1

OLEMME YKSI RUUMIS KRISTUKSESSA

Mikä on jumalanpalvelusseurakunta?

2

Tämän vihkon ovat lahjoittaneet:

LUTHERAN HERITAGE FOUNDATION

36380 Garfield Road Suite 3

Clinton Township, MI 48035

USA

www.lhfmissions.org

SUOMEN LUTHER-SÄÄTIÖ

PL 127

00101 Helsinki

www.luthersaatio.com

Piirrokset: Maria Pietilä

Myllypaino, Leväsjoki 2001

3

MIKÄ ON JUMALANPALVELUSSEURAKUNTA?

“Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaanruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidänjärjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajanmukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikäon Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12:1-2)

I Kaksi näköalaa järjelliseen jumalanpalvelukseen

Paavalin kehotusta järjelliseen jumalanpalvelukseen seuraa kaksi mahdol-lista tulevaisuuden kuvaa. Uhkakuvana on maailmanaikaan mukautuminen.Siksi Paavalin kehotus ohjaa meitä jatkuvaan uudistukseen, Jumalan tahdontutkimiseen ja sen mukaan ojentautumiseen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

1. Mukautumisen kiusaus - ‘järjellinen’ jumalanpalvelus

Maailmanajan mukaan mukautuminen tarkoittaa langenneen maailman läh-tökohdista, toiveista, intohimoista ja järkisyistä käsin orientoitumista ja toi-mimista. Kaikkea sinänsä kunnioitettavalta näyttävää toimintaa ja asennoi-tumista, joka kuitenkin tapahtuu ilman Jumalaa ja hänen sanansa valoa.Tämä aikaan mukautuva jumalanpalvelus on jossain mielessä ‘järjellistä’.Se on ‘järjellistä’ siinä mielessä, että se nousee langenneen ihmisen järkei-lyistä ja pohdinnoista. Se on langenneen ihmisen mielestä järkevää. Siksituohon ‘järjelliseen’ jumalanpalvelukseen eli maailmanaikaan mukautumi-seen löytyy aina hyviä ja perusteltuja langenneen laskelmoinnin ja logiikanmukaisia syitä.

Se on ‘järjellistä’ myös siksi, että siinä pääsääntöisesti aina puuhastellaanhyvien, jopa Jumalan käskemien ja raamatullisten asioiden kanssa. Jumalanhyväksi luomassa maailmassa ei edes Perkele voi tehdä ohjelmaa tai toi-mintasuunnitelmaa, joka olisi läpeensä paha. Siksi maailmanaikaan mukau-tuvissa ‘seurakunnallisissa’ ohjelmissa sinänsä hyvistä asioista tehdään sel-lainen yhdistelmä, joka lopulta ohittaa, vääristää tai vääntää Jumalan tah-don ja hänen sanansa ilmoituksen. Evankeliumin valo hämärtyy näin jahyvästä tulee parhaan vihollinen.

4

Kaikki me langenneen ihmiskunnan jäsenet tunnemme nämä kiusauksetjatkuvasti nahoissamme. Myös kristitty ihminen - ja siten myös seurakunta -kantaa tätä kiusausta luonnossaan koko maanpäällisen elämänsä ajan. Siksiongelmaa ei voi ratkaista kertaheitolla, totisella parannuksella tai yhtäkkisellähenkikokemuksella. Pisin yksikkö, jonka puitteissa mukautumisen ongelmanvoi ratkaista, on päivä. Meitä kutsutaan päivittäiseen parannukseen.

2. Kutsu Jumalan tahdon mukaiseen uudistumiseen -järjellinen jumalanpalvelus

Edellä kuvatun uhkakuvan välttämiseksi itsensä eläväksi uhriksi antami-nen asetetaan eteemme ainoana oikeasti järjellisenä jumalanpalveluksena.Tämä tarkoittaa Jumalan käsiin jäämistä ja hänen tahtonsa etsimistä hänensanastaan. Siten järjen luoja ilmoittaa meille, millainen on todellisesti jär-jellinen jumalanpalvelus. “Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuinon aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin senuskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Sillä niinkuin meilläyhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole samatehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa,mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä.” (Room. 12:4-5)

Järjellinen jumalanpalvelus on elämää uskossa ja nöyryydessä. Se tapah-tuu kastetuista ja Jeesukseen uskovista ihmisistä koostuvassa yhteisössä,Kristuksen ruumiissa. Tämä elämä toteutuu myös arjen kutsumuksessa,samalla kun se on osallisuutta ja elämää todellisessa jumalanpalvelusseu-rakunnassa. Tähän kokonaiseen seurakunnalliseen elämään meitä kehote-taan ja ohjataan Jumalan armahtavan laupeuden kautta. Jumalan armo Kris-tuksessa Jeesuksessa luo seurakunnan armonvälineillään. Tuon saman Kris-tuksen armon kautta meitä kutsutaan elämään päivittäin uskossa

II JÄRJELLISEN JUMALANPALVELUKSEN HISTORIAAKysymys järjellisestä jumalanpalveluksesta ei herännyt Paavalin kirjoitta-

essa roomalaisille. Tämän historiallisen näköalan hahmottaminen on tärke-ää. Silloin ymmärrämme, ettei mikään uusi haaste pohjimmiltaan ole edes-sämme, vaikka maailmanaikojen muutokset tietenkin pukevat kiusauksethieman erilaisiin vaatteisiin.

5

1. Järjellisen jumalanpalveluksen alku paratiisissa ...

Martti Luther opettaa 1.Mooseksen kirjan selityksessään, miten Jumala sa-nansa ja sakramenttiensa (hyvän- ja pahantiedon puu sekä elämän puu) kauttaloi seurakunnan jo paratiisissa. Siellä Aadam ja Eeva viettivät järjellistä juma-lanpalvelusta eläen Jumalan yhteydessä. Erityisen ilmauksensa tämä jumalan-palvelus sai tiettynä päivänä (sapatti), tietyssä paikassa (hyvän ja pahantiedonpuun juurella) Jumalan sanan ja käskyn mukaan. Lutherin mukaan jo paratii-sissa oli myös virka, johon Aadam oli kutsuttu jo ennen Eevan luomista.

Jumala ei ollut kertonut ensimmäisille ihmisille selitystä siihen, miksihyvän ja pahan tiedon puu oli paratiisin keskelle laitettu tai miksi siitäsyöminen tuottaisi kuoleman. Juuri siksi tuon puun juurella oli hyvä viettääjumalanpalvelusta. Siellä Aadam ja Eeva saattoivat kiittää ja ylistää Juma-lan hyvyyttä, osallistua Jumalan sanaan ja sakramenttiin ja osoittaa uskon-sa ja luottamuksensa ylistyksessä ja palvonnassa hänelle. Lutherin mukaanelämän puun sakramentti nautittiin kuten nykyinen ehtoollinen. Hyvän japahan tiedon puun sakramentti taas ‘nautittiin’ siten, että siitä ei syöty.

2. ...ja ‘järjellisen’ jumalanpalveluksen alku

Tämä harmonia kuitenkin särkyy, kun uskon ja rakkauden logiikka haaste-taan epäuskon logiikalla. Jumalan säätämä järjellinen jumalanpalvelus kiusa-taan vaihtamaan toisenlaiseksi. Avaimena tähän ‘parempaan’ tai ‘järkeväm-pään’ jumalanpalvelukseen siirtymisessä on Jumalan sanan, käskyn, tahdon jajärjellisyyden epäilyttäväksi saattaminen ja kumoaminen. Mutta millä tavallase oikein tapahtuukaan? Ei mitenkään tyhmästi, vaan pirullisen ovelasti.

a) Ensin Perkele liittyy Jumalan sanaan. “Mutta käärme oli kavalin kai-kista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle:‘Onko Jumala todellakin sanonut:..’” b) Sielunvihollinen liittyy Jumalansanaan kuitenkin vain siksi, että voisi vääristää sen. “Älkää syökö kaikistaparatiisin puista.” c) Perkele vääristää Jumalan sanan voidakseen kiistää jakumota sen. “Silloin käärme sanoi vaimolle: ‘Ette suinkaan kuole...’” d)Perkele kiistää ja kumoaa Jumalan sanan vain voidakseen korvata sen omallasanallaan. “... vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte,aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän japahan.”

Niin hieno ja järkevä on tämä ‘jumalanpalvelusuudistus’, että kohta se

6

näyttää viisaimmalta ja parhaimmalta asialta maailmassa. Jumalan selvä sanaalkaa näyttää ensin epäselvältä. Kohta uusi valo on niin sokaissut Eevan,että hän tuskin muistaa, mitä Jumala oli asiasta sanonut - ja niin alkaatämän maailmanajan mukaan mukautuminen tämän maailman ruhtinaanjohdolla ja opastuksella - kun Jumalan sana vaihdetaan Perkeleen sanaan.

“Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se olikaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä.”

Miten taistella järkensä avulla sellaista vastaan mikä on paitsi hyvää, kaunistaja suloista myös ymmärrystä antavaa? Ei mitenkään. Se on mahdotonta. Jossille tielle lähtee, huomaa pian ymmärryksensä ‘lisääntyvän’ kuin Aadamilla jaEevalla konsanaan. Epäuskon tie nimittäin perustelee aina itsensä ‘järkevästi’.Perkele tulee luoksemme valkeuden enkelinä, ei hiilihanko kädessä. Siksi hä-nen tarjoamansa tie on paitsi ihana, myös ymmärrystä ‘lisäävä’. Siksi myösnäiden kahden tien (sanan tie - epäuskon tie) risteys on niin perustava.

Ainoa todella järkevä mahdollisuus, on toimia vastoin inhimillistä ‘järke-ään’ taistelussa tätä kiusausta ja kiusaajaa vastaan. Täytyy palata Jumalansanaan. Näin Aadam ja Eeva eivät kuitenkaan tee. “Hän otti siitä hedelmänja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.”

3. ’Järjellisen’ jumalanpalveluksen seuraukset

Siitä, mitä markkinoitiin nousuna ja kehittymisenä, tuleekin hirveä lankee-mus. Sen seuraukset ovat katastrofaaliset. Ihmisen kuva Jumalasta muuttuudramaattisesti. Luther selittää sitä hienolla tavalla: “Voi millainen lankeemus!- lankeemus mitä varmimmasta turvallisuudesta Jumalassa niin hirmuiseen pel-koon, että ihminen pakenee Jumalan läsnäoloa enemmän kuin Perkeleen läsnä-oloa! Aadam ja Eeva eivät paenneet Saatanaa, vaan Jumalaa, Luojaansa. Hearvelivat, että hän on kauhistavampi ja pelottavampi kuin Saatana, mutta Saa-tanaa he pitivät parempana kuin Jumalaa, sillä Saatanaa he eivät paenneet.”

4. Kaksi toisiaan vastaan taistelevaa ‘jumalanpalvelusseurakuntaa’

On tärkeää huomata, ettei Perkele kehota luopumaan jumalanpalveluksesta,vaan vain muuttamaan sen sisältöä. Maailmanajan mukaan mukautuminen eisiis tarkoita ‘jumalanpalveluksesta’ tai uskonnon harjoittamisesta luopumista.Pikemmin on kyse siirtymisestä Jumalan sanan, tahdon ja käskyjen säädöksistätoisenlaiseen ‘logiikkaan’. Ja kuten edellä jo todettiin, tämä tapahtui ‘hyvien’

7

asioiden kautta. Niiden kautta Jumalan rakkaus sekä elämä uskossa ja luotta-muksessa vaihtuivat aivan toisenlaisiin näköaloihin. Näin syntyy luonnollinenuskonto omine jumalanpalvelusyhteisöineen. Sen historiaa ja kamppailua Ju-malan sanallaan ja sakramenteillaan luomaa jumalanpalvelusyhteisöä vastaanLuther kuvaa: “Kun ihmiset tulevat jumalattomiksi - kun he eivät pelkää Juma-laa eivätkä luota häneen, vaan halveksivat hänen sanaansa ja palvelijoitaan - heharhautuvat oikeasta opista harhaoppisiin mielipiteisiin sekä opettavat, puolus-tavat ja kaunistelevat niitä. Lisäksi maailma pitää tällaisia syntejä mitä suurim-pana hurskautena. Niiden harjoittajia ylistetään ainoiksi uskonnollisiksi, juma-lisiksi, vanhurskaiksi, kirkoksi ja Jumalan lapsiksi.’’

III JUMALANPALVELUSSEURAKUNNAN HISTORIAA- SALOMON TEMPPELIN IHANUUS JA JUMALAN LU-PAUKSET ...

Kahden kirkon, Kainin ja Aabelin kirkon välistä taistelua voi seurata läpiVanhan testamentin. Otan itse kuitenkin vain yhden esimerkin: profeettaJeremian. Voidaksemme ymmärtää hänen tuskansa ja ahdistuksensa oikein,meidän on ensin mentävä katsomaan Salomon temppelin vihkiäisiä. Siellänäemme, miten kaksi oikeaan jumalanpalvelukseen liittyvää puolta ovatkautta historian kulkeneet yhdessä.

1. Jumalan todellinen läsnäolo ja siitä nousevat suhteet javaikutukset jumalanpalvelusseurakunnan elämässä...

Jumalan läsnäolon (ontologinen) todellisuus ja hänen suhteessa elämiseenkutsuva (relationaalinen) todellisuutensa kuuluvat molemmat oikeaan juma-lanpalvelusseurakuntaan. Jumalan täytyy antaa itsensä, ylittää se välimatka,jonka takana kapinallinen Jumalaa pakeneva syntinen ihminen on. Me emmevoi, emme osaa, emmekä luonnostamme halua tulla Jumalan luokse. Mehännäemme hyvän Jumalan lankeemuksen mustien lasien läpi luonnostammeperkeleellisenä vaatijana. Siksi Jumalan täytyy itse tulla meidän luoksem-me, näyttää evankeliumissa todellinen rakastava sydämensä ja tulemisel-laan antaa kaikki mikä elämään hänen yhteydessään tarvitaan. Kutsun tätäJumalan läsnäoloa Raamatun sanassa, sakramenteissa ja seurakunnassa uskonyhteisönä jumalanpalvelusseurakunnan ontologiseksi puoleksi. Jumalan läsnä-olo on ontologista, koska siinä on kysymys Jumalan todellisesta läsnäolosta,

8

eikä vain etäältä tapahtuvasta välillisestä tai satunnaisesta vaikutuksesta.

Edellisestä nousee ja siihen liittyy kiinteästi Jumalan kutsuva ja lähettäväsuhteessa elämistä ja sitä erilaisissa vaikutuksissa ilmentävä (relationaalinen)puoli. Näin minä olen teitä rakastanut ja teille itseni antanut, eläkää sen mu-kaisesti minun yhteydessäni ja kanssani ja toinen toistenne kanssa. Siihenminä teidät loin ja tarkoitin. Siitä te lankeemuksessa lähditte pois, mutta minäolen tehnyt rauhan ja sovittanut teidät itseni kanssa Pojassani, että voisittehänessä (ontologia) elää tarkoittamaani elämää yhteydessäni sekä suhteissan-ne lähimmäisiinne ja luomakuntaan (relaatiot). Näin toteutuu teidän elämännetarkoitus. Minun läsnäolossani ja armossani (ontologia) tällä tarkoituksellaon mahdollisuus tulla julki kaikissa niissä ulottuvuuksissa ja väreissä (re-laatiot ja vaikutukset), jotka minä teihin istutin luomisessa. Oikeassa juma-lanpalvelusseurakunnassa eletään tämän Jumalan antaman elämän eri puo-let todeksi kristillisessä uskossa ja rakkaudessa. Tämä elämä voi tapahtuaja tapahtuu vain Kristuksessa, hänen ruumiinsa todellisuudessa.

2) ... näkyvät myös Salomon temppelin vihkiäisissä...

Edellä kuvattuun todellisuuteen myös vanhan liiton pyhien elämä temppelinyhteydessä jo liittyi. Menemme nyt katsomaan Salomon temppelin vihkiäisiä.Huomaamme, että sielläkin Jumala antaa lupauksen todellisesta läsnäolostaan.Samalla hän armahtavan laupeuden kautta kehottaa oikeaan järjelliseen juma-lanpalveluselämään elävinä uhreina hänen yhteydessään ja kanssaan. Hän myösvaroittaa maailmanaikaan mukautumisen tuhoisuudesta ja uhkaa kurittaa totte-lematonta kansaa kätkemällä itsensä. Miten hän kätkee itsensä? Siten, että hänantaa hävittää temppelin ja antaa näin toteutua sen, mitä maailmaan mukautuvasyntisyytemme meitä kiusaa haluamaan. “Minä olen valinnut tämän paikanuhripaikakseni. Jos minä lähetän ruton kansaani, mutta minun kansani… pala-javat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidänsyntinsä … minun korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa. Ja nyt minäolen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti;ja minun silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siinä. Mutta jos te käännyttepois ja hylkäätte minun käskyni ja säädökseni… ja palvelette muita jumalia jakumarratte niitä, …tämän temppelin, jonka minä olen nimelleni pyhittänyt, minäheitän pois kasvojeni edestä, ja minä teen sen sananparreksi ja pistopuheeksikaikille kansoille.” (2. Aik.7:11-22)

Jumala ssanallaan ilmoittaa jälleen, miten ja missä oikea järjellinen juma-

9

lanpalvelus tapahtuu. Hän lupaa läsnäolonsa ja anteeksiantamuksensa (on-tologia) ja ilmoittaa selvästi myös sen, että tämä Jumalan läsnäolo uskossakutsuu eläviin suhteisiin (relaatiot) rakkaudessa. Usko täyttää ensimmäisenkäskyn ja kutsuu meitä hänen Henkensä hedelmänä täyttämään myös kaik-kia muita käskyjä rakkaudessa. Jumala lupaa vanhan liiton pyhille olla heidänJumalansa, antaa itsensä ja armonsa. Samalla hän kehottaa armahtavan lau-peuden kautta heitä elämään suhteessa häneen hänen sanansa mukaisessaoikeassa jumalanpalveluksessa, sen kaikissa ulottuvuuksissa. Tämän hänilmoittaa sanallaan, koska rakastaa. Hän ei ole mykkä Jumala. Koska hänrakastaa, hän puhuu. Hän puhuu sydämensä rakkauden kyllyydestä ja kaik-ki, mitä hän sanoo, hänen uhkauksensakin, ovat tämän luokseen kutsuvanarmahtavan rakkauden täyttämiä.

3. ... ja Jeremian tuskassa

Noin kolmensadan vuoden jakso temppelin vihkimisestä (960 ekr) sen tu-hoon (586 ekr) ei ole mairittelevaa luettavaa. Profeetta Jeremian (626-586 ekr)tuska on siinä, että hänen tehtäväkseen tulee ilmoittaa näille vilpittömille isra-elilaisille se valhe, jossa he ovat eläneet ja tuon valheen seuraukset. Jumala itseantaa hävittää temppelinsä. Tuomio ei ollut siis varsinaisesti siinä, että Jumalatoistuvasti julisti profeettojensa kautta tuomiota ja kutsua parannukseen, niinkuin usein luullaan. Kutsu parannukseen oli armahtavaa rakkautta. Varsinainentuomio oli siinä, että Jumala lopetti ‘tuomitsemisen’ ja antoi hajottaa temppelin,läsnäolonsa paikan ja kätki kansaltaan kasvonsa. (2. Aik.36:15-19)

4. Israelin kansan synti ja sen hedelmät

Mistä Jeremia sitten suomii israelilaisia? Pääasiallinen synti on, kutenaina, ensimmäisen käskyn rikkominen eli uskottomuus Jumalalle. Jeremiapuhuu kansan, pappien ja profeettojen uskottomuudesta Jumalaa kohtaan.Tämä uskottomuus näkyy käytännön elämässä hyvin erilaisina tottelemat-tomuuden osoituksina. Pappien ja profeettojen kohdalla tottelemattomuuson osittain erilaista kuin muun kansan kohdalla (Jer.11:1-8).

Epäuskon ja ylpeyden perisynnistä kumpuaa Jumalan tahdon vastainenelämä sen kaikissa eri ulottuvuuksissa. Piittaamattomuus Jumalan sanasta,hänen läsnäolostaan ja lupauksistaan näkyy myös niissä suhteissa, joissa ih-minen elämäänsä elää, hyvin erilaisina vaikutuksina. Kansan uskottomuus

10

Jumalalle näkyy varsinkin suhteissa niihin, jotka ovat avuttomimmassa ase-massa. Epäoikeudenmukaisuus ja korruptio rehottavat maassa - rakkaus onvaihdettu itsekkyyteen. (Jer.5:26-31) Ihmiset paatuvat. Kun ihminen paatuu,hän menettää kykynsä kuulla Jumalan puhetta. Lopputuloksena on, että huonopuu tuottaa huonoa hedelmää, eikä se osaa edes hävetä sitä, pikemminkinpäinvastoin. Ja kuinka se osaisikaan, kun papit ja profeetat ovat mukana kai-kessa. He korvaavat Jumalan sanan viisauden omalla äänellään ja viisaudellaan.“Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niinprofeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vam-man kepeästi, sanoen: ‘Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole.” (Jer.6:13-14)

Kaikesta edellä kuvatusta kurjuudesta huolimatta, ehkä kipeimmin luopu-mus Jumalasta näkyy vääränä luottamuksena temppeliin. Tämä häkellyttä-västi paljastaa synnin ongelman vaikeuden. Jopa temppeli, josta kaikkiJumalan ihanat lupaukset Jumalan läsnäolosta annettiin, saattaa vääntyä syn-tisten ihmisten toimesta synnin ja Jumalan ‘kaukanapitämisen’ välineeksi.“Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: ‘Tämä on Herran temppeli.’Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalilleja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne. Ja te tulette ja astutte minuneteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: ‘Me kylläpelastumme’ - tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia! Ryövärien luo-laksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso,sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.” (Jer.7:1-15)

IV JUMALANPALVELUSSEURAKUNNAN HISTORIAA- JEESUKSEN KIIVAUS JA TUSKA...

Tullessamme evankeliumien äärelle huomaamme, etteivät asiat olleet muut-tuneet Israelin kansan pitkistä kantapääopis-to-kursseista huolimatta. Jeesus katseleeelämää temppelissä ja alkaa punoa ruos-kaa naruista. Kyse ei ole siis mistään het-kellisestä äkkipikaisuuden puuskasta, vaanharkitusta asiasta. Sen mitä Jeremia sanooJumalan sanansaattajana, sen Jeesus Ju-malan Sanana sanoo ja myös toteuttaakäytännössä puhdistaessaan temppelin.

“Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Niin hän

11

tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahan-vaihtajat istumassa. Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidätkaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsiheidän pöytänsä kumoon. ‘Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isänihuonetta markkinahuoneeksi.’ Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että onkirjoitettu: ‘Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minua’. Niin juutalaisetvastasivat ja sanoivat hänelle: ‘Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitäteet?’ Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Hajottakaa maahan tämä temppeli, niinminä pystytän sen kolmessa päivässä’. Niin juutalaiset sanoivat: ‘Neljäkym-mentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kol-messa päivässä?’ Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.” (Joh.2:12-22)

Jakson loppuosasta näemme Jeesuksen ennustuksen siitä, miten hän kuo-lemallaan ja ylösnousemuksellaan perustaa uuden ruumiinsa temppelinhelluntaina. ‘Uutuus’ on siinä, että lupaukset täyttyvät ja siirrytään lupaus-ten ajasta lupausten täyttymyksen aikaan: Kristuksen ruumiin todellisuu-teen.

Ennen kuin tarkastelemme Uuden testamentin ilmoitusta oikeasta juma-lanpalvelusyhteisöstä tarkemmin, kuvaan kiusauksia, joita nykyinen 2000-luvun maailmanaikamme tuo meidän eteemme. Millaisena näyttäytyy tä-hän maailmanaikaan mukautuminen meidän kulttuurissamme?

V ‘JÄRJELLISEN’ JUMALANPALVELUKSEN KIUSAUS2000-LUVULLA

‘Järjellisen’ jumalanpalveluksen kiusaus näyttäytyy modernismin jälkei-senä postmodernina aikana ennen muuta neljän toisiinsa liittyvän käsitteenkautta. Ne ovat palvelu-ideologia ja yritys, katsomo ja mielikuvayhteisö.Käsittelen näitä neljää toisiinsa liittyvää kiusausta seuraavassa lyhyesti. Muttaennen sitä jokunen sana modernin ajan kiusauksista taustaksi. Nekin ovatnimittäin vielä keskellämme.

1. ‘Järjellinen’ jumalanpalvelus valistuksen jälkeisenä aikana (1700-)

Valistuksen jälkeisenä aikana kirkkoa kiusattiin joko sopeutumaan ihmis-järjen ja tieteen vaatimuksiin ja ottamaan sitten itselleen se kolo, minkä‘kaikkivaltias’ tiedeyhteisö sille kulloinkin hyväntahtoisuudessaan suostuiantamaan. ‘Järjellistä’ jumalanpalvelusta oli palvella Jumalaa siinä määrin

12

ja sillä tavoin kuin tiedeyhteisön tai yleensä viisaiden modernien ihmistenmielestä oli järkevää. Käytännössä tämä tarkoitti kristinuskon pelkistämistäeettiseksi ohjelmaksi. Jumalan todellinen läsnäolo ja puhekyky, mahdolli-suus ilmoittaa itsensä ymmärrettävällä tavalla, vaiettiin kuoliaaksi. Näin toi-mittiin, koska tieteelliset tai filosofiset seikat olivat tehneet kyseisistä opin-kohdista aikaan sopimattomia ja siksi ihmisten mielestä epätarkoituksenmu-kaisia. Tiedeyhteisön vallitsevista virtauksista tuli kirkon suun eteen vaihtuvasuodatin, joka poisti siitä ympäristöä mahdollisesti saastuttavat Jumalan sa-nan ‘epäpuhtaudet’. Silti tämä sisäsiisti siviiliuskonnollisuus saattoi kyllä puhuaetiikan ja edistyksen nimissä, koska siihen annettiin lupa. Uskonto ja senharjoittaminen eivät loppuneet. Se vain muuttui ‘järjellisemmäksi’.

Toisaalla tähän kiusaukseen ei haluttu suostua, vaan lähdettiin rohkeastija miehuullisesti taisteluun totuudesta. Tällä siivellä ‘järjellisen’ jumalan-palveluksen kiusaus näyttäytyi nimenomaan vastustajan peilikuvaksi ryhty-misenä. Sanottiin ja tehtiin se, mitä vastustajat, mutta vain päinvastaisena.Näin etiikkaan pelkistyvää ‘järjellistä’ jumalanpalvelusta vastustettaessajäätiin kuitenkin valistuksen ja järjen loukkuun. Vastustaja, eikä Jumalansana, määräsi epäsuorasti esityslistan ja johti kokouksia. Jumalan todellinenläsnäolo Raamatun sanassa ja sakramenteissa kutistui vain sanassa ja ennenmuuta puheessa läsnäolemiseksi. Kristuksen läsnäolo ruumiissaan eli Jee-sukseen kastettujen uskovien jumalanpalvelus- ja perheyhteisöissä pelkistyihelposti informaation ja luentojen kuuntelemiseksi. Tämä puute ei iskenytmodernissa tilanteessa vielä koko painollaan, sillä luontaiset yhteisöraken-teet ja vaihtoehtojen vähyys vähensivät puolittaisen todellisuuden ontumis-ta. Tämän lähetysstrategian heikkous tuli julki vasta ajan muuttuessa ja siir-ryttäessä postmoderniin tilanteeseen.

Postmodernissa pettyneessä kulttuurissa lähes kukaan ei enää jaksa olla kiin-nostunut totuudesta, sen puolustamisesta tai vastustamisesta. Informaatiotulva javaihtoehtojen moneus ovat tylsyttäneet informaatiokeskeisen lähetysstrategianmielekkyyttä ja osoittaneet tämän valistukseen sidoksissa olevan toimintatavanepäraamatullisuuden ja heikkouden. Moniarvoisessa ‘valintamyymälä-maailmas-samme’ meidän tulee uudelleen löytää - ja rakentua - Kristuksen ruumiin onto-logis-relationaaliseksi todellisuudeksi kastettujen uskovien jumalanpalvelusyhtei-sönä. Siellä Kristus todellisesti läsnäolevana tuottaa armonvälineiden kautta he-delmänä todellista vuorovaikutusta ja keskinäistä välittämistä. Valistuksen perin-tönä syntyneiden tiedottajien ja sihteerien tilalle tarvitaan Kristuksen ruumiin eläväyhteisöllisyys ja sitä ruokkiva ja kaitseva raamatullinen paimenuus.

13

2. ‘Järjellinen’ jumalanpalvelus postmodernissa maailmassa

‘Järjellinen’ jumalanpalvelus näyttäytyy postmodernissa maailmassa toi-senlaisena kiusauksena kuin modernina aikana. Jotain vanhasta on edelleenjäljellä, mutta monin paikoin painopisteet ovat vaihtuneet. Koska maail-manaika on muuttunut ja muuttumassa liukuen, myös kirkon kohtaamatkiusaukset muuttuvat.

Nyt kiusaukset tulevat ennen muuta palveluja tarjoavan yrityksen kiusa-uksessa. Meitä kiusataan muuttamaan ja uudistamaan kirkon julkisuusku-vaa kirkon itsensä sijasta. Ja kuka meitä tähän vaatii, usko ja Jumalako? Ei,vaan tällaista uudistusta vaativat uskottavuus ja yleinen mielipide. Siksimeidän on syytä muistaa ja seurata Herramme toimintaa uskottavuudenPerkeleen kiusatessa häntä erämaassa. Kiusausten ydinhän oli nimenomaansiinä, että Perkele rohkaisi Jeesusta täyttämään kansan odotukset ryhtymäl-lä hyvinvoinnin tuojaksi (kivistä leipää), poliittiseksi maailmanhallitsijaksija Israelin suuruuden palauttajaksi (kaikki maailma valtaasi) ja kansan ha-luamien ihmeiden tekijäksi (hyppää temppelin katolta ja laskeudu ehjänä,saat kannattajia heti). Jeesus ei kuitenkaanollut tullut tähän maailmaan täyttämään ih-misten tai yleisen mielipiteen tahtoa, vaanIsänsä tahdon ja siksi hän ei suostunut kiusa-uksiin, vaan pitäytyi Isänsä sanassa. Mikälime haluamme pysyä Kristuksessa, meidäntulee armon avulla tehdä samoin niissä haas-teissa ja kiusauksissa, joita kohtaamme.

Näyttää siltä, että kirkko jumalanpalvelus-yhteisönä ei täällä lännessä kaadu vainoihintai vapauden rajoituksiin. Se murenee sisältäkäsin vapauden ja mahdollisuuksien lisäänty-essä. Aikamme ajattelee, että kysymys totuudesta on menetetty. Tilanteem-me näyttäytyy helposti samanlaisena kuin miehellä, joka hukkasi avaimetpimeässä, mutta etsi niitä valoisasta paikasta, koska se oli ainoa paikka,missä etsintää hänen mielestään oli mahdollista suorittaa. Toivottomuus jasiitä nouseva käytännöllisyys valtaavat alaa. Maailma on muuttunut moni-mutkaiseksi ja hirvittävän paljon mahdollisuuksia sisältäväksi paikaksi, jossaasiat ja ihmiset verkostoituvat. Ajatellaan, että kenelläkään ei ole kokototuutta, mutta jokaisella voi olla jonkinlainen tiedon jyvänen. Aurinko onmenetetty, mutta jokaisella on sisäinen solariuminsa, se joka tuo lämpöä ja

14

valoa, mutta ei ole aurinko. Tyytykäämme siis siihen, mikä näyttää mahdol-liselta, meitä kiusataan ajattelemaan. On turha taistella tuulimyllyjä vas-taan. Kristinusko perinteisessä absoluuttisessa muodossaan tuntuu liianraskaalta ja vaikealta kiireiselle nykyihmiselle. Kun he eivät halua Aabra-hamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa - antakaamme heille siis oikeus omaanjumalaansa. Löysätään raameja ja kravattia/lipereitä. Avaudutaan kysymäänajan mahdollisuuksia. Mahdottomuuksia ei pidä tuputtaa, vaan käännetäänasia myönteiseksi. Kysytään ihmisiltä, mitä he haluavat? PalvelemaanhanJeesus meidät lähetti? Eikö meidän siis pitäisi olla lähimmäisillemmeKristus ja antaa kullekin heistä sitä, mitä he haluavat? Näin palvelu-ideolo-gian kiusaus rantautuu ‘raamatullisesti’ kirkkoon - ja kansankirkko muut-tuu, koska sen täytyy vastata veronmaksajien huutoihin tai kannattajienvaatimuksiin.

Mitä tämä tarkoittaa jumalanpalvelusyhteisön kannalta? Postmoderni aikaviimeistään on osoittanut, ettei valistukseen pohjautuva maallistumisteesiole täysin pitänyt paikkaansa. Maallistuminen ei ole ensisijaisesti merkin-nyt uskonnosta luopumista, kuten arveltiin aikoinaan, vaan se on nimen-omaan merkinnyt uskonnon muuttumista. Elämme uskonnon aikaa, muttaaika on nimenomaan epäselvän ja sekoittuvan uskonnollisuuden aikaa. Aikaon käytännöllisen ja joustavan uskonnollisuuden aikaa, jossa hyvinkin eri-laiset uskonnolliset ja opilliset traditiot otetaan selviytymistaistelun osiksi.Kaikkea sitä voi käyttää, mikä tuntuu käyttökelpoiselta. Mediatutkijat ovat

kiinnittäneet huomiota myös siihen, että samalla kun uskontomoniarvoistuu, media uskonnol-listuu. Lähentymistä tapahtuu siiskummastakin suunnasta, mikä toi-saalta hämmentää ja toisaalta luohyvänolontunnetta kapituleissa jakirkkoherranvirastoissa. Tämä nä-ennäinen rauhan tilanne on kui-tenkin aivan yhtä petollinen kuinJeremian aikoina konsanaan.

Jumalanpalvelusyhteisöt ovat nimittäin muuttumassa ja muuttuneet tyhje-neviksi katsomoiksi. Samalla erilaisten ihmisten ja sidosryhmien tarpeetovat syrjäyttäneet Jumalan sanan. Jumalanpalvelus muuttuu ihmisten toi-minnallisuuden tarpeiden täyttämisen paikaksi, jossa kukaan ei enää tiedävarmasti, mikä oikein olikaan maallikon ja mikä paimenen tai juontajan

15

rooli. Mutta toisaalta se ei ole niin välttämätöntäkään, sillä käytännöllisiäasioitahan nämä tällaiset ovat. Varsinkin nyt kun Jumala on menettänytpuhekykynsä ja viety sakastiin lepäämään. Jumalan puhe ja läsnäolo kaven-netaan elämyksiin, joita pyritään sitten parhain mahdollisin keinoin tuotta-maan. Kristillisen jumalanpalveluksen ja Hartwall Areenan ero kapenee. Jamikä siinä on vikana, jos kerran ihmiset ovat tyytyväisiä? Ihmiset saavathaluamansa uskonnolliset palvelut ja pastorit palkkansa. Eikö asia ole sil-loin suurin piirtein kunnossa. Yrityksemme talous ja julkisuuskuva on po-sitiivinen ja vakaa. Kuluttajat ovat tyytyväisiä. Mitä vielä voisi toivoa?

Missä on yhteisö? Se on rekisterissä. Se on tilastoissa ja vuosikatsauksis-sa hienosti tallessa ja nipussa. Siellä se säilyy helposti ja hyvässä järjestyk-sessä. Sieltä se voidaan sitten tarpeen vaatiessa ottaa mediapäivinä esillereportterien katseltavaksi. Näin mielikuvayhteisö nimeltä kirkko jatkaa elä-määnsä ja vaikutustaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Mutta onhan meillävielä ihmisiä? Niin on, mutta katsomot harvenevat jo. Ja ne ovat nimenomaankatsomot, jotka harvenevat. Missä on hyvän paimenen mieli nyt? “Ja nähdes-sään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätytniinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa:‘Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, ettähän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.’” (Matt.9:36-38)

Katsomon täyttäminen on helpompaa kuin lammastarhan täyttäminen ka-donneilla lampailla. Paimen joutuu itse kantamaan eksyneen ja hätääntyneenlampaan kotiin, ja se on raskasta. Siksi on helpompaa antaa heidän kävelläitse. Asiakkaasta huolehtiminen keikalla on helpompaa kuin lampaiden pai-mentaminen. Siksi meitä kiusataan kovasti ummistamaan silmämme ja suos-tumaan siihen valheeseen, että katsomon täyttäminen riittää. Katsomon täyt-täminen katsojilla kun tuntuu vielä mahdolliselta - mutta ihmiset - ne ovathankalia. Siksi luento, keikka tai toimitus on kivempi kuin yhteisö. Ja niinajatus katsomosta alkaa tuntua meistä kohtuulliselta. Ja kun ihmisetkin ovattyytyväisiä meidän tarjoamiimme palveluihin - niin mikä ettei?

Näin yksilökeskeinen ja itsekeskeinen kulttuurimme kiusaa meitä teke-mään kirkosta uskonnollisten elämysten ja palveluiden huoltoaseman. Mekun uimme tässä ajassa kaulaamme myöten, meidän on vaikea edes huoma-ta asiaintilaa kiusaukseksi. Mahdollisuushan se on, sanoo optimisti. Niin kai,mutta mikä on hinta - kysyy realisti. Katsomo näyttää ulkopuoliselle samaltakuin yhteisökin. Ei reportteri näe mitään merkittävää eroa ‘katsomojumalan-

16

palveluksen’ ja todellisen jumalanpalvelusyhteisön välillä. Voi olla ja useinonkin niin, että katsomo näyttää vaikuttavammalta, uskottavammalta ja järke-vämmältä. Ja kun näihin kiusauksiin lähdetään mukaan, galluppien valtakasvaa. Kirkko muuttuu entistä enemmän mielikuvayhteisöksi. Silloin eiensisijaisesti enää ollakaan huolissaan ihmisistä, vaan siitä millainen vaiku-telma pystytään luomaan. Kuinka uskottavalta toimintamme näyttää yleisenmielipiteen, median ja veronmaksajien silmissä? Mielikuvayhteisöön tyyty-minen helpottaa myös siinä, että silloin katsomoita ei enää tarvitsekaan saadatäyteen kaikkialla. Täytyy vain osata viedä oikeita mielikuvia mediaan niistäkatsomoista, joissa vielä joku istuu. Jos tätä ei aina voida tehdä, voidaanhuolehtia siitä, että kuva tuomiokirkon portaita laskevista lapsista välittyymedian kaikkiin tuutteihin. Tai mikä on sen somempaa kuin kuva piispoistalaskemassa kanootilla koskea? Se koskettaa enemmän kuin kuiva käninä van-hurskauttamisopista, josta kukaan ei ymmärrä enää mitään. Kansankirkkotakertuu kansaan, kuin hukkuva oljenkorteen. Osat vaihtuvat ratkaisevasti.Mutta onko tässä mitään pahaa? Jos mennään lähelle ihmistä ja jos ihmisetovat tyytyväisiä, niin miksi valittaa? Heidän kuvansa kirkosta muuttuu kokoajan myönteisemmäksi. Eikö tämä ole palvelus Jumalallekin?

VI JÄRJELLINEN JUMALANPALVELUS KRISTUKSENRUUMIIN OSALLISUUDESSA JUMALANPALVELUSSEU-RAKUNNASSA

Paavalin tarkoittama (Room.12) järjellinen jumalanpalvelus ei ole katso-mo, johon tullaan kokemaan uskonnollisia elämyksiä silloin kun halutaan,vaikka sinne onkin kaikilla vapaa pääsy. Se ei ole uskonnollisten palvelu-jen huoltoasema, joka on verovaroin ylläpidettävä lähes ‘kunnan’ kaltainentodellisuus. Se ei ole mielikuvayhteisö, jonka ensisijainen tehtävä on turva-ta asemansa ihmisten ja yhteiskunnan silmissä. Jumalanpalvelusyhteisöntehtävä ei ole vaikuttaa uskottavalta, vaan uskoa Jumalaan ja rakastaa ihmi-siä. Se ei ole inhimillinen yritys, ihmisten kerho tai keksintö. Se ei oleensisijaisesti tunnelmointia tai kivaa oloa, vaikka siihen saattaa liittyä eri-laisia tunteita ja tunnelmia. Se ei ole ensisijaisesti toiminnallisuutta tai ih-misten toiminnallisiin tarpeisiin vastaamista, vaikka siinä toimitaankin javastataan ihmisten todellisiin tarpeisiin. Jumalanpalvelusseurakunta ei olemeille ihmisille mahdollinen haaste. Ihmisille se on mahdoton haaste, eikäsiihen siksi pitäisi missään nimessä ryhtyä vastaamaan inhimillisten laskel-

17

mien tai viisauksien pohjalta. Jumalanpalvelusseurakunta ei ole demokrati-an ja solidaarisuuden perustukselle rakennettu kyhäelmä, jonka kulmakivi-nä ovat yleinen mielipide ja gallupit.

Mikä jumalanpalvelusseurakunta sitten on? Ja miksi se on ihmisille mah-doton haaste? Siksi, että jumalanpalvelusyhteisö on Kristuksen kokoinen haaste.Siksi Jumala ei ole koskaan kuvitellutkaan, että me itse selviäisimme siitä.

1. Jumalanpalvelusseurakunta on Kristuksen ruumis

Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan Herraa, jolle sato kuuluu, että tämälähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. Älkää perustako komiteaa. Älkääsoittako mainostoimistoon tai tutulle lehtimiehelle. Älkää tehkö mitään täl-laista, vaan rukoilkaa, että hän kokoaisi kansansa kaikista maan ääristä, ettähän kokoaisi kansansa omaan ruumiinsa todellisuuteen täällä Suomessa.Tämän syvän tyhjyyden ja itsetyytyväisyyden keskellä Jeesus on ainoatoivomme. Seurakunta on hänen ruumiinsa. Hän on sen pää, sen luoja jaylläpitäjä. Siksi meidän täytyy kuunnella häntä ja rukoilla häntä. Mutta mitenhäntä voi kuunnella? Hän tuli meidän keskellemme itse ja puhui meille. Jositä ennen ja sen jälkeen hän on puhunut meille ja puhuu meille profeetto-jensa ja apostoliensa kautta. Hän on ilmoittanut ja ilmoittaa meille itsensäsanassaan eli Raamatussa. Ei hän ole mykkä Jumala. Hän rakastaa meitä,eikä siksi vaikene. Mitä hän sitten sanoo meille?

Hän ilmoittaa meille, että jumalanpalvelusseurakunta on hänen ruumiin-sa, jonka pää hän itse on. Pää on se, joka ohjaa, käskee ja päättää asioista.Hänen ruumiinsa, joka on osallisuus ja yhteys häneen, tottelee ja seuraahänen sanaansa ja tahtoaan. Ruumis ojentautuu sen mukaan, mitä pää päät-tää ja sanoo. Meidän ainoa mahdollisuutemme on tässä. Meitä kutsutaansanan ja sakramenttien kautta osallistumaan Jumalan pelastavaan toimin-taan historiassa. Siinä on meidän ainoa järjellinen jumalanpalveluksemme.Me voimme olla mukana Jumalan työssä tai jäädä sen ulkopuolelle. Niinkuin Luther selittää: “Tulkoon Sinun valtakuntasi. Mitä se on? Vastaus:Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman meidän rukoustamme, muttame pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme.”

Kyse ei siis ole meidän puuhastelustamme tai johonkin inhimilliseen ker-hoon liittymisestä, vaikka voi se siltäkin joskus näyttää ja tuntuakin. Jeesusilmoittaa seurakunnan olevan hänen ruumiinsa. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoit-taa sitä, että inkarnoituneen Jeesus Kristus Nasaretilaisen ja hänen seurakun-

18

tansa toiminnan välillä on saumaton yhteys ja jatkumo. Hän ei ole poissa,vaan läsnä seurakunnassaan. Hän itse puhuu ja vaikuttaa sanansa ja sakra-menttien kautta siinä uskon yhteisössä, joka on hänen ruumiinsa.

Tämä läsnäolo ei kuitenkaan ole automaatio tai väistämättömästi rikkou-tumaton todellisuus. Vaikka me emme voi luoda tai synnyttää seurakuntaa,me voimme turmella sen. Paavali varoittaa seurakuntalaisia ja seurakunnankaitsijoita: “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henkiasuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hä-net; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (1.Kor 3:16-17)

Salomon temppelin vihkimisen yhteydessä Jumala lupasi läsnäolonsa jakutsui elämään sen mukaisissa suhteissa tahtonsa mukaista elämää kans-saan. Sama pätee Kristuksen ruumiiseen eli hänen rakentamaansa temppe-liin. Vanhan liiton kansaa varoitettiin avoimesti temppelin tuhoamisesta taiturmelemisesta sen väärinkäytöllä - samoin varoitetaan myös meitä. Temp-peli voi lakata olemasta Jumalan temppeli, vastaavasti myös jonkin alueenkristillinen kirkko voi lakata olemasta Kristuksen kirkko. Kristus voi tullaja työntää jonkun seurakunnan lampunjalan pois paikaltaan. Näin on käynytesimerkiksi nykyisen Turkin alueella, jonne kristinusko alkuaikoinaan levisija jossa se kukoisti. Näin voi käydä myös Suomessa.

Osallistuakseen Kristuksen ruumiiseen jumalanpalvelusseurakunnan täy-tyy säilyttää yhteytensä Raamatussa ilmoitettuun historialliseen Kristukseen,pelastajaansa. Siksi jumalanpalvelusseurakunnan täytyy erityisellä herk-kyydellä katsella Kristuksen sanoja ja tekoja Raamatussa. Tämä on tärkeäämyös siksi, että historiallisen Kristuksen persoona, elämä ja työ jäsentääkristillisen seurakunnan elämän eri alueet, jäsenet ja tehtävät sekä oikeillepaikoilleen että oikeisiin suhteisiin toisiinsa nähden. Siksi seurakunnan tuleeojentautua Kristuksen olemuksen mukaisesti omassa elämässään. “Sillähänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on ja hänessäpysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän,joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kai-kessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessäasuisi.” “...että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivatkehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisi-vät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden jatiedon aarteet ovat kätkettyinä...” (Kol.1:16-19; 2:2-3; Kol.2:6-10)

Jeesus Kristus on ollut luomassa ihmistä. Hän tietää millaista ihmisen ja

19

seurakunnan elämän tulee olla. Sen suurempaa viisautta seurakunta ei voilöytää kuin mikä Kristuksen viisaus on. Siksi meitä kehotetaan myös vael-tamaan hänessä ja hänen viisaudessaan. Aivan yhtä suurella vakavuudellatulee suhtautua myös hänen apostoliensa ja profeettojensa opetukseen Raa-matussa. Myös se on Jumalan sanaa meille. Vaikka mikään jumalanpalve-lusseurakunta ei täällä maanpäällä ole itsessään täydellinen, se ei saa siihenvedoten myöskään alkaa elää tietoisessa ristiriidassa Kristuksen ja aposto-lien säädösten kanssa. Jos se kuitenkin tekee näin, se joutuu oman viisau-tensa varaan ja siten kuoleman tielle. Tuolla tiellä kaikenlainen päättömyys(ilman päätä oleminen) on normaalia - jopa järkevää. Silloin ei ole myös-kään ihme, jos seurakunnan elämä alkaa näyttäytyä sellaisena, jossa ei oleenää päätä eikä häntää.

Siksi oikean jumalanpalvelusseurakunnan täytyy opettaa pitämään kaikki,mitä Kristus käski apostolien pitää. Jumalanpalvelusseurakunta on JumalanSanan ja siitä nousevan tunnustuksen varaan rakennettu. Sen täytyy olla:“apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettu, kulmakivenä itse Kris-tus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksiHerrassa.” (Ef 2:20-21) “Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkinniistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.” (1 Kor.12:18)

Kristuksen ruumiissa on kuunneltava Jumalan tahtoa, eikä ajan ääntä, myöskysymyksessä kirkon virasta. On kysyttävä Jumalan mielipidettä, eikä yleistämielipidettä. Kun Kristus on apostolinsa välityksellä käskenyt ja säätänytpaimenen viran vain miesten hoidettavaksi (1. Kor.14: 34-38, 1 Tim 2:12),tulee jumalanpalvelusseurakunnan mukautua tässäkin Herransa tahtoon, eikänykyiseen maailmanaikaan. Seurakunta ei saa lähteä oman järkensä varas-sa muuttamaan ja virtaviivaistamaan Kristuksen asetuksia ja säätämyksiä.Tämä on vaikeaa, mutta tärkeää, mikäli haluamme apostolista kristinuskoatunnustaa ja apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuun Kristus-temppeliin kuulua.

2. Jumalanpalvelusseurakunta on osallisuus Kristuksenruumiiseen ehtoollisessa

“Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi,olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemmesaaneet juoda samaa Henkeä.” (1.Kor 12:13) Kaste liittää meidät Kristuk-seen ja hänen ruumiinsa yhteyteen. Tätä yhteyttä meidät kutsutaan elämään

20

todeksi seurakunnan yhteydessä. Aivan erityisen ilmauksensa se saa ehtool-lisyhteydessä. Siinä uskossa ja anteeksiantamuksessa tapahtuva päivittäinenpaluu kasteessa solmittuun liittoon saa äärimmäisen konkreettisen ilmauk-sen. “Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kris-tuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksenruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; silläme olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” (1.Kor 10:16-17)

Paavalin mukaan osallisuus Kristuksen ruumiiseen ja vereen tekee meistämyös toinen toisistamme osallisia. Kristittyjen yhteys ei ole siis ensisijai-sesti jotain ihmistekoista - se ei ilman muuta synny sen paremmin tunnel-moinnilla kuin ihmisten päätöksillä tai kirkkojen sopimuksillakaan. Osalli-suus Kristukseen tekee meistä toinen toisistamme osallisia, mutta osallisuustoinen toisiimme ei tee välttämättä meistä osallisia Kristuksesta. OsallisuusKristuksen ruumiiseen ja vereen messussa on tämän Jumala-lähtöisen raa-matullisen uskon todeksi elämistä käytännössä. Jälleen meillä on vain Kris-tuksen ja hänen apostoliensa lupauksen sana asian perusteluna. “Ellette syöIhmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, jaminä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka,ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minunvereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh.6:53-58)

Miten nyt Kristus olisi läsnä tuossa mitättömässä aterian tyngässä? Mitense noin ihmeellisiä asioita voisi vaikuttaa? Mutta näistä ‘järjellisistä’ vasta-väitteistä huolimatta Kristuksen omat kuulevat hänen äänensä ja seuraavatsitä.

3. Jumalanpalvelusseurakunta on osallisuus Kristuksenruumiiseen hengellisenä yhteisönä, joka koostuu konkreettisistaihmisistä.

Ehtoollista viettävä jumalanpalvelusseurakunta on osallinen KristuksenSanasta ja sakramentista, mutta siitä tulee näin ollen väistämättä myös hen-gellinen yhteisö, johon kuuluvista tulee toinen toistensa jäseniä. “Koskaleipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikkituosta yhdestä leivästä osalliset.” (1.Kor.10:17)

Tämä näköala on hyvin hukattu ja hämärtynyt meidän yksilökeskeisessä

21

ajassamme. Jos Kristuksen läsnäolon todellisuus ehtoollisessa avautuu meillevaikeasti, myös siitä juontuva Kristus-ruumiin yhteisöllinen elämä on vai-kea pala nieltäväksi. Se on yhtä uhanalainen kuin lumiukko toukokuussa.Me länsi-ihmiset olemme suuressa määrin hurmaantuneet hyvinvoinnista jayksilön oikeuksista. Velvollisuudet, joita meillä Jumalan sanan mukaan ontoinen toisiamme kohtaan puolisoina, seurakunnan jäseninä ja lähimmäisinäeivät useinkaan hahmotu meille. Siksi suuri osa hengellisestä opetuksestamuuttuu laihaksi teoreettiseksi toivotteluksi tai mieltyy väärin heti alustaalkaen. Valistuksen ohjelmaan kuului teorian ja käytännön toisistaan erot-taminen ja tähän asiaan me olemme suuressa määrin mukautuneet. Tämä onedesauttanut jumalanpalvelusyhteisöjen ja seurakuntien muuttumista katso-moiksi, seurakunnan irvikuviksi. Ihmiset eivät tunne toisiaan. Suhteet puut-tuvat tai ovat nimellisiä. Siksi Paavalin puhe korinttilaisille on käsittämä-töntä puhetta meille nykyindiviideille.

“Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoisellesuuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenetpitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niinkaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia,niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.” (1.Kor.12: 24-26)

Usein tuntuu siltä, että meidän seurakunnissamme ihmiset saavat kärsiä jakuolla ilman, että kukaan huomaa mitään. Vastaavasti kristittyjen yhteys onhelposti konkreettisimmillaan kateuden yhteytenä, joka toteutuu lehtien ve-rokalenterien välityksellä. Puhe huolenpitämisestä, yhdessä kärsimisestä jailoitsemisesta edellyttää suhteita. Ilman niitä puhe jää merkityksettömäksiuskonnolliseksi hölinäksi. Kokemukseni mukaan tämä on tilanne moninpaikoin suomalaisessa kirkollisessa todellisuudessa. Täydellisyyttähän täs-säkään kohdassa ei tietenkään koskaan tavoiteta (ennen taivasta), mutta siitähuolimatta tämä asia on masentavan huonossa jamassa.

22

Raamatun tarkoittama lähimmäissuhteissa tapahtuva (relationaalinen) huo-lenpito voi nousta vain Kristuksen todellisen läsnäolon (ontologia) ja konk-reettisen rakkauden pohjalta. Kristus-ruumiin rakastava yhteisöllinen elämävoi nousta vain Hengen hedelmänä, jonka Kristus itse vaikuttaa ruumiis-saan evankeliumin ja armonvälineiden kautta. Tämä on tärkeä sanoa. Muttaaivan yhtä tärkeä on sanoa, että edellä kuvatulta pohjalta voimme Jumalanarmahtavan laupeuden kautta kehottaa toisiamme: Antakaa itsenne eläviksi,pyhiksi, Jumalalle otollisiksi uhreiksi Kristuksen ruumiin osallisuudessa.Meidän tulee kehottaa toisiamme ja itseämme tutkimaan olemmeko mukau-tuneet länsimaiseen individualismiin Jumalan sanan mukaan ojentautumi-sen sijasta. Olemmeko vaihtaneet järjellisen jumalanpalveluksen ‘järkevään’?

Kristuksen ruumis riutuu meidän itsekeskeisyytemme ja mukavuudenha-lumme tähden. Tässä kohden kaikilla kristityillä on varmasti syytä itsetut-kisteluun ja parannukseen. Aivan erityinen vastuu lankeaa meille paimenil-le. “Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten olekaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teu-rastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heik-koja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisineksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja vä-kivaltaisesti.” (Hes.34:2-6)

Herra, joka sanoi tämän Sanan profeetta Hesekielin kautta, tuli itse kes-kellemme Jeesuksessa Hesekielin lupauksen mukaan. “Katso, minä itse etsinlampaani ja pidän niistä huolen.” (Hes.34:9-11; Hes.37:24-28) Jeesus sa-noo: “ Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammastenedestä.” (Joh.10:11-16)

Kristuksessa me pakanatkin olemme päässeet osallisiksi Jumalan kansanjäsenyydestä.

Hän tuli ja etsi itse lampaansa. Hän tuli ja antoi henkensä lammastensaedestä. Nytkin hän etsii meitä osallisuuteensa ja lähettääkseen meidät. Sillähän katsoo tänäänkin ihmisiä Suomessa ja tietää, että he ovat niin kuinlampaat ilman paimenta. Tähän tehtävään tarvitaan kuitenkin paimenten li-säksi elävä uskonyhteisö, Jumalan perheväki, joka voi ottaa vastaan ja hoi-vaansa näitä Kristuksen pelastamia lampaita. Luukkaan evankeliumin 15. luvunvertaukset päättyvät aina yhteisön juhliin: Tulkaa ja iloitkaa kanssani, silläminä löysin lampaani, rahani, poikani, joka oli kadonnut. Niin alkavat juhlat.Suomalaisessa todellisuudessa kuva ontuu jo siinä, että etsintä on vähän sa-manlaista kuin piilosta leikittäessä. Etsijät tyytyvät siihen, että kadonnut ha-

23

vaitaan ja rekisteröidään huutamalla: löydetty! Vaiva, joka hätääntyneen lam-paan kotiin kantamisessa jouduttaisiin näkemään, jää helposti näkemättä. Eikätilannetta helpota se, että monin paikoin ei ole käytännössä olemassa kotia,jonne lampaan voisi kantaa. Ei ole jumalanpalvelusyhteisöä, jossa juhlaa voi-taisiin viettää ja jossa ihmiset olisivat kiinnostuneita ottamaan vastaan uuttaperheenjäsentä. Monin paikoin löytyy enää vain järkevää jumalanpalvelus-ta. Kadonneen vieminen sinne olisi hänen eksyttämistään uudelleen.

Huolta pitävän ja kadonneita juhlivan perheyhteisön puute on kaiken kris-tillisen työn pullonkaula. Evankelioimistyö postmodernissa maailmassa eivoi onnistua ilman perheyhteisöä. Olemme palaamassa alkukristilliseen ti-lanteeseen, jossa kadonneilla on yhä vähemmän kristillistä taustaa ja tervei-tä turvallisia ihmissuhteita. Siksi kokonaisvaltainen ihmisen todestaottami-nen on välttämätöntä. Lyhyen keikkakontaktin ajat ovat ohi - toivottavasti.Tähän haasteeseen ei voi vastata ilman seurakuntaa perheyhteisönä huolta-pitävine raamatullisine paimenineen. Paavalin jäähyväissanat kokoavat kä-sittelemämme teeman. “Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaik-kea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johonPyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakun-taa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, ettäminun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivätlaumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärääpuhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden jamuistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelinneuvonut teitä itsekutakin.” (Apt.20:26-32)

4. Jumalanpalvelusseurakunta erilaisissa arjen kutsumuksissaan

Tämä kohta ei ole vähäpätöisin, vaikka onkin viimeisenä esillä. Se onkolmen edellisen kohdan jälkeen, koska voima arjen jumalanpalvelukseenmitä erilaisimmissa kutsumuksissa voi nousta ja on tarkoitettu nousemaanedellä kuvatusta seurakunnallisesta todellisuudesta.

Kristillinen kirkko ei voi siksi unohtaa edellisiä ja keskittyä vain tähän.Nämä eri puolet eivät ole toisiaan vastaan vaan toisiaan varten. Toinenilman toista on liian vähän. Siksi edellä kuvattu seurakunnallinen ja sakra-mentaalinen elämä juuri mahdollistaa ja kutsuu - tai pikemminkin lähettää- meidät arjen jumalanpalvelukseen. Myös arjen jumalanpalvelusta koskeeJeesuksen lupaus: Minä olen teidän kanssanne joka päivä - siis myös arki-päivinä - maailman loppuun saakka.

24

Suomen Luther-säätiöAamutähti

Nro 7.

ISBN- 951-98519-6-8

“Jumalanpalvelusseurakunta ei ole muodissa oleviin kirkollisiin me-noihin tai uskonnon tarpeisiin liittyvä tai niihin erikoistunut yhteisö.Seurakuntarakenteiden sisällä sellaiset toteuttavat Jumalan sanan voi-masta läsnäolevan Kristuksen ja hänen tahtonsa varassa ‘järjellistä’ ju-malanpalvelusta (Room.12). Koska Jumala on meidät luonut ja Kristusmeidät synnistä ja turmeluksesta lunastanut, on ainoa järjellinenkin elä-mässämme siinä, että kiitosuhrina annamme Jumalan käyttöön kokoelämämme yhteisessä rukouksessa, aidossa uskon- ja ehtoollisyhtey-dessä sekä arkisessa toisiamme hoitavassa palvelustyössä. Kekäleenkirjoitus on oivallinen ja ajankohtainen.’’ rovasti Eero Parvio

“Langenneessa maailmassa seurakunta on Kristuksen ruumis, jokaitsessään vajavaisena ojentuu koko ajan päänsä Kristuksen mukaan.Jari Kekäle on luodannut syvälle kuroessaan umpeen teorian ja käytän-nön välistä kuilua. Tuttujen raamatunkohtien äärellä avautuu valtavianäköaloja – todeksi elettäväksi.’’ seurakuntapastori Johan Helkkula

Artikkelin kirjoittaja pastori Jari Kekäle tunnetaan syvällisenä lau-luntekijänä ja teologina. Hän toimii opiskelijapastorina Helsingissä.

Tämä vihko jatkaa Suomen Luther-säätiön Aamutähti-sarjaa, jokakeskittyy uskonelämän peruskysymyksiin. Sarjan toimittajina ovat ro-vasti, teol.lis. Simo Kiviranta ja pastori Juhana Pohjola.