puh. (02) 763 2760 (kaupungintaloa vastapäätä) hiitolan ... · seksi, moniuskontoiseksi ja...

Nro 33 • Perjantaina 20. elokuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

SisäsivuillaTÄNÄÄN

Kurkijokipuistossa, sivulla ............. 3Juhlitaan, sivulla .............................. 4Arvi hauskuuttaa, sivulla ................ 5Asemalla, sivulla .............................. 6Kotkonsteja, sivulla ......................... 7Oltiin siellä mekin, sivulla ............... 8

Hiitola-säätiö ja HiitolanPitäjäseura ry järjestivät 57.pitäjäjuhlat 7. ja 8. elokuu-ta Porissa. Monipuolisessaohjelmassa kulki punaisenalankana karjalainen identi-teetti. Ovat juuremme Kar-jalassa -ajatus toistui taval-la tai toisella eri tilaisuuk-sissa. Pääjuhlan juhlapu-heessa Raajamaamaisemat-tutkimuksen vetäjät, pro-fessori Maunu Häyrynen jaFM Kirsi Niukko, totesivatKarjalalla olleen suuri mer-kitys suomalaisuuden etsin-nässä. Sieltä haettiin kan-samme juuria, totesivat tut-kijat.

Pitäjäseuran hallituksenpuheenjohtaja Mauri Lan-kinen kertoi joidenkin työ-esteiden ja sairastapaustenvaatineen muutoksia ohjel-maan, mutta yli 250-paik-kaisen salin täyttänyt yleisöei niitä huomannut kuinkorkeintaan ohjelmalehti-sen nimistä.

- Suurin vaikeus oli säes-täjän löytämisessä TuukkaVihtkarille, joka soitti fa-gottia. Hän on valmistunutSibelius- Akatemiasta, jajoitakin tuntui pelottavanlähteä tuuraamaan alun pe-rin suunniteltua säestäjää..Antti Yrjölä otti lopultarohkeasti haasteen vastaan,joten sekin ongelma kutenmuutkin saatiin hoidettua.

TervehdyssanoissaanMauri Lankinen muistelihiitolaisten lähtöä evak-koon, ja totesi lähdön siltäalueelta olleen rauhallinen,koska rintamalinja oli py-sähtynyt sen verran kauas.Hän viittasi myös kuukausisitten olleeseen Ihantalassataistelleiden muistojuhlaan,mihin myös presidentti Ris-

to Rytin pojantytär osallis-tui. Tältä oli kysytty, kai-paako lapsenlapsi virallistaisoisänsä kunnian palautus-ta. Hän sanoi vastaavansasamoin kuin isänsä eli iso-isän kunniaa ei voi palaut-taa, koska hän ei ole sitäkoskaan menettänytkään.

- Eikö meidän tulisi yh-tyä näihin edesmenneenpresidentin pojantyttärensanoihin ja todeta se tosi-asia, että heidän kunniansaon säilynyt ja tulee aina säi-lymään tulevaisuudessakin,vetosi Mauri Lankinen.

Piristävän nuorijuontaja

Pääjuhlassa saatiin naut-tia piristävästä vaihtelustakun nuori nainen, MauriLankisen veljen tytär Salla

Lankinen toimi juontajana.Hän pyyteli lievästi anteek-si sitä, että hänen Hiitolankansallispukunsa rintapie-lessä oli erikoinen koru,jota hän totesi pitävänsäsääntöjen vastaisesti puvunyhteydessä. Nuoren naisenperustelut korun kantami-seen ovat kuitenkin vankat.Valmistuessaan Pirkan-maan ammattikorkeakou-lusta metallialan artesaa-niksi hän entisöi lopputyö-nään kyseisen Kape-soljen.Alkuperäinen kappale onMuseovirastossa, minkä lu-valla ja päätöksellä korunkopioita on vain Lankisensuvun naisilla. Sitä ei saavalmistaa eikä markkinoidakaupallisesti.

- Tämä koru on löytynytKarjalasta 1800-luvun puo-livälissä, ja se on ajoitettunoin vuoteen 1050. Kysees-sä on karjalainen soikeakupuranauhasolki. Kape onsuomen kielen vanhimpiasanoja ja tarkoittaa elävääolentoa, maaemoa, naista.Isoäitini oli aikoinaan koko-ava voima, jonka luoksesuku kerääntyi. Kunnioituk-sesta häntä kohtaan olen ha-lunnut entisöidä ja ottaa su-kumme käyttöön tämän ko-run. Tämä on suvun sisarus-ja serkkupolven naisten saa-tavissa. Muille sitä ei anne-ta, kertoo Salla Lankinen.

Karjalasta löydettiinsuomalaisenkulttuurin juuret

Juhlapuheen pitäjä Mai-semantutkimuksen profes-sori Maunu Häyrynen joh-taa Turun yliopiston Kult-tuurituotannon ja maise-mantutkimuksen laitoksenPorin yksikössä Rajamaa-maisemat -tutkimushanket-ta. Kyseessä on vuoden2004 alussa alkanut kan-sainvälinen Suomen Akate-mian rahoittama hanke,jonka vetäjänä toimii Turunyliopisto. Yhteistyökump-paneina toimivat Tarton yli-opiston humanistisenmaantieteen laitos sekä Pie-tarin yliopiston maantieteenlaitos. Projekti jatkuu vuo-den 2006 loppuun.

Professori Maunu Häy-rynen totesi, että Karjalastalöydettiin 1800-luvun lop-pupuolella suomalaisenkulttuurin juuret. Karelia-nismi tutki Karjalaa oletta-en sieltä löytyvän avaimenSuomen kansalliseen men-neisyyteen koska tiedettiin,että Suomella ei ole omaavaltiollista historiaa.

- Sieltä löydettiinkinmenneisyys, jota voitiin ro-mantisoida. Ajateltiin, ettäKalevalan kuvaama Karja-la on ollut olemassa, ja siel-tä löytyy suomalaisuudenhistoria. Karjala oli myösrajamaa, jolla voitiin il-maista kansallisuuden rajat.Siksi Karjala on ollut ko-rostuneesti esillä taiteessaja muussa Suomea koske-

vassa kuvauksessa ainaKarjalan menetykseen asti.

- Rajamaahanke lähteeolettamuksesta, että Karja-la tarjoaa mahdollisuudentutkia kansainvälisesti hy-vin poikkeuksellista aluet-ta, joka on ollut usean kult-tuurin vaikutuspiirin alla.Tätä samaa aluettahan käy-tettiin kahden kansallisenmenneisyyskuvan rakenta-miseen, sillä samaan aikaanKalevalan keruun kanssavenäläiset keräsivät omiatarinoitaan suhteellisen lä-hellä. Meillä on siis yksialue ja monta erilaista ryh-mää, joiden elämää se ontavalla tai toisella sivunnut,valaisi Maunu Häyrynentutkimushanketta.

Sodan uhreilla omamaantiede

Tutkimukseen osallistu-va FM Kirsi Niukko totesi,että 1800-luvun aikanaSuomesta alettiin muokatakansallisvaltiota ja rakentaasuomalaista kansallisidenti-

teettiä.. Karjala haluttiin ra-jata osaksi Suomea. Alueoli hankala, koska Suomen,entisen Ruotsi-Suomen itä-rajaa on liikuteltu monetkerrat vuosisatojen aikana.Alue on sijainnut hyvienkulkuyhteyksien päässä jakehittynyt monikulttuuri-seksi, moniuskontoiseksi jamonikieliseksi. Vaikutteitaoli ammennettu monista eriilmansuunnista.

- Kaikki karjalaiskult-tuurin piirteet eivät siis so-pineet suomalaisuuden ra-kennuspuiksi. Osassa oliliian paljon vierasta henkeä,venäläisyyttä. Suomalaisenidentiteetin sisältöön suo-datettiin sopivin osa karja-laisuudesta.

- Suomen itsenäistymi-sen jälkeen itärajan asuk-kaiden propagoimiseksisuomalaisiksi harjoitettiinerityistä rajapolitiikkaa.1920-luvulla alettiin jul-kaista rajaseutulehteä. Ha-

Karjalasta haettu kansamme historiaaHiitolan pitäjäjuhlat Porissa

JATKUU SIVULLA 4

Pääjuhlan juontajana toimi-nut Salla Lankinen sopimas-sa yksityiskohdista professo-ri Maunu Häyrysen kanssa.Sallan rintapielessä näkyysuvun erikoiskoru.

Serkukset Tuukka Vihtkari ja Tiina Peltomaa viihdyttivätyleisöä taidokkaalla soitollaan.

Pitäjäjuhlat ovat oiva tilaisuus tavata tuttuja ja sukulaisia tai hankkia uusia tuttuja, totesivatPauli Puttonen ja hänen Luvialta juhliin saapunut kaukainen sukulaisensa Signe Ojalehto.

Perjantaina 20. elokuuta2 – 2004 – N:o 33

20.8.2004

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Il-moitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joita-kin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.

Kuin elokuvasta

Hartaus sunnuntaiksi 22.8.12. sunnuntai helluntaista

Muistoille

1. Kuka poliitikko ehdottivuonna 1946 EuroopanYhdysvaltojen perusta-mista?

2. Mikä on tutkimuksenmukaan Suomen toiseksiluetuin aikaislehti?

3. Mikä yhtiö on suomensuurin ruostumattomanteräksen tuottaja?

4. Mikä on tiheiden, paltti-nasidoksisten kankaidenyleisnimitys?

5. Milloin ns. jatkosotapäättyi?

6. Kenen henkilön muisto-merkki on Kansallisteatte-rin edustalla?

7. Minkä Euroopan valtionväestöstä 60 prosenttia sa-noo olevansa ei-uskonnolli-sia?

8. Mikä oli Laula Kinnusenensimmäinen menestysle-vy?

9. Mikä on Venäjän enitenmyyty automerkki?

10. Kuinka suuri on Intian vä-estön lukutaidottomuus?

Muistettavaa

Yleisöltä

Kesän toiseksi viimeisen sun-nuntain raamatunkertomus onkuin suoraan tämän vuodensuurelokuvasta Troija. Sen alkukohtauksessa kaksi sotajoukkoalähenee avoimella kentällä toisiaan. Joukot pysähtyvät hiemanennen yhteentörmäystä. Kummankin puolen kuninkaat lähtevätneuvottelemaan sotajoukkojen silmien edessä. Päätetään, ettämieshukan välttämiseksi kaksi parasta taistelijaa ratkaisee sodankeskenään kamppaillen.

Mykenen kuningas Agamemnonin vastustaja kutsuu edusta-jakseen julmankokoisen jättiläisen. Mutta Agamemnonilla onlähettää häntä vastaan Akilleus, kantapäätään lukuun ottamat-ta haavoittumaton sankari. Kuin salama ja leimahdus, ja BradPittin esittämä vikkelä Akilleus kukistaa jättimäisen vastustajan-sa.

Kohtaus on kuin suora kopio Vanhan testamentin kuvastosta,jossa Daavid lyö Goljatin. Kuin alleviivatakseen taistelijoidentäydellistä vastakohtaisuutta Samuelin kirjassa kerrotaan, kuin-ka Daavid ensin puetaan taistelijan sotisopaan. Paimenpoikatuskin jaksaa kantaa haarniskaa, kypärää ja muita suojavarus-teita.

Kuin elokuvissa konsanaan, Samuelin kirjan kirjoittaja rat-kaisee mahdottomalta tuntuvan pulman; kuinka etukäteen täy-dellisesti heikompi voi lyödä pelottavan ja väkivahvan vastusta-jansa. Daavid luopuu hänelle tarjotuista sotavarusteista. Aseiksiriittää linko ja viisi veden sileäksi hiomaa kiveä. Taistelua edel-tävissä huuteluissaan hän korostaa jättimäiselle Goljatille tais-televansa “Herran Sebaotin nimessä”.

Filistealainen saa lingon sinkoaman kiven otsaansa. Pienikukistaa suuren.

Miksi kirkoissa luetaan vielä tällaisia sotaisia seikkailukerto-muksia? Sunnuntain muut tekstit tarjoavat tulkintahorisontin.

Puhe on itsensä arvioimisesta ja tutkimisesta. Daavid ja Gol-jat -kertomuksen tähtäyspiste on johdattaa lukija/kuulija vapau-tumaan teennäisyydestä, tunnistamaan omat vahvuutensa jaheikkoutensa. Paras olla vain sitä mitä on, paimenpoika. Eikannata yrittää olla sen enempää. Muutoin käy kuin Daavidillevieraassa sotisovassa; edes kävely ei onnistu.

Olisiko Daavidin selviytymisstrategiassa meillekin jotain?Paimenpoika pärjäsi vain olemalla viisaasti oma itsensä.

Viikon Uuden testamentin teksti alleviivaa samaa asiaa.Temppeliin rukoilemaan saapunut hurskas fariseus ei moitteetto-massa elämänhallinnassaan tehnyt vaikutusta Nasaretin terävä-vaistoiseen tarkkailijaan. Sen sijaan muiden halveksima julki-syntinen, joka sai vain soperretuksi “Jumala, ole minulle syntisel-le armollinen”, sai kiitosta aidosta hurskaudestaan.

Joka itsensä korottaa, alennetaan. Siksi kai urheilijatkin otte-lutaukojen haastatteluissa korostavat: “Meidän pitää vain nöy-rästi pelata omaa peliä.”

Esa-Matti Peura

Kuolleita

Rakas isämme,pappamme, isopappamme

Viljo JohannesRAIKAA* 15.1.1913 Kurkijokit 21.7.2004 Alastaro

Kiittäen ja kaivatenMartti ja Ulla

Tuula, Erja ja Tanja perheineenMaija-Liisa ja Veijo

Timo ja Marko perheineenMuut sukulaiset ja ystävät

Olen siirtynyt vain rauhaan lempeäänsilti teidän olen, lähellenne jään.Tallentakaa menneen parhaat muistot,unohtua muiden antakaa.Kuin ennen voimissain, te minut muistakaa.

Siunaus toimitettu läheisten saattamana. Kiitos osanotosta.Kiitos kaikille isää hoitaneille. Sydämelliset kiitokset

ohjelman suorittajille, emännilleja jokaiselle Hiitolan pitäjäjuhlas-sa mukana olleelle.

Hiitola-säätiö ja Hiitolan Pitäjäseura ry.

– Hiitolan Pitäjäseuran järj. onki-kilpailut 21.8. klo 10 Kilp. lähtöSuodenniemi, Putajan rantasauna.Putajan Seolta ( tie n:o 11) käänny-tään Suodenniemelle, josta opas-teet. Kilpailu tapahtuu kirkkove-neestä pohjaongella onkien. Myöskannustusjoukot ovat tervetulleita,mahdollisuus saunomiseen ja gril-laukseen. Lisätietoja Ville 0400 192801

– Hiitolan ja Kurkijoen sukutut-kimuspiiri kokoontuu kesäkokouk-

Lohjan keskustassa paljastettiin viime lauan-taina suuren miehen, valtioneuvos Johannes Vi-rolaisen muistopatsas. Paikalla oli Kyllikki Vi-rolaisen lisäksi pääministeri Matti Vanhanen jalukuisa joukko maan terävintä kärkeä sekä Viro-laisen ystäviä, tukijoita ja muistajia.

Pääministeri Vanhasen piti puheensa jälkeenavata narut ja vetää avustajien kanssa pois suoja-kangas patsaan päältä. Vanhanen puhui kuiten-kin kohtuullisen kauan. Hän kuvaili kauniin sa-noin Johannes Virolaisen persoonaa, hänenomintakaista huumoriaan, sekä tietysti pääminis-teri selvitti Virolaisen mittavan uran käänne- jakohokohtia. Tuuli rupesi jo puheen puolivälissäpelmuttamaan patsaan suojakangasta ja tarvittiinvain yksi puuska ja puh…. kangas oli poissa.Virolainenhan se sieltä, paaden päältä katselimeitä. Ihan niin kuin hän olisi sanonut: Ja mie-hän en tätä kuuntele rätti päässä! Tai jotain sin-

nepäin. Ihan niin kuin tuo suuri persoona olisi ollutkeskellämme !

Lohjan kaupunginjohtaja otti vastaan muisto-merkkitoimikunnalta muistomerkin sen hoitovel-vollisuuksineen. Kaupunginjohtaja kertoi, kuinkahänelläkin oli aikanaan ilo olla samassa komiteassaJohannes Virolaisen kanssa. Kaupunginjohtajamuisteli, kuinka siinäkin komiteassa Johannes Vi-rolainen oli ollut voimakas persoona ja varmastivaikutti suotuisasti komitean päätökseen: Komite-an tehtävänä oli päättää mikä paikallisen marttayh-distyksen kakuista oli paras!

Tämä hauska anekdootti osoitti, että suuri voiolla monella tavalla. Ihminen, joka kuvittelee nou-sevansa muita painamalla, ei sitä koskaan ole. Mut-ta ihminen, joka antaa arvon toiselle ihmiselle, ajas-ta ja paikasta riippumatta on sitä vielä kuolemansa-kin jälkeen.

Maire SoiluvaPäätoimittaja

HUOM! JOS HALUAT MUKAAN; SOITA HETIKalakurjet kaksipäiväiset onkikilpailutVeljesrannassa 21-22.8. Kokoontuminen 21.8 klo 15.

Onginta tapahtuu veneistä, omia veneitä mukaan.Kalakurjet tarjoaa kahvit ja

hernekeiton, muuten omat eväät.Yöpymismahdollisuus omin

varustein.

p. 02-7631 442

20.8 pe Samuli, Sami, Samuel, Samu21.8 la Soini, Veini22.8 su Iivari, Iivo23.8 ma Varma, Signe24.8 ti Perttu25.8 ke Loviisa26.8 to Ilma, Ilmi,

Ilmatar

seen torstaina 26.8.2004 kello18.00 Kurkijokimuseolle Kojonpe-räntie 446 KOJONPERÄ Loimaa.Pääasiana on Kurkijokimuseoon tu-tustuminen ja yhteistyön kehittämi-nen piirin ja museon välillä. Samal-la käydään läpi museon näytteil-leasettamatonta arkistomateriaalia.Sukututkimuspiirin talven kokouk-set alkavat Karjalatalolla 23.9.2004. Nyt voidaan kehitellä vaikkakyläkohtaista käsittelyjärjestelmäätalven varalle. Piiriläisiä tulee mu-seolle jo kello 15.00 keskustele-maan yksilökeskeisemmin sukutut-kimisesta ja siihen liittyvistä kysy-myksistä. Mukaan kutsutaan piiri-läiset, uusia tutkijoita ja tietysti su-kututkimuksesta kiinnostuneita. Li-sätietoja tarvittaessa Veikko Revol-ta puh 03 7622 147 tai 05 05 6060 49 sähköposti [email protected]

Myynti: Loimaan Kirjapaino,Kirjakaupat ja Kurkijoki-Säätiö

UntoMiikkulaisenkokoamaNäin ikkeä– murre-sana-kirja sisältää yli4000 murresanaa.Eino Vepsä on lisäksi koonnut Kurkijoelta, Hiitolasta,Lumivaarasta ja Jaakkimasta sekä naapuristaParikkalasta yli 300 sananpartta, joista hän on osanmyös kuvittanut. Mainio lahjakirja, tärkeä hakuteos!

Hinta 23,- eur

Perjantaina 20. elokuuta 2004 – Nro 33 – 3

Heti alkuun haluan tode-ta, että tätä muistojuhlaa ai-heineen ei olisi koskaan pi-tänyt tapahtua. Mutta toisinkävi.

Karjalaisten oli jätettävärakas kotiseutunsa, vaikkame suomalaiset toivoimme,että olisimme saaneet kai-kessa rauhassa rakentaaisänmaatamme kukin omal-la tahollaan ja sillä paikal-la, jonka oli valinnut ja ko-hentaa kotejamme parem-miksi tuleville sukupolvil-le, kuten jo kymmenet su-kupolvet ennen meitä olivattehneet.

Kuusi vuosikymmentäsitten kansamme eli erittäinvaikeita aikoja. Itäinen naa-purimme oli jo toista kertaamuutaman vuoden sisällätunkeutumassa valtavallaase- ja miesylivoimallamaahamme tarkoituksellavalloittaa koko Suomi. Sta-lin oli antanut käskyn, ettäpuna-armeijan on edettävämaassamme niin, että hei-näkuun alkupäivinä 1944 sepitäisi valloitetussa Helsin-gissä suuren voitonparaa-tin.

Onneksi tuota paraatiaeivät neuvostoliittolaisetpäässeet pitämään, sillä ur-hoolliset sotilaamme ja lot-tamme rintamilla estivätsen voimiensa äärirajoillaponnistellen. Tiukalla oli-vat myös kansalaisemmekotirintamilla, jolla tarkoi-tettiin sitä osaa maastam-me, joka oli varsinaisentaistelutoiminnan ulkopuo-lella. Tuolloin miesten ol-lessa etulijoissa varsinkinnaiset joutuivat vanhusten,nuorten ja lasten kanssa te-kemään kaikki työt kotiseu-duilla ja vielä kaiken lisäk-si piti huoltaa rintamillaolevia joukkoja.

Kesäkuussa -44 alkanutpuna-armeijan suurhyökkä-ys johti siihen, että Karjalankannnaksen eteläosista olilähdettävä evakkotielle jokeskikesällä. Laatokan-Karjalan väestö sai elää ko-deissaan aina 19.9.-44 sol-mittuun välirauhaan saak-ka. Suurella pelolla ja jän-nityksellä oli seurattu sodantapahtumia rintamilla ja vi-hollisen etenemistä. Neu-vostoliiton suorittamat rin-tamien takaiset massiivisetpommitukset tekivät armo-tonta tuhoa ja kylvivät kuo-lemaa ja pelkoa myös sivii-liväestön keskuudessa. Mekaikki kurkijokelaiset

nä oikeusmurhana, suurenaryöväyksenä, jota ei voinutvähimmässäkään määrinymmärtää. Mutta me emmesaaneet tukea ulkovalloilta,joten Stalinin johtama kom-munistinen Neuvostoliittosai tahtonsa läpi myös 1947Pariisissa solmitussa toisenmaailmansodan päättänees-sä rauhanteossa.

Mitä evakkotielle lähtijättunsivat sisimmässään? Sitäon ulkopuolisen melkeinmahdotonta tuntea. Se tus-ka, ahdistus, pelko ja tunte-mattomana edessä oleva tu-levaisuus hirvitti. Kun vieläjoutui luopumaan kaikestakiinteästä omaisuudesta jamonet myös kaikesta ir-taimistostaankin, olivat me-netykset lähes täydellisiä.Useilla perheillä oli myössodassa kuollut isä ja leskilapsiensa kanssa joutui pon-nistelemaan uutta päivääkohti. Silloin ei hymyä juu-ri kenenkään kasvoilta nä-kynyt, vaan kyynelten su-mentamin silmin raahaudut-tiin kohti Tynkä-Suomea.Monella ainoana omaisuu-tena oli vain se mitä jaksoikantaa ja sen lisäksi muistotsekä mielessä katkeruus sii-tä, että miksi piti jälleenkäydä näin. Itse muistan,kuinka lähtöpäivänä meninpuutarhan marjapensaisiinsyömään suuria makeitakarviaismarjoja, jotta uusil-le tulijoille ei jäisi niin pal-jon.

Me kurkijokelaiset ystä-vinemme olemme nyt ko-koontuneet tälle omalle

evakkopatsaalle, joka ker-too tuon tuskien tiemmekulkeneen Etelä-Pohjan-maan kautta tänne Loimaanseudulle, jonne sitten ra-kennettiin uudet kodit me-netettyjen tilalle. Sekinvaati suuria ponnisteluja,koska kaikesta oli pulaa.Raivattiin metsistä uuttapeltoa ja yritettiin sopeutuatänne tapojen, murteen jamaaston puolesta perin toi-senlaisiin oloihin ja tuo so-peutuminen jatkuu yhä.Täällä Loimaan seudulla eikuulunut juuri ollenkaanedes käen kukuntaakaan,mutta ei sitä sopinut ihme-tellä, sillä meille kerrottiin,että täällä on viidellä pitä-jällä yhteinen käki ja seasuu pääosin Punkalaitu-mella, josta käy joskus Loi-maallakin. Nyt se ainoakinkäki on tainnut jo kuolla,kun ei sen kukuntaa olekuulunut enää moneenvuoteen. Eikä täällä kukki-neet kullerotkaan villinäluonnossa. Niitä monetmeistä on tuonut tullessaankotiseutukäyntiensä yhtey-dessä ja istuttanut omillepihoilleen ja monesti myösvanhempien haudoille.

Vaikka emme aloitta-neetkaan sotaa, joutuimaamme maamenetysten,85500 sodissa kuolleen, sa-tojentuhansien invaliidienja rappeutuneen taloudenlisäksi vielä korvaamaanNeuvostoliitolle suuret so-takorvaukset, jotka oli kai-ken lisäksi sidottu vuoden1938 rahan arvon mukai-seen kurssiin. Sodan aloit-taja sai Suomelta niin suu-ren määrän tavaraa, että josse laitettaisiin yhteen ju-naan, ulottuisi tuo juna kol-me kertaa maamme päästäpäähän eli pituutta junallaolisi 3000 km. Minun mie-lestäni korvaukset joutuimaksamaan väärä valtio!Lisäksi osa sen aikaisistajohtomiehistämme joutuimukamas sotasyyllisinätuomituiksi vankilaan. Sii-näkin tuomittiin sotarikok-sista väärän valtion miehiä!

Mitä kuuluu nyt Kurki-joen kihlakuntaan? Tänä

Kirkkaasti mutta hartaasti soi Karjala-kuoron esittämänä AnttiHaatasen säveltämä ja Aune Tuomelan sanoittama In meroriam. Kur-kijoki-puistossa sunnuntaina 15. elokuuta. Kantaatti on sävelletty Eli-senvaaran pommitusuhrien muistoksi ja se on esitetty edellisen ker-ran Elisenvaarassa pommitusuhrienuhrien muistopatsaan paljastusti-laisuudessa. Kantaatin lausuntaosat esitti Hellä Rantala.

Evakkotaipaleen alkamisen 60-vuotismuistotilaisuudenjärjestivätLoimaan seudun Karjala-seura ja Karjala-kuoro. Evakkopatsaalle las-kivat tilaisuuden aluksi kukkalaitteet Karjala-seuran edustaja AlliKihlanki, Karjala-kuoron edustaja Arvi Silvennoinen ja Kurkijoki-säätiön edustajina Leena Virtanen ja Lauri Veijalainen.

Sateen uhasta huolimatta tilaisuuteen oli saapunut lähes sata hen-keä ja heidät lausui tervetulleeksi Alli Kihlanki. Karjalaisten evakko-taipaleesta esitti tiiviin historiikin Eino Vepsä.

Loppuhartauden piti rovasti Mikko Paukku ja Karjala-kuoro esittiErkki Melartinin säveltämän laulun “Kiitos”. Yhteisesti yleisö lauloiKarjalaisten laulun ja Varsinais- suomalaisten laulun.

AH.

ARVOISAT MUISTOJUHLAVIERAAT

Juhlapuhe Kurkijokelaisten evakkoonlähdön60-v muistojuhlassa Loimaalla 15.8.2004

KARJALAISTEN MUISTOHETKI KURKIJOKI-PUISTOSSA LOIMAALLA

muistamme aina neljän ra-dan risteysasemaamme Eli-senvaaraa kohdanneet val-tavat pommitukset, joistatuhoisin sattui 20. kesäkuu-ta 1944. Tuo pommitus oliSuomen kaikkien aikojentuhoisin, sillä silloin kuolinoin 140 ihmistä, joistasuurin osa oli Räisälän pi-täjän evakoita, joita kuljet-tanut juna oli juuri asemal-la yhdessä sotilasjunan jamonien tavarajunien kans-sa.

Aselepo astui voimaan4.9.-44 klo 7, jolloin suo-malaiset lopettivat sotatoi-met, mutta venäläiset teki-vät samoin vasta seuraava-na päivänä samaan aikaan.Mannerheim oli ottanutpresidentin tehtävät vastaanedellisenä päivänä, kunRisto Ryti oli luopunut vi-rasta. Tieto kurkijokelaisil-le evakuoinnin aloittami-sesta tuli sunnuntaina 3.9.,jolloin seurakuntamme uusikirkkoherra Arvi Kujalapiispa Ilmari Solomiehentoimesta asetettiin virkaan-sa. Talvisodan jäljiltä kun-nostettu temppeli oli aivantäynnä väkeä ja tunnelmaoli harras sekä toiveikas.Välittömästi kirkonmeno-jen päätyttyä kokoonnuttiinlaskemaan kukkia sankari-haudoille, jossa myös kent-tärovasti puhui. Tämän pie-nen muistohetken päätyttyäkapteeni Pusa sotilaspiirinesikunnasta piti isänmaalli-sen puheen, jonka raskainsanoma oli se, että Kurkijo-en evakuointi on aloitettava

jo seuraavana aamuna. Tuotieto järkytti. Miksi jälleenja juuri nyt, kun kodit onsaatu taas kunnostetuiksi jaelämä näytti jo hetken va-loisammalta?

Välirauhansopimuksenteko 19.9.-44 toi varsinkinmeille karjalaisille ikävänyllätyksen. Tällöin tulimyös puhelinsanoma siitä,että Moskovan rauhan rajantaakse jäävä alue on täydel-lisesti tyhjennettävä. Alu-een oli oltava täysin tyhjä-nä asukkaista 22.9. klo 12mennessä. Elisenvaarastalähti viimeinen juna illalla21.9. Juuri sitä ennen olikäyty viimeisellä kunnia-käynnillä sankarihaudoilla.Kaikkien mieli oli maassa.Kurkijoelta evakkoon lähtituolloin 7250 henkeä, jois-ta Ylistaroon siirtyi 3100kurkijokelaista. Ilo oli siitä,että taistelut olivat vihdoinohi, mutta sitä ei jaksettuymmärtää, että rauhanehto-jen mukaan uusi raja tulisikulkemaan lähes samallalinjalla, kuin se oli talviso-dan jälkeen. Yleensä sodis-sa uudeksi rajaksi muodos-tuu se linja, jonka toinenosapuoli on pystynyt val-loittamaan. Mutta nyt kävitoisin. Uusi raja olisi noin80 kilometrin syvyydessätaistelulinjoista Laatokan-Karjalasta katsottuna. Tämätiesi sitä, että vaikka viholli-nen ei kotiseutuamme kum-massakaan sodassa valloit-tanut, oli se luovutettava jäl-leen Neuvostoliitolle.

Tämä koettiin täydellise-

kesänä lumivaaralaiset viet-tivät tätä samanlaista muis-totilaisuutta kotikonnuil-laan. Useaan otteeseen heolivat neuvotelleet tilaisuu-den järjestelyistä paikallis-ten Lahdenpohjan viran-omaisten kanssa ja sopineetviimeksi kaksi päivää en-nen tilaisuuden alkua senohjelmasta ja että muisto-juhla pidetään Lumivaarankirkossa. Mutta juhlapäivä-nä peräti kolmekymmentämiliisiä tuli keskeyttämäänheidän juhlansa siinä vai-heessa, kun vasta puoletohjelmasta oli suoritettu.Tilaisuuden osanottajat jou-tuivat lisäksi kävelemäänyli kilometrin matkan takai-sin linja-autoilleen, vaikkaautot olisivat voineet hakeaheidät kirkolta. Näin petti-vät Lahdenpohjan viran-omaiset jo neuvotellut sopi-mukset. Mihinkään ei tun-nu voivan enää luottaa, olisopimus solmittu millä as-teella tahansa. Talvisodankynnyksellä, kaksi päivääennen sodan aloittamistasanoi Neuvostoliitto irtimaittemme välillä olleenhyökkäämättömyyssopi-muksen. Näin voikin vaintodeta, että kaikki sopimus-paperit ovat arvottomampiakuin normaalit pyyhintäpa-perit.

Tämän johdosta Lumi-vaaran Perinneyhdistys toi-vookin, että kotiseutumat-kailu kyseiselle Lahden-pohjan piirin alueelle kes-keytetään siihen saakka,kunnes jo tehdyt sopimuk-set alkavat pitää. Huomau-tan, että Kurkijoki ja Hiito-la kuuluvat myös tähänLahdenpohjan piiriin. Tu-kekaamme tehtyä ehdotus-ta.

Karjala kuului Suomelleja siksi ei ole mielestänimitään pahaa siinä, jos mesitä haluamme palautetta-vaksi jälleen muun Suomenyhteyteen. Sodan aloittaja-valtiota Neuvostoliittoa eienää edes ole. Voisikin har-taasti toivoa, että nykyinenVenäjä oikaisisi mitä pi-kimmin tuon neuvostoval-lan aiheuttaman suurenvääryyden, jos ei meidänaikanamme, niin sitten tule-vien sukupolvien aikana.Pitäkäämme Karjala-asiaaniin kauan esillä, kunnespalautus viimein tapahtuu.Silloin “riemun suuri soitto,Karjalasta kajahtaa”.

Eino VepsäKukkalaitteiden lasku patsaalla.


luttiin korostaa suomalai-suutta, kääntää rajaseudunasukkaiden katse Suomenpuolelle. Ennen viime sotiarajat olivat vielä helppokul-kuisia. Oli totuttu luonte-vasti liikkumaan rajojenmolemmin puolin. Vaikkase alueen asukkaille oli ri-kastuttavaa vuorovaikutus-ta, se aiheutti poliittista tur-vattomuutta. MaantieteilijäAnssi Paasi kertoo rajojakoskevassa tutkimukses-saan, että raja-alueellaeräänä jouluna 1930-luvul-la jaettiin jokaiseen kotiinkynttilä ja pieni Suomenlippu muistutukseksi siitäkumman maan kansalaisiaasukkaat ovat.

- Sotien jälkeen muodos-tettu uusi Suomen itäraja onpoikkeuksellinen. Sen ylit-täminen tehtiin sotien jäl-keen alusta alkaen moni-mutkaiseksi. Se muodosti

lähes läpäisemättömänmuurin, jonka taakse kehit-tyi elintasoltaan ja elämän-tavoiltaan hyvin erilainenkulttuuri. Uudenlainen tie-toisuus rajoista alkoi raken-tua suomalaisten mielissä.Omissa mielikuvissanioman sukupolveni Suomi-neidon hame on paljon ka-peampi kuin ennen sotiasyntyneiden. Piirretty viivaon selkeä ja uskottava. Olenaina tiennyt Suomen olevansen muotoinen kuin se nyton, toisenlaiseen olisi vai-kea tottua. Näin minulle onopetettu, tällaisia karttojaolen opiskellut ja opettanutlapsilleni. Samalla tavallaennen sotia syntyneet ovatoppineet piirtämään mieli-kuviensa rajaviivan toiseenpaikkaan, toisenlaiseen onollut myöhemmin vaikeatottua. Tutkijat puhuvatkinsodan uhrien omasta maan-tieteestä. Nämä oman mie-len kartat eivät tunne uusiarajoja.

- Mielikuvat vanhoista,menetetyistä kotimaisemis-ta ovat eläneet vuosikym-meniä. Karjalaa on aktiivi-sesti muisteltu karjalaisyh-teisön keskuudessa. Vaikkaon ehkä koettu, että muis-taminen ei kaikin paikoinole sallittua, omien yhdis-tysten ja seurojen jäsentenkesken on harjoitettu muis-telua. Nämä tarinahetketovat jatkuneet vuosikym-menten ajan ja pitäneet ylläsekä muodostaneet muisto-jen avulla yhteisön karjala-kuvaa. Vuosikymmenten-kin jälkeen mielissä ovatsäilyneet esim. monet tär-keät kotiseutua symboloi-vat maastomerkit, tiet, jär-vet, asemanseutu, Hiitolan-vuori sekä hautausmaa.

- Maisemamuistot ovatmuistin rakentama koko-naisuus, joka jokaisella onyksilöllinen. Se mitä muis-tamme kertoo mikä on ar-vokasta ja merkittävääoman elämämme kannalta.

JATKOA SIVULTA 1 1980-luvun lopulla alka-neen kotiseutumatkailunmyötä monet saivat havaitaettä oma kotipolku löytyihelpommin kuin ennen läh-töä uskoikaan. Paikat näyt-tivätkin tutuilta. Todellinenmaisema herätti muististaesiin unohtuneita asioita.Rajojen avautumisen myö-tä suhdetta Karjalaan ja senmaisemiin on ollut mahdol-lisuus pohtia monelta uu-delta kannalta, totesi KirsiNiukko ja kysyi että, jossaisimme vapaasti laatiaoman Karjalakarttamme,miten sen rajaisimme jamitä siihen piirtäisimme?

Laajan selvityksen tutki-musaiheesta löydät Kurki-jokelaisen 6. elokuuta nu-merosta.

Mitä odotetaannuoremmilta

Pääjuhlan monipuoli-seen ohjelma-antiin sisältyiHeljä Rantalan lausumatkaksi hiitolaisten oman ru-

noilijan Eeva Kilvenrunoa,Tuukka Vihtkarin (fagotti)ja Tiina Peltomaan (huilu)musisointi Antti Yrjölänsäestyksellä, LaatokanLaulajien ja Evakoiden esi-tykset sekä Kurkijoellasyntyneen Arvi Heinosenmurrepakinointi.

Nuoremman polven aja-tuksia selvitti Jorma Lind,jonka äiti syntyi Hiitolassa1930. Hän pahoitteli mo-nen muun tavoin sitä, ettämoni asia on päässyt unoh-tumaan, kun ei aikanaantullut kyseltyä.

- Äiti ei paljoa kertonut.Vasta nyt vanhemmitenolen kuullut häneltä moniaasioita, kun olen itse kiin-nostunut karjalaisista juu-ristani. Kannustankin nuo-rempia lähtemään mukaankotiseutumatkoille ja muu-tenkin tutkimaan juuriaan.Nykyinen maailma köyh-tyy, kun ei olla kotoisinmistään. Minusta ihmistenon tärkeä tuntea juurensa,

totesi Jorma Lind.Päätössanoissaan Hiito-

la-säätiön hallituksen pu-heenjohtaja Pauli Puttonenperäänkuulutti keskusteluatavoitteista ja tulevaisuu-desta.

- Yllytän keskustelemaanKarjala-kysymyksestä sillätavalla, että saisimme nuo-retkin mukaan. Heidän pi-täisi tietää mitä me olemmeja mitä me teemme. Mitätoiminta karjalaisseuroissaon. Yritämmekö saada nuo-ret mukaan herättämäänmeidät keski-ikäiset unesta,vai ruikuttamaan menetetty-jä alueita, provosoi puhuja.

- Yllytän myös keskuste-luun siitä mikä on Hiitola-säätiön tehtävä ja ketä var-ten. Mikä se on tulevaisuu-dessa. Onko jossain vai-heessa ympyrä sulkeutunutja tehtävä hoidettu, oli PauliPuttosen haaste yleisölle.

Kullervo Huppunen

Hiitola-juhlien avaukse-na toimi runoa ja musiikkiasisältänyt hengellinen ilta-päivä. Tilaisuuden järjestä-neen Hiitola-säätiön val-tuuskunnan puheenjohtajaSirkka Liisa Nylander ker-toi 60 vuotta sitten tapahtu-neen evakkoon lähdön vai-kuttaneen teeman valin-taan.

- Ohjelman runkona oli-vat runo ja musiikki, joissaolivat mukana isänmaa,Karjala, rukous, usko jaluottamus Jumalan johda-tukseen sekä toivo tässäelämässä ja ajan tuolla puo-len, kertoi Sirkka Liisa.

Nykyisin Sauvossa asu-va hiitolaissyntyinen lau-suntataiteilija Sirkka-LiisaLaaksonen, joka tunnetaanmuustakin kuin pojastaanPetristä, esitti viisi isän-maallis- ja karjalaisaiheistarunoa ennen kiiruhtamis-taan illan teatterinäytän-töön. Runojen aiheet, RailiMalmberg: Isänmaa ja Ylis-

tyslaulu elämälle, AinoRunne: Karjalan rukous jaHeikki Kontto: Sielläköolette ajatuksissa olleet jaSe tuhannesti kerrottu tari-na, kuvastavat hyvin ilta-päivän teemaa.

- Ainoa puhe tilaisuudes-sa oli Sortavalasta lähtöisinolevan, Porin Reposaarenpitkäaikaisen kirkkoherran,rovasti Jorma Pakkasenpäätöspuhe. Muuten ohjel-ma oli lupauksen mukaises-ti runoa ja musiikkia, Sirk-ka Liisa Nylander.

Nimettömänläsnäolijan kuvaus

Seuraavassa erään läsnä-olijan omakohtainen kuva-us lauantai-iltapäivän tilai-suudesta.

- “Harvoin sitä kerrallanäkee niin suurta määräähymyileviä ja hyväntuulisiaihmisiä”, kirjoitti Kurkijo-kelaisen päätoimittaja Kur-kijoki-juhlien jälkeen. Yhtähaltioissaan hän olisi luul-

tavasti ollut, jos olisi sattu-nut vierailemaan lauantaina7.8. Porin Seurakuntakes-kuksessa iltapäivällä järjes-tetyssä Hengellisen iltapäi-vän runo ja musiikkitilai-suudessa, joka aloitti 57.Hiitolan Pitäjäjuhlat.

- Yli 80 osanottajaa hil-jentyi aluksi kuuntelemaanHiitolan kirkonkellojensointia. Sirkka Liisa Nylan-der korosti alkupuheessaanrukouksen tärkeää osuuttasotien vaikeiden vuosienkestämisessä.. Musiikki-osuudessa kuultiin Esa Si-mojoen komeaa yksinlau-lua sekä Iida Hirvolan upe-aa sellon soittoa säestäjä-nään pianolla Paavo Rusa-va.

- Ja sitten - lavalle saa-pui hyvin eloisa, nuorekasnainen, Sirkka-Liisa Laak-sonen - kuuluisan Petri-po-jan äiti! Sirkka-Liisa Laak-sonen o.s. Huuhka, on syn-tyisin Hiitolan Veijalan ky-lästä. Hänen runoesityksen-

Runon ja musiikinhengellinen iltapäivä

Juhlienkaksi puu-hanaista,pitäjäseu-ran sihteeriRaija Laak-sonen (vas.)ja säätiönvaltuuskun-nan pj.Sirkka LiisaNylander,joka oli saa-nut avausti-laisuuteenmukaanmyös lau-suntataitei-lija Sirkka-Liisa Laak-sosen.

sä oli nautittavaa kuultavaa,mutta näiden rivien kirjoit-tajan mieleen jäivät erityi-sesti hänen mietteensä Hii-tolassa pidettyjen Hiitola-juhlien aikana siitä, mitämahtaisivat nämä kauniitkummut ajatella kuulles-saan rinteillään asukkaidenhelisevää naurua ja iloa.

Entä sitten, kun seurasi tyk-kien jylinä, hiljaisuus senjälkeen. Sitten alueellepakkosiirrettiin apea, hil-jainen väki. - Ja nyt hiito-laisen juhlajoukon iloa janaurua omassa juhlassaanjälleen.

- Hengellisen iltapäivä-ohjelman lopuksi oli hyvä

hiljentyä kuuntelemaan Jor-ma Pakkasen päätöspuhetta.

- Ja sitten herkullinenkahvipöytä odotti - muttaniin piti muutamassa tuoki-ossa keritä haastelemaan oi-kealle ja vasemmalle, väliintoisiin pöytiinkin, että kah-vi tahtoi unohtua kup-piin…!

Sunnuntaiaamun messun jälkeen lähti perinteinen kukkatervehdys Teljän kirkolta Keski-Porin kirkkopuistossa oleville Sankarivainajien ja Karjalaan jääneiden vainajien muisto-merkeille. Edessä Elli ja Aarno Kiuru perässään Leena Peltomaa ja Teuvo Savolainen.

Palmgren-konservatorion juhlasalin tilat juuri ja juuri riittivät pääjuhlaan tulleille. Edessäprofessori Maunu Häyrynen, Pitäjäseuran pj. Mauri Lankinen ja Hiitola-säätiön hallituk-sen pj. Pauli Puttonen.


-Kutosin alote-tun kankoan ja ke-rihtisin peättömänpässin, ol yks miunmummoin, eli isänäitin sanonta jostaivaikijast työst.

Hyvät kuulijat,teä sanonta tul mie-lieni ko mie saintehtäväksein teänmurrepakinan esit-tämisen. Mielie tul,jot mitä mie teil ker-tosin? Jottei mänisketruuaika kartates.Enkä ois taitamatotyössäin niinkomummoin vävypoi-ka käsisteä, heä ko tek mummon muk-koa kirvesvarrenki narust.

Näitä tälläsii kukijokelaisii sananpar-sii mie oon joskus keränt isän vanhim-man veljen, Joakko-setän kahen tyttä-ren, Ainon ja Ailin avustuksel. Hyö ol-liit ne soaniet jo lapsuuvessoa kotonoamuistiinsa, koska sekä heijän mummo,ukko, äit ja isä osasiit niitä käyttöä jo-kapäiväisin tapahtumis. Myö yhes so-atiiki kirjattuu näitä sanontoi lähes 200kappaletta. Osa on tietenki loajemmalt-ki tunnettui mut paljo on omaperräisii,sen aikasen tilannekomiikan luomia,just johonki tilantiehe sanottui.

- Siiheks sie sontakuormais perruu-tit, sano Joakko ko Aino- tytär syllii tul.Heinosen suvus ol kulkent pitkeä van-hinpiin poikiin niminä Pekko ja Joak-ko. Ninpä tuo äske mainittu Joakko tun-nettiiki nuorempan nimel “ Joako Poe-ko pien Joakko.

Teä värikäs kurkjokelaine murrekäyp yhä enemmä harvinaiseks.

Jottei olis voa uhanalaine luonnonva-ra jo nyt, ko meist vanhemmist Kurkjo-vel syntyneis aika lähivuosin jätteä..Nyt vieI sais jottai muistii merkittyy, kojoku sen voan tekis. Ja löytyyhä meltltekijätki, Miikkulaise Unto on keränt jakirjuttant ja Vepsä Eino kasant kansiivällii.

Paljoha meil on kyl vanhoaki tietuokerättyki muistii. Sitähä on teht teä mei-jän ainutlaatune leht, teä kurkjokelaine.Sehä on ilmestynt jo yl 54 vuotta. Kolasketoa, jot siin olt tekstii nii paljo, jotsiin tulis, varovastki arvioije, 800 sivu-ne kirja joka vuos. Ja näitä ois jo 54 niisehä tekkyö yhtiesä sit jo yl 43 000 kir-jan sivvuu. Ois se korkija pino yhtie lai-tettuna.

Monist karjalan pitäjist on tehty ky-läkirjoi, joistaki lähes joka kyläst, mutmie oon varma, ettei heil ole näi paljootekstii muistii merkirtynä ko meil. Vaik-kei meil varsinaisii kyläkirjoi olekkoa.Mut onha meil historiat, kuvateokset jayhteis kyläkirjat enne sottii ja sovanajalt.

Näitä sanontojaha piisoaMie oon merkint muistii sellasenki

sanonnan Ihojärvelt, jot: enne talvsottoaol Ihojärvel kuolemoa vuottamas Lauk-kase Antti. Heä ol sanon veljellie Pekoljot ko mie kuolen, ni pyyvä Lassi naisiisit laulamoa, mie en ilkii kuunnella mei-jä naisii lälätystä.

Niinko vanhemmat meist muistoa, niKurkjovel on maankuulut markkinat

aina maaliskuun lopu! Ne ol kakspäi-väist, jottei olt ihme, jos toisen markki-napäivän illansuus mon markkinamiesol väsynt. Ko se yö korttierpaikas saattoolla vähän levoto.

Mie muistan kuullein sellasenki ju-tun, jot kerra on eräs isäntä, sanottak-

Pitäjäjuhlilla Arvi Heinonen:

Murrepakinakuo häntä vainToavetiks, läks toi-se markkinapäiväiltan hevoselloaajelemmoa kottiipäi. Aurinko pais-to viel ja ries ollämmi. Toavettinukaht siihe. Kohevone huomasohjaste löytynie, nihevone hiljens kä-velyks ja siin Mu-tikaisen rinties py-sähty tykkäniäsyömeä tien vieriepuonneita heinänrippeitä.

Takkoapäi tulToavetin noapurin isäntä, jonka kansToavetil ol sillo tällö olt pientä känneä.Nyt isk piru noapurin mielie ja heä riisuToavetin hevosen valjaist. Jätti kaik val-joat moaha hyvveä järjestyksie, voa he-vone puuttu.

Noapur löi Toeveti hevosta lautasil jaties, et kyl se kottii männyö.

Ko Toavetti heräs vähä myöhemmi,ko vilukijo alko puistatella, ni heä hieraskaks kertoa silmijeä, kahto ympärillie jatotes sitte: Jos mie olen Toavetti, niinkomie vähä eppäilen, nii mie olen hävittänthevosen, jos mie en ole Toavetti, nii mieolen löytänt rien.

Meistä kurkjokisii on olt moneksMeitä kurkjokelaisii ol enne talvisot-

toa yl 10 000 henkii. Jote meist ol mo-neks.

Meilt on tul resitentti ja kuningas, tar-kotan hiihtikuninkas, maalmankulu ur-kutaiteilija ja oopperalaulaja. On myösmonta korkiisti oppinutta kurkjokelaistasyntyperreä ja sukujuurta olevii. Eikä jäl-polvetkoa ole olliet vanhempii huonom-pii. Monel alal on heist tult kuuluisii Suo-men ulkopuolelki. Teäl Loimoal on sottiijälkie nous esil myös monnii tekeviikurkjokelaisii, manitoa voa Sairasen Pet-ter, Syväse Teuvo ja Lankisen Vilho.Ilma ylpeyttä. Hyö on kaik tehniet miehetyön uuven kotiseuvun hyväks. Mite seIso kiIja sannuokoa: Ehtikeä ensi kotseu-tunne parasta. Hyö on tehniet tälleimuistain,jot: Tolkkuu se pitteä olla ter-voaki myyves. Tai: Elä neuvo nikkarii,elä seppeä opeta.

Tähä loppuu vi ei yks henkilökohtanemuistelma. Ko myö Airin kans syksyllä1995 tuumattii muuttoa Kokemäelt Loi-moal, ni myö myötii tupa Kokemäel jaostettii Loimoal. Viimisenä viikonlop-pun Kokemäel tul meijä tyttö ja vävy lap-siinsa kans meil kyllää. Se ol lokakuuloppuu. Miun nennäin haisto sillo oikeikalatuulen ja mie sanoinki vävyl, jot lä-heteäpä laskemoa verkot Kokemäen jok-kie. Niihä myö tehtiiki. Sunnuntaiaamunko käytii nostamas verkot, ni niis ol niipaljo kalloi, jotte milIokoa enne olt sel-lasta saalista soan yhel kertoa Kokemä-enjoest. Ol kuus kuhhoa, 1 -2 kilon vä-lilt, neljä samankokkoist haukii, muuta-ma lahna ja suurii ahvenii vaik kui paljo.Sinä sunnuntain ol joku Kokemäen Karjalaisiin juhla, ensiks kirkonmeno, mihimieki meinasin männä, mut enhä mie ke-rent, ko pit peästeä kalat verkoist ja sii-vota ne. Päiväjuhlaa, mis mie olin kuu-lutajan, mie senteä kerkesin. Ko jotkutkyssyit miult, jot mintäi sie et tult kirk-kuo, nii mie sanoin iha mite assii ol: -KoLuoja anto miul nii paljo kalIoi, nii enmie kerent. Mut kyl mie niitä kalIoi sii-votes veisasin kiitosvirttä iha yhtä harto-as ko työ kirkossaki.

Kesälomien jälkeen käy-dään keskusteluja mitä ku-kin on lomallaan tehnyt,onko matkustellut vai mitenon lomansa viettänyt. Lo-masäät ovat myös puheen-aiheena. Tuntuu, ettei niihinolla koskaan tyytyväisiä,milloin sataa, milloin on lii-an hellettä, jos ei sada onkylmä. Työkaverini tiedus-teltua kävitkö lomalla Kar-jalan matkalla piti todeta,että tämän kesän matkanijäi yhteensattumien vuoksitekemättä. Tuntuukin, ettäjotain jäi puuttumaan. ”….niittykukkia poimin vainsulle ….” , lauloi Reijo Tai-pale radiossa ja jostainsyystä se toi mieleeni muu-tama vuosi sitten vietetynretkipäivän Hiitolan Neh-volassa. Silloin olivat mu-kana siskoni Terttu ja Raijasekä pikkuserkkummeTaisto. Se päivä oli melkoi-sen yllätyksenkin päivä jajäi mieleen yhtenä parhais-ta Karjalan kunnaille teke-mistäni retkipäivistä.

Juhlan tuntua”Ilmassa on suuren ur-

heilujuhlan tuntua”, aloittiselostuksensa aikoinaanaina eräs urheilukilpailujenselostaja. Se tunnelma olimeilläkin, kun aloitimmematkanteon Laurolasta.Kaunis aurinkoinen ilma,pieniä valkoisia poutapilviäsinisellä taivaalla, lintujenlaulukonsertti, kunnaat mo-nenlaisia kukkia tulvillaan,suorastaan loistavat olosuh-teet retkipäivän vietolle.Kävelimme Nehvolan kou-lun raunioille, missä Terttukertoili meille koulumuis-tojaan. Päivän ensimmäiseteväät ja kahvit nautimmesiinä.

Tutut maisematKoululta suuntasimme

matkamme naapuriimmeTuttiin ja tervehdimme hei-dän kotitienoota. Sieltä jat-

koimme metsätietä pitkinkotikulmille päin. Tienvarrella on aikoinaan ollutpari korsua, nyt tietenkinjo romahtaneina, muttakuitenkin selvästi tunnis-tettavissa. Suurella mielen-kiinnolla kuuntelimmeTertun tarinointia korsui-hin liittyvistä muistoistaan.

Aaronmäki, seuraavakohteemme, on ollut aikoi-naan vanhempien sisarus-teni ja Nehvolan kylän las-ten leikkipaikka. Teimme”leirin” kauniille mäelle.Siellä juttu luisti, naurettiinja laulettiin ja tietenkinsöimme eväitä, jotka mais-tuivat luonnonhelmassa.Terttu innostui näyttämäänmeille miten he lapsena ta-sakokoisilla pienillä kivil-lä heittivät noppaa. Raijaloikoili kukkien keskellä jakirjoitteli muistiinpan-ojaan laulellen ” terveisiämailta Karjalan …. ”. Kai-voimme jokaiselle muuta-man Karjalan ruusun juu-ren mäen rinteestä. Valitet-tavasti vain tuomani juura-kot eivät tänne Hämeenmultiin juurtuneet. Mikä-

Retkipäivä kotikunnailla

hän lienee täällä ollut vika-na? Mukavissa merkeissävierähti muutama tunti kuinhuomaamatta. Oli vuorosiirtyä kotipihalle.

Kukkia, kukkiaVaikka ”rempallaan on

kunnaat rakastetun maan”,niin luonnon kauneus onkuitenkin suorastaan käsinkosketeltavissa. Meidänkinpihapiirimme on pahastirunneltu ja tuhottu, siitähuolimatta se kerta kerranjälkeen tarjoaa meille jotainuutta ja ainutkertaista. Niinnytkin, sillä ”kauneus onkatsojan silmissä”. Pihaam-me johtava tie kukki keltai-senaan voikukkia ja nime-simmekin tien voikukka-tieksi. ”Ukon kessumaa” yl-lätti, sillä se oli kieloja olitulvillaan. Kotipihalla kuk-kivat monet erilaiset luon-nonkukat suorastaan kilpai-livat väriloistollaan.

Sekosiko siskoni?Mikähän Tertulle tuli,

saikohan hän jonkun kohta-uksen? Terttu nimittäin sei-soi pihakoivumme juurellapaikoilleen jähmettyneenä,katse tuijotti suoraan eteen-päin yhteen paikkaan, ilme-kään ei värähtänyt ja hän oliihan kuin muissa maail-moissa. Mielessäni käväisi,että nyt on varmasti aurinkotokkaissut häntä pääluuhunoikein kunnolla. Mitä teh-dään? Hetken kuluttua kui-tenkin hän teki mahtavanloikan eteenpäin, otti muuta-man juoksuaskeleen kuin pi-kajuoksija konsanaan, vai-pui sitten polvilleen ja silit-teli käsillään maan pintaa.

Yllätyksien yllätysOnneksi ei ollut kysy-

myksessä mikään kohtaus,ei auringonpistos eikä muu-kaan sekoaminen. ”Nyt löy-ty meijän uunin paikka”,hän hihkaisi meille muille.Porukalla tutkittiin paikkaa,josta löytyi tiiliä ja tiilimurs-kaa, kulmarautakin. Uuninpaikkahan se oli ja sen löy-tyminen suuri hetki.

Päivää jatkettiin leppoi-sissa tunnelmissa. Voi sa-noa, että se oli oikein päivi-en päivä. Kiitos mukana ol-leille. Vietimme ihanan ret-kipäivän Karjalan kunnailla,kuin suuressa luonnonpuis-tossa, luojamme kämmenel-lä.

muisteli RT

Retkipäivä kotikunnailla

Löytyihän se uuninpaikka vihdoinkin!Siskokset juhlista-massa tilannettasamppanjalla. KuvasipikkuserkkummeTaisto Mäkipää.

Onnistuukohan noppakivi-en heitto niin kuin ennenlapsena? Terttu keskitty-neenä temppujen suoritta-miseen Aaronmäellä.

Terttu ja Raija kielojen keskellä ukon entisellä kessumaalla.


Asemarakennukset ovatarkisia käyttörakennuksia,mutta harvaan muuhun ra-kennustyyppiin liittyy niinpaljon romanttista symbo-liikkaa, lähtemisen ja saa-pumisen riemua ja haikeut-ta. Karjalan rautatieasematolivat osa Suomen rata-verkkoa, mutta siellä sijait-sivat eräät maan upeimmatja suurimmat asemaraken-nukset johtuen maakunnanvauraudesta ja edustavuu-teen pyrkivistä raja-asemis-ta. Rakentamisajasta johtu-en suuri osa niistä oli tyylil-tään ensin uusrenesanssinja sittemmin kansallisro-mantiikan sävyttämää, jamihinkäpä muualle karea-lististen piirteiden sovelta-minen paremmin olisi sopi-nutkaan

Karjalan asemaraken-nukset edustavat mennyttä“kultakautta”, niitä ei enääole suurimman osan strate-gisina kohteina tuhouduttuajo talvisodan aikana. Rauta-teiden asemarakennuksetovat käyttörakennuksia, jo-ten niiden suunnittelussapyrittiin yksinkertaisuuteenja tarkoituksenmukaisuu-teen. Vain suurimmilla ase-milla otettiin huomioonedustavuusnäkökohdat.Tyypillistä asemarakennuk-sille oli myös se, että liiken-teen kasvaessa niitä ajan-oloon laajennettiin, Elisen-vaaran asema on tästä hyväesimerkki. Varsinkin maa-seudulla rautatierakennuk-silla harvoina julkisina ra-kennuksina oli varsin suuriheijastusmerkitys ympäris-tönsä rakennuskantaan.

Asemarakennustensuunnittelu jarakentaminen

Kun rautateitä Suomessaruvettiin 1850-luvulla ra-kentamaan piti kehittää ko-konaan uusi rakennustyyp-pi, mihin tehtävään palkat-tiin lääninarkkitehti CarlAlbert Edelfelt. Hän laatiuseita eri variaatioita Hel-singin - Hämeenlinnan ra-dalle, sekä tyyppipiirustuk-siksi että tiettyä asemaavarten. Joistakin kohteistalaadittiin sekä puu- että ki-virakennusvaihtoehto. Rii-himäen-Pietarin rautatiera-kennuksella käytettiin rau-tatieinsinöörien toimestanäitä Edelfeltin suunnitel-mia esikuvana. Vain suu-rimmat asemarakennuksetsuunniteltiin yksilöllisestija niihin käytettiin arkki-tehtia, esim. Lanskajan jaSiestajoen asemat lähelläPietaria suunnitteli arkki-tehti Wolmar Westling.Myöhemminkään eivät ase-mien perustyypit paljon-kaan muuttuneet 1870-lu-vulla vakiintuneista, koskatoiminnallisethan tarpeetpysyivät samoina. Vuosisa-dan alussa järjestettiin ase-marakennusten suunnitte-lusta kaksi arkkitehtikilpai-lua, Helsingin ja Viipurin,jotka molemmat voitti ElielSaarinen vuonna 1904.

Rakennusmateriaalina

oli tavallisimmin puu, hirsi,koska sitä oli helpoimminsaatavissa. Rakennukset ra-kennettiin vaakasuoraanasentoon asetetuista hirsis-tä lamasalvostekniikkaakäyttäen. Vain merkittä-vimmät rakennukset raken-nettiin tiilestä. Tiiliraken-nuksissa ulkoseinät yleensärapattiin, vain erityistapa-uksessa, kuten Viipurin ase-marakennuksessa, seinätverhottiin luonnonkivellä.Rakennuksissa käytettiinpaljon rautavahvikkeita,kuten ratakiskoja, joita rata-työmailla oli helposti saata-villa. Rautatierakennuksetolivat suurimittakaavaisiahankkeita, esimerkiksi Rii-himäen-Pietarin rataa suur-ten nälkävuosien aikaan ra-kensi enimmillään 12 000miestä ja Karjalan rataa 6000 miestä, joten tarvittavapuutavarakin hankittiin sitävarten ostetuilta metsäpals-toilta ja monille ratatyö-maille perustettiin oma tii-litehdas.

Rautatiehallitus asettivuonna 1907 komitean tut-kimaan syytä siihen, miksivaltionrautateiden talonra-kennuskustannukset olivatyksityisten rakennuskus-tannuksia korkeammat. Ko-mitea piti pääsyynä kustan-nuseroon sitä, että rautatienrakennukset tehtiin yleensähuolellisesti ja parhaistamateriaaleista. Perustuksiinkiinnitettiin mm. junien ai-

heuttaman tärinän takia eri-tyistä huomiota. Sellaisiin-kin rakennuksiin, jotka an-nettiin urakalla tehtäväksi,tehtiin yleensä rautateidentoimesta perustukset. Kunlisäksi otettiin huomioonse, ettei rautateillä ollut sel-laista vapautta rakennuspai-kan tai -ajan suhteen kuinyksityisellä, supistui kus-tannusero sangen vähäisek-si ellei hävinnyt kokonaan-kin. Komitea katsoi, etteiollut syytä luopua siitä ai-neiden ja työn kelvollisuu-desta, joka oli ollut omi-naista valtionrautateiden ta-lonrakennuksille; alensihanse tuntuvasti mm. korjaus-kustannuksia.

Asemarakennustenarkkitehtuuri

Edelfeltin asemissa onhavaittavissa tyylipiirteitäuusrenesanssista, uusgotii-kasta ja ns. sveitsiläistyylis-tä. Puuasemia hallitsivatsveitsiläisvaikutteiset puu-leikkaukset räystäissä jakonsoleissa, ikkunoiden ke-hyksissä ja katoksissa.Edelfeltin asemia onkinluonnehdittu sanalla pitto-reski niiden epäsymmetri-an, tornien käytön, useitatyylisuuntia edustavien de-taljien ja monimuotoisuu-den takia. Riihimäen-Pieta-rin radan asemarakennuksi-en suunnittelijana toimiEdelfeltin oppilas Knut Ny-lander, jonka aikana asema-

rakennukset yksinkertais-tuivat ja standardoituivattyyppiasemiksi. Pittores-kista monimuotoisuudestasiirryttiin kohti uusrene-sanssia symmetrioineen,seinäpinnan jaotteluineenuusrenesanssivuorauksella,pilastereilla ja muilla klas-sisoivilla aiheilla. Vuonna1892 rautatiehallitukseenpalkattiin arkkitehdiksiBruno F. Granholm, jonkatyössä voimakkaasti näkyi-vät aikakauden kansallisro-manttiset ja karelianistisetpyrkimykset. Ja mikä oli-kaan oivallisempi kohdetyylin soveltamiseen kuinKarjalaan rakennettavatrautatieasemat. Symmetri-asta luovuttiin ja epäsym-metrisesti sijoitetut poikki-päädyt, frontonit ja katoksetolivat suosiossa. Koristelukeskittyi ikkunoiden ke-hyksiin ja konsoleihin. Pää-dyt olivat tärkeitä kohteitaja niitä korostettiin kattoko-risteilla. Kaiverrus- ja lo-veuskuviot tulivat käyt-töön, samoin jossain määrinpaanuvuoraukset. Hyvä esi-merkki aikakaudesta ovatRajajoen ja Tyrisevän ase-mat. Tyyli kääntyi sittem-min jugendiin, jonka ko-mea edustaja on Raudunasemarakennus. Itsenäisyy-den aika merkitsi vaatimat-tomampaa arkkitehtuuria.Rakennukset rakennettiinlähes poikkeuksetta tyyppi-piirustusten mukaan, joidenvoidaan luonnehtia edusta-van lähinnä 20-luvun klas-sismia. Funkista ei Karjalanasemarakennuksista löydy,muista kylläkin mikä onnähtävissä Viipurissa ja eri-tyisesti Sortavalassa.

Karjalaan rakennetutradat

Riihimäki-Pietari radan(1867-1870) ensisijainentehtävä oli Suomen yhdistä-minen liikenteellisesti Ve-näjään, mutta tällä vilkaslii-kenteisellä radalla oli myösmerkitystä Etelä-Karjalantaloudelliselle kehitykselle.

Suurin osa Karjalaa jäi kui-tenkin siinä vaiheessa rau-tatien tuoman hyödyn ulko-puolelle. Sen jälkeen Karja-laan rakennettiin seuraavatradat:

Karjalan rautatie (Viipu-ri-Antrea~lmatra ja Antrea-Joensuu), 1890-1894

Savonlinnan-Elisenvaa-ran rautatie, 1904-1908

Hiitolan-Raasulin rauta-tie, 1913-1917

Terijoen-Koiviston rau-tatie, 1914-1916

Matkaselän-Läskelän-Naistenjärven rautatie,1918-1927

Viipurin-Uuraan-Koi-viston rautatie, 1923-1925

Viipurin-Valkjärven rau-tatie, 1926-1930

Läskelän-Pitkänrannanrautatie, 1929-1932

Lappeenrannan-Vuok-senniskan rautatie, 1931-1934

Vuoksenniskan-Elisen-vaaran rautatie, -1937

Niinpä vuonna 1939Karjalassa olikin Suomentihein rataverkko ja alue-luovutuksissa valtakunnanrataverkko pieneni neljän-neksen.

Asema-alue, piljettituntemattomiinkohtaloihin

Rautatieasema-alueillaon ominaisuus, että ne tun-tuvat paljon suuremmiltakuin todellisuudessa ovat.Tämä johtuu siitä että ase-ma-alue ei ole koskaan sul-jettu tila: vähintäänkin yh-det raiteet johtavat johon-kin, johonkin tuntematto-maan. Pääperiaatteiltaanasema-alueet olivat hyvinsamantapaiset. Vain suu-rimmat asemat muodostivatpoikkeuksen. Suomen ase-mat ovat yleensä ns. väli-asemia, kaikki raiteet onryhmitetty samalle puolelleasemarakennusta.

Asemarakennus, pitkäsivu radalle päin sijoitettiinyleensä 10 ... 20 metrin pää-hän pääraiteesta keskeisestiasema- alueeseen nähden.

Asemarakennuksen ja rai-teen välissä oli kivetty ase-masilta, joka loivasti nousiasemarakennusta kohti.Asuinrakennukset oliyleensä sijoitettu asemata-lon läheisyyteen joko sentaakse tai sivulle.

Kun tavaraliikenne olipääasiassa kappaletavaraa,oli tavara-asema sijoitettupääraiteen ääreen, ja

tätä käytettiin sekä mat-kustaja- että tavarajunientuloraiteena. Asemilla, jot-ka välittivät kokonaisinvaunulastein saapuvaa tailähtevää tavaraa, käytettiinsivuraidetta lastausraiteenaja pääraidetta vetoraiteena.Aina on kuitenkin pyrittysijoittamaan tavara-asemapääraiteen varteen asemara-kennuksen lähelle, jolloinon selvitty vähemmällähenkilökunnalla. Jos jolla-kin asemalla oli veturitalli,johti sinne jostakin sivurai-teesta pistoraide; jokokääntölavalla varustettunatai ilman, riippuen siitä oli-ko veturitalli yksi- vai use-ampisijainen. Täydennys-raiteita oli niinikään järjes-tetty asemille, joilta erkanisatamaraiteita, sivuraiteitaläheiselle tehtaalle tms.

Hyvin hoidetut puisto-alueet ja istutukset ovataina oleellisesti kuuluneetasemamiljööseen. Istutuk-sia tehtiin jo Helsingin- Hä-meenlinnan radan asemille.Riihimäen- Pietarin radanVenäjän puoleisille asemil-le istutettiin englantilais-tyylisiä puistoja. Yleensäistutuksiin ja puistoihin onkiinnitetty sitä enemmänhuomiota, mitä tärkeämpiasema on ollut.

Asemarakennuksetrakennettiinliikennemääränmukaan

Asemarakennusten huo-netilat muodostuivat käyt-tötarkoituksen ja toisaaltaaseman luokan mukaan.Luokka muodostu liiken-teen mukaan ja vaihteli ajanmyötä. Käyttötarkoitus taas

ASEMARAKENNUKSET LUOVUTETUSSA KARJALASSATeksti Reijo Mälkiä, kuvat rautatiehallituksen piirustusarkisto

Elisenvaaran rautatieasema rakennettiin Karjalan radalle.Radan Antrea-Sortavala osuus valmistui marraskuussa 1893sisältäen 3.luokan asemana myös Elisenvaaran. Tärkeä ris-teysasema siitä tuli, kun rakennettiin Savonlinna-Elisenvaa-ra rautatie. Tällöin asemarakennusta laajennettiin huomat-tavasti ja siitä tuli 2.luokan asema. Alkuperäisen asemara-kennuksen on suunnitellut ilmeisesti K.Wasastjerna ja myö-hemmän laajennuksen Bruno F.Granholm. Rakennusai-neeksi on merkitty hirsi, julkisivut laudoitettu. Vuonna 1906laajennettu asemarakennus tuhoutui talvisodan pommituk-sissa. Tilalle rakennettiin väliaikainen asemarakennus jalottakanttiini, jotka tuhoutuivat kesän 1944 suurpommituk-sissa.

Rajajoen asema- ja tullirakennuksen on suunnitellut Bruno F.Granholm kautena jolloinkansallisromantiikasta siirryttiin jugendiin. Rakennus on valmistunut 1909 ja sitä on muu-tettu 1927. Rakennusaineena on tiili, julkisivut ovat rapatut ja vesikate peltiä. Rakennustamainitaan 1917 käytetyn sotilassairaalana. Rajajoen lähes “gaudimainen” asemarakennuson kiehtova esimerkki siitä millaisia rakennuksia sodassa menetettiin


oli aina sama: aseman tulipalvella liikennettä, mat-kustajia ja aseman henkilö-kuntaa.

Pienimpiä olivat viiden-nen luokan asematalot. Neolivat rakennetut yleensätyyppipiirustusten mukaan,ja perusasematyyppiin teh-tiin vuosikymmenien aika-na vain vähäisiä muutoksia.Vain myöhemmät laajen-nukset ovat jossain määrinmuuttaneet huonejärjeste-lyjä. Pienillä asemilla tilo-jen tarve oli vähäinen. Odo-tushuoneita oli vain yksi,myös toimistotilat olivatvähäiset. Varsinaista mat-katavarahuonetta ei yleensäollut, vaan matkatavaroidenvälitys hoidettiin odotus-huoneessa, asemasillalla taitavaramakasiineissa. Ase-matalojen ryhmään voidaanlukea myöskin pysäkkira-kennukset. Nämä olivatuseimmiten osittain hirsistäosittain laudoista tehtyjä ra-kennuksia, joissa oli pie-nehkö tulisijalla varustettuodotushuone sekä avoimenkuistikon erottama pieneh-kö tavarahuone.

Suuremmilla asemilla,neljännestä luokasta lähti-en, pohjaratkaisut olivat hy-vin moninaiset. Huonejaos-sa oli otettu huomioon kun-kin eri aseman erikoistar-peet. Lisäksi muodon mo-ninaisuutta lisäsivät myö-hemmin ehkä tehdyt laajen-nukset ja muutokset. Ase-milla oli usein erillinen toi-sen luokan odotushuone,naistenhuone, matkatavara-huone, pukuhuone, ravinto-la yms.

Pienimmillä, neljännenja viidennen luokan asemil-la, oli asemapäällikön asun-to sijoitettu itse asemara-kennukseen. Viidennenluokan asemilla siihen kuu-lui yhdestä kolmeen huo-netta ja keittiö, neljännenluokan asemalla säännölli-sesti kolme huonetta ja keit-tiö. Monilla suuremmillaasemilla, joilla liikenteenhoitoa varten tarvittiinenemmän tilaa, oli asema-päällikölle rakennettu erilli-nen asunto asematalon lä-helle.

Ensimmäisissä, Edelfel-tin asemasuunnitelmissaasunnot yleensä sijoitettiinyläkertaan erilleen julkisis-ta tiloista. Kun seuraavillarataosuuksilla lakattiin ra-kentamasta monikerroksi-sia asemarakennuksia, si-joitettiin asunnot yleensärakennuksen päihin odotus-huoneiden ja toimistotilo-jen molemmin puolin. Joil-lakin radoilla asunnot ovatpoikkeuksellisesti sijoitettuasemarakennuksen taka-osaan julkisten tilojen sijai-tessa radan puolella.

Muu rautateidenrakennuskanta

Rautateiden talonraken-nukset voidaan niiden käy-tön mukaan jakaa karkeastikahteen ryhmään: sellaisetrakennukset, jotka palvele-vat yksinomaan liikennettäkuten asema-, laituri-, tava-rasuoja- ja asuinrakennuk-set, toiseen ryhmään kuulu-

vat taas veturitallit, työpaja-ja varastorakennukset yms.

Tavarasuojia on hyvinerilaisia, johtuen mm. siitäettä niitä jouduttiin useinlaajentamaan.

Suurimman ryhmänasuinrakennuksista muo-dostivat yksinkertaiset var-tijatuvat. Niihin kuului suu-rehko huone ja hella- ja lei-vinuunilla varustettu keit-tiö. Missä maastosuhteetsen vain sallivat, sijoitettiinrakennuksen alle ruokakel-lari.

Veturitalleja on kahtatyyppiä: suorakaiteen muo-toisia ja ympyränkaarenmuotoisia. Suorakaiteenmuotoisia rakennettiin joil-lekin pienemmille asemille.Ne olivat puisia, ja niissäoli tilaa yhdelle tai kahdelleveturille. Suurin tällainen,tilaa 12 veturille, oli Viipu-rissa. Veturit tuotiin siinäsisään viidestä seinässä ole-vasta portista ja siirrettiintallissa toisille raiteille kes-kelle tallia järjestetyn siirto-lavan avulla. Ympyränkaa-ren muotoiset tallit oli ra-kennettu tiilestä ympyränmuotoon siten, että keski-piste oli kääntölavan kes-kellä. Ympyränmuotoisenkääntölavan avulla veturisaatiin halliin.

Jotta höyryveturit olisi-vat saaneet tarvitsemansaveden, tarvittiin jokaiselleradalle riittävä määrä vesi-torneja. Ne sijaitsivat keski-määrin 20 km ja korkein-taan 40 km päässä toisis-taan.

Vesitornit oli yleensä ra-kennettu puusta. Niiden yh-teyteen oli. muurattu pelti-uuni, jolla estettiin vedenjäätyminen. Puinen vesitor-ni oli yleensä halkovajankanssa yhdessä. Tiilestämuurattuja vesitorneja käy-tettiin etupäässä veturitalli-en yhteydessä. Vesitornitolivat tällöin useampi- ker-roksisia, joista alimmaistausein käytettiin öljyvaras-ton säilytyspaikkana.

Erilaisia muitakin raken-nuksia, jotka rautatiet ra-kensivat ja ylläpitivät, olilukuisa määrä. Muun muas-sa konepaja- ja varikkora-kennukset, varastot, posti-talot, koulurakennukset jne.Nekin rautatien arkkitehtisuunnitteli ja asianomainenratainsinööri tai rautatiejoh-tokunta rakennutti.

Artikkelin tärkeimpänäteorialähteenä on maisteriSirkka Valannon/Museovi-rasto Suomen valtionrauta-teiden asemarakennuksiakoskeva tutkimus. Arkki-tehti Reijo Mälkiä toimiiasiakaspäällikkönä Senaat-ti-kiinteistöissä. Kiinnostusrajantakaisten asemaraken-nusten tutkimiseen ja pii-rustusaineiston keräämi-seen pohjautuu teekkariai-kaiseen työskentelyyn rau-tatiehallituksessa. Hän toi-voo edelleenkin saavansavirallisista arkistoista löyty-mätöntä tietoa ym. materi-aalia. Parhaiten tavoitetta-vissa sähköpostitse:[email protected] taipuhelimitse 0400-609419.

Hiitolan Pitäjäseura jär-jesti ohjelmalliset iltamatKullaan Harjulassa, paikas-sa jonka osoitetta ei löydyilmeisesti mistään. Salin

tonkuteiksi. Siitäkin aika-miespoika väittää, että yksivarastohuone on kattoamyöten täynnä matonkutei-ta. Ei pidä paikkaansa. Tie-dän tasan tarkkaan mitäesineitä matonkuteitten altalöytyy. Eikä niitä ole kuinmuutama kuutio. Ja kylläminä vielä joskus kudon nematoiksi. Saa sitten aika-miespoikakin niitä käyt-töönsä.

- Entä sitten kaikki ruu-vit. Onko niin, että kaikillelöytyy joskus reikä, ja nau-loille käyttöä, myös ruostu-neille ja väärille? Tai pitää-kö säilyttää kaikki alman-akat? - Niillä on kyllä jos-kus ainakin keräilyarvoa.Entä tarvitaanko joskusvanhaa kahvipannunmys-syä tai virttynyttä neljän-tuulen hattua, pohdiskeliRitva Peltomaa erilaistensäästettyjen tavaroiden tu-levaa käyttöä.

Kaiken pohdinnan jäl-keen loppupäätelmä oli sel-keä. Jos jonkin tavaran hei-tät pois niin parin kolmenpäivän päästä tarvitsisitjuuri sitä.

Laulua, tanhuja jatanssit

Iltamissa saatiin kuullapitäjäseuran oman laulu-ryhmän Evakoiden esittä-miä karjalaisaiheisia laulu-ja ja En päivääkään vaihtai-si pois -teemaan koottu si-kermä.

- Jokaisen ryhmään kuu-luvan elämä liittyy tavallatai toisella Hiitolaan. Jos eimuuta niin on ainakin sis-kon mies, totesi RaijaLaaksonen ryhmää esitel-lessään, ja sanoo laulujenvälityksellä päästävänmuistojen siivin kotikun-naille Karjalaan.

- Kaik män eikä piisant-kaa, on usein kuultu sanon-ta. Mutta kaikki ei meiltämennyt. Erilaisia perinteitäon säilynyt. Yksi perinnöl-lisistä asioista ovat kansan-tanhut, joita Luvian Karja-laisten tanhuryhmä esittää,esitteli Raija seuraavaa pe-rinteiseen iltamaohjelmaankuuluvaa osuutta.

Illan päätteeksi tanssit-tiin Tarmo Peltomaan tah-dittamana.

Iltamat kotkonsteilPitäjäseuran oma lauluryh-mä olisi yleisön puolestasaanut laulaa vaikka jatku-vasti.

Kurkijokelaisten juhlissajulkaistiin aivan äskettäinUnto Miikkulaisen laatimaKurkijoen kihlakunnanmurresanakirja Näin ikkeä.Yli 400 sanan kokoelma kä-sittää koko Kurkijoen kih-lakunnan alueen eli Kurki-joen, Hiitolan, Lumivaaranja myös Parikkalan pitäjienmurresanat “suomennettu-na” ja esimerkkiviittein.

Kurkijoen Elisenvaarankeskikylässä syntyneenMiikkulaisen mittava, ai-kuisiän kestänyt työ herättiansaittua kiinnostusta juh-laväen keskuudessa. Hei-dän kiinnostustaan lisäsi se,että kirjan on toimittanutKurkijokelaisten ja Hiito-laisten yhteisen pitäjäleh-den entinen päätoimittajaEino Vepsä.

täyttäneet hiitolaiset olivatonneksi tietoisia juhlapai-kan sijainnista. He saivat-kin nauttia perinteisestä il-tamaohjelmasta, vaikka

työt, sairastumiset ja muutesteet verottivat esiintyjä-kaartia. “Ovat juureni Kar-jalassa” -teemaan nivottuohjelma sisälsi kansantan-huja, lausuntaa, musiikkia,pakinointia, arvontaa, puh-vetin ja tietysti lopuksi tans-sit onnennaulatansseineen.Raija Laaksonen totesi viih-dyttävästä ohjelmasta, ettäse oli kotkonsteil tehty.

- Ei meil semmosii raha-varroi ole, et myö PetriLaaksosta tai jottai muutasemmosta saatas essiintym-mää. Mut on se mukava kotääl kuuluu oma murtee kal-katus ja välil naurupurska-hus.

Kannattaako kaikkeasäästää?

Ritva Peltomaa pakinoisäästäväisyyden jalosta javälttämättömästä taidosta.Tosin aikamiespoika ajoit-tain kyseenalaistaa kokosäästeliäisyyden mielek-kyyden.

- Leikkaan tunnontarkas-ti kaikki vanhat vaatteet ma-

Viljo Ylönen esitteleeinnolla uutuuskirjaa.

Näin ikkeäherättikiinnostusta

Ritva Pelto-maa haus-kuutti ylei-söä pohti-malla sääs-täjän sielun-maisemaa.


ONKS TIETOOVASTAUKSET

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

[email protected]

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

1.Winston Churchill.2. Yhteishyvä, Pirkka on

luetuin3. Rautaruukki4. Popliini5. 4. –5. syyskuuta 19446. Aleksis Kiven7. Tsekin tasavallan8. Lazzarella9. Lada10. Noin puolet aikuisista

osaa lukea (asukaslukuyli miljardi)

Ajatus valtioneuvos Jo-hannes Virolaisen muisto-merkistä oli monien mielis-sä pian valtioneuvoksenpoismenon jälkeen. Ideaehti muhia vain lyhyen ai-kaa, sillä Suomen Keskustaja Karjalan Liitto päättivätnopeasti ryhtyä töihin. Suo-men Keskustan työvalio-kunnassa tehtiin vajaa kol-me vuotta sitten ensimmäi-set käytännön päätökset.Hanketta lähtivät toteutta-maan Virolaisen elämän-työn tärkeimmät tahot: Kar-jalan Liitto, Suomen Kes-kusta ja eduskunta.

Yhtä ripeästi hahmottuimyös Virolaisen muisto-merkin sijoituspaikka. Se eiollut Yläsomme – Virolai-sen kotipitäjä eikä se ollutHelsinkikään vaan Virolai-

sen toinen kotiseutu Lohja,jonka edustus tuli heti toi-mikuntaan. Sanotaan ettäJohannes oli vapautunut jaonnellisimmillaan saapas-tellessaan työvaatteissa Vi-ronperän pelloilla ja möyri-essään sen multaa. Hänhänoli maamies, talonpoikaloppuun asti. Lohjan keski-aikaiseen kalmistoon hänsai myös ikuisen lepopaik-kansa. Sen lähelle pystytet-tiin muistomerkki, kiitok-seksi valtioneuvoksen elä-mäntyölle.

Valtioneuvoksen muisto-merkkitoimikuntaan tulivateduskunnasta pääsihteeriSeppo Tiitinen ja silloineneduskunnan puhemies Riit-ta Uosukainen. Virolaisenläheinen ”taistelukaveri” ,nyt edesmennyt Kalevi Sor-

VIROLAISENMUISTOMERKKIPALJASTETTIIN

Tuuli ehti en-sin. Päämi-nisteri MattiVanhasen olitarkoitus pal-jastaa muisto-merkki, muttaluonnonvoi-mat olivat sel-västi mukanatilaisuudessa.

TaiteilijaNora Tapperkertoi miten

kolmesta kivi-paadesta ja

muotokuvastasyntyi koko-

naisuus, jokakertoo suuren

miehen elä-mäntyöstä.

sa oli myös heti valmis jä-seneksi, Karjalan Liitto ni-mesi toimikuntaan kansan-edustaja Markku Laukka-sen, Pertti Viinasen ja Han-na Markkula-Kivisillan,Suomen Keskusta Tytti Iso-hookana-Asunmaan, puo-

luesihteeri, kansanedus-taja Eero Lankian ja mi-nisteri Marjatta Väänä-sen. Lohjaa ovat edusta-neet Irene Äyräväinen,

molemmat kaupunginjohta-jat Rinne ja Lehto, Lohjanseurakuntaa kirkkoherraKaino Mäenpää sekä Viro-laisen sukua Heikki Hyrk-kö.. Luonnollisesti toimi-kunnassa on ollut mukanamyös Kyllikki Virolainen.Sihteerin työt on hoitanutAnna-Mari Vimpari. Toimi-kunta on myös huolehtinutrahoituksesta. Lukuisat ta-hot ovat sitä kautta hank-keessa mukana, eduskuntamerkittävimmin.

Keskustelujen jälkeentoimikunta päätti kutsua ku-vanveistäjä Nora TapperinHelsingistä tekemään muis-tomerkkiä.

Lauantaina 14. päivänäpääministeri Matti Vanha-nen paljasti valtioneuvos Jo-hannes Virolaisen muisto-merkin.

Kyllikki Virolainen asetti mie-hensä valtioneuvos JohannesVirolaisen muistomerkin juu-relle yhden punaisen ruusunkertomaan suuresta rakkau-desta.

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

Ruokakauppa Sinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

1290pkt

• Pauligin Juhla Mokka kahvitarjoilu klo 11.00-18.00• Vaasan Leipomon Muhku tuote-esittely klo 9.30-15.30• Valion tuote-esittelyssä Nami Nami vanukkaat• Play Maitokaakaojuoma ja uutuus Cheddar-juusto klo

10.00-17.00• Rosten esittelyssä herkulliset Crusta leivät klo 10.00-17.00• Pringles Dippers maistiaiset klo 10.00-18.00• HK:n tuote-esittelyssä Broilerin filepihvit klo 11.00-18.00

RuokamessutRuokamessutMaistiaisia, uutuuksia, kilpailuja, tarjouksiaPERJANTAI 20.8.

• Fazer Leipomon tuote-esittelyssä 9.30-15.30Paahtoleivät ja Puikulat

• Riitan Herkku maistattaa laadukkaita juustojaklo 9.30-15.30

• Kellogg's Special K maistiaiset klo 9.00-15.00• Leaf Jenkki arvonta ja maistiaiset klo 10.00-15.00• Hartwall Jaffa maistatus klo 10.00-16.00• Twinings tee ja Gille kaurakeksit tuote-esittelyssä

klo 10.00-16.00

LAUANTAI 21.8.

Tarjoukset voimassa: perjantai–sunnuntai 20.8.–22.8.2004

Sisältö 2,19 Pantit 0,80

Hartwall Jaffa 1,5 l2-pack (0,75 l)

599rasia 299995kg

HANKI NYT SPAR KANTA-ASIAKASKORTTI• Sinulle ilmainen • Edut käyttöösi heti

Elokuussa esim.Pampers vaipat

norm.13,80

rasia199Snellman Naudan jauheliha

400 g (4,98 kg)

Kariniemen Broilerinfilepihvit 590 g(10,18kg)

HK:n porsaansisäfile

Perjantai - lauantai 20.-21.8.

1 pkt/talous

Sisältö 8,75 Pantit 1,20

Karhu III ja KarjalaIII-olut 12-pack

12 x 0,33 l (2,18 l)

189pkt 995

12-pack

Fazer Paahtoleivät285-335 g

(3,12-2,66 kg)

Ristorante Pizzat320-390 g

(7,81-6,41 kg)

089ps500

2 pkt

PauligJuhla Mokka kahvi

500 g (3,78 kg)

Valion Vaniljakermajäätelö 1 l

099 199

Valion Aurapala 170 g (11,71 kg)

puh. (02) 763 2760 (kaupungintaloa vastapäätä) hiitolan ... · seksi, moniuskontoiseksi ja...

Documents