holoseenin sanomat 2/2007 · 2008. 2. 19. · holoseenin sanomat 2/07 vanhat geologit 6 sittemmin...

Holoseenin Sanomat2/07

HOLOSEENIN SANOMAT 2/2007


2

Sisällys 2/2007

3 PääkirjoitusJack of all trades, master of none

4 Puheenjohtajan palstaKesälaitumille

5 Thure Georg SahamaVanhat geologit -sarja jatkuu

7 New faces indepartment of geology...

Frauke Kubischa esittäytyy

9 Un Grand Bonjour deBelgique !

Terveiset Belgiasta

10 JääkausijuhlatSitsit ja satsit

14 Raportti Hämeenlinnanyöstä

Hämeenlinnassa on baari!

17 Otaniemessä kaikki onparemmin!

Teekkarien rikkauden lähteellä

Vasara ry - Helsingin yliopiston geologinen kerho. Perustettuvuonna 1937. Julkaisee Holoseenin Sanomat -lehteä.Vasaroinnin lomassa opintoretkeilemme, urheilemme,saunomme, biletämme ja hengailemme Kasvihuoneella.w w w . h e l s i n k i . f i / j a r j / v a s a r a

JulkaisijaVasara ry - Helsingin yliopiston

geologinen kerho

PäätoimittajaPeter Himberg

ToimittajatPaula Salminen

Mari TuusjärviElina LehtonenRobin Campion

Frauke Kubischa

TaittoPaula Salminen

Peter Himberg

PainoMonistamo Kopsut

holoseenin holoseenin holoseenin holoseenin holoseenin sanomasanomasanomasanomasanomattttt2 / 2 0 0 72 / 2 0 0 72 / 2 0 0 72 / 2 0 0 72 / 2 0 0 7


Pääkirjoitus

Jack of all trades, master of none

3

Uskon edustavani useita kanssaopiskelijoita sanoessani päättyvän lukuvuo-denolleen melko raskas. Opiskeltavaa on ollut paljon ja osa siitä vielä melko vaikeastisisäistettävää. Motivaatiota on kirnuttu milloin kavereilta, milloin opettajilta ja jopaotsalla pullistelevalta suonelta, mutta eteenpäin on menty.

Toisin kuin työtehtävät, opiskelu seuraa kotiin. Tekemättömät työt painavat, dead-linet lähestyvät, tentteihin ei tule luettua ja pikaisestikaan väännetty esseekään eipalkitse. Syyllistäkään ei tarvitse kaukaa etsiä, se kun löytyy usein peilistä. Lopulli-sena niittinä kohtalokin saattaa puuttua peliin, kun tenttiä edeltävänä päivänäpostiluukusta putoaa samanaikaisesti Tiede-, FineScale Modeller- ja Mikrobitti-lehti.Anteeksi vain, mutta geologian suurimmatkaan mysteerit eivät mahda tällekolmikannalle mitään.

Paradoksaalisesti uteliaalle ihmiselle opiskelu on painajaismaista. Maailma ontäynnä mielenkiintoisia asioita, mutta oppiminen pitäisi kuitenkin kanavoidatenttikirjoihin. Mikä siis avuksi?

Vanhan kiinalaisen viisauden mukaan ihmisen kannattaa keskittyä vain siihenmissä on hyvä. Tämä tarkoittaa opiskelussa priorisointia. Kaikista meistä ei tuleastronautteja ja kaikkea ei tarvitse osata täydellisesti. Riittää kun määrätietoisestikohdistaa kaiken osaamisensa omaan alaansa. Priorisoinnissa on kuitenkin tärkeämuistaa laajojen, jopa tylsien perustietojen sisäistämisen tärkeys. Ilman perustietojaei voi olla mestari.

Yliopisto-opiskelu muistuttaa olemukseltaan perustutkimuksen tekemistä. Se onajoittain tylsää, raskasta ja tuottaa vain harvoin onnistumisen tunteita. Yliopistolla eiopiskella siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi, että se on vaikeaa.

Ja se on juuri se syy, miksi siitä pidän.


Puheenjohtajan palsta

4

Kevät se tulee tänä vuonna aikakohinalla ja tuntuu, ettei oma tahti oikeinpysy perässä. Mutta saatiinpa kampuk-sen kevätsiivous tehtyä! Sää oli paljonparempi, kuin mitä ennusteet antoivatymmärtää. Väkeä paikalla olisi saanutolla hiukan enemmän, mutta vasaralai-sten ja kampuksen henkilökunnankohdalta tavoitteet tulivat täyteen, kiitossiitä teille!

Roskiahan alueella riitti montasäkillistä ja riittää ikävä kyllä edelleenkin.Saatiin myös NOW-labran väelle harjoi-tusmateriaalia, sillä metsiköstä löytyimyös aimo annos eläinten luita, ja olijoukossa muutama hammaskin lisääheille tutkittavaksi. Siivouksen jälkeen Iita,Frauke ja Janne olivat paistaneet meilleherkullisia lettuja (kiitos Iitalle taikinanteosta ja Fraukelle paistopuolenhoitamisesta täydellä sydämellä) ja palanpainikkeeksi oli Matlun ja Unicafentarjoamana siideriä, olutta ja omppu-mehua. Toiset lähtivät siitä sitten vieläStadimolle ja illaksi saunomaan, ei siishullumpaa…

Mutta vaikka kevätsiivous on jo tehtyja aurinko kutsuu nauttimaan lähes-tyvästä kesästä, jaksakaa vielä viimeisetpinnistykset puhtaammalla kam-puksellamme, ja ennen kaikkea, vastat-kaa hieiden anovaan huutoon. On paljonmukavampi sulkea silmänsä iltaisin, kuntekemättömät työt eivät kiusaaolemassaolollaan. Hieet ovat ansain-neetsaada salit täyteen vielä ennenkesälaitumelle lähtöä.

Siis tuumasta toimeen, kiitoksiakovasti kaikille avuliaille ihmisillekeväästä, hyviä kenttäkursseja niilleonnekkaille, joilla sellaiset alkavat jaaurinkoista kesää kaikille.

Mutta sitä ennen siis vielä kerrantyöniloa!

Toivottaapi,Susanna

Tervehdys !


Vanhat geologit

5

Thure Georg SahamaPaula Salminen

Thure Georg Sahamaa voi pitääPentti Eskolan ja J.J. Sederholminrinnalla yhtenä Suomen tunnetuimmistageologeista. Sahaman tutkimuksellatyypillistä oli keskittyminen kansainväli-sestikin merkittäviin asioihin ja uusientutkimusmenetelmien soveltaminenongelmien ratkaisussa. Hän oli aika-naanetulinjan tutkija mm. rakenne-geologiassa, geokemiassa, vulkano-logiassa ja mineralogiassa. Sahamaapidettiin myös erinomaisena opettajanaja nuorien geologien “kasvattajana”.

Opiskelija

Sahama, vuoteen 1936 asti Sahl-stein, syntyi vuonna 1910. Jo koulu-poikana Sahama oli intohimoisestikiinnostunut kivistä ja mineraaleista jauravalinta olikin hänelle helppo. Hänvieraili ahkerasti Helsingin yliopistongeologian laitoksella katselemassageologisia kokoelmia. Koulutyönsä hänpäätti vuonna 1929, ja pyrki sitten

opiskelemaan geologiaa Helsinginyliopistolle.

Sahama oli geologi ja professoriPentti Eskolan oppilas. Eskolan roolihänen uransa varhaisessa vaiheessa olimerkittävä. Vuonna 1934 Sahamavalmistui maisteriksi Helsingin yli-opistosta. Hän toimi assistenttinayliopistolla ja julkaisi monia geologianalan artikkeleja jo ennen valmistu-mistaan maisteriksi. Jo vuonna 1930 hänjulkaisi kaksi artikkelia SuomenGeologisen seuran lehdessä, yhteis-työssä hänen oppi-isänsä Pentti Eskolankanssa.

Geokemisti

Maisteriksi valmistumisensa jälkeenSahama vieraili Bruno Sanderin luonaInnsbruckissa. Tämä inspiroi Sahamaavalitsemaan ns. petrologisen suun-tauksen (petrofabrics) hänen väitös-kirjatyönsä aiheeksi. Sahaman tekto-nisettutkimukset huipentuivatkin

Prof. Sahama tekemässä muistiinpanoja ylemmällä tasanteellaolevassa leirissä 1958 (Kuva: André Meyer).


Vanhat geologit

6

sittemmin hänen väitöskirjaansa,jonka hän teki Lapin granuliittialueenrakenne-geologisen tutkimuksenpohjalta. Sahaman väitöskirja valmistuijo vuonna 1936 ja sen myötä hänestä tulikansain-välisestikin tunnettu tiedemies.Hän oli yksi henkilöistä, jotkaensimmäisinä sovelsivatsuuntausanalyysiä (fabric analysis)prekambrisen alueen kiviin.

Vuonna 1935 Sahama tapasi V. M.Goldschmidtin, joka oli moderningeokemian isähahmo. Tuon tapaa-miseninnoittamana Sahama alkoi rakentaageokemiallista laboratoriota Helsinginyliopistolle. Sahamasta tuli geokemisti,joka teki uraauurtavaa työtä maammekallioperän, erityisesti sen hivenaineiden,geokemiallisen tutki-muksen parissa.Vuonna 1936 hän julkaisi ensimmäisengeokemiallisen artikkelinsa. Sahamamyös kirjoitti suomenkielisen geokemianperus-teoksen “Geokemia”, joka ilmestyivuonna 1947. Sittemmin vuonna 1950ilmestyi teos “Geochemistry”, englannin-kielinen vastine kirjalle Geokemia, jonkaSahama kirjoitti yhdessä Kalervo Ran-kaman kanssa. Tuo kirja oli aikanaanarvostettu geokemiallinen teos aikanaanja on sitä edelleenkin.

Parin vuoden päästä väitöskirja-työnsä päättymisestä Sahama nimettiinpetrologian ja geokemian dosentiksiHelsingin yliopistoon. Vuosina 1940 -1946 hän työskenteli valtiongeologinaGeologian tutkimuskeskuksen alai-suudessa. Vuonna 1946 Sahamanimitettiin Helsingin yliopiston geo-kemian henkilökohtaiseksi ylimääräi-seksi professoriksi hänen merkittävientieteellisten ansioidensa perusteella. Hänoli tässä tehtävässä aina vuoteen 1977asti.

Matkailija

Sodan jälkeen Sahama ryhtyi sovel-tamaan termodynamiikan menetelmiämineralogian ja petrologian aloilla. 1940-luvun loppupuolella Sahama työskenteliYhdysvalloissa, paikassa nimeltäänCarnegie Institution of Washington´sGeophysical Laboratory. PalattuaanSuomeen Sahama rakensitermokemiallisen laitteiston Helsinkiin.

1950-luvulla Sahama aloitti tutkimus-retkensä Itä-Afrikkaan, Virunganvulkaaniselle alueelle. Hänen tutkimuk-sensa pääpainopiste oli Mt. Nyira-gongonekstra-alkaalisten laavojen tutkimus.Sahama teki monta tutkimus-retkeäNyiragongon tulivuoren alueelle.Sahamasta tuli paitsi vulkanologi myösmineralogi.

Viimeisimmät 30 elinvuottaanSahama keskittyi pääasiallisesti mine-ralogisiin tutkimuksiin. Hän tutki erityi-sesti mineraali- ja kivinäytteitä, joita hänoli tuonut mukanaan lukuisilta tutkimus-matkoiltaan. Toki hän tutki myös kotimai-sia mineraaleja. Yhdessä kollegojensakanssa hän kuvaili yhteensä noin 20tieteelle uutta mineraalia. Sahamanmineraalikokoelma on suuri ja merkit-täväosuus Helsingin yliopiston Geologisenmuseon mineraali-kokoelmasta.

Viimeisistä tutkimushetkistään suurenosan hän omisti Sri Lankalaistenjalokivien salaisuuden selvittämiseksi.Hänen viimeisin tutkimusmatkansasuuntautui tuolle saarelle, josta hän palasikotiin sairaana miehenä tammikuussa1983. Sahama kuoli pian matkansajälkeen, vuonna 1983.


Uudet kasvot

7

Kirjallisuus

Haapala I. 1983. Thure Georg Sahama (Ilmari Haapalan pitämä muistopuhe Sahamanmuistotilaisuudessa). Geologi 35, 59.

Haapala I. 1985: Memorial of Thure Georg Sahama, October 14 1910 – March 8, 1983.American mineralogist, Volume 70, s. 433-435.

Korpela K. 1980. Mitalin luovutus. Geologi 32, 117-118.Lehtinen, M. 1985. Bibliography. Th. G. Shama (Sahlstein unti 1936). 1910-1983. Bulletin

of The Geological Society of Finland, number 57, part 1-2, s. 6-10.Lehtinen M. 2002. Nyiragongo, tulivuori Afrikan sydämessä. Luonnontieteellinen

keskusmuseo 2001, 14-15.Neuvonen K.J. 1980. Kenttä ja laboratorio – geologin kaksi työsarkaa (professori K.J.

Neuvosen juhlaesitelmä Eskola-mitalin luovutustilaisuudessa). Geologi 32, 114-117.Neuvonen K.J. 1985. Thure Georg Sahma in Memorandum.Bulletin of The Geological

Society of Finland, number 57, part 1-2, s. 3-5.

Moi!

My name is Frauke Kubis-chta, some of you have probablyalready seen me walking downthe corridors or drinking coffee. Iarrived in Finland on the 26th ofFebruary and started working onthe 1st of March. I’ll be at theDepartment of Geology for thenext 4 years, working togetherwith Prof V-P Salonen and AnuKaakinen on the “Kinnvika”-project (IPY).

Finland is not a new country for me because I used to live in Helsinki when I wasa kid. During my graduation from the University of Heidelberg I had this idea that Icould maybe come to Helsinki and do a PhD here. So I applied for a position and gotit!

The one thing I like most besides Geology is Thai Boxing, but then there are a lotof things I am interested in as well. Come around my room for a coffee and a chat.

New faces in department of geology...


Terveisiä Belgiasta

8

Un Grand Bonjour de Belgique !(Greetings from Belgium)

Robin Campion

Susanna asked me to write this smallpaper to present our department ofGeology and the life around it.The“Department des Sciences de la Terre etde l’Environnement” is rather small, witharound thirty researchers, teachers andtechnicians, and around eighty students.Academic formation is strong-ly based ongeochemistry, but also includesmineralogy, petrology, sedi-mentology,structural geology and many fieldtrips inBelgium and neighboring countries. Evenif the geology of Belgium is not thatexciting, fieldtrip and carto-graphyfieldwork were certainly the best momentsof our curses. Current rese-arch themeshold at the department include: The

dynamics and properties of Antarctic icesheets and sea ice, the study of thePrecambrian limestone sequences inAfrica, the element and isotopegeochemistry of modern sediments andpeat as a pollution tracer, themultidisciplinary (petrology, geo-chemistry and structural geology) ofcontinental magmatism and ophiolites,investigations on active hydrothermalsystems and crater lakes, and many moreother topics.

As a PhD student, I’m working onquantifying the emissions of volcanic gas(SO2, HCl and HF) and their fate in theatmosphere. This exciting topic has a lotof important applications for volcano


9

Terveisiä Belgiasta

monitoring and the assessment of theenvironmental impact of volcanism. I havea burning passion for volcanoes since I’mtwelve years, so my current job is like adream become reality. Besides academicand research activities, an associationgathers actual and former students ingeology and geography. We founded itonly four years ago. Thanks to theimplication of the young students, itseems to be on the good way to hold for70 years… (at least I hope so). Theassociation is called CEGEO, andorganizes sport or cultural activities,dinners, fieldtrip and conferences.

I hope these few lines will give youthe wish to come once in Brussels, whynot in the future framework of an Erasmusprogram? Currently the faculty hasErasmus agreement only with Frenchuniversities, but we would be pleased todevelop links with more remoteuniversities…

Virtually you can already visit thedepartment at http://www.ulb.ac.be/sciences/dste/ and the student asso-ciation at http://www.cgeo.be

A bientôt,Robin


10

Perjantaina 23. päivä maaliskuutakuluvana vuonna kokoonnuimmejuhlimaan jälleen jääkauden päätty-mistä,tällä kertaa hotelli Haagan juhlatilaan.Paikalle oli saapunut juhli-joita noin 130kappaletta. Juhlakansa oli pukeutunutjuhlavasti ja koreasti. Juhlinta aloitettiinkello kuusi illalla.

Juhla aloitettiin perinteiseen tyyliinalkumaljalla ja puheenjohtajan terveh-dyksellä. Vasaran puheenjohtaja Susan-na Sova aloitti sanoillansa jääkaudenpäättymisen juhlan. Tervehdyksenjälkeen päästiin nauttimaan alku-ruoasta.

Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruokaolivat kaikki maittavia - sekä kasvis-syöjien että “lihansyöjien” menu.

Lihansyöjät saivat nauttia basili-kagraavatusta siiasta, paistetustamaissikananrinnasta ja sitrusterriinistä.Kasvissyöjille oli tarjolla kevät-purjoterriiniä, kerrostorni munakoisosta jarahkamousse. Susanna Sovan mielestäerityisesti lihaisamman me-nuunalkuruoka oli maittava.

Ruokailujen ja juominkien välissälaulettiin juomalauluja perinteiseenpöytäjuhlatapaan. Vieraana olleetteekkariopiskelijat ilahduttivat juhlijoitateekkareiden juomalauluilla. Lauloimmemyös Inarijärven, joka oli Pentti Eskolanmielestä ainoa geologinen laulu. Vasa-ralaiset pääsivät heti hyödyntämään

Jääkausijuhlat23.3.2007 Hotelli Haaga


11

Vasaran uutta uljasta laulukirjaa.Alkuruuan jälkeen Tuulia Häkkinen

soitti pianolla juhlaväelle juhla-tunnelmaakohottavan hienon musiikki-esityksen “Yömeren rannalla”. Juhlijat hiljentyivätkuuntelemaan kaunista pianomusiikkia.

Musiikkiesityksen jälkeen jaettiinjokavuotiseen tyyliin pikku karhu –palkinto vuoden 2006 parhaalle pro gradu–työlle. Tällä kertaa palkinnon sai TomiLuoto. Hänen gradunsa aihe oli“Pohjoisen tundrajärven paleoekologi jaholoseenin ilmastokehitys subfossii-listen

chironomidien heijas-tamana”.Palkinnonsaaja ei valitettavasti päässytitse palkintoa noutamaan. Palkinnonjakoseurasi pääruoka.

Ruokailun jälkeen oli juhlapuheenvuoro. Juhlapuheen piti tällä kertaa IlmariHaapala, Helsingin yliopiston Geologianlaitokselta eläkkeelle siirtynyt professori.Ilmari kertoi elävästi tarinaa menneiltävuosilta, menneiden aikojenopiskelijaelämästä, professoreista jageologeista, ekskursioista ja jää-kausi-juhlista. Ilmari Haapala mainitsipuheessaan muun muassa PenttiEskolan, Kalervo Rankaman ja ThureGeorg Sahaman, merkittävät geologit,jotka aikanaan myös edustivat omaa lai-tostamme.

Juhlapuhetta seurasi vapaa sana,jolloin muun muassa 80-luvulla laitok-sella opiskelleet opiskelijat ja nykyisintyöelämässä olevat geologit esittivätyhdessä oman sanansa juhlan kunni-aksi. Juhlissa vapaan sanansa esitti myösMao eli Helsingin yliopiston maantieteenopiskelijat, joka ei päässyt kanssammealoittelemaan juhlintaacocktailtilaisuuteen Alinalle ennenvarsinaista juhlaa. Edellä mainitussacocktailtilaisuudessa Vasaraa kävivätonnittelemassa muun muassa Matlu ry jaVuorimieskilta TKK:lta.

Jälkiruokaa sulateltaessa kuunte-limme puheen naiselle ja puheenmiehelle, Puheen naiselle piti PeterHimberg, joka puheessaan siteerasimuun muassa Tommy Tabermannia,ilmaisten sanoillaan miehen kiihkoa


12

Jääkausijuhlat

naista kohtaan. Puhe sai iloisetaplodit ja sai yleisön naurahtelemaan.

Puheen miehelle lausui puolestaanPike eli Pirkko Kekäläinen. Pike puhelimeille geologimiehen ihanuudesta –muun muassa siitä, että geologimiesosaa geologinaiselle hankkia juuri oikeanmineraalin mineraalikokoelmaan jaymmärtää vaelluskenkien tyylikkyyden.Myös Piken puhe sai juhlakansan hilpe-älle tuulelle.

Jääkausijuhlat jatkuivat edellämainittujen puheiden ja muiden ohjel-manumeroiden jälkeen vapaallaosuudella ja tanssimisella. Tanssi-orkesteri Kärsä soitti hyvää tanssi-musiikkia ja tanssihaluiset pääsivätpyörähtelemään parketille. Viimeisinähetkinään Kärsä soitti myös vasara-laisille tekemänsä kappaleen, jokavalitettavasti jäi monelta juhlijaltakuulematta. Jo viisitoista vaille yksitoistavei bussi ensimmäiset juhlijat jatkoilleAlinalle.

Alinalla Siulan opiskelijoita olimyymässä pitsaa ja kaljaa, sekämuutenkin auttamassa Vasaralaisiajuhlinnassaan. Vasaralla oli Siulankanssa YYA-sopimus – aikaisemmin

vasaralaiset olivat työskentelemässäSiulan vuosijuhlissa. Yhteistyö onnistuierinomaisesti. Vasaran porukka saikeskittyä itse asiaan eli ankaraan juhlin-taan.

Jatkot jatkuvat jatkoille tyypilliseentyyliin: “virvokkeista” nauttien ja musiikintahdissa tanssahdellen aamuyöntunneille asti. Virkeimmät ja vetreimmätjuhlivat jatkoivat jääkauden päättymisenjuhlintaa edelleen vielä HYY:n ala-saunalla, lauantain puolella 24.3.2007.Vielä seuraavana päivänäkin jatkettiinjääkauden päättymisen juhlaa, sillik-sellä,sitkeimpien juhlijoiden voimalla.

Jääkausijuhlia tuli siis juhlittua 68.kerran. Runsas osanotto, erinomaisetjärjestelyt ja innostava juhlahenkikunnioittivat onnistuneesti Vasaran 70ikävuotta. Vasara on vanha jakunnianarvoisa ainejärjestö, jokaedelleenkin toimii aktiivisesti - vanhastaiästään huolimatta.

Äidillinen kanuunakeijun kosketus

Missä naiset - siellä playboyt

Jääkausijuhla oli Vasaran epävirallinen 70-vuotissyntymäpäiväjuhla ja samalla 68.jääkausijuhla


13


14

Hämeenlinna by night

Mustikkashotteja ja demonilumienkeleitä – raporttiHämeenlinnan yöstä

Elina Lehtonen

Kun Hämeenlinnassa opiskelunsaaloittaneen ystäväni kanssa tuli esilletammikuussa tapahtuva pubisuunnis-tusja mahdollisuus vierailla entisenkotikaupungin haalaribileissä, eiallekirjoittaneen tarvinnut miettiälähtemispäätöstä juuri lainkaan. Tulevanaisäntänä koin tämän myös hyväksimahdollisuudeksi ja milteivelvollisuudekseni soluttautua tarkkaile-maan, miten opiskelijabileet järjes-tetään100 kilometriä pohjoisemmassa. Ja tokituo oli oiva tilanne istahtaa hetkeksihaikailemaan oluttuopin ääreen niitä, ah,niin vanhoja ja hyviä aikoja. Joten eimuuta kuin lainahaalari kainaloon, hyppyjunaan ja nokka kohti Etelä-Suomenläänin pääkaupunkia.

Kyseisen tapahtuman järjestiHämeenlinnan ammattikorkeakoulunopiskelijajärjestö HAKO ry. Kohdates-sanikyseisen koulun opiskelijat jouduin taassaman elämää suuremman kysymykseneteen kuin kaupunki-kartoituksen aikaan:“Mutta miksi muilla on mustat haalarit?”.Ei sillä, ettei harmaata varustusta kantaisiylpeydellä, mutta siitäkin huolimatta pitihetki katkeroitua tosiasioiden edessä.Mur.

Nelihenkinen joukkueemme (mieli-kuvituksellisesti nimettynä Ööööööö)aloitti suunnistuksensa Bar Heming-waysta, jossa saimme käsiimme tehtä-vänannon karttoineen. Tarkoitus oli siissuunnistaan Hämeenlinnan keskus-tassabaareissa, kerätä leimoja ja johtaajoukkue voittoon. Yhteistuumin päätimme

polkaista kisan käyntiin rivakalla tahdillaja kulautimme kurkun kostukkeeksifisushotit. Mitä sitä turhaan jäädä oluelleistumaan ja aikaa tuhlaa-maan hetialkuillasta.

Päätimme aloittaa suunnistuksenseuraten karttaa myötäpäivään. Löysim-mekin seuraavaksi etapiksi baarin nimeltäHannibal. Muuten viihtyisästä paikastapitää miinuspuolena mainita se, ettäjouduimme viiden minuutinpiipahduksesta maksamaan myösnarikan, johtuen siitä että myöhemminillalla siellä esiintyi strippaaja, jota emmekuitenkaan olleet aikeissa jäädäkatsastamaan.

Hannibalin jälkeen kipitimme leimo-jen perässä Pub Heppuun ja sieltäWilliam’s Pubiin. Näiden rastien jälkeenoli aika korkata paras oivallus kokosuunnistuksen aikana, nimittäin Wil-liam’s Pubin vastapäätä sijaitseva Vallingrilli ja sieltä makkaraperunat. Hyväruoka, parempi mieli ja leimat taskussamatka jatkui kohti Hälläpyörää. Tämälegendaariseksi muodostunut paikkatarjosi myös tällä kertaa karaokea (kyllä,myönnän sortuneeni edellä mainittuuntoimintaan joskus heikkona hetkenäni).Onneksi tällä kertaa biljardin peluu pelastiminut Nylon Beatin lyriikoiden väärinlaulamisesta ja oluttuopin kumoa-misenjälkeen pystyi onnellisin mielin jatkaataivalta kohti O’Maggiesta.

Ainoa pubisuunnistuksen baari jokaei ollut minulle ennestään tuttu, löytyiSibeliuksen kadun kupeesta yökerho


15

Hämeenlinna by night

Sirkusta vastapäätä. Tämä Lumonimi-nen klubi jäi muistikuviin pyörimäänkohtuullisen viihtyisän ja hiemanrokimman oloisena paikkana. Erityisestipaikan pisteitä nosti baaritiskiltä saatumustikkashotti, jollaisen join ensim-mäistä kertaa elämässäni (olen sivis-tymätön moukka). Lumon kotisivujenjälkitarkastelu osoitti toteen sen, että baarioli kuin olikin muistikuvien mukainenpunaisensävyisine sisus-tuksineen japitänee seuraavalla Hä-meenlinnaankohdistuvalla reppumat-kallaan käydäuudestaan tuopillisella hiemanrauhallisemmissa merkeissä.

Lumon jälkeen matka jatkui Raati-huoneenkadulla, eli tuttavallisimminReskalla sijaitsevaan Tawastia Bankiin.Tässä kävelykadulla sijaitsevassaravintolassa on tullut aikoinaan vietettyäilta jos toinenkin ja haikaillen muistelenerästä yhtä parhaista paikan drinkeistä.En kuollaksenikaan muista nimeä, muttajotenkin siihen liittyi karpalot jalohikäärmeet. Suunnistusiltana kartutim-me leimapassiamme drinkkien sijastamustikkashoteilla (vauhtiin päästyäm-me)ja reissu tässä baarissa päättyi sii-hen

että baarimikko antoi leimoja myös siitähyvästä että lähtisimme pois. Kol-mentytön hurmaamisyrityksemme eionnistunut niin kuin oli tarkoitus, muttahei, leimoja saatiin silti.

Tawastia Bankin jälkeen olikin aikasuunnata suunnistuksen pääterastille, eliravintola Metropoliin. Tässä teinienvakiopaikassa en ollutkaan käynytpitkään aikaan. Noh, viimeksi silloin kunolin teini. Eipä tuo ravitsemusliike ollutviime näkemästä miksikään muuttunut,vaikkakin kuuleman mukaan nykyäänJone Nikula soittelee levyjä aina perjan-tai-iltaisin (wow). Emme voittaneet, eikämeille myöskään selvinnyt kuka voitti jakuinka monella leimalla (saattaa olla, ettämeidät myös diskattiin kisastaloppuvaiheessa itse piirrettyjen leimojenvuoksi :). Hauskaa oli silti, jopa Metro-polissa. Siitäkin huolimatta että eräässävaiheessa iltaa allekirjoittaneen sukatsekä kengät varastettiin ja piilotettiinpöydän alle.

Kaikkien onneksi sain jalkineenitakaisin ja matka pystyi jatkumaanbaarista kohti majapaikkaa. Yöllä alkanutkunnon lumisade sai Helsingin


16

Hämeenlinna by Night

loskaan kyllästyneen tytön päänpyörälle ja eipä aikaakaan kun HämeenLinnan puiston lumihankeen ilmestyikaksi-päisiä demonilumienkeleitä. Enpäole tuollaisiakaan tehnyt ennen, muttahienoja niistä silti tuli :).

Vaikka kävelyreissulla eksyttiinminigolfradan kautta Vanajaveden rantaaihailemaan ja kiipeilemään harjun rinnettä(geologi yössä), löysin loppujen lopuksimyös tyynyn johon painaa väsynyt pää.Kahden tunnin tehokkaan uniajan jälkeenoli aika suunnata rautatieasemalle jahypätä aamujunaan joka veisi kohtiyleisen geologian luentoja. Junamatkakului “iloisesti” vastaillen (tai yrittäensaada edes jotain järkevää ajatustasuusta) kysymyksiinilmastonmuutoksesta ja yrityksiin keräilläitseä edes hiukan kasaan koulupäiväävarten. Tilapäi-sapua väsymykseen jalievästi huteraan oloon tarjosiaamuluentojen jälkeen napatut nokosetKasviksen sohvalla ja päivästä selvittiinhengissä (vaikka moni sivusta katsoja sitäehti epäillä).

Kaiken kaikkiaan vuorokauden seik-kailu oli erinomainen ja toivottavasti nos-tatti isännän kisakuntoa vuosijuhla-viikonloppua varten, jotta te arvoisatgeologikollegani saisitte mahdol-lisimman rattoisat etkot ja jatkot, puhu-mattakaan yösaunasta. Kysymyksenäheräsi kyllä se, että miksi oi miksi ei meilläole tämän tapaisia suunnistuk-sia?Tällainenhan toimisi oivana kaupungintutustuttamisena niin fukseil-le kuinvanhoille parroillekin ja olisi kohtuullisenhelppo järjestää. KyllähänHelsinginkadun approlle pitäisi saadasyksyinen vastike. Eikös vain?

Taittoteknisistä syistä johtuen jutunsiirtyminen kevään toiseen lehteenaiheutti ilmiön, että ehdin käydä vakoile-massa myös toisissa haalaribileissäHämeenlinnassa. Kyseessä oli lähiöra-vintolakiertoajelu Hakoteillä. Tämäyhdeksättä kertaa järjestetty keikausulottui tänä keväänä myös Hämeen-linnan ulkopuolelle kiertäen muunmuassa Lopen ja Riihimäen kuppiloita.Bussikalja virtasi, ammattikorkeakoulunopiskelijat antoivat ääninäytteitä heidänperinteisiksi muodostuneiksi lauluista javielä seuraavana päivänäkin geologintaskuista löytyi Lopen hiekkaa (joistasuurin osa oli käytetty Riihimäen katujenhiekoittamiseen).

Helsinginkadun approsta selviyty-neenä myönnän, että kyllä täälläHelsingissäkin osataan järjestää haal-aribileitä. Miinuspuolena mainittakoonvain niiden paisuminen melko suuriinmittakaavoihin. Hakoteillä oli tänäkeväänä kolme bussillista opiskelijoita jakyllä tällaisenkin porukan mahdut-taminen kuppiloihin aiheutti hetkellisenhälinäkaaoksen, mutta huomattavastipienemmän pahan kuin appro. Ehkävoimmekin ensi syksynä tehdä ekskur-sion geologiporukalla johonkin ulko-paikkakunnan haalaribileisiin. Matkailuavartaa :)


17

Kuvia Otaniemen retkeltä

Vasaran tutkimusryhmä julkaisi retkiraportinsa :

Otaniemessä kaikki on paremmin!Peter Himberg

Maaliskuun 19. päivä pieni ryhmä Vasaralaisia suoritti tutkimusretken kauasLauttasaaren taakse Otaniemeen. Retken ohjelmaan kuului tutustuminenVuorimies- ja Rakennusinsinöörikillan kiltahuoneisiin, Teekkarimuseoon ja

Kalliotekniikkakerhon omaan opetusluolaan, jossa nautimme hiilidioksiidijäälläjäähdytettyjä virvokkeita. Illalla saunoimme ja söimme usean yrityksen laskuun.

Otaniemen toiminta vaikutti hyvin organisoidulta ja taloudellisesti vakaalta.Opiskelu vaikutti hyvin matemaattispainoitteiselta ja käytännönläheiseltä. Omasta

oppinaineestamme teekkarit tuntuivat tietävän vähän, mutta tästä huolimattageologeihin suhtauduttiin hyvin ystävällisesti, jopa pientä uteliaisuutta oli

havaittavissa.

Ohessa otteita kenttämuistiinpanoista Rakennusinsinöörikillan, Vuorimieskillan jaKalliotekniikankerhon järjestämästä tutustumisretkestä.

Retken ammattitaitoiset isännät

Vuorimieskillasta (vas) vp Janica

Solehmainen, pj. Päivi Tikkanen,

isäntä Johannes Ikonen.

Rakennusinsinöörikillasta vp. Topias Siren,

päätoimittaja Mikko Sillanpää ja aktiivi

Anna Keskinen.

Ja saattoipa mukana olla myös muita!

Tuomas hakkeroi itsensäVuorimieskillankiltahuoneen takkaan


18


Nälkiintynyt teekkari söi

hiilidioksiidijäätä

kalliotekniikan kerhon

luolabaarissaVasaran edustajat osallistuvat kokoukseen

Teekkarimuseon salaseurahuoneessa

Rakennuinsinöörikilta, IKPerustettu: 1913Jäseniä: paljon

Killan jäsenet ovat enimmäkseen Rakenne-ja rakennustuotantotekniikan sekä

Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan suuntienopiskelijoita. Järjestää mm. Norske KimbleCub:n, 110 ja 60 m:n aidat, sekä vuosijuhlat

keväisin.

Julkaisee Ruutiset-nimistä lehteä.

http://ik.tky.fi

Vuorimieskilta, VKPerustettu: 1947Jäseniä: paljon

Lähinnä Materiaali- ja kalliotekniikanopiskelijoita yhdistävä kilta, joka järjestää

mm. kaljaviestin, jossa Vasaran naisetovat edustaneet voittoisasti. Vuosijuhlat

syksyllä.

Julkaisee Wuorikautiset-nimistä lehteä.

http://vk.tky.fi

Tuulia kuunteli kiinnostuneenaeri esittelyitä


19


Teekkarit kaivoivat kultaa Otaniemen kallioista kääpiöorjien avulla

Luolasto tarjoaa hyvät tilat vaikkapa pontikkatehtaan pyörittämiseen


Vasara 70v

holoseenin sanomat 2/2007 · 2008. 2. 19. · holoseenin sanomat 2/07 vanhat geologit 6 sittemmin...

Documents