merenkulun suurimmasta katastrofista 75 vuotta, sivut 20–21 5_2016.pdfsia ikkunat tallinnassa...

Merenkulun suurimmasta katastrofista 75 vuotta, sivut 20–21

N:o 5/2016 n Tarkastettu levikki 46 239 n Marraskuun 2. päivänä 2016

Veteraanit saavat vuoden alusta kotipalvelut (sivu 11)

Tammenlehvän Perinnelii-ton hallituksen jäsen ja So-taveteraaniliiton neuvot-telukunnan puheenjohtaja Jukka Viinanen avasi perin-neseminaarin 22. lokakuuta Seinäjoella. Samalle päivälle olisi ollut tarjolla hirvenmet-sästys, mutta Jukka valitsi tärkeämmän (s. 12).

Sotaveteraaniliitto palkitsi sivut 6–7

Pilvenveikkoja kahdessa polvessa sivu 13

Panssarimies Stig Holmström haastattelussa sivut 14–15

Isän sotavaiheet ikuistuivat videolle sivu 18

Savottatyömiehestä sissipäälliköksi ja ritariksi sivu 24

Suojeluskunta-urheilu vaikutti laajasti sivu 25

Seppo Karppinen Kestilästä on vuosikymmenien aikana kerännyt tuhansia sotiin liittyviä esineitä. Seppo näyttää alkuperäistä sotavankiluetteloa (s. 30).

Ulvilalainen 108-vuotias Tyyne Hinkkala on

Sotaveteraaniliiton vanhin jäsen. Hän asuu

yksin omakotitalossa (s. 2).

5/16 m a r r a s k u u n 2 . pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n2

a ja n ko h ta i s ta

Helsingissä 2. marraskuuta 2016Pääkirjoitus I

Staten skickade män och kvinnor ut i krig. Staten har ett ansvar för veteraner-na också i dag.

I statens budget för nästa år har totalt reserverats 41,3 miljoner euro för rehabi-litering av veteraner och för hjälp åt de-samma i hemmamiljö. I jämförelse med detta år budjeterades för rehabilitering 8 miljoner euro mindre och för service i hemmet 20 miljoner euro mera.

Denna förhöjning är verkligen nöd-vändig och en hedersbetygelse för vetera-nerna nästa år då Finland firar 100 års jubileum. Av större betydelse än den eu-robaserade förhöjningen för oss är stats-minister Juha Sipiläs offentliga löfte ”Re-geringen önskar säkerställa det, att alla frontveteraner har möjlighet att erhålla kostnadsfri öppen kommunal service i hemmet enligt behov”.

De för rehabilitering nu budjeterade medlen torde täcka behovet för ungefär ett halvt år. Vi kommer att anhålla om tilläggsanslag i fall pengarna tar slut. Jag tror, att Fäderneslandet inte under ett ju-bileumsår avslår veteranernas begäran.

Vi måste säkerställa, att för varje vete-ran utarbetas en serviceplan. Förutan en sådan uteblir ett adekvat stöd.

Väsentligt är, att kommunen eller ett förbund av kommuner genom hembesök kartlägger varje veterans behov av stöd

Valtio lähetti miehet ja naiset sotaan. Valtio vastaa veteraa-neistaan myös tänään.

Valtion ensi vuoden budje-tissa on varattu yhteensä 41.3 miljoonaa euroa

veteraanien kuntoutukseen ja kotiin vietä-viin palveluihin. Tähän vuoteen verrattu-na kuntoutukseen budjetoitiin 8 M€ vä-hemmän ja kotipalveluihin 20 M€ enem-män.

Todelliseen tarpeeseen tuleva korotus on kunnianosoitus veteraaneille Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Euromäärää pai-navampi linjaus meille on pääministeri Juha Sipilän julkinen lupaus ”Hallitus ha-luaa turvata sen, että kaikilla rintamavete-raaneilla on mahdollisuus saada tarpeitaan vastaavat, maksuttomat, kotiin vietävät kunnalliset avopalvelut”.

Kuntoutukseen nyt varattu määräraha riittänee noin puolen vuoden tarpeeseen. Anomme lisää, jos raha loppuu. Uskon, että Isänmaamme juhlavuonna veteraani-en pyyntöä ei torjuta.

Meidän tulee varmistaa, että jokaiselle

Autetaan kuntia auttamaan veteraania

veteraanille laaditaan palvelusuunnitelma. Ilman sitä asianmukainen tuki jää saamat-ta.

Olennaista on, että kunta tai kuntayh-tymä kartoittaa kotikäynnillä veteraanin tuen tarpeen sekä laatii ja toteuttaa hen-kilökohtaisen palvelusuunnitelman. Tätä edellyttää jo vanhuspalvelulaki.

Kunnilla on tieto alueellaan asuvista ve-teraaneista. Yhteydenpidossa kuntiin ve-teraanien omaiset ovat aina olleet ja ovat merkittävässä roolissa. Yhdistyksillämme ei ole veteraanien henkilötietoja mm. tuki-en anomista varten.

Pidetään pikaisesti yhteys kuntien, kun-taliittojen ja palvelun tuottajien veteraani-vastaaviin tietojen päivittämiseksi.

Olemme tavanneet sosiaali- ja terveys-ministeri Juha Rehulan ja Pirkko Matti-lan sekä kuntien sosiaalitoimen virkamie-hiä. He kaikki suhtautuvat veteraaneihin arvostavasti ja ymmärtävät veteraanien tu-kitarpeen ja asian kiireellisyyden.

STM ja aluehallintovirastot järjestävät eri puolilla maata kuntien avainhenkilöil-le koulutusta veteraanitukien täysimääräi-seksi hyödyntämiseksi. Tervehdimme ilol-la tätä aktiivista toimintaa ja annamme sil-le kaiken tukemme.

Erkki Heikkinen puheenjohtaja

Vi hjälper kommunerna att hjälpa veteranerna

samt utarbetar och förverkligar en per-sonlig serviceplan. Redan lagen om un-derstöd för åldringar förutsätter detta.

Kommunerna vet vilka veteraner som bor inom dessas område. Veteranernas anhöriga har alltid varit och är i en sär-ställning beträffande kontakten med kommunerna. Våra föreningar har ej till-gång till veteranernas personuppgifter bl.a. för att ansöka om stöd i olika former.

Envar borde snarast ta kontakt med kommuner, kommunförbund och ansva-riga för uppdatering av uppgifterna be-träffande fördelning av bl.a. olika stöd.

Vi har sammanträffat med social- och hälsovårdsminister Juha Rehula och Pirkko Mattila ävensom med kommuna-la tjänstemän inom socialväsendet. Alla dessa har ett vördnadsfullt förhållande till veteranerna och förstår att det bråd-skar beträffande dessas stödbehov.

SHM och lokala regionalförvaltnings-verk anordnar på olika områden i landet skolning för nyckelpersoner inom kom-munerna för att på ett optimalt sätt ut-nyttja stöden till veteranerna. Vi hälsar med glädje denna aktiva verksamhet och ger densamma allt vårt stöd.

Erkki Heikkinen ordförande

Svensk översättning Anders Knip

Nauravainen Tyyne Hink-kala, joka täytti 108 vuotta 31.10., asuu oma-

kotitaloaan Ulvilan Friitalassa.Tyyne Hinkkala istuu lem-

pipaikallaan pöydän ääressä omakotitalonsa keittiössä. Sy-lissä lepää valkoisen kaitaliinan virkkaustyö. Silmät liikkuvat paikallislehden sivuilla. Hinkka-la pysyy ajan hermolla lukemalla lehtiä ja katselemalla ohikulkijoi-ta. Koti sijaitsee kaupungin kes-kustassa, silti mukavasti suojassa kovimmalta vilskeeltä.

Ajatukset ovat säilyneet kirk-kaina, ja puhe on selvää. Kuulo on heikentynyt sen verran, että vieraan kanssa keskustelu on haasteellista. Omat läheiset osaa-vat oikeat äänenpainot ja heidän avullaan juttelu sujuu luonnik-kaasti.

– Äidillä on kommunikaattori, mutta se on tuolla kaapissa. Hän ei halua pitää sitä, kuopuspoika Hannu Hinkkala selvittää ja toi-mii haastattelussa ”tulkkina”.

Hän asuu vaimonsa Anjan kanssa kivenheiton päässä äidis-tä. Hannu myös yöpyy äidin luo-na, paitsi kun joku muu viidestä lapsesta vierailee lapsuudenkodis-sa ja ottaa vetovastuun. Kotipal-velu käy neljä kertaa päivässä, ja ruoka tulee ruokapalvelusta.

Tyyne Hinkkala on Suomen Sotaveteraaniliitto ry:n vanhin

jäsen ja maamme viidenneksi vanhin asukas. Leskeksi hän jäi 20 vuotta sitten.

Syntymäpäiviä juhlittiin mal-tillisesti perhepiirissä alkuvii-kosta. Hannu ja hänen vaimon-sa Anja kertovat tarjoilun olleen päivänsankarin toiveiden mukai-nen.

Tyyne Hinkkala puhelee mie-lellään kukistaan ja käsitöistään.

– Virkkuutyöt ovat minulle niin mieluisat. Kudoin 1990-lu-vulla itselleni polvipituiset villa-housut. Myös mattoja olen ku-tonut, mutta voimat eivät enää siihen työhön riitä, Tyyne Hink-kala selvittää iloisena.

Hän on aina asunut Ulvilas-sa, toki muuttoja on ollut muuta-ma. Tyyne syntyi omakotitalos-taan kiven heiton päässä Frans ja Amanda Rantasen ainoaksi lap-seksi toisen sortokauden alkaessa.

Tyttö osallistui pienestä pitäen talon askareisiin ja oli silminnäh-den jo silloin kätevä käsistään. Vanhemmat lähettivät hänet rip-pikoulun jälkeen vuonna 1927 Karkun kansanopistoon saa-maan vuodeksi lisäoppia muun muassa mieliaineistaan käsitöistä ja kotitaloudesta.

Isän kuoltua Tyyne hoiteli äiti-ään ja tilaa, joka sijaitsi näköetäi-syydellä nykyisestä omakotita-

Sotaveteraaniliiton iäkkäin jäsen täytti 108 vuotta

Tyyne Hinkkala täytti lokakuun viimeisenä päivänä 108 vuotta. Hän on kaiken puolin tyytyväinen elämäänsä. Saunominen on viikon kohokoh-ta. Raskaita sotavuosia hän ei mielellään enää muistele.

losta. Lähellä asuva nuorukainen Hannes Hinkkala kävi auttele-massa Rantasen naisväkeä. Nuo-ret rakastuivat ja kihlautuivat jat-kosodan aikaan 17.2.1943.

Pitkään ikään on mahtunut kuusi sotaa, mikäli nk. heimoso-dat vuosina 1918-1922 lasketaan mukaan. Aviopuoliso oli rinta-malla lääkintämiehenä viisi vuot-ta. Kotipuolessa elämä oli aherta-mista ja pelkoa sulhasen menet-tämisestä. Raskaita sotavuosia syntymäpäiväsankari ei halua muistella. Vaikka kuinka kysel-lään, hän ei ota kysymyksiä kuul-lakseen.

Nimettömässä kiiltelee kol-me kultasormusta. Se kolmas on edesmenneen puolison. Tark-kaan katsoessa on erotettavissa häiden vuosiluku 1945, eli nuo-ripari avioitui heti sodan jälkeen.

Vihkiminen palautuu mie-leen, kun Hannu hakee kaapis-ta äitinsä hääpuvun. Leninki on erittäin kaunis, viininpunainen. Se teetettiin naapurissa. Mairea hymy huulilla Tyyne muistelee vihkiseremoniaa.

– Pappilaan mentiin lossil-la Kokemäenjoen yli. Todistajat olivat pappilan väkeä. Augusti Halla-Seppälä meidät vihki. Kait me kotona juhlakahvit joimme, hän arvelee.

Vihkimuistelun jälkeen puhe kääntyy evakkoihin. Ajatus kir-

kastuu, kun Hannu puhuu Pyr-hösistä. Karjalaisperhe asui pit-kään Hinkkalan talon isoa huo-netta. Perheet jakoivat yhteisen keittiön.

– Pyrhöset leipoivat paljon lei-piä ja piirakoita. Omasta maasta saatiin muu ruoka. Se oli muka-vaa aikaa, kun oli vilskettä, Tyyne Hinkkala hymyilee.

Touhua ja vilskettä riitti vuo-siksi eteenkin päin, sillä nuo-relle parille syntyi vuonna 1946 esikoistytär Helena. Onnelli-nen äiti oli 38-vuotias. Jo seuraa-vana vuonna eli 1947 syntyivät kaksoset Heta ja Heikki ja kah-den vuoden kuluttua Hannu ja Hilkka.

– Äidin työmäärä oli valtava, mutta milloinkaan hän ei mei-hin lapsiin hermostunut. Kave-reitamme oli välillä pihapiirissä kolmisenkymmentä. Saimme va-paan kasvatuksen ja käytöstavat opetettiin, Hannu kiittelee äiti-ään kaataessaan hänelle lisää kah-via.

Kuppiin tiputetaan sokeria ja loraus kermaa. Herkkuna äiti syö kunnon kimpaleen täytekakkua, miniänsä Anjan nimipäivän kun-niaksi.

Teksti ja kuva: Pia Rauhalammi Kirjoittaja on porilainen

toimittaja

35/16 m a r r a s k u u n 2 . pä i vä n ä 2016 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Olli Kleemola toimii So-taveteraani-lehden ko-lumnistina.

Kolumnit

Kirjailija Antti Tuuri toi-mii Sotaveteraani-leh-den kolumnistina.

Kuva

: Ota

va/P

ertt

i Nis

onen

Kävin Eestissä, Saarenmaalla. Edellisestä käynnistäni oli kulunut neljännesvuosisa-ta. Valtava on muutos, jonka ihminen siinä ajassa saa aikaan, jos muutoksia annetaan tehdä.

Kaksikymmentä vuotta sitten Eesti oli vasta vapautumassa Neuvostoliiton ottees-ta, joka oli neljäkymmentäviisi vuotta ku-ristanut maata. Kuristusotteessa oli ollut maan talous, mutta myös henkisesti eesti-läiset olivat ahtaalla, eikä tulevaisuus vielä silloin näyttänyt tuovan parannusta kum-paankaan.

Sitten, aivan kuin odottamatta maalle koitti vapaus. Suomesta katsoen muutos tuli yllätyksenä, vaikka sen takana oli ollut vahvoja eestiläisiä voimia, jotka rohkeasti ajoivat ensin jonkinlaista itsemääräämisoi-keutta neuvostotasavaltana ja pian täydel-listä itsenäisyyttä huomatessaan, että neu-vostovalta oli jo niin heikko, ettei se pysty-nyt pitämään Neuvostoliittoa koossa.

Kävin Eestissä hyvin pian sen jälkeen, kun maa oli itsenäistynyt, ja hämmästyin jo silloin muutoksen nopeutta, jonka itse-

näisyys sai aikaan. Muistan, kuinka likai-sia ikkunat Tallinnassa olivat olleet neu-vostovallan aikana, ja sitten kaupungin kaikki ikkunat oli heti itsenäisyyden en-simmäisinä päivinä pesty kirkkaiksi; niin kuin tallinnalaisten mielestä olisi koitta-nut aika, jolloin maailmaa kannatti taas katsella.

Nyt Saarenmaalla voi vain hämmästel-lä, mitä kaikkea oli saatu aikaan. Enää ei ollut kysymys siitä, että ikkunat oli pesty, nyt oli pantu kuntoon koko talo. Kures-saare, Saarenmaan pääkaupunki oli edel-lisen käyntini aikaan täynnä ränsistyneitä taloja; lohkeilevia maaleja talojen seinissä, repsottavia kattopeltejä, ja kuoppaisia ka-tuja ja pihoja, ja ruokaa sai, jos kaupungin parissa ravintolassa henkilökunta sitä vai-vautui tarjoilemaan. Nyt kaupungista oli tullut turistinähtävyys, ensiluokkaiset ra-vintolat kilpailivat ruuan laadulla ja tarjoi-lulla, talot oli kunnostettu ja katujen kuo-pat kadonneet.

Neljännesvuosisata sitten Saarenmaa oli rajaseutua, jossa epäluuloinen neuvos-

tovalta vartioi, etteivät kapitalistimaiden armeijat pääsisi yllättäen tekemään mai-hinnousua ja valtaamaan saarta. Sen ran-noilla seisoivat vartiotornit ja niissä soti-laat. Moniin osiin saarta ei siviileillä ol-lut ollenkaan asiaa, ne olivat sotilasaluetta ja suljettuja muilta kuin Puna-armeijalta. Nyt samoille rannoille oli noussut luonto-keskuksia ja leirintäalueita, ja majatalojen ja hotellien ketju oli valmiina ottamaan vastaan kesäisiä turistivirtoja. Mennyt neuvostoaika oli kerta kaikkiaan pyyhit-ty pois, sen tilalla oli uusi eestiläinen aika, joka ei menneitä muista.

Hiukan pelottavaltakin tuntui, että kaikki entinen oli unohdettu. Eestin uusi tasavalta ottaa nyt avosylin vastaan saksa-laissotilaat, jotka tällä kertaa tulevat sin-ne Naton lippujen alla. Venäjän pelko saa aikaan sen, että ei enää muistella, kuin-ka saksalaissotilaitten edellinen vierailu vuonna 1944 Eestiin päättyi: Wehrmach-tin paetessa Puna-armeijaa maata hävitet-tiin julmasti, ja Saarenmaaltakin Saksan armeija vei väkisin mukanaan suuren osan

asukkaista Saksaan, josta he saivat aseiden vaiettua ja Hitlerin Saksan romahdettua kävellä takaisin kotiseudulleen, hävitetyil-le asuinsijoilleen.

Uudelleen rakennettua Saarenmaata katsellessa nämäkin historian vaiheet vä-kisin tulivat mieleen, ja samalla toivoi, että historia ei toistaisi itseään, vaan Saaren-maa tällä kertaa saisi nauttia rauhassa ku-koistuksestaan.

Antti Tuuri

Neljännesvuosisata

Olen aikaisemminkin kolumneissani to-dennut, että Suomen viime sotien sotahis-toria saattaa ensi vilkaisulla näyttää läpi tutkitulta, mutta lähemmin tarkasteltaes-sa tarvetta ja tilausta lisätutkimukselle löy-tyy edelleen. Edelleen olemassaolevan tut-kimuksen tarpeen paljastaa muun muassa suomalaisten jatkosodan aikana valloitta-mien Itä-Karjalan suurimpien kaupunki-en Petroskoin ja Medvežjegorskin tutki-muksellisen tilanteen lähempi tarkastelu. Onneksi vapaa tutkija Riku Kauhanen on tarttunut aiheeseen ja lähtenyt tutkimaan suomalaisten Karhumäkenä tunteman Medvežjegorskin suomalaisajan historiaa tarkemmin.

Suomalaiset joukot valtasivat Petroskoin lokakuun 1. päivänä 1941, ja korpraali Ville Niemi nosti kaupungin hallintorakennuk-sen salkoon Euran lottien lahjoittaman sini-ristilipun. Suomalainen Itä-Karjalan sotilas-hallinto otti kaupungin keskuspaikakseen, ja siitä ryhdyttiin toden teolla tekemään

suomalaista. Kaupungin nimi vaihdettiin Äänislinnaksi, kadunnimiä suomalaistet-tiin ja kaupungin keskustassa sijainnut gra-niittinen Leninin patsas sai väistyä sen ja-lustalle nostetun, itään päin suunnatun suo-malaisen kenttätykin tieltä. Kaupunkiin perustettiin teattereita, Aunuksen radio aloitti toimintansa kaupungin radioasemal-ta käsin, ja VAKO oy:n (Vienan-Aunuk-sen Kauppa Osakeyhtiö) myymälät, kioskit ja jokunen erikoisliike helpottivat tavaran hankintaa. Myös kaupungin infrastruktuu-ria parannettiin korjaamalla rakennuksia, teitä ja vesijohtoja uusittiin.

Niinä vuosina, jolloin suomalaiset pi-tivät kaupunkia hallussaan, se ehti tulla tutuksi lukemattomille suomalaissotilail-le. Äänislinnassa käytiin elokuvissa, siellä toimi maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen rintamayliopisto ja Helsingistä lähtevä Ää-nislinnan pikajuna puolestaan muodosti tärkeän yhteyden rintaman ja kotirinta-man välille.

Kaiken edellä kerrotun voimme tätä nykyä lukea joko lukuisista muistelmate-oksista tai Äänislinnan historiaa suoma-laisvuosina käsittelevistä tutkimuksista. Hämmästyttävää sen sijaan on se, miten vähän on kirjoitettu Itä-Karjalan toiseksi suurimman suomalaisten valtaaman kau-pungin, Karhumäen suomalaisajasta. Ää-nislinnan suomalaisvuosiin verrattuna Karhumäestä olemassa oleva tieto on suo-rastaan hämmästyttävän niukkaa. Tois-taiseksi kaupungista ei ole löytynyt edes karttaa, josta kävisivät ilmi miehitysaika-na käytetyt suomalaiset kadunnimet. Mie-hitysaikana rakennetuista taloista ei myös-kään tiedetä, missä ne sijaitsivat. Myös-kään Karhumäessä suomalaisten aikana toimineesta teollisuudesta ei tiedetä oike-astaan mitään ja Karhumäen Lottahotel-lin toimintakin on pitkälti hämärän pei-tossa.

Haastankin nyt kaikki ne Sotaveteraa-ni-lehden lukijat, joilla on hallussaan joko

Äänislinna ja Karhumäki – tuttu ja tuntematon?

tietoa tai jopa jotakin dokumentteja Kar-humäen suomalaiskaudesta, olemaan yh-teydessä tutkija Riku Kauhaseen puh. 050 594 8001. Näin tekemällä voitte aut-taa osaltanne tallentamaan palasen viime sotien katoavaa historiaa.

Olli Kleemola

Neljän päivät harjoitus Taipalsaarella, puolustusvoimien ampumarata-alueel-la toi vaihtelua aliupseerioppilaan kasar-mioloihin. Yöt teltassa ja ruokailu pakis-ta maastossa kuuluu sekin sotilaan arkeen. Varsinaiset harjoitukset olivat ammuntoja - kovilla panoksilla. Jo ammunta rynnäk-kökiväärillä poikkesi entisten aikojen ki-vääriammunnoista; liikkuviin maaleihin, ammuntaan liikkeestä ja niin edelleen. Myös singolla suoritettiin ammuntoja. Sa-moin kovat käsikranaatit olivat harjoituk-

Otto-Petteri Kinnusen varusmiespolku eteni aliupseerikouluun

sen kohteena. Harjoitukset ovat muuttu-neet veteraanien ajoista.

Maastoharjoitus päättyi lauantaina. O-P joutui ”töihin” heti sunnuntaina 9.10. Suomen Lottaperinneliitto piti liittoko-koksensa Kouvolassa viikonvaihteessa. Päätösjuhla oli samalla Kouvolanseudun Lottaperinneyhdistyksen 10-vuotisjuhla. Juhlan ohjelma koostui mm. Elisabet Reh-nin pitämästä juhlapuheesta, eri yhteisö-jen tervehdyksistä ja musiikista. Nuoren puheenvuoron esitti aliupseerioppilas Ot-

Juhlapuhuja Elisabet Rehn ja nuoren pu-heenvuoron käyttänyt Otto-Petteri Kin-nunen.

to-Petteri Kinnunen. Lähtökahvien aika-na häntä kiiteltiin hyvästä puheesta. Pieni takapakkikin O-P:n suunnitelmiin tuli. Vielä ei onnistunut pääsy oikeustieteelli-seen.

Teksti ja kuva: Pertti Nieminen



Helsingissä 2. marraskuuta 2016Pääkirjoitus II

Veter_Sotaveteraani_9_16_210x160.indd 5 20.10.2016 15.18

Kansallista vete-raanipäivää on vietetty vuodesta 1987. Veteraane-ja oli tuolloin 320 000 ja heidän keski-ikänsä oli 70 vuotta.

K a n s a l l i s e n veteraanipäivän vietto käynnistyi nopeasti. Ensim-

mäinen pääjuhla Lahdessa kokosi 10 000 veteraania juhlimaan. Kohta myös läänit ja kunnat aloittivat alueellisten ja paikallis-ten tilaisuuksien järjestämisen veteraaneille. Median aktiivisuus ja erityisesti Yleisradion televisioimat pääjuhlan tilaisuudet tekivät päivää ja veteraanien uhrauksia tunnetuksi kansalle. Päivä on alusta alkaen ollut myös virallinen liputuspäivä.

Pääjuhlan toteutusta on koordinoinut Kansallisen veteraanipäivän valtakunnalli-nen päätoimikunta, jota puolustusvoimien edustaja on johtanut. Pääjuhlan toteutuk-sesta on vuosittaisen vastannut päätoimi-kunnan valitsema kaupunki. Pääjuhlan kor-kean tason on varmistanut hyvä suunnittelu ja ammattimainen toteutus.

Vuoden 2015 pääjuhlaan osallistui 1300 henkilöä ja kuntien 188 järjestämään tilai-suuteen pääjuhlaan nähden 25-kertainen määrä, 32 000 henkilöä. Lisäksi lähetys-töt ympäri maailman ovat järjestäneet tilai-suuksia veteraaneille. Sodissa olleiden vete-

raanien määrä on nyt alle 20 000 ja heidän keski-ikänsä 92 vuotta.

Tammenlehvän Perinneliitto sai Valtio-neuvoston kanslialta tehtävän suunnitel-la Kansallisen veteraanipäivän uudistamis-ta. Kolmen vuosikymmenen aikana päivän ohjelma on toki muuttunut. Veteraanin ter-vehdys tuli ohjelmaan 2000 ja myöhempinä aikoina myös paikalliset esitykset ovat mo-nipuolistaneet ohjelmaa.

Uudistamiselle on silti tarvetta. Samal-la on muistettava päivän merkitys. Päivä muistuttaa kansalaisia vaikeista ajoista, joi-ta kansakunta on elänyt ja kestänyt. Vete-raanipäivästä on tullut kaikkia kansalaisia koskettava juhlapäivä, jolla halutaan kunni-oittaa itsenäisyyden puolustamista ja uhra-uksia. Kansallinen veteraanipäivä, 27.4. on ajoitettu sodan päättymisen ja rauhan alka-misen ajankohdan mukaan.

Kansallisen veteraanipäivän tulee uudis-tuksenkin jälkeen olla virallinen juhla- ja li-putuspäivä, jonka päätapahtumasta ja sen kuluista vastaa valtio. Päivän järjestelyvas-tuun tulee olla korkean valtiojohdon suo-jeluksessa, mieluiten valtioneuvoston kans-lialla. Alue- ja paikallistason juhlien järjes-täminen on kuntien vastuulla. Alueellisten tapahtumien vieton koordinointi on luon-teva osa Suomen Sotaveteraaniliiton perin-netoiminnan tehtäviä.

Markku Seppä Toiminnanjohtaja

Kansallisen veteraanipäivän vietto jatkuu

Nationella veterandagen har firats se-dan år 1987. Det fanns då 320 000 ve-teraner och deras medelålder var 70 år.

Firandet av nationella veterandagen inleddes snabbt. I den första huvud-festen i Lahtis deltog 10000 veteraner. Snart började även länen och kommu-nerna arrangera områdesvisa och loka-la tillfällen för veteranerna. Mediernas aktivitet och speciellt de av rundradion televiserade huvudfesterna gjorde dagen och veteranernas uppoffringar bekanta för folket. Dagen har redan från begyn-nelsen varit en officiell flaggdag.

Förverkligandet av huvudfesten har ko-ordinerats av huvudkommitén för den nationella veterandagen, vilken har letts av en representant för försvarsmak-ten. Förverkligandet av huvudfesten har årligen ålagts en stad vald av huvudkom-mitén. Huvudfestens högklassighet har säkerställts genom god planering och ett professionellt förverkligande.

I huvudfesten år 2015 deltog 1300 personer och i av kommunerna arrang-erade 188 tillfällen 25 gånger så många personer som i huvudfesten, 32 000 per-soner. Därutöver har ambassader runt världen anordnat tillfällen för vetera-nerna. Antalet veteraner som deltagit i våra krig är nu under 20 000 och deras medelålder är 92 år.

Eklövets Traditionsförbund fick av Statsrådets kansli i uppgift att planera en förnyelse av den Nationella veteran-

Firandet av nationella veterandagen fortsätter

dagen. Visserligen har dagens program förändrats under de gångna trettio åren. Veteranens hälsning infogades i pro-grammet 2000 och under senare tider har också lokala förslag gjort program-met mångsidigare.

Ett behov av förnyelse finns dock. Samtidigt bör man ihågkomma hur viktig dagen är. Dagen påminner med-borgarna om de svåra tider nationen har upplevt och utstått. Veterandagen har för alla blivit en dag som berör, un-der vilken man önskar hedra dem som försvarade självständigheten och dessas uppoffringar. Den Nationella veteran-dagen 27.4 är daterad enligt tidpunkten för krigets slut och inledande av freden.

Den Nationella veterandagen kom-mer också efter en förnyelse att vara en oficiell fest- och flaggdag, som bekostas och arrangeras av staten. Ansvaret för dagens arrangemang bör beskyddas av den högsta statsledningen, helst statsrå-dets kansli. Ansvaret för arrangerandet av områdesvisa och lokala fester åligger kommunerna. Samordnandet av områ-desvisa arrangemang är en naturlig del av uppgifterna för traditionsverksam-heten inom Finlands Krigsveteranför-bund.

Markku Seppä Verksamhetsledare

Svensk översättning: Anders Knip


SANA

Onnittelemme

Luin äskettäin Maaseudun Tulevaisuus-lehdestä Turun piis-pan, Kaarlo Kallialan vieraskolumnin otsikolla Jumalan

himo. Siinä piispa vertaili eri aikojen raamatunkäännöksiä; sitä, miten Jumalan jano ja kaipuu oli käännetty suomeksi. Hän mainitsi aivan oikein, että Vanha testamentti käyttää vahvaa kuvakieltä. Heprean kielikuvat voivat olla meille aika outoja. Pitäisikö kääntää ne sellaisenaan vai kuvatako tarkoitusta niin kuin omassa kielessä on tapana? Vanhassa raamatunkäännök-sessä (1933) Job esim. huudahtaa: Munaskuuni hiukeavat sisim-mässäni. Että mitäkö? Suomessahan ei tunteita sijoiteta munu-aisiin, mutta kylläkin sydämeen. Sen tähden kai uusi raama-tunkäännös (1992) antaa Jobin sanoa: Tätä minun sydämeni kaipaa (Job 19:27). Piispa Kalliala myöntää, että häntä ja mo-nia muitakin arkaainen kieli ja erikoiset sanavalinnat kiehto-vat. Ne kertovat siitä, että Jumalasta puhuttaessa yritetään ehkä saada sanoiksi jotakin sellaista, joka ylittää kielen rajat. Juma-laa ei voida käsitteellistää ja uskoakin vain osittain ja vaivoin. Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen (1. Tim. 6:16).

Vuoden 1776 raamatunkäännös ilmaisi asian näin: Niin kuin peura himoitsee wesipuroille, niin minun sieluni hi-

moitsee Sinua, Jumala (Ps. 42:2). Vuoden 1933 käännös puhuu siitä, kuinka peura halajaa vesipuroille ja minun sieluni hala-jaa sinua, Jumala. Vuonna 1992 peura etsii janoissaan vesipuroa ja samaan tapaan minä kaipaan sinua, Jumala. Kalliala toteaa, että ”vaikka etsimisestä onkin kysymys ja vaikka kaipaus on-kin väkevä sana, halajamisen ja himoitsemisen voimaan ja ko-konaisvaltaisuuteen ne eivät yllä”. Hän päättelee, että Jumalan janoon ”pisarakin riittää (Jumalan maistamiseen), mutta ilman sitä elämä ei suju tippaakaan”.

Frid och/eller fred?

Ett centralt ord i många kulturer är ordet ”frid”. Det före-kommer både i hälsningsfraser och i själva tänkandet. På

arabiska kan det heta ”salaam” och på hebreiska ”shalom”. Fle-ra gånger om dagen önskar man varandra frid. Vi vet att dessa fridshälsningar tycks ha rätt liten effekt i dagens våldsöverfyll-da värld. Någonting som ni veteraner önskade mest av allt när ni låg vid fronten var väl att det skulle bli fred.

I svenskan har vi alltså både ”frid” och ”fred”, inte alls helt lik-tydiga ord. Frid kan man ha mitt uppe i ett land där krig rå-

der och ofrid kan man ha där fred råder. Jesus sade när han ta-lade till sina lärjungar: Frid lämnar jag kvar åt er, min frid ger jag er. Jag ger er inte det som världen ger. Känn ingen oro och tappa inte modet.(Joh 14:27) Han säger inte ”min fred ger jag er”. Kristina Fernström, som varit missionär i Senegal, berättar att en senegales som hälsning när vi möts frågar hur det står till med min frid. Det korrekta svaret då lyder: ”Jag har bara frid”. Säger en senegales att han eller hon är ”litet trött”, kan detta betyda att allt inte står väl till. Det kan t.ex. vara fråga om ett sjukdomsfall. Om personen är ”mycket trött” torde läget vara mycket allvarligt och hjälp kan behövas. Jag tror att vi här kan instämma: det är fint om vi kan svara: ”Jag har bara frid”. Och visst är det likaså viktigt att vi kan fortsätta att uppleva att det råder fred i vårt land. Ni veteraner vet alltför väl vad det inne-bar att det inte rådde fred i landet. Av det följde också ofrid både till det yttre och till det inre. Alltså: Hur står det till med din/min frid i dag? Sök först hans (Faderns) rike och hans rätt-färdighet, så skall ni få allt det andra också. (Matt 6:33)

Henry Byskata, Sotaveteraaniliiton hengellisen toimikunnan jäsen (Borgå stift)

Minun sieluni halajaa Sinua, Jumala

Eino Karhonen syntyi Luopioi-sissa 18.10.1916 neljästä veljekses-tä toiseksi nuorimpana. Hän läh-ti isän jalanjäljissä metsänvartijan tehtäviin, kunnes osti vaimonsa kanssa pientilan Teiskon Viita-pohjasta 1959. Talvisin hän ajoi puutavaraa.

Leskeksi jäätyään hän muut-ti Kotilinnasäätiön rivitaloon Tampereen Teiskoon. Karhosen lähimpiin kuuluvat tytär ja poika perheineen.

”Vähän olen ihmetellyt, kun on vuosia riittänyt”, kertoo Eino Karhonen, joka hoitaa edelleen omatoimisesti taloutensa työt.

Talvisodan loppuvaiheisiin eh-tinyt ja jatkosodassa Syvärillä pal-vellut Karhonen on sotilasarvol-taan korpraali.

Teksti ja kuva: Terhi Kääriäinen

Eino Karhonen 100 vuotta

Metsäneuvos Antti Malmberg täyt-ti 95 vuotta 26.10. Raisiossa Hulve-lan palvelukodissa läheistensä pa-rissa.

Antin sukujuuret ovat Keski-Suomessa, mutta koko työuransa hän teki Varsinais-Suomessa.

Sotilasura alkoi komennuksella rintamalle, ensin JR 48:ssa. RUK:n jälkeen takaisin JR 48:aan ja sitten elokuussa 1942 JR 7:ään aina jatko-sodan loppuun asti. Antti Malm-berg haavoittui kahdesti. JR 7 Muistotoimikunnassa hän on ollut aktiivisesti mukana ja sai mm. kier-topalkintona toimineen Olterman-nin sauvan vuonna 2014.

Antti, jos kuka on metsämies, niin ammatin kuin harrastuksien-sakin perusteella. Metsänhoitaja-opinnot hän aloitti 1944 Viipurissa ja jatkoi niitä Helsingin yliopistos-sa. Hän valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1948.

Työuransa Antti aloitti metsän-hoitajana Turun Metsänhoitolau-takunnassa ja päätti uransa Lou-nais-Suomen piirimetsänhoitaja-na. Metsäneuvoksen arvon hän sai 1982.

Antin työsarka sotaveteraaniasi-oissa on monipuolinen. Hänet va-littiin Varsinais-Suomen Sotave-teraanipiirin puheenjohtajaksi 30 vuotta sitten, vuonna 1986. Täs-tä alkoi työsarka, joka jatkui niin, että hän on Sotaveteraanipiirin pitkäaikaisin puheenjohtaja. Val-takunnallisella tasolla hän oli So-taveteraaniliiton hallituksen jäsen 1986-2004, josta ajasta liiton vara-puheenjohtajana kaksi vuotta.

Kaikista näistä ansioista hä-net on kutsuttu Suomen Sotavete-raaniliiton kunniajäseneksi, Varsi-nais-Suomen Sotaveteraanipiirin kunniapuheenjohtajaksi ja Raision Sotaveteraaniyhdistyksen kunnia-jäseneksi. Hän on myös Turun sota-veteraanikuoron perustaja- ja kun-niajäsen.

Seudullisista tehtävistä on syy-tä mainita Varsinais-Suomen Seu-tukaavaliiton liittovaltuuston pu-heenjohtajuus kahden vuosikym-

menen ajan. Hän on myös toiminut Raision kunnallispolitiikassa, mm. valtuuston jäsenenä 24 vuotta. Rai-sion seurakunnan luottamustehtä-vissä hän oli kolmisenkymmentä vuotta. Työhönsä liittyen hän on ollut mukana Varsinais-Suomen Riistanhoitopiirin hallinnossa 24 vuotta.

Sotaveteraanietuuksien ajajana ja puolustajana hän on ollut tarmo-kas ja ennakkoluuloton. Kun tänä päivänä korostetaan vanhenevien veteraanien kotona asumista tuke-via toimia sekä avo- ja kotikuntou-tuksen tärkeyttä, hän ajoi näitä asi-oita jo toistakymmentä vuotta sit-ten. Eräässä 85-vuotishaastattelussa hän itse kertoi havainneensa, että laitokseen tulevat veteraanit eivät enää jaksa osallistua kuntoutuk-seen niin intensiivisesti kuin pitäi-si. Hän totesi myös jo silloin, että avo- ja laitoskuntoutuksen suhde ei ole oikea.

Nämä asiat ovat veteraanipalve-lujen ytimessä edelleen, tänä päivä-nä.

Suomen Sotaveteraaniliitto kiit-tää metsäneuvos Antti Malmbergia mittaamattoman arvokkaasta työs-tä sotiemme veteraanien hyväksi ja onnittelee lämpimästi merkkipäi-vän johdosta.

Pekka Paatero Turun Sotaveteraanit ry:n

puheenjohtaja

Antti Malmberg 95 vuotta

Tauno Hämäläinen syntyi 10.9.1916 Karjalan Kivennavalla. Talvisodan sytyttyä nuori vasta-valmistunut kanttori ilmoittautui alokkaaksi Viipurin Vartiopatal-joonaan ja sieltä edelleen Sum-maan. Jatkosota alkoi Hämäläisen osalta Oulun Sotilaspoliisikomp-paniassa. Sotatie vei Hämäläisen Muurmannin radan kautta JR 11 riveihin Kannakselle. Hämäläinen osallistui vielä Lapin sotaan. Sivii-liin palattuaan Hämäläinen val-mistui opettajaksi ja muutti Hel-sinkiin. Viimeiseksi jäänyt työura Vartiokylän seurakunnan kantto-

Tauno Hämäläinen 100 vuottarina kesti yli 20 vuotta. Rakkaana harrastuksena Hämäläisellä on ol-lut viulun rakentaminen, joita on valmistunut vuosien saatossa kym-menkunta. Ensimmäisen hän val-misti vuonna 1950 opettajasemi-naarissa Kajaanissa. ”Viulu sahaa sielua niin mukavasti”, joten par-haillaankin hänellä on rakenteil-la viulu yhdessä tyttärenpoikansa kanssa.

Rauno Loukkola

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton

internet-sivut ja facebook.

www.sotaveteraanit.fi

https://www.facebook.com/sotaveteraaniliitto



Lea Virtanen, VehmaaSoili Virtanen, MynämäkiMarjatta Voutavaara, Ulvila

Sotaveteraanien kultainen ansioristi voidaan myön-tää tunnustuksena liiton tarkoitusperien hyväk-si tehdystä erittäin merkittävästä ja pitkään jatku-neesta työstä.

Sotaveteraaniliiton ansiomitali myönnettiin seuraaville henkilöille:Maija Anttila, yrittäjä, KokkolaEsko Gustafsson, kuljetusyrittäjä, PerniöMartti Havia, insinööri, TurkuAnnikki Heikkonen, pankkitoimihenkilö, TaipalsaariUllrike Hjelt-Hansen, puheenjohtaja, PorvooVesa Holmström, erityisopettaja, OuluSari Hukari, musiikin lehtori, PudasjärviLaura Hurri, yrittäjä, Salo

Sotaveteraaniliitto palkitsi ansiomerkeillä

Suomen Sotaveteraaniliiton hallitus on myöntänyt So-taveteraanien kultaisen an-

sioristin 29 henkilölle ja Sota-veteraaniliiton ansiomitalin 60 henkilölle. Liiton esittämät huo-mionosoitukset luovutettiin 12. lokakuuta.

Sotaveteraanien kultainen ansioristi myönnettiin seuraaville henkilöille:Osman Abdrahim, EspooJuhani Ahola, HämeenkyröVappu Akkila, NurmesEsa Haarala, NaantaliPirkko Heikkinen, EspooKai Holmberg, KotkaMauri Huhtamäki, Jämsä

Veikko Jääskeläinen, HeinolaKeijo Kirveennummi, MynämäkiAimo Kiukas, HaminaYrjö Koho, HeinolaPekka Kontu, EspooPertti Korhonen, YlivieskaAlbin Kuvaja, IittiAnni Lahtinen, KauhavaViljo Lampi, KaaviJaakko Leppänen, KotkaMaija Läpikivi, VehmaaPanu Muraja, KuopioTaisto Patama, KannusKai Peltonen, NaantaliVeikko Pohjankunnas, MouhijärviMarja-Leena Pässilä, KouvolaAntti Rantanen, KannonkoskiMauno Tyynismaa, IsojokiAsko Virtanen, Vehmaa

Anni Grundström kiinnitti ansiomitalin Mikko Karjalai-selle. Hän on sotahistorian opettaja maanpuolustus-korkeakoulussa ja toimii myös Sotahistoriallisen seu-ran puheenjohtajana.

Taiteilijanimeltään Brother Christmas, Ari Koponen sai ansiomita-lin puheenjohtaja Erkki Heikkiseltä sotaveteraanien, heidän puo-lisoidensa ja leskiensä auttamisesta.

Emerita rehtori Aila Tamminen on pitkään ohjannut sotaveteraanien omaishoitajana toimivien puolisoi-den sekä veteraanien leskien virkistysviikkoja Varalan urheiluopistolla Tampereella.

Veteraanivastuun edustajat luovuttivat sormustaulut lahjoittajille, (vas.) Mikko Kodisoja, Ulla Nord, Ilkka Paananen. Luovuttajina ovat Veteraanivastuu ry:n puheenjohtaja Matti Niemi ja varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen.

Liisa Hyppönen, kanslisti, ViitasaariEsa Hyytiäinen, everstiluutnantti, KouvolaLeena Jokinen-Anttila, sairaanhoitaja, UlvilaKaarlo Kalliala, teologian lisensiaatti, TurkuMikko Karjalainen, filosofian tohtori, HelsinkiPaavo Karttunen, kaupunkineuvos, KankaanpääTanja Kaski, toimistonhoitaja, SaloMikko Kodisoja, hallituksen puheenjohtaja, HelsinkiAri Koponen, Brother Christmas, TuusulaPetri Kosonen, eversti, SäkyläTapani Kujala, kirkkoherra, TurkuTimo Kumpulainen, insinööri, TurkuJouko Laakio, rehtori, PoriPasi Laari, tekninen johtaja, KouvolaSirpa Lahtinen, sosiaaliohjaaja, JämsäJussi Laitinen, sosiaalihuoltaja, JyväskyläHans Langh, merenkulkuneuvos, KaarinaTarja Lehtovirta, pääemäntä, SaloTeemu Lintamo, toiminnanjohtaja, MustasaariMartti Lipponen, apulaiskaupunginjohtaja, EspooJuha Majanen, apulaisbudjettipäällikkö, HelsinkiErkki Marttila, rovasti, RaisioJuha Metso, perusturvajohtaja, EspooJukka Mäkelä, kaupunginjohtaja, EspooHannu Niemelä, oopperalaulaja, VantaaUlla Nord, toimitusjohtaja, HelsinkiOuti Nurmi, yrittäjä, UusikaupunkiMarkus Ojakoski, pääsihteeri, HelsinkiEsko Orrenmaa, työnsuunnittelija, SaloIlkka Paananen, hallituksen varapuheenjohtaja, HelsinkiAnne Patrikainen, kulttuuripäällikkö, JyväskyläKeijo Rainerma, rovasti, KankaanpääKimmo Rajala, everstiluutnantti, OuluMaido Rajang, kapteeni, TallinnaAnnakaisa Rantala, kirkkoherra, OrimattilaMartti Rela, toimiupseeri, HaminaJorma Rihto, vapaa-aikatoimenjohtaja, ViitasaariAntti Räsänen, maa- ja metsätalousyrittäjä, PadasjokiOuti-Päivi Sandström, johdon sihteeri, EspooHille Sillaste, varuskunnan emäntä, PaldiskiOuti Simström, markkinointijohtaja, VantaaAila Tamminen, rehtori, emerita, TampereJan Teär, kapteeni, SaarenmaaMartti Toivanen, rovasti, EspooHeikki Vaara, pianisti, OuluAnne Vainio, palveluohjaaja, SaloMarianne Wikholm, varatuomari, PorvooIlkka Virtanen, professori, VaasaSeppo Virtanen, myyntineuvottelija, UlvilaKirsti-Marja Voutilainen, fysioterapeutti, ViimsiOlli-Matti Vuori, kirkkoherra, RaumaPaula Vänskä, kotihoidon esimies, Leppävirta

Sotaveteraaniliiton ansiomitali voidaan myöntää so-taveteraanityön päämäärien hyväksi kauan ja ansiok-kaasti tai muutoin merkittävästi toimineelle henki-lölle, joka ei ole sotaveteraani, sekä sotaveteraanille, joka on sanotuin tavoin toiminut muussa yhteydessä kuin liiton tahi sen jäsen- tai tukiyhteisön antamissa luottamus- tai muissa tehtävissä.

Maamme vanhimpiin maan-puolustusjärjestöihin kuu-

luva Hakkapeliittayhdistys täyt-tää tänä vuonna 90 vuotta. Yhdistys vaalii ja ylläpitää suo-malaisen ratsuväen perinteitä, edistää ratsuväen historian tunte-musta sekä herättää ja kehittää jä-senistönsä aselaji- ja maanpuolus-tushenkeä.

Yhdistys perustettiin 6.11.1926 Helsingissä. Sen toimialue on koko maa. Yhdistyksen toimin-ta keskeytyi sotavuosien ajaksi ja käynnistettiin uudelleen 1949.

Hakkapeliittayhdistys on myös maan vanhin maanpuolus-tuskilta. Yhdistys oli 1963 muka-na perustamassa Maanpuolustus-kiltojen liittoa, jonka toimiva jä-sen se edelleen on.

Hakkapeliittayhdistyksen tar-koituksena on vaalia ja ylläpitää ratsuväen perinteitä, kerätä ja säi-lyttää ratsuväen historiaan liit-tyvää aineistoa sekä herättää ja kehittää jäsenistössään yhteen-kuuluvuutta ja aselaji- sekä maan-puolustushenkeä.

Hakkapeliittayhdistyksen jäse-

Ratsuväen perinteitä vaalittu 90 vuottaneksi hyväksyttiin aluksi vain rat-sain ratsuväkijoukoissa palvelleita. Perinteisten ratsuväkijoukko-osas-tojen lakkauttamisen johdosta ja ve-teraanisukupolven väistyessä yhdis-tyksen sääntöjä muutettiin vuonna 2001 siten, että jäseneksi voidaan ottaa myös henkilö, joka muuten vaalii ratsuväen tai ratsastuskult-tuurin perinteitä ja historiaa.

Hakkapeliittojen jäsenmäärä on runsas 70 ja heidän joukossaan on vielä muutamia viime sodissam-me ratsain palvelleita veteraane-ja. Heistä neljä - Jaakko Havanto

(92), Fredrik Ehrström (91), Esko Kosunen (92) ja Karl Nordgren (91) - on kirjoittanut Hakkape-liittayhdistyksen juhlajulkaisuun muisteluitaan asevelvollisuusajas-taan ratsuväessä sodan aikana. Juhlajulkaisu ”Hakkaa päälle” jaetaan juhlassa kaikille juhlaan osallistuville.

Hakkapeliittayhdistys ry us-koo, että toiminta jatkuu edel-leen aktiivisena ja yhdistys viettää 100-vuotisjuhliaan vuonna 2026.

Jaakko Valve

Hakkapeliittayhdistys ry viettää toimintansa 90-vuo-tisjuhlaa 9. marraskuuta 2016 Helsingissä ravintola Ostrobotnian juhlatiloissa. Juhlapuheen pitää puolus-tusministeri Jussi Niinistö ja musiikista vastaa Kaartin soittokunta. Juhlatilaisuu-teen on kutsuttu kaikki yhdistyksen jäsenet seuralai-sineen sekä useita kutsuvie-raita muun muassa Ruotsista Smoolannin husaareista.


Tämän vuoden alus-ta ovat pääkaupunki-seudun sotaveteraanit,

puolisot ja lesket saaneet naut-tia tuntemattoman hyvänteki-jän uskomattomista tempauk-sista; on tullut kutsuja erilaisiin urheilutapahtumiin, päivällis-tarjoiluja ja paljon muuta. Hy-väntekijän tunnistaa valkoisesta parrasta ja ”Brother Christmas” -taiteilijanimestä.

Valkoisen parran ja Brother Christmas-nimen takaa paljas-tuu 34-vuotias nuori mies, oi-kealta nimeltään Ari Koponen. Hän kuvaa itseään ”kahden lap-sen pullantuoksuiseksi isäksi Tuusulasta”. Brother Christma-sin ohjenuorana on saada ihmi-set puhumisen sijaan tekemään asioita toisten hyväksi.

Täällä voivotellaan paljon, mutta asioille ei tehdä mitään. Se ei vaadi ihan hirveästi, jos käy vaikka vanhustentalossa. Oikei-den kanavien löytäminen on to-della tärkeää. Avun on mentävä sille, joka sitä oikeasti tarvitsee,

Hyväntekijöitä tarvitaan lisää

Huomionosoitusten saajat yhteiskuvassa Katajanokan Kasinolla 12.10.Kuvat: Sotaveteraaniliiton kokoelmat

sanoo Brother Christmas. Hän ko-rostaa, että unelmia hän ei voisi to-teuttaa ilman apujoukkoja. Tulok-set syntyvät yhdessä tekemisestä.

Koposen yhtenä kohderyh-mänä ovat sotaveteraanit, heidän puolisonsa ja leskensä. Koponen on järjestänyt lukemattomia vir-kistys- ja viihdytystilaisuuksia. Lisäksi hänen toimenpiteillään on tuettu veteraaniemme kotona asumista.

Tänä vuonna Brother Christ-mas, on järjestänyt mm.:– 12 veteraanille ja puolisoille

Jääkiekkoillan yksityisaitiossa päivällisineen

– 2 veteraanille nyrkkeilytapah-tumaan Ringside-tapahtuman päivällisineen

– Oulunkylän Sotaveteraanita-lon ja Kettutien palvelutalon (Sotaveteraanipiirin) asuk-kaille kahdesti parturikam-paajapäivän

– ruokakasseja lukemattomille veteraaneille

– 10 veteraanille Nuuksioon

unohtumattoman leiritapah-tuman (nuotiokahvit, loimu-lohta ym. sekä kevyen “maas-tomarssin”)

– veteraanipariskunnan omak-otitalon kiviportaiden “tur-vapäivityksen”

– teatterilippuja veteraaneille ja puolisoille päivällisineen

– 6 veteraanipariskunnalle päivällisen huippuravintolas-sa “pitkän kaavan mukaan”

– Kettutien palvelutalon asuk-kaille 100 ilmaista hieron-takertaa

Brother Christmas halusi myös yllättää kesällä veteraani-pariskunnan Lontoon matkalla Wimbledonin tennistapahtu-maan. Sairastapauksen vuoksi matka muuttui toisen veteraan-in ja hänen tyttärensä toivemat-kaksi.

Rauno Loukkola Kirjoittaja on Helsingin seudun

Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja

Suomen Rauhanturvaajalii-ton strategian yhtenä tär-keänä painopistealueena on

rauhanturvaajien ja läheisten ver-taistuki sekä talkooapu sotiemme veteraaneille.

Sotiemme veteraanien tukeminenSuomen Rauhanturvaajaliiton jäsenyhdistysten toimintaan on aina vahvasti kuulunut sotiem-me veteraanien auttaminen ja tukeminen. Liitto tukee veteraa-nityötä tekeviä jäsenyhdistyksi-ään kouluttamalla, tiedottamalla sekä taloudellisella tuella. Lisäksi liiton tehtävänä on kansainvälis-ten yhteyksien luominen ja ylläpi-to sekä yhteistyö sotiemme vete-raaniliittojen kanssa.

Suomen Rauhanturvaajaliitol-la on valtakunnallinen vertais-tukipuhelin rauhanturvaajille ja heidän läheisilleen.

Sotiemme veteraanit voivat soittaa tukipuhelimeen ja pyy-tää pienimuotoista apua. Täl-lä avulla tuetaan sotiemme vete-raaneja, heidän puolisoitaan ja leskiä. Tuki voi olla kuljetusapua, omaishoitajan tuuraamista, lehti-en ja kirjojen lukemista, ruohon ja pensasaidan leikkuuta, puutar-hatöitä, ulkoiluttamista, lumen luontia sekä polttopuiden tekoa. Pidempiaikaiseen ja säännölli-seen auttamiseen jäsenyhdistyk-sillä ei ole resursseja.

Miten apua voi saada?Sotiemme veteraani voi soittaa Rauhanturvaajaliiton tukipu-helimeen, 020 769 8111. Avun-pyyntö välitetään yhteydenot-tajaa lähinnä olevan rauhantur-vaajayhdistyksen veteraani- tai

020 769 8111ÄLÄ JÄÄ ASIOIDEN KANSSA YKSIN

www.rauhanturvaajatvertaisina.fi

8,28 snt/puh. + lanka 7 snt/min tai GSM 17 snt/min

Talkooapua sotiemmeveteraaneillePuolustusvoimat tukee puhelimen ylläpitoa.Puhelun hinta soitettaessa.

Tukea rauhanturvaajille ja sotiemme veteraaneille

talkoovastaavalle. Veteraani- ja talkoovastaava järjestää tarvitta-van määrän rauhanturvaajia to-teuttamaan avunpyynnön. Pää-sääntöisesti avunpyynnöt on to-teutettu, mutta aina sitä ei voi taata 100 %:n varmuudella. Lii-ton toiminta on maksutonta. Pu-helusta aiheutuvat maksut me-nevät Soneran vaihdepalvelu -järjestelmälle, ei Suomen Rau-hanturvaajaliitolle.

Talkoita ja erilaista apua on to-teutettu yhdistyksissä itsenäises-ti tai muiden reserviläisyhdistys-ten kanssa yhdessä. Jäsenyhdis-tykset auttavat myös sotiemme veteraanien osastoja ja yhdistyk-siä veteraanikeräyksissä. Liiton jäsenyhdistykset järjestävät myös veteraanien virkistystilaisuuksia, joita Suomen Rauhanturvaaja-liitto tukee taloudellisesti.

Hannu Piispanen projektipäällikkö

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry

Sotaveteraaniliiton 15.-16.9. Tuusulassa pidetyille neuvotte-

lupäiville osallistui n. 70 liiton ja piirien edustajaa. Rintamaveteraa-nien kotipalveluiden määrärahaan 2017 tulevaa huomattavaa lisäystä käsiteltiin laajalti niin rakenteelli-selta kuin käytännön toimien kan-nalta. Se oli myös yksi seuraavan päivän ryhmätyön aiheista.

Yhdistyksen perinnevaihe pu-hutti osallistujia. Tukitoimin-ta perinneyhdistysvaiheessa, käy-tännön toimijoiden löytäminen ja perinneyhdistysten näkyvyys oli-

Sotaveteraaniliiton valtakunnalliset neuvottelupäivät

Päivien osallistujista etualalla Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiirin so-siaalineuvoja Leena Pesonen (vas.), puheenjohtaja Erkki Pulli ja toi-minnanjohtaja Raili Leino.

vat keskeisiä kysymyksiä. Sotave-teraaniliiton tulevaan 60-vuotis-juhlavuoteen liittyvät toiminnot ja suunnitelmat olivat yksi päivien ai-heista.

Toisen päivän ryhmätöiden ja raporttien jälkeen pohdittiin vies-tinnän haasteita ja Sotaveteraa-ni-lehden tulevaisuuden näkymiä. Sotiemme Veteraanit -varainhan-kinnan suunnitelmat ja liiton ajan-kohtaiset asiat päättivät päivän.

Marja Riukka

Tammenlehvän Perinneliit-to on julkaissut kirjan ”Yh-

dessä eteenpäin”, joka kertoo sel-kokielellä sodanjälkeisen raken-tamisen vaiheista, yhteistyöstä ja sopeutumisesta uusiin oloihin. Teoksen helposti ymmärrettävän tekstin on kirjoittanut toimittaja Seija Niinistö-Samela.

ISBN 978-952-93-7837-1, 74 sivua, kuvitettu. Kirjaa voi tila-ta postimaksun hinnalla Tam-menlehvän Perinneliitosta: puh. 09 260 9990, [email protected]

Sodanjälkeisen asutuksen vaiheet selkokirjana



Itsenäisyyden juhlavuoden rinnalla maamme suurin ve-teraanijärjestö, Suomen So-

taveteraaniliitto tulee 60 vuo-den ikään. Liiton puheenjohtajan Erkki Heikkisen mukaan liitto panostaa juhlavuoteen merkittä-västi. Emme järjestä laajoja maa-kuntajuhlia kuten 10 vuotta sit-ten, vaan tarkoituksemme on ta-vata jokainen tunnuksen omaava jäsensotaveteraani lähellä liiton vuosipäivää 29.9.2017. Samalla osoitamme huolehtivamme vete-raaneista. Oma kenttäverkostom-me yhdessä yhteistyökumppa-neidemme kanssa valjastetaan to-teuttamaan tämä toimi. Tässä on erinomainen tilaisuus varmistua, että pääministeri Juha Sipilän lu-paama kotipalvelu on toteutunut.

Liiton vuosipäivänä 29.9.2017 on Messukeskuksen tiloissa Hel-singissä liiton 60-vuotisjuhla. Juhlatilaan mahtuu 1000 vie-rasta. Tarkoituksemme on saada mahdollisimman paljon sotavete-raaneja paikalle ja edustaja jokai-sesta jäsenyhdistyksestä.

Liiton vuosipäivään liittyy myös toinen toimi. Jäsenyhtei-söjemme edustajat yhdessä yh-teistyökumppanien kanssa käy-vät kaikilla 622 sankarihaudal-la 29.9.2017 klo 11.00. Lippujen

Suomen Sotaveteraaniliitolla 60-vuotisjuhlavuosi 2017

Veteraania ei jätetä60 vuotta

ja mahdollisten airueiden lisäk-si paikalla lasketaan havuseppe-le sinivalkoisin nauhoin. Paikal-le pyydämme koululuokkia ja joku oppilaista pitää puheen. Ha-luamme osoittaa kunnioitusta sankarivainajille, jotka antoivat suurimman uhrin, sanoo Erkki Heikkinen.

Muuta ohjelmaa pitkin vuottaJuhlavuoden toimet alkoivat jo keväällä, kun liitto julkisti sävel-lyskilpailun. Kilpailuaika päättyi lokakuun lopussa. Tämä oli tar-koitettu erityisesti nuorille, alle 35-vuotiaille sanoittajille ja sä-veltäjille. Toisen sävellyskilpailun ennalta tehtyyn runoon julkis-tamme loppuvuodesta.

Liitto julkaisee keväällä kirjan Sotaveteraani-lehdessä vv. 2004-2015 julkaistuista artikkeleis-ta. Artikkelit käsittelevät sotien 1939-45 tapahtumia, myös varau-tumista sotaan ja sotien jälkeistä aikaa. Kirjan toimittaa valtiotie-teen maisteri Olli Kleemola.

Syksyllä julkaistaan Sotave-teraaniliiton Naisjärjestön his-toriikki. Naisjärjestö toimi vv. 1968-2013 liiton ja sen jäsenyh-distysten keskeisimpänä tukior-ganisaationa.

Laatimalla historiikin halu-amme osoittaa kunnioitusta niil-le naisille, jotka väsymättä halu-sivat antaa aikansa ja tarmonsa sotaveteraanien, heidän puolisoi-densa ja leskiensä tukemisessa, sa-noo Erkki Heikkinen. Historii-kin kirjoittaa valtiotieteen tohto-ri Kaarle Sulamaa.

Sotaveteraaniyhteisöt mukana Suomi 100 -hankkeissaSotaveteraaniliitto on esittänyt sotaveteraanien tapaamista ja käyntejä sankarihaudalla liitettä-väksi mukaan Suomi 100 -hank-keeksi. Sotaveteraaniyhdistyksillä ja piireillä on hankkeita, jotka on hyväksytty juhlavuoden toimiksi. Näistä toivomme tietoja liittoon Marja Riukalle, sähköposti: [email protected] tai puhelin 09 6126 2016.

Rahankeräyslupa liitolleSotaveteraaniliitto sai poliisi-hallitukselta rahankeräysluvan RA/2016/279. Se on voimas-sa koko maassa Ahvenanmaa-ta lukuun ottamatta 23.6.2016-31.12.2017. Keräyksellä saadut varat käytetään Sotaveteraanilii-ton tekemään työhön sotavete-raanien, heidän puolisoidensa ja

leskiensä hyväksi. Rahankeräyk-sen pankkiyhteys on Helsingin Op FI23 5541 2820 0139 52.

Tiedottamista sotaveteraaneista ja heidän tilanteestaanSotaveteraaniliiton kesäkuussa pidetyssä liittokokouksessa vah-vistettiin liiton tärkeimmäksi tehtäväksi tukea sotaveteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään niin kauan, kun heillä on tuki-tarvetta. Tehtävä edellyttää sota-veteraaneista ja heidän tilantees-taan tiedottamista ja muuta nä-kyvyyttä kaikissa medioissa.

Kiinnostavin asia on aina sota-veteraani, hänen sota-aikaiset ko-kemuksensa ja tieto siitä, miten sotaveteraani tänään voi.

Tällaisista artikkeli- tai juttu-vinkeistä olemme kiinnostuneita. Pyydämme lähettämään vinkit Sotaveteraani-lehden toimituk-seen Marja Riukalle sähköposti: [email protected] tai puhelin 09 6126 2016.

Sotaveteraani-lehti on mukana juhlavuodessa julkaisemalla ar-tikkeleita sotaveteraaneista ja jä-senyhteisöistä. Myös kaikki tule-vat alueelliset perinneyhdistykset esitellään. Esittely alkaa jo joulu-kuussa 2016 ilmestyvässä lehdes-sä.

Palkitseminen laajenee Juhlavuonnaan liitto myöntää normaalia vuotta enemmän Sota-veteraanien kultaisia ansioristejä, ansioristejä ja Sotaveteraaniliiton ansiomitaleja.

Uutena palkitsemisvälineenä tulee Sotaveteraaniliiton mitali. Sotaveteraanipiirit ja yhdistykset voivat hankkia mitalin henkilöil-le, jotka ovat tukeneet yhdistyk-sen ja piirin työtä.

Juhlavuoden alusta lukien Sotaveteraaniliitolla on myös 60-vuotisjuhlavuoden mitali. Sen voi ostaa muistoksi ja sitä voi käyttää lahjana tai muistamisvä-lineenä.

Kotimaisia polttoaine- ja energiaratkaisuja


Suomen Sotaveteraaniliiton valtuuston puheenjohtaja, hallintoneuvos Sakari Sip-

pola puhui Ässän muistomerkil-lä Alli Trygin puistossa Helsin-gissä 13.10.2016. Puheessaan hän muisteli aikaa 77 vuotta sitten.

– Tänään on kulunut 77 vuot-ta siitä perjantaipäivästä, jolloin kymmenet tuhannet, ehkäpä sa-dat tuhannet miehet kokoontui-vat kautta Suomenmaan ylimää-räisiin sotilasharjoituksiin Eu-roopassa vallinneen uhkaavan tilanteen vuoksi. Kysymykses-sä oli oikeastaan armeijan liike-kannallepano. Kaikki sujui en-nakkoepäilyistä huolimatta koko maassa rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä.

– Itse olin tuolloin 14-vuo-tias koululainen ja partiolainen Pohjanmaalla, Kauhavalla. Siellä joukkojen kokoontumispaikkana oli entinen kansakouluni.

–Tilaisuudessa oli erittäin pal-jon saattajia, seuralaisia, uteliaita, ja tietysti meitä nuorisoa, olihan tilanne kuitenkin aika erikoinen ja jännittävä. Miehet tulivat kuka mitenkin. Yksinään, kävellen, ryhmissä, polkupyörillä, hevo-silla ja useampia yhdessä. Monet tulivat vaimonsa tai tyttöystä-vänsä tai muun läheisensä kans-sa. Vähän kauempaa saapuvat tulivat kuorma-autolla ryhmi-nä laulaen reippaita marssilaulu-ja tai isänmaallisia lauluja, kuten Kytösavun aukeilla mailla taikka esittivät muuta musiikkia, kuten haitarinsoittoa.

– Mielialat olivat vakavat, mutta mielestäni eivät erityisen surulliset. Eri asemassa olivat tie-tenkin perheelliset miehet ja ra-kastuneet nuoret. Paikalla itket-tiin, naurettiin ja syleiltiin. Eihän sitä tiennyt, tavataanko enää tai kenties koska. Epävarmuus heijas-

Sakari Sippola Ässän muistomerkillätui mielissä ja käyttäytymisessä. Humalaisia ei ole jäänyt mieleeni, niin suosittu, kuin aihe Suomifil-meissä ja tarinoissa onkin.

– Seuraavana päivänä koulu-alue oli tyhjänä miehistä ja muis-takin edellisen illan tapahtumien jäljistä.

Havuseppeleen tai kukkalait-teen laskivat Ässä-rykmentin pe-rinnetoimikunta, Helsingin kau-punki, Kaartin Jääkärirykmentti, killat, veteraanijärjestöt, Stadin Slangi ja Ässän omaiset ja ystävät.

Muistomerkillä puhuivat li-säksi emeritus kirkkoherra Esa Siljamäki ja Petteri Kaukoran-ta. Kaartin soittokunnan signa-listi aloitti ja päätti tilaisuuden.

Kunniakäynnin jälkeen yleisö kokoontui perinteiseen asevelita-paamiseen ravintola Graniittilin-nassa, jossa tarjolla oli ässä-ryk-mentin soppaa ja juomia.

Ässän perinnematkat 2017Ensi vuodeksi on valmisteil-la kaksi matkaa Itä-Karjalaan ja Maaselän kannakselle 26.-

30.5.2017 sekä 8.-11.9.2017 tee-mana Talvi- ja jatkosota Viipu-rinlahden saarilla.

Lisätietoja matkasta: Ässä-rykmentin perinnetoimikun-nan puheenjohtaja Kari Salmi-nen, [email protected] tai puh. 0400 486 246 tai Vihdin Liikenne, puh. 09 444 774.

Puheen Ässä-rykmentin muisto-merkillä 13.10.2016 piti Suomen Sotaveteraaniliiton valtuuston pu-heenjohtaja, hallintoneuvos Saka-ri Sippola.

Ässä-rykmentin muistomerkki on paljastettu 13.10.1940. Ässä-rykmen-tin perinnetoimikunta toteuttaa vuosittain 13.10. ja 13.3. kunniakäynnit muistomerkillä. Kuvat: Sotaveteraaniliiton kokoelmat

Kun lauantain toivotut -ääni-levykonsertti radioitiin en-

simmäisen kerran 82 vuotta sit-ten, alkoi tähän päivään asti kes-keytyksettä jatkunut perinne. Turun Sotaveteraanisoittajat ovat tutkineet ensimmäisten vuosi-kymmenten aikana esitettyjä oh-jelmia. Niistä laadittiin eräänlai-nen läpileikkaus, ja syntyi koko-naisuus, jonka orkesteri esittää Heikkilän sotilaskodissa Turussa marraskuun 19. ja 20. päivinä jär-jestettävissä konserteissa.

– Turun Sotaveteraanisoitta-jien esittämän perinnemusiikin ja lauantain toivottujen väliin voisi panna yhtäläisyysmerkin. Niin konsertissa kuin orkesterin tuottamissa äänitallenteissakin on menneiden vuosikymmenten musiikki vahvasti edustettuna. Juuri näitä perinteisiä sävelmiä mekin haluamme tuoda esiin, sa-noo Turun Sotaveteraanisoittaji-en johtaja dir.mus. Reijo Ahola.

Suositun radio-ohjelman ra-kenne on koko ajan säilynyt sa-mana. Se, että ohjelmaformaat-ti on kestänyt kilpailukykyisenä muutospaineissa yli 80 vuotta, on osoitus siitä, että radio teki aikoi-naan oikean ratkaisun. Lauan-tain toivotut levyt ovat pieni pala

maamme musiikkikulttuurin historiaa. Musiikin säveltäjät ja sen esittäjät tuottivat rakastettua musiikkia, joka levisi elokuvien kautta levytuotantoon, lauluvih-kosiin ja radioon. Tätä ohjelma-rakennetta mekin noudatamme omassa konsertissamme.

Vakavasta kevyempäänVakava musiikki korostui sota-vuosina toivekonsertin alkuosas-sa, mutta vastaavasti myös kevy-emmällä osalla oli tärkeä tehtävä tuoda kevennystä kotirintamalle usein hyvin surullisten viestien ja uutisten vastapainoksi.

Konserteissa 19. ja 20. mar-raskuuta Heikkilän sotilaskodis-sa ovat solisteina orkesterin omi-en laulajien lisäksi Sointu-Siskot eli Emmi Välke, Eevi Pulli ja Elviira Pulli sekä Pertti Kei-häs ja Aulis Kotaviita. Konser-tin johtaa dir.mus. Reijo Ahola. Sovitukset ovat Urpo Laaksosen käsialaa. Lippuja saa ennakkoon Heikkilän sotilaskodista ja Tu-run sotaveteraanien toimistosta. Veteraaneilla on vapaa pääsy.

Tuomo Paasi Turun Sotaveteraanisoittajat

Turussa esitetään lauantain toivottuja

Berner OyHelsinki



Sotiemme Veteraanit -kerä-ys juhlistaa 100-vuotias-ta Suomea uudella varain-

hankinnan tuotteella. Tuotteen suunnittelutyö tehtiin kolmen suomalaisen suunnittelijan kut-sukilpailuna. Kilpailuun kutsu-tut suunnittelijat olivat taiteilija Paavo Halonen, kuvittaja Sanna Pelliccioni ja muotoilijatyöpa-ri Elina Järvinen ja Tomi Tall-qvist. Kilpailun järjestelyistä vas-tasi Viivi Lehto-Peltomäki Musta Designista. Veteraanivastuu ry:n hallitus valitsi voittajaksi Paavo Halosen suunnitelman ”Vapaa, Fri” -nauhamerkin.

Veteraanien Suomi100 -merk-kiä eli sinivalkoista nauhaa, jos-sa lukee - Vapaa, Fri - myydään jo tänä vuonna sotiemme veteraani-en hyväksi. ”Uusi merkki edus-taa itsenäisyyttä, iloa, vapautta ja rauhaa. Suunnittelukilpailun voitti Paavo Halosen Vapaa, Fri -suunnitelma, joka valloitti Ve-teraanivastuu ry:n hallituksen jä-senet selkeällä sanomallaan”, ker-

too Pia Mikkonen Sotiemme Veteraanit -varainkeruuyhteisös-tä.

”Olen kiitollinen ja ylpeä kun-niasta saada suunnitella Sotiem-me Veteraanit -rintamerkin ja

myöhemmin ensi vuonna myyn-tiin tulevan rannekkeen. Suun-nitteluprosessi oli kiinnostava, ideoista pari pääsi paperille ja lo-pulta päädyin selkeään tekstiin, joka kertoo veteraanien meille antamasta tärkeimmästä lahjasta, vapaudesta”, sanoo Paavo Halo-nen suunnittelukilpailun ratket-tua.

Uusi Veteraanit Suo-mi100 -merkki tulee myyntiin 21.11.2016 R-kioskeissa ympäri Suomen. Verkkomyynnistä vas-taa Sotiemme Veteraanit -kerä-yksen vanha yhteistyökumppani Nordic Moneta sekä oma verk-kokauppamme veteraanit.fi. Ve-teraanit Suomi100 -merkkiä myydään myös joissakin sotave-teraanipiireissä ja -yhdistyksissä. Jokaisen kannattaa hankkia Ve-teraanit Suomi100 -merkki hy-vissä ajoin, sillä merkkejä myy-dään tänä vuonna vain 60 000 kappaletta. Merkin myyntihinta on 5 euroa kappaleelta.

Sotiemme Veteraanit -keräykselle uusi myyntituote

Veteraanisukupolven arvosta-mat rosvopaistitapahtumat

jatkuvat vielä ensi vuonna. Luvas-sa on seitsemän tilaisuutta ympä-ri maata. Aloitustilaisuus on 11. toukokuuta Turussa ja kauden

Rosvopaistitapahtumat jatkuvat 2017

Virossa Suomen-pojille ja heidän puolisoilleen ja leskilleen järjestettiin syksyllä rosvopaistitapahtuma Pe-ter Kivimäen museolla Kuusalussa.

Hyvinkäällä päätöskaronkassa esiintyivät (vas.) Elina Reinikka-Sauri ja Vieno Sauri. Säestäjänä toimi Ilpo Mäkelä.

Vuoden 2017 tapahtuma-paikat ja ajat:

Turku, Messukeskus 11.5.

Tampere, Pirkka-halli 18.5.

Alahärmä, kuntokeskus 24.5.

Helsinki, Oulunkylän kuntoutussairaala 15.6.

Kempele, liikuntahalli 10.8.

Laukaa, Peurunka 24.8.

Kuopio, Kuopio-halli 1.9.

viimeinen 1. syyskuuta Kuopios-sa. Ohjelmaa tiivistetään. Tapah-tumat alkavat 12.30 ja päätty-vät 15.30. Veteraanisukupolven edustajat ovat aina tervetulleita, vaikka heillä ei kutsua olisikaan.

Päätöskaronkka HyvinkäälläKuluvan kauden tapahtumien järjestelyihin osallistuneita va-paaehtoisia, tukijoita, esiintyjiä ja lahjoittajia kokoontui Hyvin-kään veteraanitalolle 9. syyskuu-ta. Päätöskaronkan johdatteli tut-tuun tyyliin Kalevi Rönnqvist.

Autojen varaosat, lisävarusteet, kemikaalit ja työkalut

Koy Ideapark Ab

Ideaparkinkatu 4

37570 Lempäälä

Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen (keskellä) ja Poh-jois-Karjalan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Jorma Mikkonen (vas.) luovuttivat Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy:n hallituksen puheenjohtaja Yrjö Laakkoselle Sotaveteraaniliiton pienoislipun Vapaudenristin tun-nuksin. Heikkinen kiitti Laakkosta suuriarvoisesta henkilökohtaisesta panoksesta erityisesti viime kesänä Joensuussa järjestettyjen liitto-päivien tukemisessa sekä muusta tuesta sotaveteraaniemme hyväksi tehtävään työhön. Kuva: Karjalainen-lehti, Jouni Turunen.


Itsenäisen Suomen täyttäessä ensi vuonna 100 vuotta Suo-men hallitus panostaa so-

tiemme veteraanien palveluihin. Keskiössä ovat erityisesti kotona asumista tukevat palvelut. Rin-tamaveteraanien maksuttomien kotipalveluiden tarjontaa laajen-netaan kattamaan kaikkia ko-tona asuvia veteraaneja, joilla on avopalveluiden tarvetta.

Tällä hetkellä rintamaveteraa-nien kotiin annettaviin avopal-veluihin käytetään 10 miljoonaa euroa. Vuonna 2017 lisärahaa palveluihin ohjataan yhteensä 20 miljoonaa euroa, vuonna 2018 yhteensä 15 miljoonaa euroa ja vuonna 2019 yhteensä 5 miljoo-naa euroa eli kaikkiaan yhteensä 40 miljoonaa euroa. Kuntoutus-määräraha laskee 19.4 milj. euros-ta 11,3 milj. euroon.

Lisäksi aikaistetaan päätös las-kea sotainvalidien haittaraja-as-tetta (15 % -> 10 %) astumaan voimaan jo vuoden 2017 alusta.

Mitä toimia käytännössä?Lähtökohtana on se, että isän-maan juhlavuonna jokaisen vete-raanin tarpeet kartoitetaan sekä tehdään ja toteutetaan henkilö-kohtainen kuntoutus- ja palvelu-suunnitelma. ”Rintamasuunta” on käännettävä siten, että kun-nat ottavat yhteyttä veteraaniin. Nykyinen käytäntö suosii vielä sitä, että veteraani on itse aktiivi-nen hakiessaan ja etsiessään tar-vitsemiaan palveluja. Keski-iäl-tään 92-vuotiaat veteraanit alka-vat olla useimmat jonkinasteisen avun piirissä. Ei siis ole kysymys mistään uudesta mallista vaan sii-tä, että nykyiset ja muut tarvitta-vat palvelut järjestetään kattavas-ti kunnalle tulevien veteraani-määrärahojen kautta.

Kunta toimii rintamaveteraa-neille kotipalvelujen vastuullisena järjestäjänä. Kunta voi itse tuot-taa palvelut tai hankkia ne valitse-maltaan palveluntuottajalta.

Kuntoutuslainsäädännössä ei

Talousarvioaloite määrärahan lisäämisestä rintamaveteraanien kuntoutustoimintaan (10 000 000 euroa)

EduskunnalleSuomen itsenäisyyden turvaa-miseksi taistelleiden veteraani-en keski-ikä on noin 92 vuotta. Vaikka kuntoutukseen oikeutet-tujen joukko vuosittain pienenee, veteraania kohti tarvittavan kun-toutuksen määrä ja intensiteetti kasvavat. Veteraanien ikääntyes-sä etenkin kotiin vietävien kun-touttavien palvelujen ja kotikun-toutuksen tarve lisääntyy, jotta voidaan turvata veteraanien pär-jääminen arkisissa oloissa, omassa

kodissaan. On välttämätöntä var-mistaa, että toimintakykyä edis-tävää ja itsenäistä selviytymistä tukevaa kuntoutusta voidaan ra-hoittaa vuosittain kaikille niille veteraaneille, jotka siitä hyötyvät.

Hallitus on esittämässä jonkin verran lisärahoitusta veteraanien palveluihin rahapelitoiminnan tuoton kautta, mutta leikkaa sa-malla rahoitusta toiselta momen-tilta. Näin ei pitäisi toimia, kun rahoitus kokonaisuudessaan jää edelleen riittämättömäksi. Kat-somme, että kuntoutuksen tason turvaamiseksi määrärahan tasoa olisi syytä korottaa. Nyt, kun yhä suurempi osa kuntoutusrahoista ohjataan kotona asumista tuke-viin avopalveluihin, ateriapalve-

tapahdu muutoksia vuonna 2017. Edelleen on käytettävissä perin-teinen laitos- ja avokuntoutus. Tuettu kotikuntoutus on todettu hyväksi silloin, kun kotoa lähte-mien muuhun kuntoutukseen on vaikeutunut. Kuntoutus- ja pal-velusuunnitelmat tulisi yhdistää, jolloin veteraanien suunnitelman toteutus kattaisi kokonaisuutena kotona selviytymiseen liittyvät

Veteraanien palvelut turvataan – määrärahat muutoksessa 2017

tarpeet. Kotikäynnin yhteydes-sä esille saattaa tulla myös kodin muutostöihin liittyvät tarpeet. Vanhustyön Keskusliiton kor-jausneuvojat antavat asiantunti-juutensa käyttöön näissä asioissa. Toimintakykyisyyttä arvioidessa mukana on fysioterapeutti, palve-luista vastaava vastuuhenkilö/pal-veluneuvoja, asiakas ja mahdolli-suuksien mukaan lähiomainen.

Veteraani tai omainen – ota yhteyttä”Kyllä minä jotenkin selviän”, ”en minä tiedä, keneltä kysyä”, ”ei kukaan ole ottanut yhteyttä”, ” ei minun eläke riitä ostamaan palveluja”. Tässä yleisimpiä kom-mentteja veteraaneilta keskustel-taessa heidän kanssaan kotona asumisesta ja palveluista.

Valtakunnallisena veteraani-järjestönä toivomme, että oma

Eduskuntaryhmien tekemiä talousarvioaloitteita syksyllä 2016luihin, siivoukseen, kuljetuspal-veluihin ym., olisi kunnille an-nettavaa ohjeistusta myös syytä tarkentaa. Tärkeintä on, että jo-kaisella veteraanilla on hänelle yksilöllisesti tehty palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma, jonka mukaiset palvelut myös tarjotaan.

Edellä olevan perusteella eh-dotamme,

että eduskunta lisää 10 000 000 euroa momentil-le 33.50.57 rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan menoihin.

Helsingissä 30.9.2016

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä

Talousarvioaloite määrärahan lisäämisestä rintamalisän leikkauksen peruuttamiseen (200 000 euroa)

EduskunnalleHallitus toteuttaa talousarvio-esityksessä kevään kehyspäätök-sessä linjaamansa 0,85 % leik-kauksen kaikkiin indeksisidon-naisiin etuuksiin. Rintamalisän kohdalla leikkauksen kokonais-määrä on 200 000 euroa. Pidäm-me viimeisiin elossa oleviin so-tiemme veteraaneihin Suomen 100-vuotisjuhlavuotena kohdis-tettua leikkausta kohtuuttomana ja esitämme leikkauksen peruut-tamista.

Esitys sisältyy Kristillisde-mokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin.

Edellä olevan perusteella eh-dotamme,

että eduskunta lisää 200 000 euroa momentille 33.50.50 rinta-malisän leikkauksen peruuttami-seen.

Helsingissä 30.9.2016

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä

Iäkkäiden ihmisten palvelutarpeen arviointiPalvelutarpeen arviointi tarkoit-taa henkilön tarvitseman tuen ja palvelujen tarpeen selvittämistä. Arvioinnilla varmistetaan, että apu kohdentuu henkilön tar-peen mukaisesti ja oikea-aikai-sesti.

ArviointiKunnan on järjestettävä pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arvi-ointiin viimeistään seitsemänte-nä arkipäivänä yhteydenotosta* 75 vuotta täyttäneelle henki-

lölle ja* Kelan eläkkeensaajan eri-

tyishoitotuen saajalle.

KenellePalvelutarpeen arviointi määrä-ajassa koskee henkilöitä, jotka* eivät vielä ole sosiaalipalvelu-

jen piirissä* ovat palvelujen piirissä, mutta

palvelun tarve muuttuu.Palvelutarpeen arvioinnis-

sa selvitetään, onko henki-löllä tarvetta erilaisiin palve-luihin, esimerkiksi varhaisen tuen palveluihin, kotihoitoon, omaishoidontukeen, asun-non muutostöihin. Arvioinnis-sa kartoitetaan henkilön arjessa suoriutumista, terveyttä, hyvin-vointia ja toimintakykyä.

Palvelutarpeen arviointi teh-dään pääsääntöisesti henkilön luona kotikäynnillä. Palvelutar-peen arvioinnin tekee aina sosiaa-lija terveysalan ammattilainen.

Kotipalvelut voivat sisältää seuraavia palveluja:* ateriapalvelu kotiin kuljetettuna * lounassetelit, joita voidaan käyttää sovituissa paikoissa* kylvetyspalvelut* vaatehuoltopalvelut* siivouspalvelut* asiointipalvelut* kuljetuspalvelut* apuvälineisiin liittyvät palvelut* kotiapu- ja hoivapalvelut* päivätoiminta* pihatyöt (mm. nurmikon leikkaus tai lumityöt)

Esimerkkejä tuetun kotikuntoutuksen sisällöstä toimintakyvyn osa-alueiden mukaisestiFyysinen Psykososiaalinen KognitiivinenLihasvoimaTasapainoKestävyysLiikkuvuus

VuorovaikutusMielialaOsallistuminenSosiaalinen yhteisyys

Muisti HahmottaminenPäättelykykyKielellinen ilmaisu

Keinot Keinot KeinotLihasvoimaa ja tasapainoa tukeva harjoitteluLiikkuvuusharjoitteluUlkoiluKotiaskareissa ja asioinnissa tukeminen

KeskusteleminenKuunteleminenHarrastuksiin ja ryhmiin ohjaaminenKodin ulkopuolisiin tilaisuuksiin ohjaaminen ja avustaminen

Muistiharjoitteet, muisteluMenetettyjen taitojen harjoitteluElämänkulkuKirjoittaminenLukutuokiot

asuinkunta kartoittaisi kaikki ve-teraanit ja heidän palvelutarpeen-sa ja olisi heihin yhteydessä. Ikän-sä vuoksi jo useat kotona asuvat veteraanit ovat varmasti palvelu-jen piirissä, joten ihan alusta ei varmasti tarvitse liikkeelle läh-

teä. Kela antaa kunnille kaikkien kunnassa asuvien veteraanien tie-dot, joten yhteys onnistuu.

Veteraani tai omainen: jos kunnan yhteydenottoa ei ole tul-lut, ottakaa itse yhteyttä joko asuinkunnan vanhuspalveluista vastaaviin henkilöihin tai sitten omaan veteraaniyhdistykseen. Yhdistyksessä ovat veteraanien jäsentiedot. Jäsenluettelot eivät kata heitä, jotka eivät järjestöön kuulu, mutta opastusta varmasti annetaan kaikille.

Usein törmätään tietosuoja-lakiin, joka estää tietojen vaih-tamista yhdistyksen ja kunnan työntekijän välillä. Näitä esteitä on poistettu veteraanilta saadun valtakirjan avulla, jolloin palve-luihin ja kuntoutukseen liittyviä asioita voidaan luottamukselli-sesti hoitaa veteraanien puolesta. Tämä tulee esille varsinkin sil-loin, kun omaiset asuvat kauka-na ja veteraani ei pysty asioimises-taan yksin huolehtimaan.

Veteraanipalvelut ovat yhtei-nen ponnistus. Tähän tarvitsem-me vahvaa kuntayhteistyötä kat-tavasti koko maassa.

Määrärahan jako kunnille ja palveluiden laajuus saattaa tarken-tua vielä loppuvuodesta, mutta py-rimme tiedottamaan lukijakun-taamme asioiden etenemisestä.

Anni Grundström

Osmo Porevesi ja Timo Hopponen Iitin sotaveteraaniyhdistyksen jär-jestämällä retkellä Länsi-Suomessa, jossa kannattajajäsenet olivat ve-teraanien apuna. Kuva: Pirjo Hopponen

Rosvopaistitapahtumat jatkuvat 2017



Siirryttäessä 1980-luvulle ko-ettiin veteraaniperinteessä voimakas renessanssi. Yksi

keskeisin oli uuden sukupolven, veteraanien lastenlasten astumi-nen näyttämölle. Heidän suku-polvikapinansa ei kohdistunut veteraani-isoisiin, vaan pikem-min he oudoksuivat omien van-hempiensa sukupolven välinpitä-mättömyyttä ja kielteisyyttä, jota sen väitettiin osoittaneen veteraa-nipolvea kohtaan. Toinen seikka oli kommunismin kannatuksen väheneminen Suomessa. Vielä enemmän vaikutti Neuvostolii-ton otteen heltiäminen. Veteraa-nit ja heidän perinteensä vaalijat pääsivät Summaan ja Tali-Ihan-talaankin, ja Venäjän veteraaneja osallistui yhteisiin juhliin.

Yksi ”selän suoristumisen” symboli 1980-luvulla oli Suoje-luskuntalainen-patsaan pystyttä-minen. Siitä käytiin vielä ankara julkinen kiista, johon Neuvosto-liittokin otti osaa. Ajatus kunni-oittaa suojeluskuntajärjestöä sekä sen ansioita vapaussodassa, että viime sodissa oli kipeä juttu sekä omalle vasemmistolle, myös sosi-aalidemokraateille, että venäläi-sille. Aiheen herkkyydestä kertoo sekin, että Helsingin kaupungin-hallitus torjui patsaan pystyttä-misen pääkaupunkiin, jonne se alkuaan oli tarkoitettu, ja tuol-loinen Holkerin sinipunahallitus kielsi aluksi ministerien osallistu-misen patsaan paljastusjuhlaan Seinäjoella 1988. Juhla onnistui lopulta hyvin, ministeriedustus-kin järjestyi. Tulipa myös Martti Miettunen, entinen suojeluskun-talainen, silloin Suomi-Neuvos-toliitto -seuran puheenjohtaja. Siinä oli symboliikkaa.

Näin professori Kari Hokka-nen Tammenlehvän Perinnelii-ton seminaarissa Seinäjoella 22. lokakuuta. Professori Kari Hok-kasen alustus on kokonaisuudes-saan Sotaveteraaniliiton internet-sivulla www.sotaveteraanit.fi

Historianopetus kunniassa Yläasteen historianopettaja, apu-laisrehtori Juhani Hakala Kivis-tön yläasteelta Seinäjoelta esitteli koulunsa historianopetusta. Jo-kainen luokka käy ainakin ker-ran Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museolla Seinäjoella. Koulun kolme opettajaa ovat hyvin pe-rehtyneitä isänmaan asioihin ja opettajat täydentävät toisiaan.

Juhani Hakala luki otteita op-pilaiden kirjoittamista Talviso-ta oppilaiden silmin -käsittelevis-tä teksteistä. Hänen mukaansa edelleen usealla yläastelaisella on jokin kontakti veteraaniin.

Kotiseutuneuvos Matti Tyni Härmä-seurasta esitteli kotiseu-tuyhdistysten roolia veteraanipe-rinteen siirrossa ja säilytyksessä. Useat kotiseutuyhdistykset pe-rustettiin juuri vaaran vuosina 1940-luvun lopulla. Hänen mu-kaansa kotiseutu- ja sotaveteraa-niyhdistyksillä on samat juuret.

Alahärmässä koululaiset tu-tustuvat perinnehuoneeseen. Siellä on kartta, johon on mer-kitty jokaisen paikkakuntalaisen sankarivainajan kaatumispaikka. Tarkoitus on laajentaa kartat kos-

kemaan kaikkia Kauhavan aluei-ta. Se on konkreettista sanomaa koululaisille.

Etelä-Pohjanmaan Sotave-teraanipiirin toiminnanjohtaja Pertti Kortesniemi esitteli pii-rin perinnehanketta. Vetovas-tuussa sotien 1939-1945 perin-neasioissa Etelä-Pohjanmaalla on Sotaveteraanipiiri. Piiri on jaet-tu kuuteen alueeseen, jotka itse-näisesti suunnittelevat ja jatkossa hoitavat perinnehankkeita. Tul-

Professori Kari Hokkanen Seinäjoella:

Veteraaniperinne koki voimakkaan renessanssin veteraanien lastenlasten astuessa näyttämölle

Professori Kari Hokkasen alustus Antiikin ajoista aina tähän päivään peilasi veteraaniperinteen kehit-tymistä eri aikoina.

Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraani-piirin puheenjohtaja Esko Petäjä kiitti alustajia sekä yleisöä aktii-visesta osallistumisesta keskus-teluun.

Tammenlehvän Perinneliiton toi-minnanjohtaja Pekka Holopainen esitteli perinneliiton linjauksia ja Sotaveteraaniliiton kanssa tehtä-vää työtä.

Perinneseminaariin Seinäjoki-saliin kokoontui viitisenkymmentä veteraanien perinneasiasta kiinnostunutta.

taessa 2020-luvulle alueella on vielä 200 veteraania, joiden tu-kitoimista myös perinneyhdistys vastaa.

Piiri muuttaa sääntönsä perin-neyhdistykseksi 2020-luvun alus-sa. Alueella on 100 yhdistystä, joilla on jokin intressi veteraani-en perinneasiaan.

Seminaarin avasi Tammen-lehvän Perinneliiton hallituksen jäsen, vuorineuvos Jukka Vii-nanen. Hänen mukaansa Tam-

menlehvän Perinneliitto jäsen-järjestöineen on todennut Suo-men Sotaveteraaniliiton olevan ainoa veteraanijärjestö, jolla on riittävä valtakunnallinen läsnä-olo ja resurssit myös perinnetyön käynnistämiseen. Alueellinen pe-rinnetyö on käynnistynyt hyvin. Tärkeää on, että perinnetyöhön kutsutaan mukaan kaikki ha-lukkaat, eikä ketään suljeta pois. Kyseessä on koko kansaa koske-va asia.

Tammenlehvän Perinneliiton toiminnanjohtaja Pekka Holo-painen esitteli liiton suunnitel-mia ja yhteistyötä perinnever-koston rakentamisessa Sotavete-raaniliiton kanssa. Nuorempia henkilöitä on saatava mukaan ja nuorisoa heräteltävä perinneasi-oihin. Tässä työssä yhteydet kou-luihin ovat keskeisellä sijalla.

Tammenlehvän Perinneliit-to järjesti 30:lle historian ja yh-teiskuntaopin opettajalle mat-kan Karjalan kannaksen taistelu-paikoille. Mukana oli 28 nais- ja 2 miesopettajaa. Ensi kesänä on luvassa uusi ryhmämatka. Mah-dollisuuksia on myös maakun-takohtaisiin matkoihin, jolloin voitaisiin keskittyä tietyn alueen joukkojen sotatiehen.

Palosuojamaalarit Suomessa Oy

Alajärvi

Kone-Vahto OyKalkkinen

Söderlångvik GårdDragsfjärd

K&K Mustoset AyEnonkoski

Eflow OyEspoo

Espoon Sähköasennus KyEspoo

Apuässät OyEspoo

Kiitos Sotaveteraaneille Espoosta! Nro:217

Kiitos Sotaveteraaneille Espoosta! Nro:213


Armas Eskola (1899-1990) ja Juhani Eskola (synt. 1922) ovat isä ja poika ja

molemmat sota-aikaisia lentä-jiä, pilvenveikkoja. Armas Eskola toimi radiosähköttäjänä Sortava-lan radioasemalla 1919, osallistui 1923 reserviupseerikurssille n:o 4 ja siirtyi ilmavoimiin 1925, jossa oli tähystäjänä Pommituseskaa-derissa Viipurissa ja Sortavalan Kasinhännässä. Ohjaajakurssin hän suoritti 1927, kadettikoulun n:o 10 vv. 1927-1929. Lentäjä-nä, lennonopettajana ja laivueen

komentajana hän toimi vuoteen 1942 siirryttyään Ilmavoimien Viestikoulun johtajaksi Hämeen-linnaan ja 1945 nimeä muutta-neen Ilmavoimien Viestipataljoo-nan komentajaksi. Eläkkeelle Ar-mas Eskola jäi 1949. Sen jälkeen hän siirtyi Forssan Puhelinlaitos Oy:n toimitusjohtajaksi ollen sii-nä tehtävässä 18 vuotta.

Armas Eskolan erikoisimmat lennot ajoittuvat ennen Talvi-sotaa. Vapusta 1939 lähtien hän lensi Kronstadtiin, Leningradiin, Viron rannikolle, Laatokan itä-

puolelle, Äänisjärvelle sekä Pet-roskoin alueelle. Lennoilla ku-vattiin lentokenttiä, rautateitä ja siltoja. Jo alussa tehtiin selväksi, että käskyä tällaiseen tehtävään ei ollut. Niinpä valokuvauslennolta palannutta konetta luultiin neu-vostoliittolaiseksi vakoilukoneek-si, josta lähetettiin nootti.

Juhani Eskola on myös mo-nitoimimies. Hän osallistui me-kaanikkokurssille vuonna 1940. Kurssilla tärkeintä osaa näytteli moottorin huolto ja kunnossapi-to. Reserviupseerikurssin n:o 54 Juhani suoritti 1942 ja tähystä-

jäkurssin Kauhavalla 1943-1944. Kesällä Juhani Eskola oli mukana Kannaksen torjuntataisteluissa.

Jatkosodan päätyttyä syys-kuussa 1944 Juhani Eskola oli Naarajärvellä. Kun muutakaan tekemistä ei ollut, pelattiin sota-vankien kanssa jalkapallo-ottelu, jonka suomalaiset hävisivät 0-4.

Silloin ei ollut tietoa Lapin so-dasta. Ei kai pommiteta aseveljiä, kuuli monesti sanottavan.

Juhani Eskolan vakavin tapaus sattui Kemi-Rovaniemi -tieosuu-della 8.10.1944. Kemin kaupun-gissa oli sotatoimien johdosta tu-lipaloja. Lensimme savuverhos-sa 400 metrin korkeudessa, josta saatoimme nähdä maahan, mut-ta meitä ei nähty. Alla oli saksa-laisten raskas patteri, joka am-pui tutkalla. Koneen ohjaaja sai sirpaleen rintaansa, ja menet-ti tajuntansa. Sain koneen lentä-mään vaakalentoa kotikenttää, Paltamoa kohti. Ohjaajakin tuli tajuihinsa ja pystyi lentämään kentälle. Tarkastuksessa todet-tiin sirpaleen jääneen viimeiseen päällekkäin olevista laskuvarjon valjaista. Pieni osa siitä oli men-nyt sydänpussin ulkoreunaan, jo-hon se myös sai jäädä.

Lapin sodassa suomalaisten lentokonemenetykset olivat suh-teessa jatkosotaa suuremmat. Saksalaisten ampumatarkkuus oli paljon neuvostoliittolaisia pa-rempi. Viimeisen sotalennon Ju-hani Eskola teki marraskuussa 1944. Edellisenä vuonna alkanut opiskelu Teknillisessä Korkea-koulussa jatkui.

Pilvenveikkoja kahdessa polvessa

Juhani Eskola kotonaan Lauttasaaressa Helsingissä.

Pilvenveikkojen 40-vuotisjuhlaan osallistui yhdeksän pilvenveikkoa, vas. Pentti Kokko, Olli Kivioja, Pentti Va-namo, Tuomas Haapanen, Mauri Maunula, Klas-Erik Forss, Johannes Brotherus, Juhani Eskola ja Lauri Särkkä.

Pilvenveikoilla juhlaPilvenveikot-yhdistyksen 40-vuo-tisjuhlaa vietettiin perinteiseen tapaan Kalastajatorpalla. Pai-kalla oli yhdeksän pilvenveikkoa sekä heidän puolisoitaan ja saat-tajiaan. Pilvenveikkojen Perinne-lentueeseen kuuluvia nuorempia jäseniä puolisoineen sekä kutsu-vieraita oli juhlimassa yli 80.

Juhlapuheen pitänyt Ilmavoi-mien komentaja kenraalimajuri Kim Jäämeri sanoi nuorempien lentäjien arvostavan Pilvenveik-kojen sodanaikaista esimerkillis-tä toimintaa. Te teitte sen aikai-silla koneilla ja laitteilla sen, mitä niillä pystyi tekemään. Esimerk-kinne säilyy mielessämme.

Ruokailun välissä musiikki-esityksistä vastasivat Pilvenvei-kot-kvartetti ja Cool Quartet. Lentäjien juhlaohjelmaan kuu-luu serenadi naisille ja tanssi, joka luonnollisesti aloitettiin Lentä-jän valssilla. Juhla päättyi yhtei-seen loppulauluun, On taasen vie-tetty juhlahetki.

Illan isäntänä toimi Pilvenvei-kot-yhdistyksen puheenjohtaja Markku Määttänen.

Pilvenveikot on vuonna 1976 perustettu suomalainen sotilaslentäjien veteraani-yhdistys. Vuodesta 2005 jäseneksi on otettu muitakin kuin sodan käyneitä ilmavoi-mien lentäjiä. Pilvenveikkoja on elossa 23. Pilvenveikoista kertoo dokumenttielokuva Pilvenveikot – Sotakerto-muksia ilmasta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pilven-veikot - cite_note-4

Palvelumme veteraaneillePalvelut kotiin: Palvelut Taukokankaalla:

– neuvontapalvelu – laitos- ja avokuntoutus– kotikuntoutus (tuettu kotona kuntoutuminen) – tehostettu palveluasuminen– avokuntoutus

Tiedustelut 044 4794 713 Tiedustelut 044 4794 717

Reservikomppaniankatu 11, 86300 Oulainen, www.taukokangas.fi

USKO AINOASTAAN JEESUKSEEN PELASTAA

www.radiodei.fi

taajuus kaapelissaEspoo 105,8Helsinki 89,0 101,9Hämeenlinna 105,9 103,6Imatra 96,0Kemi 100,5Keski-Suomi 94,1 93,4Kokkola 87,6Kouvola 96,2 Kristiinankaupunki 89,5Kuopio 106,1 103,3Lahti 106,4 99,1

taajuus kaapelissaLappeenranta 96,0Lohja 107,2Mikkeli 87,8 105,0Oulu 106,9 94,1Pohjanmaa 89,4 102,7Pohjois-Karjala 107,4 Rovaniemi 93,4 93,4Satakunta 95,7 94,4Savonlinna 91,3Tampere 98,8 Turku 107,3 99,4

KUUNTELE RADIO DEI



sariajoneuvojen korjaamoksi. Korjaustöiden jälkeen Suomella olikin jatkosodan alkaessa kesä-kuussa 1941 taisteluvalmis pans-saripataljoona, johon kuului 50 panssarivaunua, joista yli puolet oli sotasaaliskalustoa.

RintamalleYlioppilaaksi päästyään Stig Holmström, isänsä panssari-miesuraa seuraten, ilmoittautui vapaehtoiseksi asevelvollisuuspal-velukseen Hämeenlinnan Pans-saripataljoonaan 14.6.1941. Ly-hyen alokaskoulutuksen jälkeen hänet komennettiin Panssari-pataljoonaan Aunukseen. Sin-ne jääkäriprikaatista oli edennyt myös kolme polkupyöräpatal-joonaa. Panssari- ja polkupyörä-joukoista muodostettiin eversti Laguksen johtama taisteluosas-to. Pian osasto Lagus sai käskyn hyökätä Syvärin kautta pohjoisen suuntaan ja vallata Äänislinna.

Rintamalla edettiin kahden panssarivaunun muodostamissa taisteluryhmissä. Joukkojen ete-nemistä hidastivat huonot tie-yhteydet. Äänislinna vallattiin jo lokakuussa. Vaunut korjattiin ja huollettiin ja näin valmistau-duttiin jo uuteen hyökkäykseen. Panssarivaunut saivat edelleen jäädä Äänislinnaan ja kaupungis-ta tuli varuskuntakaupunki.

Laguksen joukot joutuivat marraskuun lopulla lähtemään liikkeelle 20 panssarivaunulla. Karhumäkeen suuntautuvan 200 kilometrin mittaisen telaketju-marssin jälkeen vallattiin kau-punki 5.12.1941 ja jo seuraavana päivänä Poventsa Stalinin kana-van suulla. Kanava yhdisti Vie-nan meren Äänisjärveen.

Sotatoimien rauhoituttua tal-vikuukausien ajaksi partiointi Äänisjärvellä kovista pakkasista huolimatta jatkui. Erään partio-

Sotaveteraani Stig Holm-ström syntyi 12.7.1923 Hä-meenlinnassa. Hänen van-

hempansa olivat kotoisin ruotsin-kieliseltä alueelta, äiti Hangosta ja isä Bromarvista. Isän valmis-tuttua diplomi-insinööriksi hän sai työpaikan Helsingistä. Mut-ta tultuaan valituksi Panssari-vaunupataljoonan korjaamopääl-liköksi oli perheellä muutto Hä-meenlinnaan vuonna 1921.

Holmströmin perhe asui Pol-tinahon varuskunta-alueella. Var-sinainen asuntoalue oli suppea, kuusiaidan ympäröimä ja laajuu-deltaan vain 200x200 metriä. Hämeenlinnassa ei ollut ruotsin-kielisiä kouluja. Niinpä perheen kolme poikaa lähetettiin hanko-laiseen kouluun. Isovanhemmat tarjosivat lapsille majoituksen.

Hanko oli vielä 1930-luvul-la ainut suomalainen satamakau-punki, jossa satama pidettiin auki ympäri vuoden. Sataman tärkeys kiinnosti myös tulevaa vihollista sopivana pommituskohteena.

Kun talvisota syttyi, alkoivat välittömästi myös pommituk-set. Aamulla 30.11. pommitettiin Helsinkiä, illalla pommitettiin jo Hankoa. Seuraavana aamuna koulumme rehtori kutsui kaikki oppilaat liikuntasaliin, jossa hän kertoi sodan alkaneen ja pommi-tusten alkaneen myös Hangossa, muistelee Stig Holmström.

– Parin tunnin kuluttua kuu-limme taas moottoreiden jyrinää, jolloin me pojat juoksimme ran-taan ja näimme etelän suunnas-ta lähestyvän yhdeksän pommi-koneen laivueen ja aloittavan kes-kustan pommittamisen, kertoo Holmström.

Talvisodan aikana pommitet-tiin Hankoa 52 kertaa, keskimää-rin joka toinen päivä.

Lukion viimeisen luokan Stig kävi jo Tampereella ruotsinkieli-sessä lukiossa, jossa kirjoitti yliop-pilaaksi vuonna 1941.

Talvisota syttyiPanssariaseen käytössä Suomi oli pienmaista ensimmäinen, jon-ne oli perustettu Hyökkäysvau-nurykmentti. Tämä tapahtui jo vuonna 1919. Aseistuksena oli Ranskasta hankitut 32 Renault Ft 17 panssarivaunua, jotka tais-telukyvyttömiksi todettuina korvattiin englantilaisilla 32:lla Vickers panssarivaunulla. Talvi-sodan alkaessa Suomella oli hy-vin koulutettu panssarimiehistö, mutta ei yhtään taistelukuntoista panssarivaunua.

Siitä huolimatta jo kahden ensimmäisen sotaviikon aika-na saatiin mottitaisteluissa sota-saaliiksi valtavat määrät erilaista panssarikalustoa, jonka korjaa-miseksi ei Hämeenlinnan korjaa-molla ollut riittävää kapasiteet-tia. Ratkaisu tarpeeseen löytyi Varkaudesta, jossa juuri laajen-nettu Ahlströmin konepaja muu-tettiin 15.12.1939 alkaen pans-

ryhmän kaksi vaunua ajautui ran-taa etäämmäksi, jolloin vaunut joutuivat tykistötulen heikentä-mälle jäälle ja vajosivat veden sy-vyyksiin. Onnettomuudessa neljä miestä hukkui.

Helmikuussa 1942 panssari-miesten koulutus siirrettiin Hä-meenlinnasta Varkauteen, josta sittemmin tuli varuskunta ja ni-meksi Varkauden Panssarikeskus. Tuolloin panssarikalustoa oli saa-tu korjatuksi niin paljon, että voi-tiin perustaa kaksi uutta Pans-saripataljoonaa ja yhdistämällä nämä jo aiemmin olleeseen pans-sariyksikköön voitiin nyt muo-dostaa Panssariprikaati.

Kesällä 1942 perustettiin jo

Panssaridivisioona, jonka muo-dostivat pääasiallisesti Jääkärip-rikaati, Panssariprikaati, Raskas Tykistöpatteristo ja Panssaritor-juntapataljoona. Panssaridivisi-oonan kokonaismiesvahvuus oli yli 9000 miestä. Panssaridivisioo-nan päällikkönä toimi kenraali-majuri Ruben Lagus.

Stig Holmströmistä upseeriSyksyllä 1942 sain määräyksen Niinisaloon upseerikouluun, Holmström kertoo. Neljä kuu-kautta kestäneen koulutuksen jälkeen meidät ylennettiin vänri-keiksi ja lähetettiin takaisin jouk-koyksikköön. Koulutuksen aika-na olivat taistelut rintamalinjas-sa jatkuneet ja edelleen jatkuivat. Niihin uudet upseeritkin pääsi-vät joustavasti mukaan.

Tammikuussa Stig sai ko-mennuksen Haminaan koneki-väärikomppanian Panssaritor-juntajoukkueen kouluttajaksi. Maaliskuun lopussa hän omasta pyynnöstään sai siirron takaisin Äänislinnaan.

Rytinä alkaaVuoden 1944 alussa tuli tieto sii-tä, että Neuvostoliitto oli keskit-tänyt suuria hyökkäysjoukkoja Karjalan kannakselle. Saman-aikaisesti Panssaridivisioona sai käskyn siirtyä Ensoon ja Lap-peenrantaan. Kesällä 1943 Suo-mi oli ostanut Saksasta 30 uusin-ta mallia olevaa rynnäkkötykkiä, joista muodostettiin uusi patal-joona, joka sekin liitettiin Pans-saridivisioonaan.

Kun Puna-armeija aloitti Kan-naksella 9.6. suurhyökkäyksen, oli 9300 miehen ja 300 panssa-rivaunun käsittävä Panssaridivi-sioona valmis torjuntataisteluun.

Divisioona kunnostautui tais-teluissa. Taisteluissa Stig Holm-ström toimi joukkueenjohtaja-na. Pitkään ei divisioona ehtinyt levätä, kun oli jo lähtö Lapin so-taan.

Stig oli siirretty Vickers-komp-paniaan, joka jo lokakuun alus-sa otti osaa Tornion taistelui-hin. Viikon kestäneiden taistelu-jen jälkeen alkoi telaketjumarssi kohti Rovaniemeä. Taistelut siel-lä olivat jo laantuneet ja kaupun-ki oli poltettu maan tasalle. Siitä jatkettiin Meltauksen suuntaan.

Meltauksessa saimme käskyn lopettaa etenemisen, ennen vuot-ta 1923 syntyneet reserviläiset kotiutettiin ja siirrettiin Varkau-den Panssarikeskus Hämeenlin-nan Parolaan. Panssaridivisioona lopetettiin ja Panssariprikaati su-pistettiin yhden pataljoonan vah-vuiseksi 31.12.1944. Stig Holm-ström vapautui palvelusta jo kuu-kautta aikaisemmin marraskuun lopussa.

Opiskelu ja työSodan päätyttyä Stig Holmström valmistui koneinsinööriksi Tam-pereelta joulukuussa 1947. Töitä hän sai välittömästi Tampereelta Tampellan höyrykattilaosastolta. Tampella oli juuri saanut suurti-lauksen neljästä isosta höyrykat-tilasta, jotka piti toimittaa sota-korvaustyönä Neuvostoliittoon.

Kattilat olivat jopa 25 metrin korkuisia ja edustivat alan uusin-ta tekniikkaa. Kattiloiden pää-suunnittelijaksi valittiin ruotsa-lainen suunnittelutoimisto Carl-son. Stig toimi suunnittelijana ja dipl.ins. Carlsonin tulkkina. Stig valittiin tehtävään teknilli-sen osaamisensa ja hyvän kieli-taidon ansiosta. Suomen kielen

Stig Holmström, panssarimies pienestä pitäen

Kiireiset taistelut niin sodassa kuin työelämässä ovat ohi Stig Holmströ-min osalta. On tullut aika keskittyä harrastusten ja kuntoilun pariin. Ko-tioloissa on helppo rauhoittua.

Tätä tyyppiä vastaavalla panssarivaunulla kävi Stig Holmström jatkosodan kovimmat taistelut.


Sotilaspoikien Perinneliiton liittopäivät olivat 18.-19. elokuuta Lahdessa. Keskus-

paikkana oli Lahden Upseeriker-ho Hennalassa.

Liittokokous päätti tulevaisuudestaTavanomaisten liittokokousasioi-den lisäksi käsiteltiin liiton sään-tömuutos ja vuosien 2016-2025 strategia, joka hyväksyttiin. Ko-kous oli sopuisa. Päätökset teh-tiin yksimielisesti.

Strategian neljä painopistettä:1. Toiminnan sisältö– sotilaspoikatoiminnan

tunnetuksi tekeminen– sotilaspoikien kulttuuripe-

rinnön liittäminen osaksi kansakunnan kulttuuripe-rintöä

– sotilaspoikatoimintaa koskevan tieteellisen tut-kimuksen ja kirjallisuuden tukeminen

– sotilaspoikien jäsenhuolto (sotiemme veteraanien tu-keminen itsestäänselvyys).

2. Jäsenkiltojen toiminnan tukeminen– yhteistyön kehittäminen

jäsenten ja muiden toimi-joiden kesken

– kiltojen yhdistymisen tukeminen niiden henki-löjäsenmäärien vähetessä.

3. Talouden turvaaminen– liiton talouden varmista-

minen– jäsenkiltojen talouden

tukeminen perustelluissa hankkeissa.

4. Viestintä– painopiste alkuvaiheessa

sisäisessä viestinnässä jäsenten suuntaan

– painopisteen siirtäminen ulkoiseen viestintään kohdistuen sidosryhmiin ja kansalaisiin

– julkaisut.

Isänmaallinen 25-vuotisjuhlaTervehdyssanoissaan liiton pu-heenjohtaja Hannu Luotola muistutti uskosta ja luottamuk-

sesta tulevaisuuteen. Puhuja viit-tasi myös J. V. Snellmanin sanoi-hin: Kulttuurissa on pienen kan-san voima.

Veteraanisukupolven saavu-tukset ovat siirtymässä osak-si kansakuntamme historiaa ja kulttuuriperintöä, jonka toivoisi antavan hyviä eväitä päättäjillem-me mm. yhdessä tekemisen tai-dosta, yhteisvastuusta ja vastuun-tunnosta, Luotola sanoi.

Sotilaspojat ja pikkulotat nou-sivat esiin osana veteraaniperhet-tä. Sotilaspoikien Perinneliitto katsoo luottavaisesti tulevaisuu-teen, Luotola päätti tervehdyspu-heensa.

Juhlapuhuja, puolustusminis-teri Jussi Niinistö käsitteli so-dan ajan sukupolvea, joka osal-listui maanpuolustukseen sota- ja kotirintamalla. Painokkaasti pu-huja korosti sotilaspoikien ja pik-kulottien/lottatyttöjen osuutta. Poikatoiminnasta hän totesi:

Pohjimmiltaan sotilaspoika-toiminta oli kasvatuksellista nuo-risotyötä. Lapsia ja varhaisnuo-ria opetettiin isänmaallisuuteen, vastuunkantoon ja kristillisyy-den kunnioittamiseen.

Juhlapuhuja tarkasteli maan-puolustustahtoa, joka Suomessa on säilynyt poikkeuksellisen kor-keana. Lähes 90 % kansalaisista on valmis osallistumaan tarvit-taessa maanpuolustuksen tehtä-viin. Puolustusratkaisumme kul-makivi on edelleen yleinen asevel-vollisuus, Niinistö totesi.

- Maanpuolustus on meille asia, jota ei voida eikä pidä ulkois-taa.

Puheensa lopussa puolustus-ministeri Niinistö viittasi hiljai-suuteen, jonka aikana sotilaspo-jista ja heidän osuudestaan sota-ponnisteluihin ei juuri puhuttu. Sotilaspojat perustivat 1991 So-tilaspoikien Perinnekillan ja tuli-vat päivänvaloon.

Te sotilaspojat teitte miehen työn ja voitte olla siitä ylpeitä, juhlapuhuja sanoi.

Lahden Veteraanisoittokunta johtajanaan Matti Kettunen ja Laulava kaukopartio -ryhmä vas-tasivat juhlan musiikista.

Useat liitot ja yhteisöt esittivät juhlassa onnittelunsa. Sotilaspo-jille sateli kiitoksia ja menestyk-sen toivotuksia. Suomen Sotave-teraaniliiton tervehdyksen esitti Lahden Sotaveteraanipiirin pu-heenjohtaja Jukka Simola.

Päijät-Hämeen Sotilaspoikien Perinnekillan puheenjohtaja ja liittopäivien isäntä Tuulo Lehti-nen esitti tilaisuuden päätössanat.

Isänmaan yllä liehuu yksi maa-ilman kauneimmista viireistä, it-senäisyytemme ja vapautemme symboli, Suomen lippu. Tähän liittyvän sanoman toivon välit-tyvän maamme nuorisolle, Leh-tinen sanoi puheenvuoronsa lo-puksi.

Pentti Ruohotie Kirjoittaja on Sotilaspoika-lehden

toimitussihteeri

Sotilaspoikien Perinneliitolla liittokokous ja 25-vuotisjuhla

Liittokokouksen puheenjohtajana toimi sotilaspoika Jaakko Heikinhei-mo (kesk.) Lahdesta, sihteerinä päätoimittaja Pentti Ruohotie (vas.) ja esittelijänä liiton puheenjohtaja Hannu Luotola.Stig Holmström toimi juhlapuhu-

jana saksalaisen ystävyyskaupun-gin Ryssellsheimin Veteraaniyh-distyksen (VdK) juhlakokouksessa. Puhe oli luonnollisesti saksankie-linen.

ohella hän hallitsi myös ruotsin-, englannin- ja saksan kielen.

Tampereelta VarkauteenVuoden 1950 alussa Stig Holm-ström muutti perheineen talou-dellisten etujen houkuttelemana Varkauteen A.Ahlströmin Ko-nepajan palvelukseen. Samoihin aikoihin oli Outokumpu kehit-tänyt uuden mullistavan kupa-rin ja nikkelin liekkisulatusme-netelmän ja alkoi 1953 raken-taa sulattoa Harjavaltaan. Stig Holmström sai silloin tehtävän suunnitella tähän tarvittavat pro-sessihöyrykattilat ja hänet nimi-tettiin suunnittelu- ja myynti-päälliköksi.

Tehdas herätti maailmalla suurta huomiota ja pian sulatto-ja ja kattiloita niihin myytiin ym-päri maailman. Suurin yksittäi-nen tehdaskompleksi toimitettiin Neuvostoliittoon. Sen hinta oli 1,5 miljardia markkaa. Sulattoja myytiin muun muassa Kiinaan, Australiaan, USA:han, Chileen, Brasiliaan jne. Norilskin projekti kesti noin 10 vuotta ja sinä aika-na Stig kävi toimituskohteessa 31 kertaa. Laitoksen lopputarkas-tuksessa vuonna 1982 luovutus-asiakirjat allekirjoitti A. Ahlströ-min puolesta Stig Holmström yhdessä muiden päärakentajien kanssa.

Stigiltä edellytettiin jatkuvaa matkustamista ympäri maapal-lon. Matkoja kertyi 20 vuoden aikana keskimääärin 20/vuosi ja matkapäiviä 100 vrk/vuosi. Len-tokilometrejä hän laskee kerty-neen 1,6 miljoonaa. Mielenkiin-to työhön ja hyvä terveys auttoi-vat Stigiä kestämään työn tuomat rasitukset.

Perhe oli tärkeäStig vihittiin vuonna 1948 viipu-rilaisen Kirsti Iodin kanssa. Per-heeseen syntyi neljä lasta, kaksi

tyttöä ja kaksi poikaa. Eläkkeelle Stig Holmström jäi vuonna 1987 erikoishöyrykattiloiden myynti-päällikkönä.

Jäseneksi sotaveteraaneihinJäseneksi sotaveteraaniyhdis-tykseen Stig Holmström liittyi 1970-luvulla. Hän on ollut ak-tiivinen hallintomies toimien muun muassa oman yhdistyksenä hallituksen jäsenenä ja puheen-johtajana 1994-1997 ja saman-aikaisesti myös piirin hallituk-sessa vuoteen 1998. Sotaveteraa-niliiton valtuustoon hän kuului seitsemän vuotta ja samoin seit-semän vuotta Panssarikillan val-tuustoon.

Varkauden yhdistyksessä Holmström on ollut keskeinen toimija jo vuosikymmenten ajan. Hän on toiminut muu muassa kuntovoimisteluryhmän ohjaaja-na sekä jätepaperin keräysryhmän vastavana.

Vilkkaan yhdistystoiminnan retkimatkat ovat suuntautuneet kotimaan lisäksi pohjoismaihin, Saksaan ja Belgiaan. Esimerkiksi ollessaan retkellä Saksassa osallis-tui suomalaisryhmä ystävyyskau-punki Rysselsheimissä paikalli-sen veteraaniyhdistyksen, VdK:n juhlakokoukseen. Juhlassa puhui myös Varkauden yhdistyksen pu-heenjohtaja Stig Holmström ja tietenkin saksaksi. Juhlan osal-listui noin 1 000 veteraania omai-sineen. Yleisön keskuudessa puhe herätti ihmettelyä, tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta.

Liikuntaa ja kuntoilua harras-tava Stig Holmström oli aikanaan intomielinen tenniksen pelaaja ja toimi 15 vuotta Varkauden Ten-nisklubin puheenjohtajana. Toi-nen yhtä tärkeä harrastus hänelle on ollut valokuvaus. Aktiivivuo-sinaan hänellä oli aina kamera mukanaan ja tallennetuksi tuli kaikki mielenkiintoinen. Niinpä hänellä on tallennettuna yli 4000 diakuvaa. Paperikuvien määrää hän ei lähde edes arvioimaan.

Kirjallisesta toiminnasta mai-nittakoon hänen kirjoittamansa ja Varkauden Museon julkaisema historiikki ”Varkauden Panssari-keskus”.

Matti Värri Kirjoittaja on vantaalainen

toimittaja

E. M. Pekkinen OyEspoo

Schiedel Savuhormistot OyEspoo

Haminan Maansiirto OyHamina

Heinolan Huoltokeskus OyHeinola

Cash Back FinlandHelsinki

S. Eklund-Consulting Oy AbHelsinki


s ota h i s to r i a

Tässä lehdessä on toisaalla arvio Antti Hietalahden uudesta kirjasta, joka ra-

kentuu talvisodan ja Petsamon nikkelin ympärille. Petsamon nikkeli ei näytellyt mitään osaa talvisodan rauhanneuvotteluissa. Neuvostoliitto ilmoitti palautta-vansa valloittamansa Petsamon alueen Suomelle lukuun ottamat-ta pientä kaistaletta Kalastajasaa-rennosta.

Vähälle huomiolle on tutki-muskirjallisuudessa jäänyt se, miksi rauhanneuvottelujen aloit-taminen viivästyi Moskovassa syyskuussa 1944 kokonaisen vii-kon. Suomen rauhanvaltuuskun-ta saapui Moskovaan pääminis-teri Antti Hackzellin johdolla 7.9. ja suomalaiset kutsuttiin neu-vottelupöytään vasta illalla 14.9. Kun suomalaisilla ei ollut tietoa, mikä neuvottelujen alkamista vii-västytti, aiheutti se heissä tietys-ti epäluuloa ja epävarmuutta. Se saattoi jopa koitua Antti Hack-zellin ja puolustusministeri Ru-dolf Waldenin kohtaloksi. Hack-zell halvaantui 14.9., juuri kun neuvottelujen piti alkaa ja Wal-den puolestaan halvaantui mar-raskuussa 1944, pian Moskovas-ta tulonsa jälkeen. Kumpikaan ei palautunut enää työkykyiseksi ja kumpikin kuoli vuonna 1946.

Mutta mikä neuvottelujen aloittamista sitten viivästytti? Lukija jo varmaan arvaakin syyn, se oli Petsamon nikkeli. Se ei kui-tenkaan ollut ainoa syy, koska

Mikä pitkitti rauhanneuvottelujen aloittamista Moskovassa syyskuussa 1944?

Neuvostoliitto ja Englanti eivät päässeet heti yhteisymmärryk-seen siitäkään, oliko Moskovassa tehtävä välirauha vai venäläisten aluksi vaatima lopullinen rauha.

Petsamon palauttamisesta Neuvostoliitolle ei sinänsä ollut epäselvyyttä. Asiasta oli käyty liittoutunei-

den välillä Teheranissa joulu-kuussa 1943 keskustelu. Sen päät-teeksi Stalin oli todennut neuvot-telukumppaneilleen, että maa vaihtaa vaatimuksissaan Hangon Petsamoon, joka liitetään kuiten-kin pysyvästi Neuvostoliittoon. Yhdysvaltain presidentti Frank-lin Roosevelt oli pitänyt esitystä “reiluna vaihtokauppana” ja asia oli sitä myöten selvä.

Petsamon menetys tuli suo-malaisten tietoon maaliskuus-sa 1944, jolloin J.K. Paasikivi oli matkustanut Moskovaan kuul-lakseen Neuvostoliiton rauhan-ehdot. Vaikka ennakkoehdoissa oli toista luvattu, tuli Petsamon menetys selväksi jo ensimmäisis-sä 27.3. käydyissä neuvotteluis-sa. Molotov ilmoitti ykskantaan, että venäläiset vaativat Petsamon ja ilman mitään kompensaatioita, jotka liittyisivät muiden rauhan-ehtojen lievennyksiin.

Lopulliset rahanneuvottelut alkoivat siis 14.9. suomalaisten oleskeltua Moskovassa ja asuin-paikassaan hotelli Savoyssa jo kokonaisen viikon. Tänä aikana

olivat venäläiset ja englantilaiset neuvotelleet Suomelle esitettävis-tä rauhanehdoista. Hankalim-maksi kysymykseksi oli muodos-tunut maksettava korvaus englan-tilaiselle Mond-yhtymälle, jolle Suomen valtio oli vuonna 1934 myöntänyt Petsamon nikkelin hyödyntämisoikeuden eli konses-sion. Englantilaiset olivat jo ke-väällä edellyttäneet, että Mond saa menetyksistään täyden korva-uksen. Uutta heille oli se, että ve-näläisten mielestä korvausvelvol-lisuus lankeaisikin nyt Suomelle.

Englantilaiset vastustivat kui-tenkin tällaista ratkaisua epäil-lessään Suomen maksukykyä, jota tulisi rasittamaan jo sen maksettavaksi määrättävä suuri sotakorvaus. Lisäksi englantilai-set epäilivät ratkaisun, jossa alu-een luovuttanut osapuoli joutuu korvausvelvolliseksi, herättävän maailmalla kiusallista huomiota.

Asia ratkesikin siihen, että neuvostoliittolaiset suostuivat kompensoi-maan Suomesta saatavilla sotakorvaus varoilla Inco/Mondin menetykset.

Inco puolestaan oli Mondin kanadalainen, mutta amerikka-laisomistuksessa oleva emoyh-tiö. Korvaussumma ei saanut kui-tenkaan olla yli 20 milj. dollaria. Neuvoteltuaan asiasta valtiova-rainministeriön ja Kanadan hal-

lituksen kanssa Foreign Office eli Englannin ulkoministeriö antoi venäläisten tarjoukselle lopullisen suostumuksensa. Suomalaisille esitettävistä rauhanehdoista pois-tettiin tämän jälkeen Petsamon nikkelin korvausvelvollisuutta koskeva kohta. Rauhanehdot, joi-den esittämistä oli juuri tästä asi-asta sopiminen viivästyttänyt, an-nettiin suomalaisille 14.9.

Suomalaisten ja venäläisten välisissä neuvotteluissa ei Petsa-moa sen enempää enää kosketel-tu, kun asia oli tullut selväksi jo keväisissä rauhantunnusteluissa Moskovassa.

Niinpä Petsamon luovutus vain kirjattiin välirauhanso-pimukseen. Suomalaiset olivat kuitenkin

huolestuneita - tietämättä eng-lantilaisten ja venäläisten kes-kenään käymistä keskusteluis-ta - Mondin vaatimista ja sille maksettavista korvauksista. Val-tuutettu Carl Enckell epäilikin, että Mond saattaisi vaatia nimen-omaan suomalaisilta korvauksia menetyksistään. Tähän oli Mo-lotov vastannut, ettei asiasta tar-vitse suomalaisten kantaa huolta, vaan Neuvostoliitto ja Suur-Bri-tannia sopivat asiasta. Varmem-maksi vakuudeksi hän oli tiedus-tellut asiaa vielä neuvotteluissa mukana olleelta Englannin edus-tajalta mr. Kerriltä. Tämä oli yh-tynyt Molotovin ilmoitukseen.

Petsamon nikkeli oli menet-tänyt Suomen kannalta asiaa tarkasteltuna poliittisen merki-tyksensä siis jo huomattavasti ai-kaisemmin. Se, että rauhanneu-vottelut lykkääntyivät pääasiassa Petsamon nikkelin takia viikol-la, ei merkinnyt enää muuta kuin muutamia ylimääräisiä sydämen-tykytyksiä suomalaisten neuvot-telijoiden rinnassa. He yrittivät epätoivoisesti keksiä syitä sille, miksi neuvotteluja ei aloiteta.

Jos Mondille maksettava korvaus olisi tullut suoma-laisten maksettavaksi, olisi se tietysti merkinnyt Suo-melle yhä suurempaa talou-dellista rasitusta.

Jälkiviisaasti voidaan todeta, että brittien mukanaolo Mosko-van rauhanneuvotteluissa syys-kuussa 1944 säästi Suomelle ai-nakin tuon 20 milj. dollaria. Olen myös sitä mieltä, että merkitys oli todellisuudessa paljon suurempi kuin mainittu dollarimäärä. Eng-lantilaisten osallistuminen neu-votteluihin kun suitsi mielestä-ni venäläisten ylenmääräisiä Suo-men suvereniteettiin kohdistamia vaatimuksia. Ilman Englannin mukanaoloa ne olisivat olleet to-dennäköisesti vielä raskaammat.

Esko Vuorisjärvi Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori

ja sotahistorioitsija

HAUTAUS- JA KUKKAPALVELUJA SOTAVETERAANEILLEOULU

Kirkollinen HautaustoimistoIkäheimo Ky

Isokatu 11, 90100 Oulupuh. 08-311 3354

ROVANIEMI

TAMPERE

MUSTASAARI

HautaustoimistoBegravningsbyrå Fant

Keskustie 3, 65610 Mustasaaripuh. 06-322 2744 ja 050-313 8142

päivystys 24 hCarina Lähdesmäki

www.begravningsbyrafant.fi

KUOPIO

Kuopion Hautaustoimisto Niiranen

Savonkatu 24,70110 Kuopio puh. 017-261 3686

www.hautaustoimistoniiranen.fi

Hautauspalvelua Laukaassa vuodesta 1932

Kukka- ja HautauspalveluVEHVILÄINEN

Laukaantie 10, Laukaa, puh. (014) 831 [email protected]

LAUKAA

[email protected]. (03) 212 4107 (päivystys 24 h)

faksi (03) 212 4412Tuomiokirkonkatu 20, 33100 Tampere

Tampereen Hautauspalvelu Oy Juhani Mäkipää

Kalevan puistotie 17,33500 Tamperepuh.050-362 9690 / päivystys 24 H

TURKU

KaarinanseudunHautaustoimisto Oy

Puntarikatu 1, 20780 KaarinaPuh. 02-243 2779


Kotipaikaltani Sakkolan kunnan Haparaisten ky-lältä oli parinkymmenen

kilometrin matka rajalle. Paasi-kivi kävi loka-marraskuussa 1939 neuvotteluja Moskovassa. Loka-kuussa tuli voimaan yleinen liike-kannallepano.

Muistan ennen talvisotaa, kun rajamiehet puhuivat venäläisten valehyökkäyksistä. He olivat juos-seet kohti rajalinjaa uraata huu-taen ja paukkupatruunoita am-puen. He olivat yrittäneet saada suomalaisia vastaamaan ja näin sodan aloittajiksi. Elimme kui-tenkin normaalia elämää. Emme

uskoneet sodan alkavan, mutta luonnon eläimet tiesivät. Oravat tulivat pihalle, vaikka metsään oli kilometrin matka. Harakat ja varikset kerääntyivät laumoiksi ja pitivät kovaa meteliä. Kotipaikas-sani ja kaikissa muissakin taloissa oli sotilaita majoitettuna. Meillä oli yhdeksän sotilasta Keski-Suo-mesta Konnevedeltä.

Sotilaat olivat pukeutuneet ja olivat ruokailemassa. Aamulyp-sy oli tehty. Kello tuvan seinällä näytti 7.00. Silloin se jyrähti kuin ukkonen parhaimmillaan. Koko taivaanranta punotti. Sotilaat tu-livat ulos; nyt se sitten on alka-nut, he sanoivat. Heti päivän val-jettua tuli kolme hävittäjää, jotka ampuivat kaikkea, mikä liikkui tai ei liikkunut. Erkki Kiiski oli veneellä järvellä. Häneltä ampui-vat hatun lipan läpi.

Karjalassa niitettiin perunan-varret ja ne laitettiin seipäille kui-vumaan. Erään talon pellolla nii-tä oli vielä korjaamatta kahdessa rivissä. Nämä varmaan näyttivät ylhäältä katsottuna kuin sotilaat rivissä. Eivät vain kaadu, vaikka kuinka lentokoneet kieppuivat ja ampuivat.

En muista mistä tuli tieto, että lehmät kerätään yhteen ja lähde-tään ajamaan kohti Pyhäjärveä. Ehkä puolet kylän lehmistä saa-tiin pelastettua, loput jäivät na-

vettoihin. Samoin jäivät kaikki siat ja lampaat. Illalla piti ihmis-ten olla Sakkolan asemalla muka-naan kassi, jonka voi kantaa.

Ystäviä löytynytNeuvostoliiton ollessa voimis-saan 1980-luvulla Viljo Pitkänen matkusti kotipaikalleen Hapa-raisiin. Siellä hän tutustui taksi-mieheen, joka sitten opetteli suo-men kielen ja oli monia kertoja 1990-luvulla käymässä Suomes-sa. Hänen kauttaan löytyi lentä-jätuttu, jonka setä oli kymmeniä kertoja sota-aikaisena lentäjänä ollessaan pommittanut Suomea. Tältä tutulta Viljo Pitkänen sai kellon, joka on ollut sota-aikai-sen neuvostoliittolaisen lentäjän kädessä.

Viljo Pitkänen Kirjoittaja on sotaveteraani, joka

asuu Lempäälässä.

Viljo Pitkänen muistelee talvisodan alkua:

Eläimetkin aavistivat sodan alkavan

Haparaisten Nuorisoseurantalo oli toiminnassa vielä 1984. Seuraavana vuonna lumi oli painanut katon sisään.

Viljo Pitkänen kotonaan Lempää-lässä

Viljo Pitkäsen saama kello, joka kädessä on tehty kymmenet pom-mituslennot Suomeen.

SOITA JA TILAA ESITE!02 480 9060

LEIJONA-SKOOTTERIKaikkiin vuodenaikoihin.

SAATAVILLA TÄYSITALVIVARUSTELU

Tyylikäs ja hiljainen sähköskootteri.Mahtava apu liikkumiseen. Ei ajokorttia - ei rekisteröintiä. Toimitus koko Suomeen. Kattava huoltoverkosto - 2v takuu.Hinta alk. 1990€.

Lue lisää netistä!www.SKANDLEIJONA.FI

PakkausÖhman Teerikukontie 10-12 | 00700 Helsinki

puh. (09) 351 790

www.pakkausohman.com

KaiKKi paKKauKseen

www.pakkausohman.com

Alina-palveluista on mahdollista saada kotitalousvähennystä

Katso lähin Alinasi: www.alinahoivatiimi..

Tai ota yhteyttä!P. 044 355 5418

Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi,

Järvenpää, Turku, Salo, Lohja, Hämeenlinna,

Lahti, Pori, Tampere,

Pirkkala, Orivesi, Savonlinna, Jyväskylä,

Vaasa, Kuopio, Joensuu, Iisalmi,

Oulu, Ii, Pudasjärvi, Kemi, Rovaniemi...

Olemme hyväksyttyjä

palvelusetelituottaja!



Helsingissä asuva Pekka Kansanen matkusti elo-kuun lopulla Laatokan ja Aunuksen Karjalaan kuvaa-maan dokumentin oman isänsä sotavaiheista.

Helsinkiläisen Pekka Kansasen haaveena on kymmenisen vuot-

ta ollut kuvata isästään eloku-va. Hänen isänsä Heikki Sakari Kansanen (1916-1972) osallis-tui tykistöupseerina jatkosotaan Laatokan ja Aunuksen Karjalassa 1941-1944.

Elokuun lopulla Kansasen haave toteutui. Hän kävi ystävä-

Isän sotavaiheet ikuistuvat videolleporukkansa kanssa isänsä jalan-jäljillä kuvaamassa dokumentin.

– Sota oli isälle ilmeisen ras-kas kokemus. Hän ei paljoakaan kertonut siitä, ja perhealbumissa on vain joitakin valokuvia lyhyin selityksin. Olen lukenut vuosien varrella kirjallisuutta ja koettanut selvittää, missä isäni oli sodassa ja mitä tapahtui, Kansanen kertoo.

Dokumentin ideana on tii-viissä muodossa ja helposti ym-märrettävästi kertoa faktat sodas-ta. Kirjoja sodasta on ilmestynyt runsaasti, mutta niistä on Kan-sasen mielestä vaikea saada selvää esimerkiksi oman isän vaiheista.

– Elokuva on hyvä tapa välit-tää omille lapsille ja lastenlapsil-

le kertomus isoisän ja isoisoisän sotavaiheista. Uskon, että näin saamme viestin perille niillekin, jotka eivät jaksa perehtyä monen mielestä kovin raskaaseen aihee-seen, Kansanen sanoo.

Uuksunjärveltä SyvärilleEnnen kuvausmatkalle lähtöä Kansasella oli varsin tarkat päivä-määrin ja paikkamäärin varuste-tut tiedot isänsä joukko-osaston vaiheista. Ne olivat löytyneet so-ta-arkiston asiakirjoista.

Matkan aikana ajettiin läpi Heikki Kansasen sotaretken 1941-1944 reitti. Kuvaukset al-koivat Uuksunjärveltä läheltä Loimolaa jatkuen Pitkärantaan,

Salmiin, Viteleeseen, Tuuloksen-joelle, Aunukseen ja lopulta Syvä-rille. Täällä käytiin Lotinanpel-lossa ja Syvärin voimalaitoksella Svirstroissa.

– Paluureitti noudatteli Neu-vostoliiton suurhyökkäyksen jäl-keistä vetäytymistä Sammatuk-sen, Nurmoilan, Kotkatjärven ja Vieljärven kautta Impilah-den Nietjärvelle, jonne rintama pysähtyi rauhan tuloon saak-ka syyskuussa 1944, Pekka Kan-sanen kertoo.

Matkan varrella kuvattiin vi-deolle ja valokuvakameralla tais-telupaikkojen maastoa, jossa nä-kyi merkkejä sodasta, sekä muis-tomerkkejä. Näitä oli runsaasti eri puolilla, pääasiassa venäläisiä, mutta myös suomalaisten pystyt-tämiä.

Kansasella oli ilo käydä isän-sä jäljillä. Hän ei ole aikaisemmin käynyt Venäjän Karjalassa. Enti-senä Helsingin kaupungin ympä-ristöjohtajana hän on käynyt mo-nia kertoja Pietarissa, jonka ym-päristökomitean kanssa on tehty yhteistyötä Suomenlahden suoje-lemiseksi.

– Vesistötutkijan koulutuksen saaneena oli elämys nähdä ensi kertaa Laatokka. Myös viehättä-vien karjalaiskylien idylliset mai-semat jäivät pysyvästi mieleen, Kansanen sanoo.

Elokuvasta julkinen versioKansasen tarkoituksena on teh-dä kaksiosainen elokuva oman isänsä sotavaiheista. Ensimmäi-nen osa kertoisi hyökkäyssodasta 1941 ja toinen osa vuoden 1944 tapahtumista.

– Ajattelen, että on helpom-pi pitää kertomus koossa, jos tar-kastellaan lyhyempiä jaksoja erik-seen. Kun kerrottavaa on aika paljon, tulisi koko sodan käsitte-lystä liian laajaa ja vaikea koostaa, Kansanen toteaa.

Tähän saakka on vain tehty maastokuvaukset. Edessä on suo-malaisten sotahistorian asiantun-tijoiden haastatteluja taistelui-den taustoista ja selostusten liit-täminen videoihin. Ensi talveksi suunnitellaan videoiden leikka-usta.

Sakari Kansanen on kuvassa keskellä ympärillään 4 urjalalaista tykki-miestä.

III/KTR3:n paluureitti Syväriltä nykyiselle rajalle.

Sakari Kansasen yksikön III/KTR3:n hyökkäysvaiheen reitti nykyiseltä rajalta Syvärin taakse.

– Toiveissa on myös löytää joku elossa oleva rintamamies, joka voisi kertoa videolla omis-ta kokemuksistaan. Yksi jo ehti kuolla sen jälkeen, kun olin sopi-nut haastattelusta, Kansanen sa-noo.

Alun perin Kansanen halusi tehdä elokuvan vain omaan käyt-töönsä näytettäväksi sukulaisille ja ystäville. Kuvausmatkan aika-na tuli kuitenkin mieleen muo-kata elokuvasta myös julkinen versio, joka voisi olla esimerkiksi internetissä.

Sergei Karpov Kirjoittaja on toimittaja

Petroskoissa ilmestyvässä Karjalan Sanomat -lehdessä

Pekka Kansanen toivoo yhteyttä III/KTR3:n veteraa-neilta, erityisesti heiltä, jotka muistavat Sakari Kansasen.

Yhteystiedot:Pekka Kansanen puh. 050 344 4496email: [email protected]


Arkkitehtitoimisto HKP OyHelsinki

Genoscoper OyHelsinki

www.atplukkari.fi

Isännöitsijätoimisto T. Fabritius Oy Ab

Helsinki

Suomen Polioliitto ryHelsinki

Talkkaripalveluja pääkaupunkiseudulla

www.senioritalkkarit.fi

Insinööritoimisto Kimmo Kaitila Oy

Helsinki

Peltiveikot OyHelsinki

Sportti-Myynti OyHelsinki

Asianajotoimisto Hedman Partners Oy

Helsinki

Lakisiaintoimisto Kari Uoti Oy

Helsinki

Rail Partners OyHelsinki

Arvo Kokkonen OyHelsinki

Urheiluhallit OyHelsinki

Paakkisen Automaalaamo OyHollola

LDH-PUTKI OYHollola

www.ldh-putki.fi

T:mi Ari SiivonenHollola

Tilipym OyHuittinen

Sähköhuoltopalvelut HekSaHyvinkää

Hämeenlinnan Osuusmeijeri Hämeen Rahtipalvelu OyLammi

Tapsa Service OyTuulos

L-Pelti KyHämeenlinna

Kultakeskus OyHämeenlinna

Joccis-Air OyRenko

Voltin Väri Ky62300 Härmä

www.voltinvari.fi

Normet OyIisalmi

Kuljetus Timo Hartikainen OyIisalmi

Maren Korjaus ja Kuljetus OyIlomantsi, www.marenkorjausjakuljetus.fi

Molkentin OyImatra

Kuljetus J. Raijas OyRautjärvi

Hirvijärven OsuusmeijeriJalasjärvi

Janakkalan PalvelutalosäätiöRakennusentisöintiliike

Ukri OyJanakkala

KKR Steel OyJoensuu

Insinööritoimisto Kantelinen Oy

Joensuu

Maansiirrto ja Soralike M. Levy Oy

Joensuu

Kuljetusliike S&O Toivonen Oy

Juupajoki

Puistosairaalan Silmälääkärit Oy

Jyväskylä

Kontinent Transport Finland Oy

Järvenpää

Harrin Purku- ja Kaivuupalvelu Oy

Järvenpää

www.ads-group.net

Rautakoski OyKalajoki

Kangasalan Autokatsastus OyLentola, Kangasala

www.kangasalanautokatsastus.fi

Karkkilan Toritaksi OyKarkkila

Kiitos Sotaveteraaneille Imatralta! Nro:211

Kiitos Sotaveteraaneille Juupajoelta! Nro:212

Kiitos Sotaveteraaneille Jojen kaupungista! Nro:100



Tallinnan evakuointi 28-29. elokuuta vuonna 1941 vaati noin 16 000 ihmisuhria.

Kahden vuorokauden ai-kana, vain silmänkantaman päässä Suomen rannikolta, menehtyi Suomenlahden aaltoihin yli yhdeksänker-tainen määrä autolautta Es-tonian turmassa surmansa saaneiden määrään.

Suomenlahti on myös suurten surujen ja kyynel-ten meri.

Itsenäisen Suomen historias-sa Suomenlahti on vapaan kauppamerenkulun väylänä

ollut ikiaikainen yhdysside ja tie muuhun maailmaan sekä kan-sainvälisen kanssakäymisen väy-lä henkiseen ja taloudelliseen hy-vinvointiin. Nimikkomerelläm-me on myös murheen murtamat kasvonsa.

Toisen maailmansodan aika-na kirjoitettiin Suomenlahdella kyseenalaista sotahistoriaa, kun kahden elokuun lopun vuorokau-den aikaan ajoittuu murhenäy-telmä, jossa noin kymmenesosa koko toisen maailmansodan ai-kaisista miinatuhoista tapahtuu

Viron pohjoisrannikolla, Jumin-dan niemen edustan merialueella.

Amerikkalaisten lähteiden mukaan toisen maailmansodan aikana tuhoutui eri puolilla sotaa käyvän maailman merien miina-havereissa yhteensä kaiken kaik-kiaan 534 alusta.

Näistä lähes kuusikymmen-tä oli erilaisia laivoja, jotka kuu-luivat Neuvostoliiton Baltian laivaston esikunnan mahtikäs-kyllä Liettuasta, Latviasta ja Vi-rosta Tallinnan lahdelle koot-tuun saattueeseen. Alusten tar-koitus oli evakuoida saksalaisten mottiin jääneet venäläiset sekä Virosta Leningradin puolustus-ta vahvistamaan pakkomobili-soidut, noin 30 000 virolaista me-riteitse Leningradiin.

Osa Barbarossa -suunnitelmaaTäydelliseen katastrofiin päätty-nyt Tallinnan evakuointiyritys oli Baltiasta saksalaisen edestä perääntymään joutuneelle puna-armeijalle lopultakin nöyryyttä-vä ajolähtö.

Hitlerin elintilaopin mukaan Saksan tulisi laajentua nimen-omaisesti itään eli silloisen Neu-vostoliiton suuntaan, jossa näh-

tiin olevan runsaasti tilaa kas-vavalle väestölle, mutta myös runsaat raaka-aineiden, kuten strategisesti tärkeän öljyn varan-not.

Hyökkäyksen kolmas vaiheKesäkuun 22. päivänä 1941 käynnistynyt suurhyökkäys eteni alussa sotilaallisen täsmällisesti vaiheistettujen tavoitteiden mu-kaisesti.

Elokuun alussa käynnistynyt hyökkäyksen kolmas vaihe toi taistelut Baltiaan, Itämeren ja lo-pulta Suomenlahden etelärannal-le Viroon.

Tässä vaiheessa myös Lenin-gradiin pyrkivää 4. panssariar-meijaa täydennettiin keskisen ar-meijaryhmän panssariyhtymillä.

Yhdistyneet panssarivoimat murtautuivat 8. elokuuta neu-vostojoukkojen ryhmityksen läpi, jolloin 16. armeija eteni koilliseen ja Saksan 18. armeija puhdisti Vi-ron metsäveljien kanssa Viron alueen neuvostojoukoista edeten Peipsijärvelle.

Tallinnaan ilman Stalinin pe-rääntymislupaa jäänyt Neuvosto-liiton Baltian laivaston esikunta tukijoukkoineen ja henkilökun-ta perheineen sekä mm. noin 30 000 miehen vahvuinen kaupun-kiin saksalaisten edestä perään-tynyt puna-armeijalaisten jouk-ko olivat näin ollen täydellisesti saarroksissa Neuvosto-Viron pää-kaupungissa. Syksyinen meritie Leningradiin oli ainoa pakoreitti eristetyn kaupungin väelle.

Saattue kootaanPunalippuisen Baltian laivas-ton komentaja, amiraali Vladi-mir Tributs kuului Neuvostolii-ton sotilashierarkiassa korkeisiin asemiin nousseeseen upseerikun-taan, jolla ei lopultakaan ollut sen enempää kykyä kuin haluakaan tehtävänsä asianmukaiseen hoi-tamiseen.

Kommunistinen puolue oli se poliittinen selkänoja, johon hän oli voinut uransa aikana tukeu-tua asemiin päästäkseen ja niissä pysyäkseen.

Elokuussa 1941 ei ollut ami-raalille enää puolueesta eikä polii-tikoista apua. Hän olisi tarvinnut avukseen päteviä merisotilaita, mutta jos niitä joidenkin Baltian laivastoon kuuluneiden sota-alus-ten komentajien joukossa olikin, Tributs itse teki kaikki alaisensa-kin kädettömiksi pelätessään hys-teerisesti Stalinin reaktiota tilan-teeseen.

Oman aseman pelastaminen ja Stalinilta saatavan evakuoin-tiluvan odottelu maksoi nykyi-sin käytettävissä olevan tiedon mukaan ainakin 16 000 ihmisen hengen.

Tallinnaan saatiin koottua myös Liettuasta ja Latviasta pa-

risenkymmentä erilaista alusta, jotka liitettiin Viron rannikolta koottuihin saattueen osiin niin, että lopulta 183 täyteen ahdettua erilaista alusta jäänmurtajista ja rannikon pienistä purjealaivois-ta suuriin ja uudenaikaisiin sota-laivoihin odotti Tallinnan redillä isä Aurinkoisen lupaa lähteä liik-keelle.

Kun amiraali Tributs viimein luvan sai ja saattue 28 päivänä elokuuta lähti liikkeelle kohti Le-ningradia, oli kaikki jo myöhäis-tä.

Suomalais-saksalaiset miinoi-tusosastot olivat amiraalin odo-tellessa pussittaneet kenenkään häiritsemättä Tallinnassa eva-kuointiaan odottaneet nyt myös meren puolelta.

Suomen rannikolla sijaitsevan Kalbådagrundin matalan ja Vi-ron pohjoisrannikon Jumindan niemen väliselle kapealle meri-alueelle oli saksalais-suomalaisin laivastovoimin kylvetty useam-paan eri miinakenttään yli 2000 miinaa ja noin 800 raivausestettä, joista pahasti myöhässä olevien evakuointisaattueiden olisi tullut turvaan päästäkseen selviytyä.

Yli 60 alusta ja noin 16 000 ih-mistä ei tuosta merimatkasta kos-kaan selvinnyt, vaan heidän koh-talokseen tuli huuhtoutua miina-kentissä tuhoutuneiden alusten mukana syksyisen Suomenlah-den syvyyksiin.

Läpi helvetin portinKun epäsuhtainen alusrypäs ja saattue pääsi matkaan, muka-na kulki sotalaivoja, joista osa oli

tuon hetken moderneinta taiste-lulaivakalustoa Suomenlahden merialueella. Niiden oli tarkoi-tus huolehtia saattueen turval-lisuudesta. Hyvin pian kävi kai-kille ilmeiseksi, että pelin henki tulisi kuitenkin käytännössä ole-maan ”kukin pitäköön huolen it-sestään”.

Oli täysin eri asia yrittää na-vigoida hidasliikkeinen purje-alus läpi huonosti raivatun kape-an väylän kuin liikkua raivaajien jäljessä herkkäliikkeisillä uusilla ja tehokkailla potkurialuksilla. Niinpä ensimmäiset hitaat pur-jealukset tuhoutuivat miinaan jo kohta itään suuntautuvalle väy-lälle käännyttyään.

Saattueen edetessä kohti Ke-rin majakan ja Jumindan niemen merialuetta alkoi olla kaikille sel-vää, että merimatkasta hengissä selviäminen olisi täydellistä arpa-peliä.

Vanhat ja huonokuntoiset rai-vaaja-alukset saivat hädin tuskin aikaiseksi parinsadan metrin le-vyisen aukon miinoitteisiin. Ka-pea aukko ja eri tavalla liikkuvat ja ohjailtavat alukset merkitsi-vät lopulta koko saattueen ruuh-kautumista keskelle miinoitetta. Täydellisen katastrofin enteet al-koivat olla valmiina, kun kärki-saattue vielä määrättiin yön tul-len ankkuroitumaan keskelle miinakenttää.

Ankkuroituneet laivat olivat keskellä miinakenttää jatkuvas-ti yllä lentävien saksalaisten Stu-ka- syöksypommittajien, Junkers-pommikoneiden ja Jumindaan niemelle jo ehtineen saksalaisten

Merenkulun historian suurin katastrofi vaati 16 000 kuolonuhria

Suomalais-saksalaisen salaisen yhteistoimintaosaston johtaja, komen-tajakapteeni Ilmari Virkki tukialuksena toimineen saaristolaiva s/s Por-kalan kannella elokuussa 1941.

Evakuontisaattueiden etujoukkona lähetettiin kohti Leningradia etu-komennuskunta, johon kuului mm. Viron tuon ajan suurin alus s/s Eestirand. Alukset joutuivat kuitenkin saksalaisten Stuka-hyökkäysten maaleiksi ja Eestirand sai kaksi syöksypommittajan osumaa vauroituen pahoin. Aluksen kapteeni Boris Nelke teki kuitenkin nopean ratkaisun ja ajoi laivan Pranglin saaren rantamatalikolle. Aluksen lastina oli mm. Puna-armeijalle elintärkeää sotamateriaalia, Liviko- viinatehtaan pir-tua, joten venäläisille kaikkein tärkein oli tietenkin saatava ensimmäi-seksi turvaan. Aluksella pommituksessa menehtyneiden hautausmaa muistolaattoineen on Pranglin saarella.


rannikkotykistön sekä vapaana uivien raivaaja-alusten irrottami-en merimiinojen armoilla.

Kerin saaren ja Jumindan edustan merialueesta muodostui tässä tilanteessa todellinen hel-vetinportti, jonka pääsi lopulta ohittamaan vain osa saattueen aluksista ja niistäkin suuri osa eri tavoin vaurioituneina.

Kolmasosa saattueen laivoista, noin 60 erilaista alusta, tuhoutui Loksalahden edustalla. Ne lepää-vät edelleen hylkyinä Suomen-lahden syvyyksissä.

Räjähtäneiden alusten joukos-sa oli mm. kaksi katastrofihetkel-lä lähes tuliterää hävittäjää, vuo-den 1939 lopussa neuvostolaivas-tolle valmistunutta ja vasta noin vuoden palvelukäytössä ollutta erittäin modernia taistelulaivaa. Lisäksi Viron tuon aikainen kan-sallinen ylpeys, saattueeseen mää-rätty ja siinä esikunta-aluksena toiminut matkustaja-alus, s/s VI-RONIA lepää edelleen jossakin tuolla saattueen alusten hautaus-maalla.

Suomalaiset todistamassa katastrofiaSuomen sodan johto oli jo var-hain 1941 hyvin informoitu ope-raatio Barbarossan tulossa olevis-ta aikatauluista ja vaiheista. Tätä edellytti myös se, että saksalaiset tarvitsivat suomalaisten apua so-taponnisteluissaan kohti Lenin-gradia, nykyistä Pietaria.

Suomalaisella radiotieduste-lulla oli mm. oma salainen radio-asemansa jo melko varhain ke-sällä 1941 myös Neuvosto-Viron maaperällä, Viron pohjoisranni-kolla. Tällä tiedustelu- ja viesti-asemalla toimi yhtenä radistina eräs sotien jälkeisen ajan puolus-tusvoimien komentajistamme, kenraali Jaakko Valtanen.

Suomen sodanjohto ja eri-tyisesti jääkärikenraali Valveen johtamat meri- ja rannikkopuo-lustuksen yksiköt olivat hyvin selvillä, mitä eri puolella Suo-menlahtea operaatio Barbarossan käynnistymisen jälkeen tapahtui. Myös saksalaiset tarvitsivat tätä informaatiota ja heille sitä myös toimitettiin.

Osasto VirkkiAitiopaikalla katastrofaalis-ta näytelmää seurasivat kuiten-kin laivasto erityisosaston, osas-to Virkin miehet. Osasto Virkki oli emäaluksen s/s Porkala ja sen hinauksessa olleet 16 moottori-venettä käsittänyt, saksalaiselle 161. tiedusteluyksikölle alistettu salainen pienyksikkö, joka ylit-ti Suomenlahden ja asettui Lok-salahdelle juuri ennen Tallinnan evakuointisaattueiden liikkeelle-lähtöä.

Yksikön varsinainen tehtävä tuli myöhemmin olemaan sak-

Suomalais-saksalaisena yhteistyönä rakennettuihin miinakenttiin eh-dittiin sijoittaa n. 2000 miinaa ja ainakin 800 raivausestettä. Suoma-laisten lisäksi sulkua rakensivat pikatahtia mm. saksalaisalukset Cobra ja Köningin Luise.

Viron saarten valtaukseen aikanaan osallistuneet taistelijat kuljetet-tiin mantereelta saarille suomalaisilla osasto Virkin moottoriveneillä. s/s Porkalan hinaamat veneet olivat juuri ylittäneet Suomenlahden ja olivat Loksalahdella rantautuneena, kun Tallinnan evakuointisaattuei-den alukset tekivät merellä epätoivoista matkaansa kohti Leningradia.Osaston miehet joutivat todistamaan koko merisodankäynnin histo-rian suurimman miinatuhon; yli 60 alusta tuhoutui ja 16 000 ihmistä menehtyi heidän voimatta vaikuttaa tilanteeseen millään tavoin.

salaisten maihinnousujoukkojen kuljettaminen Viron saarille nii-den takaisinvaltauksen yhteydes-sä.

Tämän salaisen suomalaisyk-sikön miehet saivat omin silmin todistaa koko toisen maailman-sodan suurinta yksittäistä meri-sodankäynnin miinakatastrofia ja sen myötä 16 000 ihmisen hen-

gen vaatinutta murhenäytelmää syksyisellä Suomenlahdella.

Teksti ja kuvat: Juha-Matti Martikainen

Kirjoittaja on palkittu tamperelainen tv-dokumentaristi

ja kirjailija. Hänen erityisalaansa on lähi- ja sotahistorian

”valkoiset läikät”.

APTEEKKIPALVELUA SOTAVETERAANEILLE

Jyväskylä

Alajärvi

Viitasaaren ApteekkiPostikuja 1, 44500 Viitasaari

puh. 014-577 4700

Viitasaari

Kyllön ApteekkiKeskussairaalantie 20, 40620 Jyväskylä

Puh. 010 271 6890

Voionmaan apteekkiVoionmaankatu 9, Puh. 010 271 6895

Alajärven ApteekkiKeskuskatu 14, 62900 Alajärvi

Puh. 06-557 2249

Korpilahti

Korpilahden ApteekkiJoensuuntie 2, 41800 Korpilahti

puh. 014-821 775www.korpilahdenapteekki.fi

Parikkala

Parikkalan 1. Apteekkipuh. 05-430 016

Saaren sivuapteekkipuh. 05-435 255

Veteli

Vetelin ApteekkiKoulutie 63, 69700 Veteli

Puh.068 621 419www.vetelinapteekki.fi

Loviisa

Hämeenlinna

Marras- joulukuussa 2016 palvelemme myös sunnuntaisin klo 12-16. Tervetuloa!

Kruunu-apteekkiKuningattarenkatu 15, 07900 Loviisa

Puh.019-531 275



"Pikkutietoutta kauniista Karjalasta"

Käkisalmi – kaupunki Laatokan rannalla

Kaupunki syntyi muinoin Vuoksen virran suulle tiedon mukaan karjalais-

ten tai ruotsalaisten rakentaman linnan ympärille. Se rakennet-tiin ”käen kukunnan osoittamal-le paikalle”. Siitä nimi Käkisal-mi, ja se mainittiin historiassa en-simmäisen kerran v. 1293. Ennen vuoksen virtaussuunnan muuttu-mista - v. 1818 - linnan ympärillä kuohui mahtava koski.

Käkisalmi on ollut monien sotien ja taisteluiden näyttämönä aina vuoteen 1617, jolloin se Stol-bovan rauhassa tuli osaksi Suo-mea. Vuonna 1710 Käkisalmi Suuren pohjansodan seuraukse-na joutui venäläisille, jotka isän-nöivät kaupunkia Suomen itse-näistymiseen asti. Kaupungin asujamisto oli pääasiassa karja-laisia.

Suuresta pohjansodasta 1850-luvulle Käkisalmen linnoi-tusta isännöi venäläinen varus-väki, kunnes linnasta tehtiin en-sin vankila ja sitten mielisairaa-la. Kerrotaan, että Venäjän tsaarit 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa säilyttivät linnassa tärkeitä val-tiollisia vankeja, joista niin kut-suttu ”nimetön vanki” herät-ti uteliaisuutta ja huhuja hänen Käkisalmen linna Pekka Kyytisen kuvaamana.

menneisyydestään ja henkilölli-syydestään.

Käkisalmi oli vanhan Vuoksen aikoina kalastuksesta pääelinkei-nonsa saanut yhteisö. Vuoksen/Laatokan valkoinen lohi (Trut-ta relicta Malmgreniensis) oli li-hava ja maultaan erinomainen, vaikka sen paino harvoin ylitti 6-7 kiloa. Kala oli niin kuuluisa, että ennen Ruotsin vallan aikaa Venäjän suuriruhtinaat lähetti-vät Vuokselle joka vuosi lohen-nousun aikaan omat kalastajan-sa, jotka suolasivat saaliin tarkoin määrätyllä tavalla ja kuljettivat sen Moskovaan suuriruhtinai-den ruokapöytiin. Vuoksen virta-uksen muututtua kalastus siirtyi Taipaleeseen. Vanha matkakirja vuodelta 1895 kertoo, että ”ka-lastuksen loppuminen merkitsi Käkisalmen elämän taantumis-ta, kunnes se alkoi uudelleen el-pyä nyt päävientitavaranaan kar-varinparkki”. On tietoja siitä, että Käkisalmessa oli 1800-luvun lo-pulla houruinhuone rikoshulluja varten, mikä tarkoittanee edellä mainittua mielisairaalaa.

Käkisalmi oli suuri varuskun-takaupunki itsenäistymisestäm-me alkaen. Vapaussodan/sisällis-sodan aikana siellä olivat Viipu-

rin Rykmentin I ja III pataljoona, esikunta ja II P olivat Kivinie-messä. Viipurin Rykmentti siirtyi Haminaan ja Käkisalmeen saa-pui Savon Jääkärirykmentin II P. Sen nimi muuttui v. 1927 Käki-salmen Jääkäripataljoonaksi ja v. 1934 Polkupyöräpataljoona 4:ksi ja v. 1936 Jääkäripataljoona 4:ksi. Myös rykmentin nimi muutti, ol-len välillä Savon Prikaati, mutta muuttui uudelleen Savon Jääkäri-rykmentiksi. Kuriositeettina mai-nittakoon, että Käkisalmi oli jos-kus 1300- ja 1400-luvuilla liettu-alaisten ruhtinaiden läänityksenä.

Laatokalla oli varsin vah-va rannikkotykistö, jota alettiin rakentaa vapaussodan/ sisällis-sodan jälkeen, sillä Tarton rau-hansopimuksen mukaan Suomi ei saanut siirtää Laatokalle so-ta-aluksia, joiden kantavuus oli yli 100 tonnia ja joissa oli yli 47 mm:n aseita. Neuvostoliitto puo-lestaan saattoi tuoda Laatokalle Nevaa pitkin kookkaitakin so-ta-aluksia. Kun Laatokan poh-joisranta oli syvää, miinoittami-nenkaan ei ratkaissut rannikon-puolustusta, vaan sen teki vahva rannikkotykistö, jonka linnak-keita - pattereita - olivat etelästä lukien Taipaleen Järisevä ja sisä-

maahan rakennettu Kaarnajoki, Ylläpää, Konevitsa, Sortanlah-ti, Polvana, Käkisalmen lähel-lä Mustaniemi ja Murikka, edel-leen pohjoisempana Vahtiniemi, Kivisalmi, Kurkijoki ja Heinä-sinmaa (saari), Lahdenpohjas-sa Kelppä, Sortavalassa Haavus, Keljo ja Honkasalo, Impilahdella Pellotsaari ja itärajan tuntumassa Mantsi, Lunkula ja Uuksalonpää.

Puna-armeija ei kyennyt val-taamaan Käkisalmea kummassa-kaan sodassa, ei talvi- eikä jatko-sodassa. Ne oli luovutettava rau-hanteoissa. Moskovan rauhassa

1940 Käkisalmi luovutettiin tu-hoamattomana, mutta armeijam-me edetessä v. 1941 Kannaksella neuvostojoukot tuhosivat mel-kein koko kaupungin. Vuonna 1944 se oli jälleen luovutettava uusille vallanpitäjille.

Anssi Vuorenmaa Kirjoittaja on helsinkiläinen

sotahistorioitsija

Lähteenä myös teos: Kärävät Käkisalmessa. Eripainos teoksesta ”Käkisalmemme” (2001). ISBN 952-5200-30-2.

Rakennusinsinööritoimisto JM-Rakenne Oy

Kauhajoki

Kiinnike-Heinonen OyKauhajoki

Bruna Byrån AbKauniainen

Kemin Matto- ja Maalaustyöt V. Soini Ky

Kemi

Automaalaamo Jyrkäs KyKemi

Bulktransport Micke Lindroos

Kemiönsaari, www.lindroostranspotr.fi

Twinputki OyKerava

Trukkihuolto Marjeta OyKerava

Sisäilmasepät OyKirkkonummi

www.sisailmasepat.fi

Kuljetus Leppänen OyKittilä

Kuljetusliike E. Kärkkäinen Ky

Kiuruvesi

BEST-HALLKälviä

Kometko OyKonnevesi

S. KAKKO OYKoski TL

Insinööritoimisto H. Eskelinen Oy

Kotka, www.heske.fi

Mikan Automaalaus OyKotka

Kotkan Talohuolto OyKotka

Autosalpa Oy

Kymen IV-Valmistus OyValkeala

Aatsin Kone OyValkeala

Jaalan Sora ja Murske OyJaala

EB-Auto OyKouvola

Logcoy OyMyllykoski

Puhdistushuolto Pertti Lehtinen Ky

Kouvola


Kuopion Woodi OyKuopio

SanMat Kunnossapito OyKuopio

Savon Kuljetus OyKuopio

www.savonkuljetus.fi

Lahden Asennustekniikka KyLahti

Salejärvi KyLahti

T:mi Kari KauvoLapinjärvi

Transsinkko OyLappeenranta

arkkitehtuuritoimisto riitta ja kari ojala oy

Lappeenranta

Koneurakointi Ari AinoaJoutseno

Premekon OyLappeenranta, Joutseno

Kuljetus Pentti Ahola KyYlämaa

Etelä-Saimaan Sähkötyö OyLappeenranta

www.meriturva.fi

Vilakone OyLoimaa

Loimaan Seudun Ympäristöhuolto Oy

Loimaa

Hoffes El AbLoviisa

Energiainsinöörit Stagnäs&Nylund Ab

Maxmo

Fingeo OyMikkeli

Kuomionkoski OyRistiina

Mäntän Rengaspiste OyMänttä

Lohkoasennus OyNaantali

Nastolan Yrityspalvelu OyNastola

Valtimon Sähkötyö OyValtimo

Nordcontact OyNurmijärvi

-käännöspalveluja-, Suomi,Ruotsi,Englanti ja Venäjä Puh.044-271 1429

Orimattilan Lämpöasennus Oy

Josira OyOrivesi

www.josira.fiOulun Palvelusäätiö Oulun Mekapolar Oy

Pikapaja OyPyhäsalmi, Oulu

HT-Maalaus OyOulu

Oy Potoj Trading AbParainen

Kuljetusliike Trans-Mantila KyParkano

Perniön Saunapalvi Oy

PE LASER OyPertunmaa

Pieksämäen Seudun Talohuolto Oy

Pieksämäki

Byggnads Ab Nynäs Rakennus Oy

Pietarsaari

Oy Herrfors AbPietarsaari

Porin Puutuote OyPori

Tiilimäen Romuliike OyPori

Auto-Kirmola OyPori

Man Project OyPori

Kaivinkoneurakointia Petri Mälkiä T:mi

Pukkila

Er-Ra Metalli OyPöytyä

www.tikkurilanromu.fi

Kalatuote Annunen OyPattijoki, Raahe

Kiitos Sotaveteraaneille Pertunmaalta! Nro:214

Kiitos Sotaveteraaneille Oulusta! Nro:215

Kiitos Sotaveteraaneille Lappeenrannasta! Nro:209

Kiitos Sotaveteraaneille Lahdesta! Nro:216



Narvan kirjoituksessa käy-dään läpi Marskin rita-rin taistelutie ja ritari-

hakemukseen kirjoitetut peruste-lut. Niiden mukaan Korhonen oli esimerkillinen johtaja, kylmäher-moinen, paineensietokykyinen ja rohkea sotilas. Hän oli koko so-dan ajan osoittanut esimerkillistä tahtoa ja taitoa hänelle annettu-jen tehtävien järkähtämättömään suoritukseen. Hän omasi erin-omaisen kouluttaja- ja alaisten-sa oikeamielisen käsittelytaidon. Johtamaansa joukkueeseen hän oli luonut taistelutaidon ja hen-gen, joka oli ratkaisevasti vaikut-tanut tehtäviensä onnistumiseen ja esimerkillään koko komppa-niaan. Korhosen neuvokkuuden avulla olivat vihollisen tappiot muodostuneet huomattaviksi ja puolestaan omat tappiot olivat erittäin vähäiset.

Korhosen joukkueen eräs upeimmista suorituksista kuva-taan Narvan jutussa seuraavasti:

– Tammikuun 19. pnä -42 las-keutui Ontajärven meikäläisten hallussa olevalle puolelle pari vi-hollisen lentokonetta siinä luu-lossa, että maihinlasku tapahtui omalle puolelle. Vänr. Korhonen lähti kolmen miehen johtamana etsimään viholliskoneita, löysi ne ja koneet joutuivat meikäläisten haltuun ja lentäjät jäivät vangiksi.

Korhonen toimi talvisodan aikana Pitkärannan suunnalla

Lemmetissä, Nietjärvellä ja Sys-kyjärvellä rehumestarina, ryh-mänjohtajana, 1/2-joukkueen-johtajana sekä mm. opashom-missa. Hän kärsi todellisten rintamamiesten seurassa määrä-tynlaisesta alemmuudentuntees-ta. Jatkosodassa Korhonen toi-mi Rukajärvellä 9. ja 7./JR 10:ssa ensin joukkueenjohtajana ja myöhemmin 17.10.1942 alkaen komppanianpäällikkönä.

Korhosesta tehtiin 8.2.43 Yli-päällikön päiväkäskyllä II lk. Mannerheim-ristin ritari. Kun-nianosoitus luettiin iltauutisten yhteydessä.

Etulinjaan korkea-arvoisia vieraita Iltauutislähetystä seuranneena aamuna Korhosen komentopai-kan pihaan, kauas korpeen saa-pui onnittelemaan rykmentinko-mentaja, eversti Urho Tähtinen ja pataljoonankomentaja, majuri Erkki Halonen, kaksi sinisiin pu-keutunutta hoitajatarsiskoa sekä kirjeenvaihtaja.

Narva kirjoittaa: – Avara, valoisa hirsikämppä

täyttyi hälisevistä vieraista. Kor-honen, hiljainen ja vaatimaton mies luonteeltaan, oli vähän hä-millään korkeiden ja harvinai-sen vieraiden saapumisesta. Po-jat sytyttivät räiskyvän kelotulen avaraan tuvan takkaan, korvike-pannu pantiin tulelle ja yksi luut-

nantin läheteistä ryhtyi oitis pais-tamaan räiskäleitä vieraille tar-jottavaksi. Sairaanhoitajattaret, jotka ensimmäisen kerran elä-mässään olivat etulinjan komp-panianpäällikön vieraina näin kaukana korvessa, olivat ihastu-neita kaikesta: kämpästä, lumi-sesta korvesta, lähettien räiskä-leenlaitosta, mutta ennen kaikkea kohteliaasta, vaatimattomasta ”ri-taristaan”, tuvan isännästä.

Narva kirjoittaa: – Eversti tuo koko rykmentin

onnittelut suunnan kolmannelle ritarille, rohkealle ja taitavalle sis-simiehelle. ”Teidän tekonne pu-huvat itse puolestaan”, hän lausuu ”ja menestyksellisten saavutus-tenne rinnalla kauneinta on, että te olette monet kymmenet rohke-at sissi- ja partiomatkanne tehnyt miltei olemattomin omin tap-pioin. Kun tätä saavutusta vertaa omiin tappioihinne, yksi kaatu-nut, kolme haavoittunutta, ja te olette oikealla tavalla huolehtinut jokaisesta joukkueenne miehes-tä ja erittäin taitavasti etukäteen valmistellut matkanne. Olen iloi-nen saadessani ensimmäisenä on-nitella teitä Ylipäällikön teille suomasta korkeasta sotilaallisesta kunniamerkistä.

– Majuri Halonen puhui lyhy-esti: ”Korhonen - olen ylpeä teis-tä ja pojistanne. Kunniamerkki tuli tällä kertaa oikean miehen rintaan. Tämä huomaavaisuuden osoitus ei ole vain koko pataljoo-nan, se on samalla koko rykmen-tin asia. Tässä käteni, suo minun puristaa esimiehenäsi ja taistelu-toverinasi kättäsi”!

Narva jatkaa: Korhonen oli vähän liikutettu

näistä hänen mielestään turhista ja ylenpalttisista puheista. Hän vastaa puhujille lyhyesti ja yksin-kertaisesti.

– MR-ritarimerkki ei ole suin-kaan minun henkilökohtainen voitonmerkkini, vaan myös nii-den miesten, joiden kera olen ret-keni tehnyt. Harvoin he saavat henkilökohtaisia kunnianosoi-tuksia, mutta ilman heitä ei mi-kään retkistäni ja niiden tuloksis-ta olisi mahdollinen.

Narva päättää haastattelunsa kuvaukseen seuraavasti: ”Taak-se jäävät illansuussa korpi ja sen

Savottatyömiehestä sissipäälliköksi ja ritariksi

Luutnantti Niilo Korhonen (vas.) ja vänrikki Jussi Vainio, miehet jotka eivät tunne pelkoa. Rukajärvi 10.8.1942.

Suomen Marsalkka keskustelee luutnantti Niilo Juhani Korhosen kanssa niistä sotaseikkailuista, joiden ansi-oista Korhonen on nimitetty Mannerheim-ristin ritariksi. Kapteeni Rolf Birger Ek vasemmalla ja sotilasmes-tari Toimi Ovaskainen oikealla seuraavat kiinnostuneina keskustelua. Mikkeli, Päämaja 1.3.1943.

Kun 24-vuotias metsätyömies Niilo Juhani Korhonen (15.12.1915 Nilsiä - 26.9.1943 Rukajärvi) lokakuussa -39 lähti sotaan, ei hän silloin aavistanut, että siitä muodos-tuisi hänelle elämäntyö ja leipäpuuha pitkiksi ajoiksi. Näin kirjoittaa TK-Upseeri Toivo V. Narva Hakkapeliitta-lehdelle toimittamassaan kirjoituksessa 11.5.1943. Kirjoitusta ei julkaistu. Niilo Korhonen kuoli vartiomiehen luodista, jonka jälkeen Narvan tehtävänä oli myös muis-tokirjoituksen laatiminen.

keskellä oleva hirsinen, lämmin komentokämppä. Ulkona pihalla seisoo luutn. Korhonen pitkävar-tisissa erälapikkaissaan ja punai-sissa rakuunanpöksyissään saat-telemassa lähteviä. Vielä viimei-set hyvästisanat ja reet katoavat lumisten puiden pariin mutkai-selle huoltotielle”.

Allekirjoitus Luutn. Toivo V. Narva

Tässä lainatut asiakirjat löytyivät Toivo V. Narvan pojan Raine Narvan löydettyä kotitilaltaan pari vuotta sitten isänsä sota-arkun, joka on ristitty ”Aarrearkuksi”. Se pitää sisällään paljon valokuvia ja negatiiveja tarkkoine selityksineen sekä kirjoitettuja juttuja. Joukossa on huomattava määrä juuri näitä salauspää-töksen alaisia ennen julkaisemattomia. Mikäli Toivo Narva ei olisi vaivautunut tätä Niilo Korhosen haastattelua tekemään, olisi Kohosesta saattanut jäädä elämään hyvinkin toisenlainen kuva. Narvan artikkeli löytyy kokonaisuudessaan Epookki.fi -sivustolta.

Niilo Korhonen oli isäni, kersantti Tauno Tikkasen komppani-anpäällikkö. Isäni kuvaa Niilo Korhosta ihmisenä hyvin samoin sanoin kuin Narva. Korhosessa oli myös toinen persoona, mikä tuli vahvasti esille hänen alkoholinkäytössään, mikä koitui hänen kohtalokseen 26.9.1943. Ilomantsilainen 1899 syntynyt vartio-mies veti kiväärin liipasimesta riitatilanteessa, kun Korhonen ei varoitusta totellut.

Kirjoitus perustuu Toivo Narvan 11.5.43 Hakkapeliitta-lehdelle laatimaan kirjoitukseen. Lyhennelmä Tenho Tikkanen


Suojeluskuntien urheilu- ja kilpailutoiminnan tarkoi-tus oli kehittää sotilaallisia

ja fyysisiä taitoja, kohottaa ruu-miillista ja henkistä kuntoa sekä lisätä toimintatarmoa. Näin se loi samalla pohjaa sotilaitten pe-ruskunnolle ja ryhmähengelle, jotka auttoivat selviytymään so-dan rasituksissa. Tuon toimin-nan myötä koko maassa käynnis-tyi 1930-luvulla merkittävä ur-heilupaikkarakentaminen, jonka hyöty jakaantui suojeluskuntien ohella myös lottien ja koululais-ten sekä urheiluseurojen urheilu-toiminnalle, kiteyttää tietokirjai-lija, kapteeni evp. Esko Lammi, joka on kirjoittanut muun muas-sa puolustusvoimien urheiluhis-toriaa käsittelevän laajan teoksen Liike ja tuli sekä useita suojelus-kunta- ja lottatoimintaa koskevia historiikkeja.

Lammi muistuttaa, että useil-la 1930- ja 1940-lukujen nuoril-la miehillä ja naisilla oli jo läh-tökohtaisesti hyvä fyysinen kun-to agraarivaltaisen yhteiskunnan tarjoamien fyysisten töiden vuok-si. Taidot ja fysiikka vahvistuivat Suojeluskuntajärjestön monipuo-lisen urheilutoiminnan myötä.

Sotilaskilpailujen kehittämis-tä pohdittiin 1930-luvun alussa erityisessä komiteassa, jossa evers-ti N. V. Hersalon ohella tärkeässä roolissa oli tuolloin Suojeluskun-tajärjestön urheiluasioita johta-nut Tahko Pihkala.

Komitean suosituksesta Suo-jeluskuntajärjestön piirissä käyn-nistyneen mittavan ja maanlaa-juisen kilpailutoiminnan lajeina olivat ampumakilpailut, erilaiset partio- ja ryhmäkohtaiset kilpai-lut, hiihto-, juoksu- ja suunnis-tuskilpailut sekä pesäpallo-otte-lut. Hyppyrimäkien rakentamis-ten myötä mäkihypystä kehittyi suosittu urheilulaji.

Suojeluskuntajärjestöllä oli toimintaa niin paikallis- ja piiri-

Suojeluskuntaurheilu vaikutti laaja-alaisesti maanpuolustuskuntoon

tasolla kuin myös valtakunnalli-sesti. Se oli tuolloin maan suurin urheiluorganisaatio yli 100 000 jäsenellään. Kisoja oli aina Suo-jeluskuntajärjestön mestaruuskil-pailuja myöten.

Lotilla omaa urheilutoimintaaLammin mukaan maanpuolus-tuksen kannalta erityisen merkit-tävää oli satsaus ampumaurhei-luun.

Paikalliset suojeluskunnat rakensivat yli 500 ampumara-taa eri puolille maata ja samaan aikaan järjestö hankki lähes 100 000 sotilaskivääriä suojelus-kunnille, jotta ampumatoimin-taa voitiin kehittää. Suojelus-kuntien harjoittama ampumatoi-minta paikkasi merkittävästi sitä sotilastaitojen puutetta, mitä ar-meija ei kyennyt reserviläisilleen tarjoamaan vähäisten kertaushar-joitusten vuoksi. Suojeluskuntien 100 000 sotilaskivääriä olivat myös tärkeä lisävoima talvisodan joukoille.

Suojeluskuntajärjestöllä oli ensin omaa naistoimintaa, mut-

ta vuonna 1924 perustettiin eril-linen Lotta Svärd -yhdistys, jolla oli suojeluskuntien tapaan omat piiri- ja paikallisyhdistyksensä. Tahko Pihkalan vastustuksesta huolimatta Lotta Svärd -yhdis-tyksessä käynnistettiin oma ur-heilutoiminta. Se sisälsi lähinnä hiihtoa, kävelyä ja voimistelua eri asteisine harrastusmerkkisuori-tuksineen.

Lottien 1930-luvun puoli-välissä alkaneet valtakunnalli-set hiihtokilpailut vastasivat ta-soltaan hyvinkin SM-kilpailuja. Lottien harjoittamalla urheilu-toiminnalla oli ylipäätään erityi-sen tärkeä rooli siinä, että suoma-lainen tyttö- ja naisurheilu alkoi päästä esiin.

Lammin mukaan juuri suoje-luskuntaurheilu loi 1930-luvul-la maahan ensimmäiset massaur-heilutapahtumat. Järjestön mes-taruuskilpailut vastasivat niin suuruudeltaan kuin tasoltaan SM-kilpailuja. Esimerkiksi tal-vimestaruuskilpailuissa kilpail-tiin yksilöhiihtojen ohella viesti-hiihdossa ja mäkihypyssä. Suoje-luskuntien tarjoamat kilpailuja urheilutapahtumat vetivät pai-kallisella tasolla urheilutoimin-nan piiriin merkittäviä joukkoja nuoria.

- Koululiikuntahan päättyi tuohon aikaan yli 80 prosentil-la nuorista jo noin 12-vuotiaana, kun oppivelvollisuus päättyi nel-jäluokkaisessa kansakoulussa. Li-säksi suojeluskuntajärjestön toi-mesta koulutettiin urheiluohjaa-jia, jotka ohjasivat paikallisten suojeluskuntien toimintaa. Maa-kuntaviestihiihdotkin saivat al-kunsa suojeluskuntajärjestön an-siosta.

Siirtymää uusille sukupolvilleSuojeluskuntajärjestön omistuk-sessa oli urheilukenttiä, ampu-maratoja, hyppyrimäkiä, kunto-

ratoja ja urheiluvälineitä. Vuoden 1944 lopulla tapahtuneen Suoje-luskuntajärjestön lakkauttami-sen yhteydessä sen omaisuus siir-tyi erilaisten järjestelyjen jälkeen paikallisille urheilu- ja nuoriso-seuroille, tukiyhdistyksille, sää-tiöille sekä muille vastaaville ta-hoille.

Näin suojeluskuntien harjoit-tama urheilutoiminta jatkoi kul-kuaan mahdollisuuksien luojana uusille sukupolville. Ampuma-harrastus koki kuitenkin melkoi-sen suoneniskun, kun aseet taka-varikoitiin armeijan varikoihin. Parhaassa tapauksessa ampuma-radat päätyivät lopulta paikallis-ten metsästysseurojen käyttöön.

Monissa suojeluskuntienkin ohjelmaan kuuluneissa ja esiin nostamissa lajeissa ja kilpailuta-voissa kisataan nykyäänkin. Esi-merkiksi Jukolan viestin juuret ovat 1930-luvun ensimmäisissä yösuunnistuskilpailuissa. Ampu-mahiihto luotiin 1930-luvulla so-

tilastaitojen kehittämiseksi. Sit-temmin siitä kehittyi maailman-laajuinen kilpailumuoto. Tahko Pihkalan kehittämä pesäpallo on säilynyt merkittävänä kansallise-na pelimuotona.

Puolustusvoimien urheilutoi-minta oli erillään Suojeluskunta-järjestön urheilutoiminnasta.

Niillä oli ainoastaan joita-kin materiaaliyhteistoimintoja kilpailujen järjestämisiin liitty-en, joten suojeluskuntajärjestön lakkauttaminen ei käytännös-sä vaikuttanut puolustusvoimi-en urheilutoiminnan sisältöön tai muotoon. Nykyään maanpuolus-tusta tukevaa urheilutoimintaa harjoittavat lähes kaikki urhei-luliitot, esimerkiksi Suomen So-tilasurheiluliitto ja Reserviläisur-heiluliitto.

Jouni Unkuri Kirjoittaja on helsinkiläinen

toimittaja

Mäkihypyn seuraajat Kukkurissa 1936. Kuva: Tyrnävän seudun Museo.

Hiihtomestaruuskilpailujen oh-jelmalehtinen, Tyrnävän seudun Museo.

Suodenniemen sk-voimistelijoita: Väinö Kulku, Lauri Uusitalo, Väinö Pö-sö, Lauri Pälä ja Artturi Mäkinen. Kuva: Suodenniemn sk-kuvat.



Tähän ennen tutkimatto-maan aiheeseen tietokir-jailija Paavo Friman on

perehtynyt. Suomen marsalkka Carl Gustaf Mannerheim ei ole Frimanille vieras, sillä hän on tutkinut Mannerheimia noin ne-lisenkymmentä vuotta. Hän on myös kirjoittanut Mannerhei-mista useampia teoksia, pitänyt lukuisia näyttelyitä ja esitelmiä sekä ollut noin viisitoista vuotta Marsalkka Mannerheimin perin-neseuran puheenjohtajana. Fri-man on toiminut myös oppaana marsalkkamme saappaanjäljillä eri puolilla Suomea ja Pietarissa. Hänen Mannerheim-kokoelmas-saan on yli 250 Mannerheim-ai-heista teosta, yli 1 000 postikort-tia ja 60 mitalia. Hänellä onkin sitä, mistä ammentaa.

– Mannerheim palveli kolme-kymmentä vuotta Venäjän kei-sarikunnan armeijassa, jossa hän osallistui Venäjän–Japanin -so-taan ja ensimmäiseen maailman-sotaan ja yleni kenraaliluutnan-tiksi. Hän toimi ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan neljässä sodassa, oli kak-si kertaa valtiomme päämiehe-nä, ja hänet nimitettiin Suomen marsalkaksi. Sotien jälkeen hän luotsasi maamme rauhaan. Tämä rauha on saanut jatkua aina tähän päivään saakka, Friman toteaa.

Mannerheimista on kirjoitettu

runsaasti, mutta hänen uskostaan on kirjoitettu vähän tai ei lain-kaan. Juuri tämä aihe on alkanut kiinnostaa Mannerheim-tutkija Frimania. Mannerheimin päivä-käskyistä löytyy useita uskonnol-lisia kohtia. Ehkä kuuluisin kuu-luu: ”Me taistelemme kodin, us-konnon ja isänmaan puolesta”. Tämän päiväkäskyn hän antoi 1. joulukuuta 1939, kun talvisota oli juuri alkanut. Päiväkäskyn sanat ”koti, uskonto ja isänmaa” löyty-vät tänäkin päivänä useista suo-malaisista muistomerkeistä.

– Mannerheim puhuu päivä-

käskyissään Korkeimman johda-tuksesta, Korkeimman kaitsel-muksesta ja Korkeimman avus-ta. Korkein tarkoittaa Jumalaa ja Jumalan ihmisiin kohdistamaa suojelusta ja ohjausta, toteaa Fri-man viitaten Suomen kielen sana-kirjaan.

– Mannerheim puhui Juma-lasta, kun tuli välirauha: ”Juma-la Suomea suojelkoon”, Friman toteaa.

Mannerheim myös rohkai-see Eestin kansaa päiväkäskys-sään 16. elokuuta 1944 seuraavas-ti: ”Antakoon Kaitselmus apunsa Teille ja koko Eestin kansalle”. Hän tiesi, ettei muita auttajia ol-lut ja että veljeskansamme tulisi kokemaan kovia puna-armeijan miehittäessä maan toistamiseen.

Friman jatkaa, että brittiläi-sen sotahistorioitsijan J. E. O. Screenin mielestä Mannerheim oli sotilaana fatalisti, joka uskoi, että korkeimmat voimat ohjaavat kohtaloitamme. Hänen mieles-tään onkin ymmärrettävää, että Mannerheim vetosi usein puheis-saan Kaikkivaltiaan apuun.

Sielunmessu Arapovan puolesta Mannerheimin sai kuulla tii-kerinjahtimatkallaan Intiassa vuonna 1936, että hänen enti-nen puolisonsa Anastasia Arapo-va oli kuollut Pariisissa. Suomeen palattuun hän meni yksin Hel-singin Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon, joka sijaitsee Tuomio-kirkon takana. Siellä hän polvis-tui ortodoksisen tavan mukaan rukoilemaan yksin kirkkokyntti-löiden lämpimässä valossa sielun-messun entisen vaimonsa Ana-stasian sielun puolesta.

Mannerheim teki sielunmes-sun, vaikka puolisoiden välit eivät vuonna 1892 solmitun avioliiton jälkeen olleet aina lämpimät. Vi-rallisesti liitto kesti vuoteen 1919 asti, mutta käytännössä se oli kat-kennut jo 1900-luvun alkupuo-lella.

Mannerheimin ja Anasta-sia Arapovan Pyhien Sakariaan

ja Elisabetin ortodoksista vih-kikirkkoa ei Pietarissa enää ole. Kirkko tuhottiin Stalinin kirk-koihin ja uskovaisia kohtaan suunnatun vainon mainingeissa. Heidät vihittiin myös luterilaisen uskontunnustuksen kaavan mu-kaisesti Mannerheimin ja hänen vaimonsa ystävien kanssa sala-neuvos Ivan Zvegintsevin talossa.

Luterilainen vai ortodoksi? Vaikka Mannerheim osallistui-kin tällä tavoin entisen puoli-sonsa sielunmessuun, hänen us-konnollisuutensa pohjautui lute-rilaisuuteen. Tämä näkyy hänen vuoden 1951 Muistelmissaan, joissa hän toteaa seuraavasti: ”Yksimielisesti ja järkyttämät-tä pidämme kiinni niistä arvois-ta, isiltä peritystä uskosta, isän-maanrakkaudesta, päättäväisyy-destä…”

– ”Isiltä peritystä uskosta” viit-taa selkeästi meidän omaan lute-rilaiseen uskoomme. Mielestä-ni hänellä oli vahva arvostus lu-terilaista kirkkoamme ja kirkon edustamaa arvomaailmaa koh-taan, Friman toteaa.

Mannerheim osallistui lukui-siin ortodoksisiin jumalanpalve-luksiin ja kenttähartauksiin pal-vellessaan Chevalierkaartissa, keisarillisen Venäjän eliittijou-kossa, maan arvostetuimmassa joukko-osastossa, jossa ortodok-siset menot olivat yksi tärkeä osa palvelusta.

Valatilaisuudessa valan vanno-jat ryhmittyivät uskontokunnit-tain. Rykmentin papin edessä sei-soi ortodoksien ryhmä, luterilai-set pastorinsa kanssa, katolilaiset pappinsa kanssa ja juutalaiset ja muslimit omine ryhmineen. Vala vannottiin oman tunnustuksen mukaisesti. Ketään ei siis pako-tettu ortodoksisuuteen.

– Tätä keisarillisen armeijan uskonnonvapautta on tutkinut Vera von Fersen mainiossa ja upe-assa tietokirjassaan Chevalier-kaarti – Mannerheimin rykment-ti, Friman kertoo.

Kirjeissään Mannerheim käyt-

ti joskus ortodoksisen kirkon sa-nontatapoja. Ortodoksisten kirk-kojen kauneus ja jumalanpal-velusten juhlava mutta herkkä tunnelma tekivät vaikutuksen myös Mannerheimiin.

Mannerheim toimi Pietarissa myös hovitallihallinnon erityi-sistä toimeksiannoista vastaavana esikuntaupseerina. Hänen velvol-lisuutenaan oli tällöin muun mu-assa auttaa Käsintekemättömän Vapahtajan kirkon kirkkoherraa ja kirkonvanhinta esimerkiksi ta-louskysymyksissä.

– Hänellä oli tarkka määrätty paikka tämän kirkon kirkonme-noissa erään pylvään vieressä. Ky-seinen kirkko on vielä olemassa, ja olen käynyt siellä monta kertaa, Friman kertoo.

Kun Mannerheim taisteli Ve-näjän–Japanin -sodassa vuonna 1904, hän kirjoitti päiväkirjaan-sa: ”Chevalierkaartin upseerit lahjoittivat minulle varsin kau-niin Kristus-ikonin, jota voi kan-taa kaulassa. Sen toiselle puolelle oli kaiverrettu Chevalierkaartin siunausta vuoden 1904 sotaan”.

Mannerheim piti chevalier-kaartilaisuuden perintöä kunni-assa elämänsä loppuun saakka. Hän oli yhteydessä entisiin che-valierkaartilaisiin koko elämänsä ajan. Kaarti kävi myös kovia tais-teluja, joista esimerkkinä on en-simmäinen maailmansota, jossa Mannerheimkin taisteli ja sai ur-hoollisuudestaan keisarillisen Ve-näjän arvostetuimman kunnia-merkin, Pyhän Yrjön ritarikun-nan ritarimerkin vuonna 1914. Kunniamerkki on Venäjällä vie-läkin erittäin arvostettu.

Kaartilaisuuden lisäksi ken-raalimajuri Mannerheim kuului myös keisarin seurueeseen, mikä edellytti Mannerheimin osallis-tumista merkittäviin valtiollisiin tilaisuuksiin.

Ei fanaatikko Uskonnon suhteen Mannerheim ei ollut fanaatikko. Hän kunni-oitti ja arvosti eri uskontoja.

– Erikoinen piirre jatkoso-

Mannerheimin uskosta Uskoiko Mannerheim? Miten sen näkyi?

Kenttäpiispa Johannes Björklund ylipäällikön vieraana 26.10.1941. Ti-laisuudessa Mannerheim luovutti Suomen ensimmäiselle kenttäpiis-palle piispanristin.

Presidentti Mannerheim luovutti laakeriseppeleen juutalaisten san-karivainajien kunniaksi 6.12.1944 Helsingin juutalaisen seurakunnan synagogassa. Seppeleen otti vastaan seurakunnan puheenjohtaja L. Wainstein.

Suuri sotilas ja valtiomies on lähtenyt viimeisen kerran Helsingin Tuo-miokirkosta. Matka päättyi aseveljien viereen Hietaniemen sankari-hautausmaalle 4.2.1951.


dassamme oli se, että juutalai-set ja saksalaiset taistelivat rinta-mallamme rinnakkain. Missään muualla maailmassa tällaista ei tapahtunut, ja esimerkiksi ame-rikkalaisten on vaikea uskoa tätä.

Suomen juutalaisia kuoli talvi- ja jatkosodassa kaikkiaan kaksi-kymmentäkolme. Mannerheim osallistui näiden sankarivainaji-en muistojuhlaan Helsingin juu-talaisen seurakunnan synagogas-sa itsenäisyyspäivänä 1944. Hän luovutti tilaisuudessa juutalais-synagogaan laakeriseppeleen ja päiväkäskyn ”Isänmaan äideille yhteisesti omistetusta Vapauden-rististä”. Tämä sama kunnian-osoitus koristaa eduskunnan val-tiosalia sekä kirkkojemme seiniä kautta Suomen.

Tilaisuudessa synagogan rab-bi luki seuraavan Mannerheimille osoitetun rukouksen: ”Kaikkival-tias Jumala ja maailman Hallitsi-ja. Anna jumalallinen varjelukse-si ja tukesi presidentille, Suomen Marsalkka vapaaherra Carl Gus-taf Mannerheimille, jonka puo-lesta Sinua rukoilemme maan us-kollisina kansalaisina, niin kuin lapset rukoilevat isänsä puolesta.”

Mannerheim, joka toimi täl-löin Suomen presidenttinä, saa-pui tilaisuuteen juutalaisten rin-tamamiesten kunniakujaa pitkin. Muistojumalanpalvelus oli teh-nyt häneen syvän vaikutuksen. Saarnan sanoma ja tilaisuuden kauneus viipyivät Mannerheimin mielessä kauan. On pitkälti Man-nerheimin ansiota, että Suomen juutalaisten keskusliitto saattoi julkaista vuonna 1944 muistion juutalaisten tilanteesta sodan ai-kana. Siinä todettiin, että sodan aikana ”Suomen juutalaisten va-pauksia ja oikeuksia ei millään ta-voin loukattu”.

Kenttäpapiston merkitysMannerheimin avioliitosta Ana-stasia Arapovan kanssa syntyi

kaksi lasta: Anastasie ja Sophie. Anastasien mukaan hänen isänsä oli pyytänyt ennen toista maail-mansotaa, että tytär lukisi esiru-kouksia Suomen puolesta. Man-nerheim tiesi jo 1930-luvulla, että tulisi sota, johon Suomi joutuisi mukaan. Valitettavasti Suomen valtiojohto ja monet muutkaan tahot eivät uskoneet puolustus-neuvoston puheenjohtajaa Man-nerheimia.

– Monet sodat itse käyneenä ja paljon haavoittuneita ja kuo-levia nähneenä Mannerheim tie-si, mikä merkitys uskonnolla oli kuoleville miehille ja heidän omaisilleen. Talvisotaan kutsut-tiinkin mukaan kenttäpapeik-si noin kolmesataa pappia. Man-nerheim arvosti ja piti tärkeänä sotilaittensa ja upseeristonsa sie-lunhoitoa. Hän oli tässä asiassa jatkuvasti yhteydessä kenttäpa-pistoon ja muisti myös aina kiit-tää ja palkita heitä, Friman ker-too.

Ylipäällikkö Mannerheim puuttui myös eri uskontokunti-en kunnioittamiseen, kun Suo-mi miehitti suureksi osaksi orto-doksista Itä-Karjalaa: ”Sotilaille on selvitettävä väestön kuuluvan kreikkalaiskatoliseen uskonto-kuntaan. Sen papistoa on koh-deltava tahdikkaasti. Väestön us-konnollisia menoja on pidettävä arvossa”.

Yksin siunattavana ja esirukousta pyytämässä Vapaussodan jälkeen vuonna 1918 valtionhoitajana toiminut Mannerheim pyysi Turussa ark-kipiispa Gustaf Johanssonia siu-naamaan hänet virkaansa. Man-nerheim polvistui arkkipiispan eteen, joka laski kätensä valtion-hoitajan pään päälle anoen, että tämä ”vastuunalainen toimi suo-ritettaisiin Jumalan kunniaksi ja isänmaan onneksi”.

Mannerheim halusi, että tehty

siunaus pidettäisiin salassa ja yk-sityisenä asiana. Sellaiseksi se oli-si jäänytkin, ellei rovasti Elias W. Pentti olisi paljastanut sitä Man-nerheimin kuoleman jälkeen.

Mannerheim kävi seurueineen myös vuosina 1932 ja 1934 Vala-mon ja Konevitsan luostareissa, jotka kuuluivat tällöin Suomelle. Valamossa hänet vastaanotti pap-pismunkki Jefremin ja Konevit-sassa igumeeni Mavrik. Valamossa Mannerheim halusi käydä sytyt-tämässä kynttilän Jumalanäidin ikonin eteen, ja myös Konevit-sassa hän halusi sytyttää muuta-man kynttilän kokonaan helmil-lä ja kalliilla kivillä kirjaillun Ju-malanäidin ikonin eteen. Tämän ikonin oli tuonut Athos-vuorel-ta viitankantajamunkki Arseni. Molemmissa paikoissa Manner-heim halusi sytyttää kynttilät yk-sin, omassa rauhassaan.

Elon ilta Mannerheim oli jo 77-vuotias, kun hänet jatkosodan päätyt-tyä nimitettiin Tasavallan presi-dentiksi vuonna 1944. Hän ero-si presidentin tehtävästään vuon-na 1946 ja vietti eläkevuotensa ja

Kenttäpiispa Brjörklund luovuttaa ylipäällikkö Mannerheimille ensim-mäisen suomenkielisen Raamatun faksimilepainoksen päämajassa vuonna 1942.

hoiti terveyttään enimmäkseen Sveitsin Montreux’ssa, Geneve-järven rannalla sijaitsevassa Gli-on sur Territet’n kylässä Valmon-tin klinikalla. Hän kävi elämän-sä viimeisinä vuosina myös usein iltajumalanpalveluksessa alueella sijainneessa venäläisortodoksises-sa kirkossa.

Jalkaväenkenraali Erik Hein-richsin mukaan Mannerheim oli todennut noin vuotta ennen kuo-lemaansa pohtiessaan elämän ja kuoleman kysymyksiä ja maalli-sen vaelluksena päättymistä: ”On vaikeata käsittää, että kaiken on loputtava, kerta kaikkiaan lo-puttava – eikä jatkoa ole. Mutta vaikeata on myös käsittää, mis-sä muodossa jatko olisi mahdol-linen.”

Myöhemmissä elämänsä vai-heissaan sairauksien koettelema Mannerheim esitti hautajaisiaan varten kaksi toivomusta: että hä-nen viimeinen hevosensa Käthy olisi mukana hautajaissaattuees-sa ja että hänet haudattaisiin vir-kapuvussaan. Mukaan tuli myös hänen kultainen ristinsä, joka oli hänen sydämensä puolella. Tämä on vanha ortodoksinen tapa.

Suomen marsalkka, tasaval-lan presidentti Carl Gustaf Man-nerheim kutsuttiin viimeiseen il-tahuutoon Sveitsissä 28. tammi-kuuta vuonna 1951. Eduskunnan puhemies K. A. Fagerholm totesi Mannerheimin siunaustilaisuu-dessa Helsingin Tuomiokirkossa 4. helmikuuta 1951:

Loistavana tulee hänen ni-mensä säilymään sotilaal-listen mainetekojen histo-riassa. Mutta yhtä ylevän kunniapaikan on asiakirjois-sa saava hänen rauhantyön-sä valtiomiehenä. Kukaan toinen ei ole hänen laillaan joutunut tarttumaan isän-maan kohtaloihin ratkai-sun hetkellä. Kallisarvoinen on perintönsä, jonka hän jättää vaalittavaksemme. Tämä perintö on isänmaan vapaus ja itsenäisyys – hä-nen oman elämänsä johto-tähdet.

– Mielestäni voidaan todeta, että johtotähtenä Mannerheimil-la oli myös usko Jumalaan – mi-ten syvä ja minkälaisena se esiin-tyi, sen tietävät vain Korkein Kaitselmus ja marsalkkamme, tietokirjailija, Mannerheim-tut-kija Paavo Friman sanoo.

Artikkeli on julkaistu kirjassa: Tarja Lappalainen:

Se oli yhtä tulihelvettiä. Talvi- ja jatkosodan kasvot.

Lähteet:Paavo Frimanin haastattelut Kuvat: Paavo Frimanin arkisto.

Brödtorp PlantskolorRaasepori

www.brodtorp.fiwww.etelavartiointi.fi HSP-Putkitustekniikka Oy

Rauma

Lapin Lattiamestarit OyRovaniemi

JL-Rikotus OySeinäjoki

Sorioin OyPikkala, Siuntio

Stainless Team Finland OySuonenjoki

T:mi Ari JortikkaSäkylä

JPT Jaskari OyKöyliö

Mepco OyTampere

Tampereen Messut OyTampere

AV-Palvelut Tykkimies OyTampere

Turtolan Kaivin OyTampere

Insinööritoimisto Comatec Oywww.comatec.fi

Kalevan Isännöiti OyTampere

Kalevan LukioTampere

Tampereen Keskustekniikka OyTampere

www.keskustekniikka.fi

Kiitos Sotaveteraaneille Tammisaarelta! Nro:210



Suomen juutalaisten sotave-teraaniyhdistyksen puheen-johtajan, juuri 100 vuotta

täyttäneen Aron Livsonin taan-noinen poismeno ja vanhimman Salomon Altschulerin 103-vuo-tisyntymäpäivä palauttivat mie-leeni seuraavia muistikuvia työ-uraltani.

Juutalaisväestömme osallistui yhteiseen puolustustaisteluumme vuosina 1939-1945. Tuolloin juu-talaiseen vähemmistöön kuului runsaat 1500 kansalaista. Sota-toimiin osallistui noin 330 mies-tä ja 20 naista lottina ja sairaan-hoitajina. Taistelukentillä kaatui 23 sotilasta ja haavoittui lukuisia. Lyhyt päässälasku osoittaa, että väkilukuun suhteutettuna määrä oli “kantasuomalaisia” suurempi. He siis tekivät lojaalisti ja kunni-alla velvollisuutensa; käpykaartis-ta heitä ei löytynyt. Suomalainen identiteetti, tahto puolustaa itse-näisyyttä ja vapautta ratkaisivat valinnan. Presidentti ja marsalk-ka Mannerheim antoi tästä ar-vovaltaisen tunnustuksen kun-nioittamalla juutalaisten sanka-rivainajiemme muistotilaisuutta Helsingin synagogassa itsenäi-syyspäivänä 1944.

Israelin valtionpäämies SuomeenTyöskentelin Suomen suurlähet-tiläänä Israelissa 1989-1993. Toi-

mikaudellani presidentti Chaim Herzog puolisoineen suoritti – historian ensimmäisenä ja tois-taiseksi viimeisenä Israelin val-tionpäämiehenä – valtiovierailun Suomeen toukokuussa 1990 pre-sidentti ja rouva Mauno Koivis-ton kutsusta. Valmisteluista vas-tasivat Suomen osalta normaa-lin työnjaon mukaisesti lähinnä presidentin kanslia, ulkoasiain-ministeriö ja suurlähetystö, joka myös laati pääosan puheluon-noksista ja taustamuistioista pre-sidenttiä varten. Tuloksellista yh-teistyötä edesauttoi olennaisesti se, että 1. adjutantti, everstiluut-nantti ja tuleva kenraaliluutnant-ti Esa Tarvainen tunsi erinomai-sesti Israelin jo aikaisemmilta ko-mennuksiltaan. Koordinaatio ja järjestelyt toimivat ongelmit-ta, vaikka tämä valtiovierailu oli poikkeuksellisen vaativa; monil-la käytännön yksityiskohdillakin oli usein poliittinen ulottuvuu-tensa.

Kävin hyvissä ajoin esittele-mässä ohjelmaehdotuksen pre-sidentti Herzogin kansliapääl-likkö Nissan Limorille. Se sisälsi tietenkin kaikki asiaan kuuluvat seremoniat, kuten seppeleenlas-ku Hietaniemen sankarihau-dan ja marsalkka Mannerheimin muistomerkeillä. Lisäksi oli kun-niakäynti juutalaisten sankari-vainajien omalle muistomerkille.

Kansliapäällikön ensireaktio oli varauksettoman myönteinen. Pi-din kuitenkin korrektina maini-ta, että Suomen juutalainen väes-töryhmä oli maailmassa tiettäväs-ti ainoa, joka taisteli isänmaansa itsenäisyyden puolesta liittoutu-neita so. Neuvostoliittoa vastaan - myös Englanti ja kansainyhteisö olivat julistaneet sotatilan joulu-kuussa 1941. Hieman vaivautu-neena ystäväni Limor sanoi alista-vansa tämän ohjelmakohdan kor-kean esimiehensä päätettäväksi.

Tiesin, että puhuimme histo-riallisesti ja poliittisesti varsin de-likaatista asiakokonaisuudesta. Jos kunniakäynnistä olisi levin-nyt tieto virheellisessä muodos-sa, se ylittäisi sensaationa maa-ilman median uutiskynnyksen, esimerkiksi otsikolla: “Israelin presidentti kunnioittaa natsien liittolaisina sotineiden juutalais-sotilaiden muistoa"!!! Kysymyk-sessä olisi tietenkin ollut totaa-linen valhe, mutta käyttökelpoi-nen argumentti kansainvälisessä propagandasodassa. Lupasin toi-mittaa välittömästi kansliapäälli-kölle presidenttiä varten englan-ninkielisen tietopaketin: Hannu Rautkallion tutkimuksen Suo-men juutalainen aseveljeys ja pari Max Jakobsonin artikkelia Suo-men asemasta ja liikkumatilasta maailmansodan ristipaineissa.

Veteraanit mukana vierailussaTalvisotamme on aina ollut Is-raelissa arvostettu, jopa esikuva siitä, että pienikin kansakunta kykenee puolustautumaan suu-remman naapurimaan agressi-ota vastaan. Sen sijaan kuva jat-kosodasta oli epämääräisempi; Suomen valintojen reaalipoliit-tisia taustoja enempää kuin soti-laspoliittisen aseman erikoislaa-tuisuutta ei tunnettu. Suursodan asetelma nähtiin mustavalkoise-na: Saksa ja sen liittolaiset vas-taan liittoutuneet. Vain suppeis-sa asiantuntijapiireissä tiedet-tiin, että Suomi oli – kuten asia formuloitiin – “erikoistapaus” ja “kanssasotija”. Suomea ei Tehe-ranin huippukokouksessa 1943 luettu niihin Saksan liittolaisiin, joilta vaadittaisiin ehdotonta an-tautumista. Ero oli hiuksenhie-no, kuitenkin poliittinen signaa-li. USA:n ja Suomen välillä säi-lyivät diplomaattiset suhteet aina kesän 1944 ns. Ribbentrop-sopi-mukseen saakka eikä Washing-ton julistanut koskaan sotatilaa, kuten Englanti. Yhdysvalloissa - myös Lontoossa - myönnettiin kaikessa hiljaisuudessa, että Suo-mi demokratiana taisteli itsenäi-syytensä ja vapautensa, ei Saksan hegemonian puolesta.

Selostin kansliapäällikölle so-tavuosiemme kansainvälis-poliit-tista problematiikkaa, joka ei ym-märrettävästi ollut hänelle kovin

tuttua. Professori L.A.Puntilan entisenä oppilaana ja poliittisen historian harrastajana tiesin siitä ainakin pääkohdat. Valtaenem-mistö kannatti hallituksen linja-uksia eikä Suomessa ollut varteen otettavaa vastanrintaliikettä. Kansalaisoikeudet ja –velvolli-suudet koskivat yhtäläisesti kaik-kia.

Yhtään juutalaista kansa-laistamme ei luovutettu; sitä koskevat tunnustelut torjuttiin.

Tunnetut kahdeksan Viron saksalaishallinnolle luovutettua juutalaista eivät olleet Suomen kansalaisia, vaan maahan tullei-ta pakolaisia, mikä ei tietenkään poista syyllisyyttä tähän häpeälli-seen päätökseen. Lähinnä minis-terien Väinö Tannerin ja K-A.Fa-gerholmin ansiosta – presidentti Risto Rytin ja Mannerheimin tu-ella - J.W.Rangellin hallitus kes-keytti muut suunnitelmat luo-vutuksista. Sodan jälkeen Maa-ilman Juutalaiskongressi julkisti kiitoksen siitä, että Suomi aino-ana Saksan rinnalla taistelleena maana oli kunnioittanut ihmis-oikeuksia.

Muistan Limorin kiinnostuk-sen, kun kerroin, että päämajan

suostumuksella Suomen itärinta-malla, Aunuksen Syvärillä toimi asemasodan aikana kenttäsyna-goga, vieläpä aivan kenraaliluut-nantti Erwin Engelbrechtin ko-mentaman saksalaisen 163. jalka-väkidivisioonan läheisyydessä.

Juutalaissotilaille oli vahvis-tettu oikeus rintamatilan-teen salliessa saapua juma-lanpalveluksiin.

Saksalaiset pitivät synagogaa suomalaisten sisäisenä asiana, mitä se tietenkin olikin. Todet-takoon, että objektiivisen tutki-mustiedon mukaan juutalaistaus-taisten sotilaidemme suhde sak-salaisiin aseveljiin oli yleisesti ottaen asiallisen yhteistyökykyi-nen, ehkä korrektin varautunut ja joskus monijakoinen. Samaa voitiin sanoa saksalaisten asen-noitumisesta. Esimerkkejä löytyi ääripäistä, mutta tiedossa ei ole keskinäisiä välikohtauksia. So-dankäynti yhteistä vihollista vas-taan oli ensisijainen eikä synty-perä ollut mikään vedenjakaja, vaikka Saksan antisemitistinen rotupolitiikka oli puolin ja toisin tiedossa.

Pian keskustelumme jälkeen kansliapäällikkö soitti ja välitti presidentin hyväksyvät kiitokset

Suomen juutalaiset sotaveteraanit Suomi-kuvan rakentajina

Lukuisilla Vapaudenristeillä palkittu ja suuresti ansioitunut rintamaup-seeri, kapteeni Salomon Klass (oik.) keskustelussa Kiestingissä armeija-kunnan komentajansa kenraalimajuri Hj Siilasvuon kanssa. Klass kiel-täytyi juutalaisena jo myönnetystä Rautarististä. Sotatoimissa yhteistyö saksalaisten kanssa toimi moitteettomasti.

Suomen Marsalkka kaatuneiden juutalaissotilaiden muistotilaisuudessa Helsingin synagogassa Itsenäisyyspäivänä 1944. Taustalla kenraalima-jurit Heikki Kekoni ja A.E.Martola sekä adjuntantit. Kuva on edelleen kunniapaikalla synagogassa.

Israelin presidentti Chaim Herzog laski seppeleen Suomen juutalaisten sankarivainajien muistomerkille Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.


Papiston rintamalla antama sielunhoitotyö oli tärkeä so-

dan aikana. Vähälukuisuutensa takia juutalaisilla rintamasoti-lailla ei ollut omaa sielunhoitajaa tai kenttäpappia. He joutuivat järjestämään hartaudenharjoi-tuksensa itse. Sotilasviranomai-set suhtautuivat ymmärryksellä juutalaissotilaiden uskonnolli-siin tarpeisiin, ja heille myönnet-tiin mahdollisuuksien mukaan lomia juutalaisten pyhäpäivinä, jotka oli vahvistettu päämajan määräyksellä.

Tässä hengessä juutalaisso-tilaille järjestyi myös tilaisuus käydä Syvärin rintamalinjalle perustetussa kenttäsynagogassa.

Tämän ”Sholkan shuliksi” kutsutun kenttäsynagogan pe-rusti vain muutaman kilomet-rin päähän etulinjasta JR 24:ssä palvellut Isak Smolar Syvärille, aivan saksalaisdivisioona En-gelbrechtin naapuriin. Synago-ga toimi teltasta ja vanerista teh-dyssä rakennelmassa, mihin oli saatu kamiina ja ikkunat.

Synagoga oli juutalaissotilai-den kohtaamispaikka, jonne sa-pattina tultiin pitkien matkojen

takaa hiihtäen, jopa ratsain. So-tilaille meni virallinen lupa voi-da sapattina osallistua kenttä-synagogan hartaustilaisuuksiin. Useimmat halusivat tavata siellä ystäviään ja veljiään sekä vaihtaa sotakokemuksia.

Synagogassa pidettiin yleensä täydelliset jumalanpalvelukset ja siellä luettiin jopa Toorasta, jonka Helsingin seurakunta oli sotilail-leen lahjoittanut.

Kaikki olivat sitä mieltä, että synagoga antoi heille voimaa täyttää tehtävänsä suomalaisina sotilaina.

Erityisesti rintamaosuudel-la, missä oli saksalaisia sotilaita, tämä kenttäsynagoga oli natsi-Saksan valtapiirissä harvinainen ilmestys.

Se kiinnosti myös suomalaisia sotilaita ja upseereja ja moni kävi pelkästä uteliaisuudesta siinä vie-railemassa. Saksalaisilla ei ollut mitään juutalaissotilaiden uskon-nonharjoitusta vastaan. Jotkut hyväksyivät sen ja osoittivat itse-kin kiinnostusta tätä outoa ilmi-ötä kohtaan. He eivät pitäneet synagogaa provokaationa, vaik-ka kotimaassa Saksa tuhosi kiih-

keästi kaiken juutalaisuuteen liittyvän.

Saksalaiset eivät missään vai-heessa yrittäneet häpäistä rinta-masynagogaa, eikä siitä aiheu-tunut mitään välikohtauksia vaikka juutalaissotilaat olivat päivittäin tekemisissä vieraiden aseveljien kanssa.

Rintamalla Wermachtin so-tilaat eivät aluksi tahtoneet us-koa, että joutuivat taistelemaan rinta rinnan juutalaissotilaiden kanssa. Myöhemmin he kuiten-kin pitivät synagogaa Suomen sisäisenä asiana, jota piti kunni-oittaa ja johon ei ollut oikeutta puuttua. Edes Saksan Suomessa ollut sodanjohto tai maan dip-lomaattiedustus eivät ryhtyneet synagogan lakkauttamisek-si mihinkään toimenpiteisiin. ”Sholkan shul” ja sen juutalaiset sotilaat olivat uskaliaasti ylittä-neet rotumuurin, jonka Hitle-rin Saksa muualla oli sotilail-leen rakentanut. Suomalaista rintamasynagogaa on pidetty niin harvinaisena, että siitä on kirjoitettu kansainvälisessä leh-distössä vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Kenttäsynagoga – Sholkan Shul

Kenttäsynagoga Syvärillä, vain muutaman kilometrin etäisyydellä etulinjasta. Kuvassa myös idean isä JR 24:ssä palvellut Isak Smolar, joka myöhemmin toimi myös juutalaisten sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtajana. Hänen poikansa Rony Smolar, suomalaisille tutuk-si tullut YLE:n pitkäaikainen Lähi-idän kirjeenvaihtaja johtaa nykyisin yhdistyksen perinnetyötä.

Valtiovierailu vahvisti osal-taan Suomi-kuvaa itsenäi-senä, läntisenä demokra-tiana.

Se palveli laajemminkin Suo-men kansallista etua siinä suo-mettumisväitteiden torjuntatais-telussa, jota diplomatiamme kävi jatkuvasti, tosin jo murentuvan kylmän sodan ilmapiirissä. Epäi-lemättä ulkomaiset lähetystöt Helsingissä analysoivat seikka-peräisesti vierailua raporteissaan omille hallituksilleen. Suomen kannalta loppusaldo oli myön-teinen – eikä vähiten siitä syys-tä, että valtionpäämiesten väliset keskustelut käytiin rakentavassa ja ystävällisessä hengessä; ne oli-vat hyödyllisiä ja informatiivisia, vaikeistakin asioista puhuttiin

avoimesti. Agendalla oli luotta-muksellisesti Leningradin alueen juutalaisten emigraatio Israeliin Suomenkin kautta. Tästä ei ym-märrettävästi tiedotettu julkisuu-teen.

Veteraanit antavat informaatiota Israelin välimerelliseen lämpöön oli muuttanut suomalaisia, jou-kossa toistakymmentä sotave-teraania. Kun Suomella ei ollut Israelissa sotilasasiamiestä, kyl-läkin korkeita upseereja YK:n tehtävissä, päätin järjestää resi-denssissä 4. kesäkuuta 1991 Puo-lustusvoimien lippupäivän joh-dosta vastaanoton. Kunniavierai-na olivat sotaveteraanimme, jotka kunniamerkit rinnassaan saapui-vat tilaisuuteen. Lisäksi paikalla oli mm. Israelin puolustusvoimi-en johdon edustajia, suomalaisia YK-upseereja ja suomalaisen siir-tokunnan jäseniä. Tervetulomal-jana tarjottiin kuohujuoman si-jasta ranskalaista laatukonjakkia ja viitaten veteraaneihin sanoin lyhyessä puheessani: “Rintamal-la saitte Mannerheimin syntymä-päivänä tarkoin mitatun annok-sen “leikattua konjakkia”. Ajat ovat ainakin siinä suhteessa pa-rantuneet, että nyt on tarjolla ai-toa rypäletuotetta .... “. Tämä ke-vensi tunnelmaa ja jatko sujui lep-poisasti.

Vapauden mitalit ja ristit kili-sivät veteraanien rinnassa.

Hakaristisymboliikka herät-ti luonnollisesti kysymyk-siä. Kuulin vierestä, kuinka asiantuntevasti eräs Suo-men juutalainen sotavete-raani, lääkintämajuri selosti israelilaisupseerille kunnia-merkkiensä historiaa ja et-tei suomalaisella hakaris-tillä ollut mitään tekemistä myöhempien natsitunnus-ten kanssa.

Siitä sukeutui laajempaa kes-kustelua jatkosodasta, erityises-ti juutalaisten maanmiestemme roolista ja tuntemuksista - otta-en huomioon, että jo rintamalle-kin oli vähitellen tihkunut tietoja joukkomurhista Saksan miehit-tämillä alueilla. Politiikkamme sai lisäuskottavuutta, kun “alta-vastaajana” oli nimenomaan Suo-men juutalainen majuri. Tämä-kin oli tärkeää Suomen mainetta ajatellen.

Pekka J. Korvenheimo Kirjoittaja on Sotaveteraaniliiton

neuvottelukunnan jäsen

ohjelmasta. Sain vielä tavata hen-kilökohtaisesti presidentin ennen vierailua; hän oli tehnyt “koti-läksynsä” ja minuun teki vaiku-tuksen, kuinka systemaattisesti hän oli perehtynyt maamme his-toriaan ja sen sotilaspoliittiseen asemaan. Presidentti Herzog oli brittiläisen yliopistokoulutuksen kasvatti, Israelin puolustusvoimi-en kenraali ja entinen tiedustelu-päällikkö sekä kansainvälisen po-litiikan huippuasiantuntija ja kir-joittaja.

Toukokuun aurinkoisena päi-vänä vuonna 1990 ilmassa oli “historian siipien suhinaa”, kun saimme todistaa Israelin valtion-päämiehen historiallista käyn-tiä kaatuneiden muistomerkeil-lä. Kaartin pataljoona huolehti sotilaallisista kunniavartioista. Juutalaiset veteraanimme muo-

dostivat hautausmaallaan oman ryhdikkään rivistönsä ja teki-vät rintamakunnian presidentti Herzog´ille, joka kätteli heitä jo-kaista. Kansliapäällikkö Limor muisteli vielä jälkeenpäin, että käynnit sankarihaudoilla tekivät suuren vaikutuksen. Saman tote-si itse presidenttikin minulle tar-joamallaan “kiitoslounaalla”. So-raääniä ei mediasta kuulunut; il-meisesti oikeaa tietoa oli mennyt perille tai sitten tapahtumaan ei osattu kiinnittää huomiota. Pre-sidentti ja Rouva Koivisto olivat huomaavaisesti kutsuneet valtio-vierailun juhlaillalliselle myös juutalaisten sotaveteraaniyhdis-tyksen silloisen puheenjohtajan, reservin kapteeni Josef Lefkon ja ansioituneen sihteerin, sotave-teraani Harry Matson.

LAAJA VALIKOIMA ARJEN APUVÄLINEITÄ

MEDIPLAST FENNO OY TERVEYDENHUOLLON ERIKOISKAUPPA fennokauppa.fi 09 276 360

PYYDÄ ILMAINEN POSTIMYYNTIKUVASTO


k e n tä ltä

Sunnuntaina 9.10. kokoontui-vat Pudasjärven sotaveteraa-

nit sekä heidän läheisensä ja ys-tävänsä juhlimaan yhdistyksen 50-vuotista toimintaa. Juhlalli-suudet aloitettiin Pudasjärven seurakuntatalossa vietetyllä yh-teisellä Jumalanpalvelusmessul-la, jonka jälkeen lähetettiin ha-vuseppeltervehdys sankarivaina-jien hautamuistomerkille. Sen ympärillä on 432 sankarivaina-jan muistolaatat. Pudasjärveltä 2500:sta sotiimme osallistuneis-ta nuorista miehistä lähes viiden-nes menetti taisteluissa henkensä. Se kertoo raskaasta, väkilukuun suhteutettuna koko maatakin ajatellen yhdestä raskaimmasta sodan uhrauksesta.

Pudasjärven hirsikoulukam-puksessa vietetyssä juhlassa juhla-puheen piti Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin perinnevas-taava Paavo Kurttila. Puhees-

Kestilän Sotaveteraaniyhdis-tyksen puheenjohtaja Seppo

Karppinen ja Pohjois-Pohjan-maan Sotaveteraanipiirin perin-neyhteyshenkilö Paavo Kurtti-la, vanhat tutut, ovat heti tava-tessaan Karppisen pihalla olevan 76 K 36 kanuunan kimpussa. Se on talvisodan aikainen Suomus-salmella sotasaaliina saatu tykki, joka kunnostettiin myöhempää käyttöä varten. Paavo kääntää putkea oikeaan suuntaan ja Sep-po asettelee koron oikeaksi.

– Tuliasemassa meillä on tur-vallista, tulenjohtajalla on vaike-ampaa, mutta vaikeinta on olla tulen alla, tuumailevat ”tykki-miehet”.

Seppo Karppinen on todel-linen sotahistorioitsija. Hän on vuosikymmenien ajan kerännyt kaikenlaista sota- ja sota-ajan ma-teriaalia, eniten viime sotien ai-

kaista tavaraa. Työmäärä on ollut valtava. Tavaroita on tuhansia.

– Siihen on mennyt paljon ai-kaa ja paljon omaa rahaa, tuumaa elämäntyönsä, 35 vuotta opetta-jana Kestilässä toiminut Karppi-nen.

Karppisen kiinnostuksen koh-teena on ollut esimerkiksi 1900–1980 Suomessa kehitetyt yli 60 erilaista asetyyppiä, kiväärit ja pistoolit. Sota-aikana oli käytös-sä edellisten lisäksi yli sata ulko-mailla kehitettyä asetta.

– Niitä on vaikea saada, minkä takia on täytynyt keskittyä muu-hun materiaaliin, kertoo Karppi-nen.

Monet keräilyretket ovat suuntautuneet taistelupaikoil-le Kuhmoon, Suomussalmelle ja Uhtuaan. Retkiä Venäjän puolel-le Karppinen on tehnyt 1990-lu-vulla useita. Hankintaretkistä

Karppinen luopui 2005, kun naa-purimaan viranomaiset rupesivat kohteliaasti kuulustelemaan mat-kojen tarkoituksia. Tavarat piti jättää rajan taakse, mitä nyt jota-kin pientä lähti mukaan. Viisu-meja ei kuitenkaan ole myöhem-minkään evätty.

– Minulle jokaisella esineellä on oma tarinansa, joka on enem-män kuin esine sinänsä. Kun kat-son esimerkiksi noita Norma-ko-telossa olevia säännöstelykortteja, näen sodan jälkeisen ajan tava-rapulan. Tavaroiden saantia ra-joitettiin yli viidelläkymmenellä säännöstelykortilla. Vaikka pulaa oli kaikesta, siitä huolimatta va-rauduttiin mahdolliseen viholli-sen miehitykseen hajasijoittamal-la ympäri maata noin 35 000 sis-sin varusteet.

Karppinen ottaa käteensä vih-kosen, johon on kyrillisin aakko-sin kirjoitettu Sortavalassa 22. leirille 30.9.1941 tuotujen venä-läisten sotavankien nimet.

– Ei tämä ole pelkkä vihko-nen. Siinä on joukko nuoria mie-hiä ja poikasiakin, jotka pääsivät oikeisiin töihin Hukanmäkeen. Heidän myöhemmän ajan kohta-lonsa olisi mukava tietää.

Karppinen kaivelee laatikkoa, joka on täynnä sotilastilanne-karttoja. Karttojen joukosta löy-tyy pahvinen vetoomus:

Toverit Suomen Sotilaat! Meillä on aparaatti valmiina Yhdistäkää tapsin päät. Me kerromme teille totuuden Saksalaisista taistelijoista.

Pahvi on löydetty Kiestingistä vuonna 1942.

– Tapsin päitä ei yhdistet-ty, vaikka totuutta olisi viholli-nen halunnut kertoa, tuumailee Karppinen.

Kokoelmassa näkyvät sota- ja kotirintaman koettelemukset

saan hän nosti esille viime so-tiemme raskaita menetyksiä, mut-ta myös arvokasta voittoa, jolla Suomi säilytti valtiollisen itsenäi-syytensä sekä siihen liittyvät va-paudet ja oikeudet; ”sanomisen, kirjoittamisen, liikkumisen ja ko-koontumisen vapauden, oikeuden sosiaaliseen ja yhteisvastuulliseen turvaan ja ihmisarvoiseen kohte-luun. Joskus tuntuu siltä, ettem-me aina anna arvoa näille asioille”.

Puheissa ja tervehdyksissä ko-rostettiin, että veteraanijärjestön tavoitteiden ja kaikkinaisen ve-teraanien tukityön kärki tulee edelleenkin olla kohdennettu-na lähes yksinomaan veteraanien monipuoliseen apuun ja tukeen. Tukitoiminnan tulee jatkua niin kauan kuin keskuudessamme on yksikin sotiemme veteraani, hä-nen aviopuolisonsa tai leskensä. Toiminnan toiseksi painoalueek-si on on vahvistumassa perinne-

Yhdistyksen 50-vuotisjuhla Pudasjärvellä

Tykkimiehet Seppo Karppanen (oik.) ja Paavo Kurttila kanuunan 76 K 36 kimpussa.

Seppo Karppinen esittelee neuvostopropagandaa, jolla yritettiin vai-kuttaa suomalaisten mielialoihin.

Monilla tavoilla vihollinen ha-lusi vaikuttaa suomalaisten mieli-aloihin, mutta halpaan propagan-daan eivät suomalaiset sortuneet.

Sotaveteraanityössä Karppi-nen on ollut yhtäjaksoisesti yli 31 vuotta. Merkittävänä saavu-tuksena hän pitää veteraanikir-jaa Muistamme sankarit seudun tään. Siinä olevan tiedon keruu-seen ja käsittelyyn hän osallistui suurella innolla. Kirjaa Karppi-nen on pitänyt koulussaan lähes oppikirjana veteraaniperinteestä kertoessaan.

Vuosikymmenien aikana ke-rätty kokoelma on mykistävän suuri. Karppinen vaatimattoma-na miehenä ei tahdo nostaa sitä ylivertaiseksi.

– Näen yksittäisten tavaroiden kokonaisuuden. Näen kokonai-suudessa suomalaisten vapauden-tahdon voiman sota- ja kotirin-

taman koettelemuksissa, samoin kuin sen sitkeyden, jolla isänmaa sotien jälkeen jälleenrakennet-tiin.

Kestilän tienoo peittyy syksyi-seen sumuun. Karppinen suojaa kanuunan liikkuvat osat kosteu-delta.

– Ehkäpä tulevana suvena täy-tyy tehdä vielä muutama mieles-sä pyörinyt keruuretki, jos vain kunto sen sallii. Veteraanien pe-rintö velvoittaa, puhelee sotahis-torioitsija.

Karppista askarruttaa, mihin kaikki kerätyt tavarat joutuvat hänen jälkeensä. Kokoelma on niin suuri ja merkittävä, että niil-le täytyisi löytyä arvokas paikka. Veteraaniperinteen vaaliminen sen vaatii.

Teksti: Paavo Kurttila Kuvat: Markku Tervonen

työ. Sen tavoitteena ja tehtävänä on vaalia ja säilyttää sotaveteraa-nien ja veteraanisukupolven työn ja taistelun arvo ja merkitys sekä siirtää se elävänä tuleville suku-polville.

Lukiolainen Olga Oinas-Pa-numa vetosi puheenvuorossaan nuoriin, että jokaisella olisi vete-raaniystävä, jota voisi käydä ter-vehtimässä, auttelemassa ja hä-neltä myös saamassa arvokasta elämänoppia ja -viisautta.

Niin veteraaniemme tuki- kuin perinnetyönkin ytimenä korostettiin Kalervo Hämäläisen Veteraanin iltahuuto -laulun ker-tosäkeen velvoittavaa vetoomus-ta: ”Hoivatkaa - muistakaa - ker-tokaa - himmetä ei muistot saa”.

Teksti: Paavo Pikkuaho Pudasjärven Sotaveteraanit ry:n

puheenjohtaja Kuva: Martta Oinas-Panuma

Nuoren puheenvuoron käyttäjä Olga Oinas-Panuma ja 92-vuotias ve-teraaniystävänsä Kaarlo Haapakoski.


Hankasalmen Sotaveteraanit ry. juhli viiden vuosikym-

menen täyttymistä Revontulessa.Salintäyteinen juhlavieras-

joukko pääsi musiikkiesitysten kautta mukaan moniin eri tun-nelmiin marssilauluista tuutu-lauluihin.

Juhlan aloitti Ilmavoimien soittokunta musiikkikapteeni Raimo Ovaskan johdolla Juhla-marssilla Isänmaalle. Juhlaväen toivotti tervetulleeksi Hankasal-men Sotaveteraanien puheenjoh-taja Martti Pyykkönen ja sytytti kynttilän poisnukkuneiden vete-raanien muistoksi.

Tunnelmasta toiseen – Hankasalmi juhli puolivuosisataa

Hankasalmen Veteraanilau-lajat aloitti Kimmo Tuurin joh-dolla Vartiossa-laululla. Hanka-salmelaisten Vieno Kalliolan sanoittamaan ja Jorma Rissasen säveltämään Muistojen marssiin säestyksen toi Ilmavoimien soit-tokunta.

Hankasalmen kunnan ja seu-rakunnan tervehdysten jälkeen Konneveden reserviläiskuoro Il-mavoimien soittokunnan säestä-mänä toi naapuriyhdistyksen on-nittelut musiikkiesityksillä.

Puolustusvoimien tervehdyk-sen esitti Ilmasotakoulun johta-ja eversti Kimmo Hyvärinen.

Kymenlaakson Sotaveteraa-nipiirin lokakuisen neuvot-

telupäivän aluksi liiton puheen-johtaja Erkki Heikkinen tapasi Valkealan Sanomien päätoimit-taja Auli Kousan yhdessä piirin puheenjohtaja Arto Mikkosen ja toiminnanjohtaja Toivo Harti-kaisen kanssa. Tapaamisen aika-na käsiteltiin liiton ja piirin kes-keisiä haasteita ja tulevaisuuden tehtäviä.

Päiväohjelman alussa oli yh-teistyökumppaneiden ja aktiivi-toimijoiden palkitseminen.

Piirin perinnetyön vastaava Eero Mattila esitteli piirin pe-rinnetyön suunnitelman. Käy-tännön toimet työn jatkolle on aloitettu. Suunnitelmissa on kol-

Rovaniemen Sotaveteraanit ry. ja Lapin sotilassoittokun-

ta järjestivät 14. kerran yhteislau-lutilaisuuden ”Varrella virran” 10.8. Koskenrannassa Konttisen kesäteatterissa. Yhteislaulutilai-suudessa päällikkökapellimesta-ri, musiikkimajuri Juha Ketola toimi esilaulujana ja juontajana.

Kaikille paikalla olleille lotille ja veteraaneille ojennettiin ruusut.

Uusiin tunnelmiin vei juhlavä-keä Leena Silvast Anu Iivarisen säestäessä kanteleella Tuutulau-lulla Itä-Karjalasta ja Laps olen köyhän, kauniin Karjalan.

Juhlapuheessaan maakunta-johtaja Tapani Mattila korosti selkeästi veteraanien merkitystä ensin itsenäisyyden säilyttäjinä, sitten nykyisen hyvinvointi-Suo-men perustan luojina ja rakentaji-na, mitä me rauhanajan Suomessa eläneet emme saa unohtaa.

Teksti: Paavo Valkonen Kuva: Tanja Huuskonen

Varrella virran

Kemijoen varrella, keskellä Rovaniemen kaupunkia nautittiin yhteislaulusta.

Musiikkimajuri Jaakko Nuri-la johti soittokuntaa. Tilaisuus päätettiin seisaaltaan laulettuun ”Veteraanin iltahuutoon”. Lau-lujen sanavihkosta valmistettiin 150 kappaletta. Kaikille osallis-tujille ei vihkosta riittänyt, vaan ne loppuivat kesken.

Puolustusvoimauudistukseen

liittyen Lapin sotilassoittokun-nan vahvuus on nyt edellä mai-nittujen johtajien lisäksi 32 soit-tajaa. Lapin sotilassoittokunta on EU:n pohjoisin soittokunta.

Teksti ja kuva: Heikki Haapala

men perinneyhdistyksen perusta-minen. Sosiaalineuvoja Eila Ko-hopää valotti omassa puheenvuo-rossaan määrärahojen käyttöä ja kuntien kanssa tehtävän yhteis-työn merkitystä. Toivo Hartikai-sen osuudessa käsiteltiin tulevai-suuden haasteita. Esitykset herät-tivät vilkasta keskustelua.

Liiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen toi omassa puheen-vuorossaan esille liiton tulevai-suuden haasteet ja arvostuksen veteraanityötä kohtaan.

Neuvottelupäivän tilaisuuteen osallistuivat kaikkien yhdistys-ten ja useiden kerhojen edustajat.

Teksti ja kuva: Toivo Hartikainen

Perinnetyötä ja tulevaisuuden suunnittelua

Liiton kultaisella ansioristillä palkittiin Jaakko Leppänen (vas.), Kai Holmberg ja Marja-Leena Pässilä ja ansiomitalilla Kymenlaakson Re-serviupseeripiirin pitkäaikainen puheenjohtaja Pasi Laari ja Kaakkois-Suomen Aluetoimiston päällikkö, evl Esa Hyytiäinen. Huomionosoituk-set luovuttivat Erkki Heikkinen ja Arto Mikkonen.

Uudenmaan seutukunnal-lista kirkkopäivää vietet-

tiin Riihimäen Keskuskirkossa 3.9.2016. Messun aluksi kirkko-herra Sirpa Viherä toivotti vie-raat tervetulleeksi. Liturgina toi-mi rovasti Kalervo Huttunen ja päivän lukukappaleen luki so-taveteraani, opetusneuvos Lasse Österdahl. Kenttäpiispa Pekka Särkiö muisteli saarnassaan uh-rauksia, joita 75 vuotta sitten so-

tiemme veteraanit antoivat isän-maan hyväksi.

Päiväjuhlan avaussanoissa ro-vasti Martti Toivanen muistutti, että veteraanit ovat eläviä sotiem-me muistomerkkejä ja sankari-haudat pysyviä muistomerkkejä. Juhlapuheen piti kenraalimajuri Veli-Pekka Parkatti.

Nuorten tervehdyksessä Hy-vinkään nuorisovaltuuston pu-heenjohtaja Eemeli Laine kiitti nuorten puolesta veteraaneja uh-rauksista, joita he tekivät isän-maamme hyväksi. Puheessaan hän käsitteli nuoren silmin so-ta-ajan tapahtumia unohtamat-ta kotirintaman panosta. Lopuk-si hän välitti kahden haastattele-mansa sotaveteraanin kiitokset siitä, että veteraaneista on pidetty hyvää huolta.

Tilaisuuksissa ilahduttivat musiikillaan Riihimäen Mieslau-lajat sekä kanttorit Erkki Han-nonen ja Kari Marjaranta. Päi-väjuhlan päätössanat lausui ro-vasti Seppo Väätäinen.

Teksti ja kuva: Jouko Kaivonurmi

Kiitos kaikista uhrauksista

Vaikka minä synnyin vuosikym-meniä sodan päättymisen jälkeen, tiedän, että se oli vaikeaa aikaa, totesi Eemeli Laine puheenvuo-rossaan.


k e n tä ltä

Pirkanmaan Sotaveteraanipiiri ry järjesti yhteisen, vuosittain

pidettävän tapaamisen Pirkan-maan alueen sotaveteraaniyhdis-tyksille ja pirkanmaalaisten kun-tien edustajille 22.9. Vammalassa. Sastamalaan oli kokoontunut 18 kuntien tai kuntayhtymien edus-tajaa sekä 57 sotaveteraanijärjes-töjen edustajaa.

Yhteistyötä vaaditaanKun piirin puheenjohtaja Pasi Alho oli toivottanut väen terve-tulleeksi, kertoi kaupunginjohta-ja Jarkko Malmberg Sastamalan kaupungin historiasta ja toimin-nasta.

Päivän pääaiheina olivat tie-tysti veteraanien hyvinvoinnin turvaaminen ja kotiin vietävät palvelut. Kaikki puhujat totesivat suunnan olevan hyvä, kun valtio kolminkertaisti veteraanien pal-velurahan. Ongelmaksi koetaan-kin nyt, miten rahat saadaan käy-tettyä.

Kuntien edustajat käyttivät runsaasti puheenvuoroja ja aika tuntui loppuvan kesken. Enem-mänkin olisi selvästi ollut mie-lenkiintoa kuulla eri kuntien ta-voista toimia veteraanien hyväksi. Vinkkejä hyviin toimintatapoi-hin kaivattiin myös.

Kunnat yleensä huolehtivat kuntoutuspuolesta melko hyvin, mutta kotiin vietävien palveluiden suhteen käytännöt ja varojen käyt-tö eroavat suuresti eri kunnissa.

Sosiaalisihteeri Anni Grund-ström muistutti, että veteraanit ovat erityisryhmä vanhusväes-tössä ja heillä on erityisetuuksia. Heillä on kuitenkin vaikeuksia

löytää tietoa tarvitsemistaan pal-veluista, oikeuksistaan ja toimin-tamahdollisuuksistaan. Lähivuo-det tulevat olemaan kaikkein vaa-tivimmat kotona selviytymisen ja laadukkaan kuntoutuksen ja hoi-don kannalta.

Pirkanmaalla asui elokuun lo-pussa vielä 1 413 sotaveteraania. Anni Grundström painotti, että erityisesti riskiryhmään kuuluvi-en veteraanien tarpeet tulisi huo-mioida. Näitä ovat yksin asuvat ja huonosti liikkumaan pääsevät sekä ne pariskunnat, joissa mo-lemmat ovat heikossa kunnossa ja yrittävät huolehtia toinen toi-sistaan.

Toimintaa vielä joitakin vuosiaTilaisuudessa puhuttiin myös Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin tulevaisuudesta. Piirissä on täl-lä hetkellä 34 yhdistystä 22 kun-nan alueella. Näillä näkymin viisi yhdistystä lopettaa vuoden 2018 loppuun mennessä, mutta kolme

Pirkanmaan kuntapäivä osoitti keskustelun tarpeen

Keskustelu kävi vilkkaana myös kahvi- ja ruokatauoilla.

neljäsosaa yhdistyksistä suunnit-telee jatkavansa ainakin vuoteen 2020 asti.

Myös Pirkanmaan Sotavete-raanipiiri jatkaa vuoteen 2020 asti. Sen jälkeinen tulevaisuus näyttää epävarmalta, sillä piirin varat riittävät vain tuohon vuo-teen asti.

Perinneaikakauteen siirtymis-tä silmällä pitäen Pirkanmaa on jaettu kuuteen yhteistoiminta-alueeseen, jotka aikanaan muo-dostavat alueellisia perinneyhdis-tyksiä.

Kuitenkin niin kauan kuin sotaveteraaneja on keskuudes-samme, on yhdistysten päätehtä-vä selkeästi veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä tukitoi-minta, totesi piirin puheenjohtaja Pasi Alho iltapäivän puheenvuo-rossaan.

Teksti: Johanna Vuori Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin

toiminnanjohtaja Kuva: Pekka Maaranen

Veteraaniavustajat ovat Keski-Pohjanmaalla käyneet avus-

tamassa veteraaneja ja heidän les-kiään näiden kodeissa jo kohta kuuden vuoden ajan. Nyt on joil-lakin paikkakunnilla asiakkaita niin vähän, että veteraaneilla ja heidän leskillään olisi mahdollis-ta saada palvelua useammin.

Hanke toimii Keski-Pohjan-maan Sotaveteraanipiirin alueel-la: Kalajoki-, Lestijoki- ja Perhon-jokilaaksossa yhteensä 13 kun-nan alueella: Kalajoki (mukaan lukien Himanka ja Rautio), Ala-vieska, Ylivieska, Nivala, Haapa-järvi, Pyhäjärvi, Reisjärvi, Sievi, Kannus, Toholampi, Kaustinen, Halsua ja Kokkolan kaupungin

Keski-Pohjanmaalla avustajan palveluja on mahdollista saada enemmän

alueelta mukana ovat Lohtaja, Kälviä ja Ullava.

Avustaja tekee niitä tehtä-viä, joita kuntien kotihoito ei voi enää tehdä. Hän auttaa arjen as-kareissa, kuten siivouksessa, ik-kunan pesussa, ruuanlaitossa ja leipomisessa. Hän on ulkoilu- ja puhekaverina tai käy tarvittaes-sa asioilla kaupassa tai apteekissa. Tämä helpottaa vanhusten mah-dollisuuksia asua kotona mahdol-lisimman pitkään. Avustaja vii-pyy asiakkaan luona kaksi-kolme tuntia kerrallaan noin kahden viikon välein.

Yhteyshenkilö: projektipääl-likkö Kaija Pouttu puh. 044 724 9318

Sotainvalidien Veljesliiton Uu-denmaan Piiri, Uudenmaan

Sotaveteraanipiiri, ja Rintamavete-raanien Uudenmaan Piiri ovat ku-luneen vuoden aikana tiivistäneet

Veteraanijärjestöjen Uudenmaan piirien puheenjohtajat tapasivat

Piirien puheenjohtajat tyytyväisinä kokouksen jälkeen. Sotainvalidien Jaakko Torppa (vas.), Sotaveteraanien Olavi Kurko ja Rintamaveteraa-nien Matti Leivo.

yhteistyötään. Yhteistyön merkeis-sä kokoontui 45 henkilöä piirien, yhdistysten ja osastojen puheen-johtajille järjestettyyn tapaamiseen Taistelukoululla Tuusulassa 27.9.

Liedon 1400-luvulla rakennet-tuun Pyhälle Pietarille omis-

tettuun kirkkoon kerääntyi noin 350 kirkkopyhän viettäjää, kun Varsinais-Suomen veteraanijär-jestöt viettivät yhteistä kirkkopy-häänsä Loimaalla 4.9.

Messussa saarnasi Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin hen-gellisen jaoston puheenjohta-ja Esko Laine ja liturgina toimi Liedon kirkkoherra Risto Lep-pänen. Virret säesti kanttori Svetlana Jääskeläinen ja seppel-partiot lähetti matkaan rovasti Esko Laine. Musiikista vastasivat

Rovasti Esko Laine lähetti reserviläisistä ja Liedon Sotaveteraanien tuki-jaoston jäsenistä koostuvat seppelpartiot sankarihaudalle ja Karjalaan jääneiden muistomerkille.

Sanankuulijat kokoontuivat kivikirkon suojiin

Ikäpartio ja Hannu Ilmolahti.Päivätilaisuutta vietettiin Lie-

don koulukeskuksessa. Liedon Sotaveteraanien valmistaman ja heidän yhdessä Porin Prikaatin varusmiesten kanssa tarjoileman aterian jälkeen kuultiin musiik-kiesitysten lisäksi kansanedusta-ja Anne-Mari Virolaisen esittä-mä Liedon kunnan tervehdys ja kirkkoherra Risto Leppäsen tuo-ma seurakunnan tervehdys.

Teksti ja kuva: Osmo Suominen Varsinais-Suomen


Tilaisuudessa pyrittiin laajen-tamaan puheenjohtajien kuvaa veteraanijärjestöjen toiminnasta Uudenmaan alueella. Tärkeim-pänä tehtävänä on edelleen vete-raanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä tukitoiminnan hoita-minen yhdistysten jäsenmäärien laskiessakin.

Erityistä mielenkiintoa herät-ti Sotaveteraanipiirin suunnitel-ma perinneaikaan siirtymisestä. Yhteinen näkemys oli se, että so-tiemme 1939-45 sukupolven pe-rinnön ylläpito on kaikkien yh-teinen asia ja kaikki piirit ovat mukana.

Järjestetty tapaaminen koet-tiin hedelmälliseksi ja sovittiin, että yhteisiä kokoontumisia jat-ketaan kerran tai kahdesti vuo-dessa.

Teksti ja kuva: Jouko Kaivonurmi

Uudenmaan Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja


Kulttuuritalo Orrelassa 10.9. kajahti Marsalkan hopeator-

vet trumpettiryhmän soittama-na antaen lähtölaukauksen Teu-van Sotaveteraaniyhdistyksen 50-vuotisjuhlalle.

Osmo Ristiluoman terveh-dyssanojen jälkeen alkuhartau-den piti rovasti Elo Norja.

Suomeen ei kohdistu tällä het-kellä sotilaallista uhkaa, sanoi merivoimien operaatiopäällikkö, teuvalaissyntyinen kommodori Jori Harju juhlapuheessaan. It-senäisen Suomen puolustus on tällä hetkellä hyvässä kunnos-

Turun Sotaveteraanit järjesti jälleen perinteisen avointen

ovien päivän toimistollaan ja sen piha-alueella 25.8. Tapahtuma al-koi lipunnostolla ja aamunavauk-sella, jossa puhuivat rovasti An-neli Rantalaiho ja yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Paatero.

Turun Sotaveteraanilaulajat esiintyivät aamun avauksessa. Li-säski suoritettiin joukko palkitse-misia. Avaushetken jälkeen tarjol-la oli hernekeittoa lisukkeineen

Turun Sotaveteraaneilla avoimet ovet

Turun Sotaveteraanilaulajat esiintymässä avointen ovien päivänä yh-distyksen toimiston pihamaalla

sekä munkkikahvit Sotaveteraa-nisoittajien huolehtiessa tausta-musiikista. Yleisöllä oli mahdol-lisuus tutustua toimistoon ja sen toimintaan. Paikalle oli saapunut noin 300 vierasta, joista osa viih-tyi pitempäänkin tuttuja tavaten ja kuulumisia vaihtaen.

Teksti ja kuva: Osmo Suominen Varsinais-Suomen


sa. Tulevaisuudessa pitää kuiten-kin huolehtia resurssien riittä-vyydestä, että uskottavuus muun maailman silmissä säilyy, Har-ju totesi. Hän luottaa, että myös tulevat sukupolvet pystyvät huo-lehtimaan Suomesta ja sen puo-lustuksesta: ”Vastoin monia en-nakkokäsityksiä myös nuorempi sukupolvi on valmis kantamaan vastuunsa Suomen puolustukses-ta, jos tarve vaatii”.

Harju osoitti puheessaan ar-vostuksensa sotiemme veteraa-nien työtä kohtaan. Hän vei kuulijansa puheessaan Karja-

Teuvan Sotaveteraanit juhli 50 vuottaan

Perustajajäsen Vilho Metsälä sai kukat Seppo Kuuttiselta ja Jouko Silja-mäeltä. Metsälän vieressä hänen poikansa Leo Metsälä.

lan Kannakselle, jossa jalkaväki-rykmentti 58 taisteli kesäkuussa 1944. Sotien jälkeen veteraanien valtavana haasteena oli Suomen jälleenrakentaminen. Heidän an-siostaan suomalaisista on muual-la kuva periksiantamattomana, luotettavana ja uskollisena kan-sana.

Etelä-Pohjanmaan Sotavete-raanipiirin puheenjohtaja Esko Petäjä toi juhlaan piirin ter-vehdyksen. Perustajajäsen Vil-ho Metsälä kukitettiin ja toisel-le elossa olevalle perustajajäsenel-le Sulho Pollarille vietiin kukat kotiin. Juhlassa nähtiin av-esi-tyksenä vuonna 2003 kuvattu haastattelu edesmenneestä Kos-ti Yliluhdasta, joka osallistui tal-vi- ja jatkosotiin. Jouko Siljamä-ki kertasi tärkeimpiä tapahtumia vuosikymmenten varrelta. Hän lausui myös juhlan päätössanat.

Orrelassa, entisessä seurakun-tatalossa perustettiin 1941 juhan-nuksen alla JR58:n II pataljoona teuvalaisista ja jurvalaisista nuo-rista miehistä. Rykmentin jatko-sota alkoi Kiteeltä. Aikaisemmin kyläkouluille hankitut sankari-vainajien muistotaulut ovat nyt Orrelan juhlasalin seinällä.

Teksti: Jouko Siljamäki Kuva: Esko Petäjä

Iittiläiset veteraanit, kutsuvie-raat ja juhlaväki kokoontui-

vat viettämään juhlatilaisuut-ta Iitin seurakuntakeskukseen 9.10.2016.

Avauspuheessaan yhdistyksen puheenjohtaja Timo Heikkilä toi esiin yhdistyksen puheenjoh-tajistoa, aktiivista ja eteenpäin vievää työtä tehneitä miehiä, jot-ka toiminnallaan ovat johdatta-neet veteraaniyhdistyksen toi-mintaa kannattajajäsenten huo-maan.

Juhlapuheessaan everstiluut-nantti Matti Honko tähdensi Suomen itsenäisyyden pelastajien ja maamme jälleenrakentajien ar-vokasta työtä muistuttaen lisäksi, miten veteraanisukupolvi on ot-tanut tärkeän roolin perintönsä siirtämisestä nuoremmille suku-polville.

Lehtimäen Sotaveteraanien juhlapäivä 18.9. aloitettiin

jumalanpalveluksella Lehtimäen kirkossa, jossa saarnasi kirkko-herra Ari Auranen. Yhdistyksen puheenjohtaja Aarno Puumala ja veteraani Seemi Rantakangas laskivat seppeleen sankarivainaji-en muistopatsaalle.

Juhlapäivä jatkui puheenjoh-tajan tervetulopuheella ja yhdis-tyksen historian esittelyllä.

Yhdistys perustettiin 3.4.1966, yli kaksikymmentä vuotta sotien jälkeen. Yhdistyk-sen 1973 perustettu naisjaosto on ahkeroinut monessa hankkees-sa miesten rinnalla. Suuri yhtei-

nen tapahtuma oli kesäkuussa 1984, kun Lehtimäellä järjestet-tiin Etelä-Pohjanmaan Sotavete-raanipiirin kesäjuhla, jonne saa-pui yli 4000 henkeä. Yhdistys on tarjonnut veteraaneille, puolisoil-le ja leskille erilaisia palveluja, vir-kistystapahtumia ja myös talou-dellista tukea.

Juhlapuheen pitänyt kirkko-herra Ari Auranen kiitti Suomen päämiesten viisautta kehottaa kansaamme kääntymään sota-ai-kana uskossa Jumalan puoleen. Tänä päivänä saamme katsoa kii-tollisina salossa hulmuavaa sini-ristilippua, kansallista symbo-liamme.

Lehtimäen Sotaveteraanit 50 vuotta

Sotaveteraaniliiton ansioristi ojennettiin Rauha Syrjäselle ja Sirkka Ristolalle. Kultaisen an-sioristin saanut Albin Kuvaja oli estynyt saapumasta tilaisuuteen.

Tervehdyksen juhlivalle yhdis-tykselle esittivät piirin puheenjoh-taja Arto Mikkonen, Kaakkois-Suomen aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Esa Hyytiäi-nen, kunnallisneuvos Esa Leh-tinen sekä kirkkoherra Jyrki Nordlund. Nuorten tervehdyk-sen tuonut abiturientti Eetu Jär-vi kiitti Iitin lukiolaisten puolesta veteraaniyhdistystä arvokkaasta työstä isänmaan hyväksi.

Musiikkiohjelmaa juhlassa esittivät Simo Käki harmonikal-laan sekä Mari Valtonen pianolla.

Teksti: Matti Rantala Kuva: Iitinseutu

Iitin sotaveteraanit juhlivat 50-vuotistaivaltaan

Rauha Syrjänen ja Sirkka Ristola ottivat vastaan Sotaveteraaniliton huomionosoituksina ansioristit. Ansioristit jakoivat Iitin sotaveteraa-nit ry:n puheenjohtaja Timo Heikkilä (vas.), piirin puheenjohtaja Arto Mikkonen ja Iitin veteraanien naistoimikunnan puheenjohtaja Tuula Kivinen.

Yhdistystä onnittelivat mm. piirin puheenjohtaja Esko Petä-jä ja Alajärven kaupunginjohtaja Vesa Koivunen.

Päätöspuheessaan Paavo Kuoppa-aho kertoi, että Lehti-mäen Sotaveteraaniyhdistys ry on päätetty lakkauttaa ja liittää juh-lavuoden 2017 alusta Alajärven yhdistykseen. Tammenlehvän omaavia veteraaneja on yhdistyk-sessä enää kaksi, leskiä on kuiten-kin vielä 33 jäsentä.

Teksti: Paavo Kuoppa-aho Kuva: Jaana Koivukoski

Juhlassa paikalla olleet palkitut.


Kirjat

Antti Hietalahti: Talvisodan salainen strategia, Nikkelillä Saksan rinnalle, ISBN 978-951-1-30023-6, Otava 2016, 382 s.

Historiantutkimuksessakin näyt-tää joskus siltä, että vain mieliku-vituksen puute voi rajoittaa uusien tulkintojen esittämistä menneistä tapahtumista. Ainakaan mielikuvi-tuksen puutteesta ei voi syyttää fil.maist. toimittaja Antti Hietalahtea. Hän on löytänyt aivan uusia syitä sille, miksi Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939 ja teki sitten maaliskuussa 1940 rauhan Suomen kanssa.

Hän antaa ymmärtää, että talvi-sotaa ei olisi tullut, jos Suomi ei olisi antanut Petsamon nikkelimalmin hyödyntämisoikeutta eli konsessio-ta kesällä 1934 brittiyhtiö Mondil-le. Talvisota olisi hänen mukaan-sa ollut vältettävissä vielä syksyllä 1939, jos Suomen valtiojohto oli-si ymmärtänyt peruuttaa Mondin toimiluvan.

Petsamon nikkeli - Talvisota - Barbarossa -suunnitelma?Vielä karumpi on Hietalahden

väite siitä, “ettei puna-armeijalla ollut tarkoituksena Suomen val-loittaminen” ja että Summassa hel-mikuussa 1940 toteutetulla “suu-roffensiivilla oli tarkoitus vain pa-kottaa Suomi rauhaan”.

Hietalahden kirjan keskiössä on se väite, että Saksa tarvitsi ehdot-tomasti Petsamon nikkeliä voidak-seen aloittaa suursodan ja erityi-sesti hyökätäkseen Neuvostoliiton kimppuun kesäkuussa 1941. Hänen mielestään kaikki Petsamon nikke-liä koskeva tutkimus on tähän asti kulkenut harhapoluilla, kun ei ole ymmärretty Saksan kiinnostuksen Petsamon nikkeliä kohtaan olleen pitkäkestoista ja hyvin voimakasta.

Petsamon nikkelistä tuli Sak-salle tärkeää ja tavoittelemisen ar-voista siitä lähtien, kun Englanti ja Ranska julistivat sille sodan syys-kuun alussa 1939. Vielä ennen talvi-sotaa maan sotatalousvirkamiehet ehtivät kohdistaa huomionsa Petsa-moon, mutta talvisota katkaisi yh-teydenpidon. Heti maaliskuun 13.

Antero Uitto - Carl-Fredrik Geust: Taistelu Suomenlah-den ulkosaarista, ISBN 978-952-291-285-5, Docendo Oy 2016, 256 s., runsas kuvitus

Monet Suomenlahden saaret, tun-netuimpina Suursaari, Lavansaa-ri ja Tytärsaari, menetettiin jo Tal-visodan rauhassa Neuvostoliitolle. Saaret olivat kuuluneet Suomeen jo “ammoisista ajoista” lähtien ja Tarton rauhassa syksyllä 1920 asia vahvistettiin. Jo talvisodan rauhas-sa Neuvostoliitto katsoi ne strate-giselta sijainniltaan kuitenkin niin tärkeäksi, että se otti ne itselleen. Sama toistui välirauhassa Mosko-vassa syyskuussa 1944.

Saarten suomalainen historia on jäänyt kokolailla tuntemattomak-si. Nyt Antero Uitto ja Carl-Fred-rik Geust ovat paikanneet tämän aukon. Heidän uusimman, jo ul-koasultaankin upean kirjan nimi on “Taistelu Suomenlahden ulko-saarista”, mutta nimi on kyllä sikäli harhaanjohtava, että kirjassa kerro-taan saarten historiasta paljon muu-takin kuin pelkästään taisteluis-ta. Itse asiassa taistelut jäivät talvi-

sodassa melkein taistelematta, kun suomalaiset ehtivät evakuoimaan lähes kokonaan saarten väestön.

Jatkosodassa pääosa saarista oli suomalaisten miehittämiä eikä suu-ria taisteluja juuri käyty. Tunnetuin on ehkä suomalaisten maaliskuussa 1942 suorittama Suursaaren valta-us. Traagisin puolestaan oli saksa-laisten epätoivoinen yritys valloit-taa Suursaari entisiltä aseveljiltään suomalaisilta syyskuun 15. päivänä 1944. Se ei onnistunut, mutta se oli sikäli merkityksellinen taistelu, että sen käymällä suomalaiset pystyivät osoittamaan venäläisille, että he tu-levat pitämään kiinni juuri sovitun aselevon ehdoista. Niihin kuului se, että suomalaisten pitää karkottaa tai vangita maassa olevat saksalais-joukot, mikäli nämä eivät maasta määräajassa vapaaehtoisesti poistu.

Suomenlahden saarten taisteli-jat ovat jääneet sotahistoriallisessa tutkimuksessa melkein marginaa-liin. Kirja tekee heille oikeutta ja nostaa heidät esille ja tasavertaiseen asemaan muilla rintamilla taistel-leiden kanssa.

Esko Vuorisjärvi

päivänä solmitun Moskovan rau-han jälkeen he jatkoivat siitä, mi-hin ennen sotaa oli jääty. Neuvosto-liiton painostama Suomi suostui - Saksalta turvaa hakiessaan - siihen, että valtaosa Petsamon nikkelin tuotannosta, joka pääsisi käyntiin lähikuukausina, myytäisiin saksa-laiselle I.G. Farbenille.

Petsamon nikkelin ja talvisodan syttymisen välillä ei ollut mitään poliittisia tai sotilaspoliittisia kyt-kentöjä. Yhtä vähän Petsamon nik-keliä voidaan liittää operaatio Bar-barossaan eli Hitlerin joulukuussa 1940 tekemään päätökseen hyökä-tä Neuvostoliittoon. Joku voi pitää maist. Hietalahden keksimiä uusia tutkimustuloksia tietoisena histori-an vääristelynä.

Esko Vuorisjärvi

Kirjoittajan väitöskirja vuodelta 1990 käsittelee Petsamon nikkelin kansainvälispoliittista merkitystä vuosina 1939-1945.

Sotaa ja rauhaa Suomenlahdella

Suurkiitokset Teille Sotaveteraanit!

Raimo Hakkarainen OyMustijärventie 25, Ruutana

puh.03-358 3100

Sotaveteraaniliiton seinäkalenteri

Lähetä lämmin joulutervehdysSuomen Sotaveteraaniliiton joulukorteilla.

T YÖ M M E T U K E M I S E K S I

Tiedustelut ja tilaukset: Puh. 09 6126 2015 tai 09 6126 2016

Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraanit.fi

2017

10 e+ postikulut


Timo Malmi: Äyräpään luut-nantti – sotavankien matka Neuvostoliittoon ja takaisin. Into Kustannus Oy 2016, ISBN 978-952-264-677-4, 294 sivua.

Kun syyskesällä 2005 katselin Äy-räpään kirkonmäeltä vanhaa tais-telutannerta, ajattelin heinäkuun 1944 taisteluita. Joukkojemme rin-tamasuunta oli etelään, josta vahvat ehtymättömiltä tuntuvat neuvos-tojoukot vyöryivät vastustamatto-masti kohti heikkoja asemiamme. Takana virtaa Vuoksi, jonka yli pää-see vetäytyessä enää vain uimalla, jos ei tule ammutuksi veteen. Mie-tin, millaiseen helvettiin vähän yli kaksikymppiset nuoret miehet sil-loin joutuivat. Mäellä oli 61 vuoden jälkeenkin vielä sotaromua. Näky puistatti, vaikka luonto Vuoksen rannalla oli kauneimmillaan.

Luutnantti Erkki Aukio tais-teli ErP 25:ssä joukkueenjohtaja-na Äyräpäässä viimeiseen patruu-naan puolen metrin syvyisessä tais-teluhaudassa. Hänen joukkueensa asemat olivat 100 metriä kirkos-ta etelään. Hän joutui venäläisten vangiksi 7.7.1944. Osa miehistä ui Vuoksen yli Vuosalmen puolelle, useimmat kaatuivat. 24-vuotias re-servin luutnantti antoi vetäytymi-seen luvan ja sanoi miehilleen, että kertovat hänen käskeneen lopettaa ampumisen, ettei miehiä voitaisi

Tarja Lappalainen: Se oli yhtä tulihelvettiä, Talvi- ja jatko-sodan kasvot, ISBN 978-952-291-286-2, 309 s., Docendo Oy 2016

Hämeenlinnalainen toimittaja Tar-ja Lappalainen, jonka asiantuntevia ja laajasti kulloisenkin teoksen taus-toihin paneutuvia kirja-arvosteluja olemme saaneet tämän lehden pals-toilla lukea, on nyt puolestaan itse kirjoittanut teoksen, jossa pääosassa ovat talvi- ja jatkosodan taistelijoi-den henkilökohtaisiin haastattelui-hin perustuvat kuvaukset sodasta. Kirjan sisältö on mielenkiintoisel-la tavalla runsas, suurelta osin SA-kuviin perustuva kuvitus täydentää kokonaisuutta. Teksti on selkeää ja helppolukuista. Tämän kirjan toi-voisi kuluvan nimenomaan opiske-levan nuorison käsissä, semminkin,

syyttää pelkuruudesta tai pakene-misesta. Ja patruunathan olivat lo-pussa. Siitä alkoi Aukion ja monen muun sotavankeus. Kahdessa vuo-rokaudessa kaatui pataljoonasta 300 ja sotavangeiksi joutui yli 300 henkeä. Aukio palasi sotavankeu-desta Suomeen.

Neuvostoliiton aloittama sota-operaatio oli vyörynyt Siiranmäen ja Kuuterselän kautta Äyräpään kir-konmäelle. Suurhyökkäys saatiin pysäytetyksi Ihantalassa, johon oli keskitetty kaikkien aselajien vahva rintamapuolustus, erityisesti tykis-tön, jota ilmavoimat tukivat. Sta-lin totesi, ettei pitemmälle päästy ja käski siirtää pääjoukkoja Berliiniin.

Suomalaisia säilytettiin jatko-sodan aikana pääasiassa noin kol-messakymmenessä Neuvostoliiton sisäministeriön NKVD:n vanki-leirissä ja sairaalassa. Toisen maail-mansodan loppupuolella sotavanki-leirejä oli Neuvostoliitossa ympäri maata, ja sotavankeja miljoonia eri kansalaisuuksia, eniten saksalaisia. Leireillä yritettiin noudattaa Ge-neven sopimuksen normeja, mutta venäläiseen tapaan vankien olosuh-teet olivat kammottavat. Tilanne raportoitiin tietenkin paremmaksi. Sairaalahoitoa sotavangit kuitenkin saivat.

Sotavankien ja internoitujen asioiden päähallinnon vastuulle tuli sotavankien ruoka- ja terveys-huollon lisäksi poliittinen ja an-

tifasistinen työ. Sen tarkoitus oli käännyttää suomalaiset sotavangit Neuvostoliiton sodan päämäärien kannattajiksi. Tässä ei kyllä onnis-tuttu.

Sotavangit jaettiin neljään työ-kykyisyysluokkaan: ensiksi teorias-sa terveet vangit, joiden määritte-ly oli tulkinnallista, toiseksi rajoi-tetusti työkykyiset, kolmanneksi kevyeen työhön kykenevät ja nel-jänteen ryhmään vammaiset ja kroonista tautia potevat vangit. So-tavankien kuolemia aiheuttivat mo-net taudit, kuten keuhkokuume, punatauti, tuberkuloosi sekä jatku-va aliravitsemus. Aliravitsemuk-seen vaikutti merkittävästi Venä-jän huono viljasato vuosina 1941 - 1942. Sama vaiva oli Suomessakin. Monen miehen paino oli vapautu-essa 40 -50 kiloa. Miesten terveyt-tä tarkkailtiin pakaratestillä. Jos ni-pistettäessä sormien väliin jäi vielä lihasta, katsottiin miehen olevan työkuntoinen. Jos ei, niin saattoi päästä hoitoon.

Haagin sotavankien käsittelyä koskeva ohjeisto summaa, että so-tavankeja on kohdeltava inhimilli-sesti. Mutta sotavankien rangais-tuksissa sovellettiin puna-armeijan kurinpito-ohjesääntöjä. Ohjesään-nöt saivat joustaa rintamatilanteen mukaan. Joukot, niin omat kuin vieraat, oli saatava kuriin ankarilla määräyksillä.

Suomen päämajan valvontatoi-

kun tunnetusti tiedämme, että itse-näisen Suomen historian tärkeintä vuosikymmentä ei kouluopetuksessa syystä tai toisesta juurikaan käsitellä.

Kirjassa äänen saavat siis ne, jot-ka sotiemme raskaat vuodet oma-kohtaisesti kokivat, joko ”edessä” tai sitten hieman taaempana. Mu-kana ovat mm. Helsingin ilmapuo-lustuksessa mukana ollut Heikki A. Reenpää, taannoinen julkkisvete-raani Hannes Hynönen, valitetta-vasti juuri hetkeä ennen kirjan jul-kistamista keskuudestamme pois-tunut hämeenlinnalainen (Kalvola) kunnallisneuvos Veikko Juvonen, yksi harvoista vielä elossa olevista SS-miehistä, Kosti Cande, tunnet-tu koulumies, opetusneuvos Antti Henttonen, lotta Aura Aumo, so-dan traumaattisista jälkiseurauk-sista lopun elämäänsä kärsinyt ku-parsaarelainen Reino Vepsä ja Ihan-talan kesän 1944 ratkaisutaistelun veteraani, maanviljelysneuvos Eeri Hyrkkö. Hyrkön eräs haastattelu-toteamus on myös antanut kirjal-le nimen. Teos tullee jäämään var-masti yhdeksi viimeisistä, joissa ve-teraanien omakohtaiset muistot ovat mukana näin laajasti.

Mielenkiintoiseksi kirjan raken-teen tekevät edellä mainittujen ve-teraanien ”omakohtaisten äänten” väliin sijoitetut ”tietoiskut” sodan ajan johtohenkilöistämme. Nämä ikään kuin luovat teokselle sen vii-tekehyksen, jossa ”veteraanien ää-net” liikkuvat. Näitä täydentää oi-valla tavalla sotahistorian professo-

ri Martti Turtolan asiantuntevalla avulla luotu kuva sedästään, eversti Jussi Turtolasta, jonka tuli - ja jon-ka kohdalla rohkenisin tässä koh-din käyttää käsitettä ”olosuhteiden uhri” - kaatua joukkonsa mukana Kiestingin erämaan suolla. Mielen-kiintoinen on myös harvoin esille tuotu asia Marsalkka Mannerhei-min uskosta. Teoksessa tätä valot-taa tunnettu Mannerheim-tutkija Paavo Friman.

Kirjassa on luku ”Käsittämätön Talin-Ihantalan torjuntavoitto”. Luku perustuu pääosin 6 Divisioo-naan kuuluneen JR 35:n III patal-joonan adjutantin, vänrikki Pentti Pelttarin omakohtaiseen päiväkir-jaan, jonka hän aikoinaan on Eeri Hyrkölle antanut. Päiväkirja ker-too selkeästi siitä, mitä heinäkuun alussa 1944 Ihantalassa todella ta-pahtui, ja se kertoo myös sen, että toisin kuin jotkut tutkijat ovat väit-täneet, asemasota alkoi siellä vas-ta heinäkuun puolivälin aikoihin. Muutoinkin sekä tämä luku että Eeri Hyrköstä itsensä kertomat asi-at paikkaavat sitä puutetta tai oi-keastaan virhettä, joka Ihantalas-ta puhuttaessa on ollut olemassa. Sekä Hyrkkö että Pelttari taisteli-vat kumpikin siis JR 35:n riveissä, jonka toimintaa ei mielestäni ole ai-emmin nostettu Ihantalasta puhut-taessa sille kuuluvaan asemaan. Pie-ni puute jää vieläkin olemaan, tässä kohdin olisi voinut julkaista myös kartan, josta olisivat selvinneet joukkojen ryhmitykset. Tiedän,

että sellainenkin on edelleen ole-massa. Mutta yhtä kaikki, teos on ensimmäisiä, joissa totuus JR 35:n roolista tulee selkeästi esille.

Kuten sanottu, erinomainen ko-konaisuus, josta välittyy hyvä ko-konaiskuva sotiemme ajasta. Hie-man kuitenkin lienee tullut kiire, sillä yhdellä oikolukemisella olisi kirjassa olevien kirjoitusvirheiden määrää voinut olennaisesta pienen-tää. Lisäksi jotkut käsitteet ovat kirjoittajalle itselle ilmeisesti hie-man epäselviä. Esimerkiksi sivul-la 270 puhutaan pääesikunnasta, vaikka sotavuosina meillä oli pää-maja. Sivulla 65 taas puhutaan jou-kosta nimeltä RP28? Kyseessä lie-nee ERP28 (=Erillinen Pataljoo-

Veteraanit kertovat yhä

Kirjan julkistamistilaisuuden päätteeksi valokuvassa mukana olleet so-taveteraanit (vas.) Antti Henttonen ja Eeri Hyrkkö. Keskellä kirjan toi-mittaja Tarja Lappalainen. Kuva: Katja Lappalainen

miston kadonneitten sotilaiden lis-talla oli noin 6500 nimeä. Suoma-laisia arvellaan olleen jatkosodan aikana sotavankeina 3600 henkeä. Neuvostoliitosta saapui kotiin vuo-sina 1944-1946 lähes 2000 ihmistä, joten matkalle jäi yli 40 %. Tasaval-lan presidentti J.K. Paasikivi teki kaikkensa saadakseen sotavankeja palautetuksi Suomeen. Pääministe-ri Kekkonen keskusteli asiasta Josif Stalinin kanssa 1950, mutta Stali-nin ehdot olivat Suomelle mahdot-tomat.

Suomi palautti Neuvostoliittoon vuoteen 1948 mennessä 43 000 so-tilasta, Ruotsiin oli siirtynyt 400, ja 1200 oli kadonnut maan alle. Hei-dän palauttamisekseen Suomella ei ollut mahdollisuuksia.

Rauhan tultua Punainen Valpo ja loikkarit valvoivat kotiutuneiden sotavankien elämää. Pienistäkin ai-heista saattoi joutua kuulustelta-vaksi. Useasta sotavangista tuntui, että Suomi oli henkisesti miehitet-ty. Tilanne helpottui Punaisen Val-pon lakkautuksen jälkeen 1948.

Kirjailija Timo Malmin Äyrä-pään luutnantti on sotahistorial-linen teos, jonka aikalaistodistaji-na ovat 29 haastateltua sotavankia sekä professori, eversti Juri Basis-tov, marsalkka Viktor Kulikov sekä kansanedustaja Enn Tarto Viros-ta. Lähdeluettelot ovat vaikuttavat. Vahvaa dokumentointia.

Timo Malmi on perehtynyt so-

tavankikysymykseen historioitsi-jan keinoin. Sanoman perilleme-noa auttaa hänen kertojanlahjan-sa ja kuvauksensa sotavankileirien elämästä ja sotavankien kokemuk-sista. Majuri Olli Korhosta venäläi-set kuulustelijat kutsuivat Suomen tyhmimmäksi sotavangiksi, koska tämä ei kuulusteluissa kertonut mi-tään. Olli Korhonen toimi RUK:n johtajana 1960, jolloin itse olin kurssilla 103. Korhonen oli joviaali eversti silloin ja yleni aikanaan soti-lasläänin komentajaksi ja kenraali-luutnantiksi.

Äyräpään luutnantti on sotahis-toriasta kiinnostuneille lukijoille erinomainen lähdeteos ja tietokir-ja. Sitä ei pidä yrittää lukea, kuin sotaromaania, sillä tietomäärä vaa-tii paneutumista ja keskittymistä. Vaikka olen pyrkinyt aiemminkin paneutumaan myös sotavankiky-symykseen (isäni oli jatkosodan ai-kana Naarajärvellä sotavankikomp-panian 12./Sv.K vääpelinä ), sain kirjasta paljon lisävalaistusta koko sotavankikysymykseen. Olen kes-kustellut joidenkin sotavankina ol-leitten miesten ja perheitten kans-sa. Jokainen kokemus on ollut suuri murhenäytelmä. Näitä murhenäy-telmiä Timo Malmi on kuvannut laajasti erinomaisessa teoksessaan.

Seppo Laalo Toimitusjohtaja, res.maj.

na). Lisäksi joissakin kohdin pitkät lainaukset muista teoksista hieman sotkevat, ja jotkut asiat ovat muka-na kahteen kertaan. Näistä ei kui-tenkaan kokonaisuutta ajatellen ole haittaa, ei ainakaan niille, joille kir-ja on ensimmäisiä kurkistuksia tä-hän aihepiiriin.

Teoksen julkistamistilaisuudes-sa puhuneille veteraaneille annan erityiskiitoksen. Teitte tapahtu-masta ainutlaatuisen. Niin olette tehneet kirjastakin.

Osmo Suominen Varsinais-Suomen

Sotaveteraanipiirn toiminnanjohtaja

Sotavankien karu kohtalo


Arkkitehtitoimsito AR-Vastamäki Oy

Tampere

Kilsa Tools OyToijala

Rannikkoseudun Asennus OyTurku

Insinööritoimisto Arcus OyTurku

MK-Kassamasiina OyTurku

Lukijoilta

Lukijoilta-palstalle lähetettyjen kirjoitusten enimmäispituus n. 2 500 merkkiä.

Virosta panssareitaSotaveteraani-lehdessä olleisiin kirjoituksiin vallankaappaukses-ta Suomessa 1948 voin vahvis-taa, että Neuvostoliiton tahol-ta oli sotilaalliset valmistelut sen tukemiseksi tehty. Kummisetäni, Neuvostoliiton Baltian laivastos-sa toimiva laivan apulaispäällik-kö Paul Tenimäe kertoi minulle keväällä 1948 panssarikuljetuk-sista Tallinnasta Porkkalaan. Se oli selvä merkki, mutta mitään ei tapahtunut. Oliko se epäonnistu-minen Suomen taholta, tai muu-tettiin suunnitelmia. Se tieto löy-tynee Suomen arkistoista.

Raul Kuutma Tallinna

Vuoden 48 kaappaushankeLuin Sotaveteraani-lehdestä Vuo-den 1948 kaappaushankkeesta. Päätin kertoa tapahtumista, jot-ka ovat yhteydessä tähän. Miehe-ni oli silloin Turun laivastoase-malla ja kertoi, että kaikkien lo-mat oli peruttu ja heille jaettiin ”kovat piippuun”.

Toinen tapaus oli Keski-Suo-messa, kun erään talon isäntä ker-toi minulle, että naapurin mies, lapsuuskaveri oli kertonut lähte-vänsä Helsinkiin, kun kommu-nistit ottavat vallan Suomessa.

Nämä asiat vaiettiin Suomes-sa. 1950-luvulla Valitut Palat ker-toi kaappausyrityksestä! Asuim-me silloin Rankissa ja siellä oli nuorena vänrikkinä kenraali Pa-junen.

Halusin kertoa nämä pari ta-pausta, kun asia on vaiettu kuo-liaaksi.

Helvi Nykänen Kotka

Apua ärtyneille ja ikääntyville silmille

Sisältää ruotsalaisista mustikoista peräisin olevaa mustikkauutetta, luteiinia, vitamiineja ja mineraaleja, jotka auttavat ärtyneitä ja ikääntyneitä silmiä.

Iän myötä luteiinin määrä silmän makulassa eli verkkokalvon näkötäplässä vähenee. Blue Eye Orginal -tabletit sisältävät juuri sopivan annoksen luteiinia ja mustikkauutetta – yksi tabletti päivässä riittää. Blue Eye Original sisältää myös runsaasti sinkkiä sekä A- ja B2-vitamiinia, jotka edistävät normaalin näkökyvyn ylläpitämistä.

80 tablettia 38,50€Vain yksi tabletti päivässä

Laadukkaiden ravintolisien hankkimisen pitää olla helppoa. Siksi me toimitamme tuotteen sinulle kotiin 2-4 päivässä. Tilaaminen on helppoa:

Puhelimitse: 06-3436 506 arkisin klo 08.30-16.30

Netissä: www.elexironline.fi – tee tilauksesi silloin kun sinulle sopii.

Elexir Pharma Ab FinlandIskmontie 114 B, 65760 Iskmowww.elexironline.fi • [email protected] • puh. 06 3436506

Tilaa jo tänään!Saat tuotteen

ilman toimitus- kuluja kotiisi jo ylihuomenna!

Blue Eye Orginal+25 % enemmän

tabletteja ilman

lisäkuluja!

Kiitos Sotaveteraaneille Tampereelta! Nro:218


Marraskuun ristikko

Liitolle oma lippuLiittovaltuusto hyväksyi kokouksessaan 25.11.1966 yk-simielisesti suunnitelman liiton lipuksi. Lippu tulee ole-maan kooltaan 1 x 1,65, jonka keskiosaan sijoitetaan heraldisten vaatimusten mukaisesti liiton merkki sekä lipun yläosaan lipputangon viereen piirin tai asianomai-sen kunnan vaakuna.

_______

Katseet eteenpäinKuluneen syyskauden aikana ovat sotaveteraanit saa-neet kokea pettymyksiä, kun valtion ensi vuoden talous-arvioon ei ole saatu toivottuja määrärahoja ylimääräi-siin sotaveteraanieläkkeisiin, vaan nykyinen hallitus on poistanut talousarviosta sen vähäisenkin määrärahan, jonka eduskunta lisäsi siihen vuosi sitten. Näin on ta-pahtumassa aikana, jolloin maamme on valmistautu-

massa viettämään itsenäisyytensä 50. juhlavuotta.Sitaatti Otto Vallen pääkirjoituksesta.

_______

Valtavaa yleisömerta Tampereen tiedotustilaisuudessaSotaveteraanit ovat nyt alkaneet liikehtiä kautta maan. Tampereella järjestetyssä tiedotustilaisuudessa tuhat-päinen sotaveteraanijoukko esitti kysymyksiä vaalipii-rinsä kansanedustajille. Näissä tilaisuuksissa pidetyt puheet ja esitetyt ajatukset ovat lehdistön välityksellä le-vinneet kautta maan ja herättäneet ansaittua huomiota.

_______

Toijalan sotaveteraaneilla kerrostalohankeToijalan ja ympäristön sotaveteraanit ovat toimineet vajaan vuoden. Tänä aikana on jo pantu alulle kerrostalohanke ja

huoneistojen koemerkintä on käynnissä. Tontti on luvas-sa Toijalan keskustasta joko lahjoituksena tai pienillä vel-voituksilla. Kun asemakaavamuutos saadaan päätökseen, alkavat arkkitehti-teknilliset ja ekonoomiset suunnittelut.

_______

Koulutustoiminnassa huomioitava nuorimmat sotaveteraanitOn aivan selvää, että kun miehet joutuivat uhraamaan parhaista nuoruusvuosistaan useita vuosia maanpuolus-tukseen, jäi heiltä monet siviiliasiat oppimatta. Meillä on jo todettavissa ammattitaitoisten henkilöiden pulaa monilla aloilla. Siksi koulutustoiminnan olisikin huo-mioitava nämä 40-vuotiaat ja ohjattava heidät siihen suuntaan, mihinkä ennusteet osoittavat.

Marja Riukka

Poimintoja Suomen Sotaveteraani 5/1966 lehdestä

SanakilpaLehdessä 4.2016 kilpailusanamme oli ”Syyskylvö”. Hyväksytty-jä sanoja löytyi 11 kpl, jotka ovat alla olevassa luettelossa:Kylvö, kylvös, kyly, (3)Löysyys, (1)Syksy, sylky, sylys, syvyys, syys, syöksy, (6)Yskös, (1)

Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin kolme Hannu Raut-kallion kirjaa ”Laboratorio Suomi – Kekkonen ja KGB 1944-1962”. Palkinnon saavat Harras Hursti, Helsinki, Eeva Kallio, Jokioinen ja Timo Rekilä, Oulainen. Seuraava kilpailusanam-me on ”TALVIAIKA”. Lähettäkää vastauksenne perjantai-hin 25.11. mennessä kirjeessä tai postikortilla: PL 600, 00521 HELSINKI tai sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Vastaukseen kirjoitetaan lähettäjän nimi ja osoite, kirjekuoreen lisäksi ”Sanakilpa”. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme Sotaveteraanikalenteria 2017.

Tällä kertaa somessa herätti laa-jaa keskustelua aivan lokakuun alussa uutisoitu hallituksen eh-dotus leikata itsenäisyyden juh-lavuonna sotiemme veteraanien eläkkeistä. Hallitus esittää ta-lousarvioesityksessään rintama-lisään 0,85% leikkausta sekä rin-tamalisän indeksikorotuksista luopumista ensi vuonna. Tällä leikkauksella tavoitellaan 200 000 euron säästöjä ensi vuodelle.

Sosiaalisen median nurkkaus(Kirsi Vainionpää, Facebook)

3. Näin ei omaa historiaansa ar-vostava kansakunta toimi! (Arto Koukkari, Facebook)

4. Suomen ikäihmisten kohte-lu häpeällistä – tämä erittäin masentavaa (Minna Niemi-nen, Facebook)

5. Jos tämä menee läpi niin pak-ko mennä ilmaiseen mielipide isolle kirkolle (Tommi Termo-nen, Facebook)

Alla muutamia poimintoja teeman ympäriltä käydystä kes-kustelusta Facebookissa ja Twit-terissä:1. @sotaveteraani Tai pikemmin-

kin [voidaan kysyä] että näin paljonko päättäjämme arvosta-vat Suomea? Ilman rohkeita ve-teraanejamme ei olisi Suomea. (Veli Uotila, Twitter)

2. Veteraaneille lisää rahaa ja kuntoutusta loppuun saakka


Kaikki tuotteet on varustettu Sotaveteraaniliiton logolla.

Tilaukset: Puh. 0400 757 195, 050 517 6396,

[email protected]

Liiton tunnuksella varustettu solmio,

hinta 15 euroa.

Kylpypyyhkeet (Finlayson)

Pyyhkeen koko 70x150, neljä värivaihtoehtoa, hinta 22 euroa/kpl.

Kävelykeppi Jääpiikillä ja rannelenkillä

varustettu kävelykeppi. Sotaveteraanien perinneyhdistyksen jäsenten käsityönä valmistama.

Tilatessasi ilmoita pituutesi.Hinta 60 euroa

Tilaukset: Solveig Hyöty, (09) 612 7003, [email protected] on avoinna klo 10.0014.00.

VeteraanivyöLaadukas kotimainen kääntövyö, nahkaa väri musta/viininpunainen. Soljessa

liiton tunnus, solkea saatavana myös hopeanvärisenä.

Hinta 25 euroa

KynttilänjalkaKultakeskuksen perinteinen malli vuodelta 1918. Korkeus 77 mm.

Varustettu liiton tunnuksella. Hopeaa.Hinta 150 euroa

HenkselitKotimaiset, veteraanitunnuksella. Saatavana

on viininpunaista, tummansinistä ja

mustaa. Hinta 23 euroa

Tilaukset:KantaHämeen Sotaveteraanipiiri ry, Suomenkasarmi rak. 15,

13130 Hämeenlinna tai puh. (03) 675 6839 (mato klo 9.0012.00),[email protected]. Toimitus postiennakolla.

Tilaukset: Loimaan Seudun Sotaveteraanien

Perinneyhdistys r.y., Risto Jaakkola, Loimaankatu 8 C 5, 32200 Loimaa,

puh. 050 566 0456, [email protected]

Toimitus postiennakolla.

Sotaveteraanipiirien myyntituotteet

Syntymä- päiväkynttilähinta 15 euroa

Iisakki-puukkohinta 60 euroa Kaulaliina

Laadukas, vuorillinen kaulaliina.

Hinta 23 euroa

Sotaveteraaniliiton myyntitoimisto palvelee

Täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse.

6 Suomen lippu Hinta 30 euroa

4 Liiton standaari Hinta 35 euroa

2 JäsenmerkkiMyös kannattajajäsenille Hinta 15 euroa

1 Sotaveteraani mitali Myös kannattajajäsenilleHinta 15 euroa

✂

TILAUSKORTTISuomen Sotaveteraaniliitto PL 600, 00521 HELSINKI

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nimi (tekstaten):

................................................................Lähiosoite:

................................................................Postinumero ja -toimipaikka:

................................................................5/16

KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunu 7 B kulkee Kellosillan pysäkille.

Toimisto avoinna ma-pe 8.30-16.00Soita Riinalle 09 6126 2015 tai Marjalle 09 6126 2016

Sähköposti: [email protected] • [email protected] Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraanit.fi

35 Sotaveteraanikalenteri vuodelle 2017Kalenteri on tarpeellinen ja hyvä tietopaketti jokaisen jäsenen taskuun. Hinta 6 euroa

43 Sama kaiku on askelten -CDKymmenen sotaveteraanikuoron ja Haminassa sotaveteraanien konsertissa taltioiduista äänitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD. Uusi painos Hinta 20 euroa

9 Tammenlehvä- hautakivimerkkiKorkeus 90 mmHinta 20 euroa

8 Liiton virallinen hautakivimerkkiHalkaisija 60 mm. Myös uurnamerkkinä.Hinta15 euroa


JulkaisijaSuomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands Krigsveteranförbund rf

Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku Seppä

ToimitusKellosilta 4 C00520 Helsinkipuh. päätoimittaja (09) 6126 2012sähköposti [email protected] [email protected] faksi (09) 6126 2020 internet www.sotaveteraaniliitto.fi

Osoitteenmuutokset ja lehden peruutuksetSotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutoksista omaan yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille, PL 60000521 Helsinkipuh. (09) 6126 2015sähköposti [email protected]

Lehden tilaukset ja hinnatSotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sotaveteraani-lehden liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 15 euroa. Irtonumero maksaa 4 euroa.

ToimitusneuvostoPuheenjohtaja Kari MäntyJäsenet: Anni Grundström, Erkki Heikkinen, Antti Henttonen, Raili Leino, Göran Lindgren, Pertti Nieminen, Panu Pokkinen, Markku Seppä, Aarno Strömmer, Eeva Tammi, Finn-Göran Wennström, sihteeri Marja Riukka

Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

Ilmestyminen 20161/16: 24. helmikuuta • 4/16: 14. syyskuuta2/16: 20. huhtikuuta • 5/16: 2. marraskuuta 3/16: 22. kesäkuuta • 6/16: 21. joulukuuta

Ilmoitushinnat1,60 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Lehti CD-levynäSotaveteraani-lehden pääsisältö on kuunneltavissa CD-levynä (ns. Daisy-äänite), jonka vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. Näkövammaisten Keskusliitto lainaa kuunteluun tarkoitettuja Daisy-soittimia. CD-levyjä voi tilata Sotaveteraaniliiton myyntitoimistosta: PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2015, sähköposti [email protected]

IlmoitusmyyntiT:mi Veli Matti WilskaKiipolantie 259100 Parikkala Isto Valkeapää puh. 040 735 7571

TaittoTaittotalo PrintOneVehkalahdentie 12 A00950 Helsinkipuh. 050 320 8972sähköposti [email protected]

PainopaikkaLehtisepät OyISSN 0782-8543

Ristikon ratkaisu

Trans Aarnio OyTurku

Seepsula-YhtiötTuusula

Bros Raita AyRusutjärvi

www.valovirta.fi Varkauden Tehokaivu OyKuvansi

Savmet OyVarkaus

Arokivi OyVarkaus

JJ-Konehuolto OyYlistaro

E. T. Listat OyYlivieska

Muovilami OyÄhtäri

Jari Ruha OyÄhtäri

Rakennusurakointi Marko Myllypakka

Äänekoski

idg-tools.com


114. Enkelilaulu Huom. yksiosainen

314. Kodin kynttilät

JOULUKORTTITILAUSSuomen Sotaveteraaniliitto, PL 600, 00521 HELSINKI

Nro ................ pkt ................

Nro ................ pkt ................

Nro ................ pkt ................

Nro ................ pkt ................

Nro ................ ptk ................

Lajitelma ....... pkt ................

Nimi (tekstaten):

.................................................................................

Lähiosoite:

.................................................................................

Postinumero ja -toimipaikka:

.................................................................................

5/16

KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunu 7 B kulkee Kellosillan pysäkille.

✂

Kortit toimitetaan pakattuina:• 10 kpl:n lajitelma(vaihtuva lajitelma)• 10 kpl:n pakkaus(pakkauksessa 10 samaa korttia)12 €/pakkaus

Joulukortit 2016Lähetä lämmin joulutervehdys Suomen Sotaveteraaniliiton joulukorteilla

115. Jouluaatto

215. Joulukirkko 315. Lyhdyt

12e/pakkaus

Toimintaamme voitte tukea myös ostamalla kirjeensulkijamerkkejä.Arkissa on 20 merkkiä, arkin hinta on 20 €/kpl.

20e/arkki

Tiedustelut ja tilaukset: Puh. 09 6126 2015 tai 09 6126 [email protected]@sotaveteraaniliitto.fi

Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraanit.fi

413. Metsän joulu313. Korsukortti

Vaihtuva lajitelma

Jos tilaamanne kortti on loppunut,korvaamme kortin toisella mallilla. (rasti ruutuun)

116. Lyhde

216. Rekiretki

514. Kuuset 414. Joulurauha613. Jouluaamu Huom. yksiosainen416. Taikametsä

merenkulun suurimmasta katastrofista 75 vuotta, sivut 20–21 5_2016.pdfsia ikkunat tallinnassa...

Documents