Karvanopat ja KaukametsäElämää Kehä kolmosen tällä puolen

Olla kotoisin Keski-Uudeltamaalta. Olla

keravalainen, nurmijärveläinen, hyvinkääläinen,

tuusulalainen, mäntsäläläinen, järvenpääläinen.

Mistä se – paikallis- ja kuntaidentiteetti – nousee

ja mitä se merkitsee vuonna 2014?

Myös paikallisuus arkisena ja

yhteisöllisenä kokemuksena kuuluu

tutkimuksen piiriin. Mitä on elää tutuilla

sijoilla ja millaisia tarinoita kotikulmiin

liittyy? Missä nykyään vaihdetaan

kuulumiset - torilla, kylänraitilla, somessa?

Entä millaista yhteistä toimintaa kotipaikan

puitteissa on virinnyt?

Identiteetillä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän

käsitystä itsestään erityisenä kokonaisuutena.

Paikka josta ihminen kokee olevansa kotoisin on

identiteetin – minäkuvan – tyyssija. Siihen

liittyy kiintymys tiettyihin paikkoihin ja

yhteenkuuluvuus tiettyihin ihmisiin.

1. Johdanto1.1. Tausta1.2. Tavoite

2. Menetelmät2.1. Nykydokumentointi2.2. Sosiaalinen media, netnografia2.3. Kirjoituskilpailu / kirjoituskutsu

3. Kohderyhmät ja erikoiskeissit3.1. Rivikuntalaiset3.2. Yhdistykset, sosiaaliset liikkeet3.3. Informanttien rekrytointi

4. Referenssiaineisto ja loppureflektio4.1. Paikallislehtien tilaaminen ja tallentaminen4.2. Kunnanvaltuutetut

5. Tutkimusetiikka5.1. Hyvä toimintatapa5.2. Informantin oikeudet

6. Organisointi6.1. Aikataulu6.2. Seuranta6.3. Aineiston tallentaminen

7. Saatteeksi7.1. Kiteytys7.2. Loppusanat

2

TutkimussuunnitelmaSisältö:

Karvanopat ja Kaukametsä- elämää Kehä kolmosen tällä puolen

Tutkimussuunnitelma 6/2014

1. Johdanto

1.1. TaustaPaikallis- ja kuntaidentiteetin merkitys ja sisältö yksilöllisissä ja yhteisöllisissä rakentumisprosesseissa on tärkeä kysymys. Miten luonteeltaan historialliset ja omaelämänkerralliset kiintymys- ja yhteenkuuluvuusideat suhtautuvat jyrkkiin muutoksiin, kuten esimerkiksi kuntaliitoksiin. Onko paikallisuus virtuaalisten verkostojen ja globalisaation aikakaudella kenties liudentumassa vai ehkä sittenkin nousupyörteessä?Hyvinkään, Tuusulan, Mäntsälän, Järvenpään, Keravan ja Nurmijärven museoiden hankkeessa Karvanopat ja Kaukametsä – elämää Kehä kolmosen tällä puolen selvitetään paikallisuuden luonnetta ja asemaa Keski-Uudellamaalla. Keski-Uuttamaata pohjoisessa ja etelässä rajaavat isot kaupungit luovat mielikuvaa ruraalista seutukunnasta. Paikkakunnat ovat kompakteja ja yksilöllisiä, mikä toimii otollisena pohjana identifikaatiolle. Kenttä on tutkimuksellisesti kiinnostava, mutta selvityksellä on myös käytännön tilaus: pääkaupunkiseudun aluepolitiikka vaatii alueellisten arvojen tarkastelua.

1.2. TavoiteTutkimus kartoittaa paikallisidentiteetin avainelementit, sellaisina kun ne ilmenevät keski-uusimaalaisten keskuudessa vuonna 2014. Mistä ne juontuvat ja miten ne aktuaalistuvat yksilön jokapäiväisessä elämässä? Entä minkälaista paikallisuuteen nojaavaa omaehtoista yhteisöllistä organisoitumista on vireillä? Näistä lähtökohdista valaistaan sitä, millainen voimavara paikallisidentiteetti on sekä toisaalta sitä, mikä sitä mitätöi tai hapertaa. Kuntaidentiteettiin fokusoidaan tiedustelemalla kuntamielikuvia, paikkakunnan henkeä sekä mm. kotikunnan edustamia arvoja. Tutkimuksen lopputuoteena on paikallisuutta skannaava aineisto sekä tutkimusraportti, joka tulkitsee ja esittelee keski-uusimaalaisia paikallis- ja kuntaidentiteettejä. Yleistajuinen raportti palvelee kuntalaisia, paikallismuseoita sekä kunnallista päätöksentekoa. Raportti toimii myös avaimena aineistoon. Aineisto organisoidaan järjestetyksi kokoelmaksi, joka palvelee tutkimus-, julkaisu- ja näyttelytoimintaa sekä toteuttaa museoiden tallennustehtävää. Tutkimuksen aikana – mikä on nyky-dokumentoinnille tyypillistä – hanke tuottaa aineksia ajankohtaiseen keskusteluun.

3

2. Menetelmät

2.1. NykydokumentointiTutkimusteemoja lähestytään primääristi vuorovaikutteisen nykydokumentoinnin keinoin. Nykydokumentointi taltioi nykyhetkeä, tuottaen dokumentaarista aineistoa: valokuvia, haastatteluja ym. Dokumentoinnin teknisten apuvälineiden ohella myös tutkija itseon tärkeä instrumentti. Ulkopuolisen havainnoijan – ts. tutkijan – näkökulmasta analysoidaan sitä, miksi kunnat ovat sellaisia paikallisuuden ja identiteetin lähteitä kuin ovat. Hankkeen lähestymistapa on laadullinen, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimus etenee harkitun ja poimintamaisen otoksen keinoin syväluotaavaan tulkintaan.

Itsereflektio. Tutkijat aloittavat avaamalla oman suhteensa Keski-Uuteenmaahan ja paikallisuuteen. Miten tutkijoiden oma elämä on sivunnut Keski-Uusimaata ja millaisia mielikuvia he siihen liittävät? Kirjalliset reflektiot muodostavat tulkintaprosessin nollapisteen ja ne talletetaan aineistoksi. Toiseksi: Keskustelemalla läpi omat paikallisidentiteettinsä tutkijat aktivoivat tematiikan itsessään. Itsereflektio toimii tutkimuksellisen orientoitumisen lähtökohtana ja tarjoaa välineitä haastateltavien kohtaamiseen.

Tutkimushaastattelut. Nykydokumentoinnille ovat tyypillisiä havainnoinnin oheen limittyvät satunnaiset keskustelu- ja juttutuokiot (hängsamtal). Keskustelut kirjataan havainnointikertomuksiin tai, tutkimuksellisen painoarvon noustessa, omiksi muistioiksi. Järeämpänä haastattelumetodina sovelletaan teemahaastattelua. Teemahaastattelussa informantti kertoo sovitusta aiheesta omin sanoin ja omin esimerkein; tutkija ruokkii dialogia omalla panoksellaan. Aiheen käsittelyä kohdentaa ja rajaa temaattinen mielleyhtymäkaavio / haastattelurunko. Haastattelut taltioidaan äänitiedostoina; jokaisesta kirjoitetaan tiivistelmä ja osa litteroidaan. Erikoistunein haastattelumenetelmä on kävely- / vaellushaastattelu. Siinä avaininformantti esittelee tutkijalle omat paikkansa ja reittinsä. Ne voivat olla tärkeitä muistinpaikkoja tai arjen kiinnekohtia. Millaisia merkityksiä elämänpiiri kantaa? Millaisia assosiaatioketjuja aktivoituu? Tavataanko tuttuja; millaisia sosiaalisia kytköksiä tulee näkyviin? Tutkija toimii keskustelukumppanina ja tallentajana: valokuva- ja tekstimuistiinpanot sekä mahdolliset kartat ja äänitteet työstetään tutkimuskoosteeksi.

Havainnointi. Tutkimuksessa sovelletaan tarkkailevaa ja tilaisuuden tullen myös osallistuvaa havainnointia. Tarkkaileva havainnointi toimii ulkopuolisen – tutkijoiden aiemmat suhteet Keski-Uuteenmaahan ovat verrattain heikot – näkökulmana kohdealueeseen. Millaisina kunnat ilmenevät ja miten kuva tarkentuu ja syvenee? Tutkijat tunnustelevat paikkakuntia havainnointikokein, esim.kävelyin ja viipyilyin. Osallistuvampi tyyli tulee kysymykseen tapahtumaluontoisissa yhteyksissä, kuten esimerkiksi kyläjuhlilla ja urheilutapahtumissa. Havainnointiin limittyen tutkimusryhmä voi tehdä galluptyyppisiä minihaastatteluja symbolisissa kohteissa, kuten Keravan sirkushevoset -muistomerkillä. Havainnoinnin tulokset kirjataan havainnointimuistioihin kuva- ja ääniliitteineen.

4

2.2. Sosiaalinen media, netnografiaTutkimus hakee osallistavaa kohtaamispintaa ja dokumentaarista potentiaalia myös internetin välityksellä. Käytettävät sovellutukset ovat instagram, facebook ja bloggaus. Instagramissa toteutetaan kampanja esim. teemasta #munmestat2014, joka haastaa kuvaamaan järvenpääläisyyttä, mäntsäläläisyyttä jne. Kuvahaasteen oheen on suunnitteilla työpajahappeningeja, jotka mahdollistavat keskustelut kuvavalintojen syistä. Facebook toimii viestimenä tutkijoiden ja tutkimuskentän välillä. Se tarjoaa pääsyn nykypaikallisuuden virtuaalisille tasoille sekä edistää verkostoitumista, näkyvyyttä ja informanttien rekrytointia. Blogi-kirjoitusten kautta tutkijat antavat projektista ulospäin astetta sisällöllisemmin. Sosiaalisen median kokonaisuus toteuttaa nykydokumentoinnin ideaa: tutkimuksellinen ikkuna on auki siivun nykyisyydessä; tilit tallennetaan ja pian ne nähdään palana historiaa.

2.3. Kirjoituskilpailu / kirjoituskutsuKeski-Uudenmaan alue- ja paikallislehdissä sekä sosiaalisessa mediassa lanseerataan vapaamuotoinen kirjoituskilpailu / kirjoituskutsu: ”Oletko paikallinen? Mistä se tulee ja mitä se merkitsee sinulle vuonna 2014". Kirjoituskilpailu ohjaa pohdiskelevaan tyyliin ja vetoaa hieman omantyyppiseensä informanttiprofiiliin. Osa teksteistä voidaan julkaista hankkeen blogissa.

5

3. Kohderyhmät ja erikoiskeissit3.1. RivikuntalaisetTutkimuksessa lähestytään yhtäältä rivikuntalaisia ja toisaalta yhdistyksiä. Rivikuntalaisilla tarkoitetaan tavallisia paikallisia, jotka eivät erityisesti harrasta kotiseututoimintaa. Informantiksi voi valikoitua kuka tahansa, mutta painopisteryhmiksi katsotaan nuoret, paluumuuton tehneet nuoret per-heet sekä vanhukset.Nuoret. Noin 15-22 vuotiaisiin nuoriin ja nuoriin aikuisiin liitetään käsite herkän kokemisen ikä. Nuoruuden kokemukset ja tapahtumat määrittävät ihmistä läpi elämän. Ikävaiheessa muodostuu myös paikallisidentiteetin perusta - mistä olen kotoisin? Segmentti on tärkeä, kun mietitään ihmisen leimautumista paikkaan ja yhteisöön.Nuoret perheet. Perhettä ja kotia perustettaessa elämänympäristöllä on suuri merkitys. Monet muualle muuttaneet keski-uusimaalaiset palaavat tässä vaiheessa entisiin kotipaikkakuntiinsa. Mikä puoltaa näin merkittävää valintaa? Perustelut ovat toden näköisesti selkeät ja mietityt.Vanhukset. Monilla vanhuksilla on elämänikäinen side kotipaikkaan ja sen myötä vahva näkemys paikallisuudesta. Onko tärkeää voida viettää vanhuuden päivät kotiseudulla tuttujen paikkojen ja tuttujen ihmisten lähellä? Väkevää identiteettisymboliikkaa liittyy myös ajatukseen viimeisestä leposijasta.

3.2. Yhdistykset, sosiaaliset liikkeetPaikallisuuden tarjoamassa viitekehyksessä tapahtuva omaehtoinen organisoituminen ja toimeliaisuus on merkittävä ilmiö. Virtuaalinen ulottuvuus – sosiaalinen media ¬– on tuonut kanssakäymiseen uusia mahdollisuuksia, jotka tehostavat paikallisia vuorovaikutusverkostoja. Tapaustutkimuskeisseiksi valitaan 1-3 paikallispohjaista sosiaalista liikettä per kunta. Millaista toiminta on ja mitä se antaa? Lupaava tapaustutkimuskeissi, esim. Hyvä kasvaa Järvenpäässä asukasliike orastavine versoineen Keravalla ja Tuusulan Hyrylässä, voidaan ottaa myös yleiskeski-uusimaalaiseen tarkasteluun.

3.3. ErikoiskeissitTutkimukseen sisällytetään muutamia erityisteemoja. Ehdolla ovat mm. kortteliralli / cruisailu, Etelä-Tuusula, maahanmuuttajan kotoutuminen, Hyvinkään Tahkon pesäpallo-ottelut, Järvenpään puis-toblues sekä We<3Kerava -facebooksivusto. Miten autoileva nuoriso ottaa alueet haltuunsa ja mil-laisia me ja muut stereotypioita ilmiöön liittyy? Etelä-Tuusulaa uhkaa erilleen pilkkominen ja met-ropolialueeseen liittäminen; paikallis- ja kuntaidentiteetti on akuutti kysymys. Miten maahanmuut-taja kokee Keski-Uudenmaan. Minkälaista juurtumapintaa hän löytää? Entä millaista paikallishenkeä on aistittavissa urheilutapahtumissa ja rockfestivaaleilla, millaiset ihmisryhmät yhyttävät toisensa? Ja viimeiseksi: minkälaista paikallista energiaa poreilee yli 6000 käyttäjän facebooksaitti?

3.4. Informanttien rekrytointiEnsimmäiset kokemukset puhuvat sen puolesta että informanttien löytyminen ei muodostu ongel-maksi. Haastateltavia löytyy jalkautumalla ihmisten pariin tutkimuskentälle sekä myös erilaisten valmiiden kontaktiverkostojen, kuten ohjausryhmän kontaktienkautta. Myös sosiaalinen media ja paikallislehdissä tiedottaminen tukee rekrytointia. Täsmällisemmin haastateltavia voidaan tavoitella esimerkiksi kunnallisen nuorisotoimen ja vanhusten palvelutalojen henkilökunnan välityksellä. 6

4. Referenssiaineisto ja loppureflektio

4.1. Paikallislehtien tilaaminen ja tallentaminenProjektiryhmän omin tutkimuksellisin keinoin hankitun aineiston taustaksi tilataan ja tallennetaan tutkimusalueella ilmestyvät paikallislehdet ajanjaksolla kesäkuu - joulukuu 2014. Lehdet sitovat tutkimusaineiston aikaan (kronikat) ja yleisempään paikalliseen kontekstiin (referenssi). Materiaalin selailu auttaa seuraamaan seutukunnan keskusteluaiheita ja tapahtumia ja projektin päätyttyä tutkimusaineistoa voi tarkastella lehtien luomaa kokonaiskuvaa vasten. Mielenkiintoinen huomio on, että internetin myötä syntynyt virtuaalinen ja globaali ylipaikallisuus on saanut ihmiset havahtumaan myös lähiyhteisöjen merkitykseen. Trendin tuloksena lokaali printtimedia elää mielenkiintoista vaiheetta, sillä on uudenlaista tilausta.

4.2. KunnanvaltuutetutProjektiryhmän omin tutkimuksellisin keinoin hankitun aineiston taustaksi tilataan ja tallennetaan tutkimusalueella ilmestyvät paikallislehdet ajanjaksolla kesäkuu - joulukuu 2014. Lehdet sitovat tutkimusaineiston aikaan (kronikat) ja yleisempään paikalliseen kontekstiin (referenssi). Materiaalin selailu auttaa seuraamaan seutukunnan keskusteluaiheita ja tapahtumia ja projektin päätyttyä tutkimusaineistoa voi tarkastella lehtien luomaa kokonaiskuvaa vasten. Mielenkiintoinen huomio on, että internetin myötä syntynyt virtuaalinen ja globaali ylipaikallisuus on saanut ihmiset havahtumaan myös lähiyhteisöjen merkitykseen. Trendin tuloksena lokaali printtimedia elää mielenkiintoista vaiheetta, sillä on uudenlaista tilausta.

7

5. Tutkimusetiikka

5.1. Hyvä toimintatapaMitä tulee aineistoa keräämiseen, tallentamiseen ja myöhempään käyttöön, projektiryhmä ja arkis-tonmuodostaja sitoutuvat museoalan yleisiin tutkimuseettisiin periaatteisiin ja noudattavat muistitietoon liittyvää hyvää toimintatapaa. Aineistoa ei käytetä vahingoittavassa tai loukkaavassa tarkoituksessa. Informanttien yksilö- ja henkilösuoja huomioidaan vastuullisesti. Tarvittaessa aineiston osia anonymisoidaan siten, ettei haastateltavan henkilöllisyyttä ja tai kotipaikkaa ole mahdollista tunnistaa. Tutkimuksen tarkoitusperät ovat hyvät ja rakentavat.

5.2. Informantin oikeudetOsallistujan - informantin - ymmärrys tutkimuksesta varmistetaan tutkimustapahtuman yhteydessä kirjeellä "Vastaajalle". Kirjeessä ilmaistaan tutkimuksen tarkoitus, toimijat ja tallennusperiaate. Informantilla on oikeus perehtyä hänen osaltaan tallennettuun aineistoon. Mikäli informantti perustellusti toivoo, aineisto voidaan poistaa kokoelmasta. Teemahaastattelujen ja kävelyhaastattelujen yhteydessä on tarkoituksenmukaista tehdä aineistonkäyttösopimus, jossa informantti määrittää haluaako aineiston arkistoitavaksi omalla nimellä / anonyymisti / jättää asian arkistonmuodostajan arvioitavaksi. Lähtökohtaisesti tutkimusaihe on positiivisesti latautunut ja informantin antama tutkimuksellinen panos hyvä ja arvokas teko: se edistää inhimillisen paikkakokemuksen ymmärrystä.

8

6. Organisointi

6.1. AikatauluTutkimus alkaa kuukauden kestävällä valmisteluvaiheella, kesäkuu. Tänä aikana tehdään tutkimus-suunnitelma, haastattelurunko, koehaastattelut sekä järjestään itsereflektiosessio. Tutkijat myös jalkautuvat päiväksi jokaiseen kuuteen kuntaan havainnoimaan, aloittavat informanttien rekrytoinnin sekä potentiaalisten erityiskeissien kartoittamisen. Rakennetaan sosiaalisen median sovellutukset ja organisoidaan aineistonhallinta-alusta. Valmisteluvaihe huipentuu tiedotusvälineyhteistyöhön.

Heinäkuussa tutkimus siirtyy kenttätyövaiheeseen, joka kestää noin neljä kuukautta. Kuntakohtaisten tutkimusten perusyksikkö on noin 1-2 viikkoa kestävä intensiivijakso. Tutkijat kiinnittävät erityistä huomiota kohdekuntien tasapuoliseen edustavuuteen. Keskustaajamien ohella tutkimusta tehdään myös kylissä ja kunnassa yleensä. Yhteensä tavoitteena on noin 30 tutkimus-haastattelua sekä noin 30 havainnointi- ja työpajasessiota ym. tutkimustapahtumaa. Määrä voi tarkistua ylöspäin. Haastattelutiivistelmät ja muut tutkimustapahtumaraportit kirjoitetaan pääsääntöisesti 1-3 päivän viiveellä. Kirjoituskilpailu on lanseerattu ja sosiaalista mediaa päivitetään aktiivisesti. Pääpaino on nykydokumentoinnissa sekä yleisesti aineiston hankinnassa.

Viimeistelyvaiheelle on varattu kaksi kuukautta, marraskuu ja joulukuu. Projektitutkija painottaa tutkimuksellisen loppuraportin laatimista ja projektiassistentti aineistoon liittyviä jälkitöitä: litterointia ja aineiston organisoimista arkistoitavaksi kokoelmaksi. Viimeistelyvaiheeseen siirryttäessä ajankohtaiseksi tulevat myös keskustelutapaamiset kunnanvaltuutettujen kanssa. Projekti päättyy raportin julkistamiseen ja tiedotustilaisuuteen.

6.2. SeurantaTutkimustiimi raportoi tutkimuksen edistymisestä ohjausryhmälle. Tärkein yhteistyömuoto ovat etappitapaamiset. Yhtenäisyyden ja koostamisen tarpeet huomioon ottaen hyvä etappiväli on – tilanteen mukaan soveltaen – noin yksi kuukausi; esim. kokoontuminen kunkin kuun viimeisellä viikoilla. Seurannassa hyödynnetään myös internetvälitteistä pilvipalvelua. Tutkimusryhmä lataa projektin seurantakansioon tutkimustapahtumaraporttien kartuntadiaarion ajantasaisia versioita noin kerran viikossa. Myös sosiaalinen media toimii seurannan välineenä.

6.3. Aineiston tallentaminenLähtökohtaisesti orginaali aineisto talletetaan Keravan museon kokoelmiin. Aineiston sähköiset osat – teksti-, kuva- ja äänitiedostot ym. – on helppo toimittaa myös muiden toimijoiden käyttöön. Taustaryhmä sopii aineiston sijoittamisesta, jakamisesta ja käytöstä tarkemmin erikseen.

9

7. Saatteeksi

7.1. KiteytysTutkimus skannaa ja läpivalaisee ihmisen ja paikan välisiä siteitä Keski-Uudellamaalla 2014 tarkoitukseen räätälöidyn nykydokumentointikonseptin avulla: Kerava, Tuusula, Nurmijärvi, Mäntsälä, Hyvinkää, Järvenpää …keravalainen, tuusulalainen, nurmijärveläinen, mäntsäläläinen, hyvinkääläinen, järvenpääläinen …keravalaisuus, tuusulalaisuus, nurmijärveläisyys, mäntsäläläisyys, hyvinkääläisyys, järvenpääläisyys…

7.2. LoppusanatIhmisen elämä alkaa kodista ja kodinpiiristä. Elämänpiiri laajenee …puhutaan kotiseudusta. Alue täyttyy merkityksillä ja sosiaalisilla kytköksillä. Vaikka ihminen myöhemmin muuttaisi, hänellä on tarve silloin tällöin palata ajatuksissaan lähtöpisteeseen. Paikkaan mistä hän on kotoisin, paikkaan missä hänestä tuli se ihminen joka hän on. Tätä kutsutaan identiteettityöksi.

Paikallisidentiteetti on yksi osa ihmisen omakuvaa ja itsekäsitystä. Myönteisesti rakentunut paikallisidentiteetti on eheyttävä ja voimaannuttava tekijä, se palvelee itsen tunnistamista. Paikkaan liittyvän itsekäsityksen omaelämänkerrallinen pohja on monessa mielessä vakaa ja todellinen, mutta sen vivahteet määrittyvät nykyhetkestä. Se mikä koetaan arvokkaaksi ja mikä halutaan löytää myös itsestä vaihtelee.

Paikallisidentiteetti koostuu elementeistä, joita myös toisilleen vieraiden ihmisten on helppo vertailla keskenään. Samat lähtökohdat omaavien välille syntyy solidaarisuus. Ja vaikkei yhtymäkohtia olisikaan, puheet paikallisuuksista syventävät keskinäistä ymmärrystä. Sanonta, että ihminen voi lähteä paikasta, mutta paikka ei lähde ihmisestä on totta.

Oman paikan soisi myös säilyvän. Muutokset nimittäin kohdistuvat itseen henkilönä. Jatkuvuus on tärkeää ja muutokset koettelevat henkistä orientoitumista. Toisaalta, myös uutta paikallisuutta pulppuaa. Hyvä paikallisuus on jatkuva prosessi ja asukkaat sen tärkeimpiä tekijöitä. Tämän problematiikan – kotipaikan, omakuvan ja kulttuurisesti kestävän kehityksen – kanssa pohjimmiltaan olemme tekemisissä.

10