Neurotieteet ja filosofia IV

Dos. Timo Kaitaro, U 40 Sali 12.

27.1-3.3., 17.3.-14.4., 28.4.-5.5.2011, tentti 12.5.2011

1700-luvun ”vitalismi” ja mekanismin kritiikki

Koska selvät ja ilmeiset ajatukset eivät aina ole välttämättä tosia, voidaan olettaa, että Descartes on väärässä riistäessään aineelta kaikissa tiloissaan aistimiskyvyn, samaan tapaan kuin olisi henkilö joka kuvittelisi mielessään vasken ja tietäisi sen olevan sulavaa, muokattavissa olevaa ja että siitä saa viilausjätettä, mutta joka näiden ominaisuuksien ideoiden perusteella kieltäisi, ettei se voi näyttää aikaa, koska kaikella sillä, mitä hän tietää ja käsittää tästä metallista, ei näyttäisi olevaan mitään tekemistä tuntien kanssa. Tämän henkilön ajatukset muistuttaisivat vielä enemmän Descartesin ajatuksia, jos hän kieltäisi, että kellosepän esittelemä kello näyttää ajan, koska hän ei pysty käsittämään miten vaski voisi tuottaa sellaisen vaikutuksen, sillä Descartes myös kieltää, että eläimet eivät tunne mitään vain siksi, ettei hän käsitä miten aine, josta ne on tehty kykenisi siihen. Oli miten oli meidän on tutkittava luontoa tarkkaan ja kuunneltava sen kieltä, joka on aina hyvin todellista. Jos luonto sanoo, että aine, vaikka se olisikin luonnostaan kykenemätöntä aistimaan, voi tiettyjen muutosten ja rakenteiden myötä saavuttaa aistimiskyvyn, meidän on uskottava häntä, vaikka emme ymmärtäisi miten tämä on mahdollista.  Abraham Gaultier, Reponse en forme de dissertation à un théologien, Qui demande de que veulent dire les sceptiques, qui cherchent la verité par tout dans la Nature, comme dans les écrits des philosophes; lors qu’ils pensent que la Vie et la Mort sont la même chose. Jean Elias, 1714. 

Albrecht von Haller 1708-1777

• ”ärtyvyys”, irritabiliteetti lihaskudoksen luonnollisena ominaisuutena

• (ainakin toistaiseksi) selittämättömän ja aineen mekaanisiin ominaisuuksiin palautumattoman ominaisuuden olettaminen elävälle kudokselle (vrt. gravitaatio)

• ärtyvyyden ja aistimiskyvyn operationaaliset määritelmät

Montpellierin ”vitalistit” Louis de La Caze, Théophie Bordeu, Ménuret de

Chambaud, Paul-Joseph Barthez

• elämää tutkivien tieteiden autonomia• mekanismin kritiikki• sensibilité aineen ominaisuutena

 

Julien Offray de La Mettrie (1709-1751)

• Histoire naturelle de l’âme (1745)

• L'homme machine (1747)

• Discours préliminaire in Oeuvres philosophi-ques (1751)

La Mettrien Ihmiskone (1747)

”Kas tässä on enemmän kuin tarpeeksi tosiasioita todistamaan kiistatta, että jokainen säie, tai järjestäytyneen ruumiin (kappaleen) osa, liikuttaa itseään niin, että sen liikkeen perusta on siinä itsessään.”

 ”Aine liikuttaa itseään, ei pelkästään ollessaan järjestäytynyt, kuten

esimerkiksi kokonaisessa sydämessä, mutta myös kun tämä järjestys on tuhoutunut.”

 ”Kunhan myönnetään, että järjestäytyneessä aineessa on liikkeelle

saattava peruste, joka yksistään erottaa sen aineesta, joka ei ole järjestäytynyt (…) ja että eläimissä kaikki riippuu tämän järjestäytymisen moninaisuudesta…”

 

La Mettrien Ihmiskone

”Metafyysikot, jotka ovat vihjanneet, että aineella voisi olla kyky ajatella, eivät ole häväisseet järkeään. Miksi? Koska heillä on etunaan se (sillä tässä asiassa se on etu), että he ovat ilmaisseet itseään epäselvästi. Itse asiassa sen kysyminen voiko aine ajatella, jos sitä tarkastellaan vain itsessään, on sama kuin kysyisi voiko aine kertoa ajan. On etukäteen selvää, että me vältämme tämän karikon, jolle Herra Locke valitettavasti ajautui.”

La Mettrien ihmiskone ja kulttuuri

Ihmisen ja eläimen ero on organisaatiossa, mutta ennen kaikkia kielessä ja kulttuurissa: ”sanat, kielet, lait, tieteet, taiteet ovat hioneet ihmismielen raakatimantin”.

Denis Diderot (1713-1784) Le rêve de d’Alembert

• sielu-ruumis -ongelman sijasta keskeistä elollisen ja elottoman ero

• sensibilité, aistimiskyky (myös: tunneherkkyys) aineen yleisenä mutta potentiaalisena ja piilevänä ominaisuutena, joka aktivoituu vasta, kun se järjestäytyy tietyllä tavalla

Denis Diderot ja fysiologia

• ihmisruumiin hierarkkinen organisaatio: ”orgaaniset molekyylit”, säikeet, elimet, useiden elinten muodostamat funktionaaliset ”keskukset”, koko organismi

• holistinen käsitys, johon kuitenkin sisältyy jännite kokonaisuuden yhtenäisen toiminnan ja osien suhteellinen autonomian välillä

• antireduktionisti: ihmisen toimintaa selitettävä eri tavoin kuin osterin tai kamelin

Diderot’n fysiologian lähteet: Louis de La Cazen ja Montpellieriläisten vitalistien

monikeskusteoria• organismi muodostuu hierarkkisesta organisaatioista• elinten väliset ”sympatiat” (naturalisoitu)• keskuselinten ympärille muodostuvat ”keskukset”

(yleensä 2-3)• palleanseutuun liittyvä tunneherkkyyden keskus (centre

phrénique, epigastrique) • aivot älyllisten toimintojen keskus• patologiat liittyvät keskusten välisen tasapainon

häiriintymiseen  

Buffon, Histoire naturelle (vol. VII, 1758)

• erottaa aistimukset ja tuntemukset (sensation et sentiment)

• aistimus syntyy aivoissa• tuntemus syntyy kun reaktio leviää

laajemmalle organismiin ja heijastuu tunne-elämään liittyvää pallean alueeseen: aistimukseen liittyy tunnekokemus miellyttävyydestä tai epämiellyttävyydestä

Melankolia Diderot’n ja d’Alembertin Encyclopédiessä

(1751-1772) • epätäydellisyyden tunne: tyytymättömyys

itseensä, joka joutuu sielun ja sen elinten heikkoudesta ja tietyistä täydellisyyden ajatuksista

• ensisijaiset syyt teologisia (uskomukset), psykologisia/”moraalisia” (huolet, surut, ”passiot”, pelot, rakkaus, tyydyttymätön sukupuolivietti)

• aiheuttaa elimellisiä häiriöitä maksassa, haimassa, kohdussa jne.

…Melankolia (Encyclopédie)

• ei yleensä todettu havaittavia puutoksia aivoissa: patologiset muutokset liittyvät enemmänkin alavatsan seutuun (epigastrinen keskus)

• sairauden välitön elimellinen syy em. keskuksessa: vaikutukset aivoihin ”sympaattisia”

• tästä sympaattisesta vaikutuksesta aiheutuvat melankolisen deliriumin psyykkiset oireet: harhat

• hoito ensisijaisesti psykologinen, sitten somaattinen (dieetti mieluummin kuin farmakologinen tai kirurginen)

Marie François Xavier Bichat (1771-1802)

• erotti kaksi elämää: vie animale tai vie de relation ja vie organique tai vie de nutrition

• vie animalen keskeinen funktio aistiminen liittyy aivoihin

• vie organiqueen liittyvät tunteet (passiot) liittyvät sisäelimiin ja epigastriksen alueella sijaitseviin ganglioihin (grand sympathique)

• korosti ”sympaattisen” hermojärjestelmän autonomista luonnetta

Cabanis (1757-1808)

• jatkaa Montpellieiriläisten vitalistien ja 1700-luvun ranskalaisten materialistien perinnettä vallankumouksen jälkeen

• älyyn ja tahtoon liittyvät toiminnot ovat kietoutuneet yhteen muiden orgaanisten liikkeiden kanssa: ”moraaliset” tieteet ovat osa ihmisen luonnonhistoriaa

• ”hulluudella” voi olla elimellinen perusta, mutta ei välttämättä aivoissa

….Cabanis (1757-1808)

• aivojen sijasta ihmisen ”moraalisissa” kyvyissä tapahtuvat muutoksen korreloituvat usein alavatsan seudun patologioihin – jotka heijastuvat tuntemuksiin ja ajatuksiin

• ajattelu ei ylipäätään ole mahdollista ilman vatsan, pallean ja ala-vatsan osuutta

• mentaalisiin funktioihin tarvittavat elimet eivät siis rajoitu vain aivoihin: aivojen ja selkäytimen lisäksi tarvitaan sisäelinten läheisyydessä sijaitsevia ganglioita ja pleksuksia, jotka kykenevät reagoimaan ärsykkeisiin itsenäisesti ja joiden kautta nämä välittyvät aivoihin

Yhteenvetoa montpellieriläisestä perinteestä:

• Mentaaliset toiminnot eivät paikannu yhteen keskukseen vaan edellyttävät monimutkaisen funktionaalisen järjestelmän, joka muodostuu useista keskuksista, jotka puolestaan saattavat muodostua toisiinsa ”sympaattisessa” yhteydessä olevista elimistä

• Mentaaliset (etenkin tunteisiin liittyvät) toiminnot eivät ole pelkästään aivojen funktio vaan niihin osallistuvat myös muut ruumin osat