päättäjien metsäakatemia 2008€¦ · yrjö perälä ja juha levonen puunhankinnan haasteet –...

www.smy.fi/pma

Päättäjien Metsäakatem

ia 2008

Päättäjien 24. Metsäakatemia


Päättäjien Metsäakatemian 7. brunssi

2008

Toimittajat Elina Antila, Tiina Rytilä l Kustantaja Suomen Metsäyhdistys ry., Salomonkatu 17 A, 00100 Helsinki

Taitto DTPage Oy l Kuvat Erkki Oksanen, Saku Ruusila l Paino Karisto Oy, 2008

ISBN 978-952-5361-18-6 l ISSN 1797-3341

www.dtpage.fi

Päättäjien Metsäakatemia 2008 | �

2 MattiRautiolaKURSSILAISENESIPUHEOsaaminen ja soveltamisen taito ovat parhaita suomalaisia kilpailuetuja

3 JuhaHakkarainenTERVETULOAMETSÄAKATEMIAANMuutos on suuri mahdollisuus

MAAILMANMETSÄTPUNTARISSA

6 KimmoTiilikainenPÄÄTTÄJIEN24.METSÄAKATEMIANAVAJAISPUHEMetsä on tärkeä luonnonvara

9 TiinaVeltheimPuheesta poimittua: Kansainväliset vaikutteet ja Suomen metsäpolitiikka

10 VesaKaarakkaMaailman metsät – kestävän kehityksen haasteita ja ratkaisuja

13 KaleviKyyrönenVenäjä metsänaapurina

ILMASTO-JAENERGIAHAASTEET–METSÄALANRATKAISUJA

16 ElinaVapaavuoriMetsät ja ilmastonmuutos

18 StefanSundmanPuheesta poimittua: EU:n energia- ja ilmastopaketti ja metsäteollisuus

19 SatuHelynenMetsäenergian mahdollisuudet tulevaisuudessa

INNOVATIIVISUUDENAVULLAEDELLÄKÄVIJÄKSI

24 JormaTurunenMetsäklusterin osaamisen hyödyntäminen

26 LauriHetemäkiPuheesta poimittua: Puunjalostuksen näkymät Suomessa

27 ChristineHagström-NäsiSuomalainen metsäklusteri 2030 – jotain aivan muuta kuin nyt?

29 KlausNiemeläPelastaako biojalostamo?

30 Antti-MattiSiikalaPuusta pitkään – puurakentamisen pitkä jatkumo

KILPAILUKYVYNTILKKUTÄKKI

34 TiinaRytiläMetsäsektorin menestystarinan tekijät

35 OlliHaltiaPuheesta poimittua: Metsätalous- osakeyhtiö on keino lisätä metsäalan kilpailukykyä

36 PetriRouvinenPuheesta poimittua: Globalisaatio hajottaa klusterit

38 HannuKottonenPuheesta poimittua: Kuluttaja on pehmopaperiteollisuuden keskiössä

39 TiinaRytiläjaElinaAntilaPäättäjien 25. Metsäakatemian tulevaisuustyöpajan yhteenveto: On hölmöä olla ennakoimatta

PUUNHANKINNANSAUMATONKETJU

42 YrjöPeräläjaJuhaLevonenPuunhankinnan haasteet – mistä ja miten puuta?

45 MarjaKokkonenPuheesta poimittua: Metsäpolitiikalla puu liikkeelle

46 TapioViinikkaMitä on hyvä metsänhoito?

Päättäjien 24. Metsäakatemia x Seminaarijakso Kirkkonummi 7.5.2008, Maastojakso Ylä-Pirkanmaa 21.–23.5.2008

Päättäjien 25. Metsäakatemia x Seminaarijakso Kirkkonummi 24.9.2008, Maastojakso Ylä-Pirkanmaa 8.–10.10.2008

Päättäjien Metsäakatemian 7. brunssi xHelsinki 30.9.2008

Julkaisu sisältää vain osan kurssilla pidetyistä alustuksista ja niitä on toimituksessa lyhennetty. Kurssilla esitetyt alustuk-set on julkaistu alkuperäisessä muodossa viitteineen Metsä-akatemian verkkosivuilla www.smy.fi/pma. Esitetyt alustuk-set otsikoineen löytyvät julkaisun kurssiohjelmasta.

48 ArtoSorriPuheesta poimittua: Tyypillistä metsän- omistajaa ei enää ole

49 TimoYlänenPuunkorjuun teknologian kehitys

51 KariPalojärviPuheesta poimittua: Yrittäjyys puunhankinnassa

METSIENMONIKÄYTÖNARVOT

54 JukkaRuutiainenMetso ja vapaaehtoisen suojelun keinot

57 MattiNieminenjaRistoSulkavaViestinnästä tukea metsien suojeluun

60 TiinaRytiläjaElinaAntilaPäättäjien 24. ja 25. Metsäakatemian tulevaisuustyöpajojen yhteenveto: Rahoitus on Metson toteutumisen avainkysymys

61 JyrkiKangasVirkistyskäyttö ja luontomatkailu valtion mailla

64 LiisaTyrväinenPuheesta poimittua: Metsä on terveyden ja hyvinvoinnin lähde

METSÄAKATEMIANTOIMINTA2008

66 KURSSIN24OSALLISTUJAT

67 KURSSIN25OSALLISTUJAT

68 KURSSIEN24ja25OHJELMAT

71 METSÄAKATEMIAN7.BRUNSSINOHJELMA

72 JÄRJESTÄJÄT

http://www.smy.fi/pma

2 | Päättäjien Metsäakatemia 2008

KURSSILAISEN ESIPUHE

Jos Päättäjien Metsäakatemiaa ei olisi vie-lä keksitty, se pitäisi keksiä heti. Suomalai-

nen yhteiskunta on historiallisista ja kulttuu-risista syistä hyvin yhteistyöhakuinen. Mikäpä sen viisaampaa, kuin viedä suomalaiset metsä-sielut henkiseen alkukotiinsa, metsän keskelle, kokemaan yhteisyyttä ja tutustumaan perin-teisen ja keskeisen suomalaisen tuotantosekto-rin toimintaan ja alalla työskentelevien ihmis-ten arvoihin.

Metsän syli on pehmeä ja rauhoittava. Sitä koimme Metsäakatemiassa. Kävelyt kauniissa luonnossa isäntien ja kurssilaisten leppoisas-sa seurassa ja tapaamiset paikallisten ihmisten kanssa jäävät pysyvästi mieleen. Puunjalostus-prosessin eri vaiheissa toimivien ihmisten sy-vä, tulevia sukupolviakin kunnioittava vakau-mus ja huoli luontoympäristöstämme teki suu-ren vaikutuksen.

Akatemian aitiopaikalta avautui näkyviin puunjalostusteollisuuden koko tuotantoketjun pitkälle viety rationaalisuus ja työnjako, mätäs-tämisestä vessapaperipakkauksiin. Metsissä uu-rastivat yksityiset metsänomistajat ja pienyrittä-jät. Entiset metsurit istuvat viimeisimmällä IT -teknologialla varustettujen koneiden ohjaimis-sa ja korjaavat puun talteen. Tukkirekat toimit-tavat tavaran juuri oikeille sahoille ja tehtaille, oikeamääräisinä, täsmällisesti ja tehokkaasti. Pienten yksiköiden yhteistyö toimii esimerkil-lisen kauniisti. Siinä piilee myös tuotannon so-peutumisen kova ydin ja suuri mahdollisuus.

Metsä henkii turvallisuutta ja pysyvyyttä, luonnon jatkuvaa kasvuvoimaa. Tätä kirjoit-taessani on kulunut kuukausi siitä, kun olim-me Ylä-Pirkanmaalla. Metsä jatkaa siellä elo-aan omaan rauhalliseen tahtiinsa, mutta muu maailma ei ole enää ennallaan. Talouden tur-bulenssit pyyhältävät yli Suomenkin. Rahat ka-tosivat jonnekin aivan yhtäkkiä. Venäjän tulli-päätökset ahdistavat metsäteollisuutta. Raken-taminen yskii ja työttömyys uhkaa.

Ympäristön tasapainon järkkymistäkään emme pääse karkuun. Ilmastomuutos aiheut-taa hitaasti, mutta vääjäämättä muutoksia kas-villisuuteen. Aluksi metsän kasvu kiihtyy, mut-ta vaikutukset eivät tule jäämään siihen, vaan ovat monimutkaisia ja kaikkialle ulottuvia, to-dennäköisesti lopulta ikäviäkin.

Muutosten nopeus, yllättävyys ja moni-mutkaisuus ovat tulleet pysyviksi olosuhteik-si. Volyymiajatteluun perustuva tuotanto tulee kohtaamaan muuttuvan maailman ja asiakkai-den yhä eriytyneemmät tarpeet suurina haas-teina. Menestystä täytynee hakea jalostusas-teen nostamisesta.

Puurakentamisen kärjestä olemme jo jää-neet jälkeen. Lääkkeiksi tarvitaan uusia, tie-tointensiivisiä ja asiakaslähtöisiä tuotanto-prosesseja. Tavoitteeksi ei riitä paikan takaisin valtaaminen, vaan parhaaseen osaamiseen pe-rustuva johtajuus. Suomalaiset vahvuudet: in-tegroituneisuus, ketteryys, monialaisuus, tie-tämyksen korkea taso ja soveltamistaito sekä

osaaminen suunnittelussa, tuotevalmistukses-sa ja rakentamisessa eivät ole vielä kadonneet minnekään. Kun ne nähdään strategisina kil-pailuetuina, kaikkein kunnianhimoisimpiin-kin haasteisiin pystytään vastaamaan ja näyt-tämään tietä muulle maailmalle. Innovaatioita ja uusia, joustavia sopimus- ja toimintamalle-ja tarvitaan teknologian lisäksi talouteen ja yh-teiskuntasopimuksiin.

Kiitokset Suomen Metsäyhdistykselle erin-omaisen hyvin ja tiiviisti järjestetystä kurssis-ta, jossa dramaturgia oli mietitty eläväksi ja tietokylläiset esitelmät seurasivat toisiaan. Kii-tokset myös kurssilaisille miellyttävästä seu-rasta luentosaleissa, bussissa ja maastossa, vä-lillä tiukan kilpailunkin merkeissä. t

MattiRautiolayliasiamiesRakennustietosäätiö RTS

OsaaminenjasoveltamisentaitoovatparhaitasuomalaisiakilpailuetujaOsaaminenjasoveltamisentaitoovatparhaitasuomalaisiakilpailuetuja


JuhaHakkarainenpuheenjohtajaSuomen Metsäyhdistys ry.

TERVETULOA METSÄAKATEMIAAN

Suomen metsäsektorilla on käynnissä suu-rin rakennemuutos vuosikymmeniin.

Vaikka perinteisessä metsäteollisuudessa on vielä paljon kehittämismahdollisuuksia, tule-vaisuudessa metsiin perustuvien arvoketjujen kasvu saattaa perustua muuhun kuin nykyi-sen kaltaiseen teolliseen puunkäyttöön. Ko-ko metsäalan kannalta on olennaista, että ky-kenemme näkemään mahdolliset kasvunläh-teet, joiden varaan metsiin pohjautuvaa hyvin-vointia voidaan rakentaa. Toisaalta tarvitsem-me näkemystä ja uskallusta viedä metsiin pe-rustuvien elinkeinojen uudistusta määrätietoi-sesti eteenpäin.

Kuten Elinkeinoelämän keskusliiton johta-ja Jukka Koivisto kirjoituksessaan toteaa (Mai-ne 3/2008), muutos ja jatkuva uudistuminen ovat taloudellisen kasvun edellytyksiä. Talous-tieteilijä Joseph Schumpeter julkaisi jo vuon-na 1942 ajatuksen tästä ”luovasta tuhosta”, jo-ka on välttämätön uudistusten edellytys ja seu-raus. Luova tuho ei kuitenkaan ole epätoivon sanomaa, päinvastoin, vanhojen elinkaarensa loppuvaiheessa olevien tuotteiden ja palvelu-jen tilalle syntyy uusia, entistä kilpailukykyi-sempiä tuotteita ja palveluja.

Kotimaiset metsäteollisuusyritykset ovat uutisoineet historiallisista kapasiteetin alas-ajoista ja tuhansien työntekijöiden vähentä-mistarpeista. Eikä tätä ahdinkoa helpota kan-sainvälinen finanssikriisi ja uhka maailman-laajuisesta taloustaantumasta.

Muutosonsuurimahdollisuus

On syytä kuitenkin muistaa, että metsäsek-torin pessimistisen julkikuvan takana on paljon merkittävää uudistumista, josta julkisuus ei ole kiinnostunut tai josta metsäala ei jostain syytä halua tai osaa kertoa. On selvää, etteivät nykyi-set eivätkä vielä tulevatkaan metsäteollisuuden alasajot merkitse sektorin loppua – päinvas-toin. Ne ovat alku uudistumiselle.

Mitä tulee suljetun kapasiteetin tilalle? Suomen metsäsektori on kehittynyt kaskea-

misen ja tervanpolton kautta lankun ja sellun tuotantoon, edelleen sanomalehtipaperiin ja viimeksi hieno- ja aikakauslehtipapereihin se-kä pakkauskartonkeihin. On aivan varmaa, et-tä tämänkin kriisin jälkeen löytyvät uudet me-nestystekijät – mitä ikinä ne sitten ovatkaan. Meillä on esimerkiksi lukuisia nano- ja biotek-nologiaan perustuvia innovaatioita, joista mi-kä tahansa voi olla seuraava metsäsektorimme menestystarina.

Muutosonsuurimahdollisuus


Toisaalta on aivan varmaa, että tämän krii-sin seurauksena metsäteollisuuden strateginen herkkyys ja ketteryys tulevat lisääntymään. Sa-malla strategialla ei enää voi ratsastaa vuosi-kymmeniä.

Kun metsäteollisuuden megatrendi ja metsien taloudellisen käytön veturi on tähän saakka ollut sellu- ja paperiteollisuus, niin nyt metsien käyttö on selvästi monipuolistumassa. Eri maankäyttömuotojen ja myös eri metsän-käyttömuotojen välinen kilpailu tulee kovene-maan.

Todennäköisesti uusi megatrendi metsi-en käytölle on nousemassa energiantuotan-nosta ja ilmastopolitiikasta. Koko Euroopas-sa bioja puupohjaiselle energian tuotannol-le asetetut tavoitteet ovat huikeat. Metsäsekto-rilla, niin meillä kuin muualla, on paljon rat-kaisuja tarjottavana ilmastonmuutoksen hillit-semiseksi.

Venäjän metsäsektori on niin globaalisti kuin Suomenkin näkökulmasta ratkaisevassa asemassa. Valtavat metsävarat ja niiden käyt-tö, nouseva metsäteollisuustuotanto ja kasvava kysyntä ovat tekijöitä, joita emme yksinkertai-sesti voi jättää huomioitta, kun suunnittelem-

me Suomen metsäklusterin tulevaisuutta. Hy-vänä esimerkkinä suomalaiseen metsäkluste-riin vaikuttavista tekijöistä ovat puutullit, nii-den lykkääminen ja markkinahuhut venäläis-ten halukkuudesta ostaa suomalaista metsä-teollisuutta. t

Kimmo Tiilikainen ja Pekka Kettunen (PMA 24)

Jukka Talvitie, Antti-Matti Siikala ja Risto Sulkava (PMA 24)


Maailman metsät puntarissaMaailman metsät puntarissa

Miltä maailma näyttää kuusi-toista vuotta Rion konferenssin jälkeen? Metsäpolitiikka ja lainsäädäntö ovat uudistuneet maailmanlaajuisesti, ja yli 130 maassa on laadittu kansallinen metsäohjelma. Globaali metsien häviäminen ei kuitenkaan ole juuri hidastunut.

Metsät ovat sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti kulta-kimpaleita hyödynnettäväksi.Talouskasvun tulee kuitenkin perustua luonnonvarojen kestävälle käytölle.

Venäjällä on hyvät edellytykset investoinneille, ja maan metsä-teollisuus havitteleekin voimakasta kasvua. Mutta onko todellisuus toinen?

Päättäjien Metsäakatemia -viestintäkonsepti levisi vuonna 2008 Latviaan. Ilva Cimdina ja Aiga Grasmane osallistuivat 24. kurssille tarkkailijoina. (ylempi kuva)

Ulla Karvo ja Olli Raunio Metsäakatemian tulevaisuustyöpajassa. (PMA 25) (alempi kuva)

� | Päättäjien Metsäakatemia 2008

Metsä on tärkeä luonnonvaraMetsä on tärkeä luonnonvara

Kimmo Tiilikainenpuheenjohtaja, kansanedustajaLuonnonvarainneuvosto

PÄÄTTÄJIEN 24. METSÄAKATEMIAN AVAJAISPUHE

Metsiin liittyy äärimmäisen paljon näkö-kulmia. Lähtökohtana voi olla esimer-

kiksi metsänomistajan, metsäteollisuuden, ko-neyrittäjän tai luonnonsuojelijan katsantokan-ta. Metsäasioista kiinnostuneiden ja niihin pa-neutuneiden ihmisten tulisi hahmottaa eri nä-kökulmia ja vivahteita nykyistä paremmin.

Voisin pohtia metsäasioita monesta nä-kökulmasta, mutta luonnonvarainneuvoston puheenjohtajana lähden tällä kertaa liikkeel-le luonnonvaroista ja ihmisen perustarpeis-ta. Väitän, että metsät ovat kolmanneksi tär-kein luonnonvaramme maailmassa. Tärkeim-piä ovat vain makea vesi ja tuottokykyinen pel-tomaa. Vähiten aikaa ihminen selviää hengis-sä ilman makeaa vettä, ja tämän jälkeen iskee ruokapula. Kolmantena tulevat metsät ja nii-den tuottamat hyödyt yhteiskunnalle.

Kestävä luonnonvarojen käyttö on talouden perusta

Luonnonvarojen käytössä oleellista on käy-tön ja suojelun tasapaino, joka turvaa resurs-sien riittävyyden tulevaisuudessa. Tämä kestä-vän kehityksen periaate on otettu ohjenuorak-si. Talous merkitsee aina luonnonvarojen käyt-töä. Jos yhteiskunnassa hyväksytään se, et-tä tarvitsemme kohtuullista talouskasvua hy-vinvoinnin ylläpitämiseen, on tärkeää määri-tellä, milloin talouskasvu on kestävällä pohjal-la. Talouden kestävyyttä voidaan mitata maail-manlaajuisesti, kansallisella- tai yritystasolla –

ja miksei myös yksilötasolla. Käytettävissä on neljä mittaria:

Materiaalitehokkuus mittaa käyttöön ote-tusta luonnonvarasta, kuten puukuutiosta tai öljytonnista saatavaa taloudellista hyötyä. Mi-tä enemmän kasvua pienemmästä määrästä luonnonvaraa saadaan, sen korkeampi on ma-teriaalitehokkuus ja sitä kestävämmällä poh-jalla on talous. Materiaalien säästävä käyt-tö, kierrätys ja tehokas jätehuolto parantavat materiaalitehokkuutta suoraan, palveluiden osuuden kasvu taas välillisesti. Jalostusasteen nosto on tyypillinen keino parantaa materiaa-litehokkuutta taloudessa. Tästä on metsäteolli-suudessa hyviä esimerkkejä.

Energiatehokkuus on avainasemassa il-mastonmuutoksen hillinnässä. Haasteena on ylläpitää talouskasvua ilman että energian ko-konaiskulutus kasvaa samaa tahtia. Suomes-sa energiankulutuksen kasvu on seurannut ta-louskasvua ”sukset kuin yhtä puuta” -tyyliin. Jossakin maissa energiankulutus on saatu tait-tumaan ja kääntymään laskuun talouden jat-kaessa kasvuaan.

Talouskasvun ympäristövaikutukset osoittavat, pystytäänkö talouskasvua ylläpitä-mään ilman että samanaikaisesti pilataan ke-mikaaleilla ilmaa, maaperää ja vettä. Tässä suhteessa Suomen metsäsektori on ollut esi-merkillinen 40 viime vuoden aikana. Metsä-teollisuuden aiheuttamat vesistöpäästöt ja rik-ki- ja rikkiyhdistepäästöt ilmaan ovat vähen-

tyneet murto-osaan. Typen oksidipäästöjäkin on ohjattu parempaan suuntaan. Ympäristöl-lä on kyky toipua, jos sille annetaan mahdol-lisuus. Seuraava suuri haaste on hiilidioksidi-päästöjen vähentäminen.

Luonnon monimuotoisuus on talous-kasvun kestävyyden kriittinen mittari. Väes-tönkasvu asettaa suuria paineita luonnonva-rojen ja luonnontilaisen ympäristön käytölle. Suomen metsätaloudessa monimuotoisuuden

Kimmo Tiilikainen (PMA 24)


säilyttämiseen havahduttiin 90-luvun alus-sa. Metsänkäsittelymenetelmiä muutettiin, rakennettiin sertifiointia, uusittiin metsä- ja luonnonsuojelulait ja perustettiin Metso-oh-jelma Etelä-Suomen metsien monimuotoisuu-den turvaamiseksi.

Kullanarvoiset metsät

Metsät tarjoavat ratkaisuja ja mahdollisuuk-sia kestävän kehityksen turvaamiseksi. Talou-den tulee rakentua entistä enemmän uusiutuvi-en luonnonvarojen käytön pohjalle. Uusiutuvia luonnonvaroja voidaan hyödyntää loputtomas-ti, mikäli ei uhata niiden uusiutumiskykyä, vaan otetaan talteen vain vuotuinen tuotto tai kasvu. Metsät ovat sekä Suomessa että maailmanlaa-juisesti kultakimpale hyödynnettäväksi.

Metsät ovat osa maataloutta, kemianteol-lisuutta, paperi- ja sahateollisuutta sekä ener-giantuotantoa. Yhä enemmän puhutaan myös

Metsät sitovat ilman pienhiukkasia ja vaikut-tavat ilmanlaatuun pieninäkin palasina. Ilmas-tonmuutos on tämän hetken tärkein ympäris-töongelma.

Maailmanlaajuisesti metsät tarjoavat suo-jaa. Mitä jyrkemmät maastonmuodot ovat, sen tärkeämpää on maata sitova kasvillisuus. Tavan takaa kuulemme uutisia mutavyöryjen alle jääneistä kylistä. Metsät ylläpitävät myös hedelmällistä ja tuottokykyistä maata. Ruu-an hinnan nousu saattaa lisätä maanviljelystä metsien peittävyyden kustannuksella. Toisaal-ta monissa kehitysmaissa yksittäisetkin puut tai harva metsä saattavat antaa riittävän suojan ruuan kasvattamiseen.

Metsät ovat tärkeä luonnonvara ja tukijal-ka, jota kannattaa vaalia. Meillä on suuri huo-li metsäalan merkityksen säilymisestä tulevai-suudessa. Metsien vuosikasvu on viimeisen 50 vuoden aikana tehokkaan metsänhoidon an-siosta lähes kaksinkertaistunut 50 miljoonas-ta kuutiometristä lähelle 100 miljoonaa kuu-tiometriä. Puuntuotannolla pyyhkii hyvin. Metsäteollisuuden osalta myönteisenä asiana

metsän ekosysteemipalveluista. Ekosysteemi-palveluista ihminen hyötyy välillisesti tai suo-raan. Merkittäviä metsän tarjoamia ekosys-teemipalveluja ovat esimerkiksi metsien ky-ky pidättää sadevettä ja sitoa ilmakehän hiiltä.

Minna-Mari Kaila, Martti Asunta, Johanna Tolonen ja Eki Karlsson ryhmätyössä Metsäakatemian 24. kurssilla.

Päivi Valkama ja Timo Ylänen (PMA 24)

� | Päättäjien Metsäakatemia 2008

Kurssilla kommentoitua

”Ympäristöongelmat ovat

globaaleja, mutta niiden

ratkaisut paikallisia.

Lauri Hetemäki ja Petri Rouvinen (PMA 25)Vesa Kaarakka ja Eki Karlsson (PMA 24)

voidaan todeta, että metsäteollisuuteen syn-tyi kevättalvella työehtosopimus hiljaisuudes-sa, ilman dramatiikkaa. Se oli erittäin hyvä merkki kansallisesta yhteistyöhalusta.

Hallitus on tehnyt päätöksiä: kestävän met-sätalouden rahoitusta on lisätty, määrärahoja on osoitettu rataverkon ja alempiasteisen tieverkon kehittämiseen ja metsäneuvonnan ja metsäva-ratiedon keruun rahoitusta on lisätty kansalli-sen metsäohjelman hyväksymisen yhteydessä. Ensiharvennuksiin rohkaistu verovähennyksil-lä. Metso-ohjelman jatkolla varmistetaan kestä-vän metsätalouden monimuotoisuus.

Ainoa huoli taitaa olla puun liikkeelle saanti. Siihen ei kuitenkaan vaikuteta valtio-vallan päätöksillä. Yhden mielestä puun hin-ta on aina liian korkea ja toisen mielestä liian matala - ainoa keino on käypään hintaan hyö-dyntää metsävaroja ja pitää teollisuus hengis-sä. Tarvitaan jatkuvaa ja vakaata puukauppaa, kansallista intoa käyttää luonnonvaroja kestä-vällä tavalla, kaikkien osapuolien sitoutumis-ta ja talkoohenkeä. Tästä lähtee suomalaisen metsäalan uusi nousu, uskokaa tai älkää! t

Hannele Ranta-Lassila (PMA 24)

Anneli Alfthan (PMA 25)Kaija Pehu-Lehtonen (PMA 25)


Kansainväliset vaikutteet ja Suomen metsäpolitiikka

välistä yhteistyötä. Kansainvälisen ympäristö- ja metsäpolitiikan ansiosta metsät ovat saa-neet myös poliittisten päättäjien huomiota.

Globaalia metsien häviämistä ei kuiten-kaan ole onnistuttu merkittävästi hidasta-maan. Metsätalous muokkaa yhä voimak-kaasti metsäekosysteemejä. Jatkossa koros-tuu metsäsektorin ja kansallisten metsäoh-jelmien kytkeminen laajempiin kansallisiin tavoitteisiin, strategioihin ja ohjelmiin, kuten esimerkiksi köyhyyden poistamiseen.

MITEN KANSAINVÄLISET SITOUMUKSET

VAIKUTTAVAT SUOMEN METSÄPOLITIIKKAAN?

Rion ympäristö- ja kehityskonferenssi sekä Euroopan toinen metsäministerikonferenssi vaikuttivat vahvasti myös suomalaisen kan-sallisen metsäpolitiikan uudelleenmuotoi-luun 1990-luvulla. Kansainväliset sitoumuk-set sekä EU-jäsenyyden vaatimukset vaikut-tivat osaltaan metsätaloutta ja luonnonsuoje-lua koskevan lainsäädännön uudistamiseen. Uudistamistarpeita lisäsivät myös metsätalou-den toimintaympäristön muutokset, metsäta-louden kustannusten alentamispaineet sekä aktivoitunut keskustelu metsien käytön kes-tävyydestä.

Jatkossa ilmasto- ja energiakysymykset vaikuttanevat yhä enemmän metsäpolitiik-kaan ja metsien käyttöön. Kansalliseen met-säohjelmaan 2015 on kirjattu nykyisen met-säpolitiikan keskeisimmät periaatteet, tavoit-teet ja keinot. Metsien tuottamat energia- ja ilmastohyödyt ovat siinä tärkeässä osassa.

Kansainvälinen ympäristö- ja metsäkes-kustelu vaikuttaa yhä Suomen metsäsekto-riin EU-säätelyn kautta. Monet kansainvä-lisiin sopimuksiin sisältyvistä päätöksistä ja

suosituksista tarkentuvat ja konkretisoituvat vähitellen EU-linjauksiksi ja strategioiksi. Esi-merkkejä ovat EU:n energia- ja ilmastopaket-ti, metsästrategia, ympäristöohjelma ja biodi-versiteettistrategia.

Kestävän metsätalouden edistämistä on lähestytty myös markkinoiden lähtökohdista, esimerkiksi sertifiointijärjestelmillä. Suomen metsäsertifiointijärjestelmässä (FFCS) on met-sien kestävälle hoidolle ja käytölle asetettu kriteerit, joiden noudattamista arvioi puoluee-ton sertifiointielin. FFCS-järjestelmä sai yleis-eurooppalaisen PEFC -metsäsertifiointijärjes-telmän hyväksynnän vuonna 2000.

PUHEESTA POIMITTUA Päättäjien 25. Metsäakatemia

Taina Veltheimneuvotteleva virkamies

Maa- ja metsätalousministeriö, metsäosasto

MITÄ KANSAINVÄLISELLÄ YHTEISTYÖLLÄ

ON SAAVUTETTU?

Metsäasioita on käsitelty reilu vuosikymmen lukuisissa kansainvälisissä kokouksissa, jois-sa on laadittu julistuksia, päätöslauselmia, toi-menpide-ehdotuksia ja työohjelmia. Useim-mat niistä eivät ole olleet hallituksia laillisesti sitovia, mutta ne ovat silti edesauttaneet ta-voitteiden saavuttamista.

Rion konferenssi vuonna 1992 toimi voi-makkaana katalysaattorina metsäpolitiikan muutoksille lähes kaikkialla maailmassa. Mo-nessa maassa metsäpolitiikka ja metsälain-säädäntö uudistettiin paremmin huomioi-maan kestävyyden eri ulottuvuudet. Puun-tuotannollisen ja taloudellisen kestävyyden rinnalla on 1990-luvun alkupuolelta lähti-en alettu korostaa ympäristönäkökohtia se-kä ekologista kestävyyttä ja sittemmin yhä enemmän myös sosiaalista kestävyyttä.

Yli 130 maassa on laadittu kansallinen metsäohjelma metsäpolitiikan ohjenuorak-si. Metsäsektori on avautunut ja yhteistyö eri hallinnon alojen ja sidosryhmien kanssa on li-sääntynyt. Metsätalouden käyttämät menetel-mät ovat myös muuttuneet ympäristöystävälli-semmiksi. Niiden vaikutuksia etenkin luonnon monimuotoisuudelle pohjoisissa havumetsis-sä on vielä vaikeata arvioida, sillä pohjoisessa luonnossa tapahtuvat muutokset ovat hitaita.

Kansainvälistä metsäpolitiikkaa koordi-noivan YK:n Metsäkonferenssin perustami-sen yhteydessä sovittiin myös uudenlaisesta, metsäasioita hoitavien kansainvälisten järjes-töjen, laitosten ja sopimussihteeristöjen väli-sestä kumppanuusjärjestelystä (Collaborative Partnership on Forests, CPF). Kumppanuus-järjestely on onnistuneesti lisännyt kansain-


Metsä ymmärretään eri tavalla eri puolil-la maailmaa. Suomalainen käsittää met-

sän tavallisesti yhtenäisenä havu- tai sekamet-sänä. Metsäksi luetaan kuitenkin kaikki yli puolen hehtaarin alueet, joilla puut peittävät yli kymmenen prosenttia maa-alasta.

Trooppisen vyöhykkeen metsät mielletään yleisesti sademetsäksi. Todellisuudessa sade-metsien osuus trooppisten metsien pinta-alas-ta on alle puolet. Tropiikissa on paljon toistu-viin kuivuusjaksoihin sopeutuneita lehtimet-siä, savanneja ja piikkipensaikkoja.

Metsäkato ja köyhyys kietoutuvat yhteen

Suomessa ja tropiikissa painiskellaan eri suu-ruusluokan ongelmien kanssa. Meillä kes-kustellaan suojeltavien eliölajien populaatioi-den optimikoosta ja metsien kasvun parhaas-ta hyödyntämistavasta. Tropiikissa huolena on metsän säilyminen ylipäätään.

Tropiikin metsäkato jatkuu yhä. Troop-pista luonnonmetsää häviää noin 13 miljoo-naa hehtaaria vuodessa. Uhatuimpia eivät ole Amazonin laajat sademetsät vaan pirstaloitu-neet sademetsäalueet ja kuivat metsät.

Tärkeimmät metsäkadon syyt liittyvät metsien raivaamiseen maataloutta tai kaski-viljelyä varten. Polttopuun keruu ja ylilaidun-taminen hävittävät metsää kuivilla alueilla. Trooppisten jalopuiden hakkuut on perintei-sesti toteutettu luonnonmetsissä poimintana

ja metsä on jätetty uudistumaan palautumalla. Kaupallisesti hakattu luonnonmetsä saa har-voin uudistua rauhassa.

Köyhyys ja siihen liittyvä huono ruoka-turva ovat yhä kehitysmaiden pahimmat on-gelmat. Köyhyys ajaa ihmiset kestämättömään maankäyttöön. Metsäkato ja muiden maan-käyttömuotojen paine vähentävät entisestään metsistä saatavan ravinnon määrää. Pienvil-jelijöillä on vähän vaikuttamismahdollisuuk-sia alueen maankäyttöön ja maanomistuk-seen, ja konfliktien seurauksena he siirtyvät asutuskeskuksiin.

Myös aavikoituminen kytkeytyy väestön-kasvuun, huonoon maankäyttöön ja maan-omistusongelmiin. Näiden ongelmien yhteinen nimittäjä on köyhyys, joka koskettaa noin 900 miljoonaa ihmistä maailman kuivuusalueilla.

Globaali kauppapolitiikka kiihdyttää maa-talouden laajenemista kehitysmaissa. Sokerin ja naudanlihan tuotanto Brasiliassa ja biopolttoai-neen tuotanto Indonesiassa kasvavat nopeasti sa-demetsien kustannuksella. Metsät säilyvät vain, jos niillä on suurempi arvo kuin vaihtoehtoisilla maankäyttömuodoilla ja jos metsien säilyttämi-seen pyritään aktiivisesti paikallisella tasolla.

Metsät vaikuttavat paikallisesti ja maailmanlaajuisesti

Trooppiset metsät vaikuttavat paikallisilmas-toon, hiilidioksidin, veden ja ravinteiden kier-

Vesa KaarakkayliopistonlehtoriHelsingin yliopisto, Viikin tropiikki-instituutti

Maailman metsät – kestävän kehityksen haasteita ja ratkaisujaMaailman metsät – kestävän kehityksen haasteita ja ratkaisuja


toon sekä eroosion ehkäisyyn. Trooppinen metsäkato aiheuttaa noin 20 prosenttia ilma-kehän kasvihuonekaasujen lisääntymisestä. Erityisen haitallisia ovat trooppisten suoaluei-den metsien häviäminen ja sitä seuraavat tuli-palot, jotka vapauttavat suuria hiili- ja metaa-nivarastoja.

Päättäjien Metsäakatemia 2008 | 11

Vaikka ilmastonmuutokseen liittyvät en-nusteet ovat vielä epätarkkoja, on selvää, että kuivuuden lisääntyminen lisää toisaalla metsä-palojen määrää ja aiheuttaa toisaalla voimak-kaita tulvia. Rannikko- ja saarivaltiot ovat vaa-rassa, mikäli merenpinta nousee tulevan sadan vuoden aikana ennusteiden mukaisesti.

Kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaan valtioilla on oikeus päättää omien luonnonvarojensa käytöstä. Kuitenkin metsä-kadon ja ilmastonmuutoksen kaltaiset ympä-ristöongelmat ovat maailmanlaajuisia, ja nii-den ratkaisuissa tarvitaan valtioiden rajat ylit-täviä päätöksiä ja toimintamalleja. Vuonna 1992 Riossa solmittu biologista monimuotoi-suutta koskeva yleissopimus on avannut mah-dollisuuksia metsien kestävän käytön edistä-miseen, vaikka suunniteltua globaalia metsä-sopimusta ei olekaan saatu aikaan.

Ilmastonmuutokseen on suhtauduttava eri lailla kehitys- ja teollisuusmaissa. Ilmaston-muutoksen korostaminen kehitysmaissa vie huomion muilta todellisilta haasteilta, joita ovat köyhyyden poistaminen, ruuan- ja ener-giantuotanto, kestävän maankäytön edistämi-nen sekä konfliktien ja sotien estäminen.

Metsien kestävä käyttö edistää hyvinvointia kehitysmaissa

Metsien kestävä käyttö ja hoito voi vähentää köyhyyttä ja parantaa ruokaturvaa. Peltomet-säviljely – kasvinviljelyn tai karjanhoidon yh-distäminen puiden kasvatukseen – soveltuu lä-hes kaikkiin ilmasto-olosuhteisiin. Osa mene-telmistä on ollut käytössä jo satoja vuosia, eri-tyisesti Kaakkois-Aasiassa. Peltometsäviljelyssä käytetään maaperän ravinteita sitovia puu- tai ravintokasvilajeja, jolloin maan tuottoky-

ky säilyy. Peltometsäviljelyn päätuotteena voi olla esimerkiksi polttopuu tai karjanrehu. Me-netelmiin soveltuvat puulajit ovat usein moni-käyttöisiä.

Kehitysmaissa paikallisten toimeentuloa ja metsien suojelua voidaan edistää kehittämällä valtion omistuksen tilalle uusia maanomistuk-sen ja metsien hallinnan muotoja, kuten per-he-, kylä- ja yhteisömetsätaloutta. Kosteiden trooppisten metsien häviämistä pystyvät hillit-semään vain ne maat, jotka ovat valmiita siir-tämään metsiä koskevaa päätöksentekoa lä-hemmäksi paikallisia asukkaita.

Puuviljelmät eivät ole ratkaisu metsäka-toon. Niiden osuus tropiikin metsäalasta on nyt alle viisi prosenttia, mutta niiden merki-tys kasvaa etenkin sellu- ja paperiteollisuudes-sa. Kiinassa perustetaan joka vuosi kolme mil-joonaa hehtaaria uusia puuviljelmiä, mikä on



” Metsä on jokaisen asia,

metsä on yhteinen asia.

saman verran kuin tropiikissa yhteensä. Kiina on yksi harvoista kehitysmaista, joissa luon-nonmetsien ja puuviljelmien kokonaispinta-ala kasvaa.

Kehitysyhteistyön painopiste on siirtynyt paikallisten tarpeiden tyydyttämiseen ja ihmi-sen hyvinvoinnin välittömään ja välilliseen tur-vaamiseen. Luonnonvarojen hyödyntämisessä korostuu yhteistyö eri vaikuttajaryhmien välillä. Jatkossa kehitysyhteistyön soisi edistävän myös suomalaisten asiantuntijoiden toimintaa luon-nonvarojen kestävän käytön ja hoidon paris-sa kansainvälisissä organisaatioissa ja tutkimus-laitoksissa sekä tarjota koulutus- ja työskentely-mahdollisuuksia nuorille asiantuntijoille. t

Paljonko on motti? 25. kurssin osanottajat tutustumassa metsän mittaukseen.

Johanna Ojala-Niemelä ja Mikko Salonen (PMA 24), Niilo Piisilä ja Raili Mäkinen (PMA 25)


Venäjän hallitus tavoittelee metsäteollisuuden voimakasta kasvua

Puu liikkeellelähtö ei ole Venäjälläkään itses-täänselvyys. Venäjän metsäala on 808 miljoo-naa hehtaaria ja vuonna 2007 metsää hakat-tiin 187 miljoonaa kuutiota – määrä on Suo-men hakkuisiin verrattuna hieman yli kolmin-kertainen.

Venäjän osuus maailman metsäteollisuu-den tuotannosta ja viennistä on vaatimatto-mat pari prosenttia. Metsäteollisuuden osuus maan kansantulosta on noin prosentin ja ko-ko teollisuuden tuotannon arvosta neljä pro-senttia. Venäjän hallitus yrittää muun muassa tiukan tulli- ja investointipolitiikan avulla nos-taa sekä metsien tuottoastetta että lisätä inves-tointeja metsäteollisuuteen. Puunjalostusteol-lisuus halutaan nykyaikaistaa, pyöreän puun vienti lopettaa ja paperin tuontia vähentää.

Venäjän asettamien raakapuun vienti-tullien vuoksi puuntuonti Suomeen on alka-nut ehtyä. Tullien todelliset vaikutukset nä-kyvät jo sekä Suomessa että Venäjällä. Erityi-sesti kuitupuun vienti on aikaisemmin tarjon-nut hyvän ja jatkuvan tulovirran venäläisille puunkorjuuyhtiöille. Sen varassa ne ovat voi-neet kehittää koneellista puunkorjuuta viimei-sen 15 vuoden aikana. Venäläiset metsäteolli-suuden harjoittajat ovat olettaneet vientitulli-en lisäävän puun tarjontaa Venäjällä ja puun hinnan jopa laskevan. Todellisuudessa saattaa käydä toisinkin: viennin voimakas vähenemi-

Kalevi Kyyrönenmetsäpoliittinen erityisasiantuntijaUlkoasiainministeriö

Venäjä metsänaapurina

Päättäjien 24. ja 25. Metsäakatemia

Venäjä metsänaapurina

Kalevi Kyyrönen (PMA 24)

nen voi ajaa korjuuyhtiöitä vararikkoon, mitä seuraisi puun tarjonnan väheneminen ja hin-tojen nousu.

Toistaiseksi Vladimir Putinin määräyk-seen perustuvia vientitulleja ei ole Venäjällä tohdittu arvostella. Pääministerin alainen py-syvä metsäteollisuuden kehittämisen neuvos-to laatii parhaillaan vuoteen 2020 ulottuvaa strategiaa alan tulevaisuudesta. Alustavat arvi-ot työn tuloksesta ovat ristiriitaisia. Uutta met-sälakia sen sijaan on jo arvosteltu ja sen voi-maanastumista on jouduttu lykkäämään vuo-della. Venäjän Greenpeace pitää lain toteutu-mista edelleen mahdottomana. Todennäköi-sesti jatkossa joudutaan osin palaamaan van-

haan käytäntöön, jossa metsäviranomaisten mielivalta ja korruptio jatkuvat.

Huonot toimintaedellytykset ovat yhä kehityksen tiellä

Neuvostoliiton aikana huomattava osa valtion tuloista saatiin metsäteollisuustuotteista. Met-siä parturoitiin sotien jälkeen laajoilla alueil-la. Huippuvuosina hakattiin yli 300 miljoonaa kuutiota. Tuottavimmat metsäalueet onkin jo hakattu tai jaettu nykyisten toimijoiden kesken. Venäjälle investointia suunnittelevalla yrityk-sellä on vaikea pulma ratkaistavanaan: miten saada varmuus riittävän suuresta metsäaluees-ta, jolla turvata jatkuva raakapuun saanti?

Lisäksi alueet kiistelevät siitä, kenelle puu-ta voi toimittaa. Esimerkiksi Komi ei halua luovuttaa puuta Vologdaan jalostettavaksi ei-kä Vologda Komiin. Erityisesti Venäjän Eu-roopan-puoleisilla alueilla, kuten Novgorodis-sa, Vologdassa ja Kostromassa hakkuissa ker-tyy runsaasti koivukuitua ja yli-ikäistä haapaa, jotka hakkuumääräysten mukaan on kaadetta-va, mutta joita ei Venäjällä jalosteta lainkaan. Arvokasta koivukuitua jää joka vuosi seitsemi-sen miljoonaa kuutiota käyttämättä, jos vienti-tullit astuvat voimaan.

Puunhankinnan tavoitteet on asetettu kor-kealle. Vuonna 2020 aiotaan puuta korjata yli 250 miljoonaa kuutiota, sahatavaran ja levyjen tuotanto kaksinkertaistaa ja paperin ja karton-gin valmistus nostaa 15 miljoonaan tonniin.


Odotettavissa on, että aikakauslehtipaperin ja muiden painopapereiden markkina kasvaa Venäjällä noin 15 prosenttia vuodessa ja kar-tongin ja pakkausmateriaalien markkina 10–15 prosenttia vuodessa, mikä merkitsisi sato-jen sahojen ja levytehtaiden sekä kymmenen sellu- ja paperitehtaan perustamista.

Uuden tehtaan rakentaminen tuotanto-kuntoon vie viidestä seitsemään vuotta. Huo-mattavia ulkomaisia investointeja on tähän mennessä tehty Venäjälle niukasti. Internatio-nal Paper ja Mondi ovat hankkineet 2000-lu-vun alussa sellu- ja paperitehtaita, jotka ovat kannattaneet erinomaisesti jo useita vuosia. Muualta kotoisin olevat yritykset ovat toistai-seksi tyytyneet vain saha- ja levytehtaiden pe-rustamiseen.

On aiheellista kysyä, puuttuuko suomalai-silta strategista näkemystä siitä, mihin naapu-rimaamme nopea kehitys johtaa ja mitä mah-dollisuuksia siellä olisi tarjolla. Olemmeko tul-leet liian riippuvaisiksi tuontipuusta, jota on vaikea korvata nopeasti?

Tulevaisuus – epävarmuutta ja mahdollisuuksia

Venäjän talouskasvu on nopeaa ja metsäteolli-suustuotteiden kysyntä vahvaa. Investoinneil-le on tulevina vuosina kohtalaiset edellytykset. Tulevaisuudelle voidaan piirtää suuntaa kol-men eri skenaarion mukaan:

Pessimistisen skenaarion mukaan Ve-näjän metsäsektorin tilanne ei muutu. Puun korjuumäärät pysyvät entisellä tasolla ja van-hat laitokset jatkavat toimintaansa. Tuotanto ei kasva ja valtion politiikka perustuu enemmän sosiaalisille näkökohdille kuin liiketaloudelli-selle kannattavuudelle. Viranomaisten toimet ja jatkuvat metsähallinnon muutokset hanka-loittavat pitkäjänteisen toiminnan harjoitta-mista.

Optimistisen skenaarion mukaan puun-korjuumäärät kasvavat ja investointeihin kan-nustetaan verohelpotuksin. Puun vientitul-lit poistetaan, metsien käsittelyohjeita uudis-tetaan ja valtio osallistuu infrastruktuurin ra-kentamiseen ja tukee energian hintaa.

Realistisen skenaarion mukaan lainsää-däntö ja byrokratia vaikeuttavat edelleen in-vestointeja. Puun vientitullit säilyvät korkei-na havupuulle, kantohinta nousee kohtuulli-sesti, puunkorjuun koneellistaminen kehittyy hitaasti ja mekaanisen metsäteollisuuden ke-hitys on vahvaa. Sahatavaran ja vanerin vienti lisääntyy huomattavasti.

Jos Venäjän puunjalostusteollisuus ha-lutaan 25 vuoden hiljaiselon jälkeen uuteen nousuun, ratkaisevia kysymyksiä ovat raa-kapuun saatavuus, kannattava puunhankin-ta ja puun kuljetus tehtaalle. Kaksi kolmas-osaa metsävaroista sijaitsee Uralin itäpuolella ja vastaava osuus metsäteollisuudesta ja väes-töstä sen länsipuolella. Kehityksen kompastus-kivinä voidaan pitää metsien sijainnin ohella heikkoa infrastruktuuria, yrittäjyyden puutet-ta ja viranomaisten arvaamattomuutta. t

Tuoko Venäjä Suomen metsäsektorin tulevaisuuteen tummia pilviä vai

orastaako idästä valo? Kurssin osanottajat

vastaavat äänestämällä.


Ilmasto- ja enegiahaasteet – metsäalan ratkaisuja

Euroopan unionin politiikkaan tuli keväällä 2007 merkittävä käänne, kun Euroopan komissio hyväksyi EU:n ilmastopoliittiset tavoitteet vuodelle 2020.

Mitä käänne merkitsee metsä-ekologian ja metsäteollisuuden näkökulmasta?

On selvää, että metsät tarjoavat suuria mahdollisuuksia ilmaston-muutoksen hillinnässä. Metsä- puiden kyky sopeutua muuttu-viin ilmasto-oloihin on kuitenkin tärkeä ekologinen ja metsäta-loudellinen kysymys.

Miten uusiutuvan energian tuo-tantoa ja käyttöä edistetään tu-levaisuudessa parhaiten? Onko kuitupuu tulevaisuudessa ener-gian lähde vai metsäteollisuu-den raaka-aine?

Ilmasto- ja enegiahaasteet – metsäalan ratkaisuja


Ilmastonmuutos ja metsät

Elina VapaavuorierikoistutkijaMetsäntutkimuslaitos


Ilmastonmuutos ja metsät

Ilmastonmuutos ja metsät: ennusteiden epävarmuutta

Metsäpuut ovat merkittävä hiilen nielu ja maa-pallon metsäekosysteemeillä on keskeinen merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä ja il-mastonmuutokseen sopeutumisessa. Metsä-ekosysteemeihin on sitoutunut valtavasti hiil-tä: vuonna 2005 maapallon puuston hiilisisältö oli 1036 miljardia tonnia eli 20 kertaa maapal-lon vuotuinen hiilidioksidipäästö. Metsien hä-vityksen vuoksi metsien hiilisisältö on pienen-tynyt 1990 ja 2000-lukujen kuluessa noin nel-jällä miljardilla tonnilla.

Uusimpien ilmastonmuutosennusteiden mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama läm-peneminen on voimakkainta pohjoisilla alu-eilla. Ennusteiden mukaan ilmaston ääri-ilmi-öt yleistyvät, mikä merkitsee rankkasateiden ja tulvien, pitkien hellejaksojen ja lämpötilan nopeiden vaihteluiden yleistymistä. Pohjoisilla alueilla talvikausien lämpötilan nousun vuoksi maaperän routaantuminen heikkenee ja lumi-peite ohenee, minkä seurauksena maaperä on epävakaampi ja herkempi eroosiolle.

Metsäekosysteemit ovat monimutkaisia ravintoketjuverkostoja, joissa häiriö ravintoket-jun jossakin osassa voi häiritä tai katkaista ko-ko ravintoketjun toiminnan. Ekosysteemitason tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista eliöla-jeihin ja niiden keskinäisiin vuorovaikutus- ja runsaussuhteisiin on vähän. Olemassa oleva tieto on saatu yksittäisistä, pääasiassa yhden il-

den pidentyminen, koska silmujen puhkeami-nen keväällä aikaistuu ja lehtien tippuminen syksyllä viivästyy. Tutkimusten mukaan hii-lidioksidipitoisuuden lisäyksen vaikutus pui-den maanpäällisten osien kasvuun on ollut 4–42 prosenttia, keskimääräisen kasvunlisäyksen ollessa 25 prosentin luokkaa.

Metsäpuiden geneettinen ’jousto’, kyky so-peutua muuttuvaan ympäristöön, on iso eko-loginen ja metsätaloudellinen kysymys. Met-sänkasvatuksen kannalta ongelmalliseksi voi osoittautua se, että nykyilmastossa tehdyt ar-viot puulajien ja genotyyppien välisistä erois-ta kasvussa ja kilpailukyvyssä eivät välttämät-tä ennusta menestymistä tulevaisuuden ilmas-to-oloissa. Huolehtimalla puulajin ja alkupe-rän sopivasta valinnasta sekä metsänviljely-materiaalin riittävästä geneettisestä vaihtelusta varmistetaan metsien sopeutumis- ja muuntu-miskyky muuttuvassa ilmastossa.

Maaperä – mahtava hiilivarasto ja metsien kasvupotentiaalin ylläpitäjä

Maaperään sitoutuneen hiilen määrä on usein moninkertainen puuston hiilisisältöön ver-rattuna. Maaekosysteemeissä jopa 80–90 pro-senttia vuotuisesta primäärituotannosta siirtyy maahan orgaanisena aineena. Maaperäproses-seilla on tärkeä merkitys globaalissa hiilen kierrossa, sillä ne säätelevät hajotus- ja hen-gitysprosessien kautta maaperän isoja hiiliva-rastoja. Ne ovat mahdollisesti erittäin herkkiä

mastonmuutostekijän tapaustutkimuksista, joi-den laajentaminen ja yleistäminen ekosystee-mitason ennusteiksi on ongelmallista.

Lisääntyykö metsien kasvu?

Nykyisessä ilmastossa hiilidioksidipitoisuus ja pohjoisilla alueilla myös lämpötila rajoitta-vat kasvien yhteyttämistä. Hiilidioksidipitoi-suuden ja lämpötilan noustessa puiden kapa-siteetti sitoa hiiltä, kasvaa ja tuottaa biomassaa lisääntyy. Boreaalisessa vyöhykkeessä puiden kasvua lisää tulevaisuudessa myös kasvukau-


ilmastonmuutoksesta aiheutuville suorille ja epäsuorille vaikutuksille.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (In-tergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) ennusteiden mukaan maaperän hiilen-sitomiskyvyn huippu saavutetaan 20 vuoden kuluttua, minkä jälkeen sidontakyky heikke-nee vuosisadan loppua kohti. Maaekosysteemit saattavat siis jatkossa olla myös merkittäviä hii-len lähteitä, jolloin maaperän käsittelyllä saat-taa olla vaikutuksia ekosysteemin kokonaishii-lensidontaan. Metsien hyödyntäminen ilmas-tonmuutoksen hillinnässä maksimaalisen hii-linielun aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi on haasteellinen tehtävä, johon on mahdollista vaikuttaa metsänkäsittelyn ja -hoidon avulla.

Arvaamattomat metsätuhot – seurausta monen tekijän yhteisvaikutuksesta

Ilmaston lämpeneminen ja sääolojen äärevöi-tyminen altistavat metsiä erilaisille abioottisil-le ja bioottisille tuhoille. Abioottisia tuhonai-heuttajia ovat mm. kuivuus, tulvat, metsäpalot ja myrskyt. Ne kaikki voivat aiheuttaa mittavia tuhoja ja vaikuttaa metsien kapasiteettiin toi-mia hiilen nieluna. Viime vuosien myrskyistä merkittävimmät tuhot aiheutti Gudrun-myrs-ky Etelä-Ruotsissa. Myrsky kaatoi parin tunnin aikana puumäärän, joka Ruotsissa normaalis-ti hakataan vuoden aikana. Tuhojen korjaami-nen, jälkihoito ja lisätuhojen estäminen ovat mittavia, vuosia kestäviä projekteja.

Hyönteisten aiheuttamien metsätuhojen riski saattaa kasvaa muuttuvassa ympäristös-sä. Joidenkin lajien aiheuttamien tuhojen ris-ki liittyy suoraan ilmaston muutokseen. Myös luontaiselle lajistolle vieraitten tuholaislajien uhka on kasvamassa maailmanlaajuisen liik-kumisen ja kaupan lisäännyttyä. Tuhoriskejä voivat kasvattaa myös muuttuvat metsänhoi-don käytännöt ja luonnon monimuotoisuu-den lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet, kuten lahopuun määrän lisääminen.

”Energiasisältöajattelu on sisälly-tettävä liiketoimintakonsepteihin. Esimerkiksi puolen kilon painoinen Helsingin Sanomien sunnun- tainumero vastaa energiasisäl- löltään neljäsosakiloa kevyttä polttoöljyä”, toteaa Tapani Vuorinen 25. kurssilla.

Seppo Kellomäki toteaa, ettei oppikirjaväite, jonka mukaan vettä on Suomessa riittävästi metsän kasvulle, välttämättä enää pidä paikkaansa tulevaisuudessa. (PMA 24)

Elina Vapaavuori kertoo käytännön esimerkin hiilen- sidonnasta: ”Hehtaari metsää sitoo vuodessa hiilidioksidia suunnilleen saman verran kuin yksi henkilöauto tuottaa päästöjä.” (PMA 25)

Ole Salvén (PMA 25)


PUHEESTA POIMITTUA

Euroopan unionin politiikkaan tuli kevääl-lä 2007 merkittävä käänne, kun Euroo-pan komissio hyväksyi EU:n ilmastopoliit-tiset tavoitteet vuodelle 2020. EU:n yhtei-nen tavoite on vähentää kasvihuonekaasu-jen päästöjä 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna ja kasvattaa liikenteen biopolt-toaineiden osuus 10 prosenttiin. Paketti si-sältää jäsenmaakohtaiset sitovat tavoitteet.

Metsäteollisuuden kanta ilmasto- ja energiapakettiin on pääosin myönteinen. Uusiutuvan energian edistäminen on kan-natettavaa, kunhan se tehdään järkevästi ja kustannustehokkaasti ilman liian kovia sito-via velvoitteita. Ilmasto- ja energiapaketis-sa tunnustetaan energiaintensiivisen teol-lisuuden merkitys EU:n kilpailukyvylle. Eu-rooppa voi olla globaali johtaja ilmastopoli-tiikassa. Riskinä on, että liian nopea etene-minen heikentää Euroopan taloutta paran-tamatta ympäristön tilaa.

PÄÄSTÖJÄ PITÄÄ VÄHENTÄÄ,

EI SIIRTÄÄ MUUALLE

Uusiutuvan energian tavoitteet ovat jättä-mässä varjoonsa päästövähennystavoit-teet. Uusiutuva energia on kuitenkin vain yksi keino vaikuttaa ilmastoon. Euroopan sisäinen päästökauppajärjestelmä kattaa noin seitsemän prosenttia maailman hiili-dioksidipäästöistä. Kioton pöytäkirjan jäl-keen olisi saatava aikaan globaali ilmasto-sopimus, jossa kaikki päästöiltään merkit-tävät maat ovat mukana. Mikäli tämä ei ole


Viimeaikaisista hyönteistuhoista mitta-vin on mäntykuoriaisten aiheuttama tuho Ka-nadan Brittiläisessä Columbiassa. Muutamia vuosia sitten käynnistynyt epidemia on tap-panut 10 miljoonaa hehtaaria mäntymetsää, mikä vastaa noin puolta Suomen metsäpin-ta-alasta. Vaikutus on sama kuin hurrikaanil-la, mutta etenemisvauhti ja tuhojen ilmaantu-minen hitaampaa. Riisinjyvän kokoinen män-tykuoriainen on näiden alueiden luontainen tuhohyönteinen, jonka aiheuttamat tuhot ovat aiemmin olleet rajalliset.

Esiintymän laajuus ja tuhojen mittavuus ovat monen tekijän summia. Asiantuntijoi-den mukaan mäntykuoriaistuhon syntymi-seen ovat vaikuttaneet niin ilmaston lämpene-minen (lauhat talvet), äärevät sääolot (pitkät hellejaksot ja kuivuus kesällä) kuin tasaikäi-nen, vanha puustokin, joka heikentyneenä ei ole kyennyt kemiallisesti puolustautumaan tu-hohyönteistä vastaan.

Metsien merkitystä hiilinieluna voidaan edistää viisaalla metsänhoidolla

Metsät ovat nyt ja myös tulevaisuudessa teho-kas keino hillitä ilmastonmuutosta, mikäli met-siä halutaan ja osataan hoitaa ja käyttää viisaas-ti. Euroopan, ja erityisesti Pohjoismaiden met-sät, ovat esimerkki siitä, miten metsien tuotta-vuutta on voitu merkittävästi parantaa pitkäjän-teisellä ja suunnitelmallisella metsien tilan seu-rannalla ja hoidolla. Jokaisella metsäekosystee-millä on omat erityispiirteensä, joiden tunte-mus – mahdollisten häiriötekijöiden ennakoi-minen ja hoito – on avainasemassa, jotta metsi-en elinvoimaisuutta voidaan ylläpitää ja edistää. Tehtävä on haasteellinen, sillä metsien käyttö-tarpeet voivat tulevaisuudessa olla ristiriitaisia. Tarvitaan monipuolista vuoropuhelua metsien hoidosta ja käytöstä sekä kansallisia ja kansain-välisiä toimia, joiden avulla ylläpidetään ja edis-tetään elinvoimaisten metsien siirtyminen tule-ville sukupolville. t

EU:n energia- ja ilmastopaketti ja metsäteollisuus

mahdollista, EU:lla tulisi olla poliittista roh-keutta tarkastella päästökauppajärjestel-män päästövähennysten todellisia vaiku-tuksia ilmastoon ja kilpailukykyyn suhtees-sa niiden aiheuttamiin kustannuksiin.

Kestävän kehityksen kannalta on pa-rasta, että metsäteollisuuden tuotanto säi-lyy lähellä raaka-ainevaroja ja markkinoi-ta ja siellä, missä tuotanto on tehokkainta ja aiheuttaa vähiten päästöjä. Tämä tuli-si huomioida sekä päästökauppaa kehitet-täessä että uusiutuvaa energiaa edistettä-essä. Metsäteollisuus ei tällä hetkellä pys-ty kovasta kansainvälisestä kilpailusta joh-tuen siirtämään päästökaupan aiheutta-mia lisäkustannuksia lopputuotteiden hin-taan. Pienetkin kustannuserot vaikuttavat nopeasti kansainvälisiin kauppavirtoihin.


EU:n kilpailukyky ja globaali ympäristö kär-sivät, jos politiikka kannustaa energiaval-taista teollisuutta siirtymään muualle. Siksi tiukassa kansainvälisessä kilpailussa toimi-va energiavaltainen teollisuus tarvitsisi eri-tyisjärjestelmän.

PUUSTA ON HYÖDYNNETTÄVÄ SEKÄ

JALOSTEET ETTÄ ENERGIA

Tutkimusten mukaan eurooppalainen, puu-ta jalostava ja bioenergiaa tuottava metsä-teollisuus työllistää 13 kertaa enemmän ja luo yhteiskunnalle lisäarvoa kahdeksan kertaa enemmän kuin puun polttaminen energiaksi. Metsäteollisuuden tuotteet si-tovat hiiltä ja säästävät uusiutumattomia luonnonvaroja, ja tuotteet voidaan kierrät-tää ja polttaa energiaksi elinkaaren päät-teeksi.

Puun järkevää käyttöä tuotteiksi ja energiaksi edistetään parhaiten metsäte-ollisuuden voimin. Metsäteollisuus tuottaa 70 prosenttia Suomen uusiutuvasta ener-giasta, pääosin puunjalostuksen sivutuot-teita hyödyntämällä. Bioenergian tuotan-toa voidaan Suomessa ja Euroopassa lisä-tä parhaiten edistämällä puun ja muun bio-massan markkinoilletuloa.

Uusiutuvan energian edistäminen on suunnattava siten, ettei se vaaranna teol-lisuuden raaka-aineen saatavuutta kilpailu-kykyiseen hintaan eikä vähennä Suomes-sa jo tuotettavan uusiutuvan energian mää-rää. Jalostuskelpoista puuraaka-ainetta ei saa laskea osaksi bioenergiapotentiaalia.

Suomessa biomassan kokonaiskasvu ylit-tää tällä hetkellä selvästi biomassan käytön.

Vuotuinen kasvu on samaa luokkaa kuin polt-toaineiden kokonaiskäyttö. Teoriassa määrä voi-taisiin jopa kaksinkertaistaa. Metsien biomassan kasvua voitaisiin lisätä esimerkiksi lannoituksen ja metsien hoidon käytäntöjä muuttamalla. Ra-joitteet liittyvät kustannuksiin ja hintakilpailu-kykyyn sekä uusien tuotanto-, hankinta- ja käyt-töketjujen ja liiketoimintamallien kehittämiseen ympäristövaikutukset huomioiden.

Mistä ja miten metsäenergiaa?

Metsäenergian hankinta kuusivaltaisilta pääte-hakkuilta on kustannustehokkain tapa metsä-hakkeen tuotantoon. Latvukset tuodaan tien-varteen joko irtorisuna tai paalattuina, ja ha-ketus tai murskaus tehdään joko tienvarressa, polttoaineterminaaleilla tai laitoksilla.

Viime vuosina yleistynyt kantojen nosto on noin kaksinkertaistanut hakkuupinta-alalta saa-tavan bioenergiamäärän. Kantojen nosto on hel-pottanut koneellisen istutuksen käyttöönottoa, ja metsänomistajille voidaan tarjota kokonais-palvelupaketteja, joita tulevaisuudessa on mah-dollisuus laajentaa esimerkiksi tuhkalannoituk-siin ja koneellistettuun taimikonhoitoon. Nuo-rista metsistä korjataan joko ainoastaan energia-puuta tai sekä kuitu- että energiapuuta.

Metsäenergian tuotannon tehokkuutta voidaan lisätä laskemalla kustannuksia ja kas-vattamalla raaka-ainepohjaa. Tähän päästään

Stefan Sundmanenergia- ja ympäristöjohtaja

Metsäteollisuus ry

Satu HelynenteknologiapäällikköVTT


Metsäenergian mahdollisuudet tulevaisuudessaMetsäenergian mahdollisuudet tulevaisuudessa

nostamalla korjuuketjujen tuottavuutta, siirty-mällä uusille kohteille ja kehittämällä ympäri-vuotiseen käyttöön sopivia korjuuketjuja ja lo-gistiikkajärjestelyjä.

Energiametsiä ei pieniä koealoja lukuun ottamatta ole Suomeen perustettu, joskin jon-kin verran epäonnistuneita leimikoita on kor-jattu kokonaan energiapuuksi. Ruotsissa on ar-vioitu, että metsien kasvua voitaisiin metsän-hoidollisilla toimenpiteillä lisätä jopa 30 pro-senttia lähivuosikymmeninä, mutta Suomes-ta ei ole olemassa vastaavaa arviota. Pitkäkes-toisella tutkimustyöllä selvitetään metsäener-gian korjuun ja mahdollisen tuhkanpalautuk-sen vaikutusta metsien kasvuun ja vesistöihin aiheutuvien päästöjen määrään.

Metsäenergian tulevaisuuden käyttökohteet

Suomalaisesta bioenergiasta valtaosa tuote-taan teollisuudessa ja yhdyskunnissa, suurissa yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon lai-toksissa. Laitokset on suunniteltu monipolt-toainekäyttöön, joten niissä voidaan käyttää kulloinkin saatavilla olevaa edullisinta polt-toaineyhdistelmää. Kaukolämmön tuotannos-sa pääpolttoaine on useimmiten turve, metsäte-ollisuudessa kuori ja muut tuotannon tähteet. Turpeen tai hiilen käyttö on mahdollistanut polt-toaineen saatavuuden suurillekin laitoksille, kor-kean rakennusasteen ja hyvän käytettävyyden myös hankalammin poltettaville biomassoille.



”Metsäenergia on sektorin

trendikkäin sana.

0

5

10

15

20

25

Kuitupuunkantohinta

Viljanmaailman-markkina-

hinta

Korvaus metsähakkeestametsänomistajalle

LämpöSähköHieno-paperi

Sellu-loosa

Metsähakkeenhinta

laitoksella

Metsäntutkimuslaitos on arvioinut met-säenergian hankinnan vuotuiseksi tekniseksi maksimipotentiaaliksi 30 terawattituntia vuo-teen 2020 mennessä. Käytännön rajoitteet, ku-ten pitkien kuljetusmatkojen, pienten hakkuu-alojen ja maanomistajien heikon halukkuuden arvioidaan rajoittavan mahdollisuuksia kol-masosalla. Koulutetun työvoiman niukkuuden arvioidaan vaikeuttavan tuotannon lisäämistä. Toisaalta energiapuun korjuulla voidaan ta-soittaa teollisuuden puun hankinnan kausi-vaihteluita. On perusteltua olettaa, että 30 te-rawattitunnin tavoitteeseen päästään vuoteen 2050 mennessä.

Arvioiden mukaan vuonna 2020 yhdis-tetty sähkön ja lämmön tuotanto on edelleen suurin bioenergian käyttökohde, mutta uu-sia käyttökohteita, kuten liikenteen biopolt-toaineita on syntynyt lisää. Liikenteen teolli-

Esimerkkejä biomassan suhteellisesta arvosta energiasisältöä kohti eri tuotteissa Suomessa. Energian tuotanto on osoittautunut erityisen kannattavaksi, kun se on integroitu prosessihöyryn ja sähkön tuotantoon jalostusprosessien sivutuotteiden tuotannon ja jätteiden käsittelyn yhteydessä. Lähde: Helynen, S., Flytkman, M., Asikainen, A. & Laitila J. 2007. Metsätalouteen ja metsä-teollisuuteen perustuvan energialiiketoiminnan mahdollisuudet. VTT Tiedotteita 2397.

Tehdäänkö kuitupuusta tulevaisuudessa energiaa vai metsäteollisuuden raaka-ainetta?

Jos energiasektorin kyky maksaa puuraaka-ai-neesta nousee korkeammaksi kuin metsäteol-lisuuden vastaava maksukyky, on mahdollis-ta, että kuitupuuta käytetään energian tuotan-toon. Näin käy todennäköisimmin silloin, jos kuljetusmatkat sellutehtaalle ovat pitkät. Täl-laiseen tilanteeseen on tultu esimerkiksi eräillä Saksan ja Ruotsin alueilla. Suomessa koivukui-tupuuta käytetään jonkin verran pilkkeiden te-koon. Metsäteollisuuden tuotteiden jalostusar-vo on energiatuotteita selvästi korkeampi, jo-ten koko kansantalouden kannalta puun raa-ka-ainekäyttö on parempi vaihtoehto.

Energialiiketoiminta lisää puubiomassan kokonaisjalostusarvoa Suomessa, koska se tar-joaa metsäteollisuuden raaka-aineeksi sopi-mattomille jakeille käytännössä lähes rajatto-man markkinan. Paikallisesti energia-ala tar-joaa mahdollisuuden edistää metsänhoitoa ja saada harvennuspuusta kantorahatuloja sii-nä tapauksessa, että leimikko sijaitsee kauka-na tehtaista eikä teollisuus ole halukas puun-hankintaan.

Metsäenergialla on ratkaiseva rooli uu-siutuvien energialähteiden lisäystavoitteiden täyttämisessä. Metsäenergian lisäämisen kus-tannus on selvästi pienempi kuin usean muun uusiutuvan energianlähteen, kuten tuulivoi-man ja tuontiraaka-aineeseen perustuvan syn-teettisen dieselin kohdalla. t

Satu Helynen (PMA 25)

sen mittakaavan biopolttoaineiden kannattava valmistus kuitenkin edellyttää, että valmistus integroidaan prosessiteollisuuteen.


Metsähakkeen käyttö 2000-luvulla verrattuna tekniseen potentiaaliin. Suurin hyödyntämätön metsäenergian lähde on energiapuun korjuu harvennuksilta. Pieniläpimittaisen energiapuun korjuuta rajoittavat suhteellisen korkeat korjuu-kustannukset ja hehtaarikohtaisen kertymän pieni määrä. Myös leimikoiden haltuun saanti on usein ongelmallista. Lähde: Laitila, J., Asikainen, A. & Anttila, P. 2008. 1. Energiapuuvarat. S. 6-12 julkaisussa: Kuusinen, M., Ilvesniemi, H. (toim.) 2008. Energiapuun korjuun ympäristövaikutukset, tutkimusraportti. Tapion ja Metlan julkaisuja.

Metsäteollisuuden jatalouden kilpailukykyisistä

toimintaedellytyksistähuolehditaan

Metsien ilmasto- jaenergiahyötyjä

lisätään

Metsien käyttöävirkistyksen ja

kulttuurin lähteenäedistetäänMetsäalan osaamista

ja hyväksyttävyyttävahvistetaan

Kansainvälisessämetsäpolitiikassa

edistetään kestäväämetsien hoitoa ja

käyttöä

Metsienmonimuotoisuus jaympäristöhyödyt

turvataan

1

3

4

5

6”Lisää hyvinvointiamonimuotoisista

metsistä”

2

Kansallinen metsäohjelma 2015 pähkinänkuoressa. Ohjelman tavoitteena on lisätä kansalaisten hyvinvointia hyödyntämällä metsiä monipuolisesti kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Kuvassa näkyvät ohjelman painopistealueet, joiden avulla Suomesta tulee ohjelman vision mukaisesti ”kestävän metsätalouden ja osaamisen edelläkävijä”. Metsien ilmasto- ja energiahyötyjen lisääminen on ohjelman keskeinen tavoite, sillä Euroopan unionin asettamien tavoitteiden mukaan jäsenmaiden tulee vuoteen 2020 mennessä leikata kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja nostaa uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin.

0

2

1

3

6

8

10

12

14

16M

etr

sähak

k ee

n k

äytt

ö v

oim

alai

toks

illa

sekä

ker t

ymäp

ote

nti

aali,

milj

. m/

vuo

si3

Energiapuuharvennuksilta

Latvusmassapäätehakkuilta

Kannot(kuusi)

Yhteensä

19 % kokopotentiaalista

käytössä


käytössä


käytössä


käytössä

Vuosi 2000

Vuosi 2001

Vuosi 2002

Vuosi 2003

Vuosi 2004

Vuosi 2005

Vuosi 2006

Vuosi 2007

Potentiaali


Vuoden 2008 kurssien maastokohteilla tutustuttiin metsäenergian korjuuseen Keuruulla. Veljekset Lehtomäki Oy esitteli 24. kurssin osanottajille Jussi Santaniemen tilalla energiapuun korjuuta nuoressa metsässä. Syksyn kurssin vierailulla Anri ja Tuomo Riihosen tilalla nähtiin, miten päätehakkuun yhteydessä nostetaan kannot energiaksi. Matti Närhi näytti samalla, miten kannonnostojälkeen istutetaan kuusentaimia.

Jussi Santaniemi ja Matti Liesjärvi (PMA 24)

Matti Närhi (PMA 25)

Tuomo ja Anri Riihonen (PMA 25)


Tulevaisuudessa menestyminen edellyttää suomalaiselta metsä-alalta uudistumista. Uudistu- minen ei kuitenkaan tapahdu itsestään.

Uudistumisen mahdollistaa vahva perusta – korkeatasoinen teknologiaperusteinen osaami-nen ja hyvät koulutus- ja tutkimusresurssit. Haasteita ovat metsä- ja muiden kluste-reiden rajapinnoilla piilevän innovaatiopotentiaalin hyödyn-täminen ja asiakaslähtöisyyden kasvattaminen.

Puurakentamisen innovaatioissa perinteiden tuntemus ja kunnioitus heräävät henkiin. Puu korvaa runkomateriaalina betonia ja terästä, ja puussa ja siihen liittyvässä rakennusperin-nössä nähdään mahdollisuuksia luoda omintakeista nyky- arkkitehtuuria.

Innovatiivisuuden avulla edelläkävijäksiInnovatiivisuuden avulla edelläkävijäksi

Kuvat Krista Kimmo


Jorma TurunentoimitusjohtajaFinpro ry


Metsäklusterin osaamisen hyödyntäminen globaaleilla markkinoillaMetsäklusterin osaamisen hyödyntäminen globaaleilla markkinoilla

Metsäteollisuuden tuotanto on perintei-sesti ollut vahvasti tuotelähtöistä mark-

kina- tai asiakaslähtöisyyden sijaan. On myy-ty tonneja sen sijaan, että myytäisiin painopin-ta-alaa, painojälkeä tai painokoneen palvelu-tasoa.

Tuotelähtöisen ja asiakaslähtöisen lähesty-mistavan merkittävin ero on hinnoittelun pe-riaatteessa: edellisessä tuotto saadaan lisäämäl-

lä tuotantokustannuksiin marginaali, jälkim-mäisessä päästään jakamaan asiakkaan koke-maa lisäarvoa asiakkaan kanssa. Samaa ajatte-lua tarvitaan myös puusta valmistettujen tuot-teiden kohdalla – on haettava ratkaisuja sen si-jaan, että kilpailtaisiin tonnihinnoilla saman-kaltaisten tuotteiden markkinoilla. Ymmärtä-mällä asiakastarve syvällisemmin voidaan toi-mittaa kannattavampia kokonaispalveluja.

Tulevaisuus on uusissa liiketoimintamalleissa ja erikoismarkkinoissa

Suomalaisen metsäteollisuuden rakennemuu-toksesta on kirjoitettu mediassa varsin pessi-mistiseen sävyyn. Tosiasiassa paperimarkkinat säilyvät Länsi-Euroopassa vielä pitkään nykyi-sellä tasolla. Metsäteollisuudella on aikaa eri-koistua suomalaiseen osaamiseen ja resurs-seihin sopivien erikoismarkkinoiden palvele-miseen. Suomalainen teollisuus voi ponnis-taa teknologiaosaamisen varassa jatkossakin, jos loppuasiakkaan kysynnän ymmärtämises-tä luodaan Suomelle uusi kilpailuetu.

Suomessa koulutetaan edelleen yli 60 pro-senttia Euroopan paperi-insinööreistä. Sataa metsäalan prosessi-insinööriä kohti koulute-taan yksi asiakastarpeita ja markkinoita tun-teva insinööri. Yritysten ja korkeakoulujen vä-linen yhteistyö on lisääntynyt viime aikoina, mutta on edelleen selvästi alhaisemmalla ta-solla kuin esim. USA:ssa. Koulutusta pitäisi voida uudistaa nykyistä nopeammin markki-noiden kysynnän mukaan.

Kari Palojärvi, Liisa Sahi ja Jorma Turunen pohtivat 25. kurssin työpajassa, miten ilmasto- ja energiahaasteet on käännettävissä metsäsektorin mahdollisuudeksi.


”Merenkulkukin on

perinteinen ala, mutta se

on sentään vielä pinnalla.


Esimerkkejä metsäsektorin uusista tuote- ja palvelumahdollisuuksista

PuukemiaTällä hetkellä kannattavin tapa tuottaa lisäar-voa jätepuusta on polttaa se. Energiatuotan-nossa soodakattiloista olisi mahdollista ot-taa enemmän tehoa irti. Selluviinan tuotanto ei ehkä ole kannattavaa suomalaisella raaka-ainepohjalla. Prosessin sivuvirtojen tuotteis-tus ja uusien markkinoiden etsiminen voisivat nostaa kannattavuutta. Esimerkkejä ovat ksy-litolin raaka-aine ksyloosi, Benecolin raaka-aine ja muut ravintolisät, karboksimetyylisel-luloosa sekä makkaran kuoriin käytettävä vis-koosi.

Paikalliset markkinatSuomalaisen osaamisen ja resurssien tulisi keskittyä nykyistä enemmän pienempiin pai-kallisiin markkinoihin, kuten hygieniatuot-teisiin, erikoislaatuihin, pakkauksiin, pak-kausmateriaaleihin ja puutuotealan erikois-ratkaisuihin. Hygieniatuotteiden markkinoil-la kuluttajatottumukset ovat keskeinen tekijä. Kulttuurieroista johtuen erilainen WC-pape-ri ja käsipyyhe menevät kaupaksi eri mark-kinoilla. Suomalaisten yritysten resurssit ja vahva teknologiaosaaminen sopivat hyvin paikallisen markkinoiden tyydyttämiseen. Sama pätee tuotepakkauksiin, joiden markki-nat kasvavat öljypohjaisten muovipakkausten kallistuessa, sekä värillisiin erityislaatuihin ja tiettyihin painopapereihin.

Globaalit nichemarkkinatEri toimialojen rajapinnoista löytyy usein suo-malaisille teknologiaa osaaville yrityksille uu-sia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Tästä esimerkkejä ovat RFID-tarrat, joissa tarran val-mistusosaaminen on yhdistetty hienosti ohjel-misto- ja elektroniikkaosaamiseen, sekä äly-pakkaukset, joissa pakkaus kertoo sisällään olevan nesteen kunnon. Puumuovikomposiitti

”Rakennemuutoksen myötä puunjalostukseen on tulossa uusia tuotteita, toimijoita ja pääomaa”, kertoo Lauri Hetemäki 25. kurssilla.


PUHEESTA POIMITTUAPäättäjien 25. Metsäakatemia

Metsäteollisuus käy parhaillaan läpi muu-tosta, jonka suurimmat vaikutukset nähdään vasta tulevan vuosikymmenen aikana. On to-dennäköistä, että kehitys muuttaa metsäalan toimijoiden rooleja ja tuo alalle uusia toimi-joita.

Paperiteollisuuden kohtaamat pitkän ai-kavälin ongelmat johtuvat ensisijaisesti ky-synnän heikkenemisestä, markkinoiden po-larisoitumisesta ja suhteellisista kilpailute-kijöistä, joita ovat muun muassa puun kas-vu, etäisyydet markkinoista sekä kustannus-taso. Painopapereiden kysyntä ja hintakehi-tys päätuotemarkkinoilla pysyvät todennä-köisesti heikkona ja massa- ja paperiteolli-suuden nykytuotteiden tuotanto vähentynee edelleen kotimaassa.

Lauri Hetemäkierikoistutkija

Metsäntutkimuslaitos

Puunjalostuksen tulevaisuudennäkymät Suomessa

Puun saatavuus on akuutti ongelma, mut-tei puunjalostuksen kannalta ratkaiseva teki-jä pitkällä aikavälillä. Metsäteollisuuden tule-va kehitys johtaa monipuolistuvaan puunja-lostukseen ja energian- ja kemianteollisuu-den tuotannon kasvuun. Mitä tehokkaam-min ympäristö- ja energiatavoitteet välittyvät

tuotteiden kustannuksiin ja hintoihin, sitä lu-paavammalta kehitys meillä näyttää. Erään skenaarion mukaan puun käytöstä ohjautuisi energiakäyttöön vuonna 2020 jopa 65 pro-senttia, vastaavan luvun oltua vuonna 2004 noin 46 prosenttia. Samaan aikaan puutuo-teala näyttäisi selvityvän pitkän aikavälin muutoksesta massa- ja paperiteollisuutta pa-remmin.


” Metsäsektori on joutunut

henkiseen murrokseen.

on hyvä esimerkki eri toimialojen yhdistämi-sestä: puuta ja muovia yhdistämällä saadaan aikaan optimaalisia lujuus- ja kestävyysomi-naisuuksia.

Uudet liiketoimintamallitLoppuasiakkaan tarpeiden ja tuotannon ar-voverkkojen kokonaisvaltainen ymmärtämi-nen luovat mahdollisuuden erikoistua arvo-ketjun siihen osaan, johon oma osaaminen so-pii parhaiten. Kyse on asiakastarpeen syvälli-sestä ymmärtämisestä, joka näkyy tuotteistuk-sessa ja luovassa, asiakkaalle lisäarvoa tuovas-sa liiketoimintamallissa.

Ruotsalainen SCA on esimerkki asiakas-lähtöisyydestä: pesukonevalmistajalle tehdään valmis painettu pakkaus, jossa on konetta tu-kevat styrox-palat valmiina. Hygieniatuottei-ta myydään palveluperiaatteella, johon kuu-luu, että käsipyyhetelineet valmistetaan, toi-mitetaan ja täytetään valmiiksi loppuasiak-kaalle. Niin ikään ruotsalainen Tetrapak ostaa nestepakkauskartongit Stora Ensolta ja pakkaa tuotteet paikalliselle mehu- tai jogurttivalmis-tajalle pakkaukseen, joka on valmiiksi painet-tu erikoisvalmisteisella pakkauskoneella. Elin-tarvikevalmistaja on koukussa. t

1,7 tonnia suomalaista osaamista valmiina maailmanvalloitukseen. Kuluttajan ja paikallisten markkinoiden ymmärtäminen on keskeisellä sijalla pehmopaperiteollisuuden strategioissa.


Christine Hagstöm-NäsitoimitusjohtajaMetsäklusteri Oy


Suomalainen metsäklusteri 2030 – jotain aivan muuta kuin nyt?Suomalainen metsäklusteri 2030 – jotain aivan muuta kuin nyt?

Viime vuosien aikana globaali metsäteol-lisuus on käynyt läpi rajua rakennemuu-

tosta. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna met-säteollisuuden kannattavuus on jäänyt moniin muihin toimialoihin verrattuna heikoksi. Met-säteollisuus ja koko sektori ovat nyt taitekoh-dassa.

Menestys ja kilpailukyvyn parantaminen vaativat uusia avauksia niin metsätaloudessa, massa- ja paperiteollisuudessa kuin puutuo-teteollisuudessakin. Maailma muuttuu kiihty-vällä vauhdilla ja paperin asema tiedonvälityk-sessä, kartongin rooli pakkaamisessa sekä puu rakennusmateriaalina ovat kilpailutilanteessa avoimilla markkinoilla.

Metsäsektori ei uusiudu itsestään. Tarvi-taan vahvaa visiota, rohkeaa strategiaa ja toi-menpiteitä. Innovaatioiden ja innovaatioym-päristöjen merkitys sekä pitkäjänteisyys, näke-myksellisyys ja ennakointi korostuvat uudessa tilanteessa. Uudet mahdollisuudet on tunnis-tettu asiakastarpeiden pohjalta ja haasteet rat-kaistava yhdistämällä erilaisia osaamisia.

Metsäklusteri tarjoaa kasvualustan innovaatioille

Suomessa on perinteisesti ollut hyvät alan tut-kimus- ja koulutusresurssit. Haasteena on löy-tää keinoja innovaatiopotentiaalin hyödyntä-miseen metsä- ja muiden klustereiden raja-pinnoilla. Monitieteisen tutkimuksen ja tuo-tekehityksen vahvistaminen ja toimiva yhteis-

työ yritysten, yliopistojen ja innovaatio-orga-nisaatioiden välillä ovat avaimia menestyk-seen. Metsäteollisuuden globaalissa murrok-sessa huippuosaamisen kehittäminen ja säilyt-täminen on yhä haasteellisempaa. Koko klus-terin tutkimuskentältä tämä edellyttää uusia toimintatapoja sekä yhteistyön syventämistä eri toimijoiden kesken.

Teknologisten innovaatioiden ohella on ymmärrettävä innovaation laajempi merkitys ja panostettava liiketoimintamalli-, toimin-tatapa-, markkinointi- ja palveluinnovaatioi-hin sekä rakenteellisiin ja sosiaalisiin innovaa-

tioihin. Liiketoimintalähtöisyys nopeuttaa tut-kimustulosten hyödyntämistä ja vie toimintaa innovaatiotoiminnan suuntaan.

Innovaatioyritys Metsäklusteri Oy perus-tettiin maaliskuussa 2007 käynnistämään stra-tegisen huippuosaamisen keskittymän tutki-musohjelmat ja kanavoimaan niille yksityistä ja julkista rahoitusta. Sen tavoitteeksi asetet-tiin kaksinkertaistaa alan tuotteiden ja palve-lujen arvo vuoteen 2030 mennessä. Metsäklus-terin tutkimusstrategia määrittelee alan tutki-muksen painopisteet ja toimii tutkimusohjel-matoiminnan lähtökohtana.

Keväällä 2008 käynnistettiin Suomen en-simmäinen strategisen huippuosaamisen kes-kittymä. Sen tavoitteena on koota uudella ta-valla yhteen klusterin hajanaisia tutkimusre-sursseja ja suunnata tutkimusta alan uudistu-misen kannalta tärkeisiin kohteisiin sekä vah-vistaa alan huippuosaamista ja innovaatioiden syntymisen edellytyksiä.

Metsäklusteri Oy:n tavoitetilana on jous-tava, toimijarajat ylittävä, ennakkoluuloton, rakentava yhteistyö, jossa eri osapuolten tutki-muspotentiaali ja esiin nousevat ideat on koot-tu yhteen perinteisiä teknologiaohjelmia pit-käjänteisemmin. Tulevaisuuden menestyksen kannalta on merkittävää, että tutkitaan met-säklusterin ja sen lähiklusterien kannalta oi-keita aiheita ja että perustutkimus luo kasvu-alustaa innovaatiolle ja myös löytää paikan lii-ketoiminnassa.


Älykkäät puu- ja kuitutuotteetInformaatio- ja tietoliikenne- sekä bioja nanoteknologioiden nopea kehittyminen mahdollistaa älykkäiden ja toiminnallisten puu- ja kuitutuotteiden sekä uuden liiketoiminnan kehittämisen.

Puusta ja sen ainesosista valmistetut materiaalitPuun uusia käyttömahdollisuuksia tulee tutkia ja niiden hyödyntämistä kehittää.

Puuta monipuolisesti hyödyntävä biojalostamoTulevaisuuden biojalostamo erottaa puusta nykytuotteiden lisäksi materiaaleja, kemikaaleja ja energiatuotteita, mikä luo uutta liiketoimintaa.

Metsien kestävä käyttöMetsien tuottavuutta ja metsätalouden kannattavuutta tulee parantaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Metsien käytön hyväksyttävyys on edellytys metsäklusterin menestymiselle.

Puubiomassalle lisäarvoaPuubiomassan ominaisuuksiin perustuva käyttö tuo arvonlisäystä ja ohjaa puun käyttöä uudenlaisiin käyttökohteisiin.

Älykkäät ja resursseja säästävät tuotantoteknologiatKehitetään uudenlaisia, niukkaresurssisia ja energiatehokkaita tuotantojärjestelmiä, joiden avulla vähennetään pääomaintensiivi-syyttä ja parannetaan koko klusterin tehokkuutta ja joustavuutta.

Tulevaisuuden asiakasratkaisutKehitetään uusia houkuttelevia, asiakaslähtöisiä ja kilpailukykyisiä tuotteita ja palvelukonsepteja esimerkiksi painetun viestinnän, pakkaamisen, rakentamisen ja sisustamisen sekä uusien tuotealueiden kuten kemian- ja energiatuotteiden tarpeisiin.

Metsäklusterin tutkimuksen painopisteet

Halu parantaa kilpailukykyä kannustaa uudistumaan

Metsäklusterissa on sekä isoja että pieniä yri-tyksiä ja toimijoita. Molemmilla on merkittä-vä rooli kasvun ja uudistumisen aikaansaami-sessa. Tulevaisuuden metsäklusteri näyttää to-dennäköisesti toisenlaiselta kuin tänään – se laajenee erityisesti asiakasklustereiden sekä ICT- ja energiaklustereiden suuntaan.

Suomalainen kilpailuetu tuotantotekno-logioiden kehityksessä piilee puuta jalostavan teollisuuden sekä laite- ja kemikaalitoimitta-jien perinteisessä yhteistyössä. Jo olemassa olevat tehtaat mahdollistavat monipuolisen ja tehokkaan energian käytön ja sivuvirtojen hyödyntämisen.

Metsätalouden ja koko klusterin kilpai-lukyvyn parantaminen kannustavat etsimään uusia mahdollisuuksia koko arvoketjun toi-minnan tehostamiseksi. Erityisesti osaamisin-tensiivisiin palveluihin liittyviä liiketoiminta-malleja voidaan kehittää merkittävästi, sillä palvelukehitys on toteutettavissa vuorovaiku-tuksessa asiakkaan kanssa, teknologiakehitys-tä nopeammin. t


”Innovaatioiden suurin

este on organisaatioiden

jäykkyys.


Klaus NiemeläResearch FellowKCL


Pelastaako biojalostamo?Pelastaako biojalostamo?

Biojalostamojen mahdollisuuksia on puitu viime vuosina runsaasti useissa kotimai-

sissa metsäteollisuuden tulevaisuusnäkymiä käsittelevissä raporteissa ja katsauksissa. Bioja-lostamoihin liitetään paljon odotuksia. Metsä-biojalostamon tulisi tuottaa omistajilleen ja si-dosryhmilleen vaurautta ja menestystä, sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia – siis sa-moja asioita, joita tavoiteltiin jo Sammon avul-la. Tämän päivän itsestäänselvyyksiin kuuluu myös kaikin osin kestävän kehityksen mukai-nen toiminta. Valitettavasti Kalevala ei kuiten-kaan kerro riittävästi metsäbiojalostamon tek-nisistä ratkaisuista, vaan käytännön suunnitte-luun tarvitaan niin metsä-, kemian- kuin ener-giateollisuudenkin osaamista.

Voidaan sanoa, että sellutehtaat ovat pe-rinteisesti aina olleet myös biojalostamoja, on-han sekä sulfiitti- että sulfaattisellutehtaiden yhteydessä tuotettu kuidun ohella lukuisia ke-mikaaleja ja muita tuotteita. Useiden tuottei-den ja niiden valmistus- tai eristysteknologioi-den kohdalla Suomi on ollut edelläkävijä maa-ilmassa.

Tämän päivän metsäbiojalostamoissa avainsana on integrointi – kemikaalien ja bio-polttoaineiden tuotanto sellu- ja paperitehtai-den yhteydessä, energian tuotannon ja käytön yhdistäminen ja materiaalin käytön tai proses-soinnin liittäminen osaksi laajempaa kokonai-suutta. On mahdollista toteuttaa myös sellai-sia metsäbiojalostamoja, jotka eivät millään

tavoin liity sellu- ja paperiteollisuuteen, mut-ta ainakin Suomessa kiinnostus tällaisiin vaih-toehtoihin on toistaiseksi ollut kohtalaisen vä-häistä.

Biopolttoaineet – muuta kuin bioetanolia ja biodieseliä?

Keskeisimmät metsäbiojalostamoista saatavat liikenteen biopolttoaineet ovat bioetanoli ja biodiesel. Muita, erityisesti kaasutukseen pe-rustuvia biopolttoaineita ovat metanoli ja di-metyylieetteri. Biopolttoaineisiin voidaan lu-kea myös anaerobisella käymisellä saatava bio-kaasu, josta saadaan puhdistamalla synteettis-tä maakaasua.

Suomessa kiinnostus mustalipeän kaasu-tukseen on melko vähäistä esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Siellä tutkitaan mittavassa hank-keessa dimetyylieetterin valmistusta mustalipe-ästä, tavoitteena tuottaa koeluontoisesti vuoden aikana tuhansia tonneja biodiseliä.

Kotimaassa metsäyhtiöistä Stora Enso ja UPM-Kymmene kehittävät omissa tutkimuk-sissaan biodieselin valmistusta metsähakkees-ta kaasutuksen ja Fischer-Tropsch-prosessiin perustuvan tekniikan avulla. 100 000 biodie-seltonnin tuottamiseen tarvitaan noin 500 000 tonnia raaka-ainetta. Eräiden arvioiden mu-kaan kahdesta kolmeen prosenttia Euroopan dieselmarkkinoista perustuisi vuoteen 2020 mennessä tällä tavoin valmistettuun biodiese-liin.

Metsäteollisuuden vihreät kemikaalit

Puusta eri tavoin saatavien tai valmistettavien kemikaalien joukko on mittava, ja uusia mah-dollisuuksia kehitetään jatkuvasti. Kiinnos-tus kohdistuu niin suuren mittakaavan bulk-kituotteisiin kuin vaikkapa farmaseuttisiin ja elintarviketeollisuuden sovelluksiin kehitet-täviin hieno- ja erikoiskemikaaleihinkin. Vii-meksi mainittujen tuotteiden kilohinnat voi-vat nousta todella korkeiksi. Eri kemikaalien

Miten kemikaalit syntyvät?

eristämällä suoraan puusta, esimerkiksi hakkeesta ennen sellun keittoaeristämällä erilaisista metsäteolli-suuden prosessivirroista, kuten sellutehtaan mustalipeästä tai mekaanisen massanvalmistuksen vesistäeristämällä puun kuoresta, hakkuutähteistä ja vastaavista materiaaleistasuoraan puuta prosessoimalla, ilman sellunkeittoaprosessoimalla erilaisia sivuvirtoja, mukaan lukien jätevedenkäsitte- lystä saatavat biolietteet

■

■

■

■

■


valmistamisen myötä voi metsäteollisuuden piiriin syntyä tuotteiden jatkojalostajista ja käyttökohteista riippuen kokonaan uusia ar-voketjuja.

Vuoden 2008 Marcus Wallenberg -palkin-to myönnettiin puusta saatavien erikoiskemi-kaalien erotusmenetelmän kehittelystä Åbo Academin professori Bjarne Holmbomille ja diplomi-insinööri Christer Eckermanille. Hei-dän saavutuksensa mahdollistaa kuusen sisä-oksista eristettävän hydroksimatairesinoli -ni-misen lignaanin käytön terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa ja ravintolisänä. Tuote on jo kaupallisilla markkinoilla.

Metsäklusteri Oy on käynnistämässä vii-sivuotista biojalostamo-ohjelmaa. Ohjelman painopistealueiksi on kehittymässä vihreiden ja ympäristöystävällisten kemikaalien valmis-taminen metsäteollisuuden omista materiaa-leista ja prosessien sivuvirroista. Niillä halu-taan korvata metsäteollisuuden eri arvoket-juissa käytettäviä öljypohjaisia kemikaaleja, joista esimerkkejä ovat puutuoteteollisuuden liimat ja maalit, paperi-, pakkaus- ja päällys-tyskemikaalit ja muut prosessikemikaalit sekä erilaiset biosidit. Lisäksi selluloosalle etsitään paperikuidun ohella uusia käyttökohteita ke-mikaalina ja materiaalina.

Metsäklusteri Oy:n tutkimusstrategian ta-voitteet ovat haastavia: metsäklusterin tuottei-den ja palveluiden arvon kaksinkertaistami-nen vuoteen 2030 mennessä – mikä edellyt-täisi uusien tuotteiden arvon kaksinkertaistu-mista, kotimaisen puun käytön kasvattamista neljänneksellä sekä klusterin tutkimus- ja ke-hityspanosten kaksinkertaistumista. Tavoitel-tavien uusien tuotteiden joukosta tulee epäile-mättä löytymään myös lukuisia innovatiivisia biojalostamotuotteita. t


Antti-Matti SiikalaprofessoriTeknillinen korkeakoulu

Puusta pitkään – puurakentamisen pitkä jatkumoPuusta pitkään – puurakentamisen pitkä jatkumo


”Kulttuuri on erinomainen,

mutta viennissä

alihyödynnetty lavetti.

Suomalainen puurakentaminen perustuu kokemukseen. Entisajan torppa syntyi omin

käsin ja hirret siihen raivattiin pystymetsästä. Materiaalin käsittely ja sen kasvatus on kul-kenut perinnetietona ja puurakentamisesta on ajan myötä kehittynyt teknisesti kestävää puu-arkkitehtuuria. Meidän polvillemme on jäänyt jäljelle parhaimmisto – huonommin tai vir-heellisesti rakennetut tuhoutuivat ajan myötä tai purettiin asumiskelvottomina uusien tieltä.

Hiipuminen

Tuli ajanjaksoja, jolloin täkäläinen pohjoisen havumetsävyöhykkeen kansa vähän häpeillen yritti naamioida puiset rakennukset kivitalo-jen näköisiksi kaupunkirakennuksiksi. Vielä 1747 tehdyssä kaupunkirakenteiden kartoituk-sessa oli Suomen kaupungeissa vain 47 kivira-kennusta, joista 1 oli Helsingissä. Lopulta uu-det rakennusmateriaalit alkoivat Suomessakin levitä, ja puun käyttö varsinkin kaupungeissa

väistyi. Puu paloarkana materiaalina osoittau-tui tuhoisaksi tiivistyvissä kaupunkirakenteis-sa, ja kruunun hallintoviranomaiset pelkäsi-vät metsiemme loppuvan. Kiviseinät alkoivat yleistyä, mutta vaakahirret säilyttivät aseman-sa ja hirsi pysyikin vielä pitkään vallitsevana mittakaavan sanelevana modulina.

Uuden ajan innostuksen myötä myös puu-rakentamisen perinteet alkoivat hämärtyä. Tä-mä näkyi varsinkin jälleenrakennuskauden ajalla. 60-luvun myötä maailmalla vallannut miesiläinen teräsarkkitehtuuri sai meillä oman tulkintansa. Kehitettiin puurakenteisia pilari-palkki runkoratkaisuja, joissa dimensiot muis-tuttivat hoikkia teräksisiä esikuviaan. Aika-kaudelta on jäänyt vähän säilyneitä esimerk-kejä, sillä puurakennusperinteiden unohtami-nen, huonosti esikäsitellyt tarvepuut sekä ra-kenteiden suojaamattomuus tuhosivat raken-nukset nopeasti.

Viime vuosikymmenten aikana puun käyt-tö Suomessa jäi lähinnä pienimittaiseksi oma-kotitalorakentamiseksi. Käyttö muussa raken-tamisessa supistui ja jäi usein päälle liimatuksi pintarakenteeksi, kun haluttiin lämmintä pin-taa ja hyvää materiaalintuntua. Siihenhän puu onkin mitä oivallisinta. Se on elävä materiaa-li, toisin kuin lasi, betoni tai teräs. Sitä on mu-kava ja lämmin koskettaa, ja se tuoksuu hyväl-le. Puulajien kirjo on suuri, syyrakenne ja sä-vymaailma vaihtelevan hienovarainen. Eri la-jeja käyttämällä saadaan aikaan tunnelmaltaan


Antti-Matti Siikala ja Leena Tenhola (PMA 24)

ja väritykseltään poikkeavia tiloja. Lukuisat eri pintakäsittelyvaihtoehdot verrattuna vaikkapa teräkseen luovat lisää mahdollisuuksia puun käytölle.

Ekologinen kyteminen

Ympäristötietoisuuden kasvaminen sekä pet-tymykset uusiin rakennusmateriaaleihin ovat herättäneet tahtoa tarkastella puuta uudelleen myös laajemmissa kokonaisuuksissa. Kiinnos-tus kierrätettävyyteen ja uusiutuviin raaka-ai-neisiin on lisännyt tietoisuutta myös rakennus-materiaalien elinkaaresta. Oikein käytettynä ja käsiteltynä puu myös vanhenee arvokkaas-ti. Vanhoissa hirsirakenteissa puun halkeilu on osa sen viehätystä, ja korostaa materiaalin ai-touden tuntua sekä rakennusten yksilöllisyyttä. Mikko Paananen, Mats Nylund ja Matti Nieminen Metsäliitto Osuuskunnan sahalla Vilppulassa. (PMA 25)


”Rakennusterminologiassa

huoltovapaan synonyymi

on korjauskelvoton.

Ajan myötä hävinnyt usko ’uusiin huoltova-paisiin rakennusmateriaaleihin’ on lisännyt helposti huollettavan puun kysyntää.

Suomessa on ymmärretty tämän tarpeen suomat laajat mahdollisuudet, sillä riittävät metsävaramme sekä valmiudet nostaa puute-ollisuuden jalostusastetta ja monipuolisuutta ovat hyvät. Erityisen tärkeänä tavoitteena on pidetty ekologisten rakennusmateriaalien käy-tön lisäämistä. On huomattu, että paluu mo-nikerroksisista, eri materiaaleista koostuvis-ta rakenteista lähelle yksiaineista, puupohjais-ta rakennustapaa tuottaa sekä taloudellisesti että teknisesti terveitä, järkeviä rakennuksia.



”Arkkitehtuuri on erittäin

hyvä mainoskanava.

Rakentamiseen käytetyssä puussa on varastoi-tuna huomattava määrä hiiltä, mikä puoltaa puun käytön lisäämistä. Valtio on tahollaan osoittanutkin kiitettävää kiinnostusta puura-kentamisen kehittämiseen.

HehkuSuomessa on viime aikoina rakennettu uusia suurimittaisia julkisia rakennuksia, joissa on pohdittu syvällisemmin puumateriaalin mah-dollisuuksia sekä rajoituksia. On kehitetty mo-dernia, uutta arkkitehtuuria, jossa puulla on ratkaiseva vaikutus lopputuloksen ilmeeseen. Teknisen tietämyksen yhdistäminen vanhaan rakennusperinteeseen on luonut uudenlaisia mahdollisuuksia suunnittelijoille. Tekninen tuotekehitys on mahdollistanut puun innova-tiivisen käytön muun muassa liittorakenteissa tai suurissa liimapuurakenteissa. On onnistut-tu luomaan pilari-laattajärjestelmiä, jotka tek-nisesti ja kustannuksiltaan lähentyvät kilpailu-tettaessa betoni- ja teräsrunkorakenteita.

Ole Salvénin mukaan sahateollisuuden kustan-nusten jatkuva nousu vaikuttaa kannattavuuteen nopeammin kuin esimerkiksi hiilikauppa. Salvén puhui 25. kurssilla puutuoteteollisuuden tulevaisuudennäkymistä.

Tutun asuntorakentamisen sekä julki-sen rakentamisen lisäksi toimistorakennuk-sissa on Suomessa ensimmäistä kertaa onnis-tuttu tuomaan puu perinteiselle betonin ja te-räksen valtaamalle toimialalle. Näin on luo-tu kilpailukykyinen, miellyttävä, lämminhen-kinen ja viihtyisä puinen työympäristövaihto-ehto perinteisemmälle kovalle ja kiviaineisel-le toimistotilalle. Puurakennusten paloturval-lisuus on lisäksi parantunut, mikä mahdollis-taa osaltaan uuden puuarkkitehtuurin perin-teen syntymisen.

Hiillos

Alvar Aalto käytti runsaasti perinteeseen pe-rustuvia yksityiskohtia arkkitehtuurissaan. Villa Mairean punokset, New Yorkin ja Parii-siin maailmannäyttelypaviljonkien ’riukuseinät’ ja puunkäyttö ja huonekaluista tutut taivutetun puun sovellukset ovat uusia tulkintoja perintei-sistä rakennustavoista. Suomalaisen modernis-min kansainvälisestikin merkittävimpiin koh-teisiin kulkeutui olennaisena osana paloja ra-kennusperinnöstämme. Uudessa puurakenta-misessa on nähtävissä tämä uudelleen herän-nyt perinteiden tuntemus ja kunnioittaminen. Puuta ei käytetä vain korvaamaan vallitsevat runkomateriaalit betoni ja teräs, vaan oivalle-taan puun mahdollisuudet luoda nykyrakenta-miseen omintakeista arkkitehtuuria, johon si-sältyy viitteitä pitkästä puurakentamisen ra-kennusperinnöstämme. t


Metsäala on murroksessa. Laajojen klustereiden sijaan maailmanmarkkinoilla kilpailta-neen tulevaisuudessa pienem-millä yksiköillä. Kuluttajan asema arvoketjussa korostuu.

Metsäteollisuuden ja metsä-sektorin tulevaisuutta pohti-neen työryhmän mukaan puu on kuitenkin tulevaisuudessa lisäarvon lähde. Millaista muu-tosta tarvitaan, ja voiko metsä-sektori ylipäänsä luoda uusia kasvumahdollisuuksia?

Millaista metsäalan ennakointi-työn tulisi olla?

Kilpailukyvyn tilkkutäkkiKilpailukyvyn tilkkutäkki

Satu Huber (PMA 24)



Valtioneuvoston kanslia asetti 15.11.2007 laajapohjaisen työryhmän valmistele-

maan toimenpide-esityksiä metsäteollisuu-den ja metsäsektorin pitkän aikavälin toimin-taedellytysten parantamiseksi sekä kotimai-sen puun saatavuuden lisäämiseksi lähitulevai-suudessa. Toimeksianto oli ajankohtainen, sil-lä metsäteollisuuden murros oli jo alkamassa. Entistäkin ajankohtaisempi aihepiiri oli loppu-raportin luovutushetkellä syyskuussa 2008 teh-taiden sulkemisuutisten lisäännyttyä.

Metsäteollisuus ja sen mukana koko met-säklusteri on historiansa suurimmassa mur-roksessa teknologisten ja markkinoiden muu-tosten johdosta. Työryhmä kuitenkin arvi-oi, että metsäsektori voi uudistua ja luoda uu-sia kasvumahdollisuuksia kuten aiemmissakin murroskohdissa. Näkemys perustuu siihen, että puukuidusta on globaalisti pula sekä sii-hen, että puupohjaiset tuotteet edistävät moni-en ympäristö- ja energiaongelmien ratkaisua. Helppoa uudistuminen ei ole, sillä sen edelly-tyksenä on metsäteollisuuden nykyisen liike-toiminnan kannattavuus.

Puu on tulevaisuudessa lisäarvon lähde

Suomen metsäsektorin menestys perustuu osaamiseen ja teknologiaan sekä vahvaan met-säklusteriin. Loppuraportti peräänkuuluttaa voimakasta tutkimuspanosten lisäystä kaikil-la metsäsektorin osa-alueilla. Päävastuun kan-taisivat yritykset ja markkinat, mutta julkisel-

la sektorilla on tehtävänsä infrastruktuurin ra-kentajana ja ylläpitäjänä, koulutuksessa ja tutki-muksessa sekä sen turvaamisessa, että suoma-laisella tuotannolla on tasapuoliset toiminta-edellytykset kansainvälisillä markkinoilla.

Työryhmä visioi, että ”puu on arvokas, uu-siutuva, kierrätettävä ja moneen vaihtoehtoi-seen käyttötarkoitukseen soveltuva materiaali.

Tiina Rytiläva. johtajaPäättäjien Metsäakatemia

Metsäsektorin menestystarinan tekijät

Se on globaalissa taloudessa merkittävä kansal-lisen lisäarvon lähde, jonka hyödyntäminen sa-malla edistää ympäristö- ja energiaongelmien ratkaisua”.

Vision toteutuminen edellyttää määrätie-toista ja pitkäjänteistä metsäklusterin kehittä-mistä ja lisääntyvää yhteistyötä metsäklusterin ja muiden alojen välillä.

Pääministeri Matti Vanhanen vastaanotti Sitran yliasiamies Esko Ahon esittelemän loppuraportin Päättäjien Metsäakatemian brunssilla 30.9.2008. Esko Aho uskoo, että metsäala on tulevaisuuden ala.

Metsäsektorin menestystarinan tekijät


PUHEESTA POIMITTUA

Loppuraportti sisältää paljon toimenpide-ehdotuksia vision tueksi. Niistä useimmat tu-kevat myös keväällä 2008 julkaistua Kansallis-ta metsäohjelmaa.

Kehittämisohjelmia tarvitaan

Uutena asiana työryhmä esittää perustettavak-si kehittämisohjelman, jonka toteuttamiseen sitoutuisivat kaikki toimijat ja johon panostet-taisiin riittävästi resursseja sekä yksityisellä

Esko Ahon johtaman metsäalan tulevai-suustyöryhmän loppuraportista on luetta-vissa, että metsäalan kilpailukyky syntyy en-nen kaikkea yksityisen sektorin voimin. Yk-sityinen metsänomistus ja yksityismetsäta-lous ovat siinä avainasemassa.

Noin 10 000 metsälöä vaihtaa Suomes-sa vuosittain omistajaa. Neljännes omista-javaihdoksista johtaa metsätilan ositukseen. Myös tyypillisen metsänomistajan profii-li muuttuu: maatalousyrittäjien osuus met-sänomistajista on laskenut viidennekseen ja eläkeläisistä on tullut suurin omistajaryh-mä. Loppuraportti esittää, että ministeriöi-den yhteistyönä käynnistetään ohjelma yk-sityisen metsänomistusrakenteen paranta-miseksi. Lisäksi esitetään neuvonnan tehos-tamista, metsäpalveluyrittäjyyden kehittä-mistä ja metsäalan hallinnon kehittämistar-peiden analyysiä.

Se, millaisia metsänomistajia meillä tule-vaisuudessa on ja millaisin keinoin metsän-omistukseen kannustetaan, on kokonaisuu-den kannalta tärkeää. Hyväkään neuvo ei kuitenkaan korvaa metsänomistajan omaa aloitetta. Metsänomistusrakennetta koske-

vien aloitteiden yhteydessä on tarkasteltava myös metsätalousosakeyhtiöiden mahdol-lisuutta. Metsätalousosakeyhtiön omistajia voisivat olla sekä perinteiset metsänomista-jat että instituutiot.

Ratkaisuna metsänomistuksen pirstoutu-miseen osakeyhtiömallia on maassamme tut-kittu hämmästyttävän vähän. Metsätalous lie-nee myös ainoa kansantalouden toimiala, jol-la osakeyhtiömuotoinen yrittäminen on harvi-naista. Mistä tämä johtuu? Vastaus on yksin-kertainen: suoraan metsänomistukseen ver-rattuna osakeyhtiömuotoinen metsänomis-tus johtaa kaksinkertaiseen verotukseen.

Osakeyhtiömuotoinen kiinteistön hallin-ta ja metsänomistus perustuu kansainväli-sesti niin kutsuttuun REIT-malliin (Real Estate Investment Trust). Tässä mallissa verotus koh-distuu osinkoihin. Osinkoverotus voidaan säätää yhdenvertaiseksi suoran metsänomis-tuksen kanssa. Tyypillinen keino on asettaa li-sämääreitä. Omistajien lukumäärälle voidaan määrittää vähimmäismäärä ja voitonjakoa sää-dellä siten, että tietty osuus voitosta on jaetta-va osinkona omistajille. Suomen metsätalou-teen tällainen osakeyhtiömalli sopisi hyvin.


Metsätalousosakeyhtiö on keino lisätä metsäalan kilpailukykyä

Olli Haltiatoimitusjohtaja

Dasos Capital Oy

Mikään yksittäinen metsänomistukseen kohdistuva keino tuskin riittää tuottamaan toivottuja tuloksia nopeasti. Osakeyhtiö-malli edistäisi muun muassa:

metsätalouden harjoittamista päätoimialanasukupolvenvaihdoksia ilman metsä-omaisuuden pirstomistametsätalousyksiköiden koon ja tehokkuuden kasvuakiinnostusta luonnonarvokauppaa kohtaanepäsuoraa metsänomistusta omistukseen ja metsänhoitotöihin erikoistuneiden organisaatioiden erottamista toisistaanmetsäsijoittamisen houkuttelevuutta niiden instituutioiden ja henkilöiden näkökulmasta, joilla ei ole aikaisempaa metsäomaisuutta.

•

•

•

•

••

•

että julkisella sektorilla. Kehittämisohjelmassa olisi kolme painopistealuetta: puuvarojen ke-hittäminen ja niiden taloudellinen hyödyntä-minen, puusta saatavan lisäarvon kasvattami-nen sekä yleisen toimintaympäristön kehittä-minen metsäsektorin uudistumista tukevak-si. Loppuraportti esittää, että hallitus perustaa metsäsektorin tulevaisuuteen keskittyvän po-litiikkaohjelman huolehtimaan kehittämisoh-jelman toteutumisesta.

”Jos Suomen metsäsektori ei selviä täs-tä kriisistä, niin mikä maa selviää?”, ihmette-li pääministeri Matti Vanhanen vastaanotta-essaan loppuraporttia. Työryhmän esittämät aloitteet, ohjelmat ja arvioinnit tulevat var-masti tukemaan metsäsektorin selviytymistä, kunhan niille löydetään toteuttajat. t



Richard Baldwin on kuvannut globaalin lii-ketoiminnan viimeaikaista muutosta ter-millä ”toinen eriytyminen” (the second un-bundling). Hänen mukaansa globaali kil-pailu toimii yhä hienojakoisemmalla tasol-la – laajojen keskittymien tai klustereiden sijaan maailmanmarkkinoilla kilpailevat pie-nemmät liiketoimintoja harjoittavat yksiköt. Äärimmilleen vietynä ajatus merkitsee, et-tä Suomessa tarjottavan elin-, liiketoiminta- ja työympäristön on oltava kilpailukykyinen ja houkutteleva muiden maiden vastaaviin verrattuna jokaisen yksittäisen toiminnon näkökulmasta.

Toisen eriytymisen käsitteeseen sisäl-tyy, ettei alueen erikoistuminen globaalis-sa työnjaossa enää tapahdu toimialoittain, vaan toiminnoittain tai viime kädessä työ-tehtävittäin. Tämän muutoksen vaikutukset maailmantalouteen ovat yhtä merkittäviä kuin 1800-luvun ”ensimmäisen eriytymi-sen”, jossa tavarat voitiin teollisen vallanku-mouksen ja kuljetusteknologian kehityksen ansiosta tuottaa eri paikassa kuin missä ne kulutettiin. Tämä mahdollisti kansainväli-sen erikoistumisen ja varsinaisesti käynnis-ti maailmanlaajuisen talouskasvun.

Maailmantaloudessa alkoi viimeistään 1990-luvulla voimakas kasvu, joka on pe-rustunut paljolti uuteen erikoistumiseen: jotkut maat tai alueet erikoistuvat teolli-seen kokoonpanoon, jotkut ohjelmistotuo-tantoon, toiset taas esimerkiksi taloushal-linnon eri tehtäviin tai tietyn alan suunnit-telu- tai tutkimus- ja kehitystoimintaan. Toi-sen eriytymisen mielekkäimmäksi analyy-sitasoksi on tullut yksittäinen työtehtävä. Tämän erikoistumisen taustalla on tietoja viestintäteknologian kehitys sekä talouden avautuminen ja uusien maiden mukaantu-lo maailmantalouteen.

Globalisaation paradigman vaihtumista ku-vaavat useat tekijät:

Ennakoimattomuus – voittajia ja häviä-jiä ei ole helppo tunnistaa (edes jälkikä-teen).Nopeus – muutokset tapahtuvat nopeasti ja niihin saattaa liittyä domino-efektejä.Yksilöllisyys – Vaikutukset ja mahdol-lisuudet reagoida niihin vaihtelevat voi-makkaasti suhteellisen homogeenisten-kin ammatti- ja muiden ryhmien sisällä.

•

•

•

Petri Rouvinentutkimusjohtaja

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA

Globalisaatio hajottaa klusterit

Ristiriitaisesti globalisaation paradig-ma korostaa sekä omien vahvuusalueiden tiedostamista ja kehittämistä että vahvaa yleisnäkemystä ja laaja-alaisuutta. Nyky-muotoinen globalisaatio ja tekninen kehi-tys näyttävät uhkaavan suurta osaa siitä tie-totaloudesta, jota laajalti on ajateltu Euroo-pan pelastajaksi. Globalisaation seuraukse-na arvoketjut pilkkoutuvat yhä pienempiin osiin, jotka ovat enenevässä määrin ”kau-pan kohteena” ja joiden tarjonnasta kilpai-levat useat mahdolliset sijaintipaikat. Mah-dollisten lopullisten vaikutusten ennakoin-ti on vaikeaa, mutta varsinkin Suomen kal-taisen pienen avotalouden tapauksessa se on varsinainen kohtalonkysymys.


Vuoden 2008 kurssien maastojaksoilla vierailtiin Metsä Tissuen tehtaalla Mäntässä. Metsä Tissue valmistaa pehmo- ja ruuanlaittopaperituotteita kuluttajille ympäri maailmaa. Vuonna 2008 toiminta Venäjällä laajeni, kun Moskovan lähelle Naro Fominskiin avattiin uusi tehdas. Metsä Tissue on Metsäliitto Osuuskunnan tytäryhtiö ja kuuluu siis maailman kymmenenneksi suurimpaan metsäteollisuusyritykseen. Tehtaanjohtaja Jori Sahlstén esitteli 25. kurssin osanottajille paperikoneen valvomoa (oikealla ylhäällä).


PUHEESTA POIMITTUA

Kulutustuotteiksi luetaan merkkituotteet, joiden hinta on suhteellisen alhainen ja myyntirytmi nopea. Tuotteiden nopea kier-to johtuu joko kovasta kysynnästä tai lyhy-estä hyllyiästä. Esimerkkejä jokapäiväisistä kulutushyödykkeistä ovat wc-paperin ohel-la murot, makeiset ja pesuaineet. Tehokas tavaran kierto on teollisuuden ja kaupan suuri haaste, joka edellyttää koko tuotta-jasta kuluttajaan yltävän toimitusketjun hal-lintaa.

Pehmopaperiteollisuus on kulutustava-rabisnestä, jossa kuluttaja on tuotekehityk-sen keskiössä. Pehmopaperiteollisuuden liiketoimintastrategioissa tuoteinnovaatioi-den merkitys painottuu. Tuotekehitys täh-tää siihen, että pehmopaperikategorian ar-vo asiakkaille ja kuluttajille kasvaa ja sitä ohjaa ajantasainen tieto markkinoista, tren-deistä ja kuluttajien käyttäytymisestä. Glo-baalit kuluttajatrendit voidaan jakaa viiteen luokkaan: maantieteellisiin, elämänvaihe-, elämäntapa- ja arvotrendeihin sekä kestä-vään kehitykseen ja vihreisiin arvoihin.

Hannu Kottonentoimitusjohtaja

Metsä Tissue Oyj

Kuluttaja on pehmopaperi-teollisuuden keskiössä

Hannu Kottonen (PMA 24)


”Pehmopaperituotteilla ei

ole viimeistä käyttöpäivää.



Metsäala on kriisissä ja tarvitsee pikalää-kitystä. Pahimmalta kriisiltä olisi eh-

kä voitu välttyä tehokkaan ennakoinnin avul-la. Tulevaisuuspohdintaa on alalla tehty aikai-semminkin, mutta yleinen kiinnostus enna-kointiin on viime vuosina jälleen noussut. Sa-malla ennakointityö on muuttunut haasteelli-semmaksi.

Päättäjien Metsäakatemian 25. kurssin kes-kustelutyöpajassa pohdittiin metsäalan enna-kointityötä. Tehtävänä oli vastata kahteen ky-symykseen: ”Miten metsäalan ennakointityös-tä saadaan jatkuvaa?” ja ”Miten työn tulokset saadaan käytäntöön?”.

Pelastaako ennakointi?

Tulevaisuuden kartoitus löi suomalaisessa yh-teiskunnassa itsensä läpi ensi kertaa 1970-lu-vulla. Silloin ennustettiin paperitonta toimis-toa, lentoautoja ja energiatalouden pelastavaa fuusiota – mikään näistä ei sittemmin ole toteu-tunut. Metsäakateemikkojen mukaan metsä-sektorilla tarvitaan nyt ennakkoluulottomuut-ta ja ”pokerin pelaamista”. Tulevaisuuspohdin-nan tähänastiset tulokset kallistuvat uuden luo-misen sijaan nykyrakenteiden kehittämiseen. Jatkuvan ennakointityön tärkeyttä korostet-tiin, mutta samalla tiedostettiin, että varsinkin metsätalouden pitkä aikajänne voi vaikeuttaa ennakointityön tulosten toteuttamista.

Akateemikot painottivat keskustelussa, ettei ennakoinnin toteuttaminen saa rajau-

Tiina Rytiläva. johtajaPäättäjien Metsäakatemia

Päättäjien 25. Metsäakatemian tulevaisuustyöpajan yhteenveto: On suurta hölmöyttä olla ennakoimattaPäättäjien 25. Metsäakatemian tulevaisuustyöpajan yhteenveto: On suurta hölmöyttä olla ennakoimatta

Martti Asunta, Tuomo Lappalainen, Tapani Tuohiniemi, Jukka Talvitie ja Liisa Heikkilä-Palo (PMA 24)

tua vain yhden toimijan tehtäväksi, vaan että kilpailevaa ennakointia saa ja tulee olla, jottei näkökulma kapene liikaa. Keskustelussa kan-natusta sai niin kutsuttu skenaarioajattelu. Se tarkoittaa, että ennakointityö jaetaan usealle pienelle ryhmälle, jotka tuottavat erisuuntai-sia arvioita. Näin muodostuu skenaariopatteri,

joka sisältää erilaisia radikaali-maltillinen -ak-selille sijoittuvia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Julkisen keskustelun alla skenaariopatteri py-syy elävänä, ja voidaan olettaa, että tärkeimmät tulevaisuuden vaihtoehdot sisältyvät siihen. Tällainen toimintatapa lisää varmuutta en-nakoinnin onnistumisesta.


Skenaarioiden pitäisi metsäakateemikko-jen mukaan perustua globaaleihin tulevaisuus-kuviin. Ennusteiden perustaminen pelkästään tämänhetkisiin rakenteisiin ei riitä pitkällä ai-kavälillä. Kultaisen keskitien löytäminen edel-lyttää, että tarjolla on myös riskiskenaarioita ja ääri-innovatiivisuutta. Mielekäs aikaväli enna-koinnille määriteltiin 20–30 vuodeksi.

Keskustelussa on hyödyntämättömiä kanavia

Metsäakateemikot näkisivät mielellään metsä-keskustelun laajenevan suureen yleisöön ja he peräänkuuluttivatkin arvokeskustelua. Usein

vain isot ja negatiiviset aiheet nousevat esiin valtakunnallisissa lehdissä. Aikakauslehdet ja digitaalinen media tarjoavat toistaiseksi melko hyödyntämättömän kanavan metsäkeskuste-lulle. Nämä mediat tavoittavat myös kaupun-kilaisia ja nuoria, jotka metsäalan olisi saatava innostumaan asiastaan.

Elämänmeno on muuttunut ja nuorison ar-vomaailma on aikaisempaa monimuotoisem-pi. Nuorten arvomaailmassa näkyy myös po-larisoituneisuutta. Miten tämä heterogeenisuus otetaan ennakoinnissa huomioon? Suomessa on vahvaa nuorisotutkimusta, jonka tuloksia voitaisiin yhdistää metsäalan ennakointiin.

Keskustelu poiki myös konkreettisen idean uudeksi liiketoiminnaksi: kurssin maastokoh-teella nähtiin, kuinka tieto kaadetusta puus-tosta liikkui digitaalisesti metsästä toimistol-le ja tehtaalle. Mutta millaista tekniikkaa hak-kuukoneisiin tarvittaisiin, jotta hakkuun yhtey-dessä saataisiin kerättyä myös tietoa harven-nuksissa jäljelle jäävästä puustosta? Tämäkin menetelmä lisäisi mahdollisuutta luotettavam-paan ennakointiin. t

Leena Tenhola ja Matti Viialainen (PMA 24) Liisa Sahi (PMA 25)


Maailman tehokkain puunhan-kintaketju perustuu nykyaikai-seen teknologiaan, yrittäjäpoh-jaiseen toimintamalliin, valtion edistämistoimiin sekä vahvaan osaamiseen ja yhteistyöhön.

Lainsäädäntö määrää metsän-omistuksen raamit, metsänomis-taja metsänhoidon painotukset.

Metsäalalla on tehtävää met-sänomistajien tiedonpuutteen ja alan imagon paikkaamisessa.

Tulokset syntyvät yhteistyössä.

Puunhankinnan saumaton ketjuPuunhankinnan saumaton ketju



Yrjö Peräläpuunhankinnan johtajaJuha LevonenostojohtajaMetsäliitto

Puunhankinnan haasteet – mistä ja miten puuta?

Suomen metsien hakkuumahdollisuudet ovat kasvaneet

Maamme metsien kasvu on viimeisten vuosien aikana lisääntynyt noin 80 miljoonan kuution tasosta lähes 100 miljoonaan kuutioon vuodes-sa. Myönteiseen kehitykseen ovat vaikuttaneet tehokkaat metsänhoito- ja metsänparannustoi-menpiteet sekä suotuisat ilmasto-olot.

Suomen metsäteollisuus on viime vuosina käyttänyt pyöreää ainespuuta vuosittain keski-määrin noin 71 miljoonaa kuutiometriä, mistä runsas 20 prosenttia on ollut tuontipuuta. Ai-emmin edullinen tuontipuu on viimeisen kah-den vuoden aikana muuttunut keskimäärin kotimaista puuta kalliimmaksi. Kehitykseen ovat vaikuttaneet puun hinnan nousu lähtö-maassa, Venäjällä käyttöön otetut tullimaksut sekä kuljetuskustannusten nousu.

Vuotuinen kestävä hakkuumahdollisuus on tulevina vuosina noin 72 miljoonaa kuutiomet-riä. Metsistämme on siis kestävästi hakattavis-sa teollisuuden tarvitsema puumäärä. Samalla pyritään saavuttamaan metsien ympäristö- ja suojelutavoitteet. Erityisesti mäntykuitupuuta, mäntytukkia ja koivukuitupuuta on korjattavis-sa selvästi nykyistä enemmän. Männyn hakkuu-mahdollisuudet näyttävät jopa ylittävän tämän hetkisen käyttömäärän. Aivan kaikkea teolli-suuden tarvitsemaa koivukuitupuuta ei laskel-mien mukaan ole mahdollista saada kotimaas-ta. Saatavuusongelman takia koivun käytöstä on jossain määrin jo siirrytty mäntyyn.

Mistä ja miten puuta hankitaan?

Ainoa merkittävä Venäjän tuontipuuta kor-vaava hankintalähde on kotimainen puu. Ko-timaisen puunkäytön huomattavaan lisäämi-seen on metsävarojen puolesta hyvät mahdol-lisuudet. Tavoitteena on lisätä hakkuita 10–15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Vaik-ka puuta metsissä onkin, se ei vielä takaa puu-huollon toimimista. Tärkein kysymys on, mi-ten metsien käyttöastetta voidaan nostaa pysy-västi. Suuri haaste on saada metsänomistajat käyttämään metsiään, myymään puuta ja teke-mään tarpeelliset metsänhoitotyöt.

Yleisen varallisuuden lisääntymisen myö-tä puukauppatulot merkitsevät monelle met-sänomistajalle aiempaa vähemmän, eikä puu-ta tarvitse tämän takia myydä säännöllisesti. Myös metsänomistajakunnan rakenne ja arvot ovat muutoksessa. Puukauppa poikkeaa mo-nen muun tuotteen kaupasta sikäli, että puu-ta ei tarvitse välttämättä jatkuvasti myydä, vaan metsä yleensä säilyy ja pysyy. Tämä piir-re mahdollistaa puukauppaan liittyvän melko voimakkaan hintaspekulaation. Teollisuus tar-vitsee kuitenkin raaka-ainetta tasaisesti. Tarve metsänomistajien sijoitus- ja metsänhoidolli-seen neuvontaan onkin kasvanut.

Puunhankinnan haasteet – mistä ja miten puuta?

Löytyykö tulevaisuuden hakkuisiin tekijät? Olli Raunio jututtaa metsäkoneenkuljettaja Alvi Joutsia 25. kurssin maastokohteella Keuruulla.



”Itku pois ja tilalle iloinen mieli.

Mistä tekijöitä ja tekniikkaa harvennuksiin ja turvemaille?

Hakkuita on mahdollista lisätä erityisesti nuo-rissa, kasvavissa metsissä ja turvemailla. Ensi-harvennusrästien vuoksi harvennusala voitai-siin jopa kaksinkertaistaa. Turvemailla kaikis-ta hakkuumahdollisuuksista lasketaan olevan jatkossa jopa viidennes. Korjuu- ja kuljetuska-luston tarve kasvaa ja työpaikkoja avautuu li-sää niin kuljettajille kuin metsureillekin.

Harvennushakkuista ja turvemaiden hak-kuista pääosa on perinteisesti tehty maan olles-sa roudassa. Hakkuumäärien lisääntyessä ja tal-vien lämmetessä harvennuksia on voitava tehdä ympärivuotisesti. Tämän mahdollistavat uudet kone- ja menetelmäratkaisut sekä eri toimijoi-den hyvä yhteistyö. Kehitteillä on jo kevyempiä koneratkaisuja, jotka soveltuvat entistä parem-min harvennuksille ja mahdollistavat korjuun kesäaikana turvemailla. Ympärivuotisessa toi-minnassa myös ympäristönäkökohdat koros-tuvat: lintujen pesintä on otettava huomioon, puusto- ja juurivauriot minimoitava ja lahon-torjunnasta kuusikoissa huolehdittava.

Kasvaviin korjuumääriin uskotaan löyty-vän koneresurssit helpommin kuin koneisiin käyttäjät. Puunkorjuu- ja kuljetustehtäviin tar-vitaan lisää kuljettajia ja metsänhoitotöihin ja harvennusten ennakkoraivaukseen metsurei-ta. Lisätarvetta korostavat myös suurten ikä-luokkien väistyminen lähivuosina ja muiden alojen kilpailu työvoimasta.

Metsätyön imagossa on parantamisen va-raa: vanhanaikaiseksi mielletty ala ei houkut-tele nuoria tekijöitä. Suurimpana syynä tähän pidetään töiden kausiluontoisuutta ja siitä joh-tuvia lomautuksia. Noususuhdanteessa ala ei ole menestynyt palkkakilpailussa, ja työolo-suhteissakin on parannettavaa. Metsäalan ve-tovoimaisuutta heikentävät osaltaan alan uuti-sointia hallitsevat kielteiset uutiset.

Haasteisiin vastataan yhteistyössä. Metsä-alan pitää itse osata kertoa uskottavasti posi-tiivisista puolistaan: suomalainen metsäosaa-minen on maailman huippua, puu on kes-tävä, uusiutuva luonnonvara, metsä työllis-tää yhä suuren määrän suomalaisia, ja met-sän kansantaloudellinen ja aluetaloudellinen

merkitys on edelleen suuri – etenkin kun ote-taan huomioon koko metsäklusterin vaikutus. Hakkuumäärien pysyvä nostaminen edellyttää alan toimijoilta samansuuntaista viestintää.

Työn kausivaihteluita voidaan tasata työn-kierrolla ja työvoiman lainauksella. Alalle on jo syntynyt monipuolisia palveluja tarjoavia metsäpalveluyrityksiä. Lasten ja nuorten va-listukseen on panostettu ja metsäteollisuus on yhdessä muiden toimijoiden kanssa lisännyt koneenkuljettajien koulutuspaikkoja ja tehos-tanut oppilashankintaa. Valtio on myöntänyt lisärahoitusta koneenkuljettajien koulutukseen. Kaikilla organisaatioilla on roolinsa puukaupan ohjaamisessa ja mielipiteisiin vaikuttamisessa. Metsäalalla on nyt näytön paikka. t

Sixten Sunabacka, Eero Reijonen, Jari Niemelä ja Markku Koskinen (PMA 24)


Vuoden 2008 kurssien hakkuukohteilla keskusteltiin puunhankinnan haasteista ja nähtiin käytännössä, miten monipuolista osaamista ja yhteistyötä puun matka kannolta tehtaalle edellyttää. Vasemmalla: Kari Palojärvi, Ole Salvén, Pasi Nykänen, Taina Veltheim ja Olli Raunio. (PMA 25) Oikealla ylhäällä: Eki Karlsson, Satu Huber, Mikko Salonen, Hannele Ranta-Lassila, Sixten Sunabacka ja Antti-Matti Siikala. (PMA 24)



Uutiset Stora Enson ja UPM-Kymmenen tehtaiden ja tuotantolinjojen sulkemises-ta ja yli 1500 työpaikan vähentämisestä osoittavat, miten syvässä kriisissä metsäte-ollisuus elää. Kriisi ei ole ohi, vaan etenkin aikakauslehtipaperin osalta odotetaan vie-lä uusia, ehkä kipeitäkin ratkaisuja.

Tuotannon supistuksista huolimatta ko-timaisen puun tarve kasvaa miljoonilla kuu-tiometreillä Venäjän puutullien takia. Val-tiovalta on aloittanut toimet puukaupan edistämiseksi. Hallitus päätti kesällä puun myyntitulojen väliaikaisesta veronhuojen-nuksesta. Tällä järeällä toimenpiteellä hal-litus halusi varmistaa, ettei teollisuus kom-pastu ainakaan kotimaisen puun saatavuu-teen.

Veroporkkanat purivat hyvin ja puu-kauppoja tehtiin ennätystahtiin. Puun liik-keelle saamiseen vaikuttivat myös met-sänhoitoyhdistysten ja metsäkeskusten tiedotuskampanjat. Elokuussa 2008 puu-kauppoja tehtiin 5,3 miljoonan kuutiomet-rin edestä, kun edellinen huippu vuonna 1995 oli neljä miljoonaa kuutiometriä. Tu-levaisuudessa myönteistä vaikutusta odo-tetaan olevan korotetulla ja laajennetulla metsävähennyksellä.

Metsäkeskukset kehittävät parhaillaan uutta, entistä ajantasaisempaa metsäva-ratietojärjestelmää. Tavoitteena on nostaa tilakohtaisten metsäsuunnitelmien katta-vuus 45 prosentista 75 prosenttiin ja mo-

nipuolistaa suunnitelmien sisältöä metsän-omistajien tarpeiden mukaisesti. Järjestel-mä saadaan käyttöön vuodesta 2010 al-kaen.

Tie- ja rataverkkoa parannetaan lähi-vuosina lähes 200 miljoonalla eurolla, jot-ta kasvavat puukuljetukset saadaan suju-maan. Panostus on merkittävä, ja metsä-

Marja KokkonenKansallisen metsäohjelman pääsihteeri

Maa- ja metsätalousministeriö

Metsäpolitiikalla puu liikkeelle

sektorin tulevaisuuden kannalta erittäin tarpeellinen. Maa- ja metsätalousministe-riö selvittää lisäksi keinoja parantaa met-sänomistuksen rakennetta.

Myös työ- ja elinkeinoministeriö on ak-tivoitunut metsäkysymysten hoidossa. Mi-nisteriö on osallistunut Kansallisen metsä-ohjelman valmisteluun ja saanut ohjelmas-sa vastuulleen 22 toimenpidettä. Lisäksi se on mukana noin 30 muussa metsäohjel-man hankkeessa. On hyvä, että teollisuu-desta vastaava ministeriökin kiinnittää huo-miota metsäsektorin kokonaisuuteen. Teol-lisuuslähtöinen näkökulma voi tuoda uusia aineksia metsäohjelmiin.

Ministeriöiden toimenpiteillä vaikute-taan myös suuresti puun energiakäytön li-säämiseen. Maa- ja metsätalousministeri-ön tärkein toimenpide on kestävän metsä-talouden rahoituslain mukainen haketus- ja korjuutuki, johon saadaan seuraavassa li-sätalousarviossa miljoonan euron korotus.



Hyvä metsänhoito on kestävää

Hyvä metsänhoito noudattaa kestävän met-sänhoidon periaatteita. Kestävällä metsänhoi-dolla tarkoitetaan taloudellista, ekologista, so-siaalista ja kulttuurista kestävyyttä.

Taloudellinen kestävyysMetsiä hoidetaan ja käytetään siten, että nii-den elinvoimaisuus, uusiutumiskyky ja tuotta-vuus säilytetään. Hyvällä metsänhoidolla tur-vataan myös tulevien sukupolvien mahdolli-suudet hyödyntää metsiä taloudellisen hyvin-voinnin aikaansaamiseksi.

Ekologinen kestävyysMetsiä hoidetaan ja käytetään niin, että säily-tetään metsien, soiden ja vesistöjen biologinen monimuotoisuus. Metsälain ja luonnonsuoje-lulain avulla turvataan harvinaisten lajien ja niiden elinympäristöjen säilyminen. Ekolo-gista kestävyyttä edistetään myös PEFC-ser-tifioinnilla sekä Etelä-Suomen metsien moni-muotoisuuden toimintaohjelmalla.

Sosiaalinen kestävyysMetsiä hoidetaan ja käytetään niin, että huo-mioidaan oikeudenmukaisesti kaikkien väes-töryhmien hyvinvointiin liittyvät tarpeet. Kes-keisellä sijalla ovat metsänomistajien, metsä-työntekijöiden ja metsäyrittäjien toimeentulo, työolot sekä työkyvystä huolehtiminen.

Kulttuurinen kestävyys Suomalaiset ovat aina eläneet metsistä. Metsi-en säilyminen sukupolvelta toiselle perheiden omistuksessa turvaa maaseudun perinteiden säilymistä.

Lainsäädäntö määrää raamit

Metsien käyttöä ja hoitoa säädellään etenkin metsälaissa. Myös muissa laissa ja asetuksissa, kuten luonnonsuojelulaissa ja kestävän metsä-talouden rahoituslaissa on metsätaloutta kos-kevia säädöksiä.

Jokaisella metsänomistajalla on omat läh-tökohtansa, jotka ohjaavat metsänhoidon pai-notuksia. Metsäsuunnitelma on hyvä poh-ja metsän hoidolle. Se on väline, jonka avul-la keskustellaan metsänomistajan kanssa eri vaihtoehdoista metsän käsittelyssä.

Keskeinen metsänomistajaa koskeva vel-vollisuus liittyy uudistamiseen. Kun metsä uu-distetaan, on metsälain mukaan hakatun met-sän tilalle perustettava uusi metsä viiden vuo-den kuluessa hakkuun aloittamisesta. Uudis-tamismenetelmä ja uudistettava puulaji vali-taan metsämaan ominaisuuksien, eli metsä-tyypin ja kasvillisuuden perusteella. Uudista-minen on ajankohtaista, kun puusto saavut-taa tietyn järeyden tai iän: esimerkiksi tuoreen kankaan puusto voidaan uudistaa, kun sen jä-reys on rinnankorkeudella 25–28 cm tai ikä 80–100 vuotta.

Metsänuudistaminen tehdään joko luon-taisesti siemenpuuston avulla, kylvämällä sie-menet tai istuttamalla taimet. Maanmuokka-us suositellaan tehtäväksi aina, kun metsää uudistetaan. Maanmuokkauksessa maaperän humuskerros rikotaan koneellisesti ennen is-tutusta tai kylvöä. Näin parannetaan taimien ensimmäisten vuosien kasvuolosuhteita ja annetaan taimelle etumatkaa kilpailussa kas-vutilasta muiden kasvien kanssa. Muokkaus myös vähentää tukkimiehentäi- ja myyrätu-hoja. Uudistamismateriaaliksi valitaan kulle-kin alueelle alkuperältään sopivat taimet tai siemenet.

Metsänomistaja voi hakea kestävän met-sätalouden rahoituslain mukaista tukea mo-niin työlajeihin, kuten nuoren metsän hoi-toon, metsätien perusparannukseen tai luon-nonhoitoon.

Metsäluonnon suojelu ja hoito

Metsälain 10 §:n mukaan hakkuissa ja met-sänhoitotöissä on säästettävä erityisen tärkei-den elinympäristöjen ominaispiirteet. Lakiin kirjattujen elinympäristöjen käsittelykiellosta johtuviin taloudellisiin menetyksiin voi hakea valtiolta ympäristötukea.

Luonnonsuojelulaissa on listattu arvokkai-ta metsäluonnon kohteita, joiden ominaispiir-teet on säilytettävä. Metsänomistaja voi myös suojella arvokkaita luontokohteita vapaaehtoi-

Tapio ViinikkatoiminnanjohtajaMetsänhoitoyhdistys Metso

Mitä on hyvä metsänhoito?Mitä on hyvä metsänhoito?


Jaakko Sorri esitteli maastokohteen hakkuunäytöksen. (PMA 25)

sesti ja saada siihen rahoitusta. Myös erilaisiin luonnonhoitotöihin voi saada tukea.

Metsänomistaja voi halutessaan liittyä PEFC-metsäsertifiointiin (Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes). Metsäsertifiointikriteerit edellyttävät metsän-omistajilta lakitasoa parempaa metsäluonnon ja ympäristön huomioimista. Kriteerien mu-kaan arvokkaita alueita säilytetään, vaikka niitä ei olekaan lueteltu metsä- tai luonnonsuojelu-laissa. Kriteereitä on kaikkiaan 28, ja ne liittyvät muun muassa lahopuun määrään ja uhanalais-ten eliölajien elinympäristöjen, pohjavesivaro-jen ja jokamiehenoikeuksien turvaamiseen.

Hyvä metsänhoito on kokoelma menetelmiä

Hyvä metsänhoito koostuu laissa säädetyistä tai vakiintuneista metsän hoidon menetelmistä, joi-den katsotaan edesauttavan metsän kehitystä.

TaimikonhoitoTaimikko vaatii alkuvaiheessa paljon hoitoa. Heinäystä, eli taimia tukehduttavan kasvilli-suuden polkemista, käytetään istutusta seuraa-vien kolmen vuoden aikana. Ensimmäinen tai-mikonhoito tehdään noin viiden vuoden ku-luttua istutuksesta, kun taimikko on noin met-rin pituista. Taimikon varhaishoito on metsän-omistajan lakisääteinen velvoite.

Taimikon harvennus Taimikko harvennetaan puuston ollessa kol-mesta kahdeksaan metriä pitkää. Kasvupaik-ka ja taimikon tiheys vaikuttavat ajankohtaan. Yli kaksi metriä pitkän taimikon harvennuk-seen voi hakea tukea kestävän metsätalouden rahoituslain perusteella, edellyttäen, että lain edellyttämä minimipoistuma ja jäljelle jäävän puuston minimitiheys täyttyvät.

Nuoren metsän kunnostusKun taimikko on kasvanut 8–14 metrin mit-taiseksi, tai jos taimikonhoito on viivästynyt tai jäänyt tekemättä, tarvitaan ennen ensim-mäistä kaupallista harvennusta puuston en-nakkoraivaus. Puuston kaupallisten puutava-ralajien poistuman ollessa pieni voidaan vaih-toehtoisesti tehdä energiapuuhakkuu.

HarvennushakkuutEnsiharvennus tehdään yleensä, kun valtaosa puista on 12–15 metrin pituisia. Ensiharvennuk-sen jälkeen tarvitaan vielä yksi tai kaksi harven-nuskertaa ennen kuin puusto saavuttaa uudista-miskypsyyden. Harvennushakkuiden tavoittee-na on parantaa kasvamaan jäävän puuston laa-tua, nopeuttaa kasvua ja tuottaa hakkuutuloja. Harvennushakkuut tehdään lähes aina alahar-vennuksena poistamalla huonolaatuisia ja ke-

hityksessä jälkeen jääneitä yksilöitä. Arvokkai-ta puita ja puuryhmiä säästetään tuleviksi sääs-töpuiksi ja näin vaalitaan monimuotoisuutta ja maisemaa. Lisäksi ylläpidetään lehtipuusekoi-tusta ja säästetään pensaita riistaa varten.

Kunnostusojitus ja metsätien rakennus tai perusparannusKunnostusojitus on tarpeen, kun vanhojen ojitusalueiden ojat eivät enää johda vettä pois metsästä. Kunnostusojituksessa ojat perataan auki. Kunnostusojituksia varten tehdään aina vesiensuojelusuunnitelma. Metsätien perus-parannuksella kunnostetaan tie kesäkuljetuk-sia kestäväksi ja mahdollistetaan ympärivuoti-nen puunkorjuu. Metsätiesuunnitelma sisältää aina ympäristöselvityksen. t


PUHEESTA POIMITTUA

Metsänomistuksen näkyvin muutostekijä on metsänomistajakunnan ikääntyminen. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, pääosa met-sänomistajista asuu yhä maaseudulla tai pikkukaupungissa. Kaksi kolmasosaa met-sänomistajista asuu tilan sijaintikunnassa, ja vain viidesosa yli 20 000 asukkaan kau-pungissa.

Metsänomistukselle tyypillistä on myös pirstoutuminen ja se, että metsien talou-dellinen merkitys yksittäiselle metsänomis-tajalle vähenee. Yhä suurempi osa metsän-omistajista saa päätulonsa ansiotyöstä.

Perinteinen puuntuotanto ei ole ainoa yksityisten metsien hoitoa ohjaava teki-jä. Metsänomistajien tavoitteet kehittyvät koko ajan moniarvoisempaan suuntaan. On todennäköistä, että muutos jatkuu sa-mansuuntaisena seuraavat kaksikymmen-tä vuotta. Se, tapahtuuko tavoitteissa suu-ri muutos suurten ikäluokkien luopuessa metsistä, on osin arvoitus.

Metsänomistajien toimintaa estää osin tiedon puute – metsänomistajat tuntevat yhä huonommin metsiensä käyttömahdol-

Metsänomistajaneuvonnan maakun-nallinen koordinointi on jatkossa välttämä-töntä. Suunnittelussa voidaan käyttää met-säkeskuskohtaisia toimenpideohjelmia. Pi-demmällä aikavälillä on kehitettävä myös sähköistä asiointia, uusia palvelutuotteita ja markkinointikanavia.

Tyypillistä metsänomistajaa ei enää ole

Arto Sorrijohtaja

Pirkanmaan metsäkeskus

lisuuksia. Olemme hankalassa yhtälössä: neuvontaorganisaatioiden rahoitus laskee samalla kun neuvonnan tarve kasvaa.

MITÄ ON TEHTÄVISSÄ TIEDONPUUTTEEN

PAIKKAAMISEKSI?

Neuvonnassa tärkeintä on välittää met-sänomistajalle tietoa – metsänomistaja it-se päättää tietojensa käytöstä. Metsien eri käyttömahdollisuudet on nostettava neu-vonnan kärjeksi.

Esimerkiksi metsäsuunnitelman mark-kinointia voidaan kehittää niin, että suunni-telmaa tarjottaessa tarjotaan metsänomis-tajalle myös tilakäyntiä ja henkilökohtaista neuvontaa. Etenkin uusille metsänomista-jille on syytä tarjota henkilökohtaista neu-vontaa ja räätälöityjä palveluja. Neuvonta voi olla muutakin kuin toimenpide-ehdo-tuksia: esimerkkejä ovat kotiin lähetettä-vät metsänhoito- ja hakkuutiedotteet sekä alueelliset metsänomistajatapahtumat, joi-ta järjestetään metsäalan toimijoiden yh-teistyönä.


”UFO = unknown forest owner.


Timo YlänentoimitusjohtajaKomatsu Forest Oy


Kauas on tultu niistä ajoista, kun pokasa-hat soivat metsissä ja hongat ryskyivät.

Kun entisajan jätkä tarpoi talvella lumessa he-vosensa kanssa ja vietti iltansa metsäkämpäl-lä, niin nykyajan metsäkonekuski ajaa autol-la kotoaan koneelle ja työskentelee metsäko-neen ilmastoidussa ja hyvin eristetyssä ohjaa-mossa musiikkia kuunnellen. Kehitys on ollut melkoinen kun muistaa, että ensimmäisiä oi-keita metsäkoneita kokeiltiin Suomessa 1960-luvulla.

Metsäkoneiden huima kehityskulku

Miten suomalainen puunkorjuu koneellis-tettiin? 1960-luvulla oli vielä epäselvää, mikä menetelmä olisi toimivin Suomessa. Sopisi-vatko Pohjois-Amerikan malliset laahusjuon-tokoneet tänne vai pitäisikö meillä olla erilai-sia koneita? Menetelmäksi kehittyi melko pi-an tavaralajimenetelmä, jossa puut katkotaan puutavaralajeiksi suoraan kannolla. 1960-lu-vun puolivälissä kehitettiin ensimmäiset var-sinaiset kuormatraktorit, tosin ne rakennet-tiin suurelta osin maataloustraktoreiden osis-ta. Ongelmana oli koneiden kesto vaativissa olosuhteissa.

Nykyaikainen kuormatraktori on kehitty-nyt vuosien saatossa melkoisesti. Kuormain-ten ulottumat ja moottorin ja hydrauliikan te-hot ovat kasvaneet ja koneiden käyttövarmuus on parantunut. Ehkä kaikkein huiminta on kuitenkin ollut tietotekniikan ja ohjausjärjes-

Puunkorjuun teknologian kehitys

telmien kehitys. Tämän päivän kuormatrak-torit on usein varustettu tietokoneilla ja ny-kyaikaisilla paikannus- ja tiedonsiirtovälineil-lä. Ne toimivat integroituna osana metsäyhti-öiden puunkojuun logistiikkaa: työmaaohjeet vastaanotetaan sähköisesti, ja päivän päätteek-si tien varteen ajetut puut raportoidaan met-säyhtiön järjestelmään odottamaan kuljetusta käyttöpaikoille.

Harvestereiden osalta kehityksen kulku on ollut vieläkin huimempaa. Ensiksi työvoima-valtaisimpiin vaiheisiin tulivat niin kutsutut prosessorit eli koneet, jotka karsivat ja katkoi-vat metsurien kaatamat puut pölkyiksi. Seu-raavaksi prosessorit varustettiin sahalaitteilla,

Puunkorjuun teknologian kehitys

jolloin erillistä metsuria ei enää tarvittu kaa-tamaan puita. Nämä kaksioteharvesterit olivat isoja ja painavia koneita, joita käytettiin aino-astaan avohakkuilla.

Hydrauliikan ja ohjauksen kehitys mah-dollisti toimintojen sijoittamisen metsäko-neen puomin päässä sijaitsevaan harvesteri-kouraan. Nämä ensimmäiset kouraharveste-rit otettiin käyttöön 1980-luvun alkupuolella. Nyt voitiin myös harvennukset koneellistaa. Koneellisen mittauksen tarkentuessa ja mene-telmän tullessa nopeasti hyväksytyksi siitä tu-li vakiintunut mittausmenetelmä. Työvoima-valtaisesta pinomittauksesta luopuminen toi huomattavat säästöt.


Nykyaikainen metsäkone on konttorin etäispääte

Harvestereiden viimeisimmät kehitysaskeleet ovat liittyneet mittaus- ja ohjausjärjestelmi-en kehittymiseen. Nykyajan harvesteri on it-se asiassa metsäteollisuusyrityksen etäispää-te. Metsäkonttoreilta ohjataan harvesterit kat-komaan puut teollisuuden tarpeiden kannalta ihanteellisella tavalla. Harvesteri vastaanottaa katkontaohjeet langattomasti työmaaohjeiden ja karttojen mukana. Päivän tai leimikon päät-teeksi tiedot lähetetään vastaavasti metsäteol-lisuuden tietojärjestelmään.

Nykyaikaisen harvesterin työ perustuu apteeraukseen. Apteeraus tarkoittaa sitä, että runkojen katkaisukohdat määritetään laatu- ja mittavaatimusten pohjalta. Harvesteri voi sa-manaikaisesti tuottaa teollisuuden tarpeiden mukaiset puutavaralajit, maksimoida puun ar-von sekä täyttää puukaupassa sovitut mitta-vaatimukset.

Apteeraus perustuu rungon läpimittaa ja kapenemista koskevaan ennusteeseen. Ko-neen tietokone mittaa käsiteltävää runkoa ja ennustaa sekä sen runkomuodon että aikai-semmin samassa metsikössä mitattujen run-kojen pohjalta, millä tavoin katkaistuna run-gosta saadaan paras arvo. Katkontaan vaikut-taa se, millaisia puutavaralajeja ja mihin hin-taan on mahdollista toimittaa eri sahoille, va-neritehtaille, paperitehtaalle, sellutehtaalle tai polttoon.

Metsäkoneiden tekniikka on kehittynyt huimin askelin viime vuosikymmeninä.

Timo Yläsen mukaan metsäkoneista voidaan tehdä yhä helppokäyttöisempiä

ja näin helpottaa kuljettajan työtä. ”Etädiagnostiikan kehittyessä

metsäkoneiden toimintaongelmia ratkaistaan pian toimistolta käsin”,

hän lisää. (PMA 24)



Tulevaisuuden harvesteri mittaa koskettamatta

Kehitystarpeita harvestereissakin vielä on. Harvesteri ei esimerkiksi vielä osaa havaita vikoja, kuten lahoa, lenkoutta tai isoja oksia. Tällaisissa tapauksissa koneen kuljettajan on puututtava koneen ehdottamaan katkontaan ja korjattava sitä. Kuljettaja vastaa myös har-vennusjäljestä eli siitä, onko oikeat puut pois-tettu ja onko alueelle jäänyt sopiva määrä pui-ta edelleen kasvatettavaksi. Kuljettajan on kes-kityttävä jatkuvasti työhönsä, jotta puun ja puunkorjuun laatu vastaavat odotuksia.

Tulevat metsäkoneiden kehitysaskeleet nähdään varmasti automaatiossa ja puun laa-tua mittaavissa järjestelmissä. Yksi tavoite on saada harvesterit mittaamaan puustoa run-koja koskettamatta. Lasertekniikka on arki-päivää esimerkiksi sahojen katkaisulaitoksil-la, mutta haasteena on sijoittaa vastaavaa tek-niikkaa harvesterin kouraan kustannustehok-kaasti ja niin, että se kestää iskut ja lämpöti-lan vaihtelut.

Koneista on myös kehitettävä entistä help-pokäyttöisempiä. Toistuvia suorituksia voi-daan edelleen automatisoida ja siten helpottaa kuskin työtä. Etädiagnostiikan hyödyntämi-nen lisääntynee tulevaisuudessa, jolloin konei-den toimintaongelmia voidaan ratkoa toimis-tolta käsin. Entistä parempi tehokkuus, talou-dellisuus ja käyttövarmuus ovat myös kaikkien konevalmistajien työlistalla, kuten myös ym-päristöasiat ja vihreät arvot. Bioenergia-asiat ja teknologia ovat varmasti yksi tulevaisuuden kehityskohteista. t

YRITTÄJÄVETOINEN TOIMINTAMALLI ON

PUUNKORJUUN PERUSTA

Suomalainen puunhankinta hoituu sata-prosenttisesti yksityisten yrittäjien kaut-ta. Metsissä ja maanteillä toimii nelisentu-hatta metsätraktoria ja hakkuukonetta se-kä 1700 puutavara-autoa, joita hallinnoi 1500 koneyrittäjää ja 900 kuljetusyrittä-jää. Puutavara-autoja on talvisin käytössä yli 1600 kappaletta, mutta kesäisin tarve laskee noin 1200 kappaleeseen. Pienten yritysten on helpompi toimia työnantajana tällaisissa vaihtelutilanteissa.

Maailman tehokkain puunhankinta-ketju on vientituote kaikkialle maailmaan. Puunhankintamme kustannustehokkuus perustuu merkittäviltä osin yrittäjien jousta-vuuteen, motivaatioon ja haluun tehdä asi-at hyvin. Keitoksessa on myös ripaus aitoa ja hyväksyttävää halua menestyä ja vauras-tua.

Metsäalan yrittäjien asema on muun muassa asiakaskunnan keskittyneisyydes-tä johtuen usein vaikea. Kun yrittäjistä on alueellisesti ylitarjontaa, paineet hintojen laskemiselle kasvavat. Neljäsosa yrityksis-tä on kannattanut 2000-luvulla huolestut-tavan heikosti. Puunkuljetusyritysten määrä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 25 prosenttia, ja hyviä yrittäjiä on karannut muihin töihin. Toisaalta omalla

paikkakunnalla ei usein ole korvaavaa yrit-tämisen mahdollisuutta. Vastuu omasta ja työntekijöiden tulevaisuudesta aiheuttaa suuria paineita sopimusneuvotteluissa.

Yrittäjyys puunhankinnassa

Kari Palojärvi (PMA 25)


Haapaveteläinen kuljetusyrittäjä Erkko Papinaho on hyvä esimerkki metsäalan nuoresta ja osaavasta työvoimasta. Vieressä Matti Rautiola. (PMA 25)

KOHTAAVATKO TYÖ JA TULOS

TULEVAISUUDESSA?

Metsäalan yrittäjillä on harvaanasuttu-jen alueiden työllistäjänä yhteiskunnallis-ta ja aluepoliittista merkitystä. Liian har-voin maaseutukunnissa huomataan, millai-nen investoija ja työnantaja on esimerkik-si viisi autoa omistava yrittäjä, joka työllis-tää 10 henkeä. Mitä taloudellista toimintaa harvaanasutuilla alueilla on ilman metsien järkevää hyödyntämistä?

Tulevaisuudessa toivoisi sosiaalisen vastuun toteutuvan tarkemmin alihankinta-ketjuissa. Tämä ei onnistu vain täyttämällä erilaisten sertifikaattien vaatimukset, vaan on myös mietittävä keinoja, joilla paranne-taan yrittäjäkunnan pärjäämistä.

Metsäalan rakenteet ovat pysyneet he-vosajoilta samoina. Puunhankinnassa tai muuallakaan metsätaloudessa ei oikeas-taan ole aitoa kilpailua, jossa parhaat liike-toimintakonseptit syrjäyttäisivät huonom-mat. Kilpailu kohdistuu tällä hetkellä aino-astaan autoja koneyrittäjien osuuteen.

Uudet innovaatiot ja keksinnöt ovat muokanneet puunhankintaa ja yrittäjien toimintatapoja valtavasti yhden sukupolven elinaikana. Metsäkoneissa ja puutavara-au-toissa tuskin enää tapahtuu suuria muutok-sia, vaan pieniä kehitysaskeleita. Suuria in-novaatioita pitänee hakea lopputuotteista, kuten biodieselistä, sekä uudenlaisista toi-mintamalleista. Alan nopea kehitys on tuo-nut tulleessaan myös karvaita pettymyksiä.

Välillä on käynyt niin, että yrittäjien inves-toitua vanhaan tekniikkaan markkinat ovat nopeasti kadonneet alta, kuten kävi 1970- ja 1980-luvuilla metsäenergian hankintaan panostaneilla. Toisaalta uusilla innovaatioil-la ja niiden rohkealla käyttöönotolla moni yrittäjä voi saada aikaan kunnon tuloksen!

Tulevaisuus näyttää kone- ja kuljetus-yrittäjien näkökulmasta kahtiajakautuneel-ta. Toisaalta kotimaan puunhankinnan mää-rät ovat meillä kasvussa bioenergian käy-

tön lisäyksestä ja Venäjän puutulleista joh-tuen, mutta samalla monen taloudellinen asema on heikko. Puute ammattitaitoisista kuljettajista ei helpota tilannetta. Eli töitä on tulevaisuudessa, mutta onko rahaa?

Kari Palojärvitoiminnanjohtaja

Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry.


Etelä-Suomen metsien moni-muotoisuuden toimintaohjelma Metsossa korostuvat metsän-omistajan aktiivinen rooli ja viestinnän merkitys.

Viestintä perustuu uskottavuu-teen ja luottamukseen. Millaista on onnistunut metsäviestintä?

Luonnossa palaudutaan stres-sistä ja hoidetaan elimistöä. Myös talousmetsät ovat tärkeitä virkistysympäristöjä. Monikäytön kannalta haasteellista on sovit-taa yhteen metsien käytön erilaiset tavoitteet.

Metsien monikäytön arvotMetsien monikäytön arvot



Jukka RuutiainenmetsäluontoneuvojaPirkanmaan metsäkeskus

Metso ja vapaaehtoisen suojelun keinot

Metsänomistajilla on ratkaiseva asema sii-nä, miltä suomalainen metsäluonto tu-

levaisuudessa näyttää. Perinteisen metsänhoi-don rinnalle on tullut uusi tapa saada tuottoa metsästä. Vapaaehtoisuuteen perustuva Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimin-taohjelma Metso 2008–2016 tuo lisää vaihto-ehtoja ylläpitää ja parantaa metsien monimuo-toisuutta.

Metso-ohjelman taustalla on huoli suo-malaisen metsäluonnon köyhtymisestä. Sen tavoitteena on pysäyttää metsäisten luonto-tyyppien ja metsälajien taantuminen. Tule-van yhdeksän vuoden aikana punnitaan, mil-laisen vastaanoton ohjelma saa, ja kuinka metsä- ja ympäristöorganisaatioiden yhteis-työ metsien monimuotoisuuden hyväksi läh-tee sujumaan.

Mitä Metso antaa metsänomistajalle?

Tärkeimpiä metsänomistajia koskevia Metso-ohjelman keinoja ovat ympäristö- ja luonnon-arvotuki, luonnonhoitohanke, luonnonhoito-suunnitelma ja pysyvän suojelualueen perus-taminen.

Ympäristötukisopimukset ovat määräaikai-sia sopimuksia, joissa metsänomistaja sitoutuu ylläpitämään tai lisäämään metsän luontoarvo-ja. Niitä sovelletaan pääosin metsälain nojalla suojelluille erityisen tärkeille elinympäristöille, niin kutsutuille metsälain 10 § kohteille. Koh-teiksi käyvät myös laajemmat luonnon kannal-

ta arvokkaat kokonaisuudet. Luonnonarvotu-ella voidaan suojata ympäristötukialueita laa-jempia luontokokonaisuuksia. Metsänomista-jalle korvataan kohteen säästämisestä aiheu-tuvat kustannukset ja tulonmenetykset lyhim-millään kymmenen vuoden jaksolle.

Luonnonhoitohankkeella lisätään yhden tai useamman tilan luontoarvoja. Keinoina ovat esimerkiksi suoluonnon ennallistaminen, kulotus, lahopuun lisääminen, purojen palaut-taminen luonnontilaan tai lehtojen ja perin-neympäristöjen hoitaminen. Luonnonhoito-hankkeesta ei aiheudu metsänomistajalle kus-tannuksia. Luonnonhoitosuunnitelma taas on

luonnonhoitoon painottuva, perinteistä met-säsuunnitelmaa laajempi suunnitelma, jonka tarkoituksena on sovittaa yhteen luonnon mo-nimuotoisuuden turvaaminen, metsien hoito ja muu käyttö. Luonnonhoitosuunnitelma pal-velee entistä monipuolisemmin metsänomis-tajakunnan tavoitteita.

Yksityisen metsänomistajan metsän suo-jeluun Metso tarjoaa kaksi keinoa: yksityisen suojelualueen perustamisen ja alueen myyn-nin valtiolle. Yksityinen suojelualue jää met-sänomistajan omaisuudeksi. Ympäristökes-kus määrittelee suojelusta maksettavan vero-vapaan korvauksen sen perusteella, paljonko metsänomistaja ansaitsisi kohteen puukaupas-sa verojen ja uudistuskulujen jälkeen. Tyypilli-sesti yksityisiä suojelualueita perustavat met-sänomistajat, jotka haluavat rauhoittaa vain osan tilasta. Jos koko tila täyttää suojelulle asetetut kriteerit, suurimman korvauksen saa myymällä tilan valtiolle.

Ohjelmaan haetaan monipuolisia luontokohteita

Metso-ohjelmaa varten on laadittu yhteiset luonnontieteelliset valintaperusteet, joiden avul-la turvataan metsien monimuotoisuuden kan-nalta tärkeimmät elinympäristöt ja rakenne-piirteet. Keskeisenä ajatuksena on saada suo-jelun piiriin sellaisia kohteita, jotka edustavat suomalaisessa metsäluonnossa vähenemäs-sä olevia elinympäristöjä. Näillä kohteilla elää

Metso ja vapaaehtoisen suojelun keinot



”

suurin osa metsien harvinaisista eliölajeista, jotka ovat vaarassa hävitä ilman suojelua.

Uudessa Metso-ohjelmassa on mainit-tu kymmenen erilaista elinympäristöä, joille on mahdollista hakea joko pysyvää tai mää-räaikaista suojaa. Näistä tavallisimpia ovat lehdot, runsaslahopuustoiset kangasmetsät, pienvesien lähimetsät, puustoiset suot, harju-jen paahdeympäristöt ja puustoiset perinne-biotoopit.

Pysyvään suojeluun tarjottavan alueen koolle ei ole asetettu ylä- tai alarajaa, vaan tär-keämpää on kohteen luonnontilaisuus. Koh-teen suojelullista arvoa lisäävät runsas lahon-nut tai palanut puusto, jalot lehtipuut, suuret haavat, raidat tai muut taloudellisesti vähäar-voiset lehtipuut. Myös olemassa olevan suoje-lualueen läheisyys tuo kohteelle lisäarvoa.

Metsänomistajan aktiivinen rooli korostuu Metso-ohjelmassa. Useissa tapauksissa koh-teen mahdollisuudet päästä esimerkiksi suoje-lun piiriin voidaan selvittää soitolla metsäkes-kukseen. Kaikki lupaavat kohteet käydään tar-kastamassa maastossa, eikä metsänomistajalle synny siitä kustannuksia.

Pirkanmaalla on hyviä kokemuksia metsä- ja ympäristökeskusten yhteistyöstä

Ympäristöministeriö käynnisti syksyllä 2006 Pirkanmaalla kokeilun, jossa selvitettiin aktii-visen tiedottamisen vaikutusta vapaaehtoisen suojelun tarjontaan Pirkanmaan, Hämeen, Uu-denmaan ja Keski-Suomen ympäristökeskus-ten alueilla. Kokeilun tavoite oli saada yksityiset maanomistajat tarjoamaan luonnonsuojelun kannalta arvokkaita metsäalueita suojeluun ja

lisätä ympäristökeskusten, metsäkeskusten ja muiden toimijoiden yhteistyötä metsien mo-nimuotoisuuden lisäämiseksi.

Kokeilussa nähtiin hyviä tuloksia: kevää-seen 2008 mennessä 140 metsänomistajaa oli tarjonnut metsäaluetta vapaaehtoiseen suoje-luun. Pirkanmaalla yhteydenottoja tuli 90 ja muiden ympäristökeskusten alueilla yhteen-sä 50. Suojelun piiriin hyväksyttiin 275 heh-taaria. Tulosta selittävät hyvä yhteistyö, tiedo-tusvälineissä saatu huomio ja alueelliset met-säluonnon erityispiirteet sekä se, että metsäva-raja luontotietoa oli helposti saatavilla. Yh-teistyön merkitys korostui: metsäkeskuksen ja ympäristökeskuksen välille löytynyt toimin-tamalli mahdollisti tarjottujen kohteiden no-pean käsittelyn ja päätöksenteon. Myös Met-sähallituksen kanssa yhteistyö onnistui hyvin.

Metso tuo positiivisen piikin

yksityismetsätalouteen.

Jukka Ruutiainen kertoo Metsäakatemian vierailulla Elämänmäen suojelualueella

kokemuksiaan Metsä-ohjelman kokeilu-hankkeista Pirkanmaalla.

”Ohjelman onnistuminen edellyttää jatkuvaa tiedottamista suojelun mahdollisuuksista

metsänomistajille”, hän tiivistää. Satu Helynen, Matti Nieminen ja Liisa Sahi kuuntelevat. (PMA 25)



Valtiolle myydyistä suojelukohteista mak-settiin metsänomistajalle kauppasumma no-peimmillaan noin kuukauden kuluttua siitä kun alue oli tarjottu suojeluun.

Metsänhoitoyhdistyksillä oli tärkeä mer-kitys kohteiden välittäjänä: toimihenkilöiden välittämistä 12 kohteesta puolet päätyi lopulta suojeluun. Metsänhoitoyhdistykset ovat usein metsänomistajille läheisimpiä metsäasioiden hoitajia, ja siten tärkeitä tiedonlähteitä.

Viestinnän merkitys korostui kokeiluhankkeessa

Metso-ohjelman onnistuminen edellyttää tois-tuvaa tiedottamista vapaaehtoisesta suojelus-ta. Pirkanmaalla aiheesta tehtiin kokeilujak-son aikana 33 lehtijuttua. Jokaisen lehtijutun kautta saatiin keskimäärin kymmenen yhtey-denottoa. Lisäksi pidettiin muutamia yleisöti-laisuuksia.

Uutta Metso-ohjelmaa rakennettaessa on tärkeää tehdä siitä metsänomistajalle riittävän selkeä. Metsien monimuotoisuuden edistämi-seen liittyy monia eri vaihtoehtoja ja monia toimijoita. Olennaista on, että tietoa metsän-omistajille jaetaan samasta paikasta ns. ”yhden luukun periaatteella”. Metsäkeskus sopii hyvin tiedon välittäjäksi tiiviissä yhteistyössä mui-den organisaatioiden kanssa. t

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metso 2008–2016


”On tarve siirtyä kahden

äärimuodon ”joko suojellaan

tai hakataan” järjestelmästä

ja tuoda esiin välimuotoja.

Aarne Reunalaosastopäällikkö

Maa- ja metsätalousministeriö

Ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taan-tuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä.

Valtioneuvosto hyväksyi ohjelman maaliskuussa 2008 yhdessä Kansallisen metsäohjelman kanssa.Valittavat keinot ovat ekologisesti tehokkaita, vapaaehtoisia ja kustannusvaikuttavia. Ohjelman myötä saadaan 70 000–90 000 hehtaaria uusia tiukasti suojeltuja luonnonsuojelualueita ja 90 000–200 000 hehtaaria määräaikaisia suojelukohteitaTavoitteena on myös tietopohjan kasvattaminen metsien monimuotoisuudesta ja sen turvaamisen keinoista. Keinovalikoimaan kuuluvat yhteistoiminta, neuvonta, koulutus ja viestintä.Viisivuotiskauden toteutukseen on varattu noin 180 miljoonaa euroa.

•

•

•

•

••


Miksi metsiä on ylipäätään suojeltava?

Ensimmäinen syy on ihmislähtöinen: virkis-tyskäyttömahdollisuudet on turvattava met-sissä. Lähiluonto, useimmiten metsää, on suo-malaisten tärkein liikunta-, virkistäytymis-, toipumis- ja rauhoittumispaikka. Suomen La-dun vuonna 2008 teettämän Liikuntapaikka-tutkimuksen mukaan kaikkein käytetyimpiä liikuntapaikkojamme ovat lähiulkoilureitit.

Myös valtion alueiden retkeilykäyttö on li-sääntynyt huomattavasti. Kansallispuistojen kävijämäärä on kolminkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Virkistysmetsil-lä, katajaisen kansan kuntosaleilla, on suuren-moinen kansanterveydellinen ja kansantalou-dellinen arvo.

Emme ole täällä kuitenkaan yksin, vaan osana luontoa. Ekologit – Suomessa kirk-kaimpana tähtenään akatemiaprofessori Ilkka Hanski, joka on tällä hetkellä kansainvälises-ti siteeratuimpia tutkijoitamme – varoittavat kuudennesta sukupuuttoaallosta. Lajien ka-toaminen on hävittämässä metsistä peruutta-mattomasti valtaisan määrän lajeja.

Suomi on sitoutunut kansainvälisellä sopi-muksella pysäyttämään luonnon monimuotoi-suuden häviämisen vuoteen 2010 mennessä. Jo nyt on selvää, ettei tämä onnistu. Metsälajejam-me on häviämässä nykytilanteessa ehkä 1000–2000, ja ilmastonmuutos vain pahentaa tilannet-ta ajaessaan takaa pohjoisen havumetsävyöhyk-keen lajeja. Vanhojen luonnonmetsien puuttu-


Matti Nieminen,viestintäpäällikkö

Risto Sulkavapuheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliitto

Viestinnästä tukea metsien suojeluunViestinnästä tukea metsien suojeluun

minen lähes kokonaan etenkin Etelä-Suomesta on tärkein syy metsälajiemme katoon.

Metsien suojelussa on kyse myös viihty-misestä, estetiikasta ja maiseman ja kulttuu-rin vaalimisesta. MTV3:n SuomiAreenalla Po-rissa Pentti Linkola totesi asian suorasukaises-ti: “Suomi on tällä hetkellä sanoinkuvaamatto-man ruma maa”.

Neljäs valtionmahti

Päättäjien 23. Metsäakatemian osanottajat to-tesivat työpajassa vuosi sitten, että uudistumi-nen ja viestintä ovat metsäsektorin nykytilan suurimmat haasteet. Viestintä ja yhteistyö sai-vat heiltä kouluarvosanan 7-. Tämän jälkeen Suomessa seuranneet vaiheet eivät ole luulta-vasti helpottaneet haastetta.


Maastojaksoilla tutustuttiin Panu Kuokkasen johdolla vanhan metsän suojelualueeseen Elämänmäkeen. Samalla sukellettiin kulttuurihistoriaan: Elämänmäessä on toiminut 1900-luvun alussa hermotauti- ja luonnonparantola, jonka asiakkaina oli ajan kuuluisuuksia kuten Akseli Gallen-Kallela, Juhani Aho, Ilmari Kianto ja F. E. Sillanpää. Hoitomenetelmät perustuivat ajatukseen ihmisestä osana luontoa. Luonnonrauha ja kauneus nähtiin parantavina elementteinä. (PMA 24)

Mediallistuminen on tärkeimpiä yhteis-kunnalliseen kehitykseemme vaikuttavia voi-mia. Viestintäteknologian kehityttyä huimasti mediasta on tullut Suomessakin neljäs valtio-mahti. Viestinnällä vaikutetaan metsiin, suo-jellaan tai hävitetään. Metsien osalta keskuste-lu on kiertynyt viime aikoina kansallisten puu-jalkojemme natinaan. Metsäteollisuuden teh-taiden sulkeminen on mediassa peittänyt al-leen vuosikymmenten suojelukiistelyn. Samal-la on ollut mieluisaa huomata älyllistä rehelli-syyttä: syntipukkia haettaessa globaalin mark-kinatalouden virittämää ongelmaa ei ole vieri-tetty luonnonsuojelijoiden harteille. Ei Kemi-järvellä, Kajaanissa eikä Valkeakoskella.

Jos polarisoituneeseen, perinteiseen suoje-lukeskusteluun taas palattaisiin, voisi ainakin uusille katsojille selostaa, että metsien teho-käyttöä pitkään ajanut metsäteollisuus on val-tio valmentajanaan ottelussa vahvasti niskan päällä. Tältä on ainakin tuntunut luonnonys-tävien edustajana jo vuonna 1938 kisoihin il-moittautuneesta Luonnonsuojeluliitosta.

Kulutuskäyttäytymiseen suuntautunut suuri yleisö ei ole ollut hetkeen erityisen kiin-nostunut ottelusta, jota voisi verrata entisajan pitkäksi venyneeseen painiotteluun, jossa no-jaillaan ja nyhjätään matossa. Siinä ei kaiketi ole ollut riittävästi uutta draaman ainesta, kon-fliktia tai ketjuille tirsahtanutta verta. Maltilli-nen metsiensuojelun edistäminen ei ole sisäl-tänyt viihteellistyneen median kaipaamaa uu-tista. Painiareenan yllä roikkuvat hiilentum-mat pilvet ovat saaneet katsojat pälyilemään aivan uudella tavalla ympärilleen.

Hyvä metsäviestintä huomioi kohderyhmän

Viime aikoina Suomessa toimivista kolmesta suuresta ympäristöjärjestöstä oikeastaan vain Greenpeace on saanut aikaiseksi journalistis-ta kohua kampanjoituaan rohkeasti Ylä-Lapin metsien puolesta. Ympäristöjärjestöjen vies-tinnän ärhäkkyysakselilla WWF on ollut sijoi-tettavissa maltilliseen päähän. Sillä on raken-tavat yhteistyösuhteet yritysmaailmaan ja kan-sainvälinen, arvostettu luonnonsuojelubrän-di. Suomen luonnonsuojeluliitto lienee akse-lin keskivaiheilla.

Viestintäkanavien ja totuuksien lisäänty-essä on yksityishenkilöiden ja erityisesti luo-

tetun lähipiirin välisen suusta-suuhun-viestin-nän merkityksen todettu kasvaneen. Tuttujen puoleen käännytään ja jossain välissä katso-taan netistä. Ruohonjuuritasolla toimiville or-ganisaatioille tämä on hyvä uutinen. Päättäjien ja vaikuttajien suora lobbauskin on kiihtynyt.

Viestinnällä ja pörssikurssivetoisella ta-lousjärjestelmällä on yhteistä. Ne pohjautuvat uskottavuuteen ja luottamukseen. Suomalaisil-la metsäteollisuusyrityksillä on uskottavuuden ansaitsemisessa omat haasteensa, mutta tuke-naan erinomaiset resurssit esimerkiksi mark-kinointiviestinnässä.

Tutkimuslaitokset ja metsäntutkijat koe-taan yleensä luotettaviksi tietolähteiksi. Tämä ilmenee myös Suomen Metsäyhdistyksen tä-


”Media kertoo uutisia.

Milloin se olisi kertonut

kaiken maailmasta?


män vuoden alussa julkaisemasta barometrista Metsä ja puu. Metsäntutkimuslaitoksen rooli tällaisena asiantuntijaviestijänä on keskeinen ja erityisen mielenkiintoinen. Se on periaat-teessa puolueeton, mutta sen äänessä kuullaan usein suomalaisen metsäteollisuuden sointi. Metlan viestinnän uskottavuudelle on tärkeää, että viestimet ja kansalaisjärjestöt arvioivat si-tä avoimesti.

Toimittajien, erityisesti uutispäälliköiden ja taloustoimittajien, sekä medioiden asema päättäjinä on kiinnostava. He osallistavat, ää-nestyttävät, tutkivat gallupeilla, haastattelevat, rakentavat juttuen asetelmat ja lopulta myös

kirjoittavat, näyttävät ja osoittavat riippumat-toman lopputuloksen. Mikäli siis kiinnostuvat aiheesta.

Mutta onko riippumatonta mediaa? Riip-pumattomuus on perinteinen journalistinen ideaali. Talousvetoinen aikamme on kuitenkin vaikuttanut median objektiivisuuteen. Media-konsernit käyttävät valtaansa. Ne eivät vain vä-litä tietoa, vaan niillä on usein myös oma mie-lipide, metsistäkin. Olisi hyödyllistä kuulla ar-vio siitä, mitkä koetaan tällä hetkellä luotetta-vimmiksi ja riippumattomimmiksi medioiksi. Ja mikä on metsiä koskevassa uutisoinnissa kansan medialukutaito?

Viestintä on aina suhteessa vastaanotta-jiinsa. Metsästä viestivien kannattaa huomi-oida vastaanottajien arvopohja. Yksityisis-tä metsänomistajistakin yhä suurempi osa on naisia ja kaupunkilaisia. He näkevät metsis-sään usein muitakin vaihtoehtoja kuin klassi-sen avohakkuun. Yksi tärkeä heille välitettävä viesti on, että metsiensuojelustakin voi saada rahaa. Valtioneuvosto päätti Metso-toiminta-ohjelman hyväksyessään, että “monimuotoi-suutta koskevan neuvonnan tulee olla tasa-painoinen osa metsätaloudelliseen toimintaan liittyvää neuvontaa sekä metsäsuunnittelua”. Tämä on suomalaisen metsäviestinnän kan-nalta erityisen tärkeää. t

Pasi Nykänen, Liisa Sahi, Timo Kaunisto ja Hannes Mäntyranta (PMA 25)


Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Metso tähtää metsäisten

luontotyyppien ja metsälajien taantumisen py-säyttämiseen ja luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttamiseen vuo-teen 2016 mennessä. Aiheeseen pureuduttiin Päättäjien 24. ja 25. Metsäakatemian keskuste-lutyöpajoissa. Ryhmätyön tavoitteena oli poh-tia, miten ohjelman toteutus turvataan.

Keskustelutyöpajojen osallistujien mu-kaan Metson lähtökohdat ovat hyvät: ohjel-man brändi on vahva, yleinen asenne sitä koh-taan on myönteinen ja sen valmistelutyössä on saavutettu voimakas yhteinen tahtotila. Yhä useampi suomalainen haluaa sijoittaa metsi-en suojeluun. Nämä ominaisuudet pitää met-säakateemikoiden mukaan säilyttää ohjelman toteutuksessa.

Metsien suojelun ja talouskäytön vastak-kainasettelun välttämiseksi nähtiin tärkeä-nä, että ohjelman toteutus on yhtenäistä ko-ko Suomessa. Toteutustahoksi tarvitaan sellai-nen taho, joka pystyy luontevaan vuoropuhe-luun metsänomistajien kanssa. Tällaisena näh-tiin etenkin metsäkeskukset, mutta eri hallin-nonalojen yhteistyötä korostettiin. Ristiriitais-ten viestien välttämiseksi viestintä on koordi-noitava eri toimijoiden välillä.

Metsänomistajien monitavoitteisuus tulee metsäakateemikoiden mukaan huomioida si-ten, että metsäsuunnitelman rinnalla tarjotaan luonnonhoitosuunnitelmaa. Tämä edellyttää,

Tiina Rytiläva. johtaja

Elina AntilaprojektipäällikköPäättäjien Metsäakatemia


Päättäjien 24. ja 25. Metsäakatemian tulevaisuustyöpajojen yhteenveto: Rahoitus on Metson toteutumisen avainkysymys

Päättäjien 24. ja 25. Metsäakatemian tulevaisuustyöpajojen yhteenveto: Rahoitus on Metson toteutumisen avainkysymys

että turvataan perinteiset neuvonnan keinot: metsäammattilaisia koulutetaan, jotta he osaa-vat neuvoa metsänomistajia Metson mahdol-lisuuksista.

Metson julkinen hyväksyntä nähtiin toi-meenpanon kannalta tärkeänä. Ohjelman epäilijöille on voitava perustella todellinen merkitys ja tehokkuus. Siksi osallistujien mu-kaan tärkein tapa viestiä on lähestyä suuria massoja. Viesti voidaan kuitenkin pukea yk-sittäisiksi tarinoiksi: voidaan kertoa vaikka naistenlehdissä tarinoita suojelusta yksittäi-sen metsänomistajan äänellä. Tuomalla met-siensuojelukeskustelun yhteydessä esiin hiili-nielunäkökulma voidaan saada lisäarvoa Met-son viestintään. Myös kansainvälinen ulottu-vuus tulee ottaa huomioon: Metsoa on mah-dollista käyttää Suomi-brändin rakennuspa-likkana ja vientituotteena imagomme kohotta-misessa ulkomailla.

Rahoitus nousee metsäakateemikoiden mu-kaan toteutuksen avainkysymykseksi. Riittävän rahoituksen turvaamiseksi tarvitaan muutakin kuin valtion budjettirahoja. Rahoituksen jär-jestämiseksi tulisi kehittää yhteistyössä yksityi-sen sektorin ja kansalaisjärjestöjen kanssa eri-laisia kampanjoita, joista esimerkkeinä mai-nittiin ”kummimetsät”, eli lahjoituksen ohjaa-minen tietyn kohteen suojeluun sekä ”adop-toi kympillä puu” -kampanja, jossa pienellä ra-hamäärällä voisi suojella osan suurempaa ko-konaisuutta. Puukaupan yhteydessä voitaisiin

ottaa käyttöön vapaaehtoinen suojelusijoitus, joka vastaisi esim. 0,2 prosenttia puukaupan tulosta. Yhteiskuntavastuuta voitaisiin koros-taa rahoituksen hankkimisessa, ja työ- ja elin-keinoministeriö voisi ottaa vahvemman roolin yritysten houkuttelemiseksi tiiviimmin mu-kaan metsien suojeluun.

Mahdollisina uhkina Metson toteutumi-selle nähtiin valtion aluehallinnon uudista-mis- ja tehostamistoimet ja niihin liittyvät tuottavuustavoitteet. Metsäakateemikot tote-sivat metsäalan olevan niin sanotussa viestin-nällisessä akanvirrassa halutessaan samanai-kaisesti lisätä metsäteollisuuden puunhankin-taa ja Metso-ohjelman perusteella suojeluun osoitettavaa pinta-alaa. Koska Metson tarkoi-tuksena ei ole tuottaa lisäongelmia metsäteol-lisuudelle, pidettiin tärkeänä, ettei puun saan-nin ja suojelun välille synny turhaa vastak-kainasettelua. t


Hannele Ranta-Lassila, Heikki Hakala ja Yrjö Perälä (PMA 24)

Metsähallitus edistää aktiivisesti virkistystä ja luontomatkailua

Valtion monipuoliset maa- ja vesialueet toi-mintoineen, palveluineen ja rakenteineen tuottavat erinomaiset perusedellytykset luon-non virkistyskäyttäjille ja luontomatkailualan toimijoille. Valtion alueiden monet virkistys-palvelut ovat maksuttomia omatoimisille kävi-jöille. Joidenkin palvelujen, kuten tulipaikko-jen ja polttopuuhuollon hyödyntämisestä kau-palliseen matkailutoimintaan peritään maksu. Metsästys-, kalastus- ja maastoliikennelupien hinnat määrätään asetuksella.

Metsähallitus haluaa olla luontomatkailu-yrittäjän ja jokamiesvirkistäytyjän kumppa-ni. Se pyrkii yhteistyöhön ja kumppanuuteen sekä valtion mailla toimivien yritysten kans-sa että matkailukeskusten toimijoiden kanssa siellä, missä valtion alueet ovat keskeinen osa keskuksen palveluja tai imagoa. Johtotähtenä on aina kestävän luontomatkailun edistämi-nen sekä investointien myönteinen vaikutus alue- ja paikallistalouteen. Monet tutkimuk-set osoittavat, että positiivisia talousvaikutuk-sia todella on.

Valtion alueet ja Metsähallitus ovat monel-la muullakin tapaa luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edistäjiä. Metsähallitus on aktiivinen luontomatkailun tutkimus- ja ke-hittämistoiminnassa, panostaen mm. Metsän-tutkimuslaitoksen, Lapin yliopiston ja Metsä-hallituksen yhteiseen luontomatkailun profes-

Jyrki KangaspääjohtajaMetsähallitus


Virkistyskäyttö ja luontomatkailu valtion maillaVirkistyskäyttö ja luontomatkailu valtion mailla

suuriin. Metsähallituksen oma tulosalue Villi Pohjola on ollut suomalaisen luontomatkailun ja elämystarjonnan pioneeri. Laatumaa-tulos-alue on aktiivinen matkailukeskusten kiinteis-tökehityksessä. Valtaosa Lapin menestyksek-käistä matkailukeskuksista on noussut valtion maille, ja Laatumaa on ollut alan toimijoiden ja muiden kehittäjien suosittu kumppani.

Eri puolilla maata sijaitsevat luontokes-kukset ovat suosittuja käyntikohteita. Vuotui-nen käyntimäärä lähestyy miljoonaa. Kansal-lispuistojen kävijämäärä on kasvanut kuuden prosentin vuosivauhtia. Viime vuonna kävijöi-tä oli jo 1,6 miljoonaa, suosituin kohde oli Pal-las-Ylläs yli 300 000 käynnillä.

Alueiden monikäytöllä sovitetaan yhteen eri intressejä

Valtion omistamat alueet ovat tilaltaan, luon-nonoloiltaan ja tavoitteiltaan erilaisia, mutta muodostavat loogisen kokonaisuuden. Metsä-hallituksen vahvuus on tämän kokonaisuuden monitavoitteinen hallinta. Toimintalinjana on eri intressien yhteensovittaminen, vuorovaiku-tus ja alueiden monikäyttö – tehokkaasti, pal-velevasti ja kannattavasti. Kokonaishallinta on tarpeen muun muassa juuri luontomatkailun edellytyksiä arvioitaessa. Erilaiset matkailu- ja virkistysaktiviteetit sopivat erilaisille alueil-le ja eri kohteet voivat täydentää toisiaan. Ko-konaistarkastelujen kautta koko aluekirjo pys-tytään hyödyntämään paremmin kuin jokaista

yksittäistä osa-aluetta erikseen suunnitellen. Sama pätee myös vaikkapa luonnon moni-muotoisuuden vaalimisessa.

Kaikki valtion alueet ovat tavalla tai toisella monikäytössä päällekkäiskäytön periaatteella.


Talousmetsissä monikäyttö nähdään yleises-ti itsestäänselvyytenä: metsätaloutta hakkui-neen, monimuotoisuutta, marjastusta, retkei-lyä, metsästystä, ja niin edelleen. Myös kansal-lispuistot ja muut suojelualueet ovat monikäy-tössä, sillä niissä harjoitetaan muun muassa luonnonsuojelua, virkistyskäyttöä, pohjoisessa poronhoitoa, tutkimusta, luonnontuotteiden keruuta ja metsästystä. Matkailun ja luonnon-tuotealan yrittäjätoimintaa voi tavata jokseen-kin kaikenlaisilla alueilla, samoin kuin oma-toimisia virkistyskävijöitä.

Kokonaishallinnan kannalta avainasemas-sa ovat laajojen alueiden luonnonvarasuunni-telmat sekä suojelu- ja muiden erityisalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat. Suunnitelmat laaditaan vuorovaikutuksessa alueen käyttä-jiin ja muihin sidosryhmiin. Kaikilla kansalai-silla on mahdollisuus antaa palautetta huomi-oitavaksi suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Suunnitteluprosesseissa keskeisten taho-jen edustajia kutsutaan esimerkiksi työryh-miin ja keskustelutilaisuuksiin. Näihin tahoi-hin lukeutuvat virkistyskäyttäjien edustajat se-kä matkailuelinkeino. Virkistyskäytön ja luon-tomatkailun näkökulmat ovat suunnittelus-sa ja suunnitelmissa usein korostetusti esillä. Esimerkiksi vastikään valmistuneessa Itä-Suo-men luonnonvarasuunnitelmassa on osoitet-tu matkailun painopistealueita, joissa matkai-lun ja virkistyskäytön tarpeet otetaan metsän-käsittelyssä normaaliakin hartaammin huomi-oon ja jonne virkistyspalveluita ja -rakenteita erityisesti ohjataan.

Myös talousmetsät ovat tärkeitä virkistykselle ja matkailulle

Valtion talousmetsien käytössä panostetaan puuntuotannon rinnalla metsien muihin käyt-tömuotoihin ja -tavoitteisiin. Puutuotannon kestävät hakkuumahdollisuudet ovat nyky-ään noin 6,5 miljoonaa kuutiometriä vuodes-sa. Tästä hakataan kuitenkin vain runsaat viisi

miljoonaa kuutiometriä. Kestävien hakkuiden maksimitasosta tingitään 1,3 miljoonaa kuu-tiometriä vuodessa eri intressien yhteensovit-tamiseksi, noin puolet siitä Lapissa. Kaikkiaan 17 prosenttia talousmetsien tuottavasta metsä-maasta on joko kokonaan hakkuiden ulkopuo-

Timo Kaunisto ja Tiina Rytilä (PMA 25)

lella tai pehmeän käsittelyn piirissä. Hakkui-ta vähennetään muun muassa luonnon moni-muotoisuuden säilyttämiseksi, luonnon virkis-tyskäytön edellytysten parantamiseksi, poron-hoidon huomioonottamiseksi sekä Ylä-Lapis-sa saamelaiskulttuurin tukemiseksi.

Monet virkistyskäytön muodot ovat mah-dollisia sekä suojelualueilla että talousmetsis-sä. Hallitusohjelmassa mainitaan erääksi ta-voitteeksi luonnonsuojelualueiden matkai-lu- ja virkistyskäytön edellytysten parantami-nen. Hallitus on tässä Metsähallituksen linjoil-la. Suojelualueiden käytön kasvun on kuiten-kin oltava hallittua ja kasvavan käytön mah-dolliset haitat luonnonympäristölle kontrol-lissa. Motorisoidut kulkuvälineet eivät pääosin kuulu sinne, missä päätavoitteena on luonnon suojelu.


Valtion retkeilyalueet ovat erityisesti vir-kistys- ja luontomatkailutarkoituksiin perus-tettuja alueita. Niissä ovat mahdollisia ja toi-vottujakin monet sellaisetkin toiminnot, jot-ka eivät suojelualueille sovi. Talousmetsät täy-dentävät aluevalikoimaa, ja niiden hakkuuau-koille sopivat mainiosti vaikkapa mönkijät.

Talousmetsät ovat sellaisenaan varsin hyviä virkistysympäristöjä ja matkailukohteita. Hak-kuut ja virkistystavoitteet voidaan suunnittelulla sovittaa hyvin yhteen. Metsien puuntuotannol-lisesti hyvä hoito edesauttaa monia virkistäyty-jille tärkeitä metsän ominaisuuksia, kuten met-sien elinvoimaisuutta ja terveyttä. Harvennus-hakkuut ja taimikonhoito parantavat metsän virkistysarvoja. Sekä kauko- että lähimaisemi-en vaihtelevuus on yleensä eduksi esimerkiksi

hiihtoreitillä, ja talousmetsissä tämä useimmi-ten toteutuu. Talousmetsien rakenne on ke-hittymässä keskimäärin varttuneemmaksi, jo-ten järeitä metsiä suosivien virkistyskäyttäjien olosuhteet paranevat entisestään. t

Liisa Sahi, Tapio Mutikainen ja Olli Raunio (PMA 25)


”Monimuotoisuus metsässä,

matkalla, myllyssä,

muotoilussa, markkinoilla

ja mielessä.



Kun aiemmin luonnosta saatiin hyvinvointia ennen kaikkea taloudellisen hyödyntämisen kautta, korostuu nykyisin luonnon merkitys tavallisen kansan henkisen hyvinvoinnin ja terveyden lähteenä. Lähellä sijaitsevat luon-toalueet houkuttelevat ihmisiä ulkoilemaan, mikä edistää fyysistä terveyttä. Psyykkistä hy-vinvointia taas edistävät erityisesti luonnos-sa sijaitsevat mielipaikat, jotka tarjoavat mah-dollisuuden rauhoittua ja palautua stressistä.

Helsingissä ja Tampereella tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan jo puolentoista tunnin viikoittainen ulkoilu parantaa keskit-tymiskykyä ja mielialaa. Luonnonvaraisilla vi-heralueilla ja metsissä sijaitsevilla laajoilla ul-koliikunta-alueilla palaudutaan stressistä pa-remmin kuin puistoissa ja kaupunkikeskusto-jen ulkotiloissa.

Luonnon myönteisiä vaikutuksia ihmi-sen hyvinvointiin on myös todennettu mitta-uksin. Erityisesti Japanissa on tutkittu laajas-ti metsän virkistyskäytön, eli niin kutsuttujen metsäkylpyjen fysiologisia vaikutuksia. Tut-kimusten mukaan ihmisessä metsäympäris-tössä tapahtuvat fysiologiset muutokset ovat myönteisiä kaupungissa oleskeluun verrattu-na. Esimerkkejä muutoksista ovat verenpai-neen ja pulssin lasku, lihasjännityksen vähe-neminen ja syljestä mitatun stressihormonin, kortisolin määrän väheneminen.

Kaupungistumisen vaikutuksia ihmisten luontosuhteeseen ei vielä kunnolla ymmär-

retä. Kaupungistuminen ja luontoalueiden väheneminen ihmisten välittömässä elin-ympäristössä on yksi pääsyy luontomatkai-lun kasvuun, mutta samalla lähiluonto yllä-pitää luontosuhdetta ja mahdollisuutta luon-tokokemuksiin. Esimerkiksi Ranskassa mo-net nuoret aikuiset eivät kaupungistumisen myötä juuri enää käy luontoalueilla. Yhdys-valloissa kansallispuistojen kävijämäärät ovat kääntyneet laskuun, mihin yhdeksi pääsyyk-si on ehdotettu tietotekniikan nopeaa kehi-tystä ja vapaa-ajan vieton painopisteen siirty-mistä tietokone- tai televisioruutujen ääreen. Myös kansallispuistojen kävijämaksujen nou-sun on uskottu vähentäneen käyntimääriä.

Helsinkiläisille ja tamperelaisille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan valtaosa kau-punkilaisista arvosti edelleen luontoa ja pi-ti luonnonläheisyyttä keskeisenä asuinpai-kan valintaan vaikuttavana tekijänä. Molem-missa kaupungeissa urbanisoituneiden kau-punkilaisten osuus oli sangen pieni: vain viisi prosenttia kaupunkilaisista uskoo, ettei luon-nolla ole heille enää juuri merkitystä. Tavalli-sia luontoihmisiä ja aitoja luontoihmisiä, joil-le luonnon suhteellinen merkitys oli selvästi kaupunkiympäristön palveluja tärkeämpi, oli kaupunkilaisista yhteensä 40 prosenttia.

On selvää, että mitä heikommin kaupun-kien lähiviheralueet tyydyttävät luontoon liit-tyviä tarpeita, sitä useammin halutaan käyt-tää kaupungin ulkopuolisia luontokohteita ja

lähteä luontomatkalle. Lähimetsien ja mat-kailun kannalta tärkeiden metsien lisäksi jat-kossa voi olla kysyntää maisema- ja virkistys-arvokaupalle esimerkiksi vapaa-ajanasunto-jen ympäristöissä. Maisema- ja virkistysarvo-kaupan kansainvälisiä korvausperiaatteita ja sovellusmahdollisuuksia on tutkittu Metlassa, ja tuloksena on toimintamalli, jossa yksityis-metsiä saadaan laajemmin matkailukäyttöön korvausta vastaan.

Liisa Tyrväinenprofessori

Metsäntutkimuslaitos/Lapin yliopisto

Metsä on terveyden ja hyvinvoinnin lähde

Liisa Tyrväinen


Metsäakatemian toiminta 2008Metsäakatemian toiminta 2008

Vuosi 2008 oli metsäalan kannalta erityinen. Toimiala eli suurten muutosten aikaa ja metsäkysymyksistä käytiin julkisuudessa aktiivista keskustelua. Ajankohtaiset metsäaiheet puhuttivat Metsäakatemian tilaisuuksissa.

Metsäakatemian kursseille 24 ja 25 osallistui yhteensä 59 päättäjää yhteiskunnan eri sektoreilta.

Vuoden 2008 kurssien maastojaksot suuntautuivat Ylä-Pirkanmaalle.

Päättäjien Metsäakatemian 7. brunssi keräsi ennätysyleisön syyskuussa 2008 Helsingissä.

Metsäakatemia-tiimi vuonna 2008: Tiina Rytilä, Tarja Etelämaa ja Elina Antila.


Päättäjien 24. MetsäakatemiaPäättäjien 24. Metsäakatemia

Osallistujat

Anttonen Matti, Ulkoasiainministeriö, Asunta Martti, Metsäliitto Osuuskunta, Fredrikson Martti, Forchem Oy, Hakala Heikki, Etelä-Suomen Sanomat, Heikkilä-Palo Liisa, Maaseudun Sivistysliitto, Maahenki Oy, Huber Satu, Finanssialan Keskusliitto, Kaila Minna-Mari, Maa- ja metsätalousministeriö, Kalpio Marja, Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy, Karlsson Eki, Suomen Latu ry, Kekkonen Sirpa, Valtioneuvoston kanslia, Kettunen Pekka, Pekka Kettunen Consulting Oy, Korhonen Kai, M-Real Oyj:n hallituksen jäsen, Koskinen Markku, Koskisen Oy, Kottonen Hannu, Metsä Tissue Oyj,

Kyyrönen Kalevi, Ulkoasiainministeriö, Lappalainen Tuomo, Suomen Kuvalehti, Mustonen Niilo, Kokoomuksen eduskuntaryhmä, Niemelä Jari, Pohjolan Voima Oy, Ojala-Niemelä Johanna, Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä, Otsamo Antti, Metsäteollisuus ry, Perälä Yrjö, Metsäliitto,

Ranta-Lassila Hannele, Korkein hallinto-oikeus, Reijonen Eero, Keskustan eduskuntaryhmä, Salonen Mikko, Suomen Suunnistusliitto ry, Siikala Antti-Matti, Teknillinen korkeakoulu, Sukselainen Tuomas, Valtiovarainministeriö, Sulkava Risto, Suomen luonnonsuojeluliitto,

Sunabacka Sixten, UPM-Kymmene Oyj, Talvitie Jukka, Biologian ja maantieteen opettajien liitto, Tenhola Leena, Maaseutuvirasto, Tolonen Johanna, Villi Pohjola, Metsähallitus, Tuohiniemi Tapani, Puuteollisuusyrittäjät ry, Uimonen Risto, Sanomalehti Kaleva, Valkama Päivi, Valtiovarainministeriö, Viialainen Matti, Etelä-Savon maakuntaliitto, Vuorio Maria, kirjailija, Väyrynen Raimo, Ulkopoliittinen instituutti, Ylänen Timo, Komatsu Forest Oy


Osallistujat

Aalto-Setälä Pauli, Kotimaa-yhtiöt, Alfthan Anneli, WWF Suomi, Aminoff Mikael, Metsäliitto, Fredrikson Martti, Forchem Oy, Helynen Satu, VTT, Hetemäki Lauri, Metsäntutkimuslaitos, Kangas Jyrki, Metsähallitus, Karvo Ulla, Kokoomuksen eduskuntaryhmä, Kaunisto Timo, Keskustan eduskuntaryhmä,

Kokkonen Antti, Helsingin Sanomat, Mutikainen Tapio, Valtiovarainministeriö, Mäkilä Annaleena, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Mäkinen Raili, Sanoma Magazines Finland Oy, Nieminen Matti, Suomen luonnonsuojeluliitto, Nykänen Pasi, Suomen Nuorkauppakamarit, Nylund Mats, Ruotsalainen

eduskuntaryhmä, Paananen Mikko, Ponsse Oyj, Palojärvi Kari, Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry, Palola Antti, Palkansaajajärjestö Pardia, Pehu-Lehtonen Kaija, Oy Metsä-Botnia Ab, Rauman tehdas, Peltonen Petri, Työ- ja elinkeinoministeriö, Piisilä Niilo, Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus,

Raunio Olli, Suomen Sahat ry, Rautiola Matti, Rakennustietosäätiö RTS, Rouvinen Petri, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA, Sahi Liisa, Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry, Salminen Pertti, Puolustusvoimat, Maanpuolustuskorkeakoulu, Salvén Ole, Metsäliitto Osuuskunta, Turunen Jorma, Finpro, Tyrväinen Liisa, Metsäntutkimuslaitos/Lapin yliopisto, Veltheim Taina, Maa- ja metsätalousministeriö, Vuorinen Tapani, Teknillinen korkeakoulu

Päättäjien 25. MetsäakatemiaPäättäjien 25. Metsäakatemia


Päättäjien Metsäakatemian kurssien 24 ja 25 ohjelmatPäättäjien Metsäakatemian kurssien 24 ja 25 ohjelmat

Päättäjien 24. Metsäakatemia Seminaarijakso 7.5.2008Majvik, Kirkkonummi

Kurssin avaus

TervetuloaPuheenjohtaja Juha Hakkarainen, Suomen Metsäyhdistys ry.

Päättäjien 24. Metsäakatemian avaus: Metsät ovat maailman kolmanneksi tärkein luonnonvaraKansanedustaja Kimmo Tiilikainen, Luonnonvarainneuvosto

Kestävyyden ja kilpailukyvyn kuumat kysymykset

Maailman metsät – kestävän kehityksen haasteita ja ratkaisujaYliopistonlehtori Vesa Kaarakka, Helsingin yliopisto, VITRI Viikki Tropical Resources Institute

Maailman metsäteollisuus – kilpailukyvyn kuumat kysymykset Diplomi-insinööri Kai Korhonen, M-Real Oyj:n hallituksen jäsen

Ajankohtaista akateemikoille

Metsien käytön tulevaisuus EuroopassaProfessori Jussi Uusivuori, Metsäntutkimuslaitos

Venäjä metsänaapurina – kilpailua ja kumppanuuttaMetsäpoliittinen erityisasiantuntija Kalevi Kyyrönen, Ulkoasiainministeriö

Tulevaisuus tutkaimessa

Metsät, energia ja ilmastonmuutos Professori Seppo Kellomäki, Joensuun yliopisto sekä Energia- ja ympäristöjohtaja Stefan Sundman, Metsäteollisuus ry

Metsäakatemian tulevaisuustyöpaja (osa I)

Iltaohjelma

Kurssi-illallinen Majvikin linnassaIsäntänä toimitusjohtaja Jukka-Pekka Ranta, Suomen Sahat ry

Päättäjien 25. Metsäakatemia Seminaarijakso 24.9.2008Majvik, Kirkkonummi

Kurssin avaus

TervetuloaPuheenjohtaja Juha Hakkarainen, Suomen Metsäyhdistys ry.

Päättäjien 25. Metsäakatemian avaus: Metsäpolitiikan ajankohtaiskatsaus Kansallisen metsäohjelman pääsihteeri Marja Kokkonen, Maa - ja metsätalousministeriö

Kestävyyden haasteet

Kansainväliset vaikutteet ja Suomen metsäpolitiikkaNeuvotteleva virkamies Taina Veltheim, Maa- ja metsätalousministeriö

Metsät ja ilmastonmuutosErikoistutkija Elina Vapaavuori, Metsäntutkimuslaitos

Kilpailukyvyn kuumat kysymykset

Globaalin kilpailukyvyn edellytykset muutoksessaTutkimusjohtaja Petri Rouvinen, Etla

Tulevaisuusdialogi: Metsäklusterin mahdollisuudet muuttuvassa maailmassa

Puunjalostuksen näkymät Suomessa Erikoistutkija Lauri Hetemäki, Metsäntutkimuslaitos

Metsäklusterin osaamisen hyödyntäminen Toimitusjohtaja Jorma Turunen, Finpro Oy

Ajankohtaista Akateemikoille

Venäjä metsänaapurinaMetsäpoliittinen erityisasiantuntija Kalevi Kyyrönen, Ulkoasianministeriö

Metsäakatemian tulevaisuustyöpaja (osa I)

Iltaohjelma

Kurssi-illallinen Majvikin linnassa Isäntänä puheenjohtaja Michael Hornborg, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.


Keskiviikko 21.5. ja 8.10.2008

Johdanto maastojaksolle

Metsäsektorin kuumat kysymyksetOsastopäällikkö Aarne Reunala, Maa- ja metsätalousministeriö, Metsäosasto *

Metsien merkitys PirkanmaallaMaakuntajohtaja Jussi V. Niemi, Pirkanmaan liitto (PMA 24)Edunvalvontapäällikkö Jouni Koskela, Pirkanmaan liitto (PMA 25)

Metsien suojelu – arvokas vaihtoehto (Elämänmäki, Vilppula)

Tervetuloa ElämänmäkeenAluetiedottaja Aimo Jokela, Metsäntutkimuslaitos

Opastettu tutustuminen Elämänmäen luontoonPuheenjohtaja Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliitto, vs. luonnonsuojelubiologi Panu Kuokkanen, Metsähallitus, ylitarkastaja Auli Suvanto, Pirkanmaan ympäristökeskus (PMA 24) ja viestintäpäällikkö Matti Nieminen, Suomen luonnonsuojeluliitto (PMA 25)

Miksi metsien suojelua?Puheenjohtaja Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliitto (PMA 24)

Viestinnästä tukea metsien suojeluunViestintäpäällikkö Matti Nieminen, Suomen luonnonsuojeluliitto (PMA 25)

Metso ja vapaaehtoisen suojelun keinotMetsäluontoneuvoja Jukka Ruutiainen, Pirkanmaan Metsäkeskus

Puusta tuotteeksi (Metsäliitto Osuuskunta, Puutuoteteollisuus, Vilppulan saha)

Puutuoteteollisuuden tulevaisuudennäkymätJohtaja Timo Pekkola, Saha- ja jalostusteollisuus, Metsäliitto Osuuskunta, Puutuoteteollisuus (PMA 24)

Puutuoteteollisuuden haasteetToimialajohtaja Ole Salvén, Metsäliitto Osuuskunta, Puutuoteteollisuus (PMA 25)

Puusta pitkään – puurakentamisen pitkä jatkumoProfessori Antti-Matti Siikala, Teknillinen korkeakoulu (PMA 24)

Osaaminen suomalaisessa puurakentamisessaYliasiamies Matti Rautiola, Rakennustietosäätiö RTS (PMA 25)

Metsäakatemian tulevaisuustyöpaja (osa II a)(Fontana Keurusselkä, Keuruu)

Metsistä monimuotoista virkistystä (Fontana Keurusselkä, Keuruu)

Metsien monikäytöstä luontomatkailuunJohtaja Johanna Tolonen, Villi Pohjola (PMA 24)

Virkistyskäyttö ja luontomatkailu valtion maillaPääjohtaja Jyrki Kangas, Metsähallitus (PMA 25)

Metsät virkistyksen ja hyvinvoinnin lähteenäProfessori Liisa Tyrväinen, Metsäntutkimuslaitos/ Lapin yliopisto (PMA 25)

Metsävaisto (iltaohjelma)

Päättäjien Metsäakatemian 24. ja 25. kurssien maastojaksot

* Jos kurssimerkintää ei ole, alustus on pidetty molemmilla kursseilla


Torstai 22.5. ja 9.10.2008

Metsänkasvatus ja puunhankinta ovat yhteistyötä Fontana Keurusselkä ja Ollilan tila, Keuruu (PMA 24) / Fontana Keurusselkä ja Himmaanmäen tila, Keuruu (PMA 25)

Puunhankinnan haasteet – mistä ja miten puuta? Johtaja, puunhankinta, Yrjö Perälä, Metsäliitto (PMA 24) Ostojohtaja Juha Levonen, Metsäliitto (PMA 25)

Yksityismetsätalouden uudet haasteetJohtaja Arto Sorri, Pirkanmaan metsäkeskus (PMA 24)

Metsänomistaja metsätalouden mahdollistajanaAluejohtaja Pauli Rintala, Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi (PMA 25)

Tervetuloa Ollilan tilalleMetsänomistaja Jussi Santaniemi (PMA 24)Tervetuloa Himmaanmäen tilalleMetsänomistaja Tuomo Riihonen (PMA 25)

Hakkuukohteen esittelyAluepäällikkö Matti Närhi, Metsämannut Oy (PMA 24)Korjuuesimies Jaakko Sorri, Metsäliitto Osuuskunta, Jyväskylän piiri (PMA 25)

Modernin puunkorjuun teknologian kehitysToimitusjohtaja Timo Ylänen, Komatsu Forest Oy (PMA 24)Yrittäjyys puunhankinnassaToiminnanjohtaja Kari Palojärvi, Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry (PMA 25)

Mitä on hyvä metsänhoito? Toiminnanjohtaja Tapio Viinikka, Metsänhoitoyhdistys Metso (PMA 24)Hyvän metsänhoidon periaatteetAluepäällikkö Matti Närhi, Metsämannut Oy (PMA 25)

Metsäenergia nyt ja tulevaisuudessaVarttunut tutkija Juha Laitila, Metsäntutkimuslaitos (PMA 24)Metsäenergian mahdollisuudet tulevaisuudessaTeknologiapäällikkö Satu Helynen, VTT (PMA 25)

Hakkuunäytös Metsäkoneyrittäjä Henri Mäkinen, Metsäkone Mäkinen (PMA 24)Metsäkoneenkuljettaja Alvi Joutsi ja ajokoneen kuljettaja Janne Salenius, Veljekset Lehtomäki Oy (PMA 25)Bioenergian korjuunäytösMetsäkoneenkuljettaja Jari Lehtomäki, Veljekset Lehtomäki Oy (PMA 24)

Kannonnostonäytös Kaivinkoneenkuljettaja Erkki Lehtonen, Veljekset Lehtomäki Oy (PMA 25)Paljonko yhdestä kuusesta saa ainespuuta? -kisailuOstoesimies Markku Paananen, Metsäliitto Osuuskunta, Jyväskylän piiri (PMA 25)Metsäsavotan osaajatHaastateltavina metsäsuunnittelija Nina Mäkinen, Pirkanmaan metsä- keskus, metsäkoneyrittäjä Henri Mäkinen, Metsäkone Mäkinen Oy (PMA 24), metsäkoneenkuljettaja Jari Lehtomäki, Veljekset Lehtomäki Oy (PMA 24), metsänomistaja Jussi Santaniemi (PMA 24), toimitusjohtaja Marja Kalpio, Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy (PMA 24) ja kuljetusyrittäjä Erkko Papinaho, Papinaho Oy (PMA 25).

Yhtiölle töihin?

Tutustuminen Mäntän G.A. Serlachius-museoon

Innovatiivinen metsäklusteri (Metsä Tissue Oyj, Mänttä)

Tervetuloa tehtaalle Tehtaanjohtaja Jori Sahlstén, Metsä Tissue Oyj

Kulutustavarabisnes paperiteollisuudessa – case Metsä TissueToimitusjohtaja Hannu Kottonen, Metsä Tissue Oyj

Metsäteollisuuden biojalostamotResearch Fellow Klaus Niemelä, KCL (PMA 24)

Kemiallisen metsäteollisuuden tulevaisuusProfessori Tapani Vuorinen, Teknillinen korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos (PMA 25)

Metsäakatemian tulevaisuustyöpaja (osa II b)(Koivulahden Rapukartano, Vilppula)

Ilta Koivulahden Rapukartanossa

Illanvietto kurssin alustajien ja suunnittelijoiden kanssa

Perjantai 23.5. ja 10.10.2008

Osaamisen polttopisteessä (Mäntän Klubi, Mänttä)

Suomalainen metsäklusteri 2030 – jotain aivan muuta kuin nyt?Toimitusjohtaja Christine Hagström-Näsi, Metsäklusteri Oy

Osanottajien yllätysnumero, kurssin osallistujat (PMA 24)

Akateemikoiden aktivointi (PMA 25)

Tulevaisuustyöpaja (osa III, kurssin päätöskeskustelu)


Päättäjien Metsäakatemian 7. brunssiPäättäjien Metsäakatemian 7. brunssi

Metsäsektorin menestystarinan tekijät tulevaisuudessa30.9.2008 Hotelli Scandic Continental, Helsinki

TervetulosanatPuheenjohtaja Juha Hakkarainen, Suomen Metsäyhdistys ry.

Metsäteollisuuden ja metsäsektorin toimintaedellytystyöryhmän loppuraportin esittelyYliasiamies Esko Aho, Sitra

Loppuraportin luovutus pääministeri Matti Vanhaselle

Pääministeri Matti Vanhasen puheenvuoro

KommenttipuheenvuorotToimitusjohtaja Olli Haltia, Dasos Capital Oy ja professori Matti Kärkkäinen

Brunssi

Esko Aho, Matti Vanhanen, Olli Haltia ja Matti Kärkkäinen


MIKSI PÄÄTTÄJILLE METSÄAKATEMIA?

Metsäakatemia on yhteiskunnan eri sektoreiden päättä-jille suunnattu metsäaiheinen kutsukurssi ja keskustelufoo-rumi.

Metsäakatemiassa metsäsektori pyrkii avautumaan en-tistä enemmän muuhun yhteiskuntaan tarjoamalla eri alo-jen vaikuttajille laaja-alaisesti tietoa metsien hyvinvoinnis-ta, metsäsektorista sekä sen toimintaedellytyksistä ja merki-tyksestä Suomessa ja globaalisti. Vastavuoroisesti metsäsek-tori odottaa saavansa yhteiskunnan muilta päättäjiltä tietoa ja vaikutteita toimintaympäristön muutoksista ja keskeisis-tä yhteiskunnallisista kehityshaasteista. Kursseille kutsutaan keskeiset poliitikot ja virkamiehet, liike-elämän ja etujärjes-töjen johto sekä tieteen, taiteen, kansalaisjärjestöjen ja tie-dotusvälineiden edustajia; kerrallaan noin 30 osanottajaa. Osanottajat vaihtuvat kursseittain. Kukin Päättäjien Metsä-akatemia on nelipäiväinen, koostuen pääkaupunkiseudulla järjestettävästä seminaarijaksosta ja retkeilynä toteutettavas-ta maastojaksosta.

Päättäjien Metsäakatemia toimii Suomen Metsäsäätiön sekä maa- ja metsätalousministeriön tuella. Toiminnasta vas-taa Suomen Metsäyhdistys.

Lisätietoja: www.smy.fi/pma

JÄRJESTÄJÄTAntila Elina, Päättäjien Metsäakatemia, projektipäällikköEtelämaa Tarja, Päättäjien Metsäakatemia, projektisihteeriKarvonen Juhani, Suomen Metsäyhdistys ry., toiminnanjohtajaRytilä Tiina, Päättäjien Metsäakatemia, va. johtaja

PÄÄTTÄJIEN METSÄAKATEMIAN NEUVOTTELUKUNTASailas Raimo (pj.), Valtiovarainministeriö, valtiosihteeriBrunila Anne, Metsäteollisuus ry, toimitusjohtajaHakkarainen Juha, Eläkekassa Verso, toimitusjohtaja (Suomen Metsäyhdistyksen puheenjohtaja)Hautojärvi Sirkka, Ympäristöministeriö, kansliapäällikkö (31.8.2008 asti)Hannele Pokka, Ympäristöministeriö, kansliapäällikkö (1.9.2008 alkaen)Hornborg Michael, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y., puheenjohtajaKarhinen Reijo, Osuuspankkikeskus, pääjohtajaMäenpää Mikko, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, puheenjohtaja Naukkarinen Juha, Energiateollisuus ry, toimitusjohtaja Ruokanen Tapani, Suomen Kuvalehti, päätoimittajaTanninen Timo, WWF Suomi, pääsihteeriVaittinen Jarmo, Maa- ja metsätalousministeriö, kansliapäällikkö

PÄÄTTÄJIEN 24. JA 25. METSÄAKATEMIAN MAASTOJAKSOJEN SUUNNITTELURYHMÄIittainen Veikko, Pirkanmaan metsäkeskus, yhteyspäällikkö Katajamäki Harri, Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkka, toiminnanjohtajaKoskela Jouni, Pirkanmaan liitto, edunvalvontapäällikköKoskinen Marika, Pirkanmaan ympäristökeskus, ylitarkastajaNärhi Matti, Metsämannut Oy, aluepäällikköSavolainen Heikki, Metsähallitus, Metsätalous, aluejohtaja

PÄÄTTÄJIEN 24. JA 25. METSÄAKATEMIAN JÄRJESTELYIHIN OSALLISTUNEET TAHOTMetsähallitus x Metsäkone Mäkinen x Metsäliitto OsuuskuntaMetsäliitto Osuuskunta Puutuoteteollisuus, Vilppulan sahaMetsämannut Oy x Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkka ja MetsoMetsäntutkimuslaitos x Metsä Tissue Oyj x Keurusseudun partiolaisetKeuruun Kisailijat x Keuruun Latu x Pirkanmaan liitto x Pirkanmaan metsäkeskusPirkanmaan ympäristökeskus x Tuomo ja Anri Riihonen x Jussi SantaniemiSuomen Latu x Suomen luonnonsuojeluliitto x Suomen SuunnistusliittoVeljekset Lehtomäki Oy


www.smy.fi/pma

Päättäjien Metsäakatem

ia 2008




2008


päättäjien metsäakatemia 2008€¦ · yrjö perälä ja juha levonen puunhankinnan haasteet –...

Documents