Muistio tammikuun tapaaminen ti 21.1.2020

Kirkkaana tammikuun tiistaina seniorit tapasivat toisiaan Fooningissa Seinäjoella, sää oli tuulinen ja lämpöä +3 - +4 astetta ja lumeton maa.

Vieraidemme, Seppo Kaartisen ja Matti Kuusimäen, kanssa meitä oli paikalla 63, erinomaisen hyvä osanottajaluku.

Jari Pohjoispää neljän aiemman vuoden puheenjohtaja aloitti tilaisuuden esittäen kiitoksia yhdistyksen hallitusten jäsenille, rahastonhoitajalle ja sihteerille kuluneista vuosista. Kiitosten jälkeen Jari toivotti menestystä uudelle puheenjohtajalle Paavo Rantalalle. Tämän jälkeen Jari luovutti puheenjohtajan nuijan virallisesti Paavolle, joka puolestaan toivotti osallistujat tervetulleiksi ja kertoen samalla lyhyesti kevään tapaamisista.

Tiistaina 18.2 tapaamme Kapteenintalolla Laihialla, jossa esitelmöi Tapani Tikkala, maaliskuun 17. matkaamme Olkiluodon vierailukeskukseen, huhtikuun 21. päivä tapaamme taas Fooningissa, jolloin on listalla kevätkokous ja Markku Kaperi kertoo vuorikiipeilystään ja toukokuun 19. päivä tapaamme Bockin panimolla Vaasassa.

Kevätretki onkin sitten seuraava ja siitä sihteeri totesi, että matkalle voi vielä ilmoittautua ja että sinne on 7 paikkaa vapaana.

Tämän jälkeen Paavo Rantala antoi puheenvuoron Matti Kuusimäelle todeten, että hän antaa meille vanhan tavan mukaan ”tilannekatsauksen”

Matti kertoi alkuun terveiset Rauno Rannalta, joka oli estynyt saapumasta paikalle selkäongelmien vuoksi.

Omasta taustastaan ja pitkästä suhteestaan poliisiin hän kertoi hyvin eloisasti, että suhde on kestänyt 53 vuotta ja taustalla on ollut hänen kiinnostuksensa poliisin toimivaltasäännöstöön ja sen erityispiirteisiin. Hän on ollut tekemässä asiasta kirjaa ja parasta aikaa on valmisteilla kirjan uusintapainos.

Kiinnostus poliisin työtä kohtaan on syntynyt Matin mukaan siinä vaiheessa, kun hän oli nuori oikeustieteen opiskelija ja 53 vuotta sitten huhtikuun alkupäivinä hän matkusti tapaamaan Alajärven nimismiestä Keijo Laitista mahdollisesta kesävallesmannin paikasta. Kesäkuun alkupäivinä Matti sitten matkusti Alajärvelle kesävallesmanniksi, jossa hänet otti vastaan ylikonstaapeli Eino Yli-Olli. Eino valmisti kesävallesmannin tuleviin viikkoihin toteamalla heti ensimmäisenä työpäivänä, että sinulla on kaksi tapaa hoitaa tämä työ eli kun viidestä miehestä kaksi on lomalla ja kolme töissä, niin pääset mukaan kaikkeen poliisityöhön tai toisena vaihtoehtona olet täällä kanslialla ja laitat nimet rouvien tuomiin papereihin, koska rouvat osaa asiat, mutta sinä et osaa. Kesä meni mukavasti kaikessa mahdollisessa poliisityössä ja siitä alkoi erityinen kiinnostus poliisin toimivaltasäännöksiin.

Kesän kokemukset poliisitoiminnasta olivat joutuneet koetukselle elokuun puolessa välissä kaveriporukan matkalla Maarianhaminaan, josta matkasta tuli uutta kokemusta poliisin toimivallasta.

Niinpä Matti kertoi, että palattuaan Helsinkiin, hän meni Veli Merikoskea tapaamaan ja kertomaan, että hän haluaisi aloittaa lisensiaattityön aiheesta ”poliisin toimivalta”.

Lisää kokemusta poliisin työstä ja yhteiselosta poliisimiesten kanssa tuli sitten syksystä -68 alkaen, kun Matti aloitti opettajana Poliisiopistolla. Tähänkin vaiheeseen sattui lukemattomia hauskoja hetkiä niin opettajakunnan keskuudessa kuin koulutettavina levien poliisien kanssa. Matti kertoi olleensa puhumassa sadoilla, ellei yli tuhannella kurssilla poliisin toimivaltasäännöksistä, päällikkökursseista aina ”junttikursseihin”. Tätä kautta Matti kertoo oppineensa tuntemaan poliisipäälliköt, valtavan määrän päällystöä ja miehistöä. Aikanaan Valtakunnan syyttäjänä vierailtaessa eri poliisilaitoksissa oli omassa henkilökunnassa herättänyt kummastusta, että mistä sinä nuo henkilöt tunnet?

Lopuksi Matti kertoi lyhyen muistelmansa Lääninrikospoliisin, myöhemmin KRP, ylikonstaapelista Eino Salinista, tarina sai hymyn huuleen ja myös mm. Heikki Keisalan muistelemaan Einoa ja laulamaan pätkän Einon sanoittamasta laulusta.

Matin jälkeen vuoroon tuli Seppo Kaartinen, joka kertoi olleensa 10 vuotta poissa näiltä paikoilta ja vaihtavansa paitaa nykyisin Järvenpäässä. Seppo totesi, että sanontaan ”ennen oli kaikki paremmin” hän toteaisin mieluimmin, että ”monessa asiassa on ollut toisin”.

Ennen oli Vaasan lääni ja siinä 34 piiriä, 3 LP:n yksikköä, KRP sekä Supo, nyt yksi poliisilaitos.

Omasta alkuvaiheestaan Seppo totesi, että kun hän meni jättämään hakemusta kurssille Lapuan poliisiasemalle, sieltä on jäänyt mieleen huoneentaulu ”Ei penniä pienempää rahaa eikä poliisia isompaa herraa”.

Kurssin jälkeen Ylitalon Eero pääsi suoraan Vaasan LP:iin ja minä vasta hänen jälkeensä. Seppo kertoi, että kyllä Lapuan poliisiaseman huoneentaulu oli mielessä, kun Plymouthin takapenkillä harmaassa takissa ja koppalakissa matka taittui Kauhajoelle Nummijärven juhannusjuhlille. Tunnelma oli täysin toinen, kun juhlien jälkeen kuraisena ja likaisena matka suuntautui takaisin Vaasaan, oli tunne herrana olosta haihtunut.

Mukavia muistoja oli jäänyt LP:n ajoista, Vaasan yksikkö, kun saattoi kulkea koko läänin alueella ja siten tuli tutuiksi piirit ja henkilöt.

1969 oli Sepolla vuorossa miehistökurssi yhdessä mm. Arvi Viitasalon kanssa. Viime syksynä tuli 50 vuotta kurssista ja kurssisyksynä oli ollut luokan saunailtana Helsingin poliisiyhdistyksen majalla Lauttasaaressa. Mukana oli ollut myös luokanvalvoja Matti Kuusimäki ja kuokkavieraana Katilan Kauko. Luokanvalvoja Kuusimäki oli kertonut, että heillä on vaimon synnyttämisen aika ja sen vuoksi hän joutuu poistumaan tilaisuudesta aiemmin. Tästä seurasi ilmoitus, että koko luokka haluaa lapsen kummiksi, kuten tapahtuikin. Itse kastetilaisuudessa luokan puolesta toisena oli Seppo. Joten tälläkin tavalla on hankauspintaa Sepon ja Matin välillä ollut 50 vuoden ajan. Vuodesta 1981 alkaen Seppo oli päällystötehtävissä Vaasan laitoksessa.

Erilaisia sattumuksia yhteisiltä vuosilta nousi esiin runsain määrin, olkoon tähän niistä Matin kertomana ajalta, jolloin hän oli valtakunnansyyttäjä. Matti oli ollut matkalla Kittilästä Muonioon. Edellä oli ajanut pieni henkilöauto epävarmasti ja se oli saanut epäilemään mm. mahdollista rattijuopumusta. Liikkeellä oli ollut myös useampi porotokkia ja yhden sellaisen tiellä ollessa tämä

pieni auto oli ajautunut päällysteeltä pois ja pyörähtänyt ojaan katolleen. Oman auton pysäyttämisen jälkeen Matti oli mennyt katsomaan autoon, jossa oli kuljettajan paikalla istunut nuorehko naishenkilö tiukasti vöissä. Kun Matti oli saanut hieman raotettua ovea, nainen oli kysynyt, että ”mikäs mies te olette” ja saatuaan vastauksen ”valtakunnansyyttäjä” oli vastatoteamus ollut ”mitä vittua te täällä teette”

No, Kittilän nimismies Juha Tuhkala oli kertoillut myöhemmin, että meillä on syyttäjäporras jutuissa mukana heti alusta alkaen.

Matti kertoi vielä Valtakunnansyyttäjäviraston perustamisesta, eli taustalla oli Euroopan neuvoston päätökset, jonka mukaan syyttäjän tehtävänä on syyttää ja tuoda asiat esiin oikeudessa ja tuomari tämän perusteella antaa päätöksen. Tämä tarkoitti nimismiesjärjestelmän purkamista siten, että tuli erilliset poliisipäällikkö, ulosottomies ja syyttäjä. Tätä kautta sitten rakentui Valtakunnansyyttävirasto. Tultuani valituksissa valtakunnansyyttäjäksi minulla oli ainakin se etu, että tunsin poliisipäälliköt valtavasti päällystöä, kun oli käytävä kertomassa mm. näistä prosessimuutoksista.

Syyttäjän täytyy olla mukana vaikeimmissa jutuissa alusta alkaen ja poliisin tehtävänä on selvittää rikos ja valmistella pääkäsittelyä ja tämä työ on yhteistyötä.

Keskustelun päätteeksi puheenjohtaja Paavo Rantala luovutti sekä Sepolle että Matille Etelä-Pohjanmaan poliisilaulajien CD-levyn kiitoksena. Tämän jälkeen siirryimme lounastamaan taas kerran maittavaa Fooningin lounasta.

Kirjoitteli Juhani

Alla taas muutamia kuvia tapaamisesta, ensimmäinen kuva tapaamispäivältä läheltä Nurmon kirkkoa peltoaukealta.