Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 1 / 2008

Lapin läänin kansanedustajat vierailullaLapin läänin kansanedustajat Hannes Manninen, Esko-Juhani Tennilä, Johanna Ojala-Niemelä, Mar-kus Mustajärvi ja Janne Seurujärvi olivat 28.1.2008 kuntayhtymän hallituksen kutsusta perinteisellä vie-railulla keskussairaalassa. Edellinen vierailu oli mar-raskuussa 2005.

Kansanedustajille, joista Ojala-Niemelä ja Seurujärvi uusi-na kansanedustajina eivät ole aiemmin käyneet Länsi-Pohjan keskussairaalassa, esiteltiin sairaanhoitopiirin alue, sairaan-hoitopiirin tavoitteet ja toiminnot. Tämän lisäksi heille jaet-tiin muistio sairaanhoitopiirin ja alueen kuntien erityiskysy-myksistä terveydenhuollon järjestämisessä. Näitä erityiskysy-myksiä tai ongelmia ovat mm. sosiaali- ja terveyspiirin perus-taminen, hoitotakuun toteutuminen, erityisen kalliin hoidon kustannusten siirto valtion kontolle, Ruotsin puolelta sairaan-hoitopiirin alueella töissä käyvien henkilöiden hoidon kustan-nusten siirto alueen kunnilta valtiolle, lasten ja nuorten psyki-atrian erityisvaltionosuuden saaminen vakiintuneeksi, psyko-geriatrisen hoidon tarpeen lisääntyminen ja työterveyshuol-lon kustannusten korvaaminen.

Vs. johtajaylilääkäri Juha Kursu esitteli OYS-erva-alueen yhteistyökuvioita ja niissä erityisesti Länsi-Pohjan ja Lapin sairaanhoitopiirien keskeistä yhteistyötä

Käydyissä keskusteluissa painottui ajankohtainen sosiaali- ja terveyspiirihanke. Kansanedustajien kantana oli, että pel-kän terveydenhuollon kattavaa piiriratkaisua Paras-laki ei tue.

Kansanedustajat ja hallitus kahvittelee ennen asioiden käsittelyä.

Lapin läänin kansanedustajat ja kuntayhtymän hallituksen jäseniä tutustui 28.1.2008 keskussairaalan yhteispäivystystiloihin ja teho-/dialyysitiloihin. Johtajaylilääkäri Juha Kursu esittelee yhteispäivystyk-sen toimintatapaa ja uusia tiloja.

Iltarusko

Kun painuvi päivä iltaanja aurinko mailleen saa,niin auringonlaskun siltaaniltaruskoon punertuu maa.Säteiden viimeisten myötähehkuaan taas odottaa.Ja hetkeä ennen yötäse tumman harsonsa saa.

Nyt iltaan päivä jo vaipuu,yö kohta peittää maan.Pois auringon lämpö haihtuuyön harson nähdä taas saan.Tuon laskevan auringon kultaja punerrus purppuran sen,kuin sieluni hehkuvaa tultasitä katselen miettien.

Liisa Anttila

Toisaalta sosiaali- ja terveysministeriöllä ei tämän lain mukana ole perusteita edellyttää kaiken sosiaalitoimen (poisluettuna varhaiskasvatus) sisällyttämistä piiri-hankkeeseen. Pitäisi lähteä liikkeelle riisutulla mallil-la siten, että sosiaalipuoli kokonaisuudessaan yhdistet-täisiin tähän Paras-lain voimassaoloaikana eli vuoteen 2012 mennessä. Kansanedustajat toivoivat että alueen kunnat antaisivat periksi tiukoissa kannanotoissaan jot-ta asiassa päästäisiin myönteiseen ratkaisuun.

Tilaisuuden lopuksi kansanedustajat tutustuivat kes-kussairaalan yhteispäivystystiloihin ja teho-/dialyysiti-loihin.

2

Sanottavaa Sanottavaa

Riitalta Riitalta PääkirjoitusPääkirjoitus

Kaste-ohjelma

Valtioneuvosto hyväksyi 31.1.08 sosiaali- ja terveyden-huollon kansallisen kehittämisohjelman, Kaste-ohjelman 2008-2011.

Ohjelma on sekä strateginen asiakirja, että ohjelman toi-meenpanoon suuntaava. Sairaanhoitopiirissä Kaste-ohjel-man toimenpiteet huomioidaan, kun seuraavaa toiminta- ja taloussuunnitelmaa valmistellaan.

Ohjelman painotukset eivät ole meille vieraita, omassa strategiatyössämme olemme jo samoja asioita huomioineet. Ohjelman tavoitteena on osallisuuden lisääminen ja syrjäy-tymisen väheneminen, hyvinvoinnin ja terveyden lisääntymi-nen ja hyvinvointi ja terveyserojen kaventuminen sekä palve-lujen laadun, vaikuttavuuden ja saatavuuden paraneminen ja alueellisten erojen kaventuminen.

Keinoina em. tavoitteiden saavuttamiseksi on ennalta eh-käisy ja varhainen puuttuminen, henkilöstön riittävyyden ja osaamisen varmistaminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon eheä kokonaisuus ja vaikuttavat toimintamallit. Länsi-Poh-jassa suunnittelussa oleva sosiaali- ja terveyspiiri antaisi hy-vän mahdollisuuden vastata esitettyihin vaateisiin. Kuntien kannanotot piirin perustamiseksi ovat edelleenkin erilaiset. Mitä piirille tehtäväksi ja millä aikataululla?

Kaste-ohjelma toteaa erikoissairaanhoidon osalta, että eri-tyisen vaativien ja vaativien hoitojen keskittämistä alueelli-sesti, erityisvastuualueittain ja valtakunnallisesti jatketaan. Tarkoituksena on määritellä hoidot, jotka keskitetään alueel-lisesti ja valtakunnallisesti. Näin on hyvä tehdä ja samalla on hyvä muistaa, että hoidonporrastus tältä osin on jo hyvässä mallissa, ainakin pohjoisen erityisvastuualueella. Pohjoisen pienet sairaanhoitopiirit ovat selvinneet hoitotakuun velvoit-teista verraten hyvin.

Toinen toteamus on, että pienten, alle 150 000 asukkaan sairaanhoitopiirien erikoissairaanhoito tuotetaan joko yhdes-sä muiden erityisvastuualueiden sairaanhoitopiirien kanssa tai osana sosiaali- ja terveydenhuoltopiiriä. Tämän toteamus vahvistanee Länsi-Pohjan ajatusta siitä, että sosiaali- ja ter-veyspiiri on käypä vaihtoehto pienellä väestöpohjalla toimit-taessa, kun samanaikaisesti alue on poikkeuksellisen suurten riskien aluetta. Toimivat hoitoketjut, toimiva hoidonporras-tus ja laatuun, vaikuttavuuteen ja saatavuuteen tähtäävä pal-velurakenne on hyvä lähtökohta sosiaali- ja terveyspiirin jat-kotyöstämiselle. Toivottavasti kuntien yhteinen tahto asiassa löytyy, sairaanhoitopiiri on osaltaan valmis haasteeseen vas-taamaan.

Riitta Luosujärvi

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin henkilöstö-lehteä on julkaistu jo pitkään. Nimi on vaih-tunut, idea on pysynyt kuitenkin samana. Henkilöstölehden tehtävä on kertoa omasta toiminnasta, olla yksi väline tiedon välittä-misessä ja yhteishengen luomisessa.

Viikottaisessa tiedottamisessa eli Viikko-tiedotteessa, olemme siirtyneet sähköiseen aikaan. Nyt olisi tärkeää saada tietoa siitä, palveleeko sähköinen tiedottaminen riittä-västi henkilökuntaamme. Sähköinen tiedot-taminen on nopeaa ja edullista. Se säästää aikaa niin monistuksessa, lähettien työssä kuin toimituksellisessa työssäkin. Länsi-Puhurin toimitusneuvosto ottaa mielellään vastaan kommentteja siitä, toimiiko tiedotus tältä osin ja jos ei, miten tiedottamista voi-taisiin edelleen kehittää.

Länsi-Puhuri lehteä on tarkoitus toimittaa jatkossakin. Tekijät vaihtuvat, mutta leh-ti säilyy. Kustannuksiltaan lehti on edulli-nen siksi, että jutun tekijät käyttävät omaa aikaansa kirjoittamiseen. Yhteishenkeä tar-vitaan nyt aivan yhtä paljon kuin muidenkin muutosten aikana. Aktiivisia kirjoittajia ja kuvaajia mahtuu joukkoon…

Aurinkoisia kevätpäiviä toivottaen

Riitta

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin henkilöstö- ja tiedotuslehti

Päätoimittaja: Riitta LuosujärviToimitusneuvosto: Ilkka Vehkaperä Sinikka Savikuja Maria Sergejeff Sisko Hentonen Juha Kursu Raija Reponen Juhani TuiskuToimitussihteeri: Jouni TuovinenSivunvalmistus ja taitto: Tornion Kirjapaino Ky

ISSN 1459-8582 (Painettu)ISSN 1459-8590 (Verkkolehti)

Seuraava lehtiSeuraava lehti ilmestyy kesäkuussa.Siihen tulevat jutut tulee toimittaa toimitussihteeri Jouni Tuoviselle 23.5.2008 mennessä.

Valmistaudu! Puutarhajuhlat tulossa!

oltava mutta sopivasti – ei liikaa jotta päätarkoitus eli yhdessä-olo eli keskinäinen seurustelu ja tutustuminen saisivat juhlissa sijansa. Ja hyvää ruokaa on ol-tava! ja siihen jotain palan pai-niketta! Sopivassa määrin! Ja sekin todettiin, että juhlijoilla on oltava puku. Toissa kesänä puku tuli olla sellainen että se liittyy jollakin tavalla mereen. Mitä ensi kesän puvuksi?

Pähkäilimme pukuaihetta. Erilaisia ideoita tuli. Miten oli-si ”poikkeavien bileet” eli kar-nevalistinen roolien päälaelleen kääntö: herra narriksi/narri her-raksi, mies naiseksi/nainen mie-heksi? Joku ehdotti: ”elokuva-hahmo”! Kyllä, yksimielisesti: elokuvahahmo!

Niinpä. Ala valmistautua en-si kesän puutarhajuhliin! Keksi itsellesi joku roolihahmo jostain elokuvasta ja hanki tuon roolihahmon vaatetus juhlia varten.

Ja sitten kilpavarustelun kiihdyttämiseksi: Puku-juhlat ovat myös kilpailu johon osallistuvat kaikki mukanaolijat halusivat sitä sitten taikka eivät! Juhlijat eli Te – kilpailette asusteil-lanne! Halusitte tai ette! Paras puku palkitaan! Kol-messa sarjassa: Paras nais-hahmo, paras mieshahmo ja paras ryhmä – tyyliin

Tupu, Hupu ja Lupu tai Ohu-kainen ja Paksukainen! Täs-sä porkkana – mitä kepiksi? Huonoin puku palkitaan? Ei vaineskaan – olemme posi-tiivisia (ei hiv-positiivisa kui-tenkaan) ja jätämme ilkei-lemättä. Vain parhaat palki-taan!

Pukukilpailun tuomaristo? Emme tiedä vielä itsekään. Jotta tuomareita ei päästäi-si voitelemaan. Valitsemme tuomarin vasta viime tipassa.

Tervetuloa puutarhajuhlaan keskussairaalan helikopteri-kentälle perjantaina elokuun 15. klo 18.00. Juhlimme klo 22.00 asti.

Hupi toimikunta

Toissa kesänä pidimme rat-kihauskan yhteisen perjan-tai-illan puutarhajuhlan mer-keissä. Olemme nyt säästä-neet seuraavia puutarhajuh-lia varten työnantajamme eli jäsenkuntien rahoja mie-lestämme riittävästi eli jättä-neet kahdet pikkujoulut pi-tämättä. Näillä säästyneillä varoilla pistämme tulevana kesänä oikein tosiranttalik-si! Pidämme jälleen puutar-hajuhlan! Kotikentällä eli helikopterikentällä ja sateen sattuessa ruokalassa ja kel-larikäytävillä!

Juhlatoimikunta pohti kes-kuudessaan juhlaan liittyviä eri kysymyksiä. Sekin tuli todetuksi, että meillä oli oi-kein hauskaa yhdessä toissa kesän juhlissa. Ohjelmaa on

3

Tulta päin! sokan pois, oikea ote nestesam-muttimesta. Kyyryssä savun keskellä noin metrin etäisyydel-le palosta ja rauhallinen tehokas suihkutus tuleen.

Vau, tuli sammui! Taisin on-nistua, kun ammattilaiset eivät sanoneet, että väärin sammu-tettu.

Harvoin puolen tunnin kou-lutus antaa näin paljon tulevai-suutta ajatellen. Kiitokset hy-västä koulutuksesta ja samalla suosittelen kaikille tätä!

Maria Sergejeff

Onneksi pakollinen, sillä itse en todennäköisesti olisi kiirei-siin vedoten mennyt.

KIIRE, KIIRE, siitä on tul-lut jo jonkinlainen mantra ja kun vielä pelkää mokaavansa-kin uuden asian edessä.

Kesken aamutöiden kipitin koulutuspaikalle. Siellä kak-si alan ammattilaista opas-ti kädestä pitäen sammutus-peitteen ja nestesammuttimen käyttöä. Sitäkään en tiennyt, että on olemassa neste-, vaah-to- ja jauhesammuttimia.

Rekan perällä oven takana oli lavastettu oikea tilanne. Pi-meää, savua, kuumaa ja oikea tulipalon alku nurkassa.

Lähdin paloa sammutta-maan. Sitä ennen olin ottanut

Sairaalassamme järjestettiin helmikuun aikana henkilökunnalle pakollinen alkusammutuskoulutus.

Kolumni

Useimmilla meistä on pitkä-aikaisia, miltei koko elämäm-me mittaisia ystävyyssuhteita, jotka rikastuttavat elämää ja ovat tukena ja konkreettisena apuna vaikeina aikoina. Noi-den ystävien arvoa ei voi mi-tata eikä määritellä. Riittää, kun ymmärtää heidän olevan se osa elämäämme, joka vai-kuttaa eniten elämässä viih-tymiseen, siihen kuinka tär-keäksi tunnemme itsemme ja tekemisemme

Ystävyys on vapaaehtoinen ih-missuhde vailla sukulaisuuden monimutkaista ja tunnekylläis-tä painolastia. Jokainen kestävä rakkaussuhde on myös ainakin aluksi ystävyyssuhde, sillä ystä-vät ajattelevat toistensa parasta, nauttivat toistensa seurasta arki-päiväisissäkin asioissa ja ennen kaikkea antavat toisilleen tilaa elää omaa elämää. Ystävät an-tavat neuvoja, mutta eivät estä tekemästä sitä mitä toinen kiih-keästi haluaa. Ystävät lohdutta-vat ja kannustavat, jos on tar-peen. Ystävät juhlivat ja iloit-sevat kanssamme silloin kun

on aihetta ja pelkkä yhdessäolo riittää usein aiheeksi.

Ystävyyssuhde on helppo ja mukava ihmissuhde. Ei tarvit-se täyttää kenenkään salaisia toiveita, ei olla sukunsa edustaja eikä näytellä parempaa kuin on-kaan. Ystävyys on hyväksymis-tä ja hyväk-sytyksi tu-lemista. On vain oltava rehellinen ja hieno-tunteinen. Ja tietenkin on ensin löy-dyttävä sopi-via henkilöitä, joiden kanssa tuntee ihmise-nä olemisen ilon. Ystävyys on iloinen asia. Se on biologisen elämämme lisäbonus, oikea ihmisyyden lottovoitto.

Elävien ihmisystävien lisäk-si ainakin minulla on koko elä-män ajan ollut eri kirjailijoiden

sepittämiä ystävähahmoja, joi-den elämää olen mielenkiinnol-la seurannut. Onneksi kirjaili-joilla oli tapana

jul- kaista uusi samasta päähenkilöstä kertova kirja joulumarkkinoille, ja niin saatoin jo etukäteen olla huolis-

sani Maria Kallion raskauden etenemisestä rikosetsivän vaa-rallisessa työssä.

Useampana vuonna olin nä-reissäni ruotsalaisten lepsuu-desta diabeteksen hoidon suh-

teen, sillä Ystadin polii-silaitoksen työterveys-

huolto ei tuntunut saavan kuriin ystä-

väni komissario Kurt Wallande-rin sokereita.

Oli muka-va etukäteen puntaroida, jo-kohan Hanne Wilhelmsen Oslon poliisi-laitokselta olisi löytänyt saman-

henkisen ystävän itselleen. Hanne

kun tykkää naisista eikä minulla oikein

riittänyt mielikuvitus naisten keskeisten iskupuu-

hien pohtimiseen, vaikka mie-lelläni olisin Hannelle suonut erityisen ystävän, varsinkin kun hän teki ympäripyöreitä työpäi-viä ottaessaan rosvoja kiinni Os-lossa ja sen ympäristössä.

Minulla on paljon kirjallisia ystäviä. Monet kerrat olen is-tunut turkulaisessa kaljakuppi-lassa Jussi Vareksen kanssa pa-rantelemassa hänen krapulaan-sa ja katumassa edellistä iltaa. Komissario Jansson on minul-le enemmän kuin hyvänpäivän-tuttu ja tapaan säännöllisin vä-liajoin venetsialaista Janssonin kollegaa nimeltä Guido Brunet-ti. Eniten minua kuitenkin tällä hetkellä askarruttaa englantilai-nen rikosetsivä Alan Banks, jo-ka on perusteellisesti sotkenut naisasiansa ja siitä syystä potee nyt yksinäisyyttä vähinä vapaa-hetkinään. Odotan jännittynee-nä seuraavaa kirjaa, jotta näki-sin, saako hän mitään aikaiseksi muuallakin kuin työssä.

Kaikki kirjalliset ystäväni ovat

ahkeraa ja työteliästä väkeä. Jo-pa ystäväni Vinski Hömstadis-ta kerää ja myy kastematoja, vaikka on alaikäinen. Ahkeria ja kunnollisia ovat myös oikeat lihaa ja verta olevat ystäväni He auttavat minua pitämään maail-maani pystyssä. Siitä he ansait-sevat vilpittömän kiitokseni.

Sisko Hentonen

Ystävyys on iloinen asia

4

Infektiotaudit ja sairaalahygienia esittäytyy

Infektio- ja sairaalahygienia-yksikön tietämys on kaikkien keskussairaalan yksiköiden ja koko Länsi-Pohjan sairaanhoi-topiirin terveyskeskusten sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan hoitolaitosten käytettävissä. Ta-vallisimmin meiltä kysytään neuvoa tartuntatautien hoitoon ja ehkäisyyn, sairaalainfektioi-hin sekä sairaala- ja laitoshygi-eniaan liittyvissä asioissa.

Infektiolääkärin tehtäväalu-eeseen kuuluu lisäksi asiantun-tija-avun antaminen vaikeiden infektiopotilaiden diagnostii-kassa ja hoidossa. Joitakin po-tilaita käy myös infektiopolikli-nikalla seurannassa.

Kouluttaminen

Kouluttaminen on tärkeä osa toimintaamme. Järjestämme vuosittain alueellisia koulutus-tapahtumia sekä koulutustilai-suuksia ja osastotunteja eri työ-yksiköissä sekä myös avohoi-don yksiköissä. Monesti meitä myös pyydetään paikan päälle antamaan tietoa jonkin paikal-lisen ongelman ratkaisemisek-si. Infektio- ja sairaalahygienia-yksikön tehtäviin kuuluu myös erilaisten infektioiden torjun-taan ja sairaalahygieniaan liitty-vien ohjeiden laatiminen ja ajan tasalla pitäminen. Ohjeemme löytyvät sairaalan intranetistä ja ne ovat ekstranetin kautta myös terveyskeskusten käytettävissä.

Kestoaihe kouluttamisessam-me on hyvä käsihygienia ja kä-sihuuhteen käyttö. Henkilökun-nan vastuullisuutta työskente-lyssään kuvastaa se, että käsi-huuhteen kulutus sairaalassa on yli kolminkertaistunut vuoteen 2000 verrattuna. Kulutus on nyt 51 litraa 1000 hoitopäivää kohti laskettuna.

Epidemioiden torjunta

Infektiotilanteet vaihtelevat no-peasti. Sen vuoksi joudumme usein tiedottamaan erilaisista uusista uhkista, epidemioista ja muuttuneista toimintamalleista. Viime vuoden aikana ongelmia ovat aiheuttaneet norovirusri-pulit, jotka ovat piinanneet se-kä potilaita että henkilökuntaa. Clostridium diffi cilen vaaral-lisempaa muotoa meillä ei ole vielä tavattu, mutta siihen on täytynyt ohjeilla varautua. MR-SA-ongelmat vanhustenhuol-lon yksiköissä ovat työllistäneet paitsi kyseisiä yksiköitä, myös meitä infektio-ja sairaalahygie-niayksikössä. Infl uenssa on jo-kavuotinen potilaita sairaalaan tuova epidemia, mutta myös pahempaan epidemiaan eli in-fl uenssapandemiaan on täyty-nyt varautua. Viime vuoden ai-kana saatiin valmiiksi sairaan-hoitopiirin pandemiavarautu-missuunnitelma.

Bakteeritilanteen seu-ranta

Keskussairaalan ja sairaanhoi-topiirin infektiotilannetta sekä antibioottikulutusta ja bakteeri-en lääke-resistenssiä seurataan infektio- ja sairaalahygieniayk-sikössä jatkuvasti erilaisten re-kisterien avulla. Valtakunnal-lisesta tartuntatautirekisteristä näemme oman alueemme tilan-teen tiettyjen tautien ja taudin-aiheuttajien suhteen ja voimme verrata sitä muiden sairaanhoi-topiirien tilanteeseen. Sairaalan toimintayksikkökohtaista anti-bioottien kulutusta seuraamme apteekkitilastoista ja bakteerien resistenssitilannetta mikrobio-logian laboratorion tiedostoista. Näiden tietojen perusteella an-netaan sairaala- ja myös avohoi-

tolääkäreille koulutusta antibi-oottien tarkoituksenmukaisesta käytöstä.

Sairaalainfektioiden torjunta

Toimintamme tavoitteena on ennen kaikkea potilasturvalli-suuden lisääminen. Suomessa saa infektion sairaalassa arvi-olta 50 000 potilasta vuodessa eli joka 10–20. potilas. Näiden potilaiden hoitoaika kaksinker-taistuu, kustannukset kasvavat samassa suhteessa. Hoitojonot pitenevät ja arviolta 1000 sel-laista potilasta, jotka ilman sai-raalainfektiota olisivat kotiutu-neet, kuolee. Erityisen suuria kärsimyksiä potilaille aiheutta-vat esimerkiksi tekoniveliin liit-tyvät infektiot. Näiden infekti-oiden hoito tulee myös erittäin kalliiksi. Kustannukset ovat keskimäärin n. 20 000 euroa potilasta kohti.

Suomessa sairaalainfektioi-den seuranta on aloitettu 1960-luvulla. Nykyään se kuuluu jo-kaisen sairaalan normaaliin toi-

mintaan. Sairaalainfektioiden ilmaantuvuus on tärkeä sairaan-hoidon ja sairaalan laadun mit-tari. Oma sairaalamme on val-takunnallisessa seurannassa, hoitoon liittyvien infektioiden määrässä mitaten, sijoittunut keskitasoa paremmin maamme sairaaloiden joukossa. Vuonna 2007 sairaalassamme ilmoitet-tujen hoitoon liittyvien infekti-oiden määrä väheni 18% edelli-seen vuoteen verrattuna.

Infektioiden seurannassa meillä on vuodesta 2002 lähtien ollut työkaluna SAI (Sairaalan Antibiootti- ja Infektioseuranta-järjestelmä) eli tietojärjestelmä, jonka avulla voidaan seurata in-fektioiden määrää sekä antibi-oottien käyttöä sairaalassa.

Yhteistyö on tärkeää

Infektioiden torjumiseen sairaa-lassa ja hoitolaitoksissa tarvi-taan koko henkilöstön yhteisiä ponnisteluja ja asiantuntemus-ta. Erityisen tärkeä työpanos on hoitoyksiköiden hygienia-yhdyshenkilöillä. He ovat tär-

keä linkki sairaalahygieniasta vastaavien tahojen ja työyksi-köiden välillä. Heidän toimes-taan varmistetaan ohjeiden ja työskentelytapojen siirtyminen työyksikköön sekä myös tiedon kulkeminen toisinpäin esimer-kiksi havaituissa ongelmatapa-uksissa.

Tulevaisuudessa yhteistyön merkitys myös perusterveyden-huollon ja vanhustenhuollon kanssa korostuu, koska monet laitoshoitoon liittyvät infektio-ongelmat korostuvat juuri ikäih-misillä. Toisen hygieniahoitajan työpanosta täytyykin tulevai-suudessa suunnata lisääntyväs-sä määrin avohoitoyhteistyö-hön.

Hoitoon liittyvien infektioi-den ehkäisy on tärkeä osa jokai-sen hoitoalalla työskentelevän henkilön ammattitaitoa. Kaik-kia infektio-ongelmia ei pystytä ehkäisemään, mutta asiantun-tevilla toimilla infektioita voi-daan kuitenkin merkittävästi vähentää.

Ulla Kaukoniemi,

infektiolääkäri

Tuija Nurkkala,

hygieniahoitaja

Osastoesittelyssä Osastoesittelyssä

Eeva Mustonen, Tuija Nurkkala ja Ulla Kaukoniemi

Lähde: World Forum for Hospital Sterile Supply

Länsi-Pohjan keskussairaalan infektio- ja sai-raalahygieniayksikön tehtävänä on vähentää infektioriskejä potilashoidossa sekä yhteistyössä alueen terveyskeskusten kanssa estää tartun-tatautien leviämistä koko sairaanhoitopiirissä. Työmme on suurelta osin ennalta ehkäisevää ter-veydenhuoltoa. Toiminnan ohjaamiseen osallistuu myös infektiotoimikunta, johon kuuluu edustajia sairaalan eri yksiköistä.

5

SAI – sairaalan Antibiootti- ja Infektioseurantajärjestelmä

Infektiotautien ja sairaalahygienian henkilöstöYksikössä työskentelevät infek-tiolääkäri Ulla Kaukoniemi sekä hygieniahoitajat Tuija Nurkkala ja Eeva Mustonen.

Hygieniahoitaja Tuija Nurkkala

Sairaanhoitajaksi vuonna 1988 Kemissä. Erikoissairaanhoitajaksi (sisätauti-kirurgia) vuon-

na 1994 Kemissä. Sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon opintoja

suorittanut 40 opintoviikkoa Kemissä. Hygieniahoitajaksi valmistui vuonna 2004 Helsin-

gissä Arcadassa.

Ensimmäinen työsuhde Länsi-Pohjan keskussairaalas-sa minulla oli jo v. 1976. Toimin ystäväni kanssa yhden viikon ravintokeskuksessa mansikoiden perkaajana.

Sairaanhoitajana olen ollut töissä sekä vuodeosas-toilla että poliklinikoilla. Valmistumisen jälkeen nel-jä ensimmäistä vuotta olin töissä entisellä 5B:llä (ki-rurgian ja naistentautien osasto), kuusi vuotta 3B:llä, useiden sulkujen aikana 4B:llä ja yhtenä kesänä teho-osastolla. Välillä olin kotona kaksi vuotta äitiys- ja hoitovapaalla. Töihin tulin takaisin kirurgian pkl:lle, jossa työskentelin puolitoista vuotta ja sen jälkeen iho- ja sukupuolitautien pkl:lla puoli vuotta.

2.9.2002 lähtien eli vajaa kuusi vuotta olen tehnyt hygieniahoitajan töitä.

Infektiolääkäri Ulla Kaukoniemi

Kotoisin Keski-Pohjanmaalta, Yliopisto-opinnot suorittanut Oulussa. Lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1978 Yleislääketieteen erioislääkäriksi vuonna 1984 Sisätautien erikoislääkäriksi vuonna 1991 Infektiosairauksien erikoislääkäriksi vuonna 1997 Sairaalainfektioiden erityispätevyys vuonna 2004

Olen työskennellyt Länsi-Pohjan keskussairaalassa in-fektiolääkärin virassa vuoden 1998 alusta lähtien. Sitä ennen toimin sisätautien erikoislääkärin virassa vuo-desta 1992 lähtien.

Tulin Kemiin syksyllä 1989 suorittamaan sisätautien erikoistumiskoulutustani loppuun. Tarkoitus oli olla yksi vuosi Kemissä. Siitä on jo ensimmäiset 18 vuotta kuluneet!

Entinen ammattini on diplomi kosmetologi. Kosme-tiikka-alan töitäkin olen ”nuoresta” iästä huolimatta ehtinyt tehdä pitkän tovin. Vuosien 1978-1994 välise-nä aikana olen ollut mukana sen alan töissä enemmän ja vähemmän. Tein alan töitä koko lukio ajan ja kaikki muut opiskeluajat.

Varsinaisena päätoimisena ammattilaisena, kosme-tologina olin pari vuotta, kunnes lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

Hygieniahoitaja Eeva Mustonen

Valmistui keväällä 1979 röntgenhoitajaksi Valmistui jouluna 1982 sairaanhoitajaksi. Tämän

jälkeen ”kotiosastoni ” on vuosien ajan ollut vuo-deosasto 3B.

Vuonna1994 erikoistui Rovaniemellä sisätautien- ja kirurgiseen sairaanhoitoon.

Haavahoitajan erikoistumisopinnot suoritti Oulun ammattikorkeakoulussa vuonna 2004

Hygieniahoitajan erikoistumisopinnot suoritti Helsingissä Arcadassa vuonna 2007.

Olen tullut töihin sairaalaamme ensimmäisen kerran vuoden 1977 kesällä, jolloin toimin röntgenosastolla kehittäjän vuosiloman sijaisena.

Infektio- ja sairaalahygieniayksikköön tulin vuonna 2005 ERVA-projektin myötä. Nykyinen työni kestää vuoden 2008 loppuun.

Infektioiden seurannassa Länsi-Pohjan keskussairaalassa on vuodesta 2002 lähtien ollut työkaluna SAI (Sairaalan Antibi-ootti- ja Infektioseurantajärjestelmä). Se on tietojärjestelmä, jonka avulla voidaan seurata infektioiden määrää sekä an-tibioottien käyttöä sairaalassa. Infektiotietoihin kytkeytyvät automaattisesti tiedot mahdollisista leikkauksista ja otetuista mikrobiologisista näytteistä.

SAI:n avulla luotavien raporttien perusteella voidaan infektiotilannetta ja sairaalainfektioiden esiintyvyyttä seurata osasto-, leikkaussali- ja jopa leikkaajakohtaisesti ja tarvittaessa suunnata toimenpiteitä sinne, missä niitä mahdollisesti tarvitaan.

MMKR eli Moniresistenttien Mikrobien Kantajarekisteri on uusin SAI-järjestelmän osa.

Rekisteriin kirjataan tartuntatautilain velvoitteiden mukaisesti anti-biooteille erityisen vastustuskykyistä bakteeria (esim. MRSA, ESBL, VRE, TRPA) kantavat henkilöt oman sairaanhoitopiirin alueelta. Tämä rekisteri on otettu käyttöön syksyllä 2007. Riskitieto kirjataan myös po-tilaan sairauskertomuksiin, jotta mahdollisen sairaalahoitojakson aikana voidaan noudattaa tarvittavia varotoimia ja näin estää tartuntojen leviä-minen.

6

kunnes saimme omat tilat van-han kahvion paikalle. Oma 22 paikan vuodeosasto perustettiin vuonna 1983 (joista 15 paikalla makasi pitkäaikaispotilaita).

EEG ja oma hoitaja poliklini-kalla (Irene Kähkölä 21 työvuot-ta) heti vuonna 1980, ENMG ja neuropsykologi 1980-luvun puolivälissä ja lopulta pään CT-laite ja oma MRI-laite joiden välillä ehkä n. 5 –7 vuotta.

1990-luvun kuntalama ja su-pistukset johtivat vuodeosasto-toiminnan alasajoon – aikakau-si jota en halua edes muistella. 1990 – luvulla ylilääkärinä toi-mi Hannele Havanka joka toi uusia tuulia Oulusta. Pään CT:t ja EEG-tutkimukset ruvettiin vaatimaan arkisin samalle päi-välle jos kliininen tilanne niin vaati – ei enää näistä syistä Ou-

mellisesti käsityötä. Teholla Dahlströmin Ekon kanssa yh-dessä sovittiin kenen kallo po-rataan ja kummalta puolen aloi-tetaan. Aivosähkökäyrät pos-titettiin Oulun lausuttaviksi ja oma ENMG-laite saatiin joskus 1980-luvun loppupuolella. Te-kijät kävivät Oulusta.

Neuropsykologin viran saan-ti oli varsinainen työvoitto kos-ka psykiatrit olisivat halunneet kyseisen viran reviiriinsä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun lä-hestyin kunnanisiä erikoisalani asioissa.

Veli, Länskän neurologian his-toria – lyhyt oppimäärä?

Kolme vuotta neurologian poli-klinikka toimi eri huoneissa si-sätautipoliklinikan yhteydessä

kosten liuotushoito käynnistyi tutkimushankkeena 2000-luvun taitteessa. Sain kuin sainkin iäi-syyshaaveeni yhdistetystä sy-dän- ja aivovalvontayksiköstä läpi - tosin ilman henkilökunta-lisäyksiä.

Poliklinikalla, ilmeisesti jäl-leen ensimmäisten joukossa ko-ko Suomessa, sairaanhoitajien työ itsenäistettiin omaksi osaa-misalueekseen. Käynnit kirja-taan, laskutetaan ja kannustimet on huomioitu sairaalahallitusta myöten. Eihän tällainen ainut-laatuista ole mutta kun neuro-logialla ei yksinkertaisesti ole lääkäreitä joita kutsua töihin, vaikka nyt niin saisi tehdäkin.

Olin 1990-luvun kahta puo-len muutaman vuoden johta-vana lääkärinä. Jouduin siihen pioneeriryhmään joka muutti ylilääkärijohtoiset erikoissai-raalat tuotantolaitoksiksi. Joh-tosääntötaistelu oli lähes ve-ristä, ensimmäiset voimavara- ja budjettileikkaukset koettiin henkilökohtaisina loukkauksina ja kaikkia hankesupistuksia ei henkilökunnalle edes uskallet-tu esitellä suoraan. Muistan kun Kolarin silloinen kunnanjohta-ja näytti erään viisivuotissuun-nitelman loppusummaa vii-meiseltä vuodelta ja sanoi että: ”poika, tämä loppusummahan on Kolarin osalta suurempi kuin koko Kolarin kunnan vuosibud-jetti”. Vastasin että kertomatau-lua käyttäenhän se onkin tehty raamiksi (=haaveeksi).

Johtajaylilääkärin urasi aikana valtion osallistuminen sairaan-hoidon kustannusten maksuun muuttui siten, että erikoissai-raanhoidon maksuosuudet alet-tiin maksaa kunnille kun ne ai-kaisemmin maksettiin suoraan sairaaloille. Tämä muutos mak-sutavassa oli erikoissairaanhoi-don palvelujen järjestämisen kannalta raju muutos. Kerropa oman kokemuksesi näkökannal-ta tästä – mitä tapahtui?

Velin ”länskänkierros” täyteen

Emeritus ylilääkäri Veli tammikuussa 2008 Länskän aulassa. Huom. komea kä-velykeppi! Se on Velin omaa designiä ja tuotantoa. Puuraaka-aine on Velin syn-nyinkodin maastosta Alatorniolta.

”Taistelijapari” Veli ja Irene Kähkölä talvella 2001. On Ire-nen viimeinen työpäivä ennen hänen siviiliin siirtymistä.

Velin ”länskänkierrokseen” eh-ti sisältyä monenlaista sairaa-lamme kannalta merkittävää. Länsi-Puhuri pääsi tuoreeltaan kyselemään häneltä niin men-neistä kuin hänen visioistaan tulevasta.

Veli, mikäli oikein muistan, olet juuriltasi länsipohjalaisia/pe-räpohjalaisia? Kerropa taus-toistasi!

Synnyin 3.12.1947 oman sai-raalamme I osassa, kolman-nen kerroksen synnytyssalissa eli juuri sillä paikalla josta jäin eläkkeelle. Koko oppikoulu-aikani kävin Torniossa, isä oli syntyisin karunkilaisia. Yliop-pilaaksi kirjoitin vuonna 1967 ja neurologian erikoislääkä-riksi valmistuin vuonna 1979 Oulun Yliopistosta. Lääkäriksi luin Helsingissä missä löysin myös vaimoni. Heti erikoistut-tuani aloitin 1.4.1980 L-PKS:ssä ja perustin neurologian eri-koisalan.

Kaksi sapattivuotta olen pitä-nyt heti 1990-luvun alussa. Olin töissä laajentamassa näköaloja-ni, ensin Lapin lääninlääkärin sijaisena ja sitten Kalixissa ko-kopäiväisenä konsultoivana lää-kärinä.

Neurologian aloitin Joensuus-sa kesäkandidaattina vuonna 1971 ja sille tielle jäin. Neuro-logiassa minua miellytti erityi-sesti aivohalvauspotilaiden mo-niammatillinen kuntoutus jossa Joensuussa oltiin edelläkävijöi-tä.

Muistan tuon aprillipäivän vuonna 1980, kun tulit Läns-kään. Silloin meillä ei ollut neu-rologian erikoisalaa. Ryhdyit sitä perustamaan tultuasi. Ker-ropa noista ajoista - silloisista olosuhteista ja toimintaympä-ristöstä neurologian erikoisalan näkökulmasta katsellen.

Ylilääkärin tehtävä oli ainainen taistelu määrärahoista, laiteva-rustelusta, erityistyöntekijöistä ja ajan riittävyydestä siihen et-tä ehti tehdä kaikki. Koska olen vähään tyytyväinen, sen pie-nenkin estäminen mitä hoksa-sin pyytää, sattui kipeästi. To-ki 1980-luvulla vuorollani sain neurologialle sen mitä pieneen sairaalaan oli syytä saadakin.

Ennen oman CT-laitteen saa-mista diagnostiikka oli kirjai-

Veli Ala-Hurulan ”länskänkierros” umpeutui viime vuoden viimeisenä päivänä. Veli syntyi 3.12.1947 oman sairaalam-me I osassa, kolmannen kerroksen synnytyssalissa eli juuri sillä paikalla josta jäi eläkkeelle 1.1.2008 alkaen! Siis ny-kyisellä 3A:lla!

luun lähettämisiä. Itse toimin tuolloin osastonlääkärinä.

Kun Havanka lähti hallintoon palasin ylilääkäriksi poliklinik-katyöhön ja sain työkaveriksi erikoistumaan Anu Toikan, joka on nyt jo valmis erikoislääkä-ri. Vaikeata 1980-1990-lukujen taitetta paikkasivat erikoistuvat lääkärit terveyskeskuksista ja työterveyshuollosta mutta eihän heistä neurologeja tullut.

Vuodeosastoa luotsasi pit-kään Leena Laukkanen ja jat-kossa erilaisia vuodeosastoyh-distelmävariaatioita Sirkka-Lii-sa Onkalo. Olemme pyrkineet pitämään tiukasti kiinni neuro-logiamoduulin olemassaolosta. Omasta akuuttipotilaiden aivo-halvausyksiköstä (joka oli Suo-men ensimmäisiä) jouduimme luopumaan samalla kun aivotu-

7

Velin länskänkierroksen virka (=yli) lääkä-riosuus alkamassa keväällä 1984.

Veli ja neurologian tiimi ”virallisessa” joukkueku-vassa 7.11.2006.

Meni 4–5 vuotta siten että mei-tä keskussairaalalaisia pidettiin lähes rikollisina jotka vastuusta vapaina törsäsivät kuntien raho-ja. Virat, sijaisuudet, hankkeet, kaikki jäädytettiin. Määräyskir-jat pilkottiin, virkoja muutettiin toimiksi ja ilmaantui ennenäke-mätön ilmiö: lääkärityöttömyys. Otettiin VES:t esille ja etsittiin alimmat palkkaluokat joilla saa-tiin väki töihin jos oli pakko tul-la ja paljon virkoja lakkautettiin niin sanotusti joustavilla eläke-järjestelmillä. Omaa sairaalaani kiitän siitä että en tiedä suhdan-nesyistä ketään suoraan irtisa-notun vakinaisesta vakanssista.

Puolisoni kauhuksi musisoin jonkin verran, rämplään mie-lelläni kesäasunnollamme Ka-rungissa. Rautanauloja en aio oikoa mutta kun saisi edes työ-kalut järjestykseen niin olisihan se komea alku eläkkeelle.

Veli, olet tehnyt pitkän päivä-työn erikoislääkärinä. Olet toi-minut myös hallintolääkärinä ja olet myös paljon pähkäillyt ihan

itseksesi terveydenhuollon tilaa ja kehitystrendejä. Miten näet Suomen terveydenhuollon ja erityisesti oman erikoisalasi tu-levaisuudessa 5–10 vuoden täh-täimellä?

Julkisrahoitteinen terveyden-huolto ei kykene vastaamaan kaikkeen mitä suuret ikäluokat tulevat tarvitsemaan ja he osaa-vat vaatia. Omarahoitteisuus ja itsestä huolehtiminen lisään-tyvät. Vanhusboomia ja eläke-boomia ei tule sellaisena kuin taskulaskimet näyttävät mutta taivaalla palaa paljon kerosiinia ja kiinteät perinnöt hyppäävät suoraan lastenlapsille. Asumi-nen keskittyy senioritalo- pal-velutalokeskittymiksi. Julkinen sektori hakeutuu velvoitealu-eilleen eli sellaiseen mitä yksi-tyisesti ei voi eikä kenenkään kannata tuottaa. Uusia vakuu-tusmuotoja keksitään ja ihmiset käyttävät yhä sureman osuuden irtaimesta rahastaan omaan hy-vinvointiinsa.

Liian pienet neurologian yksi-köt (3 lääkäriä tai alle) joko lak-kaavat tai muuttuvat ”sivuneu-voloiksi” kun taas akuuttineu-rologia ja neurotraumatologia keskittyy mutamaan miljoona-piiriin jossa on voimia sekä etu – että takapäivystykseen henki-lökuntineen ja laitevalmiuksi-neen ympäri vuorokauden.

Sihteereitä käy vieläkin sääliksi ja yksinäisiä yökköjä.

Jäit Veli nyt tämän vuoden alus-sa Länskän vakituisesta kalus-tosta pois. Olen kuullut, että et aio aivan täysin jättää meitä. Kerrotko tästä? Entä onko si-nulla mahdollisesti ollut mie-lessäsi salaisia haaveita ”sitten kun minä…”-tyyliin?

Eläkkeeni alkoi virallisesti 1.1.2008. Jo vuonna 2004 ke-vensin työtaakkaani hakeutu-malla osa-aikaeläkkeelle ja vi-heliäistä kyllä, viimeinen vuosi on mennyt sairastellessa. Neu-rologin ammattia en aio jättää toki. Puoleeni saa kääntyä niin yleisissä asioissa kun yksittäi-sissä potilastapauksissa jos jo-tain on jäänyt kesken.

Länsi-Pohjan sairaanhoito-piirin Siivouspalvelut järjesti alueellisen koulutuspäivän terveys- ja sosiaalihuollon laitoksissa työskentelevälle puhdistuspalvelualan hen-kilöstölle Kemin kulttuu-rikeskuksessa 31.1.2008 ja 1.2.2008.

Tilaisuuteen oli kutsuttu hygie-niahoitaja Marja Pentti ja siivo-uksen kouluttaja Eija Viinikka Johnson Diversey Oy:stä sekä te-atteriohjaaja Hannele Kauppinen Kemistä.

Marja Pentti kertoi meille tut-kittua tietoa käsihuuhteen käytös-tä, hyvistä hygieniatavoista (”Älä kaiva nenää!”), koristautumisen hygieniariskistä, erilaisista suo-jaimista ja niiden käytöstä. Marja Pentti korosti, että avainasemas-sa on koko laitoksen henkilös-tö ja että hygienian toteutumissa ovat mukana koko henkilökunta (kukaan ei ole steriili), potilaat, omaiset ja muut vierailijat sekä tavarantoimittajat.

Eija Viinikka kertoi siivous-työn nykytilanteesta ja sen haas-teista sairaalasiivouksessa. Mik-rokuidut infektioiden torjunnassa – pystyykö mikrokuitu vastaa-maan haasteisiin. Tähän aihee-seen Eija pureutui kertomalla, et-tä mikrokuidun hyvä puhdistus-kyky perustuu kuitumateriaaliin;

polyesteri ja polyamidi hajote-taan joko kemiallisesti, mekaani-sesti tai kuumentamalla. Mikro-kuitu on jopa 100 kertaa ohuempi kuin hius ja tiedetään, että mitä ohuempaa kuitu on, sitä parem-min se pystyy irrottamaan likaa ja kun kuitu on ohut, se tunkeu-tuu pinnan ja lian väliin mekaa-

nisesti ja irrottaa lian pinnasta. Mikrokuitu pystyy irrottamaan rasvalikaa pinnoilta jopa kuivana ja se sitoo nestemäisen lian kapil-laarivoimien avulla huokosiinsa.

Kotisiivouksessakin on muis-tettava, että mikrokuitu puhdistuu vain pyykinpesukoneessa eikä si-

tä saa pestä muiden materiaalien kanssa koska niistä irtoava nöyhtä tukkii mikrokuidut eikä sillä sen jälkeen saada yhtä hyvää puhdis-tustulosta kuin mikrokuitujen se-assa pestyllä liinalla saadaan.

Lopuksi Eija Viinikka toi esil-le mikrokuiduilla saavutettavaa hyötyä kertomalla kuinka parem-man puhtaustason lisäksi niiden avulla kevennetään siivousta ve-den käytön vähentämisen myötä. Uudet työvälineet mahdollistavat ergonomisen työskentelyn, puh-distusaineiden käyttötarve vähe-nee (ainekulutukset vähentyneet jopa 50%) ja mikrokuitu on kes-tävä (pitkäikäinen) materiaali jol-loin jätteiden määräkin vähenee. Kaikkein parasta mikrokuiduissa on kuitenkin se, että siivoustyön fyysinen rasitus vähenee ja työn rasitusperäiset sairaslomat vä-henevät.

L-PKS:N SIIVOUSPALVELUIDEN ALUEELLINEN KOULUTUSPÄIVÄ

jatkuu sivulla 9

8

MurtheelaMurtheela

Ruoka on Jumalan viljaa

Meilä ainaki kotona syyhän lämmityksiä harva se päivä. Ainahan sitä jää vähän yli. Ei kotona ainak-han raski laittaa hyvvää ruokaa hukhan. Mutta toistahan se on täälä sairaalasa. Täälä raskithan laittaa ruokaa hukhan ja jouvuthan vielä mak-samhan siittä ko ruokaa ajethan kaatopaikale.

Jos vähänkhän järielä ajattelee, niin panhan yli jäänyttä VALAMISTA ruokaa myynthin työnteki-öile sopihvan hinthan. Ja kauppa käy. Kokkeiltas etes. Tartteeko meän kaikkien tollojen laatimia la-keja nouattaa. Pantas ruoka sopihvin annokshin ja ruokasalhin paikka mistä saa ostaa. Lipas vain viehren mihin rahan saa jättää .Ruoka on Juma-lan viliaa ja sitä pittää kunnioittaa. Niin mie ajat-telen.

Toimittaja Tuisku

Länsi-Puhurista

Meän Ämmi opetti minua pienenä että ruokaa ei saa panna hukhan. Pittää osata ottaa ruokaa sen verran lautasele että jaksaa syyä kaikki.Ja lissää voi aina ottaa jos näläkä vielä kurnii vattasa.

Ämmi aina muisteli kuinka sovan jäläkhen lapset söi potunsisustat ja isä ja äiti söi kuoret ja leipänä oli petäjänkyliestä tehtyä pettuleipää. Niin on teh-ty sillon tiukimphan aikhan.

Minun ei ole tarttenu nähä niin tiukkoja aikoja, mutta olen mie oppinu ruokaa kunnioithan. Niin. Eihän siittä niin kauaa ole ko ei ollu vielä kaha-vinkeittimiäkhän. Pannula keitethin kahavit.

Kahaviki keitethin ennen sakkavethen. Vanhoja höystöjä ei heitetty pois pannusta, lisäthin vain höystöjä, ei tarttenu panna niin paliua.

Muistampa mie hauskan jutunki yhestä kahavin-keitosta. Tai oikiasthan, minua vähän hävettiki se juttu.

No miepä kerron: Mie olin siinä kymmenenvuotias sillo ja olin pääs-sy rovaniemele kathon ounasvaaran kisoja. Mie olin Allin ja Heikin tykönä yökyläsä, niin se Heik-ki on minun eno. Niilä on kaks poikaa, Markku ja Jorma ja kaks tyttyä, Aila ja Kaarina.

No äläpäs mithän. Jorman kans olt-hin lauantaina kattomasa kisoja ja olin sitten pyhhää vasten yötä niitten tykönä.

Pyhä aamuna Alli huusi että keitäp-päs sie jussi meile kahavit. No osa-sinhan mie kahavit keittää.Kaajoin pannusta vain vanhan ka-havin pois, mutta jätin sakat pohojale ja panin pannun vettä täythen ja ko vesi kiehu, niin lisäsin höystöjä.

Minusta se kahavi oli hyvvää, mutta Alli kuitenki kysy että mites sie jussi tämän kahavin oikeen kei-tit? No mie kerroin ja Alli sano että ei me keitetä sakhoin kahavia. Pittää panna aina uuet höystöt. No juothin se kahavi kuitenki pannu tyhiäksi. Mie sanoin että ämmin tykönä keitethän sakhoin ja jo ne sen ties muutenki, ko ne aina kävi meilä.

Mutta nyt ne onki ajat muuttunhe. Ennää ei pali-ua välitetä, panhanko ruokaa hukhan vai ei.Mie olen kattonu tätä meänki sairaalan touhua. Mie monesti kaipaan ruokasalisa eilisiä lämmi-tyksiä, ko monesti on ruokana tavallista parempaa ruokaa ja sitä jää yli, niin pantas uuesthan tariole. Mutta ko ei kuulemma saa laittaa. Lämmityksiä. Lakikieltää.

Kunnossa kaiken ikää

Isä tervasi sukset, kyllä se tuoksui hyvälle se terva. Sitä puuhaa oli mukava seurata kun isä tulen päällä kuivatti tervat-tuja suksenpohjia. Ja suksien nokat laitettiin sellaisiin taivu-tuspuihin. Oli hienot kaarevat pystykärjet sitten. Ja hyvä oli luistokin. Lipsuihan ne niin vie-tävästi, mutta alamäet mentiin

Minäpä se tulin justiin, ar-vakkaappa mistä…No hiih-tämästä. Taiampa olla oi-kein tolokun tyttö, kunnon nainen, sanan varsinaisessa merkityksessä. Meillä töissä kun on näitä kunnon naisia muitakin… ja miehiäkin.

Se on vaan niin, että kun vähän itteään rääkkää sillai sopivas-ti itteään kuunnellen jossakin liikunnan muodossa, niin hyvä olo siittä tullee. Vaikkakin vä-hän hiki ja pieni väsymys, mutta terve sellainen. Ei ole nuutunut ja saamaton. Jaksaa kyllä ko-tona arjen askareet ja töissäkin energiaa riittää aivan eri laihin. Ja töissähän sitä poweria tuntuu tarvittavan aina vaan enempi ja enempi.

Mulla on tuo liikkuminen ol-lut aina vähän verissä. Pikku-likkana murkkuiässä kun piti mukamas laihuttaakki, juoksin aina lenkillä vanhempien olles-sa navetalla, ettei äiti olis liikaa puuttunu asiaan. ”Rapakujalla” joksi yhtä niittyä nimitettiin kä-vin sitten juoksentelemassa.

Syksyisin oli kiva käydä käve-lylenkillä iltapimeässä, maalla kun ei katuvaloja ollu. Ja mikä nautinto oli täydenkuun aikaan

lenkkeillä. Katsella tähtitaivas-ta samalla ja seurata montako sputnikkia tähtien lomassa mat-kaansa taivaltaa.

Talvisin parin kilometrin päästä kotoamme kulki ajettu, noin kolmen kilometrin mittai-nen latu-ura. Silloin ei luistelu-baanoja tunnettu.

lujaa… Ja kun tervaus oli vähän kulunut, luistoa jatkettiin kynt-tilöillä ja taas luisti…ja lipsui. Mutta ei se menoa haitannut. Monta kertaa päivässä piti hiih-tolenkille lähteä. Saada nimi la-dun varrella olevan postilaati-kon vihkoon, usein, jopa puoli-kymmentä kertaa peräkkäin. Se oli niinkö kunnia-asia, sellaista itsensä haastamisen ja voittami-sen meininkiä.

Äidin kehotin ottamaan aikaa lähtiessä. Ja kun kotia pääsin, tyydyin äidin antamaan vasta-ukseen kuluneesta ajasta. Vaik-kakin nyt myöhemmin asiaa muisteltuamme, äiti oli antanut summittaisia aikoja. Eihän sitä kotitöiltä ehtinyt aikoja mittai-lemaan, kun ei sitä nyt mitään Helena Takaloja oltu..

Nuorisoseuran hiihtokilpai-luissa hiihdettiin tukka putkella ja jalat maitohapoilla, ettei vain perässähiihtäjä ohi hiihtäis. Tuli sieltä muutama lusikkakin kaa-pin loukkoon kuitenkin haalit-tua…ja nimi lehteen. Silloin kun seuran hiihtojen tuloksia vielä lehden sivuilla jalkaistiin.

Omasta mielestäni olen kyllä aika liikkuvaa sorttia. Sauva-kävelen, uin, käyn jopa salilla,

hiihdän talvisin, pyöräilen ke-säisin. En ole siis rapakunnos-sa, vaikkakin ”rapakujalta” olen harrastukseni aikoinaan aloitta-nut.

Liikunta kan-nattaa aina.Päivät pitenee taas, ei muu-ta kuin ylös taas ja lenkille jo-ka iikka. Kyllä kunto siittä pik-kuhiljaa kohoaa. Ja palkitak-kin voi itseään aina toisinaan. Otampa siis tässä pienet näkä-räiset, yömyssyn niin sanotus-ti. Lasillinen viiniähän on vain terveydeksi, eihän sitä nyt tolo-kuttomasti kukkaan, paitsi jos-kus…

Ja huomenna harrastetaan taas jotain, mikä nyt sattuu hu-vittamaan, lepopäiviäkin täytyy olla.

Siispä oman kunnon mukaan omasta halusta ja sitä mieluisin-ta mikä kiinnostaa, siitä se läh-tee…

Merja Martin

QuickTime™ and aPhoto - JPEG decompressor

are needed to see this picture.

Kuva: Lea Silvenius

9

Hyvät lukijat!Aloitamme uuden juttusarjan Länsi-Puhurissamme – laatulehti kun on! Ryhdymme julkaisemaan luki-joittemme, eli teidän, parhaita ruokareseptejä.

Ja – ruoasta kun on puhe – jotta ruoka ei alkaisi maistua ”aina samalta” ja että jokaisella lukijalla on ainakin teo-reettinen mahdollisuus osallistua tähän reseptijuttuun, me-nettelemme niin, että yksi henkilö voi esittää vain yhden kerran reseptinsä, sen mielestään parhaimman. Julkaista-van reseptin tekijä haastaa sitten seuraavan reseptin tekijän joka puolestaan haastaa sitä seuraavan reseptintekijän jne.

Tässä julkaistavan reseptin tekijä ei, ujo kun on, anna koko nimeään julki. Sallittakoon tämäkin. Hän, Riitta kauhan-varresta, haastaa seuraavaksi reseptinkirjoittajaksi Riitta Luosujärven!

Paras ruokareseptini Paras ruokareseptini

KIRJOLOHIKASTIKE

3-4 rkl öljyä300 g Marinoituja kirjolohisuikaleita1 pss herne-maissi-paprika pakaste1 pss pakasteparsakaali2½ dl kalalientä (kuutiosta)1 sitruunan mehu2 tl perunajauhoja½-1 dl kermaa ripaus sitruunapippuria tilliä (tuoretta tai kuivattua)

1. Paista kirjolohisuikaleet pin noitetussa pannussa tai pais to kasarissa n. 10 min

2. Lisää kasvikset sekä kalaliemi ja anna kiehahtaa noin 5 min.

3. Sekoita sitruunamehun jouk koon perunajauho (lisää vet tä jos mehu ei riitä).

4. Kaada suurus ohuena nauhana muiden aineiden joukkoon.

5. Maista suola.6. Lisää myös kerma ja kuumenna kastike

kiehumispisteeseen.7. Mausta kastike maun mukaan sitruunapippurilla

ja tillillä.Tarjoa riisin kanssa.

Kauhan varressa Riitta

Museoesine Insuffl aattori (insuffl ator)

Julistimme lehden edellisessä numerossa ”kirjoituskilpailun” sairaalamuseon esineestä, mitä ei oltu onnistuttu tunnistamaan. Tämä esine oli nimeltään Mo-del ”RT” insuffl ator ja sen oli valmistanut Grafax instrumen Co New Yorkissa. Valmistus-vuodesta ei ole tietoa. Vanhalta se kuitenkin näyttää.

Tunnistettava esine osoittautui todella vaikeaksi. ”Kirjoituskil-pailuun” ei tullut yhtään kirjoi-tusta tai muuta kommenttia.

Martti Larikan tiedonkaivutai-doilla internetistä löytyi sentään yksi tuote, mikä oli nimeltään insuffl ator. Laite oli esittelyssä Georgian yliopiston eläinlääke-tieteen laitoksen sivulla. Tästä päätellen sitä käytetään ainakin eläinlääketieteessä! Google-ha-ku ei vielä tuossa vaiheessa tun-tenut koko sanaa, nykyisin kyllä jo oikein hyvin.

Korvaleikkaussalissa käytössä oleva insuffl aattori Riwomat.

Martin suosituksesta seuraa-vaksi käännyin Jorma Kupiai-sen puoleen asian selvittämi-seksi.

Jorma kertoi, että meillä on eräs insuffl aattorin versio käy-tössä korvaleikkaussalissa. Lait-teella puhalletaan happea tai il-maa keuhkoihin kurkunpään tä-hystyksen tai keuhkoputkien tä-hystyksen yhteydessä. Lehdessä kuvattu insuffl aattori ei ole ollut käytössä Länskässä ainakaan Jorman työhistorian aikana.

Jouni Tuovinen

HankintakoulutustaYstävänpäiväna 14.2.2008 Kemin kulttuuri-keskuksessa annettiin koulutusta hankinta-lainsäädännöstä. Kouluttajina toimivat laki-mies Sirpa Palo ja lakimies Markus Ukkola

Suomen kuntaliiton – kauppa- ja teollisuusmi-nisteriön Julkisten hankintojen neuvontayksi-köstä. Koulutuksen järjestäjänä toimi Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus.

Iltapäivän koulutuksesta vasta-si teatteriohjaaja Hannele Kaup-pinen. Aluksi hän opasti oikean hengittämisen tekniikkaa. Han-nele kertoi, että suurin osa ihmi-sistä ei käytä keuhkojensa koko kapasiteettiä vaan he ovat joko pinta, vatsa- tai palleahengittäjiä. Hän kehotti joka päivä tekemään hengitysharjoituksia ja erilai-sia rentoutumisharjoituksia sekä tarkkailemaan omaa ryhtiä.

Vaikka onkin ammattiesiintyjä, Hannele kertoi jännittävänsä ai-na ennen esitystä ja se onkin hy-vä koska jännittäessään ihminen kehittää adrenaliinia, joka auttaa häntä ”skarppaamaan” esityksen aikana. Jännitystä voi kuitenkin halutessaan lieventää opettele-malla esitettävän asian ennen esi-tystä erittäin hyvin.

Hannele Kauppinen kertoi vie-lä kehon kielestä ja siitä miten si-tä voi tulkita. Tutkimuksen mu-kaan kehonkielen vaikutus on 55%, äänensävyn 38% ja sanojen vain 7%,jos tarkastellaan viestiä tunteen ja miellyttävyyden näkö-kulmasta.

Mietittiin, mitä keho kertoo jo ennen kuin ihminen avaa suunsa ja miten sanaton kommunikaatio (kasvot, kädet, asento, äänensä-vy) viestittää todellisista tunteis-ta.

Lopuksi todetaan tuntematto-man ajattelijan sanoin: ”Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä”.

Koulutuspäiville osallistui alan ammattilaisia Kemistä, ympäris-tökunnista sekä Raahesta ja Ou-lusta yhteensä 115 henkilöä.

jatkuu sivulta 7L-PKS:N siivouspalveluiden alueellinen koulutuspäivä

10

Espanjan kirjeenvaihtajalta

Aamuyöstä heräsin väläh-telyyn. Oli perjantaiyö 21.9. Avasin pimennysverhot ja parvekkeen oven. Astuin parvekkeelle ja kokemus oli häkellyttävä.

Aamulla yhdeksältä heräsin kahvinkeittoon. Parvekkeella juodessani kahvia huomasin, että taivas on nyt harmaana, täydellisesti pilvien peittämänä. Kuitenkin aamu on yllättävän valoisa. Edelleen salamoi sil-

loin tällöin ja nyt kuului myös mahtavaa jylinää.

Meri pauhaa äänekkäästi ja tuo suuria vaahtopäitä rantaan. Kolme kumipukuista lainelau-tailijaa on uskaltautunut merel-

le. Aallot heittävät heidät usein näkymättömiin, mutta pian vaah-to päiden takaa tulee esiin mus-tapukuinen hahmo. Ja salamat lyövät taivaalla. Yhä synkempiä pilviä kertyy taivaalle mereltä ja koko maailma hämärtyy. Len-

Ei aina auringonpaistettatokoneet laskeutuessaan Mala-gan kentälle tekevät uudenlai-sia reittejä kiertäen pahimmat ukkospilvet. Lainelautailijatkin jättävät uhmakkaan meren ja hämärtyvän rannan.

Ja sitten alkaa sade.

Ja vettä tulee runsaasti, ei niin kuin Suomessa kovan tuulen pieksämänä, vaan niin suoraan maahan kuin vain suuret vesipi-sarat voivat tulla ja voimalla. Ja rantakatu täyttyy vedestä.

Yksinäinen varpunen lentää viereiselle parvekkeelle sadetta pakoon, vai olisiko sinne jäänyt hyviä makupaloja naapurin aa-mupalasta.

Ja jälleen kirkastuu, kun pil-vet kulkevat vuorille, kuin ihan tuota pikaa paistaisi aurinko.

Lainelautailijat ovat jälleen meressä ja varpunen lentää pois tyytyväisenä ja perjantaipäivä on jo edennyt puoleen päivään ja aurinko voittaa ja valtaa sä-teillään koko kaupungin.

Hilkka Aho

Torremolinos

Koko taivas näytti valomerel-tä. Valoilmiöt valaisivat taivaan niin, että pilvet erottuivat hy-vin sysimustassa yössä. Yhte-näistä välähtelyä kesti pari tun-tia. Näytti siltä, kuin joku yrit-täisi sytyttää lamppua. Syttyi, sammui, paloi hetken, sammui, syttyi, paloi hetken, sammui…Mustaa taivasta vasten halkoi-vat välillä sahalaitaiset terävät pystysalamat. Ihmetystä herätti, etten kuullut jyrinää lainkaan.

Tunne parvekkeella oli usko-mattoman taianomainen. Valoil-miön aikana kuuluivat vain aal-tojen äänet. Ilmiötä saattoi kat-soa vain hetken. Näköhermojen kautta tuntui, että päässä suhi-see ja kävelin sisälle. Pimen-nysverhot auttoivat hieman, että sain uudestaan nukahdettua.

Hilkka lähti

Myöhempinä vuosina Hilkka löysi uuden intohimoisen har-rastuksen – koirat! Muistan hy-vin sen ajan kun ensimmäinen koiranpentu oli tullut perhee-seen! Sitä ei voinut olla kuule-matta! Juttua pennun kehittymi-

sestä aikuiseksi koiraksi piisasi – varsinkin kun itsellänikin oli tuohon aikaan, jo varsin van-ha, ensimmäinen koirani! Taisi maksaa kalavelkoja takaisin?

Hilkan riittävästä tarkkuudes-ta ja johdonmukaisuudesta poi-kien koiraharrastus on tuotta-nut hänelle mainetta ja kunniaa! Tähänastinen huipentuma tässä jalossa lajissa on Palvelukoiri-en Suomen mestaruus vuonna 2005 etsintäkokeessa. Hilkka ja Konna alias Eloketun Comeet-ta, olivat tämä voittajapari! Kat-soppa tästä juttu ”Himohar-rastajan muotokuva: Hilkka ja Konna – mestaripari” Länsi-Puhuri 3/2005:ssä. Lehti löytyy sekä länskän intranet- että inter-netsivulta ( www.lpshp.fi ).

Hilkka! Hyviä hetkiä intohimo-jesi parissa!

Jouni Tuovinen

Hilkka Palosaari lähti hel-mikuun alusta hyvin an-saitsemalleen pitkälle va-paalle. Hän oli lähtiessään palveluvuosiltaan koko kun tay htymän pitkäikäisin työntekijä! Hilkan työsuhde alkoi 5.5.1970 jatkuen yhtä-jaksoisesti 31.1.2008 asti eli lähes 38 vuotta!

Hilkan mukana menetimme erittäin paljon ns. hiljaista tietoa vaikka hän ehti sitä kyllä paljon siirtää, niin po-molleen kuin muille työkavereilleen – olihan hän työhistoriansa viimeiset 1,5 vuotta osa-aikainen ja käytännös-sä tuona aikana siirsi kokemustaan ja tietämystään heille.

Hilkka ehti työuransa aikana Länskässä ”palvella kuutta her-raa” eli hän oli keskeisellä pai-kallaan kuntayhtymän toimis-tossa toimiston hoitajana, pii-rin johtajan sihteerinä kuudelle johtajalle. Kun ajatellaan että kaikki virallinen kuntaytymään tuleva posti tuli kuntayhtymän toimiston kirjaamon/diarion eli Hilkan kautta, Hilkan asemassa tiesi tosi paljon kuntayhtymään liittyvistä asioista!

Syntyjään Hilkka on Ylitorni-olta Aavasaksan kupeesta Ten-geliöjoen varrelta melkein vas-tapäätä varmasti joskus raken-nettavaa mäkihyppyhallia. Eikä hän ole katkonut juuriaan koti-seudulleen. Hän saattaa olla tä-tä lukiessasi siellä ”kesämökil-lään” koiriensa ja Erkin kanssa.

Tunnen itse Hilkan maalis-kuusta 1974 asti. Tulin tuolloin itse Länskään töihin. Töihin tu-lo kävi tietysti Hilkan kautta – menin ensimmäiseen pomo-ni, Hirstiön Einon, tapaamiseen hänen huoneensa kautta. Hän oli Eikan sihteeri eli meillä oli ja on aina ollut yhteinen pomo tuosta asti.

Huomasin pian että Hilkal-la on hyvä muisti ja että hän on riittävän tarkka tekemisissään.

Riittävä tarkkuus on ajan ku-luessa tullut esiin myös Hilkan vapaa-ajan harrastuksissa. Jo yhteisen työhistoriamme ensi viikkoina huomasin hänen into-himoisen suhteensa lentopallon pelaamiseen. Siihen aikaan len-topalloharrastus oli länskäläis-ten liikunnallisten vapaa-ajan-harrastusten ykkönen. Niin se oli myös muissa keskussairaa-loissa. Lentopallokausien hui-pentuma oli keskussairaaloi-den vuosittainen Suomen mes-

taruusturnaus. Meillä oli niinä vuosina naisten, miesten ja se-kajoukkue. Parhaiten menes-tyimme sekajoukkueella tuohon aikaan. Myöhemmin miesten joukkue voitti useita Suomen mestaruuksia.

Eläkkeelle vuonna 2007

Vuoden 2007 aikana eläkkeelle siiryivät seuraavat henkilöt: Ee-ronheimo Timo, Keränen Jyrki, Keskitalo Rauno, Kontiola Pirk-ko, Laitila Pirkko, Lassila Kaa-rina, Myllylä Sisko, Mäkimartti Anneli, Pesälä Maire, Pirttikan-gas Marja-Leena, Prykäri Mar-jatta, Riikonen Maria, Tarkiai-nen Irja, Tiiro Riitta, Vuokila Pauli, Vähäkangas Hellin.

Aurikoisia, aktiivisia päiviä!

Läheisimmät työ-kaverit eli kuntayh-tymän hallintota-lon väki saattelivat Hilkka Palosaaren 25.1.2008 ansai-tulle vapaa-ajalle mieleistensä har-rastusten pariin.

11

Tuottavuus STAKES on julkaissut vas-taikään tietoja keskus sai-raaloiden tuottavuuk sista kos kien vuosia 2002–2006. Somaattisen erikois-sairaanhoidon (episodien määrä) osalta Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri sijoittuu 9 sijalle 16 keskussairaalan indeksivertailussa. Kustan-nusten nousu on ollut kuu-den neksi pienintä ko. vuo-sina.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopii-rissä somaattisen erikoissai-raanhoidon ikä- ja sukupuoli-vakioitu palvelujen käyttö on 11 % yli maan keskiarvon. Kun tuottavuus oli maan keskitasos-sa kokonaiskustannukset ylit-tyivät muihin verrattuna käytön ylitystä vastaavalla määrällä, mikä nostaa alueen erikoissai-raanhoidon kustannuksia. Pal-velujen käytön suuri määrä puolestaan johtuu väestön kor-keasta iästä ja ennen kaikkea sairastavuudesta.

Stakesin selvityksiä sairaan-hoitopiirit ovat kritisoineet mm. sen vuoksi, että resurssei na käy tetään kustannuksia. Kal-liit lääkkeet, apuvälineet ja hoi-dot pitäisi lunastaa lisääntyvillä käynneillä, hoitopäivillä, hoito-jaksoilla ja toimenpiteillä. Yk-

Tuottavuuden mittaamisen määrittelyä:• Jos yhtä laadukas tai parempi palvelu toimitetaan asiakkaalle aikaisempaa

pienemmin kustannuksin, niin tuottavuus paranee.

• Yhden palvelutuotteen kohdalla tuottavuus paranee, jos sen tuotannossa tarvittavien resurssien käyttö vähenee: mittari = yksikkökustannus.

• Yksikön kokonaistuottavuus paranee, jos kaikkien palvelujen keskimääräi-nen yksikkökustannus laskee: mittari = tuotantomäärillä painotettu yksikkö-kustannusten keskiarvo

sinkertaistaen – jos joutuu mak-samaan lääkärille kovemman palkan vaikka hän tekee täsmäl-leen yhtä paljon suoritteita kuin aikaisemmin, tuottavuus laskee.

Stakesin tuottavuustietojen rinnalla kannatta käyttää mm. tarvevakioituja tietoja ja Ke-lan Sairastavuuspuntarin tieto-ja. Länsi-Pohjan alueen osalta tuottavuuslukuja tarkasteltaes-sa on hyvä muistaa ikärakentee-

keskimäärin asui Keminmaalla ja Torniossa. Kemissä ja Simos-sa iäkkäiden osuus oli vähän al-le 19 %, Tervolassa 23 % ja Yli-torniossa vähän alle 25 %.

Sairastavuus vaihteli kunnit-tain ikärakennetta vastaavalla tavalla. Keminmaalla ja Tor-niossa sairastavuusindeksi oli hieman maan keskiarvoa pie-nempi. Muissa neljässä kunnas-sa se oli arvon 130 tuntumassa. Suurin luku oli Kemissä, 137 ja Tervolassa 136. Vakiointi vai-kutti kuntien väliseen järjestyk-seen vain hiukan, mutta Kemin asema sairaimpana kuntana ko-rostui ja Keminmaan ja Tornion indeksiluvut kohosivat arvon 100 lähelle.

Tarkastelluista kansantaudeis-ta verenpainetautia, sepelvalti-motautia ja sydämen vajaatoi-mintaa oli niitä Länsi-Pohjassa selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin, mutta muiden sai-rauksien esiintyvyysluvut olivat lähellä maan keskiarvoja. Ve-renpainetautia oli Länsi-Pohjan väestöstä 10,7 %:lla, kun tautia sairastavien osuus koko maassa oli 9,6 %. Astmaa oli Länsi-Poh-jassa 4,1 %:lla eli saman verran kuin maassa keskimäärin. Se-

pelvaltimotautia sen sijaan oli Länsi-Pohjan väestöstä 5,4 %:lla, kun sitä sairastavien osuus koko maassa oli 3,7 %. Diabe-testa oli 3,6 %:lla, psykooseja 1,7 %:lla ja reumaa 1,7 %:lla, mitkä kaikki luvut ylittivät niu-kasti maan keskiarvon. Sydä-men vajaatoimintaa esiintyi sen sijaan Länsi-Pohjassa suhteelli-sen paljon, 2,1 %:lla väestöstä, kun sitä maassa keskimäärin oli 1,2 %:lla väestöstä.

Kansantautien esiintyvyys vaihteli kunnittain jonkin ver-ran. Torniossa luvut olivat yleensä pienimmät ja Ylitorni-ossa suurimmat.

Tilastot ovat siitä mielenkiin-toisia, että niitä voi melkein jo-kainen tulkita haluamallaan ta-valla - tuottavuudenkin osalta.

Seppo

seen ja sairastavuuteen liittyen seuraavaa:

Länsi-Pohjassa oli 65 vuot-ta täyttäneiden osuus vuoden 2005 lopussa 17,4 %, kun se koko maassa oli 16 %. Hieman nuorempaa väkeä kuin maassa

Länsi-Pohjan väestö oli sai-rastavuudeltaan maan 21 sai-raanhoitopiirin joukossa kuu-denneksi sairainta (indeksiluku 117), kun maan väestön keski-arvo oli 100. Vakiointi ei muut-tanut sijalukua, mutta indeksilu-ku pieneni hieman, arvoon 111.

Sudoku 1 / 2008

9 2 5 7 5 1 9 7 8 8 9 1 6 1 5 2 2 9 8 4 3 4 6 7 8 6

Varoitus! Tästä älytehtävästä voi tulla riip-puvuus! Länsi-Puhuri ei vastaa seurauksis-ta joita voi tulla työyhteisössä, parisuhtees-sa yms. jos lukija jää koukkuun ratkoessaan Sudokuristikkoa.

Täyttöohje: Täytä ristikko siten, että jokai-sella pysty- ja vaakarivillä (ja paksuilla vii-voilla rajatussa 3x3 laatikossa) on jokainen luku yhdestä yhdeksään vain yhden kerran.

1 7 5 8 2 9 4 6 36 4 9 1 5 3 7 2 83 2 8 4 7 6 5 1 92 5 7 9 1 8 3 4 69 1 4 6 3 5 2 8 78 6 3 2 4 7 9 5 14 9 6 3 8 2 1 7 57 8 1 5 9 4 6 3 25 3 2 7 6 1 8 9 4

Sudoku 4 / 2007 ratkaisu

Kuvataidetta kaikkien kaunistukseksi tai kauhistukseksi

Tuula Jäntti:Kukkasaavi, öljyvärityö vuodelta 1987

Keskussairalan labo-ratorio-osaston (3A:lla) käytävän seinäl-le on sijoitettu Tuula Jäntin öljyväritaulu.

Tuula Jäntti asuu Rovaniemellä. Hän on ollut päätoiminen taiteilija jo yli 30 vuotta.

Hänen maalauksiaan on yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa ympäri maailmaa: Saksassa, USA:ssa, Kanadassa, Japanissa, Krei-kassa, Englannissa, Ranskassa, Sveitsissä. Itävallassa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Belgiassa, Israelissa, Hollannissa, Italiassa, Espanjassa, Irlannissa, Venäjällä. Suomessa niitä on useissa julki-sissa kokoelmissa.

Jouni Tuovinen

Tehtävän oikein ratkoneiden kesken arvomme pullakahvit kanttiinista. Lohdutuspalkintona arvomme yhdelle hävinneistä kaljupääkahvit kanttiinista. Arvontaan osallistuu lähettämällä oikean vastauksen osoitteeseen ”Länsi-Puhurin toimitus”.

Ratkomisiin! Varokaa addiktiota!

Edellisen sudoko-tehtävän ratkaisseiden kesken suorite-tussa arvonnassa onni suosi tällä kertaa Tuulikki Läm-sää puhelinkeskuksessa.. Pullakahvit odottavat kanttii-nissa häntä. Kaljupääkahvit voi käydä juomassa Sinikka Ahlvik fysioterapiaosastolta.

Kunnanvaltuusto toivottaa pikaista paranemista äänin 13–8

12

Ilkka Vehkaperä – Vuoden Tehykäs Ylihoitaja Ilkka Vehkaperä on vuoden 2007 Tehykäs. Tehykäs valittiin 13. kerran. Valinnan teki Tehyn Meri-Lapin ammattiosasto 825. Käytännössä sen tekee kolmijäseninen toi-mikunta, johon kuuluvat edellisen vuoden Te-hykäs ja kaksi muuta syyskokouksen osallis-tujista valittua jäsentä. Tehykkään on oltava ammattiosaston koulutettu hoitotyöntekijä, joka on omalla tavallaan aktiivinen ja osal-listuva tehyläinen.

Perusteet valinnalle: Illkka Vehkaperä on · ruohonjuuritason ideoiden jalostaja ja kehittäjä· helposti lähestyttävä ja työtovereita kunnioittava· hiljaisen tiedon kannattelija ja arvojen vaalija · ammattiosaston aktiivijäsen ja vaikuttaja.

Keskinäinen kunnioitus on tärkeää hoitotyössäerityisesti pienkotiasumista ja pien-yhteisöjä.

Ilkka näkee keskeisen hoitoperi-aatteemme, perhe- ja verkostokes-keisyyden, myös hoitotyön vah-vuutena.

Ääni ei tule kuulluksi

Ilkka pohdiskelee myös sitä, että miksi moniammatillisuudesta huoli-matta hoitotyöntekijöiden ammatil-linen vahvuus jää edelleen psykolo-gian ja lääketieteen varjoon. Hänestä hoitotyöntekijöiden ääni ei vielä tu-le niin kuulluksi kuin se olisi mah-dollista. Hän miettiikin psykiatrisen hoitotyön asemaa ja esimerkiksi yk-silövastuisen hoitotyön kehittämis-mahdollisuuksia perhe- ja verkosto-keskeisessä hoitojärjestelmässä sekä sitä, miten osaaminen saataisiin nä-kyväksi.

Ilkka toivoo avuksi lisää psykiat-risen hoitotyön asiantuntijoita si-sällöllisen kehittämisen profi loimi-seksi.

Sydäntä lähellä Ilkalle ovat työn-ohjaus ja työnohjaajana toimimi-nen. Hän muisteleekin vuosituhan-nen vaihdetta, jolloin hän on käynyt

laajasti keskusteluja ristiriidoista ja miten niitä pitäisi ratkaista työnoh-jauksen näkökulmasta.

Ilkalla on myös yhteisöjen työn-ohjaajakoulutus ja hän suorittaa tällä hetkellä opintoja esimiestyön-ohjaukseen. Henkilöstöjohtamisen lisäksi Ilkka pitää tärkeänä tuntu-man säilyttämistä kenttätyöhön.

Perheterapeuttina Ilkka on mu-kana myös asiakastyössä. Se myös omalta osaltaan mahdollistaa vuoro-puhelun hoitotyöntekijöiden kans-sa.

Vaimo tärkeä myös ammatillisesti

Pitkän uran aikana Ilkan ammatilli-seen kehitykseen ovat vaikuttaneet vaimon lisäksi apulaisosastonhoitaja Alpo Manninen hänen ensimmäiseltä opiskeluajan harjoittelujaksoltaan.

Mannisen inhimillisyys ja tapa kohdata ihminen on jäänyt Ilkan mieleen ja innostanut häntä suun-tautumaan psykiatriseen hoitotyö-hön.

Ilkalla on uransa aikana ollut useita tärkeitä työkavereita ja in-

nostajia, joiden kanssa hän on vuo-sien saatossa toteuttanut ja innovoi-nut monenlaisia sekä rakenteellisia että sisällöllisiä muutoksia Keropu-taan sairaalassa ja koko psykiatrias-sa. Tämän kehittämistyön ansiosta monet hoitotyöntekijät ovat pääs-seet osallistumaan monenlaisiin prosessikoulutuksiin, mikä Ilkan mielestä näkyy psykiatristen hoito-työntekijöiden vahvana ammatilli-sena itsetuntona arjen työssä.

Pallo jalassa Wenteissä

Jalkapalloilijan ura jäi Ilkalle haa-veeksi, mutta vastapainona työlle jalkapalloharrastus ikämiesjoukkue Tornion Wenteissä on hänelle edel-leen tärkeä henkireikä. Tärkeää on myös luonnossa liikkuminen, mitä hän kuvailee Pohjolan miesten ma-sennuksen hoitotaktiikaksi.

Eija Lampela

Reino Ukkonen

Riitta-Liisa Heikkinen

sa. Keroputaan sairaalassa hän on työskennellyt erikoissairaanhoitajana, osastonhoitajana, apu-laisylihoitajana ja vuodesta 1991 lähtien ylihoi-tajana.

Ilkka on ollut myös luottamusmiehenä ja am-mattiosaston hallituksessa useiden vuosien ajan. Tehyn hallinnon jaoksessa hän on ollut vuosina 1998-2004.

Varsinkin viime vuosina Ilkka on pohtinut paljon hoitotyön etiikkaa, moraalia ja arvoja, jotka hän kokee olevan erityisen lähellä sydäntään. Ilkan mielestä psykiatrisella puo-lella lähdetäänkin liikkeelle keski-näisestä kunnioittamisesta.

Hoitajilla on Ilkan mukaan mah-dollisuus tehdä hoitotyötä niin kuin he ajattelevat. Kukaan ei sano, että asiat pitäisi tehdä juuri tietyllä ta-valla ja hoitotyötekijät voivat muo-dostaa ja kasvattaa itse omaa arvo-maailmansa. Ilkka miettii, että lii-allinen kontrollointi ja ohjaaminen köyhdyttää työyhteisössä herkästi ihmisten omaa yksilöllistä kehitty-mistä. Hän peräänkuuluttaa enem-män tilaa ja aikaa arvokeskusteluil-le.

Ilkka muistelee tyytyväisenä psykiatrisen alueen viimevuotista kehittämispäivää, jolla keskityttiin puhumaan myös moraalista, etii-kasta ja arvoista.

Leimaavia sanoja

Keskeisiä arvoja Ilkalle ovat potilaan itsemääräämisoikeus ja se, miten

häntä kohdellaan. Hän pohtii erityi-sesti pitkäaikaispotilaiden asemaa ja heidän kohteluaan, mistä hänen mie-lestä puhutaan edelleen liian vähän. Kielessämme on vielä monia leimaa-via sanoja, jotka ovat peräisin lähinnä 1960- ja -70-luvun hoitojärjestelmäs-tä; esimerkkinä sana kroonikko.

Ilkka osallistui mielenterveys-työn valtakunnallisille päiville, jo-ka sai hänet pohtimaan skitsofre-nia- diagnoosin leimaavuutta ja sen merkitystä kuntoutumisen näkökul-masta. Skitsofrenia-diagnoosihan täyttää tänä vuonna sata vuotta.

Ilkkaa herätteli erityisesti Han-nes Mannisen puhe seitsemän vuo-den takaa Keroputaan sairaalan 40-vuotisjuhlassa. Manninen esitti, että Suomen valtion pitäisi pyytää anteeksi mielisairaalaan sijoitetuil-ta potilailta, koska heidän ihmisar-voaan on loukattu.

Ilkka korostaa, että vaikka meillä työntekijöillä on selkeänä tavoittee-na huomioida potilaiden itsemää-räämisoikeus ja yksilöllisyys, niin laitosolosuhteet vaikuttavat herkäs-ti siihen, että nämä tärkeänä pide-tyt seikat hukkuvat. Hän kannattaa-kin pitkään sairastaneiden kohdalla

Koskaan ei ole valmisIlkka on valmistunut sairaanhoitajaksi Oulun sai-raanhoito-oppilaitoksesta vuonna 1974, erikoistu-nut psykiatriseksi sai raan hoitajaksi 1976, sairaan hoi-tajajohtajaksi 1985, tervey den huollon työnohjaajaksi 1989, per heterapeutiksi 1998 ja yhtei sötyönohjaajaksi 1999. Hän suorittaa tällä hetkellä erikoistumisopintoja esimiestyönohjaukseen.

Ilkka on työskennellyt erikoissairaanhoitajana ja apulaisosastonhoitajana Oulun keskusmielisairaalas-

Luonto ja perhe sydäntä lähellä

Ilkan perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi poikaa ja tytär. Hänen harrastuksiaan ovat jalkapallo, hiihto, sauvakä-vely ja hölkkäily sekä kesämökkeily. Myös metsästys ja muu luonnossa liikkuminen ovat sydäntä lähellä.