Metsä

Copyleft Jari-Pekka Tamminen 2014

Kannen kuva: Suolijärvi

Sisällys1. Metsän alku............................................................................52. Hervantajärven kaavoitus.......................................................73. Harvennusten arkea..............................................................114. Kuusivanhukset lumentulon esteenä....................................155. Vuores tulevaisuutta taikomassa..........................................176. Asiantuntijat määrittelevät metsän.......................................207. Puut uhkaavat turvallisuutta.................................................258. Kunnallisvaalit – yhtä näytelmää.........................................279. Kaupunkilaiset kuultavina...................................................3010. Luontopolku hakataan puistoksi........................................3311. Metsä elättää ja kasvattaa...................................................40

11.1 Asiantuntijat nukkemestareina....................................4011.2 Perheet syntytiedon synnyttäjinä.................................4311.3 Metsä pyhyytenä..........................................................45

Ansioton luettelo......................................................................47

”Huijarit puhuvat tulevaisuudesta”Heikki Mäki-Kulmala (1951 – 2014)

1. Metsän alkuPuistaan metsä tunnetaan. Niinpä ennen varsinaisia metsäkoke-muksiani olin kiinnittänyt ihailuni vanhoihin ja kookkaisiin puihin. Näitä oli runsaasti Raivion kaupunginosassa sijaitsevas-sa Jaatsin puistossa edesmenneen Tyrvään kunnan alueella. Vanhoilla puilla täyttynyt puisto oli paikallisten lasten suosik-kipaikka leikkeihin ja peleihin. Ensimmäiset kokemukseni met-sästä liittyivät Raiviolla sijainneeseen noin hehtaarin kokoiseen pieneen metsätilkkuun, joka kantoi sisässään lähinnä koivupuu-ta ja muuta lehtimetsälle ominaista kasvustoa. Kuusivuotiaan järkytys oli kuitenkin kova, kun leikkipaikan sijaan edessä oli-kin eräs kaunis päivä hakkuuaukea. Lapsen vaisto kertoi, että jotain kaunista oli kuollut. Itkuhan siinä tirahti ja äiti osti loh-dutukseksi jäätelöä.

Valtion koulutusjärjestelmään pujahdettuani ensimmäinen tär-keä leikkipaikka oli Muistolan koulun pihalla ollut metsä. Muutaman päivän ehdimme siellä leikkiä kunnes rinnakkais-luokasta poiketen oma opettajamme kielsi meiltä metsään me-nemisen sillä perusteella, että metsässä opettajan oli vaikeampi valvoa oppilaitaan. Lapsen silmin kiehtova leikkipaikka näh-tiinkin aikuisen silmin turvattomuutta aiheuttavana alueena. Yhdeksänvuotiaana pajujen kaataminen kotivesistön rannalta aiheutti niin paljon mielipahaa, että kaverusten kanssa päätim-me heittää kaadetut pajut järveen, jotta pajujen kaatajat eivät voisi niitä hyödyntää. Se tuntui kestämättömältä, että pajut ei-vät voineet kasvaa puiksi ja muodostaa metsää.

Suhde metsiin syventyi, kun perheemme muutti Raiviolta Lou-sajan kaupunginosaan ollessani kymmenenvuotias. Tuolloin aloitin sekä metsissä juoksentelun että hiljentymisen, joita olen harjoittanut aina näihin päiviin asti. Varsinkin murrosikäisenä

5

pidin kapeilla metsäpoluilla säntäilystä niin, että sain vauhdin hurmoksessa vältyttyä kaatumisilta vain niukin naukin, kun laitoin kenkää toisen eteen kivenkoloista täyttyvillä taipaleilla.

Vuonna 2003 muutin Hervantaan aloittaessani opiskelut Tam-pereen teknillisessä yliopistossa. Aluksi en nähnyt kuin beto-nia. Suhteeni Hervannan metsiin kuitenkin muuttui hiljalleen. Päivä päivältä talsiessani arkeani tässä kenties yhdessä kuului-simmista suomalaisista betonilähiöistä aloin samaistua ja juur-tua niihin maisemiin, joita ympärilläni kohosi. Hervanta oli ai-koinaan rakennettu niin, että sen ympäristöön oli jätetty run-saasti metsää. Hervanta rajoittui joka puolelta metsään. Myös lähiön sisälle oli jätetty metsäsaarekkeita.

Koko elämäni kaupungissa asuneena pääsin vihdoin jyvälle sii-tä, mistä metsässä oli kysymys, sillä kaupungissakin oli mah-dollista kokea metsä. Kokea metsä. Metsillä on ollut jo lapsuu-dessani ja nuoruudessani iso merkitys, mutta asuttuani yli kym-menen vuotta Hervannassa on kysymys metsästä nyt ajankoh-taisempi kuin koskaan. Tämän julkaisun myötä jaan kokemuk-siani menneiltä vuosilta ja kerron myös siitä, mitä tänään tällä-kin hetkellä tapahtuu. Hahmottelen myös sitä, millaisella elä-mäntavalla eläessä metsää on ja millaisella sitä ei ole. Kirjoi-tusteni keskiössä on kokemus kotimme välittömässä läheisyy-dessä olevista Hervantajärven metsistä ja niihin liittyvästä Tampereen kaupungin tekemästä kaavoituksesta.

6

2. Hervantajärven kaavoitusOlen vaellellut arjessani paljon Hervantajärven läheisyydessä. Tunnetun lähiön nimeä kantava järvi on vähäistä kesämökki-kantaansa lukuun ottamatta metsän ympäröimä. Hervantajärven lähellä sijaitsee huomattavasti pienempi järvi, Makkarajärvi, joka on kauniin metsän piirittämänä oiva paikka hiljentymi-seen. Etenkin sunnuntaisin ennen kauppojen aukeamista, kun yksityisautoilun taustahumina ei kuulu tuon pyhätön rannalle. Tämä pyhä paikka on alle puolen tunnin kävelymatkan päässä Hervannan keskustasta. Autotien varrelta kävelyä on polkua pitkin paikalle alle kymmenen minuuttia.

Peilityyni järven pinta ja metsää silmän kantamattomiin sen reunalla. Luokseen kutsuva metsä heijastuu järven pinnasta ja tähän kokemukseen johdattaa hiljaisuus. Tälle rannalle opin vuosien saatossa pysähtymään. Arkeni kuitenkin järkkyi kun kuulin ensimmäistä kertaa Hervantajärven osayleiskaavasta vuonna 2009. Kauhistuin, kun ymmärsin kaavoituksen toteu-tuessaan tuhoavan paikan metsän kokemiseen. Omakotitaloasu-tusta oli suunniteltu noin sadan metrin päähän Makkarajärven rannasta ja hieman kauemmas oli luvassa kerrostaloja. Makka-rajärvi oli uhattuna sellaisena kuin olin oppinut sen tuntemaan.

7

Makkarajärvi

Kirjan Hervannallinen maailma mukaan ympäristöministeriö kumosi Hervantajärven kaavan alun perin jo vuonna 2002 riit-tämättömien luontoselvitysten vuoksi. Ilmeisesti liito-oravat pelastivat alueen rakentamiselta. Kirjassa kerrotaan, miten pai-kalliset ovat taistelleet kaavaa vastaan 1990-luvun alusta läh-tien. Kaavoituksesta syntyi taitekohta myös omassa elämässäni. Koin tarvetta muuttaa asioita ja hallita elämääni arkeni ulko-puolella. Politiikasta olin ollut kiinnostunut pienestä pitäen, mutta parlamentaarisen toiminnan koin vieraaksi. Ehkä siksi, että äänestettyäni Vihreää liittoa vuoden 2008 kunnallisvaaleis-sa huomasin Tampereen kaupungin tekevän tämän puolueen johdolla Hervannan metsiä tuhoavaa politiikkaa. Tunsin tämän jälkeen poliittisen kotini olevan vallankumouksellisten riveissä.

Vuonna 2010 liityin toimintaansa aloittelevaan Vihreään puo-lueeseen, joka Vihreästä liitosta poiketen pyrki vaikuttamaan asioihin ulkoparlamentaarisin keinoin. Toiminnan keskiössä oli ympäristövallankumouksellinen ohjelma, jonka mukaan sekä poliittinen että taloudellinen järjestelmä oli kumottava, sillä ne

8

eivät pohjimmaltaan soveltuneet sopusoinnussa elämiseen luonnon kanssa. Yllättäen päädyin jopa porukan puheenjohta-jaksi puoluekokouksessa lokakuussa 2010. Ajattelin poliittisen vallankumouksen olevan ainoa tapa vaikuttaa ja Vihreässä puo-lueessa ollessani tutustuin moniin itselleni vielä tänäänkin tär-keisiin ja elämääni vaikuttaneisiin ihmisiin.

Alkuvuodesta 2011 jätin Vihreän puolueen puheenjohtajan pes-tini vastalauseena ryhmässä vallinneelle ilmapiirille. Paikalli-sen arjen sijaan keskiössä oli uhrautuminen ja tarve hallita koko maailmaa. Maailmanparantaminen oli tärkeämpää kuin se, mitä parannettiin. Puolueen julkinen näkyvyys ja jäsenten kerääminen ohitti porukan arkisen yhdessä olemisen tarpeen. Loppuunpalaminen ja kiinnostuksen lopahtaminen astuivat näin joukolla kuvaan mukaan. Samanlaiseen toimintatapaan olen valitettavasti törmännyt kaikissa muissakin kansalaisjär-jestöissä tämän jälkeen.

Vihreä puolue oli arvokas kokemus. Yksi mukaani tarttuneista ajatuksista oli jatkuva kasvatus, josta kuulin ensimmäistä ker-taa näissä piireissä. Tuon käsitteen ymmärrän tapana kaataa metsää niin, että metsä säilyy metsänä. Metsästä kaadetaan vain tukkipuun mittoihin päässeet puut ja muut puut jätetään rauhaan. Metsä sisältää eri-ikäistä puuta ja avohakkuita ei teh-dä. Metsä uudistaa itse itseään eikä myöskään erillisiä istutta-misia tai metsänmuokkauksia tehdä. Jatkuva kasvatus mahdol-listaa metsän kasvamisen omaan tahtiinsa omassa arvossaan eikä metsää muuteta lannoitteilla viljellyksi puupelloksi.

Esitin Tampereen sosiaalifoorumissa vuonna 2011 käytännön vaikuttamista Tampereella käsitelleessä keskustelutilaisuudessa kärkkäitä yleisöpuheenvuoroja koskien Tampereen kaupungin tekemiä kaavoituksia. Käytin esimerkkinä Hervantajärven kaa-voitusta, joka lukuisten läpimenneiden valitusten jälkeen oli

9

kuitenkin otettu aina uudelleen parlamentaariseen valmiste-luun. Keskustelutilaisuuden jälkeen Pirkanmaan luonnonsuoje-lupiirin sihteeri Anni Kytömäki vinkkasi minulle Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksestä. Niinpä liityin Tysyn sähkö-postilistalle ja otin vinkin pohjalta yhteyttä silloiseen puheen-johtajaan Jere Niemiseen. Hänen mukaansa yhdyskuntalauta-kunta hyväksyi Hervantajärven osayleiskaavaehdotuksen 24.05.2011 eikä Tysyn vastauksia, ehdotuksia ja vaatimuksia juurikaan huomioitu.

Jere välitti yhteystietoni pidemmän aikaa Hervannan metsien suojeluun osallistuneelle Aarto Uurasjärvelle, joka kertoi Her-vantajärven kaavan menneen valtuustossa läpi 13.06.2011. Olin ajatellut mennä lakanoiden kanssa valtuuston kokoukseen, mutta olin lukenut kokouksen esityslistasta aiemmin, että kaava ei tulisi käsittelyyn tuolloin. Kaavan käsittelyä oltiin kuitenkin aikaistettu ja esityslistaa muutettu. Kaupunginhallitus oli tehnyt esityksen vain kuusi päivää yhdyskuntalautakunnan päätöksen jälkeen. Suunnittelimme tämän jälkeen Aarton kanssa järjestö-kentän kasaamista kaavoituksen kumoamiseksi ja Hervantajär-ven metsien pelastamiseksi. Lehtiin kirjoittelusta oli myös pu-hetta. Järjestökentän kasaaminen jäi kuitenkin haaveeksi eikä lehtiin kirjoittelukaan ottanut onnistuakseen.

Pidin kuitenkin aina Hervantajärven kaavoitusta esillä kansa-laisjärjestöissä ollessani. Haaveilin vallankumouksellisen yh-teisön synnystä, joka kykenisi estämään tuhokoneiden saapu-misen pyhille paikoille. Ollessani anarkistipiireissä, joissa suunniteltiin yleisesti metsäkoneiden pysäyttämistä kuitenkin huomasin, että porukalla ei yleensä ollut tunnesiteitä paikalli-seen luontoon. Toimintaan ajava voima ei ollut niinkään kau-niin ja pyhän luonnon kunnioittaminen, vaan tahto vastustaa ja tuhota. Jaettua arkea ei ollut, oli vain tahto muuttaa maailmaa. Omaa arkeaan ei voinut muuttaa, maailma piti muuttaa ensin.

10

3. Harvennusten arkeaKansalaisjärjestöissä räpiköimisen jälkeen aloin kiinnittää enemmän huomiota arkeeni. Samoilin Hervannan metsissä ja törmäsin, kas kummaa metsissä tehtäviin harvennuksiin. Tam-pereen kaupunki teki mittavia harvennuksia Särkijärven uima-rannalle vievän tien läheisyydessä vuonna 2011. Metsätyöt teh-tiin raskaalla kalustolla ja mitä ilmeisemmin märkään aikaan, sillä metsäkoneiden renkaiden jättämät urat olivat pahimmil-laan kymmenien senttimetrien syvyisiä. Jäljet veivät kaiken kasvillisuuden mennessään.

Harvennushakkuiden jälkiä

Päätin tiedustella Tampereen kaupungin virkamiehiltä hakkuis-ta ja niiden tämänkertaisesta toteutuksesta. En saanut silloista metsäsuunnittelijaa Anne Tuomista puhelimella kiinni. Sen si-jaan tavoitin metsänkaatopäällikkö Tommi Granholmin, jonka

11

mukaan Särkijärven alueella oli kasvatusikäistä metsää, jossa lahopuita ei ollut paljon. Epäilin, että lahopuuta ei jätetä kau-pungin metsiin monimuotoisuutta ylläpitämään. Granholm vas-tasi, että ajoreitillä voi olla lahopuuta, joka poistetaan metsistä, mutta muuten lahopuuta ei poisteta. Granholmin mukaan met-sätyöt tehdään yleensä niin, että maaperä on jäässä, vaikka aina ei voida olla paikalla optimaalisena aikana helmi–maaliskuus-sa. Niin kuin ei tässäkään tapauksessa.

Maastoon jätetyistä jäljistä Granholm väitti, että kanervat ja mustikat palautuvat muutamassa vuodessa ennalleen. Loistavaa! Muutama vuosi enää, pinnistelkää lapset, jo muuta-man vuoden päästä päästään mustikkaan. Granholmin mukaan talousmetsä on nykyään monimuotoinen ja tässä tapauksessa monimuotoisuutta on ylläpidetty suoritetuilla harvennushak-kuilla. Paikalla käveltyäni ja puukepeillä mittailtuani tuo moni-muotoisuus ja maaperän palautuminen kymmenien senttimet-rien urista kuulosti kovalta väitteeltä.

Granholm kertoi, että 1990–luvulla metsien käyttöä koskeva lainsäädäntö oli muuttunut, mutta hänen mukaansa jatkuvaa kasvatusta ei käytetty missään Suomen kunnassa. Avohakkuu sen sijaan on ahkerassa käytössä. Granholmin mukaan metsissä käytetään sertifikaatteja ja nämä riittävät jatkuvan kasvatuksen sijaan. Granholmin vastauksista en tiedä, mutta ympäristömer-keillä ja muilla papukaijamerkeillä ilmeisesti taataan ainakin metsänkaadon markkinallista julkikuvaa.

Granholm osasi kielillä puhumisen taidon, sillä hänen mukaan-sa metsänkaato ei kuulu Tampereen kaupungin reviiriin, vaan kaupunki tekee metsänhoitoa. Tämä metsänhoidoksi kutsuttu toiminta pitää sisällään raivauksia raivaussahalla ja puiden is-tuttamista. Käsitteellisesti määriteltynä Tampereen kaupunki ei voi missään olosuhteissa tehdä muuta kuin hoivata metsiään,

12

sillä varsinaiset metsänkaadot suorittaa ilmeisesti ulkopuolinen toimija, jolta kaadot tilataan. Siksi Granholmin titteli on esi-merkiksi kaupungin verkkosivuilla metsänhoitopäällikkö eikä metsänkaatopäällikkö, mikä sopii vastaamaan Granholmin työnkuvaa huomattavasti paremmin.

Hervannan metsien harvennuksia Granholm puolusteli sano-malla, että viiden vuoden päästä maastossa olevia uria ei enää ole. Eisevväliä miltä se metsä tänään näyttää, mutta hei tulevai-suus ennen kaikkea. Onhan lapsillakin karkkipäivänsä. Lisäksi Granholmin mukaan monet ihmiset viihtyvät väljemmissä met-sissä. Miltä metsä sitten näyttää ihmisten hoivan jäljiltä? Voiko siellä täällä harvakseltaan puita sisältävää aluetta kutsua enää metsäksi? Puistoksi kylläkin. Kasvatettuja metsiä, joissa on sa-manikäistä ja -lajista puustoa kutsutaan yleisesti puupelloiksi erotuksena itsellään varttuneesta metsästä, jossa on eri-ikäisiä ja -lajisia puita. Ehkä Tampereen kaupungin hellällä rutistuk-sella huolehdittuja metsiä voidaan kutsua puupuistoiksi erotuk-sena sekä metsistä että puupelloista.

Puistoista puheen ollen olin jo ennen metsistä vastaavien taho-jen tavoittamista saanut puhelimen päähän Tampereen kaupun-gilla Nekalan alueen kunnossapidosta vastaavan henkilön. Tie-dustelin Petri Kujalalta Nekalan puistossa kaadetuista isoista ja vanhoista puista. Olin Tampereen keskustasta Hervantaan pyö-räillessäni hämmästellyt sitä, miten kauniita puita maltettiin kaataa kaupungin puistoista. Kujalan mukaan puunkaadoista vastaa aina alueen työnjohtaja (tässä tapauksessa hän) tai met-sänkaatopäällikkö (Granholm). Puiden kaatamiset ovat Kujalan mukaan aina (tieteellisesti) perusteltuja.

Kujala kertoi, että puun kunto tutkitaan mikroporalla puun si-sältä silmämääräisen katselmuksen jälkeen. Tutkimukset teh-dään ammattikoulutuksen käyneiden ihmisten voimin, joilla on

13

kymmenen vuoden kokemus taustalla. Kujalan mukaan puiden kaatamisista on turha mussuttaa. Hän vahvisti havaintoni siitä, että Nekalan puistosta oli kaadettu kolme puuta ajoradan vie-restä. Kyseessä oli poppeleita ja hopeapajuja, joiden biologinen ikä ei Kujalan mukaan ylitä sataa vuotta. Hänen mukaansa pui-den ikä on yleensä 60 – 80 vuotta ja jo pieni lahovika saattaa aiheuttaa helposti vahingon.

Kujala painotti, että poppelit ovat ensipuustoa, jolloin ne kas-vavat nopeammin kuin muut puut. Tällöin saadaan vihreyttä puistoon enemmän ja nopeammin. Täten puiden kaato oli Kuja-lan mukaan perusteltua. Tieteelliset ja vihertävät perustelut ei-vät kuitenkaan Kujalalle riittäneet, vaan hän esitti tapahtuman Helsingistä muutaman vuoden takaa, jolloin kaksi henkilöä oli jäänyt puun alle. Kuulemma Tampereellakin oli Koskipuistossa hopeapaju kaatunut 7 – 8 vuotta sitten melkein kymmenen ih-misen päälle. Turvallisuutta ennen kaikkea. Samalla ajatuksen-juoksullahan meidän on syytä kuivattaa kaikki Tampereen kau-pungin järvetkin. Niissähän on mahdollista hukkua milloin vain ja taidetaan muuten hukkuakin.

Hervannassa samoillessani olin törmännyt entisen maankaato-paikan läheisyydessä poppeleita muistuttaviin puunrunkoihin. Aluetta käytettiin edelleen kaupungin romun väliaikaisvarasto-na ja olinpa nähnyt siellä puustosta silppurilla tehtyä haketta-kin. Kysyttyäni asiaa metsänkaatopäällikkö Granholmilta hän kiisti erittäin painokkaasti sen, että Nekalan poppelit olisivat menneet Hervantaan. En tiedä, mikä syy hänellä oli kiistää tämä niin voimakkaasti.

14

4. Kuusivanhukset lumentulon esteenäTörmättyäni Hervannan arjessa rajuihin luonnonmuokkauksiin luulin jo nähneeni tarpeeksi. Ikävä yllätys kuitenkin paljastui vasta kesällä 2011, kun vierailin vanhempieni luona nykyisessä Sastamalan kaupungissa. Lousajan kaupunginosassa sijaitseva kuntoilupolku oli tuttu lukuisilta juoksulenkeiltäni. Pururadaksi sitä sanottiin, kun sinne vielä 1990–luvulla oli tapana laittaa sa-hanpurua pehmikkeeksi. Tämä pururata oli metsien ympäröimä ja radan alkupäässä oli pari vanhaa kuusta kohonneena kor-keuksiinsa. Niitä olin nyt saanut sellaiset parisenkymmentä vuotta ihastella.

Kun saavuin paikalle tuona kesäisenä päivänä niin yllätyksek-seni nuo kuuset oli kaadettu. Vain kannot olivat jäljellä. Näistä äitini oli laskenut vuosirenkaiden avulla toisen iäksi toistasataa vuotta. Yli sata vuotta olivat kuuset seisoneet paikallaan. Siis ennen kuin edes Suomen valtio keksittiin. Päätin tiedustella asiaa Sastamalan kaupungilta. Tavoitin puhelimitse ympäristö-tarkastaja Anna Jouttunpään. Hän kauhisteli tilannetta ja sanoi olevansa yhteydessä asiasta kaupungin puutarhuriin. Jouttun-pään mukaan tällaisia kaatoja ei tarvitsisi tehdä.

Olin aiemmin tavoittanut Sastamalan kaupungin puutarhuri Reijo Saaren. Hän muisti hyvin kaadetut kuuset Lousajan kun-topolun varrelta. Hänen mukaansa puiden kaatoon oli syynä lu-mitilanne. Jotkut hiihtäjät olivat toivoneet kaatamisia, jotta lumi pääsisi paremmin satamaan ladulle. Ei saa nauraa, sillä lu-mentulo ladulle on varmasti kova paikka jollekin pikkupaikka-kunnan himohiihtäjälle. Miettikää nyt näitä nykyisiä Etelä-Suo-men talvia (saa nauraa), ei ole helppoa hiihtää ei. Kuusivan-huksia on hyvä syyttää lumentulon estämisestä aivan samalla tavalla kuin Talvivaaran kaivosyhtiö syyttää tänä päivänä maja-

15

via ympäristöongelmistaan. Piru vie, kun se luonto tuppaa hait-taamaan ihmisten harrastuksia ja liiketoimintaa. Ehkä tämän vuoksi meillä on hiihtoputket ja kauppakeskukset pullollaan ih-misiä. Näissä paikoissa vapaana rehottava luonto sentään ym-märtää jättää ihmisen rauhaan.

Kuusivanhusten kaataminen siksi, että ladulle saataisiin lunta kertoo mielestäni kaiken oleellisen tästä päivästä. Ihminen on menettänyt yhteytensä luontoon. Tätä vahvisti myös kysymyk-seni saman kuntopolun varrella tehdyistä edellisvuotisista hak-kuista. Näissä metsänhoidollisissa toimenpiteissä hakkuuau-kealla oli jätetty kokonainen yksi siemenpuu hehtaaria kohden. Saari vastasi tähän, että ihmiset toivovat valoisampia metsiä. Siis valoa kansalle! Eikä siinä mitään, asiakas on aina oikeassa. Me entiset kansalaiset, nykyiset kaupungin viherpalveluita ku-luttavat asiakkaat olemme varmasti riemuissamme, kun saam-me lenkkeillä ja hiihdellä hyvin hoidetuissa puistoissa.

Saari perusteli avohakkuuta myös sillä, että korjuu maksaa enemmän, jos kaadetaan vähän. Taloudellisuus ennen kaikkea. Mainittuani tästä perustelusta ympäristötarkastaja Jouttunpäälle hän kertoi ottavansa myös tämän asian puheeksi Saaren kanssa. Lenkkeilypolkujen varrella olevia metsiä, kun ei tarvitsisi kaa-taa taloudellisin perustein. Ehkä asenteet liikahtivat Sastama-lassa kohti luontoa, ehkä eivät, sillä vain aika näyttää. Sekä Tampereella että Sastamalassa tarve hoitaa ulkoilureittien var-rella olevia metsiä on kuitenkin kova. Miksi metsät muutetaan puistoiksi? Millä nimillä kutsumme myrkytetyillä nurmikoilla varustettuja puistoja? Puistoissa lapset eristetään nykyisin me-tallisen aidan taakse rakennettuun leikkipaikkaan. Metalliaito-jen takana leikkiviä lapsia katsellessa puistojen nimiksi huulille nousee Hennala, Auschwitz ja Guantanamo.

16

5. Vuores tulevaisuutta taikomassaOsallistuin Tampereella syyskuussa 2011 järjestettyyn Tulevai-suuskylä–nimiseen tapahtumaan. Tiedustelin paikalla olleilta Tampereen kaupungin virkamiehiltä, miten kaupunkilaiset voi-sivat osallistua paremmin kaavoittamiseen ja uusien lähiöiden suunnitteluun. Virkamiehet vain totesivat naurahdellen demo-kratian olevan kaavoittajan pahin vihollinen. Kysymykseni taustalla oli Tampereen kaupungin toteuttama Vuores–hanke, jossa hakatun metsän keskelle rakennettiin pikkukaupunkia luonnon kainaloon.

Yhdessä tapahtuman keskustelutilaisuudessa innostutin pane-listeja yleisökysymyksellä Vuoreksesta. Panelistit pitivät käsit-tämättömänä sitä, että Vuoreksesta oli siivottu metsät pois, jotta sinne voitiin tuoda luontoa takaisin. Tämän jälkeen paneelin puheenjohtajana toiminut Tampereen kaupungin EGO2–hank-keen johtaja Pauli Välimäki (vihr.) ei enää antanut minulle pu-heenvuoroja. Vuoreksen rakentamisen etenemistä olin seuran-nut jo vuodesta 2009 lähtien, sillä uusi lähiö rakentui aivan ki-venheiton päähän rakkaasta Suolijärven luontopolusta, jolla olin jo vuosia aiemmin tallustellut.

Vertailin myöhemmin blogissani Vuoreksen ja Hervannan mai-nospuheita keskenään ja arvostelin kovaan sävyyn synnytettyjä mielikuvia. Esimerkiksi kirjassa Hervanta – Vuorenpeikkojen maa kerrotaan Tampereen kaupungin 1970-luvulla markkinoi-masta uudesta kaupunginosasta seuraavasti:

Hervannasta rakennetaan lähivuosina nykyaikainen asuntoalue – vireä, vihreä ja viihtyisä kaupunginosa [...] luonnonläheinen, toisaalta kaupun-kimaisen toiminnallinen kokonaisuus. Ei kivierämaa eikä nukkumalähiö, vaan pitkälle omavarainen tytärkaupunki.

17

Opettajani Heikki Mäki-Kulmalan sanoin ”Huijarit puhuvat tu-levaisuudesta”, sillä nykypäivänä Hervanta on riippuvainen Sa-takunnan soiden turpeesta sekä Venäjältä ostetusta polttoöljystä ja maakaasusta. Suurin osa hervantalaisista käy palkkatöissä muualla ja viljelypeltojakaan ei Hervannassa näy. Tämä ei ole mielestäni omavaraisuutta. Tulevaisuus on kuin taikatemppu, jonka avulla ihmisiä sekä vietellään että pelotellaan. Samalla tulevaisuutta keimailevalla huijaripuheella Tampereen kaupun-ki markkinoi myös uutta lähiötään. Avohakkuuaukean keskeltä rakentuu uusi betonilähiö, Vuores – Lemminkäisten maa, jota kuvaillaan 2010-luvulla seuraavasti:

Alueen suunnittelussa ja toteutuksessa yhdistyy laadukas arkkitehtuuri, ekologisuus, huipputekniikka ja luonnonläheisyys. Vuoreksesta rakentuu moderni, uudenlainen pikkukaupunki.

Aika näyttää, mitä tuo ekologisuus ja modernius käytännössä tarkoittavat. Tähän mennessä luonto on ainakin pysyvästi mo-dernisoitunut luonnontilaisesta liito-oravilla kyllästetystä met-sästä huipputekniikalla viheriöidyksi ja myrkytetyksi ekologi-seksi puistoksi. Vuoreksen menneisyydessä kummittelevat tie-tysti samat paikallisten ihmisten käymät taistelut kuin Hervan-tajärvenkin tapauksessa. Valitukset kaavoituksesta kumotaan yksi toisensa perään tai sitten ne sivuutetaan uusilla edustuksel-listen elimien valmistelemilla hankkeilla. Kirjoitin virkamie-hien vallasta samaan blogiini:

Ongelman muodostavat virkamiehet, jotka suoltavat uusia kaavoituksia ja selvityksiä nopeammin kuin edustajat ehtivät niihin perehtyä. Edus-tuksellisuus näyttäytyy siten, että kaupunkilaisten osallistumisen sijaan virkamiehet laativat ja valtuutetut leimaavat. Kaupunkilaisille toki taa-taan näennäinen kuulemismahdollisuus, mutta todellista vaikuttamisen kanavaa heille ei anneta. Kansalainen nähdään vain kaupungin tuotta-mien julkisten palvelusten kuluttajana, jolla ei ole osaa eikä arpaa omiin tarpeisiinsa.

18

Niin ja mikä olisi muuttunut? Jos kaava saadaan kumottua, se ei tarkoita yhtään mitään. Seuraavassa edustuksellisessa ko-kouksessa kaava on uudelleen käsittelyssä mitättömillä muu-toksilla varustettuna. Tulevaisuutta voidaan taikoa loputtomiin, koska tulevaisuutta ei ole olemassa. Asiantuntijat kertovat, mi-ten nyt tarvitaan lisää asuinalueita, energiaa, talouskasvua ja niin edelleen. Tulevaisuus velvoittaa meitä toimimaan heidän haluamallaan tavalla. Paikallisten arjessaan elävien ihmisten olemisen tavat kaventuvat, jos asiantuntijat otetaan todenpuhu-jina eikä taikureina.

19

6. Asiantuntijat määrittelevät metsänSain tietää järjestettävästä yleisötilaisuudesta koskien Hervan-nan metsäsuunnitelmia Tysyn sähköpostilistalta. Tampereen kaupungin kiinteistötoimi järjesti kaikille kuntalaisille avoimen asukastilaisuuden 27.10.2011. Paikalla oli mahdollista tutustua metsäsuunnitelmien luonnoksiin ja tavata suunnitelmien tekijät. Paikalla olivat silloiset Tampereen kaupungin metsäsuunnitteli-jat Anne Tuominen ja Sini Miettinen. Saavuttuani paikalle kat-sastin suunnitelmat. Pelkoni olivat aiheellisia. Suolijärven luontopolun varrella olevat metsät oli merkitty muokattaviksi kohteiksi.

Metsäsuunnittelijat esittelivät asiansa (pulla oli tuoretta), jonka jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Kerroin välittömästi pu-heenvuoron saatuani, että Suolijärven metsäsuunnitelmat tuntu-vat pahalta. Ihmettelin, miksi kauniin järven ympärillä kulke-valle polulle on suunniteltu harvennushakkuita. Tähän perään kysyin, miksi kaupunkilaiset eivät saa osallistua Tampereen kaupungin metsäsuunnitelmien tekoon. Miksi luonnokset vain esitellään? Tähän Tuominen vastasi, että kaupunkilaiset eivät voi osallistua, koska heillä ei ole käsitystä Tampereen kaupun-gin metsästrategioista kokonaisuutena.

Kaupunkilaiset eivät siis tiedä, mitä on tamperelainen metsä. Olkaa siis hiljaa hyvät kuuliaiset kansalaiset, sillä asiantuntijat määrittelevät metsän. Asiantuntijat eivät tietenkään ole niitä, jotka elävät metsien läheisyydessä. Asiantuntijat ovat jotakin, mitä ihmiset pitävät asiantuntijuutena yhteisössään. Asiantunti-jat ovat useimmiten palkkatyösuhteessa johonkin laitokseen kuten valtioon, kuntaan, yliopistoon tai yritykseen. Asiantunti-jan sana on totuus, koska alussa ei ollutkaan Sana, vaan Asian-tuntija. Illichin arvosteleman asiantuntijavallan otin esille jo

20

vuonna 2011 ollessani Tampereen sosiaalifoorumissa Degrowth–paneelin yhtenä keskustelijana.

Seuraavaksi tiedustelin, miksi hakkuista ei voida tiedottaa etu-käteen. Tähän Tuominen vastasi, että kaupungilla ei ole voima-varoja tiedotteiden tekemiseen ja levittämiseen. Siis paperilap-pujen tulostamiseen ja kiinnittämiseen paikalle, jossa hakkuita tehdään. Innostuin kaupungin kykenemättömyydestä tiedottaa hakkuistaan, joten menimme kaveriporukalla Suolijärven luon-topolulle perjantaina 30.10.2011. Kiinnitimme niittipyssyllä keloihin ja lahoihin puihin muovilla päällystettyjä paperitulos-teita, joissa kerroimme tulevista luontopolulle tehtävistä hak-kuista. Valitsimme kasvuikänsä ohittaneet puut kiinnityksen kohteiksi, koska asukastilaisuudessa kaupunki ei luvannut säi-lyttää alueelta löytyviä keloja eikä lahopuita.

Suolijärven tiedotustempaus 30.10.2011

21

Kaupunki huomasi tempauksemme ja julkaisi verkkosivuillaan Hervannan metsäsuunnitelmia koskevan tiedotteen 01.11.2011. Tiedotteessa kerrottiin muun muassa seuraavaa:

Hervannan ja Vuoreksen ulkoilumetsiksi määritettyihin metsiin on suun-nitelmassa ehdotettu pääasiassa harvennushakkuita ja vähäisessä määrin metsän uudistumiseen tähtääviä hakkuita. Ulkoilumetsien uudistushak-kuut pyritään toteuttamaan vaiheittain, jolloin vältetään metsämaisemas-sa tapahtuvat suuret muutokset.

Välttäkäämme maisemassa tapahtuvat suuret muutokset, mutta uudistakaamme metsiä mitä vähäisemmissä määrin.

Reittien varsien hoitotöiden lähtökohtana on turvallisuus ja maiseman-hoito. Reittien läheisyydestä poistetaan pystyyn kuolleita puita. Muualla Hervannan metsissä säästetään runsaasti lahopuustoa luonnon monimuo-toisuuden turvaamiseksi. Reittien varsien toimenpiteillä pyritään helpot-tamaan myös latujen kunnossapitoa.

Turvallisuutta kansalle, kun pystyyn kuolleet puut uhkaavat luonnossa liikkujien turvallisuutta. Niin ja laduille pitää saada taas lunta. Noh ainakin neulaset ja kasvisroskat pois.

Tänä syksynä kaupunki ei ole kaatamassa kuolleita puita Suolijärven ul-koilureitin varrelta. Suolijärven puissa olevia tiedotteita ei ole laitettu kaupungin toimesta.

Selvä homma. Ei hakkuita vuonna 2011. Entäs vuonna 2012? Ilmeisesti kiinnittämämme tulosteet olivat tiedotteita, kun asiantuntija kerran niin sanoo.

[...] tehdään ainoastaan metsikön erityisiä arvoja säilyttäviä toimenpitei-tä ja reittien varsien kunnossapidollisia ja maisemanhoidollisia töitä. Luonnon monimuotoisuutta säilytetään laajasti myös ulkoilumetsiksi määriteltyjen metsien toimenpiteiden toteutuksessa.

22

Elikkäs monimuotoisuutta olisi luvassa sitten hakkuiden muo-dossa. Kunnossapitoa ja maisemanhoitoa nääs.

Myöhemmin Suolijärven luontopolulla kävellessäni huomasin, että kiinnittämämme tiedotteet oli revitty pois. Ei siinä mitään. Koska kaupunki ei kertonut etukäteen hakkuistaan oli kansa-laisten jälleen käärittävä hihat. Menimme kiinnittämään uudet tiedotteet 27.11.2011.

Suolijärven tiedotustempaus 27.11.2011

Tällä kertaa varoitimme myös lenkkeilijöitä. Olihan kaupunki kertonut omassa verkkotiedotteessaan siitä, miten kuolleet puut ovat vaaraksi alueella liikkuville ihmisille.

23

Varoitustiedote Suolijärvellä 27.11.2011

Näihin tiedotteisiin kaupunki ei enää vastannut omalla tiedot-teellaan, mutta muutamaa päivää myöhemmin olivat nämäkin laput revitty. Ahkeria olivat repijät. Jos eivät kaupungin palkka-listoilla olleet niin kunnollisia kansalaisia nyt ainakin. Tässä vaiheessa tiedotustempauksella ei näyttänyt olevan vaikutuksia kaupungin toimintaan. Hakkuita ei tosin tapahtunut Suolijärven ympärillä vuonna 2011 eikä 2012. Ehkä hakkuut siirtyivät myöhemmiksi tempauksen ansiosta. Tuominen sitä vastoin ylennettiin myöhemmin Tampereen kaupungin metsätalous-päälliköksi. Erinomainen nimitys metsästrategiat meitä kaikkia paremmin tuntevalle henkilölle. Strategiat kun laaditaan aina turvallisuuden takaamiseksi.

24

7. Puut uhkaavat turvallisuuttaSeuraavan kerran puut uhkasivat turvallisuutta silloisen kotini pihassa kesällä 2012. Kyseessä olivat lukuisat korkeat koivut ja eräs kaunis mäntyvanhuskin. Kyseisen kerrostalon taloyhtiön hallituksessa oltiin saatu päähänsä, että pihassa olevat puut uh-kasivat paloturvallisuutta. Sen vuoksi, että nurmikolla rinteessä kasvaneet puut estivät paloautoa kääntymästä pihassa. Mahdol-lisen tulipalon sammuttamisen helpottamiseksi puut oli kaadet-tava. Eikä sillä ollut mitään merkitystä, että paloautoista löytyi moottorisahat siltä varalta, että koko kerrostalon turvallisuus olisi uhattuna yhden poloisen koivusen vuoksi.

Juttelin taloyhtiön hallituksen suunnitelmista useaan otteeseen talon asukkaan, vanhemman rouvashenkilön kanssa. Hän oli kanssani samoilla linjoilla. Kauniiden puiden kaataminen mah-dollisen tulipalon sammutustyön helpottamiseksi ei ollut pätevä syy kaatojen tekemiseen. Hän lupasi tehdä kaikkensa taloyh-tiön kokouksessa puiden säilyttämiseksi. Olin taloyhtiössä vain vuokralainen ja yksiössä asuva sellainen. Soitin vuokrananta-jalleni ja toivoin, että he pitäisivät puolta puiden säilyttämises-tä. He sanoivat äänestävänsä säilyttämisen puolesta, mutta ker-toivat, että äänet määräytyisivät omistettujen neliöiden mu-kaan. Yksiön omistajilla ei olisi paljonkaan sanavaltaa kolmioi-den omistajiin verrattuna.

Kuulin myöhemmin tältä vanhemmalta talon asukkaalta, että taloyhtiö oli kokouksessaan päättänyt niukalla enemmistöllä kaataa puut kerrostalomme pihasta. Hänet oli valittu taloyhtiön hallitukseen, mutta se ei tässä vaiheessa lohduttanut, kun kau-niit puut olivat kokemassa karmaisevan kohtalon. Kaadettavat puut oli jo ennen taloyhtiön päätöstä merkitty punaisilla nau-hoilla, jotta asukkaat pystyivät näkemään mitä puita oltiin kaa-

25

tamassa. Rappuihin jaetuissa tiedotteissa kerrottiin, kuinka ul-kopuolinen asiantuntija oli käynyt arvioimassa puiden kunnon, jotta tiedettiin mitkä puut kannattaa kaataa ja mitkä taas ei.

Kaatopäätöksen tultua toteen kävin niittaamassa terveiset pi-hassa olleeseen koivuun. Tuo koivu oli tähän asti näkynyt ikku-nastani, vaikka asuin viidennessä kerroksessa. Olin aina ihas-tellut sitä sängyltäni sinistä taivasta vasten. Noustuani aamuisin sängystäni näin koivun takana auringonpaisteessa kimmeltävän Ahvenisjärven. Tämä oli kauneutta keskellä Hervantaa. Tähän koivuun niittaamissani terveisissä oli käsin kirjoitettu paperi, jonka olin laittanut jälleen muovitaskun sisään. Paperissa ker-roin, kuinka puiden kaataminen ei lisää turvallisuutta ja miten juuri tämän puun kaataminen tuntuu minusta pahalta. Allekir-joitukseksi olin laittanut oman asuntoni rapun ja numeron. Seu-raavana aamuna heräsin niin, että ikkunastani ei enää näkynyt koivua.

Myöhemmin huomasin talomme seinustalla kaadetuista puista tehtyjä pinoja. Puukasojen vieressä oli kyltti, jonka mukaan puita sai viedä kukin omalle mökilleen polttopuiksi. Paljastui-han se oikea syy viimein siihen puiden kaatamiseen. Mökittö-mänä kaupunkilaisena olisin kuitenkin nauttinut puista mie-luummin elävinä pihassani kuin poltettuina jonkun mökillä. Mökittömät talon asukkaat elivät nyt kaupungissa kantojen keskellä, kun mökilliset asuivat kaupungissa, jotta voisivat pae-ta mökeilleen kaupunkielämäänsä. Mökkeily, turvallisuus ja asiantuntijat koituivat kerrostalon pihapuiden kohtaloksi.

26

8. Kunnallisvaalit – yhtä näytelmääLähtölaskenta kunnallisvaaleihin alkoi oikeastaan jo keväällä 2011, kun Hervantajärven osayleiskaava hyväksyttiin. Tuolloin painoin visusti muistiini sen, ketkä olivat äänestäneet kaavan puolesta ja ketkä sitä vastaan. Hämmennykseni oli suuri, kun huomasin ainoiden vastustajien olleen Suomen Kommunistisen Puolueen ja perussuomalaisten valtuustoryhmien jäsenten. Kaikki muut ryhmät olivat vihreät mukaan lukien äänestäneet yksimielisesti Hervantajärven metsät tuhoavan kaavoituksen puolesta. Kaavan puolesta äänestivät siis vihreät, kokoomus, sosiaalidemokraatit, keskusta, vasemmisto, kristillisdemokraa-tit, sitoutumattomat ja Ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja. Kaavoituspäätöksen siivittämänä aloin harkita vakavissani kun-nallisvaaleihin lähtemistä tärkeimpänä vaaliaiheenani kaavoi-tus.

Toimin tuohon aikaan sekä Vasemmistonuorissa että Kommu-nistisessa nuorisoliitossa. Pelkäsin asiani hukkuvan SKP:ssä ih-misten silmissä ”kommunismi”–sanan alle, joten harkitsin läh-temistä Vasemmistoliiton ehdokkaaksi. Hervantajärven kaavoi-tus sekä Vasemmistoliiton valtakunnallinen rämpiminen Euroo-pan yksityisiä pankkeja tukevassa hallituksessa eivät kuiten-kaan antaneet mahdollisuutta olla kyseisen puolueen ehdokkaa-na. Niinpä vapun alla 2012 vastasin Jari Heinoselta saamaani kirjeeseen suostuen SKP:n kunnallisvaaliehdokkaaksi. Poliitti-nen omatuntoni oli sen verran korkealla, että uskoin kykenevä-ni nostamaan itselleni tärkeitä asioita esille juuri tällä vaalilis-talla.

Syksyn 2012 tullen osallistuin kunnallisvaalitapaamisiin ja vahvistin osallistumiseni vaalilistalle sitoutumattomana ehdok-kaana. Edustin listaani yhteensä neljässä eri vaalipaneelissa.

27

Etukäteen merkittävimmäksi paneeliksi ajattelin opiskelijoiden ja Aamulehden järjestämää suurta kuntavaalipaneelia. Suureen saliin saavuttuani paljastuivat paneelin puitteet paneelin sisältöä rikkaammiksi. Pääsin paneelissa hyvin ääneen pienen puolueen ehdokkaaksi ja sain jopa lehteen lainauksen nuorten syrjintää koskevalla heitollani. Tärkeimmät lauseeni jätettiin kuitenkin lainaamatta.

Mainitsin paneelissa alkutöikseni siitä, miksi olen ehdokkaana. Kerroin Hervantajärven kaavan hyväksymisestä kaikkien mui-den paitsi SKP:n ja perussuomalaisten äänillä. Korostin pu-heenvuoroissani sitä, miten kaupunkilaisten on saatava osallis-tuttua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Ehdotuk-seni oli, että kaavoitusta valmistelevat jatkossa uudet kaupun-ginosatoimikunnat, jotka ovat kaikille kaupunkilaisille avoi-mia. Jokaisessa kaupunginosassa on oma toimikuntansa, joka päättää alueensa maankäytöstä. Avaukseni ei kuitenkaan otta-nut tuulta purjeisiinsa ja kaavoitus kera kansalaisten parempien vaikutusmahdollisuuksien jäi vaille huomiota vaalipaneelin ai-kana.

Paneelissa minulle selvisi, miten kunnallisvaaleissa olikin kyse vain näytelmästä. Tätä alleviivasi se, että parin tunnin tilaisuu-desta puoli tuntia käytettiin tehtyjen kannatusmittausten ar-viointiin ja näiden pohjalta ehdokkaiden toisilleen pitämiin on-nittelupuheisiin. Miettikää! Aamulehden toimittajat laittoivat paneelissa ehdokkaat pitämään toisilleen onnittelupuheita gal-luppien pohjalta. Se siitä keskustelusta. Muissa paneeleissa keskusteluissa päästiin jo hieman pidemmälle, mutta eipä niistä juurikaan lapsille ollut kerrottavaa. Tiivistin tuolloin hyvin tun-temuksiani blogini jäähyväiskirjoituksessa seuraavasti:

28

Sitä sai vakuutella itselleen elävänsä vuosia 2013-2016 aivan niin kuin kaikki muutkin niissä tilaisuuksissa. Sitä huomasi tavoittelevansa tavoit-teita. Niin seura tekee kaltaisekseen ja taistelua ei voi käydä taistelemal-la vastaan, vaan luopumalla koko taistelusta.

Olin kuvitellut taistelevani ehdokkuudellani tärkeiden asioiden puolesta. Tosi asiassa jopa kunnallistasolla ehdokaskenttä koos-tui pyrkyreistä. Ammattipoliitikoista, jotka halusivat antaa käynnissä olevassa näytelmässä mahdollisimman hyvän kuvan itsestään. Arjen ja elämäntapamme muuttamisesta ei oltu kiin-nostuneita. Hetkessä elämisestä nyt puhumattakaan. Ollessani Hervannan torilla vaalien aikaan huomasin ihmisten mykkyy-den. Vaikka kerroin paikalla kovaääniseen siitä, miten Tampe-reen kaupunki kaataa Hervantajärven metsät, ei kukaan pysäh-tynyt juttelemaan asiasta. Tiedonantoni kaikui korville, jotka eivät vastanneet puheeseen. Metsät eivät koskettaneet.

Äänisaaliikseni siunaantui vaaleissa yhteensä 35 ääntä. Vara-valtuutetun paikkaan olisi SKP:n listalla tarvittu 70 ääntä. Suh-teellinen vaalitapa kuitenkin takasi sen, että ääneni menivät Jari Heinoselle, joka uusi listamme ainoan valtuutetun paikan. Met-sien tai kaavoituksen nostaminen esiin ei siis tuonut valtuusto-paikkoja, joilla kaavoituksen käytäntöjä olisi voitu muuttaa. Ajattelin kunnallisvaaleja lähinnä puhujalavana Tampereen metsien puolesta, mutta ikäväkseni tunnelit ja ratikat olivat täyttäneet tajunnat ääriään myöden. En kuitenkaan heittänyt is-tutuslapiotani kaivoon vaalien jälkeen, vaan suuntasin ajatuksi-neni uusille suunnille. Olin lukenut Hervannan Sanomista, että Setlementtiliitto järjestäisi marraskuussa 2012 ensimmäisen Hervannan kansalaisraadin, johon eri-ikäisiä ja erilaisista taus-toista lähtöisin olevia ihmisiä pyydettiin ilmoittautumaan.

29

9. Kaupunkilaiset kuultavinaIlmoittauduin mukaan Hervannan kansalaisraatiin ja tulin sitten joukkoon valituksikin. Kansalaisraadin ajatuksena oli, että raa-tiin osallistujat muodostaisivat yhteisten keskustelujensa päät-teeksi yhteisen julkilausuman. Neljänä päivänä asiantuntijoita kuunneltiin, asioista keskusteltiin ja lopuksi äänestettiin siitä, mitkä ehdotukset tulisivat mukaan julkilausumaan. Yhteensä yksitoista kohtaa valittiin, joista kolmessa voisin laskea olleeni keskustelun aloittajana ja ylläpitäjänä. Nämä kohdat käsitteli-vät luontopolkuja, kaupunginosatoimikuntaa ja kaupunkivilje-lyä.

Luontopolkujen osalta julkilausumassa ehdotettiin yhteisiä tal-koita polkujen ja grillipaikkojen kunnostamiseksi. Myös yh-teistä suunnitelmaa luontopolkujen käyttöön kaivattiin ja esitet-tiin, että luontopolut otettaisiin huomioon kaavoituksessa. Raati halusi julkilausumassaan kaikille hervantalaisille avoimen kau-punginosatoimikunnan, jolla olisi aitoa budjetti- ja päätösval-taa. Kaupunginosatoimikunta päättäisi Hervannassa budjetista, julkisesta tilasta ja kaavoituksesta. Käytännössä sekä luontopo-lut että kaupunginosatoimikunta ovat jääneet Tampereen kau-pungilta huomioimatta lausuman julkistamisen jälkeen. Kau-punkiviljelykin pärähti käyntiin Hervannassa oma-aloitteisesti ilman kaupungin myötävaikutusta.

Vaikka Tampereen kaupunki ei omalta osaltaan laittanut tikkua-kaan ristiin raatilaisten toiveisiin oli Hervannan kansalaisraati mielestäni silti voimaannuttava kokemus. Erityisesti toisiin hervantalaisiin tutustuminen ja kokemusten vaihtaminen hei-dän kanssaan oli arvokasta. Omalta osaltaan raati valoi uskoa siihen, että hervantalaiset sittenkin arvostavat luontopolkuja ja haluavat itse päättää omista asioistaan ilman edustuksellisia eli-

30

miä. Toisenlaisia kokemuksia sain taas alkuvuodesta 2013, kun olin hiihtänyt Taivalpirtille jokavuotisen perinteen mukaisesti. Pirtissä lämmintä mehua hörppiessäni otin yhden paikalle hiih-täneen pariskunnan kanssa puheeksi Hervantajärven kaavoituk-sen. Kerroin harmissani siitä, että nämä kauniit metsät ovat ko-kemassa hakkuun. Pariskunta kuitenkin totesi, että onhan niitä metsiä kauempana, kun jaksaa vain kulkea kauemmas Hervan-tajärveltä.

Keväällä 2013 olin kuuntelemassa kaupunkirakentamista käsi-tellyttä keskustelutilaisuutta. Yhtenä panelistina ollut Tampe-reen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila väitti, että ilmapiiri olisi parantunut kansalaisten ja virkamiesten kes-ken. Sitä se yliopisto teettää. Ylioppimista. Onneksi toinen pai-kalla ollut panelisti vanha ympäristöaktivisti Kaija Helle korja-si Hailan sanomisia toteamalla, että nykyisin asukkaat sitoute-taan kaavoitukseen. Itselleni tuli heti mieleen pari vuotta aikai-semmin järjestetyt Särkijärven sillan avajaiset. Tuolloin luon-nontilaisen järven yli rakennettua 310 metrin mittaista metalli-betonihirviötä juhlittiin koko perheen tapahtumalla. Eikä siinä mitään lyhenihän matka Vuoreksesta Ikeaan useita kilometrejä tuon järkäleen ansiosta.

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti myöhemmin keväällä 2013 Hervannassa sijaitsevasta Lintuhytin kaavoituksesta. Yle uutisoi asiasta ja SKP:n Jari Heinonen kertoi aiheellisesti, että alun perin Hervanta oli ollut tarkoitus rakentaa tiiviiksi siksi, että Hervantajärven metsä- ja järvialue voitaisiin säilyttää. Hei-nosen mukaan kaupungin johto ei ollut pitänyt lupauksiaan. Ennen valtuuston päätöstä oli jo yhdyskuntalautakunnan vara-jäsen ja perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Lassi Kaleva jättänyt eriävän mielipiteen kaavoituksesta. Varsinaisessa val-tuuston kokouksessa SKP:n Heinonen yritti kaataa kaavaa ää-nestyttämällä ensin kaavan palauttamisesta uudelleen valmis-

31

teltavaksi. Kun tätä ehdotusta ei tukenut kuin perussuomalais-ten valtuustoryhmä niin Heinonen esitti lopulta koko kaavan hylkäämistä. Tätäkään esitystä eivät tukeneet SKP:n valtuute-tun ja perussuomalaisten lisäksi kukaan muu kaupunginvaltuu-tettu, joten Lintuhytin kaavoitus hyväksyttiin selvällä äänten enemmistöllä.

Myös Heinonen jätti eriävän mielipiteen kaavoituksesta, kun valtuusto oli päättänyt hyväksyä kaavan sellaisenaan. Eriävissä mielipiteissä molemmat valtuutetut korostivat kaava-alueen vä-littömässä läheisyydessä olevan Toivonen yhtiön jätteenkäsitte-lylaitoksen aiheuttamia haittoja tuleville asukkaille. Lisäksi mielipiteissä painotettiin, että kaava tuhoaa ja pirstoo viimeisen luonnontilaisen metsän Hervantajärven kaavoitusalueen vieres-tä. Heinonen korosti omassa kannanotossaan sitä, miten her-vantalaisia ja heidän järjestöjään ei oltu kuunneltu riittävän tar-kasti kaavoituksessa. Kaupunkilaiset olivat kyllä olleet kuulta-vina, mutta kaavoitusta laatineet asiantuntijat eivät olleet heitä kuitenkaan kuunnelleet.

32

10. Luontopolku hakataan puistoksiLoppukesästä 2013 vaeltelin Lintuhytin alueella. Huomasin, että metsät oli kaadettu eikä pystyyn oltu jätetty yhtäkään puu-ta. Kaavoitus oli siis tehnyt tehtävänsä ja Kaukajärven vapaa-ajan talolta Taivalpirtille kulkevaa ulkoilureittiä oli enää vai-keaa erottaa kantojen keskeltä. Samoihin aikoihin Tampereen kaupunki aloitti harvennushakkuut Suolijärven ulkoilureitillä Hervannassa. Ulkoilureitti koostui kahdesta eri polusta, kunto-polusta ja luontopolusta. Kuntopolku oli tiheän metsän keskellä kulkeva valaistu parin kolmen metrin levyinen kuntoiluväylä, jossa saattoi talvisin lumen yllättämänä jopa hiihtää. Luonto-polku oli myös tiheän metsän ympäröimä, mutta vain kapean polun levyinen ja paikoitellen pitkospuilla valjastettu Suolijär-ven rantaa pitkin kulkeva polku.

Kohtalon ivaa oli se, että Yle uutisoi juuri ennen hakkuiden aloittamista siitä, miten tällä Suolijärven rantaa myötäilevällä luontopolulla voi kokea erämaatunnelmaa. Ensimmäiset aukot Suolijärven ulkoilureitin maastoon iskettiin loppukesästä, mut-ta jälki paheni huomattavasti syksyn tullen. Lokakuussa 2013 kävin kuvaamassa pahimpia kohtia maastosta. Metsätyöt teh-tiin jälleen kerran raskaalla kalustolla märkään aikaan ja jälki oli kauttaaltaan hirveän näköistä. Tällä kertaa hakkuista kerrot-tiin etukäteen ja Tampereen kaupunki oli vaivautunut tekemään tiedotustauluja paikalla liikkujien ohjeistamiseksi. Tiedotustau-luissa kerrottiin siitä, miten harvennushakkuut ovat luontoarvo-ja huomioivia, jolloin hakkuissa poistetaan vain huonolaatuisia ja huonokuntoisia puita. Metsälehmusten kerrottiin hyötyvän näistä harvennuksista. Metsille tehtävää rodunjalostusta nääs.

33

Luontoarvot säilyttävää metsänhoitoa?

Näitä kuvia katsellessa Tampereen kaupungin tiedotustaulut ei-vät näyttäydy millään muotoa uskottavina.

Ovatko nämä puut huonolaatuisia vai huonokuntoisia koivuja?

34

Tampereen kaupungin tiedotustaulu 03.10.2013

Suolijärven harvennushakkuut toteutuivat niin kuin vuonna 2011 Tampereen kaupungin metsäsuunnitelmissa esitettiin. Hakkuut kestivät vuoden 2013 loppuun ja rajuimmat jäljet maastoon jätettiin ehdottomasti joulukuun aikana. Kävin valo-kuvaamassa vuoden toiseksi viimeisenä päivänä Suolijärven luontopolulle tehtyjä muokkauksia. Muokkausten jäljiltä luon-topolku metsineen oli muuttunut puistoksi. Raskaalla kalustolla tehdyt harvennukset oli ajoitettu ensilumien sulamisen jälkei-seen aikaan. Metsäkoneiden renkaat jättivät syviä uria pehmen-neeseen maahan ja alueelle muodostui sulamisvesien avuin ve-sialtaita. Paikoitellen pystyyn ei jätetty yhtäkään puuta.

35

Harvennushakkuiden kalustoa

Metsänrai(s)kaajat tilattiin Etelä-Savosta asti

Kirjoitin hakkuista lehteen, joka julkaistiin ottamani valokuvan kanssa Lukijalta–palstalla (Hervannan Sanomat 08.01.2014). Kirjoituksessani arvostelin hakkuiden laajuutta, ajankohtaa ja tiedotusta. Vaadin hakkuiden välitöntä lopettamista ja hakkuu-suunnitelmien toteutuksesta vastaavien kaupungin virkamiesten erottamista. Pakkasilla tehdyt hakkuut olisivat vaurioittaneet metsää huomattavasti vähemmän. Jos hakkuut olisi tehty ilman suuria metsäkoneita olisi niiden laajuuskin ollut todennäköises-

36

ti pienempi. Näistä joulukuun hakkuista ei myöskään tiedotettu etukäteen mitenkään. Paikalle ei oltu tuotu tiedotustauluja lop-pukesän ja syksyn hakkuiden tapaan.

Hervannan Sanomissa 08.01.2014 julkaistu kuva

Metsäkoneiden renkaiden jättämien urien synnyttämiä vesialtaita

37

Metsäkoneiden jättämiä jälkiä Suolijärvellä 30.12.2013

Sain kirjoitukselleni kaksi vastinetta seuraavaan lehteen. Mo-lemmat vastineet kiittelivät tehtyjä hakkuita vuolaasti. Ensim-mäinen vastineen kirjoittaja sekoitti kuntopolun ja luontopolun keskenään. Hän näet ei ollut ymmärtänyt, että Suolijärven kuu-luu näkyä rannassa kulkevalle luontopolulle, ei metsässä kulke-valle kuntopolulle. Lisäksi hän oli kokenut hoitamattoman met-sän ahdistavana ja synkkänä. Toinen vastineen kirjoittaja vetosi asiantuntijoihin. Juteltuaan useasti metsureiden kanssa mennei-nä aikoina kirjoittaja oli sitä mieltä, että avohakkuita ei ollut käynnissä (ks. edellisen sivun kuvat). Kuulemma tautien kui-

38

vattamia ja tuulen kaatamia puita oltiin vain poistettu Suolijär-ven ympäristöstä. Myöhemmin kuulin Hervannan kansalaisraa-tiin osallistuneiden tapaamisessa, että yksi lehden lukija oli ot-tanut tämän vastineen kirjoittajan ihan oikeana asiantuntijana. Raatilainen kertoi minulle, että eihän siellä Suolijärvellä mitään hakkuita ollut käynnissä.

Niinpä niin. Päätin kirjoittaa vielä vastauksen näihin vastinei-siin. Hervannan Sanomat julkaisi kirjoitukseni seuraavassa lehdessään. Kirjoituksessani kerroin, miten erilaiset polut olivat menneet vastineen kirjoittajalta sekaisin ja miten valitettavaa oli, jos tavallinen suomalainen metsä koettiin ahdistavana. Toi-selle vastineen kirjoittajalle perustelin avohakkuu–sanan käyt-töä. Toistin lisäksi arvosteluni suurten metsäkoneiden käyttämi-sestä metsässä, jossa niitä ei tarvitse käyttää. Ylipäätään ihmis-ten puille tekemät diagnoosit (kuiva, kaatunut ja tautinen) eivät muuta metsää metsättömäksi. Vasta suurten metsäkoneiden tuo-minen paikalle tekee metsästä metsättömän (puuttoman). Olen tallustellut Hervannan metsissä vasta kymmenen vuotta, mutta jo tuona aikana minulle on kehittynyt kunnioitus noita metsiä kohtaan sellaisina kuin ne ovat. Ilman tarvetta hoitaa niistä pa-rempia tai huonompia.

Helmikuussa 2014 Tampereen sähkölaitos kertoi kotisivuillaan uuden hakelämpökeskuksen rakentamisesta Hervantaan vielä samana vuonna. Pääpolttoaineina laitoksessa ovat puuperäiset polttoaineet kuten metsähakkeet, sahanpuru ja kuori. Näin ol-len kaavoitettujen alueiden sekä ulkoilureittien varrella olevien metsien puusto on varmasti energiantuotannollisessa käytössä. Onko mahdollista, että metsät saavat silti kasvaa metsinä eikä niitä tarvitse muokata puistoiksi? Mitä kaupunkilaiset voivat perheineen tehdä, jotta Hervannan metsät hyväksytään sellaisi-na kuin ne ovat? Miksi metsä on tärkeä?

39

11. Metsä elättää ja kasvattaaKuten otsikosta voidaan päätellä niin metsä pitää meidät hen-gissä näillä leveyspiireillä. Metsä on ollut olemassa ennen si-nua sekä minua ja se on oleva myös meidän jälkeemmekin. Metsä kasvattaa meidät hyväksymään itseämme suuremmat voimat täällä. Vain tarve hallita itseämme suurempia voimia voi johdattaa meidät pois metsästä. Käsittelen seuraavissa lu-vuissa asiantuntijoita demokratian ja tieteen nukkemestareina, perheitä syntytiedon synnyttäjinä ja metsää maailmassa ilmene-vänä pyhyytenä. Tämä on oleva sekä ilmoitukseni että ilosano-mani.

11.1 Asiantuntijat nukkemestareina

Kun metsään tehdään luontopolku tämä ei riitäkään ihmiselle, vaan metsä muokataan vielä polun ympäriltä ihmissilmälle miellyttäväksi. Ihminen haluaa hallita ympäristöään, koska hän ei halua kohdata itseään suurempia voimia. Se, että ihminen on luonnon armoilla sivuutetaan. Luottamalla itsensä lisäksi myös toisiin ihmisiin ja hakemalla yhteisöstään turvaa ihminen voi kohdata maailman. Turvattomuus väistyy vasta, kun pelko hy-väksytään osaksi ihmisen taivallusta. Elämä kantaa aina läpi karikoiden, joten sen hallitseminen on tarpeetonta.

Hallintaan tähtäävä ihminen vannoo asiantuntijoiden nimeen. Nimeäminen ja erittely luovat harhan hallittavasta maailmasta. Käsitteillä taikovat asiantuntijat loihtivat tulevaisuutta niin kuin huijarit. Erilaisilla loitsuilla turvallisuutta tarjoillaan kuin ho-peatarjottimelta ikään. Tunnetuimmat loitsut liittyvät elämänta-vassamme demokratiaan ja tieteeseen. Nämä loitsut ovat kuin naruja nukkemestarin käsissä, joilla hän ohjailee näpeissään

40

olevia nukkeja eli asiantuntijoihin uskovia ihmisiä. Kun asian-tuntija puhuu demokratian tai tieteen syvällä rintaäänellä niin korvamme menevät lukkoon. Mikä tahansa on totta ja hyväk-syttävää, jos sillä on demokratian tai tieteen tunnistettava ja asiantuntijan antama leima.

Kun edustuksellinen demokratia pommittaa kotikylääsi tai kaa-taa kotimetsiäsi niin mitä syitä sinulla on vielä uskoa demokra-tiaan. Jos tieteellä perustellaan hakkuita samalla tavalla kuin rauhaan pakottamisella perustellaan sotatoimia niin eikö uskosi ole koetuksella tieteeseenkin. Ainoastaan usko asiantuntijoihin pitää yllä näitä harhakuvitelmia, joiden mukaan demokratia ja tiede olisivat muuta kuin asiantuntijoiden käyttämiä väkivalta-koneistoja. Demokratian ja tieteen ongelmallista suhdetta asiantuntijoihin voidaan lähestyä arjen näkökulmasta.

Intuitiivisesti demokratiassa on kyse siitä, että ihmiset voivat osallistua oman arkensa pyörittämiseen. Markkinatalouden eh-doilla mentäessä kukkarosi määrää hyvin pitkälle sen onko ar-keen osallistumiseen takeita vai ei. Julkinen talous toimii niin, että virkamiehet eli asiantuntijat laativat arjen raamit, joissa ku-luttajat voivat kuluttaa. Julkista taloutta pyörittävät asiantunti-jat, joiden heiluttelemien narujen päissä valitut edustajat vilkut-tavat kameroille. Tavallinen arjen sekatyöläinen voi äänestää kukkarollaan markkinoilla ja lyijykynällä vaaleissa. Seteleiden tai äänestyslipukkeiden pöytään iskeminen ei näin täytä mil-lään muotoa osallistumisen elkeitä. Setelit ja äänestyslipukkeet ovat parhaimmillaankin vain välillisiä osallistumisen tapoja.

Tosi asiassa demokratia ei ole arkeen osallistumista, vaan arjes-ta vieraannuttavaa vaikuttamista. Muun muassa lobbausta ja erilaisiin mielipidekyselyihin kuten vaaleihin vastaamista. Vai-kuttavuudella yritetään muokata jotakin yleistä mielipidettä, joka jollakin käsittämättömällä tavalla leijuu jossakin ihmisten

41

välissä. Ehkä tämä niin sanottu yleinen mielipide sijaitsee jouk-kotiedotusvälineissä tai sähköisissä tietoja tallentavissa koneis-sa. Arjen kanssa tällä ei kuulemma ole mitään tekemistä. Miksi me sitten vaikutamme yksilöinä mielipiteillämme johonkin yli-yksilölliseen mielipiteeseen emmekä vain osallistu oman yhtei-sömme yliyksilölliseen arkeen?

Yliyksilölliseen mielipiteeseen vaikuttaminen on samaa kuin tarve hallita itseämme suurempia voimia. Tämä hallinnan harha vaatii uskoa tulevaisuuteen, jota ei ole olemassa, sillä vain ny-kyhetki on. Tulevaisuususko syrjii nykyhetkeä ja kokemusta. Parlamentarismi edustaa asiantuntijuutta ja mahdollistaa esi-merkiksi metsää kaatavan kaavoituksen herättämisen uudelleen henkiin, vaikka kaavat saadaankin välillä kumottua valituksien kautta erilaisissa hallintoelimissä. Asiantuntijuus ja tulevai-suususko yhdessä mahdollistavat yksilön, jolla ei ole tarvetta luottaa toisiin ihmisiin eikä itseään suurempiin voimiin. Demo-kratian ja tieteen kompastuskivi on sama. Tarve tulevaisuuteen, jota voi ennustaa ja hallita.

Asiantuntijausko on arjen näkökulmasta turhaa. Jos mustikan-poimija alkaisi luonnon tarkastelun sijasta kerätä hakatusta metsästä näytteitä hän menettäisi henkilökohtaisen kokemuk-sensa metsään. Elämää ylläpitävä tieto perustuu kokemukseen, ei kirjoista opittuun. Jos ihminen menisi metsään mustikkaan niin huomaisiko hän vasta laboratoriossa, että mustikoita varten metsään mukaan otettu kippo ammottaisi tyhjyyttään? Niinpä niin. Harva varmastikaan huomaisi. Tiede on tietysti kiva har-rastus. Itsekin luen suhteellisuusteoriaa joskus. Tiede ei kuiten-kaan kykene siirtämään kestävää elämäntapaa seuraavalle su-kupolvelle. Jos kykenisi niin meidän ei tarvitsisi olla jatkuvasti kehittämässä entistä ekologisempia innovaatioita sukupolvelta toiselle.

42

11.2 Perheet syntytiedon synnyttäjinä

Vain merkityksellinen ja kestävä elämäntapa hyväksyy metsät sellaisina kuin ne ovat ilman tarvetta hoitaa niistä parempia tai huonompia. Tarvitsemme merkitykselliseen ja kestävään elä-mäntapaan perheitä. Perheellä tarkoitan ihmisten joukkoa, jotka syövät yhteistä ruokaa. Perheelle on myös ominaista, että sen jäsenet tarvitsevat toisiaan ja ovat sitoutuneita toisiinsa. Käy-tännössä meidän kannattaa olla uskollisia perheelle, eikä vallit-seville rakenteille. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat olleet usean sukupolven ajan romanit. Ihmisiin voi luottaa, sillä he ovat si-toutuneita toisiinsa sukupolvien ketjussa, mutta poliittiset jär-jestelmät vaihtuvat ajan myrskyissä.

Luottakaamme vanhempiimme, mutta jättäkäämme järjestel-miä rakentavat asiantuntijat omaan arvoonsa. Esimerkiksi kir-jassa Karhun nimi kerrotaan, miten luonnonsuojelu on vain käänteinen teko luonnon tuhoamiselle. Tere Vadén jatkaa kir-jansa sivuilla, että luontoja on monta, jolloin luonto on toisin, kun eletään toisin. Vadén hahmottelee toisin elämisen tapoja seuraavassa kirjassaan Kaksijalkainen ympäristövallankumous, jossa hän esittelee syntytiedon ajatuksen. Vadénin mukaan kes-tävään elämäntapaan tarvitaan syntytietoa, joka on yliyksilöl-listä ja ylisukupolvista kokemusta siitä, miten tietyllä alueella voidaan elää pysyvästi sukupolvesta toiseen. Syntytiedon tur-vin maa, vesi ja ilma pysyvät elämälle elinkelpoisena.

Ilmoitukseni on oleva, että syntytieto on mahdollista vain per-heissä, arjessa olevissa käytänteissä. Kuitenkin vain perheet voivat tehdä yhteistyötä sukupolvelta toiselle usean sukupolven ajan. Perheet elävät metsistä saaden ainakin osan ravinnostaan marjastuksella, metsästyksellä ja sienestyksellä. Perheet jaka-vat kokemuksia ollessaan metsässä, jolloin syntyy syntytietoa eli metsästä elävässä yhteisössä syntyvää kokemusta, joka vä-

43

littyy sukupolvelta toiselle. Kasvatetaan jälkeläisemme koke-maan metsä. Tämä on oleva tie, jolla merkityksellinen ja kestä-vä elämäntapa voidaan kohdata.

Jos julkiseen talouteen vaikuttaminen kiinnostaa niin voimme lyijykynällä äänestäen vastustaa vihervasemmistolaista elitis-miä. Muistakaa, että äänestämme tällöin asiantuntijavaltaa kan-nattavien mielestä väärin. Esimerkiksi Tampereella perussuo-malaisten ja Suomen Kommunistisen Puolueen äänestäminen käyvät laatuun. Senhän jo edesmenneet kaavoituspäätökset ker-tovat ketkä nääs tanssivat pöydillä rakennusyhtiöiden saunail-loissa. Kukkarollamme voimme äänestää ostamalla esimerkiksi siemeniä ja kasvattamalla itsellemme maukasta lähiruokaa. Jos jatkamme tällä tiellä niin voimme leipoa ruisleipää itsetehtyyn juureen aineksinaan veden lisäksi vain ruisjauho ja suola. Nam.

Sukupolvelta toiselle siirtyvien taitojen opettelu on oleva olen-nainen osa merkityksellistä ja kestävää elämäntapaa. Tätä olen jo vuodesta 2011 lähtien suositellut taitopankki–nimisen yh-teistoiminnan muodossa. Kertokaamme ihmeessä seuraaville sukupolville, mistä löytyvät marja-apajat, sienimetsät ja runsaat kalapaikat. Opetellaan yhdessä, jos emme jo ennalta osaa, mi-ten ruisleipää tehdään ja maukasta lähiruokaa kasvatetaan. Kir-sikkana kakun päälle voimme vallata Tampereen kaupungin ul-koilumetsät asiantuntijoilta takaisin kaupunkilaisille. Voimme esimerkiksi istuttaa yhdessä puita asiantuntijoiden kaatamiin ulkoilumetsiin. Näin muutamme hakkuuaukean jalopuilla täy-tetyksi taimikoksi ja vaikutamme kaavoituksen perusteisiin suoralla toiminnalla. Tämä on tietoista kansalaistottelematto-muutta ja tärkeä osa asiantuntijavallan kumoamista. Edellä mainittu on kuitenkin harrastelijoiden puuhastelua, jos siihen ei liity herätyksen ilosanomaa. Herätys on oleva, kun seuraava su-kupolvi kokee metsän maailmassa ilmenevänä pyhyytenä.

44

11.3 Metsä pyhyytenä

Ei ole olemassa suomalaisuutta ilman metsää kuten ei ole ole-massa hervantalaisuuttakaan ilman metsää. Kansallisuudet ja paikallisuudet ovat kuitenkin toissijaisia, sillä metsä on ensisi-jainen. Aukaiskaamme korvamme, koska ilosanoma on läsnä tässä ja nyt. Metsä on se Eeden, josta ihminen karkottaa itsensä päivittäin raatamalla henkensä pitimiksi koneiden ääressä. Ko-neiden pyörittäminen vaatii loputonta energian syöttämistä jär-jestelmään. Rautakidat jauhavat jo kantoja ja varpuja hampais-saan. Onko tämä se elämäntapa, jonka haluamme lapsillemme jättää?

Kestävään elämäntapaan vaadittiin yliyksilöllisistä ja ylisuku-polvista kokemusta. Kokemus kestävästä elämäntavasta on tot-ta, kun keittoon lisätään vielä yliluonnollinen, jolloin kielen päälle tarttuu pyhyys. Onko kuitenkaan nykyajan uskonnotto-massa ja hengettömässä maailmassa mikään pyhää? Usein oi-keaa ja väärää perustellaan sekä demokratian että tieteen tuotta-malla lainsäädännöllä. Voivatko ihmisen käsitykset oikeasta ja väärästä olla tällöin koskaan ristiriidassa lain kanssa? Jos näin käy niin kumpi on vahvempi. Ovatko uskonnolliset tai hengel-liset kokemukset osa pyhyyden syntymistä? Kestävään elämän-tapaan tarvitaan syntytietoa, mikä on mahdollista, jos meillä on yhteys metsään. Ilman yhteyttä metsään meillä ei voi olla py-hyyttä metsän suhteen.

Syntytiedon syntymiseksi perheiden on pidettävä yhtä niin hy-vinä kuin pahoina päivinä. Voimme miettiä ovatko perheet meille itseisarvoja. Esimerkiksi uskonnolliset yhdyskunnat tu-kevat perheitä kuten evankelis-luterilainen kirkko Suomessa. Kuinka paljon meillä on kunnioitusta ja kiitollisuutta elävää kohtaan? Elämän jatkamista kohtaan? Onko öljyttyjen rattaiden pyörittäminen elävää arkea tärkeämpää? Metsä on käsittämät-

45

tömän, erittelemätön, meitä suurempien voimien antama lahja. Metsä elättää perheemme, ja sillä on kyky kasvattaa meidät osaksi luontoa. Luonto on kaunis sellaisena kuin se on ilman meidän sille antamia nimiä tai määritelmiä. Kaunis on pyhää. Pyhyys on jotakin, josta ei neuvotella. Siitä ei äänestetä. Py-hyyttä ei mitata, ei punnita. Siitä ei voida ottaa näytteitä. Py-hyys on kokemusta. Kokemusta metsästä, sillä metsästä elävil-le perheille metsä on se maailmassa ilmenevä pyhyys, joka synnyttää meidät.

Hervannassa 27.05.2014Jari-Pekka Tamminen

Hervantajärvi

46

Ansioton luettelo

JULKAISUT

Metsä, omakustanne, 2014

Luonnontieteiden ja tekniikan alan yliopisto-opetuksen vuorovaikutteisuu-den lisäämisestä sekä lukio-opetuksesta niihin valmentajana (yhdessä Han-na Gustafssonin, Siru Karhen, Mari Levulan ja Eeva Niemen kanssa), teok-sessa Rajanylityksiä - Aineenopettajaksi monitieteisessä yhteisössä, Mäki-nen, M., Jyrkiäinen A. & Annala, J. (toim.), Campus Conexus, 2013

puunhalaaja, omakustanne, 2013

Maailmanalku (yhdessä Pasi Takkisen kanssa), Rohkean reunaan, 2013

KOULUTUS

Fysiikan opetettavan aineen opinnot, Tampereen teknillinen yliopisto, 2013-

Opettajan pedagogiset opinnot,Tampereen yliopisto, 2012 – 2013

Diplomi-insinööri, Tampereen teknillinen yliopisto, 2003 – 2011Signaalinkäsittelyn ja tietoliikennetekniikan koulutusohjelma

Filosofian perusopinnot, Tampereen yliopisto, 2007 – 2008

Reservin vänrikki, Tykistöprikaati, 2004 – 2005

Ylioppilas, Vammalan lukio, 2000 – 2003

YHTIÖSIDONNAISUUDET

Meirän Pelto Osuuskunta, 2012 –Pirkanmaan Osuuskauppa, 2006 – 2009

47

MIELENILMAUKSIA, TEMPAUKSIA YMS.

2014

Mielenosoitus lipunkanto-oikeuden puolesta, Tampere

2013

Kiakkovierasjuhlat, TampereVapaa Nekala, TampereTroikan vastainen mielenosoitus, PortoTroikan vastainen mielenosoitus, AteenaAlter Summit, AteenaBlockupy Frankfurt –solidaarisuus-mielenosoitus, TampereVappumarssi, Tampere

2012

Hervannan kansalaisraatiVapaa Nekala, TampereElonkehä–lehden jakotempaus, TampereBlockupy Frankfurt –solidaarisuus-mielenosoitus, TampereTampereen torikokousACTA-sopimuksen vastainen mielenosoitus, Tampere

2011

Suolijärven hakkuiden tiedotustempaus, TampereAsunnottomien yö, TampereEVM:n vastainen mielenosoitus, HelsinkiTurkistarhauksen vastainen mielenilmaus, Tampere

2010

Rauhanmarssi, TampereKesäkumikampanja, Tampere

2006

Mielenosoitus opintorahan korottamiseksi, Tampere

48

LUOTTAMUSTEHTÄVÄT

Hallituksen varajäsen, Osuuskunta Meirän pelto, 03/2014 –

Liittovaltuuston jäsen, Demokraattinen sivistysliitto, 06/2013 –

Varapuheenjohtaja, Kommunistinen nuorisoliitto,Tampereen osasto, 03/2013 – 03/2014

Koulutusvaliokunnan varajäsen, Tekniikan akateemiset, 01/2011 – 12/2011

Hallituksen jäsen, Punainen Risti, Kaukajärven osasto, 01/2011 - 12/2011

Puheenjohtaja, Vihreä puolue, 10/2010 – 01/2011

Opintotukilautakunnan varajäsen,Tampereen teknillinen yliopisto, 03/2007 – 04/2008

YHTEISTOIMINTAA

Tapaturma- ja sairausinvalidien sosiaalineuvonta, 2013 –Punavihreä kahvila, 2013 –Hervannan urbaanit viljelijät, 2013Maailmanalun elokuvatuotanto, 2012 –Tampereen yliopiston kampuslaarit, 2011 ja 2013Taitopankki, 2011 –Tyrvään Elokuva Tuotanto, 2000 – 2006

JÄRJESTÖSIDONNAISUUDET

Demokraattinen sivistysliitto, 2013 –Tampereen yliopiston luomuruokapiiri, 2011 – 2014Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys, 2011Vasemmistonuoret, 2011 – 2012Kommunistinen nuorisoliitto, 2011 –Oikeutta Eläimille, 2011Vegaaniliitto, 2011Vihreä puolue, 2010 – 2011Punainen Risti, 2010 – 2014Vammalan reserviupseerikerho, 2005 – 2007

49

LEHTIHAASTATTELUT

Kaupunkitila myös viljelykäyttöön, Tiedonantaja 13.09.2013

Säästöt ja netti vievät lähiöistä palvelut, Aamulehti 20.12.2012 http://www.e-pages.dk/aamulehti/528/demo/

Kansalaisraati kuuntelee jokaisen mielipiteen,Hervannan Sanomat 03.10.2012

LEHTIKIRJOITUKSET

Erilaiset näkökulmat eivät kohtaa, Hervannan Sanomat 22.01.2014http://www.hervannansanomat.fi/download/n%C3%A4k%C3%B6islehti2201.pdf

Suolijärven hakkuut lopetettava, Hervannan Sanomat 08.01.2014http://www.hervannansanomat.fi/download/n%C3%A4k%C3%B6islehti0801.pdf

Ahvenisjärvi kuuluu meille kaikille, Hervannan Sanomat 21.08.2013http://www.hervannansanomat.fi/download/n%C3%A4k%C3%B6islehti2108.pdf

Reaalikapitalismin tuolta puolen,Kommunistisen nuorisoliiton lehti .Kom 2/2013

Nuorille suoran vaikuttamisen kanavia, Hervannan Sanomat 24.10.2012

Koulu tulosjohtamiseen totuttajana,Kommunistisen nuorisoliiton lehti .Kom 3/2012http://www.komnl.fi/?id=69

Halkivahan kylää ei saa autioittaa!, Urjalan Sanomat 11.12.2008

Yo-kunta mukaan keskusteluun, Aamulehti 28.09.2006

Kepillä päähän opiskelijaa, Aamulehti 20.09.2006

Blogit 2011 – 2012http://www.elonkeha.fi/blogs/jari-pekka-tamminenhttp://puunhalaaja.wordpress.com/

50

KESKUSTELIJANA

Maanantaiklubi 2012, TampereMitä koulussa todella tarvitaan?

Nuorisofoorumin vaalipaneeli 2012, Tampere

Tampereen vammais- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan vaalipaneeli "Yhdenvertainen Tampere" 2012, Tampere

Vaalipaneeli työllisyyspolitiikasta, nuorten yhteiskuntatakuusta ja työpajoista 2012, Tampere

Opiskelijoiden ja Aamulehden suuri kuntavaalipaneeli 2012, Tampere http://www.aamulehti.fi/Vaalit/1194768902115/artikkeli/vaalikiertue+valta+vaihtumassa+-+tampereen+politiikassa+haetaan+uusia+asemia.html

Vastavirtafestivaali 2012, HelsinkiMitä koulussa todella tarvitaan? http://vastavirtafestivaali.com/2012/09/06/mita-koulussa-todella-tarvitaan/

Totuusradio 2012Occupy-liike http://www.totuusradio.fi/occupy/

Vegfest 2012, TamperePenninvenyttäjien keittiö

Tampereen sosiaalifoorumi 2011* Degrowth http://www.tampereensosiaalifoorumi.fi/2011/index.php?option=com_content&view=article&id=138&Itemid=19* Solidaarisuustalouden kartoitusta – Taitopankki http://www.tampereensosiaalifoorumi.fi/2011/index.php?option=com_content&view=article&id=135&Itemid=19

PALKKATYÖKOKEMUS

Aineenopettaja, tutkimusharjoittelija, myyntineuvottelija, postityöntekijä, tehdastyöntekijä, lumityöntekijä, sanomalehdenjakaja yms.

51