MA

TT

I & M

IKK

O M

ÄK

ELÄ *

per

seet

ola

lle

ta

ito

laj

i W

So

yoN

taitolaji

WS

OYMATTI & MIKKO MÄKELÄ

perseetolalle

oNtositarinoita

yk-hommista

telakalta,

laivoilta ja baareista

www.wsoy.fi | 84.2 | 978-951-0-40523-9

Päällys Martti Ruokonen

*****

*****

»Putkimiehen pitää ymmärtää nesteen syvin olemus.»

Hannu Renlund

LV-asentaja

»Hyvä ettei päällikkö tiedä ihan kaikkea mitä leirissä tapahtuu.»

eeRo klemetti

esikunta- ja huoLtokomppanian

pääLLikkö kosoVossa, eVp.

»Totta joka sana.»

sakke jokinen

poLttoLeikkaaja

werner söderström osakeyhtiöhelsinki

taitolaji

MATTI & MIKKO MÄKELÄ

perseetolalle

oN

© matti mäkelä ja mikko mäkelä 2014isbn 978-951-0-40523-9

painettu eu:ssa

© matti mäkelä ja mikko mäkelä 2014isbn 978-951-0-40523-9

painettu eu:ssa

SISÄLLYS

KYLÄBAARIT… 7

TAKSIT… 21

TELAKKA… 33

LAIVALLA JA RAVINTOLASSA… 49

YK-HOMMAT BALKANILLA… 59

ULKOMAILLA… 83

VENEILLÄ JA MUILLA VEHKEILLÄ… 99

TAKAISIN HUUTJÄRVELLE… 113

kylä-baarit

kylä-baarit

9

T ämä tapahtu nuoruudessa Tiiliruukinpohjan mökillä. Perjantai- tai lauantaipäivä, joku vapaapäivä kuitenkin, niin että iltasella sii-nä oli muutama kaveri, Ella-koira ja minä

ja olisko ollu Rosenblad ja Lyytikäinen, tämän tyylistä porukkaa – no, Ville ainakin.

Oli oikein hieno iltahetki, sauna lämpes, kertaläm-mitteinen kiuas, häkälöylyjä vajaa. Aurinko paisto, koi-ra käyskenteli rannalla, joku oli ongella ja kaljaa juo-tiin hissukseen, oikein loistava, rauhallinen tunnelma.

Olin just lähössä heittämään häkälöylyä, kun Ville sano, että hän voi tehdä sen, että heillä on kotona kans kertalämmitteinen kiuas. Pitää paikkansa sillä ero-tuksella, että Villen vanhempien kertalämmitteises-sä häkä- ja löylyreikä on vaakatasossa kiukaan päällä. Tämä taas oli sellanen vanhan ajan torpeedomalli, jos-sa on viistosti luukku päällä.

Eipä tullu mieleen kenellekään, että Ville alko olla jo jonkin verran kännissä.

No, se meni saunaan ja sieltä kuulu valtava su haus. Heti sen jälkeen helvetillinen huuto… aarrhgh. Ville ryntäs ulos saunasta, se oli saanu kaikki kuumat noet ja höyryt naamalleen ja painu rantaan naama palanee-na ja hyppäs laiturin päästä suoraan katiskaan.

10

Se oli epäonnen sankari: siinä oli hyvin vähän vettä, sillä raappeentu koko kroppa katiskan rautalankoihin ja pää kävi vielä mutapohjan kautta. Ku se nous siel-tä ylös, päästä valu mutaa, rintakehä ja reidet oli veri-naarmuilla ja naama palanu.

Todettiin, vaan, että kyllä maailma voi äkkiä muut-tua: viisi sekuntia sitte ilta oli täydellinen.

Olihan Villellä toisinaan taipumuksena vetää helve-tilliset lärvit nuorempana.

Kerran Ville joi Kahilan kans votkaa samaan tah-tiin. Kun toinen painaa sata kiloa ja toinen kuuskym-mentä, niin lopputulos ei oo hyvä. Ne oli just pihalla ja lähös kaupungin iloihin, kun Ville kaatu suorin varta-loin selälleen. Karri oli hyvässä nousukännissä ja to-tesi, että mitäs tässä, viedään äijä kotiin. Tottahan mei-tä hiukan nolotti, ku tiesi ketkä on sopan keittäny, eikä siitä hyvä heilu kenellekkään.

Taunukses oli helevetisti porukkaa, nostettiin Vil-le paksiin, ku ei se mahtunut sisään, Karriko sen sinne nosti ja Rosenblad kuskin paikalle. Sovittiin, että pan-naan paksin kansi kiinni vasta sitten ku lähetään, niin ei happi ehdi loppua matkalla.

Rosenblad oli kuskin puolella auton sivulla. Helvet-ti ku ei mee paksin kansi kiinni. Ja kurkkas sinne. Vil-

11

le oli sen verran heränny, että sen käsi oli kiivenny ul-kopuolelle. Nostettiin vaan seki kyytiin, kansi kiinni ja lähettiin.

Kyllä oli äiti tyytyväinen ku poika tuli kotiin.

Yksissä kotibileissä, itse asiassa se oli meillä, Ville sammahti keittiön pöydän alle. Se valu ku makarooni sinne ja meitä nauratti, että taas kävi perinteinen. Se nukku varmaan tunnin verran, istuttiin siinä pöydän ääressä ku yhtäkkiä Ville alko nykimään siellä ja ka-komaan. Perkele, se oksentaa. Jengi pomppas pois tuo-lien äärestä.

Ville nousi aivan silmät ristis, kontalleen sieltä pöy-dän alta, otti yhen tuolin, sellasen normaalin keittiö-tuolin, jossa oli irrotettava pehmustelevy, nosti sen ylös, oksensi tuolin läpi siihen lattialle, läimäytti tuolin kan-nen kiinni ja jatko uniaan.

Oli se Villen ylösnousemus sellanen näky, ettei siitä voinu edes suuttua. Jumalauta, muuta ku nauraa ja sii-vota oksennukset.

Villestä tuli muuten putkimies ja hyvä tulikin. Se otti ehkä mallia Hjelmin Paulista, toisesta Huutjärven put-kimiehestä. Pauli kerto, kuinka hän oli ollu ensimmäi-sessä työhönottohaastattelussa. Työhönottaja kyseli:

12

»Onko perhettä?»»On.»»Ootko kova tekemään töitä?»»Oon.»»Poltatko tupakkaa?»»En.»»Otatko viinaa?»»No, mitä sulla ois?»Tää on putkimies!

Ei meillä muuten kouluaikanakaan aina näin lep-posta ollu. Tästä tapauksesta on nimet jotenki pääs-sy unohtumaan.

Kaverin isä oli panostaja ja otti kuppii, eikä aina muistanu, missä sen työkamat on.

Kävi sitten niin, että kylällä eräs porukka sattu saa-maan panostajan varastoista muutaman kymmenen pätkää aniittia, räjähdysainetta pötköissä, semmos-ta dynamiittia vähän hitaampaa tavaraa. Ja muutamia sähkönalleja, joilla niitä jysäytetään.

Sellainen yhdistelmä, että on teinipojat, aniitti, keski kalja ja sähkönallit, ei oo välttämättä kauhean terveellinen.

Läheltä piti -tilanteita oli ja kovia jysäyksiäkin, mutta yksi on jääny erityisesti mieleen.

13

Tuttu kaveri päätti, että kokeillaan pelkästään nal-leja, nehän ja jysähtää aika kovasti. Sillä oli niitä nippu farkun etutaskussa. Nallit on sellaisia sormenpaksuisia ja metallit paljaana siellä piuhan päässä. Se kävi osta-massa shelliltä yheksän voltin patterin. Sitten se (kän-nissä tietenkin) repi pakkauksen patterista, sytytti tu-pakan, työnsi patterin taskuun ja istu huoltoaseman pihakivelle polttelemaan.

Sitten liike pysähty.Ei, saatana, ne on samassa taskussa ne nallit ja se

yhdeksän voltin patteri.Paljaat langanpäät ja paljas patteri. Nyt ei oo hyvä

tilanne.Meiltä pääsi ensin räkänaurut, kunnes tajuttiin, että

tää on ihan oikeesti vakava paikka. Puukolla ja parta-koneen terällä yritettiin nyhrätä sitä farkkukangasta puhki farkun päältä, ettei tarvi liikuttaa, kun se patte-ri pullotti siinä taskussa. Ei onnistu. Sitte ei muuta ku härkää sarvista. Jätkä nousi ylös ja käsi taskuun ja pat-teri pois.

Myöhemmin selvis, ettei se lähe yheksän voltin pat-terilla. Sitä ei kukaan tienny siinä vaiheessa, ku niitä farkkuja viillettiin ja nyrhittiin auki. Se oli vasta testi.

Mutta mopon lampun virtajohdoista se kyllä lähtee.En muuten tiedä sitäkää, mihinkä ne aniitit joutu.

Yks kaveri pääsi myöhemmin raksalle töihin ja oli yhtä valtion virastotaloa rakentamassa. Tarina kertoo, että se olis piilottanu ne sinne perustuksiin ja jättäny lan-ganpäät esiin. Että olisivat sielä tänä päivänä, mutta tiedä noista.

14

Bakkanaali seisoo Huutjärven kylän keskellä, tien varrella ja sen ohi kulkee jatkuvasti tuttujen au toja. Mietin, onko viisaamman näköistä seisoa rintama-suunta tielle vai tuijottaa mykkänä vielä suljetun baa-rin ovea.

Kyläläisten uteliaat katseet ohjautuvat joka tapauk-sessa pihaan, joten nolompaa on tuijottaa lievässä etu-nojassa pimeään baariin. Vielä pahempaa on tervehtiä ohikulkevia appivanhempiaan. Täysin rentoa asentoa ei tähän tilanteeseen ole.

Jokisen Sakke pyörähtää paikalle, baari aukeaa ja kävellään sisään. Mie otan loiventavat ja Sakke kahvin. Seuraillaan siinä hiljakseen ikkunasta, ku Tooto ajelee ohi. Sillä oli sellanen systeemi, että selvänä se ei kos-kaan edes vilkase baarin suuntaan. Kun ryyppyputki lähestyy, katse alkaa pitempään viivähtää baarin piha-maalla. Siitä voi päätellä, että kohta lähtee.

Jokisen Sakke on tämän kylän legendaarisin mies, säteilytyksen takia. Se tapahtu sillon kun se oli töis-sä Myyryn laanilla. Laani oli halli, jossa oli helevetisti rautaromua ja Jokisen tehtävänä oli palotella sitä. Ne myi romurautaa edelleen. Romukauppias oli tää Myyry, ja on vieläki.

Sakke polttoleikkas päivät pitkät ja irrotti lentävällä osia toisistaan. Sellasta hommaa, jossa pysty olemaan humalas ja tupakka suussa kaiken aikaa.

Sille kävikin siellä monenlaista pientä. Kerran se poltti ittensä niin, että selkään tuli isot palovammat, kun äijät kännissä turasivat.

15

Mutta tämä uskomattomin juttu oli säteilytys. Se on ollu Iltalehdessä ja Ilta-Sanomissa, siis valtakunnallis-ta julkisuutta saanu ja lisäksi aivan tosi.

Ne palotteli siellä myöski paljon sellasta tavaraa, josta ei nyt ollu ihan varma mitä se oli.

Myyryn laani oli muutaman sadan metrin päässä valtatie seiskasta ja seiskaa pitkin ajo kerran säteily-turvakeskuksen auto, joka mittas taustasäteilyä. Myy-ryn laanin kohalla oli helvetinmoinen piikki. Se ajo siitä uudestaan, ja ihan tämmösen satunnaisotannan perus-teella ne onnistu paikantamaan säteilyn sinne. Niiden mukaan siellä säteilee nyt sitten oikeen kunnolla.

Ne rupes jäljittämään, että mikä voi aiheuttaa täl-lasen säteilymäärän. Ettei kai Myyry nyt sentään Lo-viisan ydinvoimalasta oo saanu ostettua mitään, eihän sieltä mitään saa myydäkään.

No, syyksi paljastu jonkun lakkautetun teollisuus-laitoksen vaa’an anturi. Se on sellanen iso vaaka, jon-ka päälle ajetaan rekka-autot, kun punnitaan ne sisään mennessä ja ulos tullessa.

Tällasessa anturissa on ilmeisesti jotakin hyvin ak-tiivista ainetta sisällä ja se oli päätyny sinne muiden ro-mujen joukkoon. Anturi löyty ja huomattiin, että se oli halkastu tai vedetty poikki. Palat kerättiin huolellises-ti talteen.

16

Sitten tietenkin miettimään, että kuka tämän on halkassu ja millä pelillä. Ja minkähänlaiset suojaimet on mahtanu ukolla olla.

No, kukas muu, ku Sakari Jokinen paljastu kysei-seksi työmieheksi. Se oli tosissaan leikannu sen tietä-mättömänä, mikä vehje se on.

Jokinen lähetettiin tutkimuksiin, että kuinka paljon se on saanu säteilyä. Se kävi Helsingissä mittauksis-sa. Oli saanu jonkun verran, mutta ei näköjään hen-genvaarallista annosta. Tästä on jo kymmenen vuotta ja ukko on vieläki hengis kaikkien juopottelujen ja sä-teilyjen jälkeen.

No, ikänsä jupotellu Jokinen, oikeen viinan poltta-ma ääni ja tupakan savuttamat viikset, istu Bakkanaa-lissa ja otti kaiken irti tästä revityksestä.

Mie olin sillon kesätöissä ja viikonloppusin siellä, kun tää homma oli kuumimmillaan.

Iltalehestä soitettiin. Kännyköitä ei vielä ollu kaikil-la. Olin tiskillä: »Iltalehdestä se ja se, olisiko Sakari Jo-kinen mahdollisesti paikalla…»

Voi, helevetti, mie läksin viemään tarjottimella lan-gatonta puhelinta Sakelle. Siel se istu huomattavasti normaalia leveemmäs asennos, jalat pöydällä suurin piirtein.

»Aaii, mistä lehestä nyt soittaa…» Voi vittu sitä el-vistelyä. Sit se pikku kännis anto haastatteluita. Kuun-neltiin siinä vieressä ja varmaan joku kysy, että oliko mitään suojaimii, koska vastaus oli, että »joo, joo, nort-ti suus oli kaiken aikaa. Ei silmät paljo pimeesä heh-kuneet». Se luettiin sitten lehdestä.

Niin, sen muija Jokisen Piko, Bakkanaalin kanta-

17

asiakkaita sekin, halus oman siivunsa hetkellises-tä kuuluisuudesta ja valitti pikku vihneessä pöydäs-sä: »Aatelkaa nyt, löytyyhän minustakii sitä säteilyy…»

Kun Sakke isäukon 50-vuotispäivillä laulo kähinäl-lä Katri-Helenan Lapsella vain voi silmät niin loistaa, se oli vitun autenttista meininkiä.

Mutta onhan täällä tapahtunu muutaki valtakunnal-lista, ku Jokisen säteilytys.

Pipsan tuvassa – jonka nimi oli myöhemmin Swiss-baari, seki seiskan varrella siinä Heilahden suoran päässä – oli käyny presidentti Tarja Halonen.

Se oli aivan yllättäen pysähtyny adjutanttinsa kans-sa siihen ja olivat käyneet syömässä makkaraperunat. Ravintoloitsija vaistos, että siitä täytyy saada joku kii-tos. Sitähän ei muuten saatana kukaan usko, että Tarja Halonen on käyny makkaraperunoilla täs kälyses kup-pilas.

Pipsa pyysikin siitä jonkun huomionosoituksen ja presidentin kansliasta lähetettiin Tarja Halosen alle-kirjoituksella varustettu plakaatti.

No, me tultiin Villen kanssa autolla koulusta, oltiin opiskelijoita. Aika oli sillon villimpää, stripteasea mai-nostettiin siellä täällä, mutta Pipsan tuvan mainos

18

kiinnitti huomiota sen takia, että se oli kirjoitettu vää-rin, elikä stirptease.

Ajateltiin ohi ajaessa, että ei jumalauta, tuo on pak-ko käydä kattomassa, stripteasea on nähnyt joka jät-kä, mutta stirpteasea ei kovin moni. Teksti luki isoilla mustilla kirjaimilla neonkeltasella pohjalla.

Mentiin sitten illalla kattomaan. Kylän juopot istu siinä edessä rivissä. Ei mitään esiintymislavaa, mutta nurkassa strippas hyvin muodokas eli rehellisesti sa-nottuna tukeva kuubalainen tai eteläamerikkalaistyyp-pinen nainen. Sillä oli niin kireet isosilmäset verkko-sukkahousut, että liha pullotti joka reiästä.

Meitä lievästi nauratti ku se stirppas suoraan sen Halosen plakaatin alla. Kansainvälistä meininkiä oi-keestaan.

Sanotaan nyt vielä seki, että kerran käytiin siellä baarissa yhessä ukon kanssa, joka oli sen verran nuu-ka mies, että laitto vain kasan kolikoita sen stirpparin housuihin… Tai sitte se sekotti, että se on kolehtihaa-vi, ku niissäki on semmonen karvapohja. Ukon poru-kat oli vähän sellasia uskonnollisia.

Villellä kävi taas semmonen sekaannus, että jois-sakin kotibileissä, oltiin lähössä ravintolaan, aika hy-

19

vässä nihkeessä kaikki. Ville touhus kaljatölkin kans-sa siinä, veti kaljaa ja laitto sen eteisen pöydälle, sito kengännauhat ja nappas tölkin käteen. Pihalla odo-teltiin taksii ja kohotettiin vielä kerran maljaa, että onneks olkoon synttärisankarille.

Meijän Jussiko se vilkas, että mikä sillä Villellä on kädessä, kun se siinä muiden kanssa nostelee. Se oli ottanu sellofaaniin käärityn kynttilän, semmosen paksun, samankokosen kun kaljatölkki ja sitä se ko-hotteli kankeesti nakkisormet nipussa niin ku sillä oli tapana. Jussi nauro ja yritti ottaa sitä, että kato mikä sull on kädessä. Ville suutahti ja käänti selkää, oikeen tempas, että älä vie mun kaljaa. Puolusti tuok-sukynttiläänsä. Harvoin niin totiselle miehelle tulee naurettua. Vihdoin se huomas, että tästä on paha ot-taa huikkaa.

Kylän kolmas baari eli motellin terassi on myös suo-sittu paikka kesällä, vaikka Swiss-baarissa käytiin il-lalla ja Bakkanaalissa ollaan aina ku mahollista.

Terassillaki kävi kerran väärinkäsitys.Siinä istuskeli kesäsunnuntain illansuussa Knu-

taksen Lasse ja muutamia muita kylän äijiä ja kaks kappaletta ulkopaikkakuntalaisia naisia, tai nainen ja mummukka, sanotaan näin.

20

Ne istu pyöreän pöydän ääressä. Sillä naisella oli mökki Huutjärven rannassa, tai sillä naisella ja mum-mukalla, joka oli sen äiti.

Lasse istu naisten sivussa ja hörppi kaljaa.Ne heitteli juttua ja Lasse tietysti yritti naurattaa

naisia. Naiset oli menossa lämmittämään saunaa ja äi-jät heitti, että lähetäänkö mukaan. Totta kai ne torjut-tiin niin ku hyvä olikin.

Mutta jossakin vaiheessa vanhempi nainen yht-äkkiä tuijotti suoraan Lassea ja sano: »No, lähetäänkö saunaan?» Kun Lassella meinas tyrskähtää kalja suus-ta niin nainen kääns päätä Lassee kohti:

»Ei, kun mä sanoin tyttärelle.»Mummolla oli lasisilmä. Sen silmät katto vähä eri

suuntiin.

Taksit

MA

TT

I & M

IKK

O M

ÄK

ELÄ *

per

seet

ola

lle

ta

ito

laj

i W

So

yoN

taitolaji

WS

OY

MATTI & MIKKO MÄKELÄ

perseetolalle

oNtositarinoita

yk-hommista

telakalta,

laivoilta ja baareista

www.wsoy.fi | 84.2 | 978-951-0-40523-9

Päällys Martti Ruokonen

*****

*****

»Putkimiehen pitää ymmärtää nesteen syvin olemus.»

Hannu Renlund

LV-asentaja

»Hyvä ettei päällikkö tiedä ihan kaikkea mitä leirissä tapahtuu.»

eeRo klemetti

esikunta- ja huoLtokomppanian

pääLLikkö kosoVossa, eVp.

»Totta joka sana.»

sakke jokinen

poLttoLeikkaaja