oikeudellisia näkökulmia

mydataan oppilaitoksissa

antti ketola

ihmiskeskeinen oppimisanalytiikka

Tämä raportti on osa Poluttamo - oma digipolku oppimiseen hanketta. Raportin on tuottanut COSS ry.

Kirjoittaja:Antti Ketola, OTMantti@anttiketola.com

Joulukuu 2016

Sisällys

1. johdanto 11.1 oppimisanalytiikan mahdollisuudet ja oikeudelliset rajoitukset 11.2 ihmiskeskeinen oppimisanalytiikka 3 2. mydata ja oikeus itseään koskeviin tietoihin 52.1 datan omistajuus ja hallinnointi 52.2 mydata oikeudellisessa viitekehyksessä 7 2.2.1 yhteys henkilötiedon määritelmään 7 2.2.2 keskeiset lähtökohdat ja periaatteet 7 2.2.3 kotitalouspoikkeus 10

3. henkilötietojen käsittely oppilaitoksissa 113.1 yleistä lasten ja nuorten henkilötiedoista 113.2 yksityisyyden suoja ja julkisuus 12 3.2.1 yksityisyyden suoja koulussa 12 3.2.1.1 yksityisyys perus- ja ihmisoikeutena 12 3.2.1.2 yksityisyyden rajoittaminen koulussa 13 3.2.1.3 opetuksen julkisuus 14 3.2.2 asiakirjojen julkisuus ja salassapito 163.3 lapsia koskevista oikeusperiaatteista koulussa 18 3.3.1 lapsen edun ensisijaisuus 18 3.2.2 lapsen osallisuus 19 3.2.3 oikeus kehitykseen, koulutukseen ja ohjaukseen 203.4 oppilaita koskevat tiedot henkilötietoina 22 3.4.1 henkilötiedot ja henkilötietojen käsittely 22 3.4.2 erityistä suojaa tarvitsevat henkilötiedot koulussa 23 3.4.3 rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä 243.5 tietojen minimisointi ja säilytyksen rajoittaminen 253.6 suostumus henkilötietojen käsittelyperusteena 26 3.6.1 yleistä suostumuksesta 26 3.6.2 suostumuksen vapaaehtoisuus kouluissa 27 3.6.3 läpinäkyvyys ja rekisteröidyn informointi 293.7 profilointi ja automaattinen päätöksenteko 303.8 tarkastusoikeus ja data portability 31

4. ihmiskeskeinen oppimisanalytiikka 334.1 eettinen näkökulma oppimisanalytiikkaan 334.2 oppimisanalytiikan keskeiset oikeudelliset ongelmat 34

lähteet 36

11. johdanto1.1 oppimisanalytiikan mahdollisuudet ja oikeudelliset rajoitukset

Opettajan eettiset periaatteet edellyttävät oppijan huomioimista ainutkertaisena ihmisenä.1 Tähän liittyy se mielenkiintoinen kysymys, miten jokaisen yksilön ainutlaatuisuutta ja yksilöl-lisiä taipumuksia voitaisiin ymmärtää paremmin opetuksessa ja opinto-ohjauksessa. Yksilöl-liset palvelut, jotka perustuvat yksilöstä kerättyyn tietoon, ovat yhä tavallisempia, ja monesti kuluttajat ja käyttäjät niitä jopa odottavat. Koulutuksessa oppimisanalytiikka, koulutuksen analytiikka ja tiedonlouhinta ovat osa tietoa raaka-aineenaan käyttävästä älykkäästä infrastruk-tuurista. Yksilöllinen opinto- ja uraohjaus tarvitsee tuekseen riittävän yksityiskohtaista tietoa op-pilaasta. Puutteellista opinto-ohjausta ja väärän opiskelualan valintaa on pidetty opintojen keskeyttämiseen johtaneina syinä – toisaalta taustalla on toki voinut olla myös ennakoimatto-mia, kuten terveydellisiä, seikkoja.2 Tiedonlouhinnan avulla on pohdittu esimerkiksi mahdol-lisuutta avustaa opiskelijaa pääaineen valinnassa3 ja urasuositusten antamisessa4. Analytiikalle voidaan siten nähdä tässä käyttöyhteydessä kaksi eri tarkoitusta. Analytiikan avulla saatu tieto on oppilaalle arvokasta itsereflektion materiaalia, jota hän voi yhdistää itsellään jo olevaan tietoon. Toisaalta sillä on käyttömahdollisuuksia oppilaan yksilöllisiä taipumuksia kunnioitta-vassa ura- ja opinto-ohjauksessa. Lainsäädäntö muuttuu tunnetusti suhteellisen hitaasti teknologiseen kehitykseen verrat-tuna, ja uusien innovaatioiden ja kokeilujen tuomilta tulkintaongelmilta ei voi välttyä. Esi-merkiksi massiivisten avointen verkkokurssien (MOOC) yhteydessä on Yhdysvalloissa ollut tulkinnanvaraista, kuuluvatko kurssit opiskelijoiden yksityisyyttä suojelevan FERPAN:n5 so-veltamisalaan. Tällä on puolestaan merkitystä sille, miten opiskelijoiden tietoja voidaan uu-delleenkäyttää.6 Normatiivinen toimintaympäristö on Euroopassa kuitenkin erilainen, ja sen keskeinen perusta on SEUT 16 artiklassa tunnustettu jokaisen oikeus henkilötietojen suojaan. Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionin perusoikeuskirja (2000/C 364/01), ja sen 7 artiklassa turvattu yksityis- ja perhe-elämän kunnioitus sekä 8 artiklassa turvattu henkilö-tietojen suoja saivat saman oikeudellisen aseman kuin Euroopan unionin perussopimukset. Huomattava osa oppilaista kerättävistä tiedoista ovat luonteeltaan henkilötietoja.

1 OAJ, Opettajan eettiset periaatteet.2 Opintojen keskeyttämisen vähentämisen toimenpideohjelma. Keskustelumuistio 8.2.2007. Opetus- ministeriön monisteita 2007:2, s. 9–10.3 Kularbphettong & Tongsiri 2014.4 Elakia et al. 2014, s. 4650.5 Family Educational and Privacy Rights Act6 Jones & Regner 2015, s. 1476–1481.

2 Tietojen käyttömahdollisuuksiin liittyy siten kiinteästi kysymys siitä, minkälaisia oikeu-dellisia ja eettisiä rajoituksia oppilaita koskevien henkilötietojen käyttämiseen liittyy. Lasten oikeuksien komitean koulutuksellisia oikeuksia koskevassa ensimmäisessä yleiskommentissa todetaan, että ”[c]hildren do not lose their human rights by the virtue of passing through school gates”.7 Oppilasta koskevien henkilötietojen käsittelemistä rajoittaa etenkin perus- ja ihmisoikeudellista henkilötietojen suojaa konkretisoiva henkilötietolaki (523/1999, jäljem-pänä HetiL). Viranomaisten asiakirjojen julkisuutta koskeva yleislaki on puolestaan laki vi-ranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999, jäljempänä JulkL). Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö asettaa merkittäviä rajoituksia henki-lötietojen käyttämiselle. Oikeudellisten tulkintaongelmien havainnollistamiseksi voidaan tässä antaa yksi esimerkki – joskin niiden kokonaismäärä on huomattavasti suurempi. Henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely pyrkii rajoittamaan käsiteltävien tietojen laa-juutta. Eräässä opintojen keskeyttämistä ennustavassa mallissa merkityksellisenä osatekijänä pidettiin vanhempien tulotasoa.8 Suomessa tietosuojavaltuutettu on ottanut kantaa siihen, voidaanko oppilaan perheestä kysyä tietoja. Yleinen lähtökohta on, että kun kyse on opetuk-sen järjestämisestä, tarpeellisia henkilötietoja ovat ainoastaan vanhempien nimet ja yhteystie-dot.9 Mikäli muita henkilötietoja haluttaisiin kerätä, tulisi rekisterinpitäjän perustella tämä käsittelytarkoituksen kannalta. Tarkoitus ei ole tässä yhteydessä esittää normatiivista kannanottoa, mutta kun harkitaan oppilaan ohjausta tukevan analytiikan kannalta merkityksellisiä tietoja, voidaan tarkastella esi-merkiksi eräitä lukiolain (629/1998) säännöksiä. Lukiolain 7.4 § edellyttää, että opetukseen kuuluu opinto-ohjausta. Sen saaminen on 22.1 §:n mukaisesti asetettu opiskelijan oikeudeksi. Lukioasetuksen (810/1998) 2.1 § edellyttää, että opiskelijoille annetaan lisäksi henkilökoh-taista ja muuta tarpeellista ohjausta. Henkilökohtainen ohjaus voisi mahdollisesti edellyttää laajempaa henkilötietojen käsittelyä kuin yleinen opinto-ohjaus. On silti selvää, että rajoitta-maton tiedonkeruu ei ole sallittua. Tarpeellisten tietojen määrittäminen käsittelytarkoituksen kannalta voi kuitenkin osoittautua haasteelliseksi.

7 CRC/GC/2001/1, kappale 8.8 Quadri & Kalyankar 2010.9 TSV dnro 95/41/2002.

31.2 ihmiskeskeinen oppimisanalytiikka

Käytännöllisten ja oikeudellisten kysymysten lisäksi opiskelijaa koskevien tietojen hyödyntä-misessä tulisi pohtia myös sitä, mikä on opiskelijan rooli suhteessa tähän häntä itseään kos-kevaan tietovarantoon. Euroopan unionin komissio on ilmaissut alustataloutta koskevassa tiedonannossaan huolen henkilötietojen käsittelyn puutteellisesta läpinäkyvyydestä.10 Puut-teellinen läpinäkyvyys muuttaa oppimisanalytiikan luonnetta yksipuoleisen valvonnan suun-taan.11 Analysointitekniikoiden kehittyminen on henkilötietojen suojan kannalta haastava kysymys, koska sääntelyn taustalla on pitkään ollut yksilöiden suojeleminen nimenomaan pii-lossa tapahtuvalta henkilötietojen käsittelyltä. Ymmärtävätkö ja tietävätkö oppilaat riittävästi, kuinka heitä koskevia henkilötietoja käsitellään? Oppilaita palvelevaa oppimisanalytiikkaa oli-si asianmukaista kehittää oppilaiden tiedollista itsemääräämisoikeutta kunnioittavalla tavalla. MyData voidaan alustavasti määritellä ihmislähtöiseksi ajattelutavaksi henkilötietojen hallinnointiin ja hyödyntämiseen. Kyse on siitä, että yksilöille annetaan aktiivinen rooli päät-tää itseään koskevien henkilötietojen keräämisestä ja hyödyntämisestä.12 MyData-ajatteluun perustuvalla datapolitiikalla, jossa suostumus on keskeinen instrumentti, on mahdollisuuksia lieventää puutteelliseen läpinäkyvyyteen ja kontrollin menettämiseen liittyviä ongelmia. Tällä hetkellä henkilötietojen käsittely kouluissa tapahtuu pääsääntöisesti HetiL 8.1 §:n 5 kohdan mukaisen asiallisen yhteyden – ei oppilaan suostumuksen – perusteella. Tässä selvityksessä tarkastellaan oppilaiden henkilötietojen käsittelyyn ja hyödyntämi-seen liittyviä lainalaisuuksia MyDatan näkökulmasta etenkin toisen asteen oppilaitoksissa, huomioiden lisäksi lasten henkilötietojen käsittelyyn liittyvät erityispiirteet. Lasten oikeuk-sien yleissopimuksen (SopS 60/1991, jäljempänä LOS) 1 artiklan mukaan yleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, mikäli valtion lainsäädännön mukaan täysi-ikäisyyttä ei saavuteta aiemmin. Tietosuojatyöryhmä on painottanut yleissopimuksen il-maisemien periaatteiden huomioimista alaikäisiin kohdistuvassa henkilötietojen käsittelyssä. Koska henkilötietojen suoja on kiinteästi yhteydessä yksityisyyden suojaan, tarkastellaan selvi-tyksessä myös oppilaiden yksityisyyteen liittyviä näkökohtia. Henkilötietojen suojan osalta on parhaillaan menossa siirtymäkausi. Nykyinen henki-lötietolaki perustuu direktiiviin yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (95/46/EY, jäljempänä henkilötietodirektiivi). Euroopan par-lamentti ja neuvosto hyväksyivät vuoden 2016 keväällä asetuksen luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (2016/679, jäljempänä tietosuoja-asetus). Tietosuoja-asetus tulee jäsenvaltioissa sovellettavaksi 25.5.2018.

10 COM(2016) 288 final, s. 10–11.11 Prinsloo & Slade 2014, s. 197–198.12 Poikola & Kuikkaniemi & Kuittinen 2014, s. 9.

4 Tätä kirjoitettaessa tietosuoja-asetuksen tulkinnasta ei ole auktoritatiivisia kannanot-toja. Tietosuoja-asetuksen 68 artiklan mukaisesti perustettava tietosuojaneuvosto korvaa henkilötietodirektiivin 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän neuvoa-antavana elimenä. Uuden ja päivitetyn ohjauksen puuttuessa henkilötietodirektiiviä ja henkilötietolakia koskeva sekä tietosuojatyöryhmän että kansallisten tietosuojaviranomaisen lausuntokäytäntö on yhä merkityksellistä. Tässä selvityksessä keskitytään lähinnä tietosuoja-asetukseen, mutta myös henkilötietolain sisältöä tuodaan esille tämänhetkisen tulkintakäytännön ymmärtämiseksi. Tekstiä ei ole tarkoitettu oppaaksi – eikä se sellaiseksi oikein sovellu. Jokainen henkilö-tietojen käsittely tulee arvioida sen omien erityispiirteiden kannalta. Henkilötietojen käsit-telyä, asiakirjojen julkisuutta, opetuksen järjestämistä ja arkistointia koskevaa sääntelyä on runsaasti. Tästä seuraa, että käsiteltävän normipohjan kanssa on täytynyt välttämättä tehdä merkittäviä rajauksia. Keskeisenä rajoittavana kriteerinä on käytetty normien liityntää My-Data-jatteluun ja oppimisanalytiikkaan oppilaitoksissa. Toisaalta kansallisen lainsäädännön muutostarpeiden kartoittaminen tietosuoja-asetuksen johdosta on kesken. Tästä syystä tar-kastelu on pidetty – niiltä osin kuin mahdollista – yleisellä tasolla, jossa ura- ja opinto-ohja-uspalveluita tukeva oppimisanalytiikka liitetään laajempaan lasten koulutuksellisia oikeuksia koskevaan keskusteluun ja Suomen oikeusjärjestelmän perusteisiin. Selvitys on jaettu kolmeen pääjaksoon. Ensimmäisessä pääjaksossa käydään läpi MyDa-taan liittyviä näkökulmia. Koska MyData ei ole oikeudellinen käsite, on oikeudellisen arvi-oinnin kannalta välttämätöntä asettaa MyData ensin oikeudelliseen viitekehykseen. Kysymys siitä, miten MyData asettuu eurooppalaisen informaatio-oikeuden perusteisiin, on avoin keskustelulle, ja tässä yhteydessä esitetään vain selvityksen lähtökohdista käsin yksi mahdolli-nen, suppea tulkinta aiheesta. Tarkoituksena ei ole esitellä MyDataa ilmiönä laajemmin, vaan ainoastaan eritellä tämän selvityksen kannalta merkityksellisiä piirteitä. Tämän jälkeen käy-dään läpi henkilötietojen käsittelyyn, lasten oikeuksiin, yksityisyyteen ja julkisuuteen liittyvää keskeistä normistoa. Viimeisessä jaksossa käsitellään kootusti oppimisanalytiikkaan liittyviä eettisiä ja oikeudellisia ongelmia ja esitetään MyData -ajattelusta käsin suosituksia siitä, miten ongelmia voidaan ratkaista oppimisanalytiikan ihmiskeskeisyyttä painottamalla.

2. mydata ja oikeus itseään koskeviin tietoihin2.1 datan omistajuus ja hallinnointi

MyData 2016 –konferenssin esitelmien perustella lähestymistavasta ovat kiinnostuneita varsin monenlaisesta tausta peräisin olevat toimijat. Myös koulutus ja tutkimus olivat edustettuina esitelmien aihepiireissä.13 Lähestymistavat jokseenkin vaihtelevat yksityiskohdissa, mutta nä-kökulmia yhdistää kiinnostus henkilötietojen innovatiiviseen käyttöön datan kohteen ehdoil-la. Toisaalta MyData on vasta kehitysvaiheessa, eikä sillä näytä olevan täysin selkeää ilmene-mismuotoa etenkään infrastruktuuriratkaisuiden kannalta. Yksilön kiinnostus itseään koskevaan tietoon ei ole silti uusi ilmiö. Varhaisina ilmene-mismuotoina voidaan pitää uskonnollisia itsetutkiskelun traditioita ja päiväkirjoja.14 Urhei-luvalmennus on puolestaan edellyttänyt aina suoritus-, harjoitus- ja ravintotietojen kattavaa kirjaamista ja analysoimista. Käytettävien työkalujen kehittymisen myötä innokkaimmat yk-silöt ovat saaneet uusia, aiemmin kuvittelemattomissa olevia mahdollisuuksia. Eräänlaisena ääripäänä voidaan pitää Quantified self –liikettä, jonka piirissä hyödynnetään sekä sensoreilla kerättyä että manuaalisesti lisättyä dataa etenkin oman terveyden ja hyvinvoinnin arvioimisek-si ja kehittämiseksi. Quantified self on ollut esillä myös oppimiseen ja opetukseen liittyen. Vaikka lähesty-mistapaa on pidetty lupaavana oppimisen ja opetuksen kehittämisessä, on sitä kohtaan esitetty myös kritiikkiä. Ongelmia ovat esimerkiksi sen määrittäminen, minkä tiedon mittaaminen on tarpeellista, painopisteen siirtyminen pois yksilön oppimisprosessista datan analysointiin sekä tietojen yhdistelemiseen liittyvät oikeudelliset ja eettiset kysymykset.15 Taustalla on kiinnostus ohjata, hallita ja hyödyntää itseään koskevia tietovarantoja. Tällä on yhteys yksilön tiedolliseen itsemääräämisoikeuteen. Itseään koskevien tietojen hallintaan liittyvät kysymykset ovat läheisesti yhteydessä mo-dernin länsimaisen oikeusvaltion perusteisiin. Yksilöt ohjaavat itseään koskevia tietovirtoja heille annetun itsemääräämisoikeuden rajoissa. Itsemääräämisoikeus on perusoikeusjärjestel-mään sisältyvä keskeinen taustakäsite, mutta siitä ei ole erillistä perusoikeussäännöstä. Se il-menee muissa perusoikeuksissa ja saa konkreettisemman muotonsa alemman asteisissa laeissa ja asetuksissa. Suomen perustuslain (731/1999, jäljempänä PL) 1.2 §:n mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeu-denmukaisuutta yhteiskunnassa. Yksilön vapaudet ja oikeudet viittaavat muiden oikeuksien

13 http://mydata2016.org14 Ks. tulkinta Foucaultista Hurri 2010.15 Eynon 2015, s. 408–410.

6käytön perustana olevaan itsemääräämisoikeuteen.16 Itsemääräämisoikeus liittyy myös PL 7.1 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen. Laaja itsemääräämisoikeus on edellytyksenä sille, että yksilö voi käyttää hänelle kuuluvia oikeuksiaan. Suomen perustuslain 6 §:n lähtökohtana on, että kaikki ihmiset ovat yhdenver-taisia lain edessä. Tämä koskee myös lapsia ja nuoria, joille perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti. PL:n yhdenvertaisuutta koskevan 6.2 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyt-tävää syyttä asettaa eriarvoiseen asemaan muun muassa iän perusteella. Toisaalta lapsen ja nuoret on asetettava myös keskenään yhdenvertaiseen asemaan. PL 6.3 § edellyttää erityisesti, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisina yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään kos-keviin asioihin kehitystään vastaavasti. Hallituksen esityksen mukaan säännös osoittaa, että lapsia tulisi kohdella yksilöinä sen sijaan, että he olisivat vain passiivisen toiminnan kohtei-na.17

Digitalisaatio on tuonut mukanaan useita oikeudellisia tulkintakysymyksiä. Omaisuu-den digitaalisuus voi olla ongelmallinen esimerkiksi jäämistövarallisuusoikeuden kannalta.18 Kysymys yksilöä koskevien tietojen omistusoikeudesta on ongelmallinen, koska tiedolla – toisin kuin sen tallennusalusta – ei ole fyysistä ilmenemismuotoa. Omistusoikeus on ymmär-retty perinteisesti yksinomaiseksi oikeudeksi esineeseen. Tietoon kohdistuvat oikeudet ovat useimmiten kielto-oikeuksia. Tietoon voi kohdistua myös positiivisia oikeuksia, joita ilmen-tävät muun muassa julkisuusperiaatteen mukainen tiedonsaantioikeus sekä rekisteröidyn tar-kastusoikeus itseään koskeviin henkilötietoihin.19 MyData ei koske niinkään omistusoikeutta tietoon, vaan sen esitetään liittyvän tietojen hallintaan.20

Informaatioon kohdistuvilla oikeuksilla voi olla kuitenkin myös varallisuusoikeudellisia piirteitä, ja ne voivat olla näin lähempänä perinteistä omistusoikeutta. Oppilaan tuottamaan dataan, siinä määrin kuin sen riittävän itsenäisen luovan työn tulos, voi kohdistua tekijän-oikeuslain (404/1961, jäljempänä TekijäL) mukainen tekijänoikeus. TekijäL 1 §:n mukaan sillä, kuka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on yksinomainen tekijänoikeus teok-seen. Lisäksi esimerkiksi oppilaan ottama valokuva voi saada suojaa ns. tekijänoikeuden lähioikeutena (49 a §), mikäli se ei ole riittävän omaperäinen. TekijäL 27 §:n mukaisesti tekijänoikeuden taloudelliset oikeudet voidaan luovuttaa kokonaan tai osittain. Tekijänoi-keusneuvosto on lausunnossa TN 2001:10 katsonut, että tekijänoikeudet siirtyminen oppi-laalta oppilaitokselle edellyttää asiasta sopimista. Sorvarin mukaan tekijänoikeudet eivät ole olleet kovinkaan ongelmallisia opetuksessa, mutta tämä voi muuttua tietoverkkoympäristön käytön lisääntymisen takia.21

16 HE 309/1993 vp, HM 1 §:n yksityiskohtaiset perustelut.17 HE 309/1993 vp, HM 6.3 §:n yksityiskohtaiset perustelut.18 Kangas 2012, s. 49–60.19 Pitkänen 2014, s. 205–207.20 Poikola & Kuikkaniemi & Kuittinen 2014, s. 19–20.21 Sorvari 2010, s. 14.

72.2 mydata oikeudellisessa viitekehyksessä2.2.1 yhteys henkilötiedon määritelmään

MyData määriteltiin alustavasti ihmislähtöiseksi ajattelutavaksi henkilötietojen hallinnointiin ja hyödyntämiseen. Valtioneuvoston Massadatasta liiketoimintaa ja tehokkaita julkisia palve-luita –selvityksessä MyDataa (omadata) kuvataan seuraavasti:

Omadatalla tarkoitetaan yhtäältä eri lähteissä sijaitsevaa yksilöön liittyvää tietoa, joka on ko-nekielisesti saatavilla ja jonka käyttö on yksilön hallittavissa ja toisaalta myös tällaisen tiedon hallinnointiperiaatteita tai hallinnointia.22

MyData määritellään liikenne- ja viestintäministeriön tilaamassa MyData-selvityksessä data-lähtöisestä näkökulmasta henkilötietojen osajoukoksi. Tiedon määritteleminen MyDataksi edellyttää, että yksilöllä on mahdollisuus hyödyntää ja hallinnoida näitä tietoja. Henkilötie-dot on puolestaan määritelty tavalla, joka poikkeaa henkilötietojen suojaa koskevan lainsää-dännön määritelmästä. Selvityksen mukainen määritelmä sisältää myös tiedot, jotka eivät ole tunnistettavissa yksilöä koskeviksi.23 Määritelmä on jokseenkin ongelmallinen, koska mikäli yksilöllä on de facto mahdollisuus hallinnoida tietojaan, ovat tiedot todennäköisesti yhdis-tettävissä yksilöön lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tilanne, jossa yksilö ei ole tunnistet-tavissa, mutta pystyy esimerkiksi sopimusperusteisesti hallitsemaan tietojaan, on jokseenkin epätodennäköinen. Yksinkertaisuuden vuoksi tässä selvityksessä lähdetään lainsäädäntöön pe-rustuvasta henkilötiedon määritelmästä ja tarkastellaan niitä henkilötietojen suojaa koskevaan lainsäädäntöön perustuvia oikeuksia, jotka tukevat MyDatan periaatteiden ja lähtökohtien toteutumista.

2.2.2 keskeiset lähtökohdat ja periaatteet

MyDatalla esitetään olevan kolme lähtökohtaa. Nämä ovat ihmiskeskeisyys, tiedon hyödyn-nettävyys ja liiketoimintamallien avautuminen. Ihmiskeskeisyys viittaa siihen, että yksilöt eivät ole vain hyödynnettävän datan kohteita, vaan aktiivisia toimijoita. Tiedon hyödynnettävyys liittyy henkilötiedon helppoon hyödyntämiseen läpinäkyvällä ja yksilön oikeuksia korostavalla tavalla. Liiketoimintamallien avautuminen on puolestaan pyrkimys uusien, ihmiskeskeisyyttä korostavien mallien luomiseen.24

22 Antikainen et al. 2016, s. 10.23 Poikola & Kuikkaniemi & Kuittinen 2014, s. 12.24 Ibid. s. 10.

8 MyDatan lähtökohtia konkretisoivat kolme periaatetta. Ensimmäinen periaate on oi-keus ja mahdollisuus hallita omaa dataa. Näitä voidaan toteuttaa passiivisilla ja aktiivisilla oikeuksilla. Passiiviset oikeudet liittyvät tiedon saamiseen kerätyistä tiedoista ja näiden käyt-tötarkoituksista. Aktiiviset oikeudet liittyvät itseään koskevan tiedon saamiseen, jakamiseen ja poistamiseen. Periaatteessa korostuu muodollisen oikeuden lisäksi tosiasiallinen mahdolli-suus hallinnan toteuttamiseen. Henkilötietojen hallinta voi olla eri asteista.25 Seuraavassa esitettävä malli yhdistää MyDataan liittyvät passiiviset ja aktiiviset hallin-taan liittyvät oikeudet niihin läheisimmin liittyviin tietosuoja-asetuksen oikeuksiin. Hallin-taan liittyvät oikeudet toteutuvat joissain tapauksissa usean asetuksen artiklan välityksellä ja ovat osittain päällekkäisiä.

Passiiviset oikeudet

oikeus tietää artiklat 13 ja 14 (rekisteröidyn informoiminen), artikla 15 (tarkastusoikeus)oikeus nähdä artikla 15 (tarkastusoikeus)oikeus oikaista artikla 16 (oikeus tietojen oikaisemiseen)oikeus valvoa artikla 15 (tarkastusoikeus)

Aktiiviset oikeudet

oikeus saada artikla 20 (oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen)oikeus jakaa artikla 20 (oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen)oikeus poistaa artikla 17 (oikeus tietojen poistamiseen)

Kokonaisuutena tarkastellen aktiiviset oikeudet ovat henkilötietojen suojaa koskevan lain-säädännön kehityksen kannalta tuoreempia. Asetukseen sisältyy myös muita henkilötietojen hallintaan liittyviä oikeuksia. Näitä ovat esimerkiksi artiklan 18 mukainen oikeus käsittelyn rajoittamiseen, joka liittyy enemmänkin välineellisesti muiden oikeuksien toteutumiseen, ar-tiklan 21 mukainen vastustamisoikeus sekä säännökset suostumuksesta henkilötietojen käsit-telyperusteena. Edellä mainittujen säännösten kannalta keskeinen merkitys on lisäksi tieto-suoja-asetuksen 12 artiklan yleissäännöksellä viestinnän ja informoinnin läpinäkyvyydestä.

25 Ibid. s. 19–20.

9 Tietoihin kohdistuvia oikeuksia voidaan tarkastella myös näkökulmasta, jossa painottuu oikeuden sisällön sijaan tiedon pyytäjän ja tiedon välinen suhde. Wallin on jakanut tiedon-saantioikeudet kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmä sisältää yleiset tiedonsaantioikeudet, jotka ovat asemasta riippumattomia. Toiseen ryhmään kuuluvat rooliperusteiset tiedonsaanti-oikeudet. Kolmas ryhmä koostuu tiedon referenssin tarkastusoikeudesta, joka tarkoittaa oike-utta saada nähtäväksi itseään koskevia tietoja.26 Yleiset tiedonsaantioikeudet liittyvät etenkin julkisuuslainsäädäntöön ja oikeuteen saada tieto julkisesta asiakirjasta. Rooliperusteiset oikeu-det ja tiedon referenssin tarkastusoikeus voidaan ymmärtää liittyvän sekä julkisuuslainsäädän-töön että henkilötietojen suojaa koskevaan lainsäädäntöön. Julkisuuslainsäädäntö antaa asian-osaiselle ja tiedon kohteelle yleistä asiakirjojen julkisuutta laajemman tiedonsaantioikeuden. MyDatan kannalta ei ole merkityksellistä kumman normiston kautta tiedon hallinta toteutuu – olennaista on tosiasiallinen hallintamahdollisuus. Toisena periaatteena on henkilötietojen saatavuus koneluettavasti ja riittävän ajantasaises-ti rajapintojen kautta. Perinteistä tarkastusoikeutta henkilötietoihin pidetään tämän kannalta riittämättömänä. Vaikka tarkastusoikeus mahdollistaa henkilötietojen käsittelyn valvonnan yksilön aktiivisuuteen perustuen, sillä on vain rajoitettu merkitys henkilötietojen ihmiskes-keiselle uudelleenkäyttämiselle.27 Henkilötietodirektiivin 12 artikla takaa rekisteröidylle oi-keuden saada tarkemmin määritellyt tiedot rekisteripitäjältä vapaasti, kohtuullisin väliajoin ja ilman aiheetonta viivästystä tai aiheettomia kustannuksia. HetiL 28.2 §:n mukaisesti rekiste-röidyn pyynnöstä hänelle on annettava joko tilaisuus tutustua tietoihin tai annettava tiedot kirjallisesti. Tiedot tulee antaa ymmärrettävässä muodossa, mikä tarkoittaa muun muassa ly-henteiden avaamista.28 Tietoja ei kuitenkaan edellytetä annettavan koneluettavassa muodossa. Tietosuoja-asetuksen uusi 20 artikla mahdollistaa tietojen saamisen paremmin uudelleenkäy-tettävässä muodossa eräissä tapauksissa. Kolmas periaate liittyy MyData-infrastruktuuriin. MyDatan hallinnointi ja säilytys tulisi hajauttaa, mutta samanaikaisesti olisi tärkeää säilyttää järjestelmän yhteentoimivuus. Infra-struktuurin tulisi olla teknisesti ja organisatorisesti selkeä.29 Yksilöt hallinnoisivat henkilötie-tovirtoja MyData-operaattorien tarjoamien MyData-tilen avulla. Infrastruktuurissa yksilön antamalla suostumuksella olisi keskeinen asema.30

26 Ks. jaottelusta Korhonen 2003, s. 17–18.27 Poikola & Kuikkaniemi & Kuittinen 2014, s. 20–21.28 Pitkänen & Tiilikka & Warma 2013, s. 206.29 Poikola & Kuikkaniemi & Kuittinen 2014, s. 21.30 Poikola & Kuikkaniemi & Kuittinen 2015, s. 5–6.

102.2.3 kotitalouspoikkeus

Yksityishenkilöiden pienimuotoinen henkilötietojen käsittely on usein luonteeltaan sellais-ta, että se ei aiheuta merkittävää riskiä henkilötietojen kohteena olevalle henkilölle. Onkin katsottu, että henkilötietojen suojaa koskevaa lainsäädäntöä ei ole tarpeellista soveltaa näi-hin tilanteisin. Tällaisen henkilötietojen käsittelyn sääntely olisi tarpeettoman byrokraat-tista, tehotonta ja joka tapauksessa vaikeasti valvottavissa. MyDatan kannalta mielenkiin-toinen kysymys on, mitä henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö merkitsee Quantified self –tyyppiselle toiminnalle, jossa henkilö oma-aloitteisesti kerää ja käsittelee omaa oppimis-taan ja kehitystään koskevaa tietoa. Henkilötietodirektiivi ei koske 3 artiklan 2 kohdan mukaan tilanteita, joissa luonnol-linen henkilö käsittelee henkilötietoja yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa. Tällaisesta toiminnasta on johdanto-osassa mainittu esimerkkeinä kirjeenvaihto ja osoitteiston pitäminen.31 HetiL 2.3 §:n mukaan lain soveltamisalan ulkopuo-lelle on rajattu henkilötietojen käsittely, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa. Hallituksen esityksessä on annettu esimerkkinä myös luettelot tuttavien merkkipäivistä.32 Direktiivin ja henkilötietolain näkemys henkilökohtaisesta toiminnasta on jokseenkin vanhanaikainen. Tietosuoja-asetukseen sisältyvä poikkeus on muodoltaan samansisältöinen direktiivin kanssa. Johdanto-osan kappaleeseen 19 on lisätty tarkennus, jonka mukaan henkilökohtai-nen tai kotitaloutta koskeva toiminta ei saa liittyä mihinkään ammatilliseen tai kaupalliseen toimintaan. Toiseksi esimerkkilistaa on modernisoitu, ja siihen on lisätty sisältyvän sosiaali-nen verkostoituminen ja verkkotoiminta, jota harjoitetaan henkilökohtaisen tai kotitaloutta koskevan toiminnan yhteydessä. MyDatan kannalta ehkä olennaisin lisäys on maininta siitä, että ”[a]setusta sovelletaan kuitenkin rekisterinpitäjiin tai henkilötietojen käsittelijöihin, jot-ka tarjoavat keinot tällaiseen henkilökohtaiseen tai kotitaloutta koskevaan henkilötietojen käsittelyyn”. Näin ollen käytettäessä ulkopuolista palveluntarjoajaa oman kvantitatiivisen tai kvalitatiivisen oppimisdatan käsittelyyn tulevat tietosuoja-asetuksen säännökset sovelletta-vaksi.

31 Henkilötietodirektiivi, johdanto-osan kappale 12.32 HE 96/1998 vp, s. 32.

113. henkilötietojen käsittely oppilaitoksissa3.1 yleistä lasten ja nuorten henkilötiedoista

Tietosuojalainsäädäntöä kouluympäristöön sovellettaessa tulisi ottaa huomioon etenkin lap-sen etu.33 Tämän taustalla on se, että henkilötietojen suojaa koskeva sääntelyä ei tulisi tulkita ja soveltaa irrallaan muista normistoista, vaan se tulisi tulkinalla yhteensovittaa etenkin perus- ja ihmisoikeuksien kanssa. Etenkin lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen ilmaisemat periaatteet ovat keskeisessä asemassa. Tietosuoja-asetus lähtee siitä, että oikeus henkilötietojen suojaan ei ole absoluuttinen. Sen sijaan se olisi asetettava yhteiskunnalliseen kontekstiin, ja sen tehtävää yhteiskunnassa olisi arvioitava asettaen se suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oikeaan suhtee-seen muiden perusoikeuksien kanssa.34 Lasten oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa turvattua lapsen edun ensisijaisuutta pidetään koko sopimuksen sisältöä tiivistävänä yleispe-riaatteena.35 Oppimisanalytiikkaan liittyvien käsittelytoimenpiteiden tulisi olla siten etenkin lasten edun mukaisia. Toinen keskeinen lähtökohta sekä henkilötietodirektiivissä36 että uudessa tietosuoja-ase-tuksessa37 on, että henkilötietojen käsittelyn tulisi palvella ihmistä. Vaikka lausumalla ei ole itsenäistä oikeudellista merkitystä, se ilmentää osittain periaatetta, jonka mukaan henkilötie-tojen käsittelyllä tulisi olla hyväksyttävä päämäärä. Tätä kautta tulevat merkitykselliseksi useat koulutusta ja henkilökohtaista kehitystä koskevat perus- ja ihmisoikeudet sekä lapsen etu ja hyvinvointi. Tästä näkökulmasta voidaan pohtia sitä, minkälaista tehtävää oppimisanalytiikan käyttäminen toteuttaa suhteessa koulutuksellisiin perus- ja ihmisoikeuksiin. Lapset on asetettu tietosuoja-asetuksessa erityiseen asemaan. Tietosuoja-asetuksen joh-danto-osan kappaleesta 38 ilmenee asetuksen lähestymistapa lapsiin:

Erityisesti lasten henkilötietoja on pyrittävä suojaamaan, koska he eivät välttämättä ole ko-vin hyvin perillä henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä, seurauksista, asianomaisista suojatoimista tai omista oikeuksistaan. Tällaista erityistä suojaa olisi sovellettava etenkin las-ten henkilötietojen käyttämistä markkinointitarkoituksiin tai henkilö- tai käyttäjäprofiilien luomiseen ja lapsia koskevien henkilötietojen keräämistä, kun käytetään suoraan lapsille tar-jottuja palveluja. Vanhempainvastuunkantajan suostumuk sen ei olisi oltava tarpeen tarjot-taessa ennalta ehkäiseviä palveluja tai neuvontapalveluja suoraan lapselle.

33 WP 160, s. 18.34 Tietosuoja-asetus, johdanto-osan kappale 4.35 Hakalehto 2015, s. 75.36 Henkilötietodirektiivi, johdanto-osan kappale 2.37 Tietosuoja-asetus, johdanto-osan kappale 4.

12Edellä mainitun lapsen edun lisäksi keskeisessä asemassa ovat muun muassa lapsen oikeus yksityisyyteen, lapsen osallisuus ja oikeus kehitykseen. Näillä näkökohdilla on merkitystä oppimisanalytiikan käytölle itselleen sekä välillisesti myös tietosuojalainsäädön soveltamiseen oppimisanalytiikkaan. Ennen henkilötietojen suojaa koskevien normien analysointia seuraa-vassa tarkastellaan ensin yksityisyyden suojaa ja julkisuutta kouluissa. Sen jälkeen käydään läpi lapsiin liittyviä keskeisiä oikeusperiaatteita kouluympäristössä. Henkilötietojen suojaa koskevan normiston merkitystä oppimisanalytiikalle tarkastellaan kappaleessa 4.

3.2 yksityisyyden suoja ja julkisuus3.2.1 yksityisyyden suoja koulussa3.2.1.1 yksityisyys perus- ja ihmisoikeutena

Suomen lainsäädäntöön ei sisälly määritelmää yksityisyydestä. PL 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta edellytetään säädet-tävän tarkemmin lailla. Säännös turvaa lisäksi kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden loukkaamattomuutta. Säännöksiä yksityisyyden suojasta sisältyy myös useisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Hallitusmuodon perusoikeussäännösten uudistamisen yhteydessä yksityiselämä luonnehdittiin henkilön yksityistä piiriä koskevaksi yleiskäsitteeksi. Yksityiselämän suojan piiriin katsottiin kuuluvan ainakin yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiis-taan.38 Yksityisyyttä on luonnehdittu eri tavoin riippuen siitä, minkälaisista lähtökohdista sitä tarkastellaan.39

LOS 16 artikla 1 kohdan mukaan lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeen-vaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettaan laittomasti halventaa. Artiklan 2 kohdan mukaan lapsella on oltava oikeus lain suojaan 1 kohdan mukaiselta puuttumiselta tai halventamiselta. Lainsäädännön tulisi muun muassa lapsesta koulutusjärjestelmässä olevien asiakirjojen suhteen turvata lapsille tiettyjä yksityi-syyteen liittyviä oikeuksia. Lapsen tulisi tietää hänestä säilytettävästä tiedosta sekä tiedon säi-lytystarkoituksesta. Lisäksi lapsen tulisi tietää, kuka tietoa hallitsee, ja saada pääsy näihin asiakirjoihin. Lapselle olisi tarvittaessa annettava mahdollisuus vastustaa ja korjata asiakirjo-jen sisältöä.40 Nämä oikeudet toteutuvat tällä hetkellä pääsääntöisesti henkilötietolain ja lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta välityksellä. Yksityisyyden suojaan voidaan vaikuttaa myös pehmeämmällä sääntelyllä. Esimerkik-si opettajan eettiset periaatteet edellyttävät opettajaa käsittelemään hienotunteisesti oppijan

38 HE 309/1993 vp, HM 8 §:n yksityiskohtaiset perustelut.39 Neuvonen 2014, s. 25–30.40 UNICEF 2011, s. 161–162.

13persoonaan ja yksityisyyteen liittyviä asioita.41 Yhdysvalloissa tietyillä opetuksen järjestäjillä on mahdollisuus antaa julkinen lupaus (Student Privacy Pledge) käsitellä opiskelijoiden yksityi-syyden suojan piiriin kuuluvia tietoja vastuullisesti.42 Pehmeän sääntelyn ja erilaisten ohjeis-tusten laatiminen osoittaa yleistä konsensusta siitä, että oppilaiden yksityisyys ei ole ainoastaan oikeudellinen kysymys, vaan keskeinen yhteiskunnallinen arvo. Yksityisyys voidaan ymmärtää suhdekäsitteeksi, jolloin yksilö määrittelee omaa yksityi-syydellä suojattua piiriään suhteessa tiettyihin tilanteisiin.43 Suhdekäsitteenä kehittyvässä ja maailmassa ”yksityisyys elää koko ajan”. MyDatalla on vahva liityntä tiedolliseen omistamis-oikeuteen, joka on yksi Saarenpään hahmottamista itsemääräämisliittynnäisistä yksityisyyden osa-alueista. Tähän liittyy henkilötietojen suojan lisäksi oikeus omien henkilötietojen julkai-semiseen ja hyödyntämiseen. Toisaalta MyDatan holistiset piirteet liittyvät oikeuteen tulla arvioiduksi oikeassa valossa.44

Yksityisyyden suoja voi näyttäytyä erilaisena eri elämänalueilla.45 Lasten oikeuteen yksi-tyisyyteen koulussa vaikuttavat etenkin heidän riippuvuussuhde huoltajasta sekä koulun eri-tyisluonne yhteisönä. Oikeutta yksityisyyteen on varhaisimmissa luonnehdinnoissa kuvattu oikeudeksi olla yksin.46 Koulu on kuitenkin ympäristönä luonteeltaan yhteisöllinen. Näin ollen koulunkäyntiin liittyvä velvollisuus yhteisöllisyyteen muokkaa lapsen yksityisyyden rajo-ja.47 Vaikka luokkatila ja koulu ovat ympäristöinä enemmänkin julkisia kuin yksityisiä, tulisi oppilaalla silti olla yksityisenä suojattu piiri.48 On esitetty, että yksityisyys on merkityksellinen oppimisprosessin kannalta. Tästä näkökulmasta opettajalla ei tulisi olla pääsyä yksityiskohtai-seen tietoon kesken oppilaan oppimisprosessin. Lisäksi oppilasta tulisi informoida siitä, että hänen oppimisprosessinsa on suojattu.49

3.2.1.2 yksityisyyden rajoittaminen koulussa

Perustuslaki sisältää säännöksiä, joissa lapset asetetaan erityisasemaan. Lasten oikeuksien ra-joittamisessa tulee kuitenkin noudattaa yleisiä perusoikeuksien rajoitusperusteita. Kyse on tapauskohtaisesta tasapainon etsimistä suojeltavien intressien ja lasten autonomian välillä.50 Yleisten rajoitusperiaatteiden mukaisesti lasten yksityisyyden rajoittamisen kouluissa on mah-dollista ainoastaan säätämällä rajoituksen perusteista lailla. Rajoitusten tulisi olla täsmällisiä

41 OAJ, Opettajan eettiset periaatteet.42 https://studentprivacypledge.org43 Saarenpää 2011, s. 318.44 Saarenpää 2011, s. 319–324.45 Tiilikka 2007, s. 140–141.46 Warren & Brandeis 1890, s. 193.47 UNICEF 2011, s. 167.48 Ks. esimerkiksi von Hannover v. Saksa (ECHR 59320/00).49 Davis 2001, s. 251–253.50 Nieminen 2004, s. 280.

14ja tarkkarajaisia sekä hyväksyttäviä perusoikeusjärjestelmän kannalta. Tavallisella lailla ei ole mahdollista säätää yksityisyyden suojan ytimeen koskevista poikkeuksista. Lapsen yksityisyy-den rajoittamisen tulisi olla myös välttämätöntä asetettujen tavoitteiden kannalta sekä oikeas-sa suhteessa tavoiteltuun, yhteiskunnallisesti hyväksyttävään intressiin nähden. Yksityisyyt-tä rajoitettaessa olisi huolehdittava riittävistä oikeusturvakeinoista. Rajoitusten ei saisi olla myöskään ristiriidassa Suomea velvoittavien kansainvälisten velvoitteiden kanssa.51 Lasten yksityisyyttä ei siten voida rajoittaa yksinään sillä perusteella, että he ovat oppilaina koulussa, vaan rajoitukselle tulisi olla tarkemmin määritelty, hyväksyttävä peruste. Oikeuskansleri totesi 6.11.2014 antamassaan päätöksessä52, joka koski matkapuhelin-ten käytön rajoittamista peruskouluissa koulupäivän aikana, että rajoitukset olivat jossain määrin ongelmallisia perusoikeuksien rajoittamisen kannalta. Tapaukset olivat tapahtuneet aikana, jolloin lainsäädäntöön ei sisältynyt nykyisiä tavaroiden haltuun ottamista koskevia säännöksiä. Päätöksessä katsottiin, että matkapuhelimen käytön rajoittaminen liittyi PL 15 §:n mukaiseen omaisuuden suojaan, PL 12 §:n mukaiseen sananvapauteen sekä PL 10 §:n mukaiseen puhelun ja luottamuksellisen viestin salaisuuteen. Käytettyjen menettelyjen, joi-den tarkempaa sisältöä ei tässä ole kuitenkaan tarpeellista tarkastella, katsottiin olevan jok-seenkin ongelmallisia perusoikeuksien rajoittamisen kannalta. Lasten ja nuorten yksityisyyden suojaan kajoavista säännöksistä voidaan mainita op-pilaiden tavaroiden tarkastamista ja haltuunottoa koskevat säännökset. Perusopetuslain 29 §:ssä, lukiolain 21 §:ssä sekä lain ammatillisesta peruskoulutuksesta 28 §:ssä turvataan opis-kelijoille oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Edellä mainituissa laeissa on annettu tie-tyin edellytyksin rehtorille ja opettajalle mahdollisuus ottaa haltuun esineitä tai aineita sekä tarkastaa oppilaan tavarat. Hallituksen esityksessä todetaan, kun että tämä tapahtuu ilman oppilaan suostumusta, puututaan oppilaan omaisuuden ja yksityisyyden suojaan sekä oikeu-teen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.53 Oppilaan yksityisyyden suoja ei ole siten ab-soluuttinen, vaan sitä voidaan hyväksyttävästä syystä kouluissa rajoittaa.

3.2.1.3 opetuksen julkisuus

Näkemystä perinteisen luokkahuoneessa tapahtuvasta opetuksesta on muokannut tietotek-niikan lisääntynyt käyttö ja verkko-opetus. Kuntaliiton vuonna 2013 toteuttamassa kyse-lyssä kartoitettiin peruskoulujen ja lukioiden tietotekniikkaa. Peruskouluista 60 %:ssa oli käytössä sähköinen oppimisympäristö. Yleisimmät sähköiset oppimisalustat olivat Moodle ja Peda.net. Lähes kaikissa kunnissa oli käytössä sähköinen viestintäjärjestelmä kodin ja koulun välillä, ja tämä oli lähes poikkeuksetta Wilma. Sähköisen oppimisympäristön käyttäminen oli

51 Ks. rajoitusedellytyksistä tarkemmin Viljanen 2001.52 Dnro OKV/896/1/2013 ja OKV/1425/1/2014.53 HE 66/2013 vp, s. 46–50.

15lukioissa huomattavasti yleisempää, ja 94 %:lla vastanneista kunnista oli lukiossa käytössään sähköinen oppimisalusta. Yleisimmät järjestelmät olivat Moodle ja Peda.net. Muita käytössä olevia ympäristöjä olivat muun muassa Adobe Connect, Edmondo ja Fronter. Viestintäjärjes-telmänä käytössä oli Wilma.54 Lisäksi voidaan mainita Bring Your Own Device (BYOD), joka on toimintamalli, jossa oppilaat käyttävät koulun tietoverkkoa ja palveluita omalla laitteellaan. Edellä mainitut kehityskulut hämärtävät rajaa yksityisen tilan ja luokkahuoneen välillä. Erilaisten oppimisympäristöjen käyttö tuo mukanaan tulkintaongelmia siitä, miten jul-kisuus tulisi toteuttaa, ja millä edellytyksin sitä voidaan rajoittaa. Opetustilanteen erityispiir-teenä on se, että on lähtökohtaisesti julkinen. Perusopetuslain 19 §:n ja lukiolain 14 §:n mu-kaan opetus on julkista. Lain ammatillisesta koulutuksesta 22 §:n mukaan opetus on muutoin julkista, mutta julkisuuden piiristä on suljettu työpaikalla tapahtuva koulutus. Halua päästä seuraamaan opetusta ei ole yleensä tarpeellista perustella.55 Julkisen opetuksen seuraaminen rinnastuu tässä suhteessa tiedon pyytämiseen julkisesta viranomaisen asiakirjasta, jota ei lähtö-kohtaisesti tarvitse perustella.56 Opetuksen julkisuuteen liittyy useita tulkintaongelmia, joista voidaan mainita ainakin ennakkoilmoittautumisen edellyttäminen, mahdollisuus seurata ope-tusta anonyymisti sekä verkko-opetukseen liittyvät ongelmat.57 Opetuksen seuraamista voidaan edellä mainittujen lakien perusteella rajoittaa perustel-lusta syystä. Tällaisena on pidetty sitä, että ulkopuolisen mukanaolosta voi joko käytettävän opetusmenetelmän tai tilojen ahtauden vuoksi aiheutua haittaa opetustyölle. Julkisuutta voi-daan rajoittaa myös, jos ulkopuolisen läsnäolon voidaan katsoa ilmeisesti häiritsevän oppilai-den ja opettajan työskentelyä.58 Kysymykseen voivat tulla etenkin ammatillisen koulutuksen kannalta myös työturvallisuuteen liittyvät syyt.59 Oppilaiden ikä voi olla merkityksellinen ar-vioitaessa tarvetta rajoittaa opetuksen julkisuutta.60 KHO on tapauksessa KHO 2013:159 pitänyt hyväksyttävänä rajoittaa vanhemman läsnäoloa opetuksessa lapsen ja tämän luokkato-vereiden häiriöttömän koulutyön turvaamiseksi. Siinä määrin, kuin opetuksen julkisuutta on rajoitettu, saa opetustila erityistä suojaa jul-kisrauhan kautta. Mikäli henkilö opetuksen julkisuuden rajoittamisesta huolimatta tunkeutuu tai menee salaa tai toista harhauttaen opetustilaan, ja tästä aiheutuu vähäistä isompaa haittaa, voi kyseeseen tulla rikoslain (39/1883) 24 luvun 3 §:n julkisrauhan rikkomista koskeva sään-nös. Verkko-opetuksen tunkeutumisen kannalta merkityksellisempi on esimerkiksi rikoslain 38 luvun 8 §:ssä kriminalisoitu tietomurto, jossa tekijä hänelle kuulumatonta käyttäjätun-nusta käyttämällä tai turvajärjestelyn muulla tavalla ohittamalla tunkeutuu tietojärjestelmään

54 Jalava & Selkee & Torsell 2014, s. 13–14, 16, 23, 27.55 Lahtinen & Lankinen 2015, s. 223.56 Mäenpää 2013, s. 704.57 Tuomela 2006, s. 182–208.58 HE 86/1999 vp, s. 62.59 HE 86/1999 vp, s. 87.60 Tuomela 2006, s. 182–183, alav. 66.

16tai sen erikseen suojattuun osaan. Tietojärjestelmässä tulee sähköisesti tai muulla vastaavalla keinolla käsitellä, varastoida tai siirtää tietoja tai dataa. Tietomurron yritys on säädetty ran-gaistavaksi. Opetuksen julkisuuden ja koulun yhteisöllisyyden vuoksi osa kouluympäristössä muo-dostuvasta tiedosta on luonteeltaan jaettua. Tällaisen tiedon erityispiirteitä on pohdittu My-Datan yhteydessä viittaamalla esimerkiksi termiin ”Our Data”.61 Esimerkiksi tieto vanhempi-lapsi -suhteesta on tietoa molemmista henkilöistä. Kouluympäristössä ryhmätyöskentelyssä syntyvä opiskelijalähtöinen sisältö voi olla yhteistä ryhmän jäsenten kesken. Oppitunnilla käyty keskustelu voi olla koko luokkaa koskevaa tietoa – se voi sisältää mielipiteitä ja näke-myksiä, jotka on annettu monimutkaisessa vuorovaikutustilanteessa, ja jotka ovat näin yh-teen kietoutuneita. Mikäli keskustelu käydään verkkoalustalla, tieto on myös tallennetussa muodossa. Kirjallisen teoksen kynnys saada suojaa tekijänoikeuden perusteella on yleensä katsottu matalaksi. Jos samassa yhteydessä tuotettu materiaali on riittävän luovan itsenäisen työn tulosta, voi verkkoalustalla käytyyn keskusteluun liittyä samanaikaisesti usean oppilaan – ja mahdollisesti opettajan – tekijänoikeudelliset sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suo-jaan liittyvät kysymykset.

3.2.2 asiakirjojen julkisuus ja salassapito

Julkisuusperiaatteesta säädetään perustuslain 12.2 §:ssä. Lainkohdan mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämät-tömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Toisen virkkeen mukaan jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Asiakirjojen julkisuudesta on säädetty tarkem-min laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta. JulkL 3 §:n mukaan lain tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisen toiminnassa sekä antaa yksi-löille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksia ja etujaan. Oppilaitosten asiakirjat kuuluvat lähtökohtaisesti lain soveltamisalan piiriin. Koska jul-kisuutta ei voida rajoittaa kuin lailla, oppilasta koskevien asiakirjojen julkisuutta ei voida rajoittaa esimerkiksi koulun sisäisellä päätöksellä. Laissa on tarkemmin määritelty, milloin asiakirjat tulevat julkisiksi, sekä mitä viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan. Merkittävänä rajoituksena on se, että JulkL 5.2 § rajoittaa lain soveltamisalan ainoastaan sellaisiin asiakir-joihin, jotka liittyvät viranomaisen toimialaan tai tehtäviin. Tämä rajoittaa soveltamisalaa opetuksen järjestämiseen, oppilashuoltoon ja henkilöstöhallintoon liittyviin asiakirjoihin. Siltä osin kuin asiakirjat jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle, niihin ei sovelleta julkisuus-periaatetta.

61 Poikola & Kuikkaniemi & Kuittinen 2014, s. 56.

17 Jokaisella on JulkL 9.1 §:n mukaan oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. Julkisuusperiaate voi olla monessa tapauksessa ristiriidassa muiden yksilöiden sekä oikeushenkilöiden oikeuksien ja yleisen edun kanssa. JulkL 24.1 § sisältää listan salassapitope-rusteista. Siltä osin kuin asiakirja katsotaan salaiseksi, sitä tai sen kopioita tai tulostetta ei saa JulkL 22.2 §:n mukaan luovuttaa tai näyttää sivulliselle eikä antaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi. Salassa pidettäviin asiakirjoihin liittyvät myös JulkL 23 §:n mukainen vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto. Salassapi-dosta on lisäksi erillisiä säännöksiä koulutusta koskevissa laeissa.62 Mikäli asiakirjaan sisältyy osittain salassapidettäviä ja osittain julkisia tietoja, on asiakirja annettava JulkL 10 §:n mukaan nähtäväksi siltä osin, kuin se on julkinen. Edellytyksenä on, että salassa pidettävä osa ei ilmene luovutetusta asiakirjan osasta. Tietojen luovuttaminen viranomaisen henkilörekisteristä edel-lyttää JulkL 16.3 §:n mukaan lisäksi sitä, että vastaanottajalla on oikeus käsitellä henkilötieto-ja. Kouluympäristöä koskevista salassapitoperusteista voidaan antaa useita esimerkkejä.JulkL 24.1 §:n 30 kohdassa säädetään nimenomaisesti opetusta koskevista salassapitoperus-teista. Salassa pidettäviä ovat oppilashuoltoa ja oppilaan opetuksesta vapauttamista koskevat asiakirjat, oppilaan ja kokelaan koesuoritukset sekä sellaiset oppilaitoksen antamat todistukset ja muut asiakirjat, jotka sisältävät oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien sanallista arvi-ointia koskevia tietoja. Sovellettavaksi voi tulla myös esimerkiksi JulkL 24.1 §:n 32 kohdan yleinen yksityiselämään liittyvien tietojen salassapitoa koskeva säännös. Näihin kuuluvat asia-kirjat, jotka sisältävät tietoja muun muassa henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mieli-piteistä, henkilön elintavoista, vapaa-ajan harrastuksista sekä perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista. Tiedon kohteelle on annettu laajempi tiedonsaantioikeus. JulkL 11 §:ssä säädetään asian-osaisen oikeudesta tiedonsaantiin. Asianosainen voi saada tietyin rajoituksin tiedon muustakin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, jos asiakirja voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsitte-lyyn. Yksilöä koskevien tietojen oikeudellisten ja tosiallisten käyttömahdollisuuksien kannalta erityisen merkityksellinen on JulkL 12 §:n säännös, joka antaa yksilölle oikeuden saada tiedon häntä itseään koskevista viranomaiseen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista, jollei lailla erikseen toisin säädetä. Mäenpään mukaan kysymys on yksilön tiedollisen itsemääräämisoikeuden pii-riin kuuluvaista tiedosta. Koska nämä tiedot eivät ole ilmaisu- tai hyväksikäyttökiellon alaisia, niitä voidaan käyttää rajoituksetta.63 Opiskelijan tiedonsaantioikeutta tukee lisäksi esimerkiksi lukiolain 17.2 §:n säännös, jonka mukaan opiskelijalla on oikeus saada tieto arviointiperustei-ta ja niiden soveltamisesta häneen. Oppilas voi käyttää tiedollista itsemääräämisoikeuttaan myös luopumalla salassapito-säännöksen antamasta suojasta. JulkL 26.1 § 2 kohta mahdollistaa tiedon antamisen kol-

62 Ks. esim. lukiolain 32 § sekä perusopetuslain 40 §.63 Mäenpää 2016, s. 196.

18mannelle osapuolelle, mikäli se, jonka suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa tä-hän suostumuksensa. Salassapidettäviä tietoja voidaan siten siirtää toiselle viranomaiselle tai muulle taholle oppilaan suostumuksella, mikäli tiedon salassapito perustui oppilaan intres-siin. Etsivässä nuorisotyössä tietojen luovuttamisen lähtökohtana on nuorisolain (72/2006) 7 c §:n mukaisesti nuoren suostumus. Tästä poiketen opetuksen järjestäjän on luovutettava salassapitosäännösten estämättä etsivää nuorisotyötä varten nuoren yksilöinti- ja yhteystie-dot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Lisäksi tiedot on annettava alle 25-vuotiaasta nuoresta, joka keskeyttää opinnot ammatillisessa koulutuksessa tai lukiokoulutuksessa. Ilmoittaminen on tarveharkintaista, ja sen voi jättää tekemättä, mikäli nuoren ei voida arvioida olevan tuen tarpeessa. Oppilasta koskevia tietoja liikkuu huomattavasti ilman oppilaan myötävaikutusta myös muiden sään-nösten perusteella. Salassapidosta poikkeaminen on JulkL 26.1 § 1 kohdan mukaan mahdollista, jos sii-tä on laissa nimenomainen säännös. Koulutusta koskevissa erityislaeissa on säännöksiä, jot-ka koskevat tiedonsaantioikeuksia. Esimerkiksi lain ammatillisesta peruskoulutuksesta 43.4 §:ssä säädetään mahdollisuudesta antaa salassapitosäännösten estämättä opinto-ohjauksesta vastaaville henkilöillä opiskelijan terveydentilaa ja toimintakykyä koskevia, tehtävän hoidon kannalta välttämättömiä, tietoja. Perusopetuslain 40.4 §:n sisältää aktiivisen velvoitteen siir-tää alle 18-vuotiaan, opiskelupaikkaa vaihtavan oppilaan opetuksen tai koulutuksen järjes-tämisen kannalta välttämättömät tiedot salassapitosäännösten estämättä uudelle opetuksen tai koulutuksen järjestäjälle. Salassapidosta poikkeamista koskevat säännökset mahdollistavat koulutuksen ja siihen liittyvien palveluiden asianmukaisen järjestämisen, mutta tietojen siir-täminen ei ole opiskelijan kannalta välttämättä kovinkaan läpinäkyvää. 3.3 lapsia koskevista oikeusperiaatteista koulussa3.3.1 lapsen edun ensisijaisuus

Lapsen edun ensisijaisuus on lasten oikeuksien sopimuksen keskeisin periaate. LOS 3 artik-lan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hal-lintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Artiklan koskee myös kouluympäristöä.64 Lapsen edun sisältö koulumaailmassa tulee ratkaista tapauskohtaisesti. Läheisesti lapsen etuun koulussa liittyviä oikeuksia ovat yksityisyyden suoja, henkilökohtainen koskemattomuus, uskonnonvapaus sekä omaisuuden suoja. Lapsen etu tulee lisäksi punnita muita tapaukseen liittyviä etuja ja intressejä vasten. Näitä voivat olla esimerkiksi toisen lapsen etu, huoltajan etu tai sosiaalinen intressi.65

64 CRC/C/GC/14, kohdat 26, 30.65 Hakalehto 2015, s. 77–79.

19 Lasten oikeuksien komitean mukaan lasten edun ensisijaisuuden käsiteellä on kolme merkitystä. Ensinnäkin se on sisällöllinen oikeus, joka on tarvittaessa toimeenpantavissa tuo-mioistuimen toimesta. Toiseksi se on keskeinen tulkintaa ohjaava oikeusperiaate. Tämä tar-koittaa sitä, että mikäli lain säännös on tulkinnanvarainen, tulisi vaihtoehdoista valita se, mikä on parhaiten lapsen edun mukainen. Kolmanneksi se on menettelysäännös. Lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä tulisi prosessiin sisällyttää arvio päätöksen positiivisista ja negatiivista vai-kutuksista lapsiin.66 Lasten edun mukainen tulkinta voi olla osaltaan ohjaamassa tietosuo-jalainsäädännön tulkinnanvaraisia säännöksiä. Lisäksi otettaessa kouluissa käyttöön uusia järjestelmiä tulisi tehdä asianmukainen vaikutusarviointi. Arviointi olisi aiheellista sisällyttää tietosuoja-asetuksen 35 artiklan mukaiseen tietosuojaa koskevaan vaikutusarvioon.

3.2.2 lapsen osallisuus

Lapsiin suhtaudutaan paternalistisesti. Paternalismi voidaan määritellä vapauteen kohdistuvik-si rajoitustoimenpiteiksi, joita pidetään tarpeellisena muun muassa yksilön hyvinvoinnin, vält-tämättömien tarpeiden, intressien tai arvojen turvaamiseksi. Oikeuksia voidaan tältä kannalta jaotella tarveperusteisiin ja autonomiaperusteisiin oikeuksiin. Tarveperusteisille oikeuksille on tunnusomaista liityntä lapsen hyvinvointiin ja tarpeisiin. Toisaalta lapsi ei voi niistä kieltäy-tyä. Oppivelvollisuus ilmentää tarveperusteista oikeutta koulutukseen. Autonomiaperusteiset oikeudet ovat yhteydessä vapausoikeuksiin.67 Näihin voisi katsoa kuuluvan määräämisvalta itseään koskevaan dataan. Autonomiaperusteiset oikeudet ovat lisäksi yhteydessä lapsen mah-dollisuuksiin määrätä omasta yksityisyyden suojaamasta tilastaan itsenäisesti. Vaikka vanhemmat useimmiten käyttävät lapsille kuuluvia oikeuksia kouluympäristös-sä, lapsen näkemyksiä tulee kunnioittaa. Lasten oikeuksien komitea on todennut, että ”right to be heard within education is fundamental to the realization of the right to education”.68 LOS 12 artiklan 1 kohta edellyttää sopimusvaltioita takaamaan lapselle, mikäli hän kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden ilmaista nämä näkemykset kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mu-kaisesti. Lisäksi 2 kohdassa säädetään, että lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä. Lapsen oikeus tulla kuulluksi ulottuu myös koulu-ympäristöön.69 Näin ollen lapset tulisi ottaa aina mukaan kaikkeen kouluun liittyvään päätök-sentekoon, jolla voi olla heihin vaikutusta.70 Yksilöllisen osallisuuden lisäksi kyse voi olla myös esimerkiksi oppilaskunnan kautta toteutettavasta kollektiivisesta osallisuudesta.

66 CRC/G/GC/14, kohta 6.67 Pajulammi 2014, s. 122–125.68 CRC/C/GC/12, kohta 105.69 UNICEF 2011, s. 121.70 Hakalehto 2015, s. 74.

20 Lapsen osallisuutta voidaan jaotella osallisuusastein. Hartin kehittelemässä jaottelussa, joka koskee osallisuutta projekteissa, lapsen osallisuus jaetaan kahdeksaan eri asteeseen. Lap-sen osallisuus on poissa manipuloinnissa, lapsen välineellisessä käyttämisessä (”decoration”) ja näennäisen äänen antamisessa (”tokenism”). Tätä seuraavissa välivaiheissa lapsilla on as-teittain voimistuva osallisuus. Korkeimmalla asteella lasten osallisuus on, kun lapset tekevät aloitteen itse, ja päätösvalta on jaettua lapsen ja aikuisen kesken.71 Osallisuus lisääntyy iän ja kehitystason mukana. Osallisuuden muotojen jaottelulla on merkitystä pohdittaessa esimer-kiksi sitä, kuka antaa suostumuksen lasta koskevassa asiassa. 3.2.3 oikeus kehitykseen, koulutukseen ja ohjaukseen

Yksilölle perus- ja ihmisoikeuksina turvatut sivistykselliset oikeudet voidaan ymmärtää oike-uksina tietoon.72 Hyvinvointivaltiossa koulutus ei ainoastaan välitä tietoja ja taitoja, vaan se liittyy myös sosiaalistamiseen ja kulttuurin siirtämiseen.73 Tästä laajasta näkökulmasta kyse ei ole ainoastaan esimerkiksi julkisiin asiakirjoihin kohdistuvasta tiedonsaantioikeudesta, vaan enemmänkin monimutkaisesta vuorovaikutusprosessista, joka tapahtuu yksilön kasvun ja kehityksen ehdoilla. Yksilöllisesti kohdennetut oppimianalytiikkapalvelut voivat omalta osaltaan tehostaa koulutuksellisten oikeuksien toteutumista. Lasten oikeuksien julistuksen seitsemännen periaatteen mukaan lasten tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivis-tystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelu-kykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset sisältävät säännöksiä, jotka liittyvät op-pilaan yksilölliseen kehitykseen ja koulutukseen. LOS 6 artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltioiden on taattava lapselle henkiinjäämi-sen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti. Tämän kannalta merkityk-sellistä on etenkin yksilöllisesti toteutettu oppilashuolto.74 Lapsen kehitys on ymmärrettävä kokonaisvaltaisesti, ja siihen liittyvät muun muassa koulutukseen ja riittävään vapaa-aikaan liittyvät velvoitteet.75 Syrjinnän vastustamista opetuksen alalla koskevan yleissopimuksen (SopS 59/1971) artiklan 5 kohdan 1 alakohdan a mukaan opetuksella on pyrittävä täydelli-sesti kehittämään ihmisen persoonallisuutta ja vahvistamaan ihmisoikeuksien ja perusvapa-uksien kunnioittamista. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleis-sopimuksen (SopS 6/1976) artikla 13 sisältää samansuuntaisen lausuman. Artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat yksimieleisiä siitä, että opetuksen tarkoituksena on ihmisen persoonalli-suuden ja sen arvon tajuamisen täydellinen kehittäminen. Opetuksen on lisäksi vahvistettava

71 Hart 1992, s. 8–14.72 Korhonen 2003, s. 16–17.73 Arajärvi 2015, s. 11–13.74 Hakalehto 2015, s. 64.75 UNICEF 2011, s. 76.

21ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista. Perustuslain 16.2 § edellyttää julkista valtaa, siten kuin lailla tarkemmin säädetään, turvaamaan jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä ke-hittää itseään varattomuuden sen estämättä. LOS 28 ja 29 artiklat sisältävät määräyksiä lapsen koulutuksesta ja koulutuksen tavoit-teista. Artiklat korostavat lapsen ainutlaatuisuutta yksilönä.76 LOS 29 artiklan 1 kohdan a ala-kohdan mukaan koulutuksen tulee pyrkiä lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen. Lasten oikeuksien ko-mitean mukaan kyse on holistisesta lähestymistavasta lapsen kehitykseen.77 LOS 28 artiklan 1 kohdan e alakohtaan sisältyy kehotus sopimusvaltioille ryhtyä toimenpiteisiin koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi. Tähän liittyviä näkökulmia ovat opetuksen innostavuus sekä opetussuunnitelman mielekkyys.78 Koulunkäynnin keskeyttämiseen ja lapsen yksilöllisyyden huomioimiseen voidaan vaikuttaa esimerkiksi opinto-ohjauksella. Velvollisuudesta antaa opiskelijalle opinto-ohjausta säädetään muun muassa perusope-tuslain 30.1 §:ssä, lukiolain 22.1 §:ssä sekä lain ammatillisesta peruskoulutuksesta 29 §:ssä. Opetushallitus on antanut ohjeistusta hyvän opinto-ohjauksen kriteereistä. Ohjauksen tulee lähteä yksilön tarpeista käsin. Ohjauksen avulla opiskelija kykenee tunnistamaan omat vah-vuudet ja kehittämiskohteet. Lisäksi ohjaus tukee uravalintoihin liittyvissä päätöksissä ja työ-elämään siirtymisessä. Eräitä hyvän ohjauksen teemoista ovat koulutuksen nivelvaiheet sekä ohjaus koulutukseen ja uravalintoihin liittyvien päätösten tukena. Opetushallituksen ohjeen mukaan ohjauksessa tulee käsitellä monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti vaihtoehtoja opis-kelijan omien suunnitelmien ja valintojen tueksi.79 Edellä esitetyn perusteella näyttäisi sil-tä, että ura- ja koulutusvalintoja tukevan, yksilöllisen oppimisanalytiikan käyttäminen ei ole ainoastaan sopusoinnussa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa, vaan myös omalta osaltaan edesauttaa velvoitteiden toteuttamista. Valittujen menettelytapojen tulee kui-tenkin olla sopusoinnussa yksityisyyden suojaa ja henkilötietojen käsittelyä koskevien sään-nösten kanssa.

76 Hakalehto 2015, s. 65.77 CRC/GC/2001/1, kappale 1.78 UNICEF 2011, s. 314–315.79 Opetushallitus: Hyvän ohjauksen kriteerit. Hyvän ohjauksen kriteerit perusopetukseen, lukiokoulu- tukseen ja ammatilliseen koulutukseen.

223.4 oppilaita koskevat tiedot henkilötietoina3.4.1 henkilötiedot ja henkilötietojen käsittely

Tietosuoja-asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan au-tomaattista. Lisäksi asetusta sovelletaan sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, joka ei tapahdu automaattisesti, mutta joka muodostaa rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa. Automaattisena henkilötietojen käsittelynä oppimisanalytiikka kuuluu tieto-suoja-asetuksen soveltamisalaan. Henkilötieto on määritelty tietosuoja-asetuksessa osittain eri tavalla kuin henkilötietodirektiivissä. Henkilötiedoilla tarkoitetaan tietosuoja-asetuksen4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolli-seen henkilöön liittyviä tietoja. Näin ollen lähtökohtaisesti kaikki oppilaaseen liittyvät tiedot ovat henkilötietoja. Näihin voi sisältyä sekä objektiivisia tietoja että subjektiivisia arvioita. Tiedoilla ei ole tässä yhteydessä oikeellisuusvaatimusta, joten myös virheellisiä tietoja ja ar-vioita suojataan.80 Henkilötiedon määritelmä on varsin kattava, ja tietosuoja-asetuksen so-veltamisen arvioimiseksi merkityksellisemmäksi tulee useimmin oppilaan tunnistettavuuden arvioiminen. Opiskelijan katsotaan olevan tunnistettavissa, jos hänet voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verk-kotunnistetietojen tai yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella. Arvi-oitaessa sitä, onko opiskelija tunnistettavissa, huomioidaan kaikki sellaiset keinot, joita joko rekisterinpitäjä tai muu henkilö voi kohtuullisen todennäköisesti käyttää oppilaan tunnista-miseen suoraan tai välillisesti, kuten henkilön erottaminen muista. Huomioon olisi otettava tunnistamisesta aiheutuvat kulut sekä tunnistamiseen kuluva aika. Koska tietosuoja-asetus on lähtökohdiltaan teknologianeutraali, tulee arviointi tehdä huomioiden käsittelyajankohtana käytettävissä oleva teknologia ja tekninen kehitys. Mikäli oppilaan ei voida katsoa olevan tun-nistettavissa, ei tietosuoja-asetusta sovelleta tilanteessa.81 Entä mitä henkilötiedon määritelmä merkitsee oppimisanalytiikalle? Henkilötiedon laajasta määritelmästä seuraa, että sähköisissä oppilas- ja opetusjärjes-telmissä henkilötietoja ovat – mikäli ne ovat oppilaaseen yhdistettävissä – esimerkiksi tiedot siitä, milloin oppilas on kirjautunut järjestelmään ja poistunut sieltä, kuinka paljon aikaa oppilas on käyttänyt tehtävän tekemiseen, kuinka monta kertaa oppilas on yrittänyt suorit-taa oppimateriaaliin liittyvän kyselyn sekä oppilaan näppäilytiedot, kun hän on suorittanut ohjelmointitehtävää. Oppimisanalytiikan tuloksia on mahdollista esimerkiksi julkaista, luo-vuttaa ja edelleenkäyttää ilman tietosuoja-asetuksesta seuraavia rajoituksia, mikäli tiedot on muutettu muotoon, josta oppilasta (tai opettajaa) ei voida enää kohtuullisin toimenpitein

80 WP 187, s. 6–981 Tietosuoja-asetus, johdanto-osan 26 kappale.

23tunnistaa. Koska kyse on kuitenkin lapsia ja nuoria koskevista tiedoista, tulisi anonymisointi-menettelyssä noudattaa erityistä varovaisuutta. Henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan toimintoa tai toimintoja, jotka kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoi-hin. Esimerkkeinä käsittelytoimenpiteistä annetaan henkilötietojen kerääminen, tallentami-nen, järjestäminen, jäsentäminen, säilyttäminen, muokkaaminen, muuttaminen, haku, kysely, käyttö, tietojen luovuttaminen siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittaminen tai yhdistäminen, rajoittaminen, poistaminen tai tuhoaminen. Useimmiten henkilötietojen käsittelyyn kohdistuvat käsittelytoimet ovat yhdistelmä erilaisia osatoimenpiteitä. Henkilötietojen käyttämisen niiden alkuperäisen keräämisyhteyden ulkopuolella on kat-sottu aiheuttavan riskejä rekisteröidyn yksityisyyden suojalle. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohta edellyttää, että henkilötiedot kerätään tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteenso-pimattomalla tavalla. Tietosuoja-asetuksen 13 artiklan 3 kohdan sekä 14 artiklan 4 kohdan mukaan, jos tietoja aiotaan käyttää muuhun käyttötarkoitukseen, kuin ne on alun perin rekis-teröidyltä kerätty, tulee tästä sekä tarvittavista lisätiedoista informoida rekisteröityä.

3.4.2 erityistä suojaa tarvitsevat henkilötiedot koulussa

Henkilötiedot, jotka voisivat olla perusteena lapsen tai nuoren syrjintään koulussa, tulee pitää erityisen suojattuina. Syrjinnän kielto on keskeinen useissa kansainvälisissä sopimuksissa. Eri-tyisesti lapsia koskeva toimintavelvoite sisältyy LOS 2 artiklan 2 kohtaan, joka edellyttää so-pimusvaltioilta toimenpiteitä lasten suojelemiseksi kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuk-sia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 8/1976) 24 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella lapsella on ilman rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, kansalliseen tai yhteiskunnallisen alkuperään, omaisuuteen tai syntyperään perustuvaa syrjintää oikeus ala-ikäisyytensä edellyttämään suojeluun perheensä, yhteiskunnan ja valtion taholta. Edellä mainittuja tietoja kouluympäristössä ovat etenkin tiedot opiskelijan uskonnosta, pakolaisstatuksesta, vammaisuudesta ja vanhempien tuloista. Toisaalta näiden tietojen käsit-telyyn voi olla hyviäkin perusteita. Näissä tilanteissa tulisi tarkoitussidonnaisuutta soveltaa erityisen tiukasti, tasapainottaen tilannetta kuitenkin lapsen edun kannalta. Edellä mainittuja tietoja voi olla aiheellista säilyttää erillään muista opiskelijaa koskevista tiedoista.82 Erityisen korkeat tekniset ja organisatoriset järjestelyt tulisi huomioida, kun henkilötiedot liittyvät ku-

82 WP 160, s. 12–13.

24rinpitomenettelyihin, väkivaltatapauksiin, koulun kautta järjestettäviin sairaanhoitotoimen-piteisiin sekä vammaisuuteen ja vähävaraisuuteen liittyviin toimenpiteisiin.83

Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohta sisältää erityisiä henkilötietoryhmiä koskevan käsittelykiellon. Henkilötietolaissa käytettiin kyseisistä tiedoista nimitystä arkaluonteiset tie-dot. Tietosuoja-asetuksen mukainen käsittelykielto koskee henkilötietoja, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittinen mielipide, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai am-mattiliiton jäsenyys. Geneettisten tai biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten on myös lähtökohtaisesti kiellettyä. Lisäksi käsittelykielto ulottuu ter-veystietoihin sekä henkilön seksuaalista käyttäytymistä tai suuntautumista koskeviin tietoi-hin. Terveystietoja ovat 4 artiklan 15 kohdan mukaan luonnollisen henkilön fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen liittyvät henkilötiedot, mukaan lukien tiedot terveyspalvelujen tarjoa-misesta, jotka ilmaisevat yksilön terveydentilan. Edellä mainittujen henkilötietojen käsittely on sallittua ainoastaan, mikäli siihen on 9 artiklan 2 kohdan mukainen erityinen peruste. Yksi näistä perusteista on 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen rekisteröidyn antama nimenomainen suostumus. Oppilaan antamaa suostumusta kouluympäristössä tarkastellaan kappaleessa 3.6.

3.4.3 rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä

Henkilötietojen käsittelyn vastuusuhteiden määrittelemiseksi on olennaista erottaa rekiste-rinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä. Rekisterinpitäjä on luonnollinen henkilö tai oikeushen-kilö, viranomainen, virastoa tai muuta elin, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen ja keinot. Henkilötietojen käsittelijä on puolestaan taho, joka käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun. Tietosuoja-asetuksen 28 artiklan 10 kohdan mukaisesti henkilötietojen käsittelijää pidetään asetuksen mukaisena rekisterinpi-täjänä, mikäli henkilötietojen käsittelijä kuitenkin määrittelee henkilötietojen käsittelyn tar-koituksen ja keinot. Kouluympäristössä rekisterinpitäjänä on lähtökohtaisesti joko opetuksen järjestäjä tai oppilaitoksen ylläpitäjä. Eräiden henkilörekistereiden kohdalla asiasta on säädetty erikseen. Esimerkiksi opis-kelijavalintarekisteriä ylläpitää lain opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakun-nallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä 1.2 §:n mukaan Opetushallitus, ja ylioppilastutkintorekisteriä ylläpitää 7.2 §:n mukaan ylioppilastutkintolautakunta. Oppilas ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) 21.1 §:n mukaan opiskeluhuoltorekisterin rekisterinpi-täjänä toimii koulutuksen järjestäjä. Mikäli ulkopuolinen taho tarjoaa koulutuksen järjes-täjälle tai oppilaitoksen ylläpitäjälle oppimisanalytiikkapalveluita, määräytyy rekisterinpitäjä yllä mainittujen periaatteiden mukaisesti. Tietosuoja-asetuksen 28 artiklassa määritellään yk-sityiskohtaisesti, mitä tulee ottaa huomioon, kun henkilötietoja käsitellään rekisterinpitäjän lukuun.

83 WP 160, s. 13–14.

253.5 tietojen minimisointi ja säilytyksen rajoittaminen

Henkilötietojen minimoinnin periaate aiheuttaa usein tulkintaongelmia käytännön tilanteis-sa. Periaatteen lähtökohtana on, että opetustoimessa saa käsitellä henkilötietoja ainoastaan ja vain siltä osin, kuin se on välttämätöntä. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c ala-kohdan mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoituttava siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Henkilötietoja tulisi käsitellä ainoastaan, mikäli aiottua tarkoitusta ei voida kohtuullisesti toteuttaa muilla keinoin.84 Tarpeellisuusvaatimus on ymmärrettävissä vähimmän sallitun puuttumisen periaat-teena.85 Henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuusvaatimus sisältyy myös HetiL 9.1 §:iin. Hen-kilötietoja ei saa käsitellä enempää kuin on tarpeellista edes oppilaan suostumuksella. Työnte-kijöiden osalta tämä periaate on lausuttu nimenomaisesti lain työntekijöiden yksityisyydestä työelämässä (759/2004) 3.2 §:ssa. Toinen merkittävä periaate on tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdassa määritelty säilytyksen rajoittamisen periaate. Sen mukaan henkilötiedot on sallittua säilyttää muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa, vain niin kauan kuin käsittelyn tarkoituksen kannalta on tarpeellista. Tietojen minimoinnin periaatteen katsotaan olevan yhteydessä säily-tyksen rajoittamiseen, ja säilytysaika tulisi määritellä mahdollisimman lyhyeksi.86 Henkilötie-toja tulisi siten käsitellä määrällisesti mahdollisimman vähän, ja toisaalta niitä tulisi säilyttää mahdollisimman lyhyen ajan. Edellä mainitut periaatteet voivat olla haasteellisia esimerkiksi tilanteissa, joissa jokin henkilötietoa voisi olla hyvin merkityksellinen aikaisen varoitusjärjes-telmän toimivuuden kannalta yhden oppilaan kannalta, mutta merkityksetön suurimmassa osassa tapauksista. Etenkin, jos tieto voidaan katsoa arkaluonteiseksi henkilötiedoksi, on ky-seenalaista, voidaanko tätä henkilötietoa käsitellä systemaattisesti kaikista oppilaista. Tietosuojatyöryhmä on katsonut, että lasten oikeus välttämättömään suojeluun ja huo-lenpitoon voi edellyttää häntä koskevien henkilötietojen laajamittaista käsittelyä muun muassa terveydenhuollossa ja kouluissa.87 Lasten oikeuksien komitea on vastaavalla tavalla todennut neljännessä yleiskommentissaan, että systemaattinen tietojen kerääminen on välttämätön-tä lasten terveyden ja kehityksen seuraamiseksi. Lasten osallistumista tietojen analysointiin, milloin se on sopivaa, myös kannustetaan.88 Lausumat viittaavat ehkä enemmänkin oppi-lashuoltoon, mutta niihin sisältyvillä periaatteilla voi olla yleisempääkin merkitystä, mikäli henkilötietojen käsittelyllä on kiinteä yhteys lapselle turvattuun perus- tai ihmisoikeuteen. Seuraavassa käydään läpi lyhyesti kaksi tarkoitussidonnaisuuden tulkintaan opetuskontekstis-sa liittyvää tapausta.

84 Tietosuoja-asetus, johdanto-osa 39.85 Saarenpää 2011, s. 350.86 Tietosuoja-asetus, johdanto-osa 39.87 WP 160, s. 4–5.88 CRC/GC/2003/4, kappale 13.

26 Apulaisoikeusasiamies on ottanut kantaa ammatinvalintaan vaikuttavien arkaluontois-ten terveystietojen keräämiseen 31.8.2001 annetussa ratkaisussa 1488/4/99. Ammattikor-keakoulu oli kerännyt sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmaan haun yhteydessä laajasti hakijoiden terveyttä koskevia tietoja. Lain opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valta-kunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä 3.2 §:n mukaan opiskelijavalin-tarekisteriin voidaan tallentaa hakijan ilmoituksen mukaisina ammatinvalintaan vaikuttavat terveystiedot silloin, kun ne ovat tarpeellisia opiskelijoiden valinnassa. Tietosuojavaltuutettu oli kanteluun antamassaan lausunnossa pitänyt kyseisellä koulutusalalla tarpeellisina tieto-ja, jotka ovat merkityksellisiä potilasturvallisuuden takaamiseksi. Lomakkeella kerätyt tiedot kattoivat kuitenkin käytännössä hakijan koko sairashistorian. Ratkaisussaan apulaisoikeus-asiamies piti henkilötietojen keräämistä liian laajana ja näin tarpeellisuusvaatimuksen vas-taisena. Tietosuojavaltuutettu on antanut lausunnon koskien henkilötietojen tarpeellisuutta poissaolojen seurantajärjestelmässä.89 Lausunnossa katsottiin poissaolotietojen käsittelemi-sen olevan tarpeellista, jotta ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 34 §:ssä säädettyjen opiskelijan osallistumista ja tehtävien tekemistä koskevien velvollisuuksien noudattamista voitaisiin seurata. Biometriseksi tiedoksi luettavaa sormenjälkitietoa ei katsottu kuitenkaan tarpeelliseksi käsittelytarkoituksen kannalta. Lisäksi Kela-kortin, josta näkyi opiskelijan hen-kilötunnus, käyttöä pidettiin ongelmallisena. Kela-kortin sijaan suositeltiin ainakin vaihtoeh-tona kulunvalvontaan tarkoitettua erillistä korttia, josta opiskelija olisi tunnistettavissa opis-kelijanumeron perusteella.

3.6 suostumus henkilötietojen käsittelyperusteena3.6.1 yleistä suostumuksesta

Suostumukseen perustuvassa henkilötietojen käsittelyssä toteutuu parhaiten tiedollinen itse-määräämisoikeus ja rekisterinpidon avoimuus.90 Henkilötietojen suojan luonteesta perus- ja ihmisoikeutena seuraa, että suostumuksen perusteella ei ole mahdollista luopua kokonaan henkilötietojen suojasta. Näin ollen henkilötietojen käsitellylle asetetut muut rajoitukset sito-vat rekisterinpitäjää suostumuksesta huolimatta.91 Kyse on siitä, että suostumuksen perusteel-la henkilötietojen käsittely on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan lainmukais-ta, mikäli käsittelylle ei ole muuta asetuksessa mainittua perustetta. Tällä hetkellä suostumus ei ole kuitenkaan säännönmukainen käsittelyperuste kouluympäristössä, vaan käsittely perus-tuu lähinnä HetiL 8.1 §:n 5 kohdan mukaiseen asialliseen yhteyteen. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan henkilötietojen käsittely on mahdollista lisäksi muun muassa

89 TSV 236/41/2006.90 HE 96/1998 vp, s. 38–39.91 Warma & Nieminen 2016, s. 553.

27rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, rekisterinpitäjälle kuuluvan julki-sen vallan käyttämiseksi tai yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Rekisteröidyn antamalla suostumuksella tarkoitetaan tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 13 kohdan mukaan mitä tahansa vapaaehtoista, yksilöityä, tietoista ja yksiselitteistä tahdonilmai-sua, jolla rekisteröity hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn antamalla suostumusta ilmaisevan lausuman tai toteuttamalla selkeästi suostumusta ilmaisevan toimen. Erityisten tietoryhmien käsittelyyn annettavan suostumuksen tulee olla tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan lisäksi nimenomainen. Kysymys siitä, milloin lapsi voi itsenäisesti käyttää tiedollista itsemääräämisoikeutta, on ongelmallinen. Tietosuojavaltuutettu on tarkastusoikeutta koskevassa tapauksessa dnro 403/45/2001 todennut, että henkilötietolaki ei määrittele ikärajaa itsemääräämisoikeuden käyttämiseen, vaan asia on ratkaista muun muassa perustuslain, lasten oikeuksien sopimuksen ja asiaan liittyvän erityislainsäädännön valossa. Tietosuojavaltuutettu on ottanut kantaa ala-ikäisen antaman suostumuksen pätevyyteen ratkaisussa dnro 259/452/2013, joka koski erään urheilukilpailun yhteydessä kuvatun videon julkaisemista internetissä. Tapauksen lapset olivat 10-12 vuotiaita. Tietosuojavaltuutettu katsoi, että alaikäisen antaman suostumuksen ei voitu täyttävän henkilötietolain vapaaehtoisen, yksilöidyn ja tietoisen suostumuksen kriteerejä. Sen sijaan tarvittiin huoltajan vapaaehtoinen, yksilöity ja tietoinen suostumus. Joissain tapauksissa edellytys saada suostumus huoltajilta henkilötietojen käsittelyyn voi olla ristiriidassa lapsen edun kanssa.92 Tietosuoja-asetuksen 8 artiklan erityissäännöstä lapsen antamasta suostumuk-sesta sovelletaan ainoastaan direktiivin 2015/153 mukaisiin tietoyhteiskunnan palveluihin. Pätevän suostumuksen edellytykset ovat monelta osin vaikeita soveltaa, ja jokaisella kri-teerillä on oma, yksityiskohtainen sisältönsä. Koska rekisterinpitäjällä on tietosuoja-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan todistustaakka suostumuksen olemassaolosta, suostumuksen hankkimisessa käytettävä menettely tulisi suunnitella huolella. Kaikkia pätevän suostumuksen edellytyksiä ei aiheen laajuuden vuoksi ole mahdollista tarkastella tässä yksityiskohtaisesti.93 Seuraavassa tarkastellaan suostumuksen vapaaehtoisuutta, joka on usein ongelmallinen erityi-sesti suhteessa lapsiin.

3.6.2 suostumuksen vapaaehtoisuus kouluissa

Vapaaehtoisuudessa on kyse siitä, että yksilöllä tulee olla mahdollisuus tahdonmuodostuk-seen ilman ulkopuolista painostusta.94 Painostus voi olla luonteeltaan sosiaalista, taloudellista, psykologista tai muuta vastaavaa.95 Vaikka suostumusta pidetään monesti ensisijaisena käsit-

92 WP 160, s. 5–6.93 Pätevän suostumuksen edellytyksistä tarkemmin ks. esimerkiksi Ketola 2014, s. 44–76.94 WP 187, s. 12–17.95 WP 131, s. 8.

28telyperusteena, sen käyttäminen ei ole kaikissa tapauksissa ideaalisinta.96 Vapaaehtoisuutta on tarkasteltu etenkin työntekijöihin ja lapsiin liittyen. Tietosuojatyöryhmä on työntekijän antaman suostumuksen kannalta todennut, että mikäli suostumuksen antaminen on ehto-na työpaikan vastaanottamiselle, suostumus ei ole vapaaehtoinen.97 Henkilötietojen käsittely suostumuksen perusteella ei ole näissä tilanteissa mahdotonta, mutta vahvana oletuksena on, että suostumus ei ole vapaaehtoinen.98 Tietosuoja-asetuksen johdanto-osan kappaleen 43 mukaan suostumus ei olisi välttämät-tä vapaaehtoinen silloin, kun rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välillä vallitsee selkeä epäsuhta. Lisäksi todetaan, että ”[t]ämä koskee erityisesti tilannetta, jossa rekisterinpitäjänä on viran-omainen ja jossa on sen vuoksi epätodennäköistä, että suostumus on annettu vapaaehtoisesti kaikissa kyseiseen tilanteeseen liittyvissä olosuhteissa”. Koska koulua voidaan pitää lisäksi vi-ranomaisena, oppilaan suostumuksen systemaattinen käyttäminen henkilötietojen käsittely-perusteena ilman tapauskohtaista arviointia voi olla ongelmallista. Tietosuoja-asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan rekisteröidyllä on oikeus peruuttaa antamansa suostumus milloin tahansa. Rekisteröidylle tulee ilmoittaa tästä oikeudesta ennen suostumuksen antamista. Suostumusta ei olisi pidettävä vapaaehtoisena, mikäli sitä ei voi pe-ruttaa myöhemmin ilman rekisteröidylle aiheutuvaa haittaa. Suostumuksen vapaaehtoisuus edellyttää lisäksi, että rekisteröidyllä on oltava mahdollisuus antaa suostumus eri henkilötie-tojen käsittelytoimille, jos tämä on yksittäistapauksessa asianmukaista.99

Seuraavassa tarkastellaan kolmea valvontaviranomaisten antamaa ratkaisua, jotka liit-tyvät suostumuksen vapaaehtoisuuteen koulussa.100 Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 21.6.2000 antamassaan päätöksessä dnr 2413/99 arvioinut Savitaipaleen lukion ja peruskou-lun yläasteella tehtyjä huumausainetestejä. Annetun selvityksen mukaan testit olivat perustu-neet oppilaan antamaan suostumukseen. Vaikka testiin osallistumisesta pystyi kieltäytymään, tieto kieltäytymisestä välitettäisiin oppilaan vanhemmille. Päätöksessä apulaisoikeusasiamies piti annettuja suostumuksia ongelmallisina, koska ne eivät välttämättä perustuneet riittävään informaatioon ja olleet tosiasiallisesti vapaaehtoisia. Viljanen on kommentoinut tapausta pi-täen suostumuksen antajien olleen selkeästi alisteisessa asemassa.101 Toisessa samankaltaises-sa tapauksessa apulaisoikeuskansleri antoi 4.10.2000 päätöksen dnro 8/50/00, joka koski Lohjan ammattioppilaitoksen oppilaille järjestämiä huumausainetestejä. Päätöksessä todet-tiin suostumuksen vapaaehtoisuuden edellyttävän sitä, että kieltäytymisestä ei ole oppilaalle kielteisiä seurauksia. Tuoreemmassa apulaisoikeuskanslerin huumausainetestausta koskevassa 21.11.2014 antamassa päätöksessä dnr OKV/197/1/2013 oli kysymys huumetestauksesta

96 WP 187, s. 10.97 WP 48, s. 23.98 WP 187, s. 14.99 Tietosuoja-asetus, johdanto-osa 42.100 Tapauksiin liittyvistä ongelmista laajemmin ks. Nieminen 2004, s. 287–292.101 Viljanen 2001, s. 112.

29peruskoulutason sisäoppilaitoksessa. Koska perusopetuslakiin ei sisältynyt huumetestausta koskevia säännöksiä, testit suoritettiin oppilaan suostumuksella. Päätöksessä todettiin, että ”[s]en lisäksi, että asiassa on merkitystä suostumuksen antajan iällä ja kehitystasolla, on koulu – oppilas relaatiossa huomioitava myös se, että suostumuksen antaja eli oppilas on jo asetel-mallisestikin väistämättä alisteisessa asemassa kouluun eli perusoikeuden rajoituksen toimeen-panijaan nähden.” Kaikissa kolmessa edellä mainituissa tilanteissa todettiin, että perusoikeuksien rajoituk-sista tulisi säätää lainsäädännöllä. Tapauksiin liittyy erityispiirteitä esimerkiksi itsekriminoin-tisuojan eli myötävaikuttamattomuusperiaatteen kannalta, mutta tapaukset tuovat esiin niitä ongelmia, joita suostumuksen hankkiminen kouluympäristössä voi aiheuttaa. Suostumuksen käyttäminen ei ole kouluissa mahdotonta, mutta suostumuksen vapaaehtoisuuteen tulisi kiin-nittää erityistä huomiota.

3.6.3 läpinäkyvyys ja rekisteröidyn informointi

Rekisteröity antaa suostumuksen hänelle annettuun informaatioon perustuen. Mikäli rekiste-röidylle ei anneta riittävän täsmällistä tietoa käsittelytoimenpiteistä, ei suostumusta voida pitää tietoisena. Informointi toteuttaa lisäksi henkilötietojen käsittelyn läpinäkyvyyttä ja mahdollis-taa rekisteröidyn oikeuksien käyttämisen. Mikäli rekisteröity ei ole tietoinen häntä koskevien henkilötietojen käsittelystä, esimerkiksi hänelle kuuluvan tarkastusoikeuden käyttäminen ole mahdollista. Tietosuoja-asetuksen 12 artikla sisältää yleissäännöksen läpinäkyvyydestä ja informoin-nista. Rekisterinpitäjän on säännöksen mukaan toteutettava asianmukaiset toimenpiteet toi-mittaakseen asetuksen mukainen informaatio rekisteröidylle tiiviisti esitetyssä, läpinäkyvässä, helposti ymmärrettävässä ja saatavilla olevassa muodossa selkeällä ja yksinkertaisella kielellä. Lapselle kohdistetun informoinnin tulisi olla korostetun selkeää ja yksinkertaista.102 Tietosuo-javaltuutettu totesi tapauksessa dnro 780/41/1999, joka koski ATK-luokkien videovalvontaa, että oppilaiden avoin informointi kamaravalvonnasta ja HetiL 10 §:n mukaisen rekisteriselos-teen nähtävänä pito ovat tärkeitä henkilötietojen käsittelyn laatua turvaavia tekijöitä. Infor-moinnin puutteellisuus voi ilmetä myös siten, että annettu tieto on harhaanjohtavaa. Apulaisoikeusasiamies antoi 13.4.2010 ratkaisun tapauksessa dnro 640/4/09, joka koski kaupungin opiskelijoille antamia virheellisiä tietoja tietokoneiden valvonnasta. Oppilaille oli annettu tietokoneen näytöllä tieto, että työasemien käyttöä voitiin seurata reaaliajassa. Tieto-koneita ei kuitenkaan voitu valvoa reaaliajassa kuin ainoastaan tukitoimien aikana, ja varoitus oli lisätty ilkivallan estämiseksi. Vaikka tapauksessa ei oltu tosiasiallisesti rikottu perustuslain 10.2 §:n mukaista kirjeen, puhelun tai muun luottamuksellisen viestin suojaa, pidettiin rat-kaisussa menettelyä moitittavana. Apulaisoikeusmies totesi, että oppilaiden perus- ja ihmisoi-

102 Tietosuoja-asetus, johdanto-osan kappale 58.

30keuksien asiamukaisen toteutumisen kannalta oppilaille olisi tullut antaa oikeaa tietoa tieto-koneiden käytön teknisistä rajoituksista. Tämän lisäksi oppilailta olisi tullut valistaa koskien heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Tietosuoja-asetuksessa säädetään yksityiskohtaisesti siitä, mitä tietoja rekisteröidylle tulee antaa. Asetuksen 13 koskee tilanteita, joissa tiedot kerätään rekisteröidyltä itsestään, kun taas artiklassa 14 säädetään tilanteesta, joissa henkilötiedot saadaan muulta taholta kuin rekisteröidyltä. Annettaviin tietoihin sisältyvät muun muassa tiedot rekisterinpitäjästä, hen-kilötietojen käsittelyn tarkoituksesta sekä käsittelyn oikeusperusteesta. Perustietojen lisäksi molemmat artiklat edellyttävät rekisterinpitäjää toimittamaan rekisteröidylle eräitä lisätieto-ja, jos ne ovat tarpeen rekisteröidyn kannalta asianmukaisen ja läpinäkyvän henkilötietojen käsittelyn takaamiseksi. Näihin sisältyvät muun muassa henkilötietojen säilytysaika, tieto oi-keudesta peruuttaa suostumus sekä tietoja rekisteröidyille kuuluvista oikeuksista. Tietoja ei ole kummassakaan tapauksessa toimitettava, mikäli rekisteröity on jo saanut tiedot. Kun hen-kilötietoja ei ole saatu rekisteröidyltä, tietoja ei tarvitse antaa myöskään silloin, kun tietojen hankinnasta tai luovuttamisesta säädetään nimenomaisesti rekisterinpitäjään sovellettavassa lainsäädännössä, jossa vahvistetaan asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Tietojen antaminen on rajoitettua myös eräissä arkistointia ja tutkimus-ta koskevissa tilanteissa. Viimeinen poikkeustapaus koskee tilannetta, jossa tiedot on pidettä-vä luottamuksellisina muun muassa lakisääteisen salassapitovelvoitteen takia.

3.7 profilointi ja automaattinen päätöksenteko

Oppimisanalytiikalla on piirteitä, jotka ovat lähellä profilointia. Profilointi on usein yksilön kannalta piilossa tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä. Kerättyjä tietoja yhdistämällä ja ana-lysoimalla on mahdollista tehdä esimerkiksi yksilön käyttäytymistä tai mieltymyksiä koskevia päätelmiä ja ennustuksia. Läpinäkyvyyden ja yksilön vaikutusmahdollisuuksien turvaamisen tulisi olla profiloinnissa keskeisessä asemassa.103 Tietosuoja-asetuksen johdanto-osan kappa-leen 60 mukaan rekisteröidylle tulisi ilmoittaa profiloinnin olemassaolon lisäksi sen seurauk-sista. Profiloinnin ja automaattisen päätöksenteon käyttäminen kouluympäristössä on ongel-mallista siksi, että tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 71 kappaleen mukaan ”toimenpidettä ei saa kohdistaa lapseen”. Profiloinnilla tarkoitetaan tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 4 kohdan mukaan mitä ta-hansa henkilötietojen automaattista käsittelyä, jossa henkilötietoja käyttämällä arvioidaan luonnollisen henkilön ominaisuuksia, erityisesti analysoidaan tai ennakoidaan piirteitä, jotka liittyvät kyseisen luonnollisen henkilön työsuoritukseen, taloudelliseen tilanteeseen, tervey-teen, henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kiinnostuksen kohteisiin, luotettavuuteen, käyttäy-

103 WP29: Advice paper on essential elements of a definition and a provision on profiling within the EU General Data Pro-tection Regulation, 13.5.2013.

31tymiseen, sijaintiin ja liikkeisiin. Koska tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 38 kappaleessa kehotetaan varovaisuuteen lapsia koskevien henkilö- ja käyttäjäprofiilien luomiseen, profi-loinnin määritelmään sisältyvää työsuoritusta lienee asianmukaista katsoa sovellettavan myös oppimissuorituksiin. Euroopan neuvoston profilointia koskevassa ohjeistuksessa korostuu myös varovaisuus lapsia koskevaan profilointiin: “profiling of children may have serious con-sequences for them throughout their life”.104 Henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja kiinnostuk-sen kohteisiin liittyvä profilointi on puolestaan yhteydessä ura- ja koulutusvalintoja tukevaan analytiikkaan. Tämän perusteella näyttää siltä, että oppimisanalytiikkaa olisi todennäköisesti tulkittava huomioiden tietosuoja-asetuksen profilointia koskevat erityissäännökset. Tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröidyllä on oikeus joutumat-ta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn, kuten profilointiin, ja jolla on häntä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Toinen kysymys oppimisanalytiikan kannalta on, onko kyseessä päätös, jolla on artiklan edellyttämällä tavalla vaikutuksia oppilaaseen. Esimerkkeinä artiklan sovel-tamisalaan kuuluvista tilanteista on annettu online-luottohakemuksen automaattinen epää-minen ja sähköisen rekrytoinnin käytännöt ilman ihmisen osallistumista.105 Henkilötietolain esitöissä esimerkkinä toimenpiteestä, jolla ei ole merkittäviä oikeusvaikutuksia, annettiin suo-ramarkkinointikirjeen lähettäminen.106 Säännöksen soveltamisalaan voidaan katsoa kuuluvan ainakin tilanteet, jossa oppilas voi joutua sellaisen hallinnollisen päätöksen kohteeksi, jolla on vaikutusta hänen perus- ja ihmisoikeuksiinsa. Tilanne voi olla tämä, jos varoitusjärjestelmällä pyritään ennakoimaan opiskelijan väkivaltaista käytöstä,107 ja tämän perusteella opiskelijan tavarat tarkastettaisiin vaarallisten esineiden varalta lukiolain (629/1998) 26 e §:n perusteella. Artiklan on kaikkiaan tulkinnanvarainen sen suhteen, miten sitä pitäisi soveltaa suhteessa lap-siin, ja toiseksi sen suhteen, minkälaiset toimenpiteet kuuluvat artiklan soveltamisalaan.

3.8 tarkastusoikeus ja data portability

Luonnollisilla henkilöillä tulisi olla riittävät mahdollisuudet valvoa omia henkilötietojaan.108 Oppilaiden aktiivinen osallisuus henkilötietojen käsittelyssä voi toteutua ainoastaan silloin, kun heille annetaan riittävät oikeudet itseään koskeviin henkilötietoihin. Valvonta voidaan ymmärtää passiivisena oikeutena, mutta sillä on kiinteä yhteys aktiivisiin oikeuksiin. Mikäli rekisteröity ei ole tietoinen häntä koskevien henkilötietojen käsittelystä (passiivinen oikeus), on henkilötietojen saamiseen, jakamiseen ja poistamiseen liittyvien aktiivisten oikeuksien käyttäminen vaikeaa. Tältä kannalta voidaan sanoa, että passiiviset oikeudet ovat aktiivisten

104 CM/REC(2010)13.105 Tietosuoja-asetus, johdanto-osan kappale 71.106 HE 96/1998 vp, s. 65.107 Elekia et al. 2014, s. 4651.108 Tietosuoja-asetus, johdanto-osan kappale 7.

32oikeuksien edellytys. Ainoastaan riittävän läpinäkyvässä ja valvottavissa olevassa henkilötieto-jen käsittelyssä voidaan oppilaiden henkilötietoja lähestyä ihmiskeskeisen hallinta ja hyödyn-tämisen näkökulmasta.109

Rekisterinpitäjälle on asetettu tietosuoja-asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa yleinen vel-vollisuus helpottaa rekisteröityä hänen oikeuksiensa käyttämisessä. Tätä velvollisuutta rajoit-taa tietosuoja-asetuksen 11 artiklan säännös, jonka mukaan rekisterinpitäjällä ei ole velvol-lisuutta säilyttää, hankkia tai käsitellä lisätietoja rekisteröidyn tunnistamiseksi, jos tämä olisi tarpeen vain asetuksen noudattamiseksi. Rekisteröidyllä on kuitenkin 11 artiklan 2 kohdan perusteella mahdollisuus antaa rekisterinpitäjälle tunnistamisen mahdollistamiseksi lisätieto-ja, jotta rekisteröity voisi käyttää hänelle kuuluvia oikeuksiaan. Tietosuoja-asetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröidyllä on oikeus saada re-kisterinpitäjältä vahvistus siitä, että häntä koskevia henkilötietoja käsitellään tai että niitä ei käsitellä, ja jos henkilötietoja käsitellään, oikeus säädä pääsy henkilötietoihin. Artikla sisältää kahdeksan kohtaisen listan annettavista tiedoista. Artiklan 15 kohdan 3 mukaan rekisterinpi-täjän on toimitettava jäljennös käsiteltävistä henkilötiedoista. Jos rekisteröity esittää pyynnön sähköisesti, tiedot on toimitettava yleisesti käytetyssä sähköisessä muodossa, ellei rekisteröity toisin pyydä. MyDatan lähtökohdista tarkastusoikeutta kohtaan on esitetty kritiikkiä, koska tietojen antamistapa ei mahdollista niiden uudelleenkäyttöä tehokkaasti. Tietosuoja-asetuksen 20 artiklassa säädetään oikeudesta siirtää tiedot järjestelmästä toiseen. Artikla koskee rekisteröidyn rekisterinpitäjälle toimittamia tietoja, joiden käsittely perustuu joko rekisteröidyn antamaan suostumukseen tai sopimukseen. Tiedot on annet-tava jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa. Oikeus ei koske manuaalisesti käsiteltäviä henkilötietoja. Artiklan 20 kohdan 2 mukaisesti rekisteröidyllä on oikeus saada tiedot siirrettyä suoraan toiselle rekisterinpitäjälle, jos se on teknisesti mahdol-lista. Koska artiklan sanamuodon mukaan oikeus koskee ainoastaan tietoja, jotka rekisteröity on toimittanut rekisterinpitäjälle, tämä ei ilmeisesti koskisi henkilötietoja, jotka on siirretty toisesta oppilaitoksesta ilman oppilaan myötävaikutusta. Toisaalta mikäli oppilas on käyttä-nyt oikeutta siirtää tiedot järjestelmästä toiseen, nämä siirretyt tiedot kuuluisivat uudestaan artiklan soveltamisalaan. Tulkinnanvaraista on lisäksi se, soveltuuko säännös tietoihin, jotka perustuvat sekä henkilötietojen yhdistämiseen että rekisteröidyn toimittamiin tietoihin.110

109 Ks. kappale 2.2.2.110 Warma & Nieminen 2016, s. 557.

334. ihmiskeskeinen oppimisanalytiikka4.1 eettinen näkökulma oppimisanalytiikkaan

Oppimisanalytiikan raaka-aineenaan käyttämät tiedot ovat useimmiten tietosuoja-asetuksen suojaamia henkilötietoja. LACE:n raportti oppimisanalytiikasta on nimetty provokatiivisesti: ”Is Privacy A Show-stopper for Learning Analytics? A Review of Current Issues and Solutions”.111 Vaikka henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö ei estä oppimisanalytiikkan käyttämistä, on lainsäädännön asettamien rajoitusten huomioiminen välttämätöntä. Yksityisyyden suojaan liittyvien kysymysten lisäksi oppimisanalytiikkaan on yhdistetty myös muita ongelmia. Slade ja Prinsloo ovat jakaneet sosiokriittisestä näkökulmasta oppimisanalytiikkaan liit-tyvät eettiset ongelmat kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään sisältyvät ongelmat liit-tyvät tiedon sijaintiin ja tulkintaan. Tähän liittyy kysymyksiä muun muassa eri järjestelmien yhteensopivuudesta, tiedon hajautumisesta johtuvasta holistisen kuvan puuttumisesta sekä oppilaiden kategorisointiin ja leimaamiseen liittyvistä ongelmista. Toisen ryhmän muodosta-vat tiedolliseen suostumukseen (informed consent), yksityisyyteen ja tietojen anonymisointiin liittyvät ongelmat. Kolmanteen ryhmään kuuluvat tiedon luokitteluun ja hallinnointiin liitty-vät kysymykset. Tähän liittyy esimerkiksi tarve tunnistaa erityistä suojaa tarvitsevat tiedot.112 Jossain määrin yleistäen voidaan sanoa, että eettisten ongelmien taustalla keskeisenä tee-mana on oppilaan aktiivisen roolin katoaminen. Tästä näkökulmasta eettiset ongelmat ovat yhdistettävissä sekä MyData-ajattelun että tietosuoja-asetuksen lähtökohtiin. MyDatassa on nimenomaisesti kyse ihmiskeskeisestä lähestymistavasta henkilötietojen käsittelyyn ja hyö-dyntämiseen. Henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyä uudistettaessa painotettiin tarvetta vahvistaa rekisteröidyn oikeuksia.113 Oppimisanalytiikkaan liittyviä ongelmia on pyritty rat-kaisemaan ohjeistuksilla, joista voidaan mainita tässä yhteydessä kolme:

1) Jisc Code of practice for learning analytics2) the Open University Policy on Ethical Use of Student Data for Learning Analytics3) the DELICATE Checklist

Ohjeistukset ovat luonteeltaan yleisiä, ja ne ovat enemmänkin oppimisanalytiikkaa ohjaavia yleisiä periaatteina. Yleisestä luonteestaan huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – ne sivua-vat myös tietosuojalainsäädännön kannalta merkityksellisiä kysymyksiä. Oppilaan aktiivisen roolin heikkenemisen kannalta ohjeistusten sisältöä voidaan tiivistää kolmeen keskeiseen ko-

111 Griffiths et al. 2016.112 Slade & Prinsloo 2013, s. 1516–1521. Tässä esitetty kuvaus luokittelusta on huomattavasti yksin- kertaistettu versio.113 WP 168, s. 15–18.

34konaisuuteen: oppimisanalytiikan läpinäkyvyys, pääsy oppilasta koskeviin tietoihin sekä op-pilaan suostumus. Seuraavassa käydään kokoavasti läpi kappaleessa 3 henkilötietojen suojasta esitetyn perusteella keskeisimpiä oikeudellisia haasteita oppimisanalytiikalle.

4.2 oppimisanalytiikan keskeiset oikeudelliset ongelmat

Henkilötietojen käsittelyssä keskeisimpänä vaiheena voidaan pitää henkilötietojen käsittelyn suunnittelua. Nykyisin voimassa olevan henkilötietolain 6 §:n suunnittelua koskeva säännös on toiminut keskeisenä lähtökohtana uusien toimintamallien kehittämiselle. Oppimisanaly-tiikan voidaan katsoa olevan kehitysvaiheessa, ja joka tapauksessa sen on etsittävä paikkansa uuden tietosuoja-asetuksen viitekehyksessä. Tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 78 kappa-leessa todetaan seuraavaa:

Kehitettäessä, suunniteltaessa, valittaessa ja käytettäessä sovelluksia, palveluja ja tuotteita, jotka perustuvat henkilötietojen käsittelyyn tai käsittelevät henkilötietoja tehtävänsä täyttä-miseksi, tuotteiden, palvelujen ja sovellusten tuottajia olisi kannustettava ottamaan huomi-oon oikeus tietosuojaan niiden kehittäessä ja suunnitellessa tällaisia tuotteita, palveluja ja sovelluksia ja varmistamaan uusin tekniikka asianmukaisesti huomioon ottaen, että rekiste-rinpitäjät ja henkilötietojen käsittelijät pystyvät täyttämään tietosuojavelvoitteensa.

Henkilötietojen käsittelyn suunnittelussa ensimmäisenä vaiheena on vastuusuhteiden sekä henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen määrittäminen. Oppimisanalytiikan tehtävien ja tar-koitusten täsmällistä määrittelyä on oleellista, koska käyttötarkoitussidonnaisuutta, tietojen minimisointia, täsmällisyyttä ja säilytyksen ajallista rajoittamista arvioidaan käsittelytoimen-piteen tarkoituksen näkökulmasta. Tältä kannalta oppimisanalytiikan käyttäminen opetuk-sen kehittämiseen tulee mahdollisesti arvioitavaksi eri tavalla kuin henkilötietojen käyttä-minen ura- ja koulutusvalintojen tukemiseen. Toinen keskeinen kysymys on tarvittavien henkilötietojen määrittely. Koska edes oppilaan suostumuksella ei ole mahdollista käsitellä käsittelytarkoituksen kannalta tarpeettomia henkilötietoja, tulisi esimerkiksi käyttöön otet-tavan aikaisen varoitusjärjestelmän tarvitsemat tiedot määritellä hyvissä ajoin. Kolmas kysy-mys liittyy henkilötietojen käsittelyperusteeseen. Mikäli käsittelyperusteena halutaan käyttää suostumusta, tulisi kouluympäristössä kiinnittää erityistä huomiota suostumuksen vapaa-ehtoisuuteen. Neljäs kysymys liittyy lasten profilointiin. Koska aiemmin kerrotulla tavalla tietosuoja-asetuksen profilointia koskeva säännös on tulkinnanvarainen, tulisi alaikäisten op-pimisanalytiikassa välttää menettelyä, josta seuraa päätöksiä, joilla on oikeusvaikutuksia tai muita vastaavia merkittäviä vaikutuksia. Tässä vaiheessa on tarpeellista painottaa, että tietosuoja-asetusta tulee lukea systemaat-tisena kokonaisuutena. Lisäksi, koska kyseessä on myös alaikäisten henkilötietojen käsittely, on välttämätöntä ottaa huomioon heitä koskevat oikeusperiaatteet. Kuten johdannossa to-

35dettiin, tähän selvitykseen valittua normistoa on ollut välttämätöntä rajoittaa huomattavasti. Yksistään tietosuoja-asetus sisältää huomattavasti kasuistisia lisävaatimuksia oppimisanalytii-kan käyttämiselle, joihin ei ole mahdollista mennä tässä yhteydessä. Sovellettavaksi tulevat esimerkiksi sisäänrakennettua ja oletusarvoista tietosuojaa koskeva 25 artikla, henkilötietojen käsittelyn turvallisuutta koskeva 32 artikla ja vaikutusarviointia koskeva 35 artikla. Lisäksi täs-sä selvityksessä käsiteltiin yksityiskohtaisemmin ainoastaan suostumuksen vapaaehtoisuutta. Suostumuksen yksiselitteisyys, nimenomaisuus, yksilöitävyys ja tietoisuus – mukaan lukien opt-out –menettelyyn liittyvät näkökohdat – sisältävät useita tulkintaongelmia. Oppimisanalytiikan keskeisenä ongelmana esitettiin olevan huoli oppilaan aktiivisen roolin katoamisesta. MyData-ajattelun kannalta voidaan esittää tässä kaksi keskeistä suositus-ta, jotka tukevat samanaikaisesti tietosuoja-asetuksen vaatimusten toteutumista. Ensinnäkin oppimisanalytiikan tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää oppilaille. Tämä perustuu näke-mykselle, että henkilötietojen tosiasiallinen hallinta on mahdollista ainoastaan, mikäli yksilö on tietoinen niiden olemassaolosta. Oppilaita tulisi siten informoida tietosuoja-asetuksen mu-kaisesti henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä seikoista. Samalla informointi tulisi suhteuttaa oppilaan iän ja ymmärrystason mukaan. Informointi olisi mahdollista toteuttaa myös kerrok-sittain, antaen oppilaalle – tai hänen vanhemmalleen – hänen niin halutessaan pääsy yksityis-kohtaisempaan tietoon henkilötietojen käytöstä. Huolellinen informointi voi omalta osaltaan vähentää myös suostumuksen vapaaehtoisuuteen liittyviä ongelmia. Toiseksi oppilaiden oi-keudet saada pääsy itseään koskeviin tietoihin ja siirtää tiedot järjestelmästä toiseen tulisi to-teuttaa mahdollisimman täysimääräisesti. Opiskelijoita tulisi, mikä asianmukaista, informoida heille kuuluvista oikeuksistaan. Läpinäkyvyyteen, oppilaiden oikeuksien kunnioittamiseen ja vastuullisuuteen perustuvassa oppimisanalytiikassa ei ole kyse ainoastaan oppilaita palvelevas-ta teknologiasta, vaan Suomen koulutusjärjestelmän laadukkuuden ylläpitämisestä.

36lähteetKIRJALLISUUS

Antikainen, Janne & Eskelinen, Jarmo & Koski, Heli & Niemi, Tommi & Pajarinen, Mika & Pyykkönen, Sinikukka & de Vries, Marc: Massadatasta liiketoimintaa ja tehokkaita julkisia palveluja. Valtioneuvostonselvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2016.

Arajärvi, Pentti: Lapsi ja koulutuksellisen hyvinvoinnin takaaminen. Teoksessa Hakalehto, Suvianna (toim.): Lapsen oikeudet kolussa. Kauppakamari. Helsinki 2015, s 11–48.

Davis, Andrew: Do Children Have Privacy Rights in the Classroom? Studies in Philosophy and Education 20, 2011, s. 245–254.

Elakia & Gayathri & Aarthi & Naren: Application of Data Mining in Edcuational Database for Predictive Behavioural Patterns of the Student. International Journal of Computer Science and Information Technologies, Vol. 5 (3), 2014, s. 4649–4652.

Eynon, Rebecca: The quantified self for learning: critical questions for education. Learning, Media and Technology, Volume 55, No. 4, 2015, s. 407–411.

Griffiths, Dai & Drachlser, Hendrik & Kickmeir-Rust, Michael & Steiner, Christina & Hoel, Tore & Greller, Wolfgant: Is Privacy a Show Stopper for Learning Analytics? A Review of Current Issues and Solutions. Learning Analtyics Review 6. Learning Analytics Community Exchange, February 2016.

Hakalehto, Suvianna: Johdatus lapsen oikeuksiin koulussa. Teoksessa Hakalehto, Suvianna (toim.): Lapsen oikeudet kolussa. Kauppakamari. Helsinki 2015, s 51–79.

Hart, Roger A.: Children’s Participation: From Tokenism to Citizenship. Innocenti essays, issue 4. UNICEF International Child Development centre, 1992.

Hurri, Samuli: Michel Foucault: jossakin toisessa ruumiin ja nautinnon taloudessa. Teoksessa Kotkas, Toomas & Lindroos-Hovinheimo, Susanna (toim.): Yhteiskuntateorioiden oikeus. Tutkijaliitto. Helsinki 2010.

Hyvän ohjauksen kriteerit. Opetushallitus. <http://www.oph.fi/download/158918_hyvan_ohjauksen_kriteerit.pdf>

Jalava, Tuomas & Selkee, Johanna & Torsell, Kurt: Peruskoulujen ja lukioiden tietotekniikkakartoitus 2013. Kuntaliitto. Helsinki 2014.

37Jones, Meg & Regner, Lucas: Users or Students? Privacy in University MOOCS. Science & Engineering Ethics, Volume 22, Issue 5, 1473–1496.

Kangas, Urpo: Digitaalinen jäämistövarallisuus. Talentum Helsinki 2012.

Ketola, Antti: Tiedollinen itsemääräämisoikeus ja laaja suostumus ihmistieteellisessä tutkimuksessa. Teoksessa Ketola, Antti & Lahti, Raimo (toim.): Ihmistieteellisten tutkimusaineistojen jaktokäyttö ja tietosuoja. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut. Forum Iuris. Helsinki 2014, s. 3–97.

Korhonen, Virpi & Koskinen, Seppo & Ojanen, Mika & Pesonen Pirkko: Työelämän uusi tietosuoja – huumetestit, kameravalvonta ja sähköpostit. Edita Publishing Oy. Helsinki 2004.

Korhonen, Rauno: Perusrekisterit ja tietosuoja. Edita Publishing Oy. Helsinki 2003.

Kularbphettong, Kunyanuth & Tongsiri, Cholticha: Mining Educational Data to Support Students’ Major Selection. International Journal of Computer, Information, Systems and Control Engineering, 2014. <http://waset.org/publications/9997112/mining-educational-data-to-support-students-major-selection>

Lahtinen, Matti & Lankinen, Timo: Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä. Tietosanoma Oy. Helsinki 2015.

Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja. UNICEF Suomi. Edita Publishing Oy. Helsinki 2011.

Nieminen, Liisa: Koulu lasten perus- ja ihmisoikeuksien turvaajana – vai rajoittajana? Oikeus 3/2004, s. 277–297.

Mäenpää, Olli: Hallinto-oikeus. Sanoma Pro Oy. Helsinki 2013.

Mäenpää, Olli: Julkisuusperiaate. Talentum. Helsinki 2016.

Neuvonen, Riku: Yksityisyyden suoja Suomessa. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 2014.Opettajan eettiset periaatteet. Opetusalan ammattijärjestö. <https://www.oaj.fi/cs/oaj/opettajan%20eettiset%20periaatteet>

Opintojen keskeyttämisen vähentämisen toimenpideohjelma. Keskustelumuistio 8.2.2007. Opetusministeriön monisteita 2007:2.

38Pajulammi, Henna: Lapsi, oikeus ja osallisuus. Talentum. Helsinki 2014.

Pitkänen, Olli & Tiilikka, Päivi & Warma, Eija: Henkilötietojen suoja. Talntum. Helsinki 2013.

Pitkänen, Olli: Sinun tietosi eivät ole sinun: rekisteröidyn oikeus hyödyntää omia henkilötietojaan. Oikeus 2/2014, s. 202–214.

Poikola, Antti & Kuikkaniemi, Kai & Kuittinen, Ossi: My Data – johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen. Liikenne- ja viestintäministeriö, 2014.

Poikola, Antti & Kuikkaniemi, Kai & Kuittinen, Ossi: MyData – A Nordic Model for human-centered personal data management and processing. Liikenne- ja viestintäministeriö, 2015.

Prinsloo, Paul & Slade, Sharon: Student Data Privacy and Institutional Accountability in the Age of Surveillance. Teoksessa Menon, Maria & Terkla, Dawn & Gibbs, Paul (toim.): Using Data to Improve Higher Education. Research, Policy and Practice. Global Perspectives on Higher Education. Sense Publishers. Rotterdam 2014.

Quadri, M. N. & Kalyankar, N. V: Drop Out Feature of Student Data for Academic Performance Using Decision Tree Techniques. Global Journal of Computer Science and Technology, Volume 10, Issue 2, 2010.

Saarenpää, Ahti: Henkilö- ja persoonallisuusoikeus. Teoksessa Niskanen, Maarit (toim.): Oikeusjärjestys. Osa I. 7. täydennetty painos. Lapin yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja, sarja c 56. Rovaniemi 2011, s. 231–410.

Slade, Sharon & Prinsloo, Paul: Learning analytics: ethical dilemmas. American Behavioral Scientist, 57(10), 2013, s. 1509–1528.

Sorvari, Katariina: Opetustoimen tekijänoikeudet. WSOYpro Oy. Helsinki 2010.Tiilikka, Päivi: Sananvapaus ja yksilön suoja. Lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvaaminen. WSOYpro. Helsinki 2007.

Tuomela, Jukka: Yliopisto-opetuksen julkisuudesta. Teoksessa: Kultalahti, Jukka & Penttilä, Seppo (toim.): Oikeus- ja vakuutustiedettä 2006. Tampereen yliopisto, oikeustieteiden laitos, 2006, s. 145–222.

Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Sanoma Pro Oy. Helsinki 2001.Warma, Eija & Nieminen, Jussi: Tietosuoja ja kilpailuoikeus – määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toimitusvelvollisuudesta ja tietosuojalainsäädännöstä. Defensor Legis 4/2016, s. 549–569.

39Warren, Samuel & Brandeis, Louis: The Right to Privacy. Harvard Law Review. Vl. IV. No. 5. December 15, 1890, s. 193–220.

VIRALLISLÄHTEET

CRC/GC/2001/1. General comment No. 1 (2001). Article 29 (1): the aims of education, 17.4.2001.CRC/GC/2003/4. General Comment No. 4: Adolescent Health and Development in the Context of the Convention on the Rights of the Child, 1.7.2003.CRC/C/GC/12. General comment No. 12 (2009). The right of the child to be heard, 1.7.2009.CRC/C/GC/14. General comment No. 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration, 29.5.2013.

Working Document on the processing of personal data relating to health in electronic health records, 5.2.2007. (WP 131)Opinion 2/2009 on the protection of children’s personal data (General Guidelines and the special case of schools), 11.2.2019. (WP 160)Opinion 8/2001 on the processing of personal data in the employment context, 13.9.2001. (WP 48)The Future of Privacy. Join contribution to the Consultation of the European Commission on the legal framework for the fundamental right to protection of personal data, 1.12.2009. (WP 168)Opinion 15/2011 on Consent, 13.7.2011. (WP 187)Advice paper on essential elements of a definition and a provision on profiling within the EU General Data Protection Regulation, 13.5.2013.

HE 309/1993 vp perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.HE 96/1998 vp henkilötietolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.HE 66/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 41 ja 45 §:n muuttamisesta.

Recommendation CM/Rec(2010)13 of the Committee of Ministers to member states on the protection of individuals with regard to automatic processing of personal data in the context of profiling, 23.11.2010.

COM(2016) 288 final. Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Re-gions. Online Platforms and the Digital Single Market Opportunities and Challenges for Europe, 25.5.2016.