1/4

LAPSEN PSYYKKINEN KEHITYS IKÄVUOSINA 7-11

Keskilapsuus eli ikävuodet 7-11 on tärkeä kehityksellinen vaihe, jossa fyysinen kasvu, motorinen kehitys ja aivojen kypsyminen mahdollistavat monien uusien taitojen kehit-tymisen, tietojen karttumisen ja aiempaa selvästi itsenäi-semmän toiminnan.

Kouluikään mennessä lapsi on jo oppinut monia tärkeitä it-sestä huolehtimisen taitoja, kuten pukeutumaan, syömään ja peseytymään. Varhaisten kouluvuosien aikana lapsi on luontaisesti kiinnostunut omaksumaan uusia asioita ja op-pimista luonnehtii siihenastista enemmän tahdonalaisuus ja tavoitteellisuus.

Persoonallisuuden kehityksessä keskilapsuus on minän rakennuskautta. Näinä vuosina lapsen minä vahvistuu mo-nien uusien tietojen, taitojen, vuorovaikutussuhteiden ja elämänpiirin laajentumisen myötä.

Käsitys itsestä muotoutuu ensisijaisesti suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäristöltä saatu palaute ja kannattelu on tärkeää. Vaikka vanhempia tarvitaan läpi keskilapsuuden, ikäkauden lopussa irrottautuminen vanhemmista voimis-tuu ja ikätoverit tulevat entistä tärkeämmiksi.

TIETOJEN JA TAITOJEN KEHITYS

Tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen kehitys

Keskilapsuudessa lapsen kyky keskittyä ja säädellä omaa toimintaansa kehittyy huomattavasti. Ennen kouluikää tarkkaavaisuus suuntautuu enimmäkseen välittömästi pal-kitseviin ja lasta innostaviin asioihin. Kouluvuosina aivojen kypsymisen ja harjoittelun myötä lapsi kykenee aiempaa paremmin tahdonalaisesti suuntaamaan ja ylläpitämään tarkkaavuuttaan sekä säätelemään impulssejaan. Koulun alkaessa useimmat esim. jo osaavat odottaa vuoroaan.

Vähitellen mahdollistuu ponnistelu sellaistenkin asioiden eteen, jotka eivät välittömästi palkitse lasta. Keskilapsuu-dessa itsesäätelytaidoissa voi kuitenkin olla vielä suuria

eroja lasten välillä. Aikuisen apu on erityisesti ensimmäisi-nä kouluvuosina tarpeen vielä monissa keskittymistä, pon-nistelua ja suunnittelua vaativissa tilanteissa, kuten esim. läksyistä huolehtimisessa ja seuraavan koulupäivän en-nakoinnissa. Ikävaihetta luonnehtii myös monien taitojen automatisoituminen ja nopeutuminen sekä näiden myötä mahdollistuva yhä monimutkaisempien asioiden oppimi-nen.

Ajattelun kehitys

Kouluikään tultaessa lapsen ajattelua luonnehtii konk-reettisuus. Ajattelun ollessa konkreettista lapsi ymmärtää parhaiten ne asiat, jotka voi nähdä ja koskettaa. Vähitellen lapsi kuitenkin kykenee irtautumaan välittömistä aistiha-vainnoistaan, jolloin erilaisten toimintojen suorittaminen entistä enemmän mielen sisäisesti on mahdollista. Vähi-tellen ajattelu saa abstrakteja, käsitteellisempiä piirteitä. Ikävaiheessa käsitys todesta ja epätodesta vahvistuu, mut-ta ne voivat edelleen sekoittua lapsen mielessä.

Lapsi oppii oivaltamaan säilyvyyden ja käänteisyyden kä-sitteitä (esim. 5+2 on sama kuin 2+5) ja alkaa hahmottaa tarkemmin erilaisia luokkia ja luokkien suhteita. Käsitys ajasta laajenee nykyhetkestä menneeseen ja tulevaan. Vaiheittain lapsi myös oppii ymmärtämään asioita muiden näkökulmasta. Ajatteluun tulee vähitellen lisää joustavuut-ta ja lapsi kykenee ongelmia ratkaistessaan harkitsemaan erilaisia vaihtoehtoja. Päättelykyky kohenee ja syysuhteet selkenevät.

Keskilapsuudessa harjaantuu kyky käyttää erilaisia muis-tistrategioita (esim. toistaminen, ryhmittely, mielleyhty-mät). Kyky arvioida realistisesti omaa oppimistaan ja käy-tettyjen menetelmien tehokkuutta kehittyy kuitenkin usein vasta ikäkauden loppupuolella tai sen jälkeen. Laajojen asiakokonaisuuksien hahmottaminen on vielä vaikeaa ja lapsi tarvitseekin aikuisen apua jatkuvan tietovirran jäsen-tämisessä.

2/4

Kouluikään tultaessa lapsi hallitsee yleensä jo suurimman osan äidinkielensä perussanastosta ja kieliopista. Vähitel-len kehittyy myös kyky käyttää kieltä joustavasti eri asia-yhteyksissä, joskin esim. kielen vivahteiden ja epäsuoran vihjailun ymmärtäminen on vielä melko pitkään lapselle vaikeaa. Kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana tärkein kehittyvä taito on lukutaito. Usein lapsi osaa koulun alka-essa vähintään kirjaimet ja niitä vastaavat äänteet, osa jo lukee sanoja tai lauseita. Toisen lukuvuoden loppuun men-nessä lauseiden lukeminen on useimmilla lapsilla sujuvaa.

TUNNE-ELÄMÄN KEHITYS

Varhaisten kouluvuosien aikana lapsi oppii havaitsemaan ja tunnistamaan itsessään olevia ominaisuuksia ja kyky-jä. Kohtuulliset tavoitteet, onnistumisen ja selviämisen kokemukset sekä kannustava ja rakentava palaute autta-vat muodostamaan myönteisesti sävyttynyttä, realistista käsitystä itsestä ja omista kyvyistä. Myös pettymyksen ja epäonnistumisen kokemukset ovat osa tunne-elämän ke-hitystä, mutta jatkuvina uhkaavat pystyvyyden ja hallinnan tunnetta.

Erityisesti ikäkauden alkuvaiheessa tunteet voivat ailah-della ja niitä voi olla toisinaan vaikea hallita. Lapsi voi vielä ajoittain ilmaista tunteitaan suorilla keinoilla (kiukuttelu, itkeminen, potkiminen). Useimmiten lapset kuitenkin jo osaavat pukea esim. suuttumuksensa sanoiksi lyömisen sijaan. Oppiakseen kannattelemaan ja tilanteen mukaisesti säätelemään omia tunnetilojaan lapsi tarvitsee vielä kou-lulaisena aikuisen apua tunteiden jakajana, tunnistajana, nimeäjänä ja tunteita herättävien tilanteiden jäsentäjänä. Ikäkauden kuluessa useimmat lapset oppivat hyvinvointia ja sopeutumista tukevia tunteiden säätelyn keinoja.

Lapsi osoittaa mielellään taitojaan ja osaamistaan. Vii-meistään ikäkauden lopulla lapselle on hyvä antaa sopivan vaativia kotitehtäviä, mikä vahvistaa tunnetta siitä, että hän on tarpeellinen ja luottamuksen arvoinen. Velvollisuuksien hoitaminen ei silti aina ole lapselle mieluista ja muistutta-mista tarvitaan.

Tunne-elämän tasapainoiselle kehittymiselle onnistumi-sen kokemukset ovat tärkeitä. Lapsi tarvitseekin aikuisilta kiitosta ja kannustusta. Aikuisen tukea tarvitaan myös ti-lanteissa, joissa lapsi kokee epäonnistumisia. On tärkeää

tulla tietoiseksi siitä, että kukin kokee elämässään myös epäonnistumisia, joista voi selviytyä. Toistuvat huonom-muuden tai epäonnistumisen tunteet voivat kuitenkin lan-nistaa lasta, jolloin hän saattaa lakata yrittämästä. Vaikka koulutyöskentely ja osalla lapsista harrastukset ovat usein keskeisessä asemassa lasten arjessa, on tärkeää edelleen huolehtia siitä, että aikaa on riittävästi myös leikille ja huo-lettomalle oleskelulle.

Ikäkauden alkuvaiheessa lapsi voi ihailla itselleen tärkeitä aikuisia, esim. opettajaa. Kehityksen edetessä lapsen yk-silöllisyys vahvistuu ja lapsi muuttuu yleisesti kriittisem-mäksi esimerkiksi aikuisia ja koulua kohtaan. Tästä huo-limatta rajoista kiinni pitäminen on edelleen keskeinen turvan antaja. Vaikka lapsen toiveita ei voida toteuttaa, on tärkeää olla kuulolla ja kiinnostunut lapsen ajatuksista. Joillakin lapsilla näkyy jo piirteitä esimurrosiästä, tytöillä usein poikia aikaisemmin. Käytös voi olla hämmentävää ja vaikuttaa välillä jopa taantuvan. Lapsi voi olla ajoittain kömpelö, uhmakas, hermostunut ja herkkä.

Biologisen kypsymisen myötä lapsi alkaa olla tietoisen kiinnostunut omasta kehostaan ja sen toiminnoista. Lap-si saattaa tutustua kehoonsa ja sen tuntemuksiin esimer-kiksi koskettelemalla. Muodostaessaan käsitystä omasta kehostaan lapsi myös havainnoi ympäristöstään saamaan-sa palautetta ja aikuisten tapaa suhtautua ulkonäköönsä (esim. puhetapa, suhtautuminen, median mallit).

Erityisesti ikäkauden keskivaiheilta alkaen lapsi voi ajoit-tain vetäytyä ja olla tyytymätön itseensä, esim. ulkonäköön-sä. Hän saattaa myös miettiä omaa paikkaansa maailmas-sa, jolloin maailma voi välillä tuntua pelottavalta. Aikuinen voi kuitenkin elämänkokemuksellaan tuoda turvaa lapsen kanssa keskustelemalla.

SOSIAALINEN KEHITYS

Ikävuosina 7-11 lapsen sosiaalinen maailma laajenee ja lapsi suuntautuu enenevissä määrin kaverisuhteisiin. Kuu-luminen toveriryhmään on lapselle tärkeää ja hänen käyt-täytymistään alkavat yhä enemmän säädellä toveriryhmän säännöt ja normit. Lapsi muokkaa käsitystä itsestään ver-taissuhteissa saamansa palautteen perusteella. Ajattelu-kyvyn kehittyessä lapsi vertailee entistä enemmän itseään ja omia kykyjään muihin.

3/4

Lapsen suhde aikuisiin muuttuu. Ikäkauden kuluessa lap-si tuntee olevansa aiempaa riippumattomampi aikuisen ohjauksesta. Itsenäisyyden lisääntyessä aikuinen ei enää ole vain välitön hoivaaja, mutta siitä huolimatta aikuisen tuki on lapselle hyvin tärkeää. Lapsi kaipaa läheisyyttä, kannustavaa palautetta ja tunnetta siitä, että aikuinen on kiinnostunut lapsen asioista. Säännölliset, kiireettömät keskusteluhetket ovat hyvä tapa vahvistaa lapsen ja aikui-sen välistä lämmintä ja luottamuksellista suhdetta, sekä lapsen käsitystä itsestään tärkeänä ja ainutlaatuisena. Ta-vallisten, arkisten asioiden tekeminen yhdessä luo lapselle kokemuksen siitä, että häntä tarvitaan ja häneen luotetaan.

Sosiaalisella medialla on aiempaa suurempi merkitys kouluikäisten ajanvietossa. Parhaimmillaan sosiaalinen media tarjoaa vaivattoman välineen vuorovaikutukseen vertaisten kanssa. Kuten muissakin sosiaalisissa ympä-ristöissä, myös verkossa tapahtuu kiusaamista. Kiusaa-minen satuttaa lasta yhtä lailla riippumatta siitä, missä se tapahtuu. Aikuisen tulisikin olla tietoinen lapsen käyt-tämistä palveluista ja olla valppaana tunnistamaan mah-dollisia ongelmia. Lapsen kanssa tulisi keskustella hyvis-tä toimintamalleista verkossa.

Kouluiässä varhaislapsuudelle tyypillinen itsekeskeisyys vähenee ja empatiakyvyn kehittyessä lapsi kykenee aiem-paa paremmin ottamaan toiset huomioon. Ikäkauden alku-vaiheessa lapsi pyrkii enenevässä määrin hahmottamaan ja ymmärtämään erilaisia sääntöjä. Tämä voi näkyä esi-merkiksi siten, että lapsi kantelee ystäviensä kielletyistä puuhista. Kantelulla lapsi ei useinkaan halua hankaluuksia ystävälleen, vaan vahvistusta sille, onko hän itse ymmär-tänyt säännön oikein ja kokemuksen siitä, miten aikuinen asiaan suhtautuu. Lapsen moraali ja omatunto kehittyvät aikuisen ohjauksen sisäistyessä hiljalleen lapsen sisäisek-si oppaaksi. Sääntöjen soveltaminen erilaisissa tilanteissa on kuitenkin vielä haastavaa ja tähän lapsi tarvitseekin ai-kuisten apua. Lapsen on usein helpompi sitoutua noudat-tamaan sääntöjä, joita hän on ollut itse muotoilemassa.

Tytöt ja pojat leikkivät yleensä omissa porukoissaan. Ty-töt viettävät usein aikaa pienissä ryhmissä tai ns. parhaan kaverin kanssa, kun taas pojille on tyypillistä oleskella suuremmissa porukoissa. Aikuinen voi tukea lapsen tove-risuhteiden muodostamista tarjoamalla aikaa ja mahdol-lisuuksia toverikontakteihin vapaa-ajalla. Lapsen sosiaali-sen roolin ja ystäväpiirin tunteminen mahdollistaa sen, että aikuinen voi tarvittaessa helpommin tukea lastaan toveri-ristiriitojen ratkaisemisessa.

Miten voi tukea kouluikäisen lapsen hyvää kehitystä?

- säännöllinen arkirytmi (riittävä yöuni, monipuolinen ravinto ja liikunta, lepo)

- turvallisuus, tuki, hoiva

- koulutyön, harrastamisen ja huolettoman puuhastelun rytmittäminen

- läsnäolo lapsen elämässä: kiinnostu, innostu, kysy ja kuuntele

- lapsen tunteiden jakaminen ja sanoittaminen, pettymyksissä ja vaikeuksissa auttaminen

- yhteistyö koulun ja muiden lapsen elämässä olevien aikuisten kanssa

4/4

Vanhempien tulisi pysähtyä miettimään tilannetta, mikäli lapsella on:

- vaikeuksia koulunkäynnissä (esim. keskittyminen, op-piminen)

- vaikeuksia kaverisuhteissa (esim. lasta kiusataan kou-lussa, lapsi kiusaa muita, lapsella ei ole kavereita, lap-si vetäytyy kaverisuhteista)

- univaikeuksia (esim. vaikeus nukahtaa, toistuvat paina-jaisunet)

- runsaasti päänsärkyjä, vatsakipuja tai muita kehollisia oireita

- vaikeuksia syömisessä

- masentunut, alakuloinen, innoton mieliala

- jännittynyt, pelokas, ahdistunut olo

- tupakan, alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä

- aggressiivisuutta, näpistelyä tai muita käytösongelmia

Lähteitä ja kirjavinkkejä: CACCIATORE, Raisa; Korteniemi-Poikela, Erja; Huovinen, Maarit (2009, WSOY): Miten tuen lapsen ja nuoren it-setuntoaCACCIATORE, Raisa; Korteniemi-Poikela (2010, WSOY ):Portaita pitkin – lapsen ja nuoren seksuaalisuuden ke-hittyminen FURMAN, Ben (2014, Lyhytterapia-instituutti): MuksuoppiHAKALA, Juha T. (2011, Gummerus): Onnellinen lapsi: vanhempien kasvatusoppiKELTIKANGAS-JÄRVINEN, Liisa (2010, WSOY): Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot KELTIKANGAS-JÄRVINEN, Liisa (2014, WSOY): Temperamentti ja koulumenestysKRONQVIST, Eeva-Liisa ja Pulkkinen, Minna-Leena (2017, Sanoma Pro): KehityspsykologiaNURMI, Jan-Erik; Ahonen, Timo; Lyytinen, Heikki… (2014, PS-kustannus): Ihmisen psykologinen kehitysPOIJULA, Soili (2016, Kirjapaja): Lapsi ja kriisi SINKKONEN, Jari (2008, WSOY): Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuunSINKKONEN, Jari (2012, WSOY): Lapsen kanssaSINKKONEN, Jari ja Korhonen, Laura (2016, Duodecim): Pulassa lapsen kanssaSINKKONEN, Jari (2013, WSOY): Elämäni poikanaWEBSTER-STRATTON, Carolyn (2010, Profami): Ihmeelliset vuodet-ongelmanratkaisuopas 2–8-vuotiaiden las-ten vanhemmilleMYLLYVIITA, Katja (2016, Duodecim): Peace! Selviytymisopas nuorten vanhemmillehttp://www.mll.fi/vanhempainnetti/https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/Pages/Default.aspxhttp://www.suomenkasper.fi/http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/http://www.mielenterveysseura.fi/fi/kehitt%C3%A4mistoiminta/lapset-ja-nuorethttp://www.lukimat.fi/etusivuhttp://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen

Kuvat: Pixabay

Ongelmatilanteissa voi ottaa yhteyttä esim.

- kouluterveydenhoitajaan, koulukuraattoriin, koulupsy-kologiin tai kasvatus- ja perheneuvolaan

palveleviin puhelimiin:

- Vanhempainpuhelin (Mannerheimin lastensuojeluliit-to), p. 0800 92277

- Lasten ja nuorten puhelin (Mannerheimin lastensuoje-luliitto). p. 116 111

- http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/

- Valtakunnallinen kriisipuhelin (Suomen mielenter-veysseura) p. 010 195 202