Sanna Isomaa

Käsityön erikoistumisopinnot

Kestävä kehitys

Syksy 2001

KESTÄVÄ KEHITYS

Tekstiilien ja kuluttajan näkökulmasta

Tampereen yliopisto

Opettajankoulutus

Hämeenlinnan toimipaikka

SISÄLLYSLUETTELO

1.0 KÄSITTEIDEN MÄÄRITELYÄ 3

2.0 KESTÄVÄ KEHITYS 5

2.1 Luonto 6

2.2. Kulttuuri 6

2.3 Kulttuurinen kestävyys 7

2.4 Sosiaalinen kestävyys 7

2.5 Ekologinen kestävyys 7

2.6 Taloudellinen kestävyys 7

2.7 Käsityöllinen tuottaminen 8

3.0 TEKSTIILIEN ELINKAARI 8

3.1 Vaatteiden ympäristövaikutukset 11 3.1.1 Kuitutuotanto 11 3.1.2 Kehruu, neulonta ja kudonta 14 3.1.3 Pesu, värjäys ja painanta 15 3.1.4 Viimeistykset 15 3.1.5 Kierrätys ja jätehuolto 16

4.0 MUOTI JA YMPÄRISTÖ 18

5.0 TEKSTIILIEN KÄYTTÖ, HOITO JA KORJAUS YMPÄRISTÖN NÄKÖKULMASTA 19

6.0 VINKKEJÄ KULUTTAJALLE 20

1.0 KÄSITTEIDEN MÄÄRITELYÄ

Tähän työhön ja yleensä kestävään kehitykseen liittyy paljon käsitteitä, joita pyrin avaa-

maan tässä luvussa. Nämä käsitteet tulevat esille aina tekstiilien ympäristövaikutuksista

puhuttaessa.

Kestävä kehitys Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan sellaista tuotannollista ja tek-

nologista maailmanjärjestystä, joka suhteessa ekosysteemien

kantokykyyn toimii siten, että järjestelmän toimintaa voidaan jat-

kaa periaatteessa loputtomiin, niin pitkään kuin auringosta virtaa

energiaa maapallolle.

Uusiokäyttö Uusiokäyttö tarkoittaa tuotteen materiaalin käyttöä uudelleen joko

tekstiiliteollisuuden tai muun teollisuuden, esim. muoviteollisuu-

den, raaka-aineeksi.

Uusioraaka-aine Uusioraaka-aine on käytetystä materiaalista saatu raaka-aine.

Talteenotetusta tekstiilijätteestä voidaan valmistaa uutta kuitua

joko mekaanisesti repimällä tai kemiallisten prosessien kautta.

Uudelleenkäyttö Uudelleen käyttö on energian, materiaalin tai tuotteen käyttöä

sellaisenaan uudelleen.

Kierrätys Kierrätys on suomen kielessä vakiintunut yläkäsitteeksi, joka kat-

taa sekä energian ja raaka-aineiden uudelleenkäytön että tuottei-

den ja niiden materiaalien uudelleenkäytön ja uusiokäytön.

TEVA-teollisuudessa kierrätys tarkoittaa:

energian talteenottoa ja uudelleenkäyttöä

nk. märkien prosessien jätevesien uudelleenkäyttöä

kemikaalien ja muiden aineiden, esim. värien uudelleenkäyt-

töä

kuitutuotannon ja valmistusprosessien eri vaiheissa syntyneen

tekstiilijätteen (kuitujäte, lankajäte, leikkuujäte, vanujäte ja se-

kundat) uusio- tai uudelleenkäyttöä

käytöstä poistettujen tuotteiden materiaalien käyttöä uusioraa-

ka-aineena

Tekstiilien kuluttajan kannalta kierrätys kattaa käytöstä poistettujen tuotteiden

uudelleenkäytön sellaisenaan, esim. entiselle käyttäjälle pie-

neksi käyneen vaatteen käyttö

käytön korjattuna tai muunneltuna, esim. kuluneen tai van-

hanaikaisen vaatteen korjaaminen ja muodistaminen

materiaalin käytön sellaisenaan uusiin tarkoituksiin, esim. rä-

symatto tai tilkkutäkki

Kierrättämisestä on kysymys myös silloin, kun kuluttajat, käsityöntekijät tai erilaiset oppilai-

tokset käyttävät hyväkseen teollisuuden jätemateriaalia ja valmistavat siitä uusia tuotteita.

Kierrätyskeskukset Ne ovat tavaranvaihtopaikkoja, jonne voidaan viedä ja josta voi-

daan hakea tai ostaa käytettyä tavaraa tai jäännösmateriaalia.

Hyötykäyttö On materiaalin tai tuotteen hyödyntämistä joko sellaisenaan,

korjattuna, osina, uusioraaka-aineena tai energiana.

Tekstiilijäte Sitä syntyy sekä teollisuudessa että yksityistaloudessa. Teolli-

suudessa syntyy kuitujätettä, lankajätettä, leikkuujätettä, vanujä-

tettä ja sekundatuotteita, joita voidaan kierrättää. Yksityistalou-

dessa syntyväksi tekstiilijätteeksi kutsutaan sellaista tekstiilimate-

riaalia tai -tuotetta, jota ei voida kierrättää sellaisenaan, vaan jon-

ka materiaali käytetään uudessa muodossa (esim. matonkutee-

na) tai joka kierrätetään uusiokäyttöön. Osa kotitalouksien tekstii-

lijätteestä joutuu myös kaatopaikalle, jos sopivaa uudelleenkäyt-

töä tai uusiokäyttöä ei löydy.

Ympäristömyötäinen tai

ympäristöystävällinen Nämä ovat käsitteitä, jotka esiintyvät usein, mutta joiden kriteere-

jä ei ole määritelty. Ympäristöystävällisiksi kutsutaan prosesseja,

toimintoja ja tuotteita, joiden elinkaaren aikaiset prosessit rasitta-

vat ympäristöä vähemmän kuin tällä hetkellä vallitsevat prosessit.

Ympäristöystävällisyys on siis aikasidonnainen käsite. Tekniikka,

joka tällä hetkellä on ympäristöystävällinen, ei ole sitä todennä-

köisesti muutaman vuoden päästä, jolloin on kehitetty taas uutta

vähemmän ympäristöä kuluttavaa teknologiaa.

2.0 KESTÄVÄ KEHITYS

Tällä hetkellä ihmisten tapa käyttää energiaa ja ainetta on kestämättömällä kehitysuralla.

Jatkuva aineellinen kasvu on pidemmällä aikavälillä mahdoton, ja siksi ihmisen ympäris-

tösuhteen on muututtava toisenlaiseksi. Kestävän kehityksen käsite on laaja-alainen ja

asiaa voidaan katsoa useasta eri näkökulmasta.

Seuraavassa esittelen Suojasen kehittelemän kestävän kehityksen kokonaisvaltaisen mal-

lin, jonka jälkeen tarkastellaan lähemmin kuvion esittämien alueiden merkityksiä pyrittäes-

sä kohti ekologisesti kestävää kehitystä.

Kuvio: Suojasen kestävän kehityksen kokonaisvaltainen malli.

2.1 Luonto

Meillä suomalaisilla on vahva luontosuhde, joka näkyy monilla elämän alueilla. Käsityöläi-

selle on tärkeää vastuullinen luontosuhde ja halu huolehtia omalla toiminnallaan luonnon

kestokyvystä. Luonto on myös monille suomalaisille taiteilijoille, muotoilijoille ja käsityöyrit-

täjille ehtymätön inspiraatiolähde.

2.2. Kulttuuri

Kulttuurilla käsitetään ihmisen kulttuuriympäristö, joka kuvastaa ihmisen luomaa fyysistä ja

henkistä ympäristöä ja myös ihmisen kollektiivista käsitystä luonnosta. Ihminen yksinään

ei saa aikaa kulttuuria vaan se syntyy ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi

suomalainen kulttuuri on sitä, mitä suomalaiset ihmiset ovat, miten he toimivat ja mitä he

tuottavat.

Kestävä

kehitys

Kulttuurinen

kestävyys

Sos

iaal

inen

kes

tävy

ys

Taloudellinen

kestävyys

Tek

nologin

en

kestävyys

Taidot

Arv

ot

Tiedot

Ekologinen

kestävyys

Käsityökasvatu

s

Käsityöyrittäjyys

KulttuuriLuonto

2.3 Kulttuurinen kestävyys

Kulttuurinen kestävyys edellyttää, että kehitys on sopusoinnussa ihmisten kulttuurin ja ar-

vojen kanssa. Kulttuurisesti kestävän kehityksen on rakennuttava kunkin kansan omalle

kulttuuriperinnölle ja arvomaailmalle, jotta sillä olisi edellytykset jatkua ja kehittyä. Meillä

Suomessa kulttuuriin kuuluu vahva selviytymisen ja osaamisen traditio. Tästä on hyvänä

esimerkkinä käsityöperinteemme sekä vahva kotitaloudellinen taito. Näillä taidoilla on sel-

vitty monista vaikeista ajoista ja niillä on merkitystä myös kestävän kehityksen ylläpitämi-

sessä.

2.4 Sosiaalinen kestävyys

Sosiaalisessa kestävyydessä on kysymys yksilön ja yhteisön elämänhallinnan parantami-

sesta sekä yhteisöllisyyden huomioonottamisesta. Paikallisella tasolla sosiaalista kestä-

vyyttä voidaan edistää kiinnittämällä huomiota niihin työolosuhteisiin ja siihen työilmapii-

riin, missä työtä tehdään. Tekstiiliteollisuus on jo pitkään ollut tietoinen niistä terveyshai-

toista, joille työntekijät, tavallaan tekstiilien tuottajat, altistuvat. Sosiaalisesta kestävyydes-

sä on kysymys myös silloin kun keskustellaan lapsityövoiman käytöstä.

2.5 Ekologinen kestävyys

Ekologinen kestävyys edellyttää, että kehitys on tasapainossa luonnonilmiöiden kanssa, ja

ottaa huomioon luonnonvarojen säilymisen ja riittävyyden. Luonto, ihminen ja yhteiskunta

ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Luonto on ylinnä ja siksi kaiken perusta onkin

ekologinen kestävyys.

2.6 Taloudellinen kestävyys

Kestävä kehitys taloudelliselta näkökannalta edellyttää voimakkaita toimenpiteitä aineelli-

sen kasvun hillitsemiseksi sekä teknologian kehittämistä. Teknologiaa kehittämällä pyri-

tään tuottamaan enemmän vähemmillä luonnonvaroilla. Energian ja materiaalien tehokas

käyttö sekä ympäristöä säästävä suunnittelu ja tuottaminen ja kierrätys ovat tulevaisuu-

dessa tärkeitä kilpailutekijöitä tuotteita markkinoitaessa.

Käsityön merkitys tavallisen ihmisen taloudenpidossa tulee tulevaisuudessa kasvamaan.

Nousuvuosina kuviteltiin, että kaiken voi ostaa valmiina ja mitään ei kannata korjata. Ny-

kyajan ”uusavuttomat” eivät enää selviäkään omasta taloudenpidosta kun käytettävissä

olevat rahat ovat vähentyneet ja yhteiskunnan taloudellista tukea on ollut pakko leikata.

2.7 Käsityöllinen tuottaminen

Kestävän kehityksen periaate perustuu systeemiajatteluun. Meidän on osattava hahmot-

taa kestävän kehityksen laaja kokonaisuus sekä osattava tiettyjä peruskäsitteitä, jotta voi-

simme toimia kestävän kehityksen periaatteen mukaan.

Meidän on ymmärrettävä ekosysteemien toimintaperiaatteet ja meidän on oltava tietoisia

tuotannon ja kulutuksen ekologisista, yhteiskunnallisista, taloudellisista ja kulttuurisista

vaikutuksista. Näiden perustekijöiden osaaminen ja huomioonottaminen antaa meille

mahdollisuudet toteuttaa kestävää kehitystä hyvin monella eri tavalla.

Kestävän kehityksen mukainen arvomuutos on pitkällä tähtäyksellä jatkuvan elämän pe-

rusedellytys. Meidän on hyväksyttävä se, että jatkuvan aineelliseen kasvuun perustuvan

kehityksen aika on ohi.

Poikittaisilla nuolilla kuvataan arvot, tiedot ja taidot. Nämä kaikki liittyvät kaikkiin eri kehillä

esitettyihin kestävän kehityksen ilmiöihin.

3.0 TEKSTIILIEN ELINKAARI

Laajempiin ympäristövertailuihin pyrittäessä on otettava huomioon tuotteen koko elinkaari.

Se pitää sisällään kuitutuotannon, tuotteen valmistuksen ja käytön sekä hävittämisen.

Tekstiili käy läpi monia prosesseja, ennen kuin se kohtaa käyttäjänsä. Jokaisessa vai-

heessa voitaisiin puuttua tekstiilin ympäristövaikutuksiin. Tekstiiliin kuluttajan on hyvä saa-

da tietoa kaikista näistä prosesseista, jotta hän voisi itse arvioida, mitkä tuotteet ovat ym-

päristöä vähiten rasittavia. Valitettavasti tämä on vain käytännössä erittäin hankalaa.

Seuraavassa olen yhdistänyt yhdeksi kuvioksi kaksi elinkaarianalyysiä. Ne ovat peräisin

Suojasen Vihreät tekstiilit sekä Paakkunaisen Vaatteiden ympäristöhaitat -kirjoista. Kuvio

kertoo tekstiilien elinkaaren.

KUITUTUOTANTO

Luonnonkuitu Synteettinen/Tekokuitu

eläinkuitu kasvikuitu kemialliset prosessit

muuntokuitu synteettinen kuitu

(viskoosi) (polyester)

KEHRÄYS

NEULONTA / KUDONTA

PESU

väriaineet

valkaisu

lisäkemikaalit

värjäys, painanta

viimeistysaineet

kierrätys

uudelleen käyttö

VALMIS NEULOS TAI KANGAS

vaatetustekstiili

sisutustekstiili

tekniset tekstiilit

TUOTTEEN VALMISTUS

KÄYTTÖ

kierrätys jäte

Pohjoismainen ympäristö-

merkki. Tavoitteena on vä-

hentää erityisesti kuitujen

viljelyssä käytettyjen torjun-

ta-aineiden ympäristöhaittoja

sekä tekstiiliteollisuuden

päästöjä

3.1 Vaatteiden ympäristövaikutukset

Vaatteita ei yleensä mielletä pahoiksi ympäristön saastuttajiksi. Luvun alussa tuli kuitenkin

selväksi, että jokainen vaihe vaatteen valmistuksessa rasittaa luontoa. Kaikki perustuu

siihen, että vaatteen tuottaminen ja huoltaminen on luontoa rasittavaa toimintaa ja mietit-

tävänämme onkin miten tuotannosta saisimme vähemmän ympäristöä rasittavaa.

Tässä kappaleessa käydään läpi yllä olevaa kuviota vähän tarkemmin alkaen kuitutuotan-

nosta ja päätyen jätteenhuoltoon. Samalla mietitään mitä valintoja jokainen meistä voi

tehdä edistääkseen ympäristön suojelua.

3.1.1 Kuitutuotanto

Puuvilla

Vajaa puolet maailman kuitutuotannosta on puuvillaa. Puuvil-

laa viljellään yli 70 maassa ja ainakin pienemmille tuottajamail-

le se saattaa olla maan tärkein elinkeino.

Puuvillan viljely on ympäristöä kuormittavaa. Se on altis saira-

uksille ja houkuttelee tuhohyönteisiä, jotka voivat tuhota jopa

puolet sadosta. Niitä on torjuttava kemikaalein, mutta ne piru-

laiset tulevat vähitellen immuuneiksi torjunta-aineille, joten annoksia on suurennettava ja

uusia aineita kehitettävä. Suuret kemikaalikustannukset taas vähentävät viljelyn kannatta-

vuutta. Puuvillan tehoviljely on aiheuttanut vesien saastumista, maa-aineksen kulumista ja

muutoksia luonnon eläinkannassa. Lisäksi puuvillan viljely on saattanut viedä viljelyalaa

ruokaviljalta.

Puuvillan ympäristöhaitat johtuvat pääasiassa kolmesta tekijästä: keinokastelusta, lannoi-

tuksesta ja torjunta-aineista.

Tavallisen puuvillanviljelyn rinnalle on tullut vihreämpi vaihtoehto nk. ekologisen puuvillan

tuottaminen tai orgaaninen viljely. Orgaanisen puuvillan viljelyssä ei saa käyttää keinote-

koisia lannoitteita eikä hyönteismyrkkyjä. Tuholaisten torjumiseen käytetään vuoroviljelyä,

biologisia kasvinsuojelumenetelmiä ja vaihtoehtoisia aineita, kuten saippuaa ja kasviöljyä.

1.

Tanguis -puuvillaa viljellään Perun Andien rinteillä tiukasti valvotuissa olo-

suhteissa. Lannoituksessa käytetään guanoa ja kompostia, tuholaisten tor-

junta on biologista ja puuvilla korjataan käsin. Viljelijät eivät kuitenkaan saa normaalia pa-

rempaa hintaa puuvillastaan; normaalisti ekopuuvilla on kaksi kertaa tavan-

omaista kalliimpaa. Tanguis-puuvillaa tuodaan Suomeen noin 1/2 milj. kiloa

vuodessa ja sitä käyttävät mm. Finn-Wear, Nanso ja Reima-Tutta. Muita

ekopuuvillamerkkejä ovat esimerkiksi ruotsalainen White Cotton ja hollanti-

lainen Bo Weevil, jonka valikoimaan kuuluu myös värillinen puuvilla.

Tuotemerkkejä seuraamalla voimme pitää huolen, että valitsemme ekologisesti viljeltyjä

puuvillavaatteita.

Pellava

Pellavaa voidaan viljellä Suomessakin, joten se on meille paikallisesti saatavissa oleva

materiaali. Pellava ei ole yhtä vaatelias kuin puuvilla, mutta viljelyn ongelmat ovat pitkälti

samoja, kuin muussakin maataloudessa.

Pellavakasvia voidaan hyödyntää monella tavalla, kuten varret eläinten rehuksi ja sie-

menistä öljyä, jätepellavasta paperia jne. Tästä näkökulmasta pellavaa voidaankin pitää

melko ympäristöystävällisenä, sillä jäteainesta voidaan hyödyntää monin eri tavoin. Rat-

kaisevaa pellavan kannalta onkin se, minkälaisilla menetelmillä pellavaa kasvatetaan ja

miten liotuksesta aiheutuvat vesien saastumiset voidaan estää.

Villa

Lampaita on jalostettu tuottamaan mahdollisimman paljon villaa. Loisten torjumiseksi ja

tuhojen estämiseksi sekä lampaalle että villalle ne käsitellään erilaisilla hyönteismyrkyillä.

Lampaat joko ”kylvetetään” liuoksessa tai niitä suihkutetaan torjunta-aineilla. Joutuessaan

vesistöihin, jotkut näistä aineista aiheuttavat kalakuolemia. Suun kautta annettavien lois-

torjunta-aineiden on todettu poistuvan ulosteiden mukana laitumelle, eikä niiden hajoami-

nen ole ollut niin nopeaa, kuin alunperin on luultu. Aineet ovat vaikuttaneet luonnon kierto-

kululle tarpeellisten hyönteisten häviämiseen ja sitä kautta koko ympäristön tasapainon

järkkymiseen.

Luonnonvärinen suomalaisen lampaan villasta kehrätty lanka ja siitä valmistetut tuotteet

olisivat hyvä ja luontoystävällinen lisätulonlähde vaikeuksissa kamppailevalle maataloudel-

le, mikäli tuotteet ja kuluttajat löytäisivät toisensa.

Kultaturve Oy on ainoa suomalainen teollinen yritys, joka valmistaa tupasvillaa tekstiilikäyt-

töön. Tupasvillasta on tullut luonnonmukaisuutta, käsityöllisyyttä ja yksilöllisyyttä arvosta-

van ihmisjoukon suosima tekstiilikuitu.

Ruskovilla kunnioittaa luontoa ihmisen parhaana yhteistyökumppanina. Alusasujenkin ma-

teriaalit ovat suoraan luonnosta eli he käyttävät villaa, luonnonsilkkiä, luomupuuvillaa ja

silkkivillaa. Tuotteita löytyy alusasuista vuodevaatteisiin.

Silkki

Silkki on verrattain ympäristöystävällinen tuottaa. Silkkiäistoukkien ravinnonlähde, mulpe-

ripuu, on hyvin sitkeä ja vastustuskykyinen eikä vaadi torjunta-aineita - itse asiassa muista

viljelmistä peräisin olevat torjunta-ainejäämät voivat häiritä erittäin herkkien silkkiäistoukki-

en kehitystä. Silkin jalostuksessa tarvitaan jonkin verran energiaa. Aurinkoenergiaa, jota

on runsaasti saatavilla, olisi mahdollista hyödyntää verrattain yksinkertaisilla laitteilla, ja

näin säästää ympäristöä.

Muuntokuidut

Muuntokuituja on kaksi päälajia. Selluloosamuuntokuituja ovat mmm. viskoosi ja modaali

ja selluloosayhdistemuuntokuituja asetaatti ja triasetaatti. Tärkein muuntokuiduista on

puun selluloosasta valmistettava viskoosi. Raaka-aineena käytetään pehmeäpuisia lajeja,

kuten kuusipuuta, tai kovapuisia lajeja, kuten etelä-afrikkalaista eukalyptusta. Viskoosin

valmistus esimerkiksi on hyvin kemiallinen ja kuluttaa paljon vettä. Suomalaisen Kemira

Fibersin mukaan siitä ei koidu kuitenkaan ympäristölle suuria haittoja. Suurin huomio on-

kin kiinnitettävä kestävään metsätalouteen. Metsänhoidon paikallisia vaikutuksia on mm.

vesistöjä rehevöittävä lannoitus ja liikahakkuusta johtuva eroosio. Eukalyptuskin voi muut-

taa ympäristöä dramaattisesti, kun sitä viljellään muualla kuin Australiassa, sen alkuperäi-

sellä kasvualueella.

Uusia ympäristöystävällisempiä muuntokuitujen valmistustapojakin on kehitetty. Näistä

voisi mainita kuidut (mm. Tencel), joiden ympäristöystävällisyys perustuu kehruuliuottimen

lähes täydelliseen talteenottoon.

Synteettiset kuidut

Tavallisimmat synteettiset kuidut ovat polyesteri, polyamidi ja akryyli. Yli puolet kaikista

synteettisistä kuiduista on polyestereitä ja niiden osuus on jatkuvasti kasvussa. Usein syn-

teettisten kuitujen haittatekijäksi mainitaan uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö. Maa-

ilman tekstiilitarpeen tyydyttämisessä synteettiset kuidut ovat kuitenkin tärkeitä. Jos ne

pitäisi korvata vaikka puuvillalla, se vaatisi puuvillan viljelyalojen kaksinkertaistamista.

Varsinkin useisiin teknisiin sovellutuksiin synteettiset kuidut ovat tällä hetkellä paras ajatel-

tavissa oleva vaihtoehto.

Raaka-aineena synteettisten kuitujen valmistuksessa on öljy, kivihiili tai luonnon kaasu.

Tuotannon ympäristövaikutuksia arvioitaessa on tärkeää kiinnittää huomiota varsinaisen

kuitutuotannon lisäksi öljyn pumppauksesta, kuljettamisesta, vuodoista ja jalostamisesta

aiheutuviin ongelmiin. Synteettiset kuidut ovat tärkeydestään huolimatta siis varsin ongel-

mallisia ympäristön kannalta.

Ympäristöstään huolta kantava kuluttaja kysyisikin nyt, mikä näistä yllämainituista kuiduis-

ta olisi ympäristöystävällisin. Tieteellisesti perusteltua vastausta tähän ei voida antaa.

Luonnonkuidut sinällään sopisivat alkuperältään luonnon kiertokulkuajatteluun. Ne ovat

lähtöisin luonnosta ja ovat palautettavissa luontoon. Niiden tehotuotanto kuitenkin aiheut-

taa huomattavia ympäristöongelmia ja ongelmat lisääntyvät entisestään kun otetaan huo-

mioon tuotteen kko elinkaari. Luonnonkuidut vaativat useita käyttöä ja hoitoa helpottavia

viimeistelyjä, joita synteettisille kuiduille ei tarvitse tehdä.

3.1.2 Kehruu, neulonta ja kudonta

Näissä vaiheissa työntekijät pitää suojata pölyltä, melulta ja kosteudelta. Suurimmat on-

gelmat ovat siis sosiaalisessa kestävyydessä.

Eu:n ympäristömerkki. Pää-

huomio on kiinnitetty puuvil-

lan torjunta-ainejäämiin sekä

värjäys- ja viimeistelypääs-

töihin.

Itse kutominen ja neulominen kuluttavat jonkin verran energiaa. Neulontaöljyjen poistoon

on tarvittu liuottimia, jotka nykyään on yhä enemmän vesiliukoisia ja luonnossa hajoavia

öljyjä.

3.1.3 Pesu, värjäys ja painanta

Pesussa on käytössä laaja joukko aineita. Emäksis- ja saippuapohjaisten aineiden ohella

yleisimpiä ovat synteettiset tensidit. Tensidien hajoamisnopeudet luon-

nossa ja vedenpuhdistamoissa ovat erilaisia. Joidenkin tensidien ha-

joamistuotteet ovat myrkyllisiä. Markkinoilla on myös ympäristöä säästä-

viä, haitattomiksi yhdisteiksi hajoavia tensidejä.

Tekstiilien värjäys on etenkin Keski-Euroopassa pilannut vesistöjä. Keskustelua on herät-

tänyt myös puuvillan tuholaismyrkyistä ja vedenkäytöstä. Teollistuneissa maissa kiellettyjä

kasvinsuojeluaineita on myyty kolmansiin maihin, joissa niiden työntekijöille aiheuttamat

haitat ovat monin verroin vakavammat alkeellisempien tuotantomenetelmien takia.

Kankaanpainannassa käytettävät värit ovat osittain samoja kuin värjäyksessä. Erään arvi-

on mukaan jopa 60-70% painopajassa käytetyistä kemikaaleista ja väreistä joutuu jätteek-

si. Päästömäärät voidaan saada putoamaan puoleen, varsinkin jos värien sekoitus ja an-

nostelu on tietokoneohjattua ja kaavion suunnittelussa ja valmistuksessa käytetään tieto-

konetta ja laseria sekä tilausmallien painannassa suihkupainantaa. Kankaat voidaan myös

lämpöpainaa, jolloin painovärissä oleva painoväri siirretään lämmön avulla kuivaan kan-

kaaseen. Menetelmässä säästytään veteen joutuvilta päästöistä ja säästetään kankaan

pesuun ja kuivaamiseen tarvittava energia.

3.1.4 Viimeistykset

Tekstiilit voidaan viimeistellä niin, että niihin saadaan ominaisuuksia, joita materiaalilta

luontaisesti puuttuu. Viimeistyksiä on pysyviä ja joka pesun yhteydessä tai säännöllisin

välein uusittavia. On vaikea sanoa, mikä on ympäristön kannalta parasta, mutta pesun-

kestävä käsittely on kuluttajalle halvin ja helpoin. Se myös todennäköisesti säästää ympä-

ristöä, olettaen että käsittely tosiaan kestää kankaassa eikä liukene vähitellen pois.

Tekstiileille tehdään myös tarpeettomia viimeistyksiä, joilla ei ole niiden käytön tai hoidon

kannalta merkitystä. Tällainen on esim. hiekkapesu, joka tehdään usein puuvillalle ja silkil-

le ja saa tuotteen näyttämään kuluneelta. Tämä on piirre, joka tulee tuotteeseen ajan

myötä itsessäänkin. Hiekkapesulla farkkukangas saadaan pehmeämmäksi, mutta se

myös lyhentää tuotteen käyttöikää merkittävästi.

3.1.5 Kierrätys ja jätehuolto

Tällä hetkellä tekstiiijätteestä hyödynnetään noin viidennes, joten hyötykäyttöä voitaisiin

vielä tehostaa, sillä lähes kaikki tekstiilijäte voidaan kierrättää. Viitisenkymmentä vuotta

sitten meilläkin oltiin tarkempia ja kaikki tekstiilijäte otettiin talteen ja käytettiin uudelleen

jossain muodossa. Kaikki vaatteet voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön joko sellaisenaan tai

korjattuna tai muutettuna/muodistettuna. Varsinaista kierrätystä kuitenkin on, kun vanhas-

ta tehdään uutta purkamalla vaate osiin ja leikkaamalla osista uuden vaatteen kappaleet.

Vanha hyvä tapa on myös leikata käyttökelvottomista vaatteista matonkuteita.

Suomeen tarvittaisiin viisi lumppujenkäsittelylaitosta, jotta kaatopaikoille päätyvät tekstiilit

saataisiin hyötykäyttöön. Nämä laitokset, uusiolankakehräämöt ja -kutomot lisäksi työllis-

täisivät muutamia tuhansia ihmisiä.

Kirpputorit ovat paikkoja, joissa yksityiset ihmiset voivat päästä eroon itselle tarpeettomista

tuotteista ja toiset saavat mahdollisuuden ostaa näitä tuotteita edullisesti. Pelastusarmeija

on vanhin kirpputoritoimintaa järjestänyt järjestö, mutta nykyään yksityisiäkin kirpputoreja

on jo useita pienissäkin kaupungeissa. Kierrätyskeskuksia on myös perustettu useisiin

kaupunkeihin. Kymmenisen vuotta sitten näitä keskuksia oli jo 19. Käyttökelpoisesta tava-

rasta voidaan siis luopua jonkun toisen hyväksi.

Kuitujätettä on käytetty hyödyksi lämmityksessä polttamalla (polttamisessakin voi vapau-

tua haitallisia yhdisteitä) tai se myydään muille yrityksille, jotka valmistavat siitä uusia tuot-

teita. Polttaminen onkin turhaa silloin kun raaka-aine olisi kierrätyskelpoista. Tekstiilijätettä

kertyy noin 2% teollisuuden kokonaisjätemäärästä. Puolet jätteestä on synteettisiä kuituja,

jotka maatuvat hyvin hitaasti. Ongelmajätettä ovat lähinnä painovärejä ja öljyjä sisältävät

jätteet. Tätä kertyy noin 500 tonnia (arvio on vanha, vuodelta 1987, joten nykyään luku on

varmasti jo paljon suurempi).

4.0 MUOTI JA YMPÄRISTÖ

Entisaikoina useimmat ihmiset käyttivät lähes koko ikänsä samoja vaatteita, etupäässä

tekstiilien kalleuden ja hitaan tuotettavuuden takia. Monissa kulttuureissa ja varsinkin ala-

kulttuureissa tämä on vieläkin yleistä. Nykypäivänä kuluttajien odotukset ovat erilaisia.

Toinen haluaa seurata muotia ja ostaa halvalla ja paljon, jolloin vaatteen ei tarvitsekaan

olla laadukas. Toinen taas ostaa klassista laatu, joka saattaa olla kallis, mutta on kestävä.

Me suomalaiset olemme tulleet ”kuuluisiksi” tuulipuvuistamme. Tuulipuku toimii säällä kuin

säällä, kestää iäisyyden, peseytyy helposti ja kuivuu nopeasti. Varsin ekologista kansaa

siis!

Ympäristöystävällisesti tuotettu tuote vaate ei välttämättä näöltään eroa tavallisesta vaat-

teesta. Voisimme siis tuottaa mitä tahansa muotioikkuja ”orgaanisesti” ja mahdollisimman

puhtaasti.

Muoti ja vaatteet pohjimmiltaan heijastavat yksilön persoonaa ja identiteettiä, mutta siihen

on myös sekoittunut paljon kaupallista manipulaatiota. Vaatteen sosiaalinen tärkeys te-

keekin siitä oivan myynti- ja kulutusartikkelin. Yhä tiheämmin muuttuvien muotien avulla

teollisuus sanelee kulutuksen määrän ja laadun. Muodin aiheuttama ”liikakulutus” onki

teollistuneiden länsimaiden ongelma. Muotikoneiston olisikin hidastuttava muutenkin kuin

laman ajaksi. Tuotannon painopistettä pitäisi muuttaa halvasta pintamuodista laadukkai-

siin, kestokäyttöä varten suunniteltuihin tuotteisiin. Tämä kaikki ei ole ainoastaan teolli-

suuden huoli, vaan myös kuluttajien ja kasvattajien olisi tajuttava vastuunsa. Tämä ei ole

mikään helppo tehtävä, sillä vallalla on välinpitämättömyyden aikakausi, jolloin tämänkal-

taiset asiat ei kiinnosta ihmisiä, varsinkaan nuoria, jotka ovat ehkä suurin vaatteiden kulut-

tajaryhmä.

Eräs ongelma maailmassa on myös ylikansalliset yhtiöt, jotka käyttävät hyväkseen kehi-

tysmaiden köyhiä ihmisiä työvoimana ja ovat piittaamattomia paikallisen luonnon suhteen.

Esimerkkinä voisi mainita Niken, joka valmistaa urheiluvaatteita ja -jalkineita.. Tuotteet

valmistetaan Kaakkois-Aasiassa epäinhimillisissä työolosuhteissa. Nike on alan markkina-

johtaja ja kaikkein pahin työläisten oikeuksien polkija. Me tavalliset kuluttajat voimme os-

tokäyttäytymisellämme vaikuttaa myös näihin asioihin. ”Pienistä puroista syntyy suuri virta”

-periaatteella.

Yhä nopeammin vaihtuva muoti ja sen yksilöityminen on aiheuttanut myös sen, että tuo-

tantosarjat ovat pienentyneet ja aikataulut ovat nopeutuneet. Tämä on johtanut valmistuk-

sen siirtymiseen yhä pienempiin yksiköihin tai kotityön teettämiseen. Länsimaisella merkki-

firmalla saattaa olla 30004000 pientä alihankkijaa. Vaate voi olla kirjaimellisesti kulkenut

maapallon ympäri ennen päätymistään suomalaisen kuluttajan vaatekaappiin. Puuvilla on

korjattu Zimbabwessa, lanka kehrätty Pakistanissa, kudottu kankaaksi Taiwanissa, val-

kaistu Intiassa, värjätty Kiinassa, leikattu Etelä-Koreassa ja ommeltu vaatteeksi El Salva-

dorissa. Valmistuspaikan kriteereinä käytetään työvoiman hintaa, materiaalien tarjontaa ja

ympäristölainsäädäntöä. Tavoitteena on löytää yhdistelmä, joka tuottaa suurimman voiton.

Tämä kaikki siis muodin takia!

5.0 TEKSTIILIEN KÄYTTÖ, HOITO JA KORJAUS YMPÄRISTÖN

NÄKÖKULMASTA

Kaikki ihmiset ovat tekstiilien kuluttajia. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että

tekstiilien koko elinkaaren aikaiseen ympäristöystävällisyyteen vaikuttaa oleellisesti se,

miten kuluttaja niitä ostopäätöksen tehtyään käsittelee.

Kuluttaja joutuu valitsemaan vaatteensa siitä tarjonnasta, joka liikkeissä on. Kuluttaja voi

siis vaikuttaa suoranaisesti vain tekstiilien huolto-, hoito- ja korjaustilanteissa. Kuluttajien

valinnat kyllä huomataan ainakin sisäänostajien keskuudessa ja näin voi muokata jatkos-

sa sitä, mitä kaupan tangoilta löytyy.

Tekstiilien pesu on olennainen osa vaatteen huoltoa. Säännöllinen pesu estää lika tarttu-

masta pysyvästi kuituihin. Kemikaalien lisäksi pesu kuluttaa vettä ja energiaa, joka menee

etupäässä veden lämmitykseen. Nykyiset pesukoneet kuluttavat vähemmän vettä ja huuh-

telukertojakin on rajoitettu. Tämä ”ekoteko” saattaa tosin olla haitallista allergisille, koska

pyykkiin jää enemmän pesuainetta. Pesun tarvetta voidaan vähentää vanhoja konsteja

käyttämällä, eli käytetään suojavaatetusta, erillisiä työvaatteita, kunnollisia alusvaatteita ja

hikilappuja. Pyykin kuivauksessa energiaa säästävin keino on tietysti ulko- tai huoneilma-

kuivaus.

Vaatteiden elinikää voi pidentää huomattavasti korjaamalla ja muodistamalla:

1. vaihda rikkinäinen vetoketju

2. ompele uudet napit

3. hävitä tahrat tuoreeltaan

4. opettele paikkamaan sukat

5. paikkaa reiät ja kulumat

6. kirjo vanhat farkut uuteen uskoon

7. jne.

6.0 VINKKEJÄ KULUTTAJALLE

Voimme valita vaatteemme valmistajilta tai liikkeistä, joissa on kiinnitetty huomiota luon-

non kunnioittamiseen. Näitä on mm.

Design Ruohonjuuri Oy

Hemp House (hamppuvaatteita)

Maailmankaupat (luomuvillaa)

Ruskovilla (luomuvillaa, turvetta)

Finn-Wear (luomupellavaa)

Nanso (luomupellavaa)

Reima-Tutta (luomupellavaa)

Tekstiilin ostajan muistilista

1. Älä osta tarpeetonta.

8. Valitse kestävää laatua. Usein halpatekstiilit on tuotettu ympäristöä kuluttaen.

9. Älä vaadi tekstiileiltä tarpeettomia viimeistyksiä. Ne kuluttavat ympäristöä ja tekstiiliä.

10. Etsi ajatonta muotia. Silloin vaate ei ole koskaan poissa muodista.

11. Hoida tekstiiliä hyvin, korjaa, muuntele ja muodista sitä. Se pidentää käyttöikää.

12. Käytä kirpputoreja. Kierrätä tarpeettomat tekstiilit uudelleenkäyttöön.

13. Älä juokse kertakäyttömuodin perässä.

14. Suosi luonnonvärisiä tekstiilejä.

15. Suosi kotimaista.

16. Valitse tuote, jonka ympäristöominaisuudet on merkitty.

.

Jätepihin muistilista

1. Vältän lyhytikäistä ja kertakäyttöistä.

2. Suosin kestävää ja korjattavaa.

3. Vältän moneen kertaan pakattua.

4. Suosin irtotavaraa ja isoja eriä.

5. Vältän kierrätykseen sopimatonta.

6. Suosin uusiokäyttöön sopivaa.

Lähteet:

Nuuja ym. Kestävä tulevaisuus ympäristöopas. Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kirjapai-

no. Espoo1991

Paakkunainen, Riikamaria. Vaatteiden ympäristöhaitat – miten suunnittelija voi vaikuttaa.

Erweko Painotuote Oy. Helsinki 1995.

Suojanen, Ulla. Vihreät tekstiilit. Yliopistopaino Helsinki1997.

Internet: www.boweevil.nl

www.kultaturve.fi

www.kulutaharkiten/kuluttajan_muistilista.html

www.kuluttajavirasto.fi/ekok/ekotuote/muistilista.html#

www.rauhanpuolustajat.fi/kulutaharkiten/maailmantalous.html#kehyt

www.rauhanpuolustajat.fi/kulutaharkiten/teollisuustuotteet.html

www.ruskovilla.fi

www.tkukoulu.fi/handmade/keke/kestava_kehitys.doc

www.tkukoulu.fi/~kirkos/tupasvill.htm

www.kultaturve.fi