Pro gradu –tutkimustyö ja jatkotutkimustyö 2016-2017

Roy Ahlfors, MMM, Metsänhoitaja

17.8.2017 Vantaan Rotary ry. esitelmä

KÄSITTEET

Suomalainen kansanperinne tarkoittaa suomalaisille perinteisiä ja kansanomaisia käytäntöjä, teknologioita, uskomuksia, tietoja, asenteita ja tapoja.

Tyvivesa (”kantovesa”) on puun kaatamisen jälkeen rungon (kannon) tyveen muodostunutverso. Tyvivesat ovat peräisin proventiivisilmuista, jotka syntyvät samanaikaisesti kuin kasvinvarsinaisten kasvupisteiden silmut.

Proventiivisilmu tarkoittaa kasvin varren kärjessä olevaa kärkikasvusolukkoa eli rungon katkaisun jälkeen erilaistuvia silmuja.

Raivaustyö on avohakkuussa hakkuualalle jääneen kasvatuskelvottoman, uudistamista haittaavan puuston poisto.

Restituutiolla ymmärretään kasvifysiologisessa uusien kasvien osien kasvamista loukkaantuneiden tai tuhoutuneiden tilalle.

Tehoisan lämpötilan summan lämpösummalla (°Cvrk) kuvataan lämmön merkitystä kasvukauden aikana. Summaa kertyy päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella, tutkimuksessa on käytetty 345°Cvrk lämpösummaa, Tsum_345°Cvrk.

Täysperkaus on raivaustyön toimenpide, jossa koko vesakko ”perataan” poistetaan mekaanisesti käsin tai moottorisahalla.

2

KÄSITTEET

Valtapituus metsätaloudessa sadan, rinnan korkeudelta paksuimman puun keskipituutta

hehtaarin alalla. Tutkimuksessa on tästä poiketen käytetty kullakin kolmella

ympyräkoealueella, jossa kasvoi kappalemäärällisesti eniten yhtä pitkiä (cm) taimia tai

vesoja ennen kaatoa nimitettiin tutkimuksen valtapituuksiksi, sekä myös myöhemmin

kaadon jälkeen koekantoihin muodostuneiden vesojen pituuksia nimitettiin

valtapituuksiksi samoin em. nimityskriteerein.

Vesa on puun juuren, rungon tai kannon jälkisilmusta tai leposilmusta syntynyt verso;

juurivesa, kantovesa, tyvivesa. Rauduskoivuissa vesa on tyvivesa.

Vesoittuminen on metsänuudistus- tai muun aukean alan joutuminen kaadetun puuston

kanto- tai juurivesoista syntyneen, yleensä vähäarvoisen, lehtipuuston valtaamaksi.

Kasvin haihduttaminen, puu imee vettä jatkuvasti juurillaan ja joka haihtuu

ilmarakojen kautta ilmaan. Ilmarakoja on koko kasvin pinnalla, mutta eniten niitä

löytyy lehtien alapinnalta. Puu tarvitsee vettä nestejännityksen ylläpitämiseen,

yhteyttämiseen ja muihin elintoimintoihin. Ylimääräinen vesi haihtuu ilmarakojen

kautta ja puu voi säädellä avaamalla ja sulkemalla ilmarakoja veden määrän

poistumista. 3

KÄSITTEET

Kuun syntymä on uuden kuun päivä, kuun vaihde, kuun tekopäivä ja kuun kääntyminen.

Yläkuu on, jossa kuun ”sirppi” pienenee uudesta kuusta täysikuuhun, tarkoitetaan aikaa 2

viikkoa ennen täyden kuun aikaa.

Alakuu on, jossa täysikuusta kuun ”sirppi” vähenee uuteen kuuhun. Alakuulla tarkoitetaan

myös täydenkuun 1-2 viikon jälkeistä aikaa.

Vähenevä kuu tarkoittaa alakuuta, alikuuta, laskevaa kuuta, vanha kuu.

SUOMALAISTA KUUKANSANPERINNETTÄ

4

JOHDANTO

Rauduskoivun (Betula pendula) nopea kasvu ja vesominen ovat usein ongelmana

metsissä varsinkin ravinteikkailla kasvupaikoilla. Käytännössä yksi mekaaninen

vesomisen torjuntatyövaihe raivaussahalla tai – koneella on usein todettu

hyödyttömäksi, koska kaadettujen puiden kannot vesovat nopeasti raivaamisen-

kaatamisen jälkeen taas uudelleen. Mekaaninen raivaaminen voi jopa kiihdyttää

vesakon kasvua. Vastaavasti kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä ei suosita niiden

haitallisuuden ja kustannusten vuoksi,

On tärkeää tietää ja osata ajoituksen taito rauduskoivujen vesojen raivaustyössä.

Luonnonvarakeskuksen (Luken) tilastotietokannan mukaan vuonna 2014

metsänhoito- ja metsänparannustöiden taimikonhoitokustannukset olivat Suomessa

424 euroa / ha, yhteensä noin 67.5 Milj. euroa noin 165.000 hehtaarilla, josta suurin

osa kustannuksista oli taimikon kasvua haittaavan vesakon raivaus-poistotöitä.

Taimikon raivaustyöt ”perkaustyöt” muodostavat tästä määrästä suurimman osuuden.

5

JOHDANTO

Tämä pro gradu -tutkimukseni käsittelee Kuun asentoa ja/tai ajoituksen taitoa raudus-

koivuvesakon raivaustyössä. Suomessa aihetta on tutkittu aikaisemmin hyvin vähän,

eikä tällä tutkimusmenetelmällä koskaan aikaisemmin Etelä-Suomen tuoreessa

kangasmetsässä, jossa Kuun kierto ja sen asento on otettu tutkimuspäivien valinnan

pääkriteereiksi, sekä vallitseva sää, rauduskoivujen vesomisen lisäksi.

Aikaisemmin Suomessa tehdyissä lehtipuiden vesomistutkimuksissa ei ole tutkittu

taimien ja vesojen kaadosta lähtien Tsum_345°Cvrk tutkimuksen seurannan päivään

saakka kasvupaikalla vallitsevia sääolosuhteita ja niiden mahdollisia vaikutuksia

vesomisaktiivisuuteen kuun vaiheen ylä- ja alakuiden aikana koekantoihin

syntyneiden vesamäärien eroon.

Tämän pro gradu- tutkimustyössä pyritään hakemaan rauduskoivuvesakon

raivaustyön oikea minimi vesomisajankohta, jolloin vesominen on vähäisintä tai sitä

ei ole ollenkaan kasvukauden 2015 aikana.

6

JOHDANTO

Tutkimustyössä tutkittiin valittuina kuun asentopäivinä raivatun - katkaistun

rauduskoivuvesakon - vesan kasvun muuttumista (kasvu- kuoleminen)

tutkimuskohteiden 99 kappaleen 2,5 metriä halkaisijaltaan olevilla ympyräkoealoilla

Etelä- Suomen Länsi-Vantaan Königstedin ”vuorella” N 66 95 667 E 37 97 509

tuoreessa kangasmaastossa (MT).

Tämän pro gradu -tutkimustyön mittausmenetelmin tutkimustuloksena oli esittää

kuun asennon merkitystä tutkimuskasvupaikan ympäristötekijöihin,

hydrometereologisiin (säätekijöihin) ja biologisiin kasvu- kuolemistekijöihin

koealojen rauduskoivunvesakoissa. Tilastollisen matemaattisin menetelmin testattiin

tilastollisin menetelmin T-testin ja kovarianssianalyysilla ja regressiomalleilla, niin

sanotut muuttujat, lämpötilan, sademäärän, ilmanpaineen ja auringon säteilysumman

(haastajien) ja vaihtoehtoisten selittäjien avulla vaikutusta kuun vaiheen, ylä- ja

alkuun rauduskoivujen vesojen eroon, löytää tilastollisin keinoin paras malli.

7

JOHDANTO

Vielä joitakin satoja vuosia sitten Suomessa oli melko yleistä että työn

aloittamisajankohtaa suunniteltaessa otettiin huomioon kuun asento taivaalla.

Suomalaisen kansanperinneperimätiedon mukaan silloin tuoreutta ja kasvua vaativat

työt ajoitettiin kasvavalle kuulle eli yläkuulle. Häviämiseen ja kuivumiseen

tähtäävällä työt taas tehtiin vähenevällä kuulla eli alakuulla. Jo silloin sitten laitettiin

merkille käsittelyajankohdan merkitys ja ajan saatossa niistä muodostui vuosittainen

rutiini.

Nopea kasvu ja vesominen ovat usein ongelmana metsissä varsinkin ravinteikkailla

kasvupaikoilla. Käytännössä yksi mekaaninen vesomisen torjuntatyövaihe

raivaussahalla tai – koneella on usein todettu hyödyttömäksi, koska kaadettujen

puiden kannot vesovat nopeasti raivaamisen-kaatamisen jälkeen taas uudelleen.

Mekaaninen raivaaminen voi jopa kiihdyttää vesakon kasvua. Vastaavasti

kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä ei suosita niiden haitallisuuden ja

kustannusten vuoksi.

8

JOHDANTO

Suomessa aikaisimmat tutkimukset kaatoajan-kohdan vaikutuksesta ovat perustuneet

Keski- ja Pohjois-Suomen harmaaleppien ja hieskoivujen vesomiseen. Siitä ovat rapor-

toineet muun muassa Heikinheimo (1930), Etholén (1974), Ferm ja Issakainen (1981),

Maltamo, Kangas ja Tolonen (1989). Timonen (1966) kuutamokoealallaan nimisellä

tutkimustyöllään havaitsi selvän kuukausirytmin, mutta Moilanen ja Oikarinen (1980)

eivät havainneet mitään vuorokausirytmiä.

Aikaisemmat tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia keskenään. Ristiriitaisista

aikaisemmista tutkimustuloksista johtuen, tutkimusaihe lisäsi mielenkiintoa tutkia lisää

rauduskoivujen vesomista ja kuunkierron ja sääolojen vaikutusta siihen. Niitä tutkittiin

menetelmin jolla pyrittiin selvittämään ja antamaan selvempi tulos, aikaisempien

ristiriitaisten tutkimustulosten tilalle. Siksi tässä työssäni tulen vertailemaan myös

aiheesta jo aikaisemmin tutkittua lehtipuiden-koivuvesakoiden kaatotapa-kaatoaika-

tietoa tutkimuksen tuloksiini.

9

TEOREETTINEN TAUSTA

Suomalainen kansanperinne (1999) kirjan mukaan kulttuuri- käsitettä käytetään

tutkimuksissa yleensä kahdessa perusmerkityksessä. Laajassa mielessä se tarkoittaa

yleensä kaikkea sitä, mikä elämässä on opittua ja ihmiseltä ihmiselle siirtyvää, kuten

tietous, uskomukset järjestelmät, taiteet, laki, moraalitavat jne.

Silloin vanhaan aikaan työn aloittamisen hetki oli usein tärkeintä. Sen määräsi

onnistumisen, ja oikeaa hetkeä odotettiin ja tarkkailtiin. Kuun vaiheiden vaikutus

korostui aloittamisessa. Tärkeää oli, että työ aloitettiin siinä kuun vaiheessa, jonka

vaikutus kyseiselle työlle suotuisa. Usein työn voitiin sitten yhtäjaksoisesti loppuun

kuun vaiheen muuttumisen sitä pilaamatta.

10

TEOREETTINEN TAUSTA

Vesominen on kasvifysiologisesti

korvautumis- eli restituutioilmiö, jossa

vahingoittuneen kasvin osan tilalle

kasvaa uusi osa.

Kallus voi kuitenkin olla väliaste

restituutioon, määrätyt osat kalluksessa

usein muuttuvat kasvupisteiksi, joista

kasvaa uusia elimiä.

Vesominen on myös kasvullista,

silmuista alkuunsa saavaa vegatiivista

uudistumista.

Vesominen on puiden uudistuminen

kantojen tai - juurten silmuimuista,

rauduskoivulle ominainen ilmiö

tapahtuu siemenistä tai kannoista. 12

TEOREETTINEN TAUSTA

Kotimaisista puulajeista rauduskoivu

(Betula pendula) muodostaa yleensä

tyvivesoja.

Proventiivisilmut ovat puun tyvessä

vielä puun kasvaessa lepotilassa, kunnes

jokin kasvin tasapainotilan järkkymisen

aiheuttanut ärsyke ne herättää.

Kun puu kaadetaan, silloin kasvi

menettää koko maan päällisen osansa,

jolloin maanpäällisten osien ja juurten

välinen tasapaino häiriytyy

voimakkaasti.

Puu yrittää korvata menetyksen silloin

vesomalla. Vesat eivät pysty

yhteyttämään tarpeeksi energiaa koko

juuristolle ja tällöin osa juuristosta

”kuolee” ja lahoaa.

13

Työn tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tämän työn päätavoitteena oli tutkia rauduskoivujen kaatoajankohdan sekä

hydrometereologisten tekijöiden vaikutusta ja kasvupaikkavaikutusta koivujen vesojen

syntymiseen ja kuolemiseen 1.6- 25.10.2015 kasvukauden aikana. Tehtävänä on

erityisesti selvittää valituilla tutkimuskysymyksillä onko kansanperinteessä esitetyillä

kuun asentoon liittyvillä Kuun vaikutus uskomuksilla ja niihin liittyvillä

kansanperinnetiedolla todellista merkitystä valittaessa sellaista rauduskoivujen taimien ja

nuorten puiden kaatoajankohtaa, jonka jälkeen muodostuvien vesojen määrä jäisi

mahdollisimman pieneksi.

Tutkimuskysymyksiä

1. Onko kuun vaiheen alakuilla ja yläkuilla yhteyttä rauduskoivujen koekantojen vesojen syntyyn, kasvuun (lisääntymiseen) ja kuivumiseen (kuolemiseen)?

2. Ovatko alakuilla koekantoihin muodostuneiden rauduskoivujen vesojen kappalemäärät ja pituuskasvu vähäisintä?

3. Mitkä ovat rauduskoivujen koekantojen vesojen vesomattomia päiviä?

4. Onko tutkimuspäivien vallitsevilla sääolosuhteilla yhteyttä kuunkierron ylä- ja alakuilla muodostuneiden keskimääräisten vesojen määriin?

14

15

AINEISTOT JA MENETELMÄT

Tutkimusalue

Tutkimusalue sijaitsee Länsi-Vantaan

pohjoisosassa, (N 66 95 667 E 37 97 509).

Tutkimusalue sijaitsee Vantaan Riipilän

kylässä, Königstedin vuorella, tilan

länsirajan rajoittuessa Helsinki- Tampere

moottoritiehen, valtatie 3, E 12.

16

AINEISTOT JA MENETELMÄT

Tutkimusalue

Tutkimusalue edustaa kasvupaikkatyypiltään

mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT).

Tutkimusalueen itäosan puusto on nuorta

luontaisesti syntynyttä rauduskoivu-

mäntytaimikkoa. Koekentän länsiosan puusto

oli rauduskoivu-kuusitaimikkoa. Koko alue

oli vesakoitunut uudistamistoimenpiteiden

jälkeen. Vesakko oli pääasiassa raudus-

koivua, mutta myös hieskoivua ja pihlajaa

esiintyi. Taimikon ikä oli noin 10-20 vuotta ja

vesakon ikä 5-10 vuotta. Kuusitaimikon

valtapituus oli n. 10 m, mäntytaimikon 4 m ja

rauduskoivujen valtapituus n. 7 m.

Rauduskoivuvesakon ja vesojen

tutkimusaineisto oli ympyräkoealoilla

kooltaan erikokoista ja epätasaisesti kasvavaa.

Rauduskoivut olivat syntyneet vesasyntyisesti

luontaisesti sekä vesakoitumalla emopuiden

kannoista että siemenistä.

17

Aineiston kerääminen

Rauduskoivujen taimien ja vesojen perkaustyö tehtiin valittuina kaatopäivinä, jolloinrauduskoivujen taimet ja puut kaadettiin mahdollisimman läheltä maanpintaa mootto-risahalla. Koivuista jäi keskimäärin noin 2 senttimetrin pituinen kanto. Kaadettujenrauduskoivujen kantoja nimettiin tämän jälkeen tutkimuksen koekannoiksi. Kannon pintapyrittiin jättämään mahdollisimman suoraksi ja sileäksi, kaatopinnan lisävaikutusvesomisaktiivisuuteen. Koekantojen määrä ympyräkoealoilla vaihteli 1-9 välillä.

Tutkimuksen kaatopäivät valitsin kesä-, heinä- ja elokuun kuun kierron, kasvavan (ylä-kuu) ja(alakuu) vähenevän kuun mukaan. Tarkasteluajanjaksoksi valittiin kunkin kuu-kauden kokokuun kierto (täysikuu, puolikuu, uusikuu) ja kuun vaiheet alakuut ja ylä-kuut. Kaatopäiviävalittiin yhteensä 33 kpl, jolloin jokaisessa kuukaudessa oli 11 kpl kaatopäivää. Tutkimuksenaikana 1.6- 29.8.2015 jokaisella 33 kpl (11 kpl/kk) kaato- raivauskerralla käsiteltiin kolmeasatunnaisesti arvottua ympyräkoealaa, jolloin tutkimuspäivää kohti saatiin mittaustuloksenakolmen yksitäisen ympyräkoealan koekantojen määrä/ ympyräkoeala.

Tarkistusmittauspäivät valittiin kesä-elokuussa valituista kaatopäivistä lähtien, kaato-päivän alkulukemasta lämpösummaan Tsum_345ºC. Lämpösumman laskin Helsingin yliopiston summalaskurilla ja näin saadut summat olivat tarkistusmittauspäiviä. Lämpösummaa kertyy päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpö-tila on +5°C yläpuolella. Tutkimuksen kenttätyön suunnitteluvaiheessa maaliskuussa 2015 määritelty Tsum_195ºCvrk lämpösummavuorokautta todettiin riittämättömäksi vertailuluvuksi kuvaamaan koekantojen vesomiskykyä hitaasti etenevän kevään kasvukauden takia ja siksi se muutettiin Tsum_345ºCvrk:teen (lämpösumma) kynnyslämpösummaan toukokuun lopulla 2015, ennen varsinaisten kenttäkokeiden aloittamista.

18

Aineiston kerääminen

Tutkimuksen taimien kaatopäivät:

Kesäkuu: 1.6., 2.6., 6.6., 9.6., 11.6., 14.6., 16.6., 18.6., 21.6., 24.6. ja 29.6.

Heinäkuu: 2.7., 5.7., 8.7., 11.7., 13.7., 15.7., 16.7., 18.7., 24.7., 29.7. ja 31.7.

Elokuu: 4.8., 7.8., 10.8., 12.8., 14.8., 17.8., 18.8., 19.8., 22.8., 27.8. ja 29.8.

Tutkimuksen seurannan tarkistusmittauspäivät:

( Kaatopäivistä lähtien Tsum_345ºCvrk lämpösummavuorokauteen vaikuttava aika):

Heinäkuu: 13.7., 16., 18.7., 19.7., 22.7., 24.7., 29.7. ja 31.7.

Elokuu: 7.8., 10.8., 12.8., 22.8. ja 27.8.

Syyskuu: 4.9., 11.9., 15.9., 20.9., 22.9. ja 26.9.

Lokakuu: 20.10. ja 25.10.

Tutkimuksen ensimmäinen rauduskoivun taimien kaatopäivä oli 1.6.2015 ja viimeinen 29.8.2015, ja rauduskoivujen kantovesojen mittaus suoritettiin 25.10.2015. Koekantoja oli yhteensä 349 kpl, joiden halkaisija oli kolmea kantoa lukuun ottamatta 1-10 cm. Tutkimusalueella seuranta aikana vallinneiden sääolosuhteiden kuvaamiseksi päivittäiset säätiedot hankittiin Ilmatieteen laitoksen Helsinki-Vantaan lentoasemalta.

Sääasema mittaa seuraavia päivittäisiä säätunnuksia: ilman keskilämpötilat (T_keskilämpötila) (°C), ilman maksimilämpötilat (T_maksimilämpötilat) (°C), ilman minimilämpötilat (T_minimilämpötila) (°C), sademäärät (mm), keskimääräiset auringonsäteilymäärät (W/m²), keskimääräiset ilmanpaineet (hpa), auringon säteilyvaikutus-aika (W/m²) ja auringon keskisäteilymäärä eli säteilysumma (W/m²). Lisäksi hyödynsin Suomen Sääpalvelu Oy:n ja Helsinki-Malmin lentokentän Freemeteon havaintotietoja kaatopäivien tuulen suunnasta sekä Helsingin yliopiston Kumpulan SMEAR III säähavaintoaseman lämpösummatietoja kantojen vesomisen tarkistusmittauspäivän ajoittamiseksi. 19

Aineiston laskenta ja analyysit

Vertailin laskennallisesti kuunkierron, yläkuiden (kasvavien kuiden) ja alakuiden (vä-

henevien kuiden) ympyräkoealojen vesojen keskimäärällisiä määrällisiä ja valtapituus-

pituuksien eroavaisuuksia valitusta kaatopäivistä Tsum_345°Cvrk lämpösumman seu-

rannan tarkistusmittauspäiviin saakka vallitseva aika ). Lisäksi vertailulaskelmiin otettiin

mukaan ja käytettiin kovariaattina (muuttujana) kaatopäivästä Tsum_345°Cvrk

lämpösummaan saakka vallitsevana aikana ”kasvupaikan” säätiedot.

Tutkimuspäivänä lämpösummalaskurista merkittiin mittauspöytäkirjaan päivän alku-

lämpösummalukema ja siihen lisättiin valittu Tsum_345°Cvrk lämpösummavuoro-kautta,

yhteislämpösumman täyttymisestä muodostui seurannan tarkistusmittauspäivä. Näin

saatiin jokaiselle tutkimuspäivän erilliselle ympyräkoealan kantoon syntyneiden vesojen

samanpituinen kasvuaika Tsum_345°Cvrk lämpösumman vaikutusaika.

20

TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TULKINTAA

Inventoinnin tuloksena tutkimuksen alussa 30.5.2015 tutkittavan alueen koeruuduissa kasvoi

havu- lehtipuiden taimia ja vesoja ennen kaatoa yhteensä 581 kappaletta, runkoluku 8457

kpl/ha, (kuva, vasemmalla ) ja kaatopäivien loputtua 1.9.2015 jälkeen 232 kpl, runkoluku

3314 kpl/ha, (kuva, oikealla), 60,8 % vähemmän, haapa-, pihlaja- rauduskoivu lehtipuiden

ja mänty- ja kuusihavupuiden taimia ja vesoja. Inventoinnin laskelmiin ei huomioitu uusia

1.6.2015 jälkeen uudelleen syntyneitä vesoja.

21

22

23

24

25

TUTKIMUSTULOKSET

1.6-25.10.2015 kasvuaika

Ympyräkoalojen koekantoihin oli syntynyt yläkuussa 418 kpl ja alakuussa 282 kpl

rauduskoivujen vesoja, eli yhteensä 700 vesaa, yläkuun koekantoihin oli muodostunut

48,2 % enemmän vesoja kuin alakuun koekantoihin. Yhdelle ympyräkoalalle

rauduskoivujen vesoja oli muodostunut keskimäärin 7,1 kappaletta.

Vesattomia rauduskoivujen kantoja havaittiin elokuussa 12.8 ja 14.8 ja 19.8 kaadetuissa

koekannoissa 33 kpl:tta, eli 9,5 % kaikista koekannoista. (349 kpl rauduskoivujen

koekantoa)

1.6.2015-1.8.2016 kasvuaika

Ympyräkoalojen koekantoihin oli syntynyt yläkuussa 760 kpl ja alakuussa 671 kpl

rauduskoivujen vesoja, eli yhteensä 1431 vesaa, yläkuun koekantoihin oli

muodostunut 13,3 % % enemmän vesoja kuin alakuun koekantoihin. Yhdelle

ympyräkoalalle rauduskoivujen vesoja oli muodostunut keskimäärin 14,5 kappaletta.

Vesattomia rauduskoivujen kantoja havaittiin elokuussa 1.6 ja 6.6 ja 19.8 kaadetuissa

koekannoissa 12 kpl:tta, eli 3,3 % kaikista koekannoista. (349 kpl rauduskoivujen

koekantoa)

26

TUTKIMUSTULOKSET

Vesojen muodostuminen

Kuunkierron yläkuiden, tutkimusaikana 1.6-25.10.2015 saatu 48 % alakuitasuurempi rauduskoivujen vesojen määräero vastaa tutkimuskysymykseen. Vanhansuomalaisen perinnetiedon ja uskomus oli, että yläkuu eli kasvava kuu oliyleisvaikutukseltaan puita ja vesoja määrällisesti lisäävä, alakuulla ei uskottu kasvunedistyvän ja uskottiin enemmän sen kuun-vaiheen kuivattavaan vaikutukseen. Tulos eiole yleistettävissä.

Tutkimustuloksena 2015 todettiin 9,5 % rauduskoivujen koekannoista olevanvesattomia. Samaan tulokseen päätyivät (Moilanen ja Oikarinen 1980), jossahieskoivujen koekannoista 12 % oli vesattomia.

Alakuiden ja yläkuiden välinen rauduskoivujen vesojen valtapituusero oli vain 1,0cm ja 1,6 cm eikä näin pieni pituuskasvuero anna perustetta tarkempaananalysoitiin. Lisäksi valtapituuseroa voivat pienentää mittaus-, lukema- ja kirjaus-,sekä laskenta- ym. virheet.

27

TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TULKINTAA

Tutkimusajankohdan keskimääräistä huomattavasti kuivempi (50 %) vuoden 2015elokuu verrattuna * Ilmatieteen laitoksen vuosien (1981-2010) tilastoihin saattaa myösosaksi selittää, miksi tässä elokuussa kaadettuihin rauduskoivujen koekantoihinmuodostui vähemmän vesoja kuin kesä- ja heinäkuussa. Tutkimusaikana kesä-syyskuukausina sääolosuhteen vaihtelivat, mikä saattoi myös vaikuttaa omalta osaltaankuukausikohtaisesti rauduskoivujen vesomisaktiivisuuteen.

Kesä-heinäkuun tutkimusjakson aikana keski- ja maksimilämpötilalla sekä sademäärälläoli yhteyttä vesojen keskiarvojen eroon yläkuun ja alakuun välillä, minimilämpötilalla jasäteilysummalla oli vähemmän vaikutusta. Eniten vaikutusta rauduskoivujen vesojenmääriin oli auringon keskisäteilymäärällä (W/m²/vrk). Ilmanpaineella puolestaan ei ollutmerkittävää vaikutusta rauduskoivujen vesojen määrien syntyyn ja muodostumisiin.

Kesä-heinäkuussa, kesän valoisimpana aikana, auringon säteilyllä ja sensäteilyenergialla ja valolla on erittäin suuri merkitys yhteyttämisessä ja rauduskoivujenvesojen muodostumiseen ja kasvuun kantojen tyvisilmuista vesoiksi.

Elokuun lopulta ja lähtien auringon säteily vähenee ja kasvukaudenloppuvaiheessa sää-olosuhteet eivät enää ole yhtä suotuisia vesojenmuodostumiselle kuin kesä- ja heinä-kuussa. Lisäksi tutkimusvuonna 2015 elokuussaesiintynyt lämmin ja kuiva jakso saattoi vähentää vesojen muodostumista ja kasvua.Elokuun oli tutkimusjakson lämpimin kuu-kausi, jolloin keskilämpötila oli 2,5 astettakorkeampi kuin heinäkuussa ja 3,5 astetta korkeampi kuin kesäkuussa. Syys- jalokakuun lopulla auringon keskimääräinen säteilymäärä ja kasvukauden päättyminenolivat osuneet vesomiselle epäedullisiin olosuhteisiin.

Kasvukauden loppuvaihe 2015 ei riittänyt tarpeeksi vaikuttamaan rauduskoivujen kantoihinmäärällisesti muodostuneisiin tyvivesojen syntyyn, verrattuna 2015-2016 (kahden kasvukaudentuloksiin). Tutkimuskoe olisi pitänyt tehdä 2015-2016 aikana, luotettavamman tuloksen saamiseksi.

28

TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TULKINTAA

Elo- lokakuussa havaittu merkittävä vesomisalttiuden heikkeneminen, saattoi johtuaepätavallisen kuivasta syksystä. Kannot eivät mahdollisesti ehtineet muodostaa silmu-muodostelmia ja vesoja, koska koekantojen vesoittumisprosessi on hitaampaa elo-lokakuussa.

Rauduskoivujen vesomiskokeen tekeminen ja seuranta yhden kasvukauden aikanaon liian lyhyt, sillä tutkimustulos koskee vain yhden vuoden kasvukautta.Tutkimustulosten yleistävyyttä ja vertailuvuutta vaikeuttaa myös, että ei ollut tehtyrauduskoivujen vesomistutkimuksia Etelä-Suomen tuoreilla kankailla (MT).

Siksi suosittelen tehtäväksi uusia usean vuoden ja kasvukauden pituisia rauduskoivujenkaadon jälkeisiä kantojen vesottomistutkimuksia. Myös suuri ero vesomisalttiudessakasvukauden aikana antaa myös aiheen jatkotutkimuksiin, koska vesomisalttiudenmerkittävää heikkenemistä ei pystytty selittämään tässä tutkimuksessa. Rauduskoivujenvesomistulokseen liittyy joitakin vaikuttavia tekijöitä, joita ei vielä täysin tunneta.

29

30

JATKOTUTKIMUS 2016-2017 JA HAVAINNOT

Havaintoni mukaan osa koekantojen vuosien (2015-2017) juurista on kuivunut /

”kuollut”, todennäköisesti osa juurista vieläkin imee maaperästä vettä ja

ravinteita. Myös vuonna 2015 puun rungon katkaisun jälkeen koekantoon jäävä

kosteus, noin 50 prosenttia edesauttaa kannon tyvissä muodostuvien ja niissä

olevien silmujen ”puhkeamista” sekä aktivoitumista tyvivesojen syntyyn ja

kasvuun vuosina 2015-2017. Rauduskoivun kannon tyven ohut kuori helpottaa

sen läpi syntyvien silmujen ”puhkeamista” ja muodostumista.

Vaikka osa rauduskoivun juurista kuivuu ja” kuolee” sen seurauksena myös osa

kannoista kuolee sitä kautta hitaasti, eikä kanto kuivu ja lahoa seuraavien

lähivuosien aikana kovinkaan nopeasti. Jatkotutkimuksen mukaan jo kolmannen

kasvukauden (vuoden) loppupuolella 1.8.2017 oli silmämääräisesti havaittuna

aikaisempiin 2015-2016 vuosiin verrattuna, kasvukausina muodostuneiden

rauduskoivun vesojen kappalemäärällistä vähenemistä. Syynä tapahtuneeseen

saattaa olla todennäköisesti osittainen koekantojen ja niiden juurien kuivuminen,

eikä rauduskoivun vesat tällöin saa enää ravintoa kannon kautta kasvuunsa

maaperästä, kts. syksyllä 2017 otetut kuvat.

OPITTU JÄLKIVIISAUS ONKIN AINA PARASTA ANTIA

TUTKIMUSTYÖNTEON JÄLKEISTEN HAVAINTOJEN TAKIA !

31