Risteys

Hausan mummo odottaa JeesustaTerttu Taavila ei pelkää maailmanloppua Sivu 8

AnjalankoskiElimäki

IittiJaala

KouvolaKuusankoski

Valkeala

Seurakuntalehti 23. lokakuuta 2012

Lohdun ja rohkaisun sanojaAito saarna puhutteleeSivu 6

Suru vaatii aikaa ja tilaaJuhani Huovila elää päivän kerrallaan Sivu 4

Risteys 5/20122 5/2012 Risteys 3

Vanhempien parisuhde heijastuu perheeseen

”Perheneuvontatyö on paras-ta vastinetta kirkollisverora-hoille.” Vastaava ajatus näkyy

useissa Kouvolan perheasiain neu-vottelukeskuksen saamissa palaut-teissa. Keskus tekee säännöllisin väliajoin asiakaskyselyitä, joista viimeisin on toteutettu tammi-toukokuussa tänä vuonna. Siihen vastasi 26 keskuksen asiakasta.

– Ihmiset pitävät tärkeänä, että kirkko tarjoaa perheneuvontaa omana työnään, keskuksen johta-ja Sirkka Laine-Haimi sanoo.

– Välitämme Jumalan armoa ja rakkautta ihmisille arjen avun kautta. Tämä on kirkon perheneu-vonnan perustehtävä ja se on konkreettista lähimmäisen autta-mista, perheneuvoja Pia Harmo-kivi toteaa.

Tuoreimmassa kyselyssä pai-nottui perheneuvontakäyntien myönteinen vaikutus kotielä-mään.

– Kun vanhempien keskinäinen suhde helpottuu, se näkyy lapsil-le hyvänä kasvuympäristönä. Pa-risuhde ja vanhemmuus nivoutu-vat yhteen, jolloin apu koskee ko-ko perhettä, perheneuvoja Leena Varha sanoo.

Varikkoryhmästä näkökulmaaNeuvottelukeskus kysyi nyt ensim-mäistä kertaa vastaanottoaikojen jonottamisesta. Kyselyyn vastan-neiden kesken yleisin jonotusaika keskukseen oli kuukausi, kolme kuukautta oli pisin aika. Tällä het-kellä jonotilanne on parantunut ruuhkaisimmista jaksoista.

– Jonotusaika vaikuttaa jokai-seen yksilöllisesti. Kyselyvastauk-sissa kolmannes piti jonoon joutu-mista hankalana, joillekin jonotus-

aika oli puolestaan selvittänyt omaa elämäntilannetta. Vastauk-sissa nousi esille pelko siitä, että apua hakenut unohdetaan jonoon, keskuksen työntekijät kertovat.

Kouvolassa jonossa oleville pa-reille on tarjottu varikkoryhmää, jossa parisuhteen kysymyksiä voi-si käsitellä ryhmässä ennen pari-terapian alkua. Ryhmäkeskuste-lut tarjoaisivat omaan tilantee-seen näkökulmaa ja suhteellisuu-dentajua.

Sirkka Laine-Haimi harmitte-lee, että varikkoryhmä ei saanut suosiota.

– Kun jono on tosiasia, sitä ei voi purkaa hetkessä. Haimme va-rikkoryhmällä keinoa kohdata jo-nossa olevat avuntarvitsijat. Heil-le voisi tarjota myös tehtäviä, joi-den avulla asioita voisi työstää jo ennen varsinaista terapiaa.

Ota yhteyttä ajoissaKeskuksen työntekijät ovat huo-manneet, että ihmiset hakeutuvat apuun viimeisenä keinona. Krii-

sejä ennalta ehkäiseviä yhteyden-ottoja ei ole tullut perheneuvon-taan aiempaa enemmän.

– Kun saamme yhteydenoton, tarve on jo kova. Moni kokee hel-potusta, kun on ylittänyt kynnyk-sen ja ottanut yhteyttä perheasi-ain neuvottelukeskukseen, vas-taanottosihteeri Jaana Heikkinen kertoo.

– Meihin saa ja kannattaa ottaa yhteyttä ennen viimeistä hätää, painottaa Sirkka Laine-Haimi.

– Asioihin on helpompi tarttua silloin, kun ne eivät ole kasvaneet mittasuhteiltaan niin suuriksi, et-tä peittävät alleen parisuhteen jat-kamisen mielekkyyden. Tosin sil-loinkin, kun eropäätös on tehty, kannattaa ottaa yhteyttä. Hyvin hoidettu ero on tärkeää, jotta ko-ko perhe selviää erosta.

Ensi keväänä Kouvolan perhe-neuvonta järjestää parisuhdevii-konlopun, jonka vetäjinä ovat Jo-hanna ja Risto Pesonen Anjalan-koskelta. – Se on ennalta ehkäise-vää työtä parhaimmillaan.

Laura Blom

Pääkirjoitus 23.10.2012Ajassa

Ajan rajamailla– Joskus täytyy mennä todella korkealle ymmärtääk-

seen kuinka pieni on, totesi itävaltalainen Felix Baum-gartner lokakuun 14. päivän ennätyshypystään. Seura-simme kotona äänivallin ylittäneen hypyn vaiheita suo-

ran verkkolähetyksen kautta. Kun ruudulla näkyi maapallo 39 ki-lometrin korkeudesta, avaruuden rajamailta, Baumgartnerin aja-tukseen oli helppo yhtyä. Ihminen on pölyhiukkastakin pienem-pi hitunen maailmankaikkeudessa.

”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jot-ka olet asettanut paikoilleen -- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Psalmi 8:3-4)

Oman pienuutensa kokee monesti maan pinnallakin. Jo muuta-ma arkinen vastoinkäyminen luo helposti kokemuksen omasta riit-tämättömyydestä. Ja kuinka pieniä olemmekaan suurten vaikeuk-sien edessä; luonnonkatastrofit, onnettomuudet, läheisen menetys

– niitä emme voi pyyhkiä hennoilla käsillämme pois tai kääntää kel-loa taaksepäin.

Ihmisinä olemme kuvaannollisesti ”ajan armoilla”. Päivääkään em-me saa takaisin, vaan elämämme soljuu vääjäämättä eteenpäin ajan virrassa. Kristinuskoon pohjautuvaan länsimäiseen ajatteluun sisäl-tyy käsitys ajan alusta ja lopusta. Jumala loi kerran maailman, ja maallinen aika alkoi. Jokaisen ihmisen kohdalle tulee aika syntyä ja kerran kuolla.

Kristitylle näkökulman ikuisuuteen antaa usko taivaaseen, jossa ajan valta on murtunut ja elämme iankaikkisesti hyvän Jumalan yh-teydessä. Vaikka jokapäiväisen elämän vinkkelistä olemme täällä vain käymässä, jokaista ihmistä varten on varattu paikka rajan tuol-la puolen. Taivas ja iankaikkinen elämä ovat kristillisen uskon kul-makiviä. Olemme sielun ja hengen omaavina luotuina niin arvok-kaita, että emme kuollessamme sammu katoavaisuuteen tai jää maallisen elämän loputtomaan kiertokulkuun, vaan Jumala kutsuu meidät luokseen tämän elämän jälkeen.

Toivo taivaasta tuo ajan rajallisuuteen helpotuksen – meillä on maan päällä käytössämme tämän päivän hetki. Olemme sopivan pienellä paikalla, toteuttamassa ihmisen kokoista osaa. Siinä riittää työtä, vastuuta, rikkautta ja onnea maallisen vaelluksen ajaksi.

Laura Blomviestintäpäällikkö

Kirkkoherraehdokkaat testissä

Kirkon perheneuvonnan tuki parisuhteille edistää koko perheen hyvinvointia.

Toivo taivaasta tuo ajan rajallisuuteen helpotuksen.

Kouvolan rovastikunnan seurakunnatIitin seurakunta, kirkkoherranvirasto ma-pe klo 9-12Eerolantie 1, 47400 Kausalap. 05 829 3323khvirasto.iitti@evl.fihttp://iitinseurakunta.tehonetti.fi

www.kouvolanseurakunnat.fisähköpostit: etunimi.sukunimi@evl.fi

Anjalankosken seurakuntatoimisto ma-pe klo 9-13Terholantie 4, 46900 Inkeroinenp. 05 3411 304anjalankosken.seurakunta@evl.fi

Elimäen seurakuntatoimisto ma-to 9-15Mettäläntie 3, 47200 Elimäkip. 05 3411 306elimaki@evl.fi

Kouvolan seurakuntatoimisto ma-pe klo 9-15Savonkatu 40, 45100 Kouvolap. 05 3411 308 kaste- ja vihkivaraukset, virkatodistuksetp. 05 3411 309 hautaan siunaamisetkouvola@evl.fi

Kuusankosken seurakuntatoimisto ma-pe klo 9-13Maunukselantie 3, 45700 Kuusankoskip. 05 3411 312kuusankosken.seurakunta@evl.fi

Jaalan kappeliseurakunta Päivystävä pappi to ja pe klo 9-12Kimolantie 20, 47710 Jaalap. 05 3411 312jaalan.seurakunta@evl.fi

Valkealan seurakuntatoimisto ma-pe klo 9-15Kalevantie 14, 45370 Valkealap. 05 3411 314valkeala.srk@evl.fi

Kaste- ja vihkitoimitusasioissa ota yhteyttä kotiseurakuntaasi, hautausasioissa vainajan kotiseurakuntaan tai siihen seurakuntaan, jossa vainaja siunataan hautaan.

Kirkon perheneuvonnassa käsitellään arjen tilanteita ja tunteita.

Kynttilälyhty on kaunis ja luontoystävällinen valinta haudalle.

Pyhäinpäivänä 3.11. kyntti-lät syttyvät läheisten muis-tolle. Suomalaiseen perintee-

seen kuuluu käydä ihastelemassa pimeyden keskelle syntynyttä kynttilämerta pyhäinpäivänä ja jouluna. Kynttilöillä on kuitenkin kääntöpuolensa, jonka näkee py-hien jälkeen päivänvalossa hauta-usmaalla kulkiessa; tuulen riepot-telemat muovikynttilän kuoret ja kynttiläjätettä pursuvat jäteastiat.

Esimerkiksi Vantaan kaupun-gin hautausmailta syntyy kym-menen tonnia hautakynttiläjätet-tä vuodessa. Kouvolassa ja Iitis-sä vastaavaa arviota ei ole tehty,

mutta kynttiläjäte on tuttu ilmiö.– Kertakäyttöiset lasilyhdyt ei-

vät kelpaa lasinkeräykseen, vaan päätyvät kaatopaikalle. Lasilyhty-jen ja -purkkien ongelma on myös rikkoutuminen, Kirkon ympäris-tödiplomia Kouvolan seurakun-tayhtymälle valmisteleva Eija Les-kinen huomioi.

Yleistyneiden led-hautalyhty-jen nappiparistot tulee kerätä erikseen ja palauttaa joko myyn-tiliikkeisiin tai paristojen keruu-laatikoihin. Näin niistä saadaan metalli talteen ja vaaralliset aineet käsiteltyä.

– Oikein käytettynä sama led-kynttilä toimii vuodesta toiseen, jos vain muistaa ottaa sen pois haudalta, hautaustoimen päällik-kö Antti Kurki Kouvolan seura-kuntayhtymästä sanoo.

Tavoitteena vähentää jätettäKertakäyttökynttilöiden sijaan Kouvolan seurakuntayhtymä ke-hottaa suosimaan tukevasti maa-han painettavia hautalyhtyjä, joi-hin voi tuoda aina uuden kyntti-län. Antti Kurki suosittelee kynt-tilämäärän vähentämiseksi polt-tamaan kynttilää vain lyhdyssä.

– Haudalle voisi sytyttää yhden kynttilän, jolla muistetaan yhtei-sesti kaikkien hautaan haudattu-jen muistoa koko suvun puolesta.

– Lyhtyjä käytetään kiitettävästi, joskin niissäkin palaa yleensä muo-vikuorellinen öljykynttilä tavallisen kynttilän sijaan, Iitin seurakunta-mestari Tiina Klemola kertoo.

Valitsevat omaiset minkä ta-hansa kynttilämallin, se olisi py-hien jälkeen korjattava pois hau-

dalta. Talvisaikaan seurakunnil-la ei ole resursseja siivota runsai-ta kynttiläjätemääriä. Myös kes-tolyhty on syytä viedä kesäksi pois hautausmaan hoidon ajaksi.

Vaikka hautojenhoidossa pyri-tään ekologisuuteen, jätettä syntyy aina. Iitin Uudelle hautausmaalle on hankittu metallille oma keräy-sastia. Kouvolassa metallinkeräy-sastia löytyy osasta hautausmaita.

Kouvolan seurakuntayhtymä laatii ensi keväänä ympäristöohjel-man osana Kirkon ympäristödip-lomin hakuprosessia. Tavoitteena on parantaa jätteen lajittelumah-dollisuuksia ympäri Kouvolaa.

Risteys

Kynttiläjäte kuormittaa hautausmaita

Kynttilöiden vienti haudoille on kaunis tapa. Hautalyhty

kestää vuodesta toiseen.

An

ni

Lesk

ine

n

Kysymykset ehdokkaille

1) Mitä annettavaa sinulla on Anjalankosken seurakunnalle?

2) Mitä seurakunta sinulle merkitsee työpaikan lisäksi?

3) Miten hengellinen elämä on läsnä arjessasi?

Heikki Heinonen1) Anjalankoskella on viime

vuosina käyty läpi monia muutok-sia. Uskon, etten Anjalankosken kirkkoherrana tuottaisi seurakun-nalle suurta häiriötä. Tunnen hyvin seurakuntaelämää ja minulla on vahva kokemus ja näkemys siitä, mikä on täällä seurakunnalle eduk-si. Virkaa tekevän kirkkoherran johdolla olemme yhdessä löytäneet toimivat työtavat hallinnon ja toi-minnan alalla toimivat työtavat, joi-den varassa on hyvä toimia.

Anjalankosken seurakunta toi-mii eri alueilla ja näin on hyvä. Seu-rakunnalla on hyvä olla kasvot, mi-kä tarkoittaa tuttujen työntekijöi-den kohtaamista. Eri alueilla toimi-van vapaaehtoistyön pohjaa ei pidä viedä pois heikentämällä aluetyötä. En hyväksy tulevaisuudessakaan seurakuntien yhdistymistä, ellei prosessissa ehdottomasti turvata paikallistyötä.

2) Palveluksessa en koe olevani vain työntekijä, vaan yksi seurakun-talaisista. Seurakunta tarjoaa mah-dollisuuksia moniin antoisiin tilai-suuksiin ja yhdessäoloon. Yhdessä saamme kasvaa ja rakentaa seura-kuntaa omalla panoksellamme. Messun koen hengellisesti rikastut-tavana.

3) Uskon, että kaikki elämä ta-pahtuu Luojamme edessä. Yhtälail-la hengellinen ja maallinen elämä on Jumalan lahjaa. ”En halua elää mitään hengellistä elämää, haluan

elää”, ilmaistaan rohkeasti ja osu-vasti ”entisten nuorten” gospel-lau-lussa. Heikkouksista ja kasvutaus-toistani huolimatta yritän elää ih-misiksi.

Martti Muukkonen1) Minulla on monipuolinen ko-

kemus erilaisista tehtävistä kirkos-sa. Tämä kokemus antaa mahdolli-suuden tarkastella seurakunnan toimintaa rakentavan kriittisesti. Työni tutkijana on opettanut mi-nua näkemään, toteuttavatko kris-tilliset organisaatiot perustehtä-väänsä vai eivät. Taloudellisten mahdollisuuksien kaventuessa Ju-malan valtakunnan työtä on tehtä-

vä resursseja mahdollisimman hy-vin hyödyntäen. Tulevaisuuden kirkko toimii ennen muuta jäsen-tensä kautta. Toivon, että voisin so-veltaa kolmannen sektorin ja vapaa-ehtoistyön teoreettista tietotaitoani käytäntöön.

2) Seurakunta on Jumalan per-heväki. Se on pyhien yhteisö, joka kokoontuu yhteen Herran palvelta-viksi, julistaa sanomaa Jumalan rak-kaudesta, pitää huolta heikoista ja murtuneista sekä opettaa, mikä on Jumalan oikeudenmukainen tahto maailmassa. Samalla seurakunta on ”syntisten kroonikko-osasto”. Me olemme kristittyjä, koska tarvit-semme anteeksiantamusta.

3) Kaiken hengellisen elämäni keskus on messu, jossa pappikin saa kumartua Herran palveltavaksi. Saarnan valmistus on minulle Sa-nan äärellä viipymistä. Erilaiset hartaushetket ja seurat ovat hetkiä, jolloin pysähdyn Herran eteen. Teo-logiasta ja uskonelämästä yleensä keskusteleminen on tärkeää. Ja tie-tysti on sitten oma iltarukous, jos-sa saan viedä kunkin päivän ilot ja surut sekä omat rakkaat Herran eteen.

Samuli Suolanen1) Ympäröivä todellisuus antaa

nuotit sille, mitä kirkkoherrana ha-luan olla antamassa Anjalankosken

seurakunnalle. Kirkko on hyvä, kun ”ovi on auki, tielle päin”. Koen tärkeäksi sen, että kirkkoon on helppo tulla, ja haluan siksi olla ke-hittämässä seurakunnan musiikki- ja kulttuurielämää.

Olen kiinnostunut tutustumaan seurakuntalaisiin ja heidän elämän-tilanteisiinsa. Kirkonmies keskellä elämää ja keskellä kylää – siinä voi-si olla haaste, johon haluan vastata.

Anjalankoski seisoo kahdella ja-lalla, on teollisuutta ja maataloutta. Molemmat on hyvä ottaa huomi-oon seurakuntatyötä suunnitelta-essa. Huolta kannattaa pitää myös siitä, että koko seurakunnan alu-eella hengellinen elämä toimii tasa-puolisesti.

Sukujuureni isän puolelta ovat Anjalankoskella ja Kymijoessa on Suolasenkoski. Suvun alkumaille olisi ilo palata toimimaan seura-kuntalaisten palveluksessa.

2) Pyrin osallistumaan jumalan-palvelukseen aina myös vapaapäi-vinä. Kirkko on ”Jumalan armon avara syli”, johon kaikki ovat terve-tulleita.

3) Hengellinen elämä läpäisee koko olemisen. Siksi hengellistä ja maallista elämänaluetta ei tarvitse erottaa toisistaan. Jumala on läsnä kaikkialla. Hoidan hengellistä elä-määni veisaamalla Siionin virsiä. Yritän pyöräillä ja ulkoilla säännöl-lisesti. Iltaisin rukoilen jo lapsuu-dessa oppimani iltarukouksen ja Isä Meidän -rukouksen.

Anjalankoskella valitaan uusi kirkkoherra joulu-kuussa. Kirkkoherraeh-dokkaiden vaalinäytteet

annetaan Sippolan kirkossa kolme-na peräkkäisenä marraskuun sun-nuntaina. 11.11. vaalinäytteen antaa ensimmäisellä vaalisijalla oleva An-

jalankosken seurakunnan kappa-lainen, rovasti Heikki Heinonen, 18.11. toisella vaalisijalla teologian tohtori ja Nurmijärven seurakun-nan kappalainen Martti Muukko-nen ja 25.11. kolmannella vaalisijal-la Sammonlahden seurakuntapas-tori Samuli Suolanen. Vaalinäyte-

messun jälkeen ehdokas on tavat-tavissa vaalikahveilla Sippolan seu-rakuntatalossa.

Vaalikeskustelutilaisuudet järjes-tetään ensimmäisenä adventtina 2.12. klo 12.15 Myllykosken seura-kuntatalossa ja klo 16 Anjalan seu-rakuntatalossa.

Kirkkoherran vaalissa voivat ää-nestää kaikki 18 vuotta täyttäneet Anjalankosken seurakunnan jä-senet joko ennakkoon 3.–7.12. Inke-roisten seurakuntatalossa tai varsi-naisena vaalipäivänä 9.12. Myllykos-ken kirkossa.

Samuli Suolanen (vas.), Martti Muukkonen ja Heikki Heinonen antavat vaalinäytteet Sippolan kirkossa.

Mat

ti L

eh

to

Lau

ra B

lom

Risteys 5/20124 5/2012 Risteys 5

Nenäkkäin nuorten kanssa

Syyskuussa Valkealassa nuorisotyönohjaajana aloittanut Lotta Kemppainen pyrkii antamaan aikaa nuorille.

Puolitoista vuotta sitten Dia-kista kirkon nuorisotyönoh-

jaajaksi valmistunut Lotta Kemp-painen on otettu lämpimästi vas-taan Valkealassa. Seurakunnan nuortentalo Nurkkiksella ei ole tietokonetta tai televisiota. Viih-detykityksen sijaan talon työnte-kijät panostavat nuorten kohtaa-miseen ja yhdessäoloon. Kiiree-tön nuorten kohtaaminen esimer-kiksi pelailun ohella sopii hyvin Lotalle, joka mielellään juttelee nuorten kanssa kasvokkain.

– Nuorisotyöhön on tullut ko-ko ajan enemmän tietokoneella is-tumista ja paperitöitä, vaikka tär-keintä olisi antaa aikaa ja tilaa spontaanille keskustelulle kas-vokkain. Tekemisen yhteydessä nuoret voivat ohimennen sivulau-

Henkilöstö

AikaKun teemana on aika, minua alkaa ahdistaa. Siitä on aina pu-la. Se karkaa kun yritän sitä napata. En mitenkään käsitä, mi-ten joku määrittelee ajan aivojen luomaksi illuusioksi liikkees-tä. Siis mikä illuusio? Aikahan on yhtä kuin kalenterini ;)

Suorittaja-tyyppinä olen mitannut ihmisyyteni arvoa sillä, miten täysi kalenterini on. Opin jo pikkutyttönä siinä aika ete-väksi. Merkintöjä piti olla, kaikkeen piti ehtiä ja joka paikassa olla hyvä, mieluiten paras. En kuitenkaan harrastanut esim. sa-dan metrin juoksua vaan asioita, joissa voittaminen jää tulkin-nanvaraiseksi ja niinpä koin itseni jatkuvasti riittämättömäksi.

Vuosien varrella opin analysoimaan virheet lahjakkaasti. Lis-ta oli joka päivästä pitkä. Siitä oli sitten (muka) hyvä ponnistaa tulevaan. Joskus huomasin, että mennyt ja tuleva on niin voi-makkaasti läsnä, että sen hetkinen elämä jää elämättä. Mutta ei siinä kiireessä sitäkään voinut kuin surra ja innokkaana suun-nitella, että huomenna tämäkin on toisin!

Amazonin sademetsissä elävä Piraha-heimo elää hetkessä. Heillä ei ole edes kielessään sanaa aika. Eikä muuta aikamuo-toa kuin preesens. Heidän maailmassaan asiat ovat totisesti tässä ja nyt. Se on minusta äärimmäisen mielenkiintoista.

Myös 5 kk vanha lapseni elää hetkessä. Mennyt on mennyt-tä, tulevaa ei vielä ole. Hänen huutaessaan nälkää, kylmää, vä-symystä tai ihan vaan ”viihdytä minuu” ei kalenteri auta – en edes tiedä missä kirja nykyisin on. Olemme pärjänneet mai-niosti ilman ja koen, että elämässä on vihdoin elämän tuntu. Haavemaailma on ihana ja marttyyrin viitta menneistä voi tun-tua jopa palkitsevalta, mutta onhan tämä toista kun asiat ovat iholla, tuntuvat, tuoksuvat ja maistuvat.

Kun arkeeni mahtuvat vain perusasiat en ehdi enkä jaksa ai-katauluttaa mukaan muita projekteja tai harrastuksia, yhdis-tyksistä tai vapaaehtoisriennoista puhumattakaan. Eikä maailma(ni) ole kaatunut, vaikka olen kiireestä poissa!

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti tär-keää. Mihin haluan aikani käyttää? Siihen pitää löytyä aina ai-kaa. Niillä asioilla minäkin jonain päivänä kalenterini täytän. Tänään koen, että kun saa yönsä nukutuksi ja suoli toimii, on elämä aika mukavaa. Ruokaa ja Rakkautta. Siinä aina ajankoh-taista ”kalenterin” sisältöä.

KolumniSaa surra

Juhani ja Riitta Huovila me-nettivät vuoden sisällä kaksi perheenjäsentään. Vanhim-man pojan kuopus, Aapo nukkui pois vain vuoden

ikäisenä huhtikuussa 2011. Lähes päivälleen vuoden päästä, tämän vuoden huhtikuussa syöpä vei Huoviloiden kolmesta pojasta nuorimman, Antti-Jukan, vain 29-vuotiaana.

Niin väsynytAnjalankosken kirkkoherran viras-ta ensi helmikuussa eläkkeelle jää-vällä Juhani Huovilalla on edessään paljon tyhjää aikaa. Sen voi käyt-tää asioiden läpikäymiseen, niiden, jotka työntohinassa jäivät taka-alalle: surun, ikävän. Antti-Jukan tavaroiden järjestelyn. Levon.

Suruaan Juhani ei ole peitellyt, on antanut kyynelten tulla ja ko-ettanut kohdata myös toisten su-run. Voimat ovat vain, heillä van-hemmilla, kovin vähissä.

– Olemme välillä niin väsynei-tä, ettemme jaksaisi oikein mi-tään, Juhani huokaa. Ei väkijouk-koja, ei hälyä.

Hän onkin viihtynyt luonnos-sa, metsätöissä hiljaa itsekseen.

– Se on ehkä meille miehille luonteva tapa surra.

Tässä ajassa ei surulle juuri-kaan anneta tilaa, eikä aikaa. Etenkin miehen kyyneleet koe-taan hävettävinä.

Juhani ei kyyneliään häpeä. Ne virtasivat poskille heinäkuussa-kin, kun poikansa neljä kuukaut-ta aiemmin menettänyt isä juok-si Helsinki City Marathonin.

– Minulla on tämä juoksemisen vaiva, hän naurahtaa.

Reitti kulki ohi Antti-Jukan

Kuinka lapsen, oman lapsen kuolemasta voi selvitä? – Suremalla, sanoo Juhani Huovila.

Tytti Vänskänäyttelijä, kirkkovaltuutettu

IittiAura Karjalainen jatkaa vs. seurakuntapastorina 12.8.2013 saakka.

KouvolaMirja Kekäle toimii vs. lähetyssihteerinä 25.8.2013 asti.

KuusankoskiKanttori Timo Vikman on aloittanut 1.10. Mikkelin hiippakunnan hiippakuntasihteerinä, vastuualuee-na jumalanpalvelus ja kirkkomusiikki. Tehtävä on osa-aikainen ja jatkuu 31.5.2013 saakka. Vikmanin

virkavapaan sijaisena Kuusankoskella toimii neljä-nä päivänä kuukaudessa MuM Marko Virtala. YhtymäToimistosihteeri Nina Häkkinen on valittu henki-löstösihteerin virkaan.

Johtava sairaalapastori Petra Sainio on virkavapaal-la 29.10.2012–30.9.2013, sijaisena toimii Mia Kähärä.

Seurakuntaemäntä Sanna Ahtiainen on virkava-paalla 26.10.2012–9.9.2013, sijaisena toimii Marja-Leena Okka.

Henkilöstöuutiset

Anjalankosken kirkkoherra Juhani Huovila jää helmikuussa eläkkeel-le 39 palvelusvuoden päätteeksi. Edessä on paljon tyhjää aikaa. Ti-laa levolle ja tunteille.

Luonto on Jumalan vastaus surevalle, ja monelle miehelle luontevin paik-ka surra. Juhani Huovila on luonnossa hiljaa itsekseen, tekee metsätöitä tai juoksee.

entisen asunnon ja Meilahden sai-raalan, missä sekä Antti-Jukka et-tä Aapo kuolivat. Se oli Juhanille kova paikka, mutta tärkeä matka.

– Maaliin päästyäni tunsin, että jotain oli selvitetty.

Edelliskesänä Antti-Jukka seu-rasi sairaalassa isän juoksua tie-tokoneeltaan, velipoikien raken-taman yhteyden avulla.

SanatonPidemmän sairastamisen aikana myös menetyksen mahdollisuus nousee mieleen, vaikka toivoa yrit-täisikin pitää yllä kaikin keinoin. Kun kuolema sitten on tosi, alkaa monien konkreettisten asioiden hoito. Kerätään tavarat, lähdetään sairaalasta pois, ehkä vielä hyväs-tellään kuollut sairaalan kappelis-sa. Valmistellaan hautajaisia.

Kaikella tekemisellä on tarkoi-tuksensa silloin, kun sanat ovat mahdottomia tai vailla merkitystä.

Lohdunsanojen ammattilainen-kin saa olla sanaton. – Sanoja voi toki olla kristillisestä toivosta ja anteeksiannosta, muttei surun hetkellä selityk-siä ole. Tässä ollaan hyvin pienellä ja nöyrällä paikalla, ja se tehtävähän meillä papeilla ni-menomaan on.

Työkokemus saattaa auttaa käsit-telemään asioita, mut-tei virkapuku surulta ja kivulta suojaa. Menetysten tarkoituksen peräämistä tai kapi-naa Juhani ei ole kokenut, kuin eh-kä ihan alkuhetkinä.

– Varmaankin auttaa, kun läh-tevä hyväksyy itse asian, ja jopa

lohduttaa, kantaa huolta meistä tänne jäävistä. Ei näytä katkeruut-taan, eikä kipujaan, vaan käy elä-määnsä läpi, vieläpä kiittää meitä vanhempiakin kaikesta.

– Niin kuin kukaan vanhempi voisi kokea oikein onnistuneensa, henkäisee Juhani.

Sylissä– Vanhempana sitä ajattelee, että omalla lapsella, nuorella ihmisel-lä, olisi ollut vielä niin paljon edessään, että elämä jää kesken. Toisaalta, joku voi kokea rikkaak-si lyhyenkin elämän, saavuttaa paljon, elää hetkessä. Ehkä silloin ei lähtö ole niin vaikeaa.

– Se voi olla vaikeampaa niille, jotka eivät pitkänkään elämänsä aikana rohjenneet elää.

– Emmehän me ihmiset näiden tarkoitusta tiedä. Jumala on salat-tu, voimme vain luottaa rakkau-den Jumalaan, turvata toivoon.

Juhani on saanut lohtua Jee-suksen vastauksesta opetuslasten kysymykseen: Kuka on suurin tai-vasten valtakunnassa? Se, joka palvelee, ja on lapsen kaltainen.

Saarnatessaan Mikkelinpäivä-nä viimeisen kerran Myllykosken kirkossa kirkkoherra puhui myös itselleen, perheelleen:

– Suruinemme murheinemme saamme heittäytyä armollisen Ju-malan suojaan, kuin lapsi van-hempansa syliin. Lasten tavoin ei meidänkään tarvitse ymmärtää kaikkea.

Kuolemaa ei voi järjellä ratkais-ta, muttei surua saisi hengellistää-kään, siis olla surematta.

– Eihän kukaan ole yli-ihminen.

IkäväOman lapsen menetys on niin suuri suru, että sitä on vaikea ver-rata mihinkään. Se on läsnä joka sekunti, täyttäen hetkittäin mie-

len pohjattomalla haikeudella, ikävällä ja kaipuulla.

– Olen minäkin surutyöstä ja sen vaiheista puhunut, kun ei näi-tä suruja vielä itsellä ollut, Juhani hymähtää.

Ja myöntää, että surutyöstä voi puhua siinä mielessä, että mene-tys vie voimat. Surulle pitää vara-ta aikaa ja kerätä voimavaroja.

Menetykset yksinkertaistavat ja pelkistävät ihmisen elämää. Ai-nakin jonkun aikaa sitä keskittyy olennaiseen. Ottaa jokaisen päi-vän lahjana.

Surussa on vaiheensa, mutta jokaisella on siinä myös oma ai-kataulunsa ja tapansa. Ja ne kaik-ki ovat oikein.

– Sureva ei paljoa jaksa. Hänel-le pitää antaa omaa aikaa ja aikaa läheisten kanssa.

Ystävien, seurakuntalaisten ja työtovereiden myötäeläminen on tuonut Huoviloille paljon lohdu-tusta. Kun voimat ovat vähissä, tulee usein käytännön apu tarpee-seen: vaikka juoksevien asioiden hoitamisena, ruuanlaittona, kau-passakäyntinä.

Ei siinä sen kummempaa tar-vita, edes sanoja.

Hannele Niemi

Tulevaisuudelta Lotta Kemppainen odottaa keskusteluja nuorten kanssa, kunhan kävijät tutustuvat paremmin uuteen nuorisotyönohjaajaansa.

seessa sanoa hyvinkin arkoja asi-oita omasta elämästään. Silloin on ohjaajan oltava läsnä, vaikka ai-kaa keskustelulle ei olisi etukäteen osannut varata. Nuorten kanssa ei voi olla kellontarkka, leireillä-kin mennään joustavasti tilantei-den mukaan.

Edellisessä työpaikassaan nuo-risotyönohjaajana Seinäjoella Lot-ta huomasi nuorten ja heidän huoltajiensa ajankäytössä ääripäi-den nousevan esille yhä enemmän.

– Toiset vanhemmat ovat läsnä nuorten elämässä ja antavat sel-keät säännöt. Toisessa ääripäässä näkee lapsia ja nuoria, joista huo-maa, että yhteistä aikaa perheen kanssa ei ole. Jotkut nuoret itse kertoivat, että heillä ei ole koskaan tehty yhdessä arkisia asioita. Esi-merkiksi yhdessä perheen kanssa syöminen on joillekin nuorille täysin poikkeuksellista.

Seurakunta lähellä nuorten sydämiäLotan rakkaimmat muistikuvat omasta nuoruudesta liittyvät ke-sälomiin sukulaisten luona.

– Luonnon keskellä oleminen ja yhdessä kavereiden kanssa tem-

meltäminen ovat muistoja, joita vaalin. Joskus myös olimme teke-mättä mitään, ja vaikka se tuntui-kin tylsältä, nyt osaa arvostaa si-tä rauhoittumista ja itsekseen ajat-telemista.

Ajankäytössä nuorisotyönoh-jaaja vinkkaa nuoria panosta-maan perusasioihin.

– Koulu kannattaa aina hoitaa hyvin, eikä yhteisiä hetkiä per-heen ja läheisten kanssa voi kos-kaan olla liikaa. Myös nukkumi-nen on tärkeää. Sen sijaan turhaa istumista tietokoneella voisi kar-sia, Lotta tuumii.

Nuortentalon tarjoamien akti-viteettien puolesta Lotta liputtaa ja kiittelee myös nuorten avoi-muutta uskon asioista.

– Meillä on avoimet ovet tiistai-sin ja torstaisin koulun jälkeen, jolloin nuoret saavat tulla tänne, ottaa kaapista välipalaa ja viettää aikaa toisten nuorten ja meidän ohjaajien kanssa pelaillen ja jutel-len. Selkeästi huomaa, että täällä nuorille seurakunta ja Raamattu ovat tärkeitä, vaikka isoskoulu-tukseen tulee myös nuoria, jotka vasta pohtivat kristinuskoa.

Suvi Mononen

Juhani Huovilan lähtöjuhlaa vietetään sunnuntaina 4.11. Sip-polassa. Katso tiedot sivu 14.

Joh

ann

es

Wie

hn

Su

vi

Mo

no

ne

n

Lasten tavoin

ei meidänkään

tarvitse ymmärtää

kaikkea.

Risteys 5/20126 5/2012 Risteys 7

Kuusankosken seurakunnan diakoniatyölle uskottu apuraha käytetään vähävaraisten hyväksi.

Kuusankosken seurakunnan diakoniatyöntekijät yllättyi-vät viime keväänä iloisesti,

kun Kymin Osakeyhtiön 100-vuo-tissäätiö myönsi juhlavuoden kunniaksi 15 000 euron apurahan Kuusankosken diakoniatyölle ja vähävaraisten perheiden virkis-tysretkeä varten.

Kuusankosken seurakunnan johtavan diakoniatyöntekijän Vuokko Järvisen ja diakoni Johan-na Häihälän mielestä saatu apura-ha on osoitus luottamuksesta ja sii-

tä, että heidän työtään arvostetaan.– On hieno asia, että säätiö huo-mioi paikkakunnan diakonia-työn, kertoo Järvinen.

Retkelle ilman omavastuutaJärjestetyille retkille on Kuusan-koskellakin kysyntää. Aiempina vuosina retket ovat yleensä sisäl-täneet pienen omavastuuosuuden.

– Monessa perheessä on talou-dellisesti tiukkaa ja raha riittää juu-ri ja juuri elämiseen. Muutaman hengen taloudessa parin kympin retkimaksu vastaa kassillista ruo-kaa, toteavat Järvinen ja Häihälä.

Apurahalla on pystytty toteut-tamaan jo kaksi retkeä, jotka ovat olleet osallistujille maksuttomia. Heinäkuussa täpötäysi bussi suuntasi kahdeksi päiväksi Tur-kuun ja Naantalin Muumimaail-maan. Syyskuussa päiväretken kohteeksi valikoitui Hämeen lin-na ja Vanajan kirkko.

– Saadun palautteen mukaan retket on koettu suurena lahjana ja tervetulleena irtiottona arjesta, kertoo Häihälä.

Diakoniatyön monipuolinen kirjoAvustusrahan puitteissa on suun-nitteilla toimintaa myös vanhuk-sille ja kehitysvammaisille. Lisäk-si joulun alla huomioidaan erityi-sesti lapsiperheitä. Mielenterveys-kuntoutujille järjestetään joulun kynnyksellä jouluruokailu Puh-jonrannassa, jossa joulun tunnel-maan virittäydytään hyvän ruu-an ja kauneimpien joululaulujen parissa.

Diakoniatyöntekijät kannusta-vat osallistumaan rohkeasti mu-kaan retkille ja tapahtumiin.

– Arjessa jaksaminen lisään-tyy, kun pääsee välillä pois kotoa, tietää Järvinen.

Anni Leskinen

Syksyinen tuulenpuuska pyörittää kirjavia vaahteran-lehtiä rauhallisella omakoti-

taloalueella. Tutu-koira nauttii tu-tusta lenkistä emäntänsä kanssa. 6-vuotiaan Cavalier kingcharle-sinspanielin kävelytahti on verk-kainen. ”Filosofikoiran” kanssa lenkkeillessä saa olla itsekseen hil-jaisuudessa.

Elimäen seurakunnan kappa-laisena syyskuussa aloittanut Tuula Ylikangas pitää tärkeänä, että saarnasta syntyy omannäköi-nen ja aito. On oltava yhtä aikaa uskollinen omalle itselleen ja us-kollinen Raamatun sanalle. Saar-nan pohdiskelu voi tapahtua ar-kisissa askareissa, vaikkapa koi-ran kanssa lenkkeillessä.

Tuula iloitsee siitä, että on pa-lannut takaisin juurilleen. Ennen 17-vuotiaan Hanna-tyttären syn-tymää sekä Tuula että Kuusankos-ken kirkkoherrana ja Mikkelin hiippakunnan pappisasessorina toimiva aviomies Kimmo olivat seurakuntapappeja. Aiempi työ-kokemus Elimäen lukion ja yläas-teen uskonnon- ja psykologian lehtorina ja Konnunsuon vanki-lan pappina ovat myös kartutta-neet Tuulan elämänkokemusta.

”Rukoile ja tee työtä” Saarnan tarkoitus on avata Raama-tun tekstiä, ohjata ihmisiä etsimään lohtua ja rohkaisua Jumalasta.

Jokaisella papilla on oma tyy-linsä saarnata ja kirjoittaa saarna-tekstiä. Saman juhlapyhän saar-nat samasta tutusta Raamatun kohdasta voivat olla hyvinkin eri-laisia.

Mistä papit ammentavat idean-sa saarnateksteihin ja miten saar-nasta saa elävän ja omannäköisen, seurakuntalaisia hellästi raviste-levan ja ravitsevan kokemuksen?

– Onhan se itsensä laittamista pienelle paikalle kun saa tehdä Jumalan sanasta saarnan. Minul-la on sisäinen ja ulkoinen kutsu-

Hyvä saarna lohduttaa ja rohkaisee

Arjen irtiottoja apurahan turvin

K eittiön maustehyllyllä on suolapurkki. Kun sop-pa on muuten valmista, otetaan sieltä pieni ri-paus ja pudotetaan kaikkien muiden ainesosi-

en joukkoon. Vaikka suolaa ei olisi kuin aivan vähäsen, sen puuttumisen kyllä pystyy maistamaan.

Saman keittiön seinällä on valokatkaisin. Päivällä sitä ei enemmin ajattelekaan, mutta illan pimentyessä on valo tarpeen jokaisessa huoneessa, missä haluaa saa-da työtä tehdyksi.

Purkkiin koottu suola tai marketin hyllyn lamppu-pakkaukset eivät ilahduta ketään, ennen kuin ne laite-taan käyttöön; ei niitä ole tarkoitettu koottavaksi yh-teen, vaan lähetettäväksi erilleen, täyttämään tehtävän-sä. Ajallaan kyllä huomataan, onko suola loppunut kes-ken – ja sähkökatkoksen tullessa pääsee ajattelemaan sitäkin, millainen maailma onkaan ilman valoa.

Jeesus ei vain koonnut uskovia ympärilleen sanan-kuuloon, vaan myös lähetti heidät maailmaan, ihmis-ten joukkoon: kuin suolan mausteeksi epäuskoisten keskelle, kuin lampun tuomaan valoa monen ihmisen askelille. Uskova ihminen saa sekoittua maailman jouk-koon – mutta vain niin kuin suola, joka kuitenkin mais-teltaessa erottuu kaikkien muiden makujen joukosta. Uskosta elämälleen valon löytänyttä Jeesus rohkaisee näyttämään uskonsa elämänvalinnoillaan, teoillaan:

jos maailma tai oma kotiseutu tuntuu ankealta ja pi-meältä, on se merkki siitä, että meiltä kristityiltä on päässyt lamppu unohtumaan vakan alle piiloon.

Ilman valoa voi syksyisessä metsässä yksin kulkies-saan astua harhaan. Mutta eipä siitä suolana olemises-ta ja valona loistamisesta mitään tulisi ilman Vapahta-jan läsnäoloa. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman va-lo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hä-nellä on elämän valo.” (Joh. 8:20)

Tuossa valossa riittää jaettavaa. Tuossa valossa on toivo ja riemu jopa suomalaisen syksyn pi-mentyviin iltoihin.

Suolana ja valona maailmassa

Henki kulkee

Arto Hyvättinenseurakuntapastori,

Valkeala

”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5: 13-16)

Rakas Jeesus, lähetä minut tänään päivän

töihini iloisella mielellä niin, että sinun valosi saisi voittaa syksyn pimeyden.

Aamen.

Ma

ria

Ko

rpi

Hämeen linnan juhlasalin tunnelma on kaukana arjesta. ”Ovatko nämä kaikki todella meitä varten?”, ihmettelivät Kuusankosken seurakunnan työttömien ja vähävaraisten retkelle osallistujat.

Kuusankosken seurakunnan rovasti Kari Helén on runsaan

kolmenkymmenen vuoden pap-pisuransa aikana saarnannut vii-tisensataa kertaa. Silti saarnan te-keminen ja pitäminen on edelleen samalla sekä vaativaa että antoisaa. Mistä ideat saarnaan syntyvät?

– Saarnateksti muhii kaiken viikkoa. Minulla usein erityisesti juuri lenkillä saattavat monetkin asiat valaistua, vaikka niitä ei ak-tiivisesti hölkötellessä työstäi-sikään, Helén kertoo.

– Saarnatekstit, kuten Raama-

Sana kantaa saarnamiestä

mus tähän työhön. Sen muistaminen helpottaa, kertoo Tuula.

– Laitan sormet näppäimistölle ja kirjoitan, kirjoitan ja kirjoitan. Rukoi-len työlleni siuna-usta ja tiedän, ettei minun tarvitse teh-dä työtä yksin.

Saarnaa kirjoit-taessaan Tuula avaa itselleen seu-rakuntalaisten mahdolliset miksi-kysymykset. Myös Raamatun teksti voi nostattaa kysy-myksiä, joista osa avautuu kommen-taarien avulla.

Mikkelinpäivän messuMikkelinpäivä on enkelien sunnun-tai. Samana päivänä vietettiin tä-nä vuonna myös vanhusten kirk-kopyhää Korian kirkossa. Tuula aloitti saarnan valmistelun noin viikkoa aikaisemmin pohtimalla, miten yhdistää samaan saarnaan lapset, vanhukset ja enkelit. Työ alkoi Mikkelinpäivän evanke-liumin lukemisella: ”Opetuslap-set tulivat Jeesuksen luo ja kysyi-vät: ”Kuka on suurin taivasten val-takunnassa?”

Saarnatekstiä syntyi paljon, enemmän kuin yhteen saarnaan mahtuisi, mutta Tuula kirjoitti kaiken, mitä sillä hetkellä oli syn-tyäkseen. Vasta lähempänä saar-napäivää hän karsi ja muotoili tekstin sopivaan mittaan.

Tuula kertoo hymyillen, että nuorempana saarnat olivat paljon pidempiä ”kun oli niin paljon sa-nottavaa”. Vuosien myötä hän on pyrkinyt kiteyttämään sanotta-vansa sekä myös sen ”ettei aina saa

soitella ihmisten herkimpiä kieliä”.Tuula miettii saarnaa kirjoitta-

essaan kirkkotilaa, jossa tulee saarnaamaan, mutta ennen kaik-kea sitä, keille saarnaa. Saarnati-lanne on vuorovaikutusta. Kori-an kirkko on pieni ja saarnastuo-li on lähellä seurakuntalaisia. Tunnelman vaistoaa helposti.

– Tulkittaessa seurakuntalaisten reaktioita on kuitenkin oltava va-rovainen: Silmät kiinni oleminen tai katseen harhaileminen kirkon seinissä voivat olla osa ihmisen ta-paa keskittyä ja kuunnella.

– Usein saarnastuoli on niin korkealla sanankuulijoista, että kokoaikainen katsekontakti saar-

naajaan laittaa myös kuulijan nis-kalihakset koetukselle.

Mikkelinpäivän messu Korian kirkossa oli tunnelmallinen ja koskettava. Yhteen hiileen puhal-taminen, auttaminen ja vieraan-varaisuus olivat teemoja joita pyö-rittelin vielä päivienkin päästä hy-vän ystäväni kanssa. Kirkossa oli hyvä käydä.

Saarna seurakuntalaisen korvin

– Hyvä saarna on sellainen, josta tulee kosketetuksi ja siinä on yh-tymäkohta tähän päivään. Papit ovat etuoikeutettuja, kun seura-kuntalaiset ottavat omasta sun-

nuntaiaamun ajastaan ja tulevat kuulemaan heidän saarnaansa ja virkistäytymään, Korian Mikke-linpäivän messuun osallistunut 65-vuotias nainen kertoo.

Valkealassa jumalanpalveluk-seen osallistunut Antto Naukkari-nen, 33, pitää tärkeänä sitä, että saar-nassa on huomioitu ydinasioita.

– Pidän siitä, että saarnassa on jotakin ”koko suuresta tarinasta”, vaikka puheen teemana olisikin jo-kin muu teksti tai aihe. Saarnasta pienikin asia voi olla se, mikä jää tekemään tehtäväänsä, jos itsestä maaperää löytyy. Se voi vaikuttaa pidemmänkin ajan kuluttua.

Birgitta Smolander

tuntekstit yleensäkin, käsittelevät kaikkia ihmiselämän puolia, jo-ten aina sieltä löytyy kosketuspin-taa. Näitä ihmiselämän perim-mäisiä kysymyksiä käsitellään Raamatussakin jokapäiväisen elä-män keskellä.

Tuoreutta saarnaan– Eräs opettaja-kaverini totesi jos-kus kadehtivansa minua, koska saan puhua tärkeistä asioista kuu-lijakunnalle, joka ei huutele väliin eikä tarvitse ryhtyä kurinpidolli-siin toimenpiteisiin.

ja rohkeuden irtautua papereista ainakin osittain. Olen oppinut luottamaan, että evankeliumi kannattelee myös saarnaajaa eikä saarnaaja evankeliumia.

Heléniä itseään koskettaa se, jos saarna nousee suoraan tekstis-tä ja saarnaaja luottaa tekstin kan-tavuuteen.

– Vaikkei olekaan itsetarkoi-tus, niin saarnan pitäisi myös yl-lättää. Kun pappi nousee saarna-tuoliin, ei pitäisi etukäteen tietää, mitä sieltä tulee.

Anni Leskinen

Ajatuksia saarnaa varten voi syntyä vaikka lenkkipolulla.

Kari Helén on 500 saarnan mies.

Ku

vat

: Jo

han

ne

s W

ieh

n

Lau

ra B

lom Välillä Helén toivoisikin napa-

kampaa vuoropuhelua ja palau-tetta suoraan saarnastuoliin.

– Vaikka kyllä sen aina joten-kin aistii, liikuttavatko sanat seu-rakuntaa.

Saarnaa suunnitellessa Helén lu-kee alkuviikosta Raamatuntekstin, sulkee kirjan ja palaa asiaan uudel-leen loppuviikosta. Itse saarnateks-ti syntyy edelleen lyijykynällä.

– Vaikka kirjoitankin saarnan, on muistettava, että kysymys on puhutusta sanasta. Ehkä vanhem-miten olen löytänyt oman tavan

Tuula Ylikangas saarnasi Mikkelin-päivän messussa Korian kirkossa. Saarnatilanne on vuorovaikutusta.

Kuulija aistii herkästi onko saarnaaja sanojensa takana. Papin aitous koskettaa kuulijaa.

Risteys 5/20128 5/2012 Risteys 9

Edes lopunajan pelkoa ei enää ole,

sillä Jeesuksen takaisin tulemista

Terttu odottaa ”suurena

vapautuksena”.

Terttu Taavila ei näe silmillään,mutta aistii elämässä Jeesuksen läsnäolon.

Hausan mummo elää valossa

Valkoposkihanhet ovat le-puuttaneet viikon siipi-ään Jaalan Pyhäjärven rantaniityllä. Tuhatlu-kuista parvea kiikaroi-

vat lintuharrastajat tietävät, että kun tuulet kääntyvät suotuisiksi, parvi kohoaa siivilleen.

Hausanniemen Mäntymäellä asuva 88-vuotias Terttu Taavila – Hausan mummo – ei voi nähdä aurinkoisella Pyhäjärven selällä syksyisenä päivänä lipuvia venei-tä, ei edes talon ympäristössä rus-kan väreissä hehkuvia lehtipuita. Terttu menetti näkönsä parikym-mentä vuotta sitten.

Kotona elämä silti sujuu, kun kaikki tavarat pysyvät entisillä, tutuilla paikoilla. Radio välittää pitkin päivää yhteyttä ulkomaa-ilmaan, samoin puhelin.

Mutta Hausan mummo näkee ja aistii hengellistä maailmaa pal-jon enemmän kuin moni näkevä. Jumalalla on oikea aika jokaisel-le eteen tulevalle asialle. Elämän päivätkin on piirretty kirjoihin jo ennen ihmisen syntymää.

Mitä Raamattu opettaa lopunajoista?– Raamatun mukaan Jeesus tulee takaisin maan päälle. Hän ei tule kuten ensimmäisel-lä kerralla, jolloin vain harvat tiesivät siitä, vaan siten että se tulee kaikille selväksi. Hän palaa enkeliensä kanssa kunniassa ja kirk-kaudessa.

– Kuolleet herätetään ja kaikki kootaan viimeiselle tuomiolle, jossa kunkin elämä, te-ot ja tekemättä jättämiset arvioidaan ja ihmi-set jaetaan kahteen joukkoon. Jeesuksen omat, armahdetut, pääsevät ikuiseen elämään ja hänet torjuneet joutuvat ikuiseen kadotuk-seen. Paha saa palkkansa, kuolema kukiste-taan. Tämä maailma loppuu (hävitetään) ja Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan, joissa ei ole mitään pahaa.

Keskeisimmät lopunajan merkit?– Sodat, nälänhädät, maanjäristykset, harha-opit, väärät messiaat, peto/pedot, kristittyjen vainot, luopumus, evankeliumin julistami-nen kaikille kansoille, juutalaisten käänty-minen aikojen lopussa Messiaansa puoleen. Useimmat merkit sopivat lähes kaikille su-kupolville sitten Jeesuksen päivien. Ne esiin-tyvät aalloittain, loppua kohti voimistuen. Esimerkiksi kristittyjä marttyyreja oli 1900-luvulla enemmän kuin aiemmin yhteen-sä. Luonnonmullistukset, nälänhädät ja mo-nenlaiset harhaopit lienevät lisääntyneet.

Yksi aikamme ihmeitä ja toteutuneita merkkejä on liki 2000 vuoden jälkeen juuta-laisen kansan paluu takaisin omaan maahan.

– Jeesus tulee pian, voi tulla hyvinkin pi-an tai voi kestää vielä monta sukupolvea. Ai-noastaan Isä tietää Jeesuksen paluun hetken. Se yllättää kaikki. Miten sanot maailmanloppua pelkääville?– Kastettuna Jeesukseen uskovana olet Juma-lan hyvissä käsissä. Ellet usko, huuda Jeesus-ta avuksesi. Jos sinua pelottaa, saat pelätä ja paeta Kristuksen turviin, häneen turvatessa-si olet Jumalan oma. Hän pitää sinusta huo-len eikä pelkosi tai heikkoutesi vie sinua pois Jumalan vahvoista käsistä.

– Tähänkin sopivat Jeesuksen sanat: ”Äl-kää siis huolehtiko huomispäivästä – tottahan Jumala teistä huolehtii” (Mt. 6:30,34). Jeesus rohkaisi aikanaan omiaan: ”Kun nuo tapah-tumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pys-tyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Lk. 21:28). Emme odota maailmanloppua, vaan Jeesuksen paluuta ja aikaa, jolloin Juma-la on asuva ihmisten keskellä ja pyyhkivä kaik-ki kyyneleet omiensa silmistä. (Ilm. 21:3-4)

Miten käytämme aikamme oikein?– Lutherin suuhun on laitettu hyvä neuvo: vaikka tietäisin, että Jeesus tulee huomenna,

istuttaisin vielä tänään omenapuun. Elä-käämme siis täysillä tätä elämää. Antakaam-me Jumalan Sanan valaista elämäämme. Se ohjaa oikealle tielle, huolehtimaan perheestä ja läheisistä sekä olemaan lähimmäisenä niil-le, joita kohtaamme. Jeesukseen uskovina meidät on kutsuttu tavalla tai toisella viemään evankeliumia eteenpäin lähelle tai kauas, sil-lä lähetyskäsky on yhä voimassa.

Mitä saarnaisit aiheesta Aika?– Aika on meille annettua lahjaa ja armoa. ”Herran armoa on se, että vielä elämme”.

Aikamme on rajallinen, elämämme on hiuskarvan varassa, emme tiedä jatkuuko se enää huomenna. Oikeastaan meillä on vain tämä hetki, ja siksi tulisi oppia elämään nyt-hetkessä, ei murehtimaan menneitä eikä lii-kaa huolehtimaan tulevasta.

Tässä ajassa rat-keaa iäisyyskohta-lomme. Turvaudu tässä ajassa Jeesuk-seen ja elä hänen omanaan, niin si-nun käy hyvin.

Jeesuksen paluu yllättää– Jos sinua pelottaa, pakene Kristuksen turviin, opastaa Kuusankosken seurakunnan kappalainen Pauli Heinola oikeaan lopunajan elämänasenteeseen.

Pauli Heinola

Kristinuskon perusolemuk-seen kuuluu, että kaikella on alku ja loppu.

Ihmisen aika löytyy hautaki-veen hakattuna tai nekrologista syntymän ja kuoleman välistä – se on pelkistäen kahden nume-rosarjan väliin piirretty viiva.

Kotini lähellä sijaitsee vanha kaupungintalo, vuosikymme-nien ajan kiihkeän elämänsyk-keen estradi. Kahvion nurkka-pöydän äärellä puitiin kaupun-gin tulevat asiat. Nyt viimeiset-kin valot korkeista ikkunoista ovat sammuneet – askel kumi-see tyhjissä huoneissa. Kun elä-mä lähtee, jää vain kuoret, muisto ajasta. Ohi astellessakin tunnen sisällä värähdyksen.

Talossa vuosia työskennel-lyt kertoi etsiskelleensä seinälle kerran juh-lavasti ripustettua taulua. Se löytyi – varas-tokomeroon tuupattuna.

Mikä tässä ajassa kestää?Moni ikäihminen syystä suree, kun oma

ikäluokka on ympäriltä poistunut. ”Asuinsi-ja ei häntä enää muista”.

Käsityön mestarit liittivät aikanaan joi-hinkin könninkelloihin tekstin: ”Aika ja ys-tävät vaihtuu, uskollinen, ikuinen säilyy”.

Teot, jotka olemme kerran tehneet Juma-lalle, ovat aina ja ikuisesti tallessa. Rajan taak-se katsomaan päässeet ovat kuvailleet, miten jokainen täällä lausuttu rukouskin lepää kul-tamaljassa. Ne arvioidaan kerran, kun aika on täyttynyt.

Lapsena ihmettelin kotikirkon saarnas-tuolia koristavaa tiimalasia. Kuvittelin, että siitä pappi näkee, milloin saarnassa on aa-

menen paikka.Nyt olen tiededokumentis-

ta ymmärtänyt, että ihminen vain haluaa symbolisesti näh-dä ajan kuluvan, hiekanjyvien rapisevan säiliöstä toiseen ja kellonviisarien nytkähtelevän tuvan seinällä. Aika on, se ei kulje.

Jumalan aika on eri kuin ih-misten.

Luoja tietää jokaiselle asial-le oman, parhaan hetken.

Jumalan perspektiivistä jo-kainen on luotu ikuisuutta var-ten. Siksi hän rakkaudessaan odottaa. Siksi jokaista kutsu-taan elämän aikana muutaman kerran aivan erityisesti.

Kun nimi on tallessa elämän kirjassa, sitä ei heitetä sivuun.

Lapsena selasin – sydän pamppaillen – kir-jahyllystä käteen osunutta Ajan kello –teos-ta. Muistan vieläkin pelon häivähdyksen, kun kuvissa kellon viisarit viipottivat lähellä kes-kiyön hetkeä. Kohta kumahtaa, pelkäsin.Nyt Jeesuksen paluu ei pelota.

Innolla häntä odotan, sillä hän on jo tääl-lä – sydämessä.

Martti Kivistö

– On määränpää mitä tavoitella.

Terttu on sitä polvea, jolla on myös omakoh-taisia muistoja Tommy Hicksin herätyskokouk-sista Helsingissä.

Suuri vapautus vie pelonTerttu osasi lukea jo en-nen kouluun menoa.

Pientä tyttöä pelotti sodan alet-tua, kun lehdessä luki, että ”koko Eurooppa joutuu tulen ja veren

syttyy hehku, kun hän alkaa ku-vailla, miten nuorena oman ikä-polven kanssa paljon laulettiin.

– Äiti lauloi kovaa ja käänsi se-paraattorin kampea.

Papillisia elkeitä Terttu osoitti jo lapsena kiivetessään tuolin päälle ja saarnatessaan sieltä ta-lossa yöpyville tukkeja ajaville rahtimiehille.

Terttu kuvailee yhtä kotona pi-dettyä rukoushetkeä, jossa Juma-lan voima laskeutui erityisellä ta-valla alas. Joskus rukousvastauk-sena on särky parantunut, joskus masennuksen hetkellä oikea ih-minen kävellyt ovesta sisään.

Ei mummo ole silti mikään en-keli. Joskus oli nöyrryttävä pyy-tämään Jumalalta ja kanssaihmi-siltä anteeksi omia sanomisia.

– Se on kaikki armoa.Nuorena pyhäkoulussa opitut ja

itse Raamatusta luetut kertomuk-set Vanhan testamentin henkilö-hahmoista innoittavat yhä mieltä. Mieliin painuneita persoonia ovat olleet Mooses, Joosef ja Elisa.

– Mooses sai katsella ylhäältä vuorelta luvattua Israelin maata, vaikka ei päässyt sinne itse.

Jykeviä kertomuksia olivat myös alttarit, joihin Jumalan tuli iski Hänen voimansa merkiksi. Raamattua ja uskon totuuksia Terttu oppi paljon vaarilta, joka pi-ti Oravalan Lamminkylässä 40 vuotta pyhäkoulua. Kuuntelupaik-ka löytyi mummon selän takaa.

Jeesus tuli kyläänHausan mummon elinikäinen haave oli päästä kerran elämässä Israeliin niille paikoille, joissa Jee-sus kulki, teki ihmeellisiä tekoja ja vaikutti.

Elämän tärkein henkilö, Jeesus, ei kuitenkaan jätä eikä hylkää. Hän tuli viime kesänä eräänä aamuhet-kenä kylään.

– Kuulin jonkun tulevan ja ais-tin lämpöä vierelläni. Kun kysyin, kuka tuli, sain korvin kuultavan vastauksen: ”Mie itse”. Ketään ih-mistä ei sisällä ollut. Ystävätär to-tesi jälkikäteen, että se oli Jeesus.

Hausan mummolle taivas on paikka, jossa on paljon ystäviä. Riittää heitä omilla kylilläkin, yk-si Nisuksessa – kotikylässä – jär-ven rannalla asuva täyttää pian 98 vuotta.

– Lapsena muistan, miten tien-varren taloihin sytytettiin juhla-valaistus, kun lähdettiin reellä jou-lukirkkoon. Jaalan kirkossa kävin ahkerasti, pyörällä ja kävellen.

– Ikuisesti säilyy mielessä, kun kirkon kellot kumahtelivat kesäl-lä kauniisti järvimaisemassa.

Pyhäjärven rannalta löytyy muistomerkki, kun 1745 Iitin

kirkkoon matkalla ollut kirkko-vene kaatui selällä, jolloin yksi-toista henkilöä hukkui. Se vauh-ditti oman, Tertulle rakkaan py-hätön saamista adventtina 1878.

Surut ja ilot yhteisiäYhä edelleen Mäntymäellä voi ais-tia ripauksen yhteisöllisyydestä, joka Hausan mummon nuoruu-dessa oli vallitseva elämäntapa.

Tytär Jaana Syrjänen muiste-lee, miten lapsuudenkodissa ei tarvittu ostettuja leluja, kun mie-likuvitus tuli avuksi.

– Lehmäleikit olivat suuri hupi läheisellä kivenlohkareella. Jos-kus se huipentui siihen, että pu-jotettiin oikeat kettingit parressa kaulaan. Pyhäkoulussa taas istut-tiin puulaatikon päällä.

Talon arkeen kuului aitan liha-tiinu, jossa paksusilavaiset pos-sunkinkut suolavedessä odottivat juhlapyhiä.

Jaanan lämpimiä muistoja ovat lauantaisin ulkosauna, ehtookel-lot ja äidin uunissa kypsentämä tuuvinki.

Terttu sanookin, että surut ja ilot ovat olleet yhteisiä.

Vaikka Hausan mummon elä-mässä päällimmäisenä on ilo ja taivaskaipuu, toki elämän matkal-le mahtuu myös surun ja ahdis-tuksen hetkiä.

Raskaisiin muistoihin kuuluu tyttären sairastuminen ja poisme-no, mutta myös muisto, kun oma puoliso kuoli kellarin eteen peru-noita otettaessa.

Tertun lapsenlapsi Päivi Grön-lund kuuluu mummolan ahkeriin kävijöihin. Hän työskentelee perus-hoitajana paikallisessa palvelukes-kuksessa. Perheen kahdesta lapses-ta 18-vuotiaalla Kallella todettiin esikouluiässä vaikea lihassairaus.

– Onneksi uusi tekniikka aut-taa, kun sähkötuolilla pääsee liik-kumaan ja tietokone antaa elä-mään uusia mahdollisuuksia, Päi-vi sanoo.

Kysymättäkin tietää, että Män-tymäellä on kerran jos toisenkin pantu käsiä ristiin.

Tekstit ja kuvat: Martti Kivistö

Terttu Taavila menetti parikym-mentä vuotta sitten näkönsä, mutta muistiin on taltioitunut valtaisa määrä Raamatun tekstejä. Niistä saa arkipäivään voimaa.

Tertun lapsenlapsi Päivi Grönlund vierailee usein mummolassa.

Näkökulma

Ihmisen aika

Evankeliumista elävä – raha vapaus rakkaus armollisuus aika uudestisyntyminen

Tytär Jaana Syrjänen kiertelee syysmaisemissa lapsuudenkoti-aan. Näissä maisemissa on pidet-ty monet leikit.

valtaan”. Nyt edes lopunajan pel-koa ei enää ole, sillä Jeesuksen ta-kaisin tulemista Terttu odottaa

”suurena vapautuksena”. Ilmiömäisen muistin ansiosta

Terttu osaa ulkoa paljon Raamat-tua, runoja ja myös virsikirjan tekstejä.

– Ne ovat minulle rukousta. Oma suosikkivirsi on Sinulle kii-tos Isä maan ja taivaan.

Hausan mummon kasvoille

Risteys 5/201210 5/2012 Risteys 11

Seinät vai seurakunta?Seurakuntayhtymällä ei ole varaa ylläpitää kaikkia kiinteistöjään. On pakko myydä, jotta jäljelle jääneiden seinien sisällä pysyy toimintaa.

Kouvolan seurakuntayhtymän työ-ryhmä on valmistellut kiinteistö-strategiaa, jossa yhtymän kiin-teistöt on jaettu kolmeen luok-kaan: säilytettäviin, myytäviin ja

niihin, joiden kohtaloa mietitään.– Ykkösluokassa on ensisijaisesti kiin-

teistöjä, joista ei ole tarkoitus luopua. Sii-hen kuuluu kirkkoja, siunauskappeleita, seurakuntakeskuksia sekä seurakuntata-loja ja -koteja, sanoo seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö ja kiinteistöstrategia-ryhmän jäsen Jukka Reijo.

Kolmosluokan kohteisiin kuuluu muun muassa kesäkoti, liikehuoneistoja ja osa-keasuntoja. Niistä suurin osa on myyty tai ne ovat myynnissä.

Keskustelua ovat herättäneet kak-kosryhmän kohteet. Suunnitel-mat niiden kohdalla ovat au-ki, mutta vähintäänkin niis-sä tapahtuvaa toimintaa on tehostettava. Se ei tar-koita vain käyttöasteen kasvattamista vaan myös kustannusten mini-moimista.

Esimerkiksi ehdotus Pytynlahden leirikeskuk-sesta luopumisesta on suu-tuttanut joitain seurakunta-laisia. 1195 seurakuntalaista al-lekirjoitti adressin Pytynlahden säilyttämisen puolesta.

– Yhtymällä on viisi leirikeskusta, ja niiden käyttöasteet ovat korkeat vain muutaman kesäkuukauden aikana. Lei-rikeskuksista tulee kuitenkin käyttö- ja

1 /2010 Risteys 3

Tilaukset: myynti@piplia.fipuh. 010 838 6520

USKOMATON PIPLIALÄPPÄKIRJA

Piplia pikkuisilleAvaa 48 luukkua ja ylläty!

Hauska lukukokemus alle kouluikäisille. 15 €

PL 54 | 00241 HELSINKI | www.piplia.fi | www.raamattuvuosi2012.fi | www.pipliakauppa.fi

RAAMATTUTyylikäs, keskikokoinen

Raamattu sisältää apokryfikirjat. Juhlavuoden hinta. 8,50 €

LIPPAKIRJAPsalmien innoitusta

taskukokoisessa kirjassa, jossa teksti on

ainutlaatuisesti sivuittain. 10 €

Suomen Pipliaseura 1812-2012 • www.piplia.fi • markkinoiden laajin raamattuvalikoima

Tilaukset: myynti@piplia.fi

USKOMATON PIPLIA

15 €

USKOMATON PIPLIA

15 €

Raamattu sisältää apokryfikirjat.

10 €

investointikus-tannuksia ympäri

vuoden. Tilojen vuokraus saattaisi olla

edullisempaa kuin leirikes-kusten ylläpitäminen ympärivuotisesti, Reijo toteaa.

Tilaisuuksia yli seurakuntarajojenTilanne Kouvolassa on hyvin samanlainen kuin muissakin Suomen seurakunnissa. Tulot ovat vähentyneet, sillä ihmisiä on eronnut kirkosta ja kerätty yhteisövero on pienentynyt.

– Talousennusteiden valossa tiukkaa tu-lee, vaikka jäljelle jäisivät pelkästään yk-kösluokkaan esitetyt kiinteistöt, sanoo kiinteistöstrategiaryhmän jäsen, hallinto-johtaja Riitta Lonka.

Strategiaryhmä on kunnioittanut uu-simmassa esityksessään seurakuntien lau-suntoja. Joulukuussa se menee yhteisen kirkkovaltuuston käsittelyyn.

– Jos strategia hyväksytään, alkaa käy-tön tehostaminen sekä selvitys kiinteistö-jen käytöstä ja tarpeellisuudesta. Seura-kuntien työryhmät miettivät, mitä toimin-toja painotetaan mihinkin kiinteistöihin, kertoo strategiaryhmän asiatuntijajäsen DI Kaisu Metsärinne.

Vähitellen on unohdettava paikallisseu-rakuntien rajat. Tilaisuuksia kannattaisi jatkossa keskittää tiettyihin rakennuksiin, ja pitää niiden käyttöaste korkeana.

– Ei kaiken toiminnan tarvitse tapahtua seurakuntien tiloissa. Tapahtumia voi pi-

Ajatuksia kiinteistöstrategiastaYhteisen kirkkovaltuuston

puheenjohtajan Tuula Rika-lan mielestä kiinteistöst-

rategiaa on arvioitava vielä uu-destaan.

– Siinä on ehdotettu paljon karsintaa. Pitää toki miettiä, mikä on tarkoituksenmukais-ta. Toimintoja on ehkä yhdis-tettävä, mutta palvelut eivät saa heikentyä. En pidä paha-na, jos seurakunta tekee tilo-jen suhteen yhteistyötä esimer-kiksi kaupungin kanssa.

Rikalaa mietityttävät erityises-ti kesäkotien kohtalot.

– Ne ovat keitaita, joissa ihmi-set mielellään käyvät, Rikala sa-noo ja pohtii kiinteistöhuollon kustannusten vähentämistä tal-kootyöllä.

– Säästöt on toki löydyttävä, emme voi elää yli varojen. Henki-löstö ei kuitenkaan saisi vähentyä kuin luonnollisen poistuman kautta. Tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja näkökulmaa ja paljon vapaaehtoistyötä.

Seurakuntalaiset talkoovoimin apuunAnjalankosken seurakuntaneu-voston varapuheenjohtaja Elina Lehtomäki kuvailee kiinteistörat-kaisuja vaikeiksi.

– Kiinteistömassaa on paljon, sil-lä seurakuntamme yhdistyi aikoi-naan neljästä eri seurakunnasta.

Ummeljoen kyläkirkon ja Elo-maan talon säilyttäminen ovat ol-leet puheissa.

– Molemmissa kokoontuu seu-rakuntalaisia päiväkerholaisista ikäihmisiin. On päätetty, että kaksi kirkkoa suljetaan sydäntal-ven ajaksi ja jumalanpalvelukset pidetään seurakuntakeskuksissa.

Seurakuntalainen Matti Vaa-livirta haluaa tehdä talkootöitä Elomaan talon säilyttämiseksi.

– Tärkein työ on näyttää, että talolle on tarvetta, Vaalivirta sa-noo.

– Lähimailla ei ole korvaavaa kokoontumispaikkaa.

Talkoolaiset ovat hankkineet Elomaan taloon tilaisuuksia pito-palveluiden kautta. Niistä saaduil-la tuotoilla ei kuitenkaan kateta toivottua 40 prosenttia vuosittai-sista 30 000 euron käyttökustan-nuksista.

– Talo on peruskorjattu vuon-na 2005, ja sen jälkeen siihen on tehty laajoja kosteusvaurioremont-teja. Yhtymällä ei pitäisi olla siihen suurta investointitarvetta.

Arvokkaat miljööt huomioitavaKuusankosken seurakunnan kanttori Timo Vikman pitää pit-kän aikavälin kiinteistöstrategiaa tärkeänä.

– Tällä hetkellä siinä on kui-tenkin seurakunnan työmuotojen näkökulmasta niin paljon virheel-lisiä arvioita ja tilastollisia epä-tarkkuuksia, että työ tulee palaut-taa valmisteluun. Valmistelussa tulisi kartoittaa kunkin kiinteis-tön todellinen arvo seurakuntien työmuodoille, mahdollisen myyn-

nin kerrannaisvaikutukset ja toi-minnan uudelleenjärjestelyistä ai-heutuvat lisäkulut.

Vikmanin mukaan ensisijaises-ti on luovuttava kiinteistöistä, joi-den myymisestä ei aiheudu pysy-vää haittaa seurakunnan toimin-nalle ja joihin ei kuulu korvaamat-toman arvokasta miljöötä.

– Kiinteistöstrategian virka-miesvalmisteluun on otettava kat-tavammin mukaan seurakuntien työntekijöitä, sillä seurakunnat vastaavat itsenäisesti toimintansa järjestämisestä, Vikman sanoo.

– Seurakuntaneuvostojen an-tamia lausuntoja on kunnioitet-tava. Yhtymään tulisi perustaa avoin työryhmä, joka tekee eh-dotuksia kiinteistöjen käytön te-hostamiseksi, käyttöasteiden nostamiseksi ja tilojen vuokraa-miseksi silloin, kun se on toi-minnan kannalta tarkoituksen-mukaista.

”Tyhjiä seiniä ei kannata ylläpitää”Valkealan seurakuntaneuvoston jäsen Kari Pasi ymmärtää tarpeen luopua osasta kiinteistöjä.

Kiinteistöjen luokitus•Ykkösluokka: 8 kirkkoa, 9 seurakunta-keskusta ja -taloa, 11 siunauskappelia ja 21 hautausmaata. Yhteensä 25 000 neliötä.

•Kakkosluokka: 26 kiinteistöä ja noin 16 000 neliötä.

•Kolmosluokka: 11 kiinteistöä myyty tai myynnissä, 2 purkukohdetta, myyntiin tulevia 3–4.

Yhtymän vaihtoehtoja•Tietyistä kiinteistöistä luovutaan

•Henkilöstöä vähennetään

•Kiinteistöjä ylläpidetään talkootyöllä

•Tilojen vuokraamista lisätään

•Saadaan lisää seurakuntalaisia

•Kirkollisveroa korotetaan

•Otetaan velkaa

valtakunnallisesti paljon. Tavoite on 0,25 neliötä. Espoon seurakuntayhtymässä vas-taava luku on 0,17. Kaikkiaan yhtymällä on noin 145 rakennusta, joiden pinta-ala on yhteensä 43 000 neliötä.

Energiakustannukset syövät noin mil-joona euroa ja kiinteistötoimen henkilö-kustannukset noin 2,5 miljoonaa euroa.

Vuosittain kiinteistöihin pitäisi investoida 1,8 mil-joonaa euroa, mutta varo-ja kunnostuksiin on nyt vain noin 0,8 miljoonaa euroa.

Kirkoissa pitää esimer-kiksi uusia nykyisiä läm-mitysjärjestelmiä, sillä öl-jystä tulisi päästä eroon. Pelkkä lämmöneristyksen lisääminen ei välttämättä kannata, ja se saattaa tuo-da rakenteellisia ongelmia.

– Yksi säästötapa on lämpötilojen reilu pudotus kohteissa, joissa tilaisuuk-sia on vähän, Reijo sanoo.

Kiinteistöstrategia ulottuu vuoteen 2020. Sil-loin kiinteistömenoihin

Kassakone kilahtaa kerholei-keissä. Mihin seurakunnilla on varaa panostaa – seiniin vai niiden sisällä järjestettävään toimintaan?

Pe

tri

Lau

kkan

en – Onhan niitä yhtymällä mel-

koinen massa. Kun laskee kor- jauskulut ja energiamenot, luvut ovat huimia, Pasi sanoo.

Valkealassa kiinnitettiin huo-miota kiinteistöjen kolmiasteiseen luokitukseen. Liipaisimella on esi-merkiksi lämmittämätön Voikos-ken rukoushuone, jonka käyttö-kustannukset ovat pienet.

– Pohdinta oli aika maltillista, vaikka karsimisessa tunteet tule-vat peliin. Kiinteistöstrategian valmistelu on ollut kyllä avointa ja asiallista.

Elimäen seurakunnassa luo-vuttiin turhista kiinteistöistä jo ennen yhtymän perustamista. Seurakuntaneuvoston jäsen Mad-leena Ollila on samaa mieltä kuin neuvosto pöytäkirjassaan: kol-mosluokkaan ehdotetusta Tolkki-lan kartanosta ei pitäisi luopua. Rakennus on hankittu reilu 10 vuotta sitten, ja sen ylläpitokus-tannukset eivät ole suuret. Toi-mintaakin siinä on.

– Tyhjiä seiniä ei toki kannata ylläpitää.

Jukka Behm

on käytettävissä näillä näky-min 3,2 miljoonaa euroa. Ar-vion mukaan ylläpitoon me-nisi kuitenkin 5,5 miljoonaa euroa ellei mitään toimenpi-teitä tehdä. Investoinnit tule-vat vielä päälle.

– Olemme mekin tunneih-misiä, sanoo Riitta Lonka.

– Mutta joistain rakennuk-sista on luovuttava, vaikka niistä on rakkaita muistoja. Tavoitteena on, että toiminta säilyy.

Kiinteistöstrategia puhutti 11. lokakuuta järjestetyssä val-tuustoseminaarissa. Seminaa-rissa luovutettiin adressit Vuo-hijärven kirkon ja Jaalan pap-pilan ja kesäkodin puolesta: Vuohijärven kyläyhdistyksen adressin oli allekirjoittanut 239 henkeä ja Jaalan kappeli-seurakunnan adressin 580 henkeä. Yhteinen kirkkoval-tuusto käsittelee kiinteistöst-rategiaa kokouksessaan 14. marraskuuta.

Jukka Behm

Joistain rakennuksista

on luovuttava, vaikka

niistä on rakkaita

muistoja. Tavoitteena

on, että toiminta

säilyy.

Kouvolan seurakunnista löytyy talkooväkeä kiin-teistöjen kunnossapi-toon. Kuvassa Tirvan kirkon korjaustöitä Valkealassa vuonna 2011.

Em

ilia

Män

ttä

ri

tää vaikkapa kauppakeskuksissa. Kokoon-tumistilojen kustannuksia on hyvä vertail-la, Metsärinne sanoo.

Investointikulut karkaavatYhtymällä on nyt toiminnallisia tiloja 0,45 neliötä seurakuntalaista kohden, ja se on

Risteys 5/201212 5/2012 Risteys 13

Seurakunnan opiskelijoiden ja nuorten aikuisten viikkotapaamiset ovat luokanopettaja Maria Kemppaiselle tärkeitä. Toisten tapaaminen, yhdessäolo ja iltojen hengellinen anti ovat evästä, jotka auttavat jaksamaan arjessa.

Maria Kemppaiselle tien löytäminen Kouvolan seu-rakunnan nuorten aikuisten toimintaan tapahtui hil-

jaisen kehityksen kautta. Lapsena hän kulki seurakun-nan tilaisuuksissa mummonsa kanssa. Rippikoulussa hengelliset asiat tulivat Marialle läheisemmäksi ja hen-kilökohtaisemmaksi. Lähdettyään opiskelemaan Kajaa-niin nuori nainen ei jäänyt kauaksi aikaa miettimään, mistä löytäisi muita uskovia nuoria.

Internetistä hän etsi, millaista toimintaa OPKO eli Suo-men Evankelisluterilainen Opiskelija- ja Koululaislähe-tys tarjoaisi Kajaanissa ja meni mukaan.

OpettajaksiKymenlaaksoonMaria on toiminut jo viisi vuotta alakoulun luokanopet-tajana Kouvolan alueella. Oman ystäväpiirinsä hän löysi jälleen kerran netin avulla paikallisesta opiskelijoiden ja

nuorten aikuisten toiminnasta. Kerran viikossa Kouvo-lan Nuorisotalossa kokoontuva piiri ei pyöri seurakun-nan opiskelijatyöntekijän ympärillä, vaan piiriläisten omatoimisuudella. Muun muassa iltojen suunnittelu, ve-tovastuu ja keittiövuorot hoituvat piirin omin voimin.

Nuorten aikuisten iltojen ohjelma on varsin vakiintu-nut. Illan vierailijalle on varattu kolme varttia, sen jäl-keen illan aiheesta keskustellaan. Teelle ja kahville, va-paalle keskustelulle, laululle ja rukoukselle on oma paik-kansa. Kokoontumisen mottona on vapaus olla sellainen kuin olet, vapaasti ja aidosti.

Iltojen ikähaitari on 20–45 vuotta, kerralla paikal-laan on 10–20 henkilöä, osa on mukana säännöllisesti, joku käy satunnaisesti. Kun iltaan tulee uusi kasvo, hän esittäytyy, mutta muuten voi halutessaan olla vaikka hil-jaa.

Voimavara arkeenMaria kertoo, että hänelle nuorten aikuisten illat merkit-sevät ennen kaikkea ystäväpiirin tapaamista sekä hengel-lisen elämän hoitamista kiireisen arjen keskellä.

– Työpäivän jälkeen saattaa joskus väsymys iskeä, eikä aina jaksaisi lähteä liikkeelle. Jokaisesta illasta saa kui-tenkin myös henkisiä eväitä kotiin vietäväksi ja se kan-nustaa mukaan.

Ensio Väisänen

Lukuvinkki

Näyttelyvinkki

Iltojen annista voimia arkeen

Teksti: Markku Komulainen

Teksti: Anni Leskinen

RisteyksessäLöytöjä uskosta ja elämästä.Haastattelussa Maria Kemppainen

REILUSTI KRISTITTY

Arvo

nnan

sää

nnöt

: 2 0

00 e

uron

mat

kala

hjak

ortin

arvo

ntaa

n os

allis

tuva

t 15

.12.

2012

men

ness

ä sa

apun

eet

tila

ukse

t ja

ei-va

stau

kset

. Voi

ttaj

alle

ilm

oite

taan

hen

kilö

koht

aise

sti k

irjei

tse.

Arv

onna

n tu

los

julk

aist

aan

Kotim

aa-

ja A

skel

-lehd

issä

. Kot

imaa

-yht

iöt

mak

saa

arpa

jais

vero

n. K

otim

aa-

yhtiö

iden

hen

kilö

kunt

a ei

voi

osa

llist

ua a

rvon

taan

.

Tilauskortti

Kyllä kiitos! Tilaan Kotimaa-lehden määräaikaisena tilauksena 8 kk puoleen hintaan vain 44 € (norm. 88 €).

Tilaajaetuna saan veloituksetta Hannu-Pekka Björkmanin

Valkoista valoa -pokkarin, arvo 10 €.

olen automaattisesti mukana 2 000 euron arvoisen matkalahjakortin arvonnassa!

Kyllä kiitos!

Kotimaa-yhtiötVastauslähetysTunnus 500158200003 Helsinki

Kotimaamaksaa posti-maksun.

Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Tarjous on voimassa 31.12.2012 saakka ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- ja aikakaus-lehtien verokanta on 9 % ja Digilehden 23 %.

Nimi Risteys (30) 5/12

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelin

Sähköposti

Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä.

Mari Teinilä, päätoimittaja:

”Vastaisku humpuukille...”

Tilaa Kotimaa 8 kk

(norm. 88 €)

-50-50%Yht. 44 €

Voit tilata lehden myös:

Soittamalla 020 754 2333• Lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 6,9 snt/min.• Matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 14,9 snt/min.

Verkosta www.kotimaa.fi /elotarjous

Sähköpostilla: tilauspalvelut@kotimaa.fi Muista kertoa tilaustunnus 30 5/12

Tilaajalahjaksi

2 Risteys 1/2010

HAUTAKIVIEN✤ kaiverrukset ✤ kunnostukset ✤

✤ puhdistukset ✤ asennukset ✤

Kymen Kivipojat & Saneeraus OyMyllytie 10, Voikkaan tehdasalue

Puh. 0400 750 151

TaksikuljetusRAVANTTI OY

VALKEALA 0400 550 2241+8 henk., myös invakuljetukset ja paarikuljetukset

Tehostettua palveluasumista Palveluasumista Vuokra-asumista

Päiväkeskustoimintaa Kauppapalvelua Ravintolapalveluita Kokoustilavuokrausta

Terapia-allas ja saunaosasto p. 05 211 5500, www.kymijoenhoiva.fi

Perunkirjoitukset yms. Kaupanvahvistukset,kiinteistöjen/huoneisto-jen välitys ja arviointi.

Kiinteistö Parikka LKV

P. 040-522 1427www.smparikka.fi

Erikoishammasteknikko-palvelut

Päivi Saarinenkorjaus, pohjaus,

uusiminen

p. 050 500 40 20

SÄHKÖASENNUKSETHENRIK KURKI

Puh. 0400 650 780Aumatie 24,

45360 Valkeala

ILMOITUSMYYNTI

Pirjo Teva 040 680 4057

ILMAINEN NEUVO OY:nOikeudellinen puhelinpalvelu

0600 30 6060Puhelun hinta 2,95 € min + pvm/mpm

www.ilmainenneuvo.

Sopeutumisvalmennuskurssit 50+-ikäisenä eron kokeneille (eronnut avio- tai avoliitosta)

Tule kokemaan vertaisryhmän tuki kokeneidenkouluttajien ohjauksella.

Kurssit 1.–5.10.2012 Kangasala 27.11.–1.12.2012 Salo 26.2.–2.3.2013 Salo 13.–17.5.2013 Rovaniemi

Hinta 110 euroa (sis. ohjelman, majoituksen ja ruuat)

Tiedustelut(09) 7257 1177 tai satu.tommola@elakeliitto.fiEläkeliitto ry, Kalevankatu 61, 00180 Helsinkiwww.elakeliitto.fi

Erosta eheäksi®

HAMMASLAB OYKuituvahvikkeilla

kestävätPROTEESIEN KORJAUKSET

(05) 374 4 712 Yhteistyöhammaslääkäreitä: www.hammaslab.fi

Varhaisten kristittyjen usko polttopisteessäMittavan, yli kolmenkymmenen vuoden tutkijapro-fessoriuran tehneen Heikki Räisäsen elämäntyön koosteena pidettävä kirja on oikeastaan pienimuo-toinen tietosanakirja. Suomeksi toimitettu laitos on lyhennelmä englanninkielisestä vuosikymmenten aikana koostuneesta tutkimustiedosta.

Kirjan anti ja viisaus nousee paitsi sisällöstä myös valitusta näkökulmasta ja kirjan rakenteesta. Valittuna näkö-kulmana on uskontohistoriallinen, -kulttuurinen ja -filosofinen ote, joka sallii neutraalisti tarkastella eri kysy-mysten syntyä, ratkaisua ja siitä seuran-nutta toimintaa. Rakenteessa puoles-taan otetaan tällä otteella esille uskon kannalta keskeiset kysymykset: Juma-lasta ja tuonpuoleisuudesta, kuolemas-

ta, synnistä, pelastuksesta, Jeesuksen jumaluudes-ta, Hengen työstä ja seurakunnan identiteetistä se-kä suhteesta ympäröivään yhteiskuntaan.

Kirja tarjoaa laajan näkökulman paitsi antii-kin maailman niin varhaiskristillisen Jeesus-liik-keen monimuotoisuuteen ja kehittymiseen kohti vanhan ekumeenisen kirkon perusratkaisuja. Kir-ja ei kulu yhden lukemiskerran jälkeen, vaan toi-mii aina uudelleen peilinä siitä ympäristöstä, jos-

sa elämämme uskon keskeiset sisällöt saivat muotonsa.

Heikki Räisänen Mitä varhaiset kristityt uskoivatWSOY377 sivua

Mitä varhaiset kristityt uskoivat kilpailee Vuoden kristillinen kirja 2012 -tittelistä yhdessä viiden muun kirjan kanssa. Voit-taja julkistetaan Helsingin Kirjamessu-jen yhteydessä 28.10.

Ikkuna iäisyyteenKouvolassa syntynyt ja sodan kokenut, sittemmin iittiläisty-nyt ikonitaiteilija Liisa Kunin-gas on vanginnut satoja ja tu-hansia vuosia sitten eläneitä pyhimyksiä sekä kankaalle et-tä puulle. Vaikka Kuningas on yksi Suomen kokeneimmista ikonimaalareista, on hän vas-ta nyt avannut ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Kouvolan taidemuseo Poikilossa. Aikoi-naan kiinnostus historiaan, us-kontoon ja taiteeseen sai Ku-ninkaan kiinnostumaan iko-neista. Ikonitaiteilijana hän pystyy yhdistämään nämä kaikki.

Pyhyys-ikoninäyttely perustuu ortodoksisiin traditioihin, uskoon, tarinoihin ja erityisesti tai-teilijan omiin kokemuksiin ja tunteisiin. Näyttely vie matkalle tuhansia vuosia vanhojen tarinoiden äärelle esteettistä taide-elämystä unohtamatta.

Kuningas noudattaa taitees-saan ikonimaalareiden keskeis-tä sääntöä, jonka mukaan iko-nimaalari ei saa muuttaa kuvat-tavan ulkonäköä. Pitkän koke-muksen kautta henkilöiden piirteet ja ominaisuudet käyvät taiteilijalle hyvinkin tutuiksi.

Perinteisten ikonien lisäksi Kuningas on valinnut näytte-lyynsä myös muita maa- lauksia, joissa ikoniteema on kuitenkin vahvasti läsnä.

Kuninkaan ikoninäyttely avaa ikkunan tuonpuoleiseen kiehtovien teosten ja tarinoi-den kautta. Teoksia tukevat kertomukset syventävät taide-

kokemusta ja pyhyyttä jää näyttelyn jälkeen vie-lä kotimatkallekin.

Liisa Kuningas: Pyhyys-ikoninäyttelyTaidemuseo Poikilo 27.1.2013 asti

Pyhä profeetta Elia.

Puhelinapua neljän vuosikymmenen ajanTänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä,

kun evankelis-luterilaisen kirkon Palveleva pu-helin aloitti toimintansa Pohjois-Kymenlaaksos-sa. Palvelevasta puhelimesta on tullut tärkeä apu erilaisissa vaikeuksissa oleville, ahdistuneille ja epätoivoisille ihmisille. Vuosittain Pohjois-Kymen-laakson palvelevaan puhelimeen tulee lähes 3500 soittoa ympäri Suomea.

– Palvelevan puhelimen tapa auttaa vastaa hy-vin nykyihmisen odotuksia: yhteydenotto on tek-nisesti helppoa, soittajan ei tarvitse paljastaa hen-kilöllisyyttään eikä myöskään sitoutua mihinkään. Keskustelusta päivystäjän kanssa voi muodostua koskettava ja merkityksellinen vuorovaikutusta-pahtuma, kertoo Palvelevan puhelimen sihteeri Tuula Orrela.

– Päivystäjää sitoo ehdoton luottamuksellisuus kaikkeen kuulemaansa. Palvelevassa puhelimessa käytetään vain sellaisia laitteita ja teknisiä välinei-tä, joissa soittajaa ei voi tunnistaa.

Miesten avunpyyntö yleistynytSuurin soittajaryhmä on Orrelan mukaan eri ta-valla itsensä yksinäiseksi kokevat ihmiset. Fyysi-sesti tai psyykkisesti sairaat, ihmissuhteissaan epä-

onnistumista kokeneet, masentuneet ja itseensä pettyneet sekä elämässään umpikujaan ajautuneet etsivät tavallisimmin päivystäjästä tukea ja lohdu-tusta ja haluavat etsiä ulospääsyn vaikeasta tilan-teesta.

– Iso asia on myös se, että tänä päivänä suoma-lainen mies soittaa ja puhuu ahdistavista asioista yhtä usein kuin nainen, huomauttaa Orrela.

Palveleva puhelin kiinnostaa ihmisiä, paitsi avun lähteenä, myös avun antamisen kanavana. Päivystäjät ovat tehtäväänsä huolellisesti valittuja ja koulutettuja vapaaehtoisia tai kirkon työnteki-jöitä. Yhteistä heille on kirkkoon kuuluminen ja avoin suhtautuminen kaikenlaisiin elämäntilan-teisiin ja keskustelunaiheisiin. Moni heistä on it-sekin joutunut elämässään ahtaalle paikalle. Sel-lainen kokemus voi auttaa päivystäjää tunnista-maan hädän soittajan äänessä ja löytämään yhtei-sen kaikupohjan tapahtumille.

– Vapaaehtoiset päivystäjät eivät saa työstään palkkaa, mutta usein kyllä hyvän mielen, kun soit-tajan itku laantuu ja edessä on ehkä hieman rau-hallisempi yöuni. Pienenkin toivonkipinän herää-minen on jo ilon aihe.

Risteys

Nuorten aikuisten yhteiset tapaamiset ovat Maria Kemp-paiselle hengellisen kasvun paikkoja.

En

sio

Väi

sän

en

Risteys 5/201214 5/2012 Risteys 15

Anjalankoski Elimäki Iitti Jaala Kouvola Kuusankoski Valkeala Anjalankoski Elimäki Iitti Jaala Kouvola Kuusankoski Valkeala

MARRASKUU

To 1.11. Eero Junkkaala Kuusankosken srk-talossaklo 17 Raamattutunti, aiheena ”Kristuk-sen todistajana tänään”klo 18 Sanan ja rukouksen ilta, aiheena ”Mutkia matkalla”.Su 11.11. klo 10 Isänpäivän perhemessu Voikkaan kirkossa.Su 11.11. klo 11.30–13 Isänpäivän lähe-tyslounas Kuusankosken srk-keskuksessa. Hinta: Aikuiset 8 €, lapset 4 €, perheet 20 €.

LOKAKUU

Ti 23.10. klo 18 Suomen Raamattuopiston seurakuntapäivät Tuohikotin kirkossa.

MARRASKUU

Ke 14.11. klo 18 Rauhanyhdistyksen seu-rat Valkealan kirkossa.To 15.11. klo 18 Raamattuluento Valkea-lan srk-keskuksen yläsalissa. Jukka Nor-vanto, Sanansaattajat.To 22.11. klo 19 Vesper Valkealan kirkos-sa. Mukana Vesper-kuoro.

MusiikkiMARRASKUU

Su 4.11. klo 18 Kirkkokonsertti Inkerois-ten kirkossa, Pohjois-Kymen musiikkiopis-to. Ohjelma 10 €.Su 25.11. klo 14 Konsertti Iitin srk-keskuk-sessa, Wellamo kvartetti.

LOKAKUU

Su 28.10.klo 10 Yhteiset 70-vuotispäivät alkaen messul-la Sippolan kirkossa ja jatkuen juhlalla Sippolan seurakuntatalossa.klo 18 Sanan ja rukouksen ilta ”Uskon perustus” Myllykosken kirkossa, Risto Rasimus.

MARRASKUU

La 3.11. Pyhäinpäivän tilaisuudetklo 10 Anjalan kirkossa.klo 10 Karhunkankaan kappelissa.klo 10 Myllykosken kirkossa.klo 18 Sippolan kirkossa.

Su 11.11. klo 12–14 Isänpäivälounas lähetystyön hyväksi Anjalan srk-talossa. Hinta: aikuiset 13 €, lapset 6 €, alle kouluikäiset ilmaiseksi. Ma 12.11. klo 14 aloittaa sururyhmä Myllykosken seurakuntatalossa. Ryhmällä viisi kokoontumis-kertaa. Tarkemmat tiedot diakoni Hilkka Sormu-nen puh. 040 765 4175. Ti 13.11. klo 10 Kankaanpainantaa lähetystyön hyväksi Myllykosken srk-talossa, myös itselle oma-kustannushintaan.Ke 14.11. klo 10 Saareksen kinkerit Jokelassa, Tal-kinahontie 77.Ke 21.11. klo 10 Saaramaan kinkerit Ylä-Hietalas-sa, Kelkantie 55.To 22.11. klo 17 Jouluaskarteluilta Elomaan ta-lossa. Ilm. 15.11. mennessä puh. 040 765 4159 (sis. materiaalivarauksen ja iltapalan).Su 25.11. klo 18 Sanan ja rukouksen ilta ”Kristus, kaikkeuden Herra” Myllykosken kirkossa, Teuvo V. Riikonen.23.-25.11. Perheleiri PuhjossaLapsille, nuorille ja vanhemmille omat toiminta-kanavat lauantaina, muuten leirillä koko perheen ohjelmaa. Ilmoittautumiset srk-toimistoon puh. 040 521 6215 pe 9.11. mennessä.

alkavat

LOKAKUU

Ke 31.10. klo 18 Sururyhmä läheisensä menettä-neille Korian srk-keskuksessa. Ryhmä kokoontuu neljänä peräkkäisenä keskiviikkona ja viides ker-ta sovitaan ryhmässä. Ilmoittautuminen ja tiedus-telut p. 040 5673 589 Nina Helisten tai p. 040 6740 160 Tuula Ylikangas.

MARRASKUU

To 1.11. Naisten iltakahvit Korian srk-keskukses-sa. Iltapalaa klo 18 alkaen, ohjelma klo 18.30. Pu-hujavieraana Riitta Lemmetyinen.

La 3.11. Pyhäinpäivän tilaisuudetklo 10 Pyhäinpäivän messu Elimäen siunauskap-pelissa. Trumpetti- ja urkumusiikkia.klo 12 Pyhäinpäivän hartaus Napan siunauskap-pelissa. Trumpetti- ja urkumusiikkia.klo 18 Pyhäinpäivän hartaus Elimäen kirkossa. Trumpetti- ja urkumusiikkia.

Su 4.11. klo 10 Teuroisten maakirkko.klo 12 Jumalanpalvelus Korian kirkossa, karjalais-ten kirkkopyhä, kirkkokahvit.Su 18.11. klo 10 Jumalanpalvelus Elimäen kirkos-sa, suora radiolähetys, kirkkokahvit.

To 1.11. Kuljetus Lepolan hautausmaal-le. Lähtö Kaupungintalon edestä Torika-dulta klo 10.30, paluu klo 12. Edestakaisen matkan hinta 7 €. Lepolassa ei ole mahdol-lista ostaa kukkia. Ilm. viim. ke 31.10. klo 11 mennessä, p. 0400 374 996. Autoon voi-daan ottaa myös pyörätuoli, josta mainit-tava ilmoittautuessa.

La 3.11. Pyhäinpäivän tilaisuudetklo 10 Pyhäinpäivän jumalanpalvelus Keskuskirkossa.klo 11–15 Vanhan hautausmaan kappeli auki, musiikkia. Klo 11 ja 13 ”Toivo taivaas-ta” -tarinahetki lapsille, kesto n. 10 min. Klo 12.30, 13.30. ja 14.30 Hartaushetki. Klo 13 Hautausmaakierros.klo 18 Iltakirkko Keskuskirkossa, jossa lue-taan kaikkien vuoden aikana kuolleiden Kouvolan seurakunnan jäsenten nimet. Ehtoollinen. Sonus-kuoro.

Su 4.11. klo 17 Sanan ja sakramentin ilta Käpylän kirkossa, ”Jumalan valtakunta tu-lee”, Pentti Smeds, Irja Laitinen, Teija Pat-jas, Tuomalat.

Su 11.11. klo 17 Sunnuntai Special -mes-su Kouvolan srk-keskuksen Maria salissa. ”Rakkaudessa ei ole pelkoa”, Sirke ja Sami Yrjösuuri.

La 17.11. klo 9–10.30 Naisten aamukahvit Kouvolan srk-keskuksen Maria-salissa. Ilo elämän voimavarana, Tuula Rikala ja Eija-leena Martikainen. Kahvitarjoilu klo 8.45 alkaen, vapaaehtoinen kahvimaksu.

Su 18.11. klo 17.30 Kynttilöiden sytytys itse-murhan uhrien muistoksi Keskuskirkon edus-talla ja kahvihetki srk-keskuksen Martta-sa-lissa yhteistyössä Surunauha ry:n kanssa.

Su 25.11. klo 17 Sunnuntai Special Kou-volan srk-keskuksen Maria salissa. ”Miksi Jumala, miksi?” Ritva Juutilainen

Tapahtuma kalenteri Tapahtuma kalenteri

Kannen kuva: Johannes WiehnLOKAKUU

Su 28.10. klo 10 Kansanlähetyksen kirkkopyhä kir-kossa ja lähetystilaisuus srk-talossa, Pirkko Valkama.

MARRASKUU

La 3.11. klo 10 Karjalaisten kirkkopyhä kirkossa.Ke 7.11. klo 11–13 Hirvikeitto srk-keskuksessa.Su 17.11. klo 17 Esikoislestadiolaisten seurat srk-keskuksessa.To 22.11. n. klo 18 Riparikirkko srk-keskuksessa.

Torstaisin klo 18–20 Raamatunopetussarja Pieta-rin kirjeistä Jaalan srk-salissa (Jaalantie 140), kah-vitarjoilu. 25.10. ”Kristillinen avioliitto”, 1 Piet. 3: 1 – 17. 1.11. ”Kärsimyksen syvin olemus”, 1 Piet. 3: 18 – 4:19. 8.11. ”Sana srk:n johtajille ja päättäjille”, 1 Piet. 5: 1 – 14. 15.11. ”Sana on luotettava”, 2 Piet. 1: 1 – 21. 22.11. ”Lopunajan ihminen”, 2 Piet. 2: 1 – 22.

LOKAKUU

Su 28.10. klo 10 Messu kirkossa, Suomen Lähetys-seuran kirkkopyhä. Messun jälkeen kirkkokahvit ja lähetysjuhla srk-salissa (Jaalantie 140), saarna hiippa-kunnan lähetyssihteeri Ilkka Hakala, Kiviluoto, Kart-tunen, Roitto. Keittolounas ja lähetystilaisuus. Klo 13 Virsi- ja juttutuokio Pappilassa, Kimolantie 20.

MARRASKUU

La 3.11. Pyhäinpäivän tilaisuudetklo 10 Pyhäinpäivän messu Jaalan kirkossa, Kivi-luoto, Karttunen. klo 18 Poisnukkuneiden muistohetki kirkossa. Luetaan vuoden aikana kuolleiden nimet ja syty-tetään kynttilä heidän muistolleen, musiikkia.

Su 4.11. klo 10 Perhemessu Jaalan kirkossa, Lapsi-kuoro Lauluvaunu, Kiviluoto, Karttunen, Laiho. Klo 13 Virsi- ja juttutuokio Pappilassa, Kimolantie 20.Su 11.11. klo 10 Isänpäivän messu Jaalan kirkossa. Kirkkokahvit srk-salissa messun jälkeen. Klo 13 Vir-si- ja juttutuokio Pappilassa, Kimolantie 20.Pe 16.11. klo 18 Siioninvirsiseurat Pappilassa, Ki-molantie 20, kahvitarjoilu.

Jouluaattona klo 14 Keskuskirkon perinteinen per-hehartaus. Ilmoittaudu mukaan joulukuvael-maan p. 0400 885 524.

LOKAKUU

Su 28.10. klo 17 Sunnuntai Special Kouvolan srk-keskuksen Maria salissa. ”Painaako vastuu?”, Vesa Ollilainen, Riikka-Liisa Kuoppa.

MARRASKUU

Mitä Raamattu sanoo? -opetussarja Kouvolan srk-keskuksen Maria-salissa klo 18, Pekka Eskelinen (KL). 7.11. Mitä Raamattu sanoo? Suuresta kuninkaasta, Johanneksen ilmestys, luvut 1-3. 14.11. Mitä Raamattu sanoo? Vaikeista ajoista, Johan-neksen ilmestys, luvut 4-18. 21.11. Mitä Raamattu sa-noo? Lopusta, Johanneksen ilmestys, luvut 19-22.

Risteyswww.kouvolanseurakunnat.fi/risteys

Julkaisija: Kouvolan rovastikunta

Numero 15. vuosikertaPainos 48 000 kpl

Päätoimittaja: Laura Blompuh. 0400 851 524laura.blom@evl.fi

Toimitussihteeri: Vs. toimitussihteeriAnni Leskinenpuh. 0400 582 078anni.leskinen@evl.fi

Toimitusneuvosto:Martti Kivistö, AnjalankoskiJyrki Nordlund, IittiTytti Vänskä, KouvolaJyrki Lindberg, KuusankoskiTapio Lehtinen, Valkeala

Sähköposti: tiedotustoimisto.kouvola@evl.fi

Toimituksen osoite: Maunukselantie 3, PL 41, 45701 Kuusankoski

Taitto ja kuvankäsittely,kustantaja:

Kustannus-OyKotimaa

Hietalahdenranta 13,00180 Helsinki

Jakelu:Itella Posti Oy

Jakeluhuomautukset:Kustannus-Oy KotimaaEija Kemellpuh. 0207 54 2395eija.kemell@kotimaa.fi

Ilmoitushinnat: 1,60 e/pmm + alv 23%

Ilmoitusmyynti: Pirjo Tevapuh. 020 754 2284, 040 680 4057pirjo.teva@kotimaa.fi

Seuraava lehti 27.11.2012

ISSN 1799-7747

Tyhjän sylin messu la 10.11. klo 18

Käpylän kirkossaErityisesti lapsettomuuden, keskenmenon, raskauden

keskeytyksen, kuolleen lapsen syntymän tai lapsen kuoleman

kohdanneille.

Hiljentymistä rukouksen, musiikin ja Raamatun äärellä,

ehtoollinen.

Messun jälkeen tarjoilua ja mahdollisuus keskustella

seurakunnan työntekijöiden kanssa.

Isänpäivälounastalähetystyön hyväksi

Anjalankosken ja Kuusankosken seurakuntienlähetystyöt järjestävät lounaan

isänpäiväsunnuntaina 11.11.

Anjalan seurakuntatalolla klo 12–14. Aikuiset 13 €, kouluikäiset lapset 6 €,

alle kouluikäiset ilmaiseksi. Paikkavaraukset ja lisätietoa Kerttu Jaakkola p. 040 753 4958

Kuusankosken seurakuntakeskuksessaklo 11.30–13.

Aikuiset 8 €, lapset 4 € ja perheet 20 €. Lisätietoa Susanna Roitto p. 040 538 1082

Lisää tapahtumia ja seurakuntien viikkotoiminta osoitteessa

www.kouvolanseurakunnat.fi ja http://iitinseurakunta.tehonetti.fi

sekä perjantain Kouvolan Sanomissa

Juhani Huovilan lähtöjuhlaSu 4.11. klo 10 Messu Sippolan kirkossa.

Juhani Huovilan lähtösaarna, Anjalankosken kirkkokuorot. Messun

jälkeen kirkkokahvit Sippolan srk-talossa ja kahvien jälkeen lähtöjuhla kirkossa.

Työntekijöiden bändi, Metallimiesten kuoro, Hannu ja Marketta

Tuomala, Kari Räntilä, Elina Lehtomäki, Eero Mattila.

Pe 16.11. klo 14–17 Lähtökahvit yhteistyö-tahoille ja työtovereille Myllykosken

srk-talossa. Ilm. 13.11. mennessä srk-toimis-toon p. 040 521 6215 arkisin klo 9-13.

Ei lahjoja, mahdolliset muistamiset voi osoittaa Inkerin kirkon työlle

ystävyysseurakunta Volosovon hyväksi, tilinumero FI75 5200 1020 0222 17.

Jouluvaellus su 23.12. klo 16 ja 18.30 Kouvolassa

Talkooväkeä Jouluvaellukselle

Jouluvaellukselle kaivataan talkoo-väkeä Joosefin, Marian ja enkeleiden

rooleihin, henkilöitä opastamaan yleisöä reitillä, tuli- ja nuotiovahteja,

tavarankantajia ja -vahteja, lauluryhmiä yleisön joukkoon sekä valokuvaajia.

Tule mukaan toteuttamaan joulun tunnelmallisinta tapahtumaa, lisätietoa

Kirsi Vanhalakka p. 0400 651 182.

Elimäki: Naisten

iltakahvitto 1.11. Korian

srk-keskuksessaIltapala klo 18,

ohjelma klo 18.30. Puhujavieraana

Riitta Lemmetyinen.

Valkealaan ja Kuusankoskelle saapuu kirkkomusiikin ja urkutaiteen mesta-

reita, kun Organ-urkufestivaali ja Kuusan-kosken Kirkkomusiikkiviikko käynnisty-vät marraskuussa. Musiikkiviikon ja -vii-konlopun anti tarjoavat jokaiselle jotakin.

Organ-urkufestivaali Valkealan kirkossaToista kertaa järjestettävä Organ-urkufesti-vaali esittää marraskuun toisena viikonlop-puna kansainvälisen tason urkutaidetta Val-kealan kirkossa. Konserttiohjelmat 10 € kap-paleelta, koko viikonlopun ohjelma 25 €.•Pe 9.11. klo 19 Pétur Sakari, urut.•La 10.11. klo 19 Kalevi Kivieniemi, urut; Kirsi Kiviharju, harppu.•Su 11.11. klo 19 Ilpo Laspas, urut.

Kirkkomusiikkiviikko Kuusankosken kirkossaKahdentoista vuoden aikana Kuusankos-ken Kirkkomusiikkiviikolla on esitetty lu-kuisia kirkkomusiikin mestariteoksia ja musiikkiviikolla on vieraillut suuri joukko maamme eturivin taiteilijoita, orkestereita ja kuoroja, paikkakunnan taiteilijoita ja

musiikkiryhmiä unohtamatta.Tänä vuonna Kuusankosken kirkossa

järjestetään viisi musiikkitapahtumaa vii-kon aikana.•Ma 19.11. klo 19 Housebandin uuden levyn julkistaminen ja Tapani Rautasuon rahaston stipendien jako nuorille muusikoille.

Äänitteen tuotto ja tilaisuudessa kerät-tävä kolehti menevät lyhentämättömänä T. Rautasuon stipendirahastoon.•Ke 21.11. klo 19 Urkukonsertti. Sibelius-Akatemian urkujensoiton professori ja ur-kutaiteilija Jan Lehtola.•To 22.11. klo 19 Laulukonsertti. Johann Tilli, basso; Anna Viljamaa, mezzosop-raano; säestäjänä Harri Kerko.•Pe 23.11. klo 19 Konsertti. Pohjois-Kymen musiikkiopiston oppilaat. Lipputulot ohjataan musiikkiopiston soitinhankintoja varten.•Su 25.11. klo 18 W. A. Mozartin cm-mes-su. Refuqium musicum- orkesteri, Kuusan-kosken Kamarilaulajat, Vokaaliyhtye In-canto, kapellimestarina Jukka Jokitalo; Tuuli Lindeberg, sopraano; Melis Jaatinen, altto; Simo Mäkinen, tenori; Aarne Pelko-nen, baritoni.

Senioripysäkki KuusankoskellaYli 60-vuotiaille tarkoitettu keskus-

teluryhmä Senioripysäkki aloittaa Kuusankosken srk-talossa. Ryhmään otetaan 5–10 henkilöä ja ryhmä ko-koontuu kerran viikossa 15 viikon ajan.

Ikääntyminen tuo usein suuria muutoksia elämään. Ne voivat liittyä eläkkeelle jäämiseen, puolison kuole-maan, yksinäisyyteen, omaan tai lä-heisen sairastumiseen, ihmissuhtei-siin tai yllättävään kriisitilanteeseen. Kun monet huolet painavat mieltä, seurauksena voi olla uupumusta, mie-lialan laskua, jopa pelkoa selviytymi-sestä. Ryhmässä on mahdollista jakaa omia ajatuksia ja tunteita ja löytää niil-le uusia merkityksiä ja näkökulmia. Tavoitteena on yksinäisyyden, masen-nuksen ja ahdistuksen lieveneminen. Mielenvireyden ja henkisen toiminta-kyvyn ylläpitämisessä vuorovaikutuk-sella on suuri merkitys.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset Vuokko Järvinen p. 0400 733 871 tai vuokko.jarvinen@evl.fiLisätietoa: www.senioripysakki.fi

Kirkkomusiikkia ja urkutaidetta marraskuussa

Pohjois-Kymen Palvelevan puhelimen

40-vuotis-juhlajumalanpalvelus

su 25.11. Kouvolan Keskuskirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit

ja pieni juhlahetki Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-salissa.

Kasvokkain

Risteys

Tommi Huuskosen, 33, päivätyö kolmen lapsen isänä ja viikonlo-put tanssiorkesterin riveissä pi-tävät hänet kiireisenä.

Tommin ja hänen vaimonsa Eveliinan yhteinen taival alkoi pian rippileirin jälkeen 18 vuot-ta sitten. Yhteisiä vuosia aviopuo-lisoinakin on kertynyt jo kym-menen. Pitkän suhteen salaisuu-deksi paljastuu se, ettei oikopol-kua toimivaan suhteeseen ole.

– Vaatii tahtoa pitää suhdetta yllä ja on nähtävä myös vaivaa sen eteen. Onnellista liittoa pitää vaalia ja hoitaa, sillä toimiva pa-risuhde ei saa olla itsestäänsel-vyys, kertoo Tommi.

– Liittomme perustuu Jumalan edessä solmittuun loppuiän mit-taiseen sopimukseen ja yhteiseen päätökseen, jota ei murra mikään.

Tommi ja Eveliina ovat osal-listuneet avioliitto- ja perhelei-reille. Uudelle leirillekin on va-

rattu ensi kesän kiireisestä kalen-terista rako. Hyvään parisuhtee-seen ja yhteiseen aikaan perheen lapsien Onnin, 7, Peetun, 6, ja El-sen, 3, kanssa Tommi haluaa pa-nostaa ja ottaa tarvittaessa leipä-työstään myös omaa lomaa.

– Viikonloput ja kesäillat ovat työn puolesta kiireisintä aikaa. Silti on otettava aikaa niille tär-keimmille.

Gospel on ykkönenMusiikki on ollut Tommin elä-mässä läsnä niin kauan kuin hän muistaa. Kuuden vanhana aloi-tettu harmonikan soitto on sit-temmin vaihtunut bassoon.

– Vasta parikymppisenä alkoi hahmottua, että voisin saada mu-siikista itselleni ammatin. En mi-nä varmaan muuta enää osaisi tehdäkään, naurahtaa Tommi.

Tällä hetkellä tanssiorkesteri Taivaanrannanmaalarit ja Olli

Heleniuksen bändi työllistävät basistia viikonloppuisin. Arkena soittokeikkoja on harvemmin, jo-ten Tommilla on mahdollisuus ol-la päivisin kotona lasten kanssa.

Tommi uskoo, että hän on saa-nut musikaalisuuden lahjana. Erityisesti hengellinen musiikki on lähellä miehen sydäntä.

– Koen, että gospel-musiikki on minulle se juttu, jonka takia soitan. Muusikkona haluan eri-tyisesti alleviivata tekstin sano-man. Tärkeintä keikoilla on olla läsnä hetkessä ja nauttia. Gospel-musiikin avulla pystyn välittä-mään sen ilon, jonka olen myös itse kokenut.

Lapsuuden uskoMusiikki on läsnä myös Tom-min omassa perheessä. Perheen lapset ovat käyneet muskarissa ja lasten kanssa on soitettu ja laulettu pienestä pitäen. Erityi-

sesti kolmen vanhasta Elsestä musikaalisuuden voi huomata jo nyt.

– Tyttö on todella herkkä ais-timaan musiikin tunnelmaa. Musiikki menee todella perille asti. Ehkä se on tietynlaista mu-sikaalisuutta ja voi vaikuttaa myös musiikin tuottamiseen myöhemmin, pohtii Tommi.

Huuskosten arki täyttyy taval-lisista asioista. Tommi nauttii pe-lailusta ja touhuamisesta perheen poikien kanssa nyt kun siihen on mahdollisuus.

– Kolmen lapsen isänä olemi-nen on maailman antoisin rooli. Samalla siihen sisältyy iso vastuu, joka pitää kantaa ja koittaa olla hyvänä esimerkkinä lapsille.

Hyvää esimerkkiä Tommi pyrkii antamaan elämällä itse ar-vojensa mukaan.

– Haluan vaalia perheessä läs-näoloa ja välittämistä. Kodin pi-

tää olla turvallinen paikka, jossa on lupa olla avoin kaikissa elä-män vaiheissa.

Uskolla on Tommin elämässä merkittävä rooli. Kouvolan seu-rakunnan Sunnuntai Special -il-lat ja messut ovat tulleet Huusko-sen perheelle hyvinkin tutuiksi. Tommi kehuu, että Sunnuntai Specialiin on aina mukava tulla ja siellä vallitsee lämmin ja ren-to tunnelma.

– Usko on musiikin lailla kas-vanut minussa lapsesta asti ja vai-kuttaa jokapäiväisessä elämässä. En tiedä, kuka olisin ilman mu-siikkia ja uskoa.

Anni Leskinen

ilmestyy 27.11.

Aika on purkaa ja

aika rakentaa,

aika itkeä ja aika nauraa,

aika on valittaa ja

aika tanssia.

Saarn. 3:3–4

Lue näköislehti osoitteessawww.kouvolanseurakunnat.fi/risteys

Tommi Huuskonen uskoo, että on saanut musiikin lahjana johdatuksen kautta.

Pe

tri

Lau

kkan

en

Muusikko gospelin tähdenTommi Huuskonen ei epäröi käyttää hänelle suotuja uskon ja musiikin lahjoja. Gospelin kautta löytyi se oma juttu.