ICT ja huoltovarmuus

ELEKTRONIIKKAPOOLIHelmikuu 2005

PUOLUSTUSTALOUDELLINEN SUUNNITTELUKUNTATIETOYHTEISKUNTASEKTORI

2

SISÄLLYS Tausta.........................................................................................................................................4 1. Johdanto.................................................................................................................................5 2. Kolmas teollinen vallankumous .............................................................................................8

2.1. Teolliset murrokset ........................................................................................................ 8 2.2. Tietoyhteiskunta ja uusi talous..................................................................................... 11 2.3. Uuden talouden vaikutus teollisuudessa ...................................................................... 14

2.3.1. Moderni tuote- ja palvelukäsite ............................................................................ 14 2.3.2. Palvelujen merkityksen kasvu............................................................................... 15 2.3.3. Arvoketju- ja prosessimuutokset........................................................................... 15 2.3.4. Horisontaalikehitys ............................................................................................... 16 2.3.5. Tietointensiiviset palvelut..................................................................................... 17 2.3.6. Innovaatioiden merkitys........................................................................................ 17

2.4. Tietotekniikan kehitys.................................................................................................. 18 2.5. Mihin kehitys johtaa?................................................................................................... 21

3. Miten prosessit muuttuvat ....................................................................................................23 3.1. Prosessien käsitteet ja mallit ........................................................................................ 23 3.2. Vertikaaliset ja horisontaaliset prosessit...................................................................... 26 3.3. Prosessien siirtyminen sähköiseen muotoon................................................................ 27 3.4. Hyödyt, niiden mittarit ja mallit................................................................................... 28 3.5. Ongelmat ja riskitekijät................................................................................................ 29 3.6. Kriittiset pisteet, osaprosessit ja ulkoistaminen ........................................................... 32 3.7. Prosessien hallinta ja julkisen vallan tehtävät.............................................................. 33 3.8. Painopisteet lähitulevaisuudessa.................................................................................. 34

4. Miten tietotekniikka vaikuttaa..............................................................................................35 4.1. Prosessien halkeaminen fyysiseen ja sähköiseen osaan............................................... 35 4.2. Tietotekniikan vaikutusmekanismit ............................................................................. 38

5. Huoltovarmuusnäkökulma ...................................................................................................41 5.1. Riskien synty-, siirtymis- ja vaikutusmekanismit ........................................................ 41 5.2. ICT:n vaikutusmekanismeista syntyvät uhat ............................................................... 42

5.2.1. Tietotekniset uhat.................................................................................................. 45 5.2.2. Yhteiskunnalliset uhat........................................................................................... 47 5.2.3. Yksityishenkilön uhat ........................................................................................... 47 5.2.4. Pitkän aikavälin riskit ........................................................................................... 48

5.3. Ehdotuksia.................................................................................................................... 48 5.3.1. Menetelmät ........................................................................................................... 48 5.3.2. Konkreettiset tapaukset......................................................................................... 50 5.3.3. Organisointi........................................................................................................... 51 5.3.4. Lisähuomioita ....................................................................................................... 52

6. Johtopäätökset .....................................................................................................................55 7. Viitteet ..................................................................................................................................56 Liite 1: Tietotekniikan vaikutusmekanismit .............................................................................61 Liite 2: Haastattelurunko, kevät 2004 .....................................................................................76 Liite 3: Haastattelurungot, kesä ja syksy 2003........................................................................77 Liite 4: Haastatellut henkilöt:..................................................................................................78

3

Tausta PTS:n Sähkö ja elektroniikkapooli SEPO (c/o Sähkö- elektroniikka- ja tietoteollisuus SET) teetti vuonna 1999 samalla tutkijalla Olli Martikaisella selvityksen huoltovarmuudesta tietoyhteiskunnan aiheuttamassa muutoksessa. Raportti julkaistiin vuonna 2000 nimellä ”Tietoyhteiskunta ja huoltovarmuus”. Sen toisena kirjoittajana oli Seppo Ihalainen. Raportissa painopisteenä oli tietoturvaan, kommunikaatio-verkkojen kehitykseen ja niiden hallintaan liittyvät kysymykset. Todettiin että fyysisen osan huoltovarmuus on hyvin tunnettu ja hallittu asia, mutta sähköisen osan vastaavat käsitteet ja niihin liittyvät toimenpiteet tunnetaan huonommin.

Selvitystyössä nousi esille useitakin jatkotutkimusta tarvitsevia aiheita. Yksi niistä oli tietoyhteiskunnan prosessien tarkempi analysointi. Niinpä SEPOn Tietokone- ja tietoliikenneosasto päätti jo vuonna 2001 käynnistää jatkoselvityksen, jonka työnimenä oli: ”Digitaalisten prosessien käsitteiden edelleen kehittäminen ja kriittisten osien analysointi huoltovarmuuden kannalta”.

Tämä julkaisu on syntynyt edellä mainitun toimeksiannon pohjalta. Pääosa työstä tehtiin vuosien 2003 ja 2004 aikana. Menetelmänä käytettiin kirjallisuustutkimuksen ja teoreettisen tutkimustyön lisäksi haastatteluihin perustuvaa kvalitatiivista tutkimusta.

Koska Sähkö- ja elektroniikkapooli SEPO purettiin joulukuussa 2004, tämä raportti julkaistaan uuden tietoliikenne- ja elektroniikkatuotannon huoltovarmuudesta vastaavan PTS:n tietoyhteiskuntasektorin Elektroniikkapooli – ELPO:n ensimmäisenä julkaisuna.

Helsingissä, tammikuussa 2005

Leo Laaksonen

ELPO:n pääsihteeri

4

1. Johdanto

Huoltovarmuus on yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen turvaamista. Tähän toimintaan osallistuvat hallinto ja elinkeinoelämä yhdessä. Huoltovarmuutta suunnittelevat, ylläpitävät ja kehittävät puolustustaloudellinen suunnittelukunta ja Huoltovarmuuskeskus. Poikkeusoloihin varautuminen edellyttää säännönmukaisesti pitkäjännitteistä työtä eikä valmiuksien luominen nopealla aikataululla yleensä ole mahdollista.

Edellisessä raportissa (Martikainen, Ihalainen, 2000) tutkimme huoltovarmuutta tieto-yhteiskunnan aiheuttamassa muutoksessa. Painopisteenä oli tietoturvaan, kommunikaatio-verkkojen kehitykseen ja niiden hallintaan liittyvät kysymykset, mutta samalla nähtiin laajemmin yritysten ja organisaatioiden prosessien halkeaminen fyysiseen ja sähköiseen (digitaaliseen) osaan. Fyysiset tavaravarastot ja tavaravirrat korvautuvat osittain digitaali-silla tietovarastoilla ja tietovirroilla. Esimerkiksi reaaliaikaisesti tietotekniikalla ohjattu tuotantoketju, jossa fyysiset välivarastot ja redundanssi poistetaan, on tavoitteiltaan vastakohtainen verrattuna klassiseen huoltovarmuuden malliin, jossa luotiin kriittisten tarvikkeiden varastoja sekä redundanssia. Fyysisen osan huoltovarmuus on hyvin tunnettu ja hallittu asia, mutta sähköisen osan vastaavat käsitteet ja niihin liittyvät toimenpiteet tunnetaan huonommin. Näin ollen syntyi tarve analysoida ”prosessien halkeamista” ja sen aiheuttamia ilmiöitä tarkemmin. Aihe on varsin vähän tutkittu, joten menetelmänä käytettiin kirjallisuus-tutkimuksen ja teoreettisen työn lisäksi semiformaaleihin haastatteluihin perustuvaa kvalitatiivista tutkimusta. Raportissa olevat haastattelulainaukset ovat alkuperäisistä lyhennettyjä ja ne on muutettu kirjakielelle. Tietotekniikan aiheuttamaa muutosta ja kriittisiä kysymyksiä erityisesti metsäteollisuudessa tutkittiin myös Tekesin rahoittamassa OECD:n KISA-tutkimuksessa, jonka tulokset olivat käytettävissä. Kvalitatiivisen tutkimuksen avulla luotiin ja testattiin jaottelu mekanismeille, joilla informaatio- ja kommunikaatioteknologiat (Information and Communication Technologies, ICT) tai lyhyesti tietotekniikka vaikuttaa yrityksissä ja organisaatioissa, ja jotka näin ollen ovat prosessien halkeamisen taustalla. Jaottelun formalisoimiseksi jouduttiin myös luomaan modernin tuote- ja palvelukäsitteen malli, jota käytetään tietotekniikan vaikutusten kuvaamisessa. Tässä raportissa pyritään avaamaan laajemmin sähköisten prosessien ja niihin liittyvän kehityksen lainalaisuuksia. Tehtävä osoittautui hyvin laajaksi sen systeemisen ja verkostomaisen luonteen vuoksi. Lisäksi alueen tutkimus on vielä ollut hajanaista, on useita teoreettisia kehikoita mutta ei kokonaisia systeemisiä malleja. Uuden talouden systeemisiin ilmiöihin liittyvä teorianmuodostus, kuten horisontaalikehitys, modulaarisuus ja verkos-toituminen sekä tuottavuuden kehittämisen mallit ja mittarit, vaikuttavat olevan edelleenkin lasten kengissä. Tämä nähtiin selvästi yrityksissäkin:

5

Pitäisi kehittää teorioita, jotka selittävät näitä ilmiöitä. Yrityshaastatteluissa tietotekniikan välttämättömyys talouselämälle oli ilmiselvä: Konsolidoitumiskehitys ja avoin talous johtavat prosessien integroitumiseen. Kaikki toiminta perustuu ICT:lle. On selvää, että järjestelmillä täytyisi olla yhteinen turva-ajattelu. Kyky ylläpitää järjestelmiä manuaalisesti on unohtunut täysin. Ne eivät voi mitenkään toimia ilman IT:tä. Samoin informaatiotekniikan (Information Technology, IT) ja kommunikaation kriittisyys: Tuotanto ja bisnes ovat nykyään riippuvaisia ICT:stä. Näen tämän yhteyden, koska olen opiskellut automaatioalaa ja nyt olen IT-alalla. IT-alalla yhä kriittisemmäksi kehittyvät tukifunktiot ovat hiljalleen tuoneet alalle kriittisyyden. Automaatiopuolella yleistyvät standardoidut IT-platformit ovat puolestaan tehneet tästä alasta yhä haavoittuvamman. Tässä yhteydessä on muistettava, että tietotekniikka ei sinänsä ole muutosten syy tai aiheuttaja yrityksissä, vaan ajurina on liiketoiminta. Tietotekniikka luo liiketoiminnallista arvoa yrityksille kolmella tavalla: Automatisoimalla olemassa olevia toimintoja ja luomalla siten kustannussäästöjä, keräämällä, käsittelemällä ja integroimalla tietoa ja siten lisäämällä laatua ja tehokkuutta sekä mahdollistamalla uusia tapoja tehdä asioita. Syntyvä sähköinen liiketoiminta on organisaation sisäisten, niiden välisten ja ulkoisten prosessien hoitamista tietojärjestelmiä ja tietoverkkoja hyväksikäyttäen. Ymmärrämme tässä liiketoiminnan laajasti kattaen myös julkisten organisaatioiden toiminnan. Tämä määrittely heijastuu myös sähköisen liiketoiminnan jakautumisessa: Noin 85% sähköisen liiketoiminnan arvosta on organisaatioiden sisäisissä tai niiden välisissä prosesseissa, loput ulkoisessa sähköisessä kaupankäynnissä ja asioinnissa (Kogut 2003, Eisenmann 2002). Käymme raportin alussa läpi tietotekniikan vaikutuksia ja niin kutsuttua kolmatta teollista vallankumousta (joissakin lähteissä puhutaan viidennestä vallankumouksesta tarkoittaen samaa kehitysvaihetta). Tämän jälkeen tarkastelemme prosesseja ja niiden muutosta sekä kirjallisuuden että haastattelujen kautta. Lopuksi luokittelemme tietotekniikan vaikutuksen organisaatioissa ja prosesseissa, vaikutusten luomia uhkia ja riskitekijöitä sekä malleja, tapoja ja menetelmiä niihin ennalta varautumiseksi. Ennen kuin lukija perehtyy varsinaiseen raporttiin haluamme nostaa johdannossa esiin muutamia mielestämme merkittävimpiä tuloksia ja havaintoja. Edellisissä teollisissa vallankumouksissa teollisen tuotannon automatisoiminen oli keskeinen menetelmä tuottavuuden lisäämisessä uuden teknologian ja raaka-aineiden ohella. Tietoyhteiskunnassa vastaavasti uuden tiedon luonti, tiedon jalostaminen ja innovaatiot ovat keskeinen tuotannon muoto. Mutta tällä alueella olemme vielä käsityöläisvaiheessa. Hyvät menetelmät, työkalut ja automatisoitu ”teollinen tiedon jalostaminen” puuttuvat. Ei siis mikään ihme, jos ihmiset palavat loppuun jo ennen eläkeikää. ”Tietoyhteiskunnan teollistumisen” edellyttämä automatisoitu tiedon jalostaminen kehittynee kahdessa vaiheessa: Ensiksi ratkaistaan automatisoitu tiedon keruu ja käyttö, sen jälkeen palveluiden,

6

algoritmien ja proseduurien automaattinen tuottaminen eli ”koodeja tuottavat koodit”. Tietotyön ja palveluiden kehityksen automatisointi sekä siihen liittyvät menetelmät ja työkalut voisivat olla suuri mahdollisuus suomalaiselle ICT-alalle. Prosessien ”halkeamisen” ja tiedon automaattisen jalostamisen eräs uhkakuva on Habermasin esittämä työn käsitteen lysähtäminen (implosion): automaatio korvaa ihmistyötä ja työprosessien muutos muuttaa työn luonnetta. Työn tuote ei ole enää työn tekijän välittömän taidon ja toiminnan tulos, puhutaan ammattien häviämisestä. Palaamme tähän tutkiessamme tietämyksen ja informaation roolia tuotteissa. Prosessien ”halkeamisessa” fyysiseen ja sähköiseen osaan avainmekanismeina ovat tietämyksen ja tiedon kodifioituminen ja samanaikainen komplementaarisuuden ja kommunikaation hyväksikäyttö. Tuotanto-automaatiossa on suhteellisen helppoa siirtää ohjaus tietojärjestelmien varaan. Sen sijaan ihmisiin liittyvissä prosesseissa, kuten koulutuksessa, terveydenhuolto- ja sosiaalitoimessa sekä henkilökohtaisissa palveluissa, prosessien automaatio tietotekniikan avulla on haasteellista ja vaatii menetelmien sekä välineiden innovatiivista kehittämistä. Tietoyhteiskunnan luomat riskit jakautuvat kahteen osaan: Välittömät riskit, joiden logiikka tunnetaan mutta joita ei pystytä täysin hallitsemaan, sekä välilliset ja systeemiset riskit, jotka voivat olla näkymättömiä tai joiden logiikkaakaan ei tunneta. Välittömiä riskejä on muun muassa Internet-verkkojen laadussa, eri kommunikaatiomuotojen keskittymisessä samaan Internet-infrastruktuuriin, yhteen käyttöjärjestelmään siirtymisessä ja eri sovellusten yhdistymisessä yhdeksi toiminnanohjausjärjestelmäksi. Systeemisiä riskejä syntyy tietojärjestelmien tiukasta riippuvuudesta toisistaan ja yritysten globaalista konsolidaatiosta. Yritykset vähentävät riskejään optimoimalla toimintojaan globaalisti ICT:n avulla, jolloin syntyy uusia riskejä ja riskit siirtyvät osittain paikallisille yhteiskunta- ja yksilötasoille. Myös ”tietoyhteiskunnan teollistuminen” on systeeminen riski. Automatisoitu tiedon jalostaminen ja ”koodeja tuottavat koodit” monistavat virheellisten toimintojen vaikutukset. Saattaa jopa olla, että toisen teollisen vallankumouksen globaalit tuotantoketjut purkautuvat kolmannessa vallankumouksessa tietämysohjattujen autonomisten tuotanto-, toimisto- ja asuntojärjestelmien verkostoiksi, joissa ainoastaan tieto- ja tietämys ovat globaaleja. Maan ja energialähteiden lisäksi suojataan tietämysvarantoja ja niiden teollisia oikeuksia. Yllättävintä tutkimuksessa oli, miten vähän tiedämme näistä ilmiöistä ja niiden mekanismeista. Tietoyhteiskunta on levinnyt kaikkialle, mutta vasta nyt sen vaikutukset alkavat tuntua ja jatkuvasti voimistua. Helsingissä 4.12.2004 Tekijä

7

2. Kolmas teollinen vallankumous

2.1. Teolliset murrokset Klassisen taloustieteen mukaiset tuotannontekijät - raaka-aineet ja maa, työvoima ja pääoma - ovat saaneet rinnalleen tuotannontekijöiksi tiedon ja tietämyksen (information and knowledge). Itse asiassa Adam Smith (1776) näki jo erikoistumisen ja tietämyksen merkityksen innovatiivisuudelle yrityksissä, ja sen, ettei kilpailu perustu teknologiseen monimuotoisuuteen eli diversiteettiin, vaan diversiteettiin ja kokeiluun tuotteissa. Uusklassisen taloustieteen tutkima epätäydellisten markkinoiden teoria, tarjonnan ja kysynnän tasapaino ja eri tuotannontekijöiden vaikutus talouskasvuun johti Arrow’n kasvuteoriaan ja käsitteeseen ”Learning by Doing” (Arrow, 1962). Teorian mukaan yritykset kohdentavat kehityspanoksiaan lyhytjänteisesti ja valtiovallan tehtävä on täydentää yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaa (T&K) pitkäjänteisellä julkisella kaikkien hyödynnettävällä T&K:lla. Paul Romerin (1986) uusi kasvuteoria toi mukaan ulkoisvaikutukset, tietämyksen ja osaamisen tahattoman leviämisen eli spill-overit. Tietoon ja osaamiseen investoijan lisäksi investoinneista hyötyvät muutkin kuin alkuperäinen investoija. Näin ollen julkisen vallan kannattaa kannustaa innovaatiotoimintaa julkisella koulutuksella ja T&K:lla sekä mahdollisilla verotus- ja rahoitusvälineillä. Evolutionaarisessa taloustieteessä teknologian kehitys, innovaatiot ja niiden syntyminen nähdään kehityksen moottoreina. Innovaatioiden luonnissa ja hyödyntämisessä keskeisiä ovat organisaatiot, instituutiot ja vuorovaikutus (Lundvall 1988, Nelson ja Winter 1992, yhteenveto katso Lemola 2000). Lisäksi markkinan tekemät valinnat ja teknologisten kehityspolkujen merkitys nähdään selkeästi. Näin ollen myös tutkimus- ja kehitystyöhön liittyvässä julkisen vallan roolissa korostuu yksityisten yritysten keskinäisen sekä niiden ja tutkimuslaitosten yhteistyön kehittäminen. Historiallinen lainalaisuus talouden ja yhteiskunnan kehittymiselle ovat teknologiset innovaatiot ja niihin liittyvät teolliset kehitysvaiheet. Taloudellisen kasvun moottoreina ovat olleet ideat, joilla on kehitetty teknologiaa ja liiketoimintaa. Ensimmäinen teollinen vallankumous (n. 1780 - 1880) perustui höyryvoimaan, jonka avulla teollinen tuotanto, rautatiet ja laivaliikenne kehittyivät ja teollinen tuottavuuden kasvu nousi pysyvästi uudelle tasolle. Toinen teollinen vallankumous (n. 1880 - 1960) käynnistyi sähkövoiman ja kemian tutkimuksen teollisten sovellusten myötä ja samalla tuottavuuden kasvu lisääntyi, vastaten eri maissa uuden teknologian käyttöönottoa. Kolmas teollinen vallankumous käynnistyi tietokoneen ja digitaalisten verkkojen kehityksen myötä 1960-luvulla. Tämä tiedon digitaaliseen käsittelyyn ja siirtoon perustuva murros on vaikuttanut talouteen sekä yrityksiin laajasti, ja nämä vaikutukset näyttävät edelleenkin jatkuvan ja kehittyvän ehkä syvällisempinä ja merkittävämpinä kuin olemme uskaltaneet odottaa.

8

1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000

100000

10000

1000

100

RuotsiUKJapani

1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000

100000

10000

1000

100

1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000

100000

10000

1000

100

RuotsiUKJapani

RuotsiUKJapani

BKT per henkilö I II III

1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000

100000

10000

1000

100

RuotsiUKJapani

1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000

100000

10000

1000

100

1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000

100000

10000

1000

100

RuotsiUKJapani

RuotsiUKJapani

1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000

100000

10000

1000

100

RuotsiUKJapani

RuotsiUKJapani

1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000

100000

10000

1000

100

1700 1750 1800 1850 1900 1950 2000

100000

10000

1000

100

RuotsiUKJapani

RuotsiUKJapani

BKT per henkilö I II III

Kuva 2.1: Tuottavuuskehitys teollisten vallankumousten seurauksena (Eliasson 1986) Teknologisen innovaation leviäminen tapahtuu usein kahdessa vaiheessa. Alussa on ns. teknologiavaihe, jossa uusi teknologia standardoituu eli syntyy sen hallitseva malli (dominant design, katso Utterback ja Abernathy 1975). Tässä vaiheessa alalle tulee paljon yrityksiä, jotka näkevät teknologiassa mahdollisuuksia. Erityistä syntyvälle hallitsevalle mallille on, ettei sen tarvitse olla paras mahdollinen, vaan riittävän hyvä. Tärkeämpää kuin teknologia on mallin saama johtava markkina-asema. Hallitsevan mallin vakiintumisen jälkeen ala konsolidoituu, yritysten määrä vähenee voimakkaasti ja siirrytään ns. diffuusio-vaiheeseen, jossa malli otetaan käyttöön eri toimialoilla (Abernathy ja Utterback 1978, Anderson ja Tushman 1997).

TeknologiavaiheYritystenlukumäärä-indeksi DiffuusiovaiheDominant

Designs

-

Prosessi-innovaatiotUudet liiketoimintamallitUudet sovellukset

r -

aika1990 2000 2010

-

-

TeknologiavaiheYritystenlukumäärä-indeksi DiffuusiovaiheDominant

Designs

-

Prosessi-innovaatiotUudet liiketoimintamallitUudet sovellukset

r -

aika1990 2000 2010

-

-

Kuva 2.2: Teknologia- ja diffuusiovaihe (Abernathy and Utterback 1978, OECD 2003)

9

Diffuusiovaiheessa uutta teknologiaa hyödynnetään useilla toimialoilla ja sen käyttöönotto luo prosessimuutoksia. Hyvänä esimerkkinä tästä kehityksestä on sähkön käyttö. 1880-luvulla syntyi sähkölampun hallitseva malli. Englannissa oli 1880-luvun alussa kymmeniä sähkölamppuja valmistavaa yritystä ja niiden pörssikurssit nousivat pilviin. Sähkölamppustandardin syntymisen jälkeen yritysten määrä romahti, ja Englantiin ei valmistajia jäänyt yhtään. Hollantilainen Philips sen sijaan sai kaupan Pietarin katuvalaistuksen sähköistämiseksi, ja se säilyi murrosvaiheen yli hengissä. Sähkön hyödyntämistä ei ollut kuitenkaan pelkkä valaistus, vaan 1880-luvun jälkeen siirryttiin sähkön diffuusiovaiheeseen. Sähköä sovellettiin teollisiin voimanlähteisiin ja liikenteeseen, valaistukseen, lämmitykseen sekä kommunikaatioon. Näiden sovellusten avulla siirryttiin uuteen teolliseen kasvuvaiheeseen, joka konsolidoitui vasta 1929 laman yhteydessä. Vastaava kehitys kuin sähkön käyttöönotossa on nähtävissä myös internetin ja mobiilipalveluiden yhteydessä. Molemmissa oli teknologiavaihe ja hallitsevan mallin syntyminen 1990-luvulla. Tämä vaihe päättyi alan konsolidoitumiseen vuoden 2001 jälkeen. Diffuusiovaiheen käynnistymistä hidastavat kuitenkin institutionaaliset jäykkyydet. Suomi sai mobiilijärjestelmien, erityisesti NMT:n ja GSM:n menestyksen kautta etumatkan mobiilipalveluissa ja mobiiliteknologiassa muihin länsimaihin verrattuna, mutta epäilyksiä etumatkan säilymisestä esiintyi haastatteluissa: Visio Suomesta johtavana tietoyhteiskuntana ei perustu todellisuuteen. Esimerkiksi Korea on meitä viisi vuotta edellä. Tulevaisuuden tietoyhteydet ovat oletettavasti valtavan tehokkaita ja mahdollistavat multimedian yhdistymisen. Tämä on meillekin periaatteessa mahdollisuus, jos infrastruktuurimme pystyy seuraamaan yleistä kehitystä. Jos meillä on vanhentunut infrastruktuuri, emme voi mitenkään kehittää palveluita tai tuotteita kehittyneisiin infrastruktuureihin. Silloin mahdollisuus on menetetty. 2000-luvun alussa siirryttiin Internet- ja mobiiliteknologioiden diffuusiovaiheeseen, jossa Internet-verkkoa ja mobiilikommunikaatiota käytetään kaikilla toimialoilla ja ne muuttavat alojen prosesseja, luovat uusia toimintamalleja ja kohottavat tuottavuutta. Mobiilipalveluiden ja Internetin teknologiavaihe kesti vähän yli kymmenen vuotta, mutta diffuusiovaihe kestänee useita kymmeniä vuosia. Diffuusiovaihe on systeeminen ja eri innovaatiot hyödyntävät toisiaan synergisillä tavoilla. Suomessa tämä ICT:n ja mobiilin diffuusio on vielä hyvin keskeneräistä. Tyypilliset mallit, menetelmät ja mittarit ICT:n ja mobiilipalveluiden käyttöönottamiselle prosessien kehittämiseksi ja tuottavuuden nostamiseksi ovat vasta kehityksen alkuvaiheessa. Tämä nähtiin yrityksissäkin: Kehitykselle kaivataan selvästi ohjausta oikeaan suuntaan. ICT:n diffuusiovaihe voi edellyttää paikallisten klustereiden lisäksi samaan aikaan toimintaa sekä globaalissa että lokaalissa mittakaavassa. ICT-sovellusten ja palveluiden kehittäminen perustuu kansainvälisiin alliansseihin ja yhteistyöhön mutta niiden soveltaminen vuorostaan on tehtävä lokaalisti.

10

2.2. Tietoyhteiskunta ja uusi talous Uuden talouden ilmiöitä on havainnoitu jo useita vuosikymmeniä. Käsitteet jälkiteollinen tai palveluyhteiskunta, tietoyhteiskunta ja uusi talous ovat eri näkökulmia, jotka liittyvät toisiinsa. Haluamme tekstissä painottaa käsitteiden tieto (information) ja tietämys (knowledge) eroa, vaikka suomenkielessä sanaa tieto käytetään yleisesti tarkoittaen vaihtelevasti kumpaakin. Tietoyhteiskunta (Information Society, japaniksi Johoka Shakai) käsite syntyi Japanissa vuonna 1963 Tadao Umesaon artikkelissa, jossa kuvattiin yhteiskunnan evoluutiota informaatiotoimialojen kehityksen kautta (Castells 1998). Mainittakoon, että artikkelin kirjoittaja tutki alkujaan apinayhteisöjen kulttuureja. Artikkeli aiheutti väittelyä Japanissa 1964, mutta jo vuonna 1967 Japanin kauppa- ja teollisuusministeriö MITI otti teeman yhdeksi strategiseksi alueeksi. Tietoyhteiskuntakäsite levisi Japanista länteen 1970-luvulla, mutta jo vuonna 1969 Peter F. Drucker käytti termejä tietoyhteiskunta (knowledge society) ja tietoteollisuus (knowledge industries) kirjassaan ”The Age of Discontinuity” (1969). Jälkiteollisen yhteiskunnan käsitteen kehitti amerikkalainen sosiologi Daniel Bell erityisesti teoksessaan ”The Coming of Post-Industrial Society” (1973). Jälkiteollinen yhteiskunta on Bellin mukaan länsimaiden kehitystä koskeva ennuste, jossa talous ja ammattirakenne muotoutuvat uudelleen. Tavaratuotannosta siirrytään palveluihin (palvelu-yhteiskunta), teknologioissa siirrytään uusiin tieteeseen perustuviin teknologioihin ja pinnalle nousee uusi yhteiskuntakerros, tekninen eliitti. Näin yhteiskunta muuttuu tavaroita tuottavasta yhteiskunnasta tieto- ja tietämysyhteiskunnaksi (information and knowledge society). Yoneji Masudan kirjassa ”The Information Society as Post-Industrial Society” (1983) käsitteet tieto- ja jälkiteollinen yhteiskunta yhdistyvät. Ulrich Beck (1986) esittää tietoyhteiskunnan riskiyhteiskuntana (Risikogesellschaft). Riskiyhteiskunnalla tarkoitetaan muutosta rikkauden tuotannosta ja jakautumisesta riskien tuotantoon ja jakautumiseen. Modernisaatio luo ennennäkemättömän määrän uusia, yksilöllisiä riskejä ja teknologisia uhkatekijöitä, joita on vaikea rajoittaa saati ennustaa. Riskit kohdistuvat viimekädessä erityisesti yksilöön sosiaalisten kriisien muodossa. Beckin mukaan teollisuusyhteiskunnan klassiset käsitteet eivät riitä kuvaamaan ja selittämään syntyvää kehitystä. Jürgen Habermas (1987) vuorostaan puhuu näköalattomuudesta (uusi yleiskatsauksettomuus), joka on osoitus syvästä muutoksesta. Habermasin mukaan kyseessä on työn käsitteen lysähtäminen (implosion): automaatio korvaa ihmistyötä ja työprosessien muutos muuttaa työn luonnetta. Työn tuote ei ole enää työn tekijän välittömän taidon ja toiminnan tulos, puhutaan ammattien häviämisestä. Palaamme tähän tutkiessamme informaation roolia tuotteissa. Manuel Castells (1996) kuvaa verkostoyhteiskunnan (Network Society) kehityksen, jonka perusyksikkö on verkostoitunut yritys. Verkostoituneet yritykset toimivat yhteistyössä, joka perustuu informaation jakamiseen, vain työvoima on lokaalia. Globaalien yritysten hierarkkiset ja vertikaaliset rakenteet hajoavat ja muuttuvat osittain horisontaalisiksi. Kapitalismin uusi laji on nyt globaali pääomaverkosto, joka hallitsee pääomavirtoja reaaliaikaisten ja globaalien digitaalisten informaatioverkkojen avulla. Valta siirtyy instituutiolta näihin globaaleihin verkostoihin ja saa muodon informaation kautta, jota

11

ilmentää mediakulttuuri. Mediakulttuuri luo ristiriidan länsimaisen yksilön identiteetin kanssa: merkitykset eivät ole enää yksilön hallinnassa. Henkilökohtaisen identiteetin etsinnästä tulee sosiaalisen merkityksen lähde. Peter F. Drucker (2002) jatkaa Castellsin kuvaaman jälkikapitalistisen yhteiskunnan analysointia nimellä seuraava yhteiskunta (next society). Pääoman, luonnonvarojen ja työvoiman sijaan tiedosta tulee tärkein tuotannontekijä. Arvoa tuotetaan tiedosta kolmella tavalla: Parantamalla prosesseja ja palveluita, kehittämällä uusia tuotteita ja palveluita sekä tekemällä innovaatioita. Tieto toteuttaa itseään toiminnan kautta ja sitä mitataan tuloksilla. Johtamisen tavoitteena on tiedon allokointi tuottavaan käyttöön, tietoa sovelletaan tietoon, kun aikaisemmin pääomaa allokoitiin mahdollisimman tuottavasti. Tällä Druckerin logiikalla voidaan tulkita monia tämän päivän ilmiöitä. Ensinnäkin teoria tiedosta ja tietämyksestä taloudellisena resurssina on kovin keskeneräinen. Tämä teoria liitettynä teknologiseen muutokseen olisi ilmeisen hyödyllinen ja antaisi mahdollisuuden kehittää parempia menetelmiä luoda tietoa ja lisätä tuottavuutta. Toiseksi, jos tiedon ja tietämyksen lisääminen, uuden tiedon luonti ja innovaatiot ovat keskeinen tulevaisuuden tuotannon muoto, olemme alueella vielä käsityöläisvaiheessa. Hyvät menetelmät, työkalut ja automatisoitu ”teollinen” tiedon jalostaminen puuttuvat. Tilanne on kuin teollistumisen alkuvaiheessa Englannissa: alipalkatut ylityöllistetyt työläiset yrittävät saavuttaa tuotantotavoitteita tekemällä käsityötä tehtaissa ilman kehittyneitä massatuotannon työkaluja. Ei siis mikään ihme, jos ihmiset palavat loppuun tällaisessa ympäristössä jo varhain ennen eläkeikää (Kasvi 2004). ”Tietoyhteiskunnan teollistumisen” edellyttämä automatisoitu tiedon jalostaminen kehittynee kahdessa vaiheessa: Ensiksi ratkaistaan automatisoitu tiedon keruu ja käyttö, sen jälkeen algoritmien ja proseduurien automaattinen tuottaminen eli ”koodeja tuottavat koodit” (keskustelu Jyrki Ali-Yrkön kanssa 2004). Itse asiassa näkemys oppivista koneista ja ohjelmista ei ole uusi, vaan esiintyy jo Alan Turingilla (Hodges 1983/2000) ja nykyään kognitiotieteissä. Uudelle taloudelle on ollut taloustieteen piirissä käytössä kaksi määritelmää, suppea ja laaja. Suppea määritelmä viittaa tietotekniikan kehitykseen ja sen mahdollistamaan tuottavuuden kasvuun. Laaja määritelmä tarkastelee talouden muutosta tietotekniikan, globalisaation, finanssi- ja työmarkkinoiden sekä julkisen talouspolitiikan yhteisvaikutuksen muodostamana kokonaisuutena (Hämäläinen 2001). Haastatteluissa tietojärjestelmiin sisältyvän tiedon merkitys korostui: ICT on nykyään bisnesprosessin keskeisin työkalu. Se on kasvanut usein niin hiljaa, ettei sen kriittisyyttä ole tiedostettu – ainakin toimistopuolella. Ajatellaan että ICT on kaksijakoinen: kriittiset järjestelmät, kuten prosessiautomaatio, ja toimistopuolen ICT. Edellisen toimimattomuus lamauttaa tuotannon, jälkimmäisen toimimattomuus puolestaan bisneksen. Tieto on korvaamattomampi tuotannontekijä kuin ihmiset: Tietojärjestelmä on ylivoimaisesti arvokkaampi kuin työntekijät. Myyntitykit ja teknologiaosaajat ovat tässä ympäristössä kohtalaisen helposti korvattavissa.

12

Tietojärjestelmään vuosien varrella kertyneen valtavan tietomäärän korvaaminen olisi puolestaan lähes mahdotonta. Tietotekniikka on ollut myös iso investointikohde: ICT järjestelmien kehittämiseen osallistuvan henkilöstön määrällä ja vuosien varrella kertyneellä työmäärällä saavutettaisiin monilla aloilla todella näkyviä tuloksia. ICT alalla saavutusten arvoa ja tärkeyttä on kuitenkin vaikea ymmärtää tai tiedostaa, kun kehitys tapahtuu hiljaa taustalla, eivätkä tuloksetkaan ole niin konkreettisesti nähtävissä. Kehittymisen lisäksi järjestelmiin on vuosien varrella kertynyt valtava määrä tietoa. Keskustelussa tietotekniikan tuottavuudesta esiintyy erisuuntaisia näkemyksiä. Solowin paradoksi 1980-luvulla väittää, ettei tietoteknisillä investoinnilla ole osoitettavissa tuottavuuslisäyksiä, vaan kyseessä on enemmänkin tietotekniikan suorituskyvyn kasvun ja laskevien hintojen luoma harha. Toisaalta uudemmassa tutkimuksessa on osoitettu, että tietotekniikka nostaa tuottavuutta erityisesti organisaatiomuutosten ja digitaalisten verkkojen käytön yhteydessä (OECD 2003). Suomalaisten yritystilastojen perusteella tietotekniikan tuottavuusvaikutus on ollut keskimäärin noin 8-20%, mutta tapauskohtaiset erot ovat suuria riippuen yritysten iästä ja toimialasta, negatiivisia vaikutuksia ja vastaavasti yli 100% tuottavuuskasvujakin löytyy (Maliranta ja Rouvinen 2003). Mobiiliteetin tuottavuus on suurempi, keskimäärin noin 40%. (samojen tekijöiden toistaiseksi julkaisematon tulos). Haastattelujen yhteydessä arvioitiin esimerkiksi pankkitoiminnan transaktioiden määrän henkilökuntaan nähden nelikertaistuneen 1980-luvun jälkeen: Suomen pankkien transaktioiden määrä suhteessa henkilöstömäärään on nelinkertaistunut. Henkilöstökustannukset ovat ehkä nousseet nopeammin kuin ATK-kulut. Muutos on kuitenkin erittäin merkittävä. Keskiansiot kasvavat vaikka absoluuttiset palkat eivät muutu. Suurin mitattavissa oleva saavutettu hyöty on kustannustehokkuus, toinen on reagointikyky ja joustavuus siirryttäessä investoinneista palveluostoihin. Vastaavasti tukkukaupassa EDI:n käyttöönoton seurauksena pystyttiin virtaviivaistamaan toimitus ja laskutusketjuja merkittävästi: Ennen 80-lukua pääasia oli sisäinen integraatio. 80-luvulla alkoi ulkoinen integraatio, joka jatkui 90-luvulle. 80-luvulla kehitys oli vauhdikkainta; otettiin käyttöön OV-EDI. Tietoliikenne ja ATK-palvelujen käyttö on kasvanut 1990-luvulla erityisesti kansain-välisessä teollisuudessa. Esimerkiksi metsäteollisuudessa tietoliikennepalvelujen käyttö on teollisuustilastojen mukaan noin kaksinkertaistunut ja ATK-palvelujen käyttö kolmin-kertaistunut vuosien 1995 ja 2002 välillä. Tämä kehitys korreloi suoraan tuotannon ulkomaille siirtymisen kanssa (Kuva 2.3). Kilpailukykyinen kansainvälistynyt tuotanto ja logistiikka on edellyttänyt modernin tietotekniikan ja tietoliikenteen käyttöä, ja haastatteluissa arvioidaan näiden käyttötarpeiden vielä moninkertaistuvan.

13

0,000

5,000

10,000

15,000

20,000

25,000

1990 1995 2000 2002

Mrd

euro

0

0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

% li

ikev

aihd

osta Tuotanto Suomessa

Tuotanto ulkomailla

Tietoliikennepalvelut %ATK-palvelut %Tietoliikennelaitteet %

0,000

5,000

10,000

15,000

20,000

25,000

1990 1995 2000 2002

Mrd

euro

0

0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

% li

ikev

aihd

osta Tuotanto Suomessa

Tuotanto ulkomailla

Tietoliikennepalvelut %ATK-palvelut %Tietoliikennelaitteet %

Kuva 2.3: Suomalaisen metsäteollisuuden tietoliikenne- ja IT-palvelujen oston kehitys (Lindström, Martikainen ja Hernesniemi 2004). Huomattava kaiken kaikkiaan on, että tietotekniikka ei sinänsä ole muutosten ajuri yrityksissä, vaan ajurina on liiketoiminta, joka etsii parempia ja tuottavampia tapoja tehdä yrityksen tavoitteena olevia asioita. Tietotekniikka mahdollistaa näiden asioiden tekemisen uusilla, paremmilla ja tuottavammilla tavoilla sekä auttaa hallitsemaan yrityksen riskejä muuttuvassa ympäristössä. Näin ollen, kun puhumme tietotekniikan vaikutuksista liiketoimintaan ja organisaatioihin, on muistettava, että vaikutukset tulevat toiminnan kehittämisen vaatimuksista, eivät tietotekniikan vaatimuksista.

2.3. Uuden talouden vaikutus teollisuudessa

2.3.1. Moderni tuote- ja palvelukäsite Markkinoinnissa huomattiin jo varhain, että tuotteeseen liittyy useita ominaisuuksia (characteristics), joiden liittäminen tuotekäsitteeseen oli hyödyllistä. Tällaisia ominaisuuksia ovat mm. tuotemerkki, mielikuvat, asiakaspalvelu, toimitusaika, laatu ja huolto. Varsinaista tuotetta alettiin kutsua ydintuotteeksi (core product), ja sen ympärillä nähtiin kehämäisesti eritasoisia tuote-ominaisuuksia (product characteristics). Tällaista tuotenäkökulmaa kutsutaan moderniksi tuotekäsitteeksi. Kun tuotteen asiakasarvo jaetaan eri ominaisuuksille, näitä teoreettisia ”ominaisuuksien hintoja” kutsutaan Hedonistisiksi hinnoiksi (Hedonistic prices).

14

Valmistuksen ja suunnittelun näkökulmasta itsenäisistä osista koostuvaa tuotetta kutsutaan modulaariseksi tai komponentoituvaksi. Kilpailukykyisen ICT-tuotteen suunnittelussa tuoterunkojen (framework), alustojen (platform) ja komponenttien käyttö on nykyaikana välttämättömyys. Elektroniikkateollisuus perustui komponentteihin jo 1920-luvulla, minkä jälkeen se on kokenut lukuisia teknologiamurroksia sekä komponenttitasolla (radioputket -> transistorit) että järjestelmätasolla (analogiatekniikka -> digitaalitekniikka, erilliskomponentit -> mikropiirit). Mikroprosessori ja sulautetut ohjelmistot ovat olleet ehkä radikaalein elektroniikan murros tähän mennessä, ne muuttivat sekä tuotteiden arkkitehtuurin että suunnittelun.

2.3.2. Palvelujen merkityksen kasvu Palvelulla, laajasti ymmärrettynä, tarkoitetaan sellaista aineetonta suoritetta, joka siirtyy käyttötilanteessa palvelun tuottajalta sen käyttäjälle. Palveluille on perinteisesti ollut tyypillistä se, ettei niitä voi varastoida eikä niitä voi myydä edelleen kolmannelle osapuolelle, koska tuotanto ja kulutus tapahtuvat samanaikaisesti. Ohjelmistot ja digitaaliset verkot muuttavat palvelukäsitettä: Palvelu voidaan muuttaa ohjelmistoksi ja sitä voidaan käyttää joko lokaalisti tai verkon kautta. Näin palvelu muuttuu enemmän tuotteen tai automatisoidun prosessin kaltaiseksi. Tavallaan "palvelun ja tuotteen rajat hämärtyvät", tuotteeseen kuuluvat sen ohjelmisto-, sisältö- ja palveluelementit. Itse asiassa rajanveto sulautetun ohjelmiston ja verkosta tuotteeseen saatavan palvelun välillä on häilyvä, ja osittain valintakysymys. Jos verkkoyhteys on kallis, kannattaa ohjelmistot ladata päätelaitteeseen (matkapuhelin), kun taas vastakkaisessa tapauksessa kaikki palvelut voivat olla verkon takana (Laajakaistaliittymät, WLAN, televisio ja radio). Sulautettuihin ohjelmistoihin ja verkkopalveluihin perustuvia tuotteita voidaan kehittää, simuloida ja testata tietokoneympäristöissä virtuaalisesti (Leppälä, Kerttula ja Tuikka 2003).

2.3.3. Arvoketju- ja prosessimuutokset Tuotteen komponentoituminen ja jakautuminen elementteihin antaa mahdollisuuden ulkoistaa osien tuotannon tai tuotteen kokoonpanon. Palveluelementtien syntyminen, erityisesti ICT:n kautta, vapauttaa myös elementtien kehityksen ja tuotannon paikkasidonnaisuudesta. Näin traditionaalinen arvoketju alkaa pilkkoutua moniulotteiseksi arvoverkostoksi (Parolini 1999). Arvoverkostojen myötä voidaan sanoa "tuotannon rajojen hämärtyvän". Standardoitujen komponenttien tai elementtien tuotannossa voi syntyä mittakaava- ja osaamisetuja, joiden vaikutuksesta komponentti-valmistajista tai ohjelmisto/ palvelutuottajista voi tulla globaaleja suuryrityksiä. Tällaiset yritykset voivat parhaimmillaan ottaa haltuunsa toimialan johtoaseman (vrt. Intel, Microsoft, Oracle).

15

Moderneissa yrityksissä on siirrytty tuotannon ohjauksessa kysyntäohjaukseen. Tällainen reaaliaikainen ohjaus edellyttää kysyntätietojen ja ennusteiden saamista hyvissä ajoin valmistusprosessiin sekä komponenttitoimittajille. Isot valmistajat kytkevät mielellään jakelukanavansa ja alihankkijansa sähköisesti suoraan tuotannonohjausjärjestelmiinsä. Tässä suhteessa voidaan sanoa myös "yritysten rajojen hämärtyvän".

2.3.4. Horisontaalikehitys Jos tuotteen tai palvelun tuotannossa jotkut moduulit tai elementit standardoituvat siten, että ne sopivat useisiin rinnakkaisiin tuotteisiin jopa yli toimialojen, voi kyseisestä osasta tulla itsenäinen. Riittävän kysynnän vallitessa tällainen itsenäinen osa voi muuttua globaaliksi standardiksi tai jopa osatoimialaksi. Esimerkeiksi käyvät Internet-teknologian standardoi-tuminen ja sitä hyödyntävät johtavat IT- ja telekommunikaatioyritykset. Tällaista kehitystä kutsutaan horisontaalikehitykseksi. Horisontaalimallia, jossa kaikki tietoliikennepalvelut perustuvat Internetprotokollaan (IP) kutsutaan All-IP –malliksi. Näyttäisi siltä, että horisontaalikehitys liittyy erityisesti komponentteihin perustuviin tuotteisiin tai palveluihin ja näkyy monilla ICT-pohjaisilla toimialoilla. Ilmiön merkityksen nähdään jatkuvasti kasvavan yritysten liiketoiminnan positiointia analysoitaessa (Christensen 2004).

AllAll--IPIP Telephone Telephone Data TV Data TV

HORIZONTAL ACCESSHORIZONTAL ACCESSHORIZONTAL ACCESSACCESS TECHNOLOGIES ACCESS TECHNOLOGIES IP BASED NETWORKIP BASED NETWORKIP BASED NETWORKNETWORK TECHNOLOGIESNETWORK TECHNOLOGIES NETWORK BASED SERVICES HORIZONTAL SERVICESHORIZONTAL SERVICESHORIZONTAL SERVICES

Kuva 2.4: Tietoliikenteen horisontaalikehitys rinnakkaisista vertikaalisista verkoista Internetprotokollaan (IP) perustuvaan teknologiaan Christensenin mukaan globalisaation vaikutuksesta standardoituvat alat menettävät erikoisluonteensa eli kommoditisoituvat, jolloin voi syntyä globaaleja horisontaaleja. Kommoditisoitumiskehityksessä olevien yritysten on pyrittävä kannattavuutensa säilyttääkseen siirtymään näistä horisontaaleista arvoketjunsa johonkin kannattavampaan osaan, mahdollisesti alavirtaan. Tätä Christensen kutsuu dekommoditisaatioksi. Näistä uusista alueista vuorostaan voi muodostua globaaleja vertikaaleja.

16

2.3.5. Tietointensiiviset palvelut Samoin kuin primääriarvoketju voi kokea horisontaalikehityksen, vastaava ilmiö on nähtävissä myös sekundääriarvoketjuissa. Sekundääriarvoketjuissa horisontaalikehitystä kutsutaan tietointensiivisten palvelujen syntymiseksi (Knowledge Intensive Service Activities, KISA, Knowledge Intensive Business Services, KIBS). Nämä ovat olleet viime vuosina länsimaiden nopeimmin kasvavia palveluita. Tuote- ja palveluominaisuuksien, komponenttien sekä suunnittelumenetelmien standardoituminen mahdollistavat niihin liittyvien palveluiden myynnin yhä laajemmalle asiakaskunnalle. Samaan aikaan kun globaalit yritykset keskittyvät tärkeimpiin arvoa tuottaviin toimintoihinsa ne usein ulkoistavat muita toimintojaan. Näin globalisaatio ja toimialan konsolidaatio edistävät tietointensiivisten palvelujen syntyä. Osaamisintensiivisillä liike-elämän palveluilla on useita tyypillisiä ominaisuuksia. Tyypillisiä ovat ainakin seuraavat piirteet (Miles 1999, Lindström, Martikainen ja Hernesniemi, 2004):

1) Tiedon tuottaminen toisille yrityksille: Tiedon kehittäminen ja soveltaminen liittyy olennaisena osana osaamisintensiivisiin palveluihin. Tiedon tuottajille on ominaista myös korkeasti koulutetut työntekijät.

2) Palvelut liittyvät uuteen teknologiaan: Liike-elämän palvelut ovat sellaisten

palvelutuotteiden jakajia, jotka perustuvat tavalla tai toisella uusiin tai kehittyviin teknologioihin. Yksi merkittävä alue on esim. informaatioteknologia ja sen hyödyntäminen.

3) Palvelu, jonka tuottaja toimittaa, on suunniteltu vuorovaikutuksessa käyttäjän

kanssa: Tämä tarkoittaa sitä, että asiakas on osaamisintensiivisen palvelun tuottajalle erittäin tärkeä, kun palvelutuote räätälöidään ja siten ikään kuin tehdään mittatilaustyönä ao. asiakkaalle sopivaksi.

On tärkeää huomata, että osaamisintensiivisiin palveluihin liittyvä tietojen vaihdanta ei ole välttämättä aina täysin avoimessa, läpinäkyvässä tai koodatussa muodossa vaan se on osin niin sanottua hiljaista tietoa. Yritysten työntekijöiden ja työryhmien välinen vuorovaikutus onkin siksi ratkaisevaa uuden tiedon luomiselle. Palvelun tuottajan ja toisaalta asiakkaan tietopohjien hyödyntäminen vaatii hedelmällistä vuoropuhelua. Myös ns. näkyvän ja hiljaisen tiedon uudelleenmuokkaus ja käsittely on olennaista tämän tyyppisessä vuorovaikutussuhteessa (Nonaka ja Takeuchi 1995).

2.3.6. Innovaatioiden merkitys Innovaatioiden syntymisen ymmärtäminen on ollut suuri haaste tutkimukselle. Emme pysty selittämään tyhjentävästi innovaation luomistapahtumaa enempää kuin maalauksen tai sävellyksenkään. Sen sijaan asiakastarpeen ymmärtäminen ja hyvä kommunikaatio korreloi menestyksellisiin innovaatioihin (von Hippel 1988) ja markkinatarve innovaatioprosessiin

17

(Mowery ja Rosenberg 1979). Teknologian kehitykseen, käyttöönottoon ja innovaatioiden syntyyn liittyy useita tunnettuja lainalaisuuksia. Ensinnäkin, tietämyksellä (knowledge) on merkitystä (Marshall 1890). Kaikki innovaatiot perustuvat tietoon. Tästä seuraa myös, että historialla on merkitystä (path dependence). Innovaatiot perustuvat usein olemassa olevaan osaamiseen ja aikaisemmin tehtyihin asioihin (Dosi 1988). Lisäksi aktiivisella tutkimuksella ja kehityksellä (T&K) on merkitystä. Tähän liittyvät nykyään nopeimmin kasvavat ja innovaatioita luovat tietointensiiviset palvelut (KISA, KIBS) (Miles 1999). Luova tuho (Schumpeter 1912) syntyy teknologian kehittymisvaiheessa uusien innovatiivisten pienten yritysten tullessa markkinoille ja niiden tuotteiden korvatessa vanhoja (ns. Schumpeter I -teoria). Teknologian diffuusiovaihetta hallitsevat olemassa olevat suuryritykset (incumbents), jotka hyödyntävät uusia ratkaisuja olemassaolevien tuotteiden kehityksessä ja ovat suurimpia T&K-panostajia (Schumpeter 1942, ns. Schumpeter II –teoria). Tietämyksen ja T&K-panosten lisäksi yritysten sisäisillä prosesseilla on merkitystä. Yrityksen rutiinit realisoituvat yrityksen sisäisissä prosesseissa (Penrose 1959, Nelson ja Winter 1992). Yrityksen sisäisen rakenteen lisäksi yrityksen ympäristöllä on merkitystä. Tähän systeemiseen näkökulmaan liittyvät klusterikäsite (Porter 1990) ja kompetenssiblokin käsite (Carlsson ja Eliasson 2001). Yritys tarvitsee toimiakseen kumppaneita, esimerkiksi alihankkijoita tai jakelukanavia. Nämä ovat komplementaarisia (complementary) yrityksen omalle toiminnalle (Teece 1986). Yhteistyön kautta voidaan saavuttaa myös synergioita (Milgrom ja Roberts 1990).

2.4. Tietotekniikan kehitys Tietotekniikan horisontaalikehitys toteutui ensin ATK-järjestelmissä 1980-luvulla ja tietoliikennejärjestelmissä tämä kehitys on paraikaa käynnissä (Kuva 2.4). 1970-luvulla ala oli hyvin vertikaalinen, kullakin tietokonevalmistajalla oli oma laitteistonsa, käyttöjärjestelmänsä ja ohjelmistonsa. Suurin oli IBM (Big Blue) ja muita valmistajia kutsuttiin seitsemäksi kääpiöksi (Seven Dwarfs). Mikroprosessorin kehittyminen 1970-luvulla synnytti henkilökohtaisen tietokoneen eli PC:n, ja IBM:n 1981 markkinoille tuoma PC muodostui hallitsevaksi malliksi. PC:n markkinamenestys ja avoin arkkitehtuuri mahdollistivat klooni-valmistajat ja alalle tuli suuri joukko PC-ohjelmistovalmistajia. Muutamassa vuodessa IT-teollisuus siirtyi horisontaaliseen PC-aikaan, ja nopeimmin kasvavat valmistajat olivat Intel ja Microsoft. Microsoft kehitti IBM:n kanssa yhdessä graafista käyttöjärjestelmää 1980-luvun lopulla ja onnistui tuomaan oman Windows-käyttöjärjestelmänsä markkinoille ennen IBM:n vastaavaa OS2-käyttöjärjestelmää. Liittämällä Windowsiin Office-toimisto-ohjelmapaketin, johon

18

sisältyi useita innovaatioita, Microsoft sai johtavan aseman PC-markkinassa 1990-luvulla, ja ohjelmistoteollisuus siirtyi PC-aikaan (Palmberg ja Martikainen 2003). Tietoliikenteessä tapahtui 1970-luvulla kaksi merkittävää uudistusta: digitaalisten verkkojen tulo ja tietokoneiden verkottuminen. 1980-luvulla tapahtui vielä kolme murrosta, jotka muuttivat voimakkaasti tietoliikennealan kehityskulkua parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Ensimmäinen oli Bell Systemsin pilkkominen kartellisyytösten nojalla 1983 AT&T -kaukoverkko-operaattoriksi ja seitsemäksi paikallisoperaattoriksi (Baby Bells). Tämä käynnisti telekilpailun USA:ssa sekä äänipalvelujen ja älyverkkojen kehityksen. Suomessa nämä kilpailulähtöiset tuotteet USA:sta, äänipalvelut (älyverkot ja 0800-palvelut sekä suomalainen keksintö 0700-palvelut) sekä reitittimet, otettiin telekilpailun välineiksi. Toinen 1980-luvun saavutus oli GSM:n eli digitaalisen mobiiliverkon standardointi Euroopassa (GSM = Groupe Spécial Mobile CEPT standardointityöryhmän mukaan). Nokia pääsi GSM-kehitysalliansseihin ja nousi merkittäväksi mobiilivalmistajaksi (Palmberg ja Martikainen, 2004). GSM avasi myös telekilpailun Euroopassa, sillä useimmissa maissa annettiin vähintään kaksi GSM-mobiilioperaattorilisenssiä. Kolmas 1980-luvun innovaatioalue oli PC:n oheislaitteiden liittämiseen ja PC:iden verkottamiseen kehitetty lähiverkkoteknologia (Local Area Network, LAN), sekä teollisuusautomaatiojärjestelmien ja yritysten lähiverkkojen liittämiseen kehitetyt reitittimet (router) ja sillat (bridge). Alan johtavaksi yritykseksi nousi Stanfordissa Kaliforniassa perustettu Cisco Systems, joka toimitti ensimmäisen reitittimensä 1986. Suomalainen innovaatio oli amerikkalaisen yrityksen sisäisen reititinverkon toteutus teleoperaattoriverkkona ja reitittävän datasiirron tarjoaminen julkisena operaattoripalveluna (Datanet, 1989). Tämän seurauksena Suomeen kehittyi varhain korkea Internet-host penetraatio, sillä julkishallinto, yliopistot ja yritykset olivat ensimmäisiä Datanet-asiakkaita. 1980-luvulla syntyi neljäskin innovaatio, HTML-standardi (HyperText Markup Language), mutta sen merkitys tuli näkyville vasta 1994 ensimmäisen Mosaic-selaimen myötä. Mosaic, ja siitä kehittynyt Netscape käynnisti Internet-vallankumouksen, jonka seurauksena Internet Protokolla (IP) vakiintui 1990-luvulla hallitsevaksi reititinverkkojen standardiksi ja Web (World Wide Web) käyttöliittymästandardiksi. Web ja GSM olivatkin 1990-luvun nopeimmin kasvaneet standardit. Muutamat asiantuntijat uskovat mobiiliverkon kehittyvän täysin Internet-pohjaiseksi langattomaksi 4G-verkoksi (Martikainen 2004). Tietotekniikan peräkkäiset murrokset ja samanaikainen useiden teknologioiden ja sovellusten ylläpitäminen ja liitäntä toisiinsa ovat johtaneet yrityssektorilla palveluiden ja systeemi-integraation roolin kasvuun siten, että ne muodostavat jo IT-alan suurimman liiketoiminta-alueen (Datamonitor 2003, katso kuva 2.5). Systeemi-integraation alustoina käytetään Middleware-ohjelmistoja (esim. CORBA, Common Object Request Broker, ja EJB, Enterprise JavaBeans) sekä moderneja integrointisovelluksia kuten EAI (Enterprise Application Integration) ja työnkulkusovellukset (Workflow applications). Yritysten väliseen tapahtumankäsittelyyn on kehitteillä Web-services –arkkitehtuuri, joka itse asiassa muistuttaa 1990-luvun alussa kehitettyä CORBA-arkkitehtuuria, jossa transaktioissa käytetään Internetin XML-sanomia (Extensible Markup Language).

19

0200400600800

100012001400

IT ko

nsult

ointi ja

palve

lut

Inter

net -oh

jelmist

ot ja pa

lvelut

Ohjelm

istot ja

palve

lut

Ohjelm

istot

Inter

net - ja

posti

myynti

Inter

net -m

yynti

Inter

net -liit

tymät

BU

SD 200320052007

0200400600800

100012001400

IT ko

nsult

ointi ja

palve

lut

Inter

net -oh

jelmist

ot ja pa

lvelut

Ohjelm

istot ja

palve

lut

Ohjelm

istot

Inter

net - ja

posti

myynti

Inter

net -m

yynti

Inter

net -liit

tymät

BU

SD 200320052007

Kuva 2.5: IT-alan suurin osa-alue on palvelut

0200400600800

100012001400

Ohjelm

istot

Intern

et -myy

nti

Intern

et -liitt

ymät

BU

SD 200320052007

0200400600800

100012001400

IT-kons

ultoin

ti ja pa

lvelut

Intern

et-oh

jelmist

otja

palve

lut

Ohjelm

istot

ja pa

lvelut

Intern

et-ja

posti

myynti

Intern

et -myy

nti

Intern

et -liitt

ymät

BU

SD 200320052007

Tietotekniikkaa käytettäessä käsitteet joudutaan määrittelemään ja dokumentoimaan, jolloin ne välttämättä kodifioituvat. Näin osa hiljaisen tiedosta (tacit knowledge) muuttuu eksplisiittiseksi ja dokumentoiduksi eli koodatuksi (codified). Koodattua tietoa voidaan siirtää ja sen tuottamista ja käsittelyä sekä ohjelmistojen kehitystä voidaan ulkoistaa (outsource) jopa ulkomaille (offshore). Ainoastaan lokaalit palvelut ja systeemi-integraatio säilyvät paikallisina (Pavitt 2002). Palvelut ja niihin liittyvän tuotantovälineiden ja henkilöstön ulkoistaminen eivät välttämättä ole kuitenkaan jatkuva trendi. Avoin lähdekoodi mahdollistaa standardialustojen syntymisen. Samalla voi jokin uusi teknologia käynnistää jälleen odottamattomia muutoksia. Esimerkiksi tulevaisuudessa on mahdollista, että yrityksissä siirrytään koko tietoliikenteen ulkoistamisesta omaan maanlaajuiseen tai kriittisten globaalien yhteyksien mustakuituinfrastruktuuriin (dark fiber infrastructure), jonka päälle ostetaan palvelutarjoajilta tai teleoperaattoreilta verkon tekniikka ja operointi. Muistin halpeneminen aiheuttanee vuorostaan, että informaation hyötykäyttö siirtyy yhä pienempään yksikkökokoon. Tällä hetkellä ICT-henkilöstön määrä on suurin megakeskuksissa, sillä suuryritykset nostavat ICT-järjestelmillä tuottavuuttaan. Seuraava haaste on tuottavuuden nosto PKT-tasolla ja lopuksi yksilötasolla. Henkilökohtainen tietovarasto mahtuu pian muutaman gigatavun Flash-muistiin, joka on kynän kokoinen.

20

2.5. Mihin kehitys johtaa? Ensimmäinen teollinen vallankumous perustui raaka-aineiden ja työvoiman saatavuuteen, toinen raaka-aineisiin, teknologiaan ja energiaan. Kolmas teollinen vallankumous pohjautuu yhä enemmän tiedon ja tietämyksen hallintaan siten, että tuotteiden ja palvelujen arvosta siirtyy kasvava osa ohjelmistoihin ja sisältöihin. Tuotannontekijöiden väliset suhteet saattavat muuttua (Kuva 2.6, keskustelu Petri Pullin kanssa 2004). Samaan aikaan kuin prosessorien ja siirretyn bitin hinta laskee voimakkaasti, energian ja fyysisen logistiikan hinta nousee. Tästä voi seurata odottamattomia muutoksia teollisiin rakenteisiin. Siirretyn Siirretyn bitin hintabitin hintaKorkea Korkea TT ietämyksenietämyksen keskittyminen FyysinenFyysinen keskittyminenkeskittyminen Energian Energian

hinta hinta Matala Matala 1800 1800 19001900 20002000 20502050 Kuva 2.6: Tuotannon keskittämisestä tietämyksen ja tiedon keskittämiseen Tällä hetkellä globaalit yhtiöt optimoivat toimintaansa siirtämällä työvaltaisia toimintoja offshore-maihin: Itä-Aasiaan, Venäjälle, Itä-Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan. Energia ja logistiikka eivät ole ongelmia, tuotanto ja jakelu ohjataan globaalien informaatioverkostojen avulla. Samalla offshore-maat kasvattavat elintasoaan ja energian kulutustaan jopa 10-20% vuodessa. Ehkä jo 20-30 vuoden kuluttua voidaan joutua tilanteeseen, jossa puolet maailman energian- ja öljynkulutuksesta on Kiinassa ja Intiassa, ja näiden maiden elintaso lähestyy Eurooppaa. Energian hinnan nousu rajoittaa kuljetuksia ja perustuotantoa, toisen teollisen vallankumouksen fyysinen logiikka ei enää toimi. Sen sijaan vaihtoehtoiset energiamuodot ja paikallinen juuri tarpeeseen valmistus nousee. Saattaa jopa olla, että toisen teollisen vallankumouksen globaalit tuotantoketjut purkautuvat kolmannessa vallankumouksessa tietämysohjattujen autonomisten kehitys-, tuotanto- ja asumisjärjestelmien verkostoiksi, joissa ainoastaan informaatio ja tietämys ovat globaaleja. Uusi tuote tai palvelu kehitetään ohjelmistona tai sisältönä siellä, missä kehitys on kannattavinta, ja siirretään sähköisesti sinne, missä asiakkaat ovat tai missä ohjelmiston sisältävä fyysinen tuote valmistetaan.

21

Paikallista energiantuotantoa ja käyttöä kehitetään (esim. tuuli- ja turvevoima, biodiesel ja ydinvoima). Maan ja energialähteiden lisäksi puolustetaan ja suojataan tietämysvarantoja ja niiden teollisia oikeuksia. On myös vaihtoehtoisia skenaarioita globalisaatiolle ja jatkuvalle kasvulle. Esimerkkejä näistä voivat olla vakavat kriisit Aasiassa tai Lähi-idässä, jotka pysäyttävät lupaavan kasvun. Samoin läntiset taloudelliset kriisit ja niiden mahdollisesti aiheuttamat kansainvälisen kaupan rajoitukset ovat mahdollisia. Esimerkiksi ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt globalisaatio johti epätasaiseen taloudelliseen kehitykseen, jonka luomat paineet aiheuttivat myöhemmin alueellisten blokkien syntymisen (Milberg 1998). Emme myöskään tunne pitkällä tähtäimellä biologisen evoluution reagointia ilmaston lämpiämiseen ja kemiallisen kuormituksen kasvuun. Kuvassa 2.7 on yksinkertaistettu syy-seuraussuhdeverkko, johon on sijoitettu tämän luvun kuvaamat keskeiset käsitteet ja ilmiöt.

ICT-investoinnit

vaikutukset

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Liiketoimintamallien kehitys

Prosessimuutokset

Innovaatiot

Palvelut

Horisontaalikehitys

Tietotekniikan

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Liiketoiminta-mallien kehitys

Prosessi-muutokset

Globalisaatioja offshore

Rakennemuutos

Palvelut KISAKIBS

ICT-kehitys

ICT-investoinnit

vaikutukset

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Liiketoimintamallien kehitys

Prosessimuutokset

Innovaatiot

Palvelut

Horisontaalikehitys

Tietotekniikan

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Liiketoiminta-mallien kehitys

Prosessi-muutokset

Globalisaatioja offshore

Rakennemuutos

Palvelut KISAKIBS

ICT-kehitys

Kuva 2.7: Tietoyhteiskunnan syy-seuraussuhdeverkko

22

3. Miten prosessit muuttuvat

3.1. Prosessien käsitteet ja mallit Prosesseilla tarkoitetaan yritysten ja organisaatioiden toimintaansa tarvitsemia, aikaa vaativia ja resursseja kuluttavia aktiviteetteja, jotka yhdessä muodostavat tavoitteen mukaisen tuotoksen tai palvelun. Prosessi eroaa projektista toistuvuutensa perusteella. Projekti liittää toisiinsa tavoitteen, aikataulun ja resurssit yhtä toteutusta varten, kun taas prosessi käyttää resursseja tuottamaan toistuvasti samaa tuotevalikoimaa tai palvelua. Prosessin mittareina ovat tuotos (output, tuotteita tai palveluita) ja panos (input, esim. komponentteja tai palveluita) mittayksikkönä tapahtumaa aikayksikössä sekä tuottavuus (arvo miinus kustannus per tapahtuma tai aikayksikkö). Kuten projektilla on prosessillakin asiakas/asiakkaita ja sen resurssit voivat jakautua useisiin organisaatioyksiköihin tai yrityksiin. Prosessit jaetaan ydinprosesseihin ja tukiprosesseihin. Ydinprosessi (core process, primary process) liittyy varsinaisen tuotteen tai palvelun tuotantoon, raaka-aineiden ja komponenttien hankintaan sekä tuotteiden tilauksiin ja toimituksiin. Tukiprosesseja ovat esimerkiksi johtamisen, talous- ja henkilöstöhallinnon, tutkimuksen ja kehityksen sekä informaatiopalvelujen prosessit, sikäli kun ne eivät ole yrityksen pääasiallista tuotantoa.

Ydinprosessi

Tukiprosessit

Raaka- kompo- valmistus jakeluaineet nentit

Tietojärjestelmä ja tietoliikennepalvelut

R&D design ...

Ydinprosessi

Tukiprosessit

Raaka- kompo- valmistus jakeluaineet nentit

Tietojärjestelmä ja tietoliikennepalvelut

R&D design ...

Kuva 3.1: Ydin ja tukiprosessit Usein samaistetaan yrityksen arvoketju sekä ydinprosessit. Arvoketju kuvaa tuotteen arvon kehittymistä eri tuotantovaiheiden yli (Porter 1980). Jos kaikki tuotannon vaiheet ovat samassa yrityksessä, yritystä kutsutaan vertikaalisesti integroituneeksi. Jos kyseisen alan yritykset ovat tällaisia, kutsutaan toimialaa vertikaalisesti integroituneeksi. Jos sen sijaan yritys keskittyy vain yhteen tuotteeseen tai sen johonkin tuotantovaiheeseen, mutta tarjoaa sitä laajasti eri yrityksille tai eri toimialoille, yritys toimii horisontaalisesti.

23

Tukiprosessit

Standardikomponentithorisontaalivalmistajalta

jakelu

komponentit

raaka-aineet

ITR&D

kuljetus

Ydinprosessi

valmistus

komponentit

kommunikaatio

ITR&D

kuljetus

design

Tukiprosessit

Standardikomponentithorisontaalivalmistajalta

jakelu

komponentit

raaka-aineet

ITR&D

kuljetus

Ydinprosessi

valmistus

komponentit

kommunikaatio

ITR&D

kuljetus

design

Kuva 3.2: Osa vertikaaliketjusta muuttuu horisontaaliseksi Prosessien sekä niiden osien ja ympäristön kuvaamiseen on kehitetty useita menetelmiä riippuen tarkastelutasosta. Ylimmän tason muodostavat organisaatiokuvaukset, joissa kuvataan organisaatioyksiköt laatikoina ja niiden relaatiot sisäisiin ja ulkoisiin yksiköihin. Toinen korkean tason malli on arvoketjukuvaus, jossa esitetään yrityksen ydinprosessi. Kolmas, yksityiskohtaisin taso sisältää prosessikaaviot, joissa kuvataan ydin ja tukiprosessit, työnkulut ja prosessin aktiviteetit. Prosessit ja niiden aktiviteetit esitetään pyöreäkulmaisina laatikoina ja aktiviteettien relaatiot esitetään nuolina, joita voivat olla työnkulut, datavirrat tai kontrollirelaatiot. Työnkulkuihin voidaan liittää päätöksenteko-pisteitä (decision), haarautumia (fork) tai yhdistymiä (join). Prosessikaavioissa esitetään pystysuunnassa (y-akselilla) organisaatiotaso tai tieto-järjestelmä, johon kyseiset aktiviteetit kuuluvat. Vaaka-akselilla on prosessin kulku (onnistuneet tapahtumat vasemmalta oikealle). Prosessin aktiviteetit ovat pyöristettyjä laatikoita ja tietoyksiköt (dokumentit) teräväkulmaisia. Prosessikaavioiden avulla voidaan helposti esittää, miten olemassa oleva prosessi muunnetaan tietojärjestelmäpohjaiseksi ja miten siinä fyysiset ja sähköiset prosessinosat ”halkeavat erilleen”. Käytämme esimerkkinä postimyyntiprosessia, joka muutetaan Web-palveluksi (Kuvat 3.3 ja 3.4). Notaatio on lähteen Harmon (2003) mukainen.

24

Asiakas

Myynti

Tilauksenvastaanotto

Toimitus

Lähetys

laskutus

Tilaus Maksu

Tilauksen vastaanotto

TilausTarkist.

Toimitus

Lähetä

Laskuta VastaanotaMaksu

Seuraava

Prosessikäynnistyy

DecisionFork

(tilaus hyväksytty)

(tilaus hylätty)

confirmation

(tilaus epätäydellinen)

Loop

Postimyynti, Tilaus- ja toimitusprosessi

Loppu

Lasku

Asiakas

Myynti

Tilauksenvastaanotto

Toimitus

Lähetys

laskutus

Tilaus Maksu

Tilauksen vastaanottoTilauksen

vastaanotto

TilausTarkist.Tilaus

Tarkist.

ToimitusToimitus

LähetäLähetä

LaskutaLaskuta VastaanotaMaksu

VastaanotaMaksu

SeuraavaSeuraava

Prosessikäynnistyy

DecisionFork

(tilaus hyväksytty)

(tilaus hylätty)

confirmation

(tilaus epätäydellinen)

LoopLoop

Postimyynti, Tilaus- ja toimitusprosessi

Loppu

Lasku

Kuva 3.3: Postimyynnin prosessikaavio

Asiakas

Web Portal

Tilaus-järjestelmä

Poikkeus-käsittely

Pakkaus

Lähetys

Tilaus

Tilaussaapuu

Tilauksenkäsittely

Tilauksentarkistus

Lähetys

Tilausvalmis(tilaus hyväksytty)

(´hylätty)

Toimitusvahvistus

Tavara

(Tilaus epääydellinenKysy asiakkaalta

lisätietoa

Web-postimyynti, Tilaus - ja toimitusprosessi

LuottoKorttiYhtiö

Vastaanotto

Tilaus-muutos

(poikkeuskäsittely)

Tilauksentoimitus

Tarkistus Hyväksyntä/Maksu

VärillisetTasot

Tietojärjestelmiä

Luottokorttimaksuhyväksytty

Asiakas

Web Portal

Tilaus-järjestelmä

Poikkeus-käsittely

Pakkaus

Lähetys

Tilaus

TilaussaapuuTilaussaapuu

Tilauksenkäsittely

Tilauksenkäsittely

Tilauksentarkistus

Tilauksentarkistus

LähetysLähetys

TilausvalmisTilausvalmis(tilaus hyväksytty)

(´hylätty)

Toimitusvahvistus

Tavara

(Tilaus epääydellinenKysy asiakkaalta

lisätietoa

Web-postimyynti, Tilaus - ja toimitusprosessi

LuottoKorttiYhtiö

Vastaanotto

Vastaanotto

Tilaus-muutos

(poikkeuskäsittely)

Tilauksentoimitus

Tilauksentoimitus

Tarkistus Hyväksyntä/Maksu

Tarkistus Hyväksyntä/Maksu

VärillisetTasot

Tietojärjestelmiä

Luottokorttimaksuhyväksytty

Asiakas

Web Portal

Tilaus-järjestelmä

Poikkeus-käsittely

Pakkaus

Lähetys

Tilaus

TilaussaapuuTilaussaapuu

Tilauksenkäsittely

Tilauksenkäsittely

Tilauksentarkistus

Tilauksentarkistus

LähetysLähetys

TilausvalmisTilausvalmis(tilaus hyväksytty)

(´hylätty)

Toimitusvahvistus

Tavara

(Tilaus epääydellinenKysy asiakkaalta

lisätietoa

Web-postimyynti, Tilaus - ja toimitusprosessi

LuottoKorttiYhtiö

Vastaanotto

Vastaanotto

Tilaus-muutos

(poikkeuskäsittely)

Tilauksentoimitus

Tilauksentoimitus

Tarkistus Hyväksyntä/Maksu

Tarkistus Hyväksyntä/Maksu

VärillisetTasot

Tietojärjestelmiä

Luottokorttimaksuhyväksytty

Asiakas

Web Portal

Tilaus-järjestelmä

Poikkeus-käsittely

Pakkaus

Lähetys

Tilaus

TilaussaapuuTilaussaapuu

Tilauksenkäsittely

Tilauksenkäsittely

Tilauksentarkistus

Tilauksentarkistus

LähetysLähetys

TilausvalmisTilausvalmis(tilaus hyväksytty)

(´hylätty)

Toimitusvahvistus

Tavara

(Tilaus epääydellinenKysy asiakkaalta

lisätietoa

Web-postimyynti, Tilaus - ja toimitusprosessi

LuottoKorttiYhtiö

Vastaanotto

Vastaanotto

Tilaus-muutos

(poikkeuskäsittely)

Tilauksentoimitus

Tilauksentoimitus

Tarkistus Hyväksyntä/Maksu

Tarkistus Hyväksyntä/Maksu

VärillisetTasot

Tietojärjestelmiä

Luottokorttimaksuhyväksytty

Kuva 3.4: Postimyynti Web-palveluna (tietojärjestelmät värillisinä)

25

3.2. Vertikaaliset ja horisontaaliset prosessit Kuten olemme havainneet, IT-ala siirtyi vertikaalisesta rakenteesta horisontaaliseen 1980 - 1990 -luvuilla, ja tietoliikenneala 1990 - 2000 -luvuilla. Kummankin muutoksen takana oli uuden hallitsevan mallin (dominant design) syntyminen, jonka mukaiset tuotteet irtosivat vertikaaliketjuista omaksi horisontaaliseksi alueekseen. Tietojenkäsittelyssä henkilökohtaiset tietokoneet ja Windows-käyttöjärjestelmä sekä UNIX-palvelimet loivat omat horisontaalinsa, tietoliikenteessä Internet ja reititintekniikka vuorostaan omansa. Tietotekniikka näkyy muiden toimialojen yrityksille tukiprosessien kautta. Nämä tukiprosessit voidaan ulkoistaa ja ostaa palveluna, jolloin nekin muuttuvat horisontaaleiksi. Samoin tuotekehitys ja design voidaan ostaa palveluna. Näin syntyvät tukiprosesseja vastaavat horisontaalipalvelut ovat esimerkkejä tietointensiivisistä palveluista (KIBS). Voidaankin sanoa, että KIBS on osa tukiprosessien horisontaalikehitystä (Kuva 3.5).

Tukiprosessitraaka - aineet

tuotekehitys

kommunikaatio

ITYdinprosessi

jakelu

valmistus

komponentit

raaka - aineet

tuotekehitys

kommunikaatio

ITR&D

kuljetus

Tukiprosessitraaka - aineet

tuotekehitys

kommunikaatio

ITYdinprosessi

jakelu

valmistus

komponentit

raaka - aineet

tuotekehitys

kommunikaatio

ITR&D

kuljetus

Kuva 3.5: Tukiprosessin horisontaalikehitys Horisontaalikehitystä ei ole toistaiseksi pystytty eksaktisti mallittamaan, vaikka ilmiö on dokumentoitu useissa lähteissä. Mielenkiintoinen näkökulma on Christensenin (2004) artikkelissa, jonka mukaan toimialan kehityksen alkuvaiheessa tuotteet ovat valmistaja-kohtaisia ja tuotedifferointi perustuu valmistajalähtöisiin ominaisuuksiin. Kun tuotteiden suorituskyky nousee riittävän hyväksi, yritysten pitää muuttaa kilpailumalliaan: suljettu valmistajakohtainen tuote on liian hidas vastaamaan markkinan nopeasti muuttuvia vaatimuksia. Tuotekehitystä nopeuttaakseen valmistajat joutuvat muuttamaan tuotearkkitehtuurinsa modulaariseksi, jolloin komponentit voivat standardoitua ja niiden

26

valmistus voi muuttua horisontaaliseksi kilpailluksi alaksi. Kilpailun kautta voitot haihtuvat ja horisontaalissa voi toimia vain muutama globaali peluri. Tätä Christensen kutsuu kommoditisaatioksi. Taitavimmat alkuperäisen markkinan yritykset ovat jo tässä vaiheessa siirtyneet arvoketjussaan johonkin kannattavaan osaan, mahdollisesti alavirtaan, mitä Christensen kutsuu dekommoditisaatioksi. Horisontaalikehityksestä huolimatta lokaalin palvelun ja systeemi-integraation arvo säilyy, mutta näissäkin tapauksissa geneeriseksi muuttuvia toimintoja joudutaan ulkoistamaan ja siirtämään offshore-maihin (vrt. Pavitt 2002). Geneeristen toimintojen siirtyminen offshore-maihin nähtiin jo varhain tuotteissa ja palveluissa, joiden arvo siirtokustannuksiin verrattuna on korkea (Vernon 1966), havainto, joka pätee tänään erityisen hyvin ohjelmistoliiketoimintaan. Tälle kehitykselle on annettu myös leikillinen nimi ”Tetris-kehitys”. Kyseisessä pelissähän tavoitellaan horisontaaleja, jotka syntyessään lyyhistyvät kasaan. Toinen vastaava nimi on ”hampurilaismalli”. Hampurilaisten myynnissä tärkeää ovat mm. tuotemerkki, tuotteiden tekijänoikeudet ja patentit (Intellectual Property Rights, IPR) ja globaali prosessimalli, kaikki muu, kuten raaka-aineet, työvoima ja tilat voidaan ostaa lokaaleilta horisontaaleilta.

3.3. Prosessien siirtyminen sähköiseen muotoon Yritysten globalisoituva kilpailu pakottaa niitä jatkuvasti kustannustehokkaampaan ja asiakaslähtöisempään toimintaan. Tässä kehityksessä ensimmäisessä vaiheessa optimoitiin ja automatisoitiin yrityksen sisäisiä prosesseja tuotantoautomaation avulla ja sen jälkeen koko toimitusketjun yli. Kaiken perusta on meillä tuottavuus. Toimintaprosesseja pyritään parantamaan, jotta tuottavuus ja globaali kilpailukyky paranisivat. Toimipaikkojen osaoptimointi on jäänyt pois aikoja sitten. Tämän jälkeen siirryttiin kokonaisoptimointiin, jossa eri prosessit, asiakashallinta, alihankkijat, taloushallinto, eri toimipisteiden tuotantoautomaatio ja logistiikka integroituivat. Olemme joutuneet vastaamaan kaupan vaatimiin toimintatapoihin, sen vyörymiseen teollisuuteen EDI:n ja vastaavien avulla. Liikennöintilogistiikan ja asiakaspalvelun paikallinen ohjaus on muuttunut kokonaisohjaukseksi. Puhelinta tai muuta päätelaitetta käyttävä asiakas ei siis välttämättä tiedä minkä toimipisteen kanssa hän asioi. Tämä ei ole asiakkaan kannalta edes oleellista, koska toimimme matriisissa. Pääasia on, että hän saa palvelun. Paine on siirretty toimittajille ja alihankkijoille, palveluntarjoajille. Olemme yhdistäneet järjestelmiä mm. logistiseen ketjuumme, kuljetukseen ja terminaalitoimintoihin. Yhteisiä järjestelmiä on esimerkiksi logistiikkakumppaneiden ja kaupan kanssa.

27

Nämä kehitysvaiheet ovat näkyneet tietojärjestelmien uudistushankkeina. Järjestelmien uusiminen on kuin jatkumo, ja uusintanopeus on kasvanut jatkuvasti. 90-luvun alussa päivitysväli oli noin viisi vuotta, ja nyt se on kolme. Meilläkin nyt tapahtunut laajentuminen lähialueille edellyttää uusia järjestelmiä, joilla voidaan kommunikoida globaalisti. Näissä tehtyjen muutosten yhteydessä päivitetään sitten pääjärjestelmiäkin. Pienikin uusi kohde markkinassa saattaa näin ollen johtaa radikaaliin muutokseen koko järjestelmän tasolla.

3.4. Hyödyt, niiden mittarit ja mallit Tietotekniikan käytöstä saatavat hyödyt mitataan liiketoiminnan kautta. Asiakaslähtöisen nopeasyklisen tuotedifferoinnin, tuotantoautomaation ja toimitusketjujen automatisoinnin sekä varastojen minimoinnin lisäksi tietotekniikalla säästetään henkilökustannuksia, rutiinitehtävät vähenevät. Hyödyt ovat ilmeiset: taloudellisuus ja parempi, joustavampi palvelukyky. Mielestäni hyödyt ovat kymmeniä prosentteja. Ilman tietotekniikkaa tarvitsisimme samaan toimintaan valtavasti enemmän ihmisiä. Hyödyt ovat isoja, mutta ei voi sanoa, että ne johtuvat pelkästään ICT:stä. Kyseessä on yhteispeli, jossa osallisina ovat olleet ICT:n kehittäminen, toimintaprosessien parantaminen, totaaliset muutokset toimintatavoissa ja tehtaiden mittavat automatisoinnit. Informaatio on saatu esille tätä kautta. Kaikista toiminnoista löydetään pullonkaulat, ja niiden avaaminen antaa impulssin kokonaisuuden parantamiseen. Näin ollen hyötyjen mittarit ovat tyypillisesti liiketoiminnan kehittämisessä käytettäviä mittareita. Emme ole kohdentaneet hyödyille suoranaisia yksittäisiä mittareita, vaan kaikki perustuu omiin liiketalouden johtamisen malleihimme. Vuosittaisessa strategisessa kierroksessa mietitään uudestaan visio ja missio sekä tärkeimmät menestystekijät liiketoiminnalle. Sitten tehdään liiketoimintasuunnitelma, joka puretaan kentälle balanced score cardin avulla. Mittarit ovat sitten kentällä, asiakasrajapinnassa. Ne ovat toimintomittareita. Suoria mittareita informaatiolle ei ole muita kuin asiakastiedusteluja, joiden avulla saadaan tietoa järjestelmien ja kommunikaation toimivuudesta asiakkaan näkökulmasta. Lisäksi on ollut asiakaspalveluun liittyviä adhoc-mittareita, joiden avulla näkee hetkellistä tietoa tilauksista jne. Lopuksi on vielä viivanalusmittareita. Esimerkiksi tehtailla mitataan jokainen kilo, minkä avulla voidaan laskea esim. konsernitason myyntiä.

28

Se, miten liiketoimintamittareilla saavutetut edistysaskeleet jakautuvat erilaisiksi prosessi- ja toimintatapamuutoksiksi sekä miten ne jakautuvat eri tietotekniikan vaikutustyypeille, on vielä suhteellisen vähän tutkittu ja ymmärretty alue.

3.5. Ongelmat ja riskitekijät Haastattelujen pohjalta nousi esille useita tietotekniikan luomia ongelmia ja riskejä. Ehkä ensimmäinen ja kriittisin on itse digitaalisessa muodossa oleva tieto, sen oikeellisuus ja ajantasaisuus (Riikonen, Kontinen, Lilius ja Tuominen 1982). Tärkein ongelma on tiedon oikeellisuus. Kaikki menee pieleen, kun ihmiset suunnittelevat järjestelmille sisältöä virheellisen tiedon pohjalta, varsinkin kun kyseessä on usein etätyönä tehty suunnittelu. Varastojen valvonnan ja kirjaamisten on oltava entistä tarkempaa. Yksittäinen kirjausvirhe varastolla saattaa sekoittaa tuotannon viikoksi. Vaarana on virheiden kumuloituminen. Järjestelmän kokonaisuutta valvova henkilö ei voi liittää saatuihin tietoihin epävarmuusmarginaalia, ellei se jo sisälly itse tietoon. Oletuksena on, että saatu tieto on oikeaa. Tiedon varmentaminen kuuluu meillä IT-ihmisten tehtävänkuvaan. Tietokannat varmennetaan eräajona vähintään kerran vuorokaudessa. Prosessi on automaattinen, valvottu, ja se tarkistetaan jokaisen ajon jälkeen. Näin ollen meillä on edellisen vuorokauden tiedot tallessa, jos järjestelmä kaatuu. Tieto pitää kirjata järjestelmään siellä missä toiminta tapahtuu, ei niin, että joku työntekijä kirjaa sen paperille ja vie työnjohtajalle kuten perinteisissä funktionaalisissa organisaatioissa tapahtuu. Lokaali nopeus ja joustavuus on välttämättömyys. Tehtaalla ongelmia voi syntyä kaikkina vuorokaudenaikoina ja ratkaisuaikaa on meidän kokoisessa teollisuudessa vain kymmeniä minuutteja. Yli tunnin feedback aika on liikaa. Järjestelmien on oltava joko redundanttisia, diverssejä tai sitten backupin pitää olla niin hyvä, että pystytään alle tunnin rollbackiin. Tiedon käytölle ja siirrolle kriittinen infrastruktuuri on digitaalinen verkko. Meidän järjestelmämme on rakennettu niin, että dominoeffekti ei ole mahdollinen. Jos yksi järjestelmä on alhaalla, niin muut toimivat edelleen, vaikka ne ovat toisiinsa kytketyt. Toisaalta jos koko verkko kaatuu, olemme hädässä. Verkko on siis kaikkein kriittisin. Parin päivän verkkoseisaus alkaa näkyä jo rahallisesti. Luultavasti jokaisessa yrityksessä pelätään, että verkko kaatuu ja yhteydet ulkomaailman asiakkaisiin katkeavat. Infrastruktuurin puolella on pyritty tunnistamaan meidän tietoliikenneverkkomme kriittisimmät pisteet, jotka sitten varmennetaan ja kahdennetaan. Lisäksi on jatkuvuussuunnitelma, jossa määritellään toiminta poikkeustilanteessa. Tämä koskee lähinnä päätöksentekoa ja tiedottamista. Vian eristämiseen ei oikein ole vaihtoehtoisia

29

toimintamalleja. Jos tieto ei kulje, yksiköissä joudutaan siirtymään manuaaliprosesseihin. Olemme myös tunnistaneet verkon kriittiset palvelinkomponentin. Myös näiden varalle on vastaavanlainen suunnitelma. Samoin verkkoon liitetyt työasemat ja tietokoneet ovat kriittisiä. Tapahtuneen verkkokatkoksen jälkeen meillä tarkistettiin koneitten tietoturvatasoon, virustorjuntaan ja ohjeistukseen liittyvät prosessit. Sama tapahtui kansainvälisellä tasolla. Tämä paransi huomattavasti perusvalmiuttamme, eikä suuria katkoksia enää ole ollut. Kaikkiin työasemiin pystytään nyt toimittamaan service security patchit vuorokauden sisällä, kunhan työasema on kiinni verkossa. Kaikkien kommunikaatiomuotojen siirtäminen yhden verkon päälle on riski, esimerkkinä Voice over IP (VoIP). On paljon puhetta siitä, että olisi hienoa jos puhelut voitaisiin siirtää Voice Over IP:n (VoIP) kautta. Mutta entä jos verkko ei toimikaan? Sitten on puhelinjärjestelmäkin pois päältä. Onhan meillä toisaalta varajärjestelmänä kännykät. Vanhan kiinteän verkon puolella on siis vielä paljon asioita, jotka ovat tärkeita liiketoiminnalle. Prosesseista kriittisin on tilaus-toimitusprosessi: Meille kaikkein kriittisin on tilaus-toimitus-prosessin toimivuus. Kaikki siihen liittyvä tieto on tietojärjestelmässä. Tämä on myös turvariski. Jos uhkia olisi, prosessin ja järjestelmien jatkuvuus olisi jotenkin turvattava. Järjestelmiin liittyviä riskejä on pyritty miettimään etukäteen mahdollisimman paljon. Järjestelmiä ja tietoliikennettä on kahdennettu. Varmennusasiat ovat kunnossa. Myös varmentamisen toimivuus on hyvin kriittistä. Järjestelmien ylläpidon toimivuutta kehitellään ja testataan muissa ympäristöissä, ennen kuin se tuodaan tuotantoon. Ulkomaiset ohjelmistot koettiin riskinä: Huoltovarmuutta ja poikkeustilanteita ajatellen uhkatekijänä on se, että Suomi on lähes täysin riippuvainen ulkomaisesta ohjelmistotuotannosta. Jos palveluiden toimitus Suomeen jostain syystä vaarantuu, vaikutukset haittaavat koko yhteiskuntaa. Puutteita voisi esiintyä esim. ohjelmistopäivityksissä ja laitteiden varaosissa. Eri verkkojen yhdentyminen Internet-pohjaisiksi lisää verkkoihin liittyvää riskiä. Riskejä on monentasoisia: perustekniikassa ja palvelun tuottamissa, sitten tietojärjestelmiin liittyvät laajat haavoittumisriskit ja kolmantena tasona tahallinen väärinkäyttö. Kaikki nämä saattavat johtaa verkkojen tai merkittävien verkko-osien sulkemiseen. Esim. kerran yhden operaattorin sähköpostiviesti vaikutti pk-yritysten toimintaan. Tätä aluetta emme ole ratkaisseet IP-verkon suhteen. Kuitenkin on nähtävissä, että konsolidoituminen jatkuu siten, että puhe, data ja viestintä siirtyvät IP-pohjaisiksi. Konsolidoitumisen laajuus ja nopeus riippuvat siitä, kuinka uskottavasti palveluiden jatkuvuus pystytään varmistamaan. Viime

30

aikoina esillä olleet private-verkot voivat olla yksi mahdollisuus. Kuluttajapalveluita laajasti ajatellen tämä on kuitenkin kustannus- ja hallintamenetelmiltään ratkaisematon ongelma. Nyt on tapahtumassa intranettien ja ekstranettien välinen fuusio. Informaatiopalveluita tarjoavilla alueilla tällainen tekninen erottelu on nimittäin pikemminkin haitaksi. Esim. pankkitoimialan lisäarvo perustuu informaation kautta saadun hyödyn tuottamiseen asiakkaalle. Sisäisen ja ulkoisen informaation tiukka eriyttäminen aiheuttaa kustannustehottomuutta. Uusi, mahdollisesti vielä kasvava ongelma onkin sitten turvallisuus, joka on jo nyt todella merkittävä kustannustekijä sekä sisäisissä ja ulkoisissa verkoissa. Ammattirikollisuus verkoissa on vielä vähäistä, mutta se lisääntyy. Samoin eri sovellusten yhdentyminen ERP -järjestelmiksi: Meilläkin otettiin tänä vuonna käyttöön ERP -järjestelmä, jolla korvataan tiedonhallinnon mukaan yli 200 erilaista sovellusta. Voi hyvin kuvitella, että jos nyt tapahtuu jotain,, vaikutuskin on moninkertainen. Avoin lähdekoodi eli Open Source Software (OSS) on osittain koettu ongelmattomammaksi kuin teollisuusstandardit. Standardeissa avoimissa järjestelmissä tietoturvauhkia on paljon enemmän. Meillä kaikki työasemat ovat Windows-pohjaisia, ja selaimet siten MS-explorereita. Lähes kaikki perusongelmat vältetään yksinkertaisesti sillä, että nämä korvataan open source -selaimilla, kuten Mozilla tai Opera. Sivuilta tarttuvat asiat vähenevät huomattavasti. Organisaatioiden välisten transaktioiden siirtyminen Web-services alustalle koetaan lisääntyväksi riskiksi. Kriisinhallinnan kannalta on kohtalaisen monimutkaista ensinnäkin se, että nykyään kaikki hajaantuu ja lisäksi verkkopalvelut ostetaan ulkoisesti. Sekä toisaalta taas se, että jatkossa joudutaan ehkä käyttämään ulkopuolisia Web service -palveluita, jotta varmistetaan että kaikki palvelut ovat päällä ja käytettävissä. Ohjelmistokehitys offshore-maissa sopii standardiohjelmistoille. Offshore soveltuu mielestäni mainiosti hyvin dokumenttivetoiseen ohjelmistokehitykseen, josta meidän tapauksessa malliesimerkki tuotekehityspuolella on Nokia. Meillä taas tehdään perinteisesti asiakkaalle räätälöityä ohjelmistoa. Siinä heikko kohta on se, että miten saamme ohjelmiston toimimaan asiakkaan vaatimusten mukaan. Järjestelmien lisääntyvä monimutkaisuus haastaa etsimään yksinkertaisia ratkaisuja. Meillä suurin riski IT- puolella on teknologian yhteensovittaminen hyvin integroituihin, toistensa kanssa keskusteleviin järjestelmiin. Oikean kombinaation löytämisessä haasteena on säilyttää yksinkertaisuus.

31

3.6. Kriittiset pisteet, osaprosessit ja ulkoistaminen Tuotanto- ja automaatiojärjestelmät ovat kriittisimpiä ja ne pyritään pitämään erillään muista verkoista. Tehdastasolla ainoastaan kamerajärjestelmät ovat IP-verkossa. Kriittiset systeemit ovat meillä siis täysin hallinnassa. Kriittisissä kohteissa on käytössä sekä redundanssi että diversiteetti. Olen pyrkinyt kaikissa projekteissani mahdollisimman hyvään diversiteettiin, tai, jos rahaa ei ole ollut, vähintään redundanttisiin järjestelmiin kriittisissä paikoissa. Laatu ja erityisesti turvallisuus ovat meillä toimipaikkatasolla tärkeimmät käsitteet. Tehdas pystyy meillä toimimaan turvallisesti riippumatta yhteydestä ulkomaailmaan ja ajamaan itsensä alas pehmeästi. Toimipaikkataso on itsenäinen kokonaisuus, joka pystyy toimimaan rajoitetun ajan ilman ulkoisia liittymiä. Tehtaan operatiivisen järjestelmän yläpuolella meillä on Operational Management järjestelmät, joista osa on kytkeytyneenä IP-verkkoon kuitenkin siten, että jos verkko kaatuu, toimipaikkatason itsenäisyys säilyy ja toiminta sekä raportointi pystytään hoitamaan muilla menetelmillä. Valtakunnan taso ja globaali taso perustuvat julkiseen infrastruktuuriin, joka on haavoittuvin. Meillä toiminnallisesti haavoittuvin rajapinta on se, että tieto siirtyy toimipaikoilta valtakunnan tasolle ja globaalille tasolle IP-verkon kautta. Olemme joutuneet mm. muutamien tietoturvahyökkäysten kohteeksi. Suurin riski on oman henkilökunnan ja konsulttihenkilöiden ym. käyttämissä etäkäyttöyhteyksissä, joissa kovista säännöistä huolimatta palomuurien ylläpito on todella työlästä. Meillä on oma intranetti, jota hyödynnetään mahdollisimman paljon. Kriittistä bisnestietoa ei siirretä yleisessä verkossa lainkaan. Ulkoiset, hallinnon ja automaatiojärjestelmät pidetään fyysisesti erillään. Suurin riski on mielestäni virusten leviäminen, joka saattaa muuttaa järjestelmiä ja jopa ohjelmistoja siten, että niitä ei saada riittävän ajoissa toimimaan. Tällöin tehtaiden ohjaustietoja ei pystytä hetkittäisesti välittämään ja tehtaita joudutaan ajamaan muilla tavoilla, esim. arvauksen perusteella. Tehtaat eivät kylläkään ole haavoittuneet siitä, että niitä ei ole saatu ajettua alas jonkun viruksen ansiosta, mutta läheltä piti –tilanteita on ollut. Olemmekin sittemmin kiinnittäneet asiaan huomiota. Joillain toimipaikoilla oli yhdistettynä tehtaan ajoverkkoa ja toimistoverkkoa, jotka sitten eriytettiin ihan fyysisesti, jotta virukset eivät mitenkään pääsisi leviämään tehtaaseen. Standardointi on tärkeä tietoturvan ja huoltovarmuuden osa.

32

Stardardoinnissa on tärkeä kysymys millaiset hyvät palomuuriratkaisut löydetään nopeasti, jotta etähuolto, etäylläpito ym. voidaan toteuttaa turvallisesti. Standardointi on äärimmäisen tärkeää. Meillä on selkeästi globaaleja prosesseja ja sitten liiketoiminta-alueeseen liittyviä ja maakohtaisia prosesseja, ja alimmalla tasolla yksikkötason ratkaisu. Standardointi on sitä tärkeämpää, mitä ylemmällä tasolla ollaan. Omien toimintojen fokusointi yrityksen arvoa eniten tuottaville osille sekä muiden toimintojen mahdollinen ulkoistaminen perustuu globaaliin horisontaalikehitysmalliin, jossa standardoidut komponentit ja tukiarvoketjut voidaan ostaa mittakaava- tai erikoistumisetuja hyödyntävältä alihankkijalta. Kaikkea voidaan ulkoistaa, kehitys, ylläpito ja tuotanto mukaan lukien. Oman toiminnan ja kilpailukyvyn kannalta tärkeimmät asiat on pidettävä omissa käsissä. Meillä on ulkoistettu kaikki mahdollinen: tietojärjestelmät, palkanlaskenta, kotimaan tuotemyynnin logistiikka, kiinteistöjen hallinta ja kiinteistöjen omistus. Tällöin oman ydinosaamisen kapasiteetti ja sen hoitaminen paranevat.

3.7. Prosessien hallinta ja julkisen vallan tehtävät Varautuminen ongelmatilanteisiin on tärkeää samoin kuin ongelmatilanteiden ennalta ehkäisy. Teimme tietoturvaohjelman, joka on nyt jossain määrin organisoitu ja vastuutettu. Sen toimintamalleissa on korostettu näitä ”air capeja” eli ilmarakoja ja jatkuvuussuunnitelmaa. Yritysjohto ei aina ymmärrä, että vaikka teemme parhaamme, että tekninen järjestelmä toimii, on myös varauduttava tilanteisiin, joissa se ei toimi. Julkisen vallan vastuulle kuuluvista tehtävistä yleisessä käytössä olevat tietoverkot nousivat ykköstasolle melkein kaikissa haastatteluissa. Julkisen vallan pitäisi panostaa kokonaisinfrastruktuuriin verkkojen ja ylläpitäjien kanssa. Kyllä tietoliikenneverkkojen pitäisi näin laajassa valtakunnassa olla julkisen vallan hallinnassa siinä missä kriittisiksi katsotut rautatie-, maantie- ja sähköverkotkin. Mielestäni runkoverkostona toimivan valokuituverkoston pitäisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Yksilötason tai laajemman tason terrorismi voi nykytilanteessa aiheuttaa samantyyppisiä seuraamuksia kuin USA:n sähköverkon kaatumisilmiö. Yhden kaapelin katkaiseminen saattaa eristää kokonaisia kaupunkeja toisistaan. Tämä ei saisi olla mahdollista. Valokuitua pitäisi olla maaperässä niin paljon, että verkkoa ei pysty ilman laajempaa mobilisaatiota kaatamaan.

33

Samoin koulutuksen ja tarpeellisen osaamisen tason ylläpitäminen ja kehittäminen kuuluu julkiselle vallalle. Uskon, että Suomessa on tärkeää ylläpitää tämän alan yleistä osaamisen tasoa riittävän tasokkaan koulutuksen avulla. Jatkuvuussuunnitelma ongelmatilanteissa pitäisi olla yksinkertainen. Alkuun pääsee sillä, että tiedostaa riskit. Päädyimme tämän lisäksi myös siihen lopputulokseen, että jatkuvuussuunnitelmassa toiminnan on oltava yksinkertaista. Monimutkaiset toimintamallit ovat ensinnäkin mahdottomia viestittää eteenpäin. Toiseksi ne eivät yksinkertaisesti toimi, kun ihmismäärät ovat suuria.

3.8. Painopisteet lähitulevaisuudessa Yhä nopeutuva tietojärjestelmien päivityssykli tuntuu olevan fakta. Järjestelmät päivitetään nykyään käytännössä kolmen vuoden välein. Rahanpuute voi katkaista alkaneen päivitysprojektin, mutta todennäköisesti se kuitenkin jatkuu kolmen vuoden sisällä. Kaupalliset järjestelmät ja toimistotason järjestelmät päivitetään kolmen vuoden välein, kun taas tehdastason järjestelmät kolmesta viiteen vuoden välein. Viisi vuotta näyttäisi olevan realistinen arvio, jos päivittämisaikaa venytetään. Tehdastason järjestelmiä joudutaan päivittämään siis yhdestä kahteen kertaan kymmenessä vuodessa toimipaikka kohden. Mobiliteetti ja langattomuus nousivat kaikissa haastatteluissa tulevaisuuden painopistealueeksi. Liikkuva data on selvä painopistealue, mutta sen turvallisuudessa ja integroinnissa on puutteita. Meillä kaikki tavara liikkuu lähdettyään tehtaasta ulos. Kymmenen vuoden selvä tavoite on päätelaitteiden liikkuvuus. Haluamme seurata liikkuvaa tavaraa ihmisillä olevien liikkuvien päätelaitteiden avulla. Järjestelmien verkottuminen, sekä yrityksiltä kuluttajille (B2C) että yritysten välillä (B2B) nostaa tietosuojavaatimuksia. Turvallisuuden valvonta ja kulunvalvonta ym. ovat selvä painopistealue. Tämä liittyy dataan ja sen hallintaan. Lisäksi asiakasrajapinnassa tapahtuu iso muutos. Järjestelmien pitää kehittyä siihen suuntaan, että tulevaisuudessa asiakkaamme tilaavat meiltä tavaraa suoraan internetin tai intranetin kautta. Jakelijan, kaupan ja loppuasiakkaan välinen yhteys korvataan siis tietojärjestelmällä, mikä johtaa myös kauppaorganisaatiomme pienenemiseen. Tämä luo vaatimuksia asiakasrajapinnassa olevien järjestelmien päivittämiseen. Tuotteen lisäksi järjestelmien kautta pitää pystyä tarjoamaan myös lisäarvopalveluja.

34

4. Miten tietotekniikka vaikuttaa

4.1. Prosessien halkeaminen fyysiseen ja sähköiseen osaan Esitämme erillisessä Liitteessa 1 modernien tuotteiden ja palvelujen mallin, jossa lähtökohtana ovat aktiviteettien synkronisoitumisen ja rinnakkaisuuden eri vaihtoehdot. Näiden avulla voimme kuvata liiketoimintojen, prosessien ja käyttöaktiviteettien rakenteen ja niiden liittämisen organisaatioon. Aktiviteetit jakautuvat tuotanto- ja käyttöaktiviteetteihin, niihin liittyy osina tuotannontekijöitä (muuttujat e) sekä tuotteita ja palveluita (muuttujat x). Aktiviteetit tuottavat taloudellista hyötyä tuotteiden tai palvelujen kautta markkinassa tai käyttöarvoa sisältävien ominaisuuksiensa kautta käytössä. Aktiviteettien välinen synkronisoinnin kuvaamiseksi käytämme seuraavia merkintöjä Aktiviteettien peräkkäinen synkronisointi Aktiviteettien substitutionaalinen rinnakkaisuus Aktiviteettien komplementaarinen rinnakkaisuus Aktiviteettien riippumattomuus o Konnektiivien ja käyttö sisältää implisiittisesti niihin liittyvien aktiviteettien kommunikaation, joko välillisesti jonon tai välittäjäaktiviteetin kautta (esimerkkinä logistiikka aktiviteettien välillä) tai välittömästi (esimerkkinä ohjelmisto ja sitä suorittava laitteisto). Tästä seuraa esimerkiksi, että fyysisesti eri paikoissa sijaitsevien aktiviteettien (vahva) komplementaarisuus edellyttää välttämättä kyseiset aktiviteetit liittävän kommunikaatioyhteyden olemassaolon. Mikäli aktiviteetit ovat samanaikaisesti liikkuvia ja kommunikaatiota ei voi hoitaa kohtaamisilla tai paikallisilla yhteydenotoilla, kommunikaation on oltava mobiilia. Tarkastelemme nyt millainen voisi olla standardoidun mobiiliteknologian diffuusio arkipäiväisiin prosesseihin. Epäilemättä se liittää prosessin olemassa olevaan tietoon mobiiliverkon avulla. Kuten jokainen tietää, naulaaminen ei ole helppoa ilman harjoitusta. Taitamattomalta naulaajalta naulat taittuvat, mutta ammattilainen lyö naulan kohdalleen yhdellä hyvin tähdätyllä iskulla. Naulaamiseen tarvitaan taitoa eli osaamista (skill, competence), joka voi olla näkymätöntä eli hiljaista (tacit) tai eksplisiittistä eli kodifioituvaa (explicit, codified) (Polanyi 1966). Lisäksi tarvitaan tieto (information) siitä, missä tarvitaan liitoksia, sekä tietämys (knowledge) liitosmalleista ja niiden naulaamisen tavoista (vrt. Nelson ja Winter, 1982). Jatkossa ymmärrämme tiedon (information) aktiviteettien muuttujina ja tietämyksen (knowledge) aktiviteettien proseduraalisena osana. Samalla yhdistämme taidot (skills) tietämyksen (knowledge) osaksi. Taito, tieto ja tietämys ovat naulaajalle kuuluvia ominaisuuksia. Toisaalta naulauskoneella kokemattomampikin voi naulata paremmin, jolloin taito on osittain siirretty koodattuna tuotteeseen. Samoin tieto liitoksista ja kuvat niiden rakenteesta (piirustukset) voivat olla saatavilla rakennusprojektin dokumenteissa, jolloin tieto

35

voi olla osittain koodattuna. Näin ollen puun liittämis-aktiviteetti naulaamalla synkronoituu naulaajan, naulan ja vasaran sekä naulaajan käytettävissään olevan taidon, tiedon ja tietämyksen kanssa. Kuvitelkaamme esimerkkinä langattoman tietotekniikan kehittyneen riittävästi, jotta voimme korvata vasaran langattomalla yhteydellä varustetulla naulauskoneella. Tässä ”mobiilivasarassa” on millimetrintarkka langaton paikannus ja se käyttää langattoman dataverkon kautta hyväkseen rakennuksen CAD-piirustuksia ja jokaiseen liitokseen määriteltyä rakenne- ja naulauskuvaa. Alkutilanteessa naulaajalla E on kaikki naulaamiseen tarvittava tieto, taito ja tietämys Ke

T sekä käytössään vasara v ja nauloja n naulausaktiviteetin U suorittamiseksi. Merkitään naulaajan, tietämyksen ja naulausaktiviteetin riippuvuutta toisistaan eli komplementaarisuutta symbolilla � . (E � Ke

T) � U(v, n) tietämys = KeT

Kun vasara korvataan naulauskoneella k, tuotteeseen siirtyy osa tietämyksestä (ja taidosta) Kp

C. Yläindeksin T muutos indeksiksi C kuvaa hiljaisen tietämyksen (tacit) kodifioitumista eksplisiittiseksi tietämykseksi (codified). Alaindeksit e, p ja o ovat lyhenteitä sanoista employee, product ja organization. (E � K’e

T) � U’(k, n) � KpC tietämys = K’e

T + KpC

Samalla työkalut ja niiden käyttöaktiviteetti muuttavat muotoaan (muutosta näissä on kuvattu pilkulla). Merkitään mobiilivasaraa kirjaimella m sekä rakennuksen piirustuksia ja niihin liittyviä puuliitosten kuvauksia Ko

C:llä. Nyt naulaajalta edellytettävät taidot muuttuvat, kädentaitojen sijasta vaaditaan rakennuspiirustusjärjestelmän ymmärtämistä. Näin ollen K’’e

Ton erilainen kuin K’eT ja Ke

T. Puuosien liittäminen saa nyt muodon:

KeT K´e

T + K PC K´´e

T + K’PC + KoC

5 mm alas!

CAD

Naulat ja vasara Naulauskone Mobiilivasara

T K´ PC ´´e

T + ’PC C

5 mm alas!

KeT K´e

T + K PC K´´e

T + K’PC + KoC

5 mm alas!

CAD

Naulat ja vasara Naulauskone Mobiilivasara

T K´ PC ´´e

T + ’PC C

5 mm alas!

(E � K’’e

T) � KoC � U’’(m, n) � K’p

C tietämys = K’’eT+ K’p

C+ KoC

Tietämyksen sijainnin muutos voidaan esittää oheisen kuvan muodossa.

Kuva 4.1: Esimerkki prosessimuutoksesta ja naulauksen kodifioitumisesta ”T C”

36

Kuvitteellisessa esimerkissämme mobiilivasaran käyttöönotto on muuttanut puun liittämis-aktiviteetin U muotoon U’’. Sen sijaan, että kirvesmies joutuu miettimään liitosten paikat ja toteuttamaan ne kukin omana aktiviteettinaan, mobiilivasara ohjaa tekijän kunkin tehtävän liitoksen luo, ilmaisee jokaisen liitoksen naulan paikat (”seuraava naula oikealle, vasemmalle, ylös, alas..”) ja kehottaa painamaan siinä liipaisinta (”nyt voit naulata”). Alkuperäinen liittämisaktiviteetti U muuttuu näin systeemiseksi liittämisprosessiksi U’’(m, n), joka kattaa kaikki rakennustyömaan puuliitokset ja rakentamisen vaiheet. Liitosmäärittelyt Ko

C vuorostaan syntyvät automaattisesti rakennussuunnittelun CAD-järjestelmän tuottamina ja tallentuvat digitaalisiin rakennuspiirustuksiin. Edellisen esimerkin perusteella on helppo nähdä, miten tietotekniikan avulla voidaan muuttaa tietämyksen ja tiedon kodifikaatiota ja sijaintia, organisaation rakennetta, työntekijän taitovaatimuksia ja aktiviteettien muotoa. Esimerkissä näkyy selvästi myös sosiologi Habermasin kuvaama työn lysähtäminen (implosion). Aikaisemmin kirvesmiehen ammattitaito oli välttämätön laadukkaan lopputuloksen ja jopa rakennuksen onnistuneen muodon ja rakenteen kannalta. Esimerkin lopussa itse puuosien liittäminen on yksinkertainen (de-skilled) rutiini, jota ohjataan tietojärjestelmällä ja älykkäällä työkalulla. Rakennuksen muoto ja rakenne on koodattu sähköisiin rakennuspiirustuksiin. Esimerkissä nähdään myös konkreettisesti prosessin ”halkeaminen” fyysiseen ja sähköiseen osaan, jossa avainmekanismeina ovat tietämyksen ja tiedon kodifioituminen ja samanaikainen komplementaarisuuden ja kommunikaation hyväksikäyttö. Tuotantoautomaatiossa, toiminnanohjauksessa ja toimitusketjun hallinnassa on suhteellisen helppoa kodifioida tärkeimmät mittarit ja siirtää ohjaus tietojärjestelmien varaan, jolloin hyödytkin ovat helposti osoitettavissa. Sen sijaan ihmisiin liittyvissä prosesseissa, kuten koulutuksessa, terveydenhuolto- ja sosiaalitoimessa sekä henkilökohtaisissa palveluissa, prosessien automaatio tietotekniikan avulla vaatii menetelmien ja välineiden innovatiivista kehittämistä. Luovuutta ja erityistä ammattitaitoa vaativissa tehtävissä on monia alueita, joissa tietämys säilyy kodifioitumattomassa muodossa. Mobiilisovellusten ja yleisesti IT-sovellusten kehittämisen haasteena on pystyä kuvaamaan tärkeimmät prosessien muutostyypit ja niiden parhaat toteutukset. Edellisissä teollisissa vallankumouksissa teollisen tuotannon automatisoiminen oli keskeinen menetelmä tuottavuuden lisäämisessä uuden teknologian ja raaka-aineiden ohella. Tietoyhteiskunnassa vastaavasti uuden tiedon luonti, tiedon jalostaminen ja innovaatiot ovat keskeinen tuotannon muoto. Mutta tällä alueella tietoyhteiskunta on vielä käsityöläisvaiheessa. Hyvät menetelmät, työkalut ja automatisoitu ”teollinen tiedon jalostaminen” puuttuvat.

37

4.2. Tietotekniikan vaikutusmekanismit On tunnettua, että tietotekniikka luo liiketoiminnallista arvoa yrityksille kolmella tavalla: Automatisoimalla olemassa olevia toimintoja ja luomalla siten kustannussäästöjä, keräämällä, käsittelemällä ja integroimalla tietoa ja siten lisäämällä laatua ja tehokkuutta sekä mahdollistamalla uusia tapoja tehdä asioita (Mooney, Kramer ja Gurbaxant, 1994). Tietotekniikka luo mahdollisuuksia lisätä laatua tai tuottavuutta nimen omaan kodifioimalla tietoa ja tietämystä uusilla tavoilla eri muodoissaan ja integroimalla sitä sekä tuotteisiin ja palveluihin että tuotanto- ja toimitusprosesseihin organisaation sisällä ja organisaatioiden välillä. Tämä johtaa organisaation sisäisen ja organisaatioiden välisen toiminnan rakenteiden ja toimintatapojen muutoksiin. Tietotekniikka edellyttää tiedon ja tietämyksen kodifiointia, missä yhteydessä ne muuttuvat helpommin kommunikoitavaan, standardoitavaan ja yleisemmin käytettävään muotoon (Pavitt 2002). Haastatteluissa kehitimme ja testasimme jaottelun näiden ilmiöiden yhteydessä esiintyville tietotekniikan rakenteellisille vaikutusmekanismeille, joita ovat:

1. Toiminnallinen integraatio 2. Prosessi-integraatio 3. Ulkoinen integraatio 4. Asiakasarvointegraatio 5. Tietämysintegraatio.

Tuote- ja palvelukäsitteen muutos näkyy fyysisten ja sähköisten aktiviteettien toiminnallisena integraationa. Informaatio voidaan liittää fyysisiin tuotteisiin sulautettuna, jolloin tuotteen käyttäytyminen määritellään ohjelmallisesti (sulautettu ohjelmisto) tai tuotteeseen liitetään digitaalisia sisältöjä, joita voivat olla käyttöohjeet tai muu audio- tai visuaalinen informaatio. Sulautetut ohjelmistot tai sisällöt voidaan ladata tuotteisiin myös tietoliikenneverkon kautta. Toinen vaihtoehto on käyttää ohjelmistollista logiikkaa tai sisältöjä suoraan tietoliikenneverkon kautta, jolloin vain käyttöliittymä tarvitaan paikallisesti. Molemmat näistä malleista ovat käytössä esimerkiksi nykyaikaisissa matkapuhelimissa. Edellisessä luvussa 4.1 esitetty mobiilivasara-esimerkki kuvaa sulautetun ohjelmiston ja verkon kautta tapahtuvan vuorovaikutuksen mallin. Kolmas informaation muoto tuotteissa ovat ohjelmistot ja sisällöt itse tuotteina, joita voidaan käyttää suoraan verkon kautta tai erityisesti niille varatuissa tiloissa, tai ostaa fyysisesti tai sähköisesti paketoituina ja käyttää paikallisesti. Tällaisia ovat mm. musiikki- ja videotallenteet, radio- ja televisio-ohjelmat, elokuvat sekä interaktiivisessa muodossa tietokone- ja videopelit. Tuotannon ja toimitusketjujen ja niiden hallinnan muutos näkyy prosessi-integraationa organisaatioiden sisällä ja ulkoisena integraationa yritysten välillä. Yritysten prosessien kehittäminen on osoittautunut erääksi tietotekniikan tärkeimmistä soveltamisalueista, ja ensimmäiset prosessien automaation sovellukset kehittyivät jo 1970-luvulla teollisuus-automaatiossa ja logistiikassa sekä 1980-luvulla toimitusprosesseissa ja taloushallinnossa. Prosessi-integraatio poistaa prosessien välisiä varastoja ja ulottaa prosessien ohjauksen useiden prosessivaiheiden yli. Näin prosesseista tulee ohuempia (ei ylimääräistä

38

redundanssia eikä turhaa sitoutunutta pääomaa) ja tiukasti kytkettyjä (prosessien kontrollivaikutukset ovat nopeita ja laajalla ulottuvia). Puhutaan lean-prosesseista ja joustavasta tuotannosta. Mobiilivasara-esimerkissä nähdään, miten rakentamisprosessi voidaan integroida suunnitteluprosessiin ja samalla ohjata rinnakkaisesti useita suorittavia tehtäviä. Prosessi-integraatio on toimialariippumaton tietotekniikkaan perustuva tuottavuuden kehittämistapa organisaatioissa. ICT-sovellukset automatisoivat ja tehostavat prosesseja. Toiminnallisen integraation kautta nämä prosessit voidaan ulottaa sähköisesti asiakkaisiin saakka, jolloin puhutaan ICT-rikkaista tuotteista ja palveluista. Esimerkiksi pankkipalvelut voidaan tarjota suoraan asiakkaille eri tietoliikennekanavien kautta. Sama kehitys nähtiin mobiilivasara-esimerkissä. Näin useita eri ICT:n käyttötapoja voidaan yhdistellä samanaikaisesti. Palvelun kuormituksen tai tuotteen kysynnän vaihtelut voidaan hinnoitella dynaamisesti asiakasarvointegraatiolla. Asiakasarvon integroituminen tuotteen hinnoitteluun perustuu kuormitushinnoittelu-ajatteluun (yield management), joka on hyvin tunnettu esimerkiksi hotellipalveluissa ja lentoliikenteessä. Tietämyksen kodifiointi mahdollistaa sen siirron ja käytön organisaatiossa, jolloin puhumme tietämysintegraatiosta. Kaikki organisaation kommunikaatiota helpottavat tai lisäävät välineet ja järjestelmät lisäävät tiedon ja tietämyksen integraatiota ja hyväksikäyttöä. Tuotteiden kehittäminen ja design tietokonepohjaisilla työkaluilla vaatii tuotteiden määrittelyn ja dokumentoinnin formalisointia. Samoin yrityksen prosessien siirtäminen tietojärjestelmäpohjaiseksi vaatii prosessin tarkkaa formalisointia. Näin tietotekniikka lisää tiedon kodifiointia organisaatiossa, mikä vuorostaan luo mahdollisuuksia toimintojen ulkoistamiselle. Kuvassa 4.2 tässä luvussa käsitellyt tietotekniikan vaikutukset on sijoitettu syy-seurauskarttaan.

ICT-investoinnit

vaikutukset

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Prosessimuutokset

Innovaatiot

Horisontaalikehitys

Tietotekniikan

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Liiketoiminta-mallien kehitys

Prosessi-muutokset

Globalisaatioja offshore

Rakennemuutos

Palvelut

ICT-kehitys

ICT-investoinnit

vaikutukset

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Prosessimuutokset

Innovaatiot

Horisontaalikehitys

Tietotekniikan

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Liiketoiminta-mallien kehitys

Prosessi-muutokset

Globalisaatioja offshore

Rakennemuutos

Palvelut

ICT-kehitys

Kuva 4.2: Tietämyksen kodifikaatio ja tietotekniikan vaikutusmekanismit

39

40

5. Huoltovarmuusnäkökulma

5.1. Riskien synty-, siirtymis- ja vaikutusmekanismit

Riskinlähde

Riskinkohde

Riskinvaikutuksensiirtyminen

Riskin syntyminen Riskin vaikutukset

Riskinlähde

Riskinkohde

Riskinvaikutuksensiirtyminen

Riskin syntyminen Riskin vaikutukset

Riskit syntyvät systeemisesti eli vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Näin ollen riskeistä on ymmärrettävä niiden syntymekanismit eli lähde, siirtymismekanismit lähteestä kohteeseen ja vaikutusmekanismit itse kohteessa (Kuva 5.1).

Kuva 5.1: Riskin syntyminen, siirtyminen ja vaikutus Jos riskin lähde vaikuttaa suoraan kohteeseen, on kyseessä välitön riski. Muussa tapauksessa riski on välillinen. Välillinen riski voi siirtyä lopulliseen kohteeseen ketjumaisesti useiden välikohteiden kautta, joissa kussakin tapahtuma voi olla riski tai ei. Toinen välillisen riskin muoto on kerrostunut riski, jossa riskin lähteenä on toimintaympäristön rakenteellinen muutos, joka muuttaa kohteen roolia, luo siihen uusia vaikutuksia tai jopa poistaa kohteen merkityksen kokonaan. Kerrostuneessa riskissä alkuperäinen riskin lähde on jokin muutoksen luova mekanismi, mutta suoraa riskin siirtymisketjua ei ole nähtävissä - riskin lähde on tavallaan näkymätön ja riskin välittäjänä on rakennemuutos. Riskin vaikutuksen siirtyminen on mahdollista vain, jos riskin lähteellä ja riskin kohteella on vuorovaikutussuhde, joko kausaalinen tai komplementaarinen. Riskin torjunnassa on mahdollista vaikuttaa joko riskin syntymiseen, siirtymiseen tai vaikutukseen. Riskin syntyä voidaan hallita suoraan vain välittömän riskin tapauksessa. Esimerkiksi energian, raaka-aineiden tai komponenttien lähteinä voidaan käyttää useita riippumattomia tuottajia. Samoin riskin syntyä lähteessä voidaan vähentää suunnittelulla sekä ennakoimalla ja poistamalla potentiaalisia syitä. Ketjuuntuneen tai kerrostuneen riskin tapauksessa riskin synty-tapahtumaa ei välttämättä tavoiteta. Riskin siirtymistä voidaan rajoittaa joko estämällä siirtyminen (puhutaan ilmaraoista, air gap) tai rajoittamalla siirtyvää vaikutusta (esim. palomuurit rakennusten välillä). Ketjuuntuneessa riskissä voidaan estää välikohdetta siirtämästä riskiä edelleen. Jos riski on esimerkiksi energian tai raaka-aineiden puute, tämä voidaan tehdä omavaraisuutta lisäämällä tai käyttämällä vaihtoehtoisia raaka-aineita. Kerrostuneessa riskissä välittävän järjestelmän rakennetta voi muuttaa monipuolisemmaksi ja joustavammaksi, jolloin rakennemuutos vaikuttaa riskikohteisiin vähemmän. Kääntäen ”välittävän järjestelmän ohentuminen” lisää muutosta ja riskin siirtymistä kohteeseen. Tämä pitää paikkansa esimerkiksi

41

kansantaloudessa, jossa terve ja monipuolinen palvelu- ja yritysverkosto joustaa. Vuoden 2001 ICT-kuplan puhkeaminen sai aikaan huomattavasti vähemmän vahinkoa kuin 1990-luvun alun pankkikriisi, jolloin markkina- ja yritysrakenteet olivat monoliittisempia ja kustannustehottomampia. Riskin vaikutukseen kohteessa voidaan puuttua aktiivisesti tai passiivisesti. Aktiivisia menetelmiä ovat kohteen tekninen muuttaminen immuuniksi riskille (riskittömät materiaalit), varajärjestelmät jotka korvaavat riskin toteutuessa vahingoittuvat kohdat, erilaiset vastatoimet riskin vaikutuksen pysäyttämiseksi (tulipalon sammutus), riskin edelleen siirtymisen estäminen ja vahinkoja korjaavat toiminnot. Passiivisia menetelmiä ovat kohteen autonomian tai joustavuuden (varareitit, vaihtoehdot) lisääminen, kohteen pienentäminen tai kokonaismerkityksen vähentäminen, ja vahingon sattuessa kohteen toimintojen hallittu pysäyttäminen vahinkojen minimoimiseksi. Näiden riskin mekanismeihin puuttuvien tapojen lisäksi on joissakin tapauksissa mahdollista muuttaa kokonaisjärjestelmää (Kuva 5.1) siten, että entiset riskimekanismit lakkaavat olemasta, tai niiden merkitys poistuu. Talouselämässä jatkuva muutos vaikuttaakin näin, mutta luo samalla uusia riskien lähteitä. Useissa haastatteluissa tuli esille näkökulma, jonka mukaan pahimpia riskejä ovat näkymättömät riskit, joihin ei ole osattu varautua. Esimerkiksi tietojärjestelmäkehityksessä varaudutaan ohjelmistovirheiden, tietokannan hajoamisen tai koneiden pysähtymisen vaikutuksiin, mutta ei huomata käytössä syntyviä, käyttäjien virheiden luomia riskejä. Kuten eräs haastateltava sanoikin, käytössä tehdään usein niin yksinkertaisia virheitä, ettei kehittäjä tullut sellaisia ajatelleeksikaan.

5.2. ICT:n vaikutusmekanismeista syntyvät uhat Yritysten riskianalyysissä riskit jaetaan esimerkiksi neljään osaan:

1. Strategiset, liiketoimintaan liittyvät riskit 2. Operatiiviset, resursseihin ja tuotantoon liittyvät riskit 3. Taloudelliset, hintoihin, korkoihin ja raaka-aineisiin liittyvät riskit 4. Vaaralliset ennakoimattomat ilmiöt (hazard risk).

Kuhunkin ryhmään kuuluu yrityksen sisäisiä ja ulkoisia riskien lähteitä, jotka vastaavasti kukin voidaan sijoittaa kustannus – todennäköisyys –matriisiin. Yrityksille strategiset ja operatiiviset riskit ovat osoittautuneet kalleimmiksi, ja niistä erityisesti suuruusjärjestyk-sessä seuraavat (Darlington, Grout ja Whitworth, 2001):

1. Asiakastarpeen huomioonottamattomuus 2. Kilpailun vaikutukset 3. Kustannusten ylittämiset 4. Yritysostoihin liittyvät integraatio-ongelmat

42

5. Taloushallinnon ongelmat 6. Väärin suunnatut tuotteet 7. Tehoton johtaminen 8. Toimitus- ja alihankintaketjun ongelmat 9. Hinnoitteluongelmat.

On mielenkiintoista huomata, että tietotekniikan vaikutusmekanismit yrityksissä (Luku 4.2) tarjoavat työkaluja näiden riskien hallintaan. Toisin sanoen liiketoiminnan arvon kehittä-miseen ja tuottavuuden nostoon liittyvät tavoitteet ja riskien hallinta yhdessä johtavat ICT-järjestelmien käyttöönottoon. Mutta vastaavasti ICT:n käyttöönoton seurauksena syntyy uudenlaisia näkymättömämpiä ”tietoyhteiskunnan riskejä”. Esimerkiksi globaali yritys voi optimoida tuotantoaan siirtämällä sen offshore-maihin, jolloin alkuperäismaassa voi syntyä työttömyyttä. Tuotantojärjestelmissä voidaan käyttää ulkomaisia valmisohjelmistoja, jolloin tietoturvariskit kasvavat ja versiotuki voi loppua. Tutkimus- ja kehitystoiminta voidaan ostaa sieltä, missä se on kustannustehokkainta, jolloin panostukset alkuperäismaan T&K-toimintaan voivat kuihtua. Komponenteiksi ja raaka-aineiksi valitaan edullisimmat vaihtoehdot, jolloin niiden varastot ja ylläpito voivat jäädä jopa toiseen maanosaan. Näin ollen tietotekniikan käyttöönotto yrityksissä vähentää yritysten taloudellisia riskejä ja nostaa niiden kannattavuutta, mutta luo samalla uudenlaisia riskejä sekä lisää yhteiskuntaan ja yksityisiin ihmisiin kohdistuvia riskejä (Kuva 5.2). Näin ollen riskien syntyminen on systeemistä ja kerroksellista. ICT:n tuottamia uusia riskejä ovat:

a. Tietotekniset uhat yrityksissä ja yhteiskunnassa b. Yhteiskuntaan kohdistuvat välilliset uhat c. Yksityishenkilöihin kohdistuvat uhat.

TietoTieto - -teknisetekniseuhat uhat

Yrityksiin kohdistuvat uhatYrityksiin kohdistuvat uhat

Yksilöön kohdistuvat uhat

Kuva 5.2: Riskien syntyminen ja systeeminen siirtyminen

43

Kuvan 5.2 systeemisen riskiportfolion hallinnassa on oleellista, onko riskin syntymekanismi välitön vai välillinen, mikä on kohdesysteemin reaaliaikakriittisyys, onko kohdesysteemi useiden muiden järjestelmien tai yritysten yhteisesti käyttämä sekä mikä on toteutuvan riskin vaikutuksen laatu (tuhoava - pysäyttävä - hidastava). Esimerkiksi tietojen katoaminen on välitön ja kriittinen riski niitä hyödyntäville toiminnoille. Vastaavasti tiedonsiirron pysähtyminen on välitön riski henkilökommunikaatiolle ja reaaliaikaisille datakommunikaatiota käyttäville sovelluksille, mutta välillinen esimerkiksi teollisen tuotannon jatkuvuudelle ja kaupan toiminnalle. Tietojärjestelmien ja tietoverkkojen pysähtyminen vaikuttaa useisiin järjestelmiin sitä enemmän, mitä yleisemmässä käytössä tietojärjestelmä tai verkko on (kriittiset teollisuusalat ja palvelut tai laajasti sovellettu tuotanto tai palvelu). Nämä kaikki mainitut välittömät tai välilliset systeemiset ilmiöt ovat kerrostumattomia. Kerrokselliset riskejä luovat ilmiöt seuraavat välillisesti sopeutumisesta muutoksiin markkinassa, prosesseissa tai tuotannossa (ajan yli). Yritystoiminnan globalisaatio tuottaa enimmäkseen välillisiä ketjuuntuneita tai kerrostuneita riskejä yhteiskunnalle ja yksilöille. Välittömiä riskejä voidaan hallita suoraan niiden syihin puuttuen esimerkiksi vaihtoehtoratkaisuilla ja kahdennuksella, mutta välillisiin riskeihin joudutaan käyttämään ehkäiseviä tai riskien seurauksia rajoittavia lähestymistapoja. Välittömän ja välillisen riskiportfolion hallitsemiseksi julkisen hallinnon olisi pystyttävä yritysten tavoin eri vaihtoehtojen kustannus- ja todennäköisyysanalyyseihin, sekä niiden pohjalta suunnittelemaan ja priorisoimaan tarvittavat toimenpiteet (Kuva 5.2). Todennä-köisesti tietotekniikan käyttöönotto julkishallinnossa luo työkaluja näiden analyysien ja toimenpiteiden suorittamiseen, mutta varmaankin osittain eri mittareilla kuin yrityksissä. Välillistä ja välitöntä, mutta kerrostumatonta riskiportfoliota voidaan käsitellä esimerkiksi muuttujilla: Sn osajärjestelmät Djk osajärjestelmien riippuvuusmatriisi (j riippuu k:stä) Rki riskitekijän i todennäköisyys osajärjestelmässä k Cki riskin i toteutumisen kustannus osajärjestelmässä k C*lj osajärjestelmän j vahingoittumisen kustannus osajärjestelmässä l Osajärjestelmiä ovat mm. yritykset, julkishallinnon yksiköt ja kotitaloudet/yksityishenkilöt. Riskitekijät ovat tietoteknisiä uhkia, jotka vahingoittavat välittömänä kohteenaan olevaa osajärjestelmää. Nyt voidaan arvioida kerrostumattomat riskin i kustannukset Cost(i) välillisten ja välittömien vaikutusten summana:

Cost(i) = (ΣlΣN C*jkΣk (DN )jkRki )i + Σk RkiCki Kaavassa merkintä DN tarkoittaa riippuvuusmatriisia D N-kertaa peräkkäin (N:s potenssi). Riskin vaikutuksen kriittisyys kohteessa (vahingoittuuko kohde heti vai vasta jonkin ajan kuluttua riskin vaikutuksen jatkuessa) on välittömyyden lisäksi riskivaikutuksen mitta (Kuva 5.3).

44

RISKIN VAIKUTUKSEN VÄLITTÖMYYDEN ASTE:TEOLLISUUS: Välitön, Välillinen, kriittinenlamauttava Välillinen, ei kriittinen

Kriittistä tuotantoa Energia, polttoaineet Energia tuonti

Kriittisiä palveluita ICT, pankit, jakelu Terveydenhoito ICT tuonti

Laajasti käytettyätuotantoa

Elintarvike Komponenttien tuonti

Muuta teollisuutta Vientiteollisuus Muu valmistus

RISKIN VAIKUTUKSEN VÄLITTÖMYYDEN ASTE:TEOLLISUUS: Välitön, Välillinen, kriittinenlamauttava Välillinen, ei kriittinen

Kriittistä tuotantoa Energia, polttoaineet Energia tuonti

Kriittisiä palveluita ICT, pankit, jakelu Terveydenhoito ICT tuonti

Laajasti käytettyätuotantoa

Elintarvike Komponenttien tuonti

Muuta teollisuutta Vientiteollisuus Muu valmistus

Kuva 5.3: Esimerkkejä ICT-riskiportfolion jakautumisesta teollisuudessa

5.2.1. Tietotekniset uhat

dellisessä raportissa (Martikainen ja Ihalainen 2000) käsiteltiin tietoturvaan ja

(E � K’’eT) � Ko

C � U’’(m, n) � K’pC , tietämys = K’’e

T + K’pC + Ko

C

rosessissa osa alkuperäisestä aktiviteetista U on koodautunut tuotteeseen (mobiilivasara m

rosessin kriittisiä osia ovat ne, joita ilman ei edes lyhytaikaista tai välttävää toimintaa

i kriittisiä, mutta tehokkaan suorituksen kannalta tarpeellisia osia ovat tiedonsiirto, joka sisältyy komplementaarisuuteen �, tiedonsiirron virheettömyys, tallennettu ohjaustieto Ko

C ja

Etietoverkkojen rakenne- ja liiketoimintamuutoksiin liittyviä riskitekijöitä. Erityisesti nousevina riskeinä nähtiin IP-teknologian aiheuttaman horisontaalikehityksen luomat teknologiset ja liiketoiminnalliset uhkakuvat. Tässä tutkimuksessa olemme kuvanneet tietotekniikan diffuusion teknologisia ja taloudellisia vaikutuksia ja erityisesti pyrkineet ymmärtämään organisaatioiden toimintaprosessien halkeamista fyysiseen ja sähköiseen osaan sekä tämän vaikutusta riskien syntyyn ja hallintaan. Näin ollen otamme tarkastelun lähtökohdaksi kappaleen 4.1 kuvaaman ”halkaistun prosessin”: Pja sen ohjelmisto K’p

C) ja osa tietojärjestelmän KoC ohjaamaksi. Prosessi on systeeminen,

kaikki prosessin osat ovat tarpeellisia ja muutamat kriittisiä. Ppystytä ylläpitämään. Näitä ovat työntekijä E ja hänen ammattitaitonsa K’’e

T, työkalu m ja tarvikkeet n sekä käyttöaktiviteetti U, joiden saatavuus, toiminta ja varaosat kuuluvat jo klassisen huoltovarmuuden piiriin. Mikäli alkuperäinen työkalu ja tarvikkeet ovat saatavilla ja käyttäjällä on riittävät taidot, voidaan alkuperäistäkin työtapaa käyttää. Uusi työkalu on alkuperäistä monimutkaisempi ja vaatii energiaa sekä toimivan ohjelmiston, eli kriittisten osien määrä on kasvanut. E

45

sen oikeellisuus sekä tietokantaa ylläpitävä tietojärjestelmä. Nämä osat poikkeavat alkuperäisistä myös siinä suhteessa, että ne ovat ulkopuolisista tekijöistä entistä riippu-vaisempia. Tiedonsiirto perustuu verkon olemassaoloon ja verkko-operaattorin toimintaan. Operaattori-iippumaton verkko (ad hoc tai mesh -verkko) on turvallisempi kuin julkiset verkot.

turvallisuutta käsiteltiin jo edellisessä raportissa. Internet o riskejä molempiin ja yksityiset standardit ja erillisyys julkisesta verkosta vähentävät näitä

ohjelmistot sisältävät toiminnallisen riskin. Tiedon ja tietokantojen oikeellisuus ja

n sijaan ollaan siirtymässä ohjelmistojen käyttöön palvelutuottajalta pplication Service Provider, ASP) verkon kautta saatavana palveluna. Palvelun

tömien riskien lisäksi on kenteellisia kokonaisuuteen liittyviä välittömiä riskejä, kuten systeemin eri osien välisen

rVerkkoarkkitehtuuri, jossa päätelaitteet ja paikalliset verkkosolmut pystyvät toimimaan, vaikka julkinen verkon osa pysähtyy, mahdollistaa paikallisen autonomisen toiminnan. Samoin mahdollisuus käyttää useampaa verkko-operaattoria tai jopa useampaa verkko-teknologiaa vaihtoehtoina luo redundanssia. Yksinkertaisuus, standardinmukaisuus ja osien korvattavuus ovat myös etuja. Tiedonsiirron virheettömyyttä jatuuhkia. Kriittiset toiminnot ja prosessit täytyisi pitää erillisinä ja jopa modifioida standardeja niin, ettei liikenteeseen pääse ulkopuolelta käsiksi. Lisäksi kaikkeen kommunikaatioon pitäisi olla varajärjestelmä. Esimerkiksi, jos puhe ja data siirretään IP-verkkoon (VoIP ja IP-data), pitäisi mobiiliverkko säilyttää rinnakkaisena puhe- ja dataverkkona. Palaamme konkreettisten ehdotusten yhteydessä vielä mahdolliseen luotettavan verkon kehittämiseen. Ohjaustiedon oikeellisuus ja ajantasaisuus, tietokannat, tietokoneet, niiden käyttöjärjestelmät javarmistus sisältyy tiedonhallintaan organisaatiossa. Tietokoneet ja ohjelmistot ovat pääosin ulkomaista tuotantoa, jolloin ylläpito ja päivitykset ovat kriittisiä. Standardikomponenteista koostuvat koneet, avoin lähdekoodi (Open Source Software, OSS) ja avoimet käyttöjärjestelmät (esim. Linux ja BSD) vähentävät tätä riippuvuutta. Samoin vaikuttaa ohjelmistojen standardointi, dokumentointi ja kriisitilanteihin varautuva escrow-tyyppinen lähdekoodin tallennus. Ohjelmistojen ostamise(Aluotettavuus riippuu nyt palvelutuottajasta. Kahdennus ja varajärjestelmät on todennäköisesti kustannustehokkaampaa toteuttaa ammattimaisesti laajassa mittakaavassa palveluna kuin kussakin käyttötapauksessa erikseen. Lisäksi iso palvelutuottaja voi rakentaa käyttöönsä suljettuja ja kahdennettuja virtuaaliverkkoja ja näin lisätä turvallisuutta. Palvelutuottaja voi myös neuvotella ylläpidon ja escrow-varmennuksen tehokkaammin kuin pieni soveltaja. Asiakkaan tehtävä on vaatia nämä asiat palvelusopimuksessaan. Tämä on erityisen tärkeää tuotannonohjaus- (ERP), toimitusketju- (SCM), asiakashallinta- (CRM) ja tiedonhallinta-sovelluksissa sekä yritysten välisissä Web services –tyyppisissä tapahtumankäsittely-sovelluksissa. Palvelujen keskittämisen vastapainoksi täytyisi olla avoimuutta myös PKT-sektorin kehittämille kevyille (light weight) haastajapalveluille. Edellisten ”halkaistun prosessin” eri osiin liittyvien välitrasynkronoinnin pettäminen tai systeemin kokonaistilan hajottava käyttömalli, jota ei ole suunnittelussa otettu huomioon. Tällainen kokonaisuuden synkronoinnin hajoaminen voi

46

syntyä myös ulkopuolisesta kuormitustilanteesta tai häiriöstä, joka kohdistuu johonkin systeemin osaan. Näiden ilmiöiden ennakointi on vaikeaa, mutta alueelle on ehkä löydettävissä uusia suunnittelu- ja ennakointimenetelmiä, joista lisää myöhemmin.

5.2.2. Yhteiskunnalliset uhat

unnassa yritysten liiketoiminnan arvon, tuottavuuden ja iskien hallinnan kehittäminen johtaa ICT-järjestelmien käyttöönottoon. Mutta vastaavasti

likehitys ja konsolidaatio sekä niihin liittyvä offshore-tuotanto johtaa globaaliin aihtoehtojen vähenemiseen ja pelurien koon kasvamiseen, jolloin pienen valtion edustajien

t välillisesti seurausta ICT:n käyttöönotosta rganisaatioissa (lähteenä keskustelut luvussa 6 mainittujen henkilöiden kanssa):

2. Kauppataseriskit

onopoliriskit skit

iskit.

.2.3. Yksityishenkilön uhat

nnan ja ICT-järjestelmien uhat suoraan ja välillisesti. uorat uhat liittyvät henkilön tietojen olemassaoloon ja oikeellisuuteen sekä tietojen vääriin

urausta ICT:n käytöstä (lähde kuten edellä):

Kuten olemme todenneet, tietoyhteiskrICT:n käyttöönoton seurauksena syntyy uudenlaisia näkymättömämpiä ”tietoyhteiskunnan riskejä” sekä suoraan että välillisesti yritysten toimintamuutosten kautta. Välittömät riskit julkisissa organisaatioissa ovat samantyyppisiä kuin yrityksissäkin. Välillisiä riskejä on runsaasti. Horisontaavtai yritysten on vaikeampi neuvotella tuotteiden ja palveluiden sekä niiden ominaisuuksien sopivuudesta tai paikallisten resurssien hyödyntämisestä. Osa tätä riskiä on tekijän-oikeuksien ja patenttien keskittyminen globaalien suuryritysten käsiin. Rahaliikenteen ja kaupan siirtyessä sähköiseen muotoon ICT-järjestelmät muuttuvat myös kansainväliselle liiketoiminnalle kriittisiksi elementeiksi. Seuraavat yhteiskunnalliset riskit ovao

1. Valuuttariskit

3. Työvoimariskit4. Osaamisriskit 5. T&K-riskit 6. Horisontaali/m7. Teknologiari8. Sosiaaliset riskit 9. Sijoitus- ja eläker

5

Yksityishenkilö kohtaa tietoyhteiskuSkäsiin joutumisen ja väärinkäytön riskeihin ja kustannuksiin. Välilliset uhat liittyvät työn säilymiseen, ammatinvalinnan pitkän tähtäimen onnistumiseen sekä omaisuuden ja eläkkeiden arvon säilymisen. Seuraavat yksilön riskit ovat se

47

1. Tietojen katoaminen tai vääristyminen 2. Tietojen väärinkäyttö

ja eläkeriskit.

5.2.4. Pitkän aikavälin riskit

inen” on systeeminen riski. Automatisoitu tiedon lostaminen ja ”koodeja tuottavat koodit” monistavat virheellisten toimintojen vaikutukset.

tonomista nergian, palveluiden ja tuotteiden valmistusta, teknologiat ja tuotantomallit muuttuvat.

.3. Ehdotuksia

ryhmittelemme seuraavassa esiintulleita riskien tyyppejä ja niihin ittyviä riskien hallintamenetelmiä. Menestyvän liiketoiminnan suunnitteluun kuuluu

.3.1. Menetelmät

totesimme, riskejä voidaan analysoida niiden lähteen, siirtymisen ja ohteen perusteella sekä sen mukaan onko riski välitön tai välillinen. Välillisiä riskejä on

3. Työttömyysriskit 4. Ammatinvalintariskit 5. Pääoma-, sijoitus-

Myös ”tietoyhteiskunnan teollistumjaSaattaa jopa olla, että toisen teollisen vallankumouksen globaalit tuotantoketjut purkautuvat kolmannessa vallankumouksessa tietämysohjattujen autonomisten tuotanto-, toimisto- ja asuntojärjestelmien verkostoiksi, joissa ainoastaan tieto- ja tietämys ovat globaaleja. Maan ja energialähteiden lisäksi suojataan tietämysvarantoja ja niiden teollisia oikeuksia. Sikäli kun energian hinnan nousu vähentää logistiikkaa ja tukee paikallista aueTällöin mahdollisesti klassisen huoltovarmuuden tarve nousee raaka-aineiden, paikallisen energiatuotannon ja komponenttien saatavuuden varmistamiseksi, mutta tehtynä uusilla teknologioilla ja menetelmillä sekä samalla vahvasti ICT:aan liittyviä huoltovarmuus-menettelyitä hyödyntäen.

5

Kokoamme yhteen jaliliiketoiminta-arvoa tuottavien operaatioiden arviointi erityisesti niihin liittyviä riskejä analysoiden. Jos yrityksille ja julkishallinnolle kohdistuvia riskejä voidaan ehkäistä ennalta ja hallita synergisesti, on siitä saatavissa huomattavaa kansantaloudellista säästöä.

5

Kuten kappaleessa 5.1. kkahta tyyppiä, ketjuuntuneita ja kerroksellisia. Ketjuuntuva riski siirtyy useamman väliportaan kautta. Kerroksellisen riskin lähde on vuorostaan systeeminen rakennemuutos, eli yksikäsitteistä yhtä syytä ei yleensä ole löydettävissä. Vain välittömissä riskeissä voidaan puuttua riskin lähteeseen, kun taas välillisissä riskeissä riskinhallinta perustuu joko siirtymismekanismien rajoittamiseen tai riskin kohteen hallintaan. Kaikissa tapauksissa mekanismien ymmärrys ja järjestelmien mallit antavat mahdollisuuksia parempaan hallinnan suunnitteluun. Seuraavassa taulukossa (kuva 5.4) luokittelemme tärkeimmät riskien hallintamenetelmät: suunnittelu, ennakointi, puolustautuminen ja aktiivinen ehkäisy.

48

Lähde Siirtyminen Kohde

Kuva 5.4: Riskinh netelmien luokittelu

ältävien systeemien suunnittelussa on pitkään sovellettu laskennallisia ja simulointimalleja ja niihin pohjautuvaa todennä-

jelmistot ja alvelujärjestelmät) on viimeisen kymmenen vuoden aikana opittu jo kehitysvaiheessa

Suunnittelu Kriittist sien Tu Autono nkahdentaminen vaihto toimivan lisääminen

ninen

netelm

EnnakointiOngelmanlähteiden Ennakontimenetelmien

Puolustautuminen en tunnistus ja Tiedon kahdentaminevälitön palveluvaihto

Aktiivinen ehkäisy Osajärjestelmien vaihto luotettavampiin

ien

en resurs otantoresurssien misuude

Häiriöiden eristämine palvelun varaan Sekventiaalinen kahdentam

Mallit, laskennalliset ja simulointime ät

Laadun mittaus Häiriösiedon kehitys

tunnistus kehitys

Varhain

Siirtymisen esto

Kehitystyö valmistajkanssa

allintame Ydinvoimaloiden ja muiden kriittisiä osajärjestelmiä sisjoköisyyspohjaista vikaantumiset huomioonottavaa suunnittelua. Siinä kriittiset osat on erotettu muista ja varustettu vahinkoa rajoittavilla järjestelmillä ja samalla on kehitetty kahdennusta sekä varajärjestelmiä. Nämä ennakoivan luotettavuussuunnittelun lähestymis-tavat ovat yleisemminkin käytettävissä. Nykyään on näiden menetelmien lisäksi avautumassa myös uusia mahdollisuuksia suunnitteluun ja riskien ennakointiin. Monimutkaisten järjestelmien suunnittelussa (prosessorit, sulautetut ohp

49

simuloimaan järjestelmän käyttäytyminen sekä eri poikkeus- ja häiriötilanteiden vaikutukset. Menetelmät perustuvat suoritettavien mallien teoriaan. Esimerkiksi matkapuhelinten suunnittelussa on mahdollista suunnitteluvaiheessa käyttää virtuaalista puhelinta ja kokonaisjärjestelmää sekä kokeilla eri käyttötapauksia ja häiriöiden vaikutusta. Samoin autojen suunnittelussa voidaan lopullisen auton virtuaalimallilla ajaa törmäystestejä hidastetussa ajassa ja laskea tarkkaan kaikki vaikutukset ajoneuvon eri osiin ja matkustajille. Tietokoneiden laskentatehon kasvu antaisi nykyään mahdollisuuden soveltaa näitä menetelmiä erilaisten uhkien systeemisten vaikutuksen ennakoimiseen ja vähiten haitallisten vaihtoehtojen löytämiseen edellyttäen, että vähintään yksi kausaalinen polku tai komplementaarinen vaikutus on jo tiedossa. Jos kausaalisia tai komplementaarisia suhteita ei tunneta (riskin syntyminen ja siirtyminen), ei mielekkäitä malleja pystytä vielä luomaan. Alue on silloin kompleksisuuden, agentti- ja kaaosteorioiden tutkimuskohde. Nämä ovat painopistealueita esimerkiksi Santa Fe –instituutissa (http://www.santafe.edu/). Agenttiteoriaa sosiologiaan on soveltanut mm. Robert Axelrod (1997).

5.3.2. Konkreettiset tapaukset Oheisessa kuvassa 5.5 jaottelemme hriskejä ja sijoitamme ne edellisen kappa

aastattelujen tuloksena esiin tulleita ICT:n luomia leen kehikkoon.

Kuva 5.5: Konkreettisten ICT-lähtöisten riskien ja niiden hallinnan luokittelu

Riskin lähde Riskin hallinta Esimerkkejä

Välittömät Digitaalinen tieto Kahdennus Keskittäminen johtaaVarmuuskopiot redundanssin vähenemiseen

Digitaalinen verkko Vaihtoehtoyhteydet GSM kiinteän puhe-(IP-verkko) Vikasietoiset verkon verkon vaihtoehtona

solmut VaraverkotKorkean turvan VPN SLA ja turva -rakenne-

määräyksetTietokoneet Kahdennus Isoissa palvelukeskuksissa

Vikasietoiset koneet koneiden ja tilojen kahdennus,Vikojen ennakointi energian varmennus

Automaatiosovellukset Eristäminen julkisista ja Tehdasjärjestelmäthallinnon järjestelmistä erillisinä

IP-pohjaiset palvelut IP-vaihtoehtoverkko ja VoIP -palvelun vaihto-(All-IP) vaihtoehtopalvelut ehtona GSM ja email

ERP- ja SCM- Järjestelmien auto- Tehdasjärjestelmät sovellukset nomisuus rajoitetun irrotettavissa

ajan konsernijärjestelmistäKriittisissä järjestelmissäkotimainen toimittajaja varasovellus

Välilliset Ulkomaiset ohjelmistot Kriittiset järjestelmät OSS-käyttöjärjestelmät,ketjuuntuvat OSS-pohjaisia reitittimet ja tietokannat

Julkisen verkon käyttö Vaihtoehtoinen julkinen Julkinen laatu- ja turva-palvelu tai oma vara- varmennettu IP-verkkojärjestelmä kilpailutettuna operaattoreilta

Välilliset Toimialamuutokset Monipuolinen yritys- Yritysverkostotkerrostuvat rakenne Uusien yritysten

Ennakoiva regulointi suurempi määrä

Teknologiamuutokset Koulutus ja T&KKansainvälinen yhteistyö

Tuotannontekijä- Ennakointi Palvelujen keskittäminen,muutokset T&K jolloin laatuun ja turvalli-

Julkishallinnon korkeat suuteen voidaan panostaa.vaatimukset ja kilpailu, PKT-sektori luomassasamat ratkaisut palvelu- innovatiivisia light weighttuotteina globaalisti vastineita hi-end palveluille

50

Kuvassa 5.6 on tummennettuna yritysten ICT-investointien, tietoyhteiskunnan rakenne-muutoksen ja uusien liiketoimintamallien ja prosessimuutosten välinen yhteys syy-seuraussuhdekartassa.

vaikutukset

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Prosessimuutokset

Innovaatiot

Horisontaalikehitys

Tietotekniikan

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Liiketoiminta-mallien kehitys

Prosessi-muutokset

Globalisaatioja offshore

Rakennemuutos

Palvelut

Tuottavuuden nousu;yritysriskienväheneminen

vaikutukset

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Prosessimuutokset

Innovaatiot

Horisontaalikehitys

Tietotekniikan

Tietämys ja reaaliaikainen

tieto

Liiketoiminta-mallien kehitys

Prosessi-muutokset

Globalisaatioja offshore

Rakennemuutos

Palvelut

Tuottavuuden nousu;yritysriskienväheneminen

Tuottavuuden nousu;yritysriskienväheneminen

Kuva 5.6: ICT-investointien ja liiketoiminnan muutosten vuorovaikutus

5.3.3. Organisointi Yhteiskunnan on mahdollista hallita ICT:n käytön ja tietoyhteiskuntakehityksen kautta syntyviä riskejä vain vahvan julkishallinnon oman ICT-kehityksen sekä verkkojen ja palvelujen tasonnoston kautta. Toisin sanoen ICT on toiminnan kehittämisen, kustannustehokkuuden ja riskien hallinnan kannalta välttämättömyys. Nykytilanne, jossa eri kuntien ja valtion yksiköt hankkivat omat palvelunsa erikseen, jopa eri standardeja soveltaen, on jatkossa kestämätön. Vähintäänkin standardit, hankinta, verkot ja palvelut pitäisi yhtenäistää ja keskittää (riskit halliten). Lisäksi keskitetyt ostot pitäisi kilpailuttaa palvelu-tarjoajilla käyttäen tarkoitukseen määriteltäviä laadun, kapasiteetin ja turvallisuuden kannalta parhaita mahdollisia vaatimuksia. Näin julkishallinto siirtyisi konsulttien ja ICT-toimittajien helpon saaliin sijasta kansainvälisten yritysten veroiseksi asiakkaaksi, joka pystyy määrittelemään ja vaatimaan huipputason ratkaisuja sekä kehittämään strategiaansa proaktiivisesti. Tästä seuraisi myös korkeampia tasovaatimuksia suomalaiselle tutkimus- ja kehitystyölle, palvelutoimittajille ja tuotevalmistajille, mikä vuorostaan loisi kansainvälistä

ilpailukykyä.

k Ehdotamme harkittaviksi seuraavia toimenpiteitä (osittain jo käynnissä):

51

1. Dokumentoidaan tietojärjestelmien ja tietoverkkojen varautumisen ja riskin-hallinnan malli, jossa valmistellaan ja esitellään suositeltavat tai hyväksi koetut arkkitehtuurit, toimintamallit, organisaatiot ja vastuutus (best practices).

2. Julkishallinnon ICT-suunnittelu, investoinnit ja palvelujen ostot koordinoidaan ison yrityksen tapaan kustannustehokkuuden saamiseksi ja riskien hallitsemiseksi. Valmistellaan julkishallinnon korkean tason laatu- ja tietoturvavaatimukset sekä julkinen escrow, joiden pohjalta kilpailutetaan (1-2 v. aikana) julkinen erillinen VPN-verkko omalla riippumattomalla mustakuituinfrastruktuurillaan. Tämän rinnalle kehitetään (4 v. aikana) ad-hoc- tai mesh-piirteet sisältävä julkinen langaton 4G-verkko kustannustehokkaimmalla ratkaisulla. Samoin julkiset IT-palvelut yhdistetään muutamille standardoiduille ja hallituille palvelualustoille, joihin on pääsy erillisistä VPN- ja 4G-verkoista.

3. Valmistellaan lainsäädäntö verkkojen ja ICT-hallinnan määräaikaisesta viranomaishuostaanotosta kriisitilanteissa ja sen teknisistä edellytyksistä.

4. Perustetaan TIKES (Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus) tutkimusrahoitusta ja suoritusta uudelleen organisoimalla ja verkottamalla. TIKESin vastuulla on tietotekniikan järjestelmien laatu- ja turvaluokittelustandardit, järjestelmien

vastaan (vrt. testit) sekä

valtakunnallisesti tärkeiden tutkimus- ja kehityshankkeiden rahoitus, kuten julkishallinnon standardit ja rajapinnat sekä synergiset investoinnit.

teoreettiset mutta samalla konkreettiset tutkimusprojektit n, turvallisuuden ja varautumisen mallien ja niiden toteutus-

vaihtoehtojen alueelta. Osana olisi riskiskenaarioiden tunnistaminen,

.3.4. Lisähuomioita Sillä, mitmodulavarmenkoko tietol

sertifiointi ja auditointi määriteltyjä ongelmia ja hyökkäyksiä paloturvallisuusluokitus, rakennustarkastus ja autojen NCAP-

5. Käynnistetäänprosessimallie

hallintamallit ja tietokannan luominen. Esimerkiksi yhdistetyt cyber- ja biohyökkäykset. Tämä tutkimus voisi olla synergistä prosessien tuottavuuden mallien ja mittarien tutkimushankkeiden kanssa. Nämä alueet ovat ICT-diffuusion kannalta oleellisia, mutta näitä tunnetaan ja tutkitaan Suomessa aivan liian vähän vaikkakin päteviä asiantuntijoita on maassa.

6. Avointen standardien ja teknologioiden kehitys yhteistyössä muiden julkisten toimijoiden kanssa EU:n tasolla. Mitä vaatimuksia modulaarisille teknologisille järjestelmille ICT-diffuusion edistämiseksi on asetettava ja mitä niistä pitäisi standardoida riskien minimoimiseksi. Olisiko julkiset järjestelmät perustettava avoimeen lähdekoodiin ja pitäisikö tälle luoda julkisten organisaatioiden hallitsema Eurooppalainen lähdekoodilisensiointimalli.

7. Kehitetään paikallinen autonominen varavoima ICT-järjestelmiä ja kriittisiä life-supporting järjestelmiä varten biodiesel- ja turve/puuhakepohjalta.

5

en verkkojen, ATK-keskusten ja sovellusten arkkitehtuuri määritellään sari esti on suuri merkitys siihen, mitä asioita voidaan ulkoistaa, kilpailuttaa ja

taa, ja millä tavoin nämä asiat voidaan operatiivisesti tehdä. On eri asia ulkoistaa iikenne kuin ulkoistaa erikseen mustakuituinfrastruktuuri, verkon laitteet ja niiden

52

hallinta sejärjestelmäriskienhallhallita orgrakentamalverkkoon. Ulkoistami nologia riippumesimerkikslähdekoodinfrastruktu Modulaarinsekä tietojä ksille on sekä palvelin otoiminnalliliikennettä toiseen (Kpalomuurithallinta (ro

kä sovellukset. Edellisessä vaihtoehdossa syntyy organisaatioriski: kaikki t ovat ulkoistettuna samalla organisaatiolla, jonka hallintamenettelyt ja inta ei välttämättä ole täysin läpinäkyvää. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan anisaatioriskejä käyttämällä rinnakkaisia ja riippumattomia palvelutuottajia ja la mahdollisesti dynaaminen yliheitto operaattorin X verkosta operaattorin Y

sen ja kilpailuttamisen yhteydessä on mahdollista irrottaa tekattomaksi tekijäksi ( o) käyttämällä riippumatonta teknologiastandardia kuten

i avointa lähdekoodia (Open Source Software, OSS) (Hietanen 2001). Avoin i toimii myös ylläpidon, tuen ja varaosien ratkaisuna kriittisissä uriosissa ja sovelluksissa.

en riippumattomien rinnakkaisten ja varajärjestelmien hallinta vaatii muutoksia rjestelmä- ja verkkoarkkitehtuuriin. Kriittisille palveluille ja sovellu

pu lella että verkkopuolella määriteltävä vaihtoehtoiset järjestelmät. Tärkeä nen komponentti on itsenäisten moduulien välinen verkon solmu, joka pystyy katkaisematta siirtämään kuorman verkosta toiseen tai palvelinjärjestelmästä uva 5.6). Tällaisessa solmussa voi yhdistyä liikenteen hallinnan lisäksi oiminteet (firewall), käyttöoikeuksien hallinta (authentication) ja liikkuvuuden aming).

ICT-Servers ICT-Servers ICT-Servers ICT-Servers ICT-Servers ICT-Servers ICT-Servers ICT-Servers

Dark FiberDark FiberDark FiberDark Fiber

Kuva 5.6: Modulaarinen vikasietoinen arkkitehtuuri Tämä malli olisi sovellettavissa edellisen kappaleen ehdotusten 2. ja 3. julkisessa VPN-verkossa sekä julkisessa 4G-verkossa.

Dark Fiber Infra

Fault Tolerant NodeFW, Auth.,Roaming

Dark Fiber Infra

Fault Tolerant NodeFW, Auth.,Roaming

Dark Fiber Infra

Fault Tolerant NodeFW, Auth.,Roaming

Dark Fiber Infra

Fault Tolerant NodeFW, Auth.,Roaming

Primary Secondary

Multichannel access for users

Fixed, Wireless, Cellular

Primary Secondary

Multichannel access for users

Fixed, Wireless, Cellular

Primary Secondary

Multichannel access for users

Fixed, Wireless, Cellular

Primary Secondary

Multichannel access for users

Fixed, Wireless, Cellular

53

Vähän keskusteltu, mutta paljon vaikuttava ilmiö on sulautetun mikroprosessoritekniikan ja

on maksimissaan kymmenen vuotta, toisin kuin nalogisten. Mustavalkoiset valokuvat kestivät 100 vuotta ja magnetofoninauhat 50 vuotta.

in. Yhteinen pohjoismainen telehallintojen NMT-standardointi loi uomessa kyvykkyyden mobiiliverkkojen kehittämiselle, samoin kuin pankki- ja telekilpailu

kehitti ICT-ratkaisuja ja alan teollisuutta. Nykyisessä ICT-diffuusiovaiheessa julkisen sektorin vastuulla on luoda kansainvälisesti riittävän korkeat vaatimukset ICT-järjestelmiensä rajapinnoille, palveluille ja verkoille sekä toteuttaa niitä käyttäen julkiset ratkaisut mahdollisimman kustannustehokkaasti mutta samalla riskit halliten. Tällöin myös näitä järjestelmiä ja palveluita kehittävä ja tuottava teollisuus voi saada kansainvälistä kilpailuetua.

digitaalisten muistien tunkeutuminen kaikkiin jokapäiväisiin laitteisiin, kuten kelloihin, kameroihin, puhelimiin, pesukoneisiin ja autoihin. Puolijohteiden kiderakenne hajoaa ajan mittaan, ja näin prosessoriohjattujen laitteiden kestoikä on maksimissaan kymmenen vuotta, jos puolijohteen viivaleveys (eli piillä olevien johtimien leveys) on tarpeeksi kapea. Samalla tavalla digitaalisten tallenteiden ikä aDigitaaliset kuvat ja äänitteen eivät säily ellei niitä kopioida uudelleen viiden vuoden välein. Kuluttajat tarvitsisivat samanlaisen digitaalisten sisältöjen hallitun varmuuskopioinnin ja säilytyksen jollainen julkishallinnolla on ollut jo pitkään. Julkisen sektorin vastuulla on ymmärtää paremmin digitaalisen tiedon ja digitaalisten verkkojen rajoitukset ja riskit sekä määritellä sellaiset arkkitehtuurit ja toimintamallit, joilla digitalisoitumisen ongelmia voidaan hallita. Vastaavanlaiset ponnistukset ovat onnistuneet historiassa ennenkS

54

6. Johtopäätökset Huoltovarmuus käsitteineen ja riippuvuuksineen on muutoksessa samalla tavalla kuin koko yhteiskunta kohdatessaan informaatioon perustuvien teknologioiden aiheuttaman murroksen teollisuudessa, palveluissa ja työssä. Muutos on monitahoinen ja todennäköisesti ymmärrettävissä vain oppimisen ja kokemuksen sekä monitieteellisen ja systeemisen tutkimustyön kautta. Tässä raportissa on kuvattu kolmannen teollisen vallankumouksen luomaa teknologista ja teollista muutosta, tutkittu olemassa olevia tietoyhteiskunnan teorioita sekä etsitty vastauksia nouseviin huoltovarmuuskysymyksiin kvalitatiivisen haastattelututkimuksen avulla. Lähtökohtana on ollut kysymys ”miten prosessit halkeavat sähköiseen ja fyysiseen osaan, ja mitä tämä kehitys merkitsee huoltovarmuudelle”. Teoreettisen ja laadullisen työn avulla on identifioitu muutoksen vaikutuksia ja niiden synnyttämiä kriittisiä alueita ja tekijöitä. Työn ohessa on kehitetty teoreettinen viitekehys, jolla voidaan kuvata tietotekniikan aiheuttamia prosessimuutoksia sekä esittää formaalit määritelmät riskitekijöille ja huolto-varmuuskäsitteille (tämä viitekehys nimeltään modernien tuotteiden ja palvelujen malli on kuvattu erillisessä liitteessä). Viitekehyksen avulla tietoyhteiskunnan systeemistä luonnetta ja riskien välitöntä ja välillistä syntymistä voidaan paremmin käsitteellistää ja tutkia. Prosessien halkeaminen voidaan kuvata nyt täsmällisesti käyttäen mallin notaatiota. Formaali viitekehys luo pohjaa myös jatkotyölle prosessimuutosten vaikutusten mallintamiseksi ja proaktiivisten toimenpiteiden kehittämiseksi. Huoltovarmuusnäkökulma- luvussa riskien syntymis- ja siirtymismalleja analysoidaan ja niiden hallintavaihtoehtoja käsitellään. Lopuksi on koottu yhteen joitakin selkeästi esiin tulevia johtopäätöksiä ja ehdotuksia, joissa vastuu toiminnan tason nostosta on julkishallinnolla. Ehkä tärkein johtopäätös on julkishallinnon rooli valtion ja kuntien toiminnan tuottavuuden ja riskien hallinnan kehittämisessä tietotekniikkaa soveltaen samalla tavoin kuin suurissa liikeyrityksissä toimitaan. Ilman tätä globaalit yritykset ja rahoitustoimiala minimoivat riskinsä ja rakennemuutoksen kautta siirtävät riskejä julkisen sektorin ja yksilöiden kannettaviksi. Konkreettiset ehdotukset seuraavat tästä yleisestä johtopäätöksestä. Kiitokset: Raportin lopuksi haluamme esittää kiitokset Huoltovarmuuskeskuksen aktiiviselle osallistumiselle tutkimukseen, erityisesti johtoryhmälle Ilkka Kananen, Hannu Sivonen ja Veli-Pekka Kuparinen. Samoin kiitämme kaikkia haastattelulla tutkimukseen osallistuneita arvokkaista näkemyksistä. Lisäksi haluamme kiittää aiheeseen liittyvistä antoisista keskusteluista Petri Pullia, Juhani Strömbergiä, Pekka Ylä-Anttilaa, Hannu Hernesniemeä, Jyrki Ali-Yrkköä, Jussi Auteretta, Jukka Kotovirtaa ja Christopher Palmbergia.

55

7. Viitteet

bernathy, W.J. ja Utterback J.: Patterns of industrial innovation, Technology Review,

nderson, P. ja Tushman, M.: Managing through cycles of technological change. In

se of the etwork Society, Blackwell, 1996.

: The Information Age, Economy, Society and Culture, Volume II, The Power of e Identity, Blackwell, 1997.

hristensen, C. M.: The Law of Conservation of Attractive Profits –Companies outsourcing ctivities that are not today’s core competencies may well miss the boat, Harward Business eview, February 2004, 17-18.

A1978, 40-47. Adner, R.: When are technologies disruptive: A demand-based view of the emergence of competition, Strategic Management Journal, Vol. 23(8), 667-688. ATushman, M ja Anderson, P (eds.) Managing strategic innovation and change – a collection of readings, 1997. Arrow, Kenneth J.: "The Economic Implications of Learning by Doing", American Econ. Journal, 1962. Axelrod, R.: The Complexity of Cooperation, Princeton University Press, 1997. Bajwa, D.S., Garcia, J.E. ja Mooney, T.: An Integrative Framework for the Assimilation of Enterprise Resource Planning Systems: Phases, Antecedents and Outcomes, Journal of Computer Information Systems, Spring 2004, 81 – 90. Beck, U.: Risikogesellschaft: Auf dem Weg in eine andere Moderne, Suhrkamp, 1986. Bell, D.: The Coming of the Post Industrial Society: A Venture in Social Forecasting, Heinemann, 1973. Carlsson, B. ja Eliasson, G.: Industrial Dynamics and Endogenous Growth, DRUID Summer Conference 2002 on Industrial Dynamics of the New and Old Economy, Copenhagen, June 6-8, 2002, paper 2001, 1 - 25 Castells, M.: The Information Age, Economy, Society and Culture, Volume I, The riN Castells, M.th Castells, M.: The Information Age, Economy, Society and Culture, Volume III End of Millenium, Blackwell, 1998. Chandler, A.: Strategy and Structure, MIT Press, 1962. CaR

56

Darlington, A., Grout, S. ja Whitworth, J.: How safe is safe enough, An introduction to risk presentation in The Staple Inn Actuarian Society, 2001, katso WWW- viite

ttp://www.sias.org.uk/papers/risk2001.pdf

H,,

nemann

Internet Business Models, McGraw-Hill, 2002.

liasson, G.: Kunskap, information och tjänster – en studie av svenska industriföretag 6.

plications for Corporate Governance, Draft 5.9.2004, 1 – 64, katso WWW-viite

ammer, M. ja Champy, J.: Re-engineering the Corporation: a manifesto for business

utomating Processes, Morgan Kaufmann Publishers, 2003.

armuus, Huoltovarmuuskeskuksen julkaisuja 2001.

ol of

, Tietoliikenne 2004, 17.9.2004, 1 - 7.

ancaster, K.: Modern Consumer Theory, Edward Elgar, 1991.

management, A h Davenport, T. Process Innovation: Reengineering Work Through Information

echnology, Harward Business School Press, 1993. T Dosi, G. The nature of the innovation process. In Dosi, G et al. (eds.) Technical

hange and Economic Theory. Pinter Publishers, 1988 C

HeiDrucker, P. F.: The Age of Discontinuity, Guidelines to our Changing Society, 1969. Drucker, P. F.: Managing in the Next Society, Butterworth Heinemann, 2002

isenmann, T.:E E(Knowledge, Information and Services). Stockholm: Industriens Utredningsinstitut IUI, 198 Gorga, E.C.R. ja Halberstam, M.: A Knowledge-Based Theory of the Firm and Its Imhttp://efzg.globalnet.hr/UserDocsImages/zsr/eale_Gorga_Halberstam.pdf Habermas, J.: Järki ja kommunikaatio: Tekstejä 1981-1985, Gaudeamus, 1987. Hrevolution, Nicholas Brearley, 1993. Harmon, P., Business Process Change: A Manager's Guide to Improving, Redesigning, and A Hietanen, H.: Lähdekoodi ja huoltov Hodges, A.: Alan Turing, arvoitus, Terra Cognita 2000, alkuteos Alan Turing: The Enigma, 1983 Hämäläinen, S.: Is the New Economy really new, Jaakko Honko Lecture, Helsinki SchoEconomics, 29.1.2001, 1-35. Kasvi, J. J. J.: Pysyykö organisaatio teknologian perässä2 Kogut, B.: The Global Internet Economy, The MIT Press, 2003. L

57

Lemola, T. (Toim.): Näkökulmia teknologiaan, Gaudeamus, 2000. Leppälä, K., Kerttula, M. ja Tuikka, T.: Virtual Design of Smart Products, IT Press, 2003.

ooli 004, 49 pp.

raction to n, R. Nelson, G. Silverberg and L.

oete (Ed.), Technical Change and Economic Theory, Pinter Publishers, 1988, 349-369.

nta, M. ja Rouvinen, P.: ICT in Finnish business, ETLA Discussion Papers no. 852, 003, 42 pp.

artikainen, O.: Complementarities creating substitutes – diverging paths in the US and rs, Past developments and

uture challenges, 19-20.8.2004, Helsinki, 1-12

000, 1 – 60.

0.

asuda, Y.: The Information Society as Post-Industrial Society, 2nd US Printing by World

lobal Economy, MacMillan Press, 1998.

g Economy, The Challenge of e Finnish Innovation System, Sitra 213, 1999.

ilgrom, P. ja Roberts, J.: The Economics of Modern Manufacturing: Technology, Strategy

ooney, J., Kraemer, K. & Gurbaxant, V.: A Process Oriented Framework for Assessing the

RITO), April 12, 1994

w of some recent empirical studies, Research Policy 8, 1979, 102-153.

ic Change, Harvard niversity Press, 1982.

Lindström, M. - Martikainen, O. - Hernesniemi, H.: Tietointensiivisten palvelujen rmetsä-klusterissa, ETLA Keskusteluaiheita nro 902, 2 Lundvall, B.-Å.: Innovation as an interactive process: from user-supplier intenational systems of innovation, in G. Dosi, C. FreemaS Malira2 MEurope towards 3G and 4G, Workshop on the Nordic ICT sectof Martikainen, O. ja Ihalainen, S.: Tietoyhteiskunta ja huoltovarmuus, Huoltovarmuuskeskus, 2 Marshall, A.: Principles of Economics, Macmillan and Co, 1920, First published 189 MFuture Society, 1983. Milberg, W. S.: Globalization and its Limits, in R. Kozul-Wright and R. Rowthorn, Transnational Corporations and the G Miles, L., Services in National Innovation System: from Traditional Services to Knowledge Intensive Business Services. Transformation towards Learninth Mand Organization, The American Economic Review, June 1990, 511-528. MBusiness Value of Information Technology, University of California, Irvine, Center for Research in IT and Organizations (C Mowery, D. ja Rosenberg, N.: The influence of market demand upon innovation: A critical revie Nelson, R.R. ja Winter, S.G.: An Evolutionary Theory of EconomU

58

M. Nielsen, G. Plotkin, ja G. Winskel: Petri Nets, Event Structures and Domains, Theoretical omputer Science, 13:85–108, 1981.

onaka, I. ja Takeuchi, H.:The Knowledge Creating Company, How Japanese Companies

ECD: ICT and Economic Growth, 2003.

ith

nnovation: Management, Policy and Practice, 2004.

l” Firms, in DRUID Summer Conference 002 on Industrial Dynamics of the New and Old Economy– who embraces whom?

enrose, E.: The Theory of the Growth of the Firm, Oxford University Press, 1959.

olanyi, M.: The tacit Dimension, Doubleday, 1966.

petitive Strategy, Free Press, 1980.

iikonen, J., Kontinen, K., Lilius, R. ja Tuominen, P.: Toimistorutiinien päällekkäisyys,

owth, Journal of Political Economy 94, 986, 1002-1037.

the White Space the Organization Chart, Jossey-Bass, 1995.

chumpeter, J. A.: Capitalism, Socialism and Democracy, Harper, 1942.

cer management ournal, No. 17, 2004.

o the Nature and Causes of the Wealth of Nations, London: ethuen and Co., Ltd., 1904. Fifth edition, First published 1776.

C NCreate the Dynamics of Innovation, Oxford University Press, 1995. O Palmberg, C. ja Martikainen, O.: The economics of strategic R&D alliances – a review wfocus on the ICT sector, ETLA Discussion Papers no. 881, 2003, 50 pp. Palmberg, C. ja Martikainen, O.: The GSM standard and Nokia as an incubating entrant, submitted to I Parolini, C.: The Value Net, A Tool for Competitive Strategy, Wiley, 1999. Pavitt, K., System Integrators as ”Post-industria2Copenhagen, June 6-8, 2002. P P Porter, M. E.: The Com Porter, M. E.: The Competitive Advantage of Nations, MacMillan, 1990. RSuomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto, sarja B, nro 70, 1982. Romer, P.: Increasing Returns and Long-Run Gr1 Rummler, G. A. ja Brache A. P.: Improving Performance: How to Managein Schumpeter, J. A.: Die Theorie der Wirtschaftlichen Entwicklung, Tubingen, 1912. S Slywotzky, A.: Rethinking Risk, Advetures on the strategic risk frontier, MerJ Smith, A.: An Inquiry intM

59

Teece, D. J., Profiting from Technological Innovation, Research Policy 15(6), 1986.

ternational trade in the product cycle, Quarterly ournal of Economics, 80, 1966, 190-207.

8.

Utterback, J. M. ja Abernathy W. J.: A Dynamic Model of Product and Process Innovation, Omega vol.3, no. 6, 1975. Vernon, R., International investment and inJ Von Hippel, E.: The Sources if Innovation, Oxford University Press, 198

60

Liite 1: Tietotekniikan vaikutusmekanismit 1. Modernien tuotteiden- ja palvelujen malli (Model for Modern Products and Services) 1.1 Lancasterin teorian yleistys

tuotteissa ja palveluissa ovat kysymykset omplementaarisuudesta (mitkä tuotteet tai palvelut täydentävät toisiaan tai jopa vaativat

nsa korvaavia) ja uusien tuotteiden tulosta markkinoille (miksi uusi tuote tai palvelu korvaa vanhat). Näitä kysymyksiä lähestyy uusi kuluttajateoria (Lancaster 1991) seuraavalla ajattelutavalla (emme erottele seuraavassa eksplisiittisesti tuotetta ja palvelua):

1. Käyttäjän saama hyöty (utility) tuotteesta perustuu koettuihin ominaisuuksiin (characteristics).

2. Tuotteilla voi olla useita hyödyllisiä ominaisuuksia samanaikaisesti. Sama ominaisuus voi olla useilla tuotteilla.

3. Tuotteet voivat yhdessä käytettyinä luoda eri ominaisuuksia kuin erikseen käytettyinä.

Tuotteiden ominaisuuksista saatavat hyödyt perustuvat siis käyttäjän käyttöaktiviteettiin. Esimerkiksi vasarasta yksin saatava hyöty on erilainen kuin vasarasta ja nauloista yhdessä saatava hyöty. Vasarasta saa yksinään vasarointihyödyn, mutta puukappaleiden liittämishyöty on saatavissa naulausaktiviteetin kautta. Nauloista taas ilman vasaraa on vain vähän hyötyä. Naulauskone korvaa vasaran ja tehostaa naulausaktiviteettia, mutta vaatii täydentävänä tuotteena kompressorin. Lancasterin mallissa perustana on aktiviteettikäsite. Käyttöaktiviteetit (yk) tuottavat hyödyt (zi) matriisin B välityksellä: z = By ja käyttävät tuotteita (xj) matriisin A välityksellä: x = Ay Lancasterin teoriaa vastaavasti voidaan mallittaa myös tuotteiden tai palveluiden tuotanto lähtien niiden tuotannontekijöistä, jotka voivat olla mm. raaka-aineita, komponentteja, ihmisiä tai koneita. Tuotteet (vastaavasti palvelut) muodostetaan tuotannontekijöistä tuotantoaktiviteettien (fl) kautta. Jos merkitsemme tuotannontekijöitä vektorilla (em) ne kytkeytyvät tuotteisiin matriisin C välityksellä: x = Cf ja tuotantoaktiviteetteihin matriisin D kautta:

Eräitä mielenkiintoisimpia kysymyksiä ktoistensa läsnäoloa), substituutiosta (mitkä tuotteet tai palvelut ovat toise

61

e = Df

uotteet ja niiden kuljetus toimivat välittäjinä tuotanto- ja käyttöaktiviteettien välillä.

hdistää käyttöaktiviteetit saumattomasti tuotantoaktiviteetteihin, jolloin matriisit sieventyvät

a välivarastointia.

eettien algoritmista luonnetta. Näin ollen kumpikin näistä

oidaan kuvata muun muassa yleistetyillä

leistämme mallimme sallimalla matriisiparien tilalle algoritmit. Tunnetusti Turingin m. kaikki laskettavat algoritmit, joten edellisen perusteella

oimme yleistetyssä muodossa kuvata tuotanto- ja käyttöaktiviteetit sekä puuttuvan Otamme malliksi seuraavat esimerkit, joissa

TSähköisten, digitaalisten verkkojen kautta saatavien palvelujen yhteydessä on mahdollistayvastaavasti. Kutsumme mallia, jossa tuotannontekijät yhdistetään käyttäjien saamiin hyötyihin tuotanto- ja käyttöaktiviteettien välityksellä moderniksi tuotteiden ja palvelujen malliksi. Tätä varten edellä esitettyä Lancasterin yleistystä on täydennettävä ensinnäkin seuraavasti:

(i) Tuotantoaktiviteeteista tuotteet siirtyvät käyttöaktiviteetteihin toimitusketjun välityksellä, jossa logistiikan lisäksi voi oll

(ii) Tuotanto- ja käyttöaktiviteettien kuvaaminen matriisipareilla C, D ja A, B ei sisällä aktivitmatriisipareista korvataan proseduraalisilla malleilla, kuten esimerkiksi formaaleilla prosesseilla (joita vTuringin-koneilla täydennettynä tarpeen mukaan aika- tai viivedatalla).

Ominaisuudet z

Käyttö-aktiviteetit y

U(z)

z=By

Hyötymallit

Ominaisuudet z

Käyttö-aktiviteetit y

U(z)

z=By

Hyötymallit

Tuotteet taipalvelut x

MarkkinaTuotteet taipalvelut x

Markkina

Tuotanto-Tuotanto-aktiviteetit f

Elementit e

x=Ay

x=Cf

e=Df

P(e)Resurssimallit

Tuotteet Palvelut

aktiviteetit f

Elementit e

x=Ay

x=Cf

e=Df

P(e)Resurssimallit

Tuotteet Palvelut

Kuva 1: Tuotanto- ja käyttöaktiviteettien liittyminen toisiinsa 1.2 Algoritmien kytkentä toisiinsa Ykoneella voidaan esittää mvlogistiikan algoritmisesti formaalilla kielellä.

62

suluissa esitetään aktiviteettiin tai funktioon liittyvät muuttujat, eli syötteet ja tulosteet Jätämme yksinkertaisuuden vuoksi muuttujat luettelematta ja oikaisemme formalismissa,

Puun liittämisaktiviteetti naulaamalla

täydentäviä) ktiviteetin suhteen. Lisäksi jossain täytyy valmistaa vasaroita ja nauloja, eli tarvitaan

tuotant iviton tarjolla jäl U1 välillä on kuljetusaktiviteetteja, joita emme tässä kuitenkaan tarkastele. Esimerkki 2: N Kuvaamme na

BEGIN WHILE (naulataan, liitettävät_kappaleet) DO WHILE (käsillä (vasara, naulapakkaus) AND naulattavaa (liitettävät_kappaleet)) DO Ota (vasara); Ota (naula); Naulaa (vasara, naula); END ELSE BEGIN IF Ei_käsillä (vasara) THEN hae (vasara); IF Ei_käsillä (naulapakkaus) THEN hae (naulapakkaus*); END END END Palauta (vasara, naulapakkaus); END Esimerkin 4.1 tuotantoaktiviteetit ja esimerkin 4.2 käyttöaktiviteetti liittyvät toisiinsa

arkkinan kautta. Rakentaja ostaa vasaran ja naulat jälleenmyyjältä, johon valmistaja tai ,

lleenmyyjän ja käyttäjän toisiinsa. Puskureina toimivat käyttäjän, jälleenmyyjän ja lillä tapahtuva kuljetus (logistiikka). Jos varastot ovat

hjiä, käyttäjän aktiviteetti pysähtyy, ja hän jää odottamaan nauloja tai vasaraa. Näin häiriö

(lukija voi myös halutessaan hypätä esimerkkien yli): Esimerkki 1: Puun liittäminen vasaralla ja nauloilla muodostuu naulaamisaktiviteetista, jossa synkronoituvat naulaaja, vasara ja naulat. Merkitään naulaamisaktiviteettia U1:llä. Naulaaja, vasara ja naulat ovat välttämättömiä ja komplementaarisia (toisiaan a

oakt eetit naulojen valmistus P1 ja vasaroiden valmistus P2. Vasaroita ja nauloja leenmyyntiaktiviteetissa P3. Aktiviteettien P1, P2, P3 ja

aulaamisaktiviteetti U1(vasara, naulapakkaus, liitettävät_kappaleet)

ulaamisaktiviteetin yksinkertaistaen proseduraalisessa muodossa:

mhänen edustajansa on ne toimittanut. Hae- ja Myy- toiminnot synkronoivat valmistajanjävalmistajan varastot sekä niiden vätysysteemissä leviää ja voi pysäyttää käyttäjien toiminnan (Kuva 4.2).

63

P1 (Esim. 4.1) P3 U1 (Esim. 4.2)P1 (Esim. 4.1) P3 U1 (Esim. 4.2)

Kuva 2: Toimitusketjun synkronoituminen

Tukkukauppa KirvesmiesTukkukauppa Kirvesmies

P2

Tukkukauppa KirvesmiesTukkukauppa Kirvesmies

P2

Hae (vasara)Hae (naula-pakkaus)

Myy (..)Hae varastoon

Hae varastoon

Myy (..)Hae (vasara)Hae (naula-pakkaus)

Myy (..)Hae varastoon

Hae varastoon

Myy (..)Hae (vasara)Hae (naula-pakkaus)

Myy (..)Hae varastoon

Hae varastoon

Myy (..)Hae (vasara)Hae (naula-pakkaus)

Myy (..)Hae varastoon

Hae varastoon

Myy (..)(naulapakkaus)(naulapakkaus)(naulapakkaus)(naulapakkaus)

(vasara)

Valmistaja tai Jälleenmyyjä Käyttäjä, esim.

(vasara)

Valmistaja tai Jälleenmyyjä Käyttäjä, esim.

(vasara)

Valmistaja tai Jälleenmyyjä Käyttäjä, esim.

(vasara)

Valmistaja tai Jälleenmyyjä Käyttäjä, esim.

Jälleenmyyjä P3 voidaan kuvata algoritmisesti seuraavasti: WHILE (tavara) DO Myy (tavara, maksu) ELSE Hae_varastoon (tavara*)

mataan, matka-aika ja kuljetuskustannukset vaikuttavat oleellisesti toimintaan. .

palvelun haku tai käyttö tapahtuu tietojärjestelmässä ja käyttää . Ajatellaan esimerkiksi MP3-musiikkikappaleen

tia (lukija voi kirjoittaa algoritmin harjoitustehtävänä). Mikäli kappaletta staa verkosta, jolloin Hae(..) aktiviteetti saa muodon:

hteys_palvelimeen (verkko, MP3_palvelin); P3_kappale, maksu);

prosessien ja käyttö-aktiviteettien esittämisestä ja niiden liittämisestä organisaatioon modernien tuotteiden ja palvelujen mallissa.

END Kuten huoLisäksi Myy –toiminnossa suoritetaan maksu, jotta toiminto olisi mahdollinen Sähköisissä palveluissa tarvittaessa tietoliikenneverkkoakuunteluaktiviteetei löydy, se täytyy o Hae (MP3_kappale); BEGIN Muodosta_y Osta (M Lataa (MP3_kappale):

ra_yhteys (verkko, MP3_palvelin); Pu END Kriittiseksi tekijäksi jää nyt verkon ja MP3-palvelimen käytettävyys, sekä onko palvelimella etsitty kappale. 1.3 Liiketoiminnat, prosessit ja käyttöaktiviteetit Määrittelemme vielä aktiviteettien synkronisoitumisen ja rinnakkaisuuden eri vaihtoehdot, minkä jälleen voimme esittää kokonaismallin liiketoimintojen,

64

Aktiviteettien välinen synkronisointi määritellään N-paikkaisena FIFO- (First In First Out) jonona, jossa jonoon voi kirjoittaa vain jos se ei ole täysi, ja jonosta voi lukea vain jos siinä on sisältö ok nimeltään kättely-synkronisointi (rendez-vous). Käytämme seuraavia systee tiiveja: Aktiviteettien peräkkäinen syn Aktiviteettien substitutionaalin us Aktiviteettien komplementaari kkaisuus Aktivi o Kuhunkin konnektiiviin voidaan liittää alaviitteenä nimi, esimerkiksi numero, sekä konnektiiviin liittyvät aktiviteettien nimet. Yläindeksinä -symbolissa on jonon koko, simerkiksi n on n-paikkainen jono. Nollapaikkaisessa jonossa jätämme yleensä

määrittelyyn. Formalisointiin eoriaa (Causal Event Structures,

lsen, Plotkin ja Winskel 1981). Täsmällisyyden vuoksi korostamme, että taistamme havainnollisuuden vuoksi käsitteitä, esimerkiksi

uus voi tarkkaan ottaen olla heikko (välillinen), vahva ), yksisuuntainen tai kaksisuuntainen. Välittömät riskit ovat vahvan

omplementaarisuuden kautta syntyviä, välilliset riskit heikon. Kerrokselliset riskit ovat

onnektiivit o ja (kaksisuuntaisena) ovat kommutatiivisia, mutta ei ole. Konnektiivit

kiksi, että fyysisesti ri paikoissa sijaitsevien aktiviteettien (vahva) komplementaarisuus edellyttää välttämättä

liittävän kommunikaatioyhteyden

ä. Oletusarvo on nollapaikkainen jono, j a on toiselta misiä konnek

kronisointi en rinnakkaisunen rinna

teettien riippumattomuus

eyläindeksin pois, ellemme halua sitä korostaa. Emme puutu edellä esitettyjen konnektiivien formaaliin

oidaan käyttää mm. kausaalisten tapahtumarakenteiden tvCES, katso Nietässä tekstissä yksinkerkomplementaarinen rinnakkais(välitönkdynaamisesti välillisiä eli seuraavat välillisesti ajassa tapahtuvan adaptaation yli. K, ja o ovat assosiatiivisia, mutta ei ole. Konnektiivien ja käyttö sisältää implisiittisesti niihin liittyvien aktiviteettien kommunikaation, joko välillisesti jonon tai välittäjäaktiviteetin kautta (esimerkkinä logistiikka aktiviteettien välillä) tai välittömästi (esimerkkinä ohjelmisto ja sitä suorittava laitteisto). Tästä seuraa esimerekyseiset aktiviteetit olemassaolon. Mikäli aktiviteetit ovat

oi hoitaa kohtaamisilla tai paikallisilla tion on oltava mobiilia.

dulaarisuuden käsitteet käytännön taloustieteessä usein etaan, mutta tarkkaan ottaen käsitteet eroavat toisistaan.

simerkki 3: Naulaamisaktiviteetti vaihtoehtona liimaamiselle.

isätään edellisiin esimerkkeihin 1 ja 2 puun kiinnitysaktiviteetti liimaamalla sekä liiman

almistusaktiviteetti

samanaikaisesti liikkuvia ja kommunikaatiota ei vyhteydenotoilla, kommunikaa Komplementaarisuuden ja supermosamaist Nyt voimme esittää edellisten esimerkkien mukaisen naula-vasara -mallin uudella notaatiolla. E Lvalmistus. Käytetään seuraavia merkintöjä P1 naulojen valmistusaktiviteetti P2 vasaroiden v

65

P3 liiman valmistusaktiviteetti P4 jälleenmyyntiaktiviteetti U1 puun liittämisaktiviteetti naulaamalla U2 puun liittämisaktiviteetti liimaamalla Nyt voidaan Kuva 4.2 edellä yleistää muodossa (P1 o P2 o P3) P4 (U1 U2) sekä erityisesti asettaa reunaehtoina

eri tavoin, lloin syntyy eri markkinasegmenttejä, vrt. Adner (2002).

ieto (information) siitä, missä tarvitaan itoksia, sekä tietämys (knowledge) liitosmalleista ja niiden naulaamisen tavoista (vrt.

uraalisena osana. Samalla hdistämme taidot (skills) tietämyksen (knowledge) osaksi.

aito, tieto ja tietämys ovat naulaajalle kuuluvia ominaisuuksia. Toisaalta naulauskoneella osittain siirretty koodattuna

otteeseen. Samoin tieto liitoksista ja kuvat niiden rakenteesta (piirustukset) voivat olla

synkronoituu naulaajan, naulan ja vasaran sekä aulaajan käytettävissään olevan taidon, tiedon ja tietämyksen kanssa.

intää:

(P1 P2) U1, (P1 P2) o U2 , P3 o U1 ja P3 U2 . Koska U1 U2, käyttäjä on vapaa valitsemaan naulaako vai liimaako hän. Kysymys on silloin vaihtoehtoisten tapojen kustannuksista z1 ja helppoudesta z2, jotka jakautuvat eri tavoin naulaamisen ja liimaamisen klassisilla utiliteettifunktioilla u1(z1, z2) ja u2(z1, z2). Käyttäjästä ja hänen tarpeistaan riippuen hän voi arvostaa muuttujia z1 tai z2jo 1.4 Prosessit ja organisaatio Olemme jättäneet edellisissä esimerkeissä tarkoituksella mainitsematta muutamia olennaisia osatekijöitä. Kuten jokainen tietää, naulaaminen ei ole helppoa ilman harjoitusta. Taitamattomalta naulaajalta naulat taittuvat, mutta ammattilainen lyö naulan kohdalleen yhdellä hyvin tähdätyllä iskulla. Naulaamiseen tarvitaan taitoa eli osaamista (skill, competence), joka voi olla näkymätöntä eli hiljaista (tacit) tai eksplisiittistä eli kodifioituvaa (explicit, codified) (Polanyi 1966). Lisäksi tarvitaan tliNelson ja Winter, 1982). Jatkossa ymmäräämme tiedon (information) aktiviteettien muuttujina ja tietämyksen (knowledge) aktiviteettien prosedy Tkokemattomampikin voi naulata paremmin, jolloin taito on tusaatavilla rakennusprojektin dokumenteissa, jolloin tieto voi olla osittain koodattuna. Näin ollen puun liittämisaktiviteetti naulaamalla n Käytetään organisaatiosta seuraavaa merk

66

O = (E, K, I, P, U), missä E = henkilöstö (employees) K = tietämys (knowledge) sisältäen taidot I = tieto (information)

joihin liittyvät elementit ja tuotteet (palvelut) U = käyttöaktiviteetit (utility), joihin liittyvät tuotteet (palvelut) ja ominaisuudet

ieto ja tietämys voi aktiviteettiin tai prosessiin P liittyen olla henkilöillä hiljaisessa alla / merkitsemme rajoittumaa ko. aktiviteettiin):

P ,

erikseen, esimerkiksi tietokannassa, joka on esimerkiksi verkon kautta

rryttäessä mallista O malliin O’ rvitaan siis muutos organisaatiossa sekä tiedon ja tietämyksen kodifikaatiossa ja

asti (Gorga ja Halberstam):

P = tuotantoaktiviteetit (production), Tmuodossa (kauttaviiv O/P = (E K I)

ai kodifioitunat

saatavilla O’/P = E (K’ I’) P’ , jolloin käyttöaktiviteetissa tarvitaan samanaikainen synkronisointi käyttäjän, tietämyksen ja tiedon sekä välineiden (esimerkiksi vasara ja naula) kanssa. Komplementaarisuus ei ole assosiatiivista, joten organisaatiot O ja O’ ovat erilaisia. Siitahallinnassa. Jos merkitään organisaation käyttämää tietojärjestelmää D:llä, on jälkimmäisessä tapauksessa kirjoitettavissa: O’ = E � D � P . Merkitään tiedon ja tietämyksen tacit- ja kodifioituja osia yläindekseilla T ja K, esimerkiksi: K = KT + KC , ja kuvataan eri organisaation osiin liittyvä tietämystä seuraav Ke = työntekijän (employee) hallitsema tietämys Ko = organisaatiossa oleva sulautettu tietämys Kp = tuotteissa (product) oleva sulautettu tietämys. Vastaavasti voidaan kuvata organisaatioon liittyvä tieto I. Asiakkaisiin liittyvä tietämys ja metatietämys merkitään: Kc = asiakkaisiin (customer) liittyvä tietämys

67

Km = metatietämys (tietämyksen rakenteeseen ja kehittämiseen liittyen).

alaamme nyt esimerkkiin 4.3 ja kuvittelemme langattoman tietotekniikan kehittyneen vasaran langattomalla tietoliikenneyhteydellä varustetulla

millimetrintarkkuinen langaton paikannus ja

ltyä rakenne- ja naulauskuvaa.

simerkki 4: Mobiilivasara luo liittämisaktiviteetista liittämisprosessin

aito ja tietämys sekä äytössään vasara v ja nauloja n naulausaktiviteetin U1 suorittamiseksi.

/U1 = (E � Ke ) � U1(v, n) - tietämys KeT

korvataan naulauskoneella k, tuotteeseen siirtyy osa tietämyksestä (ja taidosta).

’) � KpC - tietämys K’e

T + KpC

in KeT’ ja Ke

T. Rakennustyömaan O mobiilivasaraa soveltava osa on:

Priittävästi, jotta voimme korvatanaulauskoneella ”mobiilivasaralla”, jossa onjoka käyttää langattoman dataverkon kautta hyväkseen rakennuksen CAD-piirustuksia ja jokaiseen liitokseen määrite E Alkutilanteessa naulaajalla E on kaikki naulaamiseen tarvittava tieto, tk

TO Kun vasara O/U1’ = (E � Ke

T’) � U1’(k, n Samalla työkalut ja niiden käyttöaktiviteetti muuttavat muotoaan (muutosta näissä on kuvattu pilkulla). Merkitään mobiilivasaraa m:llä sekä rakennuksen piirustuksia ja niihin liittyviä puuliitosten naulauskuvia KoC:llä. Nyt naulaajalta edellytettävät taidot muuttuvat, kädentaitojen sijasta vaaditaan rakennuspiirustusjärjestelmän ymmärtämistä. Näin ollen Ke

T’’ on erilainen ku O/U1’’ = (E � Ke

T’’) � KoC � U1’’(m, n’’) � K’p

C - tietämys K’’eT+ K’p

C+ KoC

K´eT + K P

C K´´eT + K’PC + Ko

C

alas!

CAD

Mobiilivasara

K´ PC ´´e

T + ’PC C

alas!

K´eT + K P

C K´´eT + K’PC + Ko

C

alas!

CAD

Mobiilivasara

K´ PC ´´e

T + ’PC C

alas!

KeTTKeTT

5 mm 5 mm 5 mm 5 mm

Naulat ja vasara Naulauskone Naulat ja vasara Naulauskone

Kuva 3: Esimerkki naulaustietämyksen kodifioitumisesta ”T C”

utuu miettimään liitosten paikat ja toteuttamaan ne kukin omana ktiviteettinaan, mobiilivasara ohjaa tekijän kunkin tehtävän liitoksen luo, ilmaisee jokaisen

le, vasemmalle, ylös, alas..”) ja kehottaa

Mobiilivasaran käyttöönotto on muuttanut puun liittämisaktiviteetin U1 muotoon U1’’. Sen sijaan, että kirvesmies joaliitoksen naulan paikat (”seuraava naula oikeal

68

painamaan siinä liipaisinta (”nyt voit naulata”). Alkuperäinen liittämisaktiviteetti U1 muuttuu näin systeemiseksi liittämisprosessiksi U1’’(m, n’’), joka kattaa kaikki

tekniikan avulla voidaan muuttaa etämyksen ja tiedon kodifikaatiota ja sijaintia, organisaation rakennetta, työntekijän itovaatimuksia ja aktiviteettien muotoa. Itse asiassa esimerkissä näkyy selvästi Habermasin

titaito oli välttämätön adukkaan lopputuloksen ja jopa rakennuksen onnistuneen muodon ja rakenteen kannalta.

muoto ja rakenne on oodattu sähköisiin rakennuspiirustuksiin. Työntekijän on kädentaitojen ja niihin liittyvien

(tai lisäksi) ymmärrettä ärjestelmää ja siihen ittyviä työkaluja käytetään.

simerkissä nähdään myös konkreettisesti kuvatun prosessin ”halkeaminen” fyysiseen ja ioituminen ja

den ja kommunikaation hyväksikäyttö.

ohteissa ainopiste on ollut geneerisissä ICT-sovelluksissa, kuten sähköiset dokumentit,

2. Tietotekn n vaikutusmekanismit On tunnettua, että tietotekniikka luo liiketoiminnallista arvoa yrityksille kolmella tavalla: Automatisoimalla olemassa olevia toimintoja ja luomalla siten kustannussäästöjä, keräämällä, käsittelemällä ja integroimalla tietoa ja siten lisäämällä laatua ja tehokkuutta sekä mahdollistamalla uusia tapoja tehdä asioita (Mooney, Kramer ja Gurbaxant, 1994). Haastatteluissa kehitimme ja testasimme jaottelun näiden ilmiöiden taustalla oleville tietotekniikan vaikutusmekanismeille. Tietotekniikka luo mahdollisuuksia lisätä laatua tai tuott lla eri muodoissaan

in imitusprosesseihin ellyttää tiedon ja

mmunikoitavaan,

rakennustyömaan puuliitokset ja rakentamisen vaiheet. Liitosmäärittelyt KoC vuorostaan syntyvät automaattisesti rakennussuunnittelun CAD-järjestelmän tuottamina ja tallentuvat digitaalisiin rakennuspiirustuksiin. Edellisen esimerkin perusteella on helppo nähdä, miten tietotita(1987) kuvaama työn lysähtäminen. Aikaisemmin kirvesmiehen ammatlaEsimerkin 4.4 lopputuloksena itse puuosien liittäminen on yksinkertainen (de-skilled) rutiini, jota ohjataan tietojärjestelmällä ja älykkäällä työkalulla. Rakennuksen kparhaiden liitosmallien sijaan vä, miten tietojli Esähköiseen osaa, jossa avainmekanismeina ovat tietämyksen ja tiedon kodifamanaikainen komplementaarisuus

Tuotantoautomaatiossa, toiminnan-ohjauksessa ja toimitusketjun hallinnassa on suhteellisen helppoa kodifioida tärkeimmät mittarit ja siirtää ohjaus tietojärjestelmien varaan, jolloin hyödytkin ovat helposti osoitettavissa. Sen sijaan monimutkaisissa ihmisiin liittyvissä prosesseissa, kuten koulutuksessa, terveydenhuolto- ja sosiaalitoimessa sekä henkilökohtaisissa palveluissa, prosessien automaatio tietotekniikan avulla on haasteellista ja vaatii menetelmien sekä välineiden innovatiivista kehittämistä. Näissä vaativissa kptoimialasovellukset ja moderni tietoliikenne.

iika

avuutta nimen omaan kodifioimalla tietoa ja tietämystä uusilla tavoitegroimalla sitä sekä tuotteisiin ja palveluihin että tuotanto ja toja

organisaation sisällä ja organisaatioiden välillä. Tietotekniikka edietämyksen kodifiointia, missä yhteydessä ne muuttuvat helpommin kot

standardoitavaan ja yleisemmin käytettävään muotoon (Pavitt 2002). Tuote- ja palvelukäsitteen muutos näkyy fyysisten ja sähköisten aktiviteettien toiminnallisena integraationa. Tuotannon ja toimitusketjujen ja niiden hallinnan muutos näkyy prosessi-integraationa organisaatioiden sisällä ja ulkoisena integraationa yritysten välillä. Palvelun

69

kuormituksen tai tuotteen kysynnän vaihtelut voidaan hinnoitella dynaamisesti asiakasarvointegraatiolla. Tietämyksen kodifiointi mahdollistaa sen siirron ja käytön organisaatiossa, jolloin puhumme tietämysintegraatiosta. 2.1. Toiminnallinen integraatio Informaatio voidaan liittää fyysisiin tuotteisiin sulautettuna, jolloin tuotteen käyttäytyminen määritellään ohjelmallisesti (sulautettu ohjelmisto) tai tuotteeseen liitetään digitaalisia sisältöjä, joita voivat olla käyttöohjeet tai muu audio- tai visuaalinen informaatio. Sulautetut ohjelmistot tai sisällöt voidaan ladata tuotteisiin myös tietoliikenneverkon kautta. Toinen vaihtoehto on käyttää ohjelmistollista logiikkaa tai sisältöjä suoraan tietoliikenneverkon kautta, jolloin vain käyttöliittymä tarvitaan paikallisesti. Molemmat näistä malleista ovat käytössä esimerkiksi nykyaikaisissa matkapuhelimissa. Kolmas informaation muoto tuotteissa ovat ohjelmistot ja sisällöt itse tuotteina, joita voidaan käyttää suoraan verkon kautta, niille varatuissa tiloissa tai ostaa paketoituina ja käyttää

aikallisesti. Tällaisia ovat mm. musiikki ja videotallenteet, radio- ja televisio-ohjelmat sekä

ormaali kuvaus: KeT Ke

T’+ KpC’+ Ko

C ja U1 U1’ � KoC � Kp

C . ieto/tietämys ja fyysinen tuotanto rinnakkaistuvat ja kohtaavat vasta tuotteessa

vuorovaikutuksessa. Tuloksena mm. ote/palvelusyklien nopeutuminen ja differointimahdollisuudet.

pelokuvat. Tuotteiden toimintojen siirtyminen tietokoneohjatuiksi on ollut voimakas kehitystrendi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ja se vaikuttaa melkein kaikilla elämänalueilla. Kuitenkaan tehokkaita malleja ja analyysimenetelmiä muutoksen kuvaamiseen ja sen vaikutusten tutkimiseen ei ole vastaavasti kehittynyt, eli tässä suhteessa muutos on tullut myös hiipimällä. Ehkä muutos on vaikeasti nähtävissä siksi, että se on poikkitieteellinen, ja liittyy talouden ja tekniikan lisäksi esimerkiksi sosiologiaan, psykologiaan ja kognitiotieteisiin. Olemme tässä tutkimuksessa kehittäneet modernien tuotteiden ja palveluiden mallin, jolla muutosta voidaan havainnollistaa. FTsisällön/ohjelmiston, palvelun ja laitteiston tu 2.2. Prosessi-integraatio Resurssilähtöinen näkökulma yritysten kilpailukykyyn perustuu näkemykseen, jonka mukaan pelkästään yrityksen markkina-asema, alan keskittyminen ja kilpailutilanne eivät selitä yksin yrityksen menestystä. Lisäksi pitää ymmärtää yrityksen sisäiset tekijät, kuten käytettävissä olevat resurssit ja sisäiset prosessit joiden avulla resursseja hyödynnetään (Penrose 1959, Chandler 1962 sekä Nelson ja Winter 1982). Yritysten prosessien kehittäminen on osoittautunut erääksi tietotekniikan tärkeimmistä soveltamisalueista, ja ensimmäiset prosessien automaation sovellukset kehittyivät jo 1970-luvulla teollisuus-automaatiossa ja logistiikassa ja 1980-luvulla toimituksissa ja taloushallinnossa.

70

Ensimmäiset tuotannon järjestelmät tulivat 80-luvun alkupuolella. Ne olivat ns. ERP:in esiasteita. Siirrytiin kirjauskonetyylisistä jutuista sovellusten käyttöön ja teknologian kehityksen myötä päätekäyttöisiin minikoneisiin. Yrityksen prosessien kehittämisessä nousi 1990-luvulla pinnalle Hammer & Champyn

usiness Process Re-engineering (BPR) -käsite. Lähestymistavan tavoitteena on radikaali Btietotekniikkaa hyväksikäyttävä prosessien uudelleensuunnittelu, jonka avulla tuottavuutta, laatua ja nopeutta voidaan huomattavasti nostaa. Todellisuudessa ongelmat olivat vaikeita ja moniulotteisia, ja useat BPR-projektit epäonnistuivat tai jäivät keskeneräisiksi. Tilanne oli samankaltainen kuin auton virittäjällä: auton moottorin purkaminen, radikaali uudelleen suunnittelu ja kokoaminen on periaatteessa mahdollista, mutta projekti usein keskeytyy ajan tai rahan puutteeseen tai ylivoimaiseen ongelmaan projektin pahimmassa vaiheessa, kun osat ovat lattialla levällään (Kuva 4.3).

Old Business ProcessOld Business Process

BPR

New Business Process

BPRBPR

New Business Process

Kuva 4: Liiketoimintaprosessien tapauskohtainen radikaali uudistaminen

adikaalin BPR-lähestymistavan rinnalla kehittyi iteratiivinen Davenportin prosessi-ittyvä Rummler &

in liittää toisiinsa. Tällaisia livat mm. kirjanpito, taloushallinto, projektointi, henkilöstönhallinta, materiaalihallinta,

toimitusketjun hallinta. Isoja ERP-järjestelmäkehittäjiä ovat simerkiksi SAP/R3, Baan, Oracle ja PeopleSoft.

kehitystyökalut työnkulkujen äärittelyyn ja sovellusrajapintojen toteuttamiseen sekä reaaliaikaympäristön digitaalisten

sanomavirtojen hallintaan. Tunnetuimpia Workflow ja EAI –järjestelmäkehittäjiä ovat mm. IBM, Tibco ja BEA.

Rinnovaatiomalli (Davenport 1993) sekä pehmeämpiin menetelmiin keskBrachen lähestymistapa (Rummler ja Brache 1995). Samaan aikaan teollisuudessa yleistyivät toiminnanohjausjärjestelmät (Enterprise Resource Planning, ERP), jotka perustuivat standardoituihin liiketoimintasovelluksiin, joita voitiotuotannonsuunnittelu ja e ERP-sovelluksien käytöllä voitiin osoittaa selviä liiketoimintahyötyjä, mutta tuloksena syntyi useita erillisiä tietojärjestelmiä, joiden tekniikka ja tietomallit olivat erilaisia. Vaihtoehdoiksi jäi joko siirtyä valmistajakohtaiseen integraatioon, eli hankkia kaikki ERP-sovellukset ja niiden integraatio samalta valmistajalta tai käyttää työnkulku (Workflow) –ohjelmistoa tai EAI (Enterprise Application Integration) –ohjelmistoa eri sovellusten yhdistämiseen (Kuva 4.4). Prosessit määritellään nyt työnkulkuina, joihin liittyvä informaatio siirretään sovellusten välillä. Workflow ja EAI-järjestelmät tarjoavat m

71

Kuva 5: Yrityksen standard

ERP+

EAI

ERP+

EAI

ERPERP

iprosessien siirto tietojärjestelmäpohjaisiksi

ERP- ja EAI-järjestelmien käyttöönotto on ollut 1990-luvulla suoraviivaista jatkoa edellisillä vuosikymmenillä käynnistyneelle toimintojen tietojärjestelmiin siirtämiselle. Meillä on muutamissa yksiköissä hyvin toimivia ERP ympäristöjä, joissa kaikki ydinprosessit on saatu integroitua tietojärjestelmään. Näiden yksiköiden tuottavuusluvut ja lopullinen tulos ovat komeaa katseltavaa. Jonkinlainen yhteys toimivan järjestelmän ja hyvän tuloksen välillä on siis nähtävissä. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että yrityksen geneeriset IT- ja kommunikaatio- palveluprosessit ovat ensimmäisinä standardoituja prosesseja ja ne on voitu ulkoistaa

stettaviksi palveluiksi jo varhaisessa vaiheessa.

ragmentoituneiden prosessien yhteydessä on mahdollista myös tyypittää prosesseille

o Fyhteisiä kriittisiä osia (hot-spot) ja tuottaa niille automatisoituja ICT-pohjaisia ratkaisuja (Kuva 4.5).

Kuva 6: Prosessin kriittisten osien automatisointi Tällaista hot-spot –lähestymistapaa on sovellettu muun muassa terveydenhoidon fragmentuneiden prosessien kriitisten osien kehittämiseksi. Formaaleja mekanismeja: Ko

T KoT’+ Kp

C’+ KoC ja P1 P1’ � Ko

C � KpC .

Optimoitavina suureina ovat resurssien yhteiskäyttö, tiedon yhteiskäyttö, jonojen minimointi, ajan hallinta ja minimointi ja deterministisyyden nosto.

72

Prosessi-integraatio on toimialariippumaton tietotekniikkaan perustuva tuottavuuden kehittämistapa organisaatioissa. ICT-sovellukset automatisoivat ja tehostavat prosesseja. Toiminnallisen integraation kautta nämä prosessit voidaan ulottaa sähköisesti asiakkaisiin saakka, jolloin puhutaan ICT-rikkaista tuotteista ja palveluista. Esimerkiksi pankkipalvelut tarjotaan nykyään suoraan asiakkaille eri tietoliikennekanavien kautta. Samoin mobiili-vasara -esimerkissä molemmat tietotekniikan vaikutusmekanismit olivat käytössä. Tämä kuvaa hyvin miten useita eri ICT:n käyttötapoja voidaan yhdistellä samanaikaisesti. 2.3. Asiakasarvointegraatio

siakasarvon integroituminen tuotteen hinnoitteluun perustuu kuormitushinnoittelu-alveluissa ja

essä. Sesonkiaikana hotellit ovat kalliimpia kuin muulloin. Halvemmat

lvelun kysyntä ystytään mittaamaan, voidaan tuotteen hinnoittelu sovittaa kysynnän mukaiseksi.

hjelmistoon voidaan kehittää suurin osa ominaisuuksista valmiiksi, ja ippuen asiakkaan tarpeesta vastaavat ominaisuudet aktivoidaan. Hinta riippuu esimerkiksi

ja P1 P1’ � KoC � Kc

C . siakastieto ja käyttö rinnakkaistuvat ja kohtaavat tuotannossa.

rityksen geneeriset IT- ja kommunikaatiopalveluprosessit olivat ensimmäiset standardoidut ritysten väliset ulkoisen integraation prosessit. Yritysten muiden prosessien myös siirtyessä etojärjestelmäpohjaisiksi on luonnollinen seuraava kehitysaskel liittää yritysten välillä näitä

prosesseja sähköisesti toisiinsa. Ensimmäinen datastandardi tähän suuntaan oli EDI (Electronic Data Interchange), suomeksi OVT (Organisaatioiden Välinen Tiedonsiirto), joka kehitettiin 1980-luvulla. EDI perustuu määrämuotoisten teksti-dokum iseen ähköisesti, esimerkiksi sähköinen tilaus, tilausvahvistus, kuormakirja jne.

nnen 80-lukua pääasia oli sisäinen integraatio. 80-luvulla alkoi ulkoinen integraatio, joka

ri tietojärjestelmien ja verkkoliitäntöjen sovittamiseksi EDI:iin syntyi myös useita yleistymisen

Aajatteluun (yield management), joka on hyvin tunnettu esimerkiksi hotelliplentoliikenteturistiluokan lentoliput myydään etukäteen, viime hetken lennot saa varattua vain business-luokkaan. Tämä vaatii tehokasta tietojärjestelmää. Jos tuotteen tai papÄäritapaus on huutokauppahinnoittelu, jossa asiakkaat kilpailevat tuotteesta hintatarjouksin. Toinen lähestymistapa asiakasarvohinnoitteluun on mitata tuotteen arvoa asiakkaan saaman hyödyn kautta. Orivalituista ominaisuuksista ja sovelluksen käyttäjämäärästä. Formaaleja mekanismeja: Ko

T KoT’+ Ko

C+ KcC

A 2.4. Ulkoinen integraatio Yyti

enttien välittäms Ejatkui 90-luvulle. 80-luvulla kehitys oli vauhdikkainta; otettiin käyttöön OV-EDI. Epalvelutaloja, jotka myivät myös sovituspalvelua ja EDI-servereitä. Internetinyhteydessä EDI standardointi siirtyi 1990-luvun puolivälin jälkeen tukemaan Web- ja IP-protokollia.

73

DotNetit tai EAI:t ym. edellyttävät, että liittymät ja organisaatioiden välinen kommunikaatio ovat tarkasti testattuja, ja että liikkuva tavara on varmasti oikeellista. Tiedon laadun vaatimustaso siis nousee, mikä on iso haaste. Tietojärjestelmien sovelluksia voidaan myös avata asiakkaille: Meillä käynnistetään lähiaikoina ulkoiset palvelut, joissa asiakas pääsee katsomaan mm.

mia tietojaan.

aminen organisaatiorajojen yli.

o mahdollisuuksia toimintojen lkoistamiselle.

ikaatio lisää joustavuutta. ietämyksen kodifioituminen muuttaa erityisesti suunnittelua ja ylläpitoa.

P1)

aihtoehtoisuus (substitutionaalisuus) P1 P1 P2 tai U1 U1 U2

äytettävyys (availability) P1 P1 P1

o Formaalien mekanismien ulott 2.5. Tietämysintegraatio Kaikki organisaation kommunikaatiota helpottavat tai lisäävät välineet ja järjestelmät lisäävät tiedon ja tietämyksen integraatiota ja hyväksikäyttöä. Sähköposti on ollut meillä jo 20 vuotta toiminnan peruspilareita puhelimen ohella. Molemmat kulkevat samassa kaapelissa. Ongelmia tulee, jos se katkeaa. Tuotteiden kehittäminen ja design tietokonepohjaisilla työkaluilla vaatii tuotteiden määrittelyn ja dokumentoinnin formalisointia. Samoin yrityksen prosessien siirtäminen tietojärjestelmäpohjaiseksi vaatii prosessin tarkkaa formalisointia. Näin tietotekniikka lisää tiedon kodifiointia organisaatiossa, mikä vuorostaan luu Formaalisti: Tiedon reaaliaikainen saatavuus ja kommunT 3 Huoltovarmuuskäsitteet Huoltovarmuutta voidaan luoda seuraavilla välittömiin riskeihin kohdistuvilla operaatioilla (seuraavassa kuvaa prosessin korvaamista toisella) ja prosessien ominaisuuksilla ( kuvaa prosessin aikakehitystä). Runsaus (redundanssi) e e m , n n + m , P1 P1 ( m

Joustavuus (flexibility) P1 P1 o P1’ tai U1 U1 o U1’

V Stabiilisuus (resistanssi häiriöille) D1 P1 P1 missä D1 on häiriö (disturbance), ja

D2 P1 P1 missä D2 on häiriö K

74

Vikasietoisuus (fault tolerance) - Prosessimoduleissa P1 P2 (P1 P1’) (P2 P2’)

= (P1 P2) (P1’ P2) (P1 P2’) (P1’ P2’)

- Yhteisissä resursseissa (prosessorit, verkot, tietokannat ym)

P1 P2 P1 (P2 P2’) = (P1 P2) (P1 P2’)

on häiriö, ja (P1 D2 ) P2 P2 missä D2 on häiriö

iippumattomuus (independence) P1 P2 P1’ o P2’

n filtrausta varten kommunikaatiossa vat komplementaarisuuden uusia versioita ’ (lisätään redundanssia tai avaimia

iittämällä aktiviteetteihin viive, kustannus ja toleranssimittoja, voisi järjestelmän vastaavia

Isoloitavuus (air gap) (P1 D1 ) P2 P2 missä D1 R Laajennukset oikeiden toimintojen tunnistusta ja väärieosiirtyvään dataan, josta voidaan tunnistaa hyökkäyksiä tai häiriöitä verkossa). Lmittoja laskea. Esimerkiksi häiriöimpulssin (sähkökatko, verkkokatkos) pituuden vaikutus kokonaisuuden toimintaan, esim. mikä on kriittinen raja jonka jälkeen kokonaisuuden suorituskyky laskee/romahtaa.

75

Liite 2: Haastattelurunko, kevät 2004

siirtymisen vaikutukset huoltovarm een.

. Henkilökohtainen tausta

- mitä/minkälaisia toimintoja ja prosesseja siirtyy ICT:n piiriin

o saavutetut hyödyt (käytetyt mittarit ja mallit)

eimmät ongelmat/optimointikysymykset - miten nämä voitaisiin tyypittää, esimerkkejä ja vaikutukset (vrt. taulukko 3.1) - ICT:n kautta syntyvät uudet ongelmat (.NET, All-IP, redundanssi, turvallisuus, laatu ..) - missä määrin ja millaisia täydentäviä toiminteita tarvitaan - muuta huomioitavaa

4. Taloudelliset näkökulmat ICT:n käytössä - haavoittuvuusnäkökulma

- mitä voidaan ulkoistaa ja mitä ehdottomasti pidettävä omissa käsissä ICT-alueilla o kehitys o ylläpito o tuotanto

- mitä/millaisia isoja yrityskumppaneita tarvitaan nyt/tulevaisuudessa - mitä/millaisia pieniä yrityskumppaneita tarvitaan nyt/tulevaisuudessa - työnjako Suomi/pohjoismaat verrattuna BRIC (Brasilia, Russia, India, China) - vaikutukset kriiseihin varautumiseen (ohjelmistojen omistus, OSS, verkot, data ..)

5. ICT -vaikutusmekanismien kriittiset alueet/pisteet - haavoittuvuusnäkökulma

- kriittiset pisteet ja osaprosessit (mm. seurauksia kohtien 3 ja 4 pohjalta) - kriittiset vaikutukset ja varautumistarpeet - standardointitarpeet - osien minimointi vs. redundanssi, uhat ja mahdollisuudet - muut erityisesti huomioon otettavat asiat

6. Tulevaisuus

- missä ovat seuraavan 10 vuoden aikana ICT:n soveltamisen painopisteet - mihin julkisen vallan pitäisi alueella panostaa

7. Lopuksi, keitä muita kannattaisi haastatella, olemassa olevaa kirjallista materiaalia yms.

HAASTATTELURUNKO – CASE ICT JA HUOLTOVARMUUS 2004 OM

VK teemahaastatteluja, Luottamuksellinen H Fokus: Informaatio- ja kommunikaatiotekniikan (ICT) yleistymisen ja prosessien ICT-pohjaisiksi

uut

1- koulutustausta - työura - nykyiset tehtäväalueet

2. Lähtökohta: ICT:n käyttöönoton prioriteetit ja järjestys

- missä järjestyksessä näitä otettu/otetaan käyttöön o yrityksen sisäiset prosessit sekä niiden integrointi o yrityksen liitännät ulkopuolelle

- vaikutukset

o syntyvät riskitekijät ja kriittiset pisteet (onko luokiteltu/priorisoitu) - esimerkkejä (merkittäviä havaintoja, ratkaistuja ja avoimia ongelmia)

3. ICT:n vaikutusmekanismit

- ICT:n avulla ratkaistavat tärk

76

Liite 3: Haastattelurungot, kesä ja syksy 2003

ykset:

tävät)

ennepalvelujen käyttö

t ja niiden käyttö, volyymit

steet palveluissa

- kriittiset asiat, nyt ja lähitulevaisuudessa

arkkinat, toimialarakenne) muut

3. Mistä osista asiak n koostuu?

4. Kriit t ne- ja laitetoimittajan tai metsäteollisuusyrityksen on ehdottomasti pidettävä omassa hallinnassaan (yd i

5. Millä alueilla tarv

. Mikä on tietoliikennepalvelujen sovelluskohtaisuus ja räätälöinnin tarve?

Metsäklusteri

2. Yleis e

3. Yrityksen rooli su mpiin asiakkaisiin?

4. Yrityksen innovaatiot toiminta? Missä ja miten keksintö/keksinnöt ja tuotteistukset syntyneet?

Esim k io ao. yritykselle) ja eri osap te

5. Mikä

7. Kriit t iminnot). Mitä voidaan ulkoi a araa (ja tähän liittyvää kasvupotentiaalia ao. yrity ll

8. Nou at

asiat, nyt ja lähitulevaisuudessa. rakenne) muut

ep k

. Muuta.

Metsäteollisuusyritykset ja ICT-palveluyrit

1. Henkilökohtainen esittely lyhyesti (tausta, teh

2. Yleisnäkemys: tietoliik

- nykyiset palvelu

- nousevat uudet painopi

- n äkyvissä olevat toimintaympäristön muutokset (teknologia, mepäjatkuvuudet ja lähestymistapa niihin

kaa tietoliikennepalvelujen kokonaiskustannus ja arvo

tise asiat, jotka kointo minnot). Mitä voidaan ulkoistaa ja mitä ei?

itaan partnership –muotoja? Minkälaisia ja miksi?

6

7. Muuta.

n palveluntarjoajat:

1. Henkilökohtainen esittely lyhyesti (tausta, tehtävät)

näk mys yrityksestä ja sen toiminnasta

hteessa tärkei

ja R&D -

erk ejä yritykset innovaatioista (haastateltavan näkemys, mikä on innovaatuol n roolit niissä

on palvelujen sovelluskohtaisuus/räätälöinnin tarve?

6. Millä alueilla partnership-muotoja. Minkälaisia? Miksi?

t omassa hallinnassaan (ydintoise asiat, jotka metsäteollisuusyritykset pitävätilla vielä ulkoistamisvsta ja mitä ei? Millä alue

kse e?)

sev uudet painopisteet palveluissa,

-kriittiset -nä yvissä ok levat toimintaympäristön muutokset (teknologia, markkinat, toimiala

äjat uvuudet ja lähestymistapa niihin.

9

77

Liite 4: Haastatellut henkilöt:

ICT ja huoltovarmuus

ABB Johtaja e FortumTietohallin

Keh

stojohtaja Eero Vesterinen

Tietohallintojohtaja Markku Mäkinen

innunen

SwToi

Unibase Toimitusjohtaja Mikael Svahn Valio

tojohtaja Pekka Tanner

, ti tohallintopalvelut, Pekka Eira

tojohtaja Jouni Keronen

Kemira

ityspäällikkö, projektitoiminta, Risto Heinonkoski Ke ko Tietohallin OP-Keskus

Stora Enso Director, Finance, IT Investments, Jyri-Pekka K

elcom, Helsinki Media mitusjohtaja Pekka Jaakola

TietoEnator Teknologiajohtaja Olli Lötjönen

Tietohallin

78

Tietointensiiviset palvelut, erityisesti metsäteollisuus ja ICT

ehitys, vaikutukset ja riskit

polis Oy

ineering Oy

etso sident, Network IT Solutions, Jouni Pyötsiä

mation

ietohallintojohtaja Olavi Maanavilja

xecutive Vice President, Strategic Development, Heikki Sara e President, Business & Technology Optimization, Matti Lievonen

nology, Jorma Saarikorpi enior Scientific Advisor Kari Ebeling

rmation Officer Markku Haapamäki

tora Enso ager, Platform Services, Jouni Lehtinen

K(KISA-tutkimus) ChemToimitusjohtaja Esa Rousu CTS EngToimitusjohtaja Timo Juvonen IBM Myyntijohtaja Ilkka Hasanen MVice PreEngineer Matti Karvinen, Metso Auto Metsäteollisuus ry. Johtaja Pertti Laine M-Real Tutkimusjohtaja Lars Gädda T UPM-Kymmene EExecutive VicVice President, Information TechSChief Info SIT man

79

TeliaSonera

ssi Kojamo Pekka Pinnioja

ohn Saario

enior Vice President, Forest, Sakari Ruotsalainen

Customer Interface: Tuomo Merentie Ilkka Aho Jouko Tiainen Ju

Product and Services Layer:J TietoEnator S

80

PUOLUSTUSTALOUDELLINEN SUUNNITTELUKUNTATIETOYHTEISKUNTASEKTORI

ELEKTRONIIKKAPOOLI

Teknologiateollisuus ry(Eteläranta 10) PL 10, 00131 HelsinkiPuhelinvaihde (09) 19231* Telekopio (09) 624 462www.teknologiateollisuus.fi

81