otteita suomalaisen työvoimapolitiikan vaiheista vuosikymmenien varrelta

Otteita suomalaisen työvoimapolitiikan värikkäistä

vaiheista vuosikymmenien varrelta

Heikki Räisänen, tutkimusjohtaja, työvoimapolitiikan dosentti, Työpoliittisen aikakauskirjan päätoimittaja

Työ- ja elinkeinoministeriö

Työpoliittisen aikakauskirjan 60-vuotisjuhlaseminaarissa

29.11.2017, Helsinki

Esitys perustuu etenkin kolmeen v. 2017 julkaistuun artikkeliini

• Työvoimapolitiikan ajattelumallit ja käytännöt ovat eläneet eri sykleissä (TAK 2/2017)

• Työvoima-asiat ovat terminologian värikäs aarreaitta (TAK 2/2017)

• Mitä aiheita Työpoliittisessa aikakauskirjassa on 60 vuoden aikana käsitelty? (TAK 4/2017)

29.11.2017Työ- ja elinkeinoministeriö • www.tem.fi 2

Otteita työvoimapolitiikan ”esihistoriasta” eli ajasta ennen Työpoliittisen aikakauskirjan perustamista

• Lähtökohdat ajattelumalleille 1900-luvun alun yhteiskunnallisessa murroksessa, erityisesti työväenkysymyksessä

• Tätä varhempia työvoimapoliittisia interventioita oli toteutettu suurimmissa kaupungeissa jo 1800-luvun lopulla• Kunnalliset hätäaputyöt Helsingissä 1885-86, Turussa 1892-93 ja Viipurissa 1901-02

• Torjuttiin talvityöttömyyttä, erityisesti rakennustyöväen työttömyyttä

• Ekonomiska Samfundetin komitea (K.J. Stålbergin ideoima) v.1903 • Työmarkkinoiden näkökulma esille ja ohi köyhäinhoidollisten näkökohtien

• Työnvälityslaki oli esillä jo säätyvaltiopäivillä, mikä johtui ammattimaisesti hoidetun yksityisen työnvälitystoiminnan epäkohdista

• Keisari ei tehnyt ehdotusta ja yksityinen välitys sai jatkua vapaasti. Vuonna 1912 Suomessa oli 100 yksityistä työnvälitystoimistoa, näistä puolet Helsingissä

• Vuosien 1907-14 valtiopäivät• Kehiteltiin monia uudistuksia, mutta venäläistetty senaatti ei vienyt niitä eteenpäin

• Työväestön oloja käsittelivät pääasiassa porvarilliset reformistit

• Sosialistien noustua merkittäväksi voimaksi, reformistien näkemyksiä haastettiin ja uudistuksia haluttiin viedä pidemmälle

• Työnvälityslaki (1911), työntekijöiden tapaturmavakuutus (1912), työriitojen sovittelu (1913), yritysten työsäännöt (1913) jatyöttömyyskassalaki (1914) jäivät ilman hallitsijan vahvistusta

• Työnvälitys- ja työttömyyskassalait antoivat silti suunnan valtion toimenpiteille 1950-60-luvuille saakka

• Eino Kuusen väitöskirja talvityöttömyydestä v. 1914• Työttömyyden torjunta ja työttömyyspolitiikka

• Työmarkkinat kokonaisuus, työllistäminen, työttömyydenaikainen toimeentulo ja työnvälitys olivat sen pääosat


Otteita hallinnollisista erikoisuuksista

• Valtakunnallinen työnvälityskeskustoimisto kuului kauppa- ja teollisuustoimituskunnan alaisuuteen Suomen itsenäistyessä. Työnvälitys siirtyi kuitenkin 1917 perustettuun uuteen sosiaalitoimituskuntaan. Työnvälitys nähtiin tuolloin osana työväenkysymyksen ratkaisukeinoja. Kulkulaitostoimikunnalle taas kuuluivat yleiset työt.

• Vuoden 1933 työttömyysohjeet: yli kolme hehtaaria muokattua peltoa omaavaa pienviljelijää ei saanut hyväksyä kortistoon

• 1940-luvulla työvoima-asioita hoitivat yhtä aikaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, sosiaaliministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö. Lisäksi ammatillinen koulutus oli opetusviranomaisilla.

• Talousneuvosto esitti työministeriön perustamista. Tämä ei toteutunut 1940-luvulla, vaan vasta vuonna 1989.

• Myös talousministeriön perustaminen oli esillä 1940-luvulla. Sen tuloksena perustettiin valtiovarainministeriön kansantalousosasto.


Otteita uudesta ajattelusta

• Vuoden 1956 työllisyyslaissa tavoiteltiin täystyöllisyyttä ”pitäen tavoitteena työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainon saavuttamista”. Työmarkkinoiden toimivuuden nostaminen keskiöön oli uutta.

• Pekka Kuusen 1960-luvun sosiaalipolitiikka –teos vaikutti: siirryttiin työttömyyden torjunnasta taloudellista kasvua tukevaan työvoimapolitiikkaan

• Työlinjaa eli julkisia töitä kritisoitiin: ne sitoivat paljon varoja, joita ei jäänyt ”ekspansiiviseen talouspolitiikkaan”

• Ammatillinen liikkuvuus ja kohtaannon ongelmat nousivat esille 60-luvulla kun tavoiteltiin talouskasvua työvoiman saamisella liikkeelle. Kasvuajattelu perustui investointivetoiseen teollistamispolitiikkaan.

• V. 1962 asetettiin työmarkkinatutkimuksen neuvottelukunta, tehtävänä olivat ”työvoimaprognoosien laatimiseen liittyvät kysymykset”

• Ammatinvalinnanohjauksen merkitys kasvoi

• Työvoimatoimistojen vuoden 1973 organisaatiouudistus: koordinoituun ja kokonaisvaltaiseen palveluun ja kansalaiset muuttuivat ”asiakkaiksi”

• Palvelut pyrittiin hahmottamaan käsitteellisesti ja irrottamaan konkreettisista kohteistaan

• 1970-luvulla koetettiin omaksua aktiivisen työvoimapolitiikan käytäntöjä

• 1970-luvulla pitkäaikaistyöttömyys oli yli 2 kk kestoista, 1980-luvulla raja nostettiin 12 kuukauteen


Lisää uutuuksia

• Vuoden 1988 työllisyyslaki jatkoi Kalelan (1989) mukaan ”temppujen aikaa”, kun velvoitetyö ulotettiin nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin

• Yrittäjäraha otettiin käyttöön 1980-luvulla

• Nuorten yhteiskuntatakuu tuli voimaan v. 1981

• 1990-luvun lamassa nostettiin aktiiviohjelmien volyymeja, etenkin tukityöllistämistä, joten se oli tavallaan lapiolinjan ”reliikki”

• Vuonna 1997 työvoimapoliittinen järjestelmä uudistettiin panostamalla työvoimapalveluihin, työnhakuun ja rekrytointiin sekä asiakaspalveluun

• Uusina ajattelumalleina nostettiin esille• Työttömyys on yksilön ja valtion välisenä suhteena päätoimista työnhakua

• Työttömän oikeudet ja velvollisuudet

• Dynamiikka, muutokset, virtatarkastelut tuotiin staattisten varantokäsitteiden rinnalle työvoimapolitiikan ja työmarkkinoiden tarkastelutavaksi

• 2000-luvulla • työttömyysturvassa paljon jatkuvia muutoksia, erityisesti organisaatiossa ja palvelujen järjestämisessä

• Työvoimapolitiikkaa toimeenpanevaa alue- ja paikallishallintoa uudistettu erityisellä innolla

• Palvelujen digitalisointi työnantajat edellä

• Omaehtoinen koulutus työttömyysetuudella v. 2010 myös työvoimapoliittisesti tärkeä uudistus

• Pitkä perinne katkeaa kun TE-toimistot lakkautetaan v. 2020: paikallista työvoimapolitiikan toimijaa ei ole. Kehityskulku mennyt kunnallisesta toiminnasta valtiolliseen ja v. 2020 maakunnalliseen. Yksityisten toimijoiden rooli on vaihdellut.


Otteita työvoimaterminologiasta: 10 kohdan kevyt oppimäärä• Kilometritehdas

• Työttömyyskorttinsa leimaamista odottavat työttömät ulottuivat leimauspäivänä pitkiksi jonoiksi työvoimatoimiston ulkopuolelle. Leimauspäiviä tai kortteja ei enää ole, mutta ”kilometritehtaalle” mennään edelleen

• Kortisto• Vuodesta 1929 kuntien ylläpitämät työttömyyskortistot sisälsivät työnhakijoiden tiedot. Kortisto muuttui atk-

rekisteriksi 1980-luvun lopulla. ”Kortistoon” mennään edelleen

• Siirtotyömaa: työttömiä siirrettiin työllisyystöihin siirtotyömaille, esim. monia rakennushankkeita toteutettiin näin

• Työkkäri: kutsumanimi työvoimatoimistolle, jotka lakkautettiin v. 2010. ”Työkkäriin” mennään kyllä edelleen.

• Rinnasteinen pitkäaikaistyötön: 12 kk 16 kk aikana työttömänä ollut henkilö

• Päivärahalataamo: ansiosidonnaisen työttömyysturvan paluuehdon täyttäminen tukityöllistämiseen osallistumalla

• Sakkomaksu: kuntien rahoitusosuus asukkaansa pitkäkestoisesta passiivisesta työmarkkinatuesta

• Luppokarenssi: työttömyysturvan evääminen siksi, ettei henkilö ollut työmarkkinoilla vähintään kuutta viikkoa edellisen puolen vuoden aikana, vaan oli ilmeisesti luppoillut niiden ulkopuolella

• Luukuttaminen: TE-toimiston ennalta ilmoittamaton työnantajakäynti luukulta luukulle eli yrityksestä toiseen

• Tempputyöllistäminen: viittaa etenkin palkkatukityöhön kunnassa, mutta laajemminkin sellaisiin aktiivisen työvoimapolitiikan toimiin, joilla ei saatu aikaan muuta kuin työttömyyden katkaisu


Otteita työvoimapolitiikan kehitysvaiheista lehden kautta• V. 1958 tilanteesta kirjoitti Toini Ristimäki lehden 30 –vuotisnumerossa (1987): ”v. 1958

aloitettiin käytännöllisesti katsoen tyhjästä: ei ollut työvoimaa, työllisyyttä ja työttömyyttä kuvaavia tilastoja, ja vain vähän niitä koskevia tutkimuksiakin. Vähitellen luotiin tilastopohja ja kehitettiin se luotettavaksi ja monipuoliseksi. Tietopohja antoi mahdollisuudet havaita ja vähitellen analysoidakin ilmiöitä ja virisi vilkas ja vireä tutkimustoimintakin”.

• 1962 Työvoimakatsauksessa tarkasteltiin traktorien ja hevoskannan kehitystä. Erikseen esitettiin taulukossa työkykyisen (4-14 v. ) hevoskannan ja vanhojen hevosten osuudet koko hevoskannasta.

• Lehti raportoi myös v. 1961 nuorisotutkimuksesta, jonka kyselylomakkeessa työpaikkaa koskevat vaihtoehdot olivat: ”olen lähettinä, olen ammattioppilaana tai harjoittelijana, teen työtä kotitilan maa-, metsä- ja karjataloudessa, olen muussa työssä”.

• Aarre Heikkilä julkaisi v. 1969 lehden ensimmäisen työvoimapoliittisen artikkelin. ”Tässä yhteydessä lienee paikallaan korostaa, että aktiivinen työvoimapolitiikka on vielä toistaiseksi ainakin jossain määrin kokeiluasteella. Sen tuloksellisuutta ei ole voitu käytännössä vielä missään riittävästi testata”

• Juhani Lönnroth v. 1980 OECD:n kasvustrategian tuloksettomuudesta: …”keskimäärin 5 %:n bkt:n lisäys olisi aikaansaatava, jotta täystyöllisyys voidaan saavuttaa…eikuitenkaan koskaan tuottanut erityisempiä tuloksia. OECD-maiden kesken oli erimielisyyttä siitä, painotetaanko työttömyyden vain inflaation torjuntaa ja tuolloisen laman syyt olivat rakenteellisia, kun keinovalikoima oli suhdannepoliittinen”.

• V. 1981 Lauri Korpelainen käsitteli automaation sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia sekä työllisyyden määrän että työtehtävien muuttumisen kannalta

• V. 1994 Varpu Weijola esitteli julkisen työnvälityksen markkinaosuutta mittaavan menetelmän. Se on edelleen käytössä.


1962 käsiteltiin moottorisahojen yleistymistä ja työkykyistä hevoskantaa


Työvoimapolitiikka Työpoliittisessa aikakauskirjassa

• Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön Tiedoituksia / Työmarkkinakatsaus 1957-61 sekä Työvoimakatsaus 1962-69

• Katsauksia metsätyövoiman hankintaan, työttömyysennusteita

• Paljon kansainvälisiä vaikutteita

• Alkuvuosien ”tienraivaushenki” heijastuu

• Työvoimaministeriön Työvoimakatsaus 1970-1989• Aktiivinen työvoimapolitiikka ja sen eri toimintajärjestelmät analyysin kohteina

• Muuttoliike Ruotsiin

• Työministeriön Työpoliittinen aikakauskirja 1990-2007• 1990-luvun työllisyyskriisi ja lamasta selviytyminen

• Työelämäkysymysten käsittely nousee työvoimapolitiikan rinnalle, näiden yhteydet silti satunnaisia

• Työvoimapolitiikan ja työmarkkinoiden tutkimukseen panostetaan, käsittely lehdessä laajaa

• Vaikuttavuusanalyysit, palvelujen tutkimus, asiakkaiden kokemukset

• Kytkökset talouspolitiikkaan vahvasti esillä

• Työ- ja elinkeinoministeriön Työpoliittinen aikakauskirja 2008-• Tutkimusresurssit vähenevät työvoimatutkimuksesta, työmarkkinainstituutioiden ja työmarkkinoiden toiminnan

tutkimus enemmän esille

• Työn murros, teknologian muutokset

• Yksittäiset toimintajärjestelmät tai kohderyhmät

• Passiivinen työvoimapolitiikka

• Työvoimapolitiikan käsittely lehdessä vähentynyt

• Lehden kannalta kasvupolitiikka ja työvoimakysymykset on jatkoa jo 1960-luvun kasvupoliittisille pyrkimyksille


Juhlavuosi 2017 TAK:n sisällöissä

• Numero 1/2017• Juhlavuoden logo ja esittelyteksti lanseerataan

• Numero 2/2017• Työvoimakysymysten ja työvoimatilastojen historiaa

• Numero 3/2017• Työelämäkysymysten teemanumero, mukana työelämän suhteiden historiaa

• Numero 4/2017• 60-v. juhlanumero

• Juhlanumero-osuus

• Pääkirjoitus, pääministerin tervehdys, työministerin ja entisten työministerien tervehdykset, tutkijoiden ym. tervehdyksiä, lehden tekijät 60 v. ajalta, juhlamitalistit, lehden teemat 60 v. ajalta

• Tulevaisuussuuntautuneet artikkelit


TAK:n juhlavuoden 2017 viettoa:Osa Suomi 100 –ohjelmaa, julisteet, logot ja juhlavuoden esittelyteksti, juhlamitali…


Entä tästä eteenpäin, 61. vuosikerta on jo lähellä…

• Ilman laadukkaita tilastoaineistoja ja muita tutkimusaineistoja, tutkimusrahoitusta ja tutkijakoulutusta, taustalla olevaa akateemista perusopetusta sekä intellektuaalisesti ja yhteiskuntapoliittisesti kiinnostavia tutkimuskohteita ja myös hallinnossa olevaa riittävää tutkimusosaamista ei Työpoliittista aikakauskirjaakaan voisi olla olemassa

• Tutkijat ja lehden tekijät seuraavat varmasti aikaansa jatkossakin.

• Inhimillisen panoksen rooli työssä ja taloudessa on jatkossakin mielenkiintomme kohde.



Kiitos

otteita suomalaisen työvoimapolitiikan vaiheista vuosikymmenien varrelta

Government & Nonprofit