SEMINAARITÖIDEN muotoilu Liikuntatieteellisen tiedekunnan kirjoitusohjeet

Tuula Tutkija

Valitse pääaine. pro gradu -tutkielma

Liikuntatieteellinen tiedekunta

Jyväskylän yliopisto

Kevät 2019

1

TIIVISTELMÄ

Tutkija, T. 2015. Seminaaritöiden muotoilu: liikuntatieteellisen tiedekunnan kirjoitusohjeet. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, (pääaineen) pro gradu -tutkielma, 23 s., (jos liitteitä > esim. 2 liitettä).

Pro gradu -tutkielmissa tiivistelmän alkuun tulee tutkimuksen opastavat (bibliografiset) tiedot: kirjoittajan nimi, vuosiluku, työn nimi, tiedekunta, yliopisto ja sivumäärä. Tiivistelmän loppuun merkitään aihetta kuvaavat keskeiset asiasanat (3–6 kpl). Asiasanojen valinnassa tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää valmiita asiasanaluetteloita (esim. YSA - Yleinen suomalainen asiasanasto).

Tämä opas on tarkoitettu liikuntatieteellisessä tiedekunnassa kirjoitettavien seminaaritöiden (mm. pro gradu -tutkielmien) ohjeeksi. Vaikka opas on laadittu lähinnä seminaaritöiden ulkoasun yhtenäistämiseksi, siihen on sisällytetty muitakin keskeisimpiä ohjeita (mm. lähdeviitteiden käyttö). Ohjeet perustuvat pääasiassa teokseen Tutki ja kirjoita (Hirsjärvi ym. 2010).

Tiivistelmä sijoitetaan otsikkosivun jälkeen seuraavalle sivulle. Tiivistelmässä kerrotaan opinnäytetyön sisältö lukijalle suppeassa muodossa. Siinä kuvataan työn tarkoitus ja kohde, tutkimusmenetelmät, tärkeimmät tutkimustulokset sekä johtopäätökset. Tiivistelmän lauseiden tulee olla lyhyitä ja selkeitä. Tiivistelmän on mahduttava yhdelle sivulle. Riviväli on 1 ja fontti 12. Jos tekstin määrä vaatii, kirjasinkoko voi olla myös 10. Pitkässä tiivistelmässä kappalejako voi olla tarpeellinen. Pirstoutumisen estämiseksi neljä kappaletta on kuitenkin maksimi (johdanto, menetelmät, tulokset, pohdinta). Pro gradu -tutkielmiin kirjoitetaan myös englanninkielinen tiivistelmä.

Asiasanat: tieteellisyys, täsmällisyys, formaatti

Pro gradu -tutkielman kirjoitusohjeet on laatinut vuonna 2013 Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan nimeämä työryhmä: Pipsa Nieminen, Anna-Liisa Ojala, Teemu Pullinen, Marjaana Häkkinen, Elina Sillanpää ja Katja Waller.

(uudistettu painos 8/2015) (muokattu 5.1.2017)(muokattu 31.1.2019)

ABSTRACT

Tutkija, T. 2015. How to write a seminar paper: Writing guidelines of the Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, __ pp.. __ appendices.

The same in English…

Key words:

KÄYTETYT LYHENTEET

ATPadenosiinitrifosfaatti

BMIbody mass index, kehon massaindeksi

DOMSdelayed onset muscle soreness, viivästynyt lihaskipu

DXAdual-energy X-ray absorptiometry, kaksienergisen röntgensäteen absorptiometria

HOPShenkilökohtainen opintosuunnitelma

LDLlow density lipoprotein, alhaisen tiheyden lipoproteiini, LDL-kolesteroli

OKMopetus- ja kulttuuriministeriö

WHOWorld Health Organization, Maailman terveysjärjestö

1 RMone repetition maximum, yhden toiston maksimi

Jos työssä on paljon lyhenteitä, ne kootaan omalle sivulleen aakkosjärjestyksessä. Muuten tämä sivu jää pois.

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ

1Johdanto1

2ULKOASU2

2.1Kirjasintyyppi ja marginaalit2

2.2Otsikointi ja kappalejako2

2.3Sivujen järjestäminen ja sivunumerointi3

2.4Nimiölehti3

2.5Sisällys- ja lähdeluettelo4

2.6Taulukot, kuviot ja kuvat4

2.7Liitteet6

3Lähdeviitteet JA LÄHDELUETTELO7

3.1Lähdeviitteiden merkitseminen tekstiin7

3.2Lähdeluettelo13

3.2.1Monografiat ja kirjat14

3.2.2Lehtiartikkelit14

3.2.3Artikkelit kokoomateoksissa (toimitetuissa teoksissa)15

3.2.4Tiivistelmät16

3.2.5Väitöskirjat ja sarjajulkaisut17

3.2.6Pro gradu -tutkielmat17

3.2.7Valtion virastojen julkaisut18

3.2.8Raportit ja komiteanmietinnöt18

3.2.9Lait ja asetukset18

3.2.10Arkistolähteet18

3.2.11Julkaisemattomat lähteet19

3.2.12Elektroniset lähteet19

LÄHTEET21

LIITTEET

Johdanto

Tämä Tuula Tutkielma -ohje on laadittu seminaaritöiden ja pro gradu -tutkielmien kirjoittamisen avuksi. Ohjeiden tarkoituksena on helpottaa opiskelijan työtä tarjoamalla opinnäytetyön ulkoasuun ja muotoseikkoihin liittyviä malleja ja ohjeita.

Ennen lopullista arviointia opiskelijan tulee lähettää työ plagiaatintunnistusjärjestelmään. Ohjeet löytyvät yliopiston nettisivuilta. Opiskelijan tulee toimittaa hyväksytty pro gradu -tutkielma pdf-muodossa kirjaston opinnäytepalvelimelle. Opinnäytteen opintopisteet kirjataan rekisteriin vasta, kun opiskelija on toimittanut opintokansliaan tiedon opinnäytteensä julkaisutiedoista. Ohjeet työn siirtämisestä sekä verkkojulkaisusopimus löytyvät kirjaston www-sivuilta.

ULKOASU

Tutkielman tulee olla kauttaaltaan hyvää suomen kieltä ja noudattaa tieteellisen kirjoittamisen käytäntöjä. Pääluvun alle voi tarvittaessa sijoittaa johdantotekstin, joka johdattelee alalukuihin ja auttaa lukijaa hahmottamaan kirjoituksen rakennetta ja sisältöä.

Kirjasintyyppi ja marginaalit

Kirjasintyyppi on Times New Roman pistekoolla (fonttikoolla) 12. Riviväli on 1,5, ja sitä käytetään tiivistelmää lukuun ottamatta koko työssä, myös sisällys- ja lähdeluettelossa. Vasen marginaali on 3 cm ja oikea 2 cm, jolloin palstan leveys on 15 cm. Tekstipalstan molemmat reunat tasataan. Tekstiosassa käytetään tavutusta, mutta lähdeluetteloa ei tavuteta. Ylä- ja alamarginaali ovat leveydeltään 2,5 cm, jolloin sivulle mahtuu 32–34 tekstiriviä. Sivut kirjoitetaan aina mahdollisuuksien mukaan täyteen eli alamarginaaliin asti. Sivun loppuun tai alkuun ei saa jäädä yksittäistä tekstiriviä eli orporiviä.

Jos tämä olisi oikea pro gradu -tutkielma, tulisi tässä numeroidussa alaluvussa (2.1) olla vähintään kaksi kappaletta, jotka erotetaan toisistaan tyhjällä rivivälillä. Jokaisen kappaleen tulisi koostua useammasta kuin yhdestä virkkeestä.

Otsikointi ja kappalejako

Otsikot aloitetaan vasemmasta marginaalista. Otsikoinnissa käytetään hierarkkista numerointia, ja pääluku aloittaa uuden sivun. Pääotsikot kirjoitetaan suuraakkosin ja lihavoituina. Kaikki alaotsikot kirjoitetaan pienaakkosin ja lihavoituina. Jonkin asian korostamiseksi tekstissä voi tarvittaessa käyttää kursivointia tai lihavointia. Ennen alaotsikoita jätetään yksi tyhjä rivi. Pääotsikon ja alaotsikoiden jälkeen tulee yksi tyhjä rivi ennen tekstin alkamista. Kappaleet aloitetaan aina vasemmasta marginaalista ja erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä.

Teksti tulisi jäsennellä niin, että kolme otsikkotasoa riittää. Pistettä ei merkitä viimeisen eikä ainoan numeron perään (esim. 1, 1.1, 1.2.1). Samantasoisia otsikoita pitää olla vähintään kaksi (esim. 2.1 ja 2.2). Luku tai alaluku ei voi muodostua vain yhdestä kappaleesta.

Kappaleotsikko. Kappaleotsikoita voidaan käyttää tarvittaessa. Kappaleotsikko kursivoidaan, ja sen perään tulee piste. Teksti jatkuu samalta riviltä. Kursivoituja kappaleotsikoita ei numeroida, eivätkä ne näy sisällysluettelossa.

Sivujen järjestäminen ja sivunumerointi

Kirjoitelmissa noudatetaan seuraavaa tekstijaksojen järjestystä, jossa kukin osuus alkaa omalta sivultaan.

NimiölehtiTiivistelmäSisällysTekstisivutLähteetLiitteet

Tutkielman sivut numeroidaan. Johdanto-luvun ensimmäinen sivu on numero 1 ja sivunumero merkitään sivun alaosaan keskelle. Sivunumerointi koskee myös lähdeluetteloa, mutta ei liitteitä. Sivunumerot saadaan alkamaan oikealta sivulta käyttämällä asiakirjan ositusta.

Nimiölehti

Nimiösivulle tulee seuraavat tiedot: tutkielman nimi, kirjoittajan nimi, opintojakson tai -suorituksen nimi, yliopiston nimi ja ajankohta (ks. kansilehti). Tutkielman nimi kirjoitetaan suuraakkosin (lihavoituna pistekoolla 12) 11 cm:n päähän paperin yläreunasta; marginaali vasemmassa reunassa on sama kuin muualla tekstissä. Tutkielman nimen tulisi olla informatiivinen ja asiallinen. Kuitenkin pitäisi välttää liian pitkää nimeä. Kaksiosaisessa nimessä loppuosa yleensä tarkentaa tutkielman päänimeä. Se kirjoitetaan eri riville lihavoituna pienaakkosin, mutta ensimmäisen sanan ensimmäinen kirjain on iso. Tiivistelmään kaksiosaisen nimen osien väliin tulee kaksoispiste.

Kirjoittajan nimi (etunimi ensin) sijoitetaan 2 cm työn nimen alapuolelle (2 tyhjää riviä) pistekoolla 12 alkaen samasta kohdasta kuin työn nimi.

Sisällys- ja lähdeluettelo

Sisällysluettelossa riviväli ja marginaalit ovat samat kuin muualla tekstissä. Pääotsikot aloitetaan vasemmasta marginaalista, alaotsikot edeltävän (ylemmän) otsikon alkukirjaimen kohdalta. Varsinaisten tekstiotsikoiden perään sisällysluetteloon merkitään myös otsikot LÄHTEET ja LIITTEET.

Kun asiakirjan otsikot ja teksti on määritelty käyttäen Wordin Tyyli-asetuksia, sisällysluettelon luominen on helppoa ”Lisää sisällysluettelo” -toiminnon avulla. Tarvittaessa sisällysluetteloa voi helposti päivittää, jos otsikointi tai sivunumerot muuttuvat tekstiä muokatessa.

Taulukot, kuviot ja kuvat

Taulukoiden, kuvioiden ja kuvien tarkoitus on täydentää ja selventää tekstiä, ei toistaa sitä. Kuvat ovat valokuvia tai piirustuksia ja kuviot ovat graafisia esityksiä. Taulukon, kuvion ja kuvan pitää olla ymmärrettäviä ilman tekstin samanaikaista lukemista. Otsikosta tulee ilmetä taulukon, kuvion tai kuvan sisältö. Kaikkiin taulukoihin, kuvioihin ja kuviin on oltava viittaus tekstissä (esim. kuvio 1, kuva 1, taulukko 1). Otsikot (TAULUKKO, KUVIO, KUVA) kirjoitetaan suuraakkosilla, varsinainen otsikkoteksti pienaakkosilla. Taulukon otsikko sijoitetaan taulukon yläpuolelle ja kuvion sekä kuvan otsikko niiden alapuolelle. Taulukot, kuviot ja kuvat numeroidaan yhtäjaksoisesti kumpikin omana numerosarjanaan. Tarvittaessa niiden sisällä voidaan käyttää pienempääkin pistekokoa kuin 12. Taulukot, kuviot ja kuvat sijoittuvat tekstiin niin, että ne löytyvät helposti tekstissä olleen viitteen perusteella. Niiden on oltava joko samalla sivulla tai sitten mahdollisimman pian viitteen jälkeisessä tekstissä. Taulukoiden, kuvioiden ja kuvien asettelussa on huolehdittava siitä, että sivut kirjoitetaan täyteen, koska tyhjät sivunloput harhauttavat helposti lukijan luulemaan, että luku on loppunut.

Mahdollinen lähde on ilmoitettava taulukon, kuvion tai kuvan otsikon yhteydessä. Käytetyt lyhenteet on kirjoitettava auki selitetekstissä. Selitetekstissä kerrotaan usein myös mihin tilastolliseen testiin taulukossa raportoidut luvut viittaavat.

KUVIO 1. Tyytyväisyys opinnäytetöiden kirjoitusohjeisiin (arvio skaalalla 0–10) tieteenalaryhmittäin ennen Tuula Tutkija -mallipohjan käyttöönottoa ja sen jälkeen. LB, liikuntabiologia; LK, liikunnan käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteet; TT, terveystieteet. Arvot ovat keskiarvoja, hajontapylväät kuvaavat keskihajontaa. * p < 0.05 tilastollisesti merkitsevä ero mittausajankohtien välillä.

Taulukot ovat koko sivun levyisiä ja sisältävät vain vaakaviivoja. Sarakkeita ei siis eroteta toisistaan pystyviivoilla, vaan sopivan levyisellä tyhjällä tilalla. Koko sivun levyiset vaakaviivat sijoitetaan taulukon ylä- ja alareunaan sekä otsikkorivin alareunaan. Jos taulukossa on Yhteensä-rivi, erotetaan sekin koko sivun levyisellä vaakaviivalla muusta taulukon sisällöstä. Sarakeotsikkojen alle tulee viiva, jos sarakeotsikko selittää kahta (tai useampaa) saraketta (taulukko 1).

TAULUKKO 1. Nuorten (26–45-v.) ja varttuneiden (46–65-v.) työntekijöiden liikunnan harrastaminen

 

26–45-v.

 

46–65-v.

 

Liikuntamuoto

n

%

 

n

%

p-arvoa

Kävely

77

52.7

 

32

53.3

0.002**

Uinti

28

19.2

10

16.7

0.024*

Sähly

5

3.4

1

1.7

0.095

Miekkailu

2

1.4

2

3.3

0.876

Muub

34

23.3

 

15

25

0.110

Yhteensä

146

100

 

60

100

 

a Ikäryhmien väliset erot testattu χ2-testillä, b Tanssi, kuntosaliliikunta, parkour ja ratsastus.

* p < 0.05; ** p < 0.01 tilastollisesti merkitsevä ero ikäryhmien välillä.

Liitteet

Liitteet tulevat lähdeluettelon jälkeen. Liitteitä ovat usein esimerkiksi kyselylomake ja tutkimuslupa. Liitteisiin voidaan sijoittaa tutkimuksen kannalta mielenkiintoista, mutta vähemmän tarpeellista tietoa.

Liitteet numeroidaan järjestyksessä ja jokaiseen liitteeseen on viitattava tekstissä (liite 1). Sivunumerointi ei jatku liitteiden sivuille.

Lähdeviitteet JA LÄHDELUETTELO

Tässä luvussa esitellään lähdeviitteiden merkitsemistä tekstiin ja lähdeluettelon laatimista. Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa noudatetaan alla esitettyjä ohjeita. Lähteiden merkitsemiseen ja lähdeluettelon tekemiseen voi hyödyntää esimerkiksi RefWorks-ohjelmistoa (https://www.refworks.com). RefWorks-ohjelmistosta valitaan käyttöön JYU-väitöskirjapohja, joka ei kuitenkaan välttämättä täysin vastaa alla olevia ohjeita ja esimerkkejä. Tarkista siis yksityiskohtien vastaavuus aina ennen työsi tarkastukseen jättämistä.

Lähdeviitteiden merkitseminen tekstiin

Kirjoittaja tarvitsee ajattelunsa ja asian kehittelyn tueksi tietoa kriittisesti valitsemistaan lähteistä, joiden tietoa hän selostaa ja arvioi suhteessa muihin saatavissa oleviin tietoihin. Lähteiden avulla kirjoittaja ilmaisee perehtyneisyyttään aiheeseen vuoropuhelussa toisten kirjoittajien kanssa. Tarkasti valittujen lähteiden avulla kirjoittaja hakee vahvistusta tai selityksiä omille tutkimustuloksilleen sekä kritisoi muiden väittämiä. Hyvä lähteiden käyttö on keskeinen osa tieteellistä kirjoittamista. Se myös tuo julki kirjoittajan kokemuksen ja perehtymisen aiheeseen. Huolellisten lähdeviitteiden avulla lukija voi tarkastaa esitetyt tiedot ja etsiä itse lisätietoa aiheesta.

Lähdeviitteet kertovat kuka alkuperäisen ajatuksen on esittänyt. Ilman lähdeviitettä oleva teksti tulkitaan kirjoittajan omaksi ajatteluksi. Plagioiminen eli toisten ajatusten käyttäminen ilman lähteen merkitsemistä voi johtaa opinnäytetyön hylkäämiseen ja on myös rikos. Yliopistossa on ajantasaiset sähköiset plagiaatintunnistusohjelmat, joita käytetään seminaari- ja opinnäytetöiden arvioinnissa (ks. https://www.jyu.fi/yliopistopalvelut/opiskelijoille/how-to/vilppi).

Aiempaa tutkimustietoa ja muuta kirjallisuutta tuodaan omaan tekstiin epäsuorina ja suorina lainauksina. Yleisin tapa käyttää lähdekirjallisuutta on referoida omin sanoin lähdetekstiä. Tällöin kyseessä on epäsuora lainaus eli parafraasi, jossa alkuperäisen tekstin sisältö esitetään omin sanoin muokattuna sekä mahdollisesti uudelleen jäsennettynä ja/tai tiivistettynä. Myös epäsuoriin lainauksiin merkitään aina näkyviin lähdeviite, kuten seuraavassa esimerkissä:

Näissä kirjoitusohjeissa ei voida esitellä yksityiskohtaisia ohjeita kaikkiin tilanteisiin, vaan lisätietoa on etsittävä myös muualta. Tarkkuus lähdeviitteiden käytössä lisää tutkimuksen arvoa (Hirsjärvi ym. 2012, 360).

Suora lainaus eli sitaatti toistaa alkuperäisen lähteen tekstin sanasta sanaan. Suoraa lainausta käytetään ainoastaan silloin, kun alkuperäisen tiedon referoiminen omin sanoin ei ole mahdollista tai mielekästä. Suora lainaus pidetään mahdollisimman lyhyenä; usein pelkkä lauseen osa riittää. Lyhyt lainaus ympäröidään lainausmerkeillä ja sen perään merkitään lähdeviite sivunumeroineen. Välistä poistetut sanat voi osoittaa pisteiden avulla (…). Jos lainaus on pitkä, se voidaan erottaa perustekstistä sisentämällä ja erilaista fonttia käyttämällä.

Näissä kirjoitusohjeissa ei voida esitellä yksityiskohtaisia ohjeita kaikkiin tilanteisiin, vaan lisätietoa on etsittävä myös muualta. ”Muistettava kuitenkin on, että kaikinpuolinen tarkkuus myös tutkimuksen ilmipanossa lisää tutkimuksen ansioita” kirjoittavat Hirsjärvi ym. (2012, 360).

Lähteisiin voi viitata asia- tai kirjoittajakeskeisesti.

Asiakeskeisessä viittaustavassa kirjoittaja esittää ensin referoitavan asian ja viittaa lähteeseen sulkeissa.

Esim. Koulukiusaamisen ehkäiseminen edellyttää – – (Sallonen 2013)

Kirjoittajakeskeisessä viittaustavassa referoitava tutkija on lauseen subjektina.

Esim. Sallosen (2013) mukaan koulukiusaamisen ehkäiseminen edellyttää – –

Viitteeseen kuuluvat tekijän sukunimi, julkaisun painovuosi ja monografioissa myös sivunumerot. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon avulla paikannetaan sivut, joilta tieto on peräisin. Tutkimusartikkelien sivunumeroita ei merkitä viitteeseen. Sivunumeron merkitseminen ei ole mahdollista myöskään silloin, kun viitataan koko lähteeseen eli ei mihinkään erityiseen sivuun.

Viittaukset on merkittävä tekstiin siten, että asiayhteydestä käy ilmi, mihin lähteeseen viitataan. Vaikka lähdetietojen sijoittaminen kappaleiden loppuun voi tuntua varsin selkeältä kirjoittajan mielestä, se siirtää vastuun lähteisiin ja kirjoittajan omaan ajatteluun perustuvan tekstin rajanvedosta lukijalle. On kuitenkin kirjoittajan vastuulla pitää huoli siitä, että jokainen tutkielmaan tietoa antanut taho saa kunnian tekemästään työstä. Samoin kirjoittajan tulisi asettaa lähteet ja omat näkemykset parhaansa mukaan keskustelemaan keskenään. Tieteellisessä tekstissä viitataankin monipuolisesti eri lähteisiin ja samassa tekstikappaleessa on useita eri lähdeviitteitä.

Liikuntabiologian sekä liikunnan käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden malli

Viitattaessa yhteen edeltävään lauseeseen merkitään viite tai viitteet suluissa lauseen loppuun, ja sulkujen perään tulee piste (Meikäläinen 2000; Virtanen 2001). Jos on perusteltua kirjoittaa useampia lauseita samasta lähteestä, niin teksti tulee kirjoittaa lukijaa johdatellen, kuten alla olevassa esimerkissä.

Ekelund ym. (2012) ovat tutkineet liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä kardiometabolisiin riskitekijöihin 4–18-vuotiailla lapsilla. Heidän tutkimuksessaan oli mukana yhteensä 20 871 henkilöä useista eri tutkimuskohorteista ympäri maailmaa. Tulokset osoittivat, että korkea liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä pienempään vyötärönympärykseen ja parempiin insuliini- ja triglyseridiarvoihin. Tutkimuksen mukaan yhteydet pysyivät merkitsevinä myös silloin, kun istumiseen käytetty aika oli huomioitu mallissa. (Ekelund ym. 2012.) Liikunta-aktiivisuuden ja kardiometabolisten riskitekijöiden yhteyksiä ovat selvittäneet myös…(kappale jatkuu)

Jos tekstistä käy selvästi ilmi, että kaikki asia on samasta lähteestä, viimeistä viitettä ei tässä esimerkissä välttämättä tarvita.

Terveystieteiden malli

Terveystieteissä lähdeviitettä ei koskaan merkitä lauseen päättävän pisteen jälkeen. Jos on perusteltua kirjoittaa useampia lauseita samasta lähteestä, niin teksti tulee kirjoittaa lukijaa johdatellen, kuten alla olevissa esimerkeissä.

Ekelund ym. (2012) ovat tutkineet liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä kardiometabolisiin riskitekijöihin 4–18-vuotiailla lapsilla. Heidän tutkimuksessaan oli mukana yhteensä 20 871 henkilöä useista eri tutkimuskohorteista ympäri maailmaa. Tulokset osoittivat, että korkea liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä pienempään vyötärönympärykseen ja parempiin insuliini- ja triglyseridiarvoihin. Havaitut yhteydet pysyivät merkitsevinä myös silloin, kun istumiseen käytetty aika oli huomioitu mallissa (Ekelund ym. 2012). Liikunta-aktiivisuuden ja kardiometabolisten riskitekijöiden yhteyksiä ovat selvittäneet myös… (kappale jatkuu)

Jos tekstistä käy selvästi ilmi, että kaikki asia on samasta lähteestä, viimeistä viitettä ei tässä esimerkissä välttämättä tarvita.

Seuraavassa on esitetty esimerkkejä erilaisten lähdeviitteiden merkitsemisestä tekstiin.

Tekstissä viitteiksi merkitään sulkeisiin tekijän tai tekijöiden sukunimet ja vuosiluku.

(Pulkkinen 2008)

Viitattaessa monografioihin merkitään vuosiluvun jälkeen pilkku ja viitattujen sivujen numerot. Monografialla tarkoitetaan sellaista teosta, jonka on kokonaan kirjoittanut yksi tai useampi kirjoittaja. Monografiaan viitataan esimerkiksi näin:

(Nienstedt ym. 2004, 27)

Viitattaessa toimitettuun kirjaan eli kokoomateokseen tekstiviitteeksi tulee luvun tai kirjan osan kirjoittajan nimi ja vuosi. Toimitetulla kirjalla voi olla yksi tai useampia toimittajia ja kirjan artikkeleilla tai eri osilla on eri kirjoittajia. Toimitettuun kirjaan viitataan esimerkiksi näin:

(Rantanen 2005)

Mikäli tekijöitä on kaksi, sulkeiden sisälle kirjoittajien väliin tulee &-merkki, mutta tekstiin tulee ja-sana.

(Kautto & Mikkola 2009)

Kautto ja Mikkola (2009) ovat tutkineet – –

Mikäli tekijöitä on useampi kuin kaksi, kirjoitetaan vain ensimmäisen sukunimi ja lisäksi lyhenne ym.

(Brown ym. 2006)

Brown ym. (2006) ovat tutkineet – –

Liikunnan käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden malli

Ensimmäisellä kerralla viitatessa merkitään kaikki tekijät. Mikäli tekijöitä on viisi tai enemmän kirjoitetaan vain ensimmäisen sukunimi ja lisäksi lyhenne ym. viitteen esiintyessä ensimmäisen kerran.

1. kerran: (Merchant, Griffin, & Charnock 2007) tai Merchant, Griffin ja Charnock (2007)

Seuraavat kerrat: (Merchant ym. 2007) tai Merchant ym. (2007)

TAI

teoksen tekijät: Auxter, D., Pyfer, J., Zittel, L., Roth, K. & Huettig, C. 2010

(Auxter ym. 2010) tai Auxter ym. (2010) ovat tutkineet – –

Jos samoissa sulkeissa on useita viitteitä, kirjoitetaan ne aakkosjärjestykseen, aikajärjestykseen vanhimmasta aloittaen (terveystieteet) tai tärkeysjärjestykseen (liikunnan yhteiskuntatieteet). Valittu merkintätapa on oltava johdonmukainen ja perusteltu. Viitteet erotetaan toisistaan puolipisteellä.

Aakkosjärjestys: (Aalto ym. 2007; Heikkinen 1970, 145–146; Smith & Jones 2010)

Aikajärjestys: (Heikkinen 1970; Aalto ym. 2007, 145–146; Smith & Jones 2010)

Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet teokset tai artikkelit erotetaan toisistaan ilmestymisvuoden perään merkittävällä pikkukirjaimella.

(Sillanpää 1998a; 1998b)

Viitattaessa julkaisuun, jolla ei ole henkilötekijää, tekstissä käytetään viitteenä julkaisijayhteisön tai teoksen nimeä tai sen osaa ja vuosilukua.

(WHO 2014)

(Liikuntatieteellisen tiedekunnan opinto-opas 2013)

Lähteet merkitään heti asian perään, kun samassa lauseessa tuodaan esiin useita näkökulmia, esimerkiksi näin:

Aerobisen kestävyyden on osoitettu heikkenevän (Smith ym. 1995), pysyvän samana (Berg ym. 2003; Heliö 2004, 345) ja kehittyvän (Willem ym. 2001) – –.

Tieteellisissä teksteissä ei tulisi viitata toissijaisessa lähteessä olevaan alkuperäiseen lähteeseen, vaan aina tulisi lukea alkuperäinen lähde itse ja viitata siihen lukemisen jälkeen. Joskus on kuitenkin mahdotonta saada käsiinsä alkuperäistä lähdettä, ja tällöin on turvauduttava selkeään viittaustapaan tekstissä. Viittauksesta tulisi selvitä, kuka asian on alun perin kirjoittanut ja mihin lähteeseen kirjoittaja itse viittaa.

(Mattinen 1991, Kemppaisen ym. 1992, 150 mukaan)

Edellisessä esimerkissä alkuperäinen lähde olisi Mattinen 1991, mutta kirjoittaja ei ole saanut sitä käsiinsä ja joutuu siten turvautumaan merkintään ”Kemppaisen ym. 1992, 150 mukaan”. Lähdeluetteloon merkitään tässä tapauksessa vain Kemppaisen ym. teos. Toinen tapa viitata alkuperäiseen lähteeseen on vielä selkeämpi:

Kemppainen ym. (1992, 150) ovat todenneet Mattiseen (1991) viitaten, että – –

Näin kirjoitettaessa lukija tietää heti, että Kemppainen ym. (1992, 150) on toissijainen lähde ja Mattinen alkuperäinen lähde, jota kirjoittaja ei ole itse lukenut. Jälleen vain Kemppainen ym. (1992) merkitään lähdeluetteloon.

Viittaaminen teoksiin ilman vuosilukua (s.a. = sine anno, ei vuosilukua):

Mäkinen (s.a.) on todennut, että – –.

Elektronisiin lähteisiin viitataan edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Lukija erottaa vasta lähdeluettelosta, että kyseessä on elektroninen lähde. Tekstissä olevaan viitteeseen ei siis koskaan laiteta näkyviin nettilinkkiä.

Lähdeluettelo

Lähdeluetteloon merkitään vain se kirjallisuus, johon kirjoittaja on työssään viitannut. Luetteloon ei merkitä sellaisia julkaisuja, joita kirjoittaja ei ole omin silmin nähnyt ja lukenut (vrt. alkuperäiset ja toissijaiset lähteet). Tekstien lähdeviitteen ja lähdeluettelon välillä tulee olla täsmällinen vastaavuus. Lähdeluettelossa ei siis ole lähteitä, joihin tekstissä ei ole viitattu ja päinvastoin.

Lähdeluettelo sisältää työssä käytetyt lähteet aakkosjärjestyksessä. Lähdemerkinnän yleisrakenne on seuraava:

1. kirjoittajan tai kirjoittajien sukunimi, etunimen alkukirjain tai -kirjaimet

2. julkaisuvuosi

3. teoksen tai kirjoituksen nimi, otsikko tai osa

4. suomentaja tai kääntäjä (lisätään vain tarvittaessa)

5. jos toimitettu teos, koko teoksen toimittaja ja koko teoksen nimi

6. painos (ellei ole ensimmäinen)

7. kustantajan kotipaikka

8. kustantaja

Mikäli teoksella on yksi tekijä, ilmoitetaan tekijästä ensin sukunimi, joka erotetaan pilkulla ja välilyönnillä etunimen alkukirjaimesta tai -kirjaimista. Etunimen tai nimien ensimmäisen kirjaimen jälkeen tulee piste. Kirjoittajat erotetaan pilkulla toisistaan, mutta kahden viimeisen tekijän väliin merkitään ”&” (ei ja-sanaa). Ole erityisen tarkkana kustantajasta, ettet sekoita sitä julkaisun painajaan. Kirjapainoa ja painopaikkaa ei mainita lähdeviitteessä.

Monografiat ja kirjat

Monografiat merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. E. Vuosi. Kirjan nimi. Painos. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja.

Seuraavassa on esimerkkejä monografian merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus. 4. uudistettu painos. Tampere: Vastapaino.

Bartholomew, L. K., Parcel, G. S., Kok, G., Gottlieb, N. H. & Fernandez, M. E. 2011. Planning health promotion programs: an intervention mapping approach. 3. painos. San Francisco, CA: Jossey-Bass.

Bompa, T. & Carrera, M. 2005. Periodization training for sports. 2. painos. Champaign, IL: Human Kinetics.

Guyton, A. C. & Hall, J. E. 1996. Textbook of medical physiology. 9. painos. Philadelphia, PA: W.B. Saunders.

McArdle, W. D., Katch, F. I. & Katch, V. L. 2010. Exercise physiology: nutrition, energy, and human performance. 7. painos. Baltimore, MD: Lippincott Williams & Wilkins.

Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A. & Björkqvist, S. 2004. Ihmisen fysiologia ja anatomia. 15. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.

Neutens, J. J. & Rubinson, L. 2002. Research techniques for the health sciences. San Francisco, CA: Benjamin Cummings.

Lehtiartikkelit

Lehtiartikkelista merkitään näkyviin vuosikerta eli volyymi ja lehden numero (lehden numero laitetaan sulkeisiin, mikäli se on mainittu) sekä sivut, joilla artikkeli on. Elektronisiin aikakauslehtiin viitataan yleensä DOI-tunnisteella (DOI, digital object identifier). Lehtiartikkelit merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. E., Sukunimi, E. & Sukunimi, E. E. Vuosi. Otsikko. Julkaisun nimi volyymi (lehden numero), sivunumerot.

Seuraavassa on esimerkkejä lehtiartikkelin merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Aarresola, O. & Konttinen, N. 2012. Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun sosiaalistumisessa. Liikunta & Tiede 49 (6), 29–35.

Bonsdorff M. E. von, Kokko, K., Seitsamo, J., Bonsdorff, M. B. von, Nygård, C. H., Ilmarinen, J. & Rantanen, T. 2011. Work strain in midlife and 28-year work ability trajectories. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 37, 455–463.

Helgerud, J., Høydal, K., Wang, E., Karlsen, T., Berg, P., Bjerkaas, M., Simonsen, T., Helgesen, C., Hjorth, N., Bach, R. & Hoff, J. 2007. Aerobic high-intensity intervals improve VO2max more than moderate training. Medicine & Science in Sports & Exercise 39, 665–671.

Hollembeak, J. & Amorose, A. 2005. Perceived coaching behaviors and college athletes’ intrinsic motivation: A test of self-determination theory. Journal of Applied Sport Psychology 17 (1), 20–36.

Stenholm, S., Rantanen, T., Heliövaara, M. & Koskinen, S. 2008. The mediating role of C-reactive protein and handgrip strength between obesity and walking limitation. Journal of the American Geriatrics Society 56, 462–469.

Suzuki, T., Shimada, H., Makizako, H., Doi, T., Yoshida, D., Ito, K., Shimokata, H., Washimi, Y., Endo, H. & Kato, T. 2013. A randomized controlled trial of multicomponent exercise in older adults with mild cognitive impairment. PLoS ONE 8 (4): e61483. doi:10.1371/journal.pone.0061483.

Task Force. 1996. Heart rate variability: Standards of measurement, physiological interpretation and clinical use. Task Force of the European Society of Cardiology and the North American Society of Pacing and Electrophysiology. Circulation 93 (5), 1043–1065.

Waller, K., Kaprio, J., Lehtovirta, M., Silventoinen, K., Koskenvuo, M. & Kujala, U. M. 2010. Leisure-time physical activity and type 2 diabetes during a 28 year follow-up in twins. Diabetologia 53 (12), 2531–2537.

Artikkelit kokoomateoksissa (toimitetuissa teoksissa)

Kirjan sivut merkitään lähdeluetteloon aina, kun teoksen eri lukujen kirjoittajiksi on merkitty eri henkilöt ja halutaan viitata johonkin tiettyyn teoksen lukuun tai lukuihin. Tällöin mainitaan myös näiden lukujen sivut. Kokoomateoksessa julkaistut artikkelit merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. Vuosi. Artikkelin nimi. Teoksessa E.-E. Sukunimi (toim.) Kirjan nimi. Painos. Kustantajan kotipaikka: kustantaja, artikkelin sivut.

Seuraavassa on esimerkkejä kokoomateoksessa julkaistun artikkelin merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Heikinaro-Johansson, P. & Hirvensalo, M. 2007. Johdatus liikuntadidaktiikkaan. Teoksessa P. Heikinaro-Johansson & T. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 94–113.

Kraemer, W. J. & Ratamess, N. A. 2003. Endocrine responses and adaptations to strength and power training. Teoksessa P. V. Komi (toim.) Strength and power in sport. 2. painos. Osney Mead, Oxford; Malden, MA: Blackwell Science, 361–386.

Pulli, M. & Virmavirta, M. 1990. Mäkihyppy. Teoksessa A. Mero, T. Vuorimaa & K. Häkkinen (toim.) Lasten ja nuorten harjoittelu. Jyväskylä: Mero, 232–240.

Rantanen, T. 2005. Sarkopenia. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. M. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. 3. painos. Helsinki: Duodecim, 286–296.

Vallerand, R. J. 2001. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and exercise. Teoksessa C. G. Roberts (toim.) Advances in motivation in sport and exercise. Champaign, IL: Human Kinetics, 263–319.

Tiivistelmät

Tiivistelmät merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. E., Sukunimi, E. & Sukunimi, E. E. Vuosi. Otsikko. Julkaisun tyyppi. Julkaisun nimi. Julkaisupaikka, sivunumerot.

Seuraavassa on esimerkkejä tiivistelmän merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Lyytinen, T., Liikavainio, T., Bragge, T., Hakkarainen, M., Karjalainen, P. & Arokoski, J. 2007. Postural control in men with knee osteoarthritis. Abstract book. 12th Annual Congress of the European College of Sport Science. Jyväskylä, 298.

Sillanpää, E., Häkkinen, K. & Häkkinen, A. 2010. Combined strength and endurance training improves health related quality of life in healthy older adults. Abstract book. ACSM 57th Annual Meeting. Baltimore, MD, 42 (5) suppl. 36.

Väitöskirjat ja sarjajulkaisut

Väitöskirjat ja sarjajulkaisut merkitään lähdeluetteloon seuraavan mallin mukaan:

Sukunimi, E. E. Vuosi. Väitöskirjan otsikko. Yliopisto. Sarja ja numero.

Seuraavassa on esimerkkejä väitöskirjan ja sarjajulkaisun merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Kalaja, S. 2012. Fundamental movement skills, physical activity, and motivation toward Finnish school physical education: A fundamental movement skills intervention. University of Jyväskylä. Studies in Sport, Physical Education and Health 183.

Nummela, A., Keränen, T., Tummavuori, M., Soanjärvi, M., Mikkelsson, L., Kähäri, P., Ekblom, T., Linja, T., Väisänen, K., Haverinen, M., Vänttinen, K., Salonen, M., Ojanen, T. & Russo, E. 2007. Kolmen eri kestävyyslajin urheilijoiden kestävyyssuorituskyky ja sen kehittyminen. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus. KIHUn julkaisusarja 10.

Sakari, R. 2013. Mobility and its decline in old age: determinants and associated factors. University of Jyväskylä. Studies in Sport, Physical Education and Health 190.

Pro gradu -tutkielmat

Seuraavassa on esimerkkejä pro gradu -tutkielman merkitsemisestä lähdeluetteloon.

Hintsala, A. 2012. Fyysisen aktiivisuuden ja unen yhteys ikääntyneillä henkilöillä. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 29.4.2013. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38182.

Namaganda, S. K. 2012. Association between mid-life physical activity and hypertension in older women: a 25 year follow-up. University of Jyväskylä. Department of Health Sciences. Master’s thesis.

Salminen, K. 2010. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys suomalaisten ja ruotsalaisten liikunnanopettajaopiskelijoiden arvioimana. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 4.4.2013. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/26728.

Turunen, H. 2007. Jalkapallovammat: retrospektiivinen 12 kuukauden seurantatutkimus Veikkausliigan ja naisten SM-sarjan pelaajille. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma.

Valtion virastojen julkaisut

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. 2012. Ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:24. Viitattu 29.4.2013. www.stm.fi/julkaisut.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18 -vuotiaille. 2008. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä, Opetusministeriö ja Nuori Suomi.

Raportit ja komiteanmietinnöt

Varhaiskasvatus vuoteen 2020. 2008. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:72. Helsinki.

Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliarviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:4. Viitattu 29.4.2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3207-4.

Lasten päivähoitokomitean mietintö A. Valtioneuvosto 1971:20.

Lait ja asetukset

Kansanterveyslaki 1972. 13g §/30.12.2004/1429.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkausten merkinnöistä sekä haitta-aineiden määristä ja mittausmenetelmistä sekä testauslaboratorioista 31.7.2002/641.

Arkistolähteet

Laukaan kunta. 2012. Sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirja 12.12.2012. Laukaan kunnan arkisto. Viitattu 29.4.2013.

http://laukaa02.hosting.documenta.fi/kokous/2012184.HTM.

Julkaisemattomat lähteet

Ahtiainen, J. 2007. Effects of strength, endurance and concurrent strength and endurance training on androgen receptor mRNA and protein expression in elderly men. Esitelmä 11.7.2007. 12th Annual Congress of the European College of Sport Science, Jyväskylä.

Pullinen, T. & Hulmi, J. 2013. Pitkäkestoinen kestävyysharjoitus: sykevälivaihtelu, taloudellisuus ja epoc. Kuormitusfysiologia II (LBIP006), harjoitus 6. Jyväskylän yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Opetusmoniste.

Rantanen, T. 2013. Suullinen tiedonanto 29.4.2013, Jyväskylä.

Elektroniset lähteet

Joitakin lähteitä on saatavilla vain elektronisessa muodossa. Viittaustekniikka elektronisiin aikakauslehtiin on käsitelty luvussa 3.2.2. Muiden elektronisten lähteiden malli:

Sukunimi, E. E. Vuosi. Tekstin nimi. Viitattu 24.6.2013. http://www.sivunosoite.fi.

Joskus tätä mallia joutuu soveltamaan, jos esimerkiksi tekijä ei ole selvillä tai tekijänä on jonkin järjestön asettama työryhmä, kuten ensimmäisessä alla olevassa esimerkissä (Liikunta 2012). Joskus noudatetaan vakiintuneita käytäntöjä, ja esimerkiksi World Health Organization -järjestön julkaisuihin on tapana viitata ikään kuin järjestö olisi tekijä (ks. toinen alla oleva esimerkki). Elektronisten lähteiden valinnassa ja käytössä tulee olla erityisen kriittinen. Joskus viittauksessa tulee ongelmia linkin pituuden kanssa, kun käytetty palvelu generoi linkin jokaisella katselukerralla erikseen. Jos linkki on yli rivin mittainen, viitataan mieluummin palveluun, jossa tieto on saatavilla, esimerkiksi www.kaypahoito.fi. Elektroniseen lähteeseen viitattaessa merkitään aina ylös myös viittauspäivä. Elektronisen lähteen sisältö tulee aina tallentaa itselle, koska sivua saatetaan päivittää tai tieto saattaa muuttua tai kadota kokonaan. Viittauspäivämäärä on se päivä, jolloin aineisto on tallennettu.

Liikunta. 2012. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 4.4.2013. www.kaypahoito.fi.

World Health Organization. 2013. Obesity and Overweight. Viitattu 24.4.2013. http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs311/en/index.html.

Seuraavien sivujen lähdeluettelomalliin on kerätty tyypillisimmät lähdetyypit: lehtiartikkeli, kirja, artikkeli kokoomateoksessa, väitöskirja, abstraktikirja ja www-lähteitä.

LÄHTEET

Aarresola, O. & Konttinen, N. 2012. Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun sosiaalistumisessa. Liikunta & Tiede 49 (6), 29–35.

Ahtiainen, J. 2007. Effects of strength, endurance and concurrent strength and endurance training on androgen receptor mRNA and protein expression in elderly men. Esitelmä. 12th Annual Congress of the European College of Sport Science, 11.7.2007, Jyväskylä.

Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus. 4. uudistettu painos. Tampere: Vastapaino.

Bartholomew, L. K., Parcel, G. S., Kok, G., Gottlieb, N. H. & Fernandez, M. E. 2011. Planning health promotion programs: an intervention mapping approach. 3. painos. San Francisco, CA: Jossey-Bass.

Bonsdorff M. E. von, Kokko, K., Seitsamo, J., Bonsdorff, M. B. von, Nygård, C. H., Ilmarinen, J. & Rantanen, T. 2011. Work strain in midlife and 28-year work ability trajectories. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 37, 455–463.

Bompa, T. & Carrera, M. 2005. Periodization training for sports. 2. painos. Champaign, IL: Human Kinetics.

Guyton, A. C. & Hall, J. E. 1996. Textbook of medical physiology. 9. painos. Philadelphia, PA: W. B. Saunders.

Heikinaro-Johansson, P. & Hirvensalo, M. 2007. Johdatus liikuntadidaktiikkaan. Teoksessa P. Heikinaro-Johansson & T. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 94–113.

Helgerud, J., Høydal, K., Wang, E., Karlsen, T., Berg, P., Bjerkaas, M., Simonsen, T., Helgesen, C., Hjorth, N., Bach, R. & Hoff, J. 2007. Aerobic high-intensity intervals improve VO2max more than moderate training. Medicine & Science in Sports & Exercise 39, 665–671.

Hintsala, A. 2012. Fyysisen aktiivisuuden ja unen yhteys ikääntyneillä henkilöillä. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 29.4.2013. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38182.

Hollembeak, J. & Amorose, A. 2005. Perceived coaching behaviors and college athletes’ intrinsic motivation: A test of self-determination theory. Journal of Applied Sport Psychology 17 (1), 20–36.

Kalaja, S. 2012. Fundamental movement skills, physical activity, and motivation toward Finnish school physical education: A fundamental movement skills intervention. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 183.

Kansanterveyslaki 1972. 13g §/30.12.2004/1429.

Kraemer, W. J. & Ratamess, N. A. 2003. Endocrine responses and adaptations to strength and power training. Teoksessa P. V. Komi (toim.) Strength and power in sport. 2. painos. Osney Mead, Oxford ; Malden, MA: Blackwell Science, 361–386.

Laukaan kunta. 2012. Sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirja 12.12.2012. Laukaan kunnan arkisto. Viitattu 29.4.2013.

http://laukaa02.hosting.documenta.fi/kokous/2012184.HTM.

Liikunta. 2012. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 4.4.2013. www.kaypahoito.fi.

Lyytinen, T., Liikavainio, T., Bragge, T., Hakkarainen, M., Karjalainen, P. & Arokoski, J. 2007. Postural control in men with knee osteoarthritis. Abstract book. 12th Annual Congress of the European College of Sport Science. Jyväskylä, 298.

McArdle, W. D., Katch, F. I. & Katch, V. L. 2010. Exercise physiology: nutrition, energy, and human performance. 7. painos. Baltimore, MD: Lippincott Williams & Wilkins.

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma: Ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. 2012. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:24. Viitattu 29.4.2013. http://www.stm.fi/julkaisut.

Namaganda, S. K. 2012. Association between mid-life physical activity and hypertension in older women: a 25 year follow-up. University of Jyväskylä. Department of Health Sciences. Master’s thesis.

Neutens, J. J. & Rubinson, L. 2002. Research techniques for the health sciences. San Francisco, CA: Benjamin Cummings.

Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A. & Björkqvist, S. 2004. Ihmisen fysiologia ja anatomia. 15. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.

Nummela, A., Keränen, T., Tummavuori, M., Soanjärvi, M., Mikkelsson, L., Kähäri, P., Ekblom, T., Linja, T., Väisänen, K., Haverinen, M., Vänttinen, K., Salonen, M., Ojanen, T. & Russo, E. 2007. Kolmen eri kestävyyslajin urheilijoiden kestävyyssuorituskyky ja sen kehittyminen. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus. KIHUn julkaisusarja 10.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Pulli, M. & Virmavirta, M. 1990. Mäkihyppy. Teoksessa A. Mero, T. Vuorimaa & K. Häkkinen (toim.) Lasten ja nuorten harjoittelu. Jyväskylä: Mero, 232–240.

Rantanen, T. 2005. Sarkopenia. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. M. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. 3. painos. Helsinki: Duodecim, 286–296.

Rantanen, T. 2013. Suullinen tiedonanto 29.4.2013.

Sakari, R. 2013. Mobility and its decline in old age: determinants and associated factors. University of Jyväskylä. Studies in Sport, Physical Education and Health 190.

Salminen, K. 2010. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys suomalaisten ja ruotsalaisten liikunnanopettajaopiskelijoiden arvioimana. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 4.4.2013. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/26728.

Stenholm, S., Rantanen, T., Heliövaara, M. & Koskinen, S. 2008. The mediating role of C-reactive protein and handgrip strength between obesity and walking limitation. Journal of the American Geriatrics Society 56, 462–469.

Suzuki, T., Shimada, H., Makizako, H., Doi, T., Yoshida, D., Ito, K., Shimokata, H., Washimi, Y., Endo, H. & Kato, T. 2013. A randomized controlled trial of multicomponent exercise in older adults with mild cognitive impairment. PLoS ONE 8(4): e61483. doi:10.1371/journal.pone.006148.

Task Force. 1996. Heart rate variability: Standards of measurement, physiological interpretation and clinical use. Task Force of the European Society of Cardiology and the North American Society of Pacing and Electrophysiology. Circulation 93 (5), 1043–1065.

Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliarviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:4. Viitattu 29.4.2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3207-4.

Turunen, H. 2007. Jalkapallovammat: retrospektiivinen 12 kuukauden seurantatutkimus Veikkausliigan ja naisten SM-sarjan pelaajille. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma.

Vallerand, R. J. 2001. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and exercise. Teoksessa G. C. Roberts (toim.) Advances in motivation in sport and exercise. Champaign, IL: Human Kinetics, 263–319.

Varhaiskasvatus vuoteen 2020. 2008. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:72. Helsinki.

Waller, K., Kaprio, J., Lehtovirta, M., Silventoinen, K., Koskenvuo, M. & Kujala, U. M. 2010. Leisure-time physical activity and type 2 diabetes during a 28 year follow-up in twins. Diabetologia 53 (12), 2531–2537.

World Health Organization. 2013. Obesity and Overweight. Viitattu 24.4.2013. http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs311/en/index.html.

1

24