n:o 6 suvannon seutu · 2010. 11. 21. · n:o 6 suvannon seutu 1 nro 6/2008 syyskuu pieniä...

1SUVANNON SEUTUN:o 6

NRO 6/2008

SYYSKUU

Pieniä ilonpilkahduksia siellä jossakin. Sota jatkui syksyllä 1941, ja omakohtaisia kokemuksia siitä kertoo eläkeläis-professori Lauri Autio, sivut 16-18. Kuva: Sylvi Soinion arkisto.

Kesä on ollut koti-seutumatkojen,karjalaisten juhli-en ja sukutapaa-misten aikaa. Ku-vassa sukuseuraVirkin väkeä ko-kouksessaan.

N:o 6SUVANNON SEUTU2

SUVANNON SEUTU nro 6/2008:

* Turkkisen turinat: Muistoja kertyy, sivu 4

* Sakkola-juhlat sujuivat rattoisasti, s. 5-10

* Röykkylä jatkaa Sakkolan kyläkirjojen sarjaa, s. 11

* Museolla musisoitiin, s. 12

* Papintodistuksella lupa autoiluun ja dynamiitin ostoon, s. 13

* Konevitsan kelloja kaikuja, s. 14

* Vanhoja metsästysjuttuja Metsäpirtistä, s. 15

* Sota jatkui syksyllä 1941, s. 16-18

* Takaisin Metsäpirttiin syksyllä 1941, s. 19

* Metsäpirtti-järjestöillä näytön paikka, s. 20

* Tampereella Pietarilaisilla Markkinoilla, s. 21

* Virkin virkkeet: Alkusyksyn merkit ilmassa, s. 22

* Vuokselan sähköistyshanke, s. 22

* Harvinaisen onnistunut veteraanimatrikkeli, s. 23

* Virkin sukuseura koolla, s. 24-26

* Vuokselan kuulumiset, s. 24

* Sukujen tapaamisia, s. 27-31

* Salaisia matkoja Sakkolaan, s. 32

* Toimin tarina, s. 33-35

* Poisnukkuneita, s. 35-37

* Perhejuhlia, s. 38

* Kyläkirjahankkeita, s. 39

* Yhteystiedot, s. 40.

SEURAAVA LEHTIilmestyy

marraskuun alussa.

Aineistot toimitukseen24.10. mennessä, kiitos!

Sakkola-Säätiön60-vuotishistoriikkiLähes 100 sivua,

värikuvin,10 euroa kpl.Tilaa omasi!

p. 040 730 2622

TalvikaudellaSakkola-Museo

on auki vainennakkotilauksesta

KuokkalanmuseoraitillaLempäälässä.

Tiedustelut:

Antti Hynnä0408490048

Hannu Turkkinen040 581 4398

Myllytie 58, 37370 NARVAp. (03) 373 7300,040 716 [email protected]

KYSY MEILTÄ KARJALANMATKOISTA


��

Minulla olivaimoni kans-sa elokuunpuolivälissä ti-laisuus osallis-tua Turkkistenja Nuoran jär-jestämälle Sal-palinjan retkel-le Itä-Suomeen.Retki oli erittäin mielenkiintoinen ja ker-rankin sain istua linja-auton takapen-killä osallistumatta opastus- tai matkan-johtajan tehtäviin.

Suomenlahdelta aina Pohjoiselle jää-merelle saakka ulottuvaa Salpa-asemaaalettiin rakentaa välittömästi Talvisodanpäätyttyä vuonna 1940, koska uusi itä-raja jäi täysin vaille puolustusvarustuk-sia. Rakennustöitä tehtiin kiireellä voi-mia ja resursseja säästämättä aina ke-sään 1941 saakka ja jälleen vuonna 1944Salpalinjaa alettiin vahvistaa. 1940-1941 Suomen suurimmalla rakennustyö-

Salpalinjalla

maalla oli yli 35.000 rakentajaa ja noin2000 muonituslottaa.

Linnoitustöissä oli myös useita tu-hansia vapaaehtoisia ruotsalaisia.Ruotsista saatiin lisäksi runsaasti ra-kennustarvikkeita sekä kuljetus- ja ra-kennuskalustoa. Ruotsin puolustuk-seen kuului jo tuolloin ajatus, että hei-dän turvansa idän jättiläistä vastaan onSuomen armeijassa.

Miehikkälässä saimme oppaaksemmenaapuripitäjän pojan, historian maiste-ri Kalle Pakarisen, jonka juuret ovat Py-häjärven Keljan kylässä. Mies osasiasiansa ja häntä oli mielenkiintoistakuunnella. Reilun 1½ tunnin mittaisel-la kierroksella saimme tutustua monen-laisiin varustuksiin, bunkkereihin, yh-dyshautoihin, konekivääri- ja tykkiase-miin, panssariesteisiin jne.

Salpalinjalla tuli mieleen, että olisikomeidän ollut parempi jatkaa sotaa ke-sällä ja syksyllä 1944 vielä Neuvosto-liiton saavutettua Viipuri – Kuparsaari– Taipale linjan. Ymmärrän toki senkin,että Suomen armeija toimi sietokykyn-sä äärirajoilla, mutta sitä ei ollut lyöty.Suomen armeija oli saavuttanut melkoi-sen määrän torjuntavoittoja ja takanaoli vielä viimeinen suhteellisen vahvas-ti varustettu puolustuslinja, Salpa-ase-ma. Myös puolustustahto ja moraaliolivat tallella.

Olisimmeko saaneet paremmat rau-hanehdot, jos emme olisi suostuneetaselepoon ja välirauhaan? Neuvosto-liitto oli suomalaisten torjuntavoittojenjälkeen vetämässä joukkojaan pois Suo-men rintamalta ja kiirehti valtaamaanBerliiniä. Stalin tiesi, että Suomen val-taaminen olisi vienyt liian paljon aikaaja voimia. Neuvostoliittolaiset tiesivät,että heillä oli Viipurin jälkeen vielä vas-tassa kohtuullisen vahvasti linnoitettuSalpalinja.

Jos Stalin olisi joutunut hyökkää-mään vielä tätäkin puolustusasemaavastaan, hän olisi vääjäämättömästimyöhästynyt Berliinin valtauksesta.

Olisiko Suomen armeijalla ollut neu-vostoarmeijan päävoimien siirryttyäSaksan rintamalle vielä voimia vallatatakaisin esimerkiksi Viipuri?

Olisimmeko myöhemmin tehtävässärauhanteossa välttyneet antamastaStalinille huomattavasti laajemman alu-een kuin mitä hän pystyi asein valtaa-maan? No, ehkä historian kanssa eikannata jossitella.

Hannu J. PaukkuSakkola-Säätiön

valtuuskunnan puheenjohtajaHarjatie 5, 32210 LOIMAA

[email protected]

Retkeläisiä Villalan kyläkir-kolla, jossa voitiin ihaillaSakkolan kirkon alttaritau-lua.


Vunukka Ellan rippijuhlat ovat takana-päin ja Hannu-äijällä hyvä mieli, kun saiolla niitä järjestämässä. Ellahan on joehtinyt tutustua matkassamme Hapa-raisten nuorisoseuran retkellä

sukunsa juuriin Sakkolassa. Edelleentuntui hänellä olevan matkustushalujaKarjalan laulumaille.

Niinpä mielissä itää ajatus sukumat-kasta tulevana suvena – aika näyttää,kuinka käy.

Aamusella tutkailin seutukuntammevaltalehteä Aamulehteä. Siinä oli olter-mannistamme Raaskan Yrjöstä mukavasivu otsakkeella ”Karjalan kunnailla”.Kesän matkallamme ollut Väreen paris-kunta oli paneutunut karjalaisuuteen jaYrjön muisteloihin lämmöllä satakunta-laisesta näkökulmasta.

Elokuun alkupäivinä sain olla muka-na Kasarmilan evakkojen muisteloissaRuissalossa

Soilin kanssa. Vaikka väki ei ollut en-nestään tuttua, pääsimme heidän kans-saan tutustumaan tarinatuokioissa japikku kokouksessa tuon ainutlaatuisensotilasyhteisön elämään ja muistiinmer-

Muistoja kertyy

kittyihin tietoihin. Ikääntynyt, muttapirteä joukko jäi jatkamaan tapaamis-taan, kun hyvästelimme heidät. Kasar-milaiset ovat hienosti tallentaneet koh-taamisensa muistojen kirjoihin.

Samoin tekstein, kuvin ja piirroksinoli tallennettu elämää varuskunnassa jasen läheisyydessä Kiviniemen koskenja Viiksanlahden tuntumassa Valkjärvenrannalla. Näistä lähtökohdista syntyyhieno kokonaisuus Kasarmilasta, Kivi-niemestä ja Viiksanlahdesta.

Vennäin Valkjärven, Röykkylän jamuiden kyläkirjojen tiedot sopivasti si-vuavat seutukuntaa, mutta näistä eväis-tä syntyy Sakkolan vilkkaimmasta alu-eesta kattava kirja. Nyt vain kirjaryhmäkasaan.

Toinen mukava, mieliin painuva retkielokuisena viikonloppuna suuntautuiSalpalinjalle ja Villalan kyläkirkolle Nuo-ran Markun kyyditsemänä. Joukkommeoli monimuotoinen. Veteraaneja, evak-koja jälkeläisineen, reserviläisiä ja asi-oista muuten kiinnostuneita henkilöitämatkasi yhdessä viikonlopun aikanaKymenlaakson, Etelä–Karjalan ja Savonmaita. Virolahden bunkkerimuseossasaimme alkulämmittelyn tukikohtaesit-telyn ja Salpalinja-videon muodossapikku tihkusateessa.

Miehikkälän Salpalinja -museo palve-luineen ja erinomaisine esittelyineenantoi selkeän kuvan tuosta jättiurakas-ta välirauhan ja jatkosodan ajoilta. Eipäihme, että Neuvostoliiton sodanjohto-onkin se vaikutti omalta osaltaan, kunsaatiin aselepo aikaan Tali-Ihantalan

taistelujen jälkeen.Vielä vilkaisimme Taavetissa Salpalin-

jan Saimaan puoleista päätä ennen ruo-kailua Lappeenrannan Kasinolla.

Kun oli yövytty Imatralla Valtionho-tellissa, jatkettiin matkaa Vuoksen vart-ta. Emäntäni Soili kertoi synnyinseu-dustaan ja Laila Hirvisaaren Imatra -sar-jan paikoista, kun lähdimme kohti Ke-sälahtea, Villalan kyläkirkkoa. Siellä vie-timme lyhyen hartaushetken LeppäsenVäinön sekä ryhmämme laulamien vir-sien ja pienen puheeni myötä. Sittenkirkkokahville Nuoran Markun makka-ragrillin viereen kauniille mäntykankaal-le.

Sakkolan kirkon taulu on hyvässähoidossa. Koskapa lie se on takaisinkotikirkkonsa alttarilla Sakkolassa –Luoja sen ainoastaan tietää.

Matkamme jatkui Kerimäen komiaankirkkoon ja Olavinlinnaan pikakäynnil-le ennen kotimatkaa.

Vinkkinä: Kannattaa joskus katsastaanäitä Suomenkin puoleisia paikkojaKarjalan matkoilla.

Kiitokset vielä kerran Sakkola-Seural-le ja kaikille asianosaisille hyvin hoide-tusta juhlasta Leppävaarassa.

Ensi vuonna tapaamme tuossa naa-purissa Pirkkalassa. Seuraaville vuosil-le voi ilmoittautua

juhlien järjestäjäksi säätiön valtuus-kunnan syyskokoukseen mennessä.

Kuulakkaita syyssäitä toivotellen

Hannu Viljonpoika Turkkinen

Kasarmilaisten tapaa-misesta Ruissalossa.


Sakkola-juhlat Leppävaarassasujuivat rattoisasti

Sakkola-juhlat Espoon Leppä-vaarassa saivat mukavastijuhlakansaa liikkeelle, vaikka pää-

kaupunkiseudulla juhlien väkimäärä on-kin jäänyt syystä tai toisesta pienem-piä paikkakuntia vähäisemmäksi. Elo-kuisille juhlille tuli kuitenkin kansaa lä-hes urheiluhallin täydeltä, arviolta rri-lut 300 henkeä.

Sakkola-Seura yhteistyökumppanei-neen ansaitsee kiitokset, sunnuntaina10. elokuuta vietetyn pitäjäjuhlan jär-jestelyt olivat onnistuneet niin ohjel-man kuin tarjoilun osalta. Esitykset oli-vat tasokkaita, ja pitopöydässä oli jopatarjolla perinteistä kaurakiisseliä mais-teltavaksi!

Haluatko kasvattaa hyviä vaihuonoja hedelmiä?

Koska Espoon kirkot olivat varattujakonfirmaatiotilaisuuksiin, juhlajumalan-palveluksen sijaan päivä käynnistettiinrovasti Simo Revon pitämällä alkuhar-taudella.

– Kaukaa olemme tulleet tähän het-

keen. Olemme kulkeneet kokonaisenelämän tien, jokainen oman kohtalon-sa. Ei ole kahta samanlaista elämää. Jo-kaisen tie on erilainen, niin tästä päi-västä taaksepäin kuin eteenkin päin.

– Vuosi vuodelta harvemmaksi käyniiden joukko, joiden elämän tie on al-kanut Karjalan kannaksella, Suvannonrannoilla. Yli kuusi vuosikymmentä ovatsaaneet tietään taivaltaa jotkut niistä-kin, jotka eivät elämässään ole kokeneetsen enempää sotaa kuin evakkotaival-takaan.

Repo muistutti, että oma elämä ja senkohtalot ovat jotain sellaista, mitä ku-kaan ei voi ottaa ihmiseltä pois.

– Maat ja tavarat voidaan viedä. Toi-nen ihminen tulee hetkeksi lähelle, mut-ta etääntyy sitten. Elämän kangas ku-toutuu milloin kirkkain, milloin tumminsävyin.

– Omaa tietämme olemme jokainentulleet tähän päivään. Saamme katsoaelämäämme taaksepäin, kun kuulemmesunnuntain 10.8. evankeliumista Jee-suksen sanat:

”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkinon hyvä, mutta jos puu on huono, senhedelmäkin on huono. Hedelmästäänpuu tunnetaan.”

Ja Jeesuksen puhe jatkuu:”Mitä sydän on täynnä, sitä suu pu-

huu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensävarastosta esiin hyvää, paha ihminenpahuutensa varastosta pahaa.”

– Ihmisen tiessä on asioita, joihin hänei itse voi vaikuttaa. Toiset tekevät pää-töksiä, jotka vääjäämättömästi vaikut-tavat meidän elämäämme. Karjalainenkansa on saanut sen historiassaan ko-kea vuosisadasta toiseen. Suomen ra-jat ovat vaihdelleet ja Karjala on kuulu-nut milloin Ruotsin, milloin Venäjänyhteyteen.

Rovasti totesi, että suurten yhteistenkohtaloiden keskelläkin jokainen ihmi-nen rakentaa omaa elämäänsä, omaa tie-tään.

– Sillä tiellä kasvattaa jokainen jokohyvää puuta tai huonoa puuta, hyviätai huonoja hedelmiä.

– Jokainen meistä tietää omaa elä-määnsä katsoessa, että takana on sekähyvää että hävettävää. Elämän kultai-seen kankaaseen on tullut kudotuksimyös virhelyöntejä. Suu on tullut pu-huneeksi sitä pahaa, mitä sydän on ol-lut täynnä. Elämän puun kultaomenistaon osa ollut katkeran sydämen mädät-tämiä.

– Elettyä elämää ei voi enää muuttaa.Mikä on tehty, se on tehty. Sanoja eivoi kutsua takaisin. Mutta silti elämänkankaaseen voi panna hyvän paikan.Sen nimi on: Anteeksi!

Oikea anteeksipyyntö on vaikea asia.Se edellyttää nöyrtymistä: olen ollutväärässä, tehnyt väärin, sanonut vääriäsanoja. Olen loukannut sinua, joka kuljetsamaa matkaa oman elämäni kanssa.

– Anteeksi pyytäminen ei kannatavain siksi, että yksi asia tulee korjatuk-si. Se kannattaa myös siksi, että jokai-nen anteeksipyyntö jalostaa omaa elä-

Seppelpartiona hautausmaalle tervehdyskäynnille lähetettiin Elina Lai-ne ja Markku Naskali.


mänpuutamme. Sitä pahaa, mitä tosis-saan on pyytänyt anteeksi, ei enää tah-do tehdä. Siltä kohtaa elämän puu kan-taa entistä parempia hedelmiä. Anteek-sipyynnön oksista leviää koko puuhunhyvän Jumalan siunaus.

– Kaukaa olemme tulleet tähän het-keen ja kauas vielä täältä kuljemme. Elä-män tien tulevat mutkat ovat silmiltäm-me salattuja. Siitä voimme kuitenkin ollavarmoja, että Jumalan käsivarret kanta-vat meitä silloinkin, kun itse emme sitähuomaa.

– Jumalan rakkaus ja armo ovat ainasanoja suurempia. Ne peittävät alleenlopulta kaiken muun. Syyllisyys muut-tuu vapaudeksi ja hedelmät muuttuvathyviksi.

– Tänään on jokaisen loppuelämänensimmäinen päivä. Sen tie kannattaasuunnata niin, että lähellämme elävätihmiset saavat poimia elämämme puus-ta hyviä hedelmiä.

Alkuhartauden loppurukouksenaSimo Repo sanoi:

Jumala, rakas Isämme.Tajuntaamme tunkeutuujoka puolelta erilaisia sanoja.Harvat uskaltavatpuhua tuskasta,moni uskoo,ettei kukaan jaksa kuunnella.Isä, lähekkäinkin meetäännymme toisistamme.Lähetä Pyhä Henkesija parantava sanasi,luo avoimuutta ja uskallusta,avaa suut, herkistä korvat.Anna meille rohkeuttapyytää ja antaa anteeksi.Aamen.

Juhlapuheen pitäjä, Teknologiateol-lisuus ry:n energia-asioista vastaa-va johtaja Martti Kätkä kertoi syn-

tyneensä ja kasvaneensa Etelä-Pohjan-maalla; kuitenkin yksi neljäsosa hänes-tä on kotoisin Sakkolasta. Karjalaisuuson kulkenut elämässä mukana monellatapaa, ja lujittui vain, kun puolisonsaon myös sakkolalaista sukujuurta. Niin-pä juhlapuhekin kiertyi moniin lämpi-miin muistikuviin ja ajatuksiin karjalai-suudesta.

– Äitini äiti, Martta Naskali oli synty-nyt Sakkolan Sipilänmäellä. Hänen ko-titalonsa Sakkolassa oli Apteekin naa-purissa ja apteekkari pani merkille Mar-tan hyvän koulumenestyksen ja ahke-ruuden. Niinpä hän kehotti tyttöä me-nemään farmaseutin oppiin Helsinkiin.Ennen sotia ei ollut kovin tavallista, ettäSakkolasta sikatilallisen tytär lähetettiinHelsinkiin saakka opiskelemaan. Näinkuitenkin tapahtui ja mummoni valmis-tui farmaseutiksi. Ensimmäinen työpaik-ka oli Keski-Pohjanmaalla Vetelissä jaseuraava Etelä-Pohjanmaalla Kurikas-sa.

Kurikasta Martta löysi elämänkump-panikseen pankinjohtaja Paavo Seppä-län ja näin kotipaikka vaihtui pysyväs-ti Sakkolasta Kurikaksi jo vuosia ennenTalvisotaa.

Neljäsosakarjalainenpuhui Sakkolasta lämmöllä

Kätkä totesi, että karjalaisuus näkyikuitenkin mummon elämässä monellatavalla.

– Ensinnäkin hän oli käsityöihminen,joka kirjaili lakanoita ja tyynyliinoja, tekireikäompeleita ja lampun varjostimia.Toiseksi hän piti hyvästä ruoasta ja lait-toi usein karjalanpaistia. Muistan eri-tyisen hyvin sieniretket, joille hän ottilapsenlapsensa mukaan. Asia oli niin,että Etelä-Pohjanmaalla juuri kukaan eikerännyt sieniä. Sieniä kutsuttiin Kuri-kassa ”maron lakeiksi”, jotka kelpasi-vat korkeintaan lehmien ruuaksi. Sienetjäivät siis koskemattomina metsiin.Tämä sopi mummolle oikein hyvin, kos-ka hän tunsi sienet ja hyviä ruokasie-niä löytyi metsistä runsaasti. Sienet hänsuolasi ja niistä tehtiin salaatteja ja kas-tikkeita. En ole tyypillinen pohjalainen,koska pidän kaikenlaisista sieniruuis-ta, kiitos valistuneen mummoni.

Muu Naskalin perhe asui Sakkolas-sa, kunnes tuli Talvisota ja oli pakkolähteä evakkoon.

– Mummon veli Aarne Naskali taiste-li Talvisodassa konekiväärimiehenäTaipaleenjoella. Hän haavoittui Kirves-mäessä jalkaan ja invalidisoitui osittain.Aarnen vaimo, Helvi, oli omaa sukuaanLoponen ja kotoisin Lapinlahdelta tai

Rovasti Simo Repo (vas.) ja juhlapuhuja Martti Kätkä.

www.sakkola.fi


Laplahelta, niin hän itse sanoi.

Välirauhan jälkeinen aika, kun Sakko-la saatiin takaisin, toi uutta toivoa jasotavammasta huolimatta Aarne palasiperheineen Sakkolaan kunnostamaanvanhaa kotitaloa. Kotieläimet tuotiinjunalla Haitermaan asemalle.

– Aarne kertoi, että kun hän lähti he-voskärryillä asemalta kohti Sipilänmä-keä, niin hevosen vauhti parani sitämukaa, kun matka edistyi tuttua tietäpitkin. Vaikka junamatka oli varmastiollut hevoselle uuvuttava, niin kotita-lon näkyessä ravia piti ryhtyä hillitse-mään. Helvi kertoi puolestaan lehmis-tä, että tuttuun navettaan päästyään netiesivät heti mihin mennä ja järjestyivätitsestään omille vanhoille paikoilleen.

Jatkosodan loppuvaiheessa tuli sit-ten lopullinen lähtö ja perhe sai väliai-kaisen majoituksen Kurikasta Paavo jaMartta Seppälän luona. Talon alaker-rassa oli Helsingin Osakepankin kont-tori ja yläkerrassa oli reilusti asuintilaa.

Aarne hankki perheelleen pienen maa-tilan Lempäälästä, jonne hän rakensitalon. Hän perusti maitotilan, rakensinavetan ja viljeli maata. Aarnelle ja Hel-ville syntyi kolme lasta: Kirsti, Matti jaPertti. Talouteen kuului vielä Saima,Aarnen ja Martan naimaton sisar.

– Muistan, kun monena vuotena vie-tin äitini ja siskojeni kanssa kesälomiaNaskalissa Lempäälässä. Yleensä Sai-ma laittoi ruokaa, koska muu väki oliainaisessa työn touhussa navetassa,tallilla tai pelloilla. Piirakat ja kakkaratteki kuitenkin Helvi eli Hesu-täti, jokaoli siinä lajissa todellinen mestari, kiit-teli Kätkä.

– Kesät Naskalissa olivat aina haus-koja. Aarne oli tyypillinen karjalainen,hän puhui paljon ja äänekkäästi, laskijatkuvasti leikkiä ja viihtyi meidän las-ten seurassa. Aarne kertoi, kuinka Lem-päälässä hänen oli aluksi vaikea tottuaviljelemään savimaata. Savi muodostipellolle kovan kuoren, joka haittasi vil-jan kasvua, toisin kuin Sakkolassa. En-simmäisenä vuonna vilja jäi niin mata-laksi, että Aarnen mukaan varistenkinpiti käydä kontilleen, jos mieli nokkiatähkistä jyviä.

– Aarne kertoi tarinoita Sakkolasta jaKarjalasta. Laatokasta ja Suvannosta

sai kalaa, metsistä marjoja ja sieniä. Ki-viniemessä ja Virkin rannassa oli hie-not hiekkarannat, joissa kelpasi käydäuimassa. Ajattelin silloin, että Aarnenkertomuksia kultaavat varmaankin nuo-ruuden muistot.

– Karjalaisuus tuli uudestaan elämää-ni, kun tapasin tulevan vaimoni TarjaKuparisen. Kun juttelimme vanhemmis-tamme, sain kuulla, että Tarjan äiti Lillion kotoisin Karjalasta, Käkisalmelta, jaisä Teuvo Kuparinen on syntynyt sa-massa pitäjässä kuin mummoni eli Sak-kolassa. Uusi yllätys oli, kuinka lähelläolivat mummoni ja Teuvon kodit: Nas-kali oli siis Sipilänmäellä Suvannon poh-joisrannalla ja Kupariset asuivat samallakohdalla Suenhännässä Suvannon ete-lärannalla.

– Tuomas Kuparinen eli appiukkoniäijä souti poikansa Kainon kanssa tar-peen vaatiessa Suvannon yli Suenhän-nästä Virkinrantaan. Suvanto on 30 ki-lometriä pitkä ja siltä kohtaa eteläran-nalta olisi ollut Kiviniemen kautta pitkäkiertomatka kirkolle asioimaan. Jos kul-jetustarvetta oli pohjoisrannalta Suen-häntään, Virkin rannassa nostettiin lip-pu salkoon merkiksi ja kun tähystäjäsen huomasi, niin matkalaisia lähdettiinhakemaan veneellä. Vaurastumisenmyötä yhteyden hoitamista varten han-kittiin 1930-luvulla moottorivene. Moot-tori oli vankkaa tekoa oleva Wickström,joka käynnistettiin pienellä pirturyypyl-lä. Aarne Naskali tunsi veneyhteyttähoitaneet Kupariset oikein hyvin, ker-toili Kätkä.

– Näin kiinnostukseni Sakkolaa jaKarjalaa kohtaan heräsi toden teolla.Olin onnekas, koska appiukkoni Teuvojärjesteli innokkaasti retkiä Karjalaan.Olen tähän mennessä käynyt Sakkolas-sa useita kertoja ja joka kerta olen otta-nut mukaani viemisiä. Nimittäin AarneNaskalin kotitalo on edelleen pystyssäSakkolan Sipilänmäellä, suurin piirteinainoana suomalaisten rakentamana ta-lona. Talossa asuu ukrainalainen sota-veteraani vaimoineen. Vaikka meillä eiolekaan yhteistä kieltä, talon asukkaatovat kyllä tietoisia, keitä Suomesta tul-leet vieraat ovat. Tapaamisrituaarit ovataina samat: annamme kassillisen suo-malaisia herkkuja heille ja he keittävätteetä, joka nautitaan vodkaryyppyjen

kera.

– Ensimmäisellä matkalla kävimmemyös Suenhännässä ja siellä oivalsin,etteivät Aarnen jutut olleetkaan liioit-telua. Ranta oli heino hiekkaranta, jos-ta avautuivat kauniit maisemat rauhal-liselle Suvannolle. Vastapäätä saattoinähdä Sipilänmäen ja Sakkolan kirkonseudun rakennuksia. Ajattelin, että täs-sä olisi loistava kesämökin paikka. No,nyttemmin sille rannalle ei ole enää asi-aa. Paikka on varattu Pietarin vesilai-toksen henkilöstön lomakiinteistönkäyttöön.

– Olen ollut Sakkola-juhlissa aikai-semminkin muun muassa Lempäälässäja viime vuonna Sakkolan Kiviniemes-sä. Aarne Naskali oli mukana Lempää-län juhlassa ja mieleeni on painunuttodella hauska kohtaaminen. Olin ehti-nyt Aarnelle kertoa appeni nimen, siisTeuvo Kuparinen. He eivät olleet aikai-semmin tavanneet toisiaan. Juhlasalinovella kuitenkin Aarne näki Teuvon jatervehti äänekkäästi ”Suenhännän Ku-parisia!” Kun Teuvo ihmetteli, kuinkaAarne sen arvasi, niin vastaus tuli va-kuuttavasti ”Lyhyt varsi ja pottunenä.”

Martti Kätkä sanoi ymmärtävänsähyvin, että Karjala ei unohdu niiltä, jot-ka sieltä joutuivat lähtemään.

– Minun sukupolvellani ei tietenkäänole omakohtaisia muistoja mutta karja-laisuus periytyy kulttuurissa. Kaikkitarinat, runot, laulut, maalaukset, käsi-työt, vanhat valokuvat kirjat ja kartattuovat Karjalan tutuksi.

– Käsityöperinteen ohella kodeissaelää karjalainen ruokaperinne piirakoi-neen ja paisteineen. Näiden lisäksi onvielä elävämpikin perinne: kyläjuhlat,kotiseuturetket ja muut tilaisuudet, jois-sa karjalaiset ja karjalaismieliset voivattavata toisiaan. Vuotuinen Sakkola-juh-lakin on sellainen tilaisuus. Vaikka oh-jelmassa on tietysti virallinen osuusesityksineen, puheineen ja lauluineen,niin juhlan tekee juhlaksi vasta sen epä-virallinen osuus. Juhlaan tullaan tapaa-maan sukulaisia, ystäviä ja tuttuja, muis-telemaan ja tarinoimaan ja tietysti naut-timaan karjalaisen pitopöydän antimia.

– Hyvät ystävät, nostetaan mielis-sämme Sakkolan viiri ja porsas korkeal-le!


Sakkola-seuran puheenjohtajaLeena Rantakari totesi Sakkola-juhlan liittyvän yhtenä lenkkinä

550-vuotisjuhliaan viettävän Espoon yli1000 tapahtumaan. Rantakari kehottimyös tutustumaan pääkaupunkiseudunmonipuolisiin nähtävyyksiin, joissakarjalaisuuskin esittäytyy.

– Espoon Vanhan Kirkon eli Tuomio-kirkon läheisyydessä sekä HelsinginHietaniemen hautausmaalla on Karja-laan jääneiden muistomerkki. Sekä Es-poon Tarvaspäässä että Helsingin Ate-neumissa voitte perehtyä taiteilija Ak-seli Gallén-Kallelan Kalevalan maail-maan ja Hallituskadulla on Suomalai-sen Kirjallisuuden Seuran Kansanruno-usarkiston äänitearkisto, joka on toisek-si suurin koko maailmassa ja jossa onrunsaasti aineistoa Karjalasta ja myösSakkolasta; kallisarvoisimmat tallenteetovat äidin puolelta sakkolalaista syn-typerää olevalta runonlaulajalta ja itku-virsien taitajalta Larin Paraskeelta tal-lennettu ja kuvanveistäjä Alpo Sailonmuovaama Suomen suurimman runon-laulajan ja itkuvirsien taitajan pronssiinvalettu hahmo istuu Helsingin kaupun-gin museon, Finlandia-talon ja Kansal-lismuseon läheisyydessä Mannerhei-mintiellä. Kalevalanpäivänä Sakkola-Seura, kuten monet muutkin seurat, las-kee kunnioittavan kukkatervehdyksenLarin Parasken patsaan jalkojen juu-reen.

– Kansallismuseossa on myös lasivit-riinissä mallinukella Sakkolan puku,joka kuuluu pakanuusaikaisiin Äyrä-möispukuihin. Museossa on myös ol-lut Sakkolasta koottuja pukuja ja niidenosia. Päähineitä, harakoita, on ollut usei-ta, ja ne olivat enimmäkseen kuuluisanLarin Parasken ompelemia.

Tarinan mukaan Kiviniemen kirkkopoltettiin Isonvihan aikana 1700-luvunalkupuolella. Kello upotettiin talteenSuvantoon, josta se löydettiin yli sa-dan vuoden kuluttua ja nostettiin Sak-kolan kirkontorniin entiseen virkaansa.

– Sakkolan kirkonkellot pelastettiin

Pääkaupunkiseudulta löytyypaljon karjalaisuutta

talvisodan jaloista Kanta-Suomeen janiitäkin säilytetään Kansallismuseonkokoelmissa.Ehkäpä kaikkein arvokkainmuistoesine rajan takaa on ikoni Ihmei-tä tekevä Madonna, joka on monienvaiheiden jälkeen matkannut Valamonluostarista Uspenskin Katedraaliin.

– Tennispalatsissa on näyttely ”Ra-jantakaista Karjalaa” ja AteneumissaPekka Halosen erikoisnäyttelyssä onoma vitriini omistettu ”Karjalan Kun-naille”: Tyyne-Kerttu Virkin kotimuseoon kauniin merenlahden rannalla Meri-kannontiellä, ja Virkki-Käsityömuseonkokoelmiin voit tutustua Karjalatalos-sa. Suomenlinnan kesäteatterissa tais-telivat tänä kesänä Väinö Linna Tunte-mattomat sotilaat – ja ainakin arvoste-lijoiden mielestä kyseinen ohjaus tekioikeutta Väinö Linnan tekstille ja soti-laille, myös koko kansan suosikeille jasankareille Antti Rokalle ja Suen Tas-sulle, joiden esikuvat olivat Viljami Pyl-käs ja Toivo Ruuna, molemmat Sakko-lan poikia.

– Senaatintorin laidalla Unioninkadul-

la on Kalevala Korun myymälä, jonkaovella tulijaa tervehtii pronssinen Lou-hi, Pohjolan Emäntä, joka ennen hallitsiperinneravintola Kestikartanon ala-au-laa. Sakkolan Lapinlahden kalmistostaon löytynyt mm. solki, jota aikaisem-min sai ostaa Kalevala Korujen joukos-ta Sakkolan solkena. Samoin KalevalaKorun valikoimiin on kuulunut Sipilä-mäen riipus, jonka nimi muistuttaa Sipi-lämäen pommituksesta, johon monetevakkotaipaleellaan joutuivat.

– Tähän pommitukseen joutuivatmyös appivanhempani Hilda ja NiiloRantakari poikineen. Rantakarit olivatviimeiset Sakkolan Vilakkalan kansa-koulun opettajat lukuvuonna 1943-1944, jolloin koulu toimi Revon talossa.Hilda Rantakari oli os. Vilkko ja syntyi-sin Rautjärveltä. Opetusperinne pysyisuvussa, sillä 1940-luvun puolivälissäKalvolan Pirttikoskella Niemen karta-non maille nousi pieni karjalaiskylä, jon-

ka asukkaat olivat matkanneet Hämee-seen evakkoina Karjalan Kannakselta,kuten Sakkolasta. Niilo Rantakarin si-sar Hanna Alanne oli Pirttikosken kan-sakolun johtajaopettaja ja antoi puoles-taan pohjakoulutuksen Sakkolastamuuttaneiden perheiden jälkikasvulle,kertoili Leena Rantakari.

– Sakkolan solki ja Sipilämäen riipuseivät valitettavasti enää ole KalevalaKorun mallistossa eikä niitä myöskäänvalmistettu erikoistilauksena Sakkola-Seuran 45-vuotisjuhlaa eikä tätä tilai-suutta varten eikä niiden tarinaakaanenää löytynyt Kalevala Korun arkis-toista.

– Monet sukututkijat ovat mainin-

neet, että monen perheen tärkein aarreevakkomatkalle oli valokuva-albumi,jossa elävät muistot rakkaista kotiseu-duista, sukulaisista ja ystävistä. Muis-tot elävät myös suullisena perintönäisovanhemmilta lapsenlapsille, vanhois-sa tarinoissa ja runoissa, SuvannonSeudun ja Karjalalehden kuvissa ja ar-tikkeleissa, monissa kaunokirjallisissateoksissa ja elokuvissa, ennen kaikkeaYrjö Jylhän Kiirastuli-runoelmassa. Sak-kolan kylien historia elää yhä uusillesukupolville lukuisissa kyläkirjoissa jasukututkimuksissa sekä ennen kaikkeaLempäälän Sakkola-museon kokoelmis-sa ja arkistoissa.

Rantakari siteerasi Eino Systänkirjoittamia runonsäkeitä:Ilosta, surusta, ikävästäkai koostuu elämämme tää.Kun portti sulkeutuu takanamme,muistot mieltämme lämmittää.

Juhlajärjestelyistä hän kiitti erityisestivastuuhenkilöitä, Sakkola-seuran vara-puheenjohtaja Teuvo Kuparista ja joh-tokunnan jäsen Heikki Karjalaista. Tokikiitos kuului myös lukuisille muille tal-koolaisille ja ruokapuolesta vastanneel-le Pekka Pärssiselle.


Sakkola-juhlien ohjelmassa oli lau-suntaa, lauluja, musiikkia ja pää-kaupunkiseudun Karjalan Nuor-

ten aikuinen-lapsiryhmän hauska esi-tys: Ei mentykään körö körö kirkkoon,vaan metrolla mummolaan.

Yksi yleisön hiljentänyt ohjelmanu-mero oli 19-vuotiaan Liisa Antilan kau-nis kanteleensoitto-osuus. Vastaavas-ti jalkaa laittoi vipattamaan Espoon pu-hallinorkesteri sikermällään Georg

Hyvä ohjelma, hyvä mieliMalmstenin lauluista, ja hyvää mieltäloi myös Espoon mieslaulajien laulu-ryhmä.

Taidenäyttelyssä oli esillä katsotta-vaa, joka oli Aaro Loposen ja KaleviLiskin käsialaa.

Lausuntaesityksiä kuultiin Maire Hä-ruksen ja Hannu Huuskan esittäminä.

Espoon kaupungin tervehdyksenjuhlille toi valtuutettu, kansanedustajaJukka Mäkelä, seurakunnan tervehdyk-

Hannu Paukku ojensi isännänviirinSakkola-seuralla kiitoksena hyvistäjuhlajärjestelyistä, vastaanottajanaLeena Rantakari.

sen viestitti rovasti Simo Repo.Sakkola-Säätiön valtuuskunnan pu-

heenjohtaja Hannu J. Paukku jakoi kii-tosviirejä juhlapuhujille ja järjestäjille jakiitteli jälleen kerran onnistuneista pi-täjäjuhlista.

Ensi kesänä Sakkola-juhlia vietetäänPirkkalassa, jonne väen toivotti terve-tulleeksi Lea Jääskeläinen.

Marjo Ristilä-Toikka

Pieni tanhuaja Ilona kiirehti heti esityksen jäl-keen äiti Outi Bergmanin syliin.

Pääkaupunkiseudun Karjalaiset Nuoret vunukoineen esittivät haus-koja laululeikkejä Kari Vesan säestämänä.

Urho Kallonen, 85 v, seura-si juhlaohjelmaa eturivistäseuranaan Reetta Meska-nen.

Eero Pilviniemi(oik.) ihastelitaiteilija AaroLoposen töitä.Herrat päättivätposeerata EllaErosen kuvanedessä.


Espoon juhlille kokoontui yli 300-henkinen joukko sakkolalaisia ystävineen.

Yleisö kuunteli hiirenhiljaa Liisa An-tilan kaunista kanteleensoittoa.

Näyttelijä Hannu Huuska toi juhlaantunnelmaa lausuntaesityksillään.

Talkoolaisia aina tarvitaan. Karjalanpiirakoita kotituliaisiksi pakkasivat OutiTurpeinen (vas.), Gunnel Kiuru, Alli Ollikainen, Tuulikki Koivunen ja RinaSelkinen.

Komea emakkopikkuporsai-neen oli vastaan-ottamassa juhla-vieraita. Vierel-lä poseeraavatSakkola-Sääti-ön valtuuskun-nan puheenjoh-taja Hannu J.Paukku ja Sak-kola-Seuran va-rapuheenjohtajaTeuvo Kupari-nen.


Röykkylä-kirjan työryhmäläisiä kukitettiin, paikalla ruusua vastaanottamassa olivat Pekka Karppanen, YrjöPitkänen, Pentti Karppanen, Pentti Vulli, Heikki Karjalainen, Saida Lamminmäki ja Maija Kuparinen.

Röykkylä-kirjan työryhmä onsaanut urakkansa kansiin. Sak-kola-juhlilla julkistettu Röykky-

län kyläkirja jatkaa Sakkola-Säätiön jul-kaisemien kylä- ja koulupiirikirjojen sar-jaa. Kyseessä on 320-sivuinen teos,joka valottaa Vuoksen rannalla sijain-neen kylän elämää aina vuoteen 1944asti.

– Kirja kertoo paitsi valtakunnallistahistoriaa, myös perheisiin ja yksittäi-

Röykkylä jatkaa Sakkolan kyläkirjasarjaasiin henkilöihin liittyvää mikrohistori-aa, totesi työryhmän jäsen Heikki Kar-jalainen.

Kirjatyöryhmän aktiivit veljeksetPentti ja Pekka Karppanen tuumasivat,että työhön olisi pitänyt tarttua jo viiti-sentoista vuotta sitten, kun enemmäntietäjiä oli vielä keskuudessamme. Siitähuolimatta aineistoa kerääntyi kiitettä-västi ja Röykkylän elämänmenosta vä-rikkäästi kertova kirja saatiin kansiin.

Tärkeä osa opusta ovat valokuvat,joiden ”entisöinnin” parissa MaunoKarjalainen vietti tovin jos toisenkin.Monien muiden ohella merkittävän työnteki Saida Lamminmäki, joka jäsensi kir-jan rakenteen kokoon saadusta aineis-tosta.

Materiaalia tuli monelta taholta, jon-ka toimituskunta Veikko Huuska, Pent-ti ja Pekka Karppanen, Maija Kupari-nen, Yrjö Pitkänen, Ulla Vulli, Ari Palo-mäki, Heikki ja Mauno Karjalainen, Pent-ti Vulli ja Saida Lamminmäki seuloivat.

– Olkoon tämä kirja osa perintöä, jon-ka jätämme nuoremmille sukupolville.

Röykkylän kyläkirjaa voi tilatasäätiön toimihenkilöiltä sekäPentti Karppaselta Orivedeltäpuh. 0400 636 775,Pekka Karppaselta Punkalaitumeltapuh 050 550 9884 japääkaupunkiseudullaHeikki Karjalaiselta jaTeuvo Kupariseltapuh. 0400 612 347.Kirjan hinta on 35 euroaplus postituskulut.

Pekka Karppanen esitteli painotuo-reen teoksen.

Kirjaa kävivät heti innolla selailemaanPirjo Mäkelä, o.s. Lamppu ja MarttiLamppu.


“

Museolla musisoitiin

Sakkola-Museolla vietettiin lauantaina 2. elokuuta mukavaa musisointipäivää Koirasen perheyhtyeen vetovoimalla.Pelimannit hoitivat homman jälleen kerran taidolla ja hyvällä karjalaisella huumorilla. Yleisö sai myös nauttia piirak-kakahvit ja tietysti tutkia museon kokoelmia, joihin aina heruu jotakin uutta. Talvikaudella museon on auki vainennakkotilauksesta, katso yhteystiedot sivulta 2.

Sakkola-Museon museovastaavaAntti Hynnä kertoo, että museo-saa edelleen lahjoituksia, jotka

kaikki kiitollisuudella otetaan vastaan.Tuoreimpia antimia ovat:

- Arto Meskanen lahjoittanut Sakko-la-Museolle Karjala-raanun. Se on val-mistettu Aitoossa 1950-luvulla, valmis-taja todennäköisesti Esa Sandholm.

Lisäksi museo on saanut seuraavatkirjalahjoitukset:

Kirja Tenkanen-Tengén Suku 1700-1970, lahjoittaja Liisa Lähdekorpi.

Kirja Tenkanen-Tengén Suku 1688-1922 sekä erillispainos edellisen suku-kirjan artikkeleista, molempia 2 kpl, lah-joittaja Tenkanen-Tengén Sukuseura ry.

LahjoituksiaSakkola-Museolle

Väinö Meskanen(oik.) on teettänytmallikappaleen Sak-kolan Lotta-kupistaVilakkalan alkupe-räisen Lotta Svärd-kupin pohjalta. Mikä-li kuppia teetetäänjatkossa myyntiin,siitä lisätietoja tuon-nempana. Leipälau-tasta esittelee KaleviLiski. Kuppipari olinäytillä Sakkola-juh-lilla Espoossa.


Sakkolaisjuurinen Aune Koppa-nen vieraili viime syksynä Viipurin maakunta-arkistossa yhdessä

Annikki Hammondin kanssa. Matkallehe lähtivät saatuaan siitä tiedon Karja-la-lehdestä. Kaikkia toivomiaan asioitahe eivät arkistojen uumenista löytäneet,mutta Aune Koppanen kertoo, että jo-tain ”pientä saatiin aikaan”.

– Ensimmäinen löytö oli papintodis-tus autonajeluluvan saantia vartenvuonna 1926 kauppias Emil JohannesAataminpoika Koppaselle Kiviniemes-tä. Se oli sitä aikaa, jolloin oli ensin ope-teltava ajamaan autoa ja sen jälkeen

Papintodistus antoi luvanautoiluun ja dynamiitin ostoon

hankittiin ajokortti. Luulen, että silloinei vielä ollut autokouluja ollenkaan,vaan opettelu oli sangen omatoimista.Eikä varmaan ollut merkitystä, mitenkauan ajamista opeteltiin, sillä vuodel-ta 1921 valokuvassa on auto jo piha-maalla, ja autolla jo täysin ajeltiin, vaik-ka papintodistusta ajokorttia varten onhaettu vasta vuonna 1926.

Toinen papintodistus, jonka AuneKoppanen löysi, oli nimetty ampuma-tarpeiden kauppalupaa varten vuonna1935. Sen on kauppias Emil JohannesKoppaselle kirjoittanut kirkkoherraJuho Silvennoinen.

– Koppasen kaupassa myytiin myösdynamiittia. Kauppapoika Nestor Rei-ma oli saanut koulutuksen kivien räjäyt-tämiseen dynamiitilla. Sitä ei saanut teh-dä muuta kuin luvanvaraisesti. Ammuk-sia oli varmaan joka talossa Sakkolas-sa, meillä Koppasella ehkä vielä enem-män kuin muilla, koska meillä oli mäellämyös ammusvarasto, kertoilee AuneKoppanen.

– Näihin vedoten ”jotkut häiriköt”yrittivät tehdä kotiväkeni miehistä va-koilijoita, mutta onneksi eivät onnistu-neet – eivätkä meidän miehet olleet ai-noat, oli paljon muitakin.


Konevitsan saaren luostarin tor-nit näkyvät kauas Laatokalle.Sanotaan, että niiden kellojen

kumu kuului mantereelle, aina Käkisal-meen asti. Kellot ovat venäläisten lait-tamia; alkuperäisiä ei enää ole. Yhteen-sä kelloja on yhdeksän kappaletta.

Saarelle astuttaessa tulee ristiriitainentunne, sillä kesän ensimmäisenä helle-päivänä pitkä ja valkoinen hiekkarantahoukuttelisi pulahtamaan oitis Laatok-kaan. Salaperäisen tuntuinen saari kieh-too kuitenkin enemmän. Antti Musak-ka esittelee Konevitsan historiaa paris-sa tunnissa, vaikka siihen tutustumi-seen saisi varmasti kulumaan kokonai-sen päivän.

Luostarin pääkirkko on saanut uudenpeltikaton ja kupolit hohtavat sinisenä,myös kaikki ikkunat on uusittu. On han-kittu jumalanpalveluspuvut ja muutakirkollista esineistöä.

Näin ei ole ollut aina, sillä yli viiden-kymmen vuoden ajan, vuodesta 1940vuoteen 1991, luostarisaari oli Neuvos-toliiton armeijan hallussa ja palveli so-tilastukikohtana. Luostari ja jopa kokosaari oli pyyhitty pois monilta Neuvos-toliiton kartoilta.

Helmikuussa 1991 pyhä paikka palau-tettiin Venäjän ortodoksiselle kirkolle.Ensimmäiset munkit saapuivat saarelle28.5.1991. Tuolloin alkoi luostarin jäl-leenrakennus ja vuonna 1993 vietettiin600-vuotisjuhlaa.

Munkkiveljestöä on saarella tällä het-kellä parikymmentä henkilöä, kun par-haimmillaan heitä oli kolmisensataa.

Konevitsan Jumalanäiti on historial-lisesti merkittävin Suomeen pelastetuis-ta ikoneista. Sen esikuvan on perimä-tiedon mukaan tuonut Konevitsan luos-tarin perustaja, pyhittäjä Arseni vuon-na 1393 Kreikan Athoksen saarelta.

Ikoni tuotiin Suomeen talvisodan ja-loista vuonna 1940 Konevitsasta eva-kuoitujen munkkien mukana. Vuodesta1956 lähtien pyhän kuvan sijoituspaik-kana on ollut Uuden Valamon luostarinkirkko.

Konevitsan kellojen kaikua

Laatokan länsipuolella, lähellä Käki-salmea sijaitseva Konevitsan saari onpinta-alaltaan 8,5 neliökilometriä. Man-tereen Sortanlahden satamasta lähtevä

reittivene vie sinne reilussa puolessatunnissa. Kirkon alakerta on kunnos-tettu ja suorastaan upea, mutta yläker-ran kesäkirkossa on remontti vasta

- Luostarin tunnelma sykähdyttää minua aina. Oma synnyinkotini sijaitseelähellä uutta Valamoa, kertoo kirjoittaja Seija Väre.

Sakkolan kotiseutumatkailijat saivat nauttia kesäisestä konsertista kesäkir-kossa.


aluillaan. Siellä munkkien aikoinaanmaalaamat seinäfreskot Raamatun hen-kilöistä odottavat entisöimistä. Sisäti-loja ihastellessamme kolme noviisia elipietarilaista teologian opiskelijaa mun-kinkaavuissaan piti meille pienen kon-sertin.

Kävelyretki sisemmälle saareen jatkuiluostaripihan kautta uudehkon tsasou-nan ohi metsikköön ja Hevoskivelleasti. Kon tarkoittaa hevosta. Kyseessäon valtava kivi, mikä tarkemmin katso-en muistuttaa hevosen päätä. Siellä onuhrattu hevosia. Kerrotaan, että kunluostarin perustaja Arseni siunasi ki-ven, suuret, mustat linnut lensivät ki-ven sisältä Sortan- eli Pirunlahteen.Tämän muistoksi on kiven päälle raken-nettu pieni tsasouna, mikä kunnostet-tiin noin 10 vuotta sitten.

Matkan varrella on myös 1800-luvul-la rakennettu rukoushuone, levähdys-paikka. Suomalaiset kunnostivat senluostarin 600-vuotisjuhliin.

Luostari on toiminut 16 vuotta ja suo-malaisten osuus rakennusten kunnos-tustöissä on ollut merkittävä.

– Muun muassa Kuopion kaupunkija Opetusministeriö ovat avustaneetpaljon, Antti Musakka kertoo.

Konevitsan kunnostustöissä on ol-lut vuosien saatossa tuhansia suoma-laisia vapaaehtoisia työntekijöitä, muunmuassa Konevitsa ry järjestää kesäisentalkooleirejä. Heinäkuiselle talkooleiril-le ilmoittautui tällä kertaa 32 henkeäympäri Suomea. Viikonmittaisia leirejäon järjestetty 1990-luvun alusta asti.Leireillä tehdään kuuliaisuustehtäviä.Miehet rakentavat pyhiinvaeltajille ma-joitustiloja, naiset keräävät marjoja puu-tarhasta sekä mustikoita metsästä. Vii-kon aikana pestään mattoja, perataankaloja, kuoritaan perunoita ja taitajatvoivat tehdä käsitöitä.

Seija Väre

”Munkkiveljestöäon saarella tällä hetkelläparikymmentä henkilöä.”

Eräänä talvi-iltana kymmenisen vuotta sitten tuli kotiini eräs vanhapitäjämme metsästysmies ja kun juttu kääntyi metsästykseen, niinalkoi tämä seuraavasti lausuilla:

Aa – kuulet sie polissi Alekka, sie ku uot viel nuori ja mie uon vanha jakovvii metsästäijii olloa molluot, nii mie virkan siul sellaisen konstin, jottetrii sie soat kevväil soitimel minkä jaksat voa pois kantoa. Sie niät tunsitsen Torika Simo vainoan.

Myöko yhe kerra mäntii häne kansoa Kapustoiharjul, sit tehtii siihemaja. Mie mänin ja vein kotont tuomiani puoloi soitinpaikkoa ja kastelinne pirrus. Miul näet ol pullo venäläistä pirtuu. No sit mie riputin ne puolathankel ja mänin maijoa.

Kotsilläi lens yks tetr ja kohta lens toine jo kolmais. Ja sit lens vaik kuipaljo siihe ja alkoit kuhsitoa ja tapella. Vähä aikoa ku tappeliit ni alkoitkatsuo mitpäs täs hankel on. Yks nokkais marjan, jo nokkais toine ja kohtanokkiit joka ainova. Vähä aikoa ku nokkiit ni alkoit lyyvä viehkuu hangelja kohta olliit joka tetr humalas.

Myö mäntii Torika Simon kans ja pantii suuret vennäi säkillist tetrii täy-tie ja loput jäivät hangel, ei soatettu pois. Älä voa virka tätä kellekkäävakuutti tämän kertoja. En suinkaan mie ole tätä kenellekkään virkkant-kaa, enkä ole koittanut itse, sillä Kapustoinharju on Venäjän puolella eikäsinne ole tullu mentyä.

Ja toinen juttu toiselta metsästäjält: Kuulet sie polissi: sie et usko kumyö Pulaka Eljas -vainaa kans ammuttii paljo jäniksii yhten päivän. Meilol näät neljä koiraa ajamassa. Myökö tultii iltasil kottii, se ol suntakpäivä,ni mel ol 52 jänistä.

Kun sanoin et taitaa olla puolet liikaa, niin vastas tämä, et paljon onsittenkin. Kun viel sanoin, et taitaa olla puol viel liikaa näistkii, ni sanoi,on niitä siinkii paljo ku on yli kymmenen. Viel kun puolensin, niin vastastämä, et viis niitä ainakin oli, ku ol niin paljon. Sanoin, et kyl niitä viis saaollakkii ja nii se juttu loppu siihen.

Aleks MyöhänenJulkaistu Kaakon Vartio -lehdessä 1944 n:o 2

Vanhoja metsäpirttiläisiämetsästysjuttuja

Toine ei hyövy, jos toine ei hävvii.(Sakkola).

Puuveits sepä tupes, virsut suutariljalas. (Sakkola).

Ei unest kekkuo soa. (Metsäpirtti)

Mikä o liikoa, se o leikkii. (Sakkola)

Pyhä työ ei arken auta. (Sakkola)

Sananparsia


Talvisodasta ja Taipeleen joen ran-noilla käydyistä taisteluista onpuhuttu ja kirjoitettu paljon. Vä-

hemmän on kerrottu niin sanotun jat-ko- tai asemasodan aikaisista tapahtu-mista Metsäpirtissä. Näistä on omakoh-taisia kokemuksia eläkeläisprofessoriLauri Autiolla.

Heti RUK:n jälkeen alkoi Laurin sota-komennus 15. divisioonan JR 36. sata-kuntalaisrykmentissä jalkaväkikomp-panian joukkueenjohtajana, joista olikova puute. Divisioonan komentajanatoimi kenraali Niilo Viktor Hersalo. Tais-telut alkoivat ensimmäisenä päivänäelokuuta 1941. Tällöin joukkue osallis-tui Simpeleellä Pajarin kylän valtaami-seen.

Vihollisella oli Simpeleellä vahva puo-lustuslinja. Laurin johtaman joukkueentehtäväksi tuli kiertää Pajarin kylän län-sipuolelle ja hyökätä kylään. Ensimmäi-sen päivän iltana miehille jaettiin puse-ron selkään kiinnitettäväksi valkoinenpaperiliuska, jotta joukkueen tunnistaamaastossa.

Laurin joukkue sai ensimmäiset neu-vostovangit. Kun saatiin tulkkiapua,niin vangit ilmoittivat, etteivät he suin-kaan ole neuvostoliittolaisia vaan Val-ko-Venäjältä ja Ukrainasta. Tähän suo-malaiset totesivat, että kovastihan nämäolivat kuitenkin kohti ampuneet. Aamu-yöstä suomalaiset mursivat vihollisenpuolustuslinjan ja eteneminen kohtiLaatokkaa alkoi. Neuvostojoukot hajo-sivat edestä kahtia. Toiset lähtivät Sor-tavalan suuntaan ja toiset kohti etelää.

Ensimmäisestä sotakokemuksestatuolloin 20-vuotiaalla Laurilla on vah-vat muistot. Oli kova vastuu saada tais-telun keskellä öisessä maastossa jouk-ko pysymään koossa. Miten se yleen-säkään voi onnistua? Tähän mies tyy-nesti: Suomen metsissä on aika paljontilaa. Jos pysyy suunnista selvillä, niinkyllä järjestys on mahdollista säilyttää.Mutta ei voi päästää mieleensä ajatus-ta: kuinkahan tässä käy, hän lisää.

Kohti MetsäpirttiäJoukot lähtivät Hiitolasta Laatokan

rantaa seuraten kohti etelää. Koko mat-

Sota jatkui syksyllä 1941kan oli taisteluja. Käytettävissä ollutalueen kartta 1:100.000 oli melko ylimal-kainen. Vasta Taipaleen eteläpuolellasaatiin tarkempi 1:20.000 kartta. Muttasiitä ensimmäisestä kartastakin oli help-po arvata, että suunta on kohti vanhaarajaa.

Pyhäjärvellä joukkue sai levätä viikonverran. Kun karttoja tutkittiin, niin sel-visi mielenkiintoinen uusi asia, myösvanhan rajan eteläpuolella on suomen-kielisiä paikannimiä. Taipaleen jokealähestyttäessä sen pohjoispuolella olinoin kilometrin levyinen poltettu alue.Siellä miehet sytyttivät isot kokot, joitapoltettiin läpi yön.

Kokot herättivät kysymyksiä, mitäniillä haluttiin oikeastaan viestittää joeneteläpuolella oleville vihollisille. Muttaeipä sellaisia voinut kysellä. Lauri muis-taa, että satoi kovasti, mutta siitä huoli-matta kokot roihusivat.

Valoisaan aikaan Taipaleen joki ylitet-tiin 2.9.1941 voimakkaan tykistötulen jasavuverhon turvin noin kaksi kilomet-riä Laatokan rannasta jokivartta ylöspäin. Alkuun näytti pahalta, kun tuulialkoi painaa savua kohti Laatokkaa. Sit-ten tuuli kääntyi ja joen ylitys onnistuitappioitta. Kun veneet karahtivat Tai-paleen joen etelärantaan, niin viimeisetviholliset tuntuivat poistuvan alueelta.Joen rantaan oli äskettäin kaivettu juok-suhautoja ja muita varustuksia.

Seuraava yö saatiin ”levätä”. Oli kyl-mää, pari astetta pakkasen puolella.Aamulla joukot lähtivät maastoa myö-ten seuraamaan vihollisen jälkiä ja puo-lilta päivin oltiin vanhalla rajalla.

AsemissaMetsäpirtin lohkosta huolehti etulin-

jassa rykmentistä yksi pataljoona ker-rallaan. Rykmentin kolmesta pataljoo-nasta toinen oli aina lepovuorossa jakolmas linnoitustöissä Tapparin taka-na. Puolustuslinja kulki Tapparista Lu-misuon reunaa.

Korleessa oli ilmatorjuntajoukkue,jonka johtaja tuli valittamaan, että heovat pahassa paikassa, kun ei ole suo-jaa. Tähän JR 36:n toisen pataljoonankomentaja Tauno Hildén totesi: ei meil-

läkään syntyvyys ole lisääntynyt.Syksyllä 1941 Lauri oli konekivääri-

komppanian joukkueenjohtajana Tap-parissa. Maanalaisessa korsussa oliahtaat tilat. Tällöin vihollisen tykistöampui Tapparin taloja ja ne paloivat.

Valtakunnan raja kulki Lumisuossapitkin Katariinanharjun reunaa ja Tor-honkasaarta. Se oli tiedustelukohde,jossa käytiin tarkkailemassa tilannetta.Kulku oli vaarallista, koska suolla eiollut näkösuojaa. Kerran kun Lauri sin-ne partioineen meni, niin siellä olikinmyös venäläisten tarkkailukuoppa. Vi-hollisen partiota ei ollut paikalla, muttatiedustelijoilta oli jäänyt kuoppaan tyh-jiä lihasäilykepurkkeja, jotka olivat ame-rikkalaisia. Tämä tapahtui tammikuus-sa 1942. Ymmärsimme mitä se tarkoitti,Lauri toteaa. Englantihan oli julistanutSuomelle sodan 6.12.1939 mutta Ame-rikka ei.

Vaikka Lumisuon lohko oli rauhalli-nen, niin ei se vaaraton ollut. Vihollis-joukkojen liikkeitä valvottiin myöseteen työnnetystä Rajaharjun tukikoh-dasta. Joskus viholliset yllättivät javeivät vartiomiehen mukanaan.

Kerran rykmentinkomentaja määräsitiedustelupartion johtajaksi jalkaväki-rykmentti 57:n urheilu-upseerina toimi-neen Merenmiehen ja tehtävänä oliedetä Rajaharjusta noin kilometrin ver-ran eteenpäin. Edettyään 200 metriäpartio joutui vihollisen väijytykseen.Merenmies sai jalkaansa osuman eikähäntä pystytty tuomaan takaisin. Hänjoutui vangiksi ja sairaalaan. Vuodenkuluttua tuli tieto, että hän on kuollut.

Puhelinkuuntelu haittasiMutta kuinka oli mahdollista, että vi-

hollinen osasi juuri silloin väijyä pen-saikossa?

Lauri toteaa, että valitettavasti vihol-lisen puhelinkuuntelu oli hyvin järjes-tettyä.

Joulukuussa 1942 Autio palveli ad-jutanttina pataljoonan esikunnassa. Sii-nä tehtävässä kuului tietää asioista, häntoteaa. Lähellä vanhaa rajaa ja Torhon-kasaarta oli Kumpu tukikohta. Tällä alu-eella maastossa oli aika vilkasta.


Sodassa arki on karua. Kuva: Sylvi Soinin arkisto.

Kerran pioneerijoukkueen johtaja tuliesikuntaan ja kertoi saaneensa esimie-heltään käskyn ruveta aamulla rakenta-maan uutta miinakenttää Kumpu tuki-kohdan eteen, koska siellä olevat mii-nat ovat vanhentuneet. Pataljoonankomentaja sanoi, että hyvä, mietitäänvielä vähän.

Myöhemmin komppaninanpäällikkösoitti ja perusteli, että juuri nyt on tä-hän työhön sopivat sumuiset kelit. Kunpioneerijoukkue aamulla meni paikoil-leen aseman eteen aloittakseen työt,niin vihollinen avasi tulen usealta ta-holta. Puhelua oli kuunneltu.

Lumisuon lohko oli sotilaan kannaltarauhallinen. Se oli vaikeakulkuinen jasiten helposti vartioitavissa, Lauri to-teaa. Arveltiin, ettei vihollinen ryhdysitä kautta ryntäämään. Rykmentin esi-kunta sijaitsi Paukunmäellä. Sinne pääs-tiin vaihtoon kahden kuukauden välein.

Koira jyvälläSyksyllä 1941 kun oli tultu vanhalle

rajalle, Lauri määrättiin kaksimiehisellepartiomatkalle Korleen eteläpuolelle.Tehtävä oli tiedustella tien suuntaises-ti missä vihollisen vartiomies tulee vas-taan. Miehet kulkivat tien kahta puolta,koska tie saattoi olla silmälläpidon alai-sena. Oli määrä edetä noin neljä kilo-metriä. Arvion mukaan vihollispartiosaattaa olla lähempänäkin.

Miehet olivat kulkeneet aika pitkälle,kun maastossa alkoi näkyä liikkumisenjälkiä. Kaveri jäi siihen, mutta Lauri päät-ti edetä vielä 200 metriä. Oikein arvattu,siinä oli kahden miehen vartio kivääritpystyssä, aseiden pistimet maahantyönnettyinä.

Lauri aikoi juuri kääntyä takaisin, kunvartiomiehen vierestä nousi venyttele-mään iso koira, sellainen laikaksi kut-suttu. Koira oli niin lähellä, että se hy-vinkin saattoi vainuta tai kuulla Laurin.Ison koivun takana, noin seitsemänmetrin päässä mies otti tukevan asen-non puuta vasten ja oli valmiina ampu-maan.

Sydän jyskytti niin, että hän pelkäsisen kuuluvan koiran korviin. Kesäpu-seron selkä oli hiestä märkä. Hän pitikoiraa niin sanotusti ”jyvällä”. Se lähtilaiskasti kulkemaan pitkin tietä, sittense kiristi vauhtia kevyeksi hölkäksi. Se

ohitti Laurin väijytyksen ja hävisi tienkaarteen taakse. Hän lähti takaisin ka-verinsa luo. He totesivat suorittaneen-sa tehtävän. Lauri kysyi onko koiraanäkynyt. Eipä ollut.

Heimopataljoonan harjoitusLauri toimi vuoden 1943 JR 57:n 3.

pataljoonan adjutanttina. Heimopatal-joona 3 oli vangeiksi jääneitä tai antau-tuneita inkeriläisiä. Mannerheim ei en-sin halunnut perustaa näistä miehistäomaa yksikköä, mutta se kuitenkin pe-rustettiin. Keväällä tuli divisioonan esi-kunnasta käsky, että heimopataljoonanmiehiä on kohdeltava asiallisesti. Heitä

ei saa ryssitellä.Heimopataljoonan majapaikka oli ke-

väällä 1943 Paukunmäellä. Yksi komp-pania kerrallaan he rupesivat harjoitte-lemaan etulinjassa oloa. Useiden kotisijaitsi aika lähellä rajan takana. Kiusa-us ylittää linjat oli joillekin ylivoimai-nen, eivätkä kaikki näiltä retkiltään pa-lanneet.

Erään kerran Lauri luuli menevänsäseuraamaan heimopataljoona 3:n har-joituksia Hatakanmäelle. Pataljoona olikuitenkin järjestäytynyt harjoitusken-tälle neliöön. Paikalle saapui armeijanylipäällikkö, sotamarsalkka Manner-heim. Hän tarkasti heimopataljoonan


yhden komppanian kättelemällä jokais-ta miestä erikeen ja esittämällä kysy-myksiä: Missä olette jäänyt vangiksi?Missä teidän omaisenne ovat? Onkovalittamista?

Mannerheimin käskystä heimopatal-joonan miesten omaisille lähetettiin pää-siäiskortti. Ne kirjoitti henkilökohtaises-ti divisioonan komentaja. Kortteja lä-hetettiin kaikkiaan noin 700.

SyntymäpäiväkahvitteluaSipoon saaristossa Lauri viettää vai-

monsa Elinan kanssa jo 41. kesää. Kai-kesta näkee että paikka on rakas. Pihaja istutukset ovat huolellisesti hoidet-tuja ja luontevasti maisemaan sopivia.

Elina tarjoilee satunnaiselle naapuril-le Laurin 87:nnen syntymäpäivän kun-niaksi kahvit. Elämän teiden yhtymä-kohta, Metsäpirtti, paljastuu nopeastikeskustelussa. Lauri muistaa hyvinmyös lottana toimineen Sylvi Soinin,jonka kokemuksista Metsäpirtin Saaroi-sissa oli muutama numero sitten omajuttunsa.

Nyt eläkepäivillä Lauri on tutkinutInkerin historiaa. Tuttuja ovat JuhaniKonkan ja Johannes Angeren teoksetja Ingtria lehti. Lapsuuden kodista,Uudeltakirkolta, oli ennen suora jäätieJukkolan kylästä Inkeriin, Soikkolankylään. Matkaa kertyi 20 kilometriä. Isä

kertoi, että hevosella sinne ennen kul-jettiin, Lauri muistelee.

Sotaretken kertaaminen sujuu helpos-ti. Muistista purkautuu päivämääriä janimiä toinen toisensa perään. Muttamillainen oli sodan inhimillinen puoli,millaista siellä oikein oli? Se oli odotta-mista, kuuntelua, katsomista, nälkää,palelemista. Se oli pelkoa, huolta, har-mia, Lauri luettelee.

Runsas vuosi häneltä kului Metsä-pirtissä. Sodan dramaattiseen loppu-

vaiheeseenkin hän ehti haavoittumisenvuoksi saamaltaan toipumislomalta. Sit-ten tuli rauha, lääketieteen opinnot,perheen perustaminen ja elämäntyöHYKSissä.

Mitä sota sitten opetti? Lauri tuumaahetken ja sanoo painokkaasti: se opettisotimaan. Seuraavasta sodasta olisiselvitty jo paremmin.

Ilmi Pesonen

Keitä suojeluskuntalaisiaon kuvassa? Kuvasta tun-nistettu edessä vasemmal-ta istumassa Eino Matinpoi-ka Peltonen. Isänsä lisäksiIlmi Pesonen ei ole tunnis-tanut kuvasta muista, kukatietäisi kertoa? Puh. 040730 6166 tai [email protected]

Kukatunnistaa?

Lauri ja Elina Autio kesäkodin pihamaalla.

Lauri Autio

s. 14.7.1921 ViipuriLääketiet kand. 1947,lääket kir. tri 1955Hgin yliop. sisätautiop. dos. 1965HYKS sisätautiklin.os.ylilääk .1978-1984HYKS hallintoylilääk. 1976-1978H:gin Diakonissal.geriatrian ylilääk. 1985-1988Suomen lääkäril. pj 1973-1975Professori 1982Lääkintämajuri 1973


Takaisin Metsäpirttiin syksyllä 1941Kuntamme aloitti uudelleen toi-

mintansa lokakuun 12 p:nä1941, jolloin tänne saapui kun-

nanhoitokunta ja parisenkymmentähenkeä käsittävä siivousryhmä. Ensim-mäisenä takaisinpaluutalvena oli pitä-jässämme vain 28 asukasta. Vasta ke-väällä 1942 pääsi muutamia kymmeniäasukkaita lisää palaamaan kotiseudul-le. Vaikka väkeä oli vähän, ei asuintalo-ja ollut heillekään kaikille, vaan piti asuakorsuissa ja pahviparakeissa. Vasta ke-sällä 1943 saatiin jokunen asevelitalopitäjään.

Pitäjäläiset evakuoitiin ensin Ranta-salmelle, josta heidät sitten siirrettiinEtelä-Pohjanmaalle, jossa vieläkin suu-rempi osa kuntalaisiamme on eri pitä-jiin sijoitettuna. Kalastajaväestömmeoleskelee Pohjanlahden rannoilla.

Nykyisin on pitäjässä jo useita viras-toja, mm. kansanhuoltovirasto, jonkajohtajana on Heikki Koskinen, jälleen-rakennuslautakunta, jonka puheenjoh-taja Jalmari Lamppu. Työvoimapäällik-könä sekä samalla maatalousjohtajan onArvi Ukkonen.

Asevelitoimikunnan puheenjohtaja-na on Arvi Ukkonen ja sihteerinä opet-taja Lauri Venesjärvi. Rakennusmesta-rina on Väinö Rantanen ja apulaisenaAnton Sola. Jälleenrakennusta on paik-kakunnallamme uutterasti viety eteen-päin. Huolimatta rakennustarpeiden jakuljetusneuvojen puuttesta on viimevuoden lopulla syntynyt vähäisiä sau-namökkejä kaikkialle. Näiden kurkihir-

sien alla on nyt omistajan hyvä olla jaevakkotaival on jäänyt. Laulelipa eräsisäntä, kun pääsi omaan mökkiinsä, että”elämä on lustii, kun joulu olis justii”.

Pitäjämme kuului Sakkolan nimis-miespiiriin apulaisnimismiespiirinä. Vas-ta vuonna 1930 tuli pitäjämme itsenäi-seksi nimismiespiiriksi. Nimismiehenätäällä oli alussa S. Reima. Hänen eläk-keelle siirryttyään tuli tilalle hovioikeu-den auskultantti O. Tikka. Tämän jäl-keen Antti Mörsky sekä viimeiseksiVäinö Hoppania, joka nyt tällä kertaahoitelee Rovaniemen kauppalankirjurintointa.

Poliisikonstaapeleita on ollut MikkoPeltonen, Juho Jortikka, Juho Luukko,Yrjö Ottonen, Juho Tepponen sekä nytviimeksi Aleks Myöhänen ja OnniMeetteri. Pitäjämme väki on ollut erit-täin rauhaa ja sopua harrastavaa, kos-ka pitäjässämme ei ole vanginkuljetta-jaa eikä poliisivankilaa. Oli meillä sen-tään käräjätalo, jossa aina kahdesti vuo-dessa istuttiin oikeutta. Rauhan aikaanoli meillä myös palokunta, jossa olinnoin 150 vapaaehtoista palokuntalais-ta. Pitäjä oli jaettu kuuteen palopiiriin,joilla jokaisella oli oma palokalustonsa.Pääpaloasema oli Viisjoen varressa,Koselan kylässä. Palopäällikkönä toimiAleks Myöhänen.

Kansakouluja oli pitäjässämme kuu-si, jotka kaikki tuhoutuivat talvisodanaikana. Tällähaavaa toimii yksityista-loissa kahdessa eri paikassa kansakou-lu, eikä useampaa koulua ole nykyisinmahdollisuutta saadakaan.

Keskelle kirkonkylää pystytettiinvuonna 1933 Talonpoikaismuistomerk-ki, jonka ryssät pieniä silpomisia lu-kuunottamatta ihme kyllä jättivät pys-tyyn. Patsas on valmistettu kapt. Kari-mon luonnoksen mukaan ja on sen ra-kentanut metsäpirttiläinen urakoitsijaJuho M. Kuoppa.

Pitäjämme väestö on nyt joutunut ra-kentamaan asuintaloja sellaisille pai-koille, joissa talvisodan aikana monipitäjäläisistämme on saanut antaa kal-leimpansa rakkaan kotiseutunsa puo-lesta. Taipale ja Kirvesmäki, Mustaojanlaitamaat ja Terenttilä eivät koskaan jääunhoon, niin kauan kun täällä karjalai-nen sukupolvi elää ja rakentaa.

Pitäjämme oli taistelutantereena kokotalvisodan ajan. Kaikki metsät ovat hä-vinneet taistelupaikkojen läheltä. Ei näemuuta kuin raastettuja kantoja sodankamalan kouraisun jäljeltä. Asuntojenja rakennusten rauniot ovat peittyneetkasvillisuuden sekaan. Sivukulkijastanäyttää kaikki tasaiselta. Joku tuntema-ton kulkija arvelee, ettei tässä ole mi-tään ollutkaan. Mutta se joka ennen onkulkenut Metsäpirtissä ja nähnyt pai-kat kunnossa, muistaa kyllä minkälais-ta oli silloin. Vaan metsäpirttiläinen isän-tä laulelee rakennuksen salvokselta:”uudesti luomme me varmaan, täänMetsäpirtin armaan”.

Aleks Myöhänenosa jutusta, joka on julkaistu

Kaakon Vartio -lehdessä 1944 n:o 2Hilkka Keski-Nisulan arkistosta

Perinteinen karjalainen ruokata-lous perustui uunissa kypsen-nettyihin ruokiin, pehmeään lei-

pään ja monipuolisiin leivonnaisiin. Pi-simpään uuniruokatalous säilyi elinvoi-maisena raja-Karjalassa. Päivittäin läm-mitetyssä suuressa leivinuunissa kyp-syivät rinta rinnan niin piirakat kuin uu-niruuatkin, ja lämpenipä tupakin siinä

Lämpimiä laatikoita valmistetaan Karjalatalolla 4.10.2008sivussa. Laatikkoruokia haudutettiinuunissa sekä pääruuiksi että jälkiruuik-si samalla kertaa jopa useammaksi päi-väksi.

Karjala-talolla Helsingissä järjeste-tään laatikkoruokakurssi lauantaina4.10.2008, kello 10– 15. Kouluttajana onkarjalaisten ruokien erityisosaaja, euro-kokki ja kotiseutuneuvos Aira Viitanie-

mi. Itse valmistettujen laatikoiden ma-kuja päästään maistelemaan kurssinpäätteeksi.

Kurssin jäsenhinta Karjala-kortilla 30euroa ja muille 35 euroa. Ilmoittautumi-set Karjalan Liittoon 26.9.2008 mennes-sä, puh. (09) 7288 170, faksi (09) 72881710, toimisto(at)karjalanliitto.fi


Metsäpirttijärjestöissä on mu-kana useita seuroja, kerhoja,yhdistyksiä ja yhteisöjä ja

kaikkien toimintaa yhdistää entinen ko-tipitäjämme. Meillä on ollut mahdolli-suus18 vuoden ajan käydä entisillä ko-tipaikoillamme ja varsinkin alkuvuosi-na kotiseutumatkat olivat hyvin suo-sittuja. Vanhempi sukupolvi oli silloinvielä voimissaan ja veivät uskollisestinuoriaan tutustumaan kotikontuihinsa.

Tämän päivän matkalaiset ovat suu-relta osin niitä, jotka eivät ole siellä kos-kaan asuneet ja eläneet, joten heillä eiole sieltä omia kokemuksia. Me, jotkaolemme vanhempiemme ja muiden su-kulaistemme kanssa saaneet tutustuajuurimme, olemme saaneet sellaista ar-vokasta pääomaa, mitä mistään tiedos-toista tai lähteistä ei ole saatavissa. Jo-kainen on jakanut tietonsa ja kokemuk-sensa omana itsenään ja omilleen – seon mielestäni ainutlaatuista.

Käydessäni ensin tänä vuonna ke-väällä ja sitten pitäjäjuhlan aikana Met-säpirtissä havaitsin, että vanhat ”mei-dän” aikaiset maamerkit ovat häviämäs-sä ja yhä vaikeampi on löytää omankodin paikkaa. Puut ja kasvit muutta-vat kasvaessaan maisemia, samoin uu-det rakennukset. Rakennuskanta onkinkasvanut Metsäpirtin alueella voimak-kaasti, yhä komeampia datsoja ollaanrakentamassa. Metsäpirtin alueellaasuu vakituisesti runsaat 2000 henkeäja kesällä sekä loma-aikoina väkimäärälisääntyy kolminkertaiseksi. Zaporosh-kojen edustajien mukaan lomalaisettuovat tullessaan pientä tuloa paikka-kunnalle. Toisaalta heillä on myös toi-vomuksia palvelujen saamiseksi. Kes-kusteluissa tuli esille mm. kahvilan pe-rustaminen Koselaan. Meille suomalai-sillekin tarjoutuisi erinomainen tilaisuuskäyttää näitä palveluja matkoillamme.

Urakka alkaa!Metsäpirtissä on meitä kaikkia yhdis-

tävä projekti. Tarkoitan tällä hautaus-maa-aluetta, jossa matkoillamme pysäh-dymme. Kuten aikaisemmin on kerrot-tu, siellä on alkamassa alueen kunnos-tus. Saadaksemme alueen arvonsa mu-

Metsäpirttijärjestöillä näytön paikka

Muistojen lehdosta talkoiden jälkeen 7.6.2008.

kaiseen kuntoon, meidän on tehtävälujasti yhteistyötä asian eteen. Toivon,että jokainen panostaisi tähän asiaanniin, että tavoite saavutettaisiin ensikesään mennessä ja Muistojen-lehtoolisi kunnostettu. Tarkoituksena onsaattaa myös Lahjoitusmaatalonpoiki-en muistomerkin alue kuntoon. Tulevai-suuden tavoitteena voidaan pitää kokohautausmaa-alueen kunnostamista si-ten, että mahdollisimman moni hauta-paikka olisi merkitty muistiin. Se onkuitenkin oma projektinsa.

Zaporoshkojen kunnan edustajienkanssa on käyty keskusteluja käytän-nön työn suorittamisesta paikallisinvoimin. Heillä on mahdollisuus ja ha-lukkuus toteuttaa muistomerkkialueenkunnostustyö. Meidän suomalaistentehtävä on saada rahoitus järjestettyä.Muutenkin he ovat ilmoittaneet olevan-sa halukkaita tekemään kanssammeyhteistyötä. Yhdessä tekemisen koh-teeksi sopii erinomaisesti muistomerk-

kialueiden kunnostaminen. Onnistues-saan se on molempien osapuolten kan-nalta erinomainen asia, jolla saattaa ollalaajempaakin merkitystä tulevaisuudes-sa. Meidänkin olisi yhä helpompi siel-lä liikkua tuntiessamme olevamme ter-vetulleita yhteistyökumppaneita.

Olemme näiden vuosien aikana saa-neet luotua hyvät ja luottamuksellisetsuhteet Zaporoshkojen kunnan edus-tajien kanssa ja katson, että näitä suh-teita on tarkoituksenmukaista pitää yllä.Henkilökohtainen unelmani on, ettäjoskus Metsäpirtin kirkon paikka onraivattu ja sen paikalla on laatta, jossalukee ” Tällä paikalla sijaitsi Metsäpir-tin Kirkko”.

Toivon innostusta yhteiselle hank-keellemme ja uskon, että onnistummesiinä.

Aila Martelius-MäkeläMetsäpirttijärjestöt tmk.

puheenjohtaja

Metsäpirtin muistolehtojen rahastoOn avattu keräystili entisessä Metsäpirtissä, nykyisessä Zaporosh-kojessa sijaitsevan hautausmaan ja Lahjoitusmaatalonpoikien muis-tomerkkien alueen kunnostamiseksi. Metsäpirtti-järjestöt toimikuntavetoaa kaikkiin metsäpirttiläisiin ja jälkipolviin. Antamalla tukesi tälletyölle vaalit esipolviesi muistoa.

Mietoisten Säästöpankki tili 435500-16875


Tampereella Tallipihalla on perin-teisesti ollut viimevuosina elo-kuussa kaksipäiväiset Pietarilai-

set Markkinat. Tänä vuonna 16. – 17.8mielenkiintoa lisäsi alueen entisen tal-lin tiloissa 5. – 17.8. välisenä aikanaesillä ollut ”Rakkaudella Käkisalmesta”taidenäyttely. Näyttelytaulut olivat kä-kisalmelaisen vasta tämän vuoden lo-kakuussa 18 vuotta täyttävän MariaLikhajan tekemiä töitä 2003 - 2008. Lah-jakas nuori taiteilija on syntynyt24.10.1990 Käkisalmessa (Venäjällä).Hän osallistunut kolmivuotiaasta tai-teen perusopetukseen Käkisalmen ku-vataidekoulussa. Vuosina 1993 – 2003hän oli Käkisalmen peruskoulussa jasiirtyi sieltä 2004 Pietarin valtiolliseenakateemiseen kuvataidekouluun ollentällä hetkellä 11.luokalla.

Hän on osallistunut ikäluokkansauseisiin näyttelyihin ja kilpailuihin me-nestyen niissä hyvin.

Tallin tiloissa oli esillä hänen laajanoin 90 työtään; öljy-, akvarelli-, pas-telli-, tussi, ja lyijykynätöitä.

Eri pitäjäseuroilla ja säätiöillä on luo-tu hyvät suhteet Käkisalmeen, sen joh-toon kuin myöskin Käkisalmen linnanalueella toimivan museon henkilöihin.Ensimmäiset kontaktini heihin sain noinkymmenen vuotta sitten. Tästä syystäoli luonnollista, että näyttelyn onnis-tumisen suhteen annoimme heille tukea.Näyttelyn pystytyksessä avusti Vpl.Pyhäjärvi-Säätiö. Näyttelyn valvon-nassa oli mukana lisäksi mm. Vpl. Py-häjärvi-Säätiö Tampereen kerho, Räisä-läisten Säätiö ja itse edustin Vuoksela-Seuraa. Näyttely herätti laajaa huomiotaja moni ei tahtonut uskoa, että kysees-sä oli niin nuori taiteilija.

Moni taulu olisi vaihtanut omistajaa,jos se olisi ollut mahdollista. Pientäkauppaa kylläkin käytiin. Olin päivys-tämässä kolmena päivänä ja kävijöidenkanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia.Harvinaisen moni kävijä kertoi olevan-sa kotoisin Kannakselta. Myynnissä

Keskellä nuori taiteilija Maria Likhaja, oik. äiti, Käkisalmen linnanmuseon johtaja Maria Likhaja ja vas. amanuenssi Valentina Golenko-va, joka osaa suomea itseopiskelun perusteella.

TampereellaPietarilaisillaMarkkinoilla

olleella karjalaisella kukkopillillä sainpihalla tarhassa olleen kukonkin kieku-maan ahkerasti.

Toivottavasti ensi vuonna saammeihailla taiteilijan uusia töitä Tallipihalla.Moni varmasti maalauttaisi oman aiheenmukaisen taulun, jos se olisi mahdol-

lista.Toivotamme heidät lämpimästi terve-

tulleiksi uudestaan tänne, samoin kuinhekin toivoivat tapaamista mahdollisim-man pian Käkisalmessa.

Taisto Virkki


Kustaa Vilkunan tekemä teos ”Vuo-tuinen ajantieto” antaa hyvän selvityk-sen siitä, miten työnteko hallitsi men-neiden aikojen ihmisten elämää. Nyky-ajalle ominaista vapaa-aikaa ei ollut jatehtäviä riitti kehräämisestä veistelyyn.Joutenolo oli paheksuttavaa eikä sitäkatsottu sopivaksi tavaksi elää. Arki-sen aherruksen katkaisivat kuitenkinerilaiset juhlat, jotka rytmittivät eri vuo-denaikoja. Talvi, kevät, kesä ja syksyseurasivat toisiaan. Ajanlasku, luon-noneläinten käyttäytyminen ja sääil-miöiden seuraaminen oli tulevien aiko-jen ennustamisen perusteita.

Nyt elämme syksyn aikaa. Tämän leh-den aineiston laatiminen tapahtui elo-kuun viimeisellä viikolla. Illalla taivassynkkeni ja hämärä laskeutui normaaliaaiemmin. Mitähän oikein tapahtuu, mie-tiskelin yläkerran kammiossani. Alkoikunnon vesisade. Katuoja täyttyi puo-lilleen ja alas pudonneet koivun lehdetmenivät tonttimme kohdalta menojaan.Vettä tuli niin paljon, että minusta tun-tui kuin vesipisarat ilmassa pitivät kiin-ni toisistaan ikään kuin tanhutessa ta-pahtuu. Toisaalta kävi sääliksi luonnon-eläimiä, joita tontilla on ruokinnassa.

Toisaalta pidän vesisateesta, kun itseon suojassa ja saa kuunnella veden ai-heuttamia erilaisia ääniefektejä. Aamul-la totesin, että vesimittarissa oli 45 mmvettä.

Usein tulee mieleeni entisaikojen elä-mänmeno, jota Kustaa Vilkunakin niinhyvin on kuvaillut kirjassaan. Monenmonta kertaa olen tuon kirjan avannutja lueskellut sitä.

Ajatukset pyörivät mielessä, mitenpaljon vielä olisi tehtävissä saada tal-teen paikallista tietoa eri vuosikymme-ninä tapahtuneesta elämänmenosta.

Tätä miettivät varmaan monet, joilletärkeää on edellisten sukupolvien elä-mä.

Alkusyksynmerkit ilmassa

Vas. Matti Naskali, Antti Hynnä ja Tais-to Virkki Sakkolan mannekiineinaKarjalaisilla kesäpäivillä 15.6.2008Tampereella

Näin syksyllä sadonkorjuu ja valmis-tautuminen loppusyksyyn ja joulunai-kaan on tänäkin päivänä edessä.

Menneen kesän eräs kohokohta olielokuinen taidetapahtuma TampereellaTallipihan alueella. Maria Likhajan tai-denäyttely ja siellä mukanaolo oli osoi-tus hyvästä yhteistyöstä kulttuurinsaralla. Näyttelyselostus on toisaallalehdessä.

Syksyn aikana iltojen pimetessä tu-lee ehkä paneuduttua oman noin kym-menen vuoden aikana syntyneiden ai-neistojen läpikäymiseen. Ottamieni ku-vien ja videonauhojen jatkotyöstämi-nen odottaa myös tekijää. Kirjastojenkautta löytyy mielenkiintoista tutkitta-vaa myös entisistä ajoista mikrotallen-teiden muodossa.

Karjalalehden perinteinen pikkujou-luristeily on 23.-24.11.2008. Toivotta-vasti mahdollisimman moni tulee mu-kaan. Mukava olisi tavata ja jutella ke-sän matkoista ja suunnitella tulevia.Tarkempia tietoja löytyy lehdestä muu-alta.

Yhteistapaamiset antavat vireyttä toi-mintaan. Suvannon seudun säätiöiden/seurojen yhteistapaamisessa loppu-syksyllä saadaan virikkeitä tulevaantoimintaan.

Entisaikojen iltakylillä käynnit naapu-reissa olivat arkipäivää. Taitaisi täällätulla melkoinen shokkitilanne, jos kut-sumatta/pyytämättä käppäilisi tuostavaan iltahämärissä naapuriin sisälle!

Oi aikoja oi tapoja – sanotaan!Vuokselaterveisin

Taisto Virkkip. 03 – 363 1750

0400 – 576 [email protected]

Vuokselassa heräsi ajatus vuon-na 1929 Vuokselan pitäjän säh-köistämiseksi. Asian johdosta

pidettiin Virkkilän nuorisoseuran talos-sa kokous, johon osallistui runsaasti pi-täjäläisiä. Kokouksen avasi toimitus-johtaja A. Sammallahti, joka valittiinmyös kokouksen puheenjohtajaksi. Sih-teerinä toimi mv. Matti Romu.

Kokouksen avaaja selosti laajastisähköistämishankkeen toteuttamis-mahdollisuuksia. Tarkoituksena on saa-da sopimus Äyräpään Sähkö Oy:n kans-sa, jolloin linja tulisi rakennettavaksisuunnassa Vuosalmi-Uusikylä-Virkkilä.Mikäli riittävästi ennakkoilmoittautumi-sia tulisi, voitaisiin linjan rakennustöi-hin ryhtyä jo ensi vuonna. Linjan kan-nattavaisuutta silmälläpitäen on Äyrä-pään Sähkö Oy ehdottanut, että linja-pylväiden pystyttämistä varten tarvitta-vat maa-alueet saataisiin korvauksetta.

Alustuksen johdosta käydyssä kes-kustelussa ilmeni, että kokouksen osan-ottajat ovat myötämielisiä tehdylle aloit-teelle. Kokous valitsikin joka kylästä 2-3 miestä toimikuntaan suorittamaankoemerkintöjä ja järjestämään asian joh-dosta eri kylissä pidettäviä kokouksia.

Toimikuntaan kuuluvat Uudestaky-lästä Matti Romu kokoonkutsujana, Eli-as Lempinen sihteerinä sekä JooseppiVaari, Virkkilästä Otto Pirnes ja ViljoRyyppö, Päiväkivestä Viktor Turkki,Noisniemestä tilanhoitaja Suvio ja Tuo-mas Ohvo, Kuninkaarististä Juho Paa-vilainen ja Matti Varvas, KontulastaEmanuel Kiuru, Räihärannasta LennoLehmusvuori, Alholasta Otto Bromanja Mikko Kiuru, Hirvisaaresta Juho jaNestor Juvonen.

Toimikunta aloitti pikimmin toimintan-sa. Uuden sähkölinjan pituus olisi tul-lut olemaan noin 20 kilometriä. Hanket-ta vietiin eteenpäin pitämällä useitakokouksia Vuokselan kunnantalolla

Hanke ei edennyt kuitenkaan toteu-tukseen asti ja Vuoksela oli sähköistä-mättä vielä lähdettäessä toiselle evak-komatkalle vuonna 1944.

Taisto Virkki

Vuokselansähköistyshanke


En tiedä, miksi Luoja sen salli,että temppeli noin häväistiin.Siitä tehtynä ol hevostalli,kaikki arvokas tuhottiin.

KirjoittanutVenho J. Kiurusotilasmestari evpsukujuuret Vuokselan Uudestakylästä

Nykysuomalainenkin tunnistaa Vuok-selan paikkakunnan nimeksi, mutta har-va tietää, missä se on ja miten tuo paik-kakunta liittyy Suomen historiaan.Vuoksela on entinen suomalainen pitä-jä Karjalan kannaksella siinä paikassa,missä Vuoksen virta juostuaan Sai-maasta saakka kaakkoon ja itään kään-tyy jyrkästi lähes taaksepäin luotee-seen ja pohjoiseen. Mutkaan jää histo-riasta ja sotahistoriastakin tunnettuNoisniemi. Noisniemessä oli aikoinaanPäiväkivi, jonka luo Ruotsin kuninkaanja Novgorodin ruhtinaan edustajat ko-koontuivat vuosisatojen aikana useitakertoja keskustelemaan

Ruotsin ja Novgorodin välisen rajankulusta. Päiväkivi oli myös Pähkinäsaa-ren rauhan tunnetuimpia rajapyykkejä.

Vuokselan - kuten muidenkin karja-laisten paikkojen - historia on värikäs,usein kuitenkin sotien synkistämä. Vii-me sodista lähtien vuokselalaiset ovatasuneet muiden karjalaisten tavoin ha-jallaan ympäri Suomen, etupäässä kui-tenkin Sydän-Hämeessä Hattulan, Tyr-vännön, Kalvolan, Rengon ja Tamme-lan kuntien alueella. Hattulan PyhänRistin kirkon tornista Vuokselan häväis-tyn kirkon kellot vielä silloin tällöin ju-listavat sanomaa: “Himmetä ei muistotkoskaan saa!”

Vuoksela-Seura ry on tehnyt kulttuu-rityön: luonut meille kaikille vuoksela-laisen maanpuolustuksen historian.Tietääkseni se on ensimmäinen ja ai-noa luovutetun Karjalan pitäjien vete-raanimatrikkeli. Mutta kirja ei ole pel-kästään vuokselalaisten viime sotienveteraanien henkilö- ja sotatieluettelo.

Sotiemme Vuoksela -onnistunut ja harvinainen veteraanimatrikkeli

Kirja alkaa jo itsenäisyystaistelun ensivuosista. Sotilaiden ja lottien matrikke-litietojen lisäksi kirjassa kerrotaan ih-misläheisesti vapaussodan vaiheista,vapaaehtoisesta maanpuolustustyös-tä, sodan lähestymisen aiheuttamistatöistä ja tunteista, itse sodista, evak-koon lähdöstä, elämästä evakossa, pa-luusta ja uudesta alusta kaukana rajas-ta - rajasta, joka vuosisatoja oli sään-nellyt vuokselalaisten elämää.

Sotiemme Vuoksela -kirja on ensisi-jaisesti kotiseutukirja ja vasta toiseksisotahistoriaa. Vuokselan asema Vuok-sen pohjoisrannalla laajentaa paikka-kunnan sotahistorian koko Suomen his-toriaksi. Mannerheim-linja kulki pitäjänetelälaitaa, Vuoksen virrassa. Talviso-dan ajan Vuoksela kuului pohjanmaa-laisen 8. divisioonan vastuualueeseen.Divisioonan alueella oli tietysti myöshuomattava määrä “paikallisjoukkoja”,siis kannakselaisista reserviläisistä jasuojeluskuntalaisista koottuja pienem-piä joukkoja.

Kesällä 1941 Vuokselan valtasi poh-joishämäläinen eversti Aaro Pajarin ko-mentama 18. divisioona. Divisioonankevyen osaston (KevOs 12) jääkäri-komppanian päällikkönä kotipitäjäänsävaltaamassa oli tuleva kenraali PaavoJunttila, Sotiemme Vuoksela -kirjan toi-mituskunnan jäsen. Jatkosodan lopus-sa Vuokselaa puolusti satakuntalainen eversti Niilo Hersalon komentama 15.divisioona ja erityisesti sen jalkaväki-rykmentti 57. Vuokselan alueella oli siiskummakin sodan aikana suomalaisittainpaljon joukkoja. Alue ja maisemat, jon-kun veran asukkaatkin, tulivat tutuiksisuurelle osalle sotilaita.

Kirjan sivuilla ovat saaneet äänensäkuuluville nimenomaan vuokselalaisetitse. Vaikka kirjoittajat ovat olleet kai-keti hyvin eritasoisia, kirjan toimittajaon muokannut tekstit luettaviksi ja kir-jaan sopiviksi. Kirja on siten läpeensähyvätasoinen. Kirjassa on kaksi runoa:Venho J. Kiurun Häväisty kirkko ja EmilVirkin Jäähyväiset kotiseudulle. Kum-

pikin tulkitsee tavallaan kaikkien karja-laisten tunteita sellaisten voimien edes-sä, joille kukaan ei ole mitään mahta-nut.

Vuoksela-Seuran asettamaan matrik-kelitoimikuntaan kuuluivat puheenjoh-tajana Taisto Virkki, jäseninä PaavoJunttila, Veikko Juvonen, Pekka Karo-nen, Kalevi Liski ja Väinö Ryyppö sekäkirjan toimittaja Pentti Ruohotie.

Toimikunta ja aktiivisesti mukana ol-leet muut henkilöt ovat tehneet suurentyön matrikkelitietojen kokoamisessa,mutta myös muun suullisen ja kirjalli-sen tiedon kokoamisessa ja järjestämi-sessä kauniiksi kokonaisuudeksi. Toi-mikunta on luonut vuoksenalaisillemuistomerkin, joka on vaskea kovempija säilyy siksi sukupolvilta toisille.

Martti Porvalivaratuomari, sotahistorian

harrastaja Jyväskylä

Matrikkelin 1. painosta on vielärajoitetusti saatavana hintaan

35,- + postituskulut.Tilaukset: Laila Saario

p. 040 – 586 0691,taistosaario@netti,fi


Virkki-sukuseuran sukukokouspidettiin lauantaina elokuun 9.päivänä 2008 Hotelli Petäyksen

tiloissa Hattulassa.Virkki- sukuseura on perustettu

1.8.1981 ja sukukokouksia on pidettykolmen vuoden välein. Petäyssalissapidetyn virallisen kokouksen jälkeenjatkettiin sukujuhlan vietolla. Ohjel-maan sisältyi muun muassa Virkki-su-kuseuran uusien nettisivujen esittely jakotiseutuneuvos Erkki Ulamon puheen-vuoro karjalaisten tulosta evakkoina

Kuluneen kesän aikana on eriseuroille ja säätiöillä ollut omiatapahtumia runsaine mielenkiin-

toisine ja korkeatasoisine ohjelmineen.On tavattu entisiä tuttuja ja luotu uusiatuttavuuksia.

Päivien tapahtumiin on kuulunut pe-

Vuokselan kuulumisetkesästä ja tulevasta

Loppuvuoden tapahtumana on pien-tä iloittelua ja tonttumieltä pikkujoulunmerkeissä. Tänäkin vuonna tarjolla onmm. Karjala-lehden perinteinen Karja-laisten pikkujouluristeily Tallinnaan 23.-24.11.2008 uudella m/s Baltic Princes-sillä.

Bussireittejä on monia eri puoliltaSuomea. Olen itse mukana matkareitillänro 6, joka on tullut tutuksi Vuokselankotiseutumatkalaisille eli Tampere-Fors-sa-Tammela-Hämeenlinna-Helsinki.

Annan lisätietoja ja otan vastaan il-moittautumisia : Taisto Virkki, p. 0400-576722 tai [email protected]

Matkatiedot hintoineen ja tarkempiohjelma on osoitteessa www.lomalinja.fi

Muistattehan, että entistä Vuokselaakoskevien tietojen tallentamistyö jat-kuu edelleen. Viime lehdessä oli ilmoi-tus eri kylien osalta tietojen keräämi-sestä. Toiminta sisältyy seuran vuoden2009 toimintasuunnitelmaan.

Tarkoitus on perustaa eri kylistä työ-ryhmiä, joihin osallistuvat henkilöt vei-sivät hankkeita eteenpäin.

Hankkeet etenevät vain, jos osapro-jekteihin löytyisi aktiivisia henkilöitäharrastustyötä tekemään.

Jutut, kuvat, kaskut ja sutkaukset kiin-nostavat edelleen. Ottakaapa rohkeas-ti yhteyttä.

Taisto VirkkiLämmin kiitos vielä tarjoilusta Vuoksela-juhlassa huolehtineille TammelanKarjalaisten väelle. Kuva: Pentti Warvas.

rinteisesti myös juhlaväelle ruokailu- ja/tai kahvitarjoilua, joka on yleensä hoi-dettu järjestäjien taholta yhteisvoiminpaikallisen karjalaseuran toimesta.

Vuokselajuhlasssakin Tammelassa8.6.2008 saimme nauttia maittavastaruoasta ja kohvista.

Virkin suku-seura koolla

Virkki-sukuseuran puheenjohtajana vv. 2002-2008 toiminut Hannu Virkki(oik.) keskustelee kotiseutuneuvos Erkki Ulamon kanssa.


Historiallista taustaaTämä pieni Tyrvännön pitäjä liitettiin

takaisin Hattulan emäpitäjään vuonna1971 ja on keskeisen Hämeen merkittä-vimpiä pitäjiä pienoiskoossa. Tämä aluejolla olemme, on Vanajaveden vesistöä.Te muistatte varmaan Mantere Sarvanruskeakantisen maantietokirjan, jotaopiskeltiin 1940 ja -50 luvuilla kansa-kouluissa kolmannella ja neljännelläluokalla. Kirjassa kerrottiin vesireiteis-tä ja yksi keskeinen reitti oli Vanajave-den reitti, joka laski Pohjanlahteen Ko-kemäenjoen kautta. Tällä alueella onasuttu hyvin kauan. Tämä alue on yksimeidän 27:stä kansallismaisemasta.Olemme siis Vanajaveden laakson mai-semissa. Täällä ei ole näkyvissä kivi-kauden aikaisia maisemia noin 4000vuoden takaa, koska ne ovat tuolla Van-ajaveden pohjassa. Tuo vesi on nyt sillätasolla missä se oli 2000 vuotta sitten.

Tämä Vanajaveden laakso täynnäkartanoita. Joka kartanolla on oma his-toriansa jopa valtakunnallisella tasolla.Ehkä kolme merkittävintä kartanoa ovatSuontaan, Lepaan ja Lahdentaan kar-tano.

Tyrvännön pitäjä itsenäistyi 1870-lu-vulla. Seurakuntana tämä on ollut Hat-tulan kappeliseurakunta. Hattulan seu-

talvi- ja jatkosodan aikoina Tyrvän-töön, josta monelle tuli uusi asuinpaik-ka.

Kotiseutuneuvos Erkki Ulamon juu-ret ovat syvällä Vanajaveden rantamai-semissa. Kiinnostus kotiseutuun ja sentutkimiseen heräsi lapsena miesten sau-najuttuja kuunnellessa ja myöhemminTyrväntö-seuran toimintaa elvytettäes-sä. Neljännen sukupolven lepaalaisenmuistiin on kertynyt uskomaton määrätietoa ja tarinoita Tyrvännöstä.

Hän toimi Tyrväntö-seuran puheen-johtajan pitkään ja hänen mottonaan oliTyrväntö-seuran puheenjohtajuus jää,tyrväntöläisyys ei. Lisää tietoja Tyrvän-nöstä löytyy osoitteestawww.tyrvanto.net. Sukuseuran nettisivustot esitteli Tuula Nieminen, joka on vastannut työstä ja

hoitaa myös päivitykset. Sivustot löytyvät osoitteesta www.virkki.info.

Karjalaisten vaikutus Tyrvännön elämäänrakuntahan vietti vuonna 2000 750-vuo-tisjuhlia. Täällä on ollut useita kirkkojaja keskeisin niistä on Pyhän Ristin kirk-ko, jota paikallisesti täällä kutsutaanHattulan vanhaksi kirkoksi. Se lieneerakennettu samaan aikaan kuin Hämeenlinna 1400-1500 luvulla.

Tyrvännön muodostuminen johtuisiitä, että se oli kartanonpitäjä. Tännemuodostui hyvin nopeasti voimakasluokkayhteiskunta. Nuo kartanot olivatoikeastaan hyvästä ja pahasta tälle seu-dulle. Tänne muodostui ehkä yksi Suo-men merkittävimpiä torpparilaitoksia1750-luvun puolivälistä lähtien ainatorpparien vapautukseen vuonna 1918.Tämä johti siihen, että kansalaissodanaikana tai kapinan aikana kuten täälläpuhutaan, tämä alue oli valkoisen ter-rorin osalta yksi mustimpia seutuja.Asukaslukuunsa nähden Suomen kol-manneksi mustin seutu. Punaisen ter-rorin osalta tämän on huomattavastimerkityksettömämpi. 1920 ja 1930 luvutolivat Tyrvännössä aika sekavaa aikaa.

Sotavuodet 1939 – 44Talvisodan sytyttyä marraskuun lo-

pulla 1939 tapahtui täällä hyvin suurimuutos. Ensimmäinen evakuoitava oliHelsingin Lastenklinikka, joka Helsin-

gin pommitusten alkaessa evakuoitiinLepaan Puutarhaoppilaitokselle. Oppi-laitoksen johtaja Arvo Haapasen joh-dolla tänne otettiin vastaan yli 80 lap-sipotilasta. Hyvin nopeasti tänne tulimyös karjalaisia joulukuun ensimmäi-sinä päivinä. Heidän joukossaan olipaljon kivennapalaisia. Tänne evaku-oitiin talvisodan aikana kaikkiaan yli2000 ihmistä. Ajatelkaapa kun kysees-sä oli reilu 1500 asukkaan pitäjä. Alunperin Aulangolle sijoitettuja viipurilai-sia kauppiaita siirrettiin myös Lahden-taan kartanoon. Vuokselalaisia ei tännetalvisodan aikana tullut. He olivat jat-kosodan jälkeisiä tulijoita 1944.

Kivennapalaiset omaksuivat hyvinnopeasti tämän uudeksi kotipitäjäk-seen. Olen paljon keskustellut tännetulleiden karjalaisten kanssa Tyrvän-nön historiakirjan kirjoittamisen aikanasiitä, miten karjalaisiin suhtauduttiin.Aluksi ei aiheesta paljon puhuttu, mut-ta 2000-luvulla ihmisten vanhetessa hekertoivat tuntemuksiaan. Joulun alla1939 kivennapalaisia sijoitettiin Lepaanyksiopettajaiseen kansakouluun. Siel-lä oli hyvin vahva opettaja ja hänellätaloudenhoitaja. Opettaja kielsi kiven-napalaisilta saunan käytön, koska hä-nen mielestään tänne tulleet ovat rys-


siä ja niissä voi olla voi olla kaikenlai-sia tauteja. Asia vietiin niin pitkälle, ettäTyrvännön kunnanhallitus joutui käsit-telemään asiaa ja myöntämään sauna-luvan. Varsin nopeasti kuitenkin vas-taanotto muuttui myönteisemmäksi.

Kivennapalaiset aloittivat täällä var-sin nopeasti rakennustoiminnan vuon-na 1940 voimaan tulleen pika-asutus-lain perusteella.

Välirauhan aikana tänne muodostuijo karjalaista yhteistoimintaa. Talviso-dan viimeisinä päivinä tänne perustet-tiin Lepaalle työtupa. Kivennapalaisetnaiset olivat merkittävä työvoima. Tääl-lä tehtiin lumipukuja, tallukoita, kypä-rämyssyjä eli lähinnä sotajoukkojen tar-peisiin. Tyrväntöläiset miehet olivattalvisodan aikana lähinnä Summassaolleissa joukko-osastoissa. Talvisodanviimeisinä päivinä kaatui useita tyrvän-töläisiä Viipurin lähellä Tammisuolla.Tunnetuin lienee Tyrvännön kunnan-valtuuston puheenjohtaja Esko Kan-nas.

Uuden sodan syttyessä täällä perus-tettiin tyrväntöläisten komppania ju-hannuksen alla 1941 ja tähän komppa-niaan tuli paikkakunnalla asuneita ki-vennapalaisia miehiä.

Varsinaista evakkotoimintaa alkoi tän-ne muodostua samaan aikaan, koskaosa kivennapalaisia ei palannut takai-sin heidän entisen kotiseutunsa sijai-tessa rajan läheisyydessä sotatoimialu-eella.

Tänne tuli kuitenkin Inkerin pakolai-sia vunna 1943. Valtaosa heistä sijoi-tettiin Lepaan ja Lahdentaan kyliin.

Jatkosodan päätyttyä vuokselalaiseteivät tulleet aivan heti. Varsinaisen pika-asutustoiminnan jatkamisen jälkeentäällä alkoi tapahtua. Kivennapalaisiaoli täällä lähinnä valtion omistamallaLepaan kartanon alueella ja Mustilankylässä. Täällä Tyrvännössä oli yhteen-sä 14 kylää ja lähinnä kolmeen kyläänei karjalaisia sijoittunut.

Vuokselalaisia alkoi tänne sijoittuavuosien 1945 - 47 välisenä aikana. Mi-nulle tuttuja perheitä tuli Vilppulan seu-dulta, Kuorevedeltä, Virroilta ja josta-kin Varsinais-Suomen pitäjästä.

Minulla oli varsin hyvät suhteen kar-jalaispoikiin ja opin varsin usein käyt-tämään mie ja sie sanoja. Meidän lähi-naapurina oli Poussun perhe Kontulan

kylästä. Ymmärtämisvaikeuksia toki oli,kun esimerkiksi menin tapaamaan naa-purin poikaa. Hänen äitinsä sanoi hä-nen olevan sarraimen takana. Minä ensiitä ymmärtänyt mitään.

Seuraavassa Erkki Ulamo kertoo omiinmuistikuviinsa perustuen lähinnä Le-paan vuokselalaisasutuksesta.

Ehkä rakkaimpia perheitä olivat Alek-santeri Karosen perhe, Arvo Karosenperhe eli hänen isänsä oli Tahvo Karo-nen. Lepaalle muodostui 15 perheentalorykelmä, jota kutsuttiin epäviralli-sesti Peltokyläksi. Tilojen pinta-alatvaihtelivat; oli metsää ja peltoa 5-6 heh-taaria ja joillakin vähän enemmän. Tän-ne muodostettiin runsaasti myös 1940-luvun lopulla rintamamiestaloja, joihinkuului 1-2 hehtaaria maata. Rintama-miestaloja varten tänne perustettiin kak-si yhteislaidunta Lepaan ja Haukilanalueille. Tänne tulleet perheet olivatensin evakuoituina kuten talvisodan-kin aikana kansakouluissa, seurantaloil-la, työväentaloilla sekä myöskin Lepaanja Haukilan kartanon alueiden muona-miesten rakennuksissa. Minulle on jää-nyt mieleen, että tänne tulleet ihmisetolivat hyvin uutteraa väkeä. He perus-tivat yhteistoimintaan perustuen erilai-sia osuuskuntia kuten puimaosuuskun-nan, sonniosuuskunnan jne. He aloitti-vat nopeasti viljelytoiminnan.

Noin 1500 asukkaan Tyrväntöön si-joitettiin jatkosodan jälkeen noin 600karjalaista. Uusi heimo tuli täydentä-mään vanhaa hämäläisväestöä tuodenuuden kulttuurin entiseen kartanope-rinteeseen perustuvaan luokkayhteis-kuntaan. Tänne perustettiin vuonna1944 Tyrvännön Karjalaiset, ja keskei-seksi hahmoksi muodostui kivennapa-lainen Vilho Seppänen. Myöhemminhänen seuraajakseen tuli Antero Pan-kakoski, jonka isä oli Sortavalan Semi-naarin rehtori. Antero Pankakoski tuliLepaan opistolle luonnontieteen opet-tajaksi ja myöhemmin toimi johtajana.

Samoin merkittävä henkilö oli AhtoNykäri, joka oli Lepaan koulutilan tilan-hoitaja. Hänen aikanaan koulutilan työ-välineitä lainattiin ja työmiehetkin saat-toivat kiireisinä aikoina käydä tiloillatöissä.

Tänne aloitti hyvin nopeasti myösvuokselalaisten toimesta Noisniemen

Nuorisoseura toimintansa ja itse liityinmyös seuraan. Tanhutoiminta oli aktii-vista ja esiinnyimmekin kilpailuissa.Henkiset harrastukset kuuluivat myöstoimintaan ja seuraan perustettiin lau-lukuoroja. Tyrväntöläisten keskuudes-sa ihmeteltiin sitä, miten nopeasti saa-tiin organisoitua erilaista toimintaa.

Merkittävä tyrväntöläiseen elämän-menoon vaikuttava yhdistys tuli tänneNoisniemen Marttajärjestön kautta.Martat toimivat Pohjois-Tyrvännössäeli Mustilassa. Uudeksi nimeksi otet-tiin vuonna1950 Pohjois-TyrvännönMartat. Se on käsittääkseni vanhin yh-distys, joka vielä tällä hetkelläkin toimiiTyrvännön alueella.

Samoin tänne tuli vuokselalaisten jakivennapalaisten toimesta urheiluseu-ratoimintaa ja Lepaalle perustettin Le-paan Kunto. Keskeinen vaikuttaja oliKauko Hyvärinen Kontulasta

Myös politiikka muuttui täällä. Vuo-den 1949 kunnallisvaaleissa saivat kar-jalaiset ensimmäistä kertaa äänestäätäällä. Tyrväntö oli tähän mennessä ol-lut vasemmistoenemmistöinen kuntajoka vaalien tuloksena muuttui oikeis-toenemmistöiseksi. Karjalaisten pitialuksi perustaa tänne oma vaaliliitto,mutta näin ei tapahtunut. He tavallaanryhmittyivät pääosin kahteen puoluee-seen; kansalliseen kokoomukseen jamaalaisliittoon, joka oli täällä aivan uusipuolue. Karjalaisista valittiin kunnan-valtuustoon kaikkiaan viisi henkilöä.Hyvin nopeasti Tyrvännön merkittä-väksi puolueeksi tuli maalaisliitto.

Aika erikoista täällä oli se että vahvatorppariväestö 1940-luvun lopulle olivasemmistolaisia.

Nuoret torppareiden jälkeläiset liittyi-vät kuitenkin maalaisliittoon, joka halli-si tätä pitäjää 1950-luvun puolestavä-listä aina Tyrvännön kuntaliitokseen1971 asti. Keskeiseksi hahmoksi nousipitkään valtuuston puheenjohtajanatoiminut vuokselalainen Eino Heikko-nen. Monia muitakin toimi vastuullisis-sa tehtävissä, joista mainittakoon kun-nanvaltuustossa pitkään toiminut Us-kilassa asunut Vilho Virkki.

Kansakoulujen oppilasmäärät nousi-vat hyvin korkeiksi. Täällä oli kaikkiaanviisi kansakoulua.

Lusin uusi koulu perustettiin 1949,koska kaikki eivät mahtuneet entisiin


kouluihin. Itse menin Lepaan pieneenkouluun syksyllä 1949. Koulu oli kol-meopettajainen ja siellä oli yhteensätoistasataa oppilasta. Meidän luokallaoli 34 oppilasta, joista karjalaisia oli 21.Koulussa oli aikamoinen kulttuuriensekamelska, kun mie ja sie sanat tulivattutuiksi. Arvostan suuresti luokkammeopettajaa Aino Mattilaa, joka täällä ra-kensi sitä yhteisyyttä oppilaiden kes-ken. Tilanteelle oli myös eduksi, koskajohtajaopettajana oli karjalaisevakkoUuno Räty.

Aika muuttui ja elämisen myötä kar-jalaiset sulautuivat myös avioliittojenkautta kantaväestöön.

Vuonna 1954 saatiin tänne yhteistuu-min Karjalaan jääneiden vainajien muis-tomerkki. Tämä kuvaa hyvin tyrväntö-läisten asenteita tänne tulleita kohtaan.Antero Pankakoski piti tässä tilaisuu-dessa paljastuspuheen ja tilaisuudes-sa laskettiin myös ensimmäisen kerranseppele vakaumuksensa puolesta kaa-tuneiden haudalle. Tämä nosti aika-moista tunnekuohua täällä.

Vielä yksi surullinen tarina kesästä1944. Juhannuksen alla laivojen proo-muissa tuli evakoita tänne Tyrväntöön.He olivat täällä muutamia viikkoja. Sii-hen aikaan elintarvikehuolto perustuiKansanhuoltoon ja tiukkaan säännös-telyyn. Asioita kunnassa oli hoitamas-sa vain yksi virkamies, kunnansihteeri.Tilanne oli aika ajoin hyvin sekava jakaoottinen.

Tuo siirtolaisten rakentama 15 per-heen muodostama peltokylä on puolen-toista sukupolven aikana muuttunutpaljon. Siellä tänä päivänä asutuslainperusteella muodostetuista tiloista vainyhdellä tilalla on viljelyä ja sielläkinpuoliaikaisesti eli näiden karjalaistalo-jen osalta viljelytoiminta on päättynyt.

Tänä päivänä me elämme täällä Tyr-vännössä rauhallista elämää Hattulankunnassa.

Arvostan suuresti karjalaisia ihmisi-nä ja teidän kulttuurinne rikkautta. Mi-nulla on paljon ystäviä, joilla on karja-laiset sukujuuret.

Tekstikooste pidetystä puheestaja kuvat:

Taisto Virkki

Sakkolan Lapinlahdella Arkuntanhua numero 2:ssa elänyt Kaapre Matti syntyikeväällä1866 ja kuoli syksyllä 1943. Hänen avioliitostaan Maria HeikintrUkkosen kanssa syntyivät lapset Maria, Johannes, Helena ja Eemil. Hänen

toisesta avioliitostaan Anna-Liisa Antintr. Karvasen kanssa syntyivät Albert,Anna, Alma ja Helmi.

Nyt 65 vuotta myöhemmin ei yksikään hänen kahdeksasta lapsestaan ole enääelossa, mutta kaikkiaan 27 lastenlapsesta elää vielä 23. Heistä 15 oli saapunutEllivuoren hotelliin 9.8.2008. Lisäksi serkut olivat saaneet mukaansa perheenjä-seniä kolmestakin sukupolvesta, niin että koolla oli 32 henkeä. Kokouksen olijärjestänyt Vammalassa asuva Kaapre Matin Helmin Matti-poika, Matti Luukka-nen.

Alkutervehdysten jälkeen alkoivat kielet käydä sukkelasti. Puheensorinastaerottuivat jälleennäkemisen ilo ja kuulumisten vaihto. Olihan edellisestä tapaami-sesta Lempäälän Hakkarissa ja Sakkola-museossa kulunut jo kolme vuotta.

Välillä tutustuttiin sukupuuhun ja lisättiin siihen uusia oksia. Nähtävänä olivalokuvia ja karttoja suvun alkukodin maisemasta Suvannon rannoilta. Naska-leitten rakennuksia ei ole jäljellä, vain niittyä ja rantapusikoita. Sen sijaan Suvan-to-järvi on edelleen yhtä kauniina kuin vanhempiemme lapsuudessa ja nuoruu-dessa, kun he siinä uivat ja tekivät työtä sen rannoilla.

Yhteiset juuret lähensivät meitä serkuksia, jotka nyt asumme eri puolilla eteläis-tä Suomea, kaukaisin aina Ruotsissa saakka.

Kiitos Matille järjestelyistä! Kyllä oli mukava tavata teitä kaikkia! Kiitos muka-na olosta! Odotamme jo seuraavaa serkkukokousta, jonka Naskalin Hannu, Ven-la, Tuovi ja Raimo lupasivat järjestää Punkalaitumella kolmen vuoden kuluttua.

Kokousmuistion laati Valkeakoskella 29.8.2008Kyllikki Laitinen

Matti Gabrielinpoika Naskalinlastenlapset Ellivuoressa

Serkuksia kokoontui yhteen, ja uutta tapaamista jo odotellaan.

Julkaisemme jokaisessa Suvannon Seudussa tietojasuku- ja perhetapahtumista. Lähetä tiedot toimitukseen.Kysythän asianosaisilta luvan tietojen julkaisemiseen.


Sukuseura Jäske ry:n vuosikoko-us ja kesäjuhla pidettiin Seppo jaAnna-Liisa Jäsken maatilalla Vink-

kilässä. Maatilan ilmapiiri ja ympäristöloivat kotoisan tunnelman suvun tapaa-miselle. Kesätapaamisen aloituskahvitnautittiin piharakennuksen verannallaja pihapiirissä.

Tilinpäätös vahvistettiin ja tilivelvol-lisille myönnettiin yksimielisesti vas-tuuvapaus. Hallitukseen valittiin esi-

Sukuseura Jäsken väki kokoontui

Kesäkokouksen puheenjohtajat puutarhaan istutetun päärynäpuun ääressä.

mieheksi Jorma Eenokinpoika Jäske,varaesimieheksi Leena Laurintytär Sil-vonen, sihteeriksi Raili EenokintytärSaarela, sekä muiksi hallituksen jäsenik-si Seppo Simonpoika Jäske, MarkkuJohanneksenpoika Jäske, Outi Ritvan-tytär Ahponen ja uutena jäsenenä Mer-ja Kalevintytär Mäntykoski.

Sukuseuran esimies toi kunniajäsenEros Jäsken tervehdyksen kokousvä-elle.

Keskustelua käytiin suunnitelmastavähentää toiminnan byrokraattisuuttaja siirtyä vapaamuotoiseen sukutapaa-miskäytäntöön. Yhteydenpito jäsentenkesken tapahtuisi uudessa toimintamal-lissa kotisivujen ja kontaktiverkon kaut-ta. Lopullinen päätös toimintamuodos-ta tehdään kesän 2009 vuosikokoukses-sa.

Raija ja Esa Saarela lupautuivat jär-jestämään kesäkokouksen kodissaan9.6.2009 Nurmijärjen Raalassa. Tästä tie-dotetaan aikanaan tarkemmin.

Jorma Eenokinpoika JäskeSukuseura Jäske ry:n esimies

Kokouksen alkua juhlistettiin lipun-nostolla. Hiljainen hetki vietettiin su-kuseuran poisnukkuneiden jäsentenmuistolle.

Talon emäntä järjesti hoksottimia vaa-tivan sanontaleikkikisan.

Kilpailun päätuomari ja oikealla kil-pailun voittaja ja sanontavirtuoosiOuti. Taustalla Olli-poika tavoitteleekontaktia talon vahtikoira Putteen.


Arpajaispalkintoja oli taas runsaasti. Arpajaisten onnellinen päävoittaja Mik-ko.

Vuosikokousosanottajien ilmeistä päätellen sukuseuran asioita on hoidettusäällisesti ja jäsenistö otettu kohtuudella huomioon.

Kokoustilassa saatiin katsastaa myös taidokkaiden tuohitöiden näyttely.

Käsityökilpailu:tee huivi, puukko

tai puukollavalmistettu työ

Osallistu käsityökilpailuunsyyskuun loppuun men-nessä. Tee huivi, puukko

tai vuole puukolla vapaavalintai-nen käsityö.

Huivikilpailun sarjat:kaitahuivi (hartiahuivi)pitkä huivi, kolme- tainelikulmainen huivi.

Kilpailun hyväksymät tekniikat:kangaspuilla kudotutvirkatutneulotutnyplätytkinnasneulalla valmistetuthuovutetut huivit.

Puukon malli ja puukolla valmis-tettu työ voi olla vapaavalintai-nen.

Käsityökilpailun järjestävät Kar-jalan Liitto ja piirien naistoimikun-nat. Lähetä käsityö oman piirisinaistoimikunnalle 30.9.2008 men-nessä.

Piirit valitsevat kilpailuun osal-listuvista töistä 1-3 parasta ja lä-hettävät ne Karjalan Liiton nais-toimikunnalle arvioitavaksi loka-kuun loppuun mennessä. Parhaatpalkitaan voittaneiden piirienomissa tilaisuuksissa myöhemminsyksyllä.

Jokaiseen kilpailutyöhön onmerkittävä selvällä käsialalla teki-jän nimi, osoite, puhelinnumero,sähköpostiosoite ja piiri.

Lisätietoja kilpailuista:kulttuuri- ja järjestösihteeriAnna Dantchev, (09) 7288 1712,

anna.dantchev(at)karjalanliitto.fi.


Jälkipolvet kiinnostuneet myös sakkolalaisista juu-ristaan. Esivanhempiensa Liisa ja Martti Karosensynnyinseudulla Sipilänmäellä kävivät kesällä koti-

seuturetkellä myös kolmannen ja neljännen polven vu-nukat.

Maire Kanervisto

Karoset sukujuurilla Sakkolassa

Ryhmäkuva iloisista matkaajista Sakkolan kirkkomaalla.

Aika kului rattoisasti neljännen polven vunukoillaVaalimaan tullissa. Serkukset Rene, Roni, Roosa, jaNoora mukana olivat myös Sibel, Burak ja Rasmus.

Kolmannen polven vunukat. Serkukset Minna, Anne, Anna-mari, Merja ja Kati tutustumassa paikalliseen kulttuuriinKiviniemessä.


Nuoran suku kokoontui 28.6.1008 Saarijärvellä. Suvun jäsenet tutustuivat suvun evakkotaipaleeseen 1944-1945 Saa-rijärvellä. Samoin käytiin Karjalaan jääneiden muistomerkillä ja Saarijärvellä asuneiden sisarusten, Laina Tannermä-en ja Hilkka Oksasen haudalla. Kuvassa suvun jäsenet Karjalaan jääneiden muistomerkillä Saarijärven kirkon vieres-sä.

Nuoran suku tapasi Saarijärvellä

Viskari-suvun sukukokouspidetään Lempäälässäsu 14.9.2008Paikka Ehtookoto,Katepalintie 9

Olethan ilmoittautunut?Kysy, mahtuuko vielä mukaan!

PuheenjohtajaJyrki Viskari p. 0400-336249Sihteeri Terttu Rantala,p. 03-3676180

Kuparisten sukukokous ja -juhla AulangollaHämeenlinnassa 13. ja 14. syyskuuta 2008

Tilaa omapitäjälehtesi!

puh. 040 730 2622Kahdeksan numeroa

vuodessa karjalaista asiaa,historiaa, muistoja ja

nykypäivää.

Sukuseuran toiminnan tärkeys ja ilo kohtaavat joka kolmas vuosi pidettä-vissä sukukokouksissa. "Uusien" serkkujen ja pikkuserkkujen löytymisenriemua toivottavasti mahdollisimman moni pääsee kokeilemaan. Muisteluon mielen työtä - se antaa paljon tekijälleen.Sukukirjat tarjoavat tarinoita asiatietojen lisäksi.Niissä edellisten sukupolvien henki kantaa meitä elämässä.Aulangolla julkistetaan jo kolmas Kuparisten sukukirja.

Olet tervetullut joko jo lauantaina seurustelemaan taisitten sunnuntaina varsinaiseen kokoukseen ja juhlaan.Ilmoittautuminen sunnuntaille tapahtuu maksamalla 30 euroa / henkilösukuseuran tilille 800015-70707647 (lapset 4-12 vuotta 12 euroa).Maksussa tulee mainita paikkakunta, missä juuret Karjalassa on.Maksu kattaa ruuan ja ohjelman paikan päällä.

Tiedustelut: Anja Keinänen p. 040 867 3079Teuvo Kuparinen p. 0400 612 347Ossi Kuparinen p. 0500 677 610

Kokouspaikan yhteystiedot: Kylpylähotelli Rantasipi Aulanko,p. 03-658 801, [email protected]


Viime kesäkuussa tuli 30 vuottasiitä, kun aloin käydä kotipaikallani Sakkolassa. Monihan

on siellä käynyt jo aikaisemminkin. Sii-tä se tuli tavaksi, että joka vuosi pitipäästä käymään. Matkoille veti jänni-tys ja seikkailun halu. Ensin mentiinbussilla Pietariin ja siitä junalla Kivinie-meen. Toinen vaihtoehto oli taksilla.Moskova-hotellin lähellä olevalta tak-siasemalta löytyi aina joku taksi, jokaruplien määrällä lähti tuolle luvattomal-le reissulle. Muistaakseni he eivät saa-neet ajaa kuin 30 kilometrin päähän Pie-tarin ulkopuolelle. Usein nämä taksitolivat joutuneet miliisin pidättämiksi jarangaistuksista huhuttiin vaikka mitä.

Näille matkoille pukeuduttiin siten,ettemme herättäisi mitään huomiotapaikallisista ihmisistä. Venäjän tulli olisiihen aikaan erittäin tarkka, voitiin rii-suttaa alusvaatteisilleen tai aivan alas-ti. Venäjän tullissa oli monta vuotta isoja vähemmän kaunis nainen. Jos sattuituon naisen tarkastettavaksi, niin tunsiitsensä kovin pieneksi ja mitättömäksi.Silti aina veimme myytävää, koska Pie-tarissa sai hyvän hinnan vaatteista, ken-gistä ja erikoisesti naisten sukkahou-suista. Meillä saattoi olla päälläkin usei-ta paitoja ja housuja mennessä. Kau-pan teko oli aina tehtävä kahdestaanostajan kanssa, kolmas voi olla ilmian-taja. Ruplia ei saanut viedä eikä tuodamaasta pois. Silti oli ruplia aina muka-na, jopa kengän pohjien alla.

Sitten sain tietää, että Valkeasaares-sa asui inkeriläismummo Helena, jokakäy oppaana ja tulkkina noilla salaisillamatkoilla. Hän oli rohkea. Joskus liian-kin rohkea, kun meitä jo pelotti. Hänsanoi vain, että eihän tässä sen pahem-min käy, jos Siperiaan joutuu. Hän oliollut Siperiassa Stalinin aikaan ja tiesi,mitä on olla metsätöissä pakkasella,vähillä vaatteilla ja vähällä ruualla.

Salaisia matkoja Sakkolaanjo lähes 30 vuotta sitten

Jos meni junalla Kiviniemeen, niin sii-nä oli usein ongelma löytää auto, jollapääsi kotikylään. Vuonna 1983 tuli sit-ten kuvioihin Sasha Kulikov, kauppo-jen omistaja Kiviniemestä. Hän kuljettiautollaan turisteja siihen aikaan. Junal-la mennessä oli myös hyvä puoli se,ettei ollut tarkastuksia matkalla. Muttajunat olivat joskus aivan täysiä ja jou-duttiin istumaan erilleen. Kerran jou-duin kahden babuskan väliin, jotka oli-vat kovin puheliaita. Suomen kieltä olivarottava puhumasta. Näissä junissa-han ei ollut konduktöörejä. Voi siis yrit-tää matkustaa ilman lippua. Joskus kier-

Eudokija Aleksandrova Ivanova, suomeksi Aune Ivanoka juttusilla Viljo Pitkä-sen kanssa. Aune on syntynyt Lempaalan Vaskelan kylässä vuonna 1915. Pe-täjärvellä hän oli opettajana 25 vuotta, ja puhui suomea vielä Viljo Pitkäsentavatessa hänet vuonna 2007 - huolimatta siitä, että Aune ei ollut puhunut suo-mea aikemmin moneen vuosikymmeneen. Inkeriläisten mukana hän oli tullutSuomeen Rauman vastaanottoleirille 3.11.1943. Hänet palautettiin 19.12.1944Porin kokoontumiskeskuksen kautta Neuvostoliittoon. Viljo Pitkänen kertooolleensa Auneen yhteydessä noin 20 vuotta, ja että Aune asuu Sakkolan Petä-järvellä kerrostaloasunnossa.

si lippujen tarkastaja, ja silloin oli sa-kon aika. Junat oli ohjelmoitu niin, ettäne pysähtyivät määrätyksi ajaksi ase-malle. Aina tuli kova ryntäys ulos – jatoiset sisään.

Perillä kotikylässäni Haparaisissa ih-miset olivat ystävällisiä ja tuskin olivaaraa, että ilmiantaisivat meitä. Muttanaapurissa Väinö Kiurun paikalla asuikylän miliisi, jota aina pelättiin. On ta-pana, että jos miliisi on kotona, niin tuovalkomustakirjava patukka roikkuu por-tin pielessä. Aina mentiin katsomaan,onko patukka riippumassa.


Ruplalla on kuitenkin ihmeellinen voi-ma, se muuttaa ihmisen mielipiteen kiel-teisestä myönteiseksi, miliisinkin.

Tämän kylän miliisi kuoli sitten, enkätiedä, tuliko toista tilalle. Mikko Pylk-kään (Antti Rokan) kotitalossa oli kaup-pa, jossa kävin kaksi kertaa. Asukkaattänne olivat tulleet ympäri Venäjää.

Jotakin, oliko se kateutta tai mitä, olihavaittavissa asukkaiden kesken jo sil-loin. Yhteen aikaan oli kylän asukkaillevarmaan annettu määräys, että pitää il-moittaa, jos tulee turisteja. Kaikki rien-sivät sisälle ja vievät lapsetkin muka-naan. Eivät halunneet ilmiantajiksi.

Meidän talossa asui leskirouva, jollaoli seitsemän lasta. Kerran sattumaltajouduttiin tuon rouva Malinooskin 80-vuotissyntymäpäiville. Siellä tarjottiinmyös ruokaa. Eihän siinä mitään, oli oi-kein hyvää perunakeittoa, paljon lihaa-kin. Ainoa mikä teki tuon syömisen vai-keaksi, oli kun tiesi, että tuo lehmä vieläaamulla käveli sovhoosin navetalla. Siel-lä Haparaisten karjasovhoosilla teuras-tettiin joka lauantai ja eläkeläiset saivatlihaa puoleen hintaan.

Eivät nuo matkat olleet ongelmatto-mat, jokaisella reissulla sattui jotakin.Vuonna 1980 olimme Aaro Viskarinkanssa kotopaikallani. Oli jo iltapäiväpitkällä, kun piti lähteä kohti Pietaria,mutta ”Volga” oli eri mieltä; auto sam-mui. Kuski alkoi purkaa kaasutinta ynnämuuta. Silloin tuli mieleen, että olem-meko aamulla tosiaan Pietarissa, kunpitäisi lähteä kotiin.

Viimein kuski sai moottorin kasattuaja starttasi. Akku sanoi ”vou,vou…”.Pienen suostuttelun jälkeen auto hu-rahti käyntiin ja päästiin Rautuun, jos-ta lähti junia useammin kuin Kivinie-mestä.

Niinpä menneinä vuosina tuli paljontuttuja siellä, aina suomalaisten haa-voittamasta venäläisestä invalidistaKäkisalmen piirin liikkuvan poliisin pääl-likköön saakka.

Nyt ollaan päästy vapaasti menemäänjo kauan. Tänään vapaan pääsyn myö-tä katosi myös se määrätty jännitys –voisiko sanoa sitä matkan suolaksi?

Viljo Pitkänen

Istumme Toimin – tai tuttavallisem-min Tommin – kanssa kauniina lau-antai-iltana 19.7.2008 Hotelli Lo-

sevskayan pihalla Sakkolan Kivinie-messä. Toimi muistelee lapsuuttaan januoruuttaan Hovinkylässä, jossa hänsyntyi 16.8.1927 Aleksanteri ja Alina (os.Naskali) Virolaisen esikoiseksi. Aleksante-rin isä Juho Antinpoika Virolainen(6.7.1859-5.3.1931) oli ollut aikoinaanRaudussa Vehmaisten hovin työnjohtajanaja hänen vaimonsa Maria (os. Pulakka,4.6.1890-19.1.1924) hoiti tuolloin hovinherran, kreivi Steinheilin taloutta. Tomminisovanhemmat on haudattu Sakkolan hau-tausmaalle, jossa vierailimme edellisenäpäivänä tällä Vesilahden liikenteen järjestä-mällä jokakesäisellä Sakkolan matkalla.

Tommi kertoo, että hänen isovanhempan-sa hakivat tilaa vuonna 1911 Hovinkyläs-tä, koska heidän sukunsa oli Petäjärveltälähtöisin. Tilat olivat pitkiä ja kapeita janiihin kuului metsää. Pelloissa ei ollut ki-viä, koska ne olivat olleet hovin viljelyk-sessä, yleisesti puhuttiinkin, että ”Hovinpellot on vilja-aitta”. Ruista, rehuviljaa jaheinää kasvatettiin ja vuosina 1925-30 veh-nänviljelykin yleistyi, kun Karjalan Kan-nakselle alkoi tulla vehnämyllyjä. Noihinaikoihin myös otettiin käyttöön apulannat,joita olivat tuomaskuona, salpietari ja luu-jauho. Erityisesti ruis tarvitsi salpietaria.Polttopuut ja rakennustarvikkeet saatiinomasta metsästä ja myöhemmin myytiin-kin puuta.

Virolaiset aloittivat tilanpidon siirtämäl-lä sinne vanhan asuinrakennuksen muualta.Ulkorakennusta ryhdyttiin rakentamaansiten, että tolppien päälle pystytettiin kat-to. Jälkeenpäin pystyttiin sitten tekemäänulkosivut tolppien väliin. Puuseinäinen na-vetta oli yhdessä kulmassa, sikala yhdessäja talli yhdessä, kujamaa jäi näiden välille.Talvisotaa ennen tehtiin sikalaan sementti-seinä, mutta tallin seinää ei ehditty muura-ta. Hovinkylässä oli sementin tekemiseensopivaa hiekkaa. Tommi muistaa, kuinkatiilet valmistettiin paikanpäällä muoteilla.Tommin kotitilalla oli 5-6 lehmää, lampai-ta, kanoja ja 4 emakkosikaa, joiden porsai-ta kylissä kiertelevät parisniekoiksi kutsu-tut miehet kävivät katsastamassa ja sopi-massa kaupat. Porsaslaatikot vietiin sittensovittuun aikaan Petäjärven asemalle, jossa

Toimin tarina

saatiin rahat käteen.

Vuosina 1934-36 rakennettiin uusi asuin-rakennus pääosin petäjärveläisten kirves-miesten Uuno Puolakan ja Vesalaisen toi-mesta siten, että vain muutama metri oliväliä uudella ja vanhalla talolla. Eräänä aa-muna, kun Tommi lähti kouluun, tupa olitäynnä vieraita miehiä, jotka olivat tulleetpurkamaan vanhaa taloa. Kun Tommi tulikoulusta, vanha talo oli purettu. Sekin saivielä käyttöä, kun se vietiin naapurikylänleskivaimolle asunnoksi.

Tommi muistaa äitinsä ahkerana käsityö-ihmisenä. Alina Virolainen teki tuohitöitä,kuten hänen äitinsä Maria Naskalikin, jokaoli kylän kuulu mestari. Maria opetti mui-takin tuohitöiden teossa. Virolaisen talos-sa, kuten muissakin, oli aina palvelija, jokavaihdettiin Mikkelin syysmarkkinoilla.Näitä pestuumarkkinoita pidettiin Röyk-kylässä ja Kiviniemen kosken pohjoispuo-lella, jossa oli viimeiset markkinat. Talojentyttäret ryhtyivät palvelijoiksi, he tekivätkaikkia töitä ja asuivat taloissa. Tomminkotona oli toinen kamari varattu palvelijal-le.

Lapsuudessaan Tommi auttoi tilan töis-sä, kuten puiden pilkkomisessa ja karjanruokkimisessa sekä katsoi pikkusisaruk-siensa perään. Aikaa jäi kuitenkin kylänsamanikäisten kanssa olemiseen. Talvisinlaskettiin mäkeä, kesäisin ongittiin ja uitiinja taidettiinpa joskus tehdä kolttosiakin,joista seurasi sitten selkäsaunoja. Tommimuistaa


Aleksanteri-isänsä ankarana miehenä,joka saattoi ensin sättiä, mutta kun isä sit-ten kääntyi ja meni pois, hän lauloi men-nessään. Tommi kertoo, että hänen isänsäoli 12 talvea metsätöissä veistämässä paa-luja, ratapölkkyjä ja egyptinparruja.

Vuonna 1924 valmistui kuusiluokkainenkansakoulu Hovinkylään, joka oli rakennet-tu samalla mallilla kuin kirkonkylällä sijain-nut koulutalo. Ennen sitä olivat kylän lap-set käyneet Ryhmässä koulua. Kansakou-lu, kuten Emäntäkoulukin, piristivät kylänelämää. Tommi kertoo, että kaksi alaluok-kaa toimivat yläkerrassa ja yläkoulun neljäluokkaa puolestaan alakerrassa. Luokissaoli ehkä liiankin paljon oppilaita, mutta kurioli kova, erityisesti yläkoulussa vaikuttijykevä miesopettaja, Tommi muistelee.Kouluruokailu käynnistyi vuonna 1936.Tommin viimeinen luokka jäi Hovinkyläs-sä kesken vuonna 1939, jonka jälkeen hänpiti vuoden väliä koulunkäynnissä, kunnesvuoden 1941 syksyllä lopetti jatkokoulunVesilahdella.

Samana vuonna kansakoulun kanssa val-mistunut Emäntäkoulu vei Hovinkylääeteenpäin paljon, koska koulu alkoi järjes-tää tilaisuuksia, joissa eri alojen opettajatesittelivät sillä hetkellä käytössä olevia ta-poja ja neuvoivat ihmisiä. Emäntäkoulullaoli oma navetta, leipomo ja puutarha, jossapojankoltiaiset kävivät marjavarkaissa. Isokoira antoi kutsumattomille vierailijoillekyytiä, Tommi naurahtaa.

Lähes kaikki nuoret naiset kylältä ja lähi-kylistä kävivät Emäntäkoulun, kuten Tom-min Alina-äitikin, joka oli toisella vuosi-kurssilla. 1. ja 2. vuosikurssi olivat kurssi-luontoisina lyhyempiä kuin seuraavat.Monet äitienpäiväjuhlat pidettiin Emäntä-koululla ja koulun puistossa. Tommi mai-nitsee olleensa Petäjärven lahjoitusmaata-lonpoikien muistomerkin paljastustilaisuu-dessa vuonna 1934. Silloin oli lauantaipäi-vä ja opettaja antoi luvan lähteä koulustajuhlaan. Vanhassa valokuvassa näkyy poi-kajoukko, jossa Tommikin lienee mukana.Muistomerkin ympärillä oli tuolloin hyvin-hoidettua harvaa puustoa.

Osa hovinkylän taloista rakennettiin Lei-päkanava-nimisen ojan varteen, johon tulilähteestä vesi, sen tähden se kävi myös juo-mavedeksi. Kaivonteko ei onnistunut jokapaikassa, koska pohjavesi oli niin syvällä.Myöhemmin Virolaisten kaivoon meni put-ki ojasta ja vesi pumpattiin navettaan. Pai-novesi tuli emäntä- ja kansakoululle sekäPekkasille. Tommi oli lapsena seuraamassa

vesiputken tekoa. Hän kertoo, että mesta-rit sorvasivat putket puusta siten, että puulaitettiin korkealle pukille, kairattiin ja kat-sottiin, että kairaus kulkee keskellä. Liitos-kohdissa urospuoli sorvattiin päältä ja naa-raspuoli samankokoiseksi sisältä ja lopuk-si se vahvistettiin vanteella ulkopuolelta.

Tommi muistelee, että yhteishenki Ho-vinkylässä oli hyvä. Yhteiseen käyttöönhankittiin mm. perunankaivukone ja äes,jolla myyränpesiä hajotettiin, sekä käsinkierrettävä pellavaloukku. Hovinkylässätoimivat suutareina Väyrynen ja Huuska,räätälinä Kankkunen (joka oli ollut hovinpalkollinen), länkimestarina Hakulinen jametsänvartijana Juho Paksu. Petäjärvelläsijaitsivat sahat ja myllyt ja sieltä sai apua

monessa asiassa. Posti kulki Petäjärvenasemalle, lähin kauppa puolestaan oli Ryh-mässä.

Talvisodan alettua Tommin kotitaloon olitullut Raudusta perhe. Illalla oli juuri käy-ty nukkumaan, kun joku tuli sanomaan, ettäon kaksi tuntia aikaa mennä Kiviniemestäyli.

Virolaisilla oli käytössään hevonen, mikäoli poikkeuksellista, koska kaikkien oli ol-lut määrä luovuttaa hevosensa aiemmin.Tommi arvelee, että hänen isänsä oli niinhyvä puhumaan, että oli saanut pitää hevo-sensa. Kiireessä pakattiin kuormaan mu-kaan ruokaa ja vaatteita sekä peltilaatikko,jossa oli valokuvia ja koruja. Pieneläimetjouduttiin jättämään, mutta lehmät otettiinmukaan. Tommi muistaa, kuinka tiellä oliahdasta, kun sotilaat ja evakot karjoineenkulkivat korkeiden lumipenkkojen välissä.Hevoskärryillä ajettiin Räisälään ja Myl-lypeltoon ja monta päivää myöhemmin saa-vuttiin junalla Urjalan asemalle, josta saa-tiin kyyti Urjalan Vahoisten Koivulahdenpappilaan, josta Väinö Linnakin kertoo ro-maanissaan. Itse kirkkoherra tuli katsomaantuohon pappilan lukutupaan, keitä sinneoli saapunut. Virolaisen perheen lisäksi sa-massa tuvassa asui nelihenkinen Kupananperhe Ojaniemestä. Keväällä 1940 Virolai-

set muuttivat Vesilahden Onkemäelle van-hapoika Emil Räikän peräkammariin ja asui-vat siellä siihen asti, kunnes pääsivät 1942Hovinkylään takaisin. Kotitalo odotti tuli-joita pestynä ja valmiina. Rintama oli kul-kenut Hovinkylän ohi, vain Leppäsen talooli hävitetty ja emäntäkoulu oli poltettu.Vielä vuonna 1957 kylän rakennukset oli-vat paikoillaan, kunnes ne saivat väistyäsovhoosin peltojen tieltä.

Tommi kävi rippikoulun Sakkolan valis-tustalolla kirkonmäen takana, jossa kirkkosilloin toimi. Syksyllä aloitettiin viikonmittaisella osuudella ja rippikoulua jatket-tiin kahden viikon ajan keväällä, kunnesjuhannuksena päästiin ripille. Tommi kulkiviiden rippikoulutoverinsa kanssa Hovin-kylästä polkupyörällä Ojaniemeen, jostalähdettiin veneellä ylittämään Suvantoa.Veneet olivat molemmin puolen järveä janiissä oli kaksi paria airoja. Pulakan miestoimi perämiehenä. Aallokko oli joskuskova. Vastarannalla oli

veneeltä kävelymatkaa muutama kilomet-ri kirkolle.

Kevättalvella 1944 sai Tommi suojelus-kunnasta määräyksen aloittaa Käkisalmes-sa kuukauden pituisen alokaskurssin, jon-ka jälkeen hän palveli IS (ilmasuojelu)-komppanian poikaosastossa, jonka tehtä-viä olivat evakuointi ja vartiointi. Varus-tuksena oli kivääri ja panokset, koska ol-tiin sotatoimialueella. Kesäkuussa 1944 tulieräänä sunnuntai-iltana esikunnasta häly-tys. Keskiviikkoon mennessä oli määrä siir-tää naiset ja lapset Suvannon yli, Aleksan-teri Virolainen jakoi osoitelipukkeita kylän-vanhimpana Ojaniemeen, Tommi Hovinky-lään. Lipukkeissa kerrottiin, mihin tavaratlähetetään. Tommi muistaa ihmisten olleenyllättyneitä, mutta toisaalta taistelun ää-net olivat kuuluneet Raudusta päin, jotenlähdön läheisyys oli arvattavissa. Käytös-sä olleilla autoilla ajettiin kuormia asemille.Poikaosasto siirtyi lopulta polkupyörilläPyhäjärvelle Noitermaan kansakoululle,josta saatiin kyyti Immolaan. Osasto lope-tettiin aselevon jälkeen, Tommi kertoo, ettäsyksyllä lyötiin litterat kouraan ja aseetluovutettiin Suolahdessa.

1944 kaikki sakkolalaiset menivät Saari-järvelle ja tavarakollit toimitettiin Äänekos-ken asemalle. Virolaisen perhe asui Tarva-lan maamieskoulun tilalla kaksi vuotta tal-linpäädyssä sijainneessa asunnossa, jossaoli ollut säilytetty aiemmin vankeja. Siitämuistutuksena olivat kalterit ikkunassa.Aleksanteri-isä saapui vasta kuukausien

”Kiireessä pakattiin kuormaanmukaan ruokaa ja vaatteitasekä peltilaatikko, jossa oli

valokuvia ja koruja.Pieneläimet jouduttiin jättämään,mutta lehmät otettiin mukaan.”


Äitimme Aune Aartonen (os. Kylläs-tinen) syntyi Sakkolassa, Volossulankylässä 28.11.1922. Perheeseen kuuluiäidin (Helena Eeva) lisäksi mummo jaLoviisa-täti, sekä kaksoissisar Rauha januorempi veli Pentti. Lapsuus oli huo-letonta ja leikin täyttämää. Äiti kertoi-kin mummon halunneen, että lapset sai-vat leikkiä ja olla vapaana, koska leikkion lapsen työtä ja aikuisten työt tuleeaikanaan. Tämä olikin herättänyt hie-man pahennusta kyläläisissä, muttavuosien saatossa mummon viisaus olikäynyt toteen, ja työtä oli saanut mei-dän äitimmekin tehdä riittävästi.

15-vuotiaana äiti oli mennyt Kirves-mäkeen Ukkolan taloon piiaksi, ollentäällä talvisodan syttymiseen asti.Evakkotaival toi äidin perheineen Ran-tasalmen ja Sysmän kautta Rautalam-mille, jonne äiti ei jäänyt, vaan lähtiToijalaan kotiteollisuuskouluun ja senjälkeen Valkeakoskelle Säterintehtaalle.

Sodan päätyttyä äiti sairastui loma-matkallaan punatautiin, ja Valkeakoskel-la sairaalassa oli jo niin huonossa kun-nossa, että tädille ja sisaruksille ilmoi-tettiin poislähdön olevan käsillä. Mut-ta näin ei tapahtunut, ja äiti parani senverran että pääsi pois sairaalasta ja pa-lasi sukulaisten luo Rautalammille, jos-sa sitten tapasikin tulevan miehensäAntton Aartosen, ja heidät vihittiinmaaliskuussa-47.

Ensimmäisen vuoden nuoripari asus-teli Rautalammilla eripaikoissa, muttasitten he saivat töitä Urjalasta ja näinollen muuttivat sinne. Vuonna -50 hejälleen palasivat Rautalammille ja osti-

vat pienen maapaikan Konnevesi-jär-venrannalta. Muutaman vuoden kulut-tua perheeseen sitten ilmaannuttiin me,Raija s.53, Olli s. 55, Eeva s .56, Marias.59

Evakkotaipaleelle jäi aikanaan kaikkimaallinen omaisuus ja muistot siihen-astisesta elämästä, tiukasti kumilenkil-lä sidottu valokuvanippukin Ukkolanaitan pöydälle. Tämän takia äidillämmeei ollut meille lapsilleen näyttää mitäänkuvista, vaan hänen täytyi kertoa kaik-ki ne tapahtumat ja asiat itse omiin muis-tikuviin luottaen. Näin meille lapsillepiirtyi kuva kauniista Suvannonrannas-ta aurinkoisina kesäpäivinä lasten rie-muitessa uimaleikeissään, tai talvipäi-vistä mäenlaskussa Piähkenikön pen-kereiltä ja hiihtolenkeistä Kuupon sisa-rusten kanssa.

Äiti ei palannut edes välirauhan aika-na karjalaan, vaan pääsi ensimmäisenkerran takaisin kotirannalleen vasta10.8.1989, uimaan kauan kaipaamassaanSuvannossa. Sekin matka oli ikimuis-toinen, koska matkustaminen luovute-tulle alueelle ei silloin ollut vielä luval-lista, ja näin ollen hän teki tämän reis-sun Leningradista käsin salassa parinystävättärensä kanssa. Kotiseutumat-koja äiti kerkesi tekemään virallisesti-kin tämän jälkeen vielä neljä kertaa jame kaikki lapset ja osa lapsenlapsista-kin kerkesimme tutustua hänen opas-tuksellaan hänen lapsuutensa leikkitan-tereisiin.

Elämä ei ollut pientilallisena helppoa,ja kuitenkin erilaisten elämänvaiheidenjälkeen äiti vietti vanhuuden päivätonnellisena omassa kodissaan Rauta-lammilla viimeiseen asti. Pitkällisen javaikean sairauden uuvuttamana hänkuoli 17.1.2008.

Äitiä ikävöiden ja muistellenlapset perheineen

päästä lehmien kanssa muun perheen luok-se. Tommi teki Tarvalan aikana sekalaisiatöitä, kuten metsätöitä ja karjanhoitoa, olimukana porukassa, joka teki kylmille ti-loille teitä, sekä oli kantoja räjäyttämässäja pajassa sepänsällinä.

1945 keväällä Virolaiset kuulivat, että hesaavat tilan Vesilahden Laukosta.

He asuivat naapurikylässä Vakkalassavanhassa kiinteistössä sillä aikaa, kun uut-ta taloa rakennettiin. Valmiissa pellossa oli12 hehtaaria ruista, jonka Laukko korjasi,mutta antoi osan Virolaisille. Perheen muutlapset syntyivät 1931, 1934, 1938, 1940 ja1941. Kaksi veljeä, Soini ja Teuvo, kuoli-vat pieninä.

Veljekset Mauno ja Toimi asuvat kotiti-lalla. He pitivät karjaa ja viljelivät rehuoh-raa sekä perunaa viime syksyyn saakka,nyt pellot on vuokrattu. Kaksi nuorempaasisarta asuu lähistöllä: Helli Toivonen Nar-vassa ja Aune Lehto Tottijärvellä.

Nyt Tommi on eläkkeellä ja pohtii kuin-ka saisi ajan kulumaan. Häntä on kuntou-tettu

kovasta työnteosta tulleen ristiselän ku-luman vuoksi. Siitä huolimatta hän käy hir-vimetsällä, verkoilla, ongella ja virvelöimäs-sä. Tommi tuntee itsensä sekä vesilahtelai-seksi että karjalaiseksi. Hän on käynyt alle10 kertaa Sakkolassa. Ensimmäisen kerranjälkeen oli vähän väliä, mutta viimeiset 5-6vuotta hän on ollut joka kesä kotipaikoil-laan käymässä, yhden kerran koko suku olimukana.

Tommi on toiminut aktiivisesti monessayhdistyksessä. Hän on ollut Vakkalan Seu-dun Metsästysyhdistys ry:n sihteerinä yli30 vuotta ja nyt kolme vuotta puheenjoh-tajana sekä

Vakkalan Kalastuskunnan sihteerinä. Yli20 vuotta hän on ollut mukana hallituksenjäsenenä Vesilahden karjalaisissa, jota hä-nen isänsä ja veljensä olivat perustamassa.Vesilahden sotaveteraanien puheenjohtaja-na Tommi on toiminut 4-5 vuotta ja lisäksihän on Hovinkyläseuran pitkäaikainen sih-teeri ja tilinhoitaja sekä kunniajäsen. JoTommin vanhemmat osallistuivat Hovin-kyläseuran toimintaan. Tommi on saanutansioistaan

karjalaisen perinteen vaalijana Karjalanliiton pronssisen ja hopeisen ansiomerkinsekä Siirtoväen muistomitalin. 80-vuotis-päiviään Tommi juhli viime elokuussa Hu-kianhovissa Hinsalassa perheen ja ystävi-en kesken.

Mirja Antila


Uuno Pulakka on ollut elinaikainenystäväni kansakouluajasta lähtien, lu-kuunottamatta sotavuosien aikaa, kunjouduimme eri rintamille. Sakkolan suo-jeluskunnan Petäjärven kyläosastoonliityimme samanaikaisesti vuonna 1929.Osallistuimme osaston vilkkaaseen toi-mintaan talvisodan alkuun asti. UunoPulakka oli yksi innokkaimpia jäseniä.Mm. Viipurin Suojeluskuntapiirin kilpai-luissa hän oli voittamassa ensimmäistäkiinnitystä kiertopalkintoon, jonka mesitten eri vuosien kilvassa voitimmeomaksemme. Hiihtäjänä hän oli kilpai-lemassa, kuten kaikessa osaston toi-minnassa. Hyvänä puhujana hän esiin-tyi monissa tilaisuuksissa. Vuonna 1938erotettiin suojeluskunnan Petäjärvenkyläosastosta Rannan kyläosasto, jon-ka johtajaksi määrättiin Uuno Pulakka.

Uuno Pulakka oli erikoisesti nuoriso-seuramies, kun hänet valmistuttuaankansanopistosta valittiin Petäjärven

Uuno Pulakanmuistolle

Nuorisoseuran puheenjohtajaksi. Hä-nen aikanaan seuran opintokerho toimivilkkaasti. Kansantanssit ja näytelmätkuuluivat vakioina ohjelmaan. VuoksenNuorisoseurapiirin jäsenenä ja edusta-jana hän esiintyi puhujana vielä sotienjälkeisinäkin aikoina.

Vuonna 1947 Uuno Pulakka valittiinSuvanto-Säätiön valtuuskuntaan, sekäsen varapuheenjohtajaksi. Hän hoititätä tehtävää vuoteen 1993, jolloin ter-veydellisistä syistä ei katsonut voivan-sa enää jatkaa. Toimintansa aikana hänjoutui usein pitämään puheita ja muu-tenkin osallistumaan aktiivisesti toimin-taan. Hän osallistui mm. Sakkolan his-torian uuden painoksen toimitukseensekä vuonna 1957 Aleksanteri AavanVuoksen varsilta -tuotannon toimitus-kuntaan, esipuhekin on hänen käsi-alaansa. Edelleen hän osallistui HannuPaukun toimittaman Sakkolan kylät tu-vasta tupaan -kirjan toimituskuntaan,kirjoittaen tähänkin teokseen esipu-heen.

Ansiokkaasta toiminnasta hänelle onmyönnetty Karjalan Liiton kultainenansiomerkki. Uudella kotipaikkakunnal-laan Ruovedellä hän on osallistunutlukuisiin kunnan ja seurakunnan luot-tamustehtäviin.

Viimeinen tapaaminen meillä oli vuon-na 2007 hänen 95-vuotispäivänään, jol-loin säätiön puheenjohtajat ja allekir-joittanut kävivät Uunoa onnittelemas-sa. Samalla kertaa Esko Kallonen jaHannu Turkkinen luovuttivat hänellekyläkirjoja.

Pitkäaikainen ystävyytemme on päät-tynyt. Kiitollisen toivotan uutteralleikäkaverilleni rauhaisaa lepoa.

Yrjö Raaska

Uuno Armas Pulakka oli syntynytSakkolassa 24.8.1912, ja kuoli 9.8.2008Ruovedellä. Hänet siunattiin lähimpienläsnä ollessa. Kaipaamaan jäivät Tuu-la, Pirjo ja Martti perheineen.

Uuno Pulakka syntymäpäivillään elo-kuussa 2007. Kuva: Hannu Turkki-nen.

Petäjärven suojeluskuntalaisia. Uuno Pulakka eturivissä toinen vasemmalta,muistokirjoituksen kirjoittaja Yrjö Raaska takarivissä toinen oikealta.


Anna Korhonen, ent. Ryyppö. o.s.Äikäs, syntyi 3. päivänä toukokuu-ta1916 Vuokselassa ja kasvoi Vuokse-lan Päiväkiven kylässä vanhempiensaAina ja Antti Äikkään Marjamäki nimi-sellä tilalla.

Lapsuus ja nuoruusajat Virkkilässäolivat jääneet muistoina hyvin hänellemieleen. Virkkilän talojen sijaintimääri-tykset hän tallensi kartalle muistitieto-na nuoremmille.

Hän avioitui Uudessakylässä asu-neen Valter Ryypön kanssa. Jatkosotatoi surua moniin perheisiin ja myösAnna sai suruviestin miehensä Valte-rin menehtymisestä telttaan osuneestakranaatista 6.9.1941 Valkeasaaressa.

Anna toimi jatkosodan aikana lotta-na Vuokselassa ja Sotiemme Vuokselamatrikkelissa on hänen koskettavatmuistelmansa noilta ajoilta. Hän toimimuun muassa puhdistusryhmän johta-jana, Is-joukkojen emäntänä ja myös Iv-vartiossa. Vuokselan Is-joukoissa olimukana myös nuoria 15-vuotiaita poi-kia, jotka kutsuivat häntä äidikseen.Myöhemmin nämä pojat miehiksi var-tuttuaan Vuoksela-juhlissa tavatessaantotesivat, että he olisivat kuolleet näl-kään ilman äitiä.

Karjalasta lähtö tapahtui kesäkuussa1944 menemällä Putikon asemalle ja siel-tä Ähtäriin. Vuosikymmenten saatossaelämä jatkui uusilla asuinsijoilla ja hänosallistui vuokselalaisten pitäjäjuhliintavaten entisiä tuttuja ja muistellen elä-

Anna Korhosenmuistolle

mää Vuokselassa.Vuokselan perinteiden vaaliminen oli

hänelle sydämen asia. Siinä mielessähän otti usein yhteyttä sekä puhelimit-se että kirjeiden muodossa. Hän kertoieräässä lähettämässään kirjeessä tun-teneensa hyvin äitini, joka oli Päiväki-ven koulun yläluokalla hänen ollessaanalakoulun oppilas.

Hänen asenteensa elämään oli hyvinpositiivinen ja vaikka hän kertoili saira-uksistaan, joita hän oli kohdannut, muis-tot Vuokselasta kantoivat häntä eteen-päin.

Sain heinäkuun lopulla kirjeen Annal-ta, jonka kirjoittamisessa oli apuna ol-lut hänen tyttärensä Anja Sihvonen.Kirjeessä oli kuva 3.5.2008 92 vuottatäyttäneestä Anna Korhosesta. Kirjees-sä hän välitti kiitokset kaikille niille hen-kilöille, jotka olivat myötävaikuttaneetSotiemme Vuoksela- kirjan valmistumi-seen. Kirjan saatuaan hän oli lukenutsen sisällön tarkkaan ja elänyt jälleennuo ajat Karjalassa moneen kertaan.

Hän toivoi, että hänestä otettu kuvajulkaistaisiin Suvannon Seutu-lehdes-sä. Anja tytär kirjoitti edelleen, että äition yhä henkisesti täysin virkeä, vaikkaalituiset kivut tuntuvatkin ylivoimaisil-ta. Iloinen mieli ja luottamus kohtaloonovat kannatelleet häntä pitkän ja vai-herikkaan elämän varrella ja yhä edel-leenkin.

Anna Korhonen sai iäisyyskutsun15.8.2008. Suruviestin sain puhelimitseAnja-tyttäreltä.

Siunaustilaisuus oli 29.8.2008 Oulus-sa ja uurnan lasku 3.9.2008.

Monien yhteydenottojen perusteel-la olin oppinut tuntemaan Anna Kor-hosen lämminsydämisenä ihmisenä, jol-le rajan taakse jäänyt kotiseutu ja sielläeletty elämä säilyi kauniina muistoinakoko elämän ajan.

Hänen äidillinen suhtautuminen läm-mitti minua suuresti, kun vaihdoimmetervehdyksiä keskenämme.

Taisto Virkki

Rakas veli, kummi, setä ja eno

SauliLamppu

s. 7.12.1931 Sakkolak. 27.7.2008 Huittinen

Niin pienet, pienet on piirit maan,mut taivas on suuri ja laajaja taivas on kuultava korkeuttaanja taivas on tähtinen, taaja.Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,on jokaisella se sielussaan,ja taivas on rauha täytetyn työn.Se estävi aavehet yön.

(Eino Leino)

Kiittäen ja kaivatenYrjön perheLauri perheineenSylvi perheineenMaija-Liisa

Sauli on oman toivomuksensa mukaan siunattu hiljaisuudessaPunkalaitumen kirkossa 1.8.2008 suvun ja lähimpien ystävien läsnäollessa. Kiitos Huittisten terveyskeskuksen vuodeosastonhenkilökunnalle hyvästä, arvostavasta, inhimillisestä hoidostaviimeisten elinkuukausien aikana.


Mikko Juhani Kaitanen pääsi Mynä-mäen lukiosta ylioppilaaksi 31.5.2008.Vanhemmat ovat Kirsi o.s. Hietala jaAri-Pekka Kaitanen. Mikon mummo onIrma Kaitanen o.s. Eeva MetsäpirtinKoselasta, Vorkesta.

Kevään 2008 ylioppilaita ovat Anttija Jussi Karppinen Kuhmon yhteislu-kiosta. Poikien mummo Laina HelenaTannermäki, o.s. Nuora, oli kotoisinSakkolan Petäjärveltä. Laina-mummoasui ja teki elämäntyönsä SaarijärvenLannevedellä.

Ylioppilaita

Forssan Yhteislyseosta kirjoitti yliop-pilaaksi 2008 Tiina Eeva Liisa Lähde-korpi. Tiinan vanhemmat ovat Ulla jaHeikki Lähdekorpi Jokioisista. Tiinanmummo on Liisa Lähdekorpi Forssastaos. Tenkanen, syntynyt Sakkolan Kar-holassa.

Pirkko Tervo lähetti kirjeitse viestin,jossa hän kertoi seuraavan tapahtumanyllättäneen hänet myönteisesti. Pirkkoon Uuno Tuhkasen tytär VuokselanPäiväkiven kylästä.

Tämä tapahtui 31.5.2007, kun Pirkopuhelin soi siin 21 aikaa. Sielt kuuluvapiseva vanha miehe ään: kuuleha siePirkko, myö tullaa äitin kans yllätys-käynnil siu luokseis. Ei myö kauvaa olla,haastetaa vähä aikaa, ko ei olla pitkääaikaa nähty. Mittää meil ei saa tarjota,älä ruppee varistammaa tarjottavaa.Meil on kiire Tammelaa. Ko auto py-sähty, tää ”vanha mies” ol just ylioppi-laaks pääst Markku Tervo äitiisä kans.

Markku Tervo oli tuo ”vanha mies”Pirkko Tervon pojanpoika, joka yllättiPirkon puhumalla karjalan murretta ensikertaa hänen kuullessaan. Hänellä onvanhempi veli Tomi ja molemmat opis-kelevat kauppatieteitä.

Pirkko totesi edelleen, että kyllä hä-nen isänsä ”Unkka” olisi näistä pojistailoinen, vaikka ei heistä ehkä olisi niininnokkaita kalakavereita kuin hän oliaikanaan.

Vuoksela mieles ja kielel

Tomi Tervo, kauppatieteidenmaisteri.

Markku Tervo, kauppatietei-den ylioppilas.

Ylioppilaita

Helsingin Tuomiokirkossa 5.7.2008vihittiin avioliittoon seurakuntapastoriHarri Kiiski ja teologian ylioppilas Mil-la Ruskeepää. Harrin vanhemmat Erjaja Heikki Kiiski Huittisista. Millan van-hemmat Marja-Leena ja Olli Ruskee-pää Kiskosta. Harrin mummo Iida Kiis-ki o.s. Repo, Sakkolan Vilakkalasta jaMarja-Leenan, os. Liimatainen Sortava-lan mlk.

Vihittyjä


PutkiliikeP. Nuora Ky

37560 KULJUPuh. 367 6100

SUVANNONSEUTU

Suvannon ympäristön kotiseutulehtivuodesta 1957, 8 kertaa vuodessa.

Julkaisija: Sakkola-SäätiöKirjapaino: Koski-Print, Valkeakoski

Toimitus: Suvannon Seutu,Rautasemantie 375,37500 Lempäälä

PäätoimittajaMarjo Ristilä-Toikka, LempääläPuhelin 040 730 2622tai (03) 374 8 [email protected]

Metsäpirtin yhdyshenkilöIlmi Pesonen,puh. 09-694 6309 tai 040730 [email protected]

Vuokselan yhdyshenkilöTaisto Virkki, Tamperep. 03 - 363 1750, [email protected]

Riiska:Maire Saarinen e. Lamppu,

puh. 044 5586 937Irma Havumäki e. Karppanen,

puh. 040 5646 275Teuvo Kuparinen,puh. 0400 612 347

Sakkolankyläkirjojakootaan,

ota yhteyttä

Valkjärvi:Eero Kukko,

Pirttiniementie 3 A 3, 58175Enonkoski

puh. 050 356 0865

TILAA SINÄKIN

OMASI!

VILAKKALAN ,PETÄJÄRVEN jaLAPINLAHDENKYLÄKIRJATHinnat 30 euroa kpl +

postituskulut.

Tilauksia vastaanottavat:Marjo Ristilä-Toikka

p. 040 730 2622,marjo.ristila-

[email protected]

Aila Alanen p. 375 2852 tai040 - 707 6164

[email protected]

Muista myös muutSakkola-Säätiöntuotteet: vaakuna,

kirjallisuus, tekstiilit

Tuleeko lehtesioikealla osoitteella?

Soita puh. 040 730 2622

Kirjaa voi tilata* Aila Alanen p. 03- 375 2852 tai040 - 707 6164* Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 2622* Anneli Kuisma p. 03- 3748 410

Hinta 35 euroa + postituskulut

Kirkonkylä, Karhola,Luprikkala, Sipilänmäki:

Antti Hynnä,Ollilantie 11, 37500 Lempäälä

040 8490048, [email protected]

Maire Kanervisto,Ruskontie 11 as 2, 33710 Tampere

0500 579341,[email protected]

Antti Koiranen,Sammalpolku 9, 37550 Lempäälä

040 5514137, [email protected]

Matti Naskali,Rautaranta 8, 28400 Ulvila

0500 721902,[email protected]


VUOKSELA-SEURA ry Tapio Sihvo, puheenjohtaja Formupojantie 8, 14500 Iittala p. 03-6765024, 040-5411502

Laila Saario, sihteeriRauduskoivunkuja 6, 36600 Pälkä[email protected]. 040-586 0 691

SukututkimusasiatPentti Warvas,Tervatie 25, 03100 [email protected]. 019 - 334 606

Internet-asiat (vuoksela-seura.fi)Tuula NieminenErätie 26, 33800 Tamperep. 03-2231400, 0400-833386

Taisto Virkki, yhdyshenkilö Paununkatu 24, 33700 Tampere [email protected] p.03-3631750, 0400-576722

KIRVESMÄKI KERHO RYMauri Ukkonen, puheenjohtajaOjahaanpolku 8 B 2301600 Vantaap. 0509192629

METSÄPIRTTI-JÄRJESTÖT TMK

Aila Martelius-Mäkelä, puh.joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Yrjö Koskinenp. 040 5784 [email protected]

Ilmi Pesonenp. 040 7306 [email protected]

METSÄPIRTTI ARKISTOMynämäen kirjastoYhteyshenkilöt:Kari Ahtiainen p. 0445843107Markku Lemmetti02-4310956, [email protected]

TURKUAila Martelius-Mäkelä, puh. joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Niilo Kiiski, sihteeriTennaritie 7, 21200 Raisiopuh. 02-4383167 tai 0503575767

METSÄPIRTTIKERHOT:

UUSIKAUPUNKIAnneli VirtanenPappilankuja 15, 23600 Kalanti

SAKKOLA-SÄÄTIÖHannu Turkkinen,hallituksen puheenjohtaja,Turkkisentie 12, 37550 Lempäälä,puhelin 040-5814398 tai [email protected]

Matti Naskali, sihteeri,Rautaranta 8, 28400 Ulvila,p. 02-538 0855, [email protected]

VALTUUSKUNTAHannu J. Paukku, puheenjohtaja,Harjatie 5, 32210 Loimaapuh. [email protected]

Esko Kallonen, varapuheenjohtajaKukkolantie 4, 37560 Lempääläp. 03- 3676603, 040-5540747

SAKKOLA-SEURALeena Rantakari, puheenjohtajaHaapaniemenkatu 16 A 142,p.09-710 846, 040-514 [email protected]

HOVINKYLÄSEURAMirja Antila, puheenjohtajaKitarakuja 1, 01390 [email protected]. 050 599 6936

Kalevi Hyytiä, puheenjohtajaNorppakuja 6A, 01480 Vantaap. 04050 [email protected]

Anja Kuoppa, varapjp. 0442 844 [email protected]

Helka Korpela, sihteeriKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040 565 0905helka.korpela@kolumbus .fi

METSÄPIRTTISEURA RY

TAMPEREENMETSÄPIRTTIKERHOHelka KorpelaKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040565 [email protected]

ETELÄ-POHJANMAAEsko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 050 5997 720

Anja PaksuTammistontie 4 b 4, 65300 Vaasap. 040 5239 [email protected]

www.sakkola.fi

www.vuoksela-seura.fi

www.metsapirtti.net

PITÄJÄMMEINTERNETISSÄ

n:o 6 suvannon seutu · 2010. 11. 21. · n:o 6 suvannon seutu 1 nro 6/2008 syyskuu pieniä...

Documents