Huhtikuu 2012 63. vuosikerta – N:o 4

Littoisten Karjalaisten perustamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta helmikuun alussa. Niinpä päätettiin pitää juhlavampi tupailta 12. helmikuuta Littoisten monitoimitalolla. Tilaisuutta juhlistamaan kutsuttiin entisiä perustajajäseniä ja toimihenkilöitä, ja moni heistä kutsua noudattikin.

Aloitimme tupaillan laulamalla Karjalaisten laulun, jonka jälkeen puheenjohtaja toivotti tervetulleeksi ja kertoi seuran toiminnasta vuosien varrelta. Seuran historiikki kuultiin laulun muodossa. Sirkka Vepsä kunnioitti tilaisuuttamme lausuntaesityksellä ”Evakon tie”.

Seura jakoi tilaisuudessa Karjalan Liiton ansiomerkkejä pitkään toimineille jäsenille. Hopeisen ansiomerkin saivat Hilkka Heinonen, Maija Kaukonen, Helmi Lipsanen ja Anja Virta. Pronssisen ansiomerkin saivat Annikki Dietrich, Kirsti Linkinen, Terttu Kukkonen, ja Kirsti Lönnroth. Seura kukitti sekä merkkien saajat että entiset ja nykyiset toimihenkilöt.

Ohjelmanumeroiden välillä nautimme kahvit seuran omien naisten tekemien karjalanpiirakoiden ja täytekakun kera.

” Luppaatkos munan?”Iloista Pääsiäistä Kaikille Lukijoille t: Lehtitoimikunta

Littoisten Karjalaiset ry 50 vuotta

Ennen vanhaan oli pääsiäisenä, paastonajan jälkeen lupa herkutella mämmillä, keitetyillä munilla, jamakkapiirakoilla ja liharuoilla. Kun oli pitkään kieltäydytty eläinkunnan tuotteista, pääsiäisenä niitä pääsi maistelemaan.

Monella tavalla symbolinen ruokaaine on kananmuna. Se on ikuisen elämän vertauskuva, joka sopii ylösnousemususkon vertauskuvaksi: päältä elottoman näköinen, sisältä elämää täynnä. Maalattuja munia onkin annettu lahjaksi 900luvulta lähtien.

Muna oli Karjalassa perinteinen virpomispalkka, jota lapset kävivät peräämässä virpomaltaan sukulaiselta tai tuttavalta viikon päästä eli pääsiäisenä. Virpomisluku saattoi olla seuraavanlainen: ”Jos et luppaa munnaa, ni haukka syöp siu kannais!” Tähän virvottava vastasi: ”Luppaan, luppaan, luppaan!” Suklaamunat ovat jo pitkään korvanneet keitetyt kananmunat; jo ennen sotia on kaupunkipaikoissa annettu virpomalahjaksi suklaamunia tai karamelleja.

kukin omia kuvioitaan hauraisiin munankuoriin. Ilmaisia koristeita pääsiäispöytään! Ortodokseilla munien maalaus on kehittynyt taiteeksi asti, esimerkiksi kultaseppä Karl Fabergé valmisti Aleksanteri III:n pyynnöstä 1884 kullasta ja jalokivistä munan, jonka keisari antoi puolisolleen Maria Feodorovnalle.

Hauska karjalaisperinne on munataistelu: keitettyjä munia ”litsataan” vastakkain. Voittaja on se, jonka muna jää ehjäksi.

Lähteet: Sallinen-Gimpl, Karjalainen keittokirja http://www.finli.fi (SKS:n internetsivut)

– Kaija Sipilä –

Musiikkiesityksistä vastasi seuran nuorempi polvi uudenuutukaisen bändinsä kanssa. Bändissä soittivat Anne Helinin pojat Kasper, Jasper ja Oskar sekä Lassi Heikonen. Myös tupaillan yleisö pääsi musisoimaan yhteislau

P.S. Seuran pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Seppo Santaselle toivotettiin iloista matkaa Karjalatalolle Helsinkiin 21.4.2012 noutamaan Karjalan Liiton hänelle myöntämää kultaista ansiomerkkiä.

Munia värjättiin sipulinkuorilla, kreppipaperilla tai karamellivärillä. Niiden värjääminen ja monenlainen koristelu on jäänyt pysyväk

si tavaksi. Vieläkin monet puhaltavat leipomuksiin käytettävistä munista sisällyksen, ja näin lapset pääsevät maalaamaan vesiväreillä

lun merkeissä. Seuran jäsenet muistelivat mukavia yhteisiä aikoja, kun katselivat juhlasalin seinille laitettua kuvakokoelmaa vuosien saatossa tehdyistä retkistä, matkoista, esiintymisistä ja erilaisista juhlista.

Lämminhenkinen tilaisuus päätettiin juhlallisesti Varsinaissuomalaisten lauluun.

– Ritva Santanen –

Uusi bändi vailla nimeä: vasemmalta Oskar, Jasper, Lassi ja Kasper.

Vas. Seppo Santanen (puh.joht.) Ritva Santanen (sihteeri), merkinsaajat: Kirsti Lönnroth, Anja Virta, Helmi Lipsanen, Maija Kaukonen, Hilkka Heinonen, Terttu Kukkonen, Annikki Dietrich, Kirsti Linkinen.

Sirkka Vepsä.

Huhtikuu 2012 – No. 42

Päätoimittajankynästä

Kuolleita

Merkkipäiviä

HUHTIKUU14. Päätilän koulupiiriläisten kevättapaaminen klo 13 Littoisten monitoimitalolla

21. Johannes-Seuran kevätkokous klo 13 Myllytie Piikkiön Osuuspankin kerhohuoneessa, Hadvalantie 10 Piikkiö

TOUKOKUU 7. Porin seudun johannekselaisten kerhoilta klo 18.00 Tuomarinkatu 2. Pori

KESÄKUU1.-3. Johannes-Seuran kotiseutumatkat eri kyliin

HEINÄKUU9.-12. Johannes-Seuran matka Tallinna, Tartto, Setu-kansan asuinalue

ELOKUU4. Johannesjuhla Kaarinassa

MARRASKUU23.-25. Johannes-Seuran ostos- ja pikkujoulumatka Viipuri, Johannes

Aineiston toimittaminenMieluiten otamme vastaan valmiiksi sähköiseen muotoon tehtyä aineistoa eli sähköpostilla tai levykkeillä toimitettua, mutta kaikki perinteiset menettelytavat ovat edelleen myös käytössä. Sähköpostin voit lähettää osoitteeseen: hannu.rastas@dlc.fi tai marjatta.haltia@kolumbus.fiLevykkeet ja paperilla olevan aineiston voit lähettää osoitteella: tai voit toimittaa sen seuran toimistoon Piikkiöön: Johannekselainen, Myllytie 1, 21500 Piikkiö.

Sukutarina jatkuuViime numerossa alkanut Freyn suvun tarina saa uusia ja entistä tarkempia sävyjä, kun Emmi Bergin muistelmissa ja Raoul Johnssonin täydennyksissä siirrytään 1850-luvun kirja-viin ja kuohuviin vuosiin. Viipuri on monenlaisten yleisten tapahtumien keskellä. Ollaan Saimaan kanavan vihkiäisissä, on vanhan keisarin vierailua, samoin uuden ja siinä välissä kruunajaisten sivumaininkeja. Vuosikymmen on eurooppa-laisten jännitteiden ja sotatoimienkin aikaa ja sotilasurallaan nopeasti etenevä Julius Frey mukana monessa, eniten kuitenkin hovin tapahtumissa. Vuosikymmen päättyy Kais-lahden maisemiin, jota vastavihitty nuoripari alkaa isän-nöidä. Tämä voisi olla kyseistä aikakautta kuvaavan televisiosarjan käsikirjoitusta, mutta todellisuushan on joskus tarua ihmeellisempää. Kaislahden hovi tuli pian maankuuluksi viljelytapojen uudistuksista, joihin Julius Frey haki malleja keskemmältä Eurooppaa ja sovelsi paikallisiin olosuhteisiin. Siitä saamme todistuksia seuraavassa nume-rossa, mukana myös kuvauksia kasvavasta perheestä ja Johanneksen orastavasta taipaleesta kunnallishallinnolliseen itsenäisyyteen.

Titanic läheltäSuomalaisen siirtolaisuuden aalto kasvoi pitkäksi hyöky-aalloksi. Pienet ja hitaasti etenevät purot kasvoivat laivojen suurentuessa vilkkaaksi virraksi. Suurten höyrylaivojen aika-kaudella Atlannin ylitys oli näkyvästi varustamojen kilpalaji, koon ja nopeuden kilpailua. Se oli huviajelua vain harvoille, muut hakivat parempia elämisen eväitä itselleen, perheel-leen, sukulaisille ja ystäville. Valtameren taakse mentiin, mutta sieltä oli yhtä helppo tulla takaisin käymään vanhoissa kotimaan maisemissa. Johanneksestakin lähdettiin ja takai-sinkin tultiin vähintään kokemuksia rikkaampina.

Näillä viikoilla muistetaan monin tavoin Titanicin tragediaa. Sisäsivuilla avautuu johannekselainen ikkuna tuohon aikakauteen ja tapahtumiin. Titanic oli lähempänä kuin olemme arvanneetkaan.

Verotuksessa vanha linjaSeura on hakenut ja saanut verottajalta ennakkopäätöksen, joka vahvistaa uusissakin oloissa vanhan käytännön. Johan-nekselainen on jäsenlehteen verrattava julkaisu ja sen myötä vapaa tuloverosta ja arvonlisäverosta. Lehden tilaushinta pidetään tämän johdosta viime vuotisella tasolla. Ratkaisu antaa vahvan merkityksen sille, että lehden tilaajat ovat suurimmalta osalta myös Johannes-Seuran jäseniä. Toimi-taan tämän mukaisesti edelleen. Jäsenyysmaksun voi vielä hoitaa erikseenkin, jos lehtimaksu on jo tullut suoritetuksi.

Hannu Rastas

Pyydämme toimittamaan aineiston seuraavasti:Toukokuun numeroon aineisto viimeistään 21.4., henkilö ja kokousuutiset viimeistään 27.4. (painopv 3.5.).Lehti lähtee jakeluun suoraan kirjapainosta. Osa tilaajista saa sen jo painopäivää seuraavana päivänä ja kaikki kotimaan tilaajat viimeistään kolmantena arkipäivänä painopäivän jälkeen. Jos aineiston toimittamisesta on kysyttävää tai ilmenee häiriöitä jakeluaikataulussa, ottakaa yhteyttä lehtitoimikunnan jäseniin.

Lehtitoimikunta

Thelma Bruun o.s. Starckjohann kuoli 6.1.2012 Helsingissä. Hän oli syntynyt Viipurissa 19.4.1916 ja vietti lapsuutensa kesät Johanneksen Hannukkalassa, Nokon tilalla. Rakkaudella kaivaten kummilapset, sukulaiset ja ystävät. Siunattu hiljaisuudessa läheisten läsnä ollessa.

Esko Aleksander Loikas kuoli 9.2.2012 Liedossa. Hän oli syntynyt 15.9.1925 Johanneksen Kaijalassa. Kaipauksella muistavat Eevi, PirkkoLiisa ja Kimmo, Katriina ja Juuso, siskot ja veljet perheineen sekä muut sukulaiset ja ystävät. Siunattu läheisten läsnä ollessa.

Eila Laine o.s. Loikas kuoli 21.2.2012 Vantaalla. Hän oli syntynyt Johanneksessa 12.3.1925. Kaivaten Kiia, Jouko ja Hanna, Aira ja Pertti, Olli perheineen, Kaija sekä muut sukulaiset ja ystävät. Siunaus on toimitettu läheisten läsnä ollessa.

Kirsti Iiris Sairanen o.s. Pouhakka kuoli 1.3.2012 Kaarinassa. Hän oli syntynyt 31.10 1934 Johanneksessa. Kaivaten muistavat Paavo, Jouni, Juho, Maritta, Birgit, Timo, Jori ja Taru, Juha, Kirsi, Teemu ja pojat sekä muut sukulaiset ja ystävät. Siunattu 17.3.2012 Pyhän Ristin suuressa kappelissa.

Hugo Loikas kuoli 2.3.2012 Liedossa 101 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt 17.5.1910 Johanneksessa. Kaivaten muistavat sisko ja veli perheineen sekä muut sukulaiset ja ystävät. Siunattu omaisten läsnä ollessa.

Oiva Johannes Hovi kuoli Piikkiössä 3.3.2012. Hän oli syntynyt 28.7.1938 Johanneksen Suonpäässä. Ikävöiden kaipaamaan jäivät puoliso Anja ja tytär Maarit perheineen. Oiva siunattiin haudan lepoon sukulaisten ja suuren ystäväjoukon saattelemana 23.3.2012. Jaakko Sailola kuoli 5.3.2012 Liedossa terveyskeskuksen hoivaosastolla. Hän oli syntynyt 13.4.1927 Johanneksen Karhulan kylässä. Vanhemmat Hilda ja Aukusti Sailola. Isovanhemmat Sofia ja Taavetti Skyttä. Kaivaten muistavat Eila, lapset ja lapsenlapset perheineen sekä muut sukulaiset ja ystävät. Siunattu läheisten läsnä ollessa.

95 vuottaArmas Hörkkö 16.3.1912 Turussa. Syntynyt Koskijärvellä. Lapset perheineen onnittelevat.

Oivan muistolle 23.3.2012Olit ”pikkuserkku” ja ystävä hyvä,on meillä nyt kaipaus ja suru syvä.Niin äkkiä tuoni erottaa voi,kun Anja ja Maarit suruviestin toi.Oiva siirtynyt oli rajan taa,se kyyneleet silmiini vieläkin saa.Sinä kauniisti täältä lähteä sait,kun vaimon viereen nukahdit kait.Karjalassa syntynyt olit siellä,matkannut myös evakkotiellä.Vanhin olit sinä veljeksistä Hovin,”rakentamaan” olit varmasti kovin.Yksi sisko on pojilla heillä,Vilma, piti pojat hyvillä teillä.Oivaa me kaipaamme varmasti kaikki,eikä ainoastaan naapurin ”Maikki”.Tänään kun vietämme muistohetkeä,mieleeni palaa monen monta retkeä.Kaunis muisto Oivasta jäi,kun muistelen näin jälkeenpäin.

– Maija Kontto –

Jotakin uutta on alkanut. Alkaa nähdä, että Jumalan mahdollisuudet ovat toiset. Pääsiäisyönä hän tarttui Kaikkivaltiaan kädellään ihmiskunnan historiaan. Hän tarttui pimeyteen, kuolemaan, häpeään, pettymykseen ja toivottomuuteen. Hän tarttui siihen, mikä ihmisen näkökulmasta näyttää mahdottomalta. Hän käänsi uuden lehden. Pääsiäisyönä mahdoton tuli mahdolliseksi. Se mikä näyttää täydelliseltä tappiolta, on voitto. Se mikä näyttää umpikujalta, on avautuva ovi. Se mikä näyttää kaiken lopulta, on uuden alku.

Maailmassa on yksi ainoa paikka, jossa hän ei ole. Niin sanoi enkeli tai nuorukainen valkeissa vaatteissa: ”Hän ei ole täällä.” Eikä haudalle saapuneilla naisilla ollut yhtään syytä olla uskomatta niin. Hän mursi ajan ja paikan kahleet, synnin ja kuoleman kahleet, voidakseen antaa meille elämän ja elääkseen kanssamme. Meille etuoikeutetuille näytetään pääsiäisaamuna se ainoa paikka maailmassa, jossa hän ei ole, jotta saisimme sydämeemme ilon siitä, että hän on.

– Marjaana Härkönen –Punkaharjun seurakunnan seurakuntapastori

Lähde: Kirkon tiedotuskeskus

Rakkaamme

Sylva Sinela Kosonens. 24.10.1922 Johannesk. 17.2.2012 Turku

Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä.

Kaipauksella muistaen

Sisarukset perheineen sekä muut sukulaiset ja ystävät

Siunattu läheisten läsnä ollessa Pyhän Ristin kappelissa Turussa 7.3.2012.Lämmin kiitos osanotosta.

H H H H H H H H H H H H H H H H

Pääsiäisen ihmePääsiäisen Herra!

Ylösnoussut, kirkastettu.Astu sydämeeni.

Itse nousit sorron alta,voitit kuolon – kaikkialta.

Kiitos kaikuu, riemuvirret raikuu!

Murra kuolon side, valta,sulje portit saatanalta.

Astu sydämeeni.Poista synnin taakka,katso, maahan saakkapainaa tuska, hätä -

Herra, älä jätä!

– ’Airut’ –

Huhtikuu 2012 – No. 4 �

Freyn suvun vaiheitaRaoul Johnsson:

Saatteeksi lukijalleTämän kertomuksen Viipurin alueen virkamies- ja upseeriperheen kohtaloista vuosien 1772 ja 1900

välisenä aikana on tehnyt mahdolliseksi everstinna Emmi Bergin (omaa sukua Frey, s. 1835) vuonna 1896 kirjoittamat muistelmat. Lisäksi käytettävissä on ollut kirjeitä ja muita lähteitä. Alkuperäinen aineisto on

kirjoitettu pääosin vanhalla viipurilaisella saksan kielellä ja osin ruotsiksi.

Freyn suvun vaiheita – Viipurista JohannekseenEmmi Berg kirjoittaa:Vuonna 1848 ylennettiin kadettikoulua käyvät veljeni Janne ja Julius upseereiksi. Silloin oli käynnissä niin kutsuttu Unkarin kampanja, johon myös Venäjä oli sekaantunut. Armeijaan tarvittiin paljon lisää upseereita ja niin nimitettiin myös kadettikoulujen ylimmän luokan oppilaat upseereiksi, näiden kadettien joukossa veljeni Julius. Isäni matkusti poikiensa kanssa Pietariin tilaamaan heille vaatetuksen ja muut tarvittavat varusteet. Samaan aikaan Pietarissa raivosi koleraepidemia, mikä vaara aiheutti suurta aiheellista pelkoa kaikissa. Rykmentit, joihin veljeni määrättiin, sijaitsivat EteläVenäjällä Charkoffenin kuvernementissa. Julius nimitettiin kornetiksi Mikael Pavlovin kyrassiereihin ja Janne puolestaan vänrikiksi ratsastavaan kevyeen tykistöön. Matka rykmentteihin oli hankala ja kesti kauan, koska rataa Moskovaan ei ollut vielä rakennettu. Veljillä oli suuri kärry, joihin kaikki heidän varusteensa mahtuivat, näin ei jokaisen kyydinvaihdon aikana tarvinnut pakata uudelleen. Veljet kirjoittivat matkaltaan usein. Heidän kirjeensä olivat hyvin odotettuja, ja ne luettiin erittäin tarkkaan. Joulu 1848 oli meillä hyvin surullinen, ei ollut joulukuusta ja lahjojen määrä oli hyvin rajoitettu. Isäni kaipasi poikiaan kipeästi. Steniukset eivät olleet tällä kertaa meillä kuten niin usein myöhemmin. Tavallisesti Joulun aika oli meillä yleensä hyvin vilkas, kun veljeni olivat lomalla kadettikoulusta.

Veljien ollessa kaukana kotoa saapui Juliukselta kirje, jossa kerrottiin Jannen sairastuneen lavantautiin. Onneksi veljien rykmentit sijaitsivat lähellä toisiaan ja Juliuksella oli mahdollisuus käydä huolehtimassa sairaasta veljestään. Jumalalle kiitos, Janne parani täysin ja sairaudesta toivuttuaan hän saattoi käydä lomalla kotona. Veljeksiä odotettiin komennukselta kotiin hartaasti ja viimein talvella 1850 koitti onnellinen hetki, kun rakkaat veljet saapuivat valtavan suurella ja leveällä venäläisellä reellä pihaan, missä heidät vastaan otettiin riemulla. Nuoret upseerit näyttivät kovin vierailta, koska heillä oli matkapäähineinä suuret Tserkessikarvalakit. Juliuksen päähine oli musta ja Jannen vastaavasti valkoista turkista. Tärkeintä oli, että matkalaiset olivat hyvässä kunnossa, mistä heitä kovasti odottanut isä iloitsi suuresti. Janne ja Julius tekivät suurella venäläisellä reellä vierailun Lauran perheen luokse Porvooseen, mukaansa he ottivat myös Minan. Reki oli niin leveä, että kun sillä liikuttiin, se täytti kaupungin kapeat kadut ja ihmisten oli väistyttävä pihoihin, mikä herätti pienessä Porvoossa suurta huomiota. Paluumatkalle Viipuriin otettiin mukaan myös pieni Axel. Veljeksien oli palattava rykmentteihinsä ja kun he ryhtyivät pakkaamaan varusteitaan, halusi myös Axel auttaa. Kukaan ei huomannut, että poika sijoitti ABCkirjansa Jannen tavaroitten joukkoon. Venäjällä tavaroitaan purkaessaan Janne hämmästyi suuresti löytäessään kirjan tavaroittensa joukosta.

Viipurin vilkkaus vaihteleeTuntui taas kovin tyhjältä ja ikävältä kun nuoret upseerit olivat lähteneet takaisin Venäjälle, mutta ilonaiheen saimme syksyllä 1850, kun veljemme Alexander meni kihloihin Emma Norringin kanssa. Emma oli meidän kaikkien hyvä ystävä, joten hänestä tuli meille rakastettu käly. Alexander oli edennyt raatimieheksi Viipurin ja koska meillä oli melko ahdasta,

hän oli vuokrannut pienen huoneiston läheltä. Joulun vietimme koko perhe pastori Norringin pappilassa, missä tunnelma oli hyvin miellyttävä. Elokuussa 1851 vietettiin kihlattujen häitä ja Juliuskin oli mukana. Hänen rykmenttinsä oli sijoitettu Zarskoje Seloon, joten hänellä ollut pitkää matkaa Viipuriin. Julius oli korotettu luutnantiksi, mutta siirtyi keisarillisella käskyllä 1851 Henkikaartin Kyrassierierirykmentin siniseen eskadroonaan kornetiksi, loistavan ratsastustaitonsa ansiosta.

Huhtikuun 1. päivänä 1853 saapui Suomen kaarti Viipuriin marssillaan Venäjälle. Gorodonovin husaarit puolestaan lähtivät Viipurista kohti Porvoota, minkä ympäristöön he asettuivat. Taivaalle kertyi synkkiä sodan pilviä, sota oli oven edessä ja englantilaiset lähestyivät Suomen rannikkoa. Venäjä oli joutunut sotaan Englannin ja Ranskan kanssa Krimillä (Itämainen sota tai Oolannin sota, kuten sitä Suomessa kutsuttiin). Helmimaaliskuun vaihteessa matkusti keisari Nikolai I neljän poikansa kanssa pikaista vauhtia Helsinkiin ja kävi samalla matkalla myös Viaporissa. Keisari pysähtyi Viipurissa ja kävi kuvernööri Tesleffin luona. Kuvernööri asui Katariinankadun varrella, suoraan vastapäätä Tudermannin taloa, missä Alexander perheineen asui. Saatoimme heidän asuntonsa ikkunoista hyvin nähdä, kun keisari meni sisälle kuvernöörin luokse ja poistui sieltä. Koko kaupunki oli liikkeellä kaduilla.

Talven aikana ja myöhemminkin sota teetti isällä tavattoman paljon työtä ja matkoja Pietarin ja Suomen välillä. Kauraa ja elintarvikkeita oli saatava Suomen rannikolle sijoitetuille joukkoosastoille ja kaikki rahtia kuljettavat talonpojat hevosineen kerääntyivät meille saadakseen kuittauksen ja maksun suoritetusta työstä. Veljeni Alexanderin oli otettava lomaa omasta työstään voidakseen auttaa isää pääasiassa rahan laskemisessa. Kuriireita saapui jatkuvasti tuoden suuria rahalähetyksiä. Usein säkissä oli 1000 ruplaa aivan uusina 50 kopeekan hopearahoina. Säkit tyhjennettiin pöydälle, ja hopeakasa oli hauska näky, kun se oli pöydällä. Kirkkaat ja kiiltävät hopearahat joutuivat valitettavan pian rahdinkuljettajain likaisiin käsiin. Suuri määrä venäläisiä rykmenttejä marssi Viipurin kautta Suomeen. He pitivät taukoa kaupungissa venäläisen kirkon lähellä, missä heidät muonitettiin. Heille tarjottiin piirakka ja snapsi. Aina ennen rykmentin saapumista tuli yksi tai kaksi upseeria isän luokse järjestämään muonitusta. Heitä kutsuttiin leipureiksi, ja he jäivät usein meille syömään päivällistä.

Keisarinkatu 8 Viipurissa. >

Julius Freyn ruokalipas Haminan kadettikoulusta 1860-luvulta. Arkun päällä matkasamo-vaari, ajalta jolloin hän palveli Kyrassikaartissa Venäjällä (samoin kuin voiastia). Pullo on Kaislahden hovista 1880-luvulta.

Huhtikuu 2012 – No. 44

Kesä Viipurissa oli hyvin yksinäinen, koska suuri osa perheistä oli muuttanut maalle. He ottivat huonekalut mukaansa ja vuokrasivat talonsa pois. Pelättiin, että englantilaiset tulevat pommittamaan Viipuria. Isänmaallisuus, patriotismi ja viha nousivat näihin aikoihin kaupungissa kirkkaisiin liekkeihin. Me olimme ainoita naisia kaupungissa, mutta kesä oli kaunis ja lämmin. Ainoa virkistyksemme oli talomme puutarha, missä iltaisin joimme teetä. Ilma oli niin kuumaa, että vasta seitsemän jälkeen saatoimme mennä puutarhaan. Alexander perheineen asui Norringin luona pappilassa ja me sisareni kanssa kävimme usein siellä. Yhdeksään mennessä oli kaikkien asukkaiden kuitenkin palattava takaisin kaupunkiin, koska silloin suljettiin kaikki Viipurin portit eikä enää ollut mahdollista liikkua kaupunkiin tai pois sieltä.

Keisarin kruunajaisissaVeljeni Julius oli komennettu Kaartin Kyrassierirykmentin kanssa Puolaan ja Jannen patteri siirrettiin Jassynimiseen paikkaan. Myöhemmin Janne oli Odessassa toimien kenraali Timasscheffin adjutanttina. Sodan raivotessa läheisyydessä hänellä oli hyvin paljon työtä. Hän joutui myös käymään virkamatkallaan Sevastopolissa, joka oli hyvin kiivaan tykistötulen kohteena. Jannen lähtiessä valjakollaan paluumatkalle hänen hevosensa pillastui nähtyään kamelin, joka veti kuormarattaita. Janne, hänen palvelijansa ja kuskinsa sinkoutuivat kärrystä ja Janne loukkasi pahoin polvensa. Vammat olivat niin pahoja, että molemmat jalat oli kipsattava ja makuulla toipuminen kesti useita kuukausia. Missä hän vietti nämä kuukaudet ei ole tiedossani, mutta myöhemmin hän oli Tschugujeffnimisessä paikassa. Siellä Jannen aika kävi hyvin pitkäksi ja hän lähetti sieltä useita kirjeitä minulle.

Maaliskuussa 1856 päättyi Krimin sota ja Venäjän solmi rauhan Pariisissa Englannin ja Ranskan kanssa. Syyskuussa samana vuonna järjestettiin keisari Aleksanteri II:n ja keisarinna Maria Aleksandrovnan juhlalliset kruunajaiset Moskovassa. Kaartin rykmentti, jossa Julius palveli, oli komennettu Moskovaan osallistumaan kruunajaisten aikana järjestettäviin paraateihin. Tehtävä oli erittäin raskas kaikille osallistujille. Juhlallisuudet kestivät tuntikausia, ja miehet joutuivat istumaan tuon ajan hevosten selässä, kylmässä ilmassa, henkikaartin säämiskänahasta valmistetuissa ohuissa univormuissa ja hopeisissa rintapanssareissa (kyrasseissa). Kruunajaisiin osallistuminen oli kuitenkin suuri kunnia, koska vain valiojoukkojen edustajat Venäjän suuresta armeijasta valittiin juhlakulkueeseen ja paraateihin. Kaartin upseereita kutsuttiin myös juhliin joita järjestettiin kruunajaisten yhteydessä. Kruunajaisten jälkeen palasi rykmentti, jossa Julius palveli, Zarskoje Seloon palatsin vartiointitehtäviin ja myös osallistumaan erilaisiin juhliin. Myös Constantin Berg, joka palveli kaartinsantarmissa, oli komennettu Moskovaan – hänestä tuli myöhemmin minun aviomieheni. Zarskoje Selossa asumisen hyvä puoli Juliukselle oli se, että sieltä oli lyhyt matka Viipuriin lomaa viettämään. Samaan aikaan kruunajaisten kanssa järjestettiin Saimaan kanavan vihkiäisjuhlat ja Viipuriin saapui suuri määrä juhlavieraita. Kaupunki järjesti tapahtuman kunniaksi suuret tanssiaiset, johon myös merkittävä osa kaupunkilaisia kutsuttiin. Juhlatunnelmaa latisti merkittävästi se, kun ilotulituksen seurauksena vanhan linnan torni syttyi palamaan ja tuhoutui. Pelko oli tulipalon aikana suuri, kun tiedettiin, että linnan kellareihin oli varastoitu suuri määrä mustaa ruutia, joka syttyessään räjäyttäisi linnan ja tuhoaisi mahdollisesti samalla koko kaupungin. Kuvernööri, komendantti ja kaikki ne herrat, jotka siihen oli määrätty, kerääntyivät linnan läheisyyteen eivätkä voineet saapua juhliin. Niin kauan kuin korkeat herrat puuttuivat juhlista, ei voitu kohottaa maljaa keisarin terveydeksi eikä aloittaa tanssimista. Odotetut tanssiaiset, joissa ei voitu tanssia, jäivät ikäväksi kokemukseksi meille.

Yön aikana tornista sinkoili kipinöitä ja tulen kajo valaisi taivaan, mutta aamuun mennessä tuli sammui. Koko seuraavan päivän ajan tornista nousi savua taivaalle.

Julius etsi työpaikkaa Suomesta, mutta sopivaa ei löytynyt ja niin hän päätti ryhtyä maanviljelijäksi, kuten niin monet hänen kadettitovereistaan olivat jo ryhtyneet. Tämän vuoksi isä osti kolmelle pojalleen yhteiseksi Kaislahden hovin Johanneksen pitäjästä, ja Julius ryhtyi kartanon tilanhoitajaksi. Jo ennen matkaamme Jannen kanssa Saarijärvelle Julius asui Kaislahdessa ja kävimme häntä siellä tervehtimässä. Maalla, suuressa talossa Julius oli hyvin yksinäinen, ja niinpä isä, joka kannatti aikaisia avioliittoja, katsoi, että Juliuksen olisi harkittava naimisiin menoa. Koska Julius kauan muualla asuneena ei tuntenut Viipurin nuoria naisia, hän päätti lähteä Helsinkiin kosimaan nuoruuden ihastustaan Hulda Salingrea. Hän sai kysymykseensä myöntävän vastauksen eikä häitä tarvinnut odottaa pitkään. Julius meni naimisiin heinäkuun 7. päivänä 1857 kollegioasessori, apteekkari Gustav Wilhelm Salingren tyttären Hulda Viktorinan kanssa, joka silloin oli 25vuotias. Hänen äitinsä oli Cristina Elisabeth Cadenius, jonka isä oli Helsingin varakkaimpia kauppiaita.

Oli kova kiire laittaa Kaislahden talo kuntoon ennen nuoren vaimon saapumista. Vanhempani muuttivat asumaan niin kutsuttuun Kaislahden pieneen taloon, jossa oli vain kolme huonetta. Siinä ei ollut tilaa minulle, joten jouduin asumaan aivan pienessä rakennuksessa, jossa oli vain huone ja keittiö. Kun olin viettänyt kevään Saarijärven kauniissa maisemissa, koin luonnon Kaislahdessa kovin rumana. Rannat olivat matalat ja laakeat, joki kapea ja siinä kasvoi heinää, meri oli kaukana, eikä vesi ollut kirkasta. Päärakennusta ympäröivät suuret aukeat pellot. Kesästä muodostui mukava, kun uusi käly Hulda oli nyt Kaislahdessa.

Raoul Johnsson jatkaa:Elämä kartanossa löysi pian omat muotonsa ja talo sisustettiin Juliuksen Pietarin poikamiesasunnon ja Huldan mukanaan tuomilla mahonkihuonekaluilla. Asessori Salingre oli mm. teettänyt kaikille kolmelle tyttärelleen mahonkipiirongit. Kaislahdessa vallitsi lämmin ja vieraanvarainen ilmapiiri. Naapureille ja muille kävijöille oli aina tarjoilua. Naisväki sai kahvia ja punssia, miehille tarjottiin voileipiä ja snapsia. Kaislahdessa oli oma kalastaja, joka huolehti kalantarpeesta. Keväisin saatiin paljon suuria lahnoja, jotka suolattiin ja käytettiin pitkin vuotta suolakalana. Kalojen kielistä valmistettiin hyytelöä (aladobia). Kartanossa valmistettiin syksyisin teurastusaikana oman reseptin mukaan makkaraa. Kurkut suolattiin reseptin mukaan, jonka Julius oli saanut venäläisen upseeritoverinsa vaimolta. Illallisen jälkeen tarjoiltiin Kaislahdessa teetä ja sen kanssa kirsikkahilloa. Ratsumestarilla oli tapana lisätä teehen punaviiniä. Illalla juotiin totia ja Julius kertoili perheelle ja vieraille kokemuksiaan Venäjällä vietetyistä vuosista. Rapuja saatiin omista vesistä ja Tant Tinin (vanhin tytär Leontine) syntymäpäivillä 4. elokuuta oli aina tarjolla runsaasti rapuja ja jälkiruoaksi tuoreita vadelmia kuohukerman kera. Kun järjestettiin juhlia, saatettiin tilata orkesteri Pietarista. Kenraalikuvernööri Rokasovski, joka omisti Kirjolan hovin, pysähtyi aina Kaislahdessa ja yöpyi siellä. Hänen vieraillessaan järjestettiin illalliset ja pöytään katettiin talon erikoisuuksia. Liharuokien kanssa oli espanjalaista Swarze Benicarlo punaviiniä, karahvit ja lasit olivat hiottua kristallia. Illan pimetessä ja kevättuulen suhistessa puiston puissa sytytettiin kynttilät kruunuihin ja lampetteihin. Kynttilöiden valo läikehti naisten silkkisissä tyköistuvissa puvuissa, joissa oli laajat hameet. Ruoan jälkeen tuotiin höyryävät totimaljat pöytään. Lämmin toti ja hyvän ruoan kanssa juodut maljat loivat vapaan ja iloisen tunnelman salin suuren pöydän ääressä istuvaan seurueeseen. Keskustelu liikkui kohteliaan kevyesti ja puhekieliä vaihdettiin joustavasti: ranskaa, saksaa, venäjää ja ruotsia. Pöydällä olevalla pienellä kellolla kutsuttiin sisäkköä tuomaan uusia lämpimiä maljoja seurueen nautittavaksi. Kenraalikuvernööri Rokasovskia pidettiin ystävällisenä ja Suomen erityisasemaa ymmärtävänä henkilönä. Liika suomenmielisyys johti kuitenkin vaikeuksiin

Julius Frey ja Hulda Viktorina Salingre ja heidän hääkutsunsa vuodelta 1857.

Sinä vuonna oli syksy erittäin kaunis ja lämmin. Julius oli saapunut kruunajaisten jälkeen lomalle Viipuriin ja isä järjesti korttipeli illanvieton herroille, joiden joukossa olivat komendantti Rehenkamp, kapteeni Berg ja hänen veljensä Constantin, joka oli käymässä Viipurissa. Tässä tilaisuudessa tapasin tulevan aviomieheni ensimmäisen kerran. Talon naisväki sai kuulla häneltä kertomuksia kruunajaisista, tilaisuuteen osallistuneista keisariperheen daameista, heidän pukeutumisestaan ja ”toileteistaan”, mikä tuotti meille paljon iloa. Jouluksi 1856 olivat Janne ja Julius saapuneet kotiin ja myös Lillet olivat meillä jouluaattona, joten me sisarukset olimme vielä kerran koossa, todellisuudessa viimeisen kerran

Johanneksen maisemiinSeuraavana vuonna, ollessani Saarijärvellä, tapahtui perheessä kaksi merkittävää muutosta. Isä erosi raskaasta ja usein epämiellyttävästä työstään ja Julius meni kihloihin Hulda Salingren kanssa. Julius oli jo syksyllä eronnut kaartin kyrasiereistä, koska isällä ei ollut varaa antaa hänelle riittävän suurta avustusta, mitä kalliissa rykmentissä palvelu edellytti. Univormut, hevoset, satulat ja muut varusteet oli suurelta osin itse kustannettava, lisäksi tulivat jäsenmaksut upseerikerhoihin. Kaartin rykmenteissä palveli pääosin Venäjän yläluokkaan kuuluvia. Heillä oli suuria omaisuuksia käytettävissään, mutta köyhien upseereiden oli mentävä rikkaisiin naimisiin voidakseen jatkaa (vrt. Mannerheim).

Huhtikuu 2012 – No. 4 �

Kokosin yli 10 vuotta sitten lehtemme historiikkia seuran juhlakirjaan. Silloin osui ohimennen silmiini tietoa Titanicista, lehti oli saanut lukijapostia Amerikanmaalta. En laittanut julkaisupäivää mihinkään muistiin ja asia hautautui takaalalle. Titanicin kohtalokkaasta haverista ja uppoamisesta tulee pääsiäisen jälkeen kuluneeksi tasan 100 vuotta. Titanic –tiedot ja –tarinat ovat nyt nousseet vahvasti esiin. Se palautti Johannekselaisen vanhan jutun mieleen, jutun löytämiseksi oli vain hataria oletuksia julkaisuajankohdasta. Tarina löytyi lopulta hyvin nopsaan, alle tunnissa. Lukijaposti oli laitettu matkaan syyskuussa 1960 Brooklynistä New Yorkista ja lähettäjänä oli Hannes Rapeli.

Lehtemme sen ajan aktiiviavustaja, pakinoitsija ja tarkka muistelija Elsa Donovan oli kotoisin Revonsaarelta, josta hän kirjoitti lapsuuden tai nuoruudenmuistojaan yhtä lailla kuin ajankohtaistarinoita Yhdysvalloista. Hän laati elokuun 1960 numeroon jutun Mustasta tuvasta Revonsaaren Pukinkylässä. Kyseessä oli yksityinen iltamapaikka, jossa hän oli ollut pienehkönä tyttönä läksiäistansseissa. Kaksi sisarusta Emma ja Anna olivat lähdössä kylästä Amerikkaan ja tanssit olivat paikallaan.

Hannes Rapeli vastasi Elsa Donovanin juttuun, kirjeensä julkaistiin marraskuussa 1960. Näin hän kirjoitti:

”Koska Elsa Donovanin kirjoitus Musta tupa sattuu koskemaan läheisesti käyntiäni Suomessa vuonna 191112, en malta olla mainitsematta, että kysymyksessä olevat Emma ja Anna sattumalta olivat sisariani, jotka olin siellä käydessäni syystä tai toisesta saanut innostumaan lähtemään mukanani keväällä palatessani takaisin Amerikkaan. Olin samassa lähtötilaisuudessa mukana, josta hän kirjoituksessaan mainitsee ja olin jollain tavalla edesvastuussa siskojeni päätöksen johdosta. Ihmeellinen puoli asiassa oli, että olin tilannut matkalippumme siihen kuuluisaan ”Titaniciin”, vaan kohtalon sallimuksesta emme kuitenkaan ostaneet siihen, koska siskojeni ehdotuksesta siirsimme matkamme sisarlaivaan ”Olympiciin” joka lähti pari viikkoa myöhemmin. Lähtöpäivänämme Hangosta saimme sähkösanoman, että ”Titanic” oli ajanut jäävuoreen ja uponnut. Ei kai tarvitse selostaa tunteitamme, miltä tuntui, että emme olleet mukana, kuten olimme aikoneet! Sisarlaiva ”Olympic” ei myöskään päässyt lähtemään, koska laivamiehet menivät lakkoon puutteellisten pelastusvälineiden takia. Loppujen lopuksi jouduimme matkustamaan ”Cedric”nimisellä laivalla ja meitä kohdeltiin kaikkien epämukavuuksien jälkeen kuin ”piispaa pappilassa”.”

Titanic ja johannekselaiset - vuosisadan tarina

Marjatta Haltia kaivoi sisarusten maahanmuutto ja henkilötietoja näkyviin. Hannes Rapeli oli virallisesti Juho Rapeli, syntynyt vuonna 1889. Hän oli Amerikoissa käynyt ensimmäisen parivuotisen jakson jo 190709 ja tuli seuraavalta käynniltä Suomeen syksyllä 1911. Emma oli Juhoa eli Hannesta pari vuotta vanhempi sisar ja Anna viitisen vuotta nuorempi. Sisaruksista Anna kuoli Yhdysvalloissa nuorena jo vuonna 1916, sen sijaan Emma eli siellä pitkän elämän – yli 90vuotiaaksi Uuteenvuoteen 1978. Brooklynin perinteikäs suomalaisyhteisö sai Hanneksesta jossain vaiheessa asukkaan. Hänen elämänlankansa pituudesta ei saatu tarkempia tietoja, mutta 1960 hän suunnitteli seuraavaa suomen käyntiään muutaman vuoden päähän. Samalla varmentui sivukytkentä Kaijalaan, sillä nämä kaukokaipuun sisarukset olivat isoisäni isän Gabriel Rastaan serkkuja. Sisarusten veli Antton jäi kotimaahan, mutta hänen pojastaan Toivo Rapelista tuli sitäkin tunnetumpi maailmanmatkaaja uskonasioissa ja muutenkin.

Ei siis niin pientä tai niin suurta asiaa, ettei siihen johannekselaisiakin kytkentöjä löytyisi. Kuten tässä Titanicin tarinaan.

– Hannu Rastas –

oman hallituksen kanssa ja hän joutui eroamaan kenraalikuvernöörin tehtävästä. Ei ole tiedossa, mistä Julius Freyn ja häntä huomattavasti vanhemman Rokasovskin ystävyys on saanut alkunsa.

Tytär Leontine on välittänyt tiedon, että ”kaartin luutnantti Julius Frey oli Aleksanteri II:n kruunajaisissa erään venäläisen ruhtinaan kanssa neljän upseerin muodostamassa kunniavartiossa saattamassa keisaria kirkkoon”. Kirjallisista lähteistä varmistuu hänen olleen joukkoosastonsa mukana Moskovassa kruunajaisissa. Keisari Aleksanteri II:n vieraillessa Viipurissa oli seudun tärkeimmät henkilöt kutsuttu vastaanotolle kuvernöörin luokse. Keisari oli nähdessään Julius Freyn kysynyt venäjäksi: ”Mitä sinä täällä teet?” Sinuttelu oli kohteliaisuuden osoitus siitä, että hän muisti entisen henkivartiokaartin upseerinsa, joka oli osallistunut mm. hänen kruunajaisiinsa.

(Jatkuu seuraavassa numerossa)

KUVAT: Raoul Johnssonin arkisto. Aleksanteri II. Salingrenien talo keskellä Helsingin Suurtorin varrella.

Kuvassa alla. S/S Cedric. Lähde: http://www.norwayheritage.com/p_ship.asp?sh=cedri

Laivapilettimainos. Lähde: http://www.migrationinstitute.fi/gallery/Matka%20-%20Travel/slides/ Siirtokansan%20kalenteri%201924_6.html

S/S Cedric. Lähde: http://www.norway-heritage.com/p_ship.asp?sh=cedri

RMS Titanic. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/RMS_Titanic

S/S Cedricin ruokailusali. Lähde: http://www.norwayheritage.com/p_ship.asp?sh=cedri

S/S Cedricin oleskeluaula. Lähde: http://www.norwayheritage.com/p_ship.asp?sh=cedri

Huhtikuu 2012 – No. 4�

Kukkolassa onkin asuttu alkuun jopa havumajassa mutta myös pahviparakissa, jollaisia sotilashallinto pystytti Karjalaan kaikkiaan 424 kappaletta. Kukkolan ohella pahviparakkeja oli Johanneksessa ainakin Päätilässä, Kaijalassa ja Koskijärvellä. Parakkiin mahtui viitisenkymmentä henkeä. Keskellä oli liesi yhteiseen käyttöön. Kesän yli parakeissa saattoi asua, mutta talviasunnoiksi niistä ei ollut. Havumajassa asuminen taas epäilemättä kertoo siitä, että on haluttu olla oman kodin peruksilla. Kahdelle Kukkolan perheelle ensiasunto järjestyi Meurmanin huvilasta.

Meurmanin huvilasta tulikin kelpo asunto kahdelle perheelle, sillä venäläiset olivat purkaneet lastenhuoneiden välisen seinän ja muuranneet sen kohdalle karkeatekoisen lieden punaisista tiilistä, mikä osoitti, että myös venäläisaikana talossa oli asunut kaksi perhettä. Meurman kertoo muistelmissaan, että hellan muuraamisen lisäksi eräitä ikkunoita oli suljettu ja lämpöeristeenä käytetyt ensoniittilevyt kuorittu pois kaikilta seiniltä ja viety Kirjolan kanalaan. Ensoniitin tilalle oli liimattu venäläistä sanomalehteä Pravdaa. Vain ullakkoportaan alustassa sijainnut salakomero oli koskematon. Sieltä löytyi useita huopia, muutamia pyyheliinoja, rouva Meurmanin kansallispuku, kerma ja sokeriastia alustoineen, viskipullo sekä kaikista arvokkain: huvilan Suomen lippu. ”Voi sitä ilahtumista hävityksen keskellä.”

Pahimmin tuhoutuneissa Johanneksen kylissä moni otti ensiasunnokseen jäljelle jääneen saunan. Saunat oli nimittäin aikanaan sijoitettu paloturvallisuussyistä yleensä kauemmas pihapiiristä, ja ne olivat säästyneet, vaikka tuli oli asuinrakennuksista levinnyt läheisiin talousrakennuksiin. Saunasta purettiin vain lauteet, muurattiin hella ja käytiin taloksi. Mutta lukemattomat karjalaisemännät valmistivat ensimmäisenä kesänä ruuan myös ulkoilmassa talosta jäljelle jääneellä hellalla ja paistoivat leivän rauniouunissa, kunnes sitten syksyn tullen pääsivät muuttamaan lämpimimpiin tiloihin väliaikaiseksi tarkoitettuun asumukseen.

Ankeus voitettiin ”Mut kyl se vaa ol jotenkii niin ihana kesä”, kuvaili Anna Mänty paluun ensimmäistä kesää kotona Rokkalassa. Talo oli palanut, savupiippu vain törrötti pystyssä. Hävitystä katsoessa mieli meni matalaksi, mutta ei auttanut kuin tarttua toimeen, jotta jonkinlainen katto saataisiin pään päälle. Ensi hätään asunto saatiin puukuurista. Mutta uuni oli ehjä, ja kun appivanhemmilla lehmä poiki, saatiin pihkamaitoa: ”Ja mie paistoin pannukakkuu, pannarii, ja mie sanoin, mikäs tääl on leipois ko savukaa ei tuu sissää. Uuni lämpis siin, ja se ol kyl jottai sellasta valtavan hauskaa, ko ihminen ol viel nuor sillo ja ol kesä, aurinko paisto ja nii ei ennää se ankeus, se voitettii se. – Mikäs tääl on leipois ko ei savukaa tuu sissää, ko ei olt seinii mittää… nii, aina jottai jekkuu keksittii siel välillä, nii et jotenkii, et ei se olt ensikää raskasta.”

Monet pikaasutustilan saaneista luopuivat uusista tiloistaan ja palasivat takaisin entisille asuinsijoille Karjalaan. Sinne palasi myös Nikolai Kukkonen, joka poikineen oli ostanut vapaakaupalla Tammelasta maatilan. Kevään 1942 koittaessa Kukkoset päättivät myydä tilan pois ja lähteä kotiin Rokkalaan. ”Ko sitä luultii et sinne Karjalaa jäähää olemaan loppuiäksensä”, sanoi Lahja Kukkonen. Talo oli palanut, mutta vanhasta kanalasta olivat seinät pystyssä, ja siitä saatiin korvikeasunto. Kukkosen vanha pari nukkui makasiinissa. Joonas Reposella puolestaan oli Rokkalassa jäljellä tiilinen navetta sekä aitat ja sauna. Sikalan seinät kalkittiin, pantiin lautalattiat ja tehtiin karjakeittiöstä keittiö. Niissä perhe asui, kunnes sai valmiiksi uuden talon, jossa ehti asua viimeisen talven yli.

Mutta oli myös onnekkaita, joilla oli talonsa jäljellä, kuten Lippolassa Saimi ja Iivari Lipposella. Anneli Lipponen ja Anja Tölkkö kertoivat perheen matkan alkaneen junalla Turusta. Tunnelma junassa oli valoisa: ”Kyl se oli, se oli yhtä juhlaa, se koko matka.” Vaahtolasta Lipposet kävelivät Koskijärvelle, mutta kun ilta pimeni ja edessä oli synkkä

Suurmuutto Johannekseen 70 vuotta sitten – ensiasunnot havumajoista pahviparakkeihin

Kukkolan pahviparakki lumeen hautautuneena – takana törröttävät tuhoutuneen koulurakennuksen savupiiput. (Seppo Kukkosen kuvakokoelma)

metsätaival, perhe yöpyi eräässä talossa tien varrella. Aamun koittaessa matka Lippolaan jatkui. Nuorinta veljeä, evakossa syntynyttä pientä Marttia, kannettiin pärekorissa kahta puolta. Kotitalon tullessa näkyviin ”niinko ois taivas auennu oikee”. Ikkunat olivat rikki, mutta siivousryhmät olivat jo tehneet talossa perussiivouksen. Seinällä oli kirjelappunen, jolla perhe toivotettiin tervetulleeksi kotiin. Se oli tervehdys sotilaalta, joka oli ollut majoitettuna Lipposille YH:n aikana syksyllä 1939.

Paluu Johannekseen kiihtyi helmikuusta 1942 alkaen ja laajeni keväällä todelliseksi suurmuutoksi. Kesäkuun 15. päivään mennessä asukkaita oli palannut jo 3 502 henkeä: miehiä 1 033, naisia 1 440 ja alle 15vuotiaita lapsia 1029. Esikunta piti palaajien asuntooloja välttävinä, mutta elintarviketilanne oli ”suurelle osalle kalan varassa”. Se paranisi vasta syksyllä uuden perunan myötä. Polttopuiden osalta tilanne oli kuitenkin huono, minkä vuoksi esikunta pyysi heti 200 sotavankia halkojen ja rakennuspuiden tekoon.

Pellot viljelyyn Peltojen saaminen viljelyyn oli elintärkeä tehtävä niin palaajien itsensä kuin koko valtakunnankin elintarviketilanteen kannalta. Monilla olikin paluukuormissaan siemenviljaa mutta erityisesti siemenperunaa, jota oli kehotettu ottamaan mukaan, koska odotettavissa oli, että siitä tulisi puutetta. Pääosan siemenistä – viljan, perunan, herneen ja kylvöheinän siemenen – toimitti kuitenkin valtion viljavarasto. Helmikuun lopulla tehdyn suunnitelman mukaan tarkoitus oli hoitaa siemenkuljetukset Johannekseen rautateitse, purkaa osa Monolan pysäkillä, osa Kaislahden asemalla ja pääosa Rokkalan pysäkillä. Mikäli rata Rokkalaan ei kuitenkaan ajoissa valmistuisi, Rokkalan pysäkillä purettavaksi tarkoitetut siemenet purettaisiin nekin Kaislahdessa.

Suunnitellut siemenviljavarastot Kaislahdessa, Rokkalassa, Kirjolassa, Kaijalassa ja Karhulassa olivat vastaanottokunnossa, mutta esikunta päätyi lopulta kuitenkin ratkaisuun,

ettei viljoja niihin rahdattaisi, vaan kukin kyläkunta hakisi suoraan rautatievaunuista oman siemenviljatarpeensa kylävarastoon, jolloin säästyttäisiin paljosta hevosrahdista. Johannes jaettiin 11 viljelyspiiriin, joissa töitä valvoivat sotilashallinnon määräämät viljelyspäälliköt:

Arvo Uski ............................ Karhulan piiriEmil Lipponen ................... Lippolan piiriAugust Hörkkö .................. Koskijärven piiri Toivo Rastas ....................... Kaijalan piiri IToivo Hänninen ................ Kaijalan piiri IIJaakko Lipponen ............... Rokkalan piiriBoris Mousnikow .............. Vaahtolan ja Kukkolan piiriHugo Ahokas ..................... Revonsaaren eteläinen piiriAlfred Airikka ................... Revonsaaren pohjoinen piiriTaavetti Uski ..................... Päätilän piiriKauko Huitu ...................... Kaislahden piiri

Myös Kirjolan kartanon pellot oli tarkoitus kylvää jo paluun ensimmäisenä kesänä. Rouva Martha NobelOleinikoff saapui Ruotsista järjestelemään tilan asioita saatuaan sitä varten Suomen valtiolliselta poliisilta matkustusluvan ja Ruotsin kansalaisena ulkomaalaisen oleskeluluvan. Kirjolan tilanhoitaja Boris Mousnikow oli valittu Vaahtolan ja Kukkolan piirin viljelyspäälliköksi. Hänen vaimonsa Tatjana ja lapset Marianne, Viktor ja Georg olivat saaneet paluuluvat maaliskuun alussa. Mousnikowin on kerrottu asuneen Kirjolan kartanon säästyneessä kulmauksessa.

Maatalouskoneista ja työvälineistä oli kova puute. Maatalousjohtaja Ludvig Salokannel oli syksystä lähtien kiertänyt apulaisensa Rauha Jorosen kanssa pitkin pitäjää keräämässä tiedot kyliin jääneistä ehjistä ja korjauskelpoisista maatalouskoneista ja välineistä. Tukikohtana oli Metsäkylän venäläistaloon sijoitettu maataloustoimisto. Rikkinäiset aurat ja äkeet koottiin erilliseen maatalouskonevarastoon. Sotilashallinnon maataloustoimisto järjesti varaosia korjauskelpoisiin laitteisiin, joita myös Rauhan isä Anton Joronen korjasi.

Sotilashallinto oli järjestänyt Johannekseen myös viisi traktoria, mutta koska ajajista oli puutetta, esikunta puolsi sotamies Aate Tarnaselle lomaa kevätkylvöjen ajaksi. Lomaa puollettiin myös lukuisille muille rintamamiehille, jotta nämä pääsisivät kotitilalleen maataloustöihin. Apuna kylvötöissä käytettiin myös sotavankeja. Mutta samaan aikaan kun esikunta varautui tulevan kevään kylvöihin, edellisenä syksynä korjatun viljan puinti oli edelleen kesken, eikä sitä polttoaineen vähyyden takia voitu jatkaa. Johannekseen oli kuitenkin tarkoitus saada pian sähkövoimaa, minkä vuoksi esikunta pyysi siirtoväen huollon keskukselta, että Kulvitsan varastossa olevat Rastas & Loikas Oy:n sähkömoottori sekä Gabriel Rastaan nimellä oleva puimakone lähetettäisiin pitäjään niin pian kuin mahdollista.

Kotieläinten siirto Evakosta oli palautettava myös asukkaiden karja ja hevoset. Oikean omistajan etsimisestä tuli monasti työläs tehtävä. Eläinten siirtoa hoitanut Tyko Ahlqvist sai käyttöönsä Vihtiin evakuoidun tuntemattoman hevosen, nelivuotiaan tamman. Siirtoväenhuollon merkintöjen mukaan tamma kuului Konsta Hörkölle, joka ei kuitenkaan sitä omakseen tunnistanut. Kun hevoselle ei pitäjästä löytynyt oikeaa omistajaa, oli pakko kysyä siirtoväenhuollon keskuksen hevosasiainosastolta, mihin toimenpiteisiin oli tamman suhteen ryhdyttävä. Tamma oli joulukuussa vielä sairastanut vaikean päätaudin eikä ollut kyennyt ajoon. Ahlqvist oli halukas ostamaan tamman ja tarjosi siitä sen kunnosta huolimatta 8 000 markkaa, mikä oli kova hinta venäläisiin sotasaalishevosiin verrattuna, sillä niistä maksettiin yleensä vain 1 500–4 000 markkaan.

Vuoden 1941 loppuun mennessä Johannekseen oli palannut noin 600 henkeä. Kevään lähestyessä vielä evakossa olevat asukkaat alkoivat kysellä esikunnalta tietoa paluumahdollisuuksista. Maaliskuun alussa esimerkiksi rouva Ida Oravalle Lietoon ilmoitettiin, että ”Kukkolan kylä on kyllä täydellisesti tuhottu, mutta mahdollisesti keväällä tulee järjestettyä teltta tai muita tilapäisasuntoja.” Tiedossa ei ole, olisiko kukaan palaajista asunut kangasteltassa, mutta Kukkola oli todellakin niin pahoin tuhoutunut, että kylässä oli jäljellä vain kaksi asuinrakennusta. Seppo Kukkosen mukaan toinen oli Lempi ja Väinö Kivimiehen ja toinen arkkitehti OttoIivari Meurmanin huvila.

Huhtikuu 2012 – No. 4 �

Viime vuoden toukokuussa tuli taas tehtyä Karjalanreissu ja käytyä synnyinsaarta Revonsaarta tervehtimässä.

Menomatka taittui mukavasti. Meillä oli pikkubussi, jossa meitä taisi olla vain yhdeksän kuljetettavaa. Kuskina ja matkanvetäjänä toimi Mikko Ilmasti.

Kyllä maisemat muuttuvat, kun raja ylitetään. Kuinka kauniit ovat metsät ja puusto hyvin hoidetun näköistä kotimaassa. Kun raja ylittyy, niin silmiin nousee toinen näky. Yö tuli nukuttua Johanneksessa Lokkihotellissa. Aamu kun valkeni, kaikki olivat valmiit lähtemään saarireissulle. Illalla joku oli kertonut, että Pulpin rantaan ei pääsisikään, että siellä olisi laitettu puomi eteen. Kyllä siellä puomi oli, mutta Mikko oli asian hoitanut: paikalle tuli mies, joka aukaisi puomin.

Rantaan tulon jälkeen ihmetytti, kuinka kaikki oli muuttunut. Siellähän oli ranta täynnä kojuja, joissa oli miehiä. Pian havaitsimme myös lohen verkkoaltaan.

Meille järjestyi kyyti soutuveneillä, joita veti moottorivene. Matka taittui mukavasti Salminiemen rantaan. Kyllä tuntui taas mukavalta astella synnyinsaaren polkuja. Salminiemen rannassa oli isoja tukkeja siellä täällä. Kumma, etteivät korjaa niitä pois. Joukossa oli valtavan isoja koivutukkeja, puoleksi lahonneita. Matka jatkui seuraavaksi ohi Ahokkaan kotitalon. Se oli iso talo ja komialla paikalla. Talossa oli paljon poikia. En jaksa muistaa, kuinka paljon niitä veljeksiä oli, siskoja oli siellä kaksi.

Koulun raunioillakin tuli käytyä. Matka jatkui kohti Pyökärin kylää. Talojen rauniot olivat jo sammaloituneet. Tultiin Rajalan Eetin ja Oton kotitalon rauniolle. Tienpuoleinen talon pääty oli kylän kauppana, jota pitivät Eeti ja Dagmar Pyökäri. Kyllä kaupasta monet ”Tintsat” tuli ostettua. Otosta taas jäi mieleen, kuinka kovia löylymiehiä he olivat isäArvon kanssa. Olin kerran heidän kanssaan saunassa ja istuin lattialla, kun nämä kaverukset antoivat vastojen heilua.

Pojat rupesivat touhuamaan nuotion sytytystä. He olivat Johanneksesta ostaneet makkaraa, jota oli tarkoitus paistella. Minäkin sitä maistelin, mutta kyllä kotiSuomen makkarat ovat paljon paremman makuisia. Jätin pojat nuotiolle istuskelemaan ja läksin yksin jatkamaan matkantekoa. Tarkoitus oli mennä kotitalon raunioilla käymään. Ensin tuli vastaan kaksi isoa puuta, jotka olivat kaatuneet yli tien. En päässyt niitten yli, vaan jouduin kiertämään latvan puolelta. Lopulta pääsin setäAnton talon kohdalle. Siinä sitä nähtävää olikin: Metsä oli palanut, komia mäntymetsä ruskeana. Puita oli kaatunut ristiin rastiin, kulku oli mahdotonta. Siinä kylätiellä seisoessa tuli mieleen, olisiko tämä metsäpalo saanut alkunsa Hiienniityn rannasta. Siihen jäi havumetsäalue ja kahta puolta jäivät peltoalueet. Näin kuitenkin palon alkulähteet. Vieläkö minun, yli 80vuotiaan ukon, piti nähdä tämäkin? En päässyt käymään synnyinkotini raunioilla. Täytyi lähteä poikien luokse.

Siskon ja veljenpojat Esa ja Jorma kiertelivät paloalueella ja kävivät vielä kotitaloni

Paavon Revonsaari-reissu

Kova selvittely oli myös lehmästä, joka oli ollut evakossa Oulaisissa ja lähetetty sieltä Johannekseen. Tuntomerkkien perusteella eläin kuului Hugo Kaijaselle, mutta kun Konsta Lenkkeri oli syyskuussa 1941 saanut Oulaisten siirtoväenhuollosta ilmoituksen, että hänelle kuuluva lehmä oli siellä erään Hilma Rahkolan hoidossa, oli pakko pyytää Oulaisista selvitystä, oliko Johannekseen lähetetty lehmä juuri se, josta Lenkkeri oli saanut ilmoituksen. Myös Vihdissä oli sattunut sekaannuksia. Omistajaa osoittava pahvilappu oli kai kadonnut tai vaihtunut, sillä Anna Soitamo tunnisti omakseen J. Huunoselle Vihdistä toimitetun lehmän.

Tuskin kukaan johannekselainen sai kuitenkaan evakosta kaikkia lehmiään, tyytyväinen sai olla, jos yksikin löytyi. Luovutetun alueen yhteensä 170 000–180 000 lehmästä oli nimittäin talvisodassa saatu siirrettyä 100000 120 000 päätä, mutta lehmät oli siirron jälkeen teurastettu niin tarkoin, että vuoden 1940 lopussa jäljellä oli enää noin 30 000 eläintä. Lehmäpula Karjalassa oli huutava. Pulaa paikkaamaan säädettiin nk. lehmälaki, jonka mukaan jokainen karjanomistaja, jolla maaliskuussa 1942 oli vähintään kuusi lehmää, oli luovutusvelvollinen. Monet ostivat kuitenkin jo ennen takaisin muuttoa vapaalla kaupalla

lain yksimielisesti. Karjalaiset kansanedustajat pitivät päätöstä epäoikeudenmukaisena, mutta he taipuivat lopulta, sillä hallituksen eroaminen keskellä sotaa olisi viestinyt muulle maailmalle kansan yksimielisyyden horjumisesta ja puolustustahdon heikkenemisestä.

Valtionkonttori maksoi ensimmäiset lopulliset korvaukset vasta 12. tammikuuta 1943, ja koko palautetun alueen väestö ehti saada korvauksensa jatkosodan aikana uuteen evakuointiin mennessä. Korvauslakia ja sen täytäntöönpanoa odotellessa Karjalan jälleenrakennus hoitui jälleenrakennuslainoilla sekä valtion varoin siten, että asianomainen sitoutui maksamaan tulevista korvauksistaan saamansa hyödykkeet: rakennustarvikkeet, lehmät, hevoset jne.

Sotavahinkojen piiritarkastaja saapui Johannekseen tammikuun lopulla 1942, ja hänelle oli tulossa myös kolme kansliaapulaista työskentelemään yhdessä arviolautakunnan kanssa. Lautakunnan puheenjohtajana toimi tilanomistaja Jalmari Vahtera, valtion asiamiehenä maanviljelijä Lauri Isotupa ja korvauksen saajien edustajana kunnansihteeri Mikko Nieminen, jonka tehtäviä käytännössä hoiti enimmäkseen varamieheksi valittu Konsta Skyttä. Vahtera ja Isotupa olivat Salosta, ja he olivat käsitelleet johannekselaisten korvaushakemuksia jo ensimmäisellä kierroksella. Työ sujui hitaasti, sillä vahingot oli tarkastettava talo talolta. Vielä kesäkuussa 1944 Karjalassa työskenteli 16 arviolautakuntaa, joskin ne tuossa vaiheessa pääasiassa yrittivät ratkoa epäselviä tapauksia.

– Pirkko Kanervo –

rauniolla. Siinä kävellessämme kylätietä Mikon kanssa ihmettelimme, kuinka valtavan isoja pystyynkuolleita puita oli tien varressa. Kyllä saaressa eläimiäkin on, tien varressa näkyi ulosteita, varmaan joidenkin metsäkauriiden. Rantaan päin kävellessä ihailin koivun runkoja, jotka olivat hyvin valkoisia. Joku tiesi kertoa, että ne ovat eri laatua.

Salminiemen ranta tuli vastaan. Useasti olen näitä kotiseutumatkoja tehnyt; en muista, kuinka monta kertaa. Ensimmäinen reissu tuli tehtyä vuonna 1989 vähän niin kuin varkain. Kävelin vielä vanhan laiturin paikalle. Suuntasin katseeni kohti Haltiansaaren rantaa. Kuinka kaunis koivuinen ranta siellä oli! Siinä lähellä asui vanha koulukaveri Kalle Suuluhta. Heillä oli pieni vesimatka, ennen kuin pääsivät koulutielle. Sodan jälkeen Kallen vanhemmat asuivat Turussa. Kalle joutui sodan jälkeen sotaväkeen konekiväärikomppaniaan. Kalle kertoi, että hän sai kannettavakseen konekiväärin jalustan. Hän kantaa retuutti sitä jalustaa. Lopulta hän pudotti jalustan maahan, istui kannonnokkaan ja kaivoi tupakkaaskin taskusta ja pisti savuksi. Kersantti huomasi,

että alokas oli keskeyttänyt harjoitukset ja istui kannonnokassa. Hän alkoi pitää Kallelle puhuttelua. Kalle kuunteli hetken kersantin huutoa ja sanoi: ”Mitä hittoa sie oikein rähiset, koita itse retuuttaa tuota tekelettä kaiken päivää!” Kalle oli alokas eikä tainnut siitä mitään tuomiota saada.

Veneet tulivat matkalaisia noutamaan. Näin taas tuli yksi kotisaaren matka tehtyä. Oli hauska vielä päästä siellä käymään. Pojat sanoivatkin: ”Millä sie siellä pärjäät?” Minä kyllä itsekin ihmettelin, kuinka mainiosti matka taittui kotisaaren teitä pitkin. Ei ollut pitkä vesimatka Pulpin rantaan. Kaikki olivat iloisia ja reippaita, paitsi tämä ukko, joka ei päässyt käymään synnyinkotinsa paikalle. Sitten oltiin valmiit taas jatkamaan matkaa kohti Lokkihotellia. Nukutun yön jälkeen oltiinkin valmiit lähtemään kotimatkalle. Tullissa kaikki meni mukavasti. Haluan kiittää teitä kaikkia matkalaisia. Olihan meidän autossa kaksi iloista tyttöä, heille toivon hauskaa kesää. Mikollekin paljon kiitoksia hyvin vedetystä matkasta.

– Pavel –

Talvinen kuva Kirjolan päärakennuksen raunioista. (Seppo Kukkosen kuva-kokoelma)

entisiltä evakkopaikoiltaan lehmiä, porsaita ja lampaita. Lehmälaki toteutui osittain siten, että maanviljelysseurojen ja karjanjalostusyhdistysten neuvojat sekä tarkastuskarjakot ostivat eläimiä ja lähettivät niitä Karjalaan. Perillä ne luovutettiin sitten viljelijöille yleensä velaksi tulevia korvauksia vastaan.

Vuoden 1942 loppuun mennessä Johanneksessa oli lehmiä vasta vajaa puolet siitä, mitä ennen talvisotaa. Yli kaksivuotiaita lehmiä oli 912, alle kaksivuotisia 242 ja sonneja 12. Hevosten lukumäärä sen sijaan lähenteli jo ennen talvisotaa ollutta. Täyskasvuisia hevosia oli 400 ja alle kolmivuotiaita 37. Hevosista osa oli venäläisiä sotasaalishevosia. Yli vuoden vanhoja lampaita oli 213 ja alle vuoden vanhoja 36 kappaletta. Kuusi kuukautta vanhempia sikoja oli 85 ja alle kuuden kuukauden ikäisiä 406. Sikojen luvut osoittavat, että tavanomaiseen tapaan sikoja oli syksyllä teurastettu ja päästy saman tien palaamaan jo pitkälle perinteiseen ruokajärjestykseen, saatu kalan lisäksi myös lihaa.

Sotavahinkojen arviointi ja sotakorvaukset Karjalaiset olivat talvisodan jälkeen hakeneet korvauksia menetyksistään, mutta välirauhan aikana korvauksia ei maksettu. Karjalan takaisinvaltauksen myötä ensimmäinen korvauslaki menetti merkityksensä, ja uusi laki viipyi ja viipyi. Esityksen laiksi hallitus antoi jo 31. maaliskuuta 1942, mutta laki säädettiin kovan taistelun jälkeen vasta elokuun 13. päivänä. Hallitus teki korvauslaista luottamuskysymyksen, jolloin eduskunta lopulta hyväksyi

Saariretken tauolla Paavo ja siskonpojat Esa (vasemmalla) ja Jukka (oikealla).

Paavo ihmettelee palanutta kotimetsää.

Huhtikuu 2012 – No. 4�

Erland Juliuksenpoika Kaukosen kautta Erlandin lapset Aarni Kaukonen, Pirkko Johansson ja Eija Davidsson kuuluvat sukujuuriltaan syvälle Karjalaan, Johanneksen Päätilään ja vielä Vaahtolan Metsäkylään. Mutta hyvä lukija, jos sinua vielä kiinnostaa, niin lähdemme yhdessä jännittävään matkaan seuraamaan Wilhelm Smolanderin ja Anna Kustaava Rissasen elämän varmaan välillä aika kivikkoisiakin polkuja.

Wilhelm ja Anna KustaavaKun vuonna 1958 tulin vävynä sukuun, oli Wille, sukunimensä Siikakoskeksi vaihtanut, jo poissa. Hän oli kuollut Paimion Toikkalanmäessä vuonna 1957. Anna Kustaavaan ehdin kuitenkin hieman tutustua. En malta olla kertomatta kahta mainiota juttua, jotka liittyvät Anna Kustaavaan ja joita en unohda. Ensimmäinen oli runo. Kun olin käymässä Paimion Toikkalassa vuonna 1958, oli Annamummo poiminut nipun kukkia läheisen pellon pientareelta ja ojentaessaan niitä minulle hän lausui: ”Kukkaset mä sulle annan, rukkaset mä sulta saan. Pahaksesi et saa panna, vaikka lahja pieni on!” Toinen juttu olikin Pirkolle, joka Annamummon mielestä lähti liian ohuessa vaatetuksessa talven pakkasilla tansseihin. Ja näin hän motkotti: ”Ja sitten kun tullaan vanhaksi, niin sitten valitetaan että VOI KÄTTÄ, VOI JALKAA, RIMPIN RAMPIN P..SETTÄ!”

Uteliaisuus historiaan alkoiKun vuonna 2008 kävimme ensimmäisellä kotiseutumatkalla Johanneksessa, tarttui minuun sen matkan aikana voimakas ja merkillinen uteliaisuus ja tarve saada tietää enemmän näistä jo historiaan jääneistä ihmisistä ja heidän elämästään. Miksi kaikki oli ollut niin kuin oli, ja miten oli niiden tarinoiden kanssa joita olin kuullut? Minua kosketti voimakkaas

Erään perheen matka Nilsiästä Muolaan kautta Johannekseen

Hyvä lukija, oletko katsellut TV1:ltä lauantaisin tulevaa ohjelmaa, jonka otsikkona on ”Kuka oikein olet?”. Ohjelmassa on hyvän sukututkijan avustuksella tehty mielenkiintoista sukututkimusta. Mukana ovat olleet mm. edesmennyt Teija Sopanen, näyttelijä Eeva Litmanen ym. julkkishenkilöitä. Jos et ole katsellut, niin ei haittaa, mutta jos olet, niin varmaan olet myös huomannut, miten ohjelmassa olleet henkilöt ovat voimakkaasti reagoineet siihen, miten heidän esiisänsä ovat aikoja sitten eläneet ja asuneet. He ovat olleet liikuttuneita lähes kyyneliin, ja he ovat olleet hämmästyneitä. He ovat olleet ihastuksissaan, kun heille on hieman selvinnyt, kenestä he polveutuvat, jopa niin että ymmärtävät, miksi he ovat juuri sellaisia kuin ovat.

ti mm. se, miksi Erlandin isä Julius Kaukonen oli kuollut 30vuotiaana kansalaissodan aikana Käkisalmessa. Tämä tarina oli varmaan minulle lähtölaukaus vaimoni Pirkon suvun historian tutkimiseen, ja nyt tunnen olevani täydellisesti sen koukussa.

Seuraavaksi halusin saada tietää, voiko olla totta tarina, että veli, jonka Anna Kustaava Rissanen kertoi olevan jokin ”taivaanrannan maalari”, olisi itse kuuluisa taiteilija Juho Rissanen. Sitä varten Marjatta Haltian kehotuksesta ja opastuksella olin yhteydessä sekä

Mikkelin että Joensuun maakuntaarkistoihin. Saatuani tietoja Anna Kustaavan vanhemmista varmistin netistä, että taiteilija Juho Rissanen ei ollut veli Anna Kustaavalle. Näin ne tarinat saattavat syntyä ja jäävät sitten elämään.

Nilsiästä Muolaaseen, Äyräpäästä Johannek-seen ja sieltä evakkoonWilhelm ja Anna tapasivat toisensa Nilsiässä ja avioituivat vuonna 1898. Wille oli iältään 27vuotias ja Anna vuotta nuorempi. Annalla oli tuolloin jo sylissään avioton tyttövauva, josta Annamummo oli Pirkolle kertonut, miten hän piikatyttönä oli ollut ”särysnuotalla” sen talon isännän kanssa, jossa oli piikomassa ja...... Näin sai alkunsa tyttövauva (s. 1895) ja Anna, piikatyttö, sai lähteä talosta. Aivan kuin Niskavuorielokuvasta Juhani Niskavuori ja piika Malviina.

Lukiessani maakuntaarkistojen vastauksia mietin, että hetkinen, Wilhelm ja Anna siis olivat perustaneet perheen ja asuivat Nilsiässä, mutta muuttivat Johannekseen vuonna 1927 Äyräpään seurakunnasta. Vielä maakuntaarkistojen paperit kertoivat, että vuonna 1907 Wilhelm ja Anna neljän pienen lapsen kanssa olivat lähteneet matkalle Muolaaseen. Vanhin lapsista oli 12vuotias ja nuorin vasta neljän vuoden ikäinen. Mitä ihmettä! Miksi? Miten? Miksi juuri Muolaaseen? Pääni oli kysymyksiä tulvillaan. Matka oli pitkä, ja mitkä olivat sen ajan kulkuvälineet? Nyt oli pakko turvautua Pirkko Kanervon tietoon ja esitin nämä kysymykset hänelle. Pirkko vastasi näin:

”Se että Smolanderit ovat lähteneet Nilsiästä Kannakselle, on aivan tavanomainen tarina. Varsinkin sekä Savosta että PohjoisKarjalasta on paljon muutettu Kannakselle ja juuri parempien elinolosuhteiden takia. Jo Pietarin läheisyys takasi ennen vallankumousta asukkaille mahdollisuuksia päästä leveämmän leivän syrjään. Ihmiset liikkuivat ja muuttivat työn perässä pitäjästä toiseen noina aikoina paljon enemmän kuin yleensä ajatellaan. Kun katsoo esimerkiksi Kaislahden suuren kartanon alustalaisten syntymäpaikkoja, vain pieni osa heistä on syntynyt Johanneksessa.

Jotain kautta Wilhelm on varmaan saanut tietää työmahdollisuudesta Muolaassa, sillä en usko, että hän olisi vain lähtenyt liikkeelle vieraaseen pitäjään työtä hakemaan ilman etukäteistietoa työstä ja asunnosta. Hän on hyvinkin voinut saada viestin joltain aiemmin Muolaaseen siirtyneeltä sukulaiselta tai naapurilta. Mutta miten pääsisit Wilhelmin jäljille? Teijan tarina oli siinä mielessä helpompi, että hänen esiisänsä oli työskennellyt laivatelakalla, ja laivojen rakentamisesta ja työnjohtotehtävissä olleista mestareista ja rakentajista on tietysti aina jäänyt virallisia dokumentteja, rivimiehistä ei niinkään. Muolaan kyläkirjoistakin saattaisi jotain herua, kun perhe sentään vasta 1927 muutti Johannekseen, jälleen ilmeisesti työn perässä.

Johanneksessa Anna Kustaavan 60-vuotissyntymäpäivillä 23.9.1932. Kuvassa myös lapsia ja lastenlapsia ym.

Wille täytti 50 vuotta 16.8.1921 Muolaassa. Kuvassa mukana Anna Kustaava ja 4 lapsista.

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Muolaa

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_(Viipurin_lääni)

MuolaaJohannes

Huhtikuu 2012 – No. 4 �

Martta Nurmi on lähtöisin Johanneksen Revonsaaresta Räihälän kylästä. Sodan jälkeen hän asui perheineen Piikkiössä ja on nyt Lokalahden kautta päätynyt Uuteenkaupunkiin. Hän on puhelias, ahkera ja aktiivinen kirjastomme asiakas.

Maaliskuun ajan oli Uudenkaupungin kirjaston näyttelytilassa Galleria Kirjavassa Martan luomia upeita käsitöitä ”Martan kästöit vuaskymmeniin varrelt”. Esillä oli raanuja, pöytäliinoja, sukkia, lapasia, kortteja, tauluja – ristipisto, kirjonta, virkkaus ja neulontatöitä. Ristipistotöiden aiheista mainittakoon Johanneksen pitäjän kirkko ja Martan syntymäkoti. Raanujen mallit ovat uniikkeja ja karjalaisten perinnepiirissä niille on keksitty nimet. Jotkin työt ovat valmistuneet jo nuoruusvuosina ja uusia tulee koko ajan lisää.

– Pirkko Kähärä –

Martan kästöit vuaskymmeniin varrelt

Turun seudun sukututkijoiden sivuilta poimittu huippuhauska ja todenmakuinen taudin määritelmä: Genealogintauti: Varoitus: Sukututkimusrokko (tarttuva)Oireet: Jatkuva nurina nimistä, päivämääristä ja paikoista. Potilaalla on tyhjä ilme; joskus kuuro puolisolle ja lapsille. Ei ole kiinnostus-ta minkäänlaiseen työhön, lukuun ottamatta kuumeista asiakirjojen etsintää kirjastoissa ja virastoissa. Hänellä on kirjeiden kääntä-mispakko. Kiroaa kirjeidenkantajaa, ellei hän tuo kirjettä. Käy ahkerasti oudoissa paikoissa, kuten hautausmailla, raunioilla ja syrjäisillä autioilla maaseutualueilla. Puhuu salaisia iltapuheluja, ei näytä puolisolleen puhelin-laskuja ja mumisee itsekseen. Hänellä on outo, kaukana oleva ilme silmissään.

Hoito: Lääkehoito ei tehoa. Sairaus ei ole kuolemanvakava, mutta pahenee jatkuvasti. Potilaan pitäisi osallistua sukututkimusse-minaareihin ja tilata sukututkimusaikakau-silehtiä. Hänelle tulee antaa hiljainen soppi kodissa, missä hän voi olla yksin.

Huomautuksia: Tämän sairauden epä-tavallinen luonne on siinä, että mitä sairaam-maksi potilas tulee, sitä enemmän hän nauttii siitä. (Rota-Gene 12-1: J.Douglas Stewart JR, käännös AL)

Millä pelillä Wilhelm perheineen sitten muutti Nilsiästä? Vaikea sanoa, mutta 1900luvulla toimi vielä majatalo ja kyytilaitoskin jossain mitassa. Mutta kyllä silloin jo junatkin kulkivat. Mitäpä jos he tulivat junalla Kuopiosta Kouvolan kautta Viipuriin ja sieltä ViipurinPietarin rataa pitkin Muolaan nurkille.

Vielä tuli mieleen, ettei Willen elämästä Muolaassa tullutkaan helppoa. Muutaman vuoden kuluttua syttyi ensimmäinen maailmansota, joka pitkittyessään kurjisti myös Suomen oloja, sitten päälle Venäjän vallankumous, joka sulki rajan ja vaikeutti taas muolaalaisten elinehtoja, sitten päälle vielä kansalaissota Suomessa.”

Kaksikymmentä vuotta MuolaassaKiitos, Pirkko! Näin on varmaan tapahtunut. Mm. HackmanYhtiön Pölläkkälän saha aloitti toimintansa jo vuonna 1891, eli on aivan mahdollista, että Wille oli päässyt sinne töihin. Muolaa oli tuolloin alueen suurin pitäjä ja kyliä oli noin 30. Kun sitten Äyräpää erosi itsenäiseksi kunnaksi Muolaan ja Vuoksen pitäjästä 1925 ja Smolanderin perhe muutti

Johannekseen Äyräpäästä, niin on hyvin johdonmukaista ajatella, että he tosiaan asuivat Vuoksen rannalla Äyräpään Pölläkkälässä. Tätä vahvistaa myös Anna Kustaavan lausahdus, että vaikka asuivat Vuoksen rannalla, hän ei oppinut koskaan uimaan. Lapsia syntyi heille Muolaassa viisi lisää, kahden vuoden välein, Aarnin, Pirkon ja Eijan äiti Kerttu nuorimpana vuonna 1914.

Johanneksessa Wille oli saanut töitä Hackmantehtaalta ja toimi tehtaan portinvartijana. Tämä työpaikka tukee ajatusta, että Wille oli myös Äyräpään Pölläkkälässä HackmanYhtiön palveluksessa. Netistä olen lukenut, että vuonna 1927 oli Äyräpään Pölläkkälässä suuri tulipalo. Mahtoiko se olla syynä, miksi Wille ja Anna lapsineen muuttivat Johannekseen ja asettuivat Vaahtolan Metsäkylään? Lapsia oli nyt yhteensä yhdeksän. Tytär, vanhin lapsista, lähti Amerikkaan ja jäi sille tielleen. Lapset löysivät kumppanit rinnallensa ja perustivat perheitä. Kun perhe vuonna 1927 muutti Johannekseen, oli lapsista nuorin eli Kerttu vasta 13vuotias. Tästä alkaakin sitten jo tutumpi vaihe Smolanderien elämässä. He lähtivät pois sodan jaloista. Takaisin kotiin Johannekseen ja taas evakkoon, lopullisesti.

Sukututkimusta hieman lisääNyt meillä oli Joensuun maakuntaarkiston tekemä tutkimus Wilhelm Smolanderista ja hänen vanhemmistaan. Uteliaisuutemme kasvoi. Entäpä Willen esivanhemmat? Otimme taas yhteyden Marjatta Haltiaan. Sitten alkoivatkin asiat luistaa. Aikaa siihen tietysti hieman kului, mutta Marjatta edistyi ja antoi meille vinkkejä, miten mekin saattaisimme löytää asioita vanhoista kirkonkirjoista.

On selvinnyt, että Wilhelm Smolander kuuluu SMOLANDERVOUTILAINEN sukuun (v. 1556), jonka kantaisä on Per Joensson. Hän oli kotoisin Ruotsin Smoolannista ja palvellut nihtinä eli sotamiehenä Savonlinnassa. Sieltä Kustaa Vaasa oli määrännyt valittavaksi Savonlinnassa palvelevien smoolantilaisten joukosta sopivat miehet kartanoihin voudeiksi. Näin tuli Per Joensson voudiksi Tavisalmen kartanoon ja hän on Wilhelm Smolanderin suvun kantaisä. Haluamme vielä kiittää Marjatta Haltiaa suuresta avusta.

– Jukka Johansson, puoliso Pirkko Johansson, o.s. Kaukonen –

Karjalan Liiton kevät-seminaari 21.4.2012

klo 10-18Tapahtumapaikka Karjalatalo,

Käpylänkuja 1, Helsinki.

Kädentaidot ja muotoilu – Karjalan Liiton kevät-

seminaari Pälkjärvellä heinäkuussa 1912 syntynyt Armi Ratia on yksi Suomen menestyneimmistä tekstiilitaiteilijoista. Hänen poikansa Ristomatti Ratia on jatkanut äitinsä tavoin kädentaitojen saralla muotoilijana. Karjalan Liiton kevätseminaarissa saamme kuulla hänen esitelmänsä Äitini Armi Ratia. Seminaari on lauantaina 21.4.2012 klo 1416 Karjalatalossa Helsingissä. Muutenkin päivän aikana tuodaan esille kädentaitojen teemavuotta. Aamu ja iltapäivällä klo 1013 ja 1416 kädentaidoista kiinnostuneille Sisko Pajunen esittelee ja opastaa kinnasneulatekniikkaa ja Tenho Vainikka punontatöitä.

Ristomatti Ratian lisäksi kevätseminaarissa luennoi karjalaisen sukutaustan omaava Hämeen läänintaitelija Paula Susitaival. Hänen aiheensa on Muotoilu ammentaa perinteistä. Susitaival on mukana World Design Capital 2012 vuoden toiminnassa Lahdessa. Karjalaisten kesäjuhlien tapahtumakaupunki Lahti on osa tämän vuoden maailman muotoilupääkaupunkia.

Heti seminaarin jälkeen klo 16 alkavassa tilaisuudessa julkistetaan Pro Carelia mitali ja kultaiset ansiomerkit sekä palkitaan toiminta ja urheilukilpailujen parhaat jäsenseurat. Tilaisuudessa jaetaan myös urheilustipendit kahdelle nuorelle karjalaistaustaiselle urheilijalle.

Samana päivänä on Karjalan Liiton liittovaltuuston kokous klo 10. Liittovaltuutetuille ja varavaltuutetuille lähetetään kutsu ja kokousasiakirjat erikseen. Lisäksi klo 1016 esitetään sotahistoriaan liittyviä dokumentteja Galleriasalissa. Jatkosodan sankareita, uusia uria, uusia rintamia dvd:n esittelee toimitusjohtaja Ilmo J. von Bell.

Tapahtuman järjestäjiä ovat Karjalan Liitto ja OKopintokeskus.

Ravintola Karelia on avoinna koko päivän. Karjalatalo, Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki

Karjalan Liitto ry, Käpylänkuja 1, 00610

Helsinkip. (09) 7288 170, toimisto(at)karjalanliitto.fi

Huhtikuu 2012 – No. 410

KOTISEUTUMATKAT

1. HUUNONSAARI, REVONSAARI..........................................................................................................1.-3.6.2012Räihälä,.Rapeli,.Nikkola,.Henttola,.Pyökäri.ja.Hankala..Haltiansaari.

VAAHTOLA, ROKKALA, KUKKOLA, �L�MAAN K�L�T�L�MAAN K�L�TKaijala,.Koskijärvi,.Karhula,.Tikkala,.Lippola,.Kolmikesälä..Majoitus hotelli Lokki.

2. HUUNONSAARI, REVONSAARI..........................................................................................................1.-3.6.2012Räihälä,.Rapeli,.Nikkola,.Henttola,.Pyökäri.ja.Hankala..Haltiansaari.

VAAHTOLA, ROKKALA, KUKKOLA, �L�MAAN K�L�T�L�MAAN K�L�TKaijala,.Koskijärvi,.Karhula,.Tikkala,.Lippola,.Kolmikesälä..Majoitus hotelli Viipuri.

MUUT MATKAT3. HELSINKI, TALLINNA, TARTTO, SETUKANSAN ASUINALUE........................................................9.-12.7.20124.OSTOS- JA PIKKUJOULUMATKAOSTOS- JA PIKKUJOULUMATKA..................................................................................................23.-25.11.2012Kohteet:.Viipuri.ja.Johannes..Majoitus.hotelli.Victoria.

Muutokset mahdollisia. Ilmoittautumiset matkaemäntä Liisa Katajaiselle, puh 040-7410425.Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matkatoimisto VISTAMATKAT Oy Paimio, puh. 02 4775 600.

JOHANNES-SEURAN MATKAT VUODELLE 2012

JOHANNES-SEURAN KOTISEUTUMATKAT 1-2 01.– 03.06. 2012Vaahtola, Rokkala, Kukkola, Kaijala, Koskijärvi, Tikkala, Karhula,Lippola, Kolmikesälä sekä saarikohteet: Haltiansaari, Huunonsaari, Revonsaari: Räihälä,Rapeli, Nikkola,Henttola,Pyökäri ja Hankala

MATKAOHJELMA JA REITTI01.06. (perjantai) Lieto - Turku - Paimio - Helsinki - Hamina - Vaalimaa - Viipuri - JohannesAikataulu ja reitti lähtöpäivänä:LIETO / Shell Roine ........................................................................................................................05.40

TURKU/ linjaautoasema (tilausajolaituri ) .............................................................................. 06.00

Paraisten th .......................................................................................................................................06.10

PIIKKIÖ / Shellin pys. ................................................................................................................... 06.20

PAIMIO/ Vistamatkat ................................................................................................................... 06.30

SALO/ Piihovi (tarvittaessa) ......................................................................................................... 06.55

LOHJA/ ABCliikenneasema .................................................................................................................

HELSINKI/Kiasman pysäkki ............................................................................................08.5509.00

PERNAJA/ ABCliikenneasema .............................................................................................................

VAALIMAA/tullit .....................................................................................................................................

JOHANNES, hotelli LOKKI, majoitus ja päivällinen (MATKA 1) .........................................

VIIPURI, hotelli Viipuri, majoitus ja päivällinen (MATKA 2) ................................................

02.06 (lauantai)Johannes, saaret + kylätMATKA 1: Aamiainen hotellissa, Jako busseihin Lokkihotellin edessä / kylille ja saariin. Saaressa oloaika n. 5 tuntia. Paluu hotellille ja päivällinen.

MATKA 2: Aamiainen hotellissa, jonka jälkeen lähtö Johannekseen. Jako busseihin Lokki hotellin edessä / kylille ja saariin. Saaressa oloaika n. 5 tuntia. Paluu hotellille ja päivällinen.

03.06. (sunnuntai ) Johannes, Viipuri + kotimatkaAamiainen hotellissa, tavarat bussiin, käynti muistomerkeillä ja Viipuriin ostokset. Kotiinlähtö klo 13 tienoilla, ajo Sorvalin kautta Vaalimaalle, jossa mahdollisuus täydentää ostoksia tax freessä. Ajo rajalta Pernajaan, jossa ruokailumahdollisuus. Ajo Turun seudulle, jossa olemme noin klo 21.

Matkan hinta/ MATKA 1: 224 €/henkilö + viisumi 56 €/henkMatkan hinta/ MATKA 2: 245 €/henkilö + viisumi 56 €/henkSisältää seuraavat palvelut:H bussimatkat Vistamatkojen hyvin varustetulla bussillaH majoitukset Johanneksessa, hotelli Lokissa H2 huoneissa (MATKA 1) tai majoitukset Viipurissa, hotelli Viipurissa H2 huoneissa (MATKA 2)H aamiaiset x 2 ja päivälliset x 2H Viisumi + viisumikeskuksen palvelumaksu + Fennian matkustajavakuutus sekä rekisteröintivero Venäjän valtiolleH Johannesseuran matkaemännän (Liisa Katajainen) ja Vistamatkojen kuljettajan palvelut H Johannesseuran 10 €/henk.

Venekuljetus pyritään hoitamaan samalla veneellä kuin aikaisempinakin vuosina. Venekuljetus maksetaan erikseen bussissa menomatkalla. (HUOM! Venekuljetus ei sisälly perushintaan)

HUOM! Hinnat perustuvat 04.01.2012 mennessä julkaistuihin ja kyseisenä päivänä voimassa oleviin hintoihin, tariffeihin, valuuttakursseihin ja veroihin. Niiden muuttuessa pidätämme oikeuden muutoksiin. H varausmaksu 100 €/henk. Ilmoittautumisen jälkeen sopimuksen mukaanH loppumaksu 180 €/henk. 30.4. mennessä (MATKA 1)H loppumaksu 201 €/henk. 30.4. mennessä (MATKA 2)H viisumia varten passin kopio+ 1 kpl passikuva ja viisumikaavake 30.4. mennessä

Peruutus ja matkaehdot saatavana toimistostamme tai www.vistamatkat.fi

HUOM ! Viisumikäytäntö - tarvitaan seuraavat asiapaperit Vistamatkoihin viimeistään 30.4. mennessä:H passikopio H 1 kpl passikuva H viisumianomuskaavake täytettynä

Vastuullinen matkanjärjestäjä matkatoimisto Vistamatkat Oy.

Kaislahden koulupiirin matka 5.-7.6.2012 (tiistai-torstai)Tervetuloa niin jäsenet kuin eijäsenetkin!

Majoittuminen Hotelli Viipurissa kahden hengen huoneissa.Käymme Johanneksessa, Huistuppulassa ja Hannukkalassa.

Matkan hinta 290 €/henkilö sisältäen viisumin ja puolihoidon.Venäjän matkat eivät sisällä peruutusturvaa, joten suositellaan matkavakuutuksen ottamista.

Maksu Kaislahden koulupiirin tilille TOP 571021-48588Ilmoittautuminen 1.5.2012 mennessä Yrjö Ahjosaarelle, puh. 040 550 5128

– Matkan vastuullinen järjestäjä Neva Tours –

Huhtikuu 2012 – No. 4 11

MATKA 3: BUSSIMATKA TARTTOON JA SETUKAISALUEELLE 09.- 12.07.2012Tämän vuoden kesämatkakohteeksi olemme valinneet Viron ja siellä Tarton ja setukaisalueen. Lähde Sinäkin mukaan mielenkiintoiselle bussimatkalle eteläiseen Viroon, Tarttoon ja setukaiskyliin, matkalla poiketaan myös Pöltsamaan ja Paiden kaupunkeihin.

MATKAN OHJELMA JA AIKATAULU:09.07. (maanantai) Lieto-Turku-Paimio-Salo-Helsinki-Tallinna-Paide-Pöltsamaa-TarttoLieto/ShellRoine ............................................................................................................................... 04.05

Turku/linjaautoasema,tilausajolaituri ........................................................................................ 04.25

Kaarina/ Paraisten th.

Piikkiö / Shellin pysäkki .................................................................................................................. 04.50

Paimio/Vistamatkat,Vistantie 24 .................................................................................................. 05.00

Salo/Piihovi (tarvittaessa) ............................................................................................................... 05.25

Helsinki/Länsisatama .......................................................................................................... 06.55 07.10

ms. Nordlandia lähtee ...................................................................................................................... 08.00

saapuu Tallinnaan ............................................................................................................................. 11.00

Matka jatkuu kaikkien tultua bussiin ajaen Tarton maantietä Paideen ja edelleen Pöltsamaalle, Viron viinipääkaupunkiin. Siellä on myös Felixin tehtaat, jonka monet tuotteet myös erilaiset viinit ovat mo nille tuttuja. Adaveressa tauko tuulimyllyllä, voit nauttia halutessasi vaikkapa kahvit jne. Vielä on pieni matka Tarttoon, jossa majoitumme hotelliin kaupungin keskustaan. Päivällinen hotellissa (lisämaksusta)

10.7. (tiistai) TartossaAamiainen hotellissa, jonka jälkeen kaupunkikiertajelu/kävely oppaan johdolla. Kierroksen jälkeen käymme ostoksilla Lounakeskuksessa, joka on EteläViron suurin ostoskeskus. Loppupäivä omatoimista tutustumista ja ostoksia kaupungilla. Päivällinen Ruutikellarissa (lisämaksusta).

11.7. (keskiviikko) Tartto-Setukaisalueet -TarttoAamiainen hotellissa, jonka jälkeen lähtö hotellilta bussilla Räpinän kautta Värskaan, mielenkiintoisille setukaisalueelle,johon oppaan johdolla tutustumme. Vierailu setukaismuseossa, tutustuminen setukaisten elämään. Lounas setukaisravintolassa, jossa syödään perinteinen setukaislounas. Kello 13.30 Piusan hiekkaluolat. Paluu Tarttoon n. klo 16 tienoilla. Ilta vapaa.

12.7. (torstai) Tartto-Tallinna-Helsinki-Salo-Paimio-Turku-LietoAamiainen hotellissa, lähtö Tallinnaan. Tallinnassa jää aikaa ostoksiin. Ms. Nordlandia lähtee klo 16.30 Tallinnasta Helsinkiin, saapumisaika on klo 20.00, noin klo 20.20 jatkamme kohti Turkua, jonne saavumme ennen puoltayötä.

Matkan perushinta: 365 €/henkilö, sisältää seuraavat palvelut:H bussimatkat ohjelman mukaan Vistamatkojen bussillaH laivamatkat Eckerö Linen Nordalndialla meno/paluu kansipaikoinH majoitus Tarttossa hotelli London H2 huoneissa aamiaisinH kiertoajelu/kävely Tartossa oppaan johdollaH päiväretki Setukaisalueelle opastettuna ja lounas matkallaH Johannesseuran osuus 10 €/henkilöH kuljettajan ja Johannesseuran matkaemännän palvelut

Lisämaksusta:H aamiainen Eckerö Linella 12€/henkilö H päivällinen hotellissa tulopäivänä 15€/henkilöH päivällinen Ruutikellarissa 20€/henkilö H H1 – lisämaksu 70€/henkilö

Matkan hinta perustuu 01.01.2012 vallinneisiin hintoihin ja määräyksiin sekä määrättyyn minimilähtijämäärään, niiden muutuessa pidätämme oikeuden muuttaa hintoja vastaavasti

Vastuullinen matkanjärjestäjä matkatoimisto Vistamatkat Oy.Varaa matkasi ensi tilassa Liisalta (Katajainen) tai matkatoimisto Vistamatkoista, näin varmistat paikkasi matkalle. Varaa samalla lisäpalvelut (lisämaksusta).Varausmaksu 100 €/henkilö maksetaan ilmoittautuessa tai sopimuksen mukaan.Loppumaksu 1.6. mennessä.

JOHANNES-SEURAN MATKA KANNAKSELLE 15.– 17.06. 2012Johannes-seura ry:n sotahistoriallinen matka Karjalan Kannakselle ja Viipuriin toteutetaan yhteistyössä matkatoimisto Vistamatkojen kanssa. Sotahistoriallisena asiantuntijana Panssarimuseon johtaja Maunu Uoti, matkaisäntänä seuran varapuheenjohtaja opetus- neuvos Kyösti Vuontela sekä Seppo Santala Vistamatkoista.

MATKAN OHJELMA JA AIKATAULU:

15.06. (perjantai) Lieto-Turku-Paimio-Helsinki-Vaalimaa-ViipuriLIETO / Shell Roine ................................................................................................................... 05.40

TURKU/ linjaautoasema (tilausajolaituri ) ..........................................................................06.00

PAIMIO/ Vistamatkat ...............................................................................................................06.30

SALO/ Piihovi (tarvittaessa) ..................................................................................................... 06.55

LOHJA/ ABCliikenneasema .................................................................................. n. 07.3007.50

HELSINKI/Kiasman pysäkki ....................................................................................... 08.5509.00

PERNAJA/ ABCliikenneasema ................................................................................n 10.1011.00

VAALIMAA/tullit ........................................................................................... n. 12.45/13.4514.45

VIIPURI/ Hiekka + Monrepo’s

VIIPURI, majoitus Hotelli Victoriapäivällinen hotellissa .................................................................................................................. 19.00

16.06. (lauantai) Viipuri-Johannes-Summa-Kuuterselkä-Siiranmäki-ViipuriAamiainen hotellissa, jonka jälkeen lähtö Johanneksen Vaahtola KaijalaKoskijärviKarhula kautta Summalle (mm. Kalvolan miesten korsu, muistomerkki,hautausmaa). Matka jatkuu Kuuterselkään, muistomerkillä kahvit

Täältä jatkamme vielä Siiranmäkeen, josta palaamme Viipuriin hotellille. Päivällinen.

17.06. (sunnuntai ) Viipurissa-Ihantala-kotimatka Helsinki-TurkuAamiainen hotellissa, tavarat bussiin ja käymme vielä Ihantalassa muisto merkillä ja kirkonmäellä. Paluu ohitustien kautta Vaalimaalle, jossa mahdollisuus täydentää ostoksia tax freessä. Ajo rajalta Pernajaan, jossa ruokailumahdollisuus. Ajo Turun seudulle, jossa olemme noin 21.

Matkan hinta: 335 € /henkilö + viisumi 56 €/henkilöSisältää seuraavat palvelut:

H bussimatkat Vistamatkojen hyvin varustetulla bussillaH majoitus Viipurissa, hotelli Victoriassa H2 huoneissaH aamiaiset x 2 ja päivälliset x 2H bussikahvit H Viisumi + viisumikeskuksen palvelumaksu + Fennian matkustajavakuutus sekä rekisteröintivero Venäjän valtiolleH sotahistoriallisen oppaan (Maunu Uoti), Johannesseuran matkanjohtajan (Kyösti Vuontela) ja Vistamatkojen kuljettajan palvelut

Huom! Hinnat perustuvat 04.01.2012 mennessä julkaistuihin ja kyseisenä päivänä voimassa olleisiin hintoihin, tariffeihin, valuuttakursseihin ja veroihin. Niiden muuttuessa pidätämme oikeuden muutoksiin.

Vastuullinen matkanjärjestäjä matkatoimisto Vistamatkat Oy.H varausmaksu 100 €/henk. ilmoittautumisen jälkeen sopimuksen mukaanH loppumaksu 291 €/henk. 14.5. mennessäH viisumia varten passin kopio+ 1 kpl passikuva ja viisumikaavake 14.5. mennessä

Peruutus ja matkaehdot saatavana toimistostamme tai http://www.vistamatkat.fi.

HUOM! Viisumikäytäntö – tarvitaan seuraavat asiapaperitH passikopio H 1 kpl passikuva H viisumianomuskaavake täytettynä

Toimita asiapaperit Vistamatkoihin viimeistään 14.5. mennessä. Tervetuloa mukaan Karjalan Kannakselle.

Matka Sortavala – Petroskoi – Pietari La 1.9. – ke 5.9. 2012

Matkareitti: Turku Sortavala Petroskoi Pietari Viipuri Turku

Hinta: 330 € + viisumikulut 60 €Mahdollisuus lisäksi käyntiin Kitzin luostarissa ja risteilyyn Nevalla (maksulliset).

Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Marko Laakso 0503796 877.Lisätietoja myös matkan vetäjältä: Pekka Mäkeläinen 040565 3538.Ilm. mahd pian, viim 31.5. Varausmaksu 150 €, FI75 5542 4040 0252.

Järjestää Turun Elintarviketyöläiset 144 ry/ vapaaaikajaosto

Huhtikuu 2012 – No. 412

Kustantaja ja julkaisija:JohannesSeura ryToimisto:Myllytie 1 (Kirkonkulma) 21500 PiikkiöPuh. 024795 118 Avoinna: arkilauantaisin 1015.www.kolumbus.fi/johannesseura sähköposti: Johannesseura@elisanet.fiJohannekselainen ilmestyy 1012 kertaa vuodessa.Päätoimittaja:Hannu Rastas, Saksantie 89, 21500 PiikkiöPuh: 0503541 363 (päivällä), 024798 944 (illalla)Sähköposti: hannu.rastas@dlc.fiLehtitoimikunta:Marjatta Haltia, Liisa Katajainen, Kaija Sipilä ja päätoimittaja.Lehden toimittajia:Kaikki lukijamme, johannekselaiset ja heidän ystävänsä.Ilmoitushinnat: 0,55 €/palstamm (perusteena 4palstainen sivu, palstan maksimileveys 70 mm).Säännöllisistä jatkuvista ilmoituksista alennus.Kuolinilmoitukset: 0,35 €/palstamm.Kiitosilmoitukset: 5 €.Tilaushinnat:Vuosikerta 28 € koti ja pohjoismaihin, muualle ulkomaille 33 €.Piikkiön Osuuspankki 471410259546.Toimituksellinen aineisto:Lukijoiden kirjoituksia ja kuvaaineistoa otetaan muokattavaksi julkaisemista varten tai julkaistavaksi sellaisenaan. Vastuu ja päätökset julkaisemisesta ovat toimituksen. Julkaisemisen jälkeen alkuperäiset kuvat palautetaan, muu aineisto pyydettäessä.Vastuu ilmoituksista:Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoituksen poisjäämisestä tai muusta julkaisemisessa sattuneesta virheestä lehden vastuu rajoittuu enimmillään ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen.

Taitto: Esa Haltia

Johannes-Seura ry:n sääntömääräinen kevätkokous

Piikkiön Osuuspankin kerhohuoneessa, Hadvalantie 10

lauantaina 21.4.2012 klo 13.00Käsitellään sääntöjen 9 §:ssä mainitut asiat.

– Johtokunta –

Kokouksen alussa FT Pirkko Kanervo kertoo tekeillä olevasta kirjasta ”Meille jäi vain nimi sankarin”

Littoisten Karjalaisten tupailta 29.4.2012 klo 14.00 Johannes-Seuran toimistolla, Myllytie 1, Piikkiö.

Katsellaan kuvia Helge Toivosen kanssa. Ottakaa omat Johanneksen aikaiset kuvat ja albumit mukaan!

Kaikki lämpimästi tervetuloa!

– Pirjo Ruoho –

Aarne V. Hallan viimeiset johannekselaiset rippikoululaiset Salossa. ETURIVISS� vas. 1. ?, 2. Ilmari Hirvi, 3. Mikko Kaukonen, 4. ?, 5. Tapio Rastas, 6.-12. tuntemattomat. TOISESSA RIVISS� vas. 1.-3. tuntemattomat, 4. Inkeri Rastas, 5. Aune Tikka, 6. ?, 7. Elli Pentti, 8. Aarne Viktor Halla, 9. kanttori Norva, 10. ?, 11. Aira Alminoja, 12. ?, 13. Elvi Hiiri, 14. Elma Vyyryläinen, 15. ?. KOLMANNESSA RIVISS� vas. 1. ?, 2. ?, 3. Taimi Hiiri, 4. ?, 5. ?, 6. Sylvi Sairanen, 7. Kerttu Väntsi, 8. Katri Kukkonen, 9. Inkeri Koli, 10. Milja Juntunen, 11. Inkeri Rouvi, 12. ?, 13. ?, 14. Toimi Hiiri ja 15. Kauko Kesäläinen. TAKARIVISS� vas. 1. Evald Nikkola, 2. Simo Reponen, 3. Naukkarinen, 4. ?, 5. Oiva Loikas, 6. Esko Haltia, 7. ?, 8. Tenho Lipponen, 9. Olavi Kosklin, 10.-12. tuntemattomat, 13. Veijo Hiiri, 14. Lempiäinen, 15.?.

TUNNETKO?Jos tunnistat ylläolevan kuvan rippikoul