minervan pöllö 2/2011

32. vuosikerta Julkaisija: Dilemma ry Päätoimitus: Vesa Korkkula Ifeoma KulmalaJuho PääkkönenToimituksen osoite: Dilemma ry/

Minervan Pöllö, Unioninkatu 40, 00014 Helsingin yliopisto Painopaikka: Nordprint Oy, Helsinki Painos: 150 kpl ISSN: 1239-2545

filosofinen aikakausjulkaisu

minervanpollo.tumblr.com

Helsingin yliopisto sai kokoelmiinsa itse Ludwig W ittgensteinin kävelykepin. Nyt pitäisi vain päättää mitä kepillä pitäisi tehdä. P i k a i s e n s o i t t o k i e r r o k s e n p e r u s t e e l l a Minervan Pöllö sai seuraavanlaisia vastauksia:

Eräs nimetön opiskelija ehdottaa, että sillä pitäisi lyödä Terhi Kiiskistä, toinen ehdottaa Liisa Laaksoa.

Jaakko Pitkäsen mielestä kysymys on liian monimutkainen.

Solja Koveron mukaan kepin voisi lahjoittaa jollekkin vanhalle ikääntyvälle professorille tai muussa tapauksessa sitä voisi käyttää banderolliin pingoituskeppinä.

Aksel i Huhtanen ehdottaa, että s i l lä kor vattaisi in valt iot ieteel l isen t iedekunnan promoot iossa häv innyt promoot iova l t ikka.

Frank Martelan mielestä sen jälkeen kun on vaiennut sanallisesti, voi osoittaa silti asioita käyttämällä keppiä lyömäaseena.

Reima Launosen mukaan kepillä pitäisi – Wittgensteinin hengessä, joka uskoi ruumiillisen kurituksen tehostavan oppimistuloksia – hakata niitä, jotka eivät saa gradujaan tai väitöskirjojaan valmiiksi.

Anita Välikanhgas ehdottaa, että keppi voitaisiin jauhaa sahanpuruksi, joilloin siitä voitaisiin uuttaa lääkettä kaikille tiellään haparoiville filosofeille.

I lmari Hir vonen, miltä tämä kuulostaa?"Tässä se nyt sitten nähdään. Kun dilemmalaisille annetaan pyhäinjäännös käsien ulottuville, ainut asia mitä saadaan aikaan, on pyhäinhäväistys!Mestari Ludwigin keppi kuuluisi vitriiniin yliopiston päärakennuksen ensisi jaisen sisäänkäynnin ovien yläpuolelle, ja kepin alle pitäisi kirjoittaa kissankokoisin kir jaimin: ’Lue Wittgensteinisi, päivittäin.’ Aina Wittgensteinin syntymä- ja kuolinpäivänä keppi voitaisiin ottaa lasikaapista, jonka jälkeen kaikki erityisen ansioituneet opiskelijat voisivat käydä vuorollaan suutelemassa reliikkiä, ja tunnustaa syntinsä Wittgenstein-arkiston hoitajalle. Jokainen, joka sanoo muuta, ansaisisi keppiä!"

† Vajariöverit

█ Opiaatit – täydelliset tuotteet!

☺ Haastattelu: Jussi Parviainen

▲ Hebefreeninen skitsofrenia

⌂ Hyvinkään onnellisin mies

◙ Parapsykologiaa yliopistossa

‡ Shamaanin puheilla kielen ulottumattomissa

Seuraavan aukeaman kuva Hans Eiskonen

Va j a r i -ö v e r i t

Tämä on kertomus aistien tukahduttamisesta ja korkeamman tietoisuuden tavoittelusta korsolaisen

kauneussalongin rentoutuskelluntatatankissa.Teksti Juho Pääkkönen

Kokemani on todellista lähinnä kokemuksen tasolla. Tästä on pi-dettävä kiinni halutessa perustel-la seuraavan: ei ole olemassa kuin kokemusta ja todennäköistä tois-tuvuutta kokemuksessa.Kun Descar tes erotti minuuten-sa havainnosta, hän jakoi varman todennäköisestä ja loi kuilun, jon-ka syövereissä tietoisuuden varjot vielä nykyäänkin makaavat. Aivo-anatomian tuntemattomuus painoi

raskaana vaa’assa kaventaen keskustelun mahdol-lisuuksien kentän käsitteelliseen argumentaatioon. Konseptuaalisessa umpisolmussa oli kuitenkin poik-keuksellinen yhtymäkohta maailmaan: käpyrauhanen, ”sielun istuin”, jonka oli spekulaation mukaan määrä yhdistää sielu ja ruumis silloittaen kaksi erillistä ole-misen tasoa yhteen.Nykyaikainen, viimeisimpiä muodikkaita virtauksia seuraava länsimainen ihminen kavahtaa kartesio-laisen pyristelyn edessä ja kutsuu sitä harhaiseksi. Muodikkaampaa on nimittäin olla orientaalinen. Kuka nyt uskoisi kahteen olevaan, kun selvästikin kyse on kokemuksista, joita minulla on? Sitä paitsi käpyrau-hanen on uskottavammassa roolissa hindulaisessa traditiossa kehon energiavirtojen kanavoijana. Tähän turvautuen tiedostava olento etsii kolmatta silmään-sä ja yhteyttä ympäröivään, monistiseen universu-miin; ”rakkaus!”, hän huutaa ja saa seisokin syleilles-sään lävitseen virtaavaa kosmista värähtelyä. ”Tämä kokemus on minun, ja vain sen voi tietää olevan tot-ta!” Hurmiossaan subjekti ei ymmärrä repivänsä ko-kemustaan omaksi itseriittoiseksi todellisuuden ta-sokseen.

Matt 6:22. ”Silmä on ruu-min valkeus; jos siis silmäs on yksinkertai-nen, niin koko ruumiis on va-laistu.”

Käpyrauhasella on kolmaskin roo-li olemisen mysteerissä. Yhdysval-talainen lääketieteen lisensiaatti Rick Strassman on tutkinut di-metyylitryptamiiniksi (DMT) kutsu-tun aivojen välittäjäaineen vaiku-tusta inhimilliseen tietoisuuteen. Strassmanin mukaan käpyrauha-sessa luonnostaan vapautuva DMT on ihmisten tuonpuoleisiksi käsi-tettyjen kokemusten taustalla. Ai-neena DMT on voimakas hallusi-

nogeeni, joka tunnetaan myös nimellä liikemiehen lounas: poltettuna se aiheuttaa erittäin voimakkaita ja lyhytkestoisia trippejä subjektiiviseen avaruuteen, joka on helposti tavoitettavissa esimerkiksi vessasta käsin puolen tunnin lounastauon aikana.Koska olen aikaani seuraava ihminen, janoan korke-ampaa tietoisuutta, kosketusta ykseyteen, transsen-denssia ajasta ja tilasta. Haluan tietää hyvän ja pa-han, todennäköisimmän todennäköisyyden, tuntea pyhän ja profaanin. Raja-arvoa havitteleva etsijä si-too epätoivossaan jopa katkenneen oljenkorren yh-deksi ja istuttaa mädän siemenen kituvaan maape-rään ylittääkseen kaipuunsa vain pyyteen itsensä liikuttamana. Mutta jos raja-arvoa ei ole tosiasialli-sesti olemassa, on tyydyttävä itsensä tuntemiseen. Ja ehkä identiteetissä on jokaisen eron viimeinen yh-teys. Aivojen dimetyylitryptamiinituotannon on esitet-ty kiihtyvän pitkittyneen sensorisen deprivaation eli aistiärsykkeistä eristäytymisen seurauksena. Haluan tuntea tuonpuoleisen itseni ja aivoissani vaikuttaisi olevan avain tähän transsendenssiin.

Luuk 17:21. ”Eikä voida sa-noa: 'Katso, täällä se on', ta-hi: 'Tuolla'; sil-lä katso, Juma-lan valtakunta on sisällisesti teissä."

Mateus Zica

Matt 6:23. “Mutta jos sil-mäsi on vialli-nen, niin koko ruumiisi on pi-meä. Jos siis se valo, joka si-nussa on, on pi-meyttä, kuinka suuri onkaan pi-meys!”

Vuonna 1954 amerikkalainen neu-rotieteilijä John C. Lilly kehit-ti tutkimuskäyttöön ensimmäi-sen isolaatiotankin. Täydellisen aistillisen deprivaation nimissä tankki täytettiin kehonlämpöisel-lä kelluttavalla suolaliuoksella, ja tilasta tehtiin valo- ja äänieristet-ty. Kehittäjä itse koekäytti tank-kia muun muassa kommunikaatio-yrityksissään delfiinien kanssa ja psykedeelien vaikutuksen alaisen

tietoisuuden tutkimuksessa.Käpyrauhasen kanssa niveltynyt isolaatiotankki edustaa näin luonnollista väylää ulos egosta ilman meditaatiota, keinoa irtautua inhimillisistä raameis-ta ja katsella arkkienkelinä yli mahdollisen ulottuvai-suuden. Lyhyesti, Descartes’in materiaalinen ja hen-kinen kohtaavat käpyrauhasessa, mutta vain tankkiin suljettuina. Käpyrauhanen tankissa on kuin valonsä-de, joka tyhjiössä saavuttaa teoreettisen huippuno-peutensa. Raja-arvojen voisi sanoa aktualisoituvan lämpimässä, kelluttavassa liuoksessa: isolaatiotan-kissa Haydn’kin haluaisi olla ikuisesti elävä osteri.Näin päädyin Korsoon, pääkaupunkiseudun Exo-dukseen. Ainoa Helsingin lähiseuduilta löytämäni deprivaatiotankki on paikallisen kauneussalongin omistuksessa. Maallinen Babylon kietoo ennen eman-sipaatiotani vielä viimeisen remminsä ympärilleni ja pakottaa minut maksamaan egoni toteutumisesta. Tämä on maallisuuden viimeinen surmansilmukka: huoraan tieni kosmokseen, ja monistinen maailman-kuva täyttyy itsestään kanssani. Suhteellinen pysy-vyys ei enää pidättele minua, kellun yksin lämpimäs-sä nesteessä!

zest-pk

Kelluessani pimeässä ja äänettö-mässä tankissa yritän keskittää huomioni egon ylitykseen. Olen kuullut hallusinaation tankissa ole-van mahdollista riittävän rentoutu-misen myötä, joten jos en suoras-taan kiidä liuoksesta universumiin, voisin edes visualisoida yhteyden alkulähteeseen. Puolen tunnin li-hasten veltostamisen jälkeen vai-vun horrosmaiseen valveuneen ja tunnen itseni kananmunan solutu-

maksi. Tunnin kellunnan tuloksena en päädy kosmok-seen, vaan sikiöasentoon. Suolainen neste aaltoilee kevyesti vasten alastoman kehoni ääriviivoja, jotka aistin taas äkillisesti kauneussalongin työntekijän koputtaessa huoneen oveen kelluntahoidon päättymi-sen merkiksi. Ryömittyäni ulos tankista olen suolan kyllästämä. Pi-kaisen suihkun jälkeen seison auringonpaisteessa Korson asemalla, joka on kaunis. Oloni on kuin olisin käynyt toisessa todellisuudessa, mutta silti vain kuin. Minulla on edelleen sekä kädet että tarpeet, ja lähim-mäs transsendenssia olen edelleen päässyt eskapis-tisella kuvitelmalla. Toisaalta, miten paljon lähem-mäs kokemuksen ylitystä kokemalla voikaan päästä? Miten arkista: olen käpyrauhaseni toiminnan vanki, eikä kosmos olekaan yksin minun. Kuinka päädyin-kään ajatukseen, että mikään voisi olla mitään muuta kuin hauskaa, masentavaa, ahdistavaa, rentouttavaa, ilahduttavaa ja alati muuttuvaa?

DMT, siirrä aivoni al-taaseen ja va-pauta minut kärsimykses-tä! Vaikka tie-täisin, en enää tarvitse käsiä!

toivotalkoot

Judy Ferony

Teksti Jaakko PitkänenKuvitus Hans Eiskonen

”Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todel-lisen kurjuuden ilmausta ja toisaalta vas-talause tätä todellista kurjuutta kohtaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän, aivan kuten se on hengettömien olosuhtei-den henki. Se on kansan oopiumia.” –Karl Marx, Johdannosta Hegelin oikeusfi lo-sofi an kritiikkiin.

„Das religiöse Elend ist in einem der Ausdruck des wirklichen Elendes und in einem die Protestation gegen das wirkliche Elend. Die Religion ist der Seufzer der bedrängten Kreatur, das Gemüth einer herzlosen Welt, wie sie der Geist geistloser Zustände ist. Sie ist das Opium des Volks.“

”The use of morphine leads to a metabolic dependence on morphine. Morphine becomes a biologic need like water and the user may die if he is suddenly deprived of it.”Burroughs, 266.

Beatnik-kirjailija ja pitkän linjan nisti Wil-liam Burroughs pyrkii kirjoituksessaan Letter From A Master Addict To Dangero-us Drugs kuvailemaan erilaisten huumeiden vaikutuksia, koukuttavuutta ja mahdolli-suuksia niistä vieroittautumiseen. Kirjoi-tuksen paino on opiaattiriippuvuuden ku-vailussa. Opiaattiriippuvuudessa piilee Burroughsin mukaan huumeriippuvuuden varsinainen olemus: se on biologista ja pa-kottavaa.

”The addict is immune to boredom. He can look at his shoes for hours or simply stay in bed. He needs no sexual outlet, no social contacts, no work, no diversion, no exercise, nothing but morphine.”Burroughs, 277.

”It's a challenge tae move: but it shouldnae be. Ah can move. It has been done before. By definition, we, humans, likes, are matter in motion. Why move anyway, when you have everything you need right here.”Welsh, 177.

Burroughsin kuvaus morfiinin vaikutuksista on aristoteelinen: morfiini ikään kuin päästää kas-visielun valtaan syrjäyttäen mo-nimutkaisemmat tarpeet. Morfiini syrjäyttää kivun, koska kasveilla ei staattisuutensa vuoksi ole tar-vetta kivulle. Syrjäytetyn kivun ja jännitteiden tilalle syöksyy eufo-ria. Tämä euforia on Burroughsin mukaan välttämättä kivun kään-töpuoli.Kivun ja riippuvuuden suhde on Burroughsille ontologinen. Jo-kainen vieroituskipujen poistoon suunnattu korvaushoito on tuomit-tu riippuvuutta aiheuttavaksi – juu-ri koska se poistaa kipuja. Lää-kärit pyrkivät löytämään euforiaa tuottamattomia, mutta vieroituk-sen kivut poistavia lääkkeitä. Nis-tit pyrkivät löytämään euforian ilman riippuvuutta. Morfiinin koh-dalla nämä yritykset ovat tuomit-tuja epäonnistumaan: kivun poisto, riippuvuus ja euforia ovat kaikki saman ilmiön eri puolia.

”Junk is the ideal product . . . the ultimate merchandise . . . The junk merchant does not sell his product to his consumer, he sells the consumer to his product.”Burroughs, 9.

”Choose us. Choose life. Choose mortgage payments; choose washing machines; choose cars; choose sitting oan a couch watching mind-numbing and spirit-crushing game shows, stuffing fucking junk food intae yir mooth. Choose rotting away, pishing and shiteing yersel in a home, a total fuckin embarrassment tae the selfish, fucked-up brats ye've produced. Choose life.

Opiaattiriippuvuuden kuvaaminen tarjoaa kaksi mielenkiintois-ta näkymää porvarilliseen kulutusyhteiskuntaan. Morfiinin (ja sen johdannaisten) voima lävistää muut jännitteet ja motivaati-ot. Tämä vapauttaa kaikista niistä pienistä jännitteistä ja riip-puvuuksista jotka lävistävät kehomme ollessamme markkina-yhteiskuntaan sopeutettuja kuluttajia. Ei-toivottujen halujen ja pettymysten tilalle astuu vain euforinen tyhjyys ja siitä seuraa-va voimakas riippuvuus.

Tämä kumouksellinen riippuvuus on emansipaation simulakrumi. Suo-messakin tunnettu skottikirjailija Irvine Welsh tarjoilee sitä punk-este-tiikan sisällä: heroiiniriippuvuus katkaisee siteet ahdistavaan kulutus-sirkukseen ja ”tavallisen elämän” rutiineihin. Toisaalta Welsh esittelee riippuvuuden rinnakkain luokkayhteiskunnan kanssa. Trainspottingin hahmot ovat kotoisin Skotlannista, Edinburghin Leithistä. Maantiede ko-rostaa luokkaa moninkertaisesti Skotlannin ollessa yhtäältä imperialis-tisen ja toisaalta Thatcherin politiikan köyhyyteen talloma. Welshin ku-vaama 1990-luvun alun Leith on hiipuvan satamatyön ja kasautuneen köyhyyden leimaama kaupunginosa. Nistinä oleminen leikkaa siis läpi niistä kehoon ruoskituista tarpeista, haluista ja rutiineista jotka muo-dostaisivat elämän sosiaalisen luokan alakerroksissa.

Morfiinin euforia imitoi vapautta korvaamalla yhden orjuuden toisel-la. Burroughsin mukaan kama on täydellinen tuote – antaen mielen-kiintoisen näkökulman muihinkin kulutustuotteisiin. Morfiini on oike-astaan ääri-intensiivinen versio tavallisista kulutustuotteistamme. Suuri osa länsimaisesta kulutuksesta muodostuu uusien aineen-vaihdunnallisten syklien luomisesta. Mainokset sikseen, tuotteet itse myyvät tehokkaimmin itsensä. Äärimmäisessä tapauksessa erilaisten kulutushalujen lävistämä subjekti on enää vain kuluttami-ensa tuotteiden tahdoton funktio – mikä taloustieteilijän märkä uni!

Burroughs ja Welsh tarjoavat kaksi osuvaa näkökulmaa ny-kykulutukseen. Ensimmäinen: kuluttaja ei osta tuotteitaan vaan tuotteet kuluttajansa. Toinen: kaiken puutteen ja tar-peen poistava tuote vapauttaa nyky-yhteiskunnan kudok-sesta, mutta sitoo uudestaan omaansa.

Well, ah choose not tae choose life. If the cunts cannae handle that, it's thair fucking problem.”Welsh, 187-8.

”Tarkkailkaapa lasta, joka istuu tietokoneen ääressä koulussa – luuletteko, että hänestä on tehty interaktiivinen tai avoin suhteessa maailmaan? On korkeintaan onnistuttu luomaan suljettu virtapiiri lapsi-kone.”Baudrillard, 35.

Olemme lukittuja erilaisiin aineenvaihdun-nallisiin sykleihin: mielialamme on tehty riippuvaisiksi asioista joita haluamme tai emme halua. Olemme enemmän kuin kos-kaan Jean Baudrillardin kuvaamia suljettu-ja virtapiirejä, asennettuina massiiviseen halutuotannon koneistoon. Haluamisemme muotoutuu yhä nopeammin ja yhä laajem-maksi halusimme sitä tai emme. Riippuvai-sen oireet kiihtyvät kiihtymistään. Missä on pakopiste – varsinainen emansipaatio?

Baudrillard, Jean (2002 [1986]): Amerik-ka. Suomennos Tiina Arppe. Loki-Kirjat. Helsinki.

Burroughs, William (1959): The Naked Lunch. Sisältää myös esseen: Letter From A Master Addict

To Dangerous Drugs. Corgi Books. Bashley Road, London.

Welsh, Irvine (1993): Trainspotting. Minerva Books. Reading.

Marx, Karl (2009[1843]): Hegelin oikeusfi-losofian kritiikkiä. Johdannon suomen-nos: Vesa Oittinen. Minerva Kustannus. Jyväskylä.

”The addict exists in a painless, sexless, timeless state. Transition back to the animal life involves the withdrawal syndrome. I doubt if this transition can ever be made in comfort.”Burroughs, 277.

Jussi Parviainen

Haastattelu Vesa Korkkula

VESA KORKKULA JUSSI PARVIAINEN

Kuvitus Hans Eiskonen

Jussi Parviainen, olet näytelmäkirjai-lija ja näyttelijä. Mi-ten muuten kuvaili-sit itseäsi?

En ole näytellyt kovinkaan paljoa, ainoas-taan satunnaisia rooleja ja silloinkin lähin-nä itseäni. Olen näytellyt 1980-luvulla Jus-ka Paarmaa joka on alter egoni ja Jumalan rakastaja -teatterissa muita pienempiä roo-leja. Perustin ja johdin omaa teatteria 80-lu-vulla. Se meni konkurssiin koska en päässyt yhteiskunnan tuen piiriin. Pidin sitä omilla rahoilla pystyssä kaksi vuotta. Siihen meni-vät kaikki hankkimani rahat, monta miljoo-naa markkaa. Kunnostutin myös Gloriasta eli vanhasta elokuvateatterista sen mitä se nykyään on.

Tämän jälkeen oli varmaan aika paska fiilis ja päähän pot-kittu olo?

Se oli selvästi kostoa kaikesta, mitä tein Turkan kanssa Teatterikorkeakoulussa. Se, miten minua on sen jälkeen kohdeltu, on rangaistusta siitä. Kosto siitä, että olimme sallineet sen paskan heiton, tuli korkealta taholta. Siinä se sitten toisaalta olikin. 80-luvun lo-pun jälkeen mulla ei ole ollut mitään kyt-köksiä Teatterikorkeakouluun eikä teatte-riin ylipäätään. Olen pyrkinyt teattereihin töihin, mutta en ole päässyt, vaikka Helsin-gin Sanomat kirjoitti, että näytelmäni ovat tärkeimmät mitä Suomessa tehtiin 1980-lu-vulla. Ne olivat loppuunmyytyjä, katsottuja ja käännettyjä eri puolilla maailmaa. Tästä huolimatta teatterialalta ei irronnut töitä.Tosin Turussa sain ohjata niihin aikoihin kun Alpo Suhonen oli jääkiekkovalmentaja-

na. Sinne tekemäni näytelmä oli syvällisesti filosofinen ja siitä oli paskanheitto kaukana. Se kertoi Hengentieteellisen salaseuran johtajasta. Siinä oli niin paljon mannermaista hermeneutiikka kuin vain voi olla. Tein sen tavallaan Lauri Rauhalan ja Sven Krohnin elä-mäntyöstä. Näytelmä oli kolme ja puoli tuntia pitkä. Siinä annoin vain palaa. Tuleepahan sanottua kaikki näistä asioista. Ihminen on henkiolen-to, käsittelin tätä ydinihmistematiikka. Jokaisen ihmisen sisällä on tällainen ydinihminen ja me kaikki olemme viime kädessä yksi ja sama ihminen.

Voisitko vielä tar-kentaa, että miten näet ihmisenä olemi-sen perustan?

YDINIHMINEN, SE KAIKKEIN SISIN, ON SE, MISTÄ IHMINEN

SYNTYY AINA UUDELLEEN. KAIKKIEN IHMISTEN YTIMET

MUODOSTAVAT YHDESSÄ OSAN JUMALAA. TÄSTÄ SYNTYY

KÄSITE IHMINEN.

Tuo muistuttaa Spi-nozaa, eli kaikki ovat osa sitä sub-stanssia, joka käsi-tetään luontona tai Jumalana.

Tämä on spinozalainen ajatus. Tosin Krohn ja muut vetoavat filoso-fian synnyinsijoille, eli ehkä kyseessä on pikemminkin daimon. Sit-ten on myös omatunto, jota voi kutsua intuitioksi. Se ohjaa ihmistä, varottaa väärästä ja opastaa oikeaan. Jos tekee alituisesti väärin, lakkaa omatunnon ääni kuulumasta. Tällöin ihminen joutuu järjen maailmaan, jossa tehdään päätöksiä kokoamalla yhteen faktuume-ja. Tämä faktuumi on vain niin iso, että ensimmäiset faktat ehti-vät jo vanhentua, ennen kuin viimeiset ovat kasassa eli järjellä on mahdotonta tehdä päätöksiä. Ne on tehtävä kaikille ihmisille yhtei-sillä totuustuntumilla. Tämä oli myös tuon Turun näytelmän sisältö. Näytelmässä ihmiset kohtasivat unessa toisiaan ja hengentieteel-lisen salaseuran johdosta työnnettiin pois henkilö, joka sitten ma-sentui ja sai syövän. Hänellä oli teatterin ulkopuolella esikuva, jo-ka oli vieläpä suurristin ruusumestari. Tällä ruusunristin seuralla on reusengraitsilais-teosofinen lähtökohta: Plavatskia, Olgogotia ja Anni Besantia. Rudolf Steiner on Plavatskin imitaattori.


Olin ala-asteen Steinerkoulussa...

Munkin poika on ollut. Se eurytmia... Se keppien paukuttelu ei oi-kein... Mutta Steiner kuitenkin keksi biodynaamisen luomuviljelyn ja muuta, että oli se aika edistyksellinen kaveri.Napoleon muuten tahtoi filosofiksi, ennen kuin kävi sotakorkean ja opiskelikin filosofiaa pari vuotta. Kenraali vailla töitä, hänellä ei ol-lut vielä omaa armeijaa. Tuohon aikaan hän oli laiha ruipelo. Hän oli pätevä poika sotakorkeasssa ja samalla tavalla käytännön mies kuin Steiner. Napoleonhan keksi tai otti käyttöön katujen varsilla olevat nume-rot. Toisella puolella on parittomat ja toisella puolella parilliset. Hän rakensi bulevardeja, jotta ihmiset voisivat kävellä ulkona kuu-massa kaupungissa. Hän myös kehitti ensimmäisen kunnon posti-


laitoksen ja kirjoitti Ranskan perustuslain, tietysti. Vaikka puhuikin karkeaa italiasta väännettyä ranskaa.Hän puhui kovaan ääneen härskejä ruokapöydässä kenraaliensa kanssa. Huuteli pöydän päähän joillekin, että olen pannut sun ja sun vaimoa. Se oli pannut varmaan kaikkien kenraaliensa vaimoja. Kaikki nauroivat, mitäpä siinä, jokaisen vuoro tulee kohdallaan. Se oli Napoleonin tapa hallita, tehdä kaikki keskenään munattomiksi.Ainoa joka ei tähän suostunut oli Bernadotte, joka suuttui. Napole-onin lähipiiri varoitti, että tapa hänet. Se mies oli kiero ja saatanan julma. Bernadotte oli Venäjällä suurlähettiläänä, mutta sitten hän meni Ruotsiin, huudatutti siellä itsensä kuninkaaksi, liittoutui Ve-näjän kanssa ja kukisti Napoleonin.

NAPOLEON OLI MUUTEN VARMAAN MAAILMAN PARAS

KARTANLUKIJA.

Tästä päästään seu-raavaan kysymyk-seen, vähän lähem-mäs nykyaikaa. Olet pyrkimässä edus-kuntaan Suomen Työväen Puolueen listoilta. Miten pää-dyit mukaan poliitti-seen toimintaan?

Olen mukana antifasistisessa komiteassa ja sitä kautta olen puo-lueen listoilla ehdolla sitoutumattomana ehdokkaana. Tosin ei sil-lä ole mitään väliä. En ole kampanjoinut sekuntiakaan. Mulla kävi muuten hyvä tsägä kun sain saman ehdokasnumeron kuin Soini.

Olette ehdolla vie-rekkäisissä vaali-piireissä. Soini Uu-dellamaalla, sinä Helsingissä.

Tässä voi tulla sellainen jännä ylläri. Kyllä mä pari räväkkää hom-maa aion hoitaa ennen vaaleja, semmoista kovaa juttua.

OLEN NIMITTÄIN WIKILEAKSIN KONTRIBUUTTORI, SAAN SIELTÄ

TIETOJA…

Olen matkustellut Pakistanissa ja muualla, toimittanut tietoa niille päin. Saan Suomessa tietoa tietyistä instansseista, tahoista ja puo-lueista. Lasken sen julkisuuteen vähän ennen vaaleja. Katsotaan mihin se johtaa.

Kannattaa aloittaa nyt, sillä tänään al-koi ennakkoäänes-tys.

Olen jo saanut ainakin yhden äänen, yksi rouva soitti ja kertoi ää-nestäneensä minua.Mulla ei vain nykyään ole oikein minkäänlaista julkisuuskuvaa. Jos-kus aikanaan kun tein näytelmiä, olin Seura-lehden äänestyksessä Suomen suosituin kansalainen. Seurassa oli otsikkona ”Juska ohitti Keken ja Manun”. Rosberg oli juuri voittanut maailmanmestaruuden formuloissa ja Koivisto oli tavattoman suosittu, mutta voitin ne silti. Noihin aikoihin olisin varmaan tullut valituksi Rosa Meriläisenä.


On törkeää, että hyökkäystä Afganis-taniin yritettiin oi-keuttaa sillä, että jos sinne ei nyt hyö-kätä, pienet tyttölap-set eivät pääse kou-luun. Afgaanitytöistä tehtiin oman politii-kan välineitä.

Tapasin Pakistanissa paljon nuoria naisia, jotka olivat opiskelleet esimerkiksi Cambridgessa Pakistanin armeijan stipendeillä. Mulla on kuvia niistä. Mulla on myös videohaastatteluja vanhoista Pakistanin kuninkais-ta ja muista. Ne elävät Kalashnikovit tyynyjensä alla. Siellä oli muu-ten armeijan kapteeneilla ja majureilla Osama Bin Laden tatuoitu-na tuonne hihan tienoille.Pakistan on paha pala Yhdysvalloille, sillä se käyttää 30 % brutto-kansantuotteestaan armeijansa ylläpitoon. Se on suhteessa eniten maailmassa. Reserviarmeijan koko noin on 20 miljoonaa henkeä ja se harjoittelee aktiivisesti. Kun eräässä rajaselkkauksessa Yhdys-vallat vahingossa tulitti Pakistanin rajaa, ei jenkkien anteeksipyyn-töön edes vastattu.

PAKISTANIN ARMEIJA ON KESKI-AASIAN SUURIN JA

KOVIN OSAKEYHTIö, JONKA OMISTAVAT PAKISTAN,

IRAN, SAUDI ARABIA JA AFGANISTANILAISET HUUMEKAUPPIAAT.

Gaddafin kohdalla tuntuu tapahtuvan samoin kuin Saddam Hussei-nin tapauksessa. Bagdad, yksi maailman kauneimmista kaupun-geista, pommitettiin paskaksi ja kaikki vanhat heimosodat sytytet-tiin uudelleen. Nyt shiiat ja sunnit sitten tappelevat keskenään.Ensin jenkit menivät Afganistaniin, ajoivat neuvostoliittolaiset pois, toivat sinne aseita ja perustivat Al-Qaidan. Bushin suku ja Osama bin Ladenin suku ovat olleet hyvää pataa keskenään, eikä Osamaa haluta löytää, koska hän voi antaa niin paljon tietoja.

Minua kiinnostaa kapitalismin perunkirjoitus ja rappio sekä etenkin Suomen NATO-hönkäily. On käsittämätöntä, että Suomi on mukana NATO-johtoisissa operaatioissa. Nyt Libyaan ollaan tekemässä jo-tain invaasiota. Sama juttu Afganistanissa, jossa Suomi sotii. Tunnen paljon Pakis-tanin ja Afganistanin rajaseudun väkeä. He vihaavat Amerikkaa, eivätkä voi sietää jenkkien läsnäoloa. Eivät hekään lähde Yhdys-valtoihin armeijallaan oikomaan vaikka Los Angelesin asioita, puol-tamaan kodittomia ja tulittamaan saatanan viranomaisia.

Jos haluaa tehdä vallankumouksen, on sen lähdettävä al-haalta ylös. Ja näin se ilmeisesti lähtikin Pohjois-Afrikan tilan-teessa.

Libyassa se ei lähtenyt kansasta. Luin tästä asiasta laajoja vielä toistaiseksi julkaisemattomia Wikileaksin artikkeleita. CIA:n koulut-tamia manipuloituja ryhmiä, jotka vietiin sinne agitoimaan systeemiä. Ei siellä mitään nuoria opiskelijoita ole vaan tavallisia kuusikymp-pisiä rahalla armeijasta ostettuja upseereja, jotka osaa toimia. Ja että Gaddafi ei saisi vastustaa niitä! Ja yhtäkkiä tulee jenkit pom-mittamaan!


Olen Pakistanissa ja Afganistanissa henkeni uhalla kontannut ojis-sa ja kuvannut. On hienoa kuvata siellä helikoptereita, jotka etsi-vät ammuttavia uhreja. Katso Youtubesta se klippi, jossa amerik-kalainen helikopteri tulittaa siviilejä, joiden joukossa on Reutersin toimittajia. Se pistää niitä ihmisiä pelastamaan tulleen auton ihan paskaksi.

Aiotko julkaista jos-sain näitä materiaa-leja?

Aion kyllä. Mä rakennan sellaisia juttuja kuin Jeesuksen menestys-tarina. Mulla on sen niminen näytelmä ja teen sen nimisen sivuston, jolla aion julkaista omaa ja Wikileaksin materiaalia. On selvää, että Afganistanissa olevat ulkomaiden sotilaat muuttu-vat pedoiksi. Näin juuri raportin, jossa ruotsalaiset sotilaat naures-kelivat silvottujen sotilaiden äärellä. Tapahtuu sama kuin Guanta-namo Bayssä. Esimerkiksi naissotilaat kusevat vankien päälle ja vangit pannaan nuolemaan toistensa perseitä. Muslimien uskontoa systemaattisesti pilkataan. Ja tämä kaikki tehdään humaanien ar-vojen puoltamisen nimissä. Pakistanissa naiset ehkä kulkevat ulkona burkhassa, mutta kun he tulevat himaan niin se burkha lentää ensimmäisenä kaiteelle ja sit-ten ne on bikineissä. Ne pitää kovimpina järjestystä, eikä ole mi-tenkään alistettuja. Naisten ympärileikkaus, paskat! Onhan sitä jossain, mutta ei tuolla. Myös Intiassa naiset ovat vallassa. Se on oikea ämmäkulttuuri.

Kun sovimme tästä haastattelusta, mai-nitsit että olet te-kemässä väitöskir-jaa. Mainitsit jotain Aristoteleesta ja Lévinas’sta. Haluai-sitko nopeasti selit-tää mistä tässä on kyse?

Siinä väitöskirjassa on Lévinas’n ja Martin Buberin myötä vahvas-ti teologia mukana. Lähtökohtani on uskonnollinen ja niillä on kes-keisenä ajatuksena, että toinen on ensimmäinen. Koska Jeesuksen vuorisaarna on kirjoitettu vanhalla kreikalla, olen joutunut opette-lemaan sen. Se on tärkeä osata, jotta Aristoteleen terminologia oli-si kohdallaan. Vanhassa kreikassa on se ongelma, että kun Uusi testamentti käännettiin latinaksi, oli pakko luoda subjektin käsite. Hypokeimenonista luotiin subjekti. Hypokeimenon voidaan kääntää kannattimeksi.

Eli tästä muodostuu ongelma koska lati-nan kielen subjek-ti tulee verbistä su-biecere, joka viittaa alistamiseen, ”alle heittämiseen”, jol-loin subjektiudes-taan puhuminen on puhumista siitä ke-nelle on alistunut, mutta tässä hypokei-menonissa on pikem-minkin kyse niiden ominaisuuksien kan-nattelemisesta?

Hypokeimenon on ominaisuuksin kannatin ja kun se käännettiin subjektiksi, tuli siitä alle heitetty. Tämän jälkeen piti luoda se mitä tämä subjekti tarkkailee ja siitä tuli obiectum, joka tarkoittaa vas-taan asetettua.Vanhassa kreikassa taas ei ole tätä eroa, eli on antikeinemon, jo-ka on passiivimuoto eikä siinä ole subjektin ja objektin välistä dia-logia, vain kaksi subjektia. Eli minä olen sama kuin sinä. Minä kan-nattelen sinun ominaisuuksiasi ja sinä minun. Tällöin syntyy dialogi jota voi kutsua kommunikoinniksi ja tämä kahden ihmisen kohtaa-minen on ylevöitetyintä ihmisenä olemista.Länsimaisessa kulttuurissa ihmiset eivät välttämättä kohtaa toi-siaan koskaan koko elämänsä aikana. Vanhassa kreikan kielessä taas lähdetään liikkeelle nimenomaan tästä kohtaamisesta. Kun tuntee toisen predikaatit, puhuu toiselle ikään kuin itsessä olisi si-ru siitä toisesta. Ihminen voi kasvaa vain toisen kautta, eikä ilman myötätuntoa, empatiaa ja toiseksi asettumista synny dialogia. Täs-sä mielessä dialogi on aina lähtökohdaltaan eettinen. Ilman etiik-kaa ja toisen ominaisuuksien huomioimista ei voi kommunikoida. Mitä enemmän siis ymmärrät toisia, sitä viisaammaksi tulet.Eettisten probleemien ratkaisujen pyrkimysten neurofysiologisissa tutkimuksissa on todettu, että ne synnyttävät aivoihin uusia funk-


tiota vaikka itse ongelmia ei ratkaisisikaan. Pelkkä pyrkimys rat-kaista ne tekee viisaammaksi ja paremmaksi. Tehdä hyvin on teh-dä viisaasti. Jos ihminen ei kommunikoi, vaan sanelee tai vetäytyy pois kommu-nikoinnista, hän kuolee siihen typertyneenä typeryyteensä. Menee vahingossa uimaan liian pitkälle. Ihmiset, jotka toimivat elämäs-sään väärin, tekevät liian pitkiä uintireissuja. Ihminen on sitä miltä maailma hänestä enimmäkseen tuntuu. Se muotoaa ihmisen.Löysin vähän aikaa sitten vanhan kirjan ihmisen ilmeistä. Siinä on ne sairauksien aiheuttamat ilmiöt joiden korrespondenssi on ilmei-nen ja muut jutut. Ei ole sattumaa, että Ulf Sundqvist sai suuhun-sa syövän. Sieltä oli tullut niin paljon valetta. Marja-Liisa Nevala puhuu suun pielestä kuiskaten koko ajan, koska hän ei pysty pu-humaan eikä tiedä mitään teatterista, mutta johtaa teatteria dik-taattorin tavoin. Gestiikka paljastaa koko hahmon perimmäisen olemuksen. Ja sitten Hjallis sanoo tv-ohjelmassa, ettei ole ikinä ajatellut sitä, että valehtelua on olemassa.

Että kaikki vaan lau-koo totuuksia koko ajan?

Etenkin että hän laukoo koska bisnes on bisnestä. Jos ei koskaan ole sitä funtsannut, ei ihme että saa sydänkohtauksen. Ja sitten yhtäkkiä huomaa että on tehnyt väärin Leenaa kohtaan tai jotain kun on ensin 20 vuotta pettänyt sitä. Ja kaikki tiesi siitä paitsi Lee-na. Mitä enemmän ymmärrän toisia ihmisiä sitä enemmän ymmärrän maailmasta. Se tuottaa jo selvänäköisyyden. Kun näkee toisen kä-velevän tietyllä tavalla, käsittää siitä kaiken vaikkei vielä osaisi-kaan sanoa, mitä se ilmentää. Asioiden käsittäminen rauhoittaa. Silloin ihminen on filosofisessa flowssa; virtauksessa.

Onko sulla jotain esi-kuvia, asioita tai ih-misiä?

Lauri Rauhala. Hän toi myös transmeditaation Suomeen. Se on me-ditaatiota, joka ei ole sidottu mihinkään uskontoon. Pyysin häneltä apua väitöskirjani tiimoilta ja hän lähetti minulle teoksistaan uusin-tapainokset, jotka ahmin tietysti heti. Siinä oli se Maussin lahjan elementti läsnä.

Eli se mitä sä an-noit takaisin oli se, että luit ne suurella innolla? Sillä Maus-sin mukaan lahja ei ikinä ole pyyteetön. Vastikkeellisuudel-la luodaan sosiaali-nen rinki.

Kyllä. Noinhan se menee.


Tuli tuosta Mauss’sta mieleen potlach. Olen unel-moinut sellaisesta ti-lanteesta, että olisin luennoimassa Maus-sista jossain ja lu-ennon lopuksi ottai-sin Ipodin ja särkisin sen vasaralla ja sit-ten pistäisin vasaran kiertämään ja kat-soisin, pistääkö joku paremmaksi. Länsi-maisesta viitekehyk-sestä käsin tuollai-nen potlach-touhu voi helposti näyttäy-tyä täysin irrationaa-lisena, mutta...

René Girardilla oli tämä sijaisuhriläppä, eli sitä toisesta heimosta olevaa uhria, joka uhrattiin ja syötiin, ei kohdeltu huonosti. Se syö-tettiin hyvin, sille tarjottiin hieno asumus ja se sai siittää lapsia. Sitä palvottiin, jumaloitiin ja sitten se surmattiin. Sille annettiin mielettömän suuri merkitys. Tuossa mielessä Jeesus ei ollut uh-ri. Girardilla oli se käsitys, että luodaan jostakin ensin mahdollisim-man arvokas ja sitten se uhrataan, tapetaan.

Siitä, että alun perin kysyin väitöskirjas-tasi ja päädyimme puhumaan Maussis-ta ja Girardista, huo-maa kyllä, että et ole tehnyt väitös-kirjaasi pölyisessä tutkijankammiossa yksin kirjojen kans-sa. Se on ilmeisesti kummunnut laajem-masta ympäristös-tä? Kerroit viime syksynä Night Visi-ons -festivaalien yh-teydessä, että olet asunut jonkin aikaa hylätyssä mielisai-raalassa. Mikä tämä juttu oli?

Asuin 2009–2010 talven tyhjässä Lapinlahden mielisairaalassa. Ku-vasimme siellä Yksinteoin kakkosta. Kuvausten ensimmäisen osan loputtua minulla oli yhä yleisavain ja päätin asettua sinne asumaan. Jatkamme siellä kuvauksia vielä jonkin aikaa. Käyn itse lavasta-massa huoneet. Olen lavastanut, puvustanut, ohjannut, käsikirjoit-tanut ja tuottanut itse kaikki näytelmäni.Hain potkua tuolta mielisairaalasta. Siellä on se Aleksis Kiven huo-ne, häntä hoidettiin siellä kylmä-kuuma hoidoilla. Hulluthan kärsi-vät aivan hirveäsi. Kalle Achte, joka oli siellä ylilääkärinä, sanoi, että se joka ei ole nähnyt ilman lääkitystä olevaa hullua, ei tiedä mitä hullu tarkoittaa. Siellä pihalla on vieläkin pylväissä ulkoilutus-renkaita eli kaulapantoja.

Pitkälle 1900-luvun puoliväliin asti tuo kuumakylpyhoito oli päämenetelmä hul-lujen ja narkomaa-nien hoitoon, vasta myöhemmin alkoivat nämä lääkkeet ”ke-hittyä”.

LSD:hän saattaa aiheuttaa vaikka mitä hallusinaatioita tavalliselle ihmiselle, mutta kunnon hullulle se vaikutus voikin olla, että ”Tää maailmahan on ihan helppo.” Nämä ovat niitä pisto-oivalluksia, joi-den varassa ihminen elää.

Yksinteoin 2 -traileri poistettiin Youtubesta, mutta löytyy onneksi yhä Dailymotion.comista.


Eli Lapinlahti ei ole vain kulissi Yksinte-oin kakkosen kuvaa-miselle vaan siinä on jokin syvempi ek-sistentiaalinen mer-kitys? Voisiko näin sanoa?

Tarkalleen! Kirjoitin siellä nämä uudet kohtaukset ja katsoin tuhan-sia elokuvia pimennetyssä huoneessa. Kirjoitin pimeässä ulkoa tu-levan katuvalon turvin. Oli erittäin antoisaa olla siellä yksin, sillä paikan atmosfääri oli lämmin. Siellä on ollut vaikka keitä, esimer-kiksi Sibelius piileskeli siellä kun punakaartilaiset etsivät häntä te-loitettavaksi.Ahdistus ja viina… Sibelius joi eikä seitsemään vuoteen kirjoittanut nuottiakaan. Kun hän toipui alkoholismista, niin johan alkoi soida. Myös Aleksis Kivi joi itsensä tiedottomaksi. Edelleen muuten puhu-taan Lönnrotista Kalevalan tekijänä, mutta Lönnrothan ei kerännyt itse juuri mitään vaan hänen assistenttinsa kiersivät ja keräsivät niitä tarinoita. Lönnroth ei itse edes editoinut Kalevalaa kokonaan. Hänellä oli huono kansallissivistys.

Seuraavaksi voisim-me syventyä eloku-viisi. Miksi Yksinte-oin-elokuvaa ei ole viime vuosien aika-na näytetty? Kuu-lemani mukaan tekijänoikeuskysy-myksissä on jotain hämärää.

Ongelmana on, onko se yksin Pekka Lehdon elokuva vai yhteinen. En ole saanut siitä penniäkään palkkiota ja juridisestihan se on Pekka Lehdon ja Kino Finlandian konkurssipesässä, jonka Yleisra-dio osti kokonaan. Yksinteoin ei kuitenkaan kuulunut tähän paket-tiin. Soitin eilen konkurssipesän hoitajalle ja pyydän seuraavaksi MTV3:en kanavajohtaja Jorma Sairasta, joka tulee Cannes'sta tä-nään, ostamaan sen Maikkarille. Hän on kaverini. Selvitämme myö-hemmin ne oikeudet. Tähän liittyy myös se, että kun Yksinteoin tuli ulos, lapseni olivat pieniä, joten sillä ei ollut niin väliä. Myöhemmin herkemmässä iäs-sä sitä ei voinut näyttää, mutta nyt kun he ovat aikuisia, on tilanne toinen. Yksinteoin on niin intiimi elokuva, että Pekka Lehto ei voi myydä sitä tuosta vain jonnekin, vaikka onkin yrittänyt.

Sattuneesta syystä en ole elokuvaa näh-nyt, mutta olen kuul-lut, että kyseessä on äärimmäinen itse-ruoskintateos.

Se on sellainen. Improvisoin siihen kaiken ja vain kerron asioita ka-meralle ilman mitään käsikirjoitusta. Se on sen jutun nimi. Päälau-seena on, että ihminen joka ottaa itsensä vakavasti on sentimen-taalinen ja vaikuttaa hölmöltä. Suostuin siihen rooliin, että valitan omista kivuistani. Yksinteoin kakkonen ei puolestaan ole valitus-elokuva, vaan draama. Mutta siinäkin on edelleen suoraa puhetta kameralle. Huudan suoraan niistä asioista.Olen suunnitellut yhtä näytelmää ja itse asiassa olen jo kirjoitta-nut sen ranskaksi. Sen voisi esittää Ranskassa, mutta nyt tämän Libyan tilanteen vuoksi mua alkoi vituttaa Ranska. Ranska oli yk-si ensimmäisistä, jotka halusivat lähteä Libyaan varkaisiin. Koska Sarkozy ei ole ollut mitenkään merkittävä hallitsija, on hän tehnyt kekkoset eli käyttänyt ulkopolitiikkaa keppinä, jolla hämmentää si-säpolitiikkaa.


Yksinteoin koke-misen elämystä on kommentoitu mm. siten, että sen jäl-keen eivät omat huolet paljoa pai-na. Elokuva on täy-sin omassa katego-riassaan, koska kun se tuli ulos 1991, ei vielä ollut näitä tosi-tv ohjelmia. Nykyään kameralle avautumi-nen ei ole mitenkään outoa.

Tässä puhutaan suoraan kameralle, itketään ja kerrotaan sitä tari-naa.

OLEN NIIN PUHTAASTI ARISTOTEELINEN, ETTÄ

MIELESTÄNI YKSINTEOIN TULEE KOKEA YHTEISLUENTANA

NIKOMAKHOKSEN ETIIKAN, RUNOUSOPIN JA METAFYSIIKAN

KANSSA.

Mä tungen sen niin vahvasti sinne. Niin kuin sankarit, jotka joutu-vat hybrikseen, vastustavat Jumalaa. Tässä uudessa leffassa on ai-ka paljon pornoa. Sitä reippaasti sen takia, että – –

Aika yllättävä veto. SIINÄ ON SELLAINEN EYES WIDE SHUT -TYYLINEN

KOHTAUS JOSSA ON MIELETöN MÄÄRÄ NAISIA, JOTKA

VENYTTELEVÄT ITSEÄNSÄ JA LEVITTELEVÄT PILLUJANSA.

SITTEN SIINÄ ON PARI PILLUNNUOLEMISKOHTAUSTA

JA TÄLLAISTA.

Siinä on tavallaan se mustasukkaisuuden olemus seksuaalisena kateutena, joka puolestaan ponnistaa ihan sinne äitisuhteeseen saakka. Kateellisuuteen isää kohtaan. Siinä on myös isä kuvattu varhaisessa lapsuudessa kun isä itkee yöllä eikä saa unta. Itkee sotamuistoja. Sitä kun tappoi niin paljon ihmisiä. Siinä on se isän suuri katumus, jonka tämä hahmo omaksuu ja siitä tulee se turning point. Päähenkilö eli Jussi Parviainen on mielisairaalakierteessä koska on tässä jakautunut kahdeksi, se on siis kaksi eri olentoa. Se on toisaalta tällainen vaaleatukkainen, siisti ja hyvin hoikka.

Aion pudottaa niihin kuvauksiin yli kymmenen kiloa painoa. Se toi-

nen taas painaa 120 kiloa ja sillä on musta parta ja mustat hiukset. Ero on yli 40 kiloa. Päähenkilö käy läpi individuaatioprosessiansa. Tahtoo tulla siksi mitä on. Se vaaleatukkainen on puolestaan tällainen normatiivinen ja sosiaalistettu joka itkee ihan kauhuissaan että mitä tuo musta tekee kun se sotkee meidän elämämme siten, että ei koskaan enää päästä takaisin terveiden kirjoihin. Tämä on sen jutun pointti. Tämä kahden minuuden välinen taistelu on iso peli. Leffa on tulos-sa ulos tämän vuoden syksyllä ja siitä tulee yksi parhaista eloku-vistani.

KUN KATSOIMME YHTÄ KOELEIKATTUA VERSIOTA

ELOKUVASÄÄTIöN TILOISSA, KONEENKÄYTTÄJÄ, JOKA

ON NÄHNYT KAIKEN, SANOI, ETTÄ EI OLE IKINÄ KOKENUT TÄLLAISTA – MONTA KERTAA

TUNTUI, ETTÄ SYDÄN PYSÄHTYI. JA KYLLÄ SE SYDÄN SIELLÄ

PYSÄHTYYKIN, SILLÄ ELOKUVA ON VERET SEISAUTTAVA. OLEN LADANNUT SIIHEN NIIN PALJON

DRAMATURGISTA OSAAMISTA KUIN VAIN VOI OLLA.

Ilmeisesti tässä on myös suora linkki väitöskirjaasi? Lef-fassa ne kaksi puol-ta ovat väistämättä dialogissa keske-nään?


Siinä on kohtauksia, joissa se vaalea itkee peilin ääressä tuijotta-en itseään, kun vaimo on juuri lähtenyt. Kun tämä vaaleahiuksinen poistuu peilin edestä, jää paikalle tämä mustatukkainen hahmo, jo-ka parin sekunnin päästä lähtee perään. Lopussa kun tämä vaaleatukkainen kävelee pois Lapinlahden mie-lisairaalasta seuranaan psykologinainen, jonka kanssa hänellä on syntynyt suhde, jossain taustalla vilahtaa jotain tummaa. Se jäi sin-ne ja sen kanssa on opittava elämään. Vaikka lopuksi vaalea kat-sookin kameraan ja se musta hahmo vilahtaa niissä kasvoissa – ei se jäänytkään minnekään. Vaaleatukkainen vain kuvittelee, että tumma hahmo jäi mielisairaalan seinien sisään.


Vielä on kysyttävä Harmageddonista, sen olen nähnyt. Se oli niitä teoksia, jot-ka heilauttavat joka-päiväisen kokemisen viitekehyksiä. Voisi kuvitella, että se on helppo elokuva, kos-ka siinä on väkival-taa ja seksiä. Mutta ei! Siinä on esimer-kiksi kohtaus, jos-sa rappukäytävässä nussitaan ja sitten se näyttelemäsi päähenkilö, joka on noussut kuolleis-ta ruumishuoneel-ta, ampuu sen nus-simansa naisen. On myös mahtavaa mi-ten brutaalin mauton se takaumakohtaus on, jossa sun hahmo ammutaan ja samal-la kun luoti osuu, al-kaa soimaan...

(laulaen) Tarja tahtoisin olla... Siinä on se makaaberius, siinä on ideana se, että se palaa maan päälle ikään kuin kostamaan kaikille niille, jotka eivät välittäneet hänestä tai pitäneet huolta.

Harmageddon voisi hyvin olla jatko-osa jostain, jossa ensim-mäisessä osassa oli-si tapahtunut kaik-ki se, mikä selittäisi tätä seuraavan osan koston kierrettä.

Tavallaan se onkin trilogian kolmas osa, Jumalan rakastajan ja Val-tion jälkeen. Niistä muuten tulee elokuvat myöhemmin. Se päähen-kilö eli Juska Paarma menee erikseen jokaisen ihmisen luokse ja sitten tämä ihminen kertoo itse kuolinsyynsä omalla käytöksellään. Esimerkiksi yksi kuolee omaan nauruun. Eräänkin ranteensa auki viiltäneen ja masentuneen ihmisen, joka ei kuollut siihen viiltelyyn, käy Juska Paarma ampumassa. Se päästää kaikki irti siitä lihas-ta. Se ei murhaa ketään ulkopuolisena olentona, vaan se poimii sen kuolinsyyn ja leikkaa sillä sen asian poikki. Siksi sillä on valkoinen haulikko.Krematoriossa voi sellaisesta luukusta katsoa sitä polttoa. Jos on kyseessä kangasarkku niin se ihminen ponnahtaa sieltä ylös sen kuumuuden vaikutuksesta. Se ihminen tulee sieltä ylös, se nou-see niin kuin istuma-asentoon. Kuumuus on niin mieletön, että kuin makkara se ihminen vaihtaa muotoansa. Vääntyy kuin pekoni. Ne liekit eivät ole isoja, ihmisen kasvonpiirteet voi nähdä. Olen kuvan-nut tämän kaksi kertaa.Myös isäni kuolema on tässä uudessa elokuvassa. Siinä on kuvattu se kuolemaa edeltävä tilanne ja kuolinhetken jälkeinen hetki. Siinä näkyy still-kuvia. Miten kärsivä ilme muuttuu pikku hiljaa nuoriksi kasvoiksi, joille tulee hymy ennen kuin tapahtuu lauhtuminen, jol-loin se hymy laskeutuu alas.


Kyllä.

Se vaikuttaa siltä, että siinä on ollut sellainen täysin eks-taattinen hetki, josta saa sen kuvan, että te olette vain anta-neet mennä. En ole koskaan kuullut mi-tään vastaavaa kuin se mitä siinä kohta-uksessa sanotaan.

Se on käsikirjoitettu: ”Ruvetaan juomaan viinaa, tää on hyvä paikka kun tarjoilijat jää suonikohjuistaan kiinni tuolin reunoihin.” ”Pannaan tanssit, täällä hautakivellä tanssiessa hyvin luu luistaa, vaikka ei ole perunajauhojakaan.””Kutsutaan kaikki tansseihin ja pannaan hulinaksi, siinä saatana kuollut mummokin kipittää perkele, että puska kahisee, juoksee siinä.”Juoni ei ole näytelmässä oleva tekijä. Se ei ole sabluuna joka sii-hen painetaan. Juoni ei ole näytelmän tapahtumien rakenne vaan tekijän toimintaa, lähtökohta väittämänsä saattamiseksi katsojan päähän lopputulokseksi siitä asiasta. Juoni on poimintoja mime-siksestä.Draama oli alun perin uhrimeno, rituaali. Menojen toimittajalla oli kyky olla läsnä kahdessa orientaatiossa yhtä aikaa. Se välitti in-formaatiota väeltä ylös ja tuolta ylhäältä tänne näin. Eli oli läsnä sekä transsendenssissä että tässä ja nyt.Lutherhan oli muuten niin suuri juutalaisvihaaja kuin vain mahdol-lista. Lutherin kirja juutalaisvihasta on holokaustin käsikirjoitus. Se on hirvittävä kirja. Luther yritti saada Erasmus Rotterdamilai-sen myös mukaan, mutta ei onnistunut. Sitten kun hän kuuli Eras-muksen kuolemasta ja oli silloin sattumalta kapakassa, nosti hän kolpakon ylös ja huusi ”Tervemenoa helvettiin!”

Mikä mua eniten Harmageddonissa kosketti oli se sun ja Aake Kallialan dia-logi siellä hautaus-maalla. Käsikirjoitet-tiinko se dialogi?

Hebefreeninen skitsofrenia on yksi skitsofrenian muo-doista. Se on ennusteeltaan niistä huonoin ja puhkeaa tavallisesti noin 15–25-vuo-tiaana. Keskimäärin siihen sairastuvat potilaat ovat noin 20-vuotiaita.Hebefreeniselle skitsofreni-alle tyypillistä oireita ovat esimerkiksi tunteiden latis-tuminen, sosiaalinen eristäy-tyminen ja ajatushäiriöt.

Aistiharhat ja harhaluulot ovat monesti lieviä eivätkä hallitse taudinkuvaa. Var-haisia oireita saattavat olla hypokondrisuus ja paranoi-diset ajatukset. Sairauden ennustetta heikentää nega-tiivisten oireiden nopea ete-neminen. Yleensä hebefre-niaan sairastuvalla nuorella on aiemminkin ollut vahvasti skitsoidinen ja syrjäänvetäy-tyvä luonne. Sairastumisen riskiä kasvattavat masen-nuksen ja psykoosin esiinty-minen suvussa.Hebefreenisen skitsofrenian esiintyvyys vaihtelee mait-tain. Se on teollistuneissa maissa yleisempi kuin ke-hitysmaissa, mutta esimer-kiksi Yhdysvalloissa esiinty-vyys on verrattain vähäinen.

Koska hebefrenia etenee no-peasti, se on yleensä vaikea-hoitoinen. Jo parin vuoden kuluttua sairauden toteami-sesta potilaan tunteet saat-tavat olla täysin latistuneet, hänen puheensa on vaikeas-ti ymmärrettävää eikä hä-neen saa kunnolla kontaktia. Kyseessä on krooninen sai-raus, jonka oireita voidaan lieventää antipsykoottisella lääkityksellä. Yleensä vaa-ditaan sairaalahoitoa. Myös hoidettuun hebefreniaan liit-tyy psykoosioireiden uusiu-tumisen riski.

Nimi hebefreeninen tulee nuoruuden jumalattaren He-ben nimestä. Tämä taas viit-taa sairauden varhaiseen al-kamisikään.

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

H y v i n k ä ä n

o n n e l l i s i n m i e s

Se oli viisi metriä pitkä parru, nelos-nelosta. Toisessa päässä oli kuusituumaisia nauloja pystyssä, mutta päässä, joka tippui Arskan kädelle, ei onneksi ollut. Taisipa Arskaa silti vähän harmittaa, kun naama oli punaisem-pi kuin Kotkan Meripäivillä torilta herätessä.

Päivä oli siihen asti mennyt taval-liseen tapaan: aamulla Kauko tiputti Hiacen avaimet betonisten portaiden alle. Ongelma ratkaistiin rälläkällä. Töihin päästyään Kauko ja Arska totesivat Rautanetin pojan tuoneen la-teksimaalia, vaikka nimenomaan oli pyydetty öljymaalia. Maalit vaihdettuaan miehet totesi-vat, että työmaana olevan puutalon yläkerrasta piti purkaa vielä yksi seinä ennen maalausurak-kaa. Seinä ei kuitenkaan ollutkaan lastulevyä, kuten oli oletettu, vaan se oli sisältä tuettu ne-losnelos-puupalkeilla, kymmenen sentin välein.

Päivä oli siis jo pitkällä, kun päivän varsinainen urakka, kattopin-tojen maalaus, päästiin aloittamaan.

– Kello on puoli kolme, pitää maala-ta kaikki kerralla ilman taukoja, Arska sanoi.

– Nii, toi on öljymaalia, et-tä varmaan ihan hyvä ettei jouduta ole-maan pitempään sitä nuuhkimassa.

– Joo, vedetään kertalaakilla.Jäykähkö öljypohjainen maali levit-

tyi kattoon epätasaisina läikkinä. Joka koh-taa joutui sutimaan useamman kerran, ja vaik-ka Arskalla oli apuna iso tela jatkovarrella, oli niska koetuksella. Vähitellen kipu niskassa al-koi kuitenkin hellittää. Kaikkeen tottuu, Ars-ka ajatteli lauhkeaan tapaansa. Vaikka olisi-han se kiva pitää tauko. Ehtisi polttaa tupakan. Ja vähän levähtää. Vaikka niska ei ole enää niin kipeä kyllä. Kaikkeen tottuu. Mutta olisi-han se kiva pitää tauko. Ehtisi körssin vetäis-tä. Mutta niska ei ole kyllä enää niin kipeä.

– On aika hyvin sanottu tuo, elä-män äänetön osakas, tuossa Popedan ki-paleessa, Kauko huusi viereisestä huo-neesta keskeyttäen Arskan pohdinnan.

A k s e l i H u h t a n e n

– Niin, juu, Arska mutisi.– H a i s e e a i k a p a -

hal le tämä maal i , vai mitä?– Onhan se näin, mulla tai-

taa flunssaa pukata kun meinaa pää tulla kipeäksi ja limaa kurkkuun.

– Ai jaa. Mutta taukoa ei kyllä pide-tä, kun tätä hommaa ei halua uudelleen al-kaa tekemään. Tehdään kerralla kuntoon.

– J o o , n ä i n o n .– Maalataanko seinätkin saman tien?– No, kai se menee samalla vauhdilla.– Mutta ei pidetä taukoa.– Ei. On vähän kipeä olo kyllä.Taas maalattiin. Radiosta tuli Tavara-

markkinoita, ja seuraavaksi Neon 2:a. Maalat-tiin. Radiossa Tapani Kansa, Tehosekoitin, Tik-tak, Kirka. Tela pyöri pitkin valkoista pintaa. SIG, Samuli Edelmann, Apulanta, Pave Maija-nen, Anna Abreu, Eppu Normaali ja taas Kirka.

Ja taas tu l i K i r kaa .K i r k a n b i i s i j ä l l e e n .– Monesko kerka – eiku mones-

ko kerta tää on ku tulee Kirkaa, Arska kysyi.– Voi olla joku tuhannes, ihan sama.– P a l j o n k e l l o ?– En t i iä, ihan sama.– J a h a .– Mitä väliä sillä oikeesti hei on, vittu?– No miksi me tehdään tääl-

lä näitä töitä, Arska heitti yllättäen.– Että saatais saatana rahaa.– No, mutta sehän on vaan väline.– Väline päästä känniin vii-

konloppuna, ja siihen muuten ai-ka hyvä väline, Kauko puolittain huusi.

– Sä haluat siis vaan ruumiillisia nautintoja? Senkö takia teet näitä hommia?

– No, on se kiva saa-da naista välillä tietty. Mikä vit-tu sua nyt vaivaa? Jumitat aika pahasti.

– Mietin vaan, että mitä minä, viisi-kymppinen mies, oikeasti teen täällä. Rahaa

olisi sen verran, että voisin olla hetken aikaa vapaalla ja pyrkiä vaikka politiikkaan, vaikut-taa asioihin. Tässä maassahan on lait ihan pielessä, lasten kasvatus hunningolla ja ih-miset vaan meuhkaa mielihyvän perässä.

– No, sen kun menet sitten.– Ja jos ihan tosissaan puhu-

taan, haluaisin vaan istua Kytäjärven ran-nalla ja miettiä asiat kunnolla läpi. Se oli-si oikeasti jotain vähän toista. Vaikka ensin pitäisi laittaa elämäntavat kuntoon.

Telassa oli ehkä vähän liikaa maa-lia kun Kauko alkoi maalamaan uudestaan. Arska tuijottaa intensiivisesti seinää. Se oli valkoinen. Toisista kohdista vähän valkeam-pi kuin toisista. Nokia tune kuului nurkasta. ”Pena” vilkkui näytössä. Kellossa luki 20:43.

– Moi, meillä on duunit kes-ken, Arska murahti puhelimeen.

– Lopet takaa ny t vä -hitel len, tei l lä ei pää kestä.

– Pitäisi saada urakka valmiiksi.– No, maa latkaa s i t -

ten vaan niin paljon kuin sydän sie-tää. Mutta eikö teillä tule edes nälkä?

– Vähän, mutta pakko tehdä ker-ralla. Tämä öljymaali haisee niin pa-halta. Pitää saada urakka valmiiksi.

– S a n o i t j o . Tu l -kaa Tolpan Krouvi in syömään?

– No voisi kyllä syödä, kun ei ol-la syöty. Mutta pitäisi urakka saada valmiiksi.

– Nyt sulla alkaa oikeasti heittää päässä. Käytä nyt järkeäsi, ja tule ulos sieltä.

Vastentahtoisesti Arska avasi ulko-oven, ja veti syvään henkeä. Ilma maistui liimal-ta, mutta kuitenkin raikkaammalta kuin sisällä.

– Hei Kauko, tules ulos sieltä. Tajusin vasta, että tuo maalihan alkoi oikeasti vaikut-taa päähän aika paljon, Arska huusi eteisestä.

– Enkä tule, mulla ei tunnu vie-lä missään. Tehdään tää nyt valmiiksi.

– Eikun oikeasti, otat pari henkäystä

ulkona niin tajuat, että se talo on ihan höyryissä.– Mulla on lapset elätettävä-

nä. Mä teen nyt tän urakan loppuun!– Selvä, ei järkipuhe nyt tehoa. Minä-

pä lähden tästä sitten Tolpan Krouviin, terve!Arska heitti nahkatakin päälleen ja

lompsi läheiseen kapakkaan. Kirjavantolpan ravintola Tolpan Krouvi otti hänet vastaan hiki-sen nahkapenkin ja eilisen oluen tuoksuin. Pe-na istui nurkkapöydässä yksin, silmälasit vinos-sa nenällä, tuijotellen kaljalasiin, kuten yleensä. Upcider-mainoskyltti hohkasi vihreää valoa Pe-nan syville otsarypyille ja sänkisille poskil-le. Tiskillä seisovan lapun mukaan päivän an-nos oli makaronilaatikko kreikkalaiseen tapaan.

– Terve Pena, Arska huik-kasi tilatessaan ruokaa ja olutta.

– Moi, mihin Kauko jäi?– Se jäi sinne, ei usko-

nut että päässä alkaa oikeasti heittää.– Sitä minä olen aina sanonut. Tyy-

dymme tähän kun olemme sokeita paremmalle.– Jaa, kyllä minusta tämä elämä on

kaikki mitä meillä on. Täytyy vain ottaa opik-seen elämänkokemuksesta, ja pyrkiä paranta-maan omat tapansa. Tänään minä sen tajusin.

– Pa s k a t ko ke m u k s e s -ta. Toiset eivät vain tajua. Niille on tur-ha huutaa, että on olemassa jotain kau-nista. Ne näkevät vain tämän Hyvinkään: Hämeenkatu, Uudenmaankatu, kirkko ja hau-tausmaat. Välissä pari markettia ja pitseriaa.

– Mutta kyllä se hyvyys on meis-sä jos jossain, ei se ole missään kau-empana. Mistä se hyvyys sinne tulisi?

– Ei sitä meissä ole, se on etääl-lä. Jotain siitä tihkuu meille, toisinaan voin nähdä sen, mutta monet ei näe sitä koskaan.

– Olet väärässä, kyllä kaikil-la on mahdollisuus, jos vain kasvatus on kunnossa ja käyttää järkeään. Lähde-tään keskustaan, vaikka Amarilloon tai ho-tellille, niin kerron sulle miten se menee.

Taksi tuli nopeasti. Arska otti maka-ronilaatikon mukaan pahvirasiassa, kreikkalai-suus näytti olevan oliiveja, jotka oli ripoteltu annoksen päälle. Arska söi siististi kertakäyt-tövälineillä, ja tarjosi osaa ruoasta Penalle. Tä-mä kieltäytyi. Päätettiin mennä hotellin baa-riin. Pena haki olutta Siwasta matkan varrelta.

Noustuaan autosta Hämeenkadul-la Arska maksoi kyydin, antoipa vielä vii-si euroa tippiä ja oli törmätä kadulla kävele-vään mieheen. Tummaan pukuun ja hieman nuhjaantuneisiin kenkiin pukeutunut mies oli hyvinkääläistaustainen kansanedusta-ja. Kansanedustaja, joka oli jättänyt mak-samatta Arskan urakoiman keittiöremon-tin vedoten pintamateriaalien väärään väriin.

Kansanedustaja oli nopeampi, ja is-ku osui Arskaa vatsaan. Vaikka urheilumiehe-nä tunnettu poliitikko oli päässyt heti niskan päälle, kävi Arska silti hyökkäykseen. Pena kiersi nopeasti pukumiehen taakse ja vään-si tämän käden selkää vasten. Äkkiä polii-tikko oli painettuna naama vasten seinää.

– E iköhän vedetä s i -tä kunnolla turpaan, Pena ehdotti.

– Antaa olla, ollaan tuon keh-non yläpuolella, Arska rauhoitteli.

– Mutta sehän on pet-tu r i ja lö ik in sua just i in .

– Kyllä pitää olla oikeudenmukaisuut-ta myös huonoja kohtaan. Minä en turhaan lyö.

Hotellin baarissa Arska perusteli kan-taansa Penalle. Lonkeroa kului. Arskan mie-lestä jokaisen on yksilönä pyrittävä kohti hy-vää elämää, siis onnellisuutta. Pena tilasi fisut, ja sanoi olevan poliitikkojen tehtävä ohjata ih-miset hyvään elämään. Viisaampien tuli ohjata tyhmempiä, ja Arskan pitäisi tilata kossuvissyt.

Kun Pena löysi itsensä parketil-ta makaamasta baarituolinsa kanssa, pää-tettiin konsensuksessa tarjoilijan kanssa, että Arskan ja Penan on vaihdettava paik-kaa. Miehet kävelivät kirkon ohi ja meni-

vät Check Inn -karaokekuppilaan. Onni suosii rohkeaa, Arska lauloi, ja Pena sanoi puolus-tuksen olevan ammattisotilaiden hommaa. Oluet menivät ripeästi. Pena kaatui taas.

– Etkö sä ikinä opi, Arska hohotti.– Enhän minä opi, kun tyh-

mä olen. Vajaal la koulupohjal -la perr–. Penan ääni vaimeni mutinaksi.

– Ei se koulusta ole kiin-ni. Kyllä ihminen oppii vaan muita jäl-jittelemällä ja tietysti itse tekemällä.

– No kai se nyt on koulus-ta kiinni kun on ihan paska koulu!

Taas piti jutella henkilökunnan kanssa. Taas päädyttiin vaihtamaan ravinto-laa. Arska heitti ovimiehelle kympin. Kävel-tiin jälleen kirkon ohi, hotellin ohi, radan yli ja Amarilloon. Jos Arskalla oli juttu kulkenutkin aiemmin, alkoi toinen jallukierros painaa nope-asti päätä tiskiin. Pena olikin jo lattialla. Piz-za-Centerin kautta taksilla kotiin, Pena Val-lesmanninkadulle ja Arska Hyvinkäänkadulle.

Arskan herätessä naapuri asensi uutta keittiötasoa. Porakonetta tarvittiin mi-nuutin välein. Jalat tärisivät vain hieman hio-makonetta vähemmän Arskan laskeutuessa rappuja yksi kerrallaan. Alhaalla ulko-ovella Arska veti keuhkot täyteen iltapäivänpeh-meää ilmaa ja sytytti punaisen Marlboron.

Piru, kun ei mitään muista. Taisi tul-la tehtyä jotain tyhmää eilen, Arska mietti. Vie-ressä alkoi lastenvaunuista kuulua kitisevää lapsenitkua. Keittiötasonaapuri astui siinä sa-massa ovesta. Käveli suoraan kohti. Sanoi, et-tä Arska voisi mennä muualle tupakoimaan, kun on vauva vieressä. Sai nyrkin leukaansa.

Reinot läpsähtelivät jalkapohjiin, kun Arska laahusti keskustaan. Hän meni suoraan ravintolaan. Otti viinaryypyn eikä to-dellakaan antanut tippiä, vaikka valkokau-luksinen tarjoilija jäi notkumaan viereen. Kyllä tämä on kaikki ihan turhaa, Arska miet-ti. Tuopin pohjassa luki ”Arcoroc France”.

Oletko koskaan katsonut

X-filesia, kuullut selvän-

näkijöiden ennustuksista tai lukenut

haamukuiskaajien usko-

mattom

ista tarinoista ja ihm

etellyt heidän vank-kum

atonta uskoaanparanorm

aaleihin ilmiöi-

hin? Oletko m

ahdollises-ti häm

mästellyt sitä laa-

jaa ja uskollistakuulijakuntaa, joka nie-lee heidän jokaisen sa-nansa? O

let ehkä jopa tuntenut vetoa näihin

ajatuksiin.K

uitenkin yliopistolla opiskeltuasi ja skeptisis-m

iin tutustuttuasi olet m

ahdollisesti päätynyt siihen,

että eihän kukaan järjis-sään oleva ihm

inen voi tosissaan uskoa m

ihin-kään paranorm

aaliin.Jos sinulla on kuitenkin säilynyt viehätys taval-listen ihm

isten aistijär-jestelm

ienulottum

attomissa ole-

vaan maailm

aan, on si-tä m

ahdollista tutkia yli-opistossa.

Edinburghin yliopiston

psykologian laitoksella toim

ii vuonna 1985 pe-rustettu “T

he Koestler

Parapsychology U

nit” (K

PU

). KP

U on tutkim

us-yksikkö, joka keskittyy

parapsykologiantieteelliseen tutkim

iseen eli siihen, m

iten joillakin ihm

isillä oletetaan ole-van kykyjä olla

vuorovaikutuksessa ym-

päristön kanssa muilla

keinoilla kuin tunniste-tuilla aistijärjestelm

illä. T

ähänparapsykologian kes-

keiseen olettamukseen

viitataan termillä “psi”.

KP

U:n tekem

ä tutkimus

jakautuu seuraaviin nel-jään alueeseen:

1. Psi-H

ypoteesi, joka testaa ihm

isten väitteitä “yliaistillisista

havainnoista” kuten te-lepatiasta, selvännäöstä ja tulevaisuuden ennus-

tamisesta, sekä

“psykokinesiasta” eli esi-neisiin vaikuttam

isesta ajatusten voim

alla.

2. Pseudo-P

si Hypotee-

si, jokatarkastelee syitä, joiden vuoksi ihm

iset tulkitse-vat tavallisia kokem

uk-sia paranorm

aaleiksi. T

ähäntutkim

ukseen kuuluu m

yös tietoisen tai tarkoi-tuksenm

ukaisen petok-sen ja itsepetoksen tut-

kiminen.

3. Paranorm

aalien usko-m

usten ja kokemusten

psykologia, joka tutkii näiden uskom

usten jakokem

usten syitä ja seu-rauksia sekä sitä, m

iten paranorm

aalit uskomuk-

set voivat olla oikeutet-tuja.

4. Parapsykologian histo-

ria taas tutkii, miten pa-

rapsykologiaan liitetyt il-m

iöt ja sitä edeltäneetsuuntaukset, kuten spi-ritism

i ja yliluonnollisen tutkim

us, ovat ilmenneet

laajemm

assa tieteelli-sessä,

sosiologisessa ja histori-allisessa keskustelussa.Tutkim

uksen lisäksi KP

U

tarjoaa myös opetusta

Edinburghin yliopiston

psykologianlaitoksen tutkinto-opis-kelijoille. T

ämän lisäksi

yksikkö tarjoaa ohjausta väitöskirjaa varten sekäjärjestää verkkokursseja kaikille kiinnostuneille. E

li jos kiinnostuit para-psykologiasta ja haluatlähteä tutkim

aan edel-lä m

ainittuja tutkimusky-

symyksiä, selvittää m

itä m

etodeja parapsykologitkäyttävät ja oppia kriitti-sesti haastam

aan paran-orm

aalit väittämät ja ko-

kemukset, käy

katsomassa alla olevaa

KP

U:n nettisivua ja il-

moittaudu heidän netti-

kurssilleen. Huom

aa kui-tenkin,

että KP

U ei ikävä kyllä

tarjoa sinulle vastauksia siihen, kuinka kom

muni-

koidakuolleiden kanssa, m

et-sästää kum

mituksia tai

kuinka lukea toisten aja-tuksia.

Lauri Calonius

TekstiHanna Kauppinen

S H A M A A N I N p u h e i l l a k i e l e n u l o t t u m a t t o m i s s a

Johannes Setälä täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Hän on työskennellyt kuvataiteilijana, muusikkona, opettajana ja toimittajana. Toimittajana hän on kirjoittanut filosofiasta, kulttuurista, taiteesta ja shamanismista. Muusikkona hän on kiertänyt tanssilavoja ja ravintoloita, sittemmin keskittynyt jazziin. Hän on opettanut peruskoulussa musiikkia ja kuvataidetta ja on Länsi-Uudenmaan taiteilijaseuran perustajajäseniä. Vuonna 1996 alkuperäiskansojen kansainvälisessä Four Winds -kokouksessa intiaaniosallistujat vihkivät hänet Suomen hengenperinnön ja shamaanitulen vartijaksi ja tänä vuonna hänet kutsuttiin Suomen Kalevalaseuran jäseneksi. Setälä on myös kirjoittanut neljä kirjaa: Shamaanin matka (1997), Shamaanin maailma (2000), Shamaanin rumpu (2005) ja viimeisimpänä Aika (2010).

”Tässä on tätä maailmaa vä-hän kuvattu. Mulla kun on tämä omituinen huumorin-taju, niin näissä on monesti vähän sarkastisia huomioita tästä olevasta.”

Istun taiteilija-shamaani Johannes Setä-län seurassa hänen talonsa edustalla Loh-jansaaressa. On kaunis kevätpäivä. Ollaan hiljaa ja kuulostellaan. Aurinko lämmittää rentouttavasti ja ilman täyttää ampiaisten pörinä ja lintujen laulu. Setälä kertoo tun-tevansa nuo sinitintit, jotka puissa livertä-vät, seurustelevansa niiden kanssa talvella. Kaikkea viisaita ne kertovat, maailman me-noa ymmärtävät enemmän kuin monet ka-peakatseiset ihmiset.

H: Minä olen käsittänyt, että olisi aika help-poa nähdä laajemminkin?

J: Näin minäkin olen käsittänyt. Mutta kaikki tehdään niin helvatun vaikeak-si. Meillä olisi suunnattomat mahdolli-suudet, tajunta... Hienoja filosofejakin on vaikka kuinka paljon, mutta mitä se nyt vaikuttaa? Sieltä poimitaan merkil-lisyyksiä, nämä uskonnot on esimerkik-si aivan pimeitä. Sen luolan perältä ei valoa näy.

H: Filosofian pitää kuitenkin pistää rationaaliseen järkeen se, mitä se sanoo.

J: Se on pirunmoinen ongelma ja tekee filosofian mahdottomaksi. Se jää aina näpräämiseksi kun sen on saatava muoto. Sanat taas rajaavat hirve-än paljon. Ei minkään kielen sanoilla pärjää pit-källe.Mutta kalevalainen runokieli, se on tavattoman kuvallista. Jokainen säe aukaisee nähtäväksi kuvan. Tämä meidän nykyinen kieli taas – puhu-mattakaan jostain germaanisista kielistä – on ää-rimmäisen töksähtelevää, tarkkaan rajattua, nu-meraalista. Jotain aivan muuta kuin kalevalainen kieli. Meidän täytyy oikein opetella ja totutella kalevalaiseen runouteen, että me ymmärretään mitä siinä on. Muuten siinäkin jää helposti pintaan ja se on vaan semmoista lausuntaa.

Sillä käsitteistöllä mitä meillä on, me pärjätään näissä mitä me nähdään ja tunnetaan, aistitaan ja koetaan. Aistimaailman kuvaamiseen se sopii vie-lä jotenkuten. Kalevalan kielestä täytyy puhua ihan eri sarjassa. Se on laulettua eli siinä on se tiet-ty poljento ja rytmi ja samalla se avaa huikeita ku-via koko ajan. Siellä on tavattoman kuvaavia sano-ja, jotka ei sovi tähän kielisysteemiin ollenkaan. Suuret laulajat

teki aina tarvittaessa omia sano-ja kuvaamaan sitä laajaa kokonai-suutta, joka paljon tärkeämpää kuin joku määrätty päivämäärä tai vuosiluku. “Yheksän yrön ikeä” on yksi tämmöinen laaja ilmaus.

Minuunhan Kalevala rävähti aivan silmille joskus siinä -67, kun silloinen vuokraemäntä osti minulle Kalevalan syntymäpäivä-lahjaksi. Semmoisen Gallen-Kallelan kuvittaman, jossa tekstuu-rikin oli vielä vanhaa korutekstiä. Hän teki siinä merkittävän teon. Kun luin siitä ensimmäisen luvun, jossa kerrottiin maail-mankaikkeuden synnystä, ajattelin että jumalauta, miksei täm-möistä opeteta koulussa, se pitäisi jokaisessa aamuhartaudes-sa ottaa esille! Siinähän kerrottiin alkuräjähdysteoria! Se oli aivan tyrmistyttävää. Muinaiset laulajat joskus tuhansia vuosia sitten oli laulanut maailmankaikkeuden synnystä. Nyt tiede on haparoinut siihen suuntaan sata vuotta.

H: Mistä ne tiesi sen?J: Mistä ne tiesi sen! Oleellinen kysy-mys. Niillä on ollut aivan käsittämät-tömän voimakkaat kanavat “syntyihin syviin” niin kuin siellä tavan takaa ko-rostetaan. Synnyt syvät merkitsee, tie-täjähän oli suurin arvonimi siellä.

J: Ajassa on kerrottu historia, nykyhetki ja se, mihin ol-laan menossa. On nähtävä ihminen siinä missä me to-della olemme näiden havaintojen pohjalta, mitä meil-lä on. Me olemme avaruudessa, pienellä pallolla, joka on Linnunradalla, joka on maailmankaikkeudessa. Se on se lähtökohta, josta meidän pitäisi ruveta ounaste-lemaan todellisuutta. Muuten ollaan jatkuvasti harha-teillä.Tämä on meidän olomuoto. Avaruusihmisiä, avaruuso-lioita, hitusia universumissa. Sellaisina meidän pitäisi ymmärtää itsemme, sillä se aukaisisi oikeita näköalo-ja. Niitä samoja, mitä Väinämöinen ja Ilmarinen, Jou-kahainen ja Louhi ja nämä edustaa. Pohjola oli toiselta nimeltään Päivölä, eli jumalten olomuoto, ja sen ym-märtämiseksi, juuri tätä suurta ymmärrystä kohti, nä-mä sankarit jatkuvasti matkasivat. Ja se mitä he saivat aikaan, oli valtavan upeaa ja hienoa.Se mitä esivanhemmat meiltä odottivat, ja odotta-vat edelleen, on se, että me pyrittäisiin jatkamaan sii-tä, mihin he jäivät. Se on suurin, mihin me voidaan pyr-kiä täällä: tietoisuus. Sitä kohti he pyrkivät. Ja pitkälle pääsivät, erittäin pitkälle. Me ei vielä läheskään ym-märretä sitä, miten pitkälle. Aika -kirja johdattaa siihen suuntaan. Se on niin selkeästi kirjoitettu, kuin tästä ai-heesta on mahdollista. Ei mitään kummallista pimeään, hämärään mystiikkaan sotkeutumista, niin kuin mones-ti näkee näissä tällaisissa kirjoissa.

J: Minusta kaikki on mystistä, eihän me tiedetä loppujen lopuksi mitään kaikkeudesta. Miksi jotain on olemassa, miksi minä olen olemassa? Mikä aiheuttaa tämän kaiken? Nämä peruskysymykset ovat täysin ummessa ihmisillä. Miten me voisimme totuudes-ta tietää mitään, jos meillä ei ole mitään pohjatietoa kaikkein oleellisimmista asioista. Me vain tehdään päätelmiä näistä mitä me nyt nähdään ja koetaan ja voidaan jollain laitteilla päätellä ja vähän laskeskellaan... Mutta se on kaikki jonkin seurausta. Juu-ri se on mielenkiintoista, minkä seurausta tämä on. Se äärimmäisen kiehtovaa, ja tie-teen piirissä ei ole mitään osviittaa siitä, miten voisi löytyä ratkaisu.

Olen kuullut viimeisimpienkin avaruustutkijoiden sanovan, että kaikki palautuu aineeseen. Miten järjissään oleva ihminen voi puhua tuollaista? Ainehan on jonkun seurausta, sehän on voiman toinen olomuoto. Aine ja voima, mutta mistä ovat peräisin nämä aine ja voima? Ei aine sinänsä ole muuta kuin jatkuvaa muutosta. Mistä tämä muutos on alkanut? Ja täl-laisia älyttömyyksiä ne laukoo siellä. Tämmöinen möläytys vie pohjan kaikelta ajattelutoi-minnalta. Niin kuin se yksinkertaistus, että kun kaikki menee pieleen täällä maapallolla, kun ihmiskunta saa tämän pilattua ihan täysin, niin yksi sanoo tällä lailla: ”Me noustaan sitten avaruusalukseen.”

Terävin huippu suomen avaruusfysiikassa päästää tämmöisen suustaan. Eh-kä se on puoleksi vitsi, mutta joku voi tulkita sen niin, että eihän meillä ole hä-tää. Jos sellainen alus olisi, täällä on päälle kuusi miljardia ihmistä. Minne ne, jotka pääsevät mukaan, menevät sillä aluksella? Ei ole mitään osoitetta vaan kaikkialle on miljoonien valovuosien matka. Ei mitään tietoa mistään. Kaipa se jonkinmoinen vitsi oli. Mutta monet ihmiset on kuitenkin huolissaan tästä kehityksen suunnasta. Ei tarvitse olla mikään selvännäkijä, että tajuaa, ettei näillä raiteilla pitkälle mennä.

Ja siihen ei olla mitenkään valmistauduttu, sama hulina jatkuu vaan. Samaa itse-kästä maaäidin ja toisten riistoa. Se jatkuu, eikä ole mitään varasuunnitelmaa. En-tä kun aurinko lähettää yks kaks voimakkaan aurinkotuulen, joka pyyhkäisee nä-mä netit menemään? Kaikki järjestelmät katoaa. Se on täysin mahdollista, se jopa myönnetään. Plots. Ei sen tarvitse edes olla mikään valtava kohahdus. Ja mitä sit-ten, ei voi tehdä kaupassa ruokaostoksia. Kaikki häipyy. Kaikki tiedostot on vaan siellä jossain sitten. Tämä nyt yhtenä ensimerkkinä vaan.

Ei tätä enempää kannata, tämä on vaan elämää, mutta voisi olla joku varasuunnitelma. Olen esittänyt julkisesti Kansan Uutisissa tämmöisen varasuunnitelman: Jokainen järjis-sään oleva ihminen hankkii pienen mökin, jossa on kaivo, perunamaa ja mielellään vielä jo-ku kalaisampi järvi siinä lähellä. Sillä pärjää aika hyvin, kun kaikki pyyhkiytyy. Sitten mä vielä lisäsin siihen, että jos ei itse pysty hankkimaan, voi hankkia sen paikanosuuskunnal-la isommalla porukalla.

Nyt ihmiskunnan levottomuus alkaa olla aika valtavaa, kansojen ja pienempien poru-koiden, uskonnollisten yhteisöjen, ja yksittäiset ihmisetkin alkaa repeillä. Nuoretkin ihmiset joutuvat varhaiseläkkeelle.

H: Edistyykö ihmiskunta vai palaako se takaisin?

J: Jos tätä pidetään jon-kinlaisena kehityksen huippuna, niin sehän ro-mahtaa hyvin pian. Siinä romahduksessa vain ih-miset kärsii paljon. Tääl-lä on miljardeja ihmisiä liikaa.

H: Onko se sitten oppitunti ihmiskunnalle?J: Jos käsitetään oppitunniksi, että ihmiskunta niite-tään pois, niin siinä tapauksessa on. Ne, jotka jäävät henkiin, oppivat varmasti. Mutta on jotenkin vasten-mielistä puhua mistään maailmanlopun ennusteis-ta. Jokainen ihmissukupolvi on varmasti saanut oman maailmanlopun ennustajansa, enkä minä nyt maailman-loppua näe sellaisenaan, mutta tämä kehitys, tätä ei maaemo kestä. Sitten ollaan tosiaankin niissä alkute-kijöissä, jotka on ne välttämättömät ja ehdottomat. Ei ole optioilla eikä osakkeillakaan mitään merkitystä, ei-kä rahalla, se on vain paperia.

H: Kertoisitko shamaanin maailmasta yleisesti. Alisesta, ylisestä, keskisestä?

J: Olen kirjoittanut niistä kolme kirjaa, voit lukea niistä. Ne on niin laajoja kysymyksiä, että siinä jää aina puolitiehen, kun muutamaan lauseeseen yrittää pelkistää. Shamaanin maailmankuva sisäl-tää koko maailmankaikkeuden järjestelmän, jo-ten sen kuvaamiseksi pitäisi käsitellä kaikki, koh-ta kohdalta. Toimintatavoissa on toki paljon eroja, mutta se on jossain muodossa yhtä vanha kuin ih-miskunta, koska ei se ole mikään uskonnon tai fi-losofian kaltainen järjestelmä tai dogmisto. Ylei-sesti se on, että käsitetään missä ollaan, eletään maaemon antimista, ymmärretään isä päivän merkitys, veden ja ilman merkitys. Tämä perus-ta on ympäri maapalloa edelleen aivan yhtä päte-vä kuin aina.

Olen tavannut alkuperäiskansojen ihmisiä, tietäjiä Australiasta, Pohjois- Amerikasta, Kanadasta, Siperiasta, Etelä- ja Väli-Ameri-kasta. Nenetsejä, nepalilaisia, tiibetiläisiä ja marilaisia. Aivan kaik-kialla on sama perusta ja syvä ymmärrys. Se on loukkaamaton hei-dän perinteessään. Luonnosta otetaan vain se, mikä on tarpeen ja muuten jätetään se rauhaan. Esimerkiksi maan omistaminen, se oli aivan käsittämätön ajatus intiaaneillekin. Näinhän se on täällä-kin ollut hyvin pitkään.

Toimintatavat on elinympäristöstä riippuen vaihdellut hyvin paljon, mutta on siellä paljon samankaltaistakin. Kunnioituksen osoitukset näille voimil-le, kutsutaan niitä vaikka jumaliksi eri nimillään. On pidetty pyhinä hyvin samankaltaisia asioita ja arvoja. Muutosta on tapahtunut vasta, kun yhtei-söt ovat kaupungistuneet ja sivilisaatio syntynyt. Sitten tulivat ammattipa-pistot ja yläluokat, kuninkaat ja keisarit ja tämä joutilas väki.

Käsitys siitä, että kaikki on näkyvää on aika tuore. Meidän isovanhemmat saattoi vielä puhua metsän- ja vedenhaltijois-ta jokapäiväisinä asioina. Se ei ollut niin erityistä, että sitä oli-si pidetty minään ilmiönä. Metsissä, korvissa ja soiden takana asuville se oli luonnollista ympäristöä ja siihen kuului nämäkin olennot, joita pidetään nyt ihan satuna.

H: Ja shamaani saa näihin yhteyden?

J: Se on hänen erikoisominai-suuksiaan. Se oli usein pe-rinnöllistä, tiedot ja taidot opetettiin seuraavalle suku-polvelle. Sukupolvien traditio keräsi tietoa näistä asioista. Oli suurshamaaneja joiden luo tultiin hakemaan tietoa ja op-pia kaukaakin. Kyläyhteisön noidat oli sellaisia parantajia. Ihan välttämättömiä. Eihän nii-tä ilman tulleet toimeenkaan ne yhteisöt. Jos yhteisön sha-maanisuku pääsi katkeamaan, se oli huolestuttavaa ja pyrit-tiin korjaamaan mahdollisim-man pian.

H: Miten shamaanirumpu toimii?J: Se vaan toimii, kellä toimii. Ei kaik-ki rummut, vaikka miten olisi rakennet-tu, toimi. Se riippuu haltijoista. Rum-mussa pitää olla haltijoita. Tai kyllä se rytmi toimii ryhmässä. Ennen koko yh-teisö saattoi kerääntyä kotaan, jolloin rumpu oli jo yhteisön voimaa kokoava ja välittävä väline. Ja kyllähän se yritet-tiin tietyn kireäksi saada. Isoja rumpuja lämmitettiin tulen ääressä, että saatiin siihen sopiva kireys. Mutta ne haltiat oli ne tärkeät tekijät, joista pidettiin huol-ta muunakin aikana.

H: Onko ne haltiat niin olennai-sia, että ei voi vaan päättää tuosta vain lähteä matkalle?

J: Minä olen eriyttänyt näitä niin, että on shamaanin medi-taatio, jossa on rumpu muka-na. Sillä on merkitystä ja se eroaa hiljaisesta meditaatios-ta. Mutta se ei sinänsä ole mi-kään shamaanitoiminnan muo-to. Ne on eri juttuja.

H: Minulle on kolahtanut Jungin us-kontoteoria, jonka mukaan uskonnol-lisessa kokemuksessa on kyse siitä, että tietoinen tulee tietoiseksi alita-junnasta. Ja sitten on vielä ihmisten kollektiivinen alita-junta arkkityyppeineen. Sinäkin olet ilmeisesti perehtynyt Jungiin?

J: Jung on mahtava tyyppi, hän pelasti minut aikoinaan. Saatoin todeta, että joku muukin on näitä samoja asioi-ta pohtinut ja se oli aivan järistyttävä kokemus. Hän pu-hui shamaanien maailmasta.

Alitajunta on hämärä käsite ja siihen suh-taudutaan virallisesti aika torjuvasti. Sha-maanit ovat toimineet alitajuntansa kautta ja alitajunnasta löytyy ne kollektiiviset ark-kityypit, jotka edustavat esivanhempiakin, kaikkia niitä, siis se on ihan valtava kehi-tyskaari. Kaikki shamaanitoiminta ja -maa-ilmankäsitys on perustunut juuri tähän et-tä nämä ovat yhtä olevia, siinä vaan muoto vaihtuu.

Me emme nyt havaitse heitä, mutta ei kysy-mys ole kuin aineellisen kuoren häviämisestä. Se vaan kuluu loppuun, mutta ei henki voi ku-lua loppuun, ei se voi kuolla. Se muuttuu sel-laiseksi, jota ei yleensä nähdä, tavallaan va-pautuu. Paha sanoa sitä mitenkään muuten. Voidaan ajatella, että siellä kollektiivisessa todellisuudessa on olemassa ja löydettävissä nämä esivanhemmat.

Oli hämmästyttävää, miten Jung kuvasi oman pappi-isän-sä tuskaa, miten isä jäi tyhjän päälle. Jung oli ateisti ja hänen isälle oli kauheaa havaita, että se mihin oli uskonut, liukenee pois. Minä olen sitä mieltä, et-tä uskonnot – tällaiset abstrak-tit hahmotelmat – ne voi yrittää omaksua ja pitää niitä totena, mutta eivät ne välttämättä ole. Ne ovat kirjoitettuja oppeja.

minervan pöllö 2/2011

Documents