HE 182/2014 vp

297321

Hallituksen esitys eduskunnalle energiatehokkuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ener-giatehokkuuslaki, laki sähkömarkkinalain muuttamisesta, laki maakaasumarkkinalain muuttamisesta sekä laki sähkö- ja maakaasu-markkinoiden valvonnasta annetun lain muut-tamisesta. Esityksellä pantaisiin kansallisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston energiatehokkuusdirektiivi.

Energiatehokkuuslailla säädettäisiin suurille yrityksille velvoite tehdä energiakatselmus neljän vuoden välein. Energiakatselmuksen vastuuhenkilöiden pätevyydestä ehdotetaan annettavaksi tarvittavat säännökset. Nykyinen energiamarkkinoilla toimivien yritysten ener-giatehokkuuspalveluista annettu laki ehdote-taan kumottavaksi. Mittaamista ja laskutusta koskeva sääntely siirrettäisiin ehdotettavaan energiatehokkuuslakiin sekä sähkön osalta sähkömarkkinalakiin ja maakaasun osalta maakaasumarkkinalakiin.

Sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistä-miseksi säädettäisiin velvoite tietyissä tapauk-sissa tehdä laitoskohtainen kustannus-hyötyanalyysi sähkön ja lämmön yhteistuo-tannon mahdollisuuksista.

Lisäksi sähkön ja maakaasun verkkopalvelu-jen myyntiehdoille ja hinnoittelulle asetettai-

siin kriteereitä, joissa otetaan huomioon ener-giatehokkuus. Säännökset otettaisiin sähkö-markkinalakiin, maakaasumarkkinalakiin sekä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annettuun lakiin.

Esityksen tavoitteena on parantaa energiate-hokkuutta ja edistää loppukäyttäjien energian tehokasta ja säästäväistä käyttöä. Lakien kes-keisenä päämääränä on luoda edellytykset ja puitteet energiatehokkuutta parantavien ja energiansäästöä aikaansaavien päätösten te-kemiselle energian mittausta, laskutusta ja energiankäyttöön liittyvän palautetiedon an-tamista sääntelemällä. Lakien tavoitteena on energiansäästön lisääminen ja energian loppu-käytön ja primäärienergiankulutuksen vähen-täminen. Ehdotettua energiatehokkuuslakia sovellettaisiin kaikkiin energiayhtiöihin, jotka myyvät tai jakelevat loppukäyttäjille sähköä taikka myyvät kaukolämpöä, kaukojäähdytys-tä tai polttoainetta. Lisäksi lakia sovellettaisiin kaikkiin suuriin yrityksiin niille asetetun pa-kollisen energiakatselmusvelvoitteen myötä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voi-maan 1 päivänä tammikuuta 2015.

—————

HE 182/2014 vp

2

SISÄLLYS

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ............................................................................1 SISÄLLYS .................................................................................................................................2 YLEISPERUSTELUT................................................................................................................4 1 JOHDANTO.....................................................................................................................4 2 NYKYTILA......................................................................................................................4 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö ..................................................................................................4

Energiatehokkuuden edistäminen Suomessa ................................................................ 4 Energiatehokkuussopimukset........................................................................................ 6 Energiakatselmukset ..................................................................................................... 6 Energian mittaaminen ................................................................................................... 7 Sähkön ja lämmön yhteistuotanto ................................................................................. 8 Sähkömarkkinalaki ja maakaasumarkkinalaki ............................................................ 10

2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö.....................................11 Energiapalveludirektiivi .............................................................................................. 11 CHP-direktiivi ............................................................................................................. 11 Energiatehokkuusdirektiivi.......................................................................................... 11 Ruotsi ja Tanska .......................................................................................................... 12 Iso-Britannia ............................................................................................................... 12

2.3 Nykytilan arviointi..........................................................................................................12 3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET..................................15 3.1 Tavoitteet ........................................................................................................................15 3.2 Toteuttamisvaihtoehdot ..................................................................................................16 3.3 Keskeiset ehdotukset.......................................................................................................16 4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET .....................................................................................17 4.1 Taloudelliset vaikutukset ................................................................................................17 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan ...........................................................................17 4.3 Ympäristövaikutukset .....................................................................................................17 5 ASIAN VALMISTELU..................................................................................................18 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto.........................................................................................18 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen.......................................................................18 6 RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ ......................................................................18 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT................................................................................19 1 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT ..........................................................................19

1 Energiatehokkuuslaki............................................................................................... 19 1 Luku. Yleiset säännökset......................................................................................... 19 2 Luku. Energiakatselmukset ..................................................................................... 20 3 Luku. Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilön pätevyys ja rekisteröinti.... 25 4 Luku. Mittaaminen ja laskutus.............................................................................. 26 5 Luku. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistäminen....................................... 30 6 Luku. Erinäiset säännökset...................................................................................... 31 2. Laki sähkömarkkinalain muuttamisesta.................................................................. 31 3. Laki maakaasumarkkinalain muuttamisesta............................................................ 34 2 Luku. Verkonhaltijan sekä varastointilaitteiston ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan yleiset velvollisuudet ja palvelujen hinnoittelu................ 34 3 Luku. Järjestelmävelvoitteet ja maakaasukauppojen selvitys ................................. 35 4 Luku. Maakaasun toimittaminen ja maakaasun käyttäjän asema............................ 36 4. Laki sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 6 ja 10 §:n muuttamisesta ............................................................................................................. 36

HE 182/2014 vp

3

2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET.................................................37 2.1 Valtioneuvoston asetukset ..............................................................................................37 2.2 Työ- ja elinkeinoministeriön asetukset ...........................................................................37 2.3 Energiaviraston määräykset ............................................................................................37 3 VOIMAANTULO ..........................................................................................................38 4 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS.........................................38 LAKIEHDOTUKSET ..............................................................................................................39

Energiatehokkuuslaki.................................................................................................. 39 sähkömarkkinalain muuttamisesta............................................................................... 48 maakaasumarkkinalain muuttamisesta........................................................................ 51 sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 6 ja 10 §:n muuttamisesta..................................................................................................................................... 54

LIITTEET.................................................................................................................................57 RINNAKKAISTEKSTIT .........................................................................................................57

sähkömarkkinalain muuttamisesta............................................................................... 57 maakaasumarkkinalain muuttamisesta........................................................................ 63 sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 6 ja 10 §:n muuttamisesta..................................................................................................................................... 68

HE 182/2014 vp

4

YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ener-giatehokkuuslaki sekä lait sähkömarkkinalain muuttamisesta, maakaasumarkkinalain muut-tamisesta ja sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain muuttamisesta. Laki-en tavoitteena on edistää energiansäästöä ja energian tehokasta käyttöä. Lakien keskeisenä päämääränä on luoda edellytykset ja puitteet energiatehokkuutta parantavien ja energian-säästöä aikaansaavien päätösten tekemiselle energian mittausta, laskutusta ja energiankäyt-töön liittyvän palautetiedon antamista säänte-lemällä sekä velvoittamalla kaikki suuret yri-tykset tekemään yrityksen energiakatselmus säännöllisesti. Laeilla edistettäisiin energian-säästöä ja vähennettäisiin energiantuotannon aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä sekä saavutettaisiin kustannussäästöjä energian lop-pukäyttäjille.

Laeilla pantaisiin täytäntöön Euroopan par-lamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (jäljempänä energiatehokkuus-direktiivi). Energiatehokkuusdirektiiviä pan-naan täytäntöön myös muilla toimin, kuten valtiovallan ja eri toimijoiden välillä solmi-tuilla energiatehokkuussopimuksilla.

Energiamarkkinoilla toimivien yritysten energiatehokkuuspalveluista annettu laki (1211/2009, jäljempänä energiapalvelulaki) kumoutuisi ehdotetulla energiatehokkuuslail-la, ja sen säännökset siirrettäisiin soveltuvin osin ehdotettuun lakiin. 2 Nykyt i la

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

Energiatehokkuuden edistäminen Suomessa

Suomen energiatehokkuustoiminnan keskei-sinä osina ovat vapaaehtoiset energiatehok-kuussopimukset ja energiakatselmukset sekä markkinalähtöinen lähestyminen energiate-hokkuuteen. Suomen energiatehokkuustoimin-

ta on saanut toistuvasti kiitosta osana Suomen hyvää energiapolitiikkaa muun muassa kan-sainvälisen energiajärjestön IEA:n maatutkin-noissa

Energiapalvelulaki tuli voimaan vuoden 2010 alussa. Siinä säädetään energiayhtiöille velvoitteita, joiden tavoitteena on parantaa yh-tiöiden asiakkaiden energiatehokkuutta. Laki sisältää muun muassa energiankulutuksen mit-taamista, laskutusta ja raportointia koskevia vaatimuksia. Sillä pantiin täytäntöön säännök-siä, jotka sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2006/32/EY energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalve-luista sekä neuvoston direktiivin 94/76/ETY kumoamisesta (jäljempänä energiapalveludi-rektiivi). Energiapalveludirektiiviä ei muilta osin Suomessa ole saatettu voimaan lainsää-dännöllä vaan Suomessa energiatehokkuuspo-litiikkaa on toteutettu pitkälti markkinaehtoi-sesti.

Motiva Oy (vuoteen 2000 saakka Motiva) on valtion omistama yhtiö, jolta työ- ja elinkei-noministeriö (aikaisemmin kauppa- ja teolli-suusministeriö) on tilannut vuosittain energia-tehokkuuden edistämiseen liittyviä toimenpi-dekokonaisuuksia. Motiva Oy on toteuttanut vuodesta 1993 alkaen työ- ja elinkeinoministe-riön toimeksiannosta niin sanotun energiatyö-ohjelman, jolla toimeenpannaan käytännön ta-solla kansallisia energia- ja ilmastopoliittisia linjauksia energiatehokkuuden ja energian-säästön sekä uusiutuvan energian edistämisen alueella. Työohjelma on tehty vuodeksi kerral-laan ja se on luonteeltaan yksityisoikeudelli-nen konsulttisopimus Motiva Oy:n ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä. Työohjelman ti-laamiselle ei ole ollut säädöspohjaista velvoi-tetta, eikä se ole hallintolain (434/2003) 3 §:n mukainen hallintosopimus. Energiatyöohjel-man tilaus siirtyi työ- ja elinkeinoministeriöltä Energiavirastolle 1.1.2014 alkaen.

Motiva Oy on energiatyöohjelmaan liittyen koordinoinut ja hallinnoinut energiatehok-kuussopimustoimintaa ja energiakatselmus-toimintaa Suomessa. Vuoden 2010 lopusta lähtien Motiva Oy on ollut myös työ- ja elin-keinoministeriön nimeämänä koordinoinut valtakunnallista kuluttajien energianeuvontaa. Motiva Oy:n tehtävät energiatehokkuussopi-

HE 182/2014 vp

5

muksiin liittyen ovat sisältäneet muun muassa energiatehokkuussopimusten valmisteluun osallistumisen, niihin liittyvien toimenpideoh-jelmien toimeenpanon yhdessä sopi-musosapuolten kanssa, esimerkiksi yhteiset kehityshankkeet yritysten kanssa, sopimus-toiminnan seurantajärjestelmän kehityksen ja ylläpidon sekä vaikutustenarvioinnin sekä so-pimustoimintaan liittyvää neuvontaa, verkot-tamista ja koulutusta. Motiva Oy:n tehtävänä energiakatselmustoiminnassa on ollut muun muassa katselmustoiminnan kehittäminen, seurantajärjestelmän ylläpito ja kehitys, vaiku-tusten arviointi, markkinointi, energiakatsel-moijien koulutus, katselmustyön laadunvar-mistus sekä katselmustuen hakijoiden neuvon-ta ja kansainvälinen yhteistyö. Osana kulutta-jien energianeuvontajärjestelmää työ- ja elin-keinoministeriö nimesi Motiva Oy:n kuluttaji-en energianeuvonnan valtakunnalliseksi koor-dinaatiokeskukseksi joulukuussa 2010. Koor-dinoidun energianeuvonnan tavoitteena on mahdollistaa kuluttajien luotettava ja riippu-maton energianeuvonta eri puolella Suomea. Energianeuvonnan valtakunnallisesti keskeisin tiedonjakopaikka on Motiva Oy:n ylläpitämä verkkoportaali, joka on linkitetty muihin ku-luttajaneuvontaan liittyviin palveluihin ja www-sivuille.

Vuoden 2013 energiatyöohjelmaan kuului varsinaisen työohjelmaosion lisäksi kuluttajien energianeuvonnan osio ja energiatyöohjelman tavoitteita tukevien EU-hankkeiden kokonai-suus. Energiatyöohjelman laajuus oli vuonna 2013 kokonaisuudessaan 3 944 880 euroa, jos-ta työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksen osuus on 3 750 000 euroa. Muu rahoitus (186 750 euroa) muodostuu suurimmaksi osaksi komission rahoitusosuuksista EU-hankkeiden kokonaisuudelle. Energiatehok-kuussopimus- ja energiakatselmusjärjestelmät ja niiden hoitaminen ovat olleet työohjelmissa merkittävässä roolissa. Kuluttajien ener-gianeuvonnan osuuden laajuus vuonna 2014 on 875 500 euroa.

Työohjelmien sisältämien viestintätoimenpi-teiden kautta on pyritty vaikuttamaan energian käyttäjien asenteisiin, käyttötottumuksiin ja valintoihin. Työohjelmissa on painotettu tar-vittaessa tiettyjä alueita, esimerkiksi vuoden 2013 työohjelmassa painopistealueena on ollut energiatehokkuusdirektiivin kansallisen toi-meenpanon valmisteluun osallistuminen. Mui-ta vuoden 2013 työohjelman painopistealueita

olivat elinkeinoelämän ja kunta- ja kiinteistö-alan energiatehokkuussopimusten toimeenpa-non tuki ja sopimustoiminnan seurantajärjes-telmän ylläpito, kehitys sekä vaikutustenarvi-ointi, energiakatselmus- ja analyysitoiminnan laadukas toimeenpano ja kansainvälinen yh-teistyö, seuranta ja vaikutusten arviointi, bio-energian ja muun uusiutuvan energian käyt-töönoton vauhdittaminen sekä energiatyöoh-jelmaa tukeva viestintä ja tiedonvaihto, joka sisältää muun muassa Motivan verkkopalvelut.

Energiatehokkuuteen liittyvään viestintään, neuvontaan ja koulutukseen on Suomessa pa-nostettu jo pitkään Motiva Oy:n kautta. Moti-van toiminta kattaa kaikki energiatehokkuuden viestinnän ja neuvonnan sektorit kuluttajista yrityksiin. Eri ministeriöiden rahoitus Motivan viestinnällisiin hankkeisiin on vuositasolla ol-lut noin 2 miljoonaa euroa, josta noin puolet on koostunut edellä mainitusta kuluttajien energianeuvonnan työohjelmasta. Kuluttajille suunnatussa koordinoidussa energianeuvon-nassa ovat keskeisessä roolissa ener-gianeuvonnan verkkoportaali eneuvonta.fi ja Motivan koordinoima maakunnallisten neu-vontaorganisaatioiden verkosto. Lisäksi ener-giayhtiöt tarjoavat asiakkailleen neuvontaa.

Ympäristöministeriö ylläpitää Korjaustieto.fi -verkkoportaalia osana kuluttajille ja kiinteis-töjen omistajille suunnattua Korjausneuvon-nan hakupalvelua sekä korjausrakentamisen neuvontaverkostoa.

Myös yrityksille kohdistettua neuvontaa on saatavissa. Sen rahoittamiseen osallistuvat työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi myös jotkut elinkeinoelämän toimialaliitot. Yrityksille suunnattua energiatehokkuusviestintää toteute-taan ja rahoitetaan myös yritysten kanssa to-teutettavissa kehityshankkeissa.

Kestäviin liikkumisvalintoihin kannustetaan osana valtakunnallista liikkumisen ohjauksen työtä, jonka koordinoinnin Liikennevirasto ti-laa Motiva Oy:ltä. Lisäksi Liikennevirasto myöntää avustusta seuduille ja kunnille liik-kumisen ohjaukseen.

Ympäristöministeriön tuottaman korjausra-kentamisen neuvonnan lisäksi muun muassa Motiva Oy viestii ministeriön toimeksiannosta kiinteistöjen energiatehokkuudesta ja energia- todistuksista. Lisäksi maan kattavaa neuvontaa tarjotaan muun muassa kiinteistönpidon ja -hoidon, materiaalitehokkuuden, kosteus- ja homeongelmien sekä esteettömyyden teemois-ta.

HE 182/2014 vp

6

Energiatehokkuussopimukset

Suomen Energiatehokkuussopimusjärjestel-mä on keskeinen kansallisen energia- ja ilmas-tostrategian toimeenpanon väline ja sen taus-talla ovat myös kansainväliset ilmastonmuu-tosta ehkäisevät sopimukset, joihin Suomi on osaltaan sitoutunut.

Energiatehokkuussopimusjärjestelmä on ja-ettu työ- ja elinkeinoministeriön, ympäristö-ministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön hallin-nonaloille. Työ- ja elinkeinoministeriö on mu-kana sopimusosapuolena myös ympäristömi-nisteriön ja liikenne- ja viestintäministeriön päävastuulla olevissa energiatehokkuussopi-muksissa. Työ- ja elinkeinoministeriön pää-vastuulla ovat elinkeinoelämän, kunta-alan ja öljyalan energiatehokkuussopimukset sekä kunta-alan energiaohjelma.

Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimus on sopimusalueista laajin sisältäen koko teolli-suuden, palvelualat, energiantuotannon sekä kaukolämmön ja sähkön siirron, jakelun ja vä-hittäismyynnin. Rakenteellisesti elinkeinoelä-män energiatehokkuussopimus toimii siten, et-tä työ- ja elinkeinoministeriön, Elinkeinoelä-män keskusliiton ja toimialaliittojen välillä on voimassa puitesopimus elinkeinoelämän ener-giankäytön tehostamisesta vuosille 2008—2016. Siinä määritetään sopimusosapuolten keskinäiset velvoitteet sekä toimet, jotka koh-distuvat sopimusjärjestelmään liittyviin yrityk-siin.

Yritys liittyy sopimusjärjestelmään allekir-joittamalla liittymisasiakirjan, jonka myötä yritys sitoutuu toimenpideohjelmiin kirjattui-hin toimenpiteisiin ja asettaa itselleen sopi-muksen edellyttämän energiankäytön tehosta-mistavoitteen. Toimenpideohjelmat ovat muu-ten toimialakohtaisia, mutta energiavaltaiselle teollisuudelle on sen erityispiirteiden vuoksi laadittu oma toimenpideohjelma, joka kattaa toimialasta riippumatta kaikki sopimuksen mukaisesti energiavaltaisiksi määritellyt yri-tykset. Yritykset, joilla ei vielä ole oman toi-mialan toimenpideohjelmaa, voivat liittyä elinkeinoelämän yleiseen toimenpideohjel-maan.

Kunta-alalla on kaksi vaihtoehtoista sopi-musmallia. Suurille ja keskikokoisille kunnille on työ- ja elinkeinoministeriön ja kunnan kah-denvälinen energiatehokkuussopimus. Pienille

kunnille on Motiva Oy:n hallinnoima energia-ohjelma, johon kunta liittyy allekirjoittamalla liittymisasiakirjan. Öljyalan energiatehok-kuussopimus, HÖYLÄ III, koskee lämmitys- ja liikennepolttonesteiden jakelutoimintaa ja öljylämmitteisiä rakennuksia.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallin-nonalalla on kaksi liikennesektorin energiate-hokkuussopimusta. Joukkoliikenteen energia-tehokkuussopimus vuosille 2008—2016 kos-kee linja- ja paikallisliikennettä mukaan lukien rautatie-, metro- ja raitiovaunuliikenne. ja toi-nen tavarankuljetuksia ja logistiikkaa.

Ympäristöministeriön päävastuulla on kiin-teistöalan energiatehokkuussopimus, joka kä-sittää sekä vuokra-asuntoyhteisöt että toimiti-layhteisöt. Lisäksi vapaaehtoisten sopimusten järjestelmään kuuluu maa- ja metsätalousmi-nisteriön vastuulla oleva maatilojen energiaoh-jelma. Energiakatselmukset

Nykymuotoisen Suomen energiakatselmus-toiminnan tavoitteena on analysoida katsel-muskohteiden kokonaisenergian käyttö, selvit-tää energiansäästöpotentiaali ja esittää ehdotet-tavat säästötoimenpiteet kannattavuuslaskel-mineen. Energiakatselmuksissa selvitetään myös mahdollisuudet uusiutuvien energiamuo-tojen käyttöön ja energiansäästöpotentiaalin li-säksi katselmuksissa raportoidaan ehdotettavi-en toimenpiteiden vaikutus CO2-päästöihin. Palvelurakennusten sekä teollisuus- ja energia-tuotantolaitosten energiakatselmusten tukemi-nen alkoi Suomessa kauppa- ja teollisuusmi-nisteriön toimesta vuonna 1992. Varsinainen energiakatselmusohjelma käynnistyi vuonna 1994. Vuosina 1992—2013 on energiakatsel-musohjelman puitteissa käynnistynyt yhteensä lähes 9 200 energiakatselmusta. Näistä 5 250 energiakatselmusta on toteutettu kuntien pal-velurakennuksissa, 2 150 yksityisen sektorin palvelurakennuksissa, 1 560 teollisuuskohteis-sa ja 210 energiantuotantolaitoksissa. Raken-nusten ja tuotantoprosessien lisäksi energia-katselmusohjelma kattaa kuljetusketjut sekä uusiutuvan energian käytön lisäysmahdolli-suudet kuntatason alueellisena tarkasteluna. Energiatukea palvelurakennusten, teollisuus-kohteiden ja energiantuotantolaitosten ener-giakatselmuksiin on myönnetty vuoden 2013 loppuun mennessä yhteensä 34,1 miljoonaa euroa. Energiakatselmusten tukihakemukset

HE 182/2014 vp

7

käsitellään alueellisesti ELY-keskuksissa (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus). Ehdotetulla energiatehokkuuslailla säädettäi-siin energiakatselmukset pakollisiksi kaikille suurille yrityksille, jonka johdosta niiden ei enää olisi mahdollista saada tukea energiakat-selmusten tekemiseen. Pienet ja keskisuuret yritykset voisivat edelleen hakea tukea paikal-lisesta ELY-keskuksesta. Tuen perusteista säädetään energiatuen myöntämisen yleisistä ohjeista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1063/2012).

Energiakatselmusten perusteella toteutetuilla energiansäästötoimenpiteillä arvioidaan saavu-tetun yhteensä vuoden 2012 loppuun mennes-sä kumulatiivisesti yli 700 miljoonan euron kustannussäästöt. Todellinen kustannussäästö on vielä tätäkin suurempi, koska katselmus-toiminnan seurantajärjestelmään ei koota kat-tavasti tietoja prosessiteollisuuden energia-analyysien toimenpiteiden säästövaikutuksista, koska kyseiset toimenpiteet raportoidaan ener-giatehokkuussopimustoiminnan kautta.

Vuodesta 2008 lähtien on energiakatselmus-ohjelman hallinnoinnista vastannut työ- ja elinkeinoministeriö. Katselmusohjelman käy-tännön organisoinnista on vuodesta 1993 läh-tien vastannut Motiva Oy, jonka toimintaan si-sältyy katselmustoiminnan edistäminen, kehit-täminen ja seuranta sekä energiakatselmoijien koulutus ja katselmusten laadunvarmistus.

Ympäristöministeriön vastuulla oleva asuin-rakennusten energiakatselmustoiminta käyn-nistyi vuonna 2003. Energiakatselmuksen to-teuttamiseksi kehitettiin ja vuonna 2005 päivi-tettiin energiakatselmusmalli kerros- ja rivita-lojen energiansäästömahdollisuuksien kartoit-tamiseen. Asuinkerrostaloihin on toteutettu noin 4 600 energiakatselmusta ja niihin 2003—2013 myönnetyt avustukset ovat yh-teensä 5,5 miljoonaa euroa.

Maa- ja metsätalousministeriön vastuulla oleva maatilojen energiaohjelma on käynnis-tynyt vuonna 2010 maatilojen energiasuunni-telmilla, joita tuetaan valtion varoista ja joita voidaan pitää kevyinä energiakatselmuksina. Vuoden 2013 loppuun mennessä tukea oli myönnetty yhteensä 213 energiasuunnitelmal-le. Vuodesta 2015 lähtien maatilojen energi-anhallintapalveluiden toteutuksen ja tukemisen on suunniteltu siirtyvän osaksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014—2020. Ohjelman puitteissa on tarkoitus jatkaa maatilojen energiasuunnitelmien toteu-

tusta sekä käynnistää laajempien maatilojen energiakatselmusten toteutus ja tukeminen. Energiakatselmusten sisältöön kuuluu maati-lan energiankäytön kokonaisvaltainen arvioin-ti, muun muassa energiankäyttöä tehostavien investointien tarpeet, uusiutuvan energian li-säysmahdollisuudet sekä energiaa säästävien menetelmien käyttöönotto.

Kuljetusketjuille on Suomessa tehty muuta-mia energiakatselmuksia. Yksittäisten liiken-nevälineiden energiakatselmuksia ei ole tehty eikä niitä ole nähty tarkoituksenmukaisina.

Suomi on energiakatselmustoiminnassa kan-sainvälisesti arvostettu edelläkävijä. Vuonna 2006 voimaan tullut energiapalveludirektiivi velvoitti jäsenvaltioita rakentamaan tehokkai-ta, korkeatasoisia ja riippumattomia energia-katselmusjärjestelmiä. Suomen kokemukset ja osaaminen vaikuttivat merkittävästi siihen, et-tä Euroopan komissio nosti energiakatselmuk-set yhdeksi keskeiseksi EU-tason toimeksi. Energiatehokkuusdirektiivissä energiakatsel-mukset tulivat suurille yrityksille pakollisiksi. Sisällöltään energiatehokkuusdirektiivin pa-kolliset suurten yritysten energiakatselmukset kuitenkin poikkeavat merkittävästi Suomessa perinteisesti toteutetuista vapaaehtoisista TEM:n tukemista rakennus- tai toimipaikka-kohtaisista kokonaisvaltaisista energiakatsel-muksista (niin sanotut Motiva-malliset ener-giakatselmukset), joista tässä laissa käytetään termien selkeyttämiseksi nimitystä kohdekat-selmus. Kohdekatselmus voi tässä laissa tar-koittaa niin sanottujen Motiva-mallisten ener-giakatselmusten lisäksi myös muita suppeam-pia energiakatselmuksia, esimerkiksi tuotanto-linjakohtaisia energiakatselmuksia. Energian mittaaminen

Energiapalvelulaissa säädetään energian loppukäyttäjien energian kulutuksen mittaami-sesta, laskutuksesta ja raportoinnista. Laki koskee sähköä, kaukolämpöä, kaukojäähdytys-tä sekä polttoainetta. Lisäksi sähkön ja maa-kaasun mittaamisesta ja laskutuksesta sääde-tään sähkömarkkinalailla ja maakaasumarkki-nalailla. Säännökset on tehty pitkälti energia-palveludirektiivin ja niin kutsutun energia-markkinapaketin pohjalta. Energiatehokkuus-direktiivin säännökset mittaamisesta ja lasku-tuksesta ovat monin paikoin samanlaiset kuin energiapalveludirektiivissä.

Sekä energiapalveludirektiivissä että ener-giatehokkuusdirektiivissä velvoitetaan tarjoa-

HE 182/2014 vp

8

maan loppukäyttäjille kilpailukykyisesti hin-noiteltuja mittareita, jotka mittaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta. Mittareita koskeva säännös otettiin jo energia-palvelulakiin ja nyt käsillä olevalla ehdotuk-sella se siirretään energiatehokkuuslakiin pie-nin tarkennuksin.

Niin sanotussa energiamarkkinapaketissa säädettiin etäluettavista mittareista, jotka pys-tyivät rekisteröimään tuntitason tietoa. Suo-messa etämittarit otettiin käyttöön sähkön osalta ja niistä säädetään sähkömarkkinalaissa (588/2013) ja sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetussa valtioneuvoston ase-tuksessa (66/2009). Vuoteen 2014 mennessä tuli 80 prosenttia asiakkaista olla etäluennan piirissä. Käytännössä sähkön osalta noin 97 prosenttia kaikista sähkön käyttöpaikoista on direktiivin edellyttämän tuntimittauksen ja etä-luennan piirissä. Maakaasun osalta lainsäädän-töä ei Suomessa vielä ole.

Kaukolämmön mittaukselle ei ole lainsää-dännössä edellytetty tuntitason mittaustietojen rekisteröintiä tai mittaustietojen etäluentaa. Kaukolämmön mittaustietojen etäluenta on kuitenkin otettu käyttöön markkinaehtoisesti, ja arviolta 80 prosenttia loppukäyttäjistä on etäluennan piirissä siten, että kaukolämmön myyjä siirtää joko kuukausitason tai tuntitason mittaustiedot tietojärjestelmäänsä.

Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) nojalla annettu ympäristöministe-riön asetus (Suomen rakentamismääräysko-koelma D3, 2/11) uusien rakennusten energia-tehokkuudesta edellyttää pääsääntönä, että ra-kennukset varustetaan energiankäytön mitta-uksella tai mittausvalmiudella siten, että ra-kennuksen eri energiamuotojen käyttö voidaan helposti selvittää.

Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla annettua kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoja koske-vaa asetusta (Suomen rakentamismääräysko-koelma D1, 2007) on muutettu (D1, 2010) tammikuussa 2011 alkaen siten, että uudisra-kentamisessa kiinteistöön, jossa on useampi kuin yksi huoneisto, on päävesimittarin lisäksi asennettava huoneistokohtaiset mittarit huo-

neistoon tulevan kylmän ja lämpimän käyttö-veden mittaamiseen. Vedenkulutus tulee olla helposti seurattavissa ja lukemaa tulee voida käyttää laskutusperusteena. Huoneistokohtais-ten vedenkulutustietojen käyttäminen lasku-tusperusteena edellyttää kuitenkin taloyhtiön yhtiöjärjestyksessä olevaa tai yhtiöjärjestyk-seen otettavaa nimenomaista vastikemääräys-tä.

Asetuksia on maankäyttö- ja rakennuslain perusteella sovellettu rakennusten laajamittai-sissa korjaus- ja muutostöissä. Lisäksi sovel-tamisvelvoite kirjattiin ympäristöministeriön vuonna 2013 antamaan asetukseen (4/13) ra-kennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto

Valtioneuvoston asetus sähkön alkuperän varmentamisesta (417/2013) sisältää sähkön ja lämmön yhteistuotantoon liittyvää sääntelyä, jolla on pantu täytäntöön Euroopan parlamen-tin ja neuvoston direktiivi 2004/8/EY hyöty-lämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisä-markkinoilla ja direktiivin 92/42/ETY muut-tamisesta eli CHP-direktiivi. Suomi on edellä-kävijämaa sähkön ja lämmön tehokkaassa yh-teistuotannossa ja järjestelmä on edistynyt pit-kälti markkinaehtoisesti. Suomessa kaukoläm-pö on yleisin lämmitysmuoto. Vuonna 2012 noin 46 prosenttia asuin- ja palvelurakennus-ten lämmitysenergiasta tuotettiin kaukoläm-möllä. Kaukolämpöverkko löytyy kaikkiaan 166:sta Suomen kunnasta. Kaukolämpöä tuo-tetaan CHP- eli yhteistuotantolaitoksissa ja erillisissä lämpölaitoksissa. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa otetaan talteen turbiineissa sähkön- tuotannon yhteydessä syntyvä ylijää-mälämpö. Yhteistuotanto onkin energiateho-kas tapa tuottaa energiaa, ja sen osuus kauko-lämmön tuotannossa on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Yli 70 prosentin kau-kolämmöstä syntyy tehokkaan yhteistuotannon tuloksena.

HE 182/2014 vp

9

Kuva 1. Kaukolämmön tuotanto 1970–2013 (Lähde: Tilastokeskus, Energian hankinta ja kulu-

tus)

HE 182/2014 vp

10

Sähkömarkkinalaki ja maakaasumarkkinalaki

Energiamarkkinalainsäädännössä on ener-giatehokkuuteen liittyvää lainsäädäntöä, eri-tyisesti liittyen sähkönkulutuksen mittaami-seen ja laskutukseen. Sähkömarkkinalailla ja maakaasumarkkinalailla (508/2000) on osal-taan pantu toimeen unionin energiamarkki-napaketti, jonka tarkoituksena oli muun mu-assa edistää niin kutsuttujen älykkäiden verkkojen ja mittareiden käyttöönottoa jä-senmaissa. Sähkömarkkinalaki uusittiin ko-konaisuudessaan vuonna 2013. Samassa yh-teydessä uudistettiin maakaasumarkkinalakia ja sähkö- ja maakaasumarkkinalain valvon-nasta annettua lakia.

Sähkömarkkinalain 1 §:ssä on säädetty kaikille lain piiriin kuuluville yrityksille vel-voite edistää energian säästäväistä ja teho-kasta käyttöä omassa ja asiakkaidensa toi-minnassa. Sähkömarkkinalaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä on säädetty velvoittei-ta sähköntoimituksen selvityksestä ja mitta-uksesta. Valtioneuvoston asetus sähköntoimi-tuksen selvityksestä ja mittauksesta (66/2009) määrittää vähimmäismittaustiedot eri käyttäjäryhmille sekä sen, mitä tietoja ja millä aikataululla verkonhaltija siirtää sähkön myyjille. Verkonhaltijoille nykyisin kuuluvia sähköntoimitusten mittaukseen liittyviä ylei-siä tehtäviä on asetuksessa täsmennetty siten, että verkonhaltijan tulee mittausta järjestäes-sään pyrkiä edistämään asiakkaidensa teho-kasta ja säästäväistä sähkönkäyttöä sekä säh-könkäytön ohjausmahdollisuuksien hyödyn-tämistä. Säännöksellä pyritään varmista-maan, että verkonhaltijat huomioisivat ener-giatehokkuusnäkökulman ja asiakkaiden sähkönkulutuksen ohjaustarpeet nykyistä te-hokkaammin mittauspalveluiden tarjonnassa. Asetuksessa säädetään myös, että vuoteen 2014 mennessä sähkön kulutuksen mittauk-sen tulee perustua tuntimittauksen ja mittaus-tiedon etäluentaan. Jakeluverkonhaltija voi poiketa tietyin edellytyksin tuntimittausvel-voitteesta enintään 20 prosentissa jakeluver-kon sähkönkäyttöpaikoista. Energiavirasto (vuoden 2013 loppuun saakka Energiamark-kinavirasto) on antanut lisäksi sähkömarkki-nalain nojalla määräyksen sähköenergiaa ja sähkön siirtoa koskevien laskujen erittelystä (367/441/2006), joka kumoutuu uudella 1.1.2015 voimaan tulevalla määräyksellä

sähkön myyntiä ja sähkön jakelua koskevien laskujen erittelystä (1097/002/2013).

Maakaasumarkkinalaissa (508/2000) sää-detään sähkömarkkinalakia vastaavasti, että maakaasumarkkinoilla toimivien yritysten tehtäviin kuuluu huolehtia asiakkaidensa maakaasunhankintaan liittyvistä palveluista sekä edistää omassa ja asiakkaittensa toimin-nassa maakaasun tehokasta ja säästäväistä käyttöä. Valtioneuvoston asetuksessa maa-kaasumarkkinoista (622/2000) säädetään muun muassa siitä, että verkonhaltijan tulee järjestää maakaasukauppojen selvityksen ja laskutuksen perustana oleva mittarointi ja mittareiden lukeminen sekä mittaustietojen rekisteröinti ja ilmoittaminen maakaasu-markkinoiden osapuolille. Energiavirasto on antanut lisäksi maakaasumarkkinalain nojalla määräyksen maakaasuenergiaa ja maakaasun siirtoa koskevien laskujen erittelystä (314/01/2000), joka kumoutuu samannimi-sellä uudella määräyksellä (1184/002/2013), joka tulee voimaan 1.1.2015.

Sähkön alkuperän varmentamisesta ja il-moittamisesta annetussa laissa (1129/2003) puolestaan säädetään menettelyistä, joita käyttäen voimalaitoksen haltija voi varmen-taa erikseen säädetyillä tuotantotavoilla ja erikseen säädetyistä energialähteistä tuotta-mansa sähkön alkuperän sekä sähkön alkupe-rän ilmoittamista koskevista sähkönmyyjän vähimmäisvelvoitteista. Laissa säädetään myös siitä, että sähkönmyyjän tulee ilmoittaa sähkönkäyttäjille suunnatuissa sähkölaskuis-sa tai niiden liitteissä sekä myynninedistä-misaineistossa Suomessa myymänsä sähkön alkuperää koskevia tietoja. Valtioneuvoston asetuksessa sähkön alkuperän ilmoittamisesta (233/2005) säädetään puolestaan muun mu-assa siitä, että sähkön alkuperä on ilmoitetta-va sähkönkäyttäjille suunnatuissa sähkölas-kuissa tai niiden liitteissä vähintään kerran kalenterivuodessa sekä suoraan sähkönkäyt-täjille jaetussa tai lähetetyssä myynninedis-tämisaineistossa.

Sähkön ja maakaasun osalta on edellä ku-vatuin tavoin jo säädetty erinäisten tietojen antamisesta loppukäyttäjille. Samoin loppu-käyttäjillä on mahdollisuudet saada tietoja sähkön alkuperään liittyen. Sähkö- ja maa-kaasumarkkinalainsäädännössä säädettyjä velvoitteita on noudatettu hyvin, mutta ne on nähty riittämättömiksi palveluiksi, jotta lop-

HE 182/2014 vp

11

pukäyttäjä voisi parantaa riittävästi kustan-nustehokasta energian loppukäytön tehok-kuutta. 2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulko-

maiden ja EU:n lainsäädäntö

Energiapalveludirektiivi

Energiapalveludirektiivi tuli voimaan tou-kokuussa 2006. Energiapalveludirektiivi koskee lähtökohtaisesti kaikkea muuta ener-gian loppukäyttöä kuin päästökaupan piirissä olevia yrityksiä, lentoliikennettä ja merenkul-kua. Energiapalveludirektiivi määrää jäsen-valtioille yhdeksän prosentin ohjeellisen energiansäästötavoitteen jaksolle 2008—2016. Säästötavoite määritetään energiayk-siköissä käyttäen lähtöarvona vuosien 2001—2005 soveltamisalaan kuuluvan ener-giankäytön keskiarvoa. Suomen osalta yh-deksän vuoden säästötavoite on 17,8 TWh. Säästötavoitteeseen voidaan sisällyttää tie-tyin edellytyksin niin sanottuja varhaistoi-mia vuodesta 1995 lähtien ja erikseen pe-rustelluissa tapauksissa vuodesta 1991 lähti-en, edellyttäen, että toimien säästövaikutus on voimassa vielä vuonna 2016.

Jäsenvaltioiden tulee laatia energiapalvelu-direktiivin voimassaolon aikana kolme ener-giatehokkuuden toimintasuunnitelmaa (NEEAP), joissa esitetään kansalliset toimet sekä raportoidaan saavutetut säästövaikutuk-set. Suunnitelmat on toimitettu komissiolle kesäkuu kuussa 2008 ja 2011 sekä huhti-kuussa 2014. Energiapalveludirektiivissä ase-tettiin energiayhtiöille velvoitteita, jotka liit-tyvät asiakkaiden energiankäyttöä koskevien tietojen toimittamiseen viranomaisille sekä energiansäästöä edistävien tietojen jakami-seen asiakkaille. Jäsenvaltiot saivat muuten it-se valita ne toimet ja keinot, joilla ohjeellinen säästötavoite pyritään saavuttamaan. Direktii-vissä esitettiin energiasäästöjen mittaamisen, arvioinnin ja todentamisen yleispuitteet. Ener-giapalveludirektiivi on kumottu uudella ener-giatehokkuusdirektiivillä. CHP-direktiivi

CHP-direktiivi tuli voimaan helmikuussa 2004. Sen tarkoituksena oli lisätä energiate-hokkuutta ja parantaa toimitusvarmuutta luomalla puitteet sähkön ja lämmön tehok-

kaan yhteistuotannon edistämiselle. Direk-tiivissä määriteltiin yhteistuotannon hyö-tysuhdeperusteet, velvoitettiin jäsenvaltiot ottamaan käyttöön tehokkaasta yhteistuotan-nosta saatavan sähkön alkuperätakuu sekä selvittämään kansalliset mahdollisuudet te-hokkaaseen yhteistuotantoon. Lisäksi jäsen-valtioiden on toimitettava vuosittain CHP:tä koskevat tilastotiedot Eurostatille ja julkais-tava joka neljäs vuosi komission pyynnöstä edistymisraportti. Suomi on toimittanut ra-portit vuosina 2007 ja 2011. CHP-direktiivi on kumottu energiatehokkuusdirektiivillä. Energiatehokkuusdirektiivi

Energiatehokkuusdirektiivi annettiin 25 päivänä lokakuuta 2012 varmistamaan EU:n energia- ja ilmastotavoitteista eli niin sano-tuista 20–20–20-tavoitteista energiatehok-kuutta koskevaa tavoitetta. Tavoitteen mu-kaan EU:n kokonaisenergiankulutus pitäisi vuonna 2020 olla vähintään 20 prosenttia alempi kuin se vuonna 2007 julkaistun pe-rusuran mukaan olisi kehittynyt. Direktiivi tuli voimaan joulukuussa 2012, ja oli saa-tettava osaksi kansallista lainsäädäntöä vii-meistään 5 päivänä kesäkuuta 2014.

Direktiivi sisältää sekä yksittäisiä toi-menpiteitä että laajempia toimenpidekoko-naisuuksia, joiden avulla on tarkoitus tehos-taa energiatehokkuutta jäsenvaltioissa. Di-rektiivin taustalla on komission maaliskuussa 2011 julkaisema Energiatehokkuussuunni-telma 2011.

Direktiivillä korvattiin kaksi energiate-hokkuutta koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä. Ensinnäkin kumot-tiin energiapalveludirektiivi, lukuun otta-matta kohtia, joissa säädetään vuodelle 2016 asetusta ohjeellisesta 9 prosentin säästöta-voitteesta ja raportoinnista. Samoin kumot-tiin sähkön ja lämmön yhteistuotantoa koske-va CHP-direktiivi.

Energiatehokkuusdirektiivillä kumottiin myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yh-denmukaisin tuotetiedoin (energiamerkintä-direktiivi) 9 artiklan julkisia hankintoja kos-kevat kohdat. Edelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY energi-aa käyttävien tuotteiden ekologiselle suun-

HE 182/2014 vp

12

nittelulle asetettavien vaatimusten puitteista sekä neuvoston direktiivin 92/42/ETY ja Eu-roopan parlamentin ja neuvoston direktiivi-en 96/57/EY ja 2000/55/EY muuttamisesta (ecodesign-direktiivi) johdanto-osaan lisät-tiin uusi kappale, joka koskee rakennusten energiatehokkuutta.

EU:n jäsenvaltiot ovat ottamassa käyttöön erilaisia keinoja direktiivin vaatimusten täyt-tämiseksi. Ruotsi ja Tanska

Ruotsissa on sähkön tuntimittaus jo katta-vasti käytössä. Laki edellyttää, että kaikki sähkönkäyttöpaikat on varustettu tuntimitta-uksella viimeistään vuoden 2009 aikana. Ruotsi on antanut energiatehokkuusdirektii-vin implementoivan hallituksen esityksen syksyllä 2013 ja lait tulivat voimaan kesä-kuussa 2014. Varsinaisia implementointiase-tuksia ei vielä ole. Tanskassa huoneistokoh-taiset lämmitysenergian mittaus- ja kustan-nustenjakolaitteet ovat laajasti käytössä. Iso-Britannia

Isossa-Britanniassa on vuodesta 2002 ollut käytössä kaasun ja sähkön jakeluyrityksille määrättyihin velvoitteisiin perustuva järjes-telmä energiatehokkuuden edistämiseksi, jossa energiayhtiön on toteutettava hankkeita, joilla heidän asiakkaansa säästävät energiaa. Järjestelmä perustuu Ison-Britannian sähkö- ja kaasumarkkinoiden sääntelyviranomaisen Ofgemin jokaiselle sähkön- tai kaasun toi-mittajalle, jolla on vähintään 50 000 asiakas-ta, asettamalle yksilölliselle energiatehok-kuuden parantamisvelvoitteelle. Toimittajille asetetut yksilölliset tavoitteet jaetaan niiden asiakasmäärän mukaisessa suhteessa Ison-Britannian kauden 2005—2008 energiate-hokkuuden parantamisen kokonaistavoittees-ta.

Energianjakelijat saavat periä kuluttaja-asiakkailtaan kiinteän maksun toiminnan ra-hoittamiseksi. Ison-Britannian hallitus jul-kisti syksyllä 2008 suunnitelman, jonka ta-voitteena oli saada käyttöön etäluettavat tun-timittarit sekä sähkön- että kaasunjakelussa kaikille asiakkaille vuoteen 2020 mennessä. Riittävät lain tasoiset säännökset tavoitteen toteuttamiselle annettiin vuonna 2008.

Energiatehokkuusdirektiivin edellyttämien suurten yritysten pakollisten energiakatsel-musten osalta Iso-Britannian ja Ranskan toi-meenpanosuunnitelmat ovat samansuuntaiset Suomen suunnitelmien kanssa. 2.3 Nykytilan arviointi

Suomessa energiakustannusten merkitys energiavaltaisen teollisuuden ja pohjoisen si-jainnin johdosta on ollut suuri, minkä johdos-ta Suomi on yksi energiatehokkuuden edellä-kävijämaista. Toimenpiteitä on toteutettu markkinaehtoisesti ilman lainsäädäntöä. Täs-tä ovat esimerkkeinä laaja energiatehokkuus-sopimusjärjestelmä, energiakatselmustoimin-ta sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon kattava hyödyntäminen. Tähän saakka ei ole ollut tarvetta nykyistä laajempaan lainsää-däntöön eikä energiatehokkuuslakiin. Uuden energiatehokkuusdirektiivin myötä tilanne on kuitenkin muuttunut. Vaikka energiatehok-kuustoimenpiteitä on Suomessa tehty me-nestyksekkäästi markkinaehtoisesti, on ener-giatehokkuusdirektiivi luonut tarpeen sää-tää tietyistä periaatteista lain tasolla. Di-rektiivissä edellytetään muun muassa jäsenval-tioita säätämään seuraamuksista direktiivin artiklojen mukaisten vaatimusten noudatta-matta jättämisestä.

Joitain suomalaisia käytäntöjä joudutaan muuttamaan ja kehittämään direktiivistä joh-tuen. Esimerkiksi Suomen hyvin laajasti ja pitkään käytössä ollut energiakatselmustoi-minta ei enää jatkossa suoraan täytä direktii-vin vaatimuksia. Niin sanottujen kohdekat-selmusten lisäksi tulee direktiivin myötä käyttöönotettavaksi pakolliset energiakat-selmukset suurille yrityksille neljän vuoden välein. Suurille yrityksille säädetyn pakolli-sen energiakatselmusvelvoitteen takia niille ei voida myöntää enää energiatukea energia-katselmuksiin.

Energiakatselmoijien koulutusta on tähän asti järjestetty Suomessa työ- ja elinkeinomi-nisteriön toimeksiannosta Motivan järjestä-mänä vuodesta 1993 lähtien. Määrällisesti ja laadullisesti Suomessa on riittävästi pätevöi-tettyjä energiakatselmoijia niin sanottujen kohdekatselmusten vastuuhenkilöiksi. Palve-lusektorin, teollisuuden ja energia-alan ener-giakatselmoijia oli vuoden 2013 loppuun mennessä koulutettu ja pätevöitetty yhteensä lähes 1 900. Koulutuksessa pätevöitetään

HE 182/2014 vp

13

energiakatselmoijia toimimaan Motiva-mallisten rakennus- tai toimipaikkakohtaisten kokonaisvaltaisten kohdekatselmusten vas-tuuhenkilöinä ja koulutuksen painopiste on suurelta osin menetelmäkoulutuksessa. Kurs-seille osallistuvilta edellytetään energiatek-niikan (sähköenergia tai lämpö- ja LVI-tekniikka) peruskoulutusta tai vastaavan pä-tevyyden antamaa työkokemusta. Viimeisen viiden vuoden aikana on uusia energiakat-selmoijia koulutettu vuosittain noin 85—95. Vuoden 2014 alusta lähtien vastuu energia-katselmoijien koulutuksen organisoinnin jär-jestämisestä siirtyi työ- ja elinkeinoministeri-östä Energiavirastoon. Vuoden 2014 aikana suunnitellaan energiakatselmoijien koulutus- ja pätevöittämisjärjestelmän muutokset siten, että uuden menettelyn mukaiseen energia-katselmoijien koulutukseen ja pätevyyden myöntämiseen voidaan siirtyä vuoden 2015 alusta lähtien. Tulevilla muutoksilla vasta-taan osin energiatehokkuusdirektiivin tuo-miin uusiin vaatimuksiin. Osin muutosten taustalla on vuoden 2014 alussa toteutettu vi-ranomaistehtävien ja vastuiden uudelleenjär-jestely työ- ja elinkeinoministeriön ja Energia-viraston välillä. Esityksen myötä lainsäädän-töön otettaisiin energiakatselmuksia ja ener-giakatselmuksen vastuuhenkilöitä koskevat uudet säännökset.

Energiatehokkuusdirektiivi asettaa velvoit-teen asentaa lämpöenergiamittari rakennuk-sen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen mikäli rakennus saa lämpöä, jäähdytystä tai kuumaa vettä kaukolämpöverkosta tai useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähtees-tä. Energiapalvelulaki on edellyttänyt mitta-rin tarjoamista kaukolämmön ja kaukojääh-dytyksen loppukäyttäjälle. Kaukolämmön osalta Suomessa kaukolämmön toimituspis-teessä on aina mittari jo markkinaehtoisista syistä, jotta asiakasta laskutetaan oikein. Kaukolämmön mittaus ja laskutus sisältää tilojen lämmityksen ja lämpimän käyttöve-den energian. Suomessa vesijohtoverkostosta rakennukseen tuleva vesi on kylmää ja se lämmitetään lämmönsiirtimessä tai muulla lämmöntuotantolaitteella rakennuskohtaises-ti. Lainsäädäntöön otetaan asian selventä-miseksi säännös lämpöenergiamittarista. Mittaamista ja laskutusta koskevat energiate-hokkuuspalvelulain säännökset ovat pitkälti energiatehokkuusdirektiivin edellyttämällä tasolla. Säännökset siirretään hieman tarken-

nettuna energiatehokkuuslakiin. Vastaavasti tarkistetaan sähkömarkkinalain ja maakaa-sumarkkinalain ja niiden nojalla annetut mit-taamista koskevat säännökset. Lisäksi tarkis-tetaan sähkömarkkinalain nojalla annettua valtioneuvoston asetusta sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta (VNA 66/2006) vastaamaan tietojen antamista sähköasiak-kaan puolesta toimivalle kolmannelle osa-puolelle koskevaa energiatehokkuusdirektii-vin vaatimusta.

Energiatehokkuusdirektiivissä todetaan, et-tä joissakin moniasuntoisissa rakennuksissa, joihin toimitetaan kaukolämpöä tai joissa on yhteinen keskuslämmitys, tarkkojen käyttä-jäkohtaisten lämmitysmittarien käyttö olisi teknisesti monimutkaista ja kallista, koska lämmitykseen käytetty kuuma vesi tulee asuntoihin ja lähtee niistä useista eri kohdis-ta. Moniasuntoisten rakennusten lämmönku-lutuksen käyttäjäkohtaisen mittaamisen voi-daan kuitenkin olettaa olevan teknisesti mah-dollista silloin, kun käyttäjäkohtaisten mitta-rien asentaminen ei edellytä muutosten te-kemistä rakennuksen kuumavesilämmityk-sessä käytettyyn olemassa olevaan putkis-toon. Käytännössä tämä tarkoittaa olemassa olevissa rakennuksissa sitä, että lämmitys-verkosto tulisi olla korjauksen kohteena. Muulloin mittareita ei pystytä asentamaan ilman muutosten tekemistä lämmitysputkis-toon. Silloinkin, kun mittarin asentaminen olisi mahdollista, tulisi mittarin asentamisen olla kustannustehokasta. Vaihtoehtona käyt-täjäkohtaiselle kulutusmittarille on käyttäjä-kohtainen lämmityskustannusten jakolaite kussakin lämpöpatterissa. Tällaisenkin lait-teen asentamisen on oltava kustannusteho-kasta.

Tällainen käyttäjäkohtainen, eli asuntokoh-tainen lämmön kulutusta mittaava mittari tai lämmityskustannusten jakolaitteet eivät Suomessa ole kannattavia. Työ- ja elinkei-noministeriön VTT:llä teettämä selvitys huo-neistokohtaisen mittauksen ja kustannusten jakolaitteiden teknisistä ja taloudellisista edellytyksistä valmistui lokakuussa 2013. Selvityksen mukaan lämmityskustannusten jakolaitteista syntyvät vuosittaiset kustan-nukset katettaisiin vasta kun ne ohjaisivat käyttäjiä säästämään asuintilojen lämmi-tysenergiaa kerrostaloissa enemmän kuin 21 prosenttia ja rivitalossa enemmän kuin 14 prosenttia. Huoneistokohtaisen lämpömää-

HE 182/2014 vp

14

rämittauksen kustannusten kattaminen vaatii suuremman energiansäästön: enemmän kuin 45 prosenttia asuinkerrostalossa ja 30 pro-senttia asuinrivitalossa. Jo pelkästään lämmi-tyskustannusten jakolaitteiden lämmitysener-giansäästö edellyttäisi n. 3—4 asteen sisä-lämpötilan laskua, eli lämmityskauden suosi-teltavista sisäilman lämpötiloista 21—22 °C tulisi siirtyä lämpötiloihin 17—19 C.

Nämä raja-arvot toteutuvat tilanteessa, jos-sa mitään laskentakorkoa ei kannattavuuslas-kelmissa huomioida. Jos laskelmissa otetaan huomioon laskentakorko, säästövaatimukset nousevat vielä suuremmiksi. Oma kysymyk-sensä on se, kuinka suuri taloudellisen hyö-dyn tulisi olla, jotta sillä olisi ohjausvaikutus-ta. Näillä edellä esitetyillä raja-arvoilla katet-taisiin vasta aiheutuneet kustannukset.

Tarkastelluista asuntotyypeistä jakolaitteet kattoivat syntyvät vuosittaiset kustannukset 10 prosentin energiansäästöllä ainoastaan isohkoissa, ennen vuotta 1980 rakennetuissa rivitaloasunnoissa. Näiden osuus rivitalokan-nasta on 5 prosenttia (rivi- ja kerrostalokan-nasta 1 prosentti). Tämä tarkoittaa sitä, että 99 prosenttia olemassa olevista usean asun-non rakennuksista huoneistokohtainen läm-mitysenergian mittaus ja välillinen määrittä-minen tuo niin paljon kustannuksia, ettei nii-den kattaminen käyttäytymistä muuttamalla saatavilla energiansäästöillä onnistu.

Kustannustehokkaampaa on investoida ra-kennusten lämmitysjärjestelmän säätöön ja tasapainottamiseen, joka tuo varmemman säästön kuin välillisesti vaikuttavat laitteet. Suositeltujen sisäilman lämpötilojen (asun-noissa 21—22 °C) saavuttamisessa tärkeintä on oikein säädetty ja toimiva lämmitysjärjes-telmä.

Asuntokohtainen lämmönmittaus tai patte-rikohtaiset lämmityskustannusten jakolaitteet voivat lisäksi aiheuttaa lieveilmiöitä, jotka heikentävät asumisterveyttä ja -viihtyvyyttä ja voivat pahimmissa tapauksissa lisätä kos-teus- ja homeongelmia. Tällaisia tilanteita voivat aiheuttaa esimerkiksi asukkaan tukki-mat ilmanvaihdon poistoilma- ja korvausil-maventtiilit. Näillä vääränlaisilla toimenpi-teillä asukas yrittää alentaa oman asuntonsa lämmönkulutusta, mutta samalla heikentää esimerkiksi kerrostalossa sisäilman laatua sekä omassa että naapureiden huoneistoissa.

VTT:n selvitys osoittaa, että huoneistokoh-tainen lämmönkulutuksen mittaus on olemas-

sa olevissa rakennuksissa teknisesti hyvin hankala toteuttaa, eikä lämmityskustannusten jako patterikohtaisia laitteita käyttäenkään ole kustannustehokasta. Ei myöskään ole olemassa yleisesti hyväksyttyä menettelyä, joka ottaisi huoneistokohtaista mittausta ja laskutusta käytettäessä tapauskohtaisesti huomioon huoneistojen välisen lämmön siir-tymisen ja johtaisi oikeudenmukaiseen kus-tannusten jakoon rakennuksissa. Myös uudis-rakennusten osalta kumpikaan ratkaisu ei ny-kytekniikalla näytä taloudellisesti kannatta-valta, kun uudisrakentamista koskevat ener-giamääräykset ja energiatehokkuus ovat jo hyvällä tasolla ja tulevaisuudessa edelleen ki-ristymässä ja paranemassa. Samoin korjaus-rakentamisessa olevat energiatehokkuusvaa-timukset tarkoittavat sitä, että myös korjatta-vissa vanhemmissa rakennuksissa sekä läm-mönkulutuksen mittaus että lämmityskustan-nusten jakolaitteet menettävät entisestään kannattavuuttaan.

Sähkö laskutetaan ja mitataan Suomessa käyttäjäkohtaisesti. Samoin asuntokohtaiset käyttövesimittarit ovat laajasti käytössä. Sen sijaan yhtiöjärjestyksessä määrätään käyttö-veden kustannusten jakamisesta huoneistoil-le. Useimmiten jako perustuu joko henkilö-määrään tai pinta-alaan.

Energiayhtiöt neuvovat asiakkaitaan uusi-en mittareiden tuottaman tiedon hyödyntä-miseksi useimmiten normaaleissa asiakaspal-velutilanteissa sekä internetin välityksellä.

Nykyisessä sähköverkon verkkopalvelujen myyntiehtoja ja hinnoittelua (tariffeja) kos-kevassa lainsäädännössä ei ole rajoitettu ta-riffien rakennetta. Verkkopalvelujen myyn-tiehtoja ja hinnoittelua koskeva lainsäädäntö ei siis aseta toimittajille estettä edistää kulut-tajien osallistumista järjestelmän tehokkuu-teen, mukaan lukien kysynnänohjaus. Lisäk-si sähkömarkkinalain verkkopalvelujen tar-jonnan yleisiä periaatteita koskevan 18 §:n mukaan verkonhaltijan on tarjottava sähkö-verkkonsa palveluita sähkömarkkinoiden osapuolille tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Energiatehokkuusdirektiivissä on kuitenkin nimenomainen energiatehokkuusvaatimus ta-riffeille. Sen tähden sähkömarkkinalainsää-däntöön joudutaan ottamaan pari uutta sään-nöstä energiatehokkuuteen liittyen. Käytän-nön ei kuitenkaan odoteta muuttuvan.

HE 182/2014 vp

15

3 Esityksen tavoit teet ja keskeiset ehdotukset

3.1 Tavoitteet

Energiapalveludirektiivin 4 artiklan mu-kaan jäsenvaltioiden oli asettava vuodelle 2016 9 prosentin ohjeellinen energiansäästö-tavoite.

Suomen kansallinen ohjeellinen NEEAP-1-raportissa (National Energy Efficiency Acti-on Plan) esitetty 9 prosentin energiansäästö-tavoite vuodelle 2016 on energiamääränä 17,8 TWh. Vuodelle 2010 asetettu välitavoite on 5,9 TWh. NEEAP-3:ssa vuodelle 2010 laskettu toteutunut energiansäästö on 11,9 TWh eli noin kaksinkertainen asetettuun vä-litavoitteeseen nähden. Vuonna 2016 toteu-tuvaksi arvioitu yli 25 TWh energiansäästö on 43 prosenttia asetettua energiapalveludi-rektiivin energiansäästötavoitetta suurempi. Vastaavasti vuonna 2020 toteutuvaksi arvioi-tu energiapalveludirektiivin mukainen ener-giansäästö, yli 37 TWh, vastaa 19 prosenttia energiansäästöä laskettuna energiapalveludi-rektiivin soveltamisalan energiankäytöstä. Kun tähän lisätään energiatehokkuustoimet, joita energiapalveludirektiivin säästövaiku-tusten laskenta ei kata, voidaan arvioida, että Suomi saavuttaisi omalta osaltaan energiate-hokkuusdirektiivin edellyttämän 20 prosentin energiankäytön tehostumisen vuonna 2020.

Jäsenvaltioiden oli keväällä 2013 energia-tehokkuusdirektiivin kansallista energiate-hokkuustavoitetta asettaessaan otettava huomioon EU:n yhteinen 20 prosentin sääs-tötavoite vuodelle 2020. Direktiivin mukai-sesti komissio arvioi 30.6.2014 mennessä kansallisten tavoitteiden pohjalta vuodelle 2020 asetettujen EU:n yhteisten säästötavoit-teiden toteutumisen. Mikäli tavoitteiden saa-vuttaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä, komissio tekee tarvittaessa esityksen lisätoi-mista. Suomi asetti oman tavoitteensa ener-gia- ja ilmastostrategian yhteydessä. Sen mukaisesti energiatehokkuusdirektiivin 3 artik-lan edellyttämä Suomen kansallinen ohjeellinen tavoite loppuenergian absoluuttiselle kulutuk-selle vuonna 2020 on 310 TWh ja tätä vastaava primäärienergiankulutuksen tavoite vuonna 2020 vastaavasti 417 TWh.

Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklalla määrättiin jäsenvaltiot perustamaan energia-tehokkuusvelvoitejärjestelmä, jolla varmiste-

taan, että energian jakelijat ja/tai vähittäis-myyntiyritykset saavuttavat 31.12.2020 mennessä kumulatiivisen loppukäytön ener-giansäästötavoitteen, joka vastaa energiamää-ränä 1,5 prosentin vuotuista uutta säästöä. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot saivat ottaa käyttöön muita politiikkatoimia, edellyttäen, että niillä saavutetaan vastaava energiansääs-tön määrä. Suomen 1,5 prosentin mukaan laskettu vuotuinen uuden energiansäästön määrä on 2,32 TWh. Kumulatiiviseksi ener-giansäästöksi muutettuna säästötavoite on 65,00 TWhkum. Energia- ja ilmastopoliittinen ministerityöryhmä hyväksyi marraskuussa 2013 vaihtoehtoisen ohjelman käytön 7 ar-tiklan toimeenpanossa.

Nykyisistä energiatehokkuutta edistävistä toimista on koottu kahdeksan toimenpideko-konaisuutta kansalliseen energiatehokkuus-ohjelmaan (KETO). Esitetyillä toimilla on arvioitu saavutettavan jaksolla 2014—2020 kumulatiivista energiansäästöä yhteensä 99,55 TWhkum.

Lakiehdotuksella on tarkoitettu tukea Suo-men energiatehokkuuden kehittymistä ja energiatehokkuusdirektiivin energiatehok-kuustavoitteiden saavuttamista. Lainsäädän-töön otetaan säännöksiä energiakatselmuksis-ta, tarkentavia säännöksiä mittaamisesta ja laskutuksesta, säännöksiä tehokkaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä se-kä säännöksiä energiatehokkuusvaatimuksik-si sähköverkon verkkopalvelujen myyntieh-doissa ja hinnoittelussa. Energiakatselmuk-sista otetaan säännöksiä tarkoituksena saada kehitettyä suurten yritysten energiakatsel-musmenettely, joka ensisijaisesti palvelee näiden yritysten energiatehokkuuden kehit-tymistä ja samalla täyttää direktiivin vaati-mukset. Suomen vapaaehtoinen energiakat-selmusjärjestelmä on toiminut hyvin. Direk-tiivi edellyttää kuitenkin joitain muutoksia Suomen järjestelmään.

Mittausvaatimuksilla pyritään tehostamaan energiankuluttajien energiatehokasta ja sääs-täväistä käyttöä. Mittauksesta säädetään kui-tenkin Suomen ympäristöön ja rakennuskan-taan sopivalla tavalla ja tässä kohtaa mitta-usmahdollisuudet ja vaatimukset mittausten kustannustehokkuudesta saattavat johtaa eri-laisiin ratkaisuihin kuin joissakin muissa jä-senvaltioissa. Säännöksillä on tarkoitus täyt-tää direktiivin edellyttämät mittausvaatimuk-

HE 182/2014 vp

16

set Suomen olosuhteissa direktiivin toteama kustannustehokkuus huomioiden.

Suomessa tehokas sähkön ja lämmön yh-teistuotanto toteutuu jo kiitettävällä tasolla. Direktiivi kuitenkin edellyttää tehtäväksi kustannus-hyötyanalyysi eräissä tapauksissa, kun laitosta suunnitellaan tai uudistetaan. Kustannus-hyötyanalyysiä koskevat sään-nökset otetaan energiatehokkuuslakiin. Sään-nöksillä on pyrkimys lisätä tietoisuutta te-hokkaasta yhteistuotannosta ja selvittämään eri toteuttamisvaihtoehtoja suunnitellulle lai-tokselle tai sen uudistukselle.

Energiatehokkuusvaatimuksilla sähköver-kon verkkopalvelujen myyntiehdoissa ja hin-noittelussa pyritään osaltaan kehittämään energiatehokasta verkon käyttöä. Vaikka säännöksiä energiatehokkuuteen liittyen ei vielä ole, toteutuu verkon energiatehokas käyttö kuitenkin suhteellisen hyvin jo tällä hetkellä. Säännöksillä kirjataan nykyinen ti-lanne lakiin. 3.2 Toteuttamisvaihtoehdot

Direktiivi edellyttää monilta kohdin sen toimeenpanemista kansallisella lainsäädän-nöllä. Esimerkiksi artiklassa 13 edellytetään säätämään seuraamuksista useaan muuhun direktiivin artiklaan liittyen. Seuraamuksia ei ole mahdollista säätää, mikäli seuraamuksen perusteista ei ole riittävän täsmällisesti sää-detty.

Suurten yritysten pakollisiin energiakat-selmuksiin liittyen on otettava omat säännök-sensä. Jotta direktiivin edellyttämät suurten yritysten pakolliset energiakatselmukset sekä niiden vähimmäisvaatimukset toteutuvat, on niistä siltä osin otettava säännökset lakiin. Tarkoituksena on jatkossa kehittää energia-katselmustoimintaa ja katselmoijien koulu-tusta sekä pakollisten että vapaaehtoisten energiakatselmusten osalta.

Direktiivi edellyttää tarjottavaksi ja asen-nettavaksi mittareita, joilla voidaan mitata tarkasti energiankulutusta. Tällaisia säännök-siä on jo etenkin sähkömarkkinalaissa ja energiapalvelulaissa. Joiltain osin säännöksiä on kuitenkin tarkennettava.

Kaikki energiatehokkuusdirektiivin artiklat eivät edellytä tarkentavaa lainsäädäntöä ja niitä toimeenpannaan muilla keinoilla, kuten esimerkiksi vapaaehtoisilla energiatehok-kuussopimuksilla, joilla on saatu merkittäviä

säästöjä sekä julkisella että yksityisellä sek-torilla. Kun nykyinen energiatehokkuusso-pimusten sopimuskausi päättyy vuoden 2016 lopussa, tulee harkittavaksi uusien säännös-ten ottaminen lakiin liittyen uusiin energiate-hokkuussopimuksiin. Aiesopimukset uusien sopimusneuvotteluiden käymisestä on jo al-lekirjoitettu. 3.3 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi energiatehokkuuslaki, jonka tavoitteena on energiatehokkuuden parantaminen ja energia-tehokkuusdirektiivin kansallinen täytäntöön-pano. Laki sisältäisi neljä erilaista kokonai-suutta.

Suurille yrityksille säädettäisiin velvoite tehdä pakollinen yrityksen energiakatselmus neljän vuoden välein. Näihin pakollisiin yrityksen energiakatselmuksiin ei olisi enää mahdollista saada energiatukea. Pienet ja keskisuuret yritykset voisivat edelleen ha-kea tukea paikallisesta ELY-keskuksesta (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) niin sanottuihin Motiva-mallisiin rakennus- tai toimipaikkakohtaisiin kokonaisvaltaisiin energiakatselmuksiin. Tuen perusteista sää-detään energiatuen myöntämisen yleisistä ohjeista annetussa valtioneuvoston asetuk-sessa (1063/2012). Yrityksen energiakatsel-muksen vastuuhenkilöille ehdotetaan säädet-täväksi pätevyysvaatimus. Kohdekatselmus-ten vastuuhenkilöille ei tässä laissa säädetä pätevyysvaatimusta, vaan yrityksen energia-katselmuksen vastuuhenkilön vastuulla on katsoa, että myös kohdekatselmukset on asianmukaisesti tehty. Tähän mennessä Mo-tiva on myöntänyt pätevyyksiä kohdekat-selmuksien vastuuhenkilöille.

Nykyinen energiapalvelulaki ehdotetaan kumottavaksi, ja mittaamista ja laskutusta koskeva sääntely siirrettäisiin päivitettynä tähän lakiin. Selvyyden vuoksi olisi ehdotet-tavaan energiatehokkuuslakiin otettava sään-nös, joka edellyttää lämpöenergiamittaria lämmönvaihtimessa tai toimituspisteessä.

Sähkön ja lämmön yhteistuotannon edis-tämiseksi säädettäisiin velvoite tietyissä ta-pauksissa tehdä laitoskohtainen kustannus-hyötyanalyysi sähkön ja lämmön yhteistuo-tannon käyttöönotosta.

Lisäksi ehdotus sisältää muutokset sähkö-markkinalakiin, maakaasumarkkinalakiin ja

HE 182/2014 vp

17

sähkö- ja maakaasumarkkinalain valvonnasta annettuun lakiin. Lakeihin otettaisiin sään-nöksiä sähköverkon verkkopalvelujen hin-noittelusta ja niille asetettaisiin energiatehok-kuuden huomioonottavia kriteerejä. 4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Esityksessä on säännöksiä, joilla edellyte-tään asentamaan mittareita energiankulutuk-sen mittaamiseksi. Pääsääntöisesti vastaavat säännökset ovat jo voimassa olevissa laeissa, eikä uusia velvoitteita juurikaan synny. Las-kutustiheys noudattaa myös pääpiirteisesti ehdotuksella säädettävää mallia. Ehdotuksella edellytetään, että jos on käytössä sellainen etäluettava sähkömittari, joka pystyy rekiste-röimään tuntitason tietoa, tulee kumulatiivis-ten sekä tuntitason tietojen käyttöajan mu-kaan kultakin päivältä, viikolta, kuukaudelta ja vuodelta olla asiakkaan saatavilla. Kaikilla verkonhaltijoilla ei tällaista järjestelmää vielä ole, joka tulee aiheuttamaan taloudellisia vaikutuksia. Ehdotuksella annetaan kuitenkin siirtymäaikaa 31.12.2015 saakka luoda tällai-nen järjestelmä.

Energiatehokkuusdirektiivin tehokkaan lämmityksen ja jäädytyksen edistämistä kos-kevan 14 artiklan edellyttämä kustannus-hyötyanalyysi, joka tulee laatia suunnitelta-essa uutta laitosta tai uudistettaessa sellaista, aiheuttaa taloudellisia vaikutuksia. Näitä ta-pauksia on kuitenkin arviolta vain 0—2 vuodessa. Tarkoituksena kuitenkin on, että kustannus-hyötyanalyysista on toiminnanhar-joittajalle hyötyä ja hän saa tietoa mahdol-lisuuksista suorittaa laitoksensa tehokkaan yhteistuotannon laitoksena.

Pakolliset yrityksen energiakatselmukset suurille yrityksille voivat aiheuttaa näille yri-tyksille merkittäviäkin taloudellisia vaiku-tuksia. Energiakatselmuksiin ei myöskään voida enää myöntää tukia katselmusten pa-kollisuuden vuoksi. Viime kädessä energia-katselmuksilla voidaan kuitenkin saada mer-kittäviä parannuksia yritysten energiankäyt-töön ja energiakatselmusten hyötyjen voi-daan arvioida ylittävän niistä aiheutuvat kus-tannukset.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimin-taan

Esityksellä on vaikutuksia erityisesti Ener-giaviraston toimintaan. Katselmusohjelman käytännön organisoinnista on vuodesta 1993 lähtien vastannut Motiva Oy, jonka toimin-taan sisältyy katselmustoiminnan edistämi-nen, kehittäminen ja seuranta sekä energia-katselmoijien koulutus ja energiakatselmus-ten laadunvarmistus. Direktiivi edellyttää ot-tamaan energiakatselmuksista omat säännök-sensä lakiin, sisältäen muun muassa minimi-vaatimukset, laadun varmistuksen, katselmoi-jien koulutuksen sekä valvonnan. Esitykses-sä tulee energiakatselmuksiin liittyviä hallinnollisia tehtäviä Energiavirastolle. Esi-tyksestä arvioidaan aiheutuvan Energiaviras-tolle arviolta 0,5—1 henkilötyövuoden työ-määrä.

Maatilojen energiakatselmuksia hoidettai-siin edelleen maa- ja metsätalousministeriön toimesta, asuinrakennuksiin kohdistuvia energiakatselmuksia ympäristöministeriön toimesta ja liikenteen sektorin energiakat-selmuksia liikenne- ja viestintäministeriön toimesta.

Tehokkaan sähkön ja lämmön yhteistuo-tannon edistämistarkoituksessa tehdystä kus-tannus-hyötyanalyysistä edellytetään toimi-tettavan tärkeimmät tiedot Energiavirastoon tarkastusmahdollisuutta varten. Näitä kustan-nus-hyötyanalyyseja arvellaan tehtävän 0—2 vuodessa, joten niistä ei aiheudu merkittävää viranomaisvaikutusta. 4.3 Ympäristövaikutukset

Suomessa energiatehokkuuden edistäminen ja siinä tarvittavat toimenpiteet ovat enene-vässä määrin lähtöisin Euroopan Unionissa yhdessä asetetuista tavoitteista. Energiate-hokkuuden parantaminen on kansainvälisissä arvioissa todettu vaikuttavimmaksi kasvi-huonekaasujen vähentämiskeinoksi niin glo-baalisti kuin Euroopassakin. Energiansäästö-toimet ovat lähtökohtaisesti kustannuste-hokkaita ja taloudellisesti kannattavia.

Energiatehokkuuden kehittämisen keskei-senä tavoitteena on kasvihuonekaasupäästö-jen kustannustehokas vähentäminen. EU:n yhteisenä tavoitteena on energiatehokkuuden

HE 182/2014 vp

18

20 prosentin parantaminen vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä.

Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi ener-giaa on tärkeää säästää myös muista syistä. Näitä ovat energian saatavuuden turvaami-nen, tuontienergia tarpeen vähentäminen, energiakustannusten alentaminen ja muut ympäristösyyt, kuten ympäristön- ja ilman-suojelu. Päästöjen vähentämistavoitteet edis-tävät myös uusiutuvan energian osuuden kasvattamista. 5 Asian valmiste lu

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Ehdotus on valmisteltu työ- ja elinkeino-ministeriössä. Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 26 päivänä marraskuuta 2012 työryh-män valmistelemaan energiatehokkuusdirek-tiivin täytäntöönpanoa. Työryhmän toimi-kausi päättyi vuoden 2013 lopussa. Jäseniä työryhmässä oli työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi valtiovarainministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, liikenne- ja viestin-täministeriöstä, ympäristöministeriöstä, RAKLI ry:stä, EK:sta, Energiateollisuus ry:stä, Kuluttajaliitosta, Suomen kuntaliitosta sekä Öljyalan Keskusliitto ry:stä. Työryhmän sihteerit olivat työ- ja elinkeinoministeriöstä sekä Motiva Oy:stä. Työryhmän tukena toimi jaostoja sekä säädösryhmä. Työ- ja elinkei-noministeriö järjesti 26.4.2012 sidosryhmille avoimen kuulemistilaisuuden Säätytalossa, mihin pystyi osallistumaan myös internetin välityksellä. Työryhmä luovutti loppuraport-tinsa 15 päivänä tammikuuta 2014.

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon otta-minen

Työ- ja elinkeinoministeriö on saanut halli-tuksen esitysluonnoksesta lausunnot seuraa-vilta tahoilta: oikeusministeriö, valtiovarain-ministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristömi-nisteriö, Energiavirasto, Kilpailu- ja kulutta-javirasto, Liikennevirasto, Liikenteen turval-lisuusvirasto Trafi, Asumisen rahoitus- ja ke-hittämiskeskus ARA, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry, Elinkeinoelä-män keskusliitto EK ry, Energiateollisuus ry, Fingrid, Fortum, Inspecta, Ista, Kiinteistöliit-to, Kodintekniikkaliitto ry, Maailman luon-non säätiö WWF, Motiva Oy, Rakennusteol-lisuus, Sato, Suomen Ammattiliittojen Kes-kusjärjestö SAK ry, Suomen kuntaliitto ry, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen ympä-ristökeskus SYKE, Suomen Yrittäjät ry, Suunnittelu- ja konsultointiyritykset SKOL ry, Tekes, Teknologiateollisuus, Teollisuu-den Voima Oyj TVO, Tietosuojavaltuutetun toimisto, VVO-yhtymä Oyj, VTT, Öljyalan keskusliitto.

Lausunnoista on laadittu tiivistelmä, joka on nähtävillä työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla.

Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on pyrit-ty ottamaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Lakiehdotus on viimeistelty työ- ja elinkeinoministeriössä. 6 Riippuvuus muista es i tyks istä

Eduskunnan käsittelyssä ei ole muita esi-tyksiä, jotka voivat olla riippuvaisia tästä esityksestä tai päinvastoin.

HE 182/2014 vp

19

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotusten perustelut

1 Energiatehokkuuslaki

1 Luku. Yleiset säännökset

1 §. Lain tarkoitus. Ensimmäisessä pykä-lässä säädetään lain tarkoituksesta, joka on energiatehokkuuden edistäminen. Lisäksi laissa säädetään yrityksen energiakatselmuk-sista, tehokkaan yhteistuotannon ja ylijäämä-lämmön hyödyntämisen edistämiseksi tehtä-vistä kustannus-hyötyanalyyseistä sekä ener-giamarkkinoilla toimivien yritysten velvolli-suudesta pyrkiä edistämään energian teho-kasta ja säästäväistä käyttöä asiakkaidensa toiminnassa. Lailla pannaan kansallisesti täytäntöön energiatehokkuusdirektiivi. Lailla on tarkoitus korvata energiapalvelulaki, jonka tarkoituspykälä on sisällytetty tähän pykälään.

2 §. Soveltamisala. Pykälässä säädetään lain soveltamisalasta. Toisessa ja kolmannes-sa luvussa säädetään yrityksen energiakat-selmuksista, joilta osin laki koskee kaikkia suuria yrityksiä, jolla tarkoitetaan muita kuin pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Kolmannessa luvussa säädetään suurten yritysten pakollis-ten energiakatselmusten vastuuhenkilöistä. Neljäs luku koskee energian mittaamista ja laskutusta ja sitä sovelletaan yrityksiin, jotka myyvät tai jakelevat sähköä, kaukolämpöä, kaukojäähdytystä tai polttoainetta. Viides luku koskee sähkön ja lämmön tehokasta yhteistuotantoa ja koskee kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoja, sellaisia laitoksia, jotka voivat tuottaa käyttökelpoista ylijäämä-lämpöä ja sellaisia laitoksia, jotka voivat hyödyntää ylijäämälämpöä.

Tämän lain lisäksi sähkön ja maakaasun kulutuksen mittaamisesta ja laskutuksesta säädetään sähkömarkkinalaissa ja maakaasu-markkinalaissa sekä niiden nojalla annetussa lainsäädännössä.

3 §. Määritelmät. Pykälässä säädettävät määritelmät seuraavat energiapalvelulain, energiatehokkuusdirektiivin sekä sähkö- ja maakaasu- markkinadirektiivien sisältämiä määritelmiä.

1) Kohdassa viitataan energiatehokkuusdi-rektiivin mukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1099/2008 energiatilastoista. Asetuksessa on määritelty energiaksi polttoaineet, lämpö, uusiutuva energia, sähkö ja mikä tahansa muu energian muoto.

2) Kohdassa määritellään energiatehok-kuusdirektiivin mukaisesti energiatehokkuu-deksi suoritteen, palvelun, tavaran tai energi-an tuotoksen ja energiapanoksen välinen suhde.

3) Energiatehokkuuden parantamiseksi määritellään direktiivin mukaisesti teknisistä, ihmisten käyttäytymiseen liittyvistä ja/tai taloudellisista muutoksista johtuva energia-tehokkuuden lisääntyminen.

4) Kohdassa määritellään suuri yritys. Suurella yrityksellä tarkoitetaan tässä laissa taloudellista toimintaa harjoittavaa luonnol-lista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka pal-veluksessa on vähintään 250 työntekijää tai jonka vuosiliikevaihto on yli 50 miljoonaa euroa ja taseen loppusumma yli 43 miljoo-naa euroa. Lisäksi energiatehokkuusdirektii-vin 2 artiklan 26 alakohdassa olevassa mää-ritelmässä viitataan mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritel-mästä annettuun komission suositukseen 2003/361/EY.

5) Eurooppalaisella standardilla tarkoitet-taisiin direktiivin mukaisesti Euroopan stan-dardointikomitean, Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean tai Euroopan telealan standardointilaitoksen hyväksymiä, julkisesti käyttöön saatettuja standardeja.

6) Kansainvälisellä standardilla tarkoitettai-siin minkä tahansa kansainvälisen standardi-soimisjärjestön hyväksymiä, julkisesti käyt-töön saatetuttuja standardeja. Näitä järjestöjä ei ole erikseen nimetty direktiivissä.

7) Energian vähittäismyyjän määritelmä vastaisi nykyistä energiapalvelulain määri-telmää. Energian vähittäismyyjällä tarkoitet-taisiin luonnollista henkilöä tai oikeushenki-löä, joka myy ammattimaisesti energiaa loppukäyttäjille. Energian vähittäismyyjän määritelmä olisi laaja. Ainoastaan sellaiset energian vähittäismyyjät, jotka myisivät ener-

HE 182/2014 vp

20

giaa satunnaisesti taikka ei-ammattimaisesti, olisivat energian vähittäismyyjän määritel-män ulkopuolella. Laissa säädettyjen vel-voitteiden ulottaminen muillekin kuin am-mattimaisesti energiaa myyville tahoille voisi muodostua kohtuuttomaksi kyseisille tahoille. Vähittäismyyjinä ei pidettäisi muun muassa ei-ammattimaisesti polttopuita myyviä tahoja taikka sellaisia liikehuoneistojen- tai huo-neenvuokraustoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka ostavat kiinteistölleen sähköä ja myyvät tai jyvittävät sen vuokralaisilleen. Määritel-män perusteella myös sellainen lämpöyrittä-jyys, jossa lämpöyrittäjä hoitaa ainoastaan kiinteistön lämmityksen eli myy palveluja, ei energiaa, jäisi lain soveltamisalan ulkopuo-lelle. Myöskään asunto-osakeyhtiötä ei pidet-täisi energian vähittäismyyjänä.

8) Energiatehokkuusdirektiivin loppukäyt-täjän määritelmä vastaa suurelta osin ener-giapalvelulain määritelmää. Loppukäyttäjällä tarkoitettaisiin tässä laissa energiapalvelulain mukaisesti luonnollista henkilöä tai oikeus-henkilöä, joka ostaa energiaa omaan loppu-käyttöönsä. Kaukolämmön osalta siten asun-to-osakeyhtiöt olisivat loppukäyttäjiä, eivät huoneistojen asukkaat, sillä asunto-osakeyhtiö ostaa lämpöä koko yhtiön tilojen lämmittämiseksi. Sähkön osalta jokainen yk-sikkö käyttää itse sähköä ja maksaa kulu-tuksestaan omalla laskullaan. Siten sähkön ja lämmön loppukäyttäjät määrittyvät esimer-kiksi asunto-osakeyhtiöissä eri tavalla.

9) Polttoaineen tukkumyyjällä tarkoitettai-siin energiapalvelulain mukaisesti luonnollis-ta henkilöä tai oikeushenkilöä, joka myy polttoainetta energian vähittäismyyjille. Polt-toaineiden tukkumyyjiä olisivatkin siten kaikki myyntiketjussa mukana olevat poltto-aineiden myyjät, jotka myyvät polttoainetta edelleen vähittäismyyjille.

10) Polttoaineella tarkoitettaisiin energia-palvelulain mukaisesti verkkomaakaasua ja liikennepolttoaineena käytettävää maakaasua, nestekaasua, kivi- ja ruskohiiltä, raskasta ja kevyttä polttoöljyä, turvetta, biopolttoainetta sekä liikennepolttoainetta lukuun ottamatta ilmailussa ja meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita. Ilmailussa ja meriliikenteessä käytettävät polttoaineet on rajattu polttoai-neen määritelmän ulkopuolelle sen vuoksi, että ne on rajattu myös energiapalveludirek-tiivissä energian määritelmän ulkopuolelle. Maakaasulla tarkoitetaan tässä laissa toisaal-

ta liikennepolttoaineena käytettävää maakaa-sua ja 13 kohdan mukaista verkkomaakaasua. Jako on tehty sen vuoksi, että laissa säädettä-vät velvoitteet kohdistuen verkkomaakaa-suun ovat rinnastettavissa sähköön sekä kaukolämpöön ja kaukojäähdytykseen. Lii-kennepolttoaineena käytettävään maakaa-suun kohdistuvat velvoitteet on rinnastetta-vissa taasen muihin polttoaineisiin.

11) Verkkomaakaasulla tarkoitettaisiin energiapalvelulain mukaisesti maakaasuput-kistoa pitkin loppukulutuspaikkaan toimitet-tavaa maakaasua

12) Energiapalvelujen tarjoajalla tarkoitet-taisiin energiatehokkuusdirektiivin mukai-sesti luonnollista henkilöä tai oikeushenki-löä, joka toimittaa energiapalveluja tai suo-rittaa muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä loppukäyttäjän laitoksessa tai tiloissa.

13) Yhteistuotannolla tarkoitettaisiin tässä laissa energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti lämpöenergian ja sähkö- tai mekaanisen energian samanaikaista tuottamista samassa prosessissa.

14) Tehokkaan yhteistuotannon osalta vii-tataan energiatehokkuusdirektiivin liittee-seen II ja siellä tehtyyn määritelmään ja laskentaan. Primäärienergian säästöjen on oltava vähintään 10 prosenttia verrattuna sähkön ja lämmön erillisen tuotannon viitear-voihin.

15) Merkittävällä uudistamisella tarkoitet-taisiin energiatehokkuusdirektiivin mukai-sesti uudistustöitä, joiden kustannukset ylit-tävät 50 prosenttia uuden vastaavan yksikön investointikustannuksista. 2 Luku. Energiakatselmukset

4 §. Yrityksen energiakatselmus. Pykälässä selvitetään, mitä yrityksen energiakatselmuk-sella tarkoitetaan. Yrityksen energiakatsel-mus kohdistuu aina yritykseen kokonaisuu-dessaan. Se voi kohdistua myös kahden tai useamman yrityksen muodostamaan konser-niin. Siinä selvitetään koko yrityksen tai konsernin energiankulutusprofiili. Yrityksellä voi olla useita yksittäisiä energiankäyttökoh-teita, kuten rakennuksia, tuotantolaitoksia ja kuljetuksia. Niiden kaikkien energiankäyttö, mukaan lukien muun muassa lämpö, sähkö, polttoaineet, sisältyy yrityksen energiakat-selmukseen. Näitä koko yrityksen energian-

HE 182/2014 vp

21

käyttöprofiilin sisältäviä yrityksen energia-katselmuksia ei Suomessa ole vielä tehty. Energiatehokkuusdirektiivin johdosta on luotu tämän tyyppisille katselmuksille uusi järjestelmä.

Suomessa on jo ennen tämän lain säätämis-tä ollut käytössä laaja ja korkeatasoinen energiakatselmusohjelma, jonka niin sanotut Motiva-malliset energiakatselmukset ovat kohdistuneet yksittäisiin energiankäyttökoh-teisiin, kuten rakennuksiin ja teollisuuden toimipaikkoihin. Näitä energiakatselmuksia on sellaisenaan tarjolla edelleen muun muas-sa pk-yrityksille ja kunnille.

Yrityksen energiakatselmukseen sisällyte-tään kohdekatselmuksia erilaisista yrityksen energiankäyttökohteista, kuten erilaisista ra-kennuksista ja teollisuuslaitoksista. Kohde-katselmuksia on valittava riittävästä määrästä yrityksen toimintoja, jotta voidaan muodos-taa luotettava kuva yrityksen kokonaisener-giatehokkuudesta. Tarkoituksena on myös todeta luotettavalla tavalla merkittävimmät energiatehokkuuden parantamismahdollisuu-det.

5 §. Kohdekatselmus. Pykälässä määritel-lään kohdekatselmus, joka on yksittäiseen kohteeseen kohdistuva energiakatselmus. Kohdekatselmuksen kohteena voi olla esi-merkiksi rakennus, rakennusryhmä, teolli-suuslaitos tai sen osa taikka kuljetusketju. Kohdekatselmuksen voi tehdä myös esimer-kiksi teollisuuslaitoksen yksittäiseen tuotan-tolinjaan tai prosessiin. Kohdekatselmus ku-vaa määritelmänä energiakatselmustyön yleistä sisältöä ja tavoitetta, mutta ei sen yk-sityiskohtaista toteutustapaa. Erityyppisille energiankäyttökohteille laaditaan yleensä energiakatselmusmalleja, joilla ohjeistetaan tarkemmin katselmustyön laajuutta sekä sen toteutuksen ja raportoinnin yksityiskohtia. Kohdekatselmuksella kuvataan kohteen energiankulutuksen rakenne ja sen avulla voidaan esittää ehdotukset kustannustehok-kaasti toteutettavista energiatehokkuustoi-mista.

6 §. Pakollinen yrityksen energiakatsel-mus. Pykälässä säädetään pakollisesta yri-tyksen energiakatselmuksesta. Yrityksen energiakatselmus on pakollinen kaikille suu-rille yrityksille. Suuret yritykset on määri-telty 2 §:ssä.

Suuren yrityksen on tehtävä yrityksen energiakatselmus vähintään neljän vuoden

välein. Eli seuraava yrityksen energiakatsel-mus on oltava valmis viimeistään neljä vuotta edellisen päiväyksestä. Yrityksen energiakat-selmukseen sisällytettävät kohdekatselmuk-set eivät saa olla neljää vuotta vanhempia, eli ne tulee olla tehtynä neljän vuoden aikana ennen yrityksen energiakatselmukset päivä-ystä. Tällä säännöksellä pyritään siihen, että kohdekatselmuksia voidaan jaksottaa ener-giakatselmusten väliselle neljän vuoden jak-solle yritykselle sopivalla tavalla muun mu-assa kustannusten ja hallinnollisen taakan ta-soittamiseksi. Voimaantulopykälässä eli 33 §:ssä säädettäisiin, että pakollinen yrityksen energiakatselmus on tehtävä viimeistään 5 päi-vänä joulukuuta 2015.

7 §. Pakollisesta yrityksen energiakatsel-muksesta vapautuminen. Pykälässä sääde-tään tilanteista, joissa iso yritys on vapautet-tu 6 §:n pakollisesta yrityksen energiakat-selmuksesta. Mikäli yrityksessä on käytössä eurooppa1alaisten tai kansainvälisten stan-dardien mukaisesti sertifioitu energianhallin-tajärjestelmä tai ympäristönhallintajärjestel-mä, johon sisältyy vähimmäisvaatimusten mukaisesti tehty energiakatselmus, on yritys vapautettu pakollisesta energiakatselmukses-ta. Sertifioitu ISO 50 001 -järjestelmä on lue-teltu jo direktiivin soveltamisohjeissa tällai-seksi järjestelmäksi. Myös sertifioitu ISO 14 001 -järjestelmä oikeuttaisi vapautukseen, mikäli siihen lisäksi sisällytetään vähim-mäisvaatimusten mukainen energiakatsel-mus. Suomessa valmistellaan elinkeinoelä-män energiatehokkuussopimuksiin sisältyvän energiatehokkuusjärjestelmän (ETJ) täyden-tämistä siten, että sen energiakatselmusosuus vastaisi ISO 50 001 -järjestelmää. Tämä serti-fioitu (ETJ+) energiatehokkuusjärjestelmä yhdistettynä sertifioituun ISO 14 001 -järjestelmään olisi yhdenvertainen ISO 50 001 -järjestelmän kanssa ja riittäisi vapa-uttamaan pakollisesta energiakatselmuksesta. Huomattava on, että näihin järjestelmiin si-sältyy itsessään katselmointivelvoite. Tätä lakia säädettäessä ei ole tiedossa muita jär-jestelmiä, jotka vastaisivat Euroopan komis-sion näkemystä riittävästä sertifioidusta jär-jestelmästä.

Suuren yrityksen voidaan katsoa täyttävän 6 §:n vaatimukset pakollisesta katselmukses-ta, mikäli yritys osallistuu sellaiseen valtion viranomaisen kanssa allekirjoitettuun vapaa-ehtoiseen energiatehokkuussopimusjärjestel-

HE 182/2014 vp

22

mään, johon sisältyy tämän lain ja tämän lain nojalla annettujen asetusten mukaisten vä-himmäisvaatimusten mukaan tehty yrityk-sen energiakatselmus. Tätä lakia laadittaessa on meneillään energiatehokkuussopimusjär-jestelmä vuosille 2008—2016. Tässä sopi-musjärjestelmässä olevat velvoitteet eivät ole täysin yhdenmukaiset tämän lain mukaisen yrityksen energiakatselmuksen kanssa, eli voimassa oleva sopimus ei ole riittävä täyt-tämään 6 §:n mukaista velvoitetta. Sopimus sisältää edellä mainitun energiatehokkuusjär-jestelmän (ETJ). Mikäli tämän energiatehok-kuusjärjestelmän päivittäisi sellaiseen ener-giatehokkuusjärjestelmään, joka sisältää energiakatselmusvelvoitteen (ETJ+) katsot-taisiin 3 momentin vaatimusten täyttyvän.

Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpa-noon liittyen on työ- ja elinkeinoministeriö solminut kaksi aiesopimusta, joissa on sitou-duttu neuvottelemaan uudesta vähintään vuodet 2017—2020 kattavasta sopimusjak-sosta. Aiesopimukset on tehty Elinkeinoelä-män keskusliiton ja sen toimialaliittojen kanssa sekä kuuden suurimman kaupungin ja yhden kuntayhtymän välillä. Uuteen vuonna 2017 käynnistyvään energiatehok-kuussopimusjärjestelmään pyritään sisällyt-tämään yrityksen energiakatselmus, siten että se täyttäisi tämän lain mukaiset vaatimukset pakollisesta yrityksen energiakatselmuksesta. Huomioitava on, että aiesopimuksissa tavoi-teltu uusi energiatehokkuussopimuskausi al-kaa vasta vuonna 2017, eli suuren yrityksen, joka on liittynyt nykyiseen energiatehok-kuussopimustoimintaan, mutta jolla ei ole käytössä edellä vapautukseen edellyttäviä sertifioituja järjestelmiä tai päivitettyä ener-giatehokkuusjärjestelmää, on joka tapaukses-sa tehtävä pakollinen yrityksen energiakat-selmus viimeistään 5.12.2015. Seuraava pakollinen energiakatselmus kuitenkin lu-keutuisi jo uuden energiatehokkuussopi-muksen piiriin, mikäli vuonna 2017 alkavaksi suunniteltu energiatehokkuussopimus toteutuu sisältäen yrityksen energiakatselmuksen.

8 §. Yrityksen energiakatselmuksen vä-himmäisvaatimukset. Pykälässä säädetään yrityksen energiakatselmuksen yleisistä vä-himmäisvaatimuksista. Yrityksen energiakat-selmus tehdään koko yritykselle tai konsernille ja se sisältää katsauksen yrityksen kaikista toi-minnoista, mukaan lukien muun muassa raken-nukset, rakennusryhmät, teollinen toiminta, kau-

pallinen toiminta, teollisuuslaitokset ja liiken-ne, sekä niiden energiankulutuksen raken-teesta. Yrityksen energian käyttöön ja ener-giatehokkuuteen liittyvä toiminta siis kuva-taan ja yksilöidään kaikki yrityksen toimin-not ja niiden energiankulutus ja kulutuksen jakautuminen eri energiankäyttökohteisiin ja eri energiamuotoihin.

Toisessa momentissa säädetään pakolliseen yrityksen energiakatselmukseen sisällytettä-vistä kohdekatselmuksista. Yrityksen ener-giakatselmukseen on sisällytettävä riittävä otos kohdekatselmuksia, jotta voidaan muo-dostaa luotettava kokonaiskuva koko yrityk-sen energiatehokkuuden tasosta ja todeta luo-tettavalla tavalla mahdollisuudet sen paran-tamiseen. Yrityksen energiakatselmukseen on aina sisällytettävä vähintään yksi kohde-katselmus, paitsi jos yrityksellä ei ole yhtään energiankäyttökohdetta, jossa kohdekatsel-muksen tekeminen on tarkoituksenmukaista ja taloudellisesti perusteltua. Pakolliseen yrityksen energiakatselmukseen sisällytettä-vien kohdekatselmusten määrä suhteutetaan yrityksen energiankäyttökohteiden ja ener-giankäytön määrään. Määrästä voidaan sää-tää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Kolmannen momentissa säädettäisiin ener-giansäästömahdollisuuksien esittämisestä. Yrityksen energiakatselmuksessa otetaan kantaa yrityksen mahdollisuuksiin parantaa sen energiatehokkuutta. Yrityksen energia-katselmuksessa koko yrityksen tärkeimmät energiatehokkuuden kehittämiskohteet ja -alueet. Yrityksen energiakatselmuksessa tu-lee esittää keskeiset kohdekatselmusten tu-lokset ja sellaiset energiatehokkuutta paran-tavat toimet, jotka ovat merkittäviä tai sovel-lettavissa yrityksen muissa energiankäyttö-kohteissa. Energiansäästötoimenpiteen kan-nattavuuden tai toteutuskelpoisuuden arvi-ointi voi edellyttää laajempaa ja yksityiskoh-taisempaa jatkoselvitystä. Energiakatselmuk-sissa tulee tällöin esittää riittävät lähtötiedot tämän jatkotyön käynnistämiseksi.

Edelleen kolmannen momentin mukaan yrityksen energiakatselmukseen tulisi ottaa mukaan suunnitelma seuraavaan energiakat-selmukseen sisällytettävistä kohdekatselmuk-sista ja niiden ajankohdista. Tästä tulisi poi-keta vain erityistapauksessa. Tällaiseksi poikkeamismahdollisuudeksi voidaan katsoa esimerkiksi tuleva yrityskauppa, jonka toteu-tumisen seurauksena ei sen kohteena oleviin,

HE 182/2014 vp

23

esimerkiksi rakennuksiin, olisi kohdekatsel-musten tekeminen enää mahdollista. Suunni-telman avulla yritys voi myös varmistua sii-tä, että seuraavaan yrityksen energiakatsel-mukseen sisällytettävät kohdekatselmukset on valittu tarkoituksenmukaisesti ja, että nii-den toteuttamiseen on riittävästi aikaa. Teh-dystä suunnitelmasta olisi kuitenkin perustel-luista syistä mahdollista poiketa, mikäli suunnitelman toteuttaminen sellaisenaan osoittautuisi epätarkoituksenmukaiseksi.

Neljännessä momentissa säädetään ener-giakatselmuksissa käytetyistä tiedoista ja nii-den tallentamisesta. Yrityksen energiakat-selmuksessa on käytettävä ajan tasalla olevia ja luotettavia tietoja yrityksen ja sen energi-ankäyttökohteiden energiakulutuksesta. Tie-tojen tulee ensisijaisesti olla mitattuja ja jälji-tettävissä olevia. Koska kaikkien energiakat-selmuksissa tarvittavien tietojen osalta mit-taaminen ei ole mahdollista tai mittaamisen kustannukset muodostuisivat suhteettoman korkeiksi saavutettuun tarkkuuteen ja muihin hyötyihin nähden, voidaan näissä tapauksis-sa käyttää myös asiantuntija-arvioita. Yri-tyksen energiakatselmuksessa voidaan hyö-dyntää myös muita esimerkiksi kansainväli-siä raportointeja varten koottuja ja laskettu-ja tietoja. Energiakatselmuksissa käytetyt tiedot on tallennettava historiallista analyy-siä ja seurantaa varten. Mittausten ja tietojen kokoamisen tarkoituksena on saada selkeää tietoa yrityksen energiankulutuksesta ja ener-giansäästömahdollisuuksista.

Pykälän 5 momentin mukaan energiakat-selmukseen ei saisi sisältyä lausekkeita, jotka estävät yritystä siirtämästä energiakatselmuk-sen tuloksia kolmannelle osapuolelle, esi-merkiksi energiapalvelujen tarjoajille, sillä katselmusten tarkoituksena on nimenomaan mahdollistaa energiansäästötoimien toteutta-minen.

Yrityksen energiakatselmuksen vähimmäis-vaatimuksista voidaan antaa tarkempia sään-nöksiä valtioneuvoston asetuksella.

9 §. Kohdekatselmusten vähimmäisvaati-mukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kohdekatselmusten kohteista. Kohteiden va-lintaperusteena on esimerkiksi korkea ener-giankulutus tai merkittäväksi arvioitu mah-dollisuus sen energiatehokkuuden parantami-sessa. Mikäli kohdekatselmuksia tehdään useampiin kohteisiin, tulisi valita erilaisia energiankäyttökohteita. Tarkoitus on myös,

että kohdekatselmus tehtäisiin sellaiseen kohteeseen, johon ei ole vielä tehty kohde-katselmusta. Pykälän toisessa momentissa säädetäänkin, että kohdekatselmus tulee en-sisijaisesti tehdä yrityksen muihin kohtei-siin, mikäli tietylle kohteelle on tehty koh-dekatselmus neljän edeltävän vuoden aika-na. Kuitenkin, mikäli sellaisessa kohteessa, johon on jo kohdekatselmus tehty, on silti eniten parannettavaa energiatehokkuudessa, voidaan tällainen kohde valita kohdekatsel-mukseen.

Pykälän 3 momentin mukaan pakolliseen yrityksen energiakatselmukseen sisällytettä-vistä kohdekatselmuksista ovat vapautettuja kaikki liikennevälineet, kuten lentokoneet, laivat, junat ja autot, koska katselmuksen tyyppisellä kartoituksella ei pääsääntöisesti ole mahdollista löytää niistä sellaisia merkit-täviä energiankulutusta vähentäviä toimia, joihin ei säännöllisessä huolto- ja tarkastus-toiminnassa sekä pakollisissa katsastuksissa jo muutenkin puututtaisi. Liikennevälineissä on merkittäviä energiansäästöjä saavutetta-vissa yleensä vain niitä uusittaessa. Energia-kustannus on myös kaikille liikennemuo-doille kriittinen kustannustekijä, jonka pie-nentämiseen kaupallista toimintaa harjoitta-vat yritykset kiinnittävät yleensä erityistä huomiota. Merenkulun ja lentoliikenteen osalta yritykset ovat lisäksi kansainvälisten säännösten piirissä, joihin liittyy sisällöltään energiatehokkuusdirektiivin 8 artiklan mu-kaista energiankulutuksen seurantaa ja ra-portointia. Kuljetusketjuille on kuitenkin olemassa oma energiakatselmusmallinsa, jota voi hyödyntää osana yrityksen energiakat-selmusta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kohde-katselmusten energiansäästötoimien laskemi-sesta. Kohdekatselmuksissa huomioidaan sen kohteena olevan esimerkiksi yksittäisen rakennuksen energiansäästömahdollisuudet. Ensisijaisena energiansäästötoimien kannat-tavuuden laskentaperusteena pidetään mah-dollisuuksien mukaan elinkaarikustannusten analyysiä, jotta voidaan ottaa huomioon pit-kän tähtäimen säästöt. Toissijaisena perus-teena voidaan käyttää esimerkiksi yksinker-taista takaisinmaksuaikaa. Ensisijaisen las-kentaperusteen käyttö on tarkoituksenmu-kaista, kun kysymys on suurista investoin-neista, toissijaisen laskentaperusteen käyttö silloin, kun investointi on vähäisempi tai sen

HE 182/2014 vp

24

toteutuspäätös ei tarkempaa analyysia edelly-tä.

Pykälän 5 momentissa on kaksi viittausta edelliseen pykälään, jossa säädettäisiin yri-tyksen energiakatselmuksen vähimmäisvaa-timuksista. Ensinnäkin kohdekatselmuksiin sovelletaan, mitä 8 §:n 4 momentissa sääde-tään yrityksen energiakatselmuksessa käytet-tävistä tiedoista. Käytettävien tietojen on näin ollen oltava muun muassa luotettavia ja ajan tasalla olevia. Toisekseen myöskään kohdekatselmukseen ei saa sisältyä lausek-keita, jotka estäisivät yritystä siirtämästä kat-selmuksen tuloksia kolmannelle osapuolelle.

Pykälän viimeisessä momentissa säädettäi-siin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus, jonka nojalla valtioneuvosto voi antaa tar-kempia säännöksiä kohdekatselmusten vä-himmäisvaatimuksista. Asetuksella voitai-siin yksilöidä erilaisia vaatimuksia erilaisille katselmuskohteille.

10 §. Yrityksen energiakatselmusraportti. Pykälässä säädetään yrityksen energiakatsel-muksesta laadittavasta energiakatselmusra-portista. Yrityksen energiakatselmuksesta on laadittava energiakatselmusraportti. Tämä neljän vuoden välein tehtävä energiakat-selmusraportti tulee yrityksen säilyttää vähin-tään 10 vuotta. Koska yrityksen energiakat-selmus tulee tehdä vähintään neljän vuoden välein, tulee yrityksellä olla yrityksen ener-giakatselmusraportti, joka on korkeintaan neljä vuotta vanha. Vaatimus on voimassa 33 §:n mukaisesti, eli 5.12.2015 lähtien.

Raportista tulee ilmetä ainakin 8 §:n vä-himmäisvaatimukset. Yrityksen energiakat-selmusraportin tulee siis sisältää keskeisim-mät tiedot yrityksestä, yrityksen energianku-lutuksen jakautumisesta, kohdekatselmuksis-ta sekä ehdotetuista ja suunnitelluista ener-giatehokkuustoimista laskennallisine energi-ansäästövaikutuksineen. Raportin sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.

11 §. Kohdekatselmusraportti. Pykälässä säädetään, että kustakin yrityksen energiakat-selmukseen sisältyvästä kohdekatselmuksesta tulee tehdä kohdekatselmusraportti. Kohde-katselmusraporttia tulee säilyttää vähintään 10 vuotta. Yrityksen tulee toimittaa näistä kohdekatselmusraporteista keskeiset tiedot Energiaviraston ylläpitämään tai osoittamaan rekisteriin kolmen kuukauden kuluessa koh-dekatselmuksen valmistumisesta. Tähän asti

kaikista energiakatselmushankkeista, joille on myönnetty energiatukea, on toimitettu keskeiset tiedot sekä katselmusraportit Moti-va Oy:n ylläpitämään rekisteriin energiakat-selmusten laadun varmistamiseksi ja ener-giakatselmusohjelman seurantaa varten. Pa-kollisiin yrityksen energiakatselmuksiin si-sältyvien kohdekatselmuksien laatu halutaan säilyttää korkeana, ja siten niiden keskeiset tiedot halutaan edelleen toimitettavaksi vi-ranomaisen ylläpitämään tai osoittamaan re-kisteriin. Lisäksi energiatehokkuusdirektiivin asettama jäsenvaltion valvontavelvoite to-teutuu osittain tätä kautta.

Pykälän 2 momentin mukaan pakolliseen yrityksen energiakatselmukseen liittyvästä kohdekatselmusraportista ja siitä rekisteriin siirrettävistä keskeisistä tiedoista voidaan an-taa työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä.

12 §. Valvonta. Direktiivi edellyttää jäsen-valtioita valvomaan energiakatselmuksien to-teutumista ja raportoimaan tehtyjen energia-katselmusten määrän Euroopan komissiolle. Tämän lain mukainen valvontavastuu pakol-listen yrityksen energiakatselmusten tekemi-sestä kuuluu Energiavirastolle. Valvontavel-voitteen täyttämiseksi Energiavirasto tarkas-taa kunakin vuonna määräosan pakollisista yrityksen energiakatselmuksista. Tarkastetta-vat yrityksen energiakatselmukset voivat olla edeltävän neljän vuoden aikana tehtyjä. Energiavirasto tarkastaa, että tämän lain ja tämän lain nojalla annettujen asetusten mu-kaiset yrityksen energiakatselmuksen vä-himmäisvaatimukset täyttyvät. Työ- ja elin-keinoministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkastettavasta mää-rästä sekä tarkastamisen suorittamistavasta.

Energiavirasto voi valvontavelvoitteensa täyttämiseksi pyytää pakollisesta yrityksen energiakatselmuksesta raportin tarkastetta-vakseen. Energiavirasto voi pyytää nähtäväk-seen vain viimeisintä, alle neljä vuotta van-haa, yrityksen energiakatselmusraporttia. Tämä alle neljä vuotta vanha yrityksen ener-giakatselmusraportti tulee toimittaa Energia-virastolle kuukauden kuluessa Energiaviras-ton pyynnöstä.

Energiavirasto voi myös pyytää pakolliseen yrityksen energiakatselmukseen sisällytetyn kohdekatselmuksen raporttia tarkastettavak-seen. Yrityksen tulee tällöin toimittaa koh-dekatselmusraportti Energiavirastolle kuu-

HE 182/2014 vp

25

kauden kuluessa Energiaviraston pyynnöstä. Energiavirastolle toimitettava kohdekatsel-musraportti ei saa olla neljää vuotta vanhem-pi.

Energiavirasto voi pyytää Patentti- ja rekis-terihallitukselta Kaupparekisterin yritystietoja valvonnan järjestämiseksi. Tiedot on toimi-tettava Energiavirastolle viipymättä ja mak-sutta. 3 Luku. Yrityksen energiakatselmuksen vas-

tuuhenkilön pätevyys ja rekiste-röinti

Kolmannessa luvussa säädettäisiin pakol-lisen yrityksen energiakatselmuksen tekemi-seen tarvittavasta pätevyydestä ja pätevyyden uusimisesta. Ennen tämän lain säätämistä Motiva on kouluttanut ja pätevöittänyt ener-giakatselmusten tekijät. Lainsäädäntöä ei ai-heesta aiemmin ole ollut.

13 §. Yrityksen energiakatselmuksen vas-tuuhenkilön pätevyys. Tämän lain mukaises-sa pakollisessa yrityksen energiakatselmuk-sessa saa vastuuhenkilönä toimia henkilö, jonka pätevyyden Energiavirasto on vahvis-tanut. Vastuuhenkilöt rekisteröidään energia-katselmusten vastuuhenkilöistä pidettävään rekisteriin.

Pakollisen yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilön pätevyyden saadakseen tulee henkilöllä olla soveltuva tekniikan, ympäris-tö- tai energia-alan tutkinto tai tämän kor-vaava työkokemus. Lisäksi henkilöllä tulee olla yrityksen energiakatselmoijakoulutus, jolla osoitetaan perehtyneisyys yrityksen energiakatselmuksen tekemiseen ja energia-katselmuksia koskevaan lainsäädäntöön. Energiavirasto on vastuuviranomainen ja jär-jestää yrityksen energiakatselmuksen vas-tuuhenkilön koulutuksen ja vastuuhenkilö-kokeen sekä ylläpitää julkista rekisteriä yri-tyksen energiakatselmuksen vastuuhenkilöis-tä. Energiavirasto voi käyttää ulkopuolista asiantuntemusta esimerkiksi koulutuksen jär-jestämiseen.

Direktiivi edellyttää jäsenvaltioita teke-mään yhteistyötä komission ja muiden jäsen-valtioiden kanssa pätevyysjärjestelmien ver-taamiseksi ja tunnustamiseksi. Siten pykäläs-sä säädetään ammattipätevyyden tunnustami-sesta ja viitataan ammattipätevyyden tunnus-tamisesta annettuun lakiin (1093/2007). Tällä hetkellä direktiivin katselmusartiklan tulkinta

on eri jäsenvaltioissa hyvinkin erilainen ja si-ten myös ammattipätevyyden tunnustamisti-lanne on epäselvä. Mikäli kuitenkin toisessa jäsenvaltiossa on noudatettu direktiiviä ja koulutettu katselmoijia direktiivin edellyttä-mällä tavalla, tulisi heidät tunnustaa päteviksi tekemään energiakatselmuksia myös Suo-messa.

Pykälän viimeisen momentin mukaan sovel-tuvista tutkinnoista, korvaavaksi hyväksyttä-västä työkokemuksesta, vastuuhenkilökoulu-tuksesta ja energiakatselmuksen vastuuhenki-lökokeen sisällöstä voidaan valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä.

14 §. Yrityksen oma työntekijä yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilönä. Pykä-lässä säädetään tilanteista, joissa yritys käyttää omaa työntekijäänsä pakollisen yrityksen ener-giakatselmuksen vastuuhenkilönä. Henkilöä koskevat kaikki samat tämän lain ja tämän lain nojalla annetut säännökset kuin ulkopuo-lista yrityksen energiakatselmuksen vastuu-henkilöäkin. Hänellä tulee siis olla soveltuva tutkinto tai sen korvaava työkokemus sekä li-säksi vastuuhenkilökoulutus. Hänen tulee myös suorittaa vastuuhenkilökoe ja saada vi-ranomaisen antama pätevyys.

15 §. Yrityksen energiakatselmuksen vas-tuuhenkilön pätevyyden toteaminen. Pykäläs-sä säädetään viranomaisesta, joka toteaa pä-tevyyden. Energiakatselmuksen vastuuhenki-löpätevyyttä haetaan Energiavirastolta. Tämä toteaa vastuuhenkilöltä vaadittavan koulutuk-sen tai tämän korvaavan työkokemuksen olemassaolon sekä järjestää ja vastaanottaa vastuuhenkilönkokeen, arvioi sen tuloksen sekä hyväksyy tai hylkää pätevyyden.

Pätevyyden uusimista haetaan myös Ener-giavirastolta. Tämä toteaa ammattitaidon yl-läpidon tai muussa tapauksessa edellyttää edellisessä momentissa tarkoitetun kokeen hyväksyttyä suorittamista pätevyyden uudis-tamiseksi. Ammattitaidon voi katsoa pysyneen yllä esimerkiksi tekemällä työkseen riittävästi yrityksen energiakatselmuksia.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ammattitaidon ylläpi-tämisestä energiakatselmusten tekemisellä, koulutuksella tai näihin rinnastettavalla taval-la.

16 §. Yrityksen energiakatselmuksen vas-tuuhenkilön pätevyyden voimassaolo. Pykä-lässä säädetään pätevyyden voimassa oloksi seitsemän vuotta. Pätevyyden uusimista tulee

HE 182/2014 vp

26

pyytää pätevyyden myöntäneeltä viranomai-selta eli Energiavirastolta. Tarkoitus on, että pätevyyden uudistamista haettaisiin ennen pätevyyden voimassa olon päättymistä. Mi-käli kuitenkin pätevyyden voimassaolo on päättynyt ennen kuin sitä on ehditty uusia, on Energiaviraston tehtävänä arvioida täyttyvät-kö pätevyyden ylläpidon edellytykset vai tu-leeko esimerkiksi suorittaa uusi vastuuhenki-lökoe. Automaattisesti ei siis koetta tarvita, vaikka pätevyys olisikin ehtinyt päättyä. Energiaviraston tulee ohjeistaa pätevyyden uusimiseen ja arvioida siihen kuluva aika, jotta vastuuhenkilöt osaavat hakea pätevyy-den uudistamista riittävän ajoissa.

Voimaantulospykälässä eli 33 §:ssä olisi siirtymäsäännös koskien pätevyyksiä. Nykyi-set Motiva Oy:n ennen tämän lain voimaan-tuloa toteamat tuettuihin kohdekatselmuksiin liittyvät pätevyydet olisivat voimassa tämän lain tarkoittamina yrityksen energiakatsel-muksen vastuuhenkilöpätevyyksinä 31.12.2016 saakka. Eli kaikki nykyiset ener-giakatselmuksen vastuuhenkilöt olisivat pä-teviä tekemään yrityksen energiakatselmuk-sia siirtymäkauden ajan. Viimeistään siirty-mäkauden päättyessä tulisi hakea tämän lain mukaista pätevyyttä yrityksen energiakat-selmukseen.

Myönnettyjä pätevyyksiä on yhteensä noin 1 900, mutta aktiivisia katselmoijia on noin 200. Lailla halutaan rajata pätevyys jatkossa vain aktiivisille katselmoijille. Tämän vuoksi yrityksen energiakatselmoijan pätevyys tulee uudistaa seitsemän vuoden välein. Samalla varmistettaisiin vastuuhenkilöiden ammatti-taidon ylläpitäminen ja yritysten energiankat-selmusten korkea laatu.

17 §. Yrityksen energiakatselmuksen vas-tuuhenkilön pätevyyden poistaminen. Pykä-lässä säädetään mahdolliseksi poistaa henki-lön pätevyys, mikäli tämä toistuvasti rikkoo energiakatselmusten minimivaatimuksia, tai muuten osoittaa olevansa pätemätöntehtä-vään. Vain pätevyyden todennut viranomai-nen voi poistaa pätevyyden. Poistaa voidaan vain tämän lain nojalla myönnetty pätevyys.

18 §. Rekisteri yrityksen energiakatselmuk-sen vastuuhenkilöistä. Pykälässä säädetään Energiaviraston pitämästä yrityksen ener-giakatselmuksen vastuuhenkilöistä pidettä-västä rekisteristä. Rekisterin tarkoituksena on olla luettelona pätevöitetyistä yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilöistä.

Rekisteriin tallennetaan vain tämän lain no-jalla annetut pätevyydet.

Rekisteriin tallennettaisiin yrityksen ener-giakatselmuksen vastuuhenkilön yhteystie-dot, vastuuhenkilönumero, jolla hänet on yk-silöity, sekä pätevyyden voimassaoloaika. Lisäksi henkilön niin halutessa voidaan re-kisteriin tallentaa tietoja hänen tekemistään energiakatselmuksista.

Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhen-kilöä koskevat tiedot poistettaisiin rekisteris-tä yhden vuoden kuluttua pätevyyden voi-massaolon päättymisestä, mikäli pätevyyttä ei tätä ennen ole uusittu.

Rekisteritietojen luovuttamisesta päättää Energiavirasto. Tarkoitus on, että yritys, joka on teettämässä yrityksen energiakatselmusta, voisi rekisterin avulla esimerkiksi tarkastaa yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenki-lön pätevyyden voimassaolon.

Jokaisella on oikeus saada korvauksetta tie-to itseään koskevasta yksittäisestä rekisteri-merkinnästä. 4 Luku. Mittaaminen ja laskutus.

Luvun säännökset on osittain siirretty energiapalvelulaista. Energiapalvelulailla pantiin täytäntöön energiapalveludirektiivi. Energiapalveludirektiivin mittausta koskevat säännökset ovat hyvin samankaltaiset nyt täytäntöön pantavan energia-tehokkuusdirektiivin kanssa. Joiltakin osin energiatehokkuusdirektiivin säännökset ovat täsmentyneet energiapalveludirektiiviin näh-den. Siten myös kansallisen lain säännöksiä joudutaan hieman tarkentamaan. Tässä laissa säädetään pääsääntöisesti kaukolämmön ja kau-kojäähdytyksen mittaamisesta ja laskutuksesta. Sähkön ja maakaasun osalta säädetään sähkö-markkinalaissa ja maakaasumarkkinalaissa sekä niiden nojalla annetuissa asetuksissa.

19 §. Mittarin tarjoaminen kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen loppukäyttäjälle. Pykä-lässä säädetään velvollisuudesta tarjota mitta-ria kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen lop-pukäyttäjälle. Mittarin tulee olla kilpailuky-kyisesti hinnoiteltu. Velvollisuus mittarin tarjoamiseen on mittauksen järjestäjällä eli käytännössä verkonhaltijalla. Jo voimassa olevassa energiapalvelulaissa on velvoite tar-jota mittari.

Kaukolämmön ja -jäähdytyksen käytön seu-rannan kannalta kulutuksen mittaus kuukau-

HE 182/2014 vp

27

sittain on riittävä. Käytössä olevat mittarit täyttävät pääsääntöisesti jo nyt tämän vaati-muksen, joten lakiesitys ei käytännössä edel-lytä uusia toimia, vaan varmistaa direktiivin vaatimuksen toteutumisen myös jatkossa.

Mittarin tulee voida mitata tarkasti energian todellinen kulutus ja antaa tietoa kulutuksen ajoittumisesta. Mittaria tarjotaan silloin, kun olemassa oleva mittari korvataan, tai raken-netaan uusi rakennus, taikka rakennukseen tehdään laajamittaisia korjauksia, jotka vai-kuttavat rakennuksen energiatehokkuuteen. Direktiivissä viitataan rakennusten energiate-hokkuudesta annettuun Euroopan parlamen-tin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU eli rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin ja sen säännökseen laajamittaisesta korjaukses-ta. Laajamittaisella korjauksella tässä direk-tiivissä tarkoitetaan rakennuksen korjausta, jossa rakennuksen vaippaan tai rakennuksen teknisiin järjestelmiin liittyvien korjausten kokonaiskustannukset ovat yli 25 prosenttia rakennuksen arvosta, rakennusmaan arvo pois lukien, tai korjaus koskee yli 25:tä pro-senttia rakennuksen vaipan pinta-alasta. Jä-senvaltiot saivat valita, pannessaan direktii-viä täytäntöön, kumpaa vaihtoehtoa sovel-taisivat. Kyseistä säännöstä ei ole Suomessa toimeenpantu kansalliseen oikeuteen. Tilan-teissa, joissa kohdan soveltaminen on tullut kyseeseen, on viitattu maankäyttö- ja raken-nuslain (132/1999) mukaisesti haettavaan ra-kennus- tai toimenpidelupaan. Tällä lailla ei myöskään ole tarkoitus vaikuttaa Suomessa kyseisen säännöksen tulkintaan, vaan tässä-kin viitataan maankäyttö- ja rakennuslain mainittuihin 125 ja 126 §:ään.

20 §. Kiinteistön lämpöenergiamittari. Py-kälässä säädetään pakollisesta lämpöener-giamittarista, joka on asennettava kiinteis-tön lämmönvaihtimeen tai toimituspistee-seen sellaisessa kiinteistössä, johon tulee lämpöä tai jäähdytystä kaukolämpöverkosta tai usealle kiinteistölle yhteisestä keskitetystä lähteestä. Velvoite asentaa mittari on rajattu tapauksiin, joissa lämmitysjärjestelmä uusi-taan tai uuteen kiinteistöön sijoitetaan uusi liittymä. Suomessa lähtökohtaisesti kaikissa kaukolämmitetyissä rakennuksissa on lämpö-energiamittarit mittaamassa rakennuksiin tu-levaa lämpöä, jo etenkin sen takia, että kau-kolämpöyhtiöt pystyvät laskuttamaan oikein.

Myös maankäyttö- ja rakennuslain 117 g §:ssä säädetään asiasta. Säännöksen

mukaan rakennuksessa käytettävien tuottei-den ja taloteknisten järjestelmien sekä niiden säätö- ja mittausjärjestelmien on oltava sel-laisia, että energiankulutus ja tehontarve ra-kennusta ja sen järjestelmiä käyttötarkoituk-sensa mukaisesti käytettäessä jää vähäiseksi ja että energiankulutusta voidaan seurata. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei kuitenkaan suoranaisesti velvoiteta asentamaan mittaria, ja koska direktiivin vaatimus tätä asiaa kos-kien on ehdoton, on katsottu tarkoituksen-mukaiseksi ja asiantilaa selventäväksi säätää lämpöenergiamittaria koskeva vaatimus.

Direktiivi velvoittaa myös lämpimän ve-den mittaukseen tilanteissa, joissa vesi toi-mitetaan talon ulkopuolisesta lähteestä. Suomessa vesi toimitetaan rakennuksiin aina kylmänä ja lämmitetään rakennuksen läm-mönvaihtimessa. Siten on katsottu epätarkoi-tuksenmukaiseksi sisällyttää lämpimän veden mittausta tähän pykälään.

21 §. Opastus kaukolämmön ja kauko-jäähdytyksen mittaria asennettaessa. Pykälä velvoittaa mittarin asentajaa taikka asennuk-sen järjestäjää antamaan mittarin asentamisen yhteydessä loppukäyttäjälle asianmukaista neuvontaa ja tietoa mittareiden lukemisesta, mittaustietojen hallitsemisesta ja seurannasta sekä niiden käytöstä energiankulutuksen seu-rannassa. Tällainen neuvonta voi tapahtua paikan päällä tai esimerkiksi ohjelehtisin tai internetin välityksellä.

22 §. Laskutus. Esityksessä ehdotetaan kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen lasku-tuksen tapahtuvan tosiasiallisen kulutuksen perusteella vähintään neljä kertaa vuodessa. Energiapalvelulaissa säädetään laskutuksen tapahtumisesta tosiasiallisen kulutuksen pe-rusteella vähintään kolme kertaa vuodessa. Energiatehokkuusdirektiivi velvoittaa tähän yhden kerran vuodessa. Lisäksi laskutustie-dot olisi asetettava saataville vähintään 2 ker-taa vuodessa, taikka jos asiakas niin pyytää tai hänellä on käytössä sähköinen laskutus, 4 kertaa vuodessa. Käytännössä Suomessa energiaa laskutetaan vähintään neljä kertaa vuodessa, pois lukien esimerkiksi kesämökit. Käytäntö tällaisten harvemmin laskutetta-vienkaan kohteiden osalta ei suuresti muut-tuisi, sillä lakiin sisältyisi kohtuullisuussään-nös kustannuksien ja järjestelyiden osalta. Ehdotettavalla lailla ei siis ole tarkoitus muuttaa Suomessa jo voimassa olevaa käy-täntöä. Sillä pyritään kirjaamaan voimassa

HE 182/2014 vp

28

oleva käytäntö lakiin selvemmin ja samalla noudattamaan direktiivin vaatimusta.

Laskutus saisi perustua arvioituun kulutuk-seen tai kiinteään määrään silloin, kun lasku-tus perustuu loppukäyttäjän lukemaan mitta-riin ja tämä ei ole ilmoittanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudelta. Todettuun energi-ankulutukseen perustuvasta laskutuksesta voitaisiin poiketa myös, jos todettuun energi-ankulutukseen perustuvan mittauksen ja las-kutuksen järjestäminen ei olisi mahdollista tai se olisi kustannuksiltaan kohtuutonta. Vastaava säännös on voimassa olevassa energiapalvelulaissa.

Asiakkaan kanssa voisi edelleen sopia eri-laisista maksu- ja laskutustavoista, esimer-kiksi tasaerälaskutuksesta. Tällaisessa tapa-uksessa kulutustiedot tulisi kuitenkin toimit-taa asiakkaalle vähintään neljä kertaa vuo-dessa, mikäli ne olisivat saatavissa. Kulutus-tiedot voi asettaa asiakkaan saataville esi-merkiksi internetin välityksellä.

Säännös polttoaineen hinnan ja määrän il-moittamisesta on siirretty sellaisenaan ener-giapalvelulaista, jolla pantiin täytäntöön energiapalveludirektiivi. Polttoaineen loppu-käyttäjälle on ilmoitettava laskussa, sopi-muksessa, kuitissa tai niiden liitteenä yksi-löidyt tiedot polttoaineen yksikköhinnasta ja toimitetun polttoaineen määrästä.

Pykälän viidennessä momentissa säädetään kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen laskujen ja kulutustietojen toimitus loppukäyttäjän pyynnöstä sähköiseksi. Jokaisen myyjän on siis mahdollistettava sähköinen laskujen ja kulutustietojen toimitus. Sähköiseksi katso-taan esimerkiksi lasku sähköpostilla tai pan-kin e-lasku. Laskussa on selvitettävä ymmär-rettävästi, miten lasku muodostuu, erityisesti, jos lasku ei perustu tosiasialliseen kulutuk-seen. Kaikki pykälässä tarkoitetut laskut, hinnat ja laskutuksen perusteena olevat kulu-tustiedot on annettava loppukäyttäjälle mak-sutta. Maksuttomuus koskisi kaikkia laskujen ja tietojen toimitustapoja. Myös 25 §:n ra-portti tulisi toimittaa maksutta. Lisäpalve-luista voisi laskuttaa kohtuullisen hinnaston mukaan.

23 §. Kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä sekä polttoainetta koskevan laskun vähim-mäistiedot. Pykälässä säädetään jokaiseen laskuun sisällytettävistä vähimmäistiedoista. Tiedot on joko oltava laskussa tai toimitetta-va laskun mukana. Tietoihin on sisällyttävä

kattava selvitys sen hetkisistä energiakustan-nuksista helposti ymmärrettävässä muodossa ja oikea-aikaisesti. Loppukäyttäjälle pitää toimittaa tieto hänen todellisesta kulutukses-taan ja sen hetkisistä energiakustannuksis-ta. Energiakustannuksilla tarkoitetaan täs-sä kaukolämmön, kaukojäähdytyksen sekä polttoaineen hintoja, ei asiakkaalle lasket-tua kustannusta. Lisäksi on mahdollistetta-va vertailu saman kauden edellisen vuoden kulutukseen. Vertailu tulisi mieluiten olla graafisessa muodossa. Vertailun voi tarjota esimerkiksi internetin välityksellä. Kaikki pykälässä tarkoitetut tiedot voidaan asettaa asiakkaan saataville esimerkiksi internetin välityksellä.

Lisäksi laskun tai kuitin mukana taikka muulla sopivalla tavalla on asetettava ener-gian loppukäyttäjän saataville tietoa ener-giatehokkuutta parantavista toimenpiteistä sekä sellaisten tahojen yhteystietoja, joilta saa lisätietoa energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä. Tiedot voi siis antaa loppu-käyttäjän saataville myös muulla tavoin kuin laskun mukana, esimerkiksi verkkosivuilla. Tietojen on kuitenkin oltava helposti löydet-tävissä, jotta voidaan katsoa, että ne ovat riit-tävällä tasolla loppukäyttäjän saatavilla. Kaikki pykälässä tarkoitetut tiedot on annet-tava loppukäyttäjälle maksutta.

Energiavirasto voi antaa tarkempia määrä-yksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyt-tää sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskus-sa esittää.

24 §. Tiedot aiemmasta kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen kulutuksesta. Pykälässä säädetään loppukäyttäjän oikeudesta saada täydentäviä tietoja aiemmasta kulutukses-taan. Velvollisuus järjestää tiedot loppukäyt-täjän saataville on kaukolämmön ja -jäähdytyksen myyjällä. Täydentävillä tiedoilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi kaukolämpö-laitteiden läpi virrannutta vesimäärää tai kaukolämpöveden jäähtymää.

Pykälässä säädetään erikseen tapauksista, joissa käytössä on sellainen etäluettava mit-tari, joka pystyy rekisteröimään tuntitason tietoa sekä tapauksista, joissa tällaista mitta-ria ei ole. Mikäli käytössä on tuntimittauk-seen perustuva mittari, tulee aiempaa kulu-tusta koskevien tietojen olla loppukäyttäjän saatavilla esimerkiksi internetin tai mittariliit-tymän välityksellä vähintään edeltävän kol-men vuoden ajalta. Tiedot kuitenkin tarvitsee

HE 182/2014 vp

29

olla käytettävissä vain toimitussopimuksen alkamisesta lähtien, mikäli siitä on kulunut lyhyempi aika. Mikäli tuntimittaukseen pe-rustuvaa mittaria ei ole käytössä, loppukäyt-täjien saataville tulee antaa ne tiedot, jotka ovat käytettävissä. Loppukäyttäjällä on oike-us saada esimerkiksi internetin tai mittariliit-tymän välityksellä reaaliaikaista kulutustie-toa kulutusseurantaa varten. Tästä aiheutuvat kustannukset energian myyjä voi periä lop-pukäyttäjältä.

Neljännessä momentissa säädetään tietojen siirtämisestä kolmannelle osapuolelle. Mit-tauksen järjestäjän on annettava kaikki lop-puasiakkaan energiankulutusta ja energialas-kuja koskevat tiedot energiapalvelujen tar-joajan saataville, mikäli loppukäyttäjä niin pyytää. Tarkoituksena on antaa loppukäyttä-jälle mahdollisuus vertailla energiasopimuk-sia.

25 §. Energian käyttöä koskeva raportti. Pykälä on siirretty yhden momentin lisäystä lukuun ottamatta sellaisenaan energiapalvelu-laista. Pykälä koskee kaukolämpöä, kauko-jäähdytystä, sähköä ja verkkomaakaasua.

Energian vähittäismyyjän olisi toimitettava loppukäyttäjälle vähintään kerran vuodessa maksutta raportti energian käytöstä. Rapor-tissa tulisi olla energiankulutustiedot raportin ajanjaksolta ja sitä edeltäneeltä kolmelta vuodelta, jos sopimussuhde on kestänyt niin kauan, vertailutietoja muihin vastaaviin lop-pukäyttäjiin nähden, sekä tietoa energiate-hokkuutta parantavista toimenpiteistä sekä tahoista, joilta niistä saa lisätietoa. Raportoin-tivelvollisuutta ei olisi, jos todelliseen ener-giankulutukseen perustava mittaus on mahdo-tonta tai kustannuksiltaan kohtuutonta.

Myös kolmas momentti on suoraan siirretty energiapalvelulaista. Energian vähittäismyy-jän vaihtuessa, tulisi raportti toimittaa lop-pukäyttäjälle kolmen kuukauden kuluessa sopimuksen päättymisestä, paitsi jos sopi-mussuhde ei olisi kestänyt kuutta kuukautta tai edellisen raportin toimittamisesta olisi enintään kuusi kuukautta.

Neljäs momentti on uusi. Siinä säädetään raportin toimitustavasta. Raportti tulee toi-mittaa loppukäyttäjälle ensisijaisesti samalla tavalla kuin lasku toimitetaan. Eli jos käy-tössä on sähköinen lasku, tulisi raporttikin toimittaa sähköisesti, ja jos käytössä on pe-rinteinen paperilasku, tulisi raporttikin toi-mittaa postitse. Vähittäismyyjä ja loppu-

käyttäjä saisivat kuitenkin sopia myös muus-ta toimitustavasta.

Viidennessä momentissa säädetään raport-tia varten tarvittujen tietojen maksuttomuu-desta sähkön osalta. Verkonhaltijalla olisi velvollisuus antaa tarvittavat loppukäyttäjän mittaustiedot sähkön myyjälle maksutta.

Pykälän 6 momentissa valtioneuvostolle annettaisiin toimivalta asetuksella säätää tar-vittaessa energian käyttöä koskevan raportin sisällöstä.

26 §. Selvitys energian myynnistä. Pykälä on siirretty sellaisenaan energiapalvelulaista. Ener-giapalvelulain velvoite johtui energiapalveludi-rektiivistä, joka on energiatehokkuusdirektiivil-lä kumottu. Energiavirastolle halutaan kuitenkin edelleen antaa mahdollisuus pyytää selvitystä energian myyntiä koskevista tiedoista.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että energiaa myyvän yrityksen on pyydettä-essä toimitettava Energiavirastolle enintään kerran vuodessa selvitys energian myyntiä koskevista tiedoista. Energiavirasto voisi pyytää sähkön, verkkomaakaasun, kauko-lämmön ja kaukojäähdytyksen osalta tietoja energian kokonaismyynnistä ja sen ajoittumi-sesta, loppukäyttäjien energiankulutuksesta kuluttajaryhmittäin, loppukäyttäjien maantie-teellisestä jakautumisesta asiakasryhmittäin sekä hinnoittelusta ja hintarakenteesta. Polt-toaineiden osalta mukaan lukien liikennepolt-toaineena käytettävä maakaasu, Energiaviras-to voisi pyytää polttoainelajeittain tiedot polttoaineen kokonaismyynnistä ja sen ajoit-tumisesta, myynnin maantieteellisestä jakau-tumisesta sekä polttoaineen hinnasta. Tietoja ei pyydettäisi joka vuosi automaattisesti, vaan tietoja pyydettäisiin ainoastaan silloin kun se olisi tarpeen ja vain sellaisia tietoja, jotka olisivat energiapalvelujen ja energiate-hokkuuden seuraamisen ja edistämisen kan-nalta tarpeellista, eivätkä ne olisi jo muuten saatavilla ja käytettävissä. Pyydettyjen tieto-jen julkisuudesta olisi voimassa, mitä viran-omaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

Tietojen luovutusvelvollisuus sähkön, verkkomaakaasun, kaukolämmön ja kauko-jäähdytyksen osalta olisi vähittäismyyjällä. Tämä olisi luontevaa, koska vähittäismyyjäl-lä on jo käytettävissä 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja vertailutietoja loppu-käyttäjistä. Näitä tietoja voidaan hyödyntää

HE 182/2014 vp

30

pykälässä myös yhteenvetotietojen antami-sessa.

Polttoaineiden osalta, mukaan lukien lii-kennepolttoaineena käytettävä maakaasu, tie-tojen toimitusvelvollisuus olisi pykälän 2 momentin mukaisesti kuitenkin polttoainei-den tukkumyyjällä. Polttoaineita myyviä ta-hoja on hyvin paljon, joten hyvin pienille vä-hittäismyyjille selvityksen tekeminen voisi olla myös kohtuuton taakka. Myös viran-omaisnäkökulmasta katsottuna selvitysten pyytäminen polttoaineiden osalta tukkumyy-jiltä on hallinnollisesti helpompaa.

Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, että tiedot on luovutettava Energiaviraston pyy-tämässä muodossa ja maksutta. Tietoja ei kuitenkaan voisi pyytää energian vähittäis-myyjältä tai polttoaineiden tukkumyyjältä kuin enintään kolmen vuoden ajanjaksolta.

Jotta tietojen saanti pystytään turvaamaan, on tarkoituksenmukaista säätää 4 momentis-sa, että energian vähittäismyyjän ja polttoai-neen tukkumyyjän on säilytettävä tietoja vä-hintään neljän vuoden ajan.

Pykälän 5 momentissa valtioneuvostolle annettaisiin toimivalta asetuksella säätää tar-vittaessa energian myyntiä koskevien tietojen sisällöstä. 5 Luku. Sähkön ja lämmön yhteistuotan-

non edistäminen.

27 §. Kustannus-hyötyanalyysi. Pykälässä säädetään tehtäväksi kustannus-hyötyanalyysi suunniteltaessa laitosta, josta voisi syntyä ylijäämälämpöä. Pykälä koskisi kolmea erilaista tapausta. Kussakin tapauk-sessa kyseeseen tulisi uudet laitokset sekä merkittävästi uudistettavat laitokset. En-simmäinen momentti koskee sähkön lauh-detuotantolaitoksia, joiden polttoaineteho on yli 20 MW. Kustannushyötyanalyysi tehdään kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi lai-toksen toteuttamisesta tehokkaana yhteistuo-tantolaitoksena.

Toinen momentti koskee teollisuuslaitok-sia, joista voi syntyä ylijäämälämpöä käyttö-kelpoisella lämpötilatasolla, ja joiden koko-naislämpöteho on yli 20 MW. Kustannushyö-tyanalyysi tehdään tällöin, jotta voidaan ar-vioida kustannukset ja hyödyt laitoksen liit-tämisestä kaukolämpö- tai kaukojäähdytys-

verkkoon, mikäli on olemassa taloudellisesti perusteltua kysyntää.

Kolmas momentti koskee tilannetta, jossa suunnitellaan uutta kaukolämmitys- tai kau-kojäähdytysverkkoa tai olemassa olevaan verkkoon uutta energiantuotantolaitosta, jon-ka polttoaineteho on yli 20 MW, taikka uu-distetaan sellaista laitosta. Tällöin kustannus-hyötyanalyysi tehdään kustannusten ja hyöty-jen arvioimiseksi lähellä sijaitsevien teolli-suuslaitosten käyttökelpoisen ylijäämäläm-mön käyttämisestä. Velvollisuus kustannus-hyötyanalyysin tekemiseen on sillä, joka ra-kentaa verkkoa taikka laitosta. Verkkoa ra-kennettaessa tarvitsee kustannus-hyötyanalyysi tehdä silloin, jos alueella on 2 momentin mukainen laitos, eli teollisuuslai-tos, josta voi syntyä ylijäämälämpöä käyttö-kelpoisella lämpötilatasolla, ja jonka koko-naislämpöteho on yli 20 MW.

Neljännessä momentissa rajataan pois velvoite tehdä kustannus-hyötyanalyysi sil-loin, kun laitokseen asennetaan sellaisia lait-teita, joilla otetaan talteen polttolaitoksen tuottamaa hiilidioksidia sen varastoimiseksi maaperään hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista annetun lain (416/2012) mukaisesti.

28 §. Kustannus-hyötyanalyysista vapau-tuminen. Pykälässä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä laitos on vapautettu kustan-nus-hyötyanalyysin tekemisestä. Käytännössä tämä koskee tilanteita, joissa laitoksen teho on pieni, syntyvän ylijäämälämmön määrä on vähäinen tai laitos ja kaukolämpöverkko sijaitsevat etäällä toisistaan. Pykälän 1 mo-mentin 1 kohdassa vapautetaan laitos, joka on suunniteltu huippukuormitusaikoina käy-tettäväksi tai varasähköä tuottavaksi laitok-seksi, ja sen toiminta-ajaksi on suunniteltu alle 1 500 käyttötuntia vuodessa. Momentin 2 kohdassa vapautetaan ydinvoimalaitokset ja 3 kohdassa laitokset, jotka on sijoitettu lä-helle hiilidioksidin varastointipaikkaa hiili-dioksidin talteenottamisesta ja varastoin-nista annetun lain mukaisesti.

4 kohdassa vapautetaan olemassa olevaan verkkoon suunniteltavat uudet energiantuo-tantolaitokset, joiden teho on vähäinen, eikä verkon läheisyydessä ole tarjolla käyttökel-poista teollisuuden ylijäämälämpöä. Näistä raja-arvoista säädetään valtioneuvoston ase-tuksella.

HE 182/2014 vp

31

5 kohdassa vapautetaan uudet tai uudistet-tavat teollisuuslaitokset, joiden käyttökelpoi-sen ylijäämälämmön määrä on vähäinen eikä laitosten läheisyydessä ole kaukolämpöverk-koa. Näistä raja-arvoista säädetään valtio-neuvoston asetuksella.

6 kohdassa vapautetaan laitokset, jotka si-jaitsevat alueella, jolla on vähäinen kauko-lämmön kysyntä. Alueen määrityksestä sää-detään valtioneuvoston asetuksella.

29 §. Ilmoitus kustannus-hyötyanalyysin te-kemisestä. Pykälässä säädetään kustannus-hyötyanalyysistä tiedottamisesta viranomai-selle. Jokaisesta tehdystä kustannus-hyötyanalyysistä tulee toimittaa ilmoitus Energiavirastolle. Varsinaista kustannus-hyötyanalyysiä ei kuitenkaan tarvitse viran-omaiselle toimittaa. Ilmoituksesta tulee käy-dä ilmi kustannus-hyötyanalyysin tulos ja ai-kooko toiminnanharjoittaja toteuttaa laitok-sen yhteistuotantolaitoksena tai hyödyntää teollisuuden ylijäämälämpöä 27 §:n mukai-sella tavalla. Ilmoitus on toimitettava Ener-giavirastolle ennen rakennus- tai uudistustöi-hin ryhtymistä.

Pykälän 2 momentissa säädetään Energia-virastolle oikeus pyytää lisäselvitystä kustan-nus-hyötyanalyysistä kuukauden kuluessa, mikäli toimitettu ilmoitus ei ole riittävä. Li-säselvitys on toimitettava Energiavirastolle yhden kuukauden kuluessa Energiaviraston pyynnöstä. Rakennus- tai uudistustöihin ei saa ryhtyä tai niitä ei saa jatkaa ennen lisä-selvityksen toimittamista. Kustannus-hyötyanalyysin ja siitä tehtävän ilmoituksen sisällöstä säädetään valtioneuvoston asetuk-sella. 6 Luku. Erinäiset säännökset

30 §. Valvontaviranomainen. Pykälässä säädetään yleisestä valvontaviranomaisesta tämän lain noudattamisessa. Energiavirasto on tämän lain mukainen viranomainen, joka valvoo tämän lain sekä sen nojalla annettu-jen säännösten ja viranomaisten määräysten noudattamista.

31 §. Uhkasakko. Energiatehokkuusdirek-tiivi edellyttää kansallisia viranomaisia val-vomaan seuraamusten uhalla, että energia-katselmukset tehdään ja energian mittaami-sessa ja laskutuksessa noudatetaan energiate-hokkuusdirektiivin nojalla annettuja kansalli-

sia säädöksiä. Pykälässä säädetään tämän johdosta Energiavirastolle mahdollisuus te-hostaa tämän lain ja sen nojalla säädettyjen asetusten ja määräysten nojalla tekemiään päätöksiään uhkasakolla. Uhkasakon asetta-misesta ja sen tuomitsemisesta maksettavasti säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).

32 §. Muutoksenhaku valvontaviranomai-sen päätökseen. Pykälässä säädetään muu-toksenhausta. Viranomaisen päätökseen saa hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttö-laissa (586/1996) säädetään. Siten Energiavi-raston tämän lain, ja tämän lain nojalla sää-dettyjen asetusten ja määräysten, nojalla te-kemään päätökseen saa hakea muutosta valit-tamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallin-tolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuta kuin 17 §:ssä tarkoitettua asiaa koskevaa päätökseen saa hakea muu-tosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Energiakatsel-muksen vastuuhenkilön pätevyyden poistamis-ta koskeva päätös on asianmukaisen oikeustur-van ja mahdollisesti myös elinkeinon harjoit-tamisen kannalta niin merkittävä, että se tulisi jättää valituslupasääntelyn ulkopuolelle.

33 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tule-vaksi voimaan 1.1.2015. Voimaantulopykä-lässä säädetään voimaantulon lisäksi ener-giamarkkinoilla toimivien yritysten energia-tehokkuuspalveluista annettu laki (1211/2009) kumottavaksi.

Suuren yrityksen on tehtävä 6 §:n mukai-nen yrityksen energiakatselmus viimeistään 5 päivänä joulukuuta 2015.

Ennen lain voimaantuloa Motiva Oy:n to-teamat energiakatselmusten vastuuhenkilöi-den pätevyydet ovat voimassa 31.12.2016 asti yrityksen energiakatselmusten toteutta-miseksi.

Mittauksen järjestäjän on tarjottava 24 §:n 2 momentin mukainen palvelu asiakkaalle viivytyksettä ja viimeistään 31.12.2015 men-nessä. 2. Laki sähkömarkkinalain muuttamisesta

3 §. Määritelmät. Pykälään lisättäisiin energiatehokkuusdirektiivin sisältämät yh-teisostoryhmän ja järjestäytyneiden sähkö-markkinoiden määritelmät. Yhteisostoryh-mällä tarkoitettaisiin laissa kysyntäpuolen palveluntarjoajaa, joka yhdistää useita lyhyt-

HE 182/2014 vp

32

kestoisia kuormia myytäväksi tai huutokau-pattavaksi järjestäytyneillä sähkömarkkinoil-la. Järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla puo-lestaan tarkoitettaisiin OTC-markkinoita ja sähköpörssejä, joissa käydään kauppaa säh-köenergialla, kapasiteetilla, tasepalveluilla, lisäpalveluilla tai termiineillä. Kaupankäyn-nin kohteena olevien tuotteiden kaupankäyn-nin aikajakso ei vaikuttaisi siihen, kuuluuko kyseinen markkina järjestäytyneisiin sähkö-markkinoihin.

20 §. Liittämisvelvollisuus. Pykälän 1 mo-menttiin lisätään avoimuuden vaatimus kos-kien verkkoon liittymisen ehtoja ja teknisiä vaatimuksia.

Pykälän 3 momenttiin lisätään säännös, jonka mukaan liittymä olisi kytkettävä säh-köverkkoon viimeistään 24 kuukauden kulu-essa liittymissopimuksen tekemisestä, jos liittymän kytkemisen edellyttämät verkonhal-tijan investoinnit sähköverkkoon on mahdol-lista toteuttaa tässä ajassa verkonhaltijan kannalta kohtuullisesti ja verkon käyttäjien suhteen syrjimättömästi. Säännöksen mukaan liittymän kytkeminen voisi siten kestää 24 kuukauden aikarajaa pitempäänkin, jos ver-konhaltijalla ei olisi kohtuullisia mahdolli-suuksia toteuttaa liittymän kytkemisen edel-lyttämiä verkkoinvestointeja vaaditun aikara-jan puitteissa. Erityisesti suurten voimalaitos-ten edellyttämien verkkoinvestointien toteut-taminen ei käytännössä ole mahdollista 24 kuukauden aikarajan puitteissa. Näissä ja muissa vastaavia perusteita sisältävissä tilan-teissa verkonhaltija voisi poiketa 24 kuukau-den enimmäisajasta. Edellytyksenä on, että verkonhaltija soveltaisi liittymän toimittami-seen liittyviä perusteita verkon käyttäjien suhteen syrjimättömästi. Säännös johtuu energiatehokkuusdirektiivin liitteestä XII, jossa edellytetään mainitun aikarajan asetta-mista tehokkaan yhteistuotannon laitosten liittämiselle sähköverkkoihin.

24 a §. Energiatehokkuus verkkopalvelujen hinnoittelussa. Lakiin otetaan uusi pykälä energiatehokkuuden huomioimisesta verkko-palvelujen hinnoittelussa. Verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla ehtoja, jotka ovat haitallisia sähköntuotannon, -siirron, -jakelun ja -toimituksen kokonaistehokkuudelle ja energiatehokkuudelle. Tämä tarkoittaisi esi-merkiksi sen tarkastelemista, antaako tariffi-rakenne hintasignaaleja, jotka kannustavat pikemminkin lisäämään kuin vähentämään

energiankulutusta tai jotka sisältävät pikem-minkin kiinteitä kuin kulutukseen perustuvia maksuja. Myös kysyntäjousto on tapa hyö-dyntää mahdollisuuksia energiainfrastruktuu-rin energiatehokkaaseen käyttöön. Tariffira-kenteen tulisi siten sisältää myös kysyntä-puolen osallistumiseen perustuvia signaaleja energiansäästöön tai energiainfrastruktuurin optimaaliseen hyödyntämiseen. Sähköntuo-tannon, -siirron, -jakelun ja -toimituksen energiatehokkuudella tarkoitetaan tässä yh-teydessä energiatehokkuusdirektiivin määri-telmän mukaisesti suoritteen, palvelun tai sähköenergian tuotoksen ja energiapanoksen välistä suhdetta. Pykälän säännöstä tulisi tul-kita yhdessä muiden verkkopalvelujen hin-noittelua koskevien säännösten kanssa. Säännös perustuu energiatehokkuusdirektii-vin 15 artiklan 4 kohdan velvoittavaan sään-nökseen.

24 b §. Sähkönkulutuksen jousto ja kysyn-nänohjaustoimenpiteet verkkopalvelujen myyntiehdoissa ja hinnoittelussa. Lakiin eh-dotetaan uutta pykälää, joka sääntelisi säh-könkulutuksen joustoa ja kysynnänohjaus-toimenpiteitä verkkopalvelujen myyntieh-doissa ja hinnoittelussa. Pykälän säännöksiä tulisi tulkita yhdessä muiden verkkopalvelu-jen myyntiehtoja ja hinnoittelua koskevien säännösten kanssa. Säännökset johtuvat energiatehokkuusdirektiivin 15 artiklan 4 ja 8 kohdan sekä liitteen XI sitovista velvoitteista. Sähkönkulutuksen joustolla tarkoitetaan tässä yhteydessä niin sanottua sähkön kysyntäjous-toa. Sähkön kysyntäjoustolla tarkoitetaan ajoittaista sähkönkulutuksen siirtoa toiseen ajankohtaan pois sähkönkysynnän huippu-ajankohdista ja huippuhinnoista. Kulu-tusajankohdan siirron lisäksi myös kulutuk-sen hetkittäinen poisjääminen kokonaan voi-daan katsoa sähkön kysyntäjoustoksi. Sähkön kysyntäjousto tapahtuu sähkönkäyttäjän aloitteesta esimerkiksi sähkön markkinahin-nan antaman ohjaussignaalin perusteella. Tämä erottaa kysyntäjouston kysynnänoh-jaustoimenpiteistä, jotka puolestaan toteute-taan verkonhaltijan aloitteesta esimerkiksi ta-riffien aikajaotuksen kautta erisuuruisina siir-tomaksuina eri vuorokauden aikoina.

Pykälän 1 momentin mukaan verkkopalve-lujen hinnoittelussa ei saa olla ehtoja, jotka voivat estää sähkönkulutuksen jouston tar-joamisen tasesähkömarkkinoille ja lisäpalve-lujen ostajille tai, jotka estävät vähittäismyy-

HE 182/2014 vp

33

jiä asettamasta järjestäytyneillä sähkömark-kinoilla saataville järjestelmäpalveluja ky-synnän ohjaustoimenpiteitä tai kysynnänhal-lintaa varten. Verkkopalvelujen hinnoittelus-sa on myös otettava huomioon kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat sähkönkulutuksen joustosta ja verkonhaltijan toteuttamista ky-synnänohjaustoimenpiteistä. Energiatehok-kuusdirektiivin liitteen XI 1 kohdan mukaan verkkotariffien on oltava kustannusvastaavia niiden kustannussäästöjen suhteen, joita ver-koissa on saavutettu esimerkiksi kysyn-nänohjaustoimenpiteillä kuten alentamalla toimituskustannuksia ja verkkoinvestointien kustannuksia sekä optimoimalla verkon toi-minta. Säännöksessä tarkoitettuja hyötyjä ovat esimerkiksi verkonhaltijan toiminnan tai investointien kustannusten aleneminen, ver-kostohäviöiden väheneminen sekä verkon-haltijan maksettaviksi kuuluvien ylemmän verkkotason maksujen pieneneminen. Sään-nöksellä täsmennetään verkkopalvelujen hin-noittelun kustannusvastaavuuden toteutumis-ta eri asiakasryhmien välillä sekä verkonhal-tijan eri tariffien välillä.

Pykälän 2 momentin mukaan verkonhalti-jan verkkopalvelujen myyntiehtojen on luo-tava edellytykset sähkönkulutuksen jouston osallistumiseen tasesähkö- ja varavoima-markkinoille sekä lisäpalvelujen tarjoami-seen, jos osallistumisen järjestäminen on verkonhaltijan tehtävänä. Tällainen tehtävä on annettu tällä hetkellä esimerkiksi järjes-telmävastaavalle kantaverkonhaltijalle säh-kömarkkinalain 45 §:ään perustuen. Myyn-tiehdoissa on kuitenkin otettava tältäkin osin huomioon sähköjärjestelmän toimintavar-muus ja tehokkuus. Verkonhaltija voisi siten asettaa asianmukaisia teknisiä vaatimuksia ja verkon käyttäjien kysyntäjoustovalmiuksiin perustuvia ehtoja. Myyntiehdoissa ei kuiten-kaan saisi olla ehtoja, jotka perusteetta estä-vät yhteisostoryhmien tarjoaman sähkönku-lutuksen jouston osallistumisen tasesähkö- ja varavoimamarkkinoille sekä lisäpalvelujen tarjoamiseen.

53 a §. Tehokkaan yhteistuotannon ja pie-nimuotoisen sähköntuotannon liittäminen ja-keluverkkoon. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jolla helpotettaisiin hajautetun tehokkaan yh-teistuotannon ja pienimuotoisen sähköntuo-tannon verkkoon liittämistä. Säännöksen mukaan jakeluverkonhaltijalla on oltava ylei-set ja helposti sovellettavissa olevat menette-

lytavat tehokkaan yhteistuotannon ja pieni-muotoisen sähköntuotannon jakeluverkkoon liittämistä varten. Säännös perustuu hajaute-tun tehokkaan yhteistuotannon osalta ener-giatehokkuusdirektiivin liitteen XII velvoit-tavaan säännökseen. Valtioneuvoston selon-teossa kansalliseksi energia- ja ilmastostrate-giaksi (VNS 2/2013 vp) on asetettu toimenpi-teeksi luoda yksinkertaiset liittymistä koske-vat menettelyt sekä yhtenäiset ohjeistukset pientuottajan sähköntuotannolle.

Hajautetulla sähköntuotannolla tarkoitetaan sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY ku-moamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 31 kohdan mukaan jakeluverkkoon kytketty-jä voimaloita. Tehokkaalla yhteistuotannolla tarkoitetaan tässä yhteydessä energiatehok-kuuslaissa määriteltyä tehokasta yhteistuo-tantoa. Pienimuotoisella sähköntuotannolla puolestaan tarkoitetaan tässä yhteydessä säh-kömarkkinalain 3 §:n 14 kohdassa määritel-tyä pienimuotoista sähköntuotantoa eli voi-malaitosta tai usean voimalaitoksen muodos-tamaa kokonaisuutta, jonka teho on enintään kaksi megavolttiampeeria. Jakeluverkolla puolestaan tarkoitetaan sähkömarkkinalain 3 §:n 2 kohdassa määriteltyä jakeluverkkoa eli sähköverkkoa, jonka nimellisjännite on pie-nempi kuin 110 kilovolttia.

57 §. Jakeluverkonhaltijan laskutus. Esi-tyksessä ehdotetaan jakeluverkonhaltijan las-kutuksen tapahtuvan tosiasiallisen kulutuk-sen perusteella vähintään neljä kertaa vuo-dessa. Laskutus perustuu pääsääntöisesti tun-timittauslaitteiston luentaan, mutta niiden kohteiden osalta, joissa tällaista laitteistoa ei ole käytössä, voisi laskutus perustua myös loppukäyttäjän tekemään mittauslaitteiston luentaan. Laskutus saisi perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän suorit-tamaan mittarin luentaan ja tämä ei ole il-moittanut mittarilukemaa tietyltä laskutus-kaudelta. Todettuun energiankulutukseen pe-rustuvasta laskutuksesta voitaisiin poiketa myös, jos käyttöpaikkaan ei ole asennettu mittauslaitteistoa. Säännöksellä on tarkoitus saattaa voimaan energiatehokkuusdirektiivin vaatimus. Laskutuskäytännön ei odoteta muuttuvan, sillä pääsääntöisesti sähköä las-kutetaan Suomessa jo vähintään neljä kertaa vuodessa mittauksen perusteella.

HE 182/2014 vp

34

Pykälän 3 momentti on pääosin samansi-sältöinen kuin pykälän entinen 1 momentti. Momenttiin on lisätty velvoite toimittaa hin-tatiedot ja -arviot oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Lisäksi on lisät-ty velvoite ilmoittaa laskun mukana todelli-nen kulutus ja hintatiedot sekä antaa vertai-lumahdollisuus edellisen vuoden saman kau-den kulutukseen ja kustannuksiin. Nämä tie-dot voi antaa esimerkiksi internetin tai mitta-riliittymän välillä. Varsinaisessa laskussa ei siis tarvitse vertailutietoja antaa. Momentin lisäykset johtuvat energiatehokkuusdirektii-vin säännöksistä.

Pykälän 4 momentissa on uusi säännös, jol-la velvoitetaan antamaan pykälässä tarkoite-tut laskut ja hinta- ja kulutustiedot loppukäyt-täjälle asianmukaisesti ja maksutta. Lisäksi säädetään velvoite laskujen ja kulutustietojen toimittamiseen loppukäyttäjän pyynnöstä sähköisesti. Sähköiseksi katsotaan esimerkik-si lasku sähköpostilla tai pankin e-lasku.

57 a §. Jakeluverkonhaltijan laskujen mak-sutavat. Esityksellä ehdotetaan otettavaksi uusi pykälä laskujen maksutavoista, johon on siirretty 57 §:n entinen 2 momentti. Säännös on muutoin muuttumaton.

69 §. Vähittäismyyjän laskutus. Esityksessä ehdotetaan, että loppukäyttäjälle toimitettu sähkö olisi laskutettava tosiasiallisen kulu-tuksen perusteella vähintään neljä kertaa vuodessa. Laskutus perustuu pääsääntöisesti tuntimittauslaitteiston luentaan, mutta niiden kohteiden osalta, joissa tällaista laitteistoa ei ole käytössä, voisi laskutus perustua myös loppukäyttäjän tekemään mittauslaitteiston luentaan. Laskutus saisi perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän suorit-tamaan mittarin luentaan ja tämä ei ole il-moittanut mittarilukemaa tietyltä laskutus-kaudelta. Todettuun energiankulutukseen pe-rustuvasta laskutuksesta voitaisiin poiketa myös, jos käyttöpaikkaan ei ole asennettu mittauslaitteistoa. Säännöksellä on tarkoitus saattaa voimaan energiatehokkuusdirektiivin vaatimus. Laskutuskäytännön ei odoteta muuttuvan, sillä pääsääntöisesti sähköä las-kutetaan Suomessa jo vähintään neljä kertaa vuodessa mittauksen perusteella.

Pykälän 3 momentti on pääsääntöisesti sa-ma kuin pykälän entinen 1 momentti. Mo-menttiin on lisätty velvoite toimittaa hinta-tiedot ja -arviot oikea-aikaisesti ja helposti

ymmärrettävässä muodossa. Lisäksi on lisät-ty velvoite ilmoittaa laskun mukana todelli-nen kulutus ja hintatiedot sekä antaa vertai-lumahdollisuus edellisen vuoden saman kau-den kulutukseen ja kustannuksiin. Nämä tie-dot voi antaa esimerkiksi internetin tai mitta-riliittymän välillä. Varsinaisessa laskussa ei siis tarvitse vertailutietoja antaa. Momentin lisäykset johtuvat energiatehokkuusdirektii-vin säännöksistä.

Pykälän entinen 2 momentti on siirretty 4 momentiksi ja säilytetty muuttumattomana.

Pykälän 5 momentissa on uusi säännös, jol-la velvoitetaan antamaan pykälässä tarkoite-tut laskut ja hinta- ja kulutustiedot loppukäyt-täjälle asianmukaisesti ja maksutta. Lisäksi säädetään velvoite laskujen ja kulutustietojen toimittamiseen loppukäyttäjän pyynnöstä sähköisesti. Sähköiseksi katsotaan esimerkik-si lasku sähköpostilla tai pankin e-lasku.

69 a §. Vähittäismyyjän laskujen maksuta-vat. Esityksellä ehdotetaan otettavaksi uusi pykälä laskujen maksutavoista, johon on siir-retty 69 §:n entinen 3 momentti. Säännös on muutoin muuttumaton. 3. Laki maakaasumarkkinalain muuttamises-

ta

2 Luku. Verkonhaltijan sekä varastointilait-teiston ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan ylei-set velvollisuudet ja palvelujen hinnoittelu

9 a §. Lukuun on otettu kaksi uutta pykälää liittyen jakeluverkonhaltijan laskutukseen. Pykälät vastaavat pitkälti sähkömarkkinala-kiin otettuja laskutuspykäliä. Esityksessä eh-dotetaan jakeluverkonhaltijan laskutuksen tapahtuvan tosiasiallisen kulutuksen perus-teella vähintään neljä kertaa vuodessa. Mikäli mittauslaitteisto ei ole kaukoluentajärjestel-män piirissä, voisi laskutus perustua loppu-käyttäjän tekemään mittauslaitteiston luen-taan. Laskutus saisi perustua arvioituun kulu-tukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän suoritta-maan mittarin luentaan ja tämä ei ole ilmoit-tanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudel-ta. Todettuun kulutukseen perustuvasta las-kutuksesta voitaisiin poiketa myös, jos todet-

HE 182/2014 vp

35

tuun maakaasunkulutukseen perustuvan mit-tauksen ja laskutuksen järjestäminen ei ole mahdollista tai se olisi kustannuksiltaan koh-tuutonta. Laskutuskäytännön ei odoteta muuttuvan, sillä pääsääntöisesti sähköä las-kutetaan Suomessa jo vähintään neljä kertaa vuodessa mittauksen perusteella. Ehdotetta-valla lailla ei siis ole tarkoitus muuttaa Suo-messa jo voimassa olevaa käytäntöä. Sillä pyritään kirjaamaan voimassa oleva käytäntö lakiin selvemmin ja samalla noudattamaan direktiivin vaatimusta.

Pykälän 3 momentti on muutettu vastaa-maan sähkömarkkinalain vastaavaa säännös-tä. Jakeluverkonhaltijan olisi esitettävä las-kussa loppukäyttäjälle maakaasunjakeluhin-nan muodostumista koskevan erittely. Eritte-lyssä jakeluverkonhaltijan olisi osoitettava asiakkaalle, mistä osista tämän maksettavaksi asetettu lasku muodostuu. Maakaasumarkki-naviranomaisella olisi toimivalta antaa tar-kempia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää sekä niiden ilmoittamistavas-ta. Velvoite kohdistuisi kaikkiin jakeluver-konhaltijan asiakkaisiin. Kuluttajille suunnat-tuihin laskuihin olisi edellä mainittujen tieto-jen lisäksi sisällytettävä tiedot asiakasvalitus-ten tekemistä varten sekä tietoja käytettävissä olevista riitojenratkaisumenettelyistä. Las-kussa tulisi muun muassa antaa ohjeita siitä, mihin laskutusta koskeva reklamaatio ensisi-jaisesti tehdään. Tavoitteena on lisätä kulut-tajien tietoisuutta käytettävissä olevista riito-jenratkaisukeinoista ja -menetelmistä. Lisäksi momentissa olisi velvoite toimittaa hintatie-dot ja -arviot oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muodossa ja velvoite il-moittaa laskun mukana todellinen kulutus ja hintatiedot sekä antaa vertailumahdollisuus edellisen vuoden saman kauden kulutukseen ja kustannuksiin. Nämä tiedot voi antaa esi-merkiksi internetin tai mittariliittymän välil-lä. Varsinaisessa laskussa ei siis tarvitse ver-tailutietoja antaa.

Pykälän 4 momentissa on energiatehok-kuusdirektiivistä johtuva säännös, jolla vel-voitetaan antamaan pykälässä tarkoitetut las-kut ja hinta- ja kulutustiedot loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta. Lisäksi säädet-täisiin velvoite laskujen ja kulutustietojen toimittamiseen loppukäyttäjän pyynnöstä sähköisesti. Sähköiseksi katsotaan esimerkik-si lasku sähköpostilla tai pankin e-lasku.

9 b §. Pykälään on otettu sähkömarkkina-laissa olevaa säännöstä vastaava säännös ku-luttajille tarjottavista maksutapavaihtoehdois-ta. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saisi olla pe-rusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapapalveluista voitaisiin periä asiakkailta maksuja. Tällöin maksutapojen ehdoissa voitaisiin myös huomioida eri mak-sutapojen tarjoamisesta aiheutuvien kustan-nusten kohtuulliset erot. Kohtuuttomana maksujen kustannusten erona pidettäisiin myös sellaista tilannetta, jossa asiakkailta pe-rityt maksut muodostaisivat suuruutensa vuoksi tosiasiallisen esteen maksutavan käyt-tämiselle. Syrjivää olisi esimerkiksi maksun asettaminen vain osalle maksutavoista.

Ehdotettu säännös ei vaikuttaisi siihen, minkälaista jakelu- ja mittauspalvelutuotetta asiakas käyttäisi. Myös tasaeriin perustuvan maksutavan valinnut asiakas voisi kuulua eri-laisten palvelujen piiriin.

Jakeluverkonhaltija voisi tarjota maksuta-pavaihtoehtona kuluttajalle myös ennakko-laskutusperusteista maksuvaihtoehtoa. En-nakkolaskutus ei kuitenkaan saisi olla ainoa kuluttaja-asiakkaalle tarjottava maksuvaih-toehto. Ennakkoon laskutettavien erien tulisi myös heijastaa riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista maakaasunkulutusta. 3 Luku. Järjestelmävelvoitteet ja maakaasu-

kauppojen selvitys

2 §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi 2 momentti. Vanha 2 ja 3 momentti siirtyvät eteenpäin. Säännöksellä saatetaan osaltaan voimaan energiatehokkuusdirektiivin vastaa-va säännös maakaasun osalta. Säännöksessä velvoitettaisiin tarjoamaan loppukäyttäjälle kilpailukykyisesti hinnoiteltua mittaria, joka mittaa tarkasti maakaasun kulutuksen ja an-taa tietoa kulutuksen ajoittumisesta. Velvoite koskee tilanteita, kun olemassa oleva mittari korvataan, tai kun rakennetaan uusi raken-nus, taikka kun rakennukseen tehdään laa-jamittaisia korjauksia, jotka vaikuttavat ra-kennuksen energiatehokkuuteen. Korvattaes-sa olemassa olevaa mittaria, ei tämän pykä-län mukaista mittaria kuitenkaan tarvitse tar-jota, jos sen asentaminen olisi teknisesti mahdotonta tai se ei olisi kustannustehokasta ottaen huomioon pitkän aikavälin säästö-mahdollisuudet. Laajamittaisilla korjauksilla

HE 182/2014 vp

36

viitataan maankäyttö- ja rakennuslain 125 ja 126 §:n rakennus- ja toimenpidelupiin, kuten vastaavassa säännöksessä ehdotetussa ener-giatehokkuuslaissa. 4 Luku. Maakaasun toimittaminen ja maa-

kaasun käyttäjän asema

3 §. Esityksessä ehdotetaan, että loppukäyt-täjälle toimitettu maakaasu olisi laskutettava tosiasiallisen kulutuksen perusteella vähin-tään neljä kertaa vuodessa. Laskutus perustuu pääsääntöisesti etäluettavan mittauslaitteiston luentaan, mutta niiden kohteiden osalta, jois-sa tällaista laitteistoa ei ole käytössä, voisi laskutus perustua myös loppukäyttäjän suo-rittamaan mittauslaitteiston luentaan. Lasku-tus saisi perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus pe-rustuu loppukäyttäjän suorittamaan mittarin luentaan ja tämä ei ole ilmoittanut mittarilu-kemaa tietyltä laskutuskaudelta. Todettuun energiankulutukseen perustuvasta laskutuk-sesta voitaisiin poiketa myös, jos todettuun maakaasunkulutukseen perustuvan mittauk-sen ja laskutuksen järjestäminen ei ole mah-dollista tai se on kustannuksiltaan kohtuuton-ta. Säännöksellä on tarkoitus saattaa voimaan energiatehokkuusdirektiivin vaatimus. Pykä-län 3 momentti on pääsääntöisesti sama kuin pykälän entinen 1 momentti. Momenttiin on lisätty velvoite toimittaa hintatiedot ja -arviot oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Lisäksi on lisätty velvoite ilmoit-taa laskun mukana todellinen kulutus ja hin-tatiedot sekä antaa vertailumahdollisuus edel-lisen vuoden saman kauden kulutukseen ja kustannuksiin. Nämä tiedot voi antaa esimer-kiksi internetin tai mittariliittymän välillä. Varsinaisessa laskussa ei siis tarvitse vertai-lutietoja antaa. Momentin lisäykset johtuvat energiatehokkuusdirektiivin säännöksistä.

Pykälän entinen 2 momentti on siirretty 4 momentiksi ja säilytetty muuttumattomana.

Pykälän 5 momentissa on uusi säännös, jol-la velvoitetaan antamaan pykälässä tarkoite-tut laskut ja hinta- ja kulutustiedot loppukäyt-täjälle asianmukaisesti ja maksutta. Lisäksi säädetään velvoite laskujen ja kulutustietojen toimittamiseen loppukäyttäjän pyynnöstä sähköisesti. Sähköiseksi katsotaan esimerkik-si lasku sähköpostilla tai pankin e-lasku.

3 a §. Esityksellä ehdotetaan otettavaksi uusi pykälä laskujen maksutavoista, johon on

siirretty entisen 3 §:n 3 momentti. Säännös on muutoin muuttumaton. 4. Laki sähkö- ja maakaasumarkkinoiden

valvonnasta annetun lain 6 ja 10 §:n muuttamisesta

6 §. Energiaviraston tehtävät kansallisena sääntelyviranomaisena. Pykälän 1 moment-tiin lisätään uusi 21 kohta sekä muutetaan pykälässä esiintyvä viraston nimi Energiavi-rastoksi. Kohdassa Energiaviraston tehtäviin lisätään edistää kysyntään liittyvien resurssi-en osallistumista tarjonnan ohella sähkön ja maakaasun tukku- ja vähittäismarkkinoille. Säännös johtuu energiatehokkuusdirektiivin 15 artiklan 8 kohdasta, jossa on nimenomai-nen velvoite jäsenvaltioiden energia-alan sääntelyviranomaisille. Suomen lainsäädän-nössä ei aiemmin ole ollut viranomaisella velvoitetta rohkaista kysyntäpuolen resursse-ja.

10 §. Energiaviraston vahvistamat ehdot ja menetelmät. Pykälään lisätään energiatehok-kuusdirektiivin edellyttämiä säännöksiä sekä muutetaan pykälässä esiintyvä viraston nimi Energiavirastoksi.

Pykälän 2 momentin 4 kohtaan lisätään energiatehokkuusdirektiivin 15 artiklan 1 kohdan velvoittavan säännöksen perusteella Energiavirastolle mahdollisuus sisällyttää verkkohinnoittelussa noudatettaviin mene-telmiin verkon käyttäjien energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä edistävien järjestel-mäpalvelujen saataville asettamiseen kannus-tavia tavoitteita sekä toimivalta määritellä ta-voitteiden määrittämistapa ja menetelmät, joilla tavoitteita sovelletaan hinnoittelussa. Esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa sään-nöstä tai sen soveltamiskäytäntöä muulla ta-voin.

Pykälään esitetään lisäksi uutta 3 moment-tia, jonka mukaan sähköverkonhaltijaan koh-distuva vahvistuspäätös ei saa estää verkon-haltijaa asettamasta järjestäytyneillä sähkö-markkinoilla saataville järjestelmäpalveluja kysynnänohjaustoimenpiteitä, kysynnänhal-lintaa tai hajautettua tuotantoa varten. Sään-nöstä tulisi tulkita yhdessä vahvistuspäätök-sen aineellisoikeudellisen perustan muodos-tavien säännösten kanssa. Järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla tarkoitettaisiin tässä yh-teydessä sähkömarkkinalain 3 §:ssä määritel-tyjä järjestäytyneitä sähkömarkkinoita. Sään-

HE 182/2014 vp

37

nöksessä tarkoitettujen järjestelmäpalvelujen tavoitteena on erityisesti a) toiminta, jossa loppukäyttäjät siirtävät kuormitusta kulutus-huipuista muihin aikoihin ottaen huomioon uusiutuvista lähteistä, yhteistuotannosta ja hajautetusta tuotannosta peräisin olevan energian saatavuuden, b) energiansäästöt, joi-ta saavutetaan energian yhteisostoryhmien toteuttamalla hajautettujen kuluttajien ky-synnän ohjauksella, c) energiapalvelujen tar-joajien, myös energiapalveluyritysten, toteut-tamista energiatehokkuustoimenpiteistä joh-tuva kysynnän aleneminen, d) tuotantolähtei-den liittäminen ja verkkoon syöttäminen al-haisemmilla jännitetasoilla, e) lähempänä ku-lutusta sijaitsevien tuotantolähteiden liittämi-nen sekä f) energian varastointi. Säännös pe-rustuu energiatehokkuusdirektiivin liitteen XI 2 kohdan velvoittavaan säännökseen.

Uuden 3 momentin säätämisen seurauksena nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi. Esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa sään-nöstä tai sen soveltamiskäytäntöä. 2 Tarkemmat säännökset ja mää-

räykset

Ehdotettavaan energiatehokkuuslakiin si-sältyisi valtuussäännöksiä uusiksi valtioneu-voston asetuksiksi, työ- ja elinkeinoministe-riön asetuksiksi sekä Energiaviraston ja maa-kaasumarkkinaviranomaisen määräyksiksi. 2.1 Valtioneuvoston asetukset

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin an-taa tarkempia säännöksiä ensinnäkin ener-giakatselmuksiin liittyen. Energiatehokkuus-lain 8 §:n mukaan valtioneuvoston voisi sää-tää kohdekatselmusten määrästä ja energia-katselmusten vähimmäisvaatimuksista. Lain 9 §:ään tulisi valtuussäännös, jonka nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää kohdekatselmusten vähimmäisvaatimuksista. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin 13 §:n mukaan säätää myös energiakatselmuksen vastuuhenkilön pätevyyteen liittyvistä sovel-tuvista tutkinnoista, korvaavaksi hyväksyttä-västä työkokemuksesta, vastuuhenkilökoulu-tuksesta ja vastuuhenkilökokeiden sisällöstä. Samoin 15 §:n mukaan valtioneuvosto voisi antaa tarkempia säännöksiä energiakatsel-muksen vastuuhenkilön ammattitaidon yllä-pitämisestä energiakatselmusten tekemisellä,

koulutuksella tai muulla näihin rinnastetta-valla tavalla.

Mittaamiseen ja laskutukseen liittyen val-tioneuvoston asetuksella voitaisiin 25 §:n mukaisesti säätää energian käyttöä koskevan raportin sisällöstä sekä 26 §:n nojalla Ener-giavirastolle toimitettavien tietojen sisällöstä ja niiden toimittamisesta.

Sähkön ja lämmön yhteistuotantoa koske-vassa luvussa olisi valtuussäännös valtioneu-vostolle kahdessa pykälässä. Lain 28 §:ssä säädettäisiin valtuus säätää 1 momentin 4—6 kohdassa tarkoitetuista kustannushyötyana-lyysin vapautusperusteista eli laitosten kyn-nysarvoista ja alueista, joilla on vähäinen kaukolämmön kysyntä. Edelleen 29 mukaan §:n valtioneuvosto voisi säätää tarkemmin kustannus-hyötyanalyysin ja siitä tehtävän ilmoituksen sisällöstä. 2.2 Työ- ja elinkeinoministeriön asetuk-

set

Energiatehokkuuslain mukaan työ- ja elin-kainoministeriön asetuksia voitaisiin antaa koskien energiakatselmuksia. Lain 10 §:n mukaan ministeriö voisi antaa tarkempia säännöksiä yrityksen energiakatselmusrapor-tin sisällöstä ja lain 11 §:n mukaan kohdekat-selmusraportista ja rekisteriin toimitettavista tiedoista. Edelleen 12 §:n mukaan ministeriö voisi säätää tarkastettavien yritysten energia-katselmusten määrästä sekä tarkastamisen suorittamistavasta. 2.3 Energiaviraston määräykset

Ehdotettavassa energiatehokkuuslaissa olisi valtuussäännös Energiaviraston määräyksik-si. Lain 23 §:n mukaan Energiavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää. Kyse on teknisistä ja merkitykseltään vähäisistä asi-oista, joihin ei liity merkittävää harkintaval-lan käyttöä. Säännös on soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä asioista säätämistä lailla tai asetuksella. Energiamarkkinavirastolla on vastaavanlainen valtuus antaa määräyksiä laskuun liittyvistä asioista myös sähkömark-kinalaissa. Näin ollen sääntely olisi yhtenäi-nen.

HE 182/2014 vp

38

Vastaavanlainen uusi valtuussäännös sisäl-tyisi myös maakaasumarkkinalain muuttami-sesta annettavan lain 2 luvun 9 a §:ään. Säännöksen mukaan maakaasumarkkinavi-ranomainen voisi antaa tarkempia määräyk-siä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää. Maakaasuviranomaisena toimii Ener-giavirasto. Sääntely vastaa sisällöltään ener-giatehokkuuslakiin ehdotettavaa valtuus-säännöstä Energiaviraston määräyksiksi. Edellä esitettyjen seikkojen johdosta valtuus-säännöstä voidaan pitää perusteltuna. 3 Voimaantulo

Energiatehokkuusdirektiivin säännökset oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 5 päivänä kesäkuuta 2014. Aika-taulullisista syistä lait ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Sähkömarkkinalain muuttamista koskevan lain 57, 57 a, 69 ja 69 a § ehdotetaan kuiten-kin tulevaksi voimaan vasta 1 päivänä tam-mikuuta 2016. Samoin maakaasumarkkina-lain muuttamisesta annetun lain 2 luvun 9 a ja 9 b § sekä 4 luvun 3 ja 3 a § ehdotetaan tu-levaksi voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2016.

Energiatehokkuuslain voimaantulosään-nöksessä eli 33 §:ssä säädettäisiin lisäksi, että suuren yrityksen on tehtävä lain 6 §:n mu-kainen pakollinen yrityksen energiakatsel-mus viimeistään 5 päivänä joulukuuta 2015.

Voimaantulosäännöksessä säädettäisiin myös Motiva Oy:n ennen tämän lain voi-maantuloa myöntämien energiakatselmusten vastuuhenkilöiden pätevyyksien täyttävän 13 §:ssä säädetyt pätevyysvaatimukset vuo-den 2016 loppuun.

Energiatehokkuuslaissa olisi myös siirty-mäsäännös, jonka mukaan mittauksen järjes-täjän on tarjottava 24 §:n 2 momentin mu-kainen palvelu asiakkaalle vuoden 2015 lop-puun mennessä.

Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvon-nasta annetun lain muuttamista koskevan lain voimaantulosäännöksessä säädettäisiin erik-seen 10 §:n 1 momentin 1 kohdan vahvistus-päätöksistä. Sen mukaan säännöksiä ei ole

tarkoitus soveltaa ennen lain voimaantuloa annettuihin 10 §:n mukaisiin vahvistuspää-töksiin. Toistaiseksi voimassa olevat vahvis-tuspäätökset tulisi kuitenkin saattaa energia-tehokkuuslainsäädännön vaatimusten mukai-siksi lain 13 §:n mukaisesti. 4 Suhde perustuslaki in ja säätä-

misjärjestys

Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, amma-tilla tai elinkeinolla. Nyt ehdotettava laki ei sisällä rajoituksia elinkeinonharjoittamisen vapauteen, vaikka lailla annetaankin lisää tehtäviä energia-alalla toimiville yhtiöille.

Lakiehdotuksessa ei puututa omaisuuden suojan piirissä oleviin asioihin. Muutoksen-hakua ja täytäntöönpanoa koskevat säännök-set eivät ole ristiriidassa perustuslain sään-nösten kanssa, koska Energiaviraston teke-miin hallintopäätöksiin haetaan muutosta hal-lintolainkäyttölain mukaisesti.

Lakiehdotus sisältää säännöksiä valtioneu-voston ja työ- ja elinkeinoministeriön asetuk-senantovallasta sekä Energiaviraston mää-räyksenantovallasta. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksi-lön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteis-ta. Ehdotetut valtuutussäännökset on rajoitet-tu koskemaan teknisluonteisia yksityiskohtia, eikä niihin sisällytettäisi henkilötietoja.

Lakiehdotuksen norminantovaltuudet eivät näin ollen ole ristiriidassa perustuslain 80 §:n kanssa, eivätkä myöskään perustuslain 10 §:n yksityisyyden suojaa koskevien säännösten kanssa.

Energiamarkkinoilla toimiville yrityksille säädettyjä velvoitteita antaa loppukäyttäjälle energiansäästöä tukevia palveluja ei ole kat-sottu perustuslain 124 §:ssä tarkoitetuksi muulle kuin viranomaiselle annetuksi julki-seksi hallintotehtäväksi.

Edellä mainituilla perusteilla hallitus kat-soo, että ehdotettu laki voidaan säätää taval-lisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus-kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo-tus:

HE 182/2014 vp

39

Lakiehdotukset

1

Energiatehokkuuslaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 Luku

Yleiset säännökset

1 §

Lain tarkoitus

Tässä laissa säädetään energiatehokkuuden edistämisestä, energiatehokkuuden paranta-miseksi tehtävistä energiakatselmuksista, sähkön ja lämmön tehokkaan yhteistuotan-non ja ylijäämälämmön hyödyntämisen edis-tämiseksi tehtävistä kustannus-hyötyanalyyseistä sekä energiamarkkinoilla toimivien yritysten velvollisuudesta pyrkiä edistämään energian tehokasta ja säästäväistä käyttöä asiakkaittensa toiminnassa.

2 §

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan: 1) yrityksiin, jotka myyvät tai jakelevat

sähköä, kaukolämpöä, kaukojäähdytystä tai polttoainetta;

2) suuriin yrityksiin, niissä tehtäviin yri-tyksen energiakatselmuksiin sekä yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilöihin;

3) kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoi-hin, sähkön lauhdetuotantolaitoksiin ja sellaisiin teollisuuslaitoksiin, joissa voi syn-tyä käyttökelpoista ylijäämälämpöä.

3 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan: 1) energialla polttoaineita, lämpöä, uusiu-

tuvaa energiaa, sähköä tai mitä tahansa muu-ta energian muotoa;

2) energiatehokkuudella suoritteen, palve-lun, tavaran tai energian tuotoksen ja ener-giapanoksen välistä suhdetta;

3) energiatehokkuuden parantamisella tek-nisistä, ihmisten käyttäytymiseen liittyvistä tai taloudellisista muutoksista johtuvaa ener-giatehokkuuden lisääntymistä;

4) suurella yrityksellä taloudellista toimin-taa harjoittavaa luonnollista henkilöä tai oi-keushenkilöä, jonka palveluksessa on vähin-tään 250 työntekijää tai jonka vuosiliikevaih-to on yli 50 miljoonaa euroa ja taseen loppu-summa on yli 43 miljoonaa euroa;

5) eurooppalaisella standardilla Euroopan standardointikomitean, Euroopan sähkötek-niikan standardointikomitean tai Euroopan telealan standardointilaitoksen hyväksymää, julkisesti käyttöön saatettua standardia;

6) kansainvälisellä standardilla kansainvä-lisen standardisoimisjärjestön hyväksymää, julkisesti käyttöön saatettua standardia;

7) energian vähittäismyyjällä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka myy am-mattimaisesti energiaa loppukäyttäjille;

8) loppukäyttäjällä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa energiaa omaan loppukäyttöönsä;

HE 182/2014 vp

40

9) polttoaineen tukkumyyjällä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka myy polt-toainetta energian vähittäismyyjille;

10) polttoaineella verkkomaakaasua ja lii-kennepolttoaineena käytettävää maakaasua, nestekaasua, kivi- ja ruskohiiltä, raskasta ja kevyttä polttoöljyä, turvetta, biopolttoainetta sekä liikennepolttoainetta lukuun ottamatta ilmailussa ja meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita;

11) verkkomaakaasulla maakaasuputkistoa pitkin loppukulutuspaikkaan toimitettavaa maakaasua;

12) energiapalvelujen tarjoajalla luonnol-lista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimit-taa energiapalveluja tai suorittaa muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä loppukäyttäjän laitoksessa tai tiloissa;

13) yhteistuotannolla lämpöenergian ja sähkö- tai mekaanisen energian samanai-kaista tuottamista samassa prosessissa;

14) tehokkaalla yhteistuotannolla energia-tehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta an-netun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU, jäljempänä energia-tehokkuusdirektiivi, liitteessä II asetetut pe-rusteet täyttävää yhteistuotantoa;

15) merkittävällä uudistamisella uudistus-töitä, joiden kustannukset ylittävät 50 pro-senttia uuden vastaavan yksikön investointi-kustannuksista.

2 Luku

Energiakatselmukset

4 §

Yrityksen energiakatselmus

Yrityksen energiakatselmus on järjestel-mällinen menettely, jolla saadaan riittävästi tietoa koko konsernin tai yrityksen energi-ankulutusprofiilista, tunnistetaan mahdolli-suudet kustannustehokkaaseen energiansääs-töön, määritetään säästön suuruus ja rapor-toidaan katselmuksen tuloksista. Yrityksen energiakatselmuksessa otetaan huomioon kaikki yrityksen energiankäyttökohteet, joita ovat rakennukset, teollinen ja kaupallinen toiminta sekä liikenne.

Yrityksen energiakatselmukseen on sisälly-tettävä erillisiä kohdekohtaisia katselmuksia riittävästä määrästä yrityksen toimintoja, jot-ta voidaan muodostaa luotettava kuva yri-tyksen kokonaisenergiatehokkuudesta ja to-deta luotettavalla tavalla sen merkittävimmät parantamismahdollisuudet.

5 §

Kohdekatselmus

Kohdekatselmus on järjestelmällinen me-nettely, jolla saadaan yksityiskohtaista tietoa energiankäyttökohteen energiankulutuksen rakenteesta ja jonka avulla voidaan esittää ehdotukset kustannustehokkaasti toteutetta-vista energiatehokkuustoimista. Kohdekat-selmus tehdään rakennukseen, rakennusryh-mään, teollisuuslaitokseen tai sen osaan, kul-jetusketjuun taikka muuhun yksittäiseen energiankäyttökohteeseen.

6 §

Pakollinen yrityksen energiakatselmus

Yrityksen energiakatselmus on pakollinen suurille yrityksille.

Pakollinen yrityksen energiakatselmus on tehtävä vähintään neljän vuoden välein. Pa-kolliseen yrityksen energiakatselmukseen sisäl-lytettävä kohdekatselmus ei saa olla neljää vuot-ta vanhempi.

7 §

Pakollisesta energiakatselmuksesta vapau-tuminen

Jos yrityksessä on käytössä eurooppalais-ten tai kansainvälisten standardien mukaises-ti riippumattoman elimen toimesta sertifioitu energianhallintajärjestelmä tai ympäristön-hallintajärjestelmä, johon sisältyy tässä laissa ja sen nojalla säädettyjen vähimmäisvaati-musten mukaisesti tehty energiakatselmus, yritys vapautuu tekemästä 6 §:ssä tarkoitet-tua pakollista energiakatselmusta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuksi sertifi-oiduksi energianhallintajärjestelmäksi lue-taan ainakin sertifioitu ISO 50 001 -järjestelmä, sekä sertifioitu ISO 14 001 -järjestelmä yhdistettynä riippumattoman

HE 182/2014 vp

41

elimen toimesta sertifioituun energianhallin-tajärjestelmään, jonka energiakatselmusvaa-timukset ovat yhteneväiset ISO 50 001 -järjestelmän kanssa.

Jos yritys osallistuu sellaiseen valtion vi-ranomaisen kanssa allekirjoitettuun vapaaeh-toiseen energiatehokkuussopimusjärjestel-mään, johon sisältyy tässä laissa ja sen nojal-la säädettyjen vähimmäisvaatimusten mu-kaisesti tehty yrityksen energiakatselmus, yrityksen katsotaan täyttävän 6 §:n vaati-muksen pakollisesta yrityksen energiakat-selmuksesta.

8 §

Yrityksen energiakatselmuksen vähimmäis-vaatimukset

Yrityksen energiakatselmus tehdään koko konsernille tai yritykselle ja se sisältää kat-sauksen yrityksen kaikista toiminnoista, mu-kaan lukien rakennukset, teollinen toiminta, kaupallinen toiminta ja liikenne, sekä niiden energiankulutuksen rakenteesta.

Yrityksen energiakatselmukseen on sisäl-lytettävä riittävä otos kohdekatselmuksia, jotta voidaan muodostaa luotettava koko-naiskuva yrityksen kokonaisenergiatehok-kuudesta ja todeta luotettavalla tavalla mer-kittävimmät energiatehokkuuden paranta-mismahdollisuudet. Riittäväksi otokseksi kohdekatselmuksia katsotaan määrä, joka kattaa riittävän määrän yrityksen kokonais-energiankäytöstä. Yrityksen energiakatsel-mukseen on aina sisällytettävä vähintään yk-si kohdekatselmus, paitsi jos yrityksellä ei ole yhtään energiankäyttökohdetta, jossa kohdekatselmuksen tekeminen on tarkoituk-senmukaista ja taloudellisesti perusteltua.

Yrityksen energiakatselmuksessa tulee esit-tää keskeiset kohdekatselmusten tulokset ja merkittävät yrityksen energiatehokkuutta pa-rantavat toimet. Siihen on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä suunnitelma seuraa-vaan yrityksen energiakatselmukseen sisälly-tettävistä kohdekatselmuksista ja niiden ajankohdista.

Yrityksen energiakatselmuksessa on käy-tettävä luotettavia, ajan tasalla olevia sekä, mikäli mahdollista, mitattuja ja jäljitettävissä olevia operatiivisia tietoja energiankulutuk-sesta ja kuormitusjakaumista. Tiedot on tal-

lennettava historiallista analyysiä ja tulok-sellisuuden seurantaa varten.

Yrityksen energiakatselmukseen ei saa si-sältyä lausekkeita, jotka estävät yritystä siir-tämästä katselmuksen tuloksia kolmannelle osapuolelle.

Tarkempia säännöksiä yrityksen energia-katselmuksen vähimmäisvaatimuksista ja kohdekatselmusten määrästä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

9 §

Kohdekatselmusten vähimmäisvaatimukset

Kohdekatselmuksia on tehtävä mahdolli-suuksien mukaan yrityksen erilaisiin energi-ankäyttökohteisiin, keskittyen kuitenkin nii-hin kohteisiin, joissa energiankulutus on kor-kein, sekä niihin kohteisiin, joissa energiate-hokkuudessa on eniten parannettavaa.

Jos tietylle kohteelle on tehty kohdekat-selmus neljän edeltävän vuoden aikana, tu-lee ensisijaisesti tehdä kohdekatselmuksia yrityksen muihin kohteisiin, ottaen kuitenkin huomioon, mitä 1 momentissa säädetään.

Kohdekatselmusta ei tarvitse tehdä lento-koneille, laivoille, junille ja autoille.

Kohdekatselmuksissa on yksilöitävä ehdo-tetut energiansäästötoimet sekä mahdollistet-tava yksityiskohtaisten ja todennettujen las-kelmien tekeminen ehdotetuille toimille. Säästöjen laskemisen perusteena on mahdol-lisuuksien mukaan ensisijaisesti käytettävä elinkaarikustannusten analyysiä, jotta voi-daan ottaa huomioon pitkän tähtäimen sääs-töt.

Kohdekatselmuksiin sovelletaan, mitä 8 §:n 4 momentissa säädetään yrityksen energiakatselmuksessa käytettävistä tiedoista ja 5 momentissa yrityksen energiakatselmuk-seen sisällytettävistä lausekkeista.

Kohdekatselmusten vähimmäisvaatimuksis-ta voidaan antaa tarkempia säännöksiä val-tioneuvoston asetuksella.

10 §

Yrityksen energiakatselmusraportti

Yrityksen energiakatselmuksesta tulee teh-dä energiakatselmusraportti. Katselmusra-portti tulee säilyttää vähintään 10 vuotta. Yri-tyksellä tulee olla olemassa yrityksen energia-

HE 182/2014 vp

42

katselmusraportti, joka on korkeintaan neljä vuotta vanha.

Raportista tulee ilmetä ainakin 8 §:ssä sää-dettyjä vähimmäisvaatimuksia vastaavat tie-dot. Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä yrityk-sen energiakatselmusraportin sisällöstä.

11 §

Kohdekatselmusraportti

Yrityksen energiakatselmukseen sisällytet-tävästä kohdekatselmuksesta tulee tehdä kohdekatselmusraportti. Raportti tulee säilyt-tää vähintään 10 vuotta. Yrityksen on toimi-tettava kaikista yrityksen energiakatselmuk-seen sisällytettävistä kohdekatselmusrapor-teista keskeiset tiedot Energiaviraston ylläpi-tämään tai osoittamaan rekisteriin kolmen kuukauden kuluessa kunkin kohdekatselmus-raportin valmistumisesta.

Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kohde-katselmusraportista ja rekisteriin toimitetta-vista tiedoista.

12 §

Valvonta

Energiavirasto valvoo, että pakolliset yri-tyksen energiakatselmukset tehdään tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti. Kunakin vuonna laadituista yrityksen energia-katselmuksista tarkastetaan määräosa. Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkastettavien yrityksen energiakatselmusten määrästä sekä tarkastami-sen suorittamistavasta.

Energiavirastolla on oikeus saada pakolli-seen yrityksen energiakatselmukseen sisälly-tetyn kohdekatselmuksen raportti tarkastet-tavakseen. Raportti tulee toimittaa Energia-virastolle kuukauden kuluessa Energiaviras-ton pyynnöstä ja se ei saa olla neljää vuotta vanhempi.

Patentti- ja rekisterihallituksen on toimitet-tava Energiavirastolle sen pyynnöstä kauppa-rekisterin yritystietoja valvonnan järjestämi-seksi. Tiedot on toimitettava viipymättä ja maksutta.

3 Luku

Yrityksen energiakatselmuksen vastuu-henkilön pätevyys ja rekisteröinti

13 §

Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenki-lön pätevyys

Pakollisen yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilönä saa toimia vain henkilö, jonka pätevyys on todettu ja voimassa ja joka on rekisteröity energiakatselmusten vastuu-henkilöistä pidettävään rekisteriin yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilöksi.

Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhen-kilöllä tulee olla soveltuva tekniikan, ympä-ristö- tai energia-alan tutkinto tai tämän kor-vaava työkokemus sekä yrityksen energiakat-selmuksen vastuuhenkilökoulutus. Lisäksi hänellä on oltava yrityksen energiakatsel-muksen vastuuhenkilökokeen hyväksyttäväl-lä suorituksella osoitettu perehtyneisyys yri-tyksen energiakatselmuksen tekemiseen ja energiakatselmuksia koskevaan lainsäädän-töön.

Toisessa Euroopan talousalueeseen kuulu-vassa jäsenvaltiossa hankitun muodollisen kelpoisuuden ja ammattipätevyyden tunnus-tamiseen sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia (1093/2007).

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä soveltuvista tutkinnois-ta, korvaavaksi hyväksyttävästä työkoke-muksesta, vastuuhenkilökoulutuksesta ja vas-tuuhenkilökokeiden sisällöstä.

14 §

Yrityksen oma työntekijä yrityksen energia-katselmuksen vastuuhenkilönä

Yrityksen oma työntekijä voi toimia yri-tyksen energiakatselmuksen vastuuhenkilö-nä. Tällaista vastuuhenkilöä koskevat samat pätevyysvaatimukset kuin muitakin yrityksen energiakatselmusten vastuuhenkilöitä, ja hä-nen pätevyytensä tulee olla viranomaisen to-teama 15 §:n mukaisesti.

HE 182/2014 vp

43

15 §

Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenki-lön pätevyyden toteaminen

Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhen-kilöpätevyyttä haetaan Energiavirastolta. Tämä toteaa vastuuhenkilöltä vaadittavan koulutuksen tai tämän korvaavan työkoke-muksen olemassaolon, vastuuhenkilökokeen hyväksytyn suorittamisen ja hyväksyy tai hylkää pätevyyden.

Pätevyyden uusimista haetaan Energiavi-rastolta. Tämä toteaa ammattitaidon ylläpi-don tai muussa tapauksessa edellyttää vas-tuuhenkilökokeen hyväksyttyä suorittamis-ta pätevyyden uusimiseksi. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ammattitaidon ylläpitämisestä energiakatsel-musten tekemisellä, koulutuksella tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla.

16 §

Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenki-lön pätevyyden voimassaolo

Pätevyys on voimassa seitsemän vuotta si-tä koskevan päätöksen antamisesta.

17 §

Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenki-lön pätevyyden poistaminen

Jos yrityksen energiakatselmuksen vastuu-henkilö toistuvasti rikkoo yrityksen energia-katselmuksen vähimmäisvaatimuksia tai muuten osoittaa olevansa pätemätön tehtä-vään, Energiavirasto voi poistaa henkilölle myönnetyn pätevyyden.

18 §

Rekisteri yrityksen energiakatselmuksen vas-tuuhenkilöistä

Energiavirasto pitää rekisteriä yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilöistä.

Rekisteriin tallennetaan yrityksen energia-katselmuksen vastuuhenkilön yhteystiedot, vastuuhenkilönumero sekä pätevyyden voi-massaoloaika. Lisäksi henkilön niin halutessa

voidaan rekisteriin tallentaa tietoja hänen te-kemistään energiakatselmuksista. Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilöä koske-vat tiedot poistetaan rekisteristä vuoden ku-luttua pätevyyden voimassaolon päättymises-tä, jollei pätevyyttä tätä ennen ole uudistettu.

Rekisteritietojen luovuttamisesta päättää Energiavirasto.

Jokaisella on oikeus saada korvauksetta tie-to itseään koskevasta yksittäisestä rekisteri-merkinnästä.

4 Luku

Mittaaminen ja laskutus

19 §

Mittarin tarjoaminen kaukolämmön ja kau-kojäähdytyksen loppukäyttäjälle

Mittauksen järjestäjän on tarjottava kauko-lämmön ja kaukojäähdytyksen loppukäyttäjil-le kilpailukykyisesti hinnoiteltua mittaria, joka mittaa tarkasti energian todellisen kulu-tuksen ja antaa tietoa kulutuksen ajoittumi-sesta, kun:

1) olemassa oleva mittari korvataan, paitsi jos se on teknisesti mahdotonta tai se ei ole kustannustehokasta ottaen huomioon pitkän aikavälin säästömahdollisuudet;

2) kyse on uuteen rakennukseen sijoitetta-vasta uudesta liittymästä; tai

3) kyse on sellaisesta maankäyttö- ja ra-kennuslain (132/1999) 125 §:n mukaista rakennuslupaa tai 126 §:n mukaista toimen-pidelupaa edellyttävästä korjauksesta, jolla voi olla merkittävää vaikutusta rakennuksen energiatehokkuuteen.

20 §

Kiinteistön lämpöenergiamittari

Jos kiinteistöön toimitetaan lämpöä tai jäähdytystä kaukolämmitysverkosta tai useal-le kiinteistölle yhteisestä keskitetystä lähtees-tä, kaukolämmön toimituspisteeseen, kiin-teistön lämmönvaihtimeen tai lämmön toimi-tuspisteeseen on asennettava lämpöener-giamittari silloin, kun lämmitysjärjestelmä uusitaan tai kyse on uuteen kiinteistöön sijoi-tettavasta uudesta liittymästä.

HE 182/2014 vp

44

21 §

Opastus kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen mittaria asennettaessa

Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen mit-tarin asentamisen yhteydessä mittauksen jär-jestäjän on annettava loppukäyttäjälle asian-mukaista neuvontaa ja tietoa erityisesti mit-tareiden tarjoamien mahdollisuuksien hyö-dyntämisestä mittaustietojen hallinnassa ja energiankulutuksen seurannassa.

22 §

Laskutus

Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen las-kutuksen on tapahduttava tosiasiallisen kulu-tuksen perusteella vähintään neljä kertaa vuodessa. Laskutus voi perustua loppukäyttä-jän tekemään mittarin luentaan.

Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen las-kutus saa perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään ainoastaan silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän lukemaan mittariin ja tämä ei ole ilmoittanut mittarilu-kemaa tietyltä laskutuskaudelta. Todettuun energiankulutukseen perustuvasta laskutuk-sesta voidaan myös poiketa, jos todettuun energiankulutukseen perustuvan mittauksen ja laskutuksen järjestäminen ei ole mahdollis-ta tai se on kustannuksiltaan kohtuutonta.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyn estä-mättä energian vähittäismyyjä ja loppukäyttä-jä voivat sopia muista maksu- ja laskutusta-voista. Kulutus- ja hintatiedot on kuitenkin toimitettava asiakkaalle vähintään neljä ker-taa vuodessa, jos ne ovat saatavilla.

Polttoaineen loppukäyttäjälle on ilmoitet-tava laskussa, sopimuksessa, kuitissa tai nii-den liitteenä yksilöidyt tiedot polttoaineen yksikköhinnasta ja toimitetun polttoaineen määrästä.

Loppukäyttäjän on halutessaan saatava kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen laskut ja kulutustiedot sähköisinä. Laskussa on eri-teltävä selkeästi, mistä se muodostuu. Tässä pykälässä tarkoitetut laskut sekä hinta- ja ku-lutustiedot on annettava loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta.

23 §

Kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä sekä polt-toainetta koskevan laskun vähimmäistiedot

Energian vähittäismyyjän on toimitettava kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä sekä polt-toainetta koskevan laskun mukana asiaan-kuuluvat tiedot, joiden avulla loppukäyttäjä saa kattavan selvityksen sen hetkisistä ener-giakustannuksista. Energiakustannuksia kos-kevat tiedot ja arviot on annettava loppukäyt-täjälle maksutta, oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Laskun mukana on ilmoitettava loppukäyttäjän todellinen ku-lutus ja kustannukset ja mahdollistettava vertailu edellisen vuoden kulutukseen ja kus-tannuksiin samana kautena.

Energian vähittäismyyjän on laskun tai kui-tin mukana taikka muulla sopivalla tavalla asetettava energian loppukäyttäjän saataville tietoa energiatehokkuutta parantavista toi-menpiteistä sekä sellaisten tahojen yhteystie-toja, joilta saa lisätietoa energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä.

Energiavirasto voi antaa tarkempia määrä-yksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyt-tää, sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee las-kussa esittää.

24 §

Tiedot aiemmasta kaukolämmön ja kauko-jäähdytyksen kulutuksesta

Mittauksen järjestäjän on varmistettava, et-tä loppukäyttäjä saa helposti ja selkeästi esi-tettynä sellaisia täydentäviä tietoja aiem-masta kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen kulutuksestaan, joiden avulla loppukäyttäjä voi itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia.

Jos mittaukseen käytetään sellaista etäluet-tavaa mittaria, joka pystyy rekisteröimään tuntitason tietoa, on aiempaa kulutusta kos-kevien täydentävien tietojen oltava loppu-käyttäjän saatavilla vähintään kolmen edel-tävän vuoden ajalta tai toimitussopimuksen alkamisesta lähtien, jos siitä on kulunut kol-mea vuotta lyhyempi aika.

Loppukäyttäjälle, jolla ei ole käytössänsä sellaista etäluettavaa mittaria, joka pystyy re-kisteröimään tuntitason tietoa, on asetettava saataville ne tiedot, jotka ovat käytettävissä.

HE 182/2014 vp

45

Siinä määrin kuin loppukäyttäjän kauko-lämpö- tai kaukojäähdytyslaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot ovat käytettävissä, mittauksen järjestäjän on loppukäyttäjän pyynnöstä asetettava ne tämän nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville.

25 §

Energian käyttöä koskeva raportti

Energian vähittäismyyjän on toimitettava vähintään kerran vuodessa sähkön jakelu-verkkoon liitetylle sekä kaukolämpöä, kauko-jäähdytystä ja verkkomaakaasua käyttävälle loppukäyttäjälle maksutta ja asianmukaisesti raportti tämän energian käytöstä. Raportissa on oltava ainakin:

1) tiedot loppukäyttäjän energiankulutuk-sesta raportin ajanjaksolta ja sitä edeltäneeltä kolmelta vuodelta, kuitenkin enintään siltä ajalta, jonka asiakassuhde on kestänyt;

2) vertailutietoja loppukäyttäjän energian-kulutuksesta verrattuna muihin vastaaviin loppukäyttäjiin;

3) tietoa energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä ja sellaisten tahojen yhteystie-to- ja, joilta saa lisätietoa energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä.

Vähittäismyyjällä ei ole 1 momentissa tar-koitettua raportointivelvollisuutta, jos todel-liseen energiankulutukseen perustuvan mitta-uksen järjestäminen ei ole mahdollista tai se on kustannuksiltaan kohtuutonta.

Jos energian vähittäismyyjä vaihtuu, ener-gian käyttöä koskeva raportti on toimitetta-va loppukäyttäjälle kolmen kuukauden kulu-essa energian myyntiä koskevan sopimuksen päättymisestä. Jos loppukäyttäjän ja energian vähittäismyyjän välinen sopimus ei ole kes-tänyt kuutta kuukautta tai edellisen raportin toimittamisesta on enintään kuusi kuukautta, ei 1 momentissa tarkoitettua raporttia tarvitse toimittaa.

Jos loppukäyttäjän ja vähittäismyyjän kes-ken on sovittu sähköisestä laskutuksesta, ra-portti o n toimitettava ensisijaisesti sähköi-sesti. Jos käytössä on paperilasku, raportti on toimitettava ensisijaisesti postitse. Lop-pukäyttäjä ja vähittäismyyjä voivat sopia myös muusta toimitustavasta.

Sähköenergian mittaamisesta huolehtivan verkonhaltijan on annettava raporttia varten

tarvittavat tiedot sähköenergian kulutuksesta sähkön myyjälle maksutta.

Tarkemmat säännökset energian käyttöä koskevan raportin sisällöstä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

26 §

Selvitys energian myynnistä

Energian vähittäismyyjän on toimitettava Energiavirastolle tämän pyynnöstä sähköä, verkkomaakaasua, kaukolämpöä ja kauko-jäähdytystä koskevilta osin tiedot:

1) energian kokonaismyynnistä ja sen ajoit-tumisesta;

2) loppukäyttäjien energiankulutuksesta ku-luttajaryhmittäin;

3) loppukäyttäjien maantieteellisestä jakau-tumisesta asiakasryhmittäin;

4) hinnoittelusta ja hintarakenteesta. Polttoaineen tukkumyyjän on toimitettava

polttoaineita koskevat tiedot polttoainelajeit-tain:

1) polttoaineen kokonaismyynnistä ja sen ajoittumisesta;

2) myynnin maantieteellisestä jakautumi-sesta;

3) polttoaineen hinnasta. Energiavirasto saa pyytää 1 ja 2 momentis-

sa tarkoitettuja tietoja enintään kerran vuo-dessa ja enintään kolmen vuoden ajalta. Tiedot on luovutettava Energiaviraston pyy-tämässä muodossa ja maksutta.

Vähittäismyyjän on säilytettävä 1 momen-tissa tarkoitetut tiedot ja polttoaineen tuk-kumyyjän 2 momentissa tarkoitetut tiedot vä-hintään neljä vuotta.

Tarkemmat säännökset tietojen sisällöstä ja niiden toimittamisesta voidaan antaa valtio-neuvoston asetuksella.

5 Luku

Sähkön ja lämmön yhteistuotannon edis-täminen

27 §

Kustannus-hyötyanalyysi

Suunniteltaessa uutta tai uudistettaessa merkittävästi olemassa olevaa sähkön lauhde-

HE 182/2014 vp

46

tuotantolaitosta, jonka polttoaineteho on yli 20 MW, toiminnanharjoittajan on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi laitoksen kustan-nusten ja hyötyjen arvioimiseksi sen toteut-tamisesta tehokkaana yhteistuotantolaitokse-na.

Suunniteltaessa uutta tai uudistettaessa merkittävästi teollisuuslaitosta, josta voi syn-tyä ylijäämälämpöä käyttökelpoisella lämpö-tilatasolla, ja jonka kokonaislämpöteho on yli 20 MW, toiminnanharjoittajan on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi ylijäämälämmön käyt-tämisestä taloudellisesti perusteltua kysyntää varten ja laitoksen liittämisestä kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoon.

Suunniteltaessa uutta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysverkkoa alueelle, jossa on te-ollisuuslaitos, jonka kokonaislämpöteho on yli 20 MW, tai suunniteltaessa olemassa ole-vassa kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysver-kossa uutta energiantuotantolaitosta, jonka polttoaineteho on yli 20 MW, tai uudistetta-essa merkittävästi tällaista olemassa olevaa laitosta, toiminnanharjoittajan on tehtävä kus-tannus-hyötyanalyysi aiheutuvien kustannus-ten ja hyötyjen arvioimiseksi lähellä sijaitse-vista teollisuuslaitoksista syntyvän käyttö-kelpoisen ylijäämälämmön käyttämisestä.

Sellaisten laitteiden asentamista, joilla otetaan talteen polttolaitoksen tuottamaa hiilidioksidia sen varastoimiseksi hiilidioksi-din talteenottamisesta ja varastoinnista anne-tun lain (416/2012) mukaisesti, ei pidetä 1—3 momentissa tarkoitettuna uudistamisena.

28 §

Kustannus-hyötyanalyysista vapauttaminen

Sen estämättä, mitä 27 §:ssä säädetään, kus-tannushyötyanalyysia ei tarvitse tehdä silloin, kun kyseessä on:

1) huippukuormitusaikoina käytettävä tai varasähköä tuottava laitos, jonka toiminta-ajaksi on suunniteltu alle 1 500 käyttötuntia vuodessa;

2) ydinvoimalaitos; 3) laitos, joka on sijoitettava lähelle hii-

lidioksidin talteenottamisesta ja varastoin-nista annetun lain mukaisesti hyväksyttyä geologista varastointipaikkaa;

4) olemassa olevassa kaukolämpöverkossa oleva uusi energiantuotantolaitos, jonka teho on vähäinen, eikä kaukolämpöverkon lähei-syydessä ole tarjolla käyttökelpoista teolli-suuden hukkalämpöä;

5) uusi tai uudistettava teollisuuslaitos, jonka käyttökelpoisen ylijäämälämmön määrä on vähäinen eikä laitoksen läheisyy-dessä ole kaukolämpöverkkoa; tai

6) laitos, joka sijaitsee alueella, jolla on vä-häinen kaukolämmön kysyntä.

Edellä 1 momentin 4—6 kohdassa tarkoite-tuista vapautusperusteista voidaan antaa tar-kempia säännöksiä valtioneuvoston asetuk-sella.

29 §

Ilmoitus kustannus-hyötyanalyysin tekemises-tä

Hankkeesta vastaavan toiminnanharjoitta-jan on toimitettava ilmoitus kustannus-hyötyanalyysin tekemisestä Energiavirastolle. Ilmoituksesta tulee käydä ilmi kustannushyö-ty-analyysin tulos ja se, aikooko toiminnan-harjoittaja toteuttaa 27 §:n 1 momentissa tarkoitetun sähköntuotantolaitoksen yhteis-tuotantolaitoksena tai hyödyntää teollisuu-den ylijäämälämpöä kaukolämpönä 27 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Ilmoitus on toimitettava Energiavirastolle en-nen rakennus- tai uudistustöihin ryhtymistä.

Energiavirasto voi pyytää kuukauden kulu-essa ilmoituksen vastaanottamisesta lisäselvi-tystä, jos toimitettu ilmoitus ei ole riittävä, tai toiminnanharjoittaja ilmoittaa, ettei toteuta yhteistuotantolaitosta taikka hyödynnä teolli-suuden ylijäämälämpöä, vaikka kustannus-hyötyanalyysi osoittaa toteuttamisen tai hyö-dyntämisen kannattavaksi. Lisäselvitys on toimitettava Energiavirastolle kuukauden kuluessa Energiaviraston pyynnöstä. Raken-nus- tai uudistustöitä ei saa jatkaa ennen lisä-selvityksen toimittamista.

Kustannus-hyötyanalyysin ja siitä tehtä-vän ilmoituksen sisällöstä voidaan antaa tar-kempia säännöksiä valtioneuvoston asetuk-sella.

HE 182/2014 vp

47

6 Luku

Erinäiset säännökset

30 §

Valvontaviranomainen

Energiaviraston tehtävänä on valvoa tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja viranomaisten määräysten noudattamista.

31 §

Uhkasakko

Energiavirasto voi tehostaa tämän lain no-jalla tekemäänsä päätöstä uhkasakolla. Uh-kasakon asettamisesta ja sen tuomitsemises-ta maksettavaksi säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).

32 §

Muutoksenhaku valvontaviranomaisen pää-tökseen

Energiaviraston tämän lain nojalla teke-mään päätökseen saa hakea muutosta valitta-

malla hallinto-oikeuteen siten kuin hallinto-lainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallin-to-oikeuden muuta kuin 17 §:ssä tarkoitettua asiaa koskevaan päätökseen saa hakea muu-tosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

33 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan energiamarkkinoilla toimivien yritysten energiatehokkuuspalve-luista annettu laki (1211/2009).

Suuren yrityksen on tehtävä 6 §:n mukai-nen pakollinen yrityksen energiakatselmus viimeistään 5 päivänä joulukuuta 2015.

Henkilön jolle Motiva Oy on ennen tämän lain voimaantuloa myöntänyt energiakatsel-musten vastuuhenkilön pätevyyden, katso-taan täyttävän 13 §:ssä säädetyt energiakat-selmuksen vastuuhenkilön pätevyysvaati-mukset vuoden 2016 loppuun.

Mittauksen järjestäjän on tarjottava 24 §:n 2 momentissa tarkoitettu palvelu asiakkaalle vuoden 2015 loppuun mennessä.

HE 182/2014 vp

48

2

Laki

sähkömarkkinalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan sähkömarkkinalain (588/2013) 3 § : n 3 4 k o h t a , 20, 57 ja 69 § sekä lisätään 3 §:ään uusi 35 ja 36 kohta sekä lakiin uusi 24 a, 24 b, 53 a, 57 a ja 69 a § seuraavas-

ti:

3 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan: -------------------------------------------------- 34) määräysvallalla oikeuksia, sopimuksia

tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yh-dessä asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeu-delliset olosuhteet huomioon ottaen antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaiku-tusvaltaa yrityksessä, erityisesti:

a) antamalla omistusoikeuden tai käyttöoi-keuden yrityksen kaikkiin tai joihinkin va-roihin;

b) oikeuksin tai sopimuksin, joiden perus-teella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yri-tyksen toimielinten kokoonpanossa, äänes-tyksissä tai päätöksissä;

35) yhteisostoryhmällä kysyntäpuolen pal-veluntarjoajaa, joka yhdistää useita lyhytkes-toisia kuormia myytäväksi tai huutokaupatta-vaksi järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla;

36) järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla OTC-markkinoita ja sähköpörssejä, joissa käydään kauppaa sähköenergialla, kapasitee-tilla, tasepalveluilla, lisäpalveluilla tai ter-miineillä.

20 §

Liittämisvelvollisuus

Verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuul-lista korvausta vastaan liittää sähköverkkoon-

sa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyt-töpaikat ja voimalaitokset toiminta-alueellaan. Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla avoimia, ta-sapuolisia sekä syrjimättömiä, ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimin-tavarmuus ja tehokkuus.

Verkonhaltijan tulee julkaista liittämistä koskevat tekniset vaatimukset sekä kohtuul-linen aika, jonka kuluessa verkonhaltija käsit-telee liittymistä koskevat tarjouspyynnöt.

Verkonhaltijan tulee antaa liittyjälle tämän pyynnöstä kattava ja riittävän yksityiskohtai-nen arvio liittymiskustannuksista sekä arvio liittymän toimitusajasta. Liittymä on kytket-tävä sähköverkkoon 24 kuukauden kuluessa liittymissopimuksen tekemisestä, jos liitty-män kytkemisen edellyttämät verkonhaltijan investoinnit sähköverkkoon on mahdollista toteuttaa tässä ajassa verkonhaltijan kannalta kohtuullisesti ja verkon käyttäjien suhteen syrjimättömästi.

24 a §

Energiatehokkuus verkkopalvelujen hinnoit-telussa

Verkkopalvelujen hinnoittelussa ja myyn-tiehdoissa ei saa olla ehtoja, jotka ovat haital-lisia sähkön tuotannon, siirron, jakelun ja toimituksen kokonaistehokkuudelle ja ener-giatehokkuudelle.

HE 182/2014 vp

49

24 b §

Sähkönkulutuksen jousto ja kysynnänohjaus-toimenpiteet verkkopalvelujen hinnoittelussa

Verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla ehtoja, jotka voivat estää sähkönkulutuksen jouston tarjoamisen tasesähkömarkkinoille ja lisäpalvelujen ostajille tai jotka estävät vähit-täismyyjiä asettamasta järjestäytyneillä säh-kömarkkinoilla saataville järjestelmäpalvelu-ja kysynnänohjaustoimenpiteitä tai kysyn-nänhallintaa varten. Verkkopalvelujen hin-noittelussa on otettava huomioon kustannuk-set ja hyödyt, jotka aiheutuvat sähkönkulu-tuksen joustosta ja verkonhaltijan toteutta-mista kysynnänohjaustoimenpiteistä.

Verkonhaltijan verkkopalvelujen myyn-tiehtojen on luotava edellytykset sähkönkulu-tuksen jouston osallistumiseen tasesähkö- ja varavoimamarkkinoille sekä lisäpalvelujen tarjoamiseen, jos osallistumisen järjestämi-nen on verkonhaltijan tehtävänä. Myyntieh-doissa on otettava huomioon sähköjärjestel-män toimintavarmuus ja tehokkuus. Myyn-tiehdoissa ei saa olla ehtoja, jotka perusteetta estävät yhteisostoryhmien tarjoaman sähkön-kulutuksen jouston osallistumisen tasesähkö- ja varavoimamarkkinoille sekä lisäpalvelujen tarjoamiseen.

53 a §

Tehokkaan yhteistuotannon ja pienimuotoi-sen sähköntuotannon liittäminen jakeluverk-

koon

Jakeluverkonhaltijalla on oltava yleiset ja helposti sovellettavissa olevat menettelytavat energiatehokkuuslain ( / ) 3 §:n 14 kohdassa tarkoitetun tehokkaan yhteistuotannon ja pie-nimuotoisen sähköntuotannon jakeluverk-koon liittämistä varten.

57 §

Jakeluverkonhaltijan laskutus

Jakeluverkonhaltijan jakeluverkon käyttäji-en laskutus on suoritettava tosiasiallisen ku-lutuksen perusteella vähintään neljä kertaa vuodessa. Muun kuin tuntimittauslaitteiston

osalta laskutus voi perustua loppukäyttäjän tekemään mittauslaitteiston luentaan.

Laskutus saa kuitenkin perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän luke-maan mittauslaitteistoon eikä tämä ole il-moittanut mittarilukemaa kysymyksessä ole-valta laskutuskaudelta. Todettuun kulutuk-seen perustuvasta laskutuksesta voidaan poi-keta myös, jos käyttöpaikkaa ei ole varustettu mittauslaitteistolla.

Jakeluverkonhaltijan on esitettävä laskussa jakeluverkkonsa käyttäjälle erittely siitä, mi-ten sähkönjakelun hinta muodostuu. Sähkön-jakelun hintaa koskevat tiedot ja arviot on annettava loppukäyttäjälle oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Laskun mukana on ilmoitettava loppukäyttäjän todel-linen kulutus ja hintatiedot sekä mahdollistet-tava vertailu edellisen vuoden kulutukseen ja kustannuksiin samana kautena. Jakeluver-konhaltijan on kuluttajille lähetettävissä las-kuissa annettava tiedot asiakasvalitusten te-kemistä varten sekä kuluttajille suunnatussa laskutuksessaan tietoja kuluttajien käytettä-vissä olevista riitojenratkaisumenettelyistä. Energiavirasto voi antaa tarkempia määräyk-siä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää.

Tässä pykälässä tarkoitetut laskut sekä hin-ta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttä-jälle asianmukaisesti ja maksutta. Loppu-käyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä.

57 a §

Jakeluverkonhaltijan laskujen maksutavat

Jakeluverkonhaltijan on tarjottava kulutta-jille erilaisia maksutapoja sähkönjakelun las-kujen maksamiseen. Tarjotuissa vaihtoeh-doissa ei saa olla perusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huomioida eri maksutapo-jen tarjoamisesta jakeluverkonhaltijalle ai-heutuvien kustannusten kohtuulliset erot. Jos jakeluverkonhaltija tarjoaa kuluttajille en-nakkomaksujärjestelmää, on järjestelmän heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista sähkönkulutusta.

HE 182/2014 vp

50

69 §

Vähittäismyyjän laskutus

Loppukäyttäjälle toimitettu sähkö on lasku-tettava tosiasiallisen kulutuksen perusteella vähintään neljä kertaa vuodessa. Muun kuin tuntimittauslaitteiston osalta laskutus voi pe-rustua loppukäyttäjän tekemään mittauslait-teiston luentaan.

Toimitetun sähkön laskutus saa kuitenkin perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu lop-pukäyttäjän lukemaan mittauslaitteistoon ei-kä tämä ole ilmoittanut mittarilukemaa ky-symyksessä olevalta laskutuskaudelta. Todet-tuun kulutukseen perustuvasta laskutuksesta voidaan poiketa myös, jos käyttöpaikkaa ei ole varustettu mittauslaitteistolla.

Vähittäismyyjän on esitettävä laskussa lop-pukäyttäjälle erittely siitä, miten sähkön hinta muodostuu sekä tieto sopimuksen voimassa-oloajasta. Sähkön hintaa koskevat tiedot ja arviot on annettava loppukäyttäjälle oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muo-dossa. Laskun mukana on ilmoitettava lop-pukäyttäjän todellinen kulutus ja hintatiedot sekä mahdollistettava vertailu edellisen vuo-den kulutukseen ja kustannuksiin samana kautena. Vähittäismyyjän on kuluttajille lä-hetettävissä laskuissa annettava tiedot asia-kasvalitusten tekemistä varten sekä kuluttajil-le suunnatussa laskutuksessaan tietoja kulut-tajien käytettävissä olevista riitojenratkaisu-menettelyistä. Energiavirasto voi antaa tar-kempia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun

tulee sisällyttää, sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää.

Vähittäismyyjän on toimitettava loppulas-ku kuluttajalle kuuden viikon kuluessa siitä, kun sähkön toimitus kuluttajalle on päätty-nyt.

Tässä pykälässä tarkoitetut laskut sekä hin-ta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttä-jälle asianmukaisesti ja maksutta. Loppu-käyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä.

69 a §

Vähittäismyyjän laskujen maksutavat

Vähittäismyyjän on tarjottava kuluttajille erilaisia maksutapoja sähkölaskujen maksa-miseen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syrji-viä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huomioida eri maksutapojen tarjoamisesta vähittäismyyjälle aiheutuvien kustannusten kohtuulliset erot. Jos vähittäismyyjä tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujärjestelmää, on järjestelmän heijastettava riittävästi kulutta-jan arvioitua todennäköistä vuotuista säh-könkulutusta.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . .Sen 57, 57 a, 69 ja 69 a § tulevat kuitenkin voimaan vasta päivänä kuuta 20 .

HE 182/2014 vp

51

3

Laki

maakaasumarkkinalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan maakaasumarkkinalain (508/2000) 3 luvun 2 § ja 4 luvun 3 §, sellaisina kuin ne

ovat laissa 589/2013, sekä lisätään 2 lukuun uusi 9 a ja 9 b § sekä 4 lukuun uusi 3 a § seuraavasti:

2 luku

Verkonhaltijan sekä varastointilaitteiston ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteis-ton haltijan yleiset velvollisuudet ja palve-

lujen hinnoittelu

9 a § Jakeluverkonhaltijan laskutus on suoritet-

tava tosiasiallisen kulutuksen perusteella vä-hintään neljä kertaa vuodessa. Jos mittaus-laitteisto ei ole kaukoluentajärjestelmän pii-rissä, laskutus voi perustua loppukäyttäjän tekemään mittauslaitteiston luentaan.

Laskutus saa kuitenkin perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän luke-maan mittauslaitteistoon eikä tämä ole il-moittanut mittarilukemaa kysymyksessä ole-valta laskutuskaudelta. Todettuun kulutuk-seen perustuvasta laskutuksesta voidaan poi-keta myös, jos todettuun maakaasunkulutuk-seen perustuvan mittauksen ja laskutuksen järjestäminen ei ole mahdollista tai se on kustannuksiltaan kohtuutonta.

Jakeluverkonhaltijan on esitettävä laskussa verkkonsa käyttäjälle erittely siitä, miten maakaasunjakelun hinta muodostuu. Maa-kaasunjakelun hintaa koskevat tiedot ja arvi-ot on annettava loppukäyttäjälle oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muo-dossa. Laskun mukana on ilmoitettava lop-pukäyttäjän todellinen kulutus ja hintatiedot sekä mahdollistettava vertailu edellisen vuo-den kulutukseen ja kustannuksiin samana kautena. Jakeluverkonhaltijan on kuluttajille lähetettävissä laskuissa annettava tiedot asia-kasvalitusten tekemistä varten sekä kuluttajil-le suunnatussa laskutuksessaan tietoja kulut-

tajien käytettävissä olevista riitojenratkaisu-menettelyistä. Maakaasumarkkinaviranomai-nen voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mi-tä tietoja laskuun tulee sisällyttää sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää.

Tässä pykälässä tarkoitetut laskut sekä hin-ta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttä-jälle asianmukaisesti ja maksutta. Loppu-käyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä.

9 b § Jakeluverkonhaltijan on tarjottava kulutta-

jille erilaisia maksutapoja laskujen maksami-seen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia tai eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huo-mioida eri maksutapojen tarjoamisesta jake-luverkonhaltijalle aiheutuvien kustannusten kohtuulliset erot. Jos jakeluverkonhaltija tar-joaa kuluttajille ennakkomaksujärjestelmää, järjestelmän on heijastettava riittävästi kulut-tajan arvioitua vuotuista maakaasunkulutusta.

3 luku

Järjestelmävelvoitteet ja maakaasukaup-pojen selvitys

2 § Verkonhaltijan on järjestettävä maakaasu-

verkossaan taseselvityksen ja laskutuksen pe-rustana oleva maakaasuntoimitusten mittaus sekä mittaustietojen rekisteröinti ja ilmoitta-minen maakaasumarkkinoiden osapuolille. Laskutuksessa tarvittavat mittaustiedot on ilmoitettava maakaasun toimittajalle käyttö-paikka- tai mittauskohtaisesti.

HE 182/2014 vp

52

Loppukäyttäjälle on tarjottava kilpailuky-kyisesti hinnoiteltua mittaria, joka mittaa tar-kasti maakaasun kulutuksen ja antaa tietoa kulutuksen ajoittumisesta, kun:

1) olemassa oleva mittari korvataan, paitsi jos se on teknisesti mahdotonta tai se ei ole kustannustehokasta ottaen huomioon pitkän aikavälin säästömahdollisuudet;

2) kyse on uuteen rakennukseen sijoitetta-vasta uudesta liittymästä;

3) kyse on sellaisesta maankäyttö- ja ra-kennuslain (132/1999) 125 §:n mukaistaa ra-kennuslupaa tai 126 §:n mukaista toimenpi-delupaa edellyttävästä korjauksesta, jolla voi olla merkittävää vaikutusta rakennuksen energiatehokkuuteen.

Verkonhaltija voi tarjota mittauspalvelua joko omana työnä tai hankkia palvelun. Pal-velu voidaan hankkia tällöin myös maakaa-sukaupan muulta osapuolelta.

Tarkempia säännöksiä maakaasuntoimitus-ten mittauksesta maakaasuverkoissa annetaan valtioneuvoston asetuksella. Säännökset voi-vat koskea:

1) käyttöpaikan, varaston, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen ja uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun tuo-tantolaitoksen varustamista mittauslaitteistol-la;

2) mittauslaitteistolle ja -järjestelmälle ase-tettavia vaatimuksia;

3) mittauslaitteiston lukemista; 4) mittaustiedon hyödyntämistä; 5) mittauspalveluissa käytettävää aikaja-

otusta.

4 luku

Maakaasun toimittaminen ja maakaasun käyttäjän asema

3 § Loppukäyttäjälle toimitettu maakaasu on

laskutettava tosiasiallisen kulutuksen perus-teella vähintään neljä kertaa vuodessa. Jos mittauslaitteisto ei ole kaukoluentajärjestel-män piirissä, laskutus voi perustua loppu-käyttäjän tekemään mittauslaitteiston luen-taan.

Maakaasun laskutus saa kuitenkin perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän lukemaan mittauslaitteistoon eikä tämä ole ilmoittanut mittarilukemaa kysymyksessä

olevalta laskutuskaudelta. Todettuun kulu-tukseen perustuvasta laskutuksesta voidaan poiketa myös, jos todettuun maakaasunkulu-tukseen perustuvan mittauksen ja laskutuksen järjestäminen ei ole mahdollista tai se on kustannuksiltaan kohtuutonta.

Maakaasun toimittajan on esitettävä las-kussa asiakkaalle erittely siitä, miten maa-kaasun hinta muodostuu sekä tieto sopimuk-sen voimassaoloajasta. Maakaasun hintaa koskevat tiedot ja arviot on annettava loppu-käyttäjälle oikea-aikaisesti ja helposti ym-märrettävässä muodossa. Laskun mukana on ilmoitettava loppukäyttäjän todellinen kulu-tus ja hintatiedot sekä mahdollistettava ver-tailu edellisen vuoden kulutukseen ja kustan-nuksiin samana kautena. Maakaasun toimit-tajan on kuluttajille lähetettävissä laskuissa annettava tiedot asiakasvalitusten tekemistä varten sekä kuluttajille suunnatussa laskutuk-sessaan tietoja kuluttajien käytettävissä ole-vista riitojenratkaisumenettelyistä. Maakaa-sumarkkinaviranomainen voi antaa tarkem-pia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun tu-lee sisällyttää sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää.

Maakaasun toimittajan on toimitettava lop-pulasku kuluttajalle kuuden viikon kuluessa siitä, kun maakaasun toimitus kuluttajalle on päättynyt.

Tässä pykälässä tarkoitetut laskut sekä hin-ta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttä-jälle asianmukaisesti ja maksutta. Loppu-käyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä.

3 a § Maakaasun toimittajan on tarjottava kulut-

tajille erilaisia maksutapoja laskujen maksa-miseen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia tai eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huo-mioida eri maksutapojen tarjoamisesta maa-kaasun toimittajalle aiheutuvien kustannusten kohtuulliset erot. Jos maakaasun toimittaja tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujärjestel-mää, järjestelmän on heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua vuotuista maakaasunku-lutusta.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 2 luvun 9 a ja 9 b § sekä 4 luvun 3 ja

HE 182/2014 vp

53

3 a § tulevat kuitenkin voimaan vasta päi-vänä kuuta 20 .

HE 182/2014 vp

54

4

Laki

sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 6 ja 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (590/2013) 6 ja

10 § seuraavasti:

6 §

Energiaviraston tehtävät kansallisena sään-telyviranomaisena

Euroopan unionin sähkö- ja maakaasualaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna kan-sallisena sääntelyviranomaisena toimiessaan Energiaviraston tehtävänä on erityisesti:

1) vahvistaa tässä laissa säädetyn menette-lyn mukaisesti sähkö- ja maakaasuverkkojen haltijoille siirron ja jakelun hinnoittelua kos-kevat menetelmät;

2) varmistaa, että sähkö- ja maakaasu-verkkojen haltijat sekä muut sähkö- ja maakaasualan yritykset noudattavat kansal-lisesta ja unionin lainsäädännöstä johtuvia velvollisuuksiaan ja päättää toimivaltansa mukaisesti tarvittavista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä sähkö- ja maakaasumarkki-noiden kilpailun edistämiseksi ja markki-noiden moitteettoman toiminnan varmistami-seksi;

3) tehdä rajat ylittävissä asioissa yhteistyötä muiden ETA-valtioiden sääntelyviranomais-ten ja energia-alan sääntelyviranomaisten yh-teistyöviraston kanssa;

4) panna täytäntöön toimialaansa kuuluvat, oikeudellisesti sitovat energia-alan sääntely- viranomaisten yhteistyöviraston ja komission päätökset;

5) varmistaa, ettei sähkön ja maakaasun siirtoon, jakeluun ja toimitukseen sekä maa-kaasun varastointiin ja nesteytetyn maakaa-sun käsittelyyn liittyvien toimintojen välillä esiinny ristisubventioita;

6) seurata sähkön kantaverkonhaltijoiden ja maakaasun siirtoverkonhaltijoiden inves-tointisuunnitelmia;

7) seurata sähkö- ja maakaasuverkkojen varmuutta ja luotettavuutta koskevien sääntö-jen noudattamista, arvioida verkkojen aiem-paa toimivuutta sekä osallistua sähkö- ja maakaasuverkkojen palvelun sekä sähkön ja maakaasun toimituksen laatua koskevien vaa-timusten valmisteluun;

8) seurata sähkö- ja maakaasumarkkinoiden avoimuuden tasoa ja varmistaa, että sähkö- ja maakaasualan yritykset noudattavat avoimuut-ta koskevia velvollisuuksiaan;

9) seurata sähkön ja maakaasun tukku- ja vähittäismarkkinoiden avaamista kilpailulle sekä kilpailun toimivuutta näillä markkinoil-la;

10) seurata kilpailua rajoittavien sopimus-käytäntöjen sekä muihin kuin kotitalousasi-akkaisiin kohdistuvien yksinoikeuslausekkei-den esiintymistä sähkö- ja maakaasualalla;

11) seurata sähkö- ja maakaasuverkonhalti-joiden liittymien toimittamiseen ja korjausten suorittamiseen käyttämää aikaa;

12) seurata maakaasun varastojen, putkilin-javarastoinnin ja muiden lisäpalvelujen käyt-töoikeuksien sääntelyn perusteita sekä val-voa maakaasun varastojen, putkilinjavaras-toinnin ja muiden lisäpalvelujen käyttöoike-uksia koskevien säännösten soveltamista;

13) osaltaan varmistaa sähkö- ja maakaa-sumarkkinoihin kohdistuvien kuluttajan-suoja- toimenpiteiden tehokkuus ja täytän-töönpano;

14) laatia ja julkaista vuosittain arvio säh-kön ja maakaasun toimitukseen liittyvien

HE 182/2014 vp

55

julki- sen palvelun velvoitteiden noudattami-sesta;

15) varmistaa asiakkaiden mahdollisuus saada käyttöönsä omaa sähkön tai maakaa-sun kulutustaan koskevia tietoja;

16) seurata sähkö- ja maakaasuverkkojen haltijoiden, sähkön ja maakaasun toimittajien, asiakkaiden sekä muiden sähkö- ja maakaa-sumarkkinoiden osapuolten asemaa ja vastui-ta koskevien säännösten täytäntöönpanoa;

17) seurata sähköntuotantokapasiteettiin tehtäviä investointeja ja niiden vaikutusta sähkön toimitusvarmuuteen;

18) seurata ETA-valtioiden ja kolmansien maiden sähkön kantaverkonhaltijoiden tek-nistä yhteistyötä;

19) seurata sähkö- ja maakaasumarkki-noihin kohdistuvien suojatoimenpiteiden täytäntöönpanoa;

20) edistää aluetasolla sähkö- ja maakaa-sumarkkinoiden keskeisiin markkinakäytän-töihin liittyvien tiedonvaihtomenettelyjen yh-teensopivuutta;

21) edistää kysyntään liittyvien resurssien osallistumista tarjonnan ohella sähkö- ja maakaasumarkkinoille.

Energiaviraston on tämän pykälän mukai-sia tehtäviä hoitaessaan otettava huomioon maakaasumarkkinalaissa sekä maakaasuverk-koasetuksessa säädetyt poikkeukset.

10 §

Energiaviraston vahvistamat ehdot ja mene-telmät

Energiaviraston tulee päätöksellään (vah-vistuspäätös) vahvistaa verkonhaltijan, jär-jestelmävastaavan kantaverkonhaltijan ja jär-jestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen haltijan noudatettaviksi seuraavat palvelujen ehdot ja palvelujen hinnoittelua koskevat menetelmät ennen niiden käyttöönottamista:

1) menetelmät verkonhaltijan verkkotoi-minnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson ai-kana;

2) ehdot, edellytykset ja tariffit, jotka kos-kevat oikeutta käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja;

3) verkonhaltijan siirtopalvelun ehdot;

4) verkonhaltijan liittämispalvelun ehdot ja menetelmät liittämisestä perittävien maksu-jen määrittämiseksi;

5) ylikuormituksen hallintaa ja siirtokapasi-teetin jakamista kantaverkossa ja siirtover-kossa koskevat ehdot sekä menetelmät yli-kuormituksesta perittävien maksujen määrit-tämiseksi ja menetelmät ylikuormituksen hal-linnasta saatujen tulojen käyttämiseksi;

6) järjestelmävastaavan kantaverkonhalti-jan ja järjestelmävastaavan siirtoverkonhalti-jan järjestelmävastuun piiriin kuuluvien pal-velujen ehdot sekä menetelmät palveluista perittävien maksujen määrittämiseksi;

7) menetelmät järjestelmävastaavan kanta-verkonhaltijan sähkökaupan ja taseselvityk-sen edellyttämän tiedonvaihdon kehittämis-tehtävästä perimien maksujen määrittämisek-si.

Hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voi-daan määrätä:

1) verkkotoimintaan tai palveluun sidotun pääoman arvostusperiaatteista;

2) verkkotoimintaan tai palveluun sidotulle pääomalle taikka palvelulle hyväksyttävän tuoton määrittämistavasta;

3) verkkotoiminnan tai palvelun tuloksen määrittämistavasta sekä sen edellyttämästä tuloslaskelman ja taseen oikaisusta;

4) verkkotoiminnan tehostamiseen, mark-kinoiden yhdentymisen edistämiseen, verkon varmuuden parantamiseen sekä näihin liitty-vän tutkimustoiminnan edistämiseen, verkon kehittämiseen ja verkon käyttäjien energiate-hokkuutta parantavia toimenpiteitä edistävien järjestelmäpalvelujen saataville asettamiseen kannustavista tavoitteista ja niiden määrittä-mistavasta sekä menetelmistä, joilla tavoittei-ta sovelletaan hinnoittelussa;

5) hinnoittelurakenteen määrittämistavasta, jos määrittämistapa on tarpeen verkkoon pääsyn toteuttamiseksi tai Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen täytäntöön pane-miseksi taikka jos määrittämistapa liittyy jär-jestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen hinnoitteluun.

Sähköverkonhaltijaan kohdistuva vahvis-tuspäätös ei saa estää verkonhaltijaa asetta-masta järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla saataville järjestelmäpalveluja kysynnänoh-jaustoimenpiteitä, kysynnänhallintaa tai ha-jautettua tuotantoa varten.

HE 182/2014 vp

56

Vahvistuspäätös, jossa määrätään 1 mo-mentin 1 kohdassa tarkoitetuista menetelmis-tä, on voimassa kahden toisiaan seuraavan neljän vuoden pituisen valvontajakson ajan. Jos verkonhaltija on aloittanut toimintansa muihin verkonhaltijoihin sovellettavan val-vontajakson ollessa kesken, on 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu vahvistuspäätös kuiten-kin voimassa kyseisen valvontajakson lop-puun. Vahvistuspäätös, jossa määrätään 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista ehdoista, edellytyksistä ja tariffeista, on voimassa Energiaviraston määräämän enintään kahden vuoden pituisen ajan. Muut 1 momentissa

tarkoitetut päätökset ovat voimassa toistai-seksi tai, jos erityistä syytä on, päätöksessä määrätyn määräajan.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 Lain 10 §:n säännöstä ei sovelleta sen 1

momentin 1 kohdassa tarkoitettuun vahvis-tuspäätökseen, jossa määrätty valvontajakso on alkanut ennen lain voimaantuloa.

Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2014

Pääministeri

ALEXANDER STUBB

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka

HE 182/2014 vp

57

Liitteet Rinnakkaistekstit

2

Laki

sähkömarkkinalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan sähkömarkkinalain (588/2013) 3 § : n 3 4 k o h t a , 20, 57 ja 69 §, sekä lisätään 3 §:ään uusi 35 ja 36 kohta sekä lakiin uusi 24 a, 24 b, 53 a, 57 a ja 69 a § seuraavas-

ti: Voimassa oleva laki Ehdotus

3 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan: -------------------------------------------------- 34) määräysvallalla oikeuksia, sopimuksia

tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yh-dessä asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeudel-liset olosuhteet huomioon ottaen antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutus-valtaa yrityksessä, erityisesti:

a) antamalla omistusoikeuden tai käyttöoi-keuden yrityksen kaikkiin tai joihinkin varoi-hin;

b) oikeuksin tai sopimuksin, joiden perus-teella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yri-tyksen toimielinten kokoonpanossa, äänes-tyksissä tai päätöksissä.

3 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan: -------------------------------------------------- 34) määräysvallalla oikeuksia, sopimuksia

tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yh-dessä asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeu-delliset olosuhteet huomioon ottaen antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaiku-tusvaltaa yrityksessä, erityisesti:

a) antamalla omistusoikeuden tai käyttöoi-keuden yrityksen kaikkiin tai joihinkin varoi-hin;

b) oikeuksin tai sopimuksin, joiden perus-teella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yri-tyksen toimielinten kokoonpanossa, äänes-tyksissä tai päätöksissä;

35) yhteisostoryhmällä kysyntäpuolen pal-veluntarjoajaa, joka yhdistää useita lyhytkes-toisia kuormia myytäväksi tai huutokaupatta-vaksi järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla;

36) järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla OTC-markkinoita ja sähköpörssejä, joissa käydään kauppaa sähköenergialla, kapasi-teetilla, tasepalveluilla, lisäpalveluilla tai termiineillä.

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

58

20 §

Liittämisvelvollisuus

Verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuul-lista korvausta vastaan liittää sähköverkkoon-sa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyt-töpaikat ja voimalaitokset toiminta-alueellaan. Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla tasapuolisia sekä syrjimättömiä, ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavar-muus ja tehokkuus.

Verkonhaltijan tulee julkaista liittämistä koskevat tekniset vaatimukset sekä kohtuulli-nen aika, jonka kuluessa verkonhaltija käsit-telee liittymistä koskevat tarjouspyynnöt.

Verkonhaltijan tulee antaa liittyjälle tämän pyynnöstä kattava ja riittävän yksityiskohtai-nen arvio liittymiskustannuksista sekä arvio liittymän toimitusajasta.

20 §

Liittämisvelvollisuus

Verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuul-lista korvausta vastaan liittää sähköverkkoon-sa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyt-töpaikat ja voimalaitokset toiminta-alueellaan. Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla avoimia, ta-sapuolisia sekä syrjimättömiä, ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimin-tavarmuus ja tehokkuus.

Verkonhaltijan tulee julkaista liittämistä koskevat tekniset vaatimukset sekä kohtuul-linen aika, jonka kuluessa verkonhaltija käsit-telee liittymistä koskevat tarjouspyynnöt.

Verkonhaltijan tulee antaa liittyjälle tämän pyynnöstä kattava ja riittävän yksityiskohtai-nen arvio liittymiskustannuksista sekä arvio liittymän toimitusajasta. Liittymä on kytket-tävä sähköverkkoon 24 kuukauden kuluessa liittymissopimuksen tekemisestä, jos liittymän kytkemisen edellyttämät verkonhaltijan inves-toinnit sähköverkkoon on mahdollista toteut-taa tässä ajassa verkonhaltijan kannalta koh-tuullisesti ja verkon käyttäjien suhteen syrji-mättömästi.

24 a §

Energiatehokkuus verkkopalvelujen hinnoit-telussa

Verkkopalvelujen hinnoittelussa ja myyn-tiehdoissa ei saa olla ehtoja, jotka ovat hai-tallisia sähkön tuotannon, siirron, jakelun ja toimituksen kokonaistehokkuudelle ja ener-giatehokkuudelle.

24 b §

Sähkönkulutuksen jousto ja kysynnänohjaus-toimenpiteet verkkopalvelujen hinnoittelussa

Verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla ehtoja, jotka voivat estää sähkönkulutuksen jouston tarjoamisen tasesähkömarkkinoille ja lisäpalvelujen ostajille tai jotka estävät vähit-

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

59

täismyyjiä asettamasta järjestäytyneillä säh-kömarkkinoilla saataville järjestelmäpalvelu-ja kysynnänohjaustoimenpiteitä tai kysyn-nänhallintaa varten. Verkkopalvelujen hin-noittelussa on otettava huomioon kustannuk-set ja hyödyt, jotka aiheutuvat sähkönkulu-tuksen joustosta ja verkonhaltijan toteutta-mista kysynnänohjaustoimenpiteistä.

Verkonhaltijan verkkopalvelujen myyntieh-tojen on luotava edellytykset sähkönkulutuk-sen jouston osallistumiseen tasesähkö- ja va-ravoimamarkkinoille sekä lisäpalvelujen tar-joamiseen, jos osallistumisen järjestäminen on verkonhaltijan tehtävänä. Myyntiehdoissa on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus. Myyntieh-doissa ei saa olla ehtoja, jotka perusteetta estävät yhteisostoryhmien tarjoaman sähkön-kulutuksen jouston osallistumisen tasesähkö- ja varavoimamarkkinoille sekä lisäpalvelujen tarjoamiseen.

53 a §

Tehokkaan yhteistuotannon ja pienimuotoi-sen sähköntuotannon liittäminen jakeluverk-

koon

Jakeluverkonhaltijalla on oltava yleiset ja helposti sovellettavissa olevat menettelytavat energiatehokkuuslain ( / ) 3 §:n 14 kohdas-sa tarkoitetun tehokkaan yhteistuotannon ja pienimuotoisen sähköntuotannon jakeluverk-koon liittämistä varten.

57 §

Jakeluverkonhaltijan laskutus jakeluverkossa

Jakeluverkonhaltijan on esitettävä laskus-saan jakeluverkkonsa käyttäjälle erittely siitä, miten sähkönjakelun hinta muodostuu. Jake-luverkonhaltijan on kuluttajille lähetettävissä laskuissa annettava tiedot asiakasvalitusten tekemistä varten sekä kuluttajille suunnatussa laskutuksessaan tietoja kuluttajien käytettä-vissä olevista riitojenratkaisumenettelyistä. Energiamarkkinavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee si-sällyttää, sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee

57 §

Jakeluverkonhaltijan laskutus

Jakeluverkonhaltijan jakeluverkon käyttä-jien laskutus on suoritettava tosiasiallisen kulutuksen perusteella vähintään neljä kertaa vuodessa. Muun kuin tuntimittauslaitteiston osalta laskutus voi perustua loppukäyttäjän tekemään mittauslaitteiston luentaan.

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

60

laskussa esittää. Jakeluverkonhaltijan on tarjottava kulutta-

jille erilaisia maksutapoja sähkönjakelun las-kujen maksamiseen. Tarjotuissa vaihtoeh-doissa ei saa olla perusteettomia eikä eri asia-kasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen eh-doissa voidaan huomioida eri maksutapojen tarjoamisesta jakeluverkonhaltijalle aiheutu-vien kustannusten kohtuulliset erot. Jos jake-luverkonhaltija tarjoaa kuluttajille ennakko-maksujärjestelmää, on järjestelmän heijastet-tava riittävästi kuluttajan arvioitua todennä-köistä vuotuista sähkönkulutusta.

Laskutus saa kuitenkin perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän luke-maan mittauslaitteistoon eikä tämä ole il-moittanut mittarilukemaa kysymyksessä ole-valta laskutuskaudelta. Todettuun kulutuk-seen perustuvasta laskutuksesta voidaan poi-keta myös, jos käyttöpaikkaa ei ole varustettu mittauslaitteistolla.

Jakeluverkonhaltijan on esitettävä laskussa jakeluverkkonsa käyttäjälle erittely siitä, mi-ten sähkönjakelun hinta muodostuu. Sähkön-jakelun hintaa koskevat tiedot ja arviot on annettava loppukäyttäjälle oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Laskun mukana on ilmoitettava loppukäyttäjän todel-linen kulutus ja hintatiedot sekä mahdollistet-tava vertailu edellisen vuoden kulutukseen ja kustannuksiin samana kautena. Jakeluver-konhaltijan on kuluttajille lähetettävissä las-kuissa annettava tiedot asiakasvalitusten te-kemistä varten sekä kuluttajille suunnatussa laskutuksessaan tietoja kuluttajien käytettä-vissä olevista riitojenratkaisumenettelyistä. Energiavirasto voi antaa tarkempia määräyk-siä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää. Tässä pykälässä tarkoitetut laskut sekä hinta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttäjäl-le asianmukaisesti ja maksutta. Loppukäyttä-jän on halutessaan saatava laskut ja kulu-tustiedot sähköisinä.

57 a §

Jakeluverkonhaltijan laskujen maksutavat

Jakeluverkonhaltijan on tarjottava kulutta-jille erilaisia maksutapoja sähkönjakelun laskujen maksamiseen. Tarjotuissa vaihtoeh-doissa ei saa olla perusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huomioida eri maksutapo-jen tarjoamisesta jakeluverkonhaltijalle ai-heutuvien kustannusten kohtuulliset erot. Jos jakeluverkonhaltija tarjoaa kuluttajille en-nakkomaksujärjestelmää, on järjestelmän heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista sähkönkulutusta.

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

61

69 §

Vähittäismyyjän laskutus

Vähittäismyyjän on esitettävä laskussa lop-pukäyttäjälle erittely siitä, miten sähkön hinta muodostuu sekä tieto sopimuksen voimassa-oloajasta. Vähittäismyyjän on kuluttajille lä-hetettävissä laskuissa annettava tiedot asia-kasvalitusten tekemistä varten sekä kuluttajil-le suunnatussa laskutuksessaan tietoja kulut-tajien käytettävissä olevista riitojenratkaisu-menettelyistä. Energiamarkkinavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää, sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää.

Vähittäismyyjän on toimitettava loppulasku kuluttajalle kuuden viikon kuluessa siitä, kun sähkön toimitus kuluttajalle on päättynyt.

Vähittäismyyjän on tarjottava kuluttajille erilaisia maksutapoja sähkölaskujen maksa-miseen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huo-mioida eri maksutapojen tarjoamisesta vähit-täismyyjälle aiheutuvien kustannusten koh-tuulliset erot. Jos vähittäismyyjä tarjoaa ku-luttajille ennakkomaksujärjestelmää, on jär-jestelmän heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista sähkönkulu-tusta.

Vähittäismyyjän laskutuksesta säädetään li-säksi energiamarkkinoilla toimivien yritysten energiatehokkuuspalveluista annetussa laissa (1211/2009).

69 §

Vähittäismyyjän laskutus

Loppukäyttäjälle toimitettu sähkö on lasku-tettava tosiasiallisen kulutuksen perusteella vähintään neljä kertaa vuodessa. Muun kuin tuntimittauslaitteiston osalta laskutus voi pe-rustua loppukäyttäjän tekemään mittauslait-teiston luentaan.

Toimitetun sähkön laskutus saa kuitenkin perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu lop-pukäyttäjän lukemaan mittauslaitteistoon ei-kä tämä ole ilmoittanut mittarilukemaa ky-symyksessä olevalta laskutuskaudelta. Todet-tuun kulutukseen perustuvasta laskutuksesta voidaan poiketa myös, jos käyttöpaikkaa ei ole varustettu mittauslaitteistolla.

Vähittäismyyjän on esitettävä laskussa lop-pukäyttäjälle erittely siitä, miten sähkön hinta muodostuu sekä tieto sopimuksen voimassa-oloajasta. Sähkön hintaa koskevat tiedot ja arviot on annettava loppukäyttäjälle oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muo-dossa. Laskun mukana on ilmoitettava lop-pukäyttäjän todellinen kulutus ja hintatiedot sekä mahdollistettava vertailu edellisen vuo-den kulutukseen ja kustannuksiin samana kautena. Vähittäismyyjän on kuluttajille lä-hetettävissä laskuissa annettava tiedot asia-kasvalitusten tekemistä varten sekä kuluttajil-le suunnatussa laskutuksessaan tietoja kulut-tajien käytettävissä olevista riitojenratkaisu-menettelyistä. Energiavirasto voi antaa tar-kempia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää, sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää.

Vähittäismyyjän on toimitettava loppulasku kuluttajalle kuuden viikon kuluessa siitä, kun sähkön toimitus kuluttajalle on päättynyt.

Tässä pykälässä tarkoitetut laskut sekä hin-ta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttä-jälle asianmukaisesti ja maksutta. Loppu-käyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä.

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

62

69 a §

Vähittäismyyjän laskujen maksutavat

Vähittäismyyjän on tarjottava kuluttajille erilaisia maksutapoja sähkölaskujen maksa-miseen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa ol-la perusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syr-jiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huomioida eri maksutapojen tarjoamisesta vähittäismyyjälle aiheutuvien kustannusten kohtuulliset erot. Jos vähittäismyyjä tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujärjestelmää, on järjestelmän heijastettava riittävästi kulutta-jan arvioitua todennäköistä vuotuista säh-könkulutusta.

——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 57, 57 a, 69 ja 69 a § tulevat kuitenkin voimaan vasta päivänä kuuta 20 .

HE 182/2014 vp

63

3

Laki

maakaasumarkkinalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan maakaasumarkkinalain (508/2000) 3 luvun 2 § ja 4 luvun 3 §, sellaisina kuin ne

ovat laissa 589/2013, sekä lisätään 2 lukuun uusi 9 a ja 9 b § sekä 4 lukuun uusi 3 a § seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus 2 luku

Verkonhaltijan sekä varastointilaitteiston ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan yleiset velvollisuudet ja palvelujen

hinnoittelu

9 a § Jakeluverkonhaltijan laskutus on suoritet-

tava tosiasiallisen kulutuksen perusteella vä-hintään neljä kertaa vuodessa. Jos mittaus-laitteisto ei ole kaukoluentajärjestelmän pii-rissä, laskutus voi perustua loppukäyttäjän tekemään mittauslaitteiston luentaan.

Laskutus saa kuitenkin perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän luke-maan mittauslaitteistoon eikä tämä ole il-moittanut mittarilukemaa kysymyksessä ole-valta laskutuskaudelta. Todettuun kulutuk-seen perustuvasta laskutuksesta voidaan poi-keta myös, jos todettuun maakaasunkulutuk-seen perustuvan mittauksen ja laskutuksen järjestäminen ei ole mahdollista tai se on kustannuksiltaan kohtuutonta.

Jakeluverkonhaltijan on esitettävä laskussa verkkonsa käyttäjälle erittely siitä, miten maakaasunjakelun hinta muodostuu. Maa-kaasunjakelun hintaa koskevat tiedot ja arvi-ot on annettava loppukäyttäjälle oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muo-dossa. Laskun mukana on ilmoitettava lop-pukäyttäjän todellinen kulutus ja hintatiedot sekä mahdollistettava vertailu edellisen vuo-

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

64

den kulutukseen ja kustannuksiin samana kautena. Jakeluverkonhaltijan on kuluttajille lähetettävissä laskuissa annettava tiedot asiakasvalitusten tekemistä varten sekä ku-luttajille suunnatussa laskutuksessaan tietoja kuluttajien käytettävissä olevista riitojenrat-kaisumenettelyistä. Maakaasumarkkinavi-ranomainen voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää se-kä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää.

Tässä pykälässä tarkoitetut laskut sekä hin-ta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttä-jälle asianmukaisesti ja maksutta. Loppu-käyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä.

9 b §

Jakeluverkonhaltijan on tarjottava kulutta-jille erilaisia maksutapoja laskujen maksami-seen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia tai eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huomioida eri maksutapojen tarjoamisesta jakeluverkonhaltijalle aiheutuvien kustannus-ten kohtuulliset erot. Jos jakeluverkonhaltija tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujärjestel-mää, järjestelmän on heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua vuotuista maakaasunku-lutusta.

3 luku

Järjestelmävelvoitteet ja maakaasukaup-pojen selvitys

2 § Verkonhaltijan on järjestettävä maakaasu-

verkossaan taseselvityksen ja laskutuksen pe-rustana oleva maakaasuntoimitusten mittaus sekä mittaustietojen rekisteröinti ja ilmoitta-minen maakaasumarkkinoiden osapuolille. Laskutuksessa tarvittavat mittaustiedot on il-moitettava maakaasun toimittajalle käyttö-paikka- tai mittauskohtaisesti.

Verkonhaltija voi tarjota mittauspalvelua joko omana työnä tai hankkia palvelun. Pal-velu voidaan hankkia tällöin myös maakaasu-kaupan muulta osapuolelta.

3 luku

Järjestelmävelvoitteet ja maakaasukaup-pojen selvitys

2 § Verkonhaltijan on järjestettävä maakaasu-

verkossaan taseselvityksen ja laskutuksen pe-rustana oleva maakaasuntoimitusten mittaus sekä mittaustietojen rekisteröinti ja ilmoitta-minen maakaasumarkkinoiden osapuolille. Laskutuksessa tarvittavat mittaustiedot on ilmoitettava maakaasun toimittajalle käyttö-paikka- tai mittauskohtaisesti.

Loppukäyttäjälle on tarjottava kilpailuky-kyisesti hinnoiteltua mittaria, joka mittaa tarkasti maakaasun kulutuksen ja antaa tie-toa kulutuksen ajoittumisesta, kun:

1) olemassa oleva mittari korvataan, paitsi jos se on teknisesti mahdotonta tai se ei ole

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

65

Tarkempia säännöksiä maakaasuntoimitus-ten mittauksesta maakaasuverkoissa annetaan valtioneuvoston asetuksella. Säännökset voi-vat koskea:

1) käyttöpaikan, varaston, nesteytetyn maa-kaasun käsittelylaitoksen ja uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun tuo-tantolaitoksen varustamista mittauslaitteistol-la;

2) mittauslaitteistolle ja -järjestelmälle ase-tettavia vaatimuksia;

3) mittauslaitteiston lukemista; 4) mittaustiedon hyödyntämistä; 5) mittauspalveluissa käytettävää aikaja-

otusta.

kustannustehokasta ottaen huomioon pitkän aikavälin säästömahdollisuudet;

2) kyse on uuteen rakennukseen sijoitetta-vasta uudesta liittymästä;

3) kyse on sellaisesta maankäyttö- ja ra-kennuslain (132/1999) 125 §:n mukaistaa ra-kennuslupaa tai 126 §:n mukaista toimenpi-delupaa edellyttävästä korjauksesta, jolla voi olla merkittävää vaikutusta rakennuksen energiatehokkuuteen.

Verkonhaltija voi tarjota mittauspalvelua joko omana työnä tai hankkia palvelun. Pal-velu voidaan hankkia tällöin myös maakaa-sukaupan muulta osapuolelta.

Tarkempia säännöksiä maakaasuntoimitus-ten mittauksesta maakaasuverkoissa annetaan valtioneuvoston asetuksella. Säännökset voi-vat koskea:

1) käyttöpaikan, varaston, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen ja uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun tuo-tantolaitoksen varustamista mittauslaitteistol-la;

2) mittauslaitteistolle ja -järjestelmälle ase-tettavia vaatimuksia;

3) mittauslaitteiston lukemista; 4) mittaustiedon hyödyntämistä; 5) mittauspalveluissa käytettävää aikaja-

otusta.

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

66

4 luku

Maakaasun toimittaminen ja maakaasun käyttäjän asema

3 § Maakaasun toimittajan on esitettävä laskus-

sa asiakkaalle erittely siitä, miten maakaasun hinta muodostuu sekä tieto sopimuksen voi-massaoloajasta. Maakaasun toimittajan on ku-luttajille lähetettävissä laskuissa annettava tiedot asiakasvalitusten tekemistä varten sekä kuluttajille suunnatussa laskutuksessaan tieto-ja kuluttajien käytettävissä olevista riitojen-ratkaisumenettelyistä. Maakaasumarkkinavi-ranomainen voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää se-kä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esit-tää.

Maakaasun toimittajan on toimitettava lop-pulasku kuluttajalle kuuden viikon kuluessa siitä, kun maakaasun toimitus kuluttajalle on päättynyt.

Maakaasun toimittajan on tarjottava kulut-

tajille erilaisia maksutapoja laskujen maksa-miseen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia tai eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huo-mioida eri maksutapojen tarjoamisesta jake-luverkonhaltijalle aiheutuvien kustannusten kohtuulliset erot. Jos maakaasun toimittaja tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujärjestel-mää, järjestelmän on heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua vuotuista maakaasunku-lutusta.

Maakaasun toimittajan laskutuksesta sääde-tään lisäksi energiamarkkinoilla toimivien yritysten energiatehokkuuspalveluista anne-

4 luku

Maakaasun toimittaminen ja maakaasun käyttäjän asema

3 § Loppukäyttäjälle toimitettu maakaasu on

laskutettava tosiasiallisen kulutuksen perus-teella vähintään neljä kertaa vuodessa. Jos mittauslaitteisto ei ole kaukoluentajärjestel-män piirissä, laskutus voi perustua loppu-käyttäjän tekemään mittauslaitteiston luen-taan.

Maakaasun laskutus saa kuitenkin perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään silloin, kun laskutus perustuu loppukäyttäjän lukemaan mittauslaitteistoon eikä tämä ole ilmoittanut mittarilukemaa kysymyksessä olevalta laskutuskaudelta. Todettuun kulu-tukseen perustuvasta laskutuksesta voidaan poiketa myös, jos todettuun maakaasunkulu-tukseen perustuvan mittauksen ja laskutuksen järjestäminen ei ole mahdollista tai se on kustannuksiltaan kohtuutonta.

Maakaasun toimittajan on esitettävä las-kussa asiakkaalle erittely siitä, miten maa-kaasun hinta muodostuu sekä tieto sopimuk-sen voimassaoloajasta. Maakaasun hintaa koskevat tiedot ja arviot on annettava loppu-käyttäjälle oikea-aikaisesti ja helposti ym-märrettävässä muodossa. Laskun mukana on ilmoitettava loppukäyttäjän todellinen kulu-tus ja hintatiedot sekä mahdollistettava ver-tailu edellisen vuoden kulutukseen ja kustan-nuksiin samana kautena. Maakaasun toimit-tajan on kuluttajille lähetettävissä laskuissa annettava tiedot asiakasvalitusten tekemistä varten sekä kuluttajille suunnatussa laskutuk-sessaan tietoja kuluttajien käytettävissä ole-vista riitojenratkaisumenettelyistä. Maakaa-sumarkkinaviranomainen voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tietoja laskuun tulee sisällyttää sekä siitä tavasta, jolla tiedot tulee laskussa esittää.

Maakaasun toimittajan on toimitettava lop-pulasku kuluttajalle kuuden viikon kuluessa siitä, kun maakaasun toimitus kuluttajalle on

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

67

tussa laissa (1211/2009).

päättynyt. Tässä pykälässä tarkoitetut laskut sekä hin-

ta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttä-jälle asianmukaisesti ja maksutta. Loppu-käyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä.

3 a §

Maakaasun toimittajan on tarjottava kulut-tajille erilaisia maksutapoja laskujen mak-samiseen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia tai eri asiakasryhmiä syr-jiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huomioida eri maksutapojen tarjoamisesta maakaasun toimittajalle aiheutuvien kustan-nusten kohtuulliset erot. Jos maakaasun toi-mittaja tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujär-jestelmää, järjestelmän on heijastettava riit-tävästi kuluttajan arvioitua vuotuista maa-kaasunkulutusta.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 2 luvun 9 a ja 9 b § sekä 4 luvun 3 ja 3 a § tulevat kuitenkin voimaan vasta päivänä kuuta 20

HE 182/2014 vp

68

4

Laki

sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 6 ja 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (590/2013) 6 ja

10 § seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

6 §

Energiamarkkinaviraston tehtävät kansalli-sena sääntelyviranomaisena

Euroopan unionin sähkö- ja maakaasualaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna kansallisena sääntelyviranomaisena toimies-saan Energiamarkkinaviraston tehtävänä on erityisesti:

1) vahvistaa tässä laissa säädetyn menette-lyn mukaisesti sähkö- ja maakaasuverkkojen haltijoille siirron ja jakelun hinnoittelua kos-kevat menetelmät;

2) varmistaa, että sähkö- ja maakaasuverk-kojen haltijat sekä muut sähkö- ja maakaa-sualan yritykset noudattavat kansallisesta ja unionin lainsäädännöstä johtuvia velvolli-suuksiaan ja päättää toimivaltansa mukaisesti tarvittavista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kilpailun edistämiseksi ja markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi;

3) tehdä rajat ylittävissä asioissa yhteistyötä

muiden ETA-valtioiden sääntelyviranomais-ten ja energia-alan sääntelyviranomaisten yh-teistyöviraston kanssa;

4) panna täytäntöön toimialaansa kuuluvat, oikeudellisesti sitovat energia-alan sääntely-viranomaisten yhteistyöviraston ja komission päätökset;

5) varmistaa, ettei sähkön ja maakaasun siirtoon, jakeluun ja toimitukseen sekä maa-kaasun varastointiin ja nesteytetyn maakaa-

6 §

Energiaviraston tehtävät kansallisena sään-telyviranomaisena

Euroopan unionin sähkö- ja maakaasualaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna kan-sallisena sääntelyviranomaisena toimiessaan Energiaviraston tehtävänä on erityisesti:

1) vahvistaa tässä laissa säädetyn menette-

lyn mukaisesti sähkö- ja maakaasuverkkojen haltijoille siirron ja jakelun hinnoittelua kos-kevat menetelmät;

2) varmistaa, että sähkö- ja maakaasu-verkkojen haltijat sekä muut sähkö- ja maakaasualan yritykset noudattavat kansal-lisesta ja unionin lainsäädännöstä johtuvia velvollisuuksiaan ja päättää toimivaltansa mukaisesti tarvittavista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä sähkö- ja maakaasumarkki-noiden kilpailun edistämiseksi ja markki-noiden moitteettoman toiminnan varmistami-seksi;

3) tehdä rajat ylittävissä asioissa yhteistyötä muiden ETA-valtioiden sääntelyviranomais-ten ja energia-alan sääntelyviranomaisten yh-teistyöviraston kanssa;

4) panna täytäntöön toimialaansa kuuluvat, oikeudellisesti sitovat energia-alan sääntely- viranomaisten yhteistyöviraston ja komission päätökset;

5) varmistaa, ettei sähkön ja maakaasun siirtoon, jakeluun ja toimitukseen sekä maa-kaasun varastointiin ja nesteytetyn maakaa-

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

69

sun käsittelyyn liittyvien toimintojen välillä esiinny ristisubventioita;

6) seurata sähkön kantaverkonhaltijoiden ja maakaasun siirtoverkonhaltijoiden investoin-tisuunnitelmia;

7) seurata sähkö- ja maakaasuverkkojen varmuutta ja luotettavuutta koskevien sääntö-jen noudattamista, arvioida verkkojen aiem-paa toimivuutta sekä osallistua sähkö- ja maakaasuverkkojen palvelun sekä sähkön ja maakaasun toimituksen laatua koskevien vaa-timusten valmisteluun;

8) seurata sähkö- ja maakaasumarkkinoiden avoimuuden tasoa ja varmistaa, että sähkö- ja maakaasualan yritykset noudattavat avoi-muutta koskevia velvollisuuksiaan;

9) seurata sähkön ja maakaasun tukku- ja vähittäismarkkinoiden avaamista kilpailulle sekä kilpailun toimivuutta näillä markkinoil-la;

10) seurata kilpailua rajoittavien sopimus-käytäntöjen sekä muihin kuin kotitalousasi-akkaisiin kohdistuvien yksinoikeuslausekkei-den esiintymistä sähkö- ja maakaasualalla;

11) seurata sähkö- ja maakaasuverkonhalti-joiden liittymien toimittamiseen ja korjausten suorittamiseen käyttämää aikaa;

12) seurata maakaasun varastojen, putkilin-javarastoinnin ja muiden lisäpalvelujen käyt-töoikeuksien sääntelyn perusteita sekä valvoa maakaasun varastojen, putkilinjavarastoinnin ja muiden lisäpalvelujen käyttöoikeuksia koskevien säännösten soveltamista;

13) osaltaan varmistaa sähkö- ja maakaa-sumarkkinoihin kohdistuvien kuluttajansuoja-toimenpiteiden tehokkuus ja täytäntöönpano;

14) laatia ja julkaista vuosittain arvio säh-

kön ja maakaasun toimitukseen liittyvien jul-kisen palvelun velvoitteiden noudattamisesta;

15) varmistaa asiakkaiden mahdollisuus

saada käyttöönsä omaa sähkön tai maakaasun kulutustaan koskevia tietoja;

16) seurata sähkö- ja maakaasuverkkojen haltijoiden, sähkön ja maakaasun toimittajien, asiakkaiden sekä muiden sähkö- ja maakaa-sumarkkinoiden osapuolten asemaa ja vastui-ta koskevien säännösten täytäntöönpanoa;

17) seurata sähköntuotantokapasiteettiin tehtäviä investointeja ja niiden vaikutusta sähkön toimitusvarmuuteen;

sun käsittelyyn liittyvien toimintojen välillä esiinny ristisubventioita;

6) seurata sähkön kantaverkonhaltijoiden ja maakaasun siirtoverkonhaltijoiden inves-tointisuunnitelmia;

7) seurata sähkö- ja maakaasuverkkojen varmuutta ja luotettavuutta koskevien sääntö-jen noudattamista, arvioida verkkojen aiem-paa toimivuutta sekä osallistua sähkö- ja maakaasuverkkojen palvelun sekä sähkön ja maakaasun toimituksen laatua koskevien vaa-timusten valmisteluun;

8) seurata sähkö- ja maakaasumarkkinoiden avoimuuden tasoa ja varmistaa, että sähkö- ja maakaasualan yritykset noudattavat avoimuut-ta koskevia velvollisuuksiaan;

9) seurata sähkön ja maakaasun tukku- ja vähittäismarkkinoiden avaamista kilpailulle sekä kilpailun toimivuutta näillä markkinoil-la;

10) seurata kilpailua rajoittavien sopimus-käytäntöjen sekä muihin kuin kotitalousasi-akkaisiin kohdistuvien yksinoikeuslausekkei-den esiintymistä sähkö- ja maakaasualalla;

11) seurata sähkö- ja maakaasuverkonhalti-joiden liittymien toimittamiseen ja korjausten suorittamiseen käyttämää aikaa;

12) seurata maakaasun varastojen, putkilin-javarastoinnin ja muiden lisäpalvelujen käyt-töoikeuksien sääntelyn perusteita sekä val-voa maakaasun varastojen, putkilinjavaras-toinnin ja muiden lisäpalvelujen käyttöoike-uksia koskevien säännösten soveltamista;

13) osaltaan varmistaa sähkö- ja maakaa-sumarkkinoihin kohdistuvien kuluttajan-suojatoimenpiteiden tehokkuus ja täytäntöön-pano;

14) laatia ja julkaista vuosittain arvio säh-kön ja maakaasun toimitukseen liittyvien jul-ki- sen palvelun velvoitteiden noudattamises-ta;

15) varmistaa asiakkaiden mahdollisuus saada käyttöönsä omaa sähkön tai maakaa-sun kulutustaan koskevia tietoja;

16) seurata sähkö- ja maakaasuverkkojen haltijoiden, sähkön ja maakaasun toimittajien, asiakkaiden sekä muiden sähkö- ja maakaa-sumarkkinoiden osapuolten asemaa ja vastui-ta koskevien säännösten täytäntöönpanoa;

17) seurata sähköntuotantokapasiteettiin tehtäviä investointeja ja niiden vaikutusta sähkön toimitusvarmuuteen;

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

70

18) seurata ETA-valtioiden ja kolmansien maiden sähkön kantaverkonhaltijoiden teknis-tä yhteistyötä;

19) seurata sähkö- ja maakaasumarkkinoi-hin kohdistuvien suojatoimenpiteiden täytän-töönpanoa;

20) edistää aluetasolla sähkö- ja maakaa-sumarkkinoiden keskeisiin markkinakäytän-töihin liittyvien tiedonvaihtomenettelyjen yh-teensopivuutta.

Energiamarkkinaviraston on tämän pykälän

mukaisia tehtäviä hoitaessaan otettava huo-mioon maakaasumarkkinalaissa sekä maakaa-suverkkoasetuksessa säädetyt poikkeukset.

18) seurata ETA-valtioiden ja kolmansien maiden sähkön kantaverkonhaltijoiden tek-nistä yhteistyötä;

19) seurata sähkö- ja maakaasumarkki-noihin kohdistuvien suojatoimenpiteiden täytäntöönpanoa;

20) edistää aluetasolla sähkö- ja maakaa-sumarkkinoiden keskeisiin markkinakäytän-töihin liittyvien tiedonvaihtomenettelyjen yh-teensopivuutta;

21) edistää kysyntään liittyvien resurssien osallistumista tarjonnan ohella sähkö- ja maakaasumarkkinoille.

Energiaviraston on tämän pykälän mukai-sia tehtäviä hoitaessaan otettava huomioon maakaasumarkkinalaissa sekä maakaasuverk-koasetuksessa säädetyt poikkeukset.

10 §

Energiamarkkinaviraston vahvistamat ehdot ja menetelmät

Energiamarkkinaviraston tulee päätöksel-lään (vahvistuspäätös) vahvistaa verkonhalti-jan, järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan ja järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitok-sen haltijan noudatettaviksi seuraavat palve-lujen ehdot ja palvelujen hinnoittelua koske-vat menetelmät ennen niiden käyttöönotta-mista:

1) menetelmät verkonhaltijan verkkotoi-minnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson ai-kana;

2) ehdot, edellytykset ja tariffit, jotka kos-kevat oikeutta käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja;

3) verkonhaltijan siirtopalvelun ehdot; 4) verkonhaltijan liittämispalvelun ehdot ja

menetelmät liittämisestä perittävien maksujen määrittämiseksi;

5) ylikuormituksen hallintaa ja siirtokapasi-teetin jakamista kantaverkossa ja siirtover-kossa koskevat ehdot sekä menetelmät yli-kuormituksesta perittävien maksujen määrit-tämiseksi ja menetelmät ylikuormituksen hal-linnasta saatujen tulojen käyttämiseksi;

6) järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan

10 §

Energiaviraston vahvistamat ehdot ja mene-telmät

Energiaviraston tulee päätöksellään (vah-vistuspäätös) vahvistaa verkonhaltijan, jär-jestelmävastaavan kantaverkonhaltijan ja jär-jestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen hal-tijan noudatettaviksi seuraavat palvelujen eh-dot ja palvelujen hinnoittelua koskevat mene-telmät ennen niiden käyttöönottamista:

1) menetelmät verkonhaltijan verkkotoi-minnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson ai-kana;

2) ehdot, edellytykset ja tariffit, jotka kos-kevat oikeutta käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja;

3) verkonhaltijan siirtopalvelun ehdot; 4) verkonhaltijan liittämispalvelun ehdot ja

menetelmät liittämisestä perittävien maksu-jen määrittämiseksi;

5) ylikuormituksen hallintaa ja siirtokapasi-teetin jakamista kantaverkossa ja siirtover-kossa koskevat ehdot sekä menetelmät yli-kuormituksesta perittävien maksujen määrit-tämiseksi ja menetelmät ylikuormituksen hal-linnasta saatujen tulojen käyttämiseksi;

6) järjestelmävastaavan kantaverkonhalti-jan ja järjestelmävastaavan siirtoverkonhalti-

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

71

ja järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan järjestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelu-jen ehdot sekä menetelmät palveluista perit-tävien maksujen määrittämiseksi;

7) menetelmät järjestelmävastaavan kanta-verkonhaltijan sähkökaupan ja taseselvityk-sen edellyttämän tiedonvaihdon kehittämis-tehtävästä perimien maksujen määrittämisek-si.

Hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voi-daan määrätä:

1) verkkotoimintaan tai palveluun sidotun pääoman arvostusperiaatteista;

2) verkkotoimintaan tai palveluun sidotulle pääomalle taikka palvelulle hyväksyttävän tuoton määrittämistavasta;

3) verkkotoiminnan tai palvelun tuloksen määrittämistavasta sekä sen edellyttämästä tuloslaskelman ja taseen oikaisusta;

4) verkkotoiminnan tehostamiseen, markki-noiden yhdentymisen edistämiseen, verkon varmuuden parantamiseen sekä näihin liitty-vän tutkimustoiminnan edistämiseen ja ver-kon kehittämiseen kannustavista tavoitteista ja niiden määrittämistavasta sekä menetelmis-tä, joilla tavoitteita sovelletaan hinnoittelussa;

5) hinnoittelurakenteen määrittämistavasta, jos määrittämistapa on tarpeen verkkoon pää-syn toteuttamiseksi tai Suomea sitovan kan-sainvälisen velvoitteen täytäntöön panemi-seksi taikka jos määrittämistapa liittyy järjes-telmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen hinnoitteluun.

Vahvistuspäätös, jossa määrätään 1 mo-mentin 1 kohdassa tarkoitetuista menetelmis-tä, on voimassa kahden toisiaan seuraavan neljän vuoden pituisen valvontajakson ajan. Jos verkonhaltija on aloittanut toimintansa muihin verkonhaltijoihin sovellettavan val-vontajakson ollessa kesken, on 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu vahvistuspäätös kuiten-kin voimassa kyseisen valvontajakson lop-puun. Vahvistuspäätös, jossa määrätään 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista ehdoista, edellytyksistä ja tariffeista, on voimassa Energiamarkkinaviraston määräämän enin-tään kahden vuoden pituisen ajan. Muut 1 momentissa tarkoitetut päätökset ovat voi-

jan järjestelmävastuun piiriin kuuluvien pal-velujen ehdot sekä menetelmät palveluista perittävien maksujen määrittämiseksi;

7) menetelmät järjestelmävastaavan kanta-verkonhaltijan sähkökaupan ja taseselvityk-sen edellyttämän tiedonvaihdon kehittämis-tehtävästä perimien maksujen määrittämisek-si.

Hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voi-daan määrätä:

1) verkkotoimintaan tai palveluun sidotun pääoman arvostusperiaatteista;

2) verkkotoimintaan tai palveluun sidotulle pääomalle taikka palvelulle hyväksyttävän tuoton määrittämistavasta;

3) verkkotoiminnan tai palvelun tuloksen määrittämistavasta sekä sen edellyttämästä tuloslaskelman ja taseen oikaisusta;

4) verkkotoiminnan tehostamiseen, mark-kinoiden yhdentymisen edistämiseen, verkon varmuuden parantamiseen sekä näihin liitty-vän tutkimustoiminnan edistämiseen, verkon kehittämiseen ja verkon käyttäjien energiate-hokkuutta parantavia toimenpiteitä edistävi-en järjestelmäpalvelujen saataville asettami-seen kannustavista tavoitteista ja niiden mää-rittämistavasta sekä menetelmistä, joilla ta-voitteita sovelletaan hinnoittelussa;

5) hinnoittelurakenteen määrittämistavasta, jos määrittämistapa on tarpeen verkkoon pää-syn toteuttamiseksi tai Suomea sitovan kan-sainvälisen velvoitteen täytäntöön panemi-seksi taikka jos määrittämistapa liittyy järjes-telmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen hinnoitteluun.

Sähköverkonhaltijaan kohdistuva vahvis-tuspäätös ei saa estää verkonhaltijaa asetta-masta järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla saataville järjestelmäpalveluja kysynnänoh-jaustoimenpiteitä, kysynnänhallintaa tai ha-jautettua tuotantoa varten.

HE 182/2014 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

72

massa toistaiseksi tai, jos erityistä syytä on, päätöksessä määrätyn määräajan.

Vahvistuspäätös, jossa määrätään 1 mo-

mentin 1 kohdassa tarkoitetuista menetelmis-tä, on voimassa kahden toisiaan seuraavan neljän vuoden pituisen valvontajakson ajan. Jos verkonhaltija on aloittanut toimintansa muihin verkonhaltijoihin sovellettavan val-vontajakson ollessa kesken, on 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu vahvistuspäätös kuiten-kin voimassa kyseisen valvontajakson lop-puun. Vahvistuspäätös, jossa määrätään 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista ehdoista, edellytyksistä ja tariffeista, on voimassa Energiaviraston määräämän enintään kahden vuoden pituisen ajan. Muut 1 momentissa tarkoitetut päätökset ovat voimassa toistai-seksi tai, jos erityistä syytä on, päätöksessä määrätyn määräajan.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Lain 10 §:n säännöstä ei sovelleta sen 1 mo-mentin 1 kohdassa tarkoitettuun vahvistus-päätökseen, jossa määrätty valvontajakso on alkanut ennen lain voimaantuloa.