PäätoimittajatSofia Blanco Sequeiros

Ville LouekariToimituskunta

Janne KaristoJoosua Lehtinen

TaittoCarlos Lievonen

KuvitusPihla Aaltonen

Edna HuotariCarlos Lievonen

Anni Tolvanen

Pääkirjoitus.......................................1Filosofiassa tapahtuu.......................2Hermann Hessestä...........................3Gallup................................................6Timo Airaksisen haastattelu...........8Suosikkietiikkaa.............................12Työharjoittelussa Suosikki-lehdessä..........................................24Saksalaisenkirjeenvaihtajan raportti...............16Kuka filosofi olet? -testi.................18Pöllöskoopit....................................20

Julkaisija: Dilemma RyIlmestynyt vuodesta 1968,

49. vuosikertaISSN:1239-2545

Minervan Pöllö kiittääHYYtä lehtituesta

& Why Printiä painosta

ETUJÄRJESTÖ

SISÄLTÄÄ

Kaikilla on filosofinsa, joihin pa-laa aina mielellään uudelleen. On myös filosofeja, joihin palaaminen

on pelkkänä ajatuksena luotaantyöntävä ja joihin silti palaa. Voimme vain arvuutella, millaisia tunteita Marx suonissaan kypsyt-teli, kun hän vuoden 1848 epäonnistunei-den vallankumousten jälkeen alkoi uudes-taan lukea Hegelin Logiikan tiedettä1.

Juuri jälkimmäisessä mielessä lempiasi-oiden hehkuttaminen tulisi elvyttää. On jo kulunut teesi, että status quo ja mark-kinatalous ylläpitävät ajatusta yksilöstä mieltymyksissään uniikkina lumihiuta-leena. Entä asiat, jotka eivät välittömästi ole miellyttäviä, jotka saavat meidät tun-temaan sen pohjattoman kuilun, joka sub-jekti on? Ehkä toivo on näissä asioissa.

Suosikkiasiat löytyvät läheltä. Käsitys vapaudesta, joka keskittyy itsen toteutta-misen mahdollisuuksiin, unohtaa kollek-tiivisen toiminnan vapauden. Kollektiivi-nen poliittinen toiminta on jotain, joka on (erityisesti introvertille filosofille) usein epämiellyttävää: loputonta jahkailua, per-soonien yhteenottoa, epävarmuutta toi-minnan vaikutuksista. Kuitenkin, kuten vanha kiinalainen sananlasku kuuluu: yksikään mies ei ole saari, ei edes filosofi, joka haluaisi olla saari. Kyseessä voi olla joukko yliopistoa puolustavia opiskelijoita ja tutkijoita, happoväkivallasta selvinnei-den naisten aloittama liiketoiminta2 tai ha-jautettu joukko yksilöitä, joiden päämäärä

on sama: kirjoittaa, luoda ja muuttaa yh-teiskuntaa. Kun päärakennuksen komeas-ti kaikuvan aulan täyttävä joukko huutaa Apollonin katseen alla iskulauseitaan ja juhlasalissa puhuva Stubb ”hämmentyy”3, voi vain todeta, Jacques Ranciérea seura-ten, politiikan ja estetiikan kiinteän yhtey-den.

Suosikkiasioita ja niiden onnellisia kan-tajia näkee kaikkialla kun vain osaa kat-soa. Asiat voivat sisältää kollektiivin tai vain yhden, josta tulee kaikista tärkein. He ovat loukkaantuneita, petettyjä sydämiä, jotka silti pelaavat seuraavan eksistentiaa-lisen onnettomuuden todennäköisyyksil-lä. Rakkaus on lopullinen lempiasia.

Vuoden viimeisen Minervan Pöllön myötä päätoimittajat Blanco Sequeiros ja Louekari kiittävät. Kiitos lukijoille, haasta-telluille ja tukijoille. Kiitos ennen kaikkea kirjoittajille, jotka tekivät vaikeista käsit-teistä ymmärrettävämpiä tai yksinkertai-sista asioista vaikeita.

1 Zizek, Slavoj (2011) Less Than Nothing. Verso, Lontoo, 2522 http://www.stopacidattacks.org/2014/10/cafe-sheroes-hangout-sheroes-here-are.html3 “Stubb näytti selvästi hämmentyneeltä saades-saan mielenosoittajien vihaa ja raivoa päälleen”, http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015111220654262_uu.shtml

Pääkirjoitus

Sofia Blanco SequeirosVille Louekari

1

Ilkka Niiniluoto ja Gabriel Sandu bongattiin Kuppalassa Maailmanlopun Esso-bileis-

sä 25.11. noin klo 22:00. Kaksi harvinaista vierasta havaittiin viimeksi Kuppalassa noin vuosi sitten. Professori ja professori emeri-tus eivät olleet erityisen arkoja, joten heitä oli helppo lähestyä ja tutkailla. Moni pääsi jopa keskusteluyhteyteen heidän kanssaan. “Harvinaisuuden bongaaminen edellyttää kärsivällisyyttä ja puhdasta onnea”, sanoo filosofian laitoksen nimettömänä pysyttelevä amanuenssi, jota ei oikeasti haastateltu tähän juttuun. Minervan Pöllö kiittää professoria ja professori emeritusta visiitistä - on erittäin hauskaa nähdä laitoksen henkilökuntaa milloin vain, missä vain.

Teoreettisen filosofian professorin Sara Negrin

juhlaluento The Challenge of Philosophical Logic pidettiin 2.12. Koska Pöllö on aika-ava-ruudellisessa madonreiässä - juhlaluento ei vielä palstan kirjoittamishetkellä ollut ollut ja varsinaisen luennon aikana Pöllö on jo taitossa - tyydym-me onnittelemaan profes-sori Negriä ja toivottamaan rohkeutta filosofisen logiikan haasteita vastaan ja menestys-tä tulevaisuuteen!

Huippututkimusyksikkö TINT:in huhu-taan hakevan uusia tutkimusavustajia.

Nimettömänä pysyttelevän lähteen mukaan kilpailu on luonnollisesti veristä. Palkinto-na ei ole ainoastaan palkallinen oman alan työ vaan myös massiiivinen egokohotus. Pöllön niksinurkka vinkkaa, että työhaas-tattelussa tekee varmasti vaikutuksen, mikäli pukeutuu lempifilosofikseen.

Nuorten filosofiatapahtuman teema on 2016 Tuho. Vapaaehtoisvoimin jär-jestettävä tapahtuma kerää tammikuussa lukiolaisia ja opiskelijoita ympäri

maata Paasitorniin, jossa käydään varmasti tuhovimmaista keskustelua poltta-vista kysymyksistä. Nuoria mieliä korruptoimassa ovat tänä vuonna mm. Heta Gylling, Syksy Räsänen ja Maryan Abdulkarim.

Maailman filosofian päivä 19.11. ei näkynyt mil-

lään tavalla Helsingin yliopis-ton filosofian opiskelijoiden arjessa. Muualla Suomessa tapahtui.

FILOSOFIASSA TAPAHTUU

Saksankielisen kirjallisuuden suo-sikkeihini kuuluva Hermann Hesse kirjoittaa vuonna 1929 ilmestynees-

sä esseessään Maailmankirjallisuuden kir-jasto sivistyksestä mielen ja tietoisuuden laajennuksena, elämän merkityksenä, kykynä ymmärtää menneisyyttä ja ole-maan avoin tulevaisuudelle. Sivistys on itse tarkoitus, merkityksellinen ja arvokas. (Hesse 1970, 337–372.) Eri kansojen kir-jallisuus, kulttuuriperinne ja uskonto ovat Hessen ajatusta seuraten avain maailman ja elämän ymmärtämiseen kokonaisuu-dessaan. Hän itse oli kiinnostunut länsi-maisen, eurooppalaisen kirjallisuuden ja filosofian ohella kiinalaisesta ja intialaises-ta kulttuurista.

Hessen tuotanto on yhtenäisyyden ja harmonian kaipuuta dualistisessa, ristirii-tojen värittämässä maailmassa. Ihmisenä olemisen perustunne ilmenee tasapai-notteluna äärimmäisten tunteiden välillä, joissa vaihtelevat nuoruuden huimuus ja herkkyys sekä hillityn selväkatseisuuden hetket. Kirjeessä vuodelta 1954 Hesse (1970, 13–15) kuvaa itseänsä ”yksilön, sielun, omatunnon asianajajana“. Puolus-taessaan yksilöä Hesse ei kuitenkaan hyl-kää yhteisöllisyyden ajatusta. Erilaisuus ja vieraus ovat Hessen Arosusi -romaanin (1927) keskeisimpiä kokemuksia. Kes-ki-iän saavuttanut neuroottinen älykkö Harry Haller ei koe elämää olemisena, vaan ikuisena kivuliaana liikkumisena

ääripäästä toiseen, minkä takia hän ei kykene rakentamaan yhteyttä mihinkään ja eristäytyy. Faustilainen jakautuneisuus – sisäinen kamppailu pimeän ja valon, eläimellisen ja inhimillisen välillä – johtaa Hallerissa kriisiin, kun molempien häntä määrittävien puolien yhdistäminen osoit-tautuu hänelle mahdottomaksi.

Kiinasta peräisin oleva, kungfutselai-suuden ja taolaisuuden juurille vievä filo-sofinen oraakkeli I ching tai Yijing (suom. Muutosten kirja) perustuu jin-jang-dualis-mille, jossa kaikkien kosmisten ilmiöiden oletetaan palautuvan toisilleen vastak-kaisiin, mutta toisiaan myös täydentäviin voimiin. Ihminen käsitetään osana tätä kosmista järjestystä, jonka lainalaisuuk-sia jokainen kantaa itsessään. Jin ja jang vaikuttavat toisiinsa ja takaavat dynamii-kan, joka mahdollistaa luonnon jatkuvuu-den, muutoksen ja liikkeen. (Kim-Park, 96–110.) Hesse oli monen muun tutkijan ja psykologin tavoin kiinnostunut noin 5000 vuotta vanhasta Muutosten kirjasta, jossa jin ilmenee katkoviivana ja jan eh-jänä viivana. Näiden viivojen kombinaa-tioista koostuvat 64 heksagrammaa anta-vat alitajuntaan vedoten vastauksia arkea koskeviin kysymyksiin, mutta rakenteel-taan kirjalla on myös todettu olevan yh-tymäkohtia fysiikkaan ja matematiikkaan binäärikoodia muistuttavalla duaalisella systeemillään. Juuri siinä ilmenevä mo-lempien ääripuolien harmonisen tasapai-non tavoitteleminen osoittautuu arosuden ongelmaksi.

Identiteetti on Arosudessa fiktiota ja sen rakentaminen mytologisointia – Haller kokee paineena yhdistää se täydellisek-si, draamankaltaiseksi kokonaisuudeksi selvällä rakenteella. Hänen oma minuus koostuu monesta muustakin elementistä ja yhtenäinen minuus on tavoittamaton

Hesse dualismista ja muutoksesta yhdistävinä voimina

Irene Dimitropoulos

”Faustilainen jakautuneisuus – sisäinen kamppailu pimeän ja valon, eläimellisen ja inhimillisen välillä – johtaa Hallerissa kriisiin [...]”

3

konstruktio. Vaihtoehtona tietynlaiselle staattiselle minuuden käsitykselle ja myös ristiriitaisena koetulle dualistisille raken-teelle mainitaan Arosudessa intialaiset eepokset, joissa minuus on pikemminkin kerä monia persoonia, koostumus inkar-naatioketjuista. Rajaava, yhtenäisyyteen tähtäävä asenne kääntyy Halleria vastaan: saavuttaakseen rauhan hänen on otettava maailma vastaan ja hyväksyttävä minuu-den pirstaleisuus ja sen muutokselle altis luonne. Hesse (1979, 13) itse mainitsi ih-miselämän koostuvan pitkälle ulottuvis-ta juurista ja niiden keskeisistä suhteista ja yhdistelmistä. Suhteet yltävät kaikkiin ja toiminnallamme vaikutamme toinen toiseemme. Harry Hallerin kohdalla kos-ketus toisiin ihmisiin opettaa häntä taas elämään.

Toinen Hesse-klassikko on 1922 il-mestynyt Siddhartha. Intialaisessa runo-elmassa brahmaanin poika Siddhartha etsii vastausta minuuden pohjimmaiseen olemukseen. Etsiessään viisauden ja tie-toisuuden lähdettä hän päätyy johtamaan askeettista elämää, mutta kontemplaatios-sa, sisimpänsä tyhjentämisen tilassa hän ei koe löytävänsä vastausta; Siddhartha tote-aa asketisminsa olevan enemmän pakene-mista ihmisenä elämisen tuskaa ja ulkoi-sen maailman hylkäämistä kuin ratkaisu hänen omaan tiedonjanoon. Matkallaan Siddhartha kohtaa myös Buddhan, jonka opin hän hylkää. Siddhartha tavoittelee käytännöllistä oppia, joka lähtee hänestä – helpotuksen kodittomuuden tunteeseen hän haluaa löytää itsestään. Kertomuksen edetessä Siddhartha kokee monta uutta alkua, tekee virheitä ja oppii. Määrätie-

toisuudessaan ja pyrkimyksessään pää-tyä tuloksiin ja tehokkuuteen Siddhartha huomaa muuttuneensa sokeaksi – elämä osoittautuukin ikuiseksi etsimiseksi ja jat-kuvaksi muutokseksi.

Hessen havainnot yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistämisen hankaluu-desta ja jopa niiden aiheuttamasta jännit-teestä ovat haikeudessaan, selvänäköisyy-dessään ja tarkkuudessaan ajankohtaisia ja antavat yhä pohdittavaa. Itseensä vetäyty-minen, oman minuuden korostaminen ja asettaminen ylitse toisten voi olla houkut-televa, helpottava vaihtoehto joka päivä näkemään ja kokemaan vihaan ja väki-valtaan. Toisten pois sulkeminen ja kes-kittyminen omaan itseensä voivat tuntua turvaa ja tukea antavilta ratkaisuilta. Hes-sen tuotannon voi käsittää puheenvuoro-na yksilöllisyyden puolesta, mutta myös yhteyden kaipuuna, oivalluksena, että me olemme kaikki osa yhtä kokonaisuutta ja vaikutamme teoillamme toisiimme – vas-ta yhteiset suhteemme, niiden aiheuttama jatkuva muutoksen tila, antavat meille tunteen, että olemme elossa.

LähteetHesse, Hermann: Schriften zur Literatur, Erster

Band. Über das eigene Werk. Stellungnahmen und Materialien. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag, 1970.

——: Sein Leben in Bildern und Texten. Hg. v. Volker Michels. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag, 1979.

——: Siddhartha. Eine indische Dichtung. Frank-furt am Main: Suhrkamp Verlag, 1989.

——: Der Steppenwolf. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag, 2013

Kim-Park, Younsoon: Die Beziehungen der Dichtung Hermann Hesses zu Ostasien. Rezeption, Einflüsse und Parallelen. München: Ludwig-Maxi-milians-Universität, 1977.

Markert, Christopher: I ching. Muutosten kirja. Suom. Jatta-Liisa Jing. Helsinki: Tammi, 1987.

Unseld, Siegfried: Hermann Hesse. Werk und Wirkungsgeschichte. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag, 1985.

Hessen tuotannon voi käsittää puheenvuorona yksilöllisyyden puolesta, mutta myös yhteyden kaipuuna, oivalluksena, että me olemme kaikki osa yhtä kokonai-suutta

4

”Lempifilosofini on Albert Camus, koska Myth of Sisyphus -kirjaa luetaan lempisarjani Fargon uusissa jaksoissa, joka tekee Camus’ta silmissäni entistä katu-us-kottavamman.”

Pihla AaltonenKäytännöllinen filosofia

Pöllö-gallup:

“Sokrates. Etenkin se tyyppi, joka ei ollut vielä muuttunut Platonin marionetiksi. Tykkäsi ihmisten kanssa jutustelusta, vitsailusta eikä sylkenyt lasiin. Tuntuu välistä myös kuun-televan toisia. Tiesi ironiasta jotain jo ennen hipstereitä. Hyvin järkähtämätön ja peri-aatteellinen ihminen, mikä on mielialasta riippuen joko ar-vostettavaa tai ainakin hilpeää. Nautti arvostusta akatemiassa, vaikka se ei ollut julkaissut ensimmäistäkään vertaisarvi-oitua artikkelikäsikirjoitusta tai monografiaa.”

Anita VälikangasKäytännöllisen filosofian tohtorikoulutettava

“Esa Saarinen ymmär-tää filosofian instru-mentaalisenkin arvon ja parantaa maailmaa filosofian avulla. Pakko nostaa hattua toimijal-le, joka uskaltaa tehdä omaa juttua muiden kritiikistä huolimatta.”

Maria LoimaKäytännöllinen filosofia

6

Kuka onsuosikkifilosofisi?

”John Roemer sai minut uskomaan siihen, että marxilaisella perinteellä on tulevaisuus. John Roemer on hieno mies ja seisoo hyvien puolella.”

Peter LindsbergKäytännöllinen filosofia

“William Wimsatt on hipsterin valinta: vaikeaselkoinen ja julkaissut keskeiset paperinsa vähänluetuissa tuntemattomissa julkaisuissa. Tieteenfilosofian (ja erityisesti biologian filosofian) parissa hän on ollut erittäin vaikutusvaltainen ja arvostettu, mutta merkitykseensä nähden laajemassa filosofisessa yhteydessä liki tuntematon. Siis filosofian Michael Monroe.”

Tero Ijäs Teoreettisen filosofian tohtorikoulutettava

”Lempifilosofini on John Rawls koska liberaali demokratia tarvitsee nyt puolustajiaan.”

Panu PessiKäytännöllinen filosofia

7

“Väitöskirjan teko oli ennen työläämpää, kun ei ollut tietokoneita. Kaikki piti kirjoit-taa kirjoituskoneella kolmena kappaleena läpilyöntipaperin läpi.”

Ennen moni asia oli toisella tavalla.Timo Airaksinen väitteli Turun yliopis-

tosta 1975. Hän oli vuonna 1981 stipen-diaattina Oxfordissa kun Raimo Tuomela pyysi häntä sijaiseksi käytännöllisen filo-sofian professuuriin Simo Knuuttilan siir-

ryttyä teologiseen tiedekuntaan.Helsinki veti Airaksista puoleensa. Oli

uran kannalta järkevä ratkaisu tulla Hel-sinkiin, sillä se on Suomen johtava yli-opisto ja mahdollisuus saada professuuri sieltä nuorena on parasta mitä suomalai-selle filosofille voi käydä. 1983 Airaksinen saikin professuurin ja on hoitanut sitä aina tähän vuoteen asti, kunnes joutui jäämään eläkkeelle. Nimenomaan joutui, sillä vaik-ka tällä hetkellä monet pelkäävät eläkeiän

Vain muutos on pysyvää Timo Airaksisen haastattelu

Karri Liikkanen

8

nousua, Airaksinen rakastaa filosofiaa niin paljon, ettei halua luopua siitä kos-kaan. Hän on siis filofilosofi.

”Siihen aikaan oli struggle for survival. Silloin alkoi juuri kesäyliopisto, josta sai hieman lisätienestejä. Ei ollut tuettuja opintolainoja eikä opintorahoja. Opiske-lijat eivät myöskään käyneet töissä, vaan otettiin lainaa. Luotettiin siihen, että pääs-tään duuniin. Jos en olisi saanut virkaa Helsingistä, seuraava olisi ollut Joensuus-sa. Elämä olisi ollut aika erilaista. Olisin karhunkaataja ja nuotanvetäjä, karvalakki päässä ja vihaamassa helsinkiläisiä! Ura ei olisi edennyt sen jälkeen kuin korkeintaan Jyväskylään.”

Kilpailu

Vuoden 1983 professuurinhakua Airaksi-nen kuvailee seuraavasti: ”Yhtä aikaa oli kolme professuuria auki: teologisen tiede-kunnan, Åbo Akademin ja käytännöllisen filosofian. Hakijoita oli paljon, mutta var-teenotettavia vain neljä. Voidaan verrata nykyiseen tilanteeseen. Uskali Mäen pro-fessuuria haettaessa oli vain kaksi varteen-otettavaa hakijaa, Uskali ja Matti Häyry. Eli vaikka hakijoita on paljon, varteeno-tettavia hakijoita ei ole nykyäänkään hir-veästi. Professorihaut ovat likaista peliä.”

Yliopistot, kuten koko yhteiskunta, ovat muutoksen kourissa. Airaksinen on koke-nut sekä yliopistojen kulta-ajan että nykyi-set vaikeudet. 80-luvullla Suomella meni hyvin. Yliopistoilla oli rahaa ja projekteja riitti.

”Ennen Suomi oli akateeminen paratii-si, nyt en ymmärrä miksi kukaan jäisi yli-opistolle töihin. Tekisin nopeasti väikkärin

ja lähtisin ulkomaille. Ennen olisi kannat-tanut jäädä Suomeen, mutta nykyään ei. Gerald Dohertyn (Turun yliopisto) kanssa mietimme, että olemme viimeinen suku-polvi, joka nauttii akateemisesta vapau-desta. Silloin oli professoreita ja opiskeli-joita. Nyt kaikki on järjestetty eri tavalla. En välitä osallistua uuteen systeemiin.”

Airaksinen on ollut urallaan myös esi-merkiksi Cambridgessa, Oxfordissa, Pitts-burghissa, Tokyo Institute of Technologys-sa ja Texas AM:ssä. Pienissä yliopistoissa, kuten Texas AM, dekaani huutaa henki-löstölle, että ”tehkää tutkimusta omalla ajallanne, me olemme palvelulaitos!”

”Suomessa on erikseen huippututkijoi-den eliitti, rupusakki opettaa ja opiskelijat eivät tiedä mitä tekisivät. Ei ole yhteisöl-lisyyttä. Raha annetaan huippuyksiköille, joilla on kaikki resurssit. Ne on siunattu hallinnon puolelta.”

Verkostoituminen

Opiskelijoilta Airaksinen toivoisi enem-män aktiivisuutta.

”Opiskelijoiden ja opettajien välit eivät ole koskaan olleet kovin läheiset. Olen ihmetellyt tätä. Opiskelijat ovat suhtautu-neet opettajiin epäluuloisesti. Ehkä filoso-fian opiskelijoiksi valikoituu arrogantteja tyyppejä? Opiskelijat eivät ole tutustuneet opettajiin tarpeeksi. Henkilökohtaisen suhteen luominen kyllä onnistuu. Pitää olla myös jotain sanottavaa, pitää olla ai-nakin innostusta. Jos joku jaksaa olla kriit-tinen, niin se on kyllä hyvä juttu. Haastaa ja tsemppaa. Filosofia on tsemppiala, jossa aina yritetään kampittaa toista, mutta sa-malla tsempataan.”

”Ennen Suomi oli akateeminen paratiisi, nyt en ymmärrä miksi kukaan jäisi yliopistolle töihin.”

”Suomessa on erikseen huippu-tutkijoiden eliitti, rupusakkiopettaa ja opiskelijat eivät tiedä mitä tekisivät.”

9

”Kannattaa rakentaa henkilökohtainen suhde ohjaajaansa. Tällöin saa paremmat suositukset. Kannattaa näyttää, että haluaa apua ja on aktiivinen.”

Tilanne ei kuitenkaan ole niin ikävä, sillä muutoksessa on aina mahdollisuus. Lisäksi Suomessa saatava koulutus on kaikesta huolimatta korkeatasoista. Airak-sisen vinkki onkin valmistua nopeasti ja ruveta hommiin.

”Nuorena tohtoriksi ja ulkomaille. Meil-tä valmistuneista kovia uria filosofian pa-rissa ulkomailla ovat tehneet mm. Jussi Suikkanen, Antti Kauppinen, Pekka Väy-rynen ja tuoreimpana Annamari Vitikai-nen, jonka väitöskirjaa Samuel Scheffler oli tarkastamassa ja antoi siitä Laudaturin. Toisaalta, kyllä täälläkin rahaa ja apuraho-ja riittää, mutta niitä ei saa yksin. Täytyy verkostoitua. Pitää olla kavereita. Tähän liittyy anekdootti: Gomulkan puolalaiselta kysyttiin kommunistiaikana, että mikä on pahinta mitä hän voisi kuvitella: ’olla kaksi viikkoa ilman kavereita’. Kannattaa muis-taa verkostoitua myös ylöspäin, ei pelkäs-tään horisontaalisesti. Ja pitää olla kipinää filosofiaan. Jos on tsemppiä ja intoa, niin koko maailma on auki.”

Muutospaineet ja -kivut

Halusin kysyä, mitä mieltä Airaksinen on muutama viikko sitten tapahtuneesta opiskelijoiden mielenosoituksesta Helsin-ki Challenge -kilpailun finaalin yhteydes-sä. Olin itse paikalla, ja se oli hetkiä kun

tunsi olevansa keskellä aitoa, merkitsevää tilannetta. Tilanne oli häkellyttävä: aulasta kuuluivat iskulauseet ja hirveä metakka, mutta samalla tilaisuus eteni ohjelman mukaan.

”Ongelma on se, että tiedän hyvin mikä on opettajien ja tutkijoiden rooli. Opiske-lijoiden rooli on hyvin epäselvä. Opetta-jilla ei poliittista voimaa. Kannatan mie-lenosoituksia. Mutta opiskelijoiden pitäisi hahmottaa oma roolinsa uudella tavalla.”

Tästä päästään laajempaan keskuste-luun opiskelusta.

”Pitkän aikaa on ollut trendi, että opin-toja helpotetaan. Ennen vaadittiin tuplasti enemmän opintoja että pääsi väitöskir-javaiheeseen. Nykyään riittää 4-5 pientä artikkelia ja sekin tuntuu olevan vaikeaa. Olen tohtoroinut yli 20 väitöskirjaa ja vaatimukset ovat nykyään tosi pienet. Ny-kyään on myös viiden op:n suoritukset. Herra tietää mikä niiden arvo on vanhassa rahassa. Opiskelua on helpotettu. Yliopis-ton täytyy muuttua, mutta mielenkiintois-ta on, että mihin suuntaan ollaan menossa. Osaan sanoa tietysti vain valtiotieteellises-tä tiedekunnasta. En tiedä miten biologeil-la ja muilla menee.”

”On käsittämätöntä mikä henkinen uilu liike-elämän ja yliopiston vapaiden tietei-den välillä on. Se tarkoittaa sitä, että kun bisnes rupeaa johtamaan yliopistoa, niin aineet kuten filosofia ja sosiologia ovat vieraita.”

Airaksinen antaa esimerkin: ”Olin pitä-mässä MBA-kurssin etiikka-osiota. Esitin sellaisen esimerkin reilusta pelistä, että

”On käsittämätöntä mikä henki-nen kuilu liike-elämän ja yliopis-ton vapaiden tieteiden välillä on. Se tarkoittaa sitä, että kun bisnes rupeaa johtamaan yliopistoa, niin aineet kuten filosofia ja sosiolo-gia ovat vieraita.”

”Suurin osa kollegoista haluaa pysyä norsunluutornissa. Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että akateemisten ei pitäisi osallistua julkiseen keskusteluun[...]”

10

johtaja menee pelaamaan golfia ja pitää alaisensa töissä. Vastaus oli, että sellaista ei voi tapahtua. Sitä kieltäydyttiin käsittele-mästä, koska se oli opiskelijoiden mielestä mahdoton esimerkki. Kuten filosofi sanoi-si, siitä ei ollut mahdollisen maailman ku-vausta olemassa. Yritin toista esimerkkiä, mutta olin jo munannut ja sain huonot pisteet. Totesin, että etiikkanäkemyksiem-me välillämme on siis suuri kuilu, että sitä ei voi koskaan ylittää.”

”Urheilua käytetään usein esimerkkinä menestymisessä. Tämä on kuitenkin on-gelmallista, sillä urheilijalla on yksikäsit-teiset menestymiskriteerit: juokse tai ui tietty matka nopeammin kuin muut. Fi-losofiassa menestys on enemmän kiiltoa kavereiden silmissä. Sitä on vaikea mitata.”

Suunta

Onko suomalainen yliopistomaailma sit-ten amerikkalaistumassa, vai onko nyky-tilanteessa kyse jostain muusta?

”Amerikassa tehdään kolminkertainen määrä työtä: jokainen osallistuu opetuk-seen, tutkimukseen ja hallintoon. Apu-rahoja saattaa saada silloin tällöin, mutta palkka perustuu siihen, että saako tarjo-uksia muualta. Suomessa on kummalli-nen järjestelmä, jossa tutkijat tutkivat ja opettajat opettavat. Mutta ei kukaan jaksa tehdä 8 tuntia filosofista tutkimusta päi-vässä. Amerikkalainen systeemi on teho-kas, mutta se vaatii hirveästi töitä. Siellä on hämmästyttävän hyviä tyyppejä häm-mästyttävän alhaisissa asemissa. Ameri-kassa on kai 7000 ammattifilosofia. Työn saanti riippuu paljon siitä, että mistä yli-opistosta on valmistunut. APA:n (Ameri-can Philosophical Association) kokoukset ovat kuin suuret orjamarkkinat. Ja kukaan ei koskaan saa töitä omalta laitokseltaan.”

Mikä on filosofian rooli yhteiskunnassa?”Suurin osa kollegoista haluaa pysyä

norsunluutornissa. Monet tuntuvat ole-van sitä mieltä, että akateemisten ei pitäisi osallistua julkiseen keskusteluun, sillä se syö akateemista uskottavuutta. Norsun-

luutornissa ajatellaan, että ne jotka osallis-tuvat ovat liian huonoja norsunluutorniin. Tämä on defensiivinen asenne. Miksei voi tehdä molempia? Kun pysyy tornissa, ei pääse osalliseksi muusta. Nuorten tohto-rien pitää ottaa kantaa, että miten käyttää asiantuntemustaan. Lähteekö myymään ja jakamaan vai säilöökö torniin kavereiden ihailtavaksi?

Airaksinen kuitenkin uskoo, että tilanne ei ole niin vaikea uusille tutkijoille: ”Ihmi-nen sopeutuu mihin tahansa, kunhan se on yhteisöllistä”.

Vain muutos on pysyvää. Joskus se tulee hitaasti, mutta se yllättää aina. Muuten se ei olisi muutosta.

11

Ajattelin ennen, että Immanuel Kantin kategorinen impera-tiivi1 on aivan riittävä ihmisen tarpeisiin. Sen ymmärtäminen

on helppoa ja soveltaminen yksinkertais-ta. Natseille valehtelu ja muut tunnetut vasta-argumenteiksi tarjotut ajatuskokeet tuntuivat ponnettomilta. Empiirisen käyt-täytymistutkimuksen en katsonut uhkaa-van Kantin ylevää moraalilakia, koska eihän tosiasioista voi johtaa moraalisia sääntöjä. Koko teoreettinen etiikka vai-kutti valmiilta: soveltavalla etiikalla olisi varmasti tarpeeksi hyvät käsitteet ja me-netelmät käytössään. Siitä ei maailman ymmärtäminen eikä parantaminen jäisi kiinni.

Sitten törmäsin Mary Midgleyn teok-seen Can’t we make moral judgements?

Mary Midgley on 96-vuotias englan-tilainen moraalifilosofi, yksi 1900-luvun tunnetuimpia sellaisia. Hänet tunnetaan filosofina, joka tietää ja välittää todelli-sen maailman oikeasti tärkeistä asioista. Midgley itse on todennut, että sen jälkeen kun John Rawls oli palauttanut ihmisen filosofiaan, hän jatkoi kehitystä tuomalla mukaan eläin- ja ympäristökysymykset.2

Midgley muistetaan hyvin 70-luvun lo-pun yhteenotostaan Richard Dawkinsin kanssa. Ad hominem -argumenttejakin sisältänyt väittely alkoi, kun Midgley kri-tisoi sangen railakkaasti tuoreen superjul-

kimo-evoluutiobiologin itsekkään geenin teoriaa. Tapauksen jälkeen Midgley on jatkanut taistelua erilaisia determinismin ja reduktionismin muotoja vastaan. Louk-kaantuneet tieteilijät ovat ajoittain syyt-täneet häntä tieteenvastaisuudesta, mutta Midgley on ilmoittanut vastustavansa ai-noastaan huonoa tiedettä.

Can’t we make moral judgements? il-mestyi vuonna 1989. Midgleyn mukaan teos ei ole varsinainen moraalifilosofian johdatuskirja, vaan ajattelua helpottava ongelmien ja kysymysten kartta. Tapansa mukaisesti Midgley tuo tarkasteltavat asiat niin lähelle ihmisten todellista elämää ja käytäntöjä kuin mahdollista. Tämän vuoksi kirjassa käsitellään myös varsinai-sen filosofisen etiikan ulkopuolisia aiheita, esimerkiksi tieto-opillisia ja tieteenfiloso-fisia. En pyri antamaan kirjasta kokonais-kuvaa, mutta kerron muutamista sen he-rättämistä ajatuksista.

Emmekö voi tehdä moraalisia arvostelmia?

Midgleyn mukaan voimme, saamme ja meidän täytyy tehdä moraalisia arvostel-mia. Hän tarkastelee moraalisten skeptik-kojen väitteitä, jotka kaikki sanovat tavalla tai toisella, että moraalisiin ongelmiin ei ole olemassa ratkaisuja eikä kysymyksiin vastauksia. Skeptikot johtavat moraalises-ta relativismista universaalin periaatteen,

SuosikkietiikkaaMary Midgleyninnostamana

Janne Karisto

12

jonka mukaan moraaliset arvostelmat ovat vain yksilöiden mielipideitä, joiden totuudesta on mieletöntä kiistellä. Midg-leyn mukaan tällainen universalismi ei ole totta.

Maailmankuulut amoralistit, kuten Friedrich Nietzsche ja Ayn Rand, ovat käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa protes-toidakseen vallitsevia sosiaalisia normeja vastaan. Midgleyn mielestä molemmat yrittivät myös kieltää koko moraalin ole-massaolon: joidenkin ihmisten käsitykset hyvästä ja pahasta eivät oikeuta rajoitta-maan toisten ihmisten toimintaa. Tästä on seurannut paljon hämmennystä. Midgley kirjoittaa, että sekä Nietzsche että Rand vain tarjosivat uusia normatiivisia peri-aatteita vallitsevien tilalle – ja olivat aivan varmoja, että juuri ne ovat oikeita.

Ei-moraalisen yksilön ihanne on olen-naisesti yhteydessä yksilönvapauteen. Kun kunnioitamme muiden ihmisten vapautta, emme tee niin välinpitämättömyyttämme. Kunnioitamme heidän vapauttaan, koska arvostamme heitä, luotamme heihin ja pi-dämme heitä kykenevinä toimimaan itse-näisesti. Omaehtoinen toiminta nähdään tällöin usein myös itsessään arvokkaana asiana. Midgley toteaakin, että yksilönva-pauden ylistäminen on moraalinen arvos-telma, jota perustellaan moraalisin argu-mentein.

Genealogisen metodinsa avulla Nietzsche osoitti, että vallitsevan moraalin alkuperä oli sosiaalinen. Tästä hän päätte-li, ainakin Midgleyn tulkinnan mukaan, että moraalilla ei ole enää merkitystä. Niin tai näin, aivan entisenlaista merkitystä sillä

ei ole Nietzschen jälkeen ollutkaan. Mutta miksei moraalisuus hävinnyt kokonaan? Midgleyn mielestä moraalin sosiaalisesta luonteesta seuraa, että sillä on välttämättä merkitystä – että moraalisuudesta ei pääse eroon: ”Getting right outside morality – – would mean losing the basic social network within which we live and communicate with others, including all those others in the past who have formed our culture.”

On toki sellaisia kannanotto- ja valin-tatilanteita, jotka tuntuvat moraalisesti vapailta. Kun kinastellaan sämpylöiden kohotusajasta, ”toiset tykkää muhkum-masta” -sanonta kuvaa kyseistä normi-il-mastoa oikein hyvin. Tällöin todella kin-astellaan makuasioista: oikeita tai vääriä mielipiteitä ei koeta olevan. Mutta se, mit-kä valinnat koetaan tällä tavalla vapaiksi, on sosiaalisesti määräytynyttä.

Miten moraalia voi tarkastella?Vaikka Nietzsche halusi heittää kristilli-sen etiikan menemään jumalan mukana, hänen ja kristinuskon moraali-opeissa voi nähdä jotain samaa. Tämä sama piirre on yksilöpsykologinen tarkastelutapa: Jee-suksen oppilaan tulee seurata omaatun-toaan ja sydäntään, Nietzschen sankarin tulee toteuttaa omia halujaan. Kristillinen etiikka on toki sisällöltään hyvin yhteisöl-listä ja Nietzsche jos joku ymmärsi moraa-lin sosiaalisen aspektin. Mutta Nietzsche ei koskaan varsinaisesti käsitellyt yhteisöä eikä tähdännyt sen muuttamiseen, vaan pyrki vaikuttamaan yksilöiden asenteisiin ja toimintaan.

Joissain yhteyksissä moraalin tarkastelu yksilöpsykologisesta näkökulmasta voi olla hyvinkin hedelmällistä, mutta kyse on vain metodologisesta mahdollisuudes-ta, ei kohteen olemuksesta.

Ihmisten muodostamissa sosiaali-sissa organisaatioissa saattaa olla piirteitä, joita ei esiinny muissa populaatioissa. Eliökunnan jaka-minen moraaliseen ihmiseen ja muihin ei-moraalisiin ei kuiten-kaan ole perusteltua.

13

Kun halutaan tietoa sosiaalisista ilmi-öistä, on tutkittava sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta sekä sosiaalisia rakentei-ta. Näin on tehtävä, mikäli halutaan ym-märtää mitä moraali on tai moraalisuus merkitsee. Joissain yhteyksissä moraalin tarkastelu yksilöpsykologisesta näkökul-masta voi olla hyvinkin hedelmällistä, mutta kyse on vain metodologisesta mah-dollisuudesta, ei kohteen olemuksesta. Tutkivathan monet luonnontieteetkin ih-misen sisäisiä prosesseja, mutta siitä huoli-matta ihmisen biologiasta ei voi ymmärtää juuri mitään, ellei tunne elinympäristöä.

Moraalin sosiaalisuudestaja inhimillisyydestä

Tähän mennessä on väitetty, että sosi-aalinen on välttämättä moraalista. Entä täysin sosiaalisten kontaktien ulkopuo-linen ihminen? Kyse on ajatuskokeesta, sillä tällaisia ihmisiä ei tiedetä olevan eikä koskaan olleen. Neuroantropologiaan tai kehityspsykologiaan tutustuneet tietävät, että ilman sosiaalisia suhteita kasvanees-ta homo sapiens sapiensista ei myöskään kehittyisi ihmistä ainakaan meille tutussa merkityksessä.3 Kuvitelman yksinäisestä ei-moraalisesta yksilöstä voi osoittaa pe-rusteettomaksi esimerkiksi ottamalla tu-kea pragmatimista4:

Toiminta aiheuttaa aina jonkinlaisen muutoksen, joka siirtää toimijan asian-tilasta toiseen. Ellei yksilö ole täysin piit-taamaton kaikesta, mukaan lukien elossa pysymisestään, hän suosii tietynlaisia muutoksia ja pyrkii välttämään toisenlai-

sia. Koska toimintaympäristössä eli maail-massa on pysyviä piirteitä, toimijat ryhty-vät suosimaan joitain toimintatapoja. Mitä muuta arvot ovat kuin joidenkin asioiden suosimista ja toisten välttelyä? Näin ollen ei-moraalisen yksilön käyttäytyminen oli-si täysin satunnaista ilman minkäänlaisia säännönmukaisuuksia.

Tällainen tapa käsittää moraali on sen sisällön suhteen täysin neutraali. Esteet-tisissä arvoissa ja altruismissa on kyse valinnoista siinä missä itsekkään pedon käyttäytymisessäkin. Moraali ei edellytä sosiaalisuutta, vaikka monimutkaistaakin sitä ja sen tarkastelemista. Kun arvojen syntymisestä, säilymisestä ja katoamisesta vastaavat sosiaaliset prosessit, pelkkä yk-silöiden valintojen tilastointi ei enää riitä niiden ymmärtämiseksi.

Moraali ulottuu tietenkin myös muu-hun eliökuntaan. Ihmisten muodostamis-sa sosiaalisissa organisaatioissa saattaa olla piirteitä, joita ei esiinny muissa populaati-oissa. Eliökunnan jakaminen moraaliseen ihmiseen ja muihin ei-moraalisiin ei kui-tenkaan ole perusteltua.

Filosofia on opettanut, että kun ihmet-telen, miksi muut ovat pohtineet ja pyöri-telleet jotain yksinkertaista ongelmaa pit-kään ja sankoin joukoin, syynä on usein kehno perehtymiseni aiheeseen eikä mui-den kyvyttömyys ymmärtää yksinkertaista ratkaisuani. Tämä opetus sopii epäilemät-tä hyvin käsityksiini moraalifilosofiasta, joten tässä kirjoituksessa esitettyjä ajatuk-sia ei tule käsittää valmiiksi näkemykseksi vaan pikemminkin ensimmäisiksi hata-riksi askeleiksi.

1 Kantin kategorisen imperatiivin keskeiset muotoilut:1a) Toimi vain sellaisen maksiimin mukaan, jonka voit samalla toivoa tulevan yleiseksi laiksi.1b) Toimi siten kuin tekosi maksiimi tulisi tahtosi kautta yleiseksi luonnonlaiksi.2a) Toimi siten, että käytät ihmisyyttä, on se sitten omassasi tai jonkun toisen persoonassa, aina samaan aikaan päämääränä, ei koskaan pelkästään välineenä.

2 http://www.theguardian.com/education/2005/sep/20/academicexperts.highereducationprofile3 Asiasta voi varmistua esimerkiksi tutustumalla Merlin Donaldin tai Michael Tomasellon tuotantoon.4 Pentti Määttänen esittää samantapaisen ajatuksen kirjassaan Mind in Action (2015).

14

Kuten kaikki tiedämme, Helsingin yliopisto sijoittuu usein maail-man yliopistojen sadan parhaan joukkoon ja varsinkin viime ai-

koina teoreettisen filosofian oppiaine on saanut mainetta ja kunniaa. Helsinkiläisiä filosofisia tekstejä lainataan pitkin maa-ilmaa ja suomalaisiin tutkijoihin törmää monesti vieraskielistä kirjallisuutta lukies-sa. Tunnustusta siis riittää. Tästä voidaan päätellä yliopiston olevan hyvä ja täyttä-vän tarkoituksensa eli korkeatasoisen tut-kimuksen kriteerit.

Toisaalta hyvän yliopiston merkkinä ei-vät välttämättä tarvitse olla tutkimukseen keskittyvät meriitit. Helsingin yliopiston maine perustuu julkaisuja vertaileviin lu-kuihin, mikä ei kerro mitään siitä, miten yliopisto onnistuu toisessa tärkeässä tehtä-vässään eli opetuksessa. Opiskelu toisaalla saa huomaamaan, että maine voi perustua myös opiskelijoiden saavuttamaan alansa osaamiseen, joka pohjaa juurikin opetuk-seen, ei sen ulkopuolella tapahtuvaan tut-kimukseen.

Vertailuna Helsinkiin, jossa suurin osa opiskelusta tapahtuu tenttimällä, Tü-bingenissä opetuksen perusmuotona on seminaari. Näitä on kolmea eri tasoa eli kanditason Proseminar, maisteritason Hauptseminar sekä gradun tekemiseen keskittyvä Oberseminar. Jokaista seminaa-rikertaa varten luetaan dosentin valitsema teksti, jonka pohjalta joku opiskelijoista pitää noin vartin pituisen referaatin ja jos-ta keskustellaan rakentavasti yhdessä refe-raatin jälkeen (käydään läpi argumentteja, niiden pätevyyttä sekä tekstin kontekstia). Suurin osa kursseista pidetään tässä muo-dossa ja aiheita riittää Schopenhauerista matemaattiseen logiikkaan. Luentosar-joja on filosofiassa periodeittain (joita on kaksi vuodessa, talvi- ja kesäperiodi) alle kymmenen, sillä luentoa ei pidetä täällä osaamista yksinään edistävänä opetus-muotona, vaan ainoastaan muuta opis-kelua tukevana lisänä. Tenttiminen ei ole lainkaan käytäntönä, sillä sitä kautta alan osaaminen ei henkilökunnan mukaan todennäköisesti kehity. Joissakin aineissa

Saksalaisen kirjeenvaihtajan häkellyttävä raportti:

Suosikkiyliopistomme parannettavanvaran huomaa vasta tullessaan toisaalle

Minna-Kerttu Vienola

Saksalaisessa Tübingenin yliopistossa saa perspektiiviä yliopistomaail-maan ja huomaa, että akateemisen korkeakoulun tehtävä voi olla muutakin kuin rankinglistojen kärjessä pysyttelemistä tai oman huippututkimuksen mainostamista. Ohjelmistossa voi olla myös hyvää ja monipuolista opetusta päämääränä pelkästään sivistys ja oppiminen.

16

pidettäviä tenttejä sanotaan „bulimiako-keiksi“, sillä ne toimivat kuin sanakokeet koulussa eli iso määrä informaatiota pän-tätään nopeasti ja kirjoitetaan pikaisesti tenttiarkille, minkä jälkeen suurin osa lue-tusta unohdetaan.”Opetusmuotoa“ ei siis pidetä lainkaan arvossa.

Tübingen tunnetaan hyvästä tasostaan myös muualla, mistä kertoo tänne pyrki-vien opetusta kaipaavien kansainvälisten opiskelijoiden iso määrä muun muassa Koreasta asti. Tutkimuskeskuksen sijaan yliopisto voi siis olla myös oppimiskeskus ja silti pitää yllä korkeaa tasoa ja hyvää mainetta myös ulkomailla.

Keskittyessään opetuksen tasoon kor-keakoulu täyttää myös tärkeää yhteiskun-nallista tehtävää, eli sivistää ja kouluttaa ihmisiä laaja-alaisesti pitäen silmällä ensi sijaisesti hyvää osaamista, eikä niinkään tulevaisuuden tutkijoiden kouluttamista (tulevaisuuden hyvistä tutkijoista ei tääl-lä kuitenkaan tule olemaan pulaa, sillä korkeatasoinen opetus kouluttaa kaiken muun ohella myös hyväksi tutkijaksi). Suurin osa korkeakoulutetuistahan ei jää töihin yliopistoon, vaan vie osaami-sensa muualle, jolloin koulutus palvelee yhteiskunnan tarpeita ollessaan mahdol-lisimman hyvää ja monipuolista. Lisäksi Tübingenissä opetukseen voivat tutkin-to-opiskelijoiden rinnalla osallistua myös muut veronmaksajat, kuten eläkeläiset ja työperäiset maahanmuuttajat, jotka ra-hoittavat mielellään instituutiota, josta saavat jotakin myös suoraan itselleen ja jonka tärkeän roolin pääsevät kokemaan suoraan.

Helsingin yliopiston ymmärrettävänä ongelmana on tällä hetkellä tietenkin ra-hoituksen puute, mikä heikentää mahdol-lisuuksia tutkimuksen lisäämiseen tai sen pitämiseen ennallaan opetusta parannet-taessa. Tulevaisuutta silmällä pitäen (jos rahoitustilanne paranee) voisi kuitenkin miettiä, mikä yliopiston tehtävän halutaan olevan: onko se tutkimuskeskus, jonka on pakko myös kouluttaa, vai korkeakoulu, jossa myös tutkitaan? Toisaalta mikään ei estä toteuttamasta sekä hyvää tutkimusta että opetusta, mutta siinä tapauksessa yli-opisto tarvitsee myös enemmän rahoitus-ta.

Ps. Tübingenissä on erittäin mainiota se, ettei täällä arvoteta filosofian eri suun-tauksia, vaan annetaan ymmärtää, että jokaiselle metodille on paikkansa. Lisäk-si jakoa analyyttiseen ja mannermaiseen filosofiaan ei oteta niin vakavasti, sillä suuntaukset ovat todellisuudessa lähem-pänä toisiaan kuin angloamerikkalaisessa perinteessä annetaan ymmärtää. Husserl oli alkujaan matemaatikko, Heidegger piti Fregen tutkimuksia erittäin mielenkiin-toisina ja historianfilosofian kurssilla on relevanttia puhua sekä Hegelistä että yh-dysvaltalaisesta tieteenfilosofiasta.Helsingin yliopiston maine pe-

rustuu julkaisuja vertaileviin lu-kuihin, mikä ei kerro mitään siitä, miten yliopisto onnistuu toisessa tärkeässä tehtävässään eli ope-tuksessa.

Tulevaisuutta silmällä pitäen (jos rahoitustilanne paranee) voisi kuitenkin miettiä, mikä yliopiston tehtävän halutaan olevan: onko se tutkimuskeskus, jonka on pakko myös kouluttaa, vai korkeakoulu, jossa myös tutkitaan?

17

1. Voimaeläimesi ona) undulaattib) gepardic) chihuahuad) kirahvie) kissaf) leijonag) kurki

2. Jos olisit supersankari, supervoimasi olisia) teleporttaaminen (erityisesti väliä JKL-HEL) b) kyky kääntää Hengen fenomenologia suomeksi päivässäc) kyky hypätä ikkunasta liiskautumattad) kyky löytää tie ulos pimeydestä disjunktiivisen normaalimuodon avulla, vaikka valoa ei olisie) kyky tietää väitteiden totuusarvot intuitiivisestif) kyky olla-maailmassa-aivan-täysin-autenttisestig) kyky symbolisoida Reaali

3. Alter egosi ona) ajattelun salainen kuningatarb) helsinkiläisille tuntematon mutta ihmiskunnalle tunnettu hegeliläinenc) taide-etikettejä suunnitteleva kuorolaulajad) yksi kahdestatoista opetuslapsestae) mystinen matemaatikkonainenf) ajattelun salainen kuningasg) paha kurki

POLLO-TESTIKuka filosofi olet?

JOULUN JA SUOSIKKI-TEEMAN KUNNIAKSI MINERVAN PÖLLÖ LAATI OHEISEN TESTIN. TESTAA TESTILLÄ, KUKA SUOMALAINEN FILOSOFI OLET! TESTITULOKSET OVAT EMPIIRISESTI TODISTETTUJA, OBJEKTIIVISIA JA TÄYSIN VARMOJA. NE EIVÄT OLE VERIFIOITAVISSA EIVÄTKÄ VARSINKAAN FALSIFIOITAVISSA MUTTA OLETETTAVASTI TIEDÄT KYLLÄ, KUKA OLET JA KUKA OIKEASTI HALUAISIT OLLA.

18

4. Maailma olisi parempi paikka ilmana) merkityskadon merkityskatoab) käytännöllisen ja teoreettisen filosofian kaavamaista erotteluac) kahtiajakoja ja karteesiolaisia taustaoletuksiad) Frank P. Ramsayn varhaista poismenoae) todistusteorian formaaleja epätäydellisyyksiäf) tekniikkaa: Das Ende der Bodenlosigkeit, die Weltnach ist hierg) akateemista filosofiaa

5. On tullut aikaa) ymmärtää yhteiskunnan merkityksellis-fenomenologiset päämäärät ja kokemuksen tärkeys inhimillisessä maailmassa-olemisessab) ajatella elementaarisesti. Ja lisätä Hegeliä ja Heideggeria opintosisältöihin.c) ymmärtää, että aivot eivät toimi altaassad) kieltää luonnollinen kieli opinnäytetöissäe) nousta barrikadeille Stubbia vastaan. Ja muuttaa teoreettisen filosofian opetus pelkästään logiikan opetukseksif) lisätä Heideggeria huomattavasti opintosisältöihin ja nähdä, että tulevaisuus on spekulaatiossag) ymmärtää, että Wittgensteinin jutut olivat hirveän naiiveja

Eniten a-vastauksia: Olet Sara Heinämaa. Olet ihana, kaunis ja hyvä ihminen. Olet viisas mutta kiireinen tutkija ja sinulla on paljon painavaa sanottavaa sukupuolesta, yhteiskunnasta ja kokemuksesta.

Eniten b-vastauksia: Olet Susanna Lindberg. Olet myös ihana, kaunis ja hyvä ihminen mutta koska poistuit maasta hyvään aikaan, kukaan ei tiedä, kuinka ihana, kaunis ja hyvä ihminen olet.

Eniten c-vastauksia: Olet Pentti Määttänen. Nojaat kokemukseen ja olet valmis toimimaan. Taistelet paremman filosofian ja yhteiskunnan puolesta vaikka koko elämäsi ajan.

Eniten d-vastauksia: Olet Gabriel Sandu. Johdatat varmalla otteel-lasi kaikki kotikylän pikku eläimet kohti aamunkoittoa ja suurempi-en formaalien totuuksien ymmärtämistä.

Eniten e-vastauksia: Olet Sara Negri. Lasket, päättelet ja todiste-let oikein kauniisti. Uskallat väitellä kuolleiden harmaapukuisten miesten kanssa.

Eniten f-vastauksia: Olet Jussi Backman. Istut usein Gaudeamuksessa filosofin näköisenä. Olet yksi Suomen varteenotettavimmista Heideg-ger-tutkijoista ja julkaisutahtisi on uskomaton.

Eniten g-vastauksia: Olet Janne Kurki. Olet suomalaisen filosofian Reaali.

TULOKSET

19

* * *

Jousimies (23.11. - 22.12.) : Kokeile jotain uutta, vaikka zumbaa tai Lacania.

Kauris (23.12. - 19.1.) : Kannattaa käydä uusimassa se logiikka.

Vesimies (20.1. - 19.2.) : Vakuutut mallintamiskyvyistäsi ja ymmärrät viimein, että ihmis- ja yhteiskuntatieteitä voi tutkia samoin metodein.

Kalat (20.2.-20.3.) : Rakastut metaeetikkoon.

Oinas (21.3. - 20.4.) : Olet todennäköisesti tulossa sairaaksi.

Härkä (21.4. - 20.5.) : Lue Tarkkailla ja rangaista, se auttaa.

Kaksoset (21.5. - 21.6.) : Dekonstruoi.

Rapu (22.6. - 22.7.) : Kolme sanaa: objet petit a.

Leijona (23.7. - 22.8.) : Astut ontiseen ja huomaat sen olevan paska paikka.

Neitsyt (23.8. - 22.9.) : Huomaat, että tietämättömyyden savuverho ei voi koskaan verhota kaikista yksityisimpiä intressejäsi liberaalidemokratian syvenevässä alhossa.

Vaaka (23.9. - 22.10.) : Menestyksesi aika koittaa pian mutta muista, että kieli on ihmisen koti.

Skorpioni (23.10. - 22.11.) : Harharetkesi eivät petä koskaan, nuori angstinen älyk-kö, mutta lakkaa harhailemasta.

Saturnalian lähestyessä Minervan Pöllö immersoi it-sensä synergistiseen yhteyteen universumin kanssa. Vaikka signaali oli huono, Pythia vastaili manteioi-himme kärsivällisesti. Selvitimme, kuinka yhtyä tal-vipäivänseisaukseen mahdollisimman tehokkaasti joulukuun aikana: koska ihailemme ja korostamme nykymaailmalle kodinomaista ja tunnusmerkillistä byrokraattis-hyödykkeellistä ajattelua, horoskoopit on nopea lukea läpi!

hfgiebc

hfgiebc

20