Sosiaali- ja terveysala, Seksologian ammatilliset erikoistumisopinnot

SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT

Maaret Kallio

Opinnäytetyö Marraskuu 2005

JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU

KUVAILULEHTI Päivämäärä

_______________

Tekijä(t)

KALLIO, Maaret Julkaisun laji

Opinnäytetyö

Sivumäärä

34 Julkaisun kieli

suomi

Luottamuksellisuus

Salainen _____________saakka Työn nimi

SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT

Koulutusohjelma

Seksologian ammatilliset erikoistumisopinnot

Työn ohjaaja(t)

SIRONEN, Maija

Toimeksiantaja(t)

Tiivistelmä

Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisen perustarpeita ja hyvinvointia. Parhaimmillaan se on myönteisen terveyden ja yleisen hyvinvoinnin tärkeä edistäjä.

Seksuaalisuus on ennen kaikkea tunnetta, ei pelkkää halua, intohimoa tai genitaaleja. Se on ihmiselle voimavara, joka tuo iloa ja tyytyväisyyttä elämään, mutta jonka edellytyksenä on tasapaino. Seksuaalinen minä on kuitenkin herkästi haavoittuva, jonka vuoksi myös psyykkiset paineet tai ongelmat voivat aiheuttaa heilahduksia seksuaalisuuden alueella.

Syömishäiriöt ovat aikamme ja kulttuurimme sairaus, johon sairastuu yhä useampi nainen. Suhde ruokaan ja ulkonäköön on kulttuurissamme kaksijakoinen: nautinnollinen sekä syyllinen. Kehon hallitseminen voi myös olla keino kohdata nyky-yhteiskunnan vaatimukset ja paineet. Kehoa rankaisemalla ja sitä kontrolloimalla ihminen on itse vallan kahvassa muun elämän ollessa epävarmaa ja pelottavan ennustamatonta. Anoreksiaa nervosaa (pakonomainen laihduttaminen) ja bulimia nervosaa (ahmimishäiriö) sairastavat tytöt ja naiset ovat kuitenkin vain osa siitä joukosta, jotka kamppailevat oman naiseutensa, ulkonäköpaineiden, riittämättömyyden ja hallitsemattomuuden tunteiden kanssa. Syömishäiriöön sairastuvat tytöt ovat syntyneet tähän maailmaan muita herkempinä ja yrittävät syömisen kontrolloinnin kautta ratkaista omia sisäisiä ongelmiaan tai tarpeitaan.

Työssäni pohdin seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden

vaikutusta toisiinsa, ikään kuin niiden välistä keskustelua naisen ruumiissa ja sielussa. Seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden välistä yhteyttä tarkasteltaessa on katseltava laajemmin myös ympäröivään kulttuuriin ja sen ihanteisiin, ruumiinkuvaan, naiseuden kokemiseen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, hoitoon sekä terapeuttisiin näkökulmiin. Pohdinta-osuudessa pyrin kokoamaan työni erilaisia katsantokantoja seksuaaliterapeutin työn näkökulmasta käsin. Työn tavoitteena on avata syömishäiriöiden salaista kieltä kosketuksessa seksuaalisuuteen ja sitä kautta laajentaa osaamista seksuaaliterapeutin työssä erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa.

Avainsanat (asiasanat)

Seksuaalisuus, syömishäiriöt, naiseuden kokemus, seksuaaliterapia

Muut tiedot

SISÄLLYSLUETTELO

1 Johdanto ........................................................................................................................... 1

2 Seksuaalisuus................................................................................................................... 2

2.1 Seksuaalisuus ihmisen elämänkaaressa ................................................................... 3

2.2 Seksuaalisuus ja mielenterveys................................................................................. 4

2.3 Naiseus ja naisellisuus............................................................................................... 4

2.4 Länsimaissa vakiintunut naisihanne .......................................................................... 6

3 Syömishäiriöiden määrittelyä ............................................................................................ 8

3.1 Syömishäiriön taustalla vaikuttavia syitä.................................................................. 10

3.2 Anoreksia nervosa ................................................................................................... 12

3.3 Bulimia nervosa ....................................................................................................... 13

4 Seksuaalisuus ja syömishäiriöt ....................................................................................... 14

4.1 Syömishäiriöisen ruumiinkuva ................................................................................. 15

4.2 Syömishäiriöisen naisen seksuaalisuus ja naisellisuus ........................................... 15

4.3 Anorektikon ihmissuhteet ja seksuaalisuus.............................................................. 17

4.4 Bulimikon seksuaalisuus.......................................................................................... 19

4.5 Syömishäiriöisen tunteiden ja tarpeiden käsittely .................................................... 19

5 Seksuaalinen käyttäytyminen ja syömishäiriöt ................................................................ 21

5.1 Seksuaalisen käyttäytymisen alaluokat syömishäiriöisillä........................................ 22

5.1.1 Seksuaalisuuden kieltävä ................................................................................. 22

5.1.2 Seksuaalisesti epävarma.................................................................................. 22

5.1.3 Seksuaalisesti passiivinen ................................................................................ 23

5.1.4 Seksuaalisesti aktiivinen................................................................................... 23

6 Seksuaalinen hyväksikäyttö ja syömishäiriöt .................................................................. 24

7 Hoito, parantuminen ja ennuste ...................................................................................... 25

7.1 Seksuaalisuuden kohtaaminen mielenterveystyössä............................................... 26

7.2 Seksuaaliterapia ja –neuvonta................................................................................. 27

7.3 Seksuaaliterapia mielenterveysongelmissa ............................................................. 29

8 Pohdinta.......................................................................................................................... 31

LÄHTEET

Jumala, sinä joka loit eroottiset tunteet panit niihin myös voiman, jotta elämä jatkuisi maan päällä

tätä voimaako me pelkäämme niin paljon että kieltäydymme elämästä toistemme lähellä

miten minä voisin olla kompastumatta seksuaalisuuden pelkoon päinvastoin siunata sen voiman ja luomisen riemun ja kulkea toisen ihmisen kanssa vastuullisesti käsi kädessä kauas hellyyden maahan syvälle sinun yhteyteesi jossa lapsen läheisyyden tarve ja aikuisen seksuaalisuudet tunteet muuttuvat yhdeksi suureksi ylistyslauluksi Luojalleen

(Anja Porio)

1

1 JOHDANTO

Syömisongelmat ovat voimakkaasti lisääntymässä yhteiskunnassamme. Ei

tarvitse olla anorektikko tai ylipainoinen kärsiäkseen siitä, että ruoka hallitsee

elämää. Ruoan kautta selvitetään tunteita ja elämän solmukohtia, joita ei muuten

pystytä kohtaamaan. (Kristeri 2005) Naisen kohtaamat paineet suurenmoisen

uran, perheen ja ulkonäön saavuttamiseksi uuvuttavat toisia niin, että

elämänhallinta tuntuu mahdottomalta. Median tuottamat epärealistiset

ulkonäköpaineet ja rooliristiriidat voivat ulottua jopa seksuaalisuuteen asti. (Näre

2000) Nykyisin yleistyneiden syömishäiriöiden on havaittu aiheuttavan myös

seksuaalista haluttomuutta (Heusala 2003, 246). Ovatko suoritus- ja

identiteettipaineet niin kovat, että syömishäiriöstä kärsivä tyttö pitää ruumiillisten

oireidensa avulla kiinni viimeisestä hänellä olevasta määräysvallasta? Jos tämä

on totta, anoreksian ja bulimian lisääntyminen kielii siitä, kuinka hämärä kuva

naisilla on omasta itsestään ja miten vaikeaa on liittyä kulttuurin vääristämään

naiskuvaan. Suoritus- ja identiteettipaineessa oma ruumis on ainoa, jonka tyttö

itse omistaa. (Perheentupa 1993)

Syömishäiriöistä voi ajatella tulleen jopa aikamme kulttuuriepidemia.

Syömishäiriöitä voidaan pitää yksilöllisinä oireina, joilla hallitaan ratkaisemattomia

ongelmia tai joiden avulla haetaan helpotusta selittämättömään pahaan oloon.

Nyky-yhteiskunta tuntuu suosivan myös sellaista ongelmanratkaisua, jossa

kontrolloidaan omaa kehoa ja syömistä. Suomessa anoreksian esiintyvyys on

arviolta noin 0,5-1 prosenttia ja bulimian 2-4 prosenttia. Eräiden tutkimusten

mukaan jopa 20 prosentilla opiskelijoista on oireita syömishäiriöistä. (Rissanen

2000, 1084)

Syömishäiriöitä esiintyy selvästi enemmän naisilla kuin miehillä, jonka vuoksi olen

valinnut työni näkökulmaksi naisen syömishäiriöt. Miehet ovat tämän näkökulman

valinnan vuoksi jääneet työni ulkopuolelle, vaikka syömishäiriöt koskevat myös

miessukupuolta vähäisesti. Työssäni pohdin seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden

vaikutusta toisiinsa, ikään kuin niiden välistä keskustelua naisen ruumiissa ja

2

sielussa. Seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden välistä yhteyttä pohdittaessa on

katseltava laajemmin myös ympäröivään kulttuuriin ja sen ihanteisiin,

ruumiinkuvaan, naiseuden kokemiseen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn,

hoitoon sekä terapeuttisiin näkökulmiin - vain osan mainitakseni. Pohdinta-

osuudessa pyrin kokoamaan työn erilaisia katsantokantoja seksuaaliterapeutin

työn näkökulmasta käsin. Työn tavoitteena on avata syömishäiriöiden salaista

kieltä kosketuksessa seksuaalisuuteen ja sitä kautta laajentaa osaamista

seksuaaliterapeutin työssä erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa.

2 SEKSUAALISUUS

Seksuaalisuus on ennen kaikkea tunnetta, ei pelkkää halua, intohimoa tai

genitaaleja. Se on ihmiselle voimavara, joka tuo iloa ja tyytyväisyyttä elämään,

mutta jonka edellytyksenä on tasapaino. Seksuaalisuutta on kaikki se mielihyvä,

jota ihminen kokee oman kehonsa eri osien tuntemuksina, sekä läheisyys ja

lämpö vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. (Mäkelä 1999)

Seksuaalisuuteen kuuluu ihmisten välinen vuorovaikutus. Parhaimmillaan

seksuaalisuus toteutuu juuri ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tällöin

seksuaalisuus voidaan ymmärtää sellaisen mielihyvän tuottamiseksi ja

saamiseksi, johon ei liity toisen vahingoittamista. Rakkaus on terveen,

hyvinvoivan seksuaalisuuden perusta ja käyttövoima. Kielteinen asenne

seksuaalisuuteen on vahingollista, koska se voi samalla suuresti latistaa

seksuaalisuuden tuomaa suurta elämänvoimaa. Myönteisen asenteen

aikaansaaminen edellyttää, että seksuaalisuudesta tarjotaan tietoa ja annetaan

apua ongelmien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, jolloin seksuaalisuudesta

nauttiminen voi olla täydempää. (Hovatta, Ojanlatva 1995)

Seksuaalisuus on kulttuurisidonnaista, minkä vuoksi sitä on aina tarkasteltava

kulttuurinsa ja historiansa viitekehystä vasten. Kulttuurit ovat aina muovanneet

seksuaalista normistoa, etenkin sitä mitä pidetään hyväksyttävänä. Afrikkalainen

3

kulttuuri ylistää kehoa ja ruumiillisuutta, myös seksuaalisuutta. Keho ei jää

hengen varjoon, sillä ruumis ja henki ovat tässä kulttuurissa yhtä. Keho ei jää

henkisyyden varjoon, vaan sen kautta koetaan voimakas yhteenkuuluvuuden

tunne muihin ihmisiin, esi-isiin ja luontoon. Länsimainen kulttuuri taas on

uskonnollisfilosofisen tradition mukaan erottanut voimakkaasti henkisyyden ja

ruumiin. Se on jakanut ruumiin ja seksuaalisuuden pakanalliseen pahaan

puoleen. Ehkä ihminen tällöin joutuu torjumaan jotain itsessään ja ajautuu

helpommin ristiriitaan kehossaan. Länsimaissa tapahtuva individualismin

korostus luo vielä lisää paineita. (Heikkilä 2002; Hovatta, Ojanlatva, 1995)

2.1 Seksuaalisuus ihmisen elämänkaaressa

Seksuaalisuus on mukana ihmisen elinkaaressa syntymästä hautaan asti.

Vastasyntyneetkään eivät ole aseksuaalisia, vaan heissä on voitu havaita

seksuaalisiksi tulkittavia reaktioita. Seksuaalisuus ankkuroituu muiden

elintoimintojen tapaan ihmisen biologiseen rakenteeseen. Ilmenemismuodoiltaan

se kuitenkin vaihtelee voimakkaasti riippuen kunkin yksilön

elämänkokemuksesta, ympäröivästä yhteisöstä ja siinä vallitsevasta kulttuurista.

(Niemi 1995)

Seksuaalinen minuus on hyvin monipuolinen, herkästi haavoittuva ja hauras.

Seksuaalisuus ilmenee ihmisen elämässä parhaimmillaan suurta tyydytystä ja

iloa tuottavana voimana, mutta sen alueella ilmenee myös herkästi ongelmia.

Vuosien kuluessa ihmisen elinkaaressa seksuaalisuus ei katoa mihinkään, vaan

tarve tulla rakastetuksi ja saada läheisyyttä säilyy läpi elämän. Seksuaaliset

tarpeet ovat osa ihmisen perustarpeita. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin ruoka ja uni.

Seksuaalisuus on määritelty psykofyysiseksi kokemukseksi. Seksuaalinen

terveys on ruumiillisten, emotionaalisten, älyllisten ja sosiaalisten tekijöiden

yhdistymistä siten, että sillä on positiivinen vaikutus, joka rikastuttaa ja vahvistaa

persoonallisuutta, kommunikaatiota ja rakkautta. Seksuaaliterveys on tärkeä osa

koko ihmisen hyvinvointia, se on koko elämän mittainen voimavara, jota täytyy

4

leikkien helliä ja harjoitella koko ihmisiän ajan. (Heikkilä 2002; Heikura 2001;

Hovatta, Ojanlatva 1995)

2.2 Seksuaalisuus ja mielenterveys

Parhaimmillaan seksuaalisuus on myönteisen terveyden ja yleisen hyvinvoinnin

tärkeä edistäjä. Ihminen voi nauttia kokonaisvaltaisesti seksuaalisuudestaan

vasta sitten, kun tyydyttävän elämän välttämättömät perusedellytykset ovat

olemassa. Mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset eivät

useinkaan voi toteuttaa seksuaalisuuttaan tyydyttävällä tavalla ja myös

seksuaalisen läheisyyden puutteesta voi koitua haittaa mielenterveydelle. Vaikka

psyykkiset paineet eivät horjuttaisikaan mielenterveyttä, ne voivat silti heilauttaa

herkkää seksuaalisuuden aluetta. Jo stressi voi aiheuttaa haittoja, joiden

vaikutuksia voidaan mitata myös hormonitasolla. Naisilla esimerkiksi stressin on

havaittu johtavan sukupuoliseen haluttomuuteen. Toisaalta seksuaalinen tyydytys

sekä aktiivisuus voivat toimia eräänlaisena stressin vastalääkkeenä estäessään

stressihormonin, kortisolin, erittymistä. (Kontula 1999)

Mikä tahansa sairaus voi muuttaa ihmisen seksuaalisuutta monin tavoin.

Psykiatrisen oireen ja seksuaalisuuden vuorovaikutuksen tulokset voivat yllättää.

Mielenterveysongelmat mutkistavat kommunikointia toisten kanssa ja heikentävät

yleensä kykyä läheisyyteen. Mielenterveysongelma ei yleisesti kuitenkaan

välttämättä vaikuta seksuaalisuuteen lainkaan. (Mäkelä 1999)

2.3 Naiseus ja naisellisuus

Sukupuolisuuden ilmenemismuodot ihmisen elämässä eivät ole perittyjä tai

vaistonvaraisia, vaan ajan myötä opittuja (Niemi 1995, 14). Seksuaalisuuteen

liittyvät ongelmat ovat usein erittäin ruumiillisia: suhde omaan miehisyyteen,

5

naiseuteen tai ruumiiseen voi olla ongelmallinen. (Tukiainen, Soramäki 2000)

Kasvavan ja itseään etsivän tytön mieli tulisi rauhoittaa niille toiveille, odotuksille

ja rakentaville mielikuville, jotka kumpuavat hänen naiseuden alkulähteestään.

Kasvava tyttö tarvitsee tuekseen äitiään ja ennen kaikkea aikuisia, naiseudestaan

tietoisia naisia, jotka osaavat suojella tätä kasvavaa erityisyyttä nuoressa

naisessa. Naiseuden kokemukseen vaikuttaa myös kuva äitiä arvostavasta isästä

ja vanhempien kumppanuudesta parisuhteessa. (Perheentupa 2001)

Naisellisuus on ennen kaikkea kokemus. Naiseksi kasvamiseen sisältyy

tietoisuus siitä, että oma naiseus on altis haavoitettavaksi (Näre 2000, 53).

Naisen tapaan elää ja toteuttaa elämänsä mahdollisuuksia vaikuttaa hänen

alitajuinen kuvansa naiseudesta. Jollei kuvaa naiseudesta ole tehty tietoiseksi, se

vaikuttaa tiedostamattomasti naisen elämässä. Monen naisen kokemus on tulla

tunnistetuksi väärin, eli tulla nähdyksi toisenlaisena, kuin miten itse itsensä

kokee. Jos naiseutta loukataan, se koetaan usein hyvin haavoittavaksi ja satuttaa

koko naisen olemusta: sukupuolisuutta lahjana, ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta.

Naiseuden erityisenä alueena on kokemus raskaudesta ja äitiydestä, jota mies ei

voi kokea samalla tavalla. Jos nainen joutuu parisuhteessaan kannattamaan

suhteen toista osapuolta, hänen oman sukupuolisuutensa on vaikea päästä

täyteen mittaansa. Oma naiseus ei tällöin saa riittävästi vastakaikua, eikä tule

riittävästi tunnustetuksi. (Junkkari 1992; Näre 2004)

Naisen suhdetta omaan ruumiiseensa leimaa usein miehinen näkökanta, yhä

vielä patriarkaatin naiskuva, jossa nainen on miehen silmin katsottu ja määritelty.

Kolmivuotias näkee vielä peilistään ihanan kuningattaren, kaksikymppinen

kaunotar liian lihavan, laihan tai lyhyen naisen, viisissäkymmenissä nainen

katsoo peiliin ja menee minne haluaa, mutta ehkä vasta neljännessä iässä 70-

vuotiaan naisen peilistä katsoo viisaus ja hän ymmärtää nauttia elämästä.

Kokonaisuudessaan kuitenkin keski-iän myötä naiseuden kokeminen muuttuu

entistä myönteisemmäksi ja hyväksyvämmäksi. Kun nainen löytää itsestään

naiseuden alkuvoiman, hän alkaa säkenöidä yksilöllisessä naisellisuudessaan.

Kyse on siitä, että nainen nostaa oman ruumiillisuutensa takaisin subjektiksi, jota

6

ei sallita enää varastaa objektiksi toisten silmiä varten. Itsensä ja oman ruumiinsa

inhoaminen on kuitenkin pelon kieltä, omaan naiseuteen kohdistuvaa pelkoa.

(Dowling 1991; Junkkari 1992; Perheentupa 2001)

2.4 Länsimaissa vakiintunut naisihanne

Länsimaissa on jo pitkään ollut vakiintunut naisihanne, jonka sanotaan olevan

yksi varmimmista syyllisistä syömishäiriöiden syntyyn. Naisen seksuaalinen

vetovoima liitetään edelleen hyvin paljon naisen ulkomuotoon, kun taas miehen

viehätysvoima on enemmän riippuvainen älystä ja varallisuudesta. Kulttuurimme

naisihanteen esikuvina ovat langanlaihat, jopa syömishäiriöistä kärsivät

mannekiinit. Narsistisen yhteiskuntamme piirteisiin kuuluu ruumiin palvonta, jossa

ihminen rääkkää itseään saavuttaakseen hyväksytyn täydellisen vartalon.

Epäterve täydellisyyden tavoittelu liittyessään fyysiseen olemukseemme

laukaisee usein vakavan ja vaikeasti hoidettavan syömisongelman. Tutkimusten

mukaan suuri osa naisista väheksyy ja halveksii omaa ruumistaan, kun taas

miehet voivat usein jopa yliarvioida ulkonäköään ja viehätysvoimaansa.

Hyväksyttävän naisvartalon tärkein vaatimus on, että se on laiha. Laihuuteen

liitetään muitakin ominaisuuksia, kuten seksikkyys, haluttavuus, menestys ja

älykkyys. Näiden viestien vuoksi suuri osa naisista kärsii kokonsa vuoksi

syyllisyyden- ja arvottomuuden tunteita ja he voivat kokea itsensä naisena

vaillinaiseksi. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005; Duodecim 2003; Junkkari 1992;

Kristeri 2005).

Vastikään tehdyssä nuorisotutkimuksessa 20 – 25- vuotiaista vastaajista valtaosa

(82 %) toivoo mainoksiin enemmän tavallisen näköisiä naisia. Lähes yhdeksän

kymmenestä vastaajasta haluaisi vartalonsa olevan kiinteämpi ja yli puolet

vastaajista tuntee itsensä lihaviksi vähintään viikoittain. Nyky-yhteiskunnassa

pitää olla laiha, sen kertovat meille joka puolelta tunkevat laihojen naisten kuvat.

Kuitenkin tutkimuksissa miehet valitsevat kuvista selkeästi pyöreämmät naiset

7

ihanteikseen kuin naiset. Miesten ihannenainen kuvista oli painoindeksiltään 22

luokkaa, kun naisten valitsema ihanne oli 18. (Pölkki 2005)

Naisvartaloon on liitetty useita ihanteellisia ominaisuuksia, jotka liittyvät

esimerkiksi rintoihin ja sääriin, mutta tärkeimpänä vaatimuksena on ollut laihuus.

Surullista kyllä, moni nainen kokee olevansa epäkelpo henkilö ja huono ison tai

normaalin kokonsa vuoksi. Naisista 90% pyrkii muuttamaan vartaloaan, minkä

vuoksi suurin osa naisista on koko ajan laihdutuskuurilla, lopettamassa tai

aloittamassa sitä. Laihaan naisvartaloon liitetään hyvin erilaisia piirteitä kuin

lihavaan. Laihuuden ajatellaan tuovan mukanaan muita etuisuuksia. Esimerkiksi

epävarma nuori voi ajatella sosiaalisten ongelmiensa helpottuvan laihuuden

saavutettuaan. (Buckroyd, 1997)

Länsimaisessa kulttuurissa yhteiskunta ja erityisesti tiedotusvälineet tarjoavat

kahta vastakkaista viestiä ruoasta ja syömisestä. Mediarumba ruuan, liikunnan ja

laihduttamisen ympärillä on loputon, mikä ei voi olla vaikuttamatta myös

syömishäiriöiden yleisyyteen. Ensimmäinen viesti on, että hoikka on menestyvä,

viehättävä, terve, onnellinen ja suosittu. Nuoret usein uskovat, että hoikkuus

auttaa heitä saamaan hyvän työn, olemaan suosittu muiden joukossa,

näyttämään hyvältä ja terveeltä. Toinen viesti on, että syöminen on miellyttävää.

Se täyttää nälän lisäksi monia muita tarpeita. Naistenlehdissä on näitä

vastakkaisia viestejä rinnakkain. Sosiaaliset paineet ovat myös ristiriitaisia: kaikki,

mitä lautaselle laitetaan, on syötävä, mutta lihavaksi ei saa tulla. Ruoan

antaminen on yksi meidän kulttuurimme tärkeimmistä huolenpitotavoista. Ruoan

jakaminen aterialla nähdään yhtenä ensisijaisista sosiaalisista kontakteista.

Näistä kulttuurisidonnaisista asenteista muodostuu taakka sekä äidille, jonka on

huolehdittava ruoan tarjoamisesta, että lapsille, joiden on syötävä tarjottu ruoka.

Ei siis ihme, että moni nainen kamppailee ruokaan liittyvien syyllisyydentunteiden

kanssa ja vain harvat tunnistavat enää nälän ja kylläisyyden tunteita terveesti.

Sama epätieosuus, mutta paljon suurempana, koskee myös anorektikkoja ja

bulimikkoja. (Buckroyd 1997; Vesaoja 2005)

8

Kulttuurissamme vallitsevan naisihanteen vaikutusta syömishäiriöiden syntyyn on

pohdittu useaan otteeseen. Syömishäiriöiden esiintyminen näyttää kuitenkin

olevan yhteydessä laihuuden ihannointiin. Syömishäiriötä ei tavata niissä

kulttuureissa, joissa ruuan vähyys on riski tai joissa lihavuutta pidetään

toivottavana ominaisuutena. Koulutettujen, hyvin menestyneiden naisten

rooliodotukset voivat tuntua erityisen tiukoilta ja ahdistavilta, jolloin syömishäiriö

voi olla reaktio ylivoimaiseksi koetuille vaatimuksille. Naisihanne ei tietenkään

ole ainoa syy syömishäiriöihin, mutta hyvin vaikuttava tekijä. Naisihanne luo

naisille paineita, mutta ei yksistään aiheuta seurauksia. Syyllisyydentunteet ja

itsensä hyväksytyksi kokeminen ovat aina yksilöllisiä kokemuksia, vaikka

ihanteilla olisikin vaikutuksensa. Kaikki naiset yhteiskunnassamme altistuvat

median paineille, mutta vain pieni osa sairastuu. Syömishäiriöinen näkee median

viestit toisin ja kokee naiskuvan erilaisuuden vuoksi itsensä epäonnistuneeksi,

koska ei ole itse samanlainen. Anorektikot ja bulimikot ovat juuri niitä, jotka eivät

ole vielä oppineet hyväksymään itseään sellaisinaan, kulttuurin vaatimuksista

välittämättä. Kulttuurin vaatimus on kuitenkin aina oma vaatimus, jos sen

kohdistaa itseensä. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005; Nikkola 2001)

3 SYÖMISHÄIRIÖIDEN MÄÄRITTELYÄ

Syömishäiriöistä kärsivät pääasiassa naiset ja nimenomaan tietynlaisessa

kulttuuriympäristössä elävät naiset. Syömishäiriöt ovat pääasiassa nuorten

naisten häiriöitä, ja niistä kärsivät eniten koulutetut, keski- tai yläluokan perheiden

tytöt. (Nikkola 2001). Syyllinen suhtautuminen ruokaan, vaikeus hyväksyä omaa

kehoa sekä syyllisyydentunne siitä, ettei vastaa yleistä naisihannetta, ovat

monelle naiselle tavallisia. Anoreksia ja bulimia nervosa ovat vain näiden

äärimmäisiä muotoja. Emotionaalisesti usein herkkiin ja haavoittuviin naisiin

kohdistuvien vaatimusten ja paineiden paljous saattaa johtaa näennäiseen

pärjäämiseen, mutta sisäiseen toivottomuuden ja hyödyttömyyden tunteisiin.

9

Joku saattaa käyttää syömishäiriötä keinona hallita sisäistä minää, joka tuntuu

ansiottomalta ja kehnolta. (Buckroyd 1997)

Yleisesti syömishäiriöillä tarkoitetaan tiloja, joille yhteistä on poikkeava

suhtautuminen ruokaan, syömiseen ja omaan ulkomuotoon. Yksilö pyrkii

tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti kontrolloimaan omaa painoaan ja

ulkonäköään. Tällöin ruualle annetaan ravintoarvosta riippumaton välineellinen

merkitys: ruoka on välikappale, jolla tiedostamattomia sisäisiä tai ympäristöön

liittyviä ristiriitoja voidaan välttää. Syömishäiriöiden kirjo ulottuu kroonisesta

laihduttamisesta äärimmäiseen nälkiintymiseen johtavaan anorexia nervosaan ja

pakonomaisesta ylensyömisestä johtavaan vaikeaan lihavuuteen. (Räsänen ym

1996)

Tyypillisimpiä syömishäiriöitä ovat laihuus- ja ahmimishäiriöt. Yleisesti voidaan

sanoa, että näitä esiintyy tytöillä ja naisilla kymmenenkertaisesti poikiin ja miehiin

verrattuna (Engblom 1998, 7). Luultavasti tytöillä alttius on suurempi, koska heille

asetetaan suurempia paineita olla yleisten ihanteiden mukaisesti hoikkia. Heille

myös ulkonäkö on tärkeämpi osa itseä ja sosiaalista elämää kuin pojilla - ainakin

yleisen ajattelun mukaisesti. Poikien anoreksia taas kytkeytyy enemmän

häiriintyneeseen seksuaaliseen kasvuun tai itsenäistymiseen. (Riihonen 1998).

Syömishäiriöistä kärsivän nuoren minäkäsitys on usein jakautunut. Esimerkiksi

hänen havainnointikykynsä, realiteettitajunsa, muistinsa toimivat hyvin, kun taas

tunne-elämään ja ihmissuhteisin liittyy usein tiedostamattomia ristiriitaisia tarpeita

ja tunteita. Yleensä anorektikolla vihamieliset ja pakkoneuroottiset piirteet tulevat

esille ja bulimiassa taas yleisemmin narsistiset ja impulsiiviset piirteet. Heikko

itsetunto, huono ahdistuksen sietokyky sekä masennus ovat molemmissa

häiriöissä keskeisiä. (Engblom 1998)

Työssäni tarkoitan syömishäiriöillä anoreksia nervosaa ja bulimia nervosaa, sillä

ne ovat syömishäiriöistä eniten tutkittuja ja tunnetuimpia. Molemmat ovat

psyykkisiä sairauksia. Nykyisin tunnetaan näiden lisäksi muun muassa Binge

10

eating disorder, BED (lihavien ahmimissyndrooma) ja ortoreksia, jossa

terveellinen ruokavalio alkaa vallita ja rajoittaa elämää sairaalloisesti.

3.1 Syömishäiriön taustalla vaikuttavia syitä

Syömishäiriöiden syiksi on esitetty monia yksittäisiä tekijöitä, mutta nykyään

ollaan melko yleisesti sitä mieltä, että ne ovat monien tekijöiden

yhteisvaikutuksen tuote. Syömishäiriöiden taustalla on moninainen yhdistelmä

sosiaalisia, biologisia sekä kulttuuri- ja perintötekijöitä. Syömishäiriöiden taustalla

saattaa olla myös häiriötä muun muassa serotoniinin erityksessä, sillä

anorektikkojen serotoniinitasojen on todettu olevan usein normaalia alhaisemmat.

Syömishäiriöt liittyvät myös masennukseen, vaikkei ole varmuutta siitä, kumpi

edeltää kumpaa. Periytyvyydestä ei ole paljon tietoa, mutta anoreksiaa

sairastavien sukulaisista tavallista useammin jonkun tiedetään sairastaneen

anoreksiaa tai bulimiaa. (Duodecim 2003; Saarijärvi, Aaljoki, 1997)

Syömishäiriö on psyykkinen sairaus, joka puhkeaa usein erilaisissa

elämäntilanteisiin liittyvissä paineissa tai muutoksissa, jotka aiheuttavat

psyykkistä stressiä. Usein syömishäiriö liittyy itsenäistymiskehitykseen, jolloin on

vaikea luottaa omiin tuntemuksiin ja omaan kyvyttömyyteen. Käännekohtia

nuoren naisen elämässä ovat muun muassa lukioon siirtyminen, abiturienttivuosi,

yliopistovaihe ja muut muutokset, joiden kaaosmaisuutta syömishäiriöinen pyrkii

hallitsemaan alkamalla kontrolloida ruokaa ja kroppaansa. Syömishäiriön

funktiona on siirtää koko ajattelutoiminta ruokaan ja kehon hallintaan, jolloin voi

paeta vaikeita tunteita ja tarpeita. Kaaoksen keskellä syömiseen keskittyminen

vie ajatukset pois ahdistavista asioista. Piikkeinä tilastoissa nousevat 15 – 16-

vuotiaat sekä 20- vuotiaat. Lisäksi jotkut kehonkuvaan voimakkaasti keskittyneet

urheilulajit voivat edesauttaa syömishäiriön puhkeamista. (Charpentier 2001,

2005; Vesaoja 2005).

11

Perhesuhteilla on myös oma vaikutuksensa syömishäiriön puhkeamiseen,

esimerkiksi perheen asettamilla painella saattaa olla suuri merkitys anoreksian

puhkeamisessa. Liian huolehtiva äiti, joka ei anna lapselle tai nuorelle tilaa toimia

ikätasoaan vastaavasti, voi tukahduttaa tytön itsenäistymispyrkimyksiä.

Ylihuolehtiva äiti onkin yksi sairastumisen riskitekijä. Itsenäistymiskehitys ei

pääse eteenpäin, jos taustalla on liiallisen vaativa tai ylihuolehtiva vanhempi.

Ylihuolehtiva vanhempi osoittaa omilla reaktioillaan lapselle, että tämän tunteet

ovat vaarallisia, kun taas liian vaativa vanhempi viestittää tunteiden, heikkouden

ja pelon olevan arvottomia. Tämän vuoksi lapsi tai nuori on oppinut tuntemaan,

että tarpeet ja tunteet ovat kiellettyjä. Naisen suhde isään on myös merkittävä.

Etenkin vaativan, tai hyvin vaativaksi koetun isän merkitys voi olla

taustavaikuttajana. Lapsesta voi myös kasvaa perheen olosuhteiden vuoksi liian

aikaisin itsestään ja perheestään liikaa vastuuta ottava, esimerkiksi alkoholismin

vuoksi. Tällöin apua muilta on vaikea hyväksyä myöhemmässäkään vaiheessa.

(Charpentier 2001; Charpentier 2005; Vesaoja 2005).

Usein syömishäiriöön liittyvät aikuisen naisen roolin omaksumisen myötä tulevat

ristiriidat sekä usein korostunut riippuvuus äidistä. Syömishäiriöt voivat siis johtua

toisaalta yksilöstä itsestään ja hänen perheestään, perheen sisäisistä suhteista,

mutta toisaalta myös kulttuurista ja yhteiskunnasta, jossa hän elää. Yksi syy

syömishäiriöiden yleistymiseen ovatkin yhteiskunnassa elävät väärät ihanteet.

(Engblom 1998; Nikkola 2001)

Syömishäiriöön turvautuminen joko psyykkisessä paineessa tai varhaisten

vuorovaikutussuhteiden problematiikan vuoksi edellyttää myös tietyntyyppistä

persoonaa ja luonnetta. Syömishäiriöisen luonteesta löytyy usein yhteneviä

persoonarakenteita, jotka ilmenevät muun muassa vaativuutena sekä itseä että

toisia kohtaan, perfektionismiin pyrkimisenä sekä mustavalkoisena ajatteluna,

jossa välimaastoa ei tunneta. Syömishäiriöiset ovat ikään kuin syntyneet tähän

maailmaan muita ihmisiä herkempinä, minkä vuoksi he kokevat vastaanotetut

ärsykkeet muita voimakkaammin. Tämä taas vaatisi vanhemmalta kykyä

12

herkistyä lapsen herkkyydelle entistä voimakkaammin. (Charpentier 2005;

Vesaoja 2005)

On todennäköistä, että anoreksia ja bulimia auttavat yksilöä käsittelemään

vaikeita asioita, tunteita ja muistoja. Ne toimivat suojana sellaisia asioita vastaan,

joita on muuten vaikea psyykkisesti kohdata. Näin syömishäiriöt toimivat

selviytymiskeinoina. Taustalla olevat syyt ovat varsin erilaisia eri ihmisillä. Niitä

voivat olla avioero, kuolema tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Syömishäiriö voi olla

myös pyrkimys lisätä yksilön autonomiaa. Etenkin nuori voi kokea oman

autonomiansa hauraaksi, jolloin hänen on vaikea hallita ja säädellä omaa

ruumistaan ja mieltään. Hän pakenee näitä elämänsä uusia haasteita

laihduttamiseen ja painon kontrolloimiseen. (Haukipudas 2005)

3.2 Anoreksia nervosa

Anoreksia nervosa on 15 kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä. Se alkaa

yleensä nuoruusiässä tai aikuisuuden kynnyksellä, ilmaantuvuushuiput ovat 12 -

14- vuotiailla ja 17 - 19- vuotiailla. Anoreksiaa leimaa syömättömyys,

sairaalloinen laihtuminen ja liikkuminen, itsensä tunteminen lihavaksi myös

alipainoisena ja jatkuva lihomisen sekä painonnousun pelko. Hallitsevana

piirteenä on henkilön itsensä aikaansaama ja ylläpitämä tarkoituksellinen

painonmenetys. Anorektikko on sairaudentunnoton. Hallitsevana piirteenä on

pelko lihavuudesta sekä sairastuneen oman ruumiinkuvan vääristyminen.

Sairastuneet asettavat itselleen alhaiset painotavoitteet ja pyrkivät niihin niukin ja

rituaalinomaisin ruokailutavoin. Sairaus on äärimmillään hengenvaarallinen. Osa

asiantuntijoista on sitä mieltä, että moni nuori nainen potee “lievää anoreksiaa“, ja

päätyy lääkäriin vasta pitkään sairastettuaan, jos silloinkaan. Monet sairauden

oireet, niin fyysiset kuin psyykkisetkin, ilmenevät heillä lievinä, mutta aiheuttavat

melkoisia kärsimyksiä. (Järvi 2000; Suokas, Muhonen, Viljanen 2000)

13

Anoreksiassa kyseessä on ruumiinkuvan vääristymä, joka muodostaa erityisen

psykopatologian. Anorektikolle on erittäin tärkeää menestyminen ja ihailu. Hän on

ottanut minä-ihanteikseen perfektionismin ja ahkeruuden, joita hän parhaansa

mukaan käytännön elämässään toteuttaa. Ulkopuolisen on yleensä hyvin vaikea

uskoa jonkin olevan vialla, ennen kuin selkeät liikalaihuuden merkit alkavat

näkyä. Jopa ystävän voi olla vaikea mennä sekaantumaan anorektikon

vajoamiseen yhä syvemmälle, sillä oireilevan minäkäsitys on hyvin voimakas ja

hänellä on selkeä kuva mahansa ‘pömpöttämisestä’ tai reisiensä paksuudesta.

Tämä sairaus esiintyy lisäksi usein myös perheittäin, jolloin nuoren saamat mallit

jo varhaislapsuudessa vahvistavat hänen ‘oikeaa’ käsitystään omasta fyysisestä

minästään. Anoreksian esiintyminen on lähes kaksinkertaistunut länsimaissa

viime vuosikymmeninä, joten on ilmeistä, että se liittyy kulttuuriimme. Arviot

kuolleisuudesta vaihtelevat, mutta joidenkin tutkimusten mukaan anoreksiaan

kuolee 6-10 prosenttia sairastuneista. (Buckroyd 1997; Charpentier, Marttunen

2001; Korpi, Seppänen 1998)

3.3 Bulimia nervosa

Bulimialla eli ahmimishäiriöllä tarkoitetaan syömishäiriötä, jossa on toistuvia

(useina päivinä viikossa, useiden kuukausien ajan) toisilta salassa pidettäviä

kontrolloimattomia ylensyönti- ja ahmimisjaksoja, jolloin henkilö syö

poikkeuksellisen suuren ruokamäärän lyhyessä ajassa. Ahmimiskohtauksen

aikana henkilö ei kykene hillitsemään itseään. Painonnousu pyritään estämään

käyttämällä ulostuslääkkeitä, väkisin oksentamalla, laihduttamalla ankarasti tai

kuntoilemalla. Sairauteen liittyy voimakkaasti oman kehon ja painon tarkkailua

sekä oman kehon hyväksymisen vaikeus. Anorektikon riutuessa sairaalloisessa

laihuudessaan voi bulimikko usein olla normaalipainoinen tai lihava nainen.

(Abraham, Llewellyn- Jones 1994; Buckroyd 1997; Charpentier, Marttunen 2001)

Bulimiaa sairastavalla nuorella minäkäsityksen ongelmat liittyvät samaan asiaan.

Hänkään ei ole tyytyväinen fyysiseen minäänsä vaan pyrkii kontrolloimaan sitä

14

laihduttamalla. Hän ei kuitenkaan onnistu pitämään ruokavaliotaan haluttuna,

kuten anorektikko, vaan sortuu hetkelliseen ylensyömiseen. Turhautumisen

kokemukset ja pettymyksen tunteet ovat yleisiä eivätkä itsetuntoa ylentäviä. Nuori

kamppaileekin itsessään olevien kahden puolen välillä. (Buckroyd 1997; 38-39,

Korpi, Seppänen 1998)

Merkittävä osa syömishäiriöisistä naisista ei täytä laihuus- tai ahmimishäiriöiden

diagnostisia kriteerejä. Näitä häiriöitä on tutkittu varsin niukasti, mutta erityisesti

nuorten syömishäiriöt ovat usein epätyypillisiä. Yleensä nämä häiriöt ovat niin

sanottuja epätäydellisiä syömishäiriöitä, joista puuttuu jokin tyypillinen oire.

Syömishäiriöt ovat ensisijaisesti psyykkisiä sairauksia, mutta aiheuttavat

erityisesti pitkään jatkuessaan myös somaattisia oireita. (Charpentier, Marttunen

2001)

4 SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT

Syömishäiriöinen kokee pelkoa seksuaalisuutta kohtaan itsensä ja oman

itsetuntonsa kautta, ei itse seksuaalisuuden vuoksi. Seksuaalisuus on usein

ongelmallista siksi, että itsetunnon kysymykset ovat suuria: kelpaanko

kumppanilleni, olenko seksuaalisesti haluttava, olenko riittävä? Itsensä jatkuva

kritisointi ja mollaaminen estävät myös toisen kosketuksesta, halusta tai seksistä

nauttimisen. Suorittaminen on keskeistä kaikessa, minkä vuoksi seksikin voidaan

ikään kuin suorittaa vain nopeasti pois alta. Anoreksia on huonommuuden

tunteen kompensointia ja siihen liittyvä voimakas perfektionismi on

huonommuuden kompensaatiota. Tämä aiheuttaa usein sen, että skaalan ollessa

musta tai valkoinen syömishäiriöinen kokee pienessäkin pettymyksessä

totaalisen epäonnistumisen. (Charpentier 2005)

15

4.1 Syömishäiriöisen ruumiinkuva

Ruumiinkuva tarkoittaa ihmisen sisäistä kokemusta siitä, miten oma ulkoinen

olemus hänelle on. Ihmisellä on oma mielikuvansa ruumiistaan sen mukaan,

kokeeko hän itsensä esimerkiksi viehättäväksi, kömpelöksi, sopivan kokoiseksi.

Syömishäiriöisen ruumiinkuva ei toimi terveesti, vaan hän kokee itsensä

tosiseikkojen vastakohdaksi. Kuva omasta ruumista alkaa muodostua jo

varhaislapsuudessa saadessamme hoivaa. Jokainen ihminen toimii oman

ruumiinkuvansa mukaisesti, niin syömishäiriöinenkin, jolla se vain on häiriintynyt.

(Riihonen 1998)

Syömishäiriössä ruumis ilmentää naiselle sitä, miten paljon tai vähän hän antaa

tilaa tunteilleen ja tarpeilleen. Ruumiinkokemusta saattaa tällöin värittää

voimakas ristiriitaisuus tai huonommuuden tunne. Syömishäiriöisen ruumiinkuva

on perinteisestä naisellisuudesta poikkeava ja hän näkee ruumiinsa usein vain

osina, ei kokonaisuutena. Syömishäiriöinen kokee ruumiikseen pömpöttävän

mahan, liian isot reidet ja ison takapuolen. Sen sijaan, että syömishäiriöinen tyttö

kokisi rasvakudoksen naisellisen pyöreyden, pehmeyden, aistillisuuden ja

kauneuden lähteeksi, hän kokee sen enemminkin inhottavaksi ja yököttäväksi

läskiksi, josta täytyy päästä eroon. Syömishäiriöinen osaa usein nimetä ruumiinsa

osat, muttei niihin liittyviä tuntemuksia. (Engblom 1998; Vesaoja 2005)

Olisi pinnallista ajatella, että syömishäiriöinen haluaa vain laihtua. Sairastuneen

itsensä näkökulmasta katsoen hänen ruumiinkuvansa on vääristynyt ja

häiriintynyt eikä toimi terveesti. (Riihonen 1998)

4.2 Syömishäiriöisen naisen seksuaalisuus ja naisellisuus

Anoreksian esiintyminen murrosiässä saattaa liittyä myös nuoren

identiteettiongelmaan. Tytön on vaikea hyväksyä omaa naisellisuuttaan, minkä

16

vuoksi hän ei halua muotojen kehittyvän tai kuukautisten alkavan. Anoreksia

toimii tässä elämänvaiheessa aikuistumista estävänä, sillä kehitys pysähtyy

anoreksian myötä. On olemassa murrosikäisiä ja nuoria aikuisia, jotka näyttävät

lapsilta, sillä anoreksia on saanut aikaan lapsen kehoon palaamisen. Kaikki

asiantuntijat eivät kuitenkaan näe seksuaalisuuden olevan niin merkittävä

sairauden puhkeamisessa. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005; Riihonen 1998)

Moni nuori voi haluta olla poikatyttö, jolloin anoreksiaelämä ikään kuin sopii

kuvioon. Kuukautisten poisjääminen onkin yleistä, mutta anorektikko on usein

tästä vain tyytyväinen eikä siksi kerro siitä lääkärilleen. Jos lääkäri ei ymmärrä

mistä on kyse, tyttö voi joutua hormonilääkitykselle, joka ei tietenkään auta

pohjalla olevaan todelliseen ongelmaan. (Riihonen 1998)

Anoreksia voi olla kieltäytymistä kasvamasta aikuiseksi, seksuaaliseksi naiseksi.

Taustalla voi olla vaaralliseksi, tuhoavaksi tai hankalaksi koettu itsenäistymisen

estyminen. Nuoren itsenäistyminen vanhemmistaan saattaa häiriytyä muun

muassa silloin, jos lapsesta huolehditaan liikaa ikätasoon nähden. (Riihonen

1998)

Syömishäiriön eri vaiheissa seksuaalisuuden merkitys on sairastuneelle erilainen.

Nälkiintymisvaiheessa seksuaalisuus jää jo hormonitoiminnan loppumisen vuoksi

taka-alalle, sillä seksuaaliset halut puuttuvat kokonaan elimistön taistellessa

elonjäämisestä. Kuitenkin paranemisprosessissa seksuaaliset halut palaavat,

jolloin ne voivat tuntua hämmentäviltä ja vierailta, etenkin jos ne ovat olleet

pitkään poissa. Sairastunut on voinut myös identifioida itsensä uudelleen

aseksuaalisena ja haluttomana ihmisenä, minkä vuoksi uudelleen heräävät

tuntemukset voivat tuntua vaikeilta. Joskus jopa pursuavilta tuntuvat seksuaaliset

tunteet ja tarpeet voivat hämmentää paljon, jolloin sairastunut voi tuntea itsensä

myös suojattomaksi seksuaalisuuden saralla. (Charpentier 2005)

17

4.3 Anorektikon ihmissuhteet ja seksuaalisuus

Ihmisellä on luontaisesti kaipuu hellyyteen, jota aikuinenkin tarvitsee. Jos lasta ei

pienenä pidetä hyvänä, oma keho jää hänelle vieraaksi. Myöhemmin tämä voi

aiheuttaa fyysisen tarpeen kieltämistä toista ihmistä kohtaan. Myös

syömishäiriöisellä on parisuhteen ja kumppanin kaipuu, vaikkei niitä sairautensa

aikana kykenisikään saamaan tai pitämään yllä. (Riihonen 1998)

Anorektikko eristäytyy usein sosiaalisista suhteistaan, sillä itsensä

nälkiinnyttäminen vaatii valtavia emotionaalisia ponnisteluja ja keskittymistä,

minkä vuoksi muille ihmisille ei juuri jää tilaa. Muiden ihmisten kanssa ollessa

täydellinen kontrollointi on vaikeampaa ja pienikin muutos on katastrofi.

Seksuaalisesti anorektikko elää vielä esipuberteettia ja on usein lapsellisenkin

tietämätön seksuaalisesta vetovoimasta. Kyse ei ole pelkästään sosiaalisista

suhteista vetäytymisestä, vaan juuttumisesta sille tasolle, jolla hän oli, kun

anorektiset ajatukset ensi kerran veivät ajatukset. Tämän vuoksi anorektikko jää

vaille sitä aikaa, jolloin sosiaalisia suhteita yleensä opetellaan. Sosiaalisten

suhteiden opetteleminen sekä kahdenkeskisten ja seksuaalistenkin suhteiden

luominen sekä harjoitteleminen ovatkin olennaista anorektikon paranemis-

prosessissa. (Buckroyd 1997, 31-32; Riihonen 1998, 145; Vesaoja 2005)

Pettymykset seurustelu- ja ihmissuhteissa saattavat herättää syömishäiriöisessä

nuoressa voimakkaan suojautumisen niiden aiheuttamaa psyykkistä ahdistusta ja

tuskaa vastaan. Tällöin hän voi ”jäädyttää” omat tunteensa ja turvautua varhaisiin

puolustuskeinoihin, kuten kieltämiseen, lohkomiseen, kuolemanvietin

kokemiseen, projektioon, omnipotenssiin tai idealisaatioon. (Engblom 1998, 16-

17)

Anorektikot saattavat tulkita väärin seksuaaliset toiveensa ja kaikenlaiset pelot

vaivaavat heitä. Ongelmana heillä on ennemminkin tyrannimaisten fyysisten

vaatimustensa kuin seksuaalisten viettien kontrolloiminen. Anorektikko pelkää

omaa ruumistaan. Laihduttaminen saa hänen ruumiinsa näyttämään ikään kuin

18

lapsen ruumiilta, ja näin hän vapautuu sekä seksuaalisuudesta että sen

aiheuttamasta syyllisyydestä ja ahdistuksesta. Myös muuntyyppiset

syömishäiriöt, kuten liikalihavuus, voivat palvella tätä tehtävää. (Hägglund 1985;

Korpi, Seppänen 1998)

Anorektikolla ei välttämättä ole edes haluja seksuaaliseen kontaktiin, sillä usein

hormonitoiminta on aikaa sitten lähes täysin loppunut. Anorektikolla voi ikään

kuin olla edelleen lapsen hormonit, eikä hän ole kokenut murrosiän

hormonimuutosten aiheuttamaan seksuaalista heräämistä. Seksi ei tunnu lähes

miltään tai se voi olla vain toisen tarpeiden täyttämistä. Anorektikon maailmaan

eivät mahdu muut ihmiset tai tarpeet, kun ruoka ja laihdutus täyttävät koko

ajatusmaailman. Häiriöt hormonitoiminnassa voivat olla myös syy seksuaaliseen

haluttomuuteen, jolloin häiriö saattaa johtua esimerkiksi aliravitsemuksesta.

Seksuaalisuus voi olla anorektikolle hirvittävän uhkaavaa, sillä se vaatisi

heittäytymistä sekä nautinnon sallimista itselle. Heittäytyminen on kuitenkin

mahdotonta, sillä sisäinen vaatimus hallita on aina päällimmäinen. (Buckroyd

1997; Heusala 2003; Vesaoja 2005)

Osa anorektikoista menee toki naimisiin tai elää seksuaalisuhteessa, mutta

näissä suhteissa seksi ei ole yleensä tyydyttävää. Moni anorektinen nainen ei

ilmeisesti kykene tuntemaan seksuaalisessa kontaktissa mitään eikä liioin pysty

vastaamaan kumppaninsa tarpeisiin tai toiveisiin. Anorektikko voi myös altistua

yhdyntään miellyttääkseen toista ja toteuttaakseen toisen tarpeita. Joskus

nainen voi jännittää yhdynnässä niin paljon, että siitä tulee kivulias. Anorektikko

voi pitää ruoan sisälle ottamista myönnytyksenä altistua fyysiseen nautintoon eli

hänelle vähempiarvoisiin perustarpeisiin. Hän voi kokea samaa tunnetta myös

rakastajan intiimissä läheisyydessä. Intohimojen toteuttaminen voi merkitä

syömishäiriöiselle hallinnan menetystä. Orgasmiin tai nautintoon antautuminen

olisi kauhistus, sillä se merkitsisi kontrollin kadottamista. ( Buckroyd 1997;

Hornbacher 1999; Vesaoja 2005 )

19

Usein keho voi olla myös niin jännittynyt, että rentoutuminen seksuaalisessa

kontaktissa ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Toisen koskettamisen sietäminen

voi olla käsittämättömän vaikeaa voimakkaan itseinhon kokemuksen vuoksi.

Anorektikko ei usein kestä viestiä omasta kehostaan. Toisinaan anorektikon

suhteessa pari päättää yhteisellä sopimuksella jättää seksin pois kokonaan. Jos

ja kun anorektikko paranee, suhde yleensä päättyy. Suhteen sisällä tasa-

arvoisuuden, paranemisen ja itsenäistymisen tulee olla mahdollista, jotta suhde

voisi jatkua myös anorektikon voittaessa sairauttaan ja vahvistuessaan ihmisenä.

Jos suhde on ollut kahden aikuisen liitto, se säilyy usein paremmin kuin hoitaja-

potilas-positioilla toiminut suhde. Syömishäiriöinen on voinut olla myös miehen

tarpeita palvellut hädässä oleva nainen, joka ei enää parannuttuaan sovikaan

parisuhteen kuvioon. Sairaus on usein parisuhteelle niin suuri koettelemus, ettei

rakkaus kestä sen paineessa. Myös sairastuneen kumppani kaipaa tukea ja

mahdollisesti terapiaa. (Buckroyd 1997; Hornbacher 1999; Vesaoja 2005)

4.4 Bulimikon seksuaalisuus

Syömishäiriössä ruokaan paetaan vaikeita tunteita ja tarpeita. Myös ahmiminen

palvelee samaa tarkoitusta ja ahmimisen kohteena voi olla esimerkiksi ruoka tai

myös seksi. Bulimikoilla sairauteen liittyy usein myös hyvin heikko itsetunto.

Tämän vuoksi osa heistä voi ajautua sellaisiin seksuaalisuhteisiin, jossa heitä

voidaan käyttää hyväksi. Lisäksi he hakevat hyväksytyksi tulemisen tunnetta

erilaisin keinoin, jolloin myös seksi voi toimia yhtenä välineenä tai testikeinona.

Bulimikon ajoittain ahmiva ja kontrolloimaton suhtautuminen ruokaan ilmenee

myös suhteessa alkoholiin, minkä vuoksi bulimikoilla voi esiintyä myös

alkoholiongelmaa. Tämä vaikuttaa usein myös seksuaalisten kontaktien syntyyn.

(Charpentier 2005; Vesaoja 2005)

4.5 Syömishäiriöisen tunteiden ja tarpeiden käsittely

20

Syöminen ja syömättä jättäminen on monelle terveellekin naiselle tapa käsitellä

vaikeita tunteita. Tunne-elämän tarpeet ohittavat tällöin normaalit syömistä

säätelevät nälän ja kylläisyyden tunteet. Tällainen suhtautuminen ruokaan on

naisten keskuudessa varsin yleistä, syömishäiriöisillä se vain on saanut

äärimmäisiä muotoja. Jotta sairastuminen syömishäiriöön olisi mahdollista, on

naisen suljettava kehon viestit tarpeistaan. (Buckroyd 1997; Charpentier 2001)

Syömishäiriöinen saattaa nähdä oman ruumiinsa yhdistämättömien tarpeiden ja

vihan tunteiden kautta, joita hänen täytyy hallita ruumiinsa ja sen toiminnan

kautta: syömättömyydellä, liikunnalla, näännyttämisellä. (Engblom 1998)

Syömishäiriöinen ei erota välttämättä ruokaan ja nälkään liittyviä tunteitaan

muista tarpeistaan ja tunteistaan. Hän pyrkii suojautumaan hylätyksi tulemisen

kokemukselta tarpeista ja pettymyksistä vapaan eli laihan ja hänen

näkökulmastaan katsottuna täydellisen ruumiin avulla. (Engblom 1998)

Anorektikko kipuaa sairaudessaan ylettömään itsehillintään, jossa hän ei voi

kieltää tai ei enää kykene tuntemaan ja tunnistamaan tunteitaan sekä tarpeitaan.

Anorektikon elämässä kaikki tarpeet ja halut on tukahdutettu täysin. Anorektikko

ei kykene hyväksymään tarvitsevaa minäänsä, vaan kokee sen ehdottomana

puutteena. Anorektikko arvostaa itsessään vain sitä puolta, jolla ei ole tarpeita

lainkaan. Syömishäiriöinen kieltää usein itseltään jopa tunteen avun tarpeesta,

riippuvuuden toisesta ihmisestä. Bulimikko voi vielä tunnistaa itsessään tämän

tarpeen, mutta katuu heti apua pyydettyään. Silti syömishäiriöiset ovat usein

hyvin virittäytyneitä huomaamaan toisen ihmisen tarpeet. Miten miellyttää toista

ihmistä, on peruskysymys syömishäiriöisen kommunikoidessa ihmisten kanssa.

Sairastunut huomaavat toisten tarpeet ja voivat pakottaa itsensäkin tekemään

vastentahtoisesti täyttääkseen toisen tarpeet. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005)

Bulimikko ei kykene samalla tavoin kieltämään itseltään normaaleita tarpeitaan,

vaan antaa periksi haluilleen, mikä sinänsä onkin normaali reaktio. Kuitenkin

monen bulimikon historiaan kuuluu myös anoreksia, jolloin ehdoton kieltäminen

on kääntynyt kontrolloimattomaksi ahmimiseksi. Bulimikon suhde ruokaan,

21

alkoholiin, seksiin ja huumeisiin on usein samanlainen kuin ruokaankin.

Bulimikkojen suhde omiin tarpeisiinsa on hämärtynyt, jolloin heidän

vaihtoehtonaan ovat pidot tai puute. (Buckroyd 1997)

5 SEKSUAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN JA SYÖMISHÄIRIÖT

Syömishäiriöinen elämä vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja seksuaaliseen

käyttäytymiseen. Syömishäiriöön liittyvä eristyneisyys ja yksinäisyys sekä

itseinho ja voimakas häpeän tunne vaikeuttavat ihmissuhteiden luomista ja

seksuaalista kanssakäymistä. Syömishäiriöiden avainsanat ovat tarpeet ja niiden

hallitseminen. Syömisen hallinnalla pyritään korvaamaan mahdotonta täydellistä

elämän hallitsemista eli perfektionismia. Tämän vuoksi myös ihmissuhteisiin ja

etenkin seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvässä luottamisessa ja

heittäytymisessä on suuria vaikeuksia. Itsensä jatkuva tarkkailu ja

nälkiinnyttäminen vievät valtavia emotionaalisia voimia ja keskittymistä, minkä

vuoksi muille ihmisille ei välttämättä jää juuri tilaa. Seksuaalisesti

syömishäiriöinen elää vielä esipuberteettia ja on usein lapsellisen tietämätön

sukupuolisesta vetovoimasta. (Abraham, Llewellyn- Jones 1994; Buckroyd 1997)

Syömishäiriöisen naisen tai tytön itsetunto on hyvin alhainen. He ovat tulvillaan

itseinhoa ja itsevihaa ja omasta mielestään he ovat pohjasakkaa. He uskovat

olevansa vastenmielisiä ja kelpaamattomia kenellekään toiselle ihmiselle.

Syömishäiriö voi tukahduttaa henkilössä seksuaaliset tunteet kokonaan, minkä

vuoksi hänen on vaikea tunnistaa niitä myöskään toisissa ihmisissä. (Buckroyd

1997)

Oman seksuaalisuuden kohtaaminen on nuorelle ja aikuistuvalle aina suuri

haaste. Monet syömishäiriöiset naiset näyttävät liittävän syömisen ja

seksuaalisuuden yhteen. Syömishäiriöihin liittyy usein nautintoihin antautumisen

poistamista ja rankaisevaa elämäntapaa, minkä vuoksi myös seksuaalisuhteissa

antautuminen ja nauttiminen voivat tuntua hyvin vaikeilta.

22

5.1 Seksuaalisen käyttäytymisen alaluokat syömishäiriöisillä

Abraham ja Llewellyn- Jones (1994) ovat päätyneet jakamaan tutkineensa

syömishäiriöiset naiset neljään luokkaan käsitellessään syömishäiriöiden ja

seksuaalisuuden välisiä yhteyksiä käyttäytymisessä: seksuaalisuuden kieltävä,

seksuaalisesti epävarma, seksuaalisesti passiivinen ja seksuaalisesti aktiivinen.

Syömishäiriöstä kärsivillä naisilla on hyvin erilaiset tiedot, asenteet ja

käyttäytyminen liittyen seksuaalisuuteen.

5.1.1 Seksuaalisuuden kieltävä

Kielletyssä seksuaalisessa suhtautumisessa syömishäiriötä sairastava nainen

kieltää seksuaalisuuteensa liittyvät haasteet ja toiveet ja tukahduttaa seksuaaliset

tuntemuksensa. Hän suhtautuu hyvin kielteisesti ja eristyvästi seksuaalisuuden ja

naisellisuuden aihepiireihin liittyviin asioihin. Hän välttää itsensä koskettamista, ei

kykene masturboimaan ja kokee seksuaalisuuden vaikeana. Hän on

asenteeltaan usein ehdoton ja jäykkä. Nämä naiset pudottavat painoaan usein

pelkästään ankaralla dieetillä ja liikunnalla ja ovat usein hyvin alipainoisia. Ankara

laihduttaminen ja seksuaaliset asenteet tuntuvat olevan osa jatkuvaa

itsekontrollin ja täydellisyyden tavoittelua. Usein tämän ryhmän naisilla ei ole

seksuaalisia kokemuksia eivätkä he seurustele. (Abraham, Llewellyn- Jones

1994)

5.1.2 Seksuaalisesti epävarma

Seksuaalisesti epävarmojen luokkaan kuuluvat syömishäiriöiset naiset tuntuvat

käyttävän syömiskäyttäytymistään syynä torjua seksuaaliset suhteet, kunnes he

ovat mielestään niihin valmiit. Heidän on usein vaikea muodostaa lämmin ja

kypsä ihmissuhde. Miellyttämisen halu ja riippuvaisuus toisesta ihmisestä voi

23

johtaa jopa avioliittoon, mutta suhde on usein epätasapainoinen syömishäiriöisen

jatkuvan seksuaalisen epävarmuuden vuoksi. He saattavat toisinaan

masturboida, mutta kokevat myös usein sen olevan väärin. He pelkäävät

yhdyntää ja kokevat sen usein kivuliaana. Tähän ryhmään kuuluvat naiset

pudottavat painoaan ensisijaisesti ruokavalion ja liikunnan avulla, mutta voivat

käyttää apunaan myös ulostuslääkkeitä tai diureetteja. (Abraham, Llewellyn-

Jones 1994)

5.1.3 Seksuaalisesti passiivinen

Seksuaalisesti passiivisiin kuuluvat syömishäiriöiset sairastavat yleensä

anoreksiaa tai bulimiaa. Näyttää siltä, että tämän ryhmän henkilöt käyttävät

syömishäiriötä syynä välttääkseen seksuaalisen sitoutumisen. Syömishäiriö

antaa heille mahdollisuuden lykätä väliaikaisesti seksuaalisia kontakteja.

Ahmimis- ja paastoamiskausiin liittyvät suuretkin painon vaihtelut vaikuttavat

myös sukupuolisuhteiden syntyyn. Painon taakse voi myös piiloutua: hyvin lihava

tai äärimmäisen laiha voi paeta naisellisuuttaan ja seksuaalisuuttaan ruumiinsa

kautta. Piiloutumalla ruumiiseensa syömishäiriöinen voi viestittää, ettei ole

viehättävä eikä välitä seksuaalisista suhteista. Tämän ryhmän naiset eivät usein

halua sitoutua, minkä vuoksi he pyrkivät valitsemaan itselleen naimisissa olevia

kumppaneita, jolloin pitkäaikainen sitoutuminen ei ole mahdollista. (Abraham,

Llewellyn- Jones 1994)

5.1.4 Seksuaalisesti aktiivinen

Seksuaalisesti aktiiviset syömishäiriöiset naiset ilmentävät sukupuoli-

käyttäytymistään syömiskäyttäytymisellään, johon kuuluu väkisin oksentamista,

ahmimista ja ulostuslääkkeiden väärinkäyttöä. He eivät kykene muodostamaan

pitkiä suhteita, mutta ovat usein seksuaalisesti hyvin aktiivisia, vaikka voivatkin

kokea esimerkiksi harrastamansa suuseksin tai masturboimisen ristiriitaisesti

myös epämiellyttävänä. Sisimmiltään he tuntevat olonsa yksinäisiksi, vaikka

24

käyttäytyvätkin jopa teatraalisesti ja sosiaalisesti. He puhuvat seksistä avoimesti

eivätkä kiusaannu alastomuudesta yksin tai muiden seurassa. (Abraham,

Llewellyn- Jones 1994)

6 SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ JA SYÖMISHÄIRIÖT

Syömishäiriöiden syitä etsittäessä ja pohdittaessa nousee usein esille myös

syömishäiriöisen historiaan mahdollisesti liittynyt seksuaalinen hyväksikäyttö,

seksuaalinen väkivalta tai raiskaus. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi liittyä

syömishäiriön taustalla oleviin syihin, joilla usein myyttisessäkin mielessä

pyritään ratkaisemaan seksuaalisen hyväksikäytön traumaattisuutta

kohdentamalla se kehon sairauteen sekä kontrollointiin. Syömishäiriöisten

kanssa työskentelevät asiantuntijat kuitenkin törmäävät ajoittain terapiassa

ilmenevään taustalla olevaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja tunnustavat sen

yhdeksi mahdolliseksi laukaisevaksi tekijäksi syömishäiriön synnyssä.

Seksuaalisen hyväksikäytön ja syömishäiriöiden yhteydestä on ristiriitaisia

käsityksiä. Osa sanoo, että syömishäiriöt ovat kohoamassa huippuunsa, koska

seksuaalinen hyväksikäyttö on tulossa ulos kaapista. Syytöksiä tai epäilyjä

seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi syömishäiriöiden yhteydessä tulla turhaankin.

Olisi kuitenkin liioiteltua sanoa, että syömishäiriöt olisivat seksuaalisen

hyväksikäytön seurausta. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimuksia, jotta voidaan

perusteellisesti selvittää lapsuudessa koetun seksuaalisen väkivallan ja

syömishäiriön kehityksen välinen yhteys. (Abraham, Llewellyn-Jones 1994;

Claude-Pierre 2000)

Hyväksikäytön seurauksiksi on todettu monenlaisia vaihtelevia oireita, kuten

masennus, ahdistuneisuus, itsemurha-ajatukset, huono itsetunto, unihäiriöt,

muistivaikeudet sekä päihteiden käyttö, fobiat, stressihäiriöt sekä

syömisongelmat tai -häiriöt. Jälkiseurauksiin vaikuttavia tekijöitä ovat

hyväksikäytön luonne, olosuhteet, lapsen käytössä olevat voimavarat ja keinot

sekä hyväksikäytön kesto ja tiheys. Seksuaalinen hyväksikäyttö on erityisen

25

nöyryyttävä kokemus, koska se kohdistuu ihmisen herkimpään, intiimeimpään ja

yksityisimpään alueeseen: seksuaalisuuteen. Väkivallan tai seksuaalisen

hyväksikäytön vuoksi uhrin kehonkuva voi muuttua. Aiemmin positiivisena koettu

oma keho voidaan kokea vieraana, likaisena tai hävettävänä. Oma naiseus

voidaan yrittää piilottaa lihomalla tai laihtumalla, mikä voi johtaa syömishäiriöihin.

(Heikinheimo, Tasola 2004; Raijas 2000)

Kirjallisuuden mukaan noin 30 % syömishäiriöisistä on kokenut seksuaalista

hyväksikäyttöä. Chapentierin (2005) mukaan sama osuus voidaan todeta

kliinisessä työssä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on graaveimpia tapoja syrjäyttää

ja murtaa lapsen oma maailma, minkä vuoksi sen seuraukset ovat monenlaiset.

Kaikista mielenterveyspotilaista noin viidelläkymmenellä prosentilla on

taustassaan seksuaalista hyväksikäyttöä, joten syömishäiriöt eivät tee tässä

erityistä poikkeusta. (Charpentier 2005)

7 HOITO, PARANTUMINEN JA ENNUSTE

Syömishäiriöiden hoidossa ei Suomessa ole toistaiseksi yhtenäisiä malleja. Myös

kansainvälisesti käytännöt vaihtelevat ja hoito on suunniteltu yksilöllisesti.

Syömishäiriötä hoidetaan aluksi nälkiintymisen vuoksi akuutisti osastohoidossa.

Hoito sairaalassa voi olla vuodepaikalla tai päiväosastolla olemista. Pahimman

alipainon korjaannuttua potilaat hyötyvät psykoterapeuttisista hoidoista.

Myöhemmässä vaiheessa syömishäiriöinen saa hoitoa esimerkiksi

poliklinikkakäynneillä ja erilaisin terapiamuodoin, yleensä perhe- ja yksilöterapiaa.

Hoidossa tarvitaan usein moniammatillisen työryhmän panosta.

Parantumisprosessin on kuitenkin lähdettävä sairastuneesta itsestään. Myös

sairastuneen perheen tukeminen ja motivoiminen on alusta saakka tärkeää.

(Charpentier, Marttunen 2001; Ebeling, Tapanainen, Joutsenoja, Koskinen 2001;

Ebeling ym 2002; Järvi 2000; Nikkola 2001; Vesaoja 2005)

26

Anoreksia on vakava tauti, jossa on myös suuri kuolemanriski. Sairastuneista viisi

prosenttia kuolee neljän vuoden seurannan aikana. Pitkäaikaiskuolleisuuden on

todettu olevan jopa 20 prosenttia 20 vuoden seurannan aikana. Itsemurhariski on

anoreksiassa huomattava. Täysin anoreksiasta paranee vain 1/3. (Järvi 2000,

1083)

Osa syömishäiriöisistä paranee ja osa kroonistuu, eikä pääse enää kiinni

normaaliin elämään. Kroonistuneet syömishäiriöiset eivät uskalla koskaan tehdä

sitä, mikä pelottaa, eivät uskalla ottaa riskiä eivätkä kykene koskaan luottamaan

riittävästi omaan terveeseen järjen ääneen. Kroonistunut syömishäiriöinen ottaa

ohjat elämäänsä itsensä ulkopuolelta, koska kokee oman totuutensa aina

epäluotettavaksi. Parantuvat syömishäiriöiset säilyttävät kuitenkin jollain tavalla

uskon myös omaan itseensä, jolloin oman luottamuksen kasvattaminen tuo yhä

parempia tuloksia, eikä elämässä tarvitse enää turvautua tai paeta ruuan ja

laihduttamisen maailmaan. Kun syömishäiriöinen pystyy luopumaan vanhoista

pienistä vaatteistaan eikä toivo saavuttavansa tätä kokotavoitettaan enää tai kun

hän ei enää kykene tavoittamaan sairauden aikaisia ajatuskulkuja, ovat merkit

edistymisestä jo selkeät. (Charpentier 2005; Vesaoja 2005)

7.1 Seksuaalisuuden kohtaaminen mielenterveystyössä

Tiedot seksuaalisuuteen ja mielenterveyteen liittyvien ongelmien yleisyydestä,

taustasyistä sekä tehokkaimmista hoitotavoista ovat vielä monin tavoin

puutteellisia. Useimmilla psyykkisiä ongelmia kohtaavilla ihmisillä on ongelmia

myös parisuhteessaan sekä sukupuoliasioissaan. Hoidossa tulisikin olla valmiutta

vastata myös näihin haasteisiin. Vain harvat mielenterveyspotilaat ovat

keskustelleet seksuaaliasioista psykiatrinsa kanssa, minkä vuoksi erilliselle

seksuaalineuvonnalle tai –terapialle olisi usein tarvetta. Mielen sairauteen liittyvät

seksuaaliset ongelmat jätetään usein perushoidossa hyvin vähälle huomiolle,

vaikka ne ilmenevät luonnollisina oireina. Tärkein syy seksuaaliasioiden

sivuuttamiseen on sekä potilaan että hoitavan tahon haluttomuus keskustella

27

niistä. Etenkin naisasiakkaat eivät usein kerro seksuaalisista ongelmistaan, ellei

niistä erityisesti kysytä. (Casteleen 1999; Kontula 1999)

Syömishäiriöistä kärsivillä ihmisillä on monesti ongelmia seksuaalisuutensa

kanssa, mikä näyttää nimenomaan liittyvän heidän sairauteensa. Seksistä

nauttiminen voi aiheuttaa syyllisyyden tunteita, joita yritetään välttää, vaikka

siihen ei pystyisikään. Anorektikot pyrkivät usein tukahduttamaan kaikki

tunteensa ja tarpeensa, jolloin he näyttävät kieltäytyvän sekä ruuasta että

seksuaalisuudesta. Syömishäiriöisten hoitoon kuuluu ensisijaisesti syömishäiriön

hoito ja myöhemmässä vaiheessa usein myös seksuaaliterapia.

Ideaaliratkaisussa yhdistettäisiin useita eri keinoja käyttävät hoidot. Anoreksiaa ja

bulimiaa sairastavat ovat erittäin tyytymättömiä omaan vartaloonsa, minkä vuoksi

myös hierontaohjelmasta voidaan hyötyä osana hoitoa. (Casteleen 1999)

Syömishäiriö ei uusiudu, mikäli sairastunut on päässyt eroon kielteisestä

mielestään, joka estää kokemasta nautintoa, spontaaniutta, sallivuutta ja

armollisuutta itseä kohtaan. Syömishäiriöön liittyviä luonteenomaisia ajatustapoja

ja omia sisäisiä viestejä on tärkeää tarkastella ja arvioida uudelleen. Vaikeinta ja

hitainta on muuttaa mielikuvaa omasta itsestä. Hallinnasta vapautuminen ja

uuden henkisen kartan luominen omalle elämälle ovat olennaisia asioita

paranemisessa. (Buckroyd 1997; Claude-Pierre 2000)

7.2 Seksuaaliterapia ja –neuvonta

Lyhytterapeuttinen seksuaaliterapia on mahdollinen sekä yksilöllisesti että

pariterapiana. Pariterapiassa on tärkeää, että suhteen molemmat osapuolet ovat

motivoituneet terapiaan. Pariterapia perustuu Mastersin ja Johnsonin

kehittämään seksuaaliterapiaan, jota on toteutettu ja kehitetty 1950-luvun

puolivälistä lähtien. Lyhytterapiamuotoinen seksuaaliterapia on ajallisesti rajattu:

käyntikerrat sovitaan asiakkaan kanssa yhdessä jo ensimmäisten

tapaamiskertojen aikana. Terapeutin kanssa ei ole tarkoitus analysoida

28

tapahtunutta virhekäyttäytymistä tai oiretta, vaan purkaa ahdistusta ja

suorituspainetta sekä rakentaa positiivinen, uusi suhde seksuaalisuuteen.

Tavoitteena on myös lisätä parin vuorovaikutuksen laatua ja määrää sekä

seksuaalisuuden tyydyttävyyttä. (Salmimies, 1995)

Seksuaaliterapiassa tulee ensin sulkea mahdollisen oireen somaattinen syy. Kun

tämä on poissuljettu, työstetään asiakkaan kanssa seksuaalianamneesia, jonka

avulla kartoitetaan koko elämän seksuaalisia ilmiöitä sekä kokemuksia.

Seksuaalianamneesissa kartoitetaan muun muassa lapsuuden kokemuksia,

lapsuuden perheen asenteita seksuaalisuuteen, omia muistoja masturboinnista,

fantasioita ja seksuaalisesta vuorovaikutuksesta muiden kanssa sekä pari- ja

ihmissuhteita. (Salmimies 1995)

7.2.1 PLISSIT- malli seksuaaliterapiassa

Seksuaalineuvonnan eri tasoja on kuvattu PLISSIT-mallin avulla. PLISSIT-sana

muodostuu käsitteiden Permission, Limited Information, Special Suggestion ja

Intensive Therapy alkukirjaimista (Tukiainen, Soramäki, 2000, 148). Permission

(luvan antaminen) tarkoittaa sitä, että asiakas saa terapeutilta luvan omiin

seksuaalisuuteen liittyviin ajatuksiin, mielitekoihin, tunteisiin ja tarpeisiin ja

vakuutuksen siitä, että ne ovat luvallisia ja tavallisia. Terapeutin tehtävänä on

oikoa väärinkäsityksiä ja osoittaa asiakkaalle tämän oikeus omiin mielikuviinsa ja

haluihinsa. Limited Information (tiedon antaminen, rajattu tieto) tarkoittaa

konkreettisen tiedon antamista asiakkaalle häntä askarruttavista asioista. Tiedon

antaminen voi liittyä sukupuolten anatomiaan, fysiologiaan, raskauteen,

sukupuolitauteihin, sairauksiin jne. Seksuaaliset myytit ja uskomukset vaikuttavat

usein tiedostamattomasti taustalla, jonka vuoksi tiedon antaminen myös niistä

olisi tärkeää. (Tukiainen, Soramäki 2000; Salmimies 1995)

Special suggestions (erityisohjeet) tarkoittavat ohjeita, joita asiakas saa

parantaakseen seksuaalielämäänsä esimerkiksi elämäntapamuutoksilla,

vuorovaikutuksen muutoksilla parisuhteessaan tai tehdäkseen suorituspaineita

29

vähentäviä harjoituksia. Oikeaan osuvien ohjeiden edellytyksenä on se, että

terapeutti tuntee asiakkaan ongelman ja elämäntilanteen mahdollisimman

täsmällisesti. Intensive therapy tarkoittaa vaihetta, jossa asiakas tai asiakaspari

on yhdessä terapeutin kanssa päätynyt siihen, että seksuaalineuvonta ei riitä ja

on siirryttävä seksuaaliterapiaan. Se sisältää yksilöllisesti erilaisten häiriöiden

poistoon tähtääviä harjoituksia, kotitehtäviä ja niiden toteuttamisen seuraamista

sekä analysointia. (Tukiainen, Soramäki 2000)

7.2.2 Pariterapia seksuaaliterapiasssa

Pariterapiassa oire nähdään parin yhteisenä ja parisuhde on hoidon kohteena.

Terapeuttiset toimenpiteet kohdistetaan ennen kaikkea parin keskinäiseen

sanalliseen ja tunneperäiseen viestintään sekä käytännön seksuaaliseen

toimintaan. Parisuhteen tulee terapian aikana olla sosiaalisesti ja tunneperäisesti

ainakin kohtuullisen toimiva, jotta asiakaspari voi yhdessä toteuttaa annettavia

lähestymisharjoituksia. Molempien osapuolten tulee olla sitoutuneita ja

motivoituneita terapiaan, ja heillä on aikaa keskittyä toisiinsa sekä annettuihin

harjoituksiin terapiaistuntojen välillä. (Salmimies 1995)

7.3 Seksuaaliterapia mielenterveysongelmissa

Ihmissuhdetyössä on vaikea mitata työn tuloksia, mutta olennaista

onnistumisessa on muutos. Ratkaisevaa on aina se, miten työntekijä määrittelee

ongelman, minkälaisen auttamismenetelmän hän näkee toimivaksi sekä

lähestyykö hän ongelmaa yksilön ja hänen rakenteensa vaiko

vuorovaikutussuhteiden pohjalta. Seksuaaliongelmien kanssa työskennellessä

tärkeintä on työntekijän myönteinen ja avoin perusasenne, jolla hän antaa uuden

positiivisen mallin ja luvan uusien asioiden kokeilemiseen. Seksuaaliterapiassa

pyritään luomaan myönteinen ilmapiiri, jossa on mahdollista muuttaa asenteita ja

tutkia solmukohtia rauhassa. (Tukiainen, Soramäki 2000)

30

Terapiassa asiakkaan kanssa käsitellään tunteita ja tarpeita eri keinoin. Yhdessä

terapeutin kanssa tarkastellaan tunteita, etsitään niiden merkityksiä ja tunteen

takana olevaa funktiota. Parantumiseen tarvitaan aina potilaan oma halu haastaa

pinttyneet ja sairaat uskomukset maailmasta sekä itsestä. Terapiassa on tärkeää

myös opetella tunteiden tärkeyttä, vaarattomuutta ja arvokkuutta sekä lopettaa

niiden vähätteleminen. Terapeutti työskentelee aina asiakkaan terveen mielen

kanssa. Keskustelua käydään vain asiakkaan terveen mielen kanssa silloinkin,

kun kielteinen puoli olisi vallitsevasti paikalla. Turvallisuuden tunteen

saavuttaminen sekä epävarmuuden ja hallitsemattomuuden sietäminen ovat

myös keskeisiä asioita terapiatyössä. (Charpentier 2005)

Erilaisten tunteiden kohtaaminen, tunnistaminen ja tunnustaminen ovat tärkeitä

hyvinvoinnin ja täyden elämän elämisen kannalta. Syömishäiriöisen on usein

hyvin vaikeaa kohdata omia tarpeitaan tai mielipahaa tuottavia tunteitaan

sellaisenaan. Tämän vuoksi hän pyrkii tukahduttamaan tunteet kontrollointiin ja

syömisen tarkkailuun. Tunteet ovat kuitenkin sinänsä olemukseltaan vaarattomia,

minkä vuoksi niiden voi antaa tulla esiin ilman, että niiden alle nujertuu.

Terapeutin kanssa on turvallista huomata tunteiden liikkuva luonne: mitä

enemmän niille antaa lupaa ja mahdollisuuksia tulla esille ja tunnistettavaksi, sitä

pienempinä ne pysyvät. Sisään työnnettyinä ja torjuttuina tunteet usein vain

kasvavat tai lukkiutuvat, jolloin niitä on entistä vaikeampia kohdata. (Dunderfelt

2004)

Seksuaaliterapiassa syömishäiriöinen nainen kohdataan ennen kaikkea naisena,

ihmisenä tai parin toisena osapuolena eikä syömishäiriöisenä. Teemana ovat

kuitenkin seksuaalisuus eikä sairaus, ihminen eikä oire. Seksuaalianamneesin

avulla päästään tutkimaan seksuaalisuutta ja sen merkitystä asiakkaan elämässä

sekä historiassa että nykyisyydessä. Tärkeintä on kuulla asiakkaan oma tarina ja

asettua sen kysymysten äärelle eikä pre-teorisoida asiakasta syömishäiriön

perusteella. Asiakkaan kokemus on kuitenkin aina ainutlaatuinen, ja terapeutti voi

kuulla sitä ainoastaan ei-tietäjän positiosta kysellen ja tutkien, luoden rauhassa

dialogia. (Grönqvist, Rahnasto, Räsänen, Sironen 2005)

31

8 POHDINTA

Lähdin käsittelemään kehitysprojektissani seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden

välistä suhdetta siksi, että aiheyhdistelmä oli kohtuullisen tuntematon, mutta

syömishäiriöt sekä naiseen, naisellisuuteen ja seksuaalisuuteen kohdistuvat

paineet muun muassa median kautta tuntuvat olevan koko ajan lisääntymässä.

Naisellisuus, sekä siihen kohdistuvat paineet, seksuaalisuus ja yleistyvät

syömishäiriöt tai niiden oireilu puhututtavat jatkuvasti sekä yksityisissä että

julkisissa keskusteluissa. Kuitenkin asiallista pohdintaa tai kirjallisuutta aiheesta

on hyvin vähän.

Naisellisuuden pohtimiseen sekä oman seksuaalisuuden kohtaamiseen tulen

asiakastyössä terapeuttina törmäämään väistämättä, minkä vuoksi halusin

laajentaa aihettani Seksuaalisuus ja syömishäiriöt käsittelemään myös näitä osa-

alueita. Oman seksuaalisuuteni ja naisellisuuteni pohdinta on kirjallisuutta

kahlatessani sekä teoreettista viitekehystä kasatessani kulkenut rinnakkaisena

prosessina jatkuvasti mukana. Tämän uskon kehittävän myös ammatillisuuttani

asiakastyössä. Oman seksuaalisuuden käsitteleminen edesauttaa sitä, ettei oma

henkilökohtainen minä olen päällimmäisenä läsnä asiakastilanteessa vaan

terapeuttina pystyn yhä paremmin keskittymään asiakkaani kokemukseen. Olen

myös joutunut teeman parissa työskennellessäni pohtimaan paljon median

luomaa painetta naiseuteni ja seksuaalisuuteni kokemiseen tai sen kohtaamiseen

ja todennut myös itse ajoittain olevani ahtaalla liian kapeista mielikuvista naisen

seksuaalisuudesta, ”oikeanlaisesta naisellisuudesta”, riittämättömyydestä sekä

kulttuurimme kauneusihanteista.

Osa sairastuneista paranee syömishäiriöstä kokonaan, osa kantaa sairautta

osittain mukanaan elämässään ja osa kroonistuu eikä enää pääse kiinni

normaaliin elämään. Syömishäiriöisen häiriintyneen ruumiinkuvan ja mahdollisen

pitkän seksuaalisen haluttomuuden vuoksi oman mielikuvan muodostaminen

32

itsestään seksuaalisena naisena on voinut häiriintyä tai saada kolhuja matkalla.

Vaikutukset voivat näkyä vielä pitkään paranemisenkin jälkeen parisuhteessa tai

suhteessa itseen. Tällöin tilannetta ja uutta mielikuvaa itsestä naisena tai

seksuaalisena olentona, parisuhteen sekä ottavana että antavana puolena

voidaan pohtia myös seksuaaliterapiassa yhdessä terapeutin kanssa.

Seksuaalisuuteen sekä naiseuteen liittyvien asenteiden ja kokemusten

pohtiminen seksuaalianamneesin tukemana asiakas voi tulla tietoisemmaksi

ajatusmalleistaan ja sisäisistä säännöistään. Omien ajatusten ja luulojen

tietoiseksi saattaminen saattaa vähentää niiden tiedostamatonta vaikutusta

käyttäytymisessä. Myös terapeuttina koen seksuaalianamneesin loistavaksi

työvälineeksi, jonka avulla pääsee monien kysymysten äärelle pohtimaan ja

peilaamaan asiakkaan ajatuksia. Sairasta ajanjaksoa on kuitenkin edeltänyt myös

terve aika, jota seksuaalianamneesin avulla voi etsiä ja kartoittaa yhdessä

asiakkaan kanssa. Tätä pohdintaa olisi hyvä tehdä silloinkin, kun terveen ajan

tunnetila on kaukana asiakkaan nykypäivästä. Näin voidaan vahvistaa myös

positiivisia kokemuksia ja tunnelmia seksuaalisuuteen sekä naiseuteen liittyen.

Salliminen, luvan saaminen nautintoon ja rentoutumis- sekä hellyystekniikoiden

käyttäminen voivat olla avuksi seksuaalisen mielihyvän ja leikinomaisuuden

löytämiseksi ja lisäämiseksi. Seksi on parhaimmillaan aikuisten välistä leikkiä,

jossa sänkyyn eivät mahdu samanaikaisesti rentous ja nautinto sekä

suorittaminen ja kontrolli. Seksiä tulisikin ajatella mielihyväorientoituneesti, sillä

päämäärätietoinen orientoituminen seksiin johtaa usein siihen, että rentous ja

kyky nauttia hetkestä ja sen kantavuudesta katoavat sängystä nopeasti.

Lähtökohtani oli alun perin asettaa itselleni työssäni kysymys siitä, kuinka

kohdata syömishäiriöinen seksuaalisuuteensa liittyvissä kysymyksissä

seksuaaliterapiassa. Kuitenkin työstäessäni projektiani pitkän ajan kuluessa

ymmärsin yhä vahvemmin asiakkaan henkilökohtaisen kohtaamisen ja yksilön

kuulemisen olevan sairautta korostavaa näkökulmaa ehdottomasti tärkeämpi.

Syömishäiriöistä tai syömishäiriötä sairastanutta naista ei kohdata

33

seksuaaliterapiassa sairautensa edustajana tai prototyyppinä vaan kuten kuka

tahansa seksuaaliterapiaan hakeutunut nainen.

Uskon kuitenkin, että syömishäiriön taustan ja piirteiden sekä sen

syntymekanismin tunteminen voivat auttaa terapeuttia ymmärtämään paremmin

sairauteen liittyvät tyypilliset ajatuskulut. Ne voivat myös auttaa häntä

nopeammin työskentelemään asiakkaan terveen puolen kanssa seksuaalisuuden

alueella. Seksuaaliterapiassa ei kuitenkaan voida hoitaa itse syömishäiriötä vaan

siellä voidaan yhdessä asiakkaan kanssa pohtia ja avata seksuaalisuuteen

liittyviä kysymyksiä ja tosiasioita. Seksuaaliterapiassa asiakas voi myös

kumppaninsa kanssa avata seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen vuoro-

vaikutukseen liittyviä lukkoja erilaisin harjoituksin ja keskusteluin.

Työni edetessä minua jäi mietityttämään yhä enemmän naiseuden kokemus sekä

naisen kokemus omasta seksuaalisuudestaan. Mitä nainen ylipäätään liittää

naiseuteensa, minkä kokee sitä alentavaksi ja minkä sitä vahvistavaksi? Pohdin

myös sukupuun käyttöä yhtenä pohdinnan työvälineenä. Voisiko nainen löytää

enemmän omaa naiseuden historiaansa pohtimalla ja tutkimalla omaa

sukupuutaan? Tätä kautta hän tekee tietoiseksi sitä, mitä on kuulunut oman

suvun naisten historiaan ja miten se koskettaa nykyhetkeä. Nuorilla naisilla olisi

usein vielä myös mahdollisuus haastatella omia äitejään sekä isoäitejään

naiseuden kokemisesta ja ilmenemisestä eri aikakausina.

Myös se, miten naiseuden kokeminen vaihtelee ja tarkoittaa eri elämänkaaren

vaiheissa, jäi minulle suurimmaksi osaksi avoimeksi, sillä löytämäni tutkimukset

ja kirjoitukset käsittelivät pääosin keski-ikäisen naisen seksuaalisuutta. Milloin

tietää olevansa nainen, mitkä ovat käännekohtia naiseuden kasvukäyrässä?

Näiden näkökulmien pohtimisessa ja avaamisessa voisi olla aineksia

jatkotutkimuksen pohjaksi.

Seksuaalisuus, naisellisuus, hyväksyvä minäkuva ja terveys nousivat hyvin

tärkeiksi arvoiksi syömishäiriöiden ja seksuaalisuuden maailmaa kartoittaessa.

34

Väkisinkin jäin pohtimaan sitä, miten seksuaalisuuteen voisi kasvaa jo pienestä

tytöstä ja miten naiseutta ja sen arvostamista voisi oppia jo nuoruusvuosinaan.

Seksuaaliterapiassa voidaan vahvistaa positiivisia tunnekokemuksia tai korjata

seksuaalisuuden solmukohtia, mutta lisäksi tarvitaan myös yhä enemmän

ennaltaehkäisevää myönteistä seksuaalikasvatusta. Oma ainutlaatuisuus ja

yksilöllinen erilaisuus ovat ennen kaikkea voimavara eivätkä häpeä. Elämän

matka täytyy loppujen lopuksi kulkea vain itsensä kanssa. Tämän vuoksi toivoisi

matkan olevan jokaiselle mieluinen omassa ainutlaatuisessa seurassaan.

35

Mitä elämässäsi muuttuisi siskoni jos vähitellen alkaisit puhella itsellesi ystävällisesti kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi kyselisit vointiasi täyttäisit toiveitasi

Mitä elämässäsi muuttuisi siskoni jos vähitellen alkaisit puhella itsellesi armahtavasti

kohtelisit itseäsi kuin kunnioittamaasi ihmistä

arvostaisit piirteitäsi hyväksyisit virheitäsi etkä enää motkottaisi huonommuuttasi nalkuttaisi pesemättömistä pyykeistä kirjoittamattomista kirjeistä siivoamattomista komeroista laiminlyödyistä vierailuvelvoitteista lisääntyneistä liikakiloista

Mitä tapahtuisi siskoni jos alkaisit puhella itsellesi kuin ystävälle

(Irja Askola)

36

LÄHTEET

- Abraham, S. & Llewellyn- Jones, D. 1994. Syömishäiriöiden luonne ja hoito- uutta tietoa

anoreksiasta ja bulimiasta. Jyväskylä: Gummerus.

- Buckroyd, J. Anoreksia & bulimia.1997. Juva: WSOY.

- Casteleen G. 1999. Seksiongelmat mielen eri sairauksissa. Kirjassa: Krista Papp (toim.)

Seksuaalisuus ja mielenterveys. Vantaa: Printway Oy.

- Charpentier, P. Syömishäiriöt voivat alkaa huomaamatta. 2001. Saatavana www-

muodossa osoitteessa: www.yle.fi/mikaeli/arkisto/arvot/syomishairio/. Saatavilla työn

tekijältä tulostettuna.

- Charpentier, P, Marttunen M. 2001. Syömishäiriö vai ei? Duodecim, Lääketieteellinen

aikakauskirja,117.

- Charpentier, P.2005. Psykologi, toiminnanjohtaja, Helsinki: Syömishäiriökeskus.

Haastattelu 25.4.2005.

- Claude- Pierre, P. 2000. Syömishäiriöiden salainen kieli. Jyväskylä: Gummerus

Kirjapaino Oy,.

- Dowling, C. 1991. Juva: WSOY:n graafiset laitokset.

- Dunderfelt, T. 2004. Irti tunnekoukuista. Helsinki: Hakapaino Oy.

- Duodecim. 2003. Syömishäiriöt monen tekijän summa. Uutispalvelu 27.1.2003.

Lääketieteellinen aikakauskirja, 111.

- Ebeling, H. ja Suomen lastenpsykiatriyhdistyksen asettama suositusryhmä. 2002. Lasten

ja nuorten syömishäiriöiden hoito. Duodecim, Lääketieteellinen aikakauskirja, 118.

37

- Ebeling, H., Tapanainen, P. Joutsenoja, A., Koskinen, M. 2001. Syömishäiriöiden hoidon

nykykäytännöt Suomen keskussairaaloissa. Suomen lääkärilehti, 2, 181- 184.

- Engblom, P. 1998. Naisen itsekokemus, identiteetti ja psykodynaaminen psykoterapia

syömishäiriöissä. Helsinki: Hakapaino Oy.

- Grönqvist, L., Rahnasto, L., Räsänen, M., Sironen, M. 2005. Suullinen tiedonanto.

Työnohjausryhmä. Jyväskylä: Jyväskylän AMK, Seksologian ammatilliset

erikoistumisopinnot. 15.3.2005.

- Haukipudas, 2005. Viitattu 20.5.2005. Saatavana www-muodossa osoitteessa:

http://www.haukipudas.fi/lukio/psyko/ahmatit/sospsyko.htm. Saatavana tulostettuna työn

tekijältä.

- Heikinheimo, A., Tasola, S. 2004. Vain muistamalla voi unohtaa. Jyväskylä: Kopijyvä Oy.

- Heikkilä, R. 2002. Naisen elämänkaari ja seksuaalisuus. Verkkolehti, Mehiläinen, 2 /

2002. Saatavana tulostettuna työn tekijältä.

- Heikura, A. 2001. Käsi kädessä, Mielenterveyden keskusliiton lehti, 2 / 2001.

- Heusala, K. 2003. Naisen seksuaalisuus. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

- Hornbacher, M. 1999. Elämä kateissa, kertomus anoreksiasta ja bulimiasta. Keuruu:

Otavan Kirjapaino Oy.

- Hovatta, O., Ojanlatva A. 1995. Seksuaalisuus kuuluu elämään, opetukseen ja työhön.

Kirjassa: Kirjassa: Hovatta, O., Ojanlatva, A., Pelkonen, R., Salmimies, P. (toim.)

Seksuaalisuus. Pieksamäki: Kirjakas.

- Hägglund, T-B. (toim.) 1985. Nuoruusiän psykiatria. Jyväskylä: Gummerus.

38

- Junkkari, K-M. 1992. Naiseksi joka olet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

- Järvi, U. 2000. Syömishäiriöstä toipuneet tytöt kysyvät: Miksi meitä ei huomattu. Suomen

lääkärilehti, 10, 1083- 1084.

- Kontula, O. 1999. Seksuaalisuus ja mielenterveys. Kirjassa: Krista Papp (toim.)

Seksuaalisuus ja mielenterveys. Vantaa: Printway Oy.

- Korpi, M., Seppänen, K. 1998. Minän käsittelijät: Syömishäiriöt – minäkäsityksen

vääristymä. Saatavana www-muodossa osoitteessa: http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-

99/ktl/appro/mina/. Saatavilla työn tekijältä tulostettuna.

- Kristeri, I. 2003. Tunteet ja syöminen. Helsinki: Kirjapaja.

- Mäkelä M. 1999. Mielenterveysongelmat ja seksuaaliterapia. Kirjassa: Krista Papp (toim.)

Seksuaalisuus ja mielenterveys. Vantaa: Printway Oy.

- Niemi, M. 1995. Seksuaalisuus, suvunjatkaminen ja arvot. Kirjassa: Kirjassa: Hovatta, O.,

Ojanlatva, A., Pelkonen, R., Salmimies, P. (toim.)Seksuaalisuus. Pieksamäki: Kirjakas.

- Nikkola, K.2001. Syömishäiriöt. Psykiatriaa sairaanhoitajille. Saatavana www- muodossa

osoitteessa: www.kakspy.com/kirj_kn:12.html. Saatavilla työn tekijältä tulostettuna.

- Näre, S. 2004. Kokonainen nainen. Helsinki: Kirjapaja Oy.

- Perheentupa, B-M. 1993. Nainen voimansa alkulähteillä. Jyväskylä: Atena Kustannus

Oy.

- Perheentupa, B-M. 2001. Kuuntele sukupuolesi viisautta. Jyväskylä: Atena Kustannus

Oy,

- Pölkki, M. 2005. Kysely: Nuoret naiset saavat ulkonäköpaineita mainoksista. Helsingin

Sanomat 2.3.2005.

39

-Raijas, R. 2000. Seksuaalisen väkivallan uhrien auttaminen. Kirjassa: Kontula, O., Lottes,

I. (toim.) Seksuaaliterveys Suomessa. Tampere: Tammer- Paino Oy.

- Riihonen, E. 1998. Syömishäiriöitä. Pieksamäki: Kirjapaja Oy.

- Rissanen, A. 2000. Syömishäiriöistä on tullut kulttuurinen epidemia. Suomen lääkärilehti,

10, 1084.

- Räsänen, E., Moilanen, I., Tamminen, T. & Almqvist, F. 1996. Lasten- ja

nuorisopsykiatria. Jyväskylä: Gummerus.

- Saarijärvi, S., Aaljoki, T. 1997. Syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoito. Suomen

lääkärilehti 1-2, 35- 38.

- Salmimies, P. 1995. Seksuaaliterapia- ja neuvonta. Kirjassa: Hovatta, O., Ojanlatva, A.,

Pelkonen, R., Salmimies, P. (toim.) Seksuaalisuus. Pieksamäki: Kirjakas.

- Suokas, J., Muhonen, M., Viljanen, R. 2000. Syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoidon

pääperiaatteet. Suomen lääkärilehti, 36, 3557- 3564.

- Tukiainen, S., Soramäki, P. 2000. Seksuaaliterapia Suomessa. Kirjassa: Kontula, O.,

Lottes, I. (toim.) Seksuaaliterveys Suomessa. Tampere: Tammer- Paino Oy.

- Vandereycken, W. & Meermann, R. 1998. Anorexia nervosa: kliinisen hoidon opas. Juva:

WSOY.

- Vesaoja, M. Toimintaterapeutti, Lapinlahden sairaala, syömishäiriöklinikka, Helsinki.

Haastattelu 8.3.2005.

- Virtanen, J. 2002. Kliininen seksologia. Vantaa: WSOY.

This document was created with Win2PDF available at http://www.win2pdf.com.The unregistered version of Win2PDF is for evaluation or non-commercial use only.This page will not be added after purchasing Win2PDF.