Samuli PaulaharjuLapin muisteluksia

ICV/TANHU/O|fAK£VHTf3 Kfgjft,h6l/}NIC!

LAPIN MUISTELUKSIA

Samuli Paulaharju

LAPINMuisteluksia

NtfiNp^/E 6NNEM lAppflaulp

Wi/or^n fco^KiAH KöHaUA

ICI//TANHu/o/Ai:€y«rf£f iCfej\Hö/fNici

HELSINKI 1922KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ KIRJAN

KIRJAPAINO

Alkusana}euraavien*) kirjoitusten ainekset onkoottukolmi-kesäisellä vaelluksella Länsi- ja Etelä-Lapissasekä läntisessä Peräpohjassa. Kesällä 1920 kier-telin Kalevalaseuran matkarahoilla Ounasjoenmailla Kittilässä, Sodankylän Unariasekä InarinjaEnontekiönrajoja myöten. Seuraavana kesänä

sain saman seuran avustamanakäydä Tornion ja Muonion laak-son useimmat kylät, jopa ulottaa retken ylös lappalaisalueilleEnontekiön Pöyrisjarvelle ja Norjan-Lapin Koutokeinoon sekäMuoniota ylös Könkämäenon jaLätäsenon yhtymille, Enontekiönentiselle kirkonpaikalle. Ja kesällä 1922 juovatin vielä uudelleenviimekesäiset jälkeni Enontekiön Näkkälään asti; lisäksi retkei-lin muutamat Muonion, Kolarin ja Turtolan syrjäisimmät seu-dut, joilla en ollut ennenkäynyt.

Näillä matkoilla karttui papereihini kaikenlaista kansantie-toutta: vanhoja tapoja, taikoja jauskomuksia,tarinoita, loitsuja javanhoja runoja, sananlaskuja sekä arvoituksia y.m. Monet vanhattäällä muinaisessa »Lapinkorvessa» niitä vielä »muistelivat», 80—

■

9o:nkin ikäiset vaarit ja muorit juttelivat tietämyksensä. Jou-tuivatpa muutamat mainiot muistelijat antamaan keräilijällekuin testamenttina viimeiset tietonsa,sillä taas seuraavanakesänäsamoja seutuja samoillessani oli jo lähes kymmenkunta tuttuakertojaa joutunut Tuonelan tuville.

Olen osan näistä vanhojen »muisteluksista» liittänyt yhtenäi-siksi kuvauksiksi ja kertomuksiksi, kirjoittaen ainoastaan sitä,mitä Lapin ja Peräpohjankiveliöiden»äijit» ja»ämmit» haastelivat

*) Alkukirjain Olaus Sirman nimikirjoituksesta v:lta 1692.

6

kulki]alle. Olen useinkin koettanut pysytellä vain metsä- ja tun-turikansan tulkkina jakirjoitusmiehenä sekä antanut heidän haas-taa omaa kotoista kieltään ja katsella asioita omalta kannaltaan.Mutta olen samalla kumminkin, kuin metsäpolkujen tuntija, hoi-dellut muistelijoita pysymään oikealla palkaalla. Ja niinolen saa-nut lukuisan ja kirjavan kertojajoukkoni ohjatuksi haastelemaanyhtenäisiä muisteluksia. Niinpä siis,

»minkä suustani sulannen,minkä pannen parrastani,sep' on suusta suuremmasta,parrasta paremman miehen.»

Kirjaanliittyvät kuvat ja piirrokset ovat myöskinkeräyksis-täni poimittuja. Vain valokuvat sivuilla 108, 112, 115 ja 212 ovatkirkkoherra J. Aholankokoelmasta, sivuilla79 ja152 ylioppilas M.Häyrysen ottamia sekä sivulla 176kruununvouti E. Sandströminottama.Lisäksi onkirjassa pariRuotsin lappalaisen J. Tuurinpiir-roksen jäljennöstä. Lukujen alkukirjaimet ovat Peräpohjanukko-jen ja lappalaisten- nimikirjaimia ja puumerkkejä, jotka olenpoiminut vanhoista asiapapereista 1700-— -1800-luvuilta. Samojaasiapaperien nimimerkkejä olen käyttänyt myöskin kirjan ni-messä kansilehdellä, ja kirjan nimilehden tekstiin olen saanutmallit kolarilaisen kauppamiehen, Simun Tuomaan, tilivihkosestaviime vuosisadan alkupuoliskolta, joita kirjaimia olen myös jälji-tellyt lukujen otsakkeita piirtäessäni. Kansilehden yläkuvanaon käytetty Enontekiön lappalaisen luupiirrosta, ja alakuva,haasteleva lappalaispari on jäljennettylappalaisvaimon, NäkkälänAntin emännän, EUe-Marian, lyijykynäpiirroksesta.

Oulussa syyskuulla 1922.SAMULIPAULAHARJU

Lapin kota. Näkkälän emännän Elle-Marian piirroksen mukaan.

Lapinkorven valtauksestaBitkät ajat sen jälkeen kuin Suomen rintamaat ja

korvet oli jo kiintonaiselle asutukselle■vallattu, oli Perä Pohjola vielä »Lapinkorpena», jonkaIäärettömiä erämaita lappalainen yksinään sai vallita.IVain Karjalan mailta kainuulainen kävi silloin tällöin|kiveliöitä kiertelevältä kansalta kiskomassa veroja,

samoin sitten myöskin Hämeen ja Satakunnan rintamailtapirkkalaiset.

Mutta aikojen vieriessä asettui kainuulainen monestikiertele-määnsä Lapinkorpeen asumaan vallaten lappalaisen ikivanhaaerämaata kappaleen toisensa jälkeen, ja Kyrönmailtakäsin nousiLänsi-Suomen mies pitkin rantamaita jokisuulta jokisuulle,yhäylemmäksi kohti Kainuunmeren pohjukkaa, ja joutui siellä kos-ketuksiin kainuulaisten kanssa. Niin syntyi Kemijokisuulle jo1250:npaikoilla suomalainen seurakunta, ja Torniossa mainitaan

8

itse piispa Hemmingin 1340-— 50 vaiheilla käyneen tarkastusmat-

kalla, vihkineen siellä hautausmaan sekä sikäläisen kirkon isossaammeessa, suuren väkijoukon kummeina katsoessa, kastaneenomaan oppiinsa parikymmentä pakanaa, takamaiden lappalaisiasekä karjalaisia Kemistä, Simosta ja Oulusta.

Ja sitten jatkui Lapinkorven pakkoluovutus entiseen tapaan.Metsänriistalla ja kalastuksella elävä, nopeasti kasvava kansatarvitsi toimeen tullakseen yhä suuremmat erämaat. Riistaisa,rannatonlappalaisten maa veti väkisinkin erämiestä helmoihinsa,ja pimeästä Pohjasta tulevat valtavat kalaiset virrat, Kemi- jaTornionjoki, viittoivat tiet, joita myöten voitiin tunkeutua kos-kemattomiin korpiin. Ja mitäpä tarvitsi välittää vähäväkisestämetsäkansasta, karvaisista lintukotolaisista, enempää kuin muis-takaan kiveliöitä kiertelevistä metsänelukoista, jotka myös joikiajoista olivat samoilleet samoja salomaita. Samanlaisia paka-noita kaikki.

Niin nousi kemiläinen asutus ylöskäsin Kemijokivartta jahajosi haarajokia myöten yhä syvemmille sydänmaille. Ensinkäytiin erämaajarvilla vain kesäkautisilla pyyntiretkillä, asus-teltiin »asentokuusen» alla majoissa ja kodissa taikka rakennettiinkalasauna rannalle tai järvensaarelle, kalasteltiin ja metsästeltiinsyksyyn saakka ja sitten taas painuttiin alas. Mutta myöhemminjomuutettiin mieluisimmille paikoille asumaankin, jasilloin entiseteläjät saivat pian painua pois lähimailta. Vieläkin muistavatPeräpohjan vanhat monia tarinoita »kemiläisten» eräretkistä, jauseilla kaukaisillakin metsäjarvilla on vielä »kemiläisten kala-kenttiä». Näillä vanhoilla kentillä nähdään muinaisten kalasau-nojen ja -aittojen jäännöksiä ja kuoppia, joita sanotaan »kemi-läisten kalakellareiksi», sekä suuria kalansuomu- ja -ruotokasoja.Niin on »Kemiläissaari» kalakenttineen suuressa Unarijärvessä,samoin on muinaisia kalakenttiä Kittilän Kinis-, Molko-, Sotka-,Kuivasalmi-, Sirkka- ja Rautusjärvillä, jotka kaikki ovat suurenOunasjoen vesialuetta. Ounasjokeamyötenkohosivatetelänmiehetvähitellen aina sen latvoille, jopa Ounas-, Vuontis- ja Peltojarvilleasti.

»Kemiläisten» nimillä kulkivat kaikki Kemijoen ja Ounaannousijat, vaikka hyvinkin saattoivat olla kauempaakin lähteneitä.Niinpä kerrotaan Sodankylän Riipijarven ensimmäisen asukkaan

9

olleen Lumijoelta. Vainoa pakoon oli sieltäukko lähtenyt,soutanutylösKemiä jaOunasta, sitten sauvonut MeltaustamyötenUnarilleja Kukasjärvelle, josta rupesi nousemaanRiipijokea ylös. Sielläkatsoi karkulainen asentopaikakseen jo Matotievan ja paneutuinukkumaan, mutta unissa sanottiin hänelle:— " Ei tämä ole sinun asuinpaikkasi. Mene niin kauan kuintulee rimpien kumpu ja asetu siihen. Siinä on leipää sinulle jasinun lapsillesi!

Jaukko lähti puskemaan yhäylemmäksi, tuliRiipijarvelle, jasiellä oli järven rannalla suuri kumpu, jota joka puolelta rimmetympäröivät. Ukko nousi kummulle ja rupesi siinä asumaan.

Kittilän Sir-kankylän esikoisensanotaansaapuneenalhaalta, kaukaa

Sirkka-nimisestäkylästä, joka on»siellä, missä Vie -nanmeripistääPoh-janmereen». Immel-järven pohjoispää-hän, Konttisen tör-mälle,oliukko aset■

Näköala Konttisen törmältä Immeljärvelle. OikeallaKätkätunturin nokka.

tunut, heittänyt konttinsa puun oksalle jaruvennut taloksi. Siitääijän asento oli saanut Konttisen nimen, ja se on Sirkan ensim-mäinen talo. Kittilän Kirkonkylään, Pietulaan,kerrotaan ensim-mäisen asukkaan niinikään tulleen Venäjän puolelta, ja sitälyytä Pietulan taloa entisaikaan sanottiinkin Ryssäksi. Ounas-joen latvoille, Kittilän ja Enontekiön rajoille, Kyrönkylään,oli ensimmäinen korvenraivaaja tullut aina Kyrönmailta. Enon-tekiön Peltovuoman seutujen Hämeenkuotko ja Hämeenlanttoviittaavat vielä kaukaisemmille seuduille. Ja Kittilän Kaukosen-kylän tummanpuhuva alkukansa sanoo olevansa lähtöisin ainaKaukaasiasta asti.

Torniosta taas työntyi etelänmies Tornion ja Muonionjokiasekä niiden lisävesiä myötenpohjoisiin erämaihin. Jokilaakso saiensinnä kiintonaiset asukkaansa. Sanotaan alhaalta saapuneenkolme veljestä, joistamuuan asettui Vojakkalan Oravaiseen, toinen

10

meni ylemmäksi Mämmilään, penikulman pohjoispuolelle nykyistäTurtolan kirkkoa, ja kolmas kulki vielä korkeammalle Muonion-alustaan. Ja nämä ovat jokilaakson vanhimmat asutukset. Nel-jäntenä mainitaan olleen Nautapuodin, jonka Köngäsen ruukinperustaja Grape rakensi jokisaarelle penikulman alapuolelle ny-kyistä Alkkulankylää.*)

Jokivarrelta painui asutus selkosille, eränkävijäin kulkiessaetumiehinä. Täälläkin tavataankaikkialla tarinoita ja muistojatorniolaisista eämiehistä. Niinkerrotaan alatorniolaisten käyneenkalastusretkillä aina KolarinVaattojarvella. Olivatpa »pithääläiset»

Tornionlaaksosta kulke-neet poikki kairan Ou-nasjoenvesistölle,Kallo-järvellekin,kalaa pyytä-mään, vetäneet nuottaaja saaneet kerran pyy-dykseensä pääkallon,josta sitten järvi sai ni-mensä. »Pithääläisten»vanha kala-aitta onainaviimeaikoihin saakka sei-sonut jarven eteläran-nalla. Onpa niinkinkorkealla tunturimaassa

Tulkinsaaren kalasauna Jier isjärvellä.

kuin Muoniossa, Pallas-, Keimiö-, ja Olostunturien tienoilla,Nivunki-, Toras-, Jieris-, Äkäs-, Särki- jaVuontisjarvilla muistojaTornion miesten kalaretkistä. Jierisjarven monilukuisten saarienjoukossa on kolme, neljä pientä saarta, Rahtu, Tulkki, Huru jaTaavo. Ensinmainitulla saarella kerrotaan Ylitornion Rahtulanpyydysmiesten asustaneen, ja Tulkinsaarella on vieläkin vanhapieni kalasauna, jossa saman pitäjän Tulkkilan kalastajat ovatkesäkautensa majailleet. Sauna on jo hyvin rappeutunut, muttasen seinät ovat aivan täpötäynnä sekä sisältä että ulkopuoleltakalamiesten nimimerkkejä, piirroksia ja vuosilukuja. Muutamat

*) Arend Grapeperusti Köngäsenruukin lähelle Tornionjoen jaMuonion-joen yhtymää 1645, myi sen sitten Mommalle ja rakensi Nautapuodin talon.Talon hävitti»Keksin tulva» 1677. Sen jälkeen rakennettiin talomantereelle.

11

merkinnät ovat aina 1760-luvulta. Hurunsaarella oli KarunginHurulanmiesten kalakenttä, jaTaavollamajailivatRuotsinpuolenJuoksenginkylän Taavolan miehet.

Kangosjarvella, samoilla tunturimailla, kalastelivat Ylitor-nion Marjosaarelaiset ja Nuotiorantalaiset;Salmi-, Tiura- ja Äkäs-jarvillaretkeilivätKarunginKukkolankalamiehet.*) Äkäslompoloa,yhdeksän tunturin välistä pikkujärveä, josta vain kolme aukkoavie muuhun maailmaan, piti Mämmilän ukko, Martin Pietari,kalavetenään, ja oli hänellä kalakenttänsä Autioniemessä, lom-polon pohjoisrannalla,muttasittentuliRuotsinpuolelta JarhoistenTaneli,teki talon järvenrannalle ja valtasiPietarinkala-apajat.**)

Muonion Kangosjärvi. Taustalla Pallastunturi.

Mahtavan Yllästunturin mailla, Kurtakko-,***) Ylläs- jaLuosujarvilla sanotaan Pellon miesten käyneen kalaretkillä, jaYlläsjärven etelärannalla, Kenttäniemessä, kyhjöttää vieläkinheidän vanha kalapirttinsä. Mutta sitten tuli Kurtakkoon jo vaki-nainenkin eläjä, asua tuhrusteli pöksässä suuressa siivottomuu-

*) Salmijärven kalakentältä oli kerran löydettyvanha laudankappale,'johon olipuukollaleikattu vuosiluku sekänimi, KUKKOLA.

**) Äkäslompolossa oli ennen vanha aitta, jonka seinään Tanelin poika,Mikko, oli puukolla leikannut:MIKKEL TANELIN POIKA W 17...

***) Kurtakon seuduilla samaan aikaan asusteli lappalaisiakarjoineen.He lypsivät porojaan Teuravuomalla ja panivat maitoa kuivamaan metson-ja koppelonkupuihin. Maitoa sanottiinkurttamaldoksi, ja säilytettiinsitä saa-rella aitassa, jasiitä on Kurtakkojärvi ja kylä saanut nimensä.

12

dessa elukkainsa kanssa, niinettä »houvi», joka veroja perien mat-kusti järviseutuja myötenMuonioon, sanoi hänelle:— Sie olet niin ryöttä! Mie ajan sinut pois ja panen tännetoisen miehen.

Ja vouti lähettikin toisen miehen, Jaakon talon pojan Kola-rista. Tämä tekaisi järven rannalle uuden pirtin, Aapon talon, jakun vouti taas tuli veroja perimään, kehuskeli hän:

"— ■ Tämä se on ihmisen asuma! Siepä isäntä olet!Mutta Ylläsjärvellä Pellon miehet edelleenkin retkeilivät. Meni

sinne sitten Kurtakosta Aapon Erkki, riiteli aikansa pellolaistenkanssa kalavesistä ja vii-mein osti heiltä kokojarven rantoineen jalom-poloineen kahdella kala-nelikolla. Erkki olikintoimen mies, teki talontunturinjuuriselle jär-velle, haki eukon Paja-lasta jasiitti sille 35lasta,joista 25 sai täyteenris-tiin jakasteeseen. Kym-menen vain meni kes-ken, mutta sen sijaantehtiin viidet kaksoset.Ja kaksitoista Erkin

Vanha kalamiesten aitta Turtolan Konttajärveltä.

poikaa makaa Köngäsenvanhassa kalmistokummussaToisilla taas oli erämaa ärvensä lähempänä. Niin Turtolan

Juoksengin miehet, Tuoppalan ukko ja Kuidun vaari, kolusivatKolarin Sieppi-, Vaatto- ja Pasmajärviä, jopa menivät kairanpoikki Aalisjärvellekin. Alkkulan Joonaan ja Karkeisen taloilla olikalakenttänsä kala-aittoineen ja -saunoineen Turtolan takamaillaLankojärvellä. Samoilla seuduilla, Sirkkajarvella, kalasteli muuanMatarengin Pekka-ukko, joka viimein muutti erämaahansa elä-mään ja valtasi koko järviseudun niittyineen, jänkineen ja erä-metsineen. Erämaansa jakoi ukko sitten pojilleen, Pekalle jaAarolle. Ja vielä samoilla mailla, Turtolan Konttajarvella, oliKainuunkylän Auneksen talolla kalakenttä järven niemellä ja

13

Aittasaarella kala-aitta. Tänne siirtyi sitten asumaan AuneksenMikko, väkevä kuinkarhu, ja otti haltuunsa koko kiveliön.

Rattosjarvella, korkeiden vaarojen välisessä kurujärvessä,Tengeliön vesistön äärimmäisillä latvoilla, Kukkolan»järvimiehet», kunnes järvelle tuli talontekijä Leppäniemeen.Silloin häätyivät Kukkolan järvimiehet heittämään kaukaisetkalavetensä; juurakkoryteikön,»puuton», vain vihoissaan työnsivätapajiinsa, etteivät enää muutkaan saattaisi niistä vetää nuottaa.Saman vesistön latvoilla, Palojarvella, kalastelivat YlitornionMaijanen ja Niska sekä rovaniemeläinen Paavoniemen ukko,kalastelivat ja alituisesti riitelivät järvestään, kunnes viimeinkäräjillä määrättiin Tornion jaRovaniemen rajakulkemaan poikkijärven, niin että toinen puoli joutui Paavoniemen ukolle, toinenylitorniolaisille.

Monesti tulikin erämiehille riita kalavesistä ja riistamaista,ja joskus etelänmiehet joutuivat keskenäänkin toraamaan. Muo-nion Tapojarvella kerran kalastajat kimpautuivat toisiinsa, niinettä iskivät yhden kuoliaaksi ja upottivat pata kaulassa Halin-gonkosteeseen, Äkäsjoensuun alapuolelle. Järveä, jonka nimenäennen oli ollut Tahkojärvi, ruvettiin tämän johdosta sanomaanTaponjärveksi. Ja siitä sitten on saatu Tapojärvi.*)

Suurta jokiväylääkohosilantalaisasutus yhäkorkeammalle Lap-piin. Ylimuonion vanhimpaan taloon,Pakkiin,sanotaanensimmäi-sen asukkaan tulleen jostakinalhaalta Päkkilästä,KokkoonKokko-lasta sekä Vuopioon »Maunuksen maalta». Puraseen tuli 1706--luvun puolivälissä eläjäksi Olli Pellon Purasesta. Ja Kätkäsuvan-toon sauvoi 5

— 6 polvea takaperin pari asukasta Mämmilästä.Toinen teki turvekodan Alatalon tienoille, toinen Autiomen pai-kalle. Tulijat pyydystelivät kalaa ja metsästelivät, mutta sittenAutiomen asukas jätti kotansa autiomeksi ja muutti yhä ylem-mäksi jokivarrelle, Kuttaiseen.

Myöskin Tornion- ja Muonionlaakson valtaajain joukossaoli pitkän taipaleen miehiä. Semmoisia oli Kolari-ukko, väkevämies ja suuri noita, joka oli lähtenyt Rautalammelta. Ukkopuski korkealle pohjoiseen, yläpuolelle Tornionjoen suuta, ajoisiellä eräältä isolta jokisaarelta pois suuren lappalaisjoukon ja

*) Vanhoissa kirkonkirjoissakin on järven nimenä Taponjärvi.

14

asettui itse saarelle majailemaan. Jalkaisin kahlaili Kolari-ukkomatalaa karia myötensaareltaan mantereen puolelle. Ja kun sit-ten karin kohdalle syntyi talo, sai se nimekseen Jokijalka, ja siitätaas tuli nimi koko kylälle. Kolarista, joka sitten myöhemminmonet kerrat tappeli vihavenäläisten kanssa ja teki niille kaiken-laisia rötöksiä,sanotaan saaren ja koko pitäjän saaneen nimensä.Ja Kolarin kirkkp rakennettiin saarelle, lappalaisten vanhallekotakentälle, Porokodanmellalle, lähelle Kolari-ukon entistäkahlaamoa, ja pappila joutui Lapinniemelle.

Erämaa antoi Lapinkorpeen tunkeutuville elatuksen:pyydet-tiin kalaa järvistä ja joista, kaadettiin metsänriistaa ja kiskot-

tiin lappalaisilta ve-roja. Viljavia olivatsilloin Lapin vedet:lohet nousivat suurinlaumoin valtavia vir-toja ylös, ja järvetoikein kuhisivat pa-rasta kalaa, siikaa,harria, kueria ja rau-tua. Pieni Niesajoki-kin, joka Niesakeronjuurelta parin peni-kulman pituisena las-kee väylään, oli niin

Ahmanpyydys Kittilän Kinisjärveltä.

viljava, että vanha lapinäijäkin siitä sanoi: »Joka Niesajoen oi-kein osaa pyytää, se on tynnyrin mies». Ahvenella, hauella jamuulla »risukalalla» ei erämies viitsinyt edes kattilaansa pilata.Ja suunnattomat selkoset olivat vielä metsänkarjan laitumina.Villipeuroja silloin liikkui laumoittain kiveliöissä,samoin suurinjoukoin hirviä, »hirvipeuroj a»; oli myös karhuja, kettuja, näätiäja saukkoja, ja suurimmissaerämaissa rakenteli majava piiloisiinmetsäpuroihin ihmeellisiä patolaitoksiaan.

Silloin oli Lapinkorvessa rikkautta kaikkialla.Erämaiden yhä kansoittuessa joutuivat Peräpohjan salomaat

ositelluiksi yhä useammille erämiehille. Laajasta Lapinkorvestasai kukin eränkävijä valita sen,minkä halusi jaennätti, jakorpeenvakinaisesti asettuneet tulokkaat pitivät huolen, että saivat osal-

15

leen hyviä niittymaitakin, jokivarsia, jänkiä ja järvirantoja. Erä-maa kulki sitten suvun perintönä polvesta polveen. On vieläkinmonella vanhalla talolla muinaiset laajat niittymaansa ja metsäs-tysalueensa, »virkamaansa», joissa yhä vielä vanhat eräukot käy-vät »virkamatkoillaan» köpsytellenentisaikaan pilkotettuja suuntiapitkin virittelemässä ansoja jaloukkuja. NiinonKittilänKirkonky-län Marjalan talolla erä- janiitty-maansa Venejoella Särkelän ta-kana, Särkijärvenmaasta peni-kulma ylöskäsinjoenkahta puolta— Auneksen-kotamaa, Hyvämän-nikkö, Juurivalanmännikkö,Ter-valeili, Kapustaselänpalo ja Nie-mimaa — aina Herrankaltioonasti. Samoilla mailla ovatAlatalonerämaat: Paartoselkä, Sarvivaara,Autiomännikkö,Tiukupuljut,Par-viojansuu, Hyvämännikkö, Kapustaselkä ja Rovaselkä. Näidenpohjoispuolella, Aakenusjoestaete-lään, on Salmen talojen riistamaaVuotsukkavaaralla,Hangasselässä,Isossa-Lappalaisessa ja Kapusta-selän ylipäässä. Anttilalla ja Kari-niemellä on taas erämaansaKelon-tekemän ja Ounasjoen väliselläsuurella kairalla eteläpuolellaKuu-sajokea: Kuoskiskumpu ja Kuos-

Elle Ketomella, lapineukkoKittilänRouvavaarasta.Eukko on Sarre-su-

kua, syntynyt Inarissa.

kisselkä, Konkeloselkä, Kontiolaki, Nilipäät ja RakkumaaselänJäkälälaki. Kelontekemän taloilla on edellämainittujen maideneteläpuolella, Maunukairalla, suuret pyyntimaansa.

Niin menetti erämaita kiertelevä pienilapinukko taasmainiotkalavetensä, riistamaansa ja jäkäläkankaansa kintereillään kul-kevalle vanhalle vainolaiselleen, etelänmiehelle, ja sai vähitellenväistyä yhä etemmäksi tunturien taakse. Olikyllä suunnattomissaerämaissa tilaa kummankin kansan liikkua, ja vuosisatoja elilap-palainen ja lannanmies rinnakkain, muttaväkevämpipitiaina puo-lensa ja heikomman täytyi siirtyä syrjään.

16

Vain monilukuiset lapinkentät, kotasijat ja hautapaikat jär-vien rannoilla, poroaitojen lahoneet jätteet jäkäläkankailla sekäuseat seitapaikat erämaassa kertovat Lapin korpien entisistä elä-jistä, samoinkuin monet sadat tarinat ja muisteluksetkin, joitavanha kansa vielä kertoo. Ja tuhatmääräiset paikkainnimet onmailtaan karkoitettu pikku kansa jättänyt entisille asuinseu-duilleen,niin että Peräpohjan paikannimistöon suurelta osaltaanlappalaista alkuperää. Näissä kiveliöidennimissä elää vielä vanhalappi. Ja elää se myös kansan kielessä, sillä suuren joukon sa-noja ja lausumatapoja onperäpohjalainen omistanut edeltäjiltään.

Jopamailtaan karkoitettu lappi elää vieläitsePeräpohjankan-sassakin. Paljon on pakenijakansan verta sekoittunut valtaaja-kansan suoniin. Monet lapinkävijät, erämiehet ja uudisasukkaat,joutuivat kosioretkille rikkaiden porolappalaisten tyttäriin jasaivat lapinsukua pirttiinsä. Joskus taas lannanmiesten tyttäretmielistyivät koreapukuiseen tunturienkiertäjään ja menivät hä-nen kiertolaistoverikseen. Näiden jälkeläiset saatuaan lannan-verta suoniinsa sitten vähitellen lantalaistuivat ja rupesivat vii-mein etelästä tulleiden tavalla elämään kiintonaisissa asumuksissa.Siksipä näkeekin nykyisessä Peräpohjan väessä useasti monia tun-turikansan piirteitä.

Joitakuita lappalaisnimisiä eläjiä asuu vielä Kittilässä jaTor-nion— Muonion laakson pitäjissä. Niin tavataanKittilässä Suikki,Nikodemus, Päiviö ja Magga, Muoniossa ja Kolarissa Sieppi jaMarakatt, Turtolassa Unga ja Rovaniemellä Pokka. Mutta nämäovat myöhemmin tänne tulleita asukkeja taikka ovat entistenpororaitioiden jälkeläisiä.

Piirroksia Tulkinsaaren kalapirtin seinästä. Jierisjärvi.

Majavaja peuraanhan Lapinkorven arvokkaimpia j-a enimminpyydettyjä eläimiä olivat majava ja peura;edellinen on jo aikoja hävitetty sukupuuttoon,ja jälkimmäistäkään on tuskin enää tavatta-vana muualla kuin Lapin itäisillä äärillä,Kuol-lan niemimaan suurilla sydänmailla.

Mutta siihen aikaan kuin lappi vielä eleliomassakorvessaan,ja etelästä lapinkävijät sinne rupesivat tunkeutumaan, mahtuisiellä vielä majavakin asumaan, ja suurilla villipeuralaumoillaoli kyllä tilaa samoilla selkosia ristiin ja rastiin. Vähälukuinenlapinkansa alkuperäsine pyyntineuvoineen toimitteli metsänväenjoukossa vain tarpeellista »apuharvennusta». Erämaan asukas elisovinnossa metsäläisnaapuriensa kanssa, otti sen minkä tarvitsi,.ja sen metsä kyllä hänelle soikin.

Nämä suurimpien selkosien ja tunturimaiden aratmetsäläisetviihtyivät hyvin yhdessä ja tulivat toimeen toistensa kanssa.Lapin muisteluksia —

2.

18

Mutta sitä mukaa kuin lantalainen nousi Lapinkorpeen ja ajoilapin pois, hävisi sen joukossa majava ja peurakin. Sillä ne eivätsaata elää lantalaisten valtaamilla mailla.

Kaikkialla Lapin erämaissa on vielä muistoja majavasta.On monia Majava-nimisiä paikkoja, Majavaniittyjä, -vuomia,-rimpejä, -kuusikoita, -järviä ja -suvantoja, sekä Tamminiittyjä,-jänkiä, -puroja, joissa majavilla on ennen ollut patonsa. Pienilläpiiloisilla korpijoilla ja metsäpuroilla ne asustelivat, niinkuinMajavajoella Jokijalan kylän alapuolella, Venejoen Majavanie-messä, lähellä Nunnasta, NäkkäläjoessaNäkkäläjarven alapäässä,

Luosujoessa Ylläs-tunturin tienoilla,NaamijoessaHeinä-mukan niemessä javielä KinisjarvenKärväsojalla, Kuu-sajoenlatvoilla,Le-vitunturin takanaHeteojaUa, Jiesiö-joen latvoilla jaRoukkuojalla sekäKapsajoenerämais-sa Silasojalla, jos-sa vieläkin näkyy

Erämaata Kittilän Pyhätunturin tienoilla.

majavien tammen jäännöksiä;Levitunturin HeteojaUa oli majavapitänyt majaansa vielä viitisenkymmentä vuotta takaperin kuol-leen Erkkilän äijän muistannan aikana.

Majavat olivat korpien merkillisiä vesi-insinöörejä.Ne raken-telivat asuntopuroihinsa puunrungoista ja risuista vahvoja patojaja nostivat niillä veden korkealle. Sitten syksyllä, kun puro olijäätynyt, laskivat mestarit liikoja vesiä pois, niin että jään allejäi komisko, jossa saattoi majailla koko talvikauden. Rakennus-tarpeikseen katkoivat majavat jyrsimällä kaikki lähirannan ruo-tukat, pihlajat, halevat, tuomet ja vesakot, ja raahasivat nesitten paika.lle. Muuan oli määrätty vartavastiseksi »rekimaja-vaksi»: kunpuu oli kaadettu, heittäysi rekiäijä selälleen, otti run-gon syliinsä, ja hakkuumiehet iskivät pitkät jyrsimensä reki-

19

majavan hammaskoukkuun ja niin keikkasivat puun patopai-kalle. Myötäkarvaan liukuikin sileä selkä hyvästi, mutta ahke-rasta kelkkaamisesta karva kului, niin että rekimajavan nahkaoli aina huonompi muiden majavien nahkoja. Majavanterävissähampaissa olimerkillinen kuolettava voima. Se puu ja pensaikko,minkä majava oli jyrsimällä kaatanut, oli kuollut ikipäiviksi,sillä majavanhampaanjälki ei kuuna päivänä enää kasvanutuuttavesaa. Vieläkin monet majavien entisaikoina raivaamat ranta-niityt ovat vesattomia. Patosaarenkin niitty Kittilän Könkäänkylässä on vielä näinä päivinäkinmajavan hakkauksella, ja samoinÄkäsjoen suulla, Äkäslompolon rannalla oleva Pesosenniitty,missä aikoinaan onmajavalla ollut »pesosensa». Eiliioin HeteojanTamminiitylle, ei Kärväsojan eikä Sapakko-ojan niityille oleukkojen tarvinnut koskaan käydä kirveineen. Ja Muoniossa tie-detään muutamien majavan ajamien niittyjen olevan jo niinvanhoja, että ovat ainakin »toisen Aatamin aikaisia». Eikä vielä-kään vesa nosta varttansa. Majavanhampaan tappavan voimansaattoi tartuttaa kirveeseenkin. Vanhat ukot hivelivat sillä kir-veenterää, kun menivät niittyä raivaamaan. Eikä sen terän jäl-jeltä niitty ottanut vesaa.

Majava oli parhain anti, minkä metsä soi pyytömiehelle.Sen komeasta turkista maksettiin suuret rahat, mutta vielä suu-remmat summat sen ihmeellisistä havuksista, jotka olivat uroksenhännän alla paksuna pallina, sillä niistä valmistettiin mitä tehoi-sinta lääkettä. Majavanhavuksilla suuri tietäjä Päiviökin käviparantamassa Ruotsin kuninkaan tyttären, jonka jo kaikki maanparhaat tohtoritkin olivat hylänneet. Päiviökun senkuuli, mat-kusti kuninkaanlinnaan majavanhoko mukanaan ja kysyi, saisikohänkin käydä sairasta katsomassa.

— »Miksei, saahan sitäkäydä»,sanottiin. Ja Päiviömeni ja hiereskeli majavanhoidolla sairasta,ja hetirupesi kuoleva kuninkaantytär toipumaan. Autton AapollaEnontekiön Kyrössä oli ollut majavanhavusta vielä parikym-mentä vuotta takaperin, ja se oli ollut hyvää riisiin ja hammas-tautiin ja kohta vaikka mihinkä kipuun. Mutta sitten oli Aapoltaloppunut koko hoito. Saattoi majavanhavustalla asettaa merenmyrskynkin. Kun sitä vaikka vain vähäisenkinheitti veteen,niinheti asettui meri myöryämästä.

20

Ahkerasti metsien ihmeotusta pyydettiin, ja varsinkinLapin-korven uudet tulokkaat, etelänmiehet,ahdistelivat sitä ankarasti.Kokonaisin retkikunnin kolusivat he kaukaisimmatkin piilo-paikat. Mutta sitten otettiin majavat »kuninkaan omaisuudeksi»,eivätkä niitä saaneet metsästää muut kuin ne, joilla oli siihenoikeus. Ja heitäkin vannotettiin ankarasti, etteivät salaisi saa-

listaan. Piti vannoa,että »majavia pyytämhän ja ei sallaamhan».Niinoliennen muinoin vannotettuHinganmaanJuntti-äijääUnarinkulmilla sekä JiesiönmaanHumppilaista, samoin Kittilän Rautus-kylän »Käry-Mikkoa», joka eli 1700-luvun lopulla Hanhimaassa.Oli tuomari vannottanut Tepsan Junnuakin, mutta Junnu, tai-tamaton metsänukko, typerteli vannoessaan:

"— Majavia pyytämhän ja..ja.. ja sallaamhan.■— Einiin,vaan:majavia pyytämhän ja ei sallaamhan,opetti

tuomari.Mutta tyhmä Junnu typeröitsiyhä uudestaan samalla tavalla,

niin että tuomari viimein tuskastui ja heitti äijän ulos sillä van-nonnalla. Ja Junnu noudatti valaansa, pyysi ja salasi saaliinsa.

Sillä joka majavasta piti maksaa veroa kuninkaalle ja antaaosa papillekin. Tarkan huolen pitivät papit seurakuntalaistensaeränkäynnistä,kuulustelivat pappilassa kävijöiltäkunkin saalista,ja ukot kertoivat,että se ja sekin on saanut taasmajavan. Niinmeni Tepsan Junnukin kerran papin luo, ja pappi heti tiesi:

■—

■ Olethan sie majavankin saanut?— Niin pojan, äijä vastasi.— " Osa siitä kuuluu papille.— Niin ne kullit.■—

■ Mitkä kullit? pappi suuttui.— Na, ne havukset. Ne ne on samat kuin met sanommakullit. Ne sie saatkin, koko hoion!

Monesti tuli eränkävijöille kovat riidat, jopa tappelut jamiesmurhatkin, kun satuttiin toisten pyytäjäin kanssa samoilleseuduille taikka erehdyttiin menemään toistensa riistamaille.Sillä joka eränkävijä-piirillä oli omat pyyntialueensa, joille toisenseudun miehet eivät saaneet aseineen tunkeutua.

Niinpä kerran pari Kittilän miestä, Vesman äijä-raukaksija Ollilan ukoksi sanottiin, menivät majavaretkellään Pokantaakse ja joutuivat »Inarin maan sisälle» ja saivat saaliikseen muu-

21

taman majavan. Mutta Inarin vallesmanni, Morottaja, osuikinmiesten asennolle ja vei heidän saaliinsa ja metsästysneuvonsa.Vihoissaan hiipivät Kittilän miehet vuorostaan Morottajan yö-nuotiolle, keihästivät ukon ja raahasivat ruumiin ÄtsärijoenKoverijyrhämään. Vitsoilla vielä sitoivat ruumiin kädet ja jalatja panivat kiviä painoksi. Tappoivat he koirankin ja upottivatsamaan hautaan. Asiasta tuli kyllä oikeusjuttu, mutta eihänkaukaisen korven tihutöitä ollut kukaan näkemässä eikä kuule-massa. Oli keihästäjä kyllä joskus juovuspäissään kerskunut:

■—

■ On tämänkei-hään nenässä mieskintärissyt!

Muuanna syksynätaas pari Kelonteke-män miestä oli eräret-kellä sodankyläläistenpyyntimailla ja saivatuseita majavia. Muttakun he eräänä iltanapalasivat asentopai-kalleen, oli se ryös-tetty tyhjäksi, saaliitotettu, takkahärätkinviety majan luota.Ukot heti arvasivat,että Sodankylän ma-

Korpijoen ylitse. Kittilän Kuusajoki.

javamiehet olivat keksineet heidän asentonsa, lähtivät koirineenjuovattamaan jälkiä ja naakivat yöllänukkuvalle nuotiolle,hyök-käsivät kimppuun ja keihäsvarsillaan pieksivät koko kuusimiehi-sen joukon tainnoksiin. Sitten ottivat Kelontekemän ukot poissaaliinsa,härkänsä jamuutneuvonsa,japakenivatomallemaalleen.

Alituisesti ahdisteltuna ja vainottuna katosi viimein kokomajavain suku Lapin korpimaista. Ja ehkä vielä enemmän jou-dutti merkillisen otuksen häviötä se, että pyytömiehet niin pal-jon siitä riitelivät, tappoivatkin toisiaan ja olivat aina toisilleenkateellisia, sillä viha vie viljan maasta, kateus kalatkin vedestä.Lisäksi vielä eränkävijät tekivät kaikenlaista petosta, salasivatsaaliinsa pyyntitovereiltaankin, vaikka oltiin yhteispyynnissä,

22

eivät antaneet kuninkaalle,mikä kuninkaalle kuului, eivätkä pa-pillekaan vieneet hänen havuksiansa.

Niin teki sitten metsäkin, puhdas metsä, jumalan luoma, sen,ettei enää suonut parasta riistaansa kelvottomille pyytömiehille.

Siitä on jo kohta kahdeksankymmentä vuotta, kun Sodan-kylän Könkään Jussa, 1840-luvulla, kerran tuohustamassa olles-saan atraimella surmasi majavaparin Saariselän tunturin laiteilla,Ätsärijoen latvoilla. Se lienee ollutmetsän viimeinen majavananti,ja Ätsärijoen majavat sukunsa viimeiset Lapin erämaissa. Senjälkeen saivat erämiehet koluta tyhjiä korpia ja katsella metsä-purojen autioita majavapatoja.

Viidestäkymmenestä ruplasta myi Könkään ukko koko saa-liinsa, turkit ja havukset. Hampaat vain pani talteensa kirveenteroittimiksi,kun ei enää majavia ollut niittyjä raivaamassa.

Lapinkorven vljaimpia eläimiä olivat villipeurat, metsienkruunupäiset, kepeäjaikaiset juoksijat. Ne olivat oikeita Lapintunturimaidenkasvatteja, jotka toisinaan sataisinalaumoina samoi-livat tuntureilta outaseutujen jäkälämaille ja vaaran tullessakohisten ja rytisten kiitivät pakoon kuin tuulispuuska.

Vanhat lappalaiset pyysivät villipeuroja salahaudoilla,syvillä,petollisesti peitetyillä, piikkipohjaisilla kuopilla, joita toisinaanmelkein vieri viereen kaivettiin jäkäläkankaille järvien taikkajänkien välisille kannaksille. Tällaisien hautojen sijoja nähdäänvieläkin paljonkaikkialla Lapin erämaissa, aina itäisiä ääriä myö-ten, Kuollan niemimaalla asti. Niitä tavataan Kittilän, Kolarinja Muonion kiveliöissä, ja Enontekiön erämaissa on niitä varsinmonissa paikoissa. Niinpä Raaskaltion ja Tuorgattajarven väli-sellä kapealla kannaksella onparikymmentä maatunuttakuoppaa,joita sanotaan lappalaisten entisiksi peurahaudoiksi, samoin Näk-kälä- ja Lauttajarven kannaksella kymmenkunta sekä useitaMuotkajarven itäpuolisilla tievoilla, Lompolon- ja Hotinharjuilla;alhaalla Turtolassakintapaamme vanhojamaatuneita peurakuoppiaPellosta Saukkoriipiin mentäessä pitkän rivin Valkeajärvenkau-lassa, Valkeajarven ja Makkaravuoman välissä.

Laittelivat lappalaiset metsiin myös hankaita, pitkiä peura-aitoja poikki kankaiden, jättivät aitoihin aukkoja ja virittelivät

23

niihin nuora-ansoja. Taikka asettelivatpeurojenpoluille,rannioille,puiden väliin »kaula-ansoja», joihin peurat rannioita kulkiessaanpuuttuivat.

Samoja pyyntikeinoja käyttivät sitten etelänmiehetkin,kun tulivat Lappiin, pettivät peuroja salahaudoilla ja raken-telivat hankaita pitkin selkosia. Näitä vanhojen eränkävijä-ukkojen peuranpyyntipaikkoja nähdään vielä siellä täälläkiveliöissä.

Niin on Tunturipäissä, Sodankylän ja Kittilän rajamailla,vielä Sattasen erämiehen, Töllin-Matin,peurahankaan raismeita.Täällä on rinnakkain kaksi mahtavaa lakea, Nuortsortonen jaRoivoivoinen, ja nii-den välissä syväkuru,johon ukko viritteliansojansa. Tunturi-päiden erämaa olikinparhaita peuramaita.»Roivoi voisessa jos eipeuroja ole, niinei olekoko kairalla», olikinentisten ukkojen sa-nantapana. KittilänKallonkylän seudutolivat niinikään entis-tenerämiestenpeuran-pyyntipaikkoja.Täällä

Vanhoja peurahautoja EnontekiönRaaskaltiolla.

onpitkäPorttitievojen jono, jokaLuosujarven tienoilta lähtienojen-tuu aamukahdeksan aikaa kohden ja kulkee aina Ounasjoelle jasiitäkin poikki. Kallon puoleen, Kesä- jaTalviporttijärvien väliin,virittivät pyytäjät paulansa. Mutta pääpyyntipaikka oli Kallo-jarven jaSyvänjarven välisenkorkean hiekkaharjunporttikurussa.Siitä kulki villipeurojen valtarannio, ja Kallojarven Kiviniemeenvartavastenrakennetusta pirtistä saatettiin heti huomata,milloinpeura puuttui ansaan. Kittilässä Kapsajoen päällä, Tepastolom-polon takamailla, nähdään myöskin jäännöksiä entisäijienpeura-hankaasta. Pitkin Silasselkää ja Mieliölakea kulkiukkojen metsä-aita isoja mutkia tehden itään käsin kilometrittäin aina Mieliö-

24

kuusikkoon ja Suvaskongelon vuomaan asti. Ja lähellä olevassaKursujärvessä on pieni kalliosaari, johon äijät veivät peuran-pyyntikojeensa kesäteloilleen. Saarella on vieläkin pystyssä paripatsasta ja niiden varassa poikkipuu, mihin peura-ansat ripus-tettiin. Siellä ne säilyivät metsänpalonkin sattuessa. Sillä entis-aikaan erämiehet monesti ilman aikojaan pistivät metsän pala-maan, jopa joskus kateellisina turmelivat tulella toistensa

Marjalan äijä, vanha erämiesKittilän kirkolta.

riistamaata. — Jiesiön seutujen van-hoja peuranpyyntimuistoja on Vipu-kuusi, joka seisoo Jiesiöjoella, kolmeneljännestä Jiesiöjärvestä alaskäsin.Kuusessa kerrotaan entisten peura-miesten pitäneen vipuansojaan.

Paljon pyydettiin villipeurojamyöskin ajamalla. Syksyllä koirienkanssa seurattiin peurojen jälkiä jaammuttiin, kunpäästiin lähelle. Li-hat pantiin talvea odottamaan varta-vasten rakennettuihin pikku aittoi-hin, luoviin, lauttasiin ja nileihin.

Mutta lumen aikana, syksylläja keväthangilla lähdettiin miehissäoikein »väkiajoon». Pari-, kolme-kymmentäkin miestä liittyi samaanjoukkueeseen, yhteiseen seurapyyn-tiin ajamaan metsien vauhkoa kar-jaa. Keveät ahkiot, veturit, jukko-nuorasta jäljessä juoksemassa, hiih-dettiin salolle, valittiin sopiva asento-

paikka, johonheitettiinahkiot jaeväät. Sittenlähdettiinnaakimaanpeuroja, ja kun tavattiin tokka, niin pamautettiin ja taas läh-dettiin miehissä laukomaan pakenijain perässä, niin että

— Sui, sui, suoravaranpuu,annamennä mäntysauvan,vitsajuksut viuvotella,vaippahousut veuhkustella!

25

Ja taas ammuttiin ja ajettiin. Jos pelästyneet metsänelukat hä-tääntyivät eri parttioihin, jakautuivat vainolaisetkin joka joukonkintereille. Mutta ajonpäätyttyäkokoonnuttiin kaikin taas saaliinkanssa asentopaikalle. Siellä toimitettiin saaliin jakaminen.Kunkin peuran saarnamies sai aina ensin päältä-jaon kaatamansaotuksen selkärangan lihoineen,sitten muut lihat ja nahat tasattiinkaikkien pyyntimiesten kesken.

Ja taas kun oli yökausi asento-paikassa makailtu, painuttiin erämai-hin tuottamaan surmaa metsänväelle.Ja kun onnistuttiin panemaan toi-meen oikein suuret joukkosurmat, tu-hoamaan koko parttio, veistettiin senmuistoksi metsään »keripää»: katkais-tiin petäjä parin kyynärän korkui-selta, ja veistettiin sen kanto neli-kulmaiseksi sekä kannon nenä ihmis-päätä muistuttavaksi muhkuraksi.Keripäänkylkeenvieläleikattiin vuosi-luku, joskus saarnamiesten puumerk-kejäkin. Monesti hakkasivat kaato-miehet jokainenoman keripäänsä. Täilaisia erämiesten metsätonttuja töröttää vielä Kittilän Kinisjarven taka-mailla useassa paikassa, Liivajoella jaVuollin Pöytämaassa; Mustanlompolon

"Keripää" Kittilän Mustan-lompolon rannalta.

seuduilla on niitä koko joukkosamalla tieväliäJoskus satuttiin tavoittamaan peurat metsänsoljesta: peura-

hirvaat olivat tapellessaan sotkeutuneet sarvista yhteen ja niintarttuneet merkilliseen metsänsolkeen, joka sitoi Tapion komeatajokkaat, etteivät voineet paeta metsämiestä. Toisinaan löydet-tiin hirvaat metsänsolkeen kuolleina.

Vanhojen erämiesten, seurapyytäjien, entisiä asentopaikkojamuistetaan vielä muutamia. Sellainen oli aikoinaan ollut Seuru-järvi ja sen lähellä oleva Jakovaara. NeovatKangerkongottamantienoilla kaukana erämaassa Seurujoen latvoilla,Kitisen jaKapsa-joen välisellä kairalla. Sinne kerrotaan vanhojen korvenkävijäin

26

kokoontuneen pyyntiin ja saaliinjakoon. Kinisjarven lähimailla,Kittilän, Rovaniemen ja Sodankylänrajakulmauksessa onkorkeaLiittovaara, koko seudun mahtavin kukkula, hyvin rakkainen jamoniröyhyinen vuori. Vaaran juurelle, Liittolammelle, kokoon-tuivat erämiehet neuvottelemaan pyynnistä ja sitten lähtivätajoon. Vaaran lähimailla villipeurat palkivatkin hyvin ahkerasti.Kallojarven tienoilla, Vittakallonrovan, korkean vaaran laidalla,seisoi vielä takavuosina ikivanha Koirakuusi, jonka juurellasanotaan entisten seurapyytäjien asennoineen. Koirat oli kyt-ketty kuusen luokse, kun oli lähdetty villipeuroja naakimaan.Samanlainen seuroinpyytäjien kokouspaikka lienee aikoinaanollut myöskin edellämainittu Vipukuusi Jiesiöjoella.

Villipeuroja olikin vanhoina aikoina Lapissa monisataisetlaumat liikehtimässä. Varsinkin sen jälkeen kuin kamala ruttotoista sataa vuotta takaperin toimitti lappalaisten porokarjoissasuurkaadon, lisääntyivillipeurojen luku tavattomasti. Ihmisenhajvkun katosi erämaista, uskalsivat aratpeurat lähteä tuntureiltansaalas aina kauas etelän kiveliöihin. Silloin niiden kintereillä metsä-miehet talvikausin hiihtelivät ja kaatoivat niitä väliin kokonaisinlaumoin. Mutta eivätne siitä vähentyneet,uusia laumoja laskeutuipohjoisista tunturimaista, jossa oli oikein villipeurojen syntymä-seutu. Vielä vanhojen äijien muistannan aikana oli peurojenmetsästys erämiehen tuottavimpia pyyntejä. Mutta sitten taasaikaa myötenporokarjakinpääsi kasvamaa i, lantalaisetkin rupe-sivat porojen kanssa värkkäämään, ja Sodankylän takamailletulivat 1880-luvulla Hetasta Ponku-Matit,JuhaniHetat jaPurnu-mukan lappalaiset suurine porolaumoineen. Ja niin lemahti taasihmisenhaju erämaihin; peurat pelästyivät ja rupesivat pakene-maan pois. Tuntureille,missä eikristitynhajua tuntunut,nemeni-vät takaisin taikka rupesivat pakenemaan itää kohden. Lutto-joen ja Nuortin välistä suurta kairaa myötenvillipeurat painuivatniinkuin virta itäisiin korpiin.

Niin loppui peuransukukinSuomesta. Viimeisen villipeurojenparttion Kittilässä tuhosi Pokan Pekka 1880-luvulla. Lähti ukkokarhunajoon,mutta yllättikin 18-päisenpeuraparttionSavuaavalla,Pokan eteläpuolella. Sitä olivat Sodankylän miehet jo turhaanajelleet, väsyttäneet vain. Pekka rupesi painamaan peurain pe-rässä pitkin Savuaapaa, hiihti ja paukutti suustaladattavalla

27

peuraväljällään, kaatoi sarvipään toisensa perästä ja pysyttelikintereillä, kunnes viimeinenkin oli maassa.

Tämä oli viimeinen villipeurojen suurkaato Kittilässä. Senjälkeen ei enää ole Kittilän erämaissa villipeuroja tavattu.

Lumikenkä Kolarista.

LappalaismuisteluksiaUnariltaodankylän lounaisessa kulmauksessa,Rovaniemen jaKit-tilän rajoilla, on suuri ja kaunis Unarijärvi. Kesäisinjohtavat vain metsäpolut tänne jänkien ja monilu-

k kuisten vaarojen erämaahan, jonkakeskellä puolitoista-ppeninkulmainen, monien saarien ja niemien pirstomajärvenselkä aukeaa. Harvoin tänne kesällä kukaan

vieras pohjastuu, mutta talvella kulkee järven poikki vanha erä-maakylien valtatie, jokaTornionlaaksosta vie Sodankylänkirkolle.Vain pari kylää on suuri järvi saanut äärelleen; pohjoisrannallaon iso Uimaniemi, eteläpuolella, Meltausjoen niskassa, Luusua.

Unari on oikea lappalaismuistojen järvi. Muinaiseen aikaan,jolloinkoko PeräpohjaolivieläLapinkorpena ja»tuhkalappalaisten»asuinmaana, eleli näilläkin mailla vain lappalainen. Järven nie-mien ja saarien, lahtien ja rantapoukamien monilukuiset nurmet-tuneetkentät kertovat kulkijalle tarinoita entiskansasta,jamaastalöydetyt kiviset työkalut,kattilaranit ja muut kummannäköisetesineet haastavat kadonneen kansan oudoista elämäntavoista.Ja nykyinen ristirahvas juttelee monia muisteluksia seudun enti-sestä »ristimättömästä kansasta>> ja näyttelee heidän kalmisto-paikkojaan ja asuinsijojaan.

29

Muisteluksien ensimmäisiä lappalaiseläjiä Unarilla oli suuriJantukka-noita, jolla oli ollut kotansa nykyisen Rantalan talonpaikalla Uimaniemellä. Mutta tarinat tästä Unarin ensimmäisestäukosta ovat jo unohtuneet, vain hänen kotasijaltaan on löydettyjoku kivikirves,kattilansanka, poronluita ja hiiliä. Samoin ovatkadonneet monet muutkin erämaajärven muinaiset asukkaat:Luusuan puolessa, Moulusjoen suussa, Päivänkentällä asunutPäivä,PieskansaarenPieska,pohjoisrannanKorkeanlietteen Junkkuja Kaarinanniemen Kaarina, Porosaaren Raunankentän Raunaja UlikasjoensuunUtsi-Matti. Jatoisista ei ole jää-nyt muuta kuinnimetön kotasija.Kuolleet ovatukotja saaneet sijansa

»ristimättömänkansan» kalmis-tossa Porosaarenlounaiskolkassa,

taikka ovat paen-neet pois kokopaikkakunnalta.Rauna-äijakin

Uimaniemen Kallatsan talon pihamaa. Rappusillaistuu Mänty-Elli.

muutti pois, ja piilottiaarrekattilan kotakenttäänsä. Juhannus-yönänähdään siitä vieläkin savunnousevan.

Mutta toisista tietävät tarinat kertoa enemmän.Niin asusti ison Porosaaren Noidanniemessä suuri lovinoita,

ja toinen lovinoita eleli Hamarankentällä,parin kilometrin päässäsalmen takana

— lappalaiset olivat siihen aikaan vielä mahta-vampia noitia kuinnykyään. Äijät olivat toisilleen vihamielisiä jakateellisia, niinkuin noidat tavallisesti ovat: noitakonsteillaan javoimakeinoillaan he koettivat voittaa ja tuhota virkaveljensä.

Niinpä kerran Porosaaren noita ryhtyi Lapin suurnoitienvanhaan mahtavaan kalastuskeinoon: laulautui loveen, joi suurensalmen kuivaksi sekä toimitti akkansa ja tyttärensä kuivalta jär-venpohjalta keräämään kaloja. Mutta kun kalamiehet salmenpohjalta parhaillaan kokoilivat kaloja kontteihinsa, heittäytyi

30

Hamaran noitakin loveen ja lauloi vastalukunsa, ja niin tapahtui,ettei Porosaaren noita enää voinutkaan pidättää vettävatsassaan,vaan täytyi hänen solauttaa se takaisin järveen. Siitä kalanko-koojat saaliineen hukkuivat,vieläpä Hamaran noidan manauksistamuuttuivat kiviksi järvenselälle. Kahtena suurena kivenä, Isona-Akankivenä ja Pikku-Akankivenä, ne vieläkin veden pinnallarinnakkain kyyköttävät. Iso-Akankivi hohtaa valkeaotsaisenamöhkäleenä: äidilläkunolikalaretkellään ollut valkealakki päässä.Tappiolle joutuneenapakeni Porosaaren noita pois koko seudulta,hopeansa vain kätki Noidanniemelle aarnihautaan. Mutta niinvahvoilla uhreillapiilotti lapinukko aarteensa,ettei sitä olekukaankeksinyt. Neljän kannun vaskinen kattilarani on kentältä aikoi-naan löydetty,mutta tyhjänä.

Autioniemen luona, Naiholahdessa,asui Naiho-niminen lapin-äijä. Hänkalasteli Unarissa niinkuin muutkin seudun lappalaiset,sillä Unari oli silloin vielä viljavampi kalavesi kuin nykyään. Oli-vatkerran Naihon ukko ja Hamaran noita Kaarkon laidassa maavetämässä ja saivat suuren lohen, mokoman koukkuleukaisen

Unarijärvi

31

kojaman, jonka kaltaista otusta eivät koskaan olleet nähneet-kään. Pelästyivät äijät kovin, jottamikä tämä on? Oikea kala eiainakaan... jokohan marras lienee. Muisti silloin Naihon äijä:

■—

■ Na, meijän poika kyllä tietää,mikä tämä on. Hän kun onkäynyt kerran markkinassa jakahesti myllyssä. Viijäänpä hänennähä!

Mutta eivät uskaltaneet ukot ottaa outoa otusta veneeseen,massa vain veneen jäljessä raahasivat sen rantaan. Ja poika kut-suttiin tunnustelemaan.

Tunsihan markkinat ja myllyt käynyt poika senheti:— Ellei tämä ole itte perkele, niin se on ainakin perkeleenpoika. Tämä on tulella poltettava!

Ja koukkuleukainen kojama poltettiin heti roviolla.Mutta niin sitten kävi, ettei sen erän perästä enää,ole lohta

Unarista saatu. Ei ole se kala enää noussut siihen veteen, jossahänen sukuaan niin kamalasti kohdeltiin.

Muttakauan eivät saaneet lappalaiset metsäjarvillaanrauhassakalastella,kun jokintereillä kulkeva etelän erämies ennätti tänne-kin. »Kemiläiset» nousivat Kemi- jaOunasjokea jasitten sauvoivatMeltausta myötenylösUnarille,rakensivat kalamajansa Kemiläis-saarelle ja valtasivat pian lappalaisten parhaatkala-apajat. Syntyipitkälliset riidat ja käräjöimiset Unarinseutujen kalavesistä sekäLapin ja lannanmaan rajasta. Kemiläiset olisivat halunneet koko-naan haltuunsa kalaisen Unarin taikka ainakin rajan sen halkiLiittovaarasta Lentovaaraan. Ja niin sitten raja määrättiinkinvedettäväksi. Mutta kun lähdettiin rajaa käymään, pettikinlappalainen opas rajamiehet, osoitti Liittovaaralta Joukahais-vaaraa, joka on y>— 8 km etelään Liittovaarasta, ja sanoi: »Tuose onLentovaara, josta savunousee!» Siihen raja ajettiin, jaUnarijäi kokonaan Lapin puolelle. Käräjöivät kemiläiset kyllä senkinjälkeen,mutta karttoihin merkitty rajapiti paikkansa.

Ja kemiläiset kalastelivat Unarissa edelleen. Joka kevät saa-puivat hekoko joukolla erämaahan,viipyivät kesäkauden jasittentaas syksyllä viimeisten muuttolintujen jäljessä laskettelivat alasomille mailleen. Nähdään vieläkin Kemiläissaaren rannassa heidänvanha kalakenttänsä, Kemiläisten kentäksi sanottu, mustuneinekiuaskivineen.

32

Osuivatpa Lapin erämaihin myös kaikkialle tunkeutuvat»vihavenäläiset» ryöstöretkillään, ja silloin saivat metsäjärvieneläjät kokea vieläkovempaa. Monestihe menettivät kaiken omai-suutensa, jopauseasti joutuivat tuhonomiksikokonaisinkotakunnin.

Mutta toisinaan ovelat lappalaiset vuorostaansaattoivat ryös-televän vainolaisjoukon surmilleen — ainaisesti ajeltuina ja vai-nottuina olivat vähäväkiset lappalaiset oppineet turvautumaanoveluuteensa. Monet tarinat kertovat kuulusta Päiviöstä sekävielä kuulummasta Laurukaisesta, jotka vainolaisiakerran toisensajälkeen syöksivät surman suuhun.

Unarillakin on omat vainolaistarinansa ja sankarinsa.

Unarijärven Riunanliete.

Unarin koillisrannalla, Korkeassa, Marjetanniemellä, asuilappalaisukko, Marjetta. Keitteli Marjetta-ukko muuanna iltanaporonlihaa kodassaan ja kuori rasvaa kattilasta. Näki äijä silloinkattilaansa kuvastuvan, kuinka vainolaisen partainen naamailmestyi kodan räppänäreikään. Mutta Marjetta ei ollut tietääk-seenkään, kuori vain kattilaansa ja itsekseen hyräillenhyöriskelikodassa. Sitten yhfäkkiä äijä kaappasi jousensa ja pinkaisi terä-vän nuolen partaiseen naamaan. Kuolleena rötkähti räppänästäkurkistelija alas, ja pelästyneinä lähtivät toiset pakoon. Samanvainolaisen luita onsittenmyöhemmin,vanhain muistannanaikana,löydetty Korkeanlietteestä; sääriluukin on ollut syrjäkämmentätavallisen miehen sääriluuta pitempi, ja leukaluu niin leveä, ettäsen haarat sopivat miehen leuan ulkopuolelle; pääkallo on ollut

33

suuri ja sen takaraivossa semmoista latinankirjoitusta, mitä eivättavalliset ihmiset, latinan taitamattomat, osanneet lukea.

Mutta suuremman surman tuotti vihavenäläisille Riuna-ukko, joka eleli Porosaaren pohjoisrannalla, Riunankentällä.

Olimuuan kesäinen aamu. Riunan lapset olivat järvenranta-lietteellä leikkimässä. Huomasivat siinä outoja liikkujia järvellä,huutelivat:—

■ Uipi niemeltä tänne koiria! Yksi koira uipi... kaksikoiraa uipi.. . monta koiraa uipi tänne niemeltä!

Riuna-ukkq kuuli lasten huutelun, meni katsomaan, mitäkoiria siellä uipi. Näkiukko heti, etteiväthän ne mitä koiria olleet,vaan miehiä sieltäniemennokasta oliuimassasaartakoh-den. Ja paikallatyönsi Riuna ve-neen vesille, siep-pasi kirveen jakei-hään mukaansa jalähti soutamaanuimamiehiä vas-taan. Siellä hetikeksi,ettäneolivatvihavenäläisiä, jot-karakoksipuhalle-

Uimaniemen kärki. Unarijärvi.

tulla lampaan rapamahalla kelletellen olivat surmaretkellä saareen.Silloin ukko kävi keihäineen ja kirveineen rosvojoukon kimppuun,ajeli niitä mies mieheltä,sohikoi keihäällä uimarakot puhki jakir-veellä taashotaisikynsille taikkakamauttikalloon,kunuimamiehetrupesivat tarttumaanveneeseen. Muuatta vainolaista ukko viillättikäteen, niin että koko koura raskaine kultasormuksineen kopsahtiveneeseen. Ja niin tuhosi venemies yksinään koko vihollisjoukon.

Niemeä ruvettiin sitten sanomaan Uimaniemeksi. Ja viha-venäläisten luita ■

—■ tuuli kun ajeli raatoja rantaan ■

—■ on jälkeen-

päin monet kerrat löydetty niemen kivirovaikosta, Uimaluolasta.Unarin seutujen viimeinen lappalaisasukas oli kuulu »Roju-

Elli», vankka ja toimekas lapineukko, jonka lantalaisverellä sekoi-tettuja jälkeläisiä vieläkin elää Unarin kulmilla.Lapin muisteluksia —

3.

34

Roju-Ellin sanotaan olleen täyden tuhkalappalaisen, Pokansukua, joutuneenensin naimisiin Kyrönmiehelle Kittilänpohjoisiintunturimaihin,mutta sitten pian jääneen leskeksi. Upporikkaanlesken etsi erämaista taas Unarin lappalainen, Kallatsan Lassi,joka piti kotaansa nykyisellä Autionkentällä, Unarin pohjois-rannalla, Autiolammen äärellä. Lassi ei ollut aivan puhdastatuhkalappia, sillä hän oli Saaran Jussan poika, ja Saaran Jus-sasta taas tiedettiin, että hän pojanpoikana polveutui entisestäSodankylän papista ja hänen lappalaisesta piiastaan. Niin rikasja mahtava oli Kyröntunturien leski, että hän Unarille tullessaan

Autiolammen kenttä, Roju-Ellin entinen asento-paikka. Aidan takana Autiolampi.

toi mukanaan sem-moisen porotokan,että Lassin kota-kenttä, vieläpä kokoAutiolampikin tuli-vat täyteen hänensarvipäisestälaumas-taan. Toimekkaanahääri Roju-Elli uu-dessakotipaikassaan.Unarinympäristöillä,jäkäläisillä kankaillaja tievoilla,paimen-teli hän suurta kar-jaansa, kierrellen ki-veliöstä kiveliöön,

pääpaikkana pitäen Autiolammen kenttää. Talvisin ajeli Elli ko-measti pitkine raitoineen ylt'ympäri laajaa Lappia ja Peräpohjaaaina Tornion, Matarengin ja Enontekiön markkinoita myöten,jopa Ruijanmeren rannoilla Alattiossa asti. Ja iso tiuku oliaina- ajoporon kaulassa, lisäksi vielä monet helisevät kulkusetvaljaissa, olipa raitoporoillakin kulkusensa. Siitä jo kyllä etem-pänäkin tiedettiin,milloin Roju-Elli oli liikkeellä,sillä kauas kuu-lui kova roju ja pauhu, helinä ja helkkäminen, kun eukko raitoi-neen teki matkaa. Jopa yli kaiken kajahteli Ellin huikea ääni,kun hän poroilleen taikka miehilleen äyskähteli. Eipä eukkosuotta ollut rehevää nimeään saanut. »Huutaa kuin Roju-Elli»,sanotaan Unarilla vieläkin.

35

Mutta Ellin miehestä, Autiokentän Lassista, eivät tarinatpaljoa kerro. Mahtavan akkansa rinnalla joutui hän kokonaanvarjoon, ja kuolikin jo ennen häntä jättäen Ellin yksinään rojua-maan. Sen vain muistelukset mainitsevat,että kerran meni ukkokarhuntappoon —ja eukko oli tietysti mukana. Huonosti ukkoampui, ärsytti vain karhua, niin että se hyökkäsikimppuun jaheitti äijän alleen. Silloin äijä päästi parun ja huusi Ellille:

Helähytä vyölliskoukkua!Akka helähdytti avain-

kimppuansa jakarhu, joka onvihainen helinälle, heitti äi-jän ja lähti laukkaamaaneukkoa kohden. Mutta akkaasettui kirveineen kinokseentappeluasentoon, kysäistenvain ukolta:

■— " Kummallako lyön, te-

rälläkö vai pohjalla?— " Pohjalla,pohjalla! neu-voiLassi.

Ja pohjalla Elli paukaut-tikin, roimautti niin rajusti,ettei sitä lyöntiä tarvinnutkerrata.

Siihen karhu eukon eteenkellistyi.

RantalanJoopi,Roju-Ellin tyttärenpoika.

Kolme tytärtä oli Roju-EUillä, Saara, Riitu ja Elli,mutta eiyhtään poikaa, jotensiis vain tyttäret joutuivatEllin lapinsukuajatkamaan. Suurien porotokkien perijöinäkelpasivat toimekkaanlapineukon komeat jakoreapukuiset tyttäret kyllä lannanmiehille-kin. Saaran sai Sassalin Joopi, Sodankylän Sassalinjärveltä, jamuutti sitten anoppimuorinsa naapuriksi Uimaniemelle. Riitu vie-tiinnaapurijarvelle,Kierinkiin,RistilänMatille, jaEllin otti Seipä-jarven Niiles, joka meni ja perusti Kierinkiin Kumpulan talon.Niin siirtyi Roju-Ellin tuhkalappalainen suku suomalaiseen pol-veen jamukautuilantalaisten tavallaelämäänkiintonaisessa asuin-paikassa, karjaa hoitamaan ja maata möyrimään. Saara kylläJoopeineen asusteli äitinsä tavalla, kierteli kiveliöitäporotokkain

36

kanssa sekä kesät ettätalvet. Vasta vanhana asettuivaterämaidenkiertäjätUimaniemen taloonasumaan,jaJoopistatuli»Uima- Joopi».

Lappi, Roju-Ellin kieli, oli tyttärien kielenä, mutta oppivathe sitten jo miestensäkin kielen. Ja lapinpuvussa tyttäret käys-kentelivät, kuten ennen mahtava äitimuorinsakin.

Mutta' sittenjoseuraavassapol-vessakieli ja tavatvaihtuivat. Roju-Ellin kieli katosi,ja lapin vaatteuk-sen sijalle tulilantalaisen puku.Unohtunut on joKallatsan mum-molta, yli80-vuo-tiaalta Mänty-El-liltä, Saara-muo-rin tyttäreltä, äi-tinsäkieli,samoin-

Uimaniemen tyttäriä pyhäillan soutelulla.

kuin hänen veljeltään, Rantalan Joopi-äijältä, puhumattakaannuoremmista, neljännen ja viidennen polven jälkeläisistä, jotkaparhaillaan ovat Uimaniemessä elämässä ja nousemassa.

Eiolelappalaisista eikäRoju-Ellistä enäämuutakuinmuisteluk-set jäljellä,jaautiot kalakentät jakotasijat.Muttaniistäkinjomonetovat lantalaistenniittymaina taik-ka viljapeltoina.

On sentäänRoju-Ellistä vie-lämuitakinmuis-toja: Vieläkinmonet Uimanie-

mennuoretpojatja tyttäret ko-meilevat lapintummalla tukallaja katsella vä-läyttelevät esi-äitinsä mustan-ruskeilla silmillä

Lapinnaisen lakki.

Äijänpato Ounasjoessa

Alakylänensimmäisetasukkaatsuurimpia kyliä, Kirkonkylän ja Kaukosen rin-

nalla, on Alakylä Ounasjoen suuren väylän itäpuolei-sella rantatasangolla.

Täällä jo etelästä tulija ensi kerran saa hiukanLapin tuntua, sillä kyläneteläpuolisille hiekkatievoille,parhaiten korkealle Äijänpuljulle, kumottavat taivaan

pohjoisilta ääriltä Lapin monilukuiset tunturit ■— Ylläs-, Ke-

sanki-, Lainio-, Pyhä-, Aakenus-, Katka-, Levi- ja Kumputun-turit "— ■ mahtavina, sinertävinä köyryinä. Eikä kesänaikana päi-väkään mene enää mailleen viikkokausiin.

Täälläkin alkuisin asusti lappalainen. Mutta helppo oli tännelannanmiehen osata: suurta Ounasta vain soutaa ja sauvoa vasta-virtaan. Siksipä jo aikaisin tänne etelästä-nousija saapuikin.

Muuan karkulainen, jonkasanottiin olleen lähtöisinaina Ruot-sista, Taalainmaasta asti, tuli ensiksi Lapinkorpeen ja asettui Ala-kylän lappalaisten seuraan, tehden talon jokirannalle. Naapureil-leen miehellä oli aina tapana kerskailla:

38

— Mie olen mies muita mokompi!Mie olen sillan alta kiviarkusta löyvettyja kauppiaalta kasvatettuja pitkäkyntisyyteni takia pois hääetty,ja kaksi kertaa elämässäni liinapakkaan sattunut.

Kerrottiinkin, että mies »muita mokompi» oli pikku lapsenaliinapakkaan kääräistynä heitetty maantien sillan alle kuolemaan.Poika-pahaisen oli kuitenkin löytänyt muuan kauppamies, kor-jannut kotiinsa ja kasvattanut apulaisekseen. Mutta pojasta olitullutkin pitkäkyntinen, niin että isännän oli täytynyt häätää hä-net maantielle. Sitten oli liinapakan mukana löydetty joutunut

taas kommelluksiin,tappeluihin, ja piek-sänyt toverinsa liina-pakalla pois päiviltä,ja sen johdosta lähte-nyt karkuun Lapinerämaihin, jossailmes-tyimiehenämuita rao-kompana ja teki talonOunasjoen rannalle.

Nykyinen Mokon talo Kittilän Alakylässä.

Ja kun ei miehestä tiedetty muuta kuin hänen tarinansa,ruvettiin häntä sanomaan »Liinapakka-äij aksi», ja miehen taloaMokoksi. Ja Mokkona on Liinapakka-äijan perustama talo sit-tenpysynytkin.

Parhaat niittymaat Ounaan varrelta ennätti Mokon Liina-pakka-äijä valita asuinpaikaltaan aina Lainiojoelle asti, jossa jou-tui Kaukosen asukkaan kanssa rajatusten Kentänniemellä,peni-kulma Kaukosesta alaskäsin.

Mutta vanha pitkäkyntisyys pysyi Mokon miehessä Lapin-korvessakin.

Kaukosen ukolla oli kerran lehmä laitumella Kentänniemellä.Lähti ukko illalla saunanlämmetessähakemaan sitä kotiin,muttalehmää eilöytynytkään. Silloin ukko arvasiheti asian ja lähti seu-raavana päivänäpoikineen ja pyssyineen ahdistelemaan naapurinäijää, joka oli niityllään. Ja äijän takki oli veressä.

39— Miksiontakkis veressä? Kaukonenheti ensi asiakseenkysyi.—

■ Pyitä ammuskelin, Mokko murahti.— Olet lehmäni tappanut!— Enkä!Mutta kunKaukonen meni jaetsisuovan,löytyisieltä lehmän-

raato.Siitä Kaukoset taas Mokon kimppuun:— Tapamme sun nyt, sinä lehmännylkijä!Mokko häätyi rukoilemaan sovinnontekoa. Ja sovinto teh-

tiinkin, muttaMokon täytyi luovuttaa monia parhaita Ounasjoenniittyjään Kauko-selle — muuanniistä, Välinahka,onvieläkin samallaKaukosen talolla.Isossajaossa kylläjoku niitty, Väli-kaarto, palautet-tiin takaisin Mo-kolle.

Sai sittenMok-ko naapureikseenHietaniemen jaErkin talon, joidenensimmäisten asu-

Lainiojoen niittyrantaa. Kittilä.

kasten sanotaan olleen lapinrotua. Ounasjoesta pyysivät uudis-eläjät lohta, ja kävivät myöskalastelemassa Molkojärvelläkin,pa-rin penikulman päässä, Sodankylän rajoilla. Samoihin aikoihintekivät alhaalta käsin kemiläisetkin joka kesä kalaretkiä Molko-jarvelle.

Mutta Molkojarvella jo asusti kaksi kamalaa äijää, jotka oli-vat sinne jostakin alamaastakoituneet: Tuimala-raukka jaJääskönäijä. Tuimala asui lounaisrannan Pirttilahdella, Tuimalanken-tällä, jossa vielä nähdään huoneen sijoja sekä tavaton »väkikivi»,jota äijä on väliinhuvikseen heitellyt. Ja vastapäätä, itärannalla,möyri Jääskön äijä, raivasi korpea ja rakenteli kiviaitaa, minkäjätteitä nykyisinkin nähdään rantakorvessa Kenttävaaran lai-dassa. Äijä olikin vielä mokomampikuinTuimalanukko, oliMolko-

40

järvelle tullessaan vain kivellä istuen melonut ylös Ounas- jaMolkojoet.

Molkojarven korpikontiot vihasivat kovin kaikkia vieraita,jotka kävivät verottamassa heidän kalavettään. .Varsinkin Jääs-kön äijä oliheille äkäinen. Niinpä hän kerranriitautui kemiläistenkanssa ja raivoissaan kangella pieksi hukuksiin koko nuottueen,neljä miestä. Miesten ruumiit ajautuivat sitten rannoille: Raap-pana-nimisen Raappanalahteen, Tiiron Tiirolahteen, HannunHannulahteen ja Lisman Lismalahteen. Veneramiskon ajoi tuuliLaivalahteen.

Sellainen me-no Molkojarvellasäikähdytti Mo-kon ynnä hä-nen naapurinsa ■

—■

saattaisi hurjapäähelposti heidätkinsamoin ruhjoa. JaMolkojarvi olihy-vä kalavesi, jossapitäisi saada pyy-dystää. Mokkolähti tovereineenJääskönäijää pu-huttelemaan. Kun

Jääskönäijän entinen asuinpaikkaMolkojärvellä.

miehet astuivat äijänpirttiin,niinsielläisäntä istuupöydäntakana,ja karhun leukaluut yksikseen omia aikojaan tanssivat pöydällä,saman karhun, jonka Jääskönäijän suuri sonni olihiljattain tap-panut. Se kyllä miehiä hirvitti, mutta saivat sentään sanotuksiasiansa:— Etkölähe meijän kylään asumaan? Siellä on hyviä talon-paikkoja ja paljon hyviä niittyjä. Saat itse valita paikan ja niit-tyjäkin kyllä saat. Lähe pois sinne muijen joukkoon, korttoakostäällä kiveliössä yksin möyrit. Lähe katsomaan!

Ja äijä lähti,meni veneeseen jaherrana istui, ja miehet lähti-vät soutamaanMolkojokea alas ja sitten taas sauvomaan Ounastaylös. Päästiin Pahtakosken niskaan,Nurmikorvaan, jossaon suuriRäystäskallio rannassa, niin jo sanoivat sauvojat:

41—■ No,eioleenääpitkäkylään. Minkälainenpaikka tämäolisi?

Mutta äijä vain istuu herrana veneessä, katsahtaa rantaanpäin ja murahtaa:— Ei tämä ole hyvä paikka. Sauvokaa eteenpäin!

Tullaan Neitikosken niskaan, jossa on rannalla synkkä kuu-sikko, ja taas kysäistään:— Minkäslainen paikka tämä olisi?

Äijä nousee rannalle, ja miehet jäävät veneeseen odottele-maan. Vähän ajan päästä äijä palaa metsästä, kädessä vereksetkarhunkorvat, istahtaa veneeseen ja ärähtää:

Kittilän Alakylää Äijänpuljulta katsottuna.

—■ Ei tämä ole ihmisten asuinsija. Sauvokaa vain ylöspäin!

Päästään siitä jo lähelle miesten asuinpaikkoja, ja sauvojatovat jo kovin hätäyksissään. Silloin äijä komentaa:— Soutakaapa kosteeseen! Eihän tästä ole enää kaukanateijankaan koti.

Miehet soutavat rantaan, äijä nousee maalle ja sanoo:—Tähän mie asetun!

Ja siihen äijä asettuikin ja teki Jääskön talon,neljänneksenalapuolelle Mokkoa. Niittyjä hän sai valita Ounasjoelta, Lainio-suvannolta. Talonpaikastaan arveli äijä:

■— " Kyllähän tässä parikolme polvikuntaa elää hyvästi, mutta

voivat sitten ohjakkeet ja orjantappurat tukahuttaa pellot.Niin tuli Molkojarven pelottavasta äijästä Alakylän asukas,

ja Alakylän miehet saivat rauhassa käydä Molkojarvella kalassa.

42

Heillä olikin siellä sitten aina viimeaikoihin saakka jokaisellaomat kalakenttänsä ja aittansa, samoinkuin lähellä olevalla Saari-järvelläkin.

Mutta vaikka Jääskön äijä olikin nyt oman kylän miehiä jakävi yhdessä kalaretkillä Molkojarvella ja heinätöissä Lainio-suvannolla, vistotti kuitenkin toisia koko ukko. Harvoin hänpistäysikylässä,eleli vain jokitörmällään jaraivasirantakorpeaan.Näkivätpä naapurit, jotka salaa pitivät ukkoa silmällä,kauhukseenhänen joskus suurella kivilaakalla meloskelevan poikki joen.

Ja vielä enemmän kauhtuivat kylänmiehet, kunkerran näki-vät,minkälainen valta äijälläoliHiisiinkin,joitasiihen aikaan vielämajaili niilläkin selkosilla, Pahtakalliossa, joen länsirannalla.Oli Hiisi-äijä kyllästynyt ihmiskansaan, joka jokea myötenmyö-täänsä nousi erämaahan hänen rauhaansa häiritsemään. Hiisipäätti sulkea koko Ounasjoen ja lähti akkoineen ja poikineenkantamaan Pahtakalliosta hirmuista kivitaakkaa jokea kohden.Taakkansa rymäytti äijä virtaan poikkiteloin, ja akka-Hiisi ry-säytti toisen jatkoksi. Mutta silloin juuri sattuikin Jääskönäijärannalle. Kun poika-Hiisi aikoi paiskata väylän tukkoon, jyräyttiJääskö rannalta:

"— ■ Poika, äläs heitä sitä siihen!Hiidenpentu pelästyi, niin että kiviröykkiörysähti hänen

selästään alapuolelle muorin kannannaista. Hiidet laukkasivatkorpeensa, jaOunasjoki jäipatoamatta. .

Mutta Hiisien kantamat kiviröykkiöt ovat vieläkin kuinpatona poikkiteloin Ounasjoessa, ja sanotaan niitä Äij änpadoksi,ja rannalla olevaa Jääskö-äijänuudistilaa nimitetään 1700-luvunalkupuolella asiakirjoissakin Äijänpadon taloksi.

Tuimalan väkikiviKittilän Molkojärveltä.

Sieppijärviaamijoen juoksulla Kolarin sydänmailla,vaarojen välissä, on matala heinäran-tamen Sieppi järvi, jonka nykyään jomelkein kokonaan täyttävät vetiset hei-näsaarekkeet. Korkeassa kortteikossa jaluhtaheinikossa vedenpinta vain siellä

täällä läikkyy silmänteinä taikka kiertelee monilukuisina salminaja kanavina vesiaulakkeesta toiseen.

Tuiki tuntemattomia olivat entisaikaan Kolarinsuuret selko-set, eivätkä Köngäsenruukin isot herratkaan väylän länsirannallatietäneet, minkälaisia maita ja mahdollisuuksia piili itärannansynkkien asumattomien erämaiden pimennoissa. Lähettivät hesilloin lapinäijän, salojen tarkan samoilijan, Siepin, sinne löytö-retkelle. Kepsutteli löytöretkeilijä aamuaurinkoa kohden poikkiparipenikulmaisen kairan, kulki synkkiä kuusikkokorpia, kapusivaaroja, mutta enimmäkseen sai sotkea suuria jänkiä jaaapoja,tuli viimein männikkökankaalle ja vaaralle ja sen takaa löysimetsäjarven, löysi toisenkin, tarkasteli maita ja tutki vesiä jatallusteli sitten taas takaisin ruukille ja »muisteli» herrallensasuuren tutkimusmatkansa tulokset:

44

"— - Na, löysinmie jängän, suuren jängän, ja löysinmie järven,ei suuren järven, mutta viljaisen järven, kaloja paljon oli. Jakaksi suurta vaaraaoli järven ympärillä, yksi vaaratällä puolellajayksi vaara tuolla puolella. Ja järveen tuli iso jokipohjoistuulenpuolelta, ja iso joki lähti suvituuleen päin, ja joessauipaljon lin-tuja, niinpaljon lintuja, että päivä pimeni, kun lentoon lähtivät.Na, sitten oli taas järvi, pitkä järvi, ei leveä järvi, mutta kala-järvi. Ja paljon heinää kasvoi tämän järven rannalla, ja paljonheinää kasvoi joen rannalla, ja sangen paljon toisen järven ran-nalla, järvessäkin kasvoi heinää. Suuret ja hyvät heinämaat sielläoli. Rintoihin asti oli ruohoa.

Filpan vanhoja aittoja. Pienempi entinen kala-aitta.Sieppijärvi.

Hyvin toimitetunretkensä palkkioksisai Sieppi-äijä löytä-mänsä järvet kalave-sikseen ja ruvettiinniitä löytäjänsä mu-kaan sanomaan Siep-pijarviksi, ja vaaraajärven länsipuolellaSieppivaaraksi sekäsuurta jänkää matkanpuolitaipaleessa Siep-pijängäksi. Löytöret-keilijä muutti asu-

maan alemman Sieppijarven länsirannalle,nykyisen Satan salontienoille,pystytti siihen kotansa, rakensi rantaan pikku aitan-kin, joka äijän jälkeen vielä sadat vuodet seisoi, ensin Satanukon kenttäaittana, sitten Rovan elatusäijän aittana,kunnes semuutettiin Joensuunniemeenniittyladoksi. Ja siellä seonvieläkin.

Mutta Siepin löytämät parhaat niittymaat valtasi Köngäsenruukki ja pitiniitä hallussaan aina »riikin jakoon» asti. Joka kesäkävivät ruukin miehet Sieppijarvella tekemässä heinää Voisaa-rella, Varisniemellä, Pietinniityllä ja Papinniityllä sekä Tiensuunlatomaalla ja Naamijoella. Mutta kun valtakunnat erosivat, me-netti Ruotsin puolelle joutunut ruukki suomalaiset niittymaansa.Ne jäivät kruunun niityiksi, joita sitten »houvi» kävimyymässäpaikkakuntalaisten niitettäviksi. Muuankin »Nenättömäksi hou-

45

viksi» sanottu,huonosti suomea haastava herra, oli ollut niittyjenmyyjänä. Sittemmin saivat Sieppijarven isännät lunastaa niitytomikseen.

LöytöretkeilijäSieppi ei saanut kylläyksinäänmetsäjarvillaankalastella. Naamijokea myöten osui sinne toinen jos toinenkinerämies, raivasi rannalle kalakentän jakävi Sieppi-äijän kalavettäverottamaan:säynäjää ja siikaakin siihen aikaan oli järvissä yltä-kyllin. Muutamat pyyntimiehet rakensivat kala-aitankin saaliinsäilytyspaikaksi, ja sellainen entisten ukkojen rakentama pienipari-, kolmimetrinen kala-aitta on vieläkin Filpan talossa tavara-huoneena. AlhaaltaJuoksengista ja Alk-kulasta sanotaanmies-ten olleen.

Muttahyvätkalavedet ja vielä parem-mat heinämaat hou-kuttelivat pian Siepinasentojarvelle vakinai-siakin "asukkaita. Sitäoli erämaatakiertänytja lantalaisten mieli-teot tuntevalapin-äijäjo kauan aavistanut-kin, jopa ennustanut,■että vielä tämänkinjärven rannalla asuu

Filpan talon rappuset. Sieppijärvi.

lannanmies, ja iso kylä nousee kerran vanhan Sieppi-äijän kala-veden ympärille.

Ja niin on käynytkin. Sieppi-jarven ympärille onkohonnutKolarin suurin yhtenäinenasutus. Koko länsirannan karu kangasja Peuravaaran laita hiekkatievoineen ja kivikkoineen on paljas-tettu, ja taloja sekä mökkejäon noussut kymmenmäärin. Muuta-mat asunnot ovat jo saaneet sijansa itärannallakin, Käkivaaranrinteellä. Onkylässä Sattaa, Filppaa, Pääkköä, livaria, Jussia jaRovaa, Kangasta, Kurua ja Kulluvaaraa.

Tornion jokiväylän asukkaat, jopa useimmat Ruotsin puo-lelta, aina sydänmailtakin, pitivät ensiaikoina huolen Sieppi-

46

järven kansoittamisesta. Kolme ukkoa väylän takaa, Mikon-Antti Koivukylästä, aina Hietaniemen seuduilta, Alatalon ukkoJarhoisista,Naamijoen suulta, ja Satan äijä Sattajärveltä, Pajalantakamailta, kävivät ensin vain kalaretkillä, mutta sitten jo aset-tuivat järvelle elämään. Sattalainen sai ensiksi aikaan Satantalon, jota sanotaan kylän vanhimmaksi, sitten Koivukylän miestuli Satan naapuriksi, ja niinikään jarhoislainen. Mikon-Antinasuntoa sanottiin alussa vain isännän mukaan Mikon-Antiksi,mutta sitten myöhemmin se taas sai uudesta isännästä uudennimen Filppa, joka sillä on vieläkin.

Väylän takaa, Turtolasta Ruotsin puolelta, tuli asukas Pääk-köönkin,nimittäin Pääkkö. Samoin saapui livarinkin talon tekijä,livari-niminen mies, Torakankorvasta, vastapäätä YlitornionKaulirantaa, läheltä entisen Tornionjoen tulvanrunoilijan,Keksin,asuntopaikkaa. Ja Torakankorvassakuuluu vieläkin elävän samaalivarin sukua. Mutta Kulluvaaran asukas lähti Suomen puoleltaväylää Turtolasta, Juoksengin Kuiluvaarasta.

Sama Pajalan Sattajärvi, joka oli Satan ukon saattanut mat-kaan, toimitti talon tekijän Sieppijarven Kuruunkin,ison,musta-verisen ja pahansisuisen miehen. Rysäytti musta mies rantakor-peen aukon ja rakentaa rytisti siihen talon. Mutta silloin saapuiSattajärveltä taas mies, vielä mustempi ja pahansisuisempi kuinedellä tullut veljensä. Ja väkevämpikin. Sillä pahankurisilleveljeksille tuli talosta tappelu, joka päättyi siihen, että viimeksisaapunut veli könisti ensiksi tulleen talomestarin pois koko seu-dulta ja rupesi itse isännöimään.

Kurulaiset olivatkin aivan omaa ihmisrotuansa koko suku,mistä lienevät kaukaisesta kotikorvestaan saaneet suoniinsa

—samoinkuin KittilänSalmijärveläisetkin — lihatontantaikkametsä-hiiden synkkää verta, joka antoi miehelle mustan haahmon japahan sisun.

Mutta jos kurulaiset olivatkin äkäisiä toraan ja tappeluun,niin oli heillä sisua raatamiseenkin ja työntekoon.Ainakin Pekka-äijällä, jokaolimerkillisimpiä Sieppijarven Kuruja*).Mies oli tava-tonmaan mullistaja janiittyjen raivaaja. Pekan periaate oli, ettäjoka kerta, kun taloon syntyi perillinen, leivänsyöjä,piti tehdä

*) Kurun Pekka eli vv. 1791—1857.

47

ohratynnyrinala, eli 800 kanttisyltä, peltoa ja hakata jokiniittyäyhden lehmän heiniksi. Ja sen ukko aina teki, itse möyri pellotja perkkasi niityt joka perillisen perästä. Syksyisin raatoi Pekkaniittyraiviollaan, väliin viikkomäärin yhteen menoon, rehkienpyhät, arjet kaukaisilla sydänmaajoilla,rämpienavojaloinkylmissäkorpivesissä, kaadellen puita ja raastaen pois pajukoita. Yöntietämissä ajoi ukko monesti heinäkuorman kotiin ja taas päivä-kauden heilui raiviollaan. Sattui joskus niinkin, että myöhäinensyksy heitti lumen avojaikaiselle korvenraivaajalle. Kerrankinkun ukko oli kuusi viikkoa yhtäkyytiä ryskännyt Venejoen Ym-myräisniemellä, puolentoista penikulman päässäkylästä, paiskasitaivas lumen korpeen. Äijällä ei ollut muuta neuvoa kuin lähteäkiireesti tarpomaan kotiin. Mutta kaukaisessa, pimenevässä sy-dänmaassa ukko eksyi ja kierteli takaisin omille jäljilleen. Kovinkummissaan hän niitä katseli ja ihmetteli:

:—

■ Onko täällä muitakin avojaikaisia kulkenut?Älysi äijä sentään viimein ne omiksi sotkemikseen, otti tar-

kemman suunnan ja osasi lopultakin kotiinsa.Mutta Vaattojarven miehet,Raution Heikka jaNivan Mooses,

jotka kulkivat metsästysretkellä, löysivät myöskin äijän avojai-kaiset tallaukset, luulivat karhunjäijiksi ja rupesivat niitä seurot-telemaan, ajattivat, ajattivat ja päätyivät äijän perässäSieppijar-velle.

Mutta kerran tuli Pekka-äijälle korpityössään tylsä eteen.Oli ukko Pasmajoella niittyä ajamassa ja tapansa mukaan rehkipyhäpäivätkin. Lensi silloin,kun Pekka parhaillaan keittää tuh-raili kodassa, tavi räppänästä sisään. Ukko ei siitä säikähtänyt,koppasi linnun kiinni,heitti pataan, keitti ja söi. Mutta yölläilmestyi pirulaisäijä kodan ovelle ja karjaisi:—

Sie olet tappanut ja syönyt miun poikani!Niin pelästyi Pekka pirulaista, että törmäsiulos kodan räp-

pänästä ja laukkoi samaapäätäkotiin,viidenneljänneksenmatkan.Avojaloin touhusi ukko kaiket kesät. Mutta kun piti lähteä

lehmiä kiveliöistäetsimään, koppasi hänkenkäpuolen kainaloonsasiltä varalta, että sattuisi jalkansa kiveen loukkaamaan.

Tervaa Kolarin entiset ukot polttivat paljon. Kurun äijäkinlaittoi kerran tervahaudan, mutta sai siitä jo kyllikseen. Toista

48

ei ukko enää ruvennut hankkimaan, vaanryhtyi jälleenmaatansamöyrimään ja arveli:—

Se ei tule autuaaksikaan, joka ei maatapruukaa.Pienet olivat Kurun pellot, kun Pekka ne sai haltuunsa:

vain puolen tynnyrin ala niittykarkeaa ja jokukapanmaa peltoa.Mutta kun äijä oli aikansa rehkinyt, oli talossa kahdentoista tyn-nyrin ala peltoa ja kolmentoista lehmän heinät niittyjä. Vieläeläkeäijänäkin kiskoi ukko tynnyrin peltomaan Kenttälaelle,tekaisi navetan japirttipöksän, jossa yökaudetkinkiskoi päreitä jakutoi verkkoa.

Vanha Kurun talo Sieppijärven rannalla.

Samanlainen työhulluoli Pekan emäntäkin. Yksinhän heiluikotona ja toimitti kaikki talon askareet, jopa ennätti siinä välissätehdä muutakin. Kesäpäivän töinään akka aamulla lypsi jahoitikarjan matkaan metsälaitumelle, sitten leipoi, kirnusi ja sen jäl-keen yksinään sauvoi veneellä kahden neljänneksenpäähän Hirvi-kosken myllyyn, jauhatti viljansa ja työntelitaas kotiin. Kotiinpäästyään emäntä lähti juosta haapsottamaan kolmen neljännek-sen päähän Ritalaen perille, Pruukinvankkaan, noutamaankar-jaansa,joka vielä oli lypsettävä jahoidettava yölevolle. Jakalan-pyyntiaikana ehti eukko vielä hoitaa verkkoja ja syksyllä viritellämetsään linnuille loukkuja.

Semmoinen toimekas emäntä oli Kurun Pekan eukko. Jamuutenkin hän oli tavattomampi muita ihmisiä. Ei voinut häntävesikään menettää. Kupsahti hän kerran kalaretkellä Vaatto-järveen,vajosi pohjaan, jakolme päivää vierähti,ennenkuin eukkosaatiin ylös. Mutta kunhänen annettiin rauhassa maataköllöttäärannalla suullaan, eikä mainittu sanaakaan hukkumisesta eikäää-

Sieppijärvien seutu

Lapinmuisteluksia —4.

50

neensä puhuttu,*ettei hukkuneen sydän halkeaisi, niin pian he-räsi akka henkiin, kakisteli hiukan kurkkuansa, kömpi jaloilleenja lähti köpsöttelemääntoimiinsa.

Hävinnyt on tämän raatajaparin talo. Eiollut jälkipolvessaenää Pekka-äijän sisua eikä muorin kaikkialle ennättävää toimek-kuutta. Tuli tukkihuijausten aika, talo menetti metsänsä, joutui»puulaakille», ja autiona,kohta maahan rysähtämässä, ammottaanyt ahkerain raatajain asunto.

Niittymaita valtasivat Sieppijarven uudisasukkaat ympä-ristöiltä,mistävain ennättivät, jamitä eiKöngäsenruukki taikkamuut Ruotsin puolen tai alamaan asukkaat olleet ottaneet, silläväylän täkäläisillä oli useita niittyjä Kolarin selkosilla. NiinpäJarhoisten Piimäjarvella ja Pantsulla oli heinämaita Naamijoella,samoin pellolaisilla. Sieppijärveläiset myösvaltasivat Naamijoenvarsia sekä nousivat Naalastonjokea ylös ottaen rantamaita hal-tuunsa. Pohjoiseen päin vallattiin Vaattojoki, jopa Vaattojär-venkin parhaat niemet, sitten Pasmajokea pitkin lähelle Pasma-järveä, ja vielä koko Venejoki neljänneksenpäähänVenejärvestä.Lähiseuduilta omistettiin kaikki pikkujärvet, ojat ja metsäpurotsekä jängät ja vuomat niiden likitienoilta. Menivät ukot vain erä-maahan, etsivät sopivan paikan ja maahan isketyillä vaajoillamerkitsivät sen vallatuksi,hakien sitten siihen maaherralta »imis-sioonin». Ja niin oli niitty oma.

Vanhan Sieppi-äijän entinen siikajärvi on nyt melkein koko-naan muuttunut heinäjärveksi, jossa kylän vanhimmilla taloillaon parhaat niittynsä. Satakunta häkkiä siitä vuosittain korjataanpitkää kortetta vesivarasta sekä rehevää luhtaa vetiseltä maa-perältä.

Mutta aulakkeissa jakanavissa vielä edelleenkin maikkuvat japulpahtelevat hauet, ahvenet jasäynäjät. Siika vain onhävinnytentisten ukkojen kanssa. *

Vesilintujen ammuntakuva Kittilästä.

Kelontekemäittilän erämaissa, idässä Sodankylän rajoilla, on suurija aukea järvi, Kelontekemä.

Tämä maa on jo täyttä Lapinkorpea. Järvenympärillä on joka suunnalla suuri erämaa, jonka kor-keimmat nousut kohoavat paljaslakisiksi tuntureiksi.Lännestä näkyy Kontiolaki ja Nilipää, pohjoisesta

paistaa Porkosen laaja malmirikas tunturiseutu sekä komea Kum-putunturi, idästä kumottaa kaukainen Karettunturi.

Tämäkin seutu oli aikoinaan lappalaisten mieluisimpia maita:täällä porot saivat vapaasti samoilla tunturien jäkäläkankailla,ja järven kala piti asukkaat kylläisinä. Jo varhain syntyikinKelontekemän rannoille kokonainen lappaläisasutus. Järven nie-miin ja lahtien pohjukkoihin kohosi erämaan kansan harmaitakotia, joissa kesänaikana asuttiin ja kalasteltiin,lähimaillapaimen-nettiin poroja, ja syksyn tullen lähdettiin taas karjoineen kaikki-neen korpia kiertämään. Jo niin aikaisin kuin kesällä 1675 mai-nitaan Gabriel Tuderuksen käyneen Kelontekemän kansaa valis-tamassa. Saarnannut oli Lapin apostoli korven kansalle, jakanutehtoollista, kastanut heitä Herran omiksi ja kirkotellut lapin-eukkoja.

52

Mutta niinkuin useimmat Unarin lappalaiset, niin enimmätKelontekemänkin ensimmäisistä eläjistä ovat nimettöminä hävin-neet korpiinsa; vain kotasijat sekä joitakuita alkuperäisiä kivisiäja osaksi rautaisiakin työkaluja, joita jälkeen tullut kansa on löy-tänyt edeltäjäinsä asuinpaikoilta, on järvenrannalle heiltä jäänyt.

Vain muutamista lapeista on säilynyt nimi ja tarina jälki-maailmalle. Niinpä kerrotaan Vuolli-nimisen lapinukon, joka oliensin asustanut Molkojarven ja Alakylän välisellä salolla, VuollinPöytälaki-nimisessä maassa, järven etelärannalla, ensiksi pitäneen

savua nykyisen Vuol-lin talon paikalla.Vuollin naapurina,kaakkoisrannalla,Mal-lunautiossa, majailiMallu-äijä jonkunai-kaa, kunnes taaspyö-rähtitoiseenpaikkaan.»Juoksu-Malluksi» oliukkoa sanottukin. To-ramaisen kentällä,länsirannalla,eleli To-ramainen, ja samallarannalla, Koskaman-niemen Launanken-tällä,pitiLauna-ukko

MatkallakesäkirkoltaKelontekemälle.

Majaansa. Järven itärannalla, Kelontekemän talojen paikalla,sanotaan Pulli-nimisten lapinmiesten aherrelleen.

Mutta Karkeaniemessä, vastapäätä Koskamaa, järven ylä-päässä, majaili »kauhea lovinoita», Karkea-raukka, joka kalastelisekä kotijärvessään että Sotkajarvella, parin neljänneksen päässäKelontekemästä etelään. Äijällä oli omat apulaisensa, jotka piti-vät majaa Kumputunturissa. Kun ukko lähti kalanpyyntiinSotkajarvelle, souti hän Kelontekemän eteläpäähän, kävimetsästäkolme pihlajanvarpaa ja veneensä vieressä seisoen viittoi pihla-jilla Kumputunturia kohden ja kutsui »tunturipoikia» avukseen:

— Kukakin keulaan,kukakin hankaan,kukakin kohallaanpiättämhän!

53

Pihlajillaan äijä vain osoitteli, mihin apulaisten piti tarttuakiinni.

Siitä näkymättömät tunturipojat tarttuivat veneeseen, äijäitse koppasi peräkanasta, ja viisisylinen vene lähti solottamaanmaata myöten,mennenettä rytisi. Ukko sai pistää juoksuksikin,jopa »poikiaan» suhditella:

— So, so, pojat, älkää hajottakovanhaa nuoskariepuani!

Poikki palokumpujen ja yli ison Sotkavuoman näin muotkittiinja päästiin Sotkajarvelle, jossaukko laski kyytimiehet pois ja ru-pesi kalastelemaan. Mutta kunoli kyllikseen saanut kalaa, kutsuiKarkean äijä taas tunturipojat avukseen, janiin palattiin samallarytinällä takaisin Kelontekemälle.

Kelon-tekemä

54

Uutosenkummulla asui toinen lapinnoita, Paalulan Niila,eläen riitakannalla Riimin Niilan kanssa, joka myöskin oli noita.Riimin Niila kierteli Porkosen tunturimaita japiti majaa Loma-jarven seuduilla. Äijät kadehtivat toisiansa, tekivät toisilleenkiusaa ja voimakeinoilla koettivat toisiaan pelotella. Kerran oliPaalulan ukko kalalla Vianselällä ja lauleli verkkoja kokiessaan:

— Paalulanköyenmuna kus lee,Paalulan köyen muna kus lee!

Lauleli ja päästeli kaloja verkostaan. Mutta yhfäkkiä heitti äijäkokemisen ja souti maihin. Siellä hänen kalakosiossaan, asento-kuusen alla, vönkisyltä pitkäkäärme. Semmoista ukko oli juuriaavistanutkin,eikä siitä säikähtänyt,otti vainvökälettäniskasta jalauleli: — Paalulan köyen muna kus lee!

Sitten heitti hän senpois ja karjaisi:— Mene sille, joka on sun lähettänyt,kaulaan kaulahuiviksi!Mutta ei saa mitään pahaa tehä.

Paikalla lähtimato vönkimään, ja Niila lauleli perään:— Paalulan köyen muna kus lee!

Ja jo aamulla oli mato Riimin Niilan kaulahuivina.Mutta sitten saapui Kelontekemänkin lappalaisjarvelle lan-

nanmies, jopa kolmelta suunnalta, kalaista erämaan järveä val-taamaan: etelästä, Unarinjärveltä käsin, noustiin Kierinki- jaSotkajokia, idästä, Sodankylästä päin, Jiesiöjokea, ja Kittilästä,Ounasjoelta, pientä Kuusajokea pitkin.

Ja pian oli lantalaisilla joka pyydyskunnalla oma kalakent-tänsä metsäjärvellä. Länsipuolelle, Koskamanniemelle, kohosipitkin rantaa asentopaikka toisensa viereen. Siinä oli Kittilänmiehillä Välitalon kenttä, Karin kenttä ja Salmen kenttä, siinäPietulan miehet asustivat Ryssän kentällä ja tepsalaiset Tepsankentällä. Itärannalla Sodankylänlahdella majailivat sodankylä-läiset.

55

Viimein tuli lantalainen Kelontekemälle asumaan. Ensimmäi-seksi vallattiin vanha Vuolli-äijänraivaama kenttä jasaatiin siihenVuollin talo, joka ennätti ottaa haltuunsa parhaat lähellä olevatniittymaat; sitten syntyi Pulli-ukkojen tasoittamalle tantereelleKelontekemä, joka pitkät ajat vielä jakaannuttuaankin kulkikirjoissa Pullin nimellä. Koskaman kalakenttien vaiheille, lähellevanhaa Launan asuinsijaa, kohosi Koskama.

Karjanhoitoa metsänasukkaat harjoittivat, heiniä saatiinkyllä järven rannoilta, Kievanajoelta ja Kelontekemäjoen mata-lilta rannoilta. Ja karjan lisää hankittiin järvenhaltijalta. Siihenaikaan oli Kelon-tekemän Vetehisellävielä enemmän kar-jaa kuin nykyään,joukottain komeitavedenlehmiäkin. Nii-tä Kelontekemänemännät koettivatpyydystellä omik-seen, ja joskus siinäonnistuivatkin.

Mutta vaikkakarjaa oli kylässä, eikoko järvelläollutai-

Kelontekemän ukkoja menossa inaa vetämään.

noatakaanhevosta.Porolla lappalaisten tapaan toimitettiin ajotyöt,jopaajettiin nautahärälläkin. Mutta osattiin hevonenkin hankkia.

Oli Kelontekemän Nikun talossa mainio tietäjä-akka, jokanoitakeinoillaan panihevosen aina »Sauvon maasta» asti tulemaan.Oli muuan kesäpäivä, kun akka istui ikkunapuolessa hamppuakehräten ja laulellen:

— Tänäpäivänäse tulee,se pitkän matkan vieras.

Kauan aikaa akka näin lauleli,katsahti jo ikkunastakin ja hyräili:— Jopa se liinaharja souteleepi,jopa se liinaharja souteleepi.

Ja taas vähän ajan kuluttua katsahti ikkunasta ja sanoi:— Nyt vierasta vastaan ottamaan!

56

Hypähti eukko ylös ja juoksi rantaan. Siellä oli hevonen, liina-harja, järven ylitse uituansa juurimaalle nousemassa. Akkaheittitulukset hevosen ylitse, ottikiinni ja talutti pihalle, löikämme-nellään kahta puolta lapoihin ja sanoi:

— Matkanpää on tähän päättynyt.Pia kotinas ja pysy kotonas!

Tamma jäi taloon ja varsoi, ja siitä on hevosen suku Kelonteke-mässä saanut alkunsa.

Kemin-Lapin laajaan seurakuntaan Kelontekemä kuului jolappalaisaikana, eikä kirkon jumalan temppeliä silloin ollut liki-maillakaan, kaukana lannanmaassa vain, Kemissä ja Torniossa.Eikä sitä niin suuresti liene kaivattukaan: olihan oman jumalanpalvontapaikkoja kyllä ympäri erämaita. Niitä käytiin kumarta-massa, vieläpä yhä edelleen nekin, joita Tuderus ohkastevesilläänhuuhtonut.

Ruvettiin sitten hankkimaan Herranhuonetta Lapin peru-koillekin, Sodankylän ja Kittilän erämaiden kansalle. Kelon-tekemä oli silloin vähällä saada kirkon omille rannoilleen. Hirsiäjo ajettiin kasaan Pulliniemelle, kylän rantaan, jopa lähdettiinsinne vedättämään kirkonkelloakin. Mutta kuorma kaatui pi-meänä talviyönä, ja kello upposi Kuikasenkarin pohjattomaanhautaan, noin kilometri Koskaman rannasta. Syntyi siitä riitaa,ruvettiinpa sodankyläläisten kanssa rajoistakin kinastelemaan,janiinrakennettiin 1689 kirkko Sodankylään, Jiesiöjoenja Kitisenväliselle niemekkeelle.

Kirkkoa vartenajetut hirret jäivät kasaansa lahomaan. MuttaKelontekemän nimen sanotaansaaneenalkunsa Kuikasenhautaanuponneesta kellosta. ■

—■ Järven nimenä olisi ennen ollut muka

Raattainajärvi, mutta kellojutun jälkeen ruvettiin sitä sanomaanKellöntekemäksi, jasiitä sitten on saatun kyinennimi. Vanhoissaasiakirjoissa, jopa kirkonkirjoissakin aina viime vuosisadan loppu-puolelle, on kylän nimi merkitty »Kellontekemäksi», mutta lieneese kieleen perehtymättömien virkamiesten väärinkirjoitusta.

Niin jäi Kelontekemä vain syrjäiseksi kiveliökyläksi, ja kylänkirkkoina olivat edelleenkin erämaan seitapaikat, joiden luonayhäkin tietäjät sekä vanhan uskon harrastajat kävivät palvonta-matkoillaan.

57

Ei loppunut Kelontekemältä tietäjämahti eikä entinen usko,vaikka sieltä lappi hävisikin. Kaukainen järvi jakoko sen ympä-ristöoli kuin omiaan säilyttämään ja hoivaamaan vanhaa uskoa.Kelontekemä onkin niin merkillinen järvi —

kaksipohjainen,niinkuin monet muutkin Lapin ihmeellisimmät vedet. Syvällätavallisen pohjan alla on toinen pohja epämääräisessäsyvyydessä,ja vienee sieltä mannunalainen salakäytävä aina Ruijanmereensaakka. Neitihaudan mustasta silmänteestä, Koskamanniemennenästä, vie vesien pimeyteen pohjaton portti, jonka syvyyttäei ole kukaan saattanut mitata. Siellä mustissa saivovesissä elääitse Vetehinen, nousten sieltä toisinaan vieläkin kirkkaina kesä-päivinä ylävesilleveurehtimaan, niinettä aallonläikätloiskuvat rannoil-le. Siellä asustaamyöskin Veden-emännän komeakarja, siellä uis-kentelee Vetehisensuurkalakin, suun-natonKalojensam-pi eli Kalojenvan-

Kelontekemän Manalaissaari.

hm, joka joskus nousee ylisille vesillekin veneenmittaisena vesi-hirviönä vistottelemaan kalamiestä ja ennustamaanhänelle onnet-tomuutta. Ja joskus, kun eivät pyyntimiehet osaa pitää Veden-äijää mielillä,kokoaa se kalansa saivovesiin, niin että koko järvijää melkein tyhjäksi.

Niinpä elää Kelontekemällä vieläkin vanha loitsu sekä enti-set taiat jauskomukset. Tapaa täällä tietäjiä, jotkatietävät kaikkisynnyt ja parannukset, jopa semmoisiakin ukkoja, jotka saatta-vat nostaa vaikka itse perkeleenkin naapuria rienaamaan.

Mutta kaikkein merkillisintä on se, että täällä, kaukana syn-kässäLapissa, entisillä joikujenmailla,vielä nykyistenkin vanhojenmuistannan aikana, ovat vanhat äijät laulaa juorotelleet kaleva-laisia virsiä. Lassilan ja Tervaniemen ukot muistavat vieläkinpitkät runot Väinämöisen veneen veistännästä, veneretkestä,kanteleenteosta ja -soitosta.

58

Karjalasta käsin lienevät aikoinaan lähteneet ne äijät, joidenjälkeläiset sitten tänne erämaajarvelle lopuksi pohjastuivat. Jasieltä, laulumaasta, lienee ukkojen mukana vanha runokin vael-tanut,kotoisena muistona ilahduttamaan Lapin pitkän ja pimeäntalven pitkiä puhteita.

Rauhassa ovatkin ukot täällä saaneet juorotella, sillä ei oleKelontekemä liiaksi maailman jaloissa. Entisaikaan kyllä kulkiikivanha, oikein neljännespatsain mitattu ja viitoitettu lapintieMuonionjoelta, Kolarista, Kurtakon, Kallojarven ja Kaukosenkautta Kelontekemälle ja täältä edelleen Vaalajarven ohitseSodankylän kirkolle. Mutta ei sitä, ainakaan kesänaikaan,kovinahkerasti vaellettu.

Maassa lepäävät jo kaikki vanhat Kelontekemän raivaajat.Monet ensi taistelijat lienevät saaneet leposijansa Palokummuntievassa, lapinkalmistossa, Koskaman lähellä, ja lannanmiehilleon useinkin ensi lepotilaksi kaivettu kuoppa Manalaissaareen,ison»Hautamännyn» juurelle, joka vieläkin monine vuosilukuineenseisoo saarella entisajan muistona.

Kelontekemän Manalaissaaren Hautamänty.

Tepastolompolon tarina.epastolompolon kylä, jolla on niin komealta kai-kuva nimikin, on Kittilän pohjoisilla kulmilla,Ounasjokeen laskevan Tepaston jokilaajentuman,Tapastolompolon itärannalla.

Niinkuin useimmat muutkin Peräpohjan jaLapin lantalaiskylät on Tepostolompolokin lap-

palaisten pohjustama. Lapin kansan muinaisille asumasijoilleon kylä kohonnut, ja sen kansakin lienee suurimmaksi osaksikohonnut lappalaiselta pohjalta.

Ei saanut lappalainenkaan etumiehenä tunkeutuessaan erä-maihin taisteluitta itselleen asuinsijaa ja asumaoikeutta. Silläjo ennen lapinkansaa oli kaikki Lapinkorven erämaat vallannutmahtava Taalojen suku.

Taalot olivat kamalan suuria, hirveitä ja väkeviä metsänjättiläisiä, jotka saattoivat kerrallaan työntää taskuunsa vaikkanelikollisen hopeaa. He asuivat maakuopissa, kaikkein pahimmissakorpirovaikoissa ja tunturimaissa,pyydystelivät metsästä majavia,peuroja jamuita otuksia ja kalastelivat järvistä. Vihoissaan olivatTaalot kovin, kun lappalaiset ilmestyivät niille maille, joissa heennen olivat saaneet kenenkään häiritsemättä asustella. Siksi hetekivätkin lappalaisille kaikenlaista rauhattomuutta, tappoivat jasöivät heidän porojaan, vieläpä pyydystelivät heidän pieniä risti-

60

mättömiä lapsiaan ja pistelivät suuhunsa suurina herkkuina.He rakentelivat lasten kulkupaikoille ovelia ritoja, joihin panivatjuustopalasia syöteiksi, ja kun pahaa aavistamaton lapintenavameni juustoa tavoittamaan, takertui hän ritaan ja joutui Taalonpaistiksi. Useasti Taalot myös houkuttelivat taikka ryöstivätlappalaisten tyttäriä tai vaimoja emännikseen, ja heillä sittentapattivat täitä takkuisesta tukastaan.

Tepastolompolonkin äärettömät erämaat olivat joutuneetTaa-lojen valtaan. Seitsemän suurta metsän jättiläistä majaili Taalon-

orkumassa, syn-kässä korpisessakurumaassa, puolipenikulmaa jär-vestä etelään.

Asettuipa sit-ten Tepastolompo-lolle, nykyisen Uu-denkartanon pai-kalle, järven kaak-koisrannalle, asu-maan Väkevä-Tuo-mas, oikein vahvaja jämerä porolap-palainen. Mutta ei

Tepastojoen suu Ounasjoella.

saanut mies kauankaan olla rauhassa, ennenkuin jo Taalot ru-pesivat häntä vainoamaan: havittelivat hänen porojaan ja ah-distelivat hänen kotakuntaansa.

Ja viimein tuli erämaan asukkaille ankara yhteenotto. TuliTaalo itse Tuomaanluokse ja tahtoi häntä painimaan, jottakumpivoittaa, se saa tappaa häviölle joutuneen.

"— ■ Yhtä kaikki! sanoi Tuomas. Mennään järvelle painimaan,siellä on tilaa heitellä.

Tuomas pani rautapiikkikengät jalkaansa, ja niin lähdettiin.Kaljamajäällä syntyi tuima* temmellys, jossa rautakenkäinenVäkevä-Tuomas helposti sai Taalon alleen ja tappoi hänet. MuttaTaalo ennätti sanoa:— Kyllä minua väkevämpi vielä tulee!

61

Toisena päivänä tulikin toinen Taalo, vielä väkevämpi, javaati Tuomasta painimaan Mentiin taas järvelle taistelemaan,mutta Tuomas voitti senkin ja tappoi, jolloin se taas ehti sanoa:— Kyllä minua väkevämpi vielä tulee!

Ja tulikin seuraavana päivänä kolmas hirviö ja taas neljäs,vieläpä viideskin, ja jokainen oli aina väkevämpi edellistänsä.Mutta ama Väkevä-Tuomas ne voitti janutistihengenpois. Muttatuli vielä kuudeskinkiveliön kummitus, jase oli jo niin jämerääijä, että ruhjoi Tuo-maan polvipuolellensajäälle,jopa olivääntääallensakin, surmanis-kua ottamaan, kunvielä pääsi lapinukkoylös ja vuorostaanväänsi jättiläisen jäälleja surmasi. Mutta ei-kös sekin vielä huu-tanut:— Kyllä minuakm väkevämpi vielätulee!

Silloin Väkevää-Tuomastaalkoi johir-vittää. Ei uskaltanut

Lappalainen ja Taalo lähtevät tappelemaan.Johan Tuurin piirroksen mukaan.

ukko enää odotella uuttaTaaloa toraamaan, vaanpakenipoiskotapaikaltaan.

Mutta kun Tuomas sitten kerran kulki Kuortanovuomalla,yllätti hänet Taalo,kauhean suuri jätti,hirmuinen keihäs kädessä,ja kysyi, kun ei Tuomasta tuntenut:— Missä on Väkevän-Tuomaan kota?

Tuomas osoitti aurinkoa kohden ja sanoi:— Tuolla päin se on, missä päivä paistaa!Taalo katsoi sinne,mutta einähnyt mitään, sillä 1aalon silmä

ei kärsi aurinkoa. Tuomas sanoi silloin:■—

Annahan mie näytän keihäälläsi

62

Taalo antoi keihään, Tuomas osoitti sillä päinpäivää ja sanoi:— - Tuollahan se on, katohan pitkin keihäsvartta!Kun Taalo kääntyi katsomaan, niin ukko äkkiä survaisi kei-

hään hänen hartioihinsa. Jättiläinen rojahti maahan ja sanoi:■— Pistä toinenkin kerta, että kuolisin heti!— Kyllä koira kuolee kerrallakin! sanoi Tuomas vain eikä

toistanut iskuansa, sillä hän tiesi, että jos Taaloa pistää toisenkerran, se siitä vain virkoaa elämään.

Ja Taalon täytyi kuolla. Mutta kuollessaan hän tunnusti:■—

■ Miehen käteen kuolen, kun kuolen.Niin voitti Väkevä-Tuomas viimeisenkin metsän hirviön,

ja siihen loppui koko Tepastolompolon seutujen Taalosuku,eikäniitä sen jälkeen enää ole niissä metsissä nähty, eikuultu. MuttaTaalojen raadot raahasi Tuomas järveltä lounaisrannan metsik-köön ja kuoppasi ne sinne korkeaan tievaan. Vieläkin nähdääntieväliä useita pitkiä syviä kuoppia, joita sanotaanTaalojen hau-doiksi. Vankkoja petäjiä oli ennen seisonut hautojen ympärillä,ja petäjien kyljessä oli ollut pilkat ja ristit,mutta nyt onpetäjätjo hakattu maahan.

Siitä pääsilapinukko jalapinsukuyksinäänerämaan isännäksi,kun Taalojen suku oli työnnettyturpeeseen.

Mutta osui tänne-km viimein lannan-maan erämies ja ru-pesi riitelemään niitämaita, jotka lappalai-nen oli henkensä kau-palla valloittanut ki-veliöiden peikoilta jahirvityksiltä. Eikä la-pinmiehelläollut muu-ta neuvoa kuin suos-tua alakyntiseen so-vintoon, ositellen par-haat apajansa uudentulokkaankanssa, jollaoli aina kuninkaanTepastolompolon naisväkeä. Kittilä.

63

lupakirja matkassaan, taikka heittää koko seutu lannanmiehelleja itse uudestaan painua selkosille ja siellä taas ryhtyä taisteluunmetsän jättiläisten kanssa — joutuakseen sieltäkin karkoitetuksi,kunoli ensin korpiseudun pohjustanut lantalaiselle kelvolliseksi.

Muoniosta kulkeutunut Mooses-raukka ensimmäiseksi aset-tui Väkevän-Tuomaan asuinmaille. Iso ja väkevä mies oli hän-kin,mutta laiska jasaamatonukonköriläs. Nelisnurkkaisen pirtti-pöksän rötistiäijä Tepastolompolon rannalle, nykyisen Lompolontalon paikalle, ja siinä kalaa pyydellen elää tuhrusteli,ei viitsi-nytmaatamöyriäeikäedes niityistäkäänhuolehtia,vaikkaLompo-lon matalat rannat olivat mitä parhaimpia heinämaita. Nälkääkinäijä näki,kunei kyennythyvän saaliin aikana hankkimaan kalaapahan päivän varaksi. Ja nälkään saamaton äijä kuolikin, sor-tuenAittamaan salolle,kunkerranpuutteessaanlähtiPuljunlappa-laisasunnosta,parin penikulman päästä, etsimään evästä. Ukonperhe joutui ajelulle ja asunto jäi autioksi.

Tuli silloin Silpo-Heikki, silmäpuoli irtolaismies Peltovuo-masta, tunturien takaa, ja ilman mitään valtasi Mooses-raukanaution kömmänän, ruveten siinä asumaan. Pitkät ajat sai Silpo-Heikki siellä rauhassa kelletellä ja lompolossa kalastella. Muttakun Mooses-äijän pojat, Heikki ja Niila, pääsivät aikamiehiksi,tulivat he takaisin isänsäpöksälle, ajoivatpeltovuomalaisen tuntu-reillensa ja rupesivat entisellä kotijarvellaan elämään.

Ja näiden miesten, Heikin ja Niilan,poikia ovat vielä nyky-ään elävät 70

— 80-vuotiset Tepastolompolon äijät.

Luinen lapinvyön solki. Enontekiö.

Lapin-Kyrötyrö-nimisiä paikkoja ja paikkakuntia onmaassammeuseita ja ne kaikki lienevät saaneetnimensä samastakotiperästä. Niinpä Isonkyrön asukkaat entisaikoinasaapuivat Hämeenkyröstä ja toivat tullessaan uudelle.asuinpaikalleen vanhan kotoisen nimensä. Ja täältä,»Pohjan- Kyröstä», joksi Suupohjan Kyröä vieläkin

Hämeenkankaan eteläpuolella sanotaan, työntyiKyrönmies yhäylemmäksi pohjoisiin erämaihin, pystyttäen siellä jälleen uudenKyrön, korpitalon, josta toisinaan aikojen kuluessa kohosi ko-konainen Kyrönkylä; saattoi salotalo myöskin pysyä vain yksi-näisenä Kyrönä, kuin muistomerkkinä, joka vieläkin viittaa,mistä sen talon ensimmäiset korvenraivaajat ovat saapuneet.Niin tapaamme jonkun Kyrö-nimisen talon esim. Kajaanin taka-mailla, Hyrynsalmella ja Sotkamossa; samoin on Turtolan suu-ressa Pellonkylässä Kyrön talo.

Mutta Lapin tunturimaissa kohtaamme kolme, neljä Kyrönkylää, oikeita »Pohjan-Kyröjä», Lapin-Kyröjä, vähäpätöisiäkyllä verrattuina etelän Kyröihin,mutta toiset sentään suuren-moisia tunturien takaisiksi. Mahtavan Pallastunturin takana,Ounasjoen ylisellä juoksulla, kahtapuolta Enontekiön ja Kittilänrajaa, on pari pientä Kyrön kylää, Yli-Kyrö ja Ala-kyrö, jaIvalon alajuoksulla on kuulu Inarin Kyrö.

65

Kansan muistelusten mukaan on näiden kylien suku lähtöi-sin »Suomen Kyröstä».

Isonvihan kamalina päivinä, »vanhan Venäjän vihan aikoina»,lähti Isostakyröstä —

»niitä on Suomessa kaksi Kyröä, Isokyröja Vähäkyrö» — vainoa pakoonkaksi veljestä, OUi ja Pekka, pae-ten Peräpohjaan ja viimein päätyen Lapin erämaihin Pallastun-turin tienoille. Sopivaa talonpaikkaa ja eräseutua miehet etsivät,mutta ei löytynyt mieluisaa sijaa. Tekivät he siitä sopimuksenlähteä kumpikin eri suunnalle, ja kun löytävät sopivan paikan,niin ilmoittavat siitä toisilleen pyssyn laukauksella.

Niin lähdettiintaas kiveliöitä kiertä-mään. Olli osui Pal-lastunturin taakseisolle kauniille Vuon-tisjarvelle, katseli senrantamaita japamaut-ti pyssyllään. Pekkaoli juurisilloinpäässytOunasjoelle, Vähän-kosken niskaan, ja olimyös aikonut am■

paista merkkilaukauk-Kittilän Kyrön peltomaata ja vanha aitta.

sen. Niin mielistyivät veljekset kumpikin omaan löytöönsä,että tekivät molemmat erämaahan oman kotinsa. Olli rakensiasunnon Vuontisjarven pohjoispäähän Palorantaan, ja Pekka pys-tytti mökinvaaranlaitaan Vähänkosken länsirannalle. Ja kaukai-nen Lapin kiveliö oli saanut raatajikseen kaksi Kyrönmiestä.

Mutta veljesten valitsemat asuinpaikat eivät lopultakaan ol-leet mieluisia. Vuontisjarven asennolle tuiskutti talvella tuntu-rista lunta niin ylettömästi, ettei tahtonut liikkumaan päästä, jaOunasjoen asukasta taas häiritsi Vähänkosken alituinen kohina.

— Ko-kosken kohu-uu-ukorvaninkin halkasee-ee-ee!

valitteli Pekka asuinpaikastaan, joka lisäksi oli vaaran pimeälläpohjoislaidalla kovin hallanarassa maassa. Niin muuttikin OlliVuontisjärveltä Ounasjoen rannalle, puoli penikulmaa yläpuo-

66

lelle Pekan asuinpaikkaa, ja Vähäkosken asukas siirtyi korkeanvaaransa päivän paisteiselle etelärinteelle ja rakensi savupirtinnykyisen Autton ja Mikkolan väliselle kentälle. Pellonkin Pekkasiihen heti raivasi, kylvi korvaläkillisen ohraa ja koijasi vuoden-tulokseen kokonaisen kielon eli neljäkappaa. Mielissään sanoikinukko:

■— " Nyt olen päässyt Jumalan selän takaa hyvään paikkaan.Ounasjoessa ja lähijarvissa veljekset kalastelivat, kävivätpä

kalassa Keräsjärvelläkin Pallastunturin takana. Mutta Keräs-siepin asukkaat, jotka pitivät Keräsjärveä omana kalavetenään,olivat miehille vihaisia, jopa äkäpäissään kerran repivät heidän

nuottansa, rikkoivatveneen ja upottivatkaikki syvään jokijä-rämään.Mutta Kyrönmiehet eivät siitäpelästyneet, noutivatkotoa uuden nuotan,yöntietämissä vetivätveneensä Pallastun-turin ylitse jaaamullajo taas olivat nuottaa

Autton talo Kittilän Kyröstä.

kiskomassa niinkuin ennenkin. Kirves kourassa olivat miehetsitten vuoron perään vartioimassa,etteivät kerässieppiläiset saisitoistamiseen toimittaa ilkityötänsä.

Kyrönmiesten avaamat metsäpälvet laajenivat vähitellenisommiksi aukeiksi. Ollin raivio levisi pitkin Ounasjoenmolempiarantoja sekä peltoina että niittyinä, ja Pekka paljasti vaaralleenpeltoa ja perkkasi jokirantaa niityksi. Kyrönkuulujen peltojenlaidimmaiset sarat saivat sijansa tunturien takana ja työnsivättoukoa sielläkin, tosin vain korvalakillisittain siemennettynäja kielonmitoin korjattuna.

Ja uusi kyrönsuku, sekoitettuna lapin- ja kainuunverellä,nousi lapin erämaahan, kasvattaen semmoisia isäntiä kuin Ala-kyrön Tuomas-ukko, »Kuuro-Mikko» ja »Lauta-Mikko», Heikki-,Juntti- ja Pekka-ukot, sekä Ylikyrön Lassi-äijä ja Jussa-äijä.Polvi polvelta raivasivat miehet metsää ja rakensivat uusia pirt-tejä. Alakyröön nousi useita taloja Kyrön alkutalon rinnalle:

67

Heikkilää, Pekkalaa, Mikkolaa, Mattilaa ja Pääkköä; Ylikyrönrannalle saatiin vain kolme, neljä talopahaista.

Oppivat lapin-kyröläiset pianporojakin hoitamaan. Tuomas-äijälläkin oli jo niin suuri tokka, että kylän koko vainio täyttyi,kun valtava karja siihen ajettiin.

Mutta sitten tuli hirmuinen poronkaato ja tappoi koko tokanmelkein yhdettömiin. Ilmestyi kauhea rutto, lentäen punaisenalintuna niinkuin kuukkahainen ja istahtaen poron, toisen, kol-mannen sarveen janiinporo porolta kautta koko lauman. Ja hetikaatui se poro, jonka sarvessa ruttolintu olikäväissyt. Niin hävisiTuomaan ja mo-nen muunkin tok-ka, kun omistajateivät tienneet La-pin tietäjienvasta-taikaa. Mutta A-nundi Sarre, lapin-äijä, tiesi taian,tappoi sen poron,jonka sarveenrut-tokuukkeli ensiksiistahti, sohaistenpuukon kurkkuunja viiltäen,rinnan

Kittilän Kyrön väkeä.

halki, repäisi sisälmykset pois, työnsi tervastuleen ja poltti neporoksi. Eikä sen enempää rutto kaatanut Anundin karjaa.

Lähtipä taas sitten, 1758, tunturien Kyröstä muuan mies.Mikkolan-Heikki, etsimään uusia maita, nousi Lapin tunturiseläntaakse ja painui pitkin Ivalonlaaksoa suunnattomien erämaidenhalki itää kohden, aina lähelle jokisuuta, ja teki sinne uudis-talonsa. Ja tämä oli alkuna uudelle Kyrölle, tunturien takaisellesuurkylälle, jossa taas Kyrönsuvun uusi haara rupesi versomaan.Tuli myöhemmin, 1805, kamalan porokaadon jälkeen Kittilänerämaista toinenkin kyröläinen, Tuomas Tuomaanpoika, jonkaisänkarjanruttooli surmannut.Kokoperheineen,hevonen,lehmiä,ja lampaita mukanaan, matkusti mies lähes kolmikymmenpeni-kulmaisen taipaleen tunturien ja jokien yli Ivalon suupuolelleja pystytti sinne oman talonsa penikulman yläpuolelle Heikin

68

Vanha kyröläinen. Saajon isäntäYlikyröstä.

perustamaa asuinpaikkaa. Tuo-mas oli kova maan möyrijä,mutta vielä ahkerampi karjan-hoitaja ja niittyjen raivaaja.Ivalon suuret suvantorannatpani hän kasvamaan heinää jakartutti karjansa pariinkymme-neen lypsävään. Tuomaan alus-tamalle maaperälle nousi niin-ikään uusi Kyrön haara jakohosi Törmäsen komea kylä.

Inarin Kyrö ja Törmänenovatkin kyröläistenmahtavim-mat voimannäytteet Lapissa,suurimmat ja väkirikkaimmatkylät koko tunturien takaisessaSuomessa. Ivalon alajuoksun-laajat suvantorannat ja suista-mon monet matalat saaret tar-josivat Pohjan-Kyrön peltojenkasvateille uudet koekentät,

joilla saivat näyttää kotoista kuntoaan ja nostaa Lappiin vieläpohjoisemman Kyrön, joka olosuhteisiin katsoen kyllä kelpaaemo-Kyrönsä rinnalle.

Niin saavat Suupohjan kyröläiset sanoa suurista pelloistaan,että ne ulottuvat aina Lapin tunturien taakse ja että heidäntalonsavunsa kohoavat kotalappalaisten mailla, siellä missä rurjatpalavat, ja vielä, että heidän miehensä leikkaavat paksua leipääleivättömässäkinLapissa.

Törmäsen kylää Ivalon varrella.

69

Vielä on jäljellä Pallastunturin takana Vuontisjarven pohjois-nurkassa, Palorannan nurmettuneella kentällä,katajikossa, Kyrönensimmäisen Lapin esikoisen talonsija kiuasraunioineen. SamoinVähänkosken niskassa Ounasjoen rannalla, synkässä metsikössä,näkyy toisen Lapinkorven esiraivaajan asunnonsijoja ja kivirau-nioita. Niiden vieressä vieläkin iänkaiken

»ko-kosken koh.:-uu-u»

soittaa erämaan säveltään.

Lammasläätti Kittilästä.

Peräpohjanviimeisiä porolappalaisiaintisen Lapinkorven erämaita liikkuessa saa siellätäällä kankaiden laiteilla, jonkun jängän taikkametsäjarven lähettyvillä, nähdä vanhan hirsistä sal-vetunporokaarteen lahoneita jäännöksiä, jotka toi-isinaan kilometrittäin jatkuvat pitkin selkosta. Neovat porolappalaisten töitä,muistoja tunturikansan

viimeisistä jälkeläisistä, jotka isiensä entisillä mailla, tällä puolenLapin tuntureita, vielä elivät vanhalla totutulla tavallaan, kier-telivät karjoineen ympäri erämaita, kunnes sortuivat hautaantaikka kunnes yhä tihenevä lantalaisasutus pirstoi heidän suuretlaidunmaansa, ettei metsien kasvatti saattanut niissä enää tullatoimeen.

Kansan muisteluksissa elävät vielä nämä viimeiset Peräpohjan.lapinsukuiset poromiehet, ja useat heistä ovat jopa nykyistenkinvanhojen muistannan aikana kierrelleet porotokkineen taka-maita.

71

— Tien täysi Taskisia,vankka joukko Vasaroita,sukunen Suikkeja,vellikaara Vettasia,nuin vähä Nutteja,

sanoo vanha kolarilainen runonpätkä niistä lappalaisista, jotkajutama-alueinaan pitivät etupäässä Tornion— Muonion laaksonja Ounasjoen välistä mahtavaa kairaa. Kun metsäkansa lähtiraitoineen jutamaan Alkkulan, Kolarin taikka Matarengin mark-kinoille, saattoikin siinä monesti matkata »tien täysi Taskisia»sekä »vankka jouk-ko Vasaroita», vie-läpä jonon jatkonaSuikkeja sekä Nut-teja.

»Taskiset» jaVasarat sekä Suikitolivatkin lukuisim-mat ja varakkaim-mat koko seuduntuhkalappalaisestakiertäjäkansasta. Salmen Simun vanha porokaarreRumanjärvenrannalla.

Vanhaa lapinlähtöäolivat nämä joukot,aikoinaan tunturien taaksepaennuttapolvea, joka oli sieltä myöhemminlähtenyt painumaantaas takaisin etelää kohden.

Muonion sydänmailla, Ahvenkielisen jäkäläisillä kankailla,onvielä vanha rappeutunut porokaarre pienen, vaa^ainvälisensaivon,Rumanjarven, rantatievalla. Siinä onaikoinaan »Taskisten» joukkoporotokkineen häilännyt ja sitten taas lähtenyt karjoineen erä-maata kiertämään. Täällä vaelteli muinaisina vuosina Hetantunturimaista tullut Sieppi-Ollin poika, Matti Sieppi, jotaruvettiinsanomaan »Taskis-Matiksi», koska ukolla oli sanantapana:

— Taskis hyvä ottaa,kun taskis tarvitsee!

Ja siitä sai koko Siepinperhekunta »Taskis»-nimen. Siepin vanhaMatti oli totinen, jylkky mies, joka hallitsi suurta tokkaansa, jasai sen vielä suuremmaksi, kunnai Sarren Stiinan,Anundi Sarren

72

ja Inga Suikin tyttären. SiUä Amindi-äijä, varfha, 1775 syntynytporolappi, oli koko tunturimaiden kuulu rikas. Vaikka äijä olikinvain pieni, paksu, valkkopunainen kapsa, oli hänellä poroeloaniin paljon, että saattoi kerskailla:— Na, ei voi hukat eikä varkaat niitä koskaan hävittää.

Ja kuivia poronlihoja oli äijällä pitkin erämaita pienissäpuokku-aitoissa niin määrättömästi,että ne lahoivat jamätänivät.

Anundi-äijanpo oista saiStiinakin osansa, janiin sitten SiepinMatti tuhantisen tokkansa Kanssa lähti Muoniosta kiertämään.

Monet lantalaisetkinjättivät poronsa Matinhoitoon, ja ukko jutijoukkoineen kesät tal-vet Muonion Kirkon-kylän takalistoilla javäylänvarsilla aina Sal-mi- jaLöyttyjarvenseu-tuja myöten. Tuohi-kodassa ukko vainasus-teli, ja sinne teki Stiinaperillisensä,milloin mis-säkinsydänmailla,Löyt-tyjarvella, RumaUasai-

SalmenSimu emäntineen. MuonionSalmijärvi,

volla, x4ijävaarassa. Neljä poikaa ja kaksi tytärtä tuohikotatuotti, ja sitä mukaa kasvoi elokin, kunkaitsijainluku lisääntyi.

— Taskis talossa, vaarain raossakasvaa poikaa neljä,

tiesi vanha laulukin kertoa Matti-äijän pojistaMutta aikuisiksi tultuaan painuivat äijän pojat omine kar-

joineenomille teilleen. Mattimeni Turtolaanraitioimaan jahäipyisinne, Heikkikin kulkeutui etelään päin aina Turtolan Kontta-jarvelle, sai lantalaisemännän ja joutui itsekin viimein lantalai-seksi. Jussa,veljesten vanhin,meniensin Kolarin miesten raitioksi,sitten Turtolaan, ja juti niin joukkoineen monet vuodet kaikkiselkoset Ounasjoenkairalla aina Rovaniemen ja Kittilän takamaitamyöten,kunnes hänkin häätyi talonomistajaksi Rovaniemen Jääs-köön,osti pienen mökin,josta viimein asuisuuren jakomeantalon.

73

Äijän tyttäretkin joutuivat maailmalle: Tiina-Kaisa vietiinRuotsin puolelle, KitkiöjoenAntille Pajalaan, ja Priita-Mari pääsiMuonioon Nivunkijarven Iskolle lantalaistalon emännäksi. Muttapahnan pohjimmaisin, Äijävaaran kodassa 1841 syntynyt SiimonPetteri, jäi isänsä kanssa kiertelemään omia kotiseutuja.

Väsyi viimein vanha Matti-äijäkin alituiseen jutamiseen japysähtyipienelle Salmijarvelle, jonkaympäristöjä oli ikänsä kier-rellyt. Sinne olikin äijä jo 1842 vanhan päivän varakseen rötis-tänyt pikku mökinja saanut »nyypyykin» paikan. Sielläeli »Salmi-järven äijä» lantalaistapaan viimeiset vaiheensa, ja siellä päättyi94-vuotiaan tunturikiertäjän elämä 1885.

Salmijärven mökissä eli sitten Simukin lantalaisemäntineen,mutta hoiteli edelleenkin porokarjaansa. Kolmet-, neljätkym-menet vuodet juti Simu isänsä jälkiäneljä-, viisisataisen tokkansakanssa, sai väliin elonsa suuremmaksikin, mutta sitten taas sitämenettikin. Monesti sattui,että väylän takaa Ruotsin lappalaistenporot kulkivat tälle puolen, janiiden joukkoon eksyi Simun poro-jakin joskus kymmenittäin, satakuntakin, kadoten sitten rajan-takaisten mukana sen tien Ruotsin lappalaisten erämaihin.

Lantalaiskarjaakin saatiin taloon, mutta maan myyrtäjäksiei metsien miehestä ollut muutakuin sen verran vain, että perunaja karjalle heiniä saatiin kasvamaan. J\my talo on sittenkin ko-honnut vanhan »Taskis-Matin» pohjustamalle paikalle. Vieläkinsiinä asustaa yli 80-vuotias »Salmen Simu» jäntteränä tiukkapiir-teisenä erämaan miehenä.

Salmijärven äijän toiset pojat ovat jo aikoja sitten kuolleet.Vielä parivuottatakaperin eliRovaniemen JääskölläJr.ssan vanhaleski, 95-vuotias »Pehkosen muori», Anna Aslak. Koutokeinossa,monien tunturien takana, oli muori syntynyt 1825, hettalaisenNiila Aslakan kodassa, saanut jo lapsena Jäämerenkin tunturi-seutuja kierrellä, joutunut sitten Muonion pappilaan Kolströminpalvelustytöksi ja sieltä Siepin Jussan toverina uudelleen erämaitamatkaamaan. Enimmän ikänsä olikin muori asunut kuin metsä-läinen, synnyttäen metsässä periUisensäkin. »Poromiehenä» olieukko toiminut vielä miehensä kuolemankin jälkeen, vaikka jo olisaatutalokin,missä voitiin asua. Neljäsataa poroa oli ollut muorinmerkeissä, ja karjastaan oli hän aina vanhaksi asti itse pitänythuolta,hyvin tuntien kaikki sarvipäänsä. Mutta mitä ei metsien

74

visu ja tarkka muori oppinut tuntemaan, se oli seteliraha. »Monta,monta on pois!» sai muori monesti päivitellä, kun pojat kävivätsalaa verottamassa hänen rahakiisaansa.

Mainittavimpia ja tunnetuimpia kaikista Peräpohjan viimei-sistä porolappalaisista olivat Vasarat, »Vanhan- Vasaran» laajasuku. Enontekiön ja Rounalan tunturimaissa, Suontavaaran jaLaimovuoman jutamakunnissa, oli Vasarain joukko jo satoja

»Pelkosen muori». Kuva otettu18. 6. 20,muutamia päiviäennen

muorin kuolemaa.

vuosia elänyt. Jo 1600-luvunlopullasiellä vaelteli Vasaran Niilaa,LassiajaHeikkiä, sitten taas toisenpolvenNiilaa,Lassia, Heikkiä sekä Jouniaja Anttia. Sieltä riitti myöhemminjoku Vasara takaisinkin tunturientälle puolen. Niitä oli 1792 syn-tynyt Muonion lappalainen, HeikkiJouninpoika, itse »Vanha Vasara»,josta sitten tuli koko Peräpohjanpikku Vasarain suurmoukari.

Urakalla, kaksivuotisella poro-härällä,ajaen tulla tohauttiVasaranukko tunturista Muonioon. Naurattikyllä vanhojaporomiehiä,kunpikkumiehenkäppyrä lasketteliheppaisellaajokkaallaan,mutta miehenkäppyräoli hyvä suustaan jasukkela toimil-taan. Rupesi raitioksi ja sieppasipianrikkaaltaAnundi-äijaltaKreeta-

nimisen tyttären sekä koko joukon poroja. Sittenrupesi Vasaranelo kasvamaan, eukon pitäessä huolta, että tuohikodasta ainavähän päästä ilmestyi pikku Vasaroita porotokan paimeniksi,jopa lähes kymmenkunta.

Vanha Vasaran äijä oli aito lappi, joka koko elämänikänsäuskollisesti seurasi lappalaisvertaan koskaan päätymättä elämäänummehtuneeseen lantalaispirttiin. Äkäsj arven alapäässä, tunturienvaiheilla,oli äijällä pääpaikkansa, jossa hän useasti majaili. SielläRuonajöensuussa, järven rannalla,oli komea kenttä, jossaukollaoli kodat, aitat ja luovat,porokaarteet vasakarsinoineen ja lypsin-kenttineen. Mutta talven lähestyessä lähti ukko taas takamaita

75

jutamaan. Pitkin Muonion- ja Ounasjoen välistä vedenjakajaapainui hän etelää kohden aina Ylläsjoelle ja Kallonkylän seuduilleasti,kierrellen taas toisia maita takaisin pohjoiseen. Sileillä metsä-mailla, outapaikoissa, oli äijällä aina kotakenttänsä, ja metsissähän yletaikojaan eleli, vain kerran, pari vuodessa pistäytyen ih-misten ilmoilla »väärtejään» tervehtimässä ja erämaajuttujaankertomassa. Mutta milloin metsän ukko sattui lähimaille kota-kuntineen, tulivat lantalaiset väliin koko joukolla kotaväen »väär-teiksi», ja ukko kestitsi heitä parhaansa mukaan. Oli Vanhalla-Vasaralla kyllä, millä väärtejään kestitä. Suuri oli ukon tokka,ja porot suuria, komeita, vaaleakylkisiä suivakoita. Niistä äijäolikin ylpeä, useasti kerskaten:

"— ■ Ei mene polvilleen Vasaran suivakka vielä tänä kevännä!Niinkuin monet muutkin vanhat lapinäijät oli Vanha-Vasa-

rakin tietäjä ja loitsija. Peskin povessa, kaulassaan, hän kantoiaina pussia, jossa oli tulukset sekä eläväähopeaa linnunkynässä,rautanaula, toppineula, ja poronkoparasta, poron etujalanpikkukynnestä otettupikku luu, jota äijä käytti myöskinpiipun-rassina. Niitä tarvitsi ukko korttoja karkoittamaan sekä kaiken-laisissa taikatempuissaan. Mutta kun nuotio sattui vingahtamaantaikka siitä piukahti tulipoukko, hypätäkäpsäyttiäijä suoraapäätätulen ylitse, että pakenisi se paha, minkä tuloa piukahtaminenennusti. Joskus vei ukko tovereitaan hautausmaalle katsomaan,kuinka kirkkomaankansaa nostetaan. Jakun äijäviittoi kädelläänja supisi jotakin, niin väkeä nousi haudoista niinkuin sääskiä.— »Näettekö, näettekö!» äijä huudahteli ja nosti yhä enemmän.Mutta kun katsojia jo rupesi vistottamaan, viittasi Vasara vainkädellään, jolloin koko kansa vaipui takaisin hautoihinsa.

Päissään oli Vasaran Heikki tavaton joikaamaan. Pääsipähän vähänkään väkevän makuun, niin silloin alkoi juominen jajoikaaminen. Helposti äijä silloin kapsahti ahkioonsa ja lähtilaukottamaan, ajaen naapuriinkin ja joiaten lasketti monet ker-rat ympäri kotaa, ennenkuin pyöräyttipihaan ja astui sisään.

— Ramppa-Vuollo,uoo,Ramppa-Vuollo,uoo!

äijä useasti hoilasi. Ja sitten taas vaihteeksi joikasi pitkäniuotkun

76— Inarijärven jäällä,Kariselän päällä,Kumputunturin hännässä,Jiesiöjärven rannassa,laulavatpa ne Lapinkin lapset,heinäperseet heippasevat.Kuotsana,kaatsana velluvaa,vellun neiun velluvaa.Tuollapa vielä suoppaki,tuollapa vielä suoppaki.

Juopotellessaan äijä tuli joskus kristillisiinkin mielialoihin,jolloinhän itki ja joikasi:

— Kärsi vaivaa, uoo, uoo,niinkuin Ristuksen sotamies, uoo,niin autuaaksi tv'et,uoo, uoo, u-u-uoo!

Eikä Vanhan-Vasaran vain yksinään tarvinnut juoda ja joi-ata. Kreeta-muori oli siinä yhtä jalo kuin ukkokin. RikkaanSarren tytär oli kyllä näökäs eukko vielä vanhanakin,vaikka toi-nen jalka oli kuivanut koukkuun, niin että piti pitkän kepinvarassa köppelehtää. Mutta se ei estänyt eukkoa silti toisinaanjotakuta ryyppyä ottamasta, niin että vähän mieli ailahti. Jasilloin Kreeta-muori helposti päästeli:

— Puoras Puornanen paarne,joi joi joi joi joi joo,Vellan neijanen neita,jei jei jei jei jei jee!

Vielä vanhanakin oli Vasaran äijä jalo sanasankari ja hyvinkälmi kujeilemaan. Saattoi hän ripustaa poronsa kaulaan isonottingin muka kulkuseksi, heittää rouvot selkään ja sitten lähteäajelemaan; saattoi hän myös huonon härkänsä liiduta valkeaksilaukkiporoksi ja vaihettaa sen sitten kuutamolla tukkimiehille.Kotatulen ääressä istuttaessa äijä piippua sytyttäessään monestimuka epähuomiossa kärventeli tulivarvulla naapurinsa partaa jatuhrutti tuletonta päätä piippunysäänsä. Nuoriltamiehiltä ukkotiedusteli, tyttäriä tarkoittaen:

77—Olettekosnyt nähnehet

tunturissa tuimia tammoja,vaaroissa valituita valkkoja?

Ja pikkupoikia äijä nyhti tukasta ja sanoi:■—

■ Näin isävainaa mettonpäätä nykei!Kohtasi ukko kerran nimismies Nikanderin, jota »Koos-

Nupuliksi» haukuttiin, teki hyvän-päivän ja kysyä hölmäisi:-—■ Siekö se olet se Koos-Nupuli?—Kuka niin on sanonut? nimismies ärähti.

"— " Na, mie olen kuullut tuolla kylällä kaikkien niin sanovan.Kerran taas seuroissa käpsytteli Vasara kalmeissaan pastori

Cajanusta puhuttelemaan, paiskasi kättä ja huudahti:— Täälläpä se Erkki-väärtikin on!—Mikä Erkki? pastori kummasteli.— Na, se Lompolon Erkki.— Enminä ole Lompolon Erkki, minä olen pastori.

■— Suo, herra pastori, anteeksi! Mie luulin sinua Lompolon

Erkki-äijäksi, kun sie olet semmoinen iso röhnäkuin LompolonErkkiki.

Oli Vanha-Vasara uskovainenkin. Ainakin hän sen tunnusti»kristityille», kun nämä kerran tulivat ukolta »uskoa» tiedustele-maan.

Na, on minulla puolikolmatta uskoa, äijä sanoi.Mitä sie sitten uskot? kristityt kysyivät.— Naa, mie uskon vaphaasti ja vakhaasti, että Jumala on

minut luonut, ja sen mie uskon täyvellisesti, että se äiti on minutsynnyttänyt, joka minut on imettänytkin, mutta sen mie uskonvain puolittain, että se mies, jota sanotaan minun isäkseni, onminut siittänyt.

Ja tässä uskossa Vanha-Vasara kuolikin. Se tapahtui talvi-sydännä1878 Sivakkapalon kodalla,Niesajoenlatvojenoutamaalla.Salmen Simu, naapurinkotamies, oli tullut alhaalta Kolarin mark-kinoilta, ja sinne Simun luokse lähti yhdeksättäkymmenettäänkäyvä, sairasteleva Vasaran äijäkin köppäisemään, lannanmaantuliaisia saamaan. Saipa ukko matkasanomat kysellyiksi, niinjo pyysi:—

Anna nyt, poikaseni, mulle lähtöryyppy!

78

Sai äijä ryypyn. Ojentautui sitten nojalleen kiisaa vasten,pani kätensä ristiin rinnalleen ja sanoi:— Hyvästi nyt,poikaseni! Nyt mie lähen!— " Na, mihinkäs sie, väärti rakas, nyt sitten lähet? Simuihmetteli.—

■ Na, siihen isoon suothaan, vastasiäijä. Ja siihen Vanha-Vasara kuoli, päästen haluamaansa »isoon suothaan», missä uskoisuuren sukunsa häntä jo odottelevan.

Vanhan-Vasaran jälkeen tulivat pää-Vasaroiksi ukon pojat,joiden tehtäväksi nyt tuli uusien Vasarain toimittaminen Perä-pohjanporokaarteille. Äijällä oli kuusi poikaa, Heikki, Niklaavu,Olli, Antti, Johan-Petteri ja Kusto, sekä kolme tytärtä, Anna-Stiina, Priita-Kaisa ja Kreeta-Johanna. Rikkaan poromiehentyttäret joutuivat kyllä pian naimisiin. Priita-Kaisan sai SuikinAntti, Kreeta-Johanna vietiin Sodankylään Vuojarven Jussalle,ja Anna-Stiina meni Kehä-Matille, pikku mökkiin väylän var-rella.

Mutta pojista jäivät vain Olli ja Pekka äijän kotamaita kier-tämään. Olli raitioi kyllä Kolarissa ja Turtolassa asti, mutta pa-lasi takaisin, nai Äkäsj arven Muotkavaaran Kaisan ja teki talonÄkäsj arvelle Soukkaan. Siellä eli sitten Pekkakin vanhanapoikanaja kuoli köyhänääijänä.

Vasaran toiset pojat kaikkosivat, kuten Sieppi-ukonkinpojat,etemmäksi kotoisista korpimaistaan. Heikki meni raitioksi Kitti-lään, sitten Turtolaan ja joutui lopulta Kolarin Ruokojärvelle,ottaen Ruoko-Mooseksen Helin emännäkseen ja tehden pikkutalon. Nuorin Vasara, Kusto, kulkeutui karjoineen Kallojarvenkiveliöihin,jossa raitioilantalaistenkin poroja. Hänellä oli tietäjä-mahtia,niinkuin vanhalla äijälläkin. Kosiskeli Kusto KallonkylänHeikkilän Heleenaa, ja tyttö lupautuikin hänelle. Mutta kunHeleena sittenmielikin mennä Kurtakon pojalle, pani lappalainenhäneen manalaiset, syöttikuivaa poronkonttia, ja'siitä tuli tytärheikkopäiseksi. Illalla kun söi, nim jo aamulla hulluna hyppipitkin pihamaata, huitoi käsillään ja huuteli:

— Huh, huh, huh,Juhan-Erkki Aapon uudet siivet,huh, huh, huh!

79

Eikä saattanut Jauhojärvenkään tietäjä päästää tyttöä lappalai-sen rikkeistä.

Surullisen lopun sai Vasaran Rustokin. Toistakymmentävuotta takaperin kuoli hän tielle Kallojarven kulmilla. Metsä-tietä Alakylään ajaessaan äijä yöpimeissä vaipui ahkioon, pienenkoiranpennun vain jäädessä poveen vikisemään. Ukon lantalais-emäntä, Ojan Heli Kolarista, elää vielä poikansa luona Mänty-vaaran metsätalossa Kittilässä, Kerpuajoen latvoilla.

Vasaran Antti eleli KittilänAlakylän miesten pororaitiona, jaoliukolla itselläänkin muutamia sa-toja sarvipäitä. Eukoksi sai AnttiJääskön Ollin tyttären Alakylästä.Antti oli mainio karhumieskin,en-nättäen olla mukana monen kon-tion kaadossa, jauseasti päästiäijävainkeihäällä pedon päiviltä. Muttavanhana heitti ukko koko porotoi-met, rakensi kodan metsään Ou-nasjoen rannalle, pari neljännestäAlakylän alapuolelle, ja asustelisiinä ypöyksin, pyysikalaa jakävijoskus kylässä. Viinalle oli Antti-ukko yhtä ahnas kuin Vanha-Vasa-rakin: kun hän sai pullon, köpöttelihän kiireesti metsäkodalleen japör-räsi siellä yksinäänniin kauan kuin

Vasaran Niklaavun kuolinpaikanmerkki.

pullossa hilkkui. Mutta silti oli ukko uskovainen ja oikea»kristitty». Viinaa hän kyllä nimitti perkeleen viljaksi, muttakun »ihminen syöpi ja ihminen juopi», niin saattoi hänkinpyytää: »Antakaahan nyt sitä viinaperkelettä!» Kun äijä sittenvähän humaltui, tuli hän liikutuksiin ja alkoi voimallisesti saar-nata ihmisen veriruskeista synneistä ja kalliista lunastuksesta.Vanhana vaarina kuoli ukko Alakylässä kymmenkunta vuottasitten.

Mutta Niklaavu, toinen järjestyksessä Vasara-äijän pojista,kierteli Kittilää aina itäisiä ääriä myöten. Hän majaili tökkineen,jossaoli sekä omiaettä talollistenporoja,milloin Pöntsönseuduilla,

80

milloin Aakenusjarven tienoilla, milloin taas Rouravaaran kan-kailla ■

— " siellä on vieläkin pystyssä suuri petäjä, johon onkaiver-rettu: ANNA KAISA WASARA, Niklaavun tyttären nimi

— ,milloin Porkosen tunturimaissa Sodankylän rajoilla. Ja täällä,Porkosen korkeimman huipun, »Valkoisen Isän», juurella päättyiKittilän kiertäjän elämä. Ukko sairastui ja kuoli Pahtavaaranlaitaan suuren petäjän juurelle. Kuolinpaikalle sitten petäjänkyl-keen naulattiin risti, johon leikattiin kirjoitus: TÄSÄ: ON:NIK-LAAV: VASARA: KVOLVT 13: P: LOK KVVSA 1857.*) Ristion vieläkin paikoillaan, ja tunturin juurella on äijänkodan rauniosekä aittojen ja luovien jäännöksiä. Näillä vanhoilla vainajansijoilla asuu yhä vielä vanha lapinhenki ja manalaisetkin sielläkummittelevat, sillä niihin paikkoihin, mihin ihminen metsässäon kuollut, jää aina haltioita, jotka sitten monetajat siinä kuvai-levat ja kummittelevat ja kiusaavat muita ihmisiä, niin etteivätne saa ensinkään rauhaa. Monesti ovat kotapaikalle asettuneeterämiehet saaneet rauhattoman yösijan.

Niklaavu oli noutanut eukon aina Ruotsin Kaaresuvannostaasti, Anna Tomman, joka oli ikivanhaa lapinsukua. Mutta lan-talaisia tuli näiden tuhkalappalaisten pojista, ja tyttäret joutuivatlantalaisten emänniksi, Anna-Kaisa Kittilän Toivoselle, KreetaKallon Keskitaloon.

Lyhyt paksu äijä oli Niklaavu ja tavaton syömäri. Kala-retkelläkin ollessaan ukko keitti aina kolme viiden kannun vetoistakalakattilaa ja sitä myöten kuin kalat valmistuivat, pisteli hänne peräperää poskeensa. Ollessaan Tilkkuanjarvella kalassa, pos-kesi Niklaavu viikon kuluessa semmoisen määrän haukia, ettäkentälle karttui hevoskuorma ruotoja. Ruotokasa oli niin suuri,ettei äijää juuri näkynytkään, kun hän istui kasan vieressä kala-kaaroineen, heittelemässä yhä uusia ruotoja valtavaan varustuk-seensa. Olikin äijällä maarua, mihin haukea työntää:maha riep-pasi ihan polvissa, kun hän kävellä taapersi.

Suurioli Suikkienkin suku, jonka jutama-alueulottui Muonionlaaksosta aina Kitisen vesialueelle. Suikkejanähtiin sekä Muonionja Kolarin vesialueelle että Kittilän kiveliöissä,aina pohjoisiltaperukoilta Rovaniemen ja Sodankylän puolelle saakka. Heidän

*) Ylioppilas M. Häyrysen muistiinmerkitsemä.

81

vanhoja asentopaikkojaan on vielä pitkin erämaita. Vanhaalapinlähtöä olivat Suikitkin, kahta eri haaraa, toinen Muonion,toinen Kittilän Suikkeja. Lantalaisten pororaitioina he valtavientuhatlukuisten tokkien kanssa kiertelivät kaikki sydänmaat ristiin,rastiin, ja monella raitiolla oli omiakin poroja satamäärin.

Muonion Suikkien sanotaan saapuneen Ruotsin puolelta.Vanhimpana Suikkina muistetaan vielä vanhaa Olli-äijää, PekkaSuikin poikaa, joka oli syntynyt 1799. Olli oli pikkuinen mies janiin kivaääninen, ettei pikku pojalla ääni sen kivempi. ■

—■ »Voi

paahki]as!» kirosi äijä kimakalla äänellä, kun jostakin sattui suu-tahtamaan. Pääpaikkanaan piti pikku-äijä Pakajarven seutuja,samoillen suurine laumoineen ympäri erämaita aina Kangosselkäämyöten. Mutta sitten kerran juti ukko yli kairojen Kitiselle jaasettui Pokkaan, Suikin talopahaseen muka lannanmieheksi,mutta pian hän sieltä palasi takaisin metsäkotaansa japysyiedel-leenkin vain lapinäijänä. Semmoisena ukko kuolikin, sokeanavaarina Pakarovan tuohikodassa kesällä 1876.

Pakajarven salo olikin sitten Suikkien kotoinen erämaa jasyntymäseutu, keskellä »Suikkien palasta», joka pohjoisessa ra-joittui Sieppien ja Vasarain jutama-alueeseen. Täällä oli.monetkalaiset metsäjarvet, jäkäläiset kankaat ja korkeat vaarat, Tahko-vaara, Valkeavaara, Kiuasselkä ja tunturimainen Kiuaslaki sekäetempänä idän alla, YUästunturista alkaen pohjoiseen kulkevamahtava tunturien juonto. Täällä jo ikimuistoisina aikoina olivatentiset äijit ja äijien äijitkin asustaneet, kunnioittaen ja kummas-tellen katselleet komeaa Pakasaivojärveä ja käyneet Pakasaivontakana kankaalla suurta Seitapahtaapalvomassa.

Olli-äijän pojat, Pekka, Lassi, Antti ja Feetta, jäivät koti-seutujaan kiertämään. Joka kesä ennen juhannusta saapuivathe kotakuntineen Pakajarven pohjoisrannan kentälle,kalastelivatjärvissä räkän aikana, lypsivät poroja ja valoivat sadoittain juus-toja. Viisi kotakuntaa oli kentällä, neljä veljesten kotaa ja vii-dentenä Lassin pojan, Feetan, kömmänä. Kierrettiin sitten taaskiveliöitä ja syksyllä Mikkelin seuduissa, porojen rykimäaikana,palattiin jälleen Pakajärvelle, toimitettiin poroerotus, jonka jäl-keen kukin lähti oman elonsa kanssa omille teilleen.

Metsien miehinä pysyivät veljekset koko ikänsä, ja omastaheimostaan he etsivät emäntänsäkin. Feetalla oli vaimona Kris-

82

tiina Junkka Pajalasta, Antilla Vanhan-Vasaran Priita-Kaisa,sekä Lassilla Rauni Marakatt Kaaresuvannosta. Vanha Pekkakinlöysi viimein lappalaisensa: nai piikansa, Pekka Labban lesken,Margitin. — " »Paahkilas kyllä!» manaili ukko piikaansa, mutta ottilopulta akakseen. Tunturisukua oli Lassin Feetankin eukko:InkeriKittiPajalasta. Vanhoinaukkoina kuolivat Suikin veljekseterämaahansa. Antti väsyi Äkäsj arvelle,Feetta ja Lassi kuolivatPakajarvelle, ja Pekka pääsi äijiensä luokse Kolarinsaarella, Rau-tiossa 1895. Pekan »suureen suottaan» meno tapahtui komeastikuin ainakin 'oikean vanhan lapinäijän lähtö. Kun ukko oli hen-

kensä huokaissut,alkoi kuulua poro-kellojen pauke, en-sin vain hiljemmin,mutta sitten yhäkovemmin ja ko-vemmin niinkuinolisi raidolla ajettupihaan, ja sittenkävirysäyspirtissä,niin ettäseinäkello-kin helisi, ja outohumauslöiläpihuo-neen niinväkevästi,että läsnäolijatkin

Pakajärven Seitapahta.

tunsivat ruumiissaan kovan »krookkauksen». Ja taas alkoivatporokellot pihalla poukkua, raito tuntui lähtevän matkaan, javähitellen häipyi kellojen ääni kuulumattomiin. Helkytellen ajoivanha erämaiden kiertäjä ikuiseen lepoonsa.

Näihin miehiin loppui Muonion Suikkien kiertolaiselämä.Heidän jälkeläisensä jo päätyivät asumaan paikoillaan. Feettateki mökin entiselle kotakentäHeen Pakajarvella, jossa vieläkinmuorineen elää, ja toiset hajaantuivat mikä minnekin, Äkäs-jarven seuduille, Jierisjarvelle ja Kolarin puolelle. Tyttäretkinjoutuivat lannanmiehille emänniksi.

Kittilän Suikkien erämaana oli Ounasjoen ja Kitisen välinenkaira. Jo vanhaan aikaan oli suikkilaisten kotatantereena ollutAlaselkien seutu. Lylymaassa, Pöytälaella ja Kuolemanlehdossa,

83

olivat he täällä kotakuntineen majailleet. Kuolemanlehdon kotaanolipäättynyt erään Suikki-muorin poluton erämaan matka. Muorioli saatettu Kurjenpolven kalmistoon, Ounasjoen rannalle,muttamuorin haltia jäi Kuolemanlehdon kotaan, jossa se pitkät ajatmyrskyöinä viehkuroi tuulispuuskissa, ryöpsäytellennuotiotuhkia.

Vanhoja Kittilän Suikkeja oli Pekka-äijä, joka raitioipaikka-kunnan poromiesten tokkia siihen aikaan —

ÖO'—

70 vuotta taka-perin — ,kun porojen mailla olikauhea kaatokesä, jota vieläkinmuistellaan. Se oli kamala kesä:oli niin polttavan kuuma, ettäaurinkokin mällöttitaivaallakuinverilimppu. Hirmuinen helle jarakka tappoi poroja, niin ettäne tokittain kerrassaan luokonakaatuivat. Mutta jos elukatennättivät veteenpuhkumaan jarypemään, jäivät ne henkiin.Järveen porotkilvanpuhaltautui-vatkin, missä vain pääsivät. Aa-kenustunturistakin kerran Suikinraitioima suuri lauma hirveällärytinälläampaisiniinkuinpatonsamurtanut koski läpi metsän jarantaryteikönsuoraapäätäAake-nusjärveen, jossa se sittenpäivä-kauden puhalsi ja huohotti.

Kesät talvet vanha Suikki-Pekka kiersiKittilää. Äijän poro-

Suikin Manta. Muonion Suikkienjälkeläisiä, lantalaistalon palvelus-

tyttönä.

kaarteita, nilien ja luovien jätteitä, nähdään vielä Kerolaen lai-dassa Sirkan takana, Kullirovassa Rastin ja Vesmajarven väliselläsalolla, sekä Saattoporassa, Hirvaslaen rinteellä, Kumputunturintienoilla. Koko elämänsä oli Pekka-äijäkin oikea lapinmies, uskol-linen porojen paimen. Mutta jälkipolvi jo luopui äijän tavoista.Muuan tytär, Priita-Maija, meni kuitenkin eukoksi vanhalle Kari-niemen Jussalle,»Korte-äijälle», joka, niin lannanmies kuin olikin,eli kuin lappalainen, vei Priita-Maijansa Kuusajarvelle Kortenie-men pirrikotaan ja siellä hänen kanssaan asua tuhrusteli kesät

84

talvet, kalasteli ja sai puolikymmentä pientä korteniemeläistäkotakentälle teutaroimaan. Mutta isoiksi tultuaan pirrikodankasvatit lähtivät metsapesästään,mikä Välitalon leskelle mieheksi,mikäUudentalon emännäksi,mikä UudenputaanVanhan-Tuomaanvaimoksi.

Joitakuita Suikkejaasuiaikoinaan Rovaniemelläkin;muuankin,50'— 60 vuotta takaperin kuollut ukko,kuljeskeli tökkineenTapion-kylän takamailla ja jätti jälkeläisiä mökkiin Meltausjoenvarrelle.

Rovaniemeltä taaslähti 70— 80 vuottasitten Antti SuikkiKittilään,nousi poh-jöisille äärille ainaPokkaan asti, johon»Lesken Pekka-rauk-ka», rikas lappalai-nen, 3000:n poronomistaja, Pokka-su-kua, oli häätynytmökkiläiseksi ja leh-mänhoitajaksi, kunsuuri pororutto hä-vitti koko karjan jateki miehestä mel-kein kerjäläisen.Antti Suikki nai Po-

Pirrikota Kittilän kiveliöistä.

kan tyttären, Sohjan, teki naapuriksi Suikin mökin, myi sensitten Muonion Olli Suikille jaotti akkansa kotimökin haltuunsa.Ja täältä, Kittilän karusta perukasta, rupesi taas tulemaan uuttaSuikin sukua. Vanha Antti,kuulu »Haippa», raitioi erämaassaansekä lantalaisten että lappalaisten poroja, menetellen monestiniinkin, että joutuimonta kertaa oikeudenkin kanssa tekemisiin.Jälkipolvi sitten jo aivan lantalaistui jamuuttui sekarotuiseksi.Pokan Pekka, Antin poika, elää vielä Pokassa 70-vuotiaana käp-pelänä ukkona.

Vanhaa lapinsukua oli Nuttikin, vaikka sitä vain»nuin vähä»olikin liikkeellä. Suomen puolen tunturiseuduissa, EnontekiönLainio-, Romma- ja Peltovuomassa, eleli 1700-luvun alkupuolella

85

Nutti-lähtöistä Anttia, Marttia, Jussaa ja Jounia, sitten Anttia,Ollia, Joopia ja Jounia. Muuan Nutti, Antti Ollinpoika, painuiMuonioon poropaimeneksi ja nai rikkaan Anundi Sarren Kaisan,kulki raitiona Turtolaa ja Ylitorniota myöten, ja tekaisi talonkinMuonion Tiurajärvelle. Mutta lapin ukko-rukka hävisi talostaan,ja pojat joutuivat raitioina paimentelemaan'lantalaisten poro-tokkia, viimein lantalaistuen itsekin.

Muonion mailla vaelteliaikoinaan porolappalaisenamyös Vettaisen suku, jokanimestä päättäen lienee ollutalkuisin jotakin savolaistapahnaa. Ikivanhojen Vasa-min, Päiviöiden, Labbojen,Maggojen ja muidensuursyn-tyisten lapinäijien joukossaEnontekiön erämaissa eivieläVettainen vaeltanut. Vasta1700-luvun lopulla ilmesty-vät Muonion raitiolappalais-ten joukkoon Vettais-veljek-set, Mikkel jaErkkiKnuutin-poiat. Edellinen nai AnttiNutin tyttären, ja jälkimmäi-nen keinottelee itsensä rik-kaan Anundin vävyksi. Poro-raitiona kiertävät miehetsit-

Pokan Pekka lantalaisemäntineen.Kittilä.

tenkiveliöitä,Mikkel asustellen Saijanvaaran seuduilla Muoniossa,mutta Erkki koluten erämaat aina Ylitorniota jaKittilää myöten.Ja uusia Vettaisialähtee maailmalle, mikä raitioksi, mikä muutenrengiksi taikka piiaksi; varsinkin Kolarissa esiintyy paljon Vet-taisen pahnaa. Mutta »Nuutin Erkin» poika, Olli, jokaeli vuosina1826— 1897, tehdärysäyttää Muonioon, väylän rantaan, Reponie-men talon, josta saa alkunsa Vettaisten talonomistaja-haara.

Kittilän itäisillä äärillä, Sodankylän ja Rovaniemenkin puo-lella, eleli entisaikaan Riimin lappalaissuku. Jo tarina-aikoinaasui Lomajarven sydänmailla Niila-niminen Riimi, joka noita-mahdillaan kilpaili kelontekemä]äisen Paalulan Niilan kanssa.

86

Myöhemminasusti samoilla mailla, Riimintievassa järven pohjois-rannalla, Keulakkopään laidalla, toinen Riimin ukko, jonka pah-naa oliRiimi-Olli, tuhansien porojen isäntä. Samoja summia erä-maita kuin isätkin, samoili Olli tavattoman tokkansa kanssa,palaten aina Lomajarvelle vanhaan kotipaikkaansa. Vaikka Olli-äijä olikin semmoinen pororikas, heitteli hänen akkansa kuitenkinsuopungilla vieraita poroja, merkitsi peurakorvat vasat omikseenja paloitteli muut porot pataansa. Ukko oli kyllä niinpyhä, etteisaattanut syödäkään varastettua lihaa, vaikka sitä varkain kei-tettiinkin, mutta lopulta itse pyhä ukkokin lankesi, söi lihaa jajoutui viimein kruunun leipiin akkansakin puolesta.

Kahdeksan tytärtä ja yhden Olli-pojan sanotaanRiimi-ukonpahnasta lähteneen. Poika joutui lantalaisten poropafrneneksiKolariin ja Sodankylään, ja rikkaat tyttäret kelpasivat kyllälannanmiehillekin. He saivat äijältä myötäjäisikseensata vasan-tekevää vaadinta ja lisäksi vielä joukon muita poroja sekä kaiken-laista lapinkodan tavaraa. Niin hajaantui metsien tyttölaumamikä minnekin, Kemijarvelle, Kelontekemälle, Unariin. Muttalapsena jalkansa palelluttanut, puujalalla kolkkaava Riimin Ellijäi naimattomaksi, asuen »Jalkapuoli-Ellinä» Sodankylässä javielä vanhanakin muistellen:

■—

■ He-heei, Lomajarven maassa,olen mie syntynyt!Rovaniemellekin kulkeutui entisaikaan muuan Riimi, kier-

rellen porokarjoineen pohjoisesta Kemijärven Javarukseen, siir-tyen sieltä Majavaan ja viimein Rovaniemen Ylinampajarventakamaille. Tämä Riimi-ukko oli onnistunut saamaan eukokseenpapintyttären, joka oli »niin korkiaa lähtöä, jotta aatelissukua».Ja toimekas lapinakkakorkealähtöisestätyttärestä tulikin. Äij änsäkuoleman jälkeen hän vävyilleen ■

—■ Ylinamman Matti oli nainut

Anna-Maijan ja Perunkajarven Kulppi-Aapo Kaijan -— raitioituhatpäistä tokkaansa kesät talvet metsiä kierrellen, vasoitti jalypsi poroja ja puserteli juustoja, parituhattakin syksynkuluessa.Villipeurojakin, joita silloin vielä kiveliöissä liikkui,muori joskusheitteli kiinni,hiipien kesynporon varjossa lähelle ja sitten kär-häyttäen suopungin villiporon kaulaan. Mutta kerran poron-vasoituksessa Jouttipalolla kevätsulilla muori vilustui, ajettiinahkiolla kipeänä kotiin ja kuoli jo seuraavana päivänä. Siitä onkulunut jo noin 70 vuotta.

87Kierteli sitten vielä siellä täällä joitakuita lappalaisraitioita,

jotkaeivät olleet niin laajaa lähtöäkuin edelliset eivätkä jättäneetjälkeensä niin suurta pahnaa; toiset tulivat tänne yksinäisinä tun-tureistaan, vaeltelivat metsiä ja sitten taas hävisivät jäljettömiin.

Niitä oliKolarissa elänyt KoffelonLassi-ukko, »Kohvin Lassi»,suuri karhuntappaja, joka aina karhun kaadettuaan teki »mustanpojan makkaraa»; niitä olivat Turtolan Jaukka-äijät, Pekka,Mikkel ja Antti, niitä myöskin Naisun äijä, joka tuli Ruotsin-Lapista tälle puolen ja raitioi jonkun aikaa kolarilaisten poroja.Vanhoja lapinraitioita oli »Kissa-Kaijakin», Priita-Kaisa Kissa,joka viime vuosisadan alkupuoliskolla 1821muuttiPajalasta Kola-riin. Elämänikänsä eleli eukko metsässä pirrikodassa Sieppijarveneteläpuolisilla sydänmailla, ensin renkinsä »Löytty-Heikin» kanssa,kunnes meni emännäksi lappalaiselle Olli Kurvanderille. Muttasitten jäi Kaisa yksinään metsäkotaansa, ja vielä vanhanakin,kuneienää jaksanutporojenperässä juoksennella,elivainmetsissä,kelasi juuriköyttä ja kutoi juurivakkoja, kulkien niitä kylilläkaupittelemassa ja taas kadoten kiveliöönsä. Kaisa kuoli Kola-rissanoin50-— 60 v. takaperin jahaudattiinSieppijarvenkalmistoon.

Aitolappalainen oli Kaaresuvannosta tullut Ungan Pietikin,joka eli viime vuosisadan loppupuoliskolla Kolarissa poromiehenä.Satoja poroja oli Pietillä itselläänkin ja satoja lantalaisporojapaimennettavina, ja suuren tuhantisen tokkansa kanssa äijä kier-teli alituisesti Pasma-, Kontta-, Ruuhi- ja Raanujarven välisiäsydänmaita. Ukko teki jo pikku pirtinkin Näläntöjarvelle, muttaasusteli silti kuitenkin porojensamatkassa metsäkodassa. Pieti olitotinen kristitty ja taitava porojenhoitaja. Muutamissa vuosissahänsai palkisensapari-, kolmisataisenporomäärännousemaan yhtämoneen tuhanteen. Poromiehenä Pieti kuolikin yli kaksikym-mentä vuotta sitten. Ja ukon poika, Antti Unga, vaeltaa vieläisäinsä jälkiä, hoitelee seitsenkymmenistä poroparttiotansa Kolarinkiveliöissä ja asustaa sen matkassa joskusmetsäkodallakin. Ukkoonkin enää arnoa aitolappalainen, joka täällä alhaalla, vanhojenlappalaisten perintömailla, vielä elää isien tavalla.

Erämaista olivat Lapin pororaitiot tulleet, erämaissa monetelivät koko ikänsä ja usean päivät päättyivät kiveliönkotaan.Omia porojakin olimiltei joka raitiolla,mutta suurin osa paimen-nettavasta karjasta oli lannanmiehen omaisuutta, jota lapinukko

88

hoiteli palkkapaimenena. Kruunun päältä sai raitio tavallisestivuosipalkkaa, niin että tuhatmääräisen tokan pari paimenta saat-toi ansaita 500-kruunuisen vuodessa. Mutta siitä maksusta pitiraitioiden korvata porojen lantalaisten heinämaille ja sauroilletekemät vahingot. Lisäksi saivat paimenet taloista »niestajuuston»,lehmänmaidosta tehdyn eväsjuuston, sekä kuovat ja vanttuut.Joskus sai paimen isoista porotaloista »niestaa», leiviskän voita,tynnyrin jauhoja sekä leiviskän kahvia ja sokeria kesäeväikseen.Kesäisin raitiot lypsivät laumaansa ja tekivät juustoja. Muttajuuston jokaisesta lypsävästä vaatimesta vei paimen »mettän-lahjana» isännälleen. Loput hän sai syödä taikka myydä omiksihyvikseen. Kymmenen leiviskääkin kokoontui tuhatkuntaisestatokasta kesäjuustoa, ja juustonaulasta maksettiin kruunu. Van-haan tapaansa lapinmiehet myös kuivasivat poronmaitoa poronvatsalaukussa taikka metson ja koppelonkuvuissa. Maidon sekaanhe panivat vedessä keitettyä »juomukaalia», joskus ruotukan leh-tiäkin. Muikeaan juomuruohoonsa oli lappalainen niinopastunut,että hän kylvi sitä keväisin porokaarteeseensa lypsyajan varaksi.Syksyisin keräsivät poromiehet maitoa isoihin pitkäkäisiin »ank-koihin» ja upottivat ne suliin kaltioihin, joissa saivat olla kokotalven. Keväällä maidottomana aikana kaivettiin astia hangenalta esiin, ja paksu puuromainen maito oli mainiota kahvin-höystettä.

Joskus pistäytyivät metsien miehet kylässä poroisäntienluona ja hyvin heitä taloissa kohdeltiin. Hyvin kohtelivat kodanasukkaat lantalaisiakin, kun he tulivat vieraisille metsäkodalle,»lapinkylään», joksi lappalaisten asentopaikkaa sanottiin, vaikkase olisi ollut vain yksinäinen kotakin. Jos sattui olemaan juus-ton tekoaika, syötti kotakansa »väärteilleen» rasvaiset juustot,juotti juustoherat, »missut», antoi väkevää »klapattua» maitoakin,joka oli »suuta myötenmakeaa». Kuivattua poronlihaa, kuuta jakieltäkin hän nouti aitastaan. Vielä eväiksi ja tuomisiksi työnsivieraanvarainen metsänmies väärtilleen juustoa ja lihaa.

Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa, jolloinporolappi sai 'vielä va-paasti vaeltaa metsissään ja jolloin porokarjoilla oli suurilla kai-roilla yltäkyllin maata ja laidunta. Ja voi sitä rikkautta, mikäsilloin oli kiveliöidenkansalla! Silloin oli poroja niin paljon, ettämetsät vilisivät, ja lihaa olikyllä ja rahaakin,millä ostaa. Lihava

89

lahtiruno maksoi vain 10—20 kruunua jakolmella tolpallasaihyvätlapinkengät.

Mutta kun porottomat lantalaiset lisääntyivät ja tuppausivatjokaiseen kiveliön kolkkaankin, niin he rupesivat kaikkia hallit-semaan ja poromiehiä komentelemaan ja ahdistelemaanpa siitäkävi elämä niin ahtaaksi,että porotkin viimein loppuivat. Muttaporojen mukana katosi kaikki rikkauskin, ruoka loppui ja loppuirahakin,kun porot jalappalaiset hävisivät metsistä.

Oikein haikeana on monen vanhan poromiehen mieli muis-tellessa mennyttä aikaa.

Mutta se aika onmennyt palaamatta koskaan takaisin,vaikkavanhat sitä kuinka hartaasti kaipaisivat. Muinaiset porokaarteetovat lahoneet metsiin, sinne ovat entiset kodatkin rysähtäneet,ja vanhoja kotasijoja löytyy miltei jokaiselta tievalta jakangas-maalta, kun vain rupeaa sammalta ja turvetta kuokkimaan pois.

Ja niiden mukana on Peräpohjan viimeinen porolappikinhävinnyt. Tuulisten tunturien ja avarain erämaiden vapaa kierto-lainen on vaipunut turpeen alle tai joutunut lopulta elämään ah-taassahirsihuoneessa. Tuhatlukuista villiä metsänkarjaa raitioinutpaimentolainen on häätynyt hoitamaan tyhmiä ja hitaita lannan-elukoita. Huvikseen ja mielihaluikseen juomukaalia kasvattaneenmetsänasukkaan on täytynyt ruveta hikipäissään möyrimäänentistä porokaarrettaan saadakseen siihen pahaisen perunapellonja mitättömän ohratilkkareen.

Salmijärven Simun vanha juustolokka. Muonio.

Lapinkodallalet lähtenyt etsimään Peräpohjasta kadonnuttakotalappia, poroja paimentavia Vasara-äijiä ja

Olet saanut jättää taaksesi Kittilät ja Ko-larit,Muoniotkin,ja noustatunturien tuolle puo-len Hettaan asti, Enontekiönkirkolle, etkä ole

tavannut ainoatakaan poro-Vasaraa. Saat jättää vielä Hetankinselkäsi taakse ja painua poluttomiin erämaihin yhä vain poh-joisia tunturiseutuja kohden.

Sillä vanha entisaikainen porolappi elää enää vain perimmänLapin laidimmaisilla seuduilla. Tuhkalappalaisen valtakunta onsiirtynyt kaukaisimpiin erämaihin, sinne,missä mahtavat tunturitkiertävät ympäri taivaanrannan, missä kesäpäivä kuukausittainyhtä päätä pysytteleikse näköpiirin yläpuolella, ja missä talvellataas on melkein päättymätön yö. Kotalappalaisen kotimaana

91

ovat »kaikki tunturit»*), hänen kietkamensa kiikkuu siellä,missäei enää kuusi viihdy, eikä vähään tyytyväinen petäjäkään saatakasvaa, niissä vain vaivaisenvarpu matalana hiipii maatapitkinja itsepintainen koivu koettaa kääkkyräisenä pitää puoliansataistellessaan armotonta luontoa vastaan.

Samoinkuin pieni lappalainen, sen kohtalotoveri, joka väke-vämpien armotta riistäessä parhaimmat kappaleet on saanut osak-seen kaikkein karuimmat seudut,mitkä eivätole muille kelvanneet,sekin koettaa pysytteleidä kiinni viimeisessä tähteessä, jonka onsaanut turvakseen ja kotoiseksi konnukseen.

Kovin pieniksi on jo supistunut Suomen porolappalaistenjoukko, jokavielä vanhaan tapaansa elää erämaan ikuisenakierto-laisena. Inarista onkotalappalainen jo melkein kadonnut,eikä oleporokarjankanssakiertäjiäenäämontaUtsjoellakaan; vainEnonte-kiönmahtava tunturiseutu on jäänytporolapin asuinmaaksi. Se onkuin mikäkin lappalainen ulkomuseo, jossa vielä saa nähdä vuosi-satain takaista lapinelämää entisessä alkuperäisyydessään.

Ei ole suuri enää Enontekiönkään kotakansan suku. Pöyris-jarven tunturiseudussa, Norjan rajoilla, asustaa kesäkautensakymmenisen kotakuntaa Näkkäläjärviä, Prokseja, Maggoja; jasuuren Porojarven sekä Kilpisjaurin ympäristöillä, Haldiin etelä-puolisissa loppumattomissa tunturimaissa, majailee toistakym-mentä kotajoukkoa Kalttopäätä, Labbaa, Valkeapäätä, Vasaraa,Palojärveä, Juusoa ja Tornensista. Erämaan kiertäjienkoko suku-kunta käsittää kaikkiaan noin 120 henkeä.**)

*) Lappalaisten itse käyttämä kotipaikka-määritelmä. Norjan LapinAitjarven tunturituvan vieraskirjassa näemme esim. porolappalaistenMat-his ja Aslak Skummin sekä Henrik Speinin merkinneen kotipaikkasarak-keeseen: »alle fjeldene».

**) Pöyrisjarven tienoilla on seuraavat kotakunnat: Tuomas Näkkälä-järvi, yli 80-v. ukko eukkoineen; Tuomaan Antti, »Vilkuna», edell.poika; Tuo-maan Isko, »Iskuna», cd. veli; Iskon Antti, »Kannirainen», 1921kuolleenlisakkiNäkkäläj:n poika; Iskon Jussa, »Pintapoika», cd. veli; lisakki Näkkäläj:n peri-kunta: Isko, Anni ja Saara; Proksin Elli, Juhan-Erkki Proksin leski; HeikkiMagga, Pierkkujärven puolessa; Niila Proksi, cd. poika, samoilla mailla; JussaSalomoninp. Näkkäläj. Raaskaltiolla. — Porojärven ja Kilpisjaurin puolessa:Tuomas Labba;Jouni Labba; Pierra Labba;Antti Kalttopää; Niila Kalttopää;Pierra Kalttopää; Maarit Valkeapää,Jussa V:n leski, Vasara-sukua; Antti Palo-järvi;Pierra Vasara; Aslak Juuso; Niila Tornensis; Pierra Tornensis. Tornen-sikset hiljakkoin Koutokeinosta muuttaneita.

92

Kolme, neljä pitkää erämaa-penikulmaa yli tunturien ja jän-kien saat taivaltaa päästäksesiHetankirkolta kotalappiin. Saat vä-lillä levähtää »Peninkulma petäjällä», johon jo 1700-luvun matka-miehet ovat nimimerkkejänsä ja vuosilukuja kaiverrelleet, sekäKaijanmaan autiotuvalla, jossa synkkinä syksyöinähaltiat möyk-käävät; saat sivuuttaa kauniin Näkkäläjarven komeine seitakivi-neen ja lapin-taloineen, saat jättää viimeiset petäjätkin, jotkaautioilla tievoilla yksinäisinä ja orpoinakyhjöttävät.Metsä loppuujo ennenNäkkälää, jaalkaa autio,puuton tunturimaa,jokaaukeaaeteenkuin äärettömyys.

Tämän rannattomantunturimeren ulappaa kiertelee Näkkälänporomiesten sukukunta.

On siellä pienen Raaskaltiojarven rantamalla vaalean-harmaakeila, joka näkyy jo kauas rantatievoille. Keilan mustasta hui-pustakohoaa sinertäväsavusuitsu, josta arvaat sen ihmisasunnoksi,sillä savu on ihmisen tunnus ja asentopaikan merkki, erämaassavielä varmemmin kuin muualla. Mistä savu kohoaa, siellä on ainatuli ja tavallisesti tulentekijäkin. Harmaa keila on NäkkälänJussan asunto »louvekota», jossa ukko perheineen majailee viet-täessään karjoineen kesäsydäntä Raaskaltiolla.

Äkäinen onkodalla vastaanotto,kun vieras sinne rantajängänmutahautoja kierrellen, kaarrellen saapuu. Kymmeninen koira-lauma ryöpsähtää rähisten vastaan ja haukkuu ikenet irvissä,niskakarvat porhossa, vieraalle vihaiset tervehdyksensä. Kohtakotakin työntää ilmoille kummastuneen joukon suurta ja pientäväkeä, vääräsäärisiä, kapeanilkkaisia, nahkahousuisia lintukoto-laisia, joiden kirjotakit, punapaulat ja 'punaiset lakit iloisestivilkahtelevat ruskeassa ympäristössä sekä kodan harmaataseinää vastaan.

Niinharvoin tämän aution erämaan asukas näkee vertaisiaan-kin vieraita,ettäheitäkyllä kannattaakäydäkoko kotaväen katso-massa. Vielä harvemmin saa tunturimaanasukasnähdä »lannan rei-santteja». Ne ovat jominmerkillisiä vieraita,ettäheistä voivaikkajoiatakin.

— Lantalaiset, nun nun nunnu,nun nunu nun nun nun nun nunnu,kävelevät,nun nun nunnu,nun nunu nun nunnun nun nunnu

93

tuntureita, nun nun nunnu,nun nunu nun nun nun nun nunnu,ylös ja alas, nun nun nunnu,nun nunu nun nun nun nun nunnu,

saattaa kuulla jonkun joikaaja-äijän heistä runoilevan.Eikäerämaansuurta kesäistärauhaa häiritse mikäänmuukaan

kulkija. Tunturien petoeläimet ovat silloin piiloissaan; vain arkajänis käpsähtelee kääkkyräkoivikossa, ruskea riekko juoksenteleevaivaisvarpujen suojassa, tunturilla lentelee kirjava pissihaukka,järvessä pulikoivat vesilinnut ja jängällä suuri kahlaajain joukko.Mutta ne kaikki ovat samaa tunturikansaa kuin kotaväkikin.Ne on luotu kaikkitähän samaan rus-keaan ympäristöön,ja jokaisella onomatehtävänsä, asuma-alansa ja maja-paikkansa.

Lappalaisenmajapaikkana ontämärantakuivikkoja pesänä tuo har-maa matala keila,josta eläjät, niin-

Lapinkota Pöyrisjärveltä.

kuin muutkin metsäpesän oliot, kummissaan ilmestyvät kurkis-telemaanrauhanhäiritsijää. Metsänväen arka, hiukan pelästynytja kysyvä ilme esiintyy kotakansankin kasvoilla,kun outo vierasastuu hänenmajalleen. Sillä eihän voi arvata, mikä lienee vieraanmatkamiehen tarkoituksena.

Tämän tietäen lappalaisopas kotaa lähestyttäessä useasti joetukäteen rientää viemään tietoa matkamiehen tulosta.

Jos pörrökarvaisten penikkain vastaanotto onkin tavallistaäkäisempi, on kotaväen kohtelu sitä mieluisempaa. Lappia jasuomea he latelevat sekaisin "— Ruijan tunturikoaasta tuotuemäntä ei juuri muuta osaakaan kuin omaa »saamekieltään» ■

—japieneen majaansa he vievät vieraansa.

Ei ole erämaan kansan koti juuri vieraita varten varattu,enempää kuin muidenkaan metsänasukasten asunnot. Se onaiottu

94

vain oman' väen olosijaksi, ja hyvässä sovussasaa sekin siinä pysy-tellä, ahtautuen vieri viereen kyköttämään kuin ainakin pennutpesäänsä.

Sillä asunto on varsin ahdas; kotapermantona on vain kolmi-,nelimetrinen maapalanen, jakorkeutta onniin paljon, että ainoas-taankeskellä, räppänäaukon kohdalla, suommuorran alla, saattaakodan päämies seisoa suorana. Käyrienpieljipuiden jakotariuku-jen varaan pingoitettu vaateloude sulkee suojaansa pienen lappa-laismaailman,eristäen sen ulkoilmasta. Savulla se on vain koris-tettu jakirjavoitu, jaainoana»tauluna» onräppänäaukostanäkyväpalanen sinistä taivasta.

Mutta tämä maja on porolappalaisten koti, ja sen suojassaon hänen kotoinen lietensä. Keskellä kotapermantoa on seitse-mällä kivellä ympäröity tulisija, jonkamieluinen loimo lämmittääympärillä olijoita. Maapermannolla, joka on peitetty koivurri-suilla,porontaljoilla ja ruijanraanuilla,vain istutaan tai loiotaankahden puolen tulta. On siinä vielä sikinsokin kaikenlaista talontarvekapinetta: keittoastioita, kahvikaluja, kiisoja, laukkuja ja

Näkkälän Jussan kotakenttä

95

ruokatarpeita, jauhopusseja ja maitovatsapalloja, kaikki vainpermannolla ovipuolessa taikka peräosassa, poassossa. Tässäkotaväki nukkuu yönsä, lepäilee päivälläkin, tässä syö liha- jakalakeittonsa sekä särpäämustankahvinsa, tässä askartelee »tupa-työnsä», ompelukset, kudonnat ja puukkotyöt. Kiisoille taikkataljavuoteelle hän istuttaa vieraansakin ja tarjoaa hänelle kotansaparhaita, sillä »sitä lintu linnulle, mitä linnulla itselläänkin.»Emäntä keittää rasvaa tiukkuvia tunturi]arven siikoja, joita yhtei-sestä kaarasta pistellään sormin jakastetaan samaanrasvakuppiin,tarjoaa ulkona kevätahavissa kuivattua poronlihaa ja viimeksipyöräyttää väkevän kahvin,- johon kermaksi sekoitetaan poronvatsalaukussa kuivattua hapanta poronmaitoa. Hyvä on tunturi-kodan kestitys, hyvästä sydämestä tarjottu ja mielihyväliä otettuvastaan. Eikä ole kotaemännän kertaakaankoko puuhansa aikanatarvinnut sen enempää hääriä eikä juoksennella; samalla sijalla,lieden ääressä, jalkainsa päällä, hän on vain saanut istuskella,sillä käden ulottuvilla, kiisoissa ja nahkapusseissa, ovat ruoka-ja kahvitarpeet, käden ulottuvilla riippuvat kattilat ja kahvi-pannut ja käden ulottuville,ovensuuhun, ovat lapset kanniskel-leet vaivaisenvarpuja, joita kattilan alle työnnetään, ja lopuksi,käden ulottuvilla istuvat nekin, joille tarjotaan.

Jos asuntoon ahdas,niin sitä enemmän on tilaaulkona. Kokorantakenttä kivineen ja mättäineen on samaakotia kodan kanssa.Aurinkoisena päivänä saattaa lappalainen istua työskentelemässäsiinä yhtähyvinkuinkodassakin. Kenttäonkin työmaannäköinen.Hujanhajan on siinä kaikenlaista työkalua ja useita työskentely-si]oja. Siinä on puiden pilkkomispaikka, siinä parkkipadat jaroukauskattilat, siinä leivänpaistamis-uunikin paljaan taivaanalla, siinä kirveskalsua,kuokkapahasta ja lapionraakkia, puukkoa,vasaraa, höylää ja tahkontapaista, kauhaa ja kaukaloa. Ja jou-kossa pitkin kenttää nähdään kumollaan, syrjällään ja kohdallaanahkioita japorokelkkoja, jopakottakärrytkin. Kivillä jakantojennenissä roikkuu joitakuita takkikuluja sekä muuan karvatonkinnipeski. Kentän pohjoisreunassa on parin koivunhaarukan jakorvakkojen varassa »luövvi», katos ja telineistö, jossa nähdäänyhtä ja toista kotaväen tarvekalua: kenkäheinäkääröjä, terva-astiaa, kantosatulaa, laukkua, poronlänkiä, puntaria. Luövvinkaton suojassa säilytetään kuivattu poronlihavarastokin, ja koi-

96

vunoksalla riippuu pari kuivattua poron verimahaa: Kentän vas-taisella reunalla on pari pientä turpeilla päällystettyä kotaa, joissasäilytetään suolakalavarastot. Järven rannassa on nuotta- javerkko-ulut sekä pari venettä.

Sellainen on porolappalaisen kesäinen kenttä, erämaan yksi-näisen asukkaan hiljainen kotitanhua kaukana tunturien takana.Se ei ole suinkaan kovinhoukutteleva mukavampiin oloihin tottu-neelle, mutta kuitenkin mielenkiintoinen ja puoleensa vetävä.Vapaana ja rauhassa koko maailman melulta ja myllerryksiltäsaisi täällä askarrella, kattona korkea taivas ja ympärillä jokasuunnalla mahtavat tunturit. Ja naapureina olisivat vainmetsieneläimet, ilman linnut, vedenhaltiat ja maassa asuva maakansa,maahiaiset. Eikä erämaiden julmaa peikkoa, Stalloakaan tarvitsisipelätä, kun vain tietää, miten hänen suhteensa milloinkin on ase-tuttava.

Näin tuntee lappalainenkin, ja siksihän niinhyvin viihtyykinerämaassaan. Eihän enempää seuraa kaipaakaan. Päinvastoinkodan asukas on tyytyväinen, kun hänellä on koko erämaa hal-lussaan, eikä naapuria näkyvissä ei kuuluvissa. Silloin hän saavapaana ja mielinmäärin liikkua tuntureillaan ja huoletonna pai-mennella porokarjaansa.

Poroja on Näkkälän Jussankin hallussa koko lauma, seitsen-satainen tokka, jossa kyllä on osa Hukka-Salkon ja NäkkälänAntin Jussalle paimennettaviksi uskottuja elukoita. Öisin porotkäyvät lähituntureilla laitumella, mutta helteisimmän päivänajaksi ne tulevat kodan luokse järvenniemeen, raittiiseen ilman-henkeen lepäilemään ja märehtimään.

Koko aamupuoli päivää kodalla kuluukin porokarjaa odotel-lessa, emäntäkin laittaa- jo ruokaveron valmiiksi sekä paimenilleettä koirille.

On komea näky, kun monisatapäinen, sarvekas lauma puo-lenpäivän seuduissa painuu alas tunturilta ja jänkää pitkin kier-rellen astelee kodalle.— Elo tulee! huutavat kodalla olijat

Ja se on todellakin mahtava »elo». On kuin valtava harmaavirta kohisten laskeutuisi tunturilta jängälle ja lähestyisi kotaa.Ei erota siinä yksityisiä eläimiä, vaan kaikki sulautuu samaksiliikkuvaksi kokonaisuudeksi. Näyttää kuin suunnaton jättiläis-

97

matelija, monituhatsarvinen alkumaailman eläin, kiemurtelisijängän matalassa pensaikossa merkillisesti äännellen.

Se on lappalaisen elovainio, siinä lainehtii tunturikansanviljapelto.

Lauma tulee kodalle tuhatjalkaisena oliona,napsavin sorkin,keikutellen satoja sarviaan ja astellen keveästi. Siinä on komeitakruunupäisiä hirvaita, vankkoja ajohärkiä, vaatimia, puolikas-vuisiapienisarvisia urakoita, vuonniloita javuorsoja,sekäpikkuisiakorkeakoipisia mulipää-vasoja. Kohisten kulkee elo kodan ohitsesuoraan leponiemeensä, mutta jotkut pysähtyvät kotakentällenuuskimaan mättäitä ja löytävät niistä jotakin pureksittavaa.

Porotokka saapuu kodalle.

Pienet sarvettomat vasat juosta kepsuttavat ja hypähtelevätemonsa rinnalla ja ikävissään roukuvat,kun harhaantuvat hoita-jastaan. Emot roukuvat vastaan, ja helposti tuntee vasa omanäitinsä äänen sataisestakin rouvunnasta ja lähtee iloisesti äännäh-dellen sitä kohden. Vasat ovat tunturielon hentoja oraita, suurenlauman pikkulapsia, jotka suurilla tummilla silmillään kummas-tellen katselevat ihmeellistä maailmaa, iloitsevat auringosta jaovat onnellisia saadessaan olla emonsa vierellä ja valittavat vähäi-sestäkin vastoinkäymisestä.

— Voi sitä porovasaa,kun se rouvuskelee,nun nun nun nuu.Voi sitä ruohovasikkaa,kun se rouvuskelee,nun nun nun nuu,

laulaa lappalainenkin siitä joikauksessaan.

98

Lauman perässä astelee koirineen kaksi raitiota, kotapoika,13-vuotias Antti, ja kodan renki, Juunas Kelottijärvi. Koko yö-kauden he ovat porojenkintereillä kierrelleet erämaita ja koirineenhuolehtineet,että tokka pysyisi koossa. Nälissään ovat paimen-pojat,nälissäänheitä seuranneetkoiranressukatkin. Raitiotkäyvätkotaan suurustamaan, mutta koirille tarjoo kotaemäntä aterianulkona kentällä. Siihen kokoontuu talon koko halliväki,kymmen-kunta karvaista koirankuonolaista, Pennoa, Naattua, Tshikkaa,Tshalmua, Tilkkua, Murjua, Lumpua, Kuolehvia ja pari Mustia,joille emäntä ammentaa kattilasta vartavasten keittämäänsä

verivelliä suureenkaukaloon. On siinäsilloin »ruokaruotsija syömäsaksa»murkinalla ja käyaika äkäinen elämä,murina ja lotkimi-nen,kun tämäkan-sa aterioitsee. Eisiinä siunata eikämyöskään kiitellä,vaan latkitaan,minkä ennätetään,pannaan lopuksi

Näkkälän Jussan emäntä ruokkii koiria.

toimeen pikku tappelunnujakkakin ja sitten huulia nuoleskellenheittäydytään kentälle ettoneelle. Astuskelee pari karvakoipeaylpeänä kotaankin, vönkii yli emännän kahvitarjoilun ja heit-täytyy kylläisenä isännän makuutilalle.

Mutta taitava porokoira on kotalappalaisen kaikki kaikessa,paljon suurempiarvoinen kuin huono mies. Sillä koira on poro-lauman oikea paimentaja ja kurissa pitäjä. Ilman nopsajalkaista,avosuista, äreätä rakkiansa ei poromies saattaisi pitää villiä kar-jaansa koossa.

Niemen äärimmäiseen kärkeen vetäytyy koko porolauma.Siellä se veden ja tuulen hengessä lepäilee polttavimman päivä-sydämen rauhassa kiusallisilta Lapin syöpäläisiltä, jotka vilpastuuli ajaa tiehensä. Syöpäläistä,rakkaa, onkin helteisinä päivinäjängillä, vuomilla ja matalilla mailla poro-paran ja kaiken elävän

99

olennon kimpussa, miltei henkimenoksi. On mitä monenlaisintatihulaista: sääskeä ja paarmaa, saulakantekijää ja kurmuntekijääeli pottaposkaa. Varsinkin vaaleat porot saavat räkästä kovinkärsiä, sillä niiden kimppuun osaavat kaikki paholaiset, ja pienetheikot vasatmonesti sortuvat ja kuolevat erämaahan syöpäläistenylenmäärin kiusaamina. Mutta onräkästä hyötyäkinporokarjanpaimenelle. Kiusaajain ahdistamana porolauma laukkaa vuomiltaja jängiltäylösviileille tuntureille japysyysiellä paremminyhdessäkoossa. Rakkaa pakoon Näkkälän Jussankin tokka joka päivävaeltaa Raaskaltion niemelle. Tätä tihulaisten ansiopuolta muis-telee lappalainen joiatessaan:

— Sääski ajaa porot tunturiin,vuomista pois porot ajaa kokoonEi porojen kanssa tulisi toimeen,jos ei sääskiä olisi.Se on pikku elävä,mutta kyllä sen edessä elo pakenee.

Mutta pieniä peurakorvaisia vasoja odottaa kova kohtalo.Käy niemelle mies suopunkeineen, heittää vasan toisensa jälkeenkiinni,keikauttaa maahan, istuupäälle ja suurella puukolla leikkaakorviin veriset merkkinsä. Vasa-parka roukuu ja kimpuroi, javipattaa vainottuja korviaan, mutta säälimätön suurpuukko si-valtaa kappaleen korvasta, palasen toisesta, lisäksi vielä puraiseereunohin pikku pykäliä ja halkoimia, jonka jälkeen vasta laskeeelukan irti. Sukkelasti ponnahtaa vasa pystyyn ja roukuen javerisiä korviaan puistellen juoksee etsimään emoansa. Mutta nyton pikku elukka otettu muunkarjan yhteyteen jaomistajanmerk-keihin,eikä ole enää kenen tahansa,porovarkaan, kähvellettävänä.Tämän seurakuntaan ottamisen ovatkaikki porot saaneet elämäs-sään kokea. Jokainen sekä iso että pieni sarvipää on korvarikkoi-nen, saman isännän porot samalla tavalla. Joka poromiehellä onoma merkkinsä, jakun on satoja poromiehiä, pitää olla satoja eri-laisia merkkejäkin.Niitäsaaporomies sivaltamallaporonkorviin eri-laisia leikkauksia,»sanoj a», eriasentoihin. Leikkauksia onhyvinmo-nenlaisia,onpoikkikorvaa, vitaa,haaraa jahalkoa,pykälää,pisteitäja reikää, vuoluhankaa,pistohankaa,vastahankaa jarappuhankaa,lumppiota, linnunvarvasta, kengänilttiä, suovankantaa, salvosta

100

javintintolppaa, svatnaa ja kieskaa. Niin on esim. vanhan kuulunporolappalaisen Matti Pongun poromerkki seuraava: oikeassahanka päällä, pykälä alla ja päällä, vasemman nokka poikki,päällä pistohanka, reikä ja siitä hankaan halki. Ja Enontekiönrikkaimman poromiehen,1921 kuolleen Isko Näkkäläjarven merkkioli: oikea poikki, pykälä päällä ja kaksi pisteitä alla, vasemmassahanka päällä jasiinä pistel.

Vanhat lapinäijät entisaikaan ottivat talteen vasan korvistaleikatut merkkipalaset, pujottelivat nerihmaan japiilottivat kivenalle erämaahan niille seuduille, missä porot enimmin palkivat.

Silloin porot py-syivät paremminniillä mailla,erä-maahan kätketytosaset niitä sinnevetivät ja sielläpitelivät.

Iltapuoleenasti viipyvät po-rot leponiemel-lään. Sillä aikaatoiset paimenet,toinen renki ja

Juunas Kelottijärvi merkitsee poronvasaa.

palvelustyttö, Proksin Elle, koirineen varustautuvat vuorostaanseuraavaksi yöksi raitioimaan. Heinillä täytetyt kengät pauloi-tetaan jalkoihin, hartioille vetäistäänharmaasarkakaapu,»luhkka»,ja suopunkivyyhti heitetään yli olan, evästäkin varataan rep-puun. Koiransa kaulaan nauhoittaa renki ison puukalkareen:koira kun muuten olisi liian kova poroja laukoittamaan. Nä-kyy piski kyllä tottuneen mokomaan kaulakellukkaansa, kan-taen sitä tyytyväisenä kuin ainakin asiaan kuuluvaa virkamerk-kiä. Näin kaikin valmiina odotetaan porojen lähtemistä, sillätokka saa itse ratkaista senasian.

Kuuden, seitsemän tienoissa, kun päivä jo paistaa Seyris-tunturin päältä, kuuluu taas huuto:

■— Elo tulee!Ja omasta halustaan, kenenkään käskemättä, lähtee koko

tokka liikkeelle.

101

Mutta tällä kertaa on laumassa.melkein yhtä monta mieltäkuinpäätäkin: yksiosapyrkii jängälle, toinentolvailee rantaapitkinkodalle päin, kolmas lähtee laukkomaanJierstitunturia kohden, ja siellätäällä yksinäinen emo vasoineennulk-kailee omia aikojaan sinne tänne pit-kin jänkää.

. Näyttää kuin koko lauma vil-linä ja mielettömänäyrittäisi hajaan-tua ympäri erämaita.

Mutta silloin,parhaaseen epäjär-jestykseen saapuvat paimenet, kum-paisellakin koira kintereillään. Tyttöviittaa sauvallaan, komentaa koi-raansa, jaheti kaapaisee rakki hauk-kuvana karvakeränä pitkin kenttää;käskee renkikin ressuansa ja samoinsekin lähtee laukkomaan toisen jou-kon jälkeen, niin että kalkkare vainkaulassa keikkuu. Pitkälle eivät kar-kulaiset ennätä,kunkiukkuinenrakkion jokintereillä räkyttämässä. Mitäkauemmas poro yrittää poiketa, sitäkiivaammaksi tulee räkytys ja sitälähemmäksi hyppii haukkuja karku-laisen kinttuja. Helposti sentään tot-televat porot karvaista kaitsijaansa;monet palaavat jo nähdessään senlähenevän vapaaehtoisesti takaisinkarkutieltään. Niin on pian taastokka koossa.

Mutta kohta tulee uusikommel-lus. Onmentäväpienan virran ylitse,ja sitä säikkyen villi tokka taasvauhkoilee kuin lammaslauma jasyöksähtelee levotonna sinne tänne.Joku yrittää jo virralle,mutta hetitaaspelästyenhypähtääpois japyrkii Poromerkkejä.

102

pakoon. Mutta haukkuja-paimenet pitävät laumaa kurissa ja pai-navat sitä yhä joelle päin. Viimein muuan suurisarvi uskaltaaastua vettä solkkaamaan, ja kohta törmäävätperässä toisetkin,ja yhdessä rytäkässä polskehtii koko tokka ylitse.

Silloin on päästy pahimmasta. Seitsensatainen elo järjestyytaas pitkäksi jonoksi ja asettuu rauhallisena jänkää vaeltamaan.

Pohjoiselle painuva päivä valaa paljaslakiselle tunturilleihanan sadunomaisen väriloiston,ja laaja, aitolappalainen, ruskeajänkä loistaa aivan ihmeellisenäauringon valjussa valossa. Jän-gällä liikkuu satasarvinen laumaharmaana elävänä virtana kohtikesäyön auringossa hohtavaaSeyristunturia.

Paimenet astelevat sauvakädessä, koira kintereillään,rau-hallisesti perässä kuin ainakin»hyvät paimenet» laumaansa seu-raten.

Seyristunturin matalaan,harvaan rantakoivikkoon katoaatokka jahajaantuu laitumelleen.

Päivän tärkein toimionpäät-tynyt, elo saatu tunturille palki-maan. Paimenesta saapuneetrai-tiot jäävät kotaan loikomaan jajuomaanemännänkeittämää kah-via. Mutta isäntä on kymmen-

Tyttö paimeneen lähdössä.

vuotisen Inga-tyttären kanssa lähtenyt kalalle, ja palaa sieltävastapuoliöissä. Silloin laitetaan hetikalakeitto kattilaan ja saa-daan oikein rasvainen iltanen,sillä tunturijarvien siika on tavatontauromaan,antamaan rasvaa keittoon ihan kanneksi — kun vainpyyntimies ei ole erehtynyt kalalla ollessaan kääntämään venet-tään vastapäivään. Jos sellaisen taitamattomuuden tekisi, silloinei kala tauroisi. Mutta semmoista erehdystä ei vanha lapinukkoole tehnyt. Eihän myöskäänolelaskenut venettäänrantaankiinni,ennenkuin on korjannut pois pyydyksensä, sillä tällöinkin olisi

103

kaloista tauro mennyt maahan. Niin tauroo ukon tuoma siikavahvasti, ja kotaväki saa päivänsä päätteeksi yltäkylläisen kala-keiton, jonka päälle voi aivan tyytyväisenä kellahtaa porontal-joille ja vetäistä peitokseen paksun ruijanraanun. Niin sopii siinä,väsymättömän auringon valvoessa, vedellä unia seuraavan päivänpuolille asti.

Silloin taas elo saapuu kotajarvelleen tuulluttelemaan,pala-takseen iltasella uusien paimenien saattamana tunturiinsa.

Samanlainenon jokainenseuraavakinpäivä, oli se pyhä taikkaarki, sillä tunturikodassa ei ole koskaan pyhää, yhtämittainenloputon arki vain, yksitoikkoinen kuinkotaa ympäröivärannatontunturimaa. Elo tulee ja menee samalla tavalla joka päivä, jakalamies käy joka ilta järvellä. Vuoropäivin loikovat paimenetjakoirat kodalla, jossa emäntä istuskelee lapsineen kaiket päivät,hoitaen mustaakahvipannuansa ja keittäenkalaa sekä parikertaapäivässä koirillekin mustan vellin, ja välitöikseen kutoen sukkaa,vantutta, kengänpaulaa taikka ommellen monikirjaisia »lapinparseeleja».

Ei tiedä tuntuiimajan asukas maailman menosta. Ei jaksatänne asti postimies kulkea, eikä hänellä olisi tänne mitään tuo-tavaakaan. Sanomalehti onkodanharrastuksille vieras, onpapieni,lapinkielinen, Norjassa toimitettu »Nuorttanastekin» täällä tun-tematon. Vain joskus, ani harvoin, etsii joku kirjelappunen tun-turin asukasta, tullen jonkunkulkijan matkassa, tai tavatenomis-tajan sen kirkolla käydessä.

Leivänpaistouuni Näkkälän Jussan kotakentältä Raaskaltiolla.

Porolappalainenmuuttoretkellä

»einäkuun lopulle, Jaakonpäivän aikoihin asti,'oleskelee Näkkälän Jussa Raaskaltiolla. Muttasitten kun pahin räkänaika on ohitse, muuttaaukko pois järvirannan kesäiseltä kentältä, jotakorkeat tunturit, Jiersti-, Seyris- ja Tiermesvaaratkolmelta puolelta piirittävät, ja jossa porokarja-

km joka päivä on saanut järvenhengessä rauhassa levähtää.Kun porolappalainen muuttaa, muuttaa hän koko taloineen.

Hän rysäyttää kotansa kasaan, kääräisee leveät kotalouteetkokoon ja sitoo kimppuihin pieljipuut sekä kotariuvut,parikym-mentä pitkää seivästä. Samoin kimppuaa hän kaikki muutkintalon tarvekalut, keittoastiat, kiisat, laukut, ruokatavarat, vähättyökapineet, vaatteet ja makuutarpeet. Autio kotamaa koivu-risuineen ja tulisijoineen, luövvi, jonka katoksen alle on kasattuporokelkat ja ahkiot odottamaan talvea, ja kalakodat kalapönt-töineen vain jäävät rannalle osoittamaan ihmisen aherruspaikkaa.

105

Niin sälytetään koko koti kaikkineen porohärkien selkään jalähdetään jutamaan uusille laitumille. Takkahärät on kollostetturaitioon, jota kotakunnan päämies itse johtaa taluttaen ohjas-nuorastaetumaisinta poroa. Onhärillämillä mitäkin kannettavaa:mikä laahaa kyljilleen kahden puolen sonnustettujakota iukuja,mikä vetää pieljipuita, mikä taas kantaa louteita. Joku poro onsaanut osakseen keittokalut, toinen ruokatavaroita, kolmas ma-kuuvaatteita. Tavarat on sonnustettukahden puolen poron kyl-kiä,puisen kantosatulan korvakkoihin, ja nuoritettu poron vatsanalatse,etteivät nepahojakaanmaita kuljettaessa pääseputoamaan.

Muutaman hä-rän selässä istuupikku tyttönen,toisella taas rat-sastaa poikatal-lukka,mutta kaik-kein pierrin kyköt-tää äitinsä selässäkietkamessa. Euk-ko tallustaa pe-rässä tyttärineenpitäen huolta rai-don jälkipäästä.Rengit, piika japoikahoitavatkoi-

Luövvi Näkkälän Jussan kotakentältä.

rien kanssa tokkaa, joka niinkuin ainakin tahtoo kulkea omia tei-tänsä. Näin meneskellään länttä kohden poikki maiden, poikkivuomien ja purojen, kiertäen vain isot jängät ja aavat.

Jotkut lappalaiset, kunmuuttomatka ei ole kovin pitkä eikäpahoja maita myötentarvitse kulkea,sonnustavat härät kelkkojeneteen, latovat tavarat ja lapset kelkkoihin ja laskettavat pitkinsulia maita, niin että anturat kahisevat.

On se matkantekoa,kuntunturinkotakansa onliikkeellä. Toi-saalla jutaa hiljalleen takkahärkien raito, toisaalla mennärymistäätokka. Ja kyllä sen sivullinenkin kuulee, missä satapäinen laumaliikkuu: tuntuukuinolisi koko tunturin vanhaväkiliikkeellä. Sielläpaimenet huutelevatkoirilleen,koiratajelevaträkyttäenkarkulaisiatokkaan, ja roukuen ja napsavin sorkin lainehtiiporoelo eteenpäin.

106

Päästään Seyristunturin takaisille tievoille, ja siellä taas ase-tutaan taloksi.

Sukkelasti käy tunturilaisen talonteko, eikä siinä toimessatarvita edes miestäkään. Neljännestunnissa pari naista kodankokoon kapsauttaa. Pieljipuut vain hosaistaan reijistään suom-muorraan, nykäistään pystyyn ja sitaistaan väliin poikittaintueksi toaresmuorrat; sitten pistellään kotariuvut niitä vastennojalleen, ja peitoksi räväytetään suuret louteet, toinen toiselle,toinen toiselle sivulle. Louteiden reunat piställetään nauhasil-mukoilla toisiinsa ja kotapuihin, ja puukapuloihin sitaistu pitkäkapea vaatekappale ripustetaan ovireiän peitteeksi. Sitten vieläkuusi, seitsemän kiveä arinaa ympäröimään, pari puukappalettaoven reunasta arinakiviin sivupuolen oleskelusijoja rajoittamaan

Lappalainen muuttoretkellä. Johan Tuurin piirros.

sekä kattilakoukku riippumaan suommuorraan. Talo on valmis.Sitten ripustetaan kahvikattila haahlakoukkuun, viritetään tulialle, ja kohta kodanhuipusta kohoava savusuitsu ilmoittaa uudenihmisasunnon nousseen erämaahan.

Näppäriä ovat lapinnaiset kodantekohommissa, pienestä pi-täen siihen tottuneita. Satoja kertoja he ovat saaneet kotinsapurkaa perustuksia myötenja yhtä monta kertaa taas kohentaasen pystyyn.

Vaivaisenvarvut ja tunturikoivun kuivuneet oksankäkkyrätja risut ovat täällä lappalaisen polttopuita. Lannanmaan hirsi-talojen asukas saisi sellaisilla puilla tuskin ruokaansa kypsäksi,mutta niillä vain lappalainen kiehauttaa keittonsa ja »lämmittää»kotansa talvellakin, ja ne ovat hänestä kaikkein »parhaimmuksia»puita. Mutta se vain pitää varoa risuja kotaan viedessä, etteityönnäniitä latva edellä, sillä silloin poronvasat syntyisivät nurin-päin.

Taitava ja tottunut on lappalainen sytyttämään tulta, hel-posti hän saa sen tarttumaan kurjannäköisiinkin pökkelöihin,kun tuntureilla liikkuessaan asettuu ruokailemaan. Pikku risun-

107

latvoja hän taittelee kasan, nyhtää tuohenpalasia kuivista oksistaja raapaisee niihin tulen. Talvisin on lapinmiehellä useasti povessatuohenkäppyrä taikka tervaskappale, josta kiskoo sytykkeitäkäydessään virittelemään lumisia ja jäätyneitä risuja.

Mutta tievan laelle ei lappalainen koskaan tee asentotultaaneikä myöskäänmetsäpolulle. Tievanlaella palavan tulen saattaisiStallo helposti huomata ja tulla ahdistelemaan, ja metsän palkaitaliikkuu maahiainen.

Pari, kolme kuukautta on Seyristunturin seutu Raaskaltioltatulleiden kotipaikkana. Täällä raitioidaan tokkaa ympäristöntievoissa ja kalastel-laanlähijarvissa.Tääl-lä jo joudutaanlypsä-mään poroja, sillä va-sat ovat varttuneetjoniin isoiksi,etteivätenää ole aivan riippu-vaisia emon ruokin-nasta. Joka päivälyp-sää lappalainen vaati-met jasaajokaporostakorttelin verran mai-toa pyöreään, kapea-suiseen, koivunpah-kasta koverrettuun

varsmaappuunsa.

Lapineukot pystyttävät kotaa. Pöyrisjärvi.

Osan maidosta hän kuivaa kotasavussa poronvatsapalleroissa»maitomahoiksi», osan tekee juustoiksi. Kattilassa haalistetunmaidon hän juoksuttaa vesitilkalla, jossa on liotettu poronmakonahan suortuvia, ja juustot hän puristaa vartavastisiin kaa-voihin, lokkiin. Niitä on varakkaalla poroisännällä kymmenkun-takin erikokoista — isoimman halkaisija 32 sm, pienimmän 10 sm— pyöreääkehystä, joiden reiäkkäät pohjat ovat täynnä koriste-leikkauksia; useasti niissä on vuosilukukin sekä omistajan nimi-kirjaimet. Valmiiksi puristetut juustot lokkineen ladotaan pääl-lekkäin, kapeampi aina yläpuolelle ja viimeksi iso kivi painoksi.Siinä saavat juustot yökauden puristua ja valuttaa heraa pois,jonka jälkeen neripustetaan luövviinkuivamaan.

108

Mutta kun talvi heittää ensimmäiset lumensa, heittää Näk-kälän Jussakin Seyristunturm takaiset tievat, lyö taas kotansa jatavaransakasaan ja lähtee pois koko tunturimaasta. Sillä alasto-milla, tuulisilla tuntureilla ei lappalainenkaan saattaisi talvellaasua. Talvella on pakkanen siellä vielä ankarampi kuin muualla,ja myrskyt möyryävät niin rajuina, ettei keveä kota pysyisi pys-tyssä. Eikä porokarjakaan tulisi talvella tuntureilla toimeen.Siksi muuttaakin kotakunta eteläisempiin outamaihin Hetan ja

Porotokka kodalla. Taustalla näkyy kota ja luövvi.

Näkkälän välille. OutamaiUa ei talvi tunnu niin ankaralta kuinpuuttomilla tuntureilla.

Lumikelillä käy majanmuutto paljon hauskemmin kuin ke-sällä. Tavarat saadaan ahtaa ahkioihin ja kelkkoihin, ja ajellasuoraan yli jänkien ja järvien. Pitkänä raitona vain lasketellaanpitkin maita, ja koko tokka, paimenien ja koirien ohjaamana,tulla rytistää mukana. Kankaalle jonkun jängän taikka järvenlähimaille' pystytetään kota; lumi lapioidaan vain paikalta pois,ja sitten talo pystyyn.

Luminen erämaa on yhfäkkiä keskellä talvea herännyt eloon.Kota työntää savua ilmaan, nahkapukuinen metsänväki hääriikodan ympärillä, jossa on ahkioita,kelkkoja jakaikenlaisia tava-

109

roita sikin sokin, ja joitakuita porojakin seisoo kotamaalla jäkälänääressä. Metsä ihan vilisee ja elää, kun sarvipäinen harmaa laumasiellä liikkuu.

Samoille Hetan outamaille ajautuvat talveasi myös Pöyris-jarven Näkkälät jaProksit. Hekin heittävät tunturinsa ja jutavatHetasta etelään, Muotkajarven ja Palojoen kankaille, jopa ainaSonkamuotkan takalistoille. Palojoen tienoille laskeutuvat kor-keasta tunturimaastaan myöskin»Käsivarren» lappalaiset Poro- jaKilpisjärven ympäristöiltä. MuttaPöyrisjarven Maggat viettävät tal-vensa Peltovuoman ja Nunnasenseuduilla,

Silloin ovat Hetan talviset met-sät asuttuja, kun niissä Näkkälän jaPorojarven lappalaiset pitävät ma-jaansa, ja porolaumat palkivat kan-kailla. Poroja on Näkkälän mie-hillä yhteensä ylineljätuhatta. Rik-kaimpana isäntänä häärii joukossaTuomaan Antti, jolla on 600— -700sarvipäätä; sataisia laumoja hoitele-vat myöskin Isko-vainajan perilliset.Mutta aikoinaan oli Näkkälän jouk-kokunnalla poroja tuhansittain. Isko-äijäkin omisti yksinään lähes kolmi-tuhantisen suurlauman, josta saattoijakaa jokaiselle kuudelle lapselleen,sitä mukaa kuin netulivat aikuisiksi,

Tuomas Näkkäläjärvi, lapinäijäPöyrisjärveltä.

perinnöksi600 päätä. Porojarven poromiesten,Lapinpalkisen, lau-ma nousee neljännelletuhannelle, ja heidän rikkaimpiansa onPalo-järven Antti, viisisataisen tokan isäntä, sekä Valkeapään Maaret,jolla on neljäsataa.*) Sodan aikana on Enontekiön miesten, niin-

*) Muita pororikkaita: Iskon Antti, 500; Iskon Jussa, 400; Niila Magga,400; Tuomas Labba, 350; Antti Kalttopää,350; Jussa Kalttopää, 250; AslakJuuso, 200; TuomasNäkkäläjärvi 200,. — Lappalainenei kyllä koskaantarkoinilmoitasivulliselle porojensa lukumäärää. Menee poro-onni. Eikä lappalainenitsekään tiedä aivan tarkoin karjansapäälukua.

110

kuin muidenkin lappalaisten, poroelo entisestään paljon vähen-tynyt, mutta on sitten taas ruvennut nopeasti kasvamaan.

Koko talvikauden oleskeleeporolappalainensuojaisessa metsä-seudussa muutellen sielläkin aina vähän päästä paikasta toiseen.Hyvällä jäkälämaalla saattaaporotokka viivähtää toistakin kuu-kautta, mutta huonolta kankaalta täytyy sen siirtyä pikemminpois. Ja kotaväen pitää seurata perässä.

Samaa Lapin pakkasperääon alava outamaakin,mutta vaate-kodassa lappalainen viettää talvensakin. Kesäinen kotaverhoon kyllä vaihdettu paksuihin villaisiin ruijanraanuihin, jotkakaksinkerroin vetäistään seiniksi, ja alaosan ympärille lumi heit-tää vallin. Mutta räppänäaukko on aina avoinna, ja pakkasöinä-kinkatsovat kotaan synkän kylmän taivaan tähdet taikka valai-sevat sitä roihuavat ruijantulet. Päivisin kyllä palaa kodassa ali-tuisesti tuli, ja tuntuu sen loimossa lämpöiseltä,muttakovilla pak-kasilla ei savu tahdo jaksaakohota ylös,vaan täyttää kokokodan.Keitoista nouseva ja hengityksestä sekä kosteista vaatteista läh-tevä höyry vielä sekaantuu joukkoon, niin että kota on täynnäharmaata huurua kuin kylmä sauna. Purkuilmoilla kyllä ei pak-kanen eikä huuru ahdistele,mutta silloin rajuilma ryöpyttääluntaräppänästä ja ovivaatteen raosta sisään, jopa välistä niinkin,että kodan asukkaat aamulla saavatkaivautua kinoksesta. Muttakotaväki,kodassa syntynytkin,onalunpitäen jotällaiseentottunut.Ei sitä huuru häiritse, ei lumipurku kiusaa, eikä öinen tähtientuikkiminen räppänästä pelota. Lämpöisissä moninkertaisissaporonnahka-pukimissaan nukkuu lappalainen yönsä taljoilla pak-sun villaraanun alla, tietämättä pyrystä ja pakkasesta, vaikkatalvenisäntä tulee monesti kotaan niin kovana, että aamulla onkeittovesi kattilassa paksussa jäässä.

Pakkanen ei lappalaisen luontoa langeta; päinvastoin hän onsilloin paljon toimeliaampi kuin talvisella suvisäällä, samoinkuinporokin, joka kiljuvalla pakkasella on tavallista hurjempi mene-mään. Talvi on lappalaisen ja poron ihana aika. Silloin pääseevapaasti menemään minne haluaa, ja saa kulkea mistä mielitekee. Eivät pidätä järvet, eivät estä pohjattomat jängät, ja le-veillä sorkillaan oiustaa porokyllä umpienkin halki. Hyvillä mie-lin ajelee lappalainen tunturimaassaan, päästelee yli tunturienKoutokeinoon ja Jäämeren rannalle, Alattioon, josta jutaa elin-tarpeita kesänkin varaksi.

111

Ei ole talvella kiusallista rakkaakaan, joka Lapin valoisankesän tekee niin sietämättömäksikaikille eläville.

Mutta on talvellakin vastuksensa: Lapin suuret susilaumat.Ne ryöpsähtävät tunturilta väliin koko joukolla porokarjaan jatekevät kamalaa jälkeä, syöksyvät saman tien toiseen, kolman-teen ja neljänteen tokkaan, ja joka paikassa iskevät eloa maahan,kaatavat ja hävittävät kuin tuli. Kymmenittäin poroja saattaahukkaparvi yhtenä yökautena tuhota, kiitäen pitkät matkat lau-masta toiseen. Hukka on tavatonmenijä, jaonsillä oma kyytinsä.Komealla »raamikkaalla nuotilla» siitä lappalainenkin laskee joi-kunsa:

— Hukka se se on koko mies:yhdeksän tunturivuomaa meneeyhdessä veikissä poikki,ja se on vain nelijalkainen elävä.Se on eripoika se,jokaniin pitkältä meneeja hakee pyytöä.Mahtaa se poron herra olla.Kun se poron saa kiinni,niin se repii niinkuin valkia,se polttaa niinkuin valkia,niinkuin hyvä valkia;se poron hajoittaa ja syöpi,niinkuin valkiapolttaa.Ja hukan työ on niin kauhea.Kun se työnon tehnyt,niin se meneetunturiin jaulvoo.

Vihatulle hukalle tekivät entiset lapinäijät joskus sellaiseträähkät, että nylkivät sen elävältä ja sitten laskivat alastonnalaukkaamaan. Ja tästä tekosesta oli se hyöty, ettei susi enääkoskaan tullut niille maille,missä nyljetty toveri oli henkitoreissaanharpponut. Näin teki ennen Jouni Hetta, Enontekiönlappalainen,hukalle, joka syöksyihänen kimppuunsa tunturilla. Äijä survaisikarvakintaisen kouransa pedon kurkkuun, kieppasi suopunginkaulaan, sitoi leuat samalla suopungilla yhteen sekä nuoritti kuo-non puuhun. Välittämättä hukan keturoimisesta ratkoi ukkosuurpuukoliaan nahan auki, kuoraisi sen pois selästä, ja sittenvasta laski paljaan elukan menemään.

112

Eikä liioin tullut hukka enää siihen tunturiin.Joulu ja pääsiäinen ovat lappalaisen suuria pyhäaikoja, jol-

loin hänenkin alituiseen arkeensa tulee hauskaa vaihtelua antavakatkeama. Ajetaan jouluna joukottainkirkolle yhdeltä ja toiseltakotapaikalta. Mutta silloin on Lapin pimeä yökaikkein synkim-millään, ja kaikki tunturin pimeät peikot ovat liikkeellä. Silloinmetsäkodassakin pitää kaikkien liikkua aivan hiljaa ja äänetönnä.Eivät edes lapset saa taajoa eikä telmätä. Jos kovin taajoisivat,tulisi tunturista Stallo ja söisitaajojat suuhunsa. Niin teki StalloKoutokeinossa, Oskaloji lähellä, Turkihanvaaran kodalla, tappoi

Lappalaisia Hetan kirkolla.

ja söi lapset, jotka vanhempien kirkossa ollessa pahasti taajoivat,vieläpä muutti kodat, porot ja kaikki kiviksi. Ja ne kivet ovatvieläkin vaaralla nähtävinä.

Jouluyönä onkin itse Stallo liikkellä, ajaen raitoineen kodanohitse. Siksi siivotaankin kodan ympärys hyvin puhtaaksi, etteiStallon raito tarttuisi mihinkään oksaan taikka puuhun. Ja kotaanvarataan vettä, että Stallo saa, jos haluaa, pistäytyä, juomassa.Ellei vettä olisi, imisi Stallo veren nuorimmasta lapsesta.

Pääsiäinen on paljon iloisempi ja valoisampi pyhäpäivä.Silloin koko tunturienmaa ajaa kevättalven kirkkaita hankia lähi-seutujen kirkkopaikoille, Koutokeinoon, Kaaressuvantoon ja Het-taan. Silloin on tunturikansa komeimmissa pukimissaan, mustissaja valkoisissa purkapeskeissä, joista punainen jakeltainen paistaa,

113

jahopea ihanhäikäistenhohtaa jahelkkää. Outoluulisi näkevänsäjopa satujen tontturuhtinaita ja kääpiökuninkaidenkoreita tyt-täriä. Silloin haudataan edesmennyt lappi, kastetaan vastasyn-tynyt kansa ja vihitään monet uudet parit uutta tunturipolveajatkamaan. Pääsiäispyhät ovatkin tunturiväen varsinaisia hää-pyhiä. Silloin on kotapoika toimittanut kosimisensa, valinnutomansa, vaihettanut hänen kanssaan poroja, antanut monet ho-peaiset ja kultaiset sormukset,vieläpä hopeahelyjä rinnan ja vyö-täret täyteen, jasitten saattanutkirkolle papin eteen.

Lapin kiertäjakansa, nuoret ja vanhat, vieläpä ■— " kotakan-

san koiratkin täyttävät pääsiäispyhinä kirkon käytäviä myöten.On silloin kirkonmenokin oikeaa erämaan menoa, johonkoiratkinottavatosaa.Erikotakuntain rakit iskevät kiljuen yhteenkeskelläkäytävää, pojanvekarat heittelevätniitäsuopunkeihinsa jakiljuita-vat vielä enemmän, jakietkamien asukkaatparkuvat hoitajiensasy-lissä. Papin saarnansattuessamonetvanhat eukot tulevatliikutuk-siin ja rupevat hurjina hihkumaan,hyppimään jakäsillään huito-maan. Mutta pappi on tottunut tunturilaisten kirkonmenoon,korottaa vain ääntänsä ja pauhaa sitä voimakkaammin.

Keväällä ennen kelin loppua jättävät lappalaiset taas outa-maansa ja muuttavat takaisin tuntureillensa. Näkkälän Jussakinjutaa Vapun tienoissa Seyristunturineteläpäähän jaoleskelee sielläsuurien jänkien äärellä porojen vasoitusajan. Sitten juhannuksenedellä tulee vielä muutto entiselle kesäkentälle Raaskaltiolle.

Niin on vuosi kiertänyt ympäriinsä, ja kotakansa kiertänyterämaansa. Sitten alkaa taas sama erämaan kierto, jolle ei tuleloppua enempää kuin ajan kiertokululle.

Ei ole tunturilaisella pysyväistä olinsijaa, vaan hänelää kuinalituinen matkamies. Vaikka hänen kotansa seisookin tunturinjuurella, on se kovin löyhästi maahan kiinnitetty.

Poron plysinnaappu. Salmijärvi, Muonio.Lapin muisteluksia

—8

Poronvarkausorolappalaisen kotina on koko erämaa, ja siihen hänon vahvasti kiintynyt. Täällä elää hänen suurielonsa, hänen liikkuva valtava viljavainionsa, jokahänet säätää ikuiseksi erämaan kiertäjäksi. Se tar-vitsee aina uutta voimaa maasta, ja hänen täytyypitää alituisesti sitä silmällä, olla viljansa vierellä

kesät, talvet, niinkuin lannanmieskin asuu aina peltojensa äärellä.Silloin tulee elo parhaiten hoidetuksi ja menestyy hyvin sekäsäästyy susilta, ahmoilta jamuilta tunturien rosvoilta.

Sillä tunturimaissa on paljon pahempiakin rosvoja kuin neli-jalkaiset ryövärit, vaikka nekin liikkuvat ja polttavat kuin tuli.Monesti katoaa laumasta poro, saattaakadota useampikin sarvi-pää, jopa joskus hävitä kymmeniä, satojakin, niin ettei aina edeslöydyraatojakaan, kuten suden jäljiltä.

Silloin on ihmisrosvo liikkunut erämaissa.Milloin vain tokkaa eikylliksi tarkoin vartioida, saattaa siitä

päästä joku parttio karkuteille ja joutua toisen seudun alueelle

115

taikka muuten eksyäkauas erämaihin, ja silloin voi koko joukkohelposti olla mennyttä. On joskus käynyt niinkin,että useampi-satainen tokka on toisessa tunturimaassa kokonaan tuhottu.Niin menetti kerran Inarin Salkko-Niila seitsemänsataa poroa,jotka kulkeutuivat Enontekiön erämaihin ja hävisivät sinne jokasorkka. Kerran taas autioissa tuntureissa tuhottiin Kaaressu-vannon poroja kuusisatainen karja, ja muuanna talvena katosiRuijanrannan lankoniemeläisten elukoita puolitoista tuhatta,ettei päätäkään löydetty. Hyvin häikäilemättömästi menettele-vät vanhat tottuneet poromiehet anastaessaan vierasta karjaa.Sattuupa vain toi-sen poroparttioeksymäänrohkeanporovarkaan tok-kaan,ajaahänkoi-rien ja paimentenkanssa koko lau-man piiloiseen au-tioon tunturiku-ruun japaneesielläheti toimeen jouk-

koteurastuken.Täysikasvuiset po-

Tokasta karannut poroparttio.

rot lyödään lihoiksi ja nahoiksi, mutta vasat ja nuoret porot,joita ei omistaja niin helposti voi tuntea kuin vanhoja eläimiä,muutetaan omiin merkkeihin. Ellei yhdessä paikassa ennätetätehdä valmista kaikista vieraista elukoista, saavat loput jäädätokkaan, kunnes taas sopivassa tilaisuudessa rymäytetään kokokarja toiseen jylhään kuruun ja jatketaansiellä teurastusta;näintehdään vielä siitäkin edelleen siksi, kunnes on saatukaikki sel-väksi. Taljat ja lihat myydään Norjaan, mutta sisälmykset jamuut jätteet heitetään tappotantereelle. Kolonnäköinen on täl-lainen erämaan teurastuspaikka. Niinpä oli Vuomavaaran pohjois-päässä Enontekiölläeräässäkin suuressa kurussa, jossa joku suur-varas oli toimittanut oikein joukkosurmat, koko tanner yhtenärapana ja lihana.

Saattaa sukkela ja kälmi lappalainen hyvänhetken sattuessasiepata poron ja toisenkin oman seutulaisen, jopa naapurinkin

116

karjasta, ja peurakorvan vasanhän voi näppärästi merkitä omillapykälillään ja linnunvarpaillaan, kun ensin on suurpuukollaan toi-mittanut emon päiviltä. Sillä porojenmailla toisen »elävän» omai-suuden kähveltäminen on aivan tavallista elinkeinoa, eikä sitäpidetä juuri rikoksenakaan. Ei liene edes syntikään heittää jota-kuta poroa semmoiselta, joka myös tekee samalla tavalla, sätivain sattuu sopiva tilaisuus. Ja mikäpä synti se olisi? Ei ainas-kaan! Sehän on ainoastaan toisen lainaaman tavaran takaisinnoutamista. Mutta jo vain se on synti, jos keikauttaa poron sel-laiselta isännältä, joka itse ei koskaan koske toisen tokkaan. Sa-moin myöskin»kuolleen» tavaran ottaminen on häpeällistä varas-tamista jakuolemansyntiä. Näin sanotaan lapinäijien rikoskaarenvarkauspykälässä, ja lappalainen noudattaa sitä ja ottaa,milloinvain onni hänet hyvälle paikalle ohjaa, »lainansa» pois. Ja tämäntodistaa lappalainen joiussaankin:—

Salkko sanoo, nun nun nuu:Kyllä niin paljon saapi,toisen poroja varastaa,kun itseltäki katoaa,eikä se synti ole,nun nun nun nuu.

Ja niin »lainailevat» lappalaiset alituisesti toistensa tunturi-eloa ja panevat silloin tällöin vierasseutulaisten karjassa toimeenoikein suursurmat. Autioissa jylhissä tuntureissa tapahtuu sala-teurastuksia ja poromerkkien väärennyksiä sekä suurlahtauksianiin paljon, että jos ne kaikki kertoisi, tulisi niistä »ainakin raa-matun kokoinen kirja, ja siihen raamatun verran sanoja, olkoonvain raamattuniin iso kuin onkin.»

Mutta sitten kumminkin, kun kuolema rupeaa kurkistele-maan kodanovesta, tulee lapinäijälle hätä, ja entinen elinikäinenlainanotto alkaa tuntua synniltä ja näyttää hänelle kadotuksenkuilua. Kun on äijä viiteen-, kuuteenkymmeneen ikävuoteensasaakka suruttomana ja rentona keikautellut poroja, niin rupeaajo seitsemännellekymmenelle joutuessa uskoa tunnustamaan jaetsimään uskovaisilta synninpäästöä,sillä eihän sitä tiedä, vaikkataivaan Herran lakipykälissä »lainaaminenkin» luettaisiin kuole-mansynniksi. Moni vanha äijä-parka pelkää kuoleman uhatessakamalasti ja makselee naapureilleen niitä poroja, joita muistaa

117

joskus heiltä ottaneensa. Ja naapurit tietävät selän takana kertoaukko-raiskalla olevan siksi paljon ottoja, ettei hänen koko omai-suutensa riittäisi niiden maksamiseen, jos suorittaisi kaikki, mitäon tunturien takaisiakin poroja päästänyt päiviltä. Sanovatpamuutamat äijällä olevan tunnollaan niin paljon poronsurmia,että saisi joka »hyyksen» panna päästään, eikä vielä sittenkäänriittäisi. Jotkut vielä arvelevat:— Säti äijä vielä siitä virkkuu ja pääsee porokiekeröillensä,niin jo vain se ottaaluonnossa takaisin kaikki,mitä onmaksellut.

Lopun lähetessä useatukko-rukat turvautuvat us-konveljiensä todistukseen an-teeksiannetuista ja verellämaksetuista synneistä, usko-vat ja saavat autuaan läh-dön. Monet kutsuvat papinneuvomaan pelastuksen tietäja antamaan synninpäästön.Niin tuotiin pappi vanhanporo-äijän kotaan, kun tämäjo oli henkimenoissa. Kysyikuoleva jumalanmieheltä:— Na, jaksatko sie antaa anteeksi sata poroa?

"— No, kyllä sen nytjaksaa,pappi vastasi.

Vanha lapinäijä Enontekiöstä.— " Na, jaksatko tuhat?■—

■ Noo, kyllä senkin.— " Na, kakstuhatta?—■ Ehkä vielä.—■ Na, kolmetuhatta?—■ Ehkä...Na, viistuhatta... kaheksantuhatta ... kymmenentu

hatta?Näin suunnatonmäärähirvitti jopappiakin, eikä hänkyennyt

sanomaan mitään. Näin tavattomat synnit olisivat vaatineetanteeksi saamista varten suurempaa todistajien joukkoakuin sillähetkellä sattui kuolinkodassa olemaan. Kuoleva äijä-raukka

118

näytti olevan kauheankadotuksen ovella. Mutta silloinäijänpoikalöikämmenellä isää olkapäähän ja sanoi:

■—

■ Kuole sie, isä, rauhassa, kyllä kaikki maksetaan!Äijä kuoli rauhassa, ja kymmenentuhatta päätä jäi pojan

maksettavaksi.Samalla tavalla ehkä lienee äijäkin aikoinaan saattanut kuo-

levan isänsä tuolle ilmalle, mutta jättänyt sitten maksamatta,lisännyt vain ja niin saanutkymmentuhantisen anteeksi-pyydettä-vänsä. Ja saman hyvästelyn jamaksulupauksen taas vuorostaanukon poikakin kuolemanhetkellään saaneepojaltaan, ja tämä taaspojaltaan. Kuinka monta tuhatta sitten lopuksi tulleekaanpapiltaanteeksi pyydettävää!

Näin suuriin lukuihin ennättäneet lapinäijät ovat sentäänjo päätään pitempiä muita poromiehiä, tavallista ovelampia tun-turikettuja, jotka osaavat liikkua niin taitavasti, ettei heidän jäl-jilleenmilloinkaan päästä, vaikka he väliinpanevat toimeenoikeinsuurkaatojakin. Heillä on omat renkinsäkin, jotka saavatpäämie-heltään »elatusta», joskus kruunun joka porosta, mikä metsästä»löydetään», kun vain osaavatpitää suunsa kiinni ja todistaakärä-jilläkin päämiehensä puolesta, sillä monesti joutuvat poromaiden»suurmiehet» tuomarin pöydän eteen kertoilemaan erämaan ret-kistään. Sellaisista äijistä kannattaa kyllä, jopa komealla nuotillajoiatakin, vieläpä ansaitsee hän useammankin nuotin. Sillä jotaovelampi mies on vieraita poroja kadottamaan, sitä suurempanaja merkilhsempänä häntä kunnioitetaan ja hänestä joiataan.

Niin eräästäkin, jo manalle menneestä kota-äijästä saatiinkuulla komea joiku:

— Äijä oli elatusisä,ku luu lulu luu luu,ku luu lulu luu luu,Sillä olit vakinaiset vierahat miehet,joita se aina käräjille vei,Ku luu lulu luuluu.»Pojat» istuskelivat ympärilläja kuuntelivat mitääijä sanoi,ku luu lulu luu luu,Ku luu lulu luu luu.Ja äijä haisi savulle aina,ku luu lulu luu luu.

119

Se jakeli niille elatusta:vuorsoja se anteli,Ku luu lulu luu luu,jauhoja ja kahvia anteli aitastaan,ja itse kullakin oli pussi,Ku luu lulu luu luu,ku luu lulu luu luu.

Jopa semmoisen äijän rengistäkin, »pojasta», kannattaa joi-ata: —

Voi sen äijän Iskoa,ku luu luu luu,äijältä otti jo seitsemänsataa,ku luu luu luu.Seitsemänsataa poroa selällään,ku luu luu luu.Sitten meni käräjiinja vannoi kruunun päälle poron,ku luu luu luu.Sitten tuli käräjistä Isko,levitteli äijän satakruunusia ja sanoi,ku luu luu luu:Onko näissä äijän taljoissa jo kurmuja?Ku luu luu luu,ku luu luu luu.

Mutta pikkuisesta porojen kähveltäjästä vain, jopa melkeinpilkaten joikaistaan:—

Varastaa hän nyt muutamankalppinokka vuorson,naa naa naa naa.

Joskus kyllä sattuu lapinukolle käymään niin ohraisesti,että joutuu porolainauksistaan linnaan. Mutta ei parane lappa-lainen linnassa, tulee siellä vain pahemmaksi. Kun äijä pääseetakaisin tuntureilleen, juroo hänen mielessään vain kosto niille,jotka hänet laittoivat linnaan,ja sitä enemmän hänyrittää heidänporojaan hävittää.—

■ Tappakoot hekin minun porojani senkun saavat...Enkämie lähe vallesmannille valittamaan. Kortot kehtaavat valles-mannille kannella! päivittelee hän.

120

Samaa lapinäijien rikoskaarta osaavat kyllä Lapissa asuvatlantalaisetkin noudattaa. He »löytävät» metsästä poroja ja nui-jaavatniitä yhtä hyvinkuin lappalaisetkin. Moni hävinnyt tun-turin sarvipää on joutunut lannanmiehen kouriin. Ei ole pitkääaikaa kulunut siitä, kunNäkkälän miesten tokasta Vuontisjarvenja Peltovuoman takamailla lantalaiset kuorivat ja löivät lihoiksiseitsemänkymmentä poroa ja ajoivat Ruijanrannan kauppiaille.Mutta kukapa otti niistä selvän, kun suurteurastus toimitettiinasujaimettomassa kiveliössä. Lantalaisten porovarkaus onkinoikeaa varkautta ja silkkaa syntiä, eikä mitään lamaamista taikkaomansa takaisin ottamista, niinkuin lapinukkojen välinen poron-

Näkkälän poromiesten aittoja Hetan kirkonkylänKurunpäässä.

kähveltely. Sillä mo-nellakaan Lapin lan-talaisella ei ole edessarvenkantavaa, sätisitten siksi, että lap-palainen voisi vuoros-taan häntä verottaa.Ummehtuneissa hirsi-kömmänöissäänuseat-kin vain asuvat,mitä-tönpottutilkku jaoh-raläiskä seinustallaansekä likainen lehmän-

kanttura navetassa. Nälissään he sitten tappavat jasyövät lap-palaisten poroja, jopa raivailevat muka niittyjä erämaihin jasit-tenkiskovat lappalaisilta suuria korvauksia,kunporotokka sattuukesällä niiden ylitse kulkemaan. Ilman lappalaista ja hänen po-rokarjaansa ei moni laiska lannanmies tunturimaissa saattaisielääkään.

Kyllä on monella lantalaisukolla kuoleman uhatessa samatilinteko papin kanssa kuin lapinäijälläkin. Sadat metsään kadon-neet porot nulkkaavat silloin ukko-raiskan kimppuun ja uhkaavattyöntää hänet iankaikkiseen kadotukseen.

Vaikka lappalaiset näin toisiltaan vuoron perään poroja kei-kauttelevatkin, ovat he silti »kristittyjä», Laestadiuksen opinhar-taita tunnustajia, niinkuin melkein järjestäänkoko Lappi ja Perä-Pohjola. He käyvät pappia kuulemassa suurina kirkkopyhinä ja

121

maallikkosaarnaaji-en seoruissa vieläahkerammin. Seu-roissa tulevat her-kät erämaan lapset,jotka saavat pitkäntalvensa viettäähermoja rasittavas-sa pimeydessä, hel-posti liikutuksiin,ja ne liikutuksetpurkautuvatrajustikuinluonnonvoima.Moni vanha eukko

LantalaismökkiHetasta. Taustalla Ounasjärvi jaOunastunturi.

ei tarvitse kuin pari sattuvaa sanaa synnistä ja lunastuksesta,kun hän johypähtää ja hihkaisee. Jakun yksi antaaalun, seuraapian toinenkin, jakohta on koko seurakunta sellaisessa valtavassariemun huumauksessa, että se onmahdollista ainoastaan herkässäjakehittymättömässä luonnonlapsessa. Seuroissa myösuskovaisettodistavat toisilleen synnit anteeksi;pikku syntejä jamielen rasi-tuksia voikyllä yksikin todistaja päästää,mutta suuriin rikkomuk-siin ja emäsynteihin tarvitaan jo kokonainen todistajien laumavakuuttamaan anteeksi antamusta. Monet poro-»löydötkin»voidaan tällä tavalla pyyhkiäpois tunnonpäältä

— josne jotakutavaivaavat.

Lapinvyön luukoristeita. Enontekiö.

Joikaaminene on oikeata Lapin laulua, ikivanhaa kotapoikainpoimetusta, joka kautta aikojen on tunturimaillakulkenut polvestapolveen. Se on alkuperäistä luon-nonkansan laulua, mikä semmoisenaan voi elää javiihtyä vain lapinkansan keskuudessa japarhaitensoida autioilla jylhillä tuntureilla sekä aavoillaLapinjängillä.

Mutta joikaaminen onmuka itse paholaisen, kaiken synnin jariettauden isän, opettama taito. Niin sanoo Lapin kristitty kansa.Sillä kun Jumala ajan alussa vatkasiperkeleen taivaasta alas,niinse heti piruuksissaan ja vihapäissään rupesi joikaamaan ja rallittijoka äänellä. Ja siitä sitten ovat lappalaisetkin saaneet hirveänja syntisen tapansa joiata jarallittaa samalla lailla kuin paholai-nenkin. Senpä tähden eikristitty lappalainen koskaan joikaa,eikäanna kodassaankaan kenenkään joiata. Kauhuissaan hän kuulee

123

suruttomienpirunpalvelusta japakeneekiireesti pois koko paikaltasanoen,että pitäisi Jumalaltarukoilla järkeä, jottei ihminenmenisiniin pitkälle syntisyydessään, että rallittaa niinkuin »pärgalak»,ulvoo niinkuin työnsä tehnyt hukka tunturilla ja volisee niinkuinyksinään rannalle heitetty koira.

Mutta ei ole totta, että joikaaminen olisimitään hukan ulvo-mista taikkakoiran volisemista, ja vielä vähemmin se onpirunopet-tama taito. Sen kyllä tietävät Lapin vanhat joikaajamestarit,jotka vasiten ovat sen johdosta tutkineet Sanaakin. JaitseLaiti-pappikin, totinen kristitty, sekä kuulu saarnamies, les-Pieti,ovat sanoneet, ettei joikaaminenole syntiä, kunei vainpahaa joi-kasta, niinkuin eimyöskään ole synnillistä ottaapari ryyppyäsil-loin kun on kylmä. Saattoi tihulainen kyllä vihoissaan rallittaavaikka minkälaisella äänellä,mutta seäijä eiosannutrallittaa nuo-tinmukaanenempääkuinkoira taikkahukka,kunseeiollutkäynytminkäänlaistaoppia. Jaoppia tarvitaan joikaamiseenkin. Tuulikinkyllä viheltää koivussa,kunonkovasää,niinettämonipelästyksis-säänkuuntelee,mikä se viheltää,muttasiinäkäänei olemitäännuot-tia eikä järjestystä,senkun taitamatonta vihellystä vain. Samoinopinkäymättömältäviholliselta jäinuotti tekemättä. Mutta lappa-lainen joikaanuotinmukaan.Sillä joka joiussaonomanuottinsa, jo-hon onpantu pikku »pykheitä», joissapitäävuoroin laskea,vuorointaasnostaa,aivan niinkuin virren veisuussakin ääntä jutkutetaan.Ja toistakohtaa pitäävenyttäähyvinpitkään,mutta toinen paikkasutkauttaa vain lyhyesti. Niinkuin esim. Piri-Hannaa joiattaessa:

— Voi jaaa, Piri-Haaanna,kuinka se ooli kauunis,voi jaaa, voi jaaa,kuinka se ooli liiikkuva,voi jaaa, voi jaaa,niinkuin eelävähoopia.

Mutta tästä kaikesta ei tihulainen rallittaessaan tiennyt mi-tään, enempää kuin siitäkään,että joiussa pitäämyösolla »sisällä-pito». Sillä eilappalainenkaan turhia ulvo eikävolise,vaanhänlau-laa aina asiaa. Itse joikaaminen ei ole niinkään tähdellistä kuin seasia, mistä joikaaminen johtuu. Asia on jo sekin, kun pikkurui-sesta Kaapin Jouni-äijästä, joka,kesäisin asustaaHammastuntu-rilla, joiataan:

124

— Voi pientä miehenpätkää,nun nun nun nuu.Voi, pientä miehenpätkää,nun nun nun nuu.

Ja kun siihen vielä pannaan sopiva nuotti,niin tulee joikuunkylläsiksi sisällystä, minkä pikku Jouni-äijä ansaitseekin. Kuulija-

Oskalan poika ja tyttäriä. Koutokeino. Spein- jaTornensis-sukua.

kin siitä helpostiymmärtää, että juu-ri HammastunturinJounia siinä joia-taan.

Nuottijasisällysovatkin joiun täh-dellisimmät asiat, jane johtuvat juurisiitä, kenestä taik-ka mistä joiataan.Niinpä semmoinenmies, joka on hyvintoimekas ja joutuisa»liikannoltaan» ,vaatiipontevan ja miehek-kään nuotin, joka li-säksikulkee hopusti,

mutta hitaammalle tuleehitaampi ja pehmeämpi nuotti. NiinkuinKetomellan äijällekin, jokaaina liikkuihitaasti,ajatteli pitkään jateeskeli töitäänhiljakseen, niin että koko elämäkerta oli vain tuol-laista »hunteeraamista»; häntä kuvaava joikausnuottikinoli saman-lainen, hidas,pehmeä ja pitkään kulkeva. Komealta kuului sen-tään sekin, kun äijästä joiattiin:

— Satakunta oli poroa,ja kaksi oli taloaja lehmiä vielä.Ja äijä siivo oli,ja sauva oli hän,sauvostelemaanporojen perässä.

125

MuttaJaakonPieti,repäisevätoiminenKaaressuvannon lappa-lainen, joka päivässä pisti ja nylki viisikymmentä poroakin, saihopusti kulkevan, komean ja kovan nuotin joikuunsa:

—JaakonPieti, nun nun, noo noo,

suuri, nopea käsi,joka viisikymmentä poroapäivässä nylki hajalle,nun nun nun, noo noo noo.

Jasenhän tafvitsikin. Sillämiehelle, jokaontoimelias jahoppu,hää-tyy olla hoppu ja kova nuotti,javielä »kovan puustaimenpäältä»,niinkuin virsikirjassakin toinen nuotti on kovempi ja»kovilla puus-taimilla» tehty. Pietin joiussakin on »pee» kova puustain, japeh-meä »nun-nun»kin loppuu »oo»-hon, joka myös on »kovanlainen».Tuntureita laukkova, tulena raivoava hukkakin vaatii oikein ko-mean ja raamikkaan nuotin niinkuin vaunut, ja siinä on »kovatpuustaimet ja hoppu liikanto». Mutta taaskunpojat rakkaudessajoikastavat tyttäristä, nuotti käyhyvinheleästi ja lempeästi. Sa-moin myös poronvasoista joiataan pehmeästi ja lempeästi:

—Vasat roukuvat

kun vaatimet lähtevät,etteivät toiset kuule toisiansa.Ja ne pelkäävät,etteivät löydäemoansa.

Jos taas jostakusta joiataan vihassa, silloin syntyy oikein kovaja kiukkuinen nuotti, joka menee hyvin terävästi, jopa oikein»haukkumisen mallissa».

Jokaisella henkilöllä, josta joiataan, on oma nuottinsa, jokaon aina sama, joiattaisiin hänestä mitä tahansa. Mutta suurillapo orikkailla ja liikkuvilla miehillä saattaaolla kaksikin nuottia,voipa hyvin arvokas henkilö,oikein suuri ja ovela porotokkiensurmaaja, saada viisikin nuottia.

Nuottia pantaessa tulee sitten sisältökin esiin. Siinä juuriselostetaan joiattavan elämäkerta, sanotaan kuinka hän elää,tai mitä hän tekee, tai minkänäköinenhän on,taikuvataanhänenluonnettaan. Joikaaja siinä kuvittelee omassa mielessään, että

126

sellainen on se ihminen niinkuin hän joikaa, joko hän sittenmuis-telee joiattavaansa rakkaudessa taikka vihassa, taikkapa leikkiäjapilkkaakin tehden. Pojat varsinkinmuistelevat kauniita,nopsa-liikkeisiä,näppäräkätisiä tyttäriä r̂akkaudessa ja siitä joikaavat-kin. Niinpä he sanovat koutokeinolaisesta Simma-Ellistä:

Kovin kosittu lapintyttö,Näk-kälän Saara Pöyrisjärveltä.

— Se Simma-Elli,se oli vielä kaunis,se pitäjän kaikkein kaunein

Pientä punaposkista Oskalan Anniamuistellaan:

— Se Oskolan Anni,se pehmeä ja hieno,se vielähyvä,ja se vieläkaunis.Se istuskeli,lapsiriepu vielä istuskeli.

Ja näppäräsorminen Joenmukan Ellisaa joikauksen:

— Joenmukan Elli,sehän se on seppä:hän kutoo paulatja kuroo kengät,ja kaunis hän on.

Samoin tytötkin muistelevat ja tekevät nuotteja niistä po-jista, jotka ovat heistä mieluisia, tekevätpä oikein mieluisistanuotteja kaksittainkin. Varsinkin liikkuvat pojat ja taitavat suo-pungin heittäjät ovat tyttärien mielisuosiossa, ja sukkelat ja roh-keat poronvarkaat miltei kaikkein enimmin. Tosisiivosta mie-hestä, joka eiuskalla edes yhtäkalppinokkaa heittää, eivät tyttä-ret paljoa perusta; hän ei ole edes joikauksen arvoinen. Muttarohkea suopungin heiluttaja saa heiltä heleän ja komean joikas-tuksen: — Se oli semmoinen poika,

että pysyi suopunki kädessäja tarttui kiinni, mihinheitti.

127

Ja se oli Orjes-poika.Kun §e heitti,niin kyllä tarttui kiinni.

Ja Pietin Anttia tyttäret ylistävät:—Se Pietin Antti

Haldiissa asuu porojen kanssa,ja se on joutuisa ja reipas,ja sitten se tappaa poroja.

Samoin myöskinKai-jan-Annin Aslakkaa— Kaijan-Annin Aslakka,se on näökäs ja kaunis,se on oikea varas.Voi, se Kaijan Aslakka!

Haukkumisensa-kin toimittaa lappa-lainen joikaamalla,pa-nee nuotin jasovittaajoikuun haukuttavanelämäkerran taikkamuita hänen ominai-

Näppäräkätinen lapintyttökutoopaulaa. Koutokeino.

suuksiansa. Sittenhän joikaa ja haukkuu,haukkuu ja joikaa, sa-noo väliin haukkumasanoja ja taas väliin »loikkaisee nunnutta-malla». Niinpä toinen haukuskelee vanhaa vaipunuttaporovarasta:

— Salkko on suuri porovaras ollut,nun nun nun nun nun nuu.Nyt onkyky loppunut,nan nan nan nan nan naa,ja porot pääsevät,nun nun nun nun nun nuu,rauhaan Salkolta,nan nan nan nan nan naa.

Ja lantalaispoikaa, joka vastoin vanhempain tahtoa kosiskeleelapintyttöä, haukkuu tyttären isä:

128— Kuoppalan Aukku,nan nana nanna,se Aatamin suhka,10110 lo 10110,se helvetinmukka,nan nana nanna,se hevosen nokka,10110 lo10110,se unipeski,nun nunu nunnu.

Muotkatunturin vanhasta Jounin Niila-äijästä, jokaaina aamui-sin köpsötteleekotansa ovelle ilman laatua tarkastelemaan, joikaalappalainen pientä pilaa laskien:—

Jounin Niila vanhus,Muotkatunturinhukka,etelää nuuskiija kintuilleen laskee

Taitavat joikaajat päästelevät pitkiäkin muisteluksia, joissaon sattuva nuotti sekä asiaa sisällyksessä. Niin saamme Kelo-Juunaasta kuulla pitkän reippaan juotkun:—

Voi sen Kelo-Juunasta,se se jo tienaili, luu luu,toistakymmentävuottaOuliina-vainaan Annia.Na, kylläse joon rikastunut,10110 100 100, lallalaa laa,kyllä se jo itsekin onvähän rikastunut,ku lullu luu luu,kun se on tullut Salkon Jussan tykö,ku lullu luu luu.Ei sillä ollutvaatettapäällä,10110 100 100, lallalaalaa.Nyt silläpojalla onseitsemänkymmentäporoa,niinniinniinniinniin.Kukapa senolisiuskonut,ettäKulku-Miinan pojastasemmoinen tuli,Kuluu luu lv lv,

129

laa laalaalala.Ei sitä ole koiraakarvaankatsomista,ko lollo^lo 100 10,lallala la,100 loko100.

Ottavat mestarit elämäkerran myös eläimistä, porosta japoronvasasta, hukasta, ahmasta, sääskestä, ja panevat niille sopi-vat nuotit. Palkistuntureista,suurista jängistä ja ruijantulistakintekevät taitavat joikusepätnuotin jarupeavat joikaamaan. Ruijan-meren tuntureista päästelevät Koutokeinon lappalaiset komeitajoikuja. Enontekiön poromiehet lasketellessaan laajan, monila-kisen ja monikuruisen Ounastunturien ryhmän lukemattomiamyötäleitä ja vastaleita huikkailevat näkemyksiään jakokemuk-siaan: —

Voi Ounistunturia onnetonta!*)Loo loko 100 lo10,100 loko 100 lo10,100 1010 100 100, 100 1010 100 100.Na, Pyhäkeroko siinä viel' oli?Loo loko 100 lo 10, 100 loko 100 lo 10,100 1010 100 100,100 1010 100 100.Na, Haaravaarakosiinäviel' oli?Loo loko 100 lo10, 100 loko 100 lo10,100 1010 100 100, 100 1010 100 100.Na, Kiekerökösiinä viel' oli?Loo loko 100 lo10, 100 loko 100 lo10,100 1010 100 100,100 1010 100 100.Na, Rautuvaarako siinä viel' oli?Loo loko 100 lo 10,100 loko 100 lo10,100 1010 100 100,100 1010 100 100.Na, Tappuriko siinä viel' oli?Loo loko 100 lo 10, 100 loko 100 lo10,100 1010 100 100, 100 1010 100 100.Na,Pippakerokosiinä viel' oli?Loo loko 100 lo10, 100 loko 100 lo10,100 1010 100 100, 100 1010 100 100.Na, Outtakkako siinä viel' oli?Loo loko100 lo10, 100 loko 100 lo10,100 1010 100 100, 100 1010 100 100.

*) Enontekiöläinen sanoo Ounis eikä Ounas. Niin Ounistunturi,Ouni&järvi ja Ounisjoki.

Lapin muisteluksia —9.

130

Na,Pahakuruko siinä viel'oli?Loo loko 100 lo10, 100 loko 100 lo10,100 1010 100 100, 100 1010 100 100.Voi Ounistunturia onnetonta!Loo loko 100 lo10, 100 loko 100 lo10,100 1010 100 100, 100 1010 100 100.

Mutta taitamattomien joikaaminen on melkein kuin viholli-sen rallitusta: ei siinä ole paljon sisältöä eikä nuotissa pykeitä.»Orjes-pojat», Ruotsin lappalaiset, ovatpaljonhuonompia joikaa-maan kuin Suomen tunturimiehet ja koutokeinolaiset, ja muuten-kin heidän joikaamisensa on toisenlaista kuin muiden. Orjes-pojat joikaavat enemmän niinkuin nokalta pehmeästi, nunnutta-vat hyvin paljon, miltei aivan kokonaan, pannen väliin jonkunsanan taikka vertauksen jasitten taas nunnuttaen. Mutta Suomenlappalaiset joikaavatkohta paremmin »teen» ja»peen» päältä, terä-västi jakovasti. Suomen tunturimies onkin miltei terävämpi ihmi-nen kuin Orjes-poika. Maa kun on täällä viljaisempi ja jäkälä-kentät paremmat, järvissä suuria rasvaisia siikoja japorot lihavia,niin Suomen mies saa syödäväkevämpää ruokaa ja jaksaa sittenhyvin ja osaa paremmin joiatakin kuin Orjes-poika.

Jotkut sukkelat lapinäijät saattavat tekaista joikauksenitses-täänkin, ottavat vain elämäkertansa taikka muut sattuvat sanatja panevat niihin oman erikoisen nuottinsa. Ja sitä sitten saatta-vat ruveta muutkin joikaamaan. Niin tuli kerran »raameus» Romu-Mikkoon, niin että hän joiaten rupesi kerskaamaan rikkaudel-lansa ja sai aikaan pitkän »luettelemisjoikunsa»:

Ooppee Mikko Hetta, uusi talo,ooppee Mikko Hetta, iso pirtti,ooppee Mikko Hetta, iso aitta,ooppeeMikko Hetta,hyvä maa,ooppeeMikko Hetta, vanha muori,ooppeeMikko Hetta, uusi navetta,ooppee Mikko Hetta, seitsemän lehmää,ooppee MikkoHetta,uusi talli,ooppeeMikko Hetta,nuori ori,ooppee Mikko Hetta, kymmenen härkää,ooppeeMikko Hetta,Lakso Riita,ooppeeMikko Hetta,minun morsian.

131

Kodassaan ei lappalainen joikaa, sillä seinien sisässä ei äänilähde hyvästi ulos eikä soi niinkomeasti ja vapaasti kuin ulkoil-massa ja korkeilla tuntureilla. Mutta pitkiä tunturimatkoja ajel-lessaan lapinäijät aikansa kuluksi oikein juorottavat. Varsinkintyyninä pakkasöinä,kun kuu kumottaa taivaalla, tähdet vilkku-vat, ja tunturit ja vuomathäämöttävät salaperäisinä, on hauskaajoikailla, ja joikaaminen kuuluu silloin tunturimaissa hyvin kau-niilta. Poronkin on sitä hupaista kuulla,pikku nulkkaa kun aje-taan. Metsissä ja tuntureillaporotokan mukana kulkiessaanmyöspaimenet aikansa vietteeksijoikaavat ahkerasti. Ja häissä,kun on muutamiakertojaannettuhyvät ryypyt, joiataan väliin,niinettä senkun»yksi kahina vainkäy». Mutta Alattion markki-noilla ei anneta joikastaa. Senon Hukka-Salkkokin monta ker-taa tullut kokemaan, sillä jokamarkkinoilla ryypyt saatuaanonhän sitä yrittänyt ja aina joutu-nut putkaan.*) Mutta sittenmarkkinoilta palattaessa onkylläsaatu joiata, ja onkin oikeinmiehissä joikastettu, niin ettäRuijan tunturit ovat kaikuneet,

Näkkälän Hukka-Salkko. Enontekiö.

ja sudetkin lähimailta peloissaan kaikonneet syrjäpuoliin.Joskus käyvät Lapin joikaajat kilpailemaankin, kuka osaa

»sepemmän» nuotin ja kuka useamman muistaa. Niinkerran Näk-kälän Jussan Anni ja Proksin Pierran Elli rupesivat kilpailemaanja joikasivat kaikista ihmisistä,mitä vainmuistivat,Hetan jaKou-tokeinon lappalaisista ja lantalaisista. Koutokeinossa syntynytJussan Anni oli sepempi joikaaja ja muisti enemmän kuin Pier-ranElli.

*) Kerran sentään Salkko pelastuiAlattionputkasta, tuttavat puhuivathänen puolestaanpoliisille,ettäantaa Salkonnyt vähän iloita, kun häneltä onvasta akkakin kuollut.

132

Lapin joiku elää vieläkin. Puhumattakaan nuorista pojistaja tyttäristä, jotka toisistaan joikailevat,onLapissa vielä sellaisiasuruttomia vaareja, jotka kyllä uskaltavat joiata ja osaavat joi-kujen kaikki pykeet laskea ja nostaa niinkuin pitääkin. Sellaisiaäijiä on Näkkälän reima Hukka-Salkko, joka joikailee vaikkapirtissäkin, niin että uskovainen Romu-Mikko kauhistuu,laukkaaulos ja.huutaa ovelta,että niinhän sinä ulvot kuinhukka. JaNiilaTornensis Poro järven mailla on mainio joikaamaan. Koutokei-

Marjonan Jussa. KoutokeinonSuolo-jaurilta. Rist-sukua.

nossa onkoko joukko joikumes-tareita: Lassan Jaakko ja Kaa-rin-Pierran Pierra, MaaretanMikko ja Maijan Aslak. MatinKleemetti-äijä on kauhea joi-kaamaan, tehden sitä talvikau-det tuntureilla aivanmyötäänsä,ja Piritan Niila on joikaamiseenoikein seppä, vaikka ei »aa»-tatunne. Jopa jotkut naisetkinovat mestarijoikaajia. JouninPierran Elli Lankoniemessä olijuovuksissa ollessaan mahdotonjoikaamaan, ja Tsiuttaan ElliKoutokeinossa on oikein pää-mestari. Hän tekaisee nuotinkenestä hyvänsä, eikä tarvitseeukon kauan miestä katsella,ennenkuin nuotti hänestä jo onvalmis.

Nuoret nykyiset joikastajat eivät ole enää sellaisia mesta-reita; heidän laulunsa on vain lasten laulua eikä vanhojen jäkäläis-ten äijien joikaamista. Niinkuin nuoren Marjonan Jussankin,joka kyllä yrittää joikastella, mutta hänen joikunsa on kaikkeinalkuperäisintä laatua, lähennellen jo, ellei juuri tihulaisen ralli-tusta, niin ainakin pikku pennun ulinaa. Ei osaa joikumestarimuutakuin: — Vou vou vou vou vou vou,

vuv vuv vuv vuv vuv vuv.

Ja jonkunsanan vain lykkää väliin siteeksi.

133

Mutta ikälopuilla joikaaja-äijillä on Lapin vanha laulu januotti säilynyt veressä. He ovat sen perineet vanhoilta entisenähyvänä aikana, jolloin ei omien isien laulua vielä pidetty syn-tinä eikä halveksittu. Eivätkä nämä äijät ole laulussaan koskaanhuomanneet mitään pahaa eikä synnillistä, kun eivät ole pahaajoianneet. Eivätkä huomaa sitä nytkään. He joikaavat vielä-kin,kun tuntureille pääsevät, yhtä kirkkaasti kuin entiset »uskot-tomat» ukotkin, joikaavat niin että tunturit kajahtelevat. Ma-tin Kleemetti luultavasti joikaa yhtä kauheasti vielä monta tal-vea. Ja Hukka-Salkkokin joikaa vaikka Romu-Mikollekin hä-nen oman joikunsa, jopa hyväntuulisena naurahdellen kuunte-lee, kun joku laskettelee hänen omaa komeaa, reipasta joikuaan,jossa kerrotaan, kuinka Salkko kolttahirvaallaan lasketti Keto-mellan törmääylös. Kaikki muutraidon porotoikenivat törmässä,mutta väkevä servakka vain veti, ja Salkkopäästeliohitsekaikkienmuiden ajomiesten. Tästä Salkon rennosta ajosta saatiin joiku:— Nulpot kaikki jo selällään oli,

loko 100 lo lo loko 100 lo100,mutta kolttaservakka vain veti.Ja Salkko kätteli ohi ajaessaan kaikkiaja kauppaili turskia,ja käsi vain heilui,loko 100 lolo 100 lo10.Ei ne härät hirttyneet,vaikka kolttaservakka veti,loko100 lo lo100.Ja Salkko meni pirttiin vainja joikailija antoi ryyppyjä vieläja joikaili:Salkko-äijä, loko 100 lo lo100,lähtee ajamaan, lo100,ja ajaa yötämyötenKittilään asti,jasivu Kittilänkin, loko 100 lo lo100.KylläSalkolla vielä, lo100,on semmoinenservakka,lo100,että se yhtenä yönä,loko 100,nulkkaa Kittilään asti,loko 100 loko 100 lo lo 100.

Paljon on kyllä Lapin laulu entisestään vaiennut. Varsinkinviimeisinä vuosina, jolloin »espaanintauti» kamalana raivosi La-

134

pissakin, moni suruton rupesi tunnustamaanuskoa ja luopui syn-nillisistä menoistaan. Koutokeinossakin useat vanhat äijät heit-tivät joikaamisenpois.

Muita lauluja ei lappalainen helposti opi, omaan lauluunsahän vain on mestari. Sitä hän kyllä kykenee jutkuttamaan, jasitä riittää hänellä vaikka laulaisi vuorokauden yhteen menoon.Alku hänen laulussaan on, mutta loppua ei tulekaan. Riittäähänsitä vaikka kuinka pitkälti, kun väliinpuhuu sanoja ja sitten taasjoikaa ja nunnuttaa.

Mutta ei lantalainenkaan puolestaan saata oikein lappalaisentavalla oppia joikaamaan. Sillä joikauksessa on »semmoista villi-ihmistä», ettei siihen lannanmies koskaan voi oikein tavastua.

Eikä joikauksen puustaimiakaan saata aina sanoa suomeksi,koska se on niinkokonaan lappalaista hoitoa.

Lapinvyön luusolki. Enontekiö.

Lapinsuurnoitiao vanhastaan on Lappi tunnettunoitien maaksi. Suo-malaisetkin, jotka itsekin olivat koko etevää tietäjä-kkansaa ja muualla suuressa noitamaineessa, pitivätvasta Lappia oikeana tietäjien maana, ja lapinnoitiakaikkien noitien noitina. Suomen suurimmat tietäjäthakivatkin parhaimman mahtinsa aina Tuli-Lapista

asti; mitä etemmäksi he jaksoivat mennä, sitä mahdikkaampinahe palasivat kotiin. Kaikkialla saamme vieläkin kuullakertomuk-sia vanhojen suurtietäjien Tuli-Lapissa käynnistä,opinnoista sielläsekä huimasta noitakyydistä takaisin.

Onkin entisaikaan, kun lappalainen vielä sai rauhassa erä-maitaan vaeltaa ja elää häiritsemättä omassa vanhassa uskossaan,Lapissa ollut tietäjiä, kansansa kyvykkäimpiä miehiä, jotka kylläsaattoivat antaamahtia etelänkin tietäjille. Siellä eli suuria lovi-noitiakin, joilla oli sellainen merkillinen voima, että he voivat lau-

136lamalla ja noitarumpua kumisuttamalla saattaaitsensä tainnosti-tilaan ja maata kuin kuollut ummuksissa pitkät ajat. Silloin hei-dän henkensä sekä haltijansa laulun mukaan lähti vaeltamaan,mihin he vain tahtoivat. Henki kulki joko linnussa

—■ monestikin

mustassa korpissa — kalassa, porossa, tuulispäässä taikka missätahansa, saattaenmadella käärmeessäkin. Noita antoi vain apu-laiselleen sanat, joilla hänet määräajan kuluttua oli herätettävähenkiin, sillä oli muistettava kutsua noidan henki sieltä, mihinhänoli senkätkenyt. Itseeinoita voinut päästä takaisin tainnos-tilastaan, vaan makasi kuinkuollut »louhessa». Siihen hän ikuisestijtikin,eikä henki enää palannut takaisin, jos vain jokukaan menihäntä liikuttamaan, tai ellei apulainen tai joku toinen henkilöhäntä oikeilla sanoilla vapauttanut lovestaan. Niin muuankinnoita sai maatakätkössään viisikymmentä vuotta,ennenkuin apu-laispoika muisti sanoa isänsä antamat päästösanat. Vieläkin sil-loin noitaäijän henki palasi, mutta nuhteli:

■— Voi, poikaseni, mahoit sanoa viittäkymmentä vuotta en-

nen! Nyt on jo

kasvanut kuusi kulmaluille,katajapensas parran päälle.Ei ole enää helppo nousta ylös.

Ja äijän ääni vaipui siihen, jakoko ukko pemahti pölyksi.Tällaiseen loveen menoon ei tarvittu vihollisen voimaa,sillä

se ei ollut mitään pirun palvelusta. Joka ihmisellä onhänen omahaltijansa, vaikka hän ei tavallisesti tiedä siitämitään. Mutta suu-rilla lovinoidilla oli salainen viisaus ja voima, niin että he voivatpanna haltijansa palvelemaan isäntäänsä, pitämään hänen puol-tansa ja kulkemaan hänen henkensä mukana. Samoin he saattoi-vat ottaa toiseltakin ihmiseltä hänen haltijansa, jopa viedä hänen»suojuvansakin» eli varjonsa, niin ettei ihmisestä päiväpaisteessa-kaan syntynyt minkäänlaista kuvahaista.

Ounasjoen länsirannalla, Levitunturien takana, Taalovaaranlaidassa on synkässämetsässä vanha nurmettunut kenttä, jonkasammaltuneille kiviraunioille jo vankat puut ovat kasvaneet. Seon Torajaisenautio, Kittilän suuren tietäjän muinainen asunto-paikka, ja joristimättömän lapin aikana sanotaan Torajaisensiinäpitäneenkotaa.

137

Siihen aikaan ei ollut vielä poroja Kittilän mailla, ja kaikkivillipeuratkin olivat kiveliöistäkadonneet; luultavasti olivat Ina-rinnoidat vetäneet ne omaan maahansa. Silloin Torajainen, Kitti-lännoita,päätti ottaaselvän,mihin peurat olivat hävinneet. Hän,vanha lovinolta,lauloi itsensä louheen, lensiLapin tunturit ja jän-gät aina Inariin asti ja huomasi, että

—■ Inarainen, reinajalka,

on vienyt viljanmeijänmaasta.Kitka, kitkaKittilästävääräsäärenväkivaltaasotahannyt haastaa,ilman armon anelematta,ilman rauhan rakentamatta.

Torajainen piiloutui pilkkukuonoisen peuravaatimen pikku-kynnenalle janiukalti Ivalojoelle, jokaoliInarinmaan jaKittilän-maan rajana, kutsui sinne kaikki Inarinpeurat ja lähti sitten oh-jaamaan niitä Kittilää kohden. Ja kuin pilvenä tuli peuralaumaerämaiden halki aina Ounasjoelle asti, Torajaisen asennolle, las-keutui jokeen ja rupesi nousemaan vastaista törmää ylös.

Mutta Inarissa, oikeassa noitien maassa, asui silloin myöskinsuurnoita, Tierna, »Inarin iso noita», jollehaltija heti antoi asiastatiedon. Hän huudahti:—

Torajainen,stuorra noita,vei meijänmaasta viljankaikki,kaikki ketut, kaikki saukot,kalat kaikkikaivoistakin,voiavoiavoia naa!Kiskoo, kiskoo kittiläinenInarin härkää reimasäärtä,voiavoia voia naa!

Laulautui hänkin loveen, meni valkkovaatimen takajalkaan jalähti joukkoineen rukattamaan Torajaisen jälkeen. Juuri kunTorajainen tökkineen oli nousemassa Ounasjoen törmää, tohahtiniinkuin tuuli tunturista,tuli viheltäen, vonkuen ja puita repien,ja iski peuralaumaan.—

Ammu valkkovaainta! huusi Torajainen pojalleen, jokajousineen oli törmällä.

138■— Heittäkää pilkkukuono-vaain kiinni! komensi Tierna

joukkoaan ja syöksyi jokeen, ettei jousimies ennättänyt ampua.Inarin miehet heittivät pilkkukuono-vaatimen kiinni, ja

Torajaisen täytyi tulla esiin sen pikkukynnen alta. Mutta hänsieppasi heti pojan jousen jaampui itse valkkovaadinta,niin ettäTiernankin täytyi tulla piilostaan pois.

Tuli siinä suurnoidille tora ja tappelu, mutta ei kumpikaanvoinut toistaan masentaa. Viimein täytyi äijäin sopia,niin että

viljaa ja eloa pi-tää olla kummas-sakin maassa, mo-lemmin puolin ra-jaa. Ja niin lähtiInarin iso noi-ta kuljettamaanomaa osaansa ta-kaisin tunturientaakse, jaTorajai-sen törmälle jää-nyt osapysyiKit-tilässä. Siitä läh-tien oli taas peu-roja sekä Kittiläs-sä että Inarissa,ja opittiin niistäsitten kesyttä-mään poroeloa.

Torajaisenautto Ounasjoen rannassa Kittilässä.

Mutta siinä paikassa, missä peurat nousivat maalle, Torajai-senaution lähellä, on vieläkin Ounasjoen törmässä syvä kuru,Torajaisenautto, joka rannasta mutkitellen nousee kankaalle Taa-lovaaraa kohden, ja sen pohjoispuolella on pienempi kuru,mistäTiernan tokka painui takaisin Ounasjokeen.

Kittilässä Kuivasalmenjarven koillisrarmalla, Päiviönken-tällä, asuimuinaisina aikoina Päiviö,Kittilän sydänmaiden ensim-mäinen asukas, jonka sukua nykyisetkin Lapin lukuisat Päiviötovat*). Päiviökinoli noita, jopa oikein»hirmuinen» lovinoita, joka

*) EnontekiönPeltojärvelläeli Päiviöitä1600-luvun lopulla.

139

sivakkapuolella saattoi laskea Kellostapulinkin vaaran huipulta,huimaavankorkeasta ja jyrkästärinnesyöksystäalas Ounasjokeen,niinettei edes rasvakuppikaan, jonkahän oli asettanutpäälaelleen,pudonnut eikä läikähtänyt yli laidan.

Monia suuria ja merkillisiä töitä teki Päiviö,kävi Ruotsissa-kinmajavanhaustalla parantamassa kuninkaantyttären. Ja viha-venäläisiä hän monet kerrat saattoi noitakonsteilla surmilleen.Osuivat vainolaiset kerran Päiviön asennollekin.

Kylläpä Karjalanperkele nyt puohkii, arveli PäiviöVihavenäläi-

setottivat Päiviönrengin ja lähtivätviemään joukos-saan. Renki pyy-teli Päiviötä:

"— Nakkaa,isäntä rakas,sana-parilla perääni!— " Mene jal-koihis vain! sanoiPäiviö.

Mutta kunviholliset pääsi-vät erämaihin,loitsiPäiviöketun

Päiviönkenttä Kuivasalmenjärven rannalla Kittilässä.

edellä juoksemaan, ja sitä lähtivät he koko joukolla aja-maan, jättäen vain yhden miehen vartioimaan vankia. Silloinjuoksi poro metsästä, työnsipäänsä rengin haaroihin ja laukottihänet selässään Päiviön asennolle. Ketun ajajat lopulta väsyivätjaeksyivät korpiin. Toisenkerran paniPäiviöpoikansa luotsimaanvihollista metsien takaiseen lappalais-sijtaan ja toimitti metsäänporonvasan juoksemaan edellä. Sitä taas nälkäinen joukko ru-pesi lennättämään, mutta vasa laukkasi metsiä ristiin, rastiin jaeksytti ajajansa selkosille, jolloin viimein Päiviön poika yhtäkkiähypähti vasan selkään ja ratsasti sillä tiehensä. Oli taas sittenPäiviöitse vainolaisia soutamassa järven ylitse ja mentiin saareenlevähtämään. Siellä loitsiukko kaksi oravaa laukkaamaan pitkinsaarta. Vainolaiset kävivät oravia ahdistelemaan ja kun saivat

140

ne kiinni, rupesivat niistä keskenään tappelemaan. Sillä aikaalykkeli Päiviö huomaamatta kaikki veneet vesille ja nosti tuulenajamaan ne järvehselälle. Tuli siitä joukolle hätä, mutta Päiviöloitsi pikku aluksen metson peräkumppiluusta ja tarjoutui nou-tamaan veneet. Metson peräkumpilla istuen ja käsillään meloensouteli Päiviö järvelle ja heitti vihavenäläiset saareen.

Tapahtui kerran, ettei lohi enää noussutkaan Kittilän jokiin,vaikka se ennen oli kaiket kesät suurina joukkoina molskehtienkohonnut kaukaisimpiinkin korpivesiin. Silloin Päiviölähti otta-maan selkoa,mikä oli lopettanut lohennousun. Meninoita louheen,piiloutui säynäjän suolenmutkaan ja lähti laskemaan jokea ainaKeminsuulle asti. Huomasi Päiviö silloin, että jokivarrelle pitkinmatkaa oli asettunut uutta kansaa ja että monet koskipaikatoli seivästettyaivanumpeen, jotennousulohet puuttuivat satimiin.Äkämyksissään Päiviöpirstoikaikki kalapadot jaui sittentakaisinkaukaiseen kotiinsa.

Ja taas pääsi lohinousemaan Päiviönkinvesiin.Mutta sillä aikaa kuinPäiviöolilohennoutomatkalla alhaalla,

tuli Kittilän Lonnakossa asuva Haikara-noita hänen emäntäänsätappamaan,HaikarakunolivihoissaanPäiviölle.Akkaolirannassavenettä tervaamassa, kun Haikara tuli muka kyselemään kuiviakaloja ostaaksensa,muttanoitamiehen akkaarvasikylläHaikaranaikomukset. Ruvettiinmittaamaan kaloja. Haikaranuuskiniitä jasanoi ilkeästi:—

Ku kuivaa, se kuivaa.Ku tuoresta, se tuoresta, akka vain ärähti

Haikara rupesi katselemaan vahvaa keppiään. Silloin kar-jaisi noidan akka:

■— Musta metto, nosta sie päätäski!Ja sen sanan päälle lensi Haikara keskelle järveä, niin että

jämähti, ja virta kuljetti ukon alas Loukisjokea Ounaaseen jasitten Ounasta ainaKuusajoensuulle, jossahäntarttuikuin märkäraasu suureen Haikarankiveen,keskelle jokea. Siinä roikkui noitapitkät ajat, kunnes kesätulva nousi ja työnsi hänet Molkojoensuun alapuolelle, Molkokönkään alle, Haikarankariin, johon taasjäi virumaan. Vasta syksyllä tuohustajat pimeänä yönälöysivätäijänraadon ja raahasivat rantanuotiolleen. Siinä kalamiehet

141

katselivat kamalaa löytöään, tunsivat ukon ja arvelivat, ettäonkohan Lapin noitaraasu taas ollut—

Hauen suolen soikelossa,kolmannessakoikelossa.

Ja sinnehän noita olikin henkensä piilottanut, hauen mustan uni-maksan alle, ja siitä heräsi heti henkiin, kun sai kuulla päästävätsanat. Hepokalliolle, neljänneksen ylöskäsin,pyysi noita hänetsaattamaan, koska siellä häntä kyllä kyyti odottaa. Sinne ukkokannettiin, ja siellä hän lauloi itselleen komean hevosen, hyppäsiselkään ja laukotti Alakylään, Ylitalon noidan, Pötys-Klaavunluokse.

Pötys-Klaavua rupesi Haikara nyt houkuttelemaan apulai-sekseen, että käytäisiin yhdessä Päiviön kimppuun. Mutta eirohjennut lannannoita,vaikka oli suurinoitahänkin jaoli montakertaa ajellut näkymättömällä kyydillä, lähteä lapinnoitaavastaan. Eikä uskaltanut Haikarakaan yksinään, palasi vainnolona Lonnakkoonsa ja koetti elää sovinnossa Päiviön kanssa.

Kävi suuri Päiviö-noita toisenkin kerran Keminsuulla,mat-katen taaskin kalana taipaleensa. Hän olikuullut huhuja uudestaopista ja uudesta jumalasta, joka oli niin mahtava, että uskalsiruveta taistelemaan lappalaisten suuria jumalia vastaan ja hävit-tämään heidän pyhiäpaikkojaan. Vastaan noita soti alussa uuttauskoa, mutta sitten vanhana, kun Sodankylään tuli ristinjumalanpappi, antoi hän kastaa itsensä.

Mutta vanhan noitavoimansa Päiviö siinä kaupassa menetti.Ei voinuthän enää loveenkaan laulautua.

— Risti minut rikkoi,papinkaste painoi!

valitteli hän muistellessaan kadotettua kykyänsä.Asui sitten Kittilän kirkonkylän ensimmäisinä eläjinä kaksi

suurnoitaa, Pietula ja Hannula, jotka aina olivat keskenään sota-jalalla. Hannula pani Pietulan karjan metsänpeittoon, PietulakostoksinoituiHannulanäijän sonninamaatamöyrimään;Hannulanosti käärmeen Pietulaan, Pietula pani karhun Hannulan kanta-päille. Ja kaikenlaista muuta kiusaa äijät toisilleen keksivät.

142

Pietula mahtoi mennä louheenkin ja kalana vesiä matkata,- jaHannula saattoi suurena lentonoitana kulkea tuulispuuskissa.Mutta kerran Pietula laski lohena Ounasjokea, joutui pyydykseenjamenetti pyrstönsä, ja siitä lähtien on Pietulassa ollut jalkavai-vaisia. HullustikäviHannulankinlentomahdille. Äijä menikerranPietulaan,ja Kitti-emäntä,lapinlähtöinenakka, nappasiäkkiarvaa-matta lammasraudoilla äijän otsatukasta suuren tukon. Ei en-nättänyt Hannula muuta kuin karjaista:

Kittilän Immeljärvi. Taustalla Kätkätunturi.

—Kitko!

Ja otsatupsu olimaassa. Eikä senperästä äijä enääpäässyt lentä-mään.

Sirkan kyläs-sä asui ennenKonttinen, Kitti-län viimeisiä suur-tietäjiä, Sirkanen-simmäisen asuk-kaan,Konttis-rau-kan jälkeläisiä.

Lappalaisten ikivanhoilla pyhillä mailla, kahden tunturin välissä,kauniin Immeljarven rannalla, monet ajat asunut lantalaissukuoli lantalaiseen tietäjämahtiinsa saanut lappalaistakin voimaa.Konttis-raukkakin oli ollut semmoinen tietäjä, että oli muuri-padalla soudellut Immeljarvella.

Konttinen oli myöhemmän ajan tietäjiä, kun jo uusiusko oliennättänyt Lappiinkin ja kirkko saatu Sodankylään, jossa jopappikin ja vallesmanni asuivat. Lapinkorpienkansalleoliannettuankara määräys, että jokaisena rukouspyhänä piti joka ainoastaerämaan asunnosta olla ainakin joku ihminen kirkossa. Vaatipa»Punakorva» pappi vielä, että heinäajan rukouspäivänä kansanpiti jolauantaiksisaapuakirkolle jayksissämiehinniittää pappilanjokirantaniitty.

Sodankylän kirkolle täytyi Konttisenkin mennä, ja Salmenäijän kanssa yhdessä he tekivät pitkän matkansa. Heti pantiinukot niittämään,vaikka olikova helle,Marjatan sunnuntain aatto.

143

Pistipä muuan niittymies, joka olikyllästynyt Punakorvan lauan-taityöhön,heinät tuleen, ja ratisten lensi liekki pitkin kuivaaluokoa. Mutta silloin Konttis-ukko lähti astelemaan poikki luovonja siihen tuli tyrehtyi.

Punakorvakin saikuulla tämännoidantyön,ja illalla,kunäijättulivat rippikirjoitukseen, kysyi hän Konttiselta:

Milläs voimalla se Konttisen vaari valkean sammutti?■—

Ei ole mulla mitään voimaa. Sanoin vain: Isä ja Poika?hallikhon valkeaisen, ja siihen se loppui.

Eikä pappikaan siihen mitään mahtanut, kirjoitti vain ukotripille. Mutta ulos tultaessa kysäisi Salmen ukko Konttiselta:—

Ekkösieteemitään, kun pappiniin sanoi?— Mitäs mie,kun ei olehammas-ta,murahti Kontti-nen vain.

Syksyllä, tuo-miosunnuntaina,

tuli pappi KittilänKaukosen kyläänsaarna- ja pal-kankantomatkalle.

Kittilän Kaukosenkylää.

Kaukosessa oli silloin pieni kirkko, käräjätupa ja markkina-paikka, »Holmanlinnaksi» sanottu, ja sinne taas piti Kittilänkansan saapua joka talosta sakon uhalla. Punakorva tuli jolauan-taina Kaukoseen, istuiasuntotalossaan ja tiedusteli,ketä on tullutkirkolle, onko tultu sieltä ja sieltä. Jo viimein kysyi:— Onko Salmen äijä tullut? Onko tullut Konttisenvaari?—

Ei ole näkynyt vielä, sanottiin.<— Kun tulevat,niin käskekää puheelleni, varasi pappi.Ja kunukot tulivat, vietiin heidät heti papin luokse.■— Kuinkas olet voinut? kysyi Punakorva Konttiselta."— Hyvästion voitu! Kuinkas kirkkoherra on voinut? Kont-

tinen vastasi.

144—Hyvästi kyllä! Mutta on tullut kummallinen vahinko.

Muidenporot löytyivät,muttaminunporojanieilöydy.Enkä tiedä,mihinkä ne ovat joutuneet.

■—

■ Vai niin, vai niin!Antoi pappi äijille ryypyt. Konttis-ukko nakkasi ryypyn ja

tuumiskeli:"— ■ Vai niin, vainiin!Kaatoi pappi toisenryypynukoille. Kontinen katsahti pika-

riinsa, heitti suuhunsa ja tuumiskeli:— Vai niin, vai niin!Kolmannenkin ryypyn pappi tarjosi. Konttinen katseli

pikarinsa lävitse pitkän ai-kaa ja puheli:—

■ Kylläpappiporonsalöytää... ei ne ole kau-kana... tuossaneonkaikkiyhessä... järven rannallarytiä pieksävät... kaunismännikkö on eteläpuolella... kellovaatimella on val-kea vasa.

Ja sieltä porot löytyi-vätkin. Lähellä kotia, jär-

Sodankylän vanha kirkko.

ven rannassa, vainpetäjikönvierellä pieksivät rytiä, jakellovaati-mella oli valkea vasa.

Olivat ukot taas kerran Sodankylän kirkolla, ja sattui silloinPunakorvan luona olemaan vallesmannikin, Matliini*), .joka olikuullut Konttisen mahdista. Rupesi vallesmanni ukkoa pilkkai-lemaan:— Kun sie et anna minulle mitään, ahmaa, kettua, vaikkakarhuakin?

■—

■ Onko se minun vallassani antaa? murahti Konttinen.■—

■ No, kun sie olet papillekin porot toimittanut, vallesmanniilvehti.

Äijä ei sanonut mitään. Palatessa Salmi taas kysyi:

*) Sodankylän nimismiehinä on ollut kaksikin »Matliinia». S. Mathlein1700-luvun lopulla ja tämän poika B.J.Mathlein 1800-luvun alussa.

145— Ekkösie mitä sille tee, kun se noinpilkkaa?■—

Mitäs mie, kun ei ole hammasta, ukko vain urahti.Palasipa sitten Matliini kerran Kyläjärveltä kalasta ja asteli

Lintuselkää pitkin jo lähellä kirkonkylää. Tuli vastaan karhu,suuri ruskea metsänotus. Vallesmanni säikähti,niinettä laukkasimetsään ja pökerryksissään juoksi siellä eksyksissä sinne tännekolme vuorokautta, kunnes viimein lehmikarjan mukana osuiSattasen kylään, penikulman päähän kirkolta. Arvasi siitä val-lesmanni,että siinä olinyt Konttis-vaarin karhu, vaikka eihänessäollut miestä ottamaan. Eikä hän enää toista kertaa ruvennutKonttis-äijaa pilkkaamaan.

Yhdessä köpöttelivät Konttisen vaari ja Salmen äijä metsäl-läkin, makasivat nuotiolla yönsäja taaspainuivat salolle. Loppuikerran äijiltä ruoka, ja nälissään he asettuivat yötulille. Lähtisiitä Konttisen vaari vielä etsimään, eikö mitään syötäväämetsäantaisi, japalasi pian takaisin mukanaan karhun sisuskalut, jotkakyllä riittivät sekä iltakeitoksi että aamuateriaksi. Seuraavanavuonna olivat äijät taas samoilla mailla eräretkellä ja kaatoivatsuuren karhun. Mutta kun se nyljettiin ja avattiin,huomattiin,ettei sillä ollutkaan sisuskaluja.— Missä ovat sisuskalut ja keppoiset? ihmetteli Sal-men äijä.— No, ekkö sie muista? Viime vuonnahan me täällä nälis-sämme ne jo syötiin,sanoi Konttisen vaari.

Oli toinenkin Konttis-niminen noita, Konttis-Hannu, jonkasanotaan asuneen Sodankylässä ja olleen tuhkalappalaista synty-perää. Hän oli suuri lovinoita ja saattoi mennä louheenkin. Rui-janmerellä äijä usein kulki lovessa ollessaan. Mättäälle istahtiukko, kunlouheen aikoi, ja unimielissään hyreksi:

— Minunmieleni,minun mielenitekee Norjahan.Nouse nyt luontoni louhikosta,haltiani havon alta,joka mulle joutuin johdattaapi,tien toisen toimittaapi.

Sitten alkoi äijä laulaa lapiksi:Lapinmuisteluksia

—10.

146— Kost muu herkkä?Kostmuu lautsi?Kostmuu kierris?Kostmuukarppu?Kost muukahper?Kost muu rahpuk?Kost muu aksu?Kostmuu niihpe?*)

Jo näki äijä Ruijanmeren komeasti läikehtivän ja hyräili hyvillämielin: — Meres aaltuu,

meres aaltuu laikutalla!**)

Sitten hän yhfäkkiä huudahti:— Kostmuu stuorrakuölli,johka muuvaldda!***)

Sen jälkeen tupsahti ukko tainnoksiin mättään viereen, jahänen henkensä lähti matkaamaan kaukaiselle Ruijanmerelle.

Samoinkuin Inarin jaKittilän noidat riitelivät keskenään poro-elosta sekä metsän ja veden viljasta, samoista seikoista olivatMuonion ja Enontekiön noidatkin sotajalalla. Tunturien ylitsehe nyökkäilivät toistensa alueille tuhoa tekemään, jopa toistensakimppuunkin. Milloin he laukkasivat valkkohärkinä eloa ryöstä-mään,milloinlähettivät haltijansakiukkuisinakoirina tulen kanssaoikein hengen päälle käymään. Niin lähetti Ounastunturin noita,joka asui marastoissa Ounastunturin pohjoisnokalla, haltijansamuoniolaista Taipaleen noitaa tappamaan, jane laukkasivat kah-tena koiranapitkin tunturipolkua, ja tuli vainleiskuiniiden välissä.—

■ Nyt se onpannut hengenpäälle käymään! sanoi Taipaleennoita ja lähetti vastaanväkevämmät haltijat, jotkakävivät Hetannoidan haltijainkimppuun, niin ettäniiden täytyipyörtäätakaisin.Ja nepalasivatkin hirveinä ja hävittivät isäntänsä.

Mutta kun sitten kirkonoppi pääsi Lapissa valtaansa japapitrupesivat siellä vaikuttamaan, tuli monelle Lapin vanhalle suur-

*) Missä minun härkäni... ohjakseni... ahkioni... rasiani... lakkini...kintaani...kirveeni...puukkoni.**) Meri aaltoaa läikytellen.***) Missä on suuri kalani, jokaminut ottaa?

147

noidalle surullinen loppu. He koettivat kyllä säilyttää vanhaauskoansa, sotia uuden opin julistajia vastaan ja ehkäistä heidäntoimintaansa, mutta lopulta pääsi pappi voitolle. Kaukosen kin-kereillä kerran Sodankylänpappi ilmoitti kansalle,ettähänenpitääkohtalähteä »papin eksaamiin», japyysihän sentähden seurakunnanesirukousta, jotta eksaami hyvin onnistuisi. Mutta kinkerituvannurkassa istui pari Kittilän noitaa, Haikara ja Pötys-Klaavu, jaPötys-Klaavusanoi Haikaralle:— Rikheit' perkelhet sekottakhon!

Ja semmoinen voima oli noidan sanoilla, että pappi oli niinhulluna eksaamissa, ettei osannut kerrassaan mitään.

Pötys-äijän sanat kerrottiin papille, ja kun hän sitten tulitoisen kerran Kaukoseen saarnaamaan ja kinkereitä pitämään,jyräytti hän:

■— Onko niitä perkeleen apostoleita täällä paljonkin?— Eipä niitä, hyvä herra, täällä enää ole, vastasi Pötys-

Klaavu, joka silloinkin sattui olemaan paikalla.■—

Minä näen, että sinäkin olet yksi niitä! huusi pappi, Josette tee parannusta siksi, kun minä taas tulen,niin annan teidätperkeleen haltuun ja kiroan teidät Herran, minun Jumalani, ni-meen!

Ja niinkovat olivat papin sanat, että kunhän taas tuli Kau-koseen, oli Kittilässä kuollut monta suurta noitaa. Siinä olivatmenneet Pötys-Klaavu ja Haikarakin.

Surmilleen joutuivatSodankylännoidatkin. Oliheitämuuannajuhannuksena koko joukko kuulemassa Horkkus-papin saarnaa.Väkevästi pauhasi Horkkus, ankarasti kirosi noidat ja tuomitsiheidät Herransa nimessä helvetin tuliseen järveen. Kauhistuneenakuunteli kansa pappinsa pauhaamista ja kauhtuen katseli vanhojatietäjiänsä, jotka siellä täällä muiden joukossa istuivat. Ja noidathuomasivat aikansa loppuneen, hiipivät pois kirkosta ja menivätkaikin yölläkirkkorantaan Kitisenjoelle, lauloivat siellä kesäyönauringon valossa yhteisen suuren lovijoikunsa, lauloivat senpäästö-sanoitta. Ja seuraavana aamuna löydettiinjokirannaltakuolleenaseitsemän noitaa. Jalat vedessääijä-raukat rannallamakasivat, jou-kossa Konttis-Hannukin, Ruijanmeren suuri kulkija.

Meni Sodankylänpappi Inariinkin, jossa ne kaikkein pahim-mat noidat asuivat, ja pauhasi sielläkin:

148— Jos ette lakkaa noituudestanne ja pahaa tekemästä toi-

sillenne ja kristikansalle,niin minä annan teidät kaikkiperkeleenhaltuun!

Mutta noidat eivät totelleet Horkkuksen sanaa, vaan pysyi-vät entisessä menossansa. Niinpä tapahtuikin, että kunHorkkustaas toisena vuonna tuli Inariin,sai hän haudata kolmekymmentäInarin suurnoitaa.

Sillä papille, kunhänonseurakunnansielunpaimen, onannettusellainen voima, että hän saattaaantaanoidat perkeleenhaltuun.

Tuuliviiri Aitjärveltä. Koutokeino,

Loma-Tuokkoapin suuret lovinoidat ovat tehneet tehtävänsä jamenneetkaiken maailman tietä. Toisten kävi niin-kuin Päiviönkin, että »risti heidät rikkoi ja papin-kaste painoi», mutta toiset taas pysyivät itsepintai-fsesti omassa vanhassa uskossaan, ja silloin uudenopin julistaja antoi heidät rienaajan haltuun sekä

tuomitsi iankaikkiseen kadotukseen, sillä »noitain janoitain noi-duttajain ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän.» Eikä ollutLapin vanhoilla tietäjillä puolellaan muita kuin omat vanhaterämaa-jumalansa ja isienaikaiset kiviseitansa, jotka nekin olikirottu ja julistettu lainturvattofniksi. Kansakin, heidän entinenmetsäväkensä, oli heidät hylännyt ja oli julkisuudessaheitä vas-taan ja uuden uskon tunnustajana, vaikka syvimmässä sydä-messään pysyikin vanhan uskon pohjalla.

Niin täytyi hylättyjen ja vainottujen vanhan uskon mahti-miesten väistyä vahvemman vallan tieltä. Ja »raukoiksi» nimittäänykyinen kristikansa heitä, niinkuin muitakin ihmisparkoja, joi-den se varmasti uskoo perineen onnettoman tulevaisuuden.

150

Mutta eivät nämä vanhat ukko-»raukat», niin säälittävä kuinheidän tämänilmainen kohtalonsa olikin, sittenkään raukkoinakadonneet jäljettömiin. Se tuhatvuotinen pohja, jolla he olivatseisoneet, oli siksi vankka, ettei se suinkaan heidän mukanaanmurtunut. Heidän kanssaan ei kadonnut entisten isien henki,mikä erämaissa oli elänyt polvi polvelta. Vanhojen ukkojen uskokulki syvimpana pohjavirtana edelleenkin tunturien kansassa, jaedesmenneitten lovinoita-raukkojen veri meni perintönä jälkeläi-siin pojalta pojalle.

Niin että vielä näinä päivinäkin, satoja vuosia lentävien lovi-noitien jälkeen,elää tietäjiä Tuli-Lapissa, ja erämaa uskoo heidänmahtiinsa ja tarvitsee heidän taitoansa. Eivät kyllä nykyisetmahtajat enää kyhöydy louheen menemään, eivätkä matkusta-maan hauen eikä säynäjänsuolen soikeloissa, mutta tuulispuus-kissa, kun ne oikein näverinkierrossa viehkuroiden mennä rymis-tävät, tietää vanhakansa vieläkin noidan hengen vaeltavan. Noi-danpuuskaksi vanhat sellaista viehkuroijaa sanovat, ja sen lähes-tyessä lennättävät siihen puukkonsa ja ärjäisevät:

— Tästä halki!Puske puita, mäijytämäntyjä,mutta älä minuun koske!Mene ilmaan, piru,siell' on sulia lentosija!

Ja rauta sekä luonnokas sana tekevät sen, että tuiminkintuulispuuska pyöräyttää kyynäspäämutkan ja väistyy kristittyäihmistä.

Sellaisia lapinnoitien jälkeläisiä elää vielä muuanKittilässäkin,nimittäin Tuomas Lomajärvi, »Loma-Tuokko», koko pitäjän par-hain tietäjämies, 80-vuotias äijänkäpsä.

Oikean ympäristönon tietäjaukko elinpaikakseen valinnutkin:Lomajarven kaukaisen sydänmaan Sodankylän rajoilta, viisi,kuusi penikulmaa Kittilän kirkolta, kaikkein syrjäisimmän,karuimman^ ja kaikkein yksinäisimmän perukan koko pitäjästä.Joka puolelta ympäröivät ukon pientä asuinjärveä alastomattunturit, rakkalakiset korkeat vaarat ja suunnattomat metsät.Ypöyksinäänon järven karulla rantalaakealla äijän erämaatalo,kaksi pientä pirttirakennusta, navettahoito, muutamia aittoja

151

rannalla sekä latoja siellä täällä kentällä. Ja keskellä pihamaataon tulisija, missä kesäisin keittäminen toimitetaan.

Vanhan, aina Korkalosta, Kyrön kylän takaa, Enontekiönrajoilta noudetun eukkonsa kanssa asustaa Loma-Tuokko kaksinvain vanhassa pienessä matalassa pirttirähjässään. Toisessa,uudemmassa rakennuksessa pihamaan järven puolisella laidalla,elää ukon poika perheineen, hoitaen koko taloa ja järven ranta-maita.Ukko jaakka vainelelevät ilmanaikojaan,elättävätmuuattalehmää ja lammasta, ja niille kesäisin kaluavat heiniä jängiltä jajäivenkuivilta rantatöyriltä.

Karjaan täällä täytyykin elääkseen turvautua sekä Lapinikivanhaan eloon, porotokkaan, joka kasvaa kankaillakin eikäpelkää pakkasta. Karu ranta ei juuri ole pellonviljan kasvupai-kaksi aiottu. Joku pieni perunatilkku on vain saatu muokatuksipirtin seinävierustalle, parimetrinen naurisaitaus kentälle sekäpirtinlattian laajuinen ohratilkkare oman konnun maistimiksi.Sensuurempaa alaaeietelän eloole jaksanut valloittaaLomajarvenkarussa erämaassa. Täällä on isännänohjakset metsän käsissä, jase on ankara isäntä. Säälimättä se pakottaa yksinäisen alustalai-sensa mukautumaan tahtoonsa eikä salli hänen paljoakaan nou-dattaa omia mieliteko jaan. Leipää se ei raatajalle kasvata, vaansaa metsän asukas tottua lappalaiseen tapaan syömään lehmän-antinsa ja lihakeittonsa leivättä.

Neljäkymmentä vuotta takaperin, kun Loma-Tuokko tähänkorpeen koteusi, — Ei täällä juossut jumalanvilja,

eikä käynyt karjankynsikuunailmoissa ikänä.

Metsän pedot, karhut, sudet, ahmat ja ketut ovat täällä vie-läkin lähimpinä naapureina, sillä talo on monien neljänneksienpäässä kaikista ihmis-asunnoista -—

■ Herra-Hannun,karhuntappa-jan, talolle, likeisimpään naapuriin, tulee toista penikulmaa.Ahkerammin astelee kiveliönpalkaita metsän nelijalkainen asukaskuin kylän kansa, ja miltei useammin käykorven kontio katsas-telemassa valtakuntaansa asettuneen erämaan äijänaidantauksia,kuin vierailee täällä joku kyliltä saapunut ihmissukulainen. Javuotuisen metsäveronsa muistaa korvenisäntä aina jokakesä ottaatalon karjasta.

152

Penikulman päässä pohjoisessa kohoaa Porkosen tunturi,jonka korkeimman huipun, »Valkoisen-Isän», juurella ennen mui-noin, neljä miespolvea takaperin, Kelontekemän Lassilan ensim-mäinen äijä ja valkoinen karhu, jota ei kukaan ollut voittanut,tappelivat henkensä edestä, kuolema kummallakin silmien edessä.Ja kumpainenkin toimittivat toisensa taisteluttomille maille: vie-rekkäin löydettiinäijät kuusen juurelta,kylän äijä päänahkakuo-raistuna ja tunturin »Valkoinen-Isä» vatsa viillettynä auki. —Parin, kolmen neljänneksen päässä on Silmänpaistamalaki, jonkarinteillä ennenvanhaan lapin pikku tyttönäkipensaikosta kiiluvan

kummannäköisenmet-sänsilmän jasanoi isäl-leen: »Silmä paistaa,silmä paistaa.» Ukkopinkaisi terävän nuo-lensa kiiluvaiseen jakiskoisittenryteiköstäesille suuren karhun.

Lapin saloa olikinLomajarven erämaaennenmuinoin. Tääl-lähän ikivanhoina ai-koina tietäjöi RiiminNiila, täällä kierteli

Porkosen tunturiseutua. Etualalla "Valkoinen-Isä".

sitten vanha Riimi suurine tytärparvineen ja taas myöhemminjuti poroineen Vasaran Niklaavu, kunnes Porkosen juurella jutitoisille ilmoille.

Samaa Lapin saloa on tämä seutu vieläkin, täällä on jäljellävielä entisten lappalaisten kotasijoja ja hautapaikkoja, Riimin-tievat ja Rumanauttonkummun haudat, ja vanhanlapin henkiasuukaikkialla. Mökinvanha äijä onkuinilmetty Lapin lovinoita:nokitukka, tummanaama, kiilusilmäinen,kumarahartiainen äijän-käppyrä, joka Ruijanrannan tikkuröijyissään ja lammasnahkai-sissa viehtaripuksuissaan lengoilla säärillään ketterästi käydäkepsuttaa. Tuollainen kevyt viehtaripuksu saattaisi kyllä tuulis-puuskassakinlentää, jopa vaikka sukeltautuahauen suolenmutkiin.

Loma-Tuokko onkin vanhan lovinoidan sukua, jopa oikeinlentonoidan,kuulun Konttis-Hannun. Ylpeillen ukko kertookin,

153

että hän onkin Lapin lentonoidan lähtöä,äidinäiti,ämmi, kunoliollut semmoisen äijän tytär, joka oli lentänyt kaikki Norjanmeret-kin. Äitikin oli väkevä poppamuori, mutta ämmi oli vielä ver-rempi. Eikä isäkään, Kujalan Tuomas Tepsasta, vaikka ei ollut-kaan tietomiehiä, ollut mikään mitätön mies. Hän oli vienankar-jalaista sukuperää, Kittilän Jussilasta Tepsaan tullut, ja oli sel-lainen äijä, että otti sudenkin juoksuttamalla kiinni,koppoi hän-nästä ja sauvalla pieksi hengiltä.

Entisaikaan Lapin suurettietäjät jättivät mahtinsa pe-rintönä pojalleen, jos vainpoika oli niin kovahenkinen,että saattoi ruveta isänsä toi-mia jatkamaan. Ja niin kulkivanhan tietäjän noitamahtisukukunnassa polvesta pol-veen. Oli vanhoilla noidillavielä vasituinen lakkinsakin,jota he aina käyttivät, ja senhe antoivat tietäjämahtinsaperijälle. Niin Ruijassa Nak-kian äijä, suuri lapintietäjä,kerran merelle lähtiessään sa-noi kahdelle pojalleen, etteihän enää mereltä palaa, mut-ta meri ajaa hänen lakkinsa

Loma-Tuokko eukkoineen.

maalle, ja kumpi pojista sen löytää, siitä tulee hänen noitamah-tinsa perillinen. Joidenkuiden tietäjien »virkapukuun» kuuluivielä turkkikin. Sellainen oli ollut ainakin Raattaman MikollaEnontekiön Kyrössä, suuri nilkkoihin saakka ulottuva turkkiniinkuin peski, jossa karva oli sisäänpäin ja vielä niskassa erityi-nen,päähän vetäistävä lakkipussi. Turkin oli äijä vasiten vetäis-syt päälleen aina silloin kun meni noitatoimiinsa.

Ei ole Loma-Tuokolla kyllä enää tällaisia noitavarustuksia,eikä hän ole lakin kanssa tietäjämahtiaan saanutperinnöksi,muttalentävään esi-isäänsä on äijä silti tullut,vaikka eihänellä olekaanKonttis-Hannun täyttä luontoa. Mutta on mustalla metsänmie-hellä sentään nouseva haltija, niinkuin ainakin synkkäverisillä

154

ukoilla — vaaleanahkaisista ei olekaan noidiksi. Ja kun äijä käytietäjöimään, puristelee hän suonisia nyrkkejään, muljauttaapie-net kiiluvaisensa kamalannäköisiksi,kirauttaa ruskeita hammas-kalsujaan, niin että leuat väkättävät ja takkuinen pukinpartavipattaa. Ja musta tukka kohahdellen äyskii äijä:

— Kun luontoni löyän louhikostahaltijani havon alta,niin ei multa sanat unehu.

Ja kunäijä onsaanuthaltijansa janoussut täyteen luontoonsa,sähäyttää ja jyristää hän jyhkeän loitsun, vaikkapa aidantakai-sissa kiveliöissä majailevan kontion synnyn jamanauksen:

— Karhu on kaikkein julmin otus,.Tiijänpä synkän syntymäsi,maan kuoksu, kasvantosi:Pääs on sammalmättähästä,silmät tuomen marjasista,hampaas rauvasta rakettu,korvat lepänlehtisistä,kourat koivunkäykkyröistä,kynnetmännynlöyhäsistä.Mene tuonne, kunne käsken,juokse julkista tietä,kohtipainuPajavaaraa,kussa hampahas hakataan,kyntes kaikki kaotetaan!Juokse juoksevan tavallaniinkauvan kun kynsiä jaloissas piisaa!

Taikka paukaisee ukko mustan korpin kotiperän:

■— Korppi ompi Konnan lintu,syntynyt Sysimäellä,kovottukojannoesta,ruppa Ruman rukkipuista,nokka Äijän kirvehestä,pää perkelehenpatarajasta,siivet Hiien viuhkamoista.

155\

Ampiaispesälle sattuessaan äsähtää äijä:— Ampiainen averiitti,syntyraatti synnyttäjäsi,kasvaraatti kasvattajasi,pistä piikkisi, taitanuolesi,käännä kärkesi käppyrään!

Eikä yksikään piikkiniekka koske ukkoon, vaikka pilvenä kihise-vät ympärillä. Eivätkä äijää kiusaa lutikatkaan,mitkä ihan vi-listen juoksevat hänen pirtissään. Ne tottelevat ukon manausta:

"— ■ Lottonen, lattonen,Hiien punatakkinen,selin minnuun,kynsin, päin seinänrakkoon!

Mutta kun äijä sattuu tönäisemään jalkansa kiveen, niinettäsitä rupeaa kivistämään, painelee hän sitä kivellä ja noituu:

— Kivi Kimmon Kammon poika,maan maksa, manterensilppu,mitähaaskasit haamuani,kovanlaisesti koskettelit?Lehäparemmin kuin leppä,hohaparemmin kuinhonka,älä liikuta lihaaniäläkäkosketa nahkahani!Koskas tunnen olentosi,paremmin pahat tekosi,ota omas, vejä vihas!

Vielä ankarammat sanat antaa ukko raudalle, joka sattuuihoa puraisemaan. Pahoin tehnyttä rauta-asetta hampain iskienhän manailee:

— Rauta raiska,miksi syöt syntyäsi,miksi haaskaathaamuasi?Et ollut silloinsuuressaarvossa,kunmaitona makasitnuoren neitosen nisässä.Muista se, ettäminä olenuljahampi rautaa,

156verrattomampi kultaa,ei minun muotoni muuksi muutu.Ota omas, vejä vihas,ellet mahakivessä maata,johon sinut luotu on!

Sanan voimalla ajaa Tuokko pois puun vihatkin, kun »puupuhas jumalan luoma, vesa manteren vetämä, katajaisen kasvat-tama» sattuu ihoa iskemään. Sievästi hän puuta, »koska se onkaikkein tarpeellisin», käskee pysymään alallaan ja kehoittaa:

—Ota vihas viimeinenkin

ihostani ihmehestä!

Ja sanan voimalla antaahänkyytiä häijylle pakkasellekin, »Puku-rin pojalle», kyttyräiselle Vilun pojalle, jokauskaltaa tulla kynsiäkyytämään ja varpaita paleltamaan. Ankarat loppusanat äijäsille paiskaa: —

Tehen vielä kuin virolainen,jokapaistoipakkasen vihan,minä paistan kaksin kerroin,oluvetta,viinatta,sanankovan voimasta,hampahan ison iskulla.Läkähy omahan vihaas,tukehu vielätuskahas!

Päätä vääntäen jahammasta purrenäijä manaa tulenvihatkinpitkällä tulensyntyloitsulla, pistokseen hän tekee veitsellä pistellenja loitsien tehoisan pistosveden, janiveltyneeseen.kaivoseentaikkanilkkaan hän iskee hampaansa sekä sähisee hivellyksen luvun.

Mutta kohtausta, joka syntyy siitä kun manalaiset »rookaa-vat» ihmisen joko suolien kautta taikka päästä ja saattavat sai-raan hyvin huonoon olemukseen,kouristavat ja koinaavat sisäl-mykset nurin, ellottavat ja oksettavat ja tekevät vaikka mitäilkeyttä ja kivistävät päätä, sitä herjaa äijä hävyttömästi. Silloinnostaahän julmimman haltijansa, piirtelee puukolla ristejä koh-tausveteen ja manaa manhonväkeä pois mitä kamalimman näköi-senä äyskien:

157—Manalainen maasta tehty,

konnan kohusta kovottu,sammalestasynnytetty,varsan vähistä valettu,koinaa kolmeakuollutta tammaa,mä'ännyttä mäiskyttele,Hiienneittä hilkuttelekylmän tallinlattialla.Mene pois marnimasta,anna rauha raavahille,orpolapsille sovinto!Minä herra, sinäpalvelija!

Kamalan näköisenä kohtelee Tuokko käärmeen]älkeäkin jakähisee sille kaikkein jylhimmät ja hirveimmät sanansa. Eikäsyyttäkään, sillä onhan kitko niin synkkää ja kurjaa pahnaa.Sen hän saa äijältä säälimättä kuulla:

— Käärme on kaikkein kavalin.Tiijän synkän syntymäsi,kulohoinen kasvantosi,maannuoranuoruvesi:Mustankosken kalliollamakas kuusi perkelettä,valos kuola konnan suusta,kina kiljuvan kijasta.Tuost' on kitko alkuns' saanut,lahokantohon kasunnut.Perkelettenpartakarva,kieles on Hiitolaisen heinähanko,nokkas paholaisen lehtikeihäs.Koskas tiijän syntymäsi,ilmahan tähän tulemasi,otan ohjat käteheni,jolla voin sinut tukehuttaa.Astu eteheni heti!Ellet astu eteheni,tukehu paikalla tuskihisija pakahupahoin tehnehesi!

Näin noituu mustanpuhuva metsien mies vielä tänä päivä-näkin. Joka asiaan ja tilaisuuteen,mitä erämaan eläjille sattuu,on tietäjällä voimalliset sanansa sekä lisäväkeä antavat välikap-

158

paleet ja asiaan kuuluvat temput. Sillä tehoisaan taikaan tarvi-taan paitsi sananvoimaa myöskin vahvoja välikappaleita, jotkasitten yhdessä vaikuttavat. Välikappale ei yksinään tehoa, niin-kuin eimyöskään väkevinkään sana aina voi paljaaltaan vaikut-taa. Niinpä on vesi ilman sananvoimaa vain tavallinen ja tehotonvesi, mutta kun Tuokko panee sen pahkamaljaan ja pistelee sitävisapää-puukolla ja lukee siihen pistoksen sanat, on se vaikuttavapistosvesi, ja kohtauksen lukuihin yhdistettynä kohtaus- eli sellai-nen vesi, joka saattaakarkoittaa ihmistä kiusaavan manhonväen.Sillä sanassa on suuri salainen väki sekä hyvään että pahaan.Joka vain tahtoo sitä käyttää hyvään, se saa sanan ja välikappa-leen voimalla paljon aikaan, samoinkuin taas, jos niitä tahtoopahaan käyttää, saattaa tuottaa tavattomia turmioita. Mutta eivielä pelkässä sanassakaan eikä välikappaleessa sellaisinaan olekylliksi voimaa ja vaikutusta,vaan oikean tehon antaaniille vastatietäjän mahti ja sisäinen voima. Sillä jota luonnokkaampi jahaltiakkaampi tietäjä lausuu sanat ja tekee temput, sitä suurempion silloin niiden voima. Sanoihinsa ja toimiinsa sisällyttää suuritietäjä koko mahtinsa. Siksi tietäjä loitsiessaan aina nostaakinvahvimman luontonsa louhikosta ja kauhtuu, niinkuin Loma-Tuokkokin, niinettä sivullista jomelkeinpä vistottaa. Mutta vieläpitää suurella tietäjällä olla usko, järkkymätön usko sanan javälikappaleen voimaan ja ennenkaikkea omaan voimaansa. Hänei saa epäillänäkymättömiä,vaanpitäähänen vahvasti vainuskoa,niin vahvasti,että saa toisenkin uskomaan samoin.

Silloin on tietäjän toiminnassa sellainen'valtava voima, ettäse väkisinkin vaikuttaa siihen, mihin se kohdistuu, jos se vainonheikompi tietäjän mahtia. Mutta väkevämpänsä kohdatessaankilpistyy sekin tehottomana takaisin.

Vaikka Loma-Tuokko itse on lapinnoidan lähtöä,eivät hänenmahtavat loitsunsa eivätkä enimmät tietonsakaan ole tunturientakaisia. Vain tumma pinta, silmien kiiluva katse sekä nousevahaltiakas luonto on äijässä Konttis-Hannua ja tunturikansaa,mutta sanat ja taikatemput ovat Lappiin nousseilta lantalaisiltaopittuja. Mutta Konttis-Hannun luonnokas jälkeläinen paneekinsitten lannanmaan jylhiin loitsuihin ja taikatemppuihin Lapinentiseltä lovinoidalta perityn sisun ja mahdin. Siksi onkinLoma-Tuokon loitsinnassa ja tietäjöimisessäaivan erinäinen voima. Siinä

159

yhtyvät Suomen ikivanha loitsu sekä Lapin tuhatvuotinen kuulutaikamahti ennen lopullista sammumistansa viimeiseen voimak-kaaseen yhteistoimintaan.

Ennen kävivät etelän tietäjät Lapista hakemassa mahtia.Mutta sitten aikojen vieriessä ovat Lapin suurnoitien jälkeläisetjoutuneet vuorostaan lisäämän taitoaan etelän tietomiesten vii-saudella.

Niinkuin Loma-Tuokkokin, Kittilän erämaiden viimeisiätietäjiä, Lapin lentonoidan jälkeläinen.

Vyölliskoukku Enontekiöstä.Käytetty taikaesineenä.

Seitapalvonnan muistojaapin vanhat jumalat seisovat vieläkin ikuisellakalliopohjallaan jahallitsevat ikimuistoista Lapin-korpea. Ja vanhoja jumalia on Lapin erämaissavielä paljon.

L Syvimmässä sydänmaassa, korkealla Kitisenlatvoilla, on Taatsin seita, ristimättömän kansan

kuulu jumalainen, josta jo Jaakko Fellmankin kertoo muistiin-panoissaan. Pienen jyrkkärantaisen Taatsijarven pohjoisrannalla,äkkijyrkän pahtaseinän suojassa, se seisoo kuin mahtava röy-hyinen peikko, harmaa vuorenäijä. Voimakkaasti kohoaa karkeapatsas pystysuoraan vankoilta perustuksiltaan, jakuusi,seitsemänsyltä korkealle kohottaa se röyhyisen lakensa. Aikoinaan sano-taan ukon päässäolleen »lakinkin», kivimuodostuman kuin lapin-äijän nelikolkkapäähineen, muttauskottomat ihmiset ovat karis-taneet sen maahan.

Taatsijarvi on kuin luotu metsäläiskansan erämaatemppe-liksi: ahdas ja syvä jokilaajentuma, johon päästään vain Kitisen

161

monia koskia sauvoenkorpien halki. On alempana ensin isompijärvi, kuin esikartano, jonka perukasta mutkittelee kapea jyrkkä-rantainen väylä piiloiseen ylälompoloon, kaikkein pyhimpään,missä vuorenukko hallitsee. Tämä lompolo on kuin jonkunvuo-renloukuttaja-jättiläisen kallioon repäisemä mahtava kuilu. Senyläpäässä taas kohoaa Kitinen korkeaksi Kurkkionkönkääksi pau-hatenmonissa vaahtoisissa hyppyreissä, pysäyttäen venemiehen jakäännyttäen hänet takaisin seitapaikalle. Koskematon ja karu onkoko seitaseutu, kääkkyrämännyt ja karalatvakuuset seisovatäyräillä, jaympärillä onvilli ääretönerämaa. Eikulje tänne kirkko-kansan tietä,porojenpalkaita vainristeilee kankailla sinne tänne.Mutta metsäkansa ei polkuja kaivannutkaan, sen käymätienä olikoko erämaa.

Taatsin seita oli koko seudun lappalaisten palvontapaikka.Sen luokse Karhulan Sammukin Kaisa-muoreineen sekä Murri-Pekka akkoineen kalaretkillään soutivat ja lauloivat sille:

—Jos saamme kaloja,

jossaamme suuren siian,niinsuurimuksen siianpäänme sinulle tuomme.

Komeasti kumisi silloin korkea pahtaseinä, ja jumalapatsaastakuuluikuin tiukujenhelkettä. Hyvilläänlähtivät sittenkalamiehetpyyntiinsä, saivat saalista, ja palatessaan soutivat taas jumalansajuureen ja uhrasivat sille isoimman siianpään. Oli kivipatsaanvieressä nojallaan pitkäkoivuriuku, »pitkäkäsi», jonka latvaan olivitsoista väännetty kerikuin-sauvansompa. Siihen asetettiin antija ojennettiinvieressä olevalta kalliolta seitakiven ylimmille pykä-lille.

Peuran pyytäjätkin kävivät Taatsin jumalaiselta anomassaapua. He rukoilivat:

— Jos peuroja saammeniin suurimukset naamasarvetme sinulle kannamme.

Niinlauloi Karhulan Sammukin kerran Taatsilla kalalla olles-saan jumalaiselle. Ja vuorenvanhus kuulihetihänen rukouksensa:

162

vähän ajanpäästä laukkasi rantatörmälleneljä suurta villipeuraa.Lähdettiin niitä lennättämään ja saatiin yksi kaadetuksi. Hetiaamulla saatteli Sammu komeat sarvet jumalaisenolkapäille.

Taatsin vuorelaista palvoivat myöskin Koutokeinon lappa-laiset, jotka 50— 60 vuotta takaperin monena kevättalvena poro-laumoineen salakatta asustelivat Taatsijarven jäkälämailla. Pari-,kolmekymmentä perhettä ■

—■ Pierran Aslakkaa, Viernan Pietaa

ja lisakkaa sekä JussanJussaa — oliheitä Taatsinlaitumilla;kotasijat seisoi-vat Taatsinpalolla, ja ah-kerasti kävivät tunturientäkäläiset viemässä antejajumalaiselle suurien tok-kiensa menestykseksi.

Kasoittainkarttuisei-takivelle uhreja, peurahir-vaan ja poronkin sarvia,siian, taimenen ja hauenpäitä

—huonommista ka-

loista ei lappalainen vä-littänyt, ei niitä jumalai-selta rukoillut eikä uhrik-sikaan kantanut. Kasoit-tain oli anteja seitakivenpykälillä, ja kasoittain oliniitä putoillut maahankin.Siinä ne saivat rauhassa

Taatsin seita. Kittilä.

lahoa. Vasta myöhemmän ajan epäuskoiset rupesivat vatkomaanniitä järveen, javiimeisen»pitkänkäden», Murri-Pekanäidin valmis-taman, pirstoi LaitinNiklaavu palasiksi jokymmeniä vuosia sitten.

Mutta vieläkin joku vaalennut luukappale makaa jumalaisenjaloissa.

Ei ollut Taatsin jumalainen ainoa Lapin erämaita hallitsevaseita. Tunturien maassa seisoi entisinä aikoina joka seudulla omajumalansa. Vanhanlapinmuinaisia pyhäkköjätavataan vielämoninpaikoin pitkin lappalaisten entisiä asuinmaita, ja nykyinenkinkansa kertoo muisteluksia menneen polven palvonnasta.

163Niin oli Kittilässä. muinoin kiviseita Korteniemellä, Kuiva-

salmen]arven rannalla, lähellä suurnoidan, Päiviön,kenttää. Seoli järven kalajumala, joka antoi pyytäjälle veden viljaa. Muttakalamies ei saanut mainita kissan ei koiran eikä minkään korttö-elävännimeä. Jos hänsen teki, eiseita antanutkaan kalaa. Sirkka-jarven Seitaniemellä oli jumalana suuri kivilaaka, jotapalvoivatsekä kalamiehet että peuranpyytäjät. Suuri sarvikasa oli ennenseidan juurella, ja niin ankara väki siinä asui, ettei kostamattasaanut uhrikasaakaan liikuttaa. Sirkan äijääkin, joka kerranylpeydessään potkaisi sarviröykkiötä, tulivat lapinhaamut yöllävaivaamaan, niinettä äijänpitimen-nä asettamaansar-vet jälleen sijoil-leen. Hävinneetovat jo molemmatjumalat, rikottujaupotettu järveen.

Kuivasalmenjar-ven seitakiven hä-vittivät kylän po-jat. He olivat uk-kojen kanssa ka-lalla, ja äijiä kiusa-

Sirkkajärvi ja Seitaniemi (keskellä, vasemmalla).Taustalla Kätkätunturi. Kittilä.

ten hokivat koko ajan: »kissa, koira, sika, perhana», mutta sat-tuivat sentään siitä huolimatta saamaankaloja. Siitä pojat näki-vät, ettei seidasta ole enää taikaa, soutivat kiven luokse ja pyö-räyttivät sen järveen.

Pienellä metsien ja jänkien kätkössäpiilevällä Jänkäjarvella,Hossan takana, Ounasjoen itäpuolella, seisoi ennen komea seita,joka hallitsi koko ympäristöä. Seitasaarella, lähellä länsirantaa,se seisoi suurella jänkäpounulla, ja oli punertavasta kivestä muo-dostettu ■

—■ tai muodostunut ■

—■ ihmiskuva, jossa lukemattomat

kirkkaat kissankultaiset »pissit» kimaltelivat. Ihmeellinen oli tämämetsäjarven jumalainen: kajeina tyyninä kesäöinä,kun palvojatsen luona joikasivat, yhtyi jumalainenkin joikuun, ja samallakuului laulun kaiku Särkijärven seidastakin, joka oli kolmen, nel-jän penikulman päässä Tepastojoen varrella

164

— Yksi meistä laulaaJänkäjärven seijassa,toinenmeistälaulaaSärkijärven seijassa,yhteen meillälaulu kuuluu,

laulettiin lapiksi, kun kesäöinä oltiin nuottaa vetämässä ja päiväaleni pohjoiselle taivaanrannalle. Mahtavana kiiri jumalaistenjoiku toisen luota toisen luokse yli tunturien.

Kalojen jumala oli Jänkäjärven seitakin, ja sitä kävi kokoseudun vanhalappi palvomassa. Näillä mailla ennen lappi paljonliikkuikin. Rautuskylän takamailla, Loukisen ja Kapsajoen väli-

sellä kairalla,Suop-paporassa, oli pie-nenKyläjarvenran-nalla lappalaisillamuinoin kotaky-länsä jasuurimark-kinapaikkansa, mi-hin etelän miehet-kin tulivat teke-mään kauppoja.Seudun lantalaiset-

Jänkäjärven Seitasaari. Kittilä.

km kunnioittivat Jänkäjärven seitaa ja muistivat sitä uhreilla.Mutta sitten Paksuniemen äijä, »Kuhmuotta^>, sen äkäpäissäänhävitti, kunei kerran saanut kalaa, korvensi tulella, valoi vedellä,niin että vanha komea palvoskivi hajosi tuhansiksi palasiksi.Lasten leluiksi sitten myöhemmin paikkakuntalaiset kuljettivatseitapatsaan kiiltäviä pissikiviä.

Särkijärvellä, Tepaston varrella, sanotaan olleen kaksikinseitaa. Rytiniemessä länsirannalla oli peuranpyytäjäin valkea-kylkinen palvoskivi, ja koillisrannalla,Reikäkivenniemessä,kala-seita: iso pyöreäkivilaaka aivan veden rajassa ja kivessä kolmensormen mentävä reikä. Varsinkin kalaseitaa palvottiin ennenahkerasti ja pidettiin pyhänä. Saaliin parhaimmat kalat sille vie-tiin, pantiin kivenkoloon ja voideltiin kalanrasvalla. Aamullaaikaisin kiiruhtivat kalamiehet kiven ääreen, ja ken ensiksi en-nätti sille antaauhrinsa,hän sai sinä päivänä runsaimman saaliinheti ensi apajasta. Särkijärven kalaseitaa palvoivat vasta joku

165

vuosi takaperin kuolleet Vaaran ukko ja Erkkolan äijäkin ja hoi-elivat sitä suurella rakkaudella. Milloin kevätjäät työnsivät sei-dan järveen, nostivat äijät tulvan laskettua sen ylös ja asettivatentiselle sijalleen. Aikoivatpa vaarit kerran kuljettaa seitakivenomalle kalakentällensä palvottavakseen, mutta sitä se ei sallinut:heittäysi niin jykeäksi, etteivät äijä-rukat vanhoin voimin jaksa-neetkaan sitä liikuttaa.

Siikaa antoi Särkijärvi entisaikaan kalamiehille yltäkyllin,kun he vain veivät seidalle hänen osansa. Mutta sitten tuliturmelus. Jumalaunohdettiin,eivie-ty sille enää siikaa,eikä sivelty sitärasvalla. Vieläpäkalanpyytäjät,rau-tuskyläläiset jaJie-siöjarven miehet,rupesivat kalave-destä keskenääntoraamaan ja tap-pelemaan. Silloinsiika hupeni jär-vestä ja katosi vii-mein kokonaan,muuttuen »silliksi»

Kaarantojärven seitakivi. Muonia.

(muikuksi). Kolmekymmentä vuotta on jo kulunut siitä, kunviimeinen siika puuttui pyydykseen.

Muonionkin erämaissa on useita entis-lapin pyhiä paikkoja.Niin nähdään Pakasaivon takana kankaalla vielä komea Seita-pahta, mahtava, kuutta metriä leveä, kolmatta korkea kallion-lohkare, joka yksinään sileässä petäjikössäpohottaa kuinmikäkinmetsäläisen harmaa asuinmaja. Entinen porokansa Pakajarvellaasuessaan on tässä muuten kivettömän kankaan suurpahdassauskonut jumalan mahtavan voiman asustavan. Kätkäsuvannontakamailla, Kaarantojarven Seitalahden pohjukassa, palvoivatkalamiehet sileää rantakiveä. Jierisjarven luoteiskolkassa on pie-noinen Törmäslompolo, jonka Seitaniemellä, matalalla pounikko-kentällä, vielä noin viisikymmentä vuotta sitten kohosi kala- ja

166

peuramiesten jumala, noin metrin korkuinen suippopäinen kivi-patsas, suuren sarviröykkiön ympäröimänä. Vaikka jumala joonkin hävinnyt, sarvet lahoneet ja painuneet pounikkoon, asuupaikalla vieläkin sen vanha haltija. Joskus onkentältä nähtynou-sevan savua, ja kun Kutunivan muori kerran pisti niemeen tulen,jottaseparemminkasvattaisiruohoalampaille,tuli vanhanaavainenlapinäijä yöllä kieltämään:— Ei saa polttaa minun maatani!

Enontekiössä, lapinkansan nykyisillä asuinmailla, on vielävanha.lappi varsin lähellä ja vanhanlapin henki liikkuu vielä il-

massa. Niinpä onkinEnontekiön tunturi-maissa useita pyhiäpaikkoja, mahtavastaHaltiotunturista al-kaen. Haldiin jylhäpuuton tunturiseutuon jovanhoista ajoistaollut lappalaisten py-hiä maita. Sieltä mo-net suuret ja kuohu-vat enot saavat al-kunsa,siellä ovatkoko

Törmäslompolon Seitaniemi. Muonio.

tunturiston parhaat jäkälämaat, ja tunturien juurilla läikkyvissäsyvissä saivo järvissä ovat Lapin suurimmat jarasvaisimmat siiat.Haldiin kautta jutivat ennen vanhaan Norjanlappalaisetkin ete-läisiin outamaihin ja kävivät aina palvomassa pyhiä seitojaan,joita oli tunturin tienoilla.

Samoilla tunturimailla ja samojen vanhojen lapinäijien pal-vomana seisoo vieläkin suuri seitakivi Virdniötunturien Törmis-vaarassa, pari kolme penikulmaa Haldiista etelään. Se on komeakivi, kolme, neljä metriä korkea, valkohattuinen,harmaakallion-lohkare, suippopäinen kuin lapinkota. Koko kiven ympärys noinkyynärää leveältä on ruohottunutta palanutta maata, josta kai-vettaessa nousee hiiliä, kekäleitä, palaneita luita ja poronsarvia.Ovatpa kaivelijat löytäneet siitä vanhoja lapinriskujakin, äyrin-rahoja ja »orttia» 1700-luvun alkupuoliskolta, viiden kruunun

167

paperisetelinkin sekä pari vanhaa rautaista nuolenkärkeä. Ne ovatentisten ukkojen uhreja seitakivelleen. Vieläkin lappalaiset pe-lolla ja suurella kunnioituksella katselevat vanhaa jumalaansa,eivätkä suinkaan tahdo loukata sitä henkeä, mikä siinä asuu, sillähe tietävät,ettäsiinä vieläkin vanha haltijamajailee. Kerrotaanpa,€ttä joku vuosi takaperin muuan lapinukko on käynyt palvos-kivelle uhraamassa suuren pailakkaporon.

Lätäsenon ja Könkämäenonyhtymillä, Seitavuopion rannalla,on niinikään oma seitansa, rupinen ruma kivi, jonka juurella ennenoli joukoittain poronsarvia. Enontekiönitärajoilla, suuren Pöyris-järven pohjoisrannal-la, nähdäänpalvoski-viä, kalamiesten mui-naisia pyhiä paik-koja, Palosaivon jaMustansaivon ranta-milla. Ja Hetan kir-konkylän vierellä,korkealta Jyppyränhuipulla, seisoi ennennelikulmainen iso seitakivineljänpikkuki-

Mustansaivon palvoskivi. Enontekiön Pöyrisjärvi.ven varassa. Mutta tämän vanhankansan jumalan kankesivatEnontekiönoikeauskoiset kirkonrakentajat sijoiltaan ja vieräytti-vät kukkulalta alas.

Mutta Näkkäläjarven länsirannalla on mahtava seita: suuri,nelikulmainen suippoharjainen kivi,neljättä metriä korkea kallio-pahta, jokakumottaa jokauas järvellekuin jätinkota. Se on en-tisten kalamiesten ja peuranpyytäjäin jumala. Kalamiehet sitäalkuaan palvelivat, mutta kerran tavattiin sen luota kaksi peura-hirvasta sarvista yhteen sotkeutuneina, ja siitä huomattiin, ettäsuurseita tahtoi antaapeurojakin. Silloin ruvettiin seidalta rukoi-lemaan myöskinpeuraonnea ja kantamaan sille metsänkin lah-joja. Peuranrasvalla voideltiin kiveä ja uhrattiin sille naamasar-via japeurankontteja. Suuret sarvikasat karttui jumalan juurelle.Kiitä kyllä sitten myöhemmin nuoret ilkeyksissään vatkoivatjärveen,muttaainaneitsestäänpalasivat entiseenpaikkaansa. Van-hat äijät, jotka asian paremmin ymmärsivät, varoittelivat nuoria:

168

— Ei saa niitä vatkoa! Niille pitää antaa rauha. Siinä asuuvanhojen jumala.

Jopa äijät joskus itsekin kalalle mennessään salaisesti voi-telivat kiveä. Ovatpa vielä nykyisetkinukot »reistanneet koettaa»,antaisiko se kalaonnea.

Kittilän rajamailla, Ketojarvella,on kalanpyytäjäin japoro-miesten seita, parimetrinen, harmaa, sileä rantakivi, jota van-han polven aikana vielä Nillukka-ukko ja muuan toinen rikas

lapinäija palvoivat;he sivelivät sitäkalan-rasvalla, voitelivatvoilla ja viinallakinvaloivat, jasaivatpal-jonkaloja. Poroelokinlisääntyinopeasti. Mo-nesti kuultiin seidanöisin joikaavan; syk-syisin kuului pyhältärannalta koko yön:

— Tiijukka, tiijukka,tii-jui jui-jui!

Koutokeinossa,Norjan Lapissa, suu-rien lukemattomien

Näkkäläjärven seitakivi. Enontekiö.

tunturien maassa, on vieläkin pystyssä monet vanhat jumalaiset.Siellä on pyhiä tuntureitakin ja vaaroja, jotka jo semmoisenaan,koko mahtavuudessaan, ovat pyhän ja salaperäisen haltijan asun-tona. Sellainen on Passevaare, Pyhävaara, Koutokeinon ja Nau-vuonon kulkutien varrella. Ohitse ajettaessa pitää sitä aina kau-niisti puhutella ja joiata:— Kaunis vaara, voia naa naa,

annahyvästi tunturi laskea,voianaa naa, voianaa naa!Kaunis, pyhä naa, voia naa naa!

Silloin pyhä vaaraantaa hyvästi laskea tunturin,mutta josei muista eikä tahdo joiata, nostaa tunturi tuiskun, ja silloin onhyvin huono päästä alas.

169

Norjanlappalaisten vanhojapalvoskiviä nähdään vieläNjarga-vaaralla Raisjoen varrella, Koutokeinon pohjoispuolella, Seitte-rasvaaralla Muldisjoen varrella lähellä Jäämerta, KiessjaurillaKoutokeinon lähimailla ja Kivijärven kutumarastossa Suomenrajoilla sekä Kilkkasjaurilla pari penikulmaa Suomen rajaltapohjoiseen.

Koutokeinossa ennen asuivatkin kaikkein hartaimmat van-hanuskon miehet, joilla oli tuhantiset porotokat, palvoselot.

Semmoisia vanhankansan äijiä oli Mahtin Aslakka, joka Kou-tokeinon Siepissä kuoli lopulla sadannettakymmenettään pari-,kolmekymmentä vuotta takaperin. PyhälläHaldiitshohkalla pai-menteli ukko kesäisin porojansa, ja siellä olihänellä vanha palvos-paikkansakin, jossa aina määräaikoina kävi uhraamassa. Muttakun äijä ei vanhana enää jaksanut seitapaikalleen kulkea, otti hänNorjanmeren rannalta, Kirjikaissesta, pienen palvoskiven, kolmi-,nelikorttelisen, harmaan pitkulaisen kappaleen kuin tahkokiven,juti sen Haldiin kautta kotiinsa ja hoiteli kotoisena jumalanaan.Ensin säilytti ukko kiveä kotirannassa, joessa, ja kävi joka päiväsitäkatsomassa,ottisenylös vedestä,silitteli jahyväili japani taaspaikoilleen. Mutta vanhana, kun ei äijä enää jaksanut kulkeajoellekaan,kantoi hän sen vuoteeseensapäänpohjiinjasäilyttisiinäkuolemaansa asti. Hyvin menestyikin aina ukon elo, ei kenellä-kään koko Koutokeinossa ollut niin suurta jakomeaa tokkaa kuinMahtin Aslakalla. Muutamasti omisti äijä kaksikin sijtaa, suurtakotakuntaa, ja hänen porotokassaan 0114000—5000 päätä. Muttatästä suunnattomasta laumastaan ei ukko myynyt ainoatakaanelukkaa, sillä ei ollut lupamyydä. Vanhoja silmäpuoli-vaatimia javiallisia härkiä hän vain lahjoitteli toisille sivakoista ja sivakkainvitsajuksista. Kuollessaan lupasi äijä poikansapojalle, Niilalle,perinnöksipuolenpalvoskiveään. Ja sen saiNiila,piti tallessaan japian kasvoihänen tokkansaparituhantiseksi ja pysyiniin suurenaukon kuolemaan asti, joka tapahtui kolme, neljä vuotta sitten.»Mutta Niilan jälkeläisetnyt piankyllä köyhtyvät,kun ovat viimetalvena tulleet ristityiksi.»

Vanhanuskon miehiä oli Koiran Pietikin, jo ulkonäöltäänkin,ollen oikein ruma vanha äijä kuin tunturin karvainen peikko.Syksyisin etelään jutaessaan hän aina laumoineen kulki vanhaanpyhään paikkaansa tunturissa. Parhaisiinsa pukeutuneena meni

170

äijä palvoskivelleen, makasi siellä jumalansa juurella yönsä jasitten aamulla päänsä paljastaen kumarteli sitä ja lupasi:

— Tuon sulle lannanrommiakeväällä palatessani,jos sinäsuojelet minun eloni,niinettei yksikään porovieripahdalta alas,kun keväällä meren rannaltapalaan

Ja vaikka keväällä palattiin toisia maita takaisin, tekiPieti-äijämatkan tunturijumalan luokse, maatentaas yönsen jaloissa. Yöllä

tuli vanhan lapinäijänhaamu herättämäänhän-tä ja kysyi:—

Toitko lannan-tuliaisia?

Heti hypähti äijäylös, valoi kiveä lannan-rommilla, voiteli lannan-voilla, ja sitten palasitokkaansa. Eikä yksi-kään ukon poroista pu-donnut jyrkkien Ruijantunturien hirveihin aut-seihin, vaikka toiset nii-

Kilkkasjärven kalaseita Norjan-Lapissa.

hm joukoittain menettivät karjaansa. Oli siellä muuankin ka-mala paikka, jostakoko lauman pitikulkea. Toisella puolella olijyrkkä pahtaseinä, toisella pohjaton kuru, ja välissä vain kaitai-nen kallion olkapää. Mutta kun Pieti jumalaisensa luota pa-lanneena parhaissa pukimissaan ohjasi elonsa kulkua,niin hyvästikarja siitäkin ruuhkasi lävitse.

Mutta Koiran Pieti ei pysynyt vahvana loppuun asti niin-kuin Mahtin Äslakka. Tuli ukko kristityksi eikä enää mennyttunturijumalansa juureen, päinvastoin aina kaukaa kaarsi senpaikan ja juti toisia maita. Mutta silloin tunturijumalakin hyl-käsi äijän: porot vierivät kuiluihin,kuolivat tauteihin, ja viimeinukko tuli aivan köyhäksi. Lapsetkin kuolivat, niin ettei jäänytlopulta kuin yksi tytär, ja sekin tuli hulluksi.

171

Koutokeinosta ei ole vanha usko vieläkään kadonnut. Vie-läkin joskus hädän tullen mennään erämaan jumalien luokse javiedään niille uhreja. Monesti on muistettu Kilkkasjaurinkinisienaikaista kalaseitaa, veden huuhtelemaa kiveä, joka niinkuinpikkuinen kinnipeskinen, kurttuinen lapinäijä rosoisena ja rus-keana seisoo järven koillisrannalla, kala-apajan äärellä. Ei olemonia vuosia siitä vierinyt, kun Oskalon 70-vuotias vaari kertoisitä Hukka-Salkon kanssa lyylitelleensä.

Olivat ukot kalalla, ja Kilkkanen antoi kovin huonosti, eiedes keittoa

'suonut. Silloin astelivat äijät palvoskivelle ja valit-

telivat:

— Oh huono sää nyt!Vedämme nyt palvoskalaa.Jos saammehyvinkalaa,niin voidamme sinut rasvalla.Kyllä sinä, raukka, olet siinä ruostunut.Mutta jos saammehyvin kalaa,niin kylläme sinulle tuommerasvaaja puhdistamme sinut.

Sitten mentiin taas vetämään, ja Kilkkanen laskikin nuotan täpötäyteen. Hyvillä mielin kiskottiin pyydys apajalle. Mutta juurikun oltiin saalista maalle saamassa, muuan puittiopoika päästileuoistaan:

■— Jo me saamme nämä kalat! Jo me sinua,kiviparka, ras-

valla voitelemme. Emme anna sulle mitään. Lyömme kivelläpääsi rikki.

Mutta silloin rävähtikin suuri tuulenpuuska ja rysäytti nuo-tannurin. Ja kaikki kalat pääsivät karkuun.

Vanha seita otti omansa pois, sillä se ei sallinut puittionkaanpilkkaa.

Vistottaa alkoi kalamiehiä kovin, noloina he heittivät pyy-dystämishommansa, ja peloissaan katsellen rannan ruskeaa kiveähe astelivat kodalleen.

Samalla tavalla tapahtui toisillekin Lapin kalamiehille Kilk-kasjaurilla. He rukoilivat seitaa:

172— Addi munji kuulit,nuft ko ouddikeaddam,mun vuöillinvuöijamduu!*)

Ja saivat nuottansa täyteen. Mutta silloin ylimielisesti liekinilveilivät:

■—

■ Emme anna sulle, palvoskivi, mitään!Vaan eivät saaneet kalamiehetkään: nuotta repesi, kalat sö-

hähtivät järveen. Siitä suuttuivat kalastajat, noituivat:■— Tuon riettahan me

kyllä tuolta otamme ja upo-tamme järveen!

Ja heittivätkin vanhanseitakiven ikuiselta seisoma-sijaltaan aaltoihin.

Mutta aamulla kun kala-miehet kodastaan kömpivätulos, näkivät he kiven taaspystyssä vanhalla paikallaan.Ruskeana ja rosoisena se siinäseisoi niinkuin ennenkin.

Jopa se, vielä kosteana,loisti entistä kirkkaamminaamuauringossa.

Ja samalla paikalla seisooKilkkasen pieni ruskea juma-lainen vieläkin.**)

SellainenonKilkkasjaurinseitakivi. Salainen mahtava

Oskalon ukko emäntineen. Koutokeino.

voima piilee tässä pienessä ruskeassa vanhanlapin jumalaisessa.Ja samanlainen pelottava haltija ja väki asuu muissakin van-hoissa metsäjumalissa. Eivät ole kyenneet Lapin apostolit ei-

*) Anna minullekaloja, niinkuin olet ennenkin antanut, minä voilla voi-dan sinut.

**) Todistuksenasiitä, että lappalaisetvieläkin uskovat vanhaanpalvoski-veensä, on se, että kun kivi äskettäin aiottiin kuljettaa Helsingin Kansallis-museoon ja Koutokeinon viranomaisiltakin saatiin jo lupa, eivät lappalaisetluovuttaneetkaan jumalaansa.Pelkäsivät menettävänsäkalaonnensa Kilkkas-jaurissa.

173

vätkä ristinjumalan papit niiden ikivanhaa voimaa ja tuhansienvuosien takaa periytynyttä mahtia kokonaan tuhoamaan, vaikkakykenivätkin joukoittain niiden muotoja pirstomaan ja maahansortamaan.

Vanhat Lapin jumalat piilevät vieläkin erämaiden kätköissäja seisovat ikivanhoilla sijoillaan tunturien kalliopohjalla.

Ja vahva usko isien jumaliin elää erämaan kansan veressäpiillen siellä kaikkein syvimmässä kätkössä.

Lappalaisen "silbaruohki", hopearisku Kittilän Rouravaarasta.

Salkko-Niilaelkein koko Perä-Pohjola ja Lappi tunsiSalkko-Niilan. Hyvin monet tunturimaiden kulkijatsaivat nähdä hänet suurineporolaumoineen erä-maita kiertämässä, taikka taaskohtasivat ukonkomeine raitoineen markkinamatkoilla. Tuttuoli ukko tunturien takaisille Koutokeinonkin

asukkaille, näkivätpä Jäämeren rannankin kaukaiset kylät hänetmarkkinakentällään.

Kaikki ovat kuulleet ainakin kerrottavan Salkko-Niilan mer-killisestä möykkääjästä, »pirusta».

Salkko-Niila, Niila Länsman, oli vain vanha, 1822 syntynytlapinäijä, mutta upporikas pororuhtinas, joka nuorempana mie-henä oli porotokkineen tullut Utsjoelta Inariin,kierrellyt ympäripohjoisia tunturiseutuja, mutta sitten vanhana asettunut elämäänhirsistä rakennettuun pirttipöksään Inarin etelälaidalle, »livalon

175

päälle», Lismajoen ja Ivalon yhtymille, Saariselän vedenjakajantakalistolle. Samassa lapinsijtassa, jota sanottiin Salkonkyläksi,asusteli pikku pirtissään myöskin »Pikku-Hannu», Hannu Kitti,toinen lapinmies, suuren porokarjan omistaja hänkin.

Suunnattomat olivat näiden pororuhtinasten karjalaumatsiihen aikaan, kun ne olivat suurimmillaan. Sanotaan Salkko-Niilalla parhainapäivinäänolleen 4000

— -5000 sarvipäätä, jotkutpu-huvat io,ooo:kin, ja Pikku-Hannulla taas oli 5000-— 6000,niinettäukkojen yhteinen elo nousi toiselle kymmenelle tuhannelle. Vie-läkin muistelevat Lapin vanhat miehet niitä aikoja, jolloin Salkon-kylänäärettömätlaumat tuntureilla ja jäkäläkankailla vaeltelivat.Niinkuin mahtava kohiseva virta ne vyöryivät tunturin rinnettäalas, ja niinkuin suunnaton itikkaparvi ne täyttivät koko ympä-ristön. Semmoiseen virtaan jos eksyi vieraista tokista poroja,niin sinne ne tavallisesti hukkuivat saamattomiin. Sillä sellaisestamonituhatpäisestä laumasta ei kukaan vieras saattanut mennäomaansa yrittämäänkään, eivätkä porojen isännät taas itse välit-täneet,oliko heidän karjassaan vierasta sukua vaiei. Sanotaanpa,ettäukot vielä tahallaankin,varta vasten, ajelivatkin syrjäpuolistavieraita poroja omaan eloonsa. Sitä kyllä ei ainakaan Salkko-Niilan tarvinnut tehdä, sillä hänellä oli omat ajelijansa.

Salkko-Niila oli niitä oikeita vanhoja lapinukkoja, jotka vieläuskoivat isien jumaliin janiitäpalvoivat. Vaikka hän olikin »kris-titty» ja tunnusti kirkonoppia peläten pappienkin jumalaa, niinhänellä oli verissään isiltä perityt pyhät tiedot ja uskomukset,joihin hän luotti enemmän kuin pappien opetukseen.

Niinkuin isät olivat tehneet ennen häntä, niin teki Salkko-Niilakin.

Joka syksy porojen rykimäaikana,kun talvi jo oli tullut tun-turimaihin, varustautui Niila-ukko matkalle. Parhaat peskit jalakit,kengät jakintaat,kaikki uusia japuhtaita, pukihän päälleenja valjasti kaksi parasta ajohärkää ahkioiden eteen, varatenniihinevästä kaikenlaatuista, vieläpä viinaakin. Laumastaan valitsiukko kaksi kauneinta poroa: kaikkein mustimman ja kaikkeinvalkoisimman hirvaan, sitoi ne ahkion perään ja lähti ajamaantuntureita kohden. Eikenellekään Niila sanonut,mihinhän meneeja mitä varten. Ei, vaikka kuka olisi kysynyt, senkun sanatonnavain painui kiveliöihin.

176

Vastaparinviikonkuluttuaukkopalasitunturilta,yksinäänajel-lenporoillaan, muttakomeathirvaateivätolleet matkassa.Nytkäänhän ei kertonut kenellekään, mihin oli hirvaat hukannut,ryhtyenvainhyvillämielin jatyytyväisenätoimiinsajaketteränäkepsutellen.

Mutta se kyllä arvattiin, että Salkko-Niila oli käynyt erä-maassa jumalanpalvelusretkellä, tiedettiin,että äijällä oli jossakinkaukaisessa tunturiseudussa salainen seita, jota hän kävi salakattapalvomassa. Sille hän uhrasi kauneimmat poronsa, mustimman javalkoisimman hirvaan, ja siellä isiensä jumalan luona, ypöyksi-

Salkonkylä, Salkko-Niilan ja Pikku-Hannun asunnotLismajoella.

nään jylhässä erä-maassa, hän isientapaan toista viik-koa palvoi,mässäsija sitten ajeli tyy-tyväisenä kotiinsa.Mutta kun naapu-rit olivat jo van-hasta uskosta luo-puneet,täytyiukontoimittaa palvon-tansa salassa yksi-nään.

Taatsin seitaa,komeaa kivijuma-

laa, joka oli Salkosta parin penikulman päässä, mitä piiloisim-massa paikassa, jylhän kalliorantaisen Taatsinjarven reunalla,onarveltuNiila-ukonkäyneen kumartamassa. Toiset sanovat Salkko-Niilan ajaneen Peltotunturille Norjan rajoille, toiset taas mat-kanneen kaukaiselle Viipustunturillekin, joka on SalkonkylästäInariin päin, ja siellä Lemminkorsaan, suureen pahtakuruun hir-vaansa elävänä uhranneen. Tänne kerrotaan Niilan toisinaanmenneen vain sivakoilla hiihtäen, ainoastaan evästä ja viinaamatkassaan. Mutta kun ukko palvoskiven luona lukiuhriluku-jaan, valeli kiveä viinalla ja voiteli poronkuulla, ilmestyi itsestään,ajamatta, paikalle ukon porotokka, josta hän valitsi kaksi hir-vasta uhraten ne Lemminkorsan pyhäänpahtakuruun.

JumalalleenSalkko-Niila oli tehnytuhrilupauksen, jottahänenelonsa hyvin menestyisi. Ja siksihän aina joka syksy, kun elo oli

177

erämaista koottu ja vuodentulo nähty, teki matkan tunturipyhäk-köönsä ja antoi lahjansa sekä kiitosuhrinsa palvoskivelle.

Kerrotaanpa, että Niila olisi luvannut jumalille uhriksi lap-sensakin, »nuorimuksen» tyttärensä.

Vanhat Lapin jumalat suosivatkin harrasta palvelijaansa,Salkko-Niilaa, niin että hänen tuhantinen tokkansa kasvoi yhäsuuremmaksi. Vieraitakin poroja ilmestyi tuon tuostakin hänenlaumaansa, mutta Niilan porot, jos eksyivätkin vieraisiin part-tioihin,eivät niissä kauan viihtyneet, vaanpalasivat jälleenomaanjoukkoonsa. Ja komeita, suuria ja lihavia olivatkin Niilan porot,hurjia menemään kuin villipeurat, joita ei lumikaan pidättänyt.OliNiilalla niinkin villejä pailakkoja, että niitä ajoon opetettaessavuottoraipatkin rapsahtelivat rikki.

Komea oli joikukin, jonka toiset lappalaiset olivat Salkko-Niilasta tehneet, ja komea oli sen nuottikin, sillä maailman-rik-kailla pitää olla komea joiku jakomea nuotti.

Näin Niilasta joiattiin:— Salkko-Niila,nunnun nun nun nuu,on rikkaimpia lappalaisiaja pitää palvoskiveä Peltotunturissa.Kyllä palvoskivikokoo poroja kokoon,kaikki yhteen tokkaan kokoo.Tulee vielä muittenkin ihmisten porojahänen tokkaansa.Ja toistenihmisten tokassaeivät säily hänen poronsa,vuoden, kaksi korkeintaanne säilyvät.Porot ovat kuin peurat,menentelijät ja arat.Ja niin kauan Salkko-äijä palvelee,että kymmentuhatta on koko elo.

Jotkut kyllä, kadehtijat ja vihamiehet, sanoivat SalkkoNiilan palvelevan pirua, ja joikasivat:

Salkko-Niila,nun nun nun nun nuu,palvelee pirua,jotta porotokkasuureksi tulisi.

178Rahaakin, markkoja ja kruunuja, hopeakolikoita ja seteleitä,

karttui kasoittain Niilalle. Jopa sai ukko rahojaniin paljon, etteienää uskaltanut kaikkia kiisoissaan eikäaitoissaan tallettaa, vaanpiilotteli varkaiden pelosta niitä omiin salapaikkoihinsa, milloinmihinkin. Sitoipa Niila kerrankin kaksikymmentätuhatta markkaahopeaa ja seteleitä karvakenkään, kääräisi sen tuohikäppyrään,kiersi kuusen koskuksiin ja sitten kätki aarteensa metsään, kaa-tuneen lieon alle ja peitteli vielä kävyillä ja sammalillaniinhuo-lellisesti, ettei enää itsekään aarrettaan löytänyt. Sinne se jäikiveliöihinmetsän hyviksi.

EiNiilan kyllä olisi tarvinnut olla varkaista huolissaan, sillahänellä oli omat huolehtijansa. Niinpä kerrankin Niilan renkivarasti isäntänsä kätkön ja lähti karkuun. Mutta pitkälle hän eiennättänyt, kun jo näkymättömät ajajat olivat kintereillä ja kiu-sasivat miestä, juoksuttivat hulluna erämaassa ristiin,rastiin,niinettä hänen täytyi viedä rahat sinne, mistä oli ottanutkin.

Niinauttoivat ja suosivat isien jumalat vanhaa Salkko-Niilaa.Valtavine laumoineen hän kierteli tuntureilla ja ajeli komeastisuurilla villeillä närillään Ruijan rannoilla ja kaikilla markkina-paikoilla. Joka syksy hän aina katosipariksi viikoksi erämaihin.

Mutta sitten seurasi kova koettelemusten aika. Mitä lieneeSalkko-Niila tehnyt, millä lienee jumalansa vihoittanut,kunhäntärupesi kova onni vainoamaan, —

■ kun Lapin vanhat jumalat eiväthäntä enää suosineetkaan. Olisiko ukko joutunut epäuskoon, ru-vennut horjumaan luottamuksessaan isien jumaliin ja arvelemaanitsekin, että hän, kuten muut sanoivat, palvelee sittenkin pirua.Eivät jumalat suvaitse rinnallaan muita jumalia, eivät Lapinkaanjumalat. Nekin tahtovat miehen kokonaan. Tuli Lappiin suuriporojensurma, kamala ruttonuoli ampui jängästä ja kaasi karjatmelkein sukupuuttoon. Se oli kamala aika: joukoittain kaatuiliporoja samoille jaikain sijoille, sortuen joskus parttioittain yhteenkasaan, etteivät toiset päässeet kaatumaankaan, ja niin makasierämaissakaikkialla oikeinröykkiöittäinraatoja. Eimennyt surmaNiilankaan ohitse, vaan teki surkeat tuhot hänenkin komeassa,valtavassa laumassaan. Ja kunNiila siitä taas vähän pääsi jaloil-leen, rupesi hän saamaan^uusia jopinsanomia: poroparttioita kar-kaili hänen karjastaan, milloin minnekin vieraille alueille, hävitensinne ja tulematta enää takaisin niinkuin ennen. Niin harhaantui

179

kerrankin seitsensatainen tokka Enontekiön tunturimaihin jahävisi Hetan, Näkkälän ja Peltovuoman poromiesten laumoihin.Monet kerrat rohkenivat poronrosvot käväistä itse Niilan tokassa-kin javiedä milloin poron milloin kaksi, jopa useasti koko joukon-kin. Eivätkä näkymättömät huolenpitäjät enää ahdistelleet ros-voja, vaan ne saivat kenenkään häiritsemättä hävitä saaliineen.Siitä jouskalsivat varkaat käydäukon rahakätköjenkinkimppuun,ja monet ovelat petturit viekoittelivat ja narrasivat äijän menet-tämään omaisuuttaan kerran toisensa jälkeen.

Niin Niila-ukko, suurimaail-man-rikas, aivanköyhtyi, viimeinniin, ettei edesenää voinut toi-mittaa syksyisiäpalvontaretkiään-kään. Ei ollut hä-nellä lopulta enääporoja, ei juurimerkin kantavaa,säti sitten mus-taa ja valkeaahirvasta, tlkko-

Lappalaisasunto Kitisenjoen latvoilta. Kittilä.

rukka oli joutunut kokonaan jumaliensa hylkäämäksi niinkuinmuinoin Job, suuri itämaan hurskas.

Mutta vielä kovempaa sai Lismajoenpirtin köyhäksiriistettyukko kokea, sillä Salkko-Niilan jumala oli vielä ankarampi kuinJobin jumala. Kun ukko ei enää saattanut toimittaa lupaamiansahirvaita tunturien seitakivelle, tuli jumalaaivan tyytymättömäksija suuttui Niilalle kokonaan. Olihan Niila vielä luvannut nuori-muksen tyttärensäkin uhriksi, mutta ei ollut sitäkään antanut.Silloin vanha, ankara tunturien valtias tuli Niilan pirttiin möyk-käämään.

Ja niin sai kuulu Salkko-Niilan »piru» ja »kolkuttaja-äijä»alkunsa.

Se olimerkillinen olio se Salkko-Niilan kolkuttaja. Joka yöse kävi ukon asuinpirtissä elämöimässä. Kuului ensin kuin kyn-

180

sillä olisi raapaistu porstuanlattiata, sitten kahinaa sillan alta, jasen jälkeen alkoi möykkääjä toimia pontevammin. Se röykytteliovia ja kolkutti seiniä, täräytteli ikkunoita ja paukutti lattia-parsia,pirtinlaella se kopsehti janurkissa tassutteli, jatoisinaan setuli sisäänkin jaheilutti kattilaakoukussa niinettä kolisi,heitteliistuinpöliköitä,helisteli avaimia taikka raaputteli uunin takana jatömisteli jalallaanlattiata. Mutta tavallisesti eimitäännäkynyt,eiminkäänlaista olentoa, senkun liike vainkuului ja käpsehtiminen,jatoisinaanesineet liikahtelivat japonnahtelivat paikoiltaan näky-mättömänkäden heitteleminä. Joskus sentään nähtiin pimeästäloukosta kuin kirkas silmä, joskus vilahti ovessa musta taikkavalkea koira, ja väliin nähtiin vanhan, harmaan lapinäijänkin häi-lähtävän oviaukossa. Päivällä ei näkynyt eikä kuulunut mitään,mutta kun yö tuli ja tulet oli sammutettu, alkoi heti entinen elä-möiminen. Varsinkin seurasi kolkuttaja uhriksi luvattua tytärtä:vasta sen jälkeenkun tyttö oli pannut makuulle, ilmestyi möyk-kääjäkin jakolkutteli aina kovimmin sillä kohdalla,missä tyttöoli.

Tätä ehkä epäuskoiset luuievat vain tavalliseksi takkavalkea-tarinaksi, ja Lapin vanhojen erämaan kiertäjien vilkkaan mieli-kuvituksen tuottamaksi tunturimaailman kummitusjutuksi.

Mutta moni rehti mies ja vakava vanha ukko on Salkossakäynyt ja viettänyt siellä porokaarteella ollessaan useita öitä,siten itse ollen »paikan päällä» näkemässä ja kuulemassa Lisma-joenpirtinkummaa kolkutusta. Onpa kerran Inarin nimismieskin,Rossander, apulaisineen varta vasten-käynyt ukon asunnolla otta-massa asiasta selkoa, tutkinut siellä ja nuuskinut kaikki paikat,laittanut miehet vartioimaan sekä ulos että sisälle, ja itse asettunutlattialle loikomaan ja vartiota pitämään. Ja heti kun on tullutpimeä jatulet on sammutettu, on näkymätönolento alkanut enti-sellä tavallaan ilmoitella olemassaolostaan. Eikä ole vallesmannivoinut muuta kuin tunnustaa, että Salkko-Niilan mökissä on to-dellakin merkillinen ja käsittämätön möykkääjä.

Eikä Salkon kolkuttaja vain omia aikojaan möykytellyt.Hyvin kärkäs se oli tekemään kaikkea, mitä kummastelemaantulleet taikka muuten taloon sattuneet vieraat sillä teettivät.Niinkuin kerrankin, kun joukko Kittilän poromiehiä vietti Sal-kossa yötänsä ja illalla kolkuttajan kanssa ilvehti.

Möykkääjäensin ilmoitti olemisestaan porstuassa raapiskellen

181

—Ilee ko stuorra tsaahpan! ■

— - eiole kuin suuri hiiri,Salkko-Niila sanoi, kun toiset jo hörössäkorvin kuuntelivat.

Mutta silloin aikoi kattila kannattimessaan uuninkupeellaankarasti heilua ja röykyttääkiveä vasten, niin että Niila-ukontäytyi jo tuskastuneena kieltää:— Ele, jalla pärgalak, mun uddu ruiehta tsuöuhki! Jotta,älä, tyhmä piru, minun uutta pataani riko.

Sanoi siitä muuan poromies:-—■ Osaat sinä kyllä pataa paukutella, mutta etpäs voi niin

kovasti lyödäjalkaa lattiaan kuinminä!Mutta silloin kunnäkymätönnurkassa jymäytti jalan lattiaan,

niin seinät ja ikkunat tärähtivät ja kattilat lattialla hypähtivät.Silloin mies irvisteli:— Tuleppas, piru, kortille! Vai osaatko sie korttia lyyä?Heti alkoi nurkasta kuulua läiskettä, aivan kuin olisi kortteja

pöytäänlätkitty.■—

■ Pelaat sie, köyhäpiru, korttia kyllä, muttaeipäs sulia olerahoja! taas yllytettiin.

Kova helähdys vain kuului, kun pirtin nurkassa kaadettiinkokonainen hopeanelikko lattialle.

Ja kaikkea, mitä vain yllytettiin, uunintakainen teki: sahatajyrskytti, hakata kalskutti, takoi, jauhoi, kiljui, päästeli röhö-nauruja, yski, ähki ja aivasteli.

Heittipä poromies siitä tuppipuukon voineen nurkkaan jasanoi:

■— " Etpäs sie saa tuotakaan liikkeelle!Rysähdys, — ja tuppivehkeet rapsahtivat peräseinään.Viimein uskalsi joku ilvehtiä:— Etpäs sie, piru-parka, uskalla tulla näkyviin! Tuleppas

miehen kanssa painimaan!Ilmestyipä silloin oviaukkoon vanha harmaa lapinäijä, lapin-

peskeissä janeljäntuulen lakissa; mustakoira avasi äijälle oven jajuoksi sitten sen jalkojen välitse ulos. Mutta kun harmaa äijä ru-pesilähestymään ilvehtijöitä, eipainiinhaastajassa enää ollutkaanmiestä. Peloissaan täytyi hänen pj^ytää painikaveria nopeastipoistumaan.

Tällainen oli Salkko-Niilan kolkuttaja-äijä, tällaisena esiintyisuuttunut tunturien palvoskiven haltija. Monet vuodet joka iki-

182

nen yöse milloin milläkin lailla möykkäsi ja kolkutti ja piti erä-maan eläjiä levottomina ja kiusasi köyhääNiilaa, joka ei enääsaattanut seidalleen mitään uhrata. Esi-isien vanha väkevä ju-mala oli tullut Lismajoen pirtin öiseksi isännäksi, pelottavaksivelkojaksi, joka pimeydestä alituisesti muistutti olemassaolostaanja täyttämättömistä lupauksista.

Yritettiin kolkuttajaa kyllä monet kerrat, vaikka turhaan,karkoittaa poiskin, jopa kerrotaan Inarinpapinkin käyneen häntäJumalan sanalla manaamassa, mutta ei se sitäkään hävennyt,en-tistä pahemmin vain möykkäsi, jopa papin kuulienkin paukutteliseiniä. Kirkon Jumalan palvelijalla ei näyttänyt olevan valtaalapinkansan ikivanhan jumalan ylitse.

Ja jumalien hylkäämällä köyhä ukko-raukka tuli yhä kur-jemmaksi,yhä enemmänkiusaantuen väsymättömänrienaajanhär-näämänä ja ahdistelemana. Ei kelvannut hän enää esi-isien juma-lalle, jakirkon Jumalanuskovaiset sanoivat häntäperkeleenpalve-lijaksi. Talletti hän kyllä vuoteessaan, päänsä pohjissa, tuntu-rista, pyhästä palvospaikastaan tuomaansapientä kiveä, kotisei-taa, jasitäsalaisesti rasvalla voiteli japyytelisiltä suosiota. Muttakun häntä yhä vain onnettomuudet vainosivat ja kolkuttajakinaina vainkiusasi,tunsi Niila-parka, etteihänellä ollut turvaa mis-sään.

Lopulla ikäänsä, yli kahdeksankymmenen-vuotisena, oli äijäjo aivan höperönä,istuskeli vain yksinään vuoteellaan itsekseenpuhellen, taikka kuljeskeli hupsuna ulkona rahojaan etsiskellenja olematonta porotokkaansa muka paimennellen, taikka taas va-rustihe lähtemään tunturille suurelle jumalalleen uhraamaan mus-taa ja valkkohirvasta. Viimein Niila-rukka tuli kokonaan taita-mattomaksi, jopa aivan syomattomaksikin. Ei kelvannut vaarilleenää edes mieliruokansakaan, tuores poronliha; vähiä hiuskar-vojaan ja harmaita partajouhiaan hän vain nyhti irti ja pistelisuuhunsa, pureskellen niitä ja kehuskellen:— Lee munji poramust — on mulla syötävää.

Pahan äijän vallassa sanottiin Salkko-Niilan jokokonaan ole-van hänen elellessään tällaisena vanhana höperönä,väsyneenä jalopulleen kiusattuna, köyhänä ja hylättynä ukko-raukkana.

Ja paholaisen viemänä kerrotaan hänen täältä manallekinmenneen go-vuotisena vanhuksena,vaikka hänvuottaennenkuole-

183maansa, syksyllä 1911, sai papinkin luokseen ja otti Herran eh-toollisen.

Olivatpa kerran Puljun niittymiehet Tepastojoella muuannakirkkaana kesäpäivänä nähneet,kuinka itseRietas suunnattomanamustanakokkonakantoi kynsissäänvanhaa lapinukkoa. Itää koh-den kotka lentäälaukoi, jaäijäkynsissä repaleisena roikkui,surke-astihuudellen ja uikuttaen:— Ooi.. ooi... ooi

Niin matalalla kulki vaakalintu janiin lähitse lensi, että niit-tymiehet tunsivat äänen Salkko-Niilan ääneksi, jopa tunsivat hä-nen resuisen peskinsäkin ja vääntyneen naamansa.

Ja pian sen jälkeen saatiinkin kuulla, että Salkko-Niila olikuollut.

Hautaristi Enontekiön kalmismaalta.

Maahiaisistaaahiaiset ovat merkillistä erämaankansaa, arkojametsien lapsia niinkuin lappalaisetkin. Ne eivätviihdy siellä, missä elämä on poikennut vanhoilta[hiljaisilta poluiltaan ja vaeltaa pauhaten leveitä[teitä, niitä ei miellytä 010 niillä mailla, missä ihmi-set myötäänsä rehkivät, raatavat ja kokoovat yhä

enemmän aittaansa, ennättämättä milloinkaan pysähtyä hengäh-tämään ja muistelemaan menneitä aikoja; missä ihmiset aherta-vat vain kuin tulessa,kaatavat kaikki nurin,myllertävät maat jamannut kuin äkäpäissään, raastavat piiloisimmatkin metsäjarvetja jokirannat, ja hyökkäävät kuin raivoissaan kaukaisimpaankinkorpeen,kaataen komeimmatkin metsät surkeiksi haaskioiksi jasurullisiksi erämaan kalmistoiksi. Pois on lapinsuku kauhuissaanpaennut tällaisilta seuduilta — ja maahiaiskansa on seurannutjäljessä.

Sillä maahiaiskansa viihtyy vain sellaisilla mailla, missä vieläelää vanhankansanhenki,missäkorvet ovatkirveen käymättömät,missä vanha erämies kiveliöiden virkateitä vielä astelee kuin py-

185

hiä polkuja sekä tuntee metsänväen ja sen tavat ja taipumukset,ei laita asentoaankielletylle paikalle eikä rupea yönuotiollekysy-mättä haltijoilta lupaa.

Mutta kaikkein mieluimmin oleskelee maahiainen lappalaistentunturimailla ja hiekkatievoilla. Se rakastaa, niinkuin lappalai-nenkin, suuria hiljaisia erämaita jarannattomiaautioita tuntureita.

Vaikka maahiaiset ovat arkaa metsänväkeä, ovat he silti sa-maa Aatamin lähtöäkuin maailman muukin ihmissuku. Metsä-läiskansaahan ovat lappalaisetkin, mutta yhtähyvin ovat he Aata-min lapsia, vaikkakyllä ilkeät lanta-laiset väittävätvanhoilta kuul-leensa, etteivät heolisi Aatamin suo-ria rintaperillisiä,vaanolisivat saa-'neet alkunsaRuotsin kunin-kaan tyttärestä,joka rikollisuutensa takia hei-tettiin tyrmäänja annettiin vainkoira toveriksi.

Korven ryteikköä Alakylän ja Molkojärven välisellätaipaleella. Kittilä.

Tyrmässä sai tytär kaksi lasta, jotka sitten karkoitettiinLapin kiveliöihin, ja niistä saivat lappalaiset alkunsa. Siksi helaukkovatkin metsiä kuin koirat ja käyvät koreissa parseeleissakuin kuninkaantyttäret. Tämä nyt lienee vain ilkeää lantalais-juttua, mutta maahiaiset ainakin polveutuvat suoraan paratiisinperheestä. Aatami ja Eeva kun saivat paljon lapsia salapuolisin,Jumalan tietämättä, niin he peloissaan piilottivat osan kuoppaanmaan alle, koska kuulivat Jumalan käyskentelevän paratiisinpuistoissa. Jumala tuli, katsoi piilottamattomia sikiöitä ja kysyiEevalta:

"— Ovatko tässä kaikki lapsesi?—■ Ovat, valehteli Eeva.

Kaikkitietäväinen asteli kuitenkin pienokaisten piilopaikalle,

186

muttaei vetänyt heitä sieltä esiin, vaan tuomitsi pikku-rääpyksetikuisesti asumaan maan alla.— Sillä mitä sinä olet kätkenyt Jumalan silmäin edestä, senpitää oleman kätkettynä myösihmisten silmäin edestä, sanoi Ju-mala Eevalle.

Ja näistä Aatamin ja Eevan ensimmäisistä perillisistä, maanalle kätketyistä ja maan alle tuomituista, sitten sikeysi maahiais-tensuurisuku,jokavielätänäpäivänäkinasuualhaisissamaaemissä.

Eikä tämä suinkaan ole mitään lappalaistarua taikka lannan-juttua, vaan tämän toteaa itse suuri Laestadiuskin,puhuen pos-tilloissaan monet kerrat maahiaiskansasta. Samoin Svebelius pit-kässä katkismuksessaan kieltää tekemästä kuvaa taikka jonkunmuotoa »niistä kuinmaan alla ovat». Ja tällähän tietysti tarkoittaamaahiaisia. Laestadius ja Svebelius tuskin lienevät koskaan maa-hiaisia itse nähneet, vaikka heistä puhuvatkin, mutta heillähänon ollut, niinkuin kaikilla muillakin papeilla japiispoilla, mustat-raamatut ja Mooseksen kuudes kirja, joissa puhutaan kaikenlai-sista salatuista asioista.

Mutta kaikkein varmin ja epäämättömin todistus maahiais-ten olemassaolosta onse, että monetnykyisetkin ihmiset ovat itseelävin silmin nähneet tätä maakansaa, jopa sitä puhutelleetkinja seurustelleet sen kanssa. Eikä heitä saata epäillä, sillä he ovatvanhoja kristittyjä ihmisiä, jotka eivät muistele turhia.

Niinpä Koskaman vanha muorikin Kittilän Kelontekemällä,uskovainen eukko, onmonetkerrat ollutmaahiaisten kanssakoske-tuksissa. Jo pikku tyttönäoli muori muuanna syyspäivänä mar-jassaKelontekemän takaisissa kiveliöissäjanäki siellä erään tievanjuurella valkean palaa lekottavan. Viluissaan lähti tyttölämmit-telemään ja katsomaan, ketä siellä asennoi. Tievan sisässä olikinoikein huonekehikko, ja siinä asusti aivan outoja ihmisiä, eukko,pari poikaa ja pikku lapsi, kaikki pieniä paksuja päntiköitäkuinlappalaiset. Tuli paloi pirtissä arinakivilla, ja eläjät istuskelivatsen ympärillä. Marjoja oli tuohipo tassa lattialla, kalapuolikkonurkassa,karjanviljaa puuastioissa ja muutakin ruuanpuolta niin-kuin ainakin ihmiseläjillä. Hyvin kohtelivat metsäpirtin asukkaatpikku vierastaan, tekivät hänelle tilaa tulen ääressä, puhuttelivathäntä ja kyselivät hänen kotioloistaan, vaikka kyllä kuuluivatniistä tietävänkin, vieläpä senkin, että tytön äiti ja ämmi olivat

187noitia. Mutta kun tyttötahtoi ottaamaahiaisen pikku lapsen sy-liinsä, pelästyi eukko ja ärähti: »Älä koske siihen!» Vain isompipoika, rumannäköinen turjake, irvisteli tytölle ja tuuppi häntä,mutta pienempi poika oli niin näppärä, että saatteli tytön ainakotimetsän laitaan ja sieltä vasta lähti lipittämään takaisin. Jäl-keenkinpäin tapasi Koskaman tyttö maahiaisia useasti, milloinmarjamatkalla, milloin karjassa ollessaan, houkuttelivatpa ne mo-nesti häntä tulemaan heidän tievapirttinsä asukkaaksi. Joskussattui tyttökeksimään, kun maahiaisnainen suihkaili kylän leh-mille ja niin laukotti niitä ympäri kankaita asentoaankohden.Mutta kun tyttöhuusi: »Mitä sie siellä teet?» katosi nainen,eikätullut esiin, vaikka tyttöolisi kuinka huikaillut.

Maahiaisten majoihin joutui aikoinaan Reeta Heljukin, PekkaKoskenniskan ämmi Kittilän Tepastolta. Oli Reeta nuorena olles-saan lehmän ajossa Tepaston takana Ritalaksossa ja rupesi siellämännystä karistamaan käpyjä, kun yhfäkkiä maa löysäsi, jahänhumahti maan. alle. Siellä oli komea talo ja muhkea emäntä hetivastassa hillaropeineen. Mutta Reeta ei huolinut hilloista, sanoivain,ettei hän jouda syömään,sillä hänellä on kiire viemään leh-miä kotiin. Silloin tuli kamarista oikein kaunis tytär, teki suurenvoileivän ja sanoi: »Ei se suita, vanhalta ja rumalta,huoli. Muttaminä annan verestä ja hiiniä voileipää, koska olet eväättä joutu-nut matkalle.» Mutta ei Reeta huolinut voileivästäkään,sillä hänmuisti äitinsä kertoneen, että jos maahiaisten luona hitusenkaansyö,niin eienää koskaan pääse sieltäpois, vaan täytyy jäädä ikui-siksi ajoiksi maahiaistaloon ja muuttua itsekin maahiaiseksi. Jamaahiaisilla olikin tarkoituksena houkutella nuoria ihmisiä jakylänlapsia luoksensa, ja syöttääheidät omikseen. Monet metsääneksyneet ja kadonneet lapset ovatkin joutuneet maahiaisten val-taan, elämään kotimetsiensä maahiaisina ja jatkamaan maahiais-sukua. Siksi vanhemmat aina olivatkin peloissaan metsiä juoksen-televista sikiöistään ja varoittivat heitä, ettei suinkaan pidä, josmaahiaistaloon joutuu, ottaa siellä mitään suuhunsa. Koskamantyttöämaahiaiset eivät uskaltaneet ruveta syöttämään,koska hänoli tietäjämuorien lapsia, sillä väkevällä tietäjällä onvaltamaahi-aisenkin ylitse. Mutta Heljun Reetaane oikeinkiusasivat,näytteli-vät suuria komeita lehmiään,lypsivät niistä suuret saavilliset mai-toa ja sitten houkuttelivat:

188

-—■ Saat tästä lehmän karjaasi, kunlähet kotiin. Mutta-käy-

hän nyt ensin haukkaamassa vähän voileipää, että jaksat mennä.Mielellään olisi Reeta ottanut komean lypsykin janälissään

syönytkin»hiiniä» voileipää, mutta eiuskaltanut,koskaeihalunnuttulla maahiaiseksi. Surullisena hankkiusi hän vainlähtemään pois.Mutta ystävällinen maahiaismuori lupasi kuitenkin vieraalleenlehmän, neuvoipa vielä keinonkin,miten lehmän saa pidätetyksi,vieläpä hyvästellessään ohjaili: * . .

"— Saat nähä,kuinka paljon siitä tulee maitoa! Mutta et saalypsää kaikkia maitoa, sillä se ehtyy, tulee huonoksi, jos vain lyp-

Hiekkatievamaata Peltovuoman ja Nunnasen välillä.Enontekiö.

massa huomasi olevansa Ritalakson männynalla

sat maitoperäksi.Silloin minä otanlehmäni pois jahaukun sinua yli-määräisestä lyp-systä. Ja nyt saatlähteä, koska etsaattanut syyähiiniä voileipää-kään.

Reeta Heljuastui ulos kome-asta maahiaista-losta, rapsauttioven kiinni ja sa-

Toisena päivänä ilmestyikin Heljun karjaan vieras komealehmä. Reeta naaki heti lähelle, kiskaisi huivin päästään niskankautta ja heitti sen lehmän selän ylitse, ja elukka rupesi seuraa-maankarjaa. Suuren saavillisen sai Reeta lehmästä maitoa,muttaei malttanutkaan heittää siihen, vaan keräsi kaikki astiat, mitävain oli ja nilkoi nekin täyteen. Mutta kunReeta sitten saattelikarjaansa laitumelle, istuikin maahiaismuori metsässä kivellä,huusi hänet luokseen ja torui:— Eppä sie malttanukkaa olla lypsämättä ylimääräisesti,vaikka mie kielsin! Sie, hävitön,kehtasit kiskoa lehmältäni maito-suonet rikki! Mie otan lehmäni suita pois!

Ja lehmä katosikin heti Reeta Heljun karjasta.

189

Maahiaiset ovatkin oikeata karjakansaa,,ahkeraa ja taitavaa.Heidän karjansa onkomeaa joukkoa, ja mahtava näky on kun seliikkuu maan päällisillä laitumilla. Lehmät ovat suuria ja lihavia,punaisen ja mustan taikka valkeankirjavia; komeasti keikkuvatniiden leveät sarvet, ja täyteläiset suuret tuumet heiluvat kuinämpärit ja miltei maata laahaavat, kun lehmät astua keikuttele-vat. Hyvin useasti onkin nähty maahiaiskarjaa maalaitumiila.Enontekiön erämaissa nähdään niitä monesti. Niinpä Vuontis-jarven lompolon lanttoon ilmestyy miltei joka kesä kokonainenkarja rantavesakkoon ahmimaan. Mutta kun lehmiä vain joku-kaan lähestyy, katoavat ne heti maan alle. Peltovuoman takana,Nunnasen tiennoillakin,on joskusnähty jokunenlehmä, ja Kouto-keinon Aitjärvellä on Ait järven äijä useat kerrat keksinyt maahi-aiskarjan vaeltavan Alattionjoen rantatievoja myöten pohjoistakohden. Kerran ilmestyi Kittilän Tepastolla Keskitalon vaini-olle suuri komea karja, muttakun sitä ruvettiin pyytämäänkiinni,hävisi se kerrassaan näkymättömiin.

Useasti on sentään maahiaisen lehmä saatu pyydetyksikin,mutta tietoa ja taitoa onsiinä tarvittu: onpitänytsilmääräpäyttä-mättä hiljaa hiipiä lähelle ja sitten äkkiä viskata oikean olkapäänkautta lehmän ylitse puukko tai tulirauta, silmätönneula,kanna-ton nappi taikka vain lakki, huivi tai joku muu vaatekappale,heti tarttua ]ehmään ja taluttaa se kotiinsa. Monesti kyllä on leh-män emäntä juossut jälkeen ja pyydellyt: »Voi, voi, älä vieminunlehmääni!» Joskus taas on kuultu maahiaismuorin illalla huhua-van kadonnutta maitomuoriansa:

— Tpry-tpry, Kirjo,tpry-tpry, Karjo,tpry, haikea Haluna!

Maahiaiselta saadut lehmät ovat erinomaisia lypsämään.Mutta pitää vain varoa, ettei kisko maitoa loppuun asti. Jotkutmaahiaislehmät ovat niin arkoja, etteivät anna maitoaan muutakuin saumattomaanastiaan, pahkamaljaan taikka pataan. Sau-malliseen uurreastiaan jos rupeaa lypsämään, laskeekin lehmäveren.

On maahiaisilla lampaitakin, vaikka niitä on vain harvoinnähty. Ketomellan Jussa keksi kerran ollessaan juhannuksen

190

aikana Ounastunturin Rautuvaarassa poroja paimentamassa maa-hiaisen lampaan. Musta elukka juoksentelikuin ahma porotokassa,jolloin äijä laukkasi katsomaan. »Ka, lammas se onkin!» älysi ukko,sieppasi hattunsa ja heitti yli olkansa lampaan ylitse, otti kiinni,sitoi peskiinsä ja kantoi selässään kotiin. Lammasta hoidettiinnavetassa, eikä se syönyt muuta kuin hillanlehtiä, eikä juonutmuutakuin hetevettä. Eise viihtynyt toisten lampaiden joukossaeikä osannut samalla tavalla määkiäkään, ikisi vain: »ii-ii-i»; senvilla olikuinkoiran karvaa.Kokokesä jasyksyelätettiin lammasta,

mutta sitten joulunaikana lehmä puskisen kuoliaaksi.

Poroja hoitavatrikkaat maahiaiset ku-ten maanpäällisetkin,ja komeasti, niin ettäkellot paukkuvat, neväliin ajavat pitkinvuomia ja tuntureita.Mutta niitä ei siltiuseastikaan saada näh-dä, etempäävainkuul "

laan kova meno japauke. Seyrisvaarassa,Norjan rajoilla, näkiNäkkälän Salkko ker-

Näkkälän tunturiseutua. Enontekiö.

rantullessaan pohjoiskyliltä kaksi kotakuntaa majailevan. Ihmi-siä hääri kotapaikalla poroineen, ja kota tuprutteli huipustaansavua. Salkko luuli Pöyrisjarven lappalaisten siellä majailevan,käänsi härkänsä jaajaa kahautti sijtaan. Mutta samassakodat jakaikkielävätolennothävisivät,eilöytynytedes jälkiälumihangesta.

Muutenkin on maahiaissuku paljon rikkaampaa kuin maan-päällinen kansa. Heillä onkomeat talot, koreat vaatteet sekä pal-jon rahaa, kultaa ja hopeaa, sillä kaikki se suuri rikkaus,minkämaa kätkee sisäänsä, on heidän hallussaan. Sitäpaitsi ovat maa-hiaiset ottaneet hoitoonsa kaikki ne lukemattomat aarteet, joitaihmiset aikojen kuluessa ovat panneet maahan piiloon. Eivätkähe anna niitä pois, vaikka joskus satuttaisiin löytämäänkin,mutta

191

jos poika keksii isänsä taikka esi-isänsä kätkemän aarteen, niinse täytyy luovuttaa. Kaikki,mikä on maanalaista, on maahiais-tenhoitoon kuuluvaa. Karhukin, joka talvella nukkuu maakomis-kossaan, saa heiltä silloin hyvänhoidon. Maahiaiset ruokkivat sitä,vaikka ei karhun vatsaannäytä mitään karttuvankaan.

Maanpäällisiä veljiään ja sisariaan kohtaan ovat maanalai-set Aatamin lapset yleensä suopeita, jos vain nämä ylemmät va-paan ilman asukkaat antavat maanalaisille sukulaisilleen rauhan.Ja se niille tavallisesti annetaankin. Mutta hyvin useasti sattuuniin onnettomasti, että maanpäällinen eläjä on pystyttänyt ta-lonsa maanalaisenasunnon kohdalle,sillä harva ymmär-tää etukäteen ot-taa selvää, milläkohdalla maahiais-perhe majailee,vaikka sen kyllähuomaa, kun vaintarkastelee maan-pintaa: siinä koh-dassa, missä onmaahiaisasunto,

nousee maastahai-leata savua niin-

Vanha taloKittilänPyhäjärveltä. TakanaPyhätunturi.

kuin hienoa höyryä. Myöskin niillä mailla, missä nähdäänmaahiaisia taikka niiden karjaa liikkuvan, on maahiaistalo lä-hellä, ja sellaisilta paikoilta on paras pysyäulompana. Maahiainenei näet pidä siitä, että kukaan asettuu rehkimään hänen päänsäpäälle ja häiritsee häntä. Hän tahtoo elää rauhassa omassamaan-alaisessa valtakunnassaan,koska hänet kerran on tuomittu sielläikuisesti olemaan. Varsinkin siitä maahiainen sydäntyy, ettärakennetaan navettahänen talonsa kohdalle,niinkuin monesti onsattunut. Silloin ei onnipysy talossa eikä menestys asu navetassa:lehmä toisensa perästä joutuu turmioon milloin milläkin tavalla,katkoo koipiansa, puskee toisensa kuoliaiksi, sortuu itsestäänparrenperään jakatoaa metsään. Lopulta, ellei näistä jo ymmär-retä muuttaa navettaa toiseen paikkaan, ilmestyy maahiais-

192

muori taikka -äijä ankarana ja käskee hetimuuttaanavetanpois,muuten seuraa vielä pahempaa.

». ..koska olet rakentanut navetanmeijän pirtinpäälle, niinettä kaikki lanta ja likavesi tippuu pöyälle ja maitopunkkeihin.»Näin maahiainen ankarana uhkaa ja toruu.

Sellaiselle onnettomalle paikalle oli ennen sattunut Palon na-vetta EnontekiönVuontisjarvella sekä Ketomellan navettaOunas-joen latvoilla. Eivät saaneet elukat rauhaa, vaan joka vuosi tuliaina joku lehmä turmioon. Mutta kun navetta siirrettiin toisellesijalle, katosi kova onni.

Eivät pidä maahiaiset myöskään siitä, että epämieluiset, ki-roilijat taikkamuuten huonot ihmiset asettuvatyönuotiolleheidänasuntonsa kohdalle. Keskitalon Tuomaankin, joka Ullatievaanyöpyi, ajoi maahiaisukko pois ja kiskoi hänen poronsa hih-noista puuhun, niinettä takajalat vain maata tapailivat. Samoinkävi Ajangin Antille Turtolassa. Tuli äijä nuotiolle ja ärjäisi:

"— Mene pois siitä heti! Häirittet meijän juhlanpitoa, koskaolet ollut menheenä yönä tyttärissä.

Toisinaan taas ilmestyvät kauniit maahiaistyttäret metsä-miesten yönuotiolle, laulavat ja joikaavat heleästi ja houkuttele-vat miehiä sulhasikseen. Näkkälän Hukka-Salkkokin on monetkerrat Norjan rajoilla, Paalloivissa, yöpyessäännähnyt maahiais-tyttäriä. Joskus vanhat maahiaismuoritkin tulevat ilkikureissaankiusoittelemaan nuotiolla nukkujaa. Vasaran Anttikin kerranHaisujupukassa yöhonkaahakatessaan kuuli toisenkin hakkauksenetempää vuoman takaa sekähuudon:»Tule yhelleyösijalle!» Anttieikuitenkaan mennyt, vaan hakkasi omanhonkansa jaasettuisenvie-reen nukkumaan. Mutta pian ilmestyi vanhamuori toisellepuolellenuotiopuuta maata reiskottelemaan, eikä lähtenyt pois, vaikkaAntti monet kerrat karjaisi: »Mene pois siitä!» Muori irvisteli vainilkeästi, iski silmää ja maatarengotti. Viimein sieppasi Antti suu-ren peurapyssynsä ja pamautti akkaa, niin että »astia» pölähti.Kiljaisi muori vain ja laukkasi vaaraan. Mutta pian tuli ukollekinlähtö. Alkoi näet kuulua vaarastakauhea elämä, ja koko maahi-aiskansa tuli sieltä, niin että kova tohina vain kuului. Antti ottijalat alleen.jaalkoi päästellä kuinpetopitkin öisiäerämaita. Suo-raa päätäpaukaisi hän Kerpuajokeenkin, ja siinä jomuuantakaa-

193

ajaja tapasi takinkauluksesta,mutta Antti purautti takin seläs-tään ja itse roikaisi toiselle rannalle, niin päästen vainoojistaan.

Mutta siivoille erämiehille antaamaahiainen rauhan, vieläpäheitä avustaakin metsänkäynissä ja porojen paimentamisessa, an-taen merkkejä ja varoituksia, jos vain vaara on uhkaamassa. Javielä avuliaampi ja suopeampi on maahiainen niille ukoille, jotkamuistavat yönuotiolle asettuessaan vanhojen tavalla pyytää:

— Maahiainen, maanalainen,maatapyyänmaatakseni,mutta en iäkseni.

Niin Turtolan Matinlompolonkin Pekka-vaaria, joka Apina-vaaran vanhassa kodassa vietti yötä,käyttivät maahiaiset koto-naan, jossa juuri vietettiin vanhan elatusmuorin kraviaisia.

Maahiaiset ovat näet kuoleman vallanalaisianiinkuinmuutkinAatamin jälkeläiset, ja samoin he myöskin vaimosta syntyvät,kasvavat ja varttuvat maahiaiskansalaisiksi. Lapsensakin hekastavat, mutta eivät tee pyhää ristinmerkkiä heidän rintaansa.He viettävät keskenään häitä, peijaisia ja muita pitoja niinkuinmaanpäällisetkin. Mutta yläilmaisten serkkujensakanssa he eivätmonesti seurustele.

Muttaon joskustapahtunut, ettämaan päältä on etsittyapualapsivuoteessa olevalle maahiaisvaimolle. Turtolan Matinlompo-loon tulla touhotti kerran maahiaisukko kovalla kiireellä ja huusimuorille:

"— Tule sie auttamaan! Akka on lapsia saamassa.■— Mistä sie olet, kun en mie tunne? muori kysyi.— - Ei kaukaa, eikaukaa, tuosta vain navetan takaa pellolta.Ja ukko vei emännän kotiinsa, jossa oli akka lapsenteossa.

Muori auttoilapsivaimoa, eikä ottanutmitään maksua vaivoistaan.Mutta myöhemmin maahiaisukko lähetti hänelle komean hopea-lusikan.

Onpa niinkin sattunut joskus, että maanpäällinen poika onlähtenyt maahiaisista naimaan. Mannun tyttäret kyllä ovatkinnaitavia: kauniita, valkoihoisia ja punaverisiä sekä suuren myötä-jäiskarjan omistajia. Niinpä Enontekiössämuuan poika käväisi

194

eukon alakerran tyttäristä. Kohtasi tytönensin metsässä paime-nessa, haasteli hänen kanssaan, ja komea tytär mielistyi yläil-mojen mieheen niin, että houkutteli hänet kotiinsa kosioretkelle.Siellä kosiomiehelle tarjottiin vaikka mitä hyvyyttä,mutta tytönneuvon mukaan ei poika huolinut mistään, tytärtä vain kärttieukokseen. Ja saikin. Pidettiin maahiaishäät, ja tyhjin käsinlähtivät nuoret matkalle maanpäälliseen miehelään. Mutta tytär

kielsi poikaa katsomasta taakseenkertaakaan koko kotimatkalla. Jäl-jestä kyllä kuului aikamoinen meno:koirat haukkuivat, kellot paukkui-vat, lehmät ynisivät ja ammuivat,ja ihmiset huusivat ja elämöivätniinkuin lapinkodalla, kun siellä aher-retaan porokarjan kanssa. Niin men-tiin hääsaatossa kotia kohden. Muttakotiportailla jo ylkämies vilkaisikinolkansa ylitse, kun jälkipuolen elä-möiminen paisui yhä suuremmaksi.Mahtava joukkokomeaa karjaaolipai-menien ja koirien ajamana seurannutnuoren-parin kintereillä; siinä oli suu-rituumisia lypsäviä, tuntuvia nuoru-kaisia, lihavia vasikoita ja mahtaviasonneja sekä vielä iso lauma lampaita.Lähes puoli karjaa oli "jo ennättänytpihaan, mutta vielä suurempi puoli olitulemassa portin ulkopuolella. Ja se

MatinlompolonPekka. Turtola.

osa katosi paikalla, kun sulhasmies katsahti taakseen; karja-lauma katkesi kuin puukolla leikaten. Maahiaisnuorikko kyllätorui siitä miestään, kun menetti parhaan osan hänen myötäjäis-karjastaan, mutta sille ei enää mahdettu mitään, vaan sai maa-hiaisminiä tyytyä siihen,mikä oli jäänyt pihaan.

Harvat tämänilmaiset eläjät ovat vierailleetmaahiaisten luona,paitsi mitä ovat tahtomattaan joutuneet siellä käymään. Jotkutlappalaiset kyllä ovat joskus käväisseet maahiaisten kosteissa,nauttineet heidän hyvyyttään, eivätkä silti ole tulleet maahiai-siksi. Mutta lappalaisilla on omatkeinonsa, joilla varaavatitsensä,

195

niinettei maahiaisten valta heihin pysty. He saattavat vaikkapakynsäistä ihoaan,niinettä veri tipahtaa, ja sittenkyllä uskaltavatottaa maahiaisruokaa suuhunsa. Tätä taikaa ei kyllä tietänytKetomellan Martti-äijä kerran joutuessaan maahiaistaloon, missäkaksi vanhaa muoria asusti jahänet ystävällisesti otti väärtikseen.Toinen muori vaaksoi sormillaan vaatetta, ja toinen rupesi tyr-kyttämään ukolle syötävää. Mutta äijä ei ottanut,kielsi,hylkäsi,viimein suuttui ja lennätti muorin viilipunkin nurkkaan "— " jasamassa löysiitsensä rähmällään keskeltä porokaarrettaan Ounas-tunturilla. Siitä päivästä ruveten alkoi ukko köyhtyä,menettääporojansa, ja viimein hän itse porometsässä ollessaan sortui puunalle ja kuoli, sillä hän viskasi samalla onnensa menemään, kunylpeyksissään vatkasi pois maahiaisen viilipunkin. Se toinen muorinimittäin parhaillaan vaaksoi hänelle onnea.

Mutta niin taitamattomasti ei menetellyt Inarin Elli, vanhaKoutokeinon lappalaismuori. Hän oli oikein väärti maahiaistenkanssa. Monet vuodet aina kerran kesässä hän kävi maahiais-asunnoilla vierailemassa. Kun tuli juhannuksen aika ja Lapinpäiväolikorkeimmillaan,hääri muorihyväntuulisena,kolme vuoro-kautta pesi ja oornaili itseään,puhdisteli ja koristeli vaatteitaanja pani kaikkein parhainta päälleen, ja sitten, kun päivä paistoipohjoiselta ja kaikki oli vaiennut, lähti ketterästi koira perässäänkepsuttelemaan hiljaiseen tunturiin ja sinne katosi. Eikä nähty,vaikka etsittiin kaikki lähitunturit,muoria vilaukseltakaan kokokesänä, ennenkuin hän vasta syksyllä Mikkelin alla taas ilmestyikylille. Samatpuhtaat ehyet vaatteetolimuorilla päällään, vuota-kengätkin samassa voiteessa kuin lähtiessä,jamuori itse oli lihava,komea ja pulskistunut, ketterä ja iloinen; koirakin oli lihava jahypähteli iloisesti. Koko kylä tuli ihmeissään Elliltä utelemaan,missä kummassa hän oli ollut, mutta muori ei sanallakaan muis-tellut retkiään kenellekään.

Samalla tavalla katosi Elli-muori taas seuraavanakesänä, janiin edelleen jokakesä juhannuksen tienoissa jasaapui kotiin vastaMikkeliksi. Kerran sitten pidettiin muoria silmällä,hiivittiin pe-rässä tunturiin ja huomattiin, että eukko pujahti maan alle maa-hiaisten luokse.

Mutta tämä oli mummu-rukalle onnettomuudeksi. Viipyihän kyllä taaskin koko kesäkauden väärtipaikassaan, mutta kun

196

hän syksylläpalasi, tuli hänkurjannnäköisenä,vanhana jalaihana,laahustaen kepin varassa, vaatteetkin kuluneina ja rääsyisinä.Ja laiha nälkäinen koira liikkasi takkuisena perässä.

Ei muori nytkään muistellut, missä oli ollut, eikä puhellutpaljon muutakaan. Itsekseen vain juroili.

Mutta seuraavanakesänä ei muori enää kadonnut tunturiin

Lapinukon luupiirros.

Saivo ja Kaltiohtä ihmeellinen kuin on Lapin maakamara sala-

fcperäisine maahiaisineen ja Stalloineen, pelotta-vine tunturihaltijoineen ja haltijatievoineen,mo-nine seitapaikkoineen ja kummittelevine aarre-kätköineen, yhtä ihmeellisiä ovat Lapin lukui-sat vedet, järvet, lompolot ja kaltiot. Niissäkin

asustaa vielä vanhalappi.Kaikkein merkillisimpiä Lapin vesistä ovat saivot ja saivo-

järvet, sellaiset ihmeelliset järvet, joita saattaa olla ainoastaanLapissa, ihmeitten maassa.

Oikeita täydellisiä saivoja ovat semmoiset umpinaiset tunturi-ja vuomajarvet, joista ei johduminkäänlaista jokeaulos, ja joihinei laske mitään jokea. Maan uumenista vain kumpuaa niihin ali-tuisestimaanalainen vesi,virraten taas toisia teitäpois maanalaisinpuolin. Ne ovat tavattoman syviä ja kirkasvetisiä, sillä vaikkasaivovesi työntyykin maan mustista pimennoista ja syvänteistä,on sillä kuitenkin ihmeellinen kuulakka kirkkaus, kun se nousee

198

maanpäällisiin valoihin, eikä siinä ole minkäänlaista maavesiensekoitustaeikäpilausta. Useasti onsaivossahyvin korkeat ja jyrkätrannat, niinkuin Rumassajärvessä, Salmijärven seuduilla Muoni-ossa. Rumajärvi onkin merkillisimpiä saivoja: toisinaan on siinävettä monta syltä, mutta toisinaan taas vesi katoaa, niinettä pai-koin pohja näkyy. Mutta pohjoispää on niin syvä, että lieneekösiinä pohjaa ollenkaan.

Saivoiksi sanotaan myöskin pieniä, kirkasvetisiä, jyrkkä-rantaisia tunturi- ja vaarajärviä, joita kapeat salmet taikka pikku

joet yhdistävätmuuhun vesistöön.Niitä on Lapissakaikkialla. Pöyris-jarven pohjoisran-nallaonparipientäsaivoa,Mustasaivoja Palosaivo, sekäTörmisvaaranseu-duissa Norjan ra-joilla Kaamuksen-saivo ja Surkimo;Sitshajaurin tie-noilla on Kuossa-saivo. Ylimuoniontakamailla Kajan-

Rumajärvi Muonion Salmijärven seuduilla.

kitievoilla, Taapurivuoren vierellä, on korkearantainen saivo,Muoriksi sanottu, ja siitä laskee pikku puronen Akkaan, jostalähtee isompi joki. Kaikkein komeimpia on pieni Pakasaivo Pa-kajarven eteläpuolella Muoniossa. Kymmeniin metreihin kohoa-vat pahtaseinät ympäröivät saivon pohjukkaa ja korkeiden hiek-katievojen välitse se kapeana yhtyy Pakajokeen. Mutta tätäkinmahtavampi on Äkäsjoensaivo, Äkäsjoen juoksulla yläpuolellaÄkäslompoloa. Se on semmoinen vesi, etteivät kaikki uskallamennä sitä katsomaankaan, eivät heikkoveriset ainakaan: siinäovat näet niin kauhistavat pahtaseinät. Toisella puolella onkorkea Kirkkopahta, toisella hirveä Hammaspahta, ja ylpeidenkallioseinien välitse juoksee saivosta kapea väylä Äkäsjokeen.Niin kirkas on saivon vesi, että kalatkin näkyvät niin syvältä,

199

ettei niitä ylettyisi iskemään, vaikka olisi kuinka pitkä arina.Saivon syvyyttä ei tiedä kukaan, eikä sitä uskalla ruveta mittaa-maankaan. Äkäslompolon Heikki-vainaja kerran yritti mitatalaskien nuoraa monta syltä, eikä tavannut pohjaa. Mutta sillointuli haltija sanomaan Heikille:— Jos vielä toisen kerran tulet mittaamaan, niin tulet itseperässä.

Kaloilla on saivoissa hyvä elämä, niissä kunonniinhohtavanpuhdas vesi ja suotuisapohja. Tunturiseutujen saivoissa ovatkalatniin lihavia ja ras-vaisia, ettei missäänmaavesissä ole.sellais-ta viljaa; siiatkinovat niin suuria kuintaimenet, ja Pakasai-vossa elää rautukin.

Entisaikaan olijokalappalaisella omasaivonsa, josta hänkävi kalaa pyytä-mässä, ja saivon ran-nalla seisoi useinkinpalvoskivi. Niin oliProkseilla pikku saivo

Pakasaivo Pakajärven vierellä Muoniossa.

asuntopaikkansa kohdalla Pöyrisjoen itäpuolella; PöyrisjarvenMustasaivo ja Palosaivo palvoskivineen olivat taas Pöyrisjarvenlappalaisten omia. Proksin saivo oli niin haltiakas,ettei se anta-nut kaloja kelle tahansa. Oli vain yksi mies, joka siitä osasiottaaviljan. Pakasaivo taas oli Suikkien oma, jasitäsanottiinkin »Suik-kilaisten helvetiksi».

Sitten on Lapissa vielä saivo järviäkin, suuriakin tunturienpiirittämiä järviä, joiden vesi on niin kirkasta, että pohja näkyymonen sylensyvyydestä. Nekin saavat suurenkirkkautensa maan-alaisista hetteistä japohjakaltioista, joista saivovesikohoaa. Saivo-jarvet ovatkin «sein »kaksipohjaisia». Itse järvi on jokymmeniensylien syvyinen, eikäalahaisen pimentopohjansyvyyttä olekukaankuolevainen voinut mitata. Kukaan ei tiedä, mihin maanalaisetsaivovedet johtavat juoksunsa.

200

Tällaisia kirkkaita salaperäisiä saivojärviä on Lapin tunturi-maissa paljon. Kilpisjauri ja suuri Pöyrisjärvi ovat saivojärviä,samoin lukematon joukkomuita vesiä. Pieni,kaunis jumalten jarvi,Levi- ja Kätkätunturien kurussa Kittilässä oleva Immeljärvikinon kaksipohjainen saivojärvi. Niinkuin saivot ovat saivojärvetkinhyvin kalaisia. Niissä on kalaa väliin ihan puurona, mutta sittentaas,kunmennään nuottaavetämään, ovatkaikkikalat kadonneet.Suuren silmänteen kautta, joka järven pohjasta avautuualas, onvilja paennut alempiin saivovesiin. Toisinaan saadaan vain nähdä,

kun kalat suurinlaumoin kiertäväthaudassaan jasit-ten parvittain pe-räsukaa painuvatpimeyteensä, niinettä pyrstöt vainvilkkuvat.

Saivojarvissaelää suurikalojenisäntäkin, Kalo-jensampi eli Ka-lojenvanhin,mah-tava jättikala,joka toisinaan onnähtykin. Nulus-

Muorisaivo Taapurivuorelta katsottuna. Muonio.

järvessäkin Ylimuoniossa nähtiin kerran niin tavaton kala-äijä, että se kelletteli vedessä niinkuin vene kumollaan ulottuenpoikki järven. Ja eräänä kesänä sai koko Muotkajarven kyläkeskellä jumalan kirkasta päivää Juunaan talon pihamaalta kat-sella kokonaista neljä tuntia ainakin viittä syltä pitkää kalan-vönkälettä, joka keskellä järveä vain makaili, kunnes taas äkkiäroiskahti veden alle. Kelöntekemäjärvessäkinon nähty Kalojen-vanhin monet kerrat. Joskus on kalamiehen vene keskellä syvääjärveäkarahtanut niinkuin karikkoon ja noussut kokka ylösniin-kuinolisirantaantöölännyt;sittenon jokunäkymätönveurahtanutveneen alla, ja alus päässyt jälleen liikkumaan. Kerran Koskamanmuori ja Antti sekä Takalon äijä, »Jans-Päkki», näkivät, kuinkajärvellä, niemen takana, makasi kalakummitus niinkuin kaksi

201

nuottavenettä olisi ollut vastakkain. Takalon äijä, joka oli monetkesät kulkenut Ruijanmerellä, ollen höösmanninakin, ja siellänähnyt vaikka mitä kummia, lähti soutamaanlähemmäksi. Kum-mitus katosi, mutta nousi taas uudelleen ylös, ja kun Jans-Päkkipääsi lähelle, veurahti se veteen sellaisella tohauksella, että äijänvene tuli puolilleen vettä, ja äijäkin kastui läpimäräksi. Peira-järvessä, Enontekiön luoteisessa tunturimaassa, on joskus nähtytavattoman kalanvönkäleen niinkuin itse irtopirun viilettävänpitkin vedenpintaa, niin että muuten tyyni järvi onkoskena ko-hissut.

Kaikissa saivojarvissa asustaa vesikansaa, veden haltija-väkeä, joka näkymätönnä elää järvessä, mutta useasti kyllänäyttäytyykin maan ihmisille. Menee vain keväällä heti jäidenlähdettyä sulan veden rannalle, tömistää jaloillaan maata jahuutaa: »Onko isäntä kotona?» Kyllä silloin kohta näytetään,millainen isäntä on järvessä.

Mutta näyttäytyy järvenisäntä jahaltijakansa monestikutsu-mattakin ja kysymättä. Niinkuin Liepimäjärvelläkin Muoniossa,Ylimuonion takalistoilla. Siellä jäkälänpanijat kerran keksivätison mustapukuisen äijänrumilaan kahlaavan syvässä vedessävyötäisiään myöten. Miehet kummissaan meloivat lähemmäksikatsomaan ja sanoivat: »Kuka tuo köriläs on? Souvetaan nokkahalki!» Mutta äijä kääntyi päin ja katsella mällötti venemiehiäsuurilla silmillään, jotka olivat kuin vanhanaikaiset »plakkari-kellot». Siitä miehet ja naiset säikähtivät niinkolosti, että kiireestipyöräyttivät veneensä ympäri jasoutivat pois, jättäen järvenäijänrauhassa kahlomaan. Tämä tosiasia on tapahtunut vastakymme-nen vuotta sitten.

Oostajärvelläkin, joka on kaksipohjainen saivojarvi Muonionkirkonkylän lähimailla, on monet kerrat nähty vesikansaa. Ker-rankin

'

kun poikaset siellä »pulimassa» ollessaan oikein ilvehtivätja ylpeilivät, ilmestyi rannalle kuusien pituinen, rääsyinen, ontuvaakka ja pelotti uimamiehet pois. Kerran taas samalla järvellänähtiin akan pieni tytär, ja jopasitten ilmestyi itse järven isäntä,iso mies ketunnahkaisissa vaatteissa. Mutta ketunnahka-ukkooli hyvännäköinen äijä, joka ei herättänyt ollenkaan kammoa,sillä haltijaväessä on asia samoin kuin ihmiskunnassakin: toisetovat tylyjä ja kolonnäköisiä ja kammottavat, mutta toiset ovat

202

hyvännäköisiä ja rauhallisia jarakkaampia,eivätkäensinkäänannakammoa, eivätkä ketään vistota. Haltijat eivät kyllä kaikillenäyttäydy. Tavallinen jokapäiväinen ihminen, joka mistään vä-littämättä vainolla vällöttää,einäe niitä koskaan. Mutta rapeaapavain saivojarvella ilvehtimään ja ylpeilemään, niin saa pian kos-tonsa. Oostajarvella saivat kalamiehet kerran reivillä kahta vaillekahdeksankymmentä haukea samalla kertaa. Siitä ylpistyivätmiehet, menivät taas, heittivät reivinsä jaröyhkeilivät:— Nyt me otammekin koko koranuksesta kaikki kalat!

Mutta eivät saaneet kalansukuakaan, ei yhtä päätä.Eivät uskaltaneet Muonion miehet tehdä sentään sillä tavalla

kuin Kittilässä Karhulan Murri-Pekka, joka muorineen oli kalaapyytämässä Ahvenjärvestä Paanosenjoen latvoilta. Kun järvi eiantanut mitään, vaikka he kävivät palvoskiveänsäkin puhuttele-massa, suuttuivat he, kapusivat korkealle rantatörmälle jarupesi-vat vierittämään kiviä järveen. Suuren lohkareen jo laskivat pah-dalta kierimään jamielissään katselivat,kun sepoukkoili pensaastatoiseen. Mutta silloin nousi järvestä lappalaisäijä polvilleen vedenpinnalle ja avossa sylin odotteli ja siirrälteli aina sitä mukaa kuinkivikiepsahteli syrjään. Kunkiviputosi alas,otti äijä sen syliinsäja laski sievästi veteen. Kauhuissaan pakenivat kalamiehet poiskoko järveltä.

Mutta niillekalamiehille, jotka pyhittävät ja siunaavat veden,eivät koskaan kolonnäköiset vedenhaltijat näytäydy eivätkä teemitään poikkipuoleista. Heille esiintyy haltija vain ystävällisenäja hyvännäköisenä. Vesi onkin aina pidettävä pyhänä jaoikeassaarvossa; sitä ei saa kirota eikä sen kanssa pitää mitään ilvettä;vesillä ollessa ei liioin saa vihellellä. Tuulta kyllä saa vesillä liik-kuessaan loitsia ja viheltää, jos tietää itsensä taitavaksi veneen-hoitajaksi. Silloin saattaa sanoa:

— Tuuli, nouse tuulemahan,mailmanranta, riehumahan!Meren Musti, tsöh!

Ja sitten viheltää, niin kyllä haltija nostaa vihurin.Toisissa saivojarvissa on niin arat haltijat, etteivät ne kärsi

puhetta eivätkä minkään korttoelävän nimeä. Sellainen arka

203

vesi on VuontissaivoEnontekiöllä,Lätäsenon päällä,Saimatunturinjuurella, jossa on koko joukko muitakin saivoja. Vuontissaivollakun ollaan nuottaa vetämässä, ei saa puhua mitään, ei mainitakorttoa eikä mitään saastaista elukkaa, eipetoeläintä eikäkissaa-kaan. Muuten ei saivo anna kaloja. Vieläpä vaatii vesi tupakkaauhriksi,että antaisi paremmin. Samanlainen arka haltija onMati-laisensaivossakin Ounasjarven alapäässä. Sekään ei suvaitsemin-käänlaistapuhetta eikäkolinaa. Vanhakirkkoväärti,JuhaniHetta-vainajakin, oli siellä kerran nuotalla, ja nuotta oli kaloineen joaivan apajalle tu-lossa. Mutta sil-loin karjaisi puit-tio: »Jo näkyy ka-loja!» Siitä hetikaikki kalat pa-neutuivat kuol-leiksi, löivät kyl-jellensä ja meni-vät yli paulan.Eikä saatuyhtäänkalaa.

Monet saivo-järvien haltijatovat lapinpahnaa.

Kalamiehiä Enontekiön Näkkäläjärvellä.

Kittilän Paarnajärvelläkin oli kerran Tepsan vanha äijä nähnytpeskipukuisen lapinämmän juoksevan rannalla nuottatauvot kai-nalossa ja kuullut sen huutelevan:

— Paarneh vuolkin kamutta,paarnai vuolkam kainukoita!*)

Paarnajarven vanhat haltijat olivat parhaillaan kalastus-hommissa, sillä vesikansa käy kalassa niinkuin maanasuvaisetkin,pyydellen omassa kotijärvessään. Koutokeinon Pajasjaurilla, jokaon suuri järvi Suomen rajamailla, näki Aitjarven ukko kerran,ajaessaan talvella porolla verkkopyyntiin, koko lappalaisjoukonkalahommissa. Poroineen olivat kalamiehet järvellä ja kovalla

) Pojat menivät tauvoitta, pojille vien taukoja. (Kittilän ukon lappia.)

204

kiireellä sysivät verkkoja jään alle. Mutta sitä mukaa kuin ukkoajoi lähemmäksi, siirtyivät verkkomiehet yhä edellä pohjoistakohden, tullen aina pienemmiksi ja pienemmiksi, viimein kuinkoiriksi ja sitten kaikki kadoten.

Vesikansa hoitaa karjaakin samoinkuin maahiaisväki sekämaan päällä asuvaiset. Monesti nousee vedenkarja järven ranta-ruohikkoon syömään,painuen sitten taas järveen, ja joskuskäyvätvedenmuorit itse karjaansa maallapaimentamassa. KelontekemänKoskaman Kaisakin sai kerran nähdä, kun vanha lapinmuorinousi järvestä lehmäkarja perässään ja lähti astelemaan metsääkohden. Metsästä käsin tuli toinen muori, pitkä jalaiha,kumartelijärvenmuoria ja sanoi: »Täälläkö tekin olette?» Toinenselitti: »Mietehen lehmille uutta tietä, kun vanha tie on koskettu japilattu.»Ja järvenmuori selittimetsänmuorille,kuinka Koskaman asukkaatovat vainioillaan ja pelloillaan sotkeneet hänen karjapolkunsa.Haastellen astelivat muorit karjan edellä ja painuivat metsään.

Vesikansan karjaa saattaa vallata samalla tavalla kuin maa-hiaisenkin karjaa. Rikinä-muorikin meni kerran Tepsassa tuluksetkourassa vahtimaan vesikarjan laidunpolulle, ja kun karja tulilähelle,lennätti hän tuluksensa yhden lehmän ylitse, juoksikellon-riesimeen ja talutti elukan kotiinsa. Navetan edessä heitti muorihameensa lehmän päähän, pyöräyttielukan kolme kertaa ympä-riinsä, ennenkuin vei navettaan. Ja sitten lehmä kyllä pysyi ta-lossa, lypsi paljon ja teki vasikoita. Rikinä-muori jätti talonsa jakarjansa Kaija-tyttärelleen, ja Kaijan poika, Jussa-äijä, sai senjälkeenperiä maat ja karjat; sitten tuli perilliseksi Jussan poika,Lassi, jokakuoli viisi,kuusi vuotta takaperin. Talossa on vieläkinsamaa vedenlehmän sukua, mustankirjavaa rotua, sellaista lyhyt-jalkaista, lyhytraatoista, pyöreäälajia. Samaa mainiota vesirotuaon sieltä sitten saatumuuallekin. Jussa-äijä antoi kumminlahjananuorukaisvasikan Alatepsan Jussalle, joka oli Koskaman muorinveljenpoika, ja Alatepsasta taas Koskaman muori hankki alunkomeaan vedenlehmän-lähtöiseen karjaansa.

Ihmeellisiä vesiä ovatmyöskinLapin kaltiot,pienet kuohuvathetteet ja lähteet tunturien ja tievojen juurilla. Niissäkin onkirkas ja hohtava saivovesi, elävä vesi, joka iänkaiken kuin ainauudesta syntyneenä iloisesti pulpahtelee maanalaisistapimennoista

205

ylös kirkkaaseen päivään, kohahdellen kuin ikuisesti nuori veriihmissydämessä. Maanalaisista elämänlähteistä nouseekin saivo-vesipuhdistuneena tunturinjuuriseenpikku kaltioon, ja imee sielläitseensä maan salaisia väkeviä voimia,niinettäkaltioiden saivovesion kaikkia muita maanvesiä merkillisempää ja voimallisempaa.

Lapin erämaita kiertävä ja erämaissa asustava kansa, alitui-sesti luonnon kanssa kosketuksissa ollen,onkin oppinut ymmärtä-mään kuohuvien kaltioittensa ihmeellisen voiman ja käyttämäänsitä hyväkseen.

Lapissa on paljon kuohuvia kaltioita, joissa tunturien altahersyvät vedet kumpuavat ilmoille. Mutta vainharvat ovattulleethuomatuiksi ja saa-neet merkkilähteenmaineen, lukemat-tomien muiden sai-vovesien jäädessäerämaihinsa vainomiksi iloikseenpulppuilemaan.

Sellaisia ihme-lähteitä onSantsin-lähde EnontekiönPeltovuoman lähi-mailla, neljännek-

Koskaman emäntä karjoineen. Karja on vedenlehmänrotua. Kittilä.

sen matkan kylästäpohjoiseen. Kaltio onkoko seutulaisten paran-nuspaikka, Betesda, johon paikkakunnan sairaita saatellaan saa-maanparannustaan. Varsinkin kaikenlaisiin tarttumuksiin,rapiinja vammoihin sekämaastaettä vedestähinkautuneisiin rohtumiinon lähteen vedessä parantava voima. Pitää vainpistäytyäkolmekertaa kaltiossa,peseytyä siinä ja jokakertakyykistyäumpisukke-loon. Mutta ilmaiseksi ei saivoveden haltijoilta saapyytää vedenvoimaa, vaanlopuksionheitettävälähteeseen jokurahalantti,nappitaikkamuupikkuesineuhriksi jakorvaukseksi sekäsanottava:— Ve'en uhri

ja sairaan terveys!

Siitä vasta antaakaltion vesiparantavan voimansa. Maitoruvessakäytetään lasta lähteessä, piirrellään neulalla ja neula heitetäänveteen ja sanotaan:

206

— Menköönneulan matkassa tauti sinne!Lakson Mikko, paikkakunnan paras parantelija ja vammojen

sekä maan pyörryttäjä, oli aikoinaan kuin Santsin ylilääkäri.Hänkäytti aina potilaansa kaltiolla,kolmesti ne siellä valoi japai-noi sukelluksiin,niinetteivät hiuksetkaan näkyneet, jaheitti hei-dän puolestaan uhrit veteen.

Samanlainen parantava uhrikaltio on myöskinPoikkijarveneliMojotien kaltio,kaunis,kolmi-,nelimetrinen maansilmä Ounas-tunturin juurella, Ounasjarven etelärannalla, vastapäätä Hetankirkonkylää. Sinne hettalaiset saattelevat tarttumatautisiaan,

Mojotien kaltio. Hetta. Taustalla Ounasjärvi jaJyppyrävaara.

pesevät jakäyttä-vät upposalla jaheittävätmaksuksineulan sekä usko-vat, että neulanenlähteessä pisteleetautia, jolloin senpakostakinonpois-tuttava sairaasta.

Kuttaisen ky-lällä, joka on kor-kealla Muonion-ioen päällä Palo-joensuustaparipe-nikulmaa ylöskä-

sm, on Kurkionniskan lähellä, joen pohjoisrannalla,niinikäänomaBetesdan lammikkonsa, Rovannenän älustakaltio. Lähdettä sano-taanmyösNoitakaltioksi, jaon sekymmenkuntametriä leveä,kir-kas,ruostevesinen hete korkean, jokeakohden juoksevanhiekkatie-van päättymillä. Keskellä kaltiota on sammaltunutpikkusaari, jo-hon rannalta vie porraspuu. Sitä myötenastuvat tietäjät potilai-neen saarelle parantamistyötänsätoimittamaan. Kuttaisen Noita-kaltio on huomattu hyvin terveelliseksi; jo vanhat ihmiset ovattutkineet sen lääkekaltioksi, kun siitä vielä ojakin virtaa länttäkohden. Lähteellä käyvät suomalaiset, Ruotsin Kuttaisen kylä,lappalaiset ja kaikki lähimailla asuvaiset. Sinne saatellaan silmä-kipeitä, vammansaaneita,rokko- jarupitautisia, pitaalisia jakaik-kia, joita ahdistaa mikä tahansaulkonainen tuska. Kaltiossa sairas

207

pestään, upotetaan hänet siihen,painellaan sammalilla ja luetaanparannussanoja. Lopuksi heitetään veteen rahaa taikka muuta»rauvanpuolta», sillä jos ei sitä tee, eivät luvut eivätkä välikappa-leet auta mitään. Mutta jos kaikki toimitetaan niinkuin asia vaa-tii, lähtee kaltiosta varma apu. Iskon Fiinakin Kuttaisesta, jokaolipureskellut putkentyveä ja saanut siitä maan tartunnan suu-hunsa, niin että löi lopulta koko naamankin rupeen,meni Noita-kaltiolle, pesi japyyhkisammalilla kasvonsa jaruumiinsa sekä an-toikaltionhaltijalle uhrin. Hetipä myösrupesimaantartuntapyör-tämään jatuskat loppuivat.

Samoilla tunturi-mailla, Ruotsin puo-lella, Kaaressuvannonkirkonkylän vierellä,on seutukunnan kuuluHilkukaltio, kuohuvalähde, jonka pohjastaalituisesti kylmä vesikumpuaa. Tämä heteon etupäässä silmä-tautisten parannus-paikka. Sen viileällävedellä on tunturiensavuistenkotien kansa

Kuttaisen Noitakaltio. Enontekiö.

jo vanhastaan käynyt kipeitä, vettävaluvia silmiään huuhtele-massa, ja yhtä ahkerasti Hilkulla vieläkin käydään. Muuankinlapinäijä pystytti kotansa kaltion äärelle, asusti siinä koko kesän,käyden joka päivä parannuspesulla ja antaenuhrinsa vedenisän-nalle.

—Samanlainen parannuskaltio on Luspavaaralla Nunas-

tunturin nenällä, yläpuolella kaunista Kelottijärveä, Kelottijar-ven talon tienoilla. Siitäkin etsitään apua maan aiheuttamille ru-ville, ja kolme kertaa pitää siinäkin käydä umpisukkelossa jasitten heittää uhrit sijaan.

Yhä vieläkin korkeammalla tunturimaissa, jo Könkämäenonpäällä, vielä Vittangistapohjoiseen,onSuppimuotkankaltio. Se onlähellä Suppijärveä, Suppivaarän juurella, vain pieni kirkas silmä,ympyriäinen kuin muuripata. Tämä aution puuttoman erämaankirkas saivosilmäonhavaittuerinomaiseksiparannuskaltioksi. Läh-

208

teen pohjaan, jonka hiekkakin onkirkasta kuinkristalli,onpudo-tettu valkea kivi paikan merkiksi, ja kaltion äärellä onkivipaasiakuin vartavastisina istuimina. Vieritse kulkeekin seudun kala-miesten polku, ja retkillään istahtavat kalanpyytäjät kaltion ki-ville levähtämään ja ryyppimäänkirkasta saivovettä. Suppimuot-kankaltion vettä einäet käytetä ulkonaisiin pesuihin, eikä siihenpotilaita paineta upposalle, vaan vettä juodaan, joten sen voimavaikuttaa sisällisesti.

Ja se vaikuttaakin. Kun Siikavuopion Johan-Petteri ukkokinkulautteli sitä sairauteensa, tuli hän pian terveeksi; samoin saimyösMatias-vainaja, JohanPetterin isä,sen voimalla terveytensätakaisin. Kaltion vesionkinniinparantavaajaniinterveellistä,ettäkaikista viisaimmankin tohtorin kuulemma häätyy tunnustaase mahdottoman voimalliseksi. Puoli tuntia sitä nautittua senmerkillinen vaikutus jo alkaa tuntua.

Maasta saa tämäkin vesi ihmeellisen voimansa ja väkevyy-tensä sekä puhtaan kirkkautensa, sillä maasta löytyvät kaikkiväkevätkin aineet ja välikapaleet sekä merkilliset voimat, mitänäin luonnosta on saatavana.

Ihmeerlisimpänä esiintyy se Lapin saivoissa ja saivovesissä

Tuohilippi Kittilästä.

Taivaanvalkiat>uli-Lapin komeimpianäkyjäovattaivaanvalkiat,revon-tulet, jotka mahtavina loimuavat talven yössä.

Nekin ovat Lapin suuria kummia, Pohjan talvi-sen taivaan ihmeitä, joista etäinen Eteläei tiedä juurimitään, saaden vain joskus nähdä pohjan äärillähimmeähkön valokaaren kuinkaukaisen valkianvaaran

kajastuksen; vain heikon aavistuksen se kuitenkin antaa heillePohjan perän suuresta roihusta.

Kesäkautensa elääLappikyllä valossa japaistattaapäivääkuu-kausittainyhtäpäätä,mutta talvellaseonunohdettupitkäänpimey-teensä janiinkokonaan hylätty,ettei Etelän päivä ennätä pitkäänaikaan edes pikimmältäänkään katsahtamaan tunturien takaisenmaailman autioita lumikenttiä. Kalpealle kylmälle kuulle ja tai-vaan tähdille on aurinko jättänyt koko Lapin talvisen valohoidon.

Mutta vanha kuulu noitienPohjapitää itse huolen,että Lapinyössäkinon valoa. Se iskee tulen omiin tauloihinsa taikka hieraiseekuin kansanrunojen Ilman Ukko tai vanhankansan suurtietäjä

210

kipinät omista kouristaan ja puhaltaa ne valtavaksi pohjaisenpaloksi, joka roihuaa yli koko Lapin maan.

Heti kun Etelä rupeaa jakamaankallistavaloansa kovinsääs-tellen, kun yönpimittäjät käyvät äänettöminä lentelemään kuinsalaperäiset tuliset noidannuolet syksyöisellä taivaalla, ja Lapinkoivut muuttuvat kalmankeltaisiksi, sytyttää Pohja soihtunsa.Jo syyskuun ja lokakuun pitkinä pimeinä rupeavat ruijat pala-maan ja valaisemaan Lapin syksyisiä kenttiä. Mutta vasta tal-vella,kunpimeys ja pakkanen pääsevät oikein täyteen valtaansa,joulunkaamosaikana, kuneipäivä enää viikkomääriin ole jaksanutkohota eteläisten jänkienkään takaisilta ääriltä edes tunturien

huippuja punerta-maan, jolloin onvain pimeä pi-meässä kiinni japakkanen painuukolmeen-,neljään-kymmeneen, sil-loinpuhaltaa poh-joinenkin palonsatäyteenloimoonsa.

Ja se palo onmahtava.

Sydänyön aurinko. Kittilän Ounasjoki.

Silloin on Lapinkorvessa komea yönuotio,kunkoko pohjoinentaivas leimuaa kuin valtava noitavalkea. Jossakin kaukana tun-turien takaisilla pimeillä perillä on ensin vain kuin aarnihaudanvirvatuli liehunut ja värähdellyt ■

—■ mitkä lienevät näkymättö-

mät voimat siellä kiernanneet, niin että on ottanut ilmivalkean,ehkäpä jonkun mahtavan lapinnoidan ärsytyksestä "— ja niin onviimein koko avaruus leiskahtanut liekkeihin.

Toisinaan leimuavat taivaanvalkiat aivan kauheasti. Nekär-hähtävät ylöstaivaanlaelle ja tapailevat linnunrataa sekä taivaan-napaa,niinettäloimotuksen rajakäyyli taivaan»kahtaalle kuutta»,aamukuudesta iltakuuteen. Lehahtavatpa liekit vieläsiitäkinylitse,linnunradan poikki jariehahtavat Seulasiin, jopa joskusKallanpoi-kiinasti. Ja silloin ne oikein liehuvat jalieputtavat punaisina, sini-sinä,vihreinä ja vaikka minkä värisinä. Taivaalla onniinmahtavakirkkaus,että sen loiste käyyli kokoLapinmaan, tunturithohtavat

211

Näkkälän Salkon tähtikartta.

melkein kuinpäivällä, ja kuvähäinenkin näkyy hangella. Muttasalaperäisen äänettöminä liekit vain hulmuavat, juoksevat, tem-pautuvat takaisin, sitten uudelleen juoksevat ja taas tempautuvattakaisin. Mutta sitten, kuin olisi joku tulenlumooja noita ollutsieUä kiernaamassa ja lopettanut leikkinsä, loimot vähitellen kuinväsähtäneinä vaipuvat, painuvat pohjoiselle jaraukeavat. Huoah-taminen ei kyllä kestä kauan. Pohjan peikko rojauttaa uuttahonkaa yönuotioonsa, ja kohta taas roihuaa avaruus entistä ko-meammin. On kuin koko Manalan valkialla vaatetettu kansa jakaikki Lapinmaan kyöpelit tulisina keijuisivat ja suihkaisivatilmassa.

Mutta aivan eteläiselle taivaalle eivät liekit saata suihkata,sillä siellä on liian lämmin pakkasen maanpalolle. Ne leimuavatvain omalla kylmällä puolellaan ja torailevat pakkasen kanssa.

Niin valtava on taivaanvalkioiden voima, että ne saattavatmasentaa kovimmankin pakkasen. Kun ne iltapuhteen saavatavaruudella omissa valloissaan oikein riehua, on pakkaselta pianmahti pois. Muutamia vihaisia paukauksia ja rysäyksiä vain, jakohta on sää muuttunut. Tulee lauhempi ilma, jopa vielä perässäankarat tuiskut ja purkusäät. Sen tietää kyllä vanha tunturienvaeltajakin, joka pohjoisen loimutessa joikailee:

212

—Taivaanvalkiat valaisevat maailman,

ja silloin valkenee ilma.Kohta kovat tuiskut tulevat,ja pitää neuvonsa korjatatuiskun jaloista pois.Ja pyytääitsekin, jos on matkalla,hopusti pois,kun yön aikanaoikein on valoisa.

Mutta ei aina sentään pohjoisenpalo jaksa noustaniin suureenloimoon, että saisi aikaan säänmuutoksen. Toisinaan taivaan-valkiat jurovat vain tunturien takana taikka kumottavat pohjoisen

Pakkaspäivä Lapin kotakoivikossa. Enontekiö.

äärillä suurena valokaarena. Silloin pakkanen hyvillään hihkaisee,lisää voimaansa ja puristaa, niin ettei tahdo henki kulkea. Muttakunpakkanen on oikein ylpistynyt ja rehentelee koko Lapinmaanisäntänä, leiskahtaakin yhfäkkiä koko pohjoinen taivas ilmiliek-keihin. Ja kohta on isännältä otettu valta pois.

Monet tunturiäijät ja erämaan ukot ovat tutkineet ihmeel-listen taivaanvalkioiden lähtöä jasyntyperää,ja tulleet siihen käsi-tykseen, että ne saavat alkunsa Ruijanmerestä. Mailleen mennytpäivä kunpaistaa meuruavaan suolaiseen mereen, ja siellä jumalan-ilmassa suuret jäävuoret heittelehtivät ja välkehtivät, ja vaahto-

213

päiset aallot räiskyvät jäävuoria ja korkeita rantapahtoja vasten,niin siitä heittyy hohde, kuvastus ja liehuminen taivaallekin, sitäkomeampi, mitä kovemmin Jäämeri läikkyy. Ja samalla tavallakuin lainehtii ja läikkyy Ruijanmeri, aaltoilee ja päilyy sitten tai-vaan avaruuskin.

Mutta taivaanvalkiat eivät kuitenkaan ole Ruijanmeren meu-ruamista eikä sen kuvastelua, vaikka se siltä näyttääkin. Kyllävanhimmat ja viisaimmat tunturimaiden äijät sen tietävät, ja tie-tävät senkin, että ne eivät ole tavallisia tulenliekkejäkään, vaansuuria salaperäisiä paloja, joita näkymättömät voimat pimeässäpohjassa synnyttävät. Ne salaiset voimat ja niiden henget liehu-vat itse liekeissäkin. Senkin ovat tunturimaiden asukkaat monetkerrat tulleet kokemaan.

Ruijantulien haltijat ovat äkäisiä olentoja, jotka tahtovatrauhassa polttaa taivaallisia roihujaan ja kisailla avaruuden kor-keilla öisillä tanhuvilla. Ne eivät pidä siitä, että matalan maanvaivaiset asukkaat puuttuvat heidän ylhäisiin menoihinsa. Sik-sipäruijantulien oikein roihutessa onkin viisainta olla kiroilemattajapitämättäpahaamonoa. Se pitää järjellistenihmisten ymmärtää,koska järjettömät luontokappaleetkin sen käsittävät.' Porotkinsäikkyvät suuria paloja, pysyen silloin paremmin yhdessä koossa,ja ovat niin valppaina, ettei ihminenkään tahdo päästä lähelle.Ja tunturien nälkäiset sudet pysyvät silloin arkoinapiiloissaan.

Taivaanvalkioiden haltijoita kiusaa varsinkin kaikki maan-päällinen kihnutus,kitinä ja kiernaaminen. Kun ruijantulet ovatoikein valloissaan,ei tarvitse muutakuin kantapäällään vainkier-naista lumitannerta,niin siitä ne joyltyvät sähähteleinään. Taikkajos kitkuttaa vanhaa kopparajaa tai pitää muuta kitinää tai he-listelee rautaista kattilaa, niin sekin jo ärsyttää. Uimaniemenäijäkin muuanna iltana ajella kihnutti Alakylästä Molko järvelletaivaanvalkioiden roihutessa. Äijän aisoissa vitsasaverikot kier-nasivat jaritkuttivat niin ilkeästi, että liekit rupesivat kärhäytte--1emään alas ja sattumaan ajajaan, niin että korvat kuumenivat.Äijän täytyi pysäyttää hevosensa, kiskaista vitsat pois ja son-nustaa saverikot nuorasta. Muuten olisivat liekit korventaneetukon siihen paikkaan, vaikka hän ei tahallaan ritkuttanutkaan.

Tahallisesta hämäyksestä ruijantulet ovatkin vielä äkäisem-piä. Varsinkin jos rautakangella kiernottaa kovaa lumitannerta,

214

jotta se oikein pahasti kitisee, ne miltei sähähtävät kimppuun,sillä tämä vihlaisee pahasti liekkien henkiin. Ja jos vielä uskaltaapuhaltaa päälle pitkän vihellyksen, tulevat tulet yhähullummiksi,kähisten ja kärhähdellen oikein jalkoihin saakka, niin että pitääolla hyvin jalo, ellei jo rupea vistottamaan. Sellaisia kyllä ei olemonta; vain suuret tietäjät, joilla on kaikki voimat vallassaan,rohkenevat näin pelehtiä.

Monet ikänsä tunturien tulen alla eläneet lapinäijät tuntevatkyllä taivaanvalkioiden voiman ja tietävät,miten paljon ne sie-tävät. Muutamilla onsemmoinen mahti, että he saattavatloitsiaruijantulet aivan aluttomasta mustaan yöhönkin, taivaltaessaanpimeässä tuntureilla. Niinpä Ketomellan Jussa-äijälläkin oli sel-lainen voima, ettei hänen tarvinnut muuta kuin vain sormellaantuikkia taivaalle ja hokea:

— Ruonu, raanu, hut, hut, hut!Ruonu, raanu,hut, hut, hut!

Ja pian leimahtivat liekit mustan tunturin takaa. Muttasenenem-pää ei äijä niitä ärsytellyt, ajeli vain tyytyväisenä valossa värjyviäkenttiä pitkin. Eivätkä taivaanvalkiatkaan ahdistelleet,leimusi-vat vain avaruudessa ja antoivat ukon ajella. Yhtä suuri mahtion vieläkin Näkkälän Salkolla, Enontekiön vanhalla tunturien-kiertäjällä. Hänkin saattaa, milloin vain tahtoo, loitsia taivaan-palon pilkkopimeästä. Ja se on lappalaiselle mahdottoman hyvämahti, sillä silloinhan ei hänen tarvitse suurilla jängillään eikävaarallisilla tuntureillaan pimeässäharhailla. Salkko manaaruijatesiin härsyttämällä:

— Ippu,paiska, buolle daal,gal lee heitto,ko ibuolle!*)

Sen enempää ei tulenhaltija siedä kuulla Salkon suusta, kun joläväyttää liekkinsä avaruuteen, eikä vanha viisas lapinäijäkäänenempää kiusaa, sillä hän tietää, että jos vielä jatkaisi joikuaan,sähähtäisivät tulet alas ja polttaisivat hänet poroksi.

*) Etpä, p-a,pala nyt, kylläolet huono, kun etpala!

215

Vanha Muonion ukko, Liikavainion äijäkin, mahtoi loitsiataivaanvalkiat esiin. Hän usutteli:

■—

■ Vuohkuta, vuohkuta, vuohkuta,lurkuta, lurkuta, lurkuta!

Sitten vielä vihelsipäälle, ja pian loimottivat taivaan tulet. Kunäijä vielä toisen kerran lausui yllytyssanansa ja vihelsi, puhal-tuivat liekit lumihangelle, kähisivät ja kärhähtelivät siinä sekäsäväyttelivät äijän jalkoihin. Mutta ukko olikin suuri tietäjä,joten äkäisimmätkään tulet eivät voineet hänelle sen enmpää.

»Vanha- Vasara», Muonion pieni lappalaisäijä, ajeli taivaan-valkiain leimutessa ja joikaili hiljalleen:

■— Jumala, jumala, jumala,voia voiavoia nanaa!.

Lapinukon luupiirros.

VanhanlapinkirkontarinaBauan saiLapinkorven nahkapukuinenkiertäjakansa elää

häiritsemättä omassa uskossaan, palvoa omia metsä-B jumaliaan, pärryttää noitarumpua ja luottaa kotoisten

isiltä perittyihin oppeihin, satoja vuosiaBvielä senkin jälkeenkun muut kansat jo olivat omista-Bneet uuden uskon. Etelässä kirkonkellot kaikottelivat

erämaista entisiä peikkoja ja kastevesi pesi pois kansanvanhaa uskoa, mutta tunturien maata ei malmin helinä häirin-nyt, eikä poroja paimentavaa metsäläistä pyritty huuhtelemaansiunatuilla vesillä. Porokellot vain poukkuivat Lapinkorvessa,kumisi tietäjänkannus, japyhinä vesinä olivat kirkkaat tunturiensaivot sekä tietomiesten taikapesut. Tehtiinkyllä jo puolivälissä1200-lukua Lapin erämaihin muuan ristiretki javäkipakolla työn-nettiin kasteveteen kymmenkunta metsäläistä, mutta kastetutlappalaiset riensivät ristiherrain lähdettyä heti omille kaltioilleenja huuhtoivat elävillä saivovesillään pois heidän saastutuksensa.Kovin vähäisiksi ja tuloksettomiksi jäivät nekin yritykset, joita

217

1300'— 1400-luvuilla tehtiin lappalaisten käännyttämiseksi. PiispaHemmingin mainitaan Torniossa 1340-50^ vaiheilla kastaneenparikymmentä pakanaa, ja kuningatar Margareetan hallitessa,1300-luvun lopulla, saarnaili uutta ihmeellistä oppia erämaidensijtapaikoissa kristinuskoon kääntynyt lappalaiseukko, Marga-reeta; seuraavan sataluvun alussa lähetettiin kotakansan luokseToste-niminen pappi. Mutta vasta 1500-luvulla aloitettiin KustaaVaasan toimesta ankarampi hyökkäys Lapinkorven erämaahan.Lähetti kuningas silloin muutamia pappeja sekä luostareista kar-koitettuja munkkeja saarnaamaan peskipukuiselle kansalle pelas-tusta,hävittämään heidän pyhiä paikkojaan ja kastamaan metsä-jumalien palvojia uuden opin tunnustajiksi.

Näiltä ajoilta alkuisin on Enontekiön Lapin ensimmäinenkirkko, Rounalan kirkko*), joka jo 1500-luvun puolivälissä raken-nettiin Rounalan jutamakunnanalueelle,mikä siihen aikaan käsittinykyisen --Ruotsin-Lapin pohjoisimman osan, lisäksi vielä Kouto-keinon sekä Enontekiönaina Muonion seutuja myöten.

Jylhässä erämaassa sai kaukaisen Lapin ensimmäinen kirkkopaikkansa, jopa aivan »villitunturissa», jossa vielä siihen aikaanStallot, maahiaiset ja saivojen kansa sekä lappalaisseidat hallit-sivat. Korkealla Könkämäenon päällä, vainkolmisen penikulmaaKilpisjärvestä alaskäsin, Ruotsin puolella väylää, on nykyäänVittangin talo. Talosta neljä, viisi kilometriä länteen, suurientunturien ja paljakkain, Kirkkovaaran, Sapihoivin ja Toolisoivinlomassa, Veivijarven, Kirkkojarven ja Sudijoen seutuvilla,on vie-läkin aukea tasainen siljo, joka lienee jo ikivanhoista ajoista ollutlappalaisten talvisena kokous- ja markkinakenttänä sekä pyhänäpalvontapaikkana. Tänne kohotettiin erämaan esikoistemppeli.Vanhojen muistelusten mukaan rakensi sen kolme uuteen uskoonkääntynyttä lappalaisveljestä. Penikulmien päästä, tunturientakaa, Norjanmeren rannalta, vedättivät veljekset hirsiä puutto-maan tunturiseutuun ja tekaisivat temppelin lapinkoivikkoon,pienen Kirkkojarven länsirannalle,korkean, tunturimaisen Kirkko-vaaran eteläiselle laidalle.

*) »Rounaja», sanovat nykyään monet rajaseutulaiset, kun taas toisetsanovat »Rounala». Kuuleepa jonkun sanovan »Raunala», joka näistä lieneealkuperäisinmuoto. Tässämuodossaonnimi A. G.Böehminkartassav:lta1776,jaTuneldin maatieteessäv:lta 1762 onkirjoitettu »Raunula».

218

Ei ollut erin suuri eikä komea tämä lapinveljesten laatimatunturikirkko, ollen vain harmaa, neliskulmainen, 12 kyynärääpitkä ja 9 leveärakennus. Paripientä ikkunaa oli, ja sisässä joita-kuita penkkejä sekä alttari ja saarnatuoli. Eikä ollut kovinmah-tava kellokaan, mikä sitten alkoi kirkolla helkyttää erämaalleuutta aikaa —

■ olipahan vain kahdeksan naulan painoinen vaski-kulkunen, kuin suuri aisakello. Mutta vaikka sen heikko ääni eikantanutkaan kauas tunturien taakse, vierivät viestit siitä sekäuudestamerkillisestä lantalaistenjumalanpalvospirtistäsitä kauem-maksi. Kotakansasta oli hirsihuone kuinpalatsi verrattunaheidänmetsäjumaliensa asentosijoihin, ja porokellon helinään tottuneellekiveliönmiehelle soi ristinjumalan suuri kulkunenkuin tuomiokello.Loppua ja tuomiota se paukuttikin heidän vanhoille jumalilleen.

Kirkolle, vanhaan kokouspaikkaansa, kerääntyi kansa edel-leenkin suurin joukoin, ja silloin sinne saapui etelästä pappikinjulistamaan uutta oppia ja valamaan vedellä niitä, jotka tahtoivatluopua isiensä uskosta. Saapui sinne vanhaan tapaansa myöskinetelän kauppasaksoja vaihtamaan rihkamaansa Lapin ukkojentavaroihin. Niinmuodostui Rounalan kirkolle suuriLapin markki-napaikka, johon riensi väkeä sekä etelästä että pohjoisesta. ll-mestyipä markkinapaikalle kuninkaan veronkantajakin vaati-maan lappalaisilta veronahkoja, tuli tuomarikin apumiehineentunturikansan riitoja käsittelemään. Kirkon lähelle kohosi piankauppiaiden pikkupirttejä, sekätupanen, jossapappisaattoisaarna-matkallaan majailla.

Oli tänne etelän matkamiehillä taipaleet kuljettavina, monientunturienylihesaivat ajella, jaollavaarassa jos toisessakin. Pitkänäjonona juoksevan Rostojaurin ohitse Kummaenoon asti ulottuvanRostotunturinkin Kalmuskursuun vierähti kerran Rounalan mat-kalla tuomarin tulkki, japäätönnälöydettiinmies kursunpohjalta.

Markkina-aikoina oli kirkkokentällä tunturilaaksossa elämääjamenoa. Mutta sitten taas jäivät kirkko ja tyhjätmarkkinatuvatpitkäksi aikaa ypöyksinääntunturien turviin. Vain silloin tällöinjoku erämaita kiertävä lappalainen juti suurine porokarjoineenohitse. Arastellen ja äänetönnäkiersi erämaan mies aution pyhä-tön, sillä kirkonjumala oli pelottava olento, joka saattoi kostaavielä ankarammin kuin tunturien jumalat, jos sen ohitse kulkimeluten ja kelloja kilistellen.

219

Saatiin pikku kirkon hoiviin pieni hautausmaakin, nelikul-mainen,12 x15-metrinenkenttä; sen siunattuunmultaan laskettiinerämaa-seurakunnan vainajat viimeistä tuomiota vartomaan.Vainnahkoihin taikkalouteisiin kääräistyinä taipuukoperoonhuol-lettuina kuopattiin sinne monet metsän lapset. Ensimmäisenäkerrotaan pyhään kenttään kätketyn kirkon rakentajaveljeksistäensimmäisen peruskiven laskija, ja niin pääsi rakennusmies esi-koisena Jepäämään oman pyhäkkönsä hoiviin.

Mutta kovin kaukana ja syrjäisessä erämaassa oli Rounalankirkko ja markkinapaikka niiden lappalaisten — ja lantalaisten ■

— "

Könkämäenon ja Lätäsenon yhtymäkohta. Markkinasuvanto, etit kirkkokum-multa katsottuna. Oikealta työntyy Lätäseno, sen ja Markkinasuvannon väliin

pistäytyy vasemmalle terävä Teiliniemi.

mielestä, jotka asustelivat jutama-alueen läntisillä ja pohjoisillalaitamilla, Suontavuomassa, Hetassa, Muonion seutuvilla, Pelto-jarvella, Koutokeinossa, Aviovaarassa ja lenon varsilla. Niinpäaikojen vieriessä tulikin kysymys uuden kirkon rakentamisestajonnekin alemmaksi ja keskemmälle seutukuntaa. Suontavuoma-laiset Palojoen juoksullarupesivat joomallekokoontumispaikalleen,pienelle Markkinajarvelle, pystyttämään temppeliä. Mutta siihentaas eivät toiset tyytyneet. Tehtiin silloin vanha taika: heitettiinNaakelissa, Rounalan kirkon tienoilla,hirsi Könkämäenon kulje-tettavaksi. Ja eno otti hirren huomaansa, kohisten heittelivätkosket sitä alemmaksi ja alemmaksi, ja viimein osui kohtalopuurantaan Lätäsenon suuhun, kuusi, seitsemän penikulmaa ala-puolelle Rounalan seutua.

Oikeaan paikkaan puu osuikin. Könkämäenon ja Lätäsenonyhtymillä on suuri jokisuvanto, Muonionjoen lähtökohta, ja su-

220

vannonpohjoisrannalla,pienen Kuonnajarven jasuvannon välissä,korkea komea kunnas, kuin ainakin aiottu merkkipaikaksi.

Ja siihen sitten kunnaan harjulle, uusi Lapinkirkko raken-nettiinkin 1661.

Eiollut tämäkään temppeli suuren suuri: 22 kyynärääpitkä,12 leveä, ja korkeutta lattiasta katonreunaan 6 kyynärää 6 tuu-maa. Mutta edeltäjäänsä, pikkuiseen tunturitemppeliin verratenoli Lätäsenon kirkko jo aivan suurenmoinen. Ikkunoitakin oliseitsemän suurempaa ja pienempää lyijyristikkolasia.— sivusei-nillä viisi,7 korttelia leveää, 10 korttelia korkeaa, kuorissa korkeakapea kaksiosainen ikkuna ja sitä vastapäätä lehterin yläpuolella3 korttelia korkea, 7 leveä valoaukko. Ovia olikaksi, jalänsipää-dystä kohosi 6 kyynärää 6 tuumaa korkea nelikulmainen kello-torni. Sisustukseksi saatiin saarnatuolit,alttarit,nelisenkymmentäpenkkiä, sitten parileiviskäinen messinkinen kynttiläkruunu, rau-taisia ja tinaisia kynttiläjaikoja ja seinäpitimiä, jopa alttaritaulu-kin sekämuita kuvia seinille. Ja lopuksi, v. 1791, saatiin kirkkoonlehteri sekä pieni viisikyynäräinen sakastirakennus kirkon kyl-keen, vieläpä viereen 6 x 7-kyynäräinen kaksiovinen »ullakko»ruumispaarien, jalkapuun ja multauskojeiden säilytyssuojaksi.Samoihin aikoihin lienee kirkko laudoitettukin ja maalattu sekäsisästä että ulkoa. Sisälaudoistus maalattiin valkeaksi, vastatehty, komeasti leikattu saarnatuoli, samoinkuin alttaripöytä jalehterikaiteet sekä ikkuna- ja ovipielet siveltiin sinisiksi, muttalehterin kannatinpylväät ja monet muut koristeet vedettiin pu-naisella ja alttariaitaus vihreällä, penkit keltaisella. Ulkopuoleltakirkko punattiin, ja paanukatto vetäistiin tervalla.

Rounalasta tuodulla, 8-naulaisella kellolla alussa kilkuteltiin,mutta sittenkun pikkurounalalainen särähti halki,hankitiin 1706uusi, oikein puolineljättä leiviskää painava kello, vieläpä jonkunajan päästä toinenkin, kolmileiviskäinen. Siitä lähtienLapinkau-kainen kulma kumahteli jokahden malmikellon soinnista.*) Kum-

*) Edellisessäkellossa onkirjoitus: »Under konung Carl XII segersammaregering är denna klocka guten tili Enotäkis församling i Torneä Lappmarkmcd allmogens egen bekostnad anna1706.» Ja jälkimmäisessä: »KappalainenHenric Ganander ynnä emändäns Catrina Tornbergin ovat tämän Enonteke-mähän lahjoittaneet 1744» — »Math. 26:41: Valvokat ja rukoilkat. — G.Meyer. T. E. C. Holmie.»

221

mastellen kuunteli tunturikansa suurien kellojen komeaa kumah-telua, ja ihmeissään se astui ristinjumalan koreaväriseen pirttiin.

Kirkon suojiin laitettiin täälläkin vainajainpelto. Hirsistäsalvetun,toista metriäkorkean, laudoilla harjatun aitauksen sisäänsuljettiin sekä kirkko että hautausmaa,35 x 40-metrinen kenttä.Ja nim kohosi temppeli kunnaallaan kuin mikäkin entisaikainenpuuvallituksilla ympäröity korpilinna.

Lätäsenon kirkkokumpu kehittyikin sitten koko seutukunnansuureksi keskuspaikaksi ja sai nimekseen Enontekiö, joka tulikoko pitäjänkin nimeksi.*) Etelämpänä Ruotsin-Lapin tunturi-maissa olevaan

Jukkasjarvenemäseurakuntaan,joka sai kirkkonsa1680,kuuluiEnon-tekiö alussa kap-pelina, kunnes1747 pääsi itsenäi-seksi seurakun-naksi.

Rakennettiintänne erämaahan

Sorvaisentörmä, pappilan ensimmäinen paikka.

pappilakin. Lätäsenon ja Könkämäenon väliselle niemekkeelle,Markkinasuvannon länsirannalle, jyrkälleSorvaisentörmälle,vasta-päätä Ruotsin puolella olevaa Sotanientä.**) Mutta kun suuritulva***) kerran ahdisteli papin asuntoa, siirrettiin se kirkko-kummun laitamalle, satasen metriä kirkosta länteen. Komea olipapintalo senaikaiseksi tunturipappilaksi, vaikkakin vain harmaahirsirakennus ja huoneet mataloita ■

—2,10— 2,20 m korkeita ■

—

*) Vanhain muistelusten mukaanpitäisi kirkkokummulla, Kuonnajärvenrannalla, ennenolleen Enontekiäniminen talo, josta sittenkirkko jamarkkina-paikkasai nimensä.

**) Sotaniemelläkerrotaan ennen soditun. Vihavenäläisten pelosta raken-nettiin pappilakin jokien väliselle niemekkeelle, johon ei leveiden suvantojenylitse mistään kohdasta päässyt kahlaamalla.

***) Kerrotaan olleen arkkiviisuissa laulettu suuri Tornionjoen tulva,Keksin tulva», joka tapahtui keväällä 1677.

222

pieni-ikkunaisia. Portaat olivat etelää kohden, ja pitkästä kape-asta eteisestä päästiin suoraan isoon saliin. Vasemmalla olikeittiönurkkakamareineen,oikealla papinpieni virkahuone, jonkakalkki-laastilla silatut seinät ja katto olivat noestamustuneet, sekä vieläpienempi makuukomero. Päivätöntäpohjaista kohden avautuivatikkunat, vain keittiön sekä virkahuoneen ainoa ikkuna katsoivatpäivään päin.

Täällä äärettömien korpien helmoissa erämaan kansan sie-lunpaimenet elivät ja saarnasivat. Täällä Olaus Sirma, Enon-tekiönensimmäinen kappalainen, lappalaissyntyinen ja Upsalassaoppinsa saanut pappi, kävi vuosina 1675—

1719 ankaraa taisteluaheimolaistensa vanhaauskoa vastaan, samoi-hin aikoihinkuinGab-riel Tuderus, toinentuima hengen mies,sorti ja tuhosi Kemin-Lapin vanhoja pyhät-töjä. Noituudesta Sir-ma monesti ahdistelikansaansa, vaikka it-sekin noitiin uskoi,*)huonosta elämästä

Markkinakummun pappilan pohjapiirros.

heitä haukkui, vaikka monta kertaa itsekin erehtyi juopotteluunja tappeluun, jopa sai kerran maksaa sakkoakin vallesmannin,Maunu Martinpojan,pieksämisestä.**) Ankarana»Herr'-Vuo3 evinä»jäikin Sirma elämään kansan muisteluksissa. Täällä Jukkasjarvenpappi, Johan Tornberg saarnaili Sirman jälkeen ja samoin MichaelWichman; turkulainen Henrik Ganander toimi vuosina 1730—

■

1744 ja lahjoitti seurakunnalleen kirkonkellonkin sekä valatti

*) V:n 1681 käräjillä sakotettiin Sirmaa 6 mk. siitä, että olisyyttänyterästä eukkoa, Elli Jaakontytärtä, noituudesta. Elli kun oli ollutavustamassaSirman vaimoa, Kaarin Eerikintytärtä, synnytyksessä ja siinä noitakonsteil-laan tuhonnut lapsen.

**) Käräjillä 1681 tuomittiinSirmaMaunu Martinpojan haukkumisestajapieksämisestämaksamaansakkoa18markkaa»sölvermynttiä». 1682:nkäräjilläriiteliSirma saman nimismiehen kanssa niityistä.

223

uudestaan haljenneen Rounalan kellon;*) täällä myös SalomonTornberg, vahva mies, joka saattoi veneenkin täysine väkineenvetäistä järvestä maalle, vaikutti Gananderin seuraajana, kunnes1773 kuoli kuumeeseen japistokseen; hänen sukuaan elää vieläkinRuotsin-Lapin lan- n ntalaistaloissa. Elitäällä sen jälkeenarmovuosienjaväli-ajan saarnaajanaDaniel Engelmark;

Henrik Gananderin nimikirjoitus v:lta 1730.

Erik Grape raitioi tunturikansaa kolmattakymmentä vuotta(1787- 1809)**). Kansanmuistelusten »Herr'-Erkki» oli toimekasjärjestyksen mies, korjautti ja maalautti satavuotisen rappeutu-neen kirkon, parannutti vanhan pappilankin, piti huolta kansan-

opetuksesta***) jaantoian-karia määräyksiä vainajamhautaamisesta****) sekakansan kirkossa käynnistä.Johan Tornbergin nimikirjoitus v:lta 1714.

Kauniilla huolellisella käsialalla kirjoitti Grape kirkonkirjansa sa-moinkuin kaikki muutkin asiapaperinsa. Lappiin kuoli ja Lapissasai »Herr' -Erkkikin» leposijansa, ja hänenkin sukuaan elää vieläRuotsin ja Suomen-Lapissa sekä Länsipohjassa.

Ei liene sielunpaimenen elämä ollut näillä kaukaisilla peru-koilla kovinkaan kadehdittavaa^ eikä suurellista. Yksitoikkoisialapinpäiviä he saivat viettää, talvisin ajella porolla, kesäisin sau-

*) Rounalan kelloon valatti Ganander kirjoituksen: »Vanha Rounalankello uudesti valautettu ja enätty H. Gananderin huolen pidolla1744.» — La-pista muutti Ganander 1744 Siuntioon ja kuoli siellä 1752. G:lla oli tekeilläsuuri hebreal.-ruotsal.-suomal.-lappalainen sanakirja sekä lapin kielioppi.Edellinen ei kyllä valmistunut, jälkimmäinen ilmestyi 1743.

**) Erik Grape oli Köngäsen ruukin perustajan Arend G:n jälkeläisiä,synt. 1755, ja oli jo Upsalassa opiskelemassa ollessaan saanut 1777 stipendinlapinklelen oppimista varten.

***) Jo 1688 Sirma puuhasi koulua Rounalaan ja Enontekiöön. Grapepiti erikoista huoltaLapin kouluista ja niiden opettajista, katekeetoista, toi-mittim. m.sukulaisensa, Johan Arend G:n katekeetaksi.

****) Vainajain hautaamisesta määrättiin m.m., että ruumiit olipeitet-tävä ainakin kyynärää paksulla multakerroksella.

224

voakoskia, raivata ja raivauttaa niittyjä, tehdä heinää ja hoitaalehmiä sekä kalastella Lapin vesissä. Oli papeilla oikein omitui-sena kalavetenään Muonionjoen eteläpuolella Mannajärvi, johon

Salomon Tornbergin nimikirjoitusv:lta 1772.

muut eivät saaneet mennä pyydys-telemään.*) Papit kylläsaivatkalas-tella muissakin vesissä. »Herr'-Erk-kikin» kävi Lätäsenon varrella pie-nissä tunturijarvissapyytämässä sii-kaa, ja joella, neljänneksen ylösMarkkinasuvannosta, on vieläkin

kenttä, jotasanotaan»Herr'-Erkin valkamaksi». Kalaa japoronlihaaolikin papeilla yltäkyllin, muttapellonviljaa.saivat lappalaiset nou-taasielunpaimenelleen Torniostaasti, jokotalvella jutaapororaidoil-laan tai kesälläsauvoa neljinkym-menin penikulminylös Tornion- jaMuonionjokien ä-käisiä koskia. Mut-ta »Herr'-Vuolevin»

Daniel Engelmarkin nimikirjoitus v:lta 1778.

palkkajyville kävi keväällä 1677hullusti. Ne oli talletettu Köngä-sen pruukin patruunan Momman aittaan, kun suurtulva tem-pasikin aitan matkaansa, niinkuin Keksi laulaa:

— PuodinMommalta pudisti,Sijrman jyvät siirsi pois.Sinne Sijrman jyvät jouduitkahden puolen Karungia.

Alituisessa yksinäisyydessä saatiin erämaan pappilassa kes-tää niin ilon kuin murheenkin päivät. Pari neljännestä Könkä-mäenoa ylös oli lähin lantalaistalo Maunu, jossa Sirman aikanaasusti »kuuluisa ja sangen ymmärtäväinen mies» Maunu Martin-poika; alaspäin enoa Kaaressuvannon lantalaisasutukselle oli viisi,kuusi neljännestä. »Villilappalaiset» vain syksy- ja kevättalvin

*) Mannajärvi on sitten vielä, ainakin L. L. Laestadiuksen aikana,ollutKaaressuvannon pappien yksinoikeutettunakalavetenä.

225

majailivat seutukunnalla jutaessaan Ruotsin-Lapin tunturimai-den ja Ruijanrannan väliä.

Kirkkokummun pieneen kalmistoon,pikku koivujen suojaan,täytyi joskuskätkeä joku rakas omainen, ja sinne päättyi lopultaomakinerämaantaivallus.Kolmepappiakerrotaan haudatunkirkonmultiin,itse temppelin sillan alle. Viimeksi joutuisinne»Herr'-Erk-kikin». Kalmistossa lepäämyöshänen pieni tyttärensä, jokahukkuiMarkkinasuvantoon. Niin kaipasi isä pikku tyttöään,että veistisiivekkään enkelinpään ja asetti sen kirkonseinälle;suvannon ran-nalle puuhun hännaulasi kuparile-vyn, johon olikai-verrettutytönnimi,ikä sekä kuolin-päivä.*)

Mutta »Herr'-Vuolevi», lapin-synty, Enontekiönesikoispappi, hau-dattiin Rounalaan.

Markkinakummun vanha kalmistokoivikko jaentinenkirkkopaikka.

Hän halusi sinne, Lapin ensimmäisen temppelin siunattuunkalmistoon, oman heimonsa seuraan, ollakseen ylösnouse-muksessa ja viimeisellä tuomiolla joukkonsa johtomiehenä.**)Rounalan tunturikirkko olikin tunturikodassa syntyneenSirman mielipaikka. Sinne hän tuon tuostakin teki saarna-

Olaus Sirman käsialaa v:lta 1706.

*) Sama enkelinpää on nykyään Enontekiönkirkossa sakastin oven ylä-puolella. KuparilevynsanotaanolevanKaaressuvannossa»Koulun Ingeborgilla»Hukkunut tyttölienee ollut Grapenvanhin tytär,Gretha Stina, jokaoli synty-nyt 1788 ja kuoli 1797.

**) Sirman leski, Kaarin Eerikintytär, kuoli 90 v. ikäisenä 1734 ja haudattiin Enontekiönkirkkokumpuun.Lapinmuisteluksia —

15.

226

matkoja, jopa niin ahkerasti, että häntä lopuksi varoitettiin aina-kin rukous- ja juhlapäivinä pysymään pääkirkolla. Ja kun jo1600-luvun lopulla oli kysymyksessäRounalan kirkon purkaminen,pyytää Sirma, että kirkko saisi seisoa paikallaan, jotteivät senseu-dun lappalaiset pitkänmatkan takia jäisipois kirkosta. Oma heimoolikin Olaus-papille muita rakkaampi. Lapiksi hän sille puhui,matkusti kesäisin kymmenin penikulmin meren rannalle kansal-leen saarnaamaan, käänsipä lapiksi aapiskirjan, Gezeliuksen kat-

Uhriaihki Markkinakummunkalmistosta.

kismuksen sekä muutamia sai-meja, vaikka ei saanutkaan niitäpainatetuksi. Lapiksi oli »Herr'-Vuolevi» ahkera pauhaamaan,niin että täytyi antaa hänellemääräys saarnata vuoroin suo-meksi, vuoroin lapiksi.

Jumalan suuri luonto,Lapinrannaton äänetön erämaa, mikäkirkkokummulle niin suurenmoi-sena avautui,,olikorven sielunpai-menella aina ihailtavana. Mahta-via tuntureita näki hän kaikki-alla, katsoi minne tahansa, jaaavoja jänkiä ja vuomia oli sil-mäin edessä mittaamattomatmatkat. Kirkkokummun alla au-keni laaja lehtorantainen Mark-kinasuvanto, johon lännestä

työntyikomeaKönkämäeno,luonteisesta taaspujottelihekoukerrel-len Lätäseno Vakkovalta-, Seitavuopio- ja Kuonnajärvienlomitse.

Niinkuin Lapin suuri koskematon luonto pohjattomine jänki-neen, rannattomine aapoineen ja autioine tuntureineen oli säily-nyt alkuperäisessä tilassaan, melkein yhtä alkuperäisenä luonnon-lapsena vaelteli se kansakin, jotanämä sielunpaimenet olivat tul-leet kutsumaan Herran kansaksi. Kirkon jumalan palvelijoiksiolivat kyllä useimmat kastetut, toiset väkipakollakin. Ja lähi-mailla raitioidessaan kävivät monet Herran temppelissä »papanpauhaamista» kuulemassa sekä kirkon peräisen komean pöydänedessä polvistuen saamassa papinkädestä »poramust ja juhkemust».

227

Mutta kirkostapäästyäänmonettaas tuntureillaan hiipivät vanho-jen jumaliensa luokse uhraamaan ja lukemaan isiltä opittuja ru-kouksia. Käväisivätpä muutamat jo salaisin puolin kalmismaalla-kinuhritoimituksilla. Siellä seisoi kaakkoisnurkalla vanha petäjä-rutimo, paksutyvinen uhriaihki, jonka rosoiseen tyvikoloon uhri-anti pistettiin. Kuolleilta ja hautausmaan haltijoilta toivoivatuh-raajat poro-onnea taikka apua sairauteensa, sisusvikoihin,silmä-kipuihin taikka muihin tauteihin.

Pitkäolinäidenharvaanasuttujen erämaiden elä-jien kirkkomatka, kymme-nin penikulmin laidimmai-sista.kiveliönpälvipaikoista.Varsinkin kesäisin oli tiet-tömien taipaleiden kulkuhankalaa, eikä metsien

Erik Grapen nimikirjoitus v:lta 1790.

kansa tuntenut kovinkaan suurta kutsumusta vaivalloisiin kirk-komatkoihinsa. Mutta kun »Herr'-Erkki», toimen mies, tuli pa-piksi, piti hän huolen, ettei kirkko jäänyt tyhjäksi. Tunturi-seurakuntaansa päästyäänhän jomarraskuussa 1788 kutsui koolle

Katekeetta J. A. Grapen nimikirjoitusv:lta 1805.

kirkonkokouksen, jossa hä-nen johdollaan määrättiin,että suuren pitäjän kaukai-simmankin kolkan oli saa-vuttava sanaa kuulemaan.Niinpä piti Maunusta jaGunnarista, jotkaoiivatparin

neljänneksen päässä kirkolta, samoin Kaaressuvannosta,johonolitoista penikulmaa, tulla kirkkoon joka sunnuntai. Idivuomasta,parin penikulman päästä, ja Kuttaisesta, kolmen penikulmanmatkalta,piti joutua joka toinenpyhä, ellei sattunut olemaan keli-rikon aika. Palojoensuulaisten, viiden,kuuden penikulman päästäpiti työntyä kirkkoon talvella joka kolmas sunnuntai, jakesälläjuhannuksena sekä Jaakonmessuna. Kaikkein syrjäisimmät peru-kat, Hetta ja Peltovuoma, määrättiin taivaltamaan kymmen-,neljätoista-penikulmainen erämaansa kuusi kertaa vuodessa:neljänä suurena katumus- ja rukouspäivänä sekä jouluna japääsi-äisenä. Ja tähän oli kansan tyydyttävä, painuttava kirkkomat-

228

kalle ainakin jonkun hengen joka talosta määräyksen mukaan.Palojoensuun Henrik Ohlsson Baas vain pani vastaan ja valittelikesämatkojen vaivalloisuutta kovin koskisessa Muonionjoessa jasanoi, että talvella hän kyllä rukattaa vaikka useamminkin.Mutta »Herr'-Erkki» arveli, että se joka rakastaa Herraa ja hänenpyhää sanaansa, tulee vapaaehtoisesti jaahkerasti Herran huonee-seenkin. Samaa mieltä olivat muutkin Palojoensuunmiehet. Niinpiti Henrik Ohlssoninkin juhannuksena ja Jaakon messuna läh-teä sauvomaanMuonion ankaria koskia Lätäsenon suulle.

Lätäsenon kirkkokumpu tuli Rounalan sijaan Lapin perukansuureksi markkinapaikaksi. Monia kymmeniä pikkuisia, neli- javiisiseinäisiä ■

— " n. 4x4msekä 4xB m-— -kauppiasten »markkina-tupia» sekä lappalaisten tavara-aittoja kohosi sikin sokinkummunjoen- sekä pappilan puoliselle rinteelle. Oli joukossa NenättömänHeikinkin, lapinnoidan, kömmänä,*) ja pappilan vieressä oli »pry-kitupa», missä pappi keitätti viinaa. Tuomarinkummulla,pappi-lan ja kirkon välillä, oli »tuomarintupa» sekä siitä hiukan pohjoi-seen, Kuonnajarven rannalla, nimismiehen asunto. Koko kumpuoli kuin pieni hökkelikaupunkikeskellä Lapin erämaata. Ylinnäkohosi kuin kaupunkia valvoen komea Herran temppeli, ala-puolella taas piti vartiota muitaasumuksiamuhkeampipapintalo.

Markkinakummulle saapui.helmi- ja maaliskuun vaiheillakoko pohjoinen maailma. Sinne nousivat Tornion kauppasaksatsatoine tavarakuormineen, sinne Karjalan kupetsit riensivät lapinkomeita turkiksia ostamaan, ja pitkinä raitoina,huutaen japoro-kelloja kilkatellen, juti sinne loistavapukuinen Lappi Ruijan-rantoja myöten, ahkiot täynnään lapintavaraa, poronlihaa, nah-koja ja turkiksia. Pyrki Lapin markkinoille kerran ruttokin,pii-loutui torniolaisen hanrppukuormaan ja pääsi nousemaan lähelleLätäsenoa, Mannakoskelle asti. Mutta siellä sattui suuri lapin-noita vastaan,keksi heti, mikä kauhistus juroi ahkiossa — " sekunaina lämpöisenä höyrysi ja sulatti lumen peitoltaan — ja mää-räsi koko ahkion upotettavaksi Mannasuvantoon. Sinne turmion-kuorma heti työnnettiinkin, ja hirveästi parkaisten painui ruttojään alle. Etelän rihkamaa ja helyjä, kotavaatetta ja koreita ver-

*) »Nenättömän Heikin apaja» on vieläkin Könkämäenossa Markkina-suvannon ja Maunun välissä.

229

koja, rautakaluja sekä hamppua ja viinaakin vedättivät LappiinTornion miehet. Joskus sattui Tornion kauppasaksalta tavaraloppumaan kesken markkinamenojen. Silloin täytyi turvautuaNenättömän Heikin apuun. Niinpä kerrankin nouti Heikki Tor-niosta kauppiaalle keittokattiloita. Meni äijä illalla vain törmänalle, laulautui loveen jaaamulla jo tulla tomautti kauppiaan tuvaneteen ahkio täynnään kattiloita; Se ei ollut mitään ihmettä sel-laisen suurnoidan yötyöksi,sillä hän saattoi ilmipäivälläkin pääs-tellä porottomalla ahkiolla pitkin jäätynyttä jokiväylää, niin ettärannat vain vilisivät.

Markkina-aikana oli talvisen erämaan kummulla vilkastamenoa; monenkirjavana se kiehui ja kuhisi kuin valtava muura-haiskeko. Ajeltiinporoilla sinne ja tänne ja tehtiin kauppoja.Lap-palaisten ahkiosta siirtyivät tavarat Tornion miesten kuormiinja torniolaisten tuomiset nuoritettiin tunturimaiden raitoihin.Kumpaisetkin olivat tyytyväisiä vaihtokauppaansa. Torniolais-ten viina teki parhaat kaupat; joskuspapinrouvakin laittoi pryki-tupansa käyntiin, ja sitä mukaa kuin viina tippui torvista,kulah-teli se markkinamiesten pulloihin jakurkkuun. Ja sitä mukaa ko-hosi elämäkin erämaassa. Lannanmiehet lauloivat ja hoilasivat,rähisivät ja tappelivat, mutta lappalaiset vain hihkuivat ilosta,ajelivat joiaten poroilla ja kokoontuivat väliin sylikkäin yhteenilokasaan koko peskiparttiossa joikaamaan jahyppiäressuttamaan.

Markkinapäivinä saarnattiinmarkkinarahvaalle kirkossa evan-keliumia ja jaettiin ehtoollista. Tuomarintuvassa istui lainmiesselvittelemässä tunturimaailman eripuraisuuksia. Monet markki-narötökset joutuivat heti verekseltään lain kouriin. Ruttoahkionajajankin vei hamppukuorman omistaja heti tuomarintupaan javaati korvausta tavarastaan, mutta kun todettiin asian laatu,vapautettiin mies kaikesta edesvastuusta. Sattui tuomarille jos-kus suurempikin juttu käsiteltäväksi, kuten esim. Uijajarvenisänmurhakin: Uija-ukon poika oli surmannut isänsä kalaretkelläja upottanut pata kaulassa Uijajärveen. Poika oli äkämystynytsiitä, että isä aina ensimmäisenä oli ennättänyt hotaisemaan kala-keitosta parhaat palat, siian korvamurun eli vietnarastiljan, sekälihakeitosta etukäteen peuran kaulassa olevan kiiremurun. Pojanrikos katsottiin kuitenkin kuolemansynniksi, sitäkin suuremmallasyyllä kun huomattiin, että murhamies oli kaksineuvoinen;hänet

230

mestattiin ja teilattiin Teiliniemellä, Lätäsenon suussa, vasta-päätä Markkinakumpua.

Kun kirkkokummun luona tapahtui tällaisia kauheuksia javielä sen rinteillä, ihan vainajain leposijan vieressä,pidettiin niinhurjaa markkinamenoa, ei ole ihme, että paikalla kovin paljonkummitteli. Nähtiin monet kerrat harmaita äijänhaamuja ja mo-nia muita kummajaisia liikkeellä. Tuomarintuvassakin, jossamarkkinapäivinä miltei myötäänsä juotiin ja meluttiin, jatkoi-vat näkymättömät henget samaa elämöimistä ja möykkäämistä,kun tupa oli jäänyt autioksi. Ovikin monet kerrat ihan itsestäänpaukautettiin auki.

MuttaRounalan vanha pieni tunturitemppeli jäimelkeinkoko-naan unohduksiin. Silloin tällöin vain Jukkasjarven taikka Lätäs-enon pappi kävi siellä saarnaamassa, kun porolappalaiset silläkulmalla karjoineen kotailivat. Olipa kerran autioon temppeliinastunut joukko lappaläispoikia - muka kirkonmenoa pitämään:toiset olivat istuneet penkkeihin sanankuulijoiksi, ja muuan po-jista, Pieti Nutti, oli astunut saarnatuoliin, saarnaamaan mukahänkin.— Dast lee Herr'-Vuolev paafitam, dast aikom munki .. .*)oli saarnamies aloittanut.

Mutta silloin oli kirkon sillan"alle haudattu Vuolevi-äijä nous-sut esiin, lähtenyt astumaan poikia kohden," ja kirkkomiehelle olitullut äkkilähtö.

■— Ällit muu guoddehdon pärgalashalddui!**) oli saarnamies

kauhuissaan parkaissut, lähtenyt laukkaamaan toisten jälkeenja ollut ulkona ennemmin kuin hänen sanankuulijansa.

Hoidotta sai hylätty lappalaiskirkko rappeutua. V.1794 il-moittaa pastori Grape Hernösandin konsistorion tiedusteluun,että kirkon perushirret ja lattiapalkit ovat kovin lahoneet, väli-katto rappiolla, saarnatuolista jaalttarista vainpalasia jäljellä; sa-moin oli jäljellämuutamia penkkejä. Niinpäättikinsittenmainittukonsistorio myydä vanhan temppelinneljästä, viidestäriikintaala-rista Tornion kauppiaille. Kauppa kai sitten tehtiinkin, ja pikku

*) Tässä on Herr'-Vuolevi saarnannut, tässä aion minäkin ... (saar-nata).

**) Älkää minua jättäkö tuonp— een haltuun.

231

kirkko muutettiin Jyygeän markkinamatkojen majataloksi Kön-kämäenon rannalle. Siellä, markkinamiesten pauhaamisia kuul-len, lienee villitunturien temppeli viimein vaipunut maahan.

Kirkkovaarassa, Rounalan kirkon entisellä paikalla, on nytenää vain vanha kenttäkauniissa pikku koivikossa. Näkyy siljollavielä kirkon muinainen sija, näkyy vanha hautausmaakin, jakirkon sijalle on pystytetty muistokivi kirjoituksineen.

Näin kävi vanhan Rounalan kirkon ja markkinapaikan, janiin tuli vuorostaankäymään Lätäsenon mahtavammalle kirkko-kummulle ja markkinakentälle. Senkin vuoro tuli joutua hylä-tyksi ja unohdetuksi. Pohjoisäärillä oleva Koutokeino sai omanpappinsa jo 1674 sekä kirkon 1701, Utsjoki sai kirkkonsa 1700,ja 1741 erotettiin koko Koutokeino, Karasjoki jaAviovaara Ruot-sista ja yhdistettiin Norjaan.

Sitten tuli »riikinjako» 1809, Suomi erotettiinRuotsista,Muo-nionjoki ja Könkämäeno joutuivat rajajoiksi, ja iso joukkoEnon-tekiön sieluja jäi Ruotsin puolelle. Niin joutui Lätäsenon kirkkokovin seurakuntansa alueen syrjään.! Ja taas tapahtui lapinkirkon muutto. Kesällä 1826 jaotet-tiin vanha temppeli maahan, iskettiin seinähirret ja lattiaparrutlautaksi, kasattiin lautalle kaikki muu tavara ja kirkon omaisuusja ruvettiin laskemaan Muonionjokea alas. Mutta pyhä lautta eiottanutkaan lähteäkseen lähes parisatavuotisen kotikumpunsarannasta, vaikka vahva virtakin koetti sitä työntää ulommaksi.Vasta sitten kun lauttamies heläytti vanhalla Rounalan kellolla,alkoi kirkkolaiva työntyä virtaan. Niinpäästettiin Muonion myö-tälettä alas, monetkymmenet kosket, nivat ja kurkkiot, ohi Kaa-ressuvannon ja Kuttaisen ja ohjattiin Palojoensuunkylänrantaan,yli kuusi penikulmaa alapuolelle Markkinasuvantoa.

Palojoen ja Muonionjoen väliselle niemekkeelle, Muonionlänsirannalle,kirkko taas pystytettiin. Niin tuli Palojoensuun pa-hainen kylä kirkonkyläksi ja pitäjän keskukseksi, vaikka olikinmelkein seudun eteläisillä äärillä. Mutta vanha pappila jäi erä-maahan autiona rappeutumaan, joutui markkinamiesten ja mui-den matkalaisten majataloksi, jopa lopulta jo hevostalliksikin.Eikä Palojoensuun kirkkokylä saanutuuttapappilaa, silläEnonte-kiönvähäväkinen tunturiseurakunta yhdistettiin jo »riikinjaossa»kappelina Muonioon, jonka papit sitten hoitivat koko tunturipe-

232

rukkaa ja kävivät silloin tällöin Palojoensuun kirkossakin pau-haamassa, majaillen silloin Baasin pienenpirttirakennuksenperä-kamarissa. Oli sitten muutamia vuosikymmeniä EnontekiölläMuonion kanssa yhteinen »koulupappi», papiksi vihitty kate-keetta, joka sekä koulasi että saarnasi, mutta hänkin asui Muoni-ossa.*) Enontekiön uusi kalmisto sijoitettiin Palojoen suun itä-rannan törmälle.

Mutta ei kauankaan saanut olla Palojoensuun kylä, niin väy-län varrella kuin olikin, kirkonkylänä, eikä tunturimaista tuotuvanha temppeli jumalansanan julistushuoneena. Kovin se jo oli-

Nykyistä Palojoensuun kylää Muonionjoen rannalla. Taustalla Ruotsin puoli.

km vanhuuttaan raihnaantunut ja lisäksi vielä kolhiintunut pit-källä koskisella lauttausmatkallaan. Niinpä jo v:n 1838 kalusto-tarkastuksessa huomattiin, että kirkko oli kovin korjauksen tar-peessa: lattia vaati laittamista,katot paikkaamista ja tervausta,ulkolaudoitus olihuono,kellotornin luukut olivat pudonneet taikkarempottivat vitsasaranoissa, ovista ja ikkunoista puuttui ulko-puolisia kehyslautoja, ikkunoita oli rikki, sisäpuolinen maalausoli rapistunut, tuntilasi epäkunnossa, kynttiläkruunusta oli 8:shaara poikki, sakastissa ei ollut viinikellaria eikä uunia, ullakkooli aivan rappiolla, ruumispaarit huonot, vain jalkapuu oli käy-tettävässä kunnossa. Kelpasi kirkko kuitenkin vielä pari-, kolme-kymmentä vuotta erämaan kansalle, mutta sitten sekin vuoros-

*) »Koulupappeina» olivat: M. A. Kolström 1826— 34, EmanuelKolström1834

— 49, H. Krank 1850— 52. — »Manne Kolström oli kova saarnamies, jakyllä se koulasikin.»

233

taan tuli hylätyksi, kun Hetan kylään Ounasjarven pohjoisran-nalle 1864 rakennettiin Enontekiön nykyinen kirkko. Viimeisensaarnan piti kirkossa B.F.Cajanus, joka asusti viimeiset vuotensaHetan kirkolla Pekkalassa, kuollen siellä 1868; hänet haudattiinPalojoensuun kalmistoon. Hänen saarnansa tuli parisatavuoti-sen tunturitemppelin jäähyväissaarnaksi.

Vanhat Lätäsenon ja Rounalan aikaiset taulut, kuvat,kynt-tiläkruunut,kellot ja kaapit riistettiin entisiltä sijoiltaan ja vie-tiin uuteenpaikkaansa Hetan kirkkoon, joka komeana ja uuden-aikaisena kohosi Ou-nasjarven rantajyppy-rällä, mistä entisai-kaan jo lapinakka oliennustanut,että siinävielä kirkkokin seisoo.

Mutta ikänsä pal-vellut, autioksi riis-tetty kirkkovanhusmyytiin 1870 huuto-kaupalla: Muonionni-mismies Nikander olimyyjänä jaylimuonio-lainenisäntä,MuotkanSalkko, huusi sen 50ruplasta. Sitten sekä

Enontekiönvanhan kirkon jäännöksiäkivirauniossaYlimuonion Muotkassa.

myyjä että ostaja yhtiössä kukistivat temppelin, raastaen senmaahan kivijalkaa myöten ja rötistäen suureksi lautaksi seinät,katot ja lattiat, ikkunat, ovet, penkit, saarnatuolit, alttarit jalehterit, vanhat numerotaulutkin jakaikkikoristeleikkaukset sekäkoristellut patsaat, sakastit ja ullakot. Ja taas toistamiseen saikovia kokenut kirkko lähteä pitkälle vesimatkalle yhä alaspäinpitkin vuolasta Muoniota,surulliselle viimeretkelleen.

Lautan hirsistä ei näet enää rakennettu pyhää temppeliä,saarnatuolia ei enää pystytetty papin pauhaamispaikaksi, eikäpenkkejä asetettu sanankuulijani istuinsijoiksi. Ylimuonion ran-nassa jakoivat saamamiehet saaliinsa ja käyttivät tavarat talonsatarpeisiin. Seinähirsistä,kattolaudoista ja lattiaparsista rakennet-tiin heinälatoja ja muita ulkohuoneita, joiden oviksi käytettiin

234

kirkon ja sakastin ovia; alttarin, lehterin ja penkkien maalatutaitauslaudat laitettiin aittoihin viljalaarien seiniksi, ja saarna-tuolin pystytti nimismies Nikander puutarhansa porttipylvääksi.Mutta monet koristelaudat ja pylväät, numerotaulut, multakaa-rat, ja sen semmoiset, joita ei voitu mihinkään käyttää, heitettiintalon romukasaan. Sakasti ja ullakko pystytettiin semmoisinaanniitylle ja ovat vieläkin siellä »Sakasti»- ja »Ullakkolatoina».

Se oli Lapin erämaiden kirkon surullinen loppu.Mutta vanhan pyhätönraastaminen jarikkominen ei mennyt

mainioittaan, sillä temppeli kukistettiin vasten kirkonväen ja

Enontekiön vanha pappila Lätäsenon Markkinakum-mulla. Ikkuna onpapin entisen virkahuoneen ikkuna.

haltijoiden tahtoa,ja saatettiin vielätoistamiseen ve-denväen kanssakosketuksiin. Sik-sipä jo alaslasket-taessa Nikanderinkirkkolailta yrittiAkamellanikivan-han hautausmaankohdalla väkisinpainua kalmistonkosteeseen: kir-konjäännöksissä

piilevä väki vetisitä sinne siunatun mullan ja kalmanväen seuraan, ja samointaas puolestaan »Akamellan äijät» sitäkiskoivat luokseen. Kirkon-väki ja kova kostava voima kulki tavarain mukana taloonkin jatuotti paljon onnettomuutta. Muotkan talon navetta paloi, jalehmiä sekä hevosia meni mukana, isäntä itse saatiin puoshaallavetäistyksi pois palavasta rakennuksesta, ennenkuin katto romahtialas. Sitten alkoi surma vaatia ihmisiä, jamelkein peräperääkuolitalosta kuusi, seitsemän henkeä. Vieläpä rupesi talossa näkymä-tönpitämään möykettä, jopa joutui talo viimein niin »piruittenkeskeen», että täytyi heittää kylmille ja muuttaa siitä pois. Viisi-kolmatta vuotta oli asumus möykkääjäin hallussa, ennenkuin sii-hen taas uskallettiin palata. Ja silloin oli jo näkymättömän väenvalta vaipunut.

235

Vaipunut on vanhanväen voima entiseltä Lätäsenon kirkko-kummultakin, jossa ennen myös paljon näkymättömät voimatliikkuivat.

Tyhjänä ja autiona on nyt Lätäsenon muinainen markkina-ja kirkkopaikka. Monilukuiset markkinatuvat, aitat ja tuoma-rintuvat ovat jo aikoja hävinneet. Sijat enää vain tuntuvat.

Mutta vanhalle lapinkansan kalmismaalle, jonka entisestähirsiaitauksesta samoinkuin kirkonsijastakin vielä näkyy jään-nöksiä, on kymmenien hautakuoppien ympärille kohonnut pienikomea koivikko. Seisoo siellä kaakkoisnurkalla vielä vanha uhri-petäjäkin, ryhmyinen aihki, kuin harmaa tunturiäijä nuoren väenvartijana. Aihkin uhrikoloon vieläkin vanhaan tapaan tunturin-kiertäjät vievät antimiansa.

Kummun laidalla kyhjöttääEnontekiön vanha pappila, su-rullisen näköinen, ränsistynyt rakennus, josta jo koko länsipuolion raastettumaahan.. Vainyksi suoja, entinen papin virkakamari,on enää asuttavassa kunnossa. Siinä mustassa, matalassa, yksi-ikkunaisessa komerossa on toimelias »Herr' -Erkkikin» aikoinaanpitkiä yksinäisiä päiviään istuskellut ja pienestä,ikkunastaan katsellut päivänmaita kohden.

Mutta kaukaiset Ruotsin-Lapin tunturit ovat häneltä sulke-neet eteläisen näköpiirin.

Rautainen kynttiläjalka Enontekiön entisestä kirkosta.

Koutokeinounturien tuolla puolen, jo Ruijanmereen kallistuvallatunturien vietteellä, on Koutokeino, syvimmän sydän-Lapin vanha kirkonkylä ja muinainen markkinapaikka.

Se on aito lappalainen eräämaakylä syvässäAlattio-joen kurulaaksossa, satojen tunturien jokapuolelta saar-tama pikku maailma,mikä vastaviimeisen paljakanlaelta

avautuu' tunturien kiertäjän eteen: kymmenien pienien hökkelienrykelmä kuin vaaksiaisen pesä monilukuisine koperoineen.

Tuntureita kaikkialla. Jo heti Alattion rannat nousevat jyr-kiksihiekkatievoiksi ja marastoiksi, sitten etempänä kohoavat Ju-kemattomiksi tuntureiksi japaljakoiksi, joita suuret jängät ja vuo-mat tai jyrkätautsit erottavat toisistaan;tai onniidenvälillä mää-rätön luku vesiä: suljettuja pikku saivoja sekä suuria kirkasveti-siä saivojärviä. Jäämeren mailta siintävät keilamaiset lumikat-toiset Ruijantunturit ja päivän puolella kumottavat laakeahar-jaiset vedenjakaja-selänteet, joiden pohjoisilta juurilta hersy-vät vedet Alattio vie Ruijanmereen.

Metsätöntä lakeutta on koko Koutokeinon tunturimaailma.Petäjäkinon jäänyt jomaanselän tunturien päiväpuolelle ja kuusisitäkin kauemmaksi. Vain koivu on uskaltanut asettua lappalai-sen toveriksi, mutta matalana käyränä turrikkana kuin lapin-

237

äijä se kipuaa tunturinrinteitä,vainnotkelmissa ja vesien varsillasuoristaen valkean vartensa ja nostaen vihannan latvansa kor-keammalle.

Seitsemän-, kahdeksantoista penikulmaa on täältä Ruijan-rannalle Possokoppaan, Alattioon, välillä vain Autsinnelitaloinenkylä sekä Maasin vanha kirkkopaikka ja kymmenkunta talopa-haista. Suomen puolelle, Kettään, on yli kymmenen penikulmaakierrätellen muutamien lapintalojen kautta. Eikä ole minkään-laisia kesäteitä, lappalaisten pahoja palkaita vain silloin tällöin,ja taaskeinottomia jänkiä ja tuntureita. Mutta talvella vie vahva

Koutokeinon kirkonkylää. Vasemmalla nimismiehen talo, sitten pappila jaEriksenin "hutelli", jonka takaa joen toiselta puolen näkyy "internaatti".

tikoitettu porotie Hetasta Koutokeinon kautta Alattioon, mikäon vanha lannanpuolen kulkusuunta Ruijanmerelle.

Sillä jo muinaisina aikoina lapintunturien eteläpuolella asu-vat kansat kulkivat näitä maita tuolle puolen tuntureita sekäRuijanmeren rannoille. Näitä väyliä lienevät jo esihistorial-lisina aikoina Pohjanlahden ja Tornionlaakson jatulintarhainrakennusmestarit matkanneet Ruijanrannoillekin latomaan mer-killisiä kivikiekeröitään; näitä maita pirkkalaiset veronnylkijät-kin samoilivat perimmäiseen Lappiin asti, ja näitä keinoja kul-kivat entisaikoina pirkkalaisten jälkimiehet, Tornion kauppasak-sat, joilla oli yksinoikeutettuna markkinakenttänään koko laajaTornion-Lappi vanhasta Rounalasta ja Jukkasjärvestä Utsjokeensaakka. Näitä laajoja erämaita tunturien porolappalainen jo van-hoista ajoista asti oli tottunut jutamaan syksyin ja keväin edes-takaisin eteläisten tunturien jaoutaseutujen sekä Jäämerenrannan

238

väliä,kunnes 1852 pantiin toimeen rajasulku,niin etteivät Norjanlappalaiset enää voineet jutaa Suomen puolelle eivätkä Suomenlappalaisetkaan Norjanrannoille. Janäitämaita nousi sittenlanta-laisasutus tunturijarville ja painui Jäämeren lappalaismaille.

Tunturien päivän puolen alkulähtöä onkin kaikki tunturien-takainen kansa — päivän puolen mailla on lapinsukukin viettänytlapsuutensa, vaikka se sitten melkein kokonaan onkin sortunutyöpuolen erämaihin.

Niin on Koutokeinonkin kansa, sekä lappi että lannansuku,järjestään Suomen puolen pahnaa, Hetasta, Kittilästä, Muoniosta,

jopa aina TorniostajaKemistäkin saatuaalkujuurta. Lapintunturimaa on muo-kannut kaikki sekälantalaiset että lap-palaiset samankaltai-siksi erämaan elä-jiksi, se on vatkan-nut yhteen sekä la-pin että lannan pah-nan, sekoittanut mo-lemmat veret, niinetteipä saata äkik-

Mikkel Pongun talo Koutokeinosta.

seltä sanoa, mikä on lappia mikä lannan juurta. Koko kylässä»ei ole kunkaksi lappalaista, jokk' on akti lappalaisia». Lannan-miehen jälkeläisistä on tullut täysiä tunturienkiertäjiä, kota-lappalaisia, ja lappalaisesta kietkamesta on kasvanut hirsimök-kien asukkaita, sarvikarjan ja perunapellon hoitajia. Tunturienporokarja on pukenut kaikki samanlaisiin nahkoihin, ja vanha»saamekieli» on koko tunturimaan kielenä. Lappia on puku, lap-pia kieli, lappia kaikki elämäntavatkin, oli sitten alkulähtö mitäpahnaa tahansa.

Jo koutokeinolaisten huutonimetkin viittaavat Suomeen.Niin on Kemi-nimisiä lappeja koko suku aina Karasjokeamyöten,toisilla kotina koko tunturimaa, joillakuilla pikkuinen hirsimökki.Tämänsuvun tyvipuoli on Kemissä. Sieltä aikomaan muuanpoikaja tyttö pääsivät vihavenäläisten käsistä karkuun ja pakenivat

239

pohjoisiin tunturimaihin sekä joutuivat viimein Koutokeinon pa-pille, Tornensikselle, palvelijoiksi. Aikuisiksi tultuaan menivätkemiläiset keskenään naimisiin, ja siitä lähti Kemin suku tuntu-reita kiertämään. Toinen etelänlähtöinen lapinjoukko on suuriTornion suku eli Tornensis, jokapohjautuu Torniosta ja onperim-miltään oikein papillista pahnaa. Anders Tornensis, Koutokeinonkolmas pappi, vaikutti tunturien takaisessaLapissa 35 vuotta,kun-nes sinne kuolikin1705 jahaudattiinkirkonlattianalle.*) Ja tämänsielunpaimenen jälkeläisistä sukeutui poroja paimentava lapin-suku, joka vieläkin kiertelee Koutokeinon jaHetan erämaita. Toi-set Tornensikset taas elävät taloissa ja talojen emäntinä,niinkuinOskalon ja Alatalon muorit ja»Birit Mikkelsdotter Tornensis»**).Kittilän lähtöäovat Puljut, jotkaEnontekiönVuontisjarven kauttavähitellen joutuivat tunturien takaisiksi poropaimeniksi, jaMuoni-osta on matkannut Nilimaa. MutJ:a Enontekiöstä,tunturien ete-läpuolisilta kaiteilta, on saapunut Koutokeinon perusväki. Niinpäon Hettojen monimiehinen joukko saanut lähtönsä EnontekiönHetasta jahajonnut ympäri erämaita kotakansaksi taikka asettu-nut kirkonkylä-kentälle pirttien asukkaiksi. Kirkolla onkin Ket-taa taikka Hetan sukua miltei joka kömmänässä. Sitten on kokosuku Speinejä sekä kotalappalaisina että taloneläjinä, jopa jokukauppamiehenäkin, sitten Eiraa, Siiriä, Paaria, Kauppia, Sieppiä,Penttaa ja Ponkua, Risfiä, Varsia, Maggaa, Orpusta, Suoroa jaMarakattia***), joista useimmat elävät iänkaiken savuisen kodanasukkaina erämaassa. Rikas Näkkäläkin on Enontekiönmiehiä,samoinkuin talossa asustava Palojärvi.

Entisaikaan ei Koutokeinon kirkolla ollut hirsitaloja ensin-kään, joitakuita lappalaisten turvekotia vain sekä kauppiastenmarkkinatupia. Mutta sitten rakennettiin papille talo, ja siitäsaivat kotaeläjätkin oppia. Kemin Mikkeli ensimmäisenä juti hir-

*) Koutokeinon ensimmäinen pappi oli Anund Curtilius (1674— 1675),joka asusti Maasissa, sitten oli Johan Tornberg vanhempi (1676—1681), asuialussa myösMaasissa, myöhemmin Koutokeinossa. Muutti täältä Jukkasjär-velle. Tornbergin jälkeen tuli Anders Tornensis.

**) Lappalainen Anders Tornensis esiintyy Enontekiön Palojärvellä1750-luvulla.

***) Useimmat näistä suvuista esiintyivät Enontekiön vanhimmissakirkonkirjoissa, jo 1700-luvun alussa.

240

ret Hetasta — metsätön Koutokeino saa ajaa kaikki rakennus-puunsa aina kymmenen penikulman päästä yli tunturien "— ■ jakyhäsi mökin. Saivat sitten vähitellen muutkin pikku hirsitupia,Hetat, Tornensikset, jopa joku maailmaa kiertävä porolappalai-nenkin teki pöksän, jossa saattoi markkinoilla ollessaan asustella.Kymmenittäin onkin jo kohonnut joen kahta puolta rantatievo-jen juurelle mökkejä kaikennäköisiä, enimmäkseen pieniä har-maita turvekattoisia tupia, vain joku parempi rakennus ja»maali-talo» joukossa, pappila, nimismiehen asunto, Eriksenin »huteUi»,Speinin talo, »Vuollon Heikki» ja »Vuollon Isko». Seitsemän, kah-

deksan kotalappa-laisen pirttiä sei-soo joukossa sekäkymmenlukuisin

heidän pieniätavara-aittojaan,

useasti pitkässärivissä pitkin ran-taa.

Ja kylän lai-dassa, korkeallakoivikkokummul-la, kohoaa pienipunainen kirkko

Lappalaisten tavara-aittoja Koutokeinosta.

kalmistoineen, sekä alhaalla jokisuvannon laakealla rannalla ko-mea »internaatti», kansakoulu, missä tunturikansan lapsia, peh-meää saamekieltä haastavia nahkapukuisia pikku pentuja pako-tetaan solkkaamaan kovaa ruijankieltä, sekä heidän joikauksennunnutukseen tottuneita äänielimiään yrittelemään: »Ja vi els-ker dette landet».

Saattavat lapinlapset sitäkyllä laulaakin jaoppia jotakuinkinsenpykeet ja venytykset, vaikkeivät käsitäkään koko »ja vielske-ristä» sen enempää. Mutta omaasuurta tunturimaatansa he rakas-tavat ilman internaatin opetuksiakin; he rakastavat jylhää erä-maata, jossa heillä on koti ja kotipiha kaikkialla,mihin vainmus-tan kotansa pystyttävät. Siellä liikkuu ja lainehtii heidän valtavaelonsa, siellä piilevät vielä heidän muinaiset jumalansa jakirkkaatpyhät saivonsa, ja joka tunturi, tieva ja marasto, jänkä, järvi, ja

241

autsi, on heille jo lapsuudesta tuttu, samoinkuin sadat tunturi-tarinatkin sekä tärinäin pyhittämät merkkipaikat.

Enin osa Koutokeinon kansasta asuukin enimmän osan elä-mästään erämaissa, vain talven suurina kirkkopyhinäkokoontuenvanhaan yhteiseenkeskukseensa,Koutokeinon kirkkolaaksoon. Sil-loin on erämaan kirkolla lappi liikkeellä. Muutenkin on talvi tun-turikylän elämänaikaa. Koko Länsi-Lappi jutaa silloin Alattion-laaksoa edestakaisin; milloin ajetaan Alattioonmarkkinoille,mil-loin taas men-nään sieltä elin-tarpeita hake-maan. Leivätön-Lappi noutaasuuruksensa Jää-meren rannalta,ja talvi on ainoaaika, jolloinkau-kaisimmastakinlapinkorvesta

päästään leipä-maiden äärille.Kesällä tuleentuulappalaisen tun-turielo, talvella»leikkaa» hänelonsa javaihtaasillä RuijanTan-

Nousevaakoutokeinoa Maaretan Mikon pirtinrappusilla.

nalta leipämaiden viljaa kesänvaroiksikinMutta kesällä on Koutokeino vain syrjäinenyksinäinen tuntu-

rikylä, johonharvoin kukaan vieras kulkija pohjaksuu. Aivanhil-jaista on elämä kylän kentällä, samaa tuttua väkeä nähdään siinävain liikkuvan,samat lapset taajovan ja samat ukot ja akat ovatkyökyttämässä, 90-vuotias Jussan Jussakin kinnipeskeissään, javanha joikuseppä,Maaretan Mikko, mökkinsävieressä. Ilman vainomia aikojaan paistatellaan pitkää parikuukautista kesäpäivää.Porolappi asuu tunturissa, vain talonomistajat ja »maanviljelijät»elävät kömmänöissään,hoitavat pikkuisia »putaatti»-tilkkujaan,kalastelevat joessa ja tunturi]arvissa sekä tekevät heinää muuta-

242

mille lehmilleen ja lampailleen.*) Vanhat noitamuorit hiiviskele-vät salapuolisin kirkon alapuolella joen töyräässäolevalle Jabme-miellalle, muinaiselle hautausmaalle, ja etsivät sieltä vierennänpaljastamia ruumiinluita ja pääkalloja, joistakopistelevat multiapulloonsa.

Sillä Koutokeinossa on vielä muoreja, jotkakeräävät kalman-multia talteensa ja saavat siten kalmanväen avustamaan tavaranja maallisen hyvyyden kokoamisessa. Mutta voimakas kalman-

väki ei saa tyydytystään pelkästätavarain haalimisesta, vaan setarvitsee aika-ajoin suurempiakintehtäviä: - vaatii jonkun ihmisenkidutettavakseen. Ellei kalman-väen hoitaja sitä,hanki, käy väkiisäntänsä kimppuun ja kiduttaahänet hengiltä. Siksi kalman-väen omistajamuorien pitääkinaina silloin tällöinantaa väkiainei-taan jollekulle vieraalle, juottaakahvissa taikka syöttää ruoanmukana ainakin kerran vuodessaseitsemän vuoden aikana. Siitäkasvaa sisuksiin »trolli», joka ru-peaa ihmistä kiduttamaan, tekeehänet hulluksi, jopa lopuksi sur-maakin, ellei saada apua toiselta,Vanha muori Koutokeinosta.

väkevämmältä tietäjältä. Moni tunturien asukas on tietämättäänsaanut ruumiinmullat sisuksiinsa, tullut hulluksi ja joutunut ki-tuen kuolemaan. Eivät ole niitä saadessaan edes sattuneet muista-maan olla varoillaan, sillä jos kalmanmultia saadessaan muistaa,että tässä niitä saattaaolla,niin silloin ne eivät teho. Niinsai Or-puksen Aslakin Birit kalman sisuksiinsa,kun joi sellaiselta muo-rilta maitoa, kitui ja kuoli; samoin Pierran Henrikin Maarit,nuorilapinvaimo, sai samalta muorilta roskat sisäänsä ja tuli niin hul-luksi, että pelkäsi kaikkia, taajoi väliin aivan mieletönnä,kitui

*) Hevosia oli Koutokeinossa takavuosina vain kolme, nyt lienee jokymmenkunta.

243

koko kesän ja syksylläkuoli. Mutta Juhanaksen Jussalle, joka saitrollin vatsaansamuorin lihakiisselissä ja tuli niin raivopäiseksi,että yritteli lentää, oudon puheen ja mölinän vain kuuluessa ma-hasta, antoikylän oppinut kätilöheti lääkettä, ja paikalla ajautuitrolli ulos. Ja se trolli oli kuinsormenpituinen elävä, jollaoli sil-mätkin kuin pirulla. Kaikkein kamalimmin kävi Oulan Iskolle,joka muorien oppeja kokeillen meni kalmatievalle ja otti multiapulloonsa. Mutta pullon sai jokuilkiövarastaa,ennenkuin hän ehtisiitä vielä kenellekään antaa. Silloin kalmanväki kävi Iskonkimp-puun ja ahdisti häntä niin,että ukko hulluna työntyiulosv sivakoiläpi marastopensaikkojen tunturiin,riistikaikki vaatteetpäältään,heitteli ne yksitellen tiepuoleen ja viimein alastonna lasketti alasjängälle japaleltui sinne. Mutta kalmanväki ei vielä siihen tyyty-nyt, vaan ajautui Iskon lapseen ja pani sen niin kovaan tuskaan,ettei se muuta kuin keturoi vain ja parkui myötäänsä. HaettiinMavukan Aslak, suuri tietäjä, jakun hän vähän aikaa siveli lasta,niin se heti asettui. Mutta silloin Iskon koira, joka sattui olemaanlähellä, kiljahti kuin olisi puukolla söhäisty, törmäsiulvoen ulosja lähti kamalasti ulisten laukkaamaan etelään päin, mutta pyö-räytti pian mutkan, kapaisi saman tien takaisin, painui pimeäänpohjoiseen ja sinne hävisi.

Vanha usko onkin täällä sydän-Lapissa säilynyt kauimmin.Ei ole monta vuosikymmentä kulunut siitä, kun Koutokeinossavielä eli vanhojen jumalienpalvojia ja suurten palvoselojen hoita-jia, Koiran Pietit ja Mahtin Aslakat. Saattaa vielä nytkinjoku la-pinäijä tuntureita samoillessaan astuasalaiseen paikkaansa vanhanjumalansa juureen. Harmaan seitakiven haltija, jota isätkin ovatpalvoneet ja saaneetmenestystä, voihyvinkin olla yhtä voimakaskuin näkymätön kirkon jumalakin.

Vanhaa rakasta jumalaa on kovin vaikea hylätä, tuntuu kuinseyksinäisyyttään valittaen kutsuisiluokseenhiljaiseenerämaahan.Ja vaikeata on luopua lapsuuden ajan uskostakin. Eikä isiensäuskonhylkääjä tahdoenää saavuttaarauhaa,tukalaonhänenomis-taa uutta uskoa jasille kokonaan antautua,silläisien oppi ja van-hat jumalat kuitenkin elävät hänen veressään

Laestadiuksen opin tunnustajia ovatkylläkaikki tunturimaanasukkaat. Varsinkin viime kamalat sotavuodet, ankarat nälkä-ajat sekä »espaanin»-taudit ovat pelästyttäneet ihmiskansaa,

244

niin että melkein kaikki ovat kauhtuneet elämäänsä, tunnusta-neet syntinsä, saaneet todistuksen toisilta uskovaisilta ja tulleetkristityiksi. Koko kylässä ei ole enää »jumalattomia» muita kuinherrat, pappi ensimmäisenä ja muut perässä. Mutta lukkari onkristitty. Niin koko Koutokeino, pappia ja muita herroja lukuun-ottamatta, saattaa luottamuksella katsella taivasta, joka mahta-vien tunturien ylläkaartuu korkeana, vaikkakin se samalla kertaa

Jussan Jussa. Koutokeinon vanhinvaari.

pelonsekaisella kunnioituksellakul-kee vanhojen tunturipyhättöjensäohitse.

Mutta Koutokeinon ensim-mäinen uskonheräys oli kamala,niinettä sitä vieläkin jälkimaailmakammolla muistelee.

Se tapahtui niihin aikoihin,jolloin Laestadius alkoi suurenherätystyönsä synkässä Lapissaja hirveillä manauksillaan sekäjyrisevillä lakisaarnoillaan sai erä-maan ihmisen kauhistumaan, jataas toiselta puolen ihanilla ku-vauksillaan jumalanlasten tule-vasta elämästä nosti tunturikan-san ihan haltioihinsa.

Metsien kansa on herkkää,varsinkin lapinkorpien väki, jokasaa enimmän osan elämästäänviettää erämaan yksinäisyydessä,

tovereinaan vain maahiaiset ja saivojärvien asukkaat sekä tuntu-rien Stallot,ympärillään toisinaan talven pitkäpimeys, jolloinkai-kenlaiset näkymättömät peikot, kummitukset ja voimat ihan len-tävät ilmassa sekä sadat tuhannet ihmeelliset tarinat ja muiste-lukset kulkevat tunturista tunturiin ja kasvavat vielä ihmeelli-semmiksi.

Helposti liikahtaa tämä herkkä kansa, saattaapa joutuakoko-naan suunniltaakin. Laestadiuksen voimakas pauhaaminenkin,jollaista ei oltu koskaan ennenkuultu, kokonaan järkytti tunturi-maan asukkaat. Päästyään synnintuskista ja helvetin kauhuista,

245

he tulivat »liikutuksiin», hihkuivat ja hyppivät ilosta kun heidät,metsien lapset, oli todistettu pelättävän taivaan Jumalan lapsiksisekä Kristuksen veljiksi, sisariksi ja morsiamiksi. Mutta kaukais-ten tunturien yksinäisille poropaimenille, joille ennen oli vainpau-hattu synnistä ja parannuksenteosta, jumalanpglvosta ja vaike-asta laintäyttämisestä, oli tällainen ylenpalttinenhyvyys jo liikaa.»Usko oli kiila hiva, mutta selitus tuli villiksi». Kuntunturilaisillekerran oli todistettu synnit anteeksi, ja he liikutuksien kauttaolivat saaneet itse Pyhän Hengen, olivat he silloin synnittömiä,pyhiä ja puhtaita kuin enkelit. Eivät he tarvinneet uskottomiapappeja, joiden oppi oli peikeleestä, sillä he olivat itse jumalanpappeja ja uskonjulistajia: raamattunsakin he vatkasivat tuleen,taikka tallasivat jalkojensa alle, koska heissä itsessä oli jumalan-henki, joka valaisiparemmin kuin kuollut kirjavaikeastiymmär-rettävine mustine koukeroineen. He olivat itse raamattu jauusitestamentti, Siinai ja laki, joka tuomitsee jumalattomanmaailmanja perkeleen oppia pauhaavat papit. Jumalan jäseninä tunsivatjotkut itsensä kaikkitietävän vertaisiksi, jopa joku synnitön jaPyhästäHengestäsyntynyt uskoi olevansa itse Kristus,uusi Kris-tus, sillä entinen oli kadottanut voimansa.

Ja niinuskoi tunturikansa,että Jumalaoli astunut heidän erä-maahansa entisten tunturijumalien sijaan, ja uusi maailman val-keus olikoittanut Lapin autioillatuntureilla,jaolisieltä leviävä ylikoko maailman, Koutokeinon kautta Tornioon asti. Ja he, juma-lanhengen saaneet tunturilaiset, olivat uuden uskon apostoleita.

Tuli suuri villitys Koutokeinon erämaahan. »Villiuskolaisia»koetettiin saada järkiinsä, mutta siitä he vain yltyivät, joparupe-sivat tekemään väkivaltaakin. Silloin joitakuita kiihkoilijoitavangittiin, ja siitä kiihtyivät tunturilaiset vielä enemmän. Rau-hallinen erämaan kansa oli todellakin villiintynyt väkeväksi voi-maksi. Niinkuin suurta metsäjärveä patoavaan hiekkatievaankaivettu pikku puro yhtäkkiä paisuu suureksi väyläksi, jonkakautta ennen tyyni järvi pauhaten murtautuu ja upottaa allensakaikki, niin mielettömään uskoonsa haltioituneet tunturilaisetkinkuohahtivat. Pyhässä uskonkiihkossaan lähti koko tunturikansapainumaan alamaita kohden, julistamaanheille ilmoitettua suurtaoppia ja rankaisemaan sen vastustajia, tuomaan sotaamaanpäälleniinkuin he sanoivat.

246"— ■ Aaldagas dolla ■

—■ ukkosen tuli -—

■ langetkoonalas jahävit-täköön kaikki jumalattomat! huusivat he.

Synkkänä syksyn aikana 1852 Mikkelin jälkeen, jolloin Lapinpäivät jo lähenivät talven pimeää yötä,villiintynyt erämaa lähti»pyhään sotaan». Länsituntureilta tulvahti kansa lapintaloltaja kodalta toiselle Koutokeinoa kohden. Mutta ei ollut köyhillätunturilaisilla sotavarustuksia. Koivunrisuilla he olivat tottuneetpitämään kurissa tottelemattomia lapsiansa, ja koivunrisukimputsekä vahvan uskonsa ja haltioituneen voimansa varasivat he mat-kaansa taisteluvälineikseen.Vahvatnuoretmiehet,AslakHetta,»Yl-peä Aslak» jaLars Hetta, Aslakanveli, sekäMaunus Sompio,»Asla-kan Maunus», olivat joukon johtajia jakiihkeimpiä uskonmiehiä.

Niinkuin tunturimyrsky tuli joukko lappalaisasunnoille, etsijapoltti »pipelit», kirosi,syljeskeli japieksi vitsoilla miehet, naiset,lapset ja kaikki ihmiset, jotka eivät tahtoneet heidän uskoansatunnustaa.Miehiä janaisiapakottivat hekaikkiennähdenharjoitta-maan yhteyttä, jasiten todistamaankääntymisensäjauskonsa.Senjälkeenheille puolestaan todistettiin,että he olivatnytpyhiäniin-kuin muutkin. Kaalaniityn Kainon Lasse, jokaei ruvennut taipu-maan, köytettiinporohihnoilla ja vitsottiin. Mutta ukkopääsikar-kuun ja lennätti hätäviestin Koutokeinoon, jossa kuitenkaan eiasiaa senpahemmaksi uskottu,naurettiinvain»lappalaisten sodalle».

Mutta tunturiväki tulvahti Koutokeinon kirkolle ja riensisiellä talosta toiseen kiroten ja pieksäen jumalatonta kansaa ja»kääntäen» sitä uskoonsa. Johtajat toimittivat käännytystyötä,ja joukko huusi ja ulvoi ympärillä. Kestikievarin isäntä, HetanJuhan-Matiaskin,sai omassapirtissään vanhanlapinämmänkanssatoimittaa »pyhäin yhteyteen» ottamisensa. Mutta kun ukko olipäässyt siitä vapaaksi, sylki jakirosihän koko pyhitystoimituksenja lähti noituen noutamaanAutsista apuväkeä. Mutta villiintynytjoukko ryntäsikauppias Ruthin taloon,hakkasi puukoillaan kaup-piaan kuoliaaksi, ryösti tavarat ja pisti talon palamaan. Sittensyöksyilauma nimismies Buchtin kimppuun ja surmasi hänetkin.Sen jälkeen rynnättiin pappilaan käännyttämään »helvetin apos-tolia« Hvoslevia, joka »oli musta kuin saatana». Uskonvimmas-saan lapinakat ajoivat vitsomalla paholaisia pois pappilan nais-väestä ja renkipojista, ja miehet rääkkäsivät pappia, ollen jo vä-hällä hänet tappaakin.

247

Mutta silloin tuli Autsista apua. Pyhitystäänkiroileva kesti-kievari toi vimmastuneena sieltä joukon raavaita miehiä, jotkakanget ja soikarat sojossa syöksyivät villiläisten kimppuun. Sa-maan joukkoon yhtyivät kyläläisetkin sekä kylään kaupparetkel-lään pysähtyneet kolarilaiset, Filpan ja Paakkolan isännät jaMatin Jussa. Ja silloin vastaalkoi »sota». Pappilan takana ken-tällä, kirkkotievan juurella, tuli ankara yhteenotto. Matin Jussahuiteli aisalla kahtapuolta, niin että akkain komsiot lentelivät,Pääkkö ja Filppa heittelivät peskiukkoja kuin kintaita, jaautsilainen Tuuriteki kanki kou-rassaluokoa.Luk-kari Klemettikinjoutui pyssyineensotakentälle japa-mautteli tyhjiäruutipanoksia. Pi-an oli tunturien

risukimppuinensotajoukko kol-hittu kenttään, si-dottu köysiin jateljetty aittoihin,eikä ollut tullut

Koutokeinon kirkko ja hautausmaa.

hengensurmaa enempää kuin yhdestä lapinakasta, jokarytäkässäsotkeutui jalkoihin ja tallattiin kuoliaaksi. Mutta akan komsio-lapsi pelastui ja tuli sitten aikuisena Lassin Pieran eukoksi.

Sitten lähdettiin sortunutta sotajoukkoa Lassin Niilan joh-dolla viemään pitkässäraidossa Possokoppaan. Neljättäkymmentämiestä istutettiin ahkioihin, ja ranteet puukapuloihin sidottuinasaivat vapaan tunturin isot lapset, jotka tahtoivat koko maailmantehdä Jumalan kansaksi, vaeltaa Jäämeren rannan kolkkoon van-kilaan. Mutta matkalla vielä muuan ponnistelihe irti ja rupesitoisiakin vapauttamaan. Ajomies ehti kuitenkin hätään, iskihäneltä leukapielen poikki, jamies kuoli sitten Alattionvankilassa.

Surullinen oli näiden uskontaistelijain kohtalo: monet jou-tuivat eliniäkseen vankeuteen, toisten päästessä vähemmällä.Mutta joukon johtajat,viisimiestä, tuomittiin kuolemaan. Kolme

248

heistä sitten armahdettiin elinkautisiksi, mutta Aslak Hetta jaMaunus Sompio mestattiin Alattiossa lokakuussa 1854. He eivätensinkään katuneet tekoansa, vaanuskoivat ja väittivät edelleen-kin, että heitä oli itseJumala johdattanut taisteluun jumalatontamaailmaa vastaan. »Ylpeä Aslak» varsinkin oli kovana ja uskoi,ettei »peevelin» kirves pysty häneen, jossa oli jumalanhenki. Niinuskoi Maunuskin. Mutta kun Maunus näki,kuinka Aslakan päävierähti alas, ja kieli vielä lipisi suussa, pelästyi hän niin, että olijo aivan kuin 1uollut,kunhänen vuoronsa tuli.

Mutta muuan johtomiehistä ja kuolemaan tuomituista,nuoriLars Hetta, joutui vankilassa ollessaan hyväpäisenä miehenä pro-fessori Friisinkielimestariksi,kuntämä käänsiUutta Testamenttialapiksi, ja myöhemmin koko lappalaisraamatun kielimestariksi.Siivona miehenä pääsi Lars Hetta vapaaksi 12 vuotta istuttuaan,tulikotituntureilleen jameninaimisiinentisen»villiuskolais»-toverin-sa kanssa. Heidän jälkeläisiään elää vieläKoutokeinon tuntureilla.

Tällainen oli Koutokeinon tunturimaissa tapahtunut uskon-herätys. Viestit siitä vierähtivät yliLapin jakoko maan. Kamaliaasioita kerrottiin tunturien »villiuskolaisista», Koutokeinon »laki-heräyksestä» ja »lappalaisten kurikkasodasta». Jopa aina Kitti-lässä ja Kolarissa asti pelättiin, ettävilliuskon levittäjät sotajouk-koineen ryntäävät surmaretkelleen alamaihin. Koko Koutokeinosaipelottavan maineen. Samoin Laestadiuksen opin saarnamiehiäalkuaikoina kovin pelättiin, ja »villiläisinä» heidät karkoitettiinmonta kertaa pois koko kylästä.

Hautaristin yläpää Koutokeinon kirkkomaalta.

Akamella ja Kurjenpolviapinkorpi antoi kansalleen turvan ja toimeentu-lon ja soi viimeisenkin turvapaikan sittenkun kor-venkiertäjän päivät päättyivät.

Pitkin Lapin erämaita näkee vieläkin monissaipaikoin korven vanhimpain leposijoja: »Manalais-saajoja» jänkien keskellä. »Manalais»- taikka

»Ruumissaaria» järvissä, »Haltijatievoja» järvien taikka jokienja jänkien rannoilla. Niiden harjuilla on pitkäkkäitä, maahanpainuneita kuoppia, monesti useampiakin vierekkäin, ja niitäsanotaan »Lapinhaudoiksi», joskus »Stallojen haudoiksi», Lapin-korven ensimmäisten raivaajain, jylhien Stallo-peikkojen lepo-sijoiksi. fSanotaan näitä kalmakenttiä useasti myös »ristimättö-mänkansan kalmistoiksi», sillä näitähautoja ei oleristilläsiunattu,eikänäistä viimeisellä tuomiolla noustaIhmisenpojaneteen. Nämäleposijat on siunattu lapintietäjien sanoilla,niihin on saatettu vai-najat kaikki varustuksetmatkassaan, janiistähe ovat nousseet en-nen menneitten isiensä seuraan pyhällevuorelle, pyhiin tievoi-

250

hm, tai ovatpäässeet saivokansan joukkoon. Siellä elää muinainentunturikansa edelleenkin ja,niinkuin ennen maan päälläollessaan,hoitelee porokarjaansa, metsästää ja käy kalassa. Mutta elämä onvainpaljoaonnellisempaa, sillä metsät ja vedet ovat viljaa täynnä,porot suuria ja komeita.

Pyhiltä asunnoiltaan saattaa edesmennyt lappi vieläkinlähteä liikkumaanmuinaisille kotipaikoilleen lapinkörpiin. Montakertaa on suurissa erämaissa kuultu "— ■ yönuotiollamakaavat erä-miehet japoropaimenet ovat kuulleet — ,kun vanhalappi on ollutliikkeellä. Varsinkin jänkien rannoilla,marastoissa ja jäkäläisillätievamailla,saaerämies useasti kuulla,kunnäkymätönlappi laskeepororaitoineen ja tökkineen halki erämaiden, niin että helinä japoronsorkkien napsahtelu vain kuuluu, tai taas sivakkamiehet»tyyräävät» yhtenä suhinana pitkin myötäleitä. Arkoja erämiehiätämä entiskansan meno kyllä kammottaa, mutta kun heittäytyysiunaten yönuotiolletaikka asettaa sijansa jängänkeskelle saajoon,niin saa olla vanhaltaväeltä rauhassa.

Mutta sitten kun tunturikansa oli valettu kastevesillä,pitisen vainajatkin saatella siunattuihin multiin. Kirkko piti kiinnikastetusta kansastaan ja kielsi ankarasti, ettei »Herrassa nukku-neiden vainajien ruumiita, jotka ovat olleet Pyhän Hengen asun-toja, saa halpamaisesti pois nakata eikä haudata sinne tännemetsiin», vaan on kaikki vainajat haudattava yhteiseen hautaus-maahan, jonka ympärille on rakennettava aita, »etteivät karhut,sudet, ahmat, ketut jakoirat voisi kaivaa niitä ylösja syödäsuu-hunsa, jaantakoot sittenpapinlukea käsikirjastamäärätyt rukouk-set.» Niin erotettiin erämaan kiertäjät edesmenneestä heimostaan;kastepesu joriistiheidät kastamattomasta kansastaansekä tutuistatunturijumalista ja siunattu multa katkaisi lopunkin. Ei saanuttunturin asukas enää toivoa pääsevänsä isien seuraan saivoon japassevaaraan, vaan hänen piti muun ristikansan mukana noustatuntemattoman jumalan eteen tekemään tiliä korpivaelluksestaan.

Pitkä matka oli kaukaisten tunturien vainajilla siunattuunmaahan, joka, tavallisesti oli seutukunnan keskuksessa papin jakirkon hoivissa. Rounalankin esikoiskalmistoon, Vittangin villi-tunturissa,kerääntyikokopohjoinen,ristin turvissakuollut Tornion-Lappi, samoin sitten myöhemmin Lätäsenon korkeaan kirkko-kumpuun. Mutta Muonion seutujenasukkailla oli siunattu maansa

251

Akamellassa, Muonionjoella, ja Kittilän erämaiden kiertäjillä olipyhitetty kumpunsa Kurjenpolvessa, Ounasjoen rannalla. Aka-mella ja Kurjenpolvi ovatkin Rounalan ja Lätäsenon kalmistojenkanssa Länsi-Lapin vanhimmat ristityn kansan kalmakummut,siunatut jo niinä aikoina, jolloin kirkonkellot ensimmäisiä kerto-jaan kajahtelivat Lapin kaukaisissa erämaissa. Hylättyjä jaunohdettuja ovat jokaikki. Eitarvita enää Akamellaakaan, vaikkasiihen vielä viime vuosisadalla on joku vainaja haudattu, jaKurjen-polven kalmistosta tietävät vain tarinat kertoa.

Kurjenpolvenkummun valitsi vai-naja itse lepopaikak-seen. Se tapahtui joentisinä aikoina, kunKittilässä ei vieläollutkirkkoa eikä pappia-kaan.Lähdettiin Kau-kosesta viemään vai-najaa maahan ja sau-vottiin jokea ylös,epätietoisina, mistälöydettäisiin soveliaspaikka. Torkahti sou-taja veneessä,.jasilloinsanoi kuollut hänelle:

Kurjenpolven kalmistometsikkö Ounasjoen rannallaKittilässä.

Missä kurki hyppää ja lähtee lentämään, siihen hautaa!Ja mies sai soutaa sekä sauvoa vielä neljänneksen ylöspäin

Kittilän nykyisestä kirkonkylästäkin. Siellä vasta näki kurjen,joka eräältä itärannan kummulta lähti lentoon. Ja kummulle,niittyjen ja jänkien laitaan, hautasi soutaja vainajansa. _

Kumpu sai Kurjenpolven nimen, ja siitä tuli Kittilän lappa-laisten hautapaikka, joka myöhemmin siunattiin ja aidattiin kas-tetun kansan kalmistoksi, ehkä noin 1600-luvulla.

Sadat Lapinkorven vainajat saivat jokirannan kummussaleponsa. Ikivanhaan tapaan kaivettiin suurehkoja salvoshautoja,joihin voitiin laskea useampiakin vainajia. Hautain seinätkehys-tettiin hirsisalvoksella,katoksikin ladottiin hirsiä japeitoksiluotiinvain ohut multakerros. Tällaisia manalankammioita rakennettiin

252

entisiinaikoihin lapin kalmistoihin jaKurjenpolvenkinkumpuniistätäyttyi. Mutta aikojen kuluessa, kun hautausmaa hylättynä jäiomiinhoitoihinsa,javainajat arkkuineenmaatuivat,märkänivät jaluhistuivat hautojen kattoparretkin, ja suuret kuopat täyttivätkoko kalmiston. Niin onkin Lapin vanhoissa kalmakummuissakaikenkokoisia kuoppia miltei vieri vieressä; Lätäsenonkin kirkko-kummussa on niitä 30-

— 40, jaKurjenpolven tiheässä kuusikossaovat vieläkin monet suuret maakuopat hahmollaan.

Vielä hyvin myöhäisinäkin aikoma laitettiin Lapissa salvos-hautoja. Niiden syviä suuria kuopanteita näkee vielä Kittilän

Kariniemen kal-mistomännikössä-kin, johon Kur-jenpolven jälkeenruvettiin vainajiahautaamaan, kun1778 saatiin Kit-tilään pieni kirk-kotupa Karinie-men pellolle.

Nyt on Kur-jenpolven lappa-laiskalmisto joko-konaan joutunutluonnon hoitoon.Kuusi- ja koivu-

Kurjenpolven kalmistoa.

metsä täyttää koko kummun, ja moneen hautakuoppaankin onsuuri puu työntänyt tyvensä. Aita on jo aikoja kaatunut ja la-honut. Ei kukaan enää huolehdi vanhan lapinkansan leposi-jasta. JVlutta vanhaväki, mikä siellä asustaa, hoitelee sitä par-haansa mukaan. Tuhosi kerran tulipalo koko metsän ja jängänkalmiston ympäriltä, mutta niin varjeli Kurjenpolven kansa le-pometsikkönsä, ettei tuli koskenut edes aitaankaan, säti sit-ten pyhään metsikköön. Ympäritse vain karpesi ja kaikkikär-vensi,mutta vainajainkummun jätti rauhaan.

Vähän alapuolella Ylimuonion kylää, Muonionjoen länsi-rannalla,on vanha Akamella, jokaon kuinluotu erämaan kansankalmistoksi. Se on syrjäisen seudun yksinäinen korkea jyppyrä,

253

joka jyrkästi kohoaa suvannon rannasta. Kummun alla leviäälaaja saarekas jokiväylä, jonkatakaamonet vaarat jatunturitnäky-vät, jaympärillä on äänetönmetsä. Maanpuolella, vähän matkaalounaiseen päin, on pieni kalainen Mellasaivo. Akamella on, sa-moinkuin Kurjenpolvikin, vainajan itsensä valitsema. Haudattiinnäet muuan lapinakka samalle rannalle ylempänä olevaan tievaan,mutta ei saanutkaan siinä rauhaa, vaan tuli sanomaan:

■—

Ei tähän tievaan, mutta siihen toiseen, joka on alempana.Siihen täytyi vainaja siirtää, ja siinä hän sai levon. Jokisu-

vannon mutkassa, suojaa antavan suuren saaren kosteessa, olivainajalla mieluisa paikka.

Akamellaan, la-pinakan rauhalliseenhautamellaan, ruvet-tiin sitten saattamaanmuitakin kuolleita, javiimein tuli tievastakoko seutukunnansiu-nattu kalmakumpu.Siihen tuotiin sekäerä-maan lappalaiset ettämyöskin paikkakun-

Kariniemen kalmisto Kittilässä.

nalle asettuneet lantalaiset. Monet tunturien äijät, parhaisiintalvitamineisiinsa puettuina, ajettiin sinne ahkioissaan ja kät-kettiin semmoisinaan ajoneuvoineen kumpuun, niin että ukkooli valmiina tuolla ilmalla jatkamaan keskeytynyttä matkaansa.Pienet lapset peitettiin komsioineen mullan alle. SamoinkuinKurjenpolessa ja muissa Lapin vanhoissa kalmistoissa haudattiinmonet Akamellankin vainajat suuriin hirsillä kehystettyihinsal-voshautoihin. Samaan kammioon saatettiin sitten taas hel-posti haudata muitakin saman suvun jäseniä tai sivu!lisiäkin,sillä eihän tarvinnut muuta kuin avatakatto ja laskea vainajatoisen toveriksi. Sellaisia, isojakin »sukuhautoja», oli monillalantalaisillakin.

Korkealla,hirsistä salvetulla aidalla ympäröitiinkoko kumpu,20

—30 metriä ristiinsä, ja aitaan olimääräystenmukaan jokaisen

erämaan isännän salvettava osansa, kolme, neljä syltä pitkä hirsi-leippo poikittaisine sidehirsineen. Vahva porttioli virran yläjuok-

254

sulle, sillä sinne käsin, vastavirranpuolelle, eivät manalaiset niin-kään seuranneet kalmistossa kävijää.

Aikojen kuluessa karttui pieni kalmisto täyteen hautoja jahautapatsaita. Monella haudalla seisoi raudasta taottu, parin,kolmen korttelin pituinen, puupatsaannenään isketty risti, jonkakourissa riippui isoja ja pieniä rautarenkaita; useasti oli nokassavielä rautainen tuuliviiri. Ylitalon Kusto-vainaaUa oli valkoiseksimaalattu pyöreä taulu. Mutta Olli Purasella, joka Pellon Pura-sesta viisimiespolvea takaperin oli tullut YlimuonionensimmäiseksiPuraseksi, oli itse laatimansa komea risti. Se oli neljä kyynärää

korkeanelikulmai-nen pylväs, johonneljälle tuulelle oliisketty rautakou-rat, ja joka kou-raan ripustettukolmikorttelinen

lauta. Lautoihinoli ukko itse

»puukkotyylillä»kaivertanut »koko

elämäkertansa».Olipylväässävielä»uskonsilmäkin»,

pieni pyöreä, ke-Akamellan hautausmaa Muonionjoen varrella.

hystetty lasilevy, joka katsoi länttä kohden. Tuuli kun oikeinpuhalsi korkean tievan ylitse, helisivät ristien lukemattomat ren-kaat, ja viirit kilvan kitkuttivat, niin että kalmistosta kuuluisekäiloinenhelähtely että surkea voihke javalitus joentoiselle ran-nalle asti. Mutta OlliPurasen elämäkertalaudat lapattivat ja hei-lahtelivat vain verkalleen, vakaisena katseli uskonsilmä, ja Yli-talon Kustonpyöreätaulu kumotti yli aidan kuin vainajan valkoi-nen lakki.

Vierekkäin joutuivat tievan multiin odottamaan Herransatuloa sekä lappiettä lanta. Joutui sinne suuri tietäjä jaLapinkirk-kojen rakennusmestari Vuopiokin ja moni muukin lapintietäjä;joutuipa Parkajoen muorikin, joka ei Akamellassa saanutkaanlepoa. Kotoiset huolet ahdistelivat muori rukkaa, niinettä hänen

255

täytyi heti nousta ylös jaköppäistäkotipihoilleen. Ajettiin muorikyllä säälimättä takaisin hautaan ja laitettiin arkunkansi lujillarautakrookeilla kiinni,mutta muori tuli vielä sittenkin monetker-rat kotiinsakummittelemaan. Vastakunmuuanraaka äijämeni jamanaten pyöräytti arkun vainajineen kumoon, ei muori parkapäässyt enää pois haudastaan.

Parkajoen muori eikyllä ollut ainoa Akamellan asukas, jolleeihauta suonut lepoa. Sinne joutuikaikenlaista »Herrassa nukku-nutta» kansaa, epäuskoisia äijiä,poronvarkaita ja suuria, väkeviälovinoitiakin, ja niiden rauhattomat ja mahtavat henget eivätmahtuneet ahtaassa maakomerossa asumaan, vaan niiden täytyipäästä edelleenkin liikkumaan ja toimimaan. Akamella olikinpelottava paikka, niinkuin ainakin suuret kalmankentät, joihinkaikki kansakunnan sekä mahti että kurjuus lopuksi kootaan.

Vielä pelottavammaksi tuli Akamella, kun uusien Mananmatkamiesten saapuessa pieni Manala kävi niin ahtaaksi, ettätäytyi entisiä asukkaita karkoittaa pois. Vanhat puoleksi laho-neet arkut raastettiin luukasoineen,kaikkineen lepokammioistaanja heitettiin aidan taakse kankaalle, ja toinen vainaja laskettiinsijaan. Joskus riistettiin jotenkuten säilynyt arkku entiseltä omis-tajaltaan ja annettiin se jollekin köyhällekulkurille taikka lapin-äijälle makuusuojaksi. Suuret röykkiöt luita, arkunraakkeja jaahkiorajoja sekä rikkoutuneita hautaristejä kasautui kaunismaanvierelle. Koirat ja korpit sekä muut riettaeläimet raastoivat jalennättelivät luita ympäri metsiä, ja niiden mukana taas joutuikalmanväkikin liikkeelle ja teki paikan rauhattomaksi.

Mutta sitten Akamella vastaoikeinkolonnäköiseksi tuli, kunMuonio sekä Ruotsin puolen Muonionalusta, jotka ennen yhdessäsaapuivat Akamellaan levolle, saivat kumpikin oman uuden hau-tausmaansa, ja vanha Akamella hylättynä jäikokonaan hoidotta.Kammiohautojen kattolankut lahoivat ja putosivat alas, ja niinviimein kaikki haudat aukenivat kuin tuomiopäivän tullessa.Sieltä kattoparsien välistä, lahoneista arkuista, irvistelivät kolkotluurangot, siellä lapinäijät peskeissään, vanttuut käsissä ja poron-koipikengät jaloissa kellettivät ahkioissaan, siellä pienet lapsenluurangot makasivat komsioissa, siellä Vuopion tietäjänkin haamutäysissä vaatteissaan lepäsi. Ja hautausmaalla olikaikkialla luita

256

ja luukappaleita, pääkalloja, leukaluita, sääriluita, reisikonttejasekä ulkopuolella kalmistoa kasoittain vainajain jäännöksiä jaarkkujen jätteitä.

Akamella oli todellakin kamala kuolemankumpu.Vanha tunturien kiertäjä ]appi, joka oli erämaistaan ajettu

tänne siunatun mullan lepoon, olikin häpeällisestikarkoitettu lepo-sijastaan jaannetturiettaeläinten raastettavaksi. Eikä sillä,kaste-vesillä valettuna, ollut enää sijaa oman heimonkaan pyhällävuo-rella. Niin joutuivat erämaan kiertäjät vielä kuolemansakin jäl-keen kulkemaan kodittomina.

Ja Akamella tuli yhä kammottavammaksi. Sen ympärilläliikkui häväisty vanhalappi ja kaikki levostaan häiritty kalman-joukko, niin ettei kristikansakaan koskaan tahtonut päästä rau-hassa kulkemaan ohitse. Syksyöisinnäkymättömät henget ahdis-telivat soutajaa joella, ja talvisin taas olimoni ajomies aivan pääse-mättömissäniiden kanssa. Joskus asettui rekeen niinpaljonnäky-mätöntäväkeä, ettähevonensai höyrytenkiskoa, ja joskusruvettiinmiestä väkisin viemään kalmistoon. Väliin puuttui reki niin jy-keäksi, ettei liikkunut ensinkään. Silloin täytyi riisua hevonenvaljaista, katsoa langista lävitse, pyyhkiä kuorma puhtaaksi jaankarasti ärjäistä:

■— Pois kaikki liika väki minun reestäni!Siitä vasta lähti reki liikkeelle.Pitkät ajat oli Akamella koko paikkakunnan kammona.

Tunturikansan haltijat liikkuivat kuin kostonhengessä. Viimeinkuitenkin Muonionalustan kauppamies Kusto Forsström laitattikalmiston kuntoon. Hän sai Saaren Tanelin, Jierisjarven miehen,hautaamaan luut kuoppiinsa ja polttamaan kaikki arkkujen jaristien jätteet, maksoi miehelle hyvästi ja juotti hänelle viinaa.Luurangot kyllä sai Taneli kuopatuiksi, ja paukkuen paloivatkalmanvoimaa saaneet kappaleet, mutta ukkoon itseensä tarttuikalmanväki, niin ettei hän sen erän perästä enää ollut ennallaan,eikä tahtonut saada rauhaa missään. Viimein sama väki käviTanelinkimppuun Jierisjarvella, väänsiniskat nurin ja ajoi kuol-leena veneessä rantaan.

Vähitellen sitten Akamellan väki asettui. Kun luurangot jamuut kalmankappaleet pääsivät jälleen mullan alle rauhaan ja

257

sinne viimein lahoivat,uupui kalmiston väkikin ja vaipui maahan,eikä siUä ollut enää voimaa lähteä liikkeelle.

Niin pääsi Akamellan siunattuihin multiin kätketty, moniakovia kokenut, aina vainottu, vielä haudassakin halveksittu tun-turien kiertäjakansa vihdoinkin lepoonsa.

Rautaristi Akamellan kalmistosta.

Lapinmuisteluksia—

iy

SANA- JA ASIASELITYKSIÄ.

Siv.

5. juovattaa, lapin tshuövvot = seurata jonkun perässä, noudattaa jälkiä.»Lapinkorveksi» nimitettiin entisinä aikoina lappalaisten koko asuma-

aluetta, jokamuinoin ulottuietelässä aina Kokemäenjoen ja Laatokanpohjoisten rantamaiden takalistoille.„ muistella, lap. muihtalet == kertoa asioita, tapahtumia, tarinoita.

muistelus, lap. muihtalus = kertomus, tarina.äijiksi jaämmiksinimitetäänPeräpohjassa ja Lapissa myösisoisää ja -äitiä.

6. palas, lap. palkes = polku.7. asentokuusi = erämiesten tilapäinen oleskelupaikka, »asentopaikka».

Kuusen juurella nuotiolla vietetään yö.»Kainuunmereksi» sanottiin entisinä aikoina Pohjanlahden pohjoisosaa.

8. kiveliö — asumaton suuri erämaa.9. Hämeenkuotko, kuotko = rämeinen notkelma.

Hämeenlantto, lantto = notkelma,pieni vesilampi (Kolari).10. kaira = jokien tai jokihaarojen välinen alue.11. Lompolo, lap. luöbbal= pieni järvi, lampi, useinkin jokilaajentuma.„ kalakenttä =kalamiehen asentopaikkakalaveden äärellä.

Köngäsenkalmisto. Pajalan kirkko jakalmistooli ennen, vieläLaestadiuk-sen aikana, 2— 3 km Tornion- ja Muonionjoen yhtymäpaikasta ylös-käsin,Tornionjoen etelärannalla,lähellä Köngäsenkuuluarautaruukkia.Kirkko on sittemmin muutettu 6— 7 km ylemmäksi Pajalaan.

13. kurujärvi,, kuru = tunturien taikka tievojen välinen notko, tuntureissauseinkin jyrkkäseinäinen.

Halingonkoste, koste == aivan tyyni suvantopaikka,useinkin kosken ala-puolella.

lantalainen, lap. laddelas = talossa asuva, myös: yleensä suomalainen.14. Porokodanmella,mella, lap.mielle =hiekkakumpu, tav. vesien rannoilla.

»Semmoinen tuhkapaikka» (Kolari).kueri — taimen.„ Niesakero, kero = pyöreäpäinen tunturilaki.»risukalaksi» Lapissa ja Peräpohjassa sanotaan särkeä ahventa, jopa hau-

keakin. Siika, taimen, lohi, rautu ja harri ovat vain »kalaa». »Siika-kalaa» enimmin pyydetään ja saadaan Lapin järvistä.

15. Tiukupulju, pulju = pyöreälakinen hiekkakumpu(käytetään varsinkinKittilässä).

260

Siv.15. Kontiolaki,laki == paljas tasainen vaaran huippu, isompi kuin kero. Myös

tunturissa on laki.Nilipäät, »pää» merkitsee myöskin jo paljasta tunturimaista korkeutta.

16. lapinkenttä = lappalaisten muinainen oleskelupaikka.18. vuoma,murteellisesti»uoma», lap. vuobmi= suuri puuton suo, etelämpänä

saattaa kasvaa vähän pikku karhakkaa.jänkä,myösjänkkä, lap.jiegge= räme,suo,muttaeiniinsuuri kuinvuoma.„ tammi = jokeen rakennettu pato.ruotukka == viinimarjapensas (Ribes rubrum L.).haleva

—halava. »Raitaa ne kuttuvat halevaksi» (Kolari).

19. ajaa niittyä = raivata rantamaata niityksi.majavanhoito = majavanhavukset. »Hoiolla» tarkoitetaan kyllä yleensä

muitakin tavaroita ja työkaluja. Myös »navettahoito» = navettara-kennus kaikkineen.

21. Morottajan murhajuttu Kittilästä sekä Sodankylän Rovasesta.Koverijyrhämä, jyrhämä= syväjaleveäsuvantopaikkakoskenalapuolella.

„ takkahärkä = porohärkä, jonka selässä kannatetaan tavaratakkaa, kunei voi ahkiolla ajaa.

naakia, lap.njahkat = hiipiäväijyen lähelle.22. outaseutu, lap. vuövte = metsäseutu.

tieva, lap. tievva = hiekkakumpu t. -mäki. »Semmoinen töyrypaikkahiekkamaata» (Kolari).

Saukkoriipi, riipi = pieni järvi, lampi (Turtola).23. rannio = kankaitakierteleväporojen (ja ennen peurojen) talvipolku.

raismeita = jäännöksiä, jätteitä.aamukahdeksanaika = suunta, jossa aurinko on aamulla8:n aikana.

24. luova, lap. luövve = kasvien puiden ja korvakkojen varaan rakennettukatos ja telineistötavarain säilyttämistä varten. Ks. siv. 105.

lauttanen = yhden t. useamman patsaan päähän laudoista rakennettulava, johon havuilla peitetään metsänsaalis t. muuta tavaraa.„ nili, lap. njalla = pitkän kannon (joskus kahdenkin)nenään laudoista t.pienistä hirsistä kyhätty pikku aittanen.

»väkiajo», saatu Kittilästä.veturi = päreliisteistä tehty kevyt suksimiehen ahkio, jonka jukkonuora

vedettäessä heitetään yli hartioiden.tokka, lap. tohkke = iso poro- t. peuralauma.suoravaranpuu, suovara 1. suovero = suksisauvan rautapiikki.vitsajuksu — vitsasta tehty suksen varpaallislänkki kannantakaisineen.

Lap. juvsah.25. parttio = tokkaa pienempi jnukko poroja t. peuroja.

seurapyynti saatu Kittilästä.26. rakkainen = louhikkoinen, kivinen maa t. kallio.„ Vittakallonrova, rova, lap. rovve == harvametsäinen t. paljas kivikkoinen

korkea maa.

261

Siv.26. Suuresta porokaadosta,rutosta, kerrotaanLapissa vielä kaikkialla. Tässä

mainitut tiedot saatu Kittilästä Pokan Pekalta.Pokan Pekan peurakaato tapahtui »helmikuussa 1883».Savuaapa, aapa, lap. aahpe = suuri puuton suo, samoinkuin vuomakin.

27. peuraväljä = isoreikäinensuusta ladattavapyssy, jollaennenpeuroja sekäkarhuja ammuttiin.

28. tuhkalappalainen, tavallinen nimitys Peräpohjassa, tarkoittaa aito lappa-laista, joka asuu kodassa.

»ristimätön kansa», myös hyvin tavallinen nimitys entiskansasta.29. Päivä lienee ollut samaa lähtöä kuin kuulu Päiviökin.

Pieska. Turtolassa vieläkin Pieska-nimisiä lantalaisia.Juncku-niminen lappalainen esiintyy Muonion kirkonkirjoissa 1800-luvun

alussa.30. Kaarkko (Kolarissa karkko) = karikko.

ma — pieni nuotta, jolla järvenselälläsukkelasti soutaen kierretään kala-parvi. Sitten vedetään nuotta rantaanapajalle taikka nostetaanve-neeseen. Vedetään maa myös joessa myötävirtaan.

31. kojama = uroslohi.„ marras = tavaton taikka oudollatavallasaatukala, jokasaajalleen ennus-taa kuolemaa. »Marras» on myös iso metsä- t. vesilintu, kun se tuleelähelle kartanoa.

Joukahaisvaara, joukhainen — joutsen.32. Marjetta esiintyy lantalaisen sukunimenä Ylitorniolla.„ Korkealiete,liete = leveä matalahiekkaranta.„ syrjäkämmen = kämmenenleveys.34. raito, lap.raido = useampia poroja valjastettu jasonnustettu riviinperäk-

käin.35. vyölliskoukku= koristeltu messinkinenkoukku, jonka renkaassa riippuu

avaimia. Nähdään joskus vieläkin vanhan emännän vyössä.40. Raappana-niminen vanha talo on Kemijoen varrella Rovaniemen Muuro-

lassa.korttoakos = pahuustako. Peräpohjol. kiroussana.

41. ohjakkeet = ohdakkeet.42. vistottaa = pelottaa, kauhduttaa.43. luhtaheinikko

—saraheinikko.

44. houvi = vouti.46. lihatontta = kiveliöissä asuva, ihmisiä syövä tärinäin jättiläinen.47. »tuli tylsä eteen» = tuli neuvottomaksi. Tavall.peräpohjolainensanonta-

tapa.48. niittykarkea = kuivanmaanniitty,kyntämättäheitetty pelto saanut ru-

veta itsestään heinää työntämään.Sieppijärvellä vieläkin kehuskellenkerrotaan Kurun emännän kesäpäivän

töistä.

262

Siv.48. Hukkuneeseen ei saa koskea eikä hänen kuultensa puhua hukkumisesta.

Hukkunut kuulee sen japelästyy, eikä enäävirkoahenkiin. Tavallinenkansan käsitys Peräpohjassa ja Lapissa.

50. maikkua == kalat hyppivät ja visehtivät veden pinnalla.52. kesäkirkko = kesäinen pyhäpäivä, jolloin pitäjän kaukaisinkin perukka

saapuu kirkolle. Kittilässä on kesäkirkko pari viikkoa ennen Jaakonpäivää, heinäk. toisena sunnuntaina.

53. peräkana = veneenperäkärki, myöspohjapuun käyrä peräjatko. Samoin»keulakana».

nuoskariepu,nuoska = huono vene. Kolarissa: luoska.muotkia == vetää venemaata myöten järvestä toiseen.

54. kalakosio == iso kalarove, kori. Lap. kuössi.Nostetun käärmeen lähettäminen nostajansa »kaulahuiviksi» on hyvin

tavallinen tietäjän temppu.55. Sauvon maa = Savo.

56. Rajakinastelujen muistona on Kelontekemäjärvessä vielä Rajakivenkari.Kiven sanotaan ennen olleen Lapin ja lannanmaanrajana,Lappi alkoikivestä pohjoiseen.

57. Kalojensampi 1. Kalojenvanhin = mahdottoman suuri kala, on nähtyuseammassa muussakin Lapin järvessä. Kolarissa: Järvensampi.

59. Taalo = paikkakunnallakäytetty nimitys lappalaistenStallosta.60. Lappalaisen ja Stallon välinen ottelu hyvin tavallinen tarina-aihe Lapissa.

yhtä kaikki = sama se. Tavallinen myöntämistapanäillä mailla.61. polvipuolellensa= toisellepolvelleen.65. Tavaton lumen tuiskuaminen ahdisti Vuontisjärveltä pois toisenkin roh-

kean uudisasukkaan, Vuontis-Heikin, joka viime vuosisadalla sielläyritteli tulla toimeen.

korvaninkin = korvanikin. Kittilässä tavall. taivutustapa. Niin esim.»kirjaninkin», »sauvaninkin».

66. korvalakki = lakki, jossa on alas käännettävät korvukset.kielo = vanha tavall. peräpohjolainen mitta.jokijärämä = syvä tyven jokilaajentuma kosken alla.

67. kuukkahainen, kuukkeli = kuusanka (Perisoreus infaustus).Anundi Sarre, rikas Muonion lappalainen,ks. siv. 72.

70. porokaarre, lap. karde = aitaus, jossa porojen erottaminen toimitetaan.Niiden johtoaidat, vuomenot, ovat useinkin hyvin pitkät.

71. jutama-alue = maa-ala, jota lappalainen (t. lappalaiset) porotokkineenvuodet ympäriinsä kiertää, jutaa.

jutaa, lap. johtet, ks. edell. Myös jalkaisin kulkijat, pitkämatkalaiset»jutavat». »Mitäs meillähätää, mutta te, jotka olette jutamassa.»

saivo, lap. saivva, ks. lukua »Saivo ja kaltio».72. valkkopunainen *= vaaleanverevä.

puokkuaitta = pieni aitta kantojen nenässä (Muonio).

263

siv.72. Tuohikodat, riuvuista rakennetut, tuohella päällystetyt keilakodatolivat

entisten raitiolappalaistenasuntoina.raitioida = paimentaa poroja.raitio, lap. raihte = poropaimen.

73. Ennen rajansulkemista 1852 saivat Suomen ja Norjan lappalaiset vapaastijutaa laumoineen kahta puolta rajaa.

74. rahakiisa = raha-arkku, lipas, lap. kiisa. Lapinkodankiisat ovat tavalli-sesti pyöreähköjät. pyöreäkulmaisia,sivut tehty ohuesta lautalevystätaivuttamalla.„ porojenlypsinkaarteessaoli lappalaisillaerityiset vasakarsinat, joihinvasatlypsinajaksi suljettiin ja annettiin niille sinne koivunlehdeksiä syötä-väksi.

75. väärti = tuttava, kestiystävä, hyvin tavall. vieläkin Lapissa.suivakka, lap. tshuöivak= vaalakkaporo (Kolarissasuivakko).poronkopara = poronsorkka.

„ pikkukynsi = sorkan takakynsi, jonka pientä luuta ennen vanhat ukotkäyttivät piipunrassina.

kortto = pilaus, paha silmäys. Käytetään myöskirosanana.76. jalo =etevä, mainio. Hyvin tavall. Peräpohjan ja lantalais-Lapinsana.„ näökäs = hyvännäköinen, komea.„ kälmi = ovela, viekas, sukkela.

ottinki = pitkäkäs, pyöreä, leilinkaltainen astia.rouvot, lap. rouhko = nahkavällyt.

77. valkko = valkoinen poro.»kristitty» = laestadiolaisen uskonsuunnan tunnustaja. He nimittävät

itseään kristityiksi ja uskovaisiksi, muita suruttomiksi, uskottomiksi.78. suota == joukko. Kolarissa: »Iso suota hevosia.» Porojoukkoa ei sanota

suodaksi.„ väylä = pääjoki. Tornion—

Muonion jokivarsien asukkaat nimittävättavallisesti näitä jokia vain »väyläksi».

79. liikutuksissa oleminen = uskonnollinen hurmiotila, aivan tavallinen lae-stadiolaisessa uskonsuunnassa.

80. »Valkoinen- Isä», ks. siv. 152.„ kalakaara, lap. kaare == nelikulmainen matala kalakaukalo.81. .kiva = kova, tiukka. Tässä: kimakka.

paahkilas, myös:paahalas = paholainen. Lappal. kiroussana.»Suikkien palas» = jutama-alue, palkinen, jota Suikit poroineen kiersivät,

ja porot saivat palkia.juonto = jono.

„ rakka, ks. siv. 98— 99.rykimäaika, lap. rahkat-aike = porojen kiima-aika, tapahtuu Mikkelin

aikoina ja kestää parisen viikkoa.82. Marakatt-nimisiä lappalaisia esiintyy Enontekiön kirkonkirjoissa 1700:n

vaiheilla, samoin Kitti-nimisiä.

264Siv.83. pirrikota == keilakota.86. peurakorva = merkitsemätönvasa t. poro, jolla on ehyet korvat kuin

villipeuralla.„ vaadin, lap. vaahtsham = täysikasvuinen naarasporo, porolehmä.87. Lassi Koffelo eli 1760—1840. Jaukat elivät 1700-luvun lopulla. Olli Kur-

vander eli 1779—1846.88. kuopa = lyhytvartinen sukka.„ poron vatsalaukku, oikeast. kuninkaankypäri, »tshalmas», jossa maito

juoksutetaan ja sittenkuin hera on kaadettu pois, kuivataan.„ juomukaali,lap. juöbmo — suolaheinä(Rumex).Porojen lukumäärä merkittiin»pykälyspuihin», nelikulmaisiinpalikkoihin,

joissa oli sekä omistajan että raitionpuumerkki ja vuosiluku. Härätmerkittiin reunasta toiseen ulottuvalla pykälällä, »k.suraporot» (naa-raat januoret porot) puolipykälällä sekä vasat pisteillä reunapuoleen.

89. lahtiruno, runo, lap. rodno = vaadin, joka ei joka vuosi tee vasaa.tolppa = 25 äyrin raha.

91. kietkam, lap. kiedkam = kätkyt, komsio.93. pissihaukka = hiiripöllö. Saanutnimensä höyhenistönsäruskeista javal-

keista täplistä, »pisseistä».94. suommuorra 1. suovvumuorra = savupuu, kodan pieljipuita ylhäällä yh-

distävä puu; ulottuu räppänäaukon poikitse. Ks. kuvaa sivulla 107,siinä näkyvät käyrät pieljipuut, niitä yhdistävä suommuorra sekäkotariuvut.

„ ruijanraanu = paksu, musta- t. ruskearaitainen villainenraanu. Ruijanlappalaiset kutovat niitä varsin yksinkertaisissa raanupuissa ja myy-vät Alattion markkinoilla. Raanuja nähdään alhaalla Kolarissa jaKittilässä asti.

95. roukauskattila — kattila, jossa toimitetaannuottien ja verkkojen värjäys,roukaus.

„ kinnipeski == vanha peski, josta karva on nivonut pois.„ kantosatula = länkienkaltaiset ohuet koivukäyrät, joiden varaan ripus-tetaan poronselkään kannannainen.

97. hirvas, lap. sarves == kuohitsematon urosporo.ajohärkä = kuohittu poro, jotakäytetään ajamiseen.urakka, lap.orehk = toisella vuodellaoleva urosporo.vuonnilo, lap. vuönjal= toisella vuodella olevanaarasporo.„ vuorso, lap. vuövers= kolmannella vuodella oleva urosporo.

„ Kotakentältä keksivät porot kotaväen vedenheittopaikkoja ja niitä nenuoleksivat sekä jyrsivät.

99. saulakantekijä, lap. saulaka = poron nenäsaivartaja.kurmuntekijä 1. pottaposka,lap.kurbma = poron ihosaivartaja.

101. tolvata, lap. tolvastet = poro tolvaa, juoksee kovasti.nulkata, lap. njolkastet = poro nulkkaa, juoksee hiljalleen.

102. taurota =kala keittäessäkypsyy komeaksi ja antaapaljon rasvaa.

265Siv.

103. tauro = kalan makeus ja rasvaisuus. »Tauroa» keitetään niin, että kalapaloitellaankylmään veteen ja pannaanhiukan suolaa sekaan. Sittenkeitetään hiljaisella tulella niin kauan, että kaikki vaahto katoaa.Rasva kuoritaan rautakauhaan ja käristetään tulella, ja siihen sittensyötäessäkastetaan tauronuttakalaa.„ Norjan-Lapissa kyllä näkee joissakuissalappalaistavissa»Nuortta-Nasten»(= Pohjantähti).

105. kollostaa = sonnustaa raitoporot peräkkäin toisiinsakiinni. (Kolarissa:»lapinkollos» == porot peräkkäin sonnustettukiinnisamaan rihmaan.)

106. »parhaimmuksia» = parhaimpia. Peräpohjassa ja Lapissa kuulee monestilantalaistenkin käyttävän laatusanojen superlatiivia lappalaiseentapaan, esim.: »suurimus», »pienimys», »nuorimus».

varsinaappu, lap. nahppe, ks. siv. 113.111. veiki, lap. väike = iltapuhde,klo 4— s:stä 10— ll:eenillalla112. taajoa = leikkiä, telmätä.„ purkapeski = komeapeski, tehty pehmeästä vasannahasta, jonka karva

ei ole vielä ennättänyt kasvaa pitkäksi ja karkeaksi. Vastakohta»pöykkyri» = karkeakarvainen peski.

113. Nuorten poronvaihto on jo varma merkki naimiskaupantoteutumisesta.Tyttö ja poika vaihettavat keskenään ajokkaita ja sitten lähtevätajelemaan.

116. säti = saati, saatikka.ruveta uskoa tunnustamaan= ruveta »kristityksi» ja ottaauskonveljiltä

synninpäästö.117. porokiekerö"= lumitanner, jonka porot jäkäliäkaivaessaan ovat kokonaan

sotkeneet ja tallanneet kovaksi.119. äijältä otti jo seitsemänsataa (kruunua palkkioksi).„ Seitsemänsataa poroa selällään (oli teurastettuna).

Onko näissä äijän taljoissa... = seteleissä.„ kalppinokka = pilkkanokka.juroa=pysyä liikkumatta, jurottaa. Myösporo juroo,heittäytyy maata

eikä lähde liikkeelle millään.122. Joikauksen selostelu saatu suureksi osaksi EnontekiöstäSalmo Näkkälä-

järveltä,»Hukka-Salkolta», osa lantalaismieheltäMikkoHetaltasekäyh-deltä ja toiselta lappalaiseltajalannanmieheltä. Joikaukset sekätässäluvussa että jo edelläolleeton saatu»Hukka-Salkolta», Lassi Ketomel-lalta, Mikko Hetaltay. m. Kaapin Jounin ja JouninNiilan joiutovatinarilaiseltaPikku-Hannun pojalta. Useat joikaukset joiattu suoraansuomeksi, toiset ensin lapiksi, mutta sitten joikaajat sanoneet sisällönsuomeksi. Vanhan-Vasaran joikastukset Muoniosta ja Kolarista.

123. les-Pieti—

Pietari Vasara, Kaaressuvannon lappalainen, Laestadiuksenaikaisia eteviä sananjulistajia,kulki ahkerasti saarnamatkoillaLapissaja Peräpohjassa; kuoli 80-vuotiaana viime vuosisadan lopulla.

266

Siv.

124. Jounia siinä joiataan. Joikaajan tavall. sanontatapa, tarkoittaa, ettäjoiattavan koko persoona on joiattavana. Ihmistä voidaan joiata,samoinkuin rakastaa, haukkua, vihata.

elämäkerta == oleminen, toiminta.sauva sauvostelemaan = kova menemään, sukkela hiihtämään.

125. raamikasnuotti = komea, uljas nuotti.126. seppä = mestari, taitava.127. Or^es-poika = Ruotsin lappalainen. Lap. orjes, oarjes = eteläinen.128. suhka = suku.„ unipeski = laiska nukkuja.129. palkistunturi = tunturi, jonka tienoillaporot liikkuvat jäkälämailla, pal-

kivat.myötäle, vastale = myötämaa, vastamaa.Ounastunturin joikauksessa luetellaan tunturin lakeja sekä kuruja.

133. kolttahirvas = koltalta, Kupilan lappalaiseltasaatu urosporo.servakka, lap. sarves = hirvas.nulppo, lap. nulhppo = sarveton poro.hirttyä = kuristua kuoliaaksi. Raitoporo helposti hirttyy, jos se toisten

vetäessä kaatuneena laahautuu mukana.

134. lappalaista hoitoa = lappalaista sisältöä, käsityskantaa.136. ummuksissa = tiedotonna, tainnoksissa.137. ruukaltaa = kiirehtiä, mennä sukkelaan.

Inarinmaa ja Kittilänmaa. Vanhoissa muisteluksissa mainitaan monestiInaria ja Kittilää »Inarinmaaksi» ja »Kittilänmaaksi».

stuorra — suuri.rukattaa, lap. ruohttat = laukata, hypätä.

138. Torajaisenautto, autto = metsäinen notkelma, ojanne.139. sivakkapuoli = yksi sivakka 1. suksi. Peräpohjassa ja Lapissa sivakka=

suksi.KellostapulionLapissausean korkean,äkkijyrkän vaarant. tunturihuipun

nimenä.puohkia = puhkua.

„ sana-parilla =parilla sanalla. Tässä: sano vaikka pari tehoisaa sanaa.140. peräkumppi oikeast. persekumppi = linnun selkäluu.141. unimaksa = hauenmaksa, jonka alle Haikara oli henkensä kätkenyt (ni-

mitys Kittilän Kelontekemästä).näkymätön kyyti = kulkenut näkymättömälläajokkaalla t. itse näky-

mätönnä,milloin milläkin tavalla.142. kitko =käärme. Ks. käärmeen syntyä siv. 157.

Konttis-raukka, raukka = vainaja. »Raukaksi» sanotaanvain onnettomanlopun saanutta vainajaa, itsemurhan tehnyttä, tapaturmaisesti kuol-lutta, taikka murhattua; myös entisiä noitia sanotaan »raukoiksi».Mutta tavallisellalaillakuollutta,kunnonihmistäeisaasanoa»raukaksi»,

267Siv.

se loukkaa hänen kunniaansa. »Meri-raukkoja» ovat taas mereenhuk-kuneiden vainajain haamut, jotka toisinaan suurien myrskyjen edellänäyttäytyvät.

142. Marjatta = Marketta.143. »Mitäs mie, kun ei ole hammasta.» Väkevällä noidalla piti olla täydet

hampaat.144. rytiä pieksävät = kaislaa syövät ja sotkevat.145. keppoiset, lap.kiehpes =keuhkot. Sisuskalujen elävältä ottaminen esiin-

tyy useasti Lapin muisteluksissa.146. marasto = pientä metsääkasvava kivikkoinen pitkä rantatieva,harjanne.147. Horkkus-pappi tarkoittanee Zacharias Forbusta, joka oli Kemin-Lapin

kirkkoherrana 1718—1734.150. näverinkierrossa = kierukkana pyörien.

kyynäspäämutka = äkkimutka toiseen suuntaan.151. Herra-Hannu =Hannu Herraniemi, ahkera metsämies ja karhunkaataja

Kittilässä.152. viehtaripuksut = lammasnahkaiset housut, joiden villa on sisäänpäin.154. männynlöyhänen = mäkimännyn nopeasti kasvanut pehmeä puuaines.156. rookata = kohdata.

koinata = pistellä, sotkea.manhonväki = mannunväki, manalaiset.

158. Selostus sanan ja välikappaleen voimasta sekä tietäjän mahdista koottuusean vanhan ukon ja eukon lausumista käsityksistä.

160. pahtaseinä, lap. pahte = jyrkkä kallioseinä.161. Kurkkionköngäs. »Kurkkio» on Lapissa monen jyrkän,ahtaan ja louhik-

koisen könkäännimenä.karalatva = kuivalatva.naamasarvi, naama, lap.naameh = poronsarvi, jota kasvuaikanakeväällä

ja kesällä peittää karvainennahka. Syksyllä ja talvellakarisee nahkapois, poro hankaa sarviaan puuta vasten jouduttaakseen puhdistu-mista.

163. korttoelävä = petoeläin t. m. saastainen eläin.jänkäpounu, lap. pouno = iso jänkämätäs.

165. silli = muikku. Kittilässä ja Muoniossa käytetty nimitys.„ pounikko = suuri mättäikkö jängällä t. vuomalla.

166. eno, lap.ano = iso joki, esim. Könkämä-,Lätäs-, Toris-, Poro-, Romma-,Kumma- ja Raisineno. Kaikki»Käsivarren» tunturistossa t. sen lähellä.

lapinrisku = lappalainen hopeasolki. Ks. siv. 173.ortti = vanha kupariraha,skilling.

167. pailakkaporo,lap. spailek = nuori poro, jota ei ole vielä opetettu ajoon.169. kutumarasto = rantamarasto, jonka lähimaillakalat kutevat, Kivijärven

rannalla raudun kutumarasto.palvoselo = seitoja palvomalla,seitojen avulla saatu poroelo.

170. autsi r= syvä tunturikuru, kuilu.

268

Siv.171. palvoskala = seitaa,palvoskiveäpalvomallasaatu kalasaalis.

puittiopoika, puittio = apulaispoika nuotanvedossa.176. Lemminkorsa, korsa, lap. Korso = syvä ahdas kuru.„ poronkuu =poronrasva.

177. vuottoraippa, lap. vuöhttaraihpe — vetohihna, joka poron olkavyöstä t.längistä käy vatsan alatse ahkion keulaan.

180. lattiaparsi == lattialankku.186. Laestadiuksen tietoja maahiaisista ks. esim. Uusi Postilla (Pori 1897)

siv. 41, 278, 607 y. m.mustaraamattu ja Mooseksen kuudeskirja, luullaan yleisestiolevankaikilla

papeilla sekä salakatta joillakuilla suurilla tietäjillä.arinakivet = tulisijaa rajoittavatkivet permannolla.

„ tuohiportta, lap. porthe = tuohirove.187. hiiniä == fiiniä. Kittilässä aivan yleisesti h f:n (v:n) sijassa; niinpä: »hati»

(fati), »hiiliä» (fiiliä), »haari» (faari).189. tuumet = lehmän utaret.192. UllatievaEnontekiölläOunasjärven,Periläjärven jaOunasjoen latvanetelä-

rannalla, suuri tievamaa Ounastunturin takana. Nähdään monestimaahiaisia ja maanhaltioita.„ yöhonka = nuotiohonka, jonka tulenloisteessa yö vietetään.

193. Maahiainen, maanalainen j.n.e., hyvin tavall. erämiehen loitsu Peräpoh-jassa ja Lapissa.

kraviaiset == hautajaiset, peijäiset.194. nuorukainen = nuori, poikimaton lehmä.195. vaaksoa =mitatasormillaan. Vaaksa= peukalon ja etu- t. keskisormen

päiden väli, kun sormet ovat hajoitettuina.199. arina = atrain.201. höösmanni — kalastusveneen päämies Ruijanmerellä.

jäkälänpanijat= jäkälän talvivarastoon kokoojat.pulimassa = uimassa.kolonnäköinen,kolo — kolkko, tyly, hirvittävä.

202. koranus = pahuus, tavall. kiroussana.203. nuottatauko = nuottaköysi.204. kellonriesin = kellonkannin.206. vammojen ja maan pyörryttäjä= henkilö, joka pystyy pyörryttämään

vamman jamaantartunnan, niinetteivätneenääkasva t.pahene,vaanrupeavat paranemaan, pyörtävät.

208. Luvun loppumääritelmät Siikavuopion Johan-Petteriltä.210. yönpimittäjä = kalevantuli.

kaamosaika, lap. skabm-aike = auringoton sydäntalven aika.kiernata = hangata jotakin,niin että syntyy kitisevä ääni, kirinä.„ »kahtaalle kuutta» = suunta, jossa aurinko on 6:n aikana aamullaja taas

illalla.

269Siv212. Käsitys, että revontulet saavat alkunsa Ruijanmeren 1. Jäämeren läikehti-

misestä, on yleinen koko Suomessa, jopa aina Inkerissä asti.213. saverikko — aisan kiinnityslaite reenjalaksessa. Vitsas = vitsasta vään-

netty saverikko.217. paljakka = paljas tunturilaki t. vääränlaki.

siljo = sileäksi tallattu kenttä, paikoin myös = kiekerö.225. Lätäsenon Markkinakummun kirkkosijassa näkyy vieläkin kolme hauta-

kuopannetta.226. Sirman kesäisistä saarnamatkoista valittivat seurakuntalaiset v. 1716,

että kovin on vaikeatakymmenin penikulmin sauvoahänen venettäänkoskisia jokia myötenmeren rannoille. Valittajat pyysivät vapautustakesämatkoista, talvella kyllä lupasivat kyyditä.

227. aihki = iso tuuhea petäjä.228. kupetsi = kauppamies.229. V:n 1776 markinoillajoi lappalainenKnut Valkeapääniinettä kuoli. Tä-

män johdosta toimeenpannussa kuulustelussa oli todistajina tornio-lainen kauppiasErvast renkeineen sekä muuan lappalainen, joka tiesi,että Knut oli ollut siivo ja uskontoa taitavamies,vaikka viinaan me-nevä.

„ Uijajärvi on pieni tunturijärvi Uijajoen latvoilla, Norjan rajoilla, Lätäs-enosta itään. Järveen upotetun ukon nimi oli Uija, ja siitä sai järvinimensä.

korvamuru on siianpääntyvessä, ja se on paras paikkasiiassa.kiiremuru on peuran kaulassa »ensimmäisenä, joka jääpikaulaan,kun pää

katkastaan». Se on kyllä kaikkeinhuonoin syötävä,mutta Uija-äijälläoli taikana syödä se heti ensimmäiseksi.

230. rantajyppyrä, jyppyrä = jyrkkä kivikkokumpu, voi olla myös korkeajyrkkähuippuinen vaarakin.

234. »Akamellan äijät» = Akamellan vainajat,haltijat.„ puoshaka = palohaka.

236. vaaksiainen—

ampiainen.237. Possokoppa,myös:Possukoppa= Bosekop,Alattio, Alattiovuononpohju-

kassa.„ keino, lap. kaino — tie.jatulintarha 1. jatunintarha = pyöreistä nyrkkikivistä ja isommistakin

ladottumonisokkeloinen pyöreätarha, tavataan Pohjanlahden ranta-milla ja Tornionlaaksossa metsissä ja vuorilla, jopa Ruijassakin ainaVarankivuonon rannoilla. »Vanhat pakanalliset ihmiset siinä käyneetoikeutta, se oli heidän oikeuspaikkansa.»

Jukkasjärven eteläpuolella olevat suuret Lapin pitäjät, Jellivaara ja Jok-mok,Luulajan-Lappi,olivat jo Luulajan kauppiaidenmarkkina-aluetta.

238. Tunturien »päiväpuolesta» ja »yöpuolesta» puhuvat lappalaiset monestimuisteluksissaan ja vanhoissa lauluissaan.

huutonimi = sukunimi. »Huutonimi on se, miksi ihmistäkäsketään.»

270

Siv.242. Jabmemiella = kuolleittentieva. Jabme = kuollut.

roskat = kalmanmullat.243. Kätilö on Koutokeinossa pikku lääkärinä, antaa rohtoja ja patenttilääk-

keitä.Mavukan Aslak on kylän toinen »lääkäri», rikas kotalappalainen.

248. Lars Hetan poikia elää vielä neljä: muuan Lahpulompolossa,kaksiTrond-hjemin hulluinhuoneessa ja muuan Koutokeinossa, ja hänkin »on kanspuolihullu, akkaansakin tervalla paistaa».

250. saajo = metsäinen saareke jängällä t. vuomalla.253. hirsileippo = hirsiaidan salvostettu hirsien pituinen osa.254. Muuan Akamellan tuuliviiri on vielä Matinlaun talossa, Ylimuoniossa

tuuliviirinä. Sanotaan siinä olevan vuosiluvun 1694.„ OlliPuranenolisynt.1740, kuollut1700:nlopullat. 1800:nalussa.

»uskonsilmän» muisteli Purasen isäntä katsoneen länteen päin.Vuopioollut rakentamassam. m.Muonion kirkkoa1817 ja Kolarinkirkkoa

1819.Parkajoki on Ruotsin- puolella Muoslompolossa. Samasta talosta oli ko-

toisin kuulu laestadiolainen saarnaaja Parka-Heikki.255. rautakrookki = rautahaka.

arkun t. vainajan suulleen kääntäminen vainajan pysyttämiseksi haudas-saan on ennen ollut yleisenä tapana.

Muonionalusta, Ruotsin puolen pitäjä Muonion kohdalla.

SISÄLLYS:

Alkusana 5Lapinkorven valtauksesta 7Majava ja peura 17LappalaismuisteluksiaUnarilta 28Alakylän ensimmäisetasukkaat 37Sieppijärvi 43Kelontekemä 51Tepastolompolon tarina 59Lapin-Kyröt 64Peräpohjan viimeisiä porolappalaisia 70Lapinkodalla 90Porolappalainenmuuttoretkellä 104Poronvarkaus 114Joikaaminen 122Lapin suurnoitia 135Loma-Tuokko 149Seitapalvonnan muistoja \ 160Salkko-Niila 274Maahiaisista 184Saivo ja kaltio ". . 197Taivaanvalkiat 209Vanhan lapinkirkon tarina 612Koutokeitio 236Akamella ja Kurjenpolvi 249Sana- ja asiaselityksiä 259

Kolarilainen puumerkki.

ARVOKKAITA TEOKSIAOSMO lISALON laaja eläinromaani

SUOMEN KANSAN ELÄINKIRJAKertomusMetsolan ja Ilmolanväestä jaelämästä.Nid. 28:— ,sid.3B:

— .Ainutlaatuinen, mitä mielenkiintoisinsuomalainen eläinromaani kan-

sallisten eläintarujemme pohjalla. «Raikkaampaa ja viehättävämpääkirjaa on vaikea löytää». (U. S.).

SAMULI PAULAHARJUN kansatieteellisiä tutkielmia:KOLTTAIN MAILTA

Kansantieteellisiäkuvauksia Kuollan-Lapista. Nid. 25:— ,sid. 35:

— .Laaja, hauskasti kirjoitettu ja runsaasti kuvitettu kuvaus Kuollan

niemimaalla asuvista kolttalappalaisista, joiden elämästä ja tavoistateos antaa hyvin elävän jamielenkiintoisen kuvan.

KUVA TUOLTA, TOINEN TÄÄLTÄkautta Suur-Suomen. Runsaasti kuvitettu. Nid. 15:

— .Asiallinen ja sisältörikas,lämmin ja hupaisakulttuurikuvasarja Suo-

men heimon eri asumasijoilta.ARVI JÄRVENTAUKSEN mainioita Lapin kuvauksia:

SYNNIN MITTAKertomus nykyaikaisesta Lapista. Nid. 6:

— .Välittömyydellään ja totuudenmukaisellaesitystavallaan vaikuttava,

mieleenpainuva kuvaus lappalais-elämästä uskomuksineen, poronvar-kauksineen ja muine luonnonkansan kuvauksineen.

SATU-RUIJAN MAAValtion palkitsema. Nid. 15:

— ,koruk. 25:— .

Viehättäviä, satuhohteisia kuvauksia Lapin perukoilta, jäämerenran-noilta. Siinä tekijä loitsii lukijan eteen kaiken sen lumon, mitä tämäkesäyön auringon maa on niin runsaasti osakseen saanut.

UUSI PIRTTI4-näytöksinen näytelmä. Nid. 4:50.

Harvoin lienee Lapin asukkaan vaatimaton ja yksinäinen elämämurtuvine ja pettävine toiveineen saanut niin sydämeen käypää tul-kintaa kuin tässä teoksessa.

TUNTURlKERTOMUKSIANid. 15:—.

Lappalaisia ja Lapin aiheita kosketteleva hienotunnelmainenkerto-mussarja, jossa esiintyy sama puoleensavetävä,viehättäväkertomatapaja aiheiden omintakeisuus, kuin kirjailijan muissakin teoksissa.

KAUKAINEN ONNIKertomus etsijän ikävästä. Nid. 20:— ,sid. 28:

—.Harvinaisen hienolla tyylitaidolla ja tunnelmarikkaudella kirjoitettu

kertomus ihmisen ikuisesta ikävästä ja pyrkimyksestä sitä onneakohti,jota halataan ja aavistetaan, mutta joka on aina kaukana.

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ KIRJA, HELSINKI