa muodostavat tyypillisen keskuskunta-
kehyskunta asetelman – trendissä havaittavissa muutoksia
Kaupunkialuetta ympäröi korkean työllisyysasteen alue, kun taas
kaupungissa ja maakunnan reunoilla työllisyysaste jää matalaksi.
Huolenaiheena pitkittynyt työttömyys ja nuorten tilanne
Odotusten mukaisesti työttömät ovat muualla Suomessa heikommin
koulutettuja kuin Tampereella. Eroja Tampereen ja muun Suomen
työttömyyden väliltä löytyy myös iän (Tampereella vähemmän
ikääntyneitä työttömiä), pitkittyneen työttömyyden (Tampereella
enemmän pitkäaikaistyöttömiä) sekä toimialaan liittyvän kokemuksen
(Tampereella vähemmän) tekijöistä.
Tampereen työvoimassa on kasvupotentiaalia – suhdannetyöttömyys
suhteellisen korkealla
Tampereella n. 6 400 työttömällä ei ole yhtään rakenteellista tekijää
rasitteena. Voidaankin ajatella, että nämä työttömät kärsivät suhdanne-
tai kitkatyöttömyydestä, kun muiden kohdalla kyse voi olla enemmän
tai vähemmän rakenteellisesta työttömyydestä. Tampere sijoittuu tässä
vertailussa ylempään keskikastiin – lähes Kuopion, Vaasan ja Oulun
tasolle – helposti työllistyvien osuuden ollessa n. 32% kaikista
työttömistä. Mikäli talouden suhdanteet kääntyvät, on Tampereella
tarjolla kasvun eväät.
Laaja rakennetyöttömyys 12 %, vaikea rakennetyöttömyys 6 %
Noin 6 800 työttömällä on taustallaan yksi työllistymistä heikentävä
tekijä. Kaksi työllistymistä heikentävää tekijää löytyy n. 4800 hengeltä ja
kolme n. 1600 hengeltä. Neljä päällekkäistä tekijää löytyy vain 250
hengeltä. Laajaksi rakennetyöttömyydeksi voidaan lukea se joukko
työttömiä joilla on taustallaan yksi tai useampi työllistymistä heikentävä
tekijä (13 500 henkeä). Vaikeaksi rakennetyöttömyydeksi voidaan lukea
se joukko työttömiä, joilla on taustallaan kaksi tai useampi työllistymistä
heikentävä tekijä (6800 henkeä).
Työllistymistodennäköisyyksissä parannettavaa
Helposti työllistettävien kohdalla työllistymistodennäköisyydet ovat
olleet pääosin muuta maata ja kaupunkeja heikompia. Tampere kärsii
muiden kuusikkokuntien kaltaisesti suhdanneongelmasta enemmän
kuin kehyskunnat ja pienemmät kaupungit. Myös hankalasti
työllistyvien kohdalla osalta Tampereen työllistymistodennäköisyydet
ovat keskimäärin muuta maata ja kaupunkeja maltillisempia.
Lähdeluettelo:
Kiander, Jaakko (2012) Onko paluu täystyöllisyyteen mahdollinen ?
Yhteiskuntapolitiikka 67 (2002):4
Myrskylä, Pekka (2010) Taantuma ja työttömyys. Työ- ja elinkeinoministeriön
julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 52/2010.
Myrskylä, Pekka (2012) Alueellisten työmarkkinoiden muutos. Työ- ja
elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 1/2012.
Myrskylä, Pekka (2013) Kovin kilpailu perusasteen töistä, Tieto&trendit 4 –
5/2013
Obstbaum & Tuomala (2015) Rakenteellisen työttömyyden riski kasvaa.
VATT Policy Brief 2-2015 http://www.vatt.fi/policy-brief/rakenteellisen-
tyottomyyden-riski-kasvaa
Pyykkönen, Jussi (2011) Ammattisiirtymät Suomessa 1995-2008. Ammatillinen
liikkuvuus koulutustarpeiden ennakoinnin näkökulmasta. Pro gradu. Turun
Yliopisto.
Pyykkönen, Topias & Pyykkönen, Jussi (2014) Rakennetyöttömyys ei haihdu
nousukauteen. Tieto & trendit http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/86/
Pyykkönen Topias & Myrskylä Pekka (2015) Kuka Suomessa tekee työt? EVA:n
raportteja http://www.eva.fi/blog/2015/01/29/eva-fakta-kuka-suomessa-tekee-
tyot/
Sutela, Hanna & Larja, Liisa (2015). Ulkomaalaistaustaisessa väestössä paljon
korkeasti ja paljon matalasti koulutettuja. 2.11.2015. Helsinki: Tilastokeskus
Viitattu: 22.12.2015. http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/art_2015-11-
02_002.html
Työssäkäyntitilasto (2013) Työttömien taustat 2013. Helsinki: Tilastokeskus.
Lähde:http://www.stat.fi/til/tyokay/2013/02/tyokay_2013_02_2014-06-
05_tie_001_fi Viitattu 29.8.2014.
Liite 1. Miten indikaattorit on laskettu?
1. Ei tutkintoa: Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Tilastokeskuksen
tutkintorekisterin mukaan. Tutkintorekisteri ei ole täysin kattava
maahanmuuttajien kohdalla. Ulkomailla suoritettuja tutkintoja ei välttämättä
ole rekisteröity. Kyselytutkimusten perusteella on arvioitu, että esimerkiksi
toisen asteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita on lähes kaksinkertainen
määrä rekisteritietoon verrattuna (Sutela & Larja, 2015).
2. Iältään yli 54-vuotias.
3. Pitkä työttömyys: Tilastovuonna ja sitä edeltävänä vuonna ollut työttömänä
yli puolet vuodesta eli vähintään 182 päivää 362:sta. Emme siis edellytä
yhtäjaksoista puoli vuotta kestävää työttömyyttä.
4. Ei työhistoriaa: Tilaston mukaan ei ole ollut työllinen kymmenenä
työttömyyttä edeltäneenä vuonna. Saattanut siis olla töissä muuna kuin
viiteajankohtana. Tärkeää huomata, ettei tämä tarkoita 10 vuoden
työttömyysjaksoa, vaan kyseessä saattaa olla esimerkiksi vastavalmistunut
henkilö, joka ei ole vielä siirtynyt työelämään.
5. Työkokemus taantuvalta toimialalta:Laskimme 2-numerotasolla työllisten
määrän toimialoittain vuosina 2007 – 2013 ja erikseen vuosina 2000 – 2006
(johtuen toimialaluokituksen muutoksesta 2007). Toimiala luokiteltiin
taantuvaksi mikäli sen vuosimuutoksen liukuva keskiarvo (kahdella jaksolla)
oli negatiivinen joko 2000-2006 tai 2007-2013. Mikäli henkilön viimeisin
työkokemus oli vuosilta 2000-2006, käytettiin vuosien 2000-2006 laskelmia ja
mikäli työkokemus oli vuosilta 2007-2013 käytettiin ko. ajanjakson laskelmia.
Koska käytössä on pidempi aikasarja kuin aiemmassa selvityksessämme
(Pyykkönen T. & Pyykkönen J. ,2014), on toimialan taantuvuuden kriteeri
vaativampi. Osittain johtuen tästä johtuen työttömiä, joiden toimiala on
taantuva, on vähemmän kuin viimeksi.