Etelä-Suomen osaamis- ja tukikeskus: Vaativimmat palvelut, koordinaatio ja kehittäminen Pääkaupunkiseudun Lapsen paras - yhdessä enemmän -hankkeen raportti

Mukana myös VIP-verkostot ja järjestöt

Sisällysluettelo

Saatteeksi ................................................................................................................................................... 1

Tiivistelmä ................................................................................................................................................... 2

1. Osaamis- ja tukikeskuksen valtakunnallisesti määritetyt tehtävät ........................................................ 4

1.1. Lainsäädännöllinen perusta ............................................................................................................. 6

1.2. Toimintaa ohjaavat periaatteet ....................................................................................................... 8

2. Etelä-Suomen lasten, nuorten ja perheiden OT-keskuksen toimintamalli........................................... 10

2.1. Etelä-Suomen OT-keskuksen terveydenhuollon yksiköt ja toiminnat ........................................... 11

2.2. Etelä-Suomen OT-keskuksen sosiaalihuollon mahdolliset yksiköt ja toiminnat – tarpeita ........... 14

3. OT-keskuksen potilas- ja asiakasryhmät ............................................................................................... 21

4. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintoja yhteen sovittava OT-toiminnan rakenne ................. 23

5. Toimintamallit....................................................................................................................................... 24

5.1. OT-keskuksen vertikaalinen koordinointityö ................................................................................. 24

5.2 Horisontaalinen potilas/asiakastyö: OT-asiantuntijatiimien toiminta ........................................... 25

5.3 Sähköiset alustat ............................................................................................................................. 26

5.4 Sosiaalihuollon asiantuntijapankki ................................................................................................. 27

5.5 Soccan OT-tutkimushautomo ......................................................................................................... 27

5.6 Sosiaalihuollon uudet työkalut ....................................................................................................... 28

5.7 VIP-verkoston kytkeytyminen OT-keskuksiin ................................................................................. 28

6. Tutkimus, opetus ja kehittäminen ........................................................................................................ 30

6.1. Terveydenhuolto ........................................................................................................................... 30

6.2. Sosiaalihuolto ................................................................................................................................ 31

7. Johtaminen, rahoitus ja henkilöstö ...................................................................................................... 34

7.1. Johtaminen ........................................................................................................................................ 34

7.2. Rahoitus ......................................................................................................................................... 35

7.3. Terveydenhuoltoon tarvittava henkilöstö ..................................................................................... 39

7.4. Sosiaalihuoltoon tarvittava henkilöstö .......................................................................................... 41

7.5. OT-toimiston resurssointi .............................................................................................................. 42

8. Kuinka OT-keskus palvelee koko Etelä-Suomen yhteistoiminta-aluetta? ............................................ 44

9. Näkemyksiä maakunnalliseen palvelujen kehittämiseen ..................................................................... 44

10. Kuinka suunnittelutyö tehtiin ............................................................................................................. 44

11. Mitä seuraavaksi? ............................................................................................................................... 45

1

Saatteeksi

Tässä suunnitelmassa esitellään, miten OT-keskus voisi Etelä-Suomessa (Uudenmaan, Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Etelä-Karjalan maakunnat) rakentua, millaisiin lasten, nuorten ja perheiden potilas- ja asiakastarpeisiin sen on tarkoitus vastata ja millaisia palveluita ja toimintoja se voisi tarjota. Suunnitel-maa on valmisteltu PKS-LAPE hankekokonaisuuden yhteydessä toimivan työryhmän toimesta. Sitä ra-kennettu yhtäaikaisesti LAPE-kärkihankkeen valtakunnallisen OT-työrukkasen työskentelyn kanssa ja se on yhteensopiva siellä esitettyjen linjausten kanssa. Tätä raporttia on tärkeää lukea rinnakkain valtakun-nallisen raportin kanssa. Valtakunnalliseen raporttiin voi tutustua valtioneuvoston verkkosivuilla.

Suunnitelman valmistelijoina ovat toimineet kansallisen LAPE-hankkeen valtakunnallisen työrukkaseen PKS-LAPE -hankkeesta nimetyt jäsenet, sosiaalihuollon osalta tutkimuskoordinaattori/kehittämispääl-likkö Laura Yliruka (Socca - Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus) sekä terveydenhuollon osalta linjajohtaja, ylilääkäri Klaus Ranta (HYKS nuorisopsykiatria) sekä yliopistosairaaloiden edustajina toimineet, niin ikään valtakunnallisen OT-keskustyörukkasen jäsenet, linjajohtaja-ylilääkärit Leena Repo-kari (HYKS lastenpsykiatria) ja Hannu Heiskala (HYKS lastenneurologia/lasten somatiikka). Lisäksi valmis-telussa ovat olleet mukana PKS LAPE -hankkeen erityis- ja vaativan tason palveluiden suunnitteluryh-mästä kehittämiskoordinaattorit Riitta Vartio (Helsingin kaupunki, sosiaalihuolto) ja HUS terveydenhuol-lon ryhmästä kehittämiskoordinaattori Marjaana Karjalainen sekä kehittämissuunnittelijat Leena Män-nistö ja Virve Edlund.

Sosiaalityön tieteenalan henkilöstöstä työssä ovat olleet mukana professorit Mirja Satka ja Ilse Julkunen. Terveydenhuollon osalta OT-keskussuunnitelmaa on rakennettu yhteistyössä HYKS:in lääketieteen las-ten ja nuorten erikoisalojen vastaavien professorien kanssa, jotka koordinoivat myös näillä tieteenaloilla tehtävää tutkimusta.

Suunnitelma julkaistiin 2.4.2019.

2

Tiivistelmä

Toimintaidea: Etelä-Suomen OT-keskus on keskitetty, verkostomainen organisaatio, joka tuottaa kor-kealaatuista asiantuntemusta ja palvelua kaikkien vaativinta osaamista ja sote-integraatiota edellyttä-ville lasten, nuorten ja perheiden asiakas/potilasryhmille Etelä-Suomen yhteistyöalueella (OT-alu-eella). Lisäksi OT-keskus koordinoi lasten ja nuorten palveluja tällä alueella muun muassa terveydenhoi-don keskittämisasetuksen mukaisesti.

Kohderyhmä: Etelä-Suomen OT-keskuksen kohderyhmiä ovat 1) ne yhteistyöalueen lapset, nuoret ja heidän perheensä, jotka tarvitsevat kaikkein vaativinta osaamista ja ylisektorista yhteistyötä edellyttäviä suoria palveluita tai hoitoa ja 2) koko yhteistyöalueen lasten ja nuorten väestö OT-keskuksen keskitetyn koordinointitoiminnan kautta.

Rakenne: Etelä-Suomen OT-keskus muodostaa verkoston. Terveydenhuollon OT-keskusosiot ja -toimin-not sijaitsevat terveydenhuollon keskittämisasetuksen mukaisesti yliopistollisessa sairaalassa (HYKS). So-siaalihuollon OT-toimintaan liittyvät yksiköt määritellään jatkovalmistelussa.

Sivistystoimesta mukaan tulee erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen tarkoitettu VIP-verkosto yhteistoiminta-alueelta. Järjestöt kytketään OT-verkostoon mukaan silloin, kun niillä on OT-keskuksessa tarvittavaa erityisasiantuntemusta.

OT-keskuksen toimintaa linjaa sisäinen ”sivisote” neuvottelukunta (7 henkilöä). Neuvottelukunta koos-tuu HYKSin lasten ja nuorten erikoisalojen linjajohtajista (3 henkilöä), sosiaalihuollon/Soccan nimeämistä edustajista (3 henkilöä) ja sivistystoimen VIP-verkoston nimeämästä edustajasta. Maakuntien osallistu-minen OT-toimintaan toteutuu vuosittaisissa yt-alueen johtajien tapaamisissa ja yt-alueen lasten ja nuor-ten palvelujen operatiivisten johtajien neuvottelukunnissa. Neuvottelukunnat tapaavat säännöllisesti OT-keskukseen sijoitettuvia aluekoordinaatiotiimejä.

Toimintamuodot: OT-keskuksen kaikkien vaativimpien, ylisektorista yhteistyötä tarvitsevien palvelujen tuottamisesta ja kehittämisestä vastaavat ylisektoriset teemalliset sekä tarvittaessa koottavat asiakas-kohtaiset asiantuntijatyöryhmät. OT-keskus koordinoi ja levittää terveydenhuollon keskittämisasetuksen mukaisesti näyttöön perustuvia psykoterapeuttisia ja psykososiaalisia menetelmiä. Sosiaalihuollossa se koordinoi ja levittää näyttöön perustuvia palvelumuotoja. Lisäksi OT-keskuksessa tehdään lasten ja nuor-ten palveluiden kehittämistä ja tutkimusta yhteistyössä yliopistojen ja asiantuntijaorganisaatioiden kanssa.

Ehdotetut resurssit ja aikataulu: Etelä-Suomen OT-keskukseen ehdotetaan sijoitettavaksi toiminnan al-kaessa joitakin uusia työntekijöitä. “Toimistoyksikkö” (kolme henkilöä) vastaa OT-tiedottamisesta, rapor-toinnista ja palveluneuvonnasta. Terveydenhuoltoon ehdotetaan perustettavaksi keskitetyt aluekoordi-naatiotiimit (3x6 työntekijää), joiden tehtäväalueet ovat lasten mielenterveys, nuorten mielenterveys ja lasten somatiikka. Nämä työryhmät edistävät terveydenhuollon keskittämisasetuksen mukaisesti hoito-muotojen alueellista koordinaatiota alueellaan aina perustasolle asti (näyttöön perustuvien psykotera-peuttisten ja psykososiaalisten menetelmien sekä kuntoutuksen arviointi ja levittäminen). Tämä tapah-tuu yhteistyössä yt-alueen edustuksellisesti koottujen operatiivisten johtajien neuvottelukuntien kanssa.

Sosiaalihuollon ehdotuksena on, että aluekoordinaatiosta vastaa sosiaalialan osaamiskeskusverkosto (Sosiaalitaito, Verso, Socom, FSKC ja Socca), joihin jokaiseen perustaan koordinaatiotiimi. Sosiaalihuollon resurssiksi ehdotetaan 12 kaksoisvirkatyöntekijää sekä yhteensä viisi 50 % työntekijää Etelä-Suomen so-siaalialan osaamiskeskuksiin (Sosiaalitaito, Verso, Socom, FSKC ja Socca). Socca koordinoi asiantuntijatii-mejä ja tätä varten palkataan neljä asiantuntijakoordinaattoria. Lisäksi sosiaalihuolto ehdottaa, että Hel-

3

singin yliopiston kanssa käynnistetään välittömästi neuvottelut kaksoisvirkaprofessuurien perustami-sesta OT-toimintaan. Sivistystoimen VIP-verkoston toiminta OT-yhteistyössä ei vaadi ensi vaiheessa yli-määräistä resurssia.

Resursseja ehdotetaan aluksi kolmivuotiskaudeksi, jonka tulosten perusteella arvioidaan jatkotoimia.

Yhteys valtakunnalliseen OT-suunnitteluun: Tätä Etelä-Suomen OT-suunnitelmaa on tärkeää lukea rin-nakkain valtakunnallisen OT-raportin kanssa. Valtakunnalliseen raporttiin voi tutustua valtioneuvoston verkkosivuilla.

4

1. Osaamis- ja tukikeskuksen valtakunnallisesti määritetyttehtävät

Hallituksen LAPE-kärkihankkeessa suunnitelluille lasten ja nuorten palveluiden osaamis- ja tukikeskuk-sille (OT-keskuksille) on määritelty kolme päätehtävää (Aula ym., 2016; Tapiola ym., 2017).

1. Potilas- ja asiakastyön tehtävä: Kaikkein vaativimpien, erityisosaamista sekä ammattilaisten yli-sektorista, koordinoitua työskentelyä edellyttävien potilas- ja asiakasryhmien palvelujen tuotta-minen OT-yhteistyöalueella (”erva-alueella”)

2. Koordinaatiotehtävä: tiettyjen, koordinoinnin alueellisesta keskittämisestä hyötyvien lasten januorten hoitojen / palveluiden (mm. näyttöön perustuvat lasten ja nuorten psykoterapeuttisethoidot ja psykososiaaliset interventiot, kuntouttavat interventiot; ks. Valtioneuvosto, 2017) alu-eellinen koordinointi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi omalla OT-yhteistyöalueella

3. Tutkimus- ja kehittämistehtävä: lasten ja nuorten palveluihin liittyvä kehittäminen ja tutkimussekä tutkimustiedon yhdistäminen palveluiden kehittämiseen.

OT-keskuksen tavoite on luoda 1) vaativimmissa potilas- ja asiakastilanteissa annettavaa palvelua varten sekä 2) alueellisen koordinaation keskittämisestä hyötyvien toimintojen ohjaamiseen yli koko neljän maakunnan muodostaman yhteistyöalueen (yt-alueet /”erva” -alueet)) toimiva yhteistyön toimintara-kenne. OT-keskuksen toiminta toteutetaan ylisektorisen, horisontaalista yhteistyötä vaativan potilas- ja asiakastyön osalta pääasiassa olemassa olevin resurssein, mutta joihinkin uusiin, aluekoordinaatiota edellyttäviin vertikaalisiin koordinaatiotehtäviin tarvitaan erillistä uutta resursointia. OT-keskusten teh-täviä toteutetaan yhteistyössä yliopistojen, yliopistollisten sairaaloiden, lääketieteellisten tutkimuslai-tosten ja sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa. Terveydenhuollon keskittämisasetuksen mukaisesti ter-veydenhuollon osalta OT-keskusten toimijat sijoittuvat yliopistosairaalaan (HYKS). Sosiaalihuollon osalta toimijoiden liittyminen muodostuu maakuntavalmistelussa jäljempänä sovittavalla tavalla, mutta keskei-nen toimija on Socca.

OT-keskuksen toiminta suuntautuu näin kahdella eri tavalla:

Horisontaalinen suunta:

A: OT-keskuksen suorassa palveluntuotannossa kaikkein vaativimmille potilaille ja asiakkaille ne toteut-tavat keskinäistä terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja sivistystoimen palveluja integroivaa (te-so-si) yli-sektorista, horisontaalista yhteistyötä ja koordinointia. Tämä vaativin palveluntuotanto rajautuu vain kaikkein vaativimmille potilas- ja asiakasryhmille, jotka kattavat yhdessä väestöstä karkeasti enimmillään noin prosentin (1 %; ks. määrittely edempää). Yhteistyö tapahtuu tässä OT-keskuksessa verkostoituvien asiantuntijoiden kesken.

Vertikaalinen suunta:

B: OT-keskuksen alueellinen koordinaatiotehtävä sekä sen toteuttama tutkimus/kehittämistehtävä suuntautuu koko lasten, nuorten ja palveluiden kokonaisuuteen eli koko hoito/palveluketjuun (kattaen 100 % alueen lapsista ja nuorista) omalla OT-yhteistyöalueellaan. Tämä on vertikaalista koordinointia. OT- keskus koordinoi tiettyjä toimintoja, kuten näyttöön perustuvien hoitojen ja interventioiden saata-vuutta, koulutusta ja tutkimusta.

Vastaavasti OT-keskuksen toiminnassa on sekä suoraan asiakkaita ja potilaita palvelevia toimintoja (suo-raa palveluntuotantoa) vaikeimmille asiakas- ja potilasryhmille) että välillisesti, koordinoiden, konsultoi-den ja kouluttaen ja muiden ammattilaisten välityksellä toteutuvaa välillistä palveluntuotantoa.

5

OT-keskuksen suora palvelujen tuottaminen:

Osaamis- ja tukikeskuksissa suoraan tuotettavat, verkostoituvasti muodostuvat vaativat palvelut ja hoito kohdistuvat harvoin tarvittavaan, vaativaa erikoistumista ja erityisosaamista sekä suurta väestöpohjaa ja palvelujen määrää edellyttävään toimintaan. Näin OT-keskukseen verkostoituvat tällaisia vaativia pal-veluita tuottavat yksiköt. Terveydenhuollossa nämä yksiköt ovat HYKS:in vaativan erikoissairaanhoidon yksiköitä ja sinne ehdotettuja työryhmiä. Sosiaalihuollon ja sivistystoimen osalta suunniteltu verkostoi-tuminen toteutuu edempänä maakuntavalmistelussa sovittavalla tavalla. Eri sektorien työntekijät muo-dostavat verkostoituvia työryhmiä vaativaa osaamista ja sote-integraatiota edellyttävien potilaiden ja asiakkaiden hoitoon.

OT-keskuksen välillinen (epäsuora) palvelujen tuottaminen:

Vaativinta erityisosaamista levitetään yhteistyöalueella toimiville perustason ja erityistason ammattilai-sille erikseen sovitun porrasteisen työnjaon pohjalta ja se toteutuu mm. OT-keskuksen asiantuntijoiden konsultaatioiden, OT-keskuksessa toteutettavan koordinoivan ja kouluttavan työskentelyn sekä digitaa-listen konsultaatio- ja yhteistyömuotojen avulla. Välillinen palveluntuotanto suuntautuu pääosin verti-kaalisesti (ks. yllä).

Kuva 1. Etelä-Suomen OT-keskus sijaitsee Helsingissä.

OT-keskuksessa kehittämistyötä tehdään yhteistyössä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon kesken.

Terveydenhuollon toiminnoista OT-keskuksessa huolehtivat HYKS:issä lasten ja nuorten sairauksien ja lasten ja nuorten mielenterveyden hoitoon perehtyneet kokeneet, nimetyt asiantuntijat. He toimivat oman toimensa ohella nimetyissä horisontaalisen koordinaation tehtävissä (yhteistyö sosiaalitoimen ja sivistystoimen kanssa) monisektorisissa, joko pysyväisluonteisissa teemallisissa tai asiakaskohtaisesti

6

kootuissa asiantuntijatiimeissä. Lisäksi terveydenhuoltoon nimetään uusiin vertikaalisen koordinaation työtehtäviin terveydenhuollon ammattilaisia (uusi resurssitarve), joilla on erityispätevyyttä lasten ja nuorten hoitojen ja interventioiden toteuttamisessa, ohjaamisessa kehittämisessä/tutkimuksessa sekä levittämisessä: he toimivat konsultatiivisissa ja kehittävissä rooleissa yliopistosairaalasta ulospäin ja osal-listumalla alueellisiin koordinaatiotiimeihin. OT-toiminnan aloitusvaiheessa tehtäviin nimetään kolme kuusihenkistä koordinaatiotiimiä kolmivuotiskaudeksi pilotoimaan joidenkin hoitojen levittämistä ja pal-velujen koordinaatiota.

Sosiaalitoimen osalta OT-keskukset tunnistavat, tutkivat ja kehittävät toimintamalleja kompleksisiin koh-deilmiöihin, joihin ei ole olemassa näyttöön perustuvia käytäntöjä. Olennainen osa tätä on kansainvälis-ten tutkimuskatsausten tuottaminen. Osaamis- ja tukikeskukset yhdessä mm. sosiaalialan osaamiskes-kusten kanssa vastaavat kyseisiä ilmiöitä koskevien mm. tutkimukseen perustuvien menetelmien käyt-töönotosta, levittämisestä, koulutuksen ohjauksesta ja toimintamallien alueellisesta yhtenäisyydestä.

Mukana keskeisesti on myös sivistystoimea edustava Etelä-Suomen VIP-verkosto, jonka yhtenä erityi-senä kohderyhmänä ovat vaativaa ja moniammatillista erityistä tukea oppimiseensa ja kuntoutumi-seensa tarvitsevat lapset ja nuoret. Myös sivistystoimen osalta huolehditaan, että verkostoyhteistyössä tulevat esille paitsi vaativan tason sote-palveluja tarvitsevien lasten ja nuorten koulutukselliset tarpeet, myös vertikaalisen koordinaation periaatteen mukaisesti erilaiset perusopetuksessa kohdattavat, alueel-lisesta koordinaatiosta hyötyvät ilmiöt tulisivat OT-koordinaation piiriin (perusopetuksen yhteydessä oleva keskitettyä suunnittelua vaativa palvelujen suunnittelu; esimerkiksi perusopetuksen kuntoutuksen palvelut tai sellaiset ilmiöt kuin koulukieltäytyminen ja siihen kohdistetut vaikuttavat interventiot).

Järjestösektorin toimijoiden ja OT-keskuksen yhteistyö rakentuu mm. erityisen vaativien asiakas/ poti-lasryhmien tarpeiden ja järjestöissä edustettuna olevan, erityisen vaativiin asiakastapauksiin liittyvän erityisasiantuntemuksen kautta. Erityisesti sosiaalihuollon sektorilla useilla järjestöillä on erityisasian-tuntemusta tiettyjen asiakasryhmien kysymyksissä. Järjestöjen osuus toiminnassa kootaan OT-keskuk-sen asiakasryhmien tarpeiden kautta ja niissä olevaa erityisasiantuntemusta käytetään OT-keskuksen asiantuntijaryhmissä mukana. Lisäksi asiantuntijaorganisaatioita, kuten THL tai säätiöitä, kuten ITLA-sää-tiö, voidaan kytkeä verkostoitumalla mukaan OT-keskuksen yhteistyöverkostoon.

1.1. Lainsäädännöllinen perusta

Terveydenhuolto

Terveydenhuollon osalta osaamiskeskuksen toiminnasta säädetään 1.1.2018 voimaan tulleessa valtio-neuvoston asetuksessa erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä. Asetuksen 4 §:ssä säädetään Alueellisen kokonaisuuden suunnittelusta ja yhteen sovittamisesta seuraavasti: ”Sen lisäksi, mitä muussa laissa säädetään tai terveydenhuoltolain 43 §:ssä tarkoitetussa erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa sovitaan, on viiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävän sairaanhoitopiirin huo-lehdittava seuraavista erikoissairaanhoidon tehtävistä, niiden suunnittelusta ja yhteen sovittamisesta alueellisesti: ... 4) lasten, nuorten ja perheiden vaativimpien palveluiden osaamiskeskukset terveyden-huollon osalta; …. 6) psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien arviointi ja niiden osaamisen ylläpito. … 10) vaativa lääkinnällinen kuntoutus ja kuntoutustutkimus”

Valtioneuvoston perustelumuistiossa asetuksen 4 § tarkennetaan OT-keskusten osalta näin: ”Lasten, nuorten ja perheiden vaativimpien palveluiden osaamiskeskuksia olisi kaikissa viidessä yliopistollisessa sairaalassa. Nämä osaamiskeskukset sisältyvät hallituksen kärkihankkeessa Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) perustettaviin viiteen hallinnonrajat ylittävään osaamis- ja tukikeskukseen. Tällä

7

asetuksella säädetään yliopistollisten sairaanhoitopiirien vastuulle näiden keskusten terveydenhuollon palveluiden osuus.”

Asetuksen 4 § neljännen kohdan mukaisesti pääkaupunkiseudun LAPE -hankkeessa HUS/HYKS on vetä-nyt terveydenhuollon OT-keskusosion valmistelua STM:n hyväksymän hankesuunnitelman mukaisesti. Terveydenhuollolla tarkoitetaan sairauksien ja mielenterveyden häiriöiden hoitoa, ja edustettuina ovat lasten ja nuorten lääketieteen erikoisalat. OT-keskusta suunnitellaan vastaavasti tässä raportissa tervey-denhuollon osalta yliopistosairaalan (HYKS) toimintoihin pohjautuvaksi.

Valtioneuvoston asetuksen perustelumuistiossa säädettyä 4 §:ää tarkennetaan psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien osalta (kuudes kohta) näin: ”Psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien arviointi ja niiden osaamisen ylläpito. Tällä tarkoitetaan psykososiaalisia ja psykoterapeut-tisia hoitomuotoja ja ehkäisevän työn menetelmiä. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sairaanhoitopiiri huolehtii alueellisesti, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käytössä on vaikuttavaksi osoitettuja psykoterapeuttisia ja psykososiaalisia menetelmiä väestön tarpeen mukaisesti sekä niihin liit-tyvää koulutusta ja työnohjausta.” (ks. Vastaavista palvelunohjausreformeista: Clark ym., 2018; Fonagy ym., 2017). Asetuksen 4 § kuudennen kohdan mukaisesti pääkaupunkiseudun LAPE hankkeessa HUS on pilottiluonteisesti jo toteuttanut psykoterapeuttisten ja psykososiaalisen menetelmien disseminaatiota, niiden koulutusta ja työnohjausta (ks. Liite 2).

Asetuksen 4§ kohdan 10 mukaisesti HUS on ollut niin ikään aloitteellinen, alueellinen toimija somaatti-sen kuntoutuksen, erityisesti lastenneurologisen kuntoutuksen koordinaatiotehtävän hoitamiseksi. Py-kälän tarkoittaman alueellisen yhteensovittamisen on tarkoituksenmukaista pohjata valtakunnallisiin ar-vioihin eri kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta ja tiedon ollessa vajavaista kokemusperäiseen konsen-sukseen (vrt. Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus).

Kuntoutustutkimuksen seuranta voitaisiin niin ikään antaa lasten, nuorten ja perheiden vaativimpien palveluiden osaamiskeskuksille (OT-keskuksille). OT-keskuksen etuna olisi lääketieteellisen sekä sosiaali- ja kasvatustieteellisen tiedon yhdistäminen. Voitaisiin tutkia, esimerkiksi, saavutetaanko älyllisesti kehi-tysvammaisella lapsella parempaa edistystä klassisella lääkinnällisellä kuntoutuksella vai erityisopetuk-sen metodiikkaa / avustajamäärää kehittämällä. Koska suuri osa kuntoutussuunnitelmista tehdään yli-opistosairaaloiden ulkopuolella ja näitä suunnitelmia rahoittaa Kela, näemme oleelliseksi instrumentiksi myös yhteensovittamistyön Kelan kanssa.

Sosiaalihuolto

Sosiaalihuollosta puuttuu vastaavanlainen säädösperusta. Sosiaalihuoltolain 33 a pykälässä säädetään sosiaalipalvelujen kokoamisesta alueellisesti muiden palveluiden yhteyteen. Sosiaalipalveluja voidaan koota valtakunnallisesti ja alueellisesti muiden palvelujen yhteyteen, jos se on tarpeen erityisosaamisen ja siten asiakasturvallisuuden ja palvelujen laadun varmistamiseksi. Palvelujen yhteyteen kokoaminen on tarpeellista, jos sosiaalipalvelu vaativana ja harvoin tarvittavana edellyttää toistettavuutta ja usean alan erityisosaamista riittävän taidon ja osaamisen saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi. Palveluja to-teutettaessa on otettava huomioon asiakkaan etu siten kuin 4 ja 5 §:ssä säädetään.

Edellytysten täyttyessä voidaan koota yhteen yksittäisiä mielenterveys- ja päihdetyön palveluja, vam-maisten henkilöiden palveluja, lastensuojelun palveluja sekä väkivalta- ja seksuaalirikosten uhrien pal-veluja.

8

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarvittaessa valtakunnallisesti ja alueellisesti keskitettäviin pal-veluihin sisältyvistä toimenpiteistä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan edellä tässä pykälässä tarkoi-tettua toiminnan yhteen sovittamista varten nimetä valtakunnallisia toimijoita. STM on ilmoittanut val-mistelevansa sosiaalihuollon keskittämisasetusta.

Sivistystoimi

Sivistystoimessa on organisoiduttu LAPE-hankkeen mukaisesti valtakunnallisesti viidelle alueelle levit-täytyväksi VIP-verkostoksi, jotka vastaavat maakuntauudistuksessa kaavailtuja yt-alueita (yhteistyöalue). Tämän mukaisesti luonnollinen toimija Etelä-Suomen OT-keskusverkostossa on Etelä-Suomen VIP-ver-kosto, jonka osaksi tulisi muodostaa yhteydet vaativan opetuksen tarpeesta huolehtiviin palvelutuotta-jiin, mutta myös vertikaalisesti aivan perusopetukseen saakka, jotta voitaisiin huolehtia siellä keskitettyä koordinaatiota vaativien ilmiöiden ja asiakas/potilasryhmien palvelutarpeen tyydyttämisestä. Eräs esi-merkki verkostoituvan yhteistyön kohdealueista voisi olla koulusta säännöllisesti poisjäävien tai sieltä putoavien lasten tai nuorten ylisektorisen tutkimuksen, arvioinnin ja interventioiden kehittäminen.

1.2. Toimintaa ohjaavat periaatteet

Tutkimusperusteisuus. OT-toimintaa ohjaa tutkittu tieto ja tutkimusnäyttö kaikilla toiminnan sektoreilla. OT-keskus pyrkii edistämään esimerkiksi näyttöön perustuvien hoitojen ja toimintatapojen leviämistä ja tutkimusta omalla yt-alueellaan. Näyttö perustuu terveydenhuollon ja sosiaalitieteiden aloilla käytössä olevaan laadukkaimpaan tutkimukseen ja siitä tehtyihin koosteisiin (esimerkiksi kansainväliset meta-analyysit ja kotimaiset systemaattiset katsaukset ja hoitosuositukset).

Asiakaslähtöisyys. Palvelujen lähtökohtana ovat koko yt-alueen väestön lasten, nuorten ja heidän per-heidensä tarpeet. Tämä tarkoittaa sitä, että suoraa ja epäsuoraa palveluntuottoa ohjataan alueen väes-töryhmien tarpeiden mukaan. Pääosa palveluista pyritään järjestämään siten, että ne ovat helposti käy-tettäviä (ja lähellä asiakasta toteutuvia). OT-keskuksen rooli kohdistuu suorasti vain pienen väestönosan koordinoituun, keskitettyyn palveluntuotantoon, mutta välillisesti koko väestöön. Asiakaslähtöisyys tar-koittaa myös sitä, että kullekin potilas/ asiakassegmentille pyritään järjestämään heidän tarpeestaan läh-tevä hoito, mikä tarkoittaa, että hoitoja ja interventioita ohjaa ensisijaisesti siihen liittyvä laadukkain tieto.

Tehokkuus ja vaikuttavuus. Nykyisellään yksi lasten ja nuorten palvelujärjestelmän keskeisistä ongel-mista on hallintosektoreittain, ammatillisesti ja ideologisesti pirstaloituneet palvelut. Tämä haittaa pai-koin (mutta ei kaikissa tapauksissa) palvelujen tehokasta tuottamista. Esimerkiksi alueen samoja palve-luja tarjoavissa eri yksiköissä toteutetaan samoille asiakasryhmille, samaan asiakastarpeeseen kohdis-tettua moninkertaista, mutta keskenään erilaisen, usein myös puutteellisen tiedon ohjaamaa suunnitte-lua. Tällainen eri palvelujärjestelmän tasoilla tapahtuva päällekkäinen suunnittelu tuottaa tehotto-muutta sitoessaan palveluntuottajia ajallisesti päällekkäisiin ja mahdollisesti ei-vaikuttaviin interventioi-hin. Esimerkiksi kaikissa maakunnan kunnissa laaditaan erilaiset strategiat ja toimenpideohjelmat sa-moille väestösegmenteille, joiden tarpeet ovat oletettavasti samat, mutta suunnittelu on eri tapauksissa tapahtunut erilaisen tiedonmuodostuksen pohjalta.

Monitoimijaisuus. OT-tasolla annettujen horisontaalisesti koordinoitujen, integratiivisten palvelujen to-teuttamisen lähtökohtana on, että moniongelmaisille perheille löydetään horisontaaliseen, ylisektori-seen työskentelyyn mukaan perheen hyvinvoinnin ja palvelujen kannalta keskeiset auttajatahot. Niin

9

ikään vertikaalisesti, esimerkiksi yliopistosairaalasta ulos suuntautuvassa, ohjaavassa palveluntuotan-nossa toteutuu monitoimijaisuus, esimerkiksi OT-keskukseen sijoittuvien alueellisten koordinaatiotii-mien ja alueellisten operatiivisten johtajien neuvottelukuntien yhteisessä työskentelyssä.

Perhekeskeisyys. Koordinoidun OT-palvelun tarve ei rajoitu tiettyyn perheenjäseneen, jolla on vaativan hoidon ja tuen tarve. Työskentelyyn otetaan tarvittaessa mukaan koko perhe. Yksittäisen lapsen palve-lujen sijaan voi olla tarpeen tarkastella koko perheen elämäntilannetta ja tarjota tukea koko perheelle. OT-keskuksen asiantuntijatiimeihin tulisi verkottua myös aikuisten mielenterveyspalveluista saatu asian-tuntijuus erityisesti vaikeiden lasten ja nuorten asiakkuuksien arvioinnissa, koska näihin tilanteisiin voi usein sitoutua vanhempien vakavia mielenterveyden ongelmia. Esimerkiksi kaikkein traumaattisim-missa, lastensuojelun interventioita edellyttävissä perhetilanteissa, joissa lapsi on tarvinnut suojelua, on osassa ollut kyse siitä, että vanhemmilla on vakava, mutta palvelujärjestelmälle tässä yhteydessä tunnis-tamatta jäävä todennäköinen vakava mielenterveyden häiriö, joka yhdistyy esimerkiksi lapsen kaltoin-kohteluun. Näiden ilmiöiden nopea tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää.

10

2. Etelä-Suomen lasten, nuorten ja perheiden OT-keskuksentoimintamalli

Etelä-Suomen OT-keskus on verkostorakenteinen. Se koostuu terveydenhuollon osalta (1) edempänä määritellyistä yksiköistä yliopistosairaalassa (HYKS). Sosiaalihuollon osalta (2) OT-yksiköille ei ole val-mista organisatorista pohjaa, ja tämä raportti esittää jatkossa vaihtoehtoja miten tällainen keskitetty rakenne esimerkiksi sosiaalialan osaamiskeskus Soccan ja siihen verkostoituvien toimijoiden yhteyteen voitaisiin rakentaa. Sivistystoimi (3) integroituu OT-keskukseen valtakunnallisen VIP-verkoston Etelä-Suomen edustajien kautta.

OT-keskukseen verkostoituu, mutta sen sisällä eivät ole, myös porrasteisen palvelujärjestelmän erityis- ja perustasolla olevia toimijoita, kuten OT-yhteistyöalueen maakunnissa toimivat erityistason palvelun-tuottajat (esim. maakuntien erikoissairaanhoito, kuntien lastensuojelu, vammaispalvelut ja niiden ope-ratiivinen johto), perustason palveluntuottajat, ja erilaiset järjestöt. He tulevat OT-keskuksen yhteistyö-hön mukaan erilaisissa OT-alueen vertikaalisen koordinaation neuvottelukunnissa tai teema-/ilmiökoh-taisissa asiantuntijatiimeissä (erityisesti sosiaalihuollon osalta).

OT-keskuksen toimintamallissa on keskeistä monen tasoinen ja suuntainen yhteistyö, koordinaatio ja integraatio (= osaamisen yhteensovittaminen) potilaiden ja asiakkaiden parhaaksi.

Integratiivista työskentelyä edellyttävät tyypillisesti esimerkiksi seuraavat asiakasryhmät: vaikeimmista mielenterveyden ongelmista kärsivät sekä samanaikaista erillistä lastensuojelun tai sosiaalihuollon per-hettä tukevaa palvelua tarvitsevat lapset ja nuoret, tietyistä vaikeista sairauksista kärsivät lapset ja nuo-ret ja heidän perheensä, jotka tarvitsevat heille sairauden aiheuttaman tarpeen mukaisesti sovitettuja sosiaali- ja sivistystoimen palveluja.

Kuvassa 2 on hahmotettuna visuaalisesti OT-keskuksen koordinaatio/integraatiosuunnat - vertikaalinen (nuolet ulospäin, erityispalveluihin ja perus/lähipalveluihin päin) ja horisontaalinen (nuolet kuvan kes-kustaan päin; yhdessä työskentelevien eri sektorien ammattilaisten ylisektorinen yhteistyö). Myös verti-kaalisessa koordinaatiossa tapahtuu yli toimintasektorien ulottuvaa yhteistyötä, kun OT-keskus neuvot-telee erityispalveluihin ja lähipalveluihin ulottuen esimerkiksi näyttöön perustuvien hoitojen ja toimin-tamallien käyttöönotosta lähipalveluiden moniammatillisissa palveluissa. Horisontaalinen koordinaatio ja yhteistyö tapahtuu keskitetysti työskentelevien asiantuntijatyöryhmien toimesta, mutta nämä asian-tuntijatiimit voivat jakaa asiantuntemustaan myös ulospäin esimerkiksi konsultaatioiden kautta. Tämä mahdollistaa jokaiselle lapselle, nuorelle ja perheelle oikeanlaisen hoidon ja tuen koordinoinnin palvelu-järjestelmän eri tasoilla.

11

Kuva 2. OT-keskus Etelä-Suomi: vertikaalinen ja horisontaalinen koordinaatio (kuva suuremmassa koossa liitteenä 7).

2.1. Etelä-Suomen OT-keskuksen terveydenhuollon yksiköt ja toiminnat

OT-keskuksen terveydenhuollon yksiköt ja toiminnat sijaitsevat terveydenhuollon keskittämisasetuksen määrittelemällä tavalla yliopistosairaalaa ylläpitävässä sairaanhoitopiirissä, yliopistosairaalassa - Etelä -Suomen alueella siis HYKS:issä. Yksiköt sijaitsevat HYKS:in sairaalan lasten ja nuorten somaattisten ja psykiatristen erikoisalojen terveydenhuollon yksiköissä, jotka antavat vaikeimpiin potilaisiin kohdistuvia ns. tertiäärisiä (tai kvaternäärisiä) erikoissairaanhoidon palveluita. Tähän, aina tarpeen näin vaatiessa liitetään mukaan horisontaalista OT-integraatiota edellyttävät palvelut: asiantuntijat verkostoituvat yli sektoreiden.

HYKS:in yksiköt toimivat normaalin linjajohtonsa alla, mutta asettavat OT-tehtäviin sekä palveluissaan toimivia asiantuntijoita verkostoituviin asiantuntijatiimeihin. Vertikaalisen koordinaation tarpeisiin HYKS:in lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian ja lasten somatiikan yksiköihin ehdotetaan sijoitettavaksi ja resursoitavaksi uusia alueellisen koordinaation tiimejä (aluekoordinaatiotiimit) asiantuntijoineen.

Yliopistosairaalassa vaikeimpien OT-integraatiota tarvitsevien lasten ja nuorten potilasryhmien lääketie-teellisestä hoidosta vastaavat HYKS:in lasten ja nuorten kliinisten erikoisalojen tertiääripoliklinikat ja kes-kitettyjen sairauksien osastot. Näistä HYKS:in yksiköistä tulevat myös nimetyt asiantuntijat monisekto-risiin, vaativaa osaamista edellyttävien lasten, nuorten ja perheiden asiakaskohtaisiin asiantuntijatiimei-hin, joita muodostuu silloin kun tarvitaan horisontaalisesti koordinoitua työskentelyä kaiken tarvittavan hoidon ja tuen toimittamisessa perheille. Yhteistyötiimejä muodostetaan myös säännöllisesti kokoontu-viksi, teemallisiksi asiantuntijatiimeiksi tiettyjen vaativien asiakasryhmien palvelujen kehittämiseksi.

Terveydenhuollon keskittämisasetuksessa kuvatut OT-keskuksen vertikaaliset koordinaatiotehtävät hoi-detaan terveydenhuollossa erillisten, nimenomaan näihin koordinaatiotehtäviin osoitettujen uusien aluekoordinaatiotiimien avulla. Näitä työryhmiä ehdotetaan perustettavaksi terveydenhuoltoon aluksi

12

määräajaksi kolme, ja niiden vahvuus on 6 henkilöä/tiimi. Nämä kolme työryhmää sijoittuisivat osaksi HYKS:in lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian ja lastenneurologian yksiköitä. Niiden työalueet olisivat vastaavasti keskittämisasetuksen mukaisesti lasten mielenterveystyö (näyttöön perustuvien lasten psy-kososiaalisten ja psykoterapeuttisten menetelmien saatavuudesta huolehtiminen yt-alueella), nuorten mielenterveystyö (näyttöön perustuvien nuorten psykososiaalisten ja psykoterapeuttisten menetelmien saatavuudesta huolehtiminen yt-alueella) sekä lasten somatiikka ja lääketieteellinen kuntoutus (ml. näyttöön perustuvien kuntoutusmenetelmien saatavuudesta huolehtiminen yt-alueella).

Nämä tiimit toimivat yhteistyössä yt-alueilta koottujen moniammatillisten, eri sektoreilta koottujen alu-eellisten operatiivisten johtajien neuvottelukuntien kanssa. Toiminnallisessa yhteistyössä OT-keskus so-pii alueiden kanssa vaikuttavien menetelmien levittämisestä alueella niin, että alueelliset tarpeet tulevat kohdatuiksi. Tämä tehtävä vaatii yt-alueella alueellisen johtamisen tuen ja jaetut strategisen tavoitteet, jotta valitut, tutkimuksen vaikuttavaksi osoittamat ja väestötarpeen kannalta tärkeimmät menetelmät voidaan priorisoida ja niille tehdä tilaa alueen palveluissa tasavertaisesti. Tämä tarkoittaa usein arvioin-tia, priorisointia ja valintaa erilaisten uusien kehittämisaloitteiden ja vanhojen toimintamallien välillä. OT-keskuksen tehtävänä on tuottaa paras tutkimustieto tämän työn pohjaksi.

Terveydenhuollon OT-toiminnoista tutkimuksen ja opetuksen osuus suoritetaan tiiviissä yhteistyössä yli-opiston kliinisten erikoisalojen professorien kanssa. Erikoisalojen professorit koordinoivat ja johtavat oman alueensa OT-integraatioon liittyvää tutkimusta.

2.1.1. Lasten somaattiset erikoisalat

OT-keskuksen toimintaan verkostoituu Valtioneuvoston asetuksella Helsingin yliopistolliseen keskussai-raalaan keskitetty lasten ja nuorten sairaanhoito (liite 1). Näille lapsille ja nuorille tarjotaan yliopistolli-sesta keskussairaalasta kokonaisvaltainen tuki. Tätä koordinoitua tukea on kuvattu PKS-LAPE hankkeen Vakavasti sairaan lapsen psykososiaalisen tuen työryhmän esityksessä (ks. www.socca.fi/kehittami-nen/lapsen_paras_-_yhdessa_enemman_-hanke/erityis-_ja_vaativimman_tason_palvelujen_uudista-minen). Tuki sisältää myös psykososiaalisen tuen (lasten yleissairaalapsykiatrinen toiminta, erikoissai-raanhoidon sosiaalityö). OT-keskuksen koordinaatiofunktioon liittyy myös lasten, joilla on poikkeavuutta kehityksessään tai oppimisen vaikeutta, tuki oikea-aikaisesti ja oikealla porrastuksen tasolla.

Edelleen OT-keskukseen verkostoituvat HYKS pediatrian sosiaalipediatrian vastaanotot:

• Kohderyhmä: kaltoinkohdellut (seksuaalirikokset, pahoinpitelyt) lapset, sijoitetut lapset• Palvelu: kaltoinkohdeltujen lasten jatkoseuranta, sijoitettujen lasten tutkimus, arviointi ja hoito

2.1.2. HYKS Lastenpsykiatria

Lastenpsykiatriassa yliopistosairaalassa sijaitsevat HYKS lastenpsykiatrian yksiköt vastaavat lasten vai-keimpien mielenterveyden häiriöiden tutkimuksesta ja hoidosta. Vaikeimpien potilaiden hoitoon tarkoi-tettuja OT-yksiköitä HYKS lastenpsykiatriassa ovat:

Lasten psykiatrinen akuuttihoito ja elektiivinen osastohoito

• Kohderyhmä: Lapset, joiden oireilu on vaaraksi heille itselleen tai muille ja joiden /arviointi/hoito avohoidossa ei ole mahdollista ja/tai jotka tarvitsevat intensiivisen hoitojakson. Lasten ympäri-vuorokautinen osastohoito on tarkoitettu vaikeimmin oireileville lastenpsykiatrisille potilaille(erityisesti itsetuhoisesti käyttäytyville, psykoottisille tai vaikeasti ahdistuneille lapsille).

13

o Palvelut: Lasten psykiatrinen akuuttihoito ja elektiivinen osastohoito avohuollon tueksi(lyhytkestoinen tai intervalli). Palveluja tarjotaan koko erva-alueelle

• HYKS lastenpsykiatrian yksiköissä hoidetaan lisäksi erikoissairaanhoitoa antavien polikliinisten ja osastoyksiköiden kliinisen työn osana lasten kaikkien mielenterveyden häiriöiden vaikea-asteisetmuodot.

Lasten neuropsykiatrian yksikkö

• Lasten neuropsykiatrian yksikkö, jossa hoidetaan yhteistyössä lastenneurologian kanssa vaati-vimmat neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivät lapsipotilaat. Lisäksi yksikkö tarjoaa arviointia jakonsultatiivista apua muille Hyksin yksiköille ja erva-alueelle.

Lasten ja nuorten oikeuspsykologia

• Kohderyhmä: Epäily lapsen tai nuoren seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai fyysisestä pahoinpite-lystä

o Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikkö tutkii alaikäisiin kohdistuneita pahoinpitely- tai seksuaalirikosepäilyasioita poliisin virka-apupyyntöön perustuen ja laatii lausuntojaoikeusviranomaisille. Oikeuspsykologian yksikkö toimii asiantuntijana lapseen kohdistu-vissa seksuaalirikos- ja pahoinpitelyasioissa. Työskentely tapahtuu erikoislääkärin johta-massa työryhmässä, jossa toimii psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja lääkäri.

o Oikeuspsykologian yksikkö kehittää uusia yhteistyömuotoja poliisin ja syyttäjän kanssa.o Yksikkö kouluttaa lapsen kaltoinkohteluun liittyvissä teemoissa. Valtakunnallisesti yksi-

köitä on viisi (yksi/yliopistosairaala), jotka kehittävät toimintaansa ja kokoavat asiantun-temusta valtakunnallisessa osaamisverkostossa.

Lasten psykososiaalisten hoitojen yksikkö

• Koordinoi ostopalveluina tai HUS Lastenpsykiatrian omana toimintana tuotettujen psykoterapi-oiden, toimintaterapioiden ja neuropsykologisen/neuropsykiatrisen kuntoutuksen hankintaa jahuolehtii potilasohjauksesta. Kehittää ko. hoitomuotojen seurantaa ja ylläpitää riittävää osaa-mista HUS Lastenpsykiatriassa sekä yhteistyötä ostopalveluterapeuttien ja koulutusyhteisöjenkanssa.

Lasten yleissairaalapsykiatrian yksikkö

• Tuottaa lastenpsykiatrisia palveluja vakavasti somaattisesti sairaille Uuden lasten sairaalan jaJorvin potilaille.

2.1.3. HYKS Nuorisopsykiatria

HYKS nuorisopsykiatrian yksiköt vastaavat koko yt-alueella nuorten vaikeimpien mielenterveyden häiri-öiden tutkimuksesta ja hoidosta. Vaikeimpien potilaiden hoitoon tarkoitettuja, tertiäärisiä yksiköitä HYKS nuorisopsykiatriassa ovat:

• Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten osasto, Helsinki (yhdessä HYKS lastenpsykiatrian kanssa)• Nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka, Helsinki• Kuntoutuspoliklinikka Kupoli, Helsinki (nuorten vaikeimmat neuropsykiatriset ja psykoottiset

häiriöt)

Tämän lisäksi HYKS nuorisopsykiatrian työryhmissä hoidetaan, yhteistyössä lasten ja nuorten oikeuspsy-kologian yksikön kanssa, vaikeimmat oikeuspsykiatrista polikliinista arviota edellyttävät nuoruusikäiset

14

potilaat, esimerkiksi nuoruusikäisten ja heidän perheidensä seksuaalirikosten, vieraannuttamiseen tai väkivallantekoihin liittyvät psykiatriset tutkimukset. Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten yksikössä suo-ritetaan tarvittaessa pyydettyjä mielentilatutkimuksia.

HYKS nuorisopsykiatrian yksiköissä hoidetaan myös erikoissairaanhoitoa antavien polikliinisten ja osas-toyksiköiden kliinisen työn osana nuorten eri mielenterveyden häiriöiden kaikkien vakavimmat ilmene-mät (esimerkiksi vaikeimmat mielialahäiriöt, ahdistuneisuus- ja traumaperäiset häiriöt, käytöshäiriöt sekä syömishäiriöt) – viimeksi mainitut yhteistyössä HUS psykiatrian akuuttipsykiatrian linjan kanssa. Tämä tuottaa yksiköiden ammattityöntekijöille hyvät edellytykset toimia asiantuntijoina OT-keskuksen teemakohtaisissa tai asiakaskohtaisissa asiantuntijatiimeissä.

Nuoriso-POK-työryhmä. Nuoriso-POK-työryhmä (Nuorten psykososiaalisten hoitojen osaamiskeskus-työryhmä) koordinoi sekä ostopalvelupsykoterapioiden keskitettyä hankintaa Uudellamaalla että kaikkia HUS nuorisopsykiatrian omissa palveluissa tuotettavia tutkimusnäyttöön perustuvia psykoterapeuttisia interventioita. Valtion erityisrahoituksella työryhmästä on koordinoitu vuosina 2016-2017 LAPE-hanke-kokonaisuuteen liittyvää IPC-koulutushanketta, nuorten lievän depression vaikuttavan menetelmän im-plementaatiota koulujen opiskeluhuoltoon (Ranta ym., 2018). Hanke on ollut pilottihanke Valtioneuvos-ton keskittämisasetuksen mukaiseen palvelujärjestelmän koordinaatioon psykososiaalisten menetel-mien levittämisen osalta (Valtioneuvosto, 2017), ja samalla terveydenhuollon OT-toiminnalle. Siinä sekä horisontaalisen ja vertikaalisen koordinaation periaattein on viety tutkimusnäyttöön nojautuva IPC-in-terventio (interpersoonallinen ohjanta, engl. interpersonal counselling), lyhytterapeuttinen hoitointer-ventio perustasolle oppilaitoksiin, samalla hoitomallin suomalaista vaikuttavuutta tutkien. Sekä koulut-tamisessa että hoitomuodon levittämisessä on toteutunut tiedeolla ohjaaminen, monitoimijaisuus, pal-velujärjestelmän eri tasojen välinen neuvottelu ja yhteistoiminta sekä palvelujärjestelmän eri ammatti-kuntien ja sektoreiden välinen yhteistoiminta (ks. myös Liite 2).

2.2. Etelä-Suomen OT-keskuksen sosiaalihuollon mahdolliset yksiköt ja toiminnat – tarpeita

Sosiaalihuollon toimintasektorilla OT-toiminnalla voidaan edistää ja varmistaa vaativinta palvelutasoa seuraavasti:

Sosiaalihuollon OT-keskuksen toiminnoille ei ole tällä hetkellä valmista organisatorista pohjaa. Sosiaali-

1)Keskittämällä vaativiin ilmiöihin/asiakastilanteisiin liittyvää ammatillista osaamista tiettyihin asia-kastyön yksiköihin ja perustamalla näihin erikoissosiaalityöntekijän tehtäviä (kaksoistehtävä OT-eri-koistaso)

2) Perustamalla monialaisia asiantuntijatiimejä (tutkijat, sisote-ammattilaiset, järjestöjen edustajatyms.)

3) Tekemällä monialaista ja tieteiden välistä tutkimusta OT-funktioihin kytkeytyen: sosiaalihuollonnäyttöön perustuvat käytännöt, kompleksiset tapaukset, tutkimusperusteiset integratiiviset palvelu-polut, ohjelmalliset tutkimuskokonaisuudet ja OT-tutkimushautomotoiminta.

4) Muodostamalla näistä kolmesta edellisestä kohdasta OT:n ekosysteemin.

5) Määrittelemällä nämä asiat osaksi YTA-alueen sopimuksia.

15

huoltoon on tarkoituksenmukaista perustaa ns. tertiääritason yksiköitä (terveydenhuollon porrasteisuu-den idea) OT-keskustasolle. Nämä yksiköt tekisivät pari- ja konsultaatiotyötä perus- ja erityistasolla akuu-teissa tilanteissa ja tuottaisivat tietoa ammattilaisten tueksi tekemällä selvityksiä vaativista tapauksista. Nämä yksiköt tulisi määritellä osaksi keskittämisasetusta ja osaksi YTA-alueen sopimuksia.

Nämä yksiköt olisivat moniammatillisia ja ylikunnallisia yksiköitä, mutta voivat toimia osana toista emo-organisaatiota. Valtakunnallisen tutkimuksellisen OT-keskusten työnjaon mukaisesti Etelä-Suomen OT-keskuksen ilmiö/asiakasryhmiä ovat vaativat eroauttamisen teemat ja vaativat maahanmuuttoon ja kult-tuurisiin kysymyksiin liittyvät (lapsikaappaukset, ihmiskauppa, kunniaväkivalta jne.). Näissä kysymyksissä on vahvaa osaamista yliopistotutkimuksen alueella. Nämä tertiääriyksiköt tulisivat ollakin yksiköitä, joissa vaativa asiakastyö ja tutkimus kohtaavat. Tämä toteutuisi niin, että yksiköissä olisi sosiaalihuollon osalta erikoissosiaalityöntekijöiden tehtäviä, joiden tehtäviin kuuluu tutkimukseen osallistuminen yli-opiston ohjauksessa.

Vaihtoehtoja Etelä-Suomen OT:n osalta:

1) Vahvistetaan Soccaa tähän suuntaan: kerätään Soccan yhteyteen vaativimman tason teemat.

Puoltavat tekijät:

• Socca on ylikunnallinen toimija, jossa on yhteiskehittämis- ja tutkimusosaamista; kiinteä yhteysHelsingin yliopistoon (HWI ja MWI yms.) ja muihin Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksiin.

• Terveydenhuollon OT-toiminnot sijaitsevat yliopistosairaalassa. Yhteys erikoissairaanhoitoon.• Socca voisi toimia keskitettynä yksikkönä sekä asiakastyön että tutkimus-/kehittämistyön osalta.• Soccalla on jo laajat ylikunnalliset verkostot.• Soccan kautta mahdollistuu sosiaalialan osaamiskeskusten hyödyntäminen OT-keskustehtä-

vässä.• Socca on neutraali ja ammattilaisten tuntema toimija.

Kriittiset kysymykset:

• Miten yhteys sosiaalihuollon palvelujärjestelmään varmistetaan? Ratkaisuna kaksoisvirassa ole-vat eri maakuntiin sijoittuvat erikoissosiaalityöntekijät erityistaso-OT-yksikkö?

2) Perustetaan johonkin pks-kuntaan vaativimman tason OT-yksikkö/yksikköjä, joka/jotka palvelevatkoko Etelä-Suomen aluetta.

Puoltavat tekijät:

• Sosiaalihuollon toimintaympäristö tarjoaa kiinteämmän yhteyden erityis- ja perustason sosiaali-huoltoon.

• Valmis asiakastyön toimintaympäristö.

Kriittiset kysymykset:

• Onko yksittäisessä kunnassa halukkuutta koko Etelä-Suomea palvelevaan toimintaan?• Yhden kunnan/yhden maakunnan mahdollisuus toteuttaa OT-työtä on rajallinen.

Lisäksi tulisi ratkaista, tulisiko OT-teemat koota yhteen yksikköön, jolloin olisi mahdollista rakentaa osaa-mista, joka ei siiloudu. Vai onko syytä perustaa useampia OT-yksiköitä?

Sosiaalihuollon osalta olisi syytä myös kartoittaa Etelä-Suomen laajuisesti olemassa olevat vaativimman tason toiminnot ja yksiköt.

16

Lasten- ja nuorten päihdekatkaisuyksikkö nimettäisiin OT-tason tertiääriyksiköksi – olisi erillinen yliopis-tollinen yksikkö, joka palvelee koko Etelä-Suomea, lisäksi on myös ehdotettu 24/7 kehitysvammaisten yksikkö olisi tertiääritason yksikkö. Edelleen Etelä-Suomen alueella toimivat koulukodit olisivat OT-yksi-köitä.

Sosiaalihuollon OT-ydinyksikkö voisi sijoittua Soccan yhteyteen. Soccan yhteyteen voisi kerätä myös lain mukaista vaativimman tason sosiaalihuollon palvelua, mikä tarkoittaisi Soccan perustehtävän laajenta-mista. Yksiköiden toimintamuotona olisi Etelä-Suomea hyödyttävien (OT-keskusalue) osaajaverkostojen ylläpito.

OT-ydinyksikön rooli itsenäisenä tutkimustiedon tuottajana ja rahoituksen hakijana tullee olemaan vä-häinen, mutta keskus voi olla mukana tutkimusten osatoteuttajana. OT-ydinyksikkö koordinoi tutkimus-toimintaa OT-teemojen osalta ja kutsuu mukaan kehittämistoimintaan asiantuntijoita ilmiön kannalta olennaisista tahoista ja osallistuu tarpeen mukaan tutkimushakkeisiin. OT-keskuksen keskeinen yhteis-työkumppani on Helsingin yliopiston sosiaalityön tieteenala ja muut OT-työstä kiinnostuneet tieteenalat. OT-ydinyksikköä voidaan hyödyntää tutkimustarpeiden välittämisessä ja tutkijoiden löytämisessä tiet-tyyn ilmiöön liittyen. Toimintaan verkottuvat tarpeen mukaan myös yhteistyöalueen muut korkeakoulut.

Yliopistollisissa vaativimman tason tertiääriyksiköissä tehtäisiin tutkimusta ja opetusta kaksoisvirkaa hoi-tavien lasten ja nuorten sosiaalityön erityisalojen professorien ohjauksessa. Tällaisia OT-toiminnan edel-lyttämiä kaksoistehtäväprofessuureja ei tällä hetkellä ole sosiaalihuollossa. Sosiaalihuoltoon tarvitaan sosiaalihuollon ja vahvan integratiivisen osaamisen kokoavaa resurssointia.

Etelä-Suomen OT-keskusten painopisteiden mukaisesti kootaan osaamisverkosto (esimerkiksi vaativa eroauttaminen) tutkijoista, kehittäjistä ja ammattilaisista. Nimetyllä kokoonpanolla voidaan muun mu-assa kehittää toimintamalleja, joihin kytketään tutkimus, järjestää yhteiskehittämispäiviä tai koulutusta sekä toteuttaa monitieteisiä tutkimusseminaareja.

2.2.1 Tarpeet sosiaalihuollon vaativimman asiakastyön OT-yksiköille/asiantuntijatiimeille

Vaativimman tason työhön perustetaan OT-yksiköitä tai aluksi asiantuntijatiimejä. Asiantuntijatiimeille tarvitaan asiantuntijakoordinaattorit (a-b, 3 henkilöä).

a) Perheet, joissa erittäin vaikea huolto- ja tapaamisriita, tarve uudelle tertiääriyksikölle/tai asiantunti-jatiimille

Kohderyhmä: Perheet, joissa eroprosessi huolto- ja tapaamisriitoineen on pitkä ja komplisoitunut. Per-heessä on tehty useita olosuhdeselvityksiä, perheelle on tehty oikeuden päätös esim. huollon/asumi-sen/tapaamisten täytäntöönpanosta. Koko perheen hoitoa pitäisi pystyä rakentamaan ja järjestämään. Tarvitaan uudenlaisia avauksia hoitomuotojen kehittämiseksi.

• PKS-Lapen kehittämisryhmä on tehnyt esityksen siitä, kuinka jatkossa OT-keskukset tu-levat mukaan kaikkein vaikeimpiin ja työläimpiin asiakastapauksiin. Esityksen mukaantarvitaan yhteistyötä lastensuojelullisten kysymysten, aikuissosiaalityön, aikuispsykiat-rian, monikulttuurisuuteen ja perheiden monimuotoisuuteen liittyvien kysymysten, vä-kivaltakysymysten sekä juridiikan alalta. Yhteistyö ja joissakin tilanteissa yhdessä teke-minen oikeuspsykologian yksikön kanssa olisi luontevaa.

• OT-keskuksessa tulisi aluksi kehittää aivan uudenlaisia toimintamalleja sekä selvitysvai-heeseen että ”jälkihoitoon” kaikkein vaikeimmissa huoltoriidoissa. Tällaisten mallien

17

luominen edellyttää poikkitieteellistä ja monitoimijaista tutkimusta, kansainvälistä oi-keusvertailua ja tutustumista muualla maailmassa jo kehitettyihin toimintamalleihin. Monitieteisen erityisosaamisen keskuksena OT-keskuksen asiantuntijuutta tulisi voida hyödyntää jatkossa 1) sidosryhmien kouluttajana ja konsultoijana sekä 2) kaikkein vai-keimmissa huoltoriidoissa asiakastyön tukena perus- tai erityispalveluissa sekä kaikkein vaikeimmissa olosuhdeselvityksen laatimisissa, ja mahdollisesti myös 3) uudenlaisten jälkihoitopalvelujen tuottajana.

Osana PKS-lapehanketta on myös järjestetty OT-tutkimushautomotoimintaa vaativaan erososiaalityö-hön liittyen. Tekeillä on HY (sosiaalityö) useampia väitöskirjoja liittyen tematiikkaan.

HY:n sosiaalityön opiskelijan käytäntötutkimus valmistui liittyen No Kids In the Middle-malliin. Tämä pie-nimuotoinen tutkimus toi ilmi, että vanhemmat olivat pettyneitä menetelmän vaikuttavuuslupauksiin.

Vaativia ero- ja huoltotapaamisriitoja työstämään perustetaan asiantuntijatiimi (ks. luku 7.2), jota koor-dinoidaan OT-ydinyksiköstä.

b) Maahanmuuttoon, kulttuurisiin kysymyksiin tai kieleen liittyvät erityisen vaikeat ongelmatilanteet, tarve tertiääriyksikölle/tai asiantuntijatiimille

Maahanmuuttajataustaisten ihmisten määrä Suomessa on lisääntynyt vuosittain. Vuonna 1990 ulko-maalaistaustaisten osuus oli koko väestöstä 0,8 prosenttia, kun taas vuonna 2017 vastaava osuus oli 7 prosenttia. Helsingissä ulkomaalaistaustaisten osuus on kasvanut etenkin nopeasti. Vuonna 1990 ulko-maalaistaustaisten osuus Helsingissä oli 2 prosenttia, kun taas vuonna 2017 osuus oli jo 15,5 prosenttia (Tilastokeskus 2018). Turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut viime vuosina voimakkaasti, vuonna 2013 Suomeen saapui 3238 turvapaikanhakijaa, vuonna 2017 määrä oli 5046 ja vuonna 2018 uusia tur-vapaikkahakemuksia jätettiin 2409. Vuonna 2015 Suomeen tuli kansainvälisen pakolaiskriisin vuoksi poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita, 32 476 henkilöä. (Maahanmuuttovirasto 2018) Tämä on luonut ja luo uudenlaisia haasteita maahanmuuttajien parissa tehtävälle työlle. Maahanmuuttajataus-taiset käyttävät runsaasti erityistason palveluja, kuten lastensuojelun palveluja.

Vastikään Suomeen saapuneiden maahanmuuttajien kanssa tehtävää työtä hoidetaan maahanmuutto-virastossa ja sosiaalihuollon maahanmuuttajayksikössä. Kolmen vuoden kotouttamisvaiheen jälkeen asi-akkuus siirtyy tarpeen mukaisesti sosiaalihuollon alueelliseen yksikköön. OT:n näkökulmasta maahan-muuttajataustaisten asiakkaiden ja kanssa ja muiden kulttuuriin ja/tai kieleen liittyvien erityiskysymys-ten parissa työskentely edellyttää integratiivista erityisosaamista silloin kun kyse esim. alla olevista ilmi-öistä.

• Viittomakieliset monitarpeiset lapset, nuoret ja perheet • Vakavaa väkivaltaa ja kidutusta kokeneet, • Konfliktialttiiseen kunniakäsitykseen liittyvä vakava väkivallan uhka • Ihmiskaupan uhrit (koskee ilmiönä kuitenkin suurelta osin kantaväestöä) • Pakkoavioliito • Lapsikaappaukset • Yksin maahan tulleet psyykkisesti sairaat tai vakavasti traumatisoituneet alaikäiset

Helsingissä Maahanmuuttoyksikössä toimii sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien lisäksi psykiatrinen tiimi, jossa työskentelevät psykiatri, psykiatriset sairaanhoitajat ja psykologeja sekä fysioterapeutti. Touko-kuussa 2018 maahanmuuttoyksikössä on myös aloittanut terveydenhoitaja, jonka tehtävänä on suju-voittaa yhteistyötä terveydenhuollon kanssa etenkin paljon palveluja tarvitsevien osalta. Maahanmuut-toyksikkö on toiminut vuodesta 2018 alkaen Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa, jonka olisi

18

tarkoitus lisätä moniammatillista yhteistyötä tulevaisuudessa.

Pro-tukipiste (30 vuoden toiminta-aika) tarjoaa matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluita seksi- ja erotiikka-aloilla toimiville ihmisille sekä ihmiskaupparikoksen uhreille sekä tekee vaikuttamistyötä koh-deryhmiemme aseman ja oikeuksien edistämiseksi. Sosiaalityöntekijä Sari Kärkkäisen mukaan järjestöillä on erityistietoa ilmiöistä ja halua auttaa marginaaleissa olevia, mutta ei viranomaisten käytössä olevia välineitä. Pro-tukipiste on kiinnostunut tulemaan mukaan asiantuntijaverkostoon maahanmuuttajatee-moissa ja erityisesti ihmiskaupan teemoissa. Pro-tukipisteen mukaan (lausunto Eduskunnan työelämä- ja tasa- arvovaliokunnalle K 6/2018 vp) kolme keskeistä kehittämisen perustelua ovat: 1) Uhrien tunnis-taminen ja ohjautuminen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään on ollut valikoitunutta. 2) Käytän-nön työn tueksi tulee saada ihmiskaupan uhrien auttamista koskeva soveltamisohje pikaisesti. 3) Autta-mistoimien vahva kytkös rikosprosessiin tulee purkaa ja oleskelulupia tulee kehittää uhrin asemaa vah-vistavasti. Yhteyshenkilö: Sari Kärkkäinen erityisasiantuntija, sosiaalityöntekijä ihmiskaupan vastainen työ Pro-tukipiste ry.

Muita järjestöjä: Neliapila-järjestöt, Monika-Naiset liitto ry:n, Pakolaisneuvonta, Rikosuhripäivystys ja Ih-misoikeusliitto.

c) Lastensuojelun vaativa sijaishuolto: tarve tertiääriyksikölle/tai asiantuntijatiimille

Lastensuojelun vaativinta sijaishuoltoa toteutetaan yksityisissä ja julkisissa lastenkodeissa. Tähän toimin-taan tulee kytkeä OT-tasoinen tutkimustoiminta (kuitenkin myös muilla OT-alueilla painopisteenä) ja asi-antuntijatiimin työskentely.

2.2.2. Esimerkki Uudenmaan kilpailutuksesta: Uudenmaan sijaishuolto

Uudenmaan sijaishuollon vaativan laitoshoidon asiakkaiden määrittelyn mukaan OT-keskustason sijais-huollon palvelut on tarkoitettu asiakasryhmälle, joka palvelutarpeidensa erityisyyden ja kompleksisuu-den vuoksi tarvitsee palvelua, jossa osaamista ja kuntoutuksen toimintamalleja kyetään joustavasti in-tegroimaan osaksi yksilöllistä palveluprosessia. Asiakasryhmän lapsilla ja perheillä on usein erilaisia pal-velutarpeita, joista seuraa heikosti integroituvia asiakkuuksia eri sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiakkai-den palvelutarpeille on tyypillistä kompleksisuus, jonka seurauksena palvelutarpeiden priorisointi ja vas-tuiden jakaminen palvelujärjestelmässä on haastavaa.

Vaativa sijaishuollon palvelua tarvitsevilla lapsilla on vakavia mielenterveys- ja päihdeongelmia, rikolli-suutta ja vakavaa epäsosiaalista käyttäytymistä, joiden seurauksena heidän hoitonsa on niin vaativaa, ettei sitä kyetä nykyisen palvelujärjestelmässä tarjolla olevien palveluiden avulla tarkoituksenmukaisesti järjestämään.

Tavoitteellisten kuntoutusprosessien järjestämisessä haasteeksi muodostuvat integratiivinen osaami-nen ja kuntoutusmallit sekä riittävän vankat rakenteet, joita näiden lasten kuntouttaminen edellyttää. Psykiatrian näkökulmasta tarkasteltuna kohderyhmän asiakkailla on vaikeita käytöshäiriöitä, toistuvaa itsensä vahingoittamista, epävakaita persoonallisuushäiriöitä tai vaikeita traumoja, jotka asettavat eri-tyisiä haasteita kuntoutuksensa järjestämiselle. Erityisesti samanaikaisesta lastensuojelun ja psykiatrisen kuntoutuksen tarpeesta aiheutuu tilanteita, joissa tarvitaan uudenlaisia lapsen ja perheen tilanteen ko-konaisvaltaisesti kohtaavia yksiköitä.

19

Palvelun kohderyhmään kuuluu seuraaviin ryhmiin kuuluvia lapsia:

1. Vammaiset lapset tai lapset, joilla on neuropsykiatrisia ja erityisen vaikeita käyttäytymisongelmia.

• Lapsella on kognitiivisen toimintakyvyn vajausta tai muu vastaava sairaus tai vamma. Lapsella on psyykkisiä ongelmia, kommunikointi- ja oppimisongelmia, joihin liittyy erityisen vaikeita käyttäy-tymisongelmia.

2. Vaikeasti käytöshäiriöiset lapset

• Vaikeasti käytöshäiriöiset lapset, joilla on voi myös olla vakava mielenterveys- ja/tai päihdeon-gelma.

• Vaikeasti käytöshäiriöiset suunnitelmallista väkivaltaa käyttävät lapset ja erityisesti henkeentai terveyteen kohdistuneisiin rikoksiin syyllistyneet lapset, joilla saattaa olla myös vakava päih-deongelma.

• Lapset, joilla on vankeustuomio tai tuomio tulossa.

3. Lapset, joilla on vakavia mielenterveyden ongelmia, joihin liittyy vakavaa väkivaltaista käytöstä

• Lapset, joilla on vakavaa traumaperäistä oireilua ja/tai vakavia mielenterveyden ongelmia, mikäilmenee esimerkiksi terveyttä vaarantavana syömishäiriönä, vahingollisena seksuaalista käyttäy-tymisenä ja/tai vaikeina käytösongelmina. Osalla lapsista psyykkiseen oireiluun liittyy aggressii-visuutta, mikä ilmenee arvaamattomina tai suunnitelmallisina väkivallan tekoina.

4. Lapset, joilla on vakava päihdeongelma

• Lapset, joilla on vakavasta päihdeongelmasta johtuvia vieroitusoireita.

Vaativan tason laitoshoidon tulee tarjota määrätty henkilöstömitoitus, erityisosaaminen ja erityshenki-löstö. Lähistöllä tulee olla mahdollisuus erityispalveluihin kuten psykiatrisiin ja koulupalveluihin.

d) Yhteislaitos päihteitä käyttäville

Etelä-Suomen OT-alueelle on suunnitteilla yksi vaativan tason laitoshoitoa tarjoava kaksiosastoinen yk-sikkö Helsinkiin. Yksikön asiakasryhmä ovat vaikeasti päihteillä oireilevat alle 18-vuotiaat, joiden riippu-vuusproblematiikka edellyttää katkaisutyyppistä hoitoa. Yksikkö (Naulakallio) perustetaan Helsingin so-siaali- ja terveysviraston ja HUSin yhteistyönä ja palvelee koko OT-aluetta. Muita kunnallisia (ja jatkossa maakunnallisia) vaativan tason sijaishuollon yksiköitä ei Etelä-Suomen alueella ole.

Vaativan tason sijaishuollon kysymyksissä ja esimerkiksi tutkimusyhteistyössä Etelä-Suomessa voivat yh-teistyökumppaneina toimia lisäksi mm. Vuorelan koulukoti sekä A-klinikkasäätiön Stoppari Haminassa.

e) Lasten vammaispalvelut: tarve tertiääriyksikölle/tai asiantuntijatiimille

Selvityshenkilön raportissa ”Erityishuoltopiirit poistuvat, työ ja palvelu jatkuvat” erityishuoltopiirien tu-levaisuudesta (2018, 114-115) kuvataan:

”Keskeistä LAPE-muutosohjelmassa on yleispalvelujen vahvistaminen ja painopisteen siirtäminen varhai-seen tukeen. Kehitysvammaisten ja muiden vammaisten lasten ja nuorten tarvitessa erityisen vaativia palveluita tulee ne järjestää siellä, missä muidenkin näitä palveluita tarvitsevien lasten ja nuorten sekä perheiden. Kuitenkin tämä riippuu siitä, millaisiksi OT-keskukset lopulta muodostuvat. Keskusten merki-tys on suuri, jos niiden muodostamisessa kyetään ottamaan huomioon erityistä tukea tarvitsevien, mu-

20

kaan lukien vammaisten lasten, tarpeet. Nyt huoli on, että tämä ryhmä jää muiden kohderyhmien var-joon. Kehitysvammaisten asumisen ohjelman (Kehas) seurantaryhmän mukaan eniten kehitettävää löy-tyy juuri vammaisten lasten ja perheiden palveluissa. Vammaisten lasten oikeus tavalliseen lapsuuteen sekä perheen jaksaminen pitää varmistaa ja näitä tukevia toimia pitää tehostaa. Nykytilanteen palvelui-den pirstaleisuus ja palvelujen, toiminnan ja asiakkaan tarpeen kohtaamattomuus vähentävät erityisen merkittävästi niiden perheiden elämän laatua, jotka eniten tarvitsevat palveluita. Vammaisten ja moni-sairaiden lasten ja perheiden kohtaamiseen, tarpeisiin vastaamiseen ja palveluiden järjestämiseen tarvi-taan monenlaista erityisosaamista. Vammaisten lasten tuen tarpeiden sisällyttäminen vahvasti OT-kes-kusten muodostamiseen, mahdollistaa vammaisten lasten huostaanottojen ja laitoshoidon vähentymi-sen. Erityishuollon vaativien palvelujen tulee joka tapauksessa olla osa OT-keskuksia tavalla tai toisella. Ne eivät saa jäädä erillisiksi saarekkeiksi. OT-keskusten on kyettävä vastaamaan uudistuviin osaamistar-peisiin ja kiinnitettävä huomiota vammaisten ja monisairauden lasten ja nuorten osallisuuden turvaami-seen. Tarvitaan myös ruotsinkielinen OT-keskus. On hyvä, että erityishuoltopiirit ja ”lapsen kuuluminen erityishuoltopiiriin” lakkautuu ja palvelut tulevat samoja kanavia kaikille.”

Raportin johtopäätöksenä todetaan:

”Selvitystyön aikana on käynyt ilmi, että LAPE-muutosohjelman mukaisten OT-keskusten valmistelu-työssä ei ole riittävästi tunnistettu vammaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Vammaispalveluiden ja erityis-huollon osuutta ei ole huomioitu, vaikkakin OT-keskusten tehtävien piiriin on katsottu kuuluvan vaati-vimmat vammaispalvelut. Valmistelutyössä ei ole ollut riittävästi mukana vammaisalan ja erityishuollon osaajia. Erityishuoltopiireistä sote-rakenteeseen siirtyvät osaamis-, tuki- ja kuntoutuskeskukset tulee ni-veltää osaksi OT-verkostoa. OT-keskusten suunnitelluilla rajapinnoilla (palvelut, konsultaatiot, tutkimus ja kehittäminen.”

Joka tapauksessa OT-keskukseen tarvitaan tämän aiheen ympärille pysyvä teemallinen asiantuntijatiimi. Lasten somaattisten erikoisalojen edustajana tulisi olla lastenneurologi, sillä älyllinen kehitysvammai-suus liittyy hermoston kehityksen pulmiin.

Pääkaupunkiseudun LAPE-hankkeessa on työstetty integratiivisia vammaisten lasten, psykiatrian ja las-tensuojelun rahapintoja. Kehitysvammahuollon, lastensuojelun ja psykiatrian yhteisasiakkuuksia selvit-tänyt Lape-hankkeen työryhmä (ks. liite 2) ehdottaa 24/7 päivystävää yksikköä kohderyhmän erityisen vaikeahoitoisille lapsille ja nuorille. Kustannuslaskelmia ei ole vielä tässä vaiheessa tehty ja yksikön pe-rustaminen edellyttää jatkotyöstöä.

Yksiköllä tulisi olla erityisosaamista kehitysvammaisista haasteellisesti käyttäytyvistä lapsista, tehtävät keskittyisivät arviointiin ja jatkohoitosuunnitelman tekemiseen. Ryhmän mukaan Uudenmaan maakun-taan tarvitaan yksi edellä kuvattu keskitetty yksikkö. Sama yksikkö tarjoaisi myös konsultatiivista tuen ja voisi koordinoida erityisosaamista avopalveluihin. Yksikkö muodostaisi ”kotipesän” OT-tasoiselle erityis-osaamiselle ko. asiakasryhmän tarpeisiin. Yksikkö voisi tuottaa sekä erityistason osastoarviointia että vaativan tason (erikoistunut perhetyö) palvelua. Yksikköön kertyisi osaaminen tämän vaativan erityis-ryhmän tarpeista. Yksikkö voisi tuottaa sekä erityistason (osastoarviointi) että vaativan tason (esim. eri-koistunut perhetyö) palvelua.

21

3. OT-keskuksen potilas- ja asiakasryhmät

Osaamis- ja tukikeskus tuottaa itse vaativia palveluja ja hoitoa pienelle ryhmälle asiakkaita, joiden hoito edellyttää kaikkein vaativinta erityisosaamista. Keskukseen kootaan palveluja, joita tarvitaan harvoin ja jotka edellyttävät suurta väestöpohjaa ja volyymiä, jotta hoidossa tai asiakastyössä tarvittava asiantun-temus voi pysyä yllä ja kehittyä. Sairaanhoidon osalta tällainen keskittäminen on jo tapahtunut, ja hoi-dollinen asiantuntemus on olemassa HYKS:issä, OT-keskusverkostossa sitä kootaan verkostoituvaksi koordinoiduksi yhteistyöksi muiden sektorien (sosiaalihuolto, sivistystoimi) kanssa. Potilas- ja asiakastyö sisältää erityyppisiä hoito/asiakaskäyntejä, konsultaatioita ja verkostotapaamisia.

OT-keskuksen rooli korostuu sellaisissa, horisontaalista koordinaatiota edellyttävissä erityisen vaativissa asiakastilanteissa, joissa tarvitaan monialaista osaamista sekä esimerkiksi lääketieteellisen hoidon ja so-siaalisen tuen yhteensovittamista. Työ tehdään tarpeen mukaan konsultoiden ja osaksi myös sähköisiä palveluja hyödyntäen. Keskuksen palveluissa keskeistä on vaativan tason osaamisen vieminen erityis- ja perustason palveluihin painottuen erityistasolla tarjottavaan tukeen (ts. kyse ei useimmiten ole OT-kes-kuksen henkilöiden jalkautumisesta, vaan osaamisen levittämisestä). Osaamisen on tarkoitus levitä myös perustasolle eli lähipalveluihin. OT-keskus tuottaa verkostorakenteessa niin terveydenhuollon, sosiaali-huollon kuin sosiaalihuollon ja terveydenhuollon osaamista yhdistäviä palveluja. Tähän verkostoraken-teeseen on tarpeen liittää myös aikuisten psykiatriset, päihdehuollon ja sosiaalihuollon palvelut silloin, kun lapsen / nuoren ongelmaan keskeisesti vaikuttaa vanhemman / vanhemmuuden ongelma.

Terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja sivistystoimen integratiivista yhteistyötä ja OT-keskukseen keski-tettyä osaamista edellyttäviä lasten ja nuorten asiakasryhmiä ovat mahdollisesti esimerkiksi:

1. Somaattisesti sairaat lapset ja nuoret, joiden muun hoidon ja tuen koordinaatio edellyttää eri-tyistä tietoa tai joiden toimintakyky edellyttää pitkäkestoisesti, jatkuvaluonteisesti ja vuorokau-den eri aikoina sosiaali- ja terveyspalveluja sekä erityisjärjestelyjä kotiin, päivähoitoon, kouluun ja opintoihin.

2. Kaltoinkohdellut lapset ja nuoret (väkivalta, seksuaalirikokset, laiminlyönti) o Väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyihin liittyvissä tutkimuksissa olevat lapset tai nuoret o Vakavasti traumatisoituneet lapset ja nuoret o Väkivallan ja vainon kohteena tai välikappaleena olevat lapset, o Perhesurmien ja lasten surmien ennaltaehkäisy

3. Lapset, nuoret ja perheet, joilla on kokonaistilanne huomioiden OT-tason palvelujen tarve, esim.

o Kehitysvammapalveluiden, lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon rajapinnassa olevat lapset ja nuoret.

o Vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivät moniongelmaiset lapset ja nuoret Lapset, joiden oireet ja toimintakyvyn lasku alkaa jo pikkulapsi-iässä, joilla lisäksi

selviä kehityksellisiä pulmia ja useita riskitekijöitä ympäristössä. Lapset ja nuoret, joilla on kehityksen vakava vaarantuminen (vakavaa epäsosi-

aalista käyttäytymistä, rikollisuutta, aggressiivisuutta, mielenterveyden- ja/tai päihdeongelma) ja hoidon sekä lastensuojelun avo- tai sijaishuollon tarve.

Erityisen vaikeahoitoisten psykiatrisella osastolla olevat lapset ja nuoret Vaikeista kehityksen häiriöistä tai neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivät lapset ja

nuoret, joilla on tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyn ongelmia

22

o Lapset ja nuoret, joiden perhe ei ole tullut autetuksi erityistason palveluja tehostamalla (esim. vanhempien heikkolahjaisuus, vanhempien vakavat persoonallisuus-/ mielenter-veys- / päihdeongelmat)

o Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus; niin sanotut VIP-nuoret (Yliruka ym. 2018) o Vakavat huolto- ja tapaamisriidat ja niihin liittyvä eroauttaminen o Vakavasti päihdeongelmaisten odottavien ja vauvaperheiden kuntoutus o Maahanmuuttoon ja/tai monikulttuurisuuteen liittyvät erityisen vaikeat ongelmatilan-

teet: • vakavaa väkivaltaa ja kidutusta kokeneet • viittomakieliset monitarpeiset lapset, nuoret ja perheet • konfliktialttiiseen kunniakäsitykseen liittyvä vakava väkivallan uhka; kunniaväki-

valta • ihmiskaupan uhrit (koskee suurelta osin kantaväestöä) • pakkoavioliitot • lapsikaappaukset • yksin maahan tulleet psyykkisesti sairaat tai vakavasti traumatisoituneet alaikäi-

set o Sukupuoli-identiteetin tutkimuksissa olevat nuoret o Sosiaali- ja terveydenhuollon akuutit integratiivista työtä edellyttävät lapset, nuoret ja

perheet

Yhteistyön tarpeita on siten monilla alueilla. Terveydenhuollon OT-keskuskehittämisen prioriteetti aset-tuu ensi vaiheessa väestöä, palveluita ja hoitoketjuja koskevan, jo olemassa olevan tiedon pohjalta kes-kittämisasetuksen mukaiseen vertikaaliseen koordinaatioon (aluekoordinaatiotiimien perustaminen). Tällä voidaan saavuttaa merkittävää palveluiden tehostumista ja taloudellista hyötyä suuressa mittakaa-vassa. Suoran potilastyön (vaativa ylisektorinen yhteistyö) resurssi osoitetaan HYKS:in olemassa olevasta henkilöresurssista siten, että HYKS:in nimetyt toimihenkilöt saavat roolit teemakohtaisissa tai asiakas-kohtaisissa asiantuntijatyöryhmissä. Oleellista ehdotetulla OT-keskuksen kolmen vuoden käynnistysjak-solla on päästä aluksi tuottamaan aluekoordinaatiota, jonka tuottama hyöty arvioidaan (ks. Kohta 7.2).

Jatkotyöskentelyssä, jossa rakennetaan Etelä-Suomen OT-keskukselle tulevaa kokonaisbudjettia, vali-taan tarkemmin OT-keskustyöskentelyn ensisijaiset target-ryhmät (=tunnistetaan ja priorisoidaan ne vä-estötarpeet sekä niistä johdettavat potilas/asiakasryhmät), joista OT-keskustyötä kehitetään edelleen. Käynnistysjakson tärkeä tavoite on operationalisoida ja määrällistää eksaktisti OT-keskustoiminnan odo-tettuja tuloksia ja arvioida saavutettuja hyötyjä. Samoin jatkotyöskentelyssä arvioidaan OT-keskuksen vertikaalisen ja horisontaalisien koordinaatioroolin (välillinen palvelu) ja suoran asiakastyöroolin välinen suhde.

23

4. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintoja yhteen sovittava OT-toiminnan rakenne

Etelä-Suomen OT-keskuksen toiminnan perustana on koordinoiva, sekä horisontaalinen että vertikaali-nen verkostoyhteistyö. Itse toimintaa toteuttavat OT-keskukseen verkostoituvat yksiköt. HYKS:in tervey-denhuollon vaativia lasten ja nuorten palveluita tuottavat yksiköt ja HUSin sosiaalialan osaamiskeskus Socca verkostoituvat Etelä-Suomen OT-keskukseen. Lisäksi keskukseen verkostoituvat keskeisesti Hel-singin yliopisto, sekä asiantuntijaorganisaatioita ja lasten, nuorten ja perheiden vaativissa palveluissa tarvittavia asiantuntijoita OT-keskuksen asiakasryhmien tarpeiden mukaan. Keskukseen verkottuvien yk-siköiden palvelut hyödyntävät koko yhteistyöaluetta.

OT:n toiminnassa korostuu verkostorakenne. Verkostorakenne korostuu sekä maakuntien sisäisessä että välisessä yhteistyössä ja palvelutarjonnassa. Yliopisto on OT-keskuksen keskeinen yhteistyökumppani. OT-keskuksen yhteistyö yliopistoon rakentuu terveydenhuollossa OT-keskuksen yhteistyön kautta HYKS:in erikoisalakohtaisten professoreiden kanssa. Sosiaalitieteiden osalta yhteistyö rakentuu Soccan kautta ja jatkossa perustettavaksi esitettävien sosiaalityön kaksoisvirkaprofessoreiden kanssa.

OT-keskus tekee tiivistä yhteistyötä myös VIP-verkoston kanssa. VIP-toiminnan tavoite on päivittää, ke-hittää ja vakiinnuttaa opetuksen järjestäjien vaativan erityisen tuen yhteistyön organisointia (Pihkala, Lamberg, Ojala 2017). Niin ikään OT-keskus verkostoituu erilaisten asiantuntijaorganisaatioiden (esim. THL) kanssa. OT-keskus on myös verkostoimaisessa yhteydessä jo olemassa olevien, vaativia palveluja tuottavien organisaatioiden kuten Rikosseuraamuslaitoksen, järjestöjen ja ammattikäytäntöjä tutkivien ja kehittävien yksiköiden kanssa.

OT-keskuskuvion keskellä oleva yhteisen OT-toiminnan alue viittaa siihen, että sosiaalihuollon ja tervey-denhuollon OT-toiminnalla on vaativimpiin yhteisiin potilaisiin / asiakkaisiin kohdistuvia yhteisesti tuo-tettuja tehtäviä. Terveydenhuollosta näihin integroiviin tehtäviin osallistuvat nimetyt HYKS:in asiantun-tijat, jotka osallistuvat sekä teemallisiin, asiakasryhmän palveluja kehittäviin, että yksittäisen asiakkaan kohdalla koottuihin, asiakaskohtaisiin asiantuntijatyöryhmiin (tiimeihin). Sosiaalihuollon osalta Socca koordinoi sosiaalihuollon henkilöstön osallistumista, sivistystoimen osalta VIP-verkosto koordinoi.

Etelä-Suomen OT-keskukselle esitetään perustettavaksi pieni, kolmen hengen HUSiin, HYKS:iin sijoittuva toimistoyksikkö (OT-toimisto) (ks. Kohta 7.5). Toimistoyksikkö viestii ulospäin ja koordinoi ylisektorisen OT-verkoston toimintaa. Ulospäin suuntautuvissa tehtävissä OT -toimistoyksikkö vastaa mm. OT verkko-sivujen ylläpidosta, viestinnästä, OT-toiminnan yt-aluetasoisen verkostoitumisen fasilitoinnista, sekä mahdollisesti erilaisten asiantuntijapankkien ylläpidosta.

OT-toimistoyksikkö koostuu seuraavista henkilöistä: yksi terveydenhuollon työntekijä (osastonylilää-käri), yksi sosiaalihuollon työntekijä sekä sihteeri (3 hlöä)

• Koordinointi- ja viestintätehtävä • Yhteiset koulutusten ja seminaarien käytännön järjestelyt • Asiantuntijapankin kokoaminen ja ylläpito • Verkkosivusto • Asiantuntijatiimien koordinointi (kullakin asiantuntijatiimillä oma koordinaattorinsa sosiaali-

huollossa)

24

5. Toimintamallit

Osalla OT-keskukseen verkostoituvista palveluista on olemassa olevat toimivat rakenteet (esimerkiksi kohdassa 2.1. mainitut yksiköt). Erityisesti vertikaaliseen koordinaatioon liittyen ehdotetaan kuitenkin perustuvia, laajennettuja uusia palveluja. Terveydenhuollon esitys on, että näyttöön perustuvien psyko-sosiaalisten/psykoterapeuttisten menetelmien sekä kuntoutusmenetelmien koordinaatioon ja levittämi-seen perustetaan toiminnan alkuvaiheessa kuuden hengen alueelliset koordinaatiotiimit lastenpsykiat-rialle, nuorisopsykiatrialle ja lasten somatiikalle.

OT-keskukseen paikantuu myös uusia toimintamuotoja horisontaalisen potilas/asiakastyön osalta, kuten teemalliset ja asiakaskohtaiset asiantuntijatiimit. Niitten henkilöstöresursointi tapahtuu terveydenhuol-lon puolelta HYKS sairaanhoidon erikoisalojen sisältä, linjajohdon nimeämänä. Sosiaalihuollon osalta työ-hön osallistuvia työntekijöitä koordinoi Socca, sivistystoimesta VIP-verkosto.

Sosiaalihuollon osalta OT-keskukseen ehdotetaan perustettavaksi mm. kaksoisvirka-rakennetta, jalkau-tuvia erikoistyöntekijöitä (OT-asiantuntijatiimin jäsen tai asiantuntijapankin jäsen), digitaalisia palveluita ja verkkoalustaa, sähköisen osaajapankin luomista ja ylläpitoa, OT-tutkimushautomotoimintaa ja koulu-tustoimintaa.

5.1. OT-keskuksen vertikaalinen koordinointityö

• Terveydenhuollossa keskittämisasetuksen mukainen, näyttöön perustuvien psykoterapioiden/ psykososiaalisten menetelmien sekä kuntoutusmenetelmien aluekoordinaatio ja levittäminen

• Sosiaalihuollossa OT-keskus implementoi systeemistä lastensuojelumallia Uudenmaan maakun-nassa ja kokoaa Etelä-Suomen kouluttajien kouluttajat verkostoksi.

Näyttöön perustuvien psykoterapioiden ja psykososiaalisten hoitojen koordinoinnissa OT-keskus tekee yhteistyötä myös muiden toimijoiden kanssa. Terveydenhuollon keskittämisasetuksen mukaan sillä on koordinointivelvoite, mikä tarkoittaa huolehtimista siitä, että yt-alueella on saatavilla riittävästi näyttöön perustuvaa hoitoa (Valtioneuvosto, 2017). Pääasiallinen yhteistyökumppani on tässä Helsingin yliopisto, jonne on keskitetty tällä alueella psykoterapeuttikoulutusten järjestäminen. OT-keskus tekee tehtävänsä mukaisesti strategista, vaikuttavien psykoterapioiden saatavuuden ohjausta yhdessä Helsingin yliopiston kanssa.

OT-keskuksen sijainnin takia (yliopistosairaaloiden ja yliopistojen yhteistyön edellytykset, vaativan hoi-dollisen ja tutkimuksellisen asiantuntemuksen keskittyminen, hoitoketjujen päässä toimiminen) sinne on tarkoituksenmukaista sijoittaa myös psykoterapioiden vaikuttavuusarviointia, sekä vaikuttavien me-netelmien arviointia ja valintaa, että menetelmien toimivuuden ja vaikuttavuuden tutkimusta suomalai-sessa ympäristössä. OT-keskus toimii myös yhteistyössä joidenkin asiantuntijaorganisaatioiden, esimer-kiksi THL:n ja ITLA:n kanssa.

Vaikuttavien lasten ja nuorten sairauksien kuntoutusmenetelmien koordinointia suoritetaan vastaavin periaatteiden pohjalta HYKS lasten somatiikalta. Tässä työskentelyssä tarvitaan kuntoutukseen perehty-nyt lastenneurologi, joka 1) seuraa kuntoutuskirjallisuutta ja tekee siltä pohjalta näytönastekatsauksia, 2) vastaa näiden jalkauttamisesta ERVA-alueella ja 3) tekee yhteistyötä Kelan kanssa. Osa näytönaste-katsauksista voitaisiin antaa myös koulutukseen liittyvinä erikoistuville lääkäreille. Lisäksi tarvitaan neu-ropsykologi, puhe-, toiminta- ja fysioterapeutit lastenneurologin tueksi. Nämä muodostavat lasten so-matiikan aluekoordinaatiotiimin (ks. Seuraava kappale).

25

Terveydenhuollossa keskittämisasetuksessa mainitut koordinaatiotehtävät toteutetaan uusien, alueel-listen koordinaatiotiimien toimesta. Näitä esitetään perustettavaksi kolme, ja niiden toiminta-alueet ovat seuraavat: lasten mielenterveys, nuorten mielenterveys ja lasten kuntoutus. Keskittämisasetuksen mukaisesti nämä työryhmät sijoittuvat yliopistosairaalaan OT-yksikköihin HYKS lastenpsykiatrialle, HYKS nuorisopsykiatrialle ja HYKS lastentaudeille/somaattiset erikoisalat. Henkilöstöresurssointi on kolmen vuoden OT-pilottijaksolla yhteensä 18 henkeä. Psykiatrisilla aloilla ne sijoittuvat ja laajentavat jo ole-massa olevia, pieniä ja Uudellamaalla maakunnallisesti toimivia lasten ja nuorten psykososiaalisten hoi-tojen osaamiskeskustiimeihin (lasten POK-työryhmä, nuorten POK-työryhmä).

5.2 Horisontaalinen potilas/asiakastyö: OT-asiantuntijatiimien toiminta

Terveydenhuollon puolelta OT-keskuksen asiantuntijatyö toimitetaan jo olemassa olevista HYKS:in ra-kenteista. Sosiaalihuollossa OT-keskuksen toimintarakenteita ei vielä ole olemassa ja ne on luotava. OT-keskuksen toiminta kokonaisuudessaan on sen suorittaman suoran potilas/asiakastyön osalta horison-taalisesti eri toimintasektoreja (terveydenhuolto/sosiaalihuolto/sivistystoimi) integroivaa.

Etelä-Suomen OT-keskuksen verkostoon muodostuu suoraa potilas/asiakastyötä varten teemallisia ja asiakaskohtaisia asiantuntijatyöryhmiä, joiden jäsenet ovat alansa huippuosaajia ja osaavat monialaisen verkostotyön ja omaavat hyvät yhteistyötaidot. Asiantuntijatyöryhmiä perustetaan sekä pysyvästi yh-teistyön koordinointia edellyttäviin OT-tasoisiin ilmiöihin (eri asiakassegmentit) paneutumista varten (teemallinen asiantuntijatyöryhmä, esimerkiksi lasten ja nuorten kehitysvammapsykiatrian asiantuntija-työryhmä, oppimisvaikeuksien tuen asiantuntijatyöryhmä tms.), että asiakaskohtaisesti koottaviksi asia-kaskohtaisiksi asiantuntijatyöryhmiksi.

Teemalliset asiantuntijatyöryhmät voivat omissa erityiskysymyksissään toimia kehittävinä tiimeinä, ja niiden asiantuntijoita voidaan konsultoida perus- ja erityistasolta. Niihin voidaan kutsua asiantuntijoiksi myös HYKS:in muihin kuin lasten ja nuorten palveluihin liittyvien erikoisalojen asiantuntijoita, sillä OT-keskus palvelee perheiden tarpeita (esimerkkinä aikuispsykiatrian asiantuntijan käyttö palveluiden suun-nitteluun silloin kun vanhemmalla on mielenterveyden häiriö, joka vaikuttaa perheen kokonaistilantee-seen). Asiantuntijat toimivat myös palvelujärjestelmäasiantuntijoina, jotka voivat kehittää kompleksisen asiakasryhmän koordinoituja palvelumalleja (esimerkiksi miten toteuttaa perustasolla vaikeasti somaat-tisen sairaan lapsen tukea koulussa).

Lisäksi asiantuntijat voivat koota asiakaskohtaisia asiantuntijatyöryhmiä tietyn kompleksisen asiakkaan tarpeen ympärille. Asiantuntijat toimivat myös näissä asiakaskohtaisissa tiimeissä palvelujärjestelmä-asi-antuntijoina, jotka linkittävät kompleksisen asiakkaan tarvitsemia palveluja yli terveydenhuollon, sosiaa-lihuollon ja sivistystoimen sektoreiden tarpeenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi tuoda yhteen, miten vaikeasta neuropsykiatrisesta oireistosta kärsivän, lastensuojelulaitokseen sijoitetun nuoren lähi-tukea voidaan toteuttaa optimaalisesti paikallisissa palveluissa. Myös tässä työssä käytetään tarvittaessa muita kuin lasten ja nuorten alojen sovittuja asiantuntijoita muilta erikoisaloilta (esimerkiksi aikuispsyki-atria) Asiakaskohtainen työ voi paljastaa uusia ilmiöitä, joiden ympärille voidaan sitten perustaa tarvit-taessa uusi teemallinen asiatuntijatyöryhmä.

Asiantuntijatyöryhmien jäsenet tekevät OT-työtä oman työnsä ohella. Tiimeihin voidaan verkostoida joissain tapauksissa myös maakunnista erityisosaamista tähän työhön. Asiantuntijatiimeihin voidaan pyytää tarvittaessa myös järjestöjen edustusta. OT-keskuksen asiakastyö rajoittuu yksittäisiin tapauksiin (ks. Luku asiakas- ja potilastyö). Terveydenhuollossa niin perus- kuin erityistason terveydenhuollon am-mattilaiset voivat konsultoida tiettyinä aikoina OT-keskuksen nimettyjä asiantuntijoita.

26

Alla olevassa laatikossa on esimerkki siitä, miten sosiaalihuollon ammattilaisen pyytämä OT-konsultaa-tio voisi edetä.

5.3 Sähköiset alustat

Asiantuntemus liikkuu OT-alueella paitsi jalkautuen, myös digitaalisesti. OT-keskuksen työssä keskeisiä ovat sähköiset alustat, jotka palvelevat verkostomaista työotetta ja kotiin vietävää erityis- ja vaativan tason palvelua (Tapiola ym. 2017, s. 102). OT-keskukseen kehitetään omat verkkosivut, jotka kytketään relevantteihin verkkoalustoihin.

Kuinka konsultaatio etenee? Toimintamallin hahmottelua

Ot-keskusverkoston asiantuntijoita on tiettyjen yksittäisten asioiden yhteydessä mahdollista konsul-toida joustavasti puhelimitse. Kokonaisvaltaisemman asiakkaan tilanteeseen liittyvän konsultoinnin työntekijä voi tehdä, kun siihen on päädytty asiakkaan monialaisessa tiimissä perus- tai erityistasolla pilotoitavan OT-seulan (sosiaalihuolto) tai muutoin. Konsultaatiopyyntö tehdään täyttämällä sähköi-nen konsultointipyyntölomake ja lähettämälle se ydinyksikön koordinaattorille, joka kokoaa tarvitta-van tiimin. Lomakkeen yhteydessä kootaan yhteenveto lapsen/perheen tilanteesta. OT-seulaan pe-rustuva kriteeristö toimii työmenetelmänä yksittäiselle työntekijälle. Kriteeristön avulla voi arvioida oman asiakkaan tilannetta ja palvelupolkua sekä tarvittavia toimia. Arviointilomakkeeseen liittyy myös ohjeistava muistilista siitä, mitä perus- tai erityistasolla pitää olla jo selvitelty, keitä tulee olla yhteistyössä mukana.

Asiakas voi pääsääntöisesti osallistua konsultaatiopyynnön laatimiseen. Konsultaatio voi tapahtua jal-kautuvana konsultaationa (OT-työntekijät mukaan asiakastapaamiseen), video/puhelinvälitteisenä konsultaationa, paperikonsultaationa tai verkostotapaamisena, jossa asiakkaat ovat mukana. Konsul-taatiopyynnön ja konsultaation dokumentoinnista asiakastietojärjestelmään vastaa pyynnön tehnyt työntekijä. Asiantuntijatiimiltä on mahdollista pyytää myös suositus, toimintaohje tai lausunto. Työ-parityöskentely on pääsääntöisesti lyhytaikaista tukea ja sen avulla saadaan lapsen tiimiin paras mah-dollinen osaaminen. Työparityöskentelyn avulla myös muiden tiimin jäsenten osaaminen lisääntyy.

OT-asiantuntijatiimi ei tee päätöksiä pelkkien papereiden perusteella, vaan ryhmästä ainakin yksi ta-paa lasta/perhettä. Asiantuntijatiimin vastuu asiakkaasta on tapauskohtainen. Lapsen/perheen vas-tuutyöntekijä säilyy koko ajan. Tärkeää on, että tiimi kantaa kuitenkin vastuun tekemästään päätök-sestä. Miten oikeutetaan osallistuminen asiakastyöhön tietyissä virkatehtävissä? Pitää delegoida maakunnassa toimivalta työpareina toimiville.

Konsultaatiopyynnön eteneminen OT-keskukseen:

1) Työryhmä (erityistaso) täyttää konsultaatiopyyntölomakkeen ja toimittaa OT- koordinaattorille.

2) Ydinyksikön OT-koordinaattori kokoaa tarvittavat kaksoisroolityöntekijät konsultaatiota varten taivälittää pyynnön asiantuntijatiimiin.

Asiantuntijatiimien kompleksisista tapauksista tuotetaan tietoa (ks. Kohta tutkimus ja kehittämistoi-minta valtakunnallisessa raportissa).

27

PKS-LAPE:ssa on selvitetty sähköisten palveluiden kehittämistä ja on esitetty, että Terveyskylää (jatkossa Terveys- ja hyvinvointikylä?) voisi edelleen kehittää alustaksi niin asiakkaille kuin lasten ja nuorten pal-veluissa toimiville ammattilaisille. HUSin Lasten ja Nuorten Mielenterveystalot ovat olemassa olevia, val-takunnallisia alustoja, jotka voivat palvella OT-funktiota. Myös PKS-LAPE:ssa suunnitellun sähköisen per-hekeskuksen aloitteita voitaisi kehittää eteenpäin ja linkittää OT-keskuksen sähköisiin palvelualustoihin. Tässä kohdin seurataan DigiSote-ratkaisuja valtakunnallisesti.

Asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apotin käyttöönotto on alkanut Pääkaupunkiseudulla Vantaalla ja Pei-jaksen sairaalassa ja leviää suunnitellusti muihin kuntiin. Apottia kaavaillaan ainakin Uudenmaan maa-kunnan tulevaksi asiakas- ja potilastietojärjestelmäksi.

VIP-verkostolla on oma verkkosivustonsa, josta löytyvät viiden alueen yhteyshenkilöt ja verkoston toi-mintaan liittyvä materiaali. Terveyskylän aineistoja ja Lastensuojelun käsikirjaa täydennetään OT-tie-dolla.

Valtakunnallisessa raportissa on esitetty sähköisen verkostokartan rakentamista, niin sanottua metro-linjastoa.

5.4 Sosiaalihuollon asiantuntijapankki

OT-keskuksen tehtäviin kuuluu yhteistoiminta-alueen sosiaalihuollon asiantuntijuuden ylläpito siten, että perus- ja erityistaso voi luottaa siihen, että vaikeisiin pulmiin haetaan ratkaisut tarvittaessa monia-laisesti ja aina. Sosiaalihuollossa OT–keskus ylläpitää OT-teemojen erityisosaajista asiantuntijapankkia koordinointityönsä tukena. Tähän pankkiin kerätään erityisosaajat eri teemoista: tietyn sosiaalihuollon intervention osaajat ja kouluttajat sekä OT-yhdyshenkilöt eri OT-toimintojen alueilta OT-keskukseen pai-kantuu myös tuki tilanteissa, joissa työntekijä tulee vainotuksi ammattinsa takia. OT-keskuksiin voidaan sijoittaa jatkossa keskeisiä toimintakokonaisuuksia ja niihin liittyvää osaamisen varmistamistehtävää. (Tällaisia kokonaisuuksia ovat esimerkiksi Lasta -toimintamalli, Barnhuset ja lastensuojelun edunval-vonta.)

5.5 Soccan OT-tutkimushautomo

OT-tutkimuksessa tarvitaan koordinaatiota. Tämän keinona voidaan hyödyntää toimintamallia PKS-LAPE-hankkeessa pilotoidusta sosiaalialan osaamiskeskus Soccan OT-tutkimushautomosta. Tavoitteena oli luoda malli, kuinka toimitaan yhteistyöalueen sosiaalialan tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen keskuksina ja osaamista varmistavina koulutusyksikköinä yhteistyössä yliopistojen kanssa.

Avoimen ja monitieteisen, Soccan koordinoiman OT-tutkimushautomon tarkoituksena on ideoida yh-dessä ja kehitellä OT-tutkimuskonsepteja erityisesti uusiin sosiaali- ja terveydenhuollon integratiivisiin teemoihin. Se olisi säännöllisesti kokoontuva (avoin) foorumi. OT-tutkimushautomokonseptin vahvuu-tena on se, että tutkimuskaan ei näin siiloudu.

Soccan OT-hautomon avulla jatkossa erityisesti sosiaalialan OT-työntekijät, tutkijat ja opinnäytetyön ide-oita hakevat opiskelijat saavat yhteisen tutkimuksen foorumin. OT-tutkimushautomossa tuotetuille ide-oille haetaan aktiivisesti rahoitusta osana OT-toimintaa.

28

5.6 Sosiaalihuollon uudet työkalut

Sosiaalihuollon osalta OT-keskus tuottaa toimintasuosituksia ja työkaluja perus- ja erityistason palvelu-jen hyödynnettäväksi. OT-keskus myös koordinoi muualla hyödynnettyjen materiaalien levittämistä ja käyttöönottoa. OT-seulaa pilotoidaan (ks. Yliruka ym. 2008; Aarnio & Miettunen 2018) keinona tunnistaa OT-tason asiakkuus. OT-keskuksen toimintaan tulee rakentaa keinot (esimerkiksi puhelinpäivystys), joilla 24/7 konsultaatio on mahdollista.

5.7 VIP-verkoston kytkeytyminen OT-keskuksiin

PKS-LAPE -hankkeen hankeaikana VIP-verkoston kytkeminen OT-keskukseen oli vielä vähäistä, mutta on selvää, että jatkossa sivistystoimen kytkeytyminen OT-keskukseen on järkevää toteuttaa valtakunnalli-sessa LAPE-hankkeessa muodostuneen VIP-verkoston kautta. VIP-verkoston edustaja kutsutaan mukaan OT-keskusta ohjaavaan ryhmään, jossa ovat lisäksi operatiiviset managerit terveydenhuollon (3), sosiaa-lihuollon (3) aloilta.

Sairaalaopetusyksiköt, Elmeri-koulut, valtion koulukotikoulut, kunnalliset erityiskoulut, Oppimis- ja oh-jauskeskus Valteri sekä yliopistolliset ja muut erityispedagogiikan tutkimus- ja koulutusyksiköt luovat alueelliset yhteistyöverkostot, jotka nimetään VIP-verkostoiksi. Näistä verkostoista kehitetään vaativan erityisen tuen ohjaus- ja palveluverkostoja.

VIP-verkoston (2018-2020) tehtävänä on (Koivula 2018)

• Vahvistaa vaativan erityisen tuen kehittämistä lainsäädännön ja opetussuunnitelman perustei-den mukaisesti.

• Alueellinen vaativan erityisen tuen kehittäminen.• Lisätä ja vahvistaa vaativan erityisen tuen toimijoiden kehittämisosaamista sekä kannustaa ta-

voitteelliseen kehittämis- ja kokeilutoimintaan.• Edistää yhdessä oppimista sekä hyvien käytäntöjen, työvälineiden ja innovaatioiden jakamista

alueellisesti ja kansallisesti.• Kehittää uusia yhteistyön tapoja eri toimijoiden välille.

VIP-verkostojen tehtävät: osaamisen vahvistaminen

• Kuntien ja yksityisten opetuksen järjestäjien koulujen sekä yliopistojen harjoittelukoulujen tuke-minen ja ohjaaminen vaativan erityisen tuen kysymyksissä.

• Konsultoida ja ohjata opetushenkilöstöä sekä moniammatillisia toimijoita vaativan erityisen tuen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.

• Täydennyskoulutustarpeiden kartoittaminen ja koulutuksen järjestäminen.

VIP-verkoston työnä on käynnistetty vaativan erityisen tuen alueellinen kehittäminen, joka jatkuu ver-kostotapahtumilla, joista kaksi on syksyllä 2018 ja kaksi keväällä 2019. Tavoitteena on alueellisesti koota vaativaa erityistä tukea toteuttavia toimijoita verkostoksi, hahmottaa vaativan erityisen tuen tarjonta sekä yhdessä keskustellen pohtia ko. alueen keskeisimpiä kehittämis- ja täydennyskoulutuskohteita. Li-säksi innovoidaan ideoita ja suunnitelmia vaativan erityisen tuen kysynnän ja tarjonnan joustavammaksi kohtaamiseksi sekä ennaltaehkäisevän työn mahdollistamiseksi. Työ alkoi 2.5.2018 VIP-verkoston tapaa-misessa Helsingissä.

29

VIP-verkoston työ on vaiheistettu kolmelle vuodelle:

1) Luodaan toiminnallinen kivijalka: yhteistyöverkostot viidelle OT-alueelle ja rakennetaan toimintamal-leja ja selkeytetään työnjakoja (kevät 2018)

2) Koulutukset, mallit ja menetelmät (syksy 2018)

3) Tehostuneet opetus- ja tukitoimet 2020-

Etelä-Suomen VIP-verkoston alueellinen yhteyshenkilö on Misa Möller, oppimis- ja ohjauskeskus Valte-rista. Etelä-Suomen VIP-verkoston ydinryhmän jäsenet mainittu liitteessä 4.

30

6. Tutkimus, opetus ja kehittäminen

6.1. Terveydenhuolto

Terveydenhuollon tutkimus koordinoituu HYKS:in yksiköiden kautta osaksi OT-keskuksen toimintaa si-ten, että HYKS:issä toimivat lasten ja nuorten psykiatrian ja somaattisten erikoisalojen professorit ja do-sentit vetävät alueidensa tutkimusprojekteja. Professoreilla on keskeinen vastuu omien vastuualuei-densa tieteellisen tutkimusten koordinoinnista. Heidän edustuksensa OT-keskukseen rakentuu HYKS-yk-siköiden johtoryhmien kautta, jossa he toimivat yhteistyössä linjajohdon kanssa ja heidän panoksensa on saatavissa näin myös lasten, nuorten ja perheiden tutkimukseen. Jo vanhastaan terveydenhuollon yksiköissä on toteutettu monitieteistä tutkimusta ja tämä perinne jatkuu.

Esimerkkejä terveydenhuollon vetämistä OT-keskukselle relevanteista tutkimuskokonaisuuksista ovat terveydenhuollon interventioihin kohdistuva suomalainen vaikuttavuustutkimus tai erilaisiin terveyden-huollon arviointimenetelmiin kohdistuva tutkimus.

Terveydenhuollon OT-keskusosiot yliopistosairaaloissa muodostuvat niiden rakenteiden pohjalle, joita yliopistosairaaloissa kliiniselle potilaiden tutkimustoiminnalle ja kehittämistoiminnalle on jo aiemmin määritelty. Yliopistollisilla sairaaloilla on myös oma rakenteensa tutkimustoiminnan ohjaamiselle. HYKS:ssä noudatetaan samaa periaatetta kuin muillakin yliopistosairaaloissa. Olemassa olevat yliopisto-sairaaloiden rakenteet muodostavat pohjan yliopistosairaaloissa sijaitsevissa terveydenhuollon OT-kes-kusosioissa tehtävälle kliiniselle tutkimukselle jatkossakin.

Lasten ja nuorten sairauksien ja psykiatrian erikoisaloilla on omat professuurit. Professorit koordinoivat ja johtavat omien erikoisalojensa kliinistä tutkimustoimintaa. Lisäksi yliopistosairaalassa tehdään yli tie-teenalojen menevää tutkimusta. Sitä koordinoidaan paljolti yliopiston toimesta kohdistuen pääasiassa sille erikoisalalle, jonka potilaita tutkittavat potilaat ovat. Lisäksi orgaanisena osana yliopistoyhteistyötä ja Lasten ja nuorten toimialaa Hyksissä toimii Lastentautien tutkimuskeskus (Pediatric Research Center) tukien eri lasten erikoisalojen tutkimusta.

Lasten somaattisia erikoisaloja ovat lastentaudit, lastenneurologia ja lastenkirurgia, joilla ovat omat pro-fessuurinsa. Lisäksi lastentaudeilla on suppeisiin erikoisaloihin ja tärkeisiin tutkimuskysymyksiin liitettyjä professuureja. Lastenpsykiatria on kliininen erikoisala, jonka tutkimusta johtaa ja koordinoi lastenpsyki-atrian professori. Nuorisopsykiatria on kliininen erikoisala, jonka tutkimusta johtaa ja koordinoi nuoriso-psykiatrian professori.

Yliopistosairaalan yksiköissä toimii erillisiä tutkimusryhmiä ja tutkimusta tukevia rakenteita, joita vetävät tutkimusryhmiä ohjaavat ja johtavat yliopistosairaaloiden professorit ja dosentit. Tutkimus- ja kehittä-mistyötä tehdään myös linkittyen mm. erikoislääkärikoulutukseen tai muuhun yliopiston kliiniseen eri-koisalaan tai kliiniseen koulutukseen liittyvään koulutukseen. Yliopistosairaalan potilailla tehtävää klii-nistä tutkimustyötä hallinnoivat ja tutkimustyön tekemisen edellytyksiä potilailla arvioivat lisäksi yksik-köjen vastuulliset johtajat ja ylilääkärit.

Yliopistosairaalaan sijoittuvat OT-keskusosiot edistävät jatkossa myös omalta osaltaan OT-keskusten tehtäviin nähden relevanttia toiminta-alueensa (lasten ja nuorten somaattiset erikoisalat, lastenpsykiat-ria, nuorisopsykiatria) tutkimusta yhdessä yliopistojen kanssa ja luovat edellytyksiä esimerkiksi toiminta-alueensa kliiniseen tutkimukseen, erityisesti silloin, kun tutkimus liittyy OT-integraatioon. Esimerkkinä tästä voi olla esimerkiksi mielenterveysintervention vaikuttavuustutkimus tiettyyn perustason yksikköön implementoituna, myös silloinkin, kun hoitoa antavina toimijoina on eri ammattiryhmien edustajia. OT-

31

keskukset voivat, koska ovat samanaikaisesti sekä kiinteässä yhteydessä sekä yliopistoihin että hoitoket-jujen koordinointiin, edesauttaa esimerkiksi hoitojen vaikuttavuuden osoittamisesta suomalaisessa pal-velujärjestelmässä. Niillä on kliiniset lähetteet vastaanottavina yksiköinä hyvä näköala siihen mitä inter-ventioita koko maakunnan alueilla on toiminnassa ja kuinka perustason hoitoprosessit ja hoitoketjut pe-rustasolta erikoistasolle toimivat. Niin ikään tähän yhdyspintaan keskittyy runsaasti sekä hoidollista että tieteellistä huippuasiantuntemusta.

Nämä OT-keskuksen ominaisuudet mahdollistavat erityisen hyvin esimerkiksi tutkimustiedon kertymisen näyttöön perustuvien hoitojen ja kuntoutuksen vaikuttavuudesta suomalaisessa kontekstissa. OT-kes-kuksen monitieteisessä tutkimuksessa on mahdollista hyödyntää myös yliopistosairaaloiden jo olemassa olevaa monitieteistä rakennetta ja -tutkimusta (ml. psykologia, hoitotiede).

6.2. Sosiaalihuolto

Sosiaalihuollon näkökulmasta osaamis- ja tukikeskukset vastaavat osaltaan sosiaalihuollon asiakastyö-hön kytkeytyvästä vaativien kohdeilmiöiden monitieteisestä tutkimisesta, jossa kärkenä ovat sosiaali-huollon haasteista nousevat tutkimuskysymykset. Tällä hetkellä palvelujärjestelmän keskeisimpiä haas-teita ovat osaamisen ja palvelujen pirstaleisuus. OT-keskus varmistaa, että tutkimusyksiköt saavat tietoa sosiaalihuollon käytännön tutkimustarpeista ja tutkittu tieto leviää käytännön työhön. Tutkimuksen ja kehittämisen painopisteitä on määritelty valtakunnallisessa raportissa.

Etelä-Suomen OT-keskuksen sosiaalitieteiden integratiivisiksi tutkimusteemoiksi on esitetty:

HYKS / Helsingin yliopisto:

1. Kulttuuriset, maahanmuuttajataustaisten vaativat ja kompleksiset kysymykset (yhteistoiminta lastensuojelu ja muiden viranomaisten kanssa)

2. Vaativin lastensuojelu: Ylisukupolvisesti traumataustaiset nuoret (ns. VIP-nuoret, joiden van-hemmat olleet myös sijoitettuina), vaativin lasten ja nuorten päihdetyö (yhdistelmäyksikkö)

3. Vaativa eroauttaminen 4. Lapsen tai nuoren seksuaalinen hyväksikäyttö/pahoinpitely tai sen epäily ja sen tutkiminen &

yhteistoiminta lastensuojelun ja HYKS terveydenhuollon yksiköiden kanssa 5. Vakavasti somaattisesti sairastuneen lapsen ja perheen psykososiaalisen tuen ja integratiivis-

ten palveluiden kehittäminen yhdessä HYKS terveydenhuollon yksiköiden kanssa (erityisesti Hel-sinkiin valtakunnallisesti keskitetyt vakavat lasten sairaudet)

Sosiaalihuollossa ei ole nykyisellään yliopistollisten sairaaloiden rakennetta eikä resursseja. Tämä on iso haaste myös OT-toiminnan toteuttamiseen. Sosiaalihuollon yliopistollinen yksikkö järjestäytyy OT-työ-hön valittujen vaativimman tason palvelutoimintaa harjoittavien palveluyksikköjen yhteistyönä. Tämä verkostomaisesti toimiva yksikkö toimii yhteistyössä alueen yliopistollisen sairaalan sekä niiden mahdol-listen muiden tutkimuksesta ja tohtorikoulutuksesta vastaavien tahojen kanssa, joita sosiaalihuollon yli-opistollisen yksikön toiminta-alueella sijaitsee. Sosiaalihuoltoon esitettäväksi perustettavan yliopistollisen yksikön tehtävänä on

• Huolehtia monialaisesta palvelutoiminnasta niillä temaattisilla aloilla, jotka sille valtakunnalli-sessa työjaossa kuuluvat.

• Tehdä em. ilmiöiden ja niihin liittyvien palvelutoimintojen monialaista, käytäntölähtöistä tutki-musta ja tutkimustietoon perustuvaa kehittämistä siten kuin valtakunnallisessa työjaossa on sovittu.

32

• Tarjota määräaikaisia tehtäviä toimintaan liittyvien ylimpien opinnäytetöiden tekemiseen (esim. väitöskirjat) palvelutoiminnan yhteydessä.

• Tarjota toimintaympäristö tutkimuksesta ja opetuksesta vastaaville erikoisalaprofessoreille yh-teistyössä alueen yliopistojen kanssa.

• Rakentaa yhteys sosiaalityön maisterivaiheen ja erikoistumisvaiheen opetukseen.

Sosiaalihuollossa toimii Helsingin yliopistossa käytäntötutkimuksen professori, mutta lasten ja nuorten palveluissa ei ole toistaiseksi professoreja. Jatkossa on tarpeen perustaa kaksoisvirkaprofessuureja, joi-hin kuuluu koordinoida ja palvelukäytäntöihin kytkeytyvää integratiivista tutkimustoimintaa perusta-solta vaativimmalle tasolle ja osallistua edellä mainittuun yliopistosairaalan tutkimusrakenteeseen.

Tällä hetkellä sosiaalihuollon ja yliopiston yhteinen palvelutuotantoon ja sosiaalityöntekijöiden koulu-tukseen liittyvä rakenne on Heikki Waris -instituutti, joka toimii osana Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccaa. Toiminnassa on mukana professori ja kaksi yliopistolehtoria, sekä Soccan kehit-tämispäällikkö ja Praksis-koordinaattori. Instituutin professori ohjaa väitöskirjoja ja muu henkilöstö mais-terivaiheen palvelukäytäntöihin kytkeytyviä käytäntötutkimuksia ja maisteritöitä. Instituuttiin kuuluva Praksis-verkosto (PKS-kuntien ja yliopiston yhteistyörakenne) vastaa sosiaalityön käytännön opetuksen toteuttamisesta. Yliopiston henkilökunnalla ei ole kaksoisvirkoja.

Ruotsinkielisellä, koko maan kattavalla alueella toimii Matilda Wrede -instituutti. Keskusteluissa on ol-lut, että nämä kaksi yksikköä muodostaisivat jatkossa Practice Research Centerin, mutta tämä vaatii jat-kovalmistelua ja -keskustelua.

Jatkossa olisi tärkeää, että tulevissa yliopistollisissa sosiaalihuollon vaativan tason yksiköissä ns. tertiää-riyksiköt (esim. päihdekatkaisu) toimisi erillisiä tutkimusryhmiä ja olisi tutkimusta tukevia rakenteita, joi-den tutkimustoiminnasta vastaavat professorit ja dosentit. Tutkimusta tehdään osana OT-keskusten oh-jelmallisia kokonaisuuksia ja valtakunnallisen työnjaon perusteella. Tutkimus- ja kehittämistyötä voidaan liittää tohtori- ja erikoisosiaalityöntekijäkoulutukseen.

OT-keskuksen tehtävänä on tukea palvelujen kehittämistä sekä niissä toimivien ammattilaisten asian-tuntijuuden syventämistä. OT-keskus tuottaa tutkimusperusteisia yhtenäisiä toimintamalleja. OT-kes-kuksen tehtävä on kehittää ja levittää tutkimustietoon perustuvia kuntoutus- ja palvelumalleja yhteis-työssä sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa. OT-keskukset myös huolehtivat siitä, että kehittämistyön tuotokset jalkautuvat käytäntöön ja kehittämistyön vaikuttavuutta tutkitaan.

OT-keskus hyödyntää tietoa ja seuraa maakunnallisista erityistarpeista koskien esimerkiksi väestön ra-kennetta, sairastavuutta ja palveluiden resursseja. OT-keskuksen toimintatapa on tältä osin verkostoi-tuva, jotta yhteistyö maakuntiin toimii ja niissä oleviin tarpeisiin pystytään vastaamaan. OT-keskus tekee tiivistä yhteistyötä tutkimusverkostojen (yliopistot, ammattikorkeakoulut, Kela, kansallisen tason tutki-musyksiköt) kanssa. Keskuksen rooli tutkimustiedon tuottajana edellyttää kaksoisvirkarakennetta.

THL osallistuu OT-keskustoimintaan Lapsi- ja perhepalveluiden sosiaalihuollon ja lastensuojelun kehittä-mis- ja tutkimusrakenteen kautta (Yhteiskehittämö). Lastensuojelulle ja lapsi- ja perhepalveluiden sosi-aalihuollolle luodaan kansallisesti koordinoitu tutkimus- ja kehittämisrakenne, jonka toimintafilosofiana on palveluiden, työkäytäntöjen ja osaamisen tutkimusperustainen yhteiskehittäminen. Kehittäminen ymmärretään dialogisena yhteistoimintana, jossa paras lopputulos saavutetaan moniäänisissä proses-seissa. Keskeisiä toimijoita ovat ammattilaiset ja tutkijat yhdessä sellaisten henkilöiden kanssa, joilla on kokemusta asiakkaana olemisesta ja palveluiden käyttämisestä sekä tähän perustuvaa kokemusasian-tuntemusta. Rakenne luodaan vahvistamaan pitkäjänteisesti, koordinoidusti ja systemaattisesti sosiaali-huollon ja lastensuojelun tietoperustaa, palveluiden tutkimusperusteista kehittämistä sekä erityis- ja

33

vaativan tason osaamista. Se luodaan kolmitasoisena toimintamallina, jossa a) kansallisen tason, b) yh-teistoiminta-aluetason (OT-keskustaso) ja c) maakunnan tason toimijoilla on omat, toisiinsa kytkeytyvät tehtävät ja vastuualueet. Toiminta-ajatuksena on työskennellä suunnitelmallisesti 4 vuoden toiminta-syklillä.

OT-keskus järjestää vuosittain yhteistyössä tutkimus- ja opetusyksiköiden kanssa tiettyihin erityisaloihin (esim. lastensuojelu, nuorisopsykiatria, lastenpsykiatria, perheoikeudelliset palvelut) liittyviä yhteiske-hittämis/koulutuspäiviä/työpajapäiviä. Koulutuspäivien tarkoituksena on pitää huolta siitä, että alueen ammattilaisilla on tietoa keskeisimmistä meneillään olevista tutkimus- ja kehittämishankkeista, maakun-nissa tapahtuvasta kehittämistyöstä sekä mahdollistaa OT-alueen ammattilaisten keskinäinen keskus-telu. Päivien aikana kerätään systemaattisesti palautetta siitä, millaisia tutkimus- ja kehittämistarpeita asiakkaiden hyvinvointiin ja palveluihin liittyy.

OT-keskukset järjestävät tilaisuuksia, joissa on mahdollista oppia vaikeista monialaisista caseista, niistä caseista, jotka ovat tulleet OT-potilas- ja asiakastyön piiriin. OT-keskukset toimivat näin täydennyskou-luttajina.

OT-keskuksilla tulee olla yhteistyösuhde myös ammattikorkeakouluihin, sillä nämä kouluttavat lasten-suojelulaitosten ammattilaisia. Yhteistyötä olisi luontevaa tehdä menetelmien kouluttamisen ja tutki-muksen suhteen.

34

7. Johtaminen, rahoitus ja henkilöstö

7.1. Johtaminen

Verkostomaiselle OT-keskukselle esitetään niin ikään verkostojohtamisen mallia. Sen piirissä olevista so-te-si-koordinaatiota edellyttävistä toiminnoista käydään linjaavaa keskustelua OT-keskuksen sisäisessä neuvottelukunnassa, jossa on keskeiset linjajohdon edustajat terveydenhuollon (3) sosiaalihuollon (3) ja sivistystoimen (1) osalta (VIP-verkosto).

OT-keskuksen sisällä olevien toimintojen johtaminen terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja sivistystoimen osalta toteutuu em. sektoreiden laissa määriteltyjen vastuufunktioiden mukaisesti niiden operatiivisten johtajien toimesta. Siten OT-keskukseen verkostoituvia yksiköitä johdetaan kutakin sektoria koskevan lainsäädännön mukaan. Voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti terveydenhoito vastaa sairauksien ja mielenterveyden häiriöiden hoidosta ja koordinaatiosta. Vastaavasti sosiaalihuolto vastaa sille lainsää-dännössä määritetyistä tehtävistä ja sivistystoimi sille lainsäädännössä määritetyistä tehtävistä. Esimer-kiksi terveydenhuollon keskittämisasetuksessa määritellyt tehtävät johdetaan terveydenhuollon OT-yk-siköistä käsin.

7.1.2. Koordinoivan johtamisen foorumit

OT-keskustoiminnassa tarvitaan ennen kaikkea koordinoivaa työtä. Koordinoinnin tulee mahdollistaa sekä vaativinta integratiivista asiakastyötä, vertikaalista aluekoordinaatiota, että kehittämis- ja tutkimus-toimintaa. Koordinoinnin eräs tehtävä on myös rakentaa yhteisen oppimisen rakenteita ja tiloja, fooru-meja. Niissä toteutuu sekä sektorien yli toteutuva yhteistyö, että keskitettyjen ja alueellisten palveluiden välinen vuorovaikutus.

Esimerkkejä eri tasoisista ja eri sektoreita koordinoivan johtamisen foorumista ovat: 1) OT-keskuksen toimintoja linjaava sisäinen neuvottelukunta, 2) OT-keskuksen vaativaan, horisontaalisesti koordinoituun potilas- ja asiakastyöhön lukeutuvat teemalliset ja asiakaskohtaiset asiantuntijatyöryhmät, 3) OT-kes-kuksen vertikaaliseen aluekoordinaatioon liittyvien operatiivisen johtajien neuvottelukuntien työsken-tely OT-keskuksen alueellisten koordinaatiotiimien kanssa. Lisäksi Etelä-Suomen OT-keskuksen katta-malle yt-alueelle on hyvä luoda säännöllinen, vähintään kerran vuodessa toteutuva suppeampi 4) johta-jien tapaamisrakenne.

1) OT-keskuksen toimintoja linjaava sisäinen neuvottelukunta. ks. yllä. OT-keskustoimintaa linjaa sisäinen OT-neuvottelukunta lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian ja lasten somatiikan HUS linjajohtajat, lasten-suojelun ja lasten vammaispalveluiden yt-alueen johto (edustuksellisesti), Soccan (mukaan lukien yli-opisto) edustajat, VIP-verkoston edustaja.

2. Teemalliset asiantuntijatyöryhmät. Nämä eivät ole varsinaisia johtavia foorumeita, mutta erilaisten yhteistyötä vaativien asiakassegmenttien yhteistyökäytänteiden kehittäminen kuuluu niille. Asiantunti-jalinjaukset auttavat ohjaamaan näissä asiakasryhmissä koordinoitua yhteistyötä sektoreiden yli.

3. Aluekoordinaation suunnitteluun osallistuva operatiivisten johtajien neuvottelukunta: maakunnittain erityistason ja perustason so-te -operatiivinen johto osallistuu keskusteluun siitä, mitä menetelmiä, ja miten niitä suunnitellaan implementoitavaksi lasten ja nuorten palveluihin. Näissä neuvottelukunnissa käydään keskustelua OT-keskuksen alueellisten koordinaatiotiimien kanssa.

35

4. OT-keskuksen yt-alueen johtajien vuosittainen tapaaminen. OT-keskuksen tapaaminen ja johtavien vi-ranhaltijoiden tapaaminen, jossa lasten ja nuorten yt-alueen palveluita voidaan yhteisesti käydä läpi sen osalta, mikä kuuluu OT-keskuksen toiminta-alueeseen.

7.2. Rahoitus

Valtakunnallisessa OT-raportissa OT-keskuksen rahoitusmalliksi on esitetty kolme vaihtoehtoa: 1) valtion erillisrahoitus, 2) valtion rahoitus OT-keskuksen pilotointiin sekä 3) maakuntien rahoitus. Asia tulee sel-viämään jatkovalmistelussa.

On selvää, että vaikuttavien, varhaiseen vaiheeseen sijoittuvien terveydenhuollon metodien (vaikuttavat hoidolliset interventiot) sekä sosiaalihuollon metodien (vaikuttavat perheiden tukea lisäävät työtavat) lisääminen säästää taloudellisesti kaikkein vaikeimmassa asemassa jo olevien palveluista. Tämän peri-aatteen mukaisesti painotetaan OT-keskusten ohjaavaa roolia, unohtamatta vaativaa osaamista edellyt-tävien, ylisektoristen asiakkaiden palvelujen koordinoinnin tarvetta. Edellä mainitun, vaikeita ja komp-leksisia ongelmia ehkäisemään pyrkivän periaatteen mukaisesti tulee tarkastella koko lasten ja nuorten terveydenhuollon kehitystä viimeisten vuosikymmenten aikana, jossa voidaan nähdä sekä erikoissai-raanhoidon että lastensuojelun tarpeen erittäin voimakas kasvu.

Kasvu indikoi nimenomaan varhaisessa vaiheessa tehdyn työn (kattaen paitsi ennaltaehkäisyn, myös pal-velujärjestelmässä annetut varhaiset hoidot ja interventiot) riittämättömyyttä ja mahdollista tehotto-muutta. Yksi keskeinen potentiaalinen syy sille on pirstaleinen toimintojen suunnittelua ja näyttöön pe-rustuvien hoitojen ja interventioiden alhainen käyttö. Monissa maissa (esimerkiksi Australia, Irlanti, Iso-Britannia) on vastauksena palvelujen toimimattomuuteen viime vuosina käynnistetty lasten, nuorten ja aikuisten palvelureformeja, joissa tutkimusnäyttö ohjaa keskitetysti palvelujen suunnittelua, annettuja palveluja ja valtakunnallista koulutusta (McGorry ym., 2013; Fonagy ym., 2017; Clark ym., 2018).

Terveydenhuollon osalta suurin paine kohdistuu perustason hoidollisen toiminnan kehittämiseen keskit-tämisasetuksen mukaisesti sekä toisaalta päällekkäisen tai ei-vaikuttavan työn purkamiseen ja vaikutta-van työn lisäämiseen varhaisella painotuksella. OT-keskuksen alueelliset koordinaatiotiimit tulevat oh-jaamaan tätä työtä yhteistyössä yt-alueen operatiivisten johtajien neuvottelukuntien kanssa. On selvää, että ohjauksellinen ja koulutuksellinen työ tulee kytkeä perustason riittävään ohjaukseen ja resurssoin-tiin: tällöin puhutaan myös strategisesta resurssiohjauksesta, jolle täytyy löytää foorumi yhteistyöalueen johdon ja OT-keskuksen välille. Kaikkein vaativimpien potilaiden/asiakkaiden osalta resurssitarve itse OT-keskuksessa on pienempi, ja OT-keskuksen työ kohdistuu olemassa olevien asiantuntijoiden saatta-miseen tehokkaaseen verkostoyhteistyöhön, jotta työnjakoa, voidaan kehittää vaikuttavampaan ja te-hokkaampaan suuntaan. Esimerkiksi lastensuojelun sijoitusten tarpeen vähentämisessä korostuu tarve kehittää varhaisia perheiden (myös perheiden aikuisten) tukimalleja sekä varhaista mielenterveyden hoi-toa peruspalveluissa.

7.2.1. Terveydenhuollon rahoitussuunnittelu syntyviin koordinaatiohyötyihin pohjautuen

Seuraavassa esitetään joitakin laskennallisia esimerkkejä OT-keskuksen suunnittelua varten terveyden-huollon toiminnoista. Näissä esimerkeissä on laskettu, kuinka OT-keskuksen koordinaatiofunktiolla voi-daan tuottaa tehokkuutta, vaikuttavuutta ja kustannussäästöjä. Esimerkkejä voidaan laskea lasten ja nuorten mielenterveystyöhön ja lasten kuntoutukseen.

36

Esimerkki 1:

Ahdistuneisuushäiriöiden ostopalvelu- ja kuntoutuspsykoterapioiden alueellisen saatavuuden koordinaa-tio näyttöön perustuvan hoidon suuntaan.

Toimenpide: OT-keskus ohjaa lapsen / nuoren ahdistuneisuushäiriön ostopalveluna hankitun psykotera-pian kohdistaminen tutkimusnäytön perusteella oletettavasti vaikuttavaan fokusoituun, yleistä käytän-töä lyhyempään terapiaan (ks. esim. Gergov ym. 2013; Ranta ym. 2015; Duodecim, 2019). Vaikutusta syntyy toiminnan myötä myös pitkällä tähtäimellä laajemmin KELA-kustanteisiin, 16 vuotta täyttäneiden nuorten kuntoutusterapioiden toteutukseen.

Hoito A: vaikuttavuusnäytöltään matalan näytön asteen omaava, työvoimaintensiivinen ja pitkä (esim. psykoanalyyttinen tai muu) psykoterapia (ks. Duodecim, 2019), kestoltaan 3 vuotta ja toteuttamis-frekvenssiltään 2x/vko. Yhden terapian kustannukset: 240 krt x 80 eur/krt = 19 200 euroa. Laskelma sisältää vanhempainohjaukset erillisellä terapeutilla. Näiden terapioiden saatavuus ja käyttö ahdis-tuneisuushäiriöihin on alueella laajaa (ks. Gergov ym., 2013).

Hoito B: Tutkimusnäyttöön perustuva hoito, kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia (ks. Duodecim, 2019) kestoltaan 2 vuotta ja frekvenssiltään 1x/vko. Yhden terapian kustannukset: 80 krt x 80 eur/krt = 6400 euroa. (ks. Duodecim, 2019). Vanhempainohjaukset toteutuvat terapian puitteissa samalla tera-peutilla. Terapiamuodon saatavuus ja käyttö alueella on niukkaa (ks. Gergov ym., 2013).

Haettu muutos: OT-keskus tuottaa muutoksen psykoterapioiden koordinointiin ja näyttöön perustuvan hoidon saatavuuteen. OT-keskus koordinoi, fasilitoi ja omalla resurssillaan täydentää hoitomuodon B saatavuuden parantamista ahdistuneisuushäiriöistä kärsiville lapsille ja nuorille koko yt-alueella, jotta näyttöön perustuvaa hoitoa voidaan antaa riittävästi. Hoidon saatavuus on ollut pullonkaula.

Toimenpiteet: Yliopistojen tuottamisvastuulla olevia psykoterapeuttikoulutuksia pyritään kehittämään OT-keskuksen ja yliopiston yhteistyössä alueellisen tarpeen mukaan, painottaen tarpeen mukaisesti näyttöön perustuvaa, fokusoidumpaa hoitomuotoa B. Tämä voi tapahtua eri tavoin, voidaan esimerkiksi kaksinkertaistaa tarjouspyynnöt kouluttajayhteisölle koulutusohjelmien tuottamiseksi hoitoon B. OT-keskus avustaa ja yhteistyössä yliopiston kanssa varmistaa, että alueen kouluttajaresurssit tulevat tehok-kaaseen käyttöön yhteisellä koulutussuunnittelulla ja koordinaatiolla. Samoin OT-keskuksen aluekoordi-naatiotiimiin voidaan rekrytoida, rakentaa ja kehittää asiantuntijuutta, joka auttaa näyttöön perustuvien hoitojen koulutusohjelmien toteuttamisessa. Tämä vaatii aktiivista koulutussuunnittelua ja ennakointia myös kouluttajatahojen kanssa, jossa viestitään alueellista tilaustarvetta ja lapsuus- ja nuoruusikäisen väestön tarvitsemien psykoterapeuttikoulutusten järjestämisessä.

Ensi vaiheessa koordinoidaan julkisen sektorin ostopalveluterapiat siten että ohjaus kohdistuu tehok-kaasti olemassa oleviin hoitotavan B terapeutteihin. OT-keskus voi myös täydentää työryhmän omalla ammatillisella panoksellaan, yhteistyössä yliopistojen kanssa, tarvittavien koulutusohjelmien tuotantoa. Niin ikään OT-keskus ottaa roolia rakentamalla terapeuttirekisterin ja ohjausjärjestelmän, jolla valmistu-ville hoitotavan B terapeuteille ohjataan tehostetusti asiakkaita ahdistuneisuushäiriöiden terapiaan OT-keskuksesta. Vaikuttavia lyhytpsykoterapian menetelmiä implementoidaan myös julkiselle sektorille.

Suorat säästövaikutukset: Pelkästään psykoterapioiden työvoimaintensiivisyyden ja pituuden muutok-sen vuoksi yhtä uutta ostopalvelupsykoterapiahoitoa kohden syntyy säästöä: 19 200 eur – 6 400 eur = 12 800 euroa. Vuosittain (arvio on absoluuttinen vähimmäisarvio) HUS ostaa ahdistuneisuushäiriöistä kärsiville lapsille ja nuorille hoitoa seuraavasti: Lapset: 30 potilasta / aloittava vuosi. Samoin HUS ostaa nuorille: 30 potilasta / aloittava vuosi. Kustannussäästö on 2 x 30 x 12 800 eur = 768 000 eur / alkava

37

vuosi. Tuotettu säästö kumuloituu, ja aiempien jatkoksi aloitettavat uudet psykoterapiat tuottavat kah-den vuoden seurannassa ja siitä eteenpäin saman vuosittaisen säästövaikutuksen, kun terapiat saate-taan loppuun ja uusia aloitetaan.

Potentiaaliset vaikutukset vaikutukseltaan tutkimusnäyttöön suhteuttaen tehokkaammasta ja toteutta-mistavaltaan fokusoidummasta hoidosta: Mahdolliset taloudelliset vaikutukset siitä, että näyttöön pe-rustuva terapia tuottaa enemmän toimintakykyä ja oirevähenemää kuin hoito, jonka vaikuttavuutta ei ole osoitettu, ovat suuret - koulunkäyntikyvyn kasvaminen, työllistyminen. Niiden talouden merkitys on lisäksi erittäin suuri jo yksittäisen lapsen / nuoren kohdalla. Nämä vaikutukset täytyy varmistaa suoma-laisen tutkimuksen kautta. OT-keskus suorittaa myös vaikuttavuustutkimusta.

Kustannukset: koulutusohjaus tapahtuu yliopiston vastuuhenkilöiden ja OT-keskuksen asiantuntija-työn-tekijöiden yhteistyönä. Yliopiston psykoterapeuttikoulutusten sisällä muutos on kustannusneutraali, sillä kyse on strategisesta ohjauksesta työtavasta A työtapaan B. OT-keskukseen aiheutuu sinne allokoitujen työntekijöiden palkkaresurssi.

Lopputulos: Jo pelkällä yhden yleisimmistä lasten ja nuorten mielenterveyden häiriön, ahdistuneisuus-häiriöiden, ostopalveluina toteutettavien psykoterapioiden tehokkaalla koordinaatiolla kyetään tuotta-maan 768 000 euron kustannussäästö. Sikäli, kun kyse on puutteellisista psykoterapeuttiresursseista vai-kuttavissa ahdistuneisuushäiriöiden hoidoissa (ks. Ranta ym., 2018 a) toteutuminen edellyttää vähintään neljän vuoden siirtymäaikaa, jotta koulutusohjelmia kyetään tuottamaan riittävästi. Etenkin yt-alueen reunamilla kustannussäästön saavuttaminen edellyttää, että aktiivista koulutustoimintaa aloitetaan to-teuttamaan välittömästi. Koulutusvaikutus kumuloituu niin ostopalvelu- kuin KELA-terapioihin ja tuottaa pitkällä aikavälillä vielä merkittävästi suurempia säästövaikutuksia

Esimerkki 2:

Perustason varhaisen masennusintervention (interpersoonallinen ohjanta, IPC) vieminen perustasolle, oppilaitoksiin. Näyttöön perustuvan hoidon implementaatio ja tutkimus.

Toimenpide: OT-keskus implementoi nuoren lievän masennuksen kuuden kerran lyhyen hoitointerven-tion alueiden kouluihin. Espoossa suoritetussa, osin valtionhankkeena toteutetussa ja osin PKS-LAPE-hankkeen yhteydessä toteutetussa IPC-pilotissa interventio oli vaikuttavaa nuorten lievän ja keskivai-kean masennuksen hoidossa. Vain 8 % hoidon läpi käyneistä tuli esh:n asiakkaiksi (Ranta ym., 2018 b).

Haettu muutos: OT-keskus koordinoi ja implementoi IPC-hoidon levittämistä alueella.

Toimenpiteet: OT-keskuksen työntekijät järjestävät, kouluttavat, koordinoivat, ja toteuttavat yt-alueella IPC-koulutuksia. Koulutuksia ennakoidaan ja sovitetaan alueiden toimijoiden tarpeisiin. Koulutuksissa huomioidaan menetelmän säilymisen ja ylläpidon kannalta pitkäaikainen tarve metodiselle IPC- työnoh-jaukselle, joka varmistaa hoitomuodon pysyvyyden. Tämä ohjaus rakennetaan alueittain sopivalla ta-valla, ja nojautuu erikoissairaanhoidon ja perustason yhteistyöhön, jossa ohjausresurssia tuotetaan kou-lutuksen tuella alueellisesti riittävässä määrin erikoissairaanhoidosta, ja perustaso tuottaa IPC-ohjannat kouluissa.

Suorat säästövaikutukset: Pelkästään Espoon pilottihankkeessa tuotettiin lukuvuonna 2017-2018 ylä-kouluissa implementaation jälkeen 72 IPC-hoitoa. Kaikki IPC-hoidot toteutettiin ilman koulujen opiske-luhuollon resurssilisää, opiskeluhuoltotyöskentelyn vastaavan mittaisten käyntijaksojen uudelleen struk-turoinnilla metodiseksi, kuuden tapaamiskerran IPC-interventioksi. Kun otetaan huomioon IPC-pilotti-

38

tutkimuksen tulos, 8 % erikoissairaanhoitoa, tässä tapauksessa säästyi 66 esh-hoitoa vuodessa. Laske-malla valtakunnallinen esh:n avohoidon keskiarvoinen hoitojakson käyntimäärä, yhteensä 13 käyntiä (ks. THL, 2018), ja kertomalla se HUS nuorisopsykiatrian tutkimusjakson ja hoitojakson keskimääräisillä käyn-timaksuilla 360 eur, tulee kustannussäästöksi tässä tapauksessa (tässä olettamuksena on että nämä ma-sentuneet nuoret oltaisi ohjattu erikoissairaanhoitoon, ja että kouluissa olisi toteutettu muutoin heidän kohdallaan noin kuuden kerran edestä arviointia ja ei-hoidollista tukea) laskennallisesti seuraava yhtälö: Esh:ssa toteutetaan 5 kerran nuorisopsykiatrinen TAK-arviointijakso (66 x 5 x 360 eur = 118 800 eur) sekä keskimääräisestä hoitojaksosta loput käytetään 8:aan hoitokäyntiin (66 x 8 x 200 eur =105 600 eur). Yhteensä erikoissairaanhoidon kustannukset ovat tässä tapauksessa 224 400 eur yhdessä suuressa kun-nassa vuoden kuluessa. Tämä on myös laskennallinen säästövaikutus yhdessä vuodessa.

Potentiaaliset vaikutukset vaikutukseltaan tutkimusnäyttöön suhteuttaen tehokkaammasta hoidosta: Mahdolliset taloudelliset vaikutukset siitä, että heti käynnistettävä, varhainen, vaikuttava interventio saadaan hoidon odottamisen tilalle ovat merkittäviä. Hoidon aloittamisen viive yhdistyy monesti heiken-tyneeseen hoitovasteeseen masennustiloissa (ks. Christiana ym., 2000). Nämä vaikutukset täytyy var-mistaa suomalaisen tutkimuksen kautta. OT keskus suorittaa myös vaikuttavuustutkimusta.

Kustannukset: Tässä tapauksessa kustannukset aiheutuvat OT-keskuksen työntekijöiden työpanoksesta. Lisäksi tarvitaan ylisektorista vertikaalista koordinoivaa johtamista, joka toteutetaan alueellisessa yhteis-työssä. Uusi työskentelytapa edellyttää johtajilta työskentelyä yli aiempien maakunta-kuntarajojen ja yli terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja sivistystoimen sektorirajojen.

Lopputulos: Jo yhden suuren kunnan IPC-implementaatioprojektilla voidaan tuottaa 224 400 eur kustan-nussäästö vuodessa.

Esimerkki 3: lasten kuntoutustoiminta

Esimerkkinä vertikaalisen koordinaatiotoiminnan palvelujärjestelmää taloudellisesti tehostavasta funk-tiosta on tässä lasten neurologinen kuntoutus.

• Lasten neurologinen kuntoutus on ollut maassa alueellisesti eriarvoistunutta ja epäsys-temaattista. Kun KELA:n ylilääkäri Ilona Autti-Rämö lähetti videon ja kliiniset tiedot lap-sesta, jolla on CP-vamma, kaikkien keskussairaaloiden kuntoutustyöryhmille, saadutsuositukset erosivat nelinkertaisesti

• Kuntoutus on suuntautunut epätarkoituksenmukaisesti. Kun Hyks ostopalvelukuntou-tuksessa, tällä saralla, on siirrytty noudattamaan lastenneurologiyhdistyksen konsensus-suositusta, kustannukset ovat laskeneet lastenneurologian linjalla yli 1 miljoonaa euroavuositasolla aiempaan verrattuna. Vastaavien säästöjen syntyminen myös muualla kun-toutustoiminnassa on todennäköistä.

Toiminnan taloudellinen kokonaisarvio lasten ja nuorten mielenterveystyössä:

Yhteensä jo esimerkeissä 1 ja 2 kuvatulla työskentelyllä OT-keskuksen toiminnasta voidaan odottaa käyn-nistämisjakson jälkeen (noin 2-4 vuotta) noin 992 000 euron eli noin yhden miljoonan euron säästöjä vuosittain. On selvää, että OT-keskus kykenee toiminnassaan vielä suurimuotoisempaan koordinaatioon, mutta laskelma täytyy perustaa realistisiin arvioiden henkilöiden työajan allokoinnista ja heidän toimen-kuvistaan. Näillä tiimeillä on mahdollista koordinoida pitkäjänteisesti 1-2 perustasolle vietävää näyttöön

39

perustuvaa menetelmää, ja koordinoida ja kehittää yhdessä yliopiston ja kouluttajaverkostojen kanssa ostopalveluina toteutettavia psykoterapioita sekä lastenpsykiatrialla että nuorisopsykiatrialla.

Toiminnan vaikuttavuutta ja taloudellisia vaikutuksia arvioidaan kolmivuotiskauden jälkeen.

Toiminnan taloudellinen arvio lasten somatiikassa: esimerkissä 3 kuvatulla työskentelyllä OT-keskuksen toiminnasta voidaan odottaa käynnistämisjakson jälkeen (noin 2-4 vuotta) lasten somatiikassa ja erityi-sesti kuntoutuksessa noin yhden miljoonan euron säästöjä vuosittain. Tämä säästö syntyy siitä, että 1) ohjaava toiminta laajenee Uudeltamaalta koko yt/erva-alueelle, kuntoutustoimine tehostumisella

Terveydenhuollon osalta kaavamainen henkilöstön resurssilaskelma on seuraavassa kappaleessa.

7.3. Terveydenhuoltoon tarvittava henkilöstö

Terveydenhuoltoon esitetyt resurssit kolmivuotiskaudeksi:

Lastenpsykiatria

Alueellisen koordinaatiotiimin koostumus on: 1 osastonylilääkäri, 3 kehittäjäpsykologia, 2 asiantuntija-sairaanhoitajaa. Heidän työnkuvansa on alueellisen koordinaatiovastuun (OT-alue) takia laajempi kuin HUS henkilöstöllä keskimäärin, ja heidän palkkauksessaan huomioidaan jäljemmin sovittavalla tavalla tämä laajempi alueellinen vastuu. Heidän ammatillisia kompetenssejaan kehitetään kohti alueellista kouluttajuutta lasten psykososiaalisissa ja psykoterapeuttisissa menetelmissä. Nämä erityisasiantuntijat pyritään jatkossakin pitämään yliopistosairaalassa ja OT-keskuksissa ja OT-yhteistyön kautta myös osana koulutus- ja tutkimusyhteisöä. Tämän mukaisesti heille pyritään jatkossa kehittämään kompetensseja psykoterapiakouluttajina ja näin estämään psykoterapeuttikouluttajien, psykoterapioiden tutkijoiden ja tämän alueen korkean tason asiantuntijoiden pakoa yliopistoklinikoista (OT-keskukset). Näin korkeata-soinen ja väestöä hyödyttävä psykoterapiatutkimus ja koulutuskoordinaatio tulee mahdolliseksi. Lisäksi tiimin tehtävänä on osallistua kaikkein vaikeimmista mielenterveyden häiriöistä kärsivien lasten mo-niammatillisen hoito-, kuntoutus- ja hoivatyön kehittämiseen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Tiimi koordinoi terveydenhuollon keskittämisasetuksen mukaisesti yleisimpien lasten mielenterveyden häiriöiden vaikuttavien hoitojen saatavuuden kehittämistä. Se sijoittuu HYKS Psykiatrian lastenpsykiat-rian linjan Psykososiaalisten hoitojen yksikköön.

Nuorisopsykiatria

Nuorisopsykiatriaan ehdotetaan kuuden hengen alueellista koordinaatiotiimiä. Sen koostumus on: osas-tonylilääkäri, 3 kehittäjäpsykologia, 2 asiantuntijasairaanhoitajaa. Heidän työnkuvansa on alueellisen koordinaatiovastuun (OT-alue) takia laajempi kuin HUS henkilöstöllä keskimäärin, ja heidän palkkaukses-saan huomioidaan jäljemmin sovittavalla tavalla tämä laajempi alueellinen vastuu. Heiltä edellytetään kokemusta näyttöön perustuvien hoidollisten menetelmien levittämisestä ja suorittamisesta. Niin ikään heidän ammatillisia kompetenssejaan kehitetään kohti alueellista kouluttajuutta nuorten psykososiaali-sissa ja psykoterapeuttisissa menetelmissä. Nämä erityisasiantuntijat pyritään jatkossakin pitämään yli-opistosairaalassa ja OT-keskuksissa ja OT-yhteistyön kautta myös osana koulutus- ja tutkimusyhteisöä. Tämän mukaisesti heille pyritään jatkossa kehittämään kompetensseja psykoterapiakouluttajina ja näin estämään psykoterapeuttikouluttajien, psykoterapioiden tutkijoiden ja tämän alueen korkean tason asi-antuntijoiden pakoa yliopistoklinikoista (OT-keskukset). Näin korkeatasoinen ja väestöä hyödyttävä psy-koterapiatutkimus ja koulutuskoordinaatio tulee mahdolliseksi

40

Tiimi koordinoi terveydenhuollon keskittämisasetuksen mukaisesti erityisesti kahden yleisimmän nuor-ten mielenterveyden häiriön vaikuttavien hoitojen saatavuuden kehittämistä (ahdistuneisuushäiriöt ja depressio). Se sijoittuu HYKS Psykiatrian nuorisisopsykiatri linjan POK-tiimin yhteyteen.

Lasten somatiikka

Toimintaan tarvitaan ”implementoiva” osastonylilääkäri, joka on mahdollisesti kuntoutustaustainen. Hä-nen tehtävinään on seuraavat:

1) seurata kuntoutuskirjallisuutta, tehdä näytönastekatsauksia, tarvittaessa ohjata vastaavia erikois-tuvien opinnäytetöitä

2) ohjata kuntoutusta alueilla, tehdä yhteistyötä Kelan kanssa, ja katalysoida ja olla mukana teke-mässä, OT-järjestelmää ja mahd. erikoisalayhdistyksiä hyväksikäyttäen, konsensus suosituksia em.alueilla, näyttöön perustuvan tiedon puuttuessa

3) toimia yhteistyössä koordinaatiotiimin ainakin osa-aikaisten eri alojen terapeuttien ja neuropsy-kologin kanssa

Tämän ympärille rakentuu tiimi, jossa toimivat myös: erikoislääkäri sekä asiantuntija -neuropsykologi, puheterapeutti, -toimintaterapeutti ja -fysioterapeutti.

Terveydenhuollon alueellisten koordinaatiotiimien resurssointi ja kustannuslaskelma

Seuraavassa taulukossa esitetyt kustannukset on laskettu voimassa olevien HUS-palkkataulukkojen mu-kaisesti ja mahdollisimman realistista keskipalkkaa approksimoiden. YT-alueen laajuisesta koordinaa-tiovastuusta johtuen laskelmassa käytetään lääkäreillä ylintä malliryhmää (5), psykologeilla, hoitajilla ja muilla ammattiryhmillä tiedossa olevaan HUS-keskipalkkaan on laskettu em. laajoista asiantuntijavas-tuista + 15 % korotus, jotta ko. vaativiin asiantuntija-koordinointitehtäviin saadaan huippuammattilai-set. On huomattava, että psykoterapian ja kuntoutuksen alueella tapahtuu jatkuvasti huippuammatti-laisten pakoa yliopistosairaalasta yksityissektorille, jossa ansaintalogiikka on erilainen. Järjestelmän oh-jaukseen on turvattava korkeatasoinen ammattitaito, jossa tutkimusnäytön ymmärtäminen, soveltami-nen ja koordinointikyky kaikki keskeisisä osaamiskompetensseja.

Käytössä seuraavat palkat:

Osastonylilääkäri: 6385 eur/kk (MR 5)

Erikoislääkäri: 5268 eur/kk (MR 5)

Psykologi / neuropsykologi: 4048 eur/kk (MR 2 + 15%)

Asiantuntija-puheterapeutti: 3795 eur/kk (arvio keskipalkka 3300 + 15 %)

Asiantuntija-toimintaterapeutti: 2 990 eur/kk (arvio keskipalkka 2600 + 15 %)

Asiantuntija-fysioterapeutti: 2 990 eur / kk (arvio keskipalkka 2600 + 15 %)

Kaikki palkat on kerrottu kokonaiskertoimella 1,6 bruttopalkalle, jotta aktuaalinen työpanos ja kaikki sivukulut tulevat huomioiduksi.

41

Taulukko: terveydenhuollon resurssiesitys kolmivuotiskaudeksi

Ala Lasten mielenterveys Nuorten psykiatria Lasten somatiikka Vakanssit/ toimet

1 osastonylilääkäri 3 kehittäjäpsykologi 2 asiatuntijasairaanhoitaja

1 osastonylilääkäri 3 kehittäjäpsykologi 2 asiatuntijasairaanhoitaja

1 osastonylilääkäri 1 erikoislääkäri 1 neuropsykologi 1 as.tunt. puhe terapeutti 1 as.tunt. toim. tera-peutti 1 as.tunt. fysioterapeutti

Kustannuk-set

122 578, 39 eur (oyl) 233 164, 80 eur (3 ps) 122 587,39 eur (2 sh) Yht. 478 444,99 eur

122 578, 39 eur (oyl) 233 164, 80 eur (2 ps) 122 587,39 eur (3 sh) Yht. 478 444,99 eur

122 578, 39 eur (oyl) 101 140, 03 eur (el) 77 721, 60 (neurops) 72 864,00 eur (pt) 57 408, 00 eur (ft) 57 408, 00 eur (tt) Yht. 489 120,02 eur

Mistä kus-tannukset-katetaan

Mielenterveyskoordinaation tehostuminen

Mielenterveyskoordinaation tehostuminen

Kuntoutuksen tehostumi-nen

Kustannus-ten tasa-paino

Kustannusneutraali (mt-säästöt vähintään 500 000 000 / erikoisala tällä tii-millä)

Kustannusneutraali (mt-säästöt vähintään 500 000 / erikoisala tällä tiimillä)

Kustannusten säästöä (kuntoutuksen säästöt koordinaation laajennuk-sesta ja tehostuksesta n. 1 milj.; jää noin 500 000)

7.4. Sosiaalihuoltoon tarvittava henkilöstö

Sosiaalihuollon resurssit

Sosiaalihuollosta puuttuvat OT-toimintaan kohdennetut resurssit. Osaamispotentiaalin rakentaminen on OT-toiminnan alkuvaiheessa tärkeä tehtävä, jota täytyy resursoida riittävällä tavalla.

Koska ydinyksikkö koordinoi koko Etelä-Suomen alueen OT-keskuksen palveluita, ydinyksikön yhtey-dessä on oltava henkilökunta, joka koostuu sekä sosiaali- että terveydenhuollon osaajista sekä lapsiasi-oiden juridiikan asiantuntijasta. On huolehdittava, että OT-keskuksella on käytettävissään riittävästi ai-kuisten palveluiden asiantuntijoita. Tarvitaan ainakin kaksi koordinoivaa sosiaalihuollon ammattilaista, joista ainakin toisella on oltava vahva lastensuojelun osaaminen.

Lisäksi OT-tasolle tarvitaan kaksoisvirkoja, joiden määräaikaiset haltijat toimivat erityistasolla ja samalla tutkivat ja kehittävät sovittuja aiheita. Näitä tulee olla 12 henkilöä (vaikeat huolto- ja tapaamisriidat, lastensuojelun avohuolto, lastensuojelun sijaishuolto, vammaistyö, maahanmuuttajateemat) 50%/50%, 3-vuotisia tehtäviä. Lisäksi tarvitaan asiantuntijaverkostojen koordinaattoreita (4).

Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksiin (Verso, Socom, Sosiaalitaito, FSKC ja Socca) tarvitaan yksi uusi osa-aikainen resurssi jokaiseen sosiaalialan osaamiskeskukseen hoitamaan maakunnallisia/alueelli-

42

sia koulutuksia ja koordinoimaan alueeltaan osaajia osaamistiimeihin. Lisäksi tarvitaan alueelliset koor-dinaatiotiimit (5), joissa toimii kouluttajapari tutkimusperusteisten käytäntöjen levittämisessä (tällä het-kellä systeeminen toimintamalli).

Yliopistollisten OT-yksiköiden tutkimustoimintaan on tarkoituksenmukaista perustaa määräaikaisia kak-soisvirkaprofessuureja ja apulaisprofessoreita (2-6). Tertiääritason OT-yksiköissä tulee olla johtavia tut-kijasosiaalityöntekijöitä, jotka vastaavat tutkimuksen käytännön toteutuksesta yksiköissä (voivat olla edellä mainittuja kaksoisvirkoja). Näiden resurssien saamiseksi tulee tehdä yhteinen strategia Helsingin yliopiston kanssa. Olennaisinta ja kiireellisintä OT-työn näkökulmasta olisi saada vähintään yksi integra-tiiviseen työhön keskittyvä professuuri.

Lisäresurssitarpeet Sosiaalihuolto Erityissosiaalityöntekijä (kaksoisvirka) 12 (á 54 000€/vuosi +sivukulut) Asiantuntijatiimien koordinaattorit (Socca) ja juridi-nen asiantuntija, OT-koordinaattori

7 (á 54 432€/vuosi + sivukulut) 1 (63 000€ + sivukulut)

Professorit- ja apulaisprofessorit (HY) 2-6 Alueelliset koordinaatiotiimit: yhdyshenkilöt (50%) sosiaalialan osaamiskeskuksiin ja (kouluttajapari)

(5x2,5)

Yhteensä (33,5-37,5)

7.5. OT-toimiston resurssointi

OT- toimisto koordinoi OT-toimintaa ja huolehtii viestinnästä. Terveydenhuollon osalta OT-toimistoon sijoittuu terveydenhuollon yhteinen koordinoiva osastonylilääkäri (esimerkiksi sosiaalipediatria-taustai-nen tms.), jonka tehtävinä ovat mm:

• Olla selvillä eri somaattisten ja psykiatristen eri alojen potilaiden erilaisista, räätälöidyistä tar-peista sosiaaliseen tukeen sekä sosiaalipuolen kontakteista, joustavan integraation mahdollista-miseksi:

• Yksittäisten potilaiden tuki • Tärkeän ongelman ympärille rakennettava pysyvämpi verkosto • Edistää tutkimuskokonaisuuksia, joissa on sekä medisiininen että sosiaalipuolen ulottu-

vuus • Edellyttää ”tutkimusscenen” tuntemusta ja aktiivisuutta • Olla osana kehittämässä OT-keskusten välistä työnjakoa

Käytännön perusteluja koordinoivalle osastonylilääkärille:

• Perustelu on LAPE:n ytimessä, tarvitaan sote-koordinaatiota, joka ilman ”virkamiestä” ei ole mahdollista

43

OT- toimiston resurssitaulukko

A) Terveydenhuolto 1 osastonylilääkäri • budjetti 122 587 eur/vuosi • rahoitus saadaan terveydenhuollon verti-

kaalisen koordinaation tehostumisessa kun-toutuksessa / lasten somaattisilla erikois-aloilla (ylimäärää 500 000 eur)

B) Sosiaalihuolto 1 sosiaalihuollon erityisasiantuntija • budjetti 63 000 eur+ sivukulut/vuosi

C) Toimistotyö 1 toimistosihteeri • budjetti 57 600 eur / vuosi • rahoitus saadaan terveydenhuollon verti-

kaalisen koordinaation tehostumisessa kun-toutuksessa / lasten somaattisilla erikois-aloilla (ylimäärää 5000 000 eur; ks. kohta A)

44

8. Kuinka OT-keskus palvelee koko Etelä-Suomen yhteistoiminta-aluetta?

Terveydenhuollon osalta on olemassa jo melko hyvät yhteydet erikoisalojen sisällä HYKS:in ja maakun-nallisen sairaanhoitoalueiden erikoissairaanhoidon johdon välillä. Horisontaalista koordinaatiota yli so-te-si –sektorien parannetaan siten että alueellinen edustus kaikkien yt-alueen maakuntien johdosta ja kaikilta sektoreilta osallistuu alueellisten operatiivisten johtajien neuvottelukuntaan, jossa koordinoi-daan yhteisesti levitettäviä hoitoja. Niin ikään alueellisten sotejohtajien vuosittaisessa tapaamisessa ta-vataan myös OT-keskuksen johtoa (ks. Kohta 7.1.2.).

Sosiaalihuollon osalta OT-verkosto rakentuu sosiaalialan osaamiskeskusrakennetta hyödyntäen, kunnes maakunnalliset ratkaisut täsmentyvät. Sosiaalialan osaamiskeskukset voivat riittävällä resurssoinnilla toimia alueellisina kumppaneina esimerkiksi tutkimukseen perustuvien käytäntöjen kouluttamisessa ja ohjelmallisissa kehittämis- ja tutkimushankkeissa.

9. Näkemyksiä maakunnalliseen palvelujen kehittämiseen

OT-keskussuunnittelun yhteydessä on noussut esiin maakunnalliseen palvelujen kehittämiseen liittyviä tarpeita. Jotta OT-tasolla tehtävässä potilas/asiakastyössä voidaan keskittyä kaikkein haastavimpiin, ter-tiääritason asiakastarpeisiin, on maakunnallisissa (perus- ja erityistason palveluissa) syytä varmistaa/ke-hittää erityisesti seuraavia erityistason palveluita: lastensuojelu, aikuis- ja perhesosiaalityö maahan-muuttajien kanssa.

On varmistettava lape-hankesuunnitelmassa olevien tavoitteiden ja työryhmien esitysten huomioon ot-taminen tulevassa OT-keskuskehittämistyössä. Lisäksi STM:n linjaus: yksi lapsi, yhteinen tilannekuva on otettava lähtökohdaksi. Yksi lapsi, yhteinen tilannekuva -työryhmän toimeksianto oli 31.1.2019 saakka.

10. Kuinka suunnittelutyö tehtiin

PKS-LAPE-hankkeen aikana erityis- ja vaativamman tason kehittämistä ovat johtaneet sosiaalihuollon osalta lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski (Helsingin kaupunki), terveydenhuollon puolelta nuori-sopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta (HUS /HYKS). PKS-LAPE projektipäällikkönä toimi Mette Kontio.

PKS-LAPE-hankkeen OT-keskuksen valmistelutiimi, “työrukkanen” on kuvattu tämän raportin kohdassa “Saatteeksi”.

Yhteinen sosiaalihuollon ja terveydenhuollon OT-työpaja Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueella järjestet-tiin 7.5.2018. Tuolloin edustajia oli kaikista maakunnista / erva-alueilta (Uusimaa, Päijät-Häme, Kymen-laakso, Etelä-Karjala).

Terveydenhuollon OT-keskusvalmistelussa HUS tapasi kaikki yliopistosairaalat Helsingissä 2.10.2017. Täl-löin todettiin melko sekä konsensus kaikkien yliopistosairaaloiden kesken OT-keskusfunktioista: kaikki olivat samaa mieltä OT-keskuksen vaativien potilasryhmien hoidon ja tutkimuksen pääperiaatteista. Niin ikään kaikki yliopistosairaalat olivat yhtä mieltä siitä, että vertikaaliseen aluekoordinaatioon tarvitaan erillisiä, uusia resursseja. Lisäksi OT-valmistelua on säännöllisesti käyty läpi Lastenpsykiatrian, pediatrian, lastenneurologian ja nuorisopsykiatrian kansallisissa ylilääkärien tapaamisissa.

45

Sosiaalihuollon osalta valtakunnallisen sosiaalijohdon tapaaminen toteutettiin 19.3.2018. Tulevaisuus-työpajoja järjestettiin kolme kertaa Helsingin yliopistolla (opetuksen ja tutkimuksen näkökulma) ja niihin osallistuivat sosiaalityön oppiaine, kunnat ja alueen sosiaalialan osaamiskeskukset keväällä 2018.

PKS-LAPE-hankkeen Erva-kehittäjäryhmä on kuullut OT-työstä omissa kokouksissaan LAPE-hankekauden aikana. Erva-kehittäjäryhmä nimesi työrukkasen OT-suunnitelmien työstämistä varten. Työrukkasen jä-seniä olivat Klaus Ranta, Laura Yliruka, Riitta Vartio, Hannu Heiskala, Marjaana Karjalainen ja Leena Män-nistö. Lisäksi sosiaalityön tieteenala on osallistunut kommentointiin: professorit Mirja Satka, Ilse Julku-nen ja yliopistolehtorit Aino Kääriäinen, Maija Jäppinen, Maria Tapola-Haapola ja Elina Virokannas. HYKS lasten ja nuorten erikoisalojen lääketieteen professorit ovat osallistuneet työhön kiinteässä yhteistyössä linjajohtajien (Leena Repokari, Klaus Ranta, Hannu Heiskala) kanssa.

11. Mitä seuraavaksi? Tämän pilottityön jatkoksi tullaan laatimaan konkreettinen OT-toiminnan käynnistämisen suunnitelma. HUSin sisällä tapahtuvaa työtä varten nimetään oma työryhmänsä. Jatkossa, riippuen maakuntavalmistelun etenemisestä, kytketään OT-suunnittelu osaksi Uudenmaan maakunnan, YTA-alueen ja TKIO-suunnittelua.

Uudenmaan maakunnassa OT-asioita valmistelee terveydenhuollossa Teppo Heikkilä, projektipäällikkö Anna Vuorio valmistelee koko kokonaisuutta. Hankejohtaja Saila Nummikoski on mukana sosiaalihuollon asiantuntijana. Liikelaitos: Maarit Sulavuori (sosiaalihuolto), terveydenhuolto Markku Mäkijärvi

Järjestäjä: YTA-valmistelun edetessä v. 2019 päätetään YTA-alueen (Uusimaa, Päijät-Häme, Etelä-Karjala, Kymenlaakso) vaativan tason sosiaali- ja terveydenhuollon valmisteluryhmän/-ien nimeämisestä.

Liikelaitos: Liikelaitokseen on perustettu OT-erityis- ja vaativan tason erikoissairaanhoidon ja sosiaali-huollon ryhmä. Pj. Maarit Sulavuori. Sihteerinä toimii Leena Serpola-Kaivoaja.

Valmisteluryhmät: Uudenmaan LANUPE-ryhmän alaisuuteen on perustettu erityis- ja vaativan tason ala-työryhmä, joka vastuualueelle OT-keskusvalmistelu kuuluu.

Edelleen tässä raportissa mainittuja elimiä lähdetään perustamaan osana em. työryhmiä: esimerkiksi tarpeen on perustaa ohjaava sisäinen OT-neuvottelukunta. Jatkotyössä käynnistetään resurssoinnin myötä OT-funktioihin kytkeytyviä pilotteja.

STM on nimennyt valtakunnallisen OT-tukikeskuksia valmistelevan jatkotyöryhmän ajalle 1.3.2019-31.5.2020. Jäseninä Etelä-Suomesta ovat linjajohtaja Klaus Ranta, HUS, avohuollon päällikkö Riitta Var-tio, Helsingin kaupunki, kehittämispäällikkö Laura Yliruka, Pääkaupungin sosiaalialan osaamiskeskus Socca, kokemusasiantuntijat Yonatan Gebrenegus ja Nazia Kautto Osallisuuden aika ry, asiantuntijajäse-nenä linjajohtaja Leena Repokari, HUS.

Sosiaalihuollon osalta seuraavia kehittämisaskeleita on suunniteltu:

o VIP-nuoren tutkimusperusteinen palvelupolku tutkimus- ja kehittämishankkeen käyn-nistys keväällä 2019.

o Soccassa toimii sosiaalihuollon OT-suunnittelussa vuonna 2019 OT-tutkimuskoordinaat-tori. Hänen työnkuvastaan on keskustelu Soccan neuvottelukunnassa (pks-kunnat,

46

HUS/perusterveydenhuolto ja HY). Työnkuvassa vuonna 2019 on VIP-nuoren tutkimus-perusteisen palvelupolun kehittämis- ja tutkimushankkeen käynnistys yhteistyössä HUS/HY/THL, Uudenmaan maakunnan valmisteluun osallistuminen OT-kysymyksissä, asiantuntijatiimien toiminnan mallintaminen ja kokeilu kompleksisissa tilanteissa, valta-kunnalliseen OT-työhön osallistuminen, osallistuminen kansainväliseen systeemisen las-tensuojelun kouluttajakoulutukseen.

47

Lähteet

Aarnio N, Miettunen N. Kompleksisuus sosiaalihuollon vaativuuden määrittelijänä. Teoksessa: Eriksson P, Petrelius P, toim. Uudistuva lastensuojelu – kohti asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistoimintaa. Työpapereita 32/2018. THL.

Aula MK, Juurikkala V, Kalmari H, Kaukonen P, Lavikainen M, Pelkonen M. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:29. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2016.

Christiana JM, Gilman SE, Guardino M, Mickelson K, Morselli PL, Olfson M, ym. Duration between onset and time of obtaining initial treatment among people with anxiety and mood disorders: an interna-tional survey of members of mental health patient advocate groups. Psychological Medicine 2000;30:693-703.

Clark DM, Canvin L, Green J, Layard R, Pilling S, Janecka M. Transparency about the outcomes of mental health services (IAPT approach): an analysis of public data. Lancet 2018; 391; 679-86.

Duodecim. Ahdistuneisuushäiriöt. Käypä hoito -suositus. Saatavilla: http://www.kaypa-hoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50119

Fonagy P, Pugh K, O’Herlihy A. The Children and Young People’s Improving Access to Psychological Therapies (CYP IAPT) programme in England. Kirjassa: Skuse D, Bruce H, Dowdney L. Child psychology and psychiatry: frameworks for clinical training and practice, 3. painos. Wiley Online Library, 2017, ss. 429-35.

Gergov V, Lindberg N, Tainio V-M, Marttunen M. Nuorten ostopalvelupsykoterapiat - mitä ostetaan ja kenelle. Suomen Lääkärilehti 2013; 68(49):3239–44.

Heinonen O-P, Ikonen A-K, Kaivosoja M, Reina T. Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi. Selvitys lapsi-, nuoriso- ja perhepalveluiden toteuttamiseen liittyvistä yhdyspinnoista muuttuvassa toimintaym-päristössä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 8/2018. Helsinki, STM, 2018.

Koivula P. VIP-verkostojen (2018-2020) tehtävät. OKM. Julkaisematon esitys, 2018.

McGorry P, Bates T, Birchwood M. Designing youth mental health services for the 21st century: exam-ples from Australia, Ireland and the UK. British Journal of Psychiatry 2013;202:30–35.

Pihkala J, Lamberg K, Ojala T. Vaativa erityinen tuki esi- ja perusopetuksessa. Kehittämisryhmän loppu-raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2017. Saatavilla: http://minedu.fi/julkaisu?pu-bid=URN:ISBN:978-952-263-495-5

Ranta K, Gergov V, Tainio V-M, Lindberg N, Strandholm T, Ehrling L, Marttunen M. Psykoterapeuttisten hoitomuotojen vaikuttavuus nuorten ahdistuneisuushäiriöissä: systemaattiseen hakuun perustuva kir-jallisuuskatsaus. Suomen Lääkärilehti 2015; 70(18):45–51.

Ranta K, Fredriksson J, Koskinen M, Tuomisto M. Lasten ja nuorten kognitiiviset ja käyttäytymistera-piat: kehitys ja sovellusalueet. Teoksessa: Ranta K, Fredriksson J, Koskinen M, Tuomisto M, toim. Lasten ja nuorten kognitiiviset ja käyttäytymisterapiat: työvälineitä kouluihin ja klinikoihin. Kustannus Oy Duo-decim, 2018 (a), ss. 14-35.

48

Ranta K, Parhiala P, Pelkonen R, Seppälä TT, Mäklin S, Haula T, Nikula M, Mäkinen M, Rintamäki T, Marttunen M. Nuorten masennus, mielenterveyden hoitoketjut ja näyttöön perustuvan hoidon integ-roitu implementaatio perustasolle. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 90/2017, 2018 (b). Saatavissa: https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/90-2017-Nuor-ten+masennus%2C+mielenterveyden+hoitoketjut.pdf/5cba5bf5-0156-4d53-945e-74d451671dcd?ver-sion=1.0

Tapiola, M, Oranen, M, Ranta, K, Känkänen, P, Tenhunen, T (2017). Vaativan tason palvelujen ja palve-lurakenteiden uudistaminen. Kirjassa: Erityis- ja vaativan tason palvelujen työpajaprosessin raportti osana lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa. Työpaperi 26/2017. Helsinki: THL, ss. 97 – 121.

THL. Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2017. Tilastoraportti 33 / 2018. THL. Saatavissa: http://www.jul-kari.fi/bitstream/handle/10024/136978/tr33_18.pdf?sequence=5&isAllowed=y

Valtioneuvosto. Valtioneuvoston asetuserikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittä-misestä. Valtioneuvosto, 2017. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170582

Yliruka L, Vartio R, Pasanen K, Petrelius P (2018) Monimutkaiset ja erityistä osaamista edellyttävät asia-kastilanteet sosiaalityössä. Valtakunnallisen kyselyn tuloksia. Työpapereita 16/2018 THL.

49

Liite 1. Systeemisen toimintamallin implementointi esimerkkinä Soccan koordinoimasta vertikaalisen integraation hankkeesta

Uusimaa, systeeminen toimintamalli

Maakunnallinen implementointi- ja koulutussuunnitelma

1. Hankkeen tausta: Uudellamaalla mallia on pilotoitu PKS-lapehankeen viidessä kunnassa: Helsinki, Es-poo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi. Kukin kunta on järjestänyt pilotoinnin haluamallaan tavalla.Vantaalla yksi tiimi työskentelee mallin mukaisesti, Mäntsälässä systeeminen malli on ollut käytössä pit-kään.

THL:n edellyttämä tiimimalli on toteutunut Vantaalla yhdessä tiimissä ja Kauniaisissa. Muissa kunnoissa on sovellettu systeemistä mallia vaihtelevasti. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia, mutta pilottiin käy-tetyn ajan takia ei voida vielä tehdä johtopäätöksiä. Maakunnassa ollaan kiinnostuneita lähtemään mu-kaan malliin ja tutkimaan sen soveltuvuutta lastensuojeluun ja muuhunkin perheiden kanssa tehtävään työhön.

Mallin edellyttämään asiakasmäärään ja tiimimalliin on vaikeata päästää, koska asiakasmäärät ovat suu-ret ja työntekijöiden rekrytointi haastavaa. Mallin toivotaan lisäävän asiakkaiden saaman palvelun laa-tua ja työntekijöiden kuormitusta ja työhyvinvointia. Maakunnassa kunnat ovat valmiita laajentamaan implementointia. Maakunnan järjestäytyminen on vielä kesken eikä maakunta voi itsenäistä päättää asi-asta.

2. Kohderyhmät ja hyödynsaajat: Kohderyhmänä lastensuojelun asiakkaat verkostoineen. Odotuksenaon, että implementointi tuo asiakas- ja verkostotyön parempaa toimivuutta ja asiakasystävällisyyttä. Sys-teemisen mallin toimiessa pitäisi säteilyn ulottua laajalle. Ruotsinkielinen väestö tulee huomioida koulu-tuksia suunnitellessa.

3. Maakunnalliseen hankkeeseen sisältyvien tehtävien kuvaus: Perustetaan THL:n ohjeistuksen mukai-set ohjaus- ja projektiryhmät. Soccaan sijoitetaan implementoinnin vastuuhenkilö, joka huolehtii liit-teenä olevista tehtävistä. Lape-Akatemioiden tehtävä tässä yhteydessä määrittyy myöhemmin. Asiakkai-den mukaan ottaminen työn suunnitteluun ja arviointiin on ensiarvoisen tärkeätä, ja tämä on suunnitel-tava.

4. Tarveselvitys ja kustannusarvio: Maakunnassa on selvitetty halukkuus ja tarve työntekijöiden koulu-tukseen. Uudenmaan maakunnassa koulutustarve on suuri. Osa kunnista on niin pieniä, ettei ole järke-vää kouluttaa kuntakohtaisia kouluttajia. Täytyisi muodostaa pankki, josta kouluttajapari voitaisiin tilata.Tässä kohtaa pitää ottaa huomioon myös jatkuvan lisä- ja täydennyskouluttamisen tarve jo olemassaoleviin systeemisiin tiimeihin henkilöstön vaihtuvuuden ja mallin kehittymisen seurauksena.

Maakunnassa ei ole vielä selkeää suunnitelmaa, kuinka kustannukset hoidetaan. Lisäksi on vielä epäsel-vää, löytyykö halukkaita perheterapeutteja ja kuinka koordinaattorityö hoidetaan. Suunnittelua jatke-taan joulukuun ajan. (Ks liitteenä oleva taulukko)

5. Implementointia tukeva hankeorganisaatio: Maakunnalliset ohjaus- ja projektiryhmät nimetään tam-mikuussa, kun on selvillä, kuinka kunnat/kuntayhtymät ovat määritelleet jäsenet. Tehtävät tulevat ole-maan THL:n ohjeistuksen mukaisia ja tehtäviä voidaan tarvittaessa muokata ja ryhmän jäsenien määräätarkistaa. Ohjausryhmän tehtävänä on tukea systeemisen mallin juurruttamista, mutta ryhmää muo-dostaessa on hyödyllistä huomioida maakunnallisen lastensuojelun kehittäminen kokonaisuudessaan

50

sekä ryhmän riittävät yhteydet maakunnalliseen sote-valmisteluun. Projektiryhmän jäseniksi kunnat ni-meävät henkilöt, jotka kunnissa vastaavat mallia implementoivien tiimien konkreettisesta tuesta ja oh-jauksesta, mutta joilla on riittävän hyvät verkostot omassa organisaatiossa. (Ks. liitteenä oleva taulukko)

6. Vaikuttamis- ja viestintäsuunnitelma: Muutosagentti, implementoinnin vastuuhenkilö ja alueella toi-mivat osaamiskeskukset huolehtivat tiedottamisesta ja varmistavat, että tieto leviää kaikissa kunnissa jakuntayhtymissä. On suunniteltava asiakkaille ja kuntalaisille kohdistettu ihmisläheinen viestintä.

7. Riskit ja riskien hallinta: Malliin liittyvät riskitekijät · tiimikoon jääminen liian suureksi perheterapeut-tien saatavuus · yhteistyökumppaneiden mukaan saaminen systeemiseen työskentelyyn lastensuojelun· lähiesimiesten, johdon ja päätöksentekijöiden tuen puute kunta- ja maakuntatasolla asiantuntevan japysyvän työnohjauksen puute tiimikoulutuksen jälkeen.

• On ymmärrettävä, että kyseessä suuri muutos, joka edellyttää hallittua ja hyvin suunniteltuamuutosprosessia. Muutosprosessi vie kauan aikaa, tähtäin on asetettava vuosiksi eteenpäin jaoltava kärsivällinen.

• On vaikutettava ylimpään johtoon ja poliittisiin päättäjiin, jotta muutokselle annetaan aikaa jaresursoidaan riittävästi mallin käyttöönottoon.

Organisaatiotason riskitekijät · lastensuojelun ylikuormitus ja asiakasmäärät · sosiaalityöntekijöiden saa-tavuus · systeemisen mallin jääminen maakunnan sote-valmistelun, palvelustrategian ja palvelulupauk-sen ulkopuolelle.

• Sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden jääminen kehittymättä on riski. Jos virtaa lastensuoje-luun ei saada tyrehdytettyä, lastensuojelun asiakasmäärille ei voida mitään.

8. Laadun varmistaminen: Pilotoiville tiimeille ja kunnille rakennetaan yhteinen tiedon keruun malli, joka päätetään ohjausryhmässä. Laadun kriteereitä tulee tarkentaa yhdessä THL:n kanssa ja kansallisesti.Maakunnan tilanteesta raportoidaan säännöllisesti ohjausryhmälle. Implementoinnin vastuuhenkilöhuolehtii muistioiden ja muiden kertyvien materiaalien säilyttämisestä.

9. Arviointi: Arviointia tukevaa tietoa kerätään säännöllisesti yhteisesti sovitun mallin perusteella. Ote-taan käyttöön asiakkaille suunnattu arviointi-/kyselylomakkeisto (esim. ORS ja, SRS), joka on yhteisestitodettu sopivaksi ja jonka käyttöönottoon kunnat sitoutuvat. Lisäksi arviointiin tullaan kytkemään Prak-sis-toiminta: opinnäytetyöt, käytäntötutkimukset yms. Muu yhteistyö selviää myöhemmin.

51

Liite 2: IPC- masennusintervention levittäminen LAPE-hankeaikana

52

Liite 3: OT-pilotti: VIP-nuoren tutkimusperusteinen palvelupolku (2019-)

Tulevien OT-keskusten tehtävänä on mm. rakentaa tutkimusperusteisia integratiivisia (SISOTE) palvelu-polkuja ja toimintamalleja lastensuojeluun. Asiakasryhmäksi on valtakunnallisessa OT-valmistelussa tunnistettu mm. lapset ja nuoret, joiden perhe ei ole tullut autetuksi erityistason palveluja tehosta-malla tai joilla huono-osaisuus on muodostunut ylisukupolviseksi kierteeksi. Etelä-Suomen OT-keskuk-sen tutkimukselliseksi tehtäväalueeksi on esitetty mm. ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisua. (Lasten, nuorten ja perheiden osaamistukikeskukset STM 2019:30)

Etelä-Suomen OT-keskustoimintaa lähdetään pilotoimaan vuonna 2019 ennen varsinaista toiminnan käynnistämistä. Ylisukupolvisten ketjujen katkaiseminen edellyttää suojaavien tekijöiden vahvistamista (Nousiainen ym. 2016). Ylisukupolvisesti asioiville tulisi olla oma ’suuren huolen kaistansa’, jonka voisi kuitenkin nimetä voimavarakeskeisimmin, eli VIP-asiakkuus, kuten opetustoimessa kutsutaan erityistä tukea tarvitsevia nuoria. Ylisukupolvisesti asioiville tulisikin suunnitella oma systeeminen, huolenpidon etiikkaan pohjaava toimintamallinsa, jossa tiettyjen kriteerien täyttyessä nuoret ja myös heidän lähei-sensä saisivat erityisen vahvaa tukea. Tämä malli pitäisi rakentaa kokemusasiantuntijoiden kanssa yh-teistyössä, jotta vältämme toiseutta vahvistavaa puhetta, kategorisointeja ja käytäntöjä (Yliruka ym. 2018).

Aiempi tutkimus

Helsingissä on tehty monitieteistä jälkihuoltonuoriin kohdistuvaa tutkimusta. Tutkimustulokset antavat kattavan kuvauksen Helsingin jälkihuoltonuorista vuosina 2013-15. Erikssonin ja Karppisen (2016) mu-kaan taustoiltaan jälkihuoltonuorista yli puolet oli kasvanut yhden vanhemman (61%) perheessä. Sijoitus tapahtui yleisimmin nuoren ollessa yläasteikäinen (44%). Nuorten koulutustaso oli heikko, sillä vain 14% nuorista oli valmistunut ammattiin jälkihuollon päätyttyä. Eniten haasteita nuorilla oli päivärytmin (40%), rahankäytön (51%) ja päihteiden (25%) käytön osalta. Myös ympärillä olevat luonnolliset sosiaaliset ver-kostot puuttuivat monelta. Yhteistyö jälkihuoltonuorten ja viranomaisten välillä toimi kuitenkin kokonai-suutena hyvin. Jälkihuoltonuoret käyttivät runsaimmin jälkihuoltoyksikön palveluja (92%) ja terveyspal-veluja (68%). Päihdepalvelujen (13%) ja psykiatristen palvelujen (23%) käyttö oli vähäistä, vaikka jälki-huoltonuorista neljäsosalla päihteiden käyttö oli päivittäistä ja psyykkisiä ongelmia oli 38%:lla. Asia-kirjojen kirjausten osalta huomioitavaa oli dokumentoinnin tason vaihtelu työntekijäkohtaisesti sekä puuttuvien tietojen osuus.” (Eriksson & Karppinen 2016).

OKM:N erityisen tuen raportissa nostetaan esiin sijoitettujen lasten haasteet koulun käynnissä. ”Perus-opetuksen suorittaminen on useimpien koulukotiin sijoitettujen lasten yhtenä sijoitukselle asetettuna tavoitteena. Tämä syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeinen tavoite saavutetaankin pääsääntöisesti kaikkien sijoitettujen kohdalla. Edelleen suurena haasteena kuitenkin on riittävän tuen saaminen sijoi-tuksen jälkeen toisen asteen opintojen aikana – tässä on selkeä palvelujärjestelmän kehittämisen paikka.” (OKM 2017,60).

Tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteet:

Luodaan VIP-nuorten palvelupolku, joka perustuu sekä tutkimukseen perustuviin toimintakäytäntöihin että nuorten ja ammattilaisten kokemustietoon. Hyödynnetään palvelumuotoilua. Testataan kehitettyä palvelupolkua. VIP-nuorella voidaan tarkoittaa tiukemmin määriteltynä ylisukupolvisesti lastensuoje-lussa asioiva nuori tai laajemmin huostaanotettu nuori.

Yhteistyössä: Mukana laitoshoito, jälkihuolto ja aikuissosiaalityö. Erityisesti koulun käynnin turvaamisen ja nuoren siirtymien näkökulma (miten esim. nuorten aikuisten sosiaalityössä tunnistetaan VIP-nuoret)

53

Yhteistyökumppanit: kiinnostuneet kunnat, HUS (lastenpsykiatria), THL, Osallisuuden aika, VIP-verkosto, muut järjestöt, kuten SOS-Lapsikylä.

KUSTANNUSVAIKUTTAVUUS

Yksi laitoshoitovuorokausi maksaa pks-seudulla 250-700 euroa/vuorokausi riippuen palvelumuodosta ja -tasosta. Esimerkiksi 3 kuukauden laitoshoito maksaa 22 500-63 000 euroa vuosi 90 000-252 000 eu-roa. Mikäli jälkihuoltonuorten vanhemmuutta ja työelämään pääsyä saadaan tuettua niin, etteivät heidän omat lapsensa päädy huostaanotetuiksi, voidaan säästää yhdenkin nuoren tukemisen kautta merkittäviä summia.

Vaiheistus:

1. vaihe: Tarkastellaan siirtymien kitkakohtia kahdessa systeemisen lastensuojelun työnohjauspilotissa (Keravan avo- ja sijaishuollon tiimi keväällä 2019) ja Helsingin jälkihuollossa, järjestetään 2 yhteiskehit-tämispäivää: 13.5.2019 ja syksyllä 2019 toinen. Tehdään kirjallisuuskatsaus (yliopistoyhteistyö) syksy 2019. Luodaan systeeminen, sektorit ylittävä tutkimusperusteinen toimintamalli/mallinnus, jonka yh-teiskehittämisessä mukana laitoshoito, jälkihuolto ja aikuissosiaalityöntekijät, sekä lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Esitellään työn edistymistä VIP-verkostossa, jonka teemana laitosnuorten koulun käyntipulmat syksyllä 2019.

2. vaihe: Kartoitetaan VIP-nuorten määrä Uudellamaalla/OT-alueella

Valitaan pilottiyksiköt (laitoshoitoyksiköt sekä yksityiseltä että julkiselta puolelta). Koulutetaan laitos-hoidon työntekijöitä koulunkäyntiongelmissa (tai järjestetään kehittävää työnohjausta). Varmistetaan, että jokaiselle lapselle on laadittu yhteinen suunnitelma yhdessä koulun kanssa. Varmistetaan, että lai-toshoidossa ja jälkihuollossa olevien oppimisvaikeudet on selvitetty. Työskennellään konkreettisesti nuorten kanssa kehitetyn toimintamallin mukaisesti ja kerätään seuranta- ja vaikuttavuustietoa (2020-) Arvioidaan tuloksia ja levitetään sosiaalialan osaamiskeskusverkoston ja THL:n kanssa kehitettyä toimin-tamallia yhteiskehittämispäivien avulla (2021).

54

Liite 4. OT-keskuksien suunnitteluun kytkeytyvät työryhmät pääkaupunkiseudulla

1) Perhetyön ja perhekuntoutuksen malli traumaattisista oloista tulleille perheille - ryhmän jäsenet

Kehittämissuunnittelijat Marjo Alatalo ja Anne Kantoluoto

PJ Helena Nyman-Jokinen lastensuojelun tukiyksikön esimies, Vantaa

Teemu Tuominen Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen johtaja, Vantaa

Marjo Pohjola johtava ohjaaja, lastensuojelun tehostettu perhetyö, Helsinki

Mauno Mäkinen osastoylilääkäri, HYKS nuorisopsykiatria, hoitopoliklinikat

Päivi Soininen, psykoosi- ja oikeuspsykiatrian linjan ylihoitaja, HUS

Marja Kaikkonen psykologi, perheneuvola, Vantaa

Nina Pajala psykologi, maahanmuuttoyksikkö, Helsinki

Annika Immonen palvelupäällikkö, Porvoon kaupunki

Marjo Raina vastaava sosiaalityöntekijä, HUS

Jari Mononen palveluesimies, Espoo

Kati Laitinen perheohjaaja, Kirkkonummi

2) Vakavasti sairaanlapsen psykososiaalisen tuen järjestäminen

Merja Tavi-Räisänen, johtava sosiaalityöntekijä, vammaispalvelut, Espoo

Eija Kuukasjärvi, sosiaalityöntekijä, perhesosiaalityö, Helsinki

Tuula Lönnqvist, ylilääkäri, lastenneurologia, HUS

Eeva-Riitta Kokkonen, apulaisylilääkäri, Lasten yleissairaalapsykiatria, HUS

Kari Ylimäinen, psykologi, lastenpsykiatria, HUS

Saga Fondelius, sairaanhoitaja, TAK, HUS

Eliisa Niemi, sosiaalityöntekijä, Lastenklinikka os.10, HUS

Jaana Tuomi-Karen, sosiaalityöntekijä, perheneuvola, Lohja

Leena Männistö, kehittämissuunnittelija, PKS Lape

3) Kehitysvammahuollon, lastensuojelun ja psykiatrian yhteisasiakkuus

Marjo Alatalo ja Leena Männistö kehittämissuunnittelijat PKS Lape

Johanna Hankomäki, lastensuojelu, Vantaa

55

Sanna Teiro, lastensuojelu, Helsinki

Taina Suutari-Raita, perhehoito, Helsinki

Elina Takkinen, Kehitysvammahuolto, Helsinki

Anu Rämö, lastensuojelu, Espoo

Anne Sarajuuri, lastenneurologia, HUS

Kari Lappi, lastenpsykiatria, HUS

Minna Tikanoja, lasten somatiikan sosiaalityö, HUS

Helena Lindell, vammaispalvelut, Vantaa

Merja Tavi-Räsänen, vammaispalvelut, Espoo

Natalja Ugbad, lastensuojelu, Espoo

Katri Makkonen, Espoo

4) Tutkimus, kehittäminen ja opetus -ryhmän jäsenet ja vastuualueet:

pj. Pirjo Marjamäki, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca & SOTE osallisuushankejoh-taja

rehtori Riitta Konkola, Metropolia, Opetus

professori Minna Kaila, HY/HUS, Opetus

dekaani Risto Renkonen, HY, Tutkimusstrategia

professori Marketta Rajavaara, HY, Tutkimusstrategia

dekaani Hannu Nieminen, HY, Tutkimuksen rahoitus

tutkimusjohtaja Anne Pitkäranta, HUS, Tutkimuksen rahoitus

professori Pirjo Ståhle, Aalto-yliopisto, Kehittäminen

toimitusjohtaja Torbjörn Stoor, Ruotsinkielinen kehittäminen valtakunnallisesti

56

Liite 5. Valtioneuvoston asetus erityistason sairaanhoidon järjestämisestä ja keskittämisestä

1) Helsingin seudun yliopistollinen keskussairaala:

aivoverisuonten ohitusleikkaukset,allogeeniset luuytimen kantasolusiirrot,elinsiirrot,

elinsiirtoharkintaa sisältävä reumasairauksien hoito, epikeratofakialeikkaukset,

epilepsian invasiivinen diagnostiikka ja kirurginen hoito,

erittäin vaikeiden palovammojen primaarihoito, erityisen vaikeiden systeemisten reumasai-rauksien konsultaatiopalvelut,

huuli- ja suulakihalkiopotilaiden kokonaishoidon suunnittelu sekä leikkaushoito,

imeväisten avosydänkirurgia ja muu vaativa lasten sydänkirurgia,

kraniofakiaalisen epämuodostuman primaari leikkaushoito, lasten sappitieatresian hoito,

lasten glaukooman leikkaushoito, lasten vaativa reumaortopedinen hoito,

 luudysplasioiden (diastrofinen kasvuhäiriö, akondroplasia) vaativa leikkaushoito,

luusyövän primaarinen hoito, oikeuspsykiatriset erityistutkimukset, mukaan lukien mielentila-tutkimukset,

retinoblastooman hoito, selkäydinvammapotilaiden akuuttivaiheen hoito, sen jälkeinen välitön kuntoutus sekä elinikäinen monialainen hoito ja seuranta,

silmän malignin melanooman muu hoito kuin silmän poisto, skolioosin leikkaushoito,

transseksuaalisten henkilöiden psykiatriset ja endokrinologiset tutkimukset ja hoidon aloitus sekä sukuelinkirurgia lukuun ottamatta kohdun ja munasarjojen poistoa,vaativa invasiivinen si-kiötutkimus ja -hoito, vasta-ainepositiivisten (F-VIII) hemofiliapotilaiden leikkaushoito

57

Liite 6. VIP-verkoston jäsenet Etelä-Suomen OT-alueella

Valintaperuste Nimi Titteli/asema Paikkakunta /alue

Helsingin kaupunki (LAPE)

Riitta Vartio Laura Yliruka

Lastensuojelun johtaja asiantuntijajäsen

Helsinki OT

Sairaalaopetus Reija Laine vararehtori Tuusula Elmeri Anne Suomala rehtori Espoo Valtion koulukoti Sirpa Koskinen apulaisrehtori Kouvola Varhaiskasvatus Minna Leinonen varhaiskasvatuksen

päällikkö Imatra

Erikoissairaanhoito Mia Tapiola lastenpsykiatri Kouvola Susanna Huju johtava neuropsykologi Helsinki Aluehallintovirasto Heli Heimala ylitarkastaja / psykote-

rapeutti, erityistason perheterapeutti

Helsinki

Sivistystoimen johto (R) Outi Saloranta- Eriksson undervisningschef Espoo Sosiaalitoimen johto LAPE-edustajalla sosiaa-

litoimen johdon tehtävä

Oppilashuolto (R) Kenneth Carlberg kurator/ kuraattori Raseborg /Raasepori

Yliopisto/tutkimus Elina Kontu yliopistolehtori Helsinki Lastensuojelu Päivi Petrelius erikoistutkija Helsinki Sivistystoimi Heidi Roponen erityissuunnittelija Helsinki Taru Asikainen aluekoordinaattori Vantaa PUHEENJOHTAJA Tiina Erkkilä-Wahtera oppimisen tuen erityis-

asiantuntija Järvenpää

Liite 7 OT-keskus Etelä-Suomi: vertikaalinen ja horisontaalinen koordinaatio