SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU

Savonia Business

OPINNÄYTETYÖN RAPORTOINTIOHJE

Petri Jääskeläinen

Tarja Paukkeri

Lokakuu 2006

SISÄLLYS

1 RAPORTIN RAKENNE............................................................................................ 3

2 RAPORTIN ULKOASU............................................................................................ 5

3 TIIVISTELMÄ........................................................................................................... 6

4 TAULUKOT JA KUVIOT ........................................................................................ 8

5 LÄHDEMERKINNÄT ............................................................................................ 10

5.1 Lähdeviitteet ..................................................................................................... 10

5.2 Lähdeluettelo .................................................................................................... 12

6 RAPORTIN KIELI .................................................................................................. 18

LIITE 1 Tiivistelmämalli ............................................................................................ 19

LIITE 2 Kirjallisuutta opinnäytetyön kirjoittajalle ..................................................... 20

1 RAPORTIN RAKENNE

Tavallisesti opinnäytetyöraportista voidaan erottaa seuraavat rakenneosat:

• nimiölehti

• tiivistelmä

• vieraskielinen tiivistelmä

• sisällysluettelo

• tekstiosa

• lähteet

• mahdolliset liitteet.

Alkuosa (nimiölehti, tiivistelmät ja sisällysluettelo) sekä loppuosa (lähdeluettelo ja

liitteet) ovat kaikissa töissä lähes samanmuotoiset. Teksti- eli runko-osaan kuuluvat

johdanto, käsittelyosa ja päätäntä- eli pohdintaluku. Käsittelyosan rakenne vaihtelee

sen mukaan, minkä tyyppisestä opinnäytetyöstä on kysymys. Kaikki tekstiosan luvut

otsikoidaan informatiivisesti sisältöä vastaaviksi.

Tarvittaessa työhön voi sisältyä myös seuraavia osia: alkusanat (esipuhe), selitesivu

(symbolit, käsitteet, lyhenteet ja merkit) sekä taulukko- ja kuvioluettelo.

Esipuheessa eli alkusanoissa voi halutessaan mainita esimerkiksi työn virikkeen ja

tekopaikan sekä kiittää niitä henkilöitä ja organisaatioita, jotka ovat vaikuttaneet opin-

näytetyön syntymiseen. Alkusanat ovat lyhyet, asialliset ja sävyltään myönteiset.

Henkilöiden nimiin liitetään tällä sivulla oppiarvot, mutta muualla raportissa ei. Alku-

sanojen loppuun kirjoitetaan päiväys ja tekijän nimi.

Yleensä lyhenteet, merkit, symbolit ja käsitteet selitetään opinnäytetyön raportissa

tekstisivuilla silloin, kun ne mainitaan ensimmäisen kerran. Jos niitä kuitenkin on pal-

jon ja ne toistuvat useissa raportin kohdissa, voidaan ennen sisällysluetteloa lisätä eril-

linen selitesivu, jonka nimeksi tulee esimerkiksi LYHENTEET JA ERIKOISMER-

KIT. Jos raportissa on paljon taulukoita ja kuvioita, niistä voi tehdä luettelon seli-

tesivulle tai tarvittaessa omalle sivulleen selitesivun jälkeen (ks. erillistä teknistä oh-

jetta). Sen otsikoksi tulee TAULUKOT JA KUVIOT.

LOPPUOSA

RUNKO-OSA

ALKUOSA

4 Opinnäytetyön kansitettavaan versioon tulee lisäksi liittää ylimääräinen nimiölehti,

joka on saatavissa oppilaitoksen verkkosivuilta.

5

2 RAPORTIN ULKOASU

Raportti kannattaa laatia oppilaitoksen verkossa olevaa opinnäytetyöpohjaa (.doc)

käyttäen. Pohjassa on valmiina tässä raportointiohjeessa suositellut ulkoasun asetuk-

set. Verkossa on myös opinnäytetyön kirjoittamisen tekstinkäsittelyohje (.pdf),

joka opastaa pohjan käytössä.

Kirjasinlajin tulee olla selkeä ja helppolukuinen, kuten Times New Roman tai Arial.

Kirjasinkoko on raporttitekstissä 12. Nimiölehdellä oleva opinnäytetyön nimi on ko-

koa 14, ja sen voi lihavoida. Riviväli on 1,5. Teksti tulee tasata ja tavuttaa.

Varsinaisessa tekstiosuudessa vasen reunus on C1:ssä eli 4,3 cm. Otsikot alkavat sa-

masta kohdasta. Oikea reunus on 1–2 cm ja alareunus 2 cm. Ylämarginaali on 1 cm,

kun sivunumerointi lisätään ylätunnisteena. Kappaleiden väliin sekä otsikoiden ylä- ja

alapuolelle jätetään tyhjä rivi. Uuden sivun aloittavan otsikon yläpuolelle tyhjää riviä

ei sen sijaan jätetä. Kappaleiden alkua ei sisennetä. Samalle sivulle tulee kirjoittaa

kappaleesta vähintään kaksi riviä.

Työn jäsennys (dispositio) selviää sisällysluettelosta. Se otsikoidaan sanalla SISÄL-

LYS. Sisällysluettelo kannattaa tehdä tekstinkäsittelyohjelman työkalun avulla opin-

näytetyön teknisessä ohjeessa olevien ohjeiden mukaan. Tällöin sisällysluettelon päi-

vittäminen on helppoa.

Sisällys jäsennetään numeroimalla osat pää- ja alalukuihin. Pääluvut (otsikkotaso 1)

aloitetaan aina uudelta sivulta. Jos alalukuja on, rinnasteisia alalukuja on oltava vähin-

tään kaksi (esim. 3.1 ja 3.2). On harkittava tarkoin, kuinka pienistä tekstiosista teh-

dään lukuja. Kolmannen hierarkiatason alapuolella olevaa numeroitua alaotsikkotasoa

tarvitsee harvoin (esim. 2.3.3.2). Alalukujen sisällä voi harkitusti käyttää ohjaavia

otsikoita, joita ei numeroida eikä merkitä sisällysluetteloon. Otsikoiden ja alaotsikoi-

den järjestysnumeroissa ei käytetä loppupistettä.

Liitteiden nimet merkitään sisällysluetteloon LIITTEET-otsikon alaotsikoiksi (LIITE

1 jne.). Liitteet tulee numeroida ja otsikoida.

Sivujen numerot merkitään sivun oikeaan ylätunnisteeseen ilman pistettä. Sivunume-

rointiin lasketaan raportin kaikki sivut nimiölehdestä alkaen, mutta sivunumerot mer-

kitään näkyviin vasta ensimmäistä johdantosivua seuraavalta sivulta alkaen. Juokseva

sivunumerointi kattaa myös työn lähdeluettelon ja liitteet.

6 3 TIIVISTELMÄ

Tiivistelmä laaditaan suomeksi ja lisäksi yhdellä vieraalla kielellä, tavallisesti englan-

niksi (abstract). Lukijan tulee saada tiivistelmästä selkeä kuva työn tavoitteista ja kes-

keisestä sisällöstä ilman, että hän perehtyy muuhun raporttiin. Tiivistelmän on katetta-

va koko työn pääsisältö. Tiivistelmä on tärkeä apuneuvo tietoja etsittäessä. Usein sen

perusteella myös päätetään, luetaanko työ.

Tiivistelmä on itsenäinen, sellaisenaan ymmärrettävä lyhyt teksti. Suomenkielisen

tiivistelmän suositeltava sanamäärä on noin 200–250 sanaa, ja sen tulee mahtua yhdel-

le liuskalle. Tiivistelmä ei ole referaatti eikä luettelo, vaan nopeasti luettava supistel-

ma, jossa käytetään täydellisiä lauseita.

Tiivistelmä on tekstilajina vakiintunut, mutta silti työn luonne vaikuttaa esitettäviin

sisältöihin: tutkimusraportin ja toiminnallisen opinnäytetyöraportin tiivistelmät voivat

siis erota sisältöalueiltaan. Tiivistelmän sisällöstä ilmenevät tyypillisesti

- bibliografiset tiedot: tekijän nimi, työn nimi ja luonne, julkaisija, sivumäärä ja

liitteiden määrä

- työn luonne, aihe ja tarkoitus

- aineisto, menetelmät ja tärkeimmät tulokset

- päätelmät, merkittävyys, vaikutukset (arviointi), suositukset

- asiasanat.

Tiivistelmän tulee olla sanavalinnaltaan tarkka ja yksiselitteinen. Aikamuotona on

yleensä imperfekti: Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää - -, Tutkimus osoitti, että

- -. Yleispätevissä tuloksissa ja johtopäätöksissä käytetään preesensiä: Opinnäytetyön

perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että - -. Työn kirjoittaja tai kirjoittajapari ei saa

tulla esille tiivistelmän kielessä, joten yksikön tai monikon ensimmäistä persoonaa ei

käytetä. Yleisesti asiat ilmaistaan passiivin, Työn aineisto valittiin - -, Tutkimuksen

menetelmänä käytettiin - -, tai yksikön 3. persoonan avulla: Opinnäytetyö keskittyy - -,

Opinnäytetyö osoitti - -.

On suositeltavaa jakaa tiivistelmä kahdesta neljään kappaleeseen. Tiivistelmässä ei

viitata itse raportin tekstiin tai lähteisiin eikä siinä käytetä sivuotsikoita, lyhenteitä tai

symboleita, typografisia korostuksia, kuvioita tai taulukoita.

7 Tiivistelmän loppuun merkitään 3–7 asiasanaa, jotka kuvaavat opinnäytetyön keskeis-

tä sisältöä. Tärkeimmät asiasanat tulee valita Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta

(YSA), jonka verkkoversio on VESA-verkkosanasto osoitteessa

http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/index.html. Asiasanat luetellaan tärkeys- tai aakkosjärjes-

tyksessä. Jos työn aiheen kannalta on tarpeellista, voi osa asiasanoista olla YSA:n ul-

kopuolelta.

Tiivistelmät laaditaan valmiiseen verkossa olevaan opinnäytetyöpohjaan. Niissä käy-

tetään riviväliä 1. Esimerkki tiivistelmästä on tämän raportointiohjeen liitteessä 1.

8

4 TAULUKOT JA KUVIOT

Raportissa on tärkeää suunnitella tarkoin sisällön havainnollistaminen. Havainnollis-

tamisen avulla voidaan selventää monimutkaisia asioita tai esittää sellaisia sisältöjä,

joiden ilmaiseminen tekstissä on hankalaa. Onnistunut havainnollistaminen helpottaa

lukijan työtä ja luo vakuuttavuutta. Mikään itsetarkoitus havainnollistaminen ei kui-

tenkaan ole.

Taulukot ja kuviot ovat taloudellinen ja tehokas havainnollistamistapa. Kuvioita ovat

kaikki muut havainnollistamiskeinot paitsi taulukot. Jos työssä on paljon valokuvia tai

muita kuvia, niitä voi nimittää sanalla kuva.

Taulukot, kuviot ja kuvat numeroidaan juoksevasti läpi työn omilla numerosarjoillaan,

jos samaa havainnollistamiskeinoa on työssä useampi kuin yksi. Jokaiseen taulukkoon

ja kuvioon on viitattava tekstissä sen numerolla: - - taulukosta 4 käy ilmi - -, - - ero ei

ollut merkittävä (ks. kuvio 3). Tekstissä osoitetaan, mikä taulukossa tai kuviossa on

tärkeää ja huomionarvoista tai mitä siitä voidaan päätellä, mutta turhaa taulukon tai

kuvion tietojen toistamista tekstissä on vältettävä.

Taulukoiden ja kuvioiden tulee olla tulkittavissa ilman varsinaista raporttitekstiä. Siksi

kaikki taulukot ja kuviot on numeroinnin lisäksi otsikoitava. Taulukoissa on koko

taulukon otsikon lisäksi oltava riittävän selkeät rivi- ja sarakeotsikot. Otsikon perään

voi lisäksi tarvittaessa kirjoittaa selventävää lisätietoa.

Kuvion otsikko kirjoitetaan kuvion alle, taulukon otsikko sen yläpuolelle. Jos taulukko

tai kuvio ei ole tekijän itsensä laatima, otsikon perään merkitään alkuperäisen lähteen

osoittava tekstiviite. Otsikko kursivoidaan ja sen jälkeen tulee piste. (Ks. kuvio 1.)

9

Kuvio 1. Ruokaympyrä (Finfood 2005).

Taulukot on laadittava selkeiksi ja ulkoasultaan samantyyppisiksi läpi työn. Pystyvii-

vat ovat useimmiten tarpeettomat. Kirjainkoko ja riviväli voivat taulukoiden ja kuvi-

oiden yhteydessä olla pienemmät kuin muualla työssä. Taulukon on mielellään oltava

tekstin levyinen tai taulukon voi keskittää. Taulukko 1 on esimerkki selkeästä ja ha-

vainnollisesta esittämistavasta.

Taulukko 1. Opinnäytetyön aiheen löytyminen opiskelualoittain (%). Vastaajan opiskeluala Aiheen lähde Sosiaali- ja

terveysala (n = 128)

Liiketalous (n = 138)

Yhteensä (n = 266)

Ohjaajalta 28 10 18 Löysin aiheen itse 32 21 26 Työharjoittelupaikasta 0 58 33 Muualta työelämästä 36 3 17 Muualta 4 8 6 Yhteensä 100 100 100

Samaa asiaa ei tule esittää sekä taulukon että kuvion muodossa, vaan työn tekijän on

valittava kulloinkin tarkoituksenmukaisin tapa. Taulukoiden ja kuvioiden määrän tu-

lee olla sopusoinnussa tekstin kanssa: taulukolla tai kuviolla ei aloiteta lukua heti otsi-

kon jälkeen eikä kahta kuviota tai taulukkoa panna aivan peräperää työhön. Kirjoitta-

jan oma teksti ikään kuin asettaa taulukot ja kuviot kokonaisuuteen. Taulukot tai muu

havaintoaineisto tulee sivun taitossa sijoittaa mahdollisimman lähelle sitä tekstin koh-

taa, jossa siihen ensimmäisen kerran viitataan.

10

5 LÄHDEMERKINNÄT

Työssä esitetyt tiedot on dokumentoitava. Opinnäytetyötä lukiessaan lukijan tulee

koko ajan olla selvillä siitä, lukeeko hän parhaillaan opinnäytetyön tekijän omaa teks-

tiä vai lähteistä hankittua tietoa. Lähteitä voidaan käyttää tekstin kaikissa osissa paitsi

tiivistelmässä.

5.1 Lähdeviitteet

Harvardin lähdeviittausjärjestelmässä eli nimi-vuosijärjestelmässä lähdetiedon mer-

kintä rakentuu tekstiviitteestä ja sitä vastaavasta lähteen tietojen kuvauksesta lähde-

luettelossa. Tekstissä oleva lähdeviite merkitään lainatun, referoidun tai kommentoita-

van aineksen perään kaarisulkeiden avulla: lähdeviitteeseen merkittäviä tietoja ovat

tekijän sukunimi, lähteen julkaisuvuosi ja mahdollisesti sivunumerot: - - (Hakala

2004, 23–24). Tällainen viittaustapa painottaa asiaa. Tekijää painottavassa tavassa

tekijän sukunimi nostetaan varsinaiseen tekstiin: Hakalan (2004, 23–24) mukaan

opinnäytetyöprosessi - - . Johtolauseessa voidaan sanavalintojen avulla esittää tiedon

varmuusaste ja sävy, esimerkiksi Hakala (2004) esittää - - , Hakala (2004) korostaa -

- tai Hakala (2004) olettaa - -.

Lähdeviitteestä on käytävä ilmi, mikä osa tekstistä pohjautuu viitattuun lähteeseen. Jos

viittaus koskee vain yhtä virkettä, merkitään lähdeviite virkkeen sisään ennen pistettä:

Asia on tällä tavoin (Heikkinen 2004).

Jos viittaus koskee useampaa kuin yhtä virkettä, merkitään lähdeviite tämän tekstin

osan (esim. kappaleen) loppupisteen jälkeen. Viitteeseen merkitään tällöin piste sulku-

jen sisään:

Asia voi olla näin. Asia voi olla myös noin. (Heikkinen 2004.) Jos lähteellä on kaksi tekijää, käytetään tekstissä ja-sanaa, esimerkiksi Jääskeläinen ja

Paukkeri (2005), mutta viitteen sisällä &-merkkiä (Jääskeläinen & Paukkeri 2005).

Jos lähteellä on useampi kuin kaksi tekijää, voidaan tekstiviitteessä käyttää lyhyempää

ilmaisutapaa:

- - opinnäytetyön kirjoittaminen on monivaiheinen prosessi (Hirsjärvi ym. 2003).

11

Jos samalla kertaa viitataan useaan lähteeseen, ne merkitään aakkos- tai tärkeysjärjes-

tyksessä ja erotetaan puolipisteellä. Viittauksen luonteen voi määrittää vertausviittei-

den avulla: ks. ’tarkemmin’, vrt. ’kuitenkin, ainakin; osin poikkeava tieto’.

- - opinnäytetyöraportin ohjeet (ks. Herno ym. 2000; Hirsjärvi ym. 2003; vrt. Hakala 2004).

Yleensä on käytettävä alkuperäislähteitä, ei ns. toisen käden lähteitä, joissa on referoi-

tu alkuperäistä tutkimusta tai tekstiä. Jos toisen käden lähteen käyttö on välttämätöntä,

tekstistä tulee näkyä, kenen ajatuksista on kysymys. Lähdeviitteeksi tulee opinnäyte-

työn kirjoittajan käyttämä lähde, joka merkitään lähdeluetteloon. Seuraavat esimerkit

havainnollistavat vaihtoehtoisia merkintätapoja:

Stafford-Clarkin (1969, 97) mukaan Freud piti ihmistä viettiolentona.

McLuhanin esittämässä mallissa (ks. Pietilä 2004, 152) viestimet voi-daan jakaa kuumiin ja kylmiin.

Kurt Lewinin mukaan toimintatutkimuksen pitäisi johtaa yhteiskunnalli-seen toimintaan (sit1. Engeström 1995, 110) - -

Yleensä opinnäytetyössä tulee kirjoittaa lähteistä omaksuttu tieto omin sanoin referoi-

den. Suoraa lainausta eli sitaattia tulee välttää. Sitä voi kuitenkin käyttää, jos esimer-

kiksi asian sanamuoto on erityisen olennainen tai tulkinnallinen. Jos sitaatti on lyhyt,

se merkitään lainausmerkkeihin. Pitkä sitaatti (yleensä yli 4 riviä) sisennetään ja kir-

joitetaan pienemmällä kirjasintyypillä tai rivivälillä, jolloin lainausmerkkejä ei tarvita.

Lainatun tekstin jälkeen merkitään tekstiviite.

Juholinin (2001, 18) määritelmän mukaan yhteisö tai organisaatio tar-koittaa ”mitä tahansa kokonaisuutta, jonka toiminnalla on jokin tarkoitus ja tavoitteet, jolla on tarvetta kertoa itsestään ja kommunikoida ympäris-tönsä kanssa”. ”Asia on tällä tavoin, ja joskus myös tuolla tavoin” (Heikkinen 2000, 15). ”Tyyli on tietyn vakion vaihtoehtoinen variaatio [- -]. Tyyli on suhteelli-nen käsite ja riippuu siitä, mitä vakiona, invarianttina, pidetään.” (Sauk-konen 2001, 190.)

Lähdeviitteeseen tulee merkitä sivunumero silloin, kun viite kohdistuu selvästi tietyllä sivulla sanottuun tai kun käytetään suoraa lainausta.

1 Sit. = siteerattu eli lainattu.

12

5.2 Lähdeluettelo

Lähdeluettelossa mainitaan aakkosjärjestyksessä kaikki ja vain ne lähteet, joihin teks-

tissä on viitattu. Lähdetiedot on ilmoitettava johdonmukaisesti ja niin tarkasti, että

lukija voi löytää käytetyn lähteen luettelossa annettujen tietojen avulla. Lähdeluette-

lomerkintä alkaa samalla sanalla kuin vastaava tekstiviite, useimmiten siis lähteen

kirjoittajan sukunimellä.

Lähdeluettelo otsikoidaan sanalla LÄHTEET. Jos selkeyden tai muun perustellun

syyn takia on tarpeen, luettelo voidaan ryhmitellä käyttäen esimerkiksi alaotsikoita

Julkaistut lähteet ja Julkaisemattomat lähteet. Julkaistuilla lähteillä tarkoitetaan tällöin

sellaisia lähteitä, jotka ovat painettuina tai esimerkiksi Internetissä kaikkien saatavilla.

Julkaisemattomia lähteitä ovat esimerkiksi yrityksen sisäiset materiaalit tai painamat-

tomat opinnäytetyöt. Työn aineistona käytetyt aineslähteet ja varsinainen lähteenä

käytetty kirjallisuus voidaan tarvittaessa erottaa Aineistolähteet- ja Kirjallisuus-

alaotsikoiden avulla.

Lähdeluettelo laaditaan seuraavien periaatteiden mukaan. Esimerkit havainnollistavat

periaatteita, erilaisten lähteiden merkintää sekä välimerkkien käyttöä (ks. myös mallia

liitteessä 2).

Teoksesta mainitaan tekijä(t), julkaisuvuosi, teoksen nimi, suomentaja, julkaisusarja,

kustantaja ja kustantajan kotipaikka.

Tekijöistä mainitaan sukunimen lisäksi etunimen alkukirjaimet. Jos tekijöitä on use-

ampia, kahden viimeisen väliin tulee &-merkki ja muut tekijät erotetaan toisistaan

pilkulla. Jos painoksia on useita ja tieto löytyy vain tietystä painoksesta tai painosten

sivunumeroinnit vaihtelevat, painos merkitään samassa muodossa kuin se on teokses-

sa.

Alasilta, A. 2002

Verkkokirjoittajan käsikirja. Inforviestintä. Helsinki.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2000

Tutki ja kirjoita. 6., uudistettu laitos. Tammi. Helsinki.

13

Saman kirjoittajan julkaisut merkitään julkaisuajankohdan mukaan vanhimmasta nuo-

rimpaan. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut aakkostetaan otsikon

mukaan ja erotetaan toisistaan lisäämällä julkaisuvuoden perään kirjain (esim. 2005a,

2005b). Jos tekijällä on tekijäkumppaneita, yksin kirjoitetut teokset sijoitetaan lähde-

luetteloon ennen toisten kanssa kirjoitettuja.

Jos teoksessa on lueteltu usea julkaisupaikka, ensimmäisen mainitseminen riittää. Pai-

kan nimi, samoin kuin painos tai muukin tieto, merkitään teoksessa käytetyllä kielellä.

Lemke, J. L. 1993

Talking science: Language, learning, and values. 2nd ed. Ablex. New

Jersey.

Jos lähteenä on käytetty artikkelia, joka on julkaistu toimitetussa teoksessa eli ko-

koomateoksessa (antologia), merkitään lähdeluetteloon artikkelin kirjoittaja, julkai-

suvuosi, artikkelin nimi, teoksen toimittaja(t), teoksen nimi, suomentaja, kustantaja ja

kustantajan kotipaikka sekä sivut, joilla artikkeli teoksessa on.

Lehtonen, J. 2000

Toimiva viestintä. Yrityksen aineetonta pääomaa. Teoksessa Pekka Aula

& Salli Hakala (toim.), Kolmet kasvot: näkökulmia organisaatioviestin-

tään. Loki-Kirjat. Helsinki, 187–210.

Morris, M. 1990

Banality in Cultural Studies. In Patricia Mellencamp (ed.), Logics of

Television. Indiana University Press. Bloomington, 163–181.

Aikakauslehtiartikkeleista ilmoitetaan artikkelin kirjoittaja, julkaisuvuosi, artikkelin

nimi, lehden nimi, vuosikerta eli volyymi ja numero sekä sivut, joilla artikkeli lehdes-

sä on. Sanomalehtiartikkelista mainitaan vuosikerran ja numeron sijasta julkaisupäi-

vä.

14 Luukka, M.-R. 1993

Opiskeluessee tekstityyppinä. Virittäjä 97 (3), 408–410.

Löf, M. 2004

Vain harva yritys pitää liikelahjoja tärkeinä. Savon Sanomat 28.10.2004,

17.

Jos henkilötekijää ei ole mainittu lähteessä, lähdeluetteloon kirjoitetaan julkaisun,

sarjan tai julkaisijan nimi, julkaisuvuosi, kustantaja ja kustantajan kotipaikka.

Tekijänoikeus 2000

Verkkodokumentti. Luettu 12.4.2005. Opetusministeriö.

http://www.minedu.fi/opm/tekijanoikeus/index.html

Tilastokeskus 2003

Suomen tilastollinen vuosikirja. Helsinki.

Lakien ja asetusten merkinnässä viitataan varsinaiseen säädökseen. Lain käyttönimi

voidaan mainita varsinaisessa tekstissä (esimerkiksi ammattikorkeakoululaki).

L351/2003

Ammattikorkeakoululaki. 9.5.2003. Luettavissa sähköisessä muodossa

osoitteessa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351

Sähköisten lähteiden merkintätavat eivät ole täysin vakiintuneet. Periaatteena on, että

sähköiset julkaisut merkitään painettujen lähteiden mallien mukaan niin lähdeluette-

loon kuin lähdeviitteisiin. Tärkeää on ilmoittaa dokumentin tekijä(t) sekä nimi tai ot-

sikko, viestintyyppi, julkaisija tai kustantaja, julkaisuaika, viittaamisen ajankohta eli

lukupäivämäärä sekä saatavuus ja verkko-osoite. Seuraavassa on joitakin vaihtoehtoi-

sia merkintätapoja:

Kielitoimiston sanakirja 2004

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. CD-ROM. Koti-

maisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy. Helsinki.

15 Karvonen, E. 2004

Viihdekin luo poliittista imagoa. Verkkodokumentti. Luettu 19.9.2004.

http://www.uta.fi/~tierka/Viihdeimago.htm

MAT 2004 = Mainonnan ja markkinointiviestinnän suunnittelijat MAT ry:n kotisivu.

Verkkodokumentti. Luettu 20.9.2004.

http://www.matry.net

Neuvottelutaito 1993

Neuvottelutaito - Ekokonsultit, ideasta toimintaan. Video. Korkeakoulu-

jen kielikeskus, Jyväskylän yliopisto.

Jos lähteenä käytetty teksti on osa laajaa kokonaisuutta, ilmoitetaan tällöin emojulkai-

su, kuten jonkin yhteisön kotisivusto, sekä osan sijainti emojulkaisussa eli hakupolku.

Jos osadokumentin url-osoite on hyvin monimutkainen tai pitkä, voi saatavuustiedoksi

ilmoittaa emojulkaisun osoitteen; tällöin hakupolun kuvaus auttaa löytämään oikean

dokumentin. Jos sivustossa on sisäinen hakukone, voi lähdetiedoissa opastaa, kuinka

dokumentti etsitään sen avulla.

Finfood – Suomen ruokatieto 2005

Verkkodokumentti. Luettu 12.5.2005.

Finfood > Tutkimukset ja artikkelit > Suomalaiset ravitsemissuositukset.

http://www.finfood.fi

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2005

Verkkodokumentti. Luettu 12.5.2005.

Haku: Kirjoittajan apuvälineitä.

http://www.kotus.fi

Salo, K., Söderqvist, M. & Toikko, T. 2004

Ammattikorkeakoulujen artikkelimuotoinen opinnäytetyö. KeVer

4/2004. Ammattikorkeakoulututkimuksen verkkolehti.

Luettu 6.6.2005. Kever > Arkisto > Kirjoittajat.

http://www.piramk.fi/kever/kever.nsf

16 Jos julkaisuaikaa ei ole tiedossa, julkaisuvuodeksi merkitään lukupäivämäärän vuosi.

Jos dokumentin luonti- tai päivityspäivämäärä on tiedossa, silti myös lukupäivämäärä

on mainittava.

Onnela, T. & Suominen, J. 2002

Viittaaminen digitaalisiin lähteisiin. Verkko-opas 27.3.2002. Turun yli-

opiston digitaalisen kulttuurin laitos. Luettu 12.5.2005.

http://www.utu.fi/hum/satakunta/digi/viittausopas/

Julkaisemattomien lähteiden merkinnässä on tärkeää ilmoittaa lähteen luonne ja

laatu sekä mahdollisesti se, mistä lähde on saatavissa. Tällaisia ovat esimerkiksi mo-

nisteet, käsikirjat, esitteet tai muistiot. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä:

Erätaika 2005

Savon Erämessut 5.−8.5.2005 Kuopiossa. Messuopas. Messujärjestäjien

yhteystiedot: http://www.savoneramessut.fi

Opinnäytetyöryhmän muistio 2005

19.5.2005 Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business. Kuopio. Säi-

lytteillä opinnäytetyön tekijällä.

Opinnäytetöistä on mainittava myös oppilaitoksen tai yhteisön nimi sekä opinnäyt-

teen laatu:

Roikonen, A. 2005

PETRIFUN-brandi eli mielikuva PETRIFUN-tuotemerkistä. Tra-

denomin opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business.

Kuopio.

Haastattelut merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaisesti:

Sääski, K. 2005

Tulosaluejohtaja. Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business. Kuo-

pio. Haastattelu 30.5.2005.

17 Yksittäiset suulliset tiedonannot tms. voidaan merkitä myös pelkäksi tekstiviitteeksi,

jossa lähde kuvataan, esimerkiksi: - - (puhelinkeskustelu Yritys Oy:n toimitusjohtaja

Jaakko Johtajan kanssa 1.4.2005). Tällöin lähdettä ei merkitä lähdeluetteloon.

18

6 RAPORTIN KIELI

Hyvän ja selkeän tekstin taustalla ovat aina hyvät ja selkeät ajatukset. Raporttitekstin

tulee ilmaista asiasisällöt mahdollisimman yksiselitteisesti ja kiinnostavasti. Opinnäy-

tetyön kielen tulee olla taloudellista, täsmällistä ja järjestelmällistä. Erikoistermit ja

käsitteet on määriteltävä. Tekstin tulee olla havainnollista ja loogista siten, että lukijan

tulkinnan varaan ei jätetä mitään vaan hän voi vaivattomasti seurata kirjoittajan aja-

tusketjua. Muutoinkin opinnäytetyöraporttia kirjoitettaessa on ajateltava lukijakuntaa

ja tekstin käyttötarkoitusta.

Teksti keskittyy asiaan, ei kieleen eikä kirjoittajaan. Tämä pyrkimys häivyttää kirjoit-

tajapersoona on johtanut siihen, että opinnäytetyöt usein suositellaan kirjoitettavaksi

passiivissa. Passiivi (Kyselyssä selvitettiin - -) tai yksipersoonaiset ilmaukset (Korre-

laatioista voi päätellä - -) ovatkin paikallaan varsinkin tiivistelmässä. Opinnäytetyössä

voi käyttää myös 1. persoonaa, jos se on asiayhteydessä luonteva, kuten johdannossa

ja päätännössä (Tarkastelen seuraavassa - -, Työskentelyn edetessä havaitsin - -) sekä

projektimuotoisten ja toiminnallisten opinnäytetöiden raporteissa. Samoin aikamuoto-

jen valinnassa tulee huolehtia luontevuudesta ja johdonmukaisuudesta. Esimerkiksi

yleisistä periaatteista ja väittämistä kirjoitetaan preesensissä (A lisää B:tä, Käytettä-

vyydellä tarkoitetaan - -), mutta erityistuloksista ja tutkimuksen kulusta imperfektissä

(A lisäsi B:tä, Projektin lähtökohtana käytettiin - -). Kaikkiaan ilmaisuvalinnoissa

tulee olla johdonmukainen läpi opinnäytetyöraportin.

Opinnäytetyöraportissa käytetään täydellisiä lauseita, sen kieli on sujuvaa asiatyyliä ja

teksti kaikin puolin uskottavaa ja vakuuttavaa. Kirjoittajan tulee pyrkiä hyvään yleis-

kieleen myös huolehtimalla, ettei opinnäytetyöhön jää kielivirheitä, huolimattomuus-

virheitä eikä tyylipoikkeamia. Tekstin viimeistelyyn ja hiomiseen kannattaa panostaa.

Luettavuuden ja ymmärrettävyyden varmistamiseksi voi pyytää koelukijoilta palautet-

ta tekstin eri versioista.

19

LIITE 1 Tiivistelmämalli

SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU SAVONIA BUSINESS Koulutusohjelma, suuntautumisvaihtoehto

Matkailun koulutusohjelma, ruokapalvelujen liikkeenjohdon suuntautumisvaihtoehto

Tekijä(t)

Hakkarainen Satu

Työn nimi

Kädentaitojen oppiminen keittiöopetuksessa

Työn laji

Opinnäytetyö Päiväys

28.10.2004 Sivumäärä

70 + 7 Työn ohjaaja(t)

Lehtori, kasvatustieteiden maisteri Määttälä Sinikka

Toimeksiantaja

Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin kädentaitojen oppimista ammatillisessa keittiöopetuksessa. Tavoitteena oli selvittää, miten kädentaitoja opitaan, mitkä tekijät oppimiseen vaikut-tavat ja mitä merkitystä kädentaidoilla on keittiötyöskentelyssä. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena kahdella erilaisella kyselylomakkeella ke-väällä 2004. Kyselyyn vastasivat Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business -yksikön ruokapalvelujen liikkeenjohdon toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat (n = 13) ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun kulinaarikulttuurin toisen ja kolman-nen vuosikurssin opiskelijat (n = 14), sekä molempien yksiköiden ruokatuotannon opettajat (n = 3) ja Pohjois-Savon ammatillisen instituutin ruokatuotannon opettajat (n = 5). Tutkimuksen mukaan kädentaidot ovat olennainen osa tuloksellista keittiötyöskente-lyä. Oppilaista 15 (n = 27) ja opettajista 5 (n = 8) oli sitä mieltä, että niihin ei kuiten-kaan kiinnitetä riittävästi huomiota. Oppilaiden ja opettajien mukaan tehokkain op-pimisen muoto on opettajajohtoinen oppiminen. Tämän tutkimuksen mukaan käden-taitoja opitaan parhaiten tekemällä erilaisia käytännön harjoitteita. Motivaatiolla kat-sotaan olevan oleellinen merkitys oppimisen kannalta. Hieman yli puolet oppilaista ja opettajista oli sitä mieltä, että aikaisemmat taidot huomioidaan riittävästi opetuksessa. Ainoastaan Rovaniemen oppilaista enemmistö ajatteli, että aikaisempia taitoja ei huomioida tarpeeksi. Aikaisemmilla taidoilla on suurempi merkitys oppilaiden kuin opettajien mielestä. Vastaajien mukaan tehokkain oppimisen apuväline on vieraileva alan ammattilainen, esimerkiksi kondiittori. Oppilaat korostivat, että kädentaitojen oppimisen yksi tärkeimmistä kehityskeinoista on perusharjoittelun lisääminen. Opet-tajat kaipasivat lisää resursseja opetukseen, jolloin mahdollistuisi mm. ryhmäkokojen pienentäminen. Lisäksi vastaajat pitivät tärkeänä palautejärjestelmän kehittämistä ja sitä, että esimerkiksi leikkuuharjoituksissa tehtäisiin suuria määriä. Vaikka tulokset eivät ole yleistämiskelpoisia, voidaan tuloksien perusteella päätellä, että keittiötyöskentelyn opetuksen alueella tulisi kiinnittää lisää huomiota kädentaito-jen oppimiseen, opettamiseen ja tutkimiseen. Tätä työtä voidaan hyödyntää keittiö-työskentelyssä tarvittavien kädentaitojen opetuksen ja oppimisen suunnittelussa. Asiasanat: kädentaidot, oppiminen, opettaminen, keittiötyöskentely, motivaatio, si-säiset mallit, palaute Huomioitavaa

20 LIITE 2 Kirjallisuutta opinnäytetyön kirjoittajalle

KIRJALLISUUTTA OPINNÄYTETYÖN KIRJOITTAJALLE

Eco, U. 1995

Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Suomentanut

Pia Mänttäri. Alkuteos Come si fa una tesi di laurea 1977. Vastapaino.

Tampere.

Hakala, J. T. 2000

Opinnäytetyö luovasti. Kehittämis- ja tutkimustyön opas. Gaudeamus.

Helsinki.

Hakala, J. T. 2004

Opinnäyteopas ammattikorkeakouluille. Gaudeamus. Helsinki.

Hatva, A. 1987

Visuaalinen viestintä. Teoksessa Annikki Väisänen (toim.), Tieteestä

tiedottaminen. Tutkimustiedon ja tieteen yleistajuistamisen opas. Valti-

onhallinnon kehittämiskeskus. Helsinki, 65–79.

Herno, L., Likitalo, H., Puhakka, P., Rissanen, R. & Tšokkinen, A. 2000

Tradenomin opinnäytetyö. Työprosessista raportiksi. Pohjois-Savon

ammattikorkeakoulu. Kuopio.

Karisto, A. & Seppälä, U.-M. 2004

Maukas gradu: valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Vastapaino. Tam-

pere.

Kemppainen, T. & Latomaa, T. 2002

Ensi askelia tieteen tiellä. Johdatus tiedonhakuun ja tieteelliseen kirjoit-

tamiseen. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita ja

katsauksia 5. Oulu. Saatavilla pdf-muodossa

http://herkules.oulu.fi/isbn9514272471/

21 Koivula, U.-M., Suihko, K. & Tyrväinen, J. 2002

Mission: possible. Opas opinnäytteen tekijälle. 2. uudistettu painos. Pir-

kanmaan ammattikorkeakoulun julkaisusarja C, oppimateriaalit nro 1.

Tampere.

Korpela, J. 1996

Kirjoita asiaa. Arkisen asiakirjoittamisen opas. Verkkodokumentti. Päi-

vitetty 30.12.2002. Luettu 31.5.2005.

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirj/index.html

Kyrö, P. 2004

Tutkimusprosessi valintojen polkuna. Yrittäjyyskasvatuksen julkaisusar-

ja 1/2004. Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Tampereen

yliopisto.

Parberry, I. 2000

How to present a paper in theoretical computer science: a speaker’s

guide for students. Verkkolehti. ACM SIGACT News 31 (1).

http://hercule.csci.unt.edu/~ian/guides/postscript/speaker.pdf

Rovasalo, A. 2002

Miten Internetin lähteisiin viitataan? Verkkojulkaisussa Aki Rovasalo,

Tiedelehden toimittajan työkalupakki. Verkkodokumentti. Päivitetty

22.11.2004. Luettu 24.4.2005.

http://www.helsinki.fi/people/Aki.Rovasalo/Tiedelehti/73.html

SFS 5831 1998

Viittaaminen sähköisiin dokumentteihin tai niiden osiin. Suomen stan-

dardoimisliitto. Helsinki.

Tirronen, K., Rautanen, T. & Ukskoski, L. 1998

Tutkijan julkaisuopas. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Espoo.

22 Toivakainen, T. 2005

Kirjoita suomeksi, teekkari! Verkkodokumentti. Tampereen teknillinen

yliopisto, Kielikeskus. Luettu 30.5.2005.

http://kiepc10.cc.tut.fi/~suomi/index.html

Tähti, H. & Rantala, I. (toim.) 1998

Lääketieteellinen viestintä. 2. uudistettu painos. Tampereen yliopisto.

Tampere.