lasten ja nuorten psykososiaalisten …...lasten ja nuorten erityispalvelujen kehittämisen rinnalla...

Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen seudullinen kehittäminen Lapissa -hanke

2005–2007

Loppuraportti Marja-Sisko Tallavaara

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 2008

2

SISÄLLYS 1 HANKKEEN TAUSTA...................................................................................................... 3 2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN HAASTEET .......................................................................... 3 3 HANKKEEN TAVOITTEET ............................................................................................. 6 4 HANKKEEN TOTEUTUS................................................................................................. 8

4.1 Koulutukset ...................................................................................................................... 8 4.1.1 Toimiva lapsi & perhe -menetelmäkoulutus ............................................................... 9 4.1.2 Depressiokoulu, ryhmämuotoinen masennuksen ehkäisy- ja hoitomalli .................... 12 4.1.3 Eroperheiden lasten auttaminen ja lasten ryhmät ...................................................... 13 4.1.4 Välineitä erityislasten arjen kuntoutukseen............................................................... 14 4.1.5 Elämäntarinatyöskentely lastensuojelunuorten kanssa .............................................. 15 4.1.6 Vahvistusta varhaiseen puuttumiseen ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen..... 16 4.1.7 Täydennyskoulutus lasten ja nuorten mielenterveystyöstä perustason työntekijöille . 17 4.1.8 Muu osaamista tukeva koulutus................................................................................ 17

4.2 Konsultaation kehittäminen............................................................................................. 18 4.2.1 IP-videoneuvottelun käyttö konsultaatiossa .............................................................. 18 4.2.2 IP-videoneuvottelun käyttö etäterapiassa.................................................................. 20 4.2.3 Muu konsultaatio ..................................................................................................... 21

4.3 Palvelujärjestelmän kehittäminen.................................................................................... 21 4.3.1 Lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen kokonaisuus..................................... 22 4.3.2 Lasten ja nuorten psykososiaaliset erityispalveluresurssit hankekunnissa ................. 23 4.3.3 Lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen kehittämistarpeita ............................ 24

5 PALVELURAKENTEEN SEUDULLISIA KEHITTÄMISEHDOTUKSIA ..................... 26 6 HANKKEEN RAHOITUS JA ORGANISAATIO ............................................................ 31 7 YHTEISTYÖ.................................................................................................................... 32 8 TIEDOTUS ...................................................................................................................... 34 9 ARVIOINTI JA TUTKIMUS ........................................................................................... 35

9.1 Toimiva lapsi & perhe -menetelmien arviointi ................................................................ 35 9.2 Depressiokoulu-menetelmän arviointi ............................................................................. 36 9.3 Tutkimussuunnitelma...................................................................................................... 37

10 YHTEENVETO .............................................................................................................. 37 LÄHTEET ............................................................................................................................... 40 LIITTEET ................................................................................................................................ 42

3

1 HANKKEEN TAUSTA

Sosiaali- ja terveysministeriössä päätettiin vuonna 2004 sovittaa yhteen sosiaalialan kehittämis-hankkeen ja kansallisen terveydenhuollon hankkeen toteutukset ja rakentaa molempien hankkei-den yhteiset hankekokonaisuudet lasten ja lapsiperheiden, työikäisten sekä vanhusten palveluista. Sosiaali- ja terveyshankkeilla oli lapsiperheiden palveluissa yhteneväinen linja muun muassa palvelujen seudullisen järjestämisen suhteen. Lasten ja nuorten psykososiaaliset erityispalvelut otettiin erityiseksi kehittämistyön kohteeksi, jotta lapset, nuoret ja heidän perheensä saisivat on-gelmiinsa joustavasti ja oikea-aikaisesti ennalta ehkäisevää tukea, tutkimusta, hoitoa ja kuntou-tusta sekä muita tarvitsemiaan psykososiaalisia palveluja asuinpaikasta riippumatta. Lasten ja nuorten erityispalvelujen kehittämisen rinnalla toteutettiin mielenterveys- ja päihdetyön seudullisen kehittämisen hanketta. Näillä osa-alueilla toimivien hankkeiden edellytettiin toimi-van tiiviissä yhteistyössä, mikäli ne toteutuivat samalla maantieteellisellä alueella. Hankkeilla on yhteisenä rajapintana vanhempien mielenterveys- ja päihdepalvelut. Usein perheissä tarvitaan sekä aikuisten että lasten psykososiaalisia palveluja. Tärkeä yhteistyöalue ovat myös nuoret. Nuoren siirtyminen aikuispalvelujen piiriin pitäisi tapahtua joustavasti, mikä edellyttää palvelu-jen koordinointia. Lapin sairaanhoitopiirin alueella oli toteutettu vuosina 2004–2006 skitsofreniapotilaiden seudul-lisen avokuntoutuksen kehittämishanke, jossa oli saatu hyviä kokemuksia seudullisesta yhteis-työstä ja uusista työmuodoista. Kehittämistyötä haluttiin jatkaa mielenterveys- ja päihdetyössä ja rinnalle nostettiin lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen kehittäminen. Hankkeita valmisteltiin yhteistyössä Lapin sairaanhoitopiirin, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuk-sen ja Rovaniemen kaupungin kesken. Avainhenkilönä kuntayhteistyön rakentamisessa oli kan-sallisen terveyshankkeen aluetukihenkilö, Ranuan johtava terveyskeskuslääkäri. Lasten ja nuor-ten psykososiaalisten erityispalvelujen seudullinen kehittäminen Lapissa –hankkeen suunnitel-man tekemisestä vastasi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kehittämispäällikkö. Rovaniemen kaupunki haki hankkeelle valtion avustusta vuosille 2005–2007 ja vastasi hankkeen hallinnoinnista.

2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN HAASTEET

Hankkeen kohdealue on alueellisesti laaja, kolmannes koko maasta, mutta väestöltään vähäinen, vain viideskymmenesosa koko maan väestöstä. Tämä alueen laajuus ja väestöpohjan niukkuus asettavat erityisiä haasteita yhdenvertaisuuden toteutumiselle sosiaali- ja terveyspalvelujen saa-tavuudessa. Hankkeeseen ovat osallistuneet Lapin sairaanhoitopiirin kunnat, lukuun ottamatta Inaria ja Pellon kuntaa. Osallistuvat kunnat muodostavat 3 seutukuntaa: Tunturi-Lappi, Rovaseu-tu ja Itä-Lappi. Pohjois-Lapin seutukunnasta Sodankylä ja Utsjoki ovat olleet mukana hankkees-ta, mutta Inari, joka on näiden kuntien välissä, ei ole mukana. Lisäksi Posio halusi olla osana Rovaseutua eikä Itä-Lappia, mihin se tilastokeskuksessa lasketaan. Alueen väestö on yhteensä n. 115 000 ja tästä puolet asuu Rovaniemen seudulla. Itä-Lapissa (ilman Posion kuntaa) asukkaita oli vuonna 2007 noin 15 600, Tunturi-Lapissa 14 000 ja Pohjois-Lapissa, kun Inari mukana 17 200. (Lisää väestötilastoja liitteessä 1.)

4

Kuvio 1. Hankekunnat ja seutukunnat Alle 15-vuotiaiden määrä on Lapissa vähentynyt kymmenen vuoden kuluessa hieman alle 25 prosenttia, kun koko maassa vähennys on ollut noin 7 prosenttia ja vastaavasti ikääntyneiden määrä on lisääntynyt Lapissa suhteellisesti enemmän. Tämä kertoo siitä, että nuoria ja perheelli-siä on muuttanut työ- ja koulutusmahdollisuuksien perässä muualle. Lapin väestö on ”harmaan-tumassa”. Lapissa on kuntia, joissa syntyneiden määrä vuositasolla jää alle kymmeneen. Lapsi-perheiden osuus ylittää koko maan arvon (40,9 %) vain Rovaniemellä ja Ranualla. Erityisen voimakasta väestörakenteen muutos on ollut Itä-Lapissa, jossa alle 15-vuotiaiden määrä vähen-tynyt vuodesta 1997 vuoteen 2007 puolella (47 %) ja on enää 11 % väestöstä, kun taas 65 vuotta täyttäneitä on jo neljännes väestöstä. Perherakenteessa yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiper-heistä ylitti vuonna 2007 koko maan tason (20 %) selkeästi Utsjoella (26,4 %) ja Rovaniemellä (23 %), jonkin verran myös Kemijärvellä, Kittilässä ja Kolarissa. Lapsiperheiden suhteellinen asema tulonjaossa on heikentynyt 1990- ja 2000-luvuilla siten, että alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien lapsiperheiden osuus on kasvanut. Erityisesti yli kahden lapsen perheillä, yksinhuoltajaperheillä ja perheillä, joilla on alle 3-vuotias lapsi, tulokehitys on ollut keskimääräistä heikompaa (Moisio 2006). Pienituloisiin kotitalouksiin luetaan ne, joiden tulot jäävät alle 60 % kaikkien kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaanista. Lapissa ja kaikissa hankekunnissa lapsiperheiden pienituloisuusaste eli pienituloisiin kotitalouksiin kuu-luvien alle 18-vuotiaiden osuus kaikista alueen alle 18-vuotiaista on vuonna 2006 korkeampi kuin koko maassa. Erityisen korkea se on Savukoskella, Ranualla ja Kolarissa. Näissä kunnissa

5

pienituloisuusaste on yli kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maassa. (Liite 1, taulukko 2.) Ulkoiset puutetekijät vaikuttavat lasten hyvinvointiin suoraan ja epäsuorasti. Vähävaraisuus ai-heuttaa konkreettista puutetta materiaalisista resursseista ja kaventaa mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin. Ulkoiset puutteet saattavat aiheuttaa painetta perheen sisällä. Lapseen tämä heijas-tuu vanhemmuuden heikentyneinä käytäntöinä ja perheilmapiirin negatiivisyytenä. Katja Forssén on tutkinut erilaisten stressioireiden esiintyvyyttä lapsiperheissä vuosina 2000 ja 2005 sekä nii-den yhteyttä taloudelliseen niukkuuteen. Forssénin mukaan köyhien lapsiperheiden vanhemmilla on selvästi enemmän stressioireita kuin lapsiperheissä yleensä. Vanhempien kokema kireys, ma-sentuneisuus ja huolista aiheutuva unettomuus olivat yleisimpiä stressioireita. (Forssén 2006.) Vaikeat taloudelliset olosuhteet lapsuudessa altistavat aikuisiässä ilmeneville mielenterveyden häiriöille. Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella tehdyssä laajassa tutkimuksessa selvitettiin mielenterveysoireilun yhteyksiä sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Mielenterve-ysoireilun riski oli selvästi suurentunut, jos lapsuudenkodissa oli ollut huomattavia taloudellisia ongelmia verrattuna siihen, ettei tällaisia ongelmia esiintynyt. (Lahelma ym. 2006.) Taloudellinen niukkuus liittyy usein työttömyyteen. Työttömyysaste on edelleen Lapissa koko maan työttömyysastetta selvästi korkeampi, vaikka se on vähentynyt 30 %:n ennätyslukemista ja oli 11 % vuonna 2007. Työttömyysasteessa on kuitenkin kuntien ja seutukuntien välillä suuria eroja. Tammikuussa 2008 työttömyysaste oli matalin Tunturi-Lapissa, Kittilässä (8,4 %) ja kor-kein Itä-Lapissa, Sallassa (25,7 %) (Lapin liitto 2008). Hyvä työllisyystilanne vaikuttaa ilmapii-riin ja lisää toiveikkuutta, sitkeästi korkealla pysyvä työttömyys taas vahvistaa apatiaa. Van-hemman työttömyys heijastuu myös lapsiin. Pohjoismaisen kasvuverkostoprojektin tulosten mu-kaan 10-vuotiaiden suomalaislasten itsearvostus oli merkitsevästi alhaisempi kuin Pohjoismaiden ikätovereilla, erityisesti työttömien vanhempien lasten itsearvostus oli merkitsevästi alhaisempi kuin työssäkäyvien vanhempien lasten kokema pätevyyden tunne. Työttömien isien lapsilla oli sekä ulospäin suuntautuvia että sisäänpäin kääntyviä psykososiaalisia ongelmia merkitsevästi enemmän kuin niillä lapsilla, joiden isä oli työelämässä. Työttömyyteen liittyy usein myös alhai-nen koulutustaso. Kodin kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma ovat osoittautuneet keskeisiksi lap-sen koulu-uraa suuntaaviksi tekijöiksi ja lapsi voi olla syrjäytymisvaarassa perheensä syrjäyty-misen ja osattomuuden vuoksi. (Pölkki 2001.) Kun pyysin haastattelemiani kuntien työntekijöitä nimeämään kolme merkittävintä lapsen ja nuoren psykososiaalisen kehityksen riskitekijää omas-sa kunnassaan, vanhemman päihteiden käytön jälkeen toiseksi useimmin esiin nostettiin suku-polvelta toiselle jatkuva syrjäytyminen tai syrjäytyminen ja työttömyys. Kun taloudelliset vaikeudet ja työttömyys yhdistyvät muihin vanhemman toimintakykyä, verot-taviin ongelmiin on tilanne lasten pärjäävyyden kannalta ongelmallinen ja psykososiaalisen kehi-tyksen riskit helposti moninkertaistuvat. Vanhempien päihteiden käyttö on monen lapsen pa-hoinvoinnin taustalla. Alkoholiverojen alentaminen ja matkustajatuontikiintiöiden poistuminen vuonna 2004 ovat lisänneet alkoholin kulutusta selvästi. Vuonna 2005 alkoholin kokonaiskulutus oli noin 10,5 litraa asukasta kohti. Naisten osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on noussut. Vielä vuonna 1968 se oli 10 prosenttia, nykyään naiset juovat noin neljänneksen kaikesta alko-holista. Noin viidennes alkoholia käyttävistä miehistä ja kymmenen prosenttia naisista juo viikon aikana riskirajan verran tai sitä enemmän. (Österberg 2006.) Alkoholin myynti Lapissa on nous-sut tasaisesti ja on asukasta kohti laskettuna korkeampi kuin koko maassa keskimäärin. Erityisen korkea se on Utsjoella, yli 53,2 litraa asukasta kohti vuonna 2007. Osan myyntiluvusta selittää Norjan kauppa. Matkailukunnissa myyntiluvut ovat myös korkeat ja selittyvät osin matkailukes-

6

kusten ravitsemusliikkeiden myynnistä. Matkailukeskukset ravitsemusliikkeineen voivat kuiten-kin lisätä myös paikallisten alkoholin kulutusta. (Indikaattoripankki SOTKAnet.) Nuorten syrjäytymisuhkaa kuvaavia indikaattoreja ovat muun muassa päihteiden käyttö, koulu-tuksen ulkopuolelle jääminen ja työttömyys. Tosihumalaan vähintään kerran kuukaudessa juovi-en osuus 8.- ja 9.-luokkalaisista oli vuoden 2006 kouluterveyskyselyssä koko maan arvoa (17,5 %) korkeampi monissa Lapin kunnista: Kemijärvellä (25,2 %), Kolarissa (28,4 %), Sallassa (24,7 %), Posiolla (19,7 %). Suunta on ollut kunnissa kuitenkin vähenevä verrattuna aiempiin kouluterveyskyselyjen tuloksiin. Nuorten (15–24-vuotiaiden) päihdesairauksien hoitojaksojen suhteellinen määrä on Sodankylässä pysytellyt koko 2000-luvun keskimäärästä korkeampana. Sodankylässä hoitojaksoja vuonna 2006 on ollut 11 ja suunnilleen samankokoisessa kunnassa, Kemijärvellä 4. (Indikaattoripankki SOTKAnet.) Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17–24-vuotiaiden nuorten osuus oli vuonna 2005 korkea erityisesti Utsjoella (18,7 %). Osin tätä selittää poronhoito, joka sitoo pojat peruskoulun jälkeen. Tähän viittaisi sekin, että nuorten työttömyysaste Utsjoella oli hankekunnista alhaisin vuonna 2007 (Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet). Osin koulutuksen ulkopuolelle jäämistä selittää ammatillisen koulutuksen puuttuminen omalta paikkakunnalta. Koko maan tasoa (11,4 %) kor-keampi koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus oli myös Ranualla ja Savukoskella. Nuorten työttömyys seurailee yleistä työttömyysastetta. Korkein työttömien nuorten osuus 17–24-vuotiaasta työvoimasta oli vuonna 2007 Itä-Lapin kunnissa: Sallassa (24,4 %) ja Kemijärvellä (22 %). Myös Sodankylässä, Enontekiöllä ja Rovaniemellä nuorten työttömyys oli lähes kaksi-kymmentä prosenttia. Siellä missä työttömyyttä on paljon, on myös toimeentulo-ongelmia. Toi-meentulotukea saaneiden nuorten osuus oli huomattavan korkea vuonna 2006 Kemijärvellä. Pe-räti 31 % 18–24-vuotiaiasta joutui turvautumaan toimeentulotukeen, kun vastaava luku koko maassa oli 13,5 %. Myös Sodankylässä ja Rovaniemellä toimeentulotukea saaneiden nuorten osuus oli selvästi koko maan arvoa suurempi. (Liite 1, taulukko 3.) Vaikka lasten määrä on vähentynyt, eivät palvelutarpeet ole suinkaan vähentyneet samassa suh-teessa. Riskiolosuhteissa elävien lasten määrä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, jos osoittimena käytetään lastensuojelun asiakkuutta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden osuus oli Utsjoella vuonna 2006 moninkertainen (16,3 %) koko maan (5,0 %) ja Lapin läänin osuuteen (5,2 %) verrattuna. Keskimääräistä selvästi korkeampi se oli myös Kemijärvellä (9,9 %), Sallassa, Ranualla ja Posiolla. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrissä suhteelliset erot kuntien välillä ovat pienemmät. Kemijärvellä ja Sodankylässä osuus on kuitenkin läänin keskiarvoa korkeampi. Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten määrän kasvu voi kertoa paitsi lastensuojelutarpeen kasvusta myös lastensuojelun alhaisesta puuttumiskynnyksestä tai muiden ennaltaehkäisevien tukimuotojen puutteesta ja peruspalvelujen rapautumisesta. Viime vuosina lapsiperheille ei monissa kunnissa ole ollut tarjolla kodinhoitoapua, koska resurssit on jouduttu kohdentamaan ikääntyneiden kasvaviin tarpeisiin. Esimerkiksi sekä Kemijärvellä että Sodanky-lässä ei enää vuosiin ole pystytty antamaan lapsiperheille kodinhoitoapua. (Liite 1, taulukko 4.)

3 HANKKEEN TAVOITTEET

Hankkeen lähtökohtana on ollut kysymys siitä, miten turvataan lasten ja nuorten hyvinvointi ja sitä tukevien psykososiaalisten erityispalvelujen saatavuus laajassa maakunnassa niukkenevista resursseista huolimatta. Tämän päämäärän saavuttamisessa keskeisiksi toiminta-alueiksi nähtiin

ennalta ehkäisevä työ, työntekijöiden ammattitaito ja osaaminen sekä palvelujen tuottaminen ja

7

organisointi. Kun resurssit ovat niukat, on järkevää panostaa ennalta ehkäisevään työhön. Lasten ja nuorten mielenterveydestä huolehtimalla ja häiriöitä ennalta ehkäisemällä säästetään huomat-tavia yhteiskunnallisia ja inhimillisiä kustannuksia. Erityispalvelujen tarve vähenee ja ne pysty-tään paremmin ja ajoissa kohdentamaan eniten tarvitseville. Tasapainoinen lapsuus ja nuoruus luovat pohjan hyvälle mielenterveydelle myös aikuisiässä. Ennalta ehkäisevää työtä tehdään pe-ruspalveluissa lähellä lasten ja nuorten kasvuympäristöä ja kasvuympäristöissä. Ennalta ehkäise-vään työhön on kehitetty viime vuosina uusia, tuloksellisia menetelmiä. Näiden menetelmien tuominen hankkeeseen osallistuvien kuntien työntekijöiden käyttöön on ollut hankkeen yksi kes-keinen tavoite. Perustason työntekijöiden osaamista pitää vahvistaa myös riskien tunnistamises-sa, häiriöiden varhaisessa toteamisessa ja varhaisessa puuttumisessa. Varhaisvaiheessa aloitettu hoito ennalta ehkäisee ongelmien vaikeutumisen, jolloin kalliiseen erikoissairaanhoitoon ei vält-tämättä tarvitse turvautua. Tähän varhaiseen hoitoon ja hoidon tarpeen arviointiin perustason työntekijät tarvitsevat erityisammattilaisten konsultaatiota. Erityispalvelujen tuottamisessa seudullinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta voidaan turvata osaavien työntekijöiden rekrytointi ja laadukkaat palvelut. Erikoissairaanhoidon ja kuntien eri-tyispalvelujen työnjako vaatii osaltaan selkeyttämistä. Tiedonkulun varmistaminen lapsen tai nuoren siirtyessä hoidon tasolta toiselle tukee hoidon ja kuntoutuksen jatkuvuutta. Järjestöjen rooli on merkittävä erityisesti vertaistukitoiminnassa, mutta myös uusien työmuotojen kehittämi-sessä ja tiettyjen palvelujen tuottamisessa.

2

Ennaltaehkäisy Ammattitaito

ja osaaminen

Palvelujen

tuottaminen

ja organisointi

Vaikuttavia,

ennaltaehkäiseviä

työmenetelmiä

käytössä

Perustasolla

osaamista

tunnistaa häiriöitä ja

hoitaa

varhaisvaiheessa

Työnjako

selkeämmäksi,

siirtymät sujuviksi,

erityispalveluja

saatavilla

Miten turvataan lasten, nuorten ja heidän perheidensä

hyvinvointi ja tarpeen mukainen tutkimus, hoito ja

kuntoutus niukkenevista resursseista huolimatta?

Koulutus, konsultaatio, teknologian hyödyntäminen,

tiedon tuotanto, palvelurakenteen ja työkäytäntöjen kehittäminen seudullisesti

Tavoitteet

Keinoja

Hankesuunnitelmaan kirjatut tavoitteet sisältyvät edellä kuvattuihin toiminta-alueisiin ja tavoite-ryhmiin:

1. Lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten erityispalvelujen saatavuuden paranta-minen/ turvaaminen sekä psykososiaalisten peruspalvelujen osaamisen lisääminen Lapin eri alueilla

8

2. Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen työnjaon ja rakenteen selkeyttä-minen. Tarkastelussa huomioidaan yhteistyö ja työnjako erikoissairaanhoidon ja kunnan mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä järjestöjen tuottamien palvelujen kesken.

3. Lapin sairaanhoitopiirin lasten- ja nuorten ja aikuispsykiatristen sekä kunnallisten eri-

tyisyksiköiden perheneuvola- ja A-klinikkatiimien ja perustason perhepalvelukeskusten ja oppilashuoltotiimien tiedonvälittämisen ja yhteistyön kehittäminen

4. Lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen ja perheneuvolapalvelujen konsultaatiotoi-

minnan kehittäminen erityisesti tietoteknologiaa hyödyntämällä.

5. Yhteisten lasten, nuorten ja perheiden hoidon ja tuen tarpeen arviointi-, tutkimus- ja interventiomenetelmien käyttöönotto ja kehittäminen Lapin olosuhteisiin sopiviksi yhteistyössä mielenterveys- ja päihdehankkeen kanssa

6. Arvioinnin ja tutkimuksen liittäminen kiinteäksi osaksi hankerakennetta ( Tutkimukseen

haetaan erillinen rahoitus)

Koska tavoitteet olivat laajoja ja toteutusaika lyhyt, pyydettiin kuntien yhdyshenkilöitä (Liite 2) ja/tai perusturvajohtajia priorisoimaan tavoitteet. Vastaukset saatiin kaikista hankekunnista Ro-vaniemeä lukuun ottamatta. Tavoitearvioinnissa tärkeimmäksi nousi peruspalvelujen työnteki-

jöiden osaamisen vahvistaminen häiriöiden tunnistamisessa ja varhaisessa tukemisessa. Toiseksi tärkeimmäksi nähtiin yhteisten arviointi-, tutkimus- ja interventiomenetelmien käyttöönotto ja

kehittäminen, kolmanneksi konsultaatiotoiminnan kehittäminen ja viimeisiksi jäivät palvelura-

kenteen ja työnjaon selkeyttäminen sekä yhteistyön ja tiedonvälittämisen kehittäminen. Palvelu-rakennetavoitteet jäivät vähemmälle huomiolle ehkä siksi, että samaan aikaan oli menossa Paras-hanke, joka edellytti kuntia tekemään suunnitelmat terveys- ja siihen läheisesti liittyvien sosiaa-lipalvelujen järjestämisestä vähintään 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueilla ja kunnilla oli menossa omat selvityksensä siihen liittyen. Muun muassa Itä- ja Tunturi-Lapin seutukunnat oli-vat tilanneet konsulteilta selvitykset palvelurakenteen seudullisista kehittämisvaihtoehdoista. Tavoitearvioinnin pohjalta suunnattiin hankkeen toteutusta. 4 HANKKEEN TOTEUTUS

Hanke aloitettiin vuoden 2005 lopulla organisaation perustamisella ja järjestäytymisellä. Myös aloitusseminaari pidettiin marraskuussa 2005. Aloitusseminaarin yhteydessä järjestettiin tiedos-tustilaisuus myös tiedotusvälineille. Varsinainen toteutus käynnistyi vuoden 2006 alusta ja en-simmäisen kevään aikana kierrettiin hankekunnat, luotiin yhteistyörakenne kuntatoimijoiden ja järjestöjen kanssa sekä täsmennettiin tavoitteita kentän toiveiden pohjalta. Toteutuksesta on vas-tannut toimeksiantosopimuksella Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Toteutusta voitiin jatkaa 30.11.2007 saakka, jolloin oli jätettävä viimeinen maksatushakemus. Hankkeen toimintaa suunnattiin tavoitearvioinnin pohjalta erityisesti menetelmäkoulutuksiin ja osaamisen vahvista-miseen sekä konsultaatiotoiminnan kehittämiseen.

4.1 Koulutukset Hankkeessa toteutetut koulutukset koostuivat varsinaisista työmenetelmäkoulutuksista sekä mie-lenterveystyön perusosaamisen vahvistamiseen liittyvistä koulutuksista. Lappiin haluttiin tuoda

9

sellaisia ehkäiseviä työmenetelmiä ja välineitä, joita oli jo kokeiltu muualla ja joista oli saatu hyviä tuloksia. Moni lapsi joutuu elämään riskiolosuhteissa. Riskien kielteisten vaikutusten torjumiseksi tarvi-taan menetelmiä, joilla autetaan vanhempia huomioimaan lastensa tarpeet ja vahvistamaan lasta suojaavia asioita heidän elämänpiirissään. Uusissa työmenetelmissä, mm. preventiivisessä per-heinterventiossa ja eroperheiden lasten ryhmätoiminnassa myös lapset itse nostetaan toimijoina esiin ja heidän huoliaan kuullaan henkilökohtaisesti. Lapsen psykososiaalisen hyvinvoinnin pohja luodaan jo raskausaikana, kun vanhemman ja lap-sen välinen vuorovaikutus alkaa ensin mielikuvissa ja synnytyksen jälkeen konkreettisesti. Var-haisen vuorovaikutuksen tukemiseen liittyy myös vanhemman hyvinvoinnista huolehtiminen. Synnytyksen jälkeinen masennus tai äidin päihteiden käyttö heikentää äidin kykyä muodostaa tunnesuhdetta lapseensa ja luoda edellytykset lapsen turvallisen kiintymyssuhteen kehittymiselle. Vanhempia kohtaavien työntekijöiden ”työkalupakkiin” on hyvä kuulua erilaisia varhaisen vuo-rovaikutuksen tukemisen välineitä ja masennuksen ehkäisymenetelmiä. Riskien ja häiriöiden tunnistaminen on tärkeää, jotta voidaan kohdentaa tukitoimet oikein ja riit-tävän varhaisessa vaiheessa. Peruspalvelujen työntekijöillä, jotka kohtaavat valtaosan lapsista, pitää olla tietoa lasten ja nuorten normaalista psyykkisestä kehityksestä ja kehityksen häiriinty-mistä ilmentävästä oireilusta. Hankkeessa toteutettiin tätä tarkoitusta varten täydennyskoulutusta lasten ja nuorten psyykkisestä kehityksestä, häiriöistä, hoidon tarpeen arvioinnista ja erilaisista hoitomuodoista. Lisäksi järjestettiin kuntakohtaisia paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä koulutuk-sia. Kooste koulutuksista ja koulutuksiin osallistuneiden määrät kunnittain liitteessä 3.

4.1.1 Toimiva lapsi & perhe -menetelmäkoulutus Vanhempien mielenterveysongelmat ovat yhä useammin perheen tuen tarpeen taustalla. Näiden perheiden auttamiseen ja lasten ongelmien ennalta ehkäisemiseen työntekijät ovat toivoneet saa-vansa uusia menetelmiä. Lasten mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyyn on amerikkalainen William Beardslee kehittänyt preventiivisen perheintervention. Tätä menetelmää on edelleen kehitetty Suomessa Toimiva lapsi & perhe -hankkeessa lastenpsykiatri Tytti Solantauksen joh-dolla. Perheintervention rinnalle on luotu muita samoja periaatteita noudattavia menetelmiä, ku-ten Lapset puheeksi -keskustelu, Lapsi & perhe -neuvonpito ja vertaisryhmät. Työn taustana on mielenterveyden häiriöiden ja niihin usein liittyvän sosiaalisen syrjäytymisen siirtyminen suku-polvelta toiselle. On arvioitu eri tutkimusten pohjalta, että vakavasti masentuneiden vanhempien lapsista noin 40 % sairastuu ennen 20. ikävuottaan ja 60 % ennen 25. ikävuottaan. Isän tai äidin psyykkisen häiriön vaikutus lapseen välittyy sen kautta, miten häiriö vaikuttaa vanhemmuuteen. Vakavasti masentuneen vanhemman mielialojen vaihtelu, lisääntynyt ärtyvyys ja toisaalta apaat-tisuus voivat johtaa epäjohdonmukaisuuteen kasvatuksellisessa ohjaamisessa ja vuorovaikutuk-sessa lapsen kanssa. Lisäksi perheisiin, joissa on psyykkisesti sairas vanhempi, kasaantuu usein monia muitakin stressitekijöitä, taloudellisia vaikeuksia, vanhempien välisiä ristiriitoja, mahdol-lisesti avioero ja somaattisia sairauksia. (Solantaus ja Beardslee 1996.) Beardsleen perheinterventio eli Preventiivinen perheinterventio Beardslee kehitti perheintervention selvittämällä minkälaiset asiat suojaavat ja auttavat lapsia selviytymään, vaikka vanhemmalla on psyykkinen sairaus. Pärjääville lapsille tyypillistä oli ky-ky itseymmärrykseen ja aktiivisuus perheen ulkopuolella. Heillä oli kavereita ja harrastuksia. He ymmärsivät vanhemman oudon käyttäytymisen ja vääristyneiden tulkintojen johtuvan sairaudes-

10

ta ja ymmärsivät myös, etteivät he olleet vastuussa vanhemman parantamisesta. Lasta suojaa myös sujuva arki ja hyvä suhde vanhempaan tai johonkin aikuiseen. Perheinterventiolla pyritään vahvistamaan näitä suojaavia asioita lapsen elämässä ja lisäämään perheenjäsenten keskinäistä vuorovaikutusta. (Solantaus ja Beardslee 1996.) Perheinterventio toteutetaan suunnitelmallisesti. Työntekijän avuksi on luotu lokikirja, jossa on jokaisessa istunnossa käsiteltävät asiakokonaisuudet ja intervention kulku. Perheinterventiossa on 6–9 tapaamista riippuen lasten määrästä. Intervention kuluessa tavataan ensin vanhempia ja kuullaan sairaan vanhemman kertomus, toisen tapaamisen aikana kuullaan toisen vanhemman kertomus. Vanhempia pyydetään myös kertomaan lastensa tilanteesta, heidän harrastuksistaan, kavereistaan, koulunkäynnistä ja miten vanhemmat ajattelevat lasten kokevan vanhemman tai perheenjäsenen sairauden. Vanhemmilta kysytään, miten he näkevät lastensa vahvuudet ja mitkä asiat vanhempia huolestuttavat ja mistä he haluaisivat lasten kanssa keskusteltavan. Työntekijä antaa tietoa lasta suojaavista tekijöistä ja pohtii yhdessä vanhempien kanssa, miten he voivat tukea lasta suojaavia tekijöitä. (Niemelä ja Karjalainen 2007.) Sitten tavataan lapsia, kutakin esikouluikäisistä ja sitä vanhemmista mahdollisuuksien mukaan henkilökohtaisesti. Tapaamisessa työntekijä/ työntekijät kartoittavat lapsen arjen eri osa-alueita, koulunkäyntiä, harrastuksia, kavereita, sisarus- ja vanhempisuhteita ja muita aikuissuhteita. Lap-set saavat kertoa miten ovat kokeneet vanhemman tai perheenjäsenen sairauden. He saavat myös kertoa, mistä asioista haluavat keskusteltavan vanhempien kanssa ja mitä haluaisivat itse van-hemmilta kysyä perheistunnossa, esimerkiksi asioista tai tapahtumista, jotka ovat jääneet heidän mieltään painamaan. (Niemelä ja Karjalainen 2007.) Vanhempien kanssa pidetään perheistunnon suunnitteluistunto, jossa yhdessä käydään läpi niitä asioita, joita on lasten tapaamisissa tullut esiin ja joista lapset ovat antaneet luvan kertoa van-hemmille. Työntekijä tuo esiin omat huomionsa lapsesta sekä vahvuudet että mahdolliset huolta herättävät asiat. Samalla hän nostaa esiin juuri näitä lapsia suojaavia tekijöitä ja rohkaisee van-hempia vahvistamaan niitä. Perheistuntoon kokoontuu koko perhe. Työntekijän tehtävä on per-heistunnossa tarvittaessa tukea vanhempia asioiden puheeksi ottamisessa ja tuoda keskusteluun psykoedukatiivista ainesta, tietoa oireista, hoidosta jne. sekä rohkaista perheenjäseniä kertomaan kokemuksistaan, esittämään kysymyksiä ja keskustelemaan keskenään. Perheistuntoa seuraa sovitun ajan kuluttua vanhempien kanssa käytävä seurantaistunto. Siinä käydään läpi perheen kuulumiset sekä kokemukset perheistunnosta ja koko interventiosta; oliko interventiosta hyötyä, oliko siitä mahdollisesti haittaa, mitä tavoitteita saavutettiin ja mitkä asiat vielä vaativat selkeyt-tämistä. Vahvistetaan perheen voimavaroja ja nostetaan positiivisena esiin sitä mitä on jo saavu-tettu. Rohkaistaan vanhempia keskustelemaan keskenään ja lasten kanssa, korostetaan että inter-ventio on alku prosessille, joka voi jatkua perheen arjessa. (Niemelä ja Karjalainen 2007.) Lapset puheeksi -menetelmä on keskustelua vanhempien kanssa lasten tilanteesta, lasta suojaa-vista ja haavoittavista tekijöistä, lapsen ja perheen tuen tarpeista. Lastensuojelulaki (10 §) ja päihdehuoltolaki (16 §) velvoittavat ottamaan huomioon ja selvittämään lapsen tuen tarve kun aikuiselle annetaan sosiaali- tai terveydenhuollon palvelua, erityisesti mielenterveys- tai päihde-palvelua. Lapset puheeksi -keskustelun tavoitteena on tukea vanhemmuutta, antaa vanhemmalle tietoa lasta suojaavista tekijöistä ja auttaa löytämään keinoja kunkin lapsen kohdalla suojaavien tekijöiden vahvistamiseen. Samalla kartoitetaan myös lasten ja perheen tarve muiden palveluiden tukeen ja tarvittaessa saatetaan lapsi ja perhe lisäpalveluiden äärelle. Keskustelu on lähtökohtai-sesti suunniteltu toteutettavan kahdella kerralla, mutta se voi laajentua useampaankin tai rajautua vain yhteen kertaan. Olennaista on että käydään läpi menetelmää varten suunnitellun lokikirjan mukaiset osa-alueet. (Stakes 2008.)

11

Lapsi & perhe -neuvonpito Jos perheintervention aikana tai lapset puheeksi -keskustelussa nousee huolta lapsen pärjäämi-sestä tai lapsen sosiaalisen verkoston hataruudesta ehdotetaan neuvonpitoa. Se on verkostokoko-us, joka valmistellaan yhdessä vanhempien kanssa ja johon kutsutaan vanhempien ehdottamat tai hyväksymät henkilöt lapsen lähipiiristä tai tarvittavista palveluista. Neuvonpidon avulla pyritään välttämään perheen putoaminen palvelujen väliin. Erityisesti mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman on vaikea oma-aloitteisesti hakea apua. Vanhemmat myös sitoutuvat paremmin yh-teistyöhön, kun saavat valmistella tapaamista ja tuoda omat huolensa ja tarpeensa esiin. (Stakes 2008.) Toteutetut koulutukset Hanke on järjestänyt yhdessä mielenterveys- ja päihdetyön kehittämishankkeen kanssa useita koulutuksia Toimiva lapsi & perhe -menetelmistä kuntien, järjestöjen ja sairaanhoitopiirin työn-tekijöille ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Preventiivisestä perheinterventiosta on järjes-tetty kaksi kurssia, joihin kumpaankin otettiin 21 osallistujaa. Ensimmäiseltä kurssilta yksi kurs-silainen osallistui vain teoriaosuuteen ja jälkimmäiseltä kurssilta kaksi keskeytti. Kurssiin sisältyi kuusi teoriapäivää ja viisi menetelmäohjauspäivää. Kouluttajina toimivat TL&P-kouluttajat Mika Niemelä Oulusta ja Heikki Karjalainen Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiristä. Kurssin aikana osallis-tujat toteuttivat perheinterventiota, joihin saivat ohjausta kouluttajilta. Kliinikon pätevyys edel-lyttää kolmen intervention suorittamista, ja näistä kahden käsittelyn menetelmäohjauksessa. Kaikki kurssilaiset eivät ehtineet saada vaadittavia perheinterventioita sovittuna kurssiaikana, joten hanke järjesti ylimääräisen menetelmäohjauspäivän ja jatkohankkeessa on tarkoitus vielä järjestää tarpeen mukaan menetelmäohjauspäiviä niin, että kaikilla koulutuksen käyneillä olisi mahdollisuus saada kliinikkopätevyys. Preventiivisen perheintervention osaajia eli kliinikoita valmistui hankkeen toteutusaikana 32. Kliinikoiden nimet ja toimipaikat löytyvät hankkeen kotisivuilta (www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/mielenterveyshankkeet). He toimivat erilaisissa tehtävissä ja eri sektoreilla: sairaanhoitajina mielenterveystoimistoissa tai sairaalassa, sosiaalityötekijöinä A-klinikalla, mielenterveystoimistossa, perheneuvolassa ja sosiaalitoimistossa, terveydenhoitajina kouluissa ja neuvoloissa, psykologeina, kuraattoreina, perhetyöntekijöinä ja varhaiskasvatuksen työntekijöinä. Kokemuksia on kertynyt perheintervention käytöstä hyvin monenlaisissa perheti-lanteissa: kun vanhemmalla tai perheenjäsenellä on vakava masennus, päihdeongelma tai so-maattinen sairaus, kun vanhemmat ovat eronneet tai perheessä on lastensuojelun tarvetta. Tarkoitus oli saada kliinikoista pari lähtemään Stakesin järjestämään Toimiva lapsi & perhe -kouluttajakoulutukseen, jolloin alueelle olisi saatu jatkoa ajatellen omia kouluttajavoimia. Klii-nikoista kuitenkin vain yksi oli valmis lähtemään kouluttajakoulutukseen ja hänen koulutustaan tuettiin hankkeesta maksamalla matkoja Helsinkiin. Lapset puheeksi -menetelmästä ja Lapsi&perhe -neuvonpidosta järjestettiin myös omaa koulu-tusta Rovaniemellä, Sodankylässä ja Muoniossa. Näihin koulutuksiin on osallistunut kuntien työntekijöitä sosiaali-, terveys- ja sivistysosastoilta sekä sairaanhoitopiirin, seurakunnan ja järjes-töjen työntekijöitä ja opiskelijoita. Tavoitteena on että menetelmät juurtuisivat käytäntöön ja erityisesti aikuispalveluissa systemaattisesti toteutettaisiin Lapset puheeksi -keskustelu. Rova-niemen kaupunki on lähtenyt mukaan kansainväliseen CAMHEE -hankkeeseen, jossa tavoitteena on saada perusterveydenhuoltoon toimintamalli lasten huomioimiseksi ja lasten psyykkisen oirei-

12

lun ennalta ehkäisemiseksi silloin, kun vanhempaa hoidetaan mielenterveys- ja päihdepalveluis-sa. Taulukko 1. Toimiva lapsi & perhe -koulutukset

Lapset puheeksi -keskustelu Lapsi&perhe -neu-vonpito

Perheintervention kliinikkokoulutus

osallistujat yhteensä osallistujat yhteensä Rovaniemellä 18.9.2006 videoyhteys Muonioon, Sodankylään

88

Rovaniemellä 15.1.2007 videoyhteys Kittilään, Sallaan, Kemijär-velle ja Kolariin

73

Rovaniemellä 3.10.2007 80 Sodankylässä 4.10.2007 28 Muoniossa 5.10.2007 26 Rovaniemellä syksy 2006 – kevät 2007 21, keskeytti 1 Rovaniemellä kevät 2007 – syksy 2007 21, keskeytti 2

4.1.2 Depressiokoulu, ryhmämuotoinen masennuksen ehkäisy- ja hoitomalli Joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana niin vakavaan masennukseen, että tarvitsisi hoitoa. Vain kolmasosa masentuneista on hoidon piirissä. Hoitamaton masennus lisää itsemurhia, vaikeuttaa muista sairauksista toipumista ja altistaa ruumiilliselle sairastumiselle. Masennus kuormittaa myös sairastuneen läheisiä. Depressiokoulu on strukturoitu, psykoedukaatioon poh-jautuva, ryhmämuotoinen masennuksen ehkäisy- ja hoitomalli. Depressiokoulu -kurssin tavoit-teena on itsehoitokeinoja opettelemalla vähentää vakavien masennusten puhkeamista, lyhentää masennusjaksojen kestoa ja lievittää masennusjaksojen voimakkuutta (Koffert & Kuusi 2006). Ohjattu kurssi rakentuu viikoittaisista noin kahden tunnin kokoontumisista, joiden määrä vaihte-lee 8–16 kurssilaisten lähtötilanteen ja ongelmien vaikeusasteen mukaan. Kurssilaisilla on tuke-naan Tarja Koffertin ja Katriina Kuusen yhdysvaltalaisen materiaalin pohjalta Suomen oloihin sopivaksi muokkaama työkirja: Depressiokoulu, opi masennuksen ehkäisy- ja hoitotaitoja. Dep-ressiokoulu-työkirjaa voi käyttää myös itseopiskeluun. Kurssin perusajatus lähtee siitä, että ajat-telu, tunteet ja toiminta vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti. Oppimalla, mitkä ajatukset ja toiminnot vaikuttavat tunteisiimme, tulemme tietoisemmiksi mielialojemme vaihtelusta ja voimme muuttaa toimintaamme ja harjoitella vaihtoehtoisia ajatuksia. Vertaisryhmä antaa opiskelulle tukea, ryh-mässä voi jakaa erilaisia ongelmanratkaisukeinoja ja innostaa toinen toistaan. Depressiokoulu -menetelmää voidaan käyttää monenlaisissa elämäntilanteissa ennalta ehkäisemään masennusta tai hoitamaan lievää masennusta. Sitä on käytetty mm. opiskelijoiden, pitkäaikaistyöttömien, syöpää sairastavien, kipupotilaiden, vammaisten lasten vanhempien, yksinhuoltajien, raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien kanssa tai työyhteisöissä työuupumuksen ehkäisyyn.

13

Ohjaajakoulutus Hanke on yhteistyössä mielenterveys- ja päihdetyön kehittämishankkeen kanssa järjestänyt dep-ressiokoulu-ohjaajakoulutusta syksyllä 2007. Koulutus on koostunut avoimesta aloitusseminaa-rista sekä ohjaajakoulutukseen kuuluvista neljästä opiskelupäivästä, joissa on käyty läpi kurssin työkirjan mukaiset oppitunnit ja samalla ohjaajaopiskelijat ovat saaneet kouluttajalta ohjausta oman ryhmänsä ohjaamiseen. Ohjaajaksi pätevöityi 16 eri yksikköjen työntekijää kunnista, seu-

rakunnista ja järjestöistä. Tavoitteena hankkeen näkökulmasta on ollut, että depressiokoulu saa-taisiin yhdeksi työmuodoksi äitiys- ja lastenneuvolatyöhön, opiskeluterveydenhuoltoon ja perhe-työhön ja perheneuvolatyöhön. Rovaniemen kaupungissa sitä käytetään jo opiskeluterveyden-huollossa ja vähitellen ohjaajien määrän lisääntyessä käyttö yleistyy myös äitiys- ja lastenneuvo-latyössä ja vammaispalveluissa. Menetelmästä on hankkeiden yhteistyönä valmistunut tutkija Heli Niemen arviointiselvitys, joka pohjautui depressiokouluryhmiin osallistuneille asiakkaille ja ohjaajakoulutukseen osallistuneille työntekijöille osoitettuun kyselyyn. Arvioinnin tuloksista enemmän sivulla 31.

4.1.3 Eroperheiden lasten auttaminen ja lasten ryhmät Siirtyminen ydinperheestä avioeroperheeseen on pitkä prosessi, vaikka muutos konkretisoituukin siihen päivään, jolloin toinen vanhempi muuttaa fyysisesti pois yhteisestä kodista. Erokriisistään toipuvat puolisot oppivat vähitellen erottamaan vanhemmuuden ja parisuhteen. Yhteisiin lapsiin liittyvä perustehtävä edelleen yhdistää entisiä puolisoita. Vanhempien erokriisissä lasten tunteet ja huolet jäävät helposti liian vähälle huomiolle. Vanhempien erotilanne sinällään kuormittaa myös lasta, erityisesti jos lapsi joutuu välikappaleeksi ja riidan kohteeksi. Lapsen stressinhallin-takeinot ovat puutteelliset ja ristiriidat voivat sekoittaa pahasti pienen elämän. Lapsi voi oireilla pitkäänkin, ellei pääse käsittelemään ahdistutaan ja saa siihen apua. Vanhempien ero on usein taustalla kun lapsi tai nuori itse hakeutuu tai ohjataan kuraattorin vastaanotolle. Koulussa lapsi voi oireilla eroon liittyvää ahdistustaan ja turvattomuuttaan levottomuudella tai masennuksella. Haastattelemani työntekijät pitivät erotilanteita ja muuttuvia perhesuhteita yhtenä tämän ajan riskitekijänä lapsen ja nuoren psyykkiselle kehitykselle. Vanhempien ero ja siihen liittyvät muu-tokset voivat vielä vuosien jälkeenkin erityisesti nuoruusiässä painaa nuoren mieltä ja aiheuttaa psyykkistä oireilua. Eron työstämiseen lapset tarvitsevat aikuisten tukea ja avointa vuorovaikutusta. On tärkeää, että lapsi voi keskittyä omaan eroprosessiinsa siten, ettei hänen tarvitse ottaa kantaa aikuisten ristirii-toihin. Menetysten läpikäyminen ja sureminen kuuluu aina eroprosessiin. Lapsi joutuu luopu-maan erossa monista asioista ja hänen on annettava surra oma eron surunsa. Aikuinen voi olla auttamassa suruun liittyvien tunteiden ja huolien sanoittamisessa. Samalla tulee vahvistaa lasta suojaavia tekijöitä lapsen elämässä. Eroperheiden lasten ryhmätoimintaa on kehitetty mm. Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Taikuri -hankkeessa. Lapsille ryhmässä työskentely on luonteva tapa prosessoida asioita ja käsitellä tun-teitaan toisten eron kohdanneiden lasten kanssa. Vertaisryhmässä lapsille tarjotaan keinoja ym-märtää vanhempiensa eroa ja käsitellä sitä. Taikuri-hankkeen vertaisryhmät on tarkoitettu lähin-nä alakouluikäisille lapsille. Ryhmät kokoontuvat kuuden viikon ajan noin 2 tuntia yhtenä päi-vänä viikossa. Ryhmässä keskustellaan lasten huolista, opetellaan sanoittamaan erilaisia tunteita ja välillä siirretään ”huolihuivi” sivuun ja keskitytään mukaviin asioihin.

14

Rovaniemellä järjestettiin ensin teoriapäivä lasten auttamisesta erotilanteissa ja sen jälkeen lasten ryhmä perheneuvolassa 28.–29.3.2007. Ryhmän, johon osallistui 5 alakouluikäistä, ohjasi Taiku-ri-hankkeen vetäjä psykologi Sirkku Niemelä yhdessä Rovaniemen perheneuvolan psykologin kanssa. Toteutus oli käytännön syistä poikkeuksellisesti kahden päivän aikana, jotta voitiin kes-keiset elementit ryhmän ohjaamisessa koulutuksellisesti välittää kaikille perheneuvolan työnteki-jöille. Tarkoitus on että perheneuvola ottaa eroperheiden lasten ryhmät osaksi toimintaansa niin, että vuoden aikana pystyttäisiin ohjaamaan 3–4 ryhmää. Rovaniemellä on kehitetty jo aiemmin lapsilähtöistä erosovittelua Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja Lapin yliopiston hankkeessa. Lasten ryhmätoiminta täydentää hyvin eroperheiden kanssa työskentelyn menetel-miä. Panostaminen eroprosessien hyvään läpiviemiseen on erityisen perusteltua Rovaniemellä, jossa yksinhuoltajien määrä on suuri ja lasten huolto- ja tapaamissopimuksia tehdään vuosittain paljon.

4.1.4 Välineitä erityislasten arjen kuntoutukseen Vain muutama vuosi sitten Villen vanhemmat olivat lähes keinottomassa tilanteessa. Ville ei sel-

viytynyt ikäistensä ryhmässä arvaamattoman käytöksensä ja häiriköintinsä vuoksi. Rajoitettaessa

hän oli uhmakas ja tottelematon tai vetäytyi yksikseen kykenemättä näkemään omaa osuuttaan

riidassa. Päivittäiset toiminnot, kuten pukeminen, syöminen, pesut ja nukkumaan menot veivät

uskomattoman paljon aikaa. Se, että Ville oli lähes kaikesta eri mieltä ja asioiden normaali op-

piminen eli kuunteleminen ja toimiminen ohjeiden mukaan eivät onnistuneet, alkoi aiheuttaa

kestämättömiä tilanteita ja uuvuttaa sekä vanhemmat että päiväkodin ja koulun väen.

Näistä ns. erityislapsista tiedetään nykyään entistä enemmän. Tiedetään ettei syy välttämättä ole kasvatuksessa vaan taustalla voi olla aivojen poikkeava ominaisuus, joka vaatii ongelmatilanteis-sa uudenlaista lähestymistapaa. Kun jokaiselle lapselle räätälöidään hänen tarpeisiinsa sopiva neuropsykiatrisia toimintaperiaatteita noudattava kuntoutussuunnitelma ja sitä noudatetaan joh-donmukaisesti lapsen eri toimintaympäristöissä, alkaa arki vähitellen sujua paremmin. Kuntou-tuksen keskeisiä elementtejä ovat kannustaminen ja positiivisen palautteen antaminen vähäises-täkin onnistumisesta, toimintojen palastelu ja kuvittaminen ja lapsen erityisten aistiherkkyyksien huomioiminen. Kun lapsi huomaa onnistuvansa, hänen itsetuntonsa vahvistuu ja lapsi voi välttää myöhemmässä elämässään monet ongelmat. Tiedetään että näillä erityislapsilla on suuri riski nuoruusiässä sairastua masennukseen tai ajautua päihteisiin, huumeisiin ja rikoksen poluille (mm. Tiina Tuominen 2008). Hanke on tukenut erityislasten arjen sujumista ja mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyä järjestämällä koulutusta arjen kuntoutuksen välineistä ja toimintamalleista lasten kanssa toimivil-le niin kotona, päivähoidossa kuin koulussakin. Kouluttajana ja ”työkalupakin” avaajana on ollut Tampereen yliopistollisen sairaalan neuropsykiatrisen kuntoutustyöryhmän sairaanhoitaja Leena Schopp. Koulutukset olivat käytännön läheisyytensä vuoksi hyvin suosittuja ja toivomuksesta Rovaniemellä järjestettiin toinenkin kaikille avoin koulutuspäivä. Taulukko 2. Erityislapsen kuntoutus arjen toimintaympäristöissä

Erityislapsen (ADHD, asperger, autismi, Tourette ) haasteet ja niihin vastaaminen arjes-sa Paikka aika osallistujia, lkm Sodankylässä, videoyhteydellä Kemijärvi, Pelkosen-niemi, Savukoski ja Utsjoki

28.10.2006 97

15

Rovaniemellä, videoyhteydellä Kolari 25.11.2006 165 Rovaniemellä 19.1.2007, videoyhteydellä Kittilä 19.1.2007 163 Rovaniemellä Veso-päivänä opettajille 2 x ½ pv 20.1.2007 n. 400–500

Kuva 1 Leena Schoppin luentotilaisuus 19.1.2007 Lapin Yliopistolla

4.1.5 Elämäntarinatyöskentely lastensuojelunuorten kanssa Pesäpuu ry on kehittänyt narratiivista työotetta soveltavia välineitä erityisesti sijoitettujen nuor-ten kanssa työskentelyyn. Elämäntarinatyöskentely on menetelmä, jonka avulla nuori pääsee tutkimaan oman elämänsä kokemuksia ja sitä, miten ne ovat vaikuttaneet elämänkulkuun. Liik-keelle lähdetään nykyisyydestä ja menneisyyden kautta siirrytään tulevaisuuteen. Sijoitettujen nuorten elämänkokemuksissa on usein paljon hylätyksi tulemisen kokemuksia, tur-vattomuutta ja tukahdutettuja tunteita, siksi menneisyyteen siirrytään vähitellen, nuoren ehdoilla ja aikuisen tukemana. Nuoruus on identiteetin etsinnän aikaa. Minäidentiteetin syntyminen edel-lyttää jo lapsuuden kokemusten johdonmukaisuutta, jatkuvuutta ja samuutta. Lapsuuden koke-musten hajanaisuus ja repaleisuus asettaa rajoituksensa sijoitetun nuoren oman itsen kokemiselle. Nuoren voi olla vaikea tavoittaa sitä kuka hän. Jos nuoren identiteettikertomus on rakentunut kielteiseksi, saattaa se rajoittaa nuoren omia toimintamahdollisuuksia ja lisätä syrjäytymisriskiä. Elämäntarinatyöskentelyssä pyritään avaamaan portti uuteen tarinaan, myönteiseen toivoa ylläpi-tävään tarinaan ja löytämään omaan itseen myönteisesti suhtautuvia vaihtoehtoisia tulkintoja. Työskentelyssä nuorten kanssa voidaan käyttää monenlaisia toiminnallisia menetelmiä ja välinei-tä; valokuvia ja valokuvausta, lapsen elämän palapelin kokoamista, tunnekortteja, piirroksia, sukupuuta ja verkostokarttaa (Barkman 2007).

16

Elämäntarinatyöskentelyä ja siihen soveltuvien välineiden käyttöä harjoiteltiin kokemuksellisen oppimisen periaatteella syksyllä 2007 kahden päivän ajan Pesäpuu ry:n kouluttajan Johanna Barkmanin ohjauksessa. Teoriaosuuden lisäksi koulutukseen osallistuneet saivat työstää omaa elämäntarinaansa valokuvia ja muita apuvälineitä käyttäen ja toinen toistaan vahvistaen. Näin he saivat omakohtaista kosketusta elämäntarinatyöskentelyyn ja pystyvät paremmin hyödyntämään työssään menetelmää sekä lasten ja nuorten että myös aikuisten kanssa. Koulutukseen osallistui yhteensä 22 lasten ja nuorten kanssa työskentelevää ammattilaista Rovaniemeltä, Sodankylästä, Posiolta ja Kittilästä. Osallistujat kokivat koulutuksen itselleenkin voimaannuttavana kokemuk-sena.

4.1.6 Vahvistusta varhaiseen puuttumiseen ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemi-seen Ennalta ehkäisevän työn onnistuminen edellyttää, että työntekijä pystyy ottamaan puheeksi mah-dollisen huolensa lapsen vanhempien kanssa, niin että syntyy luottamuksellinen vuorovaikutus ja rakentava yhteistyö. Stakesissa on kehitetty huolen puheeksi ottamisen avuksi kysymyssarja, jota työntekijä voi käyttää tukenaan pohtiessaan huolta ja valmistautuessaan keskustelemaan siitä vanhempien kanssa. Kysymyssarjan käyttöön ja vanhempien kohtaamiseen on kehitetty oma koulutuksensa, huolen puheeksi ottamisen (Hupu) -koulutus. Keskeistä on kunnioittava suhtau-tuminen ja yhteistyössä huolen vähentäminen. Vanhempien kunnioittavaa kohtaamista ja huolen puheeksi ottamista on opiskeltu laajasti jo useiden vuosien ajan Rovaseudulla Varpu-hankkeessa. Rovaniemellä ja Ranualla lähes kaikki terveydenhoitajat ja suuri osa päivähoidon henkilöstöstä ja osa koulun henkilöstöstä on suorittanut 2-päiväisen Hupu -koulutuksen. Sen sijaan muualla hankealueella koulutusta on toteutettu vähemmän. Keväällä 2007 hanke järjesti Posiolla Huolen puheeksi ottamisen koulutuksen ja Kemijärvellä saman koulutuksen yhdessä Lapsi kylässä -hankkeen kanssa. Kouluttajina toimivat verkostokonsultit Arja Jääskeläinen ja Jukka Hakola Rovaniemeltä. Sallassa järjestettiin myös päivän koulutus vaikeiden asioiden puheeksi ottamises-ta ja lasten ryhmätoiminnoista. Kouluttajana siellä oli psykologi Mervi Muotka Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymästä. Vavu-hanke eli varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen perustason työssä, ennaltaehkäisevä mie-lenterveystyö lastenneuvolassa -projekti toimi Stakesissa 1997–2002. Se lähti liikkeelle muuta-masta kunnasta ja levisi pian koko maahan. Lapissa Vavu jäi elämään erityisesti Rovaseudulle ja Tunturi-Lappiin. Näillä alueilla on jatkuvasti koulutettu uusia työntekijöitä. Vavu-koulutus käsit-tää 8 teoria- ja harjoittelupäivää ja kaksivuotisen työnohjauksen. Koulutusohjelma sisältää vuo-rovaikutustaitojen, vauvan kehityksen ja varhaisen vuorovaikutuksen havainnoinnin sekä van-hempien ongelmaratkaisutaitojen tukemisen opettelua kirjallisen ja audiovisuaalisen oppimateri-aalin ja erilaisten harjoitusten avulla. Hankkeessa haluttiin tukea vavu-taitojen juurtumista ja kannustaa uusia työntekijöitä koulutuk-seen järjestämällä 2 vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen koulutuspäivää. Ensimmäisessä lasten psykoterapeutti Marja Schulman käsitteli vanhemmuuden kannattelua ja haavoittuvuutta. Toisena koulutuspäivänä Vavu-hankkeen johtaja ja työn aloittaja lastenpsykiatri Merja-Maaria Turunen kertasi keskeiset varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen periaatteet ja kertoi Vavu-koulutuksen tuloksista ja vaikuttavuudesta terveydenhoitajien työskentelyyn Helsin-gissä. Marja Nuortimo kertoi vuorovaikutuksen tukemisesta äitien päihdekuntoutuksessa. Lisäksi käsiteltiin raskauden aikaista ja synnytyksen jälkeistä masennusta ja äidin tukemista näissä tilan-teissa.

17

4.1.7 Täydennyskoulutus lasten ja nuorten mielenterveystyöstä perustason työnteki-jöille Peruspalvelujen työntekijät, muut kuin mielenterveystyön ammattilaiset, kokevat, ettei heillä ole riittävää perustietoutta mielenterveysasioista, lasten psyykkisen kehityksen häiriöistä ja hoidosta. Hankkeessa kartoitettiin tähän liittyvät tarjolla olevat koulutustahot ja -ohjelmat. Oulun seudun ammattiopistolla oli valmiina lasten ja nuorten mielenterveystyön ammatillinen täydennyskoulu-tusohjelma, jota pohjana käyttäen voitiin melko nopeasti koota tarkoitukseen soveltuva hank-keessa pilotoitava kokonaisuus. Koulutuskokonaisuus koostui lähiopetuksena järjestetyistä kahdesta seminaarista sekä 8 opinto-pisteen laajuisesta verkkokurssista, jonka toteutuksesta vastasi Oulun seudun ammattiopisto. Tavoitteena oli että opintokokonaisuuden suoritettuaan työntekijä osaa arvioida lapsen/nuoren psyykkistä kehitystä, mielenterveyttä ja hoidon tarvetta sekä tuntee keskeiset lasten ja nuoriso-psykiatristen hoito- ja terapiamenetelmien perusteet. Seminaareissa käsiteltiin lapsuus- ja nuo-ruusiän psyykkistä kehitystä sekä erilaisia menetelmiä arvioida lapsen ja nuoren kehitystä ja ti-lannetta. Kouluttajina olivat mm. lastenpsykiatri Helena Terävä, nuorisopsykiatri Pirjo Mäki ja perheterapeutti Tina Mäkelä. Verkko-opinto-osuudessa käytiin läpi lasten ja nuorten keskeisim-mät psykiatriset häiriöt ja hoitomuodot. Kurssi koostui kuudesta kahden viikon mittaisesta jak-sosta, joihin kuului TtM Lilli Pesämaan verkkovideoluentoja, erilaista verkkomateriaalia ja -teh-täviä. Kunkin jakson materiaalit tulivat näkyviin verkossa jakson alussa ja poistuivat jakson pää-tyttyä. Opiskeltavien aihekokonaisuuksien konkretisoimiseksi opiskelijat jaettiin neljän hengen ryhmiin, joissa he saivat keskustella verkossa kulloinkin käsiteltävästä teemasta tutoreiden joh-dolla omien kokemustensa ja ryhmän jonkun jäsenen tuoman tapausselostuksen pohjalta. Työs-kentely verkossa tapahtui Moodle-oppimisalustalla sille varatulla keskustelualueella. Koulutuskokonaisuus ajoittui kolmelle kuukaudella keväällä 2007. Aikataulu oli varsin tiukka ja työntekijöiden oli vaikea irrottautua työstään työaikana verkko-opintoihin, jotka sitten siirtyivät-kin monilla osaksi vapaa-aikaan. Muutoin työntekijät pitivät materiaalia kattavana ja oppimisteh-täviä hyödyllisinä ja haasteellisina. Pienryhmätyöskentely toteutui vaihtelevasti; joissakin ryh-missä vastuu keskustelusta ja ryhmätehtävistä kasautui liiaksi vain joidenkin osallistujien harteil-le. Kurssin suoritti loppuun 20 työntekijää eri ammattiryhmistä. Mukana oli päivähoidon työnte-kijöitä, sosiaalityöntekijöitä, mielenterveystoimistojen työntekijöitä ja koulunkäyntiavustajia eri kunnista.

4.1.8 Muu osaamista tukeva koulutus Lapsi väkivallan kohteena ja kokijana Lasten kaltoinkohtelua ei aina osata tunnistaa ja sen puheeksi ottaminen koetaan vaikeaksi. Ai-heen arkaluonteisuus, ahdistavuus, pelko vääristä tulkinnoista ja yhtenäisten ohjeiden puuttumi-nen vaikeuttavat asiaan tarttumista. Kaltoinkohtelu aiheuttaa lapselle aina kärsimystä ja siksi siihen puuttuminen on kaikkia lasten ja perheiden kanssa työskenteleviä velvoittava asia. Hanke järjesti yhdessä Lapin lääninhallituksen Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy -hankkeen kanssa koulutuksen lasten kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja puuttumisesta, väkivaltaa kokenei-den lasten traumatisoitumisesta sekä lasten auttamisen käytännöistä. Kouluttajina olivat profes-sori, TtT Eija Paavilainen Tampereen yliopistosta, psykologi, psykoterapeutti Ritva Tolonen Traumaterapiakeskuksesta sekä psykologi Tuija Korhonen Oulun ensi- ja turvakodilta. Aihe oli kiinnostava, mikä näkyi osanottajien määrässä. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulun

18

auditorio täyttyi 209:stä kuntien ja kolmannen sektorin työntekijästä sekä opiskelijasta opettaji-neen. Psykoedukatiivinen perhe- ja ryhmäohjaus Jonkun perheenjäsenen psyykkinen sairaus heijastuu koko perheeseen ja vaikuttaa perheen vuo-rovaikutukseen. Läheisen riski sairastua on myös suuri. Tätä riskiä pyritään vähentämään psy-koedukatiivisella perheohjauksella. Ohjaus ei ole terapiaa eikä hoitoa, mutta se on osa sairastu-neen kokonaishoitoa ja koko perheen tukemista. Siinä annetaan tietoa, jonka avulla sairastuneen toipuminen edistyy ja perheen stressiä vähentävien toimintakeinojen käyttö vahvistuu. Tavoit-teena on lisätä sairastuneen ja läheisten ymmärrystä psyykkisestä sairaudesta ja kehittää yhdessä perheen vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja. (Berg 2007.) Psykoedukatiivista ohjausta voidaan antaa myös vertaisryhmälle, joka koostuu henkilöistä, joita yhdistää sama sairaus tai omaisista, joita yhdistää läheisen psyykkinen sairaus. Tavoitteena on tällöinkin tiedollisen aineksen yhdistäminen osallistujien omiin kokemuksiin ja näin ymmärryk-sen ja ongelmaratkaisutaitojen lisääminen. Ryhmä antaa osallistujille kokemuksen, että ei ole yksin ongelmineen vaan muillakin voi olla samanlaisia vaikeuksia. Psykoedukatiivisesta perhe- ja ryhmäohjauksesta järjestettiin yhdessä Mielenterveys- päihdetyön kehittämishankkeen kanssa koulutus Kemijärvellä ja Muoniossa seutukuntien mielenterveys-, sosiaalitoimen ja kolmannen sektorin työntekijöille. Koulutuksiin osallistui yhteensä 46 työnteki-jää. Kouluttajana toimi Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistyksen toiminnan-johtaja, VTM, VE-perheterapeutti Leif Berg. Muut kuntakohtaiset koulutukset Hankkeen suunnittelija, YTM, VE-perheterapeutti Riitta Liinamaa piti kuntakohtaisia koulutuk-sia paikallisten tarpeiden ja toiveiden pohjalta muissa hankekunnissa lukuun ottamatta Kemijär-veä, Kolaria, Rovaniemeä ja Sodankylää. Koulutuksissa on käsitelty mm. mielialaongelmaa, lapsen ja nuoren tukemista ammatillisessa vuorovaikutuksessa, traumatisoitumista, päihteitä ja katkaisuhoitoa. Osallistujia on ollut vaihtelevasti 6–20 kunnan sosiaali- ja terveystoimesta, kou-lusta, päivähoidosta.

4.2 Konsultaation kehittäminen

4.2.1 IP-videoneuvottelun käyttö konsultaatiossa Hankkeen yhtenä tavoitteena oli psykososiaalisten erityispalvelujen konsultaatiotoiminnan kehit-täminen erityisesti tietoteknologiaa hyödyntämällä. Internet-pohjainen videoneuvottelutekniikka on syrjäyttänyt jo valtaosin ISDN-tekniikkaa hyödyntävän videoneuvottelun helppoutensa ja edullisuutensa ansiosta. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa on testattu useamman vuoden ajan Visual Meeting -videoneuvotteluohjelmistoa sekä ryhmäneuvotteluissa että kahden välisissä neuvotteluissa. Tekniikkaa on saatu toimivammaksi sitä mukaan kun laajakaistanopeu-det ovat tehostuneet. Lapin sairaanhoitopiiri on kilpailutuksen kautta päätynyt hankkimaan Visu-al Meeting -ohjelmistot. Useissa terveyskeskuksissa on myös sama ohjelmisto. Hankkeessa pää-dyttiin tällä perusteella hankkimaan myös kuntien työntekijöille työasemakohtaisia Visual Mee-ting -ohjelmistolisenssejä. Ohjelma on helppokäyttöinen ja edullinen. Kahdenvälinen yhteys ei maksa mitään, useamman työpisteen ryhmäneuvottelussa tulee siltamaksu käytetyn ajan mukaan.

19

Työasemakohtaisten videoneuvotteluohjelmien oletettiin innostavan työntekijöitä helpommin kokeilemaan etäkonsultaatiota. Aiemmin on työntekijä joutunut yleensä ottaessaan yhteyttä asi-antuntijaan erikseen varaamaan neuvottelutilan, jossa videoneuvottelutekniikka on ollut. Tämä on käytännössä johtanut siihen, ettei laitteistoa ole kovin aktiivisesti käytetty. Lisenssejä hankittiin kaikkiaan kahdeksan sosiaalityöntekijöille, psykologeille ja terveydenhoita-jille. Lisäksi ostettiin vuodeksi tunnelointipalvelu. Tunneloinnin avulla saadaan turvallisesti tie-toliikenne toimimaan kuntien tietoliikenneverkoissa, ja videoneuvotteluliikenteelle riittää yhden portin avaaminen palomuurissa (Kurvinen 2006). Tunneloinnin hyötyjä on myös se, ettei yhtey-denottamiseen välttämättä tarvita monimutkaisia IP-osoitteita, vaan yhteydenottaminen onnistuu myös tietyn henkilökohtaisen numeron avulla tai esimerkiksi sähköpostiosoitteella. Tunnelointi takaa tietoturvallisemman tavan toteuttaa videoneuvottelu kuin perinteinen, tunneloimaton vi-deoneuvotteluliikenne, eikä se sido työntekijää tiettyyn tilaan videoneuvotteluyhteyden muodos-tamiseksi. (Kurvinen 2006.) Lisenssihankinnat sovitettiin täydentämään muiden hankkeiden vi-deoneuvotteluohjelmahankintoja. Näin oli mahdollista saada ohjelma mahdollisimman moneen työpisteeseen. Mielenterveys- ja päihdetyön hanke kustansi ohjelmat mielenterveystoimistoihin. Nuorten Ystävät ry:n Lapsi kylässä -hankkeessa oli hankittu sama videoneuvotteluohjelma Itä-Lapin kuntien sosiaalisihteereille ja lastensuojelun perhetyöntekijöille. Näitä on voitu hyödyntää myös tässä hankkeessa. Hankkeessa kartoitettiin asiantuntijatahoja, joiden kanssa kunnilla jo oli palvelusopimuksia ja joiden kanssa konsultaatiota voitaisiin kokeilla myös teknologiaa hyödyntäen etäältä. Jotta ko-keilu voitiin toteuttaa, hanke teki sopimukset kahden yksityisen lasten ja nuorisopsykiatrian pal-veluja tuottavan yrityksen kanssa konsultaation ostamisesta kuntien työntekijöille hoidon tarpeen arviointiin tai hoitokonsultaatioihin. Tarkoitus oli, että myös lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiat-rian poliklinikat olisivat osallistuneet konsultaation antamiseen. Vaikka sairaanhoitopiiri oli kil-pailuttanut videoneuvotteluohjelmistojen hankinnan, käytännössä ei niitä ehditty asentaa työ-asemille. Tekniset ongelmat, kuvan pysähtyminen tai ääniyhteyden katkeileminen hankaloittivat osaa neu-votteluista. Osin tekniset ongelmat johtuivat käyttäjien kokemattomuudesta välineen teknisten ominaisuuksien hallinnassa, osin laajakaistan puutteista. Kaiken kaikkiaan toteutui lasten ja/tai nuorten psykiatrian konsultaatioita 10 kertaa. Näistä vähintään kohtuullisesti teknisesti onnistu-neiksi osallistujat arvioivat 6 videoneuvottelua, muissa oli ääni- ja/tai kuvaongelmia. Kerran oli jouduttu vaihtamaan kokonaan puhelinkonsultaatioksi, kun kuvayhteys jämähti paikalleen ja ääniyhteys katkeili jatkuvasti. Osallistujia pyydettiin arvioimaan myös videoneuvottelun sovel-tuvuutta kulloisessakin tilanteessa sisällöllisesti. Osallistujat, erityisesti konsultaatiota antavat, kokivat videoneuvottelun sopivan käyttötilanteeseen hyvin tai erinomaisesti. Videoneuvottelua käytettiin myös työntekijähaastatteluissa. Yhteydet näissä sujuivat joitakin kuvan pysähtymisiä lukuun ottamatta hyvin. Videoneuvottelujärjestelmän käyttö jäi kokonaisuudessaan suunniteltua vähäisemmäksi. Työnte-kijät kyllä innolla ottivat uuden välineen vastaan, mutta harjaantuminen käyttämään sitä jäi ta-vanomaisessa arjen kiireessä. Työntekijät saivat ohjelman asentajalta käyttökoulutuksen ja pro-jektipäällikkö omilla yhteydenotoillaan pyrki kannustamaan käyttöä ja olemaan yhteydessä har-joitusmielessä johonkin kollegaan. Käyttöä olisi pitänyt jatkaa koulutuksen jälkeen aktiivisesti ainakin viikoittain, jolloin tuntuma olisi säilynyt ja käytöstä tullut rutiinia. Vaikka työntekijöille tarjottiin etäasiantuntijapalveluja korvauksetta, ei niitä osattu hyödyntää. Ehkä ohjelman käyttö konsultaatioon tuntui työntekijöistä alkuvaiheessa liian vaativalta.

20

Lapsi kylässä -hankkeessa aktiivisimmiksi videoneuvotteluohjelman käyttäjiksi osoittautuivat kolmen kunnan lastensuojelun perhetyöntekijät, jotka kokoontuivat viikoittain videovälitteisesti jakamaan kokemuksia ja vertaistukea toisilleen. Tätä vertaistukitoimintaa tutkittiin erillisen opinnäytetyön kautta. Tutkimuksen mukaan perhetyöntekijät arvioivat videovälitteisen vertaistu-en erittäin vaikuttavaksi tukimuodoksi. Se on lisännyt työntekijöiden konkreettista osaamista ja itseluottamusta työssä. Erityisen tärkeää vertaistuki on yksin työskentelevälle perhetyöntekijälle. Suurimpana uhkana perhetyöntekijät pitivätkin videoneuvotteluohjelman käyttömahdollisuuden loppumista. Lapsi kylässä -hankkeessa toteutetussa videoneuvottelun käyttäjätutkimuksessa vah-vuuksina korostuivat tekniikan aikaa ja kustannuksia säästävät etäneuvottelumahdollisuudet. Tulevaisuuden mahdollisuuksina nähtiin videoneuvottelujärjestelmän kautta saatava työn kehit-tämisen mahdollisuus ja palvelujen monipuolistuminen. Eniten vastaajia epäilytti ohjelman tek-ninen sujuvuus, liittyen tiedonsiirtonopeuteen, ohjelman päivittymiseen ja saatavuuteen sekä pelko käyttökustannusten noususta. Vastaajat pohtivat myös teknologian vaatimusten vaikutuk-sia totuttuihin työtapoihin ja asiakkaiden asemaan. Tekniset ratkaisut saattavat myös etäännyttää joitakin asiakasryhmiä kauemmas palveluista. (Peronius 2008.)

4.2.2 IP-videoneuvottelun käyttö etäterapiassa Videoneuvottelujärjestelmää on hyödynnetty etäterapiassa mm. Skotlannissa, jossa maaseudulta vaikeiden kulkuyhteyksien takaa ihmisten on ollut vaikea päästä tapaamaan viikottain terapeutti-aan. Lilli Pesämaa on kartoittanut MEDLINE ja PsycINFO -tietokannoista 1966–kesäkuu 2003 tutkimuksia ja tieteellisiä artikkeleita, joissa käsitellään videoneuvottelun käyttöä lasten ja nuori-sopsykiatriassa. Hän löysi 12 kyselytutkimusta, joista vain kaksi oli randomisoitua kokeellista tutkimusta. Nelson kumppaneineen (2003) vertaili videoneuvottelun avulla annetun ja perintei-sen hoidon vaikuttavuutta masentuneiden nuorten hoidossa. 28 nuorta, joilla oli todettu masen-nusoireilua jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset saivat etähoitoa ja toiset perinteistä. Masen-nusoireet vähenivät enemmän etähoitoryhmässä kuin perinteistä, henkilökohtaisilla tapaamisin pohjautuvassa hoitoryhmässä. Hoidon päätyttyä kaikkiaan 23 nuorella ei havaittu depressio-oireita eikä hoitomuodolla ollut siinä vaiheessa eroa. Otoksen pienuus ja etähoidon uutuusviehä-tys saattoivat vaikuttaa alussa saatuihin eroihin. Elford tutkimusryhmineen (2000) tutki vi-deoneuvottelun välityksellä ja perinteisesti tehtyjen diagnoosien yhtenevyyttä. Tapauksista (26) 96 %:ssa tehdyt diagnoosit ja hoitosuositukset olivat samoja. Videoneuvottelun käytöstä hoidos-sa löytyi 7 tapaustutkimusta, näissä etähoitoa oli käytetty m. anorexiaa sairastavan tytön perhete-rapiassa, itsetuhoisen pojan perheistunnoissa, masentuneen tytön hoidossa ja ADHD-pojan kog-nitiivisessa psykoterapiassa. (Pesämaa et al.2004.) Videoneuvotteluun osallistuneiden tyytyväisyyttä selvitettiin 12 tutkimuksessa. Melkein kaikki tutkimuksiin osallistuneet perheenjäsenet olivat tyytyväisiä etäpalveluun. Vanhemmat kokivat saaneensa sellaista apua kuin toivoivat ja olivat valmiita suosittelemaan videoneuvottelua myös muille. Jotkut lapsista ja nuorista eivät osanneet sanoa, kumpi tapa saada terapiahoitoa oli pa-rempi, videovälitteinen vai perinteinen. Jotkut lapset, nuoret ja vanhemmat kokivat olonsa epä-mukavaksi videoneuvotteluistunnossa. Katsekontaktin puuttumista pidettiin häiritsevänä, myös kuulemisongelmia esiintyi. Kuitenkin vanhemmat pitivät joistakin puutteista huolimatta vi-deoneuvottelua parempana vaihtoehtona kuin matkustaa pitkä matka tapaamaan terapeuttia. Lap-sille ei tule poissaoloja koulusta ja voi asioida tutussa ympäristössä. Työntekijöiden mielestä videoneuvottelu säästää aikaa ja rahaa Se myös rikastuttaa perusterveydenhuollon mielenterve-yspalveluja. Työntekijät kokivat saavansa läheisen kontaktin asiakkaaseen myös videoneuvotte-lussa ja olivat sitä mieltä, että joskus vaikeista asioista voi puhua helpommin videoneuvottelussa kuin kasvokkain. Videoneuvottelumahdollisuus lisää tasa-arvoa terapian saatavuudessa, kun si-ten mahdollistuu palvelu myös syrjäseutujen asukkaille. (Pesämaa et al. 2004.)

21

Hankkeessa Visual Meeting -videoneuvotteluohjelmaa kokeiltiin myös etäterapiaan. Ensimmäi-nen tapaaminen oli tavanomainen lähitapaaminen, mutta jatkotapaamiset nuoren asiakkaan kans-sa toteutettiin videoneuvottelua hyödyntäen. Videoterapiakertoja oli kaikkiaan 8, joista kaksi puhelimitse. Terapeutin mielestä videoneuvottelu soveltui erittäin hyvin yksilöterapiaan. Tekni-siä ongelmia oli ollut tässäkin ja sen takia pari kertaa oli jouduttu olemaan puhelimitse yhteydes-sä. TtM Lilli Pesämaa on väitöskirjaansa varten koonnut tietoa ja kokemuksia videopsykoterapi-asta. Häneltä on tulossa artikkeli telelääketieteen julkaisussa (Journal of Telemedicine and Tele-care), jossa hän arvioi videopsykoterapian mahdollisuuksia verrattuna perinteiseen psykoterapi-aan. Hänen aineistoonsa sisältyy myös tämä hankkeen pilotissa toteutunut yksilövideoterapia.

4.2.3 Muu konsultaatio Hankkeessa toteutettiin myös ryhmäkonsultaatioita. Rovaniemen kaupungin toisen asteen ter-veydenhoitajille järjestettiin mahdollisuus ryhmäkonsultaatioon nuorisopsykiatrian poliklinikal-ta. Konsultaatioistuntoja järjestettiin kaksi kevään 2007 aikana ja niihin osallistui viisi (5) ter-veydenhoitajaa. Tavoitteena oli että terveydenhoitajat olisivat samalla saaneet toisiltaan vertais-konsultaatiota. Tämä mahdollistui heille muutoinkin, kun he saivat yhteiset tilat, eivätkä he ko-keneet nuorisopsykiatrian ryhmäkonsultaatiolle enemmälti tarvetta. Perheneuvolan työntekijöille järjestettiin mahdollisuus saada konsultaatiota psykologi, psykote-rapeutti Marja Schulmanilta, joka oli pitämässä aamupäivän koulutusta vanhemmuuden tukemi-sesta. Sodankylän ja Rovaniemen perheneuvolat valmistelivat etukäteen esiteltävän tapausselos-tuksen ja ryhmässä vetäjän johdolla voitiin reflektoiden pohtia toiminta- ja tukivaihtoehtoja ky-seisiin tilanteisiin.

4.3 Palvelujärjestelmän kehittäminen Palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää tietoa hyvinvoinnin tilasta. Kun kehittämisen koh-teena ovat lasten ja nuorten hyvinvointia tukevat palvelut, pitäisi kunta- ja seututasolla tietää ja tiedostaa, mitä lapsuutta suojaavia tekijöitä alueella on, mikä on kasvuolosuhteiden turvallisuus, mitä sen eteen on tehty ja mitä voitaisiin tehdä. Pitäisi olla tietoa myös, mitkä ovat lapsuutta haavoittavia tekijöitä ja miten ne ilmenevät lasten elämässä, kuinka moni lapsi elää haavoittavis-sa, turvattomissa olosuhteissa ja miten näitä lapsia voidaan auttaa mahdollisimman varhain. Kunnissa on viime vuosina alettu tehdä lapsi- ja perhe- tai nuorisopoliittisia ohjelmia, joihin on liitetty säännöllisin väliajoin tarkistettava hyvinvointikatsaus tai -kertomus, jossa on ajantasaista tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Hankekunnista ohjelma oli tehty Kemijärvellä ja Posiol-la, tekeillä se oli ainakin Rovaniemellä ja Ranualla. Osalla kuntia on hyvinvointistrategia, johon sisältyy lasten ja perheiden hyvinvointiosio. Hankkeessa palvelujärjestelmän kehittäminen painottui tiedon tuottamiseen. Konkreettisia muu-toksia palvelurakenteeseen ei saatu aikaan. Näiden tekeminen on kuntien päättävien elinten vas-tuulla. Uusien menetelmien ja konsultaation avulla voitiin kuitenkin vaikuttaa työkäytäntöihin ja etäpalvelua kokeilemalla saatiin tuntumaa uudenlaiseen palvelun tuotantotapaan. Kunnissa on käynnissä oppilashuollon kehittämishankkeita ja perhekeskushankkeita, jotka keskittyvät kuntien sisäisen verkostoyhteistyön kehittämiseen. Päällekkäisyyksien välttämiseksi tässä hankkeessa oppilashuollon ja erityispalvelujen sekä perhepalvelukeskusten ja erityispalvelujen välisen yh-teistyön ja tiedonvälityksen kehittäminen jäi vähäiseksi. Yhteistyötä perustason ja erikoissai-raanhoidon kesken pyrittiin vahvistamaan yhteisten arviointimenetelmien käyttöön otolla. Tar-

22

koitus oli että lastenpsykiatrialla käytössä oleva lapsen tilanteen arviointimalli otettaisiin käyt-töön myös perustasolla ja siihen liitettäisiin lastenpsykiatrin konsultaatio. Toimintamallin kokei-lu pääsi hankkeen aikana alkuun muutamien kuntien kanssa, mutta yhteistyötä on tarkoitus jat-kaa uudessa hankkeessa. Hankkeen kotisivuille (www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/mielenterveyshankkeet) koottiin kunta-kohtaista tilastotietoa viiden vuoden ajalta yleisestä hyvinvoinnista, mielenterveys- ja päihdepal-velujen tarpeesta ja palvelujen käytöstä. Viiden vuoden ajalta koottu tieto näyttää kehityksen suuntaa tai osoittaa tilanteen vuosittaista vaihtelua. Tilastot myös päivitettiin joulukuussa 2006. Päivittämistä jatketaan edelleen uuden hankkeen aikana ja tilastot löytyvät jatkossakin Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sivuilta. Tilastotiedon lisäksi tietoa lapsen ja nuoren hyvinvoinnin riskitekijöistä, palvelujärjestelmän resursseista, vahvuuksista ja kehittämistarpeista koottiin työtekijöiltä kyselyin ja haastatteluin. Marraskuussa 2007 järjestimme yhdessä Mielenterveys- ja päihdetyön kehittämishankkeen kans-sa seminaarin teemana Onko mieltä mielenterveyspalveluissa – mielenterveys- ja päihdepalvelu-

jen tila ja tulevaisuus Lapissa. Seminaarissa keskusteltiin alustusten pohjalta palvelurakenteen kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista, palveluja hoitoprosessien sujuvuuden parantamisesta ja asiakkaan asemasta. Yksi työryhmä pohti lapsen ja nuoren palvelupolun esteitä ja keinoja nii-den poistamiseksi. Asiakkaiden äänen esiin saamiseksi toteutettiin kysely kuntien nuorisovaltuustojen tai -neuvosto-jen jäsenille. Raportti Selvitys nuorten mielipiteistä psykososiaalisista palveluista ja avun saan-

nista ongelmatilanteissa on julkaistu hankkeen kotisivuilla. Myös Lapin yliopiston sosiaalityön laitokselle ja ammattikorkeakouluun välitettiin tutkielman aiheita opiskelijoille, yhtenä mm. lap-siperheiden käsitykset ja kokemukset palveluprosessista, kun lapsella on psyykkisiä ongelmia. Rovaniemen ammattikorkeakoulussa on valmistunut toimeksiannosta opinnäytetyö Koulu- ja

opiskeluterveydenhoitajan auttamismenetelmät ja tuen tarve masentuneiden nuorten auttamises-

sa (Kymäläinen, Mattila, Passi 2008).

4.3.1 Lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen kokonaisuus Lasten ja nuorten psykososiaalisiin palveluihin sisällytetään laajasti määriteltynä kaikki lasten ja nuorten psyykkistä ja sosiaalista kehitystä tukevat palvelut neuvolapalveluista nuorisotyöhön ja suppeasti määritelleen kasvatus- ja perheneuvolapalvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut ja lasten- ja nuorisopsykiatria. Tässä tarkastelussa olen jaotellut palvelut erityisyyden ja kohde-ryhmän mukaan. Peruspalvelujen tehtävä on erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevä työ. Onnistunut ehkäisevä työ edellyttää riskien tunnistamista ja oikein koh-dennettua varhaista tukea. Mitä erityisempään palveluun siirrytään, sitä enemmän painottuu hoi-to ja korjaava työ ja sitä pienemmäksi rajautuu kohdejoukko. Koko ikäluokan tavoittaviin psykososiaalisiin peruspalveluihin kuuluvat äitiys- ja lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon palvelut. Myös varhaiskasvatuksen palvelut ovat kaikille alle kou-luikäisille tarkoitettuja, vaikka kaikki eivät niitä käytäkään. Järjestöjen toiminta, kuten kerho- ja perhekahvilatoiminta ja erilaiset vertaistukitoiminnot, painottuu myös terveyttä edistäviin ja en-naltaehkäiseviin palveluihin. Tarpeen mukaan kohdennettuja peruspalveluja ovat lapsiperheiden kotipalvelu, perhetyö, eri-tyisvarhaiskasvatus, lapsiperheiden sosiaalityö ja oppilashuollon psykososiaaliset palvelut. Pe-rustason erityispalveluihin olen sisällyttänyt kasvatus- ja perheneuvonnan palvelut, mielenterve-

23

ys- ja päihdehuollon avopalvelut, puhe- ja toimintaterapian, kriisityön ja yksilö- ja perhekohtai-sen lastensuojelun ja järjestöjen erityispalvelut. Erikoispalveluihin lähetettä edellyttävät erikois-sairaanhoidon ja kolmannen sektorin erityispalvelut ja vaativat lastensuojelun erityispalvelut.

PeruspalvelutPerustason

erityinen tuki

Korjaavat

erikoispalvelut

Kohdennettu,

ennaltaehkäisevä

tuki perustasolla

Konsultaatio

Ä itiys- jalastenneuvola,

kouluth,varhaiskasvatus,3.sektorin kaikilleavoimet palvelut

Oppilashuolto,erityisvarhaiskasvatus,

erityisopetus,sosiaalityö, ennalta

ehkäisevä perhetyö jakotipalvelu

Perheneuvolapalvelut,mielenterveys- ja

päihdepalvelut, puhe-ja toimintaterapia,

lastensuojelu, kriisityö,3.sektorin

erityispalvelut

Lasten januorisopsykiatrian

palvelut,lastenneurologia,päihdehuollon

laitoskuntoutus,lastensuojelunerityispalvelut

Lähipalvelut Seutupalvelut Aluepalvelut

Rajapinta perus- ja erityispalvelun välillä ei ole kovin selvä. Erityisvarhaiskasvatus edellyttää erityisosaamista, samoin kuin oppilashuollon erityispalvelut. Keskeinen erotteluperuste tässä on ollut palvelun saatavuus peruspalvelun yhteydessä niin kuin erityisvarhaiskasvatus järjestetään päivähoidon yhteydessä ja oppilashuollon palvelut kouluilla. Peruspalvelut ja varhaisen tuen kohdennetut palvelut pitää tuottaa lähipalveluina, jolloin ne ovat mahdollisimman lähellä asiak-kaita ja helposti saatavissa. Perustason erityispalvelut voidaan järjestää seudullisina ja etäisyyk-sistä riippuen tarpeen mukaan lähipalveluna. Erikoispalvelut, kuten erikoissairaanhoidon tutki-mukset ja osastohoito sekä muu laitoskuntoutus vaativat laajempaa järjestämisvastuuta ja ne jär-jestetään alueellisina palveluina esimerkiksi sairaanhoitopiirikohtaisesti. Erityisen vaativan hoi-don yksiköt voivat palvella koko maan väestöä.

4.3.2 Lasten ja nuorten psykososiaaliset erityispalveluresurssit hankekunnissa Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen rakenne Lapin sairaanhoitopiirin alueella on melko ohut. Perheneuvola perinteisessä mielessä on vain Sodankylässä ja Rovaniemellä. Ke-mijärvellä on yhdistetty kasvatus- ja perheneuvonta sekä mielenterveystyön ja päihdehuollon avopalvelu Perhe- ja mielenterveysklinikaksi. Posiolla on perhe- ja mielenterveysneuvola, jossa työskentelee kaksi sairaanhoitajaa. Se vastaa lähinnä mielenterveystoimistoa. Tunturi-Lapin kunnista ainoastaan Kolari on ostanut kasvatus- ja perheneuvonnan palveluja Pellon kunnasta. Kuitenkin Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymän psykologilla on valmiudet myös terapeuttiseen työhön ja hän on sitä työssään toteuttanut. Itä-Lapin kunnat Pelkosenniemi, Savukoski ja Salla ostavat kasvatus- ja perheneuvonnan Kemijärveltä. Ranua ostaa palvelun Ro-vaniemeltä ja Utsjoki Inarin kunnalta. Utsjoki ostaa lasten mielenterveyspalveluja myös Norjasta Karasjoen perheneuvolasta. Nuorten mielenterveyspalvelusta perustasolla huolehtivat mielenterveystoimistojen psykiatriset sairaanhoitajat ja jonkin verran myös terveyskeskuspsykologit. Päihdehuollossa nuorten asioista

24

vastaavat tavallisimmin sosiaalityöntekijät, vaikka mielenterveystoimistojen sairaanhoitajat te-kevät käytännön päihdetyötä myös nuorten kanssa. Päihdehuollon laitoskuntoutusta kunnat osta-vat Lapin päihdeklinikalta ja jonkin verran muualta mm. Lapuan Minnesotahoito-yksiköstä ja Jokimutkan päihdeklinikalta Taivalkoskelta. Perhekuntoutusta ostetaan vähäisessä määrin Nuor-ten Ystävät – Palvelut oy:ltä Muhokselta. Lapin ensi- ja turvakodin toteuttama Pidä kiinni –projekti tarjoaa sekä laitos- että avoperhekuntoutusta vauvaperheille, joissa on päihteiden ongel-makäyttöä. Ainakin Rovaniemen kaupunki on ostanut myös tätä palvelua. Psykiatripalveluja kunnat ostavat yksityisiltä palveluntuottajilta tai ammatinharjoittajilta. Kemi-järven Perhe- ja mielenterveysklinikka ostaa palvelua päivän kuukaudessa Lapin perheklinikalta, samoin Sodankylä, Ranua ja Utsjoki. Posio ostaa lastenlääkäripalvelua Kuusamosta, Kolarin kunta nuorisopsykiatrin palvelua yksityiseltä ammatinharjoittajalta noin päivän kuukaudessa. Yksityistä psykoterapiaa on jonkin verran tarjolla Rovaniemellä, mutta tarvittaisiin enemmän lapsille ja nuorille soveltuvia toiminnallisia terapiamuotoja, musiikki-, taide- ja ratsastusterapiaa. Puheterapeutin toimiaan kaikki kunnat eivät ole saaneet täytettyä enää muutamaan vuoteen. Ko-larissa toimi on ollut haussa, mutta hakijoita ei ole ilmaantunut. Palvelut on jouduttu ostamaan yksityisiltä palveluntuottajilta tai ammatinharjoittajilta myös Kemijärvellä, Kittilässä, Posiolla, Ranualla, Sallassa, Pelkosenniemellä, Savukoskella ja nyt myös Sodankylässä, kun vakituinen työntekijä on virkavapaalla. Muonio ja Enontekiö eivät osta palvelua yksityisiltä lainkaan, aino-astaan Lapin keskussairaalasta. Toimintaterapian saatavuus on ollut kunnissa vieläkin heikom-paa. Lastensuojelun sosiaalityö on eriytetty muusta sosiaalityöstä Kemijärvellä ja Rovaniemellä. Las-tensuojelun sosiaalityön resurssit ovat riittämättömät Itä-Lapin pienissä kunnissa, joissa koko sosiaalityöstä vastaa yksi työntekijä. Uuden lastensuojelulain mukaan lapsella tulee olla oma sosiaalityöntekijä, joka ei voi olla lastensuojelupäätöksiä tekevä työntekijä. Myös muissa kunnis-sa uuden lastensuojelulain velvoitteet ja aikarajat edellyttäisivät sosiaalityöntekijöiden lisäämis-tä. Lastensuojelun tukipalveluna järjestettävän perhetyön palvelua on mahdollista saada Kemi-järvellä, Kittilässä, Kolarissa, Sodankylässä, Sallassa, Posiolla, Ranualla, Utsjoella sekä Rova-niemellä. Ensi- ja turvakotipalvelua kunnat ostavat vaihtelevasti Lapin ensi- ja turvakodilta, joka tarjoaa myös kriisipalveluja ja lastensuojelun päivystyspalvelua.

4.3.3 Lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen kehittämistarpeita Tähän lukuun olen ottanut mukaan työntekijäarviointeihin pohjautuvan koosteen lasten ja nuor-ten psykososiaalisen palvelujärjestelmän kehittämistarpeista. Yksityiskohtaisempia seutukohtai-sia selvityksiä tulee myös hankkeen kotisivuille. Hankkeen alussa pyydettiin kuntien ja järjestöjen työntekijöiltä arviointia kuntansa palvelujärjes-telmästä. Arviointia täydennettiin kuntakäynneillä samalla kun koottiin työntekijöiden odotuksia toteutettavilta hankkeilta. Palvelujärjestelmän vahvuuksina nähtiin sitoutunut, ammattitaitoinen työvoima, pienten yksikköjen mahdollistamat joustavat, yksilöllisesti räätälöidyt palvelut ja yh-teistyön sujuvuus erityisesti pienemmissä kunnissa. Heikkouksiksi luettiin pienten yksiköiden työntekijöiden monien roolien kuormittavuus, pätevien sijaisten, lääkärien ja erityistyöntekijöi-den puute, palvelujärjestelmän haavoittuvuus, vaihtoehtojen vähäisyys palveluissa, tuttuus, joka voi estää puuttumisen tai hoitoon hakeutumisen, tiedon kulun ongelmat, pitkät etäisyydet kylistä keskuksiin, vertaistuen puute. Mahdollisuuksia nähtiin erilaisissa kehittämishankkeissa, uusissa ennalta ehkäisevissä menetelmissä, seutuyhteistyössä ja teknologian hyödyntämisessä. Suurena uhkana koettiin talouden kiristyminen, jatkuvat säästötoimet ja tehostamisvaateet, jotka uuvutta-

25

vat työntekijät. Työmotivaatio heikkenee eikä työtapojen kehittämiseen riitä aikaa ja voimia. Vanhusväestön tarpeiden katsottiin vievän voimavaroja lasten ja nuorten palveluista. Uhkana nähtiin myös jatkuvasti kasvava alkoholin käyttö, joka lisää monenlaisia palvelutarpeita. Varhainen tuki riittämätöntä – paine erityispalveluihin kasvaa Vuoden 2007 aikana ja vuoden 2008 alussa toteuttamissani haastatteluissa ja kyselyissä työnteki-jät arvioivat sitä, pystytäänkö lasten ja nuorten ongelmiin puuttumaan riittävän varhain. Mukaan haastatteluun tai kyselyyn tavoitin 56 kuntien perus- tai erityispalvelujen työntekijää. Vastaajista 39 prosenttia oli sitä mieltä, ettei pystytä puuttumaan riittävän varhain. Erityisen kriittisiä olivat Rovaniemen kaupungin eri yksiköitä edustavat vastaajat, joista lähes 70 prosenttia oli sitä mieltä, ettei lasten ja nuorten ongelmiin pystytä puuttumaan riittävän varhain. Useimmat heistä kokivat resurssien riittämättömyyden ja aikapulan esteeksi. Osaamista tunnistaa ongelmia ja ottaa huoli puheeksi kyllä on, mutta huolen poistamisen edellyttämää tukea ei ollut riittävästi saatavilla. Ongelmatilanne ei korjaannu useinkaan vielä sillä, että siitä keskustelee vanhempien kanssa. Rovaniemellä lähes kaikki lastenneuvolan terveydenhoitajat ovat saaneet vavu-koulutuksen eli varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen koulutuksen, joten he pystyvät vanhemman tapaamisissa kiinnittämään huomiota vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen ja ohjaamaan van-hempaa huomioimaan lastaan. Mutta he kokevat, ettei aikaa ole riittävästi tukea tarvitsevien vanhempien tapaamisiin. Apua pitäisi olla tarjolla myös kotitilanteisiin ja arjen askareisiin, sil-loin kun vanhemmuuden taidot ovat vähäiset tai vanhemman voimat ehtyvät. Ohjaaminen mui-hin palveluihin ei auta, jos nämä palvelut ovat tukossa. Terveydenhoitajan huolen vakavuus ei välttämättä vielä riitä lastensuojelun tukitoimien aloittamiseen. Tarvitaan matalan kynnyksen ehkäisevää tukipalvelua, kuten kodinhoitoapua tai ehkäisevää perhetyötä. Syyksi viivästymiseen puuttumisessa ja tukemisessa työntekijät mainitsivat myös sen, että vanhemmat eivät ole valmiita

ottamaan vastaan tietoa lapsen mahdollisesta kehitysviivästymästä tai -häiriöstä. Vanhemmat tarvitsevat aikaa sulatella tietoa ja hyväksyä se. Tämä voi viivästyttää lapsen tutkimusten ja kun-toutuksen aloittamista. Pienemmissä kunnissa varhaista puuttumista voi estää työntekijöiden mukaan rohkeuden puute ottaa lapsesta tai nuoresta herännyt huoli puheeksi vanhempien kanssa. Perhe voi olla tuttu muis-ta yhteyksistä ja tuttuus nostaa kynnystä puuttua mahdolliseen ongelmaan. Tilannetta seuraillaan pitkään ja odotetaan, että se korjaantuu ajan myötä. Toisaalta pienissä kunnissa terveydenhoita-jilla on useita eri sektoreita hoidettavanaan, joten aikaa paneutua kunnolla perheen ja lapsen ti-lanteeseen ei ole tarpeeksi. Tuloksekas varhainen tuki edellyttäisi intensiivistä perheen kanssa työskentelyä. Päivähoidon ja koulun isot ryhmät vaikeuttavat myös varhaista puuttumista. Vastaajista kuitenkin 34 prosenttia arveli, että parempaan suuntaan ollaan menossa tai että osin pystytään puuttumaan riittävän varhain ja 20 prosentin mielestä pystytään puuttumaan riittävän varhain. Näin erityisesti pienemmissä kunnissa, joissa peruspalvelujen resurssit olivat vielä koh-tuulliset ja yhteistyö eri toimijoiden kesken oli sujuvaa. Kun peruspalveluissa ei ehditä eikä pystytä hoitamaan ongelmatilanteita jono perheneuvolaan ja lastensuojeluun sekä erikoissairaanhoitoon kasvaa. Kriisiaika perheneuvolaan on mahdollista saada nopeasti, mutta jatkohoitoajat venyvät helposti muutaman kuukauden päähän. Tällä välin tilanne voi vaikeutua ja tarve pidempään hoitoon ja korjaaviin toimenpiteisiin kasvaa.

26

5 PALVELURAKENTEEN SEUDULLISIA KEHITTÄMISEHDOTUK-SIA

Hankkeen yhtenä tuloksena piti olla esitys lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen rakenteellisiksi seudullisiksi suunnitelmiksi. Varsinaista suunnitelmaa ei hankeaikana pystytty toteuttamaan. Oli vaikea sitouttaa kuntia osarakenteiden suunnitelmiin, kun kokonaisrakennerat-kaisut olivat vielä auki. Samaan aikaan oli meneillään kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen tähtäävä Paras-hanke, jossa edellytettiin kunnilta toimeenpanosuunnitelmat terveydenhuollon ja siihen läheisesti liittyvän sosiaalihuollon rakenteiden uudistamisesta ja palvelujen järjestämisestä vähintään 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueilla. Kunnat ovat teettäneet konsulteilla selvityk-siä erilaisista vaihtoehtoisista toimintamalleista. Kuitenkaan yksimielisyyttä seudullisista ratkai-suista ei ole saatu. Osa kunnista olisi valmis siirtämään terveydenhuollon järjestämisvastuun sairaanhoitopiirille, osassa tyydytään yhteistyön tehostamiseen lähikuntien kesken. Kaikki Lapin sairaanhoitopiirin kunnat haluavat säilyttää itsenäisyytensä vedoten pitkiin etäisyyksin ja yhdis-tämisestä saatavan hyödyn vähäisyyteen. Psykososiaaliset erityispalvelut sisältyvät osin terveyspalveluihin, osin sosiaalipalveluihin. Näi-den palvelujen järjestämisessä kunnat ovat jo toimineet yhteistyössä. Rovaniemi myy kasvatus- ja perheneuvonnan ja A-klinikan palveluja Ranualle. Utsjoki ostaa kasvatus- ja perheneuvonnan palveluja Inarin kunnalta. Itä-Lapissa Kemijärvi myy psykososiaalisia erityispalveluja muille seudun kunnille. Miten erityispalvelujen rakenteita voitaisiin edelleen kehittää? Koska kuntalii-tokset tuntuvat tässä vaiheessa mahdottomilta toteuttaa voidaan edetä pienin askelin tai tehdä iso koko sairaanhoitopiirin aluetta koskeva harppaus palvelujen järjestämisessä. Seuraavassa olen hahmotellut kehittämisvaihtoehtoja lähinnä niiden seutukuntien osalta, jotka kokonaisuudessaan osallistuivat hankkeeseen. Lähtökohtana rakennetta suunniteltaessa pitäisi olla asukkaiden kannalta optimaalinen palvelujen järjestämismalli. Tällöin keskeistä on, saako asukas tarvitsemaansa apua ja millä hinnalla. Myös jonkin tasoinen palvelujen saatavuuden va-kaus ja jatkuvuus on asukkaiden turvallisuuden kannalta tärkeää. Sillä ei ole merkitystä, minkä kunnan tai organisaation tuottama palvelu on, jos sisältö ja laatu vastaavat tarpeeseen. Itä-Lappi: Itä-Lapin seutukunta käsittäisi n. 20 000 asukasta, mikäli Posion kunta laskettaisiin mukaan. Po-sio on kuitenkin suuntautunut yhteistyössään enemmän Kuusamoon ja toisaalta Rovaniemelle kuin Kemijärven suuntaan. Itä-Lapissa nettomuutto on seutukunnista negatiivisin. Tehtaiden sulkemiset Kemijärvellä ja työ-paikkojen väheneminen maa- ja metsätaloudessa ovat pakottaneet työikäistä väestön hakeutu-maan muualle. Matkailu ja kenties tulevina vuosina myös kaivosteollisuus tarjoavat työllisty-mismahdollisuuksia seudun ihmisille. Ne eivät kuitenkaan toistaiseksi ole pystyneet kompen-soimaan muiden alojen vähennyksiä. Väestö on Itä-Lapissa ikääntyneintä ja lasten määrä suh-teellisesti vähäisin. Väestörakenteen muutos asettaa erityisiä haasteita kunnille. Vanhusväestön palvelut vievät resursseista valtaosan. Kuitenkin myös muiden ikäryhmien tarpeisiin pitäisi pys-tyä vastaamaan. Kemijärvi on selkeästi keskuskunta Itä-Lapissa ja muut kunnat ostavat siltä mm. sairaala Lap-ponian palveluja. Pelkosenniemi kuuluu valtakunnallisesti kriisikuntiin ja sitä on oltu liittämässä jo useita kertoja Kemijärveen. Kunnan luottamuselimissä enemmistö on kuitenkin ollut liittymis-tä vastaan, joten vapaaehtoisesti liitosta ei ole saatu aikaan. Pienellä tuhannen asukkaan väestö-pohjalla peruspalvelujen turvaaminen tuottaa pidemmän päälle väistämättä vaikeuksia.

27

Jo tällä hetkellä on seudullista yhteistyötä psykososiaalisten palvelujen järjestämisessä ostopal-velusopimuksin. Salla, Savukoski, Pelkosenniemi ostavat kasvatus- ja perheneuvonnan ja päih-dehuollon palvelut Kemijärven Perhe- ja mielenterveysklinikalta. Pelkosenniemi ja Savukoski ostavat myös mielenterveyshuollon avo- ja asumispalveluja Kemijärveltä. Sallassa sen sijaan on oma mielenterveystoimisto ja asumispalveluyksikkö. Pieni askel yhteistyön lisäämisessä olisi se, että Kemijärven perhe- ja mielenterveysklinikka järjestää psykososiaaliset erityispalvelut kaikille Itä-Lapin kunnille. Sallan mielenterveysyksikkö siirtyy sen alaisuuteen ja samoin Sallan mielenterveysyksikön työntekijät siirtyvät vanhoina työ-tekijöinä perhe- ja mielenterveysklinikan työntekijöiksi. Näin poistuvat jääviysongelmat, joita pienissä yksiköissä usein syntyy, kun palvelua tarvitsee työtoveri tai naapuri. Työntekijöiden erityisosaamista voidaan kohdentaa isommassa yksikössä tarkoituksenmukaisesti eri kuntien asiakastarpeisiin. Pelkosenniemen ja Savukosken kuntien sosiaalitoimi liitetään kansanterveys-työn kuntayhtymään, jolloin näissä kunnissa voidaan täyttää myös lastensuojelulain vaatimus lapsen omasta sosiaalityöntekijästä. Suurempi askel: Perustetaan jo kertaalleen hylätty Itä-Lapin sosiaali- ja terveyspiiri, jolloin nykyiset Savukosken ja Pelkosenniemen yksinäiset sosiaalisihteeri- ja lastenvalvojat pääsisivät sosiaalityön tiimin jäseniksi ja voisivat keskittyä asiakastyöhön. Näin saataisiin resurssit parem-min riittämään koko alueella myös koulujen sosiaalityöhön ja lastensuojeluun. Samalla yhteis-työtä voitaisiin kehittää toisaalta Sodankylän, toisaalta Kuusamon suuntaan niin, että raja-alueilla olevat asukkaat voisivat hakea palvelua lähimmästä keskuksesta. Pohjois-Lappi: Pohjois-Lapin seutukunnan kunnista hankkeessa mukana on ollut Sodankylä ja Utsjoki. Inari, joka pinta-alaltaan isona kuntana on maantieteellisesti näiden välissä, ei ole mukana hankkeessa. Sodankylällä ja Inarilla on yhteistyötä mm. sosiaaliasiamies- ja kuluttajaneuvonnassa. Pohjois-Lapin seutukunnan erityisinä haasteina ovat harva asutus ja pitkät etäisyydet kuntakeskukseen sekä saamenkielisen väestön palvelujen järjestäminen. Sodankylän osalta ongelmana on psykososiaalisten erityispalvelujen ohuus ja siten haavoittu-vuus. Palvelut heikkenevät olennaisesti kun yksikin työntekijä on poissa yksikön vahvuudesta. Sen tähden pienin askel, mikä voitaisiin tehdä, olisi kasvatus- ja perheneuvolan ja mielenterve-ysyksikön yhdistäminen ja vahvistaminen päihdeosaamisella. Toinen vaihtoehto olisi yhteistyön tiivistäminen Inarin tai Rovaniemen kanssa. Utsjoki ostaa psykososiaalisia erityispalveluja Inarin kunnalta ja lisäksi Norjasta Karasjoen ja Tanan kunnalta. Rajayhteistyö onkin välttämätöntä, jotta palvelut voidaan turvata myös saamen-kielisille asukkaille. Seudullista yhteistyötä vaikeuttavat pitkät välimatkat, mutta erityispalvelu-jen saatavuutta ei ilman sitä voida turvata. Lisäksi olisi tarpeellista ottaa käyttöön IP-videoneuvottelujärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet etäterapiaan ja -konsultaatioon suomen-kielisten lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluissa. Tunturi-Lappi: Tunturi-Lapin kunnilla on vankka pohja seudullisessa yhteistyössä. jota ne ovat rakentaneet mo-nissa sosiaali- ja terveystoimen hankkeissa. Erityisesti 1998–2002 toiminut Oppiva-projekti jär-jesti paljon yhteistä koulutusta lasten kanssa työskenteleville ja vahvisti osaamista erityisesti

28

lasten erilaisten kehitysviiveiden ja oppimisvaikeuksien tunnistamisessa ja kuntouttamisessa. Lähes kaikki terveydenhoitajat, suuri osa päivähoidon työntekijöistä ja muutamat sosiaalityönte-kijät ovat käyneet varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen eli vavu-koulutuksen. Viime vuosina kunnilla on ollut yhteisiä perhetyön hankkeita, joiden avulla on pystytty tukemaan lapsiperheitä varhaisessa vaiheessa ja järjestämään tukihenkilöitä ja -perheitä lastensuojeluperheille. Paraikaa on menossa myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyhanke, jossa on yhteinen seudullinen työntekijä. Tunturi-Lapin kunnista Enontekiö ja Muonio ovat vaikeassa taloudellisessa asemassa ja ovat joutuneet turvautumaan mm. henkilöstön lomautuksiin tasapainottaakseen talouttaan. Kittilällä ja Kolarilla on positiivisemmat näkymät, joita ylläpitävät kasvava matkailu ja kaivostoiminta. Tammikuusta 2007 tammikuuhun 2008 työttömyys väheni suhteellisesti eniten Lapin seutukun-nista Tunturi-Lapissa ja matalin työttömyysaste oli Kittilässä. Elinkeinoelämän myönteinen kehi-tys heijastuu myös väestön kehitykseen. Nettomuutto on tämän vuoksi kääntynyt seutukuntata-solla positiiviseksi. Tunturi-Lapin kunnista Muoniolla ja Enontekiöllä on yhteinen kansanterveystyön kuntayhtymä ja siten yhteisiä työntekijöitä. Muutoin kunnilla ei ole yhteisiä työntekijöitä tai keskinäisiä osto-palvelusopimuksia seudullisia hanketyöntekijöitä lukuun ottamatta. Kaikki kunnat ovat sen ver-ran pieniä että palvelurakenne jää väistämättä ohueksi ja siten haavoittuvaksi. Sairastumiset ja sijaisten puute voivat katkaista hyvin alkaneen hoito- tai tukiprosessin. Erityinen tuki perustasol-la jää psykologien, psykiatristen sairaanhoitajien ja sosiaalityöntekijöiden varaan. Muutamalla heistä on vankkaa erityisosaamista, mm. perheterapia ja Theraplay-vuorovaikutus-terapiakoulutusta. Kasvatus- ja perheneuvolaa ei ole missään seutukunnan kunnista, mutta psy-kologit tekevät vastaavan tasoista työtä Muonio-Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymässä ja Kittilässä. Enontekiöllä on erityislastentarhanopettaja varhaiskasvatuksen ohjaajana ja hän on järjestänyt lapsille varhaiskuntoutusta päivähoidon yhteydessä. Paras-hankkeen edellyttämissä suunnitelmissa. Tunturi-Lapin kunnat olisivat olleet valmiita siir-tämään terveydenhuollon ja osia sosiaalihuollosta sairaanhoitopiiritasolle. Laajemman yksimieli-syyden puuttuessa ehdotus ei ole toistaiseksi edennyt. Kaikki kunnat haluavat kuitenkin säilyttää itsenäisyytensä. Koska valmiutta kuntaliitoksiin ei ole, voi yhteistyötä laajentaa pienin askelin jo luodulta pohjalta: Pieni askel: Muonion–Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymään liitetään myös sosiaalitoi-mi, jolloin sosiaalityöntekijäresurssia voitaisiin käyttää joustavammin ja myös lastensuojelulain edellytykset lapsen omasta sosiaalityöntekijästä olisivat täytettävissä. Se vapauttaisi myös työ-aikaa kaksinkertaiselta asioiden valmistelulta hallinnossa. Tunturi-Lapin psykologit muodostavat tiimin, jonka työpanosta voisivat hyödyntää vastavuoroi-sesti kaikki Tunturi-Lapin kunnat keskinäisin toimeksiantosopimuksin ja vaihtamalla työaikaa. Esimerkiksi Muonion–Enontekiön psykologi voisi antaa Theraplay -terapiaa kolarilaiselle lapsel-le ja vastavuoroisesti Kolarin psykologi voisi käydä tekemässä oppimisvaikeuksien kartoituksia Muoniossa. Tällaista yhteistyötä he ovat jo tehneetkin. Samoin on toimittu Kittilän ja Muonio-Enontekiön kesken. Keskinäisen konsultaation ja erikoissairaanhoidon konsultaatiomallia vi-deoneuvotteluohjelmaa hyödyntäen kehitellään paraikaa hankkeen tukemana. Suurempi askel: Kittilän kunta palkkaa toisen psykologin, jonka työpanosta voisivat koulupsy-kologin tehtäviin ostaa muut kunnat tai Tunturi-Lapin kunnat yhdessä palkkaavat koulupsykolo-gin, joka käyttää yhden työpäivän viikossa / kunnan koulukeskus. Näin jokaiselta Tunturi-Lapin

29

perusterveydenhuollon psykologilta vapautuisi aikaa lasten, nuorten ja perheiden muiden asioi-den hoitamiseen. Iso askel: Pidemmälle menevä vaihtoehto olisi perustaa yhteinen psykososiaalinen yksikkö, jo-hon koottaisiin sekä mielenterveys-, päihde että perheneuvontapalvelut eli nykyiset terveyskes-kuspsykologit ja mielenterveystoimistojen henkilökunta täydennettynä päihdetyöntekijällä ja erityissosiaalityöntekijällä. Kuntayhtymärakenne lisää hallintoa ja siten kuluja, jolloin toiseksi hallinnolliseksi vaihtoehdoksi jää isäntäkuntamalli, jossa joku kunnista ottaa kaikki työntekijät palkkalistoilleen ja myy palvelua. Etätoimipisteet jäisivät kuntiin. Rovaniemen seutukunta: Rovaniemen kaupunki on väkimäärältään riittävän kokoinen tuottamaan itse myös perustason erityispalvelut. Kaupungissa asuu enemmän lapsia kuin muissa hankekunnissa yhteensä. Ala-ikäisten määrä oli vuoden 2007 lopussa 12 600. Lasten asuinympäristö voi kuitenkin täälläkin olla hiljainen maaseutu ja ongelmat palvelujen saatavuudessa samankaltaisia kuin pienemmissä maaseutukunnissa. Kaupungin haasteena onkin, miten se pystyy turvaamaan palvelut myös ky-lissä asuville, miten palvelurakenne saadaan vastaamaan varhaisen puuttumisen strategiaa ja mi-ten prosessien ohjaus ja johtaminen saadaan tehokkaaksi. Rovaniemi on huolehtinut hyvin työntekijöiden osaamisesta. Koulutusta on ollut saatavilla ja sitä on hyödynnetty. Resurssit ovat kuitenkin riittämättömät ennaltaehkäisevissä peruspalveluissa; neuvolan terveydenhuollossa ja koulujen oppilashuollossa sekä ehkäisevässä perhetyössä. Kun neuvolatyössä ei ole aikaa tehdä kotikäyntejä tai antaa lisäaikoja, varhainen tukeminen riskitilan-teissa jää puutteelliseksi ja ongelmat vaikeutuvat ja kuormittavat ennen pitkää lastensuojelua tai erikoissairaanhoitoa. Erilaiset ryhmämenetelmät purkavat osaksi paineita yksilökäynteihin ja niiden avulla voidaan vahvistaa myös vertaistukea. Ryhmämuotoinen perhetyö ja avoin päiväkoti tarjoavat ennaltaehkäisevää tukea samanaikaisesti useamman perheen vanhemmille ja lapsille. Kuitenkaan pelkästään työmenetelmiä kehittämällä ei voida poistaa ennalta palvelurakenteen ongelmia. Tarvitaan myös riittävä henkilöstömitoitus peruspalveluihin päivähoitoon, äitiys- ja lastenneuvolatyöhön, kouluterveydenhuoltoon ja oppilashuoltoon. Erityisesti oppilashuollon palvelut ovat jo vuosia ontuneet psykologipulan takia. Ongelman ratkaisemiseksi voisi harkita psykologiresurssien keskittämistä perheneuvolaan, joka saisi vastuulleen myös koulupsykologien tehtävät. Ison organisaation ongelmat liittyvät tiedon kulkuun ja työnjakoon. Kun toimijaverkosto on laa-ja, menee verkostokokoontumisiin paljon aikaa. Siitä huolimatta ongelmaksi koetaan, ettei tar-peellinen tieto välity toimijoiden välillä. Tiedonkulussa pitäisi pystyä hyödyntämään sisäistä

verkkoa myös sosiaali- ja terveystoimen välillä. Palvelujen rajapintoihin tulisi kiinnittää erityistä

huomiota. Rajat yksikköjen välillä sulkevat joskus joitakin ryhmiä palvelun ulkopuolelle. Esi-merkiksi 13–14-vuotiaat nuoret eivät pääse Nuppiin mielenterveysongelmissaan, koska ikäraja on 15 vuotta. He eivät myöskään välttämättä halua enää perheneuvolaan, jossa pääasiallisena ryhmänä ovat perheet ja avioparit. Rajapintojen pitäisi olla joustavia, mutta sekin voi aiheuttaa epämääräisyyttä vastuunjakoon. Rajoja pitäisi kuitenkin tarkistaa ja olla valmis muuttamaan. Nuoruuden ikäraja on siirtynyt varhaisemmaksi ja tämä olisi hyvä ottaa huomioon myös palve-luissa. Perhepalvelukeskusmalli tarjoaa fyysisesti puitteet sujuvalle yhteistyölle, kun samassa kiinteis-tössä on lapsiperheiden tarvitsemat sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut. Eri ammattiryh-

30

mien yhteistyömuotojen vakiintuminen vie kuitenkin aikaa ja vaati työtekijöiltä keskinäistä toi-sen ammattitaidon arvostamista ja avointa yhteistyöhalua. Palvelujen johtamisjärjestelmä on yhdistyneessä kaupungissa vielä kehittymässä. Erityisesti tuli-si kiinnittää huomiota elinkaarimallin mukaisten palveluprosessien ohjaamiseen ja koordinaa-

tioon. Miten saadaan esimerkiksi kouluikäisen lapsen palvelukokonaisuus toimimaan tehokkaasti ilman sektorirajojen aikaan saamaa kitkaa? Jos resurssit jaetaan edelleen sektorikohtaisesti, on asiakkaan tarpeista lähtevä yhteistyö palvelujen järjestämisessä vaikeaa, koska jokainen sektori ja yksikkö vahtii omien määrärahojensa riittävyyttä. Sektoreittain ja tulosyksiköittäin määritellyt tuotteet osaltaan myös vahvistavat rajoja. Johtaminen on kaiken kaikkiaan vaativaa, kun oma palveluorganisaatio on laaja ja lisäksi tulevat yksityissektorin ja järjestöjen palvelutarjonta. Ranuan kunta ostaa jo nyt kasvatus- ja perheneuvonnan palvelut ja A-klinikkapalvelut Rova-niemen kaupungilta. Mikäli kaupunki jatkossakin tarjoaa palveluja naapurikunnille, tulee sen huolehtia resurssien riittävyydestä ja laadusta. Ranua ostaa lisäksi yksityisen lastenpsykiatrin ja nuorisopsykiatrin palveluja. Posion kunta on yhteistyössä sekä Kuusamon suuntaan että Rovaniemen suuntaan. Etäisyys on kuitenkin Rovaniemelle sen verran pitkä, että seudullinen yhteistyö onnistuu vain harvemmin tarvittavissa erityispalveluissa. Kuusamon ja Taivalkosken suunta tuntusikin luonnollisimmalta yhteistyösuunnalta. Videoneuvotteluohjelmaa kannattaisi hyödyntää konsultaatiossa ja terapias-sa, koska etäisyydet erikoissairaanhoidon yksikköihin ja muihin erityispalveluihin ovat pitkät. Laajapohjainen järjestämisvaihtoehto Lapin kunnilla on hyvin erilaiset edellytykset jo sijaintinsa ja alueellisen laajuutensa puolesta järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja asukkailleen. Vain Rovaniemen seutukunnalla on riittävä väestömäärä erityispalvelujen järjestämiseen. Kuitenkin silläkin on vaikeuksia rekry-toida erityisosaajia. Monipuolisen erityisosaamisen turvaamiseksi voisi olla tarkoituksenmukais-ta siirtää psykososiaaliset erityispalvelut: psykologipalvelut, mielenterveys-, päihdehuollon, kas-vatus- ja perheneuvonnan ja puhe- ja toimintaterapian palvelut hallinnollisesti joko sairaanhoito-piirin yhteyteen tai kokonaan uudelta pohjalta muodostettavaan sosiaali- ja terveyspiiriin. Seu-duilla ja kunnissa pitäisi kuitenkin säilyttää palvelupisteet, jotta asiakkaille palvelun saaminen ei tule kohtuuttomaksi pitkien matkojen vuoksi. Tämä mahdollistaisi sujuvan yhteistyön varsinai-siin erikoissairaanhoidon palveluihin menettämättä myöskään paikallisen tason yhteistyötä. Malli toimii suppeana Muonion–Enontekiön alueella, jossa erikoissairaanhoidon palveluksessa oleva psykiatrinen sairaanhoitaja hoitaa mielenterveys- ja päihdehuollon avopalvelua. Kehitysvam-maisten erityishuollon kuntayhtymäpalvelut ovat jo siirtymässä sairaanhoitopiiriin. Psykososiaa-lisen työn kehittäminen olisi myös helppo niveltää riittävän ison yksikön yhteyteen, kuitenkin niin että kehittämisellä säilyy suhteellisen itsenäinen asema ja tiivis yhteys peruskuntiin. Lapin sairaanhoitopiirin rakenne vain on sellainen, ettei mallin toteuttaminen ole helppoa. Yksi kunta kattaa sairaanhoitopiirin väestöstä puolet. Rovaniemen kaupunki ei välttämättä halua siir-tää erityispalvelujaan sairaanhoitopiirille. Kunnilla tuntuu myös olevan vankkana käsitys, että sairaanhoitopiiri on irtautunut kuntien hallinnasta ja toimii itsenäisesti lääkärijohtoisena asian-tuntijaorganisaationa. Mikäli vain toiminnallisesti laajennetaan sairaanhoitopiiriä, ei edellä mai-nittu ongelma poistu. Uhkana voi olla myös psykososiaalisen työn medikalisoituminen entises-tään ja sosiaalityön aseman ja osaamisen heikentyminen. Toimivan hallintomallin ja riittävän yksituumaisuuden löytäminen ei ole helppoa. Aika näyttää luovatko uusi terveydenhuoltolaki ja sosiaali- ja terveydenhuollon hallintolaki edellytykset toimivalle alueelliselle palvelurakennemal-lille.

31

6 HANKKEEN RAHOITUS JA ORGANISAATIO

Hanketta on hallinnoinut Rovaniemen kaupunki, mutta hankkeessa ovat olleet mukana myös muut Lapin sairaanhoitopiirin kunnat Inaria ja Pellon kuntaa lukuun ottamatta. Hankkeelle oli myönnetty valtionavustusta 244 500 tai enintään 67 % toteutuneista kustannuksista. Suunnitel-luista kustannuksista toteutui 61 %. Kuntien maksuosuudet selviävät liitteestä 4.

Suunnitelman mukaiset, € Toteutuneet kustannukset, €

Kustannukset yhteensä 366 655 224 279

Valtion avustus 67 % 244 500 150 267

Kuntien rahoitus 33 % 122 155 74 012

Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen kehittämishankkeella ja Mielenterveys- ja päihdetyön kehittämishankkeilla on ollut yhteinen ohjaus- ja johtoryhmä, joiden kokoonpanossa oli huomioitu sekä eri alueellinen ja toiminnallinen edustavuus:

Ohjausryhmä: Ansala Matti ohjausryhmän pj, apulaiskaupunginjohtaja Rovaniemen kaupunki Asikainen Leena lehtori, Ramk Autti Annikki sosiaalityöntekijä, Kittilän kunta Kilpeläinen Auvo perusturvajohtaja, johtoryhmän pj Koberg Pirjo projektikoordinaattori, Kolarin kunta Koivupalo Maarit sosiaalityöntekijä, Turvanen Korkeakangas Mirja aluepäällikkö, Nuorten Ystävät ry Kostamo-Pääkkö Kaisa kehitysjohtaja, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (Poske) Kujala Ilkka psykiatrian erikoislääkäri, Rovaniemen kaupunki, vuoden 2006 alku-puolella, hänen tilalleen nimitettiin Ollonen Anne sosiaaliterapeutti, A-klikka, Rovaniemen kaupunki Kylmänen Pekka Laukkanen Anu, psykologi, Sodankylän kunta Lintula Eliisa palvelupäällikkö, Rovaniemen kaupunki Mustonen Irma osastonhoitaja, Lapin sairaanhoitopiiri Määttä Hilkka terveydenhoitaja, Posion Ojanaho Erja ylihoitaja, tulosaluejohtaja, Lapin sairaanhoitopiiri Peisa Timo johtava lääkäri, Ranuan kunta Raassina Marita johtava sosiaalityöntekijä, Kemijärven kaupunki Sani Anna-Leena erikoissairaanhoitaja, Enontekiö-Muonion ktt:n ky Terävä Helena psykiatrian tulosaluejohtaja, Lapin sairaanhoitopiiri Valve Sirkku, erikoissairaanhoitaja, Rovaniemen kaupunki Virta Pertti johtaja Perhe- ja mielenterveysklinikka Lapponia Virtanen Matti johtaja, Lapin päihdeklinikka Väyrynen Sanna tutkija, Lapin yliopisto Ylöstalo Anja, johtava psykologi, Rovaniemen kaupungin perheneuvola Johtoryhmä: Kilpeläinen Auvo perusturvajohtaja, johtoryhmän pj

32

Ansala Matti ohjausryhmän pj, apulaiskaupunginjohtaja Rovaniemen kaupunki Niskala Asta kehittämispäällikkö, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oinaala Markku ylilääkäri, Rovaniemen kaupunki Ollonen Anne sosiaaliterapeutti, Rovaniemen kaupunki Laukkanen Anu psykologi, Sodankylän kunta Peisa Timo johtava lääkäri, Ranuan kunta Terävä Helena ylilääkäri, tulosaluejohtaja, Lapin sairaanhoitopiiri Valve Sirkku erikoissairaanhoitaja, Rovaniemen kaupunki Virta Pertti johtaja, Perhe- ja mielenterveysklinikka, Kemijärven kaupunki Ylöstalo Anja johtava psykologi, Rovaniemen kaupungin perheneuvola Ohjaus- ja johtoryhmän sihteerit: Projektisuunnittelija Riitta Liinamaa 1.2.2006–31.12.2006. Muuna aikana projektipäälliköt, jotka ovat myös valmistelleet ja esitelleet käsiteltävät asiat. Hankkeiden toteutusaikana 2005–2007 ohjausryhmä on kokoontunut yhteensä 5 kertaa ja johto-ryhmä 11 kertaa. Hankkeen henkilöstö: Projektipäällikkö Marja-Sisko Tallavaara 1.1.2006 – 30.11.2007 Suunnittelija Mari Mikkola, osa-aikainen (50%) 15.10.2006–30.6.2007 Suunnittelija Maria Martin 1.5.–30.6.2007 sekä 15.10 – 31.10.2007 Yhteisinä työntekijöinä Mielenterveys- ja päihdehankkeen kanssa: Suunnittelija Riitta Liinamaa 1.2.–31.10.2006 Tutkija Heli Niemi 1.9.2006–16.11.2007, osan aikaa osa-aikaisena Asiantuntijapalvelut: Kotisivujen päivityksessä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen suunnittelija Maarit Pirttijärvi, konsultaatiossa tekniikan osalta ArcticConnect Oy ja konsultaa-tiosisällön osalta Lapin perheklinikka ja Medifamilia Oy.

7 YHTEISTYÖ

Hanke on tehnyt yhteistyötä monella tasolla, valtakunnalliselta paikalliseen, julkiselta sektorilta kolmanteen sektoriin. Suunnittelusta alkaen tiivistä yhteistyötä on tehty Lapin sairaanhoitopiirin toteuttaman Mielenterveys- ja päihdetyön kehittämishankkeen kanssa. Lasten ja aikuisten psy-kososiaalinen hyvinvointi liittyvät kiinteästi toisiinsa samoin kuin sosiaalihuollon ja terveyden-huollon palvelut. Hankeyhteistyöllä haluttiin vahvistaa sektorirajat ylittävää yhteistyötä myös kuntatasolla. Lapin sairaanhoitopiirin lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikoiden kanssa yhteis-työtä on ollut koulutuksessa, konsultaatiossa ja yhteisten arviointimenetelmien kehittämisessä. Hankkeessa ovat olleet mukana lähes kaikki Lapin sairaanhoitopiirin kunnat. Koska kuntien ta-loudelliset mahdollisuudet kehittämiseen ovat rajalliset, mahdollistavat hankkeet laajamittaisen koulutuksen ja työtapojen kehittämisen. Kuntayhteistyölle luotiin pohjaa järjestämällä tapaami-nen kaikissa mukana olevissa kunnissa sekä julkisen että kolmannen sektorin mielenterveys- ja päihdetyön sekä lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen työntekijöiden kanssa. Tapaami-sissa sovittiin paikallisen tason yhdyshenkilöt sekä sosiaali- että terveyspalveluista. Heidän teh-tävänään oli ensisijaisesti tiedon välittäminen paikallisella tasolla ja paikalliselta tasolta hank-keelle. (Yhdyshenkilöt liitteessä 2.) Yhdyshenkilöille järjestettiin hankkeen aikana seutukunta-kohtaisesti työkokouksia, joissa arvioitiin hankkeen toteutumista, suunniteltiin yhteistyötä ja

33

välitettiin tietoa ja toiveita puolin ja toisin. Myös hankkeiden ohjaus- ja johtoryhmän jäsenet toimivat linkkinä hankkeen ja paikallisen tason välillä. Kuntien sivistystoimi Sodankylässä ja Muoniossa on ollut mukana yhteistyössä järjestämällä tilat korvauksetta paikallisiin koulutustilaisuuksiin ja koulutuksiin on osallistunut myös opettajia ja koulunkäyntiavustajia. Rovaniemellä järjestettiin opettajien Veso-koulutus yhteistyössä koulu-palvelujen kanssa. Hankeyhteistyötä tehtiin laajasti sekä kuntien että järjestöjen hankkeiden kanssa. Käynnistettiin yhteistyössä Lapin lääninhallituksen, Nuorten Ystävät ry:n Lapsi kylässä -hankkeen ja Lapin sosiaali- ja terveysalan järjestöjen yhteistyöhankkeen kanssa Perhe- ja lastensuojeluhankkeiden verkostokokoontumiset. Kokoontumisissa on tutustuttu vuorollaan eri hankkeiden toimintaan, jaettu kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Rovaniemen kaupungin Termi-hankkeen tavoitteet ja toimintamalli liittyivät läheisesti tämän hankkeen tavoitteisiin. Termi- hankkeessa järjestettiin vertaisryhmiä lapsille, joiden vanhemmal-la oli mielenterveys- tai/ja päihdeongelma. Projektipäällikkö osallistui Termi-hankkeen ohjaus-ryhmään ja Termin työntekijät osallistuivat hankkeen järjestämään preventiivisen perheinterven-tion kliinikkokoulutukseen. Koulutuksen aikana ja sen jälkeen he ovat toteuttaneet sekä perhein-terventioita että lapset puheeksi -keskusteluja asiakasperheissään. Tässä toteutuikin oivallisella tavalla hankeyhteistyö saman päämäärän, lasten psykososiaalisen hyvinvoinnin, hyväksi. Ei teh-ty päällekkäistä työtä niin kuin hankkeissa usein, vaan toisiaan täydentävää työtä. Projektipäällikkö on osallistunut ohjausryhmätyöskentelyyn myös Rovaniemen kaupungin Nape-ro-perhepalvelujen kehittämishankkeessa, jonka suunnittelussa jo oli kiinteästi ollut mukana. Hankkeen tavoitteena on mm. perhepalvelujen yhteistyön ja perheiden vertaistuen kehittäminen. Napero-hankkeen työntekijät ovat saaneet raportoitavalta hankkeelta koulutusta sekä preventiivi-sestä perheinterventiosta että depressiokoulun ohjauksesta. He ovat ohjanneet koulutuksen aika-na depressiokoulun erityislasten vanhemmille. Tavoitteena on että myöhemmin depressiokoulua voidaan tarjota myös osana perhevalmennusta tai synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsi-ville äideille. Koulutus- ja konsultaatioyhteistyössä hankekumppanina on ollut Nuorten ystävät ry:n Lapsi ky-lässä –hanke, jonka pääasiallinen toiminta-alue on ollut Itä-Lappi. Yhdessä on järjestetty huolen puheeksi ottamisen koulutusta Kemijärvellä kahdelle ryhmälle. Lapsi kylässä -hanke on hankki-nut Itä-Lapin kuntien sosiaalitoimistoihin Visual Meeting -ohjelmistot, joita myös tämä hanke on voinut hyödyntää etäkonsultaatiossa. Koulutuksia on järjestetty yhteistyössä oppilaitosten, Lapin yliopiston kasvatustieteellisen tiede-kunnan täydennyskoulutusyksikön ja sosiaalityön laitoksen sekä Lapin ammattiopiston ja Rova-niemen ammattikorkeakoulun kanssa siten, että tilat on saatu korvauksetta käyttöön ja vastavuo-roisesti opiskelijat ja opettajat ovat voineet osallistua koulutuksiin. Näihin oppilaitoksiin on väli-tetty myös hankkeen toimintaan liittyviä aiheita opinnäytetöiksi opiskelijoille. Valtakunnan tason yhteistyössä on oltu mukana osallistumalla sosiaali- ja terveysministeriön asettaman kolmen alueellisen mielenterveys- ja päihdehankkeen: Pohjanmaa-hankkeen, Vantaan Sateenvarjo-hankkeen ja Lapin mielenterveyshankkeiden, yhteisen ohjausryhmän työskentelyyn. Ohjausryhmä on kokoontunut kaksi kertaa Lapissa ja tällöin myös johtoryhmän jäseniä on ollut kokouksissa mukana.

34

8 TIEDOTUS

Hankkeella ei ollut varsinaista tiedotussuunnitelmaa. Tiedotus on ollut projektipäällikön vastuul-la ja tehtävänä. Myös johto- ja ohjausryhmän jäsenet ja kuntien yhdyshenkilöt ovat osaltaan vä-littäneet tietoa sekä kentälle että kentältä hankkeeseen päin. Mielenterveyshankkeiden avausse-minaariin tiedotusvälineet kutsuttiin mukaan ja hankkeet saivat julkisuutta sekä maakuntalehdis-sä että alueuutisissa. Muutoin tiedotusvälineiden mukaan saaminen tilaisuuksiin on ollut nihkeää. Aihealue ei ilmeisesti ole ollut riittävän ”mediaseksikästä”. Puutteita on ollut myös tiedotusstra-tegiassa ja -taidoissa. Seminaareista lähetettiin kyllä kutsut myös lehdistölle, mutta vain erityinen vetoomus tehosi toimittajiin. Tästä esimerkkinä seuraava:

Tervehdys lasten ja nuorten palveluiden kehittämishankkeesta! Lähetin joskus marraskuussa kutsun Lapin Kansan toimitukseen järjestämäämme koulutukseen Erityislap-sen tuomat haasteet ja niihin vastaaminen arjessa. Ketään toimittajaa ei paikalla kuitenkaan näkynyt. Sali oli kyllä muutoin täynnä innokkaita kuuulijoita ja palaute oli kiittävää. Toivomuksesta järjestämme vielä 19.1 saman koulutuksen.

Lasten neuropsykiatriset häiriöt, kuten adhd tai asperger ovat lisääntyneet tai ainakin monista opettajista ja päivähoidon työntekijöistä tuntuu siltä. Siksi varhainen tunnistaminen ja kuntoutuksen aloittaminen on en-siarvoista. Tämä koulutus on ollut hyvin käytännönläheinen ja ideoita antava. Se soveltuisi hyvin myös vanhemmille, mutta kovin moni ei ole päässyt osallistumaan. Olemme jo kolme koulutusta järjestäneet ja aina sali on ollut täynnä, enimmäkseen päivähoidon ja koulun työntekijöitä. OLISI HIENOA, JOS LAPIN KANSAN TOIMITUSKIN NOTEERAISI TÄMÄN ASIAN ja tulisi kuuntelemaan sisältöä ja haastattele-maan kouluttaja Leena Schoppia, niin ideoita leviäisi laajemmalle ja myös lasten vanhemmille ja läheisille. Laitan ohjelman liitteeksi. Lauantaina järjestämme vielä opettajille lyhennetyn ohjelman heidän Veso-päiväänsä.

ONHAN LAPIN KANSA LASTENKIN ASIALLA? Yst. terv. Marja-Sisko Tallavaara

Tämä kutsu tehosi ja saimmekin sitten koko sivun artikkelin erityislasten arjen kuntoutuksen välineistä Lapin Kansaan 21.1.2007. Vasta toinen kutsu Lasten mielenterveysongelmien ennal-

taehkäisyyn panostetaan Lapissakin! tehosi myös preventiivisen perheintervention kliinikko-koulutuksen päätöstilaisuuteen, johon toimittaja saapui haastattelemaan kouluttajia ja juttu jul-kaistiin Lapin Kansassa 11.9.2007. Paikallislehti Sompio julkaisi sellaisenaan lähettämäni ennakkotiedotuksen koulutustilaisuudesta, johon toivotettiin tervetulleeksi niin lasten läheisiä kuin työntekijöitäkin. Hankkeen toiminnasta ja tapahtumista on tiedotettu kotisivuilla, jotka luotiin Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sivuille. Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen kehittämishankkeella ja Mielenterveys- ja päihdetyön kehittämishankkeella on ollut yhteiset ko-tisivut osoitteessa www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/mielenterveyshankkeet. Koulutuksista tiedo-tettiin myös sähköpostitse suoraan kuntien ja järjestöjen työntekijöille. Kotisivuilla on luettavissa koulutusten materiaalia, tilastotietoa, työpapereita ja raportteja. Projektipäällikkö suunnitteli ja toteutti hankkeiden esitteen, jota jaettiin kunta- ja seutukäynneillä ja muissa tilaisuuksissa.

35

Hankkeen toiminnasta ja selvityksistä on projektipäällikkö ollut kertomassa myös Lapin kuntien johtavien lääkäreiden päivillä ja Lapin lääninhallituksen mielenterveysseminaarissa. Valtakun-nallisilla Mieli 2007 päivillä Seinäjoella esittelimme hankkeita yhteisellä posterilla. Projektipäällikkö on tiedottanut hankkeeseen osallistuvien kuntien perusturvajohtajia tai vastaa-via hankkeen tuloksista ja toiminnasta henkilökohtaisella sähköpostilla, jossa on kerrottu kysei-sen kunnan työntekijöiden osallistumisesta hankkeen toimintaan.

9 ARVIOINTI JA TUTKIMUS

Hankkeen arviointi koostui tutkijan kokoamasta menetelmäarvioinnista, koulutusten ja konsul-taation arviointipalautteista sekä itsearvioinnista, jota tapahtui toteutuksen aikana hankkeen joh-toja ohjausryhmän kokouksissa saadun palautteen pohjalta. Tutkija Heli Niemi kokosi kyselyn avulla sekä menetelmäkoulutuksiin osallistuneiden työntekijöiden että asiakkaiden arviointia hankkeen keskeisistä menetelmistä: Toimiva lapsi & perhe -menetelmistä ja Depressiokou-lu-menetelmästä. Koulutus- ja konsultaatioarvioinneista olen lyhyesti kirjoittanut jo asianomai-sissa luvuissa, tässä käsittelen ainoastaan tutkijan tekemiä arviointiselvityksiä. Hankkeen tavoit-teeksi oli asetettu myös tutkimussuunnitelman tekeminen hankkeen toteutuksessa esiin nousevas-ta aihealueesta.

9.1 Toimiva lapsi & perhe -menetelmien arviointi Toimiva lapsi & perhe -menetelmien arviointia suunnitellessaan tutkija toimi yhteistyössä Stake-sin Toimiva lapsi & perhe -hankkeen työryhmän kanssa. Sekä työntekijäkyselyn että vanhemmil-le suunnatun kyselyn pohjana ovat olleet Stakesissa käytössä olleet kyselylomakkeet. Näin on ollut mahdollista saada vertailukelpoista tietoa menetelmistä. Työntekijäkyselyyn vastasi koulutusten päätyttyä yhteensä 38 erilaisissa sosiaali- ja terveyden-huollon yksiköissä toimivaa ammattilaista. Työtehtävät kattoivat koulu- ja neuvolaterveydenhoi-don, koulun sosiaalityön, perheneuvolatyön, päivähoidon, kriisi- ja perhetyön sekä mielenterve-ys- ja päihdetyön. Kyselyyn vastanneet työntekijät olivat toteuttaneet 1–3 perheinterventiota ja vajaa puolet oli toteuttanut Lapset puheeksi -keskustelumenetelmää työssään vastaushetkeen mennessä. Työntekijät kokivat Toimiva lapsi & perhe -menetelmien soveltuvan hyvin työnkuvaansa. Työn-tekijöiden mielestä koulutus oli kehittänyt heidän ammatillisia taitojaan ja muuttanut työkäytän-töjä. Preventiivisen perheintervention vahvuutena he pitivät jäsentynyttä mallia työn tekemiseen, kokonaisvaltaista perheen kanssa työskentelyn tapaa ja lapsen kuulluksi tulemista. Menetelmän avulla vaikeidenkin asioiden puheeksi otto oli tullut helpommaksi. Hankaluutena nähtiin per-heintervention toteuttamisen vaatima työaika, mitä pidettiin menetelmän käyttöä rajoittavana asiana. Kuitenkin työnilo, työmotivaatio ja työssä jaksaminen olivat lisääntyneet koulutuksen käyneiden keskuudessa. Lähes kaikki työntekijät uskovat perheinterventiomenetelmän pysyvän työyhteisöjensä käytän-nöissä myös tulevaisuudessa. Menetelmien juurruttamista edistää heidän mielestään useamman saman yksikön ja yhteistyötahon työntekijän kouluttautuminen, työparityöskentelyn mahdollis-taminen, lisäkoulutus, vertaistapaamiset ja työnohjaus.

36

Perheinterventioihin osallistuneilta vanhemmilta pyydettiin kyselylomakkeella arviota menetel-mästä perheinterventiotyöskentelyn päätyttyä. Vastanneiden vanhempien (22) kokemukset työs-kentelystä olivat valtaosin myönteisiä. Vanhempien huolet helpottuivat perheinterventio-työskentelyn myötä ja vanhemmat kokivat saaneensa apua lasta koskeviin huoliinsa. Työskentely oli vaikuttanut myönteisesti heidän hyvinvointiinsa, vanhempana olemiseen ja perheen vuoro-vaikutukseen. Erityisesti lasten ja vanhempien väliset suhteet olivat vahvistuneet. ” Omaa oloa

helpotti kun sai puhua lasten kuullen asioista joista muuten heidän kanssaan ollut vaikea puhua.

Myös varmaan lapsille oli tärkeää puhua tai kuulla vihdoin asioista.” Vanhempien luottamus omaan, lasten sekä perheen tulevaisuuteen vahvistui ja työskentely auttoi vanhempia hyväksy-mään itsensä aiempaa paremmin. Syyllisyydentunteiden kokivat monet helpottuneen työskente-lyn seurauksena. Lähes kaikki vanhemmat kokivat erittäin tärkeänä sen, että työntekijä tapaa henkilökohtaisesti myös lapset.

9.2 Depressiokoulu-menetelmän arviointi Depressiokouluohjaajakoulutukseen syksyllä 2006 ja keväällä 2007 osallistuneita 16 työntekijää pyydettiin vastaamaan menetelmää ja koulutusta koskevaan arviointikyselyyn. Vastaukset saatiin 14 työntekijältä. Työntekijät kokivat saaneensa menetelmästä välineitä sekä ryhmä- että yksilö-työskentelyyn. Heidän mielestään menetelmällä on laajat käyttömahdollisuudet eri- ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa työskennellessä. He suunnittelivatkin käyt-tävänsä menetelmää mm. nuorten, pitkäaikaissairaiden, eronneiden, leskien, kipupotilaiden, ma-sennuksesta kärsivien äitien ryhmille. Menetelmää voi soveltaa myös työyhteisön hyvinvoinnin tukemisessa ja työterveyshuollossa. Yksilötyössä voi käyttää menetelmän teemoja ja eri osioita soveltaen. Sen sijaan vaikeasta masennuksesta kärsiville, psykoottisille, akuutissa kriisissä ole-ville tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiville menetelmän ei katsottu soveltuvan. Työntekijät näkivät Depressiokoulu-menetelmän vahvuuksina asiakaskeskeisyyden, asiakkaan taitojen vahvistamisen, vertaistuen mahdollistumisen, selkeän rakenteen, konkreettiset tehtävät ja työkirjan. Osa vastaajista piti kuitenkin depressiokoulua osallistujille myös vaativana, tehtävät ovat osin vaikeita ja työläitä. Kaikilla ei ole resursseja niiden tekemiseen. Pienillä paikkakunnilla ryhmistä voi tulla heterogeenisiä, mikä saattaa haitata työskentelyn onnistumista. Ohjaajakoulutukseen osallistuneet työntekijät ohjasivat koulutuksen aikana ainakin yhden dep-ressiokouluryhmän. Näiden depressiokouluryhmien asiakkaille toteutettiin arviointikysely ryh-mäkokoontumisten päätyttyä. Vastauksia saatiin 24 asiakkaalta, joista suurimmalla osalla taustal-la ryhmään osallistumiselle oli masennus. Työskentely oli vastaajien mielestä vaikuttanut myön-teisesti heidän hyvinvointiinsa. Se oli auttanut lähes kaikkia vastanneita asiakkaita tekemään enemmän mukavia asioita, harjoittelemaan ongelmanratkaisutaitoja ja lisäämään yhteyksiä mui-hin ihmisiin sekä näkemään tulevaisuuden valoisampana. Kielteisten ajatusten muuttaminen myönteisiksi ei sen sijaan ollut vastaajien mielestä lisääntynyt. Työskentely koettiin hyödylliseksi. Kukaan ei kokenut sen olleen hyödytön tai aiheuttaneen hait-toja. Kaikki olivat saaneet työskentelyn aikana vähintäänkin jonkin verran tietoa masennuksesta, kolmasosalle tietoa oli tullut paljon. Lähes kaikki vastaajat kertoivat, että heidän huolensa tai vaikeutensa helpottui ryhmätyöskentelyn aikana. Puolet kaikista vastaajista oli hyödyntänyt työs-kentelyn aikana oppimiaan itsehoitotaitoja myös varsinaisen ryhmätyöskentelyn päätyttyä. Dep-ressiokoulu-työkirjaa oli käytetty opittujen asioiden kertaamiseen ja mieleen palauttamiseen, itsekseen työstämiseen ja mielialojen ja tavoitteiden seuraamiseen. Sekä työntekijät että asiak-kaat ovat kokeneet erityisen hyödyllisenä ryhmän tarjoaman vertaistuen. Ryhmä antaa kokemuk-

37

sen siitä, että muillakin on samanlaisia ongelmia. Se mahdollistaa kokemusten vertaamisen ja jakamisen ja samalla antaa uusia selviytymiskeinoja. Ensikokemukset työmenetelmistä ovat siis olleet kaiken kaikkiaan myönteisiä. Työmallien juur-tuminen pysyvästi alueelle vaatii sekä työntekijän omaa aktiivisuutta ja positiivista asennetta että työyhteisöjen ja organisaatioiden johdon tukea menetelmien käytölle. Heli Niemen arviointiselvitykset ovat luettavissa hankkeen kotisivuilla www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/mielenterveyshankkeet osiossa Raportit ja työpaperit.

9.3 Tutkimussuunnitelma Menetelmäarvioinnista vastannut tutkija sai tehtäväkseen myös tutkimussuunnitelman tekemisen ja rahoituslähteiden selvittämisen tutkimuksen toteuttamiseen. Hankkeen aikana eri yhteyksissä nousi esiin huoli nuorista ja nuorille tarkoitettujen psykososiaalisten palvelujen riittämättömyy-destä. Kattavaa tutkimustietoa lappilaisen nuoren hyvinvoinnista, mielenterveyden ongelmista ja syrjäytymisen mekanismeista ei ollut saatavilla. Kaivattiin myös uusia tiedon tuottamisen tapoja, joissa nuoret itse voisivat olla aktiivisina toimijoina. Tutkijan selvitysten ja ehdotusten pohjalta yhteistyöryhmässä, jossa oli hanketyöntekijöiden lisäksi mukana Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen työntekijöitä ja Pohjois-Suomen sosiaalialan saamiskeskuksen kehittämispäällikkö ja kehitysjohtaja, päädyttiin laajentamaan tutkimus toiminnalliseksi hankkeeksi. Hankesuunnitel-maan sisältyy tutkimusosuus ja taiteita ja mediaympäristöjä hyödyntävien toimintamallien kehit-täminen yhdessä nuorten, paikallisten nuorten kanssa toimivien ammattilaisten ja Lapin yliopis-ton sosiaalityön laitoksen ja taiteiden tiedekunnan kanssa. Tavoitteena on nuorten psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen nuoruuden siirtymävaiheissa sekä nuorten auttaminen löy-tämään hyvinvoinnin ankkureita omasta kulttuuriympäristöstään ja paikallisesta yhteisöstä. Sa-malla pyrkimyksenä on tiivistää nuorten kanssa toimivien ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä. Suunnitellulle hankkeelle Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa haettiin ja saatiin ESR-rahoitus ja hanke pääsee todennäköisesti alkamaan elokuussa 2008.

10 YHTEENVETO

Hankkeen tavoitteista toteutui hyvin erityisesti perustason työntekijöiden osaamisen vahvistami-nen ja uusien interventiomenetelmien käyttöön otto. Muualla jo käytössä olevia ennalta ehkäise-vän työn menetelmiä on tuotu alueen työntekijöiden käyttöön. Hankeyhteistyönä toteutettujen mittavien menetelmäkoulutusten järjestäminen ei olisi ollut mahdollista kuntien omana toiminta-na. Näistä menetelmäkoulutuksista ovat päässeet osallisiksi yhtä lailla kuntien ja sairaanhoitopii-rin kuin kolmannen sektorinkin työntekijät. Yhteisissä koulutuksissa sektorirajat himmenevät, eri työyksikköjen työntekijät tulevat tutuiksi toisilleen ja samalla rakentuu yhteinen kieli ja asioiden ymmärrys. Näin myös arjen tilanteissa on helpompi ylittää yksikköjen rajoja ja toimia yhteis-työssä lasten ja perheiden hyvinvoinnin puolesta. Käyttöön otetut menetelmät perustuvat tutki-mustietoon ja niiden soveltamisesta muualla maassa saadut tulokset ovat olleet myönteisiä. Näin voidaan niiltä myös täällä odottaa hyvää vaikuttavuutta, kunhan niitä vain käytetään. Yhteisten arviointimenetelmien käyttöönotto sekä perustasolla että erikoissairaanhoidossa edesauttaa palveluprosessin ja hoitoketjun sujuvuutta ja vahvistaa yhteistyötä eri tasojen kesken. Yhdenmukainen arviointi edistää myös yhteistä ymmärrystä erilaisista mielenterveyden häiriöis-tä ja psyykkisen kehityksen ongelmista. Kun jo perustasolla pystytään arvioimaan perusteelli-

38

semmin lapsen tai nuoren psykososiaalinen tila ja mahdollinen kehityksen häiriö ja saadaan arvi-ointiin tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatio, pystytään erityistä hoitoa tarvitseva lapsi tai nuori riittävän varhain ohjaamaan asianmukaiseen hoitoon. Vastaavasti perustasolla voidaan suunnitella ja toteuttaa kohdennettua tukea niille perheille, joiden lapsen tai nuoren tilanne on näin korjattavissa. Hanke on edistänyt yhteisten arviointimenetelmien käyttöön ottoa ja siihen liittyvän konsultaatiokäytännön kehittämistä ja jatkohankkeessa tätä on tarkoitus jatkaa ja mah-dollisesti laajentaa. Konsultaation kehittäminen pitkien välimatkojen maakunnassa edellyttää uutta tietoteknologiaa hyödyntäviä toimintamalleja. Tämä taas asettaa haasteita tietoliikenneyhteyksille. Kuntien laaja-kaistayhteydet eivät vielä ole olleet riittävän nopeat Internet-pohjaisten (IP) videoneuvotteluoh-jelmien sujuvalle käytölle. Ääni ja kuvayhteys eivät toimi kitkatta eikä pätkivä yhteys rohkaise käyttämään ohjelmaa asiantuntijakonsultaation tai etäterapian hankkimiseen. Hankkeessa saadut kokemukset videoneuvottelun käytöstä ovat kuitenkin sisällöllisesti olleet rohkaisevia, joten etäältä tuotettujen palvelujen kehittäminen tulee jatkumaan. Se on välttämätöntä, jotta voidaan turvata erityispalvelujen, mm. erilaisten terapioiden, saatavuus myös syrjäseutujen lapsille, nuo-rille ja heidän perheilleen. On vain suostuttava etenemään kuntien tietoteknologiayhteyksien ja tietokonekannan kehittymisen tahdissa. On myös hyväksyttävä jatkuvasti kehittyvän teknologian käyttöön liittyvä toimivuuden epävarmuus. Hankkeessa ei lähdetty kilpailemaan samoihin aikoihin käynnistyneen valtakunnallisen Kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen (Paras-hanke) kanssa palvelurakenteen uudistamisessa. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa keskeistä on miten kansalaisten oikeudet sosiaali- ja ter-veyspalveluihin turvataan maan kaikissa osissa. Sen tavoitteita toteutetaan hyvinvointia, terveyt-tä ja sosiaalista turvallisuutta edistämällä, väestöpohjan vahvistamisella palveluja järjestettäessä ja palvelurakennetta sekä toimintatapoja uudistamalla. Vastuu uudistuksen toteuttamisesta on kunnilla. Kuntien on pitänyt toimittaa selvitykset ja toimeenpanosuunnitelmat valtioneuvostolle 31.8.2007 mennessä. Lapin sairaanhoitopiirin kunnat ovat olleet valmiit yhdistämään kehitys-vammaisten erityishuollon ja erikoissairaanhoidon yhden kuntayhtymän alle. Kuntaliitoksia ei ole tällä alueella kuntien suunnitelmiin sisältynyt. Myös sosiaali- ja terveyspiirisuunnitelmat ovat kariutuneet hallintomalliin. Pelko itsenäisyyden menettämisestä ja lähipalvelujen karkaamisesta kauas käyttäjistään, on saanut kuntapäättäjät pitäytymään oman päätösvallan puitteissa säilyväs-sä seutuyhteistyössä ja sen kehittämisessä. Yksimielisyyden puuttuessa tältä pohjalta ei kuiten-kaan ole mahdollista saada aikaan merkittäviä palvelurakenteiden uudistamisia ja vaikutukset jäävät tehostamista ajatellen vähäisiksi. Psykososiaaliset palvelut ovat osa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisrakennetta. Niiden jär-jestämiseen vaikuttaa se, miten yhteistyö kuntien kesken kokonaisuudessaan sosiaali- ja terveys-toimessa rakentuu. Hankkeessa tehtiin perusselvitystä palvelutarpeeseen vaikuttavista tekijöistä, kuten väestörakenteesta, elinoloista ja elintavoista. Lisäksi koottiin tietoa palvelujen käytöstä ja eräistä terveyttä kuvaavista indikaattoreista. Tältä pohjalta nostettiin esiin joitakin palveluraken-teen seudullisia kehittämisehdotuksia. Jotta uudet seudulliset ja alueelliset palvelurakenneratkai-sut toteutuisivat käytännössä ilman pakkoa, tarvittaneen tiukempaa normiohjausta mm. lähipal-velukriteereissä. Palvelujen järjestäminen riittävän laajalla väestöpohjalla on järkevää, mutta samalla on turvattava peruspalvelujen saatavuus lähellä asuinpaikkaa. Palvelurakenteen kehittämisen ohella tulee kehittää palvelujen tuottamisen tapoja sekä palvelu-prosessien sisältöä ja sujuvuutta. Asiakkaan kannalta olisi suotavaa, että perustasolla olisi nimet-ty asiakkaan oma hoitaja tai työntekijä, joka on asiakkaan apuna kokoamassa tarvittavaa palve-lupalapeliä ja verkostoa, huolehtii prosessin etenemisestä ja varmistaa tiedon kulun erityisesti

39

siirtymissä tasoilta toiselle. Kaikki asiakkaat eivät pysty hallitsemaan omaa palvelukokonaisuut-taan ilman tukea. Selvityksen perusteella tiedon kulussa on ongelmia sekä perustasolla että eri-koissairaanhoidon ja perustason välillä. Tämän katsottiin osin johtuvan siitä, että kukin toimija-taho huolehtii vain omasta osuudestaan ja kokonaisuuden hallinta palveluprosessista ei ole kenel-läkään. Keskeinen kysymys on myös se, miten voimavaroja suunnataan eri palveluihin. Lyhytjänteinen säästöpolitiikka on johtanut siihen, että hyvinvointia tukevat ja ennalta ehkäisevät palvelut ovat ensimmäisenä menettäneet voimavaroja. Näin tilanteet pääsevät vaikeutumaan ja kulut korjaa-vissa palveluissa kasvavat. Muutosta ei kuitenkaan voida hetkessä saada aikaan. On samanaikai-sesti lisättävä ennalta ehkäisevän työn resursseja ja ylläpidettävä erityistä hoitoa tarvitsevien pal-velut. Tämä on taloudellisesti vaikea yhtälö aikana, jolloin kuntien taloudellinen liikkumavara on vähäinen. Henkilöstövoimavarojen riittävyydestä ja ylipäänsä myös henkilöstön työhyvinvoinnista ja työn-teon edellytyksistä, ei kunnissa ole huolehdittu riittävästi. Nyt tilanne on jo ajautunut siihen, että erityistyöntekijöitä on vaikea saada. Lääkäreitä seuraten myös psykologit ja puheterapeutit ovat siirtyneet osakkaiksi ja keikkatyöläisiksi yrityksiin, jotka myivät palveluja kunnille. Tämä tulee kunnille paljon kalliimmaksi kuin omien työntekijöiden palkkaaminen. Tämä voi johtaa myös työntekijöiden vaihtuvuuteen, mikä ei asiakkaan kannaltakaan ole hyvä asia. Hankkeella on tuotu työntekijöiden käyttöön koulutusten kautta uusia ennalta ehkäiseviä mene-telmiä, vahvistettu osaamista häiriöiden tunnistamisessa sekä mahdollistettu uusien tietoteknisten työtapojen käyttöön otto. Työntekijät ovat ottaneet innostuneesti uudet menetelmät vastaan. Kui-tenkin heidän ensisijainen toiveensa on riittävien resurssien saaminen työhön. Menetelmien ja välineiden tuottama hyöty jää saavuttamatta, ellei työyksiköissä mahdollisteta uusien menetelmi-en käyttöä. Kiireessä turvaudutaan helposti vanhaan rutiiniin. Hankkeen toteuttamisen aika on lyhyt eikä sinä aikana ehditä nähdä tulosten juurtumista ja vaikutuksia. Tässä tapauksessa kehit-tämiselle on saatu jatkorahoitusta ja voidaan näin jatkaa kesken jääneitä toimintoja ja tukea me-netelmien juurtumista sekä aiemmin aloitettujen toimintamallien edelleen kehittelyä.

40

LÄHTEET

Forssén, Katja (2006) Lapsiperheiden hyvinvoinnin muutossuunnat 2000-luvun Suomessa. Teok-

sessa Hokkanen Liisa, Sauvola Maritta (toim.) Puhumattomat paikat. Puheenvuoroja perhees-tä. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Oulu.

Inkinen, Matti (toim.) (2001) Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa. Helsinki. Järventie, Irmeli & Sauli, Hannele (toim.) (2001) Eriarvoinen lapsuus. Wsoy. Porvoo. Kautto, Mikko (toim.) (2006) Suomalaisten hyvinvointi 2006. Stakes. Helsinki. Koffert, Tarja & Kuusi Katriina (2002) Depressiokoulu. Opi masennuksen ehkäisy- ja hoitotaito-

ja. Kymäläinen, Jenni & Mattila, Susanna & Passi, Tarja (2008) Koulu- ja opiskeluterveydenhoita-

jan auttamismenetelmät ja tuen tarve masentuneiden nuorten auttamisessa. Opinnäytetyö. Ro-vaniemen ammattikorkeakoulu. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala. Hoitotyön koulutusohjelma. Rovaniemi.

Lahelma, Eero & Laaksonen Mikko & Martikainen Pekka & Rahkonen Ossi & Sarlio-Lähteenkorva Sirpa (2006) Multiple measures of socioeconomic circumstances and common mental disorders. Social Science & Medicine 2006.

Moisio, Pasi (2006) Kasvanut polarisaatio lapsiperheiden parissa. Teoksessa Kautto, Mikko (toim) Suomalaisten hyvinvointi 2006. Stakes. Helsinki.

Peronius Nina (2008) Lapsi kylässä –projekti. Lapsen eheän elämän turvaksi Lapin harvaan asu-tulla alueella 2003-2008

Pesämaa, Lilli & Ebeling Hanna & Kuusimäki, Marja-Leena & Winblad, Ilkka & Isohanni, Matti & Moilanen, Irma (2004) Videoconferencing in child and adolescent telepsychiatry: a sys-tematic review of the literature. Journal of Telemedicine and Telecare 2004: 10: 187–192.

Pölkki, Pirjo (2001) Oppilaiden syrjäytymisuhkien tunnistaminen ja ehkäisy peruskoulun haas-teena. Teoksessa Järventie, Irmeli & Sauli, Hannele (toim.) Eriarvoinen lapsuus. Wsoy, Por-voo.

Solantaus, Tytti & Beardslee, William (1996) Interventio lasten psyykkisten häiriöiden ehkäise-miseksi. Duodecim 1996:112(18):1647

Solantaus, Tytti (2001) Lapset ja vanhemman mielenterveyden häiriö. Teoksessa Inkinen, Matti (toim.) Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa.

Painamattomat lähteet: Barkman, Johanna (2007) Elämäntarinatyöskentely. Luento Rovaniemellä 9.10.2007. Berg, Leif (2007) Psykoedukatiivinen perhe- ja ryhmäohjaus. Luento Kemijärvellä 6.9.2007. Niemelä, Mika & Karjalainen Heikki (2007) Perheintervenion kulku. Luento Rovaniemellä 15.1. 2007. Kurvinen, Toni (2006) Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen IP-

videoneuvotteluverkosto. Opinnäytetyö. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Tietotekniikan koulutusohjelma.

Internet -lähteet: Indikaattoripankki SOTKAnet. Stakes. http://www.sotkanet.fi Lapin liitto (2008) Lapin suhdanteet 1/2008 http://www.lapinliitto.fi/julkaisut/index2.html Niemi, Heli (2007) Depressiokoulu-työmenetelmän arviointiselvitys. Asiakkaiden ja työntekijöi-

den näkemyksiä menetelmästä Lapin sairaanhoitopiirin alueella. www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/mielenterveyshankkeet

41

Niemi, Heli (2008) Toimiva lapsi & perhe -työmenetelmien arviointiselvitys. Vanhempien ja työntekijöiden näkemyksiä Lapin sairaanhoitopiirin alueella. www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/mielenterveyshankkeet

Solantaus, Tytti. Lapset puheeksi – kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Manuaali ja lokikirja.

Stakes 2008. http://info.stakes.fi/toimivaperhe/FI/index.htm. 10.06.2008 Tuominen, Tiina (2008) ADHD-piirteet, lukivaikeudet ja kognitiivinen kapasiteetti suomalaisilla

miesvangeilla. Pdf-tiedosto. 25.4.2008 www.fylkesmannen.no/Tiina_Touminen__ADHD_U4Owb.pdf.file

Österberg, Esa (2006) 111 Alkoholin käyttö Suomessa. Tietoisku www.paihdelinkki.fi/tietoiskut Julkaistu 4.7. 2006

42

LIITTEET

Liite 1. Väestörakennetta sekä lapsiperheiden ja nuorten hyvinvoinnin vajeita kuvaavia indikaat-toreja Taulukko 1. Väestö 31.12

vuosi 2005 vuosi 2007

koko väestö

0─17 -vuotiaat

0-17-vuotiaat %

koko väestö

0-17 -vuotiaat

0-17 -vuotiaat %

Tunturi-Lappi 14 086 2761 19,6 14 091 2683 19,0 Enontekiö 2 000 378 18,9 1 965 340 17,3

Kittilä 5 840 1173 20,1 5 967 1201 20,1

Kolari 3 828 719 18,8 3 796 680 17,9

Muonio 2 418 491 20,3 2 363 462 19,6

Itä-Lappi 16 280 2643 16,2 15 553 2367 15,2 Kemijärvi 9 293 1560 16,8 8 882 1384 15,6

Pelkosenniemi 1 113 153 14,6 1 063 140 13,2

Salla 4 571 711 15,6 4 364 648 14,8

Savukoski 1 303 219 16,8 1 244 195 15,7

Rovanseutu 66 797 14808 22,2 67 424 14477 21,5 Posio 4 247 760 17,9 4 087 681 16,7

Ranua 4 715 1319 28 4 512 1196 26,5

Rovaniemi 57 835 12729 22 58 825 12600 21,4

Pohjois-Lappi 10 579 2109 19,9 10 317 1960 19,0 Sodankylä 9 216 1883 20,4 8 982 1737 19,3

Utsjoki 1 363 226 16,6 1 335 223 16,7

Taulukko 2. Perherakenne ja lapsiperheiden pienituloisuus

Lapsiperheet, % per-heistä v. 2007

Yksinhuoltajaperheet, % lapsiperheistä v.

2007

Lapsiperheiden pienituloisuusaste

v.2006

Koko maa 40,9 20 13,5

Enontekiö 35,8 16,4 20,9

Kemijärvi 30,4 21,7 16,9

Kittilä 40,3 21,3 17,4

Kolari 36 21,2 24,3

Muonio 35,1 15,2 20,2

Pelkosenniemi 29,5 10,7 15

Posio 27,9 12,6 19,3

Ranua 41 17,6 28,6

Rovaniemi 43,7 23 17,4

Salla 30,6 18,6 19,6

Savukoski 30,7 13,7 26,5

Sodankylä 38,7 18,7 17,7

Utsjoki 36,9 26,4 17,6

43

Taulukko 3. Nuorten syrjäytymistä kuvaavia indikaattoreita

Koulutuksen ulko-puolelle jääneet

17–24-vuotiaat, % vastaavanikäisestä

väestöstä 2005

Nuorisotyöttömät, % 15–24-vuotiaasta

työvoimasta v.2006

Toimeentulotukea saaneet 18–

24-vuotiaat, % vas-taavanikäisestä väes-

töstä v. 2006

Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saa-

neet 18–24-vuotiaat, % vastaavanikäisestä

väestöstä v. 2006

Koko maa 11,4 10,8 13,5 2,5

Enontekiö 7,1 17,2 9,1 0

Kemijärvi 11 25,4 31 7,6

Kittilä 10,8 9,9 8,7

Kolari 9,4 19,5 11,3 2,1

Muonio 8,9 19,1 8,1

Pelkosenniemi 8,6 26,5 13,6 0

Posio 7,5 15,8 9,3

Ranua 12,9 20,2 16,9 1,4

Rovaniemi 7,9 20,8 18,6 2,1

Salla 11,3 28,1 14,6 2

Savukoski 12,1 13,8 0

Sodankylä 9 22 20,8 3,1

Utsjoki 18,7 12,2 13 (Stakes, Indikaattoripankki Sotkanet)

Taulukko 4. ja Kodinhoitoapua saaneet lapsiperheet % lapsiperheistä vuonna 1997 ja 2006 sekä lastensuojelun avohuollon piirissä olevien 0–17-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä vuonna 2006

Kodinhoitoapua saa-neet lapsiperheet %

1997

Kodinhoitoapua saa-neet lapsiperheet %

2006

Lastensuojelun avohuollon tukitoi-mien piirissä 0-17-vuotiaat % 2006

Koko maa 2,3 1,9 5,0

Lapin lääni 2,1 1,7 5,2

Enontekiö 3,8 1,5 4,5

Kemijärvi 2,1 0 9,9

Kittilä 3,8 0,9 5,5

Kolari 2,1 2,4 4,9

Muonio 1,8 2,9 1,6

Pelkosenniemi 3,6 1,1 5,2

Posio 5,1 3,2 6,9

Ranua 3,4 5,9 6,4

Rovaniemi 2,4 2,2 5,1

Salla 3,2 1,1 7,0

Savukoski 8,7 0 2,8

Sodankylä 4,0 0 3,3

Utsjoki 2,7 6,8 16,3

44

Liite 2. Kuntien yhdyshenkilöt: Enontekiö: Eila Halmiainen, varhaiskasvatuksen ohjaaja, Anna-Leena Sani, sh

Kemijärvi: Pertti Virta, perhe- ja mielenterveysklinikan joht.,Marita Raassina

Kittilä: Annikki Autti, sos.tt, Anne Jylhä, sh

Kolari: Maarit Kumpula, sos.tt, Sirpa Kangas, sh

Muonio: Tuula Nissinen, sos.tt (aluksi)myöh. Marja Metsola, sos.joht., Anna-Leena Sani, sh

Pelkosenniemi: Suoma Säärelä, th, Margit Rajahalme, sos.siht., Pirjo Laurila, joht.hoit.

Posio: Marjo Kortesalmi, vast.kriisi- ja perhetyöntekijä, Hilkka Määttä, th

Ranua: Mirva Salmela sos.tt

Rovaniemi: Johanna Puolakka Romppu, Pirjo Kairakari Ensi- ja turvakoti, Anita Järvelin MTKL, Elina Uusitalo,

joht.sos.tt, Satu Varjola, Marketta Rahtu sh, Jorma Laitinen ylil.Kaisa-Maria Rantajärvi, joht.sos.tt, Saara Mattanen,

joht. perhetyöntekijä, Anja Hannula, th,

Salla: Anne Säynäjäkangas, sos.tt, Helena Katiska, psykologi, Juha Mustonen sh

Savukoski: Sinikka Savukoski, sos.siht.,Raija Körkkö, th

Sodankylä: Kati Aikio-Mustonen, sos.tt, Anu laukkanen, psykologi

Utsjoki: Jaana Länsman-Eriksen, sos.joht.,Auli Kuittinen th

45

Liite 3. Koulutukset ja koulutuksiin osallistuneiden määrät kunnittain. Lapset puheeksi vanhemman sairastaessa, Ve-perheterapeutit, TL&P-kouluttajat Mika Niemelä ja Heikki Karjalainen Preventiivisen perheintervention kliinikkokoulutus, Mika Niemelä ja Heikki Karjalainen Erityislapsen (ADHD, asperger, Tourette) haasteet ja niihin vastaaminen arjessa, kuntoutussai-raanhoitaja Leena Schopp Huoli puheeksi -koulutukset, verkostokonsultit Arja Jääskeläinen ja Jukka Hakola Puheeksi ottaminen ja lasten ryhmätoiminnat, PsL, perheterapeutti Mervi Muotka Lapsuus- ja nuoruusiän psyykkinen kehitys ja siihen liittyviä riskejä, ylilääkäri, lastenpsykiatri Helena Terävä ja professori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Pirjo Mäki Työvälineitä eroperheiden lasten kohtaamiseen ja auttamiseen, PsL Sirkku Niemelä Taikuri-hankkeesta Lapsen ja nuoren psykososiaalinen arviointi ja tutkimus, Terveydenhoitaja Tuula Kangas, ter-veydenhoitaja Aulikki Karjalainen, ylilääkäri, lastenpsykiatri Helena Terävä, sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti Tiina Mäkelä, psykoterapeutti Seija Upola ja psykologi Minna Wasenius Lasten ja nuorten mielenterveystyön täydennyskoulutus verkkokurssina, TtM Lilli Pesämaa, kou-lutussuunnittelija Johanna Virtanen Lapsi väkivallan kohteena ja kokijana, professori Eija Paavilainen, psykologi, psykoterapeutti Ritva Tolonen, psykologi Tuija Korhonen Ammattilainen vanhemmuutta vahvistamassa, psykologi, lastenpsykoterapeutti Marja Schulman Depression ennaltaehkäisyn ja hoidon ryhmämuotoinen hoitomalli, psykoterapeutti, työnohjaaja Tarja Koffert Psykoedukatiivinen perhe- ja ryhmäohjaus, VTM, VE-psykoterapeutti Leif Berg Lapset puheeksi- verkostot suojaksi, TtM, VET-perheterapeutti Mika Niemelä Tarinallisuus arkipäivässä – elämänkertatyöskentelyn mahdollisuudet lastensuojelussa, kehittä-mispäällikkö Johanna Barkman Pesäpuu ry Vavu tuottaa tulosta ; varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen peruspalveluissa, lastenpsykiatri Merja-Maaria Turunen, psykologi Marja Nuortimo, perheterapeutti, terveydenhoitaja Ann-Maj Wenelius

46

Taulukossa on esitetty osallistujat sen mukaan missä kunnassa pääasiallisesti työskentelevät. Mukana sekä kuntien että järjestöjen ja seurakunnan työntekijöitä, myös joitakin vanhempia. Lisäksi omana ryhmänä sairaanhoitopiirin työntekijät sekä opiskelijat. Muihin on sisällytetty Lapin ammattiopiston ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun opettajat.

LSHP= Lain sairaanhoitopiiri *Keskeyttäneitä yht. 3, eivät mukana luvuissa ** Rovaniemellä Erityislapsen haasteet – koulutukseen osallistui opettajien Veso-päivänä n. 400 – 500 opettajaa, tarkka määrä ei tiedossa

Preven-tiivisen perhein-terventi-on kliinik-kokoulu-tus

Lapset puheek-si, LP-neuvon-pito

Eroper-heiden lasten auttami-nen

Erityislap-sen haas-teet ja niihin vastaami-nen arjessa

Elämänta-rinatyös-kentely

Depressio-kouluoh-jaajakoul.

Lasten ja nuorten mielen-terveys-työn täyd.koul.

Huoli puheeksi

Varhaisen vuorovai-kutuksen tukeminen

Ammatti-lainen vanhem-muutta vahvista-massa

Enontekiö 1 8 10

Kemijärvi 5 19 42 2 2 3 40 3

Kittilä 5 13 2 18 1 2 3

Kolari 3 16 14 2 3 1 4

Muonio 1 15 1

Pelkosen-niemi 1 1 4

Posio 2 5 4 2 3 13

Ranua 2 13 1 6 2 5

Rovaniemi 10 85 20 n.670** 15 6 10 61 58

Salla 2 8 2 23 2

Savukoski 1 6

Sodankylä 2 31 1 42 2 1 8 2

Utsjoki 2 1 2 1 2

LSHP 2 37 1 2

Opiskelijat ja muut 42 7 10 57

2

Yhteensä 39* 295 33 n. 830 22 16 34 76 121 74

47

Liite 4. Kuntien maksuosuudet

Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen kehittäminen

Lapissa hanke 138/TRO/KH/2005

Kustannukset aj. 1.9-31.12.2005 930,57 Kirjanpito 2005

Kustannukset aj. 1.1-31.12.2006 91 587,03 Kirjanpito 2006

Kustannukset aj. 1.1-31.12.2007 131 761,30 Kirjanpito 2007

Kustannukset Yhteensä 224 278,90

josta

Valtionosuus 67 % 150 266,86

Kuntien osuus 74 012,04 hinta/asukas 0,684 €

kuntien osuu-det Laskutettu Laskutetaan

Kuntien maksuosuudet asukkaita 2005-2007 2006 2007

Enontekiö 2 022 1 382 -547 835

Kemijärvi 9 759 6 671 -2640 4 031

Kittilä 5 820 3 978 -1574 2 404

Kolari 3 871 2 646 -1047 1 599

Muonio 2 465 1 685 -667 1 018

Pelkosenniemi 1 180 807 -319 488

Posio 4 393 3 003 -1188 1 815

Ranua 4 885 3 339 -1321 2 018

Rovaniemi 56 955 38 932 -15407 23 525

Salla 4 782 3 269 -1294 1 975

Savukoski 1 385 947 -375 572

Sodankylä 9 373 6 407 -2536 3 871

Utsjoki 1 385 947 -375 572

Yhteensä 108 275 74 012 -29 290 44 722

josta josta josta

-38 932 -15 407 -23 525 Rovaniemen osuus

35 080 -13 883 21 197 Muiden kuntien

osuus yhteensä

lasten ja nuorten psykososiaalisten …...lasten ja nuorten erityispalvelujen kehittämisen rinnalla...

Documents