1

Hulevesiopas

2 3

Sisällys

Esipuhe 4

1 Alkusanat 6

2 Määritelmiä 9

3 Taajamahydrologia ja hulevesijärjestelmät 18

4 Hulevesien hallinnan yleiset periaatteet 20

5 Hulevesien hallinnan suunnitteluprosessi 22

6 Hulevesien hallinnan järjestäminen, vastuut ja velvoitteet 26

7 Viestintä hulevesiasioista 40

8 Maankäytön suunnittelu 45

9 Hulevesien hallinnan suunnittelu 74

10 Rakennusvalvonta 86

11 Hydrologia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät 91

12 Hydrogeologiset vaatimukset 115

13 Hulevesien laatu, taajamavesien kuormitus ja ympäristövaikutukset 124

14 Hulevesien hallintamenetelmät ja niiden mitoitus 141

15 Hulevesiviemäreiden mitoitus 206

16 Hulevesikasvillisuus 217

17 Hulevesijärjestelmien ylläpito 244

18 Rakennusten kuivatus 274

19 Kiinteistökohtainen hulevesien hallinta 280

20 Liittyminen hulevesiviemäriin 294

Kannen kuva: MIKA RONTU

ISBN 978-952-213-896-5

© Suomen Kuntaliitto, Helsinki 2012.

4 5

Esipuhe

Tarve hulevesien kokonaisvaltaiselle hallin-nalle ja yhteisten kansallisten periaattei-

den määrittämiselle on tullut ajankohtaiseksi monestakin eri syystä. Hulevedet aiheuttavat hallitsematonta tulvimista ja kuivatusongel-mia rakenteeltaan tiivistyneessä kaupunkiym-päristössä. Lisäksi viemäriverkostoon pääsevät hulevedet aiheuttavat jäteveden puhdistuste-hon heikkenemistä jätevedenpuhdistamoilla sekä ohijuoksutuksia viemäriverkossa. Ilmas-tonmuutos synnyttää myös tarvetta sopeutu-miselle ja varautumiselle. Toisaalta hulevesien hallinta luo myös mahdollisuuksia esteettisesti kauniille kaupunkiympäristölle.

Hulevesien kokonaisvaltaista hallintaa ei ole paljoakaan ollut vaan hulevesien aiheuttamat ongelmat on ratkaistu tapauskohtaisesti. Toi-vottavasti tämän oppaan innoittamana paino-piste siirtyy ennalta ehkäisyyn.

Hulevesien hallinta kuuluu niin valtion kuin kun-nan työntekijöille sekä yksityisille toimijoille että kuntalaisille. Kunnassa hulevesien hallintaa koskevia yhteisesti noudatettavia periaatteita tarvitaan maankäytön, kaavoituksen ja vesi-huollon suunnittelusta yksityisten tonttien ra-kentamiseen sekä yleisten alueiden hoitoon, kehittämiseen ja ympäristönsuojeluun.

Opas on tarkoitettu yhdyskuntasuunnittelun ja yhdyskuntatekniikan parissa toimiville am-mattilaisille: kunnille, vesihuoltolaitoksille, pe-lastuslaitoksille, valtion viranomaisille, kon-sulteille, urakoitsijoille ja tuoteteollisuudelle. Oppaassa on ohjeistusta myös yksittäisille kiin-teistöille.

Hulevesioppaan laadinta aloitettiin syksyllä 2008. Hankkeen rahoittajina ja ohjausryhmän jäseninä ovat olleet Espoon kaupunki, Finans-sialan keskusliitto, Helsingin kaupunki, Helsin-gin seudun ympäristöpalvelut –kuntayhtymä

(alussa Espoon Vesi, Helsingin Vesi ja Vantaan Vesi), Lahti Aqua Oy, maa- ja metsätalousmi-nisteriö, Maa- ja vesitekniikan tuki, Oulun kau-punki, Oulun Vesi, Porin kaupunki, Porin Vesi, Suomen Kuntaliitto, Suomen ympäristökeskus, Tampereen kaupunki, Tampereen Vesi, Turun kaupunki, Turun vesilaitos, Vantaan kaupunki, Vesilaitosyhdistys (ennen Vesi- ja viemärilai-tosyhdistys) ja ympäristöministeriö. Hulevesi-oppaan mitoitusosiota ovat edellä mainittujen lisäksi rahoittaneet FCG Finnish Consulting Group Oy, Pöyry Finland Oy, Ramboll Finland Oy ja SITO.

Kirjoittajia oppaassa on ollut yli 20 ja tekstejä kommentoi yli 40 eri alojen asiantuntijaa. Oh-jausryhmä tarkasti, muokkasi, kommentoi ja hyväksyi kaikki tekstit. Oppaan luonnos oli lau-sunnolla kesällä 2011, jolloin lausuntoja saa-tiin noin 50 eri tahoilta. Hulevesioppaan tekoon osallistunut iso joukko osoittaa, että hulevedet on meidän kaikkien yhteinen asia.

Kiitokset kaikille työhön osallistuneille.

Erityiskiitokset Saijariina Toivikolle, Sauli Hak-karaiselle, Tiia Lampolalle, Ulla Loukkaanhuh-talle, Irina Nordmanille, Heidi Rauhamäel-le, Katri Vasamalle, Hannu Vikmanille ja Maria Åkermanille. Te jaksoitte tulla joka kokoukseen kommentoimaan ja ideoimaan.

Työ kuitenkin jatkuu. Oppaan ajanmukaisuu-den seurantaan on perustettu ryhmä, joka ko-koontuu vähintään kerran vuodessa.

Yhteistyöllä päästään hulevesien kokonaisval-taiseen hallintaan!

Kirsi RontuOhjausryhmän puheenjohtajaSuomen Kuntaliitto

6 7

1.1. Oppaan tausta ja tarkoitus

Eri puolilla Suomea, erityisesti rannikolla si-jaitsevissa kaupungeissa, on viime vuosina kärsitty rankkasateiden aiheuttamista kau-punkitulvista. Lisääntyvää huomiota on myös kiinnitetty hulevesien aiheuttamaan pienvesien kuormitukseen. On syntynyt tarve tarkastel-la hulevesikysymystä tuoreesti ja kokonaisval-taisesti. Samalla on tiedostettu ilmeinen tarve kuvata uudet lähestymistavat, toimintamallit ja tekniset ohjeet erityisessä hulevesioppaas-sa. Hulevesien hallinnassa ja hulevesijärjes-telmien suunnittelussa on sovitettava yhteen useita lukuisia näkökohtia. Tämä luonnolli-sesti edellyttää hyvää yhteistyötä eri toimi-joiden kesken, mikä ei ole mahdollista ilman yhteistä terminologiaa ja vähintään yleistasois-ta ymmärrystä hulevesien hallinnasta. Hule-vesioppaan käyttäjiä ovat näin ollen kunnissa kaavoitus, tekninen johto, rakennusvalvonta, ympäristönsuojelu, terveydensuojelu, alue-/katu-/viheraluesuunnittelu/-rakennus/-ylläpi-to ja vesihuoltolaitokset. Muita oppaan koh-deryhmiä ovat maakuntaliitot, pelastustoimi, ELY-keskukset, liikennevirasto, suunnittelijat, urakoitsijat, ylläpitäjät, tuoteteollisuus, vakuu-tusyhtiöt, kiinteistönomistajat, isännöitsijät, huoltoyhtiöt, jne. Ensisijaisesti opas julkaistaan maksuttoma-na verkkokäsikirjana Suomen Kuntaliiton koti-sivuilla. Verkkojulkaisun modulaarisuus, sisäi-set linkit ja mahdollisuus päivityksiin tiedon ja kokemuksen lisääntyessä mahdollistavat op-paan täydentämisen uusinta tietoa hyödyn-täen. Oppaasta tullaan kuitenkin tuottamaan myös painettu julkaisu.

1.2. Oppaan laatiminen

Epävirallisen hulevesifoorumin kokoukses-sa 23.11.2005 päätettiin perustaa niin ikään epävirallinen hulevesiryhmä, jonka työn ta-

1. Alkusanat

voitteena on ollut kartoittaa hulevesien hallin-taan liittyviä tietoja ja tietotarpeita ja tehtävä-nä alustavasti tunnistaa hulevesilainsäädännön ja hulevesien hallinnan oleellisimmat ongelma-kohdat.

Hulevesiryhmä päätti kokouksessaan 1.4.2008 laatia hulevesien hallintaa käsittelevän oppaan. Tällöin sovittiin opasta koskevan hankesuunni-telman laatimisesta rahoituksen hankkimiseksi opasta varten. Varsinainen oppaan laatiminen alkoi syksyllä 2008 rahoituksen varmistuttua. Työtä on ohjannut ohjausryhmä, joka muodos-tui yllä mainitusta hulevesiryhmästä täyden-nettynä rahoittajien edustajilla.

Opasta ovat rahoittaneet:

• maa-jametsätalousministeriö• ympäristöministeriö• SuomenKuntaliitto• Vesilaitosyhdistys,ent.Vesi-ja viemärilaitosyhdistys• Finanssialankeskusliitto• Maa-javesitekniikantukiry• Espoonkaupunki• Helsinginkaupunki• Oulunkaupunki• Porinkaupunki• Tampereenkaupunki• Turunkaupunki• Vantaankaupunki• HSYVesi(aluksierikseenEspoonVesi, Helsingin Vesi sekä Vantaan Vesi)• LahtiAquaOy• OulunVesi• PorinVesi• Tampereenvesi• Turunvesilaitos.

Ohjausryhmän puheenjohtaja oli aluksi yhdys-kuntatekniikan päällikkö Jussi Kauppi Suomen Kuntaliitosta ja hänen jäätyään eläkkeelle yh-dyskuntatekniikan päällikkö Kirsi Rontu Suo-men Kuntaliitosta.

Ohjausryhmän kokouksiin ovat osallistu-neet maa- ja metsätalousministeriöstä vesi-ylitarkastaja Minna Hanski, vanhempi hallitus-sihteeri Pekka Kemppainen ja vesiylitarkastaja Katri Vasama; ympäristöministeriöstä raken-nusneuvos Aulis Tynkkynen, yli-insinööri Jor-ma Kaloinen ja hallitussihteeri Katri Nuuja; Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä toimitus-johtajat Rauno Piippo ja Osmo Seppälä, laki-asiainpäällikkö Anneli Tiainen sekä vesihuol-toinsinööri Saijariina Toivikko; Finanssialan keskusliitosta vahingontorjuntapäällikkö Sep-po Pekurinen; Espoon kaupungin teknisestä keskuksesta aluepäällikkö Sauli Hakkarainen, hankeinsinööri Risto Niemistö ja suunnittelu-insinööri Henry Westlin; Helsingin kaupungin rakennusvirastosta suunnitteluinsinööri Marko Jylhänlehto ja projektipäällikkö Päivi Islander; Porin kaupungin teknisestä palvelukeskuksesta suunnitteluinsinööri Tuomo Piippo; Tampereen kaupungin ympäristöpalveluista vesihuoltoinsi-nööri Maria Åkerman ja terveysinsinööri Tuula Sillanpää; Turun kaupugin kiinteistöliikelaitok-sesta liikelaitosjohtaja Jouko Turto; Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskuksesta mai-sema-arkkitehti Ulla Loukkaanhuhta, suunnit-teluinsinööri Marika Orava, maisema-arkkiteh-ti Hanna Keskinen ja suunnitteluinsinööri Usko Koponen; Espoon Vedestä suunnitteluinsinööri Tiia Lampola, suunnitteluinsinööri Tiina Hieta-nen ja toimistorakennusmestari Taina Hakola; Vantaan Vedestä käyttöpäällikkö Eero Varis; HSY Vedestä asiantuntija Petteri Kotonen; Lah-ti Aqua Oy:stä suunnitteluinsinööri Jyrki Hiltu-nen ja suunnittelupäällikkö Markku Heikkonen; Oulun Vedestä johtaja Jouni Lähdemäki; Porin Vedestä suunnitteluinsinööri Pertti Mäkinen ja verkostopäällikkö Jouko Halminen; Tampereen Vedestä toimitusjohtaja Pekka Pesonen ja sun-nittelupäällikkö Heidi Rauhamäki; Turun vesi-laitokselta liikelaitosjohtaja Irina Nordman; ja Suomen ympäristökeskuksesta yksikönpäällik-kö Markku Maunula.

Oppaan kirjoittamiseenovat osallistuneet:

johtava geologi, Ritva Britschgi, Suomen ym-päristökeskus; projektipäällikkö Eeva Eitsi, FCG Finnish Consulting Group Oy; tiedottaja Tony Hagerlund, Suomen Kuntaliitto; projek-tipäällikkö Riku Hakoniemi, Pöyry Finland Oy; verkostopäällikkö Jouko Halminen Porin Vesi; vesihuoltopäällikkö Tapio Helenius, Keravan

Kaupunkitekniikka -liikelaitos; toimialajohta-ja Perttu Hyöty, FCG Finnish Consulting Group Oy; maisema-arkkitehti Jukka Jormola, Suo-men ympäristökeskus; rakennustarkastaja Esa Koponen, Kuopion kaupunki, rakennusvalvon-ta; johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus; maisema-arkkitehti Pekka Kärppä, AB 05; verkostopäällikkö Pekka Laak-konen Tampereen Vesi; viestintäpäällikkö Ari Nevalainen, HAAGA-HELIA ammattikorkeakou-lu; projektipäällikkö Aino-Kaisa Nuotio, Ram-boll Finland Oy; yksikönpäällikkö Taina Nysten Suomen ympäristökeskus; rakennustarkas-taja Reima Ojala, Turun kaupungin rakennus-valvontatoimisto; osastopäällikkö Pekka Rau-dasmaa, Helsingin kaupungin kiinteistövirasto; toimitusjohtaja Pertti Reinikainen, Vaasan Vesi; lupapäällikkö Ilkka Rekonen, Vantaan kaupun-ki, rakennusvalvonta; vesihuoltoinsinööri Päi-vi Rissanen, Kuopion kaupunki, kunnallistek-ninen osasto; projektipäällikkö Nora Sillanpää, Helsingin yliopisto, ympäristöekologian laitos; lakiasiainpäällikkö Anneli Tiainen, Vesilaitos-yhdistys; ja kaavoituspäällikkö Lea Varpanen, Vantaan kaupunki, maankäyttötoimi.

Hulevesien hallintaa koskevaaterminologiaa on oppaaseentyöstänyt ryhmä, jossa ovat olleet:

vesiensuojeluasiantuntija Hannele Ahponen, Suomen luonnonsuojeluliitto ry; maisema-ark-kitehti Jukka Jormola, Suomen ympäristökes-kus; dosentti Juha Järvelä, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos; vanhempi halli-tussihteeri Pekka Kemppainen, maa- ja met-sätalousministeriö; suunnittelupäällikkö Ulla Loukkaanhuhta, Ramboll Finland Oy; projek-tipäällikkö Timo Nikulainen, Pöyry Finland Oy; hallitussihteeri Katri Nuuja, ympäristöministe-riö; tutkija Outi Salminen, Teknillinen korkea-koulu; projektipäällikkö Nora Sillanpää, Hel-singin yliopisto, ympäristöekologian laitos; vesihuoltoinsinööri Saijariina Toivikko, Vesilai-tosyhdistys; ja DI Hannu Vikman, Hannu Vik-man Consulting.

Oppaan luonnoksia ovat edellämainittujen lisäksi eri vaiheissakommentoineet:

ylitarkastaja Juhani Gustafsson, Suomen ym-päristökeskus; arkkitehti Pia Hastio, Tampe-

8 9

reen kaupunki, Tampereen Infratuotanto Lii-kelaitos; suunnittelupäällikkö Kimmo Hell, Ramboll Finland Oy; limnologi Tuija Hilli, Pöyry Finland Oy; toimitusjohtaja Juha Hiltula, Kemin Vesi; lakimies Ulla Hurmeranta, Suomen Kun-taliitto, maisema-arkkitehti Ismo Häkkinen, SITO Oy; projektipäällikkö Päivi Islander; Hel-singin kaupungin rakennusvirasto; ympäristö-asiantuntija Heli Jutila, Hämeenlinnan kaupun-ki; erikoistutkija Jarmo Koistinen, Ilmatieteen laitos; insinööri Satu Korander, SITO Oy; ark-kitehti Dani Kulonpää, Tampereen kaupunki, Tampereen Infratuotanto Liikelaitos; vs. tek-ninen johtaja Markku Kylen, Paimion kaupun-ki; toiminnanjohtaja Kirsti Lahti, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys; yliarkkitehti Ritva Laine, Suomen Kuntaliitto; maakuntainsinööri Satu Lehtikangas, Pirkan-maan liitto; toimitusjohtaja Pekka Leskinen, Viherympäristöliitto; DI Esa Lukinmaa, Pöy-ry Finland Oy; johtaja Jouni Lähdemäki, Oulun Vesi; rakennustarkastusinsinööri Tom Matts-son, Turun kaupungin rakennusvalvontatoi-misto; toimitusjohtaja Hannu Mustonen, Aqua Palvelu Oy, Lahti; johtava asiantuntija Harri Mäkelä, Innogeo Oy; kaupunkisuunnittelupääl-likkö Olavi Mäkelä, Porin kaupunki; maisema-arkkitehti Anne Mäkynen, Vantaan kaupunki, kuntatekniikan keskus; tarkastusinsinööri Risto Nyberg, Helsingin kaupungin rakennusvalvon-tavirasto; rakennustarkastaja Hannu Olenius, Porin kaupunki, tekninen palvelukeskus; geo-logi Reijo Pitkäranta, SITO Oy; yliopistonleh-tori Anna-Lea Rantalainen, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos; Ympäristötarkasta-ja Maarit Rantataro, Vantaan kaupunki, ym-päristökeskus; projektipäällikkö Katja Rasi, SITO Oy; Yleiskaava-arkkitehti Juha Romppa-nen, Kuopion kaupunki, kaavoitusosasto; yli-insinööri Tapani Suomela, ympäristöministeriö; toimitusjohtaja Unto Tanttu, Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymä; ylitarkastaja Riitta Tornivaara-Ruikka, Uudenmaan ympäristökes-kus ja Antti-Jaakko Koskenniemi, SITO Oy.

Opashankkeen koordinaattorina on toiminut DI Hannu Vikman, Hannu Vikman Consulting.

2. Määritelmiä

1. Absoluuttinen kosteus Ilmakuutiometrissäolevan vesihöyryn määrä grammoina (g/m³). Tyypillisiä ulkoilman arvoja Suomessa ovat 1 g/m³ (talvipakkasella) ja 20 g/m³ (kesällä).

2. Akuutti vaikutus Lyhytkestoinen vaikutus (joka kestää muutamasta tunnista päiviin)

3. Albedo (%) Pinnan kyky heijastaa auringon lyhytaaltoista säteilyä, mikä ilmaistaan tehojen suhdelukuna: heijastuma/pintaan kohdistunut säteily

4. Alivaluma (l/s/ha) Tietyn ajanjakson (esimerkiksi vuoden) pienin valuma

5. Alivalunta (mm) Tietyn ajanjakson pienin valunta

6. Alivirtaama (l/s) Tietyn ajanjakson pienin virtaama

7. Asemakaava Alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten laaditaan asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamis- tavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla

8. Avo-oja Maahan kaivettu, peittämätön uoma, jonka tarkoitus on tietyn maa-alueen kuivattaminen tai kasteleminen tai muu veden johtaminen

9. Avopainanne Rakennettu avoin, loivareunainen ja yleensä kasvipeitteinen hulevesien johtamisrakenne (engl. swale)

10. Avouoma Avoin veden kulkureitti

11. Biosuodatus, biopidätys Veden suodattaminen ja puhdistaminen orgaanisissa maakerroksissa

12. EMC-arvo(mg/l,μg/l) Keskimääräinentapahtumapitoisuus(engl.EventMean Concentration), joka voidaan määrittää esimerkiksi yksittäistä valuntatapahtumaa edustavasta kokoomanäytteestä tai valunnan määrällä painotettuna keskiarvona tapahtuman eri ajanhetkiltä kerätyistä analyysituloksista

13. Erillisviemäröinti Putkijärjestelmä, jossa jätevedet ja hulevedet johdetaan erillään toisistaan

14. Eroosio Kallioperän, maaperän ja maa-aineksen kuluminen tuulen veden taikka muun mekaanisen kuluttavan tekijän vaikutuksesta

10 11

15. Etupuutarha Katutilan ja rakennusten välissä oleva piha, joka voi mahdollistaa hulevesien imeyttämisen ja viivyttämisen

16. Evaporaatio (mm) Maan, veden tai lumen pinnasta tapahtuva haihdunta

17. Evapotranspiraatio (mm) Kokonaishaihdunta, joka koostuu evaporaatiosta, transpiraatiosta ja interseptiohaihdunnasta

18. Huleveden imeytysrakenne Järjestelmä, jonka tarkoitus on edistää huleveden imeytymistä ja suodattumista maakerrosten läpi maaperään

19. Huleveden käsittely Esimerkiksi kiintoaineen sekä ympäristöä pilaavien aineiden kuten ravinteiden ja esimerkiksi katu- ja pysäköintialueilta kertyvien öljyjen poistaminen hulevesistä

20. Hulevesi Maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettava sade- tai sulamisvesi

21. Hulevesiallas Hulevesien varastoimiseen, viivyttämiseen ja/tai laskeuttamiseen käytetty tai rakennettu allas

22. Hulevesien hallinta Hulevesien kertymiseen vaikuttavat ja niiden johtamiseen ja käsittelyyn liittyvät toimenpiteet

23. Hulevesijärjestelmä Hulevesien hallintaan tarkoitettujen rakenteiden kokonaisuus

24. Hulevesikaivo Hulevesien kokoamiseen tarkoitettu kaivo, jossa voi olla ritiläkansi ja/tai liete/hiekkapesä

25. Hulevesilammikko ja Vesirakenne, johon hulevedet ohjataan joko pintavaluntana tai hulevesikosteikko imeytys- ja suodatinrakenteen kautta ja jonka tarkoituksena on toimia hulevesien kerääjänä, viivyttäjänä ja puhdistajana sekä maisemallisena aiheena

26. Hulevesimaksu Hulevesien johtamisesta ja käsittelystä perittävä maksu

27. Hulevesistrategia- tai Päämäärät, keinot ja linjaukset hulevesien hallinnan ohjelma järjestämiseksi

28. Hulevesiverkosto, hulevesi Hulevesien ja perustusten kuivatusvesien johtamiseen (viemäri)verkosto tarkoitettu verkosto kaivoineen ja mahdollisine pumppaa- moineen; joka voi koostua putkiviemäreistä ja mahdollisesti näihin välittömästi yhdistyvistä avoviemäreistä

29. Hulevesiviemäri Avo-oja tai viemäri, joka on tarkoitettu pelkästään hulevesien johtamiseen

30. Hydrogeologia Maanalaisia vesiä käsittelevä geologian ala

31. Hydrologia Tieteenala, joka tutkii veden esiintymistä, ominaisuuksia ja kiertokulkua maapallolla, veteen liittyviä ilmiöitä ja veden vuorovaikutuksia muun ympäristön kanssa

32. Hyyde, suppo Vedessä ajelehtivat ohuet jääneulaset tai levyset, joita syntyy alijäähtyneessä vedessä (ja jotka voivat veden virtausnopeuden hidastuessa muodostaa jäämassan joen pohjaan, jääkannen alapintaan tai veden kanssa kosketuksissa oleville pinnoille)

33. Imeyntä,infiltraatio(mm) Sadannastamaaperäänsuotautuvaosuus

34. Imeyttäminen (Huleveden) tarkoituksellinen imeyttäminen maaperään

35. Imeytyskaivanto Kaivanto, joka on täytetty huokostilavuudeltaan suurella materiaalilla (kuten kiviaineksella) ja johon ohjattu hulevesi varastoituu täytemateriaalin huokostilaan ja imeytyy hiljalleen ympäröivään maaperään (kaivannot voidaan sijoittaa myös maan alle, jolloin hulevedet johdetaan niihin hulevesiviemäreillä tai salaojilla)

36. Imeytyskenttä (Huleveden) imeytykseen rakennettu laajahko alue

37. Imeytyspainanne Ympäristöään alempana oleva, yleensä kasvillisuuden peittämä alue tai loivaluiskainen oja, joka on normaalisti kuiva ja johon (hule)vesi voi väliaikaisesti kertyä ja lyhyessä ajassa imeytyä maaperään

38. Interseptiohaihdunta Kasvien pinnoille pidättyneen veden haihdunta

39. Joki Virtaavan veden vesistö, jossa vuoden vähävetistä aikaa lukuun ottamatta voidaan kulkea soutamalla, mikäli koski tahi kari ei ole esteenä. Vesistö, jossa keskivirtaama on vähintään kaksi kuutiometriä sekunnissa, katsotaan kuitenkin aina joeksi.

40. Kaavoitus Kaavoituksella osoitetaan tietyn rajatun alueen käyttö- tarkoitukset ja annetaan alueiden käyttöä koskevia määräyksiä

41. Kapillaarivirtaus Huokosalipaineen paikallisten erojen aiheuttama veden siirtyminen huokosissa

42. Kattovesi Rakennusten katoilta valuva sade- ja sulamisvesi

43. Konvektio Ilman pystysuorat virtaukset (ylös ja alas), jotka syntyvät nostevoiman aiheuttamana. Esimerkiksi ympäristöään lämpimämpi ilma-alue lähtee helposti kohoamaan. Konvektion käynnistyminen edellyttää myös ilmakehän epävakaata kerrostuneisuutta.

44. Liittämiskohta Tonttijohtojen ja yleisten johtojen liittämiskohta, jossa katsotaan laitoksen vesijohto- ja viemäriverkoston (jäte- ja hulevesiverkosto) kunnossapitovelvollisuus päättyväksi ja kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiston (kvv-laitteisto) kunnossapitovelvollisuus alkavaksi.

45. Luonnonmukainen Luonnon omien veden kiertoon ja veden laatuun vaikuttavien hulevesien hallinta tekijöiden hyödyntäminen ja tukeminen taajamien hulevesien hallinnassa

46. Lämpösaarekeilmiö Tunnetuin ympärivuotinen kaupunki-ilmastoilmiö, joka kesällä johtuu päiväsaikaan auringosta tulevasta lyhyt- aaltoisesta energiasäteilystä ja talvella ympärivuorokautisesta antropogeenista (ihmisten aiheuttamasta) energiantuotannosta. Kesällä varastoituvan energian määrä riippuu rakennus- materiaalien lämpöominaisuuksista. Rakennukset ja maan- pinta luovuttavat yöllä päivällä varastoimaansa energiaa takaisin ilmakehään. Talvella rakennusten lämmitys ja liikenne tuottaa energiaa ilmakehään.

12 13

47. Läpäisemätön pinta Tiivis pinta, joka ehkäisee huleveden imeytymisen maaperään ja lisää pintavaluntaa

48. Läpäisevä pinta Rakentamaton tai rakennettu pinta, missä hulevesien imeytymistä tapahtuu

49. Maakuntakaava Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskunta- rakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita; sen yhteydessä voidaan selvittää valuma-alukohtaisestii hulevesien hallintaa

50. Maavesi Maaperässä pohjaveden yläpuolisessa vyöhykkeessä sitoutuneena ja vapaana oleva vesi

51. Mediaani Keskiluku eli suuruusjärjestykseen järjestetyn lukujoukon keskimmäinen luku

52. Mesomittakaavan Alue, jossa tyypillisesti voimakkaat ukkospilvet ovat liittyneet konvektiojärjestelmä (MCS) toisiinsa suureksi (50 – 300 km) pilvijärjestelmäksi. Sen alueella on yleensä laajoja melko rankan sateen alueita ja pienempiä hyvin rankan sateen nauhoja.

53. Mitoitussade (l/s/ha) Mitoitussade määritetään valuma-alueen kertymisajan (mitoitussateen kesto), todennäköisyyden (toistuvuuden ja rankkuuden/ sademäärän avulla (mitoitussadetta suurempi sade aiheuttaa tulvimista)

54. Mitoitustapahtuma Mitoituksen lähtökohta, jonka tulisi perustua mieluiten paikallisiin sadetilastoihin ja jossa on syytä ottaa huomioon myös yksittäisten tapahtumien välisen keskimääräisen kuivan ajan pituus, jotta rakenteet ehtivät riittävästi tyhjentyä ennen seuraavaa tapahtumaa

55. NOEL-pitoisuus Korkein pitoisuus, jolla ei havaita vaikutusta (engl. no observable effect level)

56. Noro Puroa pienempi vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilometriä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista

57. Ominaiskuormitusarvo Tietyltä maankäyttömuodolta aikayksikössä (esim. vuosi) (kg/km2/a), (kg/ha/a) aiheutuva ainehuuhtouma pinta-alayksikköä kohden

58. Orsivesi Varsinaisen pohjavesiesiintymän yläpuolella olevan eristävän maakerroksen pidättämä vapaa pohjavesikerros

59. Paannejää Puro- tai pohjavedestä aiemman jään tai maan pinnalle kerroksittain kertyvä, usein kyhmyinen jäämuodostuma

60. Padotuskorkeus Taso, jolle vesi voi verkostossa nousta (esimerkiksi viemärin tukkeutuessa)

61. PAH-yhdisteet Polysykliset aromaattiset hiilivedyt

62. Painanne Ympäröivää maanpintaa alempi maaston kohta

63. Painannesäilyntä (mm) Se osa sadannasta tai sulannasta, joka kastelee maan pinnan ja lätäköityy painanteisiin

64. Perusvesikaivo Kiinteistöllä sijaitseva kaivo, johon salaojien ja sadevesi- viemärin vedet kootaan ennen niiden johtamista kunnallis- tekniseen sadevesiviemäriin tai avo-ojaan

65. Pidättäminen Valuma-alueelta purkautuvan huleveden määrän vähentäminen ja varastointi imeyttämällä ja säännöstely- tilavuutta kasvattamalla (engl. retention)

66. Pidätysallas Huleveden pidättämiseen tarkoitettu allas, jossa on pysyvästi vettä

67. Pienvedet Ojat, purot, norot, lammet ja lähteet

68. Pintavalunta (mm) Maan pinnalla valuva sadannan osa

69. Pintavalutus Hulevesien käsittelymenetelmä, jossa hulevesiä valutetaan kaltevaa kasvipeitteistä maastoa hyödyntäen

70. Pohjavesi Maanalainen vesikerros, jossa kaikki maa- ja kallioperän huokoset ovat veden kyllästämiä

71. Purkukaivo Kaivo, josta hulevesi johdetaan viettoviemärillä tai avo-ojalla purkukohtaan

72. Purkureitti Kaavassa osoitettu tai muuten tarkoitukseen varattu luonnontilainen tai rakennettu reitti, joka mahdollistaa tulvivien hulevesien johtamisen vesistöön tai muuhun tarkoitukseen soveltuvaan paikkaan mahdollisimman vähäistä haittaa aiheuttaen

73. Puro Jokea vähäisempi virataavan veden vesistö

74. Rankkasade Sade, joka on kyseiselle alueelle poikkeuksellinen; Ilmatieteen laitoksen määrittelemät rankkasateet sateen keston ja sademäärän avulla maan etelä- ja keskiosassa:

Aika Sademäärä (mm) 5 min 2,5 30 min 5,5 60 min 7,0 4 h 10 12 h 15 24 h 20

75. Ritiläkaivo kts. hulevesikaivo

76. Sadanta, sademäärä (mm) Tietylle alueelle tiettynä aikana sataneen vesimäärän paksuus

77. Sadepuutarha Kasvipeitteinen painanne, jonne hulevedet johdetaan (engl.raingarden,bioretention,biofiltration);vesipidättyyja puhdistuu painanteessa, josta se suodattavan maakerroksen läpi imeytetään maaperään tai johdetaan hulevesijärjestelmään

78. Sadesumma (mm) Tiettynä ajanjaksona sataneen veden määrä

79. Sadetapahtuma Yhtäjaksoinen sadanta, jota edeltää ja seuraa kuiva jakso, joka voi olla kestoltaan muutamasta tunnista useihin viikkoihin

14 15

80. Sateen intensiteetti Tietyn aikavälin (esimerkiksi tunnin tai minuutin) (mm/h, l/s/ha) keskimääräinen sadanta

81. Sateen kesto Ajanjakso sateen alkamisesta sen päättymiseen tai ajanjakso, jonka aikana sitä havainnoidaan

82. Sekaviemäröinti Putkijärjestelmä, jossa sekä jätevedet että hulevedet johdetaan samassa viemärissä; järjestelmä on mitoitetu molemmille vesille ja mitoitussadetta suurempi sade aiheuttaa tulvimista

83. Sulanta (mm) Sen vesikerroksen paksuus, joka tietyssä ajassa vapautuu lumipeitteestä

84. Sulkukaivo Kaivo, josta voidaan katkaista veden virtaus ja siten haitallisten aineiden kulkeutuminen eteenpäin (esimerkiksi onnettomuustilanteessa)

85. Synoptinen sääilmiö Sääjärjestelmä, jonka tyypillinen koko on 300 - 3000 km

86. Säärintama Kahden ominaisuuksiltaan (lämpötila, kosteus) erilaisen ilmamassan rajavyöhyke, jonka tyypillinen leveys on 10 - 100 km ja pituus tuhansia kilometrejä. Lämpimässä rintamassa lämmin ilmamassa etenee ja valtaa alaa kylmemmältä ilmalta; kylmässä rintamassa tapahtuu päinvastoin.

87. Säätökaivo Kaivo, jolla säädellään salaojavaluntaa ja siten pohjaveden pinnan korkeutta

88. Säätöpato Pato, jolla säädellään virtaamaa ja siten vedenpinnan korkeutta esimerkiksi hulevesirakenteissa

89. Taajama Asutustihentymä; tässä oppaassa taajamalla tarkoitetaan myös muita rakennettuja alueita, missä tarvitaan hulevesien hallintaa

90. Taajamahydrologia Sovelletun hydrologian osa-alue, joka keskittyy rakennetun(kaupunkihydrologia) ympäristön ominaispiirteisiin

91. Taajamatulva Taajamatulva syntyy, kun vettä kasautuu kaduille ja pihoille tai muille alueille, mistä se purkautuu hallitsemattomasti aiheuttaen vahinkoja

92. Tarkastuskaivo Tarkastukseen ja huoltoon tarkoitettu kaivo

93. Tarkastusputki Putki, jonka kautta tehdään tarkastus- ja huoltotoimenpiteitä.

94. Tehoisa sadanta (mm) Sadannan välitöntä valuntaa muodostava osa, joka jää jäljelle, kun kokonaissadannasta poistetaan häviöt: haihdunta, imeyntä, interseptio ja painannesäilyntä

95. Toistuvuus Aikaväli, jonka aikana tietty ilmiö, esimerkiksi tulva, keskimäärin toistuu (toistuvuuden arviointi perustuu pitkän aikavälin havaintoihin ja niistä johdettuihin tilastollisiin todennäköisyyksiin)

96. Transpiraatio (mm) Kasvien elintoimintoihin liittyvä haihdunta

97. Tulvareitti Maanpinnalla oleva huleveden virtausreitti, johon hulevedet johdetaan hallitusti silloin, kun hulevesiviemäröinnin kapasiteetti ylittyy

98. Tulvariski Tulvan todennäköisyyden ja tulvasta mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen yhdistelmä (riski = tulvan todennäköisyys x mahdollinen vahinko)

99. Tulvauoma Luonnon- tai keinotekoinen uoma, jossa vettä virtaa tai virtautetaan tulvan aikana.

100. Valuma (mm/ha, l/s x km2) Alueelta aikayksikössä purkautuva vesmäärä pinta-alayksikköä kohden

101. Valuma-alue Maaston korkeimpien kohtien (vedenjakajien) rajaama alue, jolta (hule)vedet virtaavat samaan puroon, jokeen, järveen tai mereen (taajamissa hulevesiverkostolla valuma-alueiden rajoja on voitu muuttaa maaston muodosta poikkeaviksi)

102. Valunta (mm) Se sadannan osa, joka valuu kohti uomaa maan pinnalla tai sisällä

103. Valuntakerroin Suhdeluku, joka kuvaa valuma-alueelta pintavaluntana välittömästi purkautuvan veden osuuden alueelle satavasta kokonaisesimäärästä erilaisten häviöiden – kuten haihtumisen, pintavarastoitumisen, imeytymisen ja pidättymisen – jälkeen

104. Valuntatapahtuma Valuntatapahtuma alkaa kun pintavalunnan alkamisen tai tietyn raja-arvon (eng. initial loss parameter) määrittävä sadanta on tapahtunut ja loppuu kun pintavalunta loppuu tai tietty raja-arvo alitetaan

105. Vesihuolto Vedenhankinta eli veden johtaminen, käsittely ja toimittaminen talousvetenä käytettäväksi sekä viemäröinti eli jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtaminen ja käsittely

106. Vesihuoltolaitos Organisaatio, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta

107. Vesistö Avopintainen sisävesialue luonnollisine ja keinotekoisine osineen lukuun ottamatta ojaa, noroa ja sellaista vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä runsasvetisimpänäkään aikana ole riittävästi vettä veneellä kulkua tai uiton toimittamista varten ja jota kalakaan ei voi sanottavassa määrässä kulkea sekä lähdettä,kaivoa ja muuta veden- ottamoa, vesisäiliötä ja tekolammikkoa

108. Viemäritulva Tulva, joka syntyy sen jälkeen, kun padotuskorkeus ylittyy

109. Viheralue Julkiset ja yksityiset kasvulliset alueet, kuten puistot, metsät, pellot, golfkentät (ei tarkoita pienialaisia tonttien kasvullisia osia)

110. Viiksijohto Runkoverkkoa ja ritiläkaivoja yhdistävä hulevesiviemärin osa 111. Viivyttäminen, viivytys Pintavalunnan jakaminen pitkälle ajanjaksolle (engl. detention)

16 17

112. Viivytysallas Huleveden viivyttämiseen tarkoitettu allas, jossa on vettä vain osan aikaa

113. Yleinen alue Kunnan omistama kiinteistö, joka on muodostettu asemakaavassa katualueeksi, toriksi tai katuaukioksi, virkistysalueeksi, liikennealueeksi, loma- ja matkailualueeksi, suojelualueeksi, vaara-alueeksi, erityisalueeksi tai vesialueeksi osoitetusta alueesta tai sen osasta ja joka on merkitty yleisenä alueena kiinteistörekisteriin.

114. Yleiset toimitusehdot Vesihuoltolaitoksen verkostoon liittämisestä sekä laitoksen palvelujen toimittamisesta ja käyttämisestä tehtäviin sopimuksiin liitettävät yleiset ehdot

115. Yleiskaava Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi. Yleiskaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain.

18 19

3.1 Rakennetun ympäristön vaikutus veden kiertokulkuun

Veden kiertokulku voidaan jakaa neljään osaan: sadantaan, valuntaan, haihduntaan ja infiltraatioon eli suotautumiseen maaperään.Luonnollisessa kiertokulussa huomattava osa sadannasta imeytyy maaperään pohjavedeksi ja virtaa hitaasti kohti vesistöjä ja merta. Osa valuu pintavaluntana jokiin ja järviin ja edel-leen meriin, mistä osa vedestä haihtuu ilma-kehään. Taajamissa luonnontilaisesta poikkeavat kaikki hydrologisen kierron komponentit. Sa-danta on taajamissa luonnontilaista runsaam-paa – jopa 5-10 % – ja haihdunta luonnonti-laista pienempää. Suurin veden kiertokulkuun vaikuttava tekijä taajamissa on kuitenkin vet-tä läpäisemättömien pintojen (katot, kadut ja tiet, pysäköintialueet) osuus, joka usein on jopa yli puolet kokonaisalasta. Luonnonolois-sa vallitsee kaikissa maalajeissa yhteys pinta- ja pohjavesien välillä. Taajama-alueiden läpäi-semättömillä pinnoilla tämä yhteys on poikki (joskin asfaltin rakojen tai murtumien kautta vettä voi imeytyä pieniä määriä). Veden luontaisen kiertokulun ohella taaja-missa on vesihuoltoon liittyvä veden kiertokul-ku. Nämä kaksi sekoittuvat toisiinsa useilla ta-voilla, merkittävimmin sekaviemäröinnissä. Ääriesimerkkejä ovat putkirikot, jotka synnyt-tävät joskus jopa tulvatilanteita.

3.2 Hulevedet ja niiden hallinta

Hulevedellä tarkoitetaan rakennetulla alueel-la maan pinnalle tai muille vastaaville pinnoil-le kertyvää sade- ja sulamisvettä. Hulevesi-valunnan muodostumiseen vaikuttavat useat eri tekijät: sateen intensiteetti ja kesto, sa-detapahtumaa edeltävän kuivan ajan pituus, maanpinnan kaltevuus ja maaperän ominai-suudet. Olennaisin tekijä etenkin kesäsateiden aikana on kuitenkin läpäisemättömän pinnan osuus. Mitä enemmän alueella on läpäisemä-

3. Taajamahydrologia ja hulevesijärjestelmät

töntä pintaa, sitä nopeammin ja runsaammin hulevedet synnyttävät pintavaluntaa. Valun-nan ajalliset vaihtelut ovat lähinnä tästä syystä taajama-alueilla selvästi luonnontilaisia alueita nopeammat ja voimakkaammat. Yleensä noin kaksi kolmasosaa taajama-valuma-alueiden läpäisemättömistä pinnoista koostuu kaduista, muista väylistä ja pysäköin-tialueista, jotka on yleensä suoraan kytketty alueen hulevesi- tai sekaviemäröintiin. Kaikki läpäisemätön pinta ei kuitenkaan aiheuta pin-tavaluntaa, vaan vesi voi päätyä ympärillä ole-ville läpäiseville alueille ja imeytyä maahan. Suomalaisilla asuinalueilla välitöntä pintava-luntaa tuottava tehoisa osuus on tyypillisesti 50–80 % läpäisemättömästä pinnasta. Hulevesien hallinnalla tarkoitetaan koko-naisvaltaista ratkaisua, jolla pyritään paran-tamaan rakennettujen alueiden hydrologista kiertoa ja valunnan laatua rakentamista edel-tänyttä tasoa vastaavaksi. Hyvien ratkaisujen saavuttaminen edellyttää riittävän laaja-alais-ta, usein valuma-aluelähtöistä, tarkastelua sekä toimenpiteiden ulottamista hulevesien syntypaikoilta lopullisiin purkupisteisiin saak-ka. Hulevesien hallinnan kannalta ensisijaisen tärkeitä ovat syntypaikalla tehtävät toimenpi-teet, joilla ehkäistään hulevesien muodostu-mista ja niihin kohdistuvaa laatuhaittaa.

3.3 Hulevesiviemärijärjestelmät

Hulevesien kulkeutuminen tapahtuu taajama-alueilla usein ihmisen rakentamien tai muok-kaamien reittien kautta. Enimmäkseen hu-levedet päätyvät hulevesiviemäreihin, mutta vanhoilla keskusta-alueilla on myös sekaviemä-reitä. Erillisviemäröinnissä hulevedet sekä ra-kenteiden kuivatusvedet johdetaan omassa putkistossaan erillään jätevesistä. Sekaviemä-röinnissä hule- ja kuivatusvedet johdetaan jä-tevesien kanssa yhteisissä putkistoissa. Hulevesiviemäröinnillä on tavoiteltu nope-aa pintojen kuivatusta ja vesien pois johtamis-ta esteettisistä ja alueiden käyttöön liittyvistä

syistä. Maankäytön tiivistyessä vanhoja avo-ojiin perustuneita kuivatusratkaisuja on kor-vattu maanalaisilla hulevesiviemäreillä, millä on pyritty katutilan siistimiseen ja hyötypinta-alan kasvattamiseen.

3.4 Luonnonmukainenhulevesien hallinta

Hulevesiviemäröinnin rinnalle on kehitetty eri-laisia toimintatapoja ja rakenteellisia ratkaisu-ja, jotka noudattavat luonnonmukaisen hule-vesien hallinnan periaatteita. Toimintatapoja, joilla voidaan ehkäistä hulevesien muodostu-mista tai niiden aiheuttamia tulva- ja ympäris-töhaittoja, voivat olla esimerkiksi maankäytön suunnittelu siten, että mahdollisimman paljon alkuperäistä luontoa jätetään rakentamatta tai liikennealueet mitoitetaan siten, että läpäise-mättömän pinnan määrä on mahdollisimman vähäinen. Luonnonmukaiset hulevesien hallintamene-telmät jakautuvat toimintaperiaatteensa mu-kaan hulevesien vähentämiseen, käsittelyyn, viivyttämiseen ja johtamiseen. Kokonsa ja si-joittumisen puolesta voidaan puhua alueelli-sista ja paikallisista (tontti- tai korttelikohtai-sista) menetelmistä. Paikallisten menetelmien tarkoituksena on useimmiten vähentää hule-veden määrää, tasata huleveden virtaamia ja poistaa huleveden mukana kulkeutuvia epä-puhtauksia mahdollisimman lähellä huleveden syntypaikkaa. Alueellisten menetelmien tarkoi-tuksena on vähentää ja tasata huleveden ai-heuttamaa tulvariskiä. Käytännössä hulevesien hallintamenetelmät kuitenkin toteuttavat use-ampaa periaatetta samanaikaisesti.

3.5 Taajamatulvatja ilmastonmuutos

Taajamatulvan syntyyn ja vahinkojen suuruu-teen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. läpäise-mättömien pintojen suuri osuus, täydennysra-kentamisen aiheuttama hulevesijärjestelmän lisäkuormitus, pintavalunnan luontaisten va-rastoalueiden ja virtausreittien muuntaminen, hulevesijärjestelmän kapasiteetin riittämättö-myys, puutteellinen kunnossapito ja ilmaston-muutos. Tämänhetkisten arvioiden mukaan touko-syyskuun sadannat kasvavat Suomessa kes-kimäärin 10–15 % jaksoon 2071–2100 men-nessä, maan pohjoisosissa hieman etelää

enemmän. Keskimääräiset kesäkauden ran-kimmat vuorokausisateet kasvavat arvioiden mukaan 10–30 %, kuuden tunnin maksimisa-teet ehkä vähän enemmän, noin 15–40 %. Taajamatulvien kannalta kiinnostaisivat myös kestoltaan hyvin lyhytaikaisten (esimer-kiksi 15 minuutin) sateiden rankkuuksien muu-tokset, mutta niitä ei vielä voida luotettavasti määrittää. Rankkasateiden esiintymisen vuo-denaikaisvaihtelu tulee hieman tasoittumaan, sillä sateet runsastuvat talvella kesää enem-män. Ilmastonmuutos tulee muuttamaan talvi-kuukausien olosuhteita etenkin Etelä-Suomen taajamissa. Jo nyt on havaittu lumipeitteen maksimivesiarvon vähentyneen – esimerkik-si Vantaan vesistöalueella noin puoliintuneen kaudesta 1961–1990 kauteen 1991–2008. Vaikka ilmastonmuutoksesta aiheutuvat li-säuhat ovat ilmeiset, ensisijainen hulevesien li-sääntymiseen ja taajamatulviin vaikuttava te-kijä on kuitenkin rakentamisen aiheuttama valuntaolojen muutos. Suurimmat ongelmat ovat tiiviisti rakennetuilla keskusta-alueilla; niitä ei voida ratkaista mitoitusta muuttamalla. Koska suurimpia hulevesivirtaamia ei ole kan-nattavaa hallita varsinaisilla hulevesien hallin-tamenetelmillä, ovat tulvareittien suunnittelu ja niiden ylläpito keskeinen osa hulevesien hal-lintaa. Tulvareittien tarkoituksena on johtaa hule-vedet hallitusti tilanteissa, joissa varsinaisen hulevesijärjestelmän mitoitus on ylittynyt. Tul-vareittien avulla pyritään estämään tulvimis-ta riskikohteiden läheisyydessä ja johtamaan vedet nopeasti pois purkuvesistöön tai turval-lisemmalle tulvimisalueelle. Mikäli varsinaisia tulvareittejä ei ole suunniteltu, tulvivat huleve-det löytävät oman, usein ihmistoiminnan ja ra-kenteiden kannalta vahingollisen tulvareittinsä eteenpäin. Tulvareitit voivat koostua erilaisista huleve-sien johtamisjärjestelmistä ja ne liittyvät hule-vesien käytännössä kaikkiin muihinkin huleve-sien hallintajärjestelmiin. Erityisen suuri tarve tulvareiteille on imeyttävissä ja suodattavis-sa järjestelmissä sekä hulevesiä käsittelevis-sä erotinjärjestelmissä, joita ei voida suunni-tella huippuvirtaamille. Tulvareittinä voi toimia myös esimerkiksi katukiveyksen kouru, viher-alueen painanne tai perinteinen reunakivetty ajorata.

20 21

4.1 Yleiset periaatteet

Hulevesien hallinnan yleisenä tavoitteena on taajamien kuivatus ja taajamatulvien torjunta, poh ja- ja pintavesien suojelu sekä myötävai-kuttaminen vesien hyvän tilan saavuttamisek-si. Raken netuilla alueilla hydrologia muuttuu aina luonnontilaisesta, sillä rakentaminen li-sää väistämättä vettä läpäisemättömiä pintoja. Taajamarakentaminen ei kuitenkaan saisi lisätä ylivirtaamia ja tulvia eikä toisaalta pienentää alivirtaamia, vaan hulevesien hallinnalla tulisi luoda edellytykset taajamavesien virtaamien tasoittamiselle mm. hulevesiä imeyttämällä ja viivyttämällä. Tämä tu lee entistä tärkeämmäk-si, sillä ilmastonmuutoksen myötä on varau-duttava toisaalta lisääntyviin rankkasateisiin ja toisaalta pitkittyviin kuiviin kausiin. Hulevesien kokonaisvaltaisessa hallinnas-sa ja sen suunnittelussa – esimerkiksi usei-den kuntien hulevesistrategioissa – on vakiin-tumassa joukko yleisiä periaatteita, jotka on yleensä näissä suunnitelmissa priorisoitu. Täl-laisia periaatteita ovat:

• hulevesienmuodostumisenestäminen;• hulevesienmääränvähentämineneli käsittely ja hyödyntäminen syntypaikalla;• johtaminensuodattavallajahidastavalla järjestelmällä;• johtaminenyleisilläalueillaoleville hidastus- ja viivytysalueille, esimerkiksi kosteikkoi hin;• johtaminenpurkuvesiintaipoisalueelta.

4.2 Hulevesien muodostumisen estäminen ja määrän vähentäminen

Hulevesien vähentäminen on tärkein osa hu-levesien hallintaa, koska vain siihen kuuluvil-la toi menpiteillä hydrologista kiertoa voidaan todella ennallistaa rakentamista edeltänyttä ti-lannetta vastaavaksi. Ainoastaan rajoittamal-

4. Hulevesien hallinnan yleiset periaatteet

la hulevesien muodostumista (rakennettujen pintojen mää rää pienentämällä), imeyttämäl-lä muodostuneita hulevesiä tai haihduttamalla niitä kasvillisuu den avulla huleveden kokonais-määrää voidaan vähentää ja siirtää hulevettä pintavalunnasta osaksi maa- ja pohjavettä tai ilmakehän vettä. Hyvällä suunnittelulla voidaan ehkäis-tä hulevesien muodostumista ilman erillisten hulevesira kenteiden toteuttamista tai erillisiä aluevarauksia. Tällaisia keinoja tonteilla ovat esimerkiksi luontaisen kasvillisuuden säilyttä-minen ja tasaamisen minimointi sekä päällys-tettyjen pintojen minimointi esimerkiksi jär-jestämällä pysäköinti useaan tasoon. Yleisillä alueilla voidaan toiminto ja suunnitella ja sijoit-taa siten, että tarvittava katu- ja muun kun-nallisteknisen verkoston pituus olisi mahdolli-simman lyhyt ja katualueen päällystetty osuus mahdollisimman kapea, Maankäy tön suunnit-telu on tässä ensisijainen työkalu, joka ohjaa myös toteutukseen tähtäävää suunnit telua. Hulevesien hallinnan kannalta ensisijaisen tärkeitä ovat syntypaikalla tehtävät toimenpi-teet, joil la ehkäistään hulevesien muodostu-mista esimerkiksi viherkattojen tai kattopuu-tarhojen avulla, hyödyntämällä paikallisesti kattovesiä ja imeyttämällä hulevesiä syntypai-kallaan. Imeyttämistä voidaan yksinkertaisim-millaan edistää jättämällä piha-alueita päällys-tämättä ja käyttämällä lä päiseviä päällysteitä. Varsinaiset imeytysrakenteet voivat vaihdel-la yksinkertaisista kivipesistä, sorasaarrois-ta ja muista imeytyspainanteista ja -kaivoista maanalaisiin imeytyskenttiin ja jopa tehdas-valmisteisiin järjestelmiin. Imeytettäessä on varmistettava, ettei rikota pohjaveden pilaa-miskieltoa.

4.3 Hulevesien viivyttäminen ja käsittely

Huleveden viivytysmenetelmillä tarkoitetaan rakenteita, joilla hulevesivirtaamaa hidaste-taan ja pidätetään. Viivytysmenetelmien tar-

koituksena on varastoida menetelmään joh-dettava hulevesi tietyksi aikaa ja vapauttaa se vähitellen. Viivytysmenetelmät voidaan karke-asti luokitella kosteik koihin, lammikoihin, pai-nanteisiin sekä rakennettuihin altaisiin ja kai-vantoihin. Kosteikoissa, lam mikoissa ja altaissa on tyypillisesti pysyvä vesipinta, kun taas pai-nanteet ja kaivannot kuivuvat sadetapahtumi-en välissä. Erityisen tärkeää hulevesien viivyttäminen ennen niiden johtamista viemäriin on alueil-la, joissa muodostuu suuria hulevesivirtaamia. Tällaisia ovat laajat teollisuus- ja työpaikka-alueet, liike- ja logistiikkakeskukset sekä hallit, joissa on laajoja kattopintoja tai päällystetty-jä kenttiä. Tällaisissa kohteissa voidaan jaotel-la hulevedet jakeisiin: puhtaammat kattovedet voidaan useammin ime yttää kun taas pysä-köintialueiden ja logistiikkapihojen hulevedet joudutaan todennäköisesti kä sittelemään en-nen imeytystä tai johtamaan hulevesijärjestel-mään viivytettyinä. Maan pinnassa olevat avoimet hulevesijär-jestelmät kykenevät vastaanottamaan suuria-kin vir taamia, ja veden virtausta on mahdollis-ta viivyttää painanteissa, avouomissa, altaissa, lammi koissa ja kosteikoissa. Lisäksi hulevesien laadulliseen hallintaan tähtäävät rakenteet – esimer kiksi suodatus, altaat, lammikot ja kos-teikot – myös viivyttävät hulevesiä merkittä-västi. Huleveden laadun hallinnan ja parantami-sen lähtökohta on päästölähteiden vähentä-minen ja päästöjen ennaltaehkäisy. Ennalta-ehkäisyssä merkittävä tekijä on tietoisuuden lisääminen ja ohjeistus esimerkiksi lannoitta-misen ja torjunta-aineiden käytön suhteen. Suurin osa hulevesien kuljettamista haitta-aineista on sitoutuneena kiintoaineeseen. Tä-män ta kia näiden haitta-aineiden poistaminen on suhteellisen helppoa esimerkiksi laskeutta-malla ja suodattamalla. Pohjaveden kannalta tavallisin haitta-aine, joka on liukoisessa muo-dossa eikä pidäty suodattimeen tai maape-rään, on liukkauden torjunnassa käytetty suo-la – natriumkloridi. Viivytysmenetelmiin usein liittyvä kasvillisuus lisää puhdistusvaikutusta sitomalla itseensä hule veden kuljettamia ra-vinteita.

4.4 Hulevesien johtaminen avoimissa järjestelmissä

Avoimia hulevesien johtamismenetelmiä ovat avo-ojat, purot, viherpainanteet, kourut, ka-navat ja muut avouomavirtaukseen perustu-vat johtamismenetelmät. Avoimien menetel-mien tarkoitukse na on johtaa hulevettä siten, että virtaama hidastuu ja epäpuhtauksien las-keutuminen ja imeyty minen mahdollistuu. Vir-taaman hidastumista, imeytymistä ja puh-distumista voidaan tehostaa johtamisreittien kasvillisuudella, pienellä pituuskaltevuudella ja riittävällä pituudella. Hulevesien määrällisen ja laadullisen hallin-nan kannalta paras tapa hulevesien keräämi-seen ja johtamiseen on avoin kuivatusjärjes-telmä, joka muodostuu painanteista, avo-ojista ja tarvittavilta osin rummuista ja hulevesivie-märiosuuksista. Hulevesien johtaminen maan pinnalla so-veltuu etenkin alueille, joilla maankäyttö ja rakentami nen on suhteellisen väljää. Pienil-lä valuma-alueilla – esimerkiksi yksittäisten kiinteistöjen ja tont tien alueella – pintajärjes-telmiä voidaan käyttää myös tiiviisti rakenne-tuissa kohteissa. Laajem pia valuma-alueita palvelevat pintajärjestelmät edellyttävät aina tilavarausta kiinteistöön kuulu valta viheralu-eelta, katualueelta tai yleiseltä alueelta.

4.5 Hulevesien johtaminen putkijärjestelmissä

Hulevesiviemäröinti pyritään järjestämään painovoimaisesti luonnollisia valumareitte-jä mukaillen ja luonnolliset valuma-aluerajat huomioon ottaen. Vaikka luonnonmukaisia va-lumareittejä nou datettaisiin, hydrologisen kier-ron kannalta viemäröinti on kaukana luon-nonmukaisesta menetel mästä. Viemäröinti ei mahdollista hulevesien imeytymistä maa-perään, minkä lisäksi se johtaa hulevedet lii-an nopeasti ja käsittelemättöminä purkuvesiin. Tämä aiheuttaa suuria virtaamavaih teluita, rantavyöhykkeen eroosiota ja heikentää ve-sien tilaa. Erilaisin hulevesien hallintamene-telmin hulevesiviemäriverkoston mitoitusta voidaan pienentää, tulvimisherkkyyttä vähen-tää ja purkuvesistön kuormitusta vähentää. Uusista hulevesien hallintamenetelmistä huo-limatta maan alaisia putkijärjestelmiä tarvitaan edelleen osana hulevesien hallinnan kokonais-ratkaisua.

22 23

5. Hulevesien hallinnan suunnitteluprosessi

5.1 Hulevesistrategiat ja -ohjelmat

Hulevesien hallintaa voidaan parhaiten oh-jata kunnan laatimalla ja vahvistamal-la hulevesiohjel malla tai -strategialla. Näis-sä määritellään kunnan toimintaperiaatteet ja visiot hulevesien hallin nalle; ohjelmassa esi-tetään lisäksi strategiaa tarkemmin toimenpi-teiden vastuut ja aikataulut. Kunnan eri hal-lintokuntien yhteisesti laatima ohjelma sitoo kaikki tahot yhteisiin tavoitteisiin, ja kunnan-hallituksen tai -valtuuston päätös turvaa toteu-tukselle pitkäjännitteisen pohjan. Kuntien tarpeet voivat vaihdella huomat-tavasti riippuenalueen topografiasta,vesistö-jen lähei syydestä, vesiensuojelunäkökohdista, pohjavesiolosuhteista, nykyisestä ja suunnitel-lusta maan käytöstä, jne. Tulvien ehkäiseminen ja hallinta sekä pinta- ja pohjavesien suojelu ja niiden tilan parantaminen ovat yleisiä perustei-ta hulevesien hallinnan ohjaukselle. Hulevesiohjelmassa esitetään toimenpi-teet ja niiden toteutuksesta vastuussa olevat kunnan hal lintokunnat – kaupunkisuunnitte-lu, kunnallistekniikka, rakennusvalvonta, ym-päristöviranomainen ja vesihuoltolaitos. Ohjel-man toteuttaminen vaatii paitsi pitkäjänteistä työtä myös kaikkien osa puolten yhteistä sitou-tumista; kaupungin asiantuntijat, luottamus-miehet, yhteistyökumppanit se kä asukkaat ovat näistä tärkeimpiä. Valuma-aluekohtaista hulevesien hallinnan suunnittelua tarvitaan kunnan hulevesiohjel-man tai muiden yleisperiaatteiden mukaisesti alueille, joihin kohdistuu uudis- tai täydennys-rakentamista tai joilla halutaan saneerata ole-massa olevaa hulevesijärjestelmää. Tällaisella suunnittelulla esi tetään toimenpiteet vesiolo-suhteiden tasapainottamiseksi sekä pinta- ja pohjaveden laadun tur vaamiseksi. Suunnitel-missa selvitetään hulevesien määrä ja valuma-reitit sekä ehdotetaan toi menpiteitä hulevesien hallinnan toteuttamiseksi.

5.2 Hulevedet maankäytön suunnittelussa

Hulevesien hallintaa suunnitellaan kaikilla ta-soilla: suunnitelma voi koskea yhden tai myös use an kunnan alueella tapahtuvan rakentami-sen vaikutuksia pohjavesialueiden tai pintave-sien vir taussuhteisiin ja veden laatuun sekä muita vaikutuksia, tai se voi koskea yksittäis-tä asemakaa vaa tai hanketta. Hulevesiselvitys-ten ja -suunnitelmien kytkeytymistä kunnan maankäytön suun nitteluun on havainnollistet-tu kuvassa 5-1. Vesiolosuhteet voidaan ottaa kaavoituk-sessa parhaiten huomioon, kun maankäytön suunnitte lun lähtökohtana on maasto ja mai-semarakenne. Etenkin yleiskaavatyön yh-teydessä on laadittu maisemaselvityksiä ja -suunnitelmia maankäytön ohjaamiseksi mai-semarakenteen kannalta so pivimmille alueille. Maakuntakaavoituksen yhteydessä voidaan tarvittaessa tehdä yleispiirteinen hulevesien mer kityksen arviointi osana tulvien hallintaa ja pinta- ja pohjavesien tilan turvaamista. Uusia rakentamiseen otettavia alueita suun-niteltaessa tulee yleiskaavatasolla tehdä tar-kastelu valuma-alueista ja niihin kuuluvista pohjaveden muodostumisalueista ja vesistöis-tä. Yleiskaava- ja etenkin osayleiskaavatasolla on parhaat edellytykset laatia hulevesien hal-linnan selvityksiä ja suunnitelmia. Yleiskaavassa tai kunnan osaan laadittavas-sa osayleiskaavassa voidaan tarvittaessa antaa yleispiirteisiä määräyksiä hulevesien hallintaan käytettävien toimenpiteiden mitoituksesta. Lisäk si yleiskaavaan tai osayleiskaavaan voi-daan yleispiirteisesti osoittaa tilavaraukset ja paikat alu eellisten hulevesien käsittelyä var-ten rakennettavia altaille, lammikoille ja muille vastaaville alu eille. Asemakaavavaiheessa tarkennetaan ai-emmassa vaiheessa tehtyjä selvityksiä. Suunnittelualu eelle – ja tarvittaessa valuma-alueelle – esitetään hulevesien hallintatoimet mm. maaperän laa dun ja rakentamisen mää-

Lähde: Hulevesityöryhmä: Hule-vesien hallinta – esiselvitys orga-

nisointimalleista, Taustaraportti 29.3.2007, Suunnittelukeskus Oy

Kuva 5-1 Hulevesien hallinnan suunnittelun tavoitteellinen kytkeytyminen kaavoitukseenja toteutukseen.

24 25

rän perusteella. Suunnitelma tulisi tehdä ase-makaavoituksen alkuvai heessa, jolloin sillä voidaan vaikuttaa kaavan periaatteisiin. Siinä arvioidaan mahdollisuudet hu levesien muodos-tumisen ehkäisemiseen, paikalliseen hallintaan ja tarvittaessa viivyttämiseen. Suunnitelman tulee antaa lähtökohdat kaavamääräyksille, ra-kentamistapaohjeille ja alustavalle hulevesi-en hallintajärjestelmän mitoitukselle tilavara-usten arviointia varten. Tällainen suunnitel ma on tärkeä osa kaavoitukseen liittyvää tiedotta-mista vaikutusalueen asukkaille, sillä sen pe-rusteella voidaan arvioida asemakaavan ympä-ristövaikutuksia ja haittavaikutusten estämistä alapuolisissa vesissä kaava-alueen ulkopuolel-la.

Lähde: Hulevesityöryhmä: Hulevesien hallin-ta – esiselvitys organisointimalleista, Taustara-portti 29.3.2007, Suunnittelu keskus Oy

Osana maankäytön suunnittelua ja siihen liittyvää hulevesien hallinnan suunnittelua tu-lee valu ma-alueelle laatia tulvareittitarkastelu. Tulvareittitarkastelussa selvitetään huleveden kulkureitit tilanteessa, jossa hulevesijärjestel-mien mitoitus on ylittynyt. Tulvareittitarkastelu tulisi ulottaa muodostumisalueelta purkuvesis-töön tai sellaiseen maastonkohtaan, jossa tul-vavedet eivät ai heuta mainittavaa haittaa. Tar-kastelun tuloksena tuotetaan tulvareittikartta, jossa on osoitettu veden kulkureitit maanpin-nalla sekä mahdolliset riskikohteet.

5.3 Yhteys muuhun suunnitteluun

Hulevesien hallintaa voidaan suunnitella osa-na maisemaselvitystä ja viheralueiden tai kaupunki ympäristön suunnittelua hyödyntä-mällä vesiolosuhteita kaupunkiekologian ja ympäristön viihtyi syyden lisäämiseksi. Huleve-sien hallintasuunnitelma voi muodostaa hyd-rologiaa käsittelevän osan kunnan maisema-suunnitelmasta. Kaavoituksen pohjaksi tehtävässä mai-semaselvityksessä pyritään ohjaamaan ra-kentamista so piville alueille ottaen huomioon rakentamisen vaikutukset vesiolosuhteisiin. Vi-heralueiden yleis suunnittelussa sekä puistojen, pihojen ja rakennetun kaupunkikuvan yksityis-kohtaisessa suun nittelussa voidaan arvioida ja ottaa huomioon hulevesien hallintajärjestel-män ja sen mitoituksen vaikutuksia.

Hulevesien hallinta voidaan kytkeä pohjave-sialueiden suojelun ja kunnostuksen suunnit-teluun kaavoitetuilla alueilla, missä ei ole eri-tyisiä hulevesiä koskevia kaavamääräyksiä ja missä ei kaavoja olla muuttamassa. Pilaantu-neilla pohjavesialueilla tarvitaan usein erillinen puhdistus suunnitelma haitta-aineiden poista-miseksi maaperästä. Hulevesien hallinta on osa taajamainfra-struktuuria ja hulevesien hallinnan suunnittelu kytkeytyy siis kiinteästi liikenneväylien, torien ja muiden yleisten alueiden tekniseen suunnit-teluun. Hule vesiviemärit ovat osa maanalaista johtoverkkoa ja niiden suunnittelu, ylläpito ja saneeraus koor dinoidaan vesihuoltoverkkojen ja mahdollisesti muidenkin maanalaisten verk-kojen kanssa.

5.4 Paikallisten olosuhteiden ottaminen huomioon

Erityisesti pyrittäessä luonnonmukaiseen hule-vesien hallintaan on suunnittelun lähtökohtana paikallisten olosuhteiden tunteminen ja huomi-oon ottaminen. Hulevesien hallintaan vaikutta-vat ratkaisevasti muun muassa:

• paikallisilmasto,esimerkiksisadanta-ja lämpötila• maaperä• vesistöt,pienvedetjapohjavedet, niiden tila ja käyttö• pohjavesialueet,pohjavedenlaatuja pinnankorkeus sekä sen vaihtelut• alueentopografiajakasvillisuus• olemassaolevajasuunniteltumaankäyttö ja läpäisemättömien pintojen ala• erilaisetsuojelukohteet,kulttuuriperintö- kohteet, jne.

5.5 Hydrologiset mitoitusperusteet

Hulevesijärjestelmät mitoitetaan ennalta so-vitun todennäköisyyden mukaisen sade- tai sulamis tapahtuman aiheuttamalle hulevesivir-taamalle tai -määrälle. Rakennetuilla alueilla mitoitustilan teen aiheuttaa yleensä vesisade. Hulevesien johtamiseen käytettävien menetel-mien – putkivie märeiden, kanavien, painantei-den, avo-ojien jne. – osalta mitoitusperusteena on hetkellinen vir taama, joka on riippuvainen

sateen rankkuudesta. Sitä vastoin hulevesien varastointiin ja käsit telyyn käytettävien raken-teiden tai hulevesijärjestelmän osien mitoitus-peruste on hulevesien määrä eli tilavuus, joka on riippuvainen sademäärästä. Rakenteiden suunnittelussa tarvitaan usein sekä mitoitus-virtaaman että -tilavuuden määrittämistä, kos-ka niissä on yleensä sekä joh tamiseen että va-rastointiin ja käsittelyyn tarkoitettuja osia. Mitoitussateella on neljä määräävää omi-naisuutta: sateen kesto, sateen rankkuus eli intensiteet ti, sademäärä ja toistuvuus eli to-dennäköisyys kyseisen sadetapahtuman esiin-tymiselle. Sade tapahtuman toistuvuus on mi-tatun sadanta-aineiston perusteella määritetty todennäköisyys tie tyn kestoisen ja tietyn in-tensiteetin omaavan sateen esiintymiselle. To-dennäköisyys ilmoitetaan yleensä toistuvuu-tena eli missä ajassa ko. sade esiintyy yhden kerran – esimerkiksi kerran kah dessa tai ker-ran kymmenessä vuodessa. Huippuvirtaaman aiheuttaa yleensä sade, jonka kestoaika on mitoituspisteen yläpuoli-sen valu ma-alueen suurimman virtaus- eli ker-tymisajan mukainen. Kertymisaika määräytyy valuma-alu een ominaisuuksien perusteella ja siihen voidaan vaikuttaa hulevesien hallintata-van valinnalla. Mitoitussateen toistuvuus valitaan ympä-ristöolosuhteiden ja mitoitettavan järjestel-män tai raken teen käyttötarkoituksen mukaan. Toistuvuuden kasvaminen suurentaa järjestel-mien kokoa ja li sää kustannuksia. Toistuvuu-den valinta on monessa tapauksessa optimoin-tia. Järjestelmästä ja ympäristöstä riippuen toistuvuus voi vaihdella suuresti. Esimerkiksi kaupunkien hulevesiviemäri järjestelmät mitoi-tetaan yleensä kerran 2-3 vuodessa toistuvalle rankkasateelle. Suunnittelussa ja mitoituksessa on tärkeä muistaa, että millään järjestelmillä ei voida ehkäistä kaikkein rankimmista sateista aiheu-tuvia haittoja. Mitoitus on aina riskilähtöinen menettelytapa, jossa punnitaan mahdollisten vahinkojen ja hallintamenetelmien aiheuttami-en kustannusten suhdetta. Riskilähtöistä suun-nittelua ja mitoitusta tarkastellaan seuraavas-sa.

5.6 Riskien kartoitus ja arviointi

Hulevesien hallintamenetelmät tulee valita ja suunnitella tapauskohtaisesti käytettävis-sä oleva tila, alueen riskikohteet sekä laadul-

liset ja esteettiset tavoitteet huomioon ottaen. Tarkimmin ääritilanteisiin tulee varautua tiiviis-ti rakennetuilla alueilla, tunneleiden ja arvo-kiinteistöjen lähei syydessä sekä alueilla, joil-la kiinteistöt ovat korkeusasemaltaan katuja ja muita yleisiä alueita alempana. Tulvariskin ja tulvimisen aiheuttamien haittojen takia se-kaviemäröinnistä pitäisi ylei sesti ottaen pyrkiä eroon. Tämä on kuitenkin kustannusten ja ra-kennustöiden vaikeuden takia haastavaa van-hoilla keskusta-alueilla. Koska kaikkea hallintaa ei ole kannat-tavaa suorittaa varsinaisilla hulevesien hallintamenetelmil lä, tulvareittien suunnittelu ja niiden kunnossapito ovat aina keskeinen osa hulevesien hallintaa. Tulvareittien mitoitukses-sa käytetään selvästi harvemmin toistuvia rank-kasadetilanteita kuin hu levesiviemäriverkoston tai hulevesien hallintajärjestelmien mitoituk-sessa. Hyväksyttävä tulvimi sen toistuvuus va-litaan kohteen riskitason perusteella – esimer-kiksi kerran 100 tai 200 vuodes sa. Hulevesien hallinnassa joudutaan tasapai-noilemaan pohjaveden määrällisten ja laadul-listen ta voitteiden välissä. Pohjaveden määrän (muodostumisen) kannalta merkittävin yksit-täinen riski syntyy silloin, kun hulevedet kerä-tään ja johdetaan pois pohjavesialueelta. Täl-löin muutetaan pohjavesialueen luonnontilaa ja vähennetään – mahdollisesti merkittävästi – pohjaveden muo dostumista. Useita riskejä voidaan ainakin teoriassa vä-hentää imeyttämällä hulevedet pohjavedeksi. Toi saalta imeyttäminen itsessään muodostaa riskitekijän pohjaveden laadulle. Mikäli imeyt-täminen voidaan toteuttaa siten, että imey-tys kohdistetaan oikealle alueelle ja samalla voidaan taata imeytettävän veden hyvä laatu ja imeytysjärjestelmän toimintavarmuus, on imeyttäminen erittäin hyvä keino riskitekijöi-den pienentämiseksi tai poistamiseksi.

26 27

6. Hulevesien hallinnan järjestäminen, vastuut ja velvoitteet

6.1 Lainsäädäntö

6.1.1 Yleistä

Tärkeimmät lait, jotka koskevat hulevesi-en hallinnan järjestämistä, ovat maankäyt-tö ja rakennuslaki (132/199, MRL), vesihuol-tolaki (119/2001, VHL), vesilaki (587/2011, VL) ja laki tulvariskien hallinnasta eli turva-riskilaki (620/2010). Muita hulevesiin liittyviä lakeja ovat laki vesienhoidon järjestämises-tä eli vesienhoitolaki (1299/2004, VHJL), ym-päristönsuojelulaki (86/2000, YSL), luonnon-suojelulaki (1096/1996), laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa ja puhtaanapidos-ta (669/1978, KatuL), maantielaki (503/2005) ja ratalaki (110/2007). Velvoittavia määräyk-siä on myös Suomen rakentamismääräysko-koelmassa, joka tosin on osittain vanhentunut. Lainsäädäntö ja vastuut on tässä oppaan osiossa esitetty nykytilanteen mukaisina, mut-ta vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppu-raportissa (Työryhmämuistio mmm 2010:6) ehdotetut muutokset vaikuttaisivat toteutues-saan merkittävästi hulevesien hallintaan ja sitä koskeviin vastuisiin. Vesihuoltolain tarkista-mistyöryhmä ehdotti loppuraportissaan, että vastuita hulevesien eli rakennettujen alueiden sade ja sulamisvesien hallinnasta selvennettäi-siin ja samalla parannettaisiin mahdollisuuk-sia erityisesti hulevesien maanpäällisten hallin-tamenetelmien käyttöön. Ehdotuksen mukaan hulevesien ja perustusten kuivatusvesien vie-märöinti erotettaisiin vesihuoltolain mukai-sesta vesihuollosta, ja kunnalle säädettäisiin maankäyttö ja rakennuslakiin otettavin sään-nöksin velvollisuus huolehtia hulevesien hal-linnasta asemakaavaalueilla. Kunta voisi pe-riä maksuja hulevesien hallinnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Eduskunnan ympäristövaliokunnan mukaan kunnalle kuuluu MRL:n mukaan yleinen vastuu

alueiden käytön suunnittelusta ja rakentami-sen ohjauksesta, mihin sisältyvät myös taaja-mien hule- ja kuivatusvesien hallintaan liittyvät kysymykset (ympäristövaliokunnan mietin-tö 22/2010 vp). Valiokunnan mielestä kunnan vastuuta hulevesien hallinnassa tulee selkeyt-tää myös tulevassa vesihuoltolainsäädännön tarkistuksessa. Viitaten vesihuoltolain tarkista-mistyöryhmän loppuraportin ehdotuksiin valio-kunta korosti, että tässä yhteydessä vesilakiin tulee sisällyttää säännökset kunnasta hyödyn-saajana ojituksessa.

6.1.2 Maankäytön ja rakentamisen ohjaus

Maankäyttö ja rakennuslaki sisältää sään-nöksiä mm. kaavoituksesta, kuntien raken-nusjärjestyksestä, alueiden suunnittelusta ja rakentamisesta, tonttijaosta, yhdyskuntara-kentamiseen liittyvästä lunastamisesta, raken-tamiselle asetettavista yleisistä vaatimuksista sekä rakentamisen luvista ja muusta raken-tamisen valvonnasta. Maankäyttö- ja raken-nusasetuksessa (895/1999) säädetään mm. yksityiskohtaisesti kaavan vaikutusten selvit-tämisestä. Tarkempia säännöksiä ja määräyk-siä alueiden suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä voidaan antaa asetuksella, ministeri-ön päätöksellä ja kunnan rakennusjärjestyk-sellä (MRL 2.2 §). Maankäyttö- ja rakennuslain yleisenä ta-voitteena on järjestää alueiden käyttö ja raken-taminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistetään ekologi-sesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuuri-sesti kestävää kehitystä. Lailla turvataan myös jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden val-

misteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikut-teisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus ja avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asi-oissa (MRL 1 §). Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö ja rakennuslain mukaista alueiden käytön suunnittelujärjestelmää, johon kuuluvat myös maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Valtakunnalliset alueidenkäyttö-tavoitteet voivat koskea mm. asioita, joilla on valtakunnallisesti merkittävä vaikutus ekolo-giseen kestävyyteen, aluerakenteen taloudel-lisuuteen tai merkittävien ympäristöhaittojen välttämiseen (MRL 22.2 §). 1.3.2009 voimaan tulleet tarkistetut valtakunnalliset alueiden-käyttötavoitteet sisältävät mm. tulvariskien hallintaan ja vesiensuojeluun liittyviä tavoit-teita. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita on tarkasteltu lähemmin tämän oppaan osios-sa 8 (Maankäytön suunnittelu). Suomen rakentamismääräyskokoelma sisäl-tää maankäyttö- ja rakennuslakia ja -asetusta täydentäviä määräyksiä ja ohjeita. Määräyk-set ovat uudisrakentamisessa kaikkia osapuo-lia sitovia. Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteita koskevassa kokoelman osassa D1 määrätään mm., että sadeveden poisto kiinteistöltä ei saa aiheuttaa haittaa (vahingon tai tapaturman-vaaraa, tulvintaa tai muuta haittaa). Osas-sa B3, joka koskee pohjarakenteita, annetaan määräyksiä ja ohjeita rakennettaessa tulva- tai sortumariskialueille. Osassa C2 on annettu mää-räyksiä kosteudesta johtuvien vaurioiden ja hait-tojen vähentämisestä rakentamisessa. Kunnan rakennusjärjestyksessä annetaan paikallisista oloista johtuvia määräyksiä. Mää-räykset voivat koskea mm. rakennuspaikkaa, rakennetun ympäristön hoitoa ja vesihuollon järjestämistä, kuten hulevesien johtamista ja käsittelyä tontilla. Rakennusjärjestyksen mää-räyksiä ei sovelleta, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa, asemakaavassa tai Suomen ra-kentamismääräyskokoelmassa on asiasta toi-sin määrätty (MRL 14 §).

6.1.3 Vesivarojen hallinnan ohjaus

Tulvariskilaissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa (659/2010) säädetään vesistö-, meri- ja hulevesitulvariskien hallinnan suunnit-telusta. Lain tarkoituksena on vähentää tulva-riskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista ihmisen terveydelle, infrastruktuurille, taloudelliselle

toiminnalle ja ympäristölle aiheutuvia vahin-gollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain mukaan vesistöjen tulvimisesta, merenpinnan noususta aiheutuvista tulvista ja taajamien rankkasadetulvista aiheutuvat riskit on arvioitava ja tulvariskien hallinta suunnitel-tava aiempaa järjestelmällisemmin sekä valta-kunnallisesti yhdenmukaisin perustein. Vesi-taloudellisten keinojen ohella on kiinnitettävä huomiota erityisesti alueiden käytön suunnit-teluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pe-lastustoimintaan. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistö-alueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Tulva-riskilailla ja asetuksella on pantu kansallisesti täytäntöön EU:n tulvadirektiivi (2007/60/EY). Tulvariskilain mukaan hulevesitulvariskien hallinnan suunnittelusta vastaa pääosin kunta. Kunta on tässä suunnittelussa tarkoituksenmu-kainen vastuutaho, koska hulevesitulvien syn-tytapa, vaikutukset ja niiden hallitsemisek-si tarvittavat toimenpiteet ovat luonteeltaan paikallisia. Kunta tekee yhteistyötä elinkei-no-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-kes-kuksen), pelastuslaitoksen ja muiden viran-omaisten kanssa. Lisäksi kunnan viranomaiset osallistuvat vesistö- ja merivesitulvien tulva-riskien hallinnan suunnitteluun yhteistyössä ELYkeskuksen kanssa. Valuma-alueittaisissa tarkasteluissa on tärkeää kuntien välinen yh-teistyö, jossa mukana voivat olla myös ELY-keskukset ja maakuntien liitot. Laki vesienhoidon järjestämisestä eli ve-sienhoitolaki sisältää säännökset vesien tilan luokittelusta, vesienhoidon suunnittelumenet-telystä ja siihen liittyvistä viranomaisjärjeste-lyistä sekä vesienhoidon suunnittelussa ase-tettavista ympäristötavoitteista. Asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) säädetään vesienhoitosuunnitelmaan sisälly-tettävistä selvityksistä, vesien tilan arvioimi-sesta ja seurannasta sekä vesienhoitosuunni-telman laatimisesta. Asetus vesienhoitoalueista (1303/2004) määrittelee vesienhoitoalueet ja niiden tehtävät. Vesienhoitolain yleisenä tavoitteena on suo-jella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Lain tarkoituk-sena on, että vesienhoidon järjestämisessä otetaan huomioon vesien laadun lisäksi vesi-en riittävyys, vesien kestävä käyttö, vesipalve-lut ja niiden taloudellinen selvitys, tulvariskien

28 29

hallinta, vesien virkistyskäyttö, vesien välityk-sellä leviävät taudit sekä vesiekosysteemien suojelu ja vesiekosysteemeihin suoraan yhtey-dessä olevien maaekosysteemien ja kosteikko-jen suojelu (VHJL 1 §). Vesienhoitolailla ja asetuksella on pantu kansallisesti täytäntöön EU:n vesipuitedirek-tiivi (2000/60/EY). Direktiivin tavoitteena on ehkäistä pinta ja pohjavesien tilan heikkene-minen koko Euroopan unionin alueella. Erin-omaisiksi tai hyviksi luokiteltujen vesien tila ei saa heiketä, ja pintavesien hyvä tila ja pohja-vesien hyvä määrällinen ja kemiallinen tila tu-lee saavuttaa 2015 mennessä. Perustelluis-ta syistä tavoitteen saavuttamisen määräaikaa voidaan jatkaa. Suomi on jaettu kahdeksaan vesienhoito-alueeseen, joista jokaiselle on laadittu vesien-hoitosuunnitelma. Suunnitelmat tarkistetaan kuuden vuoden välein. Suunnitelmat ja niihin liittyvät toimenpideohjelmat pannaan täytän-töön muun ympäristölainsäädännön keinoin. Vesienhoidon toimenpideohjelmissa voi yhtenä keskeisenä ohjauskeinona olla hulevesien joh-tamisen ja käsittelyn kehittäminen sekä hule-vesien hallinnan suunnittelu. Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava valtioneuvoston hy-väksymät vesienhoitosuunnitelmat soveltuvin osin huomioon (VHJL 28 §).

6.1.4 Vesilaki

Uusi vesilaki tuli voimaan 1.1.2012. Lain tar-koituksena on edistää ja sovittaa yhteen ve-sivarojen ja vesiympäristön käyttöä, parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa sekä eh-käistä vesivarojen käytöstä aiheutuvia hait-toja. Laki sisältää kaikkia vesitaloushankkeita koskevia yleisiä säännöksiä sekä hanketyyppi-kohtaisia erityissäännöksiä (mm. veden otta-minen, ojitus, vesistön säännöstely). Vesistön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia toimintoja säännellään sen sijaan ympäristönsuojelulailla. Vesilaki sisältää myös säännökset vesitalous-hankkeista aiheutuvien edunmenetysten kor-vaamisesta. Vesilain mukaisia lupaviranomai-sia ovat aluehallintovirastot (AVI) ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Valvontavi-ranomaisia ovat ELY-keskukset ja kuntien ym-päristönsuojeluviranomaiset. Vesilain mukaan vesitaloushankkeella on oltava AVI:n myöntämä lupa, jos hanke voi muuttaa vesistöä, vesiympäristöä tai pohjave-den laatua tai määrää niin, että tästä aiheutuu

yleistä tai yksityistä etua loukkaava vahingol-linen vaikutus (VL 3 luku 2 §). Tällainen va-hingollinen vaikutus on esim. tulvan vaara tai yleinen vedenvähyys, luonnon ja sen toimin-nan vahingollinen muuttuminen tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan poh-javesiesiintymän antoisuuden tai käyttökel-poisuuden huonontuminen. Jotkin vesilaissa säädetyt hankkeet vaativat aina luvan vaiku-tuksista riippumatta (VL 3 luku 3 §). Tällaisia hankkeita ovat esim. veden ottaminen vesi-huoltolaitoksen tarpeisiin sekä veden imeyttä-minen maahan tekopohjaveden tekemiseksi. Lupaa vaativasta ojituksesta on vesilaissa oma säännöksensä (VL 5 luku 3 §). Ojitus vaa-tii AVI:n myöntämän luvan, jos siitä voi aiheu-tua ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua pi-laantumista vesialueella tai jos siitä aiheutuu vesilain mukaan lupaa edellyttävä vaikutus ve-sistössä tai pohjavedessä. Lupaasia ratkais-taan vesilain mukaan myös silloin, kun ojituk-sesta voi aiheutua ainoastaan pilaantumista, joten ympäristölupaa ojitukselle ei tarvita. Oji-tuksesta aiheutuva pilaantuminen voi ilmetä esimerkiksi ravinnekuormituksen lisääntymi-senä vastaanottavalla vesialueella. Vesialue on vesilain määritelmän mukaisesti mitä tahansa muuten kuin tilapäisesti veden peittämä alue, joten lupakynnys ylittyy myös silloin, kun pi-laantumisen vaara kohdistuu vesistöä pienem-pään uomaan kuten noroon tai ojaan. Vesistöä vähäisempien vesien osalta on lisäksi otettava huomioon esimerkiksi ojitukseen käytettävän noron luonnontilaisuus ja sen vaarantuminen sekä tähän liittyvä poikkeusluvan tarve (VL 2 luku 11 §). Myös ojan käyttö ja kunnossapito vaativat luvan samoilla perusteilla kuin varsi-nainen ojitus eli uuden ojan tekeminen. Ojittajalle voidaan antaa oikeus johtaa vet-tä toisen ojaan, tehdä oja ja sen vaatima suo-japenger tai pumppaamo toisen alueelle sekä perata toisen alueella olevaa puroa tai noroa (VL 5 luku 9 §) Oja on tehtävä ja pidettävä kunnossa siten, ettei toiselle kuuluvalla alueel-la aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta vahinkoa (VL 5 luku 7 ja 8 §). Maanomistajal-la ei ole yleistä velvollisuutta pitää kunnossa omalla maallaan olevaa ojaa. Velvollisuus kun-nossapitoon ja kustannuksiin osallistumiseen on silloin, kun oja sisältyy yhteisen ojitukseen ja maanomistaja on yksi hyödynsaajista (VL 5 luku 8 §). Asemakaavaalueella ojan sijoittaminen ja muut ojituskysymykset ratkaistaan lähtökoh-

taisesti MRL:n nojalla. Ojitukseen sovelletaan tällöin yhdyskuntateknisten laitteiden sijoit-tamista koskevaa yleissäännöstä eli MRL 161 §:ää (ks. viittaus MRL 161 a.2 §:ssä sekä VL 5 luku 9.3 §). MRL 161 §:n mukaisesti oikeu-den myöntäminen edellyttää siis, ettei ojitta-mista voida muuten järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin, ettei ojitus vaikeu-ta alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista ja ettei ojituksesta aiheudu rasitetulle kiinteis-tölle tarpeetonta haittaa. MRL 161 §:n mu-kaan laitteiden sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Kun kyse on ojittamisesta, asian ratkaisee kuitenkin kun-nan erikseen määräämä viranomainen (MRL 161 a.2 §). Tällä on haluttu mahdollistaa se, että toimivalta asiassa voidaan kunnassa an-taa esimerkiksi ympäristönsuojeluviranomai-selle, jolla on asiantuntemusta vesilain mukai-sista ojituskysymyksistä, tai kunnan teknisen hallinnon toimielimelle tai viranhaltijalle, jolla on osaamista kuivatuksen kokonaisvaltaisesta hallinnasta. Koska ojan sijoittamista ja muita ojittami-sen oikeussuhteita ei aina voida ratkaista tar-koituksenmukaisesti MRL:n nojalla, MRL 161 a §:n soveltamisalaa on rajattu (5 luku 9.3 §, MRL 161 a. §:n 2 ja 3 momentti). Ojan sijoit-tamisoikeus ratkaistaan asemakaavaalueel-lakin vesilain nojalla mm. silloin, kun kyse on rantaasemakaavaalueesta tai kun ojitus sijoit-tuu suurimmalta osin asemakaavaalueen ul-kopuolelle. Vesilain mukaan asia ratkaistaan myös silloin, jos ojituksesta aiheutuu hait-taa tai veden johtamisen tarvetta kolmannen omistamalle kiinteistölle tai jos ojitus edellyt-tää lupaviranomaisen antamaa lupaa tai ojitus-toimituksen päätöstä. Jos vesihuoltolaitoksen viemärissä, jon-ka tarkoituksena on huleveden tai perustusten kuivatusveden johtaminen, johdetaan vettä vesihuoltolaitoksen viemäriverkoston ulkopuo-lelle, viemäriverkoston kattamaa aluetta tai sen osaa käsitellään kuivatusalueen erillisenä osittelualueena. Hyödynsaajaksi katsotaan täl-löin vesihuoltolaitos (VL 5 luku 2.2 §). Vesilainsäädäntöä uudistettaessa jäteveden pois johtamista ja viemäriä koskevat säännök-set siirrettiin ympäristönsuojelulakiin (YSL 48 ja 103 c § sekä 49 §). Ympäristönsuojelulakiin otetun määritelmän mukaan jätevedellä tar-koitetaan sellaista käytöstä poistettua vettä, pilaantuneelta alueelta johdettavaa vettä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan

toimintaan käytetyltä alueelta johdettavaa vet-tä, josta voi aiheutua ympäristön pilaantumis-ta (YSL 3.1 §, 9 kohta). Ympäristöluvassa voi-daan myöntää oikeus johtaa jätevesiä toisen ojaan tai oikeus käyttää toisen aluetta jäteve-siojan tai viemäriputken tekemiseksi (YSL 48 §). Pykälä koskee vain ympäristöluvanvarais-ta toimintaa. Pykälää sovelletaan esimerkik-si huoltoaseman hulevesien johtamiseen, vaik-ka jäteveden johtamiseen ei ole tarvetta hakea erikseen lupaa. Jos jätevesiojan tai viemäriput-ken sijoittamista ei ole ratkaistu ympäristölu-van yhteydessä tai jos toiminta ei vaadi ym-päristölupaa, sijoittamisesta päätetään MRL:n mukaisesti. Viemärin kunnossapidosta vastaa viemärin omistaja (YSL 103 c §). Kuten edellä on todettu, hankkeella on ol-tava AVI:n lupa mm. silloin, jos se olennai-sesti vähentää tärkeän tai muun vedenhan-kintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai käyttökelpoisuutta tai muuten vahingoittaa tai haittaa vedenottoa tai veden käyttöä talousvetenä (VL 2 luku 1.1 § 5 kohta). Tämä luvanvaraisuuden peruste on otettava huomioon myös suunniteltaessa ja rakennetta-essa hulevesien johtamis ja käsittelyjärjestel-miä pohjavesialueella.

6.1.5 Vesihuoltolaki

Vesihuoltolaki sisältää mm. säännökset ve-sihuollon yleisestä kehittämisestä ja järjestä-misestä, kuntien, vesihuoltolaitosten ja niiden asiakkaiden velvollisuuksista ja oikeuksista sekä vesihuollon maksuista ja sopimuksista. Vesihuoltolain mukaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus sekä kunnan terveydensuoje-luviranomainen ja kunnan ympäristönsuojelu-viranomainen (VHL 4 §). Vesihuoltolain tavoitteena on turvata sel-lainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuk-sin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutoinkin moitteetonta talousvettä sekä ter-veyden ja ympäristönsuojelun kannalta asian-mukainen viemäröinti (VHL 1 §). Vesihuollolla tarkoitetaan vedenhankintaa eli veden johta-mista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi sekä viemäröintiä eli jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden pois-johtamista ja käsittelyä (VHL 3 §). Vesihuolto-lakia sovelletaan asutuksen vesihuoltoon sekä, jollei toisin säädetä, asutukseen rinnastuvan elinkeino ja vapaaajantoiminnan vesihuoltoon (VHL 2 §). Vesihuoltolain mukaan kunnalla on

30 31

vesihuollon järjestämisestä huolehtimisvelvol-lisuus, joka koskee myös hulevesiviemäröin-tiä. Vesihuoltolain mukainen huolehtimisvelvol-lisuus ei ole sidottu kaavaalueisiin. Vesihuoltolaitoksen toimintaalueella oleva kiinteistö on liitettävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Kiinteistöllä ei kuitenkaan ole vel-vollisuutta liittyä hulevesiviemäriin, jos alueel-la ei ole erillistä verkostoa tarkoitusta varten ja kiinteistön hulevesi ja perustusten kuivatusvesi voidaan poistaa muutoin asianmukaisesti (VHL 10 §). Vesihuoltolaitos saa irtisanoa kiinteistön sopimuksen hulevesiverkostoon liittämisestä vain, jos sopimuksen pitäminen voimassa on kiinteistöltä viemäriin johdettavan huleveden tai perustusten kuivatusveden laadun tai mää-rän olennaisen muuttumisen vuoksi kohtuu-tonta (VHL 24 §). Vesihuoltolaitos saa keskeyttää huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamisen, jos asiakas on olennaisesti laiminlyönyt mak-sujen suorittamisen tai on muutoin olennaises-ti rikkonut säädöksiin tai sopimukseen perus-tuvia velvoitteitaan(VHL 26 §). Vesihuoltolakia ollaan uudistamassa. Halli-tuksen esitys vesihuoltolain tarkistamiseksi on valmisteilla, ja se annettaneen eduskunnalle vuonna 2012. Muutoksen myötä hulevesiä kos-kevat säännökset ja vastuut ilmeisesti muuttu-vat.

6.1.6 Ympäristönsuojelulaki

Ympäristönsuojelulaki on pilaantumisen torjun-nan yleislaki. Laki edellyttää, että pilaantumi-sen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle on oltava ympäristölupa. Ympäristönsuojelulain tavoit-teena on mm.:

• ehkäistäympäristönpilaantumistasekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja• turvataterveellinenjaviihtyisäsekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö• torjuailmastonmuutostajatukeamuuten kestävää kehitystä (YSL 1 §)

Ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua laissa tar-koitettua ympäristön pilaantumista (YSL 2 §). Ympäristönsuojeluasetuksessa on tarkemmin säädetty, mille viranomaiselle (kunnan ympä-

ristönsuojeluviranomainen, AVI) eri toiminto-ja koskevat lupatehtävät kuuluvat (YSL 31 §, asetus 5 ja 7 §). Ympäristönsuojelulain mu-kaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (YSL 22 §). Hulevesien laadusta riippuen niiden johta-misesta voi aiheutua ympäristön pilaantumis-ta. Ojitus, josta aiheutuu pilaantumisen vaaraa vesialueella, vaatii vesilain mukaisen luvan (VL 5 luku 3 §). Jos taas ympäristölupaa vaativaan toimintaan liittyy hulevesiä, joista voi aiheu-tua pilaantumista, pilaantumisen ehkäisemis-tä koskevat määräykset annetaan YSL:n mu-kaisessa lupapäätöksessä. Luvanvaraisuudesta riippumatta kaikkien toiminnanharjoittajien on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäris-tövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallis-ten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus) (YSL 5.1 §). Jos hulevesistä aiheutuu vesistön pilaantu-mista, niiden johtamiseen on oltava ympäris-tölupa (YSL 28.2 § 1 kohta). Jos hanke vaatii samalla vesilain mukaisen luvan, asia ratkais-taan kuitenkin kaikilta osin vesilain mukaises-sa menettelyssä. Ympäristölupa on lisäksi ol-tava silloin, jos vesiin tai yleiseen viemäriin johdettavat hulevedet sisältävät ympäristön-suojeluasetuksen liitteessä 1 mainittuja ainei-ta (YSL 29 §, asetus 3 §). Lupa vaaditaan täl-löin siis siitä riippumatta, aiheutuuko päästöstä laissa tarkoitettua pilaantumista. paitsi jos toi-minnanharjoittaja osoittaa, että päästämises-tä ei aineiden vähäisen määrän vuoksi aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa eikä haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle. Jos toimin-ta on luonteeltaan sellaista, että se tarvitsee ympäristöluvan, luvassa ratkaistaan myös tar-vittavat määräykset toimintaalueella syntyvi-en hulevesien käsittelystä ja johtamisesta. Lu-van myöntämisen edellytyksenä on mm., että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Kunta voi antaa ympäristönsuojelulain täy-täntöön panemiseksi ympäristönsuojelumää-räyksiä, jotka johtuvat kunnan alueella ole-vista paikallisista olosuhteista (YSL 19 §). Määräykset voivat koskea esimerkiksi vesi-en tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisen vesienhoitosuunnitel-man mukaan tarpeellisia.

6.1.7 Muut lait

Luonnonsuojelulaki koskee myös vesiluontoa mm. eliölajien suojelun ja luontotyyppien suo-jelun osalta. Lain tavoitteena on mm. luon-non monimuotoisuuden ylläpitäminen sekä luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestä-vän käytön tukeminen (luonnonsuojelulaki 1 §). Luonnonsuojelun edistäminen koskee myös vesiluonnon suojelua, esimerkiksi puroja, lam-pia ja lähteitä. Luonnonvesistöt toimivat moni-en eliölajin elinympäristönä ja rantavyöhykkei-neen myös ekologisina yhteyksinä. Lain tavoitteiden saavuttamiseksi luonnon-suojelussa tähdätään luontotyyppien ja luon-nonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen (5 §). Laissa säädetään mm. eliölajien suojelusta (37 §) ja rauhoittamisesta (38 §, 39 § ja 42 §). Laissa kadun ja eräiden yleisten aluei-den kunnossa ja puhtaanapidosta määritel-lään kunnossa ja puhtaanapitovelvollisuudet asemakaavaalueella olevilla kaduilla, toreilla, puistoissa ja muihin näihin verrattavilla yleisil-lä alueilla. Velvollisuudet kuuluvat osaksi kun-nalle, osaksi tontin tai muun alueen omistajal-le sen mukaan kuin laissa säädetään (KatuL 1 §). Kunta voi KatuL 8 ja 13 §:n mukaan ottaa päätöksellään huolehtiakseen tontinomistajalle kuuluvista puhtaanapitotehtävistä määrättyjen katujen tai tehtävien osalta. Kadun kunnossa ja puhtaanapitovelvollisuus alkaa, kun katu on luovutettu yleiseen käyttöön. Yleisen alueen osalta kunnossa ja puhtaanapitovelvollisuus al-kaa, kun kunta sallii alueen otettavaksi asema-kaavan osoittamaan käyttöön (KatuL 2 §). Kadun kunnossapito käsittää ne toimenpi-teet, joiden tarkoituksena on määrätyn kun-nossapitotason mukaisesti pitää katu liiken-teen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa (KatuL 3.1 §). Kadun kunnossapi-to käsittää mm. kadun rikkoutuneen päällys-teen korjaamisen tai uudelleen päällystämisen, katualueella olevien istutusten sekä kadun ka-lusteiden ja muiden vastaavien laitteiden kun-nossapidon (KatuL 3.2 ja 3.3 §). Kadun kun-nossapito käsittää myös ne toimenpiteet, jotka ovat talvella tarpeellisia kadun pysyttämisek-si liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyt-tävässä kunnossa, mm. liukkauden torjumi-seen käytetyn kiviaineksen poistamisen sekä katuojien, sadevesikourujen ja kaivojen avoin-na pitämisen (KatuL 3.3 §). Kadun puhtaanapito käsittää ne toimenpi-

teet, joiden tarkoituksena on pitää katu siistinä ja terveydellisesti tyydyttävänä, kuten kadulle kerääntyneen lian, lehtien, roskien ja irtonais-ten esineiden poistamisen (KatuL 9 §). Osiossa 16 (Hulevesijärjestelmien ylläpito) on esimerk-ki hulevesitulvasta, jossa näiden tehtävien lai-minlyönti osaltaan lisäsi vahinkoja. Maantielain 6 §:n mukaan maantien raken-tamisessa on otettava erityisesti huomioon lii-kenneturvallisuus, tien liikenteellinen ja tek-ninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat. Maantietä ei saa rakentaa vastoin oikeusvai-kutteista kaavaa. Tiesuunnitelmaan on liitettä-vä arvio tien vaikutuksista sekä esitettävä ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien haitallis-ten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämi-seksi (maantielaki 22 §). Jos tie tai liitännäisalueen kuivattamisek-si on tarpeen perustaa oikeus laskuojan pi-tämiseen toisen maalla tai oikeus johtaa kui-vatusvettä toisen ojaan tai puroon, on tästä maantielain 24 §:n mukaan määrättävä tie-suunnitelmassa, jossa on osoitettava laskuo-jaksi tarvittava alue. Laskuojasta on muutoin voimassa, mitä vesilaissa säädetään ojitukses-ta. Vastaava säännös on ratalain 19 §:ssä, jos-sa puhutaan rautatiealueen kuivattamisesta ja ratasuunnitelmasta. Rakennelmien, johtojen ja muiden laittei-den sijoittaminen tiealueelle vaatii tienpitovi-ranomaisen luvan. Lupa voidaan myöntää, jos toimenpiteestä ei aiheudu vaaraa liikenteel-le eikä haittaa tienpidolle. Luvan saaja on vel-vollinen tekemään rakennelman tai laitteen ja pitämään sen kunnossa tienpitoviranomaisen ohjeiden mukaan (maantielaki 42 §). Tiesuunnitelmassa osoitettuun laskuojaalu-eeseen perustetaan tienpitäjälle rasiteoikeus. Jos yhteisestä ojituksesta ei sovita, voidaan ojitusta koskeva asia siirtää käsiteltäväksi ve-silaissa tarkoitetussa ojitustoimituksessa. Jos laskuojasta aiheutuu sen tekemisen jälkeen vahinkoa tai haittaa eikä korvauksista sovita, asia käsitellään vesilain mukaan (maantielaki 60 §). Johtojen, rakennelmien ja laitteiden sijoit-tamiseen rautatiealueelle on oltava radanpitä-jän lupa. Lupa voidaan myöntää, jos toimen-piteestä ei aiheudu vaaraa liikenteelle eikä merkittävää haittaa radanpidolle, eikä työtä tai laitteiden sijoittamista voida muutoin järjes-tää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Luvansaaja on velvollinen tekemään rakennel-man tai laitteen ja pitämään sen kunnossa ra-

32 33

danpitoviranomaisen ohjeiden mukaan (ratala-ki 36 §). Rautatiehen kohdistuvaan työhön sekä joh-tojen, rakennelmien ja laitteiden sijoittamiseen rautatiealueelle sovelletaan ratalain säännök-siä, ellei oikeudesta toimenpiteen suorittami-seen säädetä erikseen muussa laissa. Jos toi-menpiteen suorittaminen perustuu muun lain nojalla annettuun viranomaisen päätökseen, on radanpitäjän ja toimenpiteen suorittajan so-vittava toimenpiteen suorittamisajankohdasta ja toteutustavasta (ratalaki 36 §).

6.2 Rakentajan ja kiinteistön omistajan tehtävät

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo-lehdittava siitä, että rakennus suunnitel-

laan ja rakennetaan säännösten ja määräys-ten sekä myönnetyn luvan mukaisesti (MRL 119 §). Rakennusluvan myöntämisen edelly-tyksenä asemakaavaalueella on muun muas-sa, että vedensaanti ja jätevedet voidaan hoi-taa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle (MRL 135§). Rakennus on suunniteltava ja ra-kennettava siten, että sen olennaiset tekniset vaatimukset täytetään ja voidaan tavanomai-sella kunnossapidolla säilyttää rakennuksen suunnitellun käyttöiän ajan. Rakennus ympä-ristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, tur-vallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa. (MRL 166 §) Rakennuksessa harjoitettavan toiminnan ympäristönsuojelullisista edellytyksistä on sää-detty erikseen; mm. ympäristönsuojelulain mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa ai-heuttaville toiminnoille tarvitaan ympäristön-suojelulain mukainen lupa. Jos rakennuspaikkana olevan kiinteistön maanpinnan luonnollista korkeutta muute-taan tai suoritetaan muita toimenpiteitä, jotka muuttavat luonnollista vedenjuoksua kiinteis-töllä, kiinteistön omistaja tai haltija on velvol-linen huolehtimaan siitä, ettei toimenpiteistä aiheudu huomattavaa haittaa naapurille. Mikä-li kiinteistön omistaja tai haltija laiminlyö vel-vollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviran-omaisen on hakemuksesta määrättävä haitan korjaamisesta tai poistamisesta (MRL 165 §). Kiinteistön omistajalla tai haltijalla on ve-

sihuoltolain 6 §:n mukaan ensisijainen vastuu kiinteistön vesihuollosta eli myös hule ja pe-rustusten kuivatusvesien poisjohtamisesta ja käsittelystä. Mikäli kiinteistö sijaitsee vesihuol-tolaitoksen toimintaalueella, on kiinteistö liitet-tävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Kiin-teistöllä ei kuitenkaan ole velvollisuutta liittyä viemäriin huleveden ja perustusten kuivatus-veden poisjohtamiseksi, jos alueella ei ole eril-listä verkostoa tarkoitusta varten ja kiinteistön hulevesi ja perustusten kuivatusvesi voidaan poistaa muutoin asianmukaisesti (VHL 10 §). Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi li-säksi laissa säädetyin perustein myöntää kiin-teistölle vapautuksen liittämisvelvollisuudesta vesihuoltolaitoksen verkostoon (VHL 11 §). Kiinteistön liittäminen vesihuoltolaitoksen verkostoon tai laitoksen palvelujen käyttämi-nen edellyttää sopimuksen tekemistä vesihuol-tolaitoksen kanssa (VHL 21 §). Tontinomistajan kunnossapitovelvollisuu-tena on pitää tontin kohdalla oleva jalkakäy-tävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjumisesta jalkakäytävällä ja liukkauden tor-jumiseen käytetyn kiviaineksen poistamisesta jalkakäytävältä. Lisäksi tontinomistajan velvol-lisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytä-välle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sade-vesikouru lumettomana ja jäättömänä (KatuL 4.2 §). Tontinomistajan velvollisuutena on pi-tää katu puhtaana tontin rajasta kadun keski-viivaan saakka, kuitenkin enintään 15 metrin leveydeltä (KatuL10.1 §). Lisäksi tontinomistajalle kuuluu enintään kolmen metrin etäisyydelle tontin rajasta ulot-tuvan, tonttiin välittömästi rajoittuvan viher-kaistan ja ojan alueella roskien poistaminen, muu puhtaanapito ja kasvillisuuden siistinä pi-täminen (KatuL 10.3 §). Muilta osin kadun puh-taanapito kuuluu kunnalle (KatuL 10.5 §). Kun-ta voi päätöksellään ottaa kokonaan tai osittain huolehtiakseen tontinomistajalle kuuluvista kunnossa ja puhtaanapitotehtävistä (KatuL 8.1 §, 13 §). Puron eli vesistön patoaminen vaatii vesilain mukaisen luvan (VL 3 luku 2 § ja 3.1 § 1 koh-ta). Luvassa määrätään myös veden juoksut-tamisesta sekä mahdollisen patoaltaan täyt-tämisestä ja tyhjentämisestä. Veden vapaan juoksun estäminen tai muuttaminen vesistöä pienemmissä uomissa eli norossa tai ojassa ei vaadi lupaa, mutta toimenpiteeseen on yleen-

sä saatava alapuolella olevien suostumus (VL 2 luku 10 §). Ojituksen osalta säädetään erik-seen, ettei toisen kiinteistön kuivatusta pal-velevaa ojaa saa perusteettomasti tukkia eikä veden juoksua siinä estää (VL 5 luku 10.3 §). Ojan patoamisesta ja näin mahdollisesti muo-dostuvasta altaasta ja sen tyhjentämisestä ei saa aiheutua muille kiinteistöille vahinkoa ku-ten haitallista vettymistä, tulvimista tai eroo-siota, ei myöskään pilaantumisen vaaraa vesi-alueella (VL 5 luku 7 §, VL 5 luku 3 §, lupaa vaativa ojitus ja ojan käyttö). Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan ehkäistä-vä vaaratilanteiden syntymistä, varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaa-miseen vaaratilanteissa (esimerkiksi tulvava-hingon uhatessa) sekä varauduttava sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimises-ti kykenevät (pelastuslaki 379/2011, 14 §).

6.3 Vesihuoltolaitoksen tehtävät

Vesihuoltolaitos huolehtii toimintaalueellaan vesihuollosta yhdyskuntakehityksen tarpei-

ta vastaavasti kunnan tekemän toimintaalueen hyväksymispäätöksen mukaisesti (VHL 9 §). Toimintaaluepäätöksessä määritellään tarkem-min ne tehtävät, jotka kuuluvat vesihuoltolai-tokselle. Vesihuoltolaitoksen vastuulla on asu-tuksen ja asutukseen rinnastettavan elinkeino ja vapaaajantoiminnan vesihuolto. Vesihuolto-laitoksella on suunnittelu-, rakentamis-, kun-nossapitovastuu hulevesiviemäreistä toiminta-aluepäätöksen määrittelyjen mukaisesti. Vesihuoltolaitos vastaa vesihuoltolain mu-kaan hulevesien poisjohtamisesta ja käsitte-lystä alueilla, jotka kunnan toimintaaluepää-töksen mukaisesti on saatettava hulevesille tarkoitettujen viemäriverkostojen piiriin. Tästä palvelusta laitos voi periä asiakkailtaan maksu-ja. Käytännössä kunnissa on määritelty hule-vesiviemäröinnille toiminta-alue silloin, kun ve-sihuoltolaitos huolehtii siitä. Kunnossapidon – erityisesti avo-ojien ja kosteikkojen – vastuunjakokäytännöt vaihtele-vat kunnissa – osittain siksi, että joskus hule-vesirakenteita pidetään osana yleistä aluetta, joskus taas osana vesihuoltolaitoksen huleve-

Laatikko 6-1 Esimerkki ylläpitovastuidenmäärittelystä Tampereella.

Tampereen kaupungin ja Tampereen Ve-den välillä tehtiin vuonna 2010 hulevesi-

en hallinnan kustannusten jaosta sopimus, joka on voimassa siihen saakka kunnes ve-sihuoltolain kokonaisuudistus tulee voi-maan.

Hulevesien hallinnan suunnittelusta ja rakentamisesta aiheutuvat kustannukset jaetaan eri tavoilla riippuen siitä, mitä tahoa rakenne palvelee. Yhteisiin hulevesijärjes-telmiin johdetaan sekä katujen ja yleisten alueiden että asuinkiinteistöjen hulevesiä. Yhteisten järjestelmien kustannukset jae-taan puoliksi. Kaupunkikuvallisista tai muis-ta vastaavista syistä tehtävien rakenteiden suunnittelun ja rakentamisen – esimerkiksi puistojen vesiaiheet tai katutilan, josta avo-ojat poistetaan ja korvataan putkiviemärillä – kustantaa kuitenkin kaupunki.

Yleisten alueiden (kadut, torit, puis-tot, jne.) pelkästään kuivatusta palvelevi-en hulevesijärjestelmien yleis- ja yksityis-kohtaisen suunnittelun sekä rakentamisen kustantaa kaupunki. Muun hulevesiviemä-riverkoston suunnittelun ja runkolinjojen rakentamisen kustantaa Tampereen Vesi. Hulevesiliittymät (sadevesikaivot liitosjoh-toineen) runkolinjoihin yleisten alueiden ja kadun kuivatuksen osalta kustantaa kau-punki.

Hulevesien hallintajärjestelmien yllä-pidon kustannukset jaetaan yhteisten hu-levesiviemärijärjestelmien osalta puoliksi. Kaupunki vastaa kaupunkikuvallisten tms. syiden perusteella rakennettujen erikoisra-kenteiden ylläpidosta. Kaupunki ja Tampe-reen Vesi kustantavat omalla vastuullaan olevien hulevesijärjestelmien ylläpidon.

Tampereen Veden kunnossapitovastuun piiriin kuuluviksi sovitut avo-ojat on mer-kitty X-Pipe -verkostotietojärjestelmään. Tampereen Vesi huolehtii liitoslausuntojen antamisesta ja verkostotietojärjestelmän ylläpidosta.

34 35

sijärjestelmää. Vastuut avo-ojista eivät aina ole selkeät. Vastuunjaosta tulisi sopia. Useissa kunnissa onkin sovittu kunnan ja vesihuolto-laitoksen kesken yksityiskohtaisesti avo- ojien vastuunjaosta. Sopimukseen on tällöin liitetty kartta, jossa kummankin osapuolen vastuualu-eiden rajat on esitetty. Laatikossa 61 on esi-merkkinä ote Tampereen sopimuksesta, jossa on sovittu sekä suunnittelusta ja rakentami-sesta että ylläpidosta. Vesihuoltolaitoksen tulee määrätä jokais-ta verkostoonsa liitettävää kiinteistöä varten liittämiskohdat, joiden tulee sijaita kiinteis-tön välittömässä läheisyydessä (VHL 12 §). Vesihuoltolaitoksen ja asiakkaan on pyydet-täessä annettava toisilleen vesihuoltolaitok-sen verkostoon liittämisen sekä vesihuollon hoitamisen kannalta tarpeelliset tiedot. Vesi-huoltolaitoksen tulee tiedottaa riittävästi mm. vesihuollosta perittävien maksujen perusteista (VHL 16 §).

6.4 Kunnan tehtävät

6.4.1 Suunnittelu- ja kehittämistehtävät

Kunnan tehtävänä on huolehtia alueiden käy-tön suunnittelusta sekä rakentamisen ohjauk-sesta ja valvonnasta alueellaan (MRL 20.1 §). Kunnalla tulee olla käytettävissään tehtäviin riittävät voimavarat ja asiantuntemus. Kunnan alueiden käytön järjestämiseksi ja ohjaami-seksi laaditaan yleiskaavoja ja asemakaavoja (MRL 4 §). Maankäytön suunnittelua on tarkas-teltu yksityiskohtaisemmin tämän oppaan osi-ossa 8 (Maankäytön suunnittelu). Kunnan on huolehdittava yleiskaavan laa-timisesta ja sen ajan tasalla pitämisestä (MRL 36 §). Yleiskaavan tarkoituksena on mm. yh-dyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirtei-nen ohjaaminen (MRL 35.1 §). Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtai-sen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi (MRL 35.2 §). Yleiskaava voi myös suoraan oh-jata maankäyttöä ja rakentamista määrätyillä

alueilla (MRL 35.1 §). Kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuk-siin ja selvityksiin (MRL 9 §).. Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon sisältövaa-timukset, esimerkiksi yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestä-vyys, mahdollisuus vesihuollon tarkoituksen-mukaiseen järjestämiseen, terveellinen ja tur-vallinen elinympäristö ja ympäristöhaittojen vähentäminen (MRL 39 §). Yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetet-tavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai raken-nettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleis-kaavamääräykset) (MRL 41.1 §). Yleiskaa-vamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövai-kutusten estämistä tai rajoittamista. Kunnan on laadittava ja pidettävä ajan ta-salla asemakaavaa sitä mukaa kuin kunnan kehitys, erityisesti asuntotuotannon tarve, taikka maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää (MRL 51 §). Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turval-liselle ja viihtyisälle elinympäristölle (MRL 54.2 §). Jos asemakaava laaditaan alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on asema-kaavaa laadittaessa soveltuvin osin otettava huomioon myös mitä yleiskaavan sisältövaati-muksista säädetään (MRL 54.4 §). Rakennus-paikan tulee asemakaava-alueen ulkopuolella olla tarkoitukseen sovelias, rakentamiseen kel-vollinen ja riittävän suuri, vähintään 2 000 ne-liömetriä. Rakennuspaikan soveltuvuutta har-kittaessa on muun muassa otettava huomioon, ettei rakennuspaikalla ole tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Asemakaava-alueella vas-taavat seikat on otettava huomioon kaavaa laadittaessa (MRL 116 §). Asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetet-tavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muu-toin käytettäessä (asemakaavamääräykset) (MRL 57 §). Määräykset voivat koskea huleve-sien hallintaa, kellareiden rakentamista, alim-pia lattiakorkeuksia sekä hulevesijärjestelmien yleisiä tai tonttikohtaisia aluevarauksia. Kunta voi kaavamääräysten lisäksi määrätä hulevesien käsittelystä tontin luovutus- tai maankäyttösopimuksessa. Tällaiset ehdot

sisältävät yleensä ympäristön kannalta tärkei-tä määräyksiä, joita ei voida määrätä kaavas-sa. Myös rakentamistapaohjeilla voidaan täydentää asemakaavaa ja ohjata toteuttami-sen laatutasoa. Jos alueelle on määritelty ra-kentamistapaohje, on syytä huomata, ettei se velvoita tekemään ohjeistuksen mukaan, vaan sisältää viranomaisten käsityksen siitä, minkä-laisia vaatimuksia rakentamista koskevat lait, asetukset, päätökset ja määräykset asettavat kyseiselle alueelle. Ehtoja voi olla esimerkiksi painanteista tai yhteisjärjestelyä vaativista toi-mista. Kunnan on suunniteltava ja rakennetta-va katu siten, että se sopeutuu asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja täyttää toimivuu-den, turvallisuuden ja viihtyisyyden vaatimuk-set (MRL 85 §). Katusuunnitelmasta tulee käy-dä ilmi mm. kadun kuivatus ja sadevesien johtaminen, kadun korkeusasema sekä tarvit-taessa istutukset ja pysyväisluonteiset raken-nelmat ja laitteet (MRA 41.2 §). Yleinen alue on suunniteltava siten, että se sopii asemakaa-van mukaiseen ympäristöön. Kunnan tulee laa-tia yleisen alueen toteuttamiseksi suunnitel-ma noudattaen soveltuvin osin, mitä MRL:n 85 §:ssä säädetään kadun suunnittelemisesta, jos tämä on alueen erityisen merkityksen vuoksi tarpeen (MRL 90 §). Kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alu-eellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti sekä osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuun-nitteluun (VHL 5 §). Kunnan tulee yhteistyös-sä alueensa vesihuoltolaitosten kanssa laatia ja pitää ajan tasalla alueensa kattavat vesi-huollon kehittämissuunnitelmat, joissa tulee kiinnittää erityistä huomiota vesihuollon jär-jestämiseen alueilla, joilla on voimassa maan-käyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu yleis- tai asemakaava tai joilla yleis- tai asemakaavan laatiminen on vireillä sekä alueilla, joita koske-vat ympäristönsuojelulain 19 §:n nojalla anne-tut ympäristönsuojelumääräykset (VHL 5 §). Kunnan tulee edistää luonnon- ja maise-mansuojelua alueellaan (luonnonsuojelulaki 6 §). Kunnan tulee valmiussuunnitelmin ja poik-keusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteis-valmisteluin sekä muin toimenpitein varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoita-minen myös poikkeusoloissa (valmiuslaki 40 §). Kunnan tehtävänä on tulvariskilain nojal-la huolehtia hulevesistä aiheutuvien tulva-

riskien arvioinnista ja hulevesitulvariski-en hallinnan suunnittelusta. Lisäksi kunta, maakunnan liitto ja alueen pelastustoimi osal-listuvat vesistöalueen ja merenrannikon tulva-riskien hallinnan suunnitteluun (tulvariskilain 5 §). Kunnan on lain mukaan tehtävä hulevesi-tulvariskien alustava arviointi, jossa tunniste-taan ja nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskien alustava arviointi perustuu tie-toihin aiemmin esiintyneistä tulvista ja nii-den aiheuttamista vahingoista. Lisäksi arvioin-nissa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen ja vesiolojen kehityksestä saatavilla olevat asiantuntija-arviot. Tulvariskin merkittävyyt-tä arvioitaessa otetaan huomioon tulvan to-dennäköisyys, tulvasta mahdollisesti aiheu-tuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset sekä alueelliset ja paikalliset olo-suhteet. Alustavan arvioinnin perusteella kun-ta tekee päätöksen eli nimeää merkittävät hu-levesitulvariskialueet tai katsoo, ettei niitä ole kunnan alueella. Kunnan on laadittava merkit-täville hulevesitulvariskialueilla tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuun-nitelmat. Alustava arviointi, kartat ja tulvaris-kien hallintasuunnitelmat tarkistetaan tarpeel-lisin osin kuuden vuoden välein (tulvariskilaki 20 §). Kuntien tuli nimetä merkittävät hulevesi-tulvariskialueet ensimmäistä suunnittelukautta varten 22.12.2011 mennessä. Yksikään kunta ei nimennyt tällaista aluetta. Sää- ja vesiolo-jen sekä maankäytön muutosten myötä riskit saattavat kuitenkin lisääntyä. Seuraava arvi-ointi tehdään vuonna 2018. Pääasiallinen keino hulevesitulvien ja niistä aiheutuvien vahinko-jen vähentämiseksi on silti jatkossakin hule-vesien hallinnan hyvä suunnittelu ja toteutus osana normaalia alueiden käytön suunnittelua.

6.4.2 Järjestämistehtävät

Kunnalla on vesihuoltolain mukaan tietyin edellytyksin vesihuollon järjestämisvelvol-lisuus, joka koskee myös hulevesien pois joh-tamista käsittelyä. Kunnan alueella vesihuolto-laitosten toiminta-alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitok-sen vesijohtoon tai viemäriin on tarpeen asu-tuksen taikka vesihuollon kannalta asutukseen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan määrän tai laadun vuoksi (VHL 7 §). Käytän-nössä kunnissa on määritelty hulevesiviemä-

36 37

röinnille toiminta-alue silloin, kun vesihuolto-laitos huolehtii siitä. Kunta hyväksyy alueellaan toimivalle ve-sihuoltolaitokselle toiminta-alueen ja tar-vittaessa muuttaa hyväksyttyä toiminta-aluet-ta vesihuoltolaitoksen esityksestä tai jos laitos ei tällaista esitystä ole tehnyt, laitosta kuultu-aan (VHL 8.1 §). Toiminta-alueen tulee olla sel-lainen, että vesihuoltolaitoksen voidaan katsoa kykenevän huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti (VHL 8.2 §). Kunnan tehtävänä on kadunpidon järjes-täminen, johon kuuluu kadun suunnittelemi-nen, rakentaminen ja sen kunnossa- ja puh-taanapito sekä muut toimenpiteet, jotka ovat tarpeen katualueen ja sen yläpuolisten ja ala-puolisten johtojen, laitteiden ja rakenteiden yhteen sovittamiseksi (MRL 84 §). Kunta voi antaa sille kuuluvan kadunpidon kokonaan tai osittain muiden tehtäväksi (MRL 84.2 §). 6.4.3 Ohjaus- ja valvontatehtävät

Kunnalla tulee olla rakennusjärjestys (MRL 14 §). Rakennusjärjestyksen määräykset voi-vat koskea mm. rakennuspaikkaa tai vesihuol-lon järjestämistä, esimerkiksi sade- ja sulamis-vesien johtamista ja imeyttämistä. Rakennusvalvonnan viranomaistehtävis-tä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jona ei kuiten-kaan voi toimia kunnanhallitus (MRL 21 §). Rakentamisen neuvontaa ja valvontaa var-ten kunnassa tulee olla rakennustarkastaja (MRL 21 §). Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakentamista ja huolehtia osaltaan, että ra-kentamisessa noudatetaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaista lainsäädäntöä. Raken-nusvalvontaviranomaisen tehtävänä on myös huolehtia kunnassa tarvittavasta rakentami-sen yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta (MRL 124 §). Rakennushankkeeseen ryhtyvän on asian-tuntijoidensa avulla huolehdittava, että raken-nushankkeessa suunnitellaan ja rakennetaan rakentamisen säännösten ja määräysten mu-kaisesti (MRL 119 §). Rakennusluvan edellytykse-nä on mm, että vedensaanti ja jätevedet voidaan hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle (MRL 135.1 §:n 5 kohta ja 136.1 §:n 3 kohta).

Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on valvoa kaavojen noudattamista, huolehtia rakentamista ja muita toimenpitei-tä koskevien lupien käsittelemisestä sekä osal-taan valvoa rakennetun ympäristön ja raken-nusten kunnossapitoa ja hoitoa (MRA 4.1 §). Rakennusvalvontaviranomaiset voivat myös valvoa rakentamistapaohjeen noudattamista. Rakennustarkastajille on kunnissa siirret-ty päätösvaltaa lupa-asioissa eri laajuudessa rakennusvalvontaviranomaisen alaisuudessa – siis riippumattomana muiden kunnan orga-nisaatioiden puuttumisesta menettelyihinsä ja tulkintoihinsa. Rakennustarkastajalla on mah-dollisuus antaa hulevesiä koskevia määräyksiä. Kunnan määräämä viranomainen valvoo, että kadun ja yleisten alueiden kunnossapito- ja puh-taanapitovelvollisuus täytetään (MRL 167 §). Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja terveydensuojeluviranomainen toimivat vesi-huoltolain mukaisina valvontaviranomaisina toimialoillaan (VHL 4 §). Valvontaviranomainen voi sakon uhalla kieltää jatkamasta vesihuol-tolain vastaista menettelyä tai määrätä täyttä-mään laissa säädetyn velvollisuuden (VHL 29 ja 30 §). Määräykset voivat koskea esim. vesi-huoltolaitosta, joka ei täytä lakisääteisiä tehtä-viään, tai kiinteistön omistajaa, joka ei nouda-ta liittämisvelvoitet-taan. Kuntaan kohdistuvan kiellon tai määräyksen voi antaa vain ELY-kes-kus.

6.4.4 Rakentamis- ja ylläpitotehtävät Katu rakennetaan kunnan hyväksymän suun-nitelman mukaisesti, kun asemakaavan mukai-nen tarve sitä edellyttää (MRL 85 §). Kunnan on toteutettava taloudellisten edellytysten sal-liessa kunnan tarpeisiin osoitettu muu yleinen alue kuin katualue, kun asemakaavan mukai-nen maankäyttö edellyttää toteuttamista. Ylei-nen alue on suunniteltava ja toteutettava siten, että se sopeutuu asemakaavan mukaiseen ym-päristöönsä. Yleisen alueen toteuttaminen kä-sittää alueen rakentamisen tai kunnostamisen ja sen kunnossapidon asemakaavan mukaisen käytön edellyttämällä tavalla (MRL 90 §). Ka-dun kunnossa- ja puhtaanapidon tehtäviä on kuvattu edellä kohdassa 6.1.7. Kunta voi antaa tarkempia kunnossa- ja puhtaanapitoa koske-via määräyksiä (Ka-tuL 14 §).

6.4.5 Ympäristönsuojelutehtävät

Kunnalle kuuluu paikallinen vastuu vesiensuo-jelun edistämisestä ja valvonnasta. Kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta (YSL 25 §). Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vesiensuojelutehtävistä säädetään sekä vesi-laissa että ympäristönsuojelulaissa (pilaantu-misasiat). Kunnalle kuuluvista ympäristönsuo-jelulain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallin-nosta annetun lain (64/1986) mukainen kun-nan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa ympäristönsuojelulain mukai-sessa päätöksenteossa (YSL 21 §). Hulevesiin sovellettavia tehtäviä ovat mm. huolehtiminen osaltaan ympäristönsuojelun suunnittelusta ja kehittämisestä, huolehtiminen ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista sekä osallistuminen kunnassa tarvittavan ympäristönsuojelua koskevan ohja-uksen ja neuvonnan järjestämiseen. Kunnan ympäristösuojeluviranomaisella on päätösvaltaa eräissä vesilain mukaisissa asi-oissa, esimerkiksi ojitusasioissa. Lisäksi kun-nat käsittelevät pienten laitosten ympäristö-luvat. Valvonta sisältää mm. vesilain nojalla annettujen päätösten ja määräysten toteutu-misen seurantaa. Kunnan ympäristönsuojeluvi-ranomaiselle kuuluvat ojitusasiat kuten maan-kuivatusvesien johtaminen toisen ojaan tai ojitusriitojen ratkaiseminen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi myöntää hakemuksesta kiinteistölle va-pautuksen VHL:n 10 §:ssä tarkoitetusta liit-tämisvelvollisuudesta. Ennen vapautuksen myöntämistä vesihuoltolaitokselle, kiinteistön omistajalle tai haltijalle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Lisäksi kunnan ympäristönsuo-jeluviranomaisen on pyydettävä vapauttami-sesta kunnan terveydensuojeluviranomaisen lausunto. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä jos:

• liittäminenverkostoonmuodostuisikiinteis-tön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon liittämisestä aiheutuvat kustannukset, vesihuoltolaitoksen palvelujen vähäinen tarve tai muu vastaava erityinen syy

• vapauttamineneivaarannavesihuollon ta-loudellista ja asianmukaista hoitamista vesi-huoltolaitoksen toiminta-alueella

• huleveden ja perustusten kuivatusvedenpoisjohtamista varten tarkoitettuun viemäriin liittämisestä vapautettavan kiinteistön huleve-si ja perustusten kuivatusvesi voidaan poistaa muutoin asianmukaisesti (VHL 11 §).

6.5 Valtionhallinnon tehtävät

6.5.1 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät

ELY-keskus huolehtii sille elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 3 §:n mukaan kuuluvista tehtävistä, joihin si-sältyvät mm. liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus, tie- ja liikenneolot, maan-teiden pito sekä julkisen liikenteen järjestämi-nen, ympäristönsuojelu, alueiden käyttö, ra-kentamisen ohjaus, kulttuuriympäristön hoito, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö sekä vesivarojen käyttö ja hoito. Lisäk-si ELY-keskus edistää ja ohjaa kunnan alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjes-tämistä. ELY-keskuksen on erityisesti valvotta-va, että kaavoituksessa otetaan huomioon val-takunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, muut alueiden käyttöä koskevat tavoitteet sekä kaa-voitusasioiden hoitoa koskevat säännökset si-ten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa sääde-tään (MRL 18 §). ELY-keskus edistää ja ohjaa alueiden käytön ja rakennetun ympäristön tilan ja kehityksen seurantaa sekä huolehtii osal-taan seurannasta (MRA 2.2 §). Keskeisiä ELY-keskuksen kaavaohjauksen toteuttamiskeinoja ovat kuntien kanssa käytävät kehittämiskeskustelut (MRL 8 §) ja maakuntien liittojen kanssa käytävät viranomaisneuvotte-lut (MRL 66 §). ELY-keskuksella on mahdollisuus tehdä yleis- tai asemakaavan hyväksymispää-töksestä oikaisukehotus kunnalle tai valitus hal-linto-oikeudelle (MRL 191 ja 195 §). ELY-keskus voi myös velvoittaa uhkasakolla kunnan toteut-tamaan kadunpitovelvollisuutensa (MRL 179 §).

38 39

ELY-keskus valvoo vesilain ja sen nojal-la annettujen säännösten ja määräysten sekä ympäristönsuojelulain noudattamista alueel-laan. ELY-keskus vastaa toimialueellaan ve-sienhoitolain mukaisista tehtävistä – mm. tulvien hallinnasta – sekä yhdessä kunnan ym-päristönsuojeluviranomaisen ja terveydensuo-jeluviranomaisen kanssa vesihuoltolain nou-dattamisen yleisestä valvonnasta (VHL 29 ja 30 §). Vain ELY-keskus voi antaa kuntaan koh-distuvan kiellon tai määräyksen. Määräys voisi koskea esimerkiksi kuntaa, joka ei ole ryhtynyt VHL 6 §:n 2 momentin mu-kaisiin toimenpitei-siin vesihuollon järjestämiseksi tai joka ei ole sisällyttänyt lain 7 §:ssä tarkoi-tettua aluetta vesihuoltolaitoksen toiminta alueeseen. ELY-keskukset ja Suomen ympäristökes-kus ylläpitävät tietojärjestelmää, johon tal-lennetaan tiedot mm. tulvariskien alustavista arvioinneista, merkittävistä tulvariskialueis-ta, tulvavaara- ja tulvariskikartoista sekä hu-levesitulvariskien hallintasuunnitelmista (tul-variskilaki 26 §). ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus ylläpitävät myös ympäristön-suojelun tietojärjestelmää (YSL 27 §). Vesistö-tulvien hallintaan liittyvien tehtäviensä lisäksi ELY-keskukset avustavat kuntia hulevesitulva-riskien arvioinnissa.

6.5.2 Aluehallintoviraston tehtävät

Aluehallintovirastojen lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat mm. ympäristönsuojelulain ja vesi-lain mukaiset lupa- ja muut hakemusasiat (laki aluehallintovirastoista 896/2009,4 §). AVI rat-kaisee ympäristölupahakemuksen mm. silloin, kun toiminnalla saattaa olla merkittäviä ympä-ristövaikutuksia tai asian ratkaiseminen alue-hallintovirastossa muuten on perusteltua toi-minnan laatu tai luonne huomioon ottaen (YSL 31 §). AVI myös tukee kunnan ympäristönsuo-jeluviranomaisen toimintaa toimialaansa kuu-luvissa asioissa (YSL 23 §). AVI:n ratkaistavat ympäristösuojelulain mukaiset lupa-asiat on lueteltu ympäristösuo-jeluasetuksessa (YSA 5 §). AVI:n lupaa vaa-tivia vesitaloushankkeita mukaan lukien ojitus on kuvattu kohdassa 6.1.3.

6.5.3 Valtioneuvoston ja ministeriöiden tehtävät

Valtioneuvosto päättää valtakunnallisista alu-eidenkäyttötavoitteista (MRL 22 §) ja hyväk-syy vesienhoitosuunnitelmat (VHJL 17 §). Val-tioneuvosto voi asetuksella antaa tarpeellisia säännöksiä ympäristön pilaantumisen ehkäise-miseksi ja vähentämiseksi (YSL 10 §, 11 §).

Maa- ja metsätalousministeriön pääasi-alliset hulevesien hallintaan liittyvät tehtävät ovat vesihuollon edistäminen ja vesihuoltolain kehittäminen. Ministeriö ohjaa ja seuraa tulva-riskilain täytäntöönpanoa yhteistyössä sisäasi-ainministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön ja ympäristöministeriön kanssa (tulvariskilaki 3 §). Maa- ja metsätalousministeriö nimeää ve-sistöalueen ja merenrannikon merkittävät tul-variskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristö-keskuksen ehdotuksesta (tulvariskilaki 8 §). Ympäristöministeriölle kuuluu mm. alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen yleinen kehittäminen ja ohjaus. Ympäristöministeriö edistää, ohjaa ja valvoo maakuntakaavoitus-ta (MRL 17 §). Ympäristöministeriö huoleh-tii valtakunnallisten alueidenkäyttötavoittei-den valmistelusta yhteistyössä niiden muiden ministeriöiden, maakuntien liittojen ja mui-den viranomaisten ja tahojen kanssa, joita asia koskee (MRL 23 §). Ympäristöministeri-ön on järjestettävä alueiden käytön ja raken-netun ympäristön tilan ja kehityksen seuranta ja sen kannalta tarpeellisten tietojärjestelmien ylläpito (MRA 2.1 §). Ympäristöministeriö an-taa maankäyttö- ja rakennuslakia täydentäviä rakentamista koskevia teknisiä ja näitä vastaa-via yleisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka julkais-taan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa (MRL 13 §).

Ympäristöministeriölle kuuluvat ympä-ristönsuojelulain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen (YSL 20 §) sekä luonnon- ja maisemansuojelun ylin ohja-us (luonnonsuoje-lulaki 6 §). Ympäristöminis-teriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaa-vat ja seuraavat toimialoillaan vesienhoitolain täytäntöönpanoa (VHJL 4 §). Ympäristöminis-teriö voi antaa asetuksella tarkempia säännök-siä menettelystä vesilain mukaisessa valvon-nassa (VL 14 luku 1.2 §).

6.6 Muut toimijat

Valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ot-taa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyt-tötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluera-kenteen ja alueiden käytön kannalta (MRL 24 §). Valtion ja kuntien on otettava valtioneuvos-ton hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat toi-minnassaan soveltuvin osin huomioon (VHJL 28 §). Valtion ja kuntien viranomaisten sekä aluekehitysviranomaisten on otettava soveltu-vin osin toiminnassaan huomioon maa- ja met-sätalousministeriön ja kunnan hyväksymät tul-variskien hallintasuunnitelmat (tulvariskilain 23 §).

Maakunnan liitto (kuntayhtymä), jossa alueen kuntien on oltava jäseninä, huolehtii maakuntakaavan laatimisesta ja muusta maa-kunnan suunnittelusta (MRL 26 §). Maakun-nan liiton tulee huolehtia maakunnan suunnit-telun edellyttämästä alueiden käytön, alue- ja yhdyskuntarakenteen, rakennetun ympäristön sekä kulttuuri- ja luonnonympäristön tilan ja kehityksen seurannasta alueellaan (MRA 2.3 §). Maakunnan liitot osallistuvat myös vesis-tö- ja meritulvariskien hallinnan suunnitteluun (tulvariskilain 5 ja 15 §).

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tärkeimmät hulevesien hallintaan liittyvät teh-tävät ovat toimiminen hallinnon asiantuntija-na, alan kansainvälisen kehityksen seuranta sekä hulevesien hallintamenetelmien kehittä-minen.

Alueellinen pelastuslaitos vastaa tulvati-lanteisiin liittyvästä pelastustoiminnasta kuten rakennusten suojaamisesta tilapäisesti, veden pois pumppaamisesta ja väestön evakuoinnista (pelastuslaki 379/2011).

40 41

7. Viestintä hulevesiasioista

Kaikessa viestinnässä on tärkeää tavoittaa oikea kohderyhmä. Hulevesiasioissa keskei-

siä kohderyhmiä ovat:

• kuntalaiset• omakotiasukkaat• rakentajat• urakoitsijatjasuunnittelijat• tiedotusvälineetjatoimittajat• eriviranomaiset• päätöksentekijät• elinkeinoelämä.

Kohderyhmien tiedon taso ja tiedontarve ovat hyvin erilaiset, mikä on otettava huomioon viestintää ja vuorovaikutusta suunniteltaes-sa. Hulevesiasioista tiedotettaessa päähuomio kannattaakin suuren yleisön sijaan kiinnittää eri kohderyhmiin, jotka usein tarvitsevat tuek-seen räätälöityä täsmäviestintää.

Viestinnän keinoina voidaan käyttää• verkkosivut• laskut• tiedotteet• asiakaslehdet• tilaisuudet• tekstiviestit

7.1 Jatkuva tiedottaminen

Viestinnän selkärangan muodostaa helpos-ti löydettävä ja ajantasainen tieto huleve-

siasioista. Tämä palvelee kaikkia kohderyhmiä. Internet tarjoaa tähän parhaan ympäris-tön. Esimerkiksi kunnan verkkosivuille on help-po koota kattava tietopaketti siitä, miten hu-levesien syntyminen on parhaiten estettävissä ja miten toimia mahdollisissa erityistilanteissa. Verkkosivuille voi myös koostaa kysymys-vas-taus -osion usein kysytyistä kysymyksistä. Si-

Mitä ovat hulevesi, hulevesiviemärija jätevesiviemäri?

Hulevesi on maan pinnalta, rakennuksen ka-tolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois joh-dettavaa sade- tai sulamisvettä. Myös ra-kennusten perustusten kuivatusvedet eli ns. salaojavedet ovat hulevettä. Hulevesiviemärillä (hulevesiverkko, huleve-siverkosto) tarkoitetaan kadun alla kulkevaa erillistä viemäriverkostoa, joka on tarkoitettu hulevesien keräykseen. Tähän verkostoon tar-vitaan erillinen liittymä, samanlainen kuin täl-lä hetkellä tontillanne oleva jätevesiviemärin ja vesijohdon liittymä. Hulevesiviemäristä vesi lasketaan käsittelemättömänä vesistöihin. Jätevesiviemärillä (jätevesiverkko, jäteve-siverkosto) tarkoitetaan kadun alla kulkevaa erillistä viemäriverkostoa, johon johdetaan kiinteistöiltä mm. tiskivedet, suihkuvedet, wc-huuhteluvedet ja muut vastaavat ”likaiset” ve-det. Jätevesiviemäristä vesi johdetaan kä-siteltäväksi jätevedenpuhdistamolle ennen vesistöön laskemista.

Miksi hulevesiviemäriin pitää liittyä?

Vesihuoltolain mukaan kiinteistön on liityttävä yleisiin verkkoihin (vesi-, viemäri- tai huleve-siverkko), mikäli kiinteistö sijaitsee verkon toi-minta-alueella. Sade- ja sulamisvedet ovat kylmiä ja hei-kentävät biologista jätevedenpuhdistusta, minkä vuoksi niiden pääsyä viemäriverkostoon on vähennettävä. Pahimmillaan viemäriverk-koon voi yhtäkkiä tulla niin runsaasti huleve-siä, etteivät jätevedenpumppaamot pysty vä-littämään niitä eteenpäin, vaan jäteveden ja huleveden sekoitusta joutuu sellaisenaan ve-sistöön. Jätevesiviemäriverkostot voivat myös tul-via hulevesien vuoksi ja aiheuttaa kosteus- ja hygieniariskin kiinteistöillä. Tulvan riskiä lisää hulevesien mukana viemäriin kulkeutuva hiek-ka, joka haittaa viemärin normaalia toimintaa.

Voiko liittymisvelvollisuudesta saadavapautuksen ja miten lupaa anotaan?

Vähäisten salaoja- tai muiden kuivatusvesi-en johtaminen jätevesiviemäriin on hyväksyt-ty joissain erityisissä tapauksissa; esimerkiksi silloin, kun kadulla sijaitsevan hulevesiviemä-rin korkeus edellyttäisi pumppausta. Mikä-li järjestelmä on esitetty ja hyväksytty suunni-telmissa, eikä rännivesiä joudu viemäriin, voi liittymisvelvollisuudesta saada vapautuksen. Liittymisvelvollisuudesta voi saada vapau-tuksen myös siinä tapauksessa, että vedet pystytään asianmukaisesti käsittelemään ton-tilla tai ne voidaan johtaa vesistöön haittaa ai-heuttamatta. Rännivesien johtaminen vesityn-nyriin ei yksin riitä vapauttamisen perusteeksi. Lupa sadeveden ojaan tai omalle tontille johtamiseen on aina erityistapaus. Vesihuol-tolain mukaan kiinteistön on liityttävä yleisiin verkkoihin (vesi-, viemäri- tai hulevesiverkko), mikäli kiinteistö sijaitsee verkon toiminta-alu-eella.

Miten vastuut ja velvollisuudetjakautuvat?

Kiinteistön pihalla olevat kaivot samoin kuin putket ja tonttijohdot kadulla oleviin runko-johtoihin saakka kuuluvat kiinteistöön ja ovat siksi kiinteistön vastuulla. Asiakkaan velvol-lisuuksiin kuuluu myös olla selvillä viemäriin johdetun jäteveden laadusta ja määrästä. Vesilaitos vastaa kadulla sijaitsevista run-koviemäreistä ja myös vahingoista, mitä muil-le asiakkaille voi johtua viemäritulvista tai tukkeutumisista. Vesilaitos tutkii ja korjaa jat-kuvasti omalla vastuullaan olevia viemäreitä, jotta hulevesien määrä vähenisi. Vesilaitoksen toimenpiteistä ei ole hyötyä, jollei kiinteistöiltä tuleva hulevesimäärä vähene.

Hulevedet rakentamisjärjestyksessä

Kaupunkien ja kuntien rakennusjärjestyksissä voidaan korostaa hulevesien syntymisen eh-käisyä, imeyttämistä ja viivyttämistä ensisijai-sina hulevesien käsittelyn vaihtoehtoina. Ra-kennusjärjestyksessä on kuitenkin otettava huomioon vesihuoltolain mukaiset velvoitteet liittymisestä hulevesiviemäriin vesihuoltolai-toksen toiminta-alueella.

Laatikko 7-1 Esimerkkejä jatkuvan tiedottamisen sisällöstä.

vuilta on hyvä löytyä tietoa myös siitä, keneltä voi tarvittaessa saada lisätietoa hulevesiasiois-ta. Hulevesiasiat koskevat saman kunnan alu-eella monia eri viranomaisia, jolloin sivut on syytä linkittää eri virastojen ja tahojen omil-le sivuille. Hyödyllistä tietoa löytyy esimerkik-si Suomen ympäristökeskuksen ja ilmatieteen laitoksen sivuilta.

7.2 Tapauskohtainen tiedottaminen

Kohdennetussa viestinnässä esite tai tieto-lehtinen tarjoaa hyvän keinon tiedon ja-

kamiseen. Esimerkiksi omakotirakentajille on hyödyllistä jakaa tietoa siitä, miten hulevedet on syytä kunnan alueella ottaa huomioon. Leh-tisen tai esitteen voi liittää osaksi rakentajalle menevää tietopakettia. Esite voi olla tehokkain keino jakaa tietoa hulevesien hallinnasta niille kiinteistöille, jotka sijaitsevat vesistöjen lähellä ja erillisviemäröin-nin alueella. Esitteessä voidaan kertoa niistä toimenpiteistä, joilla voi estää veden tulvimis-ta kiinteistöjen sisälle. Suorajakelun lisäksi esi-te voi olla jaossa esimerkiksi kunnantalolla tai kirjastossa. Vastaavanlainen tietolehti tai esi-te voi olla tarpeen myös muille kohderyhmille, kuten esimerkiksi urakoitsijoille tai rakennus- ja pihasuunnittelijoille Mikäli hulevesistä aiheutuu ongelmia sään-nöllisesti, myös tiedotuskampanjan toteuttami-nen voi tulla kysymykseen. Kampanjaa suunni-teltaessa on kuitenkin tärkeää pohtia tarkoin sen tavoite ja kohderyhmä. Kampanjan viestin täytyy olla selkeä ja kohderyhmää puhutteleva. Kampanjaa voi to-teuttaa esimerkiksi alueilla, jossa hulevesistä aiheutuu säännöllistä haittaa autoilijoille, ja-lankulkijoille ja pyöräilijöille.

42 43

Kohdennettu kampanja voidaan suunna-ta myös pientaloasukkaille siitä, miten tulva-vahinkoja voidaan tehokkaasti torjua ja mitkä ovat eri tahojen omatoimiset ennaltaehkäisy-velvollisuudet hulevesiasioissa. Kampanjat toimivat usein hyvin paikallisel-la tasolla, koska myös ongelmat ja niiden rat-kaisut ovat paikallisia. Suppeammalle koh-deryhmälle on myös mahdollista toteuttaa laaja, valtakunnallinen kampanja esimerkik-si muistuttamaan kiinteistöjen vastuusta ve-sihuoltolaitteiston kunnossapidosta, viemärien asianmukaisesta suojaamisesta ja sadevesivie-märien pitämisestä avoimena.

Miksi vesilaitos perii korotettua jätevesi-maksua jätevesiviemäriin johdetusta hu-levedestä?Hulevesien vuoksi kiinteistöistä johdetaan jä-tevesiviemäriin huomattavasti suurempia mää-riä vettä kuin vesimittarin perusteena oleva laskutus näyttää. Nykyisin jätevesiviemäriin joutuva hulevesi aiheuttaa noin kahden miljoo-nan euron käsittelykustannukset. Kustannuk-sista ovat tähän asti vastanneet kaikki asiak-kaat yleisessä jätevesimaksussa

Miten hulevesi joutuu viemäriin?Kiinteistöltänne voi päätyä hulevesiä jätevesi-viemäriin esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

• Kiinteistönpihallaonyksitaiuseampiakai-voja, joista päätyy sadevesiä jätevesiviemäri-verkkoon. Esim. rännivedet voi olla johdettu tällaisiin kaivoihin, tai vedet johtuvat niistä sa-laojiin mm. tynnyrien ylivuodon kautta. • Kiinteistön salaojat tai autotallin luiskankuivatuskaivo on liitetty kiinteistön pihalla jä-tevesiviemäriin. • Kiinteistölläkulkevatonttiviemärivuotaa,jahulevesiä päätyy viemäriin tätä kautta.

Miten tiedotetaan hulevesiä koskevista kaavamääräyksistäRakennusvalvonta toimii valvovana viranomai-sena ja huolehtii, että kaavamääräys toteutuu. Kaavamääräykset voivat koskea esimerkiksi hulevesien viivyttämistä. Mikäli kaavassa esi-tetään hulevesiin liittyviä määräyksiä, on ra-kennusluvan myöntämisen edellytyksenä kaa-vamääräykset täyttävän hulevesisuunnitelman laatiminen. Hulevesisuunnitelman laatijalla tu-lee olla tehtävään riittävä asiantuntemus.

Rakentajien tietopakettiNiillä pientaloalueilla, missä hulevesien viivy-tystä on edellytetty, ovat rakentajat päätyneet ratkaisussaan usein perinteisiin hulevesikai-voihin, joiden avulla tarvittava viivytystilavuus saavutetaan. Koska viivytysratkaisuja voidaan toteuttaa monin eri tavoin esimerkiksi maan-päällisinä ratkaisuina, on rakentajien tiedot-taminen erilaisista vaihtoehdoista tärkeää. Rakentajille voidaan laatia esimerkiksi havain-nollinen opas kiinteistökohtaisten hulevesien käsittelymenetelmien vaihtoehdoista rakenta-mistapaohjeiden yhteyteen.

Laatikko 7-2 Esimerkkejä tapauskohtaisesta tiedottamisesta.

7.3 Vuorovaikutteinen viestintä

Perinteisten tiedotuskanavien ohella huleve-sistä voi viestiä myös osallistuvan ja vuoro-

vaikutteisen viestinnän kautta. Tällöin tulevat kyseeseen asukas- ja infotilaisuudet eri kohde-ryhmille. Tällaiset tilaisuudet ovat hyvä keino paitsi jakaa tietoa niin myös tarjota kohderyh-mille mahdollisuus kysyä mieltä askarruttavis-ta asioista ja osallistua keskusteluun. Monissa kunnissa järjestetään esimerkik-si infotilaisuuksia omakotirakentajille. Näi-hin tilaisuuksiin kannattaa liittää tietoiskuja myös hulevesiasioista. Osallistava viestintä so-pii hyvin osaksi myös kaavoitusprosessia. Vai: Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään kaa-voitukseen liittyvästä osallistumismenettelys-tä. Kaavoituksen yhteydessä järjestetään usein

yleisötilaisuuksia, joissa myös hulevesiin liitty-vistä asioista voidaan tiedottaa ja keskustella. Infotilaisuudet toimivat hyvin myös mah-dolliseen erityistilanteeseen varautuessa. Mi-käli on näköpiirissä, että hulevesistä voi aiheu-tua vahinkoa esimerkiksi kiinteistöille, yhteiset tilaisuudet tarjoavat nopean keinon saman tiedon jakamiselle mahdollisimman monel-le. Tällöin osallisina voivat olla kaava-alueen maanomistajat, asukkaat ja muut ympäristön käyttäjät. Vahinkojen syntymiseen vaikuttaa merkittävästi se, että kiinteistöjen ja maa-alu-eiden omistajilla ei aina ole selvää käsitystä sii-tä, mihin heidän itse pitäisi vesivahinkojen tor-junnassa kiinnittää erityistä huomiota. Info- ja asukastilaisuuksissa on tarpeen olla paikalla mahdollisimman laaja eri toimialojen edustus. Jos ongelma vaikuttaa yli kuntarajo-jen, niin silloin paikalla on hyvä olla myös naa-purikunnan tai maakunnan edustus.

7.4 Viestintä erityistilanteissä

7.4.1 Yleistä

Luonnonilmiöiden aiheuttamissa erityistilan-teissa nopea viestintä on ensisijaisen tärke-ää. Viestinnän on tällaisissa tilanteissa oltava ennakoivaa ja nopeaa, yhtenäistä, kattavaa ja sen tulee perustua tosiasioihin. Erityistilanteen viestintä jakautuu ennakoivaan viestintään, erityistilanteen aikaiseen viestinään ja jälki-viestintään. Kunnalla on oltava erityistilanteiden viestin-tään valmiuslain määrittämä suunnitelma, on hyvä myös yhdenmukaistaa eri tahojen omien valmiussuunnitelmien kanssa. Sen tulisi sisäl-tää eri toimijoiden roolit ja vastuut, viestinnän kanavat, toiminnan tiedotusvälineiden kanssa sekä sisäisen viestinnän. Suunnitelma on syytä laatia yhteistyössä eri viranomaisten kesken. Suunnitelmassa on tärkeää olla kaikki-en osapuolien ajantasaiset yhteystiedot. Li-säksi erityistilanteissa on olennaista määritel-lä se, miten toiminta saadaan käynnistettyä myös virka-ajan ulkopuolella ja mitä viestintä-välineitä käytetään sisäisessä yhteydenpidossa (esim. Virve-verkko).

Kuten kaikissa erityistilanteissa, viestintä-suunnitelman laatiminen ja tilanteiden harjoit-teleminen jo ennakkoon vaikuttavat keskeisesti erityistilanteiden onnistumiseen. Erityistilan-teet vaativat aina tiivistä yhteistyötä eri viran-omaisten kanssa. Erityistilanteissa korostuu keskitetyn tie-dottamisen tarve. Viestintä onkin syytä kes-kittää tilannetta varten perustettavaan joh-toryhmään. Se koordinoi kaikkea viestintää tiedotteiden lähettämisestä ja mediakontak-teista lähtien. Näin viesti välittyy ulospäin yh-denmukaisena ja samalla vähennetään väärin-käsitysten ja väärien huhujen riskiä.

7.4.2 Erityistilanteiden ennakoiva viestintä

Ennakoivassa viestinnässä pyritään kertomaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sellai-sista toimenpiteistä, joita eri osapuolet voivat tehdä ongelmien minimoimiseksi. Valtakunnal-lisesti tiedotusvastuu on valtiolla, alueellisesti alueellisilla ympäristökeskuksilla sekä kunnilla ja kaupungeilla. Suurelle yleisölle on tärkeää saada oikeaa tietoa yleistilanteesta sekä mahdollisista toi-mintaohjeista ja varoituksista. Ennakkovaroitukset eivät myöskään aina saavuta tehokkaasti kohdeyleisöään. Kos-ka viesti pitää saada nopeasti vastaanotta-jille, paras keino ennakkovaroittamiseen on aina käyttää apuna tiedotusvälineitä. Mikä-li tiedotustilaisuuden järjestämiseen ei ole ai-kaa, lehdistötiedote on syytä lähettää medialle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ajan-tasainen ennakkotieto toimenpideohjeineen on syytä laittaa myös oman organisaation verkko-sivuille. Ennakkovaroituksia voidaan lähettää myös tekstiviesti- tai sähköpostipalveluna. Riittävän ajoissa aloitettu viestintä antaa eri toimijoille paremmat edellytykset onnistua itse torjunta- ja muissa tehtävissä. Hulevesistä aiheutuvan erityistilanteen vai-kutukset vaativat kuitenkin aina monen eri alan asiantuntemusta. On syytä muistaa, että kaikilla toimijoilla on tiedotusvelvollisuus omaa toimialaa koskevissa asioissa. Esimerkiksi jäte-vesien ohijuoksutuksista sekä talousveden laa-tuun tai liikenteeseen liittyvistä kysymyksistä tiedottaminen kuuluu aina kyseisen viranomai-sen vastuulle. Vesilaitokset tiedottavat jäte-veden puhdistukseen liittyvistä kysymyksistä,

44 45

kunnan ympäristöterveydenhuollon viranomai-set talousvesiasioista ja tiehallinnon edustajat liikennejärjestelyihin liittyvistä asioista. Tiedonkulku on syytä taata myös kuntien suuntaan, sillä kunnat toimivat keskeisinä tie-donvälittäjinä poikkeustilanteen aikana. Asuk-kaat ottavat helposti yhteyttä suoraan alueen-sa kuntaan, jolloin kunnan edustajien tulee olla hyvin informoituja tilanteesta. Mahdollisuuksien mukaan on hyvä järjes-tää erillisiä infotilaisuuksia asukkaille ja muille sidosryhmille. Kriisitilanteessa on tärkeää an-taa asukkaille ja vahingonkärsineille tilaisuus kuulla viranomaisten näkemyksiä tilanteesta ja esittää kysymyksiä eri alan asiantuntijoille.

7.4.3 Tilanneviestintä

Alueen asukkaiden ja muiden sidosryhmien ky-symyksiin vastaaminen on keskeinen osa eri-tyistilanteen hoitamista. Infotilaisuuksien lisäksi voidaan verkko-sivuilla kertoa ajantasaista tietoa sekä ava-ta puhelinlinja asukkaiden kysymyksiä varten. Puheluihin vastaavat henkilöt on syytä pitää

jatkuvasti tietoisina tilanteen kehittymisestä. Puhelinlinja on syytä pitää auki mahdollisim-man pitkään itse tilanteen jälkeenkin mahdol-listen korvauskysymysten vuoksi.

7.4.4 Viestinnän seuranta ja arviointi

Viestinnän tarve ei pääty erityistilanteeseen, vaan sen jatkuvuus on keskeinen osa jälkihoi-toa. Jälkihoito vaatii kuitenkin erilaista viestin-tää ja viestintäkanavia kuin itse tilanne. Kaikki erityisviestinnän toimenpiteet on hyvä dokumentoida toiminnan kehittämisek-si tulevaisuudessa. Viestinnän onnistumista voi arvioida esimerkiksi analysoimalla julkisuudes-sa aihetta käsittelevien juttujen määrää ja sä-vyjä. Myös kansalaispalautteen määrää ja si-sältöä analysoimalla esimerkiksi verkkosivujen kautta voi arvioida viestinnän onnistumista eri kohderyhmissä. Hyvin hoidettuna erityistilanne voi tuoda mukanaan hyvää julkisuutta.

Tulva tai rankkasade,kiinteistön suojaaminen

Meriveden pinnan noususta voi tiedottaa en-nakkoon lehdistötiedotteella ja antaa samalla suojautumisohjeita riskikiinteistöille. Suojau-tuminen voi tarkoittaa esim. suojavallien ra-kentamista, herkästi tulvivien kaivojen tulp-paamista tai veden purkureittien avaamista. Ilmatieteenlaitoksen sääpalvelun perusteella voidaan antaa ennakkovaroitus tulvan aiheut-tavan rankkasateen riskistä.

Poikkeukselliset liikennejärjestelyt,esimerkki Tampereelta

Tampereen kaupungilla on sopimus Liikennevi-raston tieliikennekeskuksen kanssa. Tieliiken-nekeskus lähettää liikenteen häiriötilanteista tiedotteita laajasti eri medioille. Myös hulevesi-en tulvimisesta johtuvista häiriötilanteista tie-dotetaan.

Korvaukset

Korvauskysymyksistä voi tarvittaessa järjestää myös infotilaisuuden, jossa asukkaiden kysy-myksiin voidaan vastata keskitetysti.

Laatikko 5-3 Esimerkkejä erityistilanteiden viestittämisestä tiedottamisesta.

8. Maankäytön suunnittelu

8.1 Maankäytön suunnittelujärjestelmä

Maankäytön ohjaamisesta säädetään maan-käyttö- ja rakennuslailla (MRL) ja maan-

käyttö- ja rakennusasetuksella (MRA). Maan-käytön suuntaviivoja esitetään valtioneuvoston hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäyt-tötavoitteissa. Suomen kaavajärjestelmään kuuluvat maakuntakaava, yleiskaava ja ase-makaava. Maakuntakaavan laatii maakunnan liitto ja sen vahvistaa ympäristöministeriö. Yleis- ja asemakaavan laatii kunta. Kaikilla on tehtävä riittävä vaikutusten ar-viointi. Kaavamääräykset voivat koskea muun ohessa haitallisten ympäristövaikutusten es-tämistä. Koska rakentaminen muuttaa paikan vesiolosuhteita, suunnitellun rakentamisen vai-kutus valuma-alueen hydrologiaan on selvitet-tävä. Kaavoituksessa esitettävät maankäytön ratkaisut vaikuttavat ratkaisevasti huleveden määrään ja laatuun. Hulevesien huomioon ot-taminen edellyttää kaikilla kaavatasoilla valu-ma-aluelähtöistä tarkastelua. Sen tulee ulottua kulloisenkin kaavan rajauksen ulkopuolelle si-ten, että sekä vaikutuksia ulkoa alueeseen että alueelta sen ulkopuolelle tarkastellaan riittä-västi. Valuma-aluelähtöinen tarkastelu saattaa joskus edellyttää ylimaakunnallista suunnitte-lua sekä ELY-keskusten ja maakuntien liittojen yhteistyötä.

8.2 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat ohjausväline, jolla valtioneuvosto linjaa

koko maan kannalta merkittäviä alueidenkäy-tön kysymyksiä. Tavoitteet koskevat alue- ja yhdyskuntarakennetta, elinympäristön laatua, yhteysverkostoja, energiahuoltoa, luonto- ja kulttuuriperintöä sekä luonnonvarojen käyt-töä. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tulee maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ot-taa huomioon ja niitä tulee edistää maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja val-tion viranomaisten toiminnassa. Valtakunnalli-sia alueidenkäyttötavoitteita tarkistettiin vuon-na 2008 ja muutokset tulivat voimaan 2009. Tarkistuksen pääteemana on ilmastonmuutok-sen haasteisiin vastaaminen. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on jaettu yleis- ja erityistavoitteisiin sen pe-rusteella, millaisia alueidenkäyttöä ja sen suunnittelua ohjaavia vaikutuksia niillä on. Yleistavoitteet tulee ottaa huomioon maakun-takaavoituksessa ja muussa maakunnan suun-nittelussa, yleiskaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Erityistavoitteet koskevat kaikkea kaavoitusta, mikäli tavoitetta ei ole erityisesti kohdennettu koskemaan vain tiettyä kaavatasoa. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteis-sa keskeisinä periaatteena ovat mm. yhdys-kuntarakenteen eheyttäminen ja elinympäris-tön laadun parantaminen. Yleistavoitteena on mm., että olemassa olevia yhdyskuntaraken-teita hyödynnetään sekä eheytetään kaupun-kiseutuja ja taajamia. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisellä tarkoitetaan hajautuneen yh-dyskuntarakenteen tiivistämistä muun muassa liikennetarpeen vähentämiseksi ja yhdyskun-tien huoltoa palvelevien rakenteiden tehok-

Lisätietoa erityistilanteiden viestinnästä

Kriisiviestintäopas

Viestinnässä hyödynnettävää ajantasaista sekä tilastotietoa löytyy esimerkiksi:

Ilmatieteenlaitoksen ilmastosivutSyke hydrologia

46 47

kaan käytön edistämiseksi. Taajamia eheytet-täessä parannetaan elinympäristön laatua. Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttö-tarpeet. Pohjavesien pilaantumis- ja muutta-misriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitettava riittävän etäälle niistä pohjavesi-alueista, jotka ovat vedenhankinnan kannalta tärkeitä ja soveltuvat vedenhankintaan. Vuoden 2008 valtakunnallisissa alueiden-käyttötavoitteissa on uutena asiana muka-na ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Alu-eidenkäytössä on mm. otettava huomioon viranomaisten selvitysten mukaiset tulvavaa-ra-alueet ja pyrittävä ehkäisemään tulviin liit-tyvät riskit. Alueidenkäytön suunnittelussa uutta rakentamista ei tule sijoittaa tulvavaara-alueille. Tästä voidaan poiketa vain, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen osoitetaan, että tulvariskit pystytään hallitsemaan ja että rakentaminen on kestävän kehityksen mukais-ta. Yleis- ja asemakaavoituksessa on varaudut-tava lisääntyviin myrskyihin, rankkasateisiin ja taajamatulviin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoittei-den toteuttaminen – ensisijaisesti yhdyskunta-rakenteen tiivistäminen – voi johtaa osaltaan hulevesiä muodostavien pintojen lisääntymi-seen. Taajamarakennetta tiivistettäessä lä-päisemättömän pinnan suhteellisen osuuden kasvu vaikeuttaa poikkeuksellisista sääilmiöis-tä aiheutuvan tulvavaaran vähentämistä, ellei näitä vaikutuksia oteta suunnittelussa huhomi-oon. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoittei-den toteutuminen kokonaisuutena edellyttää näin ollen hulevesien hallintatoimia sekä uuden että olemassa olevan rakentamisen yhteydes-sä.

8.3 Valuma-aluelähtöinen suunnittelu kaavoituksen yhteydessä

8.3.1 Maisema ja valuma-alue

Vesiolosuhteet voidaan ottaa kaavoituksessa parhaiten huomioon, kun maankäytön suunnit-telun lähtökohtana on maasto ja maisemara-kenne. Etenkin yleiskaavatyön yhteydessä on laadittu maisemaselvityksiä ja -suunnitelmia maankäytön ohjaamiseksi maisemarakenteen kannalta sopivimmille alueille. Kuntakaavoituk-sen pohjaksi on suositeltavaa laatia maisema-selvitys, jossa esitetään maaston korkeussuh-teet, maaperäolosuhteet ja maisemarakenne, pohjavesien muodostumisalueet sekä valuma-alueiden rajautuminen riittävän laajalta alueel-ta. Lisäksi selvitetään asutuksen sijoittuminen maisemarakenteessa. Korkeimmat vedenjakaja-alueet, jotka usein ovat pohjaveden muodostumisalueita, pyritään säilyttämään rakentamattomina tai sellaisessa käytössä, että pohjaveden imeyttä-minen on mahdollista. Vastaavasti alavimmat laaksopainanteet ja vesistöjen varret pyritään suunnittelemaan osana rakentamatta jätettä-vää viheralueiden verkostoa. Rakentamiselle ovat perustamisolosuhteiden kannalta parhai-ta yleensä korkeimpien ja alavimpien alueiden välille jäävät rinnealueet, jotka ovat yleensä myös vanhimpia asutukseen otettuja alueita. Selännealueet voivat olla usein käyttökelpoista rakentamisaluetta ja joskus joudutaan raken-tamista sijoittamaan rakentamiseen epäedul-lisille alaville alueille, tulva-alueet pois lukien. Silti tontin maastomuodot otetaan huomioon rakennusten sijoittamistavassa ja rakentamat-ta jäävien piha- ja viheralueiden käsittelyssä säilyttämällä tontin korkeimpia ja alavia kohtia rakentamatta. Maisemasuunnitelmassa esitetään hoito- ja kehittämistavoitteet piha- ja puistoalueiden muodostamalle kokonaisuudelle. Maisema-suunnitelmassa määritellään periaatteet ra-kentamattomien alueiden käsittelylle ja viher-alueiden tarkemmalle toteutussuunnittelulle sekä kortteli- että viheralueilla. Taajama-aluet-ta koskeva maisemasuunnitelma on käyttö-kelpoinen tausta laajempaa aluetta koskeval-le hulevesien hallintasuunnitelmille, koska sen

avulla yksittäiset hulevesien hallintatoimet voi-daan kytkeä osaksi vesiaiheiden suunnittelua ja viheralueiden muuta käyttöä. Hulevesien hallintamenetelmät painottu-vat eri tavoin maisemarakenteen eri osissa. Vedenjakaja-alueilla, jotka ovat yleensä mo-reenia, soraa tai hiekkaa, pyritään hulevesien imeyttämiseen pohjavedeksi. Kallioalueilla voi tapahtua imeytymistä halkeamiin ja lisäksi hu-levesiä voidaan suodattaa rakentamisen yh-teydessä muodostuvissa rakennekerroksissa. Rinteissä hidastetaan huleveden virtausta suo-datinrakenteissa, avopainanteissa ja uomissa. Alavilla savikkoalueilla, missä imeytyminen on vähäistä, voidaan likaisia hulevesiä suodattaa kuivatusputkistoilla varustetuissa läpäisevästä materiaalista tehdyissä painanteissa. Puhtaita ja suodatettuja vesiä voidaan viivyttää pihojen ja puistoalueiden vesiaiheiksi suunniteltavissa lammissa ja kosteikoissa ennen niiden purkau-tumista vesistöihin. Asemakaavassa voidaan käsittelyvaihtoehdoista esittää yleisperiaattei-ta ja suosituksia, mutta toteutustapa voidaan jättää rakennuttajien ratkaistaviksi. Maisema-suunnitelmassa esitettyjä periaatteita voidaan havainnollistaa asemakaavan havainnekuvis-sa. Maisemasuunnitelman tulisi olla perustana tonttikohtaiselle pihasuunnitelmalle, jossa ra-kennuttaja esittää hulevesien käsittelyn yksi-tyiskohdat rakennusluvan yhteydessä. Viheralueita koskevassa tarkemmassa mai-semasuunnitelmassa esitetään erilaisten hu-levesien käsittelymenetelmien toteutusperi-aatteet ja liittyminen piha- ja viheralueiden käyttöön ja ilmeeseen. Maisemasuunnitelmas-sa voidaan antaa suosituksia sadepuutarhoina toteutettavien hulevesien imeytysalueiden pin-tamateriaaleista ja kasvillisuudesta. Korttelipi-hojen tai puistoalueiden vesiaiheista voidaan esittää muotoiluperiaatteita ja rantojen käsit-telytapoja. Kun maisemasuunnitelma laadi-taan samanaikaisesti hulevesien hallintasuun-nitelman kanssa, vesimäärien mitoitus kyetään parhaiten ottamaan huomioon arvioitaessa imeytysalueille ja vesiaiheille sopivia tilavara-uksia. Vähäisillä vesimäärillä tulevat parhaiten kysymykseen imeytys- ja viivytyspainanteet, joissa on vettä vain väliaikaisesti. Painanteet ovat yleensä kivimateriaalilla päällystettyjä tai kasvillisuuspainanteita. Kui-vatettuja loivamuotoisia painanteita voidaan hoitaa myös nurmialueina tai niittyinä, jolloin ne ovat ajoittain myös muussa toiminnallisessa käytössä. Avovesipintaisten lampien laajuut-

ta suunniteltaessa veden tulee riittää kuivina aikoina, joten tulevaan vesimäärään nähden laajoja pintoja on vältettävä haihdunnasta ja lämpiämisestä johtuvan kuivumisen tai mah-dollisten leväongelmien takia. Vesimäärää tur-vaa purovesistöstä ja mahdollisista lähteistä tai rakennusten kuivatusvesistä tuleva perus-virtaama. Suuria virtaamia varten tulee ottaa huomioon vedenpinnan nousu- ja leviämis-mahdollisuus virtaamien tasaamiseksi. Virtaa-mia ja vedenpinnan vaihtelua ohjataan sopivan muotoisilla, esimerkiksi kapeilla patorakentei-den aukoilla.

8.3.2 Pohjavesialueet

Pohjavesialueiden suojelemiseksi on asema-kaavaa laadittaessa tarpeen arvioida ja mää-ritellä sellaiset pinnat, joilta hulevedet on syy-tä johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle, jotta ei rikota pohjaveden pilaamiskieltoa. Toisaal-ta pohjaveden muuttamiskielto edellyttää, että ei vähennetä muodostuvan pohjaveden mää-rä vettä läpäisemättömin pinnoin ja johtamal-la hulevedet muodostumisalueen ulkopuolelle. Yllä mainittuja kieltoja käsitellään tämän op-paan osiossa 6 (Hulevesien hallinnan järjestä-minen, vastuut ja velvoitteet). Selvitysten ja suunnittelun perusteella on tehtävissä laskel-mia siitä, kuinka paljon pohjaveden kertymä tulee rakentamisen myötä pienenemään. Pohjaveden muodostumista parantaisi huo-mattavasti pysäköinnin järjestäminen raken-nusten sisälle tai pysäköintialueiden katta-minen ja niiden kattovesien imeyttäminen. Vanhojen, jo rakennettujen alueiden kaava-muutoksissa on mahdollista palauttaa poh-javesien kertymää lähemmäksi luonnollista muodostumista esimerkiksi edellyttämällä kat-tovesien imeyttämistä.

8.4 Maakuntakaava

Maakuntakaavassa esitetään maakunnan kehittämisen kannalta tarpeelliset alueet ja

sen laatii ja hyväksyy maakunnan liitto, hyväk-syy sen korkein toimielin ja vahvistaa ympä-ristöministeriö. Maakuntakaavassa maakunnan

48 49

kehittämisstrategia voidaan konkretisoida kaa-vakartan ja kaavamääräysten avulla alueiden käytön kehittämisperiaatteiksi ja aluevarauk-siksi. Maakuntakaavaa tarvitaan ratkaistaessa useamman kunnan alueelle vaikuttavia alu-eidenkäyttökysymyksiä, joiden käsittely pel-kästään kuntakaavoituksessa ei ole mahdollis-ta tai tarkoituksenmukaista. Maakuntakaavan oikeusvaikutukset sääde-tään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Ne kos-kevat kuntien kaavoitusta, muita viranomaisia ja tietyissä tapauksissa myös suoraan raken-tamista ja muuta alueiden käyttöä. Maakun-takaava on ohjeena kuntien laatimille yleis- ja asemakaavoille. Maakuntakaavan alueiden käyttöä koskevat periaatteet ja siinä osoite-tut alueidenkäyttöratkaisut ovat kunnan kaa-voituksen perustana. Kunnan kaavoituksessa ei voida poiketa maakuntakaavassa osoitetusta kokonaisratkaisusta. Maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettä-vä huomiota mm. alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen, ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjes-telyihin sekä vesi- ja maa-ainesvarojen kestä-vään käyttöön. Luonnonsuojelulain mukaisten ohjelmien ja päätösten tulee olla ohjeena maa-kuntakaavaa laadittaessa. Hulevesien kannalta huomionarvoisia ovat esimerkiksi toimintojen vaikutukset pohjaveteen ja Natura-alueisiin ja -vesistöihin, vedenhankintavesistöihin ja mui-hin vesiensuojelun kannalta tärkeisiin kohtei-siin taajamaympäristöissä. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteis-sa esiin tuotu tulvavaaran välttäminen voi to-teutua maakuntakaavoissa hyödyntämällä ran-nikko- ja vesistötulvien vaara-alueista tehtyjä tulvakartoituksia sekä alimmista rakentamis-korkeuksista annettuja suosituksia. Samoin voidaan hyödyntää kunnissa tehtyjä hulevesi-tulvakarttoja. Rakentamisen tulvia ja veden-laatuhaittoja lisäävä vaikutus ulottuu joskus myös muiden kuntien puolelle. Maakuntakaa-voissa tai maakunnan osa-alueita koskevissa vaihemaakuntakaavoissa on syytä tehdä va-luma-alueisiin perustuvia tarkasteluja, joissa kiinnitetään huomiota ylikunnallisten haittavai-kutusten estämiseen. Maakuntakaavoissa ohjataan logistiikka-alueiden sijoittumista. Sijoituksessa on otet-tava huomioon hulevesien muodostuminen ja niiden hallinta. Laatikossa 8-1 on esimerkki maakuntakaa-vassa esitetyistä tavoitteista ja toisaalta maan-

käytöstä niille aiheutuvista ristiriidoista vuonna 2006 vahvistetusta Uudenmaan maakuntakaa-vasta. Pintavesistä esimerkiksi Vantaanjoki on

merkitty maakuntakaavassa veden-hankintavesistöksi, joka on ominaisuuksil-taan arvokas ja joka voi olla tai on yhdys-kuntien vedenhankinnan kannalta tärkeä. Kaavamääräyksen mukaan ”yksityiskohtai-semmassa suunnittelussa on vesiensuojelu-näkökohdat otettava huomioon siten, ettei vesialueen käyttöä vedenhankintaan vaa-ranneta”.

Vantaanjoki on pääkaupunkiseudun veden-hankinnan varajärjestelmä ja sitä koskeva Natura-päätöksen käsittely on kesken. Joki on tärkeä myös kalastuksen ja muun virkis-tyskäytön kannalta. Jokeen on kuitenkin ta-pahtunut jatkuvasti hulevesistä välillisesti aiheutuneita jätevesipäästöjä pumppaamo-jen ja puhdistamojen ylivuotoina.

Uudenmaan maakuntakaavassa on mer-kitty pohjavesialueet, jotka ovat ominai-

suuksiltaan arvokkaita ja jotka voivat olla tai ovat yhdyskuntien vedenhankinnan kan-nalta tärkeitä. Kaavamääräyksen mukaan ”aluetta koskevat toimenpiteet on suunni-teltava siten, etteivät ne vähennä pysyväs-ti pohjaveden määrää tai heikennä sen laa-tua”. Kaavassa annetaan tavoite pohjaveden tilasta, mutta osa toteutuneesta kehitykses-tä sekä ennen kyseistä kaavaa että sen jäl-keen (päästöt, pohjaveden määrän vähene-minen) on ristiriidassa tavoitteen kanssa.

Pohjavesialueille on maakuntakaavassa osoitettu runsaasti taajamatoimintojen alu-eita; pääosa niistä on jo rakennettu, mut-ta laajeneminen jatkuu edelleen. Samalla myös pohjaveden muodostumiselle mah-dollinen pinta-ala ja pohjaveden määrä on edelleen vähenemässä, koska rakennusjär-jestyksissä on edellytetty yleensä katuvesi-en johtamista hulevesiviemärissä pois poh-javesialueelta.

Laatikko 8-1 Esimerkki pohjavesialueen suo-jelun ongelmista.

Laatikko 8-2 Esimerkki hulevesien vesistövai-kutuksista.

Laatikossa 8-2 on toinen esimerkki Uuden-maan maakuntakaavasta. Tästä esimerkistä käy ilmi hulevesien välillinen vaikutus vesistön veden laatuun.

Maakuntakaavoituksessa voidaan hyödyntää mahdollisia vesihuollon alueellisia yleissuunni-telmia (joita kutsutaan joskus kehittämissuun-nitelmiksi). Joissakin maakunnallisia hankkeita koskevissa vaihemaakuntakaavoissa on arvioi-tu erikseen hulevesien vaikutuksia. Keski-Suo-men 1. vaihemaakuntakaavassa, joka koskee Jyväskylän seudun jätteenkäsittelykeskusta, on tarkasteltu keskuksesta Natura 2000-ver-kostoon kuuluvalle alueelle virtaavien huleve-sien vaikutusta ja esitetty käsittelyä tasausal-tailla.

8.5 Yleiskaava

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kun-nan tulee huolehtia tarpeellisesta yleiskaa-

van laatimisesta ja sen pitämisestä ajan ta-salla. Yleiskaavan hyväksyy kunnanvaltuusto. Kunnat voivat laatia myös yhteisiä yleiskaa-voja. Yhteisen yleiskaavan hyväksyy kuntien yhteinen toimielin ja vahvistaa ympäristömi-

nisteriö. Yleiskaava voi koskea myös kunnan osa-aluetta, jolloin sitä kutsutaan osayleiskaa-vaksi. Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maan-käytön suunnitelma, jossa määritellään eri maankäyttömuotojen sijoittuminen kunnas-sa. Tavoitetta yhdyskuntarakenteen eheyttä-misestä ja tiivistämisestä toteutetaan erityi-sesti yleiskaavoituksen avulla. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava sekä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä asete-tut yleiskaavan sisältövaatimukset on otettava huomioon yleiskaavoissa. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laa-timista.

Yleiskaavan sisältövaatimuksia ovat muun mu-assa:

• yhdyskuntarakenteentoimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys• mahdollisuudetvesi-jajätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla• mahdollisuudetturvalliseen,terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasa- painoiseen elinympäristöön• ympäristöhaittojenvähentäminen.

Yleiskaavoituksessa on otettava huomioon myös odotettavissa oleva hulevesien määrän lisääntyminen ja tästä mahdollisesti aiheutuvat tulvimis- ja vedenlaatuhaitat. Mahdollinen kun-nan hulevesiohjelma tai -strategia tukee yleis-kaavan laadintaa. Tämän oppaan osiossa 11 (Hydrologia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät) käsitellään ilmastonmuutosta ja esi-tetään esimerkkejä sadannasta ja muista hu-levesijärjestelmän mitoitukseen vaikuttavista ilmasto- ja hydrologisista tekijöistä, jotka vaih-televat paikkakunnittain. Varsinaista teknistä mitoitusta ja suunnittelua tarkastellaan tämän oppaan osioissa 14 (Hulevesien hallintamene-telmät ja niiden mitoitus) sekä 18 (Kiinteistö-kohtainen hulevesien hallinta). Yleiskaavoituksen yhteydessä on tarpeen tehdä selvitys tai suunnitelma hulevesistä ai-heutuvien vaikutusten arvioimiseksi ja huleve-sien hallinnan tarpeiden ja keinojen selvittämi-seksi esimerkiksi tulevaa rakentamista varten. Maakuntakaavan laatimisen yhteydessä tehty-jä selvityksiä täydennetään ja tarkennetaan, ja

50 51

jos maakuntakaavan tukena ei tällaisia selvi-tyksiä tai suunnitelmia ole lainkaan, joudutaan ne tässä vaiheessa laatimaan valuma-aluetar-kastelun kannalta laajempina kuin muutoin. Niissä tilanteissa, kun yleiskaavatasol-la katsotaan tarpeellisesti selvittää hulevesi-kysymyksiä tarkemmin, on tärkeää olemas-sa olevan ja suunnitellun, uuden rakentamisen yhteensovittaminen siten, että vältytään hule-vesistä aiheutuvilta laadullisilta ja määrällisil-tä ongelmilta. Tätä varten tulee selvittää hu-levesijärjestelmien tulvimisen sekä pohja- ja pintavesien sekä arvokkaiden luontokohteiden suojelun kannalta tärkeät kohteet ja määritel-lä niille tarvittaessa muuta suunnittelualuet-ta tiukemmat hulevesien hallinnan tavoitteet. Kunnissa, joissa maankäytön kehitys on voi-makasta, on suositeltavaa laatia koko kunnan alueelle erillinen hulevesisuunnitelma riskikoh-teiden kartoittamiseksi. Se voidaan toteuttaa luontevasti myös vesihuollon kehittämissuun-nitelman yhteydessä. Olemassa olevan hulevesiviemärijärjestel-män kapasiteetti ja tarvittavat tulvareitit on otettava huomioon, jotta vältytään hulevesi-tulvien lisääntymiseltä maankäyttöä tiivistettä-essä. Tarvittaessa olisi hyvä kartoittaa huleve-situlvien vaara-alueita. Tiedot purovesistöjen, lampien ja järvien valuma-alueista, joihin tule-va rakentaminen vaikuttaa, ovat lähtökohtana arvioinnille. Tulvien hallintaan kunnassa velvoittaa laki tulvariskien hallinnasta (620/2010). Tämän lain mukaan kunnan tehtävänä on mm. laatia nimetyille merkittäville hulevesitulvariskialueil-le kartat, jotka kuvaavat erisuuruisilla toden-näköisyyksillä esiintyvien tulvien leviämisalu-eita (tulvavaarakartta), sekä kartat, joista ilmenevät tällaisista tulvista mahdollisesti ai-heutuvat vahingolliset seuraukset (tulvariski-kartta). Tällaiset kartat ovat luonnollisesti kes-keistä aineistoa yleiskaavoja laadittaessa. Selvitysten ja yleiskaavan maankäytön pe-rusteella arvioidaan hulevesien lisääntyminen ja esitetään periaatteet hulevesien vähentä-miselle ja käsittelylle tarkemmassa maankäy-tön ohjauksessa. Useimmiten hulevesien hal-lintaan varatut alueet yleiskaavatasolla ovat ohjeellisia ja alueen pääkäyttötarkoitus on jo-kin muu kuin hulevesien hallinta, esimerkiksi viheralue. Mikäli riittävä tila hulevesien hallin-nalle halutaan varmistaa, voidaan käyttää suo-javiheralue tai vastaavaa merkintää, muut toi-minnot eivät kilpaile ko. alueiden tilankäytöstä.

Yleiskaavassa tai kunnan osaan laadittavas-sa osayleiskaavassa voidaan tarvittaessa antaa yleispiirteisiä määräyksiä hulevesien hallintaan käytettävien toimenpiteiden mitoituksesta, esimerkiksi viivytystilavuudesta tiettyä määrää vettä läpäisemätöntä pintaneliömetriä kohden. Lisäksi yleiskaavaan tai osayleiskaavaan voi-daan yleispiirteisesti osoittaa tilavaraukset ja paikat alueellisten hulevesien käsittelyä varten rakennettavien kosteikkojen, altaiden, lammi-koiden tai muiden vastaavien alueiden toteut-tamista varten, vaikka rakenteiden suunnittelu, mitoitus ja tarkka sijoittuminen on yleensä tar-koituksenmukaista jättää myöhempiin suunnit-teluvaiheisiin.

Laatikossa 8-3 on kuvattu esimerkkinä huleve-sien vaikutusten huomioon ottamisesta Helsin-gin yleiskaava vuodelta 2002, jossa keskeisenä tavoitteena oli kaupunkirakenteen tiivistämi-nen.

Yleiskaavan vaikutuksia selvitettäessä laskettiin uusien rakentamisalueiden vai-

kutus purojen virtaamien lisääntymiseen va-luma-alueittain, mikäli rakentaminen teh-täisiin perinteiseen tapaan. Selvityksessä esitettiin virtaamia tasaavien vesialueiden muodostamista purojen yhteyteen kompen-soimaan läpäisemättömien pintojen kasvua. Yleiskaavaselostuksessa suositellaan huo-mion kiinnittämistä vesisuhteiden säilyttä-miseen. Yleiskaava edellyttää, että purojen valuma-alueilla maankäytön suunnitelmis-sa arvioidaan maankäytön muutosten vai-kutukset vesiympäristöön, vältetään hai-tallisten muutosten syntyminen ja pyritään poistamaan aikaisemmin aiheutettuja haital-lisia muutoksia.

Koko Vantaan kaupungin hulevesiohjel-ma hyväksyttiin kaupunginhallituksessa

keväällä 2009. Työn käynnistyessä Vantaan yleiskaavan tarkistus oli valtuuston hyväksy-mistä vaille valmis. Koko kaupungin alueel-la on nyt voimassa yleis- ja osayleiskaavat, mikä helpottaa kokonaisvaltaisen ohjelman käyttöönottoa, vaikka ohjelman edellyttä-mät tilavaraukset ja maankäytölliset ratkai-sut eivät vielä sisälly yleiskaavallisiin suun-nitelmiin.

Hulevesiohjelman jatkotöistä ehkä merkittä-vimpiä toimenpiteitä on maankäytön suun-nittelun eri vaiheiden kytkeminen hulevesien hallintaan sekä yleis- että asemakaavoituk-sessa. Yhteisen ohjeen laatiminen hulevesi-en hallinnan toimintamallista suunnittelua ja rakentamista varten Vantaalla on merkittävä työväline erityisesti paljon hulevesiä tuot-taville kohteille (logistiikka-alueet, kaupan suuryksiköt, varikot, ym.). Tavoite on myös listata voimassa olevien kaavojen perusteel-la hulevesien hallinnan riskialueet.

Hulevesiohjelma tulee muuttamaan nykyi-siä maankäytön suunnittelukäytäntöjä eri-tyisesti logistiikka-alueilla, joita Vantaal-la on runsaasti ja joita hakeutuu kaupunkiin edelleen. Laajat yhtenäiset asfalttipintaiset korttelit, joihin sisältyy myös pohjavesien suojelun kannalta haitallisten aineiden käsit-telyä, ovat erityisen haasteellisia hulevesien imeyttämisen näkökulmasta.

Laatikko 8-3 Esimerkki hulevesistä Helsingin yleiskaavassa.

Laatikko 8-4 Esimerkki hulevesiohjelman hyö-dyntämisestä maankäytön suunnittelussa.

Osayleiskaavassa esitetään yleensä yleiskaa-vaa tarkemmin kunnan osa-alueen maankäy-tön periaatteet ja selvitetään vaihtoehtoisten rakentamistehokkuuksien ja viheralueiksi jä-tettävien alueiden suhteita. Mitä yksityiskoh-taisempi kaava, sitä paremmin voidaan tarkas-tella hulevesien käsittelytapoja rakennettavilla

tonttialueilla, liikennealueilla ja kunnan raken-nettaviksi tulevilla yleisillä alueilla. Tampereen ja Lempäälän kuntien yhtei-sen Vuoreksen osayleiskaavoituksen yhteydes-sä haluttiin estää lähinnä Tampereen puolelle suunnitellun rakentamisen haittavaikutukset herkkien järvien veden laatuun ja Lempää-län puolelle virtaavien purojen vesimääriin. Osayleiskaavan pohjaksi tehtiin selvitys Vuo-reksen hulevesien laadullisesta ja määrällises-tä hallinnasta. Tätä kuvataan tämän oppaan osiossa 9 (Hulevesien hallinnan suunnitte-lu). Osayleiskaavan liitteenä on hulevesien kä-sittelystä ohjeet, joita on tarkennettu alueen asemakaavoituksen yhteydessä. Osayleis-kaavaselostuksen mukaan ympäristöhaitto-jen lieventämiseksi ja estämiseksi hulevesien laadullisessa ja määrällisessä hallinnassa käy-tetään ekologisia menetelmiä (pintavalutus, imeytys, lammikot ja laskeutusaltaat). Alueen asemakaavoitusvaiheen suunnittelussa tulee varata hulevesien imeyttämiseen ja käsittelyyn soveltuvia alueita. Vantaalla hulevesiohjelma on vahvasti si-dottu maankäytön suunnitteluun ja se on myös osa kaupungin maankäytön ja ympäristön toi-mialan ympäristöohjelman 2008 – 2013 to-teuttamista. Ohjelman toteutuminen vaatii paitsi pitkäjänteistä työtä myös ehdottomas-ti kaikkien eri osapuolten yhteistä sitoutumis-ta; kaupungin asiantuntijat, luottamusmiehet, yhteistyökumppanit sekä asukkaat ovat näistä tärkeimpiä. Suuremmissa kaupungeissa voikin olla tarpeellista osoittaa organisaatiosta jopa erikseen henkilö, joka koordinoi hulevesiasioi-den hoitamista suunnittelun eri tasoilla. Helsingin hulevesistrategia, jossa linjattiin tarkemmin hulevesien hallinnan periaatteita, vahvistettiin vuonna 2008. Hulevesistrategioi-ta ja -ohjelmia on laadittu tai on tekeillä useis-sa muissakin kaupungeissa, ainakin Espoos-sa, Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Oulussa, Turussa ja Vantaalla.

Vantaan hulevesiohjelma liittyy kiinteästi kaik-keen kestävän ympäristön suunnitteluun ja to-teutukseen. Vantaan hulevesiohjelman hyö-dyntämistä maankäytön suunnittelussa on kuvattu laatikossa 8-4.

52 53

8.6 Asemakaava

Asemakaavalla ohjataan alueiden käytön yk-sityiskohtaista järjestämistä. Asemakaa-

voissa esitetään toimenpiteitä haitallisten ym-päristövaikutusten – myös hulevesihaittojen – estämiseksi. Vaikka yksittäinen asemakaa-va vaikuttaa yleensä vain pieneltä osalta va-luma-alueen virtaamiin ja veden laatuun, kaa-voitusperiaatteiden vaikutus kertautuu kunnan asemakaavoituksen edetessä vuosikymmenien kuluessa. Asemakaavassa määritellään aluerajaukset yleiskaavassa esitetyille toiminnoille ja maan-käyttömuodoille. Asemakaavassa esitetään ra-kentamisen tehokkuus, kerroskorkeudet ja ra-kennusten sijoittamiseen varattavat alueet sekä määräyksiä muiden tonttialueiden käsit-telystä. Koska asemakaavassa määritellään rakennettavien ja rakentamatta jäävien ton-tin osien ala ja sijoittuminen, sillä vaikutetaan keskeisesti myös vesiolosuhteiden muuttumi-seen kaavoitettavalla alueella. Maaston kor-keussuhteiden ja valumasuuntien huomioon ottaminen on tärkeää valumavesien johtami-sessa. Asemakaavamääräyksillä voidaan asettaa vaatimuksia hulevesien hallinnasta – esimer-kiksi viivyttämisestä, imeyttämisestä tai kä-sittelystä niiden puhdistamiseksi – tontti-, lii-kenne- ja viheralueilla. Hulevesien hallinnasta voidaan esittää korttelia ja yleisiä alueita kos-kevia yleismääräyksiä ja kaavakartassa voi-daan osoittaa ohjeellisia paikkoja esimerkiksi hulevesien käsittely- tai viivytysalueille. Ra-kentamistapaohjeissa usein tarkennetaan to-teutusohjeita. Toteutusta voidaan kuvata myös kaava-aluetta koskevassa maisemasuunnitel-massa, lähiympäristö- ja pihasuunnitelmissa ja hulevesien hallintasuunnitelmassa. Laatikos-sa 8-5 on esimerkki hulevesiohjelman tavoit-teiden huomioon ottamisesta asemakaavoituk-sessa Vantaalla.

Vantaalla asemakaavojen yhteydessä laa-ditaan erillinen hulevesien hallintasuun-

nitelma, jossa selvitetään mm. huleveden määrä, valumareitit ja tulvareitit (vastuu-tahot kaupunkisuunnittelu, kuntatekniikka, ympäristökeskus). Asemakaavoissa anne-taan kaavamääräyksiä hulevesien luonnon-mukaisesta ja avoimesta käsittelystä. Tont-tien, katujen ja viheralueiden mitoituksissa otetaan huomioon hulevesien käsittelyn vaa-timat tilavaraukset (vastuutahot kaupunki-suunnittelu, kuntatekniikka, ympäristökes-kus). Hulevesien hallinta otetaan huomioon myös tonttien myynti- ja vuokraehdoissa sekä maankäyttösopimuksissa (yrityspalve-lut).

Kaavoitusprosessiin liittyen kaava-alueil-la tehdään useita tutkimuksia ja selvi-

tyksiä, jotka palvelevat myös tulvasuojelua. Pohjatutkimusten ja rakennettavuusselvi-tyksen avulla määritellään maaperän laatu, esirakentamistarve sekä rakennusten ja ra-kenteiden alustavat perustamistavat. Ran-ta-alueilla selvitetään stabiliteettilaskelmin rakentamiskelpoisuus tulviern sekä sortu-ma- ja vyörymäherkkyyden varalta. Maape-rän pilaantuneisuustutkimusten perusteella tehdään arviot maaperän kunnostusmene-telmistä ottamalla huomioon myös tulvaris-ki. Asemakaavoituksen yhteydessä esite-tään katujen alustava tasaus, hulevesivie-märeiden sekä avo-ojien sijainti ja tulvarei-tit. Tulvareitit ja tarvittaessa myös avo-ojat merkitään asemakaavakarttaan. Tulvareit-tien varmistaminen asemakaavassa on eri-tyisen tärkeää, koska niitä pitkin hoidetaan mitoitussadetta suuremmista sateista aiheu-tuvien vesimäärien poisjohtaminen hallitus-ti katupintoja, painanteita ja muita tulvareit-tejä pitkin vesistöihin tai paikkoihin, joissa niistä ei aiheudu vahinkoa liikenteelle eikä kiinteistöille.

Laatikko 8-5 Esimerkki Vantaan hulevesioh-jelman tavoitteesta ottaa hulevedet huomioon asemakaavoituksessa.

Laatikko 8-6 Maankäyttöön liittyvät tutkimuk-set ja selvitykset.

Hulevesirakenteille tarvittavat tilavaraukset määritellään asemakaavoituksen yhteydes-sä tehtävän erillisen suunnitelman perusteella. Kaavassa on varattava riittävä tila menetelmi-en – esimerkiksi imeytyksen ja maaperäsuo-datuksen – tarvitsemalle tilapäiselle lammikoi-tumiselle. Teollisuus- ja liikealueiden hulevedet tulisi pääsääntöisesti käsitellä tonttialueilla ja yleisten katu- ja pysäköintialueiden vedet vas-taavasti viherkaistoilla, jotta hulevesien hallin-ta olisi selkeästi aiheuttajan vastuulla. Huleve-sien hallintarakenteita voidaan teollisuus- ja liikealueilla käyttää alueiden ilmeen paranta-miseen samaan tapaan kuin asuinalueilla, vaik-ka myös maanalainen imeytys ja viivytys ovat mahdollisia varsinkin jos tilaa on rajoitetusti. Kunta voi tekemällä yleisille alueille imeytys-tä, viivytystä ja johtamista koskevan kaava-merkinnän sitoutua hulevesien käsittelyaluei-den toteutukseen osana hulevesijärjestelmää ja rakennettavia puistoalueita. Asuinalueiden läheisyydessä hulevesi-en hallintaan tarvittavat pysyvät tai tilapäi-set vesialueet tulee säilyttää melko matalina ja loivaluiskaisina turvallisuuden takaamiseksi. Turvallisuuden näkökulmasta hulevesien käsit-telyalueet eivät kuitenkaan eroa ratkaisevasti luonnonvesistöistä tai tilapäisistä tulva-alueis-ta, joiden muodostumiseen runsailla sateilla on

aina varauduttava. Pohjavesialueille sijoittuvissa asemakaa-voissa voidaan esittää määräyksiä kattovesien imeyttämisestä tontilla. Likaisempien – kuten piha- ja liikennealueiden – hulevesien käsitte-lyä koskevat vaatimukset tulisi sisällyttää kaa-vamääräyksiin erityisesti pohjavesialueilla ja herkkien vesistöjen yhteydessä. Lisäksi asiaa on syytä käsitellä kaavaselostuksessa. Katualueet ja yleisten teiden alueet tulee mitoittaa asemakaavoissa siten, että alueen hulevesien epäpuhtauksien suodattamiseen on tilaa. Jos laajempi hulevesien käsittelyalue on tarpeen, voidaan käyttää esimerkiksi suojavi-heralueen merkintää. Hulevesien johtamisen ja käsittelemisen yksityiskohtainen suunnitte-lu kuuluu katusuunnitelman ja tiesuunnitelman laatimiseen. Pohjavesialueilla tulee olla määrä-ykset pohjaveden suojaamisesta. Teitä alittavien rumpujen mitoitus voi ra-joittaa mahdollisuuksia uoman virtaamien li-sääntymiseen. Tämä voi edellyttää, että läpäi-semättömien pintojen lisääntymisen vaikutus kompensoidaan kaavamääräyksissä vaaditta-villa – esimerkiksi viivyttävillä tai imeyttävillä toimenpiteillä.

Helsingin kaupungin tulvastrategiassa on linkitetty kaavoitus ja tulviin – myös muihin kuin hulevesitulviin – varautuminen. Laatikos-sa 8-6 on kuvattu strategiassa mainitut maan-käyttöön liittyvät tutkimukset ja selvitykset, joita edellytetään uusilla kaava-alueilla.

Kunta voi tehdä yksityisten maanomistajien ja rakennuttajien kanssa kaavoitukseen ja kaa-vojen toteuttamiseen liittyviä maankäyttösopi-muksia. Maankäyttösopimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Maankäyttöso-pimuksissa ei voida sopia sitovasti kaavojen si-sällöstä. Sopimus voidaan tehdä osapuolia si-tovasti vasta sen jälkeen, kun kaavaluonnos tai – ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä. Maan-käyttösopimukseen voi sisältyä maanomista-jan ja/tai rakennuttajan velvollisuus osallistua kunnallistekniikan kustannuksiin. Myös huleve-sien käsittelyn järjestämistä koskevat ratkaisut ja niiden toteuttaminen voidaan sisällyttää so-pimukseen.

8.7 Asemakaavojen ja rakennusjärjestysten muuttamistarve

Tarve parantaa hulevesien hallintaa voi olla syy asemakaavamuutoksiin esimerkiksi to-

detuilla tulvavaara-alueilla ja niihin vaikuttavil-la yläpuolisilla alueilla. Hulevesien imeytys- ja käsittelyvaatimuksia voi olla tarpeen tiuken-taa myös pohjavesialueilla. Hulevesien hallin-taa voidaan edistää esimerkiksi edellyttämällä hulevesien hallintaa ja samalla muita taaja-maekologiaa palvelevia toimenpiteitä raken-

54 55

nusoikeuden kasvattamiselle kuten esimerkiksi Malmössä ja Seattlessa. Kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjes-tyksessä esitettävät periaatteet tulisi uudis-taa sellaisiksi, että esimerkiksi liikennealueiden hulevesien käsittely olisi ensisijainen tarkastel-tava vaihtoehto hulevesiviemäriin johtamisen sijaan. Vanhoilla asemakaava-alueilla voi olla mo-ninaisia tarpeita kaavamuutoksiin, esimerkik-si tiivistäminen, kosteushaitat tai kasvanut tai kasvava tulvariski. Laatikossa 8-7 on esimerkki järjestelmällisestä vanhojen kaavojen ajanta-saistamistarpeen arvioinnista tulvariskin näkö-kulmasta Helsingin kaupungin tulvastrategias-sa määritellyillä rakennetuilla alueilla.

Tulvavaara-alueilla on runsaasti vanhoja asemakaavoja, joissa ei ole kaavamää-

räyksiä tai -merkintöjä tulvariskin varalta, kuten maanpinnan ja rakennusten lattioiden korkeustasoja. Maankäytön suunnittelun kannalta on tärkeää, että tulvavaara-aluei-den asemakaavat inventoidaan ja säännöl-lisin välein arvioidaan kaavojen ajanmukai-suus tulvariskin kannalta. Tämän perusteella voidaan päättää onko kaava vanhentunut ja onko tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin kaavan uudistamiseksi. Tavoitteena on suojata aina-kin uudet rakennukset tulvilta vastaavin kri-teerein kuin uusissa asemakaavoissa sekä pyrkiä maankäytön keinoin vähentämään tulvien aiheuttamia vahinkoja olemassa ole-ville rakenteille.

Laatikko 8-7 Tulvasuojelu

Rakennusjärjestyksiä voitaisiin uudistaa sel-laisiksi, että ne tukevat hulevesijärjestelmien saneerausta ilman tarvetta kaavamuutoksiin. Rakennusjärjestyksiä tarkastellaan lähemmin tämän oppaan osiossa 10 (Rakennusvalvonta).

8.8 Esimerkkejä kaava- määräyksistä, -merkinnöistä ja rakentamistapaohjeista kaavoissa

8.8.1 Hulevesimerkinnät kaavoissa

Hulevesiä koskevista kaavamerkinnöistä ei ole ollut Suomessa yhtenäistä ohjeistoa, vaan kunnat ovat määritelleet itsenäisesti merkin-töjään. Seuraavassa esitellään käytössä ollei-ta merkintätapoja. Jatkossa tulee harkittavak-si, tarvitaanko merkintätavan yhtenäistämistä uusissa kaavoissa. Varhaisimmissa kaavoissa hulevesien kä-sittelyyn tarkoitetuille kosteikoille on käytet-ty viheralueelle ohjeellisesti rajattua merkintää wk. Joissakin uusissakin kaavoissa tai kaava-luonnoksissa on käytetty vesialuemerkinnästä W johdettua hulevesimerkintää. Uudessa Mar-ja-Vantaan asemakaavaluonnoksessa on käy-tetty ohjeellisesta hulevesialueesta merkintää wh ja ohjeellisesta hulevesireitistä merkintää wr. Hulevesien johtamista varten on käytetty perinteistä oja -merkintää tarkoittamaan sekä avo-ojaa että hulevesiä johtavaa painannet-ta. Hulevesien käsittelyalueita varten on useis-sa kunnissa alkanut vakiintua käyttöön hule -merkintä, jolle on annettu numeron mukainen lisäselitys kaavamääräyksissä sekä mahdolli-nen ohjeellinen aluevaraus. Hulevesien käsitte-lyalueelle on käytetty myös erityisaluemerkin-tää E ja asutukseen liittyville sadepuutarhoille merkintää sp. Hule -merkintä on ollut käytössä kaiken tyyppisten maankäyttömuotojen yhteydessä: asuinkortteli-, pysäköinti-, teollisuus-, ja yleis-ten rakennusten, viher- ja suojaviheralueilla sekä toimisto- ja liikekortteleissa. Korttelialu-eilla on käytetty tonttia koskevaa yleismäärä-ystä, joka edellyttää hulevedet imeytettäviksi tai määräystä, että rakennuslupa-asiakirjoi-hin tulee sisältyä hulevesien hallintasuunnitel-ma. Uusia kaavoja laadittaessa kuntien kaava-määräyksiä on monipuolistettu kaavoituksen edetessä sen mukaan, onko kaavoitettavil-la alueilla pohjavesialuetta tai tuleeko alueelle teollisuutta, liikealueita tai esimerkiksi likaisia

hulevesiä tuottava jätealue tai muu erityisalue. Kaavamääräyksissä on täsmennetty hule-vesien käsittelyrakenteille vaadittavia mitoi-tuksia esittämällä varastotilavuus tai käsittelyl-le varattavan alueen prosentuaalinen pinta-ala päällystettyä alaa kohti. Mitoitusvaatimuksena on edellytetty esimerkiksi, että hulevesien kä-sittelyyn tehtävien painanteiden, altaiden tai säiliöiden mitoitustilavuuden tulee olla 1 m3 jo-kaista sataa päällystettyä neliömetriä kohti ja että rakenteiden vesitilavuuden tulee tyhjentyä 12 tunnin aikana. Hulevesien viivyttämiseen on vaadittu varattavaksi vettä läpäiseviä pinto-ja vähintään 5, 10 tai 15 % tontin pinta-alasta. Käsittelyalueen mitoitusperusteena on joissa-kin tapauksissa vaadittu mitoitusta vähintään 10 mm 10 minuutin sateelle. Useampaa kort-telia koskevan keskitetyn imeytysalueen mitoi-tuksena on edellytetty tarkka imeytysaltaan tai -kentän vähimmäistilavuus. Likaisille hulevesil-le on esitetty vaatimus öljyn, hiekan ja roskien erottamisesta ja että hulevedet saa laskea pur-kuojiin vain näytteenoton kautta. Käsittelyalueiden mitoitusta koskevilla kaa-vamääräyksillä varmistetaan vesiensuojelu ja vaadittavien toimenpiteiden riittävyys eri sa-dantatilanteissa erityyppisillä alueilla, esimer-kiksi kun pohjavesialueen tai herkän vesistön suojelu on tärkeää. Vaihtoehtona täsmällisille kaavamääräyksille on yleismerkintä tai ohjeel-linen aluevaraus ja kaavamääräyksissä esitetty vaatimus menetelmien mitoituksen ja raken-teiden tarkentamisesta rakennuslupavaiheessa hulevesien hallintasuunnitelman perusteella. Asemakaavan tulee joka tapauksessa sisältää vaatimukset hulevesien käsittelystä sellaisessa muodossa, että asianmukaisesta toteutuksesta voidaan varmistua. Kaavamääräysten ei kuitenkaan pidä olla sillä tavalla sitovia, että mitoitusvaatimukset, esimerkiksi vaatimus 12 tunnin aikana tyh-jentymisestä, pakottaisi vain tietyn tyyppisen menetelmän käyttöön. Tyhjentymisvaatimusta voidaan täsmentää siten, että se koskee sään-nöstelytilavuuteen laskettavaa vesitilavuut-ta, jolloin osa tilavuudesta voi jäädä pysyväksi vesipinnaksi esimerkiksi pihalammikossa. Jos kunta sitoutuu hulevesien käsittelyrakenteiden toteutukseen osana hulevesijärjestelmien, vi-heralueiden ja katujen rakentamista, on sovit-tava toteutusperiaatteista kaavoituksen yhtey-dessä kunnan eri organisaatioiden kesken.

8.8.2 Karanojan-Painokankaan osayleiskaava, Hämeenlinna

Karanojan-Painokankaan yleiskaavasuunnit-telun yhteydessä on tehty valuma-aluetar-kastelua ja suunniteltu imeyttämispaikkoja. Imeytyspaikat on osayleiskaavassa merkitty merkinnällä hv. Osayleiskaavan laatiminen on kulkenut asemakaavoituksen jäljessä ja Mo-reenin laajalla logistiikka-alueella muodos-tuvia vesiä on johdettu lähimetsiin ja -ojiin. Osayleiskaavaluonnoksessa imeytyspaikak-si suunniteltu alue on asemakaavassa osoitet-tu osin rakennettavaksi ja vain osaa kosteikos-ta voidaan käyttää hulevesien viivyttämiseen. Kuvasta 8-1 ilmenee kaavassa esitetty huleve-sien hallinta (seuraavalla sivulla). Jos hulevesiä aiotaan jatkossa hallita avoi-men maastoon johtamisen periaatteella, tu-levissa asemakaavoissa tulee varata riittävät alueet imeytykseen ja viivytykseen joko ton-teilla tai yleiseksi alueeksi jäävällä alueella.

8.8.3 Gerbyn asemakaava, Vaasa

Suomessa varhaisimpia asemakaavoja, jois-sa hulevesien imeyttäminen ja käsittely oli jo alusta alkaen mukana, oli vuonna 1983 val-mistunut Gerbyn asemakaava Vaasassa. Kaava perustui osayleiskaavoituksen yhteydessä laa-dittuun maisemanhoitosuunnitelmaan ja siihen liittyneeseen maisemalliseen maankäyttösuun-nitelmaan. Suunnittelussa rakentaminen py-rittiin sijoittamaan maaston kannalta parhaille paikoille niin että kaupunkirakenne sopeutuisi luontorakenteeseen. Suunnittelussa tavoittee-na oli luontaisten hydrologisten olosuhteiden säilyttäminen siten, että tonteista vähintään 50 % säilyy maaperältään läpäisevänä. Hule-vedet esitettiin imeytettäviksi tonteilla ja yli valuva vesi johdettavaksi asuinalueen keskel-le maastopainanteisiin toteutettuihin lampi- ja kosteikkoketjuihin. Pääosa hulevesistä virtaa alueelta avouomia pitkin mereen. Alueelle li-säksi tehty hulevesiviemäri toteutettiin keven-netyn kunnallistekniikan periaatteella siten, että putkimitoitus voitiin pienentää tavanomai-sesta hulevesiä imeyttämällä ja viivyttämällä. Puistoalueille toteutettu hulevesien viivytysjär-jestelmä on esitetty puistoalueille sijoittuva-na kaavamerkintänä ja hulevesien imeyttämi-

56 57

Kuva 8-1 Painokankaan purot, ojat ja hulevesien laskeutus- ja viivytysalueet.

nen ja johtaminen on esitetty asukkaita varten tehdyssä ohjevihkossa. Siinä annetaan suosi-tuksia tontin kasvillisuuden kehittämisestä ja sadeveden imeyttämisestä sorasaartojen ja ki-vikaivojen ja niistä vettä eteenpäin johtavien salaojaputkien avulla. Alueesta muodostui hyvä esimerkki hule-vesien käsittelyyn tarkoitetun lampi- ja pai-nannejärjestelmän toimimisesta asemakaavan keskeisenä suunnitteluideana. Kuvassa 8-2 on esitetty alueen pintavesien pidätysjärjestelmä.

Kuva 8-2 Gerbyn pintavesien pidätysjärjestelmä (Jorma Panu).

8.8.4 Viikin ekorakentamisalue, Helsinki

Viikin Latokartanon alueelle Helsingissä toteu-tettiin 1990-luvun lopulla ekorakentamisalue, jonka yhteydessä kokeiltiin myös huleveden imeyttämistä ja hyötykäyttöä viljelypalstoilla. Aiemmin suoristettu Viikinoja siirrettiin ja to-teutettiin luonnonmukaisena purouomana, jo-hon liittyy tulva-alue. Ekorakentamisaluee-seen kuuluivat keskeisesti ns. vihersormet eli viljelypalsta-alueet ja kortteleiden rajana ole-vat painanteet, jotka toimivat myös hulevesien pintavaluntareitteinä. Kortteleiden hulevedet johdetaan katoilta imeytykseen, umpinaisiin kasteluvesikaivoihin ja pintakourujen kautta painanteeseen ja edelleen Viikinojaan. Varsi-nainen imeytys pohjaveteen ei pohjan savisuu-den takia ole mahdollista, mutta suotautumista tapahtuu pinnan rakennekerroksiin. Alueelle on

toteutettu hulevesiviemäri lähinnä maaperän kuivatusvesille. Yhdessä korttelissa huleve-siä johdetaan kouruja pitkin sateisena aikana avovesipintana, muulloin kivikkona näkyvään pihalampeen. Alue on toiminut esimerkkikoh-teena hulevesien käsittelymenetelmistä pää-kaupunkiseudulla. Periaatteita on sovellettu alueeseen pohjoi-sessa rajautuvalla Latokartano 3-alueella. Alu-

een kaavakartassa ei ole varsinaisia hulevesiä koskevia kaavamääräyksiä tai aluevarauksia mutta kaavaan liittyvissä rakentamistapaoh-jeissa on puistoalueeseen rajautuvia korttelei-ta koskeva määräys hulevesien johtamisesta viereiselle viheralueelle. Vettä läpäisemättö-miä pintoja on vältettävä. Kuivatusvedet suo-sitellaan johdettaviksi hajautetusti pintara-kenteina, pitkien virtausreittien avulla. Lisäksi

58 59

kuivatusvedet tulisi varastoida vesiaiheisiin ja kasteluun. Kosteudelle arat rakenteet – kuten sokkelien vierustat – suojataan maan pinnan kallistuksilla, kosteussuluilla ja salaojituksella, joka johdetaan hulevesiviemäriin. Kahta kort-telia koskee myös vaatimus tulvareiteistä, joil-le ei saa sijoittaa vesien virtausta estäviä ra-kenteita. Kortteleiden toteutuksen yhteydessä aino-astaan julkisten rakennusten eli päiväkodin ja korttelitalon hulevesiä johdetaan muotoiltu-ja pintauomia pitkin viheralueelle. Tämä osoit-taa, että pelkästään rakennustapaohjeet eivät ole riittävän vahva keino hulevesirakenteiden toteutukseen, jos vastaavia vaatimuksia ei ole esitetty kaavamääräyksissä.

8.8.5 Kalkunvuoren asema- kaava, Tampere

Kalkunvuoren asemakaava vuosilta 2003–2004 sijoittuu vaihtelevaan maastoon ja uusi rakentaminen on pyritty sijoittamaan maas-ton piirteitä noudattaen. Osa alueesta sijait-see pohjaveden muodostumisalueella. Huleve-sien käsittelyn yleistavoitteena on hulevesien imeyttäminen ja lisäksi alueen lähellä virtaa-van, Natura-alueeksi määritellyn purolaakson suojelu. Kiinteästi kaavoitukseen liittyen on laadittu hulevesien hallintasuunnitelma, jos-sa on esitetty puistoalueilla sijaitsevat imey-tys- ja viivytysalueet ja likaisimpien katuvesien johtaminen pohjavesialueen ulkopuolelle. Ase-makaavaan liittyvässä rakennustapaohjeessa on tonttien käsittelystä seuraavia vaatimuk-sia: ”Rakentamisessa on kunnioitettava luon-nontilaisena säilyvää ympäristöä. Tonttien pin-tavedet on ohjattava alueelta hallitusti laaditun hulevesisuunnitelman ja vesihuolto- ja ympä-ristöviranomaisen edellyttämällä tavalla, jotta pintavedet saadaan suodatettua niin puhtaik-si, ettei haitallisia aineita pääse Myllypuroon tai eteläpuolella olevan alueen pohjaveteen.”

Kuvassa 8-3 on ote kaavakartasta ja havainne-piirroksesta. Hulevesien käsittelystä on kaava-merkintöjä ja -määräyksiä. Viheralueille, suo-javiheralueelle ja joillekin tonteille on merkitty aluevaraus:

hule-1 Alueen osa, jolle tulee tehdä allas tai suodatin hulevesien imeyttä- mistä ja sakeuttamista varten.

Viherpainanne Katujen varsissa olevia avopainanteita, joilla johdetaan hulevesiä eteenpäin.

Imeytysoja ja Pääkadun viherkaista, joka-kaivanto toteutetaan katuvesiä käsittelevänä suodatus- rakenteena. Viherkaistalle sijoitetaan myös puurivi.

Biopidätysalue Katujen yhteyteen tehtävä laajempi imeytys- ja suodatusalue, jonka tarkoituksena on käsitellä likaisia katuvesiä.

Viivytys- Asuinalueiden yhteyteenlammikko viheralueelle tehtävä lampi tai kosteikko, joka on eri hallintaketjujen viimeinen vaihe. Lammi- kosta hulevesi voi imeytyä läpäisevään maaperään.

oja-1 Avo-ojaa varten varattu alueen osa.

Lisäksi hulevesien johtamista varten esiintyy kaavamerkintä, jolla on osoitettu hulevesien johtamista painanteessa pohjavesialueen ulko-puolelle käsiteltäviksi:

Asemakaavaan liittyvässä hulevesien hallinta-suunnitelmassa on esitetty neljä erilaista hule-vesien käsittelyaluetyyppiä:

Näistä alueista biopidätysalue ja viivytyslam-mikko on merkitty asemakaavassa merkinnäl-lä hule-1 ja viherpainanne merkinnällä oja-1. Imeytysoja ja -kaivanto-merkintää vastaa kaa-vassa pääkadun puurivi, jonka toteutustavas-ta ei kuitenkaan ole erillistä kaavamääräystä. Alueen ensimmäisten vaiheiden toteutuk-sessa on rakennettu viivytyslammikoita ja biopidätysalueita. Katujen rakentamisen yh-teydessä viherpainanteita ja pääkadun imey-tyskaivantoa ei kuitenkaan ole toteutettu. To-teutustapana on ollut perinteinen korotettujen reunakivien välissä oleva puurivi ja katuvesien johtaminen hulevesiviemäriin, joka tässä tapa-uksessa on kuitenkin johdettu edelleen biopi-dätysalueille. Vaikka katuvedet saadaan siten käsittelyyn ja imeytykseen, kadunrakennuk-sessa käytettävien viherkaistojen rakenne-periaatteita on tarpeen kehittää vastaamaan asemakaavassa vahvistettuja tavoitteita hule-vesien hallinnasta.

Kuva 8-3 Kalkunvuoren asemakaava, ote kaavakartasta ja havainnepiirroksesta.Hule- merkintöjä vastaavat havainnepiirroksessa pilkutetut alueet

60 61

8.8.6 Vuoreskeskuksen länsiosan asemakaava, Tampere

Vuoreksen ensimmäisessä, läntisen alueen asemakaavassa edellytetään osayleiskaavan mukaisesti hulevesien käsittelyä kortteli- ja vi-heralueilla. Kunta toteuttaa viheralueilla alu-eellisen hulevesijärjestelmän, joka koostuu kosteikkometsästä, viivytyslammesta ja puros-ta, johon tehdään tulvatasanteita. Alueelle on laadittu erillinen hulevesien hallintasuunnitel-ma. Kuvassa 8-4 on havainnollistettu kaavassa käytettyjä hulevesiä koskevat kaavamerkintö-jä, joihin on kaavaselostuksessa tehty seuraa-vat huomautukset:

Vettä läpäisemättömiltä pinnoilta tulevia hulevesiä tulee viivyttää alueella siten, että viivytyspai-nanteiden, -altaiden tai -säiliöi-den mitoitustilavuuden tulee olla yksi kuutiometri jokaista sataa vettä läpäisemätöntä pintaneliö-metriä kohden. Viivytyspainan-teiden, -altaiden tai -säiliöiden tulee tyhjentyä 12 tunnin kulu-essa täyttymisestään ja niissä tulee olla suunniteltu ylivuoto. (Merkintä koskee kaikkia raken-nettavia korttelialueita.)

Kortteli tulee liittää alueelliseen hulevesijärjestelmään. (Merkin-tä koskee kaikkia rakennettavia korttelialueita. Merkintä tarkoit-taa käytännössä sitä, että alu-eelliset hulevesijärjestelmät on toteutettava ennen korttelien ra-kentamista.)

Ohjeellinen alueelliselle hule-vesijärjestelmälle varattu alu-een osa, jonka kautta johdetaan korttelien hulevesiä ja viivyte-tään katualueiden hulevesiä al-las- ja ojarakentein.

hule-9

hule-17

hule-8

Kuva 8-4 Vuoreskeskuksen länsiosan asemakaava, ote kaavakartasta ja ha-vainnepiirroksesta – havainnepiirrok-sessa hule 18-merkintää vastaa puro ja lampi, hule 9-merkinnän toteutus tulee kyseeseen havainnepiirroksessa vihreillä tonttien osilla.

8.8.7 Saaristokaupungin asemakaavat, Kuopio

Kuopion saaristokaupungin rakentamisessa halutaan estää Kallaveden ranta-alueelle nou-sevan kaupunginosan haitat vesistöön ja hyö-dyntää hulevettä näkyvänä ilmiönä kaupunki-rakenteessa. Alueelle on laadittu hulevesien hallintasuunnitelma. Asuntomessualue – Leh-toniemen Helmi -asemakaava-alueella hule-vedet johdetaan viivyttämällä ja imeyttämällä pitkin keskuspuistoa alas Niittylahteen. Ton-teilla suositellaan sadevesien imeyttämistä ja mahdollisimman vähän pintoja, jotka estävät sadevesien imeytymisen. Poikkeuksellisia sa-teita varten varataan rakennetun alueen si-sälle tulvareitit, jota pitkin hulevedet voidaan hallitusti johtaa alueen ulkopuolelle. Kuvassa 8-5 esitetyssä kaavassa on käytetty seuraavia merkintöjä:

Puisto. Alueelle saa rakentaa yhdyskuntateknisiä laitteita sa-devesihuoltoa varten ja alueel-la suorittaa maisemaa muuttavia toimenpiteitä.

Tulvareitti.

Alueen osa, jonka kautta johde-taan ja viivytetään kortteli- ja katualueiden hulevesiä.

Sadepuutarhaksi varattu alueen-osa, jolle voidaan rakentaa sade-veden imeyttämistä ja viivyttä-mistä palvelevia rakenteita.

VP-1

tr

hule-2

sp

Hule-2-merkintä on toteutettu viheralueen kosteikkoketjuna. Ohjeellisena esitetystä tont-tien sp-merkinnästä oli asuntomessuilla toteu-tettu pienialaisia esimerkkejä.Kuvassa 8-6 on esimerkki asuntoalueen kos-teikkopuistosta.

62 63

Kuva 8-5 Esimerkki Saaristokaupungin asemakaavasta ja rakentamistapaohjeesta.

64 65

Kuva 8-6 Saaristokaupungin Eino Leinon puistossa (asuntomessualueella) oleva kosteikkopuisto.

Ohjeellinen hulevesien käsitte-lyalue.

Rakennuslupa-asiakirjoihin tulee sisältyä hulevesien (mukaan lu-kien kattovedet). käsittelysuun-nitelma, jonka sopeutumisesta alueelle tulee pyytää tarvittavat viranomaislausunnot.

Alueen hulevedet on pääosin imeytettävä. Rakennuslupa-asia-kirjoihin tulee sisältyä hulevesi-en (mukaan lukien kattovedet) käsittelysuunnitelma, josta tulee pyytää tarvittavat viranomais-lausunnot.

hu

hule-4

hule-6

8.8.8 Matkuksen yritysalue, Kuopio

Matkusjärven läheisyydessä sijaitseva alue kaavoitetaan liike- ja teollisuusrakennusten alueeksi. Koko Matkuksen hulevesien viivytys tapahtuu tonttikohtaisesti kiinteistöjen omis-sa viivytysjärjestelmissä, joista hulevedet joh-detaan alueella sijaitseviin kosteikoihin. Lisäk-si alueella käytetään mahdollisesti läpäiseviä pintarakenteita. Pysäköinti- ja piha-alueita elä-vöittävät kasvipeitteiset pinnat toimivat sa-malla imeytysalueina. Alueen kortteleihin on liitetty määräys, joka vaatii hulevesien käsit-telysuunnitelman laatimisen. Kuvassa 8-7 on alueen asemakaava ja havainnekuva. Huleve-simerkintä koskee liikealueita:

Kuva 8-7 A Matkuksen yritysalueen asemakaava (ja havainnekuva seuraavalla sivulla), jossa sinivihreät alueet voidaan toteuttaa imeyttävinä; lisäksi varsinaisen kaava-alueen ulkopuolelle kuvan yläreunaan on esitetty kosteikkolampi.

66 67

Kuva 8-8 Kallion yritys-alueen asema-kaava, jossa on tontteja ja viher-alueita koskevat hule-merkinnät; rakennustapaoh-jeessa on kuvat-tu vaalean vih-reällä tonttien osat, joilla imey-tysvaatimus voi-daan toteuttaa ja lisäksi huleve-sien johtaminen viheralueella.

8.8.9 Kallion yritysalue, Kangasala

Kallion alueelle Kangasalla kaavoitetaan tekno-kemian tehdasta varten toimitilarakennusten korttelialue ja teollisuus- ja varastorakennus-ten korttelialue, jolla on vaarallisia kemikaaleja valmistava tai varastoiva laitos. Hulevesistä on laadittu erillinen suunnitelma. Tiehallinnon lau-sunnon mukaan hulevedet eivät saa kasvattaa maanteiden lasku- ja sivuojien eikä rumpujen

vesimääriä, joten alueelta kertyviä hulevesiä on viivytettävä. Alueellinen ympäristökeskus on korostanut toiminnan riskien hoitamista tonttialueella. (Alueellinen tie- ja ympäristöhal-linto ovat vuoden 2010 alusta olleet samaa or-ganisaatiota, alueen ELY-keskusta.) Rakennus-tapaohjeissa todetaan, että kalliopohjan vuoksi alueelta kertyy erittäin paljon hulevesiä, minkä

Kuva 8-7 B Matkuksenyritysalueen havainnekuva.

68 69

vuoksi tontilla tulee säilyttää mahdollisimman paljon vettä imeviä alueita ja istutuksia. Lähi-ympäristöohjeessa neuvotaan hulevesien kä-sittelystä. Läpäisemättömiä pinnoitteita tulee välttää, jos se on mahdollista. Alueen kaava ja rakennustapaohje on esitetty kuvassa 8-8. Hu-levesiä koskevat seuraavat merkinnät ja kaa-vamääräykset:

Alueen osa, joka on tarkoitettu hulevesien viivyttämiseen

Hulevesien imeyttämiseksi ton-tin pinta-alasta vähintään 15 % tulee olla istutettua tai muuten veden kulkua hidastavaa. Tontti-liittymään tulee rakentaa rumpu, joka on vähintään 430 mm. Hule-vesien käsittelyjärjestelmä tulee toteuttaa erillisen suunnitelman mukaisesti. Alueelta länteen joh-tavan vesilain mukaisen uoman heikentäminen on kielletty.

hule-4

hule-5

8.8.10 Poltinahon asemakaava, Hämeenlinna

Hämeenlinnassa vedenhankinnan kannalta tär-keälle Ahveniston pohjavesialueelle sijoittu-valla Poltinaholla haluttiin, että hulevesiä voi-taisiin imeyttää, jotta pohjaveden pinnan taso ei laskisi ja jotta toisaalta jo täysiä hu-levesiputkia ei tarvitsisi suurentaa. Koska hu-levesiproblematiikka nousi esiin maankäytön suunnitteluprosessin ollessa jo käynnissä, ase-makaavassa päädyttiin osoittamaan kattove-sien imeyttämisen rakenteet vain ohjeellisina. Tähän vaikuttivat jo aiemmin tehdyt tontin-luovutussopimukset, joihin asiaa ei ollut kir-jattu. Kuivatussuunnitelmassa oli esitetty kol-me erilaista vaihtoehtoa kiinteistökohtaisista koottuihin hulevesien imeyttämisratkaisui-hin. Pilaantuneista maa-alueista ei saa aiheu-tua haittaa pohjavedelle. Kuvassa 8-9 on osa Poltinahon asemakaava-aluetta, jolla näkyy hulevesiin ja pohjaveteen sekä maaperän pi-laantuneisuuteen liittyvänä merkintänä ew ja pohjavettä koskevia kaavamääräyksiä.

Kuva 8-9 Ote Poltina-hon asema-kaavasta.

8.8.11 Keimolanmäki, Marja-Vantaa -projekti, Vantaa

Marja-Vantaa -projektin ensimmäinen laaja asemakaavatyö, Keimolanmäen uusi asuin- ja työpaikka-alue, käynnistyi vuoden 2008 alus-sa ja asemakaava hyväksyttiin kaupunginval-tuustossa tammikuussa 2009. Valitusprosessin kautta asemakaava on tullut voimaan helmi-kuussa 2011. Toteuttaminen käynnistyy kun-nallistekniikan osalta vuoden 2011 loppuvuo-della. Suunnittelualue on entisen Keimolan moot-toriradan alue lähiympäristöineen Isosuon Na-tura-alueen ja Helsinki-Hämeenlinna -mootto-riväylän välissä. Suunnittelun alkaessa ei vielä ollut käytettävissä kaupungin hulevesiohjel-maa eikä koko osayleiskaava-alueen kattavaa hulevesien hallinnan yleissuunnitelmaa. Ase-makaava mahdollistaa noin 2500 asukkaan muuttamisen alueelle, omien koulu-päiväkoti- ja lähipalveluiden äärelle. Työpaikkoja voi si-joittua toiminnan luonteesta riippuen noin 500. Suunnittelun keskeisin tavoite hulevesien tulevien virtausten osalta oli viereisen Isosuon hydrologisen tasapainon turvaaminen: raken-taminen ei saa vaarantaa suon olosuhteita. Alueella olevaa avo-ojaa hyödynnettiin huleve-sien virtausten ohjaamisessa suolle. Maaperän täyttöjen ja maastonmuotojen vuoksi päädyt-tiin maisemasuunnittelussa pitäytymään en-sisijaisesti hulevesien imeyttämiseen kortteli-alueilla, jonka osalta asemakaavaan annettiin erillisiä määräyksiä (materiaalivalinnoin tulee edistää hulevesien imeytymistä). Asemakaavatyön jälkeen laadittiin lähiym-päristösuunnitelma, rakennusohje sekä taide-ohje. Tässä vaiheessa nousi esille vielä hule-vesien osalta laajemman tilavarauksen tarve Valtatie 3:n läheisyydessä. Kaupungin ja yksi-tyisen maanomistajan kesken laaditun toteu-tussopimuksen vuoksi kaupunki tulee saamaan mm. julkiset kadut, aukiot ja puistot. Näin ol-len kaupunki pystyy jatkosuunnittelussa osoit-tamaan tilaa kosteikkoalueelle yleisiltä alueilta.

8.8.12 Keskustan asuinalue, Marja-Vantaa -projekti, Vantaa

Keskusta tulee olemaan koko Marja-Vantaan imagolle merkittävin. Projekti järjesti syksyl-lä 2007 kansainvälisen kutsukilpailun kuudel-le arkkitehtityöryhmälle. Kilpailun tavoittee-na oli erityisesti löytää keskustalle 2000 -lukua kuvaava urbaani kaupunkirakenne. Arkkiteh-tikonsulttien loppuraportti valmistui syksyl-lä 2009. Raportissa esitettiin laajamittaisesti asuntotypologian ja maiseman kokonaisratkai-suja, mutta esim. hulevesien reitistö ja mitoi-tus edellytti jatkosuunnittelua. Projekti käynnisti keskusta-alueen tarken-netun hulevesisuunnittelun syksyllä 2009 ja työ valmistui tammikuussa 2010. Merkittä-vää tässä työvaiheessa oli tarkentaa arkkiteh-tikonsulttien loppuraportin tietoja maaperästä ja maaston muodoista sekä tarkistaa tilavara-ukset hulevesien näkökulmasta. Tarkennetussa hulevesisuunnitelmassa keskityttiin erityises-ti asemakaava-alueen itäosaan varatun laajan viivytysalueen sekä radan eteläpuolisen viivy-tysalueen mitoitukseen. Tähän liittyen keskus-tasta johdettavien valumareittien ja pienem-pien viivytysalueiden tarkempi suunnittelu oli merkittävä osakokonaisuus. Toinen merkittävä osa työtä liittyi korttelikohtaisten hallintame-netelmien suunnitteluun; alueelta määriteltiin viisi eriluonteista korttelityyppiä, joille esitet-tiin esimerkkisuunnitelmat:

• kohde1:tiiviskeskusta-alue;• kohde2:keskustanlähialue;• kohde3:tiivisasuinalue;• kohde4:rakennettuunviheralueeseen tukeutuva alue; ja• kohde5:luontoontukeutuvaalue.

Esimerkiksi kohde 1 sijoittuu tulevan Kehära-dan Kivistön asemalle suunniteltuun ns. Co-losseumin kortteliin. Siinä hulevesien määrää vähennetään katto- ja kansikasvillisuudella (viherkatot, kattopuutarhat, istutuslaatikot). Hulevesien viivytykseen käytetään korkeata-soisia allasratkaisuja sekä biopidätysalueita. Alueen sisällä johtamiseen suositellaan pinta-ratkaisuja, kuten kivettyjä painanteita sekä lin-ja-kuivatusta. Hulevedet johdetaan korttelialu-eilta eteenpäin hulevesiviemärissä.

70 71

8.9.2 Leinelän hulevesi- suunnitelma, Vantaa

Vantaan Leinelä on uuden kehäradan yhteyteen rakennettava asuinalue, jonka suunnitteluidea-na on urbaani metsäkaupunki. Asemakaavas-sa ei ole hulevesiä koskevia erityismerkintöjä tai määräyksiä, mutta yleisenä kaavamäärä-yksenä on, että toteuttamisessa on noudatet-tava lähiympäristösuunnitelmaa ja rakenta-misohjetta, joissa hulevesien hyödyntäminen ja käsittely on mukana. Kuvassa 8-11 esite-tyn lähiympäristösuunnitelman mukaan luon-nonympäristö hyödynnetään viheralueiden läh-tökohtana ja hulevedet pyritään imeyttämään alueelle, josta osa on pohjavesialuetta. Haital-

8.9 Muita esimerkkejä

8.9.1 Vuoreksen keskuspuiston maisemasuunnitelma, Tampere

Vuoreksen keskuspuiston maisemasuunnitel-massa yhdistyy uuden kaupunginosan kes-keisen puistoalueen yleisilmeen suunnittelu ja tarve Lempäälän puolelle virtaavan puron vir-

Kuva 8-10 Virtaamalisäysten kompensoiminen Vuoreksen keskuspuiston suunnitelmassa. Kuva 8-11 Leinelän lähiympäristösuunnitelma (lähiympäristösuunnitelma-asemapiirros) ja rakennusohje.

taamien säilyttämiseen alkuperäisellä tasolla voimakkaasta lisärakentamisesta huolimatta. Suunnitelman yhteydessä on laskettu tarkas-ti tulevat ja alueelta lähtevät vesimäärät si-ten, että huippuvirtaamat alueen alapuolelle eivät kasva, mikä ilmenee myös kuvasta 8-10. Suunnitelmassa esitetään rakennusalueilta tu-levien hulevesien imeytykseen ja viivytykseen tarkoitetut painanteet ja keskeiseen purolaak-soon suunnitellut uudet pysyvät vesipinnat ja lisäksi patorakenteilla jaksotetut puron tulva-alueet, joita hoidetaan niittyinä. Keskuspuis-ton suunnittelussa on otettu huomioon myös rakennusaikaisten valumien estäminen vesis-töön.

Uoma tai lammikko, jossa pysyvä vesipinta

Hulevesipainanne tai -kouru

Imeytysalue

liset vaikutukset kalastollisesti arvokkaaseen Kylmäojaan pyritään estämään. Hulevesipai-nanteita ja -kouruja käytetään suunnitteluai-heena korttelipihoilla, puistoissa ja aukioilla. Lähiympäristösuunnitelman kartalla on esitet-ty merkinnät:

72 73

8.10 Viitteitä

Panu Jorma, Maisemarakenteen ja taajamarakenteen yhteensovittaminen, Helsinki,Ympäristöministeriö, 1998, Suomen ympäristö ; 264

Tampereen hulevesiä koskevat kaavamääräykset

Tampereen Kalkunvuoren kaavat, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.tampere.fi/cgi-bin/kaava/kaavadoc?7934http://www.tampere.fi/cgi-bin/kaava/kaavadoc?7984

Tampereen Vuoreksen kaava, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.tampere.fi/cgi-bin/kaava/kaavadoc?8036

Kuopion käytössä olevat asemakaavamerkinnät 2.10.2008. Hulevesiä koskevat merkinnäts. 95/108, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://ncs.kuopio.fi/tevi/kaava/asemakaavat/ajantasa/merkinnat.pdf

Kuopion saaristokaupungin rakentamistapaohjeet, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.saaristokaupunki.fi/uploads/files/rakentamistapaohjeet_2.pdf

Kuopio, Matkuksen yritysalueen asemakaava, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.kuopio.fi/attachments.nsf/Files/150409130058567/$File/Asemakaavaehdotus.pdf?OpenElementhttp://www.kuopio.fi/attachments.nsf/Files/150409130602495/$File/Asemakaavaselostus.pdf?OpenElement

Tuusulan Hyrylän pohjavesialueen suojelusuunnitelma 2005, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.keskiuudenmaanymparistokeskus.fi/keskiuudenmaanymparistokeskus/sivu.tmpl?sivu_id=2498

Helsingin yleiskaava 2002, selostus, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/c0b164804a17a4d4b4eafc3d8d1d4668/yk2002_ehdotus_Selostus_Kslk17_6_2003_Osa1.pdf?MOD=AJPERES

Helsingin yleiskaava 2002, vaikutukset pintavesiin, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.hel.fi/static/ksv/www/yk2002/Vaikutukset%20pintavesiin%20ja%20maapern%20Arvio8.pdf

Tampereen Vuoreksen osayleiskaavoitus, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.tampere.fi/vuores/yleiskaava/index.html

Kallion yritysalue, Kangasala, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.kangasala.fi/kallion_yritysalue/etusivu/yleisesittely/

Tampereen Vuoreksen asemakaavoitus, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.tampere.fi/vuores/kaavoitus/vuoreskeskus.html

Vantaa, Leinelä. Lähiympäristösuunnitelma ja rakentamisohje, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;135;137;222;2394;2966;2977;17613

Jutila Heli 2009: Hämeenlinnan kaupungin hulevesistrategia.– Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 1. 45 s. + 7 liitettä. Ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.hameenlinna.fi/pages/215561/Hulevesistrategia_liitteineen.pdfhttp://www.hameenlinna.fi/pages/21158/Hulevesistrategia.pdf

Hämeenlinna, Pltinaho. Ladattavissa internetistä (24.11.2011):http://www.hameenlinna.fi/Kaavat-ja-rakentaminen/Tontit/Omakotitontit/Kanta-Hameenlinna/Poltinaho/

Marja-Vantaan projekti, Vantaa, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.vantaa.fi/marja-vantaa(23.3.2011)

Vantaan hulevesiohjelma, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.vantaa.fi/i_alaetusivu.asp?path=1;135;137;221;1761

Helsingin kaupungin tulvastrategia, ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.hel2.fi/ksv/julkaisut/yos_2010-1.pdf(23.3.2011)

74 75

9. Hulevesien hallinnan suunnittelu

9.1 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet

Hulevesien hallinnan yleisenä tavoitteena on taajamien kuivatus ja taajamatulvien tor-

junta, pohja- ja pintavesien suojelu sekä myö-tävaikuttaminen vesien hyvän tilan saavut-tamiseksi. Rakennetuilla alueilla hydrologia muuttuu aina luonnontilaisesta, sillä rakenta-minen lisää väistämättä vettä läpäisemättömiä pintoja. Taajamarakentaminen saattaa lisätä ylivirtaamia ja tulvia ja toisaalta pienentää ali-virtaamia. Hulevesien hallinnalla voidaan luo-da edellytykset taajamavesien virtaamien ta-soittamiselle mm. hulevesiä imeyttämällä ja viivyttämällä. Tämä tulee entistä tärkeämmäk-si, sillä ilmastonmuutoksen myötä on varau-duttava toisaalta lisääntyviin rankkasateisiin ja toisaalta pitkittyviin kuiviin kausiin. Ilmaston-muutoksen vaikutusta sään ääri-ilmiöihin tar-kastellaan tämän oppaan osiossa 11 (Hydrolo-gia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät). Vesienhoitosuunnitelmissa sekä kuntien hu-levesistrategioissa ja -ohjelmissa voidaan tar-kentaa seudullisia ja paikallisia tavoitteita ve-sien kunnostamiseksi. Hulevesien hallinnan suunnittelussa sovitetaan yhteen toisaalta hu-levesien hallinnan tavoitteet virtaamien ta-saamisesta ja hulevesien ympäristöhaittojen vähentämisestä (hulevesiä käsittely) sekä toi-saalta hulevesien hallintaan tarkoitettujen kos-teikko- ja vesialueiden soveltuvuus viheraluei-den vesiaiheiksi. Uudet vesi- ja kosteikkoalueet voivat hyvin suunniteltuina lisätä piha- ja puis-toalueiden arvoa ja vetovoimaisuutta sekä mo-nipuolistaa taajamaluontoa.

9.2 Kunnan hulevesiohjelma tai -strategia

Hulevesien hallintaa voidaan parhaiten ohja-ta kunnan laatimalla ja vahvistamalla hule-

vesiohjelmalla tai -strategialla. Näissä voidaan määritellä kunnan toimintaperiaatteet ja visi-ot hulevesien hallinnalle; ohjelmassa voidaan esittää lisäksi strategiaa tarkemmin toimenpi-teiden vastuut ja aikataulut. Kunnan eri hal-lintokuntien yhteisesti laatima ohjelma sitoo kaikki tahot yhteisiin tavoitteisiin, ja kunnan-hallituksen tai -valtuuston päätös turvaa toteu-tukselle pitkäjännitteisen pohjan. Hulevesiohjelman lähtökohtana ovat kun-nan omat tarpeet hulevesiohjelman laatimi-selle, esimerkiksi kunnan ympäristöpoliittiset tavoitteet tai lainsäädännöstä tulevat vaati-mukset. Nämä tarpeet voivat vaihdella huo-mattavasti riippuen alueen topografiasta,vesistöjen läheisyydestä, vesiensuojelunäkö-kohdista, pohjavesiolosuhteista, nykyisestä ja suunnitellusta maankäytöstä jne. Tulvien eh-käiseminen ja hallinta sekä pinta- ja pohjave-sien suojelu ja niiden tilan parantaminen ovat yleisiä perusteita hulevesien hallinnan ohjauk-selle. Kunnissa tehtyjä tulvariskien alustavia arviointeja kannattaa hyödyntää hulevesioh-jelmissa. Tähdättäessä vesien tilan parantami-seen hulevesiohjelman tueksi tarvitaan usein esimerkiksi pienvesiselvitys. Hulevesiohjel-massa on tarkoituksenmukaista esittää hule-vesien hallinnan periaatteet ja prioriteetit, joita voivat olla:

• hulevesienmuodostumisenestäminen• hulevesienmääränvähentämineneli käsittely ja hyödyntäminen syntypaikalla• johtaminensuodattavallajahidastavalla järjestelmällä• johtaminenyleisilläalueillaoleville hidastus- ja viivytysalueille, esimerkiksi kosteikkoihin

• johtaminenpurkuvesiintaipoisalueelta.

Hulevesiohjelmassa esitetään toimenpiteet ja niiden toteutuksesta vastuussa olevat kunnan hallintokunnat – kaupunkisuunnittelu, kun-nallistekniikka, rakennusvalvonta, ympäristö-viranomainen ja vesihuoltolaitos. Hulevesien hallinnan tavoitteet ja toimenpiteet voivat pai-nottua kunnan tarpeiden mukaan; tavoitteita voivat olla esimerkiksi:

• hulevesienhallinnanparantaminenja hulevesitulvien vähentäminen (erilliset tavoitteet kaavoitukselle, tonteille ja julkisille alueille)• hulevesienlaadunparantaminenennen niiden purkamista (vastaanottavien vesien herkkyys huomioon ottaen)• kaupunkiluonnonmonimuotoisuuden lisääminen (ottamalla erityisesti huomioon pienvesiin liittyvät arvot sekä viherkäytävät ja -verkostot)• pohjavedenlaadunparantaminenja pohjaveden pinnankorkeuden säilyttäminen• vesialueidenarvostuksenkohottaminen (hulevettä hyödyntämällä)• kunnanomantoimintamallinkehittäminen hulevesien hallinnalle (mahdollisesti yhteistyössä naapurikuntien kanssa).

Lisäksi voidaan määritellä toimenpiteiden aika-taulu ja ohjelman päivittäminen sekä arvioida taloudellisia vaikutuksia, lisäselvitystarpeita ja ohjelman seurantaa.

9.3 Hulevesien hallinnan valuma-aluekohtainen suunnittelu

Valuma-aluekohtaista hulevesien hallinnan suunnittelua on tarkoituksenmukaista koh-

distaa alueilla, joihin kohdistuu uudis- tai täy-dennysrakentamista tai joilla halutaan sanee-rata olemassa olevaa hulevesijärjestelmää. Tällaisella suunnittelulla esitetään toimenpi-teet vesiolosuhteiden tasapainottamiseksi sekä pinta- ja pohjaveden laadun turvaamiseksi. Suunnitelmissa selvitetään hulevesien määrä ja valumareitit sekä ehdotetaan toimenpitei-tä hulevesien hallinnan toteuttamiseksi. Niis-

sä on myös syytä määritellä, kuinka harvoin toistuvat sadetapahtumat saadaan hallintaan ja osoittaa tulvareitit sellaisille tilanteille, joi-ta varten hulevesijärjestelmän mitoittaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Suunnitelmissa arvioidaan hulevesien vai-kutuksia valuma-alueiden hydrologiaan ja esi-tetään hulevesien hallintatoimenpiteet ja mi-toitusperusteet hulevesitulvien ja hulevesistä ympäristölle ja rakenteille aiheutuvien haitto-jen estämiseksi. Suunnitelman sisältö mää-räytyy paikallisten tarpeiden ja ongelmien pe-rusteella. Suunnitelmien tarkkuustaso riippuu suunnittelualueen laajuudesta: laajoilla alueil-la suunnittelu painottuu pinta- ja pohjavesiin kohdistuvien vaikutusten arviointiin ja yleis-suunnitteluun, pienialaisissa kohteissa konk-reettisiin hulevesien hallinnan toimenpiteisiin. Hyvän hulevesien hallintasuunnitelman taus-talla on toimiva yhteistyö. Viime vuosiin saakka hulevedet on Suomes-sa johdettu rakennetuilla alueilla alaviin kohtiin sijoitettuihin hulevesikaivoihin ja niistä huleve-siviemäreihin – vanhoilla alueilla myös seka-viemäreihin. Tällöin hulevesien pidättyminen maastoon ja maaperään on jäänyt vähäisek-si. Pyrittäessä virtaamien luonnonmukaista-miseen hulevedet johdetaan vettä läpäisemät-tömiltä pinnoilta luonnonmukaisiin avoimiin rakenteisiin ja maaperä- ja pohjavesiolosuh-teiden salliessa imeytymiskykyiseen maas-toon. Kun tässä onnistutaan, vain perustusten ja suodatusrakenteiden kuivatusvedet johde-taan varsinaiseen hulevesiviemäriin (putkijär-jestelmään). Maan pinnassa olevat avoimet hulevesijärjestelmät kykenevät vastaanotta-maan suuriakin virtaamia, ja veden virtausta on mahdollista viivyttää painanteissa, avouo-missa ja uomien laajennuksina toimivissa lam-mikoissa ja kosteikoissa. Mahdollisten olemassa olevien hulevesivie-märeiden kapasiteetti ja sen mahdollinen laa-jennustarve on otettava huomioon esimerkiksi lisääntyvien kuivatusvesien johtamiseksi, vaik-ka hulevesien hallinta uuden rakentamisen yh-teydessä perustuisikin suureksi osaksi avoi-meen järjestelmään.

76 77

9.4 Hulevesien hallinnan suunnittelu kaavoituksen yhteydessä

9.4.1 Kytkeytyminen maan- käytön suunnitteluun

Hulevesien hallinnan huomioon ottamista maankäytön suunnittelussa käsitellään laa-jasti tämän oppaan osiossa 8 (Maankäytön suunnittelu). Seuraavassa tarkastellaan lyhy-esti hulevesiä koskevien suunnitelmien suhdet-ta kaavoituksen eri vaiheisiin sekä kaavoituk-sen yhteydessä tehtävien hulevesien hallinnan selvitysten ja suunnitelmien sisältöä. Huleve-siselvitysten ja -suunnitelmien kytkeytymistä kunnan maankäytön suunnitteluun on havain-nollistettu kuvassa 9-1. Suunnittelutehtävä voi koskea yhden tai joskus myös useamman kunnan alueella ta-pahtuvan rakentamisen vaikutuksia pohjavesi-alueiden tai pintavesien virtaussuhteisiin ja ve-den laatuun sekä muita vaikutuksia, tai se voi koskea yksittäistä asemakaavaa tai hanketta. Toimenpiteiden suunnittelussa esitetään eri-laisten hulevesien hallintamenetelmien hyödyt ja vaikutukset haittojen estämiseksi. Ehdotet-tavia toimenpiteitä voidaan soveltaa kaavoja ja niihin liittyviä kaavamääräyksiä laadittaessa.

Maankäytön suunnittelua palvelevan huleve-sien suunnittelun tulee antaa kokonaiskuva suunnittelualueen nykyisestä ja tulevasta hyd-rologiasta. Suunnittelun lähtötiedoiksi tarvi-taan:

• kartat,ilmakuvatjamaaperätiedotvaluma-alueesta• kartatjatiedotolemassaolevastahulevesi-järjestelmästä• virtaama- vedenkorkeus- ja laatutie-dot, tulvavaara-alueet, vesiensuojelun ongel-makohteet, aluetta koskevat vesienhoito- ja kunnostussuunnitelmat ja määräykset, suoje-lukohteet, jne.• pohjavesialueet ja niitä koskevat suojelu-suunnitelmat, tiedot pohjaveden laadusta ja pohjaveden pinnankorkeudesta sekä sen vai-kutuksista rakenteisiin, vedenottamoiden suo-ja-aluepäätökset, jne.

Kuva 9-1 Hulevesien hallinnan suunnittelun tavoitteellinen kytkeytyminen kaavoitukseen ja toteutukseen.

Lähde:

Hule

vesi

työry

hm

ä: H

ule

vesi

en h

allin

ta –

esi

selv

itys

org

anis

oin

tim

alle

ista

, Ta

ust

arap

ort

ti 2

9.3

.2007,

Suunnitte

luke

skus

Oy

• paikallisilmasto, sadanta- ja lämpötilatie-dot, käytettävät mitoitussateet• tiedot olemassa olevasta ja suunnitellus-ta maankäytöstä ja läpäisemättömien pintojen alasta sekä suunnittelualueella jo olevien toi-mintojen lupahakemusasiakirjat ja päätökset• tiedot olemassa olevista ja suunnitelluistamaanalaisista tiloista.

Maaperätietojen perusteella voidaan selvittää suunnittelualueen alkuperäistä hydrologiaa ja esittää tavoitteita hulevesien hallinnalle tule-vassa tilanteessa. Suunniteltu rakentaminen lisää läpäisemätöntä pintaa ja sateesta suo-raan pintavesiin virtaavaa osuutta. Tätä kuva-taan valumakertoimilla. Kertoimien muutoksia arvioidaan eri osavaluma-alueilla suunniteltu-jen maankäyttöluokkien ja rakentamistiheyden mukaisesti. Valumakertoimien ja seudun sa-dantatietojen perusteella arvioidaan virtaami-en lisääntymistä alueelta virtaavissa uomissa ja hulevesiviemärijärjestelmissä. Käytettävis-sä olevien selvitysten ja alueelle suunniteltujen maankäyttömuotojen pinta-alojen perusteel-la arvioidaan uuden rakentamisen aiheuttamaa vesien kuormituksen lisääntymistä rakentami-sen aikana ja sen jälkeen ilman hulevesien hal-lintatoimenpiteitä. Edellisen perusteella esitetään paikallis-ten ja alueellisten hulevesien hallintatoimen-piteiden tarve. Virtaamamuutosten lisäksi tu-lee tarkastella rakentamisen vaikutuksia veden laatuun. Rakentamisvaiheessa kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet voivat kasvaa merkittäväs-ti, mikä voi aiheuttaa herkissä purkuvesissä haittaa mm. niiden lajistolle. Siksi suunnitel-massa tulee tarkastella hulevesien hallintatoi-menpiteiden toteutusta jo rakentamisen alku-vaiheessa. Maakuntakaavoituksen yhteydessä voi-daan tarvittaessa tehdä yleispiirteinen huleve-sien merkityksen arviointi osana tulvien hallin-taa ja pinta- ja pohjavesien tilan turvaamista. Selvitys voi liittyä vesienhoitosuunnitelmis-sa mukana olevien vesi- ja pohjavesialueiden suojeluun, hoitoon ja maankäytön haittavaiku-tusten estämiseen. Yleiskaava- ja etenkin osayleiskaavata-solla on parhaat edellytykset laatia hulevesi-en hallinnan selvityksiä ja suunnitelmia. Yleis-kaavoitukseen liittyvät hulevesiselvitykset ja -suunnitelmat voivat kuulua osana kunnan hu-levesi- ja pienvesiohjelman tai -strategian laa-timiseen. Samalla voi olla tarpeen tehdä sel-

78 79

vitys hulevesitulvien riskialueista ja hulevesien vaikutukselle alttiiden pienvesien kunnostus-tarpeesta. Uusia rakentamiseen otettavia alueita suun-niteltaessa tulee yleiskaavatasolla tehdä tar-kastelu valuma-alueista ja niihin kuuluvista pohjaveden muodostumisalueista ja vesistöis-tä. Rakentamisen aiheuttamien virtaamien li-sääntymisen estämiseksi tehdään suunnitelma hulevesien hallinnasta sekä varaudutaan alu-eellisten menetelmien toteuttamiseen. Yleis-kaavatasoisessa suunnittelussa se merkitsee ennen kaikkea sitä, että hulevesien käsittelyyn soveltuvat alueet jätetään rakentamisen ulko-puolelle ja niille varataan riittävän laajat alu-eet osana viheralueita. Lisäksi esitetään tar-kempiasteista kaavoitusta ohjaavia hulevesien

hallinnan tavoitteita tulevissa rakennuskortte-leissa. Osayleiskaavassa täsmennetään yleis-kaavan tavoitteita asemakaavoituksen poh-jaksi. Luontevina tarkastelualueina ovat usein purojen valuma-alueet. Kuvassa 9-2 on esi-merkki osayleiskaavaan liittyvästä hulevesien hallinnan suunnitelmakartasta.

Asemakaavavaiheessa tarkennetaan aiem-massa vaiheessa tehtyjä selvityksiä. Suun-nittelualueelle – ja tarvittaessa valuma-alu-eelle – esitetään hulevesien hallintatoimet mm. maaperän laadun ja rakentamisen mää-rän perusteella. Suunnitelma tulisi tehdä ase-makaavoituksen alkuvaiheessa, jolloin sillä voidaan vaikuttaa kaavan periaatteisiin. Suun-nitelmassa arvioidaan mahdollisuudet huleve-

Kuva 9-2 Esimerkki osayleiskaavan liittyvästä suunnitelmakartasta, Hervantajärvi, Tampere. Kuva 9-3 Esimerkki asemakaavaan liittyvästä suunnitelmakartasta, Keilankannas, Kuopio.

sien muodostumisen ehkäisemiseen, paikalli-seen hallintaan ja tarvittaessa viivyttämiseen. Suunnitelman tulee antaa lähtökohdat kaava-määräyksille, rakentamistapaohjeille ja alusta-valle hulevesien hallintajärjestelmän mitoituk-selle tilavarausten arviointia varten. Tällainen suunnitelma on tärkeä osa kaavoitukseen liit-tyvää tiedottamista vaikutusalueen asukkaille, sillä sen perusteella voidaan arvioida asema-kaavan ympäristövaikutuksia ja haittavaiku-tusten estämistä alapuolisissa vesissä kaava-alueen ulkopuolella. Vanhoilla asemakaava-alueilla voi olla eri-laisia tarpeita kaavamuutoksiin, esimerkiksi tii-vistäminen, kosteushaitat taikka kasvanut tai kasvava tulvariski. Silloinkin kun varsinaista syytä kaavamuutokseen ei ole, tulisi säännöl-lisin välein inventoida asemakaavat ja arvioida kaavojen ajanmukaisuus mm. hulevesien hal-linnan ja tulvariskin kannalta.

Suuria hulevesivirtaamia voi muodostua teollisuus- ja työpaikka-alueilla, liike- ja lo-gistiikkakeskuksissa sekä halleissa, joissa on laajoja kattopintoja tai päällystettyjä kenttiä. Tällaisten kohteiden hulevesien hallinta vaatii erityistä huomiota, ja suunnittelussa on otet-tava huomioon imeytys- ja viivytysjärjestelmi-en riittävä mitoitus. Tällaisissa kohteissa voi-daan jaotella hulevedet jakeisiin: puhtaammat kattovedet voidaan useammin imeyttää kun taas pysäköintialueiden ja logistiikkapihojen hulevedet joudutaan todennäköisesti käsittele-mään ennen imeytystä tai johtamaan hulevesi-järjestelmään viivytettyinä. Maankäytön vaikutusta hulevesien laatuun ja käsittelytarpeeseen tarkastellaan tämän op-paan osiossa 13 (Hulevesien laatu, taajamave-sien kuormitus ja ympäristövaikutukset).

Kuvissa 9-3 ja 9-4 on esimerkkejä asemakaa-voihin liittyvistä suunnitelmista.

80 81

Kuva 9-4 Esimerkki asemakaavaan liittyvän yksityiskohtaisen suunnitelman suunnitelmakartasta, Kuninkaan-tammi, Helsinki.

9.4.2 Liittyminen maisema-, ja kaupunkikuvan suunnitteluun

Hulevesien hallintaa voidaan suunnitella osa-na maisemaselvitystä ja viheralueiden tai kau-punkiympäristön suunnittelua hyödyntämällä vesiolosuhteita kaupunkiluonnon monimuotoi-suuden lisäämiseksi. Hulevesien hallintasuun-nitelma voi muodostaa hydrologiaa käsitte-levän osan kunnan maisemasuunnitelmasta, aluetta koskevasta maisemallisesta maankäyt-tösuunnitelmasta tai viheraluesuunnitelmasta. Kaavoituksen pohjaksi tehtävässä maisemasel-vityksessä pyritään ohjaamaan rakentamista sopiville alueille ottaen huomioon rakentami-sen vaikutukset vesiolosuhteisiin. Viheraluei-den yleissuunnittelussa sekä puistojen, pihojen ja rakennetun kaupunkikuvan yksityiskohtai-

sessa suunnittelussa voidaan arvioida ja ottaa huomioon hulevesien hallintajärjestelmän ja sen mitoituksen vaikutuksia.

9.5 Pohja- ja pintavesien tilan parantaminen

9.5.1. Pohjavesien suojelu

Hulevesien hallinta voidaan kytkeä pohjave-sialueiden suojelun ja kunnostuksen suunnit-teluun kaavoitetuilla alueilla, missä ei ole eri-tyisiä hulevesiä koskevia kaavamääräyksiä ja missä ei kaavoja olla muuttamassa. Pilaantu-neilla pohjavesialueilla tarvitaan usein erillinen

puhdistussuunnitelma haitta-aineiden poista-miseksi maaperästä ja pohjavedestä. Pohja-vesiin ja niiden suojeluun liittyviä kysymyksiä käsitellään kappaleessa 12 (Hydrogeologiset vaatimukset) ja 13 (Hulevesien laatu, taaja-mavesien kuormitus ja ympäristövaikutukset)

9.5.2. Pienvesien tilan parantaminen

Taajamissa hulevesien merkitys pienvesien – purojen, lampien ja pienten järvien sekä me-renlahtien tilaan on kasvanut samalla kun jä-tevesien käsittely on tehostunut. Hulevesien hallinnan suunnittelulla voidaan selvittää ja esittää keinot pienvesien tilan parantamiseen tiiviisti rakennetulla valuma-alueella. Hule-vesien hallinnassa tavoitteena voi olla luon-nontilaisten uomien suojelu ja aikaisemmin muutettujen uomien tilan ja arvostuksen pa-rantaminen. Vaikka purovesien keskimääräinen laatu oli-si kohtuullinen, voimakkaat hulevesien kuor-mitushuiput tai yllättävät viemärivesipäästöt voivat olla tuhoisia. Lämpimänä kesäaikana ja talvella korostuu veden laadun tärkeys ja riit-tävän alivirtaaman säilyminen. Tämä edellyt-tää yleensä pohjavedestä, perustusten kuiva-tusvesistä tai hulevesien suodatusrakenteista tulevaa perusvirtaamaa puroihin ja lampiin. Riittävällä pohjaveden muodostumisella on si-ten keskeinen merkitys vedenhankinnan lisäksi taajamavesien laadulle ja ekologialle. Pienvesien tilan parantamisessa pääpaino on hulevesien mukanaan kuljettamien aines-ten pidättämisessä ja puhdistamisessa. Hule-vedet ovat saattaneet lisätä tulvimista ja aihe-uttaa eroosiota heikentäen uomien ja rantojen rakennetta ja ekologista tilaa. Tilannetta voi-

daan korjata virtaamia tasaamalla. Virtaami-en tasaamisella voidaan myös turvata eliöstöil-le riittävät alivirtaamat esimerkiksi hulevesiä imeyttämällä ja viivyttämällä sekä kunnosta-malla uomia ja rantoja. Pienvesistöjen tilaa pa-rannettaessa arvioidaan keskeiset ongelmat ja kuormitusta aiheuttavat kohteet, joita voivat olla:

• laajoiltakattopinnoiltahulevesiviemäriinsyöksyvät vedet, joita suhteellisen puhtaina voitaisiin hyödyntää paikallisesti• haitallisiaaineitajapaljonhulevesiäaihe-uttavat kohteet ja niiden hulevesien saaminen käsittelyyn• hulevesistäaiheutuvatjätevedenpump-paamoiden ja -puhdistamoiden ylivuodot, joi-ta voidaan ehkäistä mm. estämällä hulevesien pääsy jätevesiviemäreihin (erillisviemäröinnin kehittäminen ja verkostojen saneeraus) ke-ventämällä hulevesiverkostoa johtamalla hule-vesiä hulevesikaivojen ohi imeytykseen ja vii-vytykseen valuma-alueella• hulevesitulvienesiintymisalueet,joitapois-tetaan johtamalla hulevesiä viivytykseen en-nen niiden joutumista tulvavaara-alueille• liikennealueet,joidenviherkaistojavoidaanmuotoilla hulevesiä imeyttäviksi, suodattavak-si ja johtaviksi biopidätysalueiksi.

Erityisesti liikenne- ja teollisuusalueilla muo-dostuvien hulevesien hallinnan suunnittelu edellyttää pohjavesiin kohdistuvien vaikutus-ten huomioon ottamista. Hulevesien johtamista suoraan putkiviemä-riin voidaan ehkäistä esimerkiksi muuttamalla hulevesien johtamista liikennealueilta. Näiden usein likaisten hulevesien saaminen käsitte-lyyn ja viivytykseen on keskeisimpiä huleve-sijärjestelmien saneeraustoimenpiteitä. Käy-tännön ratkaisuja on esitetty laatikossa 9-1. Kuvassa 9-5 on esimerkki kadun kuivatusvesil-le kehitetystä hulevesipainanteesta.

Kuva 9-5 Hulevesijärjestelmän yhteyteen tehty painanne, johon hulevesi pääsee purkautumaan ritiläkaivon kautta, Port-land, Oregon, USA (Jukka Jormola)

82 83

Liikenneväylien varsilla, pysäköintialueiden välissä ja -kenttien ympärillä olevia viher-

kaistoja voidaan muotoilla siten, että vesi pääsee esteettä imeytymään luiskiin ja tie-painanteisiin samaan tapaan kuin pääteillä keskusta-alueiden ulkopuolella. Korotettu-jen reunakiveysten yhteyteen voidaan teh-dä aukkoja, joista vesi pääsee väylää mata-lammaksi muotoillulle viherkaistalle. Aukot sijoitetaan siten, että vesi virtaa viherkais-talle ennen purkautumista väylän reunassa sijaitsevaan hulevesikaivoon.

Laajoilla kentillä voidaan tarvita kallistusten muuttamista siten, että vesi virtaa kentän laidoille hulevesikaivojen sijaan. Kaltevas-sa maastossa painanteisiin tehdään matalia patoja, jotka viivyttävät virtausta ja lisäävät imeyttävää pinta-alaa sadetilanteessa.

Painanteiden pohjalla olevia hulevesikaivon kansia kohotetaan siten, että kaivot toimi-vat ylivuotokaivoina rankkasateilla. Tiiviissä maaperässä painanteiden pohjalle asennet-tava salaoja lisää oleellisesti painanteen toi-mivuutta suodattimena, kun maaperä pää-see kuivumaan sadetapahtumien välillä. Sopivan maaperän seossuhteen ja kasvilli-suuden avulla tiepainanteista voidaan kehit-tää tehokkaasti toimivia biopidätysalueita.

Olemassa olevan hulevesiputken yhteyteen voidaan kaivaa painanne, joka toimii laa-jentumistilana suurilla virtaamilla. Hulevesi-putki voidaan joko katkaista siten, että jär-jestelmä muutetaan avoimeksi painanteen kohdalla tai putkeen tehdään ritiläkaivo, joka päästää veden purkautumaan painan-teeseen putken täyttyessä.

Laatikko 9-1 Tulvasuojelu

9.6 Hulevesien hallinta- menetelmiä ja -ratkaisuja

9.6.1. Yleistä

Hulevesiasiat järjestetään ensisijaisesti kiin-teistöllä maankäyttö- ja rakennuslakia sovelta-malla rakennustoimenpiteeseen ryhtyvän toi-mesta ja ylläpitämänä. Toisin sanoen sillä, joka aiheuttaa häiriötä veden luontaiseen hydrolo-giseen kulkuun, on vastuu muutoksesta. Jos hulevesien johtamista ei voida ratkais-ta kiinteistökohtaisesti, asia ratkaistaan joko liittymällä sopimusperusteisesti yhteiseen lai-tosmaiseen hulevesijärjestelmään (soveltaen vesihuoltolakia) tai tulemalla osakkaaksi yhtei-seen ojaan (soveltaen vesilain ojitussääntöjä). On huomattava, että kunta on myös yhteisten alueiden omistajana/haltijana merkittävä kiin-teistöjen haltija erityisesti keskusta-alueilla. Vesihuoltolaitoksen tehtävänä on huoleh-tia tarvetta vastaavan yhteisen hulevesijärjes-telmän rakentamisesta ja ylläpidosta vesihuol-tolaitoksen toiminta-aluepäätöksen mukaisesti päätöksen mukaisella toiminta-alueella. Jär-jestelmän toiminnalliset ja rakenteelliset vaa-timukset esitetään laitoksen teettämissä suun-nitelmissa ja niiden toteuttamisesta vastaa rakentaja eli joko laitos itse tai sopimusperus-teisesti urakoitsija. Laitos laskuttaa toimintan-sa kulut palveluiden käyttäjiltä. Jäljempänä tässä osiossa esitellään lyhyes-ti tärkeimmät hulevesien hallintamenetelmät ja ratkaisut. Niitä käsitellään tarkemmin tämän oppaan osioissa 14 (Hulevesien hallintamene-telmät ja niiden mitoitus) ja 18 (Paikallisten ratkaisujen ratkaisujen suunnittelu ja mitoi-tus). Edellä mainituista osioista jälkimmäinen käsittelee kiinteistökohtaisia rakenteita ja en-simmäinen näitä suurempia yksiköitä.

9.6.2. Imeyttäminen pohjavedeksi

Luontaista sadeveden imeytymistä pohjave-teen voidaan turvata jättämällä rakentamat-tomia luonnonalueita etenkin selännealueille, joilla maalajit ovat läpäiseviä. Puhtaita katto-vesiä voidaan läpäisevässä maaperässä imeyt-tää painanteissa ja imeytyskaivannoissa ilman käsittelytarvetta. Imeyttäminen luonnonmaas-

toon on yleensä mahdollista ilman erityisiä ra-kenteita, mutta maan vedenläpäisykyvystä sekä veden tilapäisestä noususta sateella ja sulannan yhteydessä tarvitaan arvio. Suun-nitelmiin tulee sisältyä esitys ylivuotoreiteistä avouomiin tai hulevesijärjestelmään. Pohjavesialueilla tarvitaan aina arvioin-ti imeytettävien hulevesien laadusta ja pinta-maan ja rakenteen puhdistuskyvystä ellei kyse ole pelkistä kattovesistä. Lievästi likaantuneet pihoilta ja vähän liikennöidyiltä katu- ja pysä-köintialueilta valuvat hulevedet voidaan johtaa I ja II luokan pohjavesialueilla biopidätysalu-eille, joissa puhdistusvaikutusta tehostetaan humuspitoisella pintamaalla, kasvillisuudel-la ja tarvittaessa eristämällä muovikalvolla tai savisuojauksella. Kiintoaine pyritään laskeut-tamaan ja suodattamaan rakenteen pintaan, mistä se on tarvittaessa helposti poistettavis-sa. Liukoiset haitta-aineet pyritään pidättä-mään biologisesti aktiiviseen pintamaahan ja juuristoon. Osa liukoisista aineista voi lisäksi pidättyä kemiallisesti aktiivisen saviainekseen. Läpäiseviä pinnoitteita, joista toimivimpia ovat erilaiset laatoitukset, voidaan käyttää imeytyk-seen vähän liikennöidyillä alueilla. Likaisten, esimerkiksi pääkatujen huleve-sien käsittely edellyttää tehokkaampia ja laa-jempia biopidätysalueita. Pohjavesialueilla li-kaisten hulevesien imeyttäminen edellyttää esikäsittelyä hiekan- ja öljynerotuskaivoissa ennen varsinaista käsittelyä esimerkiksi biopi-dätysalueilla. Suolan ja onnettomuusriskin ta-kia pääteiden vesille tarvitaan biosuodatuksen lisäksi pohjavesisuojaus, jolloin biosuodatus-kerrosten läpi suotautuva vesi johdetaan puh-distettuna pohjavesialueen ulkopuolelle suoja-uksen yläpuolelle asennettavaa salaojaa pitkin. Jatkotutkimuksilla on syytä selvittää biosuoda-tuksen toimivuutta erilaisilla hulevesillä Suo-men olosuhteissa, jotta voidaan tarkentaa imeyttämisen edellytyksiä pohjavesialueilla.

9.6.3. Suodattaminen maaperässä

Sekä pohjavesialueilla että heikosti vettä lä-päisevässä maaperässä voidaan kaiken tyyppi-siä hulevesiä johtaa suodatukseen maa-aines-ten läpi, koska maaperä puhdistaa tehokkaasti hulevesiä ja koska samalla voidaan viivyttää hulevesien virtausta eteenpäin. Etenkin sa-teen ja sulamisen alkuvaiheen alkuhuuhtouma on tärkeää saada suodatetuksi. Teollisuusalu-eiden, vilkkaasti liikennöityjen katujen ja py-

säköintialueiden yhteyteen tehtyjen biopidä-tyskaistojen on todettu tasaavan virtaamia ja pidättävän lähes 100 % raskasmetalleista. Ver-tailtaessa eri käsittelymenetelmien toimivuutta kylmissä olosuhteissa on todettu, että maasu-odatukseen perustuvat, huokostilavuutta si-sältävät rakenteet toimivat myös talvisateiden yhteydessä lähes yhtä hyvin kuin kesällä huo-limatta 15-25 cm paksuisesta routaantuneesta pintakerroksesta. Suodatinrakenteet voivat ulkoisesti muis-tuttaa imeytysrakenteita, ja ne voidaan suun-nitella ilmeeltään ja kasvillisuudeltaan vaihte-leviksi. Suodattimen pohjalle asennetaan salaoja varmistamaan suodattimen kuivumista ja suo-dattuneen veden pois, jolloin rakenne toimii myös talvella. Suodatinrakenteesta voi tapah-tua myös puhdistuneen huleveden osittaista imeytymistä pohjaveteen. Lievästi ja voimak-kaasti likaantuneille hulevesille suodatusalue tehdään aina biopidätysalueena, jossa on kas-villisuutta, biologisesti aktiivinen kate- tai hu-muskerros ja syvemmällä hiekkakerros, jo-hon on sekoitettu savea. Tarvittaessa suodatus tai biopidätysrakenne voidaan eristää ympä-röivästä maaperästä esimerkiksi pohjavesisuo-jaukseen käytetyillä materiaaleilla.

9.6.4 Suodattaminen ja johtaminen maan pinnassa

Imeytys- ja suodatusalueilta yli vuotava hu-levesi suositellaan johdettavaksi eteenpäin avopainanteissa tai tasaisena pintavalutukse-na maan pinnalla ja vasta toissijaisesti putki-tetuissa hulevesiviemärissä. Painanteissa kas-villisuus suodattaa kiintoainetta ja hidastaa huleveden virtausta. Osa vedestä voi eten-kin sateen alussa imeytyä pintamaahan ja va-lua pintakerrosvaluntana, mikä puhdistaa alku-huuhtoumaa. Rinteessä avopainanteeseen on hyödyllistä tehdä kynnyksiä, jolloin painantee-seen muodostuu perättäisiä imeytys- tai suo-datuspainanteita. Rakennetussa ympäristössä hulevesiä voidaan johtaa myös muuratuissa tai kivetyissä kouruissa.

9.6.5 Johtaminen ja viivyttäminen avouomissa

Suurehkoja hulevesivirtaamia voidaan johtaa avouomissa, esimerkiksi avo-ojissa, jotka ny-

84 85

kyisinkin ovat yleisesti osa hulevesiverkostoa. Hulevesien johtamiseen soveltuvat suoria ojia paremmin luonnontilaisia uomia muistuttavat ojat, joissa mutkittelu ja kynnykset hidasta-vat virtausta. Vaikka ojat voivat olla pitkiä ai-koja kuivina, ajoittain suurten virtaamien takia uomien reunojen ja kynnysten eroosiosuoja-ukseen tarvitaan yleensä kiviainesta. Ojien ja avopainanteiden suunnittelu voidaan yhdistää monimuotoisten sadevesiaiheiden suunnitte-luun.

9.6.6 Viivyttäminen ja pidättäminen lammikoissa ja kosteikoissa

Avouomien yhteyteen voidaan tehdä uoma-laajennuksia, lammikoita ja kosteikkoja, joissa virtausnopeus hidastuu ja huleveden mukana kulkeutuvaa kiintoainetta laskeutuu. Suunnit-telualueella voi esiintyä myös luonnonlampia tai pikkujärviä, joiden vaikutus otetaan huo-mioon. Kun veden pinta sateen tai sulamisen alkuvaiheessa nousee ja vesitilavuus kasvaa, lammesta tai kosteikosta lähtevä virtaama on pienempi kuin sinne tuleva, jolloin virtaama ta-saantuu. Lämpimään aikaan veden pinnasta haihtuu vettä ja osa vedestä voi imeytyä maa-perään. On kuitenkin muistettava, että ojan käyt-tö ja kunnossapito vaativat luvan samoilla pe-rusteilla kuin varsinainen ojitus eli uuden ojan tekeminen. Aluehallintoviraston (AVI) myöntä-mä lupa tarvitaan, jos toimenpide aiheuttaa pi-laantumista, esimerkiksi ravinnekuormituksen lisääntymistä vastaanottavalla vesialueella. Vesistöä vähäisempien vesien osalta on lisäksi otettava huomioon esimerkiksi hulevesien joh-tamiseen käytettävän noron luonnontilaisuus ja sen vaarantuminen sekä tähän liittyvä poik-keusluvan tarve. Aikaisemman perkauksen jäl-keen luonnontilaisen kaltaiseksi muuttuneen uoman kunnossapito vaatii ilmoituksen ELY-keskukseen.

9.6.7 Viivyttäminen purojen tulva-alueilla ja purojen kunnostus

Taajamapuroissa hulevedet lisäävät purojen ylivirtaamia, jolloin purojen tulva-alueet laa-jenevat alavissa purolaaksoissa. Kasvaneet virtaamat kuitenkin yleensä samalla kulutta-vat ja avartavat uomia. Jos hulevesiä ei voi-da viivyttää ennen niiden joutumista puroihin

ja tulvimisesta ei ole haittaa, tulva-alueet säi-lytetään ja uoman syöpymistä hillitään eroo-siosuojauksella. Tähän voidaan käyttää kivi-ainesta, vesikasvillisuutta ja pajuista tehtyjä rakenteita. Jos tulvimista on rajoitettava, purojen var-teen voidaan kaivaa tulvatasanteita, joihin vesi pääsee virtaamaan. Tällöin uoman poikkileik-kausala kasvaa, virtaus uomassa hidastuu, ja uomaan kohdistuva syöpyminen vähenee. Uo-massa kulkeutuva kiintoaine alkaa vähitellen laskeutua tulvakasvillisuuden sekaan. Jotta uomien vesisyvyys säilyisi riittävä-nä kaloille vähällä virtaamalla, alivirtausuoma tulisi toteuttaa kapeana erityisiä uomalaajen-nuksia lukuun ottamatta. Kivien ja soran lisää-minen on kaupunkipuroissa usein hyödyllistä sekä eroosiosuojauksen että kalaston olojen kannalta. Puron uomaa tai virtaamia muuttavat toi-menpiteet edellyttävät yleensä vesilain mu-kaista lupaa. Lisäksi vesilain mukainen lupa vaaditaan toimenpiteeseen, joka voi vaarantaa puroa vähäisemmän vesiuoman eli noron säily-misen luonnontilaisena.

9.6.8 Huleveden virtauksen hidastaminen ranta-alueella

Viimeinen mahdollisuus huleveden mukana kulkeutuvan kiintoaineen ottamiseksi talteen ennen sen joutumista purkuvesiin on hidastaa virtausta uoman suistossa ranta-alueella. Pie-nestä taajamapurosta, hulevesiviemäristä tai -ojasta purkautuvaa vettä voidaan johtaa ran-tavyöhykkeelle tai vesikasvillisuuden sekaan kaivettaviin ojastoihin, joissa virtaus jakaantuu ja tasaantuu, ja kiintoaine voi suodattua kas-villisuuteen. Hulevesiä tuovan uoman suistoon voidaan kaivaa laskeutusallas tai kosteikko. Uoma voi-daan erottaa maapenkereellä järven tai meren matalasta ranta-alueesta esimerkiksi lahden-poukamassa. Rakenne muistuttaa tällöin kei-notekoista laguunia, fladaa tai kluuvijärveä.Alavalla ranta-alueella vesitilavuus saadaan helposti suureksi. Vesialueen kaivaminen ja pengertäminen edellyttää yleensä ilmoitusta elinkeino-, liiken-ne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskukselle) ja voi edellyttää myös vesilain mukaista lupaa, koska alkuperäiselle vesialueelle ja eliöstölle voi aiheutua haittaa. Toisaalta eliöstön olosuh-teita voidaan myös monipuolistaa.

9.6.9 Hulevesiviemäröinti

Hulevesiviemäröinnin ensisijaisena tehtävä-nä on koota ja johtaa pois katu-, tie- ja piha-alueilla sekä rakennusten katoilla muodostuvat hulevedet. Hulevesiviemäröinnillä on tavoiteltu nopeaa pintojen kuivatusta ja vesien pois joh-tamista esteettisistä ja alueiden käyttöön liit-tyvistä syistä. Maankäytön tiivistyessä vanho-ja avo-ojiin perustuneita kuivatusratkaisuja on korvattu yhä suuremmassa määrin maanalai-silla hulevesiviemäreillä, millä on pyritty katu-tilan siistimiseen ja hyötypinta-alan kasvatta-miseen. Monin paikoin hulevesiviemäröinti on ainoa vaihtoehto hulevesien hallitulle johtami-selle etenkin tiiviisti rakennetussa kaupunki-ympäristössä. Hulevesiviemärit on tavallisesti mitoitettu kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa esiin-tyvälle sadannalle ja ne ovat verrattain alttiita tulvimiselle. Hulevesitulvia syntyy kun viemä-reiden mitoitus ylittyy. Pintarakenteiden tulee tällöin pystyä johtamaan ylimääräinen vesi tul-vareittejä pitkin. Kun hulevesiviemärit täytty-vät tai kaivojen kannet tukkeutuvat, vesi virtaa ja lammikoituu alaville alueille, missä hule-vettä voi nousta maan pinnalle myös huleve-sikaivojen kautta. Hulevesipumppaamoiden kapasiteetti voi ylittyä esimerkiksi alikulkutun-neleissa. Hulevesiviemäreihin liitettävä uusi ra-kentaminen lisää riskiä mitoituksen ylittymi-sestä. Herkästi tulvivien hulevesiviemäreiden kapasiteettia voidaan lisätä joko vähentämällä tai viivyttämällä hulevesikaivoihin joutuvaa vir-taamaa laajemmalla alueella tai tekemällä hu-levesijärjestelmään varastoaltaita. Hulevesiviemäröintiä osana hulevesien hal-lintaa tarkastellaan lähemmin tämän oppaan osiossa 14 (Hulevesien hallintamenetelmät ja niiden mitoitus) sekä osiossa 15 (Hulevesivie-märeiden mitoitus)

9.7 Viitteitä

Ahponen H. Kohti luonnonmukaisempaa taa-jamahydrologiaa. Rakennus- ja ympäristötek-niikan osasto, Espoo, ladattavissa internetistä (31.3.2011)www.water.tkk.fi/wr/tutkimus/thesis/Ahpo-nen2003.pdf

Davis, A. P., Shokouhian, M., Sharma, H., Mi-nami, C., Winogradoff, D. 2003. Water Quali-ty Improvement through Bioretention: Lead,

Copper, and Zinc Removal. Water Environment Res. 75, p. 73-82. ladattavissa internetistä (25.1.2012)http://psparchives.com/publications/our_work/stormwater/lid/bio_docs/Metal%20Re-moval%20in%20Bioretention-Davis%20etal%202003.pdf

Geiger W. & Dreiseitl H. 2001. Neue Wege fur das Regenwasser. Handbuch zum Ruckhalt und zur Vesickerung von Regenwasser in Bau-gebieten. Oldenbourg, Munchen

Hunt. W. F., Jarrett, A. R. Smith, J. T. & Shar-key, L. J. 2006. Evaluating Bioretention Hyd-rology and Nutrient Removal at Three Field Si-tes in North Carolina. Journal of irrigation and drainage engineering. 12(6) p. 600-608. la-dattavissa internetistä (25.1.2012)http://www.psparchives.com/publications/our_work/stormwater/lid/bio_docs/NCSU%20Bioretention%20Study.pdf

Roseen, R.M., Ballestero, T.P., Houle, J.J. Avel-laneda, P., Briggs, J., Fowler, G. & Wildey R. 2009. Seasonal performance variations for storm-water management systems in cold cli-mate conditions. Journal of Environmental En-gineering. 135(3) p. 128-137. ladattavissa in-ternetistä (25.1.2012)http://www.unh.edu/unhsc/sites/unh.edu.unhsc/files/pubs_specs_info/jee_3_09_unhsc_cold_climate.pdf

Simola Anniina & Jutila Heli 2006: Valumave-sien käsittelymenetelmät Kanta-Hämeen jär-vet kestävään kehitykseen -hankkeessa. - Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9. Hämeenlinnan seudullinen ympä-ristötoimi, JÄRKI-hanke 259 s. ja 8 liitettä, la-dattavissa internetistä (31.3.2011) http://www.hameenlinna.fi/pages/67512/jul-kaisu9.pdf

Trowsdale, S.A. & Simcock, R. 2011. Urban Stormwater treatment using bioretention. Journal of Hydrology. Vol 397 (3-4). p. 167-174. ladattavissa internetistä (25.1.2012)http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0022169410007195

Valtanen, M, Sillanpää, N.& Setälä M. 2011. Tutkimustietoa keskustojen hulevesistä ja bio-suodatuksesta. Vesitalous 6/2011. ss.6-10.

86 87

10.1 Rakentamisen säännökset

10.1.1 Keskeiset säännökset

Keskeisimmät rakentamista ohjaavat säännök-set ovat:

• maankäyttö-jarakennuslaki(MRL)• maankäyttö-jarakennusasetus(MRA)• vesihuoltolaki• vesilaki• muutosittainrakentamiseenliittyvät lait ja asetukset• Suomenrakentamismääräyskokoelma (RakMK)• kunnanrakennusjärjestys.

Kunnissa hulevesien hallintaa koskevia ja maankäyttöön vaikuttavia ohjeita voivat olla ovat lisäksi:

• kunnanhulevesistrategia• kunnanvesistöselvitykset.

Lainsäädäntöä sekä valtakunnallisia määrä-yksiä ja ohjeita tarkastellaan laajasti tämän oppaan osiossa 6 (Hulevesien hallinnan jär-jestäminen, vastuut ja velvoitteet). Rakennus-valvonnan tehtävänä on osaltaan valvoa, että rakentaminen suunnitellaan ja toteutetaan voi-massaolevien kaavojen ja rakentamisen sään-nösten mukaisesti. Rakennusvalvonnan tulee edellyttää hankkeelta riittävän pätevät suun-nittelijat ja työnjohto, joilla katsotaan olevan hyvät edellytykset suunnitella ja toteuttaa ra-kennushanke maankäyttö- ja rakennuslain ta-voitteiden mukaisesti.

10.1.2 Kunnan rakennusjärjestys

Jokaisessa kunnassa on rakennusjärjestys, jossa annetaan määräyksiä ja ohjeita alueit-

10. Rakennusvalvonta Hämeenlinnan kaupungin rakennusjärjestyksessä todetaan sade- ja pintavesien johta-misesta (30 §), että vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella (sadevesiverkosto) sijaitse-

va kiinteistö on liitettävä laitoksen sadevesiverkostoon vesihuoltolain, vesihuoltolaitoksen ja viranomaisten määräysten mukaisesti, mikäli sade- ja pintavesille on oma verkostonsa. Mikäli kiinteistö ei ole vesihuoltolaitoksen sadevesiverkoston toiminta-alueella, on sade- ja pintavedet sekä salaojiin kertyvä vesi imeytettävä omalla kiinteistöllä tai mahdollisuuksi-en mukaan johdettava ne avo-ojajärjestelmään. Mikäli sade- ja pintavedet johdetaan tien kuivatusjärjestelmään, on rakennuslupahakemukseen liitettävä järjestelmän haltijan suos-tumus. Sade- ja pintavesien poisjohtaminen on suoritettava siten, ettei siitä aiheudu huo-mattavaa haittaa naapureille tai kadun käyttäjille. Sade- ja pintavesiä ei saa johtaa ve-sihuoltolaitoksen jätevesiviemäriverkostoon. Rakennuslautakunta voi määrätä useampia kiinteistöjä suunnittelemaan ja toteuttamaan yhteisen sade- ja pintavesijärjestelyn, mikäli se alueen vesiolosuhteiden johdosta on välttämätöntä. Lumen varastoinnista on Hämeenlinnan kaupungin rakennusjärjestyksessä 31 §, jonka mukaan lumi on varastoitava tontille siten, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa naapureil-le tai kadun käyttäjille. Lumen sulamisvesien osalta on voimassa, mitä edellä 30 §:ssä on määrätty. Tontille tai jalkakäytävälle taikka sen vierelle kertyneet lumivallit on tarvittaessa poistettava. Lumenkaato on sallittu vain kaupungin osoittamille paikoille.

Rakennuksen rakentamisen ja sen laajentamisen yhteydessä pihamaa on suunniteltava ja toteutettava niin, ettei rakentamisella lisätä hulevesien valumista tontin rajan yli naa-

purin puolelle Pengertäminen ja tukimuurin rakentaminen on toteutettava niin, etteivät maa-ainekset eivätkä hulevedet valu naapurin puolelle. Tontille on rakennettava hulevesi- ja perustusten kuivatusvesijärjestelmä, josta vedet on imeytettävä kokonaan tai osittain omalla tontilla, jos maaperäolosuhteet sen sallivat, jollei siitä aiheudu alueen rakennuksille kosteusvauriovaaraa ja jollei vesihuoltolaista muuta joh-du. Imeyttäminen tontilla edellyttää pohjatutkimusta ja sen perusteella tehtyä pohjaraken-nesuunnitelmaa. Ne hulevedet ja perustusten kuivatusvedet, joita ei imeytetä tontilla, on johdettava kiin-teistöjen yhteiseen hulevesi- ja perustusten kuivatusvesijärjestelmään, tai jos tämä ei ole mahdollista, rakennusviraston tai vesihuoltolaitoksen luvalla yleiseen hulevesijärjestel-mään. Hulevesien ja perustusten kuivatusvesien johtaminen on toteutettava siten, ettei luon-nollisen vedenjuoksun muuttamisesta aiheudu huomattavaa haittaa naapurille. Hulevesiä ja perustusten kuivatusvesiä ei saa johtaa ajoradalle, pyörätielle, jalkakäytävälle eikä katuo-jaan. Rakennuksen rakentamista ja peruskorjaamista koskevaan rakennuslupahakemukseen on liitettävä selvitys hulevesi- ja perustusten kuivatusvesijärjestelmän rakentamisesta tai olemassa olevasta järjestelmästä, sen riittävyydestä, toimivuudesta ja kunnossapidosta. Rakennuslautakunta voi tarvittaessa määrätä alueen kiinteistöjen omistajat tai haltijat yhteisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan kiinteistöjen yhteisen hulevesi- ja perustusten kuivatusvesijärjestelmän, jos se alueen vesiolosuhteiden perusteella on välttämätöntä. Työmaalta ei saa laskea suoraan vesistöön tai ojaan runsaasti kiintoainetta tai lietettä tai haitallisia aineita sisältäviä hule- tai kuivatusvesiä.

Laatikko 10-1 Hämeenlinnan rakennusjärjestyksen hulevesiä koskevia määräyksiä (Jutila 2009).

Laatikko 10-2 Helsingin rakennusjärjestyksen hulevesiä koskevia määräyksiä.

tain paikallisten olosuhteiden mukaisesti. Ra-kennusjärjestyksessä on hyvä olla määräyk-set hulevesien sallituista hallintaperiaatteista. Määräys voi olla kunnan alueilla erilainen ra-kennuspaikan suuruuden ja alueen olosuhtei-den mukaan. Lattiapinnan alin korkeusasema verrattuna vesistön pintaan tai ympäröivään maanpintaan voidaan määritellä rakennusjär-jestyksessä. Rakennusjärjestyksessä on usein tarpeen vaatia alueittain pintavesien imeyttämistä maaperään tontilla ja yleisillä alueilla edellyt-tämällä pihoille tai kadulle vettä läpäiseviä pin-tamateriaaleja. Tällöin rakentamisella ei aiheu-teta pohjaveden haitallista alenemista muun muassa vanhojen kaupunkikeskustojen puupe-rustuksille ja alueen kasvustolle. Rakentamisen aikana avoimilta pinnoilta huuhtoutuu helposti maa-ainesta hulevesiin, mikä heikentää huleveden ja vastaanottavien vesistöjen veden laatua, kerää uomiin ja put-kiin lietettä ja voi lisätä hulevesipuron tai vie-märin kunnossapitotarvetta. Rakennusjärjes-tyksessä, ympäristönsuojelujärjestyksessä ja lupamenettelyissä tulisi antaa määräyksiä ja tarkempia ohjeita riittävistä suojaustoimen-piteistä huuhtoutumisen estämiseksi. Tämän oppaan osiossa 18 (Kiinteistökohtainen hule-vesien hallinta) on yleisiä ohjeita rakennustyö-maiden hulevesien hallinnasta. Rakennusmateriaalien valinnoillakin vai-kutetaan huleveden laatuun. Rakennusten ja päällysteiden materiaaleiksi tulisi valita testat-tuja vähän raskasmetalleja sisältäviä materiaa-leja etenkin pintojen ja saumojen käsittelyissä, jotta hulevesiin huuhtoutuisi mahdollisimman vähän ympäristölle haitallisia aineita. Periaat-teena on estää haitallisten aineiden pääsyä hu-levesiin, jotta niitä ei jouduttaisi puhdistamaan erikseen. Tällaiset määräykset on luontevaa si-sällyttää kunnan rakennusjärjestykseen. Laatikossa 10-1 on kuvattu Hämeenlin-nan rakennusjärjestyksen hulevesiä koskevia määräyksiä. Laatikossa 10-2 on otteita Helsin-gin rakennusjärjestyksen hulevesiä koskevista määräyksistä.

88 89

10.1.3 Kunnan hulevesistrategia ja vesistöselvitykset

Kunnissa voidaan hulevesiasioita ohjata myös hulevesistrategian ja vesistöselvitysten perus-teella. Esimerkiksi Vantaalla laaditaan hule-vesiohjelman jatkotyönä hulevesien hallinnan toimintamallia, joka sisältää muun muassa hu-levesien hallinnan käsittely- ja mitoitusohjeita.

10.1.4 Muut ohjeet

Suomen Rakennusinsinöörien liitto RIL ry on julkaissut ohjeen RIL 126-2009 Rakennuspoh-jan ja tonttialueen kuivatus, jossa annetaan yksityiskohtaisia teknisiä ohjeita rakennustyön suunnitteluun ja toteutukseen.

10.2 Rakentamisen luvat

10.2.1 Rakennuslupa

Rakennus- ja toimenpidelupakäsittelyssä ra-kennusvalvontaviranomainen edellyttää, että kaavan vaatimukset toteutuvat ja rakentami-sen säännöksiä noudatetaan. Rakennuksen rakentamiseen on oltava ra-kennuslupa (MRL 125 §). Rakennuslupa tar-vitaan myös sellaiseen korjaus- ja muutos-työhön, joka on verrattavissa rakennuksen rakentamiseen, sekä rakennuksen laajentami-seen tai sen kerrosalaan laskettavan tilan li-säämiseen. Rakennuslupaan voidaan asettaa määräaika jos rakennuksen on tarkoitus olla paikallaan vain määräajan. Muuta kuin edellä säädettyä rakennuksen korjaus- ja muutostyö-tä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä il-meisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyt-täjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. Rakennuslupa-asiakirjat ja lupaan tarvittavat suunnitelmat ja selvitykset on selostettu yksi-tyiskohtaisesti RakMK:n osan 2 luvussa 5. Jos suoritetaan toimenpiteitä, jotka muut-tavat luonnollista vedenjuoksua kiinteistöllä, kiinteistön omistaja tai haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei toimenpiteistä aiheu-du huomattavaa haittaa naapurille. Tarvittaes-sa kunnan rakennusvalvontaviranomaisen on

hakemuksesta määrättävä haitan korjaamises-ta tai poistamisesta (MRL 165 §). Asemapiirros tai vastaava piha-/pintave-si-/hulevesisuunnitelma on tärkeä rakennus-lupahakemuksen liiteasiakirja. Esimerkiksi Vantaalla edellytetään, että kaikissa raken-nushankkeissa esitetään lupahakemuksessa pääsuunnittelijan allekirjoittama piha- ja pin-tavesien hallintasuunnitelma. Erityiskohteis-sa edellytetään lisäksi erityistä suunnitelmaa hulevesien hallintaa varten. Haasteellisis-sa hankkeissa periaate esitetään lupavaihees-sa ja toteutussuunnitelma vaaditaan lupaehto-na ennen töihin ryhtymistä. Tarve määritellään kuntatekniikan keskuksen ja/tai kunnan ym-päristökeskuksen lausunnossa. Lausunnoissa määritellään imeyttämiseen liittyvät reunaeh-dot, hulevesien pidättämisen parametrit sekä annetaan mitoitusohjeet suunnittelua varten. Rakennusluvissa on mahdollista antaa ta-pauskohtaisia hulevesien hallintaa edistäviä lu-pamääräyksiä. Myös täydennys- ja korjausra-kentamisessa tulee lupaprosessien yhteydessä määrätä ojien ja muiden vedenpoistumisreit-tien säilyttämisestä tonteilla ja tonttien rajoil-la, jos se on tarpeen. Kaupunkirakenteen tiivis-tämisessä on huomioitava veden kulkureittien säilyttäminen. Tilanteissa, joissa piha- ja pysäköintialu-eiden vesien imeyttäminen poikkeaa Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1 mää-räyksistä, voidaan lupapäätöstä tehtäessä har-kita vähäistä poikkeamista rakentamismäärä-yksistä. Poikkeaminen on perusteltava lupaa haettaessa. Rakennuslupaa myönnettäessä on otettava huomioon, että vedenhankinnan kannalta tär-keillä pohjavesialueilla voi ottamoiden ympäril-lä olla vesioikeuden, ympäristölupaviraston tai nykyisen aluehallintoviraston päätöksellä ase-tetut suojavyöhykkeet määräyksineen, jotka asettavat rajoituksia hulevesien käsittelylle.

Laatikossa 10-3 on esimerkkejä Vantaalla an-netuista hulevesiä koskevista vaatimuksista.

10.2.2 Toimenpidelupa

Rakennusluvan sijasta rakentamiseen voidaan hakea toimenpidelupa sellaisten rakennelmien ja laitosten – esimerkiksi säiliön – pystyttämi-seen, joiden osalta lupa-asian ratkaiseminen ei kaikilta osin edellytä rakentamisessa muutoin

Yleistä hulevesivaatimuksista Vantaalla:Vantaan yleisenä tavoitteena on, ettei rakennettavilla alueilla lisätä virtaamia; virtaamia voi-daan jopa vähentää. Vantaalla ollaan ottamassa käyttöön periaatteita, että kestoltaan 10 mi-nuutin mitoitussateella 150 l/s*ha virtaama ei saa ylittää rakennetussa tilassa nykytilan (tai luonnontilan) virtaamaa. Tästä saadaan varastorakenteen tilavuusmitoitus (perusmitoitus). Tulvatilanteessa 30 mm sateella (30 min) vesi saa nousta esimerkiksi pysäköintialueelle. Vir-taama saa ylittää perusmitoituksella saadun purkuvirtaaman vasta tämän jälkeen. Tulvareitti tarkastellaan 50 mm (50 min) sateella.

A2: matala ja tiivis asuinalueVantaan kaupunki on ottanut käyttöön hulevesiohjelman, jonka ensisijaiset tavoitteet ovat hulevesitulvien vähentäminen ja huleveden laadun parantaminen ennen sen johtamista vas-taanottavaan vesistöön. Ensisijaisesti tavoitteena on imeyttää/käyttää hulevesi syntypaikal-laan. Savimaalla imeytys ei onnistu, joten vettä voi varastoida ja käyttää puiden ja kasvien kasteluun. Vaihtoehtoisesti vettä varastoidaan lampiin tai avo-ojiin ja päästetään vähitellen eteenpäin. Tontilla tulee viivyttää 1 m3 vettä / 100 m2 läpäisemätöntä pintaa. Tämä vastaa 10 mm sadetta. Tavoitteena on, että tontilta lähtevä hulevesivirtaama ei muutu. Tällöin, kun mi-toitussateena käytetään 150 l/s, sallittu tontilta lähtevä virtaama on 25 l/s.

T: Teollisuus- ja varastotoimintojen alueMitoitussateella 150 l/s*ha tontilta saadaan purkaa 500 l/s. Tämä vastaa noin valumaker-rointa 0,3. Perusmitoitussateen kesto on 10 min. Tulvatilanne tarkastellaan 30 min kestävällä 30 mm sateella (167 l/s*ha). Tällöin vesi voi nousta esim. pysäköintipaikoille. Vasta 30 mm sateen ylittävä vesimäärä saa alkaa kasvattaa purkuvirtaamaa. Hulevesien käsittelyyn toi-votaan kasvillisuuspintaisia ratkaisuja, mutta jos ne eivät ole tontin järjestelyin mahdollisia, käyvät myös maanalaiset viivytysratkaisut.

Laatikko 10-3 Esimerkkejä Vantaalla rakennusluvan yhteydessä annetuista määräyksistä.

tarvittavaa ohjausta (MRL 126 §). Toimenpi-delupa tarvitaan lisäksi sellaisen rakennelman tai laitoksen pystyttämiseen ja sijoittamiseen, jota ei pidetä rakennuksena, jos toimenpiteel-lä on vaikutusta luonnonoloihin tai ympäröivän alueen maankäyttöön. Lupa ei ole tarpeen, jos toimenpide perustuu MRL:n mukaiseen katu-suunnitelmaan, maantielain mukaiseen hyväk-syttyyn tiesuunnitelmaan tai ratalain mukai-seen hyväksyttyyn ratasuunnitelmaan. Rakennus- tai toimenpideluvanvaraisissa hankkeissa rakennusvalvonnan tulee tarvitta-essa vaatia selvitys rakennuspaikan ja sen ym-päristön pohja- ja perustamisolosuhteista sekä hulevesien käsittelysuunnitelma. Tällöin raken-nusvalvonnalla on mahdollisuus vaikuttaa hu-levesien johtamiseen. Varsinkin herkillä alueilla tai asemakaavan taikka rakennusjärjestyksen vaatiessa asiaan on kiinnitettävä erityistä huo-

miota. Lupaa ei yleensä tarvita ainoastaan maa-alueen pinnoittamiseen mm. asfaltilla, joll-ei alueen käyttötarkoitus muutu oleellisesti tai toimenpiteellä ole vaikutusta luonnonoloihin. Esimerkiksi suuren alueen päällystäminen vet-tä läpäisemättömällä pinnoitteella voi vaatia toimenpideluvan, jos sillä on vaikutusta poh-javeden korkeuteen tai jos hulevesistä kiin-teistön luonnollisen vedenjuoksun muutoksen vuoksi aiheutuisi naapurille huomattavaa hait-taa. Suunnittelutehtävän vaativuuden mukaan rakennusvalvontaviranomainen edellyttää lu-vanvaraisissa toimenpiteissä riittävän päte-vän henkilön erityissuunnitelman laatimiseen. Myös työnjohtajalta edellytetään pätevyys joh-tamaansa työhön. Rakentamisen aloituskoko-uksissa rakennusvalvontaviranomainen edel-

90 91

lyttää pätevät toimijat tärkeisiin työvaiheisiin ja painottaa työn toteutuksen laatua. Toteu-tuksen valvonnassa rakennusvalvontaviran-omainen edellyttää vastuuhenkilöiden kuitta-ukset työmaan tarkastuskirjaan tekemästään ja tarkastamastaan työstä kriittisissä raken-nusvaiheissa. Vaativissa kohteissa lupapäätöksessä saa-tetaan edellyttää erityismenettelyä esimerkik-si suunnittelun tai toteutuksen osalta.

10.3 Rakentamistapaohjeet

Asemakaavan määräyksiä hulevesien käsit-telystä voidaan tarkentaa alueen rakenta-

mistapaohjeilla. Kaavamääräys on juridisesti rakentajia velvoittava. Rakentamistapaohjeet ovat sitovia vain, jos ne on hyväksytty osana kaavaa; muussa tapauksessa ne ovat ohjeel-lisia. Rakentamistapa- ja lähiympäristön suun-nitteluohjeilla selvennetään ja täydennetään asemakaavan määräyksiä ja täsmennetään nii-tä suunnitteluperiaatteita, jota alueen yksityis-kohtaisessa suunnittelussa tulee muiden ra-kentamissäännösten lisäksi noudattaa. Ohjeet sisältävät pääsiassa kaupunkikuvaan ja raken-tamisen laatutasoon liittyviä ohjeistuksia. Tonttien luovutusehtoihin voidaan myös si-sällyttää ohjeistusta hulevesien johtamisesta ja käsittelystä. Rakentamistapaohjeet voidaan liittää osaksi kiinteistön kauppakirjaa. Useam-man tontin pintavesien johtamiseen tarkoitetut hulevesipainanteet tai ojat voidaan kuitenkin sijoittaa yleisille alueille. Rakentamistapaoh-jeissa painanne usein sijoitetaan kaavatalo-udellisista syistä kuitenkin tonttien rajoille tai tonteille. Huonosti toteutettuna yksityiselle alueelle sijoitetut sadehuippuja tasaavat pai-nanteet aiheuttavat ongelmia ja ristiriitoja naapurusten kesken. Rakennustapaohjeilla voidaan informoida suunnittelijoita ja rakentajia rakennusmateri-aalien käytöstä ja rakennustavasta, joka ottaa huomioon valumavesien laadun ja määrän. Oh-jeisiin voidaan sisällyttää esim. imeytystyyp-pikuvia, ojien hoito-ohjeita ja pumppaamoja koskevia ohjeita. Paikallisesti, varsinkin hyvin tiiviisti rakennettaessa, kiinteistöjen yhteinen

hulevesijärjestelmä voi olla toimivin ratkaisu tonttien kuivatuksen hoitamiseksi, hulevesitul-vien ehkäisemiseksi sekä hidastuksen järjestä-miseksi ennen hulevesien johtamista hulevesi-puroihin. Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan kiinteistöiltä voidaan edellyttää yhteistyötä. Yhteishankkeet ovat olleet vielä harvinaisia ja kiinteistöjen vä-listä yhteistyötä hulevesien käsittelyssä tulee vaatia yleisemmin.

10.4 Valvonta

Työn aikana rakennushankkeeseen ryhtyvän on pidettävä kustakin yksittäisestä työsuo-

rituksesta riittävän yksityiskohtaista tarkastus-asiakirjaa. Katselmuksesta pidetään pöytäkir-jaa, johon merkitään katselmuksessa todetut asiat. Pöytäkirjaan liitetään käytettyjen kiviai-nesten seulontakäyrät, tarkepiirustukset, sel-vitykset käytetyistä materiaaleista, jne. Suun-nittelijan tulee laatia ennen rakennuksen käyttöönottoa huolto-ohje. Rakennuksen kui-vatuksen osalta valvontamenettelyä kuvataan yksityiskohtaisemmin tämän oppaan osiossa 18 (Rakennusten kuivatus).

10.5 Viitteitä

Jutila 2009: Hämeenlinnan kaupungin huleve-sistrategia. – Hämeenlinnan ympäristöjulkai-suja 1.

Helsingin kaupungin hulevesistrategia, ladatta-vissa internetistä (18.4.2011):http://www.hel.fi/static/hkr/julkaisut/2008/hulevesistrategia_2008_9.pdf

11. Hydrologia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät

11.1 Taajamahydrologian yleispiirteitä

11.1.1 Sadanta ja haihdunta

Suomessa runsaimmat sateet ajoittuvat ke-sään, jolloin ilma on lämmintä ja voi sisältää paljon kosteutta. Taajamatulvia mahdollisesti aiheuttaakseen sateen on kestettävä samalla alueella riittävän pitkään riittävän voimakkaa-na. Sateen kestoon ja intensiteettiin vaikut-taa voimakkaasti sateen syntytapa. Voimak-kaimmat lyhytkestoiset sateet ovat tyypillisesti luonteeltaan konvektiivisia kuurosateita. Myös rintamasateissa voi toisinaan esiintyä paikalli-seen konvektiivisuuteen liittyvää rankkaa sa-detta. Erittäin voimakkaita sateita on Keski-Suomessa havaittu Etelä-Suomea useammin. Toisaalta kaksi suurinta Suomessa mitattua arvoa ovat etelärannikolta. Pohjois-Suomessa rankkasateet ovat harvinaisempia kuin muual-la maassa. Taajamissa sadannan lisäystä aiheuttaa tii-vistymisytimien runsaus ilmakehässä, korkei-den rakennusten vaikutus tuulikenttään sekä paikallisesti voimistunut konvektio. Viimeksi mainitun tekijän taustalla on sekä lämpösaare-keilmiön suora vaikutus että tiivistymisytimien tehostunut nousu korkeuksiin, jossa pilvipisa-rat tiivistyvät. Kokonaishaihdunnan kaikki kolme osateki-jää, transpiraatio, evaporaatio ja interseptio, jäävät taajamissa luonnontilaista pienemmäk-si. Transpiraatiota eli kasvien elintoimintoihin liittyvää haihduntaa vähentää kasvillisuuden rajoittuminen suppeahkolle alueelle. Puistojen ja puutarhojen kastelu voi tosin lisätä transpi-raatiota, mutta Suomessa tämä tekijä ei ole merkittävä. Evaporaatio on haihduntaa maan, veden tai lumen pinnasta. Kaupunkiympäristö on oival-

linen paikka nähdä evaporaatio omin silmin – kun aurinko alkaa paistaa kesäsateen jälkeen, päällystetyt pinnat kuivuvat hyvin nopeasti. Tämä evaporaatiohuippu jää kuitenkin lyhytai-kaiseksi ja suuren osan ajasta päällystettyjen pintojen haihdunta on käytännössä nolla. Suo-messa haihtuminen taajamien vesipinnoista on lämpimänä ja tuulisena päivänä 5–10 mm. Kuitenkin taajamien keskimääräinen evaporaa-tio jää lyhyen keston takia selvästi luonnonalu-eita pienemmäksi. Interseptiohaihdunta on kasvien pinnoille pidättyneen veden haihtumista. Samoin kuin transpiraatiota, kasvillisuuden vähäisyys ra-joittaa tätä tekijää taajamissa. Tavallaan tähän voidaan toisaalta sisällyttää seinäpinnoilta sa-teen jälkeen tapahtuva haihdunta, mutta mää-rällisesti sillä ei ole suurta merkitystä. Painannesäilyntä tarkoittaa sitä osaa sa-dannasta tai sulannasta, joka lätäköityy maan pinnan painanteisiin. Tähän komponenttiin si-sältyy myös pintojen kostuttamiseen tai vet-tymiseen kulunut vesimäärä. Taajamien pääl-lystetyillä pinnoilla on usein epätasaisuuksia, joihin vesi kertyy. Samoin on tiivistyneitä maa-alueita, joilla sateen intensiteetti helposti ylit-tää imeyntäkapasiteetin ja lammikoita syntyy. Sateen jatkuessa vesi saavuttaa painanteiden kynnyskohdat ja pintavaluntaverkosto laajenee. Painannesäilynnän maksimiarvo voi joilla-kin taajaman valuma-alueilla olla useita mil-limetrejä, tavallisesti kuitenkin vähemmän. Painannesäilynnän suuruus riippuu pinnan ominaisuuksista siten, että se on pienimmil-lään kaltevilla päällystetyillä pinnoilla ja suu-rimmillaan tasaisilla, kasvillisuuden peittämillä pinnoilla.

11.1.2 Taajamien vaikutus hydrologiaan

Suomessa oli vuoden 2005 lopussa 745 taaja-maa, joissa asui 4,4 miljoonaa asukasta eli 84

92 93

prosenttia väestöstä. Taajamien maapinta-ala oli yhteensä 7 169 km2 eli noin 2,4 prosenttia koko valtakunnan maa-alasta. Hydrologisesti taajamat ovat usein voimak-kaasti muutettuja ympäristöjä. Vettä läpäise-mättömien pintojen (katot, kadut ja tiet, py-säköintialueet) osuus on huomattava, jopa yli puolet kokonaisalasta. Uomaverkosto ja ve-denjakajat voivat olla täysin ihmisen suunnit-telemat. Taajamissa luonnontilaisesta poikke-

avat kaikki hydrologisen kierron komponentit, jopa sadanta, joka laajoilla kaupunkialueilla voi lisääntyä 5–10 %. Luonnonoloissa vallitsee kaikissa maala-jeissa yhteys pinta- ja pohjavesien välillä. Tä-män yhteyden voimakkuus vaihtelee suuresti maakerrosten vedenläpäisevyydestä riippuen. Taajama-alueiden läpäisemättömillä pinnoilla tämä yhteys on poikki, joskin asfaltin rakojen tai murtumien kautta vettä voi imeytyä alas-päin pieniä määriä. Toisaalta esimerkiksi be-tonilaatoille on esitetty yli 10 mm/h imeyntä-nopeuksia, mikä vastaa tiiveimpien maalajien arvoja. Usein pohjaveden pinta kuitenkin laskee taajama-alueilla, mikä pahimmillaan voi johtaa

puisten paalutusten lahoamiseen, rakennus-ten painumiseen ja tiepäällysteiden rikkoutu-miseen. Samalla kuivan kauden virtaamat taa-jamien uomaverkostoissa pienenevät. Kaupungistumisen vaikutuksia vesitalou-teen ja hydrologiseen kiertoon voidaan havain-nollistaa kuvalla 11-1. On huomattava, että veden luontaisen kiertokulun ohella taajamissa on aina vesihuoltoon liittyvä veden kiertokulku. Nämä kaksi sekoittuvat toisiinsa useilla tavoil-la, merkittävimmin sekaviemäröinnissä. Kaikki vesijohtoverkosta kasteluun tai esim. katujen pesuun otettu vesi linkittää myös näitä kierto-kulkuja yhteen. Ääriesimerkkejä ovat putkiri-kot, jotka synnyttävät joskus jopa tulvatilan-teita.

11.2 Taajamien valuntaolot

Mitä enemmän alueella on läpäisemätöntä pintaa, sitä nopeammin ja tehokkaammin

sade- ja sulamisvedet synnyttävät pintavalun-taa. Rankoillakin sateilla pintavalunnan osuus kokonaisvalunnasta on luonnonoloissa usein vähäinen, mutta tiiviisti rakennetuissa taaja-missa jo pienten sateiden aikana voi muodos-tua paljon pintavaluntaa. Kaupungistuminen aiheuttaakin suurimman suhteellisen muutok-sen pienten ja keskisuurten sateiden aikaises-sa valunnassa. Hulevesivalunnan muodostumiseen vai-kuttavat useat eri tekijät: sateen intensiteet-ti ja kesto, sadetapahtumaa edeltävän kuivan ajan pituus, maanpinnan kaltevuus ja maape-rän ominaisuudet. Näitä käsitellään jäljempänä kohdassa 11.3. Olennaisin tekijä etenkin kesä-sateiden aikana on kuitenkin läpäisemättömän pinnan osuus tarkasteltavan alueen kokonaisa-lasta. Yleensä noin kaksi kolmasosaa taajama-valuma-alueiden läpäisemättömistä pinnoista koostuu kaduista, muista väylistä ja pysäköin-tialueista, jotka on yleensä suoraan kytketty alueen hulevesi- tai sekaviemäröintiin. Kaikki läpäisemätön pinta ei kuitenkaan aiheuta pin-tavaluntaa, vaan vesi voi päätyä ympärillä ole-ville läpäiseville alueille ja imeytyä maahan. Suomalaisilla asuinalueilla välitöntä pintava-luntaa tuottava tehoisa osuus on tyypillises-ti 50–80 % läpäisemättömästä pinnasta. Tätä

Kuva 11-1 Kaupungistumisen vaikutuksia vesitalouteen ja hydrologiseen kiertoon(Tiihonen 2007, mukailtu)

Taajama on Suomessa määritelty vähin-tään 200 asukkaan asutuskeskittymäksi, jossa asuinrakennusten välinen etäisyys on enintään 200 metriä.

osuutta voidaan pyrkiä arvioimaan karttojen ja kuvien avulla, mutta kovin tarkkaan tulokseen ei näin menetellen yleensä päästä. Taajama-alueiden sadanta–valuntaproses-si voidaan jakaa kahteen osaan: tehoisan sa-dannan muodostumiseen ja valunnan kulkeu-tumiseen valuma-alueella. Tehoisa sadanta on sadannan välitöntä valuntaa muodostava osa, joka jää jäljelle, kun kokonaissadannasta pois-tetaan häviöt. Näitä häviöitä ovat haihdunta, imeyntä, interseptio ja painannesäilyntä. Sa-dannan häviöitä ja välitöntä valuntaa havain-nollistaa kuva 11-2. Pienillä sateilla häviöiden suhteellinen osuus on korkea, rankoilla sateilla se alenee voimakkaasti. Valumavesien kulkeutuminen tapahtuu taa-jama-alueilla usein ihmisen rakentamien tai muokkaamien reittien kautta. Luonnontilaiset uomastot ovat harvinaisia, joskin monen suo-malaisen taajaman läpi virtaa valunnan kerää-jänä toimiva joki. Lähin järvikään ei usein ole kaukana. Suomessa hulevedet päätyvät yleen-sä hulevesiviemäreihin. Vanhoilla keskusta-alueilla on myös sekaviemäreitä, joissa hule-vedet yhtyvät viemärivesiin ja virtaavat niiden mukana puhdistamoille.

Kuva 11-2 Sadannan häviöt ja välitön valunta (Overton & Meadows, 1976; Metsäranta 2003)

94 95

11.3 Valuntakerroin

Valuntakerroin on käsite, jolla kuvataan alu-eelta pois virtaavan vesimäärän ja alue-

sadannan suhdetta. Tätä käsitettä käytetään myös luonnontilaisilla alueilla, mutta erityisen yleisesti taajamahydrologiassa. Etenkin rank-kojen sateiden osalta se on keskeinen apuneu-vo. Rankkasateiden osalta ei Suomesta ole juu-ri tietoja taajama-alueen valuntakertoimien tai ylivirtaamien suuruudesta. Ylivirtaaman pur-kautumista putkiverkostossa voi rajoittaa mm. hulevesiviemäreiden rakenteellinen kapasiteet-ti tai niiden tukkeutuminen kokonaan tai osit-tain. Myös tehoisan läpäisemättömän pinnan osuus voi rankoilla sateilla muuttua. Se voi pie-netä, jos pinnoille padottunut vesi löytää uusia reittejä läpäiseville alueille. Toisaalta pintava-luntaa voi alkaa syntyä myös läpäiseviltä alu-eilta, jos sade on rankka tai pitkäkestoinen. Yleisesti voidaan todeta, että sateen ran-kentuessa valuntakerroin suurenee. Tämä joh-tuu ennen kaikkea läpäisevien pintojen va-luntakertoimien kasvusta. Ylivirtaaman osalta tilanne on mutkikkaampi; siihen vaikuttaa vie-märeiden kapasiteetin ohella maanpinnalle ti-lapäisesti padottuvan vesimäärän eli painanne-säilynnän suuruus. Taajama-alueiden alivalumiin vaikuttaa eri-tyisesti se, kuinka paljon pohjavesiolot ovat muuttuneet. Jos pohjaveden pinta on alueen rakentamisen jälkeen laskenut, mikä on taval-lista, alivalumat voivat olla selvästi luonnonti-laa alhaisemmat. Valunnan ajalliset vaihtelut ovat yleensäkin taajama-alueilla selvästi luon-nontilaisia alueita nopeammat ja voimakkaam-mat. Huomattava merkitys alivalumiin on myös maavesivaraston kapasiteetin muutoksilla. Lä-päisemättömien pintojen alle jäävä maaperä ei enää varastoi tai vapauta vettä, ellei sivu-suuntaisia virtauksia esiinny. Näin voi aktiivi-nen maavesivarasto supistua merkittävästi. Kaupunkivedet ja niiden hallinta -projektis-sa (RYVE) on arvioitu maankäytön, maaperän ja kaltevuuden vaikutusta valuntakertoimeen käyttäen karkeaa kolmijakoista maaperäluo-kitusta: (i) sora, hiekka, turve; (ii) moreeni; ja (iii) savi, siltti, lieju, kallio (Kuusisto 2002).

Valuntakertoimen arvoja erilaisilla pinnoilla tarkastellaan tämän oppaan kohdassa 15.1.3 (Hulevesiviemäreiden mitoitus).

11.4 Taajamatulvat

Tulva voi syntyä taajamassa neljän lähtökoh-taisesti erilaisen tekijän kautta:

• sademäärältäänsuurijamahdollisesti pitkäkestoinen sadejakso• vesistönsuurivesimäärätaijääntai hyyteen aiheuttama padotus• merenpinnannousupoikkeuksellisen korkealle• taajamaanosuvarankkasade.

Laatikossa 11-1 on kuvattu Suomessa esiinty-vien hulevesitulvia aiheuttavien rankkasatei-den meteorologisia ominaisuuksia:

Runsas sade, joka aiheuttaa hulevesion-gelmia Suomessa, havaitaan todennä-

köisimmin lämpimänä vuodenaikana (tou-ko-lokakuussa), ja harvinaisen suurista 24 tunnin sadannoista (toistuvuus suurempi kuin 50 vuotta) yli 70 % havaitaan heinä-elokuussa (Saariakalle, 2009). Painottumi-nen kesään johtuu suuren sadannan synnyn vaatimista meteorologisista olosuhteista: il-massa pitää olla paljon vesihöyryä eli suu-ri absoluuttinen kosteus. Se on mahdollis-ta vain, kun Suomeen virtaava ilmamassa on lämmintä ja peräisin tuhansia kilometre-jä meitä eteläisemmiltä seuduilta. Rankka-sadetilanteissa ja niitä ennen tyypillinen sää on hiostava helle sadepaikalla tai sen lähi-alueella (esimerkiksi Virossa). Pelkkä kos-teussisältö ei vielä riitä, vaan lisäksi tarvi-taan nousuliike, joka saa ilman jäähtymään ja vesihöyryn tiivistymään pilvipisaroiksi. Niistä syntyy sadepilven kylmään yläosaan

sakea lumihiutale- ja lumiraesade, joka pu-toaa maahan sulaneena rankkasateena.

Sadetta synnyttävä ilman nousuliike voi olla laaja-alaista ja hidasta (1-10 cm/s),

mikä on tyypillistä matalapaineiden sää-rintamien alueella. Matalapainemittakaa-van runsas sade eli synoptinen rankkasade ei ole kovin intensiivistä hetkellisesti, mut-ta kestää kauan ja ulottuu jopa satojen kilo-metrien alueelle. Suuret sadannat kertyvät tyypillisesti 6-48 tunnin aikana. Synoptista rankkasadetta aiheuttavan matalapaineen ei tarvitse olla erityisen voimakas. Tärkein-tä on sen hidas tai mieluiten pysähtynyt lii-ke, suuri kosteus lämpimän ilman sekto-rissa sekä myös elinkaaren alkupuoli eli matalapaine on vielä syvenemässä. Tällai-set matalat saapuvat Suomeen useimmi-ten kaakon ja lounaan välisestä sektorista. Sateen laaja-alaisuuden takia vesistötulvat ovat synoptisissa rankkasateissa usein suu-rempi haitta kuin hulevesitulvat. Esimerkke-jä poikkeuksellisista synoptisista rankkasa-teista ovat elokuun alun 1967 ja heinäkuun lopun 2004 matalapaineet.

Yleisin hulevesitulvan aiheuttava sade syntyy ilman nopeassa pystyliikkees-

sä (1-10 m/s) konvektionostossa, joka syn-nyttää kuuro- ja ukkospilviä. Konvektio tarkoittaa nostevoimien aikaansaamia pys-tysuuntaisia virtauksia, jotka syntyvät läm-pötilaoloiltaan epävakaasti kerrostuneeseen ilmakehään. Konvektiivinen rankkasade on intensiivistä ja synnyttää tyypillisesti suuria sadantoja (5 min – 3 h). Rajuimmat kon-vektiosateet havaitaan hiostavan helteises-sä ilmamassassa (ns. lämpöukkoset), usein matalapaineen lämpimän ilman sektorissa kylmän säärintaman edellä tai sen kohdalla (ns. rintamaukkoset). Koska lämpöukkosten edellytys on lämmin ilma maan pinnan lä-hellä, ovat konvektiiviset rankkasateet ylei-

simpiä kesällä kello 12 ja 18 välillä (Kilpe-läinen), kun auringon lämmitys on suurinta. Säärintamien synnyttämiä konvektiosatei-ta on kaikkina vuorokaudenaikoina, mut-ta nekin ovat usein voimakkaimmillaanilta-päivällä. Jako synoptisiin ja konvektiivisiin rankkasateisiin ei useinkaan ole selvä, vaan niitä on toisinaan sekoittuneina samalla alu-eella. Lisäksi on huomattava, että synopti-sen kokoluokan matalapaineet synnyttävät usein myös parhaat olosuhteet konvektiivi-sille rankkasateille.

Konvektiiviseen rankkasade- ja hule-vesiriskiin vaikuttaa paljon konvektio-

sateen rakenne (Saarikalle 2009). Yhden konvektiopilven eli kuurosolun elinkaari kestää yleensä alle tunnin, mutta sen liik-keen takia rankkasade kestää samalla pai-kalla usein vain 5-15 minuuttia. Yksittäi-nen kuurokin voi aiheuttaa hulevesitulvan pienelle alueelle (1 -10 km), mikäli sateen intensiteetti on hyvin suuri tai solu ei liiku juuri lainkaan. Esimerkiksi liikkumaton kuu-ro synnytti hulevesitulvan Helsingin keskus-tassa heinäkuussa 2010, vaikka sadanta oli vain noin 15 mm puolessa tunnissa. Perni-ön tulva toukokuussa 2010 aiheutui myös paikallaan pysyneestä ukkospilvestä. Solun liike ja osaksi myös rakenne määräytyy il-makehän pystysuuntaisesta tuuliprofiilista.Yleensä konvektiosateet eivät ole yksittäisiä soluja vaan koostuvat useiden kuuropilvien rykelmistä, joilla on monesti taipumus ryh-mittyä nauhoiksi tai jonoiksi. Ongelmallisen hulevesirankkasateen riski on merkittävä, kun tällainen nauha liikkuu hitaasti likimain pituussuuntaansa, jolloin rankkaa sadet-ta voi tulla pienehköllä alueella (5-20 km) noin tunnin ajan. Tilanne pahenee edelleen, mikäli kyseessä on ns. taakse kasvava uk-kospilvi. Siinä solut liikkuvat jopa reippaas-ti, mutta uusia soluja muodostuu koko ajan

Laatikko 11-1 Rankkasateiden meteorologisia ominaisuuksia Suomessa. ...jatkuu

96 97

nauhan tuulenpuoleiseen päähän niin, että rankimman sateen kohta on käytännössä lä-hes paikallaan.

Pahin hulevesiriski syntyy silloin, kun uk-kospilvet ryhmittyvät ns. mesomitta-

kaavan konvektiojärjestelmäksi (joka usein lyhennetään englannin kielestä tulevin kir-jaimin MCS). Siinä ukkossateiden melko yh-tenäinen alue on kooltaan suuri (50.300 km) ja pitkäikäinen (3.15 h). Jos MCS liik-kuu pituussuuntaansa, hitaasti tai on luon-teeltaan taakse kasvava, rankkasadetta voi tulla yhdessä paikassa 1-4 tuntia (yleen-sä jaksoittain) ja hulevesiongelmia voi syn-

Ylivieskassa satoi elokuussa 2004 vuoro-kauden aikana yli 70 mm. Monien hule-

vesikaivojen kannet olivat tukossa tai kaivo-jen hiekkapesät täynnä, jolloin hiekka tukki poistoputken. Paikoitellen kaivojen kannet olivat tien pintaa korkeammalla. Hulevesiä kertyi runsaasti kaduille ja pihoille vahinko-ja aiheuttaen. Myös jätevesiviemäreihin pää-tyi runsaasti hulevesiä, viemärit tulvivat 48 kiinteistön kellareihin lattiakaivojen ja wc-is-tuinten kautta.

tyä paikoin yhden tai useamman maakun-nan alueella. Porin tulva elokuussa 2007 aiheutui juuri MCS:n pitkittäisestä liikkeestä ja taaksepäin kasvusta. Valtaosa näistä jär-jestelmistä tulee Suomeen tai kehittyy tääl-lä etelän ja kaakon välisestä sektorista saa-puvan helteisen ilmamassan myötä. Yleisin vuorokaudenaika on iltapäivä tai ilta. Viilei-den sääjaksojen aikana vaaraa aiheuttavia konvektiojärjestelmiä ei juuri kehity. Suuret ukkospilvijärjestelmät voivat olla myös no-pealiikkeisiä (esimerkiksi kesän 2010 neljä tuhoisaa rajuilmaa), jolloin hulevesiriski on pienempi kuin salamoinnin, ukkospuuskien tai rakeiden aiheuttama vahinko.

Alikulkutunneleihin virtasi vettä suun-niteltua laajemmilta alueilta, jolloin

pumppaamoiden kapasiteetit ylittyivät. Erästä 800 mm rumpuputkea oli jatkettu 270 mm putkella, mikä johti padotustilan-teeseen. Toisessa alikulkutunnelissa pen-kat sortuivat. Yksi kevyen liikenteen silta oli painunut, jolloin alapuolisen uoman vir-tausala oli pienentynyt 60 prosentilla (Kaja-nus ym. 2006).

...jatkoa edelliseltä sivulta

Lähteet: Ilmatieteen laitos (Jarmo Koistinen), Kilpeläinen 2006 ja Saarikalle 2009

Näistä kaikista on Suomessa viime vuosina saatu ikäviä esimerkkejä. Pahimmillaan kaikki neljä tekijää voivat vaikuttaa yhtä aikaa. ELY-keskukset ovat arvioineet Suomen vesistön ja merenpinnan noususta aiheutuvat tulvaris-kit. Vesistöjen varrella ja rannikolla arvioidaan asuvan jopa 70 000 – 100 000 ihmistä alueel-la, jolla harvinainen tulva voi aiheuttaa vahin-koja. Kuntien tehtävänä on arvioida hulevesis-tä aiheutuvat tulvariskit. Seuraavassa tarkastellaan lähinnä rankka-sateiden aiheuttamia tulvia ja niiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Pääsääntöisesti voidaan todeta, että hulevesijärjestelmän ominaisuu-det ja kehittäminen ovat tulvien vakavuuden ja laajuuden osalta avainasemassa. Taajamatul-van syntyyn ja vahinkojen suuruuteen vaikut-tavia tekijöitä ovat:

• läpäisemättömienpintojensuuriosuus• rakentaminenalavillealueille• pintavalunnanluontaistenvarastoalueiden ja virtausreittien muuntaminen• maaperäntiivistyminenrakentamisen yhteydessä

• hulevesiverkostonvajaamitoitus (useimmiten kerran 2–5 vuodessa toistuville sateille)• puutteellisettulvareitit• suunnittelu-jarakennusvirheet• puutteellinenkunnossapito• kasvillisuudenjavedenvirtausta hidastavien rakenteiden väheneminen• täydennysrakentamisenaiheuttama hulevesijärjestelmän lisäkuormitus• ilmastonmuutos.

Taajamatulvan sattuessa tulee usein esiin myös odottamattomia tekijöitä, jotka kasvatta-vat vahinkoja. Laatikossa 11-2 on kuvattu esi-merkkinä Ylivieskassa elokuussa 2004 koettu taajamatulva.

Laatikko 11-2 Ylivieskan taajamatulva elokuussa 2004. Alakuva Keravalta samalta ajankohdalta.

98 99

11.5 Rankkasateet ja ilmastonmuutos

Kasvihuoneilmiön voimistumisen vaikutuk-sesta sademäärien odotetaan jonkin ver-

ran lisääntyvän Suomessa kuluvalla vuosisa-dalla. Sademäärien kasvu ei kuitenkaan ole yhtä selkeää kuin lämpötilan kohoaminen. Sa-demäärien suuri luontaisen vaihtelun takia il-mastonmuutoksen vaikutus ei välttämättä tule kunnolla esiin vielä lähivuosikymmeninä. Kui-tenkin vuotuiset sademäärät näyttäisivät il-mastomallien tulosten perusteella kasvavan Suomessa keskimäärin noin viidenneksellä sa-dassa vuodessa. Vuodenajoittain tarkasteltuna sademäärä li-sääntyy prosentteina ilmaistuna eniten talvel-la. Myös kesällä sademäärät todennäköisem-min lisääntyvät kuin vähenevät. Sadepäivien lukumäärä näyttäisi pysyvän kesäkuukausina suurin piirtein ennallaan, joten kesällä sade-määrän kasvu on seurausta sateiden voimistu-misesta. Myös talvella sateet voimistuvat, suh-teellisesti ottaen jopa enemmän kuin kesällä, mutta lisäksi sadetta saadaan talvisin aiem-paa useammin. Näin ollen kokonaissademäärä lisääntyy talvella hieman enemmän kuin mitä rankimmat sateet voimistuvat. Toisaalta läm-pötilan kohoamisen johdosta entistä suurem-pi osa talvisateista saadaan tulevaisuudessa vetenä. Useiden mallikokeiden mukaan sade-määrien kasvu on Pohjois-Suomessa hieman suurempaa kuin etelässä. Rankkasateiden muutoksia Suomessa on arvioitu aiemmissa tutkimuksissa (Aaltonen ym. 2008, Jylhä ym. 2009, Perrels ym. 2010) alueellisten ilmastomallien tuloksien perusteel-la. Arviot kesäkauden suurimpien vuorokausi-sateiden muutoksista nykyilmastosta (1971–2000) vuosisadan loppupuolelle (2070–2099) antavat10–30 % kasvun. Kuuden tunnin mak-simisateet saattavat kasvaa hieman enemmän,

noin 15–40 % (Aaltonen ym. 2008). Kestoltaan hyvin lyhytaikaisten (esimerkiksi 15 minuutin) sateiden rankkuuksien muutoksia ei voida luo-tettavasti määrittää. Alueelliset mallikokeet kuvaavat pienialaisia ilmiöitä maailmanlaajui-sia malleja tarkemmin, mutta alueelliset mal-liajot edustavat pientä otosta mahdollisista tulevaisuuden ilmastoista, mikä on puute. Seu-raavassa tarkastellaan rankkasateiden muu-toksia Suomessa maailmanlaajuisten malliko-keiden perusteella. Taulukossa 11-1 on esitetty useiden maa-ilmanlaajuisten ilmastomallien tuloksiin pe-rustuen sademäärän ja rankkasateiden voimakkuutta kuvaavien suurimpien vuoro-kausisademäärien muutosten keskiarvot siir-ryttäessä nykyilmastosta kuluvan vuosisadan lopulle. Näissä laskelmissa tuleville kasvihuo-nekaasujen pitoisuuksille on käytetty pessimis-tistä A2-skenaariota, jossa kasvihuonekaasu-jen päästöt jatkavat kasvuaan koko vuosisadan ajan. Mallitulosten keskiarvona vuoden keski-määrin suurin vuorokausisademäärä kasvaa Suomessa kuluvan vuosisadan lopulle tulta-essa noin 20 %. Kesällä kasvu on noin 16 % maailmanlaajuisten mallien perusteella eli hie-man vähemmän kuin alueellisten mallien pe-rusteella. Suhteelliset muutokset vuosisadan puoliväliin asti ovat suunnilleen puolet vuosisa-dan lopulle arvioiduista. Myös tulevaisuudessa rankimmat sateet esiintynevät kesällä ja alkusyksystä, vaik-ka talvella rankkasateet voimistuvat enem-män kuin kesällä. Rankkasateiden esiintymisen vuodenaikaisvaihtelu tulee hieman tasoittu-maan talvisten rankkasateiden runsastuessa. Muutosten suuruudesta eri malliajot antavat vaihtelevia tuloksia, mutta kahdenkymmenen prosentin lisäys on useimmiten kuvaava luku kohtuullisen rankkojen kesäsateiden lisäyksek-si. Muutosarvion epävarmuus voidaan liittää aikajaksoon; noin 20 % lisäys tapahtunee vuo-sisadan loppuun mennessä, mutta se saattaa tapahtua jo aiemminkin.

Talvi Kevät Kesä Syksy Koko vuosiSademäärä +35 % +13 % +8 % +22 % +19 %Suurin vuorokausisademäärä +32 % +18 % +16 % +24 % +20 %

Taulukko 11-1 Koko vuoden kokonaissademäärän ja keskimäärin suurimman vuorokausisade-määrän muutos seitsemän eri vuodenaikoina.

Lähde: Ilmatieteen laitos; seitsemän maailmanlaajuisen ilmastomallin tulosten keskiarvo Suomen alueella siirryttäessä jaksolta 1971–2000 jaksolle 2081–2100

Taajamatulvien huippujen oletetaan kas-vavan lähes samassa suhteessa kuin sateiden rankkuus. Sateiden todennäköisyyksien osal-ta on todettu, että 20 % sateen rankkuuden kasvu aiheuttaa nykyilmaston 5, 10 ja 25 vuo-den tulvahuippujen toistumisen noin 3, 5 ja 10 vuoden välein (Aaltonen ym. 2008). Vaikka ilmastonmuutoksesta aiheutuvat li-säuhat ovat ilmeiset, ensisijainen hulevesien li-sääntymiseen vaikuttava tekijä on rakentami-sen aiheuttama valuntaolojen muutos. Yleisesti ottaen ongelmat ovat pahimmat tiivisti raken-netuilla keskusta-alueilla, missä nykyisten put-kiviemäreiden vaihtaminen on lähes mahdo-tonta. Näiden alueiden osalta ongelmia ei siis voida ratkaista mitoitusta muuttamalla. Tulva-reittien suunnittelu ja ylläpito on siellä avain-asemassa

11.6 Lyhytkestoisten sade- tapahtumien alueellinen jakauma

Keskimäärin sademäärät pienenevät Suo-messa pohjoista kohden, mutta rankkasa-

teiden alueellinen satunnaisvaihtelu on suurta. Olemassa olevan havaintoaineiston perusteel-la alueellisia eroja ei voida määrittää tarkasti. Sademäärät vaihtelevat Suomen eri aluei-den välillä. Jakson 1971–2000 sademittariha-vainnoista laskettu vuoden keskimääräinen sa-desumma on pienin Pohjois-Lapissa, noin 400 mm, ja suurimmillaan yli 700 mm maan ete-lä- ja keskiosissa. Keskimääräinen vuosisade-määrä vaihtelee Suomessa siis lähes ±30 % eri alueiden välillä. Erot johtuvat pääasiassa il-makehän keskimääräisen kosteussisällön vä-henemisestä pohjoista kohden sekä maaston korkeuserojen ja meren läheisyyden vaikutuk-sista. Kesäpuolella vuotta, toukokuusta syyskuu-hun, sademäärä vaihtelee Pohjois-Lapin noin 240 mm:stä Keski-Suomen paikoin 340 mm sadesummiin jakson 1971–2000 keskiarvois-sa. Kesäkauden sadesumman alueellinen vaih-telu on noin ±18 % eli selvästi vähäisempää kuin koko vuotta tarkasteltaessa. Koska hule-vesijärjestelmien mitoitus määräytyy rankko-jen vesisateiden perusteella, tarkastellaan alla

lyhytkestoisten kesäsateiden alueellista jakau-maa. Tutkamittausten perusteella on määritel-ty touko-syyskuun eripituisten kertymäjak-sojen ja erikokoisten alueiden sademäärien toistumisaikoja. Tutkamittausten etuna piste-mäisiä vuorokauden sadekertymää mittaaviin sademittareihin verrattuna on muutamiin mi-nuutteihin ulottuva ajallinen erotuskyky sekä neliökilometriä suurempien pinta-alojen sade-kertymän mittaus. Valitettavasti tutkamittaus-aineistoa on toistaiseksi kertynyt liian vähän, jotta sen avulla voitaisiin luotettavasti määri-tellä rankkasateiden esiintymisen todennäköi-syyden eroja Suomen eri alueiden välillä. Puutteellisen havaintoaineiston vuoksi jou-dutaan olettamaan, että vuorokauden sa-desummien avulla voidaan arvioida myös huomattavasti lyhytkestoisempien sadeta-pahtumien (minuuteista tunteihin) alueellis-ta jakaumaa Suomessa. Tätä oletusta tukee tutkamittauksiin perustuva tieto, että touko-syyskuussa runsassateisen vuorokauden sade-määrän ja 15 minuutin aikana kertyneen ran-kan sateen välinen suhde on likimain vakio (noin 4,5), tarkastellaanpa 2, 3, 5 tai 10 vuo-den toistuvuusaikoja. Voidaan siis olettaa, että suurimpia vuorokauden sadesummia tarkas-telemalla saadaan kuva myös lyhytkestoisem-pien sadetapahtumien alueellisesta jakaumas-ta. Tarkastelu perustuu alueelliseen analyy-siin sademittarien viidenkymmenen vuoden (1961–2010) havaintoaineistosta, joka sisäl-tää 211 asemaa. Ne kattavat Suomen koh-tuullisesti lukuun ottamatta Kolari-Ivalo linjan pohjoispuolista aluetta. Vähintään 40 vuotta mitanneiden sadeasemien mittausaineistosta on kuvassa 11-3 esitetty vuoden suurimman vuorokausisademäärän mediaanin alueellinen jakauma. Mediaania vastaa kahden vuoden toistumisaika. Muutamia yksittäisiä ”laikku-ja” lukuun ottamatta keskimäärin kahden vuo-den välein ylittyvä vuorokauden sademäärä on Suomessa arvojen 24–32 mm välillä. Mittaus-paikkojen sijainti sekä osittain analyysimene-telmä selittävät osan kartan laikukkuudesta.

100 101

Mitoitusvirtaama määritellään yksinkertai-simmillaan kaavalla:

Q = C * i * A (1)

jossa Q [l/s] on mitoitusvirtaama, C valu-makerroin, i [l/(s*ha)] mitoitussateen kes-kimääräinen intensiteetti ja A [ha] valuma-alueen pinta-ala.

Vastaavasti huleveden määrä eli tilavuus määritellään kaavalla:

V = (C * i * A * t) / 1000 (2)

jossa V [m3] on hulevesien määrä eli ti-lavuus, t [s] mitoitussateen kestoaika ja muut tekijät ovat samoja kuin kaavassa 1.

Kuva 11-3 Vuoden suurimman vuorokausi-sademäärän mediaanin alueellinen jakauma(yksikkö: mm).

Kuva 11-4 Suomen keskiarvolla normitet-tu vuoden suurimman vuorokausisademäärän mediaanin alueellinen jakauma (yksikkö: %).

Mittausaineisto koostuu 211 sadeaseman havainnoista jaksolla1961-2010. Mukana ovat vähintään 40 vuotta toimineet asemat.

Tarkasteltaessa huomattavasti harvinaisempia kuin keskimäärin joka toinen vuosi ylittyvien vuorokausisademäärien alueellisia jakaumia on otettava huomioon, että satunnaisuudella on kasvava merkitys, mitä harvinaisimmista ta-pahtumista on kyse. Esimerkiksi Pohjanmaan maakunnassa on mitattu runsaita, yli 100 mm vuorokauden sademääriä (Aaltonen ym. 2008), vaikka kuvan 11-3 mukaan alueella on paikallinen minimi. Yksityiskohtaisia alueellisia eroja tulee tulkita varoen. Sen sijaan havain-tojen määrä riittää osoittamaan, että Pohjois-Suomessa erittäin suurien sademäärien toden-näköisyys on hieman alhaisempi kuin Etelä- tai Keski-Suomessa (Aaltonen ym. 2008). Tark-kaa analyysiä on siis vaikea laatia, sillä harvi-naisen suurten sateiden osalta havaintoaineis-to on pieni.

11.7 Talviolosuhteet

Koskemattoman lumipeitteen osuus on usein tiheään asutulla alueella pieni. Lumi pyritään

poistamaan kaikilta liikennealueilta; katoilta se voi tulla alas pelkän painovoiman myötä. Lähes jokaisella taajamalla on myös yksi tai useampi lumenkaatopaikka. Luonnollisen vesitasapai-non varmistamiseksi lumenkaatopaikkojen tu-lisi olla suhteellisen pieniä ja sijaita niin, että sulamisvedet imeytyvät maahan. Talven aika-na lumeen varastoituneet aineet kohottavat sulamisvesien ainepitoisuuksia. Tällöin tulee

huolehtia valumavesien asianmukaisesta käsit-telystä ennen imeyttämistä. Lumen kasaamis-ta päällystetyille pinnoille kuten pysäköintialu-eiden kulmiin tulisi välttää, koska sulamisvedet valuvat suoraan hulevesiviemäreihin ja aiheut-tavat tulvia ja viemärien roskaantumista. Jään muodostumista pohditaan taajama-alueilla useimmiten liukkauden ja sen torjun-nan yhteydessä. Jäätymisestä aiheutuu kui-tenkin myös hulevesijärjestelmälle monenlaisia ongelmia. Matalalla olevat sadevesiputket voi-vat jäätyä, samoin kaikki kattojen vedenpois-tojärjestelmän rakenteet. Puroihin, lampiin ja kosteikoihin muodostuu jääpeite. Seuraavan sade- tai sulamistilanteen aikana vesi voi virra-ta jään päälle ja synnyttää paannejäätä. Myös pohjasedimentit saattavat lähteä liikkeelle, kun jään alla virtaavan veden nopeus poikkipinta-alan pienetessä kasvaa. Jää ja sohjo tukkivat helposti ritiläkaivot aiheuttaen paikallisia on-gelmia. Syksyllä riesana ovat puista pudonneet lehdet. Ilmastonmuutos tulee muuttamaan talvi-kuukausien olosuhteita etenkin Etelä-Suomen taajamissa. Jo nyt on havaittu selviä muutok-sia erityisesti lumipeitteen osalta. Vantaan ve-sistöalueella lumen keskimääräinen maksi-mivesiarvo kaudella 1961–1990 oli 109 mm, mutta kaudella 1991–2008 vain 63 mm. Talvivalunta lisääntyy talvisten vesisatei-den ja lumen sulannan runsastuessa. Rannik-kojoissa on esiintynyt talvitulvia ja myös taa-jamien valuma-alueilla virtaamahuiput ovat olleet huomattavia. Tämä kehitys tulee voimis-tumaan. Useissa tutkimuksissa on todettu, että va-lunta kertyy talvella merkittävästi laajemmalta alueelta kuin kesällä. Lisäksi esimerkiksi RYVE-tutkimuksessa suurin kuukausivalunta tapahtui helmikuussa kaikilla tutkituilla kaupunkialueilla (Kotola ja Nurminen 2003). Routaa on viime vuosina ollut monissa ete-län taajamissa vähän. Hulevesijärjestelmän kannalta on tärkeää, että veden imeytymis-alueille ei muodostuisi läpäisemätöntä routa-kerrosta. Ilmastonmuutoksen arvioidaan kes-kimäärin vähentävän routaa. Joskin silloin kun lunta on vähän ja maaperä märkä, pakkasjak-so voi synnyttää hyvinkin tiiviin routakerrok-sen.

11.8 Hydrologiset mitoitusperusteet

Hulevesijärjestelmät mitoitetaan ennalta so-vittujen todennäköisyyksien mukaisten

sade- tai sulamistapahtuman aiheuttamille hu-levesivirtaamille tai -määrille. Rakennetuilla alueilla mitoitustilanteen aiheuttaa yleensä ve-sisade. Hulevesien johtamisjärjestelmien – put-kiviemäreiden, kanavien, painanteiden, avo-ojien jne. –mitoitusperusteena on hetkellinen virtaama, joka on riippuvainen sateen rank-kuudesta. Sitä vastoin hulevesien varastoin-tiin ja käsittelyyn käytettävien rakenteiden tai hulevesijärjestelmän osien mitoitusperuste on hulevesien määrä eli tilavuus, joka on riippu-vainen sademäärästä. Rakenteiden suunnitte-lussa tarvitaan usein sekä mitoitusvirtaaman että -tilavuuden määrittämistä, koska niissä on yleensä sekä johtamiseen että varastointiin ja käsittelyyn tarkoitettuja osia.

102 103

Huleveden määrä voidaan määrittää myös sademäärän avulla, jolloin käytetään kaa-vaa:

V = (C * P * A) * 100 (3)

jossa V [m3] on hulevesien määrä eli tila-vuus, P [mm] sademäärä ja muut tekijät ovat samoja kuin kaavassa 1.

Mitoituksessa tarvittavat tiedot ovat siis mi-toitettavan järjestelmän yläpuolisen valuma-alueen sekä mitoitussateen perusominaisuu-det. Todellisuudessa virtaaman tai vesimäärän määrittäminen ei kuitenkaan ole näin yksinker-taista vaan sisältää huomattavasti enemmän muuttujia kuin yksinkertaistetut kaavat anta-vat ymmärtää. Hulevesien hallinnan periaatteena on, että harvinaisestakin rankkasateesta aiheutuva ti-lanne on tiedettävä etukäteen ja siihen on va-rauduttava. Vaikka maanalaiset järjestelmät mitoitettaisiinkin kohtuullisen todennäköisen tilanteen mukaisesti, on maanpinnan yläpuo-listen tulvareittien pystyttävä johtamaan suu-retkin vesimäärät. Jos tähän ei pystytä, on tie-dettävä, minne vesi menee ja aiheutuuko tästä sellaisia vahinkoja, joita ei voida hyväksyä.

11.9 Mitoitussade

11.9.1 Määräävät ominaisuudet

Mitoitussateella on neljä määräävää ominai-suutta: sateen kesto, sateen rankkuus eli in-tensiteetti, sademäärä ja toistuvuus eli to-dennäköisyys kyseisen sadetapahtuman esiintymiselle. Sateen keskimääräinen inten-siteetti on kokonaissademäärä jaettuna kes-toajalla tai vastaavasti sademäärä on keski-määräinen intensiteetti kerrottuna kestoajalla. Sadetapahtuman toistuvuus on mitatun sadan-ta-aineiston perusteella määritetty todennä-köisyys tietyn kestoisen ja tietyn intensiteetin omaavan sateen esiintymiselle. Todennäköi-

syys on ilmoitettu yleensä toistuvuutena eli missä ajassa ko. sade esiintyy yhden kerran – esimerkiksi kerran kymmenessä tai kerran sadassa vuodessa toistuva sade. Ilmaston-muutoksen vuoksi ei nykyisin kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista puhua toistuvuudesta, jonka pohjana ovat historialliset tapahtumat. Sen sijaan tulisi tarkastella sateen todennäköi-syyksiä prosentteina muuttuvassa ilmastossa. Todennäköisyys, kesto ja intensiteetti korre-loivat toistensa kanssa siten, että intensiteetti pienenee sateen keston kasvaessa ja suurenee mitä pienempää esiintymistodennäköisyyttä tarkastellaan.

11.9.2 Kestoaika

Mitoitussadetta määritettäessä on ensin selvi-tettävä mitoittavan sateen kestoaika. Jos mi-toitusperusteena on hetkellinen huippuvir-taama, mitoitussateen intensiteetin tulisi olla mahdollisimman suuri, jolloin kestoajan tuli-si olla mahdollisimman pieni. Mikäli mitoitus-perusteena on hulevesien määrä, kestoaika voi olla suurempi kuin huippuvirtaaman aiheutta-valla sateella, koska kokonaissademäärä kas-vaa kestoajan pidentyessä, vaikka keskimää-räinen intensiteetti pienenisi. Huippuvirtaaman aiheuttaa yleensä sade, jonka kestoaika on mitoituspisteen yläpuoli-sen valuma-alueen suurimman virtaus- eli ker-tymisajan mukainen. Kertymisaika määräytyy valuma-alueen ominaisuuksien perusteella ja siihen voidaan vaikuttaa hulevesien johtamis-tavan valinnalla, mikä taas vaikuttaa mitoitus-virtaamaan. Kertymisajan mukaisella sateella valuma-alueen laidoillekin satanut vesi ehtii purkautu-miskohtaan sateen aikana. Poikkeuksen aihe-uttaa tilanne, jossa valuma-alueen alaosassa lähellä purkupistettä virtausnopeudet ovat suurempia kuin latvaosissa. Tällöin voi esiintyä tilanne, jossa valuma-alueen alaosasta kertyy lyhyemmällä ja rankkuudeltaan suuremmalla sateella suurempi virtaamapiikki kuin koko va-luma-alueen kertymisajan mukaisella sateel-la. Tämä on todennäköistä etenkin, kun mitoi-tuksessa otetaan huomioon sateen muoto eli rankkuuden vaihtelu ajan funktiona. Osavalu-ma-alueiden tarkastelu yleensä paljastaa, ai-heuttaako suurimman mitoitusvirtaaman koko valuma-alueen mukaan määritetty kesto vai esimerkiksi tarkastelupistettä läheisimmän

osavaluma-alueen aiheuttama virtaamapiikki. Tällaista poikkeusilmiötä on käsitelty jäljempä-nä omassa kappaleessaan.

11.9.3 Todennäköisyys

Mitoitussateen todennäköisyys valitaan ym-päristöolosuhteiden ja mitoitettavan järjestel-män tai rakenteen käyttötarkoituksen mukaan. Mitä pienempään todennäköisyyteen (pitem-pään toistuvuusaikaan) pyritään, sitä rankem-paan sateeseen ja suurempaan sademäärään on mitoituksessa varauduttava. Tämä vaikut-taa myös suoraan järjestelmien kokoon ja tätä kautta kustannuksiin. Todennäköisyyden valin-ta on monessa tapauksessa optimointia, jossa määritellään taso, jolla järjestelmän toteutus-kustannukset eivät ole liian suuret ja samal-la järjestelmän mitoituksen ylittymisestä ai-heutuvat riskit ja vahingot ovat hyväksyttäviä. Järjestelmästä ja ympäristöstä riippuen toden-näköisyys voi vaihdella suuresti. Esimerkiksi kaupunkien hulevesiviemärijärjestelmät mitoi-tetaan yleensä kerran 2-3 vuodessa toistuval-le rankkasateelle eli sateille, joiden vuotuinen

esiintymistodennäköisyys on 50-33 %. Tiehal-linto edellyttää pääteiden kuivatusjärjestelmi-en mitoituksessa 10 vuoden toistumisaikaa ja tulvareittien mitoituksessa toistumisaika voi olla 100-200 vuotta (todennäköisyys 1-0,5 %). Toisaalta hulevesien käsittelyyn tarkoitettujen rakenteiden suunnittelussa voidaan tavoitteis-ta ja toteutuskohteesta riippuen käyttää myös jopa muutaman kuukauden välein toistuvia sa-teita ja suurempien sateiden vedet voidaan johtaa rakenteen ohi. Tutkahavainnoista lasketut todennäköisyy-det 15–60 minuuttia kestäville sateille ovat varsin samansuuruisia kuin aiemmin laske-tut toistuvuudet. Tätä tulosta havainnollistaa kuva 11-5. Voidaankin olettaa, että ”perinteis-ten” mitoitussateiden käyttö ei aiheuta riskejä järjestelmien mitoituksessa nykyisessä ilmas-tossa. Toisaalta, koska hulevesijärjestelmien käyttöikä on vähintään kymmeniä vuosia, il-mastonmuutoksen seurauksia ei voida jättää ottamatta huomioon. Ilmastonmuutoksen vai-kutuksia rankkasateisiin käsitellään edellä koh-dassa 11.55 ja sen vaikutuksia hulevesijär-jestelmien mitoitukseen käsitellään kohdassa 11.11.

Kaikki sadannat on esitetty keskimääräisenä intensiteettinä (P), yksikkönä mm/min. Värilliset pisteet kuvaavat havaintojen todennäköisyysjakaumista laskettuja toistuvuuksia.

Kuva 11-5 Säätutkilla vuosina 2002–2005 mitatun 1 km2:n aluesadannan toistuvuus (värilliset käyrät) verrattuna Katajiston (1969) pistesadannan toistuvuuksiin (harmaat pisteet ja viivat).

104 105

Taulukossa 11-2 on esitetty RATU-hankkeessa määritetyt sateen intensiteetit 1 km2:n alue-sadannalle. Intensiteetit on määritetty säätut-ka-aineistosta, jossa havaintojen painopiste on noin leveyspiirin 63° (Vaasa-Kuopio -linja) kohdalla, missä taulukon arvot ovat täsmälli-siä 1 km2:n sadealueella. Maantieteellinen si-jainti vaikuttaa siten, että Suomen eteläosissa

tietyn rankkuuden todennäköisyys on suurem-pi (toistuu useammin) kuin pohjoisempana. Sadealueen koko taas vaikuttaa intensiteettiin siten, että alueen pinta-alan kasvaessa keski-määräinen intensiteetti pienenee. Taulukossa 11-3 esitetään taulukon 11-2 arvoista lasket-tu intensiteetti siten, että yksikkö on muutettu muotoon mm/min.

Keskimääräinen intensiteetti (mm/min) Sateen kesto Toistuvuus 5 min 10 min 15 min 30 min 1 h 3 h 6 h 12 h 24 h1/1 a 0,70 0,48 0,47 0,30 0,20 0,11 0,07 0,04 0,031/2 a 1,00 0,72 0,60 0,37 0,25 0,13 0,08 0,05 0,031/3 a 1,10 0,78 0,67 0,43 0,28 0,14 0,08 0,05 0,031/5 a 1,30 0,90 0,73 0,50 0,32 0,15 0,10 0,06 0,031/10 a 1,40 1,08 0,94 0,60 0,38 0,18 0,11 0,07 0,04

Keskimääräinen intensiteetti (l/s*ha) Sateen kesto Toistuvuus 5 min 10 min 15 min 30 min 1 h 3 h 6 h 12 h 24 h1/1 a 117 80 78 50 33 18 11 6,9 4,21/2 a 167 120 100 61 42 21 13 8,3 51/3 a 183 130 111 72 47 23 14 8,8 5,21/5 a 217 150 122 83 53 25 16 9,7 5,81/10 a 233 180 156 100 64 30 19 10,9 6,9

Taulukko 11-2 Säätutkamittauksiin perustuvat intensiteetit [l/s*ha] keskimäärin noin 1 km²:n aluesadannalle Etelä-Suomessa.

Taulukko 11-3 Säätutkamittauksiin perustuvat intensiteetit [mm/min] keskimäärin noin 1 km²:n aluesadannalle Etelä-Suomessa taulukon 11-2 arvoista laskettuna.

11.9.4 Sateiden muoto

Mitoituksessa käytetyn sateen intensiteetti ole-tetaan yleensä vakioksi, eli sateen rankkuus ei muutu kestoajan puitteissa. Todellisuudes-sa näin ei kuitenkaan ole vaan sateen ”muo-to” eli intensiteetin vaihtelu ajan funktiona voi olla hyvin moninainen sadetapahtuman aikana. Sateen hetkellinen rankkuus voi olla selväs-ti keskimääräistä intensiteettiä suurempi, jol-loin myös huleveden virtaamahuiput kasvavat huomattavasti. Tämä voi aiheuttaa yllättäviä

mitoitustilanteita verrattuna vakiointensiteetin avulla laskettuihin tilanteisiin. Tätä on havain-nollistettu kuvassa 11-6, jossa on esitetty Po-rissa vuonna 2007 tapahtuneen erittäin rankan sateen ajallinen muoto sekä sademäärän ja sa-teen keston perusteella laskettu keskimääräi-nen intensiteetti. Kuten kuvasta voidaan näh-dä, sateen aikana on useita lyhyitä jaksoja, joiden intensiteetti on selvästi keskimääräistä suurempi.

Kuva 11-6 Porin rankkasateen (2007) intensiteetti.

Kuva 11-7 Esimerkki Chicago Design Storm -mitoitussateesta.

Sateiden ajallista muotoa on tutkittu Suo-messa vain vähän. On todettu, että iso osa sa-demäärästä kertyy hetkellisten intensiteetti-

maksimien aikana (Kilpeläinen 2006). Tällaisia huippuja voi olla useita sadetapahtuman aika-na. Kilpeläisen mukaan rankkasateiden muoto

106 107

vaihtelee satunnaisesti useista tekijöistä johtu-en, jolloin yleistystä sateen ajalliselle muodolle on hyvin haastavaa tehdä. Epävarmuuksista huolimatta sateen inten-siteettivaihtelut eli ajallinen muoto tulee ottaa huomioon hulevesijärjestelmien mitoituksessa – erityisesti hulevesien johtamiseen tarkoitet-tujen rakenteiden suunnittelussa. Käytettäes-sä pelkkää keskimääräistä intensiteettiä sivuu-tetaan sadetapahtuman sisällä olevan lyhyen intensiteettipiikin aiheuttama ylivirtaama, joka on mitoittava tekijä ainakin osassa hulevesi-en johtamiseen käytettäviä menetelmiä. Kos-ka intensiteettivaihtelulla ei ole vaikutusta ko-konaissademäärään, ei sateen muoto vaikuta vesimäärän eli tilavuuden perusteella mitoitet-tavien rakenteiden kokoon. Näidenkin järjes-telmien suunnittelussa tulee kuitenkin ottaa huomioon virtaamapiikkien vaikutukset. Ideaalitilanteessa käytettävissä olisi Suo-messa mitattujen sadehavaintojen perusteella määritellyt intensiteettijakaumat eri kestoisil-le sateille, mutta näiden puuttuessa mitoituk-sessa voidaan käyttää esimerkiksi nk. Chicago Design Storm (CDS) -sadetta, jota on havain-nollistettu kuvassa 11-7. Mitoitussateelle on kuitenkin lukuisia muotovaihtoehtoja, jois-ta CDS vain yksi. Intensiteetiltään vaihtelevan mitoitussateen käyttö edellyttää yleensä jon-kin mallinnusohjelman käyttämistä, koska las-kelmat ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin keskimääräistä intensiteettiä käytettäes-sä.

11.10 Valuma-alueen ominaisuudet

Valuma-alueen ominaisuuksien – kuten lä-päisemättömän pinnan määrän ja painan-

nesäilynnän vaikutuksia sadanta-valuntata-pahtumaan – käsitellään tarkemmin kohdassa 11.2 ja valuntakerrointa kohdassa 11.3 sekä osiossa 15 kohdassa 15.1.3. Mitoituksen kan-nalta oleellisin asia kuitenkin on, että muodos-tuvien hulevesien osuus sademäärästä pää-sääntöisesti kasvaa sateen rankkuuden myötä. Tämä tarkoittaa, että hulevesivalunnan ja sa-dannan suhdeluku eli valuntakerroin ei ole va-

kio. Sateen intensiteetin lisäksi muodostuvan hulevesivalunnan määrään vaikuttavat monet muutkin tekijät, esimerkiksi lämpötila ja edel-lisestä sateesta kulunut aika. Kaiken kaikkiaan sadanta-valuntaprosessi on hyvin monimuotoi-nen eikä kaikkia siihen liittyviä muuttujia tar-vitse tai kannata ottaa huomioon hulevesijär-jestelmiä mitoitettaessa. Esimerkiksi haihdunta voi olla tällainen muuttuja yhden sadetapahtu-man aikana mutta ei suinkaan välttämättä pi-demmällä tarkastelujaksolla. Lähtökohtaisesti hulevesijärjestelmät, eten-kin hulevesien johtamiseen tai hulevesistä ai-heutuvien tulvahaittojen ehkäisyyn käytettävät rakenteet, tulisi mitoittaa toimimaan mahdol-lisimman vaikeissa olosuhteissa. Esimerkik-si mitoittava rankkasade voi esiintyä pitkän ja matalaintensiteettisen sadejakson keskellä, jolloin vettä läpäisevät pinnat ovat jo kyllästy-neet ja menettäneet imeytysominaisuutensa. Lisäksi pintojen painanteet ovat jo täyttyneet hulevesillä, joten painannesäilynnän pidättämä vesimäärä ei enää kasva. Muun muassa näis-tä syistä mitoituksessa tulisi välttää liian pie-niä valuntakertoimia. Nykyisin käytössä olevat – esimerkiksi Suomen kuntatekniikan yhdis-tyksen (SKTY) ohjeiden (2002) tai tiehallinnon (1993) ohjeiden mukaiset – valuntakertoimien arvot ovat käyttökelpoisia rankkasateen aihe-uttaman virtaaman ja vesimäärän mitoituk-seen. Usein toistuvien sateiden aiheuttamaa vir-taamaa ja vesimäärää mitoitettaessa valunta-kertoimen arvot voivat olla pienempiä, mikä tulisi ottaa huomioon menetelmien suunnitte-lussa. Esimerkiksi viivytysaltaan usein toistu-vien sateiden aiheuttamia hulevesiä pidättävän osan purkuvirtaama on säädettävä riittävän pieneksi. Rankkasateen valuntakertoimella mi-toitettu purkuvirtaama voi olla niin suuri, että haluttua pidätysvaikutusta ei saavuteta pienen sateen aiheuttamalla virtaamalla.

11.11 Hulevesijärjestelmien mitoitus

11.11.1 Putkiviemäreiden mitoitusohjeet

Aiemmin laaditut putkiviemäreiden mitoitusoh-jeet ovat edelleen käyttökelpoisia, kunhan ote-taan huomioon mm. sateiden ajallisen muodon ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Tämän op-paan osiossa 15 (Hulevesiviemäreiden mitoi-tus) on päivitetyt ohjeet hulevesiviemäreiden mitoittamiseksi.

11.11.2 Muiden hulevesi- rakenteiden mitoitus

Mitoitusperusteet

Suomessa ei ole toistaiseksi annettu yleistä oh-jeistusta uusien hulevesirakenteiden mitoituk-sessa käytettävistä sateiden todennäköisyyk-sistä. Hulevesien viivyttämisellä, käsittelyllä ja imeyttämisellä pyritään vaikuttamaan erilaisiin hulevesien aiheuttamiin ongelmiin. Edellä mai-nittuihin tarkoituksiin tarvittavilla rakenteilla on omat ominaispiirteensä ja nämä rakenteet tulisi mitoittaa riittävän suurelle virtaamalle tai vesimäärälle, jotta ne pystyvät täyttämään nii-den toiminnalle asetetut tavoitteet. Ylimitoitus-ta tulisi kuitenkin välttää, jotta kustannukset eivät nousisi liian korkeiksi. Ylimitoituksella ei sitä paitsi useinkaan saavuteta lisähyötyä. Sik-si on järkevää, että eri menetelmille käytetään erilaisia mitoitusperusteita. Toisaalta on myös tarkasteltava kullekin alueelle hyväksyttävää tulvariskiä; on esimer-kiksi ratkaistava hyväksytäänkö, että sairaala joudutaan evakuoimaan 1 % vuosittaisella to-dennäköisyydellä. Mitoitusperusteet tulisi kui-tenkin pitää mahdollisimman yksinkertaisina, jotta niiden soveltaminen suunnittelussa ja to-teutuksessa olisi mahdollisimman helppoa. Hulevesien hallinta voidaan jakaa laadulli-seen hallintaan, määrälliseen hallintaan sekä tulvariskien hallintaan. Osana laadullista hal-lintaa on pohjaveden muodostaminen. Kylmä

ilmasto on otettava huomioon hulevesien hal-lintajärjestelmien suunnittelussa. Rakenteet tulee mitoittaa tavoitteen saavut-tamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalle virtaamalle tai vesimäärälle. Mikäli rakenteel-la pyritään useampaan kuin yhteen tavoittee-seen, tulisi menetelmän toimivuutta tarkastel-la useammilla mitoitusperusteilla. Esimerkiksi pyrittäessä hulevesien laadulliseen hallintaan ei ole tarkoituksenmukaista mitoittaa huleve-sien käsittelyrakenteita harvinaiselle rankka-sadetilanteelle, koska suurin osa vuotuisesta hulevesivalunnasta ja tällöin myös suurin osa hulevesien aiheuttamasta vesistökuormituk-sesta aiheutuu yleisistä, useita kertoja vuo-dessa toistuvista sateista. Ylimitoittaminen voi myös johtaa siihen, että viivytysrakenteella ei ole lainkaan vaikutusta eroosioon, joka aiheu-tuu usein toistuvien sateiden aiheuttamista vir-taamavaihteluista, koska harvinaisille tapah-tumille mitoitettu viivytysallas ei välttämättä viivytä lainkaan tavanomaisia virtaamia. Eroo-sio on kuitenkin paitsi laadullinen myös tekni-nen ja taloudellinen ongelma. Järjestelmät, joilla pyritään sekä hulevesi-virtaaman tasaamiseen että laadulliseen hal-lintaan, tulisi mitoittaa riittävän suurelle toden-näköisyydelle viivytystehon saavuttamiseksi, varmistaen samalla myös laadullisen hallinnan toteutuminen usein toistuvilla pienemmillä sa-teilla. Kuvassa 11-8 on esimerkki purkuraken-teesta, jolla pystytään säätämään virtaamia sekä tavanomaisilla että rankkasateilla.

108 109

Kuvan purkujärjestely on kaksitasoinen: tavanomaisten sateiden aiheuttama virtaama säädetään halutulle tasolle D160 purkuaukolla, rankkasa-teiden aiheuttama virtaama D315 sekä D160 purkuaukoilla. Tulvatilanteen vedet ohjautuvat maan pinnalla olevaa tulvareittiä pitkin.

Kuva 11-8 Esimerkki viivytysaltaan purkukaivosta.

Mitoitustapahtumat

Sopivan mitoitustapahtuman valinnan tulisi pe-rustua – mieluiten paikallisiin – sadetilastoihin. Rakenteiden mitoituksessa on syytä ottaa huo-mioon myös tapahtumien välisen keskimääräi-sen kuivan ajan pituus, jotta rakenteet ehtivät riittävästi tyhjentyä ennen seuraavaa tapahtu-maa. Kokonaisvaltaisessa hulevesien hallinnas-sa mitoitustapahtumat voidaan jakaa erikseen usein toistuviin, pieniin ja keskisuuriin sade-tapahtumiin sekä harvinaisiin, suuriin sadeta-pahtumiin. Tapahtumien luokittelua voidaan tarvittaessa edelleen täydentää lisäämällä sa-deluokkia. Esimerkki sadeluokista ja niihin liit-tyvistä hulevesien hallinnan tavoitteista on esi-tetty kuvassa 11-9. Pienten ja keskisuurten, kesän aikana usein toistuvien sateiden aika-na voi esiintyä korkeita hetkellisiä haitta-ai-nepitoisuuksia, mutta yksittäisen tapahtuman aikana valunta jää vähäiseksi. Sen sijaan vuo-sitasolla näiden sateiden aiheuttama yhteen-laskettu valunta voi olla merkittävää. Koska usein toistuvien, pienien sateiden

aikana valuntaa tuottavan alueen oletetaan olevan pienempi kuin harvemmin toistuvien sateiden aikana, usein toistuville sateille mitoi-tettavien rakenteiden suunnittelussa voidaan käyttää pienempiä valuntakertoimia kuin vie-märien mitoituksessa. Tällöin voidaan olettaa, että hulevesiä muodostuu ainoastaan valuma-alueen läpäisemättömiltä pinnoilta ja erityises-ti tehoisalta läpäisemättömältä alueelta, jonka osuus erityisesti keskusta-alueiden ulkopuolel-la voi olla läpäisemättömien pintojen kokonais-määrää huomattavasti pienempi. Suurten, va-kiosuuruisten valuntakertoimien soveltaminen kaikenkokoisille sadetapahtumille johtaa hel-posti keskimääräisen sadetapahtuman valun-nan yliarvioimiseen. Talvella erityisesti päällystetyt pinnat voi-vat olla lumettomia ja sulamisvedet muodos-tuvat pääasiassa jäätyneiltä tai vedellä kylläs-tyneiltä läpäiseviltä pinnoilta. Usein toistuvien sateiden perusteella mitoitettu hulevedenkä-sittely todennäköisesti riittää myös keskellä talvea toistuville valuntatapahtumille ja suu-

rempien sulantatapahtumien vedet ohjataan käsittelyrakenteissa samoin kuin mitoitustila-vuuden ylittävien vesisateiden vedet. Koska lu-men sulanta ei aiheuta yhtä suuria hetkellisiä virtaamia kuin kesäiset rankkasateet, epävar-muus talviaikaisesta mitoituksesta ei aiheutta-ne merkittävää haittaa ihmisille ja rakennetulle ympäristölle. Talviaikaisen kuormituksen vä-hentäminen edellyttää vielä lisätietoa vesisa-teisiin perustuvan mitoituksen soveltuvuudes-ta sulantatapahtumiin.

11.11.3 Ohjeelliset mitoitusperusteet

Taajamien hulevesien johtamisjärjestelmien päämitoitusperuste on Suomessa rankkasade. Ilmaston muuttumisesta huolimatta rankim-mat sateet tullevat jatkossakin esiintymään sa-moihin aikoihin kuin tähän asti eli loppukesäs-tä. Talvisateet tulevat kyllä yleistymään mutta niiden rankkuus ja sademäärä eivät yllä kesä-

Kuva 11-9 Hulevesien hallinnan ohjeellinen sadetapahtumaluokittelu, ongelmat ja hallinnan tavoitteet (muokattu lähteistä: Pitt, 1999 ja Pitt ja Clark, 2003)

sateiden tasolle. Kesäsade on siis todennäköi-sesti mitoittava tekijä, vaikka talvella valumis-kerroin kasvaa läpäisevien pintojen jäätymisen seurauksena ja lumen sulaminen lisää sateen aiheuttamaa valuntaa. Talviaikaisiin hulevesiin tulisi varautua suunnittelemalla rakenteet toi-mintavarmoiksi eli. sellaisiksi, että jäätyminen ja lumipeite haittaisivat järjestelmän toimintaa mahdollisimman vähän. Kohdassa 11.6 on kuvattu sateiden alueel-lista jakaumaa. Käytettävissä olevan tiedon perusteella voidaan mitoitussadannalle käyt-tää samoja tutkahavainnoista laskettuja koko Suomea edustavia mitoitussateita. Haluttaes-sa voidaan mitoitussateen määrityksessä ottaa huomioon maan keskiarvosta poikkeavat tilas-tolliset erot esimerkiksi kuvan 11-4 mukaises-ti. Mitoitussateen toistuvuus valitaan järjes-telmälle asetettujen tavoitteiden ja ympäris-tön vaatimusten – käytännössä järjestelmän mitoituksen ylittymisestä aiheutuvien vahinko-jen – perusteella. Tulevaisuuden kannalta on

110 111

kuitenkin tärkeää, että järjestelmät kykenevät jatkossakin johtamaan tavoitteeksi asetetun toistuvuuden mukaisten sateiden synnyttä-mät virtaamat. Siksi uusia rakenteita suunni-teltaessa on varauduttava ilmastonmuutoksen aiheuttamaan sateiden kasvuun joko suuren-tamalla mitoitusta jäljempänä esitetyn mukai-sesti tai toteuttamalla kuivatusjärjestelmän tu-eksi sellaisia hulevesien hallintamenetelmiä, joilla estetään virtaamien ja vesimäärien kas-vua. Uudenlaiset hulevesien hallintamenetelmät mitoitetaan toimintaperiaatteensa ja tavoit-teensa mukaiselle sadetapahtumalle. Ohjeelli-sina mitoitusperustena esitetään seuraavaa:

• Hulevesien laadulliseen hallintaan ja imey-tykseen käytettävät järjestelmät mitoitetaan pysäyttämään ja käsittelemään tavanomais-ten sateiden aiheuttama hulevesimäärä, mitoi-tusperusteena esimerkiksi 80 % vuosittaisista sadetapahtumista. Tällöin pystytään käsitte-lemään suuri osa vuotuisista hulevesistä sekä myös harvinaisempien sateiden alussa muo-dostuvat hulevedet. Mikäli järjestelmillä pyri-tään myös hulevesien määrälliseen hallintaan, sovelletaan alla esitettyä mitoitusperustetta.

• Hajautetut hulevesien määrälliseen hallin-taan käytettävät rakenteet – kuten kortteli- ja tonttikohtaiset viivytysrakenteet – mitoitetaan lyhyehkölle rankkasateelle, mitoitusperustee-na esimerkiksi kerran viidessä vuodessa tois-tuva 10 minuutin rankkasade, sademäärältään noin 10 mm. Viiden vuoden toistuvuus antaa varmuutta kuivatuksen ja sadevesiviemäröin-nin tavalliseen mitoitukseen nähden ja 10 mi-nuutin sateelle mitoitetut rakenteet pysäyttä-vät harvinaisemmatkin lyhyemmät sateet.

• Keskitetyt määrällisen hallinnan rakenteet – kuten viivytysaltaat ja kosteikot – mitoite-taan siten, että purkuvirtaama säädetään ha-lutulle, esimerkiksi rakentamista edeltäneelle, tasolle ympäristön vaatimusten mukaan mää-räytyvällä todennäköisyydellä, esimerkiksi ker-ran kolmessa vuodessa (1/3a, todennäköisyys 33 %), kerran viidessä vuodessa (1/5a, 20%) tai kerran kymmenessä vuodessa (1/10a, 10 %). Rakenteet toteutetaan kuristamalla tulo-virtaama halutulle tasolle, jolloin sallittu osa virtaamasta purkautuu järjestelmän läpi ja tä-män tason ylittävä vesimäärä pidättyy viivy-tystilaan.

• Hulevesien määrällisen hallinnan järjestel-mien rakenne tulisi suunnitella siten, että tar-vittaessa myös usein toistuvien sateiden ve-siä viivytetään, esimerkiksi jos purkureitti on erityisen eroosioherkkä. Hulevesiä viivyttävien rakenteiden mitoittamista yli kymmenen vuo-den toistuvuudelle tulee harkita vain silloin, jos ympäristö sitä ehdottomasti vaatii, koska täl-laisten rakenteiden tilantarve on suuri ja mitoi-tustapahtuma jo varsin harvinainen.

• Määrällisen hallinnan mitoituksen ylittävil-lä toistuvuuksilla muodostuvat hulevedet joh-detaan tulvareittejä pitkin hallitusti pois muo-dostumisalueelta lopulliseen purkupaikkaan. Tulvareitit ja mahdolliset tulvasuojelurakenteet mitoitetaan kohteen mukaan 1-0,5% vuotui-selle todennäköisyydelle.

• Erittäin harvinaisten (alle 1-0,5 % toden-näköisyys) rankkasateiden aiheuttamat vahin-got arvioidaan ja jos arviossa todetaan riskejä, joita ei voida hyväksyä, suunnitellaan yhdessä pelastustoimen kanssa hallintatoimenpiteet.

Esitetyt mitoitusperusteet ovat osittain muo-toutuneet käytännön suunnittelutyössä. Ra-kenteiden mitoittamisesta Suomen olosuh-teissa ei ole vielä riittävästi kokemusta, joten esitettyjä perusteita voidaan pitää väliaikaisi-na ohjeina, joita tarkistetaan kokemusperäisen tiedon karttuessa.

11.12 Ilmastonmuutoksen vaikutus mitoitus- perusteisiin

Ilmastonmuutoksen johdosta mitoitukseen vaikuttavat rankat kesäsateet tulevat kas-

vamaan ajanjaksoon 2071-2100 mennessä selvästi kuten kohdassa 11.5 kuvataan. Vuo-rokauden suurimpien sademäärien kasvu on useissa tutkimuksissa suunnilleen 20 %. Ar-vio perustuu useisiin ilmastomallikokeisiin, joi-hin liittyy aina tiettyjä epätarkkuuksia. Kasvu on kuitenkin niin huomattavaa, että se tulisi ottaa huomioon hulevesijärjestelmien ja -ra-kenteiden suunnittelussa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksen huomioon ottamiseksi hulevesijär-jestelmät tulisi mitoittaa noin 20 % suurem-mille sademäärille kuin aiemmin. Tällainen sa-demäärän lisäys tarkoittaa, että sade jonka

toistuvuusaika nykytilanteessa on kerran kym-menessä vuodessa, esiintyisi tulevaisuudessa keskimäärin kerran viidessä vuodessa (Aalto-nen ym., 2008). Toisin sanoen, jotta järjestel-mä toimisi tulevaisuudessa keskimäärin kerran viidessä vuodessa toistuvalla sateella, se tulisi mitoittaa nykytilanteen mukaisella 1/10a tois-tuvuuden sateella. Vastaavuudet sateiden tois-tuvuuksissa nyt ja tulevaisuudessa olettaen että sademäärät kasvavat 20 % ovat:

• 1/2a(50%)sade->1/3a(33%)sade• 1/3a(33%)sade->1/5a(20%)sade• 1/5a(20%)sade->1/10a(10%)sade• 1/10a(10%)sade->1/20a(5%)sade

Taulukon 11-2 mukaiset sateiden intensiteetit korotettuna edellä mainitulla 20 %:lla on esi-tetty alla olevassa taulukossa 11-4. Taulukossa 11-5 esitetään taulukon 11-4 arvoista lasket-tu intensiteetti siten, että yksikkö on muutettu muotoon mm/min. Mitoituksen kasvattamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä ensisijaisesti järjestelmän toimivuuden tarkastelua normaalia mitoitus-

ta harvemmin toistuvalla sadetapahtumalla. Järjestelmien tilavuuden tai välityskyvyn au-tomaattinen kasvattaminen ei ole ratkaisu sa-teiden määrän ja intensiteetin lisääntymisestä aiheutuviin ongelmiin vaan voi jopa lisätä nii-tä. Etenkin sadevesiviemäreiden putkikokojen kasvattaminen ”varmuuden vuoksi” voi aihe-uttaa tulvimisen siirtymistä kohteisiin, joissa vahingot ovat suurempia kuin lähtöpistees-sä. Viemäreiden kapasiteetin lisäämisen si-jasta haittoja voidaan torjua ja vähentää ha-jauttamalla hulevesien hallintaa, imeyttämällä, viivyttämällä ja huolehtimalla tulvareiteistä. Lisäksi on syytä muistaa, että ensisijaisesti hu-leveden määrään vaikuttaa alueen rakentamis-tapa ja että ilmastonmuutoksesta riippumatta aina tulee esiintymään mitoituksen ylittäviä ta-pahtumia. Ilmastonmuutos kasvattaa sademääriä kai-killa toistuvuuksilla, mistä johtuen myös to-dellisten hulevesitulvien riski kasvaa tulevai-suudessa. Säädökset tulvariskien hallinnasta edellyttävät varautumista vesistötulvien lisäk-si myös hulevesitulviin. Hulevesitulvariskien hallinta on kuntien vastuulla. Hulevesijärjes-

Keskimääräinen intensiteetti (mm/min) Sateen kesto Toistuvuus 5 min 10 min 15 min 30 min 1 h 3 h 6 h 12 h 24 h1/1 a 0,84 0,58 0,56 0,36 0,24 0,13 0,08 0,05 0,031/2 a 1,20 0,86 0,72 0,44 0,30 0,15 0,09 0,06 0,041/3 a 1,32 0,94 0,80 0,52 0,34 0,17 0,10 0,06 0,041/5 a 1,56 1,08 0,88 0,60 0,38 0,18 0,12 0,07 0,041/10 a 1,68 1,30 1,12 0,72 0,46 0,22 0,14 0,08 0,05

Keskimääräinen intensiteetti (l/s*ha) Sateen kesto Toistuvuus 5 min 10 min 15 min 30 min 1 h 3 h 6 h 12 h 24 h1/1 a 140 96 94 60 40 22 13 8,3 5,01/2 a 200 144 120 73 50 25 16 10,0 6,01/3 a 220 156 133 86 56,4 28 17 10,6 6,21/5 a 260 180 146 100 64 30 19 11,6 7,01/10 a 280 216 187 120 77 36 23 13,1 8,3

Taulukko 11-4 Sateen intensiteetit [l/s*ha] keskimäärin noin 1 km²:n aluesadannalle ottaen huomioon ilmastonmuutoksen ennakoitu vaikutus.

Taulukko 11-5 Sateen intensiteetit [mm/min] keskimäärin noin 1 km²:n aluesadannalle ottaen huomioon ilmastonmuutoksen ennakoitu vaikutus.

112 113

telmien suunnittelun yhteydessä tulisi entis-tä tarkemmin paneutua tulvareitteihin ja nii-den toimivuuteen. Hulevesitulvatarkasteluissa ja tulvareittien suunnittelussa mitoituskysy-mystä on syytä lähestyä riskinarvioinnin kaut-ta. Kohteena olevan alueen ominaispiirteet määrittelevät, onko hulevesitulvan aiheuttami-en vahinkojen ja vaikutusten suuruus ja niiden todennäköisyys eli riski siedettävä verrattu-na tulvasuojauksen tai muun riskien hallinnan kustannuksiin.

11.13 Mallintaminen

Hulevesijärjestelmien mitoitus edellyttää lä-hes väistämättä jonkin mallinnusohjelman

käyttöä, jos halutaan tarkastella intensiteetil-tään vaihtelevien tai mitoituksen ylittävien sa-teiden aiheuttamia vaikutuksia. Vaatimuksena mallinnusohjelmalle on että sillä on voitava yh-distää valuma-aluemalli ja verkostomalli. Va-

luma-aluemalli kertoo kuinka paljon ja missä ajassa hulevesiä valuma-alueelta muodostuu ja verkostomalliin on puolestaan mallinnettu ne järjestelmät, joita käytetään muodostuneen huleveden johtamiseen ja käsittelyyn. Mallintamisen ongelma on kalibroinnin han-kaluus eli mallin antaman tuloksen yhteenso-vittaminen todellisuudessa havaitun tilanteen kanssa. Usein suunnittelun kohteena olevalta alueelta ei ole käytettävissä mitattua aineis-toa sadannasta ja siitä aiheutuneesta pintava-lunnasta. Jos mitattua aineistoa onkin, sitä ei ole haluttua mitoitusta vastaavasta tilantees-ta. Tätä ei kuitenkaan tule pitää esteenä mal-linnusohjelmien käytölle hulevesijärjestelmien mitoituksessa. Mikäli tarkastelutaso ja odotuk-set tulosten tarkkuudelle ovat riittävän yksin-kertaiset, saadaan mallintamalla joka tapauk-sessa paljon tarkempia tuloksia virtaamista ja vesimääristä järjestelmien mitoitusta varten kuin käsin laskemalla on mahdollista. Kun ha-lutaan tarkastella monimutkaisempia järjestel-miä ja ottaa huomioon sateiden ajallinen muo-to, mallinnus on ainoa keino saada kunnollista tietoa mitoitusta varten.

11.14 Viitteitä

Aaltonen, J. ym. 2008. Rankkasateet ja taajamatulvat (RATU). Suomen ympäristökeskus,Helsinki. Suomen ympäristö 31/2008. 120 s.

Chiew, F. & McMahon T. 1999. Modelling runoff and diffuse pollution loads in urban areas.Water Science and Technology 39: 12, pp. 241–248.

Huokuna, M. ym. 2005. Porin tulvat. Vesitalous 5, ss. 10–13.

Jylhä, K. ym. 2007. Projected changes in heavy precipitation and snow cover in Finland.Proceedings of the Third International Conference of Climate and Water, Helsinki,3-6 September 2007, pp. 227–232.

Kajanus, M. 2006. Ylivieskan kaupunkitulva. Vesitalous 3, ss. 35–39.

Kotola, J. ja Nurminen, J. 2003. Kaupunkialueiden hydrologia – valunnan ja ainehuuhtouman muodostuminen rakennetuilla alueilla, osa 2: koealuetutkimus. Teknillisen korkeakoulunvesitalouden ja vesirakennuksen julkaisuja 8, 203 s.

Metsäranta, N. 2003. Valunnan muodostuminen taajama-alueilla; laskentamallin kehitys jasoveltaminen. Helsingin teknillinen korkeakoulu, Rakennus- ja ympäristötekniikka, diplomityö, 108 s.

Tiihonen, T. 2007. Hydrologiset prosessit taajamavaluma-alueilla. Alueellisesti hajautetunhulevesimallin kehitys ja soveltaminen. Helsingin teknillinen korkeakoulu, Rakennus- jaympäristötekniikka, diplomityö, 111 s.

Tilastokeskus.2008.Tiedote:ladattavissainternetistä(16.3.2011):http://www.tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/v2008/tiedote_001_2008-01-15.html

Aaltonen J. 2008. Sadanta-valunataprosessi taajama-alueella: MOUSE ja MIKE SHE-ohjelmien testaaminen. Teknillinen Korkeakoulu, Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta.

Center for Watershed Protection & Chesapeake Stormwater Network. 2008. TechnicalMemorandum: The Runoff Reduction Method.

Koistinen, J., Jylhä, K. 2010. Yhden tunnin ja vrk:n 100 vuoden toistuvuustasojen sadannat. Tie-dote 25.2.2010. Ilmatieteen laitos.

Kilpeläinen, T. 2006. Kesäsateiden ilmastolliset piirteet Helsingin Kaisaniemessä 1951–2000.Pro Gradu. Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. 75 s.

SKTY Suomen Kuntatekniikan Yhdistys. 2003. Katu 2002. Suomen Kuntatekniikan Yhdistyksen julkaisuja.

Tielaitos. 1993. Teiden suunnittelu IV. Tien rakenne, osa 4 Kuivatus.

Ylä-Soininmäki, E., 1982: Tilastollinen tutkimus sateiden rankkuuksista ja kestoista mitoitus ja simulointitarkoituksiin. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu,Rakennusinsinööriosasto. 73 s

Lisätietoa Yhdysvalloissa käytettävistä mitoitusperusteista ja hallintamenetelmistä mm:

Minnesota stormwater manual, ladattavissa internetistä (26.4.2011):http://www.pca.state.mn.us/index.php/water/water-types-and-programs/stormwater/stormwa-ter-management/minnesota-s-stormwater-manual.html

US Environmental Protection Agency: Storm Water Best Management Practice Design Guide,ladattavissa internetistä (26.4.2011):http://www.epa.gov/nrmrl/pubs/600r04121/600r04121.htm

Lisätietoa ilmastonmuutoksesta:www.ilmasto-opas.fi

114 115

12. Hydrogeologiset vaatimukset

12.1 Yleistä

Hydrogeologialla ymmärretään väljästi tul-kittuna kaikkea veteen ja maankamaraan

liittyvää. Tässä yhteydessä rajaudutaan kui-tenkin käsittelemään nimenomaan pohjavettä ja maaperää siltä osin kuin niillä on hulevesien hallinnan kannalta merkitystä. Pohjaveden muodostumisen, pohjaveden virtauksen, maaperän rakenteiden ja ominai-

suuksien tunteminen on tärkeätä, jotta hule-vesien hallinnan suunnittelu ja toteutus ovat kestävällä pohjalla, sekä mahdolliset ympäris-tövaikutukset voidaan tunnistaa. Puutteellisin tiedoin toteutettu hulevesien hallinta saattaa johtaa haitallisiin tai ei toivottuihin seurauksiin. Pohjaveden määritelmiä on useita, jois-ta seuraavassa yksi: Pohjavedellä tarkoite-taan kaikkia niitä vesiä, jotka ovat maanpinnan alla kyllästyneessä vyöhykkeessä ja suoras-sa yhteydessä kallio- tai maaperään (direktiivi 2000/60/EY 2 artiklan 2 kohta). Pohjavesiesiintymällä tai pohjavesimuo-dostumalla tarkoitetaan sellaista yhtenäisenä

Kuva 12-1 Yleispiirteinen esitys pohjavesimuodostumasta (Polkuja pohjavesitiedon lähteille, SYKE ja MMM, 2010)FO

TO J

UK

KA

NIS

SIN

EN

116 117

esiintymänä olevaa vettä, joka sijaitsee huo-koisessa ja läpäisevässä maa- tai kallioperä-muodostumassa ja joka mahdollistaa merkit-tävän pohjaveden virtauksen tai merkittävän pohjavedenoton (direktiivi 2000/60/EY 2 ar-tiklan kohdat 11 ja 12). Suomessa merkittä-vimmät pohjavesiesiintymät sijaitsevat lajit-tuneissa sora- ja hiekkakerrostumissa kuten harjuissa ja suurissa reunamuodostumissa (Suomen ympäristökeskus, 2009), joten kallio-pohjavettä ei tässä yhteydessä käsitellä. Täs-sä yhteydessä pohjavesiesiintymä ja pohjave-simuodostuma termejä käytetään riippumatta siitä onko merkittävä pohjavedenotto tai poh-javeden virtaus mahdollista. Kuvassa 12-1 on esitetty yleispiirteinen pohjavesimuodostumaa havainnollistava piirros.

12.2 Hydrogeologisten olosuhteiden huomioon ottaminen hulevesien hallinnassa

12.2.1 Pohjavesiolosuhteiden selvittäminen

Pohjavesiolosuhteet tulee aina selvittää hu-levesien hallintatoimenpiteitä suunniteltaes-sa. Mikäli hulevesiä suunnitellaan imeyttäväksi pohjavedeksi, on pohjavesiolosuhteiden tunte-minen erityisen tärkeää. Pohjavesiolosuhteiden selvittämisen tarkoi-tuksena on ohjata hulevesien hallinnan suun-nittelua siten, ettei hankkeen toteuttaminen heikennä pohjaveden laatua eikä vähennä poh-javeden muodostumista tai määrällistä tilaa, eikä aiheuta muita haitallisia ympäristövaiku-tuksia. Kuvassa 12-2 on esitetty ohjeellinen luettelo selvitettävistä asioista ja selvityksien lopputuotteet, jotka kuvaavat hulevesien hal-linnan suunnittelun lähtökohtina olevia hydro-geologisia tekijöitä.

TAUSTASELVITYKSET• Irtomaapeitteenpaksuus, maalajit ja kerrosjärjestys• Pohjavedenpinnantaso suunnittelualueella• Luokiteltujenpohjavesialueiden sijainti suhteessa suunnittelu- alueeseen• Vedenottamoidenjayksityisten vedenottokaivojen sijainti• Mahdollistenpainumaherkkien kohteiden sijainti

SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT• Pohjavesimuodostumanrakenne ja ominaisuudet• Pohjavedenvirtaussuunta• Pohjavedenmuodostumisalueen sijainti• Arviovedenjohtavuudesta• Arviovarastokertoimesta• Riskikohteidensijainti

Kuva 12-2 Pohjavesiolosuhteiden selvittämi-nen hulevesien hallinnan suunnittelua varten.

Jäljempänä tässä osiossa käsitellään yksityis-kohtaisemmin pohjavesiolosuhteita kuvaavia tekijöitä ja niiden merkitystä hulevesien hallin-nan kannalta.

12.2.2 Maaperän rakenteet ja koostumus

Maaperän rakenteiden ja koostumuksen tun-temus eli tieto irtomaapeitteen paksuudesta, maalajeista ja maaperän kerrosjärjestyksestä on pohjavesiolosuhteiden ymmärtämisen pe-rusta. Maaperä toimii väliaineena, jossa poh-javesi virtaa.

Maalajien tunnistaminen on oleellista, kos-ka eri maalajien ominaisuudet poikkeavat toi-sistaan merkittävästi. Esimerkiksi hiekan ja so-ran tehokas huokoisuus on yleensä suuri. Mitä suurempi tehokas huokoisuus on, sitä suu-rempi vesitilavuus muodostumassa on varas-toituneena tai muodostumaan voidaan varas-toida. Suuri tehokas huokoisuus mahdollistaa myös merkittävän pohjaveden virtauksen. Vas-taavasti siltin ja saven tehokas huokoisuus on pieni, jolloin pohjaveden virtaus ei ole merkit-tävää, eikä esiintymän varastoitunutta vettä voida tehokkaasti hyödyntää. Irtomaapeitteen kerrospaksuudella on suo-ra vaikutus esiintymän varastovesitilavuuteen tai siihen kuinka paljon vettä voidaan varas-toida tai poistaa esiintymästä. Mitä paksumpi irtomaapeite on, sitä enemmän vettä esiinty-mässä on varastoituneena tai siihen voidaan varastoida. Maalajien kerrosjärjestyksellä on merkitys-tä etenkin pohjaveden muodostumiselle ja vir-taukselle. Alueella, missä maan pintaosa koos-tuu savesta tai siltistä, ei pohjavettä muodostu merkittävästi. Pohjavettä muodostuu pääasi-assa sorasta, hiekasta ja jonkin verran mo-reenista koostuvien maalajien alueilla, missä muodostuvien hulevesien poisjohtaminen saat-taa johtaa pohjaveden pinnan alenemiseen. Maaperän rakenteen ja koostumuksen mer-kitys hulevesien hallinnalle ilmenee mm. seu-raavasti:

• hulevesien johtaminen pois pohjavedenmuodostumisalueelta, joka on yhteydessä ve-denottamoon tai talousvesikaivoihin, saattaa aiheuttaa vedenhankinnan vaikeutumisen

• imeytettäessähulevesiäalueella, jonka lä-heisyydessä sijaitsee vedenottamo tai talous-vesikaivoja, tulee taata imeytettävän veden hyvälaatuisuus ja imeytysjärjestelmän toimin-tavarmuus

• vedenottamonmahdollisesta lopettamises-ta aiheutuva pohjaveden pinnan kohoaminen ja sen seuraukset tulee ottaa huomioon.

12.2.3 Hydrauliset ominaisuudet

Hydraulisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan niitä väliaineen ominaisuuksia, jotka kuvaavat nes-teen virtausta, varastoitumista ja pidättymistä

väliaineeseen. Tässä yhteydessä hydraulisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan veden virtausta, varastoitumista ja pidättymistä kuvaavia maa-perän ominaisuuksia. Veden virtauksen kannalta merkittävin vä-liaineen ominaisuus on vedenjohtavuus, jota kuvataan vedenjohtavuuden arvolla (K-arvo). Väliaineen varasto-ominaisuuksia kuvataan yleensä varastokertoimen avulla (S-arvo). Vedenjohtavuus (K-arvo) kuvaa sitä, mi-ten hyvin väliaine kykenee johtamaan vettä. Korkea vedenjohtavuus mahdollistaa pohjave-den ottamisen esiintymästä tai veden imeyttä-misen esiintymään. Vedenjohtavuus osaltaan myös määrää sen, kuinka kauaksi vedenotto-pisteestä tai veden imeytyspisteestä pohjave-teen kohdistuvat vaikutukset ulottuvat – toisin sanoen millä etäisyydellä vedenottokaivosta pohjavedenpinta laskee tai imeytystilanteessa nousee ja kuinka paljon. Maaperän vedenjohtavuus on pitkälti maa-lajisidonnainen. Korkein vedenjohtavuus on yleensä soralla ja hiekalla. Saven ja siltin ve-denjohtavuudet ovat poikkeuksetta pieniä. Mo-reenin vedenjohtavuus on yleensä pieni. Käytännössä siis mitä korkeampi maaperän vedenjohtavuus on, sitä parempi on sen kyky vastaanottaa sadevettä tai imeytettävää vet-tä. Lisäksi imeytystilanteessa pohjaveden pinta kohoaa vähemmän sellaisessa muodostumas-sa, jonka vedenjohtavuus on korkea. Mikäli maaperän vedenjohtavuus on hyvin pieni – ku-ten on poikkeuksetta laita siltillä ja savella – ei maaperä käytännössä sovellu veden imeyttä-miseen. Maalajien vedenjohtavuus vaihtelee huo-mattavasti ja yksittäisenkin maalajin veden-johtavuus voi olla hyvin erilainen eri alueilla. Siksi tietylle maalajille kirjallisuudessa annet-tuun vedenjohtavuuden arvoon tulee aina suh-tautua varauksin; vedenjohtavuus tulisi mää-rittää maastossa suoritettavien tutkimusten avulla. Suomessa merkittävän vedenoton mah-dollistavat pohjavesiesiintymät sijaitsevat sel-laisissa muodostumissa, joiden vettä johtavat kerrokset koostuvat pääosin hiekasta tai soras-ta – eli korkean vedenjohtavuuden omaavista maalajeista.

118 119

Vedenjohtavuuden merkitys hulevesi-en hallinnalle ilmenee mm. seuraavasti:

• pienen vedenjohtavuuden omaavat muo-dostumat eivät sovellu lainkaan tai soveltuvat huonosti hulevesien imeyttämiseen

• korkean vedenjohtavuuden omaavat muo-dostumat soveltuvat hyvin hulevesien imeyttä-miseen

• mikäli pohjaveteen pääsee haitta-ainetta,korkean vedenjohtavuuden omaavassa muo-dostumassa haitta-aineiden kulkeutuminen on nopeampaa kuin pienen vedenjohtavuuden muodostumassa.

Varastokerroin (S-arvo) kuvaa sitä, kuinka pal-jon muodostuman vesivarastosta poistuu vettä tai kuinka paljon muodostumaan sitoutuu vet-tä silloin, kun pohjaveden pinnan korkeutta tai muodostuman painetasoa nostetaan tai laske-taan. Jos tiedetään pohjaveden pinnankorkeuden muutoksen suuruus, voidaan varastokertoimen avulla laskea muodostumasta poistunut tai sii-hen sitoutunut vesitilavuus. Vastaavasti jos tie-detään varastovesitilavuuden muutos, voidaan varastokertoimen avulla laskea pohjaveden-pinnan muutoksen suuruus. Tyypillisesti varastokerroin vaihtelee välil-lä0,3–1∙10-5.Vapaapintaisenmuodostumanvarastokerroin on tyypillisesti 0,3 – 0,01 ja pai-neellisenmuodostuman1∙10-3-1∙10-5(Fet-ter, C.W.). Mikäli pohjavesiesiintymän, jonka maapin-ta-ala on 1 km2, varastovesitilavuudesta pois-tetaan vettä (esimerkiksi estämällä pohjave-den muodostuminen johtamalla hulevedet pois alueelta) 10 000 m3, laskee pohjaveden pin-ta tai painetaso 0,1 metriä esiintymässä, jon-ka varastokerroin on 0,1 ja yhden metrin esiin-tymässä, jonka varastokerroin on 0,01. Toisin sanoen mitä pienempi muodostuman varasto-kerroin on, sitä herkemmin muodostuma rea-goi muutoksiin. Paras menetelmä varastokertoimen abso-luuttisen arvon määrittämiseksi on suorittaa koepumppaus. Varastokertoimen suhteellinen suuruus voidaan arvioida maalajikoostumuk-sen, kerrosjärjestyksen ja pohjaveden pinnan-korkeustietojen avulla. Varastokertoimen merkitys hulevesien hal-linnalle ilmenee mm. seuraavasti:

• pienen varastokertoimen omaavat muo-dostumat eivät sovellu tehokkaaseen huleve-sien imeyttämiseen, koska pohjaveden pinta tai painetaso nousee huomattavasti jo pienillä imeytysvirtaamilla

• pohjaveden pinta saattaa laskeamerkittä-västi jos luonnollinen pohjaveden muodostu-minen estetään esimerkiksi johtamalla huleve-det pois muodostumisalueelta.

12.2.4 Pohjaveden pinnankorkeus ja virtaussuunta

Pohjaveden pinnankorkeuden tai painetason avulla voidaan päätellä pohjavesimuodostu-man olosuhteista varsin paljon. Pohjaveden pinnankorkeus tulisi mitata useasta eri havain-toputkesta tai kaivosta, jotta pohjaveden virta-ussuunta voidaan luotettavasti määrittää. On kuitenkin myös muistettava, että pinnankorke-us voi vaihdella huomattavasti esimerkiksi eri vuodenaikoina ja eri vuosina. Näin ollen yksi mittaus edustaa vain hetkellistä tilannetta. Maaperätietojen ja pohjaveden virtaus-suunnan avulla voidaan selvittää pohjaveden muodostumisalueiden sijainti. Pohjaveden pinnan etäisyys maanpinnan tasosta on tärkeä tekijä hulevesien imeytys-tä harkittaessa. Maaperän kerrosjärjestyksen, maalajien ja pohjaveden pinnankorkeuden tai painetason avulla voidaan päätellä onko muo-dostuma paineellinen vai vapaapintainen, sekä esiintyykö alueella mahdollisesti orsivettä. Or-sivedeksi kutsutaan varsinaisen pohjavesiker-roksen yläpuolella ja tästä erillisenä esiintyvää pohjavettä. Tarkalleen ottaen orsivedeksi voi-daan kutsua vettä vain siinä tapauksessa, jos varsinaisen pohjavesikerroksen ja sen yläpuo-lella esiintyvän pohjaveden väliin jäävä osuus on veden kyllästämätöntä. Pohjaveden pinnankorkeuden merkitys hu-levesien hallinnalle ilmenee mm. seuraavasti:

• mikäli pohjaveden pinta sijaitsee lähellämaanpintaa, saattaa hulevesien imeyttäminen vaikeutua tai olla mahdotonta, koska imeytet-tävä vesi voi ”tulvia” yli imeytysrakenteesta

• mikälipohjavedenpintasijaitseehuomatta-vasti maanpinnan tason alapuolella, ovat olo-suhteet hulevesien imeyttämiselle otolliset.

12.2.5 Pohjaveden muodostumisalueet

Pohjavettä muodostuu pääasiassa sadeveden, sekä lumen ja roudan sulamisvesien imeytyes-sä maa- ja kallioperään. Paikallisesti pohjavet-tä saattaa muodostua pintavesistä imeytymällä pohjavesimuodostuman sijaitessa esimerkiksi järven läheisyydessä. Merkittävimmät pohjaveden muodostumi-sen määrää säätelevät tekijät ovat sadanta, maaperän vedenjohtavuusominaisuudet sekä maanpinnan topografia. Pohjaveden muodos-tumisen kannalta olosuhteet ovat edullisim-mat silloin, kun maaperän vedenjohtavuus on korkea, muodostuman varastokerroin suu-ri ja irtomaapeitteen kerrospaksuus suuri. Tyy-pillisesti tällaisia maaperämuodostumia ovat harjut ja reunamuodostumat (mm. Salpausse-lät), jotka koostuvat hiekka- ja soravaltaisista maalajeista kuten kuvassa 12-1. Moreenipeit-teisillä alueilla saattaa muodostua pohjavettä jopa merkittävästi, mutta savipeitteisillä alu-eilla ei käytännössä tapahdu lainkaan pohjave-den muodostumista. Pohjavettä muodostuu erityisesti kevääl-lä ja syksyllä. Kesällä ja talvella pohjaveden muodostuminen on yleensä vähäistä tai sitä ei tapahdu lainkaan. Vuodenaikaisvaihteluiden li-säksi pohjaveden muodostuminen vaihtelee pi-demmällä aikavälillä. Pohjaveden muodostumi-nen voidaan havaita epäsuorasti tarkkailemalla pohjaveden pinnan tasossa tapahtuvia muu-toksia.

Hulevesien hallinta vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen mm. seuraavasti:

• pohjavedenpintaaleneeväistämättä,mikä-li hulevedet johdetaan pois pohjaveden muo-dostumisalueelta

• mikäli pohjaveden luonnollinen muodostu-minen estetään, tulisi hulevesien imeyttämi-nen kohdentaa pohjaveden muodostumisalu-eelle.

12.3 Riskien hallinta

12.3.1 Pohjavesialueet, veden- ottamot ja talousvesikaivot

Pohjavesialueiden, vedenottamoiden ja talo-usvesikäytössä olevien kaivojen sijainti tulee tietää, jotta hulevesien hallintatoimenpiteet voidaan toteuttaa vaarantamatta vedenhankin-taa. Tietoa pohjavesialueiden sijainnista löytyy mm. ympäristö- ja paikkatietopalvelu OIVAsta. Pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituk-sesta lisätietoa löytyy oppaasta Pohjavesialu-eiden kartoitus ja luokitus. Laatikossa 12-1 on esitetty pohjavesialueiden käyttökelpoisuus- ja suojeluluokat edellä mainitun oppaan mukai-sesti määriteltyinä.

Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, luokka IAlue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20–30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m3/d. Erityisperustein pienempiäkin vedenottamoita palvelevia alueita voidaan merkitä tähän luok-kaan kuuluviksi. Luokkaan I kuuluva alue voi käsittää koko pohjavesialueen tai vedenhankin-nan kannalta tarpeellisen osa-alueen.

Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, luokka IIAlue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyt-töä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Luokkaan II kuuluva alue käsittää yleensä yhtenäisen pohjavesialueen tai suojelun kannalta tarpeelliset osa-alueet.

Muu pohjavesialue, luokka IIIAlue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytys-ten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi.

Laatikko 12-1 Pohjavesialueiden käyttökelpoisuus- ja suojeluluokkien määritelmät (Pohjavesi-alueiden kartoitus ja luokitus. Suomen ympäristökeskus, 2009).

120 121

Mikäli tausta-aineistoa ei ole olemassa, suoritetaan maastossa kaivokartoituksia, joi-den yhteydessä tulee mitata vedenpinnan ta-son sijainti kaivoissa. Tuloksia käytetään apuna mm. pohjaveden virtaussuuntia määritettäes-sä. Pohjavesialueiden, vedenottamoiden ja ta-lousvesikaivojen sijainti suhteessa alueeseen, jolle suunnitellut hulevesien hallintatoimenpi-teet kohdentuvat, tulee selvittää huolellisesti. Joissakin tapauksissa vedenottamon mah-dolliseen sulkemiseen on syytä kiinnittää huo-miota, sillä tällöin pohjaveden pinta saattaa nousta tasosta, jolla se on ollut vedenottotilan-teessa. Hulevesien hallinnassa on tärkeää havaita mm. seuraavat vuorovaikutussuhteet pohjave-sien muodostumisen ja vedenhankinnan kans-sa:

• hulevesien johtaminen pois pohjavedenmuodostumisalueelta, jonka läheisyydessä si-jaitsee pohjavesialue, vedenottamo tai talo-usvesikaivoja, saattaa johtaa vedenhankinnan vaikeutumiseen

• mikälihulevesiäimeytetäänalueella,jonkaläheisyydessä sijaitsee vedenottamo tai talo-usvesikaivoja, tulee taata imeytettävän veden hyvä laatu ja imeytysjärjestelmän toimintavar-muus

• vedenottamon mahdollisen lopettamisenseurauksena tapahtuva pohjaveden pinnan ko-hoaminen ja sen seuraukset tulee ottaa huomi-oon.

12.3.2 Painumaherkät kohteet tai pohjaveden pinnan tason alapuolelle sijoittuvat rakenteet

Alueet, joilla rakennukset tai rakenteet on pe-rustettu maanvaraisesti, saattavat olla herk-kiä pohjaveden pinnan alenemiselle. Erityises-ti sellaisilla alueilla, joilla saven alapuolisessa maakerroksessa esiintyy paineellista pohjavet-tä, saattaa pohjaveden painetason lasku joh-taa maakerroksien konsolidaatioon ja aiheut-taa siten rakenteiden painumia. Paineellisen pohjavesiesiintymän varasto-kerroin on yleensä hyvin pieni, joten jo pienen

vesimäärän poistaminen esiintymästä saattaa johtaa merkittävään painetason laskuun. Pai-neellisessa esiintymässä pohjaveden painetaso laskee yleensä laajalla alueella. Myös sellaiset olemassa olevat rakenteet, jotka sijaitsevat pohjaveden pinnan alapuolel-la, saattavat olla herkkiä pohjaveden pinnan-korkeuden muutoksille. Esimerkiksi joidenkin puupaalujen rakenteellisen kestävyyden kan-nalta on oleellista, että paalut pysyvät aina ve-denpinnan alla. Hulevesien hallinnassa on tärkeää havaita mm. seuraavat rakenteisiin mahdollisesti koh-distuvat vaikutukset:

• luonnollisen pohjaveden muodostumisenestyminen siten, että paineellisen pohjavesi-muodostuman painetaso laskee, saattaa aihe-uttaa rakenteiden painumia

• painumariskialueilla hulevedet tulisi mah-dollisuuksien mukaan imeyttää paineelliseen pohjavesiesiintymään

• pohjavedenpinnanalapuolellemahdollisestisijoittuvat olemassa olevat rakenteet tulee ot-taa huomioon hulevesien hallintatoimenpiteitä suunniteltaessa.

12.3.3 Riskiarvio ja toimenpiteet riskien pienentämiseksi

Koska hulevesien muodostuminen ja johta-minen muuttaa aina luonnollista vedenkier-toa jollain tavalla, sisältyy hulevesien hallin-tatoimenpiteiden toteuttamiseen riskitekijöitä. Yleispätevän ja täydellisen riskiluettelon esittä-minen on käytännössä mahdotonta, joten täs-sä yhteydessä on tyydytty kuvaamaan poh-javeteen liittyviä yksittäisiä riskitekijöitä ja niiden eliminoimistoimenpiteitä varsin yleisel-lä tasolla. Hulevesien hallintaan sisältyvät ris-kit tulee selvittää tarkemmin hankekohtaisesti. Taulukossa 12-1 on esitetty yleisellä tasol-la pohjavesiin kohdistuvat yksittäiset riskiteki-jät, riskin merkittävyys, riskin toteutumisesta mahdollisesti aiheutuva seuraus sekä toimen-piteet riskin pienentämiseksi. Taulukossa kuva-tut riskitekijät eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan useampi riskitekijä saattaa esiintyä sa-manaikaisesti, jolloin pohjaveden laadullista tai määrällistä tilaa uhkaava kokonaisriski kasvaa. Pohjaveden tilan kannalta merkittävin yk-

Vaihtoehtoiset hulevesien hallintaratkaisut I ja II luo-kan pohjavesialueella

• tarvittaessaesikäsittelyhiekan-jaöljynerotuskaivoissaja varsinainen käsittely esimerkiksi biopidätysalueilla• pohjavesisuojausjahulevesienpoisjohtaminen• pohjavesisuojaus,suodatussuojauksenpäälläolevissa maakerroksissa• tiesuolankorvaaminenbiologisestihajoavillaliukkauden torjunta-aineilla (imeyttämisen mahdollisuus arvioidaan muiden haitta-aineiden puhdistamisen ja onnettomuusris- kien kannalta)• käsittelyviherkaistoillataisuojaviheralueilla

• johtaminenpohjavesialueenulkopuolelle• pohjavesisuojausjahulevesienepäpuhtauksiensuodatta- minen esim. suojaviheralueilla suojausten yläpuolisissa maakerroksissa• tiesuolankorvaaminenbiologisestihajoavillaliukkauden torjunta-aineilla pohjavesialueilla ja tiealueen vesien suo- dattaminen biosuodatuksella• käsittelyviherkaistoillataisuojaviheralueilla

• yleensäjohtaminenkäsiteltäväksisuodatusrakenteissatai vesiaiheissa

• pohjavesisuojausjahulevesienpoisjohtaminen(tarvitta- essa esikäsittelyvaatimuksia)• viemäröintihulevesiviemäriinesikäsittelynjälkeen

• yleensäimeyttäminenpohjavedeksitarvittaessa suodatuksen jälkeen

• pohjavesisuojausjahulevesienpoisjohtaminen (tarvittaessa esikäsittelyvaatimuksia)• viemäröintihulevesiviemäriinesikäsittelynjälkeen

• johtaminenkäsiteltäväksipohjavesialueenulkopuolelle• tarvittaessahulevesienimeytys-jakäsittelyvaatimuksia• (paikallisiakäsittely-jaimeytysmenetelmiäkehitettävä ja otettava käyttöön)

• tarvittaessahulevesienimeytys-jakäsittelyvaatimuksia

• vältettäväsijoittamistapohjavesialueelle• tarvittaessaesikäsittelyhiekan-jaöljynerotuskaivoissa ja varsinainen käsittely esimerkiksi biopidätysalueilla• pohjavesisuojausjahulevesienpoisjohtaminen

• imeyttäminen

• imeyttäminen

Hulevesien muodostumisalue

Vilkkaasti liikennöidyt katu-ja tiealueet

Pinnoitetut, moottoriajoneuvoilletarkoitetut liikennealueet ja laajat pysäköintialueet

Pihat, korttelimittakaavanpysäköintialueet ja sivukadut(lievästi likaantuneet hulevedet)

Varastojen lastausalueet tai muut vastaavat alueet (joilla haitta-ainei-den riski valua maahan on suurin)

Tori- ja kevyen liikenteen alueet (joilla ei otaksuta olevan riskiäpohjaveden laadulle)

Huoltamoiden piha-alueet

Teollisuusalueet ja urheilualueet

Taajamien keskustat ja asuinalueet

Lumenkaatopaikat ja muut alueet, joilla on likaantunutta lunta

Alueet, joilla on paikalleensatanutta tai muutenlikaantumatonta lunta

Katot ja muut vastaavat ”puhtaat” pinnat

Taulukko 12-2 Hulevesien hallinnan vaihtoehtoja pohjavesialueilla.

122 123

sittäinen riski syntyy silloin, kun hulevedet ke-rätään ja johdetaan pois luokitellulta pohja-vesialueelta. Myös hulevesien kerääminen ja pois johtaminen pohjaveden muodostumisalu-eelta, vedenottamon tai yksityisten vedenot-tokaivojen sijoittuminen hulevesien muodos-tumisalueelle sekä hulevesien imeyttäminen pohjavedeksi ovat pohjaveden määrällisen tai laadullisen tilan kannalta merkittäviä riskiteki-jöitä. Hulevesien hallinnassa joudutaan tasapai-noilemaan pohjaveden määrällisten ja laadul-listen tavoitteiden välissä. Useita riskejä voi-daan ainakin teoriassa vähentää imeyttämällä hulevedet pohjavedeksi. Toisaalta imeyttämi-nen itsessään muodostaa riskitekijän. Mikä-li imeyttäminen voidaan toteuttaa siten, että imeytys kohdistetaan oikealle alueelle ja sa-malla voidaan taata imeytettävän veden hyvä laadullinen tila ja imeytysjärjestelmän toimin-tavarmuus, on imeyttäminen erittäin hyvä kei-no riskitekijöiden pienentämiseksi tai poistami-seksi.

Taulukko 12-1 Hulevesien hallintatoimenpiteiden pohjavesiin kohdistuvat yksittäiset riskitekijät.

Hulevesien imeyttäminen pohjavedeksi voi aiheuttaa ristiriidan pohjaveden pilaamiskiellon kanssa. Muut taulukossa esitetyt riskitekijät voivat aiheuttaa ristiriidan pohjaveden muuttamiskiellon kanssa.

Toteutettujen huleveden hallintatoimenpi-teiden pohjavesivaikutukset voidaan toden-taa ainoastaan seuraamalla pohjaveden laa-dullisessa tai määrällisessä tilassa tapahtuvia muutoksia – käytännössä tarkkailemalla poh-javeden laatua ja pinnankorkeutta. Pohjavesi-vaikutuksien todentamisen luotettavuutta pa-rantaa, mikäli seurantatietoja on ajallisesti pitkältä jaksolta ennen olosuhteita muuttavia hulevesien hallintatoimenpiteitä. Hulevesien hallinnan yhteydessä tulisi siis suorittaa pohja-veden tarkkailutoimenpiteitä. Taulukkoon 12-2 on koottu tietoa huleve-sien hallinnan toimenpiteistä pohjavesialueel-la. Jos katuvesiä johdetaan poikkeuksellisesti jätevesiviemäriin esimerkiksi keskusta-alueilla, tarve hulevesien esikäsittelyyn tai virtaaman tasaamiseen tulee tapauskohtaisesti selvittää vesihuoltolaitokselta.

12.4 Viitteitä

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön vesipolitiikan puitteista, 2000/60/EY.Ladattavissa internetistä (3.5.2011):http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2000:327:0001:0072:FI:PDF

Fetter, C.W., 2001, Applied hydrogeology. Prentice Hall, 598 p.

Polkuja pohjavesitiedon lähteille -esite. SYKE ja MMM, 2010. Ladattavissa internetistä (3.5.2011):http://www.environment.fi/default.asp?contentid=372946&lan=FI

Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus. Suomen ympäristökeskus, 2009. Ladattavissa internetis-tä(3.5.2011):http://www.environment.fi/default.asp?contentid=322117&lan=fi

OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille. Käytettävissä osoitteessa (27.4.2011): http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp

Eri maalajien hydrogeologisia parametreja. Geotekninen maalajiluokitus (taulukko). Ladattavis-sainternetistä(3.5.2011):http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=197253#a1

Varastokertoimen (storativity) määritelmä ladattavissa internetistä (3.5.2011): http://www2.nau.edu/~doetqp-p/courses/env302/lec11/LEC11.html

Basic Ground-Water Hydrology. U.S. Geological Survey water-supply paper 2220, 2004.Ladattavissainternetistä(11.4.2011):http://pubs.er.usgs.gov/djvu/WSP/wsp_2220.pdf

124 125

13. Hulevesien laatu, taajamavesien kuormitus ja ympäristövaikutukset

13.1 Hulevesien laatu ja kuormitus

13.1.1 Yleisimmät haitta-aineet

Tutkimusten mukaan yleisimpiä hulevesien si-sältämiä haitta-aineita ovat kiintoaine, ravin-teet, metallit, kloridi, sekä öljyt ja rasvat ja eräät muut orgaaniset yhdisteet, esimerkik-si polysykliset aromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet sekä torjunta-aineet. Lisäksi huleve-sissä on usein korkeita määriä suolistoperäisiä bakteereja. Pohjaveden laatua vaarantavia, hulevesis-sä esiintyviä aineita ovat mm. torjunta-aineet, liukkaudentorjunta-aineet ja metyylitertiääri-butyylieetteri (MTBE). Parhaimmillaan hulevesien hallinta pohjau-tuu hulevesien laadusta kerättyyn paikalliseen havaintoaineistoon, mutta laajoihin, lukuisia haitta-aineita käsittäviin mittaustutkimuksiin ei useinkaan ole resursseja. Melko hyvää tie-toa hulevesien laadusta voidaan saada kulkeu-tuvan kiintoaineen määrää tarkkailemalla, sillä kiintoainetta pidetään yleisesti hulevesien tär-keimpänä laatuparametrina. Monet hulevesien haitallisista vesistövaikutuksista liittyvät joko suoraan tai epäsuorasti kiintoaineen kulkeu-tumiseen ja sisältämiin haitta-aineisiin. Kiin-toaine sellaisenaan samentaa vettä ja kertyy verkostoihin ja hulevesien varastorakenteisiin. Lisäksi kiintoaineeseen sitoutuneena hulevesi-en mukana kulkeutuu myös haitta-aineita, esi-merkiksi fosforia ja metalleja. Tapauskohtaisesti hulevesistä on tarpeellis-ta määrittää useita eri haitta-aineita. Analysoi-tavat aineet tulisi valita alueen maankäytön ja sille sijoitettujen toimintojen perusteella. Esi-merkiksi teollisuusalueilla käytetään ja varas-toidaan lukuisia kemikaaleja, jolloin hulevesiin

liittyvien riskien arviointi saattaa käytännössä edellyttää kiinteistökohtaisten arvioiden teke-mistä ennen varsinaista huleveden laadun mit-taamista. Taulukossa 13-1 on esimerkki haitta-aineista ja ominaisuuksista, joita hulevesistä tulisi analysoida. Suomessa tutkimustietoa on pääasiassa kerätty yleisistä laatuparametreista kuten kiintoaineesta, ravinnepitoisuuksista ja hapenkulutuksesta. Lisäksi käynnissä on usei-ta tutkimuksia, joissa selvitetään mm. metalli-pitoisuuksia ja eräiden orgaanisten yhdisteiden esiintymistä hulevesissä.

Vaihtelevien tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että erityisesti teollisuusalueil-la havaittavat haitta-aineet vaihtelevat mer-kittävästi. Hätinen (2010) tutki Hollolassa teollisuuskiinteistöillä hulevesien mukana kul-keutuvia haitta-aineita näyttein, joita oli otettu hiekanerotus- ja imeytyskaivoista sekä maa-perästä. Hän havaitsi tutkimuksessaan useita eri haitta-aineita, mm. PAH-yhdisteitä ja haih-tuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC eli volatile or-ganic compound). Yleisimmin havaittiin kui-tenkin hulevesien tavallisten haitta-aineiden – kuten sinkin, kuparin ja ajoneuvoliikenteestä aiheutuvien raskaiden öljyhiilivetyjen korkeita pitoisuuksia. Tapauskohtaisesti havaittiin myös teollisuuden käyttämiä haitta-aineita, mm to-lueenia. (Hätinen, N. 2010).

13.1.2 Päästölähteet

Haitta-aineita päätyy hulevesiin mm. kuiva- ja märkälaskeumana, liikenteen pakokaasuis-ta, ajoneuvojen ja rakennusmateriaalien kor-roosiosta, tiemateriaalien kulumisesta sekä liukkaudentorjuntaan käytetyistä aineista. Lyi-jyn jättäminen pois polttoaineista on johta-nut MTBE:n käyttöön suurina määrinä bensii-nin lisäaineena. MTBE on alhaisen maku- ja hajukynnyksen vuoksi hyvin haitallinen pohja-vesien kannalta. MTBE kulkeutuu mm. pako-kaasuista erittäin vesiliukoisena hulevesiin ja

Yleiset laatuhavainnotbiologinen hapenkulutus (BOD)kemiallinen hapenkulutus (COD)kiintoainetyppi fosfori kloridisuolistoperäiset bakteeritpHsähkönjohtavuussameus

Metallitsinkki kadmium kromi(VI) kupari nikkelilyijyplatina

PAH-yhdisteet bentso(a)pyreeninaftaleenipyreeni

Torjunta-aineet terbutylatsiinipendimetaliinifenmedifaamiglyfosaatti

Muut nonyylifenolietoksylaatit jasen hajoamistuotteet(esim. nonyylifenoli)

pentakloorifenoli2,4,4’-triklooribifenyyli (PCB-28)Metyylitertiääributyylieetteri (MTBE)

Taulukko 13-1 Hulevesistä mitattavia tärkeimpiä suureita.

Muokattu lähteestä: Eriksson, E., Baun, A., Scholes, L., Ledin, A., Ahlman, S., Revitt, M., Noutsopoulos, C. ja Mikkelsen, P.S. 2007. Selected stormwater priority pollutants – a European perspective. Science of the Total Environment, 383:41-51.

niiden mukana, eikä adsorboidu merkittävästi maaperän orgaaniseen tai epäorgaaniseen ai-nekseen. Bakteereja päätyy hulevesiin erityi-sesti eläinten ulosteista ja jätevesiviemäreiden vuodoista tai väärinkytkennöistä. Muita pääs-tölähteitä ovat maapintojen eroosio, roskat ja jätteet sekä viheralueilla käytetyt lannoitteet ja torjunta-aineet. Taulukkoon 13-2 on koottu eräitä hulevesien päästölähteitä ja niihin liitty-viä haitta-aineita. Taulukkoon 13-3 on koottu tutkimustietoa haitta-aineiden esiintymisestä

hulevesissä. Lisätietoa Suomessa ja kansain-välisesti havaituista hulevesien haitta-aineista, niiden päästölähteistä ja pitoisuuksista löytyy Kotolan ja Nurmisen (2003) laatimasta kirjalli-suustutkimuksesta.

126 127

Taulukko 13-2 Taajamien päästölähteitä ja niihin liittyviä hulevesien haitta-aineita.Taulukko 13-3 Haitta-aineiden mahdolliset lähteet sekä raportoitu esiintyminen kuiva- ja märkä-laskeumassa sekä hulevesissä.

Maankäytöllä on suuri vaikutus hulevesissä esiintyviin haitta-aineisiin. Esimerkiksi asuin-alueiden vesissä on yleensä runsaasti baktee-reja ja ravinteita, kun taas teollisuus- ja lii-kennealueilla on enemmän metalleja. Mm. hulevesistä havaitut suolistoperäisten bak-teerien määrät korreloivat asukastiheyden kanssa. Hulevesien sisältämät myrkylliset or-gaaniset yhdisteet liittyvät läheisesti maan-käyttömuotoon ja erityisesti ajoneuvoliikentee-seen. Useimmat aineet huuhtoutuvat vilkkaasti liikennöidyiltä läpäisemättömiltä pinnoilta – lii-kekeskuksista ja tiealueilta. Esimerkiksi PAH-

yhdisteitä on yleisimmin ja korkeahkoina pi-toisuuksina erityisesti teollisuusalueilla, mutta niitä esiintyy kaikilla rakennetuilla alueilla mut-ta. Sen sijaan torjunta-aineita huuhtoutuu alu-eilta, joilla on läpäisevää pintaa, esimerkiksi asuin- ja viheralueilta. Asuinalueilla voi hule-vesissä olla torjunta-aineiden lisäksi puunsuo-ja-aineita. Monet toiminnot tai maankäyttömuodot edellyttävät hulevesien erityistarkastelua, esi-merkiksi rakennustyömaat, huoltoasemat, tiealueet, golfkentät ja lentokentät. Monissa maissa on rakennustyömaille määrätty omat

128 129

hulevesien hallintatoimenpiteet, sillä työmailta huuhtoutuu eroosion myötä suuria kiintoaine-määriä. Pienetkin rakennustyöt voivat merkit-tävästi vaikuttaa valuma-alueelta mitattavaan kokonaiskuormitukseen. Rakennustyön aikai-sen kasvillisuuden poiston ja maanpinnan häi-riintymisen on todettu johtavan myös maape-rän nitraattivarastojen huuhtoutumiseen. Myös räjäytystyöt voivat lisätä nitraattihuuhtoumaa. Aiheesta on lisää tietoa esimerkiksi kohdassa 13-4 mainituissa julkaisuissa (Burton, A., Pitt, R. 2001) ja (Kotola, J., Nurminen, J. 2003).

13.1.3 Pitoisuus ja kuormitus huleveden laadun mittareina

Huleveden laadun arvioinnissa on erotettava toisistaan pitoisuuden ja kuormituksen/huuh-touman käsitteet. Pitoisuus, jonka yksikkönä on tavallisesti mg/l, kuvaa aineen määrää ve-sitilavuutta kohden. Usein huleveden laadun mittarina käytetään keskimääräisiä tapahtu-mapitoisuuksia, ns. EMC-arvoja (engl. Event Mean Concentration). Kuormituksen yksikkö on esimerkiksi kg/km2/a ja se mittaa valuma-alueelta huuh-toutuneen aineen kokonaismäärää aikayksi-kössä (katso myös kohta 13.1.5 haitta-ainei-den ominaiskuormitusarvoista). Kuormituksen ja valuntatapahtuman aikana valuma-alueel-ta huuhtoutuneen aineen kokonaismäärän eli huuhtouman arviointi edellyttää pitoisuuden li-säksi tietoa myös tarkkailujaksolla muodostu-neesta valunnasta. Korkeita pitoisuuksia voi esiintyä hyvin pienten sateiden tai sulamisjak-sojen yhteydessä. Tällöin kuitenkin huleveden määrä ja tapahtumanaikainen ainehuuhtouma jäävät pieniksi. Toisaalta runsaiden ja pitkä-kestoisten sateiden aikana ainepitoisuudet voi-vat olla hyvin pieniä, mutta ainehuuhtouma voi olla moninkertainen verrattuna pienten satei-den aiheuttamaan ainehuuhtoumaan. Pitoisuus ei siis ole riittävä mittari hulevesien laatuvai-kutuksille, vaan luotettava arviointi edellyttää haitta-ainekohtaisten huuhtoumien tarkastelua pitkällä aikavälillä – esimerkiksi vuoden ajan – valuma-aluemittakaavassa. Maankäytön lisäksi hulevesien laatuun vai-kuttavat useat eri tekijät, esimerkiksi vuo-denaika, sademäärä ja sateen intensiteetti, valuma-alueen fyysiset ominaisuudet sekä va-

luntaa edeltävän kuivan kauden pituus. Läpäi-semättömien pintojen määrä vaikuttaa aine-huuhtouman suuruuteen erityisesti siksi, että se lisää muodostuvien hulevesien määrää. Mitä enemmän hulevesiä taajama-alueella muodos-tuu, sitä suurempi on usein myös ainehuuh-touma. Tällöin paljon päällystettyä pintaa kä-sittäviltä alueilta voidaan olettaa muodostuvan suurempia ainehuuhtoumia kuin vähemmän päällystetyiltä alueilta etenkin kesäaikana.

13.1.4 Hulevesien haitta-ainepitoisuudet

Hulevesien pitoisuudet vaihtelevat ajan suh-teen voimakkaasti. Tällöin yksittäiset havain-not tai havaintojen aritmeettinen keskiarvo ei kuvaa hyvin keskimääräistä pitoisuutta. Vuo-sittaisen ainehuuhtouman laskennassa pitoi-suushavaintojen keskiarvon käyttö voi johtaa kuormituksen yliarviointiin. Hulevesien keski-määräistä laatua kuvaakin yleensä paremmin havaintojen mediaani, jonka suuruuteen ei-vät poikkeuksellisen korkeat pitoisuushavain-not vaikuta häiritsevästi. Taulukossa 13-4 on eri haitta-aineiden keskimääräisiä pitoisuuk-sia havainnollistettu esittämällä maankäytön ja pintatyypin (tie/katto) mukaan sekä pitoi-suuksien mediaanit että aritmeettiset keski-arvot. Samasta aineistosta lasketut mediaanit ovat usein selvästi keskiarvoja pienempiä. Pie-nimmät hulevesien haitta-ainepitoisuudet on usein mitattu kattopinnoilta tulevista sadeve-sistä. Kattomateriaali saattaa kuitenkin vaikut-taa huomattavasti hulevesien laatuun; sinkityt peltikatot kohottavat sinkkipitoisuuksia (vrt. taulukko 13-3), jne. Taulukossa 13-5 on esitet-ty ulkomailla hulevesistä havaittuja indikaatto-ribakteerien määriä. Pitoisuustasojen arviointiin eivät sovellu yk-sittäiset näytteet, vaan pitäisi kerätä tapahtu-man koko valuntaa kuvaavia keskimääräisiä pitoisuuksia. Yksittäisiä havaintoja voi käyttää vain rajoitetusti – esimerkiksi kun alustavasti selvitetään, mitä aineita kannattaisi seurata. Kattavimmissa suomalaisissa hulevesien laadun tutkimuksissa vesinäytteitä on kerätty systemaattisesti kaikkina vuodenaikoina. Täl-laisia tutkimuksia ovat 1970-luvun lopulla to-teutettu Valtakunnallinen hulevesitutkimus sekä 2000-luvulla Teknillisen korkeakoulun (TKK) espoolaisilla asuinalueilla toteuttamat mittaustutkimukset. Lyhyt kooste näiden tutki-

Taulukko 13-4 Hulevesien keskimääräisiä pitoisuuksia eri maankäyttömuodoilla ja pinnoilla (tiet ja katot).

Taulukko 13-5 Hulevesistä havaittuja indikaattoribakteerien määriä.

musten pitoisuushavainnoista on esitetty tau-lukossa 13-6 (Melanen 1981, Metsäranta et al. 2005, Sillanpää 2007). Hetkellisesti havaittu-jen pitoisuuksien suurimmat arvot ovat moni-kymmenkertaisia saman alueen keskimääräi-seen hulevesien laatuun verrattuna. 1970-luvulla kerätyt havaintoaineistot ei-vät välttämättä enää kuvaa hyvin hulevesien laadun nykytilannetta. Vaasassa vuonna 2000 havaitut huleveden lyijypitoisuudet vaihtelivat välillä 0,01–0,02 mg/l (Kannala, 2000, Vaasan kaupungin hulevesikuormituksen vähentämi-nen), jotka ovat selvästi 1970-luvulta raportoi-tuja pitoisuuksia pienempiä. Lyijypitoisuuksia on saattanut pienentää siirtyminen lyijyttömän bensiinin käyttöön. Kansainvälisissä tutkimuksissa todetut hu-levesien bakteerimäärät ovat hyvin korkei-ta (taulukko 13-4). Hulevesien hygieenisestä laadusta on Suomessa melko vähän tutkimus-tietoa. Tutkittaessa hulevesien vaikutusta ui-marantojen hygieeniseen laatuun Vaasassa Escherichia coli -määrät vaihtelivat hulevesi-näytteissä välillä 100–17 000 pesäkkeitä muo-dostavaa yksikkö (pmy) per 100 ml ja fe-

kaalisten streptokokkien välillä 1 700–6 800 pmy/100 ml (Mäkinen, 2007). Hulevesille ei si-nänsä ole asetettu raja-arvoja, mutta yllä esi-tetyt bakteeripitoisuudet ylittävät sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 177/2008 ase-tetut uimarantojen hygieeniset raja-arvot. Hulevesien pitoisuudet yleensä laimenevat suurten sadetapahtumien yhteydessä ja virtaa-mien pienentyessä sateen päätyttyä. Sateiden alkuvaiheessa on oletettu nk. alkuhuuhtou-mana huuhtoutuvan korkeita ainepitoisuuksia. Hulevesien hallinnan kannalta käsitteen hyö-dyntäminen on hankalaa ilman tarkkaa määri-telmää ja tutkimustuloksetkin ovat ristiriitaisia. Alkuhuuhtoumailmiöön liittyvien epävarmuuk-sien vuoksi sille ei yleensä aseteta käsittelyta-voitteita. Sen sijaan päätavoitteena on yleensä käsitellä kokonaan tavallisten, pienten sade- ja sulamistapahtumien aikainen valunta. Tätä mi-toitustapahtumien jakoa pieniin ja suuriin ta-pahtumiin on käsitelty tarkemmin kohdassa 13.3. Vaasassa ja pääkaupunkiseudulla kaupunki-puroista kerättyjä bakteerituloksia on esitelty Vesitalous-lehden numerossa 2/2007.

130 131

Tau

lukko

13

-6 S

uo

mala

isis

sa t

utk

imu

ksi

ssa h

avait

tuja

hu

levesi

en

kesk

imäärä

isiä

pit

ois

uu

ksi

a s

ekä p

ito

isu

ush

avain

toje

n v

aih

telu

väle

jä. 13.1.5 Taajama-alueiden

ominaiskuormitusarvot

Ominaiskuormitusarvo kuvaa valuma-alueen pinta-alalla painotettua ainehuuhtoumaa aika-yksikössä. Kirjallisuudessa esitetyt arvot ku-vaavat yleensä vuosikuormituksia (kg/km2/a tai kg/ha/a) ja perustuvat joko veden laadun ja virtaamien mittausaineistoihin tai mallilas-kentoihin. Vuosikuormituksen perusteella määrite-tyt ominaiskuormitusarvot suomalaisille taa-jama-alueille ovat Melasen (1981) mukaan kiintoaineelle 10 000–100 000 kg/km2/a, koko-naisfosforille 20–200 kg/km2/a vuodessa ja ko-konaistypelle 200–1 000 kg/km2/a. Tuoreempi-en mittaustietojen (Sillanpää 2007) perusteella typpikuormituksen on havaittu rakennetulla kerrostaloalueella ylittävän 1 500 kg/km2/a sa-teisina vuosina. Rakennustyön aikaiset kokonaistypen huuhtoumat olivat tutkitulla asuinalueella Es-poossa huomattavasti aiemmin raportoitu-ja suurempia; huuhtoumat vaihtelivat viiden vuoden havaintojaksolla välillä 630–8 100 kg/km2/a. Suurimmat kiintoaineen ja fosforin omi-naiskuormitusarvot rakenteilla olleella alueel-la olivat samaa suuruusluokkaa kuin Melasen raportoimat korkeimmat arvot. Espoolaisten tutkimusalueiden perusteella kiintoaine- ja ra-vinnekuormitukset rakenteilla olleelta valuma-alueelta olivat 1–3-kertaisia maatalousaluee-seen, 3-5-kertaisia valmiiseen asuinalueeseen ja 10–50-kertaisia metsäalueeseen verrattu-na. Kansainvälisessä kirjallisuudessa raken-nustyömaiden kiintoainekuormitus on esitetty 10–20-kertaiseksi maatalousalueisiin ja jopa 1 000–2 000-kertaiseksi metsäalueisiin verrattu-na. Suomessa ominaiskuormitusarvoja on saa-tavilla lähinnä asuinalueille mutta pääasiassa vain perinteisimmille laatuparametreille, esi-merkiksi ravinteille. Valuma-aluekohtaista tie-toa erilaisille maankäyttömuodoille Suomessa mitatuista ominaiskuormitusarvoista on tietoa esimerkiksi kohdassa 13-4 mainituissa julkai-suissa (Melanen, M. 1981), (Kotola, J., Nurmi-nen, J. 2003) ja (Sillanpää, N. 2007).

13.1.6 Talviolosuhteiden vaikutus hulevesikuormitukseen

Talviolosuhteilla on suuri merkitys valunnan muodostumiseen – keskimääräisestä vuosisa-dannasta noin 40 % sataa meillä lumena. Tal-vella pintavalunnan muodostumista edistää lä-päisevien pintojen vettyminen ja jäätyminen, ja hulevesiä kuormittaa erityisesti suolan ja hiekoitushiekan käyttö liukkaudentorjunnassa. Lumen auraus ja nastarenkaiden käyttö lisää-vät tiepintojen kulumista. Tiesuola todennä-köisesti myös edistää muiden haitta-aineiden – mm. metallien – kulkeutumista liukoisessa muodossa. Hiekoitushiekasta aiheutuva kiinto-ainehuuhtouma tulee ottaa erityisesti huomi-oon suunniteltaessa tiealueilta valuvien hule-vesien imeytysrakenteita. Hulevesien haitta-aineiden pitoisuuksien vuodenaikaisvaihteluun vaikuttaa valuma-alu-een läpäisemättömien pintojen määrä. Erityi-sesti tiiviisti rakennetuilla alueilla talviaikaisten hulevesien laatu voi olla huonompi kuin kesäai-kana todennäköisesti siksi, että tiiviisti raken-netuilla alueilla likaisten tienvieruslumien su-lamisvedet sekoittuvat suhteessa pienempään sulamisvesimäärään kuin väljästi rakennetuil-la alueilla, joilla koskematonta ja suhteellisen puhdasta lunta on enemmän. Liikenteen mää-rä ja ajonopeudet vaikuttavat siihen, kuinka laajalle alueelle haitta-aineet kulkeutuvat. Eri tutkimuksissa on suuren osan haitta-aineis-ta todettu talviaikana kertyvän 2-30 metrin etäisyydelle tiealueesta. Taajamissa ajonope-udet ovat yleensä verrattain alhaisia ja siel-lä on tavallisesti jo muutaman metrin säteellä tiestä tai kadusta rakennelmia, jotka vähentä-vät haitta-aineiden kulkeutumista kauemmas. Vaikka kesän ja talven välillä ei suuria pitoi-suuseroja havaittaisikaan, talviaikaiset aine-huuhtoumat voivat olla kesäisiä korkeampia suuremman valunnan vuoksi. Valtakunnallisen hulevesitutkimuksen koh-devaluma-alueilla lumen sulanta kattoi alu-eesta riippuen 5–40 % kiintoaineen, fosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen vuosittaisista huuhtoumista ja 23–56 % vuosittaisesta typ-pihuuhtoumasta. Näitä kuormitusarvioita voi-daan pitää suuntaa-antavina. Rakennetuilla alueilla lumen sulanta ei siis välttämättä tuota valtaosaa vuoden ainehuuhtoumasta. Verrattu-na maatalousalueisiin, joilla pääosa kuormituk-sesta muodostuu kasvukauden ulkopuolella, kaupunkialueilla kuormitusta muodostuu mel-

132 133

ko tasaisesti vuoden ympäri runsaan kesäai-kaisen pintavalunnan takia. Taulukko 13-7 havainnollistaa hulevesien talviaikaisen laadun ja valuntatapahtumien ai-kaisen ainehuuhtouman muuttumista talven aikana. Valuntatapahtumat vaihtelevat pie-nen vesimäärän, mutta mahdollisesti korkei-ta ainepitoisuuksia sisältävistä keskitalven su-lamistapahtumista, kevään suuren valunnan tuottavaan loppusulantaan. Liukoiset haitta-ai-nepitoisuudet pienenevät valunnan määrän li-sääntyessä, kun taas kiintoaineeseen sitoutu-neiden haitta-aineiden pitoisuudet kasvavat valunnan ja virtaamien lisääntyessä kohti lop-pusulantaa. Keskellä talvea esiintyvät vesisa-teet voivat aiheuttaa korkeita haitta-ainepi-toisuuksia ja -huuhtoumia. Talviolosuhteiden vaikutuksesta hulevesien laatuun ja kuormi-tukseen on vielä melko vähän tietoa verrattuna kesäolosuhteisiin.

Taulukko 13-7 Hulevesien laadun ja ainehuuhtouman vaihtelu sulannan eri vaiheissa.

13.2 Hulevesien laadun aiheuttamat vaikutukset

13.2.1 Laatuvaikutusten päätyypit

Hulevesien laatuvaikutukset vastaanottavis-sa vesistöissä voidaan jakaa kahteen pää-luokkaan: akuutit ja krooniset vaikutukset, joista on esimerkkejä taulukossa 13-8). Akuu-tit vaikutukset ovat suhteellisen lyhytkestoi-sia (kestävät muutamista tunneista päiviin) ja aiheutuvat hetkellisistä pitoisuus- tai kuormi-tushuipuista vastaanottavissa vesistöissä. Täl-löin kuormituksen muodostumiseen voi liittyä myös pistekuormitukselle tyypillisiä piirteitä. Tavallisesti akuutteja vaikutuksia havaitaan virtavesissä kuten puroissa ja joissa. Akuuttei-hin vaikutuksiin voidaan lukea esimerkiksi ui-marantojen veden huono hygieeninen laatu sa-detapahtuman jälkeen tai sekaviemäröidyillä alueilla ylivuotojen aiheuttamat kalakuolemat. Myös kemikaalionnettomuuksiin voi yhdistyä akuutteja vaikutuksia.

Taulukko 13-8 Esimerkkejä hulevesien laatuvaikutusten päätyypeistä ja niiden ominaisuuksista (Harremoës, 1988).

Krooniset vaikutukset aiheutuvat pitkällä ai-kavälillä vähitellen kertyvästä kuormituksesta. Näiden vaikutusten aikajänne ulottuu kuukau-sista jopa vuosikymmeniin. Tyypillinen kroonis-ten vaikutusten kohde on esimerkiksi lampi tai pieni järvi. Esimerkkejä kroonisista vaikutuk-sista ovat rehevöityminen, haitta-aineiden ker-tyminen pohjasedimentteihin sekä pohjaveden pilaantuminen. Tutkimuksissa havaitut huleve-sien haitta-aineiden pitoisuudet ovat usein ol-leet pieniä. Haitalliset vaikutukset havaitaankin usein vasta, kun vastaanottavan vesistön poh-jasedimentin tai veden laadun jokin kriittinen arvo ylittyy. Hulevesien haittavaikutukset ovat siis enimmäkseen kroonisia, vaikka akuutit vai-kutukset ovatkin helpommin havaittavissa ja ylittävät usein uutiskynnyksen. Nimenomaan hulevesien vesistövaikutusten krooninen luon-ne tekee niiden havainnoinnista ja arvioinnis-ta hankalaa – suoran yhteyden osoittaminen esimerkiksi huleveden hetkellisen laadun, yk-sittäisen sadetapahtuman ja ympäristössä ha-

vaittavan vaikutuksen välillä ei ole helppoa. Huleveden haitta-aineiden esiintymismuoto vaikuttaa osaltaan niiden aiheuttamiin vesis-tövaikutuksiin. Mikäli haitta-aineet kulkeutu-vat suurina määrinä liukoisessa muodossa, ne voivat aiheuttaa merkittäviä akuutteja vaiku-tuksia pienvesissä. Jos haitta-aineet kulkeutu-vat ensisijaisesti kiintoaineeseen sitoutuneena, vastaanottavissa vesistössä havaitaan toden-näköisesti kroonisia vaikutuksia. Esiintymis-muoto ei kuitenkaan täysin määrää haitta-ai-neen vaikutuksia, sillä aineen esiintymismuoto ja yhdisteet muuntuvat viemäriverkossa ja ve-sistössä.

13.2.2 Vesistövaikutukset

Hulevesiä on toistaiseksi voitu johtaa Suomes-sa erillisviemäröinnin kautta käsittelemättömi-nä taajamapuroihin ja rantavesiin. Hulevesi-

134 135

en mukanaan kuljettama kiintoaine, ravinteet ja muut haitta-aineet voivat heikentää erityi-sesti matalien ja herkkien lampien, pikkujär-vien ja järvenlahtien veden laatua. Yhteenveto vastaanottavien vesistöjen herkkyydestä hu-levesissä esiintyville haitta-aineille on esitetty taulukossa 13-9. Lisäksi taulukossa on esitetty arvioita taajama-alueiden haitta-aineiden omi-naiskuormituksen suuruudesta verrattuna mui-hin maankäyttömuotoihin sekä kuormituksen ja valuma-alueen läpäisemättömän pinta-alan määrän välisestä yhteydestä (Center for Wa-tershed Protection, 2003). Laadullisten vaikutusten lisäksi hulevedet muuttavat valunnan määriä ja virtaamia, mistä välillisesti aiheutuu laadullisia muutoksia vas-taanottavassa vesistössä. Purovesistöihin joh-dettavat hulevedet kasvattavat ylivirtaamia ja lisäävät virtaamavaihteluita, jolloin eroosio ja kiintoaineskulkeumat uomissa lisääntyvät. Vä-hentynyt imeytyminen maaperään ja vähen-tynyt pohjaveden muodostuminen puolestaan pienentävät purojen virtaamia kuivana aikana. Huleveden sisältämä kiintoaines samentaa

vesistöjä ja voi laskeutua rantavesien ja puro-jen pohjia peittäväksi kerrokseksi muun kiinto-aineksen mukana. Lisäksi kiintoaine kertyy ve-sialtaisiin vähentäen niiden vesitilavuutta sekä tukkii tierumpuja. Hulevesien mukana kul-keutuu runsaasti myös ravinteita, jotka edis-tävät leväkukintojen muodostumista ja rehe-vöitymistä. Kesällä kuumentuneilta pinnoilta valuvat hulevedet voivat nostaa purovesistöjen lämpötilaa. Tiesuola (NaCl), joka liuottaa mukaansa metalleja, voi nostaa sulamistilanteessa äkil-lisesti purovesien suolapitoisuutta. Myös on-nettomuustilanteet ja hulevesijärjestelmään joutuvat sammutusvedet ja -kemikaalit voi-vat edistää myrkyllisten aineiden kulkeutumis-ta vesistöihin. Useat yllä mainitut vaikutukset voivat johtaa pohjaeläimistön yksipuolistumi-seen ja kalaston vähenemiseen ja häviämi-seen. Hulevesiä voi joutua sateella ja tulva-aikoi-na myös jätevesiviemäreihin, jolloin pumppaa-moiden ja puhdistamoiden kapasiteetti saat-taa ylittyä ja viemärivesiä päästä vesistöihin.

Esimerkiksi sateisena syksynä 2008 raportoi-tiin Vantaanjoen vesistöalueella noin 30 viemä-rivesipäästöä. Suurissa vesistöissä, joihin pää-tyy valuntaa monilta eri maankäyttömuodoilta, hulevesien vaikutusten arviointia vaikeuttavat usein muut sateiden aiheuttamat huuhtoutu-mat. Taulukossa 13-10 on esitetty hulevedessä esiintyvät epäpuhtaudet, niiden todennäköi-simmät päästölähteet ja vaikutukset vesistöön.

Taulukko 13-9 Huleveden haitta-aineiden vaikutukset vastaanottavissa vesistöissä sekä kuormi-tuksen suuruus verrattuna muihin maankäyttömuotoihin ja läpäisemättömän pinta-alan määrään.

Taulukko 13-10 Huleveden epäpuhtauksien lähteet (US EPA 1999 ja EPA Victoria 2005).

13.2.3 Pohjavesivaikutukset

Hulevesien määrän vähentämisessä ensisijai-sena keinona pidetään läpäisemättömien pin-tojen minimointia ja sadevesien imeyttämistä, jolloin myös valuma-alueelta pintavaluntana poistuva ainehuuhtouma pienenee. Pohjave-sialueilla sadeveden imeyttämisellä turvataan myös pohjaveden määrällisen tilan säilymis-tä hyvänä, sillä katetut pinnat ja vesien joh-

136 137

taminen pois pohjavesialueelta vähentävät muodostuvan pohjaveden määrää. Pohjavesi-alueiden rajaamisesta ja sen oikeusturvavaiku-tuksista on yksityiskohtaista tietoa saatavilla (Hanski ym. 2010). Hulevesien pohjavesivaikutukset eivät ai-heudu pelkästään niistä aineksista, joita hule-vedessä itsessään on vaan myös niistä aineis-ta, joita hulevesi saa liikkeelle maaperästä sen läpi kulkiessaan. Liikkeelle lähtevät aineet voi-vat olla luonnollista alkuperää (esim. kiviainek-sen sisältämät metallit) tai voivat olla maa-perässä ihmisen toiminnasta peräisin olevia haitallisia aineksia. Suomessa on pohjavedestä todettu vanhoja markkinoilta ja käytöstä jo poistuneita torjun-ta-aineita, mm. triatsiineja (atratsiini, simat-siini ja terbutylatsiini) sekä niiden hajoamis-tuotteita. Vedenhankinnan kannalta tärkeillä tai vedenhankintaan soveltuvilla (luokat I ja II) pohjavesialueilla saa käyttää ainoastaan sellai-sia torjunta-aineita, jotka tutkimusten mukaan eivät kulkeudu pohjaveteen. Elintarviketurval-lisuusvirasto (EVIRA) pitää yllä kasvinsuojelu-ainerekisteriä, jossa on tiedot markkinoilla ole-vien kasvinsuojeluaineiden käyttörajoituksista pohjavesialueilla. Suolan käyttö liukkaudentorjuntaan on tun-netuin uhka pohjavesille, sillä vesiliukoisena aineena suola kulkeutuu erittäin helposti eikä maaperä pysty sitä pidättämään.Vedenhankin-taa varten tärkeillä tai veden hankintaan so-veltuvilla pohjavesialueilla tarvitaan päätei-den ja -katujen hulevesiä varten suolan käytön ja onnettomuusriskin takia pohjavesisuojaus ja hulevesien johtaminen pohjavesialueen ul-kopuolelle. Suojausten rakentamistarve pe-rustuu alueen ominaisuuksiin ja tehtyihin ris-kinarviointeihin. Onnettomuuksien kannalta vuorokauden kestävä suojaus katsotaan nykyi-sin riittäväksi. Suojauksen ei tarvitse siten olla täysin vettä läpäisemätön, ellei suolan käyttöä katsota uhaksi pohjavedelle. Perinteiselle tie-suolalle (natriumkloridi) on jo olemassa kor-vaavia vaihtoehtoja. Lupaavia tuloksia on Suo-messa saatu alhaisissa lämpötiloissa nopeasti biohajoavan kaliumformiaatin käytöstä. Erityisesti vedenhankintaa varten tärkeil-lä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesi-alueilla hulevesien imeyttämisessä tulee ottaa huomioon myös pohjaveden suojelu ja siihen liittyvän lainsäädännön vaatimukset. Tärkeim-mät säännökset ovat ympäristönsuojelulain (86/2000) 1 luvun 8 §:n pohjaveden pilaamis-

kielto ja vesilain (264/1961) 1 luvun 18 §:n pohjaveden muuttamiskielto. Lainsäädäntöä on käsitelty tämän oppaan osiossa 6 (Hulevesi-en hallinnan järjestäminen, vastuut ja velvoit-teet). Taulukkoon 13-11 on koottu tietoa eräi-den haitta-aineiden imeyttämisen pohjavesil-le aiheuttamasta pilaantumisriskistä (Pitt et al. 1996). Hulevesissä esiintyvien haitta-aineiden aiheuttamaan pohjaveden pilaantumisriskiin vaikuttavat pääasiassa haitta-aineen esiinty-mismuoto (liukoinen tai kiintoaineeseen sitou-tunut) ja pitoisuus hulevedessä sekä kulkeutu-vuus maaperässä (Pitt et al. 1999). Hulevesien imeyttämisessä suurimman haitan pohjavesien kannalta aiheuttavat aineet, joita esiintyy suu-rina määrinä hulevesissä joiden pidättyvyys maaperään on heikko; ja jotka kulkeutuvat hu-levesissä erityisesti liukoisessa muodossa. Yleistäen voidaan todeta, että monilla hait-ta-aineilla pilaantumisriski pienenee, mikä-li hulevedet imeytetään maanpinnalta kas-villisuuskerroksen läpi ja imeytysrakennetta edeltää kiintoainetta laskeuttava esikäsittely-rakenne. Riski on suurin, jos hulevedet johde-taan suoraan maanalaisiin imeytysrakenteisiin ilman maanpinnalta tapahtuvaa imeyttämistä. Päällystetyillä pihoilla sijaitsevat imeytyskaivot ovat esimerkki pohjavesien kannalta huonosta imeytysratkaisusta. Erityistapauksissa – esimerkiksi teollisuus-alueilla ja tiesuolaa käytettäessä – tulisi käyt-tää tapauskohtaista harkintaa imeyttämisen soveltamisessa. Taajama-alueilla tulisi välttää maanalaisia imeytysrakenteita ja ensisijaises-ti suosia maan pinnalta, kasvillisuuskerroksen läpi tapahtuvaa imeyttämistä, jolloin imey-tysrakennetta tulisi edeltää myös kiintoainet-ta poistava esikäsittely. Joissakin tapauksissa on tarpeen pyrkiä estämään pohjaveden pin-nan lasku rakenteiden perustuksissa käytetty-jen puupaalujen lahoamisen estämiseksi. Lisätietoa hulevesien haitta-aineiden ai-heuttamasta pohjavesien pilaantumisriskistä sekä pohjaveden suojelusta on mm. kohdas-sa 13-4 mainituissa julkaisuissa (Pitt, R., Clark, S., Field, R. 1999), (Hellstén, P., Salminen, J., Jørgensen, K., Nystén, T. 2005), (Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyväri-nen, V., Nylander, E., Siiro, P. ja Suomela, T. 2009) ja (Hanski, M. (toim.), Britschgi, R., Fri-man, T., Leino, J., Mäkinen, M., Palmu, J-P., Poutiainen, J., Pullola, T., Päätalo, P., Siiro, P. ja Vänskä, M. 2010).

Tau

lukko

13

-11

H

ule

vesi

en

im

eytt

äm

isest

ä a

iheu

tuva p

oh

javed

en

pilaan

tum

isri

ski h

ait

ta-a

ineen

ja k

äsi

ttely

men

ete

lmän

peru

steell

a.

138 139

13.2.4 Käsittelytarpeen arviointi

Hulevesien käsittelytarpeen arviointi ja käsit-telytoimenpiteet perustuvat paikallistason har-kintaan ja usein vapaaehtoisuuteen. Kunnan viranomaiset ja vesihuoltolaitos voivat asettaa vaatimuksia hulevesien laadulle. Yksinomaan hulevesiä koskevia ympäristölupia ei tiettäväs-ti ole Suomessa käsitelty lainkaan. Sen sijaan hyvin monissa ympäristöluvissa on muiden ympäristövelvoitteiden ohella myös hulevesiä koskevia velvoitteita. Lainsäädäntöä on tar-kemmin käsitelty osiossa 6 (Hulevesien hallin-nan järjestäminen, vastuut ja velvoitteet). Hulevesien laatuvaikutusten krooninen (tai kumulatiivinen, jota myös on käytetty eräis-sä selvityksissä) luonne ja pitoisuuksien no-pea ajallinen vaihtelu vaikeuttavat pitoisuus-raja-arvojen asettamista hulevesille. Toisaalta esimerkiksi kiintoaineen havaittavaa vaikutus-ta aiheuttamaton pitoisuus eli NOEL-pitoisuus (engl. no observable effects limit), 25 mg/l, ylittyy helposti jo väljällä pientaloalueella, mutta toisaalta hulevedet yleensä sekoittuvat vastaanottavassa vesistössä suureen vesitila-vuuteen, jolloin pitoisuudet nopeasti laimene-vat. Akuuttien pitoisuusraja-arvojen määrittämi-sessä tulee kiinnittää huomiota siihen kuinka usein ja kuinka pitkäkestoisesti pitoisuusraja-arvot ylittyvät. Olisi tarkoituksenmukaisempaa tarkastella keskimääräistä kiintoaineen vuo-sittaista pitoisuutta kuin hetkellisiä pitoisuuk-sia, jotka voivat olla hyvin korkeita keskimää-räiseen pitoisuuteen verrattuna. Ulkomaisissa hulevesien käsittelyn suunnitteluohjeissa on käsittelyvaatimuksia kiintoainepitoisuuksille tai -kuormitukselle. Esimerkiksi Yhdysvallois-sa usein edellytetään käsittelyvaatimuksena valuma-alueelta kertyvän pitkäaikaisen – esi-merkiksi yhden vuoden – laskennallisesta kiin-toainekuormituksen vähentyvän 70–90 % ra-kentamisen jälkeen verrattuna rakentamista edeltäneeseen tilanteeseen (osavaltiosta riip-puen). Yleisiä, kaikkiin kohteisiin soveltuvia ja tiettyihin haitta-aineisiin kohdistuvia käsitte-lyvaatimuksia ei kuitenkaan ole. Käsittelytar-peen arvioinnin tulee perustua vastaanottavan vesistön ominaisuuksiin, havaittuihin (tai arvi-oituihin) hulevesien haittavaikutuksiin sekä eri haittavaikutusten ehkäisemisen tärkeysjärjes-tykseen, missä otetaan huomioon myös alueen virkistyskäyttö- ym. arvot.

Hulevesien käsittelytarpeen arvioinnissa on usein hyvänä lähtökohtana määrittää pit-kän aikavälin kuormitus koko valuma-alueel-ta vastaanottavaan vesistöön. Tällöin arvioin-nissa voidaan käyttää maankäyttökohtaisia ominaiskuormitusarvoja, mikäli paikallisia ha-vaintoaineistoja ei ole käytettävissä ja vastaa-ville alueille on olemassa muualla mitattuja, luotettavia kuormitusarvioita. Kuten kohdas-sa 13.1.5 osoitettiin, kirjallisuudessa esitetyil-le ominaiskuormitusarvoille on tyypillistä laaja vaihtelu. Kuormitusarvioita olisikin hyvä teh-dä käyttämällä samalle maankäyttömuodolle useita eri ominaiskuormitusarvoja, jolloin tu-loksena saadaan valuma-alueelle kuormituk-sen vaihteluväli yhden kokonaiskuormitusarvi-on sijaan. Näin menetellen voidaan paremmin arvioida myös valuma-alueen kuormitukseen liittyvää vaihtelua sekä kuormitusarvioon liit-tyviä epävarmuuksia. Valuma-aluetarkastelun avulla voidaan optimoida vesiensuojelutoimen-piteiden kohdentamista eri päästölähteiden ja maankäyttömuotojen (esimerkiksi taaja-ma tai maatalous) välillä. Yhdysvalloissa on myös käytössä menettely, jossa vastaanotta-van vesistön kannalta määritellään raja ko-konaiskuormitukselle, jonka tietty vesistö voi vastaanottaa ylittämättä laadulle asetettuja ra-ja-arvoja (nk. TMDL, engl. Total Maximum Dai-ly Load). Suomessa vedenhankintaan soveltuvilla (luokat I ja II) pohjavesialueilla ei anneta ra-ja-arvoja haitallisten aineiden päästömääril-le, vaan jo pohjaveden laadun vaarantaminen sinänsä on kielletty. Käytännössä siis haitalli-sia aineita ei saa sellaisenaan tai hulevesien mukana päästä lainkaan imeytymään maape-rään pohjavesialueilla. Yllä mainittujen pohja-vesialueiden ulkopuolella tällaista kieltoa ei ole erikseen asetettu laissa. Esimerkkejä Yhdysvalloissa määritetyistä TMDL-arvioinneista erilaisille vastaanottajille ja haitta-aineille on EPAn 2007 julkaisemassa ra-portissa (kts. kohta 13-4).

13.3 Viitteitä

Hätinen, N. 2010. Hulevesien haitta-aineet ja käsittelytarve pohjavesialueilla sijaitsevillateollisuuskiinteistöillä. Pro gradu, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, 65 s.

Hulevesien haitta-aineet, päästölähteet ja vaikutukset vesistöissä. Burton, A., Pitt, R. 2001. Stormwater effects handbook: A toolbox for watershed managers, scientists, and engineers. CRC Press. Ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://rpitt.eng.ua.edu/Publications/BooksandReports/Stormwater%20Effects%20Hand-book%20by%20%20Burton%20and%20Pitt%20book/MainEDFS_Book.html

Kotola, J., Nurminen, J. 2003. Kaupunkialueiden hydrologia – valunnan ja ainehuuhtouman muodostuminen rakennetuilla alueilla, osa 1: kirjallisuustutkimus. Teknillisen korkeakoulunvesitalouden ja vesirakennuksen julkaisuja 7.

Mäkinen, J. Hulevesien vaikutus uimarantojen veden hygieeniseen laatuun, s. 23-26. Ruth, O. Bakteerit kaupunkivesien kuormittajina, Vesitalous 2/2007, s. 19-22.

Kotola, J., Nurminen, J. 2003. Kaupunkialueiden hydrologia – valunnan ja ainehuuhtouman muodostuminen rakennetuilla alueilla, osa 2: koealuetutkimus. Teknillisen korkeakoulunvesitalouden ja vesirakennuksen julkaisuja 8.

Melanen, M. 1981. Quality of runoff water in urban areas. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 42, Vesihallitus, Helsinki. s. 123-190. ISBN 951-46-6066-8.

Sillanpää, N. 2007. Pollution loading from a developing urban catchment in southern Finland. Proc. 11th Int. Conf. Diffuse Pollution, Belo Horizonte, Brazil, August 26-31, 2007.

Pitt, R., Clark, S., Field, R. 1999. Groundwater contamination potential from stormwaterinfiltrationpractices.UrbanWater1:217-236.(tietoamm.monistaorgaanisistayhdisteistä,torjunta-aineista sekä viruksista).

Tiesuolaa (NaCl) korvaavat liukkaudentorjunta-aineet: Hellstén, P., Salminen, J., Jørgensen,K., Nystén, T. 2005. Use of potassium formate in road winter deicing can reduce groundwater deterioration. Environmental Science & Technology, 39(13): 5095-5100.

Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyvärinen, V., Nylander, E., Siiro, P. jaSuomela, T. 2009. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus. Ympäristöopas / 2009, 75 s.Suomen ympäristökeskus. ISBN 978-952-11-3375-6 (PDF), ISBN 978-952-11-3374-9 (nid.)

Hanski, M. (toim.), Britschgi, R., Friman, T., Leino, J., Mäkinen, M., Palmu, J-P., Poutiainen, J., Pullola, T., Päätalo, P., Siiro, P. ja Vänskä, M. 2010. Selvitys pohjavesialueiden rajaamismenette-lystä. Suomen ympäristö 7/2010, Luonnonvarat, 204 s. Ympäristöministeriö. ISBN 978-952-11-3738-9 (nid.), ISBN 978-952-11-3739-6 (PDF).

Total Maximum Daily Loads with storm water sources: A summary of 17 TMDLs. EPA 841-R-07-002, July 2007. Ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://www.epa.gov/owow/tmdl/17_TMDLs_Stormwater_Sources.pdf

140 141

14. Hulevesien hallintamenetelmät ja niiden mitoitus

14.1 Hulevesien hallinnan kokonaisuus

14.1.1 Yleistä

Hulevesien hallinnalla tarkoitetaan hulevesien kertymiseen vaikuttavia ja niiden johtamiseen ja käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä. Hyvien ratkaisujen saavuttaminen edellyttää riittävän laaja-alaista, usein valuma-aluelähtöistä, tar-kastelua sekä toimenpiteiden ulottamista hule-vesien syntypaikoilta lopullisiin purkupisteisiin saakka. Hulevesien hallinnan kannalta ensisi-jaisen tärkeitä ovat syntypaikalla tehtävät toi-menpiteet, joilla ehkäistään hulevesien muo-dostumista ja niihin kohdistuvaa laatuhaittaa.

14.1.2 Hallinnan keinot

Hulevesien hallintaa varten on kehitetty erilai-sia toimintatapoja ja rakenteellisia ratkaisuja, jotka noudattavat luonnonmukaisen hulevesien hallinnan periaatteita. Toimintatavoilla tarkoi-tetaan käsitteellisiä tai yleisellä tasolla sovel-lettavia tapoja suunnitella ja toteuttaa yhdys-kuntarakennetta siten, että samalla ehkäistään hulevesien muodostumista tai niihin liittyvän laatuhaitan aiheuttajia. Tällaisia toimintatapoja voivat olla esimerkiksi maankäytön suunnittelu siten, että mahdollisimman paljon alkuperäis-tä luontoa jätetään rakentamatta tai liikenne-alueet mitoitetaan siten, että läpäisemättömän pinnan määrä on mahdollisimman vähäinen. Tässä osiossa keskitytään hulevesien hal-lintamenetelmiin, joilla tarkoitetaan yleen-sä rakenteellisia ratkaisuja. Hallintamenetel-mät voidaan luokitella toimintaperiaatteensa mukaisiin ryhmiin kuten hulevesien vähentä-miseen, käsittelyyn, viivyttämiseen ja johta-miseen käytettäviin menetelmiin. Ne voidaan jaotella myös kokonsa ja sijoittumisensa pe-rusteella alueellisiin ja paikallisiin (tontti- tai

korttelikohtaisiin) menetelmiin. Paikallisten menetelmien tarkoituksena on vähentää hule-veden määrää, tasata huleveden virtaamia ja poistaa huleveden mukana kulkeutuvia epä-puhtauksia mahdollisimman lähellä huleveden syntypaikkaa. Alueellisten menetelmien tarkoi-tuksena on vähentää ja tasata huleveden ai-heuttamaa tulvariskiä. Käytännössä hulevesien hallintamenetelmät kuitenkin toteuttavat use-ampaa periaatetta yhtä aikaa. Esimerkiksi pai-nanteilla voidaan niin imeyttää, viivyttää kuin johtaa hulevesiä. Lisäksi samoja menetelmiä voidaan käyttää sekä kiinteistökohtaiseen että laajempaan alueelliseen hulevesien hallintaan. Tästä johtuen jyrkkää jakoa eri menetelmien välillä ei voida tehdä.

14.1.3 Hulevesien hallinnan suunnittelu

Hulevesien hallinta tulisi suunnitella kokonais-valtaisesti, jolloin useita erilaisia menetelmiä ja toimenpiteitä yhdistämällä päästään parhaa-seen lopputulokseen. Hulevesien hallintame-netelmät tulee valita ja suunnitella tapauskoh-taisesti ottaen huomioon käytettävissä oleva tila, alueen riskikohteet sekä laadulliset ja es-teettiset tavoitteet. Ensisijaisia toimia ovat hu-levesien muodostumisen ehkäiseminen sekä vähentäminen esimerkiksi imeyttämällä ja toissijaisia hulevesien viivyttäminen ja hallittu johtaminen. Hulevesien johtamista hulevesi-viemäriverkkoon tulisi välttää mikäli tontilla ta-pahtuva käsittely ja varastointi ovat mahdolli-sia. Vaikka määrällisen ja laadullisen hallinnan kannalta hulevesien johtamisessa tulisi suosia pääosin avo-ojiin, painanteisiin, ja kanaaleihin perustuvaa avointa järjestelmää, tämä ei ole kaikissa kohteissa tilan, turvallisuuden tai es-teettisten tavoitteiden puolesta mahdollista. Tästä syystä avoimilla ja paikallisilla menetel-millä ei voida useinkaan kokonaan korvata pe-rinteisiä kaupunkialueiden hulevesiviemäreihin

Pitt, R. 1999. Small storm hydrology and why it is important for the design of stormwatercontrol practices. In: Advances in Modeling the Management of Stormwater Impacts, Volume 7. (Edited by W. James). Computational Hydraulics International, Guelph, Ontario and Lewis Pub-lishers/CRC Press. 1999. Ladattavissa internetistä (25.3.2011): http://rpitt.eng.ua.edu/Publications/UrbanHyandCompsoils/small%20storm%20hydrology%20Pitt%20james98.pdf

Pitt, R. & Clark, S., ”Emerging stormwater controls for critical source areas.” In: Wet- Weather Flow in the Urban Watershed (Edited by Richard Field and Daniel Sullivan). CRC Press, BocaRaton. s. 575 – 613, 2002. Ladattavissa internetistä (25.3.2011):http://rpitt.eng.ua.edu/Publications/StormwaterTreatability/emerging%20controls%20chap-ter%20Pitt%20and%20Clark%202002.pdf

E. Eriksson, A. Baun, L. Scholes, A. Ledin, S. Ahlman, M. Revitt, C. Noutsopoulos, P.S. Mikkel-sen, Selected stormwater priority pollutants — a European perspective, Science of the Total En-vironment 383 (2007) 41–51, Ladattavissa internetistä (14.2.2012):http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048969707005979

142 143

perustuvia järjestelmiä. Etenkin jo rakennetuil-le alueille avoimien järjestelmien rakentaminen jälkikäteen on haastavaa. Hulevesijärjestelmien suunnittelussa ja mi-toituksessa on tärkeä muistaa, että millään jär-jestelmillä ei voida ehkäistä kaikkein rankim-mista sateista aiheutuvia haittoja. Mitoitus on aina riskilähtöinen menettelytapa, jossa pun-nitaan mahdollisten vahinkojen ja hallintame-netelmien aiheuttamien kustannusten suhdet-ta. Koska kaikkea hallintaa ei ole kannattavaa suorittaa varsinaisilla hulevesien hallintamene-telmillä, tulvareittien suunnittelu ja niiden kun-nossapito ovat aina keskeinen osa hulevesien hallintaa. Hulevesijärjestelmien mitoitusperus-teita on käsitelty tarkemmin tämän oppaan osiossa 11 (Hydrologia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät).

14.2 Hulevesien vähentäminen

14.2.1 Yleistä

Hulevesien vähentämisellä tarkoitetaan hule-vesien muodostumisen ehkäisemisestä sekä muodostuneiden hulevesien määrän pienentä-mistä. Toimenpiteet voivat olla ei-rakenteelli-sia, esimerkiksi erilaisia toimintatapoja ja oh-jeistuksia, joita noudattamalla ympäristömme suunnittelu ja rakentaminen tehdään siten, että hulevesiä muodostuu vähemmän. Toisaal-ta toimenpiteet voivat olla myös rakenteelli-sia ratkaisuja, joilla muutetaan läpäisemättö-miä pintoja vettä läpäiseviksi tai pidättäväksi, tai joilla muodostuneita hulevesiä vähennetään imeytymisen ja kasvillisuuden avulla. Hulevesien vähentäminen on tärkein osa hulevesien hallintaa, koska vain siihen kuulu-villa toimenpiteillä hydrologista kiertoa voidaan todella ennallistaa rakentamista edeltänyttä ti-lannetta vastaavaksi. Muilla hallintatoimenpi-teillä alkuperäistä tilannetta voidaan matkia esimerkiksi säätämällä rankkasateella purkau-tuva virtaama luonnontilaista vastaavaksi vii-vytyksen avulla, mutta vaikutukset hulevesien muodostumiseen ja kokonaismäärään jäävät vähäisiksi. Ainoastaan rajoittamalla hulevesi-en muodostumista (ts. rakennettujen pintojen määrää pienentämällä), imeyttämällä muodos-tuneita hulevesiä tai haihduttamalla niitä kas-

villisuuden avulla huleveden kokonaismäärää voidaan vähentää ja hulevettä siirtää pintava-lunnasta osaksi maa- ja pohjavettä tai ilmake-hän vettä. Hulevesien vähentämisessä ensisijaisia ovat suuren mittakaavan toimintatavat ja oh-jeistukset. Hyvällä suunnittelulla voidaan ra-kennetuilla alueilla ehkäistä hulevesien muo-dostumista ilman lisärakentamista tai erillisiä aluevarauksia. Tällaisia keinoja ovat esimerkik-si toimintojen suunnittelu ja sijoittaminen si-ten, että tarvittava katu- ja muun kunnallistek-nisen verkoston pituus olisi mahdollisimman lyhyt ja katualueen päällystetty osuus mahdol-lisimman kapea ja että rakentaminen tonteilla edellyttäisi mahdollisimman vähän tasaamis-ta ja luontaisen kasvillisuuden poistoa. Maan-käytön suunnittelu on tässä ensisijainen työ-kalu, joka ohjaa myös toteutukseen tähtäävää suunnittelua. Hulevesien hallinta onkin kyettä-vä ratkaisemaan tavalla tai toisella jo kaavoi-tusvaiheessa. Hulevesien vähentäminen tulee asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.

14.2.3 Kasvillisuuden merkitys

Hulevesien vähentämisessä kasvillisuus on avainasemassa. Kasvillisuuden positiiviset vai-kutukset perustuvat kasvillisuuden suureen kykyyn pidättää ja hyödyntää vettä sekä näi-den vaikutuksena lisääntyvään haihduntaan. Veden pidättyminen kasvillisuuden pinnoil-le eli interseptio on suurta etenkin sadetapah-tuman alkuvaiheessa. Pinnoille pidättynyt vesi poistuu haihtumalla, jolloin maan pinnalle pää-tyvä osuus sademäärästä jää alhaisemmaksi. Tämän lisäksi kasvien elintoimintaan liittyvä haihdunta, eli transpiraatio, kasvattaa merkit-tävästi maa-alueen kokonaishaihduntaa kuljet-tamalla vettä maaperästä juuri-varsi-lehti-sys-teemin läpi ilmakehään. Haihdunnan lisääntymisen ohella kasvilli-suus ja siihen liittyvä maaperän ekosysteemi muokkaa maaperän koostumusta huokoisem-maksi – mm. paremmin vettä läpäiseväksi. Tällöin veden imeytyminen vähintään maape-rän pintakerrokseen asti lisääntyy merkittä-västi verrattuna rakennettuihin maapintoihin. Maakerros toimii hyvänä suodattimena, johon hulevesien kiintoaine ja siihen sitoutuneet epä-puhtaudet voivat rikastua. Lisäksi maaperän mikrobiologisella toiminnalla on keskeinen rooli hulevesien mukana kuljettamien epäpuhtauk-

Merkinnät (LP = läpäisevä päällyste,IR = imeytysrakenne, M = molemmat)

• Rakenteenalapuolisenpohjamaan vedenläpäisykyvyn tulee olla riittävä (k>1*10-6;karkeasilttitaihiekka)(M).• Maaperänvedenläpäisykyvynselvittämi- seksi suositellaan tehtäväksi imeytyskokeita (IR).• Mikälivedenläpäisykykyonoletettavasti heikko, tulee rakenne varustaa salaojilla ylimääräisen veden poisjohtamiseksi (M).• Imeytyspainannettaympäröivänmaaperän vedenläpäisykyky voi olla heikompi kuin muita imeytysmenetelmien käytettäessä. Tällöin painanne toimii enemmän hulevettä viivyttävänä kuin imeyttävänä rakenteena. Tällöin pidätys/imeytyskerroksen toteuttaminen ei ole välttämätöntä (IR).• Rakennettaeisuositellatoteutettavaksi hiljattain täytetylle tai tiivistetylle pohja- maalle ilman salaojitusta (M).• Rakenteenjapohjavedenpinnanvälinen etäisyyden tulee olla vähintään yksi metri (M).• Rakenteenjakallointaitiivistetynmaaperän välisen etäisyyden tulee olla vähintään 1,25 metriä maaperän vettymisvaaran vuoksi (M).• Rakenteenpohjantuleeollatasainentai lähes tasainen (M) paitsi irtilouhitulla kalliolla (LP).• Rakenteenpinnanjavaluma-alueen kaltevuuden tulee olla < 5 %. Suuremmilla kaltevuuksilla pintoja tulee porrastaa, mutta pintojen tulee toisaalta olla hieman kaltevia (~1 %) ylimääräisen veden poisjohtamiseksi (LP).• Käytettäessäläpäiseviäpäällysteitätulee varmistaa, että niille johdettavan veden mukana ei kulkeudu kiintoainesta tai roskia ympäristöstä (LP).• Rakenneonvarustettavaylivuotoreitillä(M).• Gradientinmukaanrakennuksienalapuolel- le sijoittuvien imeytysmenetelmien suoja- etäisyys rakennuksista tulisi olla vähintään 3 metriä (M).• Gradientinmukaanrakennuksienyläpuolelle

sijoittuvien imeytysmenetelmien suoja- etäisyys rakennuksista tulisi olla vähintään 10 metriä, minkä lisäksi imeytysmenetel- män tulisi olla riittävän syvä, jotta veden kulkeutuminen rakennuksen perustuksiin voitaisiin välttää (M).• Talviaikaisentoiminnanvarmistamiseksi imeytyskerroksen pohjan tulisi ulottua roudattomaan syvyyteen tai järjestelmä tulee varustaa salaojilla (IR).• Imeyttäviämenetelmiäeisuositella käytettäväksi alueilla, joiden hulevedet voivat sisältää runsaasti liukoisia epä- puhtauksia tai kemikaalipäästöjen riski on olemassa (M).• Pohjavesialueillahulevesienimeytystulee suunnitella tarkasti pohjavesien likaantu- misen estämiseksi. Tarvittaessa käytetään pohjavesisuojausta, jolloin rakenne toimii biosuodattimena. Kattovesien imeyttäminen on sallittua (M).• Imeytyskaivannottuleevarustaakiinto- ainesta poistavalla esikäsittelyllä rakenne- kerrosten tukkeutumisen estämiseksi (IR).• Imeytysrakenteettuleetoteuttaamuun rakentamisen loppuvaiheessa ja ne tulee suojata rakentamisen aikaiselta kiintoaine- kuormitukselta (IR).• Imeytysrakenteidentuleetyhjentyä kokonaan vedestä enintään 48 tunnin kuluessa. Mikäli järjestelmän mitoitus- tilavuus on suurempi kuin imeytettävä vesimäärä, tyhjenemisajan tulisi olla enintään 24 tuntia, jotta peräkkäisten sadetapahtumien hallinta olisi tehokkaam- paa (IR).• Imeyttävätmenetelmättulisitehdä hajautetusti, jolloin yhden menetelmän valuma-alue ja mitoitusvesimäärä ei kasva liian suureksi. Imeytyspainanteiden ja kaivantojen valuma-alueen ylärajana voidaan pitää 4 hehtaaria (IR).

Suunnittelussa huomioon otettavaa

144 145

14.2.4 Läpäisevät päällysteet

Toimintaperiaate ja käyttökohteet

Läpäisevillä päällysteillä ehkäistään huleveden muodostumista. Ne vähentävät huleveden ko-konaismäärää ja virtaamaa sekä lisäävät poh-javeden muodostumista. Läpäisevä päällys-te koostuu vettä läpäisevästä pintakerroksesta ja sen alapuolisista karkeasta kiviainekses-ta tehdyistä rakennekerroksista. Pintakerrok-sen läpäisevä hulevesi varastoituu hetkellises-ti karkean kiviaineksen huokostilaan, josta se imeytyy ympäröivään maaperään tai johdetaan eteenpäin salaojilla. Läpäisevät päällysteet soveltuvat alueil-le, joiden liikennemäärät ovat pieniä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi asuinkorttelien pysä-köintialueet, tonttiväylät ja kevyen liikenteen väylät. Läpäiseviä päällysteitä voidaan käyttää myös osaratkaisuina esimerkiksi siten, että py-säköintialueella ajoväylät ovat läpäisemättö-miä ja pysäköintiruudut läpäiseviä. Läpäisevi-en päällysteiden alueelle voidaan johtaa vesiä myös ympäristöstä, jos maaperän vedenlä-päisevyys on riittävä. Läpäisevien päällystei-den käytössä – kuten muussakin imeytyksessä – tulee ottaa huomioon hulevesien laatu. Esi-merkiksi läpäiseviä päällysteitä ei voi käyttää tai käyttö on suunniteltava harkiten, jos hule-vesien imeytyminen aiheuttaa riskin pohjave-den pilaantumiselle. Läpäisevillä päällysteillä ei ole mainittavaa puhdistusvaikututusta. Pää-sääntöisesti läpäisevät päällysteet eivät sovellu teollisuusalueille, vilkkaasti liikennöidyille katu- ja tiealueille eivätkä muihin kohteisiin, joissa

hulevedet voivat sisältää huomattavia määriä epäpuhtauksia tai kemikaalipäästöjen riski on olemassa. Pohjavesialueilla niiden käyttö tuli-si rajoittaa vain asuinkortteleihin ja kevyen lii-kenteen väyliin. Voimakas kulutus aiheuttaa rakenteiden reikien, rakojen ja etenkin huo-kosten tukkeutumista. Läpäisevä päällyste voidaan tehdä esimer-kiksi rei’itetyistä betonilaatoista, harvasta ki-veyksestä tai läpäisevästä (avoimesta) asfal-tista. Lisäksi on olemassa toisiinsa kytkettäviä muovisia kennorakenteita, jotka täytetään ki-viaineksella tai nurmetetaan. Kiviaineksena voidaan käyttää esimerkiksi sepeliä, soraa tai singeliä eli luonnonsorasta seulottua raekool-taan pientä kiviainesta. Suomessa pysäköinti- ja liikennealueiden päällysrakenteen tavanomaiset rakenneker-rokset ovat sellaisenaan riittäviä läpäisevil-le päällysteille. Etenkin sorasta tai murskees-ta rakennettuna päällysrakenteen kantava ja jakava kerros toimivat hulevettä varastoivana tilana. Rakennekerroksista vesi johtuu eteen-päin tai imeytyy pohjamaahan. Käytettäessä läpäiseviä päällysteitä rakenne on varustettava maanpäällisellä ylivuotoreitillä sekä tarvittaes-sa salaojitettava ylimääräisen veden poisjoh-tamiseksi. Rakennekerrosten paksuus mää-räytyy pohjamaan ominaisuuksien ja vaaditun kantavuuden mukaan. Läpäisevien päällystei-den käytössä tulee ottaa huomioon rakenteen tukkeutumisen mahdollisuus. Tukkeutumista voidaan ehkäistä pintarakenteen säännöllisel-lä huollolla, esimerkiksi harjauksella ja hara-voinnilla. Rakenne-esimerkkejä sekä havainne-kuvia toteutetuista rakenteista on jäljempänä tässä osiossa.

Sovellukset

REIKÄLAATTA JA -KIVEYS

Reikälaatan ja -kiveyksen rakenne koostuu kantavan kerroksen päälle tulevasta rei’itetystä betonilaatasta tai harvasta kiveyksestä, jonka reikiin ja rakoihin on levitetty seulottua murs-ketta, sepeliä tai ne on nurmetettu. Asennus-hiekka mukaan luettuna hienojakoisemmat materiaalit tulee seuloa pois vedenläpäisevyy-den parantamiseksi. Reikälaatan ja -kiveyk-sen käyttöä kävelyalueilla voi rajoittaa kulun esteettömyysvaatimus. Kuvassa 14-1 on esi-merkki harvasta kiveyksestä.

KENNOSORA

Kennosoran rakenne koostuu kantavan kerrok-sen päälle tulevasta seulotusta sepelikerrok-sesta sekä muovikennosta, jonka reikiin on le-vitetty mursketta. Muovikenno on peitetty vielä 20 mm sepelikerroksella, jolloin kennon muoto ei ole nähtävissä pinnalta. Muovikennot on kyt-

Kuva 14-1 Harva kiveys nurmisaumoilla, Stuttgart (FCG).

Kuva 14-2 Havainnekuva kennosoran käytöstä (Veg Tech Finland Oy).

ketty toisiinsa yhtenäisen pinnan aikaansaa-miseksi. Kennosto voidaan peittää murskeen sijaan ohuella kasvukerroksella ja nurmetuk-sella. Kuvassa 14-2 on havainnekuva kennoso-ran käytöstä ja kuvassa 14-3 esimerkki läpäi-sevän päällysteen rakenteesta.

sien ja ravinteiden poistamisessa tai muuttami-sessa vaarattomampaan muotoon. Kasvillisuus on keskeisessä roolissa useissa luonnonmukaisissa hulevesien hallintamenetel-missä, joita käsitellään jäljempänä. Esimerk-kinä mainittakoon etenkin kasvillisuuspeittei-set viivytyspainanteet eli nk. biopidätys- tai biosuodatusalueet sekä viherkatot, jotka pe-rustuvat nimenomaan veden imeyttämiseen, suodattamiseen ja käsittelyyn kasvillisuuden avulla. Lisäksi kasvillisuuden käytöllä tehoste-taan mm. altaiden ja kosteikkojen toimintaa. Eri hallintamenetelmiä käsitellään jäljempänä tässä osiossa lukuun ottamatta viherkattoja, joita on tarkasteltu tämän oppaan osiossa 18 (Kiinteistökohtainen hulevesien hallinta).

146 147

AVOIN ASFALTTI

Avoin asfaltti (AA) on yksi läpäisevän päällys-teen muoto. AA on kiviaineksen ja bitumisen sideaineen seos – kuten kaikki asfaltit, mut-ta siinä sideaineen ja hienoaineksen määrä on normaalia vähäisempi. Tällöin asfaltin rakenne on huokoinen ja päällyste on vettä läpäisevä. Avoimen asfaltin päällysrakenne on samanlai-nen kuin reikälaattaa tai kennosoraa käytet-täessä. Avoin asfaltti saattaa tukkeutua no-peastikin ja siten menettää läpäisevyytensä. Avoinasfaltti edellyttää säännöllistä ylläpitoa – esimerkiksi imurointia.

Mitoitus

Vettä varastoivan (kantavan) kerroksen huo-kostilavuuden tulee olla riittävä mitoitusvesi-määrälle. Kerroksen paksuus voidaan mitoittaa seuraavalla kaavalla:

Kuva 14-3 Esimerkki läpäisevän päällysteen rakenteesta – kennosora, laatta tai kiveys (FCG).

h = kerrospaksuus [m]Vmit = mitoitusvesimäärä [m3]Ap = alueen pinta-ala [m2]n = arvioitu huokostilavuus (esim. 0.25-0.30 kiviainekselle)

Mikäli päällystetylle alueelle ei johdeta ympä-ristön hulevesiä, ei kerroksen mitoittaminen vesimäärien suhteen ole tarpeen. Kantavan kerroksen minimipaksuutta 100–150 mm voi-daan pitää riittävänä tavanomaisten sateiden aiheuttamien hulevesien varastoimiseksi.

14.2.5 Imeyttäminen

Yleistä

Imeyttämisen tulisi olla ensisijainen huleve-sien hallinnan toimenpide hulevesien synnyn ehkäisemisen jälkeen, koska se on tehokkain tapa vähentää muodostuneen huleveden ko-konaismäärää. Imeyttämisen tavoitteena on muuttaa pintavaluntaa mahdollisimman suu-relta osin maaperässä tapahtuvaksi pintaker-ros- ja pohjavesivalunnaksi luonnollisen hyd-rologisen kierron mukaisesti. Imeyttämisellä pystytään vaikuttamaan tehokkaasti rakenta-misesta aiheutuvaan pohjaveden pinnan ale-nemiseen, mikä ei ole juurikaan mahdollista muilla hulevesien hallintakeinoilla. Imeytysmenetelmät vaikuttavat määrän li-säksi myös hulevesien laatuun. Suotautues-

saan maakerrosten läpi hulevedet puhdistu-vat maaperän fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten ominaisuuksien ansiosta. Samalla imeytysmenetelmät pidättävät hulevettä het-kellisesti maaperän huokostilavuuteen. Huo-kostilavuuden täyttyminen leikkaa ylivirtaamia ja vastaavasti sen tyhjeneminen tasaa alivir-taamia pidemmälle ajanjaksolle. Vaikka imey-tyminen vähentää huleveden määrää, imey-tysjärjestelmät eivät koskaan voi olla niin tehokkaita, että niillä voitaisiin hallita tulva-tilanteita aiheuttavien sadetapahtumien hu-levesiä sellaisenaan. Imeyttävät menetelmät voivat kuitenkin vähentää hulevesimääriä ja virtaamahuippuja siinä määrin, että hulevesi-viemäriverkoston mitoitusta voidaan joissakin tapauksissa pienentää. Hulevesiviemäriverkos-ton ja tulvareittien suunnittelussa tulee kuiten-kin ottaa huomioon, että imeyttävän rakenteen huokostilavuus täyttyy peräkkäisten sadeta-pahtumien vaikutuksesta, jolloin sen imeyt-tävät ominaisuudet heikkenevät merkittäväs-ti. Imeytysmenetelmien toimivuutta suurten hulevesimäärien hallinnassa voidaan parantaa yhdistämällä imeytysjärjestelmiin viivytystila-vuutta. Imeyttävät menetelmät ovat tarpeellisia erityisesti kohteissa, joissa pohjaveden pinnan aleneminen voi aiheuttaa haitallisia painumia sekä tietysti pohjavesialueilla, jossa pohjave-denpintaa ei vesilain pohjaveden muuttamis-kiellon mukaan lainkaan mukaan alentaa. Te-hokas imeyttäminen edellyttää maaperältä vähintään kohtalaista vedenläpäisevyyttä. Imeytysmenetelmiä voidaan kuitenkin käyttää myös heikommin vettä läpäisevässä maape-rässä. Tällöin rakenne varustetaan salaojituk-sella, jolloin se toimii osittain imeyttävänä ja osittain suodattavana. Imeytysrakenteisiin – etenkin kaivantoihin – tulee liittää esikäsittely kiintoaineen pidät-tämiseksi, jotta varsinainen imeytysrakenne ei tukkeudu. Esikäsittelynä voi toimia esimerkik-si tasausallas tai kasvillisuuden peittämä pin-tavalutuskaista, joiden kautta hulevedet joh-detaan imeytykseen. Kasvillisuuden peittämät imeytyspainanteet (nk. biosuodatusalueet) tai pelkkiä kattovesiä imeyttävät järjestelmät ei-vät yleensä edellytä esikäsittelyä. Esikäsitte-lyn ja biosuodatuksen tarve on suurin alueilla, joiden hulevedet sisältävät merkittäviä mää-riä kiintoainetta, liukoisia epäpuhtauksia tai jos on olemassa kemikaalipäästöjen riski esimer-kiksi liikenne- ja keskusta- ja teollisuusalueil-

ta. Suolattavilla liikennealueilla suoraan poh-javedeksi imeyttäviä menetelmiä tulisi välttää, koska suolan poisto hulevesistä on lähes mah-dotonta. Myös onnettomuusriskin takia pohja-vesialueilla tarvitaan pääteiden varressa poh-javesisuojaus. Suojauksen päällä olevissa kerroksissa suositellaan käytettäväksi biosuo-datusta, jolloin muuten puhdistetut mutta suo-laa sisältävät vedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Suolaa korvaavan liukkaudentor-junnan käyttö mahdollistaa usein myös imey-tyksen, kunhan onnettomuuksien varalta huo-lehditaan, että imeytystä edeltävä viipymä on vähintään yksi vuorokausi. Eri imeytysmenetelmistä on alla tarkasteltu kahta päätyyppiä: imeytyskaivantoja ja imey-tyspainanteita. Imeytysmenetelmät voivat olla hajautettuja, jolloin niihin johdetaan huleve-siä vain pieneltä alueelta kuten yhdeltä katolta tai pihalta, tai keskitettyjä, jolloin niihin johde-taan hulevesiä laajemmalta valuma-alueelta. Imeytysratkaisut edellyttävät kokonaisvaltais-ta katu- ja tonttialueiden kuivatussuunnitte-lua ja toteutusta (SKTY 2003). Imeytystä tu-lee käyttää pääsääntöisesti uudisrakentamisen yhteydessä, koska jo rakennetuilla alueilla voi rakennuksille aiheutua menetelmistä kosteus-vaurioriski (Stockholms Stad 2001). Imeytys-menetelmien käyttö edellyttää aina riittävää etäisyyttä järjestelmän ja kuivatettavien ra-kenteiden kuten rakennusten perustusten vä-lillä.

Imeytyskaivannot

YLEISKUVAUS

Imeytyskaivannot ovat kaivantoja, jotka on täytetty karkealla kiviaineksella. Kaivantoon ohjattu hulevesi varastoituu täytemateriaalin huokostilaan ja imeytyy hiljalleen ympäröivään maaperään. Imeytyskaivanto on tyypillisesti pinnaltaan avoin, jolloin hulevedet johdetaan siihen pintavaluntana. Kaivannot voidaan si-joittaa myös maan alle, jolloin hulevedet joh-detaan niihin hulevesiviemäreillä tai salaojilla. Avoimet imeytyskaivannot sekä etenkin maan-alaiset kaivannot tulee varustaa hulevesien esikäsittelyllä, joka poistaa hulevedestä kiin-toainetta ja ehkäisee järjestelmän tukkeutu-mista. Avoimille kaivannoille esikäsittelyksi so-veltuu viherpainanne, kasvillisuuden peittämä pintavalutuskaista tai pieni viivytysallas. Maan-

148 149

alaisille rakenteille kyseeseen tulevat edellisten lisäksi hulevesiviemärijärjestelmään kytkettä-vät teollisesti valmistetut hiekan- ja öljynerot-timet. Imeytyskaivannon täytemateriaalina voi-daan käyttää kiviaineksen sijasta myös muuta huokoista materiaalia, kuten esimerkiksi tar-koitusta varten suunniteltuja muovikennostoja. Tällainen rakenne soveltuu parhaiten suureh-koon maanalaiseen, hulevesiviemäriin kytket-tyyn järjestelmään. Etenkin pohjavesialueilla tarvitaan kuitenkin riittävä esikäsittely. Imeytyskaivannot tulee eristää ympäröiväs-tä maasta suodatinkankaalla, jotta ympäröi-vät maalajit eivät sekoitu täytemateriaaliin ja tuki sitä. Avoimen imeytyskaivannon pinta-kerros tulee myös erottaa alemmasta kerrok-sesta suodatinkankaalla tai siirtymäkerroksel-la, jolloin hienoaines pidättyy pintakerrokseen eikä pääse tukkimaan alempia rakennekerrok-sia. Suodatinkankaan vedenläpäisykyvyn tulisi olla niin hyvä että se ei aiheuta lammikoitumis-ta kaivannon pinnalla. Suodatinkankaat voivat tukkeutua ajan kuluessa, mikä tulee ottaa huo-mioon imeytyskaivantojen kunnossapidossa.

Suodatinkankaan tukkeutumisriskiä voidaan vähentää esikäsittelyllä tai korvaamalla suoda-tinkangas siirtymäkerroksella. Imeytyskaivannot tulee varustaa tarkastus-putkella, jotta vedenpinnan tasoa kaivannos-sa voidaan seurata. Mikäli ympäröivän maape-rän vedenläpäisykyky ei ole riittävä, voidaan kaivanto varustaa myös salaojilla ylimääräi-sen veden poisjohtamiseksi. Salaojitustason alapuolelle tulee jäädä riittävä varastotilavuus imeytettävälle vedelle. Avoimiin imeytyskai-vantoihin tulee rakentaa myös maanpäällinen ylivuoreitti.

MAANALAINEN IMEYTYSKAIVANTO

Maanalainen imeytyskaivanto soveltuu kat-tovesien tai muiden vähän epäpuhtauksia si-sältävien hulevesien käsittelyyn sellaisenaan, mutta se edellyttää tavanomaisia hulevesiä käsiteltäessä esikäsittelyä, esimerkiksi hieka-nerotinta tai tasausallasta. Maanalaiset kai-vannot voivat olla osa hulevesiviemärijärjes-telmää, jolloin niiden yläpuolelle tulee asentaa

Kuva 14-4 Maanalaisen kattovesien imeytyskaivannon rakenne- ja sijoitusesimerkki (FCG).

hiekan- ja öljynerotuskaivot epäpuhtauksien pysäyttämiseksi. Hulevesiviemäriin kytketyt imeytyskaivannot tulee varustaa myös ohivir-tausjärjestelmällä (by-pass). Pienen ja yksin-kertaisen, kattovesien käsittelyyn tarkoitetun imeytyskaivannon rakennetta on havainnollis-tettu kuvassa 14-4. Kuvan 14-4 mukaisessa järjestelmässä ka-tolta tulevat hulevedet johdetaan syöksyput-kella tarkastuskaivoon ja edelleen salaojilla imeytyskaivantoon. Tarkastuskaivolla pyritään estämään roskien yms. kulkeutuminen kai-vantoon. Pien- ja rivitalotonteilla tarkastus-kaivo ei ole välttämätön, vaan voidaan korva-ta syöksyputkeen asennettavalla roskasihdillä. Imeytyskaivanto ei liity perustusten kuivatus-järjestelmään eikä korvaa sitä miltään osin. Yksinkertaisimmillaan pientalokohteissa imey-tyskaivantona voidaan käyttää pohjatonta ren-gaskaivoa, mikäli maaperän vedenläpäisevyys on kohtuullinen. Maanalaisen imeytyskaivannon yhtenä tyyppinä voidaan pitää hulevesiviemärijärjes-telmään kytkettyjä imeytyskaivoja, jotka ovat pohjattomia tarkastuskaivoja. Niiden alapuo-lelle on tehtävä riittävä, vähintään 500 mm paksuinen sora- tai mursketäyttö, jonne ve-

det kaivosta kerääntyvät ja imeytyvät edelleen ympäröivään maaperään. Tällainen ratkaisu edellyttää maaperältä kohtalaista vedenläpäi-sykykyä ja hulevesien riittävän hyvää laatua. Hulevedet tulee johtaa imeytyskaivoon sakka-pesällisten hulevesikaivojen kautta. Maanalaisten imeytyskaivantojen soveltu-vuus ei rajoitu pelkästään pieniin yksiköihin, vaan maaperän salliessa myös laajoilta pin-noilta tulevia suuria hulevesimääriä voidaan imeyttää maanalaisissa kaivannoissa. Tämä vaatii suurta varastotilavuutta, mikä yleen-sä sulkee pois kiviaineksen käytön täytema-teriaalina, koska sen huokostilavuus on par-haimmillaankin vain noin 20–30 % rakenteen kokonaistilavuudesta. Kiviaineksen sijasta voi-daan käyttää esimerkiksi tarkoitusta varten valmistettuja muovisia hulevesikasetteja, jot-ka pystyvät varastoimaan vettä yli 90 % ko-konaistilavuudestaan. Suurikokoiset järjestel-mät kytkeytyvät yleensä hulevesiviemäröintiin ja ovat varustettuja hiekan- ja öljynerottimilla. Tällaista suurikokoista rakennetta on havain-nollistettu kuvassa 14-5. AVOPINTAINEN IMEYTYSKAIVANTO

Avoin imeytyskaivanto soveltuu keskitetyksi imeytysmenetelmäksi, johon hulevedet johde-taan laajahkolta valuma-alueelta. Avoin imey-tyskaivanto on varustettava esikäsittelyllä, esi-merkiksi tasausaltaalla, pintavalutuskaistalla tai muulla esikäsittelyllä, jolla ehkäistään kiin-toaineksen kulkeutuminen kaivantoon. Imey-tyskaivannot sopivat hyvin osaksi hulevesien pintajohtamista, jolloin ne kytkeytyvät oji-en ja painanteiden kautta muihin käsittelyme-netelmiin. Imeytyskaivannoilla tulee aina olla maanpäällinen ylivuotoreitti mitoituksen ylittä-vän tai talviaikaisen hulevesivirtaaman hallit-tua johtamista varten. Avoimen kaivannon ra-kennetta on havainnollistettu kuvissa 14-6 ja 14-7. Edellä on esitetty pysäköintialueen huleve-sien imeyttämiseen tarkoitettu avoin imeytys-kaivanto. Pysäköintialueen hulevedet kerätään pinnan kaadoilla ja johdetaan imeytyskaivan-toon esikäsittelyn kautta. Esikäsittelynä voi olla esimerkiksi tasausallas ja viherpainanne tai pintavalutuskaista, joiden tarkoitus on pois-taa kiintoainetta hulevedestä ennen imeytystä. Varsinainen kaivanto voidaan toteuttaa ympä-ristöään alempana olevaan painanteeseen, jol-

Kuva 14-5 Maanalainen muovikaseteillatäytetty imeytys/viivytyskaivanto(Wavin Labko Oy).

150 151

loin hulevedet ohjautuvat kaivannon kohdalle. Kuvan rakenne-esimer-kit ovat perusratkaisuja, todellisuu-dessa avoimen imeytyskaivannon-kin voi toteuttaa monimuotoisena ja mielenkiintoisena maisemaelement-tinä kuten kuvassa 14-7.

Kuva 14-6 Avoimen imeytyskaivannon rakenne- ja sijoitusesimerkkejä (FCG).

Imeytyspainanteet

YLEISKUVAUS

Imeytyspainanteet ovat ympäristöään alempa-na olevia kasvillisuuden peittämiä alueita, joi-hin hulevedet voivat lammikoitua ja joista ne voivat imeytyä maaperään. Niistä käytetään muitakin nimityksiä, esimerkiksi biopidätys- tai biosuodatusalue (engl. bioretention), sade-puutarha (engl. rain garden), jne. Menetelmi-en toimintaperiaate on kuitenkin sama ja tässä yhteydessä niistä kaikista käytetään yhteistä nimitystä imeytyspainanne. Imeytyspainanteen ero muihin imeytys-menetelmiin on maanpäällinen viivytys- eli lammikoitumistila. Lammikoitumisen takia imeytyspainanteilla on parempi hulevesiä vii-vyttävä vaikutus kuin muilla imeytysmene-telmillä. Lammikoitumisen syvyyttä ja kestoa voidaan säädellä esimerkiksi hulevesiviemä-riin kytkettävällä rei’itetyllä purkuputkella tai maanpäällisellä purkureitillä varustetulla pa-dolla. Viivytystilavuuden tulisi tyhjentyä vii-meistään vuorokauden kuluttua täyttymises-tään, jotta suunniteltu viivytystilavuus olisi käytettävissä seuraavan rankkasateen sattu-essa. Riittävän nopea tyhjentyminen ja kuivu-minen edistää myös toimivuutta talvikauden sade- ja sulamistilanteissa. Lammikoitumis-tilasta huolimatta imeytyspainanteen ei ole tarkoitus toimia hulevesialtaana, vaan vettä imeyttävänä ja suodattavana rakenteena. Sik-si imeytyspainanteen valuma-alueen tulisi olla enintään muutamia hehtaareja hulevesimää-rän pitämiseksi maltillisena. Vaihtoehtoisesti imeytyspainannetta tulisi käyttää yhdessä var-sinaisen hulevesiä viivyttävän rakenteen kans-sa. Hulevedet ohjataan imeytyspainanteisiin pääasiassa pintavaluntana. Hulevesi lammi-koituu pintakerroksen päälle matalana, kor-keintaan 10–25 cm kerroksena ja imeytyy hil-jalleen kasvukerroksen lävitse ympäröivään maaperään tai varastokerrokseen. Heikommin vettä johtavassa maaperässä imeytyspainan-teeseen voidaan asentaa salaojitus rakenteen tyhjenemisen varmistamiseksi. Salaojitustason alapuolelle tulee jäädä riittävä varastotilavuus imeytettävälle vedelle. Painanne tulee varus-taa myös ylivuotoreitillä hulevesiviemäriver-kostoon tai avouomaan.Kuva 14-7

Avoin imeytyskaivantokerrostalon piha-alueella,

Hannover (FCG)

RAKENNE

Imeytyspainanteen alaosan rakenne vaihtelee ympäröivän maaperän ja ympäristöolosuhtei-den mukaan. Hyvin vettä läpäisevässä maa-perässä imeytyspainanne ei edellytä muita rakennustöitä kuin pinnan muotoilun ja kasvu-kerroksen ja kasvillisuuden asentamisen. Hei-kosti vettä läpäisevässä maaperässä voidaan tehdä syvempi massanvaihto, jolloin kasvuker-roksen alle rakennetaan pidätys-imeytysker-ros karkeasta kiviaineksesta imeytyskaivan-non tapaan. Imeytyspainanne voidaan tehdä myös kallioalueelle, jolloin kasvukerroksen ala-puolinen kallio irtilouhitaan vedenjohtavuuden parantamiseksi. Rakennekerrokset eristetään ympäröivästä maaperästä suodatinkankaalla tai siirtymäkerroksella tarpeen mukaan. Salaojitusta käytetään vettä heikosti läpäi-sevässä maaperässä johtamaan ylimääräinen vesi eteenpäin, jolloin rakenne toimii osittain imeyttävänä ja osittain suodattavana. Laa-dultaan hyvin huonoja hulevesiä käsiteltäes-sä painanteen rakenteet voidaan eristää ym-päröivästä maasta kokonaan kalvolla, jolloin järjestelmä toimii pelkkänä suodattimena. Pintarakenne koostuu noin 5 cm kerrokses-ta kariketta tai kompostimultaa (engl. mulch) sekä 50–100 cm paksuisesta kasvu- ja suoda-tuskerroksesta. Suodatuskerroksen paksuus riippuu painanteeseen istutettavan kasvillisuu-den tarpeista sekä tavoitellusta puhdistuste-hosta. Kasvu- ja suodatuskerroksen maa-ai-neksen tulee olla sekoitemaata, joka sisältää karkeaa hiekkaa (noin 50 %), multaa (20–30 %), viherjätteistä saatua kompostia (20–30 %) ja mahdollisesti pieniä määriä savea (< 5%). Esitetty jakauma on esimerkinomai-nen. Tarkoituksena on, että suodatuskerroksen maa-aines on vettä sopivasti läpäisevä ja bio-aktiivinen epäpuhtauksien pidättämiseksi. Imeytyspainanteen rakennetta on havain-nollistettu kuvissa 14-8 – 14 17.

152 153

Kuva 14-8 Imeytyspainanteen asemapiirros-esimerkki (FCG).

Kuva 14-9 Imeytyspainanne hyvin vettä läpäisevässä maaperässä (FCG).

Kuva 14-10 Imeytyspainanne kohtalaisesti vettä läpäisevässä maaperässä (FCG).

Kuva 14-11 Imeytyspainanne varustettuna kasvukerroksen alapuolisella varastokerroksella (FCG).

Kuva 14-12 Kalvorakenteella eristetty suodatuspainanne (FCG).

Kuva 14-13 Esimerkki imeytyspainanteesta pysäköintipaikan vieressä,Seattle (FCG).

154 155

Mitoitus

Imeytysjärjestelmiä suunniteltaessa on huo-mattava, että imeytyksen mitoitus on yleen-sä pienempi kuin muilla hulevesien hallinta-menetelmillä, koska luonnontilaisillakin alueilla muodostuu poikkeuksellisten sateiden aika-na pintavaluntaa eikä koko vesimäärä imeydy pohjavedeksi. Imeytysmitoitus on siis pienem-pi kuin esimerkiksi viivytyksessä. Imeytysjär-jestelmät toteutetaan usein kuitenkin myös hulevettä viivyttäviksi, jolloin järjestelmä voi koostua eri perusteilla mitoitettavista osista. Esimerkiksi painanteissa maanpäällinen vii-vytystilavuus voidaan mitoittaa isommalle ta-pahtumalle kuin maanalainen imeytyskerros. Imeytysmitoituksen ylittävä vesi johdetaan vii-vytyksen jälkeen pois esimerkiksi salaojilla tai maanpäällisellä purkuputkella. Pääsääntöisesti järjestelmät mitoitetaan si-ten, että imeytettävä vesimäärä mahtuu joko rakenteen täytemateriaalin huokostilaan (kai-vannot) tai maanpäälliseen viivytystilaan (pai-nanteet). Mikäli järjestelmällä halutaan lisäksi viivyttää vettä enemmän kuin imeytymistä ta-pahtuu, tulee tilavuutta kasvattaa.

Imeytyskaivannot mitoitetaan siten, että mi-toitusvesimäärä mahtuu kaivannon täytemate-riaalin huokostilaan. Vettä varastoivan kerroksen paksuus voi-daan mitoittaa seuraavalla kaavalla:

Kuva 14-14 Esimerkki katupoikkileikkauksesta, jossa on imeytys-painanne sekä esimerkki painanteen suodatinrakenteesta – testi-vaiheessa Vantaalla; mitat tapauskohtaisia (Vantaan kaupunki).

Kuva 14-15 Imeytyspainanne

yhdistettynäkorkeatasoiseen

maisemasuunnit-teluun, Minnesota

(FCG).

Kuva 14-16 Suurehko imeytyspainanne julki-sen rakennuksen vieressä, Minnesota (FCG).

Kuva 14-17 Laaja-alainen imeytyspainanne koulun pi-ha-alueella, Minnesota (FCG).

h = kerrospaksuus [m]Vmit = mitoitusvesimäärä [m3]Ap = alueen pinta-ala [m2]n = arvioitu huokostilavuus (esim. 0.25-0.30 kiviainekselle)

Imeytyskaivantojen esikäsittelymenetelmät – esimerkiksi – tasausallas mitoitetaan siten, että niiden vesitilavuus on 25 % mitoitusvesi-määrästä. Vaihtoehtoisesti esikäsittelyyn voi-daan käyttää vähintään 6 metriä leveää pinta-valutuskaistaa.

(2)

156 157

Imeytyspainanteet mitoitetaan siten, että lam-mikoitumistila on riittävä mitoitusvesimäärän varastoimiseen. Mikäli painanteella pyritään myös hulevesien määrälliseen hallintaan, tulee lammikoitumistila mitoittaa suuremmaksi kuin puhtaasti hulevesien laadulliseen hallintaan ja imeytykseen tarkoitetulla painanteella. Lammi-koitumisalueen pinta-ala saadaan seuraavalla kaavalla:

Imeytyspainanteiden pinta-alan tarpeen nyrk-kisääntönä voidaan pitää, että painantei-ta tarvitaan 10 % läpäisemättömien aluei-den pinta-alasta, mikäli painanteilla pyritään myös hulevesien määrälliseen hallintaan. Täl-löin painanteiden viivytystilavuus riittää ker-ran viidessä vuodessa toistuvan 10 minuutin rankkasateen aiheuttaman hulevesivirtaaman pysäyttämiseen kun lammikoitumissyvyys on keskimäärin 0,1 metriä. Kohteesta riippuen lammikoitumissyvyys voi olla suurempi, jolloin pinta-alatarve pienenee. Mikäli painanteiden tarkoitus on pelkästään hulevesien imeyttä-minen ja laadullinen hallinta, viivytystilavuu-den ja siitä johtuen myös pinta-alan tarve on selvästi vähäisempi. Tällöin pinta-alan nyrkki-sääntönä voidaan pitää, että painanteita tar-vitaan 2 % läpäisemättömien alueiden pinta-alasta. Imeytyspainanteen kasvu/suodatuskerrok-sen vedenläpäisykyvyn tulee olla vähintään k >1*10-6,jottarakennetyhjeneevedestäriit-tävän nopeasti. Tällä vedenläpäisevyydellä lä-pimenoaika on noin 1 vuorokausi kun mitoitus on 1 m3 hulevettä/10 m2 imeytyspintaa ja ra-kenne on veden kyllästämä. Mikäli mitoitus on tätä suurempi, tulee suodatuskerroksen ve-denläpäisykyky olla suurempi tai rakenne va-rustaa tyhjennysmekanismilla, jota kautta ylimäärä vedestä pääsee poistumaan. Pohja-rakenteen salaojitus luonnollisesti nopeuttaa tyhjenemisaikaa. Imeytyspainanteeseen liittyvä pidätys/imeytyskerros mitoitetaan kuten imeytyskai-vannossa.

AL = lammikoitumisalueen pinta-ala [m2]Vmit = mitoitusvesimäärä [m3] hl = keskimääräinen syvyys [m]

14.2.6 Talviolosuhteiden vaikutus

Kylmässä ilmastossa veden imeyttämiseen ja suodattamiseen perustuvien hallintamenetel-mien käyttöä rajoittavat maanpinnan jäätymi-nen ja maaperän routaantuminen, mitkä ehkäi-sevät imeytymistä tai estävät sen kokonaan. Esimerkiksi läpäisevien päällysteiden pintaker-ros on talvella usein jään ja lumen peittämä eikä imeytymistä juuri tapahdu. Lisäksi lumen-läjitys ja liukkauden torjuntaan käytettävän hiekan tai murskeen mukana kulkeutuva hie-noaines voivat aiheuttaa läpäisevän päällys-teen tukkeutumista. Viimeaikaiset tutkimukset (Roseen et. al.) ovat kuitenkin osoittaneet, että imeytys- ja suodatusmenetelmät voivat toimia talvellakin hyvin eikä niiden käyttöä pitäisi täs-tä syystä vältellä. Talviolosuhteet on vain otet-tava huolella huomioon suunnittelussa. Imeytyskaivannossa vesi voi varastoitua täytemateriaalin huokosiin talvellakin edel-lyttäen, että koko rakennekerros ja maan pinta eivät ole jäässä. Mikäli kaivanto ulot-tuu routarajan alapuolelle, myös imeytymistä voi tapahtua. Imeytyspainanteiden kasvu- ja suodatuskerros jäätyy helpommin kuin imey-tyskaivannoissa käytettävä karkearakeisem-pi kiviainestäyttö. Vaikka jäätyneen pintaker-roksen läpi imeytymistä ei tapahdu lainkaan, painanne toimii edelleen hulevettä viivyttävä-nä rakenteena. Imeytyspainanteet sijaitsevat pääasiassa viheralueilla riittävän etäällä muis-ta rakenteista, joten mahdollinen routiminen ei aiheuta yleensä ongelmia. Imeytys- ja suoda-tusmenetelmien talviaikaisen toiminnan var-mistamisessa tärkeintä on joko riittävän karkea (vedenläpäisykyvyltään suuri) materiaali imey-tys/suodatuskerroksessa tai rakenteen sala-ojittaminen, jolloin vesi läpäisee rakenteen no-peasti eivätkä kerrokset jäädy umpeen. Joka tapauksessa imeytysjärjestelmissä tulee va-rautua ohjaamaan talviaikaisten sateiden ai-heuttamat hulevedet ylivuodon kautta joko hulevesiviemäriin tai muuhun johtamisjärjes-telmään. Lumen poistaminen imeyttämiseen pyrkivi-en pintojen päältä on suositeltavaa ennen su-lamiskauden alkua, jotta imeytyminen saadaan keväällä käyntiin mahdollisimman nopeasti. Tulvareittien avoimena pysyminen tulee var-mistaa sulamiskauden aikana.

(3)

14.3 Hulevesien johtaminen

14.3.1 Yleistä

Huleveden johtamisjärjestelmillä tarkoitetaan rakenteita, joilla hulevesiä kootaan ja johde-taan hallitusti käsiteltäväksi tai pois kuiva-tettavalta alueelta. Johtamismenetelmiä on kahdenlaisia: pinta- ja putkijärjestelmiä. Pin-tajohtamisen menetelmiä ovat avo-ojat, purot, viherpainanteet, kourut, kanavat yms. avouo-mavirtaukseen perustuvat johtamismenetel-mät. Putkijärjestelmiä ovat hulevesiviemärit ja salaojat, jotka ovat olleet pitkään hallitsevi-na johtamismenetelminä rakennetuilla alueilla. Rummut ovat pintamenetelmiin liittyviä putki-tettuja osuuksia, joilla johdetaan hulevesiä esi-merkiksi katujen tai muiden esteiden alitse tai läpi. Jäljempänä tässä osiossa käsitellään pin-tajohtamisen menetelmiä, putkijärjestelmiä käsitellään tarkemmin kohdassa 14.6. Pintajohtamismenetelmien tarkoituksena on johtaa hulevettä siten, että virtaama hi-dastuu ja epäpuhtauksien laskeutuminen ja imeytyminen mahdollistuu. Virtaaman hidas-

Kuva 14-18 Avo-oja taajaman keskustassa, Hampuri (FCG).

tumista, imeytymistä ja puhdistumista voidaan tehostaa johtamisreittien kasvillisuudella, pie-nellä pituuskaltevuudella ja riittävällä pituudel-la. Hulevesien määrällisen ja laadullisen hallin-nan kannalta soveltuvin tapa hulevesien kerää-miseen ja johtamiseen on niin sanottu avoin kuivatusjärjestelmä, joka muodostuu painan-teista, avo-ojista ja tarvittavilta osin rummuis-ta ja hulevesiviemäriosuuksista. Hulevesien johtaminen maan pinnalla so-veltuu etenkin alueille, joilla maankäyttö ja ra-kentaminen ovat suhteellisen väljää. Pienil-lä valuma-alueilla – esimerkiksi yksittäisten kiinteistöjen ja tonttien alueella – pintajärjes-telmiä voidaan käyttää myös tiivisti rakenne-tuissa kohteissa. Laajempia valuma-alueita palvelevat pintajärjestelmät edellyttävät aina tilavarausta kiinteistöön kuuluvalta viheralu-eelta, katualueelta tai yleiseltä alueelta.

158 159

Avo-ojat voivat perinteisesti olla hyvin-kin syviä ja jyrkkäluiskaisia. Syviä avo-ojia on mahdollista käyttää myös ympäristön ra-kenteiden kuivatukseen eli niihin voidaan joh-taa myös salaojavesiä. Ojan syvyyttä, muotoa ja viettoa vaihtelemalla voidaan korostaa ha-luttua toiminnallista ominaisuutta: imeytys-tä, varastointia tai johtamista. Ojan kelpoisuus imeytykseen riippuu ennen kaikkea maaperän laadusta. Avo-ojajärjestelyssä on huomattava, että sen edellyttämät tilavaraukset voivat olla suu-ria. Ojista muodostuu helposti syviä jos niihin on tarpeen purkaa myös mm. rakennusten sa-laojia tai hulevesiviemäreitä. Jyrkkäluiskai-set ojat voivat olla kaupunkikuvaa rumentavia, turvallisuutta heikentäviä ja hankalia kunnos-sapidettäviä. Avo-ojien suurimpia ongelmia on voimakas eroosio ja sortumat, mitkä aiheutu-vat etenkin liian jyrkistä luiskista, puutteelli-sesta eroosiosuojauksesta ja kunnossapidon laiminlyönnistä. Avo-ojat tulisikin suunnitella perinteistä monimuotoisempina uomina kiin-nittäen huomiota ulkonäköön ja ekologiseen merkitykseen. Eroosiohaittoja voidaan ehkäis-tä jättämällä ojan pituuskaltevuus sekä luiska-kaltevuus riittävän alhaisiksi. Pituuskaltevuut-ta tulisi rajoittaa siten, että taulukossa 14-2. esitettyjä sallittuja virtausnopeuksia ei ylitetä. Ojaluiskien kaltevuuden tulisi olla jyrkimmil-lään 1:1 ja tällöinkin luiskat on syytä suojata. Eroosion hallinnassa on keskeistä myös kiin-teistöillä tehtävä hulevesien viivytys ennen ve-sien johtamista suurempiin avo-ojiin. Kuvassa 14-18 on esimerkki taajaman keskustassa ole-vasta avo-ojasta. Syvien avo-ojien käyttö on viime aikoina vähentynyt, kun ojia on putkitettu tai alueen kuivatus muutettu hulevesiviemärillä hoidetta-vaksi. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltava ke-hityssuunta, koska normaalilla avo-ojallakin on hulevesiä viivyttäviä ja virtaamia tasaavia omi-naisuuksia. Lisäksi avo-ojan tulvaherkkyys on hulevesiviemäriä huomattavasti pienempi. Rakennetun alueen avo-ojien suunnittelusta on saatavilla hyviä ohjeita, esimerkiksi Tiehal-linnon kuivatuksen suunnitteluohjeet (1993). Puistoihin ja viheralueille sijoittuvien avo-oji-en suunnittelussa tulee ottaa huomioon luon-nonmukaisen vesirakentamisen (Sy631) ja vir-tavesien kunnostuksen (Sy737) periaatteet. Lisätietoa avo-ojista löytyy myös Maankuiva-tuksen ja -kastelun suunnittelu -raportista (SYKEra23/2007).

14.3.4 Painanteet

Viherpainanteet (engl. swale) ovat toiminnal-taan samantyyppisiä kuin avo-ojat, mutta nii-den rakenteissa on pieniä eroja. Perinteisesti avo-ojat voivat olla hyvinkin syviä ja jyrkkä-luiskaisia, kun taas viherpainanteiden on tar-koitus olla matalia, loivaluiskaisia ja kauttaal-taan nurmetettuja tai muuten verhoiltuja. Painanteet voivat olla ulkonäöltään pelkistetty-jä tai niihin voi liittyä runsastakin kasvillisuut-ta, kiveyksiä yms. rakenteita. Painanteet poik-keavat avo-ojista myös sikäli, että niitä ei ole mataluutensa johdosta tarkoitettu ympäris-tön rakenteiden kuivatukseen. Yksinkertaisia painanteita käytetään ainoastaan pintavalun-nan johtamiseen, mutta painanteilla voidaan imeytyksen, suodatuksen ja viivytyksen kautta myös käsitellä hulevesiä. Painanteiden suun-nittelussa tuleekin ottaa huomioon useam-pia hulevesien hallintaan liittyviä tekijöitä kuin avo-ojien suunnittelussa. Esimerkiksi tie- ja katualueen painanteet voidaan helposti toteut-taa suodattavina rakenteina, jolloin maaperäs-tä riippumatta pystytään parantamaan kadun hulevesien laatua muodostumisalueen välittö-mässä läheisyydessä. Painanteen pituuskaltevuuden olisi suosi-teltavaa olla 1–3 % ja enintään 5 %. Jyrkem-missä maastonkohdissa vettä tulee padottaa tai painanne porrastaa. Painanteen leveys voi vaihdella suuresti. Pienten virtaamien johta-miseen tarkoitetut painanteet voivat olla luis-kineen vain noin metrin levyisiä, kun taas hu-levettä viivyttävien tai laajojen alueiden vesiä johtavien isojen painanteiden pohjan leveys voi olla parikin metriä. Painanteisiin voidaan rakentaa pohjapa-toja tai -kynnyksiä, joilla hidastetaan virtaa-maa sekä mahdollistetaan huleveden viivyt-täminen painanteessa. Padot voivat olla tehty esimerkiksi puusta, betonista, kivistä tai maa-aineksista. Maapadot ovat kuitenkin alttii-ta eroosiolle, joten niitä käytettäessä ainakin kynnyskohtien tulee kestää veden virtausta. Padot on suositeltavaa varustaa purkuputkel-la tai -aukolla, jota pitkin viivytetty vesimäärä voi hitaasti tyhjentyä. Padon korkeuden tulisi olla enintään noin puolet painanteen kokonais-syvyydestä. Painanteiden yhteyteen voidaan toteuttaa lisäkäsittelyä viivytysalueilla, joihin johdetaan osa painannetta pitkin virtaavista vesistä. Vii-vytysalueet voivat olla pelkästään vettä vii-

158

• Hulevesienjohtamismenetelmäton tarkoitettu ensisijaisesti veden hallittuun johtamiseen, eikä niillä tulisi pyrkiä koko mitoitusvesimäärän viivyttämiseen.

• Pienetrakenteet–kutenkourutjakivetyt painanteet – on tarkoitettu yksinomaan veden johtamiseen.

• Pientenvaluma-alueidenhulevesien johtamiseen tarkoitettuja menetelmiä ei ole yleensä tarpeen mitoittaa hydrologisesti.

• Johtamismenetelmienyhteyteenvoidaan rakentaa lisäviivytystilavuutta kosteikko- alueiden, viivytyspainanteiden, tulva- tasanteiden tms. muodossa jos tilaa on riittävästi.

• Viherpainanteidensuositeltavapituus- kaltevuus on välillä 1–3 %. Jos kaltevuus on suurempi, tulisi painanteeseen tehdä patorakenteita ja varmistaa riittävä eroosiosuojaus esimerkiksi osittaisella kiviverhoilulla.

• Patojavoidaankäyttäämyöskanavissaja rakennetuissa noroissa.

• Patojenkäyttäminenvähentäävirtaamaa, lisää imeytymistä ja edistää epäpuhtauk- sien laskeutumista. Padot muodostavat painanteeseen sarjan pieniä lammi- koitumisalueita.

14.3.2 Suunnittelussa huomioon otettavaa

• Padotonsuositeltavaatehdäpuusta, betonista tai kivistä eroosiokestävyyden takia. Pato tulee varustaa purku- aukolla, -putkella tms. rakenteella, joka varmistaa viivytystilavuuden tyhjenemisen viimeistään vuorokauden kuluttua täyttymisestä.

• Padonmaksimikorkeusonpuolet johtamismenetelmän kokonaissyvyydestä.

• Mikälipainanteillapyritäänhuleveden imeyttämiseen, tulee suunnittelussa huomioida imeyttämistä rajoittavat tekijät.

• Kasvillisuudenkäyttöparantaaepä- puhtauksien sitoutumista, ehkäisee eroosiota ja hidastaa virtaamia.

• Hulevedetvoidaanohjatapintajohtamisen menetelmiin tasaisesti pintavaluntana tai keskitetysti esimerkiksi hulevesiviemä- ristä. Keskitetyn virtaaman purkupaikkoihin tulee rakentaa eroosiosuojaus esimerkiksi kiveämällä.

• Katualueenjatonttienreunaansijoittuvien painanteiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon mahdollinen lumitilan tarve (minimileveys on 2 m).

• Jottaviherpainanteidenkoneellinenniitto olisi mahdollista, tulee sivuluiskien kaltevuuden olla enintään 1:3 ja hiekoitus- hiekka on poistettava niitettäviltä alueilta vuosittain.

14.3.3 Avo-ojat

Avo-ojia (engl. trench) käytetään muun mu-assa hulevesien johtamiseen. Hulevesien joh-tamiseen maantieojaan pitää saada tienpitä-

jän lupa. Salaojavedet voivat aiheuttaa talvella paannejäätä ja johtaa rummun jäätymiseen ja veden tulvimiseen tielle.

160 161

vyttäviä, jolloin niihin varastoitunut vesi palaa painanteeseen virtaamahuipun jälkeen, tai hu-levesiä voidaan imeyttää, jolloin kokonaisvesi-määrää pystytään vähentämään. Esimerkkejä hulevesien johtamispainanteen rakenteesta on esitetty kuvissa 14-19 – 14-22. Kaikki esimerkit voidaan toteuttaa maaperästä riippuen myös imeyttävinä tai suodattavina. Kuvissa 14-19 ja 14-20 esitetty painan-ne on tarkoitettu katualueen sekä enintään

noin hehtaarin kokoisen asuinalueen hulevesi-en johtamiseen. Painanteen kokonaisleveys on noin 2,5 metriä. Mikäli pituuskaltevuus on 5 % tai enemmän tai hulevesien viivyttämistä ha-lutaan muuten tehostaa, tulee painanteeseen tehdä tasaisin välimatkoin patoja virtaaman hi-dastamiseksi. Hulevedet johdetaan painantee-seen joko tasaisena pintavaluntana koko pai-nanteen matkalla tai keskitetysti esimerkiksi kouruista tai reunakiveyksen aukoista.

Kuva 14-19 Poikkileikkausesimerkki hulevesien johtamis-painanteesta (FCG).

Kuva 14-20 Asemapiirros-

esimerkki hule-vesien johtamis-

painanteesta (FCG).

Kuvissa 14-21 ja 14-22 esitetty leveä painan-ne pystyy johtamaan usean hehtaarin kokoisen asuinalueen hulevedet. Painanteeseen tehdään patoja, joilla hulevesiä ohjataan pääuoman si-vuun kaivetuille viivytysalueille pidättymään

ja imeytymään. Painanteen leveys on pääuo-man kohdalla noin neljä metriä ja viivytysalu-een kohdalla noin 10 metriä. Kuvissa 14-23 – 14-26 on esitetty havain-nekuvia erilaisista painanteista.

Kuva 14-21 Asemapiirrosesimerkki johtamispainanteestaja viivytysalueesta.

Kuva 14-22 Poikkileikkausesimerkki johtamispainanteesta ja viivytysalueesta.

162 163

Kuva 14-23 Katuvesiä johtava ja imeyttävä painanne (FCG).

Kuva 14-24 Hulevedet voidaan johtaa painanteisiin esimerkiksi reunakiven aukosta, Seattle (FCG).

Kuva 14-25Kaltevissa painanteissa virtausta voidaanhidastaa patoamalla, Minnesota (FCG).

Kuva 14-26 Leveitä painanteita

voidaan käyttäätehokkaasti myös

huleveden viivytykseen,Hampuri (FCG).

164 165

14.3.5 Rakennetut kanavat ja uomat

14.3.5 Rakennetut kanavat ja uomatKanavat (engl. channel) ovat linjaukseltaan suoraviivaisia, usein betonista tai kivistä ra-kennettuja hulevesien johtamisreittejä. Niiden leveys ja syvyys voi vaihdella suuresti muu-tamasta kymmenestä sentistä jopa metrei-hin ja niiden reunat ovat hyvin jyrkkäluiskai-sia tai pystysuoria. Kanavien vedenjohtokyky on hyvä vähäisen karkeuden ja jyrkistä luiskis-ta johtuvan tehokkaan poikkipinta-alan takia. Niitä voidaan käyttää myös keskusta-alueilla niiden pienen tilantarpeen ja rakennetun ulko-näön ansiosta. Kanavista on käytetty myös ter-miä ka-naali, mutta kanava on oikeampi termi. Kanavia käytetään lähinnä huleveden joh-tamiseen. Läpäisemättömän pinnan takia ei tapahdu veden imeytymistä, mutta hulevesiä voidaan kuitenkin viivyttää patorakenteiden avulla. Sallittujen pituuskaltevuuksien osalta voidaan noudattaa tämän oppaan osiossa 15 (kohdassa 15.1.3) suurille hulevesiviemäreille annettuja ohjeita. Mikäli järjestelmä halutaan tehdä vettä viivyttäväksi tai imeyttäväksi, tu-lisi kanavien yhteyteen tehdä erillisiä viivytys-alueita, jonne ohjataan vettä esimerkiksi tietyn vesisyvyyden ylittymisen jälkeen. Rakennetut uomat ovat luonnonmukaisen kaltaisia avo-uomia, kooltaan yleensä noroa vastaavia. Rakennetut norot voivat olla varta vasten kaivettuja tai esimerkiksi muotoilemalla ja linjausta muuttamalla parannettuja avo-ojia. Luonnontilaisia noroja tai puroja ei suositella muutettavan rakennetuiksi paitsi kulutuskes-tävyyden parantamisen osalta. Rakennetut no-rot ovat linjaukseltaan mutkittelevia ja niihin voi liittyä levennyksiä, lampia, tulvatasantei-

ta sekä runsasta kasvillisuutta. Rakennetuissa noroissa voidaan käyttää myös kiveyksiä, esi-kasvatetusta vesikasvillisuudesta tehtyjä ran-tarullia tai muita luiskaverhouksia. Rakennetut norot soveltuvat hulevesi-en pääpurkureiteiksi ja ne sijoittuvat yleensä virkistysalueille. Niiden mutkaisuuden ja kas-villisuuden takia virtausvastukset ovat melko suuria; rakennetuilla noroilla onkin merkitys-tä hulevesien viivyttämisessä. Uoman varteen voidaan helposti liittää rakennettuja kosteik-koalueita hulevesien käsittelyn tehostamisek-si. Uoman pituuskaltevuuden tulisi olla pieni, korkeintaan muutamia prosentteja. Jyrkissä maastonkohdissa voidaan käyttää pohjapato-ja tai esimerkiksi luonnonkiviä (ø200-1000) hidastamaan virtausnopeutta ja muodosta-maan suvantoja. Pienillä putouksilla saavute-taan myös rakennettuun uomaan veden kohi-naa, jolla voidaan peittää liikenteen melua tai pelkästään luoda tunnelmaa. Koska virtaamat voivat olla suuria, tulee eroosiosuojaukseen kiinnittää huomiota esimerkiksi kiveämällä tai tätä tarkoitusta varten suunnitteluilla kasvilli-suusrakenteilla. Puistoissa ja keskusta-alueiden ympäris-tössä kanavat ja norot voivat limittyä toisiin-sa siten, että rakennettujen alueiden vieressä hulevesiä johdetaan kanavassa, joka muuttuu noromaiseksi päästyään viheralueelle. Raken-nettuihin uomiin voidaan luoda keinotekoisesti elinolosuhteet kalojen menestymiselle esimer-kiksi kutusoraikkoja rakentamalla, kivestä-mällä, rumpuja sijoittamalla, vaellusesteitä poistamalla ja säilyttämällä varjostavaa kasvil-lisuutta. Esimerkkejä kanavan ja rakennetun puron rakenteesta on esitetty 14-27 – 14-34.

Kuva 14-27 Poikkileikkausesimerkki katualueen reunaan rakennetusta hulevesikanavasta.

Kuva 14-28 Poikkileikkausesimerkki kanavan ja puron yhdistelmästä.

Kuva 14-29 Esimerkki tuotteesta joka toimii sekä reunakivenä että hulevesikanavana.

Kuva 14-30 Poikkileikkausesimerkki kivillä verhotusta purouomasta.

165

166 167

Kuva 14-31 Kapea hulevesikanava korttelin sisällä (International Sustainable Solutions).

Kuva 14-32 Rakennettukanava suurille vesimäärille (International Sustainable Solutions)

Kuva 14-33 Puistoon rajautuva kanava, Hampuri (FCG).

Kuva 14-34 Rakennettu puro asuinalueella, Hannover (FCG).

168 169

14.3.6 Kourut

Kouruilla tai hulevesikouruilla tarkoitetaan pin-tavesien johtamiseen käytettäviä betonisia tai kivistä valmistettuja matalia ja kapeita pai-nanteita. Kouruja käytetään johtamaan pieniä määriä hulevesiä. Sovelluskohteita ovat esi-merkiksi kiinteistön kattovesien tai pysäköinti-alueen hulevesien johtaminen viheralueille vii-vytettäväksi. Tyypillisiä rakennustuotteita ovat kapeat, pyöreäpohjaiset betonikourut. Ne voidaan va-rustaa myös ritiläkansilla, jolloin kourun yläpin-nasta tulee tasainen. Ritiläkannellisia kouruja kutsutaan linjavesikouruiksi. Yleisiä rakennus-

tuotteita ovat myös leveämmät, loivapiirteiset kourulaatat kuten kuvassa 14-35. Niitä valmis-tetaan sekä betonista että luonnonkivestä. Yllä mainittujen lisäksi kouruja voidaan rakentaa latomalla luonnonkivistä tai be-tonikivistä. Ladontaan voidaan käyttää nupu-, noppa- tai kenttäkiviä, jolloin ne tyypil-lisesti asennetaan maakosteaan betoniin ja nii-den saumat tiivistetään kivituhkalla, bitumilla tai betonilla. Kourujen ja kivettyjen painanteiden rakennetta on havainnollistettu kuvissa 14-36 – 14-38.

Kuva 14-35 Esimerkki kourulaatan rakentees-ta (FCG).

Kuva 14-36 Esimerkki kivetystä painanteesta (FCG).

Kuva 14-37 Esimerkkikivetynpainanteen käytöstä,Hannover (FCG)

Kuva 14-38 Kivikouru kulkuväylän yhteydessä, Hannover (FCG).

14.3.7 Tulvareitit

Tulvareitit ovat tärkeä osa hulevesien johta-misjärjestelmiä. Tulvareittien tarkoituksena on johtaa hulevedet hallitusti tilanteissa, jois-sa varsinaisen hulevesijärjestelmän mitoitus on ylittynyt. Tulvareittien avulla pyritään estä-mään tulvimista riskikohteiden läheisyydessä ja johtamaan vedet nopeasti pois purkuvesis-töön tai turvallisemmalle tulvimisalueelle. Mi-käli varsinaisia tulvareittejä ei ole suunniteltu, tulvivat hulevedet löytävät oman, usein ihmis-toiminnan ja rakenteiden kannalta vahingolli-sen tulvareittinsä eteenpäin. Tulvareitit voivat koostua kaikista edellä ku-vatuista hulevesien johtamisjärjestelmistä ja ne voivat vaihdella huomattavasti kooltaan ja tyypiltään kohteesta riippuen. Esimerkiksi tii-viisti rakennetuilla keskusta-alueilla voidaan joutua turvautumaan suurikokoisiin putki- tai kanavarakenteisiin, kun taas pienemmissä kohteissa tulvareittinä voi toimia esimerkiksi katukiveyksen kouru, viheralueen painanne tai perinteinen reunakivetty ajorata. Tulvareitit liittyvät hulevesien johtamisjär-

jestelmien lisäksi käytännössä kaikkiin muihin-kin hulevesijärjestelmiin. Erityisen suuri tarve tulvareiteille on imeyttävissä ja suodattavis-sa järjestelmissä sekä hulevesiä käsittelevis-sä erotinjärjestelmissä, joita ei ole suunniteltu suurille virtaamille. Myös altaiden patoraken-teisiin suunniteltavat ylivuotoaukot tai -reitit ovat tyypiltään tulvareittejä, joiden kautta joh-detaan järjestelmän kapasiteetin ylittävät vir-taamat. Tulvareittien tärkein tehtävä on ehkäistä tulvivien hulevesien aiheuttamat vaaratilan-teet ja estää riskikohteiden vahingoittuminen erityistilanteissa, joten tulvareittien mitoituk-sessa ei useinkaan voida ottaa huomioon kaik-kia ympäristönäkökohtia. Tästä huolimatta tul-vareittien suunnittelussa tulee ottaa huomioon suurien vesimäärien ja virtaamien mukanaan tuomat ongelmat: eroosiohaitat tulvareiteillä ja rantavyöhykkeillä sekä veden laadun heik-keneminen. Tulvavedet voivat syövyttää myös uoman tai rummun vieressä olevaa liikenne-väylää niin, että syntyy sortuma

170 171

Tulvavesien haittavaikutuksien takia tul-vareittien purkamista suoraan vesistöön tulisi välttää. Sen sijaan tulvareittien tulisi mahdol-lisuuksien mukaan johtaa virtaamia tasaavil-le tulva-alueille, joilla hulevesien määrää saa-daan vähennettyä ja myös laatua parannettua. Tulvareiteillä ja niiden purkupisteissä tulee huolehtia riittävästä eroosiosuojauksesta. Tul-vareittejä ja varautumista erityistilanteisiin on käsitelty tarkemmin kohdassa 14.7.

14.3.8 Mitoitus

Huleveden pintajohtamisreitit mitoitetaan avouomavirtauksen mukaisesti käyttäen ns. Manningin kaavaa, jonka avulla selvitetään virtaaman, uoman muodon, pituuskaltevuu-den sekä pintamateriaalista johtuvan vastuk-sen suhde.

Qmit = mitoitusvirtaama [m3] A = veden poikkipinta-ala [m2]R = hydraulinen säde [m]I = uoman kaltevuus (h/L)n = karkeuskerroin

Virtausvastusta kuvaavan karkeuskertoimen arvoja on esitetty taulukossa 14-1. Arvot riip-puvat lähinnä pinnan karkeudesta, kasvillisuu-desta, poikkileikkauksen epäsäännöllisyydestä ja uoman mutkaisuudesta.

Taulukko 14-1 Karkeuskertoimen arvoja (Tiehallinto 1993).

Uoman laatu KarkeuskerroinSora ja hiekka 0,020–0,030Savi ja siltti 0,025–0,040Tasainen ruoholuiska 0,040–0,070Epätasainen ruoholuiska 0,070–0,120Luonnonuoma, paljon kasvillisuutta 0,080–0,150Asfalttipinta 0,013–0,016Betonikouru 0,013–0,018

Pintajohtamisreitin toimivuuden kannalta ve-denjohtokyvyn lisäksi kulutuskestävyydellä on suuri merkitys. Mitä nopeampi on virtaus, sitä suurempi on eroosioriski. Suosituksia erilaa-tuisten uomien suurimmiksi virtausnopeuksik-si on esitetty taulukossa 14-2.

Taulukko 14-2 Erilaatuisten uomien suurimmat sallitut keskimääräiset vedennopeudet(SYKEra23/2007).

Maalaji tai verhoustapa Vmax [m/s]Siltti, liejusavi 0.30Hieno hiekkamaa 0.35Konsolidoitumaton savimaa, maatunut turve 0.40Karkea hiekkamaa 0.45Hieno soramaa 0.60Raaka turvemaa 0.70Karkea soramaa 0.80Konsolidoitunut lihava savimaa 1.15Tiivis moreenimaa 1.20Kivikko 1.50Hyvin juurtunut nurmi 1.80Betoniverhous 4.00

Mitoituslaskelma on tarpeen tehdä merkittävil-le huleveden johtamisreiteille. Katujen ja pien-ten valuma-alueiden (pinta-ala alle 1000–2000 m2) hulevesien johtamiseen käytettävien pai-nanteiden muoto ja syvyys eivät yleensä mää-räydy hydrologisen mitoituksen perusteella. Pienten kanavien ja kivettyjen painanteiden vedenjohtokykyä on kuitenkin tarpeen tarkas-tella kohteissa, joissa veden pienikään tulvimi-nen ei ole sallittua. Tarkempia mitoitusohjeita ja -esimerkkejä on Tiehallinnon (1993) kuiva-tusohjeissa. Pintareittien mitoitus voidaan tehdä myös mallinnusohjelmien avulla, jolloin suunnitellun järjestelmän toimivuutta voidaan tarkastella erilaisilla sadetapahtumilla ja virtaamilla sekä määritellä iteroimalla johtamisreitille tarvittava mitoitus. Painanteisiin liittyvät patorakenteet tulee suunnitella siten, että mikäli padotettu vesi-tilavuus ei poistu imeytymällä maaperään, se purkautuu padossa olevan purkuaukon kautta tai padon läpi suotautumalla viimeistään vuo-rokauden kuluessa viivytystilan täyttymisestä. Tällä turvataan, että suunniteltu viivytystila-vuus on todennäköisesti käytettävissä seuraa-van rankkasateen esiintyessä.

14.3.9 Talviolosuhteet

Talviolosuhteilla ei ole merkittävää vaikutus-ta kourujen ja kivettyjen painanteiden toimin-taan. Pakkautunut lumi tai sohjo saattaa aihe-uttaa tukkeutumia, jolloin veden johtamiskyky heikkenee. Kourut ja kivipainanteet eivät pidä-tä vettä, jolloin niihin ei muodostu helposti jää-peitettä kunhan niiden pituuskaltevuus on riit-tävä (~1 %). Suuremmat painanteet sijoittuvat yleensä katualueen tai tontin reunaan, jolloin niitä voi-daan joutua käyttämään lumitilana talven ai-kana. Lumitilana käytettävät painanteet tulee suunnitella niin leveiksi, että painanteen poh-jalle ei tarvitse läjittää lunta, jolloin virtaus-reitti säilyy avoimena. Esimerkki painanteesta, jonka kadun puoleinen luiska toimii lumitilana, on esitetty kuvassa 14-39. Mikäli kadun hulevedet johdetaan suoraan painanteisiin, tulee kadun viereen läjitettäviin lumikasoihin jättää aukkoja tasauksen alimpiin kohtiin. Tällöin näihin kohtiin kertyvät vedet pääsevät purkautumaan painanteisiin aiheut-tamatta lammikoitumista tai tulvimista kadul-la. Laajempien valuma-alueiden hulevesiä joh-

Kuva 14-39 Lumitila painanteen sisäluiskassa (FCG).

taviin painanteisiin lumen läjitykselle tulee varata oma erillinen tila. Keväällä painanteita tulisi tyhjentää lumesta esimerkiksi kaivinko-neella. Mikäli painanteilla pyritään myös huleveden imeytymiseen, tulee painanteen pohjamaan olla vedenläpäisykyvyltään riittävä. Imeytettä-vän vesimäärän varastoimiseksi painanteeseen on tarvittaessa tehtävä massanvaihto, jossa hienojakoinen maa-aines vaihdetaan karke-ampaan. Riittävän huokoisella maa-aineksella (vedenläpäisevyyskerroin k~1*10-5) painan-teen pohja ei jäädy umpeen, jolloin imeyty-mistä tapahtuu myös sulamiskauden alussa. Umpeen jäätymistä voidaan ehkäistä myös sa-laojituksella. Salaojitus edellyttää purkumah-dollisuutta – käytännössä hulevesiviemäriin – sekä sopivaa kaltevuutta. Kanavien tilantarve suhteessa vedenjohto-kykyyn on vähäinen, eikä niitä ole yleensä tar-peen käyttää lumitilana vaan lumitila voidaan varata kanavan viereen. Tonttiliittymien ym. pienten rumpujen minimikaltevuuden tulisi olla 1 % eikä rumpuihin saa padottaa vettä jääty-misongelmien estämiseksi.

(4)

172 173

14.4 Hulevesien viivyttäminen

14.4.1 Yleistä

Määritelmä ja tarkoitus

Huleveden viivytysmenetelmillä tarkoitetaan rakenteita, joilla hulevesivirtaamaa hidaste-taan ja pidätetään. Viivytysmenetelmien tar-koituksena on varastoida menetelmään joh-dettava hulevesi tietyksi aikaa ja vapauttaa se

vähitellen tulovirtaaman loppumisen jälkeen. Viivytysmenetelmät voidaan karkeasti luoki-tella kosteikkoihin, lammikoihin, painanteisiin sekä rakennettuihin altaisiin ja kaivantoihin. Näistä kosteikoissa, lammikoissa ja altaissa on

tyypillisesti pysyvä vesipinta, kun taas painan-teet ja kaivannot kuivuvat sadetapahtumien välissä. Viivytysmenetelmillä voidaan tehokkaasti pienentää hulevesivirtaamia järjestelmän ala-puolisilla purkureiteillä vähentäen näin tulva-riskejä ja eroosiota. Hulevesien määrään ja virtaamaan kohdistuvan hallinnan lisäksi vii-vytysmenetelmillä pystytään parantamaan hu-levesien laatua, kun kiintoaine ja siihen sitou-tuneet epäpuhtaudet pääsevät laskeutumaan. Viivytysmenetelmiin usein liittyvä kasvillisuus lisää puhdistusvaikutusta sitomalla itseensä huleveden kuljettamia ravinteita. Etenkin kasvillisuutta hyödyntävät viivytys-menetelmät – esimerkiksi kosteikot ja lammi-kot – voivat toimia hulevesien hallinnan lisäksi ympäristöä parantavana esteettisenä tekijä-nä. Erilaiset viivytysmenetelmät mahdollista-vat myös huleveden keräämisen ja varastoimi-sen hyötykäyttöön esimerkiksi kasteluvedeksi.

Käyttökohteet

Hulevesien viivytysmenetelmiä voidaan käyt-tää kaikentyyppisillä alueilla. Kosteikot ja lam-mikot soveltuvat laajojen valuma-alueiden hu-levesien hallintaan ja ne sijoitetaan yleensä virkistysalueille olemassa olevien ojien tai no-rojen yhteyteen tai läheisyyteen. Varsinaisten vesistöjen, kuten purojen, muuttamista ja pa-toamista tulee välttää ja toimenpiteitä suunni-teltaessa tulee ottaa huomioon vesilain vaati-mukset. Esimerkiksi eliöiden vapaata kulkua ei saa estää. Viivytyspainanteet soveltuvat mm. asuin-alueille ja niitä voidaan käyttää kiinteistökoh-taisina hallintamenetelminä. Rakennetut altaat soveltuvat kaupunkimaisiin kohteisiin, jois-sa hulevesistä halutaan näyttävä maisemaele-mentti. Maan alle sijoitettavat säiliöt ja kaivan-not soveltuvat taas hyvin tiheästi rakennetuille alueille, missä ei ole tilaa maanpäällisille viivy-tysratkaisuille.

14.4.3 Lammikot

Hulevesilammikot ovat hulevesien viivytystä varten rakennettuja pienikokoisia altaita. Lam-mikoita käytetään tasaamaan ja alentamaan huleveden virtausnopeutta ja vähentämään hulevesien epäpuhtauksia. Lammikon puhdis-tusteho perustuu laskeutukseen, epäpuhtauk-sien sitoutumiseen kasvillisuuteen sekä bak-

teerien ja muiden mikro-organismien avulla tapahtuvaan epäpuhtauksien hajottamiseen. Lammikoiden puhdistusteho voi vaihdella kes-kinkertaisesta hyvään. Lammikot voivat periaatteessa olla sadeta-pahtumien välissä täysin vedestä tyhjeneviä, mutta yleensä lammikolla tarkoitetaan allasta, jossa on pysyvä avovesipintainen alue. Pysy-vän vesipinnan yläpuolelle jää tilaa huleveden väliaikaista varastointia varten eli nk. viivytys-tilavuutta. Pysyvää lammikkoa ympäröivällä viivytysalueella on usein runsasta kasvillisuut-ta. Kasvillisuus parantaa rantojen stabiliteetin ja esteettisyyden lisäksi altaiden turvallisuutta, koska pääsy rannalta veteen vaikeutuu. Hule-vesilammikot ovat alueellisia hallintarakennel-mia, joihin vedet johdetaan laajahkoilta valu-ma-alueilta keskitetysti. Lammikoiden vesisyvyys on melko suuri. Jotta altaassa säilyisi pysyvä vesipinta myös kuivina kausina, tulisi pysyvän osan keskisy-vyyden olla vähintään metri. Lammikon mak-simisyvyyden tulisi olla alle 2,5 metriä, jotta kaivu- ja pengerrystyöt eivät olisi liian massii-visia. Lammikon reunojen tulisi olla kaltevuu-deltaan loivia, 1:4–1:5. Lammikon pituuden ja leveyden suhteen tulisi olla vähintään 2:1, puhdistustehon kannalta optimaalinen suhde on tätä suurempi 3:1–4:1. Lammikon viivytystilavuutta ja purkautu-van veden määrää säädellään padolla ja juok-sutusrakenteella. Pato on yleensä tiivistetys-tä savesta tai moreenista rakennettu ja kivillä verhoiltu penger, johon on rakennettu ylivuo-toreuna tai penkereen läpäisevä purkuputki tai purkukaivo. Purkuputki tai ylivuotoreuna tu-lee suunnitella siten, että viivytystilavuus tyh-jenee viimeistään 1–2 vuorokauden kuluessa täyttymisestään. Säätelevänä rakenteena voi toimia myös kapea rako, jonka korkeus mää-rittelee vedenpinnan vaihtelun. Pelkkää purku-putkea käytettäessä putkikoon täytyy tukkeu-tumisriskin vähentämiseksi olla riittävän suuri, halkaisijaltaan vähintään 200 mm. Purkukai-voon voidaan taas toteuttaa monimutkaisem-pikin säätömekanismi suojaan säältä ja roskien aiheuttamalta tukkeutumiselta. Huollon kannalta lammikon pohjan tasoon on tarpeen rakentaa tyhjennysputki, jolla py-syvän veden alue saadaan tyhjennetyksi. Pa-don harja on rakennettava siten, että mitoi-tustilavuuden ylittävä vesimäärä voi purkautua sen yli turvallisesti, tai vaihtoehtoisesti padon ohitse voidaan rakentaa ylivuotoreitti.

• Hulevesikosteikot ja -lammikot edellyttä-vät riittävän suurta valuma-aluetta, jotta py-syvä vesipinta ja kasvillisuus voidaan säilyt-tää. Valuma-alueen vähimmäiskoon tulisi olla 10 hehtaaria. Pienempi valuma-alue edellyttää purkautuvaa pohjavettä tai muuta varmistusta riittävälle perusvirtaamalle.

• Kosteikoilla ja lammikoilla voidaan hallitasuurten valuma-alueiden sekä poikkeuksellis-ten sateiden hulevedet. Mitoituksella ei peri-aatteessa ole ylärajaa.

• Viivytyspainanteetjakaivannotjarakenne-tut altaat on tarkoitettu toteutettavaksi raken-nettujen alueiden sisälle, eikä niitä tule mitoit-taa käsittelemään poikkeuksellisia vesimääriä.

• Menetelmät, joissa pyritään säilyttämäänpysyvä vesipinta, tulisi sijoittaa alueille, joiden maaperän vedenläpäisevyys on heikko tai ra-kenteen pohja tulee tehdä vettä eristäväksi.

• Kasvillisuus on merkittävä osa kosteikko-jen ja lammikoiden toimivuutta. Paljaat alueet ovat eroosiolle herkkiä. Kasvillisuutta tulee tar-vittaessa istuttaa ja pohjamaa peittää kasvu-alustalla.

• Rakennetut altaat edellyttävät enemmänpuhtaanapitoa kuin muut viivytysmenetelmät.

14.4.2 Suunnittelussa huomioon otettavaa

• Tasausaltaiden,-kaivojentms. rakenteidenkäyttö vähentää kiintoaineksen kulkeutumista ja helpottaa siten kunnossapitoa.

• Kaikkimenetelmät on varustettava ylivuo-dolla ja tyhjennysmekanismilla.

• Kosteikkojen ja lammikoiden ylivuotojensuunnitteluun tulee kiinnittää erityistä huomi-ota, koska vesimäärät ovat suuria.

• Viivytysmenetelmättuleesijoittaasellaisiinpaikkoihin, että niiden huolto olisi mahdolli-simman helppoa. Kosteikkojen ja lammikoiden luokse on rakennettava huoltotie.

• Maanpäällisten viivytysmenetelmien suun-nittelussa on etenkin rakennetuilla alueilla kiin-nitettävä erityistä huomiota esteettisyyteen ja yhteensopivuuteen muun rakentamisen kans-sa.

• Rakennetunalueensisälläolevienjärjestel-mien viivytystilavuus tulisi tyhjentyä 24 tunnin kuluessa sadetapahtuman jälkeen, jotta järjes-telmä olisi käytössä seuraavankin sadetapahtu-man aikana. Hulevesilammikoilla ja kosteikoil-la, joiden vesitilavuus on suuri, tyhjenemisaika voi olla pidempi – kuitenkin mielellään enin-tään kaksi vuorokautta.

174 175

Kuva 14-40 Esimerkkipiirros hulevesilammikosta (FCG).

Kuva 14-41 Lammikon pituusleikkausesimerkki (FCG).

14.4.4 Rakennetut altaat

Rakennetut altaat ovat täysin keinotekoisia ve-sialtaita, joita käytetään hulevesien viivyttä-miseen. Altaat voivat olla rakennettuja kivestä tai betonista tai sitten ne voivat olla ulkonä-öltään lammikoiden kaltaisia. Altaissa pyritään säilyttämään pysyvä vesipinta eli ne on raken-nettava vesitiiviiksi esimerkiksi vuoraamalla pohja vettä läpäisemättömällä muovikalvolla,

savikerroksella bentoniittimatolla (lammikot) tai verhoamalla pohja kivilaatoilla. Vesisyvyys rakennetuissa altaissa on yleensä matala – vain muutamia kymmeniä senttimetrejä – ku-ten kuvassa 14-42. Rakennetut altaat tulee varustaa ylivuoto-reitillä sekä tyhjennysputkella, jolla allas saa-daan tyhjennetyksi huoltoa varten.

Kuva 14-42 Rakennetun altaan poikkileikkausesimerkki (FCG).

14.4.5 Kosteikot

Kosteikko on rakenteeltaan samankaltainen kuin lammikko; suurimpina eroina lammikon verrattuna ovat matala vesisyvyys ja moni-puolisempi kasvillisuus. Yleisesti ottaen kos-teikolla tarkoitetaan aluetta, joka suuren osan vuodesta on veden peitossa ja muunkin ajan pysyy kosteana. Kosteikkoja käytetään huleve-den viivyttämiseen ja puhdistamiseen. Kostei-kot puhdistavat vettä fysikaalisen laskeutumi-sen ja suodattumisen lisäksi myös biologisesti sitomalla liukoista typpeä ja fosforia kasvilli-suuteen. Kosteikoissa on tyypillisesti runsasta vesi- ja kosteikkokasvillisuutta. Kosteikot rakenne-taan pinnanmuodoiltaan vaihteleviksi siten, että niihin liittyy avovesipintaisia syvemmän veden alueita, ajoittain veden peittämiä mata-lia alueita sekä harvoin veden peittämiä kor-keita alueita. Vaihtelevuudella turvataan eri-tyyppisten kasvien ja eliöiden elinympäristöt kosteikolla ja saavutetaan mahdollisimman monipuolinen biologinen toiminta. Veden kes-kisyvyys kosteikoissa on matala, yleensä muu-tamia kymmeniä senttimetrejä. Kosteikot tulisi sijoittaa olemassa olevien pintavalunnan pur-kureittien yhteyteen tai maastopainanteisiin, joihin hulevedet voidaan helposti johtaa. Me-netelmien sijoittaminen painanteisiin myös vä-hentää tarvittavia rakennustöitä. Luiskakalte-vuuksien tulisi olla kosteikossa ja sen ympärillä loivia, 1:4–1:5. Kosteikot ovat tilaa vaativia ei-vätkä aina sovi käyttöpuistoihin. Yksinkertaisimmillaan kosteikko toteute-taan ojan tai noron yhteyteen patoamalla pur-ku-uoma, jolloin vesi nousee rankkasateella perusuoman äyräiden yläpuolelle ja levittäytyy ympäristöön muodostaen tulva-alueen. Kuiva-na aikana vesi purkautuu padon lävitse purku-putkea pitkin ja vettä on vain kosteikon syvim-

missä osissa. Purkurakenteet mitoitetaan siten, että kos-teikon viivytystilavuus tyhjenee viimeistään kahden vuorokauden kuluttua täyttymises-tään. Erittäin suuren virtaaman aikana tai pur-kurakenteen tukkeutumisen johdosta vesi pur-kautuu yli patokynnyksen, joka on tehtävä riittävän vahvaksi, jotta vesi voi purkautua pa-don rakenteita rikkomatta. Vaihtoehtoisesti pa-don ohitse voidaan rakentaa ylivuotoreitti. Kosteikon alkupäähän on suositeltavaa to-teuttaa tasausallas, jonka tilavuuden tulee olla 10–15 % kosteikon mitoitustilavuudesta. Se toimii kiintoaineksen laskeutumisalueena en-nen varsinaista kosteikkoa. Toinen syvemmän veden alue tulee sijaita kosteikon purkupääs-sä, missä se toimii lietetilana. Usein alkuperäi-nen painanne tai purouoma on niin kapea tai matala, että toimivan kokoisen kosteikon tai lammikon toteuttaminen edellyttää kaivutöitä etenkin syvemmän veden alueen tai lietetilan toteuttamiseksi. Kosteikon toimivuuden kannalta sen raken-teen tulisi olla sellainen, että vesi jakaantuu tasaisesti koko kosteikon alueelle ja että oiko-virtauksia ei esiinny. Kosteikon pituuden ja le-veyden suhteen tulisi olla vähintään 2:1, mut-ta toiminta parantuu suhteen ollessa suurempi, välillä 3:1–4:1. Kosteikon toiminnallista pi-tuutta voidaan lisätä rakentamalla perusuoma mutkittelevaksi ja ohjaamalla virtaamaa pen-kereillä. Kosteikoilla voidaan saavuttaa hyviä tulok-sia myös liukoisten ravinteiden poistossa kas-vukauden aikana, mutta tämä edellyttää pitkää viipymää. Ravinteiden pidättymiseen vaikut-tavat lisäksi merkittävästi kosteikon maaperä sekä kosteikkokasvillisuuden tila. Kosteikko-jen on monissa tapauksissa havaittu päästä-

Lammikon alkupäähän on suositeltavaa ra-kentaa esikäsittelyksi tasausallas suurimpi-en kiintoainemäärien laskeuttamiseksi. Tällöin varsinaisen altaan liettyminen ja huoltotarve on vähäisempi. Tasausaltaan tilavuuden tulee olla

10–15 % lammikon mitoitustilavuudesta ja sen tulee olla tyhjennettävissä kaivinkoneella. Ta-sausallas erotetaan varsinaisesta lammikosta pohjapadolla. Kuvissa 14-40 ja 14-41 on esi-merkki hulevesilammikosta.

176 177

vän enemmän ravinteita kuin tuleva vesi sisäl-tää. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että jos kosteikon maaperä on ravinnerikasta ja sinne johdettavan huleveden ravinnepitoisuus ei ole iso, ravinnehuuhtouman mahdollisuus on suu-ri. Ravinteikas pintamaa tuleekin siksi ajoittain poistaa. Rakennettujen kosteikkojen kohdalla tu-lee ottaa huomioon myös kasvillisuuden kehit-tymiseen tarvittava aika. Mikäli kosteikko ra-kennetaan alusta lähtien, kasvillisuuden tulee ehtiä kasvaa ja kypsyä vähintään yhden kas-

vukauden ajan, jotta kosteikko kestää virtaa-man erodoivaa vaikutusta. Valmiiden kasvil-lisuusmattojen ja eroosiosuojauksen avulla aikaa voidaan lyhentää. Kosteikkojen ja lammikkojen suunnittelus-ta, toiminnasta ja mitoituksesta on saatavilla kattavasti tietoa mm. Suomen ympäristökes-kuksen selvityksistä (Puustinen et al. 2001 ja 2007). Hulevesikasvillisuutta on tarkasteltu varsin yksityiskohtaisesti tämän oppaan osios-sa 15 (Hulevesikasvillisuus). Esimerkkejä kos-teikoista on kuvissa 14-43 ja 14-44.

Kuva 14-43 Esimerkkipiirros hulevesikosteikosta (FCG).

Kuva 14-44 Kosteikon pituusleikkausesimerkki (FCG).

176

14.4.6 Viivytyspainanteet

Viivytyspainanteet ovat ympäristöään alempa-na olevia alueita, joihin hulevedet voivat lam-mikoitua. Ne eivät eroa aiemmin esitetyistä imeytyspainanteista muutoin kuin siinä, että viivytyspainanteissa imeytymistä ei pyritä te-hostamaan, eli niihin ei rakenneta imeytys- ja varastointikerrosta. Viivytyspainanteet varustetaan virtaamaa säätelevällä rakenteella, joka tyhjentää viivy-tystilavuuden enintään muutaman vuorokau-den kuluessa täyttymisestään. Tyhjeneminen voi tapahtua esimerkiksi hulevesiviemäriin joh-dettavalla pienellä purkuputkella tai karkeasta maa-aineksesta tehdyn padon läpi suotautu-malla. Viivytyspainanteet ovat usein kasvillisuuden peittämiä, mutta se ei ole välttämätöntä. Mikä-li alueen luonteeseen sopii, ne voivat olla esi-merkiksi kiviaineksella verhoiltuja.

14.4.7 Viivytyskaivannot

Viivytyskaivannot ovat maanalaisia hulevesien viivyttämiseen tarkoitettuja rakenteita. Ne so-veltuvat kohteisiin, joissa hulevesien viivytys on tarpeen mutta tilaa maanpäällisille ratkai-suille ei ole. Tyypillisiä käyttökohteita ovat esi-merkiksi kaupan suuryksiköiden piha-alueet. Viivytyskaivannot ovat rakenteeltaan imey-tyskaivantoihin verrattavia. Koska hulevettä ei pyritä imeyttämään, viivytyskaivannot on va-rustettava salaojituksella ja purkuputkella, joil-la kaivanto tyhjennetään vedestä. Viivytyskai-vannot ovat osa hulevesiviemäriverkostoa. Viivytyskaivantojen yhtenä tyyppinä voi-daan pitää maanalaisia viivytyssäiliöitä, jotka ovat esimerkiksi suuria muovi-, betoni- tai te-räsputkijärjestelmiä, jotka tasaavat hulevesi-viemäriin johdettavaa virtaamaa. Kuvissa 14-45 – 14-53 on esimerkkejä vii-vytysratkaisujen rakenteesta ja ulkonäöstä.

Kuva 14-45 Rakennettu kosteikko, Hampuri (FCG).

178 179

Kuva 14-46 Rakennettu lammikko, Hampuri (FCG). Kuva 14-47 Rakennettu lammikko asuinalueen keskellä, Hampuri (FCG).

Kuva 14-48 Lammikon reunarakenteita, Minnesota (FCG). Kuva 14-49 Yksityiskohta lammikosta, tulovirtaaman hajottaja.

180 181

Kuva 14-50 Rakennettu lammikko asuinrakennusten vieressä, Hampuri (FCG).

Kuva 14-51 Rakennettu allas kerrostalon pihalla, Hannover (FCG).

Kuva 14-52 Rakennettu allas, Hannover (FCG).

Kuva 14-53 Lammikkomainen allas, Hannover (FCG).

182 183

14.4.8 Mitoitus

Maanpäälliset viivytysmenetelmät mitoitetaan siten, että viivytystila on riittävä mitoitusvesi-määrän varastoimiseen. Mitoituksessa on otet-tava huomioon, että hallintamenetelmän läpi on yleensä päästettävä tietty, esimerkiksi ra-kentamista edeltäneen tilanteen virtaama. Menetelmän keskimääräinen pinta-alan tar-ve saadaan kaavalla:

AL = lammikoitumisalueen pinta-ala [m2]Vmit = mitoitusvesimäärä [m3] hl = keskimääräinen syvyys [m]

Maanalaiset viivytyskaivannot mitoitetaan sa-moin kuin imeytyskaivannot eli täyttömateri-aalin huokostilavuus otetaan huomioon laskel-massa.

14.4.9 Talviolosuhteet

Viivytysmenetelmät toimivat myös talvella, tosin toimivuutta rajoittaa lumen ja jään viemä osa käsittelytilavuudesta. Mikäli pur-kurakenteet ovat tukkeutuneet syksyllä roskien tai jäätymisen takia, koko käsittelytilavuus voi olla jäässä, jolloin talviaikaisten sateiden aiheuttama hulevesivir-taama ohittaa rakenteet. Tästä syystä rakenteet tulisi huoltaa ja tarkastaa syksyllä ennen lumen tuloa. Purkurakenteet voidaan myös toteuttaa siten, että kellu-van roskan pääsy purkuaukkoon estetään, mikä ehkäisee jääty-misriskiä. Rakennetun alueen sisällä si-jaitsevia viivytyspainanteita ja altaita ei tulisi käyttää lumen lä-jittämiseen, jotta niillä pystytään käsittelemään talviaikaisia hu-levesiä ja lumen sulamisvesiä. Käytännössä tämä on usein lä-hes mahdotonta, mistä johtuen täytyy vähintään varmistaa, että menetelmien ylivuotoreitit ovat kunnossa ja kytkeytyvät seuraa-viin hallintamenetelmiin tai hule-vesiviemäriin.

Kosteikkojen ja lammikoiden suunnittelussa voidaan käyttää lisäksi seuraavia nyrkkisään-töjä:

• Kosteikonpinta-alantuleeolla1–2% valuma-alueen pinta-alasta, jopa 2–4% jos pyritään ravinteiden poistamiseen.• Lammikonpinta-alantulisiollanoin1% valuma-alueen pinta-alasta, kuitenkin vähintään 0,1–0,2 % prosenttia.• Optimaalinenlammikonpituudenja leveyden suhde on 3:1–4:1. Vähimmäis- vaatimus 2:1.

Laatikossa 14-1 on altaan mitoituslaskelma-esimerkki. Laskelma perustuu tapauskohtaisiin lähtötilanneoletuksiin, jotka on esitetty laati-kossa.

14.5 Hulevesien käsittely

14.5.1 Taustaa

Hulevesien käsittelyllä tarkoitetaan yleensä hulevesien laadullista hallintaa eli epäpuhtauk-sien poistamista hulevedestä. Laadullisessakin hallinnassa pitäisi ensisijaisesti pyrkiä vaikut-tamaan ongelmaan ennen sen muodostumista. Huleveden laadun hallinnan ja parantamisen lähtökohta on päästölähteiden vähentämi-nen ja päästöjen ennaltaehkäisy (engl. source control). Tavoitteena on erityisesti läpäisemät-tömiltä pinnoilta hulevesien mukana huuhtou-tuvien epäpuhtauksien vähentäminen, mihin

pyritään mm. katujen siivouksella. Katuja har-jaamalla ja pesemällä saadaan roskat, kiinto-aine ja näihin kertyneet epäpuhtaudet pois-tetuksi kaduilta hallitusti. Ennaltaehkäisyssä merkittävä tekijä on myös tietoisuuden lisää-minen ja ohjeistus esimerkiksi koirien jätösten keräämisen tai lannoittamisen suhteen. Rakennusaikaiset hulevedet ovat laadultaan usein selvästi huonompia kuin rakentamisen jälkeiset hulevedet. Etenkin kiintoainepitoisuu-det ovat rakentamisen aikaisissa hulevesissä

Oletukset: alue 1 ha, jolle sataa 10 mm vettä 10 minuutissa eli 167 l/s/ha. Vettä siis sataa alueelle siis 20 minuutissa 100 m3. Lähtötilanteessa valuntakerroin on 0,1, jolloin alueelta poistuva virtaama on 16,7 l/s eli 10 minuutissa poistuu noin 10 m3.

Mitoitus:Altaan tilavuuden tulisi olla noin 90 m3 (oletuksena että loppu huleve-si, joka ylittää luonnollisen virtaaman) otetaan mitoitussateella altaaseen. Tämä 90 m3 puretaan altaasta valuma-alueelle sopivassa ajassa pois altaasta. Sopiva aikaa tulee arvioida riskittömän purkupaikan suhteen. – 12 ja 24 tunnin purkuai-ka on joissakin tapauksissa tarpeettoman pitkä; mikä voi vaikeuttaa ylläpitoa jos se edellyttää hankalia, huoltoa vaativia rakenteita ja kasvattaa tukkeutumisriskiä.

Myös allasrakenteiden suunnittelussa on muistetvava ylivuotorakenteet hallituille purkuvirtaamille ja ohjaukset tulvareiteille.

184 185

korkeita, koska eroosiolta suojaava kasvuker-ros on poistettu ja maanpinta tasattu. Esimer-kiksi Suomessa on yksittäisessä tutkimuksessa mitattu rakennustöiden aikana 20–60 -kertai-sia kiintoainepitoisuuksia ja 5–9 -kertaisia fos-foripitoisuuksia keskimääräisiin pitoisuuksiin nähden. esimerkiksi todettu rakennustöiden vaikutus (Kotola & Nurminen, 2003). Kiintoai-nekuormituksen ehkäisemisessä rakentamisen aikaiset toimenpiteet – etenkin työmaalla (ton-teilla) suoritettavat toimet – ovatkin erityisen tärkeitä. Muodostuneiden hulevesien laadullisessa käsittelyssä pyritään erottamaan vedestä sen kuljettamia aineksia, esimerkiksi kiintoainetta tai öljyä. Kiintoaineeseen on yleensä sitoutunut suurin osa huleden epäpuhtauksista Hulevesi-en käsittelyssä ongelmia aiheutuu huleveden laadun ja eri aineiden pitoisuuksien vaihteluis-ta alueen ominaisuuksien, sateen rankkuuden ja keston ja vuodenaikojen mukaan. Monilla hulevesien hallintamenetelmillä on määrällisen hallinnan lisäksi huleveden laatua parantava vaikutus. Ohessa on kuitenkin esitelty muuta-mia menetelmiä, jotka on tarkoitettu nimen-omaan epäpuhtauksien poistamiseen.

14.5.2 Suodatus

Toimintaperiaate

Suodatuksessa hulevedet johdetaan jonkin vä-liaineen läpi. Väliaine pidättää vedestä epä-puhtauksia sekä suodatuskerroksen pinnalle että väliaineeseen. Suodatuksella pyritään hu-levesien laadun parantamiseen eikä sillä voi-da vaikuttaa hulevesien kokonaismäärään eikä merkittävästi virtaamiin, vaikka osaan suo-dattavia järjestelmiä liittyy myös määrälliseen hallintaan tarvittavaa viivytystilavuutta. Yksin-kertaisimmat suodatusjärjestelmät ovat kas-villisuutta hyödyntäviä pintavalutuskaistoja tai viherpainanteita, joissa hulevesi suodattuu kasvillisuuden ja kasvukerroksen läpi. Raken-netumpia ratkaisuja ovat esimerkiksi salaoji-tetut biosuodatusalueet, missä suodatukseen osallistuu sekä pinnan kasvillisuus että alempi suodatuskerros. Kasvillisuuden määrä ja laa-tu vaikuttavat käsittelyn tehoon. Käytössä on myös täysin rakenteellisia hiekkasuodattimia, joiden toiminta ei juuri eroa esimerkiksi talous- tai jätevedenkäsittelyssä käytettävistä suodat-

timista. Myös öljynerotusta voidaan käsitellä osana suodatusta, vaikka järjestelmät poikke-avatkin muista suodatusratkaisuista.

Käyttökohteet

Pelkkää kasvillisuutta hyödyntävät suodatus-menetelmät soveltuvat parhaiten esikäsittelyk-si ennen muita hulevesien hallintamenetelmiä, esimerkiksi imeytystä. Varsinaisen suodatus-kerroksen omaavat menetelmät ovat riittäviä ja tehokkaita hulevesien laadullisen hallinnan menetelmiä, mutta niiden suunnittelussa tulee varmistaa, että käsiteltävät virtaamat ja vesi-määrät eivät ole liian suuria. Valuma-alueiden tulisi olla pienehköjä ja suodatinrakenne tuli-si varustaa jonkinlaisella virtaamaa tasaavalla rakenteella. Koska suodatusmenetelmät eivät johda vettä maaperään, voidaan niitä käyttää myös pohjavesialueella.

Rakenne

Pelkkää kasvillisuutta hyödyntävien suodatti-mien rakenne ei merkittävästi poikkea viher-painanteiden rakenteesta, jota on käsitelty yllä kohdassa 14.3.3. Tärkeää on, että pituuskal-tevuus on pieni, jolloin myös virtausnopeudet ovat alhaisia ja suodattuminen kasvillisuuden ja pintamaan läpi on mahdollista. Hidastumis-ta ja suodatusta voidaan tehostaa patoamalla. Pintavalutuskaistan tapauksessa tärkeintä on johtaa hulevedet tasaisena, koko vyöhykkeen levyisenä erittäin matalana virtauksena, mikä edellyttää virtaaman hajottamista jakokaivan-nolla. Hulevesiä johtavat painanteet voidaan myös rakentaa biosuodatusalueen kaltaisiksi, jolloin painanteeseen tehdään erillinen kasvu/suodatuskerros ja sen alle salaojitus. Kasvillisuutta sekä suodatuskerrosta käyt-tävät biosuodatus on rakenteeltaan täsmälleen samanlainen kuin edellä kohdassa 14.2.5 tar-kastellutt biopidätysalueet, tosin ne on aina va-rustettu salaojilla. Mikäli imeytymistä ei sallita lainkaan, tulee rakenne erottaa pohjamaasta vedenpitävällä eristeellä. Rakenteelliset hiekkasuodattimet ovat yleensä betonista rakennettuja ja jakaantu-vat tulokammioon ja suodatuskammioon. Tu-lokammiossa on pysyvästi vettä ja sen tarkoi-tuksena on tasata tulovirtaamaa ja laskeuttaa siitä suurimmat epäpuhtaudet. Tulokammiosta vedet ohjataan suodattimelle, joka on yleensä hiekkapatja, jonka alapuolella on salaojaker-

ros. Järjestelmä on aina varustettu ylivuodol-la. Hiekkasuodattimien rakennetta on havain-nollistettu kuvissa14-54 ja 14-55.

Kuva 14-54 Pintavaluntaa vastaanottava hiekkasuodatin (Minnesota Stormwater Manual).

Kuva 14-55 Maanalainen, hulevesiviemäriin kytketty hiekkasuodatin (Minnesota Stormwater Manual).

186 187

• Suodattavatmenetelmättulisitehdähajau-tetusti, jolloin yhden menetelmän valuma-alue ja mitoitusvesimäärä eivät kasva liian suurek-si.• Yksittäisensuodattimenvaluma-alueentuli-si olla enintään 2 hehtaaria, suositeltava valu-ma-alueen koko on alle yksi hehtaari.• Suodattimena toimivan biopidätysalueenvaluma-alueen koko voi olla suurempi, mutta ylärajana voidaan pitää neljää hehtaaria.• Maaperänvedenläpäisykyvylleeiolevaati-muksia jos järjestelmän ei ole tarkoitus imeyt-tää osaa vedestä.• Suodatussoveltuupohjavesialueillejapoh-javesiä pilaavia haitta-aineita sisältävien hule-vesien käsittelyyn jos rakenne on vesitiiviisti eristetty ympäröivästä maaperästä.

Suunnittelussa huomioon otettavaa

• Hiekkasuodatus vaatii aina esikäsittelynsuodattimen tukkivan kiintoaineksen poistami-seksi.• Hiekkasuodattimet suositellaan toteutetta-vaksi siten, että mitoituksen ylittävät virtaamat voidaan ohjata järjestelmän ohi esikäsittelyn ja suodatinpatjan huuhtoutumisen estämiseksi.• Suodatusjärjestelmäntyhjenemisajantuleeolla enintään 48 tuntia.• Suodatusmenetelmättuleetoteuttaamuunrakentamisen loppuvaiheessa ja ne tulee suo-jata rakentamisen aikaiselta kiintoainekuormi-tukselta.

Mitoitus

Suodattavien painanteiden mitoituksessa käy-tetään samoja perusteita kuin hulevesiä johta-vien ja imeyttävien painanteidenkin mitoituk-sessa. Näitä perusteita on käsitelty edellä.

Hiekkasuodattimien mitoitus tehdään seuraa-valla kaavalla:

A = suodattimen pinta-ala [m2]V = mitoitusvesimäärä [m3] hs = suodatinkerroksen paksuus [m]hv = keskimääräinen vedenkorkeus suodattimen päällä (hmax/2)[m]k = suodatinmateriaalin vedenläpäisevyyskerroin [m/s]t = tyhjenemisaika [s]

Hiekkasuodattimen esikäsittelynä käytettävän laskeutusaltaan tai -kammion tulisi olla tila-vuudeltaan noin 50 % mitoitusvesimäärästä ja syvyydeltään vähintään yksi metri.

Talviolosuhteet

Talviolosuhteiden vaikutukset suodatukseen ovat vähäisemmät kuin imeytysmenetelmiin, sillä suodatuksessa rakenteen kuivuminen on varmistettu salaojituksella.

14.5.3 Öljynerotus

Öljynerottimet ovat yleensä tehdasvalmisteisia hulevesiviemärijärjestelmään kytkettyjä säi-liöitä, joiden läpi käsiteltävät hulevedet joh-detaan. Säiliössä vesi virtaa öljyä puoleensa vetävien koalisaattorien läpi, joiden pinnalle öl-jypisarat tarttuvat. Öljypisarat liittyvät toisiin-sa, jolloin ne erottuvat vesifaasista ja nousevat säiliössä olevan veden pinnalle. Ympäristönsuojelun kannalta merkittävil-lä alueilla on usein tarpeen käyttää ns. suo-raa erotinjärjestelmää, joka käsittelee kaikki järjestelmän läpi kulkevat hulevedet. Normaa-liolosuhteissa erotinjärjestelmän pääoma-kustannuksia ja tilantarvetta on kuitenkin mahdollista vähentää käyttämällä öljynero-tuksen yhteydessä ns. ohivirtausjärjestelmää. Ohivirtausjärjestelmän tarkoituksena on johtaa sateen aiheuttamat huippuvirtaamat erotinjär-jestelmän ohi estäen näin erottimeen kerty-neen öljyn ja kiintoaineen huuhtoutumisen hu-levesiviemäriin. Ohivirtausjärjestelmän avulla voidaan käsitellä noin 95 % vuotuisesta sade-määrästä. Menettely perustuu ns. first flush-ilmiöön, jonka mukaan suurin osa huleveden kuljettamista epäpuhtauksista huuhtoutuu jo sateen alkuvaiheessa ennen virtaamahuippua. Viimeaikaisissa tutkimuksissa (Sillanpää et. al) on kuitenkin todettu, että esimerkiksi metallien

osalta pitoisuudet voivat olla samaa tasoa koko sadetapahtuman ajan. Tästä huolimatta ohivir-tausjärjestelmän käyttöä voidaan pitää perus-teltuna ainakin vähemmän herkissä kohteissa, koska tällöin öljyn- ja hiekanerottimien koko ja kustannukset pysyvät maltillisina. Täydelliseen öljynerotinjärjestelmään kuu-luu itse öljynerottimen lisäksi hiekan-/liet-teenerotin sekä näytteenottokaivo. Hiekan-/lietteenerotus ennen öljynerotinta on aina tar-peen järjestelmän toimintavarmuuden kannal-ta. Käytettäessä ohivirtausmenetelmällä va-rustettua öljynerotusjärjestelmää, varustetaan se lisäksi virtauksensäätökaivolla. Öljynerot-timen lähtöpuoli ei saa padottaa. Padotusti-lanteessa erottimen yläosaan joutuu vettä ja tällöin erottunut öljy virtaa pois huleveden mu-kana, kun padotustilanne päättyy. Öljynerottimen mitoituksessa tulee ottaa huomioon erottimeen tulevan huleveden vir-taama, öljyn tiheys sekä öljyn erottumiseen vaikuttavien kiinto- ja haitta-aineiden olemas-saolo. Markkinoilla olevat öljynerotinmallit ni-metään usein niiden nimelliskoon (NS) mu-kaisesti, mikä samalla vastaa myös erottimen maksimivirtaamaa. Öljynerotinjärjestelmän ni-melliskoko sadevesille määritetään alla olevan taulukon 14-3 mukaisesti.

Öljynerottimen nimelliskoko sadevesilleNS = Qr * fd

Qr = mitoitusvirtaamafd = öljyn tiheyskerroin

Öljyn tiheys g/cm3 0,85 >0,85-0,9 >0,9-0,95Tiheyskerroin (I-luokan erotin) 1 1,5 2Tiheyskerroin (II-luokan erotin) 1 1,5 2

Taulukko 14-3 Öljynerottimen mitoitus.

Luokka

I-luokka

II-luokka

Lähtevän veden öljypitoisuus

max 5 mg/l

100 mg/l

Tyypillisetkäyttökohteet

- autopesulat- sadevedet, joita ei johdeta jätevedenpuhdistamolle

- mittari- ja täyttökentät- korjaamot ja romuttamot- parkkipaikat ja -hallit

Taulukko 14-4 Öljynerottimien käyttöluokat.

Suomessa yleisesti käytössä olevilta öljynerottimilta vaa-dittavista ominaisuuksista on säädetty tarkemmin eu-rooppalaisessa standardissa EN 858-2 sekä Suomen ra-kentamismääräyskokoelman osassa D1. Standardin (EN 858-2) mukaisesti öljynerottimet jaetaan kahteen käyttöluok-kaan erotinjärjestelmästä lähtevän veden öljypitoisuu-den mukaan. Käyttöluokat on esitetty taulukossa 14-4. Öljynerottimen toiminta-periaatetta sekä järjestel-mäkokonaisuutta on havain-nollistettu kuvissa 14-56 ja 14-57.

188 189

Kuva 14-56 Öljynerottimen koalisaattorin toimintaperiaate (Wavin-Labko Oy).

Kuva 14-57 Esimerkki Öljynerotinjärjestelmästä osana muuta hulevesiverkostoa (Wavin-Labko Oy).

14.6 Hulevesiviemäriverkosto

14.6.1 Viemäröinnin tehtävät

Hulevesien kokoaminenja johtaminen

Hulevesiviemäröinnin ensisijaisena tehtävä-nä on koota ja johtaa pois katu-, tie- ja piha-alueilla sekä rakennusten katoilla muodostuvat hulevedet. Hulevesiviemäröinnillä on tavoiteltu nopeaa pintojen kuivatusta ja vesien pois joh-tamista esteettisistä ja alueiden käyttöön liit-tyvistä syistä. Maankäytön tiivistyessä van-hoja avo-ojiin perustuneita kuivatusratkaisuja on korvattu yhä suuremmassa määrin maan-alaisilla hulevesiviemäreillä, millä on pyritty katutilan siistimiseen ja hyötypinta-alan kas-vattamiseen. Tästä näkökulmasta hulevesivie-märöinnin käyttö onkin perusteltua ja monin paikoin ainoa vaihtoehto hulevesien hallitul-le johtamiselle etenkin tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä. Hulevesiviemäröinnin käyttö on yleistä myös taajamissa ja esikau-punkialueilla, missä hulevesiviemäröinnin ja avo-ojien käyttö on usein rinnakkaista. Katu-tyypeittäin voidaan yleistää, että kaksiajoratai-siin ja reunakivillä varustettuihin katuihin ra-kennetaan hulevesiviemäröinti samoin kuin katutilaltaan kapeille kaduille. Hulevesiviemäröinti pyritään järjestämään painovoimaisesti luonnollisia valumareitte-jä mukaillen ja luonnolliset valuma-aluera-jat huomioon ottaen. Vaikka luonnonmukaisia valumareittejä noudatettaisiin, hydrologisen kierron kannalta viemäröinti on kaukana luon-nonmukaisesta menetelmästä. Viemäröinti ei mahdollista hulevesien imeytymistä maape-rään, minkä lisäksi se johtaa hulevedet liian nopeasti ja käsittelemättöminä purkuvesiin. Tämä aiheuttaa suuria virtaamavaihteluita, rantavyöhykkeen eroosiota ja heikentää vesi-en tilaa. Erilaisin hulevesien hallintamenetel-min hulevesiviemäriverkoston mitoitusta voi-daan pienentää, tulvimisherkkyyttä vähentää ja purkuvesistön kuormitusta vähentää. Uusis-ta hulevesien hallintamenetelmistä huolimatta maanalaisia putkijärjestelmiä tarvitaan edel-leen osana hulevesien hallinnan kokonaisrat-kaisua.

Salaojavesien johtaminen

Toinen merkittävä hulevesiviemäröinnin tehtä-vä on rakenteiden kuivatuksessa muodostuvi-en salaojavesien johtaminen. Suomen ilmas-to- ja maaperäolosuhteissa, missä rakenteiden kastumisen ja roudan aiheuttamat ongelmat ovat suuria, rakenteellisen kuivatuksen mer-kitys korostuu. Tällöin hulevesiviemärillä on etuja pintakuivatusjärjestelmiin verrattuna, koska vain harvoin salaojat pystytään purka-maan maastoon tai hulevesipainanteeseen toi-mintavarmasti. Sitä vastoin hulevesiviemäri on yleensä sopivalla syvyydellä tarvittavaan kui-vatustasoon nähden. Salaojien kytkeminen hu-levesiviemäriin takaa näin ollen varmemman purkureitin salaojavesille, mutta aiheuttaa myös ongelman: hulevesiviemäriverkoston tul-viminen on sallittua mitoituksen ylittävillä sa-teilla, kun taas rakenteellisen kuivatuksen tulisi toimia aina. Hulevesiviemäriverkoston tulvies-sa paluuvirtaus salaojia pitkin rakenteisiin on estetty kiinteistökohtaisilla takaiskuventtiileil-lä, jotka saattavat kuitenkin vanhemmiten la-kata toimimasta. Kiinteistön omistajan vastuu tontilla tapahtuvasta hulevesien johtamises-ta ja järjestelmien kunnossapidosta korostuu näissä tapauksissa. Ihannetilanteessa salaoja- ja perusvesi-en johtamiselle olisi omat putkensa, jonne ei johdettaisi hulevesiä lainkaan. Tällöin perus-vesijärjestelmän tulviminen olisi käytännössä mahdotonta eikä olisi riskiä rakenteiden kas-tumisesta. Jos ja kun hulevesien hallinnassa ja johtamisessa siirrytään kohti avoimia kui-vatusjärjesteliä, tulee hulevesiviemäröinnin tai täysin eriytetyn perus- ja salaojavesien joh-tamisen putkijärjestelmän tarpeellisuus pitää mielessä. Hulevesiviemäröinnistä ja rakenteellisesta kuivatuksesta löytyy tarkkaa tietoa ja ohjeis-tusta mm. seuraavista oppaista: InfraRyl 2006, Katu 90, Tiehallinnon ohjeet (1993) sekä Poh-jarakennus (RIL 95). Kolmessa ensin mainitus-sa on käsitelty yksityiskohtaisesti myös liiken-nealueiden suunnittelussa huomioon otettavia pintavesien hallintaan ja kuivatukseen liittyviä kysymyksiä.

190 191

14.6.2 Viemäröintijärjestelmät

Viemäröintijärjestelmät voidaan jakaa kahteen pääryhmään: erillisviemäröintiin ja sekaviemä-röintiin. Erillisviemäröinnissä hulevedet sekä rakenteiden kuivatusvedet johdetaan omassa putkistossaan erillään jätevesistä. Sekaviemä-röinnissä hule- ja kuivatusvedet johdetaan jä-tevesien kanssa yhteisissä putkistoissa. Toinen luokitteluperuste on hulevesivie-märien jako putki- ja avoviemäreihin. Putki-viemärit muodostuvat maanalaisista putkista, kaivoista ja näihin liittyvistä laitteista. Avovie-märit ovat sen sijaan maanpäällisiä, avonaisia kanavia kuten avo-ojia. Viemäröintiverkostot voivat sisältää sekä putki- että avoviemärei-tä, mutta seuraavassa keskitytään putkivie-märeistä muodostuviin verkostoihin. Huleve-den avoviemäreitä, jotka Suomen olosuhteissa ovat pääasiassa avo-ojia, on käsitelty yllä koh-dassa 14.3.

Erillisviemäröinti

Pääsääntöisesti Suomessa käytetään erillisvie-märöintiä, jossa hulevedet ja rakenteiden kui-vatusvedet johdetaan erillään jätevesistä. Uu-sille alueille rakennetaan kadunrakennuksen yhteydessä lähes poikkeuksetta hulevesivie-märöinti. Myös katujen tai putkistojen sanee-rauskohteissa hulevesiviemäröinti rakennetaan usein jälkikäteen. Erillisen hulevesiviemärin seurauksena erillisviemäröinti on yleisesti kal-liimpi toteuttaa kuin sekaviemäröinti. Ympä-ristönsuojelullisista syistä erillisviemäröinti on kuitenkin merkittävästi parempi ratkaisu. Eril-lisviemäriverkon rakennetta tontin rajalta aina verkoston purkupisteeseen on kuvattu seuraa-vassa.

Sekaviemäröinti

Ensimmäiset Suomeen rakennetut viemä-röintijärjestelmät olivat periaatteeltaan seka-viemäreitä. Uusia sekaviemäreitä ei Suomessa enää käytännössä rakenneta, mutta vanhois-sa kaupunkikeskustoissa on edelleen vanhoja sekaviemäröityjä alueita. Aikana, jolloin jäte-vedenpuhdistamoita ei vielä ollut, erillisviemä-röinnille ei ollut nykyisen kaltaista tarvetta. Sekaviemäröinnin ongelmana on, että rank-kasateiden tai kevätylivalunnan aikana suu-ret hulevesimäärät voivat aiheuttaa verkoston

kapasiteetin ylittymisen, koska verkostoja ei ole mitoitettu tällaisiin tilanteisiin. Kapasitee-tin ylittyessä sekaviemäriverkkoihin rakenne-tut tulvakynnykset päästävät ylimääräiset vie-märivedet tarkoituksella suoraan maastoon tai vesistöön, jotta vedet eivät tulvisi kaduille ja rakennuksiin. Tulvivat sekaviemärit voivat ai-heuttaa myös huomattavia vahinkoja raken-nuksille sekä hajuhaittoja. Tulvariskin ja tulvimisen aiheuttamien hait-tojen takia sekaviemäröinnistä pitäisi yleises-ti ottaen pyrkiä eroon. Tämä on kuitenkin kus-tannusten ja rakennustöiden vaikeuden takia haastavaa vanhoilla keskusta-alueilla. Laajojen saneerausten yhteydessä siirtymistä erillisvie-märöintiin tulee kuitenkin harkita.

14.6.3 Verkoston rakenne

Hulevesiviemäriverkoston katsotaan alkavan kiinteistön tarkastuskaivosta ja päättyvän pis-teeseen, jossa verkosto purkaa vedet purkuve-siin tai valittuun purkupisteeseen maastossa. Verkoston purkupisteenä voi toimia esimerkik-si maastonpainanne, avo-oja tai noro, puro, joki tai järvi. Viemäriverkosto muodostuu pää-asiassa erilaisista kaivoista ja viemäriputkista, joiden lisäksi siihen kuuluu erilaisia laitteita: venttiilejä, ylivuotorakenteita, pumppaamoita ja muita erikoisrakenteita. Verkoston materi-aaleja, rakenteita ja laitteita on kuvattu yksi-tyiskohtaisemmin jäljempänä. Hulevesiviemä-reitä ja laitteita sijoitetaan myös kiinteistöjen alueelle, mutta ne ovat osa tonteilla tapahtu-vaa kuivatusta ja hulevesien johtamista, jota käsitellään tämän oppaan osioissa 18–20. Verkostoon kuuluvat viemäriputket voidaan luokitella hierarkkisesti yhdys- eli viiksijohtoi-hin ja tontti-, kokooja-, pää- ja runkoviemä-reihin, joista runkoviemäri on putkikooltaan ja yläpuoliselta viemäröintialueeltaan suurin. Runko- ja pääviemärit sijoitetaan yleensä pää-kaduille ja vastaavasti kokooja- ja tonttiviemä-rit katuhierarkian mukaisesti kokoojakaduille ja tonttikaduille. Putket yhdistetään toisiinsa kaivoilla, jotka voidaan luokitella hulevesikai-voihin, tarkastuskaivoihin ja näitä pienempiin tarkastusputkiin. Hulevesikaivot voivat olla tyypiltään perinteisiä ritiläkannellisia kaivoja tai reunakiveyksen yhteyteen sijoittuvia kita-kaivoja. Hulevesikaivot yhdistetään verkoston

tarkastuskaivoihin yhdys- eli viiksijohdoilla. Tarkastuskaivot palvelevat putkiston kunnos-sapitoa ja ne on varustettu tyypillisesti umpi-kansilla. Hulevesikaivot sijoitetaan yleensä maaston tai kadun tasauksen alimpiin kohtiin ja niiden tehtävänä on johtaa pintavalunta maan alle hulevesiviemäriverkkoon. Hulevesikaivo voi-daan kuitenkin sijoittaa ylemmäksi silloin, kun sen lähelle toteutetaan imeytys- tai suodatus-alue, josta on salaojakuivatus hulevesiviemä-riin ja kaivo toimii ylivuotona. Hulevesikaivojen sijoittaminen suoraan vie-märilinjaan on yksinkertaisinta ja niin voidaan toimia kokooja- ja tonttiviemäreissä, joissa kaivon yläpuolinen viemäröintialue on kool-taan pieni. Pää- ja runkoviemäreiden huleve-sikaivot on usein syytä sijoittaa viemärilinjasta erilleen ja yhdistää niin sanotulla viiksiputkel-la viemärilinjan tarkastuskaivoon, jotta huleve-sikaivon mahdollinen tukkeutuminen ei johtai-si koko viemärilinjan tukkeutumiseen. Yleisen nyrkkisäännön mukaan yhtä hulevesikaivoa

kohti tulee olla enintään 500–800 m2 päällys-tettyä pintaa. Tarkastuskaivot sijoitetaan kaik-kiin viemärilinjan pysty- ja vaakataitteisiin, alusrakenteen oleellisiin muutoskohtiin ja joka tapauksessa vähintään 50–80 metrin välein. Tarkastuskaivojen välillä viemäri rakennetaan suoraksi, mikä helpottaa putkien kunnon val-vontaa ja ylläpitoa. Kiinteistöjen kattovedet ja rakenteiden kui-vatuksesta syntyvät salaojavedet voidaan ke-rätä tontin sisäisen hulevesiviemäröinnin kaut-ta tontilla sijaitsevaan tarkastuskaivoon. Se yhdistetään katualueella sijaitsevasta hule-vesiviemäriverkosta osoitettuun hulevesi- tai tarkastuskaivoon (hulevesiviemärin liitoskoh-ta). Paluuvirtaus hulevesiviemäriverkosta sa-laojia pitkin rakenteisiin on estetty kiinteistö-kohtaisilla takaiskuventtiileillä, jotka sijaitsevat yleensä tontilla tarkastuskaivon läheisyydessä. Hulevesiviemäriverkon rakennetta tontin tarkastuskaivolta viemäriverkon purkupistee-seen on havainnollistettu alla kuvassa 14-58.

Kuva 14-58 Hulevesiviemäriverkoston rakenne tontilta vesistöön (FCG).

192 193

14.6.4 Mitoitus

Hulevesiviemäri on tarkoitettu veden johtami-seen, jolloin mitoitusperusteena on sateen ai-heuttama hulevesivirtaama valitulla toistuvuu-della. Hulevesiviemäri suunnitellaan siten, että se pystyy johtamaan ilman padotusta valitun mitoitustilanteen aiheuttaman virtaaman, mikä yleensä on 1/2a…1/10a toistuvuudella esiinty-vän sateen aiheuttama. Hulevesiviemäröinnin mitoitusta on käsitelty tarkemmin tämän op-paan osiossa15 Hulevesiviemäreiden mitoitus.

14.6.5 Materiaalit,rakenteet ja laitteet

Putket ja yhteet

Hulevesiviemärit tehdään suunnitelmien mu-kaisesti käyttäen uusia laadultaan hyviä ja jat-kuvan laadunvalvonnan piirissä olevilta val-mistajilta hankittuja putkia, yhteitä ja osia. Kaikissa putkissa tulee olla niitä koskevan stan-dardin mukaiset merkinnät. Hulevesiverkostot rakennetaan samoilla vaatimuksilla kuin jäte-vesiviemärit, niin tiiveydeltään kuin muiltakin vaatimuksiltaan, sillä niiden tulee olla tiiviitä muun muassa johdettaessa pohjavesialueilta likaisia tai suolapitoisia vesiä. Hulevesiviemä-reitä voidaan joskus tarvita tilapäisesti myös jätevesien johtamiseen. Materiaaleista ja työ-ohjeista löytyy lisätietoa InfraRyl 2006:sta.

Viettoviemäreissä voidaan käyttää voimas-saolevien standardien mukaisia polyvinyylik-loridiputkia (PVC-putkia), polyeteeniputkia (PE-putkia), polypropeeniputkia (PP-putkia) ja näiden yhteitä sekä voimassa olevien normien (Betoniputkinormit 2001) mukaisia betoniput-kia ja niiden liitososia.

Paineviemäreissä voidaan käyttää muovi-putkia ja valurautaputkia sekä matalapaineisis-sa viemäreissä ja erityisolosuhteissa myös be-toniputkia. Muoviputkina tulevat kysymykseen voimassa olevien standardien mukaiset polyvi-nyylikloridiputket (PVC-putket; EN ISO 1452), polyeteeniputket (PE-, PEH- ja PEM-putket; EN 12201) ja polypropeeniputket (PP-putket) sekä näiden yhteet. Paineiskujen ja alipaineen takia putkien paineluokan tulee olla PN 10, vaikka staattinen nostokorkeus olisikin huomattavasti

alempi. Alipaine voi myös irrottaa PVC-salkojen kumitiivisteet putken sisälle, mikäli asennusta ei ole tehty oikein. Paineviemäreissä käytettävien valurauta-putkien tulee olla pallografiittivalurautaputkia(SG-valurautaputkia), jotka täyttävät voimas-sa olevan standardin vaatimukset. Ulkopuoli-sen pintakäsittelyn vähimmäisvaatimuksena on tehtaalla suoritettu sinkitys ja kuumabitu-mikäsittely. Sisäpuolinen pintakäsittely mää-ritellään suunnitelmassa. Valurautaputkien muotokappaleina käytetään valmistajan suo-sittelemia tehdasvalmisteisia putkiyhteitä tai suunnitelman mukaisesti tehtyjä osia. Materi-aalin ja pintakäsittelyn tulee yleensä olla sama kuin putkilla. Sellaisia putkia, joiden laatuvaa-timuksia ei ole määritelty standardissa tai nor-meissa, käytetään vain erikseen sovittaessa suunnitelman ja putkien valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Salaojaputket ovat oleellinen osa hulevesi-verkostoon perustuvaa alueellista kuivatusjär-jestelmää. Salaojissa käytetään standardien mukaisia PVC-, PP- ja PE-putkia ja niiden yh-teitä. Pinnoitetun kierresaumatun teräsputken käyttö osana hulevesiverkostoa voi tulla kysy-mykseen varsinkin suurilla putkikokoluokilla.

Kaivot

Tavallisesti tarkastuskaivot rakennetaan erik-seen umpikannellisena ja pohjat muotoiltuina. Hulevedet kerätään erillisillä syöksy- eli hule-vesi- eli ritiläkaivoilla, joissa on yleensä sak-kapesät. Niihin liitetään myös kadun salaojat. Ritiläkaivot voidaan varustaa tarvittaessa ns hajulukolla, jonka tehtävänä on estää öljyn, lehtien ja muiden roskien pääsy hulevesiver-kostoon ylläpidon helpottamiseksi. Hajulukko on sekavesiviemäriin liitettäessä pakollinen. Ritiläkaivon sijasta voidaan käyttää kita-kaivoa, johon kadun kuivatusvedet ohjautuvat reunakivessä olevan aukon kautta. Kitakaivo-jen tukkeutumisherkkyys on pienempi kuin riti-läkaivojen. Hulevesien johtaminen kadulta vie-märiin voidaan tukkeutumisalttiissa kohdassa varmistaa kitakaivojen avulla kuten kuvassa 14-59.

Betonikaivojen rakentamisessa käytetään voimassaolevien betoniputkinormien mukaisia tehdasvalmisteisia pohjaelementtejä, kaivo-

Kuva 14-59 Ritiläkaivon toiminta on varmis-tettu tukkeutumisalttiissa kohdassa kitakaivol-la (Pekka Laakkonen).

renkaita ja korotusrenkaita. Kansistojen tyyppi ja kuormituskestävyys määritellään suunnitel-missa käyttökohteen mukaan.

Muovisina tarkastuskaivoina käytetään tehdasvalmisteisia, standardin EN 13598-2 (varsinaiset jätevesikaivot) ja NPG PS 115 (hu-levesikaivot)mukaisesti tehtyjä kaivoja, joiden kansistojen tyyppi ja kuormituskestävyys mää-ritellään suunnitelmissa.

Käytön kannalta parhaita kansistoja ovat ns. säädettävät kansistot, joiden säätötarkkuus päällystystöiden osala on paras. Kannen ke-hys on säädettävissä tarkasti ympäröivään ka-dun pintaan nähden. Korokerengasratkaisuissa kansi joudutaan yleensä säätämään lähimpään sopivaan korkeuteen, jolloin ympäröivän ka-dun pintaan nähden saattaa jäädä kuoppa. Ai-kaa myöten liikenteen dynaaminen kuormitus aiheuttaa helposti ns. kolisevia kansia tarkas-tus- ja ritiläkaivoissa. Hulevesiverkon tarkastusaivojen pohjan oi-kealla muotoilulla voidaan vähentää käyttöhäi-riöitä Kuvassa 14-60 on esimerkki betonisen kaivon pohjan onnistuneesta muotoilusta.

Kuva 14-60 Betonisen tarkastuskaivonpohjan muotoilu (Pekka Laakkonen).

14.6.6 Pumppaamot

Hulevesipumppaamot ovat perusratkaisultaan samanlaisia kuin jätevesipumppaamot. Hule-vesimäärät ovat usein suuria ja pumppaamoi-na voidaan käyttää myös muunlaisia pump-paamoita, esimerkiksi pengerpumppaamoiden tyyppisiä potkuripumpuilla varustettuja pump-paamoita. Hulevesipumppujen läpäisykyky voi olla pienempi kuin jätevesipumpuilla, sillä hule-vesistä aiheutuva tukkeumariski on vähäisem-pi. Pumppaamoiden valvonta on syytä liittää kaukovalvontajärjestelmään. Pumppaamot va-rustetaan vähintään kahdella pumpulla toimin-tavarmuuden takia. Pumppaamot varustetaan sisätilaan asennettavilla takaiskuventtiileillä. Ensisijaisesti käytetään pallotakaiskuventtiile-jä. Erikseen on tarkasteltava jäätymisriskiä, jota voidaan välttää perustamalla pumppaamo ja pumppaamosta lähtevät viemärit routimis-rajan alapuolelle. Jos pumppaamosta lähtevät viemärit asennetaan routarajan yläpuolelle, joudutaan pumppaamosta poistamaan takais-kuventtiili tai huolehtimaan paineviemärin tyh-jennyksestä jollain muulla tavalla – esimerkiksi tekemällä tyhjennysreikä paineputkeen. Pump-paamon kansi ja yläosan vaippa tulee läm-pöeristää ja paineviemäri voidaan myös läm-pöeristää sekä käyttää sähkövastuksia, joilla jäätymisriskiä voidaan pienentää. Hulevesipumppaamon ja jätevesipumppaa-mon merkittävin ero on että hulevesipump-paamon mitoituksessa sallitaan lyhytaikainen

194 195

tulviminen pumppaamon ympäristössä – esi-merkiksi alikulussa. Myös ylivuotokynnys voi-daan tilanteen mukaan rakentaa verkostoon. Hulevesipumppaamoon tulevaan putkeen voi-daan tarvittaessa rakentaa sakkapesällinen

Kuva 14-61 Esimerkki hulevesipumppaamosta (FCG).

14.6.7 Verkoston takaisku- venttiilit ja jäätymissuojat

Takaiskuventtiileitä tai takaisinvirtauksenes-tolaitteita käytetään purkuputkien päässä, jos epäillään tulvaveden nousevan verkostoon ja aiheuttavan vahinkoa ympäristölle. Takaisku-venttiileitä tai takaisinvirtauksenestolaittei-ta voidaan käyttää myös verkostossa maan pinnan alemmissa kohdissa estämässä veden nousemista alhaalla oleviin kohteisiin. Takai-sinvirtauksenestolaitteet ovat yleensä itse sul-keutuvia sulkulaitteita.

14.6.8 Hulevesien johtaminen jätevedenpuhdistamolle

Hulevesien johtamista jätevesiviemäriin tulisi pääsääntöisesti välttää, koska hulevesien suu-ri määrä, jäteveteen verrattuna laimeat kiin-toaine- ja ravinnepitoisuudet sekä (sulamisve-sien) alhainen lämpötila aiheuttavat häiriöitä jätevesiviemäriverkostossa ja jätevedenpuh-distamolla. Poikkeuksena ovat vanhojen kes-kusta-alueiden sekaviemäröidyt alueet, minkä lisäksi suunniteltua ja järjestelmällistä hule-vesien johtamista jätevesiviemäriin edellyte-tään joiltakin erityistoiminnoilta, esimerkik-si jätteenkäsittelyltä. Tällaisilla toiminnoilla on oltava ympäristölupa, jonka ehdoissa voidaan määrätä toiminnon alueella muodostuvien hu-levesien johtamisesta jätevesiviemäriin ja jäte-

vedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Suuret het-kelliset virtaamat johdetaan viemäriverkostoon yleensä tasausaltaan kautta. Tavanomaisten hulevesien käsittely erillisil-lä hulevedenpuhdistamoilla ei ole tarpeellista. Hulevesien laadun hallinta tulisi ratkaista ha-jautetulla järjestelmällä hyödyntäen aiemmin tässä osiossa käsiteltyjä hulevesien hallintatoi-mia. Hulevesien hallinta tulee suunnitella ja to-teuttaa kokonaisuutena, jossa otetaan huomi-oon niin määrälliset kuin laadulliset tekijät ja koko käsittelyketju syntypaikoilta purkuvesis-töön asti. Sadetapahtuman alussa esiintyvien, laadul-taan huonoimpien ns. first flush -vesien joh-tamista jätevesiviemäriverkkoon on toisinaan ehdotettu toteutettavaksi siten, että huleve-det johdetaan virtauksensäätöjärjestelmään, joka mahdollistaa hulevesivalunnan alkuosan johtamisen viemäriin. Raja-arvona olevan vir-taaman ylityttyä hulevedet johdetaan ohivir-tausjärjestelmän avulla perinteisesti huleve-siviemäriverkkoon. Tämä voisi olla tehokas menettely karkeiden epäpuhtauksien osalta, jotka huuhtoutuvat sadetapahtuman alussa. Sen sijaan liukoisten epäpuhtauksien – kuten metallien – huuhtoutumisen on todettu olevan varsin tasaista koko sadetapahtuman ajan (Sil-lanpää et. al), jolloin niiden osalta erotinjärjes-telmän hyödyt jäisivät pienemmiksi. Tällaisen menetelmän laajamittaisen käy-tön ongelmaksi voisi muodostua virtauksen-säätölaitteistojen ylläpidon ja huollon tarve esimerkiksi jos koko kaupungin keskusta-alue varustettaisiin tällaisilla järjestelmillä. Toisaalta käsittely jätevedenpuhdistamolla on suositel-tavaa etenkin riskikohteissa, jos ei ole muuta mahdollisuutta käsitellä hulevesiä. Nykyäänkin jätevesiviemäriverkkoon päätyy suuria määriä hulevesiä verkoston vuotovesinä. Etenkin ke-väisin jätevesiverkoston ja -puhdistamoiden kapasiteetti voi ylittyä vuotovesien takia. Täl-löin tarkoituksellinen hulevesien johtaminen verkostoon ei ole järkevää. Toisaalta jos jäte-vesiviemäreihin päätyvien vuotovesien mää-rää saadaan vähennetyksi saneeraustoimenpi-teillä, verkoston ja puhdistamon kapasiteettia voisivapautuariittävästifirstflush-vesienon-gelmattomaan johtamiseen ja puhdistukseen jätevesien mukana.

14.7 Varautuminen erityistilanteisiin

Hulevesien hallintatoimenpiteet suunnitel-laan ja mitoitetaan tietyn sadetapahtuman

aiheuttamaa hulevesivirtaamaa ja -määrää varten. Hydrologisia mitoitusperusteita (satei-den rankkuuksia ja sadetapahtumien toistu-vuuksia) on käsitelty tämän oppaan osiossa 11 (Hydrologia ja hulevesien määrään vaikutta-vat tekijät). Mitoitusperusteena on yleensä sa-detapahtuman toistuvuus, joka valitaan suun-niteltavan järjestelmän toimintaperiaatteen ja ympäristön asettamien vaatimusten mukaan. Hulevesien alueelliset hallintamenetelmät mi-toitetaan yleensä alle kymmenen vuoden vä-lein toistuville sadetapahtumille, koska yli-mitoitus ei ole kustannusten tai järjestelmien toimivuuden kannalta järkevää. Poikkeavat ti-lanteet voidaan sitä vastoin hallita esimerkik-si suunnitelluilla tulvareiteillä tai tilapäisillä tul-va-alueilla. Olipa mitoitus mikä tahansa, aina voi esiin-tyä sadetapahtuma, jonka aiheuttama hule-vesivirtaama tai -määrä ylittää järjestelmän kapasiteetin ja johtaa tulvimiseen. Hulevesi-viemäriverkon mitoitusperuste on yleensä ker-ran 2–3 vuodessa esiintyvä rankkasade. Tätä intensiivisemmät sateet aiheuttavat huleve-siverkoston tulvimisen, mikä on sallittua. Mi-toituksen ylittyessä hulevesi kohoaa putki-viemäreistä hulevesi- tai tarkastuskaivojen kautta maan pinnalle ja leviää lähiympäris-töön. Maan pinnalla hulevedet etenevät kor-keuserojen mukaisesti helpoimmalle reitille eli yleensä suuntaan, jossa pinnan kaltevuus on suurin. Yksinkertaisimmillaan tulvareittinä voi toimia reunakivetty katu tai viheralueella ole-va painanne, jonne vedet lammikoituvat ennen purkautumistaan eteenpäin. Toisaalta hallitse-mattomaksi tulvareitiksi voi muodostua myös luiska lähimpään alikulkukäytävään tai maan-alaiseen pysäköintitilaan, jolloin tulvimisen haittavaikutukset ovat ilmeiset. Tarkimmin ääritilanteisiin tuleekin varautua tiiviisti rakennetuilla alueilla, tunneleiden ja ar-vokiinteistöjen läheisyydessä sekä alueilla, joil-la kiinteistöt ovat korkeusasemaltaan katuja ja muita yleisiä alueita alempana. Usein merkit-tävimmät tulvariskit liittyvät suuria virtaamia johtaviin hulevesiviemäriverkon pää- ja runko-linjoihin, mutta tapauskohtaisesti pienikokoi-

kaivo hiekanerotusta varten. Pumppaamon si-säiseen putkistoon on suositeltavaa asentaa huuhteluyhde paineputken puhdistamiseksi. Kuvassa 14-61 on esimerkki hulevesipumppaa-mosta.

196 197

senkin viemärilinjan tulvimisella voi olla suu-ret haittavaikutukset. Mikäli tulvavesiä ei voida johtaa hallitusti maanpäällisiä reittejä pitkin vesistöön, voidaan rakentaa myös erityisiä tul-valle mitoitettuja purkuputkia, jotka kykenevät johtamaan suuria vesimääriä. Tulvareittien mitoituksessa käytetään sel-västi harvemmin toistuvia rankkasadetilanteita kuin perinteisen hulevesiviemäriverkoston tai hulevesijärjestelmien mitoituksessa. Hyväk-syttävä tulvimisen toistuvuus valitaan kohteen riskitason perusteella – esimerkiksi kerran 100 tai 200 vuodessa. Eri kohteissa tulvareiteillä on erilaisia merkityksiä, joten niitä tulee tarkastel-la aina tapauskohtaisesti. EU:n tulvadirektiivin toimeenpanemiseksi Suomen ympäristökeskus (Koistinen & Jylhä 2010) on antanut suosituk-sen kerran 100 vuodessa toistuvien rankkasa-teiden käytöstä hulevesitulvariskien arvioinnis-sa. Osana maankäytön suunnittelua ja siihen liittyvää hulevesien hallinnan suunnittelua tu-

lee valuma-alueelle laatia tulvareittitarkastelu. Tulvareittitarkastelussa selvitetään huleveden kulkureitit tilanteessa, jossa hulevesijärjes-telmien mitoitus on ylittynyt. Saatavilla oleva korkeusaineisto ei yleensä ole riittävän tarkkaa määrittelemään täsmällisesti tulvariskin koh-teena olevia rakennuksia tai rakenteita, mut-ta jo kaavoituksen pohjakartta-aineisto (nk. kantakartta, mittakaava 1:2000) riittää osoit-tamaan mitä reittiä tulvavesi etenee. Kanta-kartan tarkkuudella voidaan myös määritellä todennäköisimmät ongelmakohdat eli katuja tai viheralueita alempana olevat tontit, aliku-lut jne. Tulvareittitarkastelu tulisi ulottaa muo-dostumisalueelta purkuvesistöön tai sellaiseen maastonkohtaan, jossa tulvavedet eivät aiheu-ta mainittavaa haittaa. Tarkastelun tuloksena tuotetaan tulvareittikartta, jossa on osoitettu veden kulkureitit maanpinnalla sekä mahdol-liset riskikohteet. Esimerkki tulvareittitarkas-telusta on esitetty kuvassa 14-62 ja esimerkki tulvareittikartasta kuvassa 14-63.

Kuva 14-62 Esimerkki tulvareittitarkastelusta (FCG).

Kuva 14-63 Esimerkki tulvareittikartasta (FCG).

Tulvareittitarkastelu tulisi tehdä mahdolli-simman varhaisessa vaiheessa suunnitte-lua, mielellään osana maankäytön suunnitte-lua osayleiskaavatasolla. Tällöin voidaan vielä asemakaavavaiheessa vaikuttaa tasauksiin tonteilla ja yleisillä alueilla vähiten haittaa ai-heuttavan ratkaisun saavuttamiseksi. Tulvareit-titarkastelun perusteella voidaan myös suun-niteltujen hulevesien hallintatoimenpiteiden mitoitusta tarkistaa, jos niillä todetaan olevan alun perin suunnitellun toiminnan lisäksi tulva-suojelullista merkitystä. Ainakin hulevesiraken-teiden menetelmien suunnittelussa on otettava huomioon, että rakenteet kestävät järjestel-män läpi ohjautuvat mitoituksen selvästi ylit-tävät virtaamat. Tulvien hallintaa osana maan-käytön suunnittelua on käsitelty tämän oppaan osiossa 8 (Maankäytön suunnittelu).

14.8 Kustannukset

Hulevesien hallintamenetelmien kustannuk-set vaihtelevat suuresti menetelmän tyy-

pistä, mitoituksesta, maaperäolosuhteista sekä tavoitellusta esteettisyydestä riippuen. Alla taulukoissa 14-5 – 14-7 on esitetty kes-kimääräisiä, yksikkökustannusten perusteella laskettuja toteutuskustannuksia erilaisille hal-lintamenetelmille. Kustannukset ovat suuntaa antavia eikä niitä tule käyttää suoraan inves-tointilaskelmien pohjana. Kustannustaso on si-dottu vuoteen 2010, maarakennuskustannus-indeksiin 121 (heinäkuu 2010).

198 199

Menetelmä

Läpäisevät päällysteet; kennosora tai reikäkiveys

Imeytyskaivanto

Imeytyspainanne

Menetelmä

Hulevesilammikko

Rakennettu allas

Hulevesikosteikko

Menetelmä

Viherpainanteet

Rakennetut kanavatja norot

Kivetyt painanteetja kourut

Kustannus

Pintamateriaali asennettuna30–50 €/m2

Esikäsittelynäpintavalutuskaista: 140 €/m3 hulevettä

Esikäsittelynä tasauskaivo (betoninen EK-kaivo):370 €/m3 hulevettä

Imeytyspainanne,rakennettu varastointi/ imeytyskerros: 190 €/m3 hulevettä

Imeytyspainanne,ei varastointi/imeytys-kerrosta: 90 €/m3 hulevettä

Kustannus

noin 40 €/pinta-m2

noin 320 €/ pinta-m2

noin 20 €/pinta-m2

Kustannus

Kapea painanne pohjapadoilla, leveys 3 m, syvyys 0,4 m: 40 €/m

Leveä painanne maapadoilla,leveys 7 m, syvyys 1 m: 90 €/m

Esimerkki 1 (kuva 14-9): 480 €/m

Esimerkki 2 (kuva 14-10): 420 €/m Esimerkki 3 (kuva 14-11): 190 €/m

Kourulaatta, betonia: 25 €/m

Vesikouru betonikivistä: 20 €/m

Vesikouru graniittikivistä: 45 €/m

Painanne betonikivistä: 25 €/m

Huomattavaa

Rakenteen kokonaiskustannus määräytyy rakennekerrosten ja pohjamaan perusteella

Kustannukset on laskettumenetelmille, joiden mitoitus-tilavuus on 10 m3

Kustannukset on laskettumenetelmille, joiden mitoitus-tilavuus on 10 m3

Huomattavaa

Hoidetussa puistossa, maankaivua 0,75 m3/lammikko-m2, pintanurmetettu ja kivetty, purkukaivo

Maankaivua 0,75 m3/lammikko-m2, graniittilaattaverhoilu

Maankaivua 0,5 m3/kosteikko-m2, pinta nurmetettu, pensasistutuksia

Huomattavaa

Painanne maaleikkauksessa

Maaleikkauksessa

Hulevesien vähentämismenetelmät Hulevesien viivyttämismenetelmät

Hulevesien johtamismenetelmät

Taulukko 14-5 Hulevesien vähentämismenetelmien toteutuskustannuksia.

Taulukko 14-7 Hulevesien viivyttämismenetelmien toteutuskustannuksia.

Taulukko 14-6 Hulevesien johtamismenetelmien toteutuskustannuksia.

Rakenteellisten suodattimien ja öljynerottimi-en kustannukset määräytyvät täysin mitoituk-sen perusteella eikä niitä ole tästä syystä pyrit-ty yleistämään.

14.9 Menetelmän valinta

Lähtökohtaisesti hulevesien hallinta tulisi to-teuttaa siten, että sillä pyritään sekä mää-

rällisten että laadullisten haittojen ehkäisyyn mahdollisimman lähellä syntypaikkaa. Tuota-essa hallintatoimet tonttien ja korttelien sisälle tai katutilaan saavutetaan rakenteellisesti pie-nemmillä toimenpiteillä tehokkaampi vaikutus kuin suurilla keskitetyillä järjestelmillä. Hulevesien hallintamenetelmien valintaan vaikuttaa eniten hulevesien hallintatarpeen luonne ja laajuus, mikä määräytyy tapaus-kohtaisesti, sekä maankäyttö, johon hulevesi-en hallintamenetelmät on sovitettava. Lisäksi valintaan vaikuttavat useat suunnittelualueen ominaisuudet, esimerkiksi maaperän laatu, alueen kaltevuus ja pinnanmuodot. Toisaal-ta myös kaupunkikuvalliset ja esteettiset ta-voitteet sekä hyötykäytön näkökulmat ohjaa-vat menetelmien valintaa mm. maanpäällisten ja maanalaisten järjestelmien välillä. Hallinta-menetelmien valintaan voidaan luoda suunta-viivoja jo strategisella tasolla esimerkiksi kun-tien hulevesistrategioissa ja -ohjelmissa. Valuma-alueen maankäytön laadusta ja purkuvesistön tilasta riippuvat menetelmien

todelliset vaikutukset. Esimerkiksi kohtuullisen luonnonmukaisilla valuma-alueilla tai hyvä-kuntoisten vesistöjen läheisyydessä on järke-vää toteuttaa pienimuotoisia hulevesien kä-sittely- ja hallintatoimenpiteitä. Sitä vastoin maankäytöltään täysin rakennetuilla alueilla on järkevämpää keskittyä suurimpien haitto-jen ehkäisyyn, koska alueiden vesitasapainoa ei millään hulevesien hallintamenetelmillä saa-da palautetuksi lähellekään luonnontilaa. Hallintamenetelmät tulee valita siten, että ne muodostavat yhdessä parhaan mahdollisen kokonaisuuden. Vain yhtä menetelmää käyt-tämällä ei yleensä pystytä täyttämään kaikkia hallinnan tarpeita kustannustehokkaasti, vaan joko määrällinen tai laadullinen hallinta koros-tuu tai järjestelmän vaatima tilavaraus kas-vaa kohtuuttoman suureksi. Yhdistämällä usei-ta erilaisia hallintamenetelmiä ja sijoittamalla ne hajautetusti voidaan paremmin toteuttaa sekä laadullisen että määrällisen hallinnan ta-voitteet sekä pienentää yksittäisen menetel-män mitoitusta. Tiiviisti rakennetuilla alueilla ei välttämättä ole tilaa luonnonmukaisten hal-lintamenetelmien hajautettuun sijoittamiseen, vaan hulevedet kerätään ja johdetaan pois keskitetysti hulevesiviemäriverkolla. Tällöin-kin hulevesiä voidaan silti käsitellä laadullises-ti ja hallita määrällisesti sijoittamalla verkoston purkupäähän esimerkiksi allas- tai kosteikko-järjestelmä. Oheisissa taulukoissa 14-8 – 14-12 on esi-tetty yhteenvetoja, joita voidaan käyttää apu-na hulevesien hallintamenetelmien valinnassa. Taulukoissa on arvioitu menetelmien tehok-kuutta ja ominaisuuksia kolmijakoisella as-teikolla. Taulukoilla pyritään tuomaan esille

200 201

varteenotettavimmat vaihtoehdot. Hallintame-netelmät valitaan ja suunnitellaan tarkemmin tapauskohtaisesti ottaen huomioon kohteen erityispiirteet ja reunaehdot. Taulukossa 14-8 on esitetty menetelmien tehokkuutta hulevesien määrällisessä hallin-nassa seuraavin kriteerein:

Hulevesien vähentäminen

Läpäisevät päällysteet Viherkatot Imeytyskaivannot Imeytyspainanteet

Hulevesien johtaminen

Kourut Viherpainanteet Rakennetut kanavat ja purot

Hulevesien viivyttäminen

Kosteikot Lammikot Viivytyspainanteet Viivytyskaivannot ja -säiliöt

Hulevesien vähentäminen

Läpäisevät päällysteet Viherkatot Imeytyskaivannot Imeytyspainanteet

Hulevesien johtaminen

Kourut Viherpainanteet Rakennetut kanavat ja purot

Hulevesien viivyttäminen

Kosteikot Lammikot Viivytyspainanteet Viivytyskaivannot ja -säiliöt

Hulevesitulvienestäminen

112A

2

12A

2A

3322

Kiintoaine

3E33

122

3332

Virtaamantasaaminen ja

eroosion ehkäisy

2223

122

3333

Kokonaisfosfori

3E33

121

3321

Imeytyminen ja pohjaveden

muodostuminen

3132

12B

1

2B

2B

2B

1C

Kokonaistyppi

2E22

111

2211

Hulevesien määrällinen hallinta Hulevesien laadullinen hallinta

Taulukko 14-8 Menetelmien tehokkuus hulevesien määrällisessä hallinnassa. Taulukko 14-9 Menetelmien tehokkuus hulevesien laadullisessa hallinnassa.

3 Merkittävä positiivinen vaikutus 2 Keskitasoinen positiivinen vaikutus 1 Alhainen positiivinen vaikutus A Jos rakenteen yhteyteen on varattu viivytystilavuutta B Edellyttää maaperältä kohtalaista vedenläpäisyä, muutoin alhainen vaikutusC Umpinainen säiliö tai heikosti läpäisevä maaperä, hyvin läpäisevässä maaperässä keskitasoinen vaikutus

3 Hyvä puhdistuskyky, 65-100% 2 Keskitasoinen puhdistuskyky, 30-65% 1 Alhainen puhdistuskyky, 0-30% E Ei elevantti

Menetelmien tehokkuus on arvioitu eri käsikirjoissa,2,3

ilmoitettujen arvojen perusteella.

Taulukossa 14-9 on käsitelty menetelmien te-hokkuutta hulevesien laadullisessa hallinnassa. Kaikilla hulevesien hallintamenetelmillä voi-daan jossain määrin vaikuttaa huleveden laa-tuun epäpuhtauksia poistamalla, mutta puh-distusteho vaihtelee suuresti eri menetelmien välillä. Taulukossa on esitetty menetelmien te-hokkuus kiintoaineen, fosforin ja typen puhdis-tamisessa.

2 US EPA. 1993. Handbook of urban runoff pollution prevention and control planning. EPA 625-R-93-004. Washington, DC.3 Pennsylvania stormwater best management practices manual. 2006.http://www.dep.state.pa.us/dep/deputate/watermgt/wc/subjects/stormwatermanagement/

• suurtenhulevesitulvienestäminen,eli toimintavarmuus poikkeuksellisissa oloissa;• virtaamantasaaminenjaeroosionehkäisy, eli keskimääräinen hulevesivirtaaman ja virtausnopeuden hallintakyky; ja• imeytyminenjapohjaveden muodostuminen,eli menetelmän kyky vähentää huleveden määrää imeyttämällä.

202 203

Hulevesien vähentäminen

Läpäisevät päällysteet Viherkatot Imeytyskaivannot Imeytyspainanteet

Hulevesien johtaminen

Kourut Viherpainanteet Rakennetut kanavat ja purot

Hulevesien viivyttäminen

Kosteikot Lammikot Viivytyspainanteet Viivytyskaivannot ja -säiliöt

Hulevesien vähentäminen

Läpäisevät päällysteet Viherkatot Imeytyskaivannot Imeytyspainanteet

Hulevesien johtaminen

Kourut Viherpainanteet Rakennetut kanavat ja purot

Hulevesien viivyttäminen

Kosteikot Lammikot Viivytyspainanteet Viivytyskaivannot ja -säiliöt

3333

233

3331

2212

122

2322

3232

333

2232

1E11

333

2222

2E22

132

3311

2222

222

2222

2232

212

2223

1E11

322

2222

1221

112

1123

1E11

322

2222

1211

22B

1

2B

2B

2B

2

2222

322

2222

3322

322

1223

1E22

333

3332

Menetelmien soveltuvuus eri maankäyttötyypeille Hulevesien hallintamenetelmien toteutusta rajoittavia tekijöitä

Taulukko 14-10 Menetelmien soveltuvuus eri maankäyttötyypeille. Taulukko 14-11 Hulevesien hallintamenetelmien toteutusta rajoittavia tekijöitä.

3 Sopii hyvin2 Soveltuu osittain tai tietyin ehdoin1 Soveltuu harvoin tai ei ollenkaanE Ei relevantti

A) Jos liikennealueet sijaitsevat pohjavesialueella tai liikennemäärät ovat huomattavia, ovat ne hotspot-alueita B) Hyväksyttävä vaihtoehto jos imeytyminen on vähäistä C) Hotspot-alueet ovat kemikaalipäästön riskin aiheuttavia toimintoja, kuten huoltoasemia tai teollisuutta.

3 Yleensä ei ole rajoittava tekijä2 Rajoitukset voidaan välttää huolellisella suunnittelulla1 Huomattava rajoittava tekijäE Ei relevantti

Taulukossa 14-10 on esitetty menetelmien ylei-nen soveltuvuus erilaisten maankäyttömuo-doilla. Arviointi perustuu lähinnä menetelmi-

en tilantarpeeseen ja eri maankäyttömuotojen alueella muodostuvan huleveden keskimääräi-seen määrään ja laatuun.

Pie

n-

ja r

ivit

alo

alu

eet

Valu

ma-a

lueen

ko

ko

Kerr

ost

alo

alu

eet

Maap

erä

Lii

ken

nealu

eetA

Alueentopografia

Tih

eäst

i ra

ken

netu

t alu

eet

Etä

isyys

po

hja

ved

en

p

inn

ast

a

Yd

inkesk

ust

a

Etä

isyys

läp

äis

em

ätt

ö-

mäst

ä m

aakerr

okse

sta

Ho

tsp

ot-

alu

eetC

Etä

isyys

ku

ivate

ttavis

ta

raken

teis

ta

Til

an

tarv

e

Su

uri

kii

nto

ain

een

ja r

osk

ien

määrä

Taulukossa14-11 on esitetty tarkemmin jao-teltuna hallintamenetelmien toteutusta rajoit-tavia tekijöitä. Monet näistä rajoituksista ei-

vät yleensä suoralta kädeltä sulje pois mitään vaihtoehtoa, mutta ne edellyttävät erityistä huomioita menetelmien suunnittelussa.

204 205

Hulevesien vähentäminen

Läpäisevät päällysteet Viherkatot Imeytyskaivannot Imeytyspainanteet

Hulevesien johtaminen

Kourut Viherpainanteet Rakennetut kanavat ja purot

Hulevesien viivyttäminen

Kosteikot Lammikot Viivytyspainanteet Viivytyskaivannot ja -säiliöt

Soveltuvuus talviaikaistenhulevesien hallintaan

1122

122

3322

Menetelmien soveltuvuus talviolosuhteisiin

Taulukko 14- 12 Menetelmien soveltuvuus talviolosuhteisiin.

3 Soveltuu hyvin kylmään ilmastoon, voi toimia tehokkaasti myös talvella2 Voidaan käyttää myös talvella jos tämä on otettu huomioon suunnittelussa, keskitasoinen tehokkuus.1 Toimivuus talvella on heikko.

Arvio perustuu kirjallisuuslähteeseen4

Taulukossa 14-12 on esitetty menetelmien so-veltuvuus talviaikaisten hulevesien hallinnas-sa.

4 Caraco, D., Claytor, R. 1997. Stormwater practices for cold climates. Center for watershed protection. Ellicot City, MD.

14.10 Viitteitä

SKTY Suomen Kuntatekniikan Yhdistys. 2003. Katu 2002. Suomen KuntatekniikanYhdistyksen julkaisuja.

Tielaitos. 1993. Teiden suunnittelu IV. Tien rakenne, osa 4 Kuivatus.

Robert M. Roseen, Thomas P. Ballestero, James J. Houle, Pedro Avellaneda, Joshua Briggs, Geor-ge Fowler, and Robert Wildey 2009. Seasonal Performance Variations for Storm-Water Manage-ment Systems in Cold Climate Conditions. Journal of environmental engineering 2009, vol. 135, no3, pp. 128-137 ISSN 0733-9372

Kotola, J., Nurminen, J. 2003. Kaupunkialueiden hydrologia – valunnan ja ainehuuhtouman muo-dostuminen rakennetuilla alueilla, osa 2: koealuetutkimus. Teknillisen korkeakoulun vesitalouden ja vesirakennuksen julkaisuja 8.

Avouomien suunnittelu- ja mitoitusohjeita:

Tielaitos, 1993. Teiden suunnittelu IV. Tien rakenne 4, Kuivatus. ladattavissa internetistä (26.4.2011):http://alk.tiehallinto.fi/thohje/pdf2/kuivatus2140005.pdf

SYKE, 2003. SY631 Luonnonmukainen vesirakentaminen. ladattavissa internetistä (26.4.2011): http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=62769&lan=FI

SYKE, 2004. SY737 Tavoitetilan määrittäminen virtavesikunnostuksissa. ladattavissa internetis-tä (26.4.2011):http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=125333&lan=FI

SYKE, 2007. Maankuivatuksen ja –kastelun suunnittelu. ladattavissa internetistä (26.4.2011): http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=74287&lan=fi

Lisätietoa Yhdysvalloissa käytettävistä mitoitusperusteista ja vaihtoehtoisista hallintamenetelmistä mm:

Minnesota stormwater manual, ladattavissa internetistä (26.4.2011):http://www.pca.state.mn.us/index.php/water/water-types-and-programs/stormwater/stormwa-ter-management/minnesota-s-stormwater-manual.html

US Environmental Protection Agency: Storm Water Best Management Practice Design Guide,ladattavissa internetistä (26.4.2011): http://www.epa.gov/nrmrl/pubs/600r04121/600r04121.htm

Lisätietoa kosteikkojen suunnittelusta:

Puustinen, M. et al. 2001. Maatalouden vesiensuojelukosteikot, VESIKOT-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 499. Suomen Ympäristökeskus. ladattavissa internetistä (26.4.2011):http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=12737&lan=fi

Puustinen, M. et al. 2007. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Suomen ympäristö 21/2007. Suomen Ympäristökeskus. ladattavissa internetistä (26.4.2011):http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=72597&lan=fi

(Koistinen & Jylhä 2010). Suomen ympäristökeskuksen tiedotus EU-direktiivin toimeenpanosta. 25.3.2010.

206 207

15. Hulevesiviemäreiden mitoitus

15.1 Mitoitusperusteet

15.1.1 Yleistä

Hulevesiviemärin mitoitusperuste rakennetul-la alueella on yleensä rankkasade, tosin joskus myös lumen sulaminen voi aiheuttaa mitoitta-van virtaaman, esimerkiksi laajan rakentamat-toman alueen avo-ojien liittyessä hulevesivie-märiverkostoon. Hulevesiviemäri suunnitellaan siten, että se pystyy johtamaan ilman padotus-ta valitun mitoitustilanteen aiheuttaman vir-taaman. Mitoitusvirtaama määräytyy valuma-alueen ominaisuuksien sekä mitoitussateen rankkuu-den ja kestoajan perusteella. Hulevesiviemä-reitä ei ole tarkoitettu johtamaan poikkeuksel-lisen rankkojen sateiden aiheuttamia virtaamia vaan mitoitusperusteena on yleisesti ollut ta-vanomaisemmat rankkasateet. Mitoitussadetta rankemmilla sateilla hule-vesiviemärin on sallittua padottaa, jolloin vesi voi tulvia hulevesikaivoista maan pinnalle. Pa-dotuskorkeus määritellään liitoskohtalausun-nossa ja se on usein 10 cm liittymiskohdan maanpinnan tason yläpuolella. Padotuskorke-us tulee ottaa huomioon muiden rakenteiden ja rakennusten suunnittelussa. Erittäin rankoil-la sateilla vesi voi nousta padotuskorkeudenkin yläpuolelle. Hulevesijärjestelmän suunnittelus-sa verkostosta tulvivaan veteen pitää varau-tua suunnittelemalla tulvareitit, joita pitkin vesi pääsee ohjautumaan alueille, missä siitä ei ai-heudu haittaa. Suunnittelussa pyritään koko-naistaloudelliseen ratkaisuun, jossa huleve-siviemärin rakennus- ja käyttökustannukset sekä mahdolliset tulvahaitat ovat tasapainos-sa.

15.1.2 Mitoitussade

Hulevesiviemäri on tarkoitettu veden joh-tamiseen, jolloin mitoitusperusteena on sa-teen aiheuttama hulevesivirtaama valitulla todennäköisyydellä eli toistuvuudella. Mitoitus-todennäköisyyttä määritettäessä haetaan ta-sapainoa kustannusten ja riskien välillä. Mikäli hulevesiviemäri mitoitetaan johtamaan poikke-uksellisen suuria virtaamia, kustannukset kas-vavat ja tulvimisriski pienenee. Alimitoituksella voidaan toteutuskustannuksia pienentää, mut-ta tulvariski taas kasvaa. Mitoitustoistuvuuden määrittely voi pe-rustua tapauskohtaiseen riskitarkasteluun tai järjestelmän haltijan yleiseen ohjeistukseen. Käytettävää mitoitustodennäköisyyttä ei voi määrittää yleispätevästi, mistä johtuen täs-sä yhteydessä ei ole annettu mitään ohjeellisia arvoja. Yleisesti voidaan todeta, että hulevesi-viemäröinnin mitoitustoistuvuudet vaihtelevat järjestelmän haltijasta ja ympäristöoloista riip-puen yleensä välillä 1/2a-1/10a (todennäköi-syys 50-10 %). Mitoitussateen ominaisuuksia on käsitelty tarkemmin tämän oppaan osiossa 11 (Hydrolo-gia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät). Hulevesiviemärin mitoitusta varten tarvitaan tieto sateen rankkuudesta eli intensiteetistä valitulla todennäköisyydellä ja kestoajalla. To-dennäköisyys määräytyy ulkoisten reunaeh-tojen perusteella ja kestoaika valuma-alueen ominaisuuksien perusteella. Keskimääräinen intensiteetti on tilastollinen arvo, joka määräytyy sateen kestoajan ja toistuvuuden perusteella. Hulevesiviemäreitä mitoitettaessa voidaan käyttää kuvassa 15-1 ja taulukoissa 15-1 ja 15-2 esitettyjä rankkuuksia, jotka on määri-tetty Rankkasateet ja taajamatulvat (RATU) -hankkeessa (Aaltonen & al., 2008). Rankkuu-det ovat keskimäärin 63° leveyspiirin (Vaasa-Kuopio -linja) kohdalla esiintyviä 1 km2 alue-sadannan arvoja. Esitettyjä arvoja voidaan käyttää yleisimmissä mitoitustehtävissä, kun-han otetaan huomioon, että rankkasateen to-

dennäköisyyteen vaikuttaa maantieteellinen sijainti ja sadealueen pinta-ala. Taulukossa 15-2 esitetään taulukon 15-1 arvoista lasket-tu intensiteetti siten, että yksikkö on muutettu muotoon mm/min. Maantieteellinen sijainti vaikuttaa siten, että Suomen eteläosissa tietyn rankkuuden to-dennäköisyys on suurempi (toistuu useammin) kuin pohjoisempana. Sadealueen koko taas vaikuttaa intensiteettiin siten, että alueen pin-ta-alan kasvaessa keskimääräinen intensiteetti pienenee.

Kuva 15-1 Säätutkilla v. 2002-2005 mitatun 1 km2:n aluesadannan toistuvuus (värilliset käyrät) verrattuna Katajiston (1969) pistesadannan toistuvuuksiin (harmaat pisteet ja viivat). Kaikki sa-dannat on esitetty keskimääräisenä intensiteettinä (P), yksikkönä mm/min. Värilliset pisteet ku-vaavat havaintojen todennäköisyysjakaumista laskettuja toistuvuuksia.

Keskimääräinen intensiteetti (l/s*ha) Sateen kesto Toistuvuus 5 min 10 min 15 min 30 min 1 h 3 h 6 h 12 h 24 h1/1 a 117 80 78 50 33 18 11 6,9 4,21/2 a 167 120 100 61 42 21 13 8,3 51/3 a 183 130 111 72 47 23 14 8,8 5,21/5 a 217 150 122 83 53 25 16 9,7 5,81/10 a 233 180 156 100 64 30 19 10,9 6,9

Taulukko 15-1 Säätutkamittauksiin perustuvat intensiteetit [l/s*ha] keskimäärin noin 1 km²:n aluesadannalle Etelä-Suomessa.

Mitoituksessa käytetyn sateen intensiteetti ole-tetaan yleensä vakioksi eli sateen rankkuus ei muutu kestoajan puitteissa. Todellisuudes-sa näin ei kuitenkaan ole vaan sateen ”muo-to” eli intensiteetin vaihtelu ajan funktiona voi olla hyvin moninainen sadetapahtuman aika-na. Sateen hetkellinen rankkuus voi olla sel-västi keskimääräistä intensiteettiä suurempi, jolloin myös huleveden virtaamat vaihtelevat huomattavasti. Tämä voi aiheuttaa yllättäviä mitoitustilanteita verrattuna vakiointensiteetin avulla laskettuihin tilanteisiin. Sateen ajallista

208 209

Valuma-alueen Mitoitussateen pinta-ala kestoaika

< 2 ha 5 min

2…5 ha 10 min

5…20 ha 20 min

20…100 ha 60 min

Taulukko 15-5 Ohjeelliset kestoajat eri kokoi-silla valuma-alueilla (Tielaitos, 1993).

Virtausreitti Ohjeellinen virtausnopeus [m/s]

Putket - pienet 1.5 m/s - suuret 1.0 m/s

Ojat 0.5 m/s

Maasto 0.1 m/s

Taulukko 15-4 Ohjeelliset virtausnopeudet eri reiteillä.

Keskimääräinen intensiteetti (mm/min) Sateen kesto Toistuvuus 5 min 10 min 15 min 30 min 1 h 3 h 6 h 12 h 24 h1/1 a 0,70 0,48 0,47 0,30 0,20 0,11 0,07 0,04 0,031/2 a 1,00 0,72 0,60 0,37 0,25 0,13 0,08 0,05 0,031/3 a 1,10 0,78 0,67 0,43 0,28 0,14 0,08 0,05 0,031/5 a 1,30 0,90 0,73 0,50 0,32 0,15 0,10 0,06 0,031/10 a 1,40 1,08 0,94 0,60 0,38 0,18 0,11 0,07 0,04

Taulukko 15-2 Säätutkamittauksiin perustuvat intensiteetit [mm/min] keskimäärin noin 1 km²:n aluesadannalle Etelä-Suomessa taulukon 11-2 arvoista laskettuna.

Taulukko 15-3 Valuntakertoimenarvoja erilaisilla pinnoilla(Tielaitos, 1993).

Virtausnopeudet

Valuntakerroin ja valuma-alueen pinta-ala ei-vät ole yksinään riittävät tiedot hulevesien johtamisen suunnitteluun. On myös pystyttä-vä määrittelemään hulevesivalunnan ajallinen esiintyminen valuma-alueen purkupisteessä, mitä kuvataan kertymisajan käsitteellä. Ylei-sesti kertymisaika ajatellaan veden virtausai-kana valuma-alueen kauimmaisesta pisteestä valuma-alueen purkupisteeseen, mikä mää-räytyy virtausreitin pituuden ja virtausnopeu-den perusteella. Mitä lyhyempi kertymisaika sitä nopeammin hulevedet ehtivät valuma-alu-

een latvoilta tarkastelupisteeseen. Koska sa-teen rankkuus pienenee kesto-ajan kasvaessa, kertymisaika vaikuttaa suoraan huippuvirtaa-man suuruuteen. Kertymisajan määrittelyn apuna voidaan käyttää taulukossa 15-4 esitet-tyjä virtausnopeuksia. Esitetyt arvot ovat viit-teellisiä ja todellisuudessa niihin vaikuttavat monet tekijät, kuten virtausreitin kaltevuus, virtausvastukset ja vesisyvyys. Vahvasti yleis-täen voidaan suunnittelussa käyttää apuna myös taulukossa 15-5 esitettyjä valuma-alu-een pinta-alaan perustuvia kestoaikoja.

15.1.4 Hulevesivirtaaman määrittäminen

Hulevesiviemärin mitoitusvirtaama voidaan määrittää joko käsin laskemalla tai tietokone-avusteisesti mallintamalla. Käsinlaskenta so-veltuu parhaiten pienille ja ominaisuuksiltaan homogeenisille valuma-alueille, kun taas mal-lintamalla voidaan tarkastella hyvinkin moni-mutkaisten valuma-alueiden käyttäytymistä. Käsinlaskennassa käytetään aina intensiteetil-tään tasaista sadetta, mallinnuksessa voidaan ja on suotavaakin käyttää ajallisesti muuttuvaa sadetta. Käsin mitoitettaessa valitaan mitoitussa-

teen kestoajaksi valuma-alueen arvioitu ker-tymisaika, jolloin ainakin teoriassa tarkaste-lupisteessä esiintyy suurin hulevesivirtaama kyseisellä todennäköisyydellä. Mitoitusvirtaa-ma määritellään tällöin kaavalla:

Q = C * i * A (1) (1)

jossa Q [l/s] on mitoitusvirtaama,C valuntakerroin,i [l/(s*ha)] mitoitussateenkeskimääräinen intensteetti jaA [ha] valuma-alueen pinta-ala.

Muodoltaan ja ominaisuuksiltaan monimutkai-sempien valuma-alueiden hulevesivirtaaman määrittämiseen mielekkäin tapa on tehdä se mallintamalla. Hulevesimallinnukseen soveltu-via ohjelmia on olemassa lukuisia – sekä kau-pallisia että ilmaisia. Vaatimuksena mallinnus-ohjelmalle on, että se yhdistää hydrologisen valuma-aluemallin ja hydraulisen verkostomal-lin. Valuma-aluemalli kertoo kuinka paljon ja missä ajassa hulevesiä valuma-alueelta muo-dostuu ja verkostomallilla kuvataan muodos-tuneen veden etenemistä verkostossa. Mallis-ta saadaan tulosteena ajan suhteen muuttuva hulevesivirtaama mistä tahansa kohtaa järjes-telmää.

15.2 Hulevesiviemärin mitoittaminen

15.2.1 Mitoitusehdot

Hulevesiviemärin mitoituksessa tulee ottaa huomioon viemärin käyttöiän aikana tapahtu-vat muutokset valuma-alueella muodostuvis-sa virtaamissa. Viemärin tekninen käyttöikä voi olla 50-100 vuotta, mutta koska huleve-sivirtaaman suuruus on riippuvainen valu-ma-alueen maankäytöstä, realistinen tarkas-teluperuste on 20-40 vuoden ajanjakso. Tätä pidemmälle valuma-alueella tapahtuvia muu-toksia on käytännössä lähes mahdotonta en-nustaa. Käyttöiän pituuden takia mitoitukses-sa on ainakin riskitarkastelun kautta otettava huomioon valuma-alueen rakentumisesta ai-heutuva virtaaman lisäys sekä myös ilmaston-

muotoa on käsitelty tarkemmin tämän oppaan osiossa 11 (Hydrologia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät). Hulevesiviemäreitä mitoi-tettaessa sateen muoto voidaan ottaa huomi-oon vain kun laskelmat tehdään tietokoneavus-teisesti eli mallintamalla. Käsin mitoitettaessa käytetään tasaisen intensiteetin sateita.

15.1.3 Valuma-alueen ominaisuudet

Valuntakerroin

Miten suuri osa sateesta muuttuu hulevedeksi, riippuu lähinnä valuma-alueen ominaisuuksis-ta. Yksinkertaistettuna tätä kuvaa valuntaker-roin, mikä on hulevesiviemäreitä ainakin käsin mitoitettaessa riittävä tieto. Valuntakerroin si-sältää arvion kaikista sadanta-valuntatapahtu-maan vaikuttavista tekijöistä, joita on käsitelty tarkemmin tämän oppaan osiossa 11 (Hydrolo-gia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät). Mitoituksen kannalta oleellisin asia on, että muodostuvien hulevesien osuus sademääräs-tä pääsääntöisesti kasvaa sateen rankkuuden ja kestoajan myötä. Tämä tarkoittaa, että va-luntakerroin ei ole vakio. Käsin mitoitettaessa tämä tulisi ottaa huomioon siten, että laskel-missa ei pitäisi käyttää kirjallisuudessa annet-tuja alimpia arvoja. Mallinnusohjelmia käytet-täessä hulevesivaluntaan vaikuttavat muuttujat – esimerkiksi painannesäilyntä ja imeytyminen – voidaan määritellä erikseen. Esimerkkejä va-luntakertoimista on esitetty taulukossa 15- 3. Nykyisin käytössä olevat – esimerkiksi Suomen kuntatekniikan yhdistyksen (SKTY) ohjeiden (2002) tai tiehallinnon (1993) ohjeiden mukai-set – valuntakertoimien arvot ovat käyttökel-

poisia rankkasateen aiheuttaman virtaaman ja vesimäärän mitoitukseen.

210 211

muutoksen vaikutukset, joiden on ennakoitu lisäävän sateiden rankkuutta ja esiintymisti-heyttä. Ilmastonmuutokseen varautumista mi-toituksessa on käsitelty tarkemmin tämän op-paan osiossa 11 (Hydrologia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät). Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ilmastonmuutoksesta joh-tuva sademäärien ja sitä kautta mitoitusvirtaa-man kasvu on 20 %. Taulukon 15-1 mukaiset sateiden intensiteetit korotettuna edellä maini-tulla 20 %:lla on esitetty taulukossa 15-6. Tau-lukossa 15-7 esitetään taulukon 15-6 arvois-ta laskettu intensiteetti siten, että yksikkö on muutettu muotoon mm/min. Hulevesiviemärin mitoitus tulee tehdä siten, että viemäri pystyy johtamaan mitoitusvirtaa-man ilman padotusta ja että virtausnopeus ei kasva liian suureksi. Suuri virtausnopeus ku-luttaa itse viemäriä, minkä lisäksi eroosio-on-gelmat ovat todennäköisempiä myös huleve-siviemärin purkupaikassa maastossa. Suurten virtaamavaihteluiden takia hulevesiviemärin minimikaltevuutta ei yleensä tarvitse määritel-

Keskimääräinen intensiteetti (l/s*ha) Sateen kesto Toistuvuus 5 min 10 min 15 min 30 min 1 h 3 h 6 h 12 h 24 h1/1 a 140 96 94 60 40 22 13 8,3 5,01/2 a 200 144 120 73 50 25 16 10,0 6,01/3 a 220 156 133 86 56,4 28 17 10,6 6,21/5 a 260 180 146 100 64 30 19 11,6 7,01/10 a 280 216 187 120 77 36 23 13,1 8,3

Keskimääräinen intensiteetti (l/s*ha) Sateen kesto Toistuvuus 5 min 10 min 15 min 30 min 1 h 3 h 6 h 12 h 24 h1/1 a 0,84 0,58 0,56 0,36 0,24 0,13 0,08 0,05 0,031/2 a 1,20 0,86 0,72 0,44 0,30 0,15 0,09 0,06 0,041/3 a 1,32 0,94 0,80 0,52 0,34 0,17 0,10 0,06 0,041/5 a 1,56 1,08 0,88 0,60 0,38 0,18 0,12 0,07 0,041/10 a 1,68 1,30 1,12 0,72 0,46 0,22 0,14 0,08 0,05

Taulukko 15-6 Sateen intensiteetit [l/s*ha] keskimäärin noin 1 km²:n aluesadannalle ottaen huomioon ilmastonmuutoksen ennakoitu vaikutus.

Taulukko 15-7 Sateen intensiteetit [mm/min] keskimäärin noin 1 km²:n aluesadannalle ottaen huomioon ilmastonmuutoksen ennakoitu vaikutus.

lä huuhtoutumisen perusteella. Tavanomaiset hulevesiviemärit mitoitetaan yleensä sadetapahtumille, joiden tilastollinen todennäköisyys on 50 % - 10 %. Poikkeusta-pauksissa joitakin osia hulevesiviemäriverkos-ta joudutaan toteuttamaan ns. tulvaputkina, jolloin niiden mitoitus voi olla yleisiä perusteita huomattavasti suurempi. Hulevesiviemäriverkkoa mitoitettaessa on myös kiinnitettävä huomiota suunnittelukoh-teen sijoittumiseen ja kytkeytymiseen olemas-sa oleviin verkoston osiin ja alueisiin. Suunni-teltavalta alueelta purkautuva virtaama ei saa aiheuttaa tulva- tai muita haittoja alapuolisil-la alueilla. Valumareittiä on tarkasteltava suun-nittelukohteen alapuolella riittävän pitkälle, jotta voidaan varmistua siitä että haittaa ei esiinny.

15.2.2 Putkikoon mitoitus

Hulevesiviemärin koon määrittävät mitoitusvir-taama, mahdollinen putkikaltevuus sekä putki-materiaalin karkeudesta johtuva virtausvastus. Virtausvastuksen merkitys on uusissa putkissa vähäinen, mutta se kasvaa ajan myötä. Tästä syystä putkimitoituksessa ei tulisi käyttää lii-an pientä vastuskerrointa. Ohjeellisena arvo-na putken karkeudelle (virtausvastukselle) voi-daan käyttää arvoa k = 1,0 mm (Colebrook) tai C = 120 (Hazen-Williams). Putkikoon määritys tehdään joko käsin tai selvitetään mallintamalla. Käsin tehtäessä hu-

Kuva 15-2 Colebrookin virtausnomogrammi.

levesiviemärin tarvittava koko määritetään mi-toitusvirtaaman ja arvioidun kaltevuuden pe-rusteella Colebrookin nomogrammista (kuva 15-2). Nomogrammi osoittaa täyden putken välityskyvyn tietyllä halkaisijalla ja kaltevuu-della. Koska käsinlaskentaan liittyy useita epä-varmuuksia, valitaan alustavaksi putkikooksi nomogrammin osoittamaa teoreettista johto-kokoa seuraava isompi dimensio tai kasvate-taan kaltevuutta. Mallinnuksessa putkikoon määritys teh-dään iteroimalla. Lähtökohtana voi olla no-

212 213

mogrammin perusteella määritetyt teoreetti-set halkaisijat, joiden toimintaa tarkastellaan mallintamalla. Tällöin kokeilemalla teoreettis-ta halkaisijaa pienempiä tai suurempia arvoja sekä erilaisia kaltevuuksia etsitään haluttu ti-lanne, jossa mitoitustoistuvuudella esiintyvät virtaamat pystytään johtamaan ilman pado-tusta. Mallintamalla voidaan ja kannattaa tar-kastella myös toistuvuudeltaan ja kestoltaan erilaisten sateiden aiheuttamia tilanteita. On kuitenkin muistettava, että mallinnuksen tu-losten tarkkuus on täysin riippuvainen lähtö-tietojen tarkkuudesta sekä mallin kalibroinnis-ta. Hulevesiviemärimallien tarkka kalibrointi ei useinkaan ole mahdollista puutteellisten mitta-ustietojen takia. Siksi mallintamallakaan saa-tuja tuloksia ei voida pitää absoluuttisesti oi-keina, vaan epävarmuustekijöihin on edelleen varauduttava.

15.2.3 Sallitut virtausnopeudet ja kaltevuudet

Hulevesiviemärin pienintä kaltevuutta ei suur-ten virtaamavaihteluiden takia tarvitse määri-tellä huuhtoutumisen perusteella. Tämä edel-lyttää kuitenkin, että hulevedet johdetaan viemäriin sakkapesällisten hulevesikaivojen kautta, jolloin pienillä virtaamilla varsinaiseen viemäriin ei kulkeudu mainittavasti vettä ras-kaampia aineksia. Mikäli sakkapesällisiä kaivo-ja ei käytetä, kiintoaines sedimentoituu viemä-riin ja aiheuttaa välityskyvyn alenemista. Yleisenä periaatteena on, että pienillä put-killa minimikaltevuuden tulee olla suurem-pi kuin isoilla. Ohjeellisina minimikaltevuuksi-na voidaan käyttää taulukossa 15-8 esitettyjä arvoja. Hulevesiviemärin maksimikaltevuuden tulisi olla sellainen, että virtausnopeus putkes-sa ei ylitä arvoa, jolla putkimateriaali alkaa lii-allisessa määrin kulua. Ohjeellisena suurim-man virtausnopeuden arvona voidaan käyttää 5 m/s, jota vastaavat kaltevuudet täydellä put-kella on esitetty taulukossa 15-8. Ohjeet pä-tevät yleisen hulevesiviemärin suunnitteluun, kiinteistön alueella olevien hulevesiviemärei-den suunnittelussa tulee noudattaa Suomen rakentamismääräyskokoelman säädöksiä, joi-den mukaan kaltevuuden tulisi olla vähintään 10 ‰.Putkimateriaalin kulumisen lisäksi tulee suun-nittelussa ottaa huomioon hulevesien erodoi-

va (kuluttava) vaikutus niiden purkautuessa maastoon. Virtausnopeus putkessa on käy-tännössä aina selvästi suurempi kuin virtaus-nopeus ojissa saatikka maastonpainanteissa. Purkupaikan maaperästä ja pintarakenteesta (kasvillisuus ym.) riippuen hulevesiviemäristä purkautuva virtaama voi aiheuttaa huomatta-vaakin eroosiota. Lähtökohtaisesti voidaan to-deta, että hulevesiviemärin purkupisteen eroo-siosuojaus on aina tarpeen, etenkin kokooja- ja pääviemäreiden kohdalla. Eroosiosuojaus pitää ulottaa purkupisteen alapuolella niin pitkälle, että virtausnopeus on laskenut tasolle, joka ei aiheuta eroosiota.

Putkikoko Suositeltava Suositeltava [mm] minimi- maksimi- kaltevuus [‰] kaltevuus [‰]

200 4,5 120 300 3,0 70 400 2,5 50 500 2,0 40 600 1,6 30 800 1,0 20 1200 1,0 15 1600 1,0 10

Taulukko 15-8 Pienimmät ja suurimmat kalte-vuudet.

15.2.4 Mitoitusesimerkkejä

Viereisessä laatikossa 15-1 on esimerkki mi-toitusvirtaaman laskemisesta kuvan 15-3 mu-kaisen valuma-alueen tarkastelupisteessä sekä siitä alkunsa saavan hulevesiviemärin mitoitta-misesta.

Mitoitustodennäköisyydeksi on esimerkissä valittu kerran kahdessa vuodessa toistuva sade. Valitun todennäköisyyden tulee perustua joko kohdekohtaiseen riskiarvioon tai suunnitel-

tavan järjestelmän haltijan omaan ohjeistukseen. Valuma-alue on jaettavissa kahteen osava-luma-alueeseen, joista VA 1 on tehokkaasti rakennettu ja VA 2 hyvin väljästi. Tehokkaasti ra-kennetulla alueella on hulevesiviemäriverkostoa ja väljällä alueella hulevedet purkautuvat ojan kautta.

Mitoitussateen keston määrittelemiseksi arvioidaan ensin valuma-alueen kertymisaika käyttä-en apuna taulukon 15-4 ohjeellisia virtausnopeuksia. Kummaltakin osa-alueelta määritellään pisin virtausreitti ja jaetaan se tarkoituksenmukaisiin osiin. Valuma-alueella 1 pisin virtaus-reitti muodostuu 145 metriä pitkästä viemäriosuudesta ja 80 metriä pitkästä maanpintaosuu-desta. Valuma-alueella 2 virtausreitti muodostuu 90 metriä pitkästä ojasta sekä 115 metriä pitkästä maanpintaosuudesta. Osa-alueiden kertymisajoiksi saadaan tällöin alla olevassa tau-lukossa esitetyt arvot:

Mitoitusvirtaama on siis 145 l/s. Kuvan 15-2 nomogrammista voidaan nähdä, että virtaaman johtamiseen riittävä teoreettinen välityskyky olisi esimerkiksi DN300-putkella, jonka kaltevuus on 10 ‰ tai DN400-putkella, jonka kaltevuus on 3 ‰. Riittävän varmuuden saavuttamisek-si valitun putken kapasiteetin tulee kuitenkin olla teoreettista tarvetta parempi. Tässä tapauk-sessa voitaisiin valita esimerkiksi DN400-putki, jonka kaltevuus on 6 ‰. Tällöin saavutettai-siin kapasiteetti 200 l/s, joka on 1.4-kertainen mitoitustilanteeseen nähden.

Taulukosta voidaan nähdä, että valuma-alueella 1 kertymisaika on noin 15 minuuttia ja va-luma-alueella 2 noin 22 minuuttia. Koska valuma-alue 1 on pinta-alaltaan ja valuntakertoi-meltaan suurempi, tarkastelupisteen suurin virtaama muodostuu 15 minuutin sateella, mikä valitaan mitoitussateeksi. Myös valuma-alueesta 2 suurin osa ehtii muodostaa valuntaa 15 mi-nuutin sateella. Mitoitussateen kestoaika on siis 15 minuuttia ja toistuvuus kerran kahdessa vuodessa, jolloin sateen rankkuus on taulukon 15-1 mukaisesti 100 l/s x ha.

Maanpintaosuuden virtausajan perusteella voidaan arvioida, että noin 70 % valuma-alueesta 2 muodostaa valuntaa valitulla mitoitussateella. Tällä tavalla tarkastelupisteen mitoitusvirtaa-maksi saadaan alla olevassa taulukossa esitetty arvo.

Alue Tehokas Valuma- Sateen rankkuus Virtaama

PA [ha] PA [ha] kerroin [l/s*ha] [l/s]

VA1 3,4 3,4 0,4 100 136

VA2 1,3 0,9 0,1 100 9

YHT 145

Alue Pisin matka [m] Pisin virtausaika [min]

Viemäri Oja Maa Viemäri Oja Maa Yhteensä

VA1 145 80 2 13 15

VA2 90 115 3 19 22

Laatikko 15-1 Yksinkertainen mitoitusesimerkki. Kuva 15-3 seuraavalla sivulla.

214 215

Kuva 15-3 Laskentaesimerkin tarkastelualue (Laatikko 15-1).

Kuva 15-4 Mallinnusesimerkki.

Mallinnusta varten tarkastelualueen kaksi päävaluma-aluetta on jaettu edelleen yhteensä neljääntoista osavaluma-alueeseen. Osa-alueiden määrä on riippuvainen maastonmuo-

doista, selvien purkureittien määrästä ja pituudesta sekä erilaisista maankäyttötyypeistä. Tar-koituksena on jakaa alue tarkoituksenmukaisesti riittävän tarkkuuden saavuttamiseksi.

Malliin määritellään kullekin osavaluma-alueelle pintavalunnan muodostumiseen ja purkautu-miseen vaikuttavat tekijät – läpäisemättömän pinnan määrä, kaltevuus, painannesäilyntä ja muut häviöt, alueen muoto, jne. Valuma-alueiden lisäksi malliin syötetään olemassa olevien tietojen tai arvioiden perusteella verkostomallin tiedot eli ojien, hulevesiviemäreiden ja mui-den virtausreittien koko, korkeusasema, pituuskaltevuus, virtausvastukset, jne. Kullekin osa-valuma-alueelle määritellään purkupiste, josta muodostunut virtaama purkautuu mallinnet-tuun verkostoon.

Valuma-alueiden ja verkostojen lisäksi malliin luodaan tarkastelussa käytettävät sadetapahtu-mat. Sateet määritellään aikasarjana, jossa sadetapahtuma on jaettu esimerkiksi yhden mi-nuutin jaksoihin, joille kullekin voi antaa oman intensiteetin. Tällöin voidaan esimerkiksi CDS-mitoitussadetta (kts. oppaan osio 11) käyttäen mallintaa helposti ajallisesti muuttuvan sateen vaikutuksia tarkasteltavassa verkostossa. Riippumatta siitä käytetäänkö tasaisen vai muut-tuvan intensiteetin sadetta, mallista saadaan tuloksina osavaluma-alueittaiset purkautumis-käyrät sekä virtaamat eri verkoston osissa ajan suhteen. Käytettävästä ohjelmasta riippuen tuloksiavoidaanhavainnollistaagraafisesti,jolloinesimerkiksiverkostostavoidaantehdäpi-tuusleikkaus, joka näyttää vedenpinnan vaihtelut kuten alla olevassa kuvassa.

Laatikko 15-2 Esimerkki mallinnuksen käytöstä mitoittamisessa.

Mallintamalla suori-tettavaa mitoitusta voidaan havainnollis-taa edellisen esimer-kin avulla. Koska mal-linnusohjelmia on lukuisia, tässä yhtey-dessä ei yksityiskoh-taisesti neuvota mal-linnuksen käyttöä, vaan selitetään peri-aatteet ja toimintata-vat laatikossa 15-2. Laadittaessa edelli-sen esimerkin mukai-sesta tarkastelualu-eesta hulevesimallia kannattaa valuma-aluejakoa tarkentaa, eli jakaa alue pie-nempiin osiin. Tällöin voidaan tarkastella myös koko alueen si-säisten purkureittien toimintaa sekä mää-rittää tarkemmin eri-tyyppisten osa-aluei-den sadanta-valunta -tapahtumaan vaikut-tavat ominaisuudet. Tarkasteltava valu-ma-alue voidaan ja-kaa osiinsa esimer-kiksi kuvan 15-4 esittämällä tavalla.

216 217

Koska mallin rakentamisen jälkeen itse tar-kastelujen tekeminen on hyvin nopeaa, pys-tytään mallinnuksen avulla selvittämään usei-den sadetapahtumien vaikutuksia esimerkiksi suurinta mitoitustoistuvuudella esiintyvää vir-taamaa haettaessa. Vastaavasti tulva- tai häi-riötilanteiden tarkastelut on nopea tehdä mallinnuksen avulla. Mallinnuksen käyttöä voi-daankin suositella käytettäväksi aina, kun ky-seessä on useamman osavaluma-alueen tai johtolinjan muodostaman järjestelmän tarkas-telu.

15.2.5 Erityistilanteet

Hulevesiviemärit mitoitetaan siten, että ne johtavat valitulla todennäköisyydellä muodos-tuvan hulevesivirtaaman ilman padotusta. Mi-toitusvirtaama on etenkin käsin laskettaessa lähinnä oletus ja mallintamallakin saatu arvo on vain yhtä tarkka kuin käytettävissä olevat lähtötiedot. Tästä syystä putkien dimensiot va-litaan yleensä varmuuden vuoksi hieman las-kennallista arvoa suuremmiksi. Tästä huoli-matta hulevesiviemäröinnin on tarkoitus toimia ilman padotusta lähinnä melko tavanomaisilla todennäköisyyksillä, tyypillisesti 50 5 – 10 % ympäristön vaatimusten tai järjestelmän halti-jan ohjeiden mukaisesti. Tätä suuremmilla tois-tuvuuksilla tai häiriötilanteissa (tukos, putken sortuma) hulevesiviemäri tulvii. Hulevesivie-märin padottaminen on sallittua tasolle, joka on yleensä kadun (hulevesikaivon kannen) taso + 0.10 metriä. Tätä padotuskorkeutta pi-detään tavallaan järjestelmän varmuusvara-na ja ympäristön rakenteet ja tasaukset tulee suunnitella siten, että padotuskorkeudelle nou-sevasta vedestä ei aiheudu haittaa. Hulevesiviemärin tulvimiseen tulee kaupun-kirakenteen suunnittelussa varautua siten, että tulvavesien poistuminen alueelta on mahdol-lista suurempaa vahinkoa aiheuttamatta. Tul-vareittitarkastelu tulee tehdä aina hulevesien johtamista ja hallintaa suunniteltaessa. Tulva-reitteinä toimivat tiiviisti rakennetuilla alueil-la kadut ja muut kulkuväylät, väljemmillä alu-eilla myös viheralueet. Tarkastelu tulee ulottaa riittävän pitkälle alapuoliselle alueelle ja siinä tulee ottaa huomioon tulvareitillä olevat mah-dolliset rakenteet kuten tiet, radat ja muut kul-kuväylät. Mikäli tulvareittitarkastelu osoittaa, että maanpinnalla ei ole hyväksyttäviä tulvareitte-

jä, esimerkiksi tilanteessa, jossa alue on ym-päristöään alempana tai tulvavedet ohjautuvat tasauksen takia rakennuksiin, voidaan tulva-reitti joutua rakentamaan maanalaisena. Täl-löin hulevesiviemärin kokoa laajennetaan tul-vamitoitusta vastaavaksi. Tämä ei kuitenkaan ole hulevesiviemäröinnin perustehtävän mu-kaista eivätkä siitä aiheutuvat kustannukset kohdistu automaattisesti järjestelmän haltijal-le. Tällaisissa tilanteissa tulee tulvavesien joh-tamisesta tehdä erillinen suunnitelma, jossa kiinnitetään huomioita ratkaisun taloudellisuu-teen ja tekniseen toteutuskelpoisuuteen. Kus-tannustern jaosta on sovittava erikseen järjes-telmän haltijan ja siitä hyötyvien kesken. Tulvatilanteiden luotettava tarkastelu ilman mallinnusta on käytännössä mahdotonta. Valu-ma-alueet ja verkoston yhdistävää mallia käy-tettäessä ei ole rajoitusta tarkasteltavan sa-teen rankkuudelle tai ajalliselle muodolle, ja mallinnus voidaan tehdä esimerkiksi toteu-tuneen rankkasateen perusteella tai voidaan mallintaa kahden peräkkäin toistuvan rankka-sateen vaikutuksia. Ilman mallinnusta on myös lähes mahdotonta osoittaa kaikki verkoston pisteet, joissa tulvimista tapahtuu. Monipuo-lisimmilla mallinnusohjelmilla valuma-alue- ja verkostomallin lisäksi voidaan mallintaa myös maanpinnan virtausreittejä, jolloin tulvavesien ohjautumista ja kertymistä voidaan tarkastella lähemmin.

16. Hulevesikasvillisuus

16.1 Hulevesikasvillisuuden merkitys

Monimuotoisella kasvillisuudella on luonnon-mukaisessa hulevesien hallinnassa keskei-

nen merkitys hulevesien muodostumisessa ja virtaamien hallinnassa, eroosion torjunnassa ja hulevesien puhdistamisessa.

Kasvillisuus vähentää hulevesien määrää eva-potranspiraation avulla haihduttamalla vettä pinnoiltaan sekä käyttämällä vettä soluhengi-tykseen ja yhteyttämiseen. Rehevä ja elin-voimainen kasvillisuus viivyttää hulevesiä te-hokkaasti, suojaa maaperää ja pintoja veden kuluttavalta vaikutukselta sekä vähentää uo-mien eroosiota. Kasvillisuus puhdistaa huleve-siä biologisesti mm. pidättämällä ja sitomalla ravinteita sekä välillisesti tehostamalla hule-vesirakenteissa tapahtuvia fysikaalisia ja ke-miallisia puhdistusprosesseja. Kosteikoissa ja biosuodatusalueilla kasvillisuus seuralaismik-robeineen sitoo ja käyttää hulevesissä ole-via ravinteita ja haitta-aineksia sekä pidättää kiintoainesta tehokkaasti. Kosteikoissa happea tuottava elinvoimainen kasvillisuus tehostaa fosforin pidättymistä kosteikon maa-aineksiin eli fosforin kemiallista adsorptiota. Biosuo-datus- ja imeytysalueilla kasvillisuus edistää juuristollaan veden imeytymistä maaperään ylläpitäen maakerrosten huokoisuutta ja läpäi-sevyyttä.

Elinvoimainen ja monimuotoinen hulevesikas-villisuus vahvistaa rakennetuilla alueilla luon-non monimuotoisuutta luoden vaihtelevia kas-vupaikkoja ja elinympäristöjä. Kasvillisuus parantaa pienilmastoa puhdistaen ja kosteut-taen ilmaa sekä luoden varjoa ja tasaten läm-pötiloja. Ojanvarret, purot ja kosteikot toimivat rakennetussa ympäristössä ekologisina käytä-vinä. Vaihteleva ja monimuotoinen kaupunki-luonto sietää paremmin ympäristön muutoksia

ja luo edellytykset monipuoliselle eliöstölle. Hulevesirakenteilla ja kasvillisuudella on myös esteettisiä, virkistyksellisiä ja sosiaalisia arvoja. Avoimet vesipinnat, kosteikot, lammet, biosuodatusalueet, purot ja painanteet kos-teikkokasveineen lisäävät puistojen, pihojen ja viheralueiden viihtyisyyttä ja luovat alueille identiteettiä. Hulevesirakenteet oikein suunni-teltuina, toteutettuina ja hoidettuina voivat olla esteettisesti ja kaupunkikuvallisesti korkeata-soisia. Monimuotoisella kosteikkoluonnolla voi olla myös ympäristökasvatuksellista merkitys-tä esimerkiksi opetuskohteena. Kuvissa 16-1 ja 16-2 on esitetty suomalaisia kohteita, jois-sa hulevesikasvillisuus elävöittää maisemaa-Uusilla alueilla viheralueille sijoittuvat huleve-siaiheet on tarkoituksenmukaista tehdä paria vuotta aikaisemmin ennen kuin tontit alkavat rakentua. Tällöin hulevesiaiheiden kasvillisuus on kehittynyt jo luonnostaan ja vakiintunut ot-tamaan vastaan rakennetun alueen hulevedet. Kun kasvillisuus on kehittymässä, hienoainek-sen kulkeutumista voidaan ehkäistä esimerkik-si olkipaalien avulla

16.2 Hulevesikasvillisuuden valinta

16.2.1 Yleiset periaatteet

Istutettavan kasvillisuuden valintaan vaikutta-vat kasvupaikkatekijät ja sijainti sekä ilmas-to- ja vesiolosuhteet. Lisäksi kasvillisuuden va-lintaan vaikuttavat mm. alueen käyttö sekä hoidon ja huollon resurssit. Kasvillisuu-den va-linnassa ja perustamisessa otetaan huomioon menestyminen alueelle muodostuvissa olosuh-teissa hoitotarpeet minimoiden. Hulevesien hallinnan kannalta rehevä, monilajinen ja ker-

218 219

roksellinen kasvillisuus pidättää ja puhdistaa hulevesiä paljon tehokkaammin kuin matala ja yksilajinen kasvillisuus, kuten esimerkiksi lyhy-eksi leikattu nurmikko. Monilajinen kasvillisuus kestää paremmin vaihtuvia olosuhteita ja puh-distaa yleensä monipuolisemmin hulevesissä olevia haitta-aineita. Olevaa kasvillisuutta säi-lytetään mahdollisuuksien mukaan rakentuvilla alueilla sekä myös rakentamisen aikana tapah-tuvaa vesistökuormitusta hallitsemaan. Hulevesirakenteiden istutuksissa voidaan hyödyntää sekä luonnonkasveja että koriste-kasveja. Istutuksissa tulisi käyttää kotimaisia taimia ja siemeniä ja suosia lajikkeita, jotka kestävät vaihtelevia olosuhteita eivätkä edel-lytä ylimääräistä lannoitusta. Kosteikkokasvi-en siirtoa suoraan luonnosta ei suositella, sillä luonnontilaiset kosteikko- tai puroalueet ovat usein suojeltuja. Toisaalta esimerkiksi paju-jen pistokkaita, lähialueen tai rakennuspaikan kasveista kerättyjä siemeniä tai talteenotettu-ja pintamaa- ja kasvillisuussiirteitä tai vesi- ja kosteikkokasvien juurakkoja voidaan pienessä

Hulevesiratkaisuilla voidaan kompensoi-da tiivistyvän kaupunkirakenteen vuok-

si hävinneitä habitaatteja ja luoda uusia kaupunkiekologisia habitaatteja hävinnei-den tilalleLuonnonmukaisilla alueilla viheralueille si-joittuviin, kaivettuihin hulevesiaiheisiin ke-hittyy luontainen kosteikkokasvillisuus erit-täin nopeasti, jopa vuodessa. Esimerkiksi osmankäämi voi kasvaa hulevesiaiheen kai-vamisen jälkeen jopa kolmessa vuodessa siten, että kasvillisuuden haitallisia vaiku-tuksia veden padottamiseen joudutaan nii-toilla tai ruoppauksilla vähentämään. Karkeilla mailla kasvillisuus taas kehittyy hitaasti ja näillä alueilla tarvitaan täyden-nysistutuksia tai mahdollisesti myös kasvu-alustan lisäystä, parhaimmillaan kosteasta paikasta otetulla kasvualustamateriaalilla, jossa on siemenpankki jo valmiina.

mittakaavassa hyödyntää esim. ennallistamis-kohteissa. Joissakin luonnonmukaisissa koh-teissa voi olla suositeltavaa antaa luontaisen kasvillisuuden levitä uomien ja lammikoiden rannoille. Hulevesilammikoissa, -painanteissa tai -kosteikoissa, joissa halutaan säilyttää mo-nilajisuus eikä haluta kasvillisuuden leviävän laajalle alueelle, ei suositella käytettäväksi aggressiivisesti leviäviä kasvilajeja kuten os-mankäämiä ja järviruokoa. Myös majavankaa-lit, etelänruttojuuri sekä irtokellujista vesihya-sintti leviävät aggressiivisesti. Nämä kasvilajit ovat kuitenkin sopivia hulevesiä tehokkaas-ti puhdistaviin, rakentein rajattuihin erikois-rakenteisiin. Tällöin kasvillisuuden leviäminen ympäristöön estetään esimerkiksi maanraken-nuskankailla ja hoitotoimenpiteillä. Järviruoko sitoo erityisen tehokkaasti fosforia. Suomen luonnonsuojelulain 43. pykälä kiel-tää levittämästä luontoon kasvilajeja, joilla ei ole maassamme pysyvää luonnonvaraista kan-taa. Osion 16 lopussa on kasvillisuusliite, johon on listattu kosteikoille ja ranta-alueille soveltu-via luonnonkasveja.

16.2.2 Luonnonmukaiset ympäristöt

Suunniteltaessa hulevesirakenteita luonnon-mukaisiin ympäristöihin tulee erityisesti sel-vittää alueen luonnon ominaispiirteet ja arvot sekä kasvupaikan ominaisuudet. Mahdolli-suuksien mukaan säilytetään olemassa ole-vaa kasvillisuutta. Luonnonmukaisiin ympäris-töihin soveltuvat parhaiten alueelle ominaiset luonnonkasvit. Olevaa kasvillisuutta ja kasvu-alustamateriaaleja voidaan mahdollisesti ottaa talteen rakennettavilta alueilta ja käyttää myö-hemmin alueen maisemoinnissa. Tällöin taa-taan kasvillisuuden hyvä kasvunlähtö ja me-nestyminen. Lammikoiden, kosteikkojen ja purojen ranta-alueille löytyy useita vaihtoeh-toisia lajeja ja siemenseoksia.

16.2.3 Kaupunkiympäristöt

Kaupunkiympäristöihin soveltuvat rakenne-tut altaat ja kanavat, jotka voivat vaihettua vähitellen luonnonmukaisempiin kivipuroihin,

Kuva 16-1 Monikonpuron ympäristöä Espoon Leppäviidan ekokorttelissa. Puro virtaa asuinkorttelin läpi. (Kuva Hanna Tiira)

Kuva 16-2 Kasvukauden ulkopuolellakin kivetty ja kasvillisuuspintainen hulevesipai-nanne voi elävöittää ympäristöä. (Kuva Taina Tuominen)

Laatikko 16-1 Tietoa kasvillisuuden kehittymi-sestä.

220 221

Muistettavaa kasvi-istutuksista

Rauhoitettuja kasveja ei saa siirtää, poimia tai muutenkaan vahingoittaa. Edes niiden sieme-niä ei saa kerätä. Tietoja rauhoitetuista kasveista saa esimerkiksi verkkosivulta http://www.ymparisto.fi/lajiensuojelu>rauhoitetutlajit

Luonnonsuojelualueilta ei saa kerätä yleisiäkään kasveja.

Muita luonnonkasveja saa siirtää kun niiden siirrolle on maanomistajan lupa, mutta se ei ole suositeltavaa. Hulevesikasveina parhaiten menestyvät alueen ja kasvuympäristön luontaiset kasvit. Rakentamisessa kan-nattaa mahdollisimman paljon hyödyntää alueen omaa kasvilli-suutta, jota joudutaan poistamaan rakenteiden alta. Jokamiehen oikeus ei mahdollista laaja-mittaista kasvin ottamista, josta jää esimerkiksi pysyviä jälkiä toisen omistamalle maalle. Tie-toa jokamiehenoikeudesta ja – velvollisuuksista saa esimerkiksi verkkosivulta www.ymparisto >minäjaympäristö>asiakkaatkysyvät

Vältä voimakkaasti leviäviä kasveja tai istuta niitä ainoastaan sellaisiin paikkoihin, missä nii-den kasvua voidaan rajoittaa kitkemällä tai leikkaamalla.

Vieraslajit ovat ongelma sekä vesistöissä että maalla. Älä siirrä kosteikkoihin vieraita hyön-teis- tai eläinlajeja tai kasveja. Vältä erityisesti akvaariokasveja sekä voimakkaasti leviäviä vieraslajeja. Tietoa vieraslajeista saa esimerkiksi verkkosivultawww.ymparisto.fi/vieraslajitsekäMMM:nvieraslajit-sivultahttp://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/ymparisto/luonnonmoni-muotoisuus/vieraslajit.html

Suosittelemme kotimaisten lajikkeiden käyttöä koska ne kestävät parhaiten Suomen vaihte-levia sääolosuhteita.

Ota selvää kasvien vaatimista kasvuolosuhteista. Valon, varjon ja kosteuden tarve ja sietoky-ky vaihtelevat.

Ota huomioon myös muut käyttäjät. Osa kasveista on myrkyllisiä tai voivat lisätä allergiaoirei-ta. Hyönteisten suosimat kasvit taas lisäävät alueen monimuotoisuutta.

painanteisiin, lammikoihin ja kosteikkoihin. Rakennettuun ympäristöön sopivat yleensä ko-ristekasvit, joita voidaan täydentää luonnon-kasveilla. Toisaalta luonnonkasveilla saadaan toteutettua reheviä keitaita tiiviin kaupunki-rakenteen sisälle. Erittäin tiiviisti rakennetuilla alueilla suuri osa pinta-alasta on yleensä kat-

topintoja tai kansirakenteita, jolloin hulevesien hallintaan käytetään istutusaltaita ja viherkat-toja, jotka asettavat kasvillisuudelle omat eri-tyisvaatimuksensa. Kuvassa 16-3 ruttojuuri on hulevesiaiheen koristeena. Kuvassa 16-4 hule-vesiaiheessa on vesikasveja.

Kuva 16-3. Vas. Puron rakennettua ja istutet-tua rantaa Helsingin Aarrepuistossa. (Kuva Jan Tvrdy).

Laatikko 16-2 Muistettavaa kasvi-istutuksista.

Kuva 16-4. Oik. Lontoon Millennium Village ja Ekologinen puisto (Kuva Eeva Eitsi).

16.3 Kasvillisuuden valinta erilaisissa hulevesirakenteissa

Hulevesikasvillisuuden keskeinen valintakri-teeri on kasvupaikan ominaisuudet. Tässä

on keskitytty hulevesirakenteiden osalta pai-nanteiden, kosteikkojen, lammikoiden ja puro-jen kasvilajien valintaan vaikuttaviin tekijöihin erityisesti maastonmuotoilun ja vesiolosuhtei-den kannalta. Kallio- ja maaperän, tuulisuu-den ja valoisuuden vaikutuksia kasvilajien va-lintaan ei tässä yhteydessä ole kuvattu.

16.3.1 Painanteet

Kasvillisuuspeitteisten painanteiden kasvilli-suuden tulee sietää sekä kosteutta että kui-vuutta, sillä kosteusolot painanteissa vaih-televat. Liikenne- ja pysäköintialueiden

hulevesipainanteissa kasvillisuuden valinnas-sa tulee ottaa huomioon lumen varastointi ja tiesuolan vaikutus sekä koneellinen puhdistus. Puistoissa painanteet voivat olla vaihtelevan le-vyisiä. Leveissä painanteissa on tilaa monilaji-seen ja kerrokselliseen kasvillisuuteen. Painan-ne voi olla myös nurmipintainen tai esimerkiksi osittain kivetty ja osittain istutettu. Painantei-na kannattaa hyödyntää maaston luonnollisia uomia ja alavia alueita. Painanteen muodolla, muotoilulla ja kasvil-lisuuden tyypillä vaikutetaan veden viipymään ja virtaaman nopeuteen. Riittävän pitkä viipy-mä ja hidas virtaama tehostavat hulevesiin si-toutuneiden aineiden laskeutumista painan-teeseen ja lisäävät haihtuvan, suotautuvan ja kasvillisuuteen sitoutuvan veden osuutta. Vir-taamaan ja viipymään vaikuttavia tekijöitä ovat mm. veden kulkeman matkan pituus, uoman kaltevuus,profiilijapoikkileikkaussekävedenvirtausta hidastavat rakenteet ja kasvillisuus. Veden virtausta voidaan hidastaa ja vii-pymää pidentää rakentamalla uoman yhteyteen imey-

222 223

tys- ja hidastusaltaita. Tiheä kasvillisuus ja uo-man poikkileikkauksen epäsäännöllinen muoto pienentävät veden virtausnopeutta ja lisäävät samalla veden viipymää. Virtausnopeuden hi-dastuessa painanteen eroosioriski pienenee. Kasvillisuus painanteen reunoilla vähentää osaltaan eroosiota sitomalla maata juurillaan. Nurmipintaisia loivia painanteita voidaan puistoalueilla hoitaa kuivina kausina koneelli-sesti. Luiskien suositeltava maksimijyrkkyys on

1:3. Tavoiteltavat luiskakaltevuudet ovat 1:4 – 1:5, mikäli tilaa on riittävästi. Mitä enemmän painanteessa on kasvillisuutta, sitä parempi on puhdistava vaikutus. Painanne voi olla myös rakennettu siten, että siinä on pohjalla imeyt-tävä tai suodattava rakenne, esim. sorapeti, jolloin kosteikko- ja koristekasvillisuus voidaan istuttaa suodattavan rakenteen reunoille. Kuvissa 16-5, 16-6 ja 16-7 on esimerkkejä kasvillisuuspainanteista.

Kuva 16-5 Esimerkkejä pysäköintialueella sijaitsevista painanteista. (Kuvat FCG ja Eeva Rapola)

Kuva 16-6 ja kuva 16-7 Periaatekuvia viheralueiden kasvillisuuspainanteista. (Kuvat FCG)

16.3.2 Biopidätysalueet

Kasvillisuuspeitteiset viivytys-, suodatus- tai imeytysalueet (biobidätysalueet - engl. bio-retention, ns. sadepuutarhat - engl. rain gar-dens) ovat pienimittakaavaisia suodatus-rakenteita, jotka on suunniteltu pienten ja normaalien sateiden aiheuttamien hulevesi-virtaamien käsittelyyn. Ne ovat kasvillisuu-den peittämiä painanteita, joiden tehtävänä on viivyttää ja puhdistaa hulevesiä kasvillisuu-den avulla ja suodattamalla niitä maakerrosten läpi. Biopidätysalueet sopivat kaiken tyyppisil-le alueille, joilla käsiteltävien hulevesien määrä ei ole kovin suuri; niin piha- ja puistoalueiden osaksi kuin pysäköinti- ja liikennealueille. Bio-pidätys ei pidätä kloridia. Kuvassa 16-8 esite-tään Helsingin Eko-Viikissä erilaisessa käytös-sä olevilla alueilla olevia biopidätysratkaisuita Biopidätysaltaan kasvillisuuden tulee kestää sekä kuivuutta että kosteutta. Lisäksi liiken-nealueilta johdettavan huleveden mahdollinen suolapitoisuus asettaa kasvillisuudelle lisävaa-timuksia. Hyvin suunniteltu ja toteutettu bio-pidätysalueiden kasvillisuus saattaa edellyttää vähemmän hoitoa kuin leikattavat nurmialu-eet, mutta rakenteiden toimivuuden tarkkaile-minen sekä suodatusrakenteiden säännöllinen kunnossapito ja ajoittain tehtävä uusiminen tuovat oman lisänsä hoitotoimenpiteisiin. Bio-pidätysalueille soveltuvia kestäviä ja kuivuu-den ja kosteuden vaihtelua sietäviä lajeja ovat mm: pajut (Salix) ja lepät (Alnus), rentuk-ka (Caltha palustris), keltakurjenmiekka (Iris

Kuva 16-8 Helsingin Eko-Viikin asuinalueella varastoidaan, viivytetään ja puhdistetaan hulevesiä pihoilla ja pysäköintialueilla. Vasemmalla hulevesiä hyödyntävä kastelukaivo ja kivetty hule-vesi-painanne, oikealla vettä läpäisevää nurmikiveystä. (Kuvat Eeva Eitsi)

pseudacorus), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja rantakukka (Lythrum salicaria). Erityisen likaisia hulevesiä ovat tie- ja lu-menkaatopaikka-alueiden hulevedet. Niitä puhdistetaan tehokkaissa ja tarkoituksenmu-kaisissa, kasvillisuutta ja eri menetelmiä hyö-dyntävissä peräkkäisissä hulevesirakenteissa (engl. ”treatment train”) sekä erityisrakenteis-sa, kuten juurakkopuhdistamoissa, joissa py-ritään mahdollisimman tehokkaaseen vesien epäpuhtauksien puhdistamiseen. Juurakko-puhdistamossa hulevesien viivytysalue verhoil-laan vaihtelevia oloja kestävällä kasvillisuu-della siten, että sen pinta-alasta suurin osa on puhdistavan kasvillisuuden peittämää. Kasvil-lisuuden avulla saavutetaan paras puhdistus-teho kun kasvien kokonaismäärä suuri - laji-runsaudella ei juurakkopuhdistamoalueella sen sijaan ole erityistä merkitystä. Alueen on hyvä olla kutakuinkin heti kasvillisuuden peittämä, jolloin puhdistumisprosessi toimii. Puhdistus-teholtaan parhaat kasvit ovat aggressiivisesti leviäviä lajeja, kuten järviruoko, järvikaisla ja osmankäämit sekä puuvartisista pajut. Muuten biopidätysalueilla on yleensä hyvä olla useampaa lajia toiminnan ja kasvillisuuden menestymisen varmistamiseksi sekä puhdis-tustehonkin kannalta. Biopidätysalueella kas-vukerroksen vedenläpäisevyyden tulee olla hyvä, mutta veden ja ravinteiden pidätyskyvyn kasveille riittävä.

224 225

16.3.3 Kosteikot

Kosteikot ovat kasvillisuuden peittämiä tai osin avovesipintaisia alueita, jotka ainakin ajoittain ovat veden peitossa kokonaan tai osittain. Kos-teikot ovat suurimman osan ajasta vähintään kosteita. Niiden avulla pystytään hidastamaan ja viivyttämään suuriakin hulevesimääriä ja näin ehkäisemään eroosiota ja tulvimista ala-puolisilla purkureiteillä. Viivyttäminen mahdol-listaa myös kiintoaineksen ja siihen sitoutunei-den epäpuhtauksien laskeutumisen kosteikon pohjalle. Kosteikoissa tyypillisesti rehevä vesi- ja kosteikkokasvillisuus sitoo itseensä biopro-sessien avulla ravinteita ja epäpuhtauksia. Lisäksi kasvillisuus tehostaa kosteikoissa ta-pahtuvia fysikaalisia ja kemiallisia puhdistus-prosesseja. Kosteikot ovat hyvin toteutettuina altaita ja lammikoita tehokkaampia hulevesien puhdistajia bioprosessiensa takia. Kosteikkojen paikat valitaan yleensä niin, että ne sijoittuvat pääasiassa olemassa olevil-le pintavalunnan purkureiteille tai maastopai-nanteisiin, joihin hulevedet voidaan helposti

johtaa. Kosteikkojen sijoittaminen luontaisiin painanteisiin vähentää rakennustöitä, sillä hel-poimmillaan kosteikko voidaan toteuttaa pel-kästään patoamalla purkuuoma. Kosteikko-ja yhdistävät toisiinsa ojat ja purot. Kosteikot suositellaan perustettavaksi pintavesiuoman yhteyteen, jolloin niissä on kosteikkokasvilli-suudelle suotuisa jatkuva veden saanti ja vaih-tuvuus. Kosteikon perustamisessa ja kasvien lajien valinnassa hyödynnetään kosteikkojen luon-taista ja veden korkeuden vyöhykkeisyyttä. Syvimpään veteen istutetaan vesikasveja, ran-taviivalle matalaan veteen rantakasveja, vaih-televan veden pinnan alueelle kasveja, jotka kestävät sekä kuivuutta että kosteutta, tulva-niitylle tulvaniityn kasveja ja ylimmälle jo kui-valle rantaosuudelle niittyä. Toisaalta kosteikko voi olla kauttaaltaan kosteaa niittyä, jos vettä on runsaammin vain ajoittain tulvatapahtuman aikaan. Jos vettä on vaihtelevasti, valitaan kasvilajeja, jotka tulevat toimeen vaihtelevissa olosuhteissa. Kuvassa 16-9 esitetään periaate-kuva rannan eri kasvillisuusvyöhykkeistä.

Vuodenaikojen voimakas vaihtelu ja kas-vukauden lyhyys ovat Suomessa tekijöitä, jot-ka asettavat vaatimuksia kosteikkojen ja mui-den biologisia prosesseja vaativien huleveden käsittelymenetelmien ympärivuotiselle toimi-vuudelle. Kasvillisuutta voidaan käyttää tehok-kaimmin hyväksi hulevesien käsittelyssä kesä-kuukausina. Paras puhdistusteho saadaan aikaan mo-nilajisella kasvillisuudella. Alueen luontaisten kasvien mahdollisuudet elää kosteikoissa ovat paremmat kuin muualta tuotujen lajien. Pen-saista erityisesti pajun on todettu olevan erit-täin tehokas ravinteiden pidättämisessä. Leh-tipuista tervaleppä soveltuu hyvin kosteikon rannoille tuomaan vaihtelevuutta. Puut myös varjostavat kosteikkoa ja hillitsevät samalla vesikasvien liiallista kasvua.

16.3.4 Altaat, lammikot ja purot

Altaita ja lammikoita käytetään ensisijaises-ti suurten vesimäärien varastoimiseen ja vii-vyttämiseen. Hulevesialtaat voivat olla täy-sin rakennettuja, kovapintaisia ja kasvittomia. Lammikoissa on laajempi avoin vesipinta kuin

Kuva 16-9 Periaatekuva rannan kasvillisuusvyöhykkeistä (FCG).

kosteikoissa, joissa kasvillisuuden osuus on suurempi. Lammikon muotoilussa on kasvi-en kannal-takin keskeistä sen rantojen riittä-vän loiva kaltevuus (suositus 1:4 - 1:6). Täl-löin saadaan istutuspinta-alaa kasvillisuudelle ja rannat kestävät paremmin eroosiota. Loiva ranta on myös käyttäjien kannalta turvallisem-pi.Rannanprofiilin tulisi olla porrastettu, jol-loin rantaluiskaan istutetut taimet pysyvät pa-remmin paikallaan. Lammikon muoto ja pohjan profiilivaikuttavatmyöspuhdistustehoon.Niinrantojenkuinpohjankinprofiilintulisiollavaih-televa. Kuvassa 16-11 on viivytyslammikko, jossa esiintyy useanlaista kasvillisuutta. Lammikon perustamisessa ja kasvien va-linnassa hyödynnetään kasvillisuusvyöhyk-keitä (periaatekuva 9). Rantaveteen tai vesi-rajaan istutetaan isoja taimia tai rantaviiva perustetaan eroosiota hyvin kestävällä ranta-kasvimatolla tai -rullalla, jossa on mukana kas-vien taimet. Vaihtelevan kosteuden vyöhyk-keelle voidaan istuttaa esim. rantakasvimattoa ja ylimmälle vyöhykkeelle niittymattoa, kylvää niittyä siemenistä tai käyttää pajupistokkaita sekä istutettavia taimia. Rantakasvimaton ja -rullan lisäksi muita eroosiosuojaustapoja ovat erilaiset eroosiover-

Kuva 16-10 Helsingin Viikinoja mutkittelee peltomaisemassa. Muotoiltu purouo-ma siirrettiin nykyiselle paikalleen Viikin alueen rakentamisen myötä. Tulva-ai-kaan vesi voi nousta loiville tulvaniityille. (Kuva Eeva Eitsi)

226 227

kot ja -matot, kuten kookosmatto sekä niitty- ja perennamatot. Purouoman muotoilulla ja uoman hydrau-liikalla pyritään viivyttämään vettä mahdolli-simman pitkään. Uoman poikkileikkauksessa voidaan hyödyntää ns. kaksoisprofiilia, jolloinsyvemmässä ja poikkileikkaukseltaan kapeam-massa osassa (alivesiuoma) virtaa vesi myös kuivaan aikaan. Tulva-aikaan vesi pääsee nou-semaan ylemmälle tulvatasanteelle. Alivesiuo-man rakentaminen riippuu maaperästä. Savi-maa liettyy ja täyttyy nopeasti sedimenteistä, joten alivesiuomaa ei ole mielekästä raken-taa. Hyvin pienissä uomissa vesieliöstön elin-olosuhteet ovat heikot, joten alivesiuoman rakentaminen ei useinkaan ole tarkoituksen-mukaista. Kasvien valintaan vaikuttavat uo-manprofiili ja veden pinnan korkeuden vaih-telut sekä maan rakeisuus, ravinteisuus ja kasvualustan paksuus. Kapeammissa uomissa,

jossa virtaus saattaa paikoin muodostua voi-makkaaksi, voi olla järkevää käyttää kasvilli-suuden sijasta esim. luonnonkiveä tai muita materiaaleja eroosiosuojana kohdissa, joissa virtaus on voimakasta. Uomat toimivat myös tärkeinä ekologisina käytävinä. Kuvassa 16-10 näkyy Helsingin Viikinoja, johon liittyy tulva-niittyjä.

16.3.5 Viherkatot

Viherkattojen kasvillisuuden tulee kestää muun muassa säätilan ääriolosuhteita kuten tuuli-suutta, kuivuutta ja auringon paahdetta. Li-säksi kasvualustassa on huomioitava sen palo-turvallisuus. Viherkattojen kasvillisuus suojaa alapuolisia kattorakenteita auringon uv-sätei-lyltä ja tasaa rakennuksen lämpötilavaihteluja. Ohutrakenteisten viherkattojen kasvilli-

Kuva 16-11 Viivytyslammikon kasvillisuus voi olla rehevää. (Kuva Anneli Lyytikkä)

Kuva 16-12 Maksaruohokasvillisuusmatot koostuvat useista lajikkeista, jotka vaihtavat väriä vuoden-ajan ja sääolojen mukaan. (Kuva Eeva Rapola)

suudeksi soveltuvat parhaiten valmiit, esikas-vatetut kasvillisuusmatot. Valmistajien mu-kaan ne soveltuvat parhaiten katoille, jotka ovat kaltevuudeltaan 0-25/27 astetta. Matois-sa käytetään vaihteleviin sääoloihin sopeutu-vaa kasvillisuutta, kuten kalliolakien ja kuivi-en ketojen lajeja, joilla ei ole syvää juuristoa ja joille riittää ohut kasvualustakerros. Kas-villisuusmattoihin käytetään pääasiassa mak-saruoho-sammalkasvillisuutta, joka soveltuu vähäisen hoitotarpeensa, kestävyytensä ja pit-käikäisyytensä vuoksi hyvin laajojen kattopin-tojen materiaaliksi. Useilla myytävillä kasvilli-suusmatoillaonpalosertifikaatti Muita viherkattojen katerakenteita ovat pai-kalla rakennettava kattokasvillisuus. Tällöin eristetylle katolle asennetaan esimerkiksi tur-velevyjä tai levitetään kansirakenteille kehitet-tyä multaseosta, johon voidaan kylvää maksa-ruohoja, levittää maksaruohosilppua, istuttaa pistokkaita tai asentaa esim. ruohokasvilli-

suusmattoja. Paikalla rakennettavat viherka-tot sopivat parhaiten tasakattoihin tai loiviin kattoihin. Näissä vaihtoehdoissa tulee kuiten-kin ottaa huomioon paloturvallisuus, salaojitus, hoito, viherkattorakenteen kuormitus ja sen vaikutus alapuoliseen kattorakenteeseen sekä sääolosuhteet. Turvekatot tulevat harvoin ky-seeseen kohteissa, joissa on tiukat paloturval-lisuusvaatimukset.

16.3.6 Kasvillisuusmatot

Kasvillisuusmatoissa kasvillisuus on esikasva-tettu runkoverkkoon, joka helpottaa sen asen-tamista sekä suojaa kasvillisuutta eroosiolta. Matoissa käytetään yleensä useiden lajien ja lajikkeiden sekoitusta, joka lisää niiden kestä-vyyttä ja eri vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa ulkoasua. Kasvillisuusmatoista on saatavilla erikseen sopivat kasvillisuusvaihtoehdot aurin-koisiin sekä varjoisiin olosuhteisiin.

228 229

Maksaruoho- ja sammalkasvillisuusma-tot kestävät parhaiten paahdetta ja kuivuut-ta sekä ovat kevyin katto-kasvillisuusvaihtoeh-to. Lisäksi on saatavilla maksaruoho-, keto- ja ruohokasvillisuusmattoja, joissa on kuivuut-ta kestäviä heiniä. Näillä kasvillisuusmatoilla saadaan perinteisen ruohokaton oloinen ilme, mutta ne vaativat enemmän hoitoa. Maksaruoho- ja sammalkasvillisuusmatois-ta on saatavilla eri valmistajilla erilaisia vari-aatioita maton runkorakenteesta. Niissä käy-tetään yleensä ohutta kasvualustakerrosta, jonka kasvualustaseos tai -materiaali on kevyt ja paloturvallinen. Mattoihin liittyy salaojitus-kerros, joka varastoi sopivasti kosteutta. Mat-tojen rakenne on kehitetty myös eroosiokes-täväksi. Mattojen asennuksessa on tärkeää, että ne liitetään tiiviisti limittäin ja tuetaan kai-kilta ulkoreunoilta, jolloin kasvillisuus ei pää-se kuivumaan reunoilta. Kasvillisuusmatot so-veltuvat myös laajoille teollisuusrakennuksien kattopinnoille sekä asuinrakennusten ja piha-varastojen katoille. Kuvassa 16-12 katoilla on maksaruohoa.

16.4 Kasvualustat ja istuttamistavat

16.4.1 Yleistä istuttamisesta

Kasvillisuutta voi istuttaa painanteisiin, bio-pidätysalueille, kosteikkoihin, puronvarsil-le tai lammikoihin mm. taimina, pistokkaina, paakkuina, siemenistä tai käyttämällä valmii-ta kasvimattoja. Vesirajaan tai sen yläpuoli-sil-le alueille voidaan lisätä kasvillisuutta siemen-kylvönä. Vaihtelevan kosteuden vyöhykkeelle voidaan istuttaa esimerkiksi kasvimattoja ja taimia. Vedenpinnan alapuolisille alueille käy-tetään siirrettyjä kasveja, taimia tai juuripaak-kuja. Puiden ja pensaiden istutus on suositelta-vaa ylemmällä rantavyöhykkeellä. Esimerkiksi tervaleppä sitoo tehokkaasti rantavyöhykettä suoraan alaspäin kasvavilla juurillaan. Pensaat ja rantapuusto muodostavat pysyvän eroosio-suojan. Ne myös varjostavat uomaa tasaten veden lämpötilaa ja toimivat eliöstön suojana ja ravinnonlähteenä. Jos virtaus on kova tai istutettava luiska

on jyrkkä, suositellaan valmiiden kasvimatto-jen tai -rullien käyttämistä. Kookoskuitumatto-ja käytetään rakennetuissa luiskissa estämään pintaeroosiota. Matto asennetaan maanpin-taan, tapitetaan paikalleen maahan ja ruo-hosiemenet kylvetään suoraan maton päälle. Kylvö toteutetaan ennen virtaustapahtumaa. Kookosmatoista löytyy myös vaihtoehtoja, joissa siemenet ovat valmiina. Pensaiden istu-tus voidaan tehdä maton läpi tehtyihin aukkoi-hin. Kookosmatto maatuu alustaansa noin 4-5 vuoden jälkeen. Pajusuojaus tai risunki ovat vaihtoehtorat-kaisuja, jotka soveltuvat erityisesti luonnon-ympäristöihin. Kookosmatoista ja -rullista, pa-jusuojauksesta ja risunkien perustamisesta on saatavilla tietoa InfraRYL 2010 –julkaisussa, kohdassa 22250 Luonnonmukaiset eroosiosuo-jaukset.

16.4.2 Kasvualustat

Kosteikko- ja vesikasvien kasvualustat

Kosteikko- ja vesikasvien kasvualustojen tu-lee olla hyvin vettä pidättäviä. Näin ollen vesi-kasvit viihtyvät savipitoisessa kasvualustassa. Kasvualustat tulee suunnitella aina paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

Biopidätysalueiden kasvualustat

Biopidätysalueen imeytyspainanteen alaosan rakenne vaihtelee ympäröivän maaperän ja ympäristöolosuhteiden mukaan. Hyvin vettä läpäisevässä maaperässä imeytyspainanne ei edellytä muita rakennustöitä kuin pinnan muo-toilun ja kasvukerroksen asentamisen ja kas-villisuuden istuttamisen. Heikosti vettä läpäi-sevässä maaperässä voidaan tehdä syvempi massanvaihto, jolloin kasvukerroksen alle ra-kennetaan pidätys-imeytyskerros karkeasta ki-viaineksesta imeytyskaivannon tapaan. Salaojitusta käytetään vettä heikosti läpäi-sevässä maaperässä johtamaan ylimääräinen vesi eteenpäin, jolloin rakenne toimii osittain imeyttävänä ja osittain suodattavana. Laa-dultaan hyvin huonoja hulevesiä käsiteltäes-sä painanteen rakenteet voidaan eristää ym-päröivästä maasta läpäisemättömällä kalvolla, jolloin järjestelmä toimii pelkkänä suodattime-na.

Biopidätys- ja -suodatusalueiden tai imey-tysalueiden kasvualustan tulisi olla läpäise-vää ja suodattavaa, jol-loin kasvualustassa tu-lee olla riittävästi hiekkaa.. Suodatuskerroksen maa-aineksen tulee olla vettä sopivasti läpäi-sevä ja toisaalta bioaktiivinen epäpuhtauksien pidättämiseksi. Kasvualusta suunnitellaan aina paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Hulevesirakenteiden kasvualustoista on toistaiseksi vähän kokemusperäistä ja tutkittua tietoa Suomessa. Kasvualustojen tutkimuksel-la ja kehittämisellä on selvä tarve.

16.4.3 Kylvö ja laikkuistutus

Niittyjen kylväminen on edullisin tapa laajojen alueiden kasvillisuuspeitteisyyden saavuttami-seksi. Valmiin niityn muodostumiseen menee kuitenkin muutamia vuosia. Niittykasvillisuu-den kylvöön käytetään valmiita kasvupaikan mukaan tehtyjä sekoituksia. Siemenet ovat pieniä, joten ne sekoitetaan esim. hienoon hiekkaan kylvön helpottamiseksi tai siemenet kylvetään emulsiokylvonä, jolloin kosteus säi-lyy paremmin ja eroosioriski on pienempi. Sie-menet kylvetään pintaan, sillä useat siemenet vaativat valoa itääkseen. Niityille voidaan luoda elinolosuhteet myös laikkuistutuksin. Tällöin halutulle alueelle siir-retään niittykasvillisuuspaakkuja muualta tai käytetään valmiita taimia tai kylvöä. Paakuis-sa voidaan siirtää sopivasta kohteesta alueen luontaista kasvillisuutta. Laikkuihin istuttamal-la kasvillisuus saadaan leviämään nopeasti ha-lutulle alueelle, jolloin eroosio- ja maisemahai-tat jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

16.4.3 Taimet ja kasvillisuusmatot

Vesirajaan tai sen yläpuolisille alueille istutet-tavien kosteikkoperennojen taimien juuripaak-kua ei laiteta normaalin vedenpinnan tason alapuolelle. Kasvillisuutena käytetään kosteik-kokasveista kotimaisia luonnonlajeja, jotka kestävät ajoittaista vedenpinnan nousua. Ve-denpinnan alapuolisille alueille käytetään ve-sikasvien taimia, jotka istutetaan suoraan al-taiden pohjaan. Kookoskuidussa kasvatetut vesikasvien taimet voidaan istuttaa suoraan ki-vimurskaan.

Rehevästi kasvavan rantakasvillisuuden is-tuttaminen yksittäisillä kasveilla on työläs-tä. Tarkoitusta varten myydään valmiita niit-ty- ja rantakasvillisuusmattoja. Valmiissa kasvillisuusmatossa kookoskuituiseen kan-kaaseen on esikasvatettu ranta- ja vesikas-veja suoran paikalle asennettavaksi. Matto on noin 15 cm paksu ja muodostuu suurimmak-si osaksi matossa kasvavien perennojen juu-rista. Kasvillisuusmattojen valmiin juuriston takia ne kiinnittyvät nopeasti uuteen kasvu-paikkaan ja soveltuvat siten kohteisiin, jois-sa on veden virtausta. Mattojen perustukseksi riittää tasattu rantaviiva, johon matto asenne-taan ja kiinnitetään esim. maahan upotettavilla puukiiloilla. Rantarullia voidaan käyttää myös mutkittelevassa uomassa, sillä ne ovat taipui-sia. Kasvit juurtuvat kasvupaikalleen ennen kuin kookoskuitu lahoaa kokonaan. Matoissa käytetään useita lajeja ja erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla monenlaiseen kasvupaikkaan. Mat-tovaihtoehtoja on mm. eroosionsuojaukseen, puhtaasti koristetarkoituksiin, merenrannoille, vedenpuhdistusaltaisiin ja pohjoisen olosuh-teisiin. Erityisesti meren ja järvien rannoille is-tutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomio-ta mattojen kiinnityksiin. Jäät vievät helposti matot mennessään. Kasvilajistoon kuuluu mm. saralajeja, vihvilöitä, iiriksiä, rantakukkia, kur-jenjalkoja, rentukoita, ruoholeinikkejä ja luhta-lemmikkejä. Jotkut matossa olevat lajit voivat ajan kuluessa kadota, toiset taas kasvattavat suhteellisesti osuuttaan tulevassa rantakasvil-lisuudessa. Kookosrullat ovat kookoskuituisesta kan-kaasta koottuja rullia, jotka soveltuvat erilais-ten rantaluiskien tukemiseen. Rulliin voidaan esikasvattaa valmis ranta- ja vesikasvillisuus kuten kookosmattoihinkin. Rullat kiinnitetään rantaluiskaan puukepein. Kookosrullat maatu-vat noin 2-5 vuoden aikana, jolloin kasvillisuu-den juuristo on ehtinyt sitoutua maaperään. Kuvassa 16-13 rantakasvimattoja on hyö-dynnetty yhtenä elementtinä joen ranta-alu-een viimeistelyssä.

230 231

Kuva 16-13 Turun Aurajoen rannassa rantakasvimattoja on sijoitettu vesirajaan vuorotellen pyöreiden luonnonkivien kanssa. Kuvassa luonnonvesistö, mutta samaa tekniikkaa voidaansoveltaa hulevesiuomiin. (Kuva FCG)

Kuva 16-14 Keltakurjenmiekka sietää kosteuden vaihtelua. (Kuva Eeva Eitsi)

16.4.4 Pistokkaat

Pajupistokkaat ovat nuoria pajunversoja, jot-ka työnnetään maahan. Maan sisään joutues-saan pajun silmujen kohtiin kehittyy juuria ja pistokkaat alkavat versoa. Pajupistokkaat ovat osoittautuneet suosituksi menetelmäksi ja niitä on käytetty eri puolella maata. Pajupistokkai-den käyttö ja asennus on helppoa, mutta pis-tokkaita käytettäessä menetelmän välittömät suojausvaikutukset jäävät muita kasvillisuu-teen perustuvia menetelmiä heikommiksi, sil-lä juuristolla ja lehdistöllä kestää oma aikan-sa kehittyä verrattuna esimerkiksi istutettaviin taimiin tai rantamattopihin. Pistokkaita tulisi-kin käyttää lähinnä täydentämään muita me-netelmiä ja esimerkiksi elävöittämään perin-teistä kivisuojausta. Eroosiosuojaksi soveltuu myös tuoreis-ta pajunoksista tehty oksakate tai kudotta-

va pajumatto. Käytettävien pajujen tulee olla tuoreita, jotta pajujen juurtuminen onnistuisi halutulla tavalla. Katteet on hyvä peittää ke-vyellä maakerroksella ja kastella kuivumisen ehkäisemiseksi. Pajumatot ja -katteet soveltu-vat luonnonmukaisilla alueilla rantojen eroosi-on ehkäisyyn.

16.5 Kasvillisuuden hoito

16.5.1 Yleistä

Suunniteltavien rakenteiden kunnossapito ja hoito pitää ottaa huomioon jo suunnitteluvai-heessa. Suunnittelulla on merkitystä, sillä kun huolehditaan, että hulevedet johdetaan ja esi-

käsitellään tarkoituksenmukaisesti, vähenne-tään merkittävästi kunnossapitotarpeita (mm. sedimentinpoistoa) itse rakenteessa. Kasviva-likoimaa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon kasvien luonnonmukaisuus eli mitä alueella jo kasvaa ja mikä alueen olosuhteisiin sopii. Hu-levesirakenteiden ja -kasvillisuuden ylläpito tu-lee tehdä alusta alkaen huolellisesti. Heitteelle jätetyn altaan tai vesiuoman toiminta voi häi-riintyä ja virkistys- ja maisema-arvot jäävät vähäisiksi. Toisin kuin luonnonvaraiset vesialu-eet, rakennetut hulevesien käsittely-ympäris-töt vaativat erityisesti alkuvuosina säännöllistä hoitoa. Alueelle ominainen kasvillisuus menes-tyy parhaiten ja hoito on helpompaa. Kuvassa 16-14 on keltakurjenmiekkoja, jotka kosteu-den vaihtelun siedon takia soveltuvat hyvin hu-levesirakenteisiin. Rakenteiden koko ja ratkai-sut vaikuttavat myös hoitotarpeeseen.

16.5.2 Hoitoluokat ja erityispiirteet

Toteutussuunnittelun yhteydessä määritel-lään viheralueiden hoitoluokat, joiden perus-teella säännölliset hoitotoimenpiteet tehdään. Viheralueiden hoitoluokituksessa (Viheraluei-den hoitoluokitus, Viherympäristöliiton julkai-su 36) on jaoteltu viheralueet A rakennettui-hin viheralueisiin, B avoimiin viheralueisiin, C taajamametsiin sekä täydentäviin luokkiin E erityisalueet, S suojelualueet, R maankäytön muutosalueet sekä 0 hoidon ulkopuolelle jää-vät alueet. Viheralueiden hoidon työohjeet on määritelty hoitoluokittain Viheralueiden hoito VHT´05 –julkaisussa (Viherympäristöliitto, jul-kaisu 32). Usein hulevesiin liittyvät kasvillisuusalueet sijoittuvat rakennettuihin puistoihin, jolloin ne

232 233

ilman erityismäärittelyjä sijoittuvat ympäröi-vän puiston mukaisiin hoitoluokkiin, yleisimmin A2-A3 (Käyttöviheralue tai Käyttö- ja suojavi-heralue), etenkin silloin kun hulevesirakentei-den yhteyteen on istutettu säännöllistä hoitoa vaativia kosteikkoperennoja. Viivytysaltaiden tulvaniityt voidaan rajata niiden kosteudesta riippuen hoitoluokkaan B2 Käyttöniitty tai B3 Maisemaniitty. Metsäalueelle sijoittuva huleve-sipuro voidaan rajata hoitoluokkaan C. On suositeltavaa ja yhä yleisempi käytäntö, että hulevesien käsittelyalueille laaditaan oma hoitosuunnitelmansa. Tällöin alueet sijoittuvat hoitoluokkaan E eli erityisalueet, jolloin hoito tehdään erillisen suunnitelman mukaan. Hoito-luokitusta ja -ohjeistusta onkin syytä kehittää E hoitoluokkien ja nimenomaan hulevesien kä-sittelyalueiden osalta.

16.5.3 Kosteikkojen ja niittyjen hoito

Kasvillisuuden hoitotoimenpiteillä huolehditaan oikeanlaisen kasvivalikoiman säilymisestä. Hoi-tamatta jätetylle niitty- tai kosteikkoalueelle saattaa ajan kuluessa kehittyä muutaman ag-gressiivisen kasvilajin kasvusto, joka heiken-tää em. kohteen vesien puhdistumista, viihtyi-syyttä ja maisemallisia arvoja. Rakentamisen jälkeen tärkeintä on kasvuunlähdön varmis-taminen ja hoito ensimmäisten kahden - kol-men vuoden aikana. Tämän jälkeen hoitoa jatketaan säännöllisin välein. Luonnonmukai-semmilla alueilla kahden ensimmäisen inten-siivisemmän hoitovuoden jälkeen sovelletaan työohjeita kevennettyinä. Niittyjä hoidetaan säännöllisesti niittämäl-lä loppukesästä tai alkusyksystä. Ei-toivottu-ja kasveja kannattaa niittää niiden ollessa täy-dessä kasvussa tai niiden kukinnan aikaan. Niittämiseen suositellaan ensisijaisesti välinei-tä, jotka eivät murskaa kortta, vaan leikkaavat sen siististi. Esimerkiksi koneellinen ruohon-leikkaus murskaa korret, mikä altistaa ne sie-nille ja kasvitaudeille. Harvennettu ja niitetty kasvillisuusjäte kuljetetaan pois. Paikkaus- tai täydennyskylvöt saattavat olla tarpeen ensim-mäisinä vuosina. Suunnitelmissa tulee määritellä, kuinka avoimena kosteikot ja niityt halutaan säilyt-tää. Hoito-ohjeissa tulee määritellä, annetaan-ko esimerkiksi luontaisesti leviävän puuston ja pensaikon kasvaa vapaasti vai pidetäänkö ve-

sakkoa kurissa säännöllisin raivauksin. Laajat raivattavat alueet olisi hyvä päästä hoitamaan koneellisesti. Maaperä saattaa olla hyvin-kin pehmeää ja upottavaa, jolloin raivaustyöt saattaa olla varminta tehdä koneellisesti tal-viaikaan maan ollessa roudassa. Talviaikaan tehtävä raivaus aiheuttaa voimakasta vesakoi-tumista, mikä tulee ottaa huomioon hoitotöitä suunniteltaessa.

16.5.4 Altaiden ja uomien hoito

Rakennettujen altaiden ja uomiin hoidossa en-simmäisten kasvukausien hoitotoimenpiteet ovat oleellisia. Rikkaruohojen poisto tai niitto voi olla tarpeen ensimmäisinä kasvukausina, kunnes istutetut taimet tai kylvetyt siemenet pääsevät kunnolla kasvuun. Hoidossa keskeisiä toimenpiteitä ovat lisäksi sedimentin poisto, kasvillisuuden harventaminen sekä kuolleen tai vahingoittuneen kasvillisuuden uusiminen. Rakennetussa ympäristössä hulevesiraken-teiden ympäristöön istutetut koriste- ja luon-nonkasvit saattavat edellyttää intensiivisem-pää hoitoa niiden sijainnista ja hoitoluokasta riippuen. Jos purojen ja lampien rannoille on istutettu kosteikkoperennoja ja ne kuuluvat A2 hoitoluokkaan, tulee alueille tehdä vuosittaiset hoitotoimenpiteet.

16.5.5 Biopidätysalueiden hoito

Biopidätysalueen rakenteellinen kunto tulee tarkistaa vuosittain. Kuollut kasvillisuus poiste-taan ja korvataan uudella, mahdollisesti eri la-jilla. Eroosiovauriot korjataan. Kosteikkokasvil-lisuus leikataan maarakenteen tukkeutumisen välttämiseksi säännöllisin välein läheltä tyveä ja kasvijäte kerätään pois. Leikkuutyö tehdään syys- lokakuussa, kun kasvillisuus on tuleentu-nut ja alueen pohja kestää liikkumista. Samal-la poistetaan biopidätysalueelle mahdollisesti kertynyt sedimentti. Aluetta ei saa lannoittaa, sillä lannoitteet saattavat kulkeutua hulevesien mukana purkuvesistöön. Biopidätysalueella vedenläpäisevyyden tu-lee säilyä sellaisena, että altaan tyhjeneminen tapahtuu enintään 48 tunnin kuluessa. Tällöin tavoiteltu hulevesien käsittely toteutuisi myös mahdollisissa peräkkäisissä rankkasadetilan-teissa ja hulevedet eivät pääse ohjautumaan ylivuotoreitille. Vedenläpäisevyys estää jääty-

mistä ja varmistaa siten rakenteen toimivuu-den talvella.

16.5.6 Viherkattojen hoito

Kattojen kasvillisuusmatoille voidaan levittää asennuksen yhteydessä lannoite. Toimenpide voidaan tarvittaessa toistaa riippuen siitä, mi-ten kattokasvillisuus lähtee kehittymään. Kui-valla kaudella kasvillisuusmattoja kastellaan asennuksen jälkeen. Muuten kasvillisuusmatot eivät tarvitse normaaliolosuhteissa kastelua. Rikkaruohot häviävät kuivan kauden aikana, koska maksaruohokasvusto on ohut ja kuiva. Jos katolle kuitenkin kasvaa puuntaimia ja rik-karuohoja, tulee niiden poistosta huolehtia. Kasvillisuusmatot, joissa on korkeampaa ruohovartista kasvillisuutta, tulee niittää aika ajoin ja poistaa niittojäte. Maksaruohomatto-jen kasvillisuuden hävikkiä voidaan korjata le-vittämällä alueille kasvukaudella maksaruoho-silppua. Jos katolle kertyy kasvillisuuden päälle runsaasti esim. lehtiä, tulee ne poistaa. Myös roskat tulee poistaa. Viherkattojen hoidossa on tärkeää huolehtia, että sadevesi ei keräänny katolle ja pääse jäätymään. Tuleekin huoleh-tia, että kattokaivot ja rännit toimivat ja veden poisto katolta toimii. Jos talvella poistetaan lunta katolta, jätetään kasvillisuusmaton suo-jaksi ohut kerros (n.10-15 cm) lunta. Paikalla perustettava viherkattokasvillisuus hoidetaan erillisen, kyseiselle kohteelle laadi-tun hoito-ohjeistuksen mukaisesti.

16.6 Esimerkkikohteita

16.6.1 Kokkolan asuntomessualue

Suunnittelualueen rajaus ja sijainti

Kokkolan asuntomessualue sijoittuu Vanhansa-tamanlahdelle noin 1,5 kilometrin päähän kes-kustasta. Messualue on pääosin täyttöaluetta. Työssä laadittiin asuntomessualueiden puis-to- ja viheralueiden yleis- ja toteutussuunni-telmat. Alueen teemana on merellinen pikku-kaupunki, johon tuodaan rannikkokaupunkien puukaupunkiperinnettä mm. katutilaa rajaavin aidoin. Puistoalueiden teemana on merellisyys ja kolmella puistoalueella viivytettiin hulevesiä

erityyppisin ratkaisuin. Asuntomessualueen itäpuolella on uusi ran-tapuisto uimarantoineen ja itäpuolella Sannan-rannan niemi kesähuviloineen. Messualueen länsipuolella kulkee Tullioja.

Suunnitelman sisältö

Suunnitelluille puistoalueille kehitettiin omat teemansa. Lainepuisto johdattelee keskusau-kiolta meren rantaan, Laivapuistoon. Meripuis-ton yhtenä pääteemana on katujen hulevesien viivyttäminen kasvillisuuspainanteessa ja kivi-purossa. Meriharakanpuistossa hyödynnetään koristeheiniä ja sieltä löytyy pienialainen sade-puutarha, jonka teemana on perhosia houkut-televat kasvit. Tulliojanpuiston suoraa ja jyrk-käreunaista avo-ojaa siirrettiin ja muokattiin mutkittelevammaksi sekä loivapiirteisemmäk-si. Tulliojanpuiston ja Meripuiston yleissuunni-telma on esitetty kuvassa 16-15.

Tulliojanpuisto

Tulliojanpuisto on keskeinen puistoalue uuden asuntomessualueen ja Sannanrannan huvila-alueen välissä. Itäisestä osasta kehitetään is-tuskeluun ja virkistyskäyttöön soveltuva puis-toalue, jossa on mahdollisuus myös poiketa veden äärelle. Messualueen ja Sannanrannan välille Tulliojan yli on suunnitteilla alueellinen kevyenliikenteenreitti näköalasiltoineen. Län-siosa puistosta jätetään mahdollisimman luon-nontilaiseksi rantapuustoineen. Tulliojaa pitkin tulevat sen eteläpuolisten pientaloalueiden pintavedet ja siihen purkau-tuu paikoin myös pohjavesiä. Tulliojan alkuun on muotoiltu lampi, joka toimii laskeutusal-taana. Lammen rannat istutetaan kosteikko-kasvein. Laskeutusaltaasta lähtee kapeam-pi kivipintaiseksi suunniteltu purouoma, jonka reunoille istutetaan kosteikkokasveja. Purouo-man vedet laskevat lampeen ennen mereen kulkeutumista. Lammessa on murtovettä, sillä paikoin merivesi sekoittuu ojan pinta- ja poh-javeteen. Kasvien valinnassa on pyritty rantavyöhyk-keiden huomioon ottamiseen, samoin paikalli-sia luonnonkasveja on suosittu, kuten meren-rantaniittykasveja ja pensaista mm. tyrniä. Ensimmäisessä vaiheessa messukesäksi 2011 rakennettavan pohjoisemman lammen rannoil-le on istutettu kukkivia värikkäitä kosteikko-kasveja, kuten keltakurjenmiekkaa, rantakuk-

234 235

kaa, ranta-alpia ja rantatädykettä. Niistä osa on suositeltu istutettavan rantakasvimattoina, jolloin saadaan jo ensimmäisenä kasvukaute-na näyttävän näköistä. Lisäksi perennoja is-tutetaan taimina. Kosteikkoperennoja on täy-dennetty ruohovartisin heinin ja saroin, kuten sinikaislaa, järviruokoa, leveäosmankäämiä sekä hapsiluikkaa. Rantakasvillisuutta on täy-dennetty myös pensasistutuksin, kuten esim. pajuin ja puuistutuksin, lajeina esim. koivu, tervaleppä, salava, raita sekä virginiantuomi. Ote Tullinojan puiston istutussuunnitelmasta on esitetty kuvassa 16-16. Tulliojanpuiston itärantaa on muotoiltu si-ten, että paikoin merivesi saa tulvia tulvanii-tyille, jonka kasvillisuus kylvetään suolaa sie-tävistä merenrantaniittykasvien siemenistä tai istutetaan taimista. Tulvaniitty on esitetty poikkileikkauskuvassa 16-17. Tulvaniitylle ja

Kuva 16-15 Kokkolan asuntomessualueen puisto- ja viheralueiden yleissuunnitelma 2009 (FCG). Vasemmalla Tulliojanpuisto ja oikealla Meripuisto.

Kuva 16-16 Ote Tulliojanpuiston pohjoisosan istutussuun-nitelmasta 2009 (FCG). Entinen Tulliojan uoma näkyy ku-vassa vaakaviivoitettuna alueena.

Kuva 16-17 Poikkileikkaus Tulliojanpuiston pohjoisosasta 2009 (FCG). Tulvaniittyä oikealla.

merenrantaniitylle sopivia ruohovartisia kasvi-lajeja matalaan veteen ovat mm. luikka, pikku-luikka ja hapsiluikka sekä kaislat. Keskivesita-son yläpuolelle ja rantaan sopivia kasveja ovat mm. meri- ja rantaluikka, rönsyrölli, luhtaröl-li, suolavihvilä, luhtakastikka, punanata, ran-tavehnä. Keski- ja yläosiin sopivia ovat mm. ketohanhikki, iso- ja pikkurantasappi, hiiren-virna, puna-ailakki, vilukko, isolaukku ja lehto-virmajuuri.

Meripuiston painanne ja kivipuro

Meripuisto sijaitsee asuinkortteleiden välis-sä, alkaen keskusaukiolta ja päättyen meren rantaan. Meripuiston länsiosan kasvillisuus-painanteeseen johdetaan pintavesiä. Kasvila-jiksi on valittu niin kosteutta kuin ajoittaista kuivuuttakin sietävä, näyttävästi kukkiva kel-

takurjenmiekka. Meripuiston itä-osassa katujen hulevedet johde-taan mutkittelevaan kivipuroon, jossa hyödynnetään mm. paikal-lisia luonnonkiviä. Kivipuron ran-noille istutetaan väriläiskiksi tar-hapäivänliljaa ja lapinnauhusta. Kivipuron yli asennetaan puutasot silloiksi. Tilaajan toiveesta kivipu-ron pohja rakennettiin sileämmäs-tä nupukivestä, jolloin uoma on helpompi puhdistaa.

Meriharakanpuistonperhospuutarha

Meriharakan puisto on keskel-lä messualuetta ja sinne sijoite-taan pieni leikkipaikka. Merihara-kanpuiston pintavedet johdetaan pieneen painanteeseen, sadepuu-tarhaan, johon on valittu perhosia houkuttelevia koriste- ja luonnon-kasveja. Painanteeseen on sijoitet-tu ylivuotoputki, josta ylimääräiset vedet pääsevät purkautumaan ka-tualueen sadevesiviemäriin. Per-hosia houkuttelevat tuoksut ja vä-rit, joten nämä seikat vaikuttivat kasvilajien valintaan kasvupaikan kosteusolosuhteiden lisäksi. Pai-nanteen pohjalle ja ulkoreunoille kylvetään perhosniittysiemense-osta ja kevyenliikenteenreitin reu-noille näkyvimmille paikoille eriai-kaan kukkivia koristeperennoja, kuten kevätvuohenjuurta, kelta-päivänliljaa, soihtunauhusta, ka-nadanpiiskua, alppiasteria, syys-kaunosilmää ja punahattua.

236 237

16.6.2 Koisotie 10, lumen- vastaanottoalue ympäristöineen

Suunnittelualueen rajaus ja sijainti

Suunnittelualue sijaitsee Vantaan Koivuhaan kaupunginosassa. Työn merkittävä osatehtävä oli laatia suunnitelma asemakaavan mukaises-ta kosteikkoalueesta jonka tarkoitus on pidät-tää lumenvastaanottoalueelta peräisin olevat veden epäpuhtaudet ja tasata virtaamaa siten, että puistoon muodostuu ympärivuotinen vesi-aihe. Kosteikkoalueeseen kuuluu alueen länsi-puolella virtaava oja.

Suunnitelman sisältö

Suunnittelualue jakautuu kahteen eriluontei-seen osaan; varsinaiseen lumenvastaanotto-alueeseen ja sitä tulevaisuudessa ympäröimään istutettuun suojavalliin ja puistoalueeseen. Suojavallista tulee uusi avointa maisematilaa rajaava metsä monikerroksellisine reunavyö-hykkeineen. Uuden metsäalueen istuttamises-sa noudatetaan nk. Santamourin mallia. Suunnittelualueen kummallakin sivulla vir-taa oja tai puro. Molempien linjausta joudu-taan muuttamaan lumenvastaanottopaikan ra-kentamisen myötä. Suunnittelualueen sisään, viheralueelle tullaan rakentamaan vesiaihei-ta, jotka liittyvät sekä lumenvastaanottopai-kan likaisten vesien puhdistamiseen että muo-dostavat virkistysalueen keskeisimpiin osiin maisemaa elävöittäviä vesiaiheita. Vesiaiheet toimivat samalla hulevesialtaina ja ne laskevat Kylmäojaan. Lumenvastaanottopaikka on esitetty kuvis-sa 16-18 ja 16-19.

Virkistysalueen luonneja kehittämisperiaatteet

Hulevesialtaiden ja uoman ympäristöön, var-sinaisen lumenvastaanottoalueen eteläpuo-lelle muodostuu puistoalue, jonka rungon ve-siaiheet muodostavat. Virkistysreitit kulkevat vesiaiheiden lomassa ja muodostavat merkit-tävän itä-länsi–suuntaisen virkistysyhteyden Tikkurilan keskuspuiston halki. Veden puhdis-tukseen osallistuvat kosteikko- ja rantakasvit muodostavat tärkeän osan puiston kasvillisuu-

desta sekä visuaalisesti, että toiminnallisesti. Puistoon istutetaan ranta- ja kosteikkoalu-een kasvilajeja sekä syvän veden kasvilaje-ja. Hulevesialtaiden ympäristöön on sijoitettu myös joitakin puu- ja pensasryhmiä rajaamaan tilaa ja näkymiä, sekä suojaamaan puron luis-kia eroosiolta. Maastoa muotoillaan hulevesi-altaiden lähistöllä loivapiirteisiksi kumpareik-si. Pitkät peltomaiseman näkymälinjat jätetään avoimeksi ja olevaa puustoa poistetaan nykyis-ten ojien penkoilta maisematilan selkiyttämi-seksi. Lumenvastaanottopaikan ympärillä olevil-ta valuma-alueilta muodostuvat hulevedet joh-detaan puistoalueelle sen molempien sivujen kautta. Puiston poikki virtaavan puron siirret-ty uoma rakennetaan uudelleen luonnollisen mutkittelevana. Puiston kosteikkoon johdetaan myös biopidätysalueella suodatettu lumensu-lamisvesi. Kosteikko mitoitettiin hulevesimallin avulla.

Biopidätysalue

Lumenvastaanottopaikan sulamisvedet kerä-tään kallistuksilla alueen reunaojiin, josta ne johdetaan eteläreunassa olevaan hiekan- ja öljynerotusjärjestelmään ja edelleen biopidä-tysalueelle. Biopidätysalueen (tässä 0,4 met-riä syvä painanne) tehtävä on käsitellä ja vii-vyttää lumenvastaanottopaikalla muodostuvia hiekan- ja öljynerotinjärjestelmästä tulevia hu-levesiä suodattamalla niitä maakerrosten läpi. Biopidätysalue verhoillaan kosteikkokas-villisuudella siten, että sen pinta-alasta noin 90 % on kasvillisuuden peittämää. Kasvilli-suuden avulla saavutetaan paras puhdistus-teho kun kasvien kokonaismäärä suuri - laji-runsaudella ei ole erityistä merkitystä. Tämän vuoksi tulvaniittyä kylvetään myös biopidätys-alueelle sinne, missä varsinaista kosteikkokas-villisuutta ei istuteta. Näin alue on heti kas-villisuuden peittämä ja puhdistumisprosessi toimii. Tässä kasvillisuus koostuu muilta osin järviruo’osta (Phragmites australis), järvikais-lasta (Schoenoplectus lacustris) ja kapealehti-osmankäämestä (Typha angustifolia). Biopidä-tysalueen kasvukerroksen vedenläpäisevyyden tulee olla korkea, mutta silti veden ja ravintei-den pidätyskyvyn kasveille riittävä. Biopidätysaltaaseen istutetun kasvillisuu-den tulee kestää sekä kuivuutta että kosteutta. Lisäksi alueen suhteellisen suuri suolapitoisuus asettaa kasvillisuudelle lisävaatimuksia.

Niityt ja kukkalaikut

Purouoman viereisille tulvatasanteille kylve-tään tulvaniityn kasvillisuutta ja niityn sekaan kylvetään laikkuihin rantaniittykasveja ja luh-talemmikkejä.

Kosteikko- ja vesikasvit

Kosteikkoperennat istutetaan puron sivulle ja luiskiin. Kasvien juuripaakkua ei laiteta nor-

maalin vedenpinnan tason alapuolelle. Suu-rin osa valituista kosteikkokasveista on koti-maisia luonnonlajeja, jotka kestävät ajoittaista vedenpinnan nousua. Kasvilajeina mm.: rata-masarpio (Alisma plantago-aquatica), rantaty-räkki (Euphorbia palustris), keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), rantakukka (Lythrum sali-caria), vesitatar (Persicaria amphibia) ja ranta-tädyke (Veronica longifolia).

Kuva 16-18 Koisotie 10, lumenvastaanottopaikka ympäristöineen. Ote suunnitelmakartastavuodelta 2010. (FCG)

238 239

Kuva 16-19 Koisotie 10, lumenvastaanottopaikka ympäristöineen. Poikkileikkaus vesialtaasta. (FCG)

16.7 Viitteitä

Painetut lähteet:

A green demonstration, by Adam Regn Arvidson ASLA, Landscape Architecture 9/2006.

Dunnet N. & Clayden A. Rain Gardens – Managing water sustainably in the garden and designed landscape. Timber Press. Portland, Oregon, USA. 2007.

Eitsi, Eeva. Kokkolan asuntomessualueen puistot suunnitteilla – hulevedet hyötykäyttöön. Artik-keli Viherympäristölehdessä 4/2009.

Enlow, C. A bright future for wastewater treatment. Landscape Architecture 3/2006. s. 76-82.

Erat B. Ekologia, ihminen, ympäristö. Jyväskylä 1994. s.196-206

Jorma Panu, Viheraluesuunnittelu maankohoamisrannoilla, Artikkeli kuntatekniikka-lehdessä 3/2006

Jormola, Jukka. Rantarakentaminen ja luonnonmukaiset vesiaiheet: Artikkeli Viherympäristöleh-dessä 5/2006

Jormola, J., Harjula, H., Sarvilinna, A. (toim.).Luonnonmukainen vesirakentaminen – uusia nä-kökulmia vesistö suunnitteluun. s. Suomen ympäristökeskus 2003. s. 89-93,111-117,144 – 152.

Jouko Antere, Perennakasvusto katolle ja rannalle rullatavarana, Artikkeli Viherympäristölehdes-sä 6/2005

Loukkaanhuhta, U. Malmön Augustenborg, Pintavesien luonnonmukainen käsittely lisäsi viihtyi-syyttä. Kuntatekniikka 5/2005, s. 6-11.

Kalleinen, L., Kauppila T. Oulun Toppilansaaren viherrakentamiseen soveltuvia kasveja. Toppilan kasvien historiaa eri vuosikymmenittäin. 6/2003.

Kotola, J., Nurminen, J., Vakkilainen, P. (toim.)Rakennetun ympäristön valumavedet ja niiden hallinta. Suomen Ympäristö 776. Ympäristöministeriö. Helsinki 2005. s. 65- 74.

Leskinen, P. Oulun asuntomessut 2005 – upeaa viimeistelyä ja viihtyisyyttä. Viherympäristö 5/2005, s. 26-27

Lilas Harley. A river runs through it. Architecture 9/2006. s. 28

Old school, new space, by Allen, Landscape Architecture 8/2006.

Puustinen, M., Koskiaho, K., Jormola, J., Järvenpää, L., Karhunen, A., Mikkola-Roos, M., Pitkä-nen, J., Riihimäki, J., Svensberg, M., Vikberg, P. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Suomen ympäristökeskus. Suomen Ympäristö 2/2007.

Stadtenwässerung/ Hannover. Wasserkonzept Kronsberg. Teil des EXPO-Projektes. Ökologische Optimierung Kronsberg.

Taimistoviljelijät-Plantskoleodlarna r.y., Taimitarhojen perennat, Puutarhaliiton julkaisu nro 323, Helsinki 2003

Tajakka, Hanna. Rekolanoja ja Illenpuro halkovat vantaalaisia asuinalueita. Artikkkeli Viherym-päristölehdessä 5/2006

Veg Tech, Vegetationsteknik, Grönare byggande för framtidens städer. 2010.

Viheralueiden hoito VHT´05. Viherympäristöliitto, julkaisu 32.

Viheralueiden hoitoluokitus. Viherympäristöliitto, julkaisu 36.

Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT´11. Viherympäristöliiton julkaisu 49.

Painamattomat lähteet:

FCG Planeko Oy. Hulevesien käsittely osana viherrakentamisen suunnittelua ja ympäristön este-tiikkaa (ei julkaistu). 2009.

Harjula, H., (toim.) Kosteikkoja ja jokikunnostuksia USA:ssa – tutustuminen luonnonmukaisen vesirakentamisen kohteisiin New Yorkin osavaltiossa 14. -23.8.2002.

240 241

Heino Rasimus, Perennaopas viherammattilaisille, Hansaprint Salo 1996

Jormola J. Luonnonmukainen ympäristörakentaminen ja hulevesien käsittely. Kohteena Oulun Toppilansaari. Oulu. Hulevesien käsittely pohjoisissa olosuhteissa. 1.9.2003.

Karjalainen J. Luonnonmukainen ympäristörakentaminen ja hulevesien käsittely. Kohteena Oulun Toppilansaari. Oulu. Kulttuuriympäristön luontoarvojen säilyttäminen maankäytön muutostilan-teessa – kohteena Oulun Toppilansaari. 1.9.2003.

Kokkolan kaupunki ja FCG. Kokkolan asuntomessualueen puistojen ja viheralueiden yleis- ja to-teutussuunnitelmat. 2009.

Lähdemäki J., Räinä M. Luonnonmukainen ympäristörakentaminen ja hulevesien käsittely. Koh-teena Oulun Toppilansaari. Oulu. Käyttäjäkokemuksia viherrakentamisesta ja hulevesien käsitte-lystä Oulun kaupungissa. 1.9.2003.

Loukkaanhuhta, U. Luonnonmukainen ympäristörakentaminen ja hulevesien käsittely. Kohteena Oulun Toppilansaari. Oulu. Toppilansaaren yleissuunnitelman esittely ja hulevesien käsittelymah-dollisuudet. 1.9.2003.

Loukaanhuhta, U. Pintavesien luonnonmukainen käsittely viheralueiden suunnittelussa eli hu-levedet osana viheralueiden suunnittelua, luento ja luentomateriaali Tampereen Viherpäivillä 8.2.2006

KasvillisuusliiteKosteikoille ja ranta-alueillesoveltuvia luonnonkasveja

rohtokalmojuuri, Acorus calamus - 50-100 cm - matalan veden kasvi - savipitoinen ja runsasravinteinen maa - leviää voimakkaasti juurakon avulla

ratamosarpio, Alisma plantago-aquatica - 30/70 cm - vaalearoosa kukka, kaunislehtinen - runsasravinteinen, savinen tai multainen maa - vesi- ja kosteikkokasvi

sarjarimpi, Butomus umbellatus - 40-120 cm - valkokukkainen - vesikasvi

suovehka, Calla palustris - 20-40 cm - valkokukkainen, koristeelliset punaiset hedelmät - suo- ja kosteikkokasvi - myrkyllinen

rentukka, Caltha palustris - 30 cm - keltakukkainen - vetisille tai kosteille paikoille, savipohja - myrkyllinen

luhtavilla, Eriophorum angustifolium - 40-70 cm - kosteikkokasvi, joka viihtyy kuivemmassakin maassa - leviää voimakkaasti maarönsyillä - kapeat punaruskehtavat jäykän pystyt versot muodostavat löyhän mättään

tupasvilla, Eriophorum angustifolium - 40-70 cm - kosteikkokasvi, joka viihtyy kuivemmassakin maassa - kapeat punaruskehtavat jäykän pystyt versot muodostavat tiiviin mättään

rantatyräkki, Euphorpia palustris - 100 cm - pysty tukevaversoinen - tumman keltaiset kukat, oranssin- punainen syysväri

- multaisille ja kosteille kasvupaikoille

mesiangervo, Filipendula ulmaria - valkokukkainen - ojanvarsi- ja kosteikkokasvi

kirjosorsimo, Glyceria maxima ’Variegata’ - 50-80 cm - matalan veden kasvi - leviää voimakkaasti

keltakurjenmiekka, Iris pseudacorus - 80-120 cm - keltakukkainen - kostealle, jopa vetiselle paikalle

terttualpi,Lysimachiatryrsiflora - 40-70 cm - keltakukkainen, pystyt terttukukinnot - karujen vesistöjen rannoille, matalaan veteen - leviää voimakkaasti juurirönsyillään

ranta-alpi, Lysimachia vulgaris - 80-120 cm - keltakukkainen, pystyt terttukukinnot, pitkä kukinta-aika - kosteikkokasvi, rannoille, kosteille niityille, ojanpientareille - leviää voimakkaasti juurirönsyjen avulla

rantakukka, Lythrum salicaria - 60-100 cm - purppuranpunakukkainen, suurikukintoinen - kosteille paikoille, sietää myös kuivuutta - leviää hyvin ja kukkii pitkään

raate, Menyanthes trifoliata - 20-40 cm - valko-/roosakukkainen, koristeelliset punaiset hedelmät - kauniit kukat ja lehdet - vesi- ja kosteikkokasvi, viihtyy 10-30 syvässä vedessä

luhtalemmikki, Myosotis trifoliata - 15-40 cm - vaaleasinikukkainen - maanpeitekasvi, muodostaa rönsyjä - kosteille ja tuoreille paikoille

vilukko, Parnassia palustris - 10-25 cm - Tähtimäiset valkoiset kukat - Reheville suo- ja rantaniityille

Suomen ympäristökeskus, Tiedote 14.8.2006

Vantaan kaupunki ja FCG. Koisotie 10, lumenvastaanottopaikan yleis- ja toteutussuunnitelmat. 2009 ja 2010.

http://www.eg-trading.fi

http://www.vegtech.fi/

Viikinojan osmankäämikasvustoa. (Kuva Eeva Rapola)

242 243

vesitatar, Persicaria amphibia - 40 cm - ranta- ja matalan veden kasvi - varsi haarova - vaaleanpunainen kukintotähkä 2-5 cm, paksu - leviää melko voimakkaasti juurakon avulla

pystykeiholehti, Sagittaria sagittaria - 40-80 cm - valkokukkainen - vesikasvi, - lieju- ja savipohjainen kasvualusta

haarapalpakko, Sparganium erectum - 100 cm, pystykasvuinen - matalan veden kasvi - pallomaiset piikikkäät kukinnot - pitkät heinämäiset lehdet

tarha-alpi, Lysimachia punctata, -keltainen

luhtalitukka, Cardamine pratensis, -valkoinen - rannoilla ja kosteilla niityillä -aikainen kukkija

punalatva, Eupatorium cannabium, -punainen -komea ja peittävä perenna - rannoilla, puronvarsilla ja lehdoissa

päivänlilja

isotähtiputki

pajut, Salix, - kasvaa nopeasti ja suojaa eroosiolta tehokkasti

auringontähti, Telekia speciosa

pohjanrantakukka, Lythrum salicaria - useita lajikkeita, kotimainen

nauhukset, Ligularia

rantatädyke, Veronica longifolia, Useita lajikkeita

siperiankurjenmiekka, Iris sibirica - altaan reunalle tai rannalle

rantalemmikki, Myosotis laxa ssp. Caespitosa

kotkansiipi, Matteuccia struthiopteris

järvikaisla, Schoenoplectus lacustris, - ruskea tähkä

heinäkalmojuuri, Acorus gramineus - vihreä tähkä - vesistöjen rannoilla ja soiden tuntumassa

pikkuosmankäämi, Typha minima, - pieneen kosteikkopuutarhaan

Irtokellujat

kilpukka, Hydrocharis morsus-ranae, - valkoinen - runsasravinteisten järvien suojaisat lahdet, rehevät lammikot, joet, ojat

vesipähkinä, Trapa natans, - valkoinen - matalissa, mutaisissa lahdissa

vesisalaatti, Pistia stratiotes, (Pikkulimaska, lemnea minor) - pidetään usein haitallisina, sillä lisääntyvät nopeasti. - estävät kuitenkin veden vihertymistä

Uposlehtiset

ahvenvita, Potamogeton perfoliatus - versot jopa 2,5m. - kasvaa järvissä, joissa ja murtovedessä usein syvässä vedessä kovilla pohjilla

vesirutto, Elodea canadensis - versot 0,5-1,5m. Puhdistaa vettä. - leviää suvuttomasti (Suomessa vain emi kasveja). - alun perin istutettu, kotoisin pohjois- Amerikasta. ärviät, Myriophyllum sp. - versot 0,5-1,0m.

kelluslehtiset

kelluskeiholehti, Sagittaria natans lumme, Nymphea alba, - valkoinen - kasvupaikka: Lampien, järvein ja hitaasti virtaavien jokien pehmeät pohjat

ulpukka, Nuphar lutrea, - keltainen - kasvupaikka: Järvet, metsälammet, joet ja murtovesilahdet

uistinvita, Potamogeton natans - vihreä tähkä - rehevissä vesissä

Heinät, vihvilät ja sarat

viiltosara, Carex acuta - 50/100 cm, punaruskea tähkämäinen kukinto - yiivis, rehevä tummanvihreä mätäs - lehdet ja kukinnot nuokkuvat kauniisti - turve- tai savipohjainen maa - kosteikkokasvi

keltasara, Carex acuta - 20-60 cm, keltainen tähkämäinen kukinto - mätästävä, pystyt varret - kellertävät lehdet, koristeelliset melkein pallomaiset tähkäkukinnot - hyvin kalkittu maa - kosteikkokasvi

jokapaikansara, Carex nigra subsp. nigra - 10-50 cm - vaihteleva kooltaan ja kasvutavaltaan: yksittäisversoinen-tiheän mätästävä - harmahtavan sinivihreät pystyt versot, pystyt tähkäkukinnot - vaatimaton kasvupaikan suhteen - kosteikkokasvi

varstasara, Carex pseudocyperus - 50/90 cm - löyhä lehtimätäs, kellanvihreät lehdet - koristeellinen nuokkuva monitähkäinen kukinto - ranta- ja lehtokorpien kasvi

keräpäävihvilä, Juncus conglomeratus - 40-80 cm - tiiviisti mätästävä, pystyt varret - rannoilla, märillä niityillä ja ojissa

röyhyvihvilä, Juncus conglomeratus - 40-120 cm - tiiviisti mätästävä, pystyt varret - kosteikkokasvi

ruokohelpi, Phalaris arundinacea - 100/200 cm - leviää erittäin nopeasti

- ranta- ja matalan veden heinä - kukinto pysty, pitkä punavihreä kukintoröyhy - tuo maisemaan ääntä kahistessaan

Voimakkaasti leviäviä kasveja

järviruoko, Phragmites australis - 150/300 cm - röyhyt punaruskeita - voimakkaasti leviävä - vesi- ja kosteikkokasvi, kasvaa ja leviää myös kuivemmillakin paikoilla

sinilupikka, Sesleria caerulea - 20-50 cm, kukinto tiheä 10-15mm tähkämäinen röyhy - voimakkaan sinivihreä tiheä mätäs, osittain ainavihanta - ranta- ja lehtoniittyjen kasvi

korpikaisla, Scirpus sylvaticus - 50-100 cm - leviää voimakkaasti juuriversoilla - 2 cm leveät lehdet - suuret lähes pallomaiset röyhykukinnot

kapeaosmankäämi, Typha angustifolia - 150-200 cm - ruskeat tähkät syyskesästä kevääseen - lehdet ja tähkät kapeampia kuin leveäosmankäämillä - vesi- ja kosteikkokasvi - leviää voimakkaasti

leveäosmankäämi, Typha latifolia - 150-200 cm - Kapeaosmankäämiä rotevampi - ruskeat tähkät syyskesästä kevääseen - vesi- ja kosteikkokasvi - leviää voimakkaasti

244 245

17. Hulevesijärjestelmien ylläpito

17.1 Ylläpidon suunnittelu

Kunnan hulevesijärjestelmän ylläpitoa var-ten tarvitaan hulevesien ylläpidon toimin-

taohje, jossa kuvataan kunnan hulevesijär-jestelmän tavoitteet ja toiminta, mitoituksen periaatteet, epäpuhtaudet kuten ravinteet, öljy, suola, tauteja-aiheuttavat bakteerit, ke-mikaalit ja torjunta-aineet. Suunnitelmassa ar-vioidaan hulevesijärjestelmän toiminta ja ote-taan huomioon kunnan järjestelmään liittyvien kiinteistöjen vaikutukset ja kehitystarpeet. Hu-levesijärjestelmien ylläpidon toimintaohjeessa määritetään hoitosuunnitelmien taso ja ylläpi-totoimenpiteet sekä mahdollisesti käytettävis-sä oleva kalusto. Suunnitelmaa ylläpidetään päivittämällä säännöllisesti toiminnan seuran-nasta saadut tiedot sekä järjestelmään tulleet muutokset. Suunnitelmassa on tärkeä määrit-tää eri osatehtävien vastuut organisaatiossa, kuva 17-1. Vastaava suunnitelma laaditaan valuma-alue kohtaisesti. Tämä suunnitelma on edellis-tä huomattavasti yksityiskohtaisempi.

Hulevesijärjestelmän ylläpitosuunnitelmanoh-jeellinen sisältö on:

• mitoitustiedot• tavoitteetjatoimivuusvaatimukset (myös viihtyisyys ja virkistysarvot sekä esteettömyys)• vaihtoehdotjavaihtoehtojenoletetut vaikutukset• vaihtoehtojenarviointi• hulevesijärjestelmäntoiminta• vaikutustenarviointi• eläintensuojelujatoimenpiteet haittaeläinten ehkäisemiseksi• järjestelmänturvallisuus• hoitosuunnitelmajaylläpitotoimenpiteet• toimintaerityistilanteessa(tulvat,kuivuus, onnettomuudet)• asiakaspalautteenkerääminenjakäsittely• ylläpidonvastuut• toimenpiteidenvaikutustenseurantaja mahdollisten korjaavien toimenpiteiden määrittäminen• kunnossapitosuunnitelmienpäivittäminen.

Kuva 17-1 Periaatekuva hoitoalueiden vastuista (ja asuinrakennusten sijoittelusta korkeuden suhteen). Hulevesi ei saa nousta rakennusten perustuksiin. (Piirros Pekka Kärppä)

17.2 Avoimet hulevesijärjestelmät

17.2.1 Yleistä

Hulevesien käsittelyyn liittyvät avoimet järjes-telmät ovat osa kunnan viheralueverkostoa, katuviheralueita tai kiinteistöjen piha-alueita. Ne muodostavat ns. vihreää infraa. Alueellisten järjestelmien ylläpidosta huolehtivat tavallises-ti kunnalliset organisaatiot tai alueelliset huol-toyhtiöt. Avoimet hulevesijärjestelmät ovat yleensä kasvillisuus – ja kiviainespeitteisiä alu-eita. Niissä tarvitaan kuitenkin myös putkisto-ja, kaivoja ja erilaisia rakenteita käytävien ali-tuksissa, ylivuodoissa, padotuksissa jne. (kuva 17-2). Kasvillisuuden ylläpitotoimenpiteet on kerrottu tarkemmin tämän oppaan osiossa 16

(Hulevesikasvillisuus). Viheralueiden, suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito perustuvat yleensä valtakunnalliseen viheralueiden hoitoluokitukseen (Viheralueiden hoitoluokitus 2007, Viherympäristöliitto ry:n julkaisu 36) tai kuntakohtaisesti tarkennettuun yleiseen hoitoluokitukseen. Kunnan huleve-siohjelmassa määritellään hulevesijärjestelmi-en alueet yleensä Erityisalueiden hoitoluokkaan E, koska hulevesien käsittelyalueet vaativat aina muusta hoidosta poikkeavia toimenpitei-tä ja erillisen hoitosuunnitelman. Rakennetuis-sa hulevesiaiheissa luonnon omien prosessien

käynnistyminen voi vaatia aikaa ja tästä syys-tä hulevesiaiheet vaativat luonnon muovaamia puroja, noroja ja kosteikkoja enemmän hoito-toimenpiteitä. Hulevesijärjestelmien visuaa-linen ilme sovitetaan ympäröivän viheralueen hoitoluokkaan. Lähtökohtana viheralueen ja siellä sijaitsevan hulevesijärjestelmän suunnit-telulle on luonnon ominaisuudet, käyttötarkoi-tus sekä laatu- ja kustannustavoitteet. Alueen käyttö- ja hoitoluokka määritetään alustavasti jo kaavoitusvaiheessa. Hoitoluokalla tarkenne-taan toiminnalliset ja virkistykselliset tehtävät sekä millaiseen laatutasoon alueella pyritään yleisilmeessä ja hoitotasossa. Kunnan hulevesistrategiassa tai -ohjelmas-sa määritellään erikseen avoimien hulevesijär-jestelmien ylläpidon tavoitteet, joita tarkenne-taan edelleen yleis- ja rakennussuunnitelmissa sekä hoitosuunnitelmissa järjestelmäkohtai-sesti. Yleisenä tavoitteena on, että hulevesi-järjestelmät toimivat suunnitelman mukaisesti veden imeyttämisessä, viivyttämisessä ja kul-jettamisessa sekä hulevesien puhdistamises-sa. Hulevesijärjestelmien ylläpidossa otetaan huomioon niiden merkitys virkistysympäristö-nä sekä eri eliölajien elinympäristönä. Samal-la alueiden tulee olla tavoitteidensa mukaisesti esteettisiä ja turvallisia. Ylläpitosuunnitelman toteutumista ja vaikutuksia tulee seurata sään-nöllisesti.

17.2.2 Turvallisuus

Hulevesijärjestelmien kunnossapidossa tulee huolehtia niiden turvallisuudesta käyttäjille. Lapset leikkivät mielellään purojen ja lampien rannoilla ja talvella heikko jää voi puolestaan aiheuttaa turvallisuusriskin. Vesiaiheiden yllä-pidossa huolehditaan suunnitelman mukaises-ta turvallisuuden ylläpidosta. Aidat, kaiteet ja muut turvavarusteet pidetään jatkuvasti hy-vässä kunnossa. Kunnossapitotöissä tulee ottaa huomioon liikenteen turvallinen sujuminen. Kunnossapi-totöitä varten tulee hankkia asianmukaiset lu-vat kaivuu-, päällystys-, ja liikennejärjstelyjä varten. Kaduilla ja teillä töitä tekevien henkilöi-den tulee olla suorittanut vaadittavat turvalli-suuskurssit (tieturva tai katuturva). Kunnossa-pitotöissä tulee käyttää ajoneuvoja ja laitteita siten, että ympäristöön ei leviä haitallista täri-nää tai melua.

Kuva 17-2 Avoimissa järjestelmissä tarvitaan yleensä osuuksia, joissa on hulevesiputkistoa ja kaivoja. Ratkaisut tulee sovittaa kohteen mukaan. (Piirros Pekka Kärppä)

246 247

17.2.3 Kasvillisuus

Kasvillisuuden hoitotyöt on esitetty tämän op-paan osiossa 16 (Hulevesikasvillisuus). Kasvil-lisuuden merkitys hulevesien käsittelyssä ja viheralueiden viihtyisyyttä luovana tekijänä on erittäin tärkeä. Kasvillisuuden tulee olla hoidettu siten, että siitä ei aiheudu turvallisuushaittoja. Näkemä-alueet on pidettävä avoimena. Turvallisuuden tunne varmistetaan avaamalla näkymiä ja kas-villisuuden läpinäkyvyyttä. Kasvillisuutta hoi-detaan siten, että se pysyy sille varatulla alu-eella. Kasvillisuuden hoito on pitkäjänteistä toimintaa, jolla turvataan suunnitelman mu-kainen käyttötarkoitus. Alueen yleisilmeen tu-lee olla hoitoluokkaansa vastaavassa kunnos-sa. Kasvillisuuden hoitotyöt tulee suorittaa siten, että viheralueen arvo säilyy ja se pysyy hoitoluokkansa mukaisessa kunnossa. Hoito-työt tulee suorittaa kasvilajikohtaiset vaati-mukset huomioon ottaen ja luoda edellytykset kasvillisuuden hyvinvoinnille ja hulevesijärjes-telmän toimivuudelle. Rakentamisen jälkeen viheralueet tarvit-sevat muutaman vuoden (takuuajan hoito 2 vuotta) tehostettua hoitoa aina siihen asti kun kasvillisuus alkaa vakiintua. Tehohoidon jäl-keen luonnonmukaisiksi rakennetutkin alueet tarvitsevat säännöllistä, jatkuvaa ja suunnitel-man mukaista hoitoa. Hoidotta jäävillä rehevil-lä alueilla muutokset näkyvät jo muutamassa vuodessa; varjokasvit yleistyvät valokasvien kustannuksella. Umpeenkasvun myötä alueet menettävät nopeasti alkuperäisen suunnitel-man mukaisen arvonsa. Vesiaiheista kasvillisuutta poistetaan siinä vaiheessa, kun veden virtaus estyy haitallisesti tai joku laji valtaa liikaa alaa. Esimerkiksi järvi-ruokoa kasvavia alueita voidaan pienentää hei-nä-elokuussa tapahtuvilla niitoilla tai aika ajoin tehtävällä juurakoiden poistolla tai ruoppaa-malla. Leikkuu- ja ruoppausjätteet poistetaan. Tietyt puulajit, kuten haapa ja harmaaleppä tuottavat erityisen paljon kanto- ja juuriverso-ja puuston poiston jälkeen. Tämän vuoksi ne on syytä ensin kaulata ja kaataa vasta muuta-man vuoden kuluttua. Kaulaus tehdään pois-tamalla puun kuori ja nilakerros parinkymme-nen sentin leveydeltä koko rungon ympäriltä

noin rinnan korkeudelta. Työ on helpointa teh-dä keväällä, jolloin puun kuori irtoaa helpoim-min. Kaulaus estää ravinteiden kulkeutumisen ja näivettää juuriston siten että juuriversojen kasvu estyy (vedenkulkuun toimenpide ei vai-kuta, sillä vesi kulkeutuu puun puuosassa si-semmällä rungossa). Peltojen ja maisemapeltojen yhteydessä vesistön varrella tulisi olla vähintään 15 metriä leveä suojavyöhyke ravinteiden valumisen eh-käisemiseksi vesistöön (kuva 17-3). Ruohovar-tinen kasvillisuus leikataan niittykasvien kukin-nan jälkeen ja leikkuutähteet raivataan pois. Vesistöä varjostavaa ja viilentävää puustoa ja pensaita säilytetään paikoitellen maisematilan mukaan.

Kuva 17-4 Hoitotoimenpiteissä tulee ottaa huomioon kosteikkoalueella viihtyvä eläimistö.(Piirros Pekka Kärppä)

Peltojen ja maisemapeltojen suojavyöhyk-keen hyötyjä ovat:

• vähentäävaltaojanliettymistäja kunnostustarvetta• vähentäävesiensameutta• vähentääravinnekuormitustajavesistön rehevöitymistä• parantaavesistönhygieenistälaatua• ehkäiseetorjunta-aineidenkulkeutumista vesistöihin ja pohjavesiin sekä vähentää pohjaveden nitraattipitoisuutta• lisääluonnonmonimuotoisuutta• muodostaalisääntymisalueita,kulkureittejä ja suojapaikkoja sekä parantaa riista- eläinten elinoloja ja edistää virkistys- käyttöä• parantaakalakantojenelinoloja

Suojavyöhykkeiden hoidossa ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita. Suojavyöhykkeiden hoi-dossa ja niittoajankohdissa on otettava huo-mioon luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden elinolot, minkä vuoksi niittoa ei tule aloittaa ennen 1.8., ellei kyseessä ole rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunnasta, niiden leviämisen estämisestä tai vastaavasta syystä. Suojavyöhykkeillä on mahdollista hoitaa myös laiduntamalla mikäli tästä on laadittu suunni-telmat ja vesien suojelu ei ole esteenä.

Kasvillisuuden hoitotyössä tulee ottaa huomi-oon:

• tarvittavatluvat• liikenteenturvallinensujuminen• työntekijöilläontyönedellyttämät turvallisuuskurssit suoritettuna• minimoidaanasukkaisiinjaalueen käyttöön kohdistuvat meluhaitat• työntekijöilläontehtäväänsopiva pätevyys ja osaaminen.

Kuva 17-5 Avoimet hulvesijärjestelmät voivat muodostua linnuille jopa liiankin suotuisaksi elinympäristöksi alueen käyttäjien ruokkiessa lintuja. Lintujen jätökset lisääntyvät ja tämä aiheuttaa vesistön rehevöitymistä. Lintujen ruokinnalle voi olla tarpeen asettaa rajoituk-sia. (Piirros Pekka Kärppä)

17.3 Hulevesiä vähentävät järjestelmät

17.3.1 Läpäisevät päällysteet

Läpäisevät päällysteet ovat sitomattomia hiek-ka, sora- tai kivituhkapintoja tai sidottuja pin-toja kuten läpäisevää asfalttia tai nurmi- tai sorasaumattua kiveystä tai kennorakenteella sidottua kiviaines- tai nurmipintaa (kuva 17-6). Läpäisevien päällysteiden ylläpitotoimenpi-teet keskittyvät päällysteen pitämiseen läpäi-sevänä estämällä pinnan tiivistyminen ja tuk-keutuminen. Läpäisevien päällysteiden pinta tulee puhdistaa vuosittain keväällä. Kunnossa-pitotoimenpiteet riippuvat päällysteen laadus-ta. Sitomattomia pintoja hoidetaan lanaamalla, läpäiseviä asfaltteja pesemällä ja nurmisau-maisia kiveyksiä voidaan ilmastoida. Päällyste tulee pitää puhtaana roskista ja kasvillisuusjät-teistä harjaamalla tai haravoinnilla. Alueen hoi-toluokka vaikuttaa kunnossapitotoimenpitei-den intensiteettiin. Talvikautena jääkannen muodostumista torjutaan, jotta jäätyvästä maasta ei tule vettä läpäisemätöntä ja sulamisvesien imeytyminen ei esty. Kun imeytysalueen huokoisuus säilyy, myös routaantuneeseen maahan voi imeytyä sulamisvesiä. Läpäiseviin päällysteisiin liittyvien ylivuoto-reittien ja rakenteen salaojien toimivuudesta huolehditaan.

Kuva 17-3 Ruokohelpikasvillisuutta joen ran-nassa Tukholmassa. (Kuva Aino-Kaisa Nuotio)

248 249

Kunnossapitotoimenpiteet

- päällysteen pinnan puhtaanapito- nurmisaumaisten pintojen ilmastointi- sitomattomien päällysteiden lanaaminen- eroosiovaurioiden korjaaminen- tulvareitin toimivuuden varmistaminen- salaojien toimivuuden varmistaminen- kasvillisuuden hoitotoimenpiteet

Kunnossapitotoimenpiteet

- roskien ja kiintoaineksen poisto - suodattavan kerroksen läpäisevyyden ylläpito- kaivon lietepesän tyhjennys- kiintoaineksen poisto putkistosta ja salaojista- kansiston korkeusaseman tarkistus- kaivon suoruuden tarkistus- purkureitin ja padon toimivuuden varmistaminen- ylivuotoreitin toimivuuden varmistaminen- kasvillisuuden ja kiviainespinnan hoitotoimenpiteet

Kuva 17-6 Nurmisaumainen nupukiveys.Rakenteessa yhdistyy liikenteen kantavuus-vaatimukset ja hulevesien imeyttäminen.(Piirros Pekka Kärppä)

17.3.2 Imeytyspainanteet

Imeytyspainanteet ovat kasvillisuuspeittei-siä tai suodattavalla hiekka- ja sorakerroksel-la täytettyjä kiviainespintaisia ympäristöään alempana olevia painanteita (kuva 17-7). Vesi voi lammikoitua noin vuorokaudeksi painantee-seen, josta se imeytyy maaperään. Rei’itetyllä purkuputkella tai padoilla voidaan säädellä lammikoitumisen syvyyttä ja kestoa. Imeytys-painanteet toimivat vastaavasti kuin biopidä-tysalueet tai sadepuutarhat, joissa kasvillisuus on runsaampaa (kuva 17-8). Imeytyspainan-teista veden tyhjentyminen varmistetaan sa-laojituksella, jonka alapuolella on vielä riittävä varastotilavuus imeytettävälle vedelle. Painan-teesta on varmistettu ylivuotoreitti hulevesi-verkostoon tai avouomaan. Kunnossapitotoi-menpiteet kohdistetaan kaikkiin järjestelmän osiin. Roskien ja kiintoaineksen poistotihe-

ys riippuu alueen hoitoluokasta sekä kertyvän kiintoaineksen määrästä (liikennealue). Tar-kastuskaivojen lietepesät tyhjennetään ker-ran vuodessa. Salaojaverkoston painehuuhte-luun varaudutaan viiden vuoden välein. Mikäli imeytyspainanne sijaitsee esim. katualueel-la voi suodattavan sora-, kivi-, tai sepeliraken-teisen joutua vaihtamaan kokonaisuudessaan noin viiden vuoden välein. Mikäli imeytyspai-nanne on tehty kiviaineksesta, on mahdollista käyttää puhdistukseen myös imumenetelmää.

Kuva 17-7. Sorapainanne. Vesi johdetaannurmetetun erotuskaistan sorapainanteeseen, josta se imeytyy sorapinnan kautta. Hoito-toimenpiteenä on ruohonleikkaus ja roskien poisto sorapinnalta.

Kuva 17-9. Tulvaoja ja imeytyskaivo.

Kuva 17-8 Imeytyspainanne. Loivassarinteessä puulankulla voidaan estääeroosiota ennen kuin kasvit ovatjuurtuneet. Lankun voidaan antaamaatua paikalleen.

17.3.3 Imeytyskaivannot

Imeytyskaivannot ovat avoimia tai maanalai-sia kenno-, tai kivivainesrakenteita, joilla on avoin imeyttävä pinta (kuva 17-9). Huleve-det voidaan johtaa niihin pintavalunnan lisäk-si hulevesiviemärillä tai salaojilla. Tarvittaessa hulevedet johdetaan kaivantoon tasausaltaan kautta. Lisäksi imeytyskaivantoihin voi liit-tyä hiekan- ja öljynerottimet. Tulviminen este-tään imeytyskaivannon ohivirtausjärjestelmäl-lä sekä ylivuotoreitillä. Yksinkertaisimmillaan imeytyskaivanto on pohjaton rengaskaivo, jo-hon vedet johdetaan sakkapesällisten huleve-sikaivojen kautta. Ylläpitotoimenpiteet keskit-tyvät koko järjestelmän ylläpitoon.

Kunnossapitotoimenpiteet

- roskien ja kiintoaineksen poisto imeytyskaivannon pinnalta- suodattavan pintakerroksen läpäisevyyden ylläpito- kaivon lietepesän tyhjennys- jään poisto kaivannon pinnalta- kiintoaineksen poisto putkistosta ja salaojista- kansiston korkeusaseman tarkistus- kaivon suoruuden tarkistus- ohivirtaus- ja ylivuotoreitin toimivuuden varmistaminen- kasvillisuuden hoitotoimenpiteet

250 251

17.3.4 Viherkatot

Viherkatot ovat matalasta kasvustosta ra-kennettuja maksaruoho- ja sammalmatto-ja, hieman paksumman kasvualustakerroksen vaativia ruohokattoja tai allasrakenteisiin to-teutettuja kasvillisuusalueita (kuva 17-10). Vi-herkatot imeyttävät ja haihduttavat hyvin vettä ja rännien kautta pois johdettava hulevesimää-rä pienenee. Sammal- ja maksaruohokatto-ja lannoitetaan keväisin, kasvillisuuspinnal-le kerääntyvä ympäröivien puiden lehtimassa ja puun taimet poistetaan keväisin ja syksyi-sin. Ruohokatoille tehdään vastaavat toimenpi-teet. Lisäksi kasvillisuus niitetään ja niittojäte poistetaan tarvittaessa. Niittykasveja sisältävi-en kattojen leikkaus tehdään vasta niittykasvi-en kukinnan jälkeen. Vedenpoistojärjestelmien puhtaanapidosta ja kunnosta huolehditaan ke-väisin ja syksyisin. Istutusaltaiden kasvillisuut-ta hoidetaan kuten muitakin allasistutuksia. Al-lasistutukset voivat vaatia erityisesti kuivana kautena kastelua, mikä voidaan toteuttaa ke-rätyllä hulevedellä.

Kunnossapitotoimenpiteet

- roskien , lehtien ja itsestään kasvaneiden puuntaimien poisto- lannoitus- vedenpoistojärjestelmien (kourut, rännit) ylläpito- kattolumien poisto - istutusaltaiden kasvillisuuden kasvilajikohtainen hoito

Kattolumien poisto tehdään tarvittaessa kattorakenteiden kantavuuteen perustuen. Lu-mien poisto maksaruohokatoilta tehdään siten, että kasvillisuuspinnalle jätetään noin 15 cm suojaava lumikerros. Maksaruohokattoja ku-vissa 17-11, 17-12 ja 17-13.

Kuva 17-10 Viherkatot ovat luonnolli-nen tapa lisätä haihdutaa ja vähentää pois johdettavan sadeveden määrää.

Kuva 17-11 Maksaruohokattoja (Veg Teg) MalmönVästra Hamnenin alueella. (Kuva Aino-Kaisa Nuotio)

Kuva 17-12 Vasta rakennettu koulurakennuksen maksaruohokatto(Veg Teg) Malmön Västra Hamnenin alueella. (Kuva Aino-Kaisa Nuotio)

Kuva 17-13 Turvavaljaiden kiinnityspidike maksaruohokatolla.(Kuva Aino-Kaisa Nuotio)

252 253

17.4 Hulevesiä johtavat järjestelmät

17.4.1 Avo-ojat ja luonnonuomat

Avo-ojien hydraulinen toiminta mitoituksen mukaisena edellyttää, että avo-oja pysyy liet-tymättömänä ja ojan geometrinen muoto vas-taa luiskien kaltevuuden, pohjan leveyden ja pituuskaltevuuden osalta mitoituksen mukais-ta tilannetta. Ojan pituuskaltevuuden tulee olla vähintään 0,4 % ja tasaisessakin maastossa vähintään 0,1 %. Ojan pituuskaltevuuden tulee olla kui-tenkin sellainen, että virtaava vesi ei aiheuta uoman kulumista ja eroosiota. Liian pieni kal-tevuus aiheuttaa kiintoaineen kertymistä. Ojan pituuskaltevuutta voidaan pienentää rakenta-malla ojaan porrastuksia. Uomaa voidaan vah-vistaa mm. nurmetuksella, verhoilluilla kenno-rakenteilla ja erilaisilla kiviverhouksilla. Avo-ojissa voi olla kosteikko- ja vesikasve-ja. Runsas kasvusto avo-ojassa parantaa ve-sistöön johdettavien hulevesien laatua toi-miessaan biologisena suodattimena. Runsas kasvusto voi häiritä ojan hydraulista toimivuut-ta ja oja on perattava tai ruopattava. Avo-oja perataan kun se on liettynyt tai tukkiutunut niin, että veden virtaus estyy, syntyy haital-lista padotusta ja kuivatusjärjestelmä ei toimi. Perkauksessa kaivuusyvyys pyritään tekemään noin 0,2-0,5 metriä ojan tasausviivan alapuo-lelle riippuen ojan liettymisherkkyydestä. Luis-kakaltevuutta ei yleensä tarvitse muuttaa sen jälkeen kun oja on hakenut muotonsa. Luiska-kaltevuus perkauksen jälkeen jyrkkenee luis-kan alaosasta, mikä edellyttää kaltevuuden tarkastelua mahdollista sortumaa vastaan. Vesilaki korostaa pienten luonnontilaisten uomien luonnontilan säilyttämistä ja etenkin ns. luonnontilaisten uomien suojelua tai vain varovaista perkausta. Liikenneväylään liittyvän ojan perkauk-sen yhteydessä poistetaan tien reunapalle. Tien luiskan sisäkaltevuuden tulee yleensä olla 1:2-1:4 ja ulkoluiskan kaltevuuden 1:1-1:2. Aina tulee kuitenkin ottaa huomioon luonnon-mukaisen ja maastoon sopivan ojan muotoilun mahdollisuudet. Rummun ja hulevesiviemärin päähän ei saa jäädä kynnystä tai muuta vir-tausestettä. Rummun lähellä ojaan tehdään

lietepesäsyvennys 5-10 metrin matkalle. Kai-vuutyössä käytetään muotokauhaa tai kallistu-vaa kauhaa. Kaivuumaat on yleensä kuljetet-tava pois, ellei niitä voida hyödyntää kohteen sisä- tai ulkoluiskien muotoilussa. Ojat pyri-tään kaivamaan herkästi routivilla teillä kesä-kuun loppuun mennessä, jotta luiskat ehtivät rauhoittua ennen talvea. Viheralueilla olevien ojien muotoilun tulisi ensisijaisesti olla luonnonmukaisesti maastoon ja maisemaan sopiva. Ojat voidaan perkauk-sen yhteydessä luonnonmukaistaa loiventa-malla vaihdellen ojan luiskakaltevuutta ojan eri puolilla. Tällöin ojan reunoilla kasvavaa kas-villisuutta voidaan säilyttää vaihtelevasti ojan molemmin puolin ja ojan kunnostuksen visu-aaliset muutokset jäävät vähäisemmiksi. Li-säksi eläimistölle jää sopivia suojapaikkoja. Avo-ojien perkaus suoritetaan yleensä 5-10 vuoden välein. Kunnossapito-ojituksessa on otettava huomioon kiintoaines- ja ravinnekuor-mituksen lisääntyminen vesistöön. Happamilla alunamailla voi myös PH laskea ojitustoimien jälkeen. Perattaviin ojiin tulee järjestää laskeu-tusaltaat tai valutusrinteet ennen veden johta-mista vesistöön. Kuvassa 17-14 ojan kunnos-tuksella on jo kiire. Avo-oja järjestelmänä on viheralueiden käytöstä johtuen roskaantumis-herkempi kuin putkitetut hulevesijärjestelmät, mikä tulee ottaa huomioon alueiden puhtaana-pidossa. Ojista kasvillisuutta poistetaan siinä vai-heessa, kun veden virtaus haitallisesti estyy tai joku laji valtaa liikaa alaa. Luonnonuomat kuten purot ja eliöstön huo-mioon ottavat ojat ovat tärkeitä elinalueita monille kalalajeille; ne tarjoavat suojaisia li-sääntymispaikkoja. Lisäksi ne toimivat kalo-jen ja muiden vesieliöiden kulkureitteinä. Va-luma-alueen vedet valuvat noroihin ja niistä edelleen puroihin, jotka laajenevat välillä su-vannoiksi ja lammiksi. Virtavesien kunnostuk-sessa tulisi ottaa huomioon että niissä on ku-tusoraikoita, isoja kiviä poikastuotantoalueiksi, kuoppia, kiviä virranohjaimina, rantojen eroo-siota ehkäisevää kasvillisuutta sekä luonnon-mukaiset kalatiet ja kynnykset patojen ohitta-miseen. Kunnostustoimenpiteille paras aika on kesä-elokuu, jolloin virtaama on normaalilla tai sitä alemmalla tasolla ja kunnostus vaikuttaa mahdollisimman vähän veden laatuun ja ve-sieliöstöön. Mikäli kunnostettavassa vesistössä on lohikaloja niin paras aika kunnostukselle on loppukesä.

Kunnossapitotoimenpiteet

- tukkeutumien poistaminen- roskien poistaminen- syöpymien korjaaminen- eroosiovaurioiden korjaaminen- haitallisten muodonmuutosten korjaaminen- perkaus tai ruoppaus- turvallisuuden varmistaminen- kasvillisuuden hoitotoimenpiteet- veden virtauksen ja kalojen kulun haitallisesti estävän kasvillisuuden niitto ja niittojätteen poisto.- eliöstön olosuhteiden ylläpitäminen

Kuva 17-14 Laiminlyöty ojan kunnossapito. (Kuva Johanna Mäkinen)

Kivettäviä alueita ovat kohdat, joissa on riittävä uoman kaltevuus ja virtausnopeus. Ki-vinä käytetään 20-100 cm kiviä jotka asete-taan uomaan yksittäin ja ryhminä. Sorastuksia tehdään matalilla ja hidasvirtaisilla alueilla. Kutusoraikoita tehdään alueille, joissa vet-tä on myös alivirtaaman aikana, virtausnopeus riittää pitämään soraikon puhtaana ja mahdol-listaa hapekkaan veden vaihtuvuuden sorai-koissa. Osa soraikoista voi olla uoman reunasta reunaan ulottuvia sorakynnyksiä. Kutusoraikot tehdään 20-50 cm luonnonsorasta ja sitä levi-tetään 10-20 (50) mm paksuudelta. Kiviä ja kuoppia tarvitaan kutusoraikon lä-heisyydessä. Niiden suojassa emokalat voivat levätä. Kuppien syvyys on 40-100 cm. Yläpuo-lelle asennettu kivi tai kiviryhmä ohjaa virtaa-van veden kuopan ohi ja estää kuopan syöpy-misen. Rummun alapuolinen osuus kivetään muu-taman metrin matkalta syöpymisen ja kynnyk-sen muodostumisen estämiseksi. Tiheä vesikasvillisuus voi estää kalojen ku-lun. Alivirtausuomaa ylläpidetään avoimena niittämällä.

254 255

Kunnossapitotoimenpiteet

- painanteen puhdistus, myös hiekoitushiekka- roskien poistamien- muodonmuutosten korjaaminen- salaojan puhdistaminen- purkuputkien puhdistaminen- ylivuotoreitin kunnossapito- kasvillisuuden hoitotoimenpiteet

Kunnossapitotoimenpiteet

- roskien poistamien- kourujen puhdistus- lietteen poisto- sakkapesien tyhjennys- muodonmuutosten korjaaminen ja tarvittaessa osien vaihto- paannejään muodostumisen estäminen kouruihin

Kunnossapitotoimenpiteet

- tulvareitin toiminnan jatkuva seuranta- eroosiovaurioiden ennaltaehkäisy- korjaavat toimenpiteet tulvatilanteen jälkeen

17.4.2 Avopainanteet

Avopainanteet ovat loivareunaisia ja yleen-sä, loivareunaisia, kasvipeitteisiä hulevesien viivytys- johtamis- ja imeytysrakenteita, jot-ka yleensä toimivat vastaavasti kuin avo-ojat, mutta niitä ei ole tarkoitettu ympäröivien ra-kenteiden kuivatuksiin vaan vesi ohjataan nii-hin pintavaluntana tai esimerkiksi koururaken-teista. Painanteen pituuskaltevuuden tulisi olla 1…3% ja enintään 5%. Painanteissa voi olla patoja tai kynnyksiä, jotka on varustettu pur-kuputkella tai aukolla.

17.4.3 Kanavat, kanaalit ja kourut

Kanavat, kanaalit ja kourut ovat rakenteita, joissa johdetaan vettä (kuva 17-15). Kanavil-la ja kanaaleilla johdetaan suurempia vesimää-riä kuin kouruilla ja ne ovat yleensä kivi- tai betonirakenteisia. Matalat v-muotoiset kourut sekä ritiläkannella varustetut kourut sijaitsevat yleensä päällystetyillä pinnoilla, mikäli niiden esteetön sijoittaminen on otettu suunnittelus-sa huomioon. Kouruilla voidaan ohjata kiinteis-töjen kattovesiä istutusalueiden kautta huleve-sijärjestelmiin. Kanavat ja kanaalit tulee puhdistaa näky-vistä roskista vuosittain keväällä (kuva 17-16). Perusteellisempi puhdistus ja kasaantuneen lietteen poisto tehdään 2-5 vuoden välein. Rakennetuissa kanaaleissa ongelmaksi voi muodostua esteettistä ja hajuhaittaa aiheutta-van leväkasvuston muodostuminen. Tämä voi muodostua ongelmaksi erityisesti silloin jos,

kanaalin vesisyvyys on matala, virtausnopeus pieni ja lisäksi altaaseen johdetaan hulevesi-en lisäksi meri- tai raakavettä (kuva 17-17). Veden virtaus voidaan joutua kanaaliin sulke-maan ja kanaali puhdistamaan painepesulla kaksi kertaa vuodessa. Matalat kourut on puhdistettava keväisin ja syksyisin. Kesäkauden aikana puhtauden yllä-pidon tasoon vaikuttaa alueen hoitoluokka. Tal-vikautena kourut pidetään vapaana jäästä. Ri-tiläkouruihin on hyvä asentaa lämmityskaapelit rakentamisen yhteydessä kunnossapidon hel-pottamiseksi.

Kuva 17-15 Kattovesi ohjataan kourullavesialtaaseen.(Kuva Aino-Kaisa Nuotio)

Kuva 17-16 Hulevesikanaali, johon vesijohdetaan reunakivessä olevasta aukosta.Kouru pidetään puhtaana hiekasta jakasvillisuudesta. (Piirros Pekka Kärppä)

Kuva 17-17 Kivetyt kanaalit pidetäänpuhtaina roskista, irtonaisesta maa-aineksesta sekä hiekasta. Lumi ja jää voipadottaa vettä. Kuvassa on antiikin Kreikan ratkaisu ongelmaan: rakenne lisää vedenpyörteisyyttä ja nopeutta, jolloin sepuhdistuu myös loivaviettoisilla osuuksilla. (Piirros Pekka Kärppä)

17.4.4 Tulvareitit

Tulvareitti on maanpinnalla oleva sadeveden virtausreitti, johon sadevedet johdetaan hal-litusti silloin, kun hulevesiviemäristön kapa-siteetti loppuu (kuva 17-18). Tulvareitti voi koostua erilaisista hulevesijärjestelmän jak-soista, joiden tulee toimia tulvatilanteissa. Tul-vatilanteiden jälkeen tulee tarkastaa aiheutu-neet vahingot kuten eroosiohaitat tulvareitillä. Tulvareittien tiedostaminen mm. katujen kun-nossapidon yhteydessä on tärkeää.

17.5 Hulevesiä viivyttävät järjestelmät

17.5.1 Lammikot ja rakennetut altaat

Lammikot ovat hulevesien hallintaan rakennet-tuja tai luonnon muovaamia vesialueita, jois-sa vesi säilyy ympäri vuoden. Lisäksi niissä voi olla vesi- ja kosteikkokasvillisuutta. Rakenne-tut altaat voivat olla myös kiviaines- ja betoni-rakenteisia. Altaat ovat lisäksi oivallisia kaste-luveden varastoja. Lammikkot ja rakennetut altaat toimivat hulevesijärjestelmässä viivytys- ja tasausal-taina tasaamassa hulevesiverkon alapuolista hydraulista kuormaa. Ne toimivat myös osana hulevesien laadullista hallintaa ennen vesien johtamista vesistöön. Lammikoiden alkupäässä voi olla erillinen tasausallas veden laadun pa-rantamiseksi. Altaiden vesipintaa voidaan sää-dellä myös pumppauksin. Lammikon huollon kannalta padon juureen on hyvä laittaa tyh-jennysputki, jotta pysyvän veden alue saadaan myös tyhjennettyä. Altaiden kunnossapitoon liittyy veden laadun ja virtaaman seuranta, kasvillisuuden hoitotyöt sekä liettymien pois-taminen. Altaiden pohjalle kertyneen lietteen määrää on tarkistettava kerran vuodessa. Liete on poistettava kaivinkoneella tai lietepumpul-la viimeistään silloin, kun allas alkaa täyttyä tai on vaarana, että liete lähtee tulvan aikana liik-keelle. Lampi voidaan ruopata kasvillisuuden rehevöidyttyä liikaa noin 10-15 vuoden välein. Rakennetuissa altaissa ongelmaksi voi muodostua esteettistä ja hajuhaittaa aiheutta-

256 257

van leväkasvuston muodostuminen. Tämä voi muodostua ongelmaksi erityisesti silloin jos, altaan vesisyvyys on matala, virtausnopeus pieni ja lisäksi altaaseen johdetaan hulevesi-en lisäksi meri- tai raakavettä. Kunnossapito-toimenpiteet voivat edellyttää altaan tyhjentä-mistä ja sen puhdistamista painepesulla kaksi kertaa vuodessa. Kuvissa 17-19 – 17-24 on esitetty erilaisia altaita.

Kunnossapitotoimenpiteet

- lietteen määrän seuranta tasaus- altaassa ja varsinaisessa altaassa kerran vuodessa ja tarvittaessa sen poisto- purkuputken tai avoimen uoman tai kourun puhtaanapito- ylivuodon toimivuus- tyhjennysputken toimivuus- kasvillisuuden ylläpito- huoltotien ylläpito- ruoppaus

Kuva 17-19 ja kuva 17-20. Allas välittömästi rakentamisen jälkeen ja noin kymmenenvuotta rakentamisen jälkeen.

Kuva 17-18 Tulva-alueiden hoitosuunnitelmas-sa on määritettävä poistettavat, karsittavatja säilytettävät lajit alueiden suuren lajirun-sauden vuoksi. Puiden juuret sitovat tehok-kaasti luiskaa. (Piirros Pekka Kärppä)

Kuva 17-21 Patoallas, jossa on jyrkät luiskat ja suuri vesimäärän vaihtelu. Tiesuolan kertymis-alueilla kasviajeiksi valitaan suolaa kestäviä merenrantakasveja. (Piirros Pekka Kärppä)

Kuva 17-22 Laskeutusallas ja kosteikko (kaksi erillistä allasta) tien kuivatusvesien puhdistami-seen ja vivyttämiseen tarkoitettua allasta Malmössä. (Kuva Aino-Kaisa Nuotio)

258 259

17.5.2 Hulevesialtaat

Hulevesien viivyttämiseen rakennettu allas pi-detään jatkuvasti toimintakunnossa. Kunnos-sapitotoimenpiteet vaihtelevat sen mukaan onko allas esimerkiksi betonista rakennettu tai maahan kaivettu kivi-, tai kasvipeitteinen allas.

Kuva 17-23 ja kuva 17-24. Kadun kuivatusvedet ohjataan teknisesti toteutetun altaan kautta ve-sistöön. (Kuva Aino-Kaisa Nuotio)

Kunnossapitotoimenpiteet

- roskien poistamien- altaan puhdistus tai pesu- altaaseen johtavien tulo- ja lähtöputkien puhdistus ja sulanapito- ylivuotoreitin kunnossapito- muodonmuutosten tai rakenteen korjaaminen- kasvillisuuden hoitotoimenpiteet

Kunnossapitotoimenpiteet

- tasausaltaan puhdistaminen kiintoaineksesta- purkuputken tai avoimen uoman tai kourun puhtaanapito- ylivuodon toimivuus- tyhjennysputken toimivuus- kasvillisuuden ylläpito- ruoppaus

17.5.3 Kosteikot

Kosteikot ovat hulevesien hallintaan rakennet-tuja tai luonnon muovaamia ainakin osan vuo-desta veden peitossa olevia alueita, joissa on ainakin osan vuodesta vettä ja niihin liittyy kosteikkokasvillisuutta (kuva 17-25). Kosteikot toimivat veden suodattimina ja ravinnevaras-toina. Ne tasaavat myös uomastossa virtaamia ja vähentävät eroosiota sekä tulvahaittoja, li-säävät purovesistöijen merkitystä eliöstön kul-kureitteinä ja tarjoavat linnuille pesäpaikkoja. Kasvillisuus sitoo ja pidättää ravinteita, sedi-menttejä, bakteereja sekä haitta-aineita kuten raskasmetalleja. Kosteikot parantavat veden laatua ja ehkäisevät alapuolisten vesistöjen re-hevöitymistä. Niistä poistuva vesi on yleensä aina puhtaampaa kuin siihen saapuva vesi. Ra-vinteet sitoutuvat kasveihin ja sedimentoituvat osittain pohjaan, koska vesikasvit stabiloivat pohjaa ja estävät aaltojen ja virtausten huuh-touttavaa vaikutusta. Ennen varsinaista kos-teikkoa tulisi olla tasausallas, johon kiintoaine laskeutuu ja josta se on helposti poistettavissa. Kosteikkojen kasvillisuus vaatii yleensä niit-tämistä vähintään 3 vuoden välien ja kasvi-massan poiston. Altaiden pohjalle kertyneen lietteen määrää on tarkistettava kerran vuo-dessa. Liete on poistettava kaivinkoneella tai lietepumpulla viimeistään silloin, kun allas al-kaa täyttyä tai on vaarana, että liete lähtee tul-

van aikana liikkeelle. Kunnostusruoppaus on ajankohtaista 10-15 vuoden välein, kun kas-villisuus on muodostunut haitallisen reheväksi. Ruoppaus voidaan tehdä vaiheistettuna, mikäli yhdellä kertaa tapahtuvasta ruoppauksesta ai-heutuu vahinkoa alapuoliselle vesistölle ja ym-päristölle. Ruoppauksissa otetaan huomioon eliöstön olosuhteiden ylläpito. Kuvissa 17-25 ja 17-26 on esitetty kosteikkoja.

Kuva 17-25 Kosteikko sulautuupuistomaisemaan. (Kuva Leila Roininen)

260 261

Kuva 17-27 Malmön Augustenborgin alueen viherkatto ja kosteikko. Veden pääsy rakenteisiintulee estää. (Kuva Aino-Kaisa Nuotio)

Kuva 17-26 Kosteikon monipuolista kasvillisuutta. (Kuva Leila Roininen)

Kunnossapitotoimenpiteet

- roskien ja kiintoaineksen poisto - suodattavan kerroksen läpäisevyyden ylläpito- kaivon lietepesän tyhjennys- kiintoaineksen poisto putkistosta ja salaojista- kansiston korkeusaseman tarkistus- kaivon suoruuuden tarkistus- purkureitin ja padon toimivuuden varmistaminen- ylivuotoreitin toimivuuden varmistaminen- kasvillisuuden kasvilajikohtaiset hoitotoimenpiteet- kiviainespinnan hoitotoimenpiteet

17.5.4 Biopidätysalueet

Biopidätysalue on ympäristöään alempana ole-va kasvillisuuden peittämä alue, jossa huleve-siä voidaan viivyttää ja käsitellä (kuva 17-28). Biopidätysalue toimii hulevesiä suodattavana rakenteena samaan tapaan kuin imeytyspai-nanteet, mutta kasvillisuuden merkitys on suu-rempi kuten myös sadepuutarhoissa. Vesi voi lammikoitua muutamaksi vuorokaudeksi pai-nanteeseen, josta se on kasvillisuuden käytet-tävissä. Ylimääräinen vesi imeytyy maaperään. Rei-itetyllä purkuputkella tai padoilla voidaan säädellä lammikoitumisen syvyyttä ja kestoa (kuva 17-29). Biopidätysalueella veden tyh-jentyminen on voitu varmistaa salaojituksella. Biopidätysalueelta on varmistettu ylivuotoreitti hulevesiverkostoon tai avouomaan. Kunnossa-pitotoimenpiteet kohdistetaan kaikkiin järjes-telmän osiin ja erityisesti kasvillisuuteen.

Kuva17-28Periaatekuviaerilaisistaimeytysrakenteidenprofiileista.Erilaisetvedenpinnankorkeudet vaikuttavat kosteustasoon, kasvillisuuden valintaan ja hoitoon. Nurmikolla on hyvä imeyttämiskyky ja se kestää kuivana kautena myös ruohonleikkurin renkaan paineen.

Ruohonleikkurin pyörän kestäväluonnonkivireunus.

Ruohonleikkurin terän leikkuuleveys.

Niittämällä hoidettavat kosteikkokasvit.

Ruohovartinen kosteikkokasvillisuus, joka hoidetaan leikkaamalla.

262 263

Kuva 17-29 Korkea reunakivi vesiaiheen rajassa mahdollistaa nurmikon leikkaamisen reunaki-veen asti. Pohjaliete kaivetaan pois säännöllisin väliajoin.

17.5.5 Viivytyskaivannot

Maanalaiset viivyttämiseen tarkoitetut kaivan-not ovat varustettu salaojituksella ja purkuput-kistolla kaivannon tyhjentämiseksi hulevesiver-kostoon. Kunnossapitotoimenpiteet keskittyvät salaojaverkoston ylläpitoon (ks. kohta sala-ojat) vuosittain tai tapauskohtaisesti kiintoai-neksen poistoon imumenetelmällä.

Kunnossapitotoimenpiteet

- salaojajärjestelmän huuhtominen- kiintoaineksen poisto imumenetelmällä

Kunnossapitotoimenpiteet

- roskien poisto- kiintoaineksen poisto- kasvillisuus- ja kiviainespinnan kunnossapito- lumen poisto ylivuotoputken edestä jäätymisen estämiseksi

Kunnossapitotoimenpiteet

- veden korkeuden tarkkailu ja säätö- roskien ja kiintoaineksen poisto - muodonmuutosten tarkkailu ja korjaus- maapatojen läpäisevyyden ylläpitäminen- kaivojen lietepesän tyhjennys- jään poisto ritilöistä- kiintoaineksen poisto putkistosta ja salaojista- kansiston korkeusaseman tarkistus- kaivon suoruuuden tarkistus

17.5.6 Viivytyspainanteet

Viivytyspainanteet ovat kasvi- tai kiviainespeit-teisiä alueita, jotka on varustettu muutaman vuorokauden sisällä tapahtuvaa tyhjentymistä varten purkuputkella tai maa-aineksesta teh-dyllä padolla, jonka läpi vesi suotautuu. Yllä-pitotoimenpiteet keskittyvät kasvillisuuden tai kiviainespinnan hoitoon, purkuputken tai maa-padon toimivuuden tarkkailuun ja tarvittaessa roskien ja kiintoaineksen poistoon.

17.6 Hulevesijärjestelmän eri osat

17.6.1 Patorakenteet

Patorakenne on veden korkeuden säätelyyn tarkoitettu rakenne, joka voi olla rakenteen läpi suodattava maapato, pohjapato tai betoni-, te-räs-, puu- tai luonnonkivirakenteinen pato. Mittapato on vedensäännöstelyyn ja mittauk-seen tarkoitettu patolaite, joita on saatavissa valmiina tuotteina. Patoihin voi liittyä patora-kenteen läpäiseviä salaojaputkia tai kiintoai-

nesta kokoavia kaivoja. Patorakenteilla vettä voidaan säännöstellä sekä imeyttävissä, viivyt-tävissä että kuljettavissa hulevesirakenteissa. Patorakenteen kuntoa tarkkaillaan säännöl-lisesti kuukausittain. Veden korkeutta tarkkail-laan ja tarvittaessa korkeutta säädetään. Ros-kat ja kiintoaines poistetaan. Padon alapuoliset tasausaltaat ja tarkastuskaivot puhdistetaan kerran vuodessa. Maa- ja kivirakenteisissa pa-

Kuva 17-30 Luonnonkivistä rakennettupatorakenne viivyttää ja ilmastaa vettä.Tehokas hoito on välttämätön, jos aluehalutaan säilyttää puistomaisena.

Kuva 17-31 Talvella jää voi rikkoa rakenteita ja vesi löytää uusia reittejä. Rakenne on syytä korjata ennen kuin eroosio etenee. Bentoniit-ti on elastinen ja luonnollinen täytemateriaali, joka mukautuu maan liikkeisiin.

Kuva 17-32 Askelmakivet viivyttävät vettä ja keräävät veden mukaan tuomaa ainesta, joka hidastaa veden kulkua, ilmastavat vettä ja li-säksi ne voivat toimia siltana tai kulkuväylä-nä ojan yli. Pato voi olla liukas, jolloin putoa-misonnettomuudet ovat riskinä.

doissa ongelmaksi voi muodostua padon reu-nojen eroosioituminen. Eroosiovauriot korja-taan heti niiden ilmaannuttua. Kuvissa 17-30, 31 ja 32 on esitety patora-kenteita.

264 265

17.6.2 Rummut

Rumpuja käytetään avoimien hulevesijärjes-telmien ylitysten rakentamiseen sekä veden johtamiseen hulevesijärjestelmissä. Rummun poikkileikkaus voi olla pyöreä, ellipsin muotoi-nen taikka alaosastaan leveämpi matalaraken-teinen rumpu. Asemakaava-alueella ja vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella sillan ja rummun tekemisessä on otettava huomioon vesihuoltolain ja maan-käyttö- ja rakennuslain säännökset. Rumpu ei saa aiheuttaa haitallista muutosta purolle tai sen käytölle, kalankulku ei saa estyä eikä se saa aiheuttaa haittaa yläpuolisen alueen maan-kuivatukselle eikä uoman kunnossapidolle. Sil-tojen ja rumpujen rakentaminen voi edellyttää lausuntoa ELY-keskukselta. Pääasialliset rumpumateriaalit ovat beto-ni, muovi ja teräs. Rumpumateriaalin valintaan vaikuttavat perustamisolosuhteet, rummun peitesyvyys, käyttöolosuhteet sekä investoin-ti-, käyttö ja kunnossapitokustannukset. Ka-duilla rumpuputken minimikoko riippuu ka-tuluokasta, minimihalkaisijana pidetään 400 mm (katuluokka 6). Halkaisijaltaan yli 2000 mm rummuista käytetään nimitystä putkisilta. Rummut ovat käyttötarkoituksen mukaan jaet-tu eri kestävyysluokkiin. Putkirumpujen mini-mipeitesyvyytenä pidetään putkimateriaalista ja asennusolosuhteista riippuen 0,3-0,8 met-riä. Rummut perustetaan yleensä uoman kal-tevuuteen, jotta virtaaman vaikutuksesta rum-mun kohtaan ei muodostu haitallista porrasta. Rumpua ei ole kunnossapidon kannalta suosi-teltavaa tehdä 0,5…1,0% kaltevammaksi, et-tei virtausnopeus kasvaisi liian suureksi, vaik-ka uoma olisi tätä jyrkempi. Rumpujen pohja asennetaan noin 0,2-0,3 metriä ojan tasausvii-van alapuolelle. Kalan kulun kannalta virtausnopeuksien kasvaminen rummussa on haitallista. Puroka-loille 0,4 m/s virtausnopeus aiheuttaa haittaa jo lyhyissä rummuissa. Ongelmat korostuvat pitkissä rakenteissa. Vaelluskaloille maksimi-nopeutena voidaan pitää lyhyissä rummuissa 0,8 m/s. Kalankulun kannalta virtausnopeuksia tulee tarkastella niillä virtaamilla, joita esiintyy kutuvaelluksen aikana keväällä ja syksyllä. Putkirumpujen kunnossapitoon kuuluu liet-tymien poisto, jotta virtaus ei esty, haitallis-ta padotusta ei tapahdu ja kuivatusjärjestelmä toimii. Putkirummut tulee huoltaa säännöllises-ti ainakin joka kolmas vuosi. Käytetyin kunnos-

sapitomenetelmä on painehuuhtelu. Rummun aukaisun yhteydessä liittyvien avo-ojien päät avataan rummun toiminnan varmistamiseksi. Ylimääräinen maa-aines kuljetetaan pois. Ke-väisin rummut puhdistetaan roskista. Roskien poistoa tehdään rumpujen ja ritilöiden edestä tarvittaessa myös säännöllisesti kesäkaudella. Talvikautena rummut saattavat edellyttää

Kunnossapitotoimenpiteet

- roskien poisto rumpujen edestä ja ritilöistä- liettymien poisto - avo-ojien päiden avaaminen ja ylimääräisen maa-aineksen poiskuljettaminen- paannejään poisto ja rumpujen avaaminen talvikautena

Kunnossapitotoimenpiteet

- roskien ja kiintoaineksen poisto ritilöistä ja kehysten urista- lietepesän tyhjennys- jään poisto ritilöistä- kiintoaineksen poisto putkistosta ja salaojista- kansiston korkeusaseman tarkistus- kaivon suoruuuden tarkistusKuva 17-33 ja kuva 17 34. Rumpuputken

yläpintaan asennettu sulatusletku.

17.6.3 Hulevesiviemärit ja kaivot

Hulevesiviemäriverkosto on pintavesien ke-räämiseen ja sen pois johtamiseen rakennet-tu verkosto, johon sisältyy erilaisia ritilä- ja siiviläkantisia kaivoja, reunatukeen upotettu-ja kitakantisia kaivoja, umpikantisia kaivoja, tarkastuskaivoja sekä purku- ja säätökaivoja. Hulevesikaivojen ja lietepesällisten tarkastus-kaivojen pohjalla on syvennys ns. sakkapesä, johon huleveden mukana kulkeutuva kiintoai-nes laskeutuu. Tarkastuskaivojen kautta hoi-detaan putkistojen tarkastus- ja kunnossapi-totoimenpiteitä. Niitä rakennetaan putkilinjan vaaka- ja pystytaitteisiin sekä viemärin haa-rautumiskohtiin. Tarkastuskaivojen etäisyys saa olla korkeintaan 50-100 metriä. Avoimis-sa hulevesijärjestelmissä on yleensä hulevesi-viemäriverkosto-osuuksia, salaojia ja erilaisia kaivoja. Hulevesiverkostoa on seurattava jatkuvasti, jotta se toimii toivotulla tavalla. Putkissa, rum-muissa, ja kansistoissa ei saa olla haitallisia roskia tai kiintoainesta. Hulevesikaivoista tyh-

17.6.4 Salaojaverkostot

Salaoja on maahan kaivettu rei’itetty putki, jota käytetään lähinnä alueiden kuivaamiseen. Vesi tihkuu ympäröivästä maasta salaojaput-keen sen kuoressa olevien reikien läpi ja virtaa putkea pitkin joko hulevesiviemäriin, salaoja-kaivoon, avo-ojaan tai muuhun hulevesijärjes-telmään. Rakentamisessa salaojia käytetään maaperän sekä perustusten ja maarakenteiden kuivattamiseen. Rakennusten ympäri kulkee anturan vieressä salaoja, joka estää sade- ja muiden vesien valumisen kellareihin ja antu-ran alle. Salaoja estää rakennukset ja raken-teet roudan aiheuttamilta tuhoilta.

paannejään poistoa. Suomessa tyypillinen ke-vättalven sää voi aiheuttaa ongelmia yöpak-kasten ja päiväaikaisten sulamisjaksojen vuo-rotellessa. Avattu rumpu voi tällöin tukkeutua heti uudelleen. Yleisimmin rummun avaaminen tehdään erilaisilla hörykehittimillä ja paine-huuhtelulla. Jäätymistä vastaan putken yläpin-taan voidaan asentaa kuvien 17-32 ja 17-33 mukaisesti silikonikumiletku, joka on jään si-sällä, mutta ei tartu varsinaisesti jäähän. Vesi syövyttää itselleen helposti kulkuaukon letkun ja jään rajapintaan. Tällöin umpijäässä ollut rumpu aukeaa itsekseen.

jennetään sakkapesät kiintoaineesta ja muista roskista. Tällä estetään kiintoaineksen kulkeu-tuminen putkistoon ja varmistetaan veden es-teetön virtaus putkistossa. Hulevesikaivot tarkistetaan, tyhjennetään ja puhdistetaan keväisin ja muulloin tarvitta-essa esim. lietepesän täytyttyä tai putkistojen tukkeennuttua liikaa. Tyhjennys suoritetaan viimeistään lietepesän täytyttyä alimman vesi-juoksun tasoon. Aukaisun tarve syntyy myös, kun veden virtaus estyy tiiviin lumen tai jään takia. Kaivojen kansiston kehysten urat ja riti-lät puhdistetaan.

Kunnossapitotoimenpiteet

- salaojaverkosto puhdistetaan kiintoaineksesta- kaivojen kuntoa pidetään yllä- veden kulkeutumista salaojaan tarkkaillaan

Salaojaputket valmistetaan muovista, useimmiten PVC-muovista, polypropeenista tai polyeteenistä. Muoviputket voivat olla yksi- tai kaksi- tai kolmeseimämäisiä; kaksiseinämäi-sissäsileäsisäputkitehostaavirtaustajaprofi-loitu ulkoputki antaa rakennelujuutta. Salaoja-putki on paineeton ja valuma on varmistettava kaatojen avulla. Salaojasoraa käytetään sala-ojaputken eristämiseksi muista maa-aineksis-ta sekä edistämään veden läpäisyä ja kulkeu-tumista salaojaan. Salaojaverkko voi koostua seuraavista osis-

266 267

ta: kokoojakaivot, tarkastuskaivot, tarkastus-putket, sulkukaivot, säätökaivo, hulevesikaivo, lähdekaivo, pumppukaivo painejohtoineen ja purkukaivo. Salaojaverkon kunnossapitokoh-teita ovat lisäksi ns. lietepesälliset tarkastus-kaivot itse putkilinjojen lisäksi. Tarkastuskaivot sijoitetaan noin 40 metrin välein. Tarkastuskaivojen lietepesät puhdistetaan kerran vuodessa.Salaojaverkkoon liettynyt hie-noaines poistetaan huuhtelulla. Salaojaverkos-ton huuhteluun varaudutaan 5 vuoden välein. Erityisesti rannikkoalueilla salaojaverkostoissa esiintyy laajasti ruostesakkaa, joka syntyy rau-tapitoisen pohjaveden päästessä hapettumaan salaojassa. Rautasakkaa kertyy paikoitellen hyvin nopeasti, mikä lisää toistuvien huuhte-luiden tarvetta. Salaojaputkien reikien avaa-minen vaatii 50-100 ilmakehän paineen paine-huuhtelukaluston. Salaojaverkon pahimpia uhkia ovat puut, joiden juuristo voi tunkeutua verkkoon ja tuk-kia järjestelmän. Vaurioituneet salaojat tulee uusia ja tarvittaessa eristää juurisuojilla. Kun-nossapitotoimenpiteet kohdistetaan koko sala-ojaverkoston toiminnan ylläpitämiseen

17.6.5 Suodatinkaivot

Suodatinkaivojen tyypit vaihtelevat. Se voi olla esimerkiksi pohjaton kaivo, jonka pohjalla on noin 50 cm suodatinhikkaa tai soraa, jonka läpi vesi suotautuu. Suodatinkaivo voi olla myös umpipohjainen ylivuotoputkella varustettu ala-osastaan reiällinen putki, jonka pohjalle kiin-toaines laskeutuu. Suodatinkaivo puhdistetaan vuosittain. Ylivuotoputken toimivuus tarkaste-taan kaksi kertaa vuodessa. Tukkeutunut suo-datinrakenteen uusimiseen varaudutaan viiden vuoden välein.

Kunnossapitotoimenpiteet

- kaivojen kunnon ylläpitäminen- suodatinkerroksen toimivuuden ylläpitäminen- veden kulkeutumista salaojaan tarkkaillaan

Kunnossapitotoimenpiteet

- öljynpoiston toiminnan varmistaminen- öljysäiliön tyhjennys- hulevesiputken toiminnan varmistaminen- venttiilien sulana pitäminen

17.6.6 Öljynerottimet

Öljynerottimilla käsitellään hyvin likaisia vesiä, joissa voi olla myös öljyä. Maanalaisessa umpi-naisessa erotinaltaassa vettä kevyempänä öljy nousee pinnalle ja se erotetaan erilliseen as-tiaan ja siitä edelleen öljynpoistoputkeen. Hu-levedet johdetaan verkostossa eteenpäin pois-toputken kautta. Öljynerottimia ylläpidetään valmistajan ohjeen mukaan. Öljytila tyhjen-netään varastotilan täyttyessä tai vähintään kerran puolessa vuodessa. Tyhjennys tehdään yleensä huoltokaivosta imuautolla ja toimi-tetaan ongelmajätelaitokseen. Hälytysanturit puhdistetaan öljyjätteen imun jälkeen. Anturi puhdistetaan tarvittaessa ja anturin sekä hä-lyttimen toiminta testataan. Kiintoainekset poistetaan säiliöstä. Talvella kunnossapidossa on seurattava mahdollista venttiilien jäätymis-tä.

17.7 Hulevesiviemäri- järjestelmä

17.7.1 Verkoston toimivuuden seuranta ja mittaus- tekniikka

Hulevesiverkostoon voidaan asentaa vedenpin-nan korkeuteen tai virtaaman mittaukseen pe-rustuvia hälytyslaitteita, joilla voidaan seurata verkoston toimivuutta. Virtaaman mittaukseen voidaan käyttää esimerkiksi perinteistä Thom-son-mittapatoa, kanavamittausta tai erityisiä virtaaman mittaukseen kehitettyjä mittausan-

tureita. Mikäli tulvimisesta voi aiheutua haittaa esimerkiksi alueen kiinteistöille, voidaan hu-levesiverkostoon asentaa pinnan korkeuteen reagoivia tulvahälyttimiä. Usein hulevesiver-koston toimivuutta kuitenkin seurataan lähinnä silmämääräisesti ja asukkailta tulleiden ilmoi-tusten perusteella. Hulevesiverkoston kuntoa tutkitaan tarvit-taessa TV-kuvaamalla tai peilaamalla. Yleensä tällaiseen tutkimukseen ryhdytään, kun on to-dettu veden padotusta tai muita ongelmia ver-kostossa. Tämä poikkeaa jätevesiviemäreiden tarkastuksista joita pyritään tekemään 15–20 vuoden välein koko verkostolle. Hulevesiverkoston mallinnuksella voidaan selvittää erilaisten sadetapahtumien vaikutus-ta verkoston toimivuuteen, riskikohteet ja tar-koituksenmukaiset putkikoot ja mm. tasaus-altaiden tarpeellisuus hulevesijärjestelmässä. Paikoissa, joissa vedenpinnan nousu on kriit-tinen järjestelmän toimivuuden kannalta tai tulvavahinkojen estämiseksi, varustetaan pin-nanmittaus hälytyksellä ja hätäylivuodolla. Vaikeimmin hallittavia ovat rakennettujen alu-eiden vanhat runkoviemärit, joiden valuma-alueet ovat laajentuneet täydennysrakentami-sen seurauksena. Erityisen tärkeää on saada hulevedet pois jätevesiverkostosta kuormittamasta jäteve-denpuhdistusta ja aiheuttamasta turhia häiriöi-tä jätevedenpuhdistamolla.

17.7.2 Hiekanpoisto ja tukosten avaaminen

Viemäriverkostoja tulee huoltaa puhdistamalla ne määräajoin. Sopiva puhdistusväli on 5–10 vuotta toimintahäiriöiden ja vikatilaston his-torian sekä sen perusteella laaditun ennakko-huolto-ohjelman mukaisesti. Toimivat viemä-rit lisäävät asumismukavuutta ja vähentävät tulvimisriskiä. Ennakoiva ylläpito on kokonais-taloudellisin ja paras ratkaisu hätätilanteiden välttämiseksi ja kustannusten minimoimiseksi. Jos tukoksia esiintyy usein samassa kohdassa, on syytä epäillä rakenteellista tai mitoitusvir-hettä. Puhdistus ja muu ennakkohuolto lisää-vät viemäreiden käyttöikää. Katupölyn määrään keväisin vaikuttaa eni-ten liukkauden torjunnassa käytetty hiekka ja sen poisto. Muita katupölylähteitä ovat päällys-teiden kuluminen sekä liikenteen, teollisuuden ja energiantuotannon päästöt. Hiekanpoisto

suoritetaan keväällä lumien sulettua, kun liuk-kauden torjuntaa ei todennäköisesti enää jat-keta nurmikot kestävät työn edellyttämän liik-kumisen. Oikein ajoitetulla hiekanpoistolla on suurin vaikutus kaupunkikeskustojen ilmanlaa-tuun. Hiekka on ensin poistettava katujen pinnoil-ta ja vasta sen jälkeen hulevesikaivoista ja hu-levesiviemäreistä. Hulevesikaivojen tyhjennyk-set hoidetaan vähäliikenteisinä aikoina. Ennen hiekanpoistoa joudutaan järjestämään liiken-teenohjaus ja usein kieltämään kadunvarsipy-säköinti, jotta työkoneille voidaan taata tarvit-tava katutila käyttöön. Kustannukset kaivoa kohti vaihtelevat 15–22 €. Hiekanpoistossa kertyvän hiekan määrä on noin 0,1–0,25 kuu-tiometriä kaivoa kohti. Hiekan määrä riippuu ratkaisevasti hulevesikaivojen tyhjennystihey-destä ja hulevesikaivojen tiheydestä katualu-eella. Hulevesiverkosto huuhtoutuu yleensä ko-vien sateiden aikana puhtaaksi ylimääräises-tä maa-aineksesta. Jos näin ei käy, voidaan putkia huuhdella painehuuhteluautolla samoin kuin jätevesiverkostoa. Viemäreiden sisään tunkeutuneita puiden juuria voidaan joutua poistamaan.

17.7.3 Kaivot, ritilät, pumppaamot ja purkuaukot

Hulevesijärjestelmän kaivot tarkastetaan vä-hintään kerran vuodessa ja samalla tarvittaes-sa tyhjennetään. Kaivojen tyhjennys on tärkein hulevesiverkoston kunnossapitotyö, jota pyri-tään tekemään verkoston eri osissa läpi vuo-den. Ritiläkaivon kannen voivat tukkia esimer-kiksi pintavirtaaman mukanaan kuljettamat puiden lehdet ja muut katualueelle joutuneet roskat. Tärkeimmät huoltokohteet ovat huleve-siputkien purkupäät. Ne kasvavat umpeen ja ne on aika ajoin kaivettava esille. Samoin pur-kupäiden kivikeilaukset ja tuet kunnostetaan samalla kertaa. Myös avo-ojat tarvitsevat kai-vamista noin 2–10 vuoden välein maaperästä, virtaamasta, pohjaveden pinnankorkeudesta ja luiskien kaltevuudesta riippuen. Hulevesiputkien avoimeksi jäävät päät va-rustetaan kuumasinkitystä teräksestä tehdyllä ritilällä, joka kiinnitetään tukevasti putken pää-hän. Ritilä valmistetaan siten, että sen aukko-jen leveys on enintään 150 mm. Putkien päissä

268 269

olevia ritilöitä puhdistetaan risuista ja muista irtoroskista tarvittaessa. Joissakin tapauksissa voidaan putken päässä käyttää ns. myyräsuo-jana tiheää verkkoa tai sulkuläppää. Pumppaamoiden ja putkistojen huuhtelun yhteydessä irtoavaa rautasakkaa ei saa pääs-tää suoraan vesistöön. Maanrakennustöiden aikana hulevesien kiintoainepitoisuudet kas-vavat merkittävästi ja rakentamisen aikaisten hulevesien käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Rakennusaikaiset järjestelmät jou-dutaan usein kunnostamaan rakennustöiden päätyttyä. Hulevesiverkoston purkupäässä tulee huo-lehtia hulevesien hallitusta johtamisesta, jotta putken päästä purkautuva vesimassa ei aiheu-ta eroosiota. Toisin sanoen purkupisteet tulee

Kuva 17-35 Eroosion vaikutuksesta sortunut hulevesiviemärin purkupää.

eroosiosuojata esimerkiksi murske- tai louhe-verhouksella riittävän etäälle purkupisteestä. Kuvassa 17-35 on esimerkki eroosion vaiku-tuksesta. Purkualueet tule järjestää siten, että ko-neellinen kunnossapito on mahdollista. Hule-vesiverkon purkuputkien päiden tulee sijaita purkuvesistön vedenpinnan yläpuolella aina-kin ajoittain ylläpidon helpottamiseksi. Purku-putkien päät on tarpeen kunnostaa kaivamal-la ja avo-ojat perata säännöllisesti, yleensä 2-10 vuoden välein. Hulevesien johtamisen vesistöön tulisi tapahtua ns. vihervyöhykkeen kautta, jolloin haitta-aineet suodattuvat kasvil-lisuusvyöhykkeelle ja vesistön kuormitus pie-nenee. Kuvassa 17-36 on esimerkki hulevesien purkupaikasta. Syöksykaivojen tyhjennyksellä on tarkoitus estää hiekan joutuminen verkostoon, pump-paamoihin ja purkupisteeseen. Sopivin tarkas-tusajankohta on keväisin heti kaduilta tehtä-vän hiekanpoiston jälkeen tai samanaikaisesti. Samalla tarkastetaan myös onko putkistoihin kertynyt lietettä, mikä poistetaan tarvittaes-sa. Myös purkuaukkojen kunto on tarkastetta-va keväisin. Hulevesipumppaamot tarvitsevat saman-laista säännöllistä huoltoa kuin jätevesipump-paamot – tosin harvemmin, sillä jätevesi tukkii pumppujen juoksupyörät huomattavasti her-kemmin kuin hulevesi. Talvella tarvittavat hulevesiverkoston sula-tustyöt tehdään höyryllä taikka painehuuhte-luautolla lämpimän veden avulla. Betoniputket voidaan sulattaa höyryttämällä, mutta muovi-putket tulee sulattaa lämpimällä vedellä pai-nehuuhteluautolla. Talvien muuttuessa ja läm-pimien ja kylmien jaksojen äkillisen vaihtelun ilmeisesti lisääntyessä talviaikaan hulevesiver-kostojen ylläpidon työmäärä kasvanee ja esi-merkiksi ritiläkannet joudutaan sulattamaan jäästä useaan kertaan talven aikana. Hulevesiverkosto on rakenteensa takia jää-tymisherkkä. Jäätyminen on yleinen ongelma varsinkin hyvin lyhyillä verkosto-osuuksilla, missä verkko tuulettuu tehokkaasti avoimien ritiläkaivojen kautta. Samalla kaivojen ympä-rille muodostuu kylmän tuuletusilman johdosta maaperään paksu routakerros. Tätä ongelmaa on pyritty estämään asentamalla hulevesikai-voihin erillinen jäätymissuoja – käytännössä ri-tilän alle asennettu muovi tai kuminen kartio – joka estää tuuletusilman virtauksen kaivon kautta. Kun tuuletusvirtaus pysähtyy, jääty-

Kuva 17-36 Ruovikkoa hulevesiviemärin purkukohdan edustalla Vaasan Hietalahden rannassa. (Kuva Joonas Aromaa)

misherkkyys vähenee ja routarajan alapuolella oleva geoterminen lämpö pitää verkoston su-lana, minkä vuoksi jäätymissuojien käyttö on joissakin paikoissa erittäin suositeltavaa. Ku-vassa 17-37 on esitetty periaatekuva jäätymis-suojan asentamisesta. Jäätymissuojia käytettäessäkin saattaa kaivon ritiläosa jäätyä umpeen. Ongelma voi kärjistyä jos lumisohjo samanaikaisesti jää-tää kaivon ritiläosan kehikkoon kiinni. Kaivoi-hin asennetut jäätymissuojat haittaavat jos-sain määrin kaivon kunnossapitoa, koska ne estävät näkyvyyden kaivon pohjaan ja samalla haittaavat työskentelyä kaivossa. Jäätymissuojia ja ilmavirtauksenestolaittei-ta käytetään tarvittaessa myös putkien päissä estämään putkessa tapahtuvaa vetoa, joka voi aiheuttaa putken jäätymisen talviaikaan. Ilma-virtauksen estämiseksi käytetään ensisijaises-ti kevyttä muovista mekaanista läppää. Putken päässä oleva jäätymissuoja voi olla yksinker-taisimmillaan kuvan 17-37 mukainen putken päähän sidottu juuttikangas tai vastaava, joka toimii putken päässä läpän tavoin (kuva 17-38). Juuttikangassuoja soveltuu käytettäväksi silloin kun purkuputki on veden pinnan yläpuo-lella.

Kuva 17-37 Hulevesikaivon jäätymissuoja. (Lähde: Infra RYL 31200 Hulevesiviemärit)

270 271

Kuva 17-38 Omatekoinen ilmavirtauksen estolaite.

17.7.4 Saneeraustarve ja käyttöikä

Hulevesiverkoston saneeraustarve verkos-ton kestävyyden takia on vähäinen – ainoas-taan sekaviemärijärjestelmästä muutettuja hulevesiverkostoja voi joutua kestävyyden ta-kia saneeraamaan. Tavallisimmin hulevesiver-kosto saneerataan tai rakennetaan uudelleen yhdessä vesijohtojen ja/tai jätevesiviemärei-den kanssa silloin kun ne kaipaavat saneera-usta. Hulevesiviemärin käyttöikä on yhtä pit-kä kuin putkimateriaalin tekninen käyttöikä. Tarvittaessa hulevesiverkosto saneerataan sa-moilla materiaaleilla ja menetelmillä kuin jäte-vesiviemärit. Tarpeen – yleensä kapasiteetin li-säämisen – vaatiessa hulevesiviemäri voidaan saneerata yksinkin. Ilmastonmuutos voi jou-duttaa saneerauksia, sillä se saattaa aiheuttaa kapasiteettiongelmia aiemmin rakennetuissa hulevesijärjestelmissä: viemäreitä joudutaan

suurentamaan ja rakentamaan lisäksi muita rakenteita, varsinkin tasaus- ja laskeutusaltai-ta. Vaihtoehtoisesti kapasiteetin lisäämiseksi kiinteistölle voisi myydä tai määrätä tietyn ko-koisen liittymän (kuten sähköliittymän sulake), jonka ylittävän hulevesimäärän kiinteistö jou-tuisi varastoimaan alueellaan, pihallaan tai ka-tollaan.

17.7.5 Työturvallisuus

Hulevesiverkostossa työskentely vaatii saman-laista työturvallisuutta kuin jätevesiverkostos-sa työskentely. Hulevesikaivoon laskeutuessa on syytä käyttää turvavaljaita ja tarvittaes-sa kolmiojalkaa. Ennen laskeutumista kaivoon sitä on syytä tuulettaa. Jos on aihetta epäillä, että hulevedessä on terveydelle haitallisia ai-neita, on syytä käyttää työssä asianmukaisia suojavarusteita. Syvissä kaivoissa on kiinni-

tettävä erityistä huomiota työturvallisuusasioi-hin. Pumppujen nostoon kiinteästi asennettui-na nostoketjuina tulee käyttää ruostumattomia nostoketjuja.

17.8 Toiminta tulvatilanteissa

Erityistilanteita hulevesijärjestelmien yllä-pidossa aiheuttavat erilaiset luonnonilmiöt

sekä ihmistoiminta Poikkeukselliset sääolosuhteet kuten rank-kasateet, lumen äkillinen sulaminen, meri-vedenpinnan nousu, hyyde- tai jääpadot ja pakkanen voivat aiheuttaa taajamatulvia ja ongelmia hulevesijärjestelmien toiminnassa. Voimakas tulviminen kaupunkiympäristössä ai-heuttaa vaaratilanteita ihmisille ja saattaa ai-heuttaa merkittävää haittaa alueen kiinteistöil-le tai ympäristölle. Voimakas virtaus voi nostaa hulevesikaivojen kansia paikoiltaan, syövyttää maa-ainesta aiheuttaen sortumia sekä kuljet-taa mukanaan haitallisia esineitä aiheuttaen hulevesijärjestelmien tukkeutumista. Myös tär-keiden liikenneväylien katkeaminen, talousve-den pilaantuminen tai jakelun keskeytyminen ja sähkön, lämmön tai tietoliikenneyhteyksien keskeytyminen on mahdollista. Myös ilkivallan, tulipalojen ja muiden onnettomuuksien seu-rauksena hulevesijärjestelmiin saattaa päätyä sinne kuulumattomia esineitä estäen hulevesi-järjestelmän toimimisen. Tulvatilanteissa veden virtausnopeus saat-taa olla suuri. Tärkeää on eristää tulviva alue ja estää liikenteen ja sivullisten pääsy alueelle, suojata ja siirtää irtaimistoa sekä poistaa mah-dolliset tukkeumat järjestelmästä. Tukkeumien poisto edellyttää, että se on työturvallisuussei-kat huomioiden mahdollista. Tulvivasta järjes-telmästä voidaan myös johtaa vettä tulva-alu-een ulkopuolelle esimerkiksi pumppaamalla. Helposti tulvivilla kaduilla voidaan käyttää eri-koiskansia, jotka voidaan lukita paikoilleen tai jotka toimivat saranoilla, jolloin kaivon kansi palautuu paikalleen, kun tulvahuippu on ohi. Sekaviemäröidyillä alueilla voimakas tulvi-minen saattaa aiheuttaa ongelmia jäteveden-puhdistamojen toiminnassa. Usein kaupun-kitulvat myös huuhtovat haitallisia yhdisteitä

hulevesiin aiheuttaen vaaratilanteita ihmisille ja vahinkoa vastaanottavissa vesistöissä. Hai-tallisia aineita huleveteen saattaa päätyä tul-vien lisäksi myös erilaisten onnettomuuksien kuten tulipalojen, liikenneonnettomuuksien ja kemikaalivuotojen takia. Tyypillinen kemikaa-liriski on lämmitysöljyn pääsy hulevesiviemä-riin ylitäytön, säiliö- tai laiterikon vuoksi. Putki-verkostossa leviäminen estetään tulppaamalla tulo hulevesiviemäriin ja keräämällä näin rajoi-tettu päästö imuautolla. Erityisen ongelman aiheuttavat palovaaral-listen aineiden päästöt, jotka voivat aiheuttaa räjähdysvaaran viemäreissä. Myös viemäriin päässyt orgaaninen aines saattaa hajotessaan synnyttää räjähdysherkkiä kaasuja. Pahimmil-laan kaupunkiympäristöön päässeet haitalliset aineet ja jätevedet voivat aiheuttaa terveydel-listä haittaa sekä saastuttaa vesistöjä. Ympä-ristövahinko- ja esimerkiksi räjähdysvaarati-lanteessa tulee ulkopuolisten pääsy alueelle estää sekä tiedottaa tilanteesta, jotta voidaan torjua suurempaa vaaraa sekä estää väärän tiedon leviäminen. Hulevesijärjestelmän osalta tehtävät eri-tyistilanteissa eivät aina ole kunnissa selvästi määriteltyjä. Julkaisussa Vesihuollon erityisti-lanteet ja niihin varautuminen (Ympäristöopas 128) on esitetty terveysvalvonnan ja vesihuol-tolaitoksen toimintakaaviot veden saastumis-tapauksessa sekä esimerkki toimintakaaviosta rankkasateen aiheuttamassa tulvatilantees-sa. Tarkempaa tietoa erityistilanteista ja nii-hin varautumisesta on esitetty myös julkaisus-sa Ympäristöterveyden erityistilanteet, Opas ympäristöterveydenhuollon työntekijöille ja yh-teistyötahoille (Sosiaali- ja julkaisuja 2010:2). Uhkaavassa tulvatilanteessa asukkaat voi-vat vähentää oleellisesti vahinkoja omalla toi-minnallaan, esimerkiksi tukkimalla kiinteistön viemäreitä ja (mahdollisesti määräysten vas-taisesti tehtyjä) lattiakaivoja takaisinvirtauk-sen estämiseksi, hankkimalla pumppuja ja ra-kentamalla tilapäisiä suojausrakenteita. Rankkasateen jälkeisessä tilanteessa ai-neellisten ja pahimmillaan henkilövahinkojen rajoittaminen ja torjuminen tapahtuu pelastus-laitoksen johdolla. Vesihuoltolaitoksen on tul-vatilanteessa hoidettava mahdolliset viemäri-tukokset sekä neuvottava kiinteistönomistajia ja -haltijoita. Erityistilanteiden varalta vesi-huoltolaitoksilla ei ole ylimääräistä kalustoa, vaan esimerkiksi pumppauskaluston osalta tur-vaudutaan ensisijaisesti pelastuslaitokseen ja

272 273

muihin toimijoihin (armeija, urakoitsijat ja ta-varantoimittajat), joilta kalustoa on saatavissa. Vesistön tulviessa tai merenpinnan noustessa voi olla tarpeen tulpata viemäreiden ylivuodot, jotta estetään tulvavesien joutuminen viemä-reihin. Tämä ei onnistu, ellei varautumissuun-nitelmassa ole tähän varauduttu ja varmistet-tu tarvittavien tulppausmateriaalien saatavuus etukäteen.

17.9 Varautuminen ilmastonmuutokseen

lmastonmuutoksesta aiheutuu hulevesijärjes-telmän kunnossapidon kannalta erittäin han-

kalia voimakkaita sulamis- ja pakkasjakson nopeita vaihteluita. Ilmaston lämpenemisestä huolimatta routasuojaukset on pidettävä hy-vässä kunnossa, jolloin routavaurioriski piene-nee. Sademäärien kasvusta aiheutuvia vaiku-tuksia kunnossapitoon:

• eroosionjasortumariskinkasvu,minkä takia rakentamisen ohjauksessa on kiinni- tettävä huomiota maaperän ominaisuuksiin

• pohjavedentasonvaihtelu,jokavoi aiheuttaa kosteusrasitusta rakenteissa, puurakenteiden lahoamista, teräsraken- teiden syöpymistä, katujen ja teiden alentunutta kantavuutta, rakennusten painumista savimailla, kaivantojen tukemistarpeen lisääntymistä jne.

• tulvariskinkohoaminen,myrskytuulen nostattamat rannikkotulvat, rankkasade- tulvat rakennetuilla alueilla, pienten vesi- väylien tulvariski, keskusjärvien tulviminen jne.

• huuhtoutumisenlisääntyminen,jolloin eroosioherkkiä alueita on vältettävä; ja kuivuusjaksojen kasvava todennäköisyys etenkin kesäisin.

Viitteet

Suomen Kuntaliitto. 2008. Katujen ja kevyen liikenteen väylien ylläpitosuunnitelman ohje. ISBN 978-952-213-354-0. 48 s.

Leminen, K. 1985. Imeyttävä kuivatustek-niikka pientaloalueella. Valtion teknillinen tutkimuskes kus, tiedotteita 459. ISBN 951-38-2330-X ISSN 0358-5085. 51 s. SKTY. 2003. Katu 2002. Katusuunnittelun- ja rakentamisen ohjeet. Suomen kuntateknii-kan yh distys. Jyväskylä. ISBN 952-9710-06-2. 281 s.Nuotio, A-K (toim). 2007. Viheralueiden hoito-luokitus. Viherympäristöliitto ry. Julkaisu 36. 2007. ISBN 978-952-4224-34-1. 58 s.

Eskolainen, M (toim.). 2005. Viheralueiden hoito VHT’ 05. Viherympäristöliitto ry. Julkai-su 32. 2008. 2. painos ISBN 952-5225-28-3. 118 s.

Tiehallinto. 2009. Hoidon ja ylläpidon tuote-kortit 19.1.2009. [WWW-dokumentti]. Saata-villa<http://alk.tiehallinto.fi/thohje/pdf/tuote-kortit_2009.pdf.>Luettu14.10.2009.

Suomen Kuntaliitto. 1994. Alueurakointi. ISNB 951-598-149-2. 200 s.

http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010090912936

274 275

18. Rakennusten kuivatus

18.1 Yleistä

Rakennus on suunniteltava ja rakennetta-va siten, että sen olennaiset tekniset vaa-

timukset täytetään ja voidaan tavanomaisella kunnossapidolla säilyttää rakennuksen suun-nitellun käyttöiän ajan. Tämä tarkoittaa mm. sitä, ettei rakennuksen osiin tai sisäpinnoil-le saa kertyä haitallista kosteutta, josta voi ai-heutua rakennuksen käyttäjille tai naapureille terveysriskiä tai haittaa. (MRA 50 §) Huleveden poisto kiinteistön alueelta on jär-jestettävä toimivalla tavalla ja niin, ettei siitä aiheudu tulvimista tai muuta haittaa. Kiinteis-tön vesi- ja viemärilaitteisto (kvv-laitteisto) on sijoitettava kiinteistöön tarkoituksenmukaisesti ja sen tulee olla riittävän kestävä ja käyttövar-ma. Hulevesiviemäriin ei saa johtaa jätevesiä eikä erillisviemäröinnissä hulevesiä jätevesi-viemäriin. Rakenteet ja LV-järjestelmät on tehtävä si-ten, ettei sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteis-tä peräisin oleva vesihöyry, vesi tai lumi hai-tallisesti tunkeudu rakenteisiin ja rakennuksen sisätiloihin. Tarvittaessa rakenteen on kyettävä kuivumaan itsestään haittaa aiheuttamatta tai rakenteen kuivattamiseen esitetään suunnitel-missa toimiva menetelmä.

18.2 Rakennuspaikan kuivatus

Kiinteistön alueella olevilta pinnoilta (vettä-läpäisemättömillä pinnoitteilla päällystetyt

alueet, ajoneuvoliikenne- ja jalankulkualueet, oleskelualueet, vesikatot, yms.), joihin huleve-si ei pysty imeytymään, kerääntynyt hulevesi on johdettava pois tarkoituksenmukaisella ta-valla. Hulevedet johdetaan joko yleiseen hule-

vesiviemäriin, avo-ojaan, vesistöön tai maape-rään. Imeytettäessä hulevettä maaperään on huolehdittava, ettei siitä aiheudu jään muo-dostusta, tulvimista, kosteusvaurioita tai muita haittoja. Hulevesiviemäreihin tehdään tarpeel-liset kaivot. Tarvittaessa kiinteistön huleve-sijärjestelmä varustetaan erotin- ja käsitte-lylaittein sekä padotusventtiilein. Kiinteistön hulevesilaitteistot tulee varustaa virtaamista hidastavilla altailla tai säiliöillä, kun on vaara-na, että laajoilta pinnoilta nopeasti virtaavat suu-ret hulevesimäärät voivat aiheuttaa tulvimista tai vahinkoa hulevesiviemärille tai vesistölle. Sade- ja sulamisvedet on johdettava pois rakennuksen vierestä. Rakennusta välittömästi ympäröivä maanpinta tontilla tai rakennuspai-kalla muotoillaan rakennuksesta poispäin viet-täväksi. Rakennuksen sokkelin vierustalle ra-kennetaan yleisesti 30- 50 cm leveä sepeli- tai kiviaineskaista. Alapohjalaatan alle ja maan-vastaisten rakenteiden viereen tehdään täytöt salaoja- tai kapillaarikatkosoralla. Maanpinta kallistetaan rakennuksesta poispäin. Pintama-teriaalin ei tarvitse olla salaojasoraa. Sopiva maanpinnan vähimmäiskaltevuus kolmen met-rin etäisyyteen sokkelista on 1:20 (korkeusero vähintään 0,15 m). Rakennuksen läheisyydestä vesi johdetaan pois hulevesiviemäreillä, ojittamalla tai muul-la sopivalla tavalla. Rinteeseen rakennettaes-sa huolehditaan siitä, että yläpuolelta valuvat sade- ja sulamisvedet ohjautuvat rakennuksen sivuitse aiheuttamatta haittaa omalle raken-nukselle tai naapuritonteille. Tarvittaessa teh-dään niskaojat ja vastakallistukset. Tonttialue voidaan myös salaojittaa, minkä tarkoituksena on vettä läpäisevän päällysra-kennekerrosten kuivatus ja siten niiden kanta-vuuden parantaminen ja routimishaittojen vä-hentäminen. Luonnontilaan jäävää tontin osaa ei yleensä tarvitse kuivattaa. Rakennusjärjestyksessä tai asemakaavamääräyksellä voidaan säätää sii-tä, että tonttia ei päällystetä liikaa vettäläpäi-semättömillä pinnoitteilla.

Kuva 18-1 Kuitukankaalla suojattu salaoja. (Tapio Helenius)

18.3 Perustusten kuivatus

Rakennuksen korkeusaseman valinnassa on otettava huomioon rakennuspaikan pin-

ta- ja pohjavesiolot sekä naapurirakennusten korkeusasema. Kosteusvaurioriskin vähentä-miseksi on kosteudelle alttiit rakenteet ja ra-kennuspohjan kuivatusjärjestelmät suunnitel-tava ja rakennettava toimintavarmoiksi niiden suunnitellun käyttöiän ajaksi sekä helposti tar-kastettaviksi ja huollettaviksi. Rakennuspohja on salaojitettava kosteu-den pitämiseksi riittävällä etäisyydellä lattias-ta tai ryömintätilan maanpinnasta sekä maa-han imeytyvien pintavesien johtamiseksi pois perustusten vierestä ja rakennuksen alta. Salaojituskerrokset salaojaputkineen sijoi-tetaan rakennuksen ympärille ja tarvittaessa myös alle. Salaojaputkien korkeimman kohdan tulee olla vähintään 0,4 m viereisen tai yläpuo-lisen maanvaraisen lattian alapinnan alapuo-

lella. Alapohjan alla salaojaputken tulee olla veden kapillaarisen nousun katkaisevan sala-ojituskerroksen alapuolella. Viereiseen seinä-anturaan tai matalaan perustetun perusmuurin anturaan nähden salaojaputken tulee olla joka kohdassa sen alapintaa alempana. Salaojituskerros voidaan tehdä vettä hy-vin läpäisevästä, riittävän tasarakeisesta (esi-merkiksi 6-16 mm) seulotusta luonnonkivi-aineksesta, sepelistä, pestystä singelistä tai muusta materiaalista, jolla on vastaavat ve-denläpäisyominaisuudet ja joka kestää asen-nus- ja käyttöolojen rasitukset. Salaojaputkiin päin kallistetulle kaivupohjalle rakennettavan salaojituskerroksen paksuuden tulee olla ala-pohjan alla vähintään 0,2 m. Salaojaputkea ympäröivän salaojituskerroksen paksuuden tu-lee olla putken alla ja sivuilla vähintään 0,1 m ja päällä vähintään 0,2 m. Perusmuuria, sok-kelipalkkia tai kellarin seinää vasten olevan pystysuuntaisen salaojituskerroksen paksuu-den tulee olla vähintään 0,2 m. Kuvassa 18-1 näkyy maanpinnan kallistus sekä vielä tiivistä-mätön sepelöinti. Kiinteistön perustusten kuivatusvedet on johdettava siten, ettei niistä aiheudu haittaa kiinteistön jäte- ja kvv-laitteistolle. Jäte- tai sadevesiä ei saa johtaa perustusten kuivatus-vesiviemäriin. Kiinteistön perustusten kuiva-tusvedet saadaan johtaa alueen viemäröinti-järjestelmästä riippuen avo-ojaan, vesistöön, hulevesiviemäriin tai imeyttää maahan sopival-la paikalla. Perustusten kuivatus ei saa haitallisesti alentaa tai muuttaa pohjaveden tai orsiveden pintaa naapurikiinteistöllä. Jos on odotettavis-sa, että rakennuksen kaivantoa tehtäessä tai kaivannon kuivanapidon seurauksena pohja-vedenpinta laskee, on selvitettävä pohjaveden alenemisen vaikutukset kaivannon ympäristös-sä, tarvittaessa estettävä pohjaveden alene-minen ympäristössä tai tehtävä suunnitelma pohjaveden alenemisesta johtuvien haittavai-kutusten ehkäisemiseksi. Selvityksen tekeminen siitä, että hait-taa ei aiheuteta, on erityisen tärkeää puisten paalujen tai saven kuivakuorikerroksen va-raan perustettujen rakennusten läheisyydessä. Kaivantojen savisulut tulee toteuttaa pohjara-kennesuunnittelijan osoittamiin paikkoihin.

276 277

18.4 Kuivatuksen suunnittelu

Rakennussuunnittelija ja kvv-suunnittelija suunnittelevat yleensä yhdessä rakennus-

paikan pintakuivatuksen, ja rakennesuunnitte-lija ja kvv-suunnittelija suunnittelevat yleensä yhdessä perustusten kuivatuksen. Em. suun-nitelmat laaditaan pohjarakennesuunnittelijan toimittamien lähtötietojen perusteella. Pohjatutkimuksella on selvitettävä raken-nuskohteen ja sen vaikutusalueen pinnanmuo-dot, maapohjan kerrosrakenne, kalliopinnan sijainti, maakerrosten ja kallion ominaisuudet sekä pohjavesisuhteet siten, että pohjaraken-teiden suunnittelemiseen ja niiden teknisesti tarkoituksenmukaiseen ja turvalliseen rakenta-miseen saadaan riittävät tiedot. Pohjavedenpinnan keskimääräinen korkeus ja vaihtelurajat on selvitettävä pohjatutkimuk-sen yhteydessä tehtävillä pohjavesihavainnoil-la, jollei vastaava pohjarakennesuunnittelija totea selvityksiä kohteen luonne ja rakennus-paikan pohjasuhteet huomioon ottaen tarpeet-

tomiksi. Pohjavesialtaan laajuus ja pohjaveden korvautuvuus on selvitettävä, kun pohjaveden-pinnan korkeuden muutoksista voi aiheutua haittaa rakennuspaikalla tai sen ympäristössä sijaitseville rakennuksille, rakenteille tai luon-nolle. Kiinteistön hulevesijärjestelmä on mitoitet-tava siten, että mitoitussadetta vastaava vir-taama ei aiheuta kiinteistöllä hulevesiviemä-rin tulvimista. Mitoitusvirtaamat ja tarkempi mitoitus esitetään Suomen rakentamismäärä-yskokoelman osassa D1, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot. Hulevesiviemäri ei yleensä vaadi tuuletus-ta. Hulevesiviemäriä ei saa käyttää jätevesi-viemärin tuuletusviemärinä. Hule- ja sekave-siviemäröinnissä padotuskorkeutena pidetään yleensä kadun pintaa +100 mm tonttiviemärin liitoskohdassa. Jos perustusten kuivatusvedet johdetaan hulevesiviemäriin, ne johdetaan sii-hen perusvesikaivon kautta. Jos perusvesikai-vosta lähtevän putken vesijuoksu on alempana kuin yleisen hulevesiviemärin padotuskorkeus, varustetaan perustusten kuivatusvesiputki it-sestään toimivalla padotusventtiilillä. Laatikos-sa 18-1 on esimerkkejä Keravalla noudatetuis-ta käytännöistä padotuksen estämiseksi.

Salaojahaaraan padotusventtiili, jos:

• salaojituksenalinkorkoonallekatuverkonpadotuskorkeuden• salaojavedetjohdetaanperusvesikaivonkauttajohontuleemyös rakennuksen kattovesiä.

Hulevesipumppaamoissa, joihin johdetaan kattovesiä tai salaojituksen tason yläpuolisia pin-tavesiä, tulee olla myös padotusventtiili salaojahaaroissa, vaikka järjestelmä olisi muuten suojattu hulevesiverkon padottumisen suhteen.

Rakennuksen rännikaivojen purkulinjaan tulee myös asentaa padotusventtiili, mikäli sala-ojakaivojen reunan korko jää hulevesiviemärin padotuskorkeuden alle.

Kellarillisten rakennusten perusvesien viemäröintiiin suositellaan perusvesipumppaamoa ti-lanteissa, joissa korkeusero kunnallisen hulevesiviemärilinjan vesijuoksuun on vähäinen. Kunnallisen linjan vähäisetkin padottamiset aiheuttavat tällöin perusvesien kuivatuksen kes-keytymisen rakennuksen alueella. Pidempiaikaiset sateet aiheuttavat tällöin herkästi veden virtauksen kellaritiloihin kun vedenpaine maanvaraisessa seinässä kasvaa.

Rakennukseen asennettava hulevesiviemä-ri on sijoitettava siten, että se voidaan ilman suurehkoja toimenpiteitä huoltaa, korjata tai vaihtaa. Rakennuksen sisäpuoliset hulevesi-viemärit sijoitetaan niin, etteivät ne rajoitu ää-niteknisesti vaativaan tilaan, kuten makuuhuo-neeseen tai olohuoneeseen. Hulevesiviemäri on kiinnitettävä rakenteisiin siten, ettei siihen pääse syntymään haitallista painumaa ja niin, ettei lämpölaajeneminen aiheuta haittaa. Mil-loin huleveden virtauksesta syntyvien voimien vuoksi on tarpeellista, on viemäri ankkuroita-va, esimerkiksi korkeiden hallitilojen pystyvie-märien sivuheitot. Hulevesiviemäri ja perustusten kuivatusve-siviemäri on asennettava maahan siten, että se kestää vahingoittumattomana ja toimiva-na maanpaineen, kuormituksen ja maaperän syövyttävyyden vaikutukset sekä sijaintipaikan mahdollisen painumisen. Tarvittaessa on käy-tettävä arinarakennetta. Kvv-laitteisto on tehtävä sellaisesta materi-aalista ja sellaisin liitoksin ja kannakkein, että saavutetaan riittävä kestävyys ja toimintavar-muus sen suunnitellun käyttöiän aikana. Hule-vesijärjestelmä liitoksineen on tehtävä tiiviiksi. Hulevesiviemärit on varustettava helposti luok-sepäästävin puhdistusaukoin. Aukot on sijoi-tettava siten, että putkisto voidaan kauttaal-taan puhdistaa. Putki- ja kaivomateriaaleilla tulee olla sama kestoikä kuin rakennuksellakin eli niiden tulee kestää toimintakuntoisina vä-hintään mitoitusperusteena yleisesti käytettä-vän 50 vuoden ajan. Viettoviemärinä toimivan hulevesiviemä-rin putkimateriaalit ovat rakennuksen sisällä yleensä samat kuin jätevesiviemärillä. Umpi-virtausjärjestelmän putkien paineenkestovaa-timus on vähintään 300 kPa. Putkiliitosten on oltava tiiviitä myös alipaineella. Haitallisen jäätymisen estämiseksi huleve-siviemäri sijoitetaan riittävän syvälle maahan tai suojataan muulla tavoin esimerkiksi eris-tämällä tai lämmittämällä. Rakennuksen sisä-puolinen hulevesiviemäri lämpö- ja kosteus-eristetään, jos sisäilman sisältämän kosteuden tiivistyminen putken pinnalle voi aiheuttaa haittaa. Kylmissä tiloissa hulevesiviemäri tulee tarvittaessa varustaa saattolämmityksellä.

18.5 Maanvastaiset rakenteet

Maanvastaisten rakenteiden kanssa koske-tuksissa olevien maamateriaalien kapillaa-

risuus ja muut kosteustekniset ominaisuudet on selvitettävä siten, että maasta rakenteisiin siirtyvän kosteuden haitalliset vaikutukset voi-daan ehkäistä. Maanvastaisen lattian alapuo-lelle ja maanvastaisten seinien ulkopuolelle rakennettavissa salaojituskerroksissa käytettä-vän materiaalin kapillaarisuuden on oltava riit-tävän pieni, jotta salaojituskerros luotettavasti katkaisee haitallisen veden kapillaarisen vaa-ka- ja pystysuuntaisen siirtymisen maapohjas-ta rakenteisiin. Pinnoiltaan kastuvien rakentei-den on kestettävä veden vaikutus. Haitallinen veden valuminen rakenteiden sisään tai läpi estetään. Vedenpaineen alaisten rakenteiden on kestettävä jatkuvan vedenpaineen vaiku-tus. Tällaisiin rakenteisiin on tehtävä vedenpai-ne- eristys ja ne on tarvittaessa ankkuroitava veden aiheuttamaa nostetta vastaan. Kellarin lattiaa lukuun ottamatta on maan-vastaisen lattian yläpinnan oltava vähintään 0,3 m rakennuksen ulkopuolella olevan maan-pinnan yläpuolella. Tästä voidaan poiketa eri-tyisestä syystä vähäisessä määrin. Tällöin on perustusten kuivatuksen ohella huolehdittava perusmuurin suojaamisesta ulkopuoliselta kos-teudelta. Kellarin maanvastaisen ulkoseinän ulko-pinnassa tai ulkopuolisen, maata vasten ole-van lämmöneristyksen sisäpuolella on käytet-tävä vedeneristystä tai vedenpaine- eristystä, joka estää ympäröivän maan kosteuden ja pin-ta- sekä sulamisveden haitallisen tunkeutumi-sen rakenteeseen.

18.6 Vesikaton rakenteet

Vesikaton on estettävä sadeveden, lumen ja sulamisveden tunkeutuminen kattoraken-

teisiin, seiniin ja sisätiloihin. Katto on suunni-teltava ja rakennettava siten, että vesi poistuu katolta suunnitellulla tavalla rakennusta vahin-goittamatta. Veden poistaminen katolta hoi-detaan käyttäen tarvittaessa kattokaivoja tai räystäskouruja ja syöksytorvia. Syöksytorvien

Laatikko 18-1 Esimerkkejä käytännöistä Keravalla.

278 279

Kuva 18-2 Rännikaivo ja salaojakaivo. (Tapio Helenius)

18.7 Kuivatuksen rakentaminen, tarkastukset ja valvonta

Rakennusaineet ja -tarvikkeet sekä rakennus-osat on suojattava haitalliselta kastumiselta

kuljetusten, varastoinnin ja rakentamisen aika-na. Kosteiden rakenteiden ja rakennuskosteuden on annettava kuivua tai rakenteita on kuivatetta-va riittävästi, ennen kuin ne peitetään kuivumis-

ta hidastavalla ainekerroksella tai pinnoitteella. Rakennustyön oikean toteutuksen varmis-tamiseksi on työn tekijän tunnettava rakentei-den kosteustekniikkaa koskevat suunnitelmat ja työohjeet sekä hänellä on oltava riittävä am-mattitaito. Kosteusteknisiä töitä tulee valvoa ja työvaiheet tarkastaa. Vedelle alttiina oleviin ra-kenteisiin on käytettävä tähän käyttötarkoituk-seen tarkoitettuja vettä ja tarvittaessa myös ku-lutusta kestäviä tarvikkeita ja pintamateriaaleja. Rakennustuotteiden on kestettävä asentami-sen sekä asennus- ja käyttöolosuhteiden aihe-uttamat rasitukset koko rakenteen käyttöiän tai suunnitellun huolto- ja korjausvälin ajan. Kuivatusrakenteiden rakentaminen ajoitetaan niin, että työt voidaan suorittaa joustavasti mui-hin rakennustöihin nähden. Aloituskokouksessa tarkastetaan, että salaojitussuunnitelmat vas-taavat rakennuspaikan olosuhteita ja ovat yh-teensopivat muiden piha-alueen kuivatussuun-nitelmiin nähden. Salaojien on oltava valmiit ja toimintakuntoiset riittävän ajoissa, niin että nii-tä voidaan hyödyntää työnaikaisessa kuivatuksessa ja välttää työnaikaiset kosteusvauriot. Salaojat tu-lee suojata työn aikana, jotta vältetään niiden lietty-minen. Putket tulee puhdistaa ennen käyttöönottoa. Kuvassa 18-3 on esimerkki suojatusta salaojasta.

Kuivatuksen laadun ja kelpoisuuden selvittä-miseksi on työn aikana pidettävä kustakin yk-sittäisestä työsuorituksesta riittävän yksityis-kohtaista tarkastusasiakirjaa asianmukaisine mittaus- ja havaintotuloksineen. Ainakin seuraa-vat asiat tulee kirjata:

• työnkulkuakuvaavattiedot• työnsuorittamistakoskevatmuistutukset, huomautukset ja lisäohjeet• suoritetuttarkastuksetjakokeetsekä tiedot tarkastuksen tekijästä• suunnitelmienmuutoksiinliittyvät toimenpiteet• materiaalientarkastuksetjahyväksymiset• materiaalitietojenarkistointi• piiloonjäävienputkienjakaivojen sijaintitiedot.

Ennen rakennustyön vastaanottokatselmusta pi-detään salaojien sekä muiden kuivatukseen liit-tyvien rakenteiden tarkastus, jossa tutkitaan salaojitus- ja hulevesiviemäröintityöt kokonai-suudessaan. Tarkastuksessa vaaitaan putkien korkeudet ja mitataan sijainnit sekä selvitetään vedenpinnan korkeus tarkastuskaivoissa. Kai-voista tarkastetaan:

Kuva 18-3 Kuitukankaalla suojattu salaojat ja salaojakaivo. (Tapio Helenius)

• lietepesät• vedenpinnat• kaivokoko,kannenlaatujakantavuus• saumojentiivistys• kaivojensuunnitelmanmukaisuus

Tarkastuksesta pidetään pöytäkirjaa, johon mer-kitään todetut asiat. Pöytäkirjaan liitetään käy-tettyjen kiviainesten seulontakäyrät, tarkepii-rustukset sekä selvitykset käytetyistä putki- ja kaivomateriaaleista.

Kuivatussuunnittelijan tulee laatia ennen raken-nuksen käyttöönottoa huolto-ohje. Huolto-oh-jeessa tulee olla:

• tiedotmääräaikaishuoltoonliittyvistä tehtävistä ja niiden suorittamisesta• ajantasallaolevattarkepiirustuksetja salaojasuunnitelmat• tiedothuollonsuorittamiseentarvittavista välineistä• erityishuomiotatuleekiinnittääkattokaivojen ja sadevesikourujen puhtaana pitämiseen.

18.8 Viitteitä

Suomen rakentamismääräyskokoelma, B3, Pohjarakenteet, Määräykset ja ohjeet 2004

Suomen rakentamismääräyskokoelma, C2, Kosteus, Määräykset ja ohjeet 1998

Suomen rakentamismääräyskokoelma, D1, Kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistot,Määräykset ja ohjeet 2007

RIL 126-2009, Rakennuspohjan ja tonttialueen kuivatus, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2009

Rakennusten vesijohdot ja viemärit, Suomen kunnallisteknillisen yhdistyksen julkaisu N:o 7, 1979

Turun kaupungin rakennusjärjestys, 2007

kautta valuvat vedet johdetaan pois rakennuk-sen vierestä sadevesiverkostoon, avo-ojaan tai vähintään 3 m etäisyydelle rakennuksesta maastoon ja imeytetään maaperään niin, et-tei rakennuksen rakenteille eikä naapuritonteil-le aiheudu haittaa. Kuvassa 18-2 on esimerkki rännikaivosta. Vesikatolla on oltava katteelle sopiva riittä-vä kaltevuus ja tiiveys veden poisjohtamiseksi. Katteen on kestettävä ilmastorasitukset, lumen ja jään aiheuttamat rasitukset sekä huoltotoi-menpiteiden vaatima liikkuminen katolla.

280 281

19. Kiinteistökohtainen hulevesien hallinta

Kuva 19-1 Ohutrakenteinen, maksaruohoa kasvava viherkatto Oulun asuntomessualueella. (Tommi Heinonen)

19.1 Kiinteistökohtaisen hulevesien hallinnan yleispiirteitä

Kiinteistökohtaisen hulevesien hallinnan en-sisijaiset tavoitteet ovat:

• muodostuvienhulevesienmäärän vähentäminen esimerkiksi hyötykäytön, kuivatuksen, ojituksen ja imeyttämisen avulla• hulevesienviivyttäminenennenniiden johtamista viemäriin.

Asemakaavamääräyksillä ja ympäristöluvilla voidaan määrätä hulevesien hallintaa koske-via vaatimuksia – esimerkiksi imeyttämisestä ja käsittelystä tontti-, liikenne- ja viheralueilla. Nämä määräykset ja viranomaisohjeet voivat sisältää teknisiä ratkaisuja ja mitoitusta koske-via vaatimuksia. Kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen keinoja hulevesien kiinteistökohtai-sen hallinnan edistämiseksi on käsitelty tämän oppaan osioissa 8 (Maankäytön suunnittelu) ja 10 (Rakennusvalvonta). Tässä osiossa esitellään kiinteistökohtai-sia hulevesiratkaisuja, joita voidaan käyttää myös rakennetuissa kiinteistöissä ja sellaisissa uudisrakennuskohteissa, joissa ei ole erityisiä asemakaavaan perustuvia hulevesien käsitte-lyvaatimuksia. Periaatteessa samoja ratkaisuja voidaan toteuttaa kaikenkokoisilla kiinteistöil-lä. Tässä osiossa ei varsinaisesti käsitellä hu-levesien hallintarakenteiden mitoitusta, jota on tarkasteltu laajasti tämän oppaan osiossa 14 (Hulevesien hallintamenetelmät ja niiden mi-toitus). Pienehköillä kiinteistöillä kaikkein yksinker-taisin tapa hallita hulevesiä on huolehtia, että vettä läpäiseviä pintoja – joko luonnontilaisia tai sellaisiksi kehitettyjä – on riittävästi. Pie-nehköillä kiinteistöillä ei useinkaan ole tarpeen

ottaa huomioon kiinteistön ulkopuolisen valu-ma-alueen vaikutusta mitoitukseen, kunhan hallitusta ylivuodosta ja kuivatuksesta olemas-sa oleviin hulevesijärjestelmiin huolehditaan. Suurkiinteistöjen – esimerkiksi hypermarketien ja logistiikkakeskusten – hulevesien hallinnan suunnittelussa ja mitoituksessa tulee soveltaa osiossa 14 kuvattuja menettelytapoja. Monia pienkiinteistöjen hulevesien hallintatoimia voi-daan toteuttaa omatoimisesti. Hulevesien johtamista viemäriin käsitellään tämän oppaan osiossa 20 (Liittyminen huleve-siviemäriin).

19.2 Viherkatot ja muut kattorakenteet

Viherkattojen on todettu vähentävän katoil-ta tulevaa valuntaa – olosuhteista riippu-

en 25–100 % (Berndtsson 2010; Carter ym. 2006; Villarreal ym. 2005). Suurtenkin sadan-tojen valunta voi vähentyä 50 %. Pidättyminen lisääntyy kerrospaksuuden kasvaessa ja katon jyrkkyyden pienentyessä. Kesällä haihdunta li-sää viherkaton kykyä vähentää valuntaa. Vi-herkatoilta valuu vesiä syöksytorviin käytän-nössä vain pitkäaikaisilla voimakkailla sateilla, jolloin viherkatot kyllästyvät. Viherkatot hel-pottavat veden imeytystä ja viivyttämistä piha-alueilla ja vähentävät merkittävästi virtaamia hulevesijärjestelmään. Viherkattojen merkitys valunnan vähentämisessä on suurin tiiviisti ra-kennetuilla tonteilla, joilla muita imeytys- ja viivytysmahdollisuuksia on niukasti. Viherkatoilla on muitakin hyviä ominai-suuksia: ne suojaavat vesikatteita ultraviolet-tisäteilyltä, eristävät (vähentävät lämmitys- ja jäähdytystarvetta), vaimentavat melua ja pa-rantavat pienilmastoa. Lisäksi ne voidaan ko-kea esteettisiksi; etenkin kohteissa, joissa ikkunoista näkyy paljon kattopintaa, viher-

katoilla voi elävöittää maisemaa. Tasakatoille voidaan saada aikaan oleskelualueita ja jopa pienimuotoinen viljely on mahdollista. Katto-kasvillisuus monipuolistaa taajamaluontoa tar-jotessaan elinolosuhteita monille eläinlajeille, esimerkiksi perhosille. Viherkattoja voidaan rakentaa eri peri-aatteilla: ohutrakenteisena pelkästään kor-vaamaan muuta ulkokatemateriaalia, laaja-alaisesti toteutettuna kattopinnoitteena tai tekemällä tasakatolle oleskeluun soveltuva kattopuutarha, jossa voi olla erilaisia kerros-paksuuksia. Ohutrakenteisia viherkattoja voidaan suo-sitella käytettäväksi normaalien katemateri-aalien sijasta kaiken tyyppisillä katoilla, joiden kaltevuus on 1:stä jopa 45 astetta. Ohuilla ra-kenteilla ei ole kattorakenteille erityisiä kanta-vuusvaatimuksia. Esimerkiksi kun kattomullan

paksuus vaihtelee min 30–100 mm, katon pai-noksi tulee 60–120 kg/m2. Paino riippuu katon rakenteesta esim. onko tiili tai huopa. Vähäi-sillä kaltevuuksilla viherkatoilla tulee varmistaa liian veden poisjohtaminen, suuremmilla kal-tevuuksilla veden hidastaminen ja varastointi kasvillisuuden ylläpitämiseksi kuivana aikana. Riittävän paksu kasvukerros turvaa kasvilli-suuden menestymisen etelään suuntautuvilla ja jyrkillä kaltevuuksilla. Kasvillisuutena ohut-rakenteisilla viherkatoilla käytetään kuivilla kasvupaikoilla menestyvää kasvillisuutta, ku-ten maksaruohoja ja sammalia. Monipuolisem-pi kasvillisuus edellyttää kasvukerroksen pak-suntamista. Erilaisten kasvien soveltuvuutta ja hoitoa on tarkasteltu tämän oppaan osiossa 16 (Hulevesikasvillisuus). Esimerkki ohutrakentei-sesta viherkatosta on kuvassa 19-1.

282 283

Kuva 19-2 Tasakatolle tehty kattopuutarha, jossa kuivuutta sietävää heinäkasvillisuutta hoide-taan kitkemällä, Portland. (Jukka Jormola)

Kuva 19-3 Kattovesiä johdetaan kourulla imeytysaltaaseen etäällä rakennuksesta,Portland – Suomen olosuhteissa tulee ottaa huomioon jäätyminen. (Jukka Jormola)

Kuva 19-4 Koururakenne, jolla vesi

tuodaan näkyvästi esiin jajohdetaan eteenpäin muotoiltua

noroa pitkin, Viikki.(Jukka Jormola)

Tasakatoille voidaan suositella kattopuutarho-ja, jolloin voidaan viivyttää hulevesistä vielä suurempi osa kuin viherkatoilla. Kasvillisuus- ja ruokamultakerroksen paksuuntuessa myös sadeveden pidätysvaikutus lisääntyy. Paksum-pien rakenteiden aiheuttamat kantavuusvaa-timukset on tällöin otettava huomioon. Mikäli kattovesiä halutaan tehokkaasti viivyttää, tu-lee kattopuutarha ja sen rakennekerrokset mi-toittaa tietylle vesimäärälle viivytys/imeytys-painanteen mukaisesti. Kattopuutarhoissa ei saa myöskään unohtaa turvallisuutta. Kuvassa 19-2 on esimerkki kattopuutarhasta. Sekä ohutrakenteiset viherkatot että katto-puutarhat tulee varustaa asianmukaisilla kou-ruilla ja syöksytorvilla tai sadevesiviemäröin-nillä ylivuodon hallittua johtamista varten. Katoilta valuva vesi muodostaa yleen-sä suurimman osan pienkiinteistöillä muodos-tuvasta hulevedestä. Katoilta valuva huleve-

si on varsin puhdasta verrattuna esimerkiksi pihoilta ja liikennealueilta valuviin hulevesiin, minkä vuoksi kattovesiä voidaan hyödyntää ja imeyttää tonteilla, myös pohjavesialueil-la. Katolta valuva vesi sisältää ilmasta sade-veteen tarttuneita, kattopinnalle laskeutunei-ta aineksia, jotka lähtevät liikkeelle erityisesti sateen alkuvaiheessa. Aineiden määrä ja hai-tallisuus on pienentynyt liikenteen ja savukaa-sujen puhtauden parantuessa. Kattomateriaalit tulisi valita ja tarvittaessa muuttaa sellaisiksi, että niistä ei liukene haitallisia aineita. Katon muoto vaikuttaa kattovesien johtamismahdolli-suuksiin. Harjakatoilta vesi johdetaan normaa-listi kouruilla rakennuksen ulkoseinällä, jolloin vesi on mahdollista johtaa joko hyötykäyttöön, suoraan imeytykseen tai maan pintaa pitkin muualle imeytettäväksi tai viivytettäväksi riit-tävällä etäisyydellä rakenteista.

Pääsääntöisesti tulisi luopua käytännöstä, jos-sa syöksytorvista purkautuvat vedet on joh-dettu suoraan hulevesi-, seka- tai jätevesi-viemäriin. Katoilta purkautuvat vedet lisäävät välittömästi huippuvirtaamia hulevesiverkos-tossa sekä voivat aiheuttaa ylikuormitusta, toi-mintahäiriöitä ja ylivuotoja ja ohijuoksutuksia jätevedenpumppaamoista ja -puhdistamoil-ta. Ulkoseinällä olevat, hulevesiverkostoon yh-distetyt syöksytorvet tulisi muuttaa siten, että vesi johdetaan imeytettäväksi tai viivytettä-väksi pihoilla ja vain ylivuodot hulevesivie-märiin. Kourut voidaan suunnitella siten, että veden virtaaminen tehdään näkyväksi osaksi veden johtamista imeytykseen. Esimerkkejä täl-laisista järjestelyistä on kuvissa 19-3 ja 19-4. Tasakattoisten rakennusten rakenne, jossa kattovedet johdetaan viemäriin rakennuksen sisällä, ovat vaikeammin muutettavissa; tällöin tulee selvittää putkistojen saneerausmahdolli-suudet. Tasakattojen muuttaminen kattopuu-tarhoiksi on hulevesien vähentämisen ja viivy-tyksen kannalta erittäin suositeltavaa, jos se on olemassa olevissa rakennuksissa mahdol-lista kattorakenteiden kantavuuden puolesta. Hyödyt korostuvat sekaviemäröidyillä keskus-ta-alueilla, joissa hulevesivirtaamia määrää on muuten vaikea pienentää ja joissa hyötynä on uusien oleskelualueiden aikaansaaminen ja il-manlaadun parantaminen.

284 285

Kuva 19-5 Sadevettä kerätään katoilta pumpulla käytettävään säiliöön ja lisäksi kivipäällystei-seen imeytyspainanteeseen Viikin ekorakentamisalueella. (Jukka Jormola)

Kuva 19-6 Laatoituksettoimivat läpäise-vänä päällysteenä pysäköintialueen vähemmän käyte-tyllä osalla, Oulu.(Jukka Jormola)

19.3 Sadeveden hyötykäyttö

Sadevettä on perinteisesti kerätty tynnyrei-hin puutarha- ja pihamaan kasteluvedek-

si ja kesämökki- ja saunakäytössä myös pe-suvedeksi. Joillakin asuntoalueilla on johdettu sadevettä maanalaisiin säiliöihin, joista vet-tä voi pumpata puutarhapalstojen kasteluun. Kuvassa 19-5 on esimerkki tällaisesta järjes-telystä. Myös johtaminen pihalammikoihin ja kasvillisuuden ja, hiekan, ja kivien avulla vii-meisteltyihin imeytyspainanteisiin on suositel-tavaa sadeveden hyötykäyttöä, jolloin voidaan samalla parantaa asuinympäristön viihtyisyyt-tä. Hulevesien käyttäminen on suositeltavaa myös liike- ja toimistorakennusten sisääntulo-

ja oleskelupihojen ja pysäköintialueiden toteu-tuksessa ja saneerauksessa. Kattovesien ke-ruulla lammikoihin tai maanalaisiin säiliöihin on laajempaa merkitystä kunnan hulevesijärjes-telmän häiriöttömälle toiminnalle, kun huleve-sien määrää voidaan vähentää ja huippuvirtaa-man esiintymisajankohtaa viivyttää.

19.4 Läpäisevät päällysteet

Tonteilla tulisi rajoittaa läpäisemättömien – esimerkiksi asfaltoitujen – pintojen osuut-

ta. Rakennettuja pintoja voidaan saneerausten yhteydessä muuttaa vettä läpäiseviksi, jolloin

niiltä kertyvien hulevesien määrä vähenee ja huippuvirtaamat pienenevät merkittävästi. Tällaisilla alueilla voidaan imeyttää rajoitetusti myös ympäröiviltä läpäisemättömiltä pinnoilta purkautuvia vesiä. Yksinkertaisimmillaan läpäi-sevänä päällysteenä toimii sora- ja kivituhka-pinnoite. Tehokkaimpia läpäiseviä pinnoitteita ovat erilaiset nurmikivet, joissa olevista aukoista vesi voi imeytyä kiveyksen rakennekerroksiin. Nurmikiviä voidaan käyttää erityisesti sellaisil-la alueilla, joita ei ole tarkoitettu jalankulkuun. Myös tavalliset laatoitukset mahdollistavat hu-leveden imeytymistä jossain määrin. Luonnon-kivilaatoituksissa on aina imeytystä mahdol-listavia välitiloja. Joissakin laattamalleissa on erityinen rakenne, joka jättää laattojen välille normaalia leveämmän raon. Kuvassa 19-6 on esimerkki laatoituksesta pysäköintialueella. Muita läpäiseviä päällysteitä ovat esimer-kiksi läpäisevä asfaltti, jossa on normaalia vä-hemmän sidosainetta huokostilavuuden lisää-miseksi. Läpäisevän asfaltin ongelmana on usein ollut tukkeutuminen ajan myötä. Läpäisevillä päällysteillä voidaan eniten vä-hentää matalaintensiteettisten sateiden aihe-uttamia hulevesiä, millä on merkitystä etenkin

pohja- ja orsiveden muodostumisen kannalta. Rankkasateilla läpäiseviltäkin pinnoilta muo-dostuu pintavaluntaa.

19.5 Imeytys, suodatus ja sadevesiaiheet

Kiinteistökohtainen hulevesien imeytys vä-hentää hulevesijärjestelmien ylikuormitus-

riskiä sekä parantaa taajamien pohjaveden tason ja mahdollisimman luonnonmukaisen ve-den kierron säilyttämistä. Kallioon, savikkoon tai muuhun hyvin tiiviiseen maaperään vesi ei imeydy. Pienialaisilta katoilta kertyvien vesien imeytys on kuitenkin mahdollista myös mel-ko heikosti vettä imevässä maaperässä. Katto-vesiä on perinteisesti johdettu maaperäimey-tykseen joko maanalaisiin imeytyskaivantoihin tai maan pinnalla imeytyspainanteisiin, joita on kutsuttu myös kivipesiksi tai sorasaarroksi. Maanalaisen imeytyksen etuna on tilan sääs-täminen. Toisaalta hulevesi ei tällöin ole näky-vä maisema-aihe piha-alueella. Maan pinnalla tapahtuva imeytys vie piha-alueilta tilaa, mut-

286 287

Kuva 19-7 Sadevesien imeytyspainanne, jossa hulevesikaivo toimii ylivuotona. Vettä esiintyy painanteessa vain sateella, Portland. (Jukka Jormola)

Kuva 19-8 Sadepuutarha kouluympäristössä opetustarkoituksessa, Portland. (Jukka Jormola)

ta toisaalta veden johtamista ja imeytystä on mahdollista käyttää pihansuunnitteluaihee-na ns. sadepuutarhoissa ja muissa sadevesiai-heissa. Kuvassa 19-7 on esimerkki imeytyspai-nanteesta. Imeytettäessä hulevesi virtaa kiviaines-rakeiden väliseen tyhjään tilaan ja suotau-tuu vähitellen maaperään. Varoetäisyytenä ra-kennusten perustuksiin tulisi pitää vähintään kolmea metriä; ylärinteen puolella vähimmäi-setäisyyden tulisi olla 10 metriä. Maanpinnan tulee viettää rakennuksista poispäin, jotta pin-tavalunnalla ei aiheuteta veden virtausta ra-kenteisiin kosteana aikana. Heikosti vettä lä-päisevässä maassa imeytysrakenteet tehdään suodattavina rakenteina, joiden kuivumises-ta on huolehdittava. Rakennusten perustuksia kiertävää salaojaa ei tulisi käyttää imeytykses-tä suotautuvien ylimääräisten kuivatusvesien pois johtamiseen. Kuivatusta varten tulisi kai-vannon yhteyteen asentaa erillinen salaoja, joka johtaa edelleen avo-ojaan tai hulevesivie-märiin. Imeytys- ja viivytysalueena toimivassa sa-depuutarhassa väliaikaisesti sateen yhtey-dessä esiintyvää vettä hyödynnetään osana pihasuunnittelua. Kattovesi johdetaan painan-

teeseen, johon voidaan istuttaa erilaista kas-villisuutta tai se voi olla osittain esimerkiksi kivi- tai sorapintainen. Suunnittelussa otetaan huomioon painanteen ilme myös kuivana aika-na. Sadepuutarhojen kasvillisuus on tyypilli-sesti kosteassa viihtyvää kasvillisuutta – joko luonnossa esiintyviä tai koristekasveja. Kasvi-en on yleensä tarpeen kestää myös kuivia kau-sia ja muutenkin sopeutua vaihteleviin olosuh-teisiin. Kasvillisuuden tulisi olla monilajista, kerroksellista ja korkeudeltaan vaihtelevaa. Li-säksi sen tulee olla sellaista, ettei sitä tarvitse lannoittaa. Veden suositellaan viipyvän imey-tysalueeksi tarkoitetussa painanteessa sateen jälkeen näkyvänä korkeintaan vuorokauden, jolloin vesi ehtii kylmänäkin aikana imeytyä tai suotautua ennen mahdollista jäätymistään lämpötilan laskiessa nollan alapuolelle. Sadepuutarhoja voidaan suositella sekä yk-sityispihojen että julkisten rakennusten ympä-ristöön. Kuvassa 19-8 on esimerkki sadepuu-tarhasta julkisen rakennuksen piha-alueella. Liikerakennusten tonteilla sadepuutarhat so-veltuvat laajojen kattopintojen ja pysäköinti-alueiden vesien imeytykseen ja suodatukseen. Liikennealueiden vesien käsittelyssä imeytys-

alueet suunnitellaan biopidätysalueiksi, joiden pintamaa suunnitellaan erityisesti puhdista-maan likaisia, myös lievästi öljypitoisia vesiä. Samalla voidaan kohentaa liikekeskuksen il-

mettä, kuten kuvassa 19-9. Kuvan 19-9 bio-pidätysalueen ylivuodot johdetaan painanteen pohjaa korkeammalla olevaan hulevesikaivoon sekä tarvittaessa tulvareitille.

Kuva 19-9 Liikekeskuksen

aiemmin yhtenäinen pysäköintialue on

saneerattu johtamalla vesiä uusille

biopidätysalueille, Seattle, (hulevesikaivo toimii vain ylivuotove-sille).(Jukka Jormola)

288 289

19.6 Viivytys lammikoissa ja kosteikoissa

Painanteen pohjan rakenteella ei ole erityi-siä läpäisy- tai kuivatusvaatimuksia, ellei

imeyttämistä tai suodattamista edellytetä kaa-vamääräyksissä eikä jäätymistä katsota hoidon kannalta ongelmaksi. Sadepuutarhoissa voi olla pysyviä vesiaiheita kuten pihalammikoita ja muita vesirakenteita. Tällöin vesi voi sateen jälkeen viipyä imeytyspainanteessa vapaa-na vesipintana kauemminkin ja myös kasvilli-suus voi olla enemmän kosteikkokasvillisuut-ta. Kuvassa 19-10 on esimerkki lammikosta, jossa vesi säilyy pitkään sateen ja sulamisen jälkeen. Kasvillisuutta on tarkasteltu yksityis-kohtaisemmin tämän oppaan osiossa 16 (Hule-vesikasvillisuus). Painanne, johon katoilta ja pihoilta valuvia vesiä johdetaan, voidaan tiivistää vettä läpäi-semättömällä kerroksella, esimerkiksi muovil-la tai vettä hitaasti läpäisevällä savikerroksel-

Kuva 19-10 Sadeveden viivytyslammikko, jossa pohjan tiivistysmahdollistaa vesipinnan säilymisen kuivimpia aikoja lukuun ottamatta,Helsinki. (Jukka Jormola)

la, jolloin painanne toimii sadevesilammikkona tai -lampena. Tiivis osa voi olla halutun muo-toinen ja se voi olla myös valmis tekninen ra-kenne. Tiivistäminen voidaan tehdä pelkästään painanteen syvimmälle osalle, jolloin sateel-la matalana vesialueena esiintyvä osa toimii imeytysalueena ja veden pinta alenee sateen jälkeen tiivistettyyn tasoon asti. Alue, joka on välillä vesialueena ja joka sateiden välillä kui-vuu, voi muodostua eliöstöltään monimuotoi-seksi kosteikkoalueeksi. Erityisen vaihtelevat olosuhteet voivat muodostua kosteikkoon, jos-sa maan läpi tihkuva pohja- tai kuivatusvesi tai kosteikkoon tuleva puro, noro tai kuivatusve-siputket muodostavat vesi- ja korkeussuhteil-taan erilaisia kosteikon osia. Turvallisuus pitäisi kuitenkin muistaa näissäkin rakenteissa. Etenkin laajoissa, vapaamuotoisissa lam-mikoissa pyritään tiivistysrakenteen peittämi-seen verhoilumateriaalilla, esimerkiksi kivillä ja rantakasvillisuudella. Hulevesiaiheiden suun-nittelussa on sijaa luovuudelle ja hulevesien hallintaan voidaan helposti yhdistää erilaisia suunnitteluideoita. Vaikka lammikkoon johdettaisiin pelkästään

kattovesiä, on varauduttava levien kasvuun ja tarvittaessa lammikon puhdistamiseen, mah-dollisesti myös lisäveden johtamiseen. Veden puhdistukseen voidaan käyttää tarvittaessa vettä kierrättäviä suodattimia. Kuvassa 19-10 on esimerkki viivytyslammikosta.

19.7 Hulevesien johtaminen maan pinnalla

Hulevesien johtaminen katoilta käsittelyalu-eille voidaan tuoda näkyvästi esimerkik-

si pihoissa, aukioilla ja käytävien varressa ku-ten kuvassa 19-11. Suunnittelijan tulee tällöin ratkaista mm. kuinka hulevesiä johtavat uomat risteävät jalankulun ja liikenteen kanssa. Pi-hoilla ja jalankulkualueilla voidaan käyttää ki-vettyihin pintoihin ja laatoituksiin liittyviä loi-via, helposti ylitettäviä painanteita. Käytävien poikki voidaan tehdä myös riti-

Kuva 19-11 Hulevesien johtamiseen voidaan käyttää luonnonkivestä tehtyjä kouruja, Viikki.(Jukka Jormola)

löillä varustettuja kouruja ja tarvittaessa put-kia ja rumpuja kuten kuvassa 19-12. Ritilöiden tulee olla rakenteeltaan suunnitellun liikenteen kestäviä, helposti ylläpidettäviä ja oikein mitoi-tettuja. Kourujen yhteyteen tarvitaan syven-nyksiä hiekoitushiekan poistamiseen. Kävelyalueiden ulkopuolella hulevesiä joh-tavat painanteet voivat olla vapaamuotoisia noroja, joissa kiviaineksen avulla voidaan muo-toilla mielenkiintoista ympäristöä. Yksityispi-hojen ja julkisten alueiden etupihoille voidaan toteuttaa hulevesipainanteita käyttäen niitä pi-han sisääntulon suunnitteluteemoina. Esimerk-ki tällaisesta on kuvassa 19-13.

Kuva 19-12 Hulevesiä johtava kivetty kouru laatoitusalueella, Tukholma. (Jukka Jormola)

Kuva 19-13 Etupihan ilmeen parantamiseksi suunniteltu hulevesiä johtava noro, Minnesota. (Jukka Jormola)

290 291

Kuva 19-15 Rakennustyömaan alkuvaiheessa tehty hulevesiallas, jonka laidat on suojattueroosiolta olkimatolla ja tulovirtaaman kohta kivisuojauksella, Minneapolis.

19.8 Talviolosuhteet ja hule- vesirakenteiden ylläpito

Hulevesien käsittelyyn tarkoitettujen raken-teiden tulee toimia myös kylmissä ja vaih-

televissa talviolosuhteissa. Maan routaantu-minen, vesipintojen jäätyminen, lumi ja sen varastoiminen, lumen sulaminen ja talviaikai-nen liukkaudentorjunta tuovat rakenteille ja niiden ylläpidolle erityisiä vaatimuksia. Vaik-ka hulevesien käsittelyalueiden ja -rakenteiden kesäaikaisesta ylläpidosta on runsaasti kan-sainvälistä kokemusta, Suomen talviolosuhtei-ta vastaavaa tietoa on vielä niukasti. Hulevesi-en käsittelystä kylmissä olosuhteissa on jossain määrin kokemusta esimerkiksi USA:ssa. Lisäk-si käynnissä on kansainvälistä tutkimusta poh-

joismaissa ja USA:ssa. Vedellä kyllästyneestä maasta tulee jääty-essään vettä läpäisemätöntä. Riittävästi kui-vuneessa maassa jääkerros muodostuu vain maahiukkasten ympärille, jolloin huokoset säi-lyvät edelleen osittain imemiskykyisinä. Tämän takia kylmillä alueilla imeytysalueiden yläpuo-lella olevan vapaan vesitilavuuden tulisi tyh-jentyä vuorokauden kuluessa. Imeytys- ja suo-datusalueet toimivat myös talvella vesisateilla ja lumen sulaessa. Etenkin likaisten hulevesi-en (esimerkiksi ostoskeskusten pysäköintialu-eiden) käsittelyssä on tärkeää, että imeytys toimii sulamisen alkuvaiheessa. Sulamisvai-heessa lähtee liikkeelle pitkällä ajanjaksolla kertyneitä epäpuhtauksia alkuhuuhtoumana samalla tavoin kuin kesäisten kuivien jaksojen jälkeisten sateiden alussa. Biopidätysalueiksi tehdyissä imeytyspainan-teissa humuspitoinen pintamaa ja lumi toimi-

Kuva 19-14 Lammen poistoputken ympärille tehty kehikko, joka mahdollistaa tilapäisen veden-pinnan nousun talvisateilla ja sulamisaikaan, Minnesota. (Jukka Jormola)

vat eristeinä, jotka yleensä estävät maan rou-taantumisen syvälle. Eristävän jääkannen alla imeytyminen jatkuu, vaikka vedellä täyttyneen biopidätysalueen jäätyminen alkaisi pian vesi-sateen jälkeen. Heikosti kuivatettu imeytys- tai suodatuspainanne jäätyy läpi koko rakenteen, jolloin imeytyminen on mahdollista vasta seu-raavan kunnollisen sulamisvaiheen jälkeen eli loppukeväällä. Räntäsateen jälkeen nopea jää-tyminen voi mahdollisesti aiheuttaa kuivatetun painanteen pinnan jäätymisen läpäisemättö-mäksi. Hulevesilammikoiden ja -kosteikkojen jää-tymisen takia talvisade- ja sulamistilanteessa vesi voi nousta vain jään päälle, joten ainoas-taan ylempi vyöhyke toimii aktiivisena varasto- ja säännöstelytilana. Lammikoiden säännöste-lykapasiteettia voidaan talviolosuhteita varten lisätä esimerkiksi poistoputken ympärille teh-dyllä harvasaumaisella rakenteella, joka mah-

dollistaa veden nousun tilapäisesti jään päälle. Sade- tai sulamistilanteen jälkeen vesi poistuu jäätyneeseen tasoon asti. Esimerkki tällaisesta rakenteesta on kuvassa 19-14. Tukkeutumis- ja jäätymisriskin välttämisek-si lammikoiden poistoputkina kannattaa käyt-tää riittävän avaria kaivoja tai putkia. Suoraan lammikoihin johtavien putkien tulisi olla niin yl-häällä, että putket eivät jäädy lammikon jää-tyessä umpeen. Hule- ja kuivatusvesiputket pysyvät kuitenkin yleensä sulina maaperäs-tä tulevan lämpimän veden takia. Kävelytei-den rumpujen, joiden kautta virtaa vain ajoit-tain hulevettä pintavetenä, tulee olla riittävän avaria jäätymisen aiheuttaman tukkeutumisen estämiseksi. Minimihalkaisijana voidaan pitää 200 mm. Etenkin kevättalvella vaihtelevissa sula-mis- ja jäätymistilanteissa katoilta purkautuva vesi jäätyy ja muodostaa pihoille paannejäätä.

292 293

Myös vettä johtavat kourut voivat tällöin jää-tyä. Jään paksuus voi vähitellen kasvaa, jolloin pihan pinnan kallistukset voivat väliaikaises-ti muuttua. Vaikka tämä on normaalia, on tar-vittaessa syytä varautua jään rikkomiseen ja poistamiseen sekä virtauksen ohjaamiseen, jos vesi alkaa virrata rakenteiden suuntaan. Lumi ja etenkin lumikasat ja aurauslumi voivat estää sulamistilanteessa veden pää-syn hulevesipainanteeseen tai ylivuotopaikka-na toimivaan hulevesikaivoon. Virtausaukkojen puhdistamisesta tulee huolehtia etenkin silloin kun on odotettavissa pakkasia lumisateen jäl-keen. Keskeiset virtaussuunnat on syytä pitää avoimina myös tulvareittien pitämiseksi auki talvisateiden varalta. Lammikot ja kosteikot, joihin johdetaan pal-jon kiintoainetta sisältäviä hulevesiä, on ajoit-tain ruopattava. Varsinaisen lammikon tai kos-teikon yläpuolelle – hulevesien purkukohtien yhteyteen – kannattaa siksi tehdä tasausal-taat, joihin suurimmat epäpuhtaudet kertyvät ja joista puhdistuskaivu on helppoa.

19.9 Rakennustyömaiden valumien estäminen

Rakennustyömailta huuhtoutuu hulevesi-en mukana huomattavia kiintoaine- ja ra-

vinnemääriä, minkä vuoksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota työmaiden järjestelyihin. Työn aikainen hulevesien hallinta on suunni-teltava huolellisesti, ja tämä saattaa vaikuttaa koko rakennuskohteen toteutusjärjestykseen. Rakentamisvaiheen hulevesien käsittelyyn on suositeltavaa käyttää yksinkertaisia raken-teita, esimerkiksi maastonpainanteisiin pato-amalla toteutettavia laskeutusaltaita. Raken-nusvaiheessa tulee minimoida kaivutyöt, koska tällöin itse hulevesirakenteesta aiheutuu kiin-toainehuuhtoumaa. Jos lopulliseksi tarkoitettu hulevesirakenne toteutetaan myös rakennus-aikaisten valumien käsittelyyn, on huolehditta-va eroosiosuojauksesta ja tarvittaessa poistet-tava kerääntyvä kiintoaine. Kuvassa 19-15 on esimerkki hyvin toteutetusta hulevesialtaasta, joka kerää myös rakentamisen aikaisia kiinto-ainevalumia.

Rakennustyön alkuvaiheessa tulisi huleve-sien käsittelyrakenteet sijoittaa sellaisille

alueille, joilla ei jouduta liikkumaan. Tällaisia voivat olla esimerkiksi painanteet työmaa-alueiden laidoilla alavimmissa maastokohdis-sa. Tarvittaessa on tehtävä väliaikaisia laskeu-tusaltaita. Imeytysalueiksi suunnitellut tontin kohdat on tarvittaessa suojattava koneilta tii-vistymisen estämiseksi.

19.10 Viitteitä

Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2000. Kuivatusvesien ekologinen hallinta – case Viikki.Tilannekatsaus 2000. Helsingin kaupungin rakennusviraston selvityksiä 2000:7. 24 s.

Oberts G. 2003. Cold climate BMPs: Solving the management puzzle. ss. 13-31. Teoksessa:1st International Conference on Urban Drainage and highway Runoff in Cold Climate 25-27 March 2003 Riksgränsen, Sweden. Proceedings. Luleå University of Technology.

ClarM,BarfieldB.J&O’ConnorT.P2004.Stormwaterbestmanagementpracticedesignguide.Volume2Vegetativebiofilters.U.SEnvironmentProtectionAgency.CincinnatiOH,ladattavissainternetistä (21.6.2011): www.epa.gov/nrmrl/pubs/600r04121/600r04121a.pdf

Dunnet N, & Clayden A. 2007. Rain Gardens. Managing water sustainably in the garden anddesigned landscape. Timber Press, Portland

Berndtsson J.C.2010 Green roof performance towards management of runoff water quanti-ty and quality: A review. Ecological Engineering. Volume 36, Issue 4, April 2010, pp. 351-360, la¬dattavissa internetistä (14.2.2012) http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0925857410000029

Carter, T.L. , Rasmussen, T.C.2006. Hydrologic behavior of vegetated roofs. Journal of theAmerican Water Resources Association. Volume 42, Issue 5, October 2006, pp. 1261-1274, ISSN: 1093474X, ladattavissa internetistä (14.2.2012):http://www.scopus.com/record/display.url?eid=2-s2.0-33845312296&origin=inward&txGid=kHDoPjeyMu15Vu_xYpDR58W%3a2

Villarreal E.L. & Bengtsson L.2005. Response of a Sedum green-roof to individual rain events. Ecological Engineering. Volume 25, Issue 1, 20 July 2005, pp. 1-7, ladattavissa internetistä (14.2.2012): http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0925857404001740

294 295

20.1 Yleistä

Kiinteistön omistajalla tai haltijalla on vesi-huoltolain 6 §:n mukaan ensisijainen vas-

tuu kiinteistön vesihuollosta eli myös hule- ja perustusten kuivatusvesien poisjohtamisesta ja käsittelystä. Mikäli kiinteistö sijaitsee vesi-huoltolaitoksen toiminta-alueella, on kiinteis-tö liitettävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Kiinteistöllä ei kuitenkaan ole velvollisuutta liit-tyä viemäriin huleveden ja perustusten kuiva-tusveden poisjohtamiseksi, jos alueella ei ole erillistä verkostoa tarkoitusta varten ja kiin-teistön hulevesi ja perustusten kuivatusvesi voidaan poistaa muutoin asianmukaisesti (VHL 10 §). Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi lisäksi laissa säädetyin perustein myöntää kiinteistölle vapautuksen liittämisvelvollisuu-desta vesihuoltolaitoksen verkostoon (VHL 11 §). Ennen vapautuksen myöntämistä vesihuol-tolaitokselle, kiinteistön omistajalle tai haltijal-le ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuk-selle (ELY-kskukselle) on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Lisäksi kunnan ympäristönsuo-jeluviranomaisen on pyydettävä vapauttami-sesta kunnan tervey-densuojeluviranomaisen lausunto. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä jos:

• liittäminenverkostoonmuodostuisikiinteis-tön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon liittämisestä aiheutuvat kustannukset, vesihuoltolaitoksen palvelujen vähäinen tarve tai muu vastaava erityinen syy

• vapauttamineneivaarannavesihuollon ta-loudellista ja asianmukaista hoitamista vesi-huoltolaitoksen toiminta-alueella; sekä lisäksimm. huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista varten tarkoitettuun viemäriin

20. Liittyminen hulevesiviemäriin

liittämisestä vapautettavan kiinteistön huleve-si ja perustusten kuivatusvesi voidaan poistaa muutoin asianmukaisesti (VHL 11 §).On todennäköistä, että hulevesiä ja perustus-ten kuivatusvesiä koskevat säännökset muut-tuvat, jos vesihuoltolain uudistaminen etenee. Niitä koskeva lainmuutos tulee todennäköises-ti voimaan 2012 tai sen jälkeen. Silloin joudu-taan uudistamaan myös hulevesiä koskevat sopimusehdot, yleiset toimitusehdot ja taksat. Jäljempänä oppaan tässä osiossa huleveden ja perustusten kuivatusvesien johtamiseen ja käsittelyyn viitataan ”hulevesiviemäröinnillä”.

20.2 Sopimus liittymisestä ja palvelun käytöstä

Hulevesiviemäriin liittymisestä sovitaan lai-toksen ja liittyjän välisessä sopimukses-

sa. Liittyjällä tarkoitetaan sitä, joka tekee vesihuoltolaitoksen kanssa sopimuksen liitty-misestä ja palvelun käytöstä (liittymis- ja käyt-tösopimus). Vesihuoltolaitoksen yleiset toimi-tusehdot täydentävät sopimusta, ja niissä on myös hulevesiviemäröintiä koskevia ehtoja. Sitä, mitä yleisissä toimitusehdoissa sanotaan, sovelletaan, jos sopimuksessa ei sanota sa-masta asiasta toisin.

Vesihuoltolaitos antaa asiakkaalle laitoksen yleiset toimitusehdot, taksan ja palvelumak-suhinnaston liittymis- ja käyttösopimuksen te-kemisen yhteydessä. Useimmilla vesihuoltolai-toksilla on Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja

Suomen Kuntaliiton valmisteleman mallin mu-kainen liittymis- ja käyttösopimuslomake sopi-musehtoineen. Vastaavasti vesihuoltolaitosten yleiset toimitusehdot perustuvat pääosin Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja Suomen Kunta-liiton malliin. Jäljempänä tässä osiossa yleisten toimitusehtojen mallista käytetään nimitystä ”yleiset toimitusehdot”. Hulevesiviemäröinnin maksut ja niiden pe-rusteet ilmoitetaan laitoksen taksassa tai hin-nastossa. Maksujen osalta sopimuksessa vii-tataan yleensä ”laitoksen kulloinkin voimassa olevaan taksaan tai hinnastoon”. Ainoastaan liittymismaksu on tapana merkitä sopimuk-seen. Vesihuoltolaitoksen taksan malli sisältyy Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen julkaisuun Vesihuoltolaitoksen maksuja koskevat ohjeet ja suositukset, jonka yhdistys valmisteli yh-teistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa vuonna 2001. Asiakkaan ja vesihuoltolaitoksen oikeuksia ja velvoitteita koskevia asiakirjoja sovelletaan seuraavassa järjestyksessä: pakottava lainsää-däntö, lainsäädäntöön perustuvat viranomais-määräykset, sopimus sopimusehtoineen, ylei-set toimitusehdot, laitoksen taksa tai hinnasto ja palvelumaksuhinnasto. Pakottavalla lain-säädännöllä tarkoitetaan sellaisia lakeja tai la-kipykäliä, joista ei ole lupa poiketa sopimuk-sin. Viranomaismääräyksillä viitataan sellaisiin määräyksiin, joita viranomaisella on oikeus an-taa jonkin lain nojalla. Viranomaismääräyksiä sisältyy esimerkiksi Suomen Rakentamismää-räyskokoelman osaan D1, joka koskee kiinteis-töjen vesi- ja viemärilaitteistoja.

20.3 Vesihuoltolaitoksen ja liittyjän vastuista

19.3.1 Liittämiskohta

Vesihuoltolaitoksen vastuu hulevesiverkostos-ta ja -laitteista päättyy liittämiskohdassa. Liit-tyjän vastuu alkaa liittämiskohdasta. Liittämis-kohta yksilöidään sopimuksessa sanallisesti tai laitos merkitsee sen rakennuslupa-asiakirjoi-hin ja sopimuksen liitteenä olevaan karttaan. Jos merkinnät poikkeavat toisistaan, sovelle-

taan sopimuksessa olevaa merkintää. Liitty-miskohdan tarkka merkitseminen on tärkeää, jotta vastuut ja niiden rajat ovat yksikäsittei-sen selvät. Vesihuoltolain 12 §:n mukaan liittämiskoh-dan tulee sijaita kiinteistön välittömässä lähei-syydessä. Tätä tulkitaan eri tavalla riippuen sii-tä, sijaitseeko kiinteistö asemakaava-alueella vai sen ulkopuolella. Vesihuoltolaissa tai muus-sakaan laissa ei enää määritellä ”välitöntä lä-heisyyttä” metreinä. Sen sijaan vesihuoltolain perusteluissa viitataan aikaisempien säännös-ten mukaisiin metrimääriin. Niitä voidaan pi-tää ohjeena, kun ”välitöntä läheisyyttä” arvioi-daan. Näin ollen ohjeena on, että vesihuoltolai-toksen toiminta-alueella liittämiskohtaa ei tulisi määrätä sataa metriä kauemmaksi liitettäväs-tä lähimmästä rakennuksesta, kun kiinteistö sijaitsee asemakaava-alueen ulkopuolella. Kun kiinteistö sijaitsee asemakaava-alueella, liit-tämiskohdan tulisi sijaita enintään 20 metrin päässä kiinteistön rajasta. Perustellusta syystä edellä mainituista metrimääristä voidaan jon-kin verran poiketa, koska ne ovat ohjeellisia. Kun kiinteistö sijaitsee vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuolella, sillä ei ole lain mukaan velvollisuutta eikä oikeutta liittyä lai-toksen verkostoon. Se voidaan liittää, mutta tällöin laitos voi edellyttää, että liittyjä sitoutuu kustantamaan ja ylläpitämään tarvittavat joh-dot etäisyyksistä riippumatta (Vesihuoltolaitok-sen yleisten toimitusehtojen malli 29.6.2001, kohta 2.4).

19.3.2 Vastuista

Liittyjä huolehtii kustannuksellaan tonttivie-märin rakentamiseen ja kunnossapitoon kuu-luvista töistä ja tarvikkeista liittämiskohtaan saakka. Silloin, kun kiinteistön liittämiskohta sijaitsee yleisellä alueella, voidaan myös sopia niin, että vesihuoltolaitos huolehtii kiinteistön ulkopuolella olevan tonttijohto-osuuden maan-rakennustöistä, kunnossapidosta ja uudelleen rakentamisesta ja laskuttaa niistä liittyjää. Jos johto sijoitetaan osittain tai kokonaan toisen maalle, siihen tarvitaan kiinteistönomis-tajan tai haltijan suostumus. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 161 §:n mukaan kiin-teistönomistaja ja haltija on velvollinen salli-maan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallit-

296 297

semalleen alueelle, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttä-västi ja kohtuullisin kustannuksin. Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia. Joh-toa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan to-teuttamista. Jollei sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, sijoit-tamisesta päättää kunnan rakennusvalvontavi-ranomainen. Muuten teksti taitaa olla valmis. Sitä varmaan voi päivittää myöhemmin, jos muutoksia tulee lainsäädäntöön jne. Vesihuoltolain 6 §:n mukaan kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistönsä vesi-huollosta siten kuin vesihuoltolaissa ja ja esi-merkiksi maankäyttö- ja rakennuslaissa, vesi-laissa tai ympäristönsuojelulaissa säädetään. Vesihuoltolaitoksen vastuu alkaa siis siitä koh-dasta, jossa kiinteistön ”tonttijohto” liitetään laitoksen hulevesiviemäriin. Yleisten toimitusehtojen kohdassa 2.2. on erityisesti hulevesiviemäröintiä koskevia eh-toja. Kiinteistö, joka liittyy tai on liittynyt lai-toksen jätevesiviemäriin, on laitoksen anta-massa kohtuullisessa määräajassa velvollinen liittymään myös laitoksen hulevesiviemäriin, jos laitos hoitaa alueen hulevesiviemäröinnin. Jos laitos ei hoida alueella hulevesiviemäröin-tiä, mutta siellä on toinen laitos, joka sitä hoi-taa, liittyjän tulee sopia liittymisestä tämän lai-toksen hulevesiviemäriin. Jätevesi on johdettava vesihuoltolaitoksen viemäriin yleensä erillisessä viemärissä, jo-hon ei johdeta hule- eikä perustusten kuiva-tusvesiä. Jätevesiviemäriin ei saa johtaa hu-levesiä tai perustusten kuivatusvesiä ilman vesihuoltolaitoksen lupaa. Tarkoituksena on, että aina kun mahdollista, hulevedet ja jäteve-det johdettaisiin erillisiin viemäreihin. Jos ve-sihuoltolaitos muuttaa tai on muuttanut seka-viemäröintijärjestelmän erillisviemäröinniksi, kiinteistö on velvollinen erottelemaan jäteve-det hulevesistä ja perustusten kuivatusvesis-tä ja liittymään laitoksen erillisiin jätevesi- ja hulevesiviemäreihin. Asiakkaalle tulisi tällöin antaa kohtuullinen määräaika siirtyä erillis-viemäröintiin. (yleiset toimitusehdot 2.2). Jos viemärivesiä ei erotella määräajan kuluessa, jätevesimaksu voidaan veloittaa korotettuna siten kuin siitä sanotaan laitoksen taksassa.

20.4 Kiinteistön liittäminen hulevesiviemäriin

Kun kiinteistö liitetään hulevesiviemäriin, tonttiviemärin sijainti, liittämiskohta sekä

liittämis- ja padotuskorkeus merkitään sopi-mukseen tai sen liitteeseen. Padotuskorkeus tarkoittaa tasoa, jolle viemärivesi voi verkos-tossa nousta. Padotuskorkeutta määriteltäes-sä Suomen rakentamismääräyskokoelma D1 ja muut viranomaismääräykset tulee ottaa huo-mioon. Hulevesi- ja sekaviemäröinnin pado-tuskorkeutena pidetään yleensä kadun pintaa + 100 mm tonttiviemärin liitoskohdassa (D1. kohta 5.2.1.5, vesihuoltolaitoksen yleiset toi-mitusehdot 3.2 -kohta). Padotuskorkeus tulee määritellä ennen kuin sopimus allekirjoitetaan. On kuitenkin run-saasti 1950- ja 1960 -luvuilla tai aikaisemmin liitettyjä kiinteistöjä, joille ei ole määritelty pa-dotuskorkeutta. Jos sopimuksessa tai sen liit-teessä ei erikseen ilmoiteta padotuskorkeutta, ainakin toistaiseksi sovelletaan vesihuoltolai-toksen yleisissä toimitusehdoissa olevia pado-tuskorkeuksia. Varsinkin niitä jo rakennettuja kiinteistö-jä, joilla on viemäripisteitä padotuskorkeuden alapuolisissa tiloissa, on syytä neuvoa suo-jaamaan tilansa viemäritulvilta. Yleisten toi-mitusehtojen mukaan vesihuoltolaitos ei vas-taa viemäritulvasta aiheutuvasta haitasta tai vahingosta sellaisissa tapauksissa, että liittyjä viemäröi padotuskorkeuden alapuolisia tiloja. Uuden rakennuksen rakennuslupahakemuk-sen yhteydessä liittymisasiat selvitetään kun-nan ohjeiden mukaisesti.

20.5 Maksut

Yleisten toimitusehtojen mukaan kiinteistö, joka on liitetty laitoksen jätevesiviemäriin,

tulee liittää myös laitoksen hulevesiviemäriin, jos laitos hoitaa alueen hulevesiviemäröin-nin. Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja Suo-men Kuntaliiton maksuja koskevissa ohjeissa

ja suosituksissa käsitellään myös hulevesivie-märöinnin maksuja ja maksujen perusteita. Hulevesiviemäröinnistä voidaan veloittaa vesihuoltolain 19 §:ssä tarkoitettuja maksuja. Vesihuoltolaki on joustava hulevesiviemäröin-nin maksujen osalta. Hulevesiviemäröinnistä voidaan veloittaa liittymismaksua, perusmak-sua, käyttömaksua tai muuta maksua. Maksut vaihtelevat vesihuoltolaitoksittain. Maksut ja niiden perusteet ilmoitetaan vesihuoltolaitok-sen taksassa tai hinnastossa. Kun vesihuoltolaitoksella on erilliset viemä-rit, jätevesiviemäröinnille ja hulevesiviemä-röinnille määritellään eri maksut. Sen sijaan johdettaessa hulevettä jätevesiviemäriin kus-tannukset otetaan yleensä huomioon jäteve-den maksuissa. Vesihuoltolain 19 §:n mukaan käyttömaksussa voidaan ottaa huomioon jäte-veden poikkeuksellinen laatu ja määrä.

20.6 Viitteitä

Vesihuoltolaki (119/2001).

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999).

Ympäristönsuojelulaki (80/200).

Suomen Rakentamismääräyskokoelma D1, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määrä-ykset ja ohjeet 2007.

Liittymis- ja käyttösopimuksen malli 3.7.2001, (12 § tarkistettu v. 2004).

Vesihuoltolaitoksen yleisten toimitusehto-jen malli 29.6.2001, ladattavissa internetis-tä(01.04.2011):http://www.vvy.fi/ohjeetjamallit

Vesihuoltolaitoksen maksuja koskevat ohjeet ja suositukset, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, Copy-Set, Helsinki 2001.

298