Tasa-arvovaltuutetun kampanja

seksuaalista häirintää vastaan

Kouluterveyskyselyn tuloksia 2013

• Peruskoulussa 56 % oppilaista koki, etteivät opettajat ole kiinnostuneita siitä, mitä hänelle kuuluu. (55 % pojista, 57 % tytöistä)

• Noin joka kuudes nuori peruskoulussa kokee, että väkivaltatilanteet haittaavat koulussa opiskelua (15 % pojista, 16 % tytöistä)

• Lukukauden aikana koulu ei puuttunut nuoren kiusaamiseen (tehty tai koettu) – Tytöt 72 % (8. ja 9. luokka) – Pojat 65 % (8. ja 9. luokka)

• Kokenut seksuaalista häirintää joskus tai toistuvasti (häiritsevä seksuaalinen ehdottelu tai ahdistelu, seksuaalisuutta loukkaava nimittely) – Tytöt 61 % (8. ja 9. luokka) – Pojat 46 % (8. ja 9. luokka)

HLBT-nuoret häirinnän kohteena

• 70 % homo-, lesbo-, bi- ja transnuorista kertoi kokeneensa kiusaamista ja häirintää.

• Koulu on paikka, jossa HLBT-nuoret kohtaavat eniten sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää häirintää.

• Enemmistö niistä oppilaista, jotka olivat kertoneet opettajalle kiusaamisesta, koki, että: – häirintään ei puututtu – tilanteesta syytettiin kiusattua itseään

Alanko, Katarina (2013) Hur mår HBTIQ-unga i Finland?

Seksuaalinen häirintä (Tasa-arvoL 7 §)

• sanallinen, sanaton tai fyysinen käytös

• luonteeltaan seksuaalista ja ei-toivottua

• (tarkoituksellisesti tai ei) loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta

• erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.

Tasa-arvolaki velvoittaa

• Jokainen viranomainen on velvollinen edistämään suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti toiminnassaan sukupuolten välistä tasa-arvoa. (tasa-arvolaki 4 §)

• Erityisesti tulee muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista. (4 §)

• Seksuaalinen tai sukupuoleen perustuva häirintä on lain vastaista syrjintää (tasa-arvolaki 7 §)

– Häirinnän kielto koskee myös perusopetusta antavia oppilaitoksia.

Häirinnän kokemus

• Häirintää määriteltäessä keskeistä on häirinnän kohteen oma kokemus.

• Häirintään voi syyllistyä, vaikka ei tarkoittaisi loukata. – ei-toivottu käytös, joka ei kunnioita toisen rajoja

• Häirinnän kokemukseen vaikuttavat esimerkiksi – tilanne, jossa häirintä tapahtuu, – tekijän ja kohteen välinen suhde ja vuorovaikutus, – häirinnän kohteen aiemmat kokemukset

• HUOM! Häirintää on aina sellainen toiminta, jota jatketaan, vaikka häirinnän kohde on pyytänyt lopettamaan.

Häirintä vahingoittaa sen kohteeksi joutuvaa nuorta.

• Häirinnällä on seurauksia – Häirinnän kohteelle – Häirinnän tekijälle – Koko koululle

• Jokaisella nuorella on oikeus turvalliseen kouluun ja opiskeluympäristöön

• Henkilökunnalla on velvollisuus puuttua häirintään ja osoittaa käytöksellään, että häirintä otetaan vakavasti

• Vastuuta häirintään puuttumisesta ei voi sälyttää alaikäiselle eikä lapsen voi edellyttää osaavan tai uskaltavan kertoa kokemastaan ahdistelusta.

Sukupuolinen/seksuaalinen häirintä voi olla…

• vihjailevia eleitä tai ilmeitä, • härskejä puheita, nimittelyä, kaksimielisiä vitsejä, • vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat

huomautukset tai kysymykset, • seksuaalisesti värittyneet kirjeet, puhelinsoitot, viestit

sosiaalisessa mediassa (esim. Facebook, Kik, Whatsapp, Instagram, chatit), sähköpostit, pornoaineiston esille laittaminen

• fyysinen koskettelu, seksuaalisväritteiset ehdotukset tai vaatimukset,

• siihen voi liittyä myös seksuaalista väkivaltaa, esimerkiksi raiskaus tai sen yritys.

Nimittely ei ole harmitonta läppää

• Vaikka nuoret saattavat käyttää homottelua ja huorittelua puolihuolimattomasti kavereiden kesken, sanat ovat arvolatautuneita.

• Nimittely liittyy yleensä suoraan tai epäsuorasti sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. – lehmä, ruma, läski, lihava, lyllerö, tankki, transu, hintti,

lesbo, lepakko, outo, pervo, friikki, horo ja lutka…

• Nimittelyllä rajataan sitä, millainen tyttö tai poika koulussa saa olla. Poikkeamisesta rangaistaan kiusaamisella ja häirinnällä.

Häirintä vallankäytön välineenä

• Häirintä on tehokas vallan väärinkäytön väline.

• Häirintä tapahtuukin usein julkisessa paikassa tai muiden nähden.

• Halventavalla ja nöyryyttävällä ilmapiirillä osoitetaan häirinnän kohteen alemmuus suhteessa tekijään.

• Häirinnällä voidaan myös pyrkiä riistämään toisen ylempi asema yhteisössä (esimerkiksi oppilaan opettajaan kohdistama häirintä).

• Häirinnälle on tyypillistä toistuvuus – Pieniä tekoja, joiden merkitys paljastuu usein vasta, kun ne

nähdään tekojen sarjana häirityn nuoren arjessa.

• Häirinnän väistäminen uhrin selviytymisstrategiana – häirinnän kohde pyrkii väistämään paikkoja ja ajoittamaan

liikkumisensa siten, että häirintää ei tapahtuisi, • esim. odottaa aina, että ahdistelija menee edellä portaissa tai

ovesta, valitsee pulpetin, jossa on ”selusta suojattu”.

– Nuori yrittää välttää häirintää muuttamalla käyttäytymistään/olemustaan, vartalonsa asentoja ja pukeutumista.

– Väistäminen on tyypillinen seuraus pitkään jatkuneesta häirinnästä

Häirintään puuttumattomuus 1. Häirinnän nimeäminen muuksi (vitsailu, pelleily…)

– Sellaiseksi, josta kohteelle ei jää mahdollisuutta loukkaantua

2. Neutralisointi: Pojat ovat poikia, rakkaudesta se hevonenkin potkii…

3. Häirinnän näkeminen huomionosoituksena tai mielenkiinnon ilmaisuna – Koetun häirinnän ei-toivottu luonne häivytetään

4. Huomion kiinnittäminen häirinnän kohteeseen: – Syyttäminen provosoinnista tai vääränlaisesta pukeutumisesta

• Häirintää tapahtuu vaatemuodista ja kohteen käytöksestä riippumatta, jos yhteisö sallii häirinnän.

Häirintä on koko oppilaitoksen ongelma

• pelon ilmapiiri • ongelmat oppilaiden suojaamisessa häirinnältä ja

kostotoimenpiteiltä • toiset oppilaat jakautuvat puolesta ja vastaan • poissaolot, opintojen keskeytys • Häirintä ei lopu itsestään. Jos häiritsevän käytöksen

annetaan jatkua, sitä aletaan pitää ”normaalina” käyttäytymisenä.

• Muiden syyllisyys ja paha olo siitä, että eivät auttaneet tai puuttuneet (”Miksi kukaan ei tehnyt mitään?”)

• Häirintä ”varoittavana esimerkkinä” muille: ”Sinä saatat olla seuraava.”

Häirintään puuttuminen on aikuisen vastuulla

• Vastuuta häirintään puuttumisesta ei voi sälyttää alaikäiselle.

• Häirinnällä on usein pitkäkestoisia negatiivisia vaikutuksia nuoren elämään vielä senkin jälkeen, kun häirintä on päättynyt

• Häirintään puuttuminen ei ole koskaan liian myöhäistä – Jos häirintä saadaan loppumaan ja häirinnän kohteeksi

joutuneen nuoren rajoja aletaan kunnioittaa, voi häirinnästä selviytyminen saada voimaannuttavan päätepisteen.