Pionien kukintakausi yltää toukokuusta syksyyn. Aurinkoa rakastavassa suvussa on myös puolivarjoisan metsäpuutarhan perennoja. Uusinta uutta ovat pienet patio- ja kivikkolajikkeet, jotka kasvatetaan ja talvetetaan ruukuissa.

teksti Ella Rätykuvat Hanna Marttinen ja Ella Räty

Kiinanpionien runsain kukinta on vasta alka-massa heinäkuun ensim-mäisellä viikolla. Parai-silla, Kauppilan paris-kunnan puutarhassa ne kasvavat aurinkoisesta puolivarjoon vaihtele-vassa rinteessä.

Pionin astiataimen juu-riston tulisi olla juurtu-nut niin, että multapaak-ku pysyy koossa kun astian poistaa istutuk-sen yhteydessä. Muutoin juuristo on vaarassa re-vetä irtoavan mullan mukana.

Ihanat pionit

22 Kotipuutarha 6/2016 Kotipuutarha 6/2016 23

Kiinanpionit 'Bar-bara' ja 'Bowl of Beauty' kukkivat heinäkuun alus-sa. Taustalla kuk-kivat ruskolilja (Lilium bulbife-rum) ja mirrin-minttu (Nepeta x faassenii).

Suomalaiset perinnepionit ovat ihanasti tuoksuvia ruohovartisia kasveja, useim-miten kiinanpionin (Paeonia lactiflora) viljelymuotoja, joita on kutsuttu jo vuo-

sikymmeniä myös jalopioneiksi. Niiden varret kuihtuvat myöhään syksyllä kuten muillakin perennoilla eikä kasveja tarvitse suojata pakka-silta. Aikaisimmat kiinanpionin lajikkeet kukki-vat kesäkuun puolivälissä, myöhäisimmät hei-näkuun lopulla. Yksittäinen kasvi kukkii taval-lisesti pari viikkoa.

Eri ruohovartisten pionilajien risteymät ja etenkin itoh-hybridit eli itohpensaspionit ovat yleistyneet meillä viime vuosina. Itohit ovat ruoho- ja puuvartisten pionien risteymiä, jotka

kukkivat viikkokausia kesä–heinäkuun vaih-teesta syksyyn. Jälkikukinta tosin näyttää usein vaatimattomalta, kun kerralla avautuu vain muutama kukka. Itohit ovat yhtä helppohoi-toisia ja talvenkestäviä kuin kiinanpionit, sillä tyvestään puutuneet versot kuihtuvat ja lamoavat maahan syksyllä.

Pioniristeymien kukkien keltaiset ja oranssit sävyt ovat periytyneet puuvartisilta pioneilta, joihin luetaan muun muassa Suffruticosa-Ryhmän pensaspionit, kiinanpensaspioni (P. rockii) ja nuokkupensaspioni (P. delavayi). Myös puupioneiksi kutsutut pensaspionit on suojattava talveksi, sillä niiden jäykät puutu-neet varret jäävät pystyyn pakkasen armoille.

Runsaaseen multaan ja valoon

1 ’Alexander Fleming’ tekee si-vukukintoja, mikä pidentää tä-män kiinanpionin kukinta-aikaa merkittävästi. Niiden ja vahvojen varsien vuoksi lajiketta viljellään myös leikoksi. Jalostettu ennen vuotta 1950. Kukka noin 18 cm leveä, korkeus 100 cm. 2 ’Barbara’ -kiinanpionin kukka on kuin mansikkajäätelöpallo, jota kehystävät alimmat terä-lehdet. Tukevavartisena ’Barba-ra’ käy hyvin leikkokukaksi. Vuo-delta 1979, myöhäinen, 100 cm. 3 ’Bartzella’ on arvostettu kel-tainen itohpensaspioni, joka kukkii upeasti Kauppilan paris-kunnan puutarhassa, vaikka alla on vain 20–30 senttiä rutikui-vaa maata. Kukka on todella suuri, jopa 25 senttiä leveä, täy-sin tai puolittain kerrannainen, miedosti sitruunalle tuoksuva. Kasvin korkeus 80 cm. 4 ’Viking Full Moon’ on myös itoh-risteymä, muttei yhtä ker-rannainen kuin ’Bartzella’. Terä-lehtien tyvessä on punaisia läik-kiä tai viiruja. Miedosti tuoksuvia kukkia avautuu keskikesästä syksyyn. Roteva tukevavartinen kasvi, korkeus 80 cm. 5 ’Bowl of Beauty’ on yksi ylei-simmistä kiinanpioneista, jolla on japanilaistyyppinen teriö. Vahvat varret ja muutoinkin kestävä. Lajike vuodelta 1949 on jalostettu Hollannissa. Korkeus 60–70 cm. 6 ’Festiva Maxima’ on perintei-nen kiinanpioni Suomessa. Suu-ren, pallomaisen kukan teräleh-tien joukossa on hieman punai-sia viiruja. Aluksi teriö punertaa hennosti. Lajike kukkii verrattain aikaisin kesä–heinäkuun vaih-teessa. Mieto ruusumainen tuoksu. Jalostaja Miellez 1851. Korkeus 80–100 cm. 7 ’Green Halo’ -kiinanpioni on sukunsa kummajainen röyhelöi-sine, valko-vihreine, pienine kukkineen. Se lienee ainoa vih-reäksi mainittu ruohovartinen pioni, vaikkakin vihreitä ovat vain alimmat terälehdet. Yhdys-valtalaisen Roy Klehmin jaloste vuodelta 1999. Korkeus 70 cm. 8 ’Krinkled White’ on korkeah-ko, pystykasvuinen lajike vuo-delta 1928. Sitä pidetään yhtenä parhaimmista yksinkertaisista valkokukkaisista kiinanpioneis-ta. 80 cm. 9 ’Sorbet’ kuvaa hyvin tämän kiinanpionin suurta, korkeaa kukkaa, jossa roosat ja vaaleam-mat terälehdet muodostavat kerroksia. Noin 80 cm.

24 Kotipuutarha 6/2016 Kotipuutarha 6/2016 25

1 Möyhennä paikalla oleva maa lapi-olla tai talikolla. Poista rikkakasvit ja puiden juuret. Kasvualustan tulee olla vähintään 50 sentin syvyydeltä kasveille käyttökelpoista maata. Eris-tä pionin kasvualusta tarvittaessa juurimatolla, jotta lähellä kasvavat pensaat ja puut eivät vie vettä ja ra-vinteita pionilta. 2 Paranna maata. Kivennäismaa eli ”peltomulta” olisi parasta pioneille, mutta helposti saatavilla on yleensä vain turvemultaa. Toisaalta turve tuo maahan ainakin lisää eloperäistä ainesta. Tärkeintä on kasvualustan

ilmavuus, minkä varmistaa koho-penkki tai istutus rinteeseen. Perus-lannoituksen voi hoitaa sekoittamal-la maahan kanankakkaa, palanutta karjanlantaa tai kypsää komposti-multaa. 3 Kaiva parannettuun kasvualustaan istutuskuoppa. Riittää että juuristo mahtuu siihen vaivatta. 4 Kokeile onko istutuskuoppa riittä-vän syvä taimelle, ja poista vasta sitten muovinen kasvatusastia. Tai-men juuristo kannattaa kastella läpi-kotaisin jo ennen istutusta, kun taimi on vielä purkissaan. Hyvin juurtuneen

astiataimen juuripaakku pysyy koos-sa. 5 Istuta pionin taimi niin, että juura-kon niska josta silmut kasvavat, tulee 3–5 sentin syvyyteen. Tiivistä multa käsin pionin ympäriltä rikkomatta juuria tai versoja. 6 Kastele istutettu taimi niin, että kasvualusta vettyy vähintään koko juuriston syvyydeltä. Varjosta kasvia erityisen helteisellä säällä. Kuivana kautena on syytä kastella pari ker-taa viikossa kunnes pioni on juurtu-nut, jolloin siihen kasvaa uusia ver-soja.

Pionit viihtyvät kohopenkissä

Auringosta siimekseenMyymälöiden valikoimaa hallitsevat runsas-multaisen ja aurinkoisen kasvupaikan kiinan-pionit. Tällaisia ovat etenkin kerrannaiskukkai-set puutarhalajikkeet, joista isoimmat kasvavat reilun metrin korkuisiksi. Kukinnan kannalta paras mahdollinen kasvupaikka on kuitenkin osan päivästä varjossa, missä kukinta-aika pi-tenee ja terälehtien värit pysyvät kirkkaina.

Puolivarjoisassa, syvämultaisessa metsä-puutarhassa pärjäävät oikein hyvin kuolan-pioni (P. anomala), amurinpioni (P. obovata) ja kaukasianpioni (P. mlokosewitschii). Ne kas-vavat kotiseuduillaan harvoissa lehtipuumet-sissä ja metsän aukoissa. Kukinta alkaa tyypilli-sesti jo toukokuun lopulla Etelä-Suomessa. Nämä pionit pärjäävät hyvin myös kohtalaisen happamassa maassa.

Keltakukkainen kaukasianpioni viihtyy yhtä hyvin kuivassa kivikossa, sillä kasvualustan pitää läpäistä vaivatta vettä. Paahteiseen kas-vupaikkaan sopivat kestävyydestään tunnetut turkinpioni (P. peregrina), tillipioni (P. tenui-folia), munkinpioni (P. mascula), 30–50-sent-

tinen vuoripioni (P. officinalis) ja sen vuokko-pioniksi kutsuttu muoto ’Anemoniflora’. Poh-jois-Amerikassa joitakin alle 60-senttisiä, paahteessa menestyviä ruohovartisia risteymiä markkinoidaan nimellä ”Rock Garden Peony”. Valikoimaan kuuluu esimerkiksi ’Little Red Gem’, jonka lehdistö näyttää yhtä kapealius-kaiselta kuin kartanopionilla (P. x hybrida). Ehkä ”kivikkopioneja” aletaan pian markki-noida meilläkin.

Pieniä lajikkeita ruukkuunKivikkopuutarhan pionit sopivat hyvin myös ruukkukasvatukseen – pääasia että kasvi on pienikokoinen ja tanakkavartinen. Patiopio-neiksi nimetyt kiinanpionit ’Athens’, ’Dublin’ ja ’Roma’ ovatkin 60–80-senttisiä. Eurooppa-laisten kaupunkien mukaan nimettyjä patio-pioneja on markkinoitu meillä vasta pari vuot-ta. Patiosarjan lajikkeiden lehdistö on hyvin ti-heä ja kukinta aikaista. Terälehdet ovat kovahkot. Pioniruukku talvehtii kellarissa tai viileässä varastossa, mutta patiopionit voi siir-tää yhtä hyvin ulos kukkapenkkiin.

Valkokukkainen 'Festiva Maxima' on kerrannai-nen, voimakkaasti tuok-suva ja täysin avautu-neena pallomainen. Sen takana juuri kukkaan puhjennut kiinanpioni 'Bowl of Beauty', edessä isoinkarvillean (Inkar-viellea delavayi) lakas-tuneita kukkia.

'Claire de Lune' on voimakaskasvui-nen hybridi vuodelta 1954. Sen van-hempia ovat kiinanpioni 'Monsieur Jules Elie' ja kaukasianpioni. Ensim-mäiset kukat puhkeavat jo kesäkuun alussa.

Puhdista maa ja istuta

26 Kotipuutarha 6/2016 Kotipuutarha 6/2016 27

1 Kuolanpioni (Paeonia anomala) kuuluu kyl-mänkestävimpiin lajeihin. Kukat avautuvat aurinkoisilla paikoilla eteläisimmässä Suomes-sa yleensä toukokuun lopussa. Maassamme tavattavat kannat ovat selvästi rotevampia kuin Keski-Euroopassa. Laji pärjää puolivarjoi-sessa metsäpuutarhassa. Kukka 7–9 cm, kor-keus 70–100 cm. 2 Silkkipionin (P. wittmanniana, P. daurica subsp. w.) teriö on suuri, avoimena 10–13 senttiä, valkoinen tai lievästi keltasävyinen. Kasvin nimi kertoo silkkimäisestä vaaleasta karvasta, joka peittää keväiset versot. Kukkii kesäkuun alku-puolella. Isot lehdet. Korkeus ja leveys 100 cm. 3 Kaukasianpioni (P. mlokosewitschii, P. dau-rica subsp. m.) kukkii touko–kesäkuun vaih-teessa Etelä- ja Keski-Suomessa. Kukka on 10 senttiä leveä. Lehdet ovat sinertävät ja leveä-lehdykkäiset. Laji on kotoisin Kaukasuksen lehtimetsistä ja sietää varjoa muttei talvimär-

kyyttä, minkä vuoksi se viihtyy myös aurinkoi-sessa kivikossa. 60–100 cm.4 Amurinpioni (P. obovata) on metsäkasvi eli se kukkii hyvin puolivarjossa, missä kukinta ajoittuu kesäkuun puoliväliin. Siihen voi tutus-tua esimerkiksi Mustilan arboretumissa ja kas-vitieteellisessä puutarhassa Kumpulassa Hel-singissä. Tulppaanin tavoin supussa pysyvä kukka on valkoinen tai liilanpunainen. Pyö-reähköt, sinivihreät lehdykät. 30–70 cm. 5 Munkinpionia (P. mascula) viljeltiin luosta-reissa rohdoskäyttöön. Laji kasvaa luonnonva-raisena Etelä-Euroopassa ja Lounais-Aasiassa. Kukat ovat isot, liilanpunaiset tai puna-valkoi-set. 60–90 cm. 6 Vuoripioni (P. officinalis) on monimuotoinen perenna, jota tavataan muun muassa Välimeren seudulla ja Itä-Euroopassa. Kukat ovat punaiset tai liilanpunaiset, lehdet harmahtavanvihreät ja pyöreähkö- tai kapealiuskaiset. 30–60 cm.

Istuta pioni oikeaan syvyyteen

”K esäpaikkamme Paraisilla on ollut meillä vajaat 30 vuotta ja hoidan sitä vaimoni Pirkon kanssa. Kesäpaikka on

lähellä merta, ja vaikka se näyttää suojaiselta lahdelta katsottuna, täällä on keväällä kauan kyl-mä mereltä puhaltavan tuulen takia. Muutoin Pa-rainen on kasvulle suotuisinta Ia-vyöhykettä Lou-nais-Suomessa.

Tontilla oli aiemmin pientila, ja tullessamme paikan omistajiksi täällä kasvoi lähinnä vatukkoa, maitohorsmaa ja nokkosia, joten puutarhan ra-kentaminen vaati aluksi aikaa ja vaivaa. Kovin tarkkaan etukäteen suunnitellen emme ole puu-tarhaa tehneet.

Hiekkapohjaisen maan pinnassa on nyt 30–50 senttiä multaa, joka riittää hyvin miltei kaikille perennoille, pensaille ja köynnöksille. Pionialue sijaitsee pääosin rinteessä, joka viettää vesistöön päin, joten salaojitusta ei tarvita. Emme lannoita puutarhaa säännöllisesti. Keväällä voimme antaa pioneille niukasti lisäravinteita, muttemme enää syksyllä. Perusmaa on niin kalkkipitoista, ettei kalkitusta tarvita. Olemmehan Paraisilla, missä kalkkia on louhittu jo 1300-luvulta lähtien.

Pioneilla ei ole täällä keinotekoisia katteita, vaan maanpintaa peittävät matalat perennat ja sipulikasvit. Kaikkiaan pionit ovat yhtä helppoja hoitaa kuin perennat yleensä. Niillä ei ole mer-kittävästi tuholaisia eikä tauteja. Luonnon ötök-kätorjunta tuntuu toimivan – sitä tehostaa puu-tarhan ympäristöön ripustetut 30–40 linnun-pönttöä.

Minusta suurin ongelma pionien hoidossa on istuttaminen liian syvään. Tästä on itselläkin ko-kemusta. Pionin joutumisen liian syvälle maa-han voi estää istuttamalla pionin aluksi pintaan, sillä maa painuu kuitenkin. Ei pidä myöskään is-tuttaa suoraan saveen, vaan savimaata pitää ke-ventää ensin hiekalla, kompostimullalla ja tur-peella. Lisäksi taimi pitää istuttaa savimaalla ko-hopenkkiin.

Pioneilla on puutarhassamme iso rooli. Pääku-kinta-aikaa on heinäkuu, jolloin täällä kukkii kym-meniä ruohovartisia kiinanpioneja ja itoh-hybri-dejä, monissa sävyissä valkoisesta keltaiseen ja tummanpunaiseen. Suosikkini on kuitenkin yk-sinkertainen silkkipioni, Paeonia wittmanniana. Se kukkii varhain keväällä ja erityisen kauan, kun sää on viileä. Silkkipionin kukka on isohko ja puh-taanvalkoinen.”

Ruukkuviljelyyn soveltuvat lisäksi useimmat ruohovartiset pioniristeymät. Esimerkiksi tilli-pionista (P. tenuifolia) jalostettu ’Early Scout’ on 50-senttinen, hyvin aikaisin kukkiva ris-teymä. Hieman myöhäisempiä, mutta ennen kiinanpioneja kukkivia risteymiä ovat muun muassa tummanpunateriöiset ’Red Charm’ ja ’Buckeye Belle’ sekä kirkkaanpunainen, yksin-kertainen ’Blaze’.

Jäätelöpalloja, kruunuja, vuokkoja …Pionien kukkien koko vaihtelee noin kuusi-senttisestä 25-senttiseen. Karkeasti yleistäen luonnonvaraisten lajien kukat ovat pienempiä kuin pitkälle jalostettujen kiinanpionien ja itoh-hybridien. Lajeilla terälehtien väriskaala-kin on suppeampi kuin puutarhamuodoilla, joihin sisältyy valkoisten ja liilanpunaisten li-

Antti ja Pirkko Kauppilan kesä-paikan puutar-hassa kukkii kymmeniä erilai-sia pioneja. Hiek-kapohjaisessa maassa on 30–50 senttiä mul-taa.

Kestäviä lajeja siimekseen

28 Kotipuutarha 6/2016

1 Patiopioni ’Athens’ kukkii yleensä varhain kesäkuussa. Esikasvattamalla tai lasitetulla parvekkeella kukintaa voi aikaistaa jopa touko-kuuhun. Lajike on noin 70 cm korkea. 2 Patiopioni ’Dublin’ on vuokko- eli anemone-kukkainen kiinanpionin lajike. Vaikka kasvista tulee vain 60 senttiä korkea, kukat ovat enim-millään 20 sentin kokoiset. 3 Tillipioni (P. tenuifolia) kukkii eteläisimmäs-sä Suomessa yleensä toukokuun lopulla, yhte-nä ensimmäisistä pionilajeista. Kukat ovat pie-net, mutta niin hehkuvan punaiset että ne huomataan varmasti. Kukat eivät nouse erityi-sen kapealiuskaisen lehdistön yläpuolelle kuten useimmilla pioneilla. 4 Pioniristeymä ’Coral Charm’ vuodelta 1964 edustaa lämpimän oranssinpunasävyisiä lajik-keita, joita saatiin aikaan kun kiinanpioneja risteytettiin turkin- ja tarhapionien kanssa. Puolikerrannainen ’Coral Charm’ sopii ruukku-

kasvatukseen jäykkien varsien ja pitkän kukin-ta-ajan ansiosta. 5 Pioniristeymä ’Red Charm’ tuoksuu miedosti. Kukka on suuri, epätavallisen tummanpunai-nen ja tiheän kerrannainen. Sukupuuhun sisäl-tyy lähes yhtä kerrannainen, jo 1500-luvulla Euroopassa viljelty ’Rubra Plena’ -tarhapioni. ’Red Charm’ tuli myyntiin vuonna 1944. 6 Tarhapionin (P. x festiva) Rosea Plena -laji-ketta on kasvatettu ainakin 1600-luvulta lähti-en Euroopassa. Tarhapionit ovat matalampia ja alkavat kukkia pari viikkoa aiemmin kuin kii-nanpionit, yleensä kesäkuussa. Vaikka varret ovat usein kiemuraiset, ne kestävät kukan painon. 50–70 cm.7 Turkinpioni (P. peregrina) kuppimaisine lois-tavanpunaisine kukkineen kesäkuun loppu-puolella 2008 Helsingissä. Turkinpioni kukkii tässä mainituista lajeista viimeisenä, mutta ennen useimpia kiinanpioneja. 50–100 cm.

säksi kelta–oranssisävyisiä ja lähes mustanpunaisia lajikkeita.

American Peony Society ylläpitää rekisteriä, jossa pionilajikkeet määritel-lään muun muassa kukan muodon ja terälehtien määrän mukaan. Lajien teriö on tavallisesti yksinkertainen, kun taas jalostajat suosivat puolikerran-naisia ja kerrannaisia muotoja. Kerran-nainen kukka voi olla ruusumainen (rose type), puoliruusumainen (semi-rose type), jäätelöpallomainen (bomb type) tai kruunumainen (crown type). Yksi suosituimmista kukkamuodoista on japanilainen tyyppi, joka sisältää myös vuokko- eli anemonekukkaiset pionit. Tällainen on esimerkiksi kiinan-pioni ’Bowl of Beauty’. Kerrannaista kukista on myös haittaa: ne painuvat sateessa maahan, terälehdet rusket-tuvat ja pahimmillaan mätänevät satei-sena kesänä.

Turhaa hössötystä hoidostaPionin istutuksesta ja hoidosta on esi-tetty monenlaisia ja toisinaan jyrkkäsa-naisia mielipiteitä, mikä on voinut pe-lästyttää pioniharrastusta aloittelevia. Ohjeiden erot ja painotukset johtuvat erilaisista olosuhteista eri puolilla maa-tamme. Pioneja on selvästi helpompaa kasvattaa runsaslumisilla seuduilla si-sämaassa kuin Etelä- ja Lounais-Suo-messa merenrannikolla, missä maa on usein tiivistä savea tai hiesua, lumipeite olematon ja jääpolte kiusana. Vaikeissa oloissa on erityisen tärkeää istuttaa pio-nit rinteeseen tai ympäristöstään sel-västi kohoavaan penkkiin, joka on run-

saasti hiekkaa tai hietaa sisältävää ki-vennäismaata. Vesi ei saa seisoa kasvualustassa myöskään alueilla, mis-sä pionit ovat viihtyneet vuosikymme-niä jopa tasamaalla tai runsaasti hu-musta sisältävässä eloperäisessä maala-jissa.

Kun pionien kasvualusta on perus-lannoitettu hyvin, niitä ei tarvitse lan-noittaa vuosittain. Useimmille suositel-laan kasvualustaa, jonka pH on 6–6,5. Suomen oloissa perusmaa on yleisesti happamampaa, jolloin pioneja voi kal-kita kuten muitakin perennoja.

Pionit tarvitsevat kasvurauhan; maanpinnan rapsuttaminen voi vioittaa paksuja varastojuuria eikä taimia kan-nata jakaa eikä siirtää ilman hyvää syytä. Kun perusasiat ovat kunnossa, pionit viihtyvät samalla paikalla vuosi-kymmeniä vähällä hoidolla.

Ruukkuun sopivia pioneja

Leikkokukiksi kerättävät pionit kannattaa kat-kaista terävällä veitsellä siinä vaiheessa, kun nuput ovat avautumassa.

'Little Medicine-man' -kiinanpio-nilla on yksinker-taiset roosat ku-kat. Taustalla kohoavat kärhö-pilarit ja koristeo-menapuut suo-jaavat perennoja paahteelta ja tuulilta.

30 Kotipuutarha 6/2016 Kotipuutarha 6/2016 31