LAPIKASLapin esitys uudesta kasvun ja kehityksen aluehallinnosta

LAPIKAS – Lapin esitys uudesta kasvun ja kehi-tyksen aluehallinnosta

Hyväksytty Lapin liiton hallituksessa 30.3.2015

Hyväksytty Lapin aluemalli – Esitys Lapin alue-mallin kokeilusta –hankkeen ohjausryhmässä 30.3.2015

Kirjoitusryhmä:Arto HaveriMatti HepolaSami LaakkonenMika RiipiMarjo SääreläHankkeen ohjausryhmäLapin liiton hallitus

ISBN 978-951-9244-78-5

Julkaisusarja: A44/2015

Rovaniemi 2015

www.lapinliitto.fi/lapin-aluemalli

Etu- ja takakannen kuva: Timo VeijalainenSisäsivujen kuvat: Nina Kostamo Deschamps, visitrovaniemi.fi, Arto Komulainen, Timo Veijalainen, Adventure by Design, Hanna-Mari Valtonen

Taitto: Advertising Kioski

4

Kansanvaltaa aluehallintoonSuomessa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan ollut vallalla keskittämisen ja etäännyttämisen kulttuuri. Ylhäältäpäin ohjauksen sijaan maakun-tien ja valtion välinen suhde tulee muuttaa alueläh-töiseksi, luottamukseen perustuvaksi ja sopimuk-selliseksi kumppanuudeksi. Tällä hetkellä tilanne on absurdi; maakunnat vastaavat strategisesta kokonaisuudesta, mutta valtaosa päätösvallasta ja rahoista on kuitenkin valtion hallussa. Alueita kuul-laan, mutta kuunnellaanko?

Tässä esitettävä ”Lapikas”, uusi aluehallinnon malli, rakennetaan Lapin lähtökohdista, mutta se voidaan ottaa käyttöön koko maassa. Tällä hetkel-lä kuva Suomen aluehallinosta on niin sekava, että tulevassa hallitusohjelmassa on sovittava aluehallin-non kokonaisuudistuksen selvittämisestä seuraavan hallituskauden aikana. Lappi tarjoutuu näyttämään tietä: Lapin aluemalli toteutetaan kokeiluna seuraa-vista kunnallisvaaleista alkaen ja sen kokemuksia voidaan hyödyntää myöhemmin koko maassa.

Lapin mallin ydin on oikea työnjako: Kansan-valtainen aluehallinto vastaa alueen kehittämisestä ja maankäytöstä ja yksi valtion aluehallintoviran-omainen valvonnasta, ohjauksesta ja luvituksesta. Kunnat ovat edelleen kehittämisen ja kaavoituksen moottoreita, mutta kansanvaltainen aluehallinto tar-joaa tukea kuntakentän muutoksiin ja mahdollistaa tulevaisuudessa nykyisen kuntayhtymäviidakon purkamisen. Lapin mallissa valtaa ja rahaa palau-tetaan alueen asukkaiden itsensä päätettäväksi; he tietävät parhaiten, miten alueen elinvoimaa, kehitystä ja hyvinvointia kasvatetaan. Työstä ja ta-

5

Etääntynyt ja pirs-toutunut aluehallintoLapista löytyy laaja ja vahva poliittinen tahto tar-joutua kokeilualueeksi – aloitteella on lappilaisten tuki. Lappi arktisena maakuntana on monesta näkökulmasta erityinen alue. Lapin erityisolosuh-teet, kuten pitkät välimatkat, rikkaat luonnonvarat, harva asutus, arktiset olosuhteet ja saamelaisalue asettavat kaikelle palvelutuotannolle ja yhteen sovittamiselle valtakunnallisesti katsoen suuret

voitteista sovitaan yhdessä valtion kanssa – näin koko kansantalous hyötyy ja Suomi saadaan uu-delleen nousuun.

Kuva: Uuden aluehallinnon tiimalasimalli

Valtiolta siirretään ensivaiheessa alu-eiden kehittämiseen, elinvoimapolitiikkaan ja alueidenkäyttöön

liittyviä tehtäviä maa-kuntatasolle.

Pidemmällä aikavä-lillä tavoitteena on vähentää kuntayh-tymien lukumäärää kokoamalla tehtäviä yhteen maakuntata-son hallintorakentee-

seen.

valtio / kunta rajapinta

vahvistuva maakuntahallinto

valtion aluehallinto-

viranomainen

kunnat, kuntayhtymät

6

haasteet. Maakunnassa asuu vain kolme prosent-tia koko Suomen väestöstä, mutta se on pinta-alaltaan kolmasosa koko Suomesta. Oulusta on pyritty rakentamaan useilla keskittämispäätöksillä pohjoisen Suomen hallintokeskusta, mutta Oulu on sijainniltaan liian kaukana lappilaisten arjesta.

Viimeaikaiset muutokset valtion aluehallinnos-sa ovat etäännyttäneet valtion aluekehitystehtävät maakunnista. Esimerkiksi rakennerahastojen hal-lintotehtävien keskittäminen ja ELYjen erikoistu-minen valtakunnallisesti hoidettaviin tehtäviin on markkinoitu tehostamisella – samalla tehostami-sen alttarille on kuitenkin hukattu alueen tunte-mus, sitoutuminen ja hyväksyntä. Toinen toistaan seuranneilla yksittäisillä hallinnollisilla muutoksilla aluehallinto on ajettu tilanteeseen, jossa viran-omaiset itsekkään, puhumattakaan yrityksistä ja kansalaisista, eivät enää tiedä missä päin maata mistäkin tehtävistä vastataan ja minne ottaa yh-teyttä. Valtion aluehallinnonkin sisällä henkilöstö on väsynyt jatkuviin muutoksiin ja pirstoutuvaan hallintorakenteeseen.

Vuoden 2013 elokuussa hyväksytyn Suomen arktisen strategian mukaan tavoitteena on lisätä arktisella alueella kasvua ja kilpailukykyä tuke-via painotuksia arktista ympäristöä kunnioittaen. Strategiassa koko Suomea käsitellään arktisena maana, mutta maantieteen ja olosuhteiden nä-kökulmasta Lapin rooli arktisena maakuntana on keskeisin. Lapin kehittämispotentiaalin konkreti-soituminen on avain kansallisessa arktisessa poli-tiikassa onnistumiselle.

Suomi on yksi yhdeksästä Euroopan maasta, jossa ei ole kansanvaltaista toimijaa maakuntata-solla. Muut ovat Viro, Kypros, Malta, Latvia, Liet-tua, Luxemburg, Slovenia ja Bulgaria. Perustelta-

7

essa Suomen yksitasoista kuntahallintoa pienellä väkiluvulla pitää ottaa huomioon maantiede, suuri koko ja pitkät etäisyydet. Edellä luetelluista maista suurin eli Bulgaria on vain hiukan Lapin maakuntaa suurempi. Lappi on kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin Viro, kolme kertaa monitasohallinnostaan tun-netun Alankomaiden ja viisi kertaa Slovenian kokoi-nen. Suomen yksitasoratkaisusta huolimatta, meillä kuntien välisten yhteistyöorganisaatioiden ja valtion hallintoyksiköiden yhteismäärä on huomattavan suuri verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Esimerkiksi Lapissa toimii 13 kuntayhtymää.

Monitasoinen itsehallinto ja alhaalta-ylöspäin tapahtuva kehittäminen on eurooppalaisen de-mokratiakäsityksen perusta

Eurooppalaisessa demokratiakäsityksessä jatku-vasti vahvistuvat paikallisen itsehallinnon periaat-teet ja läheisyysperiaate luovat arvoperustan moni-tasoisen hallinnon kansanvaltaisuudelle. Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan mukaan paikallista itsehallintoa käyttävät ”valtuus-tot tai kokoukset, joiden jäsenet on valittu salai-sessa äänestyksessä vapailla välittömillä vaaleil-la, yhtäläisen ja yleisen äänioikeuden periaatteen mukaisesti, ja joilla voi olla niille vastuussa olevia toimeenpanevia elimiä (3. artikla/2)”. Läheisyys-periaatteen mukaan julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä sillä tasolla, jolle ne luonteensa mukaan sopivat.

Kansanvaltainen aluehallinto on tärkeä osa hallinnon legitimaatiota eli hyväksymisenarvoi-suutta

8

Kansanvaltaisuus edistää toiminnallista tehok-kuutta vahvistamalla alueellista tahdonmuodos-tusta ja sosiaalista pääomaa sekä tekemällä nä-kyväksi ”lappilaisen politiikan” joka on enemmän kuin kuntien toiminnan summa. Kansanvaltaisuus vahvistaa aluehallinnon asemaa Lapin kehittämi-sessä ja tukee sen synkronointia osaksi valtakun-nallista kehitystä. Kehittämisen perustana on alu-eellinen tahdonmuodostus.

Aluekehittämisessä maakunnan asukkaat tekevät päätöksiä siitä millaiseksi maakuntaa ha-lutaan kehittää ja millä edellytyksillä se tapahtuu. Kyse on elinvoimasta, joka sisältää myös palvelu-ja koskevat valinnat.

Kansanvaltainen rakenne edistää toiminnallista tehokkuutta

Oikea työnjako: maakuntahallinto hoitaa kehittämisen -valtion aluehallinto valvonnanEtääntyneen ja pirstoutuneen aluehallinnon sijas-ta nyt on aika siirtyä kohti eurooppalaista lähei-syysperiaatteelle rakentuvaa mallia. Tavoitteena on maakuntahallinnon kautta toteutuva tehokas, tuloksellinen ja vaikuttava aluehallinto, joka to-teuttaa lappilaisten tahtoa kansanvaltaisen hallin-non periaattein ja mahdollistaa alhaalta-ylöspäin suuntautuvan kehittämistyön. Samalla varmis-

9

tetaan valtion yhtenäistämistavoitteet luomalla yksi vahva aluehallintoviranomainen, joka vastaa kansa-laisten ja toimijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta ja laillisuusvalvonnasta alueella.

Kunnat vastaavat edelleen monista lähipal-veluista ja erityisesti paikallisesta elinvoimasta. Maakuntahallinnon käyttäminen ylikunnallisten pal-veluiden järjestämispohjana arvioidaan erikseen. Jokaisella kunnalla on Lapin maakuntamallissa kun-talain mukainen ja perustuslain turvaama asukkai-den itsehallinto.

Valtion aluehallintoviranomainenVahva maakunnallinen aluehallinto vaatii kumppa-nikseen yhtenäisen valtion aluehallintoviranomaisen. Nykyiset valtion organisaatiot Aluehallintovirasto ja ELY-keskus lakkautetaan. Tilalle perustetaan uusi Valtion aluehallintovirasto. Viraston tehtävät ovat valvontaan, yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon, oikeu-denmukaisuuteen sekä turvallisuuteen ja varautumi-seen liittyvät tehtävät, nykyisten aluehallintovirasto-jen lupien myöntämiset sekä nykyiset ELY-keskusten ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ympäristön tilan seu-rantatehtävät sekä liikennevastuualueiden tehtävät, joukkoliikennettä lukuun ottamatta.

Maistraatit ja TE-toimistot fuusioidaan uuteen valtion aluehallintovirastoon. Tavoitteena tulee olla yrityksiin ja muihin toimijoihin nähden nk. yhden luu-kun periaate, jolloin esimerkiksi Lapissa kaivannaisa-lalla tärkeää palvelua antavan TUKES:n yksikön rooli osana uutta aluehallintovirastoa tulee selvittää. Yrittä-jyyden ja elinkeinotoiminnan, sekä työmarkkinoiden toimivuuden, työvoiman saatavuuden ja työllisyyden edistämistehtävien osalta on vielä erikseen tarkkaan arvioitava, mitä osa-alueita on tarkoituksenmukaista siirtää maakuntahallintoon.

10

MaakuntahallintoUusi maakuntahallinto toteutetaan säätämällä kokeilulaki, jossa nykyisen maakunnan liiton tilal-le perustetaan uusi maakuntahallinto, nykyinen Maakunnan liitto lakkautetaan. Lapin maakun-tahallinto perustuu kunnallisvaalien yhteydessä suoritettaviin vaaleihin, joissa valitaan maakun-tapäiväedustajat. Maakuntapäivät valitsevat kes-kuudestaan maakuntahallituksen.

MaakuntapäivätMaakuntapäivät koostuu kuudestakymmenes-täseitsemästä edustajasta, jotka valitaan kun-tavaalien yhteydessä joka neljäs vuosi yleisillä, salaisilla ja suhteellisilla vaaleilla. Äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden edellytys on kotipaikka jos-sakin Lapin maakuntaan kuuluvassa kunnassa. Lapin maakunta on vaaleissa yhtenä vaalipiirinä. Maakuntapäivien edustajat ovat Lapin edustajia ja heidän kauttaan muodostuu aluekehittämisen lappilainen tahtotila.

Maakuntapäivät on toimielin, joka huolehtii strategisen tason päätöksenteosta eli toiminnan keskeisistä periaatteista, linjauksista ja taloudelli-sista kehyksistä. Sen päätehtävät ovat:

•Valtionjamaakunnankumppanuus-jakasvuso-pimuksenvahvistaminen

•Maakuntastrategianhyväksyminen

•Maakuntakaavanhyväksyminen

•Tulo-jamenoarvionhyväksyminen

•Maakuntahallituksennimittäminen

11

Maakuntapäivät valitsee keskuudestaan puheen-johtajan ja tarpeellisen määrän varapuheenjoh-tajia. Maakuntapäivät kokoontuu puheenjohtajan kutsusta tarpeen mukaan, arviolta kaksi-kolme kertaa vuodessa. Ensimmäiset maakuntapäivät kutsuu kokoon maakuntajohtaja. Maakuntapäivi-en ja maakuntavaltuutettujen roolia Lapin kehittä-misessä kasvatetaan käyttämällä päätösistuntojen lisäksi uusia toimintatapoja kuten työseminaareja, sähköisiä keskustelualustoja ja sähköisiä kokouk-sia.

Maakuntapäivät nimittää maakuntahallituksen parlamentaaristen periaatteiden mukaisesti poliit-tisten ryhmien kesken käytyjen neuvottelujen jäl-keen. Maakuntapäivät nimittää myös tarkastuslau-takunnan ja muut erikseen päätettävät toimielimet.

MaakuntahallitusMaakuntahallitus valmistelee ja toimeenpanee kaikki itsehallinnolliselle maakunnalle kuuluvat tehtävät. Yksi jäsenistä on Saamelaiskäräjien ni-mittämä. Hallituksen puheenjohtaja voidaan valita osa-aikaiseksi tai kokopäivätoimiseksi.

Maakunnan toimielinorganisaatiossa voi olla lautakuntia, jotka vastaavat maakuntapäivien niille antamien pysyväisluonteisten tehtävien hoitami-sesta. Lautakunnan jäseniksi voidaan valita sekä hallituksen jäseniä että ulkopuolisia. Lautakuntien lukumäärä jää hallituksen harkintaan. Maakun-nassa ja siihen kuuluvissa kuntayhtymissä voi olla muita kuntalaissa ja muussa lainsäädännössä tar-koitettuja toimielimiä.

Hallituksen esittelijänä toimii maakuntajohtaja ja tarpeen mukaan muita maakunnan virkahenki-löitä.

12

Maakuntahallinnon perustehtävät: Aluekehitys ja alueidenkäyttö

AluekehitysMaakunnan nykyistä suunnittelujärjestelmää sel-keytetään ja kevennetään siten, että pitkän ja kes-kipitkän aikavälin asiakirjoista nykyiset maakun-tasuunnitelma ja maakuntaohjelma yhdistetään maakuntastrategiaksi, joka laaditaan jatkossakin aina kunnallisvaalikausittain maakuntapäivien hy-väksyttäväksi. Lapissa strategia sisältää tiiviissä yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa valmistel-lun saamelaiskulttuuriosion.

Uusi maakuntastrategia yhdistää ohjelma-asiakirjana pitkän aikavälin (orientaatio 20 – 30 vuotta) aluerakenteen ja aluekehityksen sisällölli-set tavoitteet yksityiskohtaisempaan ja konkreet-tisempaan valtuustokauden mittaiseen nykyiseen maakuntaohjelmaan. Ministeriössä valmistellaan yhteistyössä maakuntien kanssa kaikille maakun-nille yhteinen sisältörakenne- ja prosessiohjeistus.

Valtion aluehallinnon kehittämiseen ja elinkei-novoimapolitiikkaan tarkoitetut tehtävät ja resurssit siirretään maakuntahallinnolle. Tämä pitää sisällän nykyisten EU-tason EAKR-, ESR-, ja maaseudun kehittämisrahaston mukaiset tehtävät sekä kansal-liset resurssit.

Maakunnan tahdonmuodostajan rooli ja re-surssien kohdentuminen alueen kehittämiseen eivät nykyisin kulje käsi kädessä. Yleishyödyllis-ten hankerahoitustehtävien keskittäminen yhteen maakunnalliseen organisaatioon lisää alueellista näkökulmaa ja lisää hallinnon tehokkuutta. Yksi välittävä toimielin helpottaa koordinaatiota ja yh-

13

denmukaistaa hankerahoitusten käsittelyä. Eri ohjelmien toimiminen saman katon alla lisää te-hokkuutta niin ohjelmien toimeenpanossa kuin ohjelmien hallinnossa.

Aluekehitykseen liittyvien tehtävien siirtämi-nen ja kokoaminen valtiolta maakuntatasolle tuo nykyisin hajallaan eri aluetasoilla ja jopa eri puo-lilla maata olevat tehtävät lähelle kuntia yhden luukun periaatteen mukaisesti. Kuntien omalle elinkeino- ja kehityspolitiikalle löytyy maakuntata-solta entistä vahvempi vastinpari. Kuntien tahtoti-la maakunnan strategiseen kehittämiseen kana-voituu jatkossakin avoimien strategiaprosessien sekä kuntayhtymän omistajuuden ja poliittisen ohjauksen kautta.

Alueiden käyttöMaakäyttö- ja rakennuslain (MRL) alkuperäistä tavoitetta kunnallisen päätöksenteon lisäämises-tä vahvistetaan. Kunnille luodaan maakunnan tasolla toimiva ohjausjärjestelmä, joka hoitaa alu-eidenkäytön ja rakentamisen ohjaus- ja neuvon-tatehtävät maakunnan alueella. Samalla kunnille siirretään MRL:n mukainen poikkeamistoimivalta. Valtion viranomaisen tehtäviin liitetään puhtaat laillisuusvalvontatehtävät, jolloin toimivallanjako selkeytyy. Valtio käyttää laillisuusvalvontaan liitty-vää toimivaltaa, maakunnallinen taso ohjaa sekä neuvoo ja kunta käyttää substanssitoimivaltaa.

Maakunnan tasolla toimiva alueidenkäytön ja rakentamisen ohjaus sekä kulttuuriympäristön hoitoon liittyvät tehtävät sijoitetaan uuteen maa-kunnalliseen organisaatioon. MRL:n suunnittelu- ja kaavajärjestelmän kannalta hallinto selkeytyy ja virtaviivaistuu. Kaikki kaavahierarkian mukai-set kaavat: maakuntakaava, yleiskaava ja ase-

14

makaava ohjataan samasta maakunnallisesta organisaatiosta. Maakuntakaavan ja yleiskaavan ohjausvaikutukset tehostuvat. Maakuntakaavan vahvistusmenettelystä luovutaan. Valtion tasolla valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tarkas-tellaan uudelleen aluehallintomallin näkökulmas-ta ja niiden soveltaminen aluetasolla ratkaistaan sopimusmenettelyssä. Maakuntakaavasta valite-taan kuten kaavoista yleensäkin.

Maakunnalliseen aluehallintoon siirtyvät MRL:n mukaiset ELY-keskuksella nykyisin ole-vat ohjaus- ja neuvontatehtävät valitusoikeuden käyttämistä lukuun ottamatta. Niiden hoitoon tar-vittavat resurssit osoitetaan maakunnalle. MRL:n järjestelmään ei kohdistu muita suurehkoja muu-tospaineita tehtävän ja toimivallan siirroista johtu-en.

Maakunnalle siirretään oikaisukehotuksen antaminen kunnan yleis- ja asemakaavaa kos-kevasta päätöksestä. Oikaisukehotus muodostaa maakunnalle riittävän mahdollisuuden kunnan kaavoituspäätösten ohjaus- ja neuvontatehtävän hoitamiseen. Valitusoikeuden käyttäminen jää valtion viranomaisen tehtäväksi.

Muut tehtävätVesivaratehtäviin liittyvät neuvonta, ohjaus ja tuen myöntämistehtävät siirretään ELY-keskukselta maakuntahallinnolle. Viranomaisvalvontaa liitty-vät tehtävät jäävät valtion aluehallintoviranomai-selle. Vesihuolto ja sen tukeminen hoidetaan kuntien kanssa yhteistyössä maakunnallisen aluehallinnossa. Koska myös alueiden käytön oh-jausta koskevat ohjaus ja neuvontatehtävät siirty-vät maakuntaan, paranee vesihuollon tehtävien vaikuttavuus.

15

Tulvariskien hallintatehtävät siirretään maa-kuntahallintoon. Ne muodostavat alueidenkäyt-tötehtävien kanssa luontevan kokonaisuuden. Vesistöjen hoidon ja kunnossapidon tehtävät hoi-detaan maakunnan tasolla yhteistyössä kuntien kanssa.

Valtion aluehallintovirastoon jäävät viran-omaisvalvontaan liittyvät tehtävät. Patoturvalli-suustehtävät hoidetaan valtion aluehallinnossa nykyisellä tavalla keskitetysti. Samoin valtion aluehallintovirastossa hoidetaan valtion vastuulla oleviin säännöstelyihin liittyvät tehtävät.

ELY-keskusten joukkoliikenteen suunnittelu-, rahoitus- ja hankintatehtävillä on vahva kytkentä kuntien ja kuntayhtymien joukkoliikennesuunnitte-luun ja liikenteen ostoihin (sosiaali- ja terveyden-huolto, koulutoimi).

Aluehallintovirastojen sivistys-, liikunta- ja nuorisopoliittiset tehtäväkokonaisuudet ovat luon-teeltaan sellaisia, että niiden sijoittaminen maa-kuntien omaan tahdonmuodostukseen kuuluvaksi tehtäväksi on luontevaa siltä osin, kun kyse on ke-hittämisen vuorovaikutuksesta, alueellisista inves-toinneista ja strategisesta suunnittelusta. Valvonta ja lupaviranomaisen tehtävät säilyisivät näissäkin valtiolla. Myös luonnonvaroihin, elinympäristöön ja innovaatiopolitiikkaan liittyvät suunnittelu- ja yhteensovittamistehtävät kytkeytyvät luontevasti maakunnallisen tahdonmuodostukseen.

Uuden työnjaon resurssit Uusi malli voidaan ottaa käyttöön täysin nykyisillä resursseilla. Ohjelmien kokoaminen saman katon alle sekä mahdollisuus käyttää uutta maakuntahal-lintoa ylikunnallisten palveluiden järjestämisalusta-

16

na tuovat mallille toiminnallisen ja talouden tehos-tamispotentiaalin.

Uusi valtion aluehallintovirasto toimii nykyi-sillä toimintaan tarkoitetuilla resursseilla. Erillisvi-rastojen kuten maistraattien yhdistäminen yhteen virastoon tuo säästöpotentiaalia niin varsinaiseen toimintaan kuin tukipalveluihinkin.

Uuden maakuntahallinnon osalta valtiolta siirtyvien tehtävien mukana maakuntaan siirtyvät hallinnon henkilöresurssit ja myönnettävän rahoi-tuksen määrärahat. Rahoituskanavana toimii ai-emmin valtion budjetissa ollut maakunnan kehit-tämisrahamomentti. Maakunnan kehittämisraha on välineenä joustava ja sen kautta voidaan ka-navoida ”koontimomenttina” kaikki valtiolta siirret-tävät resurssit useampivuotisen siirtomäärärahan periaatteella. Momentin suuruus sovitaan kump-panuus- ja kasvusopimuksen yhteydessä nelivuo-tiskausittain. Määrärahan käytöstä ja tarkemmasta kohdentamisesta maakunta päättää itse.

Kunnat osallistuisivat maakuntahallinnon ra-hoittamiseen edelleen nykyisenkaltaisen perusso-pimuksen mukaisin periaattein.

EU-ohjelmien osalta Lapille sovitut kehykset teknisine tukineen siirtyvät suoraan maakuntahal-linnolle. Tällä hetkellä Lapin maakunnan alueella 2014–2020 rakennerahastoissa rahoitus jakautuu seuraavasti EAKR (Lapin liitto ja ELY-keskus) 92,2 miljoonaa euroa ja ESR 43 milj. euroa, ELY-kes-kuksessa siirtyviä henkilöresursseja arvioidaan olevan n. 7 henkilötyövuoden verran. Manner-Suomen maaseuturahaston kehittämiseen suun-nattujen varojen 2014–2020 myöntövaltuus on 21,78 miljoonaa euroa, henkilöresursseja maa-seuturahastossa on noin 7 htv:tä. Muiden tehtävi-en osalta ELY-keskuksesta siirtyisi maakuntatasol-

17

le alueidenkäytön ja vesivaratehtävien hoitamiseen liittyviin tehtäviin n. 15 henkilötyövuotta; AVI:n osalta arviolta 4 henkilötyövuotta. Kokonaisuutenaan ko. tehtävänjaolla uuteen maakuntahallintoon siirtyisi valtion aluehallinnon tehtävistä noin 33 henkilötyö-vuotta.

Sanelusta sopimiseen: kumppanuus- ja kasvusopimusUudessa mallissa on varmistettava valtion tavoit-teiden toteutuminen aluetasolla. Tätä varten val-tion ja maakuntahallinnon välisenä työkaluna toimii strateginen kumppanuussopimus. Sopimuksen mallina voidaan käyttää nykyisin käytössä olevia 12 suurimman kaupungin ja valtion kesken solmit-tuja kasvusopimuksia, joissa aiesopimusluontei-sesti sovitaan valtion ja suurten kaupunkiseutujen kesken strategisista kehittämisen painopisteistä hallituskaudeksi. Maakunnan ja valtion välinen ai-esopimusluonteinen strateginen kumppanuus- ja kasvusopimus yhteen sovittaa hallituskausittain hallitusohjelman sekä hallituksen aluekehitystä ja alueidenkäyttöä koskevat tavoitteen maakunnan oman tahdonmuodostuksen, maakuntastrategian kanssa.

Yhteisen aiesopimuksen toteutumista seu-rataan systemaattisesti kerran vuodessa järjes-tettävässä aluekehityskumppanuuden huippuko-kouksessa, jossa arvioidaan yhdessä tuloksia ja tehdään tarvittavat tarkistukset tavoitteiden ajanta-

18

saistamiseksi ja edistämiseksi. Kumppanuusso-pimuksen laatimisen kannalta on tärkeää ajoittaa maakuntastrategian laatiminen siten, että se on sisällöllisesti ajan tasalla kumppanuussopimuk-sen laadinnan kanssa.

Valtion tulee pystyä uudessa kumppanuus-ajattelussa puhumaan yhdellä suulla. Tämän vuoksi valtion puolelta sopimusmenettelyosapuo-lena toimii työ- ja elinkeinoministeriö. Samalla ministeriön nimi muutetaan elinkeino- ja aluekehi-tysministeriöksi, mikä nostaa aluekehitysasioiden painoarvon uudella tavalla esille valtioneuvoston työskentelyssä.

Kuva: Maakunnan suunnittelujärjestelmä sekä kumppanuus- ja kasvusopimus valtion kanssa

Kumppanuus- ja kasvusopimus

Maakuntastrategia Maakuntakaava

Hallitusohjelma sekä valtion aluekehitystäja alueidenkäyttöä koskevat tavoitteet

19

Tulevaisuuden avauksetNykyisen aluehallinnon tehtävien uudelleenjaon ja rakenteen osalta Lapin aluemalli voidaan käyn-nistää heti. Lapissa kokeiluna aloitettu aluehallin-non uusi malli on peruskoulu-uudistuksen tavoin siirrettävissä ylhäältä alaspäin koskemaan koko maata. Malli on mahdollistava: uutena kansan-valtaisena tasona se luo alustan, jota voidaan hyödyntää muissa rakenneuudistuksissa – joko koko maassa tai keskittyen ratkaisemaan Lapin erityiskysymyksiä kuten ILO-sopimuksen ratifioin-tiedellytyksiä.

Tulevan hallituksen on ratkaistava sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen. Sa-moin se joutuu pohtimaan koulutuksen järjestäjä-verkon tilannetta ja mahdollisesti muiden nykyisin kuntien järjestämien palveluiden kokoamista laa-jemmalle väestöpohjalle.

Lapin malli tarjoaa valmiin kansanvaltaisen rakenteen, jonka järjestämisvastuulle voidaan luontevasti siirtää näitä laajempaa väestöpohjaa edellyttäviä palveluita ja samalla tehostaa julkista sektoria lakkauttamalla pelkästään näiden hal-lintoa varten perustetut kuntayhtymät. Aluejaon kannalta Lappi toimii jo yhtenä aluehallintokoko-naisuutena, yhtenä vaalipiirinä, yhtenä poliisihal-lintoalueena ja yhtenä pelastushallinnon alueena. Huomioiden hallinnon selkeyttämis- ja yhtenäistä-mistavoitteet Lapin olosuhteissa ainakin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä toisen asteen ammatil-lisen koulutuksen siirtäminen maakuntahallintoon tulee selvittää – nykyisen neljän kuntayhtymän sijaan pärjättäneen yhdellä.