Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 27–28 • Perjantaina 7. heinäkuuta 2006

Kirkkopyhä Vampulassa ................... 3Museolle pitäjäjuhlilta ...................... 3Evakkovaellus Virojoella .................. 4Kurkijoki-Seura Porvoossa .............. 5Hilja Tutti 100 vuotta ........................ 7Sirkka Lukan näytelmä..................... 8

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät21.7., 4.8. 25.8., 8.9., 22.9.

Kysymys esitettiin mi-nulle Kurkijoen kirkon rau-nioilla. Olin varustautunutkumikäsinein ja kiskoinnokkosia muistomerkinympäriltä.

Päivä paistoi täydeltä te-rältä, tuulenvire kulki aal-toina ruohikossa. Oli kesä-kuu, kesäloma juuri alka-nut, ja rannalla löhöämisenasemasta kiskoin nokkosiaveli venäläisen valloitta-malla maalla.

Ei minulla ole karjalaisiajuuria, ei sinne päinkään.Esi-isäni ja äitini ovat puh-taasti länsisuomalaisia, Au-rajoen alkulähteiltä, enkä it-sekään ole Loimaan savi-maita kauemmas siirtynyt.

Ensimmäiset tietoni kar-jalaisuudesta ovat hämäriälapsuusmuistoja: Jaakkolanpirtissä asui lappeenranta-laisia, joilla oli minua vä-hän vanhempi tyttö. Nimis-tä en tiedä, vanhempani ei-vät niitä enää ole kertomas-sa.

Ypäjän kesäteatterinEvakko-oopperan kävinkatsomassa kahtena kesänä.Siinä oli minulle jotakinhyvin tuttua, iloa, surua,vanhempien kertomaa, lu-ettua, mennyttä elämää.

- Siirtolaiset, sanoi isäni,

pienen torpan poika, - onnessi aika kummallisia.Noillekka ei tavalline kirk-ko eres kelvannu, semmo-sia mitä kreikkalaiskatolisiasi oli. Eikä kunnolline leipäriittäny, jottain piirakanta-pasia teki pellikaupalla. –Kyl mar nessi hyviä oli tua-reena, jatkoi äitini, mutkauhee tyä ja koko päiväsiinä meni.

Totta puhuen, koko päi-vä taisi mennä TanskilanJaakkolassakin, kun leipo-maan ruvettiin. Hapanlei-pätaikina piti jo hyvissäajoin laittaa alkuun, että sekunnolla nousi. Ruista, tot-ta kai, ja paljon kuminaajoukkoon. Sitä taikinaa vai-vattiin ja väännettiin, lap-sen mielestä tuntitolkulla.Uunista siivottiin kekäleetmäntyluudalla, reikäleivätnostettiin sinne paistumaan.Tuoksun tunnen nenässänivieläkin – sen leivän, jokaoli isälleni oikeata ruokaa.Pirtin katossa oli leipäorret.

- Ei se säästää ossaa, kotuareen leivän varasa on, olivankka mielipide.

Olen aina ollut kiinnos-tunut lukemisesta ja äidin-kielestä. Oppikoulussa sainuusia ystäviä, joiden ko-deissa käydessäni huoma-

sin tietynlaisen kaksikieli-syyden: oli kavereidenkanssa mää – sää ja kotonamie – sie. Mutta se olikinainoa ero, samalla tavallamukulat pidettiin kurissa jakomennettiin työn tekoon.Rahaa oli niukasti, sodan-jälkeinen Suomi nousi ja-loilleen vain ahkeruudella.

Opiskeluaikana olin yh-den kesän töissä Joutsenos-sa. Se oli kiinnostava jamieleen jäävä aika 19-vuo-tiaan elämässä. Meitä olierilaisia kesätyöläisiä: pal-jasjalkainen joutsenolais-tyttö Raija, kemian opiske-lija Ben Hollannista, eko-nomin alku Hannu ja pariteekkaria Helsingistä jaminä Turusta. Meille järjes-tettiin kaikenmoista ohjel-maa myös vapaa-ajalle.Oliko se karjalaista vie-raanvaraisuutta? Raija opis-keli suomen kieltä Helsin-gissä, mutta itämurre soljuikauniisti hänen puheessaan.Syksyllä Turkuun palattua-ni jäin sitä kaipaamaan.

Huomasin, että minusta-kin oli tullut monikielinen.Äidilleni soittaessani pu-huin lapsuuteni murretta. –Äiti puhhuu mummon kanspuhelimesa, matkivat omatlapseni aikanaan.

Karjalaisillapihamailla

Lähdin Kurkijokelaisenlukijamatkalle Leenan eh-dotuksesta, uteliaan innos-tuneena. Tiesin, että kaikkinäkemäni siellä olisi mi-nulle uutta. Pietarissa jaViipurissa olen käynyt,mutta nyt odotin maaseutu-matkailua.

8.6.2006, torstaiaamu,oli kesäisen kuulas. Niini-mäen bussi seisoi jo Loi-maan linja-autoasemalla.Väki oli hiljaista, unistakinvarmaan. Kuljettaja Ossihoiteli ajon ja opastuksenvuosien rutiinilla.

Lisäjoukkoja poimittiinmatkan varrelta. Rajahovinruokailutauko oli jo tar-peen, koska ilta oli jo pit-källä ennen Kurkijoellesaapumista. Uupumus olitiessään, Maijan into pääs-tä kotimäelle oli tarttuvaa.Saappaat jalkaan, reppuselkään ja menoksi.

Hiekkatie kuoppineen,rehevät metsät, kumpuile-vat mäet, lintujen laulu jaauringonlasku, ne minämuistan. Kerttuset, satakie-let, ruisrääkät ja punavar-puset, yhdessä ja erikseen,hiljalleen hämärtyvän il-

lan. Maijan kotimäki olihuolettomasti kulotettu,tuli oli päässyt isännäksi.Mutta kalliokielo nosti taaspäätään, kaikki uusiutuuaikanaan.

Perjantaina oltiin pala-neen kirkon raunioilla jamuistomerkeillä. Joskus onvarmasti pakko sulkea sil-mänsä nähdäkseen maise-ma entisellään, Kurkijoenkirkonkylä.

Pienet puutarhatilkut olihoidettu huolellisesti, si-reenit kukkivat, mutta ra-kennuskanta oli pahasti ra-pistunut. Pikkupojat seura-sivat uskollisesti –annarupla -haasteineen. Mikäon heidän tulevaisuutensa?

Vanhan sairaalaraken-nuksen mäellä tehtiin len-nokkaita suunnitelmia:mikä hieno ympäristö uu-delle sanatoriolle! Löytyijo toiminnanjohtaja, ta-lousvastaava, mainospääl-likkö, ruokavastaava, oh-jelmistosuunnittelija – mitävielä? Asiakkaiden kohde-ryhmä oli selvillä, johannoita datshoja oli rakenteil-la muutenkin.

- Ilo pintaan vaik sydänmärkänis, olen kuullut sa-nottavan. Se tuli mieleeniluonnon kauneuden jaasukkaiden piittaamatto-muuden keskellä.

Leenan synnyinpaikkaoli peltojen keskellä mäel-lä. Sieltä läheiseltä kalliol-ta tähyilimme maisemia.

Kojon kivijalan rauni-oilla syötiin kenttälounasja parannettiin taas maail-maa.

Minun isovanhempanija vanhempani lepäävätOripään kirkkomaassa.Kuljen siellä ajatuksissaniomieni joukossa; ehkä sa-manlainen tunne oli heillä,joiden sukulaisten hauta-paikat ovat Kurkijoella.Kukkia vietiin sinnekin.

Ajettiinpa sikäläisellätaksilla, nähtiin Pirkon ja

Entisten kurkijokelaisten kunnantalo Lopotissa Laikkalanlahden puolelta kuvattuna. Talossa toimii nykyään päiväkoti.

Onko sinullakinkarjalaiset juuret?

Pekan kotimaisemia. Mie-lessäni jo nimet ja paikatsekaantuivat: mikä olikaanse puro, missä varpaitaniliotin, mitä kalliota kapu-sinkaan, missä oli tarha-käärme? Ja kuka veisti senhienon kävelykepin?

Kurkijoen kullerotuomisina

Laulussa on sanottukaikki. ”Jo Karjalan kun-nailla lehtii puu –” Mitäpäsitä parantelemaan. Lauan-tain toivotuissa se soi lap-suudessani kovin usein.

Viimeisenä iltana is-tuimme Raholan koulunpihalla, juttelimme ja lau-loimme pitkään. Leenanmoniste taisi jo loppua, sit-ten jatkettiin ulkomuistista.Yötön yö.

Kotimatka tuntui pitkäl-tä ja tie yhtä kuoppaiseltakuin tullessakin. Suomenpuolelta viestitin lähim-mäiselle, että sauna tuntui-si vallan tarpeelliselta il-tayöstä. Ja tuntuikin.

Tulin Raholan koulunpihalla luvanneeksi omanmatkakertomukseni tältävaellukselta. Onpa satakie-len helskytellessä kesäyös-sä isompiakin asioita luvat-tu, lasikantisten laulukirjo-jen vielä pehmittäessä ter-vettä harkintaa.

- Lähtisitkö uudestaan?kysyi Leena. Eihän sitäkoskaan tiedä. Karjalais-varsinaissuomalaista yh-teistyötä edelleen vaaliak-seni kuljetin loimaalaiseenkulleropenkkiini kurkijo-kelaisen yksilön. Uskonsen tointuvan matkan rasi-tuksista ja kukoistavan vie-lä komeasti ensi kesänä.Jospa vaikka siemenistäkasvaisi entistä jalompiataimia, muistoja Kurkijoel-ta.

Ritva Palo

29.-30.7.2006 Loimaan Hirvikoskella

Kurkijokelaisten60. Pitäjäjuhla

Kurkijokelaisten60. Pitäjäjuhla

Perjantaina 7. heinäkuuta2 – 2006 – Nro 27–28

7 .7 .2006

Lämmintä riittääArmahtavakesä

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätToimitus: Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 9.7.5. sunnuntai helluntaista

Sanan Voimaa

Kesä on armahtanut meitä tänäkin vuonna. Se on päästä-nyt meidät pitkästä pimeästä ja kylmästä, sulattanut luonnonja ihmisetkin. Tekemisten, aikataulujen ja rutiinien liekaan si-dotut ovat ainakin kesälomalla hetken aikaa vapaita. Kesäpäästää meidät laitumille, joiden taakse jäävät arjen paineet javaatimukset.

Moni kesälomalainen kuitenkin huomaa, ettei sittenkäänole niin vapaa kuin pilvettömän taivaan pääskynen. Suoritta-minen on levittänyt omat lonkeronsa myös kesänviettoon. Leh-det pursuilevat hyvää tarkoittavia ja vilpittömiä neuvoja siitä,kuinka tehdä hyvä kesä. Yhdessä annetaan viikkosuunnitelmaliikuntaa varten, toisessa vinkkejä perheen mukavaan yhdessä-oloon. Näiden ohella kesään mahdutetaan uusimmat kirjat,matkat ja kattaukset. Valmiina tarjoiltavien kesäohjelmien li-säksi jokaisella on omat henkilökohtaiset varauksensa. Listallaon usein kaikki se, mitä ei talvella ehdi eikä jaksa.

Jos ei pidä varaansa, kesästä voi tulla yhtä täysi kuin talves-takin. Se tapahtuu ihan huomaamatta,sinänsä arvostettavanaktiivisuuden ja itsensä kehittämisen hengessä. Tämä sillä ero-tuksella, että kesän jälkeen kuuluu olla levännyt. Kesästä, jokameitä armahtaa, voi tulla uusi suoritus.

Ettei vaatisi itseltään niin paljon – siinä on itsensä armah-tamisen paikka. Helppoa se ei ole, kun pitäisi ehtiä enemmän,nopeammin ja paremmin. Toiset meistä vaativat luontaisestikinpaljon itseltään. Itseltään paljon vaativa vaatii usein paljonmyös muilta.

Jeesus opetti, ettemme vaatisi toisilta sellaista, mihin emmeitsekään pysty. Itseään armahtava, oman rajallisuutensa, heik-koutensa ja keskeneräisyytensä hyväksyvä kykenee armahta-maan myös muita. Ylpeä ja omahyväinen ei siihen kykene.

Ihminen oppii hyväksymään itsensä, kun joku toinen hyväk-syy ensin. Pystymme armahtamaan itseämme, kun joku toinenarmahtaa ensin. Jeesus hyväksyy ensin, hän armahtaa ensin.Häneen saa nojata ja siksi hellittää, kesälläkin. Kesänkin olem-me saaneet Jumalan hyvyydestä.

”Taas linnut laulujansa visertää kauniisti.Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi!Mun sieluni sä liitä myös äänes kuorohonja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.”(Suvivirsi 571:3)

Tiina ReinikainenKirjoittaja on Joensuun seurakunta-

yhtymän oppilaitospappi.

1. Minä vuonna Urho Kek-konen luopui presiden-tin tehtävistä?

2. Mikä Suomen puolueis-ta on ollut mukana hal-lituksessa yhtäjaksoises-ti vuodesta 1975 asti?

3. Millä nimellä tunnetaanLontoon parlamenttita-lon tornin kello?

4. Miten suomalaisen sa-nanlaskun mukaan kuo-lee se, joka kuritta kas-vaa?

5. Milloin mies saa pitääkirkossa hattua pääs-sään?

6. Millä vuosisadalla Vii-purin linnan rakentami-nen alkoi?

7. Mitä ilmaus ”intiaanike-sä” tarkoittaa?

8. Mikä on verenluovutta-jan yläikäraja?

9. Mikä on ihmiskallonainoa liikkuva osa?

10. Ovatko muurahaisyh-teiskunnan työläisetkoiraita vai naaraita?

7.7. Mekin olemme Jumalantekoa, luotuja KristuksenJeesuksen yhteyteen to-teuttamaan niitä hyviätekoja, joita tekemäänJumala on meidät tar-koittanut. Ef. 2:10

8.7. Autuas se, jonka pahatteot on annettu anteeksi,jonka synnit on pyyhittypois. Autuas seihminen, jolle Herra eilue viaksi hänensyntiään ja jonka sydä-messä ei ole vilppiä. Ps.32:1-2

9.7. Jeesus sanoi siihen:“Luuletteko, että he olivatsuurempia syntisiä kuinkaikki muut galilealaiset,koska saivat tuollaisenlopun? Eivät suinkaan -samalla tavoin te kaikkiolette tuhon omia, ellettekäänny.” Luuk. 13:2-3

pe 7.7. Klaus, Launola 8.7. Turo, Turkkasu 9.7. Jasmin, Iltama 10.7.Saima, Saimiti 11.7. Elli, Eleonoora,

Noora, Nellike 12.7. Hermanni,

Herman, Herkkoto 13.7. Joel, Ilari, Laripe 14.7. Aliisa, Alisala 15.7. Rauni, Raunasu 16.7. Reinoma 17.7. Ossi, Ossianti 18.7. Riikkake 19.7. Sari, Saara,

Sara, Salla, Sallito 20.7. Marketta,

Maarit, Maaret,Margareetta,Reeta, Reetta

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

10.7. ”Entä ne kahdeksan-toista, jotka saivat sur-mansa, kun Siloan tornisortui heidän päälleen?Luuletteko, että he olivatsyyllistyneet johonkinpahempaan kuin muutjerusalemilaiset?” Luuk.13:4

11.7. Elihu jatkoi puhettaanja sanoi: - Onko mielestä-si oikein, että sanot:“Minä olen oikeassa,Jumala väärässä!” Taiettä kysyt: “Mitä minäsiitä hyödyn, että pysytte-len irti synnistä?” Job35:1-3

12.7. Tai jos elät oikein, mitähän siitä hyötyy? Mitäsinä pystyisit hänelleantamaan! Ihmistä, itsesikaltaista, sinun syntisisatuttavat, ihmisten hy-väksi koituu se, että elätoikein. Job 35:7-8

13.7. Älkäämme siis enäätuomitko toisiamme. Kat-sokaa sen sijaan, ettettesaata veljeänne kompas-tumaan ja kaatumaan.Room. 14:13

14.7. Jos veljesi pahastuuruoastasi, et enää olenoudattanut rakkaudenvaatimuksia. Älä saataruoallasi perikatoon sitä,jonka vuoksi Kristus onkuollut. Room. 14:15

15.7. Herra, kuinka kauan?Oletko unohtanut minutiäksi? Kuinka kauanpeität minulta kasvosi? Kuinka kauan huoletpainavat mieltäni ja sy-däntäni jäytää tuska? Ps.13:2-3

16.7. Jeesus nousi vuorelle.Hän käski luokseen ne,jotka hän oli valinnut, jahe lähtivät hänen mu-kaansa. Mark. 3:13

17.7. Minä saavun kokoa-maan kaikki kansat jakielet, ja kaikki tulevat janäkevät kirkkauteni. Jes.66:18

18.7. Pidä sinä kiinni siitä,minkä olet oppinut. Sinä-hän olet siitä varma, kos-ka tiedät, keiltä olet senoppinut. 2. Tim. 3:14

19.7. Olet myös jo lapsestaasti tuntenut pyhät kirjoi-tukset, jotka voivat antaasinulle viisautta, niin ettäpelastut uskomalla Kris-tukseen Jeesukseen. 2.Tim. 3:15

20.7. Jokainen pyhä, Juma-lan Hengestä syntynytkirjoitus on hyödyllinenopetukseksi, nuhteeksi,ojennukseksi ja kasvatuk-seksi Jumalan tahdonmukaiseen elämään. 2.Tim. 3:16

SudenkorentoSudenkorento lentotaitoaan näyttää,taitaa lennossa vatsaansa täyttää?Siivet on kirkkaankiiltävät,paikoillaan joskus liitävät.

Aino Koppi

Helteet hellivät ja kiusaavat. Toiset nauttivat kuu-mista ilmoista, mutta monet kärsivät niistä. Me suo-malaiset emme ole tottuneet emmekä varautuneetnäin lämpimiin ilmoihin. Talomme ovat hyvin eris-tetyt. Jonkun verran ne pitävät helteitäkin, mutta pa-remminkin pakkaset ulkona. Ilmastointilaitteet ovatlisääntyneet autoissa ja taloissakin, mutta suurim-malta osalta ne vielä puuttuvat.Niitä ei ole pidetty tarpeellisina,kun kuumia ilmoja on vuodessanäillä leveysasteilla niin vähän.

Kesämökeillä on mukava oles-kella helteillä, varsinkin jos mök-ki sijaitsee järven tai meren ran-nassa. Kuivan maan ns. mummonmökeiltä ei vilvoit-tavaa vettä useinkaan löydy. Silti lomalainen voiviettää rauhallisemmin päivänsä kuin työssä käyväihminen. Enpä ainakaan kadehdi ikkunani takana ka-tutyötä tekeviä miehiä. Ruumiillisen työn tekeminentässä helteessä ei voi olla herkkua. Ja he tekevät vie-lä pitkää työpäivää, urakalla varmaan.

Kolme vuotta sitten uutisista luimme Euroopanhelteissä menehtyneistä. Esimerkiksi Ranskassakuoli yli kuukauden kestäneiden noin 40 asteen hel-teiden vuoksi lähes 15 000 ihmistä. Muissa maissa

uhrimäärät olivat huomattavasti pienemmät, muttauseissa maissa etenkin vanhukset menehtyivät kuu-muuteen ja nestehukkaan. Myös terveydenhuoltoasyyteltiin.

Meidän 30 ºC:n helteemme eivät toivottavastijohda kuolemiin, mutta sydän rasittuu vähemmästä-kin helteestä. Siis varuillaan pitää olla. Yksin asuvia

läheisiämme olisi hyvä pitää silmäl-lä. Niin mukava kuin tuo valonläh-teemme auringon paiste pitkän talvenjälkeen onkin, liiallisena se voi ollatodella vaarallinen.

Liiallisesta auringonpaisteesta voipääkin seota, joten töissä ollessa pi-

tää olla vielä enemmän varuillaan, ettei oikein pal-jon tee virheitä. Virheitä tulee silti, vaikkei ole helle-kään. Ystävät minua aina lohduttavat seuraavasti:”Tekevälle sattuu” tai ”Jos ei mitään tee, ei tee vir-heitäkään.” Pyytelen jälkikäteen ja jo etukäteenkinanteeksi ”helteistä” johtuvia mokiani.

Pitäjäjuhlillemme toivomme sopivia kelejä.Yleensä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Loi-maalla on ollut kaunis ja lämmin sää.

Raija Hjelm

”Ihmisen tulisi juoda kesällätunnin välein 2-5 lasillistavettä. Janoa ei välttämättätunne, joten nestehukka voiyllättää.”

Perjantaina 7. heinäkuuta 2006 – Nro 27–28 – 3

MurresanojaViime numerossamme

26/30.6.2006 kurkijokelais-ten murresanojen ja -il-maisujen vastaukset ovatPaulin muistin mukaan

1. kyökki = tupakeittiö,2. välkki = avara, tilava, 3.äpräs = jyrkkä rinne, 4.väättää = kutsuu karjaakoolle, 5. hömenöö = lan-nistuu, 6. häveltyy = makuon mennyttä (esim. virvoi-tusjuomissa), 7. luimailoo =väistää katseen kohtaamis-ta, 8. hempaap = ontuu, 9.uilot = eräs lapikasmalli tai-muoto, 10. järkinää = heti.

Seuraavien murreil-maisujen selitykset löytyvätKurkijokelaisen 21.7. il-mestyvästä numerosta.

1. sottuip2. kaipaap3. liehtaa4. kaarittaa5. äpärikkö6. yle kumppuraisiaa7. vuona8. jäpiköittää9. rievistää10. mielijäine

Hymyähuuleen

Vanhan savolaisukonpäätelmiä ajalta, jolloinnaispappeuden hyväksymi-

Kummallista, miten jokuasia tuo mieleen jonkunvanhan muistikuvan josta-kin tapahtumasta. Näin käviminulle ihan hiljattain.

Olimme sauvakävelyllämieheni kanssa, kun näineräässä paikassa paljonkaadettuja haapoja ja lep-piä. Ne olivat olleet jonkinaikaa maassa, sillä lepät oli-vat saaneet kauniin puner-tavan, melkeinpä oranssi-sen värin.

Noista lepistä muistuimieleeni eräs halkopino,tuollainen kauniin värinen.Se silloin aikanaan herättiminussa ihan pienen kateu-den poikasen.

Tutin vanha isäntä Mik-ko oli hakannut leppähalko-ja ja pinonnut ne kauniiseenpinoon heidän navettansapäätyyn. Se pino oli sitten

Juolaht mielehein…

Kaunishalkopino

saanut tuon upean värin.Meidän oma männystä

hakattu pinomme ei ollutminkään värinen, ja vähänäkäpäissäni arvostelin mei-dän pinoa: ”Tutissapa onkinoikein kauniin punaiset hal-kopinot.” Isä ei oikein ollutasiaa ymmärtävinään, vaantokaisi: ”Eihä punasii hal-koloita ole kellää.” Sinnik-käästi vain väitin vastaan:”Ainakin Tutissa on, ja vie-lä iso pino.”

Eipä sitä ihmeitä tarvita,kun lapsen mieli jo saa ai-kaan vaikkapa pienen ka-teudenpoikasen. Yksi toi-nenkin vähän hurjempi ta-paus on myös ollut kateute-ni kohteena. Siitä joskusmyöhemmin.

Terttu Ketola

Sunnuntaina 16.7. klo 19kutsutaan kaikkia sanaju-malanpalvelukseen Vampu-lan kirkkoon. Jumalanpal-veluksen toimittaa Vampu-lan seurakunnan kirkkoher-ra Keijo Plit. Kanttorinatoimii Katri Rajala, ja mu-siikkia esittää Olavi Punta.Vampulan karjalaiset avus-tavat.

KarjalaistenkirkkopyhäVampulassa

Jumalanpalveluksen jäl-keen on seurakuntatalossaohjelmallinen kahvitilai-suus. Katri Rajala laulaa jalaulattaa, Saimi Varjonenesittää runoja. Anja Kojokertoo kurkijokelaisestavirsikanteleesta, ja ilta päät-tyy kirkkoherran pitämääniltahartauteen.

Kesäisenä keskiviikkoil-tapäivänä Kurkijoki-muse-olle saapui muutama loi-maalainen matkailu- ja mu-seovaikuttaja. Kurkijoki-Säätiön museotoimikuntahalusi kertoa ja näyttää, ettämuseo on valmis ottamaanvastaan suurempiakin ryh-miä, ja kutsui ensin muse-oon tutustumaan Loimaallakeskeisessä asemassa ole-via henkilöitä. Valitettavas-ti kaupungin oppaat loisti-vat poissaolollaan. Museo-toimikunnan jäsenet PirkkoRiikonen ja Leena Virtanentarjosivat maukkaat kahvitja leivonnaiset vieraille.

Loimaalle vuosi sittenkotiutuneen Suomen Maa-talousmuseo Saran johtajaJuha Kuisma ei ollut aiem-min Kurkijoki-museollakäynyt, joten hänelle kaik-ki oli uutta. Häntä kiinnosti

Kurkijoki-Säätiön museotoimikunta kutsui loimaalaisia matkailu- ja museoihmisiä tutustumaan Kurkijoki-museoon. EinoVepsä (vas.) esitteli museota Vihreän Kolmion Ulla Kaskiluodolle, Loimaa-Seuran Jukka Ristimäelle ja Suomen maatalous-museo Saran johtajalle Juha Kuismalle.

Kurkijoki-museo tutuksiKurkijoki ja karjalaisuusmuutenkin, sillä hänellä it-sellään on juuret Sakkolas-sa. Juha Kuisma on myöstämänvuotisten pitäjäjuhli-emme juhlapuhuja.

Juhlilta museolleLauantaina 29.7. kuljete-

taan pitäjäjuhlilta bussillahalukkaita Kurkijoki-mu-seolle. Bussi lähtee Hirviho-vin pihalta klo 17. Museollaon varsinaiseen näyttelyyntutustumisen lisäksi kahvi-tarjoilu. Takaisin bussi tuleeklo 19:ään mennessä, jolloinMuistojen iltamat alkaa.Museolle voi mennä myösomilla kulkuneuvoilla, vaik-kapa poikkeamalla juhlilletulomatkalla.

Kurkijoki-museolla onpidennetyt aukioloajat pitä-jäjuhlaviikonloppuna. Lau-antaina museo on auki klo

12 - n. klo 18.30. Sunnun-taina niin ikään museo ava-taan klo 12, ja sitä pidetäänauki koko päivän eli noinklo 18:aan.

Säätiölle on esitetty

pyyntöjä järjestää kuljetus-ta museolle. Nyt siis lauan-taina pääsee siellä käymäänilman omaa autoa.

Raija Hjelm

Eino Vepsää naurattaa, kun Juha Kuisma kokeilee rouvaRelanderin muhvia.

Vampulan Karjalaisten kirkkopy-hä su 16.7. klo 19 Vampulan kir-kossa ja seurakuntatalossa. Kahvi-tarjoilu ja ohjelmaa sanajumalan-palveluksen jälkeen.

Kalakurjet. Onkireissu Tammelaanpe 21.7. Lähtö Loimaan torilta klo15. Siimojen selvittelyt Meskasellasu 23.7. klo 16.

Kurkijoki-museo auki kesällä la-su klo 12-16.

Kurkijokelaisten 60. pitäjäjuhla29.-30.7. La klo 17 Hirvihovin pihal-ta kuljetus Kurkijoki-museolle, jos-sa kahvitarjoilu, takaisin ennen klo

Muistettavaa19. La klo 19 Muistojen iltamat Hir-vihovissa, ohjelman jälkeen ArjaHavakka & Cascas tanssittaa. Suklo 10 Messu Kanta-Loimaan kir-kossa, mistä kukkatervehdyksethaudoille. Su klo 11-13 keittolou-nas srk-talolla, Kurkijoen Marttayh-distys myy. Su klo 13 päiväjuhla Hir-vihovissa. Perinteistä ohjelmaa.Järjestelyissä mukana VampulanKarjalaiset ry.

Majoitusta (ilman aamiaista) pitä-jäjuhlien ajaksi tarjoaa Loimaanevankelinen kansanopisto puh. (02)762 7217.

sestä keskusteltiin: ”Minäse meinoon kiusallani elleeniin kauan, että suan nae-sen siunoomaan. Kyllä neon parempi puhheisia jatietävättii enemmän kuinmyö ukon turjakkeet.”

Kasviston kukkiaKarjalan maaperästä juurineen kaivetut.Kasvupaikka huolellisesti merkitty.Luettelen:Käkisalmen vanhan linnanvallin kohdaltaVuoksen rannan uljas vesileinikki,Muurilasta merinätkelmä, Tuleman suulta keltaängelmä,Luhovaaran notkon unensini yökönlehti ja kultapalloinen

kullero,Seivästön hietikosta helposti siepattu sirkunjyvä,mutta Miikunmäen turpeeseen tarrautuneestakalliokielon arpisesta juurakosta lyhyt tynkä vainja Kirjavalahden tienvierimetsiköstä Karjalan ruusunoksa.Kaikki ne ja monet muut kuiviksi puristetutkoulukasvistoon.

Nyt seinällä lasin alla hopeanharmaissa kehyksissä.Kasvaneet kerran Karjalan mullassa,iloisina eläneet kesästä kesään.Nyt värittömät, verettömät. Ei elonnestettä enää.

Ihminenkin eli vankoin juurin Karjalan maakamarassa.Siitä irti kiskottu, istutettu uuteen multaan.Joku kuivui kokokaan. Joku juurtui hyvin.Moni elää entisestään haalistuneenakuin lasin alla kuihtunut kukka.

Mutta tällainen on lajinsäilytysvietti ja elämisentahto:kuivasta kulokosta nousee nuori nurmi,katkenneen puun kannosta vihreä vesa.

Kasvaa uusi karjalainen sukupolvi.

Saimi Sorri-Hukkanen

Perjantaina 7. heinäkuuta4 – 2006 – Nro 27–28

Mukavia kesäisiämuistoja vuodelta 1956Mikrilän marttojenkesäretkeltä SäkylänEenokille.

Elettiin kesää 1956. Kunlehmät oli lypsetty, siat jakanat ruokittu sekä piiraatja maitopullot pakattu eväs-koriin, saapui SaviseudunOsuuskaupan kuorma-autohakemaan meitä kauanodottamallemme uimamat-kalle Säkylän Eenokille.

Kuorma-auton lavalle oliasennettu penkit, joissa is-tuttiin. Tosin välillä nous-tiin tukka hulmuten katsele-maan maisemia. Mutkaisentien suuria ihmeitä oli tuol-loin Oripään suora ja suo-ran päässä sijainnut muisto-merkki. Erittäin mutkaisel-la Oripään ja Yläneen väli-sellä tiellä joku voi pahoin,ja paperipussia tarvittiin.

Pian siinteli edessämmeSäkylän Pyhäjärvi. Viltit le-vitettiin sannalle. Me lapsetkirmasimme heti uimaanmatalaan, kirkkaaseen ve-teen. Se oli jotain suurtameille, jotka olimme ope-telleet uimaan Loimijoessaja Petäjäoen alkulähteilläruoppaojassa.

Me lapset uimme mel-kein koko ajan. Isätkin us-kaltautuivat uimaan meidänlasten kanssa. Osa äideistäkääräisi helmojaan ylem-

Mikrilän marttakerholaiset järjestivät kesällä 1956 perheilleen kesäisen virkistäytymisretken Säkylään Pyhäjärven rannalle.Sen muistaa kiitollisena ainakin yksi mukana ollut lapsi vielä 50 vuoden päästäkin.

Kiitos vanhemmillemme

mäs ja vilvoitteli varpaitaanPyhäjärven kuohuissa.

Pienet asiat, suuret ilotIso kahvipannu porisi

nuotiolla. Mikrilän martat

keittivät kahvia. Piiraat jamaitopullot kaivettiinomista eväskoreista. Iloi-nen puheensorina ja naurukaikuivat, kun karjalainenväki nautti kahvista ja ke-

säisestä päivästä.Me lapset saimme vielä

jälkiruuaksi ostaa patentti-korkillisen pullon punaistalimonadia sekä neliskulmai-sen hopeapaperiin käärityn

Valion jäätelötikun. Voikuinka ne maistuivatkin hy-viltä. Miten pienet asiat oli-vat silloin niin suuria? Oli-vatko elämänarvot silloinparemmin paikoillaan?

Kun iltalypsyn aika alkoilähestyä, suuntasimme au-ton nokan kohti Kauhano-jaa. Oli koettu onnellinenhetki. Isät ja äidit, jotka oli-vat rakentaneet meille lap-sille uudet kodit, raivanneetpeltoa ja päässeet uudenelämän alkuun, voivat jovähän nauttia meidän lastenkanssa elämästä, vaikkatuon pienen kesäisen retkenmuodossa.

Kun katselen veljeni ot-tamaa, huomaan, että van-hemmistamme ei ole mon-takaan enää elossa. MeitäMikrilän jälkeläisiä, joitakuvassa on, näkee vielä elä-män eri käänteissä Loimaanseudulla.

Kun äitini syntymästätulee tänä kesänä kuluneek-si 100 vuotta, muistelen äi-tiä lämmöllä. Samoin muis-telen kaikkia mikriläisiävanhempia, jotka tukivattoisiaan ja iloisella elämän-asenteellaan selvisivät vai-keista ajoista. Ilo osattiintuolloin ottaa pienistä asi-oista. Itku ja nauru olivatlähellä toisiaan. Elämämaistui elämälle, ja lämpöja rakkaus kuuluivat jokai-seen päivään. Se on kanta-nut meitä eteenpäin. Kiittä-en.

Markku Sihvonen

Elämässä kannattaamiettiä mitä toivoo, sillätoive saattaa toteutua-kin.

Evakkolapset-kirjan toi-mittajat Anne Kuorsalo jaIris Saloranta saivat huike-an idean järjestää evakko-vaellus. Ja nimenomaansellaiseen osaan maata, jos-ta evakot ovat joutuneet ai-kanaan lähtemään, kun pitipäästä pois sodan jaloista.Karjalan Kannaksen evaku-ointi alkoi 10.6.1944. Tänävuonna kesäkuun 10. olilauantai ja se olikin yksisyy, miksi juuri tuo päivävalittiin evakkovaelluksel-le. Ryhmä evakkolapsia al-koi yhteistyössä Virolahdeneri järjestöjen kanssa suun-

nitella vaellusta jo syksyllä2005.

Vaellus oli noin 15 kilo-metriä pitkä matka Virojo-en keskustasta vanhaa mu-seotietä Harjun oppimis-keskukseen. Joukon edessäoli mukana kaksi hevosta-kin. Niillä taisi olla vaike-uksia kävellä tarpeeksi hi-taasti toisin kuin aikoinaanoikeilla evakkohevosilla.Nimittäin ne taivalsivatomistajiensa kanssa montapäivää vetäen evakkojenvähäistä omaisuutta ja jou-tuivat aina välillä poikkea-maan pommeja pakoon pui-den alle.

Vaelluksen varrella olikaksi taukopaikkaa, Pyter-lahdessa ja Ala-Pihlajassa,joten matkan ei pitänyt olla

Evakkovaellus Virojoellakenellekään liian rasittava.Tämän lisäksi oli linja-au-tokyyditys etapilta toiselle,että voi vaikka yhden taipa-leen mennä kyydillä ja jat-kaa viimeinen taipale Vii-purintietä pitkin perille.

Vaellukseen osallistuinoin 500 evakkoa ja evak-kojen lasta, yhdestäkin per-heestä oli mukana neljä pol-vea. Mukana toteutuksessaoli Evakkolasten lisäksi 17paikallista järjestöä ja yh-distystä, kaiken kaikkiaannoin sata vapaaehtoistahenkilöä. Ilman noidenhenkilöiden huikeaa työpa-nosta ei vaellus olisi onnis-

tunutkaan.Vaelluksella oli toivo-

muksena pukeutua sota-ajan vaatteisiin ja moni (javarsinkin paikalliset) oli-

vatkin löytäneet ullakkonsakätköistä sopivia vaatteita,reppuja ja muita tavaroita.Paikalle tuli karjalaisia ym-päri Suomea linja-autoillaja Jokioisten karjalaisetesittivät evakkoaiheisenpienen näytelmän ennenvaellukselle lähtöä.

Kesäkuun toinen lauan-tai oli kaunis, lämmin ja au-rinkoinen, toisin kuin kesäl-lä 1944, jolloin samainenalkukesän viikko oli kylmä.Virolahti oli kauneimmil-laan ja alkukesän tuoksuttulvivat pihoista, ojanvar-sista ja metsistä. Taukopai-koissa oli oikeaa tunnel-maa, koska esimerkiksi en-simmäisellä taukopaikallaPyterlahdessa kirjoitettiinosallistujille kulkuluvat.Matkan varrella niitä sittenmeiltä matkalaisilta kysel-tiinkin.

Sotilastelttoja oli “sai-rastupina”. Pyterlahdessaoli sota-aikana kenttäsai-

raala. Lääkintälottia oli tar-joamassa juotavaa ja hoi-vaamassa väsyneitä. Martattarjosivat oikeaa korvikettaja voipaperiin käärittyjäeväsvoileipiä. Matkallajoku kertoi, että hän olisiostanut edellisenä päivänälauantaimakkaraa kaupasta,mutta martat olivat jo osta-neet kaikki!

Siinä kävellessä yhdessärauhallista tahtia kävelles-sämme tutustuimme uusiinkävelykumppaneihin ja yri-tettiin ymmärtää vanhempi-en tunteita yli 60 vuotta sit-ten. Moni vaelluksella ol-leista oli ollut lapsena sa-massa paikassa oikeallaevakkotiellä.

“Sotilaita” eli sodan ai-kaisiin varusteisiin pukeu-tuneita reserviläiskillan jä-seniä polki pyörillä meitävastaan tai ajoi sota-ajankuorma-autolla toiseensuuntaan, kun evakot vael-sivat kimpsuineen ja kamp-suineen toiseen suuntaan.Harjussa oli vaelluksenpäätteeksi vielä pieni yhtei-nen juhla, joka sai koko po-rukan herkkiin tunnelmiinvielä ennen kotimatkaa.

Liisa Koistinen

Evakkovaellukseen osallistuinoin 500 ihmistä. Koko mat-kan pituus oli noin 15 kilo-metriä, mutta sitä tehtiin hi-taasti. Taukopaikkoja olikaksi. Kuva Lauri Kosonen.

Hevoskärrit johtivat evakko-vaellukseen osallistuneita.

Kuva Lauri Kosonen.

Perjantaina 7. heinäkuuta 2006 – Nro 27–28 – 5

Kesäkuun ensimmäisenälauantaina joukko kurkijo-kelaisia ja kurkijokelaistenystäviä lähti Kurkijoki-Seu-ran järjestämälle retkellePorvooseen. Bussi vei mei-dät Porvoon Näsin hauta-usmaalle, joka on Helsingintien varrella ja eri puolellajokea (Helsingin puolella)kuin kirkko. Pastori AinoMäkipunto oli asiantuntevaopas kierroksellamme. Hänon Loimaalta kotoisin, jo-ten kurkijokelaisuus on hä-nelle tuttu jo lapsuudesta.

Tähän hautausmaahanon haudattu porvoolaisia ylikahdensadan vuoden ajan,joten monia ihmiskohtaloi-ta on kietoutunut siellä ole-viin hautoihin ja muisto-merkkeihin. Omalla kukku-lallaan oli J. L. Runebergin

Kotimatka taittui mukavasti risteillen Porvoosta Helsinkiin. Matkalaiset olivat tyytyväisiä, kun sateesta huolimatta maisematnäkyivät hyvin.

KesäpäiväPorvoossa

ja hänen puolisonsa Fredri-kan hauta ja näyttävä mo-numentti.

Näsinmäellä oli myösVallgrenien hauta. UllaMöllensvärd oli haudattuvanhempiensa kanssa sa-maan hautaan. EugenSchauman on tuotu perhe-hautaan Helsingistä. Taitei-lija Lennart Segerstrålenhauta oli aivan sankari-hautojen vieressä. Hän onmyös suunnitellut sankari-hautojen koruttoman ja vai-kuttavan honkaristin. Tä-män kävelykierroksen aika-na alkoi taivaalta tippua ve-sipisaroita.

Hautuumaakierroksenjälkeen kävelimme mäenalas, ohi Porvoon aseman,Porvoon joen rantaan tykinluo, jossa kaupunkiopas

Tuula Gussander meitä josateenvarjon alla odotteli-kin. Lyhyt yleiskatsaus Por-vooseen ulkona, ja sen jäl-keen ylitimme Porvoonjoenvanhaa siltaa pitkin. Sitäpitkin on kulkenut paljonmatkalaisia Suomen van-hinta tietä Turun ja Viipurinväliä.

Pidempi kävely Porvoonvanhassa keskustassa jäitoiseen kertaan, koska sadeja viileys pakotti mene-mään suoraan Porvoon mu-seon sisätiloihin. Porvoonhistoriallinen museo olivuonna 1809 raatihuone.

Sen purkamista suunni-teltiin 1960-luvulla, muttameidän kaikkien onneksi sesäilytettiin, ja Porvoo saisiitä museon. Siellä saimmekokonaiskuvan kaupunginkehityksestä. Siellä oli pie-noismalli Porvoon alueesta,jossa näkyi mm. muinainenlinnamäki, mikä on aivanlähellä Porvoon keskustaajokivartta ylöspäin. Linna-mäellä on vieläkin valli-hautojen pengerryksiä näh-tävänä. Linna itse on hävin-nyt aikojen saatossa, sa-moin Porvoon vanha sata-ma ja makasiinit, joita vie-läkin on joen varrella.

Meidän mieliimmemuistutettiin, että juuri Por-

voon valtiopäivillä maalis-kuussa 1809 Suomi liitet-tiin Venäjään autonomisenasuuriruhtinaskuntana. Suo-mi korotettiin “kansakun-naksi kansakuntien jouk-koon”. Venäjän keisariAleksanteri I vahvisti sil-loin Suomen uskonnon,perustuslait sekä säätyjenoikeudet. Tämä tapahtui,niin kuin me kaikki muis-

tamme ja tiedämme, Por-voon tuomiokirkossa.

Retkemme aikana tuo-miokirkko seisoi mäellä il-man paanukattoa. Pressu-kin oli jo saatu päälle sa-teen varalle. Ymmärtää hy-vin porvoolaisten tyrmis-tyksen tuhopolton takia,mutta toisaalta kirkko sei-soo paikallaan, kupolit ei-vät ole romahtaneet, ja si-sätilatkin ovat säilyneetsuhteellisen hyvässä kun-nossa. Tyrvään kirkon paa-nukatto on pystytty raken-tamaan kaksi kertaa uudel-leen, miksi ei sitten Por-voon tuomiokirkonkin.

Museosta kävelimmesyömään. Oli koulujen lop-pumispäivä, ja paljon per-heitä oli ravintoloissa syö-mässä. Moni nuori oli saa-nut joko koulunsa koko-naan tai ainakin lukuvuo-den päätökseen. Ruoka olihyvää Rossossa, ja syönninjälkeen oli vapaata aikaatutustua kaupunkiin. Monikävi Brunbergin makeis-kaupassa, WSOY:nkin teh-taanmyymälässä kävijöitäoli.

Porvooseen on varmaanmoni jo tutustunut aiem-minkin, mutta opastetutkierrokset jättävät aina sel-laisen tunteen, että tännepitäisi tulla uudelleen ja tu-tustua vielä paremmin kau-punkiin ja sen historiaan.Voisi kävellä kapeita kujiaja kuvitella aikaa ja ihmi-siä ennen meitä.

Kotimatkam/s Runebergilla

Neljältä iltapäivällä lähtim/s J. L. Runeberg kohtiHelsinkiä. Koko ryhmäm-me sopi samaan salonkiin.Sade vain yltyi, mutta mat-ka kulki tasaisesti, ja maise-matkin näkyivät, vaikkeiniin kirkkaina kuin aurin-koisena päivänä.

Mummojensa ja isomum-mon mukana olleet serkuksetSauli ja Touko Saarnio jak-soivat matkan hyvin. Pojatpääsivät matkan aikana kap-teenin luo komentosillalle.Sieltä näkyi hyvin reitti, jakyllä se oli mukavaa!

Matkan aikana ohitimmekarjalaisten kesäkodin Jol-laksessa. Kesäkodin isäntäTomi Rapo (lumivaaralaisia)sanoikin, että on mielenkiin-toista nähdä paikka mereltäpäin, kun hän on ennen näh-nyt m/s Runebergin vainohittavan kesäkodin.

Kun saavuimme Helsin-kiin illalla, ei kaupungissaollut tietoakaan lakkiais- jakoulunpäättymishumusta.Sateinen sää ei ollut houku-tellut nuoria tulemaan kau-punkiin. Matkalla mukanaoli pääkaupunkiseudun li-säksi osallistujia Lappeen-rannasta, Savitaipaleelta jaaina Espanjasta asti. Kiitosmatkanjärjestäjille ja mat-kaseuralaisille mukavastamatkasta. Palataan taas.

Liisa Koistinen

Kotimatkalla serkukset Sauli ja Touko Saarnio pääsivät kapteenin luo komentosillalle.

Olemme useasti kuulleettiedotusvälineiden kertovan”rahanpesusta”! Meille ta-vallisille kansalaisille se eikerro mitään. Se onkin fir-mojen tai muutoin rikkai-den touhua. Ainakin itseolen päässyt siihen käsityk-seen. Pyydän anteeksi, eiole tarkoitus loukata ke-tään.

Mutta näinkin ”alhaisel-la tasolla”, kuin itse olen,olen ”sortunut” rahanpe-suun. Se tapahtui vuonna1941, kun Hiitola oli vallat-tu takaisin ja päästiin muut-tamaan kotiin. Heti takaisinvaltauksen jälkeen perhe-emme anoi esikunnalta lu-paa päästä siivoamaanmaastoa sodan jäljiltä. Lupatulikin koko perheelle, kos-ka perheessämme kaikki

olivat tuolloin työkykyisiäja siivottavaakin oli maastotäynnä.

Saimme suurin piirteinkaikki ”haravoitua” ennenlumen tuloa, vaikka lumisatoikin sulaan maahan elitavallista aikaisemmin.Muistan, kuinka Jenny-sis-koni kanssa kaivoimme pe-runaakin lumen alta ”tur-vikkaat” käsissä, vilkallamaata kääntäen. SandraRiikosen mailla olivat”vuokralaiset” pistäneetrunsaasti perunaa maahan.

Niin, se rahanpesu sitten.Maastosta löytyi myös ve-

Rahanpesunäläinen iso rahalompsa,joka oli täynnään isoja pa-periseteleitä. Ne olivat suo-rakaiteen muotoisia suuriapaperirahaoja, ruplia. Metytöthän innostuimme ”äk-kirikastumisestamme” niin,että menimme Perälammin(= kotilampemme) laituril-le pesemään veritahrat poisseteleistä ja sen jälkeen kui-vatimme ne auringonpais-teessa nurmikolla. Vaikkaolin ”aikuinen nainen”, enymmärtänyt, ettei pankki,jos sellaista vielä Hiitolassatoiminnassa olikaan, ottaisisellaista rahaa vastaan.

Kun isä näki meidän ”ra-hanpesumme”, meille käviniin kuin nykyisillekin ra-hapesijöille. ”Nyt viettesaunaa ja poltatte paikalkiukaa all”, oli isän komen-to. Niin tapahtui meidän ra-hanpesullemme.

Nyt vanhana olen ajatel-lut, miksi en edes yhtä sete-liä ”pimittänyt” isältä. Oli-sin ottanut sen muistoksirahanpesusta. Kilttinä tyttö-nä toimin, kuten isä neuvoi.Siskoni, joka oli kaikessa”arka”, vallan kauhistuiosallistumisestaan koko pe-sutouhuun. Vähän salail-

lenhan ne nykyisetkin ra-hanpesijät toimivat, mikäliolen oikein ymmärtänyt.

Toisenlaisia ”papereita”eli lentolehtisiä sateli naa-purin lentokoneista sodanaikana lähes päivittäin.Niissä luvattiin parempiaoloja ja leipää, Tiltun kova-äänisesti vahvistaessa asi-

an. Myös lupaukset saivatpolttotuomion isältäni, eikäyhtään lentolehtistäkään oleminun arkistossani säily-nyt. Toisaalta lienee parem-pikin niin.

Nyt kun olen saanut ar-mon elää näinkin vanhaksi,tiedän olevani suomalainensortumatta hyviin lupauk-siin, jotka suurilta osin oli-vatkin vain ja ainoastaanlupauksia. Sen joutuivatjotkut suomalaiset koke-maan ja karvaasti pettynei-nä palaamaan kotimaahantakaisin. Olemme Luojallekiitollisia kauniista ja va-paasta isäimme maasta. Hy-vää kesää kaikille ja kipu-vapaita päiviä, toivoo

Aino KoppiNoormarkku

Perjantaina 7. heinäkuuta6 – 2006 – Nro 27–28

Kysymys vuoden 1940 rajoistaMoskovan neuvottelut keväällä 1944, osa 3

Pöytäkirja Suomen jaNeuvostoliiton edustaji-en neuvottelukokouk-sesta Moskovassa27.3.1944

Siirrytäänuuteen asiaan

Paasikivi: ”Tärkein jaSuomelle vaikein asia onkysymys vuoden 1940 ra-joista. Moskovan rauahan-sopimuksella meiltä riistet-ty osa Suomen alueestamuodostaa sekä taloudelli-sessa että kansallisessasuhteessa niinsanoakseniorgaanisen osan kansammeruumiista ja vaikuttaa mitäratkaisevimmalla tavallakoko elämäämme. Suomenkansa tuntee syvästi tämänalueen menetyksen.

Voidaksemme luoda tu-levat keskinäiset suhteem-me vanhakkel pohjalle, toi-vomme, että tätä rajaa kos-kevat rauhansopimuksenpääkohdat, joiden seurauk-set aiheuttavat suuria epä-kohtia maamme elämässä,voitaisiin korjata. Mosko-van rauhan raja on meilleerittäin raskas.

Madame Kollontay sa-noi minulle saaneensa Teil-tä Hankoa koskevan säh-keen. Toistan vielä, ettäluovutettu osa Karjalastakuuluu elimellisesti Suo-meen, eikä kansamme käsi-tä, että tämä raja olisi lopul-linen. Myös strategiseltakannalta voidaan raja siir-tää. Saksalaisia joukkojakoskeva kohta on ohimene-vää laatua, rajakysymystaas elintärkeä meille.”

Molotov: ”Niin kauankuin välillämme ei ollut so-taa, olisi tämä rajakysymysollut sopimustietä järjestet-tävissä. Kahden sodan jäl-keen emme voi keskustellamuusta kuin 1940 rajasta,joka on meidän minimivaa-timuksemme.

Moskovan rajan suhteenemme voi tehdä mitäänmyönnytyksiä. Muu kuinMoskovan rauhan raja ontäysin mahdoton, poissul-jettu. Jollei Suomen hallitusvoi tätä hyväksyä, ei kanna-ta keskustella.”

Suomalaisetpuolustavat kantaansa

Paasikivi: ”Karjala javarsinkin sen pohjoinen osaon Suomelle elintärkeä ky-symys. Tämä alue on orgaa-nisesti yhdistetty muuhunSuomeen. Koko historial-lisena aikakautena se on ol-lut suomalaisten asuttama,ja taloudellisessa suhteessase on maamme tärkeimpiäosia. Voisin pitää teille pit-kän esitelmän tästä.

Luovutetun Karjalan vä-estö, 450 000 henkeä, siirtyimuuhun Suomeen. Noin300 000 heistä on nyt palan-nut takaisin ja rakentanutjälleen kotinsa. Nykyinensota antaa kenties aihettauudelleen ahrkita sotilaal-lista laatua olevia kysymyk-siä. Me puolestamme toi-vomme, että Karjalan rajojavoitaisiin tavalla tai toisellauudelleen käsitellä.”

Enckell: ”Pyytäisin tässäyhteydessä saada lausuamuutamia sanoja tunnesei-koista. Tunnesyyt ovat Suo-men kannalta miltei ratkai-

sevat. Suomen kansa ei voihyväksyä Moskovan rau-han rajoja, jonka kautta esi-isäimme viljelemä maa onjaettu kahtia. Emme tieten-kään katso voivamme sa-noa, missä määrin se tai sekohta on Neuvostoliitolleelintärkeä, mutta suomalai-sena minun täytyy avoi-mesti ja rehellisesti lausuaTeille se, mitä jokainen suo-malainen tuntee vuoden1940 rajan suhteen.

Karjala voidaan riistäämeiltä vain väkivalloin,mutta mielestäni rajakysy-mys voidaan järjestää sopi-mustietä molempia asia-puolia tyydyttävällä tavalla.

Suomalaiset rakastavatjokaista maamme pienintäkaistaletta, he ovat kasva-neet siihen kiinni ja halut-tomuus luopua jostakinmaan osasta perustuu juuritähän rakkauteen. Velvolli-suudentunto ei salli meidänhyväksyä esittämiänne eh-toja, olemme valmiit kuole-maan tämän aatteen puoles-ta. Emme esitä mitäänpyyntöä, mutta meidän täy-tyy antaa teille kaikki selvi-tykset asiamme oikeaksivalaisemiseksi.”

Molotov: ”Tiedän, ettäherrat Paasikivi ja Enckellovat kokeneita valtiomie-hiä, ja sen vuoksi tahdonmyös puhua kanssanneavoimesti. Ensiksikin: luu-letteko tosiaan, että Suomiolisi itsenäinen, jos vanhaVenäjä olisi olemassa?Minä tiedän, ettei se olisi, jaolette kai samaa mieltä.

Suomi saa kiittää Neu-vostoliittoa itsenäisyydes-tään. Tästä huolimatta Suo-

mi on 25 vuoden aikana jokolme kertaa ollut sodassaNeuvostoliittoa vastaan.

Suomi on rikkonut Mos-kovan rauhansopimustavastaan. Luuletteko, etteitämä seikka vaikuta Venä-jän kansan tunteisiin? Venä-jän kansa on loukkaantunut.Näin ollen Neuvostoliitto eivoi luopua vaatimuksis-taan. Jos Suomi nyt haluaasaada aikaan uudet hyvätnaapuruussuhteet Neuvos-toliittoon, niin tätä histori-allista totuutta ei saa aliar-vioida. Suomi on itsenäinenvain uuden Venäjän ansios-ta.”

Enckell: ”Voimavarojenvertailu Neuvostoliitto-Suomi on sellainen, ettäSuomi ei voi milloinkaanuhata Neuvostoliittoa.”

Molotov: ”Me emme olepelkureita (myi ne trusli-vyi), mutta toiselta puolenei saa tulla kysymykseen-kään, että Suomi joka vii-den tai kymmenen vuodenkuluttua aloittaa sodanNeuvostoliittoa vastaan.”

Paasikivi: ”Suomi eialoittanut vuoden 1939 so-taa.”

Molotov: ”Suomi ei sil-loin tahtonut sopia kans-samme muutamista vähä-pätöisistä kysymyksistä,joista Suomi vieläpä olisisaanut huomattavan kom-pensaation.”

Paasikivi: ”Vuonna 1939olivat Neuvostoliiton jaSaksan suhteet hyvät, eikäNeuvostoliiton siis tarvin-nut odottaa mitään hyökkä-ystä.”

Molotov: ”Herra Paasi-kivi, tämä on kyllä totta,

mutta meidän täytyy toimiapitkällä tähtäimellä. Meolemme aina tienneet, mitäHitlerin Saksa on olemuk-seltaan.

Kun puhutaan kerrantunnesyistä, niin haluan sa-noa teille, että olette autta-neet Saksaa niin, että sadat-tuhannet ihmiset Leningra-dissa ovat kuolleet saksalai-sen saarrostuksen ansiostaSuomen ystävällisellä ja te-hokkaalla myötävaikutuk-sella. Kokemus on osoitta-nut, että pelkomme on to-teutunut. Suomesta tuliSaksan liittolainen.”

Paasikivi: ”Jos talvisotaaei olisi ollut, Suomi ei olisimilloinkaan osallistunut so-taan, ellei mahdollisestiNeuvostoliiton liittolaisenaSaksaa vastaan, jos Saksaolisi menetellyt meillä sa-malla tavalla kuin esim.Norjassa tm. maissa. – Mut-ta mitäpä näistä vanhoistaasioista!”

Molotov: ”Aivan niin, eipuhuta enää tunnesyistä.”

Hangonkysymys

Paasikivi: ”Onko siisvuoden 1940 rajan palautta-minen (vosetano vienie)välttämätön edellytys mui-den kysymysten käsittelyl-le? (Molotov myöntää). EntäHanko?”

Molotov: ”Hangon suh-teen olisimme valmiit lyhen-tämään vuokrasopimusta20-25 vuodeksi ja mahdolli-sesti supistamaan vuokra-aluetta.”

Paasikivi: ”Luulisin, ettävuokrasopimus voitaisiinkokonaan purkaa. Alueen si-

jainti on sellainen, että setoisen maan hallussa aiheut-taa meille tavattoman paljonepäkohtia.”

Molotov (hermostuu):”Muistakaa, että Neuvosto-liitto ei ollut hyökkäävä puo-li vuonna 1941. Hanko onmeille sotilaallisesti tärkeä.”

Paasikivi: ”Minulla onedessäni luettelo sotatoimis-ta tämän sodan alussa. Seosoittaa, että ensimmäisetsotatoimet suoritettiin Neu-vostoliiton puolelta Suomeavastaan.”

Molotov: ”Sen jälkeenkuin teillä oli saksalaisia di-visiooneja maassa.”

Paasikivi: ”Ne olivat läpi-kulkumatkalla. En ole soti-las, mutta luulen, että uuden-aikaisia aseita vastaan sellai-nen tukikohta kuin Hanko eivoi puolustautua – mitenkävi Singaporessa?”

Molotov: ”Englanti, jokaon rauhaarakastava maa, oliyhtä vähän kuin Neuvosto-liitto aikonut hyökätä kenen-kään kimppuun, kuten Sak-sa.”

Paasikivi: ”Toivon sitten-kin, että vuokrasopimus voi-daan purkaa.”

Molotov: ”Miksei voi ly-hentää vuokra-aikaa?”

Paasikivi: ”Syksyllä v.1939 herra Stalin ja te itseolitte valmiit hyväksymäänvain eräiden Suomenlahdensaarien luovutuksen.”

Molotov: ”Harkitsemmevielä tätä asiaa (obsudimetse).”

Neuvottelupöytäkirjan 3.osa on aiemmin julkaistuK u r k i j o k e l a i s e s s a30.1.1954.

Asianajaja Kari Silven-noinen on aloittanut juridisettoimenpiteet pakkoluovute-tuilla alueilla olevan suoma-laisomistuksen palauttami-seksi. Hänen toimeksiannos-taan haastemies on toimitta-nut torstaina 29.6. Venäjänsuurlähetystölle haasteenmuodossa vaatimuksen kol-men kiinteistönomistajanosalta omistusoikeuden pa-lauttamiseksi ja oikeanomistajan merkitsemiseksikiinteistörekisteriin. Haas-teeseen sisältyy vaatimus,että Venäjän tulee poistaakaikki sellaiset seikat, jotkaestävät kiinteistöjen oikeitaomistajia hyödyntämästäomaisuuttaan ja nauttimastasiitä.

Kari Silvennoinen valitsiensimmäiseksi haettavatkohteet ensisijaisesti omis-tusoikeuden selkeyden poh-jalta. Haettavissa kohteissaon kussakin vain yksi omis-taja. Nyt haettavia kohteitaovat iso teollisuustontti Vii-purissa, tila Sortavalan maa-laiskunnassa ja kolme sa-man omistajan tilaa Terijoel-

la.Hakemuksessa Venäjälle

annetaan 21.7. saakka aikaavastata haasteeseen. Jos vas-taus on kielteinen tai vasta-usta ei tule, asianajaja lähet-tää 24.7. valituksen Euroo-pan Ihmisoikeustuomiois-tuimelle. Valitus on jo kirjoi-tettu valmiiksi.

Kiinnostus omien maidentakaisin hakemiseen on olluthyvä, hakemuksia on Sil-vennoiselle tullut kuukau-dessa jo yli 60 kappaletta.Pakkoluovutettu alue on hy-vin edustettuna, sillä pohjoi-sin kiinteistö sijaitsee Jää-meren rannalla, yksi on Pet-samonjoen varrella, kaksiSallassa ja loput Karjalassa.

Asianajajan avustajallaon ollut kiireinen aika hakeakiinteistöihin liittyviä asia-kirjoja Kansallisarkistosta.Seuraava haastelähetys Ve-näjälle on tarkoitus toimittaasyyskuussa.

Tuomiojan puheetnopeuttivat aikataulua

Asianajaja Silvennoinenkertoo nopeuttaneensa alku-

peräistä aikatauluaan luettu-aan Suomen ulkoministeriErkki Tuomiojan Mosko-vassa kesäkuussa antamiaomituisia lausuntoja. Asi-anajaja ei yhdy ulkominis-terin käsitykseen pakko-luovutetuille alueille jää-neen omaisuuden omistus-oikeudesta. Silvennoisenmukaan omistusoikeudensiirto edellyttää määrä-muotoista luovutusta taipakkolunastuksen kauttalaillista menettelyä ja täyt-tä korvausta. Tästä lähteemyös länsimainen oikeus-järjestys.

Pakkoluovutettujen alu-eitten kiinteistöjen omista-jat eivät ole vapaaehtoises-ti luovuttaneet omistusoi-keuttaan. Pakkolunastustaei asianajajan mukaan oletapahtunut, koska esim. IIkorvauslaissa korvaustenlähtökohtana oli se, ettäomaisuus jäi luovutetullealueelle. Valtio toimi siteneräänlaisena vakuutusyh-tiönä.

Silvennoinen on pereh-tynyt mm. Veikko Venna-

mon ja Johannes Virolaisenkirjoituksiin. Niistäkin kor-vauslakien periaate selviäähyvin: korvauksia on mak-settu yhteiskuntarauhansäilyttämiseksi. Kyseessäon siten lähinnä sosiaali- jaelinkeinotuki tai vahingon-korvauksen tyyppinen suo-ritus.

Asianajaja Kari Silven-noisen lisäksi Aluepalautusry on toimittanut Venäjänpresidentille ja duumalle159 hakemusta, joihin si-sältyy 280 tilaa, kiinteistö-jen palauttamiseksi. Venä-jältä ei näihin hakemuksiinole tullut muuta vastaustakuin normaali kuittaus kir-jatun lähetyksen vastaanot-tamisesta.

Toukokuussa 2006 re-kisteröity Suomen Karja-lan Pakolaiset ry on myöskiinteistöjen palautusasial-la. Se on lähettämässäomia hakemuksiaan Eu-roopan Ihmisoikeustuo-mioistuimeen tulevan syk-syn aikana. Yhdistys on an-tanut maaliskuussa 2006asianajaja Markku Fred-

Venäjälle haaste Karjalan kiinteistöistämanille AsianajotoimistoFredman & Månssonistatoimeksiannon selvittääkarjalaisten omistusoike-uskysymystä.

Suomessa on siten jokolme tahoa, jotka ovatmäärätietoisesti lähteneethakemaan omistusoikeu-den täyttä palautusta Venä-jältä. Tämä menettely onlinjassa Euroopan Neuvos-ton 25.01.2006 tekemänpäätöksen kanssa, jossatuomittiin totalitarististenkommunistihallintojen ri-kokset.

Kiinteistöjen omistusoi-keuksien palauttamishank-keet ovat voimistuneetmyös Keski-Euroopassa.Hankkeisiin liittyvien tie-tojen koordinointia on ryh-tynyt edistämään saksalai-sen ILOG:n ja ProKareliankäynnistämä ProJusticia-projekti. Se kerää tietoa oi-keustapauksista.

ProJustician pääsihteeriAlexandra Mareschi ker-too, että parhaillaan selvite-tään erilaisia vaihtoehtoja,joista yksi on omistukseen

liittyvien oikeudenkäyntienkäynnistäminen Yhdysval-loissa. Tämä mahdollisuustuli selvästi esille mm. tun-netussa Maria Altmanin ta-pauksessa, jossa natsien ta-kavarikoimien huippu-ar-vokkaiden taulujen omis-tusoikeus siirtyi USA:nkorkeimman oikeuden pää-töksellä takaisin alkuperäi-selle omistajasuvulle.

Palautusasia esilläVenäjän mediassa

Kari Silvennoinen täyttiviikko sitten 50 vuotta. Tä-hän saakka matalaa profii-lia pitänyt asianajaja on ly-hyessä ajassa tullut näky-västi esille evakkojen elikotimaan pakolaisten omis-tuskysymyksessä. MyösVenäjän tiedotusvälineissähänen toimintaansa on kiin-nitetty merkittävää huo-miota.

Keskustelu Karjalasta al-koi Venäjällä joulukuussa2004 NTV-televisiokana-van Karjalan palautus –do-kumentista. Voimakkaim-millaan keskustelu oli maa-

Perjantaina 7. heinäkuuta 2006 – Nro 27–28 – 7

Esk

on p

uum

erk

ki

Hilja Tutti o.s. Hänninensyntyi Hiitolassa Laatokanympäröimässä Ulaskannie-men kylässä 7.7.1906. Ny-kyisin hän asustelee UlvilanVanhustenhuoltoyhdistysry:n omistamassa Pappilan-lammen palvelutalon 40 ne-liön yksiössä. Hilja kertooaloittavansa päivänsä keittä-mällä ensin aamulla kahvinomassa asunnossaan ja me-nee sitten klo 9 talon tarjo-amalle aamupalalle.

– Muute olis hyvä olla,mut kuulo heikentyminehaittaa. Miul on täs semmo-ne määrämittane matka,minkä mie kierrän kolmekertaa päiväs. Se on miunsemmone mitta, mil kuntosäilyy. Kyl hyö lupasiit, etmie saisin ottaa rollaattorin,mut en mie ota, ko mie pää-sen liikkumaa ilma keppiiki,kertoo Hilja naurunpilke sil-mäkulmassa.

Hiljan isänpuolen sukuon lähtöisin KurkijoeltaHännisenlahdelta. HiitolaanUlaskanniemen viiden talonpikku kylään Hänniset ra-kensivat uuden talon korke-alle mäelle vuonna 1925.Hiljan vanhimman veljen ty-tär Milja Peltomaa o.s. Hän-ninen muistelee yhdessäHiljan kanssa, kuinka joskusoli hevosellakin kova työnousta kuormansa kanssamäki ylös. He kertovat, ettätalossa asui aikoinaan yh-deksän henkeä.

– Ukki ja mummi sekälapset, joista minun isäni Al-

fred (s. 1902) oli vanhin, jakasvattipojaksi Kaukolastanoin puolivuotiaana otettusukulaisperheen poika JuhoRuuska asuivat minun syn-tymäkodissani, muisteleeHiljan veljentytär Milja.

Kyl mieviel muistan

Keskustelun edetessäHilja muistelee elämääUlaskanniemellä ja toteaa:”Kyl mie ne kaikki muistanviel iha hyvi.” Mieleen onpainunut lampaitten viemi-nen saareen isän kanssa sou-tamalla.

– Laitaa ei ollut, mutta isäsanoi, että siinä vaan oletteihan hiljaa. Jännittävää oli,mutta perille päästiin, muis-taa Hilja.

Alueella oli myös leh-musmetsiä, mistä saatiinmateriaalia niinimattojenvalmistukseen. Samassa al-kaa mieltä askarruttaa, ettäonkohan enää jäljellä yhtäänkahdeksanniitistä. Sellainenolisi saanut jäädä muistoksiKarjalan ajoista.

Juhla- ja tanssitapahtu-miin on liittynyt myös mo-nia kommelluksia. Kerranoli juhlissa tanssiminen par-haassa vauhdissaan, kunHiljan piti lähteä lypsämäänlehmiä. Kova kiire oli, japolkupyörällä mäkeä alasmennessä hän kaatui ja le-ninki repesi.

- Lehmät tulliit lypsetyksja leninkiongelma ratkais-tuu, nii et mie kerkesin taka-

Yhdellä maksulla sai tanssiamääräajan. Jos maksoi lisää,sai jäädä jatkamaan tanssi-mista. Useimmin tanssittiinNuorisoseurantalolla, mikäoli Sahakoskelle mennessämäen takana.

Hilja kertoo laskeneensakerran talvella potkukelkal-la avantoon. Päällä oli uusitakki. Hän muistaa sano-neensa auttajille: ”Älkäävaan vetäkö niin, että napittakista lähtevät.” Kaikkimeni hyvin, ja kotiin vietiinsitten terveisiä, että Hilja jäikylään yöksi, kun takki onihan märkä, mutta hänellä it-sellä ei ole hätää.

Puoliso italialaistasukua

Italiasta oli tullut 12 mie-hen ryhmä rakentamaanOlavinlinnaa. Heistä Tutinperhe asettui lopulta asu-

maan Hiitolaan Haapalah-den kylään Laatokan lahdes-sa sijaitsevan kolmiosaisenKilpolan saariryhmän poh-joisimman ja suurimmansaaren luoteiskulmaan. Saa-ren erotti mantereesta Uiton-salmi, ja se oli vastapäätäHännisten kotipaikkaa Ulas-kanniemeä, runsaan puolikilometriä leveän salmenlounaispuolella.

Martti Tutti oli yhdeksänvuotta Kanadassa metsätöis-sä. Sinne Hiljakin olisi ha-lunnut lähteä, mutta isä eipäästänyt.

– Siulle on työtä kotoniha tarpeeks. Mie en annarahhaa, kertoo Hilja isänsätokaisseen, ja asia oli silläselvä.

Martin palattua Hiitolaanhe menivät naimisiin vuon-na 1937. Aviopari muuttiMustolan kylään, mistä hehankkivat pienen maatilan.Martti olisi halunnut ostaatalon kirkolta ja käydä töis-sä, mutta Hiljan tahto toteu-tui.

– Mie en osant jäähä poismaataloustöist. Nii sit käi,jot jos millo ei viljelyksetoikei kasvaneet, nii syy olimiun. ”Siun tää piti saaha”,sano Martti aina sillo.

Kotona saatujen maatalo-ustyötaitojen lisäksi Hilja olisaanut ompeluoppia. Kilpo-lan saaressa hän oli ollutmukana seitsemän kuukau-den kudontakurssilla ja Kä-kisalmessa koulussa, missäopetettiin leikkaamaan kan-kaita ym. Ompelutyötä olisiollut hänen mukaansa vaik-ka kuinka paljon.

– Enhä mie yhtää jouteolt. Siihe ol tottunt. Kun ih-minen oli terveenä, jaksoitehdä kaikki, toteaa Hiljakuin itsestään selvyytenä.

Elämä jatkuiKaasmarkussa

Talvisodan jälkeen per-heen asuinpaikkana oli Iso-kyrö, missä oli yhteinenmaapalsta kolmen taloudenkesken. Siellä niin karjanruoka kuin kaikki muukinjaettiin. Elämä olisi ollut rai-teillaan ja myös ompelutyö-tä olisi ollut vaikka kuinkapaljon myös Isossakyrössä.Tilanne muuttui, koska hetiHilja Tutti, tytär Rauni Kaija ja veljentytär Milja Peltomaa kahvituokiolla.

Hilja Tutinsata vuotta

100-vuotisjuhlatperhepiirissä

tilaisuuden avauduttua oliedessä paluu Hiitolaan.

– Takaisin meno sai hetialkuun yllättävän käänteen,kun isältä oli mennyt raha-kukkaro hukkaan. Meidänpiti jäädä Haukkavaaranasemalla pois, kun ei ollutpapereita. Isä pelkäsi, ettämeiltä otetaan mukana olleetviljasäkit pois. Perille kui-tenkin päästiin ihan ensim-mäisinä, kertoo Hilja.

Toisen lähdön vaiheistaon myös tyttärellä, RauniKaijalla, pieniä muistikuvia.Silloin muutaman vuodenikäisen tytön muistiin onpiirtynyt, että lentokoneettulivat ja seuraavana päivä-nä lähdettiin. Lehmien kans-sa oltiin samassa vaunussa.Koska lypsyämpärit olivathyllyllä, voitiin maitoa ky-selleille rouville antaa apua.

Evakkomatkalla yksi yöoltiin jopa Kankaanpään kir-kon sakastissa. Taival veiensin Eurajoen Irjanteelle.Perheen elämä jatkui lopultaSatakunnan Kaasmarkustahankitulla tilalla.

Kotipaikasta Karjalassaei ole kuin muistot jäljellä.Kaikki rakennukset on siir-retty pois. Kesäkuun alussaHiitolassa käynyt Milja ker-toi tädilleen, että yksi ome-napuu oli täydessä kukassa,mutta kaikki marjapensaaton kulotettu pois.

Tällä hetkellä Hilja asuuUlvilassa palvelutalon 40neliön yksiössä, koska lää-käri sanoi, ettei yli 90-vuoti-as saa asua yksin omassa ta-lossaan.

- Mie olen saant olla ter-veen. Ihmiset on ihmetel-leet, et mite mie en tule kip-peeks, iloitsee Hilja, jokatuntuu olevan tyytyväinenkaikissa tilanteissa.

Hilja toteaa, että kun onollut terveyttä, on myös jak-sanut tehdä kaikki työt. Työ-hön tottuneena hän touhuaamyös palvelutalossa huoleh-tien toisiltakin jääneet tava-rat oikeille paikoilleen.

Hilja ei halua tehdä elä-mänsä merkkipaalusta suur-ta numeroa, vaan sitä juhli-taan perhepiirissä.

Kullervo Huppunen

Hilja Tutti nauttii elämästä viihtyisässä asunnossaan.

si tansseihi, iloitsee Hilja.Hän muistelee, että tans-

seja oli aika paljon. Yksi jär-jestely olivat mittatanssit.

liskuussa 2005, kun ProKa-relia julkaisi Karjalan pa-lautus –kirjan. Kirjan teki-jää, kauppat. maisteri Veik-ko Saksia, haastateltiinuseisiin tiedotusvälineisiinja Internetissä tunteet kävi-vät kuumina. AsianajajaSilvennoisen ulostulo aihe-utti seuraavan vahvan pii-kin keskusteluun.

Venäjän ulkoministeri jaeräät korkeat poliitikot ovataktiivisesti osallistuneetkeskusteluun. Merkillepantavaa on, että Suomenpoliittinen eliitti vaikenee.Tilanne on outo. Suomessaerityisesti valtiojohto ei pa-lautuskysymykseen uskallaottaa minkäänlaista aktii-vista kantaa. Suomettunei-suuden ote pitää edelleenkuristavasti kiinni omis-taan. Asia ei ole Venäjällätabu. Se on tabu vain suo-malaisen poliittisen eliitinpiirissä.

Totalitarismin uhreja oliEuroopassa noin 30 miljoo-naa ainakin 15 eri maassa.Suomessakin uhreja on ol-lut noin puoli miljoonaa.Uhrit ja heidän jälkeläisen-sä muodostavat todellamerkittävän ihmisjoukon,jonka ihmisoikeudet ovatvielä järjestämättä.

Suomella on EU-pu-heenjohtajamaana erin-omainen tilaisuus ottaatämä omistuskysymys esil-le. Samalla on luonteva ti-laisuus ottaa pakkoluovu-tettujen alueitten palautusesille. Aluepalautus toimiiItämeren yhteistyön aitonakäynnistäjänä. Se toimiimyös win-win –pohjaisenaEuroopan ja Venäjän integ-raatiokehityksen ensimmäi-sinä positiivisina askelina.Mitä Suomen valtionjohtovielä odottaa?

ProKarelia

Perjantaina 7. heinäkuuta8 – 2006 – Nro 27–28

T I L A A

Koulukuja 732200 Loimaa

Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551

Matkapuh. 050-521 3336

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

Entisiä työtapoja ja -näytöksiä mm. savenvalaja,veitsenhioja, puusorvari, seppä, pärekopantekijä,vihrantekijä, salaojantekijät, moottorisahataiteilija.Näytteillä on kahvimyllyjä, työkaluja, kotieläimiä.LöylynheittokilpailuKenttäkeittiöstä makoisaa soppaa.Vanhanajan harmonikkatanssitMerran suulissa la klo 20-01, orkesterinaHanuri ja Hattu sekä paikallisia pelimanneja.Haarantie 180. Opastus 9-tieltä. Tiedustelut p. 0400-797 707Liput: päivälippu 5 e, lapset 1 e, alle kouluik. ilmaiseksi, iltalippu 5 e,päivälipun ostajalle tanssilippu 2 e.Järjestäjinä: Loimaan PVY, Loimaan 4H-yhdistys, Saviseudun Harmonikkamiehet.

MAAN MAINIO MASINISTIPÄIVÄLoimaan Haaralla la 22.7.2006 klo 9-17Ohjelmassa mm.: maamoottoreita n. 50 kpl, höyrykone,vanha raamisaha,vanhoja autoja ja traktoreita.

Kertunmäen kesäteatteriLoimaalla esittää tänä ke-sänä aiemmasta poikkea-vaa näytelmää. Vientiinhänkatsojat ajallisesti taakse-päin aina 1600-luvullesaakka. Tarina, PaksunKertun balladi, on sinänsävakava, osin jopa järkyttä-vä kertomus naiskohtalos-ta ja yleensä naisen ase-masta 1600-luvulla. Ihmis-läheinen huumori tekeenäytelmästä nautittavan, eiahdistavaa katsottavaa.

Näytelmän takana onkaksi meille tuttua, kurki-jokelaista sukujuurta ole-vaa henkilöä, käsikirjoitta-ja Sirkka Lukka Mellilästäja ohjaaja Sari Äikää-Tork-keli Loimaalta. Sirkka Lu-kan esikoisnäytelmä Sattu-man sankari esitettiin Ylä-neellä viime kesänä. Aiem-min on esitetty Kurkijoke-laisten pitäjäjuhlilla Sirkankirjoittama kuvaelma Elä-mää ies takasi.

Parisen vuotta sittenSirkka osallistui VihreänKolmion järjestämäänkuunnelmaki lpai luun,mutta ei siinä sijoittunutpalkinnoille. Paksun Ker-tun balladi sen sijaan voittituomariston yksimieliselläpäätöksellä Kertunmäenkesäteatterin järjestämän25-vuotisjuhlavuoden näy-telmäkirjoituskilpailun.Siihen osallistui 42 käsikir-joitusta eri puolilta Suo-mea. Kilpailutyöt oli jätet-ty nimimerkeillä, jotenmistään kotiinpäin vedostaei voinut olla kysymys.

- Näytelmän raatia vie-hätti se, miten Kertun koh-talo poikkesi 1600-luvunnaisten tavallisilta elämän-raiteilta. Kertun kohtalonsinetöi yksi väärä valinta.Sen jälkeen ei ollut paluutaentiseen. On muistettava,että 1600-luvulla naisettoki tunnustettiin ihmisik-si, mutta heidän kohtalon-sa oli ylempien olentojen,miesten käsissä. Se mikäoli sallittu miehille, kuten

ryyppääminen ja syrjähy-pyt, ei ollut sallittu naisil-le. Yksikin hairahdus tekinaisesta huonon, määritteliohjaaja Sari Äikää-Torkke-li.

Kertun tarina alkaa siitä,kun hän jo iäkkäänä, mai-neensa menettäneenä nai-sena joutuu kirkonmenonajaksi jalkapuuhun, jossahän kohtalotoverilleen Pi-kitalle kertoo vaiherikkaanelämänsä tarinan. Näytel-mä etenee takautumina,jotka liittyvät saumatto-masti kerrottuun tarinaanniin, ettei katsojaa yhtäänhaittaa vaikka jalkapuussaistuvan vanhan Kertun li-säksi näyttämöllä kulkeenuori tai keski-ikäinenKerttu. Kerttuja onkin yh-teensä kolme kappaletta.

Puherooleja näytelmäs-sä on yli 30, sen lisäksi yli10 lasta. Ohjaaja on saanut”katraansa” toimimaan hy-vin juoheasti, ja esityksenseuraaminen on katsojallehelppoa, takautumista huo-limatta. Ja vakavaa aihettakeventää lähinnä Loimaanseudun murteella puhututvuorosanat, joissa on myöshuumoria. Tekstissä ei kui-tenkaan langeta rivouksiin,vaikka aihe ja sen käsittelyolisi antanut mahdollisuuk-sia tähän kesäteattereissapaljon käytettyyn tehokei-noon.

Myös näytelmän lauluton sanoittanut Sirkka Luk-ka. Säveltäjää ei varsinai-sesti ole, mutta kullekinlaulajalle on suuhun sopi-vat sävelet muokannutvanhojen sävelmien poh-jalta Merikerttu Mutala.Hän on myös sovittanut vä-limusiikit, jotka hän soittikanteleella.

Esityksen varsinaiseenyksityiskohtaiseen arvoste-luun ei tässä liene tarvetta.Todettakoon vain, että roo-lien lukuisuudesta johtuenilmeni jossakin määrinepätasaisuutta, mutta se eikuitenkaan häirinnyt koko-

naisuutta. Eräät esiintyjätovat jopa hykerryttävänhyviä, ja valtaosa ansaitseeainakin arvosanan tyydyt-tävä.

Ohjaaja Sari Äikää-Torkkeli kertoi saaneensamelko vapaat kädet näytel-män sovittamiseen näyttä-mölle. Käsikirjoitus tarvit-si hieman lyhentämistä jatiivistämistä niin, että oh-jaaja pääsi haluamaansalopputulokseen. Se tuntuityydyttävän käsikirjoitta-jaa, ohjaajaa ja myös ensi-iltayleisöä. Se palkitsikinesiintyjät sekä ohjaajan jakirjoittajan suosionosoi-tuksin ja kukkasin.

Arvi Heinonen

Kirkkoväärti (Keijo Alhonen) ja papinrenki (Jarmo Suokas) laittavat jalkapuuhun Vanhaa-Kerttua (Kaija Joensuu) ja Pikittaa (Elina Mäkilä) Kertunmäen kesäteatterin kotimaisessakantaesityksessä. Valokuvannut Mika Soro.

Kertun tarinakoskettaa katsojia

ONKSTIETOO1. vuonna 19812. Ruotsalainen Kansan-

puolue (RKP)3. Big Ben4. kunniatta5. kantaessaan arkkua

kirkosta ulos6. 1200-luvulla7. lämpimien syyspäivi-

en jaksoa8. 65 vuotta9. alaleuan luu10. lisääntymiskyvyttö-

miä naaraita

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

990Suomalainenkirjolohifile

Tarjoukset voimassa: perjantai - sunnuntai 7. -9.7.2006

pkt

kg

Karhu III 12-pack

7,956,75+1,20 (1,70 l)

HK Porsaanulkofileepihvi

6,996,99kg6,99Saarioinen Iso vaalea

karjalanpiirakka630 g (3,00 kg)

189pkt

JärviSuomenKesäpaisti

grillimaustettu

449kg

Hartwall Upcider siiderit0,5 l (4,10 l)

sisältö 2,05 + pantti 0,20

225pl

HK Kabanossi400-500 g (5,98-4,78 kg)

239pkt

Valio Oltermanni 17%tai Oltermanni

900 g- 1kg (7,77-6,99 kg)

699pkt

Oululainen Reilu leivät500 g (2,98 kg)

149pkt