JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Kauppakorkeakoulu

EUROOPAN JA YHDYSVALTOJEN KEKSINNÖLLISYYSERON HUOMIOINTI PATENTTI-

INSINÖÖRIEN TYÖKÄYTÄNNÖISSÄ

Pro Gradu

Johtaminen Syksy 2013

Laatija: Antti Mäkelä Ohjaaja: Pasi Sajasalo

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU

Tekijä Antti Mikael Mäkelä Työn nimi Euroopan ja Yhdysvaltojen keksinnöllisyyseron huomiointi patentti-insinöörien työkäy-tännöissä Oppiaine Johtaminen

Työn laji Pro Gradu

Aika Syksy 2013

Sivumäärä 133

Tiivistelmä – Abstract Patenttien merkitys on kasvanut viimevuosina, koska kilpailu on kiristynyt ennestään. Kun osaaminen ja uudenluonti ovat merkittävässä osassa yritystoimintaa, patenttijärjes-telmää on tarpeen hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Kun patenttijärjestelmää hyödynnetään tehokkaasti, kilpailijat eivät pääse kopioimaan kehitystyön tuloksia, jotka on suojattu patentein. Tutkimus on toteutettu työkäytännöt strategiana -tutkimussuuntauksen pohjalta. Tällöin strategisena toimintana tarkastellaan kaikkea toimintaa, joka takaa yrityksen menestyk-sen tulevaisuudessa. Menestyksen takeena on, että yrityksellä on kilpailuetua, joka voi perustua kustannustehokkuuteen tai erottautumiseen markkinoilla. Patentti-insinöörit ovat strategisia toimijoita, koska heidän työnsä vaikuttaa vahvasti yrityksen kykyyn me-nestyä tulevaisuudessa. Patentti-insinöörien työkäytänteitä tutkittiinkin siten strategisena toimintana. Pyrin ymmärtämään patentti-insinöörien työkäytänteitä ja lähestyn siten aineistoa laa-dullisella analyysillä. Tavoitteena on ymmärtää suomalaisten patentti-insinöörien työ-käytäntöjä liittyen patentoitavuutta ja etenkin keksinnöllisyyttä koskeviin vaatimuksiin Euroopan ja Yhdysvaltojen osalta. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaas-tatteluilla. Tutkimustuloksista nousee esille viisi keskeistä työkäytäntöä. Lisäksi tuloksis-sa nousee esille kolme Euroopan ja Yhdysvaltojen patenttijärjestelmien ominaisuutta. Patentoitavuuden edellytykset ovat teollinen käyttökelpoisuus, uutuus ja keksinnölli-syys. Näistä keskeisimmäksi kerrottiin kirjallisuudessa keksinnöllisyys. Haastattelut vahvistivat saman, sillä keksinnöllisyys näkyi osana työkäytäntöjä merkittävien paten-toinnin edellytysten tunnistamisena. Keskeisenä työkäytäntönä näkyi Euroopan osalta, että Euroopassa patentti-insinöörit muotoilevat keksinnöllisyysperusteluja, mutta Yh-dysvaltojen osalta luotetaan asiamieheen keksinnöllisyysperustelujen muotoilemisessa. Tarkasteltaessa patentti-insinöörien haastatteluja diskurssianalyysillä, selvisi miten he näkevät Euroopan ja Yhdysvaltojen järjestelmien eroavan merkittävästi toisistaan kokien toisen Euroopan järjestelmä selkeäksi ja Yhdysvaltain järjestelmän epäselkeäksi. Asiasanat Strategy as Practice, Strategia työkäytäntöinä -tutkimussuuntaus, Practice as Strategy, Työkäytännöt strategiana –tutkimussuuntaus, Patentti, Patentoitavuus, Keksinnöllisyys Säilytyspaikka Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu

SISÄLLYS

1  JOHDANTO .......................................................................................................... 6 1.1  Tutkimusongelma ja aiempaa tutkimusta .............................................. 6 1.2  Tutkimusongelman merkitys yhteiskunnalle ja yritykselle ................. 7 1.3  Tutkimuskysymys, tutkimuksen rajaus ja työn rakenne ...................... 8 

2  PATENTTIVAATIMUKSET PATENTTIEN YDIN ....................................... 13 2.1  Patenttijärjestelmän synty ....................................................................... 13 2.2  Patentit ja sopimusteoria ......................................................................... 15 2.3  Patentin suoja-ala keksinnön keskustan ja reunojen vaadinnalla ..... 17 2.4  Patenttivaatimukset suoja-alan märittäjinä .......................................... 20 2.5  Patenttivaatimusten tulkinta ................................................................... 21 

3  PATENTOITAVUUS ......................................................................................... 26 3.1  Patentoitavuuden edellytykset ja niiden tarkastaminen .................... 27 3.2  Teollinen käyttökelpoisuus patentoitavuuden edellytyksenä ........... 30 3.3  Uutuus patentoitavuuden edellytyksenä .............................................. 31 3.4  Uutuuden graafinen havainnollistaminen ............................................ 33 3.5  Keksinnöllisyys patentoitavuuden edellytyksenä ............................... 34 

4  KEKSINNÖLLISYYS EUROOPASSA ............................................................. 38 4.1  Keksinnöllisyysmäärittely Euroopan patenttisopimuksessa ............. 39 4.2  Keksinnöllisyyttä tulkitseva alan ammattimies ................................... 40 4.3  Ongelma-ratkaisu -periaatteen tuki oikeuskäytännössä .................... 42 4.4  Ongelma-ratkaisu -periaate keksinnöllisyyden määrityksessä ......... 43 4.5  Erityistapauksia ongelma-ratkaisu -periaatteesta ................................ 48 4.6  Keksinnöllisyyttä puoltavia tekijöitä ..................................................... 49 4.7  Esimerkki valituslautakunnan päätöksestä .......................................... 50 

5  KEKSINNÖLLISYYS YHDYSVALLOISSA .................................................... 51 5.1  Keksinnöllisyysmäärittely Yhdysvaltojen lainsäädännössä............... 52 5.2  Keksinnöllisyyttä tulkitseva alan ammattimies ................................... 52 5.3  Grahamin tekijät keksinnöllisyyden määrityksessä ............................ 54 5.4  TSM-testi keksinnöllisyyden määrittelyssä .......................................... 55 5.5  Korkeimman oikeuden kannanotto KSR-päätöksessä ........................ 55 5.6  KSR päätös – selvästä testistä reaalimaailman suuntaan .................... 57 5.7  KSR-päätöksen vaikutus TSM-testiin ja alan ammattimieheen ......... 59 5.8  Keksinnöllisyys patentointiprosessissa KSR-päätöksen jälkeen ....... 61 

6  PATENTIT OSANA YRITYKSEN STRATEGISTA TOIMINTAA .............. 63 6.1  Patenttivaatimusten liiketoiminnallinen suoja-ala .............................. 64 6.2  Patentit liiketoiminnan suojana .............................................................. 70 

7  PATENTTI-INSINÖÖRIN TYÖKÄYTÄNNÖT STRATEGISENA TOIMINTANA ............................................................................................................. 75 

7.1  Strategiatutkimuksen suuntauksia......................................................... 75 7.2  Strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntaus ........................................ 78 7.3  Työkäytännöt strategisena toimintana .................................................. 81 7.4  Patentti-insinöörien työnkuva ................................................................ 82 7.5  Patentti-insinööri avainasiantuntijana ................................................... 85 

8  TUTKIMUSPROSESSI ....................................................................................... 88 8.1  Haastateltavat ............................................................................................ 88 8.2  Aineisto ja menetelmä .............................................................................. 89 

9  TULOKSET .......................................................................................................... 92 9.1  Työkäytännöt ............................................................................................ 93 

9.1.1 Merkittävien patentoinnin edellytysten tunnistaminen ............ 94 9.1.2 Keksinnöllisyystason hahmottaminen ......................................... 98 9.1.3 Keksinnöllisyystarkastelun ymmärtäminen ............................. 106 9.1.4 Euroopassa itseensä ja ongelma ratkaisu -menetelmään

luottaminen .................................................................................... 109 9.1.5 Yhdysvalloissa asiamiehiin ja keskusteluun luottaminen ...... 111 

9.2  Euroopan ja Yhdysvaltojen patenttijärjestelmien ominaisuuksia ... 116 9.2.1 Kaksi erilaista järjestelmää ........................................................... 117 9.2.2 Euroopassa itse – Yhdysvalloissa asiamies ............................... 118 9.2.3 Yhdysvallat ja epäselkeys – Eurooppa ja selkeys ..................... 120 

JOHTOPÄÄTÖKSET ................................................................................................. 122 

LÄHTEET ................................................................................................................... 126 

LIITTEET ..................................................................................................................... 133 

6

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimusongelma ja aiempaa tutkimusta

Tässä pro gradu -työssä perehdytään Euroopan ja Yhdysvaltojen patentoinnin edellytysten ja etenkin keksinnöllisyyden määrittelyn eroavaisuuksien näkymi-seen suomalaisten patentti-insinöörien työkäytännöissä. Toisin sanoen pereh-dytään siihen, millä tavoin suomalaiset patentti-insinöörit huomioivat päivittäi-sessä työssä patentoitavuutta ja etenkin keksinnöllisyyttä koskevat vaatimukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Euroopassa tapahtuvalla patentoinnilla tarkoitetaan Euroopan patenttiso-pimuksen (European Patent Convention) alla tapahtuvaa patentointia. Tämä patentointi tapahtuu Euroopan patenttivirastossa (European Patent Office), jos-ta käytetään lyhennettä EPO. Tässä pro gradu -työssä ei syvennytä Euroopan kansallisiin järjestelmiin vaan pelkästään Euroopan patenttivirastoon ja sitä sää-televiin säädöksiin. Yhdysvaltojen osalta patentointi tapahtuu Yhdysvaltojen patenttivirastossa (United States Patent and Trademark Office), josta käytetään lyhennettä USPTO.

Patentin ollessa liiketoiminnan näkökulmasta kielto-oikeus tiettyyn tekno-logiaan, kielto-oikeuden alueesta tulee saada mahdollisimman laaja. Pro gradu -työn tuloksena saadaan tietää suomalaisten patentti-insinöörien keinoista huo-mioida järjestelmien erot päivittäisessä työssään, jotta kielto-oikeudesta saa-daan mahdollisimman laajasti liiketoimintaa suojaava.

Toimintaympäristön ollessa globaali, eri maiden teollisoikeudellinen lain-säädäntö tulee olla yhteensopivaa (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 15). Osana pro gradu -työtäni selvitän, miten yhtenäisiksi patentti-insinöörit kokevat Eu-roopan ja Yhdysvaltojen keksinnöllisyystarkastelun.

Minulla on syvä mielenkiinto tutkimuksen kohteena olevaan aiheeseen, mikä on seurausta siitä, että toimiessani patentti-insinöörinä keksinnöllisyyden määrittely eri maissa nousee usein esille. Haluankin tietää miten liiketoiminnal-le merkittävien Euroopan ja Yhdysvaltojen keksinnöllisyysmäärittelyt huomi-oidaan muiden patentti-insinöörien toimesta.

7

1.2 Tutkimusongelman merkitys yhteiskunnalle ja yritykselle

Kansainvälinen kehitys on johtanut teollisoikeuksien merkityksen kasvuun kil-pailukeinona ja teknologisen osaamisen korostuessa suomalaisten yritysten tu-levissa kilpailukeinoissa, teknologian suojaaminen yksinoikeudeksi on tärkeäs-sä osassa (Mansala 1994, 281–284). Vuoden 2007 hallitusohjelmassa määritettiin luotavaksi kansallinen teollis- ja tekijänoikeusstrategia (Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma 2007, 48). Teollisoikeuksien merkityksestä ker-too se, että teollisoikeudet ovat olleet esillä hallitusohjelmassakin. Aineettomilla oikeuksilla ja edelleen niiden suojaamisella on entistäkin keskeisempi rooli yh-teiskunnassa ja elinkeinoelämässä, joten voidaan puhua jopa aineettomien oi-keuksien megatrendistä, jonka taustalla ovat: globalisaatio, digitalisoituminen ja konvergenssi, IPR-kentän politisoituminen ja IPR-kentän ekspansio (IPR te-hokkaaseen käyttöön 2008, 11). Patentin ollessa teollisoikeuksien muoto, jolla suojataan teknologisia ratkaisuja, voidaan nähdä, että patentoinnin tarve kasvaa globalisaation edetessä. Teollisoikeudet ovat osa liiketoiminnan strategista pää-töksentekoa, jonka seuraukset on nähtävissä laajasti yhteiskunnassa.

Monesti nähdään Suomen kilpailukyvyn perustuvan tutkimukseen ja in-novatiivisuuteen. Jos näkemys on oikea, Suomen kohdalla patentit ovat erityi-sen tärkeitä. Kilpailuedun perustuessa uusiin innovatiivisiin tuotteisiin, niiden suojaaminen on tärkeää myös kansallisista lähtökohdista. On tärkeää, että in-novaatiot suojataan ja samalla taataan investoinneille täysimääräinen hyödyn-täminen. Suomen ollessa maantieteellisesti sivussa maailman väkirikkaista alu-eista ja Suomen työvoimakustannusten ollessa korkeita, patentit ovat keskeises-sä asemassa maksimoitaessa innovaatioista saatavia tuottoja.

Teollisoikeuksien hyötyä liiketoiminnassa voidaan lähestyä kysymyksel-lä: ”Mitkä liiketoiminnan osa-alueet ovat sellaisia, joissa yrityksellä ei ole mi-tään suojan tarvetta kilpailijoiden suhteen”? Olettaen, että tällaiset liiketoimin-nan osa-alueet ovat arvoltaan vähäisiä, nähdään teollisoikeudellisien kysymyk-sien olevan aina keskeisiä luotaessa liiketoiminnan kannalta merkittävää talou-dellista arvoa. EU:n alueella toimivien yritysten johdosta 53 % näkee teollisoi-keuksien olevan tärkeitä heidän liiketoiminnalleen seuraavan kahden vuoden aikana. (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 7 & 30.)

Pitkäaikainen erottautuminen kilpailijoista vaatii, että kilpailijat eivät voi kopioida uusia ratkaisuja, joita edelläkävijä tuo markkinoille. Kansainvälisen kilpailun kiristyessä teollisoikeuksien merkitys on kasvanut, kun yritykset etsi-vät keinoja erottautua kilpailijoista (Mansala, 1994, 8). Luovan työn työtuloksi-en suojaaminen aineettomilla oikeuksilla antaa mahdollisuuden hyötyä luovan työn tuloksista (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 11). Teollisoikeudet ovat kei-no, jolla voidaan taata pitkäaikainen erottautuminen kilpailijoista, sillä teollis-oikeuksilla saadaan suojattua tiettyjä rajattuja alueita yksinoikeuksiksi.

8

Pariisin sopimus, joka on vanhin teollisoikeuksia koskeva kansainvälinen sopimus, määrittää teollisoikeuksiksi patentin, hyödyllisyysmallit, tavaramerkit, toiminimet, kasvinjalostajan oikeuden ja sopimattoman menettelyn elinkeino-toiminnassa (Paris Convention for the Protection of Industrial Property 1979, article 1). Teollisoikeudellisista suojamuodoista patentti on tarkoitettu suojaa-maan teknisiä keksintöjä. Patenttien ollessa se väline, jolla voidaan suojata tek-nologiaa, ovat patentit keskeisessä osassa liiketoiminnalle, jossa uusilla teknisil-lä tuotteilla tehdään merkittävää liiketaloudellista tulosta.

Patenttien arvo saattaa olla jopa yrityksen suurin yksittäinen omaisuuserä. Esimerkiksi Nokiassa arvokkainta ja sen tulevaisuuden takaavaa saattaa olla Nokian huiman kokoinen patenttisalkku (Virtanen 2012; Laitinen 2012). Google maksoi Motorolasta 12,5 miljardia ja hinnasta huomattavan osan muodostivat patentit (Gupta & Rigby 2011). Patenttien käyttötavat ovatkin muuttuneet ja patenttien merkitys on muuttunut siten, että patentit ovat osalla teollisuuden aloista nousseet keskiöön (Vanjoki 2011). Lisäksi patentointiprosessin hinta määräytyy sen mukaan miten monta välipäätöstä patenttitutkija antaa ja mo-neenko välipäätöksen asiamiehen tulee vastata (Quinn 2011). Vaikka kustan-nukset ovat vain yksi pieni osa patentointia, jo kustannussäästön kannalta oike-at keksinnöllisyyden argumentit ovat tärkeitä. Pro gradu -työtä kirjoittaessani Yhdysvalloissa ratkaistiin merkittävä Samsungin ja Applen välinen patenttikiis-ta miljardikorvauksineen, kun Applen todettiin loukkaavan kolmea patenttia ja neljää mallia (Gorman 2012). Vaikka Apple voitti Yhdysvalloissa, Samsung voitti Saksassa (Apple Loses German Patent Case vs. Samsung, Motorola 2012). Kertatuottona miljardi on huomattava, mutta silti jatkuva vuosittainen tuotto voi kerryttää kokonaisuudessaan enemmän yrityksen varallisuutta. Esimerkiksi vuonna 2013 Nokian saamat lisenssitulot olivat yli puoli miljardia (Nokia Oyj 2013). Viime vuosien miljardiluokan korvaukset ja lisenssimaksut ovat kokonai-suudessaan osaltaan alleviivanneet patenttien merkitystä tämän päivän liike-toiminnassa.

1.3 Tutkimuskysymys, tutkimuksen rajaus ja työn rakenne

Tutkimuskysymys on: miten suomalaisten patentti-insinöörien päivittäisessä työssä näkyy patentoitavuutta ja etenkin keksinnöllisyyttä koskevat vaatimuk-set Euroopassa ja Yhdysvalloissa?

Mansala (1994) on tekemässään tutkimuksessa todennut, että jännitteet patenttijärjestelmien välillä on tunnistettava ja niiden merkitys yritystoimintaan tiedostettava. Vastaan tähän haasteeseen pieneltä osalta, kun tutkin kahden merkittävän järjestelmän välisiä eroja keksinnöllisyyden erilaisten määrittelyjen kautta. Lisäksi tutkin miten patentti-insinöörit reagoivat tunnistettuihin eroihin.

Laine (2009) esittää väitöskirjansa päättävässä artikkelissa yhdeksi strate-giatutkimuksen jatkotutkimusaiheeksi tutkimuksen kohdentamista henkilöstön toiminnan tarkasteluun ja uusiin empiirisiin havainnollistuksiin henkilöstön työkäytännöistä strategiana. Pro gradu -työssäni määritän patentti-insinöörit

9

strategisiksi toimijoiksi organisaatiossa ja tutkin heidän tapaansa täyttää liike-toiminnan tarpeita toimittaessa patenttilakien ja -asetusten sekä oikeuskäytän-teiden keskellä. Tutkin syvällisesti yhden henkilöstöryhmän tapaa huomioida heidän työlleen keskeistä lainsäädäntöä päivittäisissä työkäytännöissään.

Useimmin validiutta koskevat oikeudenkäynnit käsittelevät keksinnölli-syyttä, ja tyypillisimmin patentin hylkääminen tapahtuu keksinnöllisyyden pohjalta (Allison & Lemley 1998). Koska keksinnöllisyys ei ole selvästikään asia, joka olisi yksiselitteinen ja selkeä, työkäytäntöjä keksinnöllisyyden määrittelyyn liittyen on syytä tutkia.

Patenttihakemuksista suurimman osan käsittely päättyy ilman oikeuden-käyntejä (Cole 2008). Toisin sanoen viimeiseksi päätökseksi asiasta jää patentti-tutkijan tekemä päätös. Tutkin hakemusprosessin näkymistä patentti-insinöörin työssä. Hakemusprosessin aikaista työtä on syytä tutkia senkin vuoksi, että vaikka myönnetty patentti olisi epävalidi, se muodostaa riskin muille. Muiden pitää viedä tapaus oikeuteen, jotta he voivat tietää oliko patentti pitävä.

Yhdysvaltojen ja Euroopan teollisoikeudelliset järjestelmät poikkeavat toi-sistaan ja niissä on myös eroja keksinnöllisyyden määrittelyssä (Differences between US and European patents). Eurooppa on suurin vientialue suomalaisil-le yrityksille, ja Yhdysvallat on säilyttänyt merkittävän asemansa vientialueena (Tulli, 2011). Kun Eurooppa ja Yhdysvallat ovat merkittävät markkinat suoma-laisille yrityksille ja niiden välillä on eroja, on syytä tarkastella eroja juurikin näissä kahdessa järjestelmässä. Euroopan patenttivirastoa on kritisoitu siitä, että patenttien myöntämisen taso on liian alhainen (Atkinson & Jones 2011). On-gelma-ratkaisu -periaate on asettanut keksinnöllisyyden tasolle, joka on saanut osakseen kritiikkiä.

Patenteilla on rajapintoja tekniikkaan, yhteiskuntaan sekä oikeuteen, ja lii-ketoimintaan. Näitä kaikkia osa-alueita on sivuttava, jotta taustat avautuvat monipuolisesti. Tekniseen, yhteiskunnalliseen ja oikeudelliseen puoleen otetaan kantaa vain siinä määrin kuin se on tarpeen taustojen ymmärtämiseksi. Varsi-naisesti tutkitaan kuinka keksinnöllisyys tulee huomioida Euroopassa ja Yh-dysvalloissa, jotta patenteilla saadaan mahdollisimman suuri monopoli liike-toiminnalle. Toisin sanoen työssä keskitytään siihen, miten keksinnöllisyyttä tulee perustella liiketoiminnalle maksimaalisen monopolin varmistamiseksi.

Vaikka patentoitavalta keksinnöltä vaadittavalla keksinnöllisyyden tasolla on kansantaloudellista merkitystä, en tee tässä työssä kansantaloudellista tar-kastelua keksinnöllisyyden optimaalisesta tasosta. Keskitän tarkasteluni siihen miten yrityksessä työskentelevä patentti-insinööri hakee maksimaalista mono-polia yrityksen eduksi. Miten suomalaisten patentti-insinöörien päivittäisessä työssä näkyy patentoitavuutta ja etenkin keksinnöllisyyttä koskevat vaatimuk-set Euroopassa ja Yhdysvalloissa? Jotta patentoinnin edellytyksenä olevan kek-sinnöllisyyden keskeisyys voidaan ymmärtää, tarkastelen taustaksi asiaa myös yhteiskunnallisista lähtökohdista.

Oikeustieteellistä osaa on pakko käsitellä hieman laajemmin, sillä onhan patentti lujasti sidoksissa juridisiin kysymyksiin. Oikeuskäytäntöä käydään teo-riaosassa läpi ainoastaan sen verran kuin on välttämätöntä, jotta todella voi-

10

daan tulkita patentti-insinööreiltä haastatteluissa saatua aineistoa. Tutkimuk-sessa yleiseksi normipohjaksi on valittu Suomen patenttilainsäädäntö, jonka alla Suomessa voimaan saatettuja Euroopan patenttisopimuksen alla myönnet-tyjäkin patentteja tulkitaan. Lisäksi käsittelen kansainvälisiä ja alueellisia pa-tenttioikeutta koskevia sopimuksia. Vaikka patenttilait ovat kansallisia, kan-sainväliset sopimukset vaikuttavat merkittävästi kansallisiin lainsäädäntöihin.

Itse tutkimusnäkökulma liittyy taloudelliseen puoleen, ja etenkin siihen miten patentti-insinöörit huomioivat patentin saamisen edellytykset jokapäiväi-sessä työssään. Patentin luoman kielto-oikeuden antama voittopotentiaali voi-daan kotiuttaa yritykseen monin tavoin. Tässä pro gradu -työssä sivutaan tätä asiaa siinä laajuudessa kuin se on perusteltua tutkimuksen kannalta. Kyseistä asiaa käydään läpi sillä tasolla, että patenttien moninaiset käyttötavat tulevat esille. Samalla käy ilmi miten patentin voittopotentiaali riippuu patenttivaati-muksista. Tämän perusteella tutkimuksen suuntaaminen juuri patenttivaati-muksiin ja keksinnöllisyyteen patentti-insinööreille tehtävällä kyselytutkimuk-sella on perusteltua.

Tässä pro gradu -työssä patentti-insinöörillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka yrityksen sisällä vastaavat patenttien hallinnoinnista. Tässä työssä tutkitaan, miten patentteja hakevissa yrityksissä työskentelevät patentti-insinöörit koke-vat patentoitavuuden edellytykset ja etenkin keksinnöllisyysvaatimukset. Eten-kin tutkitaan miten patentti-insinöörit huomioivat nämä päivittäisessä työssään.

Tämä tutkimus muodostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa selvite-tään patenttijärjestelmän tuntemusta sillä tasolla, että patentti-insinöörien haas-tattelu on mahdollista. Lisäksi ensimmäisessä osassa patentti-insinöörit määri-tetään strategisiksi toimijoiksi edustamissaan organisaatioissa strategia työkäy-täntöinä -tutkimussuunnan (strategy as practice) yhden alitutkimussuuntauk-sen kautta. Patentti-insinöörien työllä on merkitystä pitkälle yrityksen tulevai-suuteen, sillä patentit antavat laillisen monopolin jopa 20 vuodeksi. Lisäksi pa-tenteilla voidaan suojata yksinoikeudeksi laajojakin teknologia-alueita, joten niiden merkitys liiketoiminnalle etenkin teknologia yrityksissä on keskeinen. Patentti-insinöörit ovat yrityksissä keskeinen taho, kun patenttijärjestelmää hyödynnetään, joten patentti-insinöörien työ on keskeistä tulevaisuuden me-nestyksen kannalta. Patentti-insinöörien näkemystä niin patentoitavuuden kuin etenkin keksinnöllisyyden eroista Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä on syytä tutkia.

Ensimmäinen osa eli niin sanottu teoriaosa alkaa patenttien toiminnan lä-pikäynnillä, ja vasta sen perään tulee liiketaloudellinen osa. Tämä valinta on tietoinen, sillä halusin ensin selventää patenttien toiminnan. Etenkin keskeistä on tietää, että patentin omistaminen ei ole vapaus hyödyntää patentoitua tek-niikkaa. Jotta lukija tietää tarkoin patenttijärjestelmän perusteet lukiessaan pa-tenttien hyödyntämisestä liiketoiminnassa, on perusteltua ensin käsitellä paten-tit ja sen perään niiden hyödyntäminen liiketoiminnassa.

Patenttitekninen osuus on tarkoituksellisesti pitkä, sillä ellei tähän osioon ole tarpeeksi perehdytty on keksinnöllisyydestä puhuminen erilaisissa lainsää-dännöissä hyvin hankalaa. Siten olen tietoisesti päätynyt siihen, että patentin

11

rakenne ja etenkin vaatimusten toiminta suoja-alan määrittäjinä on käyty lävitse yksityiskohtaisesti. Patenttivaatimusten ollessa patentin sydän, käsitellään pa-tenttivaatimuksia asian vaatimalla yksityiskohtaisella tarkkuudella. Koska oi-keudenkäynnit liittyvät tyypillisesti keksinnöllisyyteen, käsitellään niissä vaa-timuksissa esitetyn teknisten piirteiden kombinaation keksinnöllisyyttä.

Työkäytännöt strategiana tutkimussuuntaus mielestäni vaatii, että asian-tuntijan tekemään työhön pitää jo ennen haastatteluita tutustua kontekstitasolla tarkoin. Ensimmäisessä osassa on siten tutustuttu tarkoin seikkoihin, joita vaa-ditaan haastattelujen tekemiseksi.

Toinen osa muodostuu patentti-insinöörien haastatteluista, joiden avulla selvitetään keksinnöllisyyden eroja Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Etenkin selvitetään miten patentti-insinöörit huomioivat kyseisten järjestelmien erityis-piirteet työkäytännöissään. Tuloksena tarkastellaan siten sitä millaisilla työkäy-tännöillä patentti-insinöörit päivittäisessä työssään varmistavat työnantajansa edun.

Patentti-insinöörejä haastatellaan nimenomaan patentoinnin edellytyksiin ja etenkin keksinnöllisyyteen liittyvistä asioista. Mietin myös tutkimusta, jossa olisi kysellyt yritysten patenttistrategioista, mutta ne olisi varmasti koettu niin salaisiksi, että tuskin olisi saanut ketään haastateltavaa. Yritysten patenttistrate-giat ovat siinä määrin salaisia, että ei niiden yksityiskohdista huudella. Puoles-taan yleisellä tasolla patenttistrategiat muistuttavat paljon toisiaan, joten en ha-lunnut jättää tutkimusta tasolle, jossa se ei palvelisi yhteisöä. Tässä pro gradu -työssä on pyritty välttämään sellaisia keskusteluja haastateltavien kanssa, jotka voisivat johtaa liian yksityiskohtaisen tiedon käsittelyyn. Olen kokenut tämän erityisen tärkeäksi, kun itse työskentelen alalla ja en halua udella mitään sellais-ta mihin en itse olisi valmis vastaamaan.

Pro gradu työni sisältää teoriaosassa osa-alueet patentit ja yhteiskunta, pa-tenttivaatimukset patenttien ytimenä, patentoitavuus, keksinnöllisyys Euroo-passa, keksinnöllisyys Yhdysvalloissa, patentit osana yrityksen strategista toi-mintaa ja patentti-insinöörien työkäytännöt strategisena toimintana. Haastatte-luosassa on luvut Aineisto ja analyysi sekä Patentoinnin edellytysten huomioin-ti työkäytännöissä.

Patenttivaatimukset patenttien ydin -luvussa valotan ensin lyhyesti, miksi yhteiskunnan näkökulmasta patenttijärjestelmä nähdään edulliseksi. Tämän jälkeen käyn lävitse miten patenttivaatimukset ovat keskiössä tulkittaessa pa-tentin suoja-alaa. Patenttivaatimusten keskeinen merkitys alleviivaa sen, että keksinnöllisyyden yhteydessä todellakin tutkitaan patenttivaatimuksissa kuvat-tua asiaa.

Luvussa patentoitavuus käydään lävitse patentoitavuuden edellytykset, joka selventää hyvin, että keksinnöllisyys on se asia, johon tarkastelu patentoin-tiprosessi ja oikeudenkäynneissä keskittyy.

Luvussa keksinnöllisyys Euroopassa ja luvussa keksinnöllisyys Yhdysval-loissa käydään lävitse miten kyseissä järjestelmissä tarkastellaan keksinnölli-syyttä. Erojen ollessa huomattavia on kyseiset kaksi lainsäädäntöä päätetty tar-kastella erillisissä luvuissa. Eurooppaa käsitellään etenkin patenttitutkijan oh-

12

jeistuksen pohjalta, joka on vuodelta 2012 vetäen yhteen tärkeimmät EPO:n väi-te- ja valituslautakuntien päätökset. Yhdysvaltojen osalta käsittely keskittyy etenkin yhteen oikeuden tapaukseen, joka tällä hetkellä määrittää keksinnölli-syyden tasoa Yhdysvalloissa.

Tämän jälkeisessä luvussa Patentit osana yrityksen strategista toimintaa käydään lävitse niitä tarpeita, joiden vuoksi yritykset hakevat patentteja. Paten-tit nähdään pitkän aikavälin keinona luoda kilpailuetua muihin yrityksiin näh-den. Edelleen tässä kappaleessa selkeytyy se, mitkä ovat patentti-insinöörin tavoitteita heidän työssään laajasti tarkasteltaessa. Tämä kappale sitoo patentti-teknisen tiedon keskeiseksi osaksi menestyvien teknologiayritysten strategiaa ja johtamista.

Luvussa patentti-insinöörien työkäytännöt strategisena toimintana syven-nytään tieteelliseen taustaan siitä miten työkäytännöt ovat strategista toimintaa. Kyseinen kappale tulee patenttilainsäädännön yksityiskohtien jälkeen, jolloin patenttien merkitys yritykselle on jo selvillä.

Luvussa tutkimusprosessi kerron mitä on tutkittu ja miten. Luvussa tulok-set käyn läpi löytämäni työkäytännöt sekä niihin liittyvät Euroopan ja Yhdys-valtojen patenttijärjestelmien ominaisuudet.

13

2 PATENTTIVAATIMUKSET PATENTTIEN YDIN

2.1 Patenttijärjestelmän synty

Patenttien historian voidaan katsoa alkaneen Pohjois-Italiasta, kun maailman vanhimpana patenttilakina pidetty patenttilaki säädettiin vuonna 1474 (Haar-mann 2006, 5). Ensimmäinen patenttijärjestelmä poikkesi joiltain osin huomat-tavasti nykyisestä. Järjestelmä oli syvimmältä olemukseltaan privilegijärjestel-mä (Haarmann 2006, 5), jossa suojaa saivat ratkaisut, kun ne tuotiin uudelle maantieteelliselle alueelle (Grubb 1999, 9). Tällöin suojaa saatiin tehtäessä inves-tointi. Toisaalta Pohjois-Italian historiallisessa patenttilaissa patentin saamisen edellytyksenä oli, että suojattavissa oleva keksintö oli uusi ja oivalluksellinen keksintö (Rahnasto 1996). Merkille pantavaa on, että huolimatta monista privi-legijärjestelmän piirteistä myös keksinnöllisyyteen verrattavissa oleva seik-ka ”oivalluksellinen keksintö” on mainittu jo vuodelta 1474 olevassa laissa.

Esimerkkinä myöhemmästä puhtaasta privilegijärjestelmästä toimii tekno-logioiden siirto Englantiin Manner-Euroopasta (Grubb 1999, 9). Privilegijärjes-telmällä suojattiin enemmän investointeja kuin itse keksinnöllistä toimintaa (Haarmann 2006, 5–7). Privilegijärjestelmä tuli tiensä päähän Englannissa, kun hallitsijan mielivalta ja väärinkäytökset yksinoikeuksien myöntämisessä johti-vat levottomuuksiin (Haarmann 2006, 5–7). Levottomuudet alkoivat välttämät-tömyyshyödykkeiden, kuten ruoan ja polttoaineen, hintojen noustua keinote-koisen korkeiksi hallitsijan mielivallan perusteella antamien privilegien turvin (Grubb 1999, 8).

Privilegi järjestelmän tultua tiensä päähän vuonna 1624 julistettiin ”Statute of Monopolies”, joka julisti monopolit ja privilegit mitättömiksi lukuun otta-matta uusille keksinnölle annettuja monopoleja (Haarmann 2006, 5–7). Statute of Monopolies on siten keskeisessä asemassa, kun tarkastellaan patenttijärjes-telmän alkamista ideologialtaan tänäkin päivänä tunnettavassa muodossa. Tä-näkin päivänä keskeisenä ohjaavana voimana on, että monopolin saavat vain uudet keksinnöt, kuten jo Statute of Monopolies -julistuksessä määritettiin. Sta-tute of Monopolies -julistuksen keskeisenä yhteiskunnallisena näkökohtana oli,

14

että yksinoikeudella haluttiin esisijaisesti edistää yhteiskunnan hyvää (Haar-mann 2006, 5–7).

Amerikan Yhdysvaltojen perustuslaki vuodelta 1787 on omalta osaltaan myös merkittävä, sillä se sisältää valtuutussäännöksen, joka salli lainsäätäjien suojaavan keksijöitä määräaikaisella yksinoikeudella. Tämä on ilmaistu Yhdysvaltojen perustuslaissa seuraavasti:

To promote the Progress of Science and useful Arts, by securing for limited Times to Authors and Inventors the exclusive Right to their respective Writings and Discoveries (The United States Constitution, Article. I. Section. 8. Clause 8).

1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa voimissaan oli myös antipatenttiliike, jonka mukaan patenttijärjestelmä haittaa vapaata kauppaa ja teollista tuotantoa. Neljä pääargumenttia, joilla patenttijärjestelmää puolustettiin antipatenttiliiket-tä vastaan, olivat: sopimusargumentti, keksijän palkitsemisargumentti, kannus-teargumentti sekä oikeudenmukaisuus ja moraaliargumentit. Sopimusargu-mentin mukaan yhteiskunta sai tietää keksinnön, ja keksijä sai keksinnölleen suojaa. Keksijän palkitsemista perusteltiin kompensaation maksamisella yhteis-kuntaa hyödyttäneestä toiminnasta. Kannusteargumentti puolestaan perustel-tiin siten, että patenttisuoja kannustaa keksimään ja sijoittamaan varoja keksi-miseen. Oikeudenmukaisuudella ja moraalilla järjestelmää perusteltiin siten, että yksilöillä tulee olla omistusoikeus heidän ideoihinsa. (Bainbridge 1999, 323–323 .)

Nähdäkseni antipatenttiliikettä vastaan patenttijärjestelmän puolustukse-na käytetyt argumentit voi jakaa kahteen pääryhmään, jotka ovat yhteiskunnal-linen ja keksijän etu. Yhteiskunnalliseen aspektiin näistä liittyy sopimusargu-mentti ja osin kannusteargumentti. Keksijän etua puolestaan ajavat keksijän palkitseminen sekä oikeudenmukaisuus ja moraaliargumentit.

Patenttikongressi, joka pidettiin Wienin maailmannäyttelyn yhteydessä 1873, vaati keksijöille patenttisuojaa kaikkialla sivistyneessä maailmassa (Haarmann 2006, 5–7). Patentointijärjestelmän nähtiin kuuluvan voimakkaasti yhteen kehityksen kanssa. Pariisin sopimus, joka on ensimmäinen patentointia koskeva kansainvälinen sopimus, solmittiin 1883 (Haarmann 2006, 5–7). Patent-tijärjestelmä on nykyisin kansainvälisesti laajasti tunnustettu.

Nykyisin patenttilakien perusta on hyvin samanlainen; absoluuttisesti uu-sille keksinnöille myönnetään patentti, joka antaa patentin omistajalle yk-sinoikeiden määrätä keksinnön hyväksikäytöstä tietyn ajan (Haarmann 2006, 122–123). Absoluuttisesti uudet keksinnöt eivät ole ennestään tunnettuja mis-sään päin maailmaa eli patentin saa keksiessään vain jotain maailmanlaajuisesti uutta. Siten patenttijärjestelmä ei suojaa nykyisin investointeja, joissa ennestään tunnettua teknologiaa siirretään uusille maantieteellisille alueille. Patenttijärjes-telmässä investoinnit saavat välillistä suojaa. Kun tutkimukseen ja tuotekehi-tykseen sijoittamalla saadaan tulokseksi absoluuttisesti uusia keksintöjä, paten-teilla voidaan suojata tuotekehitystuloksia. Ilman patenttijärjestelmää tuoteke-hityksen tuloksien hyötyjen valumisen estäminen kilpailijoille olisi hankalam-paa kuin patenttijärjestelmän voimassa ollessa. Patentointijärjestelmä kannustaa

15

investoimaan tuotekehitystyöhön, koska se mahdollistaa investoijan hyödyntää tuloksia monopoliasemassa.

2.2 Patentit ja sopimusteoria

Sopimusteoria on erittäin keskeinen perusteltaessa patenttijärjestelmän olemas-saoloa ja patenttijärjestelmän positiivisia kansantaloudellisia vaikutuksia. Kat-sottaessa patenttijärjestelmää yhteiskunnallisesta näkökulmasta patenttijärjes-telmän takana on eräänlainen vastavuoroisuusajattelu, jota kutsutaan patentti-oikeuden sopimusteoriaksi (Haarmann 2006, 121–122). Sopimusteorian kantava voima on, että patenttijärjestelmän tulee tuottaa yhteiskunnallista hyvinvointia.

Sopimusteorian mukaan keksinnön tekijän tulee paljastaa keksintönsä niin yksityiskohtaisesti, että keksintöä voidaan käyttää ja edelleen kehittää (Haar-mann 2006, 123). Muut saavat siten tietää, mikä on uusi keksintö, ja oppivat hyödyntämään uutta keksintöä. Vastavuoroisuusajattelun pohjalta keksijä saa tästä opettavasta toiminnastaan palkkioksi määräaikaisen monopolin (Haar-mann 2006, 123).

Sopimusteorian taustalla on ajatus teknologisen kehityksen nopeutumises-ta, kun keksinnöt julkistetaan patenteissa. Keksintöjen julkistuessa keksittyjä asioita voidaan edelleen kehittää tai löytää niille vaihtoehtoisia teknisiä toteu-tuksia. Vaikka keksinnöt tulevatkin patentoitaessa julkisiksi, keksijällä on moti-vaatio julkistaa keksintönsä, sillä hän saa keksinnölleen määräaikaisen laillisen monopolin. Monopoli syntyy, kun patentti antaa patentinhaltijalle oikeuden kieltää muilta keksinnön hyödyntämisen ammattimaisesti, jolloin tuotteen val-mistus, vaihdantaan saattaminen, käyttö, maahantuonti ja hallussapito ovat kiellettyjä (Oesch & Pihlajamaa 2008, 109). Keksijän saatavilla oleva monopoli keksintönsä hyödyntämiseen kattaa laajasti liiketoiminnan eri osa-alueet hou-kutellen keksijää julkistamaan keksintönsä patentoimalla sen.

Sopimusteorian näkökulmasta keksintöjen julkistamisella on oltava yh-teiskunnallisesti enemmän positiivisia vaikutuksia kuin monopoleilla on kiel-teisiä vaikutuksia, jotta patenttijärjestelmän yhteiskunnallinen vaikutus olisi kokonaisuudessaan positiivinen. Yhteiskunta haluaa nopeuttaa teknistä kehi-tystä ja lisätä hyvinvointia ja säätää patenttijärjestelmän toiminnan sellaiseksi, että yhteiskunnassa hyvinvointi on mahdollisimman korkealla tasolla. Patentti-en saamiseen voidaan vaikuttaa säätämällä kynnystä patenttien saamiseksi. Jos kyseinen patentoitavuuden kynnys ei ylity, patenttia ei myönnetä. Patentoinnin kynnys vaikuttaa patenttien suoja-alojen laajuuteen.

Patentille saatavan suoja-alan laajuus vaikuttaa siihen millaisia keksintöjä keksijät haluavat suojata ja siten saattaa julkisen tietouteen (Khatri 2012). Liian laajoina myönnetyt patentit saattavat hidastaa tekniikan kehitystä (Korah 1999). Voidaankin todeta, että patentoitavuuden kynnyksellä on yhteiskunnallista merkitystä. Patentoinnin edellytyksiä eli patentoitavuuden kynnystä säätämällä yhteiskunta voi tehokkaasti vaikuttaa siihen, miten helposti yksinoikeus on mahdollista saada ja miten laaja yksinoikeus on. Jos suoja-alue on kovin kapea,

16

yleinen patentointihalukkuus laskee ja patenttijärjestelmän tietoa julkistava vaikutus laskee (Khatri, 2012). Patentin optimaalinen suoja-ala on tärkeää, jotta järjestelmässä vallitsee tasapaino toimijoiden kesken. Saatavan suoja-alan pitää olla riittävän laaja, jotta se kannustaa julkaisemaan, mutta se ei saa olla liian laaja, jotta se ei estä muiden tuotannonalalla toimivien toimintamahdollisuuksia.

Patenttijärjestelmässä vallitseva keksinnöllisyystaso on saanut osakseen kritiikkiä. Keksinnöllisyystaso on laskenut, ja entistä pienemmille teknologisille muutoksille on mahdollista saada patenttisuojaa (Mansala et al. 2008, 15). On keskeistä muistaa, että keksinnöllisyyden tason määrittää yhteiskunta, joka myöntää patentit. Jos keksinnöllisyyden tasoa halutaan nostaa, se on poliittinen prosessi. Patentin saamiseksi vaadittavan keksinnöllisyyden tason laskeminen johtaa siihen, että vapaasti hyödynnettävien teknologioiden alue supistuu, jol-lon yritysten on entistä vaikeampi selvittää mikä on patentoitua ja mikä vapaata teknologiaa (Mansala et al. 2008, 15). Toisaalta keksinnöllisyyden tason laskies-sa yhä enemmän keksinnöistä halutaan edellä esitetysti suojata patenteilla, jol-loin keksinnöt julkistuvat.

Patentin haltijan ja patentin haltijan kilpailijoiden välillä on lähtökohtai-sesti toisistaan poikkeavat intressit. Yksinoikeus merkitsee patentin haltijalle erityisasemaa markkinoilla, joten patentin haltija haluaa tietenkin mahdolli-simman laajan suojan keksinnölleen. Mahdollisimman laajan suojan patentin-haltija voi saada vaadittavan keksinnöllisyyden tason ollessa matala. Vastaavas-ti patentinhaltijan kilpailija haluaa patentin suoja-alan olevan mahdollisimman rajattu, jotta patentin luoma monopoli rajoittaa heidän toimintaansa mahdolli-simman vähän. Patentin haltijan kilpailijoiden kannalta vaadittava korkea kek-sinnöllisyyden taso on eduksi, jotta patentin suoja-ala on kapea. Kun samalla toimijalla on sekä patentteja että kyseisen toimijan kilpailijoilla on patentteja, kyseinen toimija omaa näkemystä patenttijärjestelmän kahtena osapuolena. Kun toimijalla on tietoa molemmilta puolilta pelikenttää, toimijalla on näke-mystä patenttijärjestelmän toimivuudesta ja siinä vallitsevan keksinnöllisyyden tason oikeellisuudesta.

Kilpailuoikeus ja teollisoikeudet tähtäävät markkinoiden tehokkaan toi-minnan varmistamiseen (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 44). Patenttijärjes-telmällä on sekä kilpailua estäviä että kilpailua edistäviä vaikutuksia. Dynaami-sessa kilpailuprosessissa patentit edistävät kilpailua, sillä patenttijärjestelmä kannustaa innovatiivisuuteen yrittäjän saadessa keksinnöstään taloudellista hyötyä (Kallay 2004, 18–23). Toisaalta liian laajat monopolit rajoittavat kilpailua enemmän kuin kannustinvaikutus lisää sitä. Kokonaisuudessaan patenttijärjes-telmän voidaan nähdä edistävän kilpailua, vaikka yksittäiset monopolit heiken-tävät kilpailua. Vaadittavalla keksinnöllisyyden tasolla on selvä yhteys koko järjestelmän toimintaa yhteiskunnan parhaaksi.

17

2.3 Patentin suoja-ala keksinnön keskustan ja reunojen vaadin-nalla

Patentin suoja-ala voi olla esitetty patenttivaatimusten eli keksinnön reunojen vaadinnalla tai keskustan vaadinnalla. Nykyisin käytössä on keksinnön reuno-jen vaadinta, mutta aikaisemmin käytössä on ollut keksinnön keskustan vaa-dinta. (Burk & Lemley 2009.)

Kuviossa 1 on esitetty patentin suoja-ala keksinnön keskustan vaadinnalla, joka on historiallinen käytäntö. Kuviossa 2 on puolestaan esitetty patentin suo-ja-ala keksinnön reunojen vaadinnalla, joka on nykyinen käytäntö. Historiaan on tarpeen tutustua lyhyesti, jotta voidaan ymmärtää nykyisyys ja edelleen pa-tenttivaatimusten keskeinen luonne.

KUVIO 1 Patentin suoja-ala keksinnön keskustan vaadinnalla

Suoja-alan määrittämisessä keksinnön keskustan vaatimisen kautta patentin hakija kertoo keksintönsä selityksellä ilman patenttivaatimuksia (Burk & Lem-ley 2009). Kuviossa 1 esitetään patentin suoja-alan määrittäminen suoja-alan keskustan vaatimisen kautta. Kuvio 1 sisältää perusmerkitykseltään erilaisia alueita, jotka on kuviossa merkitty erivärein. Nämä alueet ovat tekniikan taso (pisteiset kolmiot) eli kaikki julkinen tieto ennen patenttihakemuksen jättämistä. Patentin suoja-ala (tumman harmaat neliöt) kuvaavat keksintöä, joka hakemuk-sessa on kuvailtu. Kuviossa on merkitty myös selvästi loukkaava tuote punai-sella ja selvästi loukkaamaton tuote vihreällä. Keltaisella on merkitty tuotteet, jotka saattavat loukata, mutta saattavat olla loukkaamatta riippuen tulkinnasta.

Lisäksi kuvio 1 sisältää erilaisilla harmaan sävyillä patentin suoja-alaa. Pa-tentissa esitetty sovellus (tumman harmaa neliö), patentin selkeä suoja-ala (kes-kiharmaa neliö sisältäen tummanharmaan neliön) ja patentin suoja-alan reuna-alue (vaaleanharmaa neliö sisältämättä tummemman harmaita neliöitä) muo-dostavat yhdessä patentin suoja-alan. Patentin suoja-ala (harmaat neliöt) ei voi kattaa tekniikan tasoa (pisteiset kolmiot), koska patentoitavalta keksinnöltä vaaditaan absoluuttinen uutuus. Siten patentin suoja-ala (harmaat neliöt) ei missään kohdin mene päällekkäin tekniikan tason (pisteiset kolmiot) kanssa.

18

Suoja-alan määrittämisessä suoja-alan keskustan vaatimisen kautta suoja-ala määräytyy selityksen pohjalta ilman patenttivaatimuksia. Patentin hakija kertoo keksintönsä selityksen avulla antaen myös esimerkkejä keksinnön käyt-tämisestä. Kuviossa 1 patentissa esitetyn sovelluksen (tumman harmaa neliö) osalta loukkaus on selvää tulkittavaa, sillä asia on joko kerrottu selityksessä tai ei ole kerrottu selityksessä. Tätä patentissa esitetyn sovelluksen aluetta (tum-man harmaa neliö) ympäröi selkeän suoja-alan alue (keskiharmaa neliö). Selke-än suoja-alan alue kuvaa niitä sovelluksia, jotka selvästi kuuluvat patentin suo-ja-alaan, vaikka niitä ei olekaan täysin suoraan selityksessä kuvattu. Tällä suoja-alueen osalla oikeuden tulkinnasta ei ole epäilystä. Nähdäkseni keksinnön kes-kustan vaadinnassa selkeä suoja-ala on hyvin lähellä patentissa esitettyjen so-vellusten aluetta, sillä mitä ei ole suoraan selityksessä sanottu pitää oikeuden tulkita. Siten selkeän suoja-alan alue on piirretty hyvin kapeaksi patentissa esi-tetyn sovelluksen ympärille.

Keskustan vaadinnassa lähdetään siitä, että patentin on katettava myös muita vastaavia sovelluksia, joissa käytetään samaa keksintöä (Burk & Lemley 2009). Oikeus tekeekin päätöksen patentin suoja-alan raja-alueen (vaalean har-maan) sisällä siitä loukkaako joku tuote patenttia vai ei. Oleellista on, että tässä mallissa oikeus tekee päätöksensä lukemalla patentin selityksen ja pohtii mikä keksintö on. Toisella puolella oikeutta ohjaa tunnettu tekniikan taso, jota pa-tentti ei tietenkään voi kattaa. Oikeuden tulkintamahdollisuudet tässä ovat kai-ken kaikkiaan hyvin laajat. Kuviossa 1 tätä oikeuden tulkintamahdollisuuksien laajuutta on havainnollistettu sillä, että patentin suoja-alan raja-alue (vaalean harmaa) on pinta-alaltaan moninkertainen verrattuna patentin selkeän suoja-alan (keskiharmaa) ja patentissa esitettyjen sovellusten (tummanharmaa) aluei-den summaan. Keskustan vaadinnan ongelmana on, että patentin suoja-alan raja-alue on hyvin laaja, jolloin edes karkeaa suoja-alaa on lähes mahdoton tie-tää ilman oikeuden päätöstä.

Suoja-alan määrittämisessä keksinnön reunojen vaatimisen kautta paten-tin hakija kertoo keksintönsä suoja-alan patenttivaatimuksin (Burk & Lemley 2009). Kuviossa 2 esitetään patentin suoja-alan määrittäminen keksinnön reuno-jen vaatimisen kautta.

KUVIO 2 Patentin suoja-ala keksinnön reunojen vaadinnalla

19

Kuvio 2 sisältää perusmerkitykseltään erilaisia alueita, jotka on kuviossa mer-kitty vastaavasti kuin kuviossa 1. Kuviosta 1 poikkeavasti kuviossa 2 tulkin-nanvarainen loukkaus ei ole kuvattu keltaisella ympyrällä vaan keltainen soikio, kun patentin suoja-alan raja-alue on kaventunut.

Kun patentin suoja-ala ilmaistaan keksinnön reunojen vaadinnalla, paten-tin hakija kertoo keksintönsä selityksen lopuksi vaatimuksilla. Vaatimuksissa kuvataan keksinnön keskeiset seikat. Vastaavasti kuin kuviossa 1, kuviossa 2 esitetyn sovelluksen (tumman harmaa neliö) osalta loukkaus on selvää tulkitta-vaa, sillä asia on kerrottu selityksessä. Tätä patentissa esitetyn sovelluksen alu-etta (tumman harmaa neliö) ympäröi selkeän suoja-alan alue (keskiharmaa ne-liö), joka kuvaa niitä sovelluksia, jotka selvästi kuuluvat patentin suoja-alaan, vaikka niitä ei olekaan täysin suoraan selityksessä kuvattu. Tällä suoja-alueen osalla oikeuden tulkinnasta ei ole epäilystä. Nähdäkseni keksinnön reunojen vaadinnassa selkeä suoja-ala voi olla huomattavasti laajempi kuin patentissa esitetyt sovellukset, sillä vaatimuksissa on kerrottu keksinnön reunat. Vaati-mukset asettavat selvät rajat oikeudelle missä suoja-alan reuna kulkee. Siten selkeän suoja-alan alue on piirretty isommaksi kuviossa 2 kuin kuviossa 1.

Kuvion 2 tilanteessa oikeus joutuu harkitsemaan päätöstä vaalean har-maan patentin suoja-alan raja-alueella. Oleellista on, että kuvion 2 mallissa oi-keus tekee päätöksensä etenkin patenttivaatimusten perusteella. Oikeuden pää-töstä ohjaa myös tunnettu tekniikan taso, jota patentti ei tietenkään voi kattaa. Oikeuden tulkintamahdollisuudet tässä ovat tässä rajoittuneet vaatimusten tul-kintaan. Kuviossa 2 tätä oikeuden päätösmahdollisuuksien kapeutta on ha-vainnollistettu sillä, että patentin suoja-alan raja-alue (vaalean harmaa) on pin-ta-alaltaan pienehkö verrattuna patentin selkeän suoja-alan (keskiharmaa) ja patentissa esitettyjen sovellusten (tumman harmaa) alueiden summaan. Kuvi-ossa 2 suoja-alan raja-alueelle mahtuu tuote, jonka loukkaavuus on tulkinnan-varainen (keltainen ovaali). Lähtökohtaisesti patenttia loukataan, kun mennään vaatimusten määrittämälle alueella.

Koska patenttivaatimus kuvaillaan tekstin keinoin, aina jää tulkintaa oi-keuteen (Burk & Lemley 2009). Siten vaaleanharmaa tulkinnanvarainen alue jää jäljelle myös patenttivaatimusten yhteydessä ja sitä ei voida täysin välttää. Tekstin selvyyden yhteydessä on hyvä miettiä myös sitä, että patenttien suoja-ajan ollessa 20 vuotta voidaan oikeudenkäynti käydä hyvinkin lähes 20 vuotta patentin kirjoittamisen jälkeen. Silloin pitää tulkita patentteja, joiden kirjoitta-mishetkellä käytetyt sanat voivat poiketa huomattavastikin oikeudenkäynnin hetkellä vakiintuneista termeistä. Esimerkkinä tässä yhteydessä on hyvä pohtia esimerkiksi sitä, että 20 vuotta sitten kirjoittaessa patenttia esimerkiksi kännyk-kään liittyen, ei ehkä edes osattu kuvitella kaikkia keksinnön soveltamiskohtei-ta, kuten tablettitietokoneita.

Niin kilpailijat kuin oikeus tulkitsevat patentin suoja-alaa hakijan tekemi-en patenttivaatimuksiin perustuen, sillä patentin myöntävä viranomainen ei erillisesti määrittele mitä patentti kattaa ja mitä ei. Siten patentin suoja-alan to-dellakin määrittävät vain hakijan laatimat patenttivaatimukset. Patentin suoja-ala tarkentuu mahdollisissa myöhemmissä loukkaus- ja loukkaamattomuusoi-

20

keudenkäynneissä, kun määritetään tarkemmin menevätkö tietyt kolmansien osapuolien tekniset ratkaisut patentin suoja-alan alle.

2.4 Patenttivaatimukset suoja-alan märittäjinä

Patentin tulkitsemiseksi patenttihakemuksen osien tehtävät tulee tuntea ja tul-kitsijan tulee osata lukea kutakin osaa oikealla tavalla. Tänä päivänä patentti-hakemukset sisältävät osinaan selityksen, kuvat ja vaatimukset, mutta vuoteen 1870 asti Yhdysvalloissa käytettiin patentin suoja-alan määrittämistä suoja-alan keskustan vaatimisen kautta (Burk & Lemley 2009). Kyseissä järjestelmässä ei ollut patenttivaatimuksia. Nykyisin käytössä on suoja-alan määrittäminen pa-tenttivaatimuksilla eli reunojen vaadinnalla. Tällöin patentoijan yksinoikeus ei kata pelkästään, mitä hän on kuvannut patenttihakemuksessa saatikka rakenta-nut, vaan mitä hän vaatii patenttivaatimuksissa, jotka antavat uloimmat paten-tin suoja-alan reunat eli rajat keksinnön suojapiirille (Burk & Lemley 2009). Kansainvälisessä patenttiyhteistyösopimuksessa yksiselitteisesti todetaan pa-tenttivaatimusten määrittävän keksinnön:

The claim or claims shall define the matter for which protection is sought (Patent Cooperation Treaty 2001, article 6).

Kansainvälinen patenttiyhteistyösopimus, josta käytetään tästä eteenpäin sanaa patenttiyhteistyösopimus, mahdollistaa patenttien hakemisen yhtäaikaisesti useisiin maihin ja yksinkertaistaa kansainvälistä patentointia. Patenttiyhteistyö-sopimuksessa on mukana 146 valtiota (WIPO, 2012). Patenttiyhteistyösopimus on voimassa keskeisissä teollisuusmaissa mahdollistaen patenttien hakemisen yhtäaikaisesti useisiin maihin. Patenttiyhteistyösopimuksen mukainen kan-sainvälinen patenttihakemus jakautuu myöhemmin kansallisiksi prosesseiksi ja jokaisessa maassa päätetään erikseen, myönnetäänkö patenttia ja missä muo-dossa patentti myönnetään (Grubb 1999, 134–138).

Edellä olevasta yhdestä patenttiyhteistyösopimuksen lauseesta käy hyvin ilmi, että tämän hetkisessä patenttijärjestelmässä patenttivaatimukset määrittä-vät keksinnön eli patentin suoja-alan. Tämä patenttiyhteistyösopimuksen sisältä on implementoitu edelleen kansallisiin lainsäädöntöihin ja alueellisiin patentti-sopimuksiin. Patenttivaatimukset määrittävät patentin suoja-alan, ja patentti-vaatimuksista tulee käydä ilmi keksinnön kohde (A Guide to Filing a Utility Patent Application 2012, Claim or claims). Myös Euroopan patenttisopimukses-sa sanotaan, että patenttivaatimukset määrittävät patentin suoja-alan:

The claims shall define the matter for which protection is sought (European Patent Convention 2010, article 84).

Patenttihakemukseen kuuluu myös selitysosa. Patenttiyhteistyösopimuksen mukaan selitysosan rooli on kuvata keksintö (Patent Cooperation Treaty 2001, article 5). Selitys avaa sen mitä patenttivaatimuksilla tarkoitetaan, mutta varsi-

21

naisen suoja-alan luovat patenttivaatimukset. Patenttivaatimuksen ja selityksen välillä on selvä hierarkia, sillä patenttivaatimus määrittelee suoja-alaa ja selitys toimii tulkinnan apuvälineenä. Selitystä on monesti tarpeen käyttää tulkinnan apuvälineenä patenttivaatimuksia luettaessa, sillä patentoidut asiat ovat mones-ti monimutkaisia. Hyväkään selitys ei voi kuitenkaan pelastaa patenttia, jonka patenttivaatimuksissa on vaadittu suojaa kapeasti tai väärälle asialle. Esimer-kiksi, jos vaatimuksissa on vaadittu patenttia hyvin kapealle keksinnölle, seli-tyksessä olevat esimerkit, jotka eivät mene patenttivaatimusten alle eivät laa-jenna suoja-alaa. Esimerkiksi, jos vaatimuksissa on vaadittu patenttia hyvin laa-jalle keksinnölle, vaikka selityksessä olisi havainnollistettu keksintöä jopa vain yhdellä esimerkillä, patenttivaatimuksen määrittämä suoja-ala saattaa joskus osoittautua yllättävän laajaksi.

Tämän jakson yhteenvetona todettakoon, että patenttiyhteistyösopimuk-sessa Yhdysvaltojen lainsäädännössä ja Euroopan patenttisopimuksessa on sa-ma käytäntö siitä, että patenttivaatimukset määrittävät suoja-alan. Ainoastaan patenttivaatimusten määrittämää keksintöä voidaan loukata, joten selityksessä tai kuvissa ei voi olla loukattavaa keksintöä, jos kyseistä keksintöä ei ole vaadit-tu patenttivaatimuksissa. Patenttivaatimukset ovatkin patentin keskiössä, ja niiden voi sanoa olevan jopa patenttihakemuksen sydän. Patentin hakemisen ja tulkinnan keskiössä ovat patenttivaatimukset, ja haettaessa patentteja on hyvin tärkeätä mitä patenttivaatimuksiin kirjoitetaan eli miten keksintö patenttivaa-timuksissa määritetään.

2.5 Patenttivaatimusten tulkinta

Patenttiyhteistyösopimuksen artiklaa 6, jossa mainitaan patenttivaatimuksen määrittävän keksinnön, on tarkennettu patenttiyhteistyösopimusta koskevilla säännöillä. Sääntö 6.3 ottaa kantaa patenttivaatimusten sisältöön toteamalla:

The definition of the matter for which protection is sought shall be in terms of the technical features of the invention (Regulations under the Patent Cooperation Treaty 2001).

Patenttivaatimus määrittää keksinnön suoja-alan kertomalla keksintöön kuulu-vat tekniset piirteet, joista käytetään sanaa piirre tästä eteenpäin. Yleisesti otta-en patenttivaatimus sisältää vain positiivisia piirteitä (Visser 2011, 176). Patent-tivaatimuksia tulkitaan siis siten, että jokainen patenttivaatimuksessa sanottu piirre rajoittaa patenttivaatimuksen suoja-alaa. Patenttia rikkovat vain sellaiset tuotteet tai menetelmät, joissa on kaikki patenttivaatimuksen sisältämät piirteet. Patenttivaatimuksen ulkopuolella ei voi saada patenttisuojaa eli patenttisuojaa saadaan vain sellaisia piirteiden kombinaatioita vastaan, jotka sisältävät kaikki patenttivaatimuksen sisältämät piirteet.

Seuraavaksi käsittelen patentin suoja-alan tulkintaa esimerkkien kautta. Esimerkit eivät varmuudella olisi keksinnöllisiä tänä päivänä, sillä ne ovat ol-

22

leet julkisia jo pitkään. Tämän jakson esimerkit eivät ole esimerkkejä patentoi-tavista keksinnöistä, vaan pelkistettyjä esimerkkejä patentin suoja-alan määräy-tymisestä patenttivaatimuksissa olevien piirteiden pohjalta.

Kuviossa 3 esitetään kaksi patenttivaatimuksen mukaista tuotetta ja yksi tuote, joka ei ole patenttivaatimuksen mukainen. Patenttivaatimuksen luomaan suoja-alaan kuuluvia tuotteita ovat tavallinen polkupyörä ja tandempolkupyörä. Puolestaan yksirenkainen sirkuspyörä ei mene patenttivaatimuksen alle.

KUVIO 3 Suoja-ala sekä loukkaavia tuotteita ja loukkaamaton tuote

Kuviossa 3 esitetään tilanne, jossa patenttivaatimus on: liikkumisväline, ja liik-kumisvälineeseen kuuluu: runko, renkaita, istuin, ohjaustanko, pedaalit ja ket-jut. Tavallinen polkupyörä menee patenttivaatimuksen suoja-alan alle, sillä ta-vallinen polkupyörä sisältää kaikki patenttivaatimuksissa mainitut piirteet. Myös tandem polkupyörä menee patenttivaatimuksen alle, sillä tandem polku-pyörä sisältää kaikki patenttivaatimuksessa mainitut piirteet. Puolestaan yksi-pyöräinen sirkuspyörä ei mene patenttivaatimuksen alle, sillä sirkuspyörässä ei ole: renkaita vaan ainoastaan yksi rengas, ohjaustankoa tai ketjuja. Sirkuspyö-rässä ei siten ole kaikki patenttivaatimuksessa mainittuja piirteitä.

Tuotteen olemiseen patentin suoja-alan ulkopuolella riittää jo pelkästään yksi patenttivaatimuksessa oleva piirre, jota ei ole tuotteessa. Sirkuspyörä ei loukkaisi sellaistakaan patenttivaatimusta, jossa sanotaan: liikkumisväline, ja liikkumisvälineeseen kuuluu: runko ja renkaita. Jos patenttivaatimuksessa pu-hutaan tietystä piirteestä monikossa, mutta tuotteessa on vain yksi kappale ky-seisiä piirteitä, ei patenttiloukkausta tapahdu.

Kuviossa 4 esitetään suoja-ala ja sen alle menevät kolme tuotetta. Kuviossa 4 esitetään tilanne, jossa patenttivaatimus on: liikkumisväline, ja liikkumisväli-neeseen kuuluu: runko, rengas, istuin, ja pedaalit.

23

KUVIO 4 Suoja-ala ja sen alle menevät kolme tuotetta

Kuviossa 4 on kolme patentin mukaista tuotetta. Toisin sanoen tavallinen ja tandem polkupyörä sekä yksipyöräinen sirkuspyörä menevät patenttivaati-muksen suoja-alaan. Patenttivaatimuksen kaikki piirteet löytyvät tässä esimer-kissä siis kaikista kolmesta kuviossa 4 olevasta tuotteesta. Kuviossa 5 esitetään patentin suoja-ala sekä loukkaava tuote ja loukkaamatto-mia tuotteita. Kuviossa 5 esitetään tilanne, jossa patenttivaatimus on: liikku-misväline, ja liikkumisvälineeseen kuuluu: istuimia.

KUVIO 5 Suoja-ala sekä loukkaava tuote ja loukkaamattomia tuotteita

Kuviossa 5 on yksi patentin mukainen tandem polkupyörä. Puolestaan tavalli-nen polkupyörä ja yksipyöräinen sirkuspyörä eivät mene patenttivaatimuksen suoja-alaan. Kuvioiden 3–5 esimerkit kuvastavat kokonaisuudessaan, että jokai-sen patenttivaatimuksessa olevan piirteen tulee esiintyä myös loukkaavassa tuotteessa. Siten jokainen patenttivaatimukseen lisätty piirre kaventaa patentin

24

suoja-alaa. Patenttisuojaa saadaan vain sellaisia kilpailevia sovelluksia vastaan, jotka sisältävät kaikki patenttivaatimukseen kuuluvat piirteet.

Kuviossa 6 käy ilmi miten tuote voi mennä useamman suoja-alan alle, kun erillisten patenttien suoja-alat risteävät. Lisäksi suoja-aloilla on erilaiset voimas-sa oloperiodit.

KUVIO 6 Risteävät suoja-alat, joilla osin sama voimassaoloperiodit

Kuviossa 6 esitetään tilanne, jossa alkuperäisen patentin 1 hakuvuosi on 1990, joten patentti on voimassa vuoteen 2010 saakka, jos vuosimaksut maksetaan. Kyseisen patentin 1 patenttivaatimus on liikkumisväline, ja liikkumisvälinee-seen kuuluu: runko, renkaat, istuin, pedaalit ja ohjaustanko. Vuonna 2000 on tullut uusi innovaatio, jossa on keksitty, että kyseiseen polkupyörään on hyvä sijoittaa moottori voimanlähteeksi. Vuonna 2000 tullutta patentoitavaa keksin-töä suojataan patentilla 2. Hakuvuosi on 2000, joten patentti on voimassa vuo-teen 2020 saakka, jos vuosimaksut maksetaan. Kyseisen patentin 2 patenttivaa-timus on: liikkumisväline, ja liikkumisvälineeseen kuuluu: runko ja moottori.

Patentin 1 haltija voi kieltää muita valmistamasta polkupyöriä patentissa määritetyssä muodossa. Tätä kuvastetaan kuviossa 6 tiheällä katkoviivalla. Puolestaan patentin 2 haltija voi kieltää muita valmistamasta liikkumisvälineitä, joissa moottori on kiinnitetty runkoon. Tätä kuvastetaan kuviossa 6 harvalla katkoviivalla.

Kuviossa 6 on nähtävissä patenttien kattamalla alueella kolme osa-aluetta. A-alueella on vain patentti 1 voimassa. A-alue on rajattu tiheällä katkoviivalla, mutta ei kata mitään mikä on rajattu harvalla katkoviivalla. B-alueella on vain patentti 2 voimassa. B-alue on rajattu harvalla katkoviivalla, mutta ei kata mi-tään mikä on rajattu tiheällä katkoviivalla. C-alueella on sekä patentti 1 että pa-tentti 2 voimassa. C-alue on rajattu yhtäaikaisesti sekä harvalla että tiheällä kat-koviivalla.

25

Kuvion 6 tilanteessa patenttien omistajuus voi olla yhdellä tai useammalla taholla. Otetaan käsittelyyn näistä ensin tilanne, jossa patenttien omistajuus on yhdellä taholla. Tällöin omistaja voi ensimmäisen patentin voimassaoloaikana kieltää polkupyörien valmistamisen ja tämän patentin umpeuduttua kieltää edelleen moottoroitujen polkupyörien valmistamisen patentin 2 perusteella. Tekemällä keksintöjä liittyen alkuperäiseen tuotteeseen, patentin haltija saa pi-dettyä uusimmat tuoteversiot yksinoikeutenaan. Vaikka tekniikan perusideat tulevat kaikkien hyödynnettäviksi patenttien umpeutumisen kautta, pystyy yritys edelleen erottautumaan markkinoilla uusimpien patentilla suojattujen keksintöjensä kautta.

Kuviossa 6 esitetysti keksijä ei ole rajoittanut uutta keksintöään vain pol-kupyöriin vaan hakenut suojaa laajemmin. Voi olla, että ensisijaisesti keksijällä on ollut mielessä vain moottoroidun polkupyörän suojaaminen, mutta patentti-vaatimusta laatiessaan hän on kuitenkin fiksusti määrittänyt keksinnön paljon laajemmin. Myöhemmän patentin B-alue ei liity alkuperäiseen polkupyörään ja kattaa siten muutkin tuotteet, joissa on runko ja moottori. Tällainen tuote voi olla esimerkiksi pyörätyyppinen ajoneuvo, jossa on moottori, mutta ei polkimia. Vastaavasti myös auto menisi C-alueen alle.

Kuvion 6 toisessa tilanteessa patenteilla on eri omistajat. Tällöin patentin 1 omistaja saa kieltää polkupyörien valmistamisen. Toisin sanoen patentin 1 omistajalla on kielto-oikeus alueille A ja C. Puolestaan patentin 2 omistaja saa kieltää rungon ja moottoreiden sisältävien liikkumisvälineiden valmistamisen. Toisin sanoen patentin 2 omistajalla on kielto-oikeus alueille B ja C. Tällöin ajaudutaan tilanteeseen, jossa alueella C on kielto-oikeus sekä patentin 1 että patentin 2 omistajilla. Koska patentti on kielto-oikeus, kukaan ei saa valmistaa moottoroituja polkupyöriä vuosien 2000 ja 2010 välillä. Tällaisessa tilanteessa monesti päädytään jonkinlaiseen lisenssijärjestelyyn, jotta moottoroituja polku-pyöriä voidaan valmistaa jo ennen vuotta 2010. Tämän esimerkin myötä paten-tin kielto-oikeus luonne käy ilmi entistä syvällisemmin, sillä esimerkissä patent-ti 2 ei takaa oikeutta valmistaa moottoroitua polkupyörää. Patentti onkin vain ja ainoastaan kielto-oikeus, jonka perusteella voidaan kieltää muita hyödyntämäs-tä patenttivaatimuksessa kuvattua keksintöä.

Tämän jakson yhteenvetona todettakoon, että patenttivaatimukset sisältä-vät patentin suoja-alaa rajoittavia piirteitä, joten jokainen patenttivaatimuksessa oleva piirre rajoittaa patentin suoja-alaa. Patenttia rikkovia tuotteita ovat vain sellaiset tuotteet, jotka sisältävät kaikki patenttivaatimuksen sisältämät piirteet. Patentti antaa monopolin tiettyyn piirteiden kombinaatioon. Patentti on ainoas-taan kielto-oikeus eikä patentin haltijakaan läheskään aina saa valmistaa paten-toimaansa tuotetta.

26

3 PATENTOITAVUUS

Patentin myöntämisestä vastaa aina julkinen viranomainen eli patenttivirasto, joka tutkii täyttääkö patenttihakemuksessa esitetty keksintö kaikki patentoita-vuuden edellytykset (IPR-tehokkaaseen käyttöön 2008, 19). Patentti myönne-tään ainoastaan sellaisille keksinnöille, jotka täyttävät patentoitavuuden edelly-tykset. Kun patentoitavuuden edellytykset täyttyvät, hakijalle myönnetään pa-tentti.

Kuviossa 7 esitetään patentinhakijan ja yhteiskunnan intressikentät sekä osapuolet näiden intressien puolustamisessa.

KUVIO 7 Patentinhakijan ja yhteiskunnan intressikentät

Patentin hakija haluaa mahdollisimman laajaa suojaa, mutta yhteiskunta myön-tää suojaa vain tietyin edellytyksin. Patentin hakijan puolella yrityksen sisällä työskentelee tyypillisesti patentti-insinööri, joka pyörittää patentointiin vaadit-tavia järjestelyjä yrityksen sisällä. Hän kommunikoi esimerkiksi patent-tiasiamiestoimistossa työskentelevälle patenttiasiamiehelle, kun pitää kirjoittaa uusi patenttihakemus. Patenttiasiamies kirjoittaa patenttihakemuksen asia-kasyrityksensä keksinnöstä. Patenttivirastossa työskentelevä patenttitutkija, joka tunnetaan myös nimityksellä tutkija-insinööri, myöntää patentteja. Patent-tivirasto myöntää patentin, kun patentoinnin edellytykset täyttyvät. Tässä pää-luvussa käsitellään niitä edellytyksiä, jotka patenttivirasto myöntää patentteja

27

eli edellytyksistä, joita patenttitutkijan tulee vaatia patenttivaatimuksissa esite-tyltä keksinnöltä ennen kuin hän voi myöntää kyseiselle keksinnölle patentin.

3.1 Patentoitavuuden edellytykset ja niiden tarkastaminen

Kansainvälinen patentinhakujärjestelmä perustuu patenttiyhteistyösopimuk-seen (Oeach & Pihlajamaa 2008, 145). Patenttiyhteistyösopimuksessa määritet-tään, että tutkimuksen kohteena on vaaditun keksinnön uutuus, keksinnölli-syys ja teollinen käyttökelpoisuus, mikä on sopimuksessa ilmaistu seuraavasti:

whether the claimed invention appears to be novel, to involve an inventive step (to be non-obvious), and to be industrially applicable (Patent Cooperation Treaty 2001 article 33(1)).

Vastaavasti TRIPS-sopimuksessa, joka on WTO:n alainen kansainvälinen sopi-mus immateriaalioikeuksista, määritetään patentoitavuuden edellytykset. Pa-tentoitavan asian tulee olla uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen, jotta sille voi saada patentin (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellec-tual Property Rights 1994, article 27). Kansainvälisten sopimusten sanamuoto on edelleen viety kansallisiin ja alueellisiin patentointijärjestelmiin, joista seu-raavissa kappaleissa käsittelen Euroopan ja Yhdysvaltojen säädäntöä.

Euroopan patenttivirasto käsittelee ja myöntää patentteja Euroopan pa-tenttisopimuksen pohjalta, jonka lähtökohtana on, että patentti voidaan myön-tää mihin tahansa keksintöön, joka on teollisesti käytettävissä, uusi ja keksin-nöllinen, mikä on ilmaistu Euroopan patenttisopimuksessa seuraavasti:

European patents shall be granted for any inventions, in all fields of technology, provided that they are new, involve an inventive step and are susceptible of industrial application (European patent convention 2010, article 52(1)).

Yhdysvaltojen patenttilaissa määritetään patentoitavat keksinnöt seuraavasti:

Whoever invents or discovers any new and useful process, machine, manufacture, or composition of matter, or any new and useful improvement thereof, may obtain a patent therefor, subject to the conditions and requirements of this title (United States patent law, 35 U.S.C. 101 Inventions patentable).

Myös yhdysvalloissa patentoitavuuden edellytyksiin kuuluu keksinnöllisyys, joka on määritetty laissa seuraavasti:

if the differences between the subject matter sought to be patented and the prior art are such that the subject matter as a whole would have been obvious at the time the invention was made to a person having ordinary skill in the art to which said subject matter pertains (United States patent law, 35 U.S.C. 103 Conditions for patentability).

Sekä Euroopan että Yhdysvaltojen lainsäädännöstä löytyy maininnat patentoi-tavuuden edellytyksinä teolliseen käyttökelpoisuuteen, uutuuteen ja keksinnöl-lisyyteen.

28

Patentin hankkiminen alkaa siitä, että patenttihakemus jätetään tutkivalle viranomaiselle eli patenttivirastoon. Tämän jälkeen patenttivirastossa tarkaste-taan, että patenttihakemus on sääntöjen mukainen, jotta patenttihakemus voi saada hakemispäivän. Patenttihakemuksen täyttäessä muodolliset vaatimukset patenttihakemus siirretään patenttitutkijan tutkittavaksi. Patenttitutkija tutkii patenttihakemuksen ja erityisesti sen täyttääkö patenttivaatimuksissa esitetty keksintö patentoitavuuden edellytykset.

Kuviossa 8 on kuvattu patentin hakemisprosessi yksinkertaisessa tapauk-sessa, jossa patenttihakemuksen vaatimuksissa vaadittu keksintö on patentoita-vissa.

KUVIO 8 Alkuperäinen hakemus täyttää patentoitavuuden edellytykset.

Patentin hakija jättää patenttihakemuksen patenttivirastoon eli tutkivalle viran-omaiselle. Kuviossa patenttihakemusta on kuvattu keltaisella, sillä patentin ha-kija ei tiedä millaisen päätöksen hän tulee saamaan liittyen patenttivaatimuk-sissa esitettyyn keksintöön. Myös viraston päässä patenttivaatimusta on sopiva kuvata keltaisella, sillä myöskään patenttitutkija ei tiedä aloittaessaan patentoi-tavuustutkimusta onko patenttivaatimuksissa esitetty keksintö patentoitavissa eli täyttääkö patenttivaatimuksissa esitetty keksintö patentoitavuuden edelly-tykset. Tutkimusta suorittaessaan patenttitutkija etsii ja identifioi tekniikan ta-son. Tekniikan taso kattaa teknistä informaatiota, joka oli julkista patenttihake-muksen jättämisen hetkellä. Tämän jälkeen patenttitutkija vertaa patenttivaati-muksissa esitettyä keksintöä tekniikan tasoon. Mikäli patenttitutkija ei löydä syytä olla myöntämättä patenttia, antaa patenttitutkija positiivisen välipäätök-sen eli informoi patentin hakijaa, että patenttivaatimuksissa esitetty keksintö on patentoitavissa. Vihreällä värillä on kuvastettu, että patenttitutkija ei löydä es-tettä patentoimiselle eli patenttivaatimuksissa esitetty keksintö on teollisesti käyttökelpoinen, uusi ja keksinnöllinen. Patenttitutkijan tekemä patentoita-vuustutkimus keskittyy etenkin patenttivaatimuksiin, sillä patentti vaatimuk-sissa esitetään keksintö, kuten luvussa patenttivaatimukset -patenttien ydin on käsitelty.

29

Kuviossa 9 alkuperäinen hakemus ei täytä patentoitavuuden edellytyksiä. Tällöin on tarvetta muokata hakemusta, jotta se täyttää patentoinnin edellytyk-set.

KUVIO 9 Alkuperäinen hakemus ei täytä patentoitavuuden edellytyksiä.

Kuviossa 9 alkuperäinen patenttihakemus, jota on kuvattu keltaisella, ei täytä patentoitavuuden edellytyksiä, koska siltä puuttuu teollinen käyttökelpoisuus, uutuus tai keksinnöllisyys. Täten patenttitutkija toteaa, että vaatimuksissa esi-tetty keksintö ei täytä patentoinnin edellytyksiä, mitä on kuvattu punaisella. Patenttitutkija antaa patentin hakijalle negatiivisen välipäätöksen, jossa patent-titutkija perustelee, miksi patentoinnin edellytykset eivät täyty. Patentin hakija vastaa välipäätökseen joko perustelemalla miksi patenttivaatimuksissa esitetty keksintö täyttää patentoinnin edellytykset tai toimittamalla uudet patenttivaa-timukset patenttitutkijan tutkittavaksi. Patenttitutkija tutkii patentoitavuutta joko patentoitavuutta puolustavan annetun vastineen perustella tai vertaamalla uutta patenttivaatimusta tekniikan tasoon. Patenttitutkija toteaa uutuuden, kek-sinnöllisyyden ja teollisen käyttökelpoisuuden vaatimusten toteutuvan, jolloin vaatimuksissa esitetty keksintö täyttää patentoinnin edellytykset, mitä on ku-vattu vihreällä. Patenttitutkija antaa hakijalle positiivisen välipäätöksen, jossa kerrotaan patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnön täyttävän patentoinnin edellytykset.

Kuviossa 9 esitetysti negatiivisia välipäätöksiä ja niiden vastineita voi olla useita, jota on kuvastettu *n-merkinnällä. Huomioiden, että patentin hakija ha-luaa mahdollisimman suuren suoja-alan keksinnölleen, ja puolestaan patentti-tutkijan pitää virkansa puolesta tarkastaa patentoitavuuden edellytysten täyt-tyminen, useat välipäätökset ovat ymmärrettävä osa prosessia. Välipäätöksien

30

saaminen ja niihin vastaaminen voi kaiken kaikkiaan olla vuosien prosessi, joka päättyy patenttitutkijan myöntäessä patentin tai patentin hakijan lopettaessa hakemusprosessin.

3.2 Teollinen käyttökelpoisuus patentoitavuuden edellytyksenä

Puretaan patentoinnin edellytyksiä uutuuden, keksinnöllisyyden ja teollisen käyttökelpoisuuden osalta aloittaen teollisesta käyttökelpoisuudesta, josta käy-tetään myös termiä teollinen hyödynnettävyys. Pariisin sopimuksessa teollisen käyttökelpoisuuden määritelmä on hyvin laaja sisältäen teollisuuden ja kaikki muutkin kaupalliset sovellukset:

Industrial property shall be understood in the broadest sense and shall apply not only to industry and commerce proper, but likewise to agricultural and extractive industries and to all manufactured or natural products, for example, wines, grain, tobacco leaf, fruit, cattle, minerals, mineral waters, beer, flowers, and flour (Paris Convention for the Protection of Industrial Property 1979, Article 1(3)).

TRIPS-sopimuksessa määritetään, että suojattavat keksinnöt voivat olla mene-telmiä tai tuotteita, kaikilla teknologian aloilla (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1994, article 27). Patenttiyhteistyösopi-muksessa viitataan Pariisin sopimusta selvemmin tekniikkaan, mikä käy ilmi lauseesta:

a claimed invention shall be considered industrially applicable if, according to its nature, it can be made or used (in the technological sense) in any kind of industry. "Industry" shall be understood in its broadest sense, as in the Paris Convention for the Protection of Industrial Property (Patent Cooperation Treaty 2001, article 33(4)).

Patenttiyhteistyösopimus sisältää saman informaation kuin Pariisin sopimus ja viittaa vielä Pariisin sopimukseen, joten patenttiyhteistyösopimus huomioi Pa-riisin sopimuksen, eikä niiden välillä ole ristiriitaa. TRIPS-sopimuksen kohta on myös vastaava puhuessaan teknologian kaikista aloista. Nämä kansainväliset sopimukset on edelleen huomioitu kansallisissa ja alueellisissa patenttisopi-muksissa ja laeissa. Alueellisena patenttisopimuksena tässä käsitellään euroop-papatenttisopimusta ja kansallisena lakina Yhdysvaltojen patenttilakia. Eu-rooppapatenttisopimus määrittää teollisen käyttökelpoisuuden muodossa:

An invention shall be considered as susceptible of industrial application if it can be made or used in any kind of industry, including agriculture (European patent convention 2010, article 57).

Kansainvälisten sopimusten alla kansallisessa Yhdysvaltojen patenttilaissa puo-lestaan määritellään patentoitavat teknologiat seuraavasti:

useful process, machine, manufacture, or composition of matter (United States patent law, 35 U.S.C. 101 Inventions patentable).

31

Edellä esitetysti teollisen käyttökelpoisuuden osalta laissa on annettu luettelo erilaisista patentoitavista asioita. Yhdysvaltojen patentti- ja tavaramerkkiviras-ton patenttitutkijan ohjeessa viitataan, että korkein oikeus on tunnistanut, että kongressi halusi määritellä patentoitavuuden edellytyksen laajasti:

anything under the sun that is made by man (Manual of Patent Examining Procedure 2010, 2105 Patentable Subject Matter).

Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa patentoitavuuden edellytykset ovat teolli-sen käyttökelpoisuuden puolesta hyvin laajat. Patenttioikeudessa teollinen käyttökelpoisuus on tulkittava hyvin laveasti sisältäen esimerkiksi maatalou-teen kuuluvat keksinnöt (Oesch & Pihlajamaa 2008, 73). Teollisen käyttökelpoi-suuden raja on suhteellisen alhainen (Meara 2002). Kaikista tästä käy ilmi, että teollinen käyttökelpoisuus on määritelty laveasti niin Euroopan patenttisopi-muksessa kuin kansallisissa laeissa. Liiketoiminnan lähtökohdista tämä merkit-see sitä, että teknologiset keksinnöt kaikilta aloilta ovat patentoitavissa. Jopa tietokoneohjelmistoilla aikaan saatavat asiat ovat patentoitavissa, kun niillä on tekninen vaikutus. Yritykset pystyvät suojaamaan siten hyvin laajasti liiketoi-mintaa, joka perustuu keksinnöllisiin teknologioihin.

3.3 Uutuus patentoitavuuden edellytyksenä

Uutuutta ja keksinnöllisyyttä tarkastellaan objektiivis-absoluuttisesta näkökul-masta. Objektivisuus tarkoittaa, että keksinnön pitää olla uusi ja keksinnöllinen yleisesti eikä vain itse keksijälle. Absoluuttinen uutuus puolestaan tarkoittaa aiemmin käsitellysti, että keksintö ei saa olla ennestään tunnettu missään päin maailmaa.

Pariisin sopimus ei ota kantaa uutuusvaatimukseen (Paris Convention for the Protection of Industrial Property 1979). Patenttiyhteistyösopimus sanoo uu-tuudesta, että vaadittu keksintö on uusi, jos se ei ilmene tekniikan tasosta:

a claimed invention shall be considered novel if it is not anticipated by the prior art as defined in the Regulations (Patent Cooperation Treaty 2001, article 33(2)).

Euroopan patenttisopimuksessa puolestaan määritetään, että keksintö on uusi, jos se ei muodosta osaa tekniikan tasosta:

An invention shall be considered to be new if it does not form part of the state of the art (European patent convention 2010, article 54(1)).

Yhdysvaltojen osalta laki teksti on laveampaa, mutta se on vedetty hyvin yh-teen tutkijoiden ohjesäännössä, jossa sanotaan:

If no differences are found between the claimed invention and the prior art, then the claimed invention lacks novelty and is to be rejected by USPTO personnel under 35 U.S.C. 102 (Manual of Patent Examining Procedure 2010, 2106 Patent Subject Matter Eligibility).

32

Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa patenttivaatimusta verrataan tekniikan tasoon. Tekniikan tason sisältö on siten hyvin keskeistä. Euroopan patenttiso-pimuksessa tekniikan taso määritetään seuraavasti:

The state of the art shall be held to comprise everything made available to the public by means of a written or oral description, by use, or in any other way, before the date of filing of the European patent application (European patent convention 2010, article 54(2)).

Vaikka Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä on pientä eroa miten tekniikan tasoa tulkitaan, perusperiaate on sama. Täten Euroopan patenttisopimuksen perus-teella on hyvä käsitellä tekniikan tasoa. Yksinkertaisesti voidaan vetää yhteen, että patentoitavaa keksintöä ei ole saatu julkaista missään ennen hakemispäivää.

Suoran lakitekstin ulkopuolella asiaa on kirjoitettu auki kertomalla, että uutta on se, mikä ei ole osa tekniikan tasoa (Oesch & Pihlajamaa 2008, 78). Yh-teenvetona voidaan todeta, että uutuus on patentin saannin edellytys. Keskeistä on, että keksintö on uusi ainakin hakemispäivänään. Keksintö on uusi, jos sitä ei ole julkaistu missään muodossa ennen patenttihakemuksen jättämistä. Tek-niikan tason julkaisuja ovat esimerkiksi aikaisemmat julkiset patenttihakemuk-set, julkiset myyntiesitteet, akateemiset julkaisut, sanomalehdet, esitelmät, lu-ennot, televisio-ohjelmat, YouTube, jne. Oleellista on, että tieto on ollut julkista ennen patenttihakemuksen jättämistä. Tekniikan tason tietoa on siis kaikki jul-kinen tieto lähteestä riippumatta. Yksi tekniikan tason julkaisu on missä tahan-sa julkaisussa ollut julkinen tieto, joka on ehyt kokonaisuus. Esimerkiksi se voi olla patenttihakemuksessa oleva esimerkki tai tieteellisen aikakausjulkaisun yksiartikkeli. Televisiosta yhden illan aikana tulevat ohjelmat sisältävät jo useita julkaisuja yksi tekniikan tason julkaisu, jossa on ehyt kokonaisuus voi olla vaikka tiededokumentin osa, joka käsittelee tiettyä yksityiskohtaa.

Tulkittaessa uutuutta Suomen patenttiviraston tutkijoita ohjeistetaan seu-raavasti:

Mikäli vaatimuksessa esitettyjä teknisiä piirteitä ei ole mahdollista löytää yhdestä tekniikan tason julkaisusta, vaatimuksessa esitetty asia on uusi (Patentti- ja Rekisterihallitus 2011, E-7).

Patenttivaatimuksella on uutuus, jos patenttivaatimuksessa esitetty piirteiden kombinaatio ei ole esitetty yhdessä tekniikan tason julkaisussa. Siten uutuuden määrittely on suhteellisen yksinkertaista.

Keksintö on uusi, jos yksikään aikaisempi keksintö ei sisällä uuden kek-sinnön kaikkia piirteitä (Meara 2002). Uutuuden määrittely on melko suoravii-vaista, sillä siinä katsotaan ainoastaan, onko vaatimuksissa esitetty keksintö identtinen yksittäisessä tekniikan tason julkaisussa esitetyn kanssa (Lewis & Mccormick 2007).

Uutuuden puute on patentoinnin esteenä ainoastaan, kun patenttivaati-muksessa esitetty piirteiden kombinaatio ilmenee kokonaisuudessaan yhdestä tekniikan tason julkaisusta. Koska uutuuden yhteydessä ei tarkastella patentti-vaatimuksessa esitetyn asian itsestäänselvyyttä, keksinnöllisyys on ainoa edel-

33

lytys, joka johtaa epäilmeisyyden vaatimiseen patentin myöntämisen edellytyk-senä (Thomas 2006).

3.4 Uutuuden graafinen havainnollistaminen

Seuraavassa selvennän uutuutta käyttäen apunani kuviota 10, jonka vasemmas-sa reunassa on kuvattu tapaus, jossa patenttivaatimuksissa esitetyllä keksinnöl-lä ei ole uutuutta. Puolestaan oikeassa reunassa on kuvattu tapaus, jossa patent-tivaatimuksilla on uutuus.

KUVIO 10 Suoja-alan määrittäminen uutuus huomioiden

Tekniikan tason julkaisuja patenttitutkija on löytänyt neljä. Patenttitutkija on numeroinut tekniikan tason julkaisut käyttäen merkintöjä D1, D2, D3 ja D4. D viittaa sanaan document ja numero siihen miten relevantiksi tutkija julkaisut kokee. Relevantein julkaisu saa siten tunnisteen D1. Tekniikan tason julkaisut voivat olla esimerkiksi seuraavat: D1 julkinen patenttihakemus, D2 julkinen patenttihakemus, D3 aikakauslehti ja D4 akateeminen julkaisu. Patenttihake-muksen patenttivaatimuksessa keksinnön määritellään olevan vähintään kah-den rattaan kombinaatio. Tekniikan tason julkaisusta D1 on tunnettu kahden rattaan kombinaatio. Patenttihakemuksessa määritetyllä keksinnöllä ei ole tässä tapauksessa uutuutta.

Kuvion 10 oikeassa reunassa esitetään tapaus, jossa patenttivaatimuksissa esitetyllä keksinnöllä on uutuus. Patenttihakemuksen patenttivaatimuksessa keksinnön määritellään olevan vähintään kolmen rattaan kombinaatio. Yhdes-säkään tekniikan tason julkaisussa ei ole esitetty kolmen rattaan kombinaatiota, joten patenttivaatimuksissa esitetyllä keksinnöllä on uutuus. Tärkeää on muis-taa, että patentin suoja-alaa ja uutuutta ei tulkita eikä tutkita selityksen perus-teella vaan vaatimusten perusteella. Patenttivaatimusten sisältämät piirteet

34

muodostavat kombinaation, jota ei voi löytää yhdestäkään aikaisemmasta yksit-täisestä tekniikan tason julkaisusta, eikä siten mikään aikaisempi tekniikan ta-son julkaisu mene patenttivaatimusten rajaamalle alueelle. Patenttivaatimuksis-sa vaaditun asian voidaan siten todeta olevan uusi kuvion esittämässä tapauk-sessa.

Kuviossa 10 patenttihakemuksen pinta-ala kuvastaa kuvassa patenttivaa-timuksissa esitetyn keksinnön vaadittua suoja-alaa. Kun patenttivaatimuksessa olevaa keksintöä tarkennetaan vähintään kahdesta rattaasta vähintään kolmeen rattaaseen, patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnön suoja-ala pienenee.

Esitän vielä yksinkertaisen esimerkin tekstin avulla ilman kuviota. Olete-taan, että patenttivaatimus sisältää piirteet A, B ja C. Oletetaan lisäksi, että lähin tekniikan tason julkaisu 1 sisältää piirteet A ja B sekä toiseksi lähin tekniikan tason julkaisu 2 sisältää piirteet B ja C. Koska ei ole löydettävissä yhtä tekniikan tason julkaisua, joka sisältäisi kaikki patenttivaatimuksen piirteet A, B ja C, voi-daan patenttivaatimuksessa vaaditun asian todeta olevan uusi.

3.5 Keksinnöllisyys patentoitavuuden edellytyksenä

Kun teollinen käyttökelpoisuus ja uutuus on käsitelty jää enää jäljelle vain yksi patentoinnin edellytys, joka on keksinnöllisyys. Tässä luvussa keksinnöllisyyttä tarkastellaan patenttiyhteistyösopimuksen lähtökohdista ja seuraavissa luvuis-sa tarkemmin Euroopan ja Yhdysvaltojen osalta. Vaikka keksintö olisi teollisesti käyttökelpoinen ja uusi, se ei ole patentoivissa, jos siltä puuttuu keksinnöllisyys. Keksinnöllisyyttä ei voi olla millään sellaisella, jolla ei ole uutuutta. Siten uu-tuuden ja keksinnöllisyyden välillä on hierarkia. Uutuus on alempi taso ja kek-sinnöllisyys vasta toinen tarkastettavista tasoista.

Keksinnöllisyyttä on tärkeää vaatia patentilla suojattavilta teknologioilta, sillä mitättömien etujen suojaaminen patenteilla ei hyödytä yhteiskuntaa siinä määrin, että se kattaisi patenttimonopolin yhteiskunnalle aiheuttamat kustan-nukset (Mandel 2006). Keksinnöllisyyttä on siis vaadittava, jotta patenttijärjes-telmän yhteiskunnalliset kustannukset eivät olisi liian korkeat. Patentoitavuu-den kynnykseen vaikuttaa keksinnöllisyyden taso.

Jo Venetsian patenttilaista on löydettävissä viittaus keksinnöllisyyteen pa-tentoitavuuden edellytyksien yhteydessä. Tällöin määriteltiin, että suojaa saa-van keksinnön tulee olla ”nuovo et ingegnoso artificio” eli uusi ja oivallukselli-nen. Monissa tämän jälkeisissä patenttijärjestelmissä suojaa on annettu keksin-töjen ollessa uusia ja hyödyllisiä. Keksinnöllisyys nousi patentin saamisen edel-lytykseksi Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden päätöksellä 1851, ja Euroopan osalta Saksassa maininta asiasta löytyy vuodelta 1906. Oikeuskäytäntö oli kui-tenkin ailahtelevaa vielä näihin aikoihin. Suomen patenttilaissa vaatimus kek-sinnöllisyydestä nykyisessä muodossa on ollut vuodesta 1967 lähtien. (Rahnas-to 1996, 7–11.)

Pariisin sopimus ei ota kantaa keksinnöllisyyteen (Paris Convention for the Protection of Industrial Property 1979). Euroopan patenttisopimuksessa

35

keksinnöllisyys on ollut mukana heti sen alusta eli vuodesta 1973 lähtien (Eu-ropean Patent Convention 1973). Patenttiyhteistyösopimus vuodelta 1973 sanoo keksinnöllisyydestä, että vaadittu keksintö on keksinnöllinen, jos se ei ole il-meinen alan ammattimiehelle:

a claimed invention shall be considered to involve an inventive step if, having regard to the prior art as defined in the Regulations, it is not, at the prescribed relevant date, obvious to a person skilled in the art (Patent Cooperation Treaty 2001, article 33(3)).

Keksinnöllisyystason määrityksestä ei ole kuitenkaan kansainvälistä yksimieli-syyttä (Pagenberg 1975, 172–173). Kansainvälisen sopimuksen ilmeinen sanaa tulkitaan siten eri tavoin eri maissa. Myös alan ammattimies on käsitteenä tul-kinnanvarainen. Selvää on, että alan ammattimies ei ole reaalimaailman henkilö vaan enemmänkin teoreettinen henkilö, jolla on tekniikan tason tieto keksinnön tarkasteluhetkeltä. Useimmin validiutta koskevat oikeudenkäynnit käsittelevät keksinnöllisyyttä, ja tyypillisimmin patentin hylkääminen tapahtuu keksinnöl-lisyyden pohjalta (Allison & Lemley 1998). Vaikka keksinnöllisyyden tulkinta ei ole mitenkään yksiselitteinen, se on keskeisessä asemassa patentoinnissa. Voi myös olla, että lukuisat oikeudenkäynnit keksinnöllisyyden parissa juontavat juurensa juuri keksinnöllisyyden tulkinnanvaraisuudesta.

Keksinnöllisyysvaatimus on avointa lainkirjoitustekniikkaa, joka on juri-disesti ongelmallista, kun käsite ja lain sisältö saavat merkityksensä yksittäisten tapausten kautta (Rahnasto 1996, 35). Vaikka keksinnöllisyyden tulkinta tapah-tuisi saman järjestelmän sisälläkin, tulee aina välistä rajanvetotapauksia, jotka ovat niin rajalla, että niiden ratkaiseminen on erittäin hankalaa. Huolimatta oi-keuskäytäntöjen vakiintumisesta, ne eivät kata kaikkia eteen tulevia yksittäisti-lanteita, ja ratkaisijalla on kuitenkin ratkaisupakko (Rahnasto 1996, 118). On hankala tehdä ”kirkko keskellä kylää” -ratkaisuja patenttien validiuden yhtey-dessä. Jos patentti ei ole validi, sitä ei enää ole, ja sen arvo on nolla. Jos patentti puolestaan on validi, se kattaa patenttivaatimuksessa määritellyn suoja-alan, joka voi olla hyvin arvokas.

Keksinnöllisyyden määrittely vaihtelee maiden välillä (Atkinson & Jones 2011). Suomen patenttilakia koskien keksinnöllisyyttä on määritetty hallituksen esityksessä siten, että patentoiva keksintö ei saa olla keskitason ammattimiehel-le itsestään selvä (Hallituksen esitys 101/1966). Euroopan patenttisopimuksessa määritetään, että keksintö on keksinnöllinen, jos se ei ole ilmeinen alan ammat-timiehelle:

An invention shall be considered as involving an inventive step if, having regards to the state of the art, it is not obvious to a person skilled in the art (European patent convention 2010, article 56).

Keksinnöltä vaaditaan objektiivista keksinnöllisyyttä, jota tarkastellaan kuvit-teellisen alan ammattimiehen avulla (Oesch & Pihlajamaa 2008, 85; Mears 2002). Alan ammattimies on fiktiivinen henkilö.

Yhteenvetona voidaan todeta, että keksinnöllisyys on patentin saannin edellytys, ja keskeistä on, ettei patenttivaatimuksessa vaadittu keksintö ole il-

36

meinen. Keksinnön ilmeisyydestä ei löydy suoraa tekstiä lakitasolta, vaan kek-sinnöllisyys määräytyy patentin hakijan ja patenttitutkijan välisessä keskuste-lussa oikeuskäytöntöihin perustuvien ohjeistuksien pohjalta. Tämän jälkeen patentoidun keksinnön keksinnöllisyyteen saatetaan palata vielä tuomiois-tuimessa, joten loppukädessä jokaisen patentiksi menneen keksinnön lopulli-nen keksinnöllisyys voidaan testata tuomioistuimessa. Tuomioistuimet tekevät päätöksiään oikeuskäytäntöjen perusteella.

Seuraavassa selvennän keksinnöllisyyttä käyttäen apunani kuviota 11, jos-sa esitetään suoja-alan määrittäminen keksinnöllisyys huomioiden.

KUVIO 11 Suoja-alan määrittäminen keksinnöllisyys huomioiden

Tekniikan tason julkaisuja patenttitutkija on löytänyt neljä (D1, D2, D3 ja D4). Tekniikan tason julkaisusta D1 on tunnettu kahden rattaan kombinaatio. Puo-lestaan tekniikan tason julkaisusta D2 on tunnettu kolmen rullan kombinaation. Tekniikan tason julkaisussa D3 on tunnettua yksi ratas sekä tekniikan tason jul-kaisusta D4 kolmen rullan ja yhden rattaan kombinaatio.

Kuviossa 11 vasemmassa reunassa patenttihakemuksen patenttivaatimuk-sessa keksinnön määritellään olevan vähintään kolmen rattaan kombinaatio. Patenttivaatimuksissa esitetyllä keksinnöllä on uutuus. Keksinnöllisyys voi olla tai olla olematta riippuen siitä mitä oleellinen ero tarkoittaa. Onko oleellista, että rattaita on kolme eikä kaksi kuten tekniikan tason julkaisussa? Verrattuna tekniikan tason julkaisuun D2 kysymys kuuluu, onko rullien korvaaminen rat-tailla oleellinen ero? Tekniikan tason julkaisua D1 lienee lähempänä keksintöä kuin tekniikan tason julkaisu D3. Vastaavasti tekniikan tason julkaisu D2 lienee lähempänä keksintöä kuin tekniikan tason julkaisu D4. Siten oleellinen kysy-mys on, onko patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnön ja tekniikan tason jul-kaisujen D1 ja D3 välillä oleellista eroa?

Kuviossa 11 oikeassa reunassa patenttihakemuksen patenttivaatimuksessa keksinnön määritellään olevan vähintään kolmen rattaan ja yhden rullan kom-binaatio. Patenttivaatimuksissa esitetyllä keksinnöllä on uutuus. Keksinnölli-

37

syys voi olla tai olla olematta riippuen siitä mitä oleellinen ero tarkoittaa. Onko ero oleellinen, jos keksinnön mukaiseen kombinaatioon kuuluu kolme ratasta ja yksi rulla, kun tekniikan tason mukaiseen ratkaisuun D1 kuuluu kaksi ratasta? Onko ero oleellinen, jos rattaita on yksi enemmän kuin tekniikan tasossa, ja li-säksi keksintöön kuuluu rulla. Vastaavan kysymyksen voi esittää jokaista tek-niikan tason julkaisua vastaan.

Kuviossa 11 patenttihakemuksen pinta-ala kuvastaa kuviossa patenttivaa-timuksissa esitetyn keksinnön vaadittua suoja-alaa. Kun patenttivaatimuksessa olevaa keksintöä tarkennetaan vähintään kolmesta rattaasta kombinaatioon, johon kuuluu vähintään kolme ratasta ja rulla, vaatimuksen suoja-ala pienenee. Samalla ero tekniikan tason julkaisuihin kasvaa ja kysymys kuuluukin, että ero nyt tekniikan tasoon nähden oleellinen eli riittävä patentin saamiselle?

Esitän vielä yksinkertaisen esimerkin tekstin avulla ilman kuviota. Olete-taan, että patenttivaatimus sisältää piirteet A, B ja C. Oletetaan lisäksi, että lähin tekniikan tason julkaisu 1 sisältää piirteet A ja B, sekä toiseksi lähin tekniikan tason julkaisu 2 sisältää piirteet B ja C. Jos yhdistetään kaksi tunnettua tekniikan tason julkaisua ja sillä päästään patenttivaatimuksessa esitettyyn piirteiden kombinaatioon, onko kombinaatio ilmeinen tekniikan tason pohjalta vai onko piirteiden kombinaatio keksinnöllinen? Onko kombinaatiolla A, B, C oleellinen ero tekniikan tasoon nähden? Miten paljon piirteitä on lisättävä, jotta keksintö on keksinnöllinen eikä pelkästään uusi.

Patenttitutkijoille annetut ohjeistukset ovat järjestelmän keskiössä, sillä nämä ohjeistukset ovat käsittelyn aikaisena ohjeistuksena patenttitutkijoille, ja suurimpaan osaan patenttihakemuksista käsittely päättyy patenttivirastovai-heessa ilman oikeudenkäyntejä (Cole 2008). Tässä pro gradu -työssä keskitytään päätöksiin, joiden perusteella patenttitutkijat tekevät omia päätöksiään.

Edellä keksinnöllisyyttä on tarkasteltu yleisellä tasolla kansainvälisien so-pimusten pohjalta. Yhdysvaltojen ja Euroopan teollisoikeudelliset järjestelmät poikkeavat toisistaan, ja niissä on myös eroja keksinnöllisyyden määrittelyssä (Differences between US and European patents). Keksinnöllisyyden määritte-lyyn on syytä perehtyä tarkemmin Suomelle merkittävillä Euroopan ja Yhdys-valtojen markkina-alueilla. Patentin suoja-alan määräytymiset keksinnöllisyy-den kautta ovat aina yksittäistapauksia, joten on tarpeen tarkastella millaisten suuntaviivojen alla näitä yksittäisiä ratkaisuja tehdään.

38

4 KEKSINNÖLLISYYS EUROOPASSA

1970-luvun lopulla mietittiin, minkälaista keksinnöllisyystasoa tulisi vaatia pa-tentoitavissa olevilta keksinnöiltä Euroopan patenttivirastossa. Lopputulemana oli, että keksinnöllisyyden tason tulisi olla keskitasoa Euroopassa käytössä ole-vista keksinnöllisyystasoista. Edelleen nähtiin Saksan patenttiviraston ja oikeus-istuimien käyttämän tason olevan lähimpänä sopivaa. Euroopan patenttiviras-ton ei kuitenkaan oletettu suoraan omaksuvan Saksalaista käytäntöä, vaan Eu-roopan patenttivirasto loi oman järjestelmän. (Knesch 1994.) Euroopan patentti-sopimuksessa keksinnöllisyys mainitaan muodossa olennainen ero, ja kyseiseen sanamuotoon vaikutti etenkin Saksan ja Ranskan erityyppisten ilmaisujen mahduttaminen saman ilmaisun alle (Rahnasto 1996, 9–10). 1970-luvulla laadit-tua Euroopan patenttisopimusta voi pitää jonkinlaisena murrosvaiheena poik-kileikkauksena yhteisten sääntöjen luomiselle. Historia on vaikuttanut patentti-sopimuksen sanamuotoihin, mutta patenttisopimuksen sanamuotojen tulkinta on muodostunut vasta Euroopan patenttiviraston käytänteiden kautta.

Vaikka eurooppapatentit myöntää Euroopan patenttivirasto, eurooppapa-tentista tulee lopuksi kansallinen patentti jokaiseen maahan, jossa patentti vali-doidaan (Eurooppapatenttihakemus 2010). Eurooppapatentti ei ole ylikansalli-nen patentti vaan eurooppapatentit rinnastetaan kansallisiin patentteihin. Loukkausoikeudenkäynnit käydään kansallisesti kansallisien lakien pohjalta (Oesch & Pihlajamaa 2008, 124–131). Euroopan patenttisopimuksen alla myön-nettyjen patenttien mitättömyyskanteet käsitellään kansallisesti (Rahnasto 1996, 14). Euroopassa patenttioikeudenkäynnit ovat kansallisia, ja tuomioistuimet voivat ottaa tai olla ottamatta Euroopan patenttisopimuksen säännöt huomioon (Cole 2008). Eurooppapatenttihakemuksen kautta voi hakea patenttia 40 Eu-roopan maahan (Eurooppapatenttihakemus 2010). Englantilaisessa oikeuskäy-tännössä patenttivaatimusten tulkinta on perinteisesti ankarampaa kuin Saksa-laisessa käytännössä (Oesch & Pihlajamaa 2008, 170–174). Eurooppapatenttiha-kemukseen perustuvien kansallisien patenttien kansallisissa patenttioikeuden-käynneissä maiden välillä voi tulla vastakkaisia päätöksiä oikeusasteista niin patentin validiudesta kuin loukkaamisesta.

39

Eurooppapatenttien valitusasteen ratkaisut ovat Euroopan patenttiviras-ton osalta parhaita oikeuslähteitä. Keksinnöllisyyden kannalta keskeisiä ovat teknisen valituslautakunnan ratkaisut, joissa on kehitetty ongelma-ratkaisu-menetelmä keksinnöllisyyden tarkastelemiseksi. Keksinnöllisyyden määritte-lyssä käytettävä ongelma-ratkaisu -periaate kehitettiin Euroopan patenttiviras-ton teknisen valituslautakunnan päätöksessä T24/81. (Knesch 1994.)

Patenttihakemusten käsittelyn yhteydessä syntyy keksinnöllisyyttä ohjaa-vaa ratkaisukäytäntöä. Edelleen Euroopan patenttiviraston valitusosasto (Tech-nical Board of Appeal) luo keksinnöllisyyttä ohjaavaa ratkaisukäytäntöä. Mer-kittävimmät tapaukset ratkaisee laajennettu valitusosasto (Enlarged Board of Appeal). (Rahnasto 1996, 14.) Valitusosaston päätöksissä ja etenkin laajennetun valitusosaston päätöksissä tulevat määritellyiksi keksinnöllisyyden kannalta tärkeät seikat: kuka on alan ammattimies, mikä on alan ammattimiehen osaa-mistaso ja millainen on alan ammattimiehen kyky yhdistää tekniikan tasossa olevia piirteitä.

Euroopan patenttiviraston ”Guidelines for Examinaton in the European Patent Office” on ohje patenttihakemusten patentoitavuutta tutkiville patentti-tutkijoille ja ohjaa siten vahvasti keksinnöllisyyden tasoa patenttien myönnön yhteydessä. Euroopan patenttiviraston Guidelines on yhteenveto periaatteista, joita on käytetty viraston ratkaisuja ohjaavina periaatteina. Keksinnöllisyyden edellytykset määritellään otsikon ”Patentability” alla ja tarkemmin keksinnölli-syyden edellytyksiä kappaleessa ”Inventive Step”. Euroopan patenttiviraston Guidelines perustuu Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan päätöksiin. (Guidelines for Examination in the European Patent Office 2012.)

Yhteenvetona patenttitukijoita ohjaavista päätöksistä voidaan todeta, että kansalliset oikeuskäytännöt eivät ohjaa patenttitutkijoita Euroopan patenttivi-rastossa. Euroopan patenttiviraston valitusasteen päätökset luovat perustan patenttitutkijoiden työlle keksinnöllisyyden tulkinnassa. Euroopan patenttiso-pimuksen osalta patenttitutkijoiden ohjeistukset perustuvat Euroopan patentti-viraston valitusasteiden päätöksiin. Euroopan patenttisopimuksen osalta keski-tytään tässä pro gradu -työssä vain keskitettyyn virastokäsittelyyn ja sen keski-tettyihin valitusasteiden päätöksiin.

4.1 Keksinnöllisyysmäärittely Euroopan patenttisopimuksessa

Euroopan patenttisopimuksen 52 artikla määrittää patentoitavuuden vaatimuk-seksi, että patentoitavaan kombinaatioon kuuluu ”inventive step”. ”Inventive step” -käsite ei anna tarkkaa ohjetta, milloin patentti käytännön tasolla tulee myöntää. Teorian tasolla kyseinen käsite on kylläkin ihan itseään selittävä. Kä-sitteen tarkentamiseksi “inventive step” -käsite on tarkemmin määritelty art-klassa 56, joka on:

40

An invention shall be considered as involving an inventive step if, having regard to the state of the art, it is not obvious to a person skilled in the art (European patent convention 2010, article 56).

Euroopan patenttisopimuksen 56 artiklan vaatimus määrittää, että keksinnölli-syysvaatimus täyttyy, kun keksintö ei ole ilmeinen alan ammattimiehelle huo-mioiden tekniikan tason. Keksinnöllinen askel tarkoittaa tämän huomioiden, että keksintö ei saa olla ilmeinen alan ammattimiehellä, jotta keksinnölle voi-daan myöntää patentti. Keskeistä on tutkia tarvittiinko teknisen ratkaisun to-teuttamiseen keksinnöllistä toimintaa.

Keksinnöllisyys ja ilmeisyys ovat subjektiivisia käsitteitä (Knesch 1994). Jos keksinnöllisyyden tarkastava taho katsoo, että piirteistä koostuva keksintö on mahdollista koostaa tekniikan tasosta ilman keksinnöllistä toimintaa, ky-seessä ei ole patentoitava keksintö. Jos keksinnöllisyyden tarkastava taho puo-lestaan katsoo, että piirteistä koostuvaa keksintöä ei ole mahdollista koostaa tekniikan tasosta ilman keksinnöllistä toimintaa, kyseessä on keksintö.

Keksinnöllisyyden tarkastelussa on kaksi tärkeää vaihetta. Ensimmäinen niistä on määrittää mitä alan ammattimies tietää. Toinen vaihe on määrittää osaako hän yhdistää tiedosta uusia kombinaatioita.

4.2 Keksinnöllisyyttä tulkitseva alan ammattimies

Keksinnöllisyyden tarkastelun ensimmäisessä vaiheessa määritetään mitä alan ammattimies osaa ja tietää. Alan ammattimies nousee keskeiseen rooliin, sillä hänen näkökulmastaan tulkitaan ilmeisyyttä (European patent convention 2010, article 56). Alan ammattimiestä käytetään apuna, kun ratkaistaan täyttääkö keksintö patentoitavalta keksinnöltä vaadittavan keksinnöllisyystason. Alan ammattimies ei ole reaalimaailman henkilö vaan enemmänkin teoreettinen henkilö, jolla on tekniikan tason tieto keksinnön tarkasteluhetkeltä. Lyhyesti sanottuna alan ammattimies tuntee kaiken tekniikan tason tiedon alaltaan, mut-ta ei ole kykenevä yhdistelemään tätä tietoa ennalta arvaamattomasti.

Alan ammattimies on asiaankuuluvan teknologian osaaja, jolla on keski-määräiset tiedot ja taidot alalta ennen patenttihakemuksen prioriteettipäivää. Alan ammattimiehellä on pääsy kaikkeen tekniikan tason tietoon ja hän osaa tehdä alalle normaaleja työtehtäviä ja kokeita. (Guidelines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G – Chapter VII-1.) Tiedon julkaisukielel-lä ei ole merkitystä (Rahnasto 1996, 67–70).

Ratkaistavan ongelman johtaessa etsimään ratkaisua toiselta alalta, alan ammattimies osaa etsiä ratkaisun myös toiselta tekniikan alalta. Alan ammatti-mies on tietoinen tekniikan viimeisimmistäkin kehitysaskeleista hänen edusta-mallaan tekniikan alueella. Alan ammattimies osaa etsiä tietoa lähitekniikoiden ja yleistekniikan alueilta. Hän osaa etsiä tietoa jopa kaukaisemmilta tekniikan alueilta, kun siihen on syytä. (Guidelines for Examination in the European Pa-tent Office 2012, Part G – Chapter VII-1.) Alan ammattimies tietää siis kaiken

41

tekniikan alalle ominaisen tiedon. Lisäksi alan ammattimies osaa tarpeen vaati-essa etsiä tietoa myös relevanteilta tekniikan aloilta.

Joissakin tapauksissa on syytä ymmärtää alan ammattimiehellä teknistä tutkijaryhmää enemmänkin kuin yksittäistä henkilöä. Tällainen lähtökohta on relevantti etenkin aloilla, joilla tehdään paljon ryhmätyötä. (Guidelines for Ex-amination in the European Patent Office 2012, Part G – Chapter VII-1.) Keksin-nön koskiesssa sellaista tekniikan alaa, jossa lopputulokseen päätymiseksi on tyypillistä tehdä tutkimusta tutkimusryhmänä, alan ammattimiehen tietous sisältää teknisen tutkijaryhmän tietouden.

Alan ammattimiehen yleistieto voi olla peräisin monista lähteistä, kuten esimerkiksi oppikirjoista. Yksittäiset patenttijulkaisut eivät tyypillisesti muo-dosta yleistietoa vaan tekniikan alueelle erityistä tietoa. Tieteelliset aikakausi-julkaisut voivat puolestaan kuulua jo alan ammattimiehien yleistietoon. Tämä tulee kyseeseen etenkin sellaisten alojen suhteen, joilla kehitys on nopeaa, jol-loin on luonnollista etsiä yleistietoa tieteellisistä aikakausijulkaisuista oppikirjo-jen sijaan. Yksittäiset artikkelitkin luetaan osaksi yleistietoa, jos oppikirjassa on viittaus niihin. Tiedosta ei tule yleistietoa, kun se julkaistaan oppikirjoissa, vaan oppikirjoissa julkaistaan yleistietoa, joten tieto on ollut yleistietoa jo hetken en-nen tiedon julkaisemista oppikirjassa. (Guidelines for Examination in the Euro-pean Patent Office 2012, Part G – Chapter VII-1.) Alan ammattimies osaa yhdis-tää spesifisen julkaisun tarjoaman tiedon alan yleiseen osaamistasoon, kuten hyvin tunnettuun käsikirjaan.

Keskiverto ammattimies ei ole kuitenkaan alansa huippuspesialisti, joka pystyy tekemän päätelmiä syvällisen tietoutensa perusteella (Rahnasto 1996, 19–20). Alan ammattimiehellä on siis paljon tietoutta, mutta hän ei kykene te-kemän syvällisiä päätelmiä. Alan ammattimies ei siis kykene yhdistämään asi-oita ellei hänellä ole siihen hyvä tekniikan tasosta ilmenevä syy.

Tulkinnan kannalta on hankalaa erottaa mikä on tietoa ja mikä päätelmää, kun todistajiksi tyypillisesti tuodaan alansa huippuspesialisteja. Tällöin päätök-sentekijän tulee pystyä erottamaan mikä on varsinaista tekniikan tason tietoa ja mikä huippuasiantuntijan päätelmää oman osaamisensa pohjalta. (Rahnasto 1996, 19–20.) Virastokäsittelyn aikana tieto on lähtökohtaisesti tallennettua ma-teriaalia, jonka tallennuksen julkisesti saataville voidaan osoittaa tapahtuneen ennen prioriteettipäivää.

Alan ammattimiehen tietotaidon selvittämisen jälkeen on perusteltua tu-tustua tarkemmin siihen miten alan ammattimies osaa käyttää tietojaan. Euroo-pan patenttisopimuksessa sanotaan ainoastaan, että keksintö ei ole ilmeinen alan ammattimiehelle huomioiden tekniikan tason. Miten tämä tulkinta suorite-taan?

42

4.3 Ongelma-ratkaisu -periaatteen tuki oikeuskäytännössä

Keksinnöllisyyden vaatiminen ei kerro paljoakaan millaista keksinnöllisyyden tasoa patentoitavilta keksinnöiltä vaaditaan. Keksinnöllisyyden määrittämiseksi haluttiinkin kehittää objektiivinen ja läpinäkyvä periaate (Knesch 1994).

Alan ammattimiehellä olevaa tekniikan tason tietämystä on päädytty Eu-roopan patenttivirastossa käyttämään tekniikan tason tarkastelussa lähtien liik-keelle lähimmästä tekniikan tason julkaisusta. Tällöin jokainen tekniikan tason julkaisu muodostaa oman teknisen opetuksen. Jotta eri lähteistä saatavat tiedot voidaan katsoa ilmeisiksi yhdistää, tulee tekniikan tason julkaisussa olla suora-viite yhdistämismahdollisuudesta. (Rahnasto 1996, 67–70.) Keksinnöllisyyden arvion tulee perustua alan ammattimiehen tietoon ja kykyihin (Guidelines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G – Chapter VII-1). Miten alan ammattimies kykenee yhdistämään osaamistaan?

Euroopan patenttisopimuksen keksinnöllisyys määritetään niin sanotun ongelma-ratkaisu -periaatteen mukaisesti, jonka perusteluksi on esitetty Euroo-pan patenttisopimuksen sääntö 42(1)(c) (Knesch 1994). Sääntö, johon ongelma-ratkaisu -periaate nojaa on:

The description shall: disclose the invention, as claimed, in such terms that the technical problem, even if not expressly stated as such, and its solution can be understood, and state any advantageous effects of the invention with reference to the background art (European Patent Convention 2010, rule 42(1)c).

Lähes sama säännös löytyy Euroopan patenttisopimuksen säännöistä vuodelta 1973. Säännössä edellytetään, että keksintö tulee patenttihakemuksessa kuvata siten, että tekninen ongelma ja sen ratkaisu voidaan ymmärtää. Siten säännök-sen mukaan ongelma ja sen ratkaisu kuuluvat kaikkiin teknisiin keksintöihin. Ongelma-ratkaisu -periaate on luotu keksinnöllisyyden objektiiviseksi tarkaste-lemiseksi. Lisäksi ongelma-ratkaisu -periaatteella pyritään estämään jälkiviisa-us esitetyn keksinnön patentoitavuutta tarkasteltaessa. Lähtökohtaisesti kek-sinnöllisyyden tarkastelussa tulee käyttää ongelma-ratkaisu -periaatetta. (Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, 162–163.)

Keksinnöllisyysarvioinnin perustaksi otetaan patenttihakemuksessa ilmoi-tettu keksintö ja tekniikan taso. Hakijan ilmoitusta tekniikan tasosta täydenne-tään patenttitutkijan löytämällä tekniikan tason aineistolla. Päätös keksinnölli-syydestä tehdään vertaamalla patenttihakemuksessa kuvattua keksintöä ja tek-niikan tasoa. Tekninen ongelma ja sen ratkaisu muodostavat keksinnön. (Gui-delines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-3-12.) Patenttitutkijalle suunnatussa ohjeistuksessa viitataan vahvasti on-gelman ja ratkaisun muodostamaan pariin.

43

4.4 Ongelma-ratkaisu -periaate keksinnöllisyyden määrityksessä

Ongelma-ratkaisu -periaatteen mukainen keksinnöllisyyden tarkastelu sisältää kolme vaihetta:

1. “lähimmän tekniikan tason” määrittäminen, 2. ratkaistavan “objektiivinen tekninen ongelma” tunnistaminen, ja 3. harkitaan onko vai eikö esitetty keksintö ilmeinen alan ammattimiehel-

le, kun aloitetaan ”lähimmästä tekniikan tasosta” ja ”objektiivisesta teknisestä ongelmasta”. (Guidelines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-3.)

Määritettäessä objektiivista teknistä ongelmaa, voidaan määrittämisessä nähdä kaksi vaihetta. Ensimmäinen vaihe on keksinnöllä aikaansaatavien teknisten vaikutusten arviointi lähimpään tekniikan tasoon verrattuna. Toinen vaihe on objektiivisen teknisen ongelman määrittäminen, jonka ratkaiseminen on kek-sinnön tavoite. (Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, 163–166.)

Voisi-olisi -tarkastelu sisältää kaksi vaihetta, joista ensimmäisessä katso-taan, että yhdistäisikö alan ammattimies kyseisiä tekniikan tason julkaisuja. Tässä vaiheessa siis tutkitaan, onko alan ammattimiehellä syytä yhdistää tek-niikan tason julkaisuja. Jos alan ammattimiehellä ei ole syytä yhdistää valittuja tekniikan tason julkaisuja, toista vaihetta voisi-olisi -tarkastelusta ei tarvitse suorittaa ja vaatimuksissa esitetty asia voidaan todeta keksinnölliseksi. Jos alan ammattimiehellä on syy yhdistää valitut tekniikan tason julkaisut, voisi-olisi -tarkastelun toisessa vaiheessa tarkastellaan meneekö yhdistämisestä seurannut tulos patenttivaatimusten alle. Jos yhdistämisen tulos menee vaaditun patentti-vaatimuksen alle, vaatimuksen asia ei ole keksinnöllinen, koska sen suoja ajau-dutaan yhdistämällä tekniikan tason julkaisut ilmeisellä tavalla.

Kolmesta edellä esitetystä kappaleesta voidaan vetää yhteen kolmivaihei-nen prosessi, jonka toiseen ja kolmanteen vaiheeseen kuuluu kaksi alivaihetta.

1. “lähimmän tekniikan tason” määrittäminen, 2. ratkaistavan “objektiivinen tekninen ongelma” tunnistaminen, ja

2.1 keksinnöllä aikaansaatavien teknisten vaikutusten arviointi lähimpään tekniikan tasoon verrattuna. 2.2 objektiivisen teknisen ongelman määrittäminen, jonka rat-kaiseminen on keksinnön tavoite

3. harkitaan onko vai eikö esitetty keksintö ilmeinen alan ammattimiehel-le, kun aloitetaan ”lähimmästä tekniikan tasosta” ja ”objektiivisesta teknisestä ongelmasta”,

3.1 tarkastellaan onko tekniikan tason julkaisut yhdistävissä, 3.2 tarkastellaan onko yhdistämisen tulos patenttivaatimusten suoja-alan piirissä.

44

Kuviossa 12 esitetään ongelma-ratkaisu -periaate keksinnöllisyyden mää-rittämiseksi.

KUVIO 12 Ongelma-ratkaisu -periaate keksinnön määrityksessä

Kuvion 12 1-vaiheessa eli ensimmäiseksi patenttitutkija etsii tekniikan tasoa ja tunnistaa tekniikan tasosta “lähimmän tekniikan tason”. 2-vaiheena patentti-tutkija tunnistaa ”lähimmästä tekniikan tasosta” ”objektiivisen teknisen ongel-man”, johon keksintö antaa ratkaisun. 3-vaiheena patenttitutkija tekee päätök-sen keksinnöllisyydestä aloittaen ”lähimmästä tekniikan tasosta” ja ”objektiivi-sesta ongelmasta”. Kuviossa 12 esitetty keksintö ja sen keksinnöllisyys on vain esimerkki, eikä kuvaus todellisesta tapauksesta. Samoin tekniset efektit, joita esitetään ongelmien ja ratkaisujen yhteydessä on kuvitteellisia.

Lähintä tekniikan tasoa etsitään tekniikan tasosta, joka on ollut julkista ennen hakemuksen jättämistä virastoon. Lähin tekniikan tason julkaisu on yksi tekniikan tason julkaisu, joka sisältää piirteitä luoden parhaan lähtökohdan on-gelma-ratkaisu -periaatteen mukaiselle tarkastelulle. Lähimmän tekniikan tason julkaisun tulee esittää tekniikkaa, joka on tarkoitettu vastaavaan tarkoitukseen tai sillä on vastaava tekninen vaikutus kuin keksinnöllä. Tyypillisesti lähin tek-niikan taso esittää tekniikkaa samaan tarkoitukseen, ja siitä saa keksinnön mu-kaisen teknisen kombinaation minimimuutoksin. (Guidelines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-3.)

Kuviossa 12 tekniikan tason julkaisuja patenttitutkija on löytänyt neljä (D1, D2, D3 ja D4). Tekniikan tason julkaisusta D1 on tunnettu kahden rattaan kom-binaatio. Puolestaan tekniikan tason julkaisusta D2 on tunnettu kolmen rullan

45

kombinaation. Tekniikan tason julkaisussa D3 on tunnettua yksi ratas ja teknii-kan tason julkaisusta D4 kolmen rullan ja yhden rattaan kombinaatio. Kun pa-tenttihakemuksen vaatimuksissa esitetty keksintö on vähintään kolme ratasta, patenttitutkija toteaa patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnön uudeksi. Tällöin patenttitutkijan tulee ottaa kantaa keksinnöllisyyteen.

Kuviossa 12 esitetysti patenttitutkija käyttää keksinnöllisyyden määrittä-misessä ongelma-ratkaisu -periaatetta. 1-vaiheessa patenttitutkija ongelma-ratkaisu -periaatetta käyttäen identifioi parhaan lähtökohdan, josta ongelma ratkaisu periaatteen mukainen keksinnöllisyystarkastelu voidaan suorittaa. Pa-tenttitutkija tunnistaa lähimmäksi tekniikan tason julkaisuksi julkaisun D1, jos-sa on esitetty kaksi ratasta. Patenttitutkija toteaa, että tekniikan tason julkaisu D1 esittää tekniikkaa samaan tarkoitukseen kuin mitä patenttihakemuksessa on esitetty. Lisäksi tekniikan tason julkaisusta D1 saa keksinnön mukaisen teknisen kombinaation lisäämällä yhden rattaan eli keksintö syntyy minimimuutoksin lähdettäessä liikkeelle tekniikan tason julkaisusta D1.

Lähimmän tekniikan tason löydyttyä tulee löytää objektiivinen tekninen ongelma, jonka keksintö ratkaisee. Keksintö on uusi lähimpään tekniikan ta-soon nähden, kun keksintöön kuuluu sellaisia piirteitä, joita ei ole lähimmässä tekniikan tason julkaisussa. Näillä keksinnön erikoispiirteillä on tekninen efekti, jonka ratkaistessa tekniikan tasossa olevan ongelman, on löytynyt ongelma tek-niikan tasosta ja ratkaisu siihen keksinnön sisältämistä erikoispiirteistä. (Guide-lines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-3.)

Kuviossa 12 esitetysti patenttitutkijan käyttäessä ongelma-ratkaisu -periaatetta 2-vaiheessa patenttitutkija tunnistaa objektiivisen teknisen ongel-man. Määritettäessä objektiivista teknistä ongelmaa 2.1-vaihe on keksinnöllä aikaansaatavien teknisten vaikutusten arviointi lähimpään tekniikan tasoon verrattuna. Lähimmässä tekniikan tason julkaisussa D1 on esitetty kaksi ratasta. Patenttihakemuksen patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnön ja tekniikan ta-son välillä oleva tekninen erityispiirre on kolmas ratas. Kolmas ratas mahdollis-taa entistä suurempien voimien välityksen rataskokonaisuuden läpi.

Määritettäessä objektiivista teknistä ongelmaa 2.2-vaihe on objektiivisen teknisen ongelman määrittäminen, jonka ratkaiseminen on keksinnön tavoite. Kuviossa 12 esitetyssä esimerkissä kolmas ratas ratkaisee tekniikan tasossa ole-van ongelman, sillä kolmerattaisella sovelluksella saadaan välitettyä aikaisem-paa suurempi voima rataskombinaation lävitse. Ongelma on: miten saadaan lisättyä voimanvälityskomponenttien muodostaman kombinaation voimanväli-tyskykyä? Ratkaisu on: Lisätään kolmas voimanvälityskomponentti kombinaa-tioon.

Kolmannessa vaiheessa tarkastelun apuna käytetään niin sanottua voisi-olisi -tarkastelua. Kun tunnetaan tekniikan taso kokonaisuudessaan, lähin teknii-kan tason julkaisu ja ongelma, voidaan kysyä olisiko tekniikan taso ohjannut alan ammattimiehen ratkaisemaan objektiivisen ongelman keksinnössä kuva-tulla tavalla? Tarkemmin ottaen tarkastellaan olisiko alan ammattimies muo-kannut lähintä tekniikan tasoa ongelman ratkaistakseen keksinnössä esitetyllä

46

tavalla, kun huomioidaan tekniikan tason opetus. Kysymys ei ole voisiko alan ammattimies ratkaista kyseinen ongelman keksinnössä esitetyllä tavalla vaan kysymys on nimenomaan olisiko alan ammattimies ratkaissut kyseisen ongelman keksinnössä esitetyllä tavalla. Viittaus tekniikan tason ongelman ratkaisuun voi olla suora tai epäsuora. (Guidelines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-4.) Euroopan patenttivirastossa ratkaisevaa ei ole olisiko tekninen ratkaisu ollut ammattimiehelle mahdollinen vaan se olisiko se ollut todennäköinen.

Kuviossa 12 esitetysti 3-vaiheessa patenttitutkija harkitsee onko vai eikö esitetty keksintö ilmeinen alan ammattimiehelle, kun aloitetaan ”lähimmästä tekniikan tasosta” ja ”objektiivisesta teknisestä ongelmasta”. Patenttivaatimuk-sissa esitetyn keksinnön teknisenä erona tekniikan tasoon verrattuna on kolmas ratas. Ongelma on: miten saadaan lisättyä voimanvälityskomponenttien muo-dostaman kombinaation voimanvälityskykyä? Ratkaisu on: Lisätään kolmas voimanvälitys komponentti kombinaatioon. Patenttitutkijan löytämässä teknii-kan tason julkaisussa D2, jossa on esitetty kolme rullaa, mainitaan myös miten rullien määrän kasvattaminen lisää rullakombinaation kykyä välittää voimaa sen lävitse. Alan ammattimiehelle olisi siten saattanut olla itsestään selvää rat-kaista ongelma liittyen voimanvälityskyvyn nostamiseen lisäämällä kolmas voimanvälityskomponentti, joka keksinnöt tapauksessa oli ratas. Patenttitutkija voikin perustella keksinnöllisyyden puuttumista tällä näkemyksellä.

Tarkasteltaessa ongelmaa ja ratkaisua on tärkeää olla tarkkana, että on-gelma todellakin tulee ratkaistuksi sillä keksinnöllä, joka on esitetty patentti-vaatimuksissa (Knesch 1994).

Patentin hakija voisi vastata välipäätökseen perustelemalla miksi hänen mielestään vaatimuksissa esitetty keksintö on keksinnöllinen tai rajoittamalla suoja-alaa eli lisäämällä piirteitä vaatimuksiin. Kuviossa 12 esitetyssä esimer-kissä patentin hakija vastaa patenttitutkijan antamaan negatiiviseen välipäätök-seen rajoittamalla vaatimuksia. Uudet vaatimukset ovat, että kombinaatioon kuuluu kolme ratasta ja yksi rulla. Nyt patenttitutkija tutkii onko uusissa vaa-timuksissa esitetty keksintö keksinnöllinen. 1’-vaiheessa patenttitutkija tunnis-taa lähimmäksi tekniikan tason julkaisuksi julkaisun D1, jossa voimaa välite-tään rattaiden välillä.

Kuviossa 12 esitetysti määritettäessä objektiivista teknistä ongelmaa 2.1’-vaihe on keksinnöllä aikaansaatavien teknisten vaikutusten arviointi lähimpään tekniikan tasoon verrattuna. Lähimmässä tekniikan tason julkaisussa D1 on esi-tetty kaksi ratasta. Patenttihakemuksen patenttivaatimuksissa esitetyn keksin-nön ja tekniikan tason välillä oleva tekninen erityispiirre on kolmas ratas ja rul-la. Kolmas ratas mahdollistaa entistä suurempien voimien välityksen ratasko-konaisuuden läpi, ja rulla mahdollistaa rattaiden kontaktissa syntyvien värähte-lyjen vaimentamisen, joka edelleen mahdollistaa suurempien voimien välityk-sen rataskokonaisuuden lävitse.

Määritettäessä objektiivista teknistä ongelmaa 2.2’-vaihe on objektiivisen teknisen ongelman määrittäminen, jonka ratkaiseminen on keksinnön tavoite. Kuviossa 12 esitetyssä esimerkissä kolmas ratas yhdessä rullan kanssa ratkaisee

47

tekniikan tasossa olevan ongelman, sillä kolmerattaisella rullan sisältävällä so-velluksella saadaan välitettyä aikaisempaa suurempi voima rataskombinaation lävitse ilman värähtelyjä. Ongelma on: miten saadaan lisättyä voimanvälitys-komponenttien muodostaman kombinaation voimanvälityskykyä? Ratkaisu on: Lisätään kolmas tekniikan tason kanssa samanlainen voimanvälitys kompo-nentti kombinaatioon sekä värähtelynvaimennuskomponentti. Lisätään kolmas ratas mahdollistamaan entistä suurempien voimien välityksen rataskokonai-suuden läpi ja rulla vaimentamaan rattaiden kontaktissa syntyviä värähtelyjä. Värähtelyjen vaimennus mahdollistaa osaltaan suurempien voimien välityksen rataskokonaisuuden lävitse.

Kuviossa 12 esitetysti 3’-vaiheessa patenttitutkija harkitsee onko vai eikö esitetty keksintö ilmeinen alan ammattimiehelle, kun aloitetaan ”lähimmästä tekniikan tasosta” ja ”objektiivisesta teknisestä ongelmasta”. Patenttivaatimuk-sissa esitetyn keksinnön teknisenä erona tekniikan tasoon verrattuna on kolmas ratas ja rulla. Ongelma on: miten saadaan lisättyä voimanvälityskomponenttien muodostaman kombinaation voimanvälityskykyä? Ratkaisu on: Lisätään kol-mas ratas mahdollistamaan entistä suurempien voimien välityksen rataskoko-naisuuden läpi ja rulla vaimentamaan rattaiden kontaktissa syntyviä värähtely-jä. Värähtelyjen vaimennus mahdollistaa osaltaan suurempien voimien välityk-sen rataskokonaisuuden lävitse. Patenttitutkijan löytämässä tekniikan tason julkaisussa D4 esitetään kolmen rullan ja yhden rattaan kombinaatio. Tekniikan tason julkaisussa D4 ei kuitenkaan esitetä rullien pienentävän rattaiden välillä syntynyttä värähtelyjä, jotka aiheutuvat rattaiden pyörimisestä. Alan ammatti-miehelle ei olisi siten ollut itsestään selvää ratkaista ongelma liittyen voimanvä-lityskyvyn nostamiseen lisäämällä kolmas ratas ja rulla. Patenttitutkija tekeekin päätöksen, että patenttivaatimuksissa esitetty keksintö on keksinnöllinen.

Keksijä on tehnyt keksinnön, jos keksintöön pääsemiseksi tulee yhdistää vähintään kaksi tekniikan tason julkaisua ennalta arvaamattomalla tavalla (Ca-se Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, T113/82). Oleellista on ennalta arvaamattomuus, joten pitää aina miettiä, että olisiko alan ammattimies päätynyt kyseiseen ratkaisuun, vaikka olisi voinut siihen päätyä.

Yhteenvetona keksinnöllisyyden tarkastelusta Euroopan patenttivirastossa voidaan todeta, että keksinnöllinen askel, joka mainitaan artiklassa 52, syventyy artiklassa 56 tarkoittamaan epäilmeisyyttä alan ammattimiehelle. Vaikka Eu-roopan patenttisopimus ei suoraan sano miten epäilmeisyyttä tulkitaan, tutki-joiden tule noudattaa Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien päätöksiä. Valituslautakuntien päätösten perusteella ilmeisyyden määrittelyssä käytetään ongelma-ratkaisu -periaatetta ja sen osana voisi-olisi -tarkastelua.

Ongelma-ratkaisu -periaate koostuu kolmesta vaiheesta, joista ensimmäi-sessä vaiheessa määritetään lähin tekniikan taso. Toisessa vaiheessa tunniste-taan objektiivinen ongelma, jonka keksintö ratkaisee kyseiseen tekniikan tasoon nähden. Kolmannessa vaiheessa harkitaan voisi-olisi -tarkastelun mukaisesti onko esitetty keksintö ilmeinen alan ammattimiehelle. Alan ammattimiehellä tulee olla objektiivinen ongelma, joka ohjaa hänet etsimään ratkaisua muilta tekniikan aloilta ja muista tekniikan tason julkaisuista. Toisin sanoen alan am-

48

mattimiehelle tulee olla ilmeistä yhdistää eri tekniikan tason julkaisut etsimällä ratkaisua ongelmaan. Jos ongelmaan on ilmeinen ratkaisu, esitetty keksintö ei ole patentoitavissa.

Saattaa olla tuloksekkaampaa vastustaa myönnettyä EP-patenttia kansalli-sissa oikeusistuimissa kuin EPO:n valituslautakunnassa, jos vastustamisen pe-rustana on keksinnöllisyys (Harguth & Carlson 2011, 83).

Vaikka formaalinen ongelma-ratkaisu -periaate ei takaa parasta ratkaisua, se antaa hyvän oikeusturvan verrattuna joustavampiin systeemeihin (Harguth & Carlson 2011, 76). Ongelma-ratkaisu -periaate on mahdollista siis nähdä hy-vin formaalisena ja siinä päätökset tehdään huomioimatta kokonaisuutta jous-tavasti. Onko tärkeämpää saada johdon mukaisia ja kaikissa tilanteissa samoja lopputuloksia vai joustavasti pystyä harkitsemaan tilannetta erikseen jokaisessa tilanteessa. Formaalista tarkastelua saattaa puoltaa se, että patenttitutkijoita on tuhansittain, jolloin joustavalla käytännöllä voi olla hankalaa saavuttaa heidän päätöstensä välillä yhtenäisyyttä. Puolestaan formaalilla tarkastelutavalla yhte-näisyys eri tutkijoiden päätösten välillä saavutettaneen paremmin kuin jousta-valla käytännöllä.

4.5 Erityistapauksia ongelma-ratkaisu -periaatteesta

Tekninen ongelma pitää ymmärtää laajasti, jolloin lähimpään tekniikan tasoon nähden vaihtoehtoisetkin tekniset ratkaisut voivat sisältää ongelman, johon keksintö tarjoaa ratkaisun (Guidelines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-4). Tekninen ongelma ja sen ratkaisu pitää ymmärtää siten hyvin laajasti. Teknisen ongelman ja sen ratkaisun ei tarvitse olla välttämättä parannus kaikilta osin teknologiaan.

Jos keksinnön erityispiirteet eivät luo teknistä efektiä tai niillä ei ole yh-teistoimintaa keksinnön muiden piirteiden välillä, keksinnöstä löytynyt erityis-piirre ei ole relevantti keksinnöllisyyden kannalta. (Guidelines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-4.) Patenttivaatimusten piirteiden pitää siten yhdessä ratkaista ongelma ja vain yksi ongelma. Jos kuvi-oon 12 liittyvässä esimerkissä rajoitetuissa patenttivaatimuksissa oleva rulla ei liittyisi voimanvälityskapasiteetin lisäämiseen, kyseinen rulla ei olisi osa ratkai-sua. Tällaisessa tilanteessa patenttitutkija pilkkoo patenttivaatimuksen useam-paan osaan ja tutkii niistä jokaista ongelma-ratkaisu -periaatteen mukaisesti.

Objektiivinen tekninen ongelma ja sen ratkaisu ei välttämättä ole se, jonka patentinhakija esittää hakemuksessaan, sillä objektiivinen tekninen ongelma ja ratkaisu määrittyvät lähimmän tekniikan tason pohjalta (Guidelines for Exa-mination in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-4). Kuvion 12 tapauksessa tämä voisi ilmetä esimerkiksi siten, että patentin hakija on tiennyt patenttihakemusta laatiessaan vain tekniikan tason julkaisusta D3, jossa on esi-tetty ratas. Siten hänen alkuperäinen ongelmansa on voinut olla, että miten ra-tasta voi käyttää voiman välitykseen. Patenttitutkijan löytäessä uuden lähim-män tekniikan tason julkaisun, ongelmakin on muuttunut.

49

Patentoitavassa keksinnössä patenttivaatimuksen kattamalla alueella kai-ken tulee olla keksinnöllistä (Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, 162). Patentin suoja-ala ei saa kattaa yhtäkään sovellusmuo-toa, joka ei ole keksinnöllinen. Jos patenttihakemuksen suoja-alaan kuuluu yk-sikin sovellusmuoto, joka ei ole keksinnöllinen, tulee patenttitutkijan antaa ne-gatiivinen päätös patentoitavuudesta.

Teknisten piirteiden lisäksi patenttivaatimus saattaa sisältää epäteknisiä piirteitä. Keksinnöllisyyttä tulkitaan ainoastaan teknisten piirteiden osalta ja epätekniset uudet piirteet eivät tee jo tunnetusta teknisestä ratkaisusta keksin-nöllistä. Keksinnöllisyyttä tulkittaessa vain patenttivaatimuksessa olevat tekni-set piirteet huomioidaan. (Guidelines for Examination in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-5-6.) Jos ennestään tunnettua teknisten piirtei-den kombinaatiota rajataan epäteknisellä piirteellä, keksinnöllä ei ole uutta tek-nistä vaikutusta. Koska vain tekniset keksinnöt ovat Euroopassa patentoitavissa, epätekniset piirteet eivät voi muodostaa patentoitavaa keksintöä. Siten rajoit-taminen väriin tuo teknisen uutuuden ainoastaan, jos värillä on tekninen efekti.

Yhdistettäessä tietoa ja saavutettaessa yhdistelmällä uusi tekninen vaiku-tus, keksinnöllisys ei ole aina riittävä. Jos on ennustettavissa, että yhdistelmällä on edullisia vaikutuksia, keksinnöllistä ei ole vaikutusten yllättävä suuruus (Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, T21/81). Viitaten kuvion 12 yhteydessä selitettyyn esimerkkiin, jos voimanvälityskom-ponentin lisäämisen tiedetään lisäävän voimanvälityskapasiteettia, keksinnöl-listä ei ole se, että voiman välityskapasiteetti kasvoikin yllättävän paljon. Alan ammattimies päätyisi lisäämään joka tapauksessa voiman välityskapasiteettia ja yllättävän suuret tulokset tulisivat ilmi standardi mittauksissa.

4.6 Keksinnöllisyyttä puoltavia tekijöitä

Kyseessä saattaa olla indikaatio keksinnöllisen askeleen täyttymisestä, jos pa-tenttivaatimuksessa esitetty keksintö ei ole pelkkä toisiinsa liittymättömien piir-teiden kokoelma, ja enemmän kuin yksi tekniikan tason julkaisu pitää yhdistää lähimmän tekniikan tason julkaisun kanssa keksinnön sisältämien piirteiden kombinaation muodostamiseksi. Lähimmän tekniikan tason julkaisun kanssa on ilmeistä yhdistää tietoa käsikirjasta tai sanakirjasta. (Guidelines for Examina-tion in the European Patent Office 2012, Part G - Chapter VII-7.) Yhteenvetona ästä voidaan sanoa, että mikäli patenttivaatimuksen sisältämät piirteet yhdessä muodostavat teknisen vaikutuksen eikä vastaavaan lopputulokseen päädytä yhdistämällä kaksi tekniikan tason julkaisua ongelma-ratkaisu -periaatteessa sallitusti, on kyseessä keksintö.

Euroopan patenttivirastossa on katsottu, että toissijaisella tekijöillä (muita kuin teknisiä faktoja) on merkitystä arvioitaessa keksinnöllisyyttä. Toisaalta, mikäli ratkaisu voidaan tehdä teknisten seikkojen perusteella, toissijaisilla teki-jöillä ei ole merkitystä (Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, T754/89). Toissijaisten tekijöiden merkitys on Euroopan patenttivi-

50

rastossa todellakin toissijainen ja päätöksen keksinnöllisyydestä tehdään aina ensisijaisesti teknisten faktojen perusteella.

Kaupallinen menestys saattaa olla osoitus keksinnöllisyydestä, kun kau-pallinen menestys johtuu seikasta, jolle patenttia haetaan (Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, T191/82). Pelkkä kaupalli-nen menestys ei kuitenkaan riitä osoitukseksi patentoitavuudesta (Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, T219/90). Kaupallisella menestyksellä voi hakija pyrkiä näyttämään keksinnöllisyyttä, kun kaupallinen menestys liittyy selvästi patenttivaatimuksissa kuvattuun keksinnölliseen seik-kaan.

Alan teknisen kehityksen seisahtuminen paikalleen parannusten tarpeesta huolimatta saattaa osoittaa keksinnöllisyyttä (Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, T109/82). Se, että alalla on pitkään odotettu ratkaisua tiettyyn asiaan, viittaa keksinnöllisyyteen, kun ratkaisu lopulta löytyy.

Ammattipiirin ennakkoluulojen osoittamiseksi Euroopan patenttivirastos-sa voidaan katsoa yhtä aikaa toisistaan riippumattomia ristiriitaisia dokument-teja (Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office 2010, T2/81). Jos alalla tyypillisesti ajatellaan toisin kuin patenttitutkijan löytämässä tekniikan tason julkaisussa on esitetty, voi patentin hakija perustella, että tek-niikan tason julkaisussa esitetty tieto ei ole alan ammattimiehen todellinen osaaminen. Toisaalta tämä on hyvin haastava reitti perustella keksinnöllisyyttä ja turvallisempaa on turvautua ongelma-ratkaisu -periaatteen mukaiseen perus-teluun.

4.7 Esimerkki valituslautakunnan päätöksestä

Yksi ensimmäisistä keksinnöllisyyttä määrittävistä Euroopan patenttitoimiston valituslautakunnan päätöksistä oli T32/81. Päätös koskee patenttihakemusta, joka hylättiin puuttuvan keksinnöllisyyden takia. Keksintönä on esitetty laite kuljetinhihnan puhdistamiseksi. Laiteeseen kuului kaapimia, jotka oli kiinnitet-ty jalustaan elastisten lasikuidusta valmistettujen sauvojen välityksellä. Valitus-lautakunta katsoi, että alan ammattimies olisi tällaisen ongelman yhteydessä käyttänyt apunaan ratkaisuja materiaalitieteen alalta. Täten ratkaisua etsittäessä materiaalitekniikan asiantuntijaa voitiin pitää alan ammattimiehenä ratkaistaes-sa objektiivista ongelmaa. Jos alan ammattimies etsiessään ongelmaan ratkaisua olisi materiaalitekniikan asiantuntija, olisi hänelle ilmeistä ratkaista ongelma käyttämällä perinteisten materiaalien sijaan muoveja ja edelleen lasikuidulla vahvistettua synteettistä hartsia, jotka tiedetään kestäviksi ja joustaviksi. Vali-tuslautakunnan päätös oli, että keksintö ei ollut keksinnöllinen patentoitavuu-den kriteerien mukaan, sillä alan ammattimiehelle oli ilmeistä käyttää elastisia lasikuidusta valmistettuja sauvoja. (T 0032/81 Cleaning apparatus for conveyor belt 1982.)

51

5 KEKSINNÖLLISYYS YHDYSVALLOISSA

Edellä olevassa Euroopan käytännössä patenttitutkijoiden päätöksiä ohjaavat patenttiviraston valitusasteiden päätökset, sillä varsinaiset oikeusprosessit ovat osa kansallista prosessia. Kansallisilla päätöksillä ei ole Euroopassa patenttitut-kijoita ohjaavaa vaikutusta. Puolestaan Yhdysvalloissa patenttitutkijoiden tul-kintoja patenttilaista ohjaa päätökset eri oikeusasteista. Alempien oikeusastei-den tulkintoja patenttilaista ohjaa korkeimman oikeuden päätökset. Siten Yh-dysvaltojen osalta keksinnöllisyyden määrittelyä ja keksinnöllisyyden tasoa on parasta tarkastella merkittävimpiin korkeimman oikeuden päätöksiin pohjau-tuen sekä tarvittavin osin liittovaltion oikeuksien päätöksien perusteella. Toi-saalta patenttitutkijoille suunnattu opas kertoo hyvin siitä miten patenttitutki-joita ohjeistetaan käsittelemään keksinnöllisyyttä huomioiden voimassa olevan oikeuskäytännön.

Euroopan patenttisopimuksen alla patenttien käsittelyä on tapahtunut vasta 1970-luvulta lähtien, kun Yhdysvalloissa keksinnöllisyyttä on käsitelty jo paljon pidempää. Esimerkiksi korkeimman oikeuden Hotchkiss-päätöksessä vuodelta 1851 on käsitelty keksinnöllisyyttä (Abate 2009). Siten keksinnöllisyyt-tä patentoinnin lähtökohdista on mietitty Yhdysvalloissa oikeudessa jo ainakin yli 150 vuotta sitten. Oikeuden testi kysyi olisiko henkilö normaaleilla taidoilla katsonut tekniikan tason ja osannut luoda sillan tekniikan tason julkaisujen vä-lillä olevan raon ylitse päätyen keksinnölliseen kombinaatioon (Abate 2009). Jo 150 vuotta sitten asiaa on mietitty vertaamalla keksinnölliseksi väitettyä kom-binaatiota ja tekniikan tason julkaisuja. Vielä 1966 oikeus viittasi tähän vanhaan päätökseen käyttäen termiä patentoinnin yleiset olosuhteet (Abate 2009). Kek-sinnöllisyys on melko myöhäinen lisäys eikä sitä löydy esimerkiksi Yhdysvalto-jen perustuslaista vaan se on lisätty Yhdysvaltojen lainsäädäntöön vasta 1952 (Cole 2008).

52

5.1 Keksinnöllisyysmäärittely Yhdysvaltojen lainsäädännössä

Yhdysvaltojen patenttilaissa määritetään, että keksintö ei ole keksinnöllinen, jos ero patentoivan kohteen ja tekniikan tason välin ero on ilmeinen henkilölle, jol-la on normaalit alan taidot:

A patent may not be obtained though the invention is not identically disclosed or described as set forth in section 102 of this title, if the differences between the subject matter sought to be patented and the prior art are such that the subject matter as a whole would have been obvious at the time the invention was made to a person having ordinary skill in the art to which said subject matter pertains. Patentability shall not be negatived by the manner in which the invention was made. (United States patent law, 35 U.S.C. 103 Conditions for patentability.)

Käsite ilmeisyys (obvious) yhdessä käsitteen alan ammattimies (person having ordinary skill in the art) ei anna tarkkaa ohjetta, milloin patentti käytännön ta-solla tulee myöntää. Teorian tasolla kyseinen käsite on kylläkin ihan itseään selittävä. Käsitteiden ilmeinen (obvius) ja alan ammattimies (person having or-dinary skill in the art) tarkentaminen on tapahtunut oikeustapausten kautta.

Yhdysvaltojen patenttilaki määrittää, että patentoitavuusvaatimus täyttyy, kun keksintö ei ole ilmeinen alan ammattimiehelle huomioiden tekniikan tason. Keksinnöllinen askel tarkoittaa tämän huomioiden, että keksintö ei saa olla il-meinen alan ammattimiehellä, jotta keksinnölle voidaan myöntää patentti. Kes-keistä on tutkia tarvittiinko teknisen ratkaisun toteuttamiseen keksinnöllistä toimintaa.

Jos keksinnöllisyyden tarkastava taho katsoo, että piirteistä koostuva kek-sintö on mahdollista koostaa tekniikan tasosta ilman keksinnöllistä toimintaa, kyseessä ei ole patentoitava keksintö. Jos keksinnöllisyyden tarkastava taho puolestaan katsoo, että piirteistä koostuvaa keksintöä ei ole mahdollista koostaa tekniikan tasosta ilman keksinnöllistä toimintaa, kyseessä on keksintö.

Kuten Euroopassa Yhdysvalloissakin tarkastelu kannattaa jakaa kahtia. Ensimmäinen vaihe on määrittää mitä alan ammattimies osaa ja tietää. Toinen vaihe on määrittää milloin alan ammattimies osaa yhdistää omaamastaan tie-dosta keksinnöksi esitetyn kombinaation.

5.2 Keksinnöllisyyttä tulkitseva alan ammattimies

Alan ammattimiehen käsite on tärkeä Yhdysvalloissa, sillä jo patenttilaissa vii-tataan alan ammattimieheen (United States patent law, 35 U.S.C. 103 Conditions for patentability). Alan ammattimiestä käytetään apuna, kun ratkaistaan täyt-tääkö vaadittu keksintö vaaditun keksinnöllisyystason. Alan ammattimies on hypoteettinen henkilö, joka tietää kaiken relevantin tekniikan keksinnön teko-hetkeltä (Manual of Patent Examining Procedure 2010, 2141.03 Level of Or-

53

dinary Skill in the Art). Yhdysvalloissa keksinnöllisyyden taso riippuu paljon alan ammattimiehen kyvystä yhdistellä tekniikan tason tietoa.

Tutkijoiden ohjeistuksessa huomioidaan laajasti oikeustapauksia ja opaste-taan, että alan ammattimiehen määrittelyssä käytetään apuna kaikkia tai osaa tekijöistä, jotka ovat: (A) kyseisellä tekniikan alalla tyypillisesti kohdattavat on-gelmat, (B) tekniikan tason ratkaisut ongelmiin kyseisellä tekniikan alalla, (C) keksinnön syntymisen nopeus, (D) teknologian kehittyneisyys ja hienostunei-suus kyseisellä teknologian alalla ja (E) työskentelijöiden koulutustaso kyseisel-lä teknologian alalla (United States Patent and Trademark Office 2010, para-graph 2141.03). Puolestaan valamiehistöä asiaan liittyen ohjeistetaan AIPLA:n ohjeissa huomioimaan seuraavat seikat: (1) työntekijöiden koulutustaso ja ko-kemus kyseisellä tekniikan alalla, (2) kyseisellä tekniikan alalla kohdattavat on-gelmat, (3) kyseisellä tekniikan alalla teknologian kehittyneisyys ja hienostunei-suus sisältäen keksintöjen tekemisnopeuden (American Intellectual Property Law Association, 2008). Kyseiset alan ammattimiehen osaamista auttavat mää-rittelyt poikkeavat toisistaan vain hieman, joka on ymmärrettävää huomioiden niiden molempien perustuvat oikeustapauksista kerättyyn informaatioon. Alan ammattimiehen määrittelyn perusteita on myös kritisoitu ja esimerkiksi Meara (2002) esittää olemassa olevien määrittelytaustojen uudistamista (Meara 2002). Kyseisiä alan ammattimiehen osaamistasoa määritteleviä tekijöitä kuitenkin ohjeistetaan niin patenttitutkijoille kuin tuomareille.

Alan ammattimies voi olla joukko henkilöitä (Durie & Lemley 2008). Alan ammattimiehen ollessa joukko henkilöitä voi alan ammattimies hallita hyvin erilaisia teknologioita, joten erilaisten teknologioiden yhdistäminen sinällään ei ole keksinnöllistä tämän pohjalta.

Yhdysvaltojen patenttikäytännössä alan ammattimiehen tasolla on vaiku-tusta siihen millaisia patentteja voidaan myöntää. Jos alan ammattimiehen ta-soksi todetaan neron taso, tämän seurauksena kaikki tekniikan tason kombinaa-tiot ovat ilmeisiä, koska alan ammattimiehellä on ollut kohtuullinen menesty-misen odotus (Brody 2010). Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että ainakin mekaniikan parissa käytännössä kaikki keksinnöt ovat jonkinlaisia uusia kom-binaatioita tunnetuista seikoista. Tuomari Markey on sanonut:

Only God creates new things. Man must work with old elements. (Abate 2009.)

Lieneekin selvää, että kombinaatiot voivat olla sellaisia keksintöjä, joiden suo-jaamisen halutaan olevan mahdollista. Toisaalta, jos alan ammattimiehen tasok-si yhdistää piirteitä eri tekniikan tason julkaisuista oletetaan olematon, kaikki tekniikan tason piirteisiin perustuvat keksinnöt ovat epäilmeisiä eli keksinnölli-siä (Brody 2010). Alan ammattimiehen osaamistasolla ja kyvyllä yhdistää asioita on siten keskeinen merkitys siihen mikä on keksinnöllisyyden taso.

54

5.3 Grahamin tekijät keksinnöllisyyden määrityksessä

Koska Yhdysvalloissa patenttien validius määräytyy lopullisesti oikeuden käynnissä niitä vastaan, on relevanttia käsitellä patenttien patenteilta vaadittua keksinnöllisyyden tasoa oikeuskäytännön pohjalta. Korkeimman oikeuden pää-töksestä Graham vastaan John Deere syntyi ennakkotapaus keksinnöllisyyden eli ilmeisyyden tulkitsemiseksi vuonna 1966 (Cole 2008). Graham-päätöksessä luotiin ensimmäistä kertaa standardi keksinnöllisyyden määrittämiseksi vuo-den 1952 patenttilain tulon jälkeen (Takenaka 2007). Graham-päätös perustui neljään ”Grahamin tekijään”, jotka olivat:

1. Määritetään tekniikan tason ala ja sisältö; 2. Todetaan ero patenttivaatimuksen ja tekniikan tason välillä; 3. Määritetään tavalliset taidot kyseisellä tekniikanalalla; ja 4. Tämän taustan perusteella määritetään ilmeisyys tai epäilmeisyys vaadi-

tulle kohteelle. (Cole 2008.)

Graham-päätöksessä vaatimukset ovat hyvin samantapaisia kuin vuonna 1851 käsitellyssä Hotchkiss-päätöksessä (Abate 2009). Graham-päätöksen perusteella tuli hyvin selväksi, että keksinnöllisyyttä tarkastellaan vertaamalla eroa patent-tivaatimusten ja tekniikan tason välillä. Lisäksi tavalliset taidot kyseisellä alalla eli alan ammattimiehen taidot ovat vertaamisen tekemisessä objektiivisena työ-kaluna. Kyse on siitä, että onko alan ammattimiehelle ilmeistä vai epäilmeistä yhdistää tekniikan tason julkaisuista piirteitä siten, että saadaan kokoon vaadi-tun keksinnön patenttivaatimuksen sisältävät piirteet. Jos alan ammattimiehelle ei ole ilmeistä yhdistää tekniikan tason julkaisuja siten, että esitetyn patenttivaa-timuksen kaikki piirteet tulevat täytetyiksi, on patenttivaatimuksessa esitetty piirteiden kombinaatio keksintö patenttilain merkityksessä.

”Grahamin tekijöiden” lisäksi päätös sisälsi toissijaiset tekijät toissijaisia tarkasteluja varten. Toissijaisia tarkasteluja ovat:

1. kaupallinen menestys, 2. pitkään ollut ratkaisematon tarve keksinnölle, ja 3. muiden epäonnistuminen. (Cole 2008.)

Toissijaiset tarkastelut puhuvat keksinnöllisyyden puolesta toteutuessaan ja puolustavat keksinnöllisyyttä jälkiviisautta vastaan (Lewis & Mccormick, 2007). Toisin sanoen patenttivaatimuksessa vaaditun piirteiden kombinaation keksin-nöllisyyttä puolustaa, jos keksinnöllä on kaupallista merkitystä tai ratkaisua on kaivattu pitkään tai ratkaisua on haettu laajasti, mutta ratkaisua ei ole aiemmin löydetty.

Alioikeuksille jäi Graham-päätöksen jälkeen sama vapaus määrittää kek-sinnöllisyys kuin niillä oli ennen Graham-päätöstä (Cole 2008). Graham-päätös ei anna välineitä määrittää keksinnöllisyyttä kombinaatiokeksintöjen yhteydes-

55

sä (Lewis & Mccormick 2007). Toisin sanoen ”Grahamin tekijät” eivät ota varsi-naisesti kantaa miten alan ammattimies osaa yhdistää tekniikan tasoa ja miten ei. ”Grahamin tekijät” eivät siten anna tarkempaa suositusta miten keksinnölli-syyttä tulisi tulkita vaan ne määrittävät ainoastaan, että tulkinta tehdään teknii-kan tason ja patenttivaatimuksissa vaaditun välillä valitun alan ammattimiehen näkökulmasta.

5.4 TSM-testi keksinnöllisyyden määrittelyssä

TSM-testi, jonka lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista teaching-suggestion-motivation, on ollut käytössä liittovaltion oikeuksissa vuodesta 1982 (Cole 2008). TSM-testissä tekniikan tason julkaisuista löytyviä elementtejä voidaan yhdistää, kun tekniikan tason julkaisuissa jokin eksplisiittisesti tai implisiittisesti osoittaa opetuksen, suosituksen tai motivaation päätyä yhdistelmään, joka sisältää vaa-timuksen kaikki piirteet (Brody 2010). TSM-testin mukaan alan ammattimiehen tulee päätyä yhdistämään tekniikan tason julkaisuja opetuksen, suosituksen tai motivaation perusteella, jotta patenttivaatimuksessa esitetty piirteiden kombi-naatio on ilmeinen (Lewis & Mccormick 2007). Kun yhdistäminen perustuu tekniikan tasosta löytyvään opetukseen, suositukseen tai motivaatioon, voidaan torjua jälkiviisautta, joka ilmenee keksinnön itsestään selvyydeksi väittämisenä ilman perusteluja (Durie & Lemley 2008). TSM-testissä tulkitaan onko alan ammattimiehellä motivaatio yhdistää tekniikan tason julkaisuja muodostaen patenttivaatimuksissa vaaditun kombinaation ja onko kohtalainen odotus me-nestymisestä yhdistämisen yhteydessä (Cole 2008). Patenttivaatimuksen totea-miseksi ilmeiseksi ei siis riitä, että tekniikan tasosta käy ilmi kaikki yksittäiset keksinnön piirteet, vaan tekniikan tasosta pitää käydä ilmi myös motivaatio, suositus tai opetus yhdistää nämä piirteet keksinnön mukaiseksi kombinaatiok-si (Takenaka 2007). Motivaatio voi olla esimerkiksi se, että tekniikan tason jul-kaisujen opetus suosittaa yhdistämistä.

5.5 Korkeimman oikeuden kannanotto KSR-päätöksessä

Korkeimman oikeuden KSR-päätökseen asti Yhdysvaltojen patentti- ja tavara-merkkivirasto käytti liittovaltion oikeuden luomaa TSM-testiä keksinnöllisyy-den määrityksessä (Takenaka, 2007). Tapauksessa KSR vastaan Teleflex korkein oikeus käsitteli keksinnöllisyyttä ja antoi päätöksen keksinnöllisyydestä (Duffy 2007). Yhdysvaltojen korkein oikeus teki merkittävän päätöksen ottaessaan kan-taa liittovaltioiden oikeuksien käyttämään TSM-testiin, jota oli käytetty ilman korkeimman oikeuden aikaisempaa kannanottoa vuosien 1982 ja 2006 välillä (Cole 2008). Patentoitavuuteen ja etenkin itsestäänselvyyden määrittäminen vuonna 2006 yli 30 vuoden tauon jälkeen tapahtui Yhdysvaltojen korkeimmassa

56

oikeusasteessa (Cole 2008, Duffy 2007). Korkein oikeus ei siis kertaakaan aikai-semmin TSM-testin käytön aikana ollut ottanut kantaa keksinnöllisyyteen.

KSR-päätöstä tehdessään korkein oikeus kävi lävitse korkeimman oikeu-den Graham-päätöksen lisäksi korkeimman oikeuden vuodelta 1969 oleva An-derson’s-Black Rock -päätös, jossa todettiin, että tekniikan tason elementeistä tehty kombinaatio, joka ei tuota uutta tai erilaista funktiota tai synergiaa, on ilmeinen (Lewis & Mccormick, 2007). KSR-päätöstä määritettäessä oikeudessa käytiin lävitse myös korkeimman oikeuden vuonna 1976 antama keksinnölli-syyteen liittyvä Sakraida-päätös, jossa todettiin, että kombinaatio koostuen tun-netuista elementeistä, jotka toimivat entisissä funktioissaan, ei ole patentoitavis-sa vaikka tulos olisikin nopea ja halpa valmistaminen (Lewis & Mccormick 2007). Korkeimman oikeuden omat päätökset olivat vanhempia kuin liittovalti-on oikeuden vuosien 1982 ja 2006 välillä TSM-testin pohjalta antamat päätökset.

KSR-päätös muutti keksinnöllisyyden tulkintaa määrittämällä, että tiede-tyn ongelman ilmeinen ratkaisu johdattaa patenttivaatimuksessa esitetyn kom-binaation ilmeisyyden suuntaan (Cole 2008). TSM-testissä tekniikan tasosta piti löytyä suora opetus, motivaatio tai suositus yhdistää tekniikan tason julkaisuja (Thomas 2006).

KSR-päätökseen liittyvä prosessi on varmasti hyvä käydä lävitse, jotta KSR-päätöksen monet vaiheet tulevat selville sekä se miten KSR-päätöksen lopputulos vaikuttaa patenttien keksinnöllisyyden tulkintaan. Patentti liittyy auton kaasupolkimen mekaanisen rakenteen ja elektronisen sensorin yhdistel-mään, jossa kaasupolkimen sijaintia mitataan elektroniseen sensoriin liitetyllä tietokoneella (Takenaka 2007). Piirikunnan oikeuden päätös oli, että patentti oli pelkkä kombinaatio tunnetuista piirteistä, joten piirikunnan oikeuden mukaan kombinaatio oli ilmeinen eikä siten patentoitavissa (Takenaka 2007). Ilmeiseksi kombinaation teki oikeuden mukaan se, että tekniikan tason julkaisuun Asano verrattuna keksinnössä oli vain pieniä eroja, joiden piirteet löytyivät muista tekniikan tason julkaisuista, ja lisäksi oli tekniikan tason julkaisuja, jotka suosit-tivat yhdistämään elektronisen sensorin ja säädettävän kaasupolkimen (Ta-kenaka 2007). Piirioikeus katsoi myös, että markkinamenestys ei myöskään tu-kenut keksinnöllisyyttä riittävästi (Takenaka 2007).

Liittovaltionoikeus peruutti piirioikeuden päätöksen löytäessään, että pii-rioikeuden epäilmeisyysanalyysi oli väärä (Takenaka 2007). Liittovaltionoikeu-den mukaan piirioikeus epäonnistui käyttäessään TSM-testiä, koska piirioikeus ei löytänyt spesifistä koneen toimintaperiaatetta, joka olisi motivoinut liittä-mään Asano-tyyppiseen säädettävään pedaliin elektronisen sensorin (Takenaka 2007). Liittovaltionoikeuden mukaan vaatimuksessa esitetty piirteiden kombi-naatio oli keksinnöllinen, koska yhdistettävistä tekniikan tason julkaisuista ei löytynyt opetusta, suositusta tai motivaatiota, joka olisi johtanut keksinnön mukaiseen kombinaatioon.

Yhdysvaltain korkein oikeusaste peruutti liittovaltionoikeuden päätöksen, koska heidän mukaansa päätöksen pitää perustua joustavampaan käytäntöön, kuten Grahamin testiin (Takenaka 2007). Vaikka TSM-testi tarjoaakin auttavan käsityksen, se oli korkeimman oikeuden mukaan liian tiukka ja korkein oikeus

57

kehottaa alempia oikeusasteita käyttämään testiä joustavammin eikä tarkan opetuksen löytäminen kirjoitetussa muodossa olekaan pakollista (Takenaka 2007).

KSR-päätöksessä määritettiin, että oikeuden tulee myös kysyä milloin ke-hitys on enemmän kuin oletettua tekniikan tason komponenttien yhdistämisen perusteella (Cole 2008). Korkeimman oikeuden mukaan vaatimuksissa esitetty kombinaatio on ilmeinen, jos markkinoilla on kombinaatiolle selvä tarve tai paine ratkaista ongelma ja ongelmaan on vain rajoitettu määrä ratkaisuja (Ta-kenaka 2007). Korkeimman oikeuden mukaan ongelmana oli myös se, että maa-laisjärkeä ei huomioida, kun itsestään selvyyttä tulkitaan (Takenaka 2007). Vaikka maalaisjärjen huomiointi saattaa nostaa vaaditun keksinnöllisyyden ta-soa, luopuminen tiukasta säännöstä saattaa tuoda myös patentoijalle lisäargu-mentteja keksinnöllisyyden puolesta, joita hän voi entistä paremmin löytää to-sielämän markkinapaikalta (Durie & Lemley 2008). Maalaisjärjen huomiointi on paikoillaan nostamaan vaadittua keksinnöllisyyden tasoa, jos suoraa suositusta yhdistämisestä ei löydy tekniikan tason julkaisuista, mutta tiedossa oleva tarve johdattaa suoraan kyseiseen ratkaisuun. Toisaalta vapaammassa argumentaati-ossa patentoija voi yrittää puolustaa keksintöään nostamalla esiin entistä sel-vemmin patentoidun ominaisuuden merkitystä markkinoilla. Siten vapaampi argumentaatio ja pyrkimys lähemmäksi tosielämän tilannetta voi toimia sekä patentoijaa vastaan että hänen puolestaan.

Korkeimman oikeuden mukaan patenttivaatimuksissa esitetty kombinaa-tio oli KSR-tapauksessa ilmeinen, sillä alan ammattimies olisi ajatellut kehitystä tekniikan tason julkaisussa Asano esitetystä pedaalista yhdistämällä siihen sen-sorin (Takenaka 2007). Käytännössä tämä tarkoittaa, että korkeimman oikeuden mukaan TSM-testiä pitää soveltaa vapaammin. Lyhyesti yhteenvetona KSR-päätös oli, että anturin sijoittaminen kiinteään akselipisteeseen säädettävässä kaasupolkimessa, joka oli esitetty tekniikan tason julkaisussa Asano, oli ilmeistä alan ammattimiehelle (Takenaka 2007).

KSR-päätös lähensi Euroopan patenttiviraston ja Yhdysvaltojen vaatimus-ta keksinnöllisyydelle patentoitavuuden näkökulmasta (Apley & Rosenberg 2008, 35). Tämän voi tulkita siten, että Euroopassa oli ennestään korkeampi vaa-timus keksinnöllisyydelle, ja nyt Yhdysvalloissa vaadittava keksinnöllisyystaso läheni Euroopassa vaadittavaa keksinnöllisyystasoa

5.6 KSR päätös – selvästä testistä reaalimaailman suuntaan

Keksinnöllisyystarkastelun standardointi on kompleksista, sillä tiukat testit joh-tavat helpolla pois reaalimaailman yhteydestä. Toisaalta reaalimaailman perus-teella tutkiminen voi olla lähes mahdotonta, koska muuttujia on paljon jokaisen keksinnön yhteydessä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon kysymys alan ammat-timiehestä ja hänen kyvystään yhdistää asioita.

Tutkittaessa keksintöjen patentoitavuutta jälkiviisaus vaikuttaa tulkintaan ja keksinnöllisetkin asiat vaikuttavat itsestään selviltä, joten monet asiat, joille

58

pitäisi saada patentti jäävät ilman patenttia (Mandel 2006). Jälkiviisaus on todel-la hankala asia, sillä monet suuretkin keksinnöt ovat olleet jälkeenpäin tarkas-teltuina itsestään selvän tuntuisia. Lisäksi aika, jona jälkiviisaus voi syntyä on pitkä, sillä keksinnön tekemisestä oikeudenkäyntiin on vähintään vuosia ja mahdollisesti jopa lähes 20 vuotta. Tiukat testit, kuten TSM-testi ovat suoja jäl-kiviisautta vastaan, kun tekniikan tasosta pitää löytyä suora opetus, motivaatio tai suositus yhdistää tekniikan tason julkaisuja, ei asiaa voi väittää jälkikäteen itsestään selväksi ilman perusteluja (Mandel 2006).

Täysin vastakkaiseenkin suuntaan voidaan argumentoida. On huolestut-tavaa, että hypoteettista henkilöä käytetään päätettäessä mikä on ilmeistä kek-sintöjä tekeville henkilöille (Durie & Lemley 2008). Kyseinen argumentti ottaa rankasti kantaa alan ammattimiehen käyttämiseen, sillä alan ammattimies tie-tää taatusti enemmän kuin keskiverto ammattilainen, sillä tietäähän alan am-mattimies kaiken maailman tiedon omalta alaltaan. Toisaalta alan ammattimie-hen kyky yhdistellä asioita on rajallinen. Todellisuuspohjaan perustuvassa kek-sinnön määrittelyssä alan ammattimiesten tietämys tulisi määrittää sen perus-teella mitä teknologian tutkijat todella tietävät (Durie & Lemley 2008). Ilmeisesti alan ammattimiehen yhdistämiskykyäkin pitäisi vastaavasti määrittää sen pe-rusteella mitä teknologian tuntijat osaavat yhdistellä päivittäisessä työssään. Jos kuitenkin edettäisiin keksintöjen käsittelyyn todellisten alan ammattimiesten kautta, voisi patenttien saamiseksi vaadittava keksinnöllisyyden taso olla yllä-tyksellisesti jopa alhaisempi kuin nyt (Durie & Lemley 2008).

KSR-päätöksen positiivinen puoli oli, että se kumosi jäykät säännöt, jotka eivät piitanneet maalaisjärjestä (Durie & Lemlye 2008). Keksinnöllisyyden olles-sa patentoinnin keskeisin kysymys, tulee korkeimman oikeuden luoda selkeitä, ymmärrettäviä ja helppoja standardeja keksinnöllisyyden testaamiseksi, jotka auttavat alempia oikeuksia tulkitsemaan keksinnöllisyyttä oikein ja yhtäläisesti (Mojibi 2010). Yhtäältä Durie ja Lemley (2008) näkevät positiivisena, että tiukat säännöt kumoituivat, mutta toisaalta Mojibi (2010) kaipaa selviä korkeimman oikeuden luomia standardeja keksinnöllisyyden testaamiseksi. Korkeimman oikeuden mukaan TSM-testi johti liian alhaiseen keksinnöllisyyden tasoon pa-tentteja myönnettäessä (Thomas 2006). Korkein oikeus päätti ilmeisesti nostaa keksinnöllisyyden tasoa kertomalla, että TSM-testi jättää keksinnöllisyyden kynnyksen turhan alhaiseksi. Korkein oikeus ei määrittänyt mitä vaaditaan keksinnöllisyydeltä, vaikka heillä olisi ollut siihen mahdollisuus (Mandel 2008). Voidaan tulkita, että korkeimman oikeuden päätös ainoastaan lisäsi epäselvyyt-tä, että noudatetaanko TSM-testiä vai jotain muuta. Selvää lienee, että korkein oikeus halusi nostaa vaadittavan keksinnöllisyyden tasoa. Tätä nostoa ei ole niinkään arvosteltu vaan sitä, että korkein oikeus ei antanut selviä sääntöjä mi-ten keksinnöllisyyttä tulee tulkita.

Kun patentin hakija menetti TSM-testin suoman turvan jälkiviisautta vas-taan, on oletettavaa, että markkinapaikalta saatava informaatio tullaan huomi-oimaan oikeudessa entistä enemmän (Durie & Lemley 2008). Kun tekniikan ta-sosta ei tarvitse löytyä opetusta tai suositusta tiettyjen asioiden yhteensovitta-misesta, merkitys markkinoilta saadulle informaatiolle kasvaa päätösten perus-

59

teluissa. Saadaanko reaalimaailmasta jälkikäteen tieto, joka antaa oikean kuvan miten keksinnöllisiä asiat ovat. Jälkiviisauden valossa tulkittaessa, patentteja myönnetään väärille keksinnölle ja patentteja jää myöntämättä todellisille kek-sinnölle (Mandel 2006).

Itselle avoimeksi jää monia kysymyksiä, jotka mietityttävät minua reali-teettien kannalta. Tutkittavia patenttihakemuksia on viime vuosina ollut Yh-dysvalloissa yli puoli miljoonaa (USPTO 2013). Vaikka haluttaisiinkin mennä lähemmäksi todellisuuspohjaista keksinnöllisyyden määritystä, miten tämä alan ammattimiesten osaamistaso olisi määritettävissä jokaisen patenttihake-muksen käsittelyn yhteydessä? Keskeinen ongelma joustavien ja reaalimaail-maa tavoittelevien tutkimusten yhteydessä on, että miten selvittää mikä oli ti-lanne keksinnön tekemishetkellä. Miten hyvin jälkikäteen voidaan edes demon-stroida tilanne, joka todellisuudessa vallitsi keksinnön tekemishetkellä? Kun Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden päätös vie tulkintaa entistä joustavam-maksi, miten taataan jokaisen patenttihakemuksen kohdalla samanlainen käsit-tely ja keksinnöllisyyden tarkastelu? Onko mahdollista tarkastella keksinnölli-syyttä joustavasti säilyttäen hakijoiden ja kolmannen osapuolen oikeusturva?

Euroopassahan keksinnöllisyyttä tulkitaan käytännössä aina aiemmassa luvussa esitetyn ongelma-ratkaisu -periaatteen pohjalta. Nähdäkseni tämä on selvä ja toistettava testi, mutta asettaako sekään keksinnöllisyyden tasoa oikeal-le korkeudelle?

5.7 KSR-päätöksen vaikutus TSM-testiin ja alan ammattimie-heen

KSR-päätös on vaikuttanut vaadittavaan keksinnöllisyyden tasoon kahdella tavalla. Ensinnäkin se määritteli, että TSM-testi ei ole ainoa mahdollinen testi. Toiseksi se määritteli alan ammattimiehen kykyä yhdistellä tekniikan tason jul-kaisuja.

KSR-päätös ei poistanut TSM-testin validiutta kokonaan, mutta määritteli, että TSM-testi ei ole enää pakollinen, kun määritetään patenttivaatimusten il-meisyyttä (Brody 2010). Siten TSM testin sijasta voidaan käyttää muitakin teste-jä. Korkeimman oikeuden mukaan liittovaltionoikeuden keksinnöllisyystarkas-telu oli ollut liian kapea, koska testi keskittyi spesifiseen ongelmaan, jonka pa-tentoijan piti ratkaista (Takenaka 2007). KSR-päätös nostaa keksinnöllisyyden kynnystä, kun asioita tulkitaan laajemmassa valossa ja suosituksia tekniikan tason julkaisuiden sisältämien piirteiden yhdistämisestä ei tarvitse olla niin sel-vällä tasolla. TSM-testin aikaan yhdistelmä oli keksinnöllinen, jos ei ollut ope-tusta, suositusta tai muuta selvää motivaatiota yhdistää tekniikan tason julkai-sujen piirteitä vaadituksi keksinnöksi. KSR-päätös antaa vapaammat mahdolli-suudet yhdistellä tekniikan tason julkaisuja, joka johtaa vaaditun keksinnölli-syys tason nousuun.

60

KSR-päätös vaikutti myös siten, että se nosti alan ammattimiehen keksi-miskykytasoa, kun KSR-päätöksessä linjattiin, että alan ammattimiehellä on myös tavallinen luovuustaso ja alan ammattimiehet eivät ole automaatteja (Brody 2010). Tämä tarkoittaa jokaisessa tapauksessa erillistä harkintaa alan ammattimiehen kyvystä yhdistää tekniikan tason teknisiä komponentteja (Du-rie & Lemley 2008). Tämä korostaa, että alan ammattimiehen määrityksellä on vaikutusta keksinnöllisyyden tulkinnassa. Ensinnäkin alan ammattimiehen määritys vaikuttaa tekniikan tasoon, jonka hän hallitsee, ja toiseksi siihen mil-laisia ideoita alan ammattimiehellä voi olla (Durie & Lemley 2008). KSR-päätöksen jälkeen alan ammattimies ei ole pelkästään kykenevä yhdistämään sen perusteella mitä suoraan tekniikan tasossa sanotaan vaan myös sen perus-teella mitä hän todellisuudessakin osaisi yhdistellä. Siten alan ammattimiehen määrittely esimerkiksi tietyn koulutuksen saaneeksi henkilöksi vaikuttaa vaadi-tun keksinnöllisyyden tasoon.

Sekä TSM-testille vaihtoehtoisten metodien hyväksyminen että alan am-mattimiehen kyky yhdistellä asioita vapaammin nostivat molemmat patentoi-tavalta keksinnöltä vaaditun keksinnöllisyyden tasoa. KSR-päätös vaikuttaa keksinnöllisyyden tulkintaan yhdysvaltalaisten patenttihakemusten lisäksi pa-tenttien osalta, joita on myönnetty miljoonia TSM-testin alla (Lewis & Mccor-mick, 2007). Näissä TSM-testin alla myönnetyissä patenteissa alan ammattimie-hen kyvyksi yhdistellä asioita on katsottu alhaisempi taso kuin katsotaan KSR-päätöksen jälkeen. Nämä ennen KSR-päätöstä myönnetyt patentit voidaan haastaa oikeudessa keksinnöllisyydestä, kun vaadittava keksinnöllisyyden taso on noussut. KSR-päätöksen antamisen hetkellä TSM-testin alla myönnetyistä patenteista 1,6 miljoonaa oli vielä voimassa (Lewis & Mccormick, 2007). Vaadit-tavan keksinnöllisyyden tason nousu vaikuttanee näiden ennen KSR-päätöstä myönnettyjen patenttien arvoon. Esimerkiksi lisenssineuvotteluissa lisenssiä ottava osapuoli voi olla vähemmän halukas maksamaan lisenssistä ja kertoa kumoavansa patentin oikeudessa, jos ei saa lisenssiä lisenssin tarjoajan ehdot-tamaa hintaa alhaisempaan hintaan. Päätös maksaa lisenssiä tai kumota patentti on puhdasta riskienhallintaa ja matematiikkaa todennäköisyyksien parissa. Kun todennäköisyys tietyn patentin validiudesta muuttuu, vaikuttaa se huomatta-vasti lopputulokseen mitä kannattaa maksaa kyseisestä lisenssistä. Voi tulla jopa sellaisia tilanteita, että lisenssiä tarvitseva osapuoli ei ole valmis maksa-maan mitään lisenssistä. Tuskin patentin omistaja lisenssiä kuitenkaan ilmai-seksi antaa, jolloin lisenssiä tarvitseva osapuoli voi laskea, olevansa niin vah-voilla, että käyttää kuitenkin patentoitua tekniikkaa. Tällöin lisenssiä tarvitseva osapuoli laskee, että todennäköisesti kustannukset ovat pienimmät, kun lisens-siä ei oteta. Toisaalta riskin realisoituessa kustannukset voivat olla huomattavat kattaessaan niin oikeudenkäyntikulut kuin korvaukset. Vuonna 2011 Metson voittaessa Yhdysvalloissa patenttikiistan Terex Corporation -yritystä vastaan korvaussumma oli 31,6 miljoonaa dollaria (Seppälä 2011). Tässä kokoluokassa olevilla korvauksilla on huomattava liiketaloudellinen merkitys yrityksille.

61

5.8 Keksinnöllisyys patentointiprosessissa KSR-päätöksen jäl-keen

Vuoden 1982 jälkeen keksinnöllisyydeltä vaadittava taso on laskenut Yhdysval-loissa kovin matalalle tasolle (Moir 2009). KSR-päätöksen tehneen korkeimman oikeuden päätöstä onkin helppo ymmärtää tämän pohjalta. Patentin saamiseksi vaadittavaa keksinnöllisyyden tasoa ei saa päästää liian alas, jotta yhteiskunnal-le ei aiheudu patenttijärjestelmästä enemmän haittoja kuin hyötyjä.

Vaikka korkein oikeus määritti, että TSM-testiä tulee soveltaa entistä jous-tavammin, liittovaltionoikeudet saattavat soveltaa TSM-testiä entiseen tapaan, sillä liittovaltion oikeudet saattavat tuntea kovin vähän tarvetta muuttaa käy-täntöjään epäsuorien opetusten, suositusten ja motivaatioiden huomioinnissa (Takenaka 2007). Liittovaltion oikeudet ovat huomioineet korkeimman oikeu-den KSR-päätöksen ja voidaan todeta vaadittavan keksinnöllisyyden rajan nousseen (Becker 2008). Tietty muutosvastarinta alemmissa oikeusasteissa on ymmärrettävää ja sillä jopa voidaan perustella, että muutosta ei ole tullut KSR-päätöksen myötä. Kuitenkin Beckerin (2008) tutkimuksessa todetaan keksinnöl-lisyyden rajan kasvaneen.

Myös Mojibi (2010) on päätynyt kvantitatiivisessa tutkimuksessaan loppu-tulemaan, että KSR-päätöksellä on ollut huomattava vaikutus keksinnöllisyy-den tulkintaan niin liittovaltion oikeuksissa kuin piirioikeuksissa. Mojibi toteaa saamiensa tulosten olevan vastoin yleistä uskomusta, että KSR-päätöksellä ei ole ollut vaikutusta keksinnöllisyyden tulkintaan alemmissa oikeusasteissa. Entistä useammin käsiteltäessä patentteja liittovaltion oikeudessa ja piirioike-uksissa patenttien todetaan olevan epävalideja puuttuvan keksinnöllisyyden vuoksi. Voi olla, että vaikutus ei perustu korkeimman oikeuden tuomion lau-selmaan vaan siihen, että korkeimpaan oikeuteen myönnetty valituslupa itses-sään johti tiukentuneeseen keksinnöllisyyden tulkintaan. Ennen KSR-tapauksen valituslupaa liittovaltion oikeus tuomitsi, että 40 % patenteista ei ollut keksin-nöllisyyttä. Vastaava luku KSR-päätöksen jälkeen oli 57,4 %, joten KSR-päätöksellä voidaan todeta olleen tilastollisesti merkitystä liittovaltion oikeuk-sien päätöksiin. Silti ehkä merkittävin löytö on, että ennen tuomion julkistamis-ta, mutta valitusluvan myöntämisen jälkeen lähes 70 % patenteista todettiin epävalideiksi puuttuvan keksinnöllisyyden takia. Tulos on olettamaton, sillä valitusluvan myöntäminen ei vaikuta vielä lakiin vaan vasta tuomion julkista-minen. (Mojibi 2010.)

Edellä esitettyyn perustuen näyttää siltä, että liittovaltion oikeudella on ol-lut paineita nostaa keksinnöllisyyden tasoa. Pelkkä korkeimman oikeuden pää-tös ottaa KSR-tapaus käsittelyyn johti tiukentuneeseen keksinnöllisyyden käsit-telyyn alemmilla oikeustasoilla. Kun korkeimmalta oikeudelta oli odotettavissa uusi määrittely keksinnöllisyyden tulkinnalle, alemmat oikeudet kiristivät lin-jaansa jopa niin paljon, että saattoivat höllentää sitä päätöksen jälkeen. Oletti-vatko alemmat oikeusasteet, että korkeimman oikeuden vaatimukset keksinnöl-lisyydelle ovat vieläkin tiukemmat?

62

Ennen oikeusasteista tulevia päätöksiä patenttitutkijat ottavat kantaa onko patenttivaatimuksissa kuvatut keksinnöt keksinnöllisiä. Patenttitutkijat tekevät päätöksiä paljon enemmän kuin oikeudet, sillä vain murto-osa patentti-tutkijoiden tekemistä päätöksistä johtaa oikeudenkäyntiin. Brody (2010) on tut-kinut yli kahdensadan patentin käsittelyhistoriaa Yhdysvaltojen patenttiviras-tossa tapahtuneen käsittelyn aikana. KSR vastaan Teleflex oikeudenkäynnin tulos ei ole vaikuttanut merkittävästi patenttitutkijoiden tulkintaan keksinnölli-syydestä, ja patenttitutkijat käyttävät keksinnöllisyyden tulkinnassa perinteistä TSM-testiä (Brody 2010). Tämän mukaan perinteisen TSM-testin rinnalle ei ole löytynyt muita testejä, vaikka KSR-päätös ne mahdollistaisi.

Alan ammattimiehen tasolla on todettu olevan vaikutusta keksinnöllisyy-den määrittelyyn Yhdysvalloissa. Brodyn (2010) tutkimuksessa löytyi vain yksi patenttihakemuksen käsittelyhistoria, jossa oli todistus alan ammattimiehen osaamistasosta, ja vain yksi toinen käsittelyhistoria, jossa otettiin kantaa alan ammattimiehen osaamistasoon (Brody 2010). Tästä voi päätellä, että patentti-tutkijat eivät huomioi mitenkään aktiivisesti alan ammattimiehen osaamistasoa ja kykyä tehdä keksintöjä, vaikka se korkeimman oikeuden KSR-päätöksen mukaan on osa keksinnöllisyyden arviointia. Alan ammattimiehen aiempaa suuremmalla kyvyllä yhdistää julkaisuja ei vaikuta olevan merkitystä patentti-tutkijoiden tehdessä työtään. Oikeastaan on aika ymmärrettävää, että patentti-tutkijat tekevät päätöksensä teknisten papereiden pohjalta ilman suuria pyrki-myksiä kartoittaa alan ammattimiehen osaamistasoa jokaisen hakemuksen yh-teydessä.

Vasta ajan kanssa nähdään mille tasolle keksinnöllisyyden vaatimus Yh-dysvaltojen erioikeusasteissa ja patenttivirastossa asettuu. Lisäksi ajan kanssa nähdään tuleeko uusia korkeimman oikeuden päätöksiä, jotka siirtävät paten-toinnin kynnystä suuremmaksi tai pienemmäksi.

63

6 PATENTIT OSANA YRITYKSEN STRATEGISTA TOIMINTAA

Edellä on käsitelty miten patentit suojaavat teknologiaa, joka on kuvailtu pa-tenttivaatimuksissa. Tässä luvussa käsitellään, mitä piirteiden kombinaation monopoliasema tarkoittaa liiketoiminnan lähtökohdista. Patentoidun tekniikan tarpeellisuutta ei viranomaisten toimesta tarkasteta patentin hakemisen yhtey-dessä. Siten patentteja saa liiketoiminnallisesti tarpeettomillekin keksinnöille. On patentin hakijan oma asia miettiä millaisia patentteja hänen kannattaa liike-toimintansa tueksi hakea. Patentin taloudellinen arvo määräytyy merkittävästi sen mukaan, miten patentoitua keksintöä hyödynnetään teknologisena ratkai-suna. Kaupallinen menestys ja patentoitavuus eivät välttämättä kulje käsi kä-dessä. Teollisoikeuksien arvo realisoituu vasta, kun teollisoikeuksien suomaa kielto-oikeutta hyödynnetään taloudellisessa toiminnassa (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 29). Yrityksen kannalta tärkeintä patenteissa on miten yritys pys-tyy maksimoimaan patenteistaan saamansa taloudellisen hyödyn (Shapiro & Varoian 1999).

Yrityksellä tulee olla kilpailuetu menestyksen takaamiseksi markkinoilla. Kilpailuetu voi perustua suhteelliseen kustannusasemaan tai erottautumiseen. Kustannusasema ja erottautuminen voivat tapahtua useissa kohdin arvoketjua, eli yritys voi saavuttaa kilpailuetua monissa kohdissa toimintaansa. Kustannus-etu voidaan saavuttaa hyvin erilaisissa kohdissa, joita voivat olla esimerkiksi halpa jakelujärjestelmä tai tehokas kokoonpanoprosessi. Myös erottautuminen voi perustua hyvin erilaisiin kohtiin toimintaa, kuten erinomaiseen tuotesuun-nitteluun tai korkealuokkaisten materiaalien hyödyntämiseen (Porter 1985, 1-2 ja 33–34.)

Patenteilla voidaan suojata kilpailuetua luovia teknisten piirteiden kom-binaatioita. Patenteilla voidaan suojata kustannusetua tuovia seikkoja, kuten halpoja jakelujärjestelmiä ja tehokkaita kokoonpanoprosesseja. Toisaalta paten-teilla voidaan suojata erottautumiskykyä tuovia seikkoja, kuten erinomaisen tuotesuunnittelun tuloksia ja korkealuokkaisten materiaalien tuomia teknisiä piirteitä. Tekniikka on läsnä kaikkialla yrityksen arvoketjussa (Porter 1985, 179). Yrityksellä on siten patentointimahdollisuuksia koko arvoketjun alueella.

64

Patenttien ollessa sidoksissa tekniikkaan, on niiden hyödyntämismahdol-lisuuksia syytä peilata tekniseen strategiaan ja teknisen strategian laatimiseen. Käytännön tasolla tekniikka liittyy jokaiseen yrityksen toimintoon, jolloin tek-ninen muutos voi vaikuttaa kilpailuun kaikkien toimintojen välityksellä (Porter 1985, 166). Vastaavasti patentoinnilla voidaan suojata näitä kaikkia alueita.

Koska patenteilla voidaan suojata teollisesti käyttökelpoisia, uusia ja kek-sinnöllisiä asioita, pitää yrityksen miettiä, missä kohdin heidän toimintojaan syntyvät merkittävimmät suojattavat asiat. Suojattavat asiat voivat liittyä yri-tyksen tuotteisiin, valmistusmenetelmiin tai vaikka varaston tehokkaaseen toi-mintaan.

Teknisessä strategiassa otetaan kantaa kehitettäviin tekniikoihin (Porter 1985, 176). Jos yritys päättää kehittää tiettyjä tekniikoita, kannattaa niitä paten-toida, jos niillä nähdään merkittävää kilpailuetua tulevaisuudessa. Tekniikat, joihin keskitytään, riippuvat teknisen muutoksen suhteesta kilpailuetuun (Por-ter 1985, 179). Vastaavasti patentointipanokset keskittäminen riippuu teknisten muutosten suhteesta kilpailuetuun.

Laadittaessa teknistä strategiaa eräänä vaiheena on määritellä tekniikat ja tekniset muutokset, jotka ovat tärkeimpiä kilpailuedun ja toimialarakenteen huomioiden. Osalla tekniikoista on merkitystä kilpailuedun kannalta, mutta osalla ei ole. Merkittävillä muutoksilla on monia kriteerejä, kuten ensinnäkin ne antavat pysyvän kilpailuedun ja toiseksi ne muuttavat kustannustekijöitä tai erottautumismahdollisuuksia yritykselle edulliseen suuntaan. (Porter 1985, 199-200.) Patentointia voidaan yrityksessä keskittää niihin tekniikoihin, joilla on merkitystä kilpailuedun kannalta.

Patentit voivat olla hyvinkin keskeinen osa yrityksen strategiaa. Esimer-kiksi Nokia ei myynyt patenttejaan Microsoftille vaan antoi niihin lisenssin 1,7 miljardin euron hintaan (Microsoft 2013). Nokia on Microsoft-kaupan jälkeen lisensioinut patentteja myös Samsungille, mutta tämän sopimuksen arvoa ei ole julkistettu (Lunden 2013). Nokialla Microsoft-kaupassa pysyvillä patenteilla on selvästi huomattava taloudellinen merkitys, kun niistä on tehty jo kaksi lisens-siä. Nokian suunnitelmana on keskittyä NSN:n kautta verkkoliiketoimintaan ja HERE:n kautta karttaliiketoimintaan sekä Advanced Technologies -liiketoiminnan kautta teknologiakehitykseen ja -lisensointiin (Nokia 2013). Ke-hitetyn teknologian lisensioinnissa patentit ovat erityisen keskeisessä merkityk-sessä, sillä ilman patenttien suomaa kielto-oikeutta kilpailijat voivat kopioida teknologiat käyttöönsä. Nokialla on jo näyttöä, että sen tämän hetkisellä patent-tisalkulla on arvoa lisensiointimarkkinoilla. Nähtäväksi jää miten hyvin Nokia pystyy uudistamaan salkkuaan, ja miten paljon heille syntyy uusia lisensioita-via teknologioita.

6.1 Patenttivaatimusten liiketoiminnallinen suoja-ala

On mahdollista, että patenttisuojaa mietitään tekniikkalähtöisesti ja unohdetaan liiketoiminta tekniikan takana. Liiketoiminnan kannalta ajateltaessa patentilla

65

suojattava voittopotentiaali on patentin antaman kielto-oikeuden keskiössä (Uotila 2009, 19). Patenttia ei tule siten ensisijaisesti nähdä tekniikan suojana vaan liiketoiminnan suojana. Patentti on helppo nähdä tekniikan suojana, sillä sitähän patentti lainsäädännöllisesti on. Kuitenkin patentin liiketoiminnalle an-tama suoja ja patenttiin liittyvä liiketoiminnallinen voittopotentiaali ovat keski-össä, kun patenteilla tehdään rahaa.

Keskeinen kysymys onkin, miten patentin taloudellinen suoja-ala määräy-tyy teknisen suoja-alan kautta (Uotila 2009, 68). Patenteissa on kyse viime kä-dessä siitä taloudellisesta voittopotentiaalista, joka sijaitsee teknisen suoja-alan takana ja liittyy kielto-oikeuden käyttämiseen. Kuvioissa 13 käsitellään patentin teknisen suoja-alan ja liiketoiminnallisen suoja-alan yhteyttä.

Kuviossa 13 esitetään patentin tekninen suoja-ala ja liiketoiminta-alue, jo-ka on keskeinen patentin omistajalle.

KUVIO 13 Suoja-ala kattaa liiketoiminta-alueen

Kuviossa 13 patentilla saatu tekninen suoja-ala on niin laaja, että se kattaa koko liiketoiminta-alueen, joka on keskeinen patentin omistajalle. Tällainen tilanne on hyvin positiivinen, sillä teknisen suoja-alan ja liiketoiminta-alueen päällek-käin menevä osa määrää patentin taloudellisen merkittävyyden. Kuvion 13 ta-pauksessa liiketoimintaa voidaan suojata kieltämällä muilta liiketoiminta koko liiketoiminta-alueella. Koska teknisen suoja-alan antamalla suojalla saadaan suojattua liiketoiminta, patentilla on huomattava taloudellinen suoja-ala. Täl-löin kilpailijat eivät voi hyötyä keksinnöstä siten, että keksinnön patentoijalla ei ole mahdollisuus kieltää keksinnön hyödyntämistä. Toisin sanoen tällaisessa tapauksessa keksinnön patentoijalla on mahdollisuus hyödyntää keksintöä ta-loudellisesti koko sen voittopotentiaalin osalta.

Patentin suoja-alan tekninen ulottuvuus määrittelee patentin taloudellisen suoja-alan ulottuvuuden äärirajat (Uotila 2009, 25). Patentin taloudellinen suoja-

66

ala ei voi koskaan olla laajempi kuin tekninen suoja-ala. Taloudellinen suoja-ala on huomattavasti kapeampi, jos patentin koko teknistä suoja-alaa ei hyödynne-tä liiketoiminnassa. Patenttien teknisten suoja-alojen ulottuvuuksien ja taloudel-listen suoja-alan ulottuvuuksien kietoutuminen toisiinsa ilmenee epäsuorasti siinä, että monikansalliset yritykset selvittävät patenttien teknisiä suoja-aloja, koska niillä on taloudellinen ulottuvuus (Uotila 2009, 47).

Kuviossa 14 patentilla saatu tekninen suoja-ala on kapea verrattuna liike-toiminta-alueeseen, joka on keskeinen patentin omistajalle.

KUVIO 14 Suoja-ala kattaa osan liiketoiminta-alueesta

Kuviossa 14 tällainen tilanne on patentin haltijan kannalta kaksitahoinen. Posi-tiivista on, että patentin haltijalla on teknistä suojaa liiketoiminta-alueella. Ne-gatiivista on, että kyseinen patenttia ei suojaa koko liiketoiminta-aluetta. Jos patentin tekninen suoja-ala on kapea keksinnön epäonnistuneen suojaamisen vuoksi, on negatiivisesti liiketoiminta-alueen suojaa menetetty. Jos tekninen keksintö liittyen liiketoimintaan on ollut alkujaankin jotakuinkin sama kuin saatu patentin tekninen suoja-ala, suojaamisessa on onnistuttu. Kun liiketoi-minnan harjoittajalla on monia pieniä liiketoiminta-alueelle meneviä patentteja, niiden yhteinen suoja-alue saattaa tuoda huomattavaa kilpailuetua koko liike-toiminta-alueella.

Patentin hakija saattaa määritellä keksinnön patenttivaatimuksissa liian suppeasti, jolloin hän alimäärittelee patenttivaatimuksen suoja-alan (Uotila 2009, 88). Alimäärittely on erityisen haitallista, jos alimäärittely tapahtuu liike-toiminta-alueen kohdalla.

Taloudellinen hyötyminen patenttioikeudesta riippuu siitä, että onnistu-taanko patenttioikeudella suojattua hyödykettä hyödyntämään kaupallisesti (Sullivan 1998, 26). Jos liiketoiminta alueen tekniikat kuitenkin painottuvat pa-

67

tentin mukaisiin tekniikoihin, patentin taloudellinen arvo nousee huomattavak-si.

Kuviossa 15 patentilla saatu tekninen suoja-ala on laaja, mutta sijaitsee si-vussa verrattuna liiketoiminta-alueeseen, joka on keskeinen patentin omistajalle.

KUVIO 15 Suoja-ala merkittävästi sivussa liiketoiminta-alueesta

Kuviossa 15 tilanne on patentin haltijan kannalta kaksitahoinen. Positiivista on, että patentin haltijalla on teknistä suojaa antava patentti. Negatiivista on, että kyseisen patentin arvo lienee mitätön, kun sillä ei ole merkittävää taloudellista suoja-alaa. Jos patentin tekninen suoja-ala on näin väärin sijoitettu keksinnön epäonnistuneen suojaamisen vuoksi, on negatiivista, että merkittävä osa liike-toiminta-alueelle saatavasta monopolisuojasta menetetty. Jos patentin suoja-ala on liiketoiminta-alueen vieressä, koska suojattava keksintö ei vaan kattanut lii-ketoiminta aluetta, positiivista on olemassa oleva tekninen suoja-ala, jolle voi syntyä liiketoimintaa tulevaisuudessa.

Patentilla ei ole kaupallista arvoa, jos hyödykkeen potentiaaliset ostajat ei-vät koe saavansa lisäarvoa patentilla suojatusta tekniikasta (Sullivan 1998, 26). Jos patentti antaa monopolin sellaiseen piirteiden kombinaatioon, jota kukaan ei halua käyttää, patentilla on vain tekninen suoja-ala, mutta ei liiketoiminnal-lista suoja-alaa. Kuviossa 15 patentin liiketoiminnallinen suoja-ala on lähellä nollaa. Toki tulevaisuuden voittopotentiaalia voi liittyä patenttiin, jos liiketoi-mintaa on syntymässä patentin teknisen suoja-alan alueelle.

Kuviossa 16 patentilla saatu tekninen suoja-ala on laaja, mutta sijaitsee si-vussa verrattuna nykyiseen liiketoiminta-alueeseen, joka on keskeinen patentin omistajalle.

68

KUVIO 16 Liiketoiminta-alueen siirtyminen pois teknisestä suoja-alasta

Kuviossa 16 esitetysti haettaessa patenttia alkuperäinen liiketoiminta-alue on ollut hyvin patentin teknisen suoja-alan piirissä, mutta liiketoiminta-alueen muuttuessa patentin tekninen suoja-ala on käynyt lähes merkityksettömäksi patentin haltijalle.

Tuotannonalan kehittyessä patenttien merkitys yritykselle muuttuu kuten myös patenttien sisältämä voittopotentiaali (Uotila 2009, 70). Patenttien suoja-alojen ollessa lähtökohtaisesti kiinteitä ja liiketoiminta-alueiden muuttuessa on oleellista puhua voittopotentiaalista, joka patentteihin sisältyy. Voittopotentiaa-li kuvastaa hyvin sitä, että patenttien antama suoja-aika on pitkä. Siten liiketoi-minta ehtii hyvinkin muuttua patentin voimassaoloaikana.

Patentin kattaman teknisen suoja-alan tulee kattaa liiketoiminta-alue siten, että liiketoiminta-alue sijaitsee mahdollisimman keskellä suoja-alaa (Uotila 2009, 114). Tällöin pieni muutos patentin teknisessä suoja-alassa patenttivaatimuksen muuttuneen tulkinnan kautta ei vielä johda liiketoiminnan ja edelleen voittopo-tentiaalin merkittävään valumiseen patentin teknisen suoja-alan ulkopuolelle. Vastaavasti pieni muutos liiketoiminta-alueen sijainnissa tekniseen suoja-alaan nähden ei vielä johda voittopotentiaalin merkittävään valumiseen patentin tek-nisen suoja-alan ulkopuolelle. Jos keksintö on liiketoiminnalle merkityksetön, sillä on vain tekninen suoja-ala, mutta voittopotentiaalia suojaava taloudellinen suoja-ala puuttuu, kun suojattavaa voittopotentiaalia ei ole (Uotila 2009, 110).

Kuviossa 16 alkuperäinen liiketoiminta-alue voidaan ajatella myös suun-niteltuna liiketoiminta alueena. Huomioiden, että patenteilta vaaditaan abso-luuttista uutuutta, liiketoimintaa ei ole voitu testata ennen patentin hakemista. Onkin hyvä käyttää voittopotentiaalikäsitettä patenttien yhteydessä, sillä tehtä-essä patentointipäätöksiä ja haettaessa patentteja ei voi olla olemassa todisteita patentoitavan keksinnön varmasta menestyksestä markkinoilla. Tekniikan ke-hittyessä patentin kaupallinen merkitys alkaa selvitä tarkemmin, kun nähdään miten uudet muiden valmistajien markkinoille tuomat sovellukset sijoittuvat

69

patenttiin nähden (Uotila 2009, 85). Patentointipäätöksiä tehdään suojattavan voittopotentiaalin perusteella, ei realisoituneen voiton.

Patentointipäätöstä tehtäessä määritettyyn voittopotentiaaliin sisältyy lu-kuisasti epävarmuustekijöitä. Voi olla, että kyseinen tekniikanala ei kehitykään. Voi olla myös, että voitot tulevat kyseisellä tekniikanalalla jostakin toisesta kuin patentoidusta teknisestä sovelluksesta.

Patenttien kulut tulevat etupainotteisesti verrattuna tuloihin. Lisäksi tulot ovat epävarmoja, jolloin investointipäätökset patentteihin pitää tehdä sen poh-jalta millainen voittopotentiaali nähdään mahdollisena sijoittaa mahdollisesti saatavan patentin teknisen suoja-alan taakse. Jokaisen patenttihakemuksen kohdalla on ensin menoja ja vasta myöhemmin mahdollisia tuloja. Arvokkain kymmenen prosenttia patenteista muodostaa noin 81–88 % kaikkien patenttien taloudellisesta arvosta (Schrerer 2001, 6–10). Osa patenteista ei siten kattane edes kulujaan, ja toiset puolestaan tuottavat niin paljon, että patentointi koko-naisuudessaan on kannattava osa toimintaa, jos yrityksessä tehdään teknologi-sia keksintöjä. Lyhyellä aikavälillä patentointi ei tuota, joten lyhyen aikavälin tulos huononee patentoinnin vaikutuksesta. Patentointi on panostamista pi-demmän aikavälin voittoon. Toki patentoinnista syntyneet kulut pitää nähdä investointeina.

Kuviossa 17 patentilla saatu tekninen suoja-ala kattaa osan keksinnöstä ja liiketoiminta-alueesta.

KUVIO 17 Suoja-ala kattaa osan keksinnöstä sekä liiketoiminta-alueesta

70

Kuviossa 17 esitetysti keksintöön liittyvä liiketoiminta-alue, joka on keskeinen patentin omistajalle, sijaitsee osin patentin teknisen suoja-alan alueella ja osin suoja-alan ulkopuolella. Tässä tapauksessa patenttivaatimukset eivät jostakin syystä kata koko keksintöä, joten osa keksinnöstä on kilpailijoiden hyödynnet-tävissä ilman keksinnön patentoineen mahdollisuutta kieltää kyseistä hyödyn-tämistä. Tällaiseen tilanteeseen voidaan ajautua, jos patenttivaatimuksia laadit-taessa ei ymmärretä koko keksintöön liittyvää voittopotentiaalia eli liiketoimin-nan ja keksinnön suhdetta ei ole täysin ymmärretty patenttia laadittaessa. Toi-saalta voi olla, että osa keksinnöstä ei ole täyttänyt patentoitavuuden edellytyk-siä. Oleellinen ero näiden välillä on siinä, että onko patentin suoja-ala turhan rajoittunut, koska keksintö on määritelty patenttivaatimuksissa väärin liiketoi-minnan kannalta vai onko suuremman suoja-alan saaminen ollut mahdotonta.

Koska patentin suoja-ala on rajatumpi kuin keksintö, keksintöön liittyvä voittopotentiaali jakautuu keksinnön tekijän ja kilpailevien toimijoiden välillä. Keksinnön osa, jota ei ole suojattu patentilla on kilpailijoiden vapaasti käytettä-vissä. Patentin, jonka tekninen suoja-ala ei kata koko keksinnön voittopotentiaa-lia, tuotannonalaa ohjaava vaikutus on heikompi kuin sellaisen patentin, jonka tekninen suoja-ala kattaa koko voittopotentiaalin (Uotila 2009, 111).

Erilaiset patentoinnin edellytykset eri markkina-alueilla vaikuttavat kil-pailuolosuhteisiin, sillä patentin tekninen suoja-ala vaikuttaa suoraan patentin takana olevaan voittopotentiaaliin. Patentin suoja-alan optimoimiseksi tulee tuntea kunkin maan lainsäädäntö, jotta patentin suoja-ala saadaan lävitse sellai-sessa muodossa, että se suojaa liiketoiminta-aluetta mahdollisimman kattavasti.

Edellä patenttia on käsitelty täysin siitä lähtökohdasta, että patentilla on arvoa vain siinä vaiheessa, kun joku muu kuin patentinhaltija haluaa käyttää patentilla suojattua keksintöä hyväkseen. Jos kukaan ei halua käyttää kielto-oikeuden alueelle kuuluvaa tekniikkaa, kielto-oikeudella sellaisenaan ei ole ar-voa. Vaikka tämä on patenttien arvo liittyen niiden käyttämiseen kielto-oikeutena, joka on patenttien syvin merkitys, liiketoimintaa suojaamattomilla-kin patenteilla saattaa olla arvoa esimerkiksi mainosmielessä, sillä patentoitu tekniikka koetaan usein edistykselliseksi kuluttajien silmissä.

Tämän jakson yhteenvetona todettakoon, että patenttivaatimukset määrit-tävät patentin teknisen suoja-alan, joka edelleen määrittää patentin taloudelli-sen suoja-alan. Patentin taloudellinen suoja-ala ei voi olla patentin teknisen suo-ja-alan ulkopuolella. Jos kuitenkin liiketoiminta on vähäistä tai sitä ei ole, ta-loudellinen suoja-ala voi olla merkityksetön laajasta teknisestä suoja-alasta huo-limatta. Lisäksi patentit pitää hakea, kun keksinnöt ovat vielä absoluuttisesti uusia, joten keksinnön taloudellisesta menestyksestä ei ole varmuutta patenttia haettaessa. Patenttien yhteydessä onkin perusteltua puhua voittopotentiaalista.

6.2 Patentit liiketoiminnan suojana

Tärkeää on huomioida, että patentilla saa pitkäaikaista suojaa kilpailua vastaan ja suoja-alan pituudesta säädetään jopa kansainvälisessä WTO:n alaisessa

71

TRIPS-sopimuksessa. Patentilla saatava yksinoikeusaika on vähintään 20 vuotta (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1994, arti-cle 33). Tämän 20 vuotta patentin haltija saa siten kieltää muita hyödyntämästä hänen keksintöään siten kuin keksinnölle on saatu patentilla suojaa. TRIPS-sopimuksen keskeisyys tulee korostuneesti esille siinä, että TRIPS-sopimus on osa WTO:n jäsenyyssopimusta, jonka jäseniä keskeiset maailman teollisuus val-tiot ovat. Lisäksi TRIPS-sopimus on huomattavasti uudempaa tuotosta kuin esimerkiksi Pariisin sopimus.

Patentin monopoliluonne käy ilmi kansallisista lainsäädännöistä, joissa asia voi olla kirjoitettu eritavoin, mutta perusperiaate on sama. Suomen laissa patentin antama kielto-oikeus määritellään seuraavasti:

Patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä (Patenttilaki 1967, 3§ ).

Vastaavasti patentin perusluonne kielto-oikeutena määritellään WTO:n hallin-noimassa TRIPS-sopimuksessa. TRIPS-sopimuksen mukaan patentin omistaja voi kieltää kolmansia osapuolia valmistamasta, käyttämästä, tarjoamasta myy-täväksi, myymästä, tuomasta maahan tuotepatentilla suojattua tuotetta sekä käyttämästä menetelmää, tarjoamasta myytäväksi, myymästä tai tuomasta maahan patentoidulla menetelmällä valmistettua tuotetta (Agreement on Tra-de-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1994, article 28). Koska pa-tentti kieltää monia erilaisia liiketoimintaan liittyviä toimenpiteitä, patentilla saatava kielto-oikeus koskee koko arvoketjua. Patentin omistaja voi puolustaa yksinoikeuttaan tuomioistuimessa vaatimalla loukkaavaa toimintaa lopetetta-vaksi ja korvauksia maksettavaksi tapahtuneen loukkauksen osalta.

Teollisoikeuksien ollessa asianomistajarikoksia, niiden tutkinta edellyttää asianomistajan tekemää rikosilmoitusta ja syytevaatimuksia (Mansala et al. 2008, 21). Patentin loukkaamisesta ei voi siis saada rangaistusta ellei patentin omistaja sitä vaadi. Vaikka oikeudenkäynti olisi aloitettu, patentinomistaja voi päätyä loukkaajan kanssa sopimukseen, jolloin oikeudenkäynti loppuu.

Huomioiden mahdollisuuden käyttää patenttia liiketoiminnan arvoketjus-sa monia toimijoita vastaan sekä sen, että patentin haltija voi vapaasti valita keitä vastaan hän kielto-oikeutta käyttää, patentin haltija voi hyvin vapaasti valita tavat ja toimijat, joita vastaan hän patenttiaan käyttää. Patentin haltija voi halutessaan sallia tietyt patenttiloukkaukset, mutta hyökätä toisia patentin rik-kojia vastaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että omia asiakkaitaan vas-taan patentin haltija ei välttämättä lähde oikeustoimiin, vaikka he rikkoisivat patenttia. Puolestaan kilpailijoita vastaan oikeustoimiin ryhtymisessä voi olla alhainenkin kynnys.

Patentilla immateriaalisena omaisuutena on monia käyttötapoja. Patentin haltija voi luovuttaa patentin tai myöntää siihen lisenssejä (Agreement on Tra-de-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1994, article 28). Patentin hal-tijan ei tarvitse käyttää patenttiaan pelkästään kieltämällä muilta toimijoilta pa-tentilla suojatun teknologian käyttö. Patentin haltija voi hyödyntää patenttia

72

myös myöntämällä siihen lisenssejä. Keksinnön suojaaminen patentilla on tyy-pillisesti tarpeen, jotta keksinnöstä voidaan ottaa hyöty irti lisensoimalla.

Lisensioitaessa teknologioita tulee olla tarkkana mitä lisensioidaan. Lisen-sioinnilla saatetaan hankkia turhia kilpailijoita tai huonontaa yrityksen kilpai-luetua matalaa rojaltia vastaan (Porter 1985, 193). Patentit ovat keskeinen tapa saada kilpailuetua pitkällä aikavälillä. Lisensioinnilla saadaan monesti huomat-tavia tuloja lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä se voi hävittää kilpai-luedun (Porter 198, 193). Yritys voi pitää osan patenteistaan sellaisina, että niitä ei lisensioida. Tällöin niiden tarkoituksen voi olla esimerkiksi erottautuminen kilpailijoista. Puolestaan kustannusetua tuovia patentteja voidaan lisensioida, sillä patentin omistajan kannalta kilpailuedun saa joko parempana katteena tai lisenssituloina.

Jotta teollisoikeuksien omistamisella on arvoa, vaaditaan yhteiskunnan ta-kaamaa luotettavaa täytäntöönpanokoneistoa (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 18). Patentin liiketoiminnallisen merkityksen kannalta on tärkeätä, että keksin-nön luvaton hyödyntäminen on sanktioitua. Tärkeätä on myös sanktioiden te-hokas täytäntöön paneminen eli abstraktia kielto-oikeutta pitää voida tehostaa konkreettisilla toimilla. Suomen patenttilaissa määritetään muun muassa, että patentilla suojattu tuote, joka on valmistettu patentinhaltijan luvatta, on määrä-tyllä tavalla muutettava tai pantava talteen jäljellä olevaksi patenttiajaksi, hävi-tettävä tai luovutettava loukatulle lunastusta vastaan (Patenttilaki 1967, 59§). Immateriaalista patenttioikeutta voidaan siis panna käytäntöön monilla eri me-netelmillä, jotka takaavat, että patentin haltija voi myös käytännössä päättää patentoidun keksinnön teollisesta käytöstä.

TRIPS-sopimus määrittää myös kansallista lainsäädäntöä oikeudenkäyn-tien osalta siten, että menetelmäpatenttien osalta noudatetaan käännettyä todis-tustaakkaa (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1994, article 34). Käännetty todistustaakka tarkoittaa, että oikeusviran-omaiset voivat vaatia epäiltyä loukkaajaa osoittamaan, että heidän menetel-mänsä identtisen tuotteen valmistamiseksi eroaa patentoidusta menetelmästä. Kansainvälisen sopimuksen turvatessa patentin haltijan oikeuksia oikeuden-käyntien yhteydessä, patentin haltijalla on tietty varmuus, että niin tuote- kuin menetelmäpatenteilla on kansainvälistä arvoa.

Patentin omistajan kielto-oikeus on laaja-alainen sisältäen monia mahdol-lisuuksia loukkaavaan toimintaan puuttumiseen. Patentin omistajan oikeuksista säädetään muun muassa TRIPS-sopimuksessa, joten käytännöt ovat vastaavia laajasti teollisuusmaissa.

Yhtä oikeaa tapaa kielto-oikeuden käytössä ei voida löytää vaan tapa vaih-telee yritysten, tuotannonalojen kypsyyden ja tuotannonalojen tekniikkojen vä-lillä (Phelps 1999). Patenttien hyödyntäminen voi perustua omaan tuotannolli-seen liiketoimintaan ja sen suojaamiseen, lisensointiin tai käyttöoikeuden anta-miseen yhteistyökumppaneille (IPR tehokkaaseen käyttöön 2008, 15). Patentin-haltija valitsee miten patenttiaan käyttää.

Kun patentin hyödyntäminen perustuu oman tuotannolliseen liiketoimin-nan suojaamiseen, tavoitteena on, että kilpailijat eivät voi tuoda samaa keksin-

73

töä hyödyntävää tuotetta markkinoille. Patentoitava keksintö saattaa mahdollis-taa esimerkiksi entistä taloudellisemman tuotannon, jolloin suojaamisella halu-taan suojata kyseinen taloudellinen valmistustapa omaksi yksinoikeudeksi. Täl-löin patentilla saadaan liiketoimintaetua, kun muut toimijat joutuvat käyttä-mään kalliimpia tuotantomenetelmiä. Lopputuotteesta voidaan kuitenkin ottaa sama hinta, jonka vastaavat tuotteet maksavat, jolloin patentista hyödytään tuo-tannossa tulleiden kustannussäästöjen kautta. Toinen mahdollisuus tukea omaa tuotannollista toimintaa patenteilla on, että keksintö luo tuotteelle uuden omi-naisuuden, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Patentin turvin uusi omi-naisuus pidetään yksinoikeutena ja se mahdollistaa korkeamman voiton kuin mitä olisi mahdollista saada, jos markkinoille tulisi halvempia kopiotuotteita. Jos omilla patenteilla suojattu tekniikka tulee keskeisiksi kyseisellä tuotan-nonalalla, omilla patenteilla voidaan sulkea muita yrityksiä pois markkinoilta.

Kun patentin hyödyntäminen perustuu lisensointiin, patentin omistaja ta-voittelee suoraa voittoa lisenssimaksujen kautta. Lisensoitaessa lisenssin ottajan voittomarginaalista otetaan siivu lisenssiantajalle. Rojaltien maksimointi on harvoin onnistunein lisensiointipolitiikka (Smith & Parr 1998, 93). Patentin omistajan kannalta voi olla oleellisempaa tehdä omasta tekniikasta halvoilla lisensseillä vallitseva tekniikka kuin maksimoida rojalteja lyhyellä aikavälillä. Lisenssejä voidaan myöntää myös suorille kilpailijoille. Tällaisissa tapauksissa voi olla halu tehdä omasta tekniikasta markkinoilla vallitseva tekniikka. Toyota on lisensioinut omaa hybriditeknologiaansa Mazdalle, Nissanille, Fordille ja Subarulle (Scott Doggett 2010). Toyotan liiketoimintamallina ei näin laajassa lisensioinnissa voi olla ajatus tarjota vain omia autojaan erityisellä hybriditek-nologialla, vaan he haluavat hyötyä kehitystyönsä tuloksista, kun useat kilpaili-jat maksavat heille lisenssimaksuja.

Patentinomistaja voi myös ohjailla tekniikan alan kehitystä kyseisen pa-tentin avulla. Arvokkaimpia ovat sellaiset keksinnöt, jotka määräävät tekniikan alalla merkittäviä pelisääntöjä. Patentin antama kielto-oikeus antaa patentin omistajalle aseman, jossa hän voi kontrolloida tuotannonalan tietotaitoa varsin-kin tuotannonalan keskeisten patenttien kautta. Patentteja voidaan hakea myös sellaisille keksinnöille, joita ei haluta ikinä käyttää. Tällöin patentteja haetaan esimerkiksi, jotta voidaan kieltää tietyn teknologian käyttäminen muilta ja siten ohjata teknologista kehitystä haluttuun suuntaan.

Teollisoikeuksien tehokkaassa hyväksikäytössä auttaa niiden arkipäiväis-tyminen yrityksissä, jolloin teollisoikeudet ovat automaattisesti ja saumattomas-ti osana liiketoimintaratkaisuja (Mansala 1994, 284). Esimerkiksi patentoitavien keksintöjen tunnistaminen organisaation kaikilla tasoilla on tärkeää, jotta kilpai-luetua synnyttävät keksinnöt voidaan mahdollisimman hyvin suojata. IPR-organisaatiot huolehtivat suojaamisesta, kun heillä on tieto keksinnöstä. Haas-teena lienee, että patentointi saadaan yrityksissä niin jokapäiväiseksi, että liike-toiminnalle merkityksellisiä patentoitavia keksintöjä ei vahingossa jää paten-toimatta.

Patenttistrategiassa tulee ottaa huomioon liiketoimintastrategia ja tuote-kehitysstrategia (Wijk 2005). Silloin patentoinnissa huomioidaan mihin suun-

74

taan liiketoimintaa ollaan kehittämässä. Patentti-insinöörin työskennellessä pa-tenttistrategian pohjalta, hän suuntaa työpanoksensa tärkeisiin seikkoihin.

75

7 PATENTTI-INSINÖÖRIN TYÖKÄYTÄNNÖT STRATEGISENA TOIMINTANA

Strategialla voidaan tarkoittaa hyvin monia asioita, sillä itsessään käsite strate-gia on epämääräinen (Carter, Clegg, Kornberger 2008a). Yhtenä näkökulmana voidaan todeta, että strategia on lähes synonyymi sanalle tärkeä (Suominen 2011). Strategia varmistaa tulevaisuuden menestyksen yritykselle läpi muutok-sien (Carter, Clegg, Kornberger 2008a). Strategialla on selvä sidos tulevaisuu-teen, sillä strategiassa määritetään niitä tärkeitä seikkoja, joilla menestytään tu-levaisuudessa. Toisaalta strategian määritelmä on niin avoin, että siinä ei sellai-senaan oteta kantaa mitä strategian tulisi sisältää ja miten strategia suunnitel-laan ja toteutetaan.

7.1 Strategiatutkimuksen suuntauksia

Strategiatutkimuksen suuntauksia voidaan tarkastella strategianäkökulmien nelikentässä, jossa tarkastellaan strategialla saatavaa lopputulosta ja tapaa tuot-taa strategia. Strategiasuuntauksista klassinen, evolutionaarinen, systeeminen ja prosessuaalinen ovat nähtävissä kuviossa 18 sijoitettuina strategianäkökulmien nelikenttään. Tulosulottuvuudessa käsitellään strategian laatimisen syytä eli lopputulosta, jota strategialta haetaan. Tulosulottuvuus määrittää strategian sisällön. Prosessiulottuvuudessa käsitellään strategian laadintaprosessia eli ta-poja lopputulokseen pääsemiseksi. Prosessiulottuvuus määrittää strategiapro-sessin toteutuksen. (Whittington 2001, 2.) Kuviossa 18 esitetään nelikenttänä lähestymistapoja strategiatutkimukseen.

76

KUVIO 18 Lähestymistapoja strategiatutkimukseen (Whittington 2001, 3).

Kuviossa 18 esitetysti klassinen ja evolutionaarinen tutkimussuuntaus pyrkivät voiton maksimointiin. Puolestaan systeeminen ja prosessuaalinen tutkimus-suuntaus pyrkivät pluralistiseen eli moniulotteiseen lopputulokseen, jossa voit-to ei ole ainoa tavoiteltava asia. Klassinen ja systeeminen tutkimussuuntaus korostavat prosessin olevan tarkan harkinnan tulosta. Puolestaan evolutionaa-rinen ja prosessuaalinen tutkimussuuntaus korostavat prosessin nostavan stra-tegian esiin, josta tulee nimitys emergentti - uusien ilmiöiden synty monimut-kaisen kehityksen kautta. Tavanomaisuus ja epäjärjestys kuvailevat strategian muodostusprosessia strategian noustessa organisaation sisäänrakennetusta toiminnasta. (Whittington 2001, 2.)

Klassinen eli rationaalinen ja prosessuaalinen strategitutkimus ovat kuvi-ossa 18 vastakkaisissa nurkissa, joka korostaa näiden tutkimussuuntien eroa-vaisuutta toisistaan. Rationaalinen ja prosessuaalinen tutkimussuunta ovat ol-leet strategiatutkimuksen keskiössä pitkään (Carter et al. 2008a).

Rationaalisen tutkimussuunnan vaikutukset niin itse strategiatutkimuk-seen kuin strategiatutkimuksen hyödyntämiseen liike-elämässä ovat olleet huomattavat. Rationaalisessa tutkimussuunnassa, jonka edustajista Design-koulukunta on merkittävä, eriytetään ajattelu ja toiminta toisistaan organisaati-on eri osiin. Ajattelun tukena käytetään muun muassa SWOT-analyysiä, jonka perusteella voidaan tehdä rationaalisia päätöksiä huomioiden ulkoisen ympä-ristön aiheuttamat uhat ja mahdollisuudet sekä yrityksen sisäiset heikkoudet ja vahvuudet. Kun tarkan analysoinnin ja asioiden pohdinnan tuloksena on saa-vutettu strategia, strategia valutetaan organisaatioon ylhäältä alaspäin. Kun

77

strategia on valutettu organisaation alatasoille asti, organisaatio toteuttaa suun-nitellun strategian käytännössä. (Minzberg 1990.) Strategian kommunikoinnissa ainoa liike on ylhäältä alaspäin, kun strategisen eliitin viisaudessaan laatima strategia siirretään organisaation alatasoille. Rationaalisessa tutkimussuunnassa strategia määrää organisaatiorakenteen (Whittington 2001, 3).

Kritiikkiä rationaalista tutkimussuuntausta kohtaan aiheuttaa etenkin ra-tionaalisen tutkimussuuntauksen sisältämä voimakas dualismi, jossa aktiivinen suunnittelu ja passiivinen toteutus on erotettu toisistaan. Strateginen suunni-telma määrittää todellisuutta, joka aiheuttaa kuilun strategian ja käytännön toiminnan välille. Käytännön toiminta nähdään ainoastaan passiivisena strate-gian toteutuksena. Rationaalisen suuntauksen nähdään aiheuttavan kuiluja käytännön toiminnan ja johtamisen väliin. Strategioissa esitetyt vaatimukset ja suunnitelmat ovat jo ajaneet organisaatioiden kykyjen ylitse aiheuttaen tähän-kin kohtaan kuilun strategisen suunnittelun ollessa tyypillisesti hyvin resursoi-tua ja strategioiden toteuttamisen monesti aliresursoitua. Kohdatessaan todelli-sen tulevaisuuden monimutkaisuuksineen, strateginen suunnittelu yksinker-taistaa tulevaisuuden sellaiseksi, jota voidaan suunnitella. Vain strateginen eliit-ti voi tehdä strategiaa sen luomisen haastavuuden vuoksi. (Glegg et al. 2004.) Toimintaympäristön ollessa tosiasiassa muuttuva rationaalinen suuntaus on ongelmissa (Minzberg 1990). Strategiat laaditaan nykytilanteen pohjalta ajatel-len tulevaisuus suhteellisen stabiiliksi, mutta monesti ympäristö muuttuu no-peammin kuin strategiat (Glegg et al. 2004). Rationaalisen tutkimussuunnan strategianäkemykset toimivat parhaiten vakaissa ja suoraviivaisesti ennustetta-vissa olosuhteissa. Strategiaeliitin luodessa strategiaa, organisaation osaamista kokonaisuutena ei saada hyödynnettyä strategian luomisessa.

Kun strategian muotoilu tapahtuu strategiaeliitin keskuudessa, vahvistu-vatko vain strategiaeliitin ennakkoluulot vai vahvistuuko myös esimerkiksi in-novatiivisuus organisaatiossa (Clegg et al. 2004)? Strategikäsitteet saattavat an-taa hallinnantunnetta strategian laatijoille ja strategiadiskurssin hallitsijoille, sillä strategisen johtamisen käsitteet, kuten missio, visio, strateginen tahtotila, strateginen tavoite, strategiset kyvykkyydet ja ydinkompetenssit kuulostavat strategiadiskurssia taitamattoman korvissa mössöltä (Suominen 2010). Strate-giaeliitin muotoillessa strategiaa omana yksikkönään strategiasta saattaa tulla vaikea ymmärtää henkilöille, jotka eivät osallistu strategiadiskurssiin. Strategi-an noustessa joksikin, jota organisaation kaikilla tasoilla ei voida eikä edes halu-ta ymmärtää strategialla ei saavuteta tavoiteltuja vaikutuksia.

Prosessuaalinen tutkimussuunnan lähtökohdista katsottuna tulevaisuutta ei kannata suunnitella, sillä tulevaisuus ei kuitenkaan toteudu suunnitelmien mukaisena. Strategia ei voi syntyä tarkan suunnittelun tuloksena vaan strategia muodostuu päivittäisessä toiminnassa yrityksen ja erehdyksen kautta. Strate-giaa ei siten luoda aktiivisesti vaan se syntyy toiminnan seurauksena. Organi-saation rakenne määrittää strategiaa. (Whittington 2001, 4.)

Kritiikkiä prosessuaalista tutkimussuuntaa kohtaan aiheuttaa etenkin se, että kyseinen tutkimussuunta pyrkii ainoastaan ymmärtämään todellisuutta havaitessaan muodostuneen strategian jälkikäteen. Kyseinen tutkimussuuntaus

78

ei siis auta varsinaisesti strategian luonnissa vaan korostaa strategian syntyvän organisaation toiminnasta. Yrityksen ja erehdyksen kautta syntyvä strategia syntyy hitaasti, jolloin tilanne markkinoilla saattaa olla jo muuttunut. (Ansoff 1991, 454–457.) Vaikka tutkimussuunnalla on tieteellistä arvoa, on tutkimus-suuntaan kohdistuva kritiikki hyvin ymmärrettävää, liike-elämän pyrkiessä hyödyntämään tutkimuksen tuloksia.

Perinteisen strategiatutkimuksen kohdatessa ongelmia on avautunut mahdollisuus lähestyä strategiaa toisesta perspektiivistä, johon on syntynyt viimevuosina strategy as practice -tutkimussuuntaus (Glegg et al. 2004). Tästä eteenpäin strategy as practice -tutkimuskäytännöstä käytän suomennoksena strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntaus.

7.2 Strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntaus

Rationaalisen ja prosessuaalisen tutkimussuuntauksen vierelle on tullut strate-gia käytäntönä -tutkimussuuntaus, joka voidaan nähdä eurooppalaisena kri-tiikkinä hallitsevaa pohjoisamerikkalaista strategiantutkimuksen ylivaltaa vas-taan (Carter et al. 2008a). Strategia työkäytäntönä -tutkimussuunta on tullut suosituksi tutkimussuunnaksi 2000-luvulla (Johnson et al. 2003.) Uusi tutkimus-suuntaus mahdollistaa strategisen toiminnan entistä nopeammin muuttuvissa olosuhteissa, joissa ei ole enää aikaa kaiken kattaville analyyseille (Whittington 2006). Strategia työkäytäntönä -tutkimussuunta tarkastelee toimintaa ja käytän-töjä, jotka vaikuttavat organisaation menestymiseen (Whittington 1996). Strate-gia työkäytäntönä -tutkimussuuntaus haluaa muuttaa strategista ajattelua pois kapeasta näkökulmasta entistä laajempaan näkökulmaan, jossa huomioidaan ammatillinen identiteetti, valta, etiikka ja instituutiot (Clegg et al. 2004). Tutki-muksen kohteena ei ole strategia vaan miten toimijat muovaavat strategiaa (Whittington 1996). Ammatillinen identiteetti on tärkeä lähtökohta strategia työkäytäntönä -tutkimussuunnassa (Glegg et al. 2004). Tutkimussuuntaan kuu-luu monia eri ulottuvuuksia, kuten miten strategioita luodaan ja miten strategi-oiden tekeminen on opittu (Whittington 1996).

Prosessuaalisen tutkimussuuntauksen keskittyessä siihen miten organi-saatio luo strategiaa, strategia käytäntönä tutkimussuuntaus keskittyy siihen miten yksittäiset henkilöt luovat strategiaa (Whittington 2007). Tutkimus koh-distuu yksittäisten henkilöiden tekemiin työsuorituksiin organisaation proses-sien sisällä (Whittington 2003). Yksittäisten toimijoiden lisäksi mikrotasolla voi-daan tutkia myös ryhmiä ja verkostoja (Johnson et al. 2003). Toisin sanoen ky-seinen tutkimussuuntaus on kiinnostunut strategiaa toteuttavista henkilöistä ja strategisesta toiminnasta eikä vain strategiaprosesseista ja strategioista sellaise-naan (Whittington 1996). Strategia työkäytäntönä tutkimussuunnassa tutkitaan myös miten ja missä strategiatyö tehdään ja kuka strategian todellisuudessa tekee (Whittington 2003).

Strategia on sosiaalinen tapahtuma, joka on läsnä työntekijöiden jokapäi-väisessä elämässä (Jarzabkowski 2004). Strategia on jotakin mitä työntekijät te-

79

kevät, ei sitä mitä yritys omistaa (Jarzabkowski 2004). Strategiaa tutkitaan sosi-aalisena ilmiönä esimerkiksi rutiinien ja toimintatapojen kautta (Whittington 2007). Huomio kiinnitetään toimijoiden arkeen (Whittington 2003). Kun strate-gia nähdään sosiaalisena toimintana, sitä voidaan tutkia vastaavilla menetelmil-lä kuin mitä tahansa sosiaalista ilmiötä (Whittington 2007). Strategia työkäytän-tönä -tutkimussuuntaus on kiinnostunut asioista, jotka toistuvat työkäytännöis-sä muokaten strategiaa (Whittington 1996). Toistuvissa työkäytännöissä syntyy kestäviä tai jaksollisia tapahtumia, jotka lopulta muodostava strategian (Carter et al. 2008).

Strategia käytäntönä -tutkimussuuntaus ottaa huomioon organisaatiora-kenteen ja strategian yhteyden, kuten prosessuaalinenkin tutkimus. Toisaalta strategia käytäntönä -tutkimussuuntaus ottaa huomioon rationaalisen tutki-mussuuntauksen käyttämät muodolliset suunnitteluprosessit. (Whittington 2003.)

Kuviossa 19 esitetään strategia käytäntönä -tutkimussuuntauksen vaiku-tus strategisten toimijoiden, opettajien ja tutkijoiden kompetensseihin.

KUVIO 19 Strategia käytäntönä -tutkimussuuntaus (Whittington 1996).

Kuviossa 19 esitetysti strategisten toimijoiden osalta on huomioitava, että kirja-tieto ja muodolliset opit menettävät merkitystään paikalliselle ja hiljaiselle tie-dolle, jota strategisella toimijalla on. Puolestaan opettajan rooliin tämä vaikuttaa siten, että opettajan tulee tukea toimijoiden kehitystä paikallisiksi osaajiksi ja tämä ei tapahdu yleisillä luennoilla, vaan opettajan on tunnettava toimijan toi-minta-alue. Opettajan tulee tukea toimijaa käytännön osaamisen hankkimisessa. (Whittington 1996.)

Strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntausta on kritisoitu siitä, että se väittää tuovansa täysin uudenlaisen näkökulman sitoessaan strategian muodos-tamisen yksittäisen henkilön tarkkojen työskentelytapojen tutkimiseen. Organi-saatioteorian alla tehty tutkimus on jo 1960-luvulta lähtien tutkinut yksittäisten henkiöiden työskentelyä. Strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntaus ei kohdis-ta itseään tähän jo olemassa olevaan tutkimukseen nähden eikä myöskään ota

80

huomioon tätä vanhempaa tutkimusta. Strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntaus saa kritiikkiä myös siitä, että se keskittyy turhan paljon vain ylimmän johdon työskentelyyn. Lisäksi kritiikkiä tulee siitä, että työkäytännön ja strategian käsitteet ovat myös ristiriitaisia ja epäselviä, vaikka ne ovatkin ky-seisen tutkimussuunnan lähtökohtana. (Carter et al. 2008a.)

Strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntaus voidaan jäsentää kolmeen ryhmään, joista ensimmäinen ryhmä on johdon ”käytännön toiminta” käytäntönä. Toinen ryhmä on strategian tekeminen institutionaalisena ja organisatorisena käytän-tönä. Kolmas ryhmä on strategia yliyksilöllisenä, immanenttina ja vähemmän ilmei-senä käytäntönä. (Laine 2010, 22–28. Kursivointi lisätty.)

Johdon käytännön toiminta käytäntönä -tutkimussuuntaukseen kuuluu sellaiset osat strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntauksesta, joissa arvonluon-ti nähdään tapahtuvan toiminnassa. Arvonluonti voi liittyä esimerkiksi liike-toiminnalliseen tulokseen tai kilpailuetuun. Tämä mikroaktiviteetteihin ja toi-mintaan keskittyvä tutkimussuuntaus muodostaa valtavirran strategia käytän-tönä -tutkimussuuntauksesta. Mikroaktiviteetteihin ja toimintaan keskittymällä saadaan selvitettyä asioiden rakentumista henkilöiden vuorovaikutuksessa ja toiminnassa. Kriittisesti tarkasteltaessa johdon käytännön toiminta käytäntönä -tutkimussuuntaus voidaan nähdä jopa vain prosessitutkimuksen laajennukse-na. Empiirisissä tutkimuksissa on tyypillisesti keskitytty ylimpään ja keskijoh-toon, joiden toiminta tuottaa suoraan strategiaa. Kyseinen tutkimussuuntaus pelkistyy tutkimukseksi siitä, miten johto luo strategiaa eli millaisia käytänteitä johdolla on strategian luomiseksi. (Laine 2010, 23–25.)

Strategian tekeminen institutionaalisena ja organisatorisena käytäntönä -tutkimussuuntaukseen kuuluvat sellaiset osat strategia käytäntönä -tutkimussuuntauksesta, joissa asioita ei selitetä yksilöiden toiminnalla vaan asi-at selitetään institutionaalisien ja organisatorisien käytäntöjen kautta. Strategian tekeminen on keskiössä, ja strategiaa laaditaan yhteiskunnallisten ja organisato-risten käytäntöjen puitteissa. Organisatorisena vaikuttavana tekijänä voi olla esimerkiksi organisaation kokouskäytännöt. (Laine 2010, 25–28.)

Strategia yliyksilöllisenä, immanenttina ja vähemmän ilmeisenä käytäntö-nä -tutkimussuuntaukseen kuuluvat sellaiset osat strategia käytäntönä -tutkimussuuntauksesta, joissa kyseenalaistetaan vallitsevat valtasuhteet. Tut-kimuksen kohteena voi olla siten muidenkin kuin johtoon kuuluvien henkilöi-den yksilötason tutkiminen. (Laine 2010, 28–30.) Strategia käytäntönä -tutkimussuuntauksen tutkimuksissa on ilmennyt jo tähän mennessä, että myös organisaation alempien tasojen työntekijät ovat relevantteja kohteita strategisel-le tutkimukselle, vaikka heiltä puuttuukin muodollinen rooli strategian laadin-nassa (Jarzabkowski et al. 2007). Tämän strategia yliyksilöllisenä, immanenttina ja vähemmän ilmeisenä käytäntönä -tutkimussuuntaukseen kautta on mahdol-lista tutkia myös toimintaa, jota suorittavat sellaiset henkilöit, jotka eivät toimi esimiehinä.

81

7.3 Työkäytännöt strategisena toimintana

Laine (2009) esittää esseessään vaihtoehdon strategia käytäntönä -tutkimukseen tarkastellessaan työkäytäntöjä strategiana (Laine 2009). Toisaalta Laine (2010) sijoittaa kyseisen esseen edellä esitellyn strategia käytäntönä -tutkimussuuntauksen alisuuntaan strategia yliyksilöllisenä, immanenttina ja vähemmän ilmeisenä käytäntönä (Laine 2010, 30, 79–82). Työkäytännöt strate-giana -esseessä esitetty tarkastelutapa menee strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntauksen alle kategoriaan, jonka lähestymistapa mahdollistaa tut-kimuksen tekemisen organisaation kaikilla tasoilla yksilön tasolla.

Työkäytännöt strategiana -teoria pohjautuu mintzbergiläiseen strategia-käsitykseen ja postrukturalistiseen käytäntökäsitykseen. Mintzbergiläisessä strategiakäsityksessä strategisena toimintana ymmärretään laajasti kaikki yri-tyksen menestymiseen vaikuttava toiminta. Postrukturalistisessa käytäntökäsi-tyksessä toiminnot nähdään itsessään loogisina, ja postrukturalistisessa käytän-tökäsityksessä toiminta tapahtuu käytäntöjen verkostossa. Tässä keskitytään työkäytäntöihin yliyksilöllisinä ja vähemmän ilmeisinä toimintatapoina, jotka tuottavat organisaatiolle strategista toimintaa. Työkäytännöt vaikuttuvat ylitse yksilöiden vaikutusvallan eli ovat yliyksilöllisiä. Siten yksittäinen toimija ei voi muuttaa käytänteitä helposti eivätkä käytännöt ole useinkaan ilmeisiä, vaikka ohjaavatkin tiedostamatta toimintaa, josta suurin osa on tavanvaraista ja totun-naistunutta. (Laine 2009.)

Kuviossa 20 olen sijoittanut työkäytännöt strategiana tutkimuksen strate-gia yliyksilöllisenä, immanenttina ja vähemmän ilmeisenä käytäntönä tutki-mussuuntauksen alle, kuten Laine (2010, 30, 79–82.) esittää.

KUVIO 20 Työkäytännöt strategiana -tutkimus strategiatutkimuksen alla

Strategia työkäytäntönä -tutkimuksen valtavirta rajautuu paljolti johdon toi-minnan tutkimiseen (Carter et al. 2008). Merkittävänä erona valtavirran strate-gia työkäytäntönä tutkimukseen on, että työkäytännöt strategiana suuntaus

82

painottaa voimakkaasti koko organisaation merkitystä ja kaikkien organisaa-tiotasojen tutkimisen olevan mahdollista.

Avainasiantuntijoiden työkäytäntöjen tutkiminen strategisena toimintana antaa arvokasta tietoa yrityksessä käytännön tasolla suoritettavista työtehtävis-tä. Vaikka Laine käyttää termiä työkäytäntö strategiana, käytän itse termiä työ-käytäntö strategisena toimintana. Jätän strategia-käsitteen laajemmalle tasolle, jolloin työkäytännöt ovat vain osa strategisesta toiminnasta.

7.4 Patentti-insinöörien työnkuva

Ennen patentti-insinöörin määrittelemistä avainasiantuntijaksi käyn lyhyesti läpi patentti-insinöörin työkenttää. Kuviossa 21 esitetään tyypillisiä tapoja, joil-la patentin hakija eli pro gradu -työni kontekstissä patenttia hakeva yritys on yhteydessä patenttivirastoon.

Kuviossa 21 esitetysti patentti-insinööri työskentelee yrityksessä, joka ha-luaa suojata keksintöjään.

83

KUVIO 21 Hakijan asiointi patenttivirastoihin

Kuviossa 21 esitetysti patentti-insinööri hallinnoi patenttiprosessia yrityksen sisällä. Patentti-insinööri voi olla yhteydessä suoraan patenttivirastoihin tai käyttää apunaan patenttiasiamiestä, kuten kuviossa 21 kohdassa patentin haki-jan 3 yhteydessä on näytetty. Patentti-insinööri voi olla suoraan yhteydessä Eu-roopan Patenttivirastoon, mutta toisaalta hän voi käyttää Yhdysvaltoihin asioi-dessaan välissä paikallista asiamiestä, joka tuntee Yhdysvaltojen käytännön.

Patentti-insinööri hahmottaa yhdessä liiketoimintojen kanssa uusien kek-sintöjen arvokkuutta ja jo olemassa olevien patenttihakemusten arvokkuutta. Patentti-insinööri edelleen ostaa tarvitsemiaan palveluita, kuten vastineiden välittämisen virastoon patenttiasiamiehiltä. Patenttiasiamiehellä on patenttiasi-oissa kokemusta, joten patentti-insinöörin työtä voi tehdä myös ilman patentti-asioiden yksityiskohtiin kohdistuvaa osaamista. Joissakin yrityksissä patentti-

84

hakemusten kirjoittaminen ja välipäätösvastineiden laadinta on ulkoistettu. Puolestaan osassa yrityksiä tämä osa patentointiprosessista hoidettaan talon sisällä. Patenttiasiamies puolustaa hänen palkkionsa maksavan patentin hakijan intressejä ja tarjoaa asiakkaalle palveluja niillä osa-alueilla kuin asiakas niitä haluaa ostaa.

Kuviossa 21 patentin hakijalla 1, patentin hakijalla 2 ja patentin hakijalla 3 on erilainen tapa hyödyntää asiamiesverkostoa. Patentin hakija 1 on suoraan yhteydessä jokaisen maan patenttiasiamiehiin. Hakija on siis suoraan yhteydes-sä sekä EP-asiamieheen että US-asiamieheen. Patentin hakija 2 on puolestaan yhteydessä vain yhteen asiamieheen, joka edelleen ohjeistaa muiden maiden asiamiehiä. Jos patentin hakija on keskittänyt kaikkien maiden patenttihake-muksen hallinnoin yhdelle asiamiehelle, suomalaisesta perspektiivistä katsot-tuna suomalainen patentin hakija tyypillisesti käyttää EP-asiamiestä asiamiehe-nä, johon on yhteydessä. EP-asiamies on sitten edelleen yhteydessä US-asiamieheen. Patentinhakijalla 3 on tapana hoitaa asiat itse suoraan Euroopan Patenttivirastoon, joten hän luottaa omaan osaamiseensa tällä osa-alueella eikä halua käyttää välissä patenttiasiamiestä. Kuitenkin patentin hakija 3 on päättä-nyt käyttää Yhdysvaltojen virastoon päin asioidessaan Yhdysvaltalaista asia-miestä, joka tuntee paikallisen lainsäädännön. Hakijan on hyvin haastavaa olla suoraan yhteydessä kaikkiin maailman virastoihin. Lisäksi osa virastoista vaatii asiamiehen käyttämistä, jolloin hakija ei edes teoriassa voi olla suorassa yhtey-dessä jokaiseen virastoon.

Kuviossa 21 vihreät nuolet patentti-insinööriltä asiamiehelle kuvastavat si-tä, miten patentti-insinööri viestii liiketoiminnan tarpeita patenttiasiamiehelle. Patenttiasiamies hallitsee tekniikan ja lainsäädännön, mutta hän ei voi tietää mikä on suoja-ala, jota yritys tarvitsee. Tämän on hyvin keskeistä esimerkiksi kirjoitettaessa hakemusta sekä myöhemmin, jos patenttivaatimuksia tarvitsee rajata. Patentin hakijan 3 tilanteessa patentti-insinööri viestii liiketoiminnan tarpeet yhdysvaltalaiselle asiamiehelle, minkä perusteella US-asiamies ehdottaa etenemistä. Puolestaan Euroopan Patenttivirastoon patentti-insinööri laatii vas-tineen itse, jolloin hänen huomioi liiketoiminnan tarpeet tehdessään vastineen.

Koska patentti-insinööri on vastuussa asioiden esittelemisestä yrityksen sisällä, on eduksi, jos hän tuntee eri maiden patentointikäytännöt hyvin. Esi-merkiksi eri maiden keksinnöllisyyden tason ja keksinnöllisyyden määrittä-mismenetelmien tunteminen on patentti-insinöörille eduksi, jotta hän tietää mil-loin patenttivaatimusta on syytä rajoittaa, jotta ei tule turhia kustannuksia väli-päätöksistä. Toisaalta patentti-insinöörin tulee myös ymmärtää, jos jokin tekni-nen rajoitus rajoittaa patentin liiketoiminnallista suoja-alaa niin paljon, että kek-sinnöllisyydestä ollaan valmiita keskustelemaan patenttitutkijan kanssa usean-kin välipäätöksen verran. Koska patentti-insinööri viestii liiketoiminnan tarpeet patenttiasiamiehelle, patentti-insinöörillä pitää olla hyvin selvillä, mitä liike-toiminta kultakin patentilta haluaa. Yrityksissä voidaan toteuttaa monin tavoin liiketoiminnan tarpeiden viestiminen patentti-insinöörille, mutta viestiminen tulee suorittaa patenttien teknisten suoja-alojen kohdistamiseksi liiketoiminnal-lisen suojan saamiseksi.

85

Patentti-insinöörinä toimimiselle ei ole erityisiä tutkintovaatimuksia, sillä yrityksellä tulee olla vapaus valita keitä palkkaa. Puolestaan patenttiasiamiehen nimikettä saa käyttää vain rekisteriin merkitty asiamies. Taustana tähän näkisin, että asiakkaan pitää voida luottaa, että itseään patenttiasiamieheksi kutsuvalla henkilöllä on tietty vähimmäisosaamistaso.

Patenttiasiamieheltä vaaditaan myös, että hän on suorittanut diplomi-insinöörin tutkinnon taikka sellaisen korkeakoulututkinnon, jota patentti- ja rekisterihallitus pitää riittävänä osoittamaan patenttiasiamieheltä vaadittavaa teknisen alan tuntemusta. Lisäksi patenttiasiamiehellä on oltava patenttiasioissa kokemusta, jota voidaan pitää riittävänä patenttiasiamiehen toimen ammattimaiseen harjoittamiseen (Patenttiasetuksenmuutos 1996, 52/1996).

Patenttiasiamiehillä on tyypillisesti ylempi yliopistotutkinto tekniikan alalta, joka ilmenee jo patenttiasetuksesta. Puolestaan patentti-insinöörien koulutus- ja osaamistausta voi olla hyvin moninainen riippuen millaista osaamista yrityk-sessä painotetaan. Patentti-insinöörillä voi olla esimerkiksi kaupallinen koulu-tus tai tekninen koulutus. Näiden lisäksi patentti-insinöörit ovat tyypillisesti käyneet patentti-alan erityiskursseja työn ohessa. Monet patentti-insinöörit on myös rekisteröity asiamiehiksi asiamiesrekisteriin, ja osa patentti-insinööreistä on toiminut aikaisemmin patenttiasiamiehinä asiamiestoimistoissa patent-tiasiamiehinä. Kokonaisuutena voidaan sanoa, että patentti-insinöörinä voi työskennellä hyvin monenlaisella koulutus- ja työtaustalla.

7.5 Patentti-insinööri avainasiantuntijana

Ymmärrettäessä strateginen työ laajasti kattamaan kaikki työ, joka oikeuttaa yrityksen olemassaolon tulevaisuudessa, yrityksen avainasiantuntijat voidaan määritellä strategisiksi toimijoiksi. Teknologista kehitystyötä tekevissä yrityk-sissä patentit ovat tärkeässä osassa pitkäaikaisen kilpailuedun luomisessa. Stra-tegian osalta patentit ovat etenkin yrityksen laillista kielto-oikeutta. Patenttijär-jestelmän hyödyntäminen osana yrityksen toimintaa liittyy yrityksen pitkän aikavälin tavoitteisiin, sillä patentti voidaan pitää voimassa ainakin 20 vuotta.

Kuviossa 22 esitetään yrityksen sisäisten ja ulkoisten tarpeiden täyttämi-nen.

86

KUVIO 22 Yrityksen sisäisten ja ulkoisten tarpeiden täyttäminen

Jaan avainasiantuntijoiden joukon kuviossa 22 esitetysti kahteen eri osaan, jotka ovat ”yrityksen asiakkaiden tarpeita täyttävä avainasiantuntijatyö” ja ”yrityk-sen sisäisiä tarpeita täyttävä avainasiantuntijatyö”. Käyttämissäni termeissä jako menee vakiintuneen sisäisen ja ulkoisen asiakkuuden jaon pohjalta, mutta asiaa katsotaan enemmän työn tarjoajan kuin työn tilaajan eli asiakkaan näkö-kulmasta. Sisäinen asiakas hyödyntää työsi tuloksia, kun kokonaisuudessaan täytetään täyttäessään ulkoisen asiakkaan tarpeita (Pitkänen 2007, 86). Sisäis-tenasiakkaiden tarpeiden täyttäminen on yhtä tärkeätä kuin ulkoisten asiakkai-den tarpeiden täyttäminen (Langford, Male 2008, 178). Kun ulkoisten asiakkai-den tarpeita täyttävät avainasiantuntijat toteuttavat asiakkaiden tarpeita, on yrityksen tulovirta taattua asiakkaiden maksaessa tarpeidensa tullessa täyte-tyiksi. Kun yrityksen sisäiset asiakkaat kokevat tarpeensa täytetyksi, he ovat valmiita käyttämään osan tulovirrasta yrityksen sisäisiä tarpeita täyttävän asi-antuntijatyön maksamiseen.

Tarkastelun kohteena oleva patentti-insinöörien työ on sisäisen asiakkuu-den palvelemista eli yrityksen sisäisiä tarpeita täyttävää avainasiantuntijatyötä. Toisin sanoen patentti-insinöörit eivät lähtökohtaisesti täytä ulkoisten asiakkai-den tarpeita vaan takaavat yrityksen sisällä pitkäaikaisen kilpailuedun säily-mistä suojaamalla teknisten innovaatioiden tuloksia yrityksen yksinoikeudeksi. Kun yrityksen sisäiset asiakkaat kokevat tarpeensa täytetyksi, he ovat valmiita käyttämään osan tulovirrasta patentti-insinööreistä koituviin kuluihin. Tällöin patentti-insinöörien työ on koettu yritykselle tarpeelliseksi. Patentti-insinöörien

87

työnkuva voidaan nähdä strategista hyötyä tuovana. Liiketoimintojen tarpeet tulevat tunnistetuiksi ja täytetyiksi, jolloin liiketoiminta on edelleen kokenut patentti-insinöörien työpanoksen tarpeelliseksi.

Strateginen toiminta on toimintaa, jolla on vaikutusta yrityksen suuntaan, selviytymiseen ja kilpailuetuun (Jarzabkowski 2007), joten patentti-insinööriä voidaan käsitellä avaintoimijana. Yrityksen kannalta oleellista on, että patenteil-la ei suojata vääriä teknologisia kombinaatioita vaan liiketoimintaa ja voittopo-tentiaalia keksintöjen takana, kuten luvussa patentit osana yrityksen strategista toimintaa kuvataan. Vaikka patentti-insinöörit tuottavat vain sisäisiä palveluja, voi patentti-insinöörejä pitää avaintoimijoina, sillä ilman heitä yrityksien olisi hankalaa suojata liiketoimintaa, joka perustuu heidän luomiinsa teknologisiin innovaatioihin. Kilpailuedun suojaamisessa yritykselle, keskeistä on tunnistaa mitkä asiat voivat olla suojattavissa. Patentti-insinöörien työskennellessä pa-tenttijärjestelmän parissa heillä tulee olla osaaminen auttaa organisaatiota, kun pohditaan mitä asioita voidaan suojata.

Patentti-insinöörien työtä avaintoimijana korostaa tämän päivän sarjatuo-tantoyhteiskunnassa se, että tuotanto ei tyypillisesti maksa paljoakaan vaan kustannukset syntyvät tuotekehityksestä. Ilman patentti-insinöörien työpanosta tuotekehitys olisi kopioitavissa ja tuotekehityksellä saavutettu kilpailuetu me-netettäisiin nopeasti, sillä harvoja asioita pystytään säilyttämään liikesalaisuuk-sina. Patentti-insinöörien strateginen merkitys tulee keskeisesti ilmi, kun tekno-logiset innovaatiot ovat yrityksen toiminnan keskiössä. Ilman patentti-insinöörien työpanosta tuotekehityksen tulokset olisivat kopioitavissa hel-pommin, jolloin kohdeyritykset menettäisivät osan kilpailuedustaan.

Patentin tekniseen suoja-alaan liittyvät taloudelliset näkökohdat nousevat keskiöön arvioitaessa patentin merkitystä yrityksen strategialle patentin suomi-en kielto-oikeuksien näkökulmasta (Uotila 2009, 85). Patentti-insinöörien työn-kuvan tutkiminen strategista kilpailuetua luovana työnä on hyvin perusteltua, kun huomioidaan, että esimerkiksi Nokian yksi kolmesta liiketoiminta-alueesta on patentit (Shankland 2013). Patentti-insinöörien työ on vaativa asiantuntija-tehtävä vaatien vahvan erityisosaamisen niin tekniikan kuin talouden parista ja etenkin patenttilainsäädännöstä. Koska patentti-insinöörien määrä organisaati-oissa on noussut viime vuosina, on selvää, että patentti-insinöörit ovat osoitta-neet olemassaolonsa yrityksissä oikeutetuksi. Onkin nähtävissä, että patentti-insinöörinä toimivan henkilön paikka on strateginen ja patentti-insinöörit kehit-tävät yrityksen toimintaa.

Kuten edellä on kuvattu patentin sydän on patenttivaatimukset, jotka määrittävät patentin suoja-alan reunat. Tältä pohjalta tarkasteltuna on hyvin tärkeätä, mitä patenttivaatimuksiin kirjoitetaan ja miten keksintö patenttivaati-muksissa määritetään.

88

8 TUTKIMUSPROSESSI

8.1 Haastateltavat

Haastattelin kuusi patentti-insinööriä, jotka työskentelevät kuudessa suomalai-sessa teknologia-alan yrityksessä. Näillä yrityksillä on kansainvälistä toimintaa, joten niin Euroopan kuin Yhdysvaltojen patenttijärjestelmät ovat niille oleellisia. Yksikään haastatelluista ei työskentele kanssani samassa organisaatiossa.

Haastatellut patentti-insinöörit hoitavat suuria patenttisalkkuja ja ovat uransa aikana vastanneet sadoista hakemuksista. Lisäksi kaikki haastateltavat ovat toimineet täysipäiväisesti patenttiorganisaatiossa jo edellisessä työpaikas-saan. Kuudesta haastatellusta kolmella on työkokemusta työskentelystä vähin-tään kolmessa organisaatiossa IPR positiossa. Kolme haastateltavaa työskente-lee tällä hetkellä toisessa IPR-positiossaan. Kaksi haastatelluista on vastuussa yrityksen koko IPR-organisaatiosta. Haastateltavat ovat toimineet patenttialalla keskimäärin noin 20 vuotta. Haastateltavikseni olen kysynyt laajan kokemus-piirin omaavia henkilöitä. Pyrin siihen, että lyhyessä ajassa opitut näkemykset eivät näy tuloksissa, vaan tuloksissa näkyy pidempiaikainen osaamisen kart-tuminen.

Huomioiden patentoinnin olevan yrityksille strategisesti tärkeä osa-alue, haastateltavien saaminen oli haasteellista. Lisäksi huomioiden patentti-insinöörien rajoitetun määrän Suomessa sen ohella miten kokeneita patentti-insinöörejä haastattelin, koen kuusi haastateltavaa korkeana määränä. Koin on-nistuneeni, kun sain hyvin osaavia ja alallaan tunnettuja tekijöitä haastatelta-vikseni.

Patentti-insinöörin työnimike voi olla mitä moninaisin, mutta tässä pro gradu -työssä patentti-insinöörillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka yrityksen sisällä vastaavat siitä mitä patenttivaatimuksiin kirjoitetaan. Tutkimus ei koske patent-tiasiamiehiä, vaikka heillä varmasti on näkemystä Euroopan ja Yhdysvaltojen välisestä keksinnöllisyyserosta. Tässä pro gradu -työssä halutaan tutkia nimen-omaan miten keksinnöllisyysvaatimuksen näkee patentteja hakevissa yrityksis-sä työskentelevät patentti-insinöörit. Edelleen tutkitaan, miten haastatellut pa-

89

tentti-insinöörit menettelevät sen perusteella, miten he asiaan suhtautuvat. Haastateltavien patentti-insinöörien tulee myös tehdä työtä pääasiallisena työ-nä. Tutkimusta on rajoitettu myös siten, että kaikki haastateltavat patentti-insinöörit työskentelevät Suomessa.

8.2 Aineisto ja menetelmä

Tutkimusaineisto on hankittu puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Puolistruk-turoidusta haastatteluformaatista huolimatta keskustelu oli hyvin vapaata. Keskusteluluontoisuutta auttoi merkittävästä, että alan termit ja haasteet ovat minulle lähtökohtaisesti tuttuja. Ennen haastatteluja toimitin haastateltaville lyhyen aihelistan (Liite 1), jonka piirissä olevista asioista heitä sitten haastattelin. Itse haastatteluun minulla oli keskustelun tueksi pidempi kysymyslista, jossa olevia kysymyksiä käytiin lävitse vapaan keskustelun lomassa. Pidemmän lis-tan kysymyksiä ei käyty sellaisinaan lävitse, vaan ne olivat ainoastaan tukena haastattelulle. Haastateltavat kertoivat kysymysten käsittelyn ohessa työstään vapaamuotoisesti. Haastatteluissa kerrottiin käytännön esimerkkejä onnistumi-sista ja epäonnistumisista.

Haastattelut on suoritettu vuonna 2013 toukokuusta syyskuuhun olevana ajanjaksona. Haastattelujen kestot olivat hieman reilun puolen tunnin luokkaa. Haastatteluista kertyi kokonaisuudessaan materiaalia 3 tuntia 20 minuuttia. Litteroituna aineistoa kertyi 14 sivua.

Jokaista patentti-insinööriä haastattelin kerran. Haastattelut keskittyivät hyvin pitkälti patenttiteknisten asiakysymysten ja etenkin patentoitavuuden edellytysten ympärillä. Patentoitavuuden edellytyksistä keksinnöllisyys oli eh-dottomasti ajallisesti eniten käsitelty tekijä. Kysymykset suuntasin etenkin sii-hen, että miten he näkevät ja erityisesti huomioivat työssään tietyt patenttitek-niset asiat ja yksityiskohdat siten, että he tukevat yrityksen strategiaa pitkällä tähtäimellä.

Pyrittäessä selittämään jotakin lähestytään sitä tyypillisesti tilastollisesti, mutta pyrittäessä ymmärtämään jotakin lähestytään sitä tyypillisesti laadullisel-la analyysillä (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2010, 224). Työni tavoitteena on ym-märtää miten patentoitavuutta ja etenkin keksinnöllisyyttä koskevat vaatimuk-set Euroopan ja Yhdysvaltojen osalta näkyvät suomalaisten patentti-insinöörien työkäytännöissä. Tavoitteena on siis ymmärtää miten patentti-insinöörit huo-mioivat vaatimukset siten, että yritys voi hyödyntää patenttijärjestelmää tehok-kaasti. Kun tavoitteena on ymmärtäminen eikä selittäminen on laadullinen ana-lyysi toimiva. Strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntauksessa tutkitaan toi-mintaa ja käytäntöjä (Whittington 1996). Haluttaessa ymmärtää toimintaa ja käytäntöjä, jotka ovat etenkin tässä pro gradu työssä työkäytäntöjä, on laadulli-set tutkimusmenetelmät toimiva lähestymistapa. Laadulliset tutkimusmenetel-mät sopivat yhteen strategia työkäytäntönä -tutkimussuuntauksen kanssa.

Olen hyödyntänyt analyysissä teemoittelua ja diskurssianalyysiä. Tee-moittelua voidaan käyttää käytännöllisen ongelman ratkaisemisessa, jolloin

90

tarinoista poimitaan tutkimusongelman kannalta oleellista tietoa (Eskola & Suoranta 2008, 178). Etsittäessä niitä patentti-insinöörien työkäytänteitä, joilla he takaavat osaltaan yrityksen menestymisen myös tulevaisuudessa voidaan kerätä tutkimusongelman kannalta keskeisiä teemoja.

Teemoittelua käytettäessä on tarpeen huomioida aineiston ja teorian yhte-ys (Eskola & Suoranta 2008, 179). Olen jokaisen työkäytännön osalta viitannut soveltuvaan kohtaan teoriaa ja verrannut sopivatko löydökset siihen, mitä teo-riaosan pohjalta voitiin olettaa. Teemoittelussa aineistosta etsitään keskeiset aiheet (Eskola & Suoranta 2008, 174).

Diskurssianalyysi on laadullinen menetelmä ja sen taustana on, että tar-kastellaan kielen käyttöä tekemisenä, joka muotoutuu sosiaalisissa prosesseissa ja rakentaa sosiaalista todellisuutta (Suoninen 1999, 17). Diskurssianalyysia voidaan lähestyä kahdesta lähtökohdasta, joista ensimmäisen mukaan diskurssi on todellisuuden kuvaa ja toisen mukaan diskurssi on todellisuuden rakenta-mista (Eskola & Suoranta 2008, 194).

Kun diskurssianalyysiä pidetään todellisuuden kuvana, diskurssianalyy-sin nähdään tuovan esiin hiljaisia oletuksia ja painotuksia (Hirsjärvi et al. 225). Diskurssianalyysissä mennään siis sen taakse, mitä suoraan sanottiin. Tällöin tulkitaan, mitä sanotulla tosiasiassa kuvastettiin. Diskurssianalyysillä pyrin tut-kimaan mitä patentti-insinöörien sanojen taakse kätkeytyy laajempina kokonai-suuksina. Käytän diskurssianalyysia työssäni siitä lähtökohdasta, että taustalla on patentti-insinöörien kokemia osia todellisuudesta, jotka he huomioivat työs-sään. Edelleen he toimivat tietyllä tavalla tunnistettuaan nämä osat todellisuut-ta.

Diskurssianalyysiä käytettäessä tutkimuksessa keskitytään eroihin ja yhtä-läisyyksiin (Hirsjärvi et al. 2010, 225; Eskola & Suoranta 2008, 197). Lisäksi pie-niinkin yksittäisiin ilmaisuihin voidaan kiinnittää huomiota (Hirsjärvi et al. 2010, 225). Kuudesta haastattelusta kertynyt materiaali antaa hyvän pohjan tut-kimuksen suorittamiselle etenkin diskurssianalyysin osalta.

Aineistosta pyritään tunnistamaan riidattomia kielellisiä resursseja, kuten ilmaisuja, sanontatapoja tai ilmaisuja, jotka menevät sisällöllisesti yhteen (Esko-la & Suoranta 2008, 198). Aineistosta etsin ristiriitaisia käsityksiä teemojen alta. Toisaalta selväksi tulokseksi kirjasin myös kauttaaltaan yhtenevät käsitykset tietyn teeman alla.

Diskurssianalyysin käyttäminen on haastavaa, sillä tulkintojen perustelta-vuus on mahdollista ainoastaan käymällä aineistoa lävitse (Eskola & Suoranta 2008, 195). Aineistoa tulee siis käydä lävitse useaan kertaan, jotta siitä voi löytää taustalla olevia ajatuksia. Diskurssianalyysi voidaan suorittaa pienestäkin ai-neistosta, ja jo muutaman henkilön haastattelut ovat järkeviä (Eskola & Suoran-ta 2008, 197). Huomioiden haastateltavien henkilöiden hankalan saamisen dis-kurssianalyysi sopi tältäkin puolelta analyysimenetelmäksi. Lukijan tulee voida seurata tulkintaprosessia, joten raportissa kerrotaan tutkimustulosten lisäksi paljon muutakin, kuten paljon sitaatteja kuvaamassa aineistoa (Eskola & Suo-ranta 2008, 198). Pyrin avaamaan päätelmieni tekemisen lukuisien viittauksien kautta.

91

Haastattelujen litteroinnissa päädyin ratkaisuun, jossa haastateltavien kommentit litteroin kirjaimellisesti, mutta omista kommenteistani litteroin vain keskeisimmän asian. Tutkimukseni tulokset perustuvat haastatteluissa saatui-hin tietoihin. En ole käyttänyt tausta-aineistona muuta kohdeyrityksiin liittyvää aineistoa, kuten vuosikertomuksia.

Analyysin olen suorittanut kaksivaiheisesti. Ensin olen teemoittelun avul-la jakanut materiaalin useiksi teemoiksi. Tämän jälkeen olen diskurssianalyysil-lä tehnyt meta-analyysia löytyneiden teemojen ylitse. Tässä diskurssianalyy-siosiossa olen poiminut asioita, jotka toistuvat eri teemoissa. Teemat ovat ai-heeltaan enemmän toisiinsa liittyviä kuin diskurssianalyysillä löydetyt diskurs-sit. Teemat liittyvät samaan keskusteluaiheeseen, mutta diskurssit ovat asioita, jotka toistuvat useissa teemoissa.

Analyysin aloitin lukemalla litteroidun aineiston pari kertaa lävitse. Tä-män jälkeen etsin yhtäläisyyksiä ja samankaltaisuuksia haastatteluiden välillä. Merkitsin erilaisin merkinnöin haastattelujen välillä yhteiset tekijät, joista muo-dostui teemoja. Tällä tavoin lajittelin aineiston teemoihin, joiden havaitsin ku-vastavan patentti-insinöörien työkäytäntöjä. Muodostuneita teemoja tarkastelin teoriaosaan vertaamalla.

Työkäytännöt eivät ole näkyviä osia päivittäisestä työstä vaan taustalla piilevää osaamista, joka täytyy hallita kyseisen työn tekemiseksi. Näkyviä työnosia patentti-insinöörien työssä ovat esimerkiksi uusien hakemusten laati-misesta vastaaminen ja välipäätöksiin vastaaminen. Puolestaan työkäytännöt ovat syvällistä osaamista, ja niitä ei voi nähdä vastaavasti prosessin tapahtumi-na.

Kysyin aineistoltani: miten suomalaisten patentti-insinöörien päivittäises-sä työssä näkyy patentoitavuutta ja etenkin keksinnöllisyyttä koskevat vaati-mukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa? Tulkintaa teen omasta näkökulmastani ja historiallani, johon kuuluu vuosien työkokemus patenttialalta. Seuraavilla sivuilla käyn läpi kunkin löytämäni teeman mukaisia tuloksia tarkemmin. Tu-loksia lukiessa tulee huomioida, että tulokset ovat haastatteluihin perustuvia merkitystulkintoja.

92

9 TULOKSET

Aiemmissa luvuissa on käsitelty patentointijärjestelmää ja etenkin patentoinnin edellytyksiä. Tarkastelu on tapahtunut Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Nyt tarkastellaan patentti-insinöörien työkäytäntöjä etenkin pohjautuen tutkimus-kysymykseen: miten suomalaisten patentti-insinöörien päivittäisessä työssä näkyy patentoitavuutta ja etenkin keksinnöllisyyttä koskevat vaatimukset Eu-roopassa ja Yhdysvalloissa?

Kuudesta haastateltavasta käytän lyhenteitä: H1, H2, H3, H4, H5 ja H6. Haastateltavien kommenteista en ole lainannut sellaisia kohtia, joista he olisivat tunnistettavissa. Esimerkiksi tarkkaan tekniikan alaan tai patenttisalkun tark-kaan kokoon liittyviä lainauksia en ole ottanut mukaan, jotta haastateltavien henkilöllisyys tai heidän taustaorganisaationsa ei käy ilmi. Patentti-insinöörejä on Suomessa suhteellisen vähän ja huomioiden vielä, että haastateltavien työ-vuosien keskiarvo on korkea, mahdollisien haastateltavien määrä oli rajallinen. Tästä johtuen olen voinut lainata käytännön esimerkkejä vain teknologian ja liiketoimintatapauksen paljastumatta, jotta yksittäisten tilanteiden kautta haas-tateltavien henkilöllisyys ei tule ilmi.

Patentti-insinöörien työtä ohjaa se, että suojattaessa liiketoimintaa paten-teilla saatavalla monopolilla on tärkeää suojata liiketoiminta mahdollisimman laajasti. Kun suoja-ala on mahdollisimman laaja, saadaan keksinnön luoma voittopotentiaali suojattua kattavasti. Seuraavassa käydään lävitse, miten tämä näkyy patentti-insinöörien työkäytänteissä.

Tässä ennen tuloksia vielä korostan miten luotettavuuden arvioinnin suh-teen on tärkeätä tiedostaa, että toimin itse patentti-insinöörinä ja tulokset eivät saa kuvastaa minun mielipiteitäni vaan haastateltavien näkemyksiä. Laadulli-sessa tutkimuksessa tutkijan ennakko-oletukset ovat apuna tutkimusta tehtäes-sä (Eskola & Suoranta 2008, 208). Ennakko-oletuksilla on myös haittansa. Tee-moittelu voidaan tehdä siten, että tutkija olisi voinut kirjoittaa ennakko-oletuksistaan ilman aineistoakin (Eskola & Suoranta 2008, 180). Pahimmillaan teemoittelussa kerrotaan ainoastaan tutkimuksen tekijän ennakko-oletukset ja teemoittelua ei tehdä aineiston perusteella.

93

Olen hyvin haastavassa tilanteessa käsitellessäni toisten patentti-insinöörien haastatteluja, jotta en tuo mukaan omia näkemyksiäni aineiston ylitse. Toisaalta erityisen hyvässä ymmärryksestäni alaa kohtaan piilee mahdol-lisuus, kun ymmärrän hyvin mitä haastateltavat patentti-insinöörit tarkoittavat tietyillä alalle tyypillisillä ilmaisuilla. Toisaalta pahimmillaan kirjoitan omista näkemyksistäni. Olen pyrkinyt pitämään omat kommenttini kohtuullisen ly-hyinä, jotta en vahingossa ammenna asioita omasta taustastani, vaan tarkaste-len nimenomaan haastatteluaineistoa. Haastateltavien puheet eivät sellaisinaan ole tuloksia, ja tekstiin tulee suhtautua kriittisesti, jos siinä on enemmän sitaat-teja kuin tutkijan omaa tekstiä (Eskola & Suoranta 2008, 180). Koska pyrin sii-hen, että en mene päättelyssä pidemmälle kuin aineistosta todella on tulkitta-vissa, saattaa joissakin kohdin siteerausten määrä olla huomattava omaan teks-tiini nähden. Valinta oman tekstin ja lainausten suhteellisten osuuksien osalta on tietoinen. Kun sitaatit ovat hallitsevia, pyrin tulosten todella kuvaavat, mitä haastatellut ovat sanoneet. Haluan siis välttää, että esittäisin omia ajatuksiani tuloksina. Tutkimuksen tulokset perustuvat patentti-insinöörien haastatteluihin, ja tulokset ovat merkitystulkintoja kyseisten haastattelujen pohjalta.

Analyysin olen suorittanut kokonaisuudessaan teemoittelun ja diskurssi-analyysin avulla. Ensimmäisessä vaiheessa olen teemoitellut aineiston, jolloin siitä on syntynyt työkäytännöt. Työkäytännöt osuudessa esittelen aineiston teemoiteltuna sekä löytyneet työkäytännöt. Tulkitessani teemojen alle olevaa tekstiä, olen pyrkinyt toteuttamaan diskurssianalyysiä vähintään pureutumalla tiettyjen sanojen merkityksiin käytetyssä yhteydessä, ja mitä ne kuvastavat. Kuitenkin analyysi työkäytäntöjen osalta on lähinnä teemoittelua. Teemoittelus-ta olen jatkanut tekemällä laajemma diskurssianalyysin teemojen ylitse. Dis-kurssianalyysin pohjalta olen löytänyt asioita, jotka toistuvat useissa teemoissa, mutta diskurssianalyysin pohjalta syntyneet tulokset eivät ole niinkään työkäy-täntöjä vaan patenttijärjestelmien ominaisuuksia, jotka patentti-insinöörit ovat tiedostaneet.

9.1 Työkäytännöt

Analysoidessani aineistoa tunnistin teemoja, jotka kuvasivat patentti-insinöörien työkäytäntöä, joiden alle keskusteluissa ilmenneet asiat sijoittuivat. Työkäytännöt ovat patentti-insinöörien osaamista, jota hyödyntämällä he ta-kaavat yrityksen menestymisen tulevaisuudessa.

Työkäytännöt menevät osin päällekkäin, jolloin osa kommenteista olisi voinut olla jonkun toisenkin työkäytännön alla, mutta jokaisen lainauksen esi-tän vain kerran työkäytäntöihin liittyen. Lainaukset ovat aina sen työkäytännön alla, johon ne parhaiten mielestäni sopivat. Jokaisen työkäytännön alla käsitte-len siihen liittyen ovatko patentti-insinöörien käsitykset keskenään yhteneviä vai eriäviä.

Taulukossa 1 esitellään löytyneet työkäytännöt, niiden sisältö ja edustava lainaus.

94

Taulukko 123 Työkäytännöt ja niiden sisällöt ja merkitykset

Työkäytäntö Sisältö Lainaus Merkittävien paten-toinnin edellytysten tunnistaminen

Keksinnöllisyys on asia, joka käytännössä rajoittaa patentointia.

Kyllä se on se keksinnölli-syys, jossa palkka ansai-taan. (H6)

Keksinnöllisyysta-son hahmottaminen

Läpimeno on Euroopassa ennustettavampaa kuin Yhdysvalloissa.

Yhdysvalloissa se (keksin-nöllisyystaso) vaihtelee enemmän. (H1)

Keksinnöllisyystar-kastelun ymmärtä-minen

Euroopassa keksinnölli-syyttä tarkastellaan on-gelma-ratkaisu -menetelmällä, mutta yh-dysvalloissa vastaavaa yh-tä menetelmää ei ole.

Ne on jälkiviisaita valitet-tavan usein Jenkkivirastos-sa. (H6) Mun mielestä EPO:ssa aika hyvin tai siis hyvin säntil-lisesti noudatetaan tätä problem-solution -käytäntöä. (H1)

Euroopassa itseensä ja ongelma ratkaisu -menetelmään luot-taminen

Euroopassa keksinnölli-syyttä kannattaa argumen-toida ongelma-ratkaisu menetelmällä.

Ongelma-ratkaisu -periaate on se tyypillinen. (H4)

Yhdysvalloissa asiamiehiin ja kes-kusteluihin luotta-minen

Yhdysvaltojen osalta on hyvä luottaa paikalliset säännöt osaavaan asiamie-heen, joka on yhteydessä tutkijaan hyödyntäen tär-keää keskusteluyhteyttä.

Aina, kun on hankala väli-päätös ja peruslinjat on US-asiamiehellä kasassa, pyyntö (asiamiehelle) on, että ota yhteyttä tutkijaan. (H3)

Taulukko 124 Työkäytännöt ja niiden sisällöt ja merkitykset

Taulukon 1 ensimmäinen sarake työkäytäntö kertoo löydetyn työkäytännön. Toisen sarakkeen sisältö kertoo miten työkäytäntö näkyy patentti-insinöörin työssä. Sisältö on siis asia, joka kertoo millä tavoin kyseinen työkäytäntö auttaa saamaan mahdollisimman laajoja patentteja lävitse. Yrityksen haluavat paten-toida asioita laajasti, joten on syytä tarkastella miten kukin työkäytäntö tukee juurikin tätä asiaa. Kolmanneen sarakkeen edustava lainaus antaa yhden kes-keisen esimerkin lainauksesta, joka kuvastaa työkäytäntöä.

9.1.1 Merkittävien patentoinnin edellytysten tunnistaminen

Haastattelun alkuun esitin kysymyksen: ”Mitä patentoinnin edellytyksistä jou-tuu tyypillisimmin perustelemaan patenttitutkijalle?” Kommenteissa otettiin kantaa teolliseen käyttökelpoisuuteen, uutuuteen ja keksinnöllisyyteen.

Teollinen käyttökelpoisuus ei ole tullut kovinkaan usein haastateltaville vastaan patentoinnin edellytyksenä, ja se koetaan kokonaisuudessaan hyvin selvänä asiana. Selvästikin teollinen käyttökelpoisuus on haastateltaville tuttu

95

asia lähinnä teoria tasolla, mutta käytännössä välipäätösten yhteydessä haasta-teltaville ei ole tullut vastaan teollinen käyttökelpoisuus. Siten teollinen käyttö-kelpoisuus ei ole keskiössä, kun pohditaan patentoitavuutta.

Haastateltava kertoi: ”En koskaan muista, että olisin teolliseen käyttökelpoisuu-teen törmännyt.” (H2) Toinen haastateltava totesi: ”Tää teollinen käyttökelpoisuus on yleensä aika selkeä asia.” (H4) Edelleen eräs haastateltava totesi: ”Ei kukaan meistä muistanut, että olisi koskaan tähän tekniseen käyttökelpoisuuteen pitänyt kom-mentoida.” (H5) Lisäksi eräs haastateltavista sanoi: ”Teollisen käyttökelpoisuuden kiistäminen - mä en ole ikinä nähnyt.” (H6) Varmistukseksi asiasta hän vielä jat-koi ”Että olis teollisen käyttökelpoisuuden osalta pitänyt polemisoida asiaa, en ole kyllä koskaan törmännyt.” (H6)

Teollisen käyttökelpoisuuden lisäksi esille nousi se, että keksinnön on ol-tava Euroopassa luonteeltaan tekninen. Tekninen luonne on ilmeisen haastavaa tietokone ja ohjelmistohakemusten yhteydessä. Haastateltava totesi: ”Tietokone- ja ohjelmistoluokissa kysymys on siitä, onko jokin teknistä.” (H6) Toinen haastatelta-va kertoi:

Kun on ohjelmistoalalla töissä, se muokkaa maailman aikalailla. Teknisyys on meille haaste selkeesti. Meillehän vaikuttaa EPO:ssa se, että mikä osasto siellä tutkii. Jos me päästään tietoliikennepuolelle, meillä on huomattavasti helpompaa saada patentteja läpi kuin, jos se menee businessmenetelmien puolelle. (H3)

Ne (hakemukset) pitää kirjoittaa siten, että me puhutaan tietoliikennejärjestelmistä mahdollisimman paljon. Hakemusta tehtäessä pitää kikkailla se, et pyritään vaikut-tamaan siihen, että mille osastolle se menee. (H3)

Tekninen luonne on ilmeisesti haastavaa ohjelmistohakemuksille vain Euroo-passa, kun Yhdysvaltoja ei mainita tässä yhteydessä ollenkaan. Eräälle haasta-teltavalle teknisyys on selkeästikin suuri haaste, kun siihen varaudutaan huo-mattavalla panostuksella jo heti hakemuksen laadinnan yhteydessä. Ohjelmis-toalalla teknisen luonteen saaminen keksinnölle vaikuttaa haasteelliselta, mutta siihen ei tässä pro gradu -työssä paneuduta sen enempää, ja aihe olisi varmasti itsessään hyvä tutkimuskohde omana kokonaisuutenaan.

Keskusteltaessa patentoinnin edellytyksistä haastateltavilta tuli useita kommentteja, miten uutuus ja keksinnöllisyys ovat asiat, joita käsitellään paten-toinnin aikana. Uutuus tulee esille jossakin määrin, mutta keksinnöllisyys on ehdottomasti keskeisin asia. Eli uutuus on mukana keskusteluissa, mutta sel-keästikin keksinnöllisyys on se pääasia, josta keskeisimmät väännöt käydään. Haastateltavilla on tästä asiasta hyvin samat näkemykset. Haastateltavat ker-toivat:

Uutuuttakin tulee jonkun verran esille, mutta pääsääntöisesti se on sellainen ongel-ma, josta on päästy aina eroon. Kyl se on sitten se keksinnöllisyys, johon se jää. (H3)

Uutuutta on jonkun verran tietysti, mutta se on semmoinen, että se ei ole kuitenkaan tyypillinen. Kyllä se on tuo keksinnöllisyys, joka on kaikista tavallisin. (H5)

No siis kyllä ne tonne uutuuden ja keksinnöllisyyden, ja mä sanoisin keksinnöllisyy-den puolelle vielä enemmän. (H4)

96

Kyllä se on nimenomaan se keksinnöllisyys, joka sieltä nousee argumentoinnin koh-teeksi. (H6)

Keksinnöllisyys lähes poikkeuksetta. (H1)

Kyllä se on se keksinnöllisyys, jossa palkka ansaitaan, kun sitä yritetään saada sinne lisää. (H6)

Uutuus on varsin selvä asia ja sen yhteydessä ei käytetä termiä subjektiivinen. Uutuuden määrittely on siten selkeää. Keksinnöllisyyden osalta asian voisin. Vaikka keksinnöllisyyttä pyritään tarkastelemaan objektiivisesti eli tarkastelijas-ta riippumatta, haastateltava käyttää sanaa subjektiivinen kommentoidessaan keksinnöllisyyttä. Siten keksinnöllisyydessä on selvästikin enemmän tilaa ar-gumentoinnille ja tulkintojen vaihtelulle tulkitsijoiden välillä. Eräs haastateltava toteaa: ”Jotenkin voi sanoa, että joku asia on uusi tai se ei ole uusi. Mut toi keksinnölli-syys on aina vähän semmoinen subjektiivinen näkemys.” (H4)

Vaikka uutuus nähdään selkeänä asiana, voi siitäkin välillä joutua argu-mentoimaan. Kritiikkiä tutkijat saivat siitä, että välistä he väittävät uutuuden puuttuvan patenttivaatimukselta, vaikka haastateltavien mukaan kyse on ollut korkeintaan keksinnöllisyyden puutteesta. Vaikka uutuus koetaan selvänä asiana, pitää siitäkin argumentoida tutkijoille. Yleisellä tasolla asiasta haastatel-tava kertoi: ”Minusta jotkut tutkijat eivät selkeästi erota niitä (uutuutta ja keksinnöl-lisyyttä) toisistaan. Uutuudesta olen kinannut useammankin kerran.” (H2)

Haastateltavat ovat olleet monesti erimieltä tutkijoiden kanssa uutuuden puutteesta. Erityisinä asioina esille nousivat tiettyjen numerovälien uutuus ja toisaalta tutkijoiden tapa tarkastella uutuutta, jonka pitäisi olla lähtökohtaisesti selvä. Haastateltava toi esille sen, että numeroarvojen yhteydessä tutkijat saat-tavat kiistää uutuuden, vaikka uutuus itse asiassa on, kun vaatimuksessa esitet-tyyn numeroväliin ei löydy yhtään numeroa viitejulkaisusta. Kuitenkin haasta-teltavan toteamus, että monesti se on ihan sama, että käsitelläänkö asiaa uutuu-den vai keksinnöllisyyden kohdalla, korostaa sitä, että molemmat edellytykset pitää kuitenkin täyttää. Oleellista uutuuden ja keksinnöllisyyden ero on silloin, jos esteenä on vielä salainen patenttihakemus, joka ei toimi keksinnöllisyyden esteenä, mutta toimii uutuuden esteenä. Puolestaan toinen haastateltava katsoi asiaa EPO:n standardin lävitse, ja hänen mukaansa US-tutkijat eivät aina asiaa katso samalla tavalla. Haastateltavat kertoivat:

On sitä varsinkin näiden numeroarvojen osalta. Jonkun tietyn kokoinen tai paksui-nen tai jokin hyvin ohut asia on se, joka aikaansaa sitä yllättävyyttä - juuri tämän ko-koinen. Jos se uutuus kiistetään sillä, että numeroarvo on jonkun hirveen leveän alu-een sisällä tai tällaista. Silloin sitä usein lähtis mieluummin keskustelemaan siitä kek-sinnöllisyydestä. Toisaalta aika samaanhan se konvergoi sen keskustelun, oli se sitten kohdassa uutuus tai keksinnöllisyys. Samanlaista jäkättämistähän siitä sitten lopulta tulee; mitä se estejulkaisu opettaa. Ehkä siinä harvinaisessa tapauksessa, että samasta asiasta jätetty päivää aikaisemmin samaan virastoon, jolloin se uutuuden este olisi fa-taalimpaa. (H6)

Joskus voi olla ton uutuuden kanssakin, mutta siitä kyllä nykyään vallitsee semmoi-nen hyvä konsensus noissa eri virastoissa, että ollaan yksimielisiä siitä mikä on uutta

97

ja mikä ei. Tosin USA on tässä joskus hankala, kun esittävät uutuuden esteenä sellai-sia, mitkä eivät voi olla uutuutta vastaan, jos EPO:n kriteerejä käyttää. (H5)

Teollinen käyttökelpoisuus ei ole noussut yhdellekään haastateltavalle paten-toinnin esteeksi. Ohjelmistoalalla keksinnön teknisen luonteen vaatimuksen täyttäminen oli kuitenkin koettu haastavaksi. Selkeästi suurimmat väännöt käydään keksinnöllisyyden parissa, mutta joskus myös patentti-insinöörit ko-kevat tutkijoiden väittävän kyseessä olevan uutuuden puutteen, vaikka patent-ti-insinöörien mielestä uutuus kyseisellä vaatimuksella olisikin. Uutuus koetaan kaiken kaikkiaan selväksi asiaksi, vaikka haastatteluissa selvisikin, että joskus tutkijoilla meinaa mennä uutuus ja keksinnöllisyys sekaisin. Puolestaan keksin-nöllisyys mainitaan useampaan kertaan tyypillisimpänä asiana, jota pitää tutki-jalle perustella.

Teollisen käyttökelpoisuuden raja on alhaalla (Meara 2002). Patentti-insinöörit eivät kokeneet teollisen käyttökelpoisuuden saavuttamista mitenkään haastavana, kun asia ei ollut tullut heille käytännön elämässä edes vastaan. Te-ollista käyttökelpoisuutta ei voidakaan siten pitää käytännössä erityisen keskei-senä vaatimuksena patentoitavuuden kannalta.

Uutuuden määrittely on suoraviivaista (Lewis & Mccormick 2007). Vas-taavasti patentti-insinöörit kokivat uutuuden määrittelyn hyvin suoraviivaisek-si. Keksinnöllisyys on subjektiivinen käsite (Knesch 1994). Vastaavalla tavalla patentti-insinöörit kokivat sen subjektiiviseksi käsitteeksi, vaikka sitä pyritään-kin objektiivisesti tarkastelemaan. Subjektiivinen mainittiin sananakin heti haastattelun alkupuolella, kun ensimmäiset kommentit sanottiin keksinnölli-syyteen. Usein patenttien validiutta käsitellään oikeudessa keksinnöllisyyden kannalta (Allison & Lemley 1998). Patentti-insinöörien kokiessa, että keksinnöl-lisyys on keskiössä heidän työssään se vastaa hyvin sitäkin, että keksinnöllisyys on useimmiten oikeudessa käsitelty asia. Löydökset ovat kaiken kaikkiaan hy-vin yhteneviä teoriaosan kanssa.

Työkäytännöksi löysin ”merkittävien patentoinnin edellytysten tunnista-minen”. Merkittävien asioiden tunnistaminen on tärkeää, jotta yrityksissä tiede-tään millaisia seikkoja pitää olla teknologioissa, joita voidaan patentoida. Kun yritykset tunnistavat, että keksinnöllisyys on keskeisin asia, osataan yrityksessä patentointia miettiä tästä lähtökohdasta. Tällöin ei turhaan pohdita miten muut patentoinnin edellytykset saadaan täyttymään, jos ne täyttyvät lähes automaat-tisesti keksinnöllisyyden ollessa ainoa haastava.

Yrityksen patenttisalkkua voidaan kasvattaa parhaiten tulevaisuuden lii-ketoimintaa tukevaan suuntaan, kun patentoinnin edellytykset tunnistetaan oikein. Patentoinnin lähtökohtana voidaan pitää sitä, että kaikki tulevaisuuden liiketoiminnalle merkitykselliset teknologiat patentoidaan, jos ne ovat keksin-nöllisiä. Patentoidaan keksintöjä niillä teknologia-alueilla, jotka ovat yrityksen tulevaisuuden kilpailuedun kannalta tärkeimmät. Patentti-insinöörit pystyvät varmasti kertomaan; mitkä asiat ovat patentoitavissa, mutta mahdollisesti he pystyvät myös ehdottamaan patentoitavia asioita, jos heille on kerrottu liike-toiminta-ajatus yksityiskohtineen.

98

Patentti-insinöörin henkilökohtaisella tasolla tämän työkäytännön tunnis-taminen näkyy siinä, että he priorisoivat työajan käytön oikein. Patentti-insinöörit ovat tunnistaneet, että keksinnöllisyyttä pitää perustella paljon, koska keksinnöllisyys on käsittelyn keskipisteessä. Siten on oletettavaa, että he ovat tähän osanneet varata keksinnöllisyys tarkasteluihin tarvittavan määrän aikaa.

9.1.2 Keksinnöllisyystason hahmottaminen

Patentoitavuuden keskeisimpänä edellytyksenä on keksinnöllisyys. Keksinnöl-lisyydellä voidaan nähdä olevan erilaisia tasoja eli asiat voivat olla sellaisia, että ovat uusia, mutta eivät keksinnöllisiä. Edelleen asiat voivat olla pienempiä tai suurempia keksintöjä.

Haastateltavat pohtivat keksinnöllisyyden merkitystä yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Patentin saamiseksi vaadittava keksinnöllisyystason tulee olla osana yhteiskunnallista keskusteltua. Patentin saamiseksi keksinnöllisyydeltä tulee vaatia sellaista tasoa, että se palvelee yhteiskuntaa kokonaisuutena huo-mioiden eri intressiryhmät. Keskusteltaessa keksinnöllisyystasosta kannalta haastateltava pohti:

Yhteiskunnan kannalta tärkeintä on, et käydään koko ajan sitä keskustelua, että saa-daan sellainen yhteinen linja. Mikä on teollisuuden näkökulma ja mikä eri järjestöjen näkökulma. Mutta se, että mikä on se kaikille hyväksyttävä keksinnöllisyystaso, se pitäisi löytää. (H3)

On niin paljon keskusteltu softapatentoinnista ja siellä on niin omituisia patentteja saatu läpi. One-Click on mun suosikkejani. Näillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista oikeudellista arvoa. (H3)

Yhteiskunnallisesti nähtiin haitalliseksi, jos vaadittava keksinnöllisyystaso on väärä. Tämän hetkistä keksinnöllisyystasoa ei koettu liian korkeaksi, mutta so-pivaksi ja liian matalaksi se koettiin. Patentteja koettiin olevan tarpeeksi, joten ilmeisesti sinällään lisää ei kaivattaisi eli vaikea olisi ajatella keksinnöllisyysta-son laskemista. Alhainen keksinnöllisyystaso ei ole välttämättä hyvä, koska sil-loin patenttien määrä yhteiskunnassa nousee. Tällöin voi olla vaikea löytää ti-lannetta, jossa ei riko kenenkään patenttia. Järjestelmän vaatimat resurssit ovat yksi käytännön asia, joten kysymys ei ole pelkästään yritysten käyttämistä re-sursseista vaan myös virastojen käyttämistä resursseista. Patenttihakemukset nähdään tarpeellisiksi tutkia, jolloin niiden validiuden tutkiminen ei jää pelkäs-tään oikeuskäsittelyyn. Jos patenttien validiteetti jäisi pelkästään oikeuskäsitte-lyissä selvitettäväksi, olisi oletettavaa oikeuskäsittelyiden määrän nousu. Koska oikeuskäsittelyt ovat raskaita prosesseja, on hyvä, että patentoitavat asiat tutki-taan ennen myöntöä. Yleisesti ottaen korkeammasta keksinnöllisyystason vaa-timisesta ei nähty merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia. Haastateltavat kertoi:

Taloustieteilijäthän ovat sen laskeneet erilaisin yhtälöin ja monta kertaa todenneet, että korkea keksinnöllisyystaso on se, jolla saadaan paras yhteiskunnallinen hyöty ja matalan keksinnöllisyystason patenteista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Siinä mielessä yhteiskunnan kannalta ehdottomasti korkea. Pitäisi (keksinnöllisyystasoa) saada ylöspäin molemmissa. (H2)

99

”Se (keksinnöllisyystaso) vois olla vähän korkeampi ja silti siinä ei sitä kehitystä jar-rutettais. Ja kuitenkin siinä saisi rahalleen jotain vastiketta (hakija) yrityskin.” (H5)

Jos mä ajattelen niin kuin kokonaisvaltaisesti ja irrottaen omasta toimintaympäristös-tä, periaatteessa, jotta ne olis selkeästi, että me nähtäisi missä ne rajat kulkee, mitä teknologiaa voi hyödyntää ja mitä taas ei, niin sen (keksinnöllisyyden) pitäisi olla korkeampi. Kyl mä sillä lailla sen näkisin, että monessa tapauksessa mennään tällai-seen haasteelliseen tilanteeseen, kun tehdään freedom to operate -selvitystä, kukaan ei pysty sanomaan, miten sillä kentällä pystytään toimimaan, kun suojapiirit ovat osittain päällekkäisiä. En tiedä onko ratkaisu se, että se keksinnöllisyystaso ois kor-keampi. (H4)

Maailmassa on varmastikin tarpeeksi patentteja. Mutta mä luulen, että se (keksinnöl-lisyystaso) on aika hyvä. Siinä mielessä, että se on sitten myös resurssikysymys, kun tasoa yritetään hirveästi nostaa. Joko tarvitaan lisää tutkijaresursseja tai sitten viras-tot ovat ihan jumissa. Ja toisaalta taas, jos jätetään kokonaan tutkimatta, niin ei se-kään varmaan sitten ole oikein optimaalinen tilanne. Tämän hetkisellä ainakin pys-tymme elämään. (H1)

Myös edustamiensa yritysten kannalta haastateltavat kokivat asian hyvin pit-källe samoin kuin yhteiskunnan kannalta. Kukaan haastateltavista ei kokenut, että keksinnöllisyyden tasoa tulisi laskea, jotta heidän yritys hyötyisi enemmän patenttijärjestelmästä. Tiukentamisen varaa keksinnöllisyystasossa kylläkin nähtiin yritysten lähtökohdista. Haastateltavat kertoivat:

Et tota oikeasti jos niistä joudutaan riitelemään, niin se on sellaista resursseja syövää. Mitä alhaisempi keksinnöllisyys on, sitä enemmänhän siinä sitten riitelemään joutuu. Voisi olla korkeampi, mieluummin pikkuisen korkeampi kuin mitä nykyään on. (H5)

Itse asiassa yrityksenkin kannalta olisi hyvä, jos ei roikkuis siellä lähes arvottomia patentteja niin paljoa, vaan vois paremmin keskittyä arvokkaiden patenttien vaalimi-seen. (H2)

Vielä eräs haastateltava lisäsi tiukan keksinnöllisyystason olevan heidän toiveensa: ”Meidän yrityksen kannalta, me halutaan tiukkaa kontrollia.” (H3) Kui-tenkin tämänhetkinenkin keksinnöllisyystaso nähtiin sopivana: ”Kyllä mä luulen, että tämä nykytilanne on aikas hyvä.” (H1)

Yhtenä elementtinä keksinnöllisyystasoa on keksinnöllisyystason stabiili-us hakemusten välillä eli onko vaadittavassa keksinnöllisyystasossa tietyllä ajanhetkellä hetkellä heittelyä EPO:ssa. Keksinnöllisyydeltä vaadittava taso osastojen välillä on tasaantunut. Keksinnöllisyystason koettiin tasaantuneen EPO:ssa. Euroopassa vaadittava keksinnöllisyystaso koettiin tasaisemmaksi kuin Yhdysvalloissa. Lisäksi ongelma-ratkaisu -menetelmä koettiin stabiilina tapana käsitellä keksinnöllisyyttä, mutta stabiilista menetelmästä huolimatta voidaan saada vaihtelevia tuloksia, jos työtä tehdään huonosti. Haastateltavat kertoivat:

Se (keksinnöllisyystaso EPO:ssa) on tasaantunut eli siellä ei oo enää niin paljoa heit-toja. Ei ole enää niin suuri ongelma se, että mille osastolle se meidän hakemus menee verrattuna siihen, mitä se oli - sanotaan neljä vuotta sitten. (H3)

100

Edelleen myönnetään aika kummallisia patentteja. Sitten sellaisille ihan selville kek-sinnöille jätetään myöntämättä. EPO:ssa ongelmana ei problem-solutionin keksinnöl-lisyystaso vaan se, että tutkijat tekevät välistä työtään huonosti. (H1)

Ehkä Euroopassa on stabiilimpi, vähemmän eroja tutkijoiden välillä ja toisaalta kun se käsittelyprosessi on niin hidas, niin ei siellä muutokset ehdi näkymään. (H2)

EPO:n koettiin systemaattisena ja ennakoitavana, joten vaadittava keksinnölli-syystaso hakemusten välillä on pääsääntöisesti sama. EPO:n toimintatapa tässä asiassa koetaan hyvin positiivisesti. Eräs haastateltava sanoi: ”EPO:sta voi enna-koida, että tosta ne ei tule tykkäämään ja tätä varmaan joutuu perustelemaan myöhem-min ja niin yleensä käykin myöhemmin.” (H5) Eräs toinen haastateltava totesi: ”Eu-roopan viraston vahvuus on se, että he ovat olleet systemaattinen. Vahva hyvä perinne siinä mikä on patentoitavaa.” (H3)

Sen lisäksi, että keksinnöllisyystasoa tarkastellaan tietyllä ajan hetkellä hakemusten välillä, on syytä tarkastella keksinnöllisyystasoa myös ajan ylitse. Keksinnöllisyystasossa ei koeta löystyneen ihan viimeisinä vuosina. Keksinnöl-lisyystason koetaan pysyneen stabiilina viimeiset viisi vuotta. Kuitenkin pi-demmällä aikavälillä koetaan keksinnöllisyystason vaatimuksen nousseen. Ta-son nousu saattaa osaltaan johtua siitä, että tutkijoiden koulutustaso on noussut eli entistä useammat tutkijat ovat tohtoreita. Keksinnöllisyystason koetaan hie-man nousseen eli kiristyneen tai pysyneen samana, mutta mitään merkittävää muutosta siinä ei ole haastateltavien mukaan tapahtunut.

Sanotaan viisi vuotta, mun mielestä tasossa ei ole tapahtunut mitään ratkaisevaa muutosta. Minusta se on ollut sama viimeiset viisi vuotta. Sitä ennen mun mielestä siinä ehkä oli, en tiedä oliko ne jotain ylilyöntejä tai silleen, mutta sitä ennen se oli ehkä hiukan niin kuin matalampi. Että himpun verran olis kiristynyt, mutta ei kau-hean paljon. Ei mitään oleellista muutosta. (H5)

Onko se noussut vai laskenut, sitä en tiedä, mutta mä en nyt oikeastaan tiedä. Kau-heastihan molemmissa virastoissa tätä harrastetaan tätä eforttia, että pitäis tason nousta. Mutta mä en välttämä ole sellaista suoranaista konkretiaa siinä nähnyt. (H1)

”Siellä ei voi sanoa, että se ois noussut tai laskenut se keksinnöllisyyden taso.” (H3)

Onko tutkijainsinöörien tekniikan tason ymmärtämisen taso noussut, kun he pitävät tiettyjä asioita ilmeisinä ihan sen takia, että siellä on paljon tohtoreita? No sanotaan näin, et kyl must tuntuu, et se on kyllä tiukentunut se keksinnöllisyyden taso. (H4)

Haastatteluissa paneudutaan myös taustoihin, joiden vuoksi EPO toimii hyvin. EPO:n sisäinen koulutus nähdään toimivaksi, ja työvoiman korkea koulutusta-so lisää myös osaamista. Tutkijoiden työ on myös asema kaiken kaikkiaan, joten he voivat työskennellä pitkäänkin kyseisessä työssä. Pitkä työura kerryttää osaamistasoa, ja lähtötasokin on tohtoreilla korkea. Tohtoreiden huomattava määrä kävi jo aikaisemmin siteeratustakin esille, kun haastateltava totesi: ”Siel-lä on paljon tohtoreita” (H4). Muut haastateltavat kertoivat:

Euroopan patenttivirastolla on hyvä itseseuranta. Ne kouluttaa todella paljon tutki-joita. Siellä sen näkee, että jos linjaus on muuttunut, se näkyy käytännössä todella

101

nopeasti. Saattaa olla, että tänään tulee uusi linjaus, ja tutkija kirjoittaa seuraavalla viikolla välipäätöksen huomioiden sen. (H3)

Euroopassa tutkijainsinööri on erittäinkin hyväpalkkainen kaveri, jolla on erittäin hyvät työsuhde-edut. Se on sellainen homma, jota sä voit kuvitella tekeväsi perheelli-senä suurkaupunkilaisena ja ihan pitkään. (H6)

Euroopan järjestelmässä koetaan keksinnöllisyydeltä vaadittavan tason olevan stabiili hakemusten välillä, vaikka joskus tuleekin tilanteita, että jotkut hake-mukset menevät liian helpolla lävitse. Jos joku tapaus menee liian helpolla lä-vitse, se ei lähtökohtaisesti johdu ongelma-ratkaisu -periaatteessa.

Viimeisten vuosien aikana ei nähdä EPO:ssa tapahtuneen ainakaan kek-sinnöllisyystason laskua, mutta pienehköä kiristymistä voi olla tapahtunut, mutta mitään suurta ei, kun osa kokee tason säilyneen ennallaan, ja muutosta-kin epäilevät kuvaavat muutoksen määrää hyvin varovaisin sanoin.

Yhdysvaltojen osalta vaadittavassa keksinnöllisyyden tasossa tuntuu ole-van huomattavasti vaihtelua. Lisäksi haastateltavat kertovat miten ero on huo-mattavissa EPO:on verrattuna. Haastateltavat kertoivat: ”Näin Eurooppalaisena sellaisella mutulla sanottuna Yhdysvalloissa se (keksinnöllisyystaso) vaihtelee enem-män.” (H1) ja ”Siinä on tätä vaihtelua enemmän (kuin EPO:ssa).”(H5) Eräs haasta-teltava sanoi:

Tietyissä asioissa aina välillä ihmettelee miksi tälle on myönnetty patentti. Vähän vä-lillä tuntuu, että onko se (keksinnöllisyystaso) vaihteleva. Erityisesti USA:n päähän se (vaadittava keksinnöllisyys) voi olla todella vaikea ennakoida. (H4)

Vastaava vaatimus eli sama keksintö voidaan hyväksyä toisessa järjestelmässä ja hylätä toisessa. Siten keksinnöllisyyttä ei ainakaan tarkastella aivan samoin näissä kahdessa järjestelmässä. Haastateltava kertoi: ”Euroopassa on myönnetty patentti, mut meillä on hirveitä vaikeuksia USA:ssa.” (H4) Toinen haastateltava sa-noi:

Joku menee täällä ihan helpolla läpi, ei mee siellä millään ja sitten taas päinvastoin. Mulla on lukuisia esimerkkejä just tällaisista, että menee ihan sukkana läpi siellä ja täällä ei millään, ja sitten taas päinvastoin. (H5)

Hakemuksella kokonaisuudessaan on vaikutusta miten kukin virasto siihen suhtautuu. Siten saatavaan suoja-alaan ei vaikuta pelkästään vaatimusten muo-toilu, vaan myös selitys. Samat vaatimukset voivat saada erilaisen vastauksen tutkittaessa keksinnöllisyyttä, riippuen millainen selitysosa niille on. Hakemuk-sen tulee vastata kokonaisuudessaan sitä mitä kyseisessä järjestelmässä hake-mukselta oletetaan. Sen lisäksi, että selityksessä on huomioitu erilaiset käytän-nöt, tulee myös vaatimukset muotoilla jokaiseen maahan sen mukaan, miten kyseisessä maassa patentoitavuutta ja ennen kaikkea keksinnöllisyyttä tarkas-tellaan. Täysin samassa muodossa ei ole hyödyllistä patentteja yrittääkään, vaan pitää paikallisen käytännön mukaisesti vähintään vaatimuksia muotoilla. On tärkeätä tehdä asiat kyseisessä virastossa vaaditusti. Haastateltavat kertoi-vat: ”Must ne on joskus jopa niistä patenttihakemuksessa olevista kuvista ja selitykses-täkin riippuvia kuinka hyvin tukee - kuin itse siitä keksinnöllisyyden tasosta.” (H4) ja:

102

Siinä vaiheessa, jos on hyvä käsitys siitä mikä on keksintö, mä sanoisin, että molem-missa pystyy saamaan patentin aika kohtuullisella vaivalla, jos tekee sen kyseisen maan mukaisesti eikä yritä samalla hakemuksella tai ainakaan claim-setillä mennä eteenpäin molemmissa maissa. (H1)

Tutkijat tekevät päätöksiä subjektiivisesti, jolloin yksittäinen tutkija tekee yhden päätöksen ja toinen tutkija tekee seuraavan päätöksen. Tällöin tutkijoiden välil-lä voi hyväksymismäärissä olla tilastollisesti tarkasteltuna suuretkin erot. Eräs haastateltava toimitti minulle artikkelin ”Quinn 2013”. Internetistä voi tarkastaa, paljonko kultakin tutkivalta alueelta tulee hylkäyksiä ja hyväksyntöjä (Quinn 2013). Yksiköiden ja edelleen tutkijoiden erilaiset hyväksymismäärät ovat siten laajasti tunnettu asia, kun niitä tilastoidaan ja tarkastellaan tilastollisesti. Syste-maattisuuden puute ja subjektiivinen keksinnöllisyyden käsittely koettiin mer-kittäviksi ongelmiksi Yhdysvaltojen osalta. Haastateltavat kertoivat: ”Se on aika subjektiivista se käsittely kumminkin.”(H4) ja:

Tavallaan unohdetaan se, että siellä on yksilöllisiä tutkijoita, joiden kesken se hajonta on hurja, ja toi USA:han on siitä jännittävä, kun siellä on mahdollista katsoa olemassa olevilta nettisivuilta tutkijan tarkkuudella hyväksymisprosentit. Ja siellä on joitakin tutkijoita, jotka hyväksyvät yksi tai kaksi patenttia vuodessa. Sitten toiset hyväksyy lähes kaiken mitä vastaan tulee. (H2)

Jos ajetaan oikeusvarmuutta, niin kyllähän se, että oikeus on systemaattista, lienee aika olennainen kysymys. Että ei saatais aina ihan samoista lähtökohdista tutkijan näköistä tulosta, vaan jonkinlaisen patenttioikeuden mukainen tulos. (H6)

Eräässä yksikössä hyväksyttyjä patentteja oli vain 6,3% hakemuksista, kun suu-rimmassa osassa yksiköistä hyväksyttyjä hakemuksia oli yli 50% (Quinn 2013). Nämä luvut käyvät yhteen sen kanssa, kuinka haastateltavat kokivat asian, vaikka luvuissa ei tutkijoiden tasolle mentykään. Monissa kohdissa patentoin-tiprosessia voidaan ottaa huomioon nämä luvut.

KSR-päätös siirsi keksinnöllisyyden määrittelyä huomattavasti ja asiasta käytettiin haastattelussa vahvaa ilmaisua puhuttaessa heilurin heilahduksesta toiseen äärilaitaan. Äärilaitailmaisusta kuvastuu, että ennen KSR-päätöstä Yh-dysvalloissa keksinnöllisyystaso oli ilmeisesti matala ja KSR-päätöksen myötä keksinnöllisyystaso nousi hyvin korkeaksi. Haastateltavan kommentista ilme-nee kaksi voimakasta sanontaa kuvaamassa Yhdysvaltojen virastoa ja sen toi-mintaa hänen käyttäessään sanoja tuulimylly ja heiluri.

Se (EPO) ei ole sellainen tuulimylly toisin kuin Yhdysvaltain virastossa, jossa tää on ollut ihan selvä katastrofin hetki, kun siellä oli tää KSR versus Teleflex -päätös tuli. Päätös oli Internetin mukanaan tuoma seikka. Ennenhän Yhdysvaltain virastossa oli selvää miten keksinnöllisyyttä argumentoidaan ja siellä piti olla selvä viittaus siitä D1:stä siihen D2:een, jos halusi käyttää tällaista Y-julkaisu -taktiikkaa se tutkija. Eli D1:sen piti selkeästi sanoa, että on olemassa myös julkaisu D2, joka liittyy tähän asi-aan ja sitten, jos tämmöinen viittaus löytyi, sitten saatettiin nostaa siihen yhteyteen. Tää oli sellainen aika jyrkkä ohje. Sitten tuli internet, ja missään ei puhuttu internetis-tä, joten kaikki, kun siihen liitti sanan internet, oli yhtäkkiä patentoitavia asioita. Vaa-timukset oli uusia, ja missään ei ollut viittausta internetiin, joten ne oli myös keksin-nöllisiä. Sitten ne ryytyi tähän täysin ja ne päätti muuttaa tätä. Ja siinä oli vissiin joku sellainen supreme, siis ylimmän oikeuden päätös KSR versus Teleflex, jossa tää koko paketti heilahti niin kuin. Tää on tällainen heiluri, kuten hyvin usein kaikessa lain-

103

säädännössä se heilahti sinne toiseen laitaan ja yhtäkkiä yhdysvaltalaisille tutkijoille tuli ihan Jumalan oikeudet kombinoida ihan mitä vaan, ihan miten vaan. (H6)

Haastateltavien näkemykset ovat yhteneviä sen suhteen, että KSR-päätöksen koetaan sekoittaneen keksinnöllisyyden tulkinnan täysin. Kun keksinnöllisyys-tulkinta on kadoksissa, keksinnöllisyystasossa on varmasti heittelyä. Tilanteen voidaan nähdä jo tasaantuneen, kun haastatteleva käytti ilmaisua hetkeksi. Li-säksi tasaantumiseen viittaa se, että haastateltava mainitsi täsmentävät päätök-set. Haastateltava kertoi:

USA:ssa, kun tulee uusi case law, kaikki esittää siitä omia tulkintojaan, mukaan luki-en tutkijat ja toki myös kaikki asiamiehetkin ennen kuin se muodostuu sellaiseksi yleiseksi ja tasapuoliseksi käytännöksi. Siinä on enemmän sellaista epävarmuusteki-jää, mitä se (uusi case law) tarkoittaa oikeasti. (H1)

Se (KSR-päätös) hetkellisesti sekavoitti käytännön täydellisesti. Tutkijat ymmärsivät sen omista lähtökohdistaan ja hakijat toisista. Ja sitten ruvettiin tekemään tällaisia ylivarovaisia liikkeitä ja sisällyttämään vaatimuksiin sanoja, joita siellä ei tarvita. Se selkeästi sekoitti käytännön. Ensi lukemalta olisi ajatellut, että se toi käytäntöä lä-hemmäksi Eurooppalaista, mutta jotenkin tuntuu, että kun amerikkalaiset ajattelee niitä muutoksia ne ei ajattele niitä siten, että Euroopassahan tämä jo toimii ja teh-däänpä niin vaan ne ajattelee niistä omista lähtökohdistaan ja niihin verrattuna se olis kauhean iso muutos, joten ne tekee omat tulkintansa, jotka eivät välttämättä ol-leet niitä toimivimpia. Mutta nyttenhän sitä (KSR-päätöstä) on sitten täsmennetty. (H1)

Haastateltava koki, että reilu viisi vuotta sitten tutkijat pitivät kiinni kynsin hampain negatiivisista päätöksistään keksinnöllisyystason kiristyttyä. Mainittu reilu viisi vuotta osuu hyvin yhteen KSR-päätöksen ajankohdan kanssa. KSR-päätöksen myötä kiristynyt keksinnöllisyystaso on saatettu viedä jopa tutkijoi-den tavoitteisiin. Kuitenkin keksinnöllisyyden taso on hieman taasen laskenut tasosta, jolla se oli heti KSR-päätöksen jälkeen.

Niillähän oli jotain toimia tässä, siitä on varmaan oisko viisi vuotta tai taitaa olla enemmänkin vuosia. Siellähän mentiin niin kuin, mä en tiedä, mutta näin sain usa-laisilta asiamiehiltä silloin tietoo, että siellä oli tämmöinen niin oliko se niitten tulos-tavoitteet, siinä vissiin yhdeksi kriteeriksi otettiin ei nyt suorastaan hylkäyksiä, mutta jotain tän tapaista siinä oli kuitenkin. Siinä vaiheessa sieltä alkoi olla todella omitui-sia ne välipäätökset: niin kuin aivan kynsin hampain piti kiinni jostain hylkäyksestä tai negatiivisesta asenteesta ja ne aina kaivoi uusia ja uusia juttuja siihen. Eikä siitä keskustelusta tullut loppua ennen kuin me sitten aina luovuttiin. (H5)

No mä en nyt muista mihin vuodelle se on sattunut. Se on nyt taas tullut alaspäin, mutta reilu viisi vuotta sitten se oli korkealla. Se olin mun mielestä tosi hankalaa. (H5)

Eräs haastateltava nostaa esille softapuolen erityisyyden teknologia-alana, mikä on varmasti paikoillaan, kun tietyt softapatentit ovat laajasti olleet julkisuudes-sa. Hän katsoo asiaa voimakkaasti softapatenttien lähtökohdista. Hänen maini-tessa, että keksinnöllisyystaso Yhdysvalloissa on noussut, viesti on osin vastak-kainen kuin aiemmin viitatulla haastatellulla. Saattaa olla, että keksinnöllisyys-tason kehitys on ollut erilainen eri teknologia-alueilla. Voi olla, että se on tiu-kentunut softapuolella laajan julkisen keskustelun seurauksena ja laskenut muilla teknologian aloilla siinä sivussa. Haastateltava kertoi:

104

Ja (keksinnöllisyys) niillä on systemaattisesti kokoajan kiristynyt. Se on huomattavas-ti lähempänä eurooppalaisia standardeja. Mä pitäisin sitä hyvänä asiana. On niin pal-jon keskusteltu softapatentoinnista ja siellä on niin omituisia patentteja saatu läpi. (H3)

Tutkijoiden osaamistaso nähdään tärkeänä, joten tutkijoiden vaihtuvuus tekee haastavaksi osaamistason kasvattamisen virastossa laajasti. Kuitenkin eräs haastateltavista katsoo, että keksinnöllisyystaso Yhdysvalloissa on tasaantunut, kun tutkijoiden osaamistaso on noussut. Haastateltavat kertoivat: ”Niille (US-viraston tutkijoille) tulee heittelyä vähemmän (kuin ennen), kun tutkijat lukee asioita enemmän (kuin ennen).” (H3) ja:

Tutkijainsinöörit ovat tällaisia bachelor-tasoisia insinöörejä, jotka kaikki tai lähes val-taosa käy law schoolia ja haluavat valmistua juristeiksi, siis patenttijuristeiksi. Joten they are in transit. Tästä tietysti seuraa, että kumulatiivinen knowhow siellä puulaa-kissa on hyvin eri levelillä (kuin EPO:ssa). (H6)

Virastojen hallintotavalla on vaikutusta myös keksinnöllisyystasoon ja sen vaih-teluun ajankohtien välillä. Yhdysvaltojen virasto voidaan nähdä poliittisena, joten sen tulkinnat keksinnöllisyydestä ja hakemusten käsittelystä saattavat vaihtua politiikan elämisen mukana. Haastateltava kertoi:

Jenkeissä on vielä se, että se on poliittinen virasto. Pääjohtaja eroaa sitä mukaa kun pressa vaihtuu. Siinä missä Jenkkivirastossa vaihtuu pääjohtaja kerran neljässä vuo-dessa, se voi panna sen ihan uuteen järjestykseen. Se on näitä huippuvirkoja jenkeis-sä ja se menee ihan puoluekannan mukaan. Kuulemma siellä on ihan selviä kausia, että voi olla, että pääjohtaja sanoo, että nyt on liikaa patentteja ja nyt ei myönnetä-kään hirveästi patentteja. Sitten on taas tällaisia, jotka johtaa sitä vähän kuin liikeyri-tystä, ja toisaalta tällaisia, jotka suhtautuu siihen siten, että me ollaan tuomioistuin, ja meidän päätöksiä ei voi ohjata. (H6)

Kaiken kaikkiaan haastateltavat näkevät, että molemmissa virastoissa tehdään asiallista työtä, vaikka selkeästi jotkin yksityiskohdat harmittavat heitä. Asialli-sesta työstä huolimatta on hyvä vielä kerran varmistaa patentin pitävyys ennen oikeuteen menoa. Oikeuteen ei kannata siis jokaisella myönnetyllä patentilla lähteä vaan patentinhaltijan kannattaa aina ennen oikeuden käyntiä tarkastella oma patentti kriittisesti. Haastateltavat kertoivat: ”Nykyään, kun sieltä saa softa-patentin, siihen alkaa pystyä luottamaan siinä mielessä, että tällä voi pärjätä jopa oi-keudessakin.”(H3) ja:

Hyvinä puolina on, että molemmat virastot ovat ammattitaitoisia. Jos patentin saa EPO:sta tai USA:sta, kyllä se jollakin tarkkuudella aikas vahva on. Mutta toki se vaa-tii uuden mietinnän ja tutkimisen sitten, jos sitä oikeasti rupeaa käyttämään johonkin. Mutta joka tapauksessa myönnön hetkellä on ensimmäinen etappi saavutettu. (H1)

Useampi haastateltava mainitsi termin subjektiivinen Yhdysvaltojen viraston yhteydessä. Haastateltavat tuntevat, että Yhdysvalloissa keksinnöllisyystason vaihtelu tietyllä ajanhetkellä tutkijoiden välillä on huomattavaa. Toisaalta on viitteitä siitä, että vaihtelu tutkijoiden välillä olisi pienentynyt. Kukaan ei sano, että vaihtelu tutkijoiden välillä olisi Yhdysvalloissa pienempää kuin Euroopas-

105

sa, mutta Eurooppaa esitettiin stabiilimmaksi Yhdysvaltoihin verrattuna tietyllä ajan hetkellä tarkasteltuna.

Ajanjaksolla seuraten Yhdysvaltojen keksinnöllisyystaso on koettu korke-aksi reilut viisi vuotta sitten, joka ajoittuu KSR-päätöksen hetkiin. Sen jälkeen vaadittavassa keksinnöllisyystasossa on ehkä tultu vähän alaspäin, mutta vaa-dittu keksinnöllisyystaso saattaa olla noussut joillakin teknologia-alueilla. Oleellista on, että KSR-päätöksen koetaan nostaneen keksinnöllisyystasoa ja KSR-päätöksen kutsutaan jopa siirtäneen heilurin ääriasennosta toiseen. Kysei-nen määrittely korostaa sitä, miten Yhdysvalloissa vallinneesta matalan keksin-nöllisyystasosta yhdellä päätöksellä siirryttiin selvästi korkeamman keksinnöl-lisyystason aikakauteen.

Useat haastateltavat ajattelevat, että patentin saamiseksi vaadittava kek-sinnöllisyystaso voisi olla jopa korkeampi. Kukaan haastateltavista ei sanonut, että keksinnöllisyystaso olisi liian korkea. Sitä siis pidetään liian matalana ja sopivana. Lisäksi ajatellaan, että patentteja ei tulisi olla ainakaan enempää. Suu-ri patenttien määrä nähdään hyvin haastavana, kun on vaikeaa, ellei mahdoton-ta, selvittää rikkooko oma tuote jotakin patenttia.

Kun keksinnöllisyys on keskeisin asia, joka rajoittaa patentoitavaa asiaa, keksinnöllisyydeltä vaadittavalta tasolta on keskeinen vaikutus patenttien suo-ja-aloihin. Liian laajat patentit hidastavat teknistä kehitystä (Korah 1999). Haas-tateltavat ovat selvästi samaa mieltä liian laajojen patenttien haitallisesta vaiku-tuksesta ja näkevät, että keksinnöllisyyden taso ei saa laskea.

Euroopassa vaadittavaa keksinnöllisyystason alhaisuutta on kritisoitu (Atkinson & Jones 2011). Kirjallisuudessakin on siten viitteitä samaan suuntaan kuin patentti-insinöörit näkivät tilanteen. Vaikka kirjallisuudesta en löytänyt-kään mainintaa vaadittavan keksinnöllisyystason sopivuudesta, epäsuorasti suhteellisen pieni kritiikin määrä kertoo siitä, että tasoa pidetään varmasti myös sopivana. Euroopan osalta keksinnöllisyystaso koetaan sopivaksi tai jopa liian alhaiseksi. Euroopan osalta keksinnöllisyystasossa ei ole havaittu tapahtuneen niin dramaattisia muutoksia kuin Yhdysvalloissa.

Vaadittavan keksinnöllisyystason nostaminen ei ole helppoa, sillä miten kävisi silloin jo myönnettyjen hakemusten validiuden. Keksinnöllisyystason ollessa oleellinen osa patenttijärjestelmää ja sen vaikutusten ollessa kauas kan-toisia, pitää keksinnöllisyystason muuttaminen tehdä tarkkojen yhteiskunnallis-ten pohdintojen jälkeen.

Työkäytännöksi löysin ”keksinnöllisyystason hahmottaminen”. Keksin-nöllisyystason oikea hahmottaminen on patentti-insinöörien työkäytäntö, jonka pohjalta he tietävät asiat, joita alkujaan kannattaa yrittää patentoida. Lisäksi koko patentointiprosessin ajan on tärkeätä ymmärtää missä vaiheessa patentti tulee. On tärkeää ymmärtää se kohta, jossa vaatimuksissa esitetty asia on kek-sinnöllinen, jotta ei supista suoja-alaa tarpeettoman paljoa. Keksinnöllisyysta-son oikealla ymmärtämisellä on keskeinen merkitys, kun tavoitellaan laaja-alaisia patentteja.

106

9.1.3 Keksinnöllisyystarkastelun ymmärtäminen

Keskeiseen osaan haastatteluja nousivat keskustelut koskien keksinnöllisyys-tarkastelua. Keksinnöllisyystarkastelu voidaan suorittaa monilla tavoin. Tarkas-telu voi olla tiukan testin mukainen tai väljempi, jossa pyritään ymmärtämään kokonaisuus vallinneessa todellisessa tilanteessa (Mojibi 2010). Keksinnöllisyys tarkastelun ollessa tuttua patentti-insinöörille, hän näkee heti mihin asioihin on syytä keskittyä tulkittaessa välipäätöstä.

Euroopan osalta systemaattisuus koetaan selkeäksi vahvuudeksi. Keksin-nönmäärä voidaan nähdä jopa hyvin matemaattiselta kannalta, kun puhutaan keksinnöllisyysvektorista tekniikan tason ja keksinnön välillä. Eurooppalaiset tutkijat selvästi perustelevat päätöksiään olemassa olevan käytännön mukaises-ti. Euroopassa ongelma-ratkaisu -periaate on keskiössä, kun tutkijat tarkastele-vat keksinnöllisyyttä. Haastateltavat kertoivat:

Musta tuntuu, että Euroopan virastossa se asia se on silloin, kun no mä en tiedä mil-loin se on tapahtunut, mutta se on aina ollut silloin, kun mä olen patenttialalla ollut, tää Problem-solution -systeemi otettu käyttöön. Tää systemaattinen keksinnöllisyy-den määrän arviointi, niin silloin ne on ottaneet hirveän oikeanlaisen askeleen. Siihen on tullut sellainen systematiikka, jonka kautta ne argumentoivat sen keksinnöllisyy-den määrän tai sen puutteen. Ne tekee siitä sen closest prior art -määrityksen, objek-tiivisen teknisen ongelman, mitä todellisuudessa niin kuin ratkotaan, kun otetaan huomioon se prior art ja siitä mitataan sitten keksintövektorin pituutta tavallaan sii-hen sun ratkaisuun. Se on musta erittäin hyvä, koska sitä vastaan voi argumentoida. (H6)

Kyllä se on yleensä tuo ongelma ja ratkaisu. Kyllä se on se pääasiallinen. Ei se ihan aina ole tuo ongelma-ratkaisu, mutta pääasiassa kyllä. (H5)

Mun mielestä EPO:ssa aika hyvin tai siis hyvin säntillisesti noudatetaan tätä prob-lem-solution -käytäntöä. (H1)

Mulla on niin kuin eurooppalaisista (tutkijoista) sellainen käsitys, että ne ne aika pal-jon viittaa ja vetoaa niihin olemassa olevaan ohjeistukseen. Jotenkin tuntuu, että se käytäntö on yhtenäisempi (Euroopassa kuin Yhdysvalloissa). (H4)

”Se auttaa ihan mielettömästi se EPO:ssa jälleen kerran se problem-solution -lähestymistapa.”(H6)

”Euroopassa se (ettei tutkijat tekisi ohjeistusten mukaan) ei ole ongelma.” (H3)

Ongelma-ratkaisu -periaate mahdollistaa välipäätöskierrosten vähentämisen, kun pystytään pureutumaan oikeaan asiaan. Tällöin tiedetään, millä muutoksil-la tai perusteluilla patentti saadaan eikä tarvitse käyttää voima varoja ylimää-räisten asioiden selittelyyn. Positiivista ongelma-ratkaisu -periaatteen käyttä-minen on myös sen vuoksi, että se tuo asiaan konkreettisuutta, joka mahdollis-taa lopputuloksen pienellä määrällä välipäätöksiä. Tämä on mahdollisesti yksi syy miksi EPO:n osalta välipäätösten määrä on Yhdysvaltoja pienempi. Kun välipäätöksissä keskitytään oleelliseen, niitä ei tarvitse olla niin monia. Haasta-teltavat sanoi:

107

Problem-solution -lähestymistapa, jossa tavallisesti saa jostain grippii, että mitä tää yrittää kertoo tää tutkija. Varsinkin, jos on kyse siitä, että nyt pitää supistaa, miten supistetaan, sulla on hirveen hyvä grippi siitä, että mikä sitten menee läpi. Ja sitten seuraavat kierrokset, niiden määrä vähenee. (H6)

USA:ssa päädytään helposti sellaiseen loputtomaan rumbaan, mutta EPO:ssa on sel-keämpää, kun on pari välipäätöstä ja sitten suullinen kuuleminen. Joskus se on huo-no ja joskus se on hyvä, mutta ehkä se on sellainen isoin ero. (H1)

Euroopan patenttisopimuksen patentin saamiseksi vaadittavan keksinnöllisyys-tason toteutuminen tarkistetaan ongelma-ratkaisu -periaatetta hyödyntäen (Knesch 1994). Haastatellut kokevat Euroopassa tutkijoiden käyttävän ongelma-ratkaisu -periaatetta tutkiessaan keksinnöllisyyttä eli tutkijoiden toimivat pää-sääntöisesti ohjeistuksen mukaan.

Kehitettäessä ongelma-ratkaisu -periaatetta tavoitteena oli objektiivinen ja läpinäkyvä menetelmä keksinnöllisyyden tarkastelemiseksi (Knesch 1994). Haastateltavat kokevat menetelmän toimivana ja systemaattisena, joten mitä ilmeisimmin tavoitteeseen on päästy hyvin.

Yhdysvalloissa keksinnöllisyyttä tarkastellaan toisin kuin Euroopassa (At-kinson & Jones 2011). Edellä esitetyt tulkinnat keksinnöllisyyden perustelusta Euroopassa eivät päde Yhdysvalloissa. Toistan tähän lainauksen, jossa lyhyesti kerrottiin miten kansalliset tavat poikkeavat ongelma-ratkaisu -menetelmän hyödyntämisen osalta: ”EPO:ssa ehdottomasti kyllä ja USA:ssa ehdottomasti ei kos-kaan.” (H1) On siis oleellista, että ongelma-ratkaisu -menetelmää ei käytetä kek-sinnöllisyyden perustelussa Yhdysvalloissa.

Yhdysvalloissa vaatimuksien tulkinta tapahtuu toisin kuin Euroopassa. Haastateltava mainitsee, että Euroopassa vaatimuksia katsotaan keksinnölli-syyttä tarkasteltaessa kokonaisuuksina eli yksittäisistä piirteistä muodostuvana piirteiden kombinaationa. Yhdysvalloissa tulkinta perustuu hänen mukaansa yksittäisten piirteiden katsomiseen. Yhdysvaltalainen ajattelutapa voi olla pit-känkin ajan jälkeen vieras, kun on ensin tottunut Eurooppalaiseen tapaan tar-kastella vaatimusta. Kun tutkijat etsivät vapaasti piirre kerrallaan vaatimuksen piirteet kattavat dokumentit ja yhdistämällä päätyvät vaatimuksessa määritel-tyyn keksintöön, patentti-insinöörit voivat kokea menettelyn hyvin turhautta-vana. Lisäksi julkaisut eivät aina tunnu liittyvän keksintöön, jolloin tutkijoiden toiminnasta käytetään voimakkaitakin sanoja, kuten ”window shopping”. Haastateltavat kertoivat:

Eurooppalainen järjestelmä tarkastelee vaatimusta kokonaisuutena, kun taas USA:ssa otetaan niitä yksittäisiä piirteitä. Mutta siinäkin on niin kuin puolensa kummassakin. Se on musta aina ollut hieman erikoinen se tapa, että tarkastellaan nii-tä piirteitä sillä lailla erillisinä. (H4)

Musta tuntuu, että vaikka miltei 20 vuotta käsitellyt erilaisia patenttivälipäätöksi niin vieläkin sen ymmärtäminen, sen USA:laisen ajattelutavan, on vähän haasteellista. Mutta onhan ne toisaalta varmistanut niillä järjestelmillä ja valituslautakunnilla ja kaikella tämmöisellä, että sen pitäisi olla kohtuullisen yhdenmukainen. (H4)

108

Tällaista ihan window shoppausta ollut, että tuolta löytyy toi ja tuolta löytyy toi ja onhan se alan ammattimiehelle ilmeistä yhdistää nämä. Ja se oli niin kuin aika sem-moinen se. (H6)

Haastateltavista useat tuntevat, että Yhdysvalloissa vaatimuksia tarkastellaan toisin kuin Euroopassa, ja haastateltavien mielestä tutkija yhdistää vapaammin tekniikan tasoa kuin Euroopassa. Kun UPSTO:n tutkijat tarkastelevat vaatimus-ta erilailla kuin Euroopassa, he myös löytävät erilaisia viitejulkaisuja. Yhdysval-loista tulee toiset tekniikan tason julkaisut kuin Euroopasta. Keksinnöllisyyttä on siten tarpeen tarkastella eri julkaisua vastaan kuin Euroopassa. Haastatelta-va kertoi esimerkin US-välipäätöksen tekniikan tasosta ja sanoi: ”Jolla ei ollut mitään tekemistä sen keksinnön kanssa. Se on ollut musta sellainen hämmästyttävin, mutta siinä oli niin kuin tietty.” (H4) Toinen haastateltava sanoi: ”USA tykkää an-taa niitä omia dokumenttejaan, jotka on taas hyvin erilaisella suodattimella katsottu.” (H5)

Tutkijoiden ei luoteta siteeraavan case law:ta aina oikein. Luottamusta on heikentänyt se, että tutkijat tekevät jo triviaaleissa ja täysin selvistä asioissa vää-riä päätöksiä. Haastateltava kertoi:

Hirveen ahnaasti ja usein ne lainaa sitä case law:ta tai valituslautakunnan päätöksiä. Ainahan sä voit lainata sopivasti. Mitä kaikkea ne ovat jättäneet lainaamatta, sitä mä en tiedä. Nehän ihan systemaattisesti tekee niin, että ne tekee sen PCT-hakemuksille sen, että ne kiistää yhtenäisyyden menetelmä- ja laitepatenteilta. Ihan aina, ihan aina! Voidaan kysyä, että jos ne uskois näitä omia säädöksiään, niin miksi ne näin triviaa-lissa kohdassa tekee vastoin säädöksiä. Motivaatio on tietysti raha. (H6)

Tutkijoiden tapa käsitellä koetaan hyvin turhauttavaksi, kun tutkijat toteavat kaiken olevan ilmeistä tekniikan tason pohjalta. Haastateltava sanoi: ”Ne on jäl-kiviisaita valitettavan usein Jenkkivirastossa. Ainakin tämä meidän kokemus on vähän tällainen.” (H6)

Yhdysvaltojen viraston osalta haastateltavat kokevat, että tutkijat etsivät vaatimuksen piirteet piirre kerrallaan ja sitten yhdistävät löytämänsä dokumen-tit jälkiviisaudelta tuntuvalla tavalla. Tutkijoiden argumentaatio koetaan hyvin vapaaksi Yhdysvalloissa ja siinä ei nähdä yhtä selvää linjaa. Kokonaisuudes-saan tilanne vaikuttaa olevan hieman epäselvä.

Euroopan osalta ongelma-ratkaisu -menetelmä oli selvä tapa käsitellä kek-sinnöllisyyttä, mutta vastaavaa tapaa ei ilmennyt Yhdysvaltojen osalta. Tämä pitää hyvin yhtä kirjallisuus osan kanssa, sillä siinäkään ei tunnistettu testiä, jolla KSR-päätöksen jälkeen keksinnöllisyyttä tulee tarkastella. KSR-testi kumo-si tiukat testit (Mojibi 2010). Durie ja Lemley (2008) näkivät testien kumoutu-misen positiivisena, mutta puolestaan Mojibi (2010) kaipasi tiukkoja standarde-ja keksinnöllisyyden testaamiseksi.

Euroopan osalta systemaattinen keksinnöllisyyden määrän tai keksinnölli-syyden puutteen arvioiminen koetaan vahvuudeksi. Yhdysvaltojen osalta pa-tentti-insinöörien kommenteista käy ilmi tietty turhautuminen, joten ilmeisesti patentti-insinöörit kaipaisivat tiukkoja testejä eli systemaattisempaa tarkastelua myös Yhdysvaltoihin.

109

Työkäytännöksi löysin ”keksinnöllisyystarkastelun ymmärtäminen”. Kun patentti-insinööri tietää miten tutkija argumentoi keksinnön puuttumista, pa-tentti-insinööri tietää, mitkä tutkijan kommentit pitää ottaa vakavasti ja mitkä ovat vain paperin täytettä. Patentti-insinöörin tutkiessa tutkijan tavan argumen-toida, hän osaa keskittää vastineen oikeisiin asioihin. Vastineen keskittyessä oikeisiin asioihin vältetään ylimääräisiä välipäätöskierroksia ja säästetään kus-tannuksissa. Patentti-insinööri tuntee järjestelmät erillisinä ja tietää siten mikä on tuloksellisin tapa kussakin maassa argumentoida keksinnöllisyyttä. Järjes-telmiä ei tule sekoittaa toisiinsa, kun työskennellään tuloksellisesti.

9.1.4 Euroopassa itseensä ja ongelma ratkaisu -menetelmään luottaminen

Tyypillisesti keksinnöllisyyttä on tarpeen perustella tilanteessa, jossa tutkija on löytänyt kaksi tekniikan tason julkaisua, joista yhteensä löytyvät kaikki patent-tivaatimuksen tekniset piirteet. Tällöin tutkija monesti esittää, että yhdistämällä kyseiset julkaisut päädytään patenttivaatimuksen mukaiseen ratkaisuun. Täl-löin patentin hakijan tulee perustella miksi patenttivaatimuksessa esitetty ko-konaisuus on keksinnöllinen eli miksi löydetyt julkaisut eivät vie keksinnölli-syyttä esitetyltä keksinnöltä.

Keksinnöllisyyttä perustellaan sillä, että alan ammattimiehellä ei ole syytä yhdistää tutkijan löytämiä julkaisuja. Tuloksellisena ei koettu perustella, että alan ammattimies ei löytäisi jotakin julkaisua, sillä kyllä näin Google-aikakaudella eri teknologia-alojenkin julkaisut löytyvät. Keskusteltaessa miten keksinnöllisyyttä perusteellaan tutkijalle haastateltavat kertoi:

Perustellaan, että ei yhdistäisi. Joo sama se on molemmissa järjestelmissä. En ole iki-nä tehnyt sellaista argumenttia, että alan ammattimies ei löytäisi jotakin julkaisua. Et kyllä se perustelu on se, et se, ei yhdistettäis. (H1)

Enemmän on lähdetty tästä, että alan ammattimies ei olis lähtenyt yhdistämään. (H2)

Mä melkein enemmän sanoisin, että ei osaa yhdistää julkaisuja. Ehkä sitä puolta enemmän kyllä käytetään. (H4)

Onko sillä tarvetta, semmoista olen joskus käyttänyt. Mutta enemmän kylläkin tätä nimenomaan, että sillä ei ole mitään syytä yhdistää jotain julkaisuja. (H5)

Että on eri tekniikan alalta ja alan ammattimies ei tulisi hakeneeksi, on aina pikkaisen heikko argumentti. Elämme internetin aikakaudella ja Googlella löytyy. (H6)

Käytännössä ongelma-ratkaisu -menetelmä on hyvä tapa perustella keksinnölli-syyttä Euroopassa myös hakijan puolelta. Toisaalta Yhdysvalloissa sen käyttä-minen pahentaa vain tilannetta. Koska ongelma-ratkaisu -menetelmä on kes-keinen, sitä on hyvä käyttää jo asiamiestä ohjeistettaessa. Ongelmana voi olla, että kaikki asiamiehet ei osaa käyttää ongelma-ratkaisu -periaatetta. Puhues-samme aiheesta, jos tutkija ei ole käyttänyt ongelma-ratkaisu -menetelmää, kannattaako sitä käyttää, haastateltavat kertoivat:

110

EPO:ssa ehdottomasti kyllä ja USA:ssa ehdottomasti ei koskaan. Euroopassa pyritään aina ohjeistamaan asiamies problem-solution -muodossa. Joiltakin suomalaisilta asiamiehiltä tuntuu olevan problem-solution -lähestymistapa vähän hakusessa. (H1)

Ongelma-ratkaisu -periaate on se tyypillinen, mistä lähdetään ja totta kai kaikki mahdolliset pyritään (käyttämään). (H4)

Ongelma-ratkaisu -periaate on niin keskeinen asia keksinnöllisyyttä määritettä-essä Euroopassa, että sen käyttämiseen varaudutaan jo hakemusta laadittaessa. Haastateltava kertoi:

Pyrin siihen, että hakemuksessa on huomioitu tämä (ongelma-ratkaisu). Kyllä se niin on, että kun on hakemusvaiheessa pitänyt huolen siitä, että siellä on tämä, niin kyllä siihen sitten vedottukin. (H2)

EPO-puolella pitää olla riittävä määrä niitä (ongelmia ja ratkaisuja). Hakemuksen laatimisvaiheessa korostan sitä, että siellä tulee olla riittävä määrä näitä pareja, koska minun käsityksen mukaan riittää, että niistä yksikin osuu ennen tuntemattomaan. (H2)

Ongelma-ratkaisu -periaate on patenttiammattilaisten käyttämä menetelmä. Erään haastateltava mukaan keksijöiden voi olla vaikea hahmottaa keksintöään sen kautta. On hyvin tärkeätä, että patenttiammattilaiset muotoilevat perustelut kyseisen menetelmän mukaisesti. Ongelman vapaa valinta patenttiammattilais-ten lähtökohdista on haastateltaville keskeinen lähtökohta. Patentointiprosessin aikana ongelma voi muuttua kokonaan. Muuttuminen voi tapahtua välipäätös-ten yhteydessä tai myöhemmin väite tai valitusvaiheessa tai mahdollisessa oi-keuden käynnissä. Keskustellessamme tuleeko keksijältä parhaat ongelmat on-gelma-ratkaisu -periaatteeseen, haastateltavat kertoivat:

Harvoin, jos koskaan. Ehdottomasti pitää ottaa huomioon se lähin tekniikan taso, jonka tutkija esittää, ja muotoilla ongelma sen mukaan. Ja ongelma voi olla eri julkai-sulle eri ja muutoinkin eri tilanteissa eri. Ongelma on hyvin vapaasti valittavissa. (H1)

Minähän käyttäisin vaikka minkälaisia, mutta ne keksijät eivät yleensä, heillä ei luo-vuus riitä useampaan vaihtoehtoon. Se on siis juurikin se ongelma, jonka he ovat rat-kaisseet, jonka he pystyy tuomaan esille. Joillakin aloilla olen pystynyt itse luomaan niitä pareja, mutta asiantuntijoista ei tahdo saada irti sopivia yhdistelmiä. (H2)

Joskushan se (ongelma) muuttuu kokonaan sen patentointiprosessin tai patenttiha-kemuksen laadinnan aikana. (H4)

Meillä on esimerkiksi yksi case, jossa välipäätöksessä löytyi ihan toisesta toimialasta ja ihan toisesta kontekstista vastaavanlainen hommeli. Siinä me onnistuttiin nimeen omaan sillä, että tässä on ongelma, tässä on ratkaisu. Sanottiin, että ei nää liity tähän (ongelmaan), tämä kyseinen estejulkaisu mitenkään. (H6)

Keksinnöllisyyttä kannattaa haastateltavien mielestä perustella sillä, että tutki-jan löytämien julkaisujen yhdistämiseen ei ole alan ammattimiehellä syytä. Kommentit olivat tässä asiassa yleisiä ja koskivat myös Yhdysvaltojen järjestel-mää. Euroopan osalta ongelma-ratkaisu -periaate koetaan niin hyväksi mene-telmäksi tarkastella keksinnöllisyyttä, että hakija on ottanut sen itse käyttöön,

111

jos tutkija ei ole sitä käyttänyt. Ongelma-ratkaisu -periaate on positiivisesti, sillä se tuo systematiikkaa tarkasteluun.

Kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että Euroopassa käytetään käytän-nössä aina ongelma-ratkaisu -periaatetta keksinnöllisyyttä tarkasteltaessa. Mi-tään muuta tarkastelumetodia ongelma-ratkaisu -periaatteen lisäksi ei mainittu. Ongelma-ratkaisu -periaate koettiin hakijan kannalta niin menestyksekkääksi, että sitä tulee käyttää, vaikka tutkija ei olisi sitä käyttänyt. Siten sen käyttämi-nen on syytä huomioida jo patenttihakemusta kirjoitettaessa.

Ongelma-ratkaisu -menetelmä on patenttiammattilaisten menetelmä käsi-tellä keksinnöllisyyttä. Sen käyttäminen keksijöille voi olla hyvin haastavaa, kun keksijät katsovat keksinnöllisyyttä omasta lähtökohdastaan ja heidän on vaikea ajatella ongelmaa ja ratkaisu uusiksi tekniikan tason muuttuessa.

Työkäytännöksi hahmotin ”Euroopassa itseensä ja ongelma ratkaisu -menetelmään luottaminen” Kun patentti-insinööri tietää, mikä on tehokkain tapa perustella keksinnöllisyyttä, hän saavuttaa patentille laajan suoja-alan edullisin prosessikustannuksin. Patentti-insinööri voi huomioida keksinnölli-syysperustelut jo hakemuksen laadinnan yhteydessä. Euroopassa tämä tarkoit-taa sitä, että selityksessä on tukea ongelma-ratkaisu -periaatteen myöhemmälle hyödyntämiselle.

9.1.5 Yhdysvalloissa asiamiehiin ja keskusteluihin luottaminen

Jokaiseen maahan pitää argumentoida sen maan viraston käytänteiden mukai-sesti. Patentti-insinöörien tulee löytää tehoikkaimmat tavat saada patentteja lävitse kussakin maassa.

Patenttien hakijoiden ei tule sekoittaa erimaiden käytänteitä keskenään. Tekniset argumentit eivät ole maasidonnaisia ja niiden kautta asiamiestä on soveltuvaa ohjeistaa. Haastateltava kertoi vakuuttavasti:

Mun mielestä itse perustelut asiasisältönä ovat käytännössä samoja, ja molemmissa maissa toimii samat argumentit, mutta ne täytyy osata kirjoittaa sen maan sanoilla tai sillä tyylillä, jota se tutkija odottaa. Ei mennä sanomaan USA:ssa, että problem is this and solution is this. Annetaan ohjeet teknisinä argumentteina. Joka tapauksessa siten, että tehdään maakohtaiset vastineet eikä siten, että sekoitetaan eri maiden käytäntöjä. (H1)

Yksittäinen testi ei ole noussut esille siinä keksinnöllisyystarkastelun ymmär-täminen Yhdysvalloissa työkäytännön yhteydessä. Hakijat käyttävät siten il-meisesti useita erilaisia tapoja keksinnöllisyyden perustelemisessa. Yksikään haastatelluista ei tuo Yhdysvalloissa yksittäistä perustelutapaa ilmi vastaavasti kuin Euroopassa yhteydessä ongelma-ratkaisu -periaate tuotiin. Ennemminkin sivujuonteena keskusteluissa ilmeni perustelumahdollisuudet Yhdysvalloissa. TSM-testiä mainitaan käytetyn ja osa haastatelluista huomioi sen aina argumen-toinnissa, jos sen käyttö on mahdollista. Haastateltava kertoi: ”Kyllä sitä (TSM-testiä) on käytetty ja vedottu nimenomaan siihen, että tutkija ei pysty osoittamaan, että minkä takia nää julkaisut olisivat yhdistettävissä.” (H2) Toinen haastateltava puo-

112

lestaan sanoi: ”Joka ikinen kerta kuin se löytyy sieltä estejulkaisuista eli estejulkaisut puhuu keskenään erisuuntaa. Aina se on siellä mukana.” (H3)

Osa haastateltavista näkee kaupalliset perustelut käyttökelpoisina Yhdys-valloissa ja puolestaan osa ei anna arvoa niille. Eräs haastateltava näkee kaupal-liset eli toissijaiset perustelut perusteltuina käyttää huomioiden patentin käytön kaupallisena välineenä. Eräs toinen haastateltavista ei ole usein käyttänyt kau-pallisia lähtökohtia perusteluina, sillä käyttää muistaakseni sanaa asiasta kerto-essaan. Haastateltava kertoi: ”Olen käyttänyt (toissijaisia perusteluja) ja mielestäni niille on hyvä perustelukin se, että patentti on kaupallinen väline.” (H4) Hatarasti luottaen kaupallisiin perusteluihin toinen haastateltava tuumi:

Muistaisin, että olisi joissakin tilanteissa ollut tuotteen menestyksellisyys ja pyritty vertaamaan kaupallisen tuotteen ominaisuuksia ei niinkään patentin sisältämää sa-namuotoa vaan kaupallisen tuotteen ominaisuuksia on pyritty esittelemään verrat-tuna kilpaileviin. (H2)

Toisaalta osa haastatelluista luottaa teknisiin perusteluihin ja suhtautuvat kau-pallisten perustelujen hyödyllisyyteen kyynisesti. Tokikin tarpeen tullen perus-tellaan myös kaupallisilla seikoilla, vaikka niihin ei luottaisikaan. Eräs haasta-teltava totesi: ”En ole koskaan käyttänyt (menestystä markkinoilla keksinnöllisyyden perusteluna).” (H3) Puolestaan toinen haastateltava kertoi:

Jos ei mitään muuta keksi, viimeisenä oljenkortena voi koittaa sitäkin (kaupallinen menestys), mutta kyllä mä ainakin henkilökohtaisesti pyrin keksimään jonkin tekni-sen perusteen myös. (H1)

Useaan otteeseen haastateltavat mainitsivat edellisen luvun viittauksissa miten Euroopan ja Yhdysvaltojen asiamiehiä ohjeistetaan vastaavasti. Tämä tarkoittaa sitä, että asiamiehille kerrotaan tekniset piirteet, joita on erona patenttivaati-muksen ja tekniikan tason välillä. Edelleen asiamiehille kerrotaan mitä teknisiä yllättäviä efektejä patenttivaatimuksen mukaisella teknisten piirteiden kombi-naatiolla saavutetaan. Lähtökohtana keksinnöllisyyden perusteluille ovat nämä piirteiden ja efektien kombinaatiot, joista US-asiamies tekee vastineen.

Erityisenä Yhdysvaltalaisena käytäntönä osa on käyttänyt myös sitä, että perustellaan keksinnöllisyyttä kaupallisella menestyksellä. Mitään erityisiä esimerkkejä tästä asiasta ei kuitenkaan noussut kenenkään haastateltavan koh-dalla, joten ilmeisesti se ei ole kovin tuloksekas argumentti ollut. Lisäksi osa haastateltavista melko suorasanaisesti kertoivat, että eivät luota ei-kaupallisiin perusteluihin. Euroopan osalta ongelma-ratkaisu -menetelmä tuli selvänä kommunikointitapana ilmi, mutta Yhdysvaltojen osalta vastaavaa määrämuo-toista tapaa, joka takaa objektiivisen tarkastelun, haastateltavat eivät mainin-neet vastaavalla painotuksella.

Teknisiin asioihin perustuva argumentointi on keskiössä, kun annetaan ohjeita toiseen maahan. Ohjeet on hyvä antaa selkeästi ja tästä voimakkaana kielikuvana käytetäänkin rautalangasta vääntämistä. Teknisten ohjeiden anta-misen jälkeen luotetaan yhdysvaltalaiseen asiamiehen. Keskeistä on antaa oh-jeet siten, että voi luottaa asiamiehen selviävän niistä eteenpäin muokaten asian paikallisten käytänteiden mukaisesti. Paikalliseen asiamieheen luotetaan lujasti,

113

sillä hän tietää osaa paikalliset käytänteet. Keskusteltaessa, miten Yhdysvallois-sa välipäätökseen vastaaminen eroaa Eurooppaan vastaamisesta, haastateltava kertoi:

Ohjeistamisen osalta ei, mutta varmaan vastaamisen osalta kyllä. Ei me oikeastaan kyetä täällä (vastausta tarkasti tekemään). USA:n suuntaan se jää usein sellaisiin tek-nisten eroavaisuuksien pointtaamiseen, ja sitten se asiamies siellä päässä noukkii tie-tysti mahdollisimman paljon ja laittaa tarpeelliset mausteet. (H6)

Me yritetään vääntää rautalangasta suomalaisen asiamiehen avulla se asia sinne jenkkeihin, että tässä mun mielestä nää erot on. Ja sitten se jää hirveän usein sen (USA) asiamiehen alaisuuteen, että mitä tässä kannattaa tehdä. (H6)

Samat tekniset argumentit annetaan Yhdysvaltoihin ja sitten asiamiesten osaa-miseen luotetaan. Välistä yhdysvaltalaisten asiamiesten vastineissa alkuperäiset ohjeistukset on väännetty jopa hämmästyttävään muotoon. Mutta luotto US-asiamiehiin on kova ja hämmästyttävätkin muodot nähdään tarpeellisina. Voi-makas muokkaaminen paikallisten vaatimusten mukaiseksi nähdään tarpeelli-sena. Eurooppalainen tapa käyttää ohjeistuksia nähdään suoraviivaisempana. Yhdysvaltojen osalta erikoista on se, että sanojen järjestyksen vaihtamisella voi suoja-ala muuttua niin paljon, että tekniikan taso ei enää menekään vaatimuk-sen alle. Haastateltavat kertoi:

Välillä hämmentyneenäkin ite lukee niitä USA:laisen asiamiehen välipäätösvastineita. Miten erilailla he käsittelee sen asian. Se on välillä hämmentävää. On siinä eroja, mutta samoja perusteita käytetään. (H4)

Kyl mä aika paljon luotan siihen paikalliseen asiamieheen sinänsä. Esimerkiksi vas-tattaessa USA:han se menee meidän suomalaisen asiamiehen kautta ja voidaan jos-kus keskustella siitä pitempäänkin, että mitä seikkoja kannattaisi nostaa. Kyl me siinä luotetaan aika paljon asiamiehen ammattitaitoon. Ja mulla on sellainen tunne, että suomalaiset asiamiehetkin luottavat paljon siihen USA:laiseen asiamieheen. (H4)

Kyllä USA:ssa niin erikoisia asioita välillä nousee esiin, että mitkä kannattaa nostaa. Kyllä mä siihen ammattitaitoon ja asiantuntemukseen luotan. Samoja perusteluja käytetään, mutta sitten asiamies muokkaa sitä, ja lopuksi se on ihan erilailla perustel-tu Euroopassa kuin USA:ssa. (H4)

Samoja argumentteja käytetään USA:n kuin EPO:n samojen julkaisujen kohdalla. Mutta USA:ssa se käytäntö on vähän sellainen, että mä en oikein tiedä, että vaikka asiamies laittaakin sinne ne mun laittamat argumentit, niin kyllä se yleensä vähän muuntelee niitä, se ei käytä niitä yhtä suoraviivaisesti kuin EP-asiamies käyttää. (H5)

Jos samoja dokumentteja vastaan pitää perustella, kyllä silloin mun mielestä aikapit-källe samoilla, ainakin me tehdään niin. Samoja perusteita me käytetään kyllä viras-tosta riippumatta. (H5)

Samoista julkaisuista samat argumentit annetaan. Mun mielestä eurooppalaiset käyt-tää ne aivan suoraviivaisesti. Sen sijaan USA muuntelee niitä jotenkin hämärästi, ja mulle on edelleen hyvin hämärän peitossa se, että kun ne tekee jotakin kosmeettisia muutoksia sinne, jotka ei muuta sitä asiaa mitenkään, niin sitten sille tulee patentti. Kumpikin menee patentiksi samoilla perusteilla, mutta ihan erilaisella suojapiirillä.

114

Se on musta se kummallinen juttu. Euroopassa on yleensä selvää mitä muutoksia pi-tää tehdä ja perustella, mutta USA:ssa voi olla jotain sanoja ne vaan kääntää toisin päin ja se on musta täysin hämärää miten se saadaan sillä tekniikan tasosta ulos. Ihan täysin tällaista kikkailua, mutta niin se sitten vaan menee. (H5)

Yhdysvaltalaisen asiamiehen kanssa yhteyden pito koetaan tärkeäksi ja US-asiamies otetaan mukaan keskusteluihin kaikissa vähänkään tärkeämmissä ta-pauksissa. Tärkeissä tapauksissa ei siis pelkästään kirjallisesti ohjeisteta asia-miestä vaan sen lisäksi ollaan tiiviissä keskusteluyhteydessä US-asiamiehen kanssa. Haastateltava kertoi:

US-asiamies on melkein aina hankalammissa tapauksissa mukana keskustelussa. Me laitetaan sille (US-asiamiehelle) materiaalia ja kysytään sen mielipidettä. Me makse-taan tästä varmasti vähän enemmän, mutta se on toiminut meille hyvin. (H5)

Paikalliset asiamiehet tietävät miten toimia Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen jär-jestelmä on sellainen, että osaaville asiamiehille annetaan huomattavasti arvoa suomalaisten hakijoiden taholta. Asiamiehet osaavat esimerkiksi suunnata ha-kemukset alkujaankin sopivalle tutkijalle tai tehdä valituksen, kun asia ei muu-toin etene. Tämä osaltaan korostaa sitä miten tärkeää on toimia hyvän asiamie-hen kanssa. Haastateltava totesi:

Kyllä sieltä USA:sta voi tulla ihan omat kikkakuutoset vastaan. Siinä on hyvä se asiat tunteva asiamies ja patenttijuristi ovat kyllä kultaakin kalliimpia. Jos siis ihan oikeas-ti pitäisi lähteä siellä panee rähinää päälle. (H6)

ilmeisesti ne amerikkalaiset asiamiehet onnistuvat suuntaamaan hakemuksen, et se joutuisi toiselle tutkijalle. Tai sitten se laitetaan valitukseen hyvin nopeasti ettei yrite-tä kinata tutkijan kanssa. (H2)

Euroopasta poiketen Yhdysvaltojen kohdalla keskusteluyhteys tutkijaan nousi tärkeäksi. Keskustelut tutkijan ja US-asiamiehen välillä ovat oleellinen osa kä-sittelyä. Keskustelut voidaan käydä puhelimessa tai kasvokkain. Keskustelut koettiin hyvin tärkeiksi, sillä ne tulivat useissa kommenteissa esille. Keskuste-luyhteys koetaan toimivana väylänä hankkia patentteja. Siten asiamiestä mo-nesti pyydetään olemaan yhteydessä tutkijaan, kun käsillä on hankala välipää-tös. Myös tutkijat voivat ottaa yhteyttä hakijaa, jotta tarvittava keskusteluyhteys saadaan luotua. Haastateltava sanoi:

Se yks sellainen, jota me käytetään Jenkeissä todella paljon, on tutkijan haastattele-minen. Aina, kun on hankala välipäätös, ja peruslinjat on US-asiamiehellä kasassa, pyyntö (asiamiehelle) on, että ota yhteyttä tutkijaan. (H3)

Oli välipäätös, ja me vastattiin siihen välipäätökseen, ja tutkija otti yhteyttä meidän asiamieheen. Ne oli jutellut siitä jo pari kuukautta aikaisemmin, ja tutkija sanoi, että hän ei voi tätä tällaisenaan hyväksyä, mutta antoi vihjeitä, että näin tää vois mennä läpi. Kun hakemus on tutkijalla työjonossa, on jo kiire, joten pitkään tutkija ei voi sitä siinä pitää. Mutta meillä oli viikko aikaa reagoida ja jättää uus vastine. Tällöin me hypätään yhdestä välipäätöksestä yli. Tutkija sanoi, että jos tää tulee tässä ja tässä muodossa, hän pystyy sen hyväksymään. (H3)

On jopa sellaisia, että tutkija on antanut negatiivisen välipäätöksen ja soittaa heti pe-rään asiamiehelle, koska se tietää, että täällä on tää keskusteluympäristö. (H3)

115

Vaikka US-asiamiehen ja tutkijan välisillä keskusteluilla saataisiinkin patentti, hakijalle ei aina selviä millä perusteluilla patentti tuli. Läpinäkymättömyys ko-rostuu puhelinkeskusteluja koskevana ongelmana. Kirjoitetuissa perusteluissa voi olla tiettyä varovaisuutta ja siten keskusteluissa keksintöjä saatetaan uskal-taa puolustaa jopa monisanaisemmin. Kolmansien osapuolien kannalta tilanne on hyvin heikko, kun heillä ei ole mitään tietoa millä kommenteilla patentti on tullut. Järjestelmä on läpinäkymätön kolmansien suuntaan, kun se ei aina avaudu edes itse hakijalle. Haastateltava kertoi:

USA:ssa on se, että siellä on melkein aina nämä puhelinkeskustelut, joista ei niin kuin tiedä, miten siellä on asiaa perusteltu. Ja miten se on sitten saatu taipumaan kielteis-ten välipäätösten jälkeen. Kuitenkin se tutkija on sitten taipunut myöntämään paten-tin. Johtuuko se niistä meidän argumenteista vai johtuuko se siitä miten asiamies on sitä perustellut, mahdollisesti eri argumentein kuin mitä itse olen antanut, niin sitäpä emme tiedä koskaan. Tää on aina vähän tällainen yllätys tämä USA, että sieltä ei tie-dä. (H5)

Ja kyllä mä näkisin nämä puhelinkeskustelut tärkeiksi. Joka ainoassa casessa käy-dään aina joku puhelinneuvottelu, josta ei jää mitään raporttia. Mun mielestä se luo vielä siitä sillei läpinäkymättömämpää jopa hakijan suuntaan, että millä argumenteil-la tämä sitten ratkesi. Viimeiset argumentit ovat ihan kielteiset ja patentti on sitten seuraava. (H5)

Mä en tiedä onko siinä justiin tätä US-asiamiesten varovaisuutta siitä, että jos ne on jostain asiasta vähän epävarmoja, ne ei halua kirjoittaa sitä, ja sen takia nää suulliset argumentit, jotka ei jää failiin eikä niillä tule sitä estoppel-vaikutusta olemaan. Sekö siinä on sitten, että – mä luulen, että se on ainakin osa syy siihen, että niitä niin paljon harrastetaan. (H5)

Näkisin, että siinä USA:n järjestelmässä on niin paljon sellaista läpinäkymättömyyttä, kuten nämä puhelinhaastattelut ja kaikki nää päätökset, jotka tehdään muutoin kuin kirjallisten argumenttien perusteella. Se on sellainen, joka haittaa mun mielestä aina-kin kolmatta osapuolta. (H5)

Oikeudenmukaisuuden toteutuminen haastattelujen osalta tuntuu kyseenalai-selta. Voiko jopa henkilökemiat nousta merkitsevään osaan haastattelua, kun ollaan enemmän henkilökohtaisesti yhteydessä. Jossakin määrin tämä toiminta tuntuu sokean oikeudentajun vastaista. Paikanpäällä tutkijan toimistossa käy-tävä keskustelu on hyvä mahdollisuus tuloksekkaisiin keskusteluihin. Haasta-teltava sanoi:

Ne käyttää tosi paljon niitä haastatteluja, niitä examiner interviewta, edistääkseen si-tä asiaa. Usein se on jännä juttu, mutta se on vähän henkilökemiallinenkin homma. Että, jos ne saavuttaa jonkunlaisen hyvän fiiliksen siinä tapaamisessa, niin sitten vaan tuntuu asiat edistyvän paremmin kuin, jos ollaan omissa poteroissa ja heitellään ki-viä. Et en mä tiedä, mutta sinne varmaan pitäisi aina lähettää sellainen lupsakka mu-kava mies. Siinä mennään tällaiselle psykologiselle puolelle. Joka taas sokean oikeu-den tapauksessa on aika jännä. (H6)

Patentti-insinööreillä on perustieto, miten keksinnöllisyyttä voi Yhdysvalloissa perustella, mutta ennen kaikkea heillä oli kyky tuottaa lähtökohtia US-asiamiehen laatimaan vastineeseen. Hakijat kertoivat tekniset piirteet ja niille tekniset efektit, ja US-asiamies jatkoi näistä. Haastateltavien kommenteissa

116

toistuu miten he ohjeistavat asiamiehiä, ja asiamiehet sitten tekevät lopulliset vastineet, joissa heidän alkuperäiset perustelunsa saavat jopa yllättäviä muotoja. Kaikilla haastatelluilla on kova luotto heidän käyttämänsä asiamiehen osaami-seen, kun paikalliset asiamiehet tekevät teknisien kommenttien perusteella pai-kallisen käytänteen mukaisen vastineen. Osaavan US-asiamiehen apu koetaan tärkeäksi niin keksinnöllisyyden perustelussa kuin koko patentinhakuproses-sissa.

Paikallisiin asiamiehiin luottaminen nähdäkseni liittyy paljon siihen, että keksinnöllisyyden tarkasteluun tällä hetkellä ei ole haastateltavat tai lukemani kirjallisuus nimenneet yksittäistä testiä. Siten on parasta antaa paikallisen järjes-telmän sekä viimeiset muutokset ja virtaukset tuntevan asiamiehen hoitaa vii-meisten perustelujen tekemisen.

Keskusteluyhteys asiamiehen ja tutkijan välillä toimii patentinhakijan eduksi ja haastatteluissa nähdään ne tärkeänä reittinä. Keskustelujen teho koet-tiin joskus jopa hämmentävänä. Keskustelut voivat olla joko puhelimitse tai tutkijan luona. Haastatteluissa ei ilmennyt, että haastattelut voisivat toimia ha-kijaa vastaan. Hakijaakin voi välistä hämmentää, kun hän ei tiedä mitkä olivat ne tärkeimmät argumentit, joilla hän patentin sai.

Kolmannelle osapuolelle keskustelut ovat hankalia, kun kolmas osapuoli ei voi tietää yhtään, mikä on kääntänyt tutkijan pään täysin negatiivisesta posi-tiiviseksi. Keskustelut US-asiamiehen ja tutkijan välillä Yhdysvalloissa on näh-tävissä yhtä tärkeänä keinona patentin saamisen kannalta kuin ongelma-ratkaisu -periaate Euroopassa.

Työkäytännöksi löysin ”Yhdysvalloissa asiamiehiin ja keskusteluihin luot-taminen.” Patentti-insinöörit luottavat US-asiamiehiin eivätkä pyri löytämään lopullisia perusteluja vaan antavat US-asiamiesten muokata lopullisen muodon. Edelleen US-asiamiesten yhteyden pito tutkijan kanssa koetaan tehokkaaksi väyläksi argumentoida keksinnöllisyyttä. Patentti-insinöörien tunnistaessa mi-kä on tehokkain väylä perustella keksinnöllisyyttä, hän saa patentin nopeam-min, halvemmalla ja mahdollisesti laajemmalla suoja-alalla.

9.2 Euroopan ja Yhdysvaltojen patenttijärjestelmien ominai-suuksia

Edellä esitetyt patentti-insinöörien työkäytännöt olen löytänyt aineistosta tee-moittelun avulla. Tästä jatkoin analyysiä diskurssianalyysillä, jonka pohjalta havaitsin teemojen yli menevänä asiana miten Euroopan ja Yhdysvaltojen pa-tenttijärjestelmät näyttäytyivät patentti-insinöörien työssä erilaisina. Vaikka työkäytäntö oli yksi kokonaisuus, kuten keksinnöllisyystason hahmottaminen tai keksinnöllisyystarkastelun ymmärtäminen, työkäytännön alla oli voimak-kaasti erilaiset suuntaukset Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä.

Taulukossa 2 esitellään löytyneet Euroopan ja Yhdysvaltojen patenttijär-jestelmien ominaisuudet, niiden sisältö ja edustava lainaus.

117

Taulukko 225 Eurooppa ja Yhdysvallat poikkeavat toisistaan

Ominaisuus Sisältö Lainaus Kaksi erilaista järjestelmää

Euroopan ja Yhdysvaltojen jär-jestelmä eroavat monessa koh-taa toisistaan. Tällöin pitää toi-mia paikallisten käytänteiden mukaan.

Se (EPO) ei ole sellainen tuulimylly toisin kuin Yh-dysvaltain virastossa. (H6)

Euroopassa itse – Yhdysvallois-sa asiamies

Euroopan osalta suomalaiset patentti-insinöörit kokevat osaavansa asiat ja siten hoitavat asioita pitkällekin. Yhdysvalto-jen osalta osaaminen koetaan rajoittuneeksi ja luottamus pai-kalliseen asiamieheen korostuu. Tällöin paikalliset käytänteet tunteva henkilö vastaa, että toi-mitaan paikallisten käytäntei-den mukaisesti.

Kyllä mä siihen ammatti-taitoon ja asiantuntemuk-seen luotan. (H4) Onkohan siinä Euroopan (patenttijärjestelmän) pa-remmaksi kokemisessa mitään muuta kuin se, että se on niin paljon tutumpi, että sen takia se koetaan paremmaksi. (H2)

Yhdysvallat ja epäselkeys – Eurooppa ja selkeys

Euroopan osalta linjat ovat sel-keämpi kuin Yhdysvaltojen osalta, jossa tuntuu olevan pien-tä vaihtelua useissa asioissa. Tällöin hyväksytään kansalliset eroavaisuudet ja toimitaan nii-den mukaan.

Siinä on tätä vaihtelua enemmän (kuin EPO:ssa). (H5)

Taulukon 2 ensimmäinen sarake ominaisuus kertoo löydetyn järjestelmän omi-naisuuden. Toisen sarake sisältä kertoo miten ominaisuus näkyy patentti-insinöörin työssä. Kolmannessa sarakkeessa oleva edustava lainaus antaa yh-den keskeisen esimerkin lainauksesta, joka kuvastaa työkäytäntöä.

9.2.1 Kaksi erilaista järjestelmää

Haastateltujen kommentit irrotettuina konteksteistaan kuvastavat hyvin, miten monessa kohtaa Eurooppa ja Yhdysvallat nähdään erillisinä. Haastateltaville on suorastaan luonnollista, että järjestelmät ovat erilaiset. Haastatellut sanoivat:

USA:ssa päädytään helposti sellaiseen loputtomaan rumbaan, mutta EPO:ssa on sel-keämpää, kun on pari välipäätöstä ja sitten suullinen kuuleminen. (H1)

Eikä yritä samalla hakemuksella tai ainakaan claim-setillä mennä eteenpäin molem-missa maissa. (H1)

Eurooppalainen järjestelmä tarkastelee vaatimusta kokonaisuutena, kun taas USA:ssa otetaan niitä yksittäisiä piirteitä. (H4)

EPO:ssa ehdottomasti kyllä ja USA:ssa ehdottomasti ei koskaan. (H1)

118

Se (EPO) ei ole sellainen tuulimylly toisin kuin Yhdysvaltain virastossa (H6)

Miten erilailla he (Yhdysvallat vrt. EPO) käsittelee sen asian. Se on välillä hämmen-tävää. (H4)

Samoja perusteluja käytetään, mutta sitten asiamies muokkaa sitä, ja lopuksi se on ihan erilailla perusteltu Euroopassa kuin USA:ssa. (H4)

Ne täytyy osata kirjoittaa sen maan sanoilla tai sillä tyylillä, jota se tutkija odottaa. Ei mennä sanomaan USA:ssa, että problem is this and solution is this.(H1)

Joku menee täällä ihan helpolla läpi, ei mee siellä millään ja sitten taas päinvastoin. Mulla on lukuisia esimerkkejä just tällaisista, että menee ihan sukkana läpi siellä ja täällä ei millään, ja sitten taas päinvastoin. (H5)

Joissakin kohdin haastattelua epäsuorasti ilmeni järjestelmien eroavaisuus. Tie-tyistä asioista puhuttiin vain toisen järjestelmän osalta, kun vastaavista ei ku-kaan haastateltava maininnut toisen järjestelmä osalta. Euroopan osalta ei mis-sään vaiheessa tutkijan haastatteluja mainittu, mutta Yhdysvaltojen osalta ne nousivat keskeiseksi asiaksi. Lisäksi Euroopan osalta ei puhuttu läpinäkymät-tömyydestä, mutta Yhdysvaltojen osalta puhuttiin. Näissäkin asioissa järjestel-mät poikkeavat huomattavasti toisistaan. Haastatellut sanoivat:

Se yks sellainen, jota me käytetään Jenkeissä todella paljon, on tutkijan haastattele-minen. (H3)

Näkisin, että siinä USA:n järjestelmässä on niin paljon sellaista läpinäkymättömyyttä. (H5))

Haastatteluissa ilmeni myös asioita, jotka liittyvät järjestelmissä työskentelevien sitoutumiseen työnantajaansa ja toisaalta työntekijöiden osaamistasoon. Haasta-teltava pohti:

(Yhdysvalloissa) Tutkijainsinöörit ovat tällaisia bachelor-tasoisia insinöörejä, jotka kaikki tai lähes valtaosa käy law schoolia ja haluavat valmistua juristeiksi, siis patent-tijuristeiksi. Joten they are in transit. (kuin EPO:ssa). (H6)

Euroopassa tutkijainsinööri on erittäinkin hyväpalkkainen kaveri, jolla on erittäin hyvät työsuhde-edut. Se on sellainen homma, jota sä voit kuvitella tekeväsi perheelli-senä suurkaupunkilaisena ja ihan pitkään. (H6)

9.2.2 Euroopassa itse – Yhdysvalloissa asiamies

Keskeisenä järjestelmien välisenä erona näkyi, että patentti-insinöörit luottavat omaan osaamistasoonsa Euroopan osalta, mutta tukeutuvat vahvasti US-asiamieheen Yhdysvaltojen osalta. EP-asiamiehiin ei kerrota ollenkaan vastaa-vasta luottamuksesta kuin US-asiamiehiin, vaikka molemmilla varmasti on hy-vä osaaminen omasta järjestelmästään. Suomalaisia asiamiehiä koskien jopa osoitetaan kritiikkiä, joten ilmeisesti haastateltavalla oli itsellään parempi osaaminen Eurooppaa koskien kuin arvostelemallaan asiamiehellä. US-asiamiehiin kerrotaan ainoastaan vankasta luottamuksesta, vaikka täytyyhän

119

heidänkin välillään olla osaamiseroja kuten EP-asiamiesten välillä. Onko EP-asiamiesten arvostelussa loppujen lopuksi kyse muusta kuin patentti-insinöörien vahvasta osaamisesta Euroopassa, jolloin heillä on mahdollisuus esittää kritiikkiä.

Joiltakin suomalaisilta asiamiehiltä tuntuu olevan problem-solution -lähestymistapa vähän hakusessa. (H1)

Kyl me siinä luotetaan aika paljon asiamiehen ammattitaitoon. (H4)

Kyllä USA:ssa niin erikoisia asioita välillä nousee esiin, että mitkä kannattaa nostaa. Kyllä mä siihen ammattitaitoon ja asiantuntemukseen luotan. (H4)

Mutta USA:ssa se käytäntö on vähän sellainen, että mä en oikein tiedä, että vaikka asiamies laittaakin sinne ne mun laittamat argumentit, niin kyllä se yleensä vähän muuntelee niitä, se ei käytä niitä yhtä suoraviivaisesti kuin EP-asiamies käyttää. (H5)

Patentti-insinöörit tunnistavat missä heidän osaamisensa rajat menevät kum-massakin järjestelmässä. Useissa kohdin haastatteluja tuli kommentteja, miten Euroopan järjestelmä on haastateltaville tutumpi kuin Yhdysvaltojen järjestel-mä. Haastateltavat tunnistavat miten heillä on laajempi osaaminen hoitaa pa-tenttiasioita Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Haastateltavat tunnistavat osaa-misensa rajat ja osaavat pyytää apua, kun tullaan osaamisen rajalle. Raja tulee vastaan Yhdysvaltojen suhteen vastaan nopeammin kuin Euroopan suhteen. Asioita katsotaan enemmän Eurooppalaisesta kuin Yhdysvaltalaisesta näkö-kulmasta ja se ilmenee esimerkiksi siitä miten osa Yhdysvaltoja koskevaa nä-kemystä on enemmän mutu (musta tuntuu) tietoa kuin varmaa faktaa. Yhdys-valloista juteltaessa haastateltava totesi: ”Näin eurooppalaisena sellaisella mutulla sanottuna”. (H1) Haastateltavat pohtivat useaan otteeseen miten Yhdysvaltalais-ta järjestelmää kohtaan koettu epäluulo saattaa olla peräisin siitä, että järjestel-mä ei ole niin tuttu. Haastatellut kertoivat:

Mutta tuntemus voi osittain toki johtua siitäkin, että eurooppalainen järjestelmä on paremmin itselleni tunnettu. Joten siitä se voi osittain johtua ja sitten siitä, että tulee eurooppalaisesta firmasta, jolloin se ei välttämättä edistä US-tuntemusta. (H1)

Onkohan siinä Euroopan (patenttijärjestelmän) paremmaksi kokemisessa mitään muuta kuin se, että se on niin paljon tutumpi, että sen takia se koetaan paremmaksi. (H2)

Vaikuttaa siltä, että Yhdysvalloissa suosii kotimaisia hakijoita voimakkaasti, että siis käsittämättömiä, kemian puolella siellä voi mennä hakemukset läpi kahdessa vuo-dessa. Meillä ei ole koskaan mennyt alle kuuden vuoden mikään. Keskimääräinen käsittelyaika on kolme vuotta ja me ei olla koskaan päästy lähellekään kolmea vuotta. Jonkun täytyy saada nopeasti patentteja. Ja onks kysymys loppujen lopuksi kuiten-kin ei niiden suosimisesta vaan siitä, et ne amerikkalaiset osaa tehdä Amerikan viras-toon kelvollisempia. (H2)

Mä pidän sitä kokonaisvaltaista tarkastelua jotenkin parempana, mutta se voi olla ihan siitä, että sitä on itse ensimmäisenä oppinut. Se on jotenkin tutumpi.(H4)

120

Järjestelmän tuttuus vaikuttaa siihen miten se koetaan. Esimerkiksi läpinäky-mättömyyden tunteen pohditaan lisääntyvän, jos järjestelmää ei tunne niin hy-vin. Ja järjestelmän tuttuuteen vaikuttaa se tekeekö töitä suoraan yhdysvaltalai-sen asiamiehen kanssa vai suomalaisen asiamiehen välityksellä. Haastateltavat kertoivat:

Toki siinä on varmaan ihan sekin asia, että mekin käytetään aina asiamiestoimistoja. Ja eurooppalaisten hakemusten kanssa meillä on meidän omat asiamiehet ja ollaan totuttu niihin. USA:ssa joudutaan käyttämään niitä USA:laisia, jotka eivät ole niin tuttuja, kun niitä käytetään suomalaisen asiamiehen kautta. Mä aiemmin olin itse suoraan enemmän yhteydessä ja kävin keskusteluja suoraan USA:laisten asiamiesten kanssa. Saatettiin enemmän yhdessä pohtia. Silloin oli ehkä parempi käsitys siitä. (H4)

Järjestelmä (Yhdysvalloissa) ei ole niin tuttu, ja totta kai meille EPO on paljon tutum-pi. Meidän kaikki koulutus perustuu siihen, että miten nää asiat EPO:ssa tehdään. Vaikka on jotain tietoa, mikä siinä USA:n systeemissä on erilaista, niin ei se silti ole täysin auennut. (H5)

EPO:ssa se järjestelmä on läpinäkyvä tai ehkä se johtuu vain siitä, että se on tutumpi. (H5)

Oman osaamisen rajojen tunnistaminen nousi keskeisenä asiana ilmi. Haastatel-tavien tunnistaessa missä heidän osaamisen raja menee, he tietävät, kun pitää luottaa muiden osaamiseen.

9.2.3 Yhdysvallat ja epäselkeys – Eurooppa ja selkeys

Yhdysvaltojen järjestelmä koettiin epäselvänä, mutta Euroopan järjestelmä sel-vänä. Monien teemojen alla tuli kommentteja, joista kävi ilmi Yhdysvaltojen osalta vallitseva epäselvyys. Toisaalta Euroopan osalta asiat koettiin selkeiksi. Selkeyteen viittaa ennakoitavuus, kun haastateltava kertoi: ”EPO:sta voi enna-koida, että tosta ne ei tule tykkäämään ja tätä varmaan joutuu perustelemaan myöhem-min ja niin yleensä käykin myöhemmin.” (H5)

Keskeisin ero tämän työn kannalta oli Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen tapa käsitellä keksinnöllisyyttä. Euroopassa keksinnöllisyyttä käsitellään selke-ästi ja systemaattisesti, mutta Yhdysvaltojen osalta käsittely on järjestymätöntä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Yhdysvaltojen osalta keksinnöllisyystason koetaan vaihtelevan enemmän, kun ilmenee haastateltavien ta: ”Näin Eurooppalaisena sellaisella mutulla sanottuna Yhdysvalloissa se (keksinnölli-syystaso) vaihtelee enemmän.” (H1) ja ”Siinä on tätä vaihtelua enemmän (kuin EPO:ssa).”(H5)

Monissa kohdin keksinnöllisyys keksinnöllisyyden arviointi koetaan han-kalana Yhdysvaltojen osalta. Haastateltava kertoi: ”Erityisesti USA:n päähän se (vaadittava keksinnöllisyys) voi olla todella vaikea ennakoida.” (H4) Toisaalta Euroo-pan kohdalta ongelma-ratkaisu menetelmä koetaan hyvin toimivana ja kyseisen lähestymistavan luontia pidetään oikeanlaisena askeleena, kuten haastateltava kertoi:

121

Musta tuntuu, että Euroopan virastossa se asia se on silloin, kun no mä en tiedä mil-loin se on tapahtunut, mutta se on aina ollut silloin, kun mä olen patenttialalla ollut, tää Problem-solution -systeemi otettu käyttöön. Tää systemaattinen keksinnöllisyy-den määrän arviointi, niin silloin ne on ottaneet hirveän oikeanlaisen askeleen.(H6)

Järjestelmissä koettu epäselvyys selittynee osaltaan tutkittavien itsensäkin tie-dostamalla tavalla siitä, että heidän osaamistasonsa on erilainen järjestelmien välillä. Tämän lisäksi järjestelmien selvyydessä on varmasti myös tosiasiallista eroa. Kun keksinnöllisyyttä voi tarkastella joko selvällä testillä tai todellisuuden huomioivasti tapauskohtaisesti, tässä Eurooppa ja Yhdysvallat ovat tehneet eri-laisen valinnan. Euroopassa käytetty ongelma-ratkaisu -menetelmä on hyvin määrämuotoinen testi, mutta puolestaan Yhdysvalloissa KSR-päätöksen on nähty vieneen järjestelmää pois määrämuotoisen testin parista.

122

JOHTOPÄÄTÖKSET

Monopolit koetaan pääsääntöisesti haitallisina yhteiskunnan kannalta. Patentti-järjestelmä, joka sallii monopolit, on erityisessä asemassa. Patentti-insinöörit tunnistivat patentoinnin yhteiskunnallisen merkityksen. He ottivat myös kan-taa keksinnöllisyystason sopivuuteen. Kukaan haastatelluista ei halunnut alhai-sempaa keksinnöllisyystasoa patentointiin. Korkea keksinnöllisyystaso nähtiin edullisena koko yhteiskunnan kannalta, kuten myös kirjallisuudessa mainittiin.

Keskeiseksi tulokseksi nousi, että patentin saamisen keskiössä on kek-sinnöllisyys. Toisin sanoen keksinnöllisyys on se patentoinnin edellytys, joka on hankalimmin täytettävissä. Edelleen keskeisenä asiana esille nousi, että keksin-nöllisyyttä tarkastellaan eritavoin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Näissä kohdin tulokset olivat samansuuntaisia kirjallisuuden kanssa.

Lisäksi keskeistä tuloksissa oli se, että ongelma-ratkaisu -menetelmä koe-taan toimivaksi patentin hakijan kannalta Euroopassa. Siten kyseistä menetel-mää koettiin suotavaksi käyttää, vaikka tutkija ei olisikaan sitä käyttänyt kieltä-essään keksinnöllisyyden. Lisäksi keskeistä oli se, että Yhdysvaltojen osalta ei mainittu yhtä tiettyä testiä keksinnöllisyyden tarkastelemiseksi. Siten Yhdysval-tojen osalta keksinnöllisyyden perustelumenetelmä vaihtelee keksintöjen välillä.

Yhdysvaltojen osalta koettiin, että tutkijat saattoivat jotenkin mielivaltai-sesti yhdistellä dokumentteja kiistäen vaatimuksessa esitetyltä teknisten piirtei-den kombinaatiolta patentoitavuuden. KSR-päätös mainittiin taustana vallitse-valle sekaannukselle. Eräs haastateltavista näki, että Yhdysvaltojen järjestelmä on edelleen sekaisin KSR-päätöksen jäljiltä. Puolestaan toinen haastateltava ko-ki, että KSR-päätöksen jälkeinen sekaannus on jo selvinnyt uusien selventävien päätösten myötä. KSR-päätös mainittiin myös kirjallisuudessa merkittävänä tapahtumana ja sen vaikutuksista oltiin myös kirjallisuudessa montaa mieltä. Yhteistä yleisimmille mielipiteille oli, että niissä nähtiin KSR-päätöksen sekoit-taneen vallitsevan käytännön.

Keksinnöllisyyttä voi tarkastella joko selvällä testillä tai todellisuuden huomioivasti tapauskohtaisesti. Eurooppa ja Yhdysvallat ovat tehneet erilaisen valinnan keksinnöllisyyden tarkasteluun. Yllätyksellistä oli, että patentti-insinöörit huomioivat erilaiset keksinnöllisyysvaatimukset eri järjestelmissä niin voimakkaasti, että työkäytännöt erosivat tässä kohdin täysin maiden välillä. Oletin kirjallisuuden perusteella, että sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa käy-tänteet olisivat hyvin yhtenäisiä patentointiprosessin vastaavissa vaiheissa. Kui-tenkin välipäätösohjeistukset tehtiin erilailla Euroopan ja Yhdysvaltojen osalta. Euroopan osalta jo ohjeistuksessa huomioitiin ongelma-ratkaisu -menetelmää, mutta Yhdysvaltojen osalta ohjeistus hoidettiin puhtaasti teknisin kommentein ilman pyrkimystä laittaa niitä paikallisen tarkastelun mukaiseen malliin. Eu-roopan ja Yhdysvaltojen suhteen työkäytännöt olivat erilaiset. Tämä sama seik-ka ilmeni kahta kautta, kun ensin se näkyi työkäytäntöjen jakautumisena erilai-sina järjestelmien välillä. Tämän jälkeen vastaava tulos edelleen korostui dis-kurssianalyyttisessä osassa.

123

Jossakin määrin olin yllättynyt myös suorasta tavasta kuvata Yhdysvallat epäselkeänä ja Eurooppa selkeänä järjestelmänä. Tätä viestiä pehmennettiin kertomalla, että se voi johtua siitä mikä on oma tausta. Kuitenkin keskeiseksi viestiksi jäi, että suomalaisille patentti-insinööreille Eurooppa näyttäytyy sel-keänä ja Yhdysvallat sekavana.

Suurimpana yllätyksenä tuloksissa nousi esiin tutkijan kanssa käytävien keskustelujen tärkeys Yhdysvalloissa. Tällaisesta asiasta en löytänyt mainintoja kirjallisuudesta. Keskustelut nousivat niin keskeiseen rooliin, että niillä on haas-tattelujen pohjalta tarkasteltuna nähdäkseni sama arvo kuin ongelma-ratkaisu -periaatteella Euroopassa. Tokikaan keskustelut eivät luo objektiivista tarkaste-lua kuten ongelma-ratkaisu -periaatteella luodaan. Keskustelut ovat enemmän-kin siinä vastaavia, että ilman niitä on vaikea saada patenttia lävitse. Keskuste-lut tutkijan ja US-asiamiehen ja jopa hakijan välillä voi siis nähdä lähes välttä-mättöminä perusteltaessa keksinnöllisyyttä Yhdysvalloissa. Keskustelujen käyt-täminen osana patentinhakuprosessia oli siten selvä työkäytäntö patentti-insinööreillä Yhdysvaltojen osalta.

Keskustelut voidaan käydä puhelimessa tai kasvotusten. Molempia oli käytetty. Keskusteluiden hyvä puoli hakijalle on, että kolmannet osapuolet ei-vät tiedä miksi patentti on myönnetty. Tieto ei välity kolmansille osapuolille, kun mitään kunnollista muistiota keskusteluista ei talleteta. Joskus hakijakaan ei loppujenlopuksi tiedä millä perustelulla patentti tuli, joten keskusteluyhteys voi sumentaa ymmärrystä päätöksen perusteista jopa hakijalle.

Patentti-insinöörit määritettiin teoriaosuudessa strategisiksi toimijoiksi. Tämä lähtökohta sai mielestäni vahvistuksen tutkimuksessa. Patentti-insinöörien työkäytänteillä on vahva vaikutus yrityksen hankkimiin kielto-oikeuksiin. Patentti-insinöörit ovat henkilöstöryhmä, joka tuntee patenttijärjes-telmän. Heillä on paljon annettavaa yritykselle, kun tulevaisuuden kilpailuetua halutaan suojata yrityksen monopoliksi.

Jos keksinnöllisyyden taso hahmotettaisiin väärin yrityksessä, saatettaisiin hukata rahaa turhaan patentointiin tai toisaalta moni patentoitava keksintö voi-si jäädä patentoimatta. Kun yrityksessä on käsitys siitä millainen on vaadittu keksinnöllisyystaso, yritys osaa patentoida kaiken sen, joka on yritykselle tär-keää tulevaisuuden kilpailuedun kannalta. Yrityksessä voidaan lähteä siitä aja-tuksesta, että patentoidaan kaikki, jolla hahmotetaan olevan riittävä keksinnöl-lisyystaso ja liiketoiminnallinen merkitys. Kun patentti-insinööri osaa kertoa milloin riittävä keksinnöllisyystaso saavutetaan, voidaan patentointipäätöksissä keskittyä asioihin, jotka oletettavasti antavat merkittävää kilpailuetua tulevai-suudessa.

Kirjallisuusosassa selvisi keksinnöllisyysvaatimuksen merkitsevän, että patentin saamiseksi keksinnön tulee poiketa olennaisesti aikaisemmin tunne-tusta. Kirjallisuusosassa selvisi myös, että keksinnöllisyystaso ja tarkastelutapa määräytyvät aikaisempien ylempien asteiden päätösten perusteella. Tutkijat pyrkivät kyseisten päätösten perusteella tekemään objektiivisia päätöksiä omis-ta subjektiivisista lähtökohdistaan.

124

Vaadittavaa keksinnöllisyystasoa pidetään sopivana ja jopa liian matalana. Kun keksinnöllisyystaso on näin matala, yrityksissä tehdään varmasti paljon sellaista tuotekehitystä, jonka tuloksia ei aina hahmoteta keksinnöllisiksi. Stra-tegisesti onkin tärkeätä suojata myös tällaiset keksinnöt, jos niillä saadaan mer-kittävää kilpailuetua. Onkin varmasti perusteltua, että liiketoiminta pohtii pa-tentoitavuutta siltä pohjalta onko jokin uutta ja onko sillä liiketaloudellista merkitystä. Jos liiketaloudellista merkitystä on, voidaan tarkastella tarkemmin täyttyykö keksinnöllisyysvaatimus. Kun patentointia viedään strategiseen kon-tekstiin, esille nousee patentoitavan teknologian liiketaloudellinen merkitys yrityksen hakiessa kilpailuetua tulevaisuudessa. Tämän lisäksi uutuus pitää olla, sillä mitään tunnettuahan ei voi patentoida. Keksinnöllisyyden suhteen on varmasti syytä keskustella patentti-insinöörin kanssa ennen kuin päätetään jät-tää jotain liiketoiminnallisesti merkittävää patentoimatta.

Keskeistä on tunnistaa, mitkä asiat voidaan suojata patentein, kun pohdi-taan pysyvän kilpailuedun luomista kilpailijoihin nähden. Tulosten perusteella patentti-insinöörit voivat tehokkaasti auttaa liiketoimintaa määrittämään asiat, jotka ovat suojattavissa patentein. Patentti-insinööreillä on tarvittava tietotaito auttaa organisaatiota, kun tarkastellaan mitä asioita voidaan suojata.

Sen lisäksi, että vaaditun keksinnöllisyystason hahmottaminen on keskeis-tä lähdettäessä patentoimaan, sillä on myös keskeinen merkitys välipäätösvai-heessa. Kun tutkijan antaman välipäätöksen mukaan patenttivaatimuksella on uutuus, mutta ei keksinnöllisyyttä, on tärkeää tietää; kannattaako patenttivaa-timusta argumentoida keksinnölliseksi vai tuleeko vaatimusta rajoittaa keksin-nöllisyyden saavuttamiseksi. Patentti-insinöörit ovat mukana tekemässä pää-töstä siitä, että perustellaanko vielä asiaa vai onko jo aika rajoittaa vaatimuksia. Patentti-insinöörit vaikuttavat keskeisesti muotoon, jossa asioita patentoidaan. Patentti-insinöörien näkemyksellä on keskeinen merkitys, jotta yrityksen rahoja käytetään tehokkaasti patentoinnissa. Toisaalta suoja-alan laajuudessa ei anneta periksi, jos suuremmalla suoja-alalla on oletettavissa suurempi tuotto kuin sen hankkiminen maksaa. Patentti-insinöörit ovat mukana päivittäin patentointi-prosesseja koskevissa päätöksistä. Siten heillä on keskeinen merkitys siihen mil-laisia patentteja yrityksellä on tulevaisuudessa käytettävissä kilpailuedun tur-vaamiseen.

Tutkiessaan suunnittelijoiden työtä Laine (2009) löysi työkäytännöiksi tut-kimuksessaan teknisten ratkaisujen hakemisen, vertaisuuden, yksityiskohtien hallinnan ja itsenäisen pärjäämisen. Hän ei näe niitä ilmeisinä työtehtävinä, joi-ta olisi esimerkiksi palaveriin osallistuminen ja suunnittelu. Tarkastellessani näitä Laineen tuloksia havaitsin niiden olevan seikkoja, joita suunnittelijoiden tulee hallita työssään menestyäkseen. Omassa tutkimuksessani löytämäni työ-käytännön koen hyvin vastaaviksi siltä osin, että ne eivät ole työtehtäviä, kuten hakemuksen kirjoittaminen olisi. Lisäksi vastaavaa löytämissäni työkäytänteis-sä on, että patentti-insinöörien tulee hallita ne työssään menestyäkseen. Tältä osin koen onnistuneeni löytämään vastaavia työkäytänteitä kuin aiemmassa tutkimuksessa on löydetty.

125

Työkäytänteiden lisäksi diskurssianalyysissä löysin, että patentti-insinöörit näkevät Euroopan ja Yhdysvaltojen patenttijärjestelmissä merkittäviä eroja. Erot ovat niin voimakkaita, että ne johtavat erilaisiin työkäytäntöihin jär-jestelmien välillä. Yllätyksekseni työkäytänteet erosivat merkittävästi järjestel-mien välillä. Patentti-insinöörit huomioivat näiden kahden keskeisen markkina-alueen patenttisäännökset työssään todella hyvin.

Toistan vielä kertaalleen oman taustani, joka on patentti-insinööri. Tut-kin siis vastaavaa työtä tekevien henkilöiden näkemyksiä. Vaikka miten olen pyrkinyt siihen, että omat ajatukseni eivät heijastu tässä pro gradu -työssä, tus-kin olen pystynyt täysin omia ajatuksiani pois sulkemaan tulkitessani kollegoi-den sanomisia. Kaiken kaikkiaan näen oman taustani vahvuutena, sillä näinkin spesifistä työstä saatuja haastattelutuloksia voisi alan ulkopuolisen olla vaikea tulkita. Tulosten tulkinta vaatii väkisinkin hyvää ymmärrystä patenttijärjestel-mästä, jotta analysoitaessa tietää mitä asioilla on todella tarkoitettu.

Tutkimuksen koen onnistuneeksi siltäkin osin, että siinä tuli minulle yl-lättäviä tuloksia. En osannut arvata miten erilailla patentti-insinöörit toimivat järjestelmien välillä. Suurin haaste varmasti taustastani tuli sen kautta, että saa-toin olla ylivarovainen tekemään tulkintoja, jotta en kertoisi omia mielipiteitä vaan tulokset varmasti perustuvat haastatteluihin. Teemoittelun osalta tässä ei ollut ongelmaa, mutta diskurssianalyysi ei ehkä ole paras tapa tutkia kollegoi-den sanomisia, koska ylikriittisyys voi johtaa tulkinnan matalaan abstrak-tiotasoon. Aineiston hankintaa ajatellen työskentelyni patenttialalla oli taatusti etu, jolloin sain haastateltavia.

Jatkotutkimuksena voisi Suomea koskien tutkia miten US-patenttisalkun koko vaikuttaa patentti-insinöörin näkemykseen yhdysvaltalaisesta järjestel-mästä. Lisäksi olisi hyvä tutkia onko sillä vaikutusta, jos patentti-insinööri hoi-taa yhdysvaltalaisia hakemuksia suomalaisen asiamiehen kautta tai suoraan yhdessä yhdysvaltalaisen asiamiehen kanssa.

Tutkijan kanssa käytävien keskustelujen ollessa keskeisessä osassa yhdys-valtalaista järjestelmää, niiden toiminnasta olisi hyvä tehdä lisätutkimusta. Yh-tenä tutkittavana asiana voisi olla, että miksi keskusteluyhteys on kirjallista yh-teydenpitoa tuloksekkaampi tapa perustella keksinnöllisyyttä.

Patentti-insinöörien haastatteleminen työkäytännöt strategiana -tutkimussuuntauksen pohjalta, antoi keskeistä tietoa työkäytäntöjen poikkea-misesta merkittävästi järjestelmien välillä. Nähdäkseni menestyksekästä tutki-musta voidaankin tällä tutkimussuuntauksella tehdä myös muille erityisen työnkuvan omaaville työntekijäryhmille.

126

LÄHTEET

Abate, M. 2009. Obviousness before and after judge Markey. The John Marshall Review of Intellectual Property Law.

A Guide to Filing a Utility Patent Application. 2012. United States Patent and Trademark Office.

American Intellectual Property Law Association. 2008. AIPLA’s Model Patent Jury Instructions.

Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights. 1994. Marrakesh, Morocco

Allison, J. & Lemley, M. 1998. Empirical Evidence on the Validity of Litigated Patents. American Intellectual Property Law Association (AIPLA) Quarterly Journal, Vol. 26, p. 185.

Ansoff, I. 1991. Critique of Henry Mintzberg's ‘The design school: Reconsidering the basic premises of strategic management’. Strategic Management Journal, Vol. 12, No. 6, 449–461.

Apley, R. & Rosenberg, M. 2008. One small steps towards patent harmonization: KSR and the EPO. Intellectual Property Today, Vol. 15, No. 1, 34.

Apple Loses German Patent Case vs. Samsung, Motorola 2012. Saatavilla: http://www.huffingtonpost.com/2012/09/21/apple-samsung-germany-patents-motorola-_n_1902991.html, Viitattu: 1.12.2012. Saatavuus tarkastettu 1.5.2013.

Atkinson, J. & Jones, R. 2011. ‘Raising the bar’ of patentability. Pharmaceutical Patent Analyst - Future Science. Saatavilla: http://www.future-science.com/doi/pdf/10.4155/ppa.12.6, Viitattu: 1.7.2012. Saatavuus tarkastettu 1.8.2012.

Aula, P. & Mantere, S. 2011. Strategiasolarium: Organisaatioviestintä strategian toteuttajana. Teoksessa Mantere, s., Suominen, K., Vaara, E. (toim.) Toisinajattelua strategisesta johtamisesta. Helsinki: WSOYpro oy, 29–42.

Bainbridge, D. 1999. Intellectual Property. Pitman. Becker, D. 2008. KSR v. Teleflex: How “obviousness” has chnaged. Duke

Journal of Constutional law & Public Policy Sidebar, Vol. 4, No. 45, 45 – 55. Brody, T. 2010. Obviousness in Patents Following the U.S. Supreme Court’s

Decision, KSR International Co. v. Teleflex, Inc. Burk, D. & Lemley, M. 2009. Rethinking Patent Claim Construction. University

of Pennsylvania Law Review, Vol. 157, 1743–1799 Case Law of the Bords of Appeal of the European Patent Office. 2010. Horn,

Germany: Druckerei Ferdinand Berger & Söhne. Carter, C., Clegg, S. & Kornberger, M. 2008a. Strategy as Practice. Strategic

Organization, Vol. 6, No.1, 83–99. Cole, P. 2008. KSR and standards of inventive step: A European view, The John

Marshall Review of Intellectual Property law. Clegg, S., Carter, C. & Kornberger, M. 2004. “Get uo, I Feel Like Being a

Strategy Machine“. European Management Review, Vol. 1, No.2, 21–28.

127

Differences between US and European patents, Saatavissa: http://www.iusmentis.com/patents/uspto-epodiff/differe, Viitattu: 17.5.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012.

Duffy, J. 2007. Predictable reform of patent substance and procedure in the judiciary. Michigan Law Review First Impressions. 34–38.

Durie, D. & Lemley, M. 2008. A realistic approach to the obviousness of inventions, William and Mary Law review, Vol. 50, 989–1020.

Eskola, J. & Suoranta, J. 2008. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino

Eurooppapatenttihakemus. 2010. Patentti- ja rekisterihallitus. Saatavilla: http://www.prh.fi/fi/patentit/hakuulkom/eurpathakemus.html, Viitattu: 18.6.2012, Saatavuus tarkistettu: 1.8.2012

European Patent Convention. 2010. Wolnzach, Germany: European Patent Office

European Patent Convention. 1973. Wolnzach, Germany: European Patent Office

Gorman, M. 2012. Breaking down Apple's $1 billion courtroom victory over Samsung. Saatavissa: http://www.engadget.com/2012/08/25/breaking-down-apples-1-billion-courtroom-victory-over-samsung/, Viitattu 28.8.2012, Saatavuus tarkistettu: 9.9.2012

Glegg, S., Carter, C., & Kornberger, M. 2004. Get up, I Feel Like Being a strategy Machine. European Management Reviev, Vol. 1, No. 1, 21-28.

Grubb, P. 1999. Patents for Chemicals, Pharmaceuticals and Biotechnology: Fundamentals of Global Law, Practice and Strategy. Oxford University Press.

Gupta, P & Rigby, B. 2011. Google/Motorola could be peak of patent price spike. Saatavissa: http://www.reuters.com/article/2011/08/22/us-technology-patents-idUSTRE77L4IX20110822, Viitattu: 17.5.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012.

Guidelines for Examination in the European Patent Office. 2012. Münich, Germany: European Patent Office

Haarmann, P. 2006. Immateriaalioikeus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Hallituksen esitys eduskunnalle patenttilainsäädännön uudistamisesta. 1966.

(HE 101/1966 vp). Harguth, A & Carlson, S. 2011. Patents in Germany and Europe.The

Netherlands: Kluwer Law international BV. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Helsinki: Tammi Hodgkinson, G., Whittington, R., Johnson, G. & Schwarz, M. 2006. The Role of

Strategy Workshops in strategy Development Process: Formality, Communication, Co-ordination and Inclusion. Long Range Planning, Vol. 39, 479–496.

Hoon, C. 2007. Committees as strategic practice: The role of strategic conversation in a public administration. Human Realtions, Vol.60, No. 6, 921–952.

128

IPR tehokkaaseen käytöön. 2008. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 37/2008.

Jarzabkowski, P. 2004. strategy as Practice: recursive, adaptative and practices-in-use. Organization Studies, Vol. 25, 529–560.

Jarzabkowski, P., Balogun, J. & Seidl, D. 2007. “Strategizing: The Challenges of Practice Perspective“. Human Relations, Vol. 60, No. 1, 5–27.

Johnson, G., Melin, L. & Whittington, R. 2003 Micro strategy and and strategizing towards and activity-based view. Journal of Management Studies, Vol. 40, No. 1, 3–22.

Kallay, D. 2004. The law and economics of antitrust and intellectual property: an Austrian approach. Cheltenham: Edward Elgar.

Khatri, S. 2012. Reformulating the ‘inventive step’ in patent law to achieve an appropriate balance between patent holders and the public. International Journal of Technology Policy and Law. Vol. 1, No. 1.

Knesch, G. 1994. Assessing Inventive Step in Examination and Opposition Proceedings in the EPO. Epi Information, no. 3, 95–101.

Korah, V. 1999. Patents and Antitrust. Teoksessa: Strategic Issues of Industrial Property Management in a Globalizing Economy, AIPPI Forum, Selected Papers, 68–87.

Laine, P. 2009. Työkäytännöt strategiana – vaihtoehto strategia käytäntönä –tutkimukseen. Liiketalouden aikakausikirja, 58, 3–4, 181–206.

Laine, P. 2010. Toimijuuss strategiakäytännöissä: Diskurssi – ja käytäntöteoreettisia avauksia. Väitöskirja. Turun kauppakorkeakoulu, sarja A-1:2010, Turku: Uniprint.

Laine, P. & Vaara, E. 2011. Strategia kuuluu henkilöstölle! Dialoginen näkökulma strategityöhön. Teoksessa Mantere, s., Suominen, K., Vaara, E. (toim.) Toisinajattelua strategisesta johtamisesta. Helsinki: WSOYpro oy, 29–42.

Laitinen, M. 2012. Nokian hinta alle yhtiön osien arvon. Saatavilla: http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/fimin+schroder+nokian+hinta+alle+yhtion+osien+arvon/a799137, Viitattu 20.6.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012

Langford, D. & Male, S. 2008. Strategic Management in Construction. Blackwell science ltd.

Lewis, J. & Mccormick, R. 2007. KSR v. teleflex in the Supreme Court: The Outcome Is Not So Obvious. IPL Newsletter, Vol. 25, No. 2.

Lunden,I. 2013. Nokia, Samsung Extend Their Secretive Patent Deal Another 5 Years, Avoiding Yet Another Mobile Patent Suit, Shoring Up For Others? saatavilla: http://techcrunch.com/2013/11/04/nokia-samsung-extend-their-secretive-patent-deal-another-5-years-avoiding-yet-another-mobile-patent-suit-shoring-up-for-others/, Viitattu 25.11.2013, Saatavuus tarkistettu: 2.12.2013

Mandel, G. 2006. Patently Non-Obvious: Emperical Demonstration that the Hindsight Bias Renders Patent Decision Irrational. Ohio State Law Journal, Vol. 67: 1391–1463.

129

Mandel, G. 2008. Another Missed Opportunity: The Supreme Court's Failure to Define Nonobviousness or Combat Hindsight Bias in KSR v. Teleflex. Lewis & Clark Law Review, Vol. 12, No. 2.

Mansala, M-L. 1994, Teollisoikeudet osana yrityksen strategiaa yhdentyvillä markkinoilla. Helsinki : Helsingin yliopisto.

Mansala, M-L., Bruun, N., Helander, P., Heikintalo, E., Saarainen, A. & Syrjä K-P. 2008. Suomen teollis- ja tekijänoikeuksien toimintakenttä. Saatavilla: http://www.iprinfo.com/tiedostot/IPR_strategia_perusselvitys_IPRseries_B2.pdf, Viitattu 1.5.2012, Saatavuus tarkastettu 1.8.2012.

Manual of Patent Examining Procedure. Eighth Edition, August 2001, Latest Revision July 2010. United States Patent and Trademark Office. Saatavilla: http://www.uspto.gov/web/offices/pac/mpep/index.htm, Viitattu: 3.3.2012, Saatavuus tarkastettu: 1.8.2012

Meara, J. 2002. Just who is the person having the ordinary skill in the art? Patent law’s mysterious personage. Washington Law Review Association

Minzberg, H. 1990. The design school: Reconsidering the basic Premises of Strategic management. Strategic Management Journal, Vol. 11, 171–195.

Microsoft. 2013. Microsoft to acquire Nokia’s devices & services business, license Nokia’s patents and mapping services. Saatavilla: http://www.microsoft.com/en-us/news/press/2013/sep13/09-02announcementpr.aspx, Viitattu 25.11.2013, Saatavuus tarkastettu: 2.12.2013

Moir, H. 2009. How high is the inventive step? Some empirical evidence. 4th Annual Conference of the EPIP Association University of Bologna, Italy.

Mojibi, A. 2010. An Empirical Study of the Effect of KSR v. teleflex on the Federal Circuit’s Patent Validity Jurisprudence. Albany Law Journal of Science and Technology, Vol. 20, No. 3, 101.

Nokia Oyj. 2013. Tilinpäätöstiedote. Saatavilla: http://press.nokia.fi/2013/01/24/nokia-oyjn-vuoden-2012-viimeisen-neljanneksen-ja-koko-vuoden-2012-katsaus/, Viitattu: 3.4.2013, Saatavuus tarkastettu: 4.5.2013

Nokia. 2013. Nokia tänään. Saatavilla: http://www.nokia.com/fi-fi/tietoa-nokiasta/tietoa-meista/tietoa-meista/, Viitattu: 24.11.2013, Saatavuus tarkastettu: 2.12.2013

Oesch, R. & Pihlajamaa, H. 2008. Patenttioikeus. Helsinki: Talentum. Pagenberg, J. 1975. Die Bedeutung der Erfindungshöhe im amerikanischen und

deutschen Patentrecht. Berlin: Heymann. Paris Convention for the Protection of Industrial Property of March 20, 1883, as

revised at Brussels on December 14, 1900, at Washington on June 2, 1911, at The Hague on November 6, 1925, at London on June 2, 1934, at Lisbon on October 31, 1958, and at Stockholm on July 14, 1967, and as amended on September 28, 1979.

Patent Cooperation Treaty. Done at Washington on June 19, 1970, amended on September 28, 1979, modified on February 3, 1984, and on October 3, 2001, as in force from April 1, 2002. Saatavilla:

130

http://www.wipo.int/export/sites/www/pct/en/texts/pdf/pct.pdf, Viitattu: 7.3.2012, Saatavuus tarkastettu 1.8.2012.

Patentti- ja rekisterihallitus 2011. Patenttikäsikirja. Saatavissa: http://www.prh.fi/stc/attachments/patentinliitteet/Patenttikasikirja_2011_2.pdf, rekisterihallitus Viitatty 18.6.2013, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012

Patenttilaki, 1967. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1967/19670550, Viitatty 18.6.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012

Phelps, M. 1999. Industrial property management in a multinational corporation. Teoksessa: Strategic Issues of Industrial Property Management in a Globalizing Economy, Selected Papers AIPPI Forum, 88-92.

Pitkänen, R. 2007. Mahdollisuuksien johtaminen. 4.painos. Vantaa: Dark Oy. Porter, M. 1985. Competitive Advantage: Creating and Sustaining Superior

Performance. New York, United States of America: The Free Press Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma. 2007. Helsinki: Edita Prima

Oy. Quinn, G. 2011. The Cost of Obtaining a Patent in the US. Saatavissa:

http://www.ipwatchdog.com/2011/01/28/the-cost-of-obtaining-patent/id=14668/, Viitattu: 17.5.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012

Quinn, G. 2013. Allowance Rates for Art Units Examining Business Methods. Saatavissa: http://www.ipwatchdog.com/2013/01/08/allowance-rates-for-art-units-examining-business-methods/id=32853/, Viitattu: 18.7.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012

Rahnasto, I. 1996. Keksinnöllisyysvaatimus Suomen ja Euroopan patenttijärjestelmissä. Helsinki: Yliopistipaino.

Regulations under the Patent Cooperation Treaty, as in force from July 1, 2011 S Rep. No 1979, 82d Cong., 2d Sess., 5 (1952)

Scherer, F. 2001. The innovation Lottery. Teoksessa: Dreyfuss, R., Zimmermann, D., First, H. Expanding the Boundaries of Intellectual Property – Innovation Policy for the Knowledge Society. Oxford: University Press. 3-21.

Seppälä, J. 2011. Metso voitti patenttioikeudenkäynnin Yhdysvalloissa. Saatavissa: http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/metso+voitti+patenttioikeudenkaynnin+yhdysvalloissa/a738468 Viitattu: 25.11.2013, Saatavuus tarkistettu 3.12.2013.

Shapiro, C. & Varian, H. 1999. Information Rules: A Strategic Guide to the Network Economy. Boston: Harvard Business School Press.

Shankland, S. 2013. Nokia's business in 2014: Patents, mapping, network gear. Saatavissa: http://news.cnet.com/8301-1035_3-57601061-94/nokias-business-in-2014-patents-mapping-network-gear/ Viitattu: 5.9.2013, Saatavuus tarkistettu 1.10.2013

Smith, G. & Parr, R. 1998. Intellectual property: licensing and joint venture profit strategies. New York: Wiley

131

Sullivan, P. 1998. Profiting from intellectual Capital. New York: Wiley Suominen, K. 2011. Strategiaoppi työpaikkojen arjessa. Teoksessa Mantere, s.,

Suominen, K., Vaara, E. (toim.) Toisinajattelua strategisesta johtamisesta. Helsinki: WSOYpro oy, 15–28.

Suoninen, E. 1999. Näkökulmia sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. Teoksessa A. Jokinen, K. Juhila & E. Suoninen (toim.) Diskurssianalyysi liikkeessä. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.

Takenaka, T., 2007. Non-obviousness standard under fire: flexible application of TSM test may result in validity challenges against many US patents. Journal of Intellectual Property Law & Practice, Vol. 2, 508–510.

The united states constitution, Article. I. Section. 8. Clause 8. Thomas, J. 2006. Brief of Intellectual Property Law Professors as Amici Curiae

Supporting Petitioner, KSR International Co. v. Teleflex Inc., No. 04-1350. Georgetown University Law Center.

Tulli. 2011. Kuvioita ulkomaankaupasta. Saatavilla: http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/ulkomaankauppatilastot/grafiikkaa/liitteet/Kuviot_2011FI.pdf, Viitattu: 14.3.2012, Saatavuus tarkastettu: 1.8.2012

T 0032/81 Cleaning apparatus for conveyor belt. 1982. European Patent Office. Saatavilla: http://www.epo.org/law-practice/case-law-appeals/recent/t810032ep1.html, Viitattu: 6.7.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012

USPTO. 2013. U.S. Patent Activity Calendar Years 1790 to the Present. Saatavilla: http://www.uspto.gov/web/offices/ac/ido/oeip/taf/h_counts.htm, Viitattu: 25.4.2013, Saatavuus tarkastettu: 6.5.2013

Uotila, T. 2009. Patentti strategisena kilpailun välineenä. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys.

Vanjoki, A. 2011. Suullinen tiedoksianto IPR-huippuseminaarissa - Teollisoikeudet menestyvän liiketoiminnan välineenä.

Wijk, V. 2005. There May Be Trouble Ahead: A Practical Guide to Effective Patent Asset Management. USA, Maryland: Scarecrow Press

Virtanen, S. 2012. Nokian patenttisalkun arvo jopa suurempi kuin yhtiön markkina-arvo. Saatavilla: http://www.tekniikkatalous.fi/ict/quotnokian+patenttisalkun+arvo+jopa+suurempi+kuin+yhtion+markkinaarvoquot/a818011, Viitattu 20.6.2012, Saatavuus tarkistettu 1.8.2012

Visser, D. 2011. The Annotated European Patent Convention. Veldhoven, Netherland: Htelpublisher

Whittington, R. 1996. Strategy as Practice. Long Range Planning, Vol. 29, 731 – 735.

Whittington, R. 2001. What is strategy, and does it matter? 2nd London: International Business Press.

Whittington, R. 2003. The Work of Strategizing and Organizing: For a Practice Perspective. Strategic Organization, Vol. 1, No.1, 117–125.

132

Whittington, R. 2006. Completing the practice turn in strategy research. Organization Studies, Vol. 27, No. 5, 613–634.

Whittington, R. 2007. Strategy Practice and Strategy Process: Family Difference and the Sociological Eye. Organisation studies, Vol. 28, No. 1, 1575–1586.

WIPO., 2012. The PCT Applicant's Guide, International Phase, Annex A, PCT Contracting States. Saatavilla: http://www.wipo.int/pct/guide/en/gdvol1/annexes/annexa/ax_a.pdf, Viitattu: 11.6.2012. Saatavuus tarkastettu 1.8.2012.

LIITTEET

Liite 1: Haastateltaville etukäteen lähetetyt kysymykset - Mitä patentoinnin edellytyksistä (teollinen käyttökelpoisuus, uutuus ja

keksinnöllisyys) joutuu tyypillisimmin perustelemaan patenttitutkijalle? - Miten näette suuntauksen Yhdysvalloissa / Euroopassa? Onko keksin-

nöllisyystaso noussut vai laskenut? - Tulisiko patentoitavalta keksinnöltä vaadittava keksinnöllisyystason

mielestänne olla matalampi tai korkeampi vai onko se nyt sopiva yhteis-kunnallisista lähtökohdista katsottuna?

- Tulisiko patentoitavalta keksinnöltä vaadittavan keksinnöllisyystason mielestänne olla matalampi tai korkeampi edustamanne yrityksen lähtö-kohdista?

- Miten koette Euroopan ja Yhdysvaltojen patentoitavalta keksinnöltä vaadittavat keksinnöllisyydet erot, onko niitä?

- Kun vastaatte patenttitutkijan antamaan välipäätökseen, perusteletteko keksinnöllisyyttä useamman sillä, että alan ammattimies ei osaisi tietyn julkaisun osoittamaa tekniikkaa vai sillä, että alan ammattimies ei osaisi yhdistää julkaisuja?

- Miten perustelette keksinnöllisyyttä Euroopassa, käytättekö ongelma-ratkaisu -periaatetta?

- Miten perustelette keksinnöllisyyttä Yhdysvalloissa? - Mitkä ovat Yhdysvaltojen/Euroopan patenttijärjestelmän vahvuudet ja

heikkoudet? - Eroavatko keksinnöllisyysperustelunne, kun vastaatte EPO:n verrattuna

vastaamiseen USPTO:n?