2

Copyright ©ISBN 978-952-7007-26-6elinaandjohanna.com

Johanna Nordbladjohannanordblad.com! !Elina Manninen elinamanninen.com

SARDINIA 2014FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS

Vuoden 2014 vapaasukelluksen joukkue MM-kilpailut järjestettiin Cagliarissa, Sardiniassa. Kilpailun järjestäjänä oli BlueWorld Apnea School, joka on perustettu vuonna 2010 ja on sen jälkeen järjestänyt useita vapaasukellustapahtumia. Pääjärjestäjinä kisoissa olivat Riccardo Mura, Roberto Mattana ja Emanuele Mannu.

Kilpailut pidettiin 16-27.9.2014 ja monet kilpailijoista saapuivat paikalle jo muutamia päiviä ennen kisan virallista alkua harjoittelemaan.

Allaslajit järjestettiin Hotel Setarin 25 m altaassa ja syvyyttä sukellettiin noin 15 minuutin venematkan päässä hotellin läheisestä rannasta.

Kilpailijoita saapui paikalle 14 maasta ja kilpailevia sukeltajia oli yhteensä 67.

5

KILPAILUT

6AIDA:n sihteeri, Carla Hanson.

AIDA on kansainvälinen vapaasukelluksen keskusjärjestö. AIDA on lyhenne ranskankielisistä sanoista Association Internationale pour le development apnee.

Laji on kehittynyt paljon, samoin lajin tutkimus, ja se on mahdollistanut syvemmät sukellukset, pidemmät hengenpidätykset ja lisännyt lajin harrastajien määrää.

Cagliarin kisat oli järjestetty erittäin hyvin. Kisan järjestäjä Ricky Murra halusi tehdä asiat oikein ja pitää hyvän kilpailun. Hänellä on uskomattoman hieno asenne ja hyvä tiimi. Hän todella teki kilpailusta menestyksen. Hänen kanssaan on helppo tehdä töitä, joka on hyvä asia myös koko AIDAlle.

Itse aloitin vapaasukelluksen kilpailemisen vuonna 2009 käytyäni William Trubridgen kurssin. Olin uimari ja minulla oli paljon loukkaantumisia kovasta harjoittelusta, joten kokeilin jotain “helpompaa”. Vapaasukellusharjoittelu on helppoa verrattuna uimaharjoitteluun USA:ssa. Olin Williamin kurssilla aika hyvä, joten William ehdotti että osallistuisin kilpailuun, joten osallistuin ensimmäisiin MM-kisoihini vuonna 2009. Osallistuin muutamaan kilpailuun ja yritin saada

ennätyksiä ja sitten tulin mukaan AIDAn toimintaan. Nyt minulla on niin paljon hommaa kilpailuissa, että luovuin kilpailemisesta, ainakin joksikin aikaa. Olen AIDAn sihteeri ja jaan kilpailujen tuloksia joka vie paljon aikaa.

Minulla ei ole huippuvapaasukelluksen vaatimia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia. Olen liian lihaksikas, en osaa rentoutua, enkä pidä vapaapudotuksesta. Minulle tärkeintä on päästä “platelle” ja sukeltaa ylös tai uida altaan päähän. Pidän siitä, mutta minusta ei koskaan tule todella hyvää kilpaililjaa. Pidän harjoittelusta ja se pitää minut hyvässä kunnossa. Olen vanhempi kuin monet vapaasukeltajat, joten minun pitää tehdä enemmän töitä harjoittelun eteen.

Tapasin Mikko Pöntisen ensimmäistä kertaa Kalamatassa vuonna 2011. Hän on hieno tyyppi ja hyvä sukeltaja. Anteron tunnen kilpailuista. Hän on AIDAn “technical officer”, joten teemme töitä yhdessä. Olen myös hänen vaimonsa Katyan ystävä, joka on AIDAn tuomari. Olimme yhdessä tuomareina viime vuonna Vertical Blue kisassa ja Antero oli siellä kilpailemassa. Näissä kilpailuissa he menivät myös naimisiin. Mikko Anttosen tapasin ensimmäistä kertaa Cagliarissa. Rakastin hänen mohikaanikampaustaan! Meillä oli hauskaa.

AIDAn presidentti Kimmo on myös suomalainen. Kiusaan häntä ja kutsun heitä nimellä Kimmo ja hänen iloiset miehensä. Kimmo, Mikko, Mikko ja Antero.

7

CARLA HANSON

MAAJOUKKUE 2014FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS

10

Suomesta kilpailuun osallistui miesten maajoukkue: Antero Joki, Mikko Pöntinen, Mikko Anttonen ja valmentaja Johanna Nordblad.

MAAJOUKKUE

Mikko Anttonen Mikko Pöntinen Antero Joki Johanna Nordblad

Viimeinen maajoukkueleiri ennen MM-kilpailuja pidettiin Kouvolassa.

Koko tiimi oli paikalla ja viimehetken valmistautumiset ennen kilpailupaikalle lähtöä lupasivat hyvää.

Johanna lähti tällä kertaa mukaan valmentajan roolissa.

Joukkueen taso oli tänäkin vuonna todella korkea.

Valmentajan kanssa sovittiin kilpailukuviot etukäteen.

Jokaisella kilpailijalla on oma tapansa valmistautua lähtöön.

Valmentajalla ei ollut syytä huoleen. Nämä pojat ovat parhaita!

Mikko, Mikko ja Antero. Taas mennään!

info@ewdive.comEW Dive Vuorikatu 5, LAHTI

Ikelite valikoimaamme kuuluvat kaikki Ikeliten vedenalaiskamerakotelot, salamat, valot ja portit sekä lisätarvikkeet. Suorat kontaktimme Ikeliten tehtaaseen, Yhdysvaltoihin, takaavat nopeat toimitukset, mutta myös ripeän toiminnan kiperissäkin tilanteissa.

Kauttamme hoituvat niin takuukorjaukset kuin muut tuotehuollot.EW Dive verkkokauppamme www.ewdive.com palvelee sinua 24h joka päivä.

; Ikelite tuotteiden virallinen maahantuoja.

KILPAILUT 2014FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS

Pojat saapuivat kilpailupaikalle jo viikkoa ennen kilpailun virallista alkua tekemään viimehetken harjoittelut.

Varsinkin syvyyssukelluksen kannalta on erittäin tärkeää varmistaa juuri sen hetkinen sukelluskunto ja tottua olosuhteisiin.

Kun Elina ja Johanna saapuivat viikkoa myöhemmin paikalle, pojat olivat jo tutustuneet kilpailuolosuhteisiin.

Vielä oli kuitenkin muutama päivä aikaa valmistautua hurjiin kilpailusuorituksiin.

Joukkue ilmoittautui kilpailuun.

Virallinen kilpailulääkäri antoi pojille luvan sukeltaa.

Ennen virallisen kilpailun alkua, oli aikaa tutustua myös kilpailupaikan lähiympäristöön.

Pojilla oli onneksi kaikki tärkeimmät paikat jo selvillä.

Kaikki odottivat innolla avajaisia ja kilpailujen alkamista.

Sukellusretket, hyljesafarit, polttarit tai henkilöstöpäivät.

Ota yhteyttä ja rakennetaan yhdessä elämäsi meriseikkailu!

AVAJAISET 2014FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS

34Team Finland on valmiina avajaisiin.

Paikalliset Sardinialaiset tanssijat valmistautuivat myös esittämään meille taitojaan.

Grant Graves oli tuttuun tapaan yksi kilpailun tuomareista.

Daan Verhoeven oli mukana kuvaamassa jälleen kerran.

Daan Verhoeven ja Per Westin.

Avajaiset vietettiin hotellialueella.

On hienoa nähdä jokaisen maan edustajat.

Den GC Ukrainasta on onneksi myös saapunut paikalle kameroineen.

Kilpailut voivat alkaa!

Huomenna täällä ei ole enää yhtä rauhallista.

HARJOITUKSET 2014FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS

46

Kovan tuulen takia syvyyssukelluksia ei tehdä ensimmäisenä, kuten oli tarkoitus, joten kilpailut alkavat staticin harjoittelupäivillä.

Johanna kertaa joukkueen kanssa uudelleen ja uudelleen sovittujen lähtömerkkien antamista.

Jos merkit antaa hiemankin väärin, kilpailusuoritus todennäköisesti epäonnistuu.

Sukelluksen pintautumisvaiheessa on tärkeää ottaa huomioon altaan syvyys. Täällä oli mahdollista laittaa korokkeita altaan pohjaan.

Varusteet on tarkastettu ja allas vaikuttaa sopivalta kilpailuun.

Suomen joukkue on tyytyväinen järjestelyihin.

Kultapukuiset venälaiset ovat ehdottomasti koko kilpailun ennakkosuosikkeja.

Kaikki odottavat innolla kilpailujen alkamista.

Cornelius Frisendorf Saksasta.

Pedro Santana Portugalista avustaa.

John Wright Uudesta Seelannista on mukana tuomarina.

Grant Graves.

Robert King toimii tuomarina.

Turvasukeltajat ovat valmiina.

Harjoittelupäivänä myös he käyvät vielä läpi kaikki tärkeät asiat ennen kilpailujen alkua.

Suomen joukkueen strategia static-kilpailuun on valmis.

Kaikki yksityiskohdat ovat tarkasti muistissa.

Yhden ihmisen on vaikea kellottaa kolmea sukeltajaa samaan aikaan.

Hyvältä näyttää.

Allaslajeissa Suomen joukkue kuuluu ehdottomasti kärkikolmikkoon.

Happisaturaatiomittaukset ovat osa Suomen joukkueen valmistautumista.

On mielenkiintoista seurata sykkeen kehitystä hengenpidätyksen aikana.

TEAM FINLAND 2014MIKKO PÖNTINEN

MIKKO PÖNTINENVapaasukellus on minulle jännittävä ja opettavainen matka, jonka varrella olen päässyt paikkoihin, joihin harva ihminen on koskaan aiemmin päässyt ja kokenut asioita ja tunteita, joita harva ihminen normaalissa arjessaan koskaan kokee. I’m OK.

Yksi hienoimmista vapaasukelluskokemuksistani on ollut syvyyssukeltaminen ilman köyttä Dominicalla vanhan meressä olevan tulivuoren kraatterin pystysuoraa seinämää pitkin. Seinämä jatkuu alaspäin monen sadan metrin syvyyteen, ja oli varsin uskomaton tunne olla vapaapudotuksessa sen vieressä, katsella sen liukumista ohitse ja lipua syvyyksiin.

Olen 26-vuotias ja asun ja opiskelen Helsingissä. Valtaosan elämästäni asuin Kouvolassa, jossa edelleen käyn toisinaan viikonloppuisin harjoittelemassa kotiseurani Sukellusseura Vesikoiden allasvuoroilla.

Vaikka olen harrastanut sukeltelua ja snorklailua ihan pienestä pitäen, varsinaisesta vapaasukelluksesta kuulin ensimmäisen kerran vuonna 2006, kun näin taikuri David Blainen dokumentin Drowned Alive. Ohjelmassa hän yritti rikkoa staticin silloista maailmanennätystä 8 min 58 s. Olin myyty. Välittömästi aloin itse harjoitella kuivastaticia ja etsiä vapaasukelluksesta tietoa internetistä. Nopeasti löysinkin Freediving Team of Finlandin sivut, joiden kautta pääsin lajiin kiinni. Osallistuin kaverini kanssa FDTF:n hallileirille, jolla järjestettiin myös introkurssi. Leiriltä löytyi myös muita kouvolalaisia vapaasukeltajia, joiden kanssa aloin harjoitella

sukellusseuran hallivuoroilla. Kilpauran auttoi alkuun viimeistään se, että seuraavana keväänä SM-kisat järjestettiin Kouvolassa, jolloin oli tietysti itsekin pakko osallistua.

Varsinaista muuta kilpaurheilutaustaa minulla ei ole, mutta vesilajeista olen nuorempana harrastanut kaverin kanssa perusvälinesukeltamista sukellusseurassa sekä käynyt ainakin yhden kilpauintikurssin. Lisäksi olen harrastanut judoa ja hieman muita kamppailulajeja sekä skeittaamista ja parkouria. Isäni on harrastanut paljon snorklaamista, ja ainakin osa vapaasukelluskipinästä on varmasti peräisin lapsena hänen kanssaan tehdyistä snorklailuretkistä.

Olosuhteiden pakosta Suomessa tulee keskityttyä enimmäkseen allaslajeihin, sillä hyviä harjoituspaikkoja syvyyssukellukseen on melko rajatusti ja niitäkin voi käyttää vain muutaman kuukauden vuodesta. Viime vuodet ovat kuluneet pääasiassa pituussukelluslajeja harjoitellessa, mutta viime kesänä panostin enemmän syvyyslajien ja staticin harjoitteluun. Harjoitusmäärät vaihtelevat muutamasta kerrasta viikossa noin 10 harjoituskertaan viikossa, muusta elämäntilanteesta ja harjoittelujaksosta riippuen.

Kaikilla vapaasukelluslajeilla on omat erikoispiirteensä ja on vaikea valita niistä mitään erityistä suosikkia. Vahvin lajini on tällä hetkellä pituussukellus räpylöillä, mutta tavallaan juuri siitä syystä viime aikoina on ollut mukava keskittyä

74

MIKKO PÖNTINEN

enemmän muihin lajeihin, koska niissä on enemmän varaa kehittyä. Viime kesän aikana löysin itselleni mukavan tavan harjoitella staticia ja myös syvyyssukellus alkoi siihen panostamisen ansiosta lähteä kulkemaan oikeastaan paremmin kuin koskaan.

Ensimmäiset kisani olivat SM-kisat 2007 Kouvolassa. Koska kilpailut järjestettiin kotialtaassani, oli osallistuminen itsestäänselvyys. Kilpailu meni myös varsin hyvin, ainakin siihen nähden, että olin ehtinyt harjoitella lajia vasta puoli vuotta. Sain hopeaa pituussukelluksessa ilman räpylöitä ja sain hetken aikaa pitää hallussani lajin Suomen ennätystäkin tuloksella 117 metriä. Ehkä hyvää tulostakin hienompaa oli kuitenkin päästä tutustumaan muihin vapaasukeltajiin. Etenkin kokeneisiin kisaajiin tutustuminen oli jännittävää, sillä heidän tuloksiaan ja kirjoituksiaan olin vain aiemmin ihaillen päässyt internetin kautta seuraamaan. Monet ensikisoissani tapaamistani sukeltajista ovat olleet ystäviäni siitä lähtien ja monien kanssa olemme jakaneet jo monet yhteiset koti- ja ulkomaankilpailut, leirit ja tapaamiset.

Hyvin menneiden ensimmäisten SM-kisojeni siivittämänä pääsin mukaan maajoukkuerinkiin ja sen kautta osallistumaan ensimmäisiin MM-kisoihini Mariboriin, Sloveniaan, ja vieläpä heti samana vuonna, alle vuoden harjoittelun jälkeen. Mariborissa tulokseni taisivat olla 112m DNF ja 5min 37s STA, joilla ei tietysti vielä kärkikahinoihin osallistuttu. Jälleen hienointa oli kuitenkin uusiin sukeltajiin

tutustuminen ja kovien kansainvälisten sukeltajien edesottamusten seuraaminen.

Opin kisoista paljon, ja sieltä käteen tarttui mielestäni yksi tärkeimmistä vapaasukellusopeista, eli kehon tuntemusten mukaan sukeltaminen. Koska harjoittelun myötä oppii seuraamaan sukelluksen aikaisia tuntemuksiaan ja päättelemään, milloin on viimeistään pintauduttava, jotta ei menetä tajuntaansa, on aivan turhaa päättää ennen sukellusta, kuinka pitkälle aikoo sukeltaa. Etukäteen asetetuista kovista tavoitteista ei ole tässä lajissa hyötyä, koska yleensä ne aiheuttavat vain turhaa jännitystä, ja mikäli etukäteen päätettyyn tavoitteeseen päästyään onkin vielä happea jäljellä, jättää turhaan sukelluksen kesken. Jos taas toisaalta onkin hieman huonompi päivä tai on yliarvioinut kuntonsa, päättyy väkisin tavoitteeseen asti viety sukellus usein tajunnanmenetykseen. Olen Mariborin MM-kisojen jälkeen yrittänyt sukeltaa kaikki maksimisukellukseni fiiliksen mukaan, metreistä välittämättä.

Vuodesta 2007 lähtien olen osallistunut kahdeksaan SM-kisaan ja yhdeksään MM-kilpailuun.

Kilpailijan roolin lisäksi olen myös vapaasukelluskouluttaja ja tuomari. Tuomarointi on jäänyt varsin vähiin, koska olen itse yleensä altaassa kisaamassa, mutta kursseja olen kouluttajan roolissa pitänyt enemmänkin. Toimin myös Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnan

75

maajoukkuevastaavana, ja olen maajoukkueringissä oppinut paljon ja toivottavasti myös itse antanut muille jotakin.

Parhaat tulokset:Parhaat kisatulokseni ovat 254 m pituussukellus räpylöillä (ja 261 m muutamalla virhepisteellä), 181 m pituussukellus ilman räpylöitä, 7 min 34 s static, 85 m syvyyssukellus räpylöillä ja 50 m syvyyssukellus ilman räpylöitä.

Harjoituksissa olen joissain lajeissa saanut hieman parempia tuloksia. Ilman räpylöitä olen sukeltanut 184 metriä, tehnyt staticia 8min 1s (ja kuivastaticia sängyssä 8 min 44 s) sekä sukeltanut syvyyttä räpylällä 87 metriä.

76

Lajin harjoittelu on muuttunut vuosien saatossa järjestelmällisemmäksi, niin maailmalla kuin Suomessa. Tämän myötä tulostaso on noussut radikaalisti, ja jatkaa edelleen nousuaan. Aloittaessani harrastusta SM-kisoissa 150 m pituussukellus räpylöillä oli todella kova tulos. Maailmanennätyskin oli vain muutaman metrin yli 200 m. Nykyään SM-kisoissa nähdään useita yli 200 metrin sukelluksia ja maailmanennätys hipoo kohta jo 300 metriä.

Ehkä suurin muutos harjoittelutavoissa liittyy valmistautumisrutiineihin ennen pitkiä sukelluksia. Ennen vanhaan lähes kaikki tekivät ennen maksimisukelluksia paljon lyhyitä tai keskipitkiä sukelluksia, tarkoituksena kehon vähittäinen totuttaminen sukeltamiseen ja sukellusrefleksin käynnistäminen. Tätä lähestymistapaa tuntui vielä tukevan se, että pitkät sukellukset tuntuvat lämmittelysukellusten jälkeen mukavammilta ja helpommilta. Nykyinen käsitys on kuitenkin, että lämmittelysukellukset vain turruttavat sukellusrefleksiä ja sukellusten helpottuminen johtuu luultavasti lähinnä veren puskuriaineiden muutoksista. Sukellusrefleksi on eloonjäämisrefleksi, joka tosiasiassa lähtee voimakkaimmin päälle, kun keho ja kasvot joutuvat

yllättäen veden alle. Kilpatilanteessa refleksi siis on voimakkaimmillaan, jos pitkä sukellus tehdään ilman lämmittelyjä. Refleksin voimakkuutta voi yrittää vielä maksimoida niin, että sukeltaa ilman uimalaseja ja jopa tiputtautuu veteen vasta juuri ennen lähtöä. Näin keho joutuu suurempaan "shokkiin" ja sukellusrefleksi käynnistyy voimakkaasti. Lähes kaikki maailman kärkisukeltajat tekevät nykyään etenkin pituussukellussuorituksensa ilman lämmittelyjä. Staticissa lämmittelyjen tekeminen on edelleen melko yleistä, sillä siinä sukellusrefleksin voimakkuus ei ole yhtä merkittävä tekijä, koska lihastyö on olematonta. Tällöin lihasten hapenkulutusta ei voimakas sukellusrefleksi enää voi juurikaan vähentää, toisin kuin pituussukelluksessa. Myös syvyyslajeissa tehdään lämmittelysukelluksia edelleen varsin yleisesti, jotta keuhkoja saa hieman venyteltyä ja totutettua paineeseen ennen syvää sukellusta, mutta niissäkään ilman lämmittelyjä tehty sukellus ei ole poissuljettu vaihtoehto. Voidaan myös spekuloida, auttavatko syvyyslämppärit oikeasti keuhkojen venyvyyteen, vai olisiko sukellusrefleksin maksimointi pituuslajien tapaan myös keuhkojen kannalta turvallisin vaihtoehto. On mahdollista, että ensimmäisellä sukelluksen aikana keuhkoja suojaava ns. blood shift saattaa olla voimakkaimmillaan.

Lajin aloitettuani en harjoitellut kovinkaan järjestelmällisesti. Harjoittelin pääasiassa DNF:n tekniikkaa ja silloin tällöin kokeilin vuorolla hieman pidempiä vetoja. Oheisharjoittelua ei varsinaisesti ollut, vaan keskityin vain mukavaan

77

LAJIN KEHITYS

sukeltamiseen, sekä satunnaisiin apneakävelyihin. Alussa tietysti tulokset paranivat ihan noinkin, ja pääsin yli 100 metrin pituussukelluksiin muutaman kuukauden harjoittelulla. Koko laji minulle alkoi kuivastaticin harjoittelusta, jossa kehityin jälkikäteen katsottuna hyvin nopeasti ja pääsin yli 5 minuutin ja jopa 6 minuutin aikoihin muutamassa viikossa. Tavoitteeni oli vain oppia uutta, eikä kilpaura millään tavoin siintänyt mielessä, ainakaan ennen ensimmäisiä SM-kisojani.

Harjoitusmääräni ovat vaihdelleet varsin runsaasti, muutamasta kerrasta viikossa yli kymmeneen kertaan viikossa. Ensimmäisenä harjoitusvuotenani määrät olivat varsin maltillisia, sillä en harjoitellut mitenkään suunnitelmallisesti. Vuonna 2008 aloin hieman suunnitella harjoitteluani ja liittää siihen myös peruskuntoharjoittelua, kuten varsin runsaasti juoksua. Suunnitelmallinen harjoittelu johtikin useisiin pituussukelluksen Suomen mestaruuksiin ja hyviin suorituksiin joukkuelajien MM-kisoissa Egyptissä, jossa myös ensimmäisenä suomalaisena sukelsin yli 200m pituutta räpylällä. Myös staticini sain ensimmäistä kertaa yli seitsemään minuuttiin. Tätä seuraavina vuosina määrät ovat vaihdelleet kauden sisällä varsin paljon johtuen erinäisistä tekijöistä, mutta eri vuosien kokonaisharjoitusmäärissä tuskin on ollut kovin suuria eroja. Esim. vuoden 2014 keväällä ja kesällä harjoittelin varsin suuria määriä SM- ja MM-kisoja varten, mutta syksyllä MM-kisojen jälkeen harjoitusmäärät olivat varsin maltillisia, sillä suuria kisoja ei ollut tiedossa

lähikuukausina, ja yliopisto-opintoni veivät taas normaalia enemmän aikaa.

Päämotivaationi harjoituksiin lähtemisessä on halu kehittyä ja oppia. Peruskunto- ja lihaskuntoharjoituksia motivoi kilpaurheilun lisäksi ihan myös oman terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen.

78

Nykyinen harjoitusfilosofiani sisältää varsin monipuolisesti erilaisia osa-alueita, kuten aerobinen, anaerobinen, apnea- ja lihaskunto. Mielestäni nämä tukevat toisiaan. Voidaan ajatella, että nämä eri osa-alueet ovat palikoita ja kilpasukellus on näistä palikoista rakennettu mahdollisimman korkea torni. Jos panostaa kaiken vain yhteen palikkaan, eli harjoittelee vain yhtä osa-aluetta, tulee tornista, eli kisatuloksesta, varsin matala. Useampaan palikkaan panostamalla on tornista helpompi rakentaa korkea ja se myös pysyy paremmin pystyssä.

Ensimmäinen palikka on aerobinen harjoittelu. Se ei ole suoraan hyödyllistä vapaasukelluksen kannalta, vaan päinvastoin liiallisessa määrin jopa haitallista, sillä se opettaa kehon käyttämään mahdollisimman paljon happea energiantuotannossa. Vapaasukelluksessa taas haluamme käyttää mahdollisimman vähän happea, jotta se riittää pidemmäksi aikaa. Aerobinen harjoittelu on kuitenkin tärkeää, koska se luo perustan koko tornille, ja kun perusta on vahva, voi sen päälle kasata enemmän ja suurempia palikoita. Esimerkiksi hyvä aerobinen harjoittelu antaa mahdollisuuden kovempaan ja tehokkaampaan

anaerobiseen ja lajinomaiseen harjoitteluun ja myös helpottaa ja nopeuttaa palautumista.

Aerobista harjoittelua on kaikki pitkäkestoinen liikkuminen, esim. juoksu, uinti ja räpyläuinti.

Toinen palikka on anaerobinen harjoittelu. Aerobisessa harjoittelussa tuotettiin energiaa hapen avulla, anaerobisessa taas ilman happea. Vapaasukellussuorituksessa haluamme siis tehdä mahdollisimman suuren osan lihastyöstä anaerobisesti, jolloin happea kuluu hitaammin ja säästyy enemmän aivoille. Anaerobinen harjoittelu on suoraan hyödyllistä vapaasukellussuoritusta ajatellen ja se voidaan jakaa kreatiini- ja maitohappo-osa-alueisiin. Kreatiini on lihasten nopea energiareservi, jonka käyttäminen ei kuluta lainkaan happea. Sen maksimointi on järkevää vapaasukellussuoritusta ajatellen. Kreatiiniaineenvaihduntaa voi harjoittaa esim. lyhyillä, 100% tehon sprinteillä sekä voimaharjoittelulla. Itse teen varsin paljon maksimivoimaharjoittelua, kuten 5x5-sarjoja suurilla painoilla. Teen kokonaisvaltaisia liikkeitä, kuten kyykkyä, maastavetoa ja penkkipunnerrusta. Lyhyet sarjat, kuten 5x5 ovat mielestäni hyviä vapaasukellukseen, koska ne kehittävät ensisijaisesti voimaa, kun taas 8-12 toiston sarjat kasvattavat ensisijaisesti lihasmassaa. Lyhyillä sarjoilla saa enemmän voimaa samalla lihasmassan kasvulla kuin pidemmillä sarjoilla.

79

HARJOITTELU

Toinen anaerobisen harjoittelun alue on maitohapot. Kun lihaksesta alkaa loppua kreatiini, mutta happea ei ole riittävästi tarjolla, siirtyy lihas anaerobiseen glykolyysiin, jonka lopputuotteena syntyy energiaa ja maitohappoa. Maitohappo kertyy kehoon ja aiheuttaa polttavan tunteen lihaksissa, kunnes se taas hajotetaan hapen avulla. Taloudellinen maitohapon tuottaminen ja sen sieto ovat oleellisessa osassa pitkiä vapaasukellussuorituksia. Pitkän pituussukellussuorituksen lopussa minulla voivat reidet olla niin hapoilla, että räpylällä potkiminen on jo hyvin vaikeaa ja tuskallista. Tässä vaiheessa maitohaponsieto ratkaisee. Hyviä harjoituksia ovat hieman pidemmät sprintit ja sprintti-intervallit, sekä kuntosalilla pitkät, esim. 20 toiston sarjat.

Kolmas palikka on tekniikkaharjoittelu. Jos autolla haluaa päästä mahdollisimman pitkälle yhdellä tankillisella, kannattaa olla mahdollisimman iso bensatankki, mutta ennen kaikkea kannattaa kuluttaa mahdollisimman vähän bensaa. Vapaasukelluksessa hapenkulutusta minimoidaan osaltaan taloudellisella sukellustekniikalla. Tavoitteena on siis päästä eteenpäin mahdollisimman vähällä työllä. Tämä onnistuu etenemällä tarpeeksi rauhallisesti, koska vedenvastus kasvaa nopeuden neliöön, ja olemalla tekemättä turhia liikkeitä. Tekniikkaharjoittelussa kannattaa analysoida hyvien sukeltajien (ja myös kilpauimareiden) tekniikoita esim. videolta ja verrata niitä videoihin omasta tekniikasta. Erilaiset drillit ovat hyödyllisiä, mutta ennnen kaikkea vaaditaan

runsaasti lyhyitä sukelluksia tekniikkaan keskittyen. Osaksi tekniikkaharjoittelua voidaan ajatella myös lihasten venyttely, joka parantaa liikeratoja ja liikkeiden taloudellisuutta.

Neljäs palikka on varsinainen apneaharjoittelu. Tämä voidaan vielä jakaa useampaan alaluokkaan, joita ovat ainakin hiilidioksidinsieto, hapenpuutteensieto, sukellusrefleksin maksimointi ja syvyysadaptaatio.

Hiilidioksidinsieto on tärkeä osa-alue varsinkin lajia aloitettaessa, koska silloin se usein rajoittaa sukellusten pituutta. Hiilidioksidi nimenomaan aiheuttaa tunteen, että täytyy nousta pintaan ja hengittää. Tästä tunteesta ei missään vaiheessa pääse täysin eroon, mutta siihen tottuu ja sen oppii hyväksymään osana suoritusta, eikä sitä välttämättä ajattele enää sellaisena pahana olona kuin harrastuksen alkuvaiheessa. Hiilidioksidinsietoa voi harjoitella erilaisilla taulukoilla ja intervalliharjoituksilla. Itse suosin pitkiä sarjoja 25 metrin sukelluksia, joiden välissä teen aina tietyn määrän hengityksiä. Monolla teen paljon pitkiä sarjoja yhdellä tai kahdella välihenkäyksellä. Alussa voit aloittaa vaikkapa 8 henkäyksestä ja paristasadasta metristä. Kehittyessä matkaa voi pidentää ja henkäyksiä vähentää. Oma ennätykseni yhdellä välihenkäyksellä (yksi ulos- ja yksi sisäänhenkäys päädyssä) on 500 m ja kahdella välihenkäyksellä 1250 m. Ilman räpylöitä henkäyksiä tarvitsee hieman enemmän, itse teen usein kolmella tai

80

neljällä. Hiilidioksidinsietoa voi harjoittaa samalla idealla myös apneakävelyllä ja staticissa.

Hapenpuutteensietoa voi jossain määrin harjoittaa, eli käytännössä opettaa aivoja pysymään tajuissaan pienemmällä hapen määrällä. Tämä osa-alue paranee pitkälti ihan maksimisukelluksia tekemällä ja sitä on melko vaikea harjoittaa erikseen. Korkeanpaikanleirit ovat tietysti osaltaan vaihtoehto, mutta nekin harjoittavat pääasiassa lievää hapenpuutetta ja parantavat näin hemoglobiinitasoja tilapäisesti. Ns. happitaulukkoja voi myös tehdä, eli käytännössä useita sukelluksia lähelle maksimia, mutta ne ovat erittäin vaativia sekä henkisesti että fyysisesti.

Sukellusrefleksin (mammalian diving reflex) harjoittaminen on lajityypillisistä alueista ja kenties kaikista osa-alueista tärkein. Voimakas sukellusrefleksi on ylivoimaisesti merkittävin tekijä, joka vaikuttaa maksimisukelluksen pituuteen. Omien testieni perusteella heikko tai olematon sukellusrefleksi pahimmillaan jopa puolittaa pituussukellustuloksen verrattuna erittäin voimakkaaseen refleksiin. Tämä johtuu siitä, että sukellusrefleksi rajoittaa suuresti verenkiertoa raajoihin sukelluksen aikana, mikä taas rajoittaa lihasten kuluttaman hapen määrää ja laittaa ne toimimaan anaerobisesti, mikä taas säästää hapen aivojen käytettäväksi ja suoraan pidentää sukellettavaa matkaa. Muita vaikutuksia ovat sykkeen voimakas lasku ja verenpaineen nousu. Mikäli refleksi ei toimi kunnolla, veri

pääsee vapaasti virtaamaan työskenteleviin lihaksiin, jotka tällöin voivat vapaasti käyttää verenkierrossa liikkuvan hapen aerobisesti, jolloin happi kuluu loppuun hyvinkin nopeasti ja sukellus jää lyhyeksi. Sukellusrefleksin voimakkuutta voi arvioida sukelluksen lopussa lihaksissa tuntuvat maitohapon määrällä: mitä kovempi hapotus, sitä voimakkaampi sukellusrefleksi. Mikäli hapotusta on vähän tai ei lainkaan, sukellusrefleksissä on paljon parantamisen varaa. Hyviä keinoja vahvistaa sukellusrefleksiä ovat pitkät sukellukset ilman lämmittelyitä, mahdollisesti vielä ilman uimalaseja. Erityisen tehokasta on tehdä pitkä no-warm-up-sukellus puolityhjillä keuhkoilla (FRC), eli passiivisen uloshengityksen jälkeen. Tämä todella opettaa kehoa säästämään happea, koska sitä on paljon vähemmän saatavilla. Vielä haastavampi harjoitus on tiputtautua kylmiltään altaaseen FRC:nä, tehdä staticia 45-60s, ja lähteä tämän jälkeen suoraan sukeltamaan pituutta, hengittämättä välissä. Oma ennätykseni tällä tyylillä on 1 min static, jonka perään 154 m pituussukellus räpylällä, ja tämä kaikki puolityhjillä keuhkoilla.

Syvyysadaptaatio on syvyyssukellusta harjoiteltaessa tärkeä osa-alue, eli keuhkojen tottuminen alipaineeseen. Kehittyminen allaslajeissa on tyypillisesti paljon nopeampaa kuin syvyyslajeissa, sillä keuhkojen totuttaminen paineeseen on useimmille ihmisille pitkä ja vaivalloinen prosessi. Ongelmia syntyy, kun jo korkealla tasolla kilpaileva

81

allassukeltaja haluaa nopeasti saavuttaa hyviä tuloksia myös syvyyslajeissa. Tällöin käy helposti niin, että keuhkot eivät ehdi saavuttaa riittävää adaptaatiota tavoiteltuihin syvyyksiin nähden, jolloin niihin syntyy alipainevaurioita. Suomeksi sanottuna voi käydä niin, että kovan alipaineen vaikutuksesta keuhkoihin vuotaa verta. Tämä on tietenkin suuri terveydellinen riski, ja tarpeeksi vakavaan keuhkojen alipainevaurioon voi jopa kuolla. Maltillisella syvyyksien kasvattamisella vauriot ovat kuitenkin vältettävissä. Vertauksena voidaan käyttää spagaattin tekemistä. Spagaattin saavuttaminen vie paljon aikaa ja sitä kohti on edettävä säännöllisillä ja asteittain vaikeutuvilla harjoituksilla. Liian nopeasti syviin sukelluksiin pyrkiminen on kuin spagaattin tekemistä väkisin ilman riittävää harjoitustaustaa. Väkisin tehty spagaatti aiheuttaa pahimmillaan lihasten repeytymisen. Syvyyssukelluksessa riskiä nostaa vielä se, että keuhkoissa ei ole kipureseptoreja eivätkä ne tunne kipua. Lihaksissa sen sijaan on, joten spagaatin tekeminen väkisin ja sitä kautta lihasten vahingoittaminen on paljon vaikeampaa kuin keuhkojen vahingoittaminen liian syvällä sukelluksella. Syvyysadaptaatiota harjoitetaan tekemällä riittävästi tarpeeksi matalia sukelluksia ja lisäämällä syvyyttä vähän kerrassaan. Rentoutuminen on tärkeää kaikissa vapaasukelluslajeissa, mutta se vielä erityisesti korostuu syvyyslajeissa, sillä syvyyssukellus on etenkin Suomen kylmissä ja pimeissä vesissä erityisen jännittävää ja jopa pelottavaa, mikä aiheuttaa jännitystä kehossa, mikä taas

lisää painevaurioiden riskiä ja korvien paineentasausongelmia. Kun syvyys ja rentous on jo löytynyt, ovat keuhkojen venyvyyden kannalta tehokkaita harjoitteita FRC- (passiivinen uloshengitys) ja RV- (totaalinen uloshengitys eli jäännöstilavuus) harjoitteet. Niiden kanssa tulee tietysti edetä hyvin varovasti ja rauhallisesti. Omat ennätykseni ovat 40 metriä syvyyttä FRC:nä ja 25 metriä RV:nä. Keuhkojen venyvyyttä voi parantaa myös erilaisilla kuivavenyttelyillä. Syvälle mentäessä myös paineentasaustekniikka nousee tärkeään rooliin, ja frenzel- ja mouthfill-termeihin tutustuminen tulee ajankohtaiseksi.

Yhtenä lajityypillisenä osana voidaan ajatella myös kehon happivarastoja. Mitä suuremmat varastot, sitä enemmän polttoainetta ja täten pidempi sukellus. Kehon happivarastoja ovat pääasiassa keuhkot ja veri. Keuhkojen kokoa voi jossain määrin kasvattaa venyttelemällä sekä ns. pakkaamalla, mutta näiden käytäntöjen terveysvaikutukset eivät ole vielä täysin tiedossa, joten niitä kannattaa harrastaa varoen. Keuhkovenytyksiin ja pakkaamiseen pätee sama periaate kuin syvyysadaptaatioon ja lihasten venyttelyyn, eli säännöllinen, varovainen ja hitaasti progressoituva harjoittelu. Veren happivarastoja eli käytännössä hemoglobiinia voi harjoittaa erinäisin tavoin. Apneaharjoittelu osaltaan jo nostaa kehon EPO-tasoja ja täten stimuloi hemoglobiinin tuotantoa, mutta tätä voi tietysti vielä osaltaan nostaa esim. korkeanpaikanleireillä. Riittävästä raudan- ja

82

vitamiiniensaannista kannattaa huolehtia vapaasukellusta harjoiteltaessa. Jonkin verran happea varastoituu myös lihasten myoglobiiniin, ja esim. merinisäkkäillä ja pingviineillä myoglobiini on kehon suurin happivarasto. Ihmisen tapauksessa on vielä epäselvää, voiko myoglobiinin määrää ylipäätään nostaa harjoittelulla ja kuinka se vaikuttaisi.

Viides palikka on psykologinen harjoittelu. Vaikka olisi fyysisesti kuinka hyvässä kunnossa, mutta pää ei kestä kisajännitystä, ei suorituksesta voi yleensä odottaa parasta mahdollista. Psykologisen puolen osuus vielä korostuu vapaasukelluksessa, etenkin syvyyslajeissa ja staattisessa hengenpidätyksessä. Psykologisia harjoitusmenetelmiä ovat mm. mielikuvaharjoitteet, itsehypnoosi ja itsesuggestio sekä meditaatio. Mielikuvaharjoitteista ja visualisoinneista on aina hyötyä, mutta vapaasukelluksessa erityisen tehokkaiksi olen itse kokenut itsesuggestion ja meditaation. Suggestio on laaja ilmiö, joka selittää monia ihmiskokemuksen alueita, kuten placebon. Placebo-ilmiö tulee esiin mm. lääkkeissä. Lääkeaineet vaikuttavat osaltaan kemiallisesti ja sitä kautta aiheuttavat erilaisia vaikutuksia. Mielenkiintoista kuitenkin on, että kun ihmiselle antaa pillerin, joka ei todellisuudessa sisällä mitään lääkeainetta, useimmat ihmiset siitä huolimatta kokevat sen vaikuttavan erinäisin tavoin, riippuen siitä mitä he kuvittelevat pillerissä olevan. Tämä selittää myös monien ns. vaihtoehtohoitojen toimivuuden ja tästä syystä

lääketutkimuksissa pitää aina olla varsinaisen testiryhmän lisäksi placeboryhmä, eivätkä testihenkilöt itse tiedä kumpaan ryhmään kuuluvat. Toimiva lääke määritellään niin, että sen pitää toimia selvästi paremmin kuin pelkkä placebo. Placebo-efektin voimakkuus riippuu henkilöstä. Jotkut ovat sille hyvin herkkiä ja voivat kokea hyvin voimakkaitakin fyysisiä vaikutuksia pillereistä tai hoidoista, joissa ei oikeasti ole mitään, jos he vain itse uskovat pillerin olevan aito. Placebo on vain yksi ilmentymä laajemmasta suggestioilmiöstä, jonka alle kuuluu myös hypnoosi. Kuten placebokin, suggestioherkkyys riippuu ihmisestä. Jotkut ovat sille todella herkkiä, kun taas toisia ei voi suggestoida käytännössä ollenkaan. Ääriesimerkki suggestiosta on, että riittävän suggestioalttiit ihmiset voidaan suggestoida esimerkiksi uskomaan, että he eivät tunne lainkaan kipua, ja sen jälkeen heille voidaan suorittaa kirurginen leikkaus ilman mitään puudutusta tai nukutusta.

Erityisesti suggestioherkät ihmiset voivat hyvin hyödyntää suggestiota ja hypnoosia vapaasukelluksessa. Jos on mahdollista saada itsensä uskomaan, että pelkkää sokeria sisältävä lääkekapseli toimii voimakkaana kipulääkkeenä, on varmastikin helppoa saada itsensä esimerkiksi uskomaan, että olo on hyvin rento, rauhallinen ja itsevarma ennen kilpailusuoritusta, vaikka normaalisti kovasti jännittäisikin. Hyvin onnistuneilla suggestioilla voi itsensä saada ratkaisevan kilpasukelluksen ajaksi hyvinkin miellyttävään,

83

jopa transsin- tai unenomaiseen tilaan, tai saada hiilidioksidin aiheuttamat, usein pahantuntuiset palleanykäykset tuntumaan suorastaan mukavilta.

Toinen hyvin tehokas tapa päästä vapaasukellukselle optimaaliseen mielentilaan on meditaatio, erityisesti mindfulness-tyylinen. Meditaatioon ei liity, tai ei ainakaan tarvitse liittyä, mitään mystistä, vaan se on yksinkertaisesti harjoitus, jolla oppii tarkastelemaan syvällisemmin oman mielensä toimintaa. Hyviä meditaatioharjoituksia on monia, mutta vapaasukellukseen sopii hyvin vaikkapa ns. non-judgemental awareness, eli siinä tarkastellaan mieleentulevia ajatuksia ja kehon tuntemuksia sellaisina kuin ne ovat, eli ajatuksina ja tuntemuksina, eikä anneta niille mitään sen suurempaa tunnelatausta. Tämä toimii hyvin vaikkapa staticissa, jossa on hyvin aikaa olla ajatustensa ja tuntemustensa kanssa. Kun palleanykäykset ja tukala olo tulevat, on niistä syntyvät tuntemukset helppo ajatella pahaksi oloksi ja näin sukellussuoritus muuttuu taisteluksi pahaa oloa vastaan, mikä on henkisesti hyvin rasittavaa ja tällaisten suoritusten tekeminen vaatii suurta motivaatiota. Tästä ajatukset siirtyvät helposti vielä tulevaisuuden pohtimiseen: "Vielä kolme minuuttia pitäisi tässä olla ja nyt jo tuntuu näin pahalta. Eihän tässä ole mitään järkeä." Tällaiset ajatukset edelleen lisäävät suoritukseen liittyvää henkistä pahaa oloa. Jos taas meditaation omaisesti pystyy tarkastelemaan palleanykäyksiä ja hiilidioksidin kertymistä vain neutraaleina kehon antamina signaaleina ja

tuntemuksina, voi kokonaan välttää niiden leimaamisen pahaksi oloksi ja myös pysyä paremmin nykyhetkessä, jolloin välttää myös tulevaisuuspohdintojen aiheuttaman itsesäälin.

Harjoitussuunnitelman laatimisessa pitää ottaa huomioon kaikki osa-alueet, niiden tärkeysjärjestys eri harjoituskauden aikoina ja tietysti vielä parhaat ja tehokkaimmat harjoitukset kullekin osa-alueelle. Nämä tulee ajoittaa oikein ja jättää tarpeeksi aikaa palautumiselle. Helpommin sanottu kuin tehty.

84

Suomessa tason nousun kääntöpuoli tuntuu olevan kilpailuihin osallistujien määrän hiipuminen. Vaikka Suomessakin kärki tuntuu menevän menojaan, kannustan silti aloittelijoitakin osallistumaan kotimaisiin kisoihin, myös SM-kisoihin. Oman sukellusurani kohokohdista monet ovat olleet kilpailuja. Eivät kuitenkaan mitalien tai ennätysten takia, vaan muiden lajin harrastajien ja heidän kanssaan jaettujen hetkien takia. Etenkin aloittelijana kisoissa myös oppii paljon enemmän kuin miltään kurssilta, keskustelufoorumilta tai kirjasta. Kokeneet harrastajat antavat mielellään vinkkejä, jotka ovat etenkin lajia vähemmän aikaa harrastaneille todellisia helmiä.

Vaikka harrastaisi vapaasukellusta vain nautinnon ja hupisukeltamisen takia, kannattaa kisoihin osallistua ainakin kerran, koska muuten jää paljosta paitsi. Vapaasukelluskisoissa ei yleensäkään niinkään kilpailla muita vastaan, vaan itseään vastaan. Oma kilpailusuoritus opettaa paljon omasta itsestä ja suhtautumisesta kilpailutilanteeseen, ja lähestyessään kisa myös motivoi harjoittelemaan ahkerammin ja fiksummin. Se motivoi kehittymään, ja kun kehittyy, pystyy tekemään sellaisia

hupisukelluksia, jotka olisivat aiemmin olleet mahdottomia. Kun oma syvyysennätys on vaikkapa 40 metriä ja staticennätys 5 minuuttia, pystyy tekemään paljon nautinnollisempia hupisukelluksia, kuin jos ennätykset olisivat 15 metriä ja 2 minuuttia.

Oma ensisijainen tavoitteeni on oppia uutta ja kehittyä. Se on myös suurin motivaationi harrastaa lajia. Siinä vaiheessa kun oppiminen loppuu, loppuu myös kehittyminen. Sen jälkeen loppuu harjoittelumotivaatio ja lopulta koko lajin harrastaminen. Kukaan ei vielä tiedä, kuinka vapaasukellusta tulisi tarkalleen harjoitella, ja tiedemaailmakin on vielä aika pahasti ulalla ihmisen vapaasukellukseen liittyvästä fysiologiasta. Moni oivallus ja läpimurtokin odottaa vielä keksijäänsä. Itselläni on vielä paljon parantamisen varaa, oikeastaan kaikissa lajeissa, mutta etenkin syvyyspuolella. Jos jotain tarkkoja tavoitteita on asetettava, niin hyvät välitavoitteet voisivat olla 8 min 30 s static, 200 m pituussukellus ilman räpylöitä, 275 m pituussukellus räpylöillä, 110 m syvyyssukellus räpylöillä ja 80 m syvyyssukellus ilman räpylöitä. Nuo riittävät varmasti vielä moneksi vuodeksi.

85

KILPAILUT

Haastan kaikki vapaasukeltajat kilpailemaan kanssani uima-altaassa. Tarkoituksena on sukeltaa 50 m altaassa ilman räpylöitä mahdollisimman nopeasti.

Paras aika voittaa.

Videoi suorituksesi ja lähetä se elinaandjohanna.com:n facebook -sivulle osoitteeseen: facebook.com/elinaandjohanna

Huima yllätyspalkinto odottaa vuoden 2015 voittajaa!

86

HAASTE

88

STATIC 2014FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS

89Static kilpailupäivä. Ensimmäisenä on vuorossa Mikko Pöntinen, aamun ensimmäisessä lähdössä.

Ensimmäiset kilpailijat valmistautuvat, samoin turvasukeltajien joukko.

Tuomarit käyvät läpi viimeiset asiat ennen kilpailun alkua.

Johanna kuljettaa Mikon kilpailualueelle samalla, kun Mikko tekee viimeistä lämmittelysukellustaan.

Andrea Zuccari oli myös paikalla.

Mikko Pöntinen. Kohta alkaa lähtölaskenta.

Kilpailujen ensimmäiset sukellukset ovat käynnissä. Jännittävää.

Mikon suoritus menee hyvin.

Vielä odotamme tuomarin antaman kortin väriä.

7 min 10 s on todella hyvä suoritus.

Kaikki hyvin, valkoinen kortti.

Muut sukeltavat ja Suomen joukkue odottaa seuraavaa joukkueen suoritusta.

Kilpailuvuorossa on seuraavaksi Antero Joki.

Johanna auttaa Anteroa lämmittelyissä.

Suorituksen aikana Anteroa valmentaa oma vaimo, Katya.

Kaikki näyttää hyvältä.

Grant ja John tuomaroivat Anteron suorituksen.

6 min 16 s. Anterolle hieno tulos!

Mandy Sumner ja Kurt Chambers, team USA.

Hirose Hanako keskittyy suoritukseensa.

Goran Colak valmistautuu.

Kohta on Mikko Anttosen vuoro sukeltaa.

Tsuneo Uchida lämmittelee.

Tuomarit ovat tehneet tarkkaa työtä koko päivän.

Daan Verhoeven ja Den GC ovat valmiina kuvaamaan suoritukset veden alla.

On kuuma päivä. Valmentaja huolehtii, että Suomen joukkueella on kaikki hyvin.

Ruotsin joukkue valmistautuu. Linda Stenman ja Sofia Tapani.

Natalia Molchanova. Maailman paras.

On Mikko Anttosen vuoro siirtyä lämmittelyalueelle.

Johanna antaa merkit sovittuina aikoina.

Mikko keskittyy kuunnellen musiikkia.

Vielä muutamia minuutteja aikaa lähtöön.

Pedro Santana on oman suorituksensa jo tehnyt.

Natalia Molchanova valmistautuu. Tätä sukellusta on jännittävää seurata.

Kilpailupäivä on ollut jännittävä.

Mikko Anttonen saapuu kilpailualueelle.

Johanna antaa viimeiset ennaltasovitut merkit ennen lähtöä.

Kaikki menee hyvin.

Mikon suoritus oli 6 min 9 s.

Tuomarikin haluaa kuunnella vähän musiikkia. Hyväksytty suoritus, valkoinen kortti!

Koko Suomen joukkue suoriutui todella hyvin!

Static kilpailut ovat Suomen osalta ohi, kaikille hyväksytty suoritus. Ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen Suomen joukkue on viidentenä.

MIKKO ANTTONENTEAM FINLAND 2014

MIKKO ANTTONENVapaasukelluksessa yhdistyy monia asioita joista nautin elämässä. Kilpaileminen antaa mahdollisuuden jatkuviin haasteisiin ja itsensä kehittämiseen, mutta samalla vesielementti tarjoaa rauhallisen ja rentouttavan ympäristön, jossa voi kokea uskomattomia elämyksiä.I'm OK.

Vesi on aina vetänyt puoleensa, mutta vapaasukelluksen löysin vasta muutama vuosi sitten laitesukelluksen kautta. Sukellusseurassamme, Kuopion urheilusukeltajissa pohdimme lisäaktiviteetteja allasvuoroille, ja päädyin käynnistämään itsellenikin siinä vaiheessa tuntematonta vapaasukellustoimintaa. Laji on vienyt mennessään ja laitesukelluskin on korvautunut vapaasukelluksella, kun aika ei riitä kaikkeen.

Vapaasukelluksessa nautin melkein kaikesta siihen liittyvästä. Uin, sukellan, kalastan, kilpailen ja rentoudun. Tärkein osa on varmasti vesielementti itsessään, mitä on sen tarkemmin vaikea ja turha selittää: kaikki jotka sen tuntevat tietävät mistä puhun. Osa vapaasukelluksen viehättävyyttä on varmasti se, että se haastaa harrastajan henkisesti ja fyysisesti, mikä inspiroi minua yrittämään entistä enemmän.

Suorittaminen yhdistyy vapaasukelluksessa, hämmästyttävää kyllä, myös rentoutumiseen. Suoriutuminen ei ole mahdollista ilman henkistä ja fyysistä rentoutta, mikä johtaa hienoihin kokemuksiin. Näitä kokemuksia on tarjolla ihan virkistyssukeltamisessa, mutta myös kilpasukelluksessa. Vaikka kilpailutilanteet ovat usein

stressaavia ja ennen suoritusta jännitys voi olla melkein liikaa, ovat kilpasukellukset olleet parhaita sukelluksiani. Miellyttävä sukellus yhdistettynä onnistumisen tunteeseen on uskomaton kokemus.

Olen syntynyt 1977 ja nykyisin hyvin vahvasti Kuopiolainen. Kuopioon muutin 16 vuotta sitten opiskelemaan biotekniikkaa, ja tämän aiheen parissa onkin aika kulunut tiiviisti aina viime vuosiin asti. Aloitin tutkijan urani Kuopio yliopistolla jo ennen valmistumistani ja varsinkin väitöskirjatyön ajan aika ja energia kului pitkälle laboratorion uumenissa.

Tohtoriksi valmistumisen jälkeen suhtautuminen työhön muuttui aika merkittävästi. Väitöskirjatyöskentely oli ollut hyvin mielenkiintoista, henkilökohtaista ja luovaa työtä: tutkimusta parhaimmillaan. Tämän työn jälkeiset projektit eivät onnistuneet luomaan samanlaista innostusta pitkälle moniin tutkimusmaailman yleisiin muutoksiin liittyen.

Aikaa jäi muullekin tekemiselle, ja päädyin lopulta Kuopion urheilusukeltajien laitesukelluksen peruskurssille 2007. Sukellus ja vesi ovat pienestä pitäen kiehtoneet ja vetäneet puoleensa, ja laitesukellus veikin heti mennessään. Sukellus itsessään oli hyvin kiehtovaa, jännittävää ja rentouttavaa, mutta sukelluksen ohella seuratoiminta tarjosi paljon mielekästä tekemistä. Nopeasti päädyinkin myös sukellusseuran hallitukseen ja erilaisiin vastuutehtäviin seuran sisällä.

134

MIKKO ANTTONEN

Aloittaessani sukellusta Kuopion urheilusukeltajissa seuramme toimintaan kuului vain laitesukellus, mikä luonnollisesti oli aktiivisinta vain avovesien aikaan kesällä. Talvi kului lähinnä uutta sukelluskautta odotellessa, ja muutamien ulkomaan sukellusreissujen parissa.

Talvikaudelle kaipasin vielä enemmän sukellusaiheista tekemistä, ja kun seuran hallituksen suuntaan tuli muutamia kyselyjä vapaasukellustoiminnasta, päätimme järjestää sellaista kevättalvella 2009.

Vapaasukellustoiminta seurassamme alkoi laitesukelluksen oheistoimintana, eikä meillä ollut välttämättä omalta osaltamme ihan 100 % intoa toiminnan järjestämiseksi. Keksimme ehkä hiukan liikaa pyörää uudestaan, kun yritimme omin päin luoda ja kehittää toimintaa, vaikka apua olisi ollut tarjolla monistakin lähteistä. Suurimpana apuna tuolloin oli Freediving Team of Finland, jonka kautta saimme apuja toimintaamme.

FDTF on alun perinkin perustettu luomaan ja kehittämään vapaasukellustoimintaa Suomessa. FDTF:n työn seurauksena vapaasukellus lajina Suomessa onkin kasvanut 2000 luvun alusta asti, ja viime vuosina olemme saaneet toimintaa merkittävästi lisää puhtia. Oman toimintamme alkuaikoina FTDF:ssä oli käynnissä sukupolvenvaihdos, jonka jälkeen toiminta on taas aktivoitunut, ja jota olen itse myös ollut kehittämässä. FDTF:n kautta tarjoamme tietoa vapaasukelluksesta nettivisuillamme, järjestämme leirejä,

joilla on mahdollisuus tutustua muihin lajin harrastajiin, minkä lisäksi FDFT järjestää alkeiskursseja ympäri Suomea.

FDTF:n rinnalla on viime vuosinen toiminnan kasvun taustalla Sukeltajaliitto ry:n vapaasukellusvaliokunta, joka on vastuussa vapaasukelluksen kansallisen toiminnan järjestämisestä, kilpa- ja maajoukkuetoiminnasta ja koulutuksen organisoinnista. Olen itse toiminut viimeiset 2 vuotta vapaasukellusvaliokunnan johdossa, ja olemme aktiivisesti pyrkineet tuomaan vapaasukellusta esille eri kanavien kautta, tarjoamaan toimintaa kansallisella tasolla ja kehittäneet koulutusta tavoitteella lisätä vähäisten kouluttajien määrää Suomessa. Valiokunta on kaikkien Sukeltajaliiton jäsenseurojen tukena vapaasukellukseen liittyvissä asioissa, ja opastamme mielellämme seuroja toiminnan alkuun.

Oma toiminta alkoi FDTF:n tukeman vapaasukellusintron kautta, jonka ohella kaivelimme netistä ohjeita harjoitteluun. Aluksi toiminnassa olikin suuri ja innostunut joukko. Toiminnan vastuuhenkilöinä pyrimme jakamaan ohjeita harjoitteluun, ja välille pidimme pieniä kisoja tai pelasimme uppopalloa. Innostus harjoitteluun säilyikin porukalla aika pitkään ja uusille innokkaille järjestimme omatoimisia introja.

Oman harrastamisen intensiteetin kasvaessa toiminnan johtaminen jäi vähemmälle huomiolle, mikä oli seuran toiminnan kannalta huono juttu. Yhteisöllisestä toiminnasta harrastajat hakevat yhteisöllisyyttä, mihin intensiivinen

135

tavoitteellinen harjoittelu sopii huonosti. Muutaman vuoden jälkeen kehitys on johtanut siihen, että altaalla viihtyvät yksilöt jotka hakevat vapaasukelluksesta sen tuomaa rentoutumista ja jotka mielellään keskittyvät omaan tekemiseen.

Vapaasukellusta voi harrastaa yhteisöllisesti, jolloin valmentaja ohjaa toimintaa, ja luo harjoittelusta ryhmätilanteen, mikä on monille tärkeää. Tämä on tiedostettu myös vapaasukellusvaliokunnassa, ja valmentajakoulutuksen kehittäminen lajin ympärille on käynnissä, ja tulevaisuuden visio on, että toiminta vapaasukelluksen ympärillä olisi integroitunut osaksi sukellusseurojen nuorisotoimintaa, josta nuoret voisivat jatkaa kehittymistä vapaasukelluskurssien kautta ja harjoitella koulutettujen valmentajien ohjauksessa.

136

Aloitimme säännöllisen toiminnan ja lajiin tutustumiseen isolla porukalla. Pikkuhiljaa tietotaitoa kertyi netistä ja paljon apua oli Lahtisen Kimmon pitämästä introsta. Merkittävin yksittäinen tietolähde oli Molchanovien DVD, jota ahkerasti katseltiin ja yritettiin kehittää sukellustekniikkaa oikeaan suuntaan. Yllättäen keväällä 2010 päädyin Freediving Team of Finlandin seuran sihteeriksi, millä taisi lopulta olla hyvin merkittävä rooli harrastuksen kasvun kannalta.

Keväällä 2010 osallistuin AIDA2 –kurssille, joka loi pohjaa avovesiharjoittelulle ja kesällä vietin paljon aikaa läheisen kaivoksen kirkkaissa vesissä. Kaveriksi sain tuolle kesälle Pasasen Jaakon, joka oli tutustunut lajiin Tampereella ja osasi neuvoa paljon avovesijutuissa. Osallistuin ensimmäistä kertaa myös Asikkalan heinäkuun leirille, mikä oli ensikosketus muuhun vapaasukellusporukkaan.

Kesän 2010 jälkeen vapaasukellusharrastus asettui sille tiellä missä ollaan tällä hetkellä. Ensimmäiset kilpailuni olivat 2011 SM-kisat Espoonlahden hallissa. Kilpailut olivat oikein miellyttävä kokemus. Paikalla oli tuttuja, joihin olin tutustunut edellisen kesän leirillä ja Kimmon kurssilla, ja olin hyvin

valmistautunut kisaan. Suoritukset menivätkin suunnitelman mukaisesti ja voitin pronssia ensimmäisissä kisoissani.

Seuraavat kisat olivatkin sitten Kuopiossa keväällä 2012. Toimin itse kisojen järjestäjänä, mutta omalta osaltani kisat kaatuivat liian kovaan yrittämiseen. Kilpailujärjestelyt olivat onnistuneet, ja tuloksena oli pari suomenennätystä, jotka olivat myös maailmanlaajuisesti vuoden kärkitulosten joukossa. Kokemus nosti esiin halun kilpailla enemmän ja harjoitella itse kilpailemista. Haaveilin myös pääseväni joskus Suomen maajoukkueeseen ja maailmanmestaruuskilpailuihin.

Syksyllä lähdin harjoittelemaan hyvin tavoitteellisesti: tavoite oli kesän 2013 allaslajien MM-kilpailut. Osana suunnitelmaa oli ensimmäiset kansainväliset kilpailut Riikassa helmikuussa 2013. Riikan kisojen jälkeen viimeinen vaihe MM-kisajoukkueen valinnassa oli SM-kisat Paimiossa, joita olin myös itse järjestämässä, tällä kertaa Sukeltajaliiton vapaasukelluspuolen vastaavana. Onnistuneen kilpailun lopputulos oli hopeamitali, ja valmistautuminen MM-kisoihin alkoi.

MM-kisat järjestettiin Serbian Belgradissa ja kilpailu oli erinomaisen ensikosketus kansainväliseen huipputason kilpailemiseen. Suoritukset olivat omalla parhaalla tasolla, mutta täydellinen onnistuminen kaatui hyvin pieniin virheisiin. Samoin kuin ensimmäisissä SM-kisoissa syttyi näissäkin

137

VAPAASUKELLUS

halu olla itse järjestämässä tapahtumaa, minkä valmistelut ovatkin parhaillaan käynnissä.

Viimeisin sukelluskausi 2013–2014 oli intensiivisin, epäonnistunein ja onnistunein. Opiskelubreikki työelämästä antoi hyvät mahdollisuudet keskittyä lajiin ja harjoitteluun. Kompastuskiveksi koitui liika into, fyysinen väsähtäminen ja epäonnistuminen monissa kisoissa. Tosin onnistumisiakin joukkoon mahtuu, sillä kisastartteja kertyi 12 kotimaassa ja ulkomailla.

Kilpailut ja muu vapaasukellustoiminta ovat vuosien mittaan kasvattaneet omaa vapaasukellusperhettä. Lajin mukana olen saanut monia tuttuja, kavereita ja ystäviä, mikä on yksi hienoimpia asioita sukellusta. Kilpailut ovat hermoja raastavia, jännittäviä, paniikinomaisia, ja lopulta keskittyneitä, rentoja, rauhallisia ja niissä voi kokea uskomattomia onnistumisia. Huimia fiilistrippejä, joita tulee jatkossa varmasti paljon lisää.

Parhaat tulokseni ovat:DYN 212 m, DNF 157 m, STA 6 min 49 sek, CWT 55 m, FIM 43 m.

138

Hyvin nuoresta lähtien olen harrastanut liikuntaa: judoa, uintia, pyöräilyä, hiihtoa, lenkkeilyä ja kuntosaliharjoittelua. Judoa harrastin ihan kilpailumielessäkin, ja kilpailupuoli ajoittui teini-ikään. En muista ajatelleeni itseäni mitenkään erityisesti urheilija, mikä voinee liittyä siihen miten harrastaminen meille oli silloin järjestetty.

Oman judoseuramme puitteissa ei varsinaista urheilijavalmennusta ollut, eikä harjoittelu ollut mitenkään suunnitelmallista. Judo jäi teini-ikään, mutta hiihto ja kuntosaliharjoittelua jatkoin aktiivisesti työuran alkuun asti kuntoliikunnan näkökulmasta. Työn haastavuus ja pitkät päivät jättivät vähän energiaa liikunnalle, ja tämä vaihe jatkuikin kunnes työn imu hellitti ja aikaa rupesi löytymään taas vapaa-ajallekin. Vapaa-ajan lisääntyminen johtikin sitten lopulta vapaasukelluksen pariin.

Kesä 2010 oli selkeä käännekohta vapaasukellus- harrastuksessani. Moni asia meni sopivalla tavalla yksiin, ja olin tilanteessa, jossa työ ei enää tarjonnut innostavia projekteja elämään. Toisaalta luonteeltani kaipaa aina jotain tavoiteltavaa elämääni. Innostun haastavista projekteista, ja lähestyn niitä hyvin perinpohjaisesti. Minulla riittää valtavasti

kärsivällisyyttä pitkäjänteiseen työhön eikä vastoinkäymiset haittaa. Vastoinkäymiset yksinkertaisesti kertovat, että tämä homma pitää tehdä toisella tavalla, ja tässä on kohde jota pitää kehittää. Urheilussa on hyvin pitkälle kyse juuri tästä samasta asiasta: kovasta työstä tavoitteiden eteen. Tavoite motivoi, mutta vielä tärkeämpää on, että itse työstä tavoitteiden eteen nauttii.

Vuoden 2012 alusta tulin ensimmäistä kertaa mukaan maajoukkueringin toimintaan, ja kevättalvella 2012 maajoukkueleirin vetäjäksi oli kutsuttu maailmanmestari Goran Colak. Goranin harjoittelu perustui hyvin vahvasti yleisiin kilpaurheilun periaatteisiin, ja harjoittelussa oli mukana vahva periksi antamattomuuden periaate, mikä oli hyvin inspiroivaa. Tämä lähestymistapa avasikin paljon lähteitä harjoittelun rakentamiseksi. Yleisiä urheiluvalmennuksen kirjoja on paljon tarjolla, ja aloin suunnittelemaan harjoitteluani näiden periaatteiden mukaan. Lähestymistapa oli ensiaskel kohti urheilijan identiteettiä.

Viimeisin vaihe vapaasukelluksen kilpailu-uralla, alkoi syksyllä 2012. Tavoitteeksi harjoittelulle olin asettanut kesän 2013 allaslajien MM-kisat, ja harjoittelu oli hyvin selkeästi rytmitetty talvikauden ajaksi eri kilpailujen ympärille. Kausi olikin hyvin menestyksellinen, mihin vaikutti harjoittelun määrän lisääminen sekä tekemisen tavoitteellisuus ja tarkoituksenmukaisuus, mutta suurin tekijä oli varmasti

139

URHEILIJAKSI

motivaatio. Halu pärjätä, olla parempi kuin muut oli korkealla. Onnistuminen kauden kisoissa, ja osallistuminen MM-kisoihin olivat hienoja saavutuksia onnistuneesta työstä.

Kesän 2013 aikana aloitin opiskelutauon työstäni, mikä antoi myös mahdollisuuden intensiivisempään harjoitteluun. Allasharjoittelukautta edelsi lyhyt avovesikausi, jonka aikana aloitin järjestelmällisesti kehittämään syvyyssukellustaitojani tausta-ajatuksena vuoden 2014 joukkuemaailmanmestaruus- kilpailut, joissa syvyyssukellus tulisi olemaan yksi lajeista. Harrastuksen alusta lähtien syvyyssukellus oli toki ollut osa harrastusta, mutta lyhyt harjoittelukausi, haastavat olosuhteet ja tietotaidon puutteet eivät olleet vieneet syvyyslajeja eteenpäin siinä missä allaslajeja. Myöskin kesällä 2014 saavutukseni olivat aika vaatimattomia, mutta allaskausi alkoi sitä suuremmalla innolla.

Kauden 2013 tavoitteena oli tulosten merkittävä parantaminen lisäämällä harjoittelun määrää, mutta muuten säilyttäen edellisen kauden pääperiaatteet, jotka tuntuivat toimivilta. Intoa harjoittelussa olikin reilusti, ja suunnitelmat entistä tarkemmat. Intensiteetti oli kuitenkin liian suuri, ja harjoittelu johti ylikuntoon, ja jatkuvaan sairasteluun. Lopputuloksena oli useiden kilpailujen epäonnistuminen, ja tulostason säilyminen ennallaan. Kausi harjoitti merkittävästi henkistä puolta ja vastusten käsittelyä, ja avasi monia asioita tulevan harjoittelun kannalta. Allaskauden päättyessä keväällä 2014 olikin tärkeän tauon paikka, mikä päättyi

lyhyeen, kun lopulta päädyinkin MM-kisajoukkueeseen Sardinian joukkuekilpailuihin. Valinta joukkueeseen asetti kovan haasteen syvyyssukelluksen osalta. Kokemus edellisiltä kausilta auttoi harjoittelussa, ja harjoittelu tuottikin ihan mukavasti tulosta. Allaskauden pohja kesti myös hyvin ja syvyysharjoittelukauden jälkeen tuloskunto oli helppo palauttaa hyvälle tasolle.

Sardinian MM-kisat ovatkin tavallaan tähänastisen urheilu-uran korkein hetki. Vaikea sanoa tässä vaiheessa onko se ikimuistoisin tai onko se hienoin kilpailukokemus. Kilpailu oli ehkä ennen kaikkea teknisesti erinomaisesti onnistunut. Syvyyskisa oli ensimmäinen kerta virallisessa kisassa, ja ensimmäistä kertaa meressä. Tästä huolimatta suoritus, kuten muutkin olivat hallittuja ja rentoja. Kisaan tuli keskityttyä kaiken toiminnan osalta 100%:sti mikä toisaalta teki hommasta aika steriiliä. Toisaalta tällaista kurinalaista toimintaa kilpaileminen maailman huipulla varmasti vaatiikin, ja pronssisija on vahva ponnistuspohja tulevalle tekemiselle.

Tällä hetkellä identiteettini on hyvin vahvasti urheilija. Uusin harjoittelukausi on siirtymässä peruskuntokaudelta spesifiseen harjoitteluun. Edellisestä kaudesta oppineena, harjoitusten intensiteettiä ja määrää on säädetty pienemmälle tasolle, ja riittävä palautuminen on hyvin korkealla harjoittelun periaatteissa. Peruskuntokaudella fyysisiä harjoituksia on ollut 5-6, joiden lisäksi ohjelmassa on muutamia henkisiä keskittymis- ja rentoutusharjoitteita.

140

Suurin osa harjoittelusta tapahtuu vedessä, ja harjoittelun perustan muodostavat nopeuskestävyyslajien periaatteet, joita on muokattu huomioimaan vapaasukelluksen erityispiirteet. Kauden tavoitteena on kesän 2015 allaslajien MM-kisat Serbiassa. Paikka on siis sama, kuin 2 vuotta sitten, ja tavoitteena kisoissa on sijoittua pituuslajeissa B-finaaleihin.

141

Vapaasukellus tulee varmasti olemaan osa elämääni vielä hyvin pitkään. Kilpaileminenkin on varmasti pitkään kuvioissa mukana, mutta varmasti se jää jossain vaiheessa pienempään roolin muun toiminnan rinnalla. Vapaasukelluksessa on paljon muutakin kuin kilpaileminen, ja nautin yhtä lailla myös niistä asioista. Sukelluskalastuksessa on vielä valtavasti koettavaa, samoin kuin sukeltamisessa itsessään. Tulevaisuudessa toivon pääseväni enemmän ulkomaille sukeltamaan ihan virkistysmielessä ja vain ihailemaan vedenalaista elämää.

Itse sukeltamisen rinnalla olen myös mukana monissa tehtävissä lajin hallinnollisella puolella. Vapaasukellustoiminta Suomessa ja maailmassa muutenkin perustuu pitkälle vapaaehtoistoimintaan. Yhdessä tekemällä saadaan tehtyä yhteisestä tärkeästä asiasta iso juttu. Otan mielelläni tehtäviä hoidettavaksi ja paljon niitä annetaankin. Saan myös paljon aikaan, mikä lisää tarjottavien tehtävien määrää. Tehtävien mielekkyyttä lisää se, että ne suoraan liittyvät omaan toimintaan, ja auttavat myös kehittämään sitä. Viimeisin työ on ollut johtaa Suomen vapaasukellustoimintaa Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnassa.

Sukeltajaliitolla on noin 12 000 jäsentä lukuisissa seuroissa ympäri Suomea. Toimintamme tavoite on luoda puitteet vapaasukellustoiminnalla näiden yksittäisten jäsenseurojen tasolla. Työ pitää sisällään nuorisotoiminnan kehitystä, koulutuksen järjestämistä ja koordinointia, kilpailutoiminnan järjestämistä ja valmennuksen kehittämistä. Työ vaatii pitkäjänteistä strategiaa, ja paljon käytännön tekemistä. On ollut hienoa nähdä toiminnan pikkuhiljaa kehittyvän. Vapaasukellusta löytyy pienenä osana toimintaa monista seuroista, ja moni muu seura olisi kiinnostunut toiminnan käynnistämisestä, jos olisi resursseja tarjota koulutusta. Strategian mukaan resurssit ovatkin kasvussa, ja olemme lähellä yhden toiminnan kasvun rajoittavan pullonkaulan ohittamisessa. Harrastus on siis selkeästi kasvamassa, ja toivomme kaikille harrastajille turvallisia sukelluksia.

Älä koskaan sukella yksin!Tärkeintä vapaasukelluksen harrastamisessa on turvallisuus. Kurssilla opetellaan turvallista sukeltamista ja käydään läpi vapaasukeltamiseen vaikuttavia fysiologisia sääntöjä.

Suomessa järjestetyistä kursseista löytyy tietoa parhaiten Freediving Team of Finlandin sivulta. Freediving Team of Finlandilla on jäseniä ympäri Suomea ja aktiivista vapaasukellustoimintaa löytyy monista kaupungeista.

142

TULEVAISUUS

Toiminta voi olla osana paikallisten sukellusseurojen toimintaa, mutta FDTF:llä on myös omia harjoitusvuoroja tietyissä kaupungeissa. Helpoin tapa aloittaa vapaasukellus, onkin laittaa viestiä seuraan, jossa vapaasukellustoimintaa on.

Tässä yhteystietoja eri kaupunkien seuroihin, !!joissa on aktiivista vapaasukellustoimintaa:

KuopioKuopion urheilusukeltajatMikko Anttonenmanttone@gmail.com

TampereFreediving Team of FinlandJaakko PasanenJaakko.o.pasanen@gmail.comDino NerweyiDino.nerweyi@gmail.com

JoensuuJoensuun UrheilusukeltajatJanne Hietalajanne.hietala@arcusys.fi

LahtiLahden UrheilusukeltajatAntero Jokiantero.joki@gmail.com

KouvolaVesikotTimo Pöntinentpontinen@gmail.com

PääkaupunkiseutuCetusJonérik Ekströmjonerikekstrom@gmail.com

TurkuSunken LogsVille Auttiautti.ville@gmail.com

143

Edellisen ison projektin elämässäni päätin tunnuslauseen ”don’t panic” Douglas Adamsin loistavista tarinoista. Vapaasukellusprojekti ei ole missään nimessä päättymässä, mutta tunnuslause voi viedä pitkälle pinnan alla. Eteenpäin meneminen vaatii myös jatkuvaa kehitystä, mikä on yksi tehtävistäni vapaasukelluksen parissa.

Haluaisin haastaa muutkin sukeltajat tutkimaan miten vapaasukellusta voitaisiin edelleen kehittää. Miten harjoittelisimme paremmin? Millä tavalla voisimme nauttia veden kosketuksesta enemmän? Miten voisimme innostaa enemmän ihmisiä lajin pariin?

144

HAASTE

145

SYVYYSSUKELLUS 2014FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS

Syvyyskilpailun aamuna on hieman pilvistä ja viileää. Mediavene vie kuvaajat kilpailupaikalle heti aikaisin aamulla.

Meri on kaunis tänään.

Tuomarit ovat ensimmäisinä sukelluspaikalla.

Den GC on valmistautunut olemaan vedessä koko päivän kuvaamassa.

Michael Board valmistautuu sukeltamaan ensimmäisten joukossa.

Turvasukeltajat kertaavat vielä päivän toimintatavat.

Andrea Zuccari ja Emanuelle Manu katsovat lähtölistat läpi.

Michael Board.

Goran Colak saa käteensä virallisen kisakellon.

Goran tulee pintaan ja tekee hyväksytyn pintaprotokollan.

Goran saa tuomareilta valkoisen kortin.

Kilpailut etenevät aikataulun mukaisesti.

Sukellusososuhteet ovat täydelliset.

Alexander Bubenchikov sukeltaa seuraavaksi.

Alexander Bubenchikov pintautuu.

Andrey Matveenko on Venäjän joukkueesta.

Päivä ei voisi olla kauniimpi.

Järjestelmällisyys virallisella sukellusköydellä hipoo täydellisyyttä. Hienoa.

Aikataulut pitävät paikkansa.

Lämmittelyköysillä vallitsee rauha.

Virallisen harjoittelupäivän aikatauluongelmat eivät toistuneet kilpailupäivänä.

Antero Joki ja Johanna ovat tulossa kilpailupaikalle.

Kaikki on hyvin ja Antero on valmis suoritukseensa.

Vielä viimeiset henkäykset ennen sukellusta.

Mikko Pöntinen sukelsi 80 m.

Marianna Krupnitskaja Venäjältä.

Kohta on Anteron vuoro.

Anteron viralliset syvyystreenit eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan.

Toivottavasti kilpailusukellus kuitenkin onnistuu.

Antero ei päässyt ihan tavoitesyvyyteen ja sai tuomarilta keltaisen kortin.

Marina Kazankova, Venäjä.

Robert King on tyytyväinen päivään.

Kaikki on mennyt hyvin.

Den GC. Rankka kuvauspäivä melkein pulkassa.

Kurt Chambers ja team USA lämmittelemässä.

Mikko Anttonen oli ilmoittanut 55 m.

Johanna kuljettaa Mikkoa sukellusköydelle.

Enää 30 sek lähtöön. Johannaa jännittää, mutta onneksi Mikolla on kaikki hyvin.

Tuomarit Anne-Louise Fortin, Robert King, Andrea Zuccari ja John Wright.

Mikko Anttonen sai valkoisen kortin. Hieno ja hyväksytty suoritus! Suomen joukkue on nyt viidentenä.

Päivä on syvyyssukellusten osalta ohi. Nyt veneellä takaisin rantaan.

ANTERO JOKITEAM FINLAND 2014

189

ANTERO JOKIVapaasukellus harrastuksena on auttanut minua oppimaan todella paljon itsestäni. Lisäksi olen tavannut valtavan määrän huippumukavia ihmisiä lajin parissa.Koko elämäni on muuttunut vapaasukelluksen myötä,asuinmaata myöten. Olen löytänyt vapaasukelluksen parista elämäni rakkauden, I'm OK.

Oli heinäkuun alku vuonna 2007. Olimme juuri matkustaneet Suomen vapaasukellusmaajoukkueen kanssa ensin lentäen Wieniin, sitten pienemmällä lentokoneella Graziin ja siitä taksilla Mariboriin Sloveniaan, missä allaslajien MM-kisat pidettiin silloin. Majoittuminen tapahtui paikallisessa opiskelija- asuntolassa, missä olosuhteet olivat kutakuinkin siedettävät. Allas sitä vastoin oli mitä parhain, 50 metriä pitkä, 25 metriä leveä ja tasaisen 2 metriä syvä.

Olin ensimmäisiä harjoituksissa uimahallilla, kun näin Venäjän joukkueen astelevan altaalle. Heidän mukanaan oli kameraa ahkerasti käyttävä upea nainen pitkine vaaleine hiuksineen. Hän oli valloittava. Hän hyöri ja pyöri kameransa kanssa ympäri uimahallia. Kerran ollessamme yhtä aikaa katsomossa, hän nojaili kaiteeseen katsellen altaalle. Laitoin oman kamerani kaiteelle valmiina ottamaan hänestä kuvan, kun hän vain katsoo kameraan päin. Eräs ystävistäni rummutti kaiteeseen, jolloin hän kääntyi ja sain hänestä loistavan kuvan. Ujona suomalaisena en kuitenkaan rohjennut keskustelemaan hänen kanssaan. Myöhemmin huomasin hänen ottavan kuvan minusta. Päättäjäisissä hän pyysi erään Venäjän joukkueen edustajan tulkikseen, koska

hän ei puhunut englantia lainkaan, ja pyysi sähköpostiosoitettani, jonne voisi minusta ottamansa kuvan lähettää. Kuvaa ei koskaan tullut. Vaikka häntä usein mietin, niin en löytänyt keinoa ottaakseni häneen yhteyttä. En tuntenut Venäjän joukkueesta juuri ketään eikä minulla ollut kenenkään yhteystietoja.

Seuraavat kisat olivatkin sitten syvyyslajeissa ja paikkana Sharm-el-Sheikh Egyptissä. Saavuimme joukkueen kanssa hotellille alkuillasta. Ilma tuntui Suomen pikkupakkasien jälkeen todella lämpimältä ja shortsit olivat enemmän kuin tarpeeksi. Sain kannettua tavarani huoneeseeni ja päätin mennä hotellin pääovelle katsomaan, keitä muita paikalle saapuu. Saapuessani portaille huomasin Venäjän maajoukkueen saapuneen pihaan tavaroineen. Riemukseni huomasin heti tämän vaalean kaunottaren heidän joukostaan. Olin juuri aikeissa sanoa jotain nasevaa saapumattomasta sähköpostista ja valokuvasta, kun hän huomasi minut. Hän hihkaisi ”you” ja riensi halaamaan minua. Olin hieman yllättynyt, mutta varsin iloisesti. Hän oli oppinut hieman englantia tuossa kuukausien aikana ja vaihdoimme muutaman sanan. Havaitsin huoneidemme olevan päällekkäin, mikä sinänsä oli varsin suuri sattuma hotellin ollessa muodostunut laajalle alueelle levittäytyneistä kaksikerroksisista rakennuksista. Tämän kilpailun aikana aloimme myös juttelemaan, sillä hän oli puhelias ja kaikki hänen osaamansa 25 englanninkielistä sanaa olivat

190

ELÄMÄ MUUTTUU

ahkerassa käytössä. Liekö sitten hänellä ollut oma osuutensa rentouden löytymisessä, sillä noissa kilpailuissa paransin syvyystuloksiani huimasti.

Molemmilla meillä oli kuitenkin jo elettyä elämää takana ja kahden täysin erilaisen elämän yhteensovittaminen ei ole aina ollut helppoa, mutta hän on elämäni suuri rakkaus ja olen iloinen ollessani nyt naimisissa tuon vaalean kaunottaren kanssa.

191

Olen 48 vuotias Lahdesta kotoisin oleva vapaasukeltaja. Sukeltamisen aloitin 1992 laitesukelluksen parissa, jonka peruskurssin kävin Osku Puukilan oppilaana Eilatissa Punaisella merellä. Siitä harrastus sai alkunsa ja veti minua enemmän ja enemmän puoleensa.

Laitesukelluksen allasvuoroilla aloitin pituusuukelluksien kokeilun, luonnollisesti aina sukellusparin valvonnan alaisuudessa. Kerran tein liian pitkän sukelluksen, siitä seuranneen tajunnanmenetyksen ja jouduin todella miettimään. Homma tuntui kiinnostavalta, mutta tietoa vapaasukelluksesta oli selvästi liian vähän. Vuonna 2000, ollessani laitesukelluskouluttajakurssilla, tapasin Jyri Vehmaskosken, joka kertoi Suomeen perustetun vapaasukellusseuran olemassaolosta. Niinpä vuonna 2001 liityin Suomen Vapaasukeltajat ry:hyn, joka nykyisin toimii nimellä Freediving Team of Finland ry. Sieltä sain lisää tietoa, koska siihen aikaan ei vielä koulutusjärjestelmää oltu luotu. Nykyisin on ympäri maailmaa koulutettuja vapaasukelluskouluttajia, joiden järjestämille kursseille suositellaan osallistumaan, jotta perustiedot fysiologiasta ja

sukellusturvallisuudesta saa kerralla hallintaansa. Kurssin käytyään voi alkaa harjoittelemaan parin kanssa.

Onnekseen alkuvaiheessa minulla oli treenikaverina Teppo Kallio, joka oli varsin kiinnostunut vapaasukelluksesta ja joka haki minut treeneihin pari ensimmäistä kesää. Olin kai hieman hitaasti syttyvää sorttia ja ilman Teppoa olisi saattanut koko vapaasukellus tyrehtyä, mutta kiitos Tepon innostukseni kasvoi treenien myötä ja pääsin sisälle tähän upeaan ja kiehtovaan lajiin. Teppo sai myös kaverinsa Jussin kanssa houkuteltua minut ensimmäisiin SM-kisoihin mukaan. Silloin järjestettiin SM-kilpailut joukkuekilpailuna ja kolmihenkisin joukkuein miteltiin hengenpidätyksessä ja pituussukelluksessa. Kilpailussa tein molemmissa lajeissa omat ennätykseni ja se antoi vain enemmän potkua eteenpäin. Lopullinen sinetti oli ensimmäiset syvyyden SM-kisat Päijänteellä loppukesästä 2003, jolloin hirvittävästä jännityksestä huolimatta tein kilpailussa taas oman ennätykseni ja olin lopullisesti myyty vapaasukellukselle. Niin valtava onnistumisen tunne seurasi tuota sukellusta, että sitä oli vain saatava kokea lisää. Sen kaiken kertoi leveä hymy kasvoillani pintautuessani.

Parhaat tulokset 2014:CWT 100 m, CNF 73 m, FIM 87 m, STA 7 min 17 sek, !DYN 182 m, DNF 128 m.

192

ANTERO JOKI

Nykyinen tulostasoni on huomattavasti parempi kuin alkuaikoina osasin edes uneksia. Silloin asetin itselleni ns. haamutavoitteet, joihin päästyäni voisin todeta onnistuneeni täydellisesti. Nuo haamurahat tulivat vastaan melko nopeasti, mutta se tunne on jäänyt joka kerta, että vieläkin paremmin voisi mennä. Sen jälkeen on siis täytynyt asettaa tavoitteet kauemmaksi. Suurin osa näistäkin tavoitteista on täyttynyt jo moneen kertaan ja uusia on asetettu yhtä monesti. Parannusta on tapahtunut joka vuosi ainakin jossakin lajissa ja motivaatio on säilynyt sen myötä. Vapaasukellus onkin enemmän itsensä oppimista ja omia mahdollisuuksien löytämistä. Rajat siirtyvät vain kauemmaksi ja kauemmaksi, kun etenee maltillisesti ja oppii itsestään koko ajan enemmän. Vapaasukelluksessa on opittava oman kehon antamat viestit ja luotettava niihin, sillä keho tietää omat rajansa aina, muuta mieli saattaa joskus esittää jotain muuta. Toisinaan tahto saavuttaa jonkin tavoitteen sumentaa kehon viestit ja se aiheuttaa hallitsemattomia omien rajojen ylityksiä ja hylättyjä suorituksi. Toisinaan taas mieli asettaa rajoja, vaikka keho vielä helposti menisi pidemmällekin. Tämä on toki turvallista, mutta ehkä se jättää suuremmat onnistumisen tunteet kokematta.

Alkuaikoina treenaaminen oli säännöllisempää lähistöllä olevan innostuneen harrastajajoukon ja vapaamman kalenterin johdosta. Kalenterin täyttyminen johti sittemmin melko vähäisiin harjoittelumääriin, joskin olosuhteetkin heikkenivät ja allasaikaa oli vain yksi tunti viikossa. Jonkin

aikaa tuo tulostaso pysyi kaikissa lajeissa silti nousujohteisena, kunnes erityisesti static alkoi hiipua. Syvyyslajeissa ongelmana on aina ollut liian vähän aikaa syvissä ja lämpimissä vesissä tai liian matalat ja kylmät vedet. Syvälle ei voi päästä, jollei pääse sukeltamaan syviä sukelluksia. Syvyyteen ja sen aiheuttamaan paineeseen sopeutuminen vaatii oman aikansa, jotta elimistössä asiat tapahtuvat oikein ja sukeltaminen on turvallista. Paineen muutokseen sopeutuminen on sama kuin vuorikiipeilyssäkin, vain paine muuttuu toiseen suuntaan.

Nykyisin treeniolosuhteet ovat melkeinpä parhaat mahdolliset. Allasaikaa on riittävästi, syviä järviä lähettyvillä ja aikaakin ainakin toistaiseksi treenamiseen on riittänyt. Punttisalilla käyn pari kertaa viikossa ja altaalla normaalisti kolme treeniä viikossa. Lopulliset tulokset ovat vielä tulevaisuudessa, mutta treenissä tuntuu kehitystä tapahtuneen. Odotukset tulostason noususta jatkossa ovat siis suuret, ainakin joissakin lajeissa. Tuleva vuosi sitten näyttää mihin tämä riittää.

Vapaasukelluksessa kilpailemisen ohella toimin myös joissakin kilpailuissa tuomarina. Tuomarointi onkin varsin mielenkiintoista, sillä itse useita suorituksia tehneenä voi vierestä seuraten aistia sukeltavan kilpailijan tunteet. Keskittyminen toki kohdistuu tuomarina aivan eri asioihin kuin kilpailijana. Tärkeintä on tasapuolisuuden varmistaminen kaikkien suoritusten osalta, jotta ne olisivat

193

vertailukelpoisia missä päin maailmaa tapahtuviin muihin suorituksiin. Vapaasukellus on myös verrattain nuori urheilulaji, jossa myös säännöt elävät vielä jonkin verran. Sääntöjen kehittäminen ja päivittäminen onkin ollut eräs toimistani kansainvälisen lajiliiton AIDA Internationalin johtokunnassa, sillä olen toiminut siellä useamman vuoden Technical Officerina. Sen lisäksi koulutan uusia vapaasukeltajia sekä vapaasukelluskouluttajia opettamaan muita tämän hienon lajin sisälle.

Jään alla vapaasukellus on myös monen vapaasukeltajan haaveena. Sitä ovat useat päässet kokeilemaan Suomessa Päijänteen jäällä järjestettävässä tapahtumassa, jossa olen toiminut pääjärjestäjänä. Päijänne on upea vesistö juotavan hyvän vesilaatunsa myötä. Talven jäljiltä vesi on levännyt ja kaikki sakka on uponnut pohjaan tehden näkyvyydestä sisävesiin verrattuna loistavan, jopa 20 metriä. Jääkannen alla on rauhoittava, lähes uskonnollinen tunnelma. Joka ainut sukeltaja on saattanut olla lähteissään hieman jännittynyt, miten kylmässä ja hämärässä sukeltaminen onnistuu, mutta kaikki ovat tulleet pintaan leveä hymy kasvoillaan. Jään alla on aivan uskomattoman upea tunnelma, kuin luonnon omassa katedraalissa. Sinne jään alle jäävät stressi ja arkipäivän huolet saaden jokaisen sukeltajan rentoutumaan aivan uudella tavalla. Tämä tapahtuma on saanut jo muutaman uskollisen kävijän, sillä mm. jään alla sukeltamisen Guinnessin maailmanennätyksen tehnyt Stig Severinsen on ollut mukana joka kerta. Toivottavasti hän

pääsee myös tulevan maaliskuun 14. päivän tapahtumaan mukaan, ainakin se päivä on hänellä jo kalenterissa. Varmasti tänäkin vuonna myös uusia sukeltajia pääsee toteuttamaan haaveensa jään alla vapaasukeltamisessa.

194

Ensimmäiset kilpailuni olivat allaslajien SM-kilpailut keväällä 2002, jolloin tittelistä kilpailtiin Hervannan uimahallissa Tampereella kolmihenkisin joukkuein ja lajeina olivat static ja dynamic. Joukkueellamme meni hyvin ja itsekin tein molemmissa lajeissa oman ennätykseni. Joukkuekavereina tuolloin Teppo Kallio ja Jussi Auvinen, molemmat Nastolasta. Taisimme olla neljänsiä, mutta joka tapauksessa kisoista jäi hyvä maku ja innostus vapaasukellukseen kasvoi.

Lisäksi kaikki vapaasukelluksen parissa viihtyvät ihmiset ovat säännönmukaisesti erittäin mukavaa porukkaa, jonka seurassa viihtyy ensisekunneilta lähtien. Tämä sama ilmiö on jatkunut sittemmin kaikissa kisoissa vuodesta toiseen, joten se on ehdottomasti yksi niistä asioista, jotka tekevät vapaasukelluksesta ja vapaasukelluskilpailuista kiinnostavan.

Ensimmäiset syvyyskilpailuni olivat kesällä 2003 Päijänteen Kinisselällä. Tuohon aikaan oma ennätykseni syvyyssukelluksessa räpylöillä oli 41 metriä tehtynä saman kesän aikana treeneissä ja kilpailuun ilmoitin ennakkotuloksekseni 45 metriä. Jännitys oli hirmuinen ennen sukellusta. Edellisinä päivinä olin kuitenkin käynyt koko

sukelluksen monen monituista kertaa mielessäni läpi. Kuinka lähden pinnasta, miten tasaan paineet matkan aikana ja miten käteni pohjapleitillä asettelen. Kaikki toimi aivan kuten olin ajatellutkin ja käännyttyäni pohjapleitiltä ylöspäin, levisi myös leveä hymy kasvoilleni ja oli siellä pitkään pintautumisen jälkeenkin. Tunne oli mahtava onnistuneen kilpailusukelluksen jälkeen.

Lämpimiin ja kirkkaisiin vesiin pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa vuoden 2004 kesäkuussa, jolloin Kyproksella järjestettiin kansainvälinen kilpailu, jossa lajeina olivat samat kuin joukkueMM-kilpailuissakin eli hengenpidätys, pituus räpylöillä ja syvyys räpylöillä. Ensimmäinen laji oli syvyyssukellus räpylöillä. Ennen kilpailua pääsimme treenaamaan muutaman kerran merelle ja silloin kaikki tuntuikin hyvältä. Vesi oli kirkasta ja lämmintä Päijänteeseen verrattuna ja sukeltaminen huomattavasti rennompaa ja sitä kautta helpompaa kuin koskaan aiemmin. Kilpailuun ilmoitinkin sitten oman ennätykseni 55 m. Kyllä se hieman jännitti, sillä edellisenä iltana hotellihuoneessa harjoittelin vielä paineentasausta syvällä, kuinka sen tekisin. Jännitystä lisäsi vielä illallispöydässä kilpailun lääkärin tokaisu, etten tuohon sukellukseen pystyisi, sillä olin treeneissä tehnyt ”vain” 50 m. No, oma usko oli kova ja oluen verran siitä sitten vetoa lyötiin. Itse sukellus oli lopulta helppo ja paineentasaus sujui aivan suunnitelmieni mukaisesti. Pintaan tultuani tokaisinkin heti kilpailun lääkärille ”You owe me a beer!”. Tälläistä pintaprotokollaa ei

195

KILPAILUT

nykyisin enää voi tehdä, sillä säännöt edellyttävät ihan jotain muuta tokaisua ensimmäiseksi.

Seuraavaksi oli vuorossa pituussukellus räpylöillä. En ollut aiemmin kilpaillut 50 m altaassa, joten siinä oli hieman uutta, mutta mukavaltahan tuo pitkä allas tuntui. Tein lajissa oman ennätykseni, liekö ollut tuolloin 121 m. Joka tapauksessa samassa kisassa Suomen oma tyttö Johanna Nordblad teki pituussukelluksen maailmanennätyksen 158 metriä! Huikean hieno suoritus! Lopuksi sitten pidäteltiin hengitystä hotellin uima-altaalla. Harmikseni olin saanut edellisenä päivänä itselleni aikaan lämpöhalvauksen ja siitä seurauksena kiusallisen ripulin, joten lopullinen rutistus kisassa jäi vajaaksi, hyvä suoritus silti. Kisasta jäi todella hyvä fiilis ja kaikki paikalla olleet urheilijat, joihin ehdin tutustua, olivat huippuporukkaa. Vapaasukellus tuntui entistä enemmän siltä omalta jutulta.

Sittemmin olen ollut vapaasukellusmaajoukkueen mukana useissa lajin MM-kilpailuissa edustamassa Suomea. Kaukaisimmat kilpailut ovat olleet Japanin Okinawalla ja Bahaman Long Islandilla, molemmat aivan upeita kilpailumatkoja. Japanissa pidettiin 2010 vapaasukelluksen joukkueMM-kilpailut. Suomi sijoittui hienosti pronssille jännittävän loppunäytelmän jälkeen, tosin jo toistamiseen, sillä kaksi vuotta aiemmin Egyptin Sharm-el-Sheikissä Suomi saavutti vapaasukelluksen ensimmäiset joukkuemitalit. Suomen vahvuutena on ollut näissä kilpailuissa tasaisen

varmat suoritukset, sillä tilastollisesti emme ole olleet mitalisuosikkeja missään kilpailuissa, mutta lopputuloksissa sijoitus on ollut hyvä. Tämä toteutui taas 2014 Italian Sardinialla järjestetyissä joukkueMM-kilpailuissa, joista tuloksena taas pronssimitalit Suomeen.

Vaikka MM-kilpailuissa mitellään lajin parhaimmuudesta, ovat lajin parissa olevat urheilijat erittäin hyvää pataa keskenään. Esimerkiksi 2011 Kreikan Kalamatan kilpailuissa olin samassa hotellissa kolme viikkoa, ensin harjoittelemassa ennen kisaa ja sitten kilpailujen vuoksi, silti en pitkästynyt lainkaan, vaikka koko kolmen viikon aikana olin hotellilta pois kaksi päivää ajelemassa joukkuekavereiden kanssa vuokra-autolla lähiympäristössä. Kilpailuissa eri maiden edustajat kannustavat toisiaan vilpittömästi, vaikka olisivat aivan kärkikahinoissa mukana. Harvassa urheilulajissa voi nykyään kokea vastaavaa yhtenäisyyden tunnetta ja ystävällisyyttä kuin vapaasukelluksessa. Se on ehdottomasti yksi tämän lajin parhaimmista puolista. Ja kuten jo aikaisemmin olen todennut, vapaasukeltajat ovat ihastuttavan mukavaa porukkaa.

196

Koko homma alkoi joulukuun lopussa 2010, kun näin Freediving Team of Finlandin keskustelupalstalla aloitetun viestiketjun tulevan vuoden tavoitteista ja eräällä tapaa uuden vuoden lupauksista. Itsekin siinä sitten asiaa pohdittuani julkistin omat tulostavoitteeni, joista yksi oli tuo 100 metrin syvyyssukellus räpylöillä.

Päätin mielessäni tehdä sen syyskuussa 2011 pidettävissä syvyyssukelluksen MM-kilpailuissa Kreikan Kalamatassa. Olin jo tuolloin syvin aktiivisukeltaja, joten olin varma sinne pääsystäni jo tuolloin. Aika moni muu vapaasukeltaja varmastikin ihmetteli tuota tulosparannustavoitettani, sillä olin edellisenä kesänä sukeltanut syvyyttä Okinawalla 85 metriä. 15 metriä vuodessa noissa syvyyksissä ja näissä Suomen treeniolosuhteissa on kuitenkin aika paljon. Itselleni myin tuon jutun toisella tapaa. Tuo sukellus Okinawalla oli ollut varsin helppo ja tiesin, että sillä sukelluksella olisin voinut sukeltaa helposti viisi metriä syvemmällekin. Ei siis tarvinnut parantaa kuin kymmenen metriä!

Siitä hetkestä lähtien kun tavoitteeni asetin, alkoi ajastin raksuttamaan. Tarkoitus oli olla parhaassa mahdollisessa kunnossa syyskuun alkupäivinä, jolloin MM-kilpailut pidettäisiin. Treenasin niin hyvin kuin mahdollista, vaikka

treenimäärät eivät kovin suuret olleet. Keskityin jokaisessa treenissä niin hyvin kuin pystyin aina siihen mitä milläkin treenillä tavoittelin. Ei siis määrällä, vaan laadulla. Altaassa keskityin potkutekniikkaan, punttisalilla pitkiin sarjoihin ja maitohapon sietoon ja apneatreenissä hiilidioksidin sietoon ja sukellusrefleksin voimistamiseen. Kesällä järvessä sitten paineeseen sopeutumiseen ja korvien paineentasaustekniikkaan. Treenit sujuivatkin suunnitelmien mukaan ja harjoittelemani asiat tuntuivat jokainen parantuvan treenien myötä.

MM-kilpailut kestäisivät viikon. Suunnittelin meneväni paikalle reilut kaksi viikkoa ennen niiden alkua, jotta saisin totuttautua paineeseen riittävän hitaasti, jotta pääsisin turvallisesti tavoittelemaani syvyyteen. Paikan päällä harjoitukset alkoivatkin hyvin ja etenin sopivin askelin kohti syvyyksiä. Olin laskenut kotona aiemmin, että kaikkien palikoiden osuessa täydellisesi kohdalleen, voisin saavuttaa myös muissa lajeissa asettamani tavoitteet. Valitettavasti vain rakkaani ei työkiireiden vuoksi päässyt tälle matkalle mukaani.

Viikko ennen varsinaisia MM-kilpailuja järjestettiin paikalla pienimuotoinen kolmipäiväinen kilpailu, jossa oli jo mahdollista yrittää kansallisia ennätyksiä. Niinpä minä viisaana poikana ajattelin tehdä tuon 100 metrin sukelluksen pois, jotta MM-kilpailuissa ei olisi niin suurta jännitysmomenttia, olihan paikalle tulossa Suomalainen

197

ENNÄTYS

kuvausryhmä kuvaamaan ensimmäistä suomalaista sukeltamassa 100 metrin syvyyteen. Ilmoitin siis ennakkotuloksekseni tuon 100 metriä. Ensimmäinen päivä, kävin 96 m syvyydessä eli siis neljän metrin päästä kurkkaamassa pohjapleittiä, mutta en halunnut riskeerata korvieni tärykalvoa ja käännyin takaisin pintaan. Toinen päivä, paineentasaustekniikkani ei ollut ihan kohdallaan, sillä hukkasin matkalla alspäin ns. mouthfillin ja käännyin takaisin pintaan 85 m syvyydestä. Kolmas päivä, siis kolmas peräkkäinen sukelluspäivä ja oli ehkä jo lievää psyykkistä väsymystä havaittavissa, sillä hetken matkaa sukellettuani tiesin, ettei pohjalla asti ollut sillä sukelluksella asiaa ja käännyin takaisin 52 metristä. Tulos siis näistä kilpailuista kaikkea muuta kuin tavoiteltu. No, kaksi treenikertaa vielä ennen varsinaisia MM-kilpailuja, joten ei syytä huoleen. Mutta... molemmissa treenisukelluksissa käännyin takaisin ennen pohjapleitiiä, joten ne eivät olleet se pelastus itseluottamukselle, jota niistä tavoittelin. Kävi päin vastoin.

MM-kilpailut alkoivat maanantaina syvyyssukelluksella ilman räpylöitä. Ilmoitin tavoitteekseni 70 m, jonne tiesin pystyväni paineentasauksen hoitamaan kaikissa tapauksissa. Tuo paineentasaus oli se kompastuskivi, johon olin noilla aiemmilla sukelluksilla kaatunut. Tässä tapauksessa kaikki sujui hyvin. Tein sukellukseni onnistuneesti ja siitä hyvästä tuomarit näyttivät valkoista korttia ja hymy levisi kasvoilleni. Oma ennätys ja Suomen ennätys! Rannalla kuulin, että tuo

sukellus oli myös Pohjoismaiden ennätys. Ei huono! Mukava alku näihin kilpailuihin.

Suuri päivä koittaisi torstaina, jolloin sukellettaisiin syvyys räpylöillä. Ja tiistai-iltana tuo kuvausryhmä saapui paikalle. Koko keskiviikko tehtiin erilaisia haastatteluja aiheen tiimoilta. Jälkeenpäin huomaan, kuinka puhuin itselleni. Kerroin, mitä minun oli tehtävä, jotta tuon syvyyden tavoittaisin. Kaikki fyysinen treeni oli tehty ja kaikki oli kiinni vain korvien välistä, miten ajatukseni saisin ohjattua juuri siihen tarpeelliseen tekemiseen ja unohtamaan kaiken muun. Näissä haastatteluissa en juuri hymyillyt.

Sitten koitti torstaiaamu. Heti herättyäni kameramies koputti oveeni ja tuli kuvaamaan minua aamupuuhissani. Venyttelin hieman ja tein pari hengityharjoitusta rentoutuakseni. Laitoin juomat kuntoon, pakkasin kaikki loputkin tavarat mukaani ja siirryin rannalle odottamaan vuoroani lähteä merelle varsinaiselle kilpailupaikalle. Rannalla oli paljon muitakin urheilijoita, joiden kanssa oli mukava jutella ja koittaa vaikka vitsailla, sillä nauraminen saa rentoutumaan mukavasti. Kaj Toivola toimi sillä sukelluksella avustajanani. Laitoimme samaan aikaan märkäpuvut päälle ja siirryimme kumiveneeseen, joka veisi meidät kohteeseen. Paikalla siirryimme polkuveneeseen, joka toimi kuivana lepopaikkana ja istuskelin siinä hetken aikaa. Parikymmentä minuuttia ennen virallista lähtöaikaani, siirryin veteen ja tein yhden

198

lämmittelysukelluksen. Kaikki tuntui hyvältä ja meri syleili minua lämpimästi. Tavoitteenani oli tehdä vain niin rento ja nautinnollinen sukellus kuin mahdollista, ilman mitään muita tavoitteita ja, kuten aina, minulla olisi lupa kääntyä takaisin, jos kaikki ei menisi hyvin. Aikanaan siirryin Kajn avustamana kilpailuköydelle, jossa sitten rentouduin viimeiset kolmisen minuuttia. Kuin aika koitti vedin keuhkoni täyteen ilmaa, pakkasin kielellä vielä hieman lisää, käännyin vatsalleni ja taitoin alas kohti syvää sinistä. Alussa oli potkittava räpylällä hieman vauhtia, mutta noin 30 metrin syvyydessä lopetin potkimisen kokonaan, sillä paine oli saanut keuhkoni ja pukuni jo puristumaan pienemmäksi ja kelluvuuteni oli muuttunut negatiiviseksi. Samalla täytin suuni ilmalla, sillä siitä koko loppumatkan laittaisin sitä korviini tasaamaan syvyyden ulkoapäin aiheuttamaa painetta. Tämä ns. vapaapudotusvaihe on sukelluksen nautinnollisin hetki. Sitä vain liukuu alaspäin rennosti matkasta nauttien. Keskityin vahvasti pitämään ilmat suussani ja tasaamaan painetta korvissani tasaisin välein. Tietokoneessani oli syvyyshälytys 80 m kohdalla, jolloin haasteet varsinaisesti alkavat. Sen jälkeen onnistuin tekemään vielä yhden hyvän paineentasauksen ja yhden pienen. Ilman tuota pientä olin päässyt 96 metriin, joten sen tehtyäni tiesin pääseväni pohjaan asti. Se tuntui hienolta, kun sinne lopulta pääsin. Sieltä vain tarranauhan pala mukaan ja rauhallisesti potkien takaisin pintaan. Matkaa oli sinne 100 metriä. Vaikka matkaa en varsinaisesti ajatellutkaan, rauhallisuus on valttia tässäkin

kohtaa sukellusta. Noin 50 metrin kohdalla vesi lämpeni selvästi ja näin ensimmäisen turvasukeltajan olevan vastassa noin 40 metrissä. Sitten pian toinen noin 30 metrissä. Kaikki kirkastui pinnalla odottavan auringonpaisteen vuoksi ja lopulta pulpahdin pintaan. Nopeasti ote köydestä kiinni, kolme syvää hengitystä ja sitten pintaprotokolla tuomareita kohti. Sen jälkeen oli odotettava tuomiota, vaikka tuloksen jo tiesin. Valkoisen kortin noustessa pääsi suustani melkoinen kiljahdus. Tein sen! Uusi oma ennätys ja Suomen ennätys. Ensimmäinen suomalainen vapaasukeltaja 100 metrin syvyydessä. Suurin tavoitteeni tälle vuodelle oli saavutettu! Mahtava tunne! Sukellus onnistui sataprosenttisesti. En olisi pystynyt yhtään syvempää sukellusta tekemään, tein sen juuri MM-kilpailuissa ja kaikki meni ihan nappiin.

Rannalla oli sitten onnittelujen vuoro. Sain niitä monta ja itse annoin onnitteluhalauksia muille onnistuneen sukelluksen tehneille. Sen jälkeen olikin kipaistava vaatteiden vaihtoon ja loppuhaastattelujen tekoon, sillä kuvausryhmän olisi pian siirryttävä kohti lentokenttää. Näissä haastatteluissa olikin sitten hymyä jo huomattavasti enemmän. Kyllä se näkyi, että paine helpotti ja kaveri oli paljon rennompi sukelluksen jälkeen.

Enää oli jäljellä syvyyssukellus köydestä vetäen. Sinne laitoin tavoitteekseni 84 metriä, koska nälkä kasvoi syödessä. Onnistuessaa tuo sukellus olisi ollut parempi kuin

199

edellinen pohjoismaiden ennätys. Tässä kohtaa tein sen virheen, etten laittanut tavoitetta vain omien tuntemusteni pohjalta, vaan vertasin itseäni muiden tekemisiin. Lopputulos oli se, etten aivan tuota syvyyttä saavuttanut, sillä jouduin kääntymään 80 metrin kohdalla takaisin paineentasausvaikeuksien vuoksi.

Kilpailujen lopputulokseen olen silti erittäin tyytyväinen, sillä jokaisessa lajissa tein kuitenkin oman ennätykseni ja kahdessa lajissa ne olivat myös Suomen ennätyksiä. Suurin syy onnistuneisiin suorituksiin oli nähdäkseni tavoitteellinen harjoittelu ja erityisesti sukelluksen visualisointi monen monituista kertaa vuoden aikana. Näin itseni aina kääntymässä tasan sadan metrin syvyydessä ja nimenomaan MM-kilpailuissa, ja kuinkas sitten kävikään.

200

Nykyisin asun yli 1200 vuotta vanhassa kylässä hieman Münchenin ulkopuolella. Baijeri on varsin mukavaa aluetta, sillä täällä on kaikki aivan tip-top laitettuna koko ajan. Saksalaisella täsmällisyydellä. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja englanninkielentaitoisia on yllättävänkin runsaasti.

Se on hieman hidastanut tuota Saksankielen oppimista, sillä liian usein tulee selitettyä asioita englanniksi, kun sanoja ei löydy heti. Saksaa olen opiskellut nyt muutaman kuukauden kolme tuntia päivässä. Vaikuttaa siltä, että vanhakin voi oppia vielä uusi temppuja. Hitaasti, mutta kuitenkin. Täällä Keski-Euroopassa on myös suuri määrä keskiaikaisia ja hieman tuoreempiakin linnoja sekä paljon muuta historiaa, sillä se kaikki on suurelta osin tapahtunut juuri täällä. Olemmekin vaimoni kanssa kiertäneet tutustumassa moneen linnaan, jotka ovat todella upeita. Niitäkin on pidetty yllä saksalaisella täsmällisyydellä ja tarkkuudella. Vapaasukellukseenkin tämä seutu sopii hyvin, sillä uimahalleja on runsaasti ja lähiympäristössä paljon järviä, joista löytyy parhaimmillaan parisataa metriä syvyyttä, siis riittävästi.

Vapaasukellus ohjaa vahvasti myös muuta elämäämme. Lomamme ovat tähän asti olleet varsinaisesti kilpailumatkoja. Vuoteen on mahtunut yksi tai kaksi isompaa kilpailua, joissa olemme pyrkineet olemaan paikalla, joskus pidempäänkin kuin vain mitä kilpailu olisi edellyttänyt.

Näin teimme myös häämatkamme. Naimisiin menimme ensin Suomessa. Aamupäivällä siviilivihkiminen maistraatissa, jotta virallinen osuus saatiin täytettyä, sitten illemmalla papin siunaus ystävien seurassa. Sitten parin päivän päästä siirryimme Bahamalle, missä paikallinen pappi siunasi meidät vielä kerran valkoisella rantahietikolla vapaasukeltajien ympäröimänä. Sitten jatkoimmekin häämatkailua vapaasukelluksen merkeissä, minä kilpailijana ja rakas tuore vaimoni tuomarina Vertical Blue -nimisessä kilpailussa. Paikkana on Dean's Blue Hole Bahaman Long Islandilla. Se on varmasti maailman paras paikka syvyyssukellukseen. Siellä on aina vähintään 25 asteista vettä, ei koskaan virtauksia, ei koskaan aallokkoa ja valkoiselta hiekkarannalta 20 metrin päässä on 200 m syvää.

On hyvä, että voimme jakaa kaiken vapaa-aikamme yhdessä vapaasukelluksen parissa. Molemmille se on erittäin läheinen harrastus. Siitä on nyt muodostumassa myös jonkinasteinen työ, sillä olemme päättäneet aloittaa vapaasukelluskoulutuksen Münchenissä. Koulutamme AIDA Internationalin koulutussysteemin mukaan ja treenaamme

201

TÄNÄÄN

ainakin osittain Natalia Molchanovan tutkimusten pohjalta kehitetyllä systeemillä, sillä rakkaani on hänen hyvä ystävänsä ja tuntee tuon systeemin hyvin. Tarkoituksenamme on järjestää myös vapaasukelluskilpailuja täällä Münchenissä sekä matkoja hyviin kohteisiin, esim. Dahab Egyptissä, Cagliari Sardinialla Italiassa, Long Island Bahamalla.

Ohjelmista ja aikatauluista kiinnostuneet voivat lähettää kysymyksiä osoitteeseen: freediving.munich@gmail.com

Luonnollisesti myös Internet sivut laitetaan pikapuoliin kuntoon.

Maaliskuun 14. päivä 2015 järjestetään jälleen kerran avantosukellustapahtuma Päijänteen juomakelpoisessa vedessä. Tällä kertaa paikalla tehdään myös maailmanennätysyrityksiä parikin kappaletta. Nähtäväksi vielä tässä vaiheessa jää, ratifioiko Guinness ne molemmat vai vain toisen.

Tervetuloa vain kaikki Päijänne on the Rocks -tapahtumaan. Siellä on vapaasukellusta ja laitesukellusta jään alla. Paikkoja on ollut aiemmin hyvin rajoitetusti, mutta tänä vuonna pyritään järjestämään useampia avantoja, joten osallistujia mahtuu enemmän.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset: antero.joki@gmail.com

202

Haaste muiden maiden sukeltajille: kolme suomalaista vapaasukeltajaa sukeltaa Päijänne on the Rocks tapahtumassa 14.3.2015 viestinä jään alla mahdollisimman pitkän matkan 15 minuutissa.

Kolmehenkinen joukkue, avantojen väli 25 m, aikaa 15 minuuttia ja sukelletaan yksi kerrallaan. Sitten vain lasketaan sukelletut metrit.

Saa tehdä paremmin!

Videoi suorituksesi ja lähetä se elinaandjohanna.com:n facebook -sivulle osoitteeseen: facebook.com/elinaandjohanna

Huima yllätyspalkinto odottaa vuoden 2015 voittajaa!

203

HAASTE

205

PITUUSSUKELLUS 2014FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS

Pituussukelluksen kilpailupäivä on alkamassa.

Mikko Pöntinen on jo paikalla ja valmiina sukeltamaan ensimmäisten joukossa. Mikko haluaa aina sukeltaa mahdollisimman aikaisin aamulla.

Kellot pitää laittaa sekunnilleen kisa-aikaan - Roberto Mattana kertoo Johannalle mikä se on.

Roberto myös jättää Mikon rauhassa rentoutumaan.

Antero saapuu kilpailupaikalle ajoissa.

Max Lindqvist Ruotsista. Aivan selvästi kaikkia jännittää päivän sukellukset.

Robert King. Viimeinen tuomaroitava kilpailupäivä.

Antonella De Vanna vastasi tulosten päivityksistä.

Kohta on Mikon vuoro sukeltaa.

Kaikki odottavat Mikolta todella pitkää sukellusta.

Toivottavasti Mikko onnistuu.

236 m.

Valkoinen kortti, hyväksytty suoritus.

Tästä on hyvä jatkaa viimeistä kilpailupäivää.

Katya auttaa Anteroa valmistautumaan.

Jos Suomen joukkue sukeltaa hyvät sukellukset vielä tänään, voi sijoitus olla helposti viiden parhaan joukossa.

Lähtölaskenta on alkanut.

Onneksi Anterolla on kilpailu toisensa jälkeen tapana tehdä varmat sukellukset.

182 m ja täysin odotetusti valkoinen kortti.

Hienoa Antero!

Anteron osalta kilpailu on ohi.

Loppupäivä jännitetään muiden sukelluksia.

229Pistetilanne näyttää lupaavalta.

Adam Skolnick on paikalla toimittajana.

Alexey Molchanov ja Yury Shmatko.

Kuvaajat valmiina. Alessandro Maddeddu.

On Goran Colakin vuoro.

Alexey Molchanov valmistautuu.

Alexey Molchanov.

Kilpailijat keskittyivät suorituksiinsa ja tuomarit hoitivat oman työnsä hyvin.

Enakkosuosikki Alexey sukelsi varman suorituksen.

Alexey Molchanov ja Goran Colak.

Alexander Bubenchikov.

Suomen joukkueen viimeinen kilpailija, Mikko Anttonen, valmistautuu joukkueen viimeiseen sukellukseen.

Joukkuekilpailussa kannattaa ottaa huomioon myös muiden joukkueiden pistetilanne.

Mikko tarkastaa viimeisiä tuloksia ja laskee muiden joukkueiden pisteitä.

Suomen joukkueen sijoitus ei tule muuttumaan, ellei Mikko sukella täysin mahdottoman pitkää sukellusta.

Jos Mikko tekee varman suorituksen, ei ole vaaraa, että kukaan ohittaa Suomen joukkuetta pisteissä.

Mikon on siis tehtävä varma suoritus.

Kuvaajat ovat viettäneet jo koko päivän altaassa.

Neljä minuuttia aikaa lähtöön.

Pitkät sukellukset sukelletaan iltapäivällä. Jännitys kiristyy kilpailupaikalla.

Kaikki on valmiina. Lähtölaskenta on alkanut.

Mikko Anttonen, 200 m ja valkoinen kortti.

Mikon sukellus meni täysin suunnitelmien mukaan. Mahtavaa!

252Suomen joukkue on tällä hetkellä neljäntenä, mutta vielä ei tiedä miten muiden joukkueiden sukellukset menevät.

Alexander Bubenchikov.

Ilaria Bonin.

Italian Alessia Zecchini tekee uskomattoman hienon ja pitkän sukelluksen, 223 m.

Martin Valenta 225 m.

Viimeisetkin sukellukset ovat tältä päivältä ohi.

Ja sitten ei tarvitsisi muuta kuin odotella.

Vahvat ja hienot sukellukset koko Suomen joukkueelta.

Jos protestit eivät mene läpi, näyttäisi että Suomi saa pronssia.

Mutta vielä emme uskaltaneet juhlia vaan yritimme odotella rauhallisesti lopullisia tuloksia.

Myös Suomen joukkue huudettiin hyppäämään altaaseen.

Mikko Anttonen ja Johanna pelastivat Suomen maineen, Mikko Pöntisen pötkiessä pakoon.

Jännitystä riitti pitkälle iltapäivään asti kunnes tulokset varmistuivat.

Suomen joukkue sijoittui kolmanneksi. Mahtavaa pojat! Prossimitali! Onneksi olkoon!

FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS

END